l Anna palautetta palveluistamme Metsästäjä 2 KOIRA KAIPAA KOULUTUSTA 2014 Riistalle ruokaa ja suojaa Metsästys teknistyy
Tässä numerossa l 2 l 2014 Riista viihtyy vaihettumisvyöhykkeillä s. 7 Kouluta metsäkaverisi s. 20 Riistaeläimestä on harmia Hirven sarvet rakennuksessa s. 32 kannanhoidossa s. 40 3 Pääkirjoitus 4 Valkohäntäpeuran historia, osa 2 7 Kohti riistarikkaita reunoja 12 Jousijahtia täysihoidolla 15 Puheenjohtajan palsta 18 Riistakamera työkaluna riistanhoidossa 20 Metsästyskoiralla pitää olla riistaintoa 25 Kysymys & vastaus 26 Koirat porovapaiksi 28 Koirat maailmankartalle 30 Nuori metsämies 32 Riistaeläimet rakennusten valtaajina 36 Ahmatutkimus nousee Suomessa 2 l Metsästäjä 2 l 2014 38 Metsästysnäytteet kertovat Itämeren halleista 40 Hirven sarvet kannanhoidossa 43 Lajiesittelyssä supikoira 44 Áigeguovdilis ságat sámegillii 46 Metsästäjäkyselyn tuloksia 48 Lähiruokaa lahtivajoilta 52 Riistaruokaa, kiitos! 54 Jalot lehtipuut osa 3 56 Ajankohtaista 60 Junnupalsta 61 Kaupantekoa 63 Osoitteet
Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Hirvivahinkojen korvausjärjestelmä uhattuna EU komissio uudistaa suuntaviivoja maa- ja metsätalouden tuista. Komission esittämässä suuntaviivaluonnoksessa ei ole oikeusperustaa hirvieläinten aiheuttamien maatalous- ja metsätalousvahinkojen korvaamiselle. Jos komissio vahvistaa nämä suuntaviivat, Suomen valtio ei enää vuoden 2015 jälkeen voisi maksaa korvauksia hirvieläinvahingoista. EU:n ja jäsenmaiden tukipolitiikkaa katsotaan tarpeelliseksi linjata sen vuoksi, että jonkin maan yrittäjät eivät saisi valtiolta tukia, jotka vääristäisivät kilpailua eli asettaisivat heidät taloudellisesti muita parempaan asemaan. Hirvikanta ei ole koskaan täysin tasainen. Hirvellä on vuodenaikaisvaellukset, kesä- ja talvilaitumet. Siksi vahingotkin jakautuvat epätasaisesti. Valtaosalla maa- ja metsätiloja ei ole merkittäviä vahinkoja, mutta toisaalla vahingot voivat olla tuotannollisesti ja taloudellisesti hyvinkin raskaita. Suomalainen ratkaisu vahinko-ongelmaan on yhteisöllinen metsästäjien kustantama korvausjärjestelmä. Se on luonteeltaan vakuutus. Metsästäjät maksavat pyyntilupamaksuina vakuutusmaksua ja varoista korvataan vahingonkärsijöiden taloudellisia tappioita. Suomalainen järjestelmä on ainutlaatuinen Euroopassa. Muualla, esimerkiksi Saksassa tai Ruotsissa, vallitseva käytäntö on, että metsästysoikeuden vuokraaja maksaa vahingot metsästysalueen vuokrana tai vahinkokorvauksina suoraan maanomistajille. Jos näitä järjestelmiä verrataan EU-näkökulmasta, molemmissa yrittäjä saa korvausta riistavahingoista. Suomalainen järjestelmä vain on valtion ylläpitämä. Komissio on linjausluonnoksessa sallimassa korvausten maksamisen suurpetovahingoista sillä perusteella, että ne ovat tiukasti suojeltuja ja valtiovalta säätelee vahinkoyksilöiden poistoa ja kannan säätelyä. Loogisesti ajatellen tämän perusteen tulisi Suomessa koskea myös hirvieläimiä. Yksittäinen maanomistaja ei voi vapaasti tappaa vahinkoa aiheuttavaa eläinyksilöä ja kannan säätelyä rajoitetaan metsästysajoilla ja pyyntilupajärjestelmällä. Vahingonkärsijän näkökulmasta korvausten saaminen on siis yhtä perusteltua kuin suurpetovahingoissakin. Jos nykyinen korvausjärjestelmä loppuu, se on vakava isku hirvikannan hoidolle. Hirvikannan tasoa jouduttaisiin mahdollisesti rajustikin leikkaamaan. Asialla olisi kielteinen seurausvaikutus myös suurpetopolitiikkaan. Vähenevä saaliseläinkanta johtaisi peto-ongelmien kasvuun ja heikentäisi entisestään suurpetokantojen hoidon sosiaalista kestävyyttä. Hirvivahinkojärjestelmän jatkoa koskeva ongelma on siitä poikkeuksellinen, että suomalaiset ovat asiassa yksimielisiä. Kaikki organisaatiot ja mediassa näkyneet kannanotot puolustavat järjestelmämme säilyttämistä. Tätä kirjoitettaessa EU komission lopullinen kanta ei ole vielä tiedossa. Suomen edustajat ovat käyneet talven aikana kahdenkeskisiä neuvotteluita tukilinjauksista. Suomen näkökulmia on kuunneltu, mutta lopullinen ratkaisu tulee vasta myöhemmin keväällä. Nyt pitää kaikkien, joilla siihen mahdollisuus on, ajaa EU-komission suuntaan suomalaisten yksimielistä kantaa: Suomalainen hirvieläinvahinkojen korvausjärjestelmä on säilytettävä. Metsästäjä 2 l 2014 l 3
Teksti ja kuvat: Mikael Wikström OSA 2 Valkoh levittämi äntäpeuran nen maan sisällä Valkohäntäpeura 80 vuotta Suomessa 1960- ja 1970 – luvuilla harrastettiin kautta maan voimaperäistä valkohäntäpeurojen pyyntiä latojen avulla, niiden kasvattamista tarhoissa ja siirtoistuttamista uusille alueille. Tuloksia tuli ja metsästettäviä valkohäntäpeurakantoja syntyi monella paikalla. Uusi laji toi mukanaan melkoisen lisäyksen virkistysmahdollisuuksiin ja lihansaantiin. 4 l Metsästäjä 2 l 2014 V alkohäntäpeura, jota oli tuotu Suomeen vuonna 1934, menestyi hyvin ja lisääntyi tehokkaasti sen jälkeen, kun kanta oli asettunut Vesilahdelle. 1960-luvun puolivälissä talvikannan tiheys oli lähes parisataa valkohäntää tuhannella hehtaarilla Vesilahden Laukossa, jonne ensimmäiset valkohännät oli tuotu. Valkohännät levittäytyivät tietysti myös naapurialueille, mutta tämä tapahtui hitaasti. Jotta valkohäntäpeuran levittäytyminen Suomessa nopeutuisi, laadittiin vuonna 1961 siirtoistutussuunnitelma. Käytännössä tämä toteutui pyydystämällä valkohäntäpeuroja alueilla,missä kanta oli runsas,ja siirtämällä niitä uusille alueille eri puolille Suomea. Valkohäntäpeurasta haluttiin tehdä arvokas riistalaji suuremmassa osassa maatamme. kutuskiväärin avulla. Tehokkaimmaksi keinoksi osoittautui kuitenkin valkohäntäpeurojen houkutteleminen latoihin ruoan avulla.Latojen oviin asennettiin luukkuja ja automaattisia virityslaitteita. Kun valkohäntiä oli houkuteltu latoihin, ohjattiin niitä kuljetuslaatikoihin lähetettäväksi uusille paikoille. Vaihtelevia istutuspaikkoja Istutuspaikoilla sovellettiin ilmeisesti kolmea erilaista käytäntöä.Eräillä alueilla rakennettiin kunnollisia tarhoja, joissa siitoseläimet saivat lisääntyä, ja nuoria eläimiä päästettiin monen vuoden aikana ympäröivään maastoon. Toisilla alueilla pystytettiin yksinkertaisempia aitauksia, joihin valkohäntiä sijoitettiin ehkä vain vuoden ajaksi sopeutumaan uuteen ympäristöön ennen kuin ne päästettiin vapaiksi. KolPyynti latojen avulla mas tapa oli laskea eläimiä kuljetuslaatikoista Valkohäntäpeurojen pyydystämisessä kokeil- suoraan maastoon. tiin monenlaisia menetelmiä,muun muassa nuEnsimmäiset pyydystetyt eläimet olivat
Valkohäntäpeuran ohjeellinen levinneisyys eri aikoina. (Aineisto: Suomus 1961, Koivisto 1966, Moilanen 1986, Wikman 1996, Riistaweb 2014) Vuosina 1967 – 1968 ostettiin yhteensä kahdeksan siitoseläintä. Nämä tuottivat yhteensä yhdeksän vasaa tarhassa ennen kuin aitauksen portti avattiin lopullisesti vuonna 1971 vasomiskauden kynnyksellä. Tämän valkohäntäpeurajakson jälkeen alue sai nimekseen ”Peuramaa”. kaksi naarasta Vesilahden Laukosta. Ne siirrettiin vuonna 1962 Varsinais-Suomeen Kuusjoen varrella olevaan Kuttilan maatilalle.Sitä seuraavana vuonna lähti siirtoistuttaminen kunnolla liikkeelle, kun ainakin 11 valkohäntäpeuraa saivat uudet kotipaikkakunnat. Sinä vuonna Kuttilan kaksi naarasta saivat seuraa kolmesta valkohäntäpeurasta pienessä noin neljänneshehtaarin aitauksessa, jossa ne asustivat, kunnes keväällä 1964 kaikki aitauksen valkohännät päästettiin vapaaksi ennen naaraitten vasomisaikaa.Tämä oli siis yksinkertaisempaa mallia oleva aitaus. Uudenmaan Kirkkonummen kunnassa sijaitsevalla Långstrandin tilalla tilan maanviljelijä rakensi syksyllä 1967 yhdessä muutaman ystävän kanssa noin puolen hehtaarin suuruisen tarhan. Vuosina 1967 – 1968 ostettiin yhteensä kahdeksan siitoseläintä. Nämä tuottivat yhteensä yhdeksän vasaa tarhassa ennen kuin aitauksen portti avattiin lopullisesti vuonna 1971 vasomiskauden kynnyksellä. Vuosien kuluessa nuoret eläimet oli laskettu aitauksesta, jotta liian kovaa tungosta ei syntyisi. Tämän valkohäntäpeurajakson jälkeen alue sai nimekseen ”Peuramaa”. Toinen esimerkki pitkään käytössä olleesta tarhasta löytyy Varsinais-Suomen Perniön kunnan Teijon kylästä. Tähän tarhaan hankittiin vuosina 1970 – 1974 yhteensä 14 valkohäntäpeuraa, jotka lisääntyivät niin, että yhteensä 28 eläintä laskettiin luontoon kolmessa erässä. Parisataa valkohäntäpeuraa siirretty Valkohäntäpeuroja on siirretty aktiivisesti Suomessa. Muutamia niistä paikoista, jonne valkohäntiä vuosien varrella on siirretty, on merkitty punaisella ympyrällä. Mikäli joku tuntee merkittyjen paikkojen lisäksi sellaisia paikkoja, jonne valkohäntäpeuroja on siirretty, tietoja näistä otetaan kiitollisesti vastaan osoitteeseen: mikael.wikstrom@riista.fi Aktiivinen valkohäntäpeurojen pyynti ja siirtoistuttaminen jatkui noin parikymmentä vuotta. Sinä aikana siirrettiin vuosittain keskimäärin kymmenkunta valkohäntää.Tehokkain siirtokausi näyttää olleen vuosina 1971 – 1974, jolloin siirrettiin noin kaksikymmentä valkohäntää vuosittain. Siirtoistuttamispaikkojen maantieteellinen hajonta oli laaja, koska valkohäntäpeuroja siirMetsästäjä 2 l 2014 l 5
rettiin Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Etelä-Hämeeseen, Pohjois- Hämeeseen, Etelä-Savoon, Pohjanmaalle ja Ouluun. Valkohännät levittäytyivät tietenkin myös oma-aloitteisesti nuorten eläinten vaeltaessa synnyinseudultaan asettumaan muualle. Valkohäntien siirroilla oli uusien alueiden kantojen kasvuun nopeuttava vaikutus, mikä vuorostaan mahdollisti aikaisemman valkohäntäpeurajahdin käynnistämisen. Valkohäntäpeurojen siirtotyö ei kuitenkaan loppunut 60- tai 70-lukujen jälkeen. Myöhempinä aikoina ovat valkohäntäpeurojen siirtoistutukset olleet ajankohtaisia itäisen Uudenmaan saaristossa ja Itä-Savossa. Käytettävissä olevien lähteiden mukaan suurin piirtein ainakin parisataa valkohäntää on siirretty Suomessa.Jos huomioidaan kaikki eri aitauksissa syntyneet vasat sekä ne vasat, joita vasta-vapautuneet naaraat synnyttivät suoraan aitausten ulkopuolelle, uusien valkohäntäpeurojen lukumäärä uusilla metsästysmailla tietenkin on paljon korkeampi. Yksityinen rahoitus Näyttää siltä että tarhoihin ja siirtoistutuksiin liittyvä työ on useimmissa tapauksissa hoidettu paikallisien maanviljelijöiden toimesta, Maatalousministeriön myöntämillä luvilla.Siirtoistutustyöhön innostuneet ovat nähtävästi hoitaneet tarharakenteisiin, siitoseläimiin ja ruokintaan liittyvät kustannukset suurelta osin yksityisillä varoillaan. Välittömät kustannukset eivät kuitenkaan aina muodostaneet suurinta haastetta. Aidattujen valkohäntäpeurojen hoito saattoi olla varsin vaativaa. Kuttilan maatilan isäntä Tuomas Salomaa,joka hoiti tilalle vuonna 1962 tulleet valkohännät, muistaa eläinten olleen varsin nirsoja ruoan suhteen. Oli vaativaa kerätä sellaisia kasveja, joita eläimet halusivat syödä, kertoo Salomaa. Ei ollut mikään itsestään selvyys, että kaikki aitauksessa syntyneet vasat olisivat jääneet eloon. Ajokoirametsästäjät vastustivat Vaikka moni näki paljon vaivaa uuden luonnonvaran asettumisesta uusille alueille, eivät kaikki olleet läheskään yhtä ihastuneita valkohäntäpeuroihin. Ajokoirametsästäjät olivat tottuneet siihen, ettei ollut sorkkaeläimiä häiritsemässä koirien keskittymistä jänikseen ja kettuun, sillä olivathan metsäkauriit ja metsäpeuratkin jo aikoja sitten hävinneet. Valkohäntäpeurojen lisääntyessä ja tullessa metsästettäviksi, asenteet muuttuivat. Nykyään kaikki ajokoirametsästäjät ovat jo huomanneet,että jäniskoirankin voi kouluttaa sorkkaeläinpuhtaaksi. Samoin mäyräkoiralla metsästävät ovat huomanneet,että valkohäntäpeuraa ajavat koirat voi kouluttaa pienriistapuhtaaksi. Myös liikenteessä syntyi huolia runsaiden valkohäntäkolareiden takia. Tätä ongelmaa on ollut vaikeampi ratkaista. Valkohäntäkolareiden lukumäärä on viime vuosina kasvanut melkein yhtä suureksi kuin porokolareiden lukumäärä. Sen sijaan valkohäntien on useim- Bo-Gunnar Hollsten näyttää kuvan isästään ja kesystä valkohäntävasasta nimeltä ”Belu” sen paikan edessä, missä perheellä oli valkohäntäaitaus. Bo-Gunnar Hollstenin isä, Lars Hollsten, joka viljeli Fröjdbölen maatilaa Varsinais-Suomen Kemiönsaarella, piti vuosina 1963 – 1965 kahdessa vaiheessa kahdeksaa valkohäntäpeuraa aitauksessa. 6 l Metsästäjä 2 l 2014 missa tapauksissa todettu olevan harmittomia metsätaloudelle ja perinteiselle maataloudelle. Vihannesten ja marjojen erikoisviljelyt saattavat kuitenkin tietyillä alueilla tarvita aitauksia. Maastamuutto Suomesta Valkohäntäpeurojen lisääntyessä ja levittäytyessä yli Suomen mannermaan, jotkut valkohäntäpeurat löysivät tiensä rajojen ulkopuolellekin. Ensimmäinen valkohännän kaato Ahvenanmaan maakunnassa tapahtui vuonna 1979 Kumlingen saaristokunnassa.Sen jälkeen valkohäntäpeuroja on kaadettu myös Venäjän puolella valtakunnan rajaa, muun muassa Ilomantsin itäpuolella. Ruotsiin laji tuli vuonna 2008 jolloin kaadettiin valkohäntäpeura Tornionjokilaaksossa. Aikaisemmin valkohäntäpeura ei ollut erityisen tervetullut mainituille seuduille, mutta vuosien mittaan asenne on muuttunut. Ahvenanmaalla on havaittu lajin arvo,joten nykyään maakunnassa pyritään hoitamaan valkohäntäpeurakantaa kestävästi. Ruotsissa on kasvanut halu helpottaa lajin luontaista leviämistä, ensisijaisesti maan pohjoisosiin. Venäjälle on siirretty valkohäntäpeuroja metsästettävän kannan aikaansaamiseksi, ja tällä hetkellä siellä ollaan varsin kiinnostuneita uusien siitoseläinten hankkimisesta. Arvostettu riistalaji Suomessa valkohäntäpeura lasketaan vieraslajiksi ja se on siksi mainittu Maa- ja metsätalousministeriön vieraslajistrategiassa. Valkohäntäpeura ei kuitenkaan kuulu kategoriaan haitalliset vieraslajit, kuten supikoira ja minkki, vaan se on vieraslajistrategian mukaan arvostettu riistaeläin. Kanta on tämän vuoksi riistahallinnon suorittaman kannansäätelyn kohteena.Valkohäntäpeurakantoja on siis hoidettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että kannat eivät vaarannu. Tänä päivänä valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistalaji ja ydinalueellaan ylivoimaisesti tärkein. Laji on tähän asti tuottanut noin 18 miljoonaa kiloa lihaa, noin 140 000 sarvia sekä noin 520 000 ampumatilaisuutta. Valkohäntäpeura on siis hankkinut itselleen varsin tärkeän aseman ja on Suomen ainoa laji, jota säännöllisesti juhlitaan. 50-vuotisjuhlan yhteydessä pystytettiin muistomerkki Laukon kartanolla ja esimerkiksi 70-vuotisjuhlan yhteydessä Suomen Metsästäjäliitto järjesti valkohäntäpeuran kunniaksi seminaarin juhlapuheineen. Suomessa valkohäntäpeuran on todettu olevan vapaa niistä vakavista sairauksista, jotka vaivaavat lajia Amerikassa. Nykyisillä biologiselta kannalta alhaisilla tiheyksillä, laji ei myöskään kilpaile merkittävästi minkään muun lajin kanssa Suomessa. Näin ollen amerikansuomalaisten kotimaan lahjan tulevaisuus näyttää varsin valoisalta.
Marko Svensberg, projektipäällikkö, Riistaa reunoilta-hanke Kohti riistarikkaita reunoja Suomen riistakeskuksen vetämä Riistaa reunoilta -hanke kehitti metsien vaihettumisvyöhykkeiden hoitoa riistaeläinten elinoloja paremmin huomioivaksi. Työtä jatketaan Askel riistametsään -hankkeella, joka alkaa keväällä 2014. Metsästäjä-lehti esittelee vaihettumisvyöhykkeiden hoito-ohjeet neliosaisessa juttusarjassa. R iistaa reunoilta –hankkeella pyrittiin lisäämään kiinnostusta ja osaamista vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon. Vaihettumisvyöhykkeellä tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reunavyöhykettä, jossa on molempien alueiden piirteitä. Vaihettumisvyöhykkeet ovat pääsääntöisesti monimuotoisempia alueita kuin niihin rajautuvat ekosysteemit, koska niiden kasvija eläinlajisto rakentuu molempien ekosysteemien lajeista. Vaihettumisvyöhykkeitä ovat esimerkiksi metsään rajautuvien avosoiden laidat sekä metsiin rajautuvat peltojen ja vesistöjen reunavyöhykkeet. Vaihettumisvyöhykkeet tärkeimpiä metsäkanalintupoikueille Vaihettumisvyöhykkeiden merkitys on noussut vahvasti esille viime aikoina. Erityisesti kankaiden ja soiden väliset vaihettumisvyö- hykkeet ovat tärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille ja poikueille ne ovat suorastaan avainelinympäristöjä. Vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat kanalinnuille elintärkeää ravintoa ja suojaa samalla alueella. Niillä on runsas hyönteislajisto ja varpukasveja, erityisesti mustikkaa. Suojaa antavat rehevä kenttäkerros, latvuspeitto ja puuston tiheys- ja kokovaihtelu. Metsästäjien olivat erittäin innokkaita hoitamaan luontoa ja sen ansiosta hanke pystyi toimimaan varsin kustannustehokkaasti. Hankkeessa toteutettiin lisäksi yhteistyössä Metsäkeskusten kanssa kaksi riekkosuon ennallistamiskohdetta Parkanon seudulle pääosin luonnonhoitohankevarojen avulla. Metsästäjiltä löytyy luonnonhoitointoa Hanke tuotti kehitettäväksi ajatuksen ns. luonnonhoitokannustimesta, jolla valtio tukisi maanomistajien omatoimista innostusta arkiluonnon hoitoon. Kannustimien tulisi olla maanomistajien kannalta hyvin yksinkertaisia. Suuruusluokaltaan ne voisivat olla 500-3000 euroa riippuen luonnonhoitokohteen vaatimasta työmäärästä, kustannuksista ja aiheutuneista haitoista.Kannustimia voisi myöntää esimerkiksi vähätuottoisen suon ennallistamiseen metsäkanalintuelinympäristöksi ja majavatulvikoiden säästämiseen. Riistaa reunoilta -hankkeessa oli mukana laaja valtakunnallisella tasolla toimiva yhteistyöverkosto, johon kuuluivat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköitä, LänsiSuomen metsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, MetsäGroup-konserni,Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö sekä joukko hankkeesta innostuneita yksityisiä maanomistajia ja Kokkolan kaupunki.Hankkeen käytännön toteutuksessa Tapiolla oli merkittävä rooli. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson kautta. Riistaa reunoilta -hankkeessa pilotoitiin vaihettumisvyöhykkeiden luonnonhoitoa 14 pilottikohteella, luotiin koulutusmateriaalia ja edistettiin luonnonhoidon kustannustehokkuutta virkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta. Hanke pyrki innostamaan paikallisia ihmisiä vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon maanomistajalähtöisellä ja osallistavalla toimintamallilla. Suunnitelmien teossa maanomistajat ideoivat itse toteutusta ja hanke antoi ideoita ja ajatuksia, miten pilottikohdetta voisi toteuttaa. Hankkeessa huomattiin, että maanomistajan osallistaminen suunnitteluun ja toteutukseen motivoi monia maanomistajia. Kohde koetaan vahvemmin omaksi ja merkitys maanomistajalle on todennäköisesti suurempi kuin jos kohteen toteuttaisivat pelkästään suunnittelijat. Eräät hankkeessa mukana olleet maanomistajat ovat odottaneet sopivaa rahoituskeinoa etenkin vähäpuustoisten, ojitettujen turvemaiden ennallistamiseen. Toiveet ovat olleet realistisia,sillä he ovat olleet itse valmiita poistamaan puustoa kunhan ojien tukkimiseen tarvittavaan kaivinkonetyöhön voisi saada tukea. Luonnonhoitokannustin kehitettäväksi Metsästäjä 2 l 2014 l 7
NÄIN SUOSIT Puusto kasvaa vaiheittain metsään siirryttäessä. Soiden laidoilla kohti luonnontilaista, jatkuvasti puustoista tilaa. Runsas kenttäkerros, lehtipuustoa, puuston tiheys- ja kokovaihtelua. 8 l Metsästäjä 2 l 2014
RIISTAA Huomio varvustoon – mustikka tärkein monille riistalajeille. Monipuoliset rantavyöhykkeet – avoimet, puoliavoimet ja metsärantaiset rikastuttavat lajistoa. Matalakasvuista suojaa aluskasvillisuuden ja pensaiden suosimisella. Metsästäjä 2 l 2014 l 9
OSA 1 en hoito id e k k y h ö y v Vaihettumis Riistalle suojaa, ruokaa ja monipuolista maisemaa Monet riistalajit menestyvät kylmää, nälkää ja petoja vastaan monimuotoisessa metsämaisemassa, josta löytyy suojaa ja ruokaa tarjoavaa monipuolista varpu- ja aluskasvillisuutta, sekapuustoa, puuston koko- ja tiheysvaihtelua ja sopivasti hallittua hoitamattomuutta. Riistalle arvokkaat elinympäristöt ovat yleensä rakennepiirteiltään ja lajistoltaan monimuotoisia. E linympäristöjen parantaminen ja monimuotoisuuden lisääminen talousmetsissä on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän.Riistan kannalta erityisen tärkeää on toimia laajalla alueella – sopivia elinympäristöjä on oltava tarjolla riittävästi kullekin lajille sekä metsikön että alueen kokoisina. Yleisohjeet vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon Vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa voidaan usein yhdistää useita metsänomistajan eri tavoitteita. Hoito voidaan suunnitella siten, että eri riistalajien elinympäristöt paranevat,luonnon monimuotoisuus lisääntyy, maisema monipuolistuu, vesiensuojelu tehostuu, myrskytuhot vähenevät ja peltojen viljely helpottuu. Erilaisten vaihettumisvyöhykkeiden monimuotoisuus syntyy erilaisten fysikaalisten ja biologisten ympäristötekijöiden kautta. Toimenpide-ehdotukset voidaan soveltaa käytäntöön kohteen luontaisten ominaisuuksien, alueen käyttöhistorian ja maanomistajien omien maankäyttötavoitteiden mukaan. 10 l Metsästäjä 2 l 2014 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET: n Säästä luonnontilaisen kaltaisena säilyneet vaihettumisvyöhykkeet ja pyri palauttamaan muuttuneet kohti luonnontilaa. Soiden vaihettumisvyöhykkeillä pyri kohti luonnontilaista, jatkuvasti puustoista tilaa. Vesien lähellä pyri joko varjoiseen metsäelinympäristöön (pienvedet, puustoiset rannat) tai puoliavoimeen, luhtaiseen suuntaan. Peltojen laidoilla pyri muuttamaan tilaa luontaista avoimemmaksi. n Vaihettumisvyöhykkeen tavoitteena on ylläpitää suojaa ja ruokaa riistalle ja muulle lajistolle. n Turvaa kohteen luontainen vesitalous ja vältä kaavamaista hoitoa. n Luo vyöhykkeelle monimuotoinen puustorakenne, joka koostuu eri puulajeista, erikokoisista puista, tiheistä ja harvemmista kohdista ja lahopuista. n Lisää rakenteellista vaihtelevuutta avoimien ja suojaisten alueiden mosaiikilla. n Säilytä mustikkaa kasvavat varvustot esimerkiksi sijoittamalla säästöpuuryhmät kuvion runsasvarpuisiin kohtiin ja vältä näillä maanmuokkausta ja kantojen nostoa. n Poimintahakkuut, oikea-aikaiset kasvatushakkuut ja hakkuutähteiden korjuu edistävät mustikanvarvuston kasvua. n Harkitse vaihettumisvyöhykkeen pitämistä jatkuvasti peitteisenä eri-ikäis rakenteisen metsänkasvatuksen avulla. n Sijoita pysyvästi säilytettävät säästöpuuryhmät vaihettumisvyöhykkeelle. Poimi muualta arvokkaimpia puita ja säästä taloudellisesti vähäarvoiset – metson hakomännyt, haavat, lepät, koivut, pajut, raidat, vinot ja vikaiset puut. VAIHETTUMISVYÖHYKKEEN HAKKUUOHJEITA n Pyri suunnittelemaan vaihettumisvyöhykkeen puuston ja pensaikon käsittely sulan maan aikana, jolloin kasvillisuuden ja kasvupaikkaolosuhteiden vaihtelut ovat hyvin nähtävissä. n Toteuta puunkorjuutoimenpiteet maan ollessa roudassa tai maan ollessa kuivaa ja kantavaa. n Vältä koneilla ajamista vaihettumisvyöhykkeellä, erityisesti pehmeäpohjaisilla turvemailla. n Merkitse vaihettumisvyöhyke omaksi metsätalouskuvioksi jos se on tarpeeksi laaja (>0,3ha) ja ota huomioon se metsäsuunnitelmassa. Metsänhoito toimenpiteen alkaessa vaihettumisvyöhyke on hyvä merkitä nauhoilla tai niitä pysyvämmillä merkeillä maastoon. n Ilmoita metsänkäyttöilmoituksessa kohteen erityisluonne ja hakkuun tavoitetila. n Erityisen hyvin vaihettumisvyöhykkeelle soveltuvia hakkuutapoja ovat yläharvennus ja poimintahakkuu. n Ota myös huomioon leimikon sisällä olevat riistalle tärkeät kosteat painanteet, joiden säilyminen tulisi turvata metsän käsittelyn yhteydessä. n Toteuta toimenpiteet pääsääntöisesti pesintä- ja poikueajan (15.4 – 31.7) ulkopuolella. Huolehdi kohteen hoidosta säännöllisesti.
uuDen VerkkokauPan aVaJaiset! 300 nopeimmalle yli 200 € ostoksesta kaupan päälle! ilMainen laHJatuote! Valitse yksi nopean tilaajan etu verkkokaupassa tai puhelimessa. FoodMaster Burrel X5 TM HauDutusPata 3,5 l Burrel X-600 leD-otsalaMPPu 0€ arvo 99,00 € 0€ Maastoakku 5200 mah 0€ arvo 39,90 € arvo 119,90 € kolMe VÄriÄ Petsafe Premium koiratarHa 3x3m koiratarHa 4x4m peille! 50 kpl erä no Vain kolMe VÄriÄ 579€ kotiintoimitus 0€ Ei koske erikoisalueita ! kevättarjous Vain Laadukkaat ja suositut 799€ kotiintoimitus 0€ Ei koske erikoisalueita Tunnettua valiolaatua jo vuodesta 1995. Erinomaiset ravintoainekoostumukset ja korkeat lihapitoisuudet. Yhdistelmä parhaita raaka-aineita ja lisäravinteita. Kaiken kokoisille ja rotuisille koirille. Tilaa kätevästi netistä tai puhelimella! -koiranruoat ” Valio-ruoka on auttanut Ricoa menestyksessä ja päivittäisessä hyvinvoinnissa. Ruoka maistuu hyvin ja sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet. lihaa 30 % vain 24 95k0g /1 lihaa 51 % vain 90 1 3 /15kg Matti ja Ville Haapaniemi, Simo lihaa 44 % vain 29 95k0g /1 Meiltä myös edulliset penturuoat. kysy lisää! M. 11-12 X X Hakatien Rico, Ajokuningas 2011 ja 2012 Toimituserät: 2 säkin paketti, rullakko 16 säkkiä ja lava 45 säkkiä. Soita ja kysy hinta edullisista lava- ja rullakkotoimituksista! tilaukset www.koiravaruste.fi tai PuHeliMella p. 0500 176 596 ark klo 8-16 lihaa 44 % vain 90 4 3 /15kg kotiintoimitus* 0€ *Koskee parillisia tilauseriä
Reijo Orava Lomaviikko puussa – jousijahtia täysihoidolla Tiukkaan ohjeistettu jousijahti Yhdysvalloissa tuotti saalista ja mahtavia elämyksiä. Lomaviikko puussa opetti lisäksi valkohäntien käyttäytymisestä paljon sellaista, mitä kotoisissa jahdeissamme ei opi. J ousimetsästys on Yhdysvalloissa hyvin suosittua. Jousella ja nuolella metsästäviä on noin 4,5 miljoonaa ja he saavat saaliksi noin 1,2 miljoona valkohäntäpeuraa. Tämä on neljännes peurasaaliista. Osallistuin viime marraskuussa suomalaisyhtiön Illinosissa asuvan keikkamiehen kaverina viikon mittaiseen peurajahtiin. USA:ssa myydään maassa asuville ulkomaalaisille metsästyslupia samoin ehdoin kuin kansalaisille. Kaltaiseni turistikin saa ostaa lupia,joskin hinta on kovempi kuin maassa asuville. Meillä oli jahtiviikkoamme varten kummallakin metsästysluvat yhden peurapukin ja yhden sarvettoman eläimen nuolikaatoon. Lupia sai käyttää vapaasti kaikilla valtion mailla ja maanomistajan suostumuksella myös yksityisillä tiloilla. Suurkaupunki Chicagon ympäristön julkiset alueet ovat kuitenkin ankaran metsästyspaineen alaisia ja kun ajankäyttömmekään ei sallinut alueiden omatoimista ennakkotiedustelua,ostimme kuuden päivän jahtipaketit metsästyspalveluyrittäjältä.Pakettiin kuului majoitus täysihoidolla ja opaspalvelut. Metsästyspalvelut työllistävät Timberland Outfitters -yrityksen toimitusjohtaja Ben Plattner kertoo omistaneensa yrityksensä 12 vuotta. Hän on saanut siitä toimeentulon itselleen ja yhdelle työntekijälle.Sesonkikauden metsästysoppaiksi hän palkkaa kokeneita metsästäjiä. Nämä saavat pääasi12 l Metsästäjä 2 l 2014
Osavaltioiden luontohallintojen tavoite on tuottaa kansalaisille luontoelämyksiin perustuvia virkistyspalveluita; metsästystä ja kalastusta sekä mahdollisuuksia retkeilyyn ja eläinten katseluun ja valokuvaukseen. Valikoiva metsästys antaa erinomaisen mahdollisuuden eläinten käyttäytymisen seurantaan. Kuvassa valkohäntäpukki, joka jahti-isännän sääntöjen mukaan tuli jättää kasvamaan. allisen elantonsa muista ammateista, mutta viettävät pari syyskuukautta metsästyspalveluyrittäjän leivissä. Plattnerilla on yhteistyökumppaninaan puolen tusinaa tällaista metsästysopasta. Majoitukseen liittyvät huoltotyöt ja ruokailupalvelut tulevat alihankkijoilta.Timberlandin peuraleirissä on sesonkiaikana 8 – 10 vierasta kerrallaan ja metsästysopas aina kutakin kahta vierasta kohti. Plattner tietää, että yksinomaan Illinoisin osavaltiossa hänen yritystään vastaavia palveluyrityksiä on noin kolmesataa. Kilpailu on kovaa eikä kukaan ole päässyt metsästyspalveluilla erityisesti rikastumaan.Työn vapaus ja intohimo luontoon ja metsästykseen korvaavat kuitenkin tuon puutteen, yrittäjä kuvailee. Näkymä passipenkiltä runsaan kuuden metrin korkeudesta. Metsästyspalveluyrittäjä Ben Plattner on toiminut alalla 12 vuotta. Hänen yrityksensä työllistää yrittäjän lisäksi yhden kokopäiväisen henkilön ja jahtisesonkina lisäksi puolen tusinaa jahtiopasta. Yksin Illinoisin osavaltiossa on noin 300 metsästyspalveluyritystä. Koko Yhdysvalloissa metsästykseen liittyvät liiketoiminnat ja elinkeinot tarjoavat noin miljoona työpaikkaa. Laatutrofeet ja hyvä palvelu kilpailuvalttina Maineenhallinta on metsästyspalveluyrittämisen peruskivi. Amerikkalaiset metsästäjät haluavat saaliiksi isosarvisia pukkeja. Niitä on siis oltava. Toinen vaalittava asia on palvelu. Metsästysoppaiden on todella osattava asiansa ja oltava palveluhenkisiä. Jos nämä asiat ontuvat, tieto leviää netin arvostelupalveluissa ja sosiaalisessa mediassa.Asiakkaat kaikkoavat. Mahtipukkeja pyritään kasvattamaan metsästysyrittäjien alueilla tiukoilla valikointisäännöillä. Keino on sama, joka tunnetaan nyt myös Suomessa. Nuorten pukkien on anMetsästäjä 2 l 2014 l 13
nettava varttua 5- 7 vuoden ikään,jolloin niiden sarvet ovat parhaimmillaan. Plattnerin yritys on vuokrannut käyttöoikeuden noin 1300 hehtaarin metsäiseen jahtialueeseen. Reviiriltä kaadetaan vuosittain 40-50 peuraa. Isännän arvion mukaan alueen peurakanta on noin 400. Verotusaste tuntuu suomalaisittain alhaiselta,mutta syy on kannan rakenteessa. Kun pukit kasvatetaan hyvään trofeeikään, saalis suhteessa alueella elävään kantaan jää vähäiseksi. Oman aiemman kokemukseni perusteella arvelen kuitenkin,että isännän kantaarviossa on hiukan ”mainoslisää”. Tiukat turvallisuusohjeet Jahti on yksinomaan vahtimismetsästystä puupasseissa, paikalliskielellä tree stand’issä. Puupassit on tiedusteltu peurapolkujen varteen. Kevytmetalliset passitasot nousutikkaineen on rakennettu suorarunkoisiin lehtipuihin. Seisomataso on noin kuuden metrin korkeudessa. Passiin mennään pimeässä ja jahdin saa aloittaa puolta tuntia ennen auringon nousua. Tyypilliset jahtivieraat istuvat puussa yhteen menoon iltaan asti. Jahti tulee lopettaa puoli tuntia auringon laskusta. Jahtipäivän teoreettiseksi pituudeksi muodostuu marraskuun alussa runsaat 12 tuntia. Me suomalaiset emme kuitenkaan ole yhtä sinnikkäitä suursarvien perään vaan pidämme keskipäivällä ruokailu- ja elpymistauon tukikohdassa. Meillekin kertyy kuuden päivän istunnoissa metsästystunteja noin 50. Ehdoton määräys metsästäjille on turvaval- Shouldermount on Pohjois-Amerikassa yleisin tapa valmistaa peurapukista metsästysmuisto. Peuran pää ja niska tulee mukaan täytökseen lapoihin saakka. Kuvan peura on Timberlandin metsästysalueen aiempien vuosien satoa. 14 l Metsästäjä 2 l 2014 jaiden käyttö.Turvaköyteen on kytkeydyttävä puun juurella ja sen saa irrottaa vasta, kun laskeutujan jalat olivat taas tukevasti maassa. Ilman turvavarusteita horjahdus,nukahtaminen tai rakenteiden pettäminen kuuden metrin korkeudessa johtaisi aina vakaviin seurauksiin. Turvallisuuskuri ei ole turhaa hössötystä: jousimetsästyksen ja puupassien kehitysvuosikymmenten aikana on Pohjois-Amerikassa loukkaantunut tai kuollut tuhansia jousimetsästäjiä. Saalista valikoivasti Timberlandin isäntä antaa meille tiukat valikointisäännöt. Piikkipukin - sarvet alle kolme tuumaa - saa kaataa. Mutta sitä suuremman peuran vasta,jos sarvet ovat yli 140-tuumaiset. Tuumaluku tarkoittaa sarvirunkojen ja kaikkien piikkien yhteenlaskettua pituutta.Kolme ja puoli metriä sarvipiikkejä on paljon.Sen saamme jahtiviikkomme aikana huomata. Keikkamiehelle puussa vietetyn lomaviikon saldo on naaraspeura, ensimmäinen nuolella kaadettu. Sen valmistelemme vakuumiin paisteiksi ja jauhelihaksi. Tässä asiassa meillä on paljon opetettavaa trofeisiin keskittyneille amerikkalaisille jahtikavereillemme. Itse saan hyvältä jousihollilta valokuvat yli kymmenestä kasvatettavasta pukista. Viikko tuottaa kosolti elämyksiä. Se antaa peurojen käyttäytymisestä sellaista oppia,jota kotimaisissa jahtimuodoissamme ei koskaan saa. Erään naapuriosavaltiosta tulleen jahtivieraan ampuma 150-tuumainen mahtipukki pitää uskoa yllä viimeiseen jahtihetkeen asti. Passiini tulee iso peura. Mutta nuolet säästyvät,tällä kertaa.Pukki on korkeintaan 100-tuumainen. Elämysten tuottaminen on luontohallinnon keskeinen tavoite USA:ssa lll Yhdysvalloissa metsästys on suosittua. Noin 13.4 miljoonaa amerikkalaista metsästi vuonna 2012. Metsästäjien määrä on 7 % yli 16-vuotiaiden kansalaisten määrästä. Amerikkalaismetsästäjistä 80 prosenttia asuu suurkaupungeissa. Tämän vuoksi USA:han onkin syntynyt merkittävät metsästyspalveluiden markkinat. Metsästykseen liittyvät elinkeinot tarjoavat noin miljoona työpaikkaa. Osavaltioissa luontohallintojen tavoite on tuottaa kansalaisille luontoelämyksiin perustuvia virkistyspalveluita; metsästystä ja kalastusta sekä mahdollisuuksia retkeilyyn ja eläinten katseluun ja valokuvaukseen. Tuoreimpien tilastojen mukaan 38 prosenttia amerikkalaisista osallistuu näihin luonnoneläimiin perustuviin ulkoilutoimintoihin. Yhdysvaltojen osavaltioissa luonnonsuojelun ja luonnonvarojen käytön hallinnointi on yhdistetty. Luontohallinnon toiminnan tuloksellisuutta mitataan kansalaisille tuotettujen luontopalveluiden määrällä. Metsästyksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että halutaan tuottaa metsästysmahdollisuuksia mahdollisimman monelle ja samalla mahdollisimman paljon harrastepäiviä. Kaatoluvat myönnetään jokaiselle metsästäjälle henkilökohtaisena. Ne on myös käytettävä itse. Lupaa ei voi siirtää kaverin käyttöön. Metsästyspäivien määrä lisääntyy kun suositaan ”aikaa vieviä” metsästysmuotoja. Tästä on hyvänä esimerkkinä jousimetsästys. Nuolella saaliiksi saatuun valkohäntäpeuraan tarvitaan kymmenkertainen metsästystuntimäärä verrattuna kiväärillä metsästettyyn. Esimerkiksi Illinoisin lainsäädännössä tämä näkyy siten, että osavaltiossa on lähes neljän kuukauden jousimetsästyskausi. Ruutiaseilla saadaan metsästää vain kahtena viikonloppuna, yhteensä seitsemänä päivänä. Meillä tunnetut kiväärityypit ovat lisäksi kokonaan kiellettyjä; vain mustaruutikivääreitä ja täyteishaulikoita saadaan käyttää. Näiden rajoittavien säädösten vaikutus myös näkyy. Luontopalvelun tavoitteet lukuisten virkistyspäivien tuottamisesta harrastajille todella toteutuvat. Yhteenlaskettujen metsästyspäivien lukumäärä on 220 miljoonaa, keskimäärin 16 päivää harrastajaa kohti. Tilastotietojen lähde: http://www.statisticbrain.com/
Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus Ensimmäiset riistaneuvostot kautensa loppusuoralla Uudistuneen riistahallintolain myötä maa- ja metsätalousministeriö nimitti maahamme valtakunnallisen riistaneuvoston ja 15 alueellista riistaneuvostoa. Toukokuun loppuun mennessä ministeriön tehtävänä on nimetä uudet vastaavat toimielimet, jotka aloittavat kolmivuotisen toimikautensa elokuun alussa. Neuvostojen keskeisimmiksi tehtäviksi on säädetty mm. osallistuminen riistatalouden strategiseen suunnitteluun, riistakonfliktien hallintaan sekä sidosryhmien kuulemiseen. Riistapäivien yhteydessä pidettiin palautepalaveri, jossa koottiin kokemuksia uusien toimielimien taipaleelta. Keskeisenä tavoitteena oli helpottaa näin seuraavien neuvostojen toiminnan käynnistymistä. Valtakunnallisen riistaneuvoston aloittaessa toimintansa esitettiin kokouksen asialistalle kentältä monenlaisia aloitteita, joiden läpimenolla ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta. Varsin pian käytännöksi muotoutui, että puheenjohtaja ja esittelijä valmistelivat huolellisesti ennakkoon esityslistan, jota tehdessä oli tarkkaan mietitty asian soveltuvuus kokouksen agendalle. Valtakunnallinen riistaneuvosto ei ole mikään lausuntoautomaatti , vaan sen tehtävänä on tehdä hyvin perusteltuja esityksiä riistatalouden edistämiseksi, jonka jälkeen maa- ja metsätalousministeriö jatkaa asian valmistelua mahdollisine säädösmuutostarpeineen. Erinomainen esimerkki tällaisesta varsin nopeasta ja erittäin tarpeelliseksi koetusta muutoksesta oli se, kun valtakunnallinen riistaneuvosto esitti ilveksen metsästysajan aikaistamista kahdella kuukaudella poronhoitoalueella. Tämä esitys muuttui nopeasti ”lihaksi” ja ilvestä on päästy viime syksystä lähtien metsästämään poronhoitoalueella jo lokakuun alusta. Myös hoitosuunnitelmien valmistelussa valtakunnallisen riistaneuvoston linjauksilla ja kannanotoilla on taatusti merkitystä lopputuloksen kannalta. Koska esimerkiksi hoitosuunnitelmien kohdalla lausunnoilla olevissa luonnoksissa ehdotetaan paljon erilaisia toimenpide-esityksiä, on käytännössä mahdotonta saada kaikkiin näihin yksimielisiä kannanottoja. Demokratian pelisääntöjen mukaan enemmistön mielipiteelle pitää antaa painoarvoa. Veto-oikeutta tässä toimielimessä ei ole käsitykseni mukaan säädetty minkään tahon edustajalle! Alueelliset riistaneuvostot huolehtivat vastaavista tehtävistä omilla alueillaan ja tuovat esille alueidensa näkemyksiä mm. valtakunnallisiin toiminta- ja hoitosuunnitelmiin. Alueelliset sidosryhmät on saatu hyvin toimintaan mukaan ja ne ovat tuoneet paljon lisäarvoa neuvostojen työskentelyyn. Samoin sidosryhmäkuulemiset olivat onnistuneet kauttaaltaan hyvin. Näyttäisi siltä, että on onnistuttu löytämään polku, jossa riistaneuvosto nähdään todellisena alueellisena asiantuntijana, jossa asioita käsitellään laaja-alaisesti – ei pelkästään metsästyksen näkökulmasta. Tämä on hyvä lähtökohta, kun tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaikki alueelliset riistaneuvostot määrittelevät tavoitetiheydet alueensa hirvikannalle sidosryhmiä kuultuaan. Samoin uusien hirvitalousalueiden vahvistaminen on neuvoston päätettävänä vuoden lopulla. Minulla on ollut tilaisuus seurata varsin läheltä sekä riista- että metsäpuolen neuvostojen työskentelyä ja aikaansaannoksia. Käsitykseni on, että metsäasioissa valtakunnallisen metsäneuvoston rooli ja merkitys on selvästi painavampi kuin valtakunnallisen riistaneuvoston vastaava riista-asioissa. Tämä on toki ymmärrettävää, kun otetaan huomioon metsätalouden yhteiskunnallinen merkitys maassamme. Mutta alueellisten neuvostojen kohdalla tilanne taitaa olla päinvastoin. Niiden toiminnasta ollaan maakunnissa aidosti kiinnostuneita ja painoarvo riista-asioissa tulee jatkossa entisestään kasvamaan! Metsästäjä 2 l 2014 l 15
nopean TilaaJan eTu! teStivoittajalta TrekLite ulkoilijan kuoripuku R huippu-uutuuS! – 100% vedenpitävyys ja hengittävyys Blind Max HD Snow Sundridge Suunniteltu ulkoilijalle,Igloo joka arvostaa kuoripuvulta erinomaista keveyttä, Uusi Blind Max HD SnowTM -lumicamo on talvimetsästäjälle suunniteltu kevyt, täysin vedenpitävä, tuulenpitävä ja hengittävä metsästyspuku. Hi-DRYTM -käsittelyn ansiosta pintakangas kuivuu nopeasti. Uutuus kaudelle Maineikas materiaalit, istuva2014! leikkaus, monipuoliset yksityiskohdat sekä huippuominaienglantilainen Sundridge! suudet! Värit: huippumerkki punainen naisille, turkoosi miehille. Koot: XXS - XXXXL Monipuolinen 2-osainen lämpöpuku talvikalastukseen ja -metsästykseen. Lämpimät, pehmeät ja kestävät materiaalit, 100% vedenpitävä, hengittävä ja tuulenpitävä PU-kalvo. lumicamopuku suorituskykyä ja käyttömukavuutta säässä kuin säässä. Sopii kaikkeen lämpöpuku ulkoiluun, työmatkaliikuntaan sekä vapaa-aikaan ympäri vuoden. Pehmeät Rain-Stop® -kalvo – erinomainen vedenpitävyys ja hengittävyys. Rajoitettuä! 100 kpl eR ALE € 9 3 1 -30 % vain * € / kk tai alk. 12 8€ vastaavat 64 ETU 449 € kaupan päälle nopeille! Alaska Blind Max HD Snow -lumicamolakki. Arvo 19,90 € o€ ALE -50 % X-Light Snow Camo HD TM Lumicamoasu Helposti metsästyspuvun tai väliasun päälle puettava kevyt X-Light Snow Camo HD™ -asu soveltuu erityisesti metsästyskauden alun lämpimille keleille. Aito Lumicamo HD™ -kuvio. Lumicamokuvioitu kiinteä huppu viimeistelee erinomaisen maastoutumisen. Kätevä kuljetuspussi, takin täyspitkä YKKvetoketju sekä kätevät säädöt varmistavat nopean käytön. Materiaali pehmeää ja kahisematonta RipStop -kangasta. Teflonkyllästetty materiaali hylkii vettä ja likaa. ShokkitaRjouS! 90 vain 39 Huippuominaisuudet: takissa mm. neopreeniresorit, fleecevuoratut lämmittelytaskut, isot säilytystaskut. Korkea haalarihousu, säädettävät ja joustavat henkselit, fleecevuoratut lämmittelytaskut jne. hiNtaShokki! Katso koko Sundridge kellunta-asu ja lämpöpuku mallisto verkkokaupasta. taRjouS Nopeille! 199€ vain 59€ ALE o€-54 % * € / kk tai alk. 12 kaupan päälle vain € nopeille! norm. 129 0€ vastaavat 43 Lämpimät Master talvirukkaset. Arvo 19,90 € Alaska Lite neopreeni lämpösaapas huippu-uutuus! Suunniteltu aktiiviselle talvikalastajalle ja -metsästäjälle, joka arvostaa erinomaista käyttömukavuutta, keveyttä ja suorituskykyä ääriolosuhteissa. Erikoislämmin neopreenirakenne sekä kylmyyttä hyvin eristävä pohjarakenne pitävät jalat kuivana ja lämmittävät ympäri vuoden. Vuorikangas sekä erikoispaksu pohjallinen pitävät jalat lämpiminä myös pitkään seistessä. Soveltuvat kaikkeen aktiiviseen ulkoiluun ympäri vuoden. 100 % vedenpitävyys varren yläosaan asti! Koot: 39-47 100% VeDenpiTäVYYS Takuu * norm. 79 € maX. -30°c TILAUKSET www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE p. 040 828 1000 ark klo 9-17 huippuuutuuS! 100% TYYTYVäiVYYS Takuu optimaalinen käyttölämpötila-alue -30 C° – +10 C° vain 99 € * / kk tai alk. 9 € meillä VoiT makSaa mYöS eRiSSä!
300 nopeimmalle yli 200 € ostoksesta kaupan päälle: Valitse yksi nopean tilaajan etu verkkokaupassa tai puhelimessa O€ FooDMASTER haudutuspata 3,5 L ARvo 99,00 € O€ BURREL X-600 ARvo 119,90 € LED-otsalamppu O€ BURREL X5 5200 mAh maastoakku ARvo 39,90 € uWaY Ja ScouT guaRD TeSTimeneSTYJäT maahanTuoJalTa! (TM 19/2013) SuoSituiN eRa! gpRS-kam lYÖmätÖN hiNta! vain 199 € vain 299 € * € / kk tai alk. 15 * € / kk tai alk. 12 kuVaT Ti eDulliSeS n a a R Suo ään! kännYkk SCoUT GUARD SG-550M-8M kuVaT Ti eDulliSeS n a a R Suo ään! kännYkk UwAY MB500 HD lähettävä riistakamera lähettävä riistakamera Edulliset käyttökustannukset vain 2,90€/kk Tarkka 8 megapikselin kamera sekä 30 kpl tehokkaita infrapunaledejä takaavat erinomaisen kuvanlaadun. Ulkoisen tehoantennin ansiosta varma toimivuus heikossakin kentässä. LCD -värinäyttö ja kaukosäädin. Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). Myös laadukas videokuva. Soveltuu hyvin myös valvontakameraksi! RAjAToN KUVIEN LÄHETYS (S-PoSTI) 290 /kk Erittäin tehokas inframustasalama ja -ledit (60 kpl). Huikea valoteho ja erinomainen HD-kuvanlaatu. Edistyksellisellä etäohjauksella voit ohjata kameran toimintoja tekstiviestikomennoin. Paras lähettävä kamera riistan kuvaukseen sekä valvontaan. Myös HD-videokuva. Värinäyttö kuvien katseluun. Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). RAjAToN KUVIEN LÄHETYS (S-PoSTI) 290 /kk meilTä SaaT kameRan TäYSin käYTTöValmiina – aSennuSpalVelu Vain 29,00€ jätti- eNeStYS! m FISHFINDER pilkkitutka 99€ * / kk tai alk. 9 € a liSäviRta eN puhelime Sa! maaStoS vain Pilkkitutkalla löydät kalaparvet helposti ja nopeasti. Näyttää pohjan muodot, veden syvyyden sekä yksittäiset kalat ja parvet. Pieni koko ja helppo käyttää. kuvaa ! jääN alta FISHCAM CoBRA vain pilkkikamera 299 € * € / kk tai alk. 15 Suomen pm pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! Pilkkikauden sensaatio! Seuraa livenä mitä pilkin ympärillä tapahtuu. Kameran LED-valojen ansiosta kuvaaminen onnistuu myös pimeässä. Pakkasen ja säänkestävä 7’’ LCD-värinäyttö. Sonyn CCD-kameralla tarkka vedenalainen videokuva. Kaapelin pituus 18m. ilmainen VaihToJa palauTuSoikeuS 39,90 € 10000 mAh PowER BANK ladattavat maastoakut Suomen pm pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! 30 päiVää 5200 mAh vain 59,90 € Lataa puhelin, GPS tai muu elektroninen laite kätevästi maastossa, matkoilla tai missä vain. Täydellä akulla lataat puhelimen täyteen 2-3 kertaa (5200 mAh) tai 4-6 kertaa (10000 mAh). ouTleT-poiSTo! jättitYS! TREKLITE eNeS mESIM. ä 50 kpl eR ti! –tilaa he ALUS- jA väLIASUT 950 lm vALoTEHo - 289 m KANTAMA Katso kaikki SKILHUNT S2 DEFIER outlet-tarjoukset asevalaisinpaketti verkkokaupasta! vain 149€€ 10 PL /K Markkinoiden tehokkain asevalo erittäin pienessä koossa! Sopii kaikkiin retkitukku.fi/outlet aseisiin. Uusi huipputehokas Cree XM-L2 LED sekä jäähdytysjärjestelmä rm.29,90 € nopaketti. takaavat uskomattoman valotehon. Asennusvalmis RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
Mikael Wikström Riistakamera työkaluna riistanhoidossa Riistakameroiden käyttö lisääntyy koko ajan tekniikan kehittymisen ja hinnanlaskun myötä. Nykyään on mahdollista saada hyvinkin yksityiskohtaisia kuvia riistamailla liikkuvista eläimistä. Mutta mikä on käytännön hyöty riistakameroista riistakantojen hoitamisessa? Ja toisaalta kuinka eettistä on kerätä tietoa kellonajasta, jolloin voidaan pienimmällä mahdollisella metsästyksellisellä panoksella kaataa esimerkiksi valkohäntäpeura? 18 l Metsästäjä 2 l 2014 J okainen voi itse punnita, mihin raja pitäisi vetää nykyajan tekniikan käytölle, jotta metsästys pysyisi etiikan rajojen sisäpuolella. Ruotsissa riistakameroiden käyttö edellyttää lääninhallituksen lupaa. Riistakameran luvaton käyttö johtaa esitutkintaan, ja mikäli epäillään, että riistakameraa on käytetty metsästyksen apuvälineenä,tutkinta voidaan otsikoida joko metsästysrikoksen valmisteluna tai törkeänä metsästysrikoksena. Suomessa ei yleensä vaadita erityisiä lupia riistakameroiden käyttöä varten, mutta Metsähallitus on päätynyt lupakäytäntöön valtion mailla, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksestä. Oikein käytettyinä riistakamerat voivat olla hyvinkin käyttökelpoisia riistakantojen hoidossa, mutta väärin käytettyinä ne sen sijaan voivat johtaa muun muassa kantojen liialliseen verotukseen. Tämän päivän riistakameroiden kuvien laatu on varsin hyvä ja mahdollistaa yksittäisten eläinten tunnistamisen. Kamerat antavat myös tietoja kellonajasta, lämpötilasta ja ilmanpaineesta kuvien ottamishetkellä.
Yksinkertaistettu kuva siitä, miltä voi näyttää jos riistakameroita käytetään harkitsemattomasti. Keskellä oleva metsästysporukka havaitsee riistakameroiden avulla 9 valkohäntää ja suunnittelee verotuksensa sen mukaan. Samat valkohännät ovat yhteensä 13 eri metsästysporukan kuvattavissa, ja jokainen mainituista yhdeksästä valkohännästä on ollut 5 – 7 eri porukan kuvattavissa. Valkohäntien noin 4 000 hehtaarin kokoiset vuosikotialueet (yleinen koko Etelä-Suomessa) on merkitty sinisillä ympyröillä. Metsästysporukoiden noin 2 500 hehtaarin metsästysmaat (yleinen koko Etelä-Suomessa) on merkitty punaisilla kuusioilla. Samat yksilöt monen kameran kuvissa Ei ole epätavallista, että metsästysseura kerää valokuvia esimerkiksi valkohäntäpeuroista ennen metsästyskautta ja sen aikana, ja arvioi kuvien perusteella montako valkohäntäpeuraa seuralla on alueellaan. Edelleen kuvien pohjalta suunnitellaan, kuinka monta ja minkälaisia eläimiä voidaan kaataa. Seikka, jota seura ei ehkä aina tule ajatelleeksi on, että naapuriseura ehkä tekee täsmälleen samalla tavalla. Jos molempien seurojen kuvia katsottaisiin vähän tarkemmin, huomattaisiin, että suuri osa kuvissa näkyvistä eläimistä on samoja. Suomessa valkohäntäpeura liikkuu metsästyskauden aikana yleensä 3 000 – 5 000 hehtaarin kokoisella alueella. Jos alue on ympyrän muotoinen, sen säde on lähes neljä kilometriä. Syysaikaan valkohäntäpeura saattaa kävellä noin seitsemän kilometriä vuorokaudessa. Tämän taustatiedon avulla on helppo ymmärtää,että sama valkohäntäpeura saattaa ilmestyä hyvinkin monen metsästysseuran riistakameroihin. Jos seurat toimivat kuten yllä esitetyssä esimerkissä,tulos voi olla se,että valkohäntäkantaa verotetaan reilusti liikaa siinä uskossa, että eläimiä on monta kertaa enemmän kuin niitä todellisuudessa on. Yhtenäistä laskentamenetelmää tarvitaan Jotta riistakameroista olisi hyötyä esimerkiksi valkohäntäpeuroja laskiessa, pitäisi sopivaa menetelmää kehittää,vakioida ja ottaa yleiseen käyttöön.Menetelmän tulisi olla sellainen,että lähes kaikista tietyn alueen valkohännistä saadaan kuvia, mutta samalla sellainen, että tiedetään, kuinka usein tehdään kaksoishavaintoja. Tämä voisi mahdollisesti toimia käyttämällä koealoja muodostavia kameraryhmiä. Koealat voisivat olla tietyllä alueella sopivalla etäisyydellä toisistaan.Alueen kaikki kamerat voisivat olla käytössä yhtä aikaa tietyn aikajakson aikana, esimerkiksi ennen kuin metsästyskausi alkaa. Näin olisi mahdollista saada kuva ”koskemattomasta” kannasta. Sopiva lukumäärä kameroita koealaa kohti, sopiva välimatka koealojen välillä, ja mikä aikajakso olisi sopiva kameroiden käyttöön, voitaisiin testata tutkimusprojektissa, jossa käytetään merkittyjä valkohäntäpeuroja. Yksinkertainen malli siitä, miten valkohäntäpeuran laskenta voitaisiin toteuttaa: Tiedot kannan koosta, sukupuolijakaumasta ja vasatuotannosta saataisiin sopivalla lukumäärällä koealoja, joille on sijoitettu sopiva määrä riistakameroita. Valkohäntien kotialueet on merkitty sinisillä ympyröillä ja riistakamerat on merkitty mustalla. Käyttämällä tietyn määrän merkittyjä valkohäntiä, jotka pystytään tunnistamaan, saataisiin tietoa valkohäntien ”havaittavuudesta” . Näin saataisiin myös vastaus yllä esitettyihin kysymyksiin. Kun sopiva menetelmä on kehitetty, kuvien varsinainen keräily olisi melko helppoa. Tietyn alueen metsästäjät voisivat tehdä yhteistyötä kameroiden sijoittamisessa. Kamerat voisivat malliltaan olla sellaisia, jotka automaattisesti lähettävät otetut kuvat sähköpostina tai MMSmuodossa toivotuille vastaanottajille.Vastaanottajana voisi olla joku,joka tekee ensimmäisen analyysin kuvista ja näiden perusteella tunnistaa tietyn koealan urokset muun muassa niiden sarvien avulla. Kokemuksia Yhdysvalloissa Yhdysvalloissa tutkimus on osoittanut, että riistakameroita voidaan käyttää valkohäntäkannan koon,sukupuolijakauman ja tuottavuuden seurantaan.Kun kuva-aineiston pohjalta on tunnistettu alueen urokset,on laskettu uroksia esittävien kuvien lukumäärä. Uroksien kuvien lukumäärää on verrattu samojen kameroiden naaraista ottamien kuvien lukumäärään, ja näin on saatu käsitys sukupuolijakaumasta.Vasoja esittävien kuvien lukumäärää on verrattu naaraita esittävien kuvien lukumäärään ja näin on taas saatu kuva tuottavuudesta. Näitä periaatteita voitaisiin seurata myös Suomessa.Kun jokaisen koealan ensimmäinen kuva-analyysi on valmis,tiedot voitaisiin kerätä ja tallentaa laajoilta alueilta.Suomessa riista- ja kalataloudentutkimuslaitos vastaa riistakantojen seurannasta. Ehkä RKTL voisi koota ja ylläpitää tällaista aineistoa? Valkohäntäpeuran ydinalueella Suomessa valkohäntä on tärkein riistalaji. Tämän merkittävän resurssin hoitoa ajatellen olisi tärkeää, että metsästäjillä olisi käytettävissään yksinkertainen ja toimiva laskentamenetelmä.Hirvien osalta ovat käytössä havaintokortit, joita täytetään jokaisen metsästyspäivän jälkeen. Valkohäntäpeuraa metsästetään usein yksin tai sellaisella tavalla, ettei vastaavanlainen havaintokortti oikein toimi. Tässä uusi tekniikka voisi olla hyvinkin hyödyllinen. Jos sitä käytetään oikein, meillä olisi oiva työkalu esimerkiksi valkohäntäkantojen hoitamisessa. Metsästäjä 2 l 2014 l 19
Tuomo Karsikas Temppuja vai tottelevaisuutta? Metsästyskoiralla pitää olla riistaintoa Koira on suden sukuun kuuluva laumaeläin. Pieni koira on pieni susi ja iso koira iso susi. Koiran ohjaajan on oltava lauman johtaja, jota totellaan ehdoitta, käskystä ja eleestä. Elekieli on tärkeä, koska sudetkin puhuvat keskenään elekieltä. K oirametsästys perustuu ohjaajan ja koiran väliseen hyvään yhteistyöhön ja ehdottomaan tottelevaisuuteen. Tottelevaisuus on kunnossa kun se voittaa niin riista- kuin sukupuolivietitkin. Tottelevaisuuskoulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu otetaan laumasta erilleen. Tämä koskee kaikkia metsästyskoiria rodusta riippumatta. On aivan turha luulla, että makupaloilla voidaan voittaa ja vaikuttaa vietteihin. Makupaloilla voidaan kyllä saada koira tekemää erilaisia temppuja, mutta se ei ole vielä totte20 l Metsästäjä 2 l 2014 levaisuutta. Silloin kun isännän ääni tai ele on ylitse muiden, voidaan vasta puhua tottelevaisuudesta. Tottelevaisuustestit ja kilpailut pitäisikin järjestää niin, että uroksilla testattaisiin tottelevaisuus kiimaisen nartun seurassa. Silloin nähtäisiin onko ohjaaja se, jota kuunnellaan, vai voittaako kiimainen naaras isännän äänen ja eleen. Samoin kiimainen narttu voitaisiin testata uroksen läsnäollessa. Namupaloilla koulutetut temput ovat mielestäni saaneet liian laajaa suosiota. Onhan se suloisen näköistä, kun koira nousee kahdelle jalalle ja kävelee kuin ihminen. Mutta pelkään, että koirien puremat ja hyökkäykset ihmisten ja toisten koirien päälle lisääntyvät,kun niitä ei voida estää namupaloilla. Ollaan siis menossa huonoon suuntaan. Käsky vietin edelle Niin sanotun vapaan kasvatuksen idea on siirtymässä koirienkoulutukseen.Tämän suuntauksen perii hukka.Kuinka hallitaan esimerkiksi poliisikoira, joka on opetettu makupalojen ja naksuttimien avulla temppuihin, vaikuttamatta koiran viettiin? Koira, jolla on kova suojeluvietti ja joka on opetettu hyökkäämään ja käymään kiinni,kun lupa annetaan,hyökkää kohden maalia. Mutta kun maali antautuu, ohjaajan käskyn täytyy ylittää vietti. Koira pysähtyy käskystä, koska ohjaaja niin vaati. Tämä ei onnistu koiralta, joka on opetettu makupaloilla. Tällainen koira on myös vaarallinen ympäristölleen, sillä se on kuin ase, josta on varmistin poistettu. Olen nähnyt yllättävän useasti, että koira kyllä käy kiinni maalimieheen,mutta ei pysähdy käskystä. Käy myös niin, että koira joudutaan irrottamaan maalimiehestä, kun käsky ei auta, vaan koira vaan lujemmin kiinni. Näin ei käy tottelevaisen koiran kanssa, jonka ohjaajan käsky voittaa vietin. Myös seisovalta kanakoiralta vaaditaan ehdotonta tottelevaisuutta kun koira seisoo saaliin. Se saa luvan ajaa (hyökätä) ylös tai liik-