Metsästäjä 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Julkaisija: 2 / 2012 Vesilintukantojen hoito vaatii kansainvälistä yhteistyötä s. 4 ja s. 41 Suomen vesistöissä asustaa lähes 10 000 majavaa s. 22 fin Nimi Syntymäaika Yhdistysnumero ja RHY Metsästäjänumero Jakeluosoite www.facebook.com/riistakeskus Metsästyskortti Jaktkort Hunting Card Jagdschein Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen s. 58 Postinumero- ja toimipaikka Kotipaikka Maksettu, Betalt, Paid Bezahlt, 6.6.2011 1.8.2011 - 31.7.2012 1.8.2011 - 31.7.2012 Tässä kortissa mainitulla metsästäjällä on metsästäjävakuutus, joka on voimassa kaikissa Pohjoismaissa ja EU-maissa. Nuorten kirjoituskilpailu on ratkennut s. 56 SRVA toimii: Karhukolari s. 54
Pääkirjoitus Riistatalous luo hyvinvointia Pääkaupunkiseudun valtalehti uutisoi karkauspäivänä laajasti tukimusta kansallispuistojen kävijämääristä ja taloudellisesti vaikutuksesta. Puistot todettiin merkittäviksi matkailukohteiksi, työllistäjiksi ja ne toivat runsaat sata miljoona euroa rahaa paikalliseen yritystalouteen. Uutisointi on esimerkki siitä, että luonnonsuojelun itseisarvo ei enää riitä yhteiskunnassamme ja sen päätöksenteossa. Hyvää tarkoittavien tavoitteiden ajamiseksi on löydettävä taloudellisia perusteita. Näyttävä uutisointi ajoittui juuri päiviin, jolloin valtioneuvosto kokoontui Säätytalolle rakentamaan valtion kulujen leikkauslistaa. Riistatalouden arvojen esiin nostaminen tuli voimakkaasti esiin julkisen riistakonsernin strategiaseminaarissa viime syksynä, kun riistantutkimuksen ja riistahallinnon edustajat linjasivat toimintansa tulevaisuutta. Jotta riistatalouden edellytyksiä voidaan ajaa ja edistää, tueksi ja perusteeksi tarvitaan tietoa riistatalouden arvosta. Ja arvolla tarkoitettiin laajempaa ilmiötä kuin pelkkiä euroja. Mitä sitten voisi olla riistatalouden arvo? Siihen pitäisi lukea mukaan kaikki ne taloudelliset ja aineettomat arvot, jotka vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin. Asiaa ei ole juuri selvitetty ja kun on, painopiste on ollut asian negatiivisessa puolessa eli riistavahingoissa. Metsästyssaalin fyysiset arvot liha ja turkikset voidaan helposti arvioida euroina. Riistaeläimistä saatavien tuotteiden ekologisuus on monelle merkittävä, vaikkakin taloudellisesti vaikeasti mittava lisäarvo. Riistatalouteen ja metsästykseen liittyvä liike- ja elinkeinotoiminta on laajaa. Aseet, vaatetus, välineet ja tarvikkeet ovat satojen miljoonien liiketoimintaa. Metsästykseen liittyvä koiraharrastus ja kenneltoiminta ovat myös mittavia. Metsästykseen liittyvällä matkailulla on merkitystä aluetaloudelle; kaupalle ja majoitustoiminnalle. Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan pelkästään Metsähallituksen metsästyslupamyynnin aluetaloudelliset vaikutukset ovat useita kymmeniä miljoonia euroa. Metsästys, riistanhoitoaskareet ja riistalaskennat luovat motiivin liikuntaan monelle sellaisellekin, joka ei tyhjän päiten viitsisi lenkkipolulle lähteä. Metsästys on kokonaisvaltaista toimintaa, jolla on suuri virkistysarvo. Metsästysloma tai vaikka yksikin antoisa jahtipäivä antaa voimia ja energiaa arjen ja työelämän ponnistuksiin. Näillä asioilla on varmasti kansanterveydellisiä vaikutuksia. Metsästysharrastus ylläpitää liikuntakykyä ja toiminta metsästysseuroissa luo sosiaalista tukiverkostoa. Näiden molempien rapautuminen on keskeinen syy ikääntyvien ihmisten ajautumisessa yhteiskunnan hoivan tarpeeseen. Niin kauan kuin jahtimies pystyy osallistumaan metsästysrientoihin, hän selviää varmuudella myös päivittäisestä elämästä. Suomessa toimii noin 5000 metsästysseuraa tai -seuruetta. Ne ovat lukumäärältään ja etenkin aktiivisuudeltaan merkittävin yhdistystoiminnan toimijajoukko koko maassa. Niiden toiminnot rakentavat kyläkuntansa yhteenkuuluvuutta ja tuottavat siten hyvinvointia. Kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Riistaeläimet aiheuttavat vahinkoja elinkeinoille ja liikenteelle, mutta riistatalouteen liittyy myös muita negatiivisia puolia. Monet metsästykseen liittyvät asiat aiheuttavat mielipahaa tai kateutta. Aina kun riista ja raha kytketään yhteen, nousevat pintaan voimakkaat tunteet ja riidanaiheet. Kenellä on oikeus hyötyä milloin omaksi, milloin yhteiseksi koetusta luonnonvarasta. Tässä muutama ajatus siitä mistä riistatalouden arvo voisi koostua. Kuluneen talven aikana on syntynyt suunnitelmia tutkimushankkeista, joilla riistatalouden kokonaisvaltaista arvoa pyritään selvittämään. Myös riistatalouden tarjoamia elinkeinomahdollisuuksia ryhdytään selvittämään. Toivotaan, että hankkeille löytyy rahoitusta valtiontaloutemme säästöpaineista huolimatta. 16 Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa Reijo Orava johtaja Suomen riistakeskus PS! Riistanlihasta ei voida käyttää Luomu-nimitystä. Termi on varattu luonnonmukaisen, valvotun maataloustuotannon sertifiointiin. Aku Ahlholm ehdottaa toisaalla lehdessämme, että riistanlihaa kutsuttaisiin Luonto-ruuaksi tai luonnonlihaksi. Hyvä ajatus. 38 Ketun ja ilveksen vaikea yhteiselo 2 l Metsästäjä l 2 l 2012
Tässä numerossa 2 2012 2 Pääkirjoitus: Riistatalous luo hyvinvointia 4 Vesilintukantojen hoito vaatii yhteistyötä 8 Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa 11 Puheenjohtajalta: mallikosteikoilla odotetaan kevättä ja vesilintujen saapumista Katu-uskottavuutta rakentamassa patoamalla toimivia sorsakosteikkoja 12 Matkitaan majavaa 16 Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa 20 Vesijärveltä kuuluu kummia: Kalamiehet loukkutalkoissa 22 Suomen vesistöissä asustaa lähes 10 000 majavaa 26 Ekin kanssa erällä: Vappumajavajahti 28 Jahti-lehden nettigrilli kysyy: Ajankohtaisia kysymyksiä ja vastauksia 34 Suurpetokantojen seurannan monet menetelmät 37 Ketun ja ilveksen vaikea yhteiselo 38 Kauriit ohjaavat ilveskantaa 40 Ministeriön kuulumisia: Riistaneuvostot uuden riistapolitiikan keihäänkärkinä Kansainväliset sopimukset luovat pohjan suojelulle ja kestävälle käytölle syksyn jahdeissa kaadettiin 58 000 hirveä pienten hirvieläinten kannat pienenemässä Suomen hirvikannan perinnöllinen rakenne selvityksessä Tarjous nuorille: Kokemus hiljaisuudesta Kohtuutta hirvenpyyntiin Ojia, allikoita, onnistumisia ja uusia tilanteita 41 Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla: 8 42 Hirvikanta asetetuissa tavoitteissa 43 Valkohäntäpeurasaalis 21 600 44 Muuntelua ajassa ja paikassa 47 Eräaatoksia valtionmailta: 48 Minun mielestäni: Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa mallikosteikoilla odotetaan kevättä ja vesilintujen saapumista 50 Riistatiedon jäljillä: 51 Metsästäjät muuttuvassa maailmassa 52 Yhtä ekologista kuin mustikka 54 SRVA toimii: Suomen hirvikannan perinnöllinen rakenne selvityksessä Muuntelua ajassa ja paikassa 44 Karhukolari 56 Kirjoituskilpailun satoa: 58 Uutismakasiini 58 Riistakeskus tiedottaa 60 Kaupantekoa 63 Osoitteita Metsästys luonnon kunnioittamista Metsästäjä l 2 l 2012 l 3
Maria Nikunlaakso Vesilintukantojen hoito vaatii yhteistyötä V 4 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vesilintukantojen hoidossa tulisi keskittyä kokonaisvaltaiseen koko eurooppalaisen muuttoreitin varrella tapahtuvaan kannanhoitoon sekä lisätä metsästys-, maanomistaja- ja luonnonsuojelutahojen välistä yhteistyötä. Tähän päädyttiin useaan otteeseen vuoden 2012 Riistapäivillä, jotka järjestettiin Kajaanissa 17.18.1. l Vesilinnut ovat kansainvälinen luonnonvara, ja siksi vesilintukantojen hoidossa tarvitaan koko niiden muuttoreitin kattavaa yhteistyötä. Tähän asti euroopanlaajuinen kannanhoitoyhteistyö on puuttunut lähes kokonaan. Nyt yhteistyötä viritellään metsähanhen kohdalla. Metsähanhen kansallisen hoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä selvitetään mahdollisuutta myös kansainvälisen hoitosuunnitelman laatimiseen. Esimerkiksi Venäjä on osoittanut yhteistyöhalua, kertoo metsähanhen hoitosuunnitelmaa valmisteleva projektipäällikkö Arto Marjakangas Suomen riistakeskuksesta. Taigametsähanhen ahdinko tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kehittää eurooppalaista kannanhoitoyhteistyötä. Taigametsähanhi tarvitsee ehdottomasti myös koko levinneisyysalueen eli muuttotien kattavan kannanhoitosuunnitelman, jossa sovitaan valtioiden välisestä työnjaosta ja kannan tuoton oikeudenmukaisesta jaosta, Marjakangas jatkaa. vesilintukantojen hoitosuunnitelman peruskivet muurattiin jo lähes sata vuotta sitten, 1916, jolloin Yhdysvallat ja Kanada solmivat muuttavaa linnustoa koskevan yhteistyösopimuksen. Siellä metsästys nähdään osaksi luonnonsuojelua, ja ihmisillä on suuri halu osallistua alueensa luonnonhoitoon. Metsästäjät ja muut luonnonsuojelijat taistelevat yhdessä elinympäristömuutosta vastaan. Merkillepantavaa on myös se, että lähes kaikilla luonnonsuojelualueilla metsästys on sallittua, Nurmi kertoo. Vesilintukantojen hoidossa tarvitaan koko muuttoreitin kattavaa yhteistyötä. Yhteinen tavoite lintuharrastajien kanssa Suomessa sen sijaan sorsastuskauden aloitus näkyy mediassa lintuharrastajien ja metsästäjien välien kiristymisenä. Valtaosa nega- Mallia Amerikasta Pohjois-Amerikan mantereella sen sijaan vesilintukantoja on jo pitkään hoidettu koko muuttoreitin alueella yhteisesti päätetyin periaattein. Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen riistakeskuksesta löytää amerikkalaisesta vesilintukantojen hoidosta myös muita käytäntöjä, joista Euroopan kannattaisi ottaa mallia. Esimerkiksi hämärämetsästys ja jyväruokinta on kielletty kokonaan, ja eri lajeille on määritelty päiväkohtaiset metsästyskiintiöt. Pohjois-Amerikan Isokoskeloa tavataan meillä lähes koko maassa, mutta yleinen se on saaristossa, rannikoilla ja Ahvenanmaalla. Isokoskelokoiraat ovat keväisin tavoiteltua riistaa ja syksyllä syötäväksi ammutaan molempia sukupuolia.
Jari Niskanen Elinympäristöjen hoito avainasemassa Elinympäristöjen hoito on vesilintukantojen hoidossa avainasemassa. Esimerkiksi heinätavin pesimäkantaan eivät muutokset metsästyspaineessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Maaningalla tekemän tutkimuksen mukaan näyttäisi vaikuttavan. Kannan taantumaan vaikuttavat todennäköisesti eniten elinympäristön muutokset talvehtimis- ja pesimisalueilla, sanoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Pöysä kuitenkin muistuttaa, että eri vesilintulajien perusekologiat poikkeavat toisistaan niin paljon, että jokaisen lajin kohdalla sen kantaan vaikuttavat tekijät on analysoitava erikseen. Uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneiden lajien joukkoon arvioitiin Suomessa neljä lintuvesien metsästettävää peruslajia: jouhisorsa, heinätavi, punasotka ja tukkasotka. Näiden lajien osalta taantuman syy on todennäköisesti elinympäristöjen muuttuminen umpeenkasvun ja rehevöitymisen seurauksena. Toinen uhanalaisuuden syy on mahdollisesti liiallinen metsästysverotus. Kosteikkoluonto vaatii aktiivista hoitoa, ja myös metsästysrauhoitusalueiden verkostosta on saatu hyviä kokemuksia Tanskasta, toteaa Mikkola-Roos ympäristökeskuksesta. Kanadanhanhen ripeään runsastumiseen on Helsingin yliopiston tutkija VeliMatti Väänäsen mukaan puolestaan vaikuttanut sen metsästyksen maltillisuus. Myös merihanhikannan leviämiselle sisämaahan Ruotsin tapaan myös Suomessa olisi hyvät edellytykset, mikäli niiden metsästyksessä oltaisiin maltillisia, eikä sisämaassa pesiviä lintuja ammuttaisi. Vesilintukantojen runsauteen vaikuttavat myös tekijät, joille ihminen ainakin paikallistasolla voi tehdä vain hyvin vähän. Ilmastonmuutos on sellainen. Vesilinnut reagoivat lämpenevään ilmastoon nopeasti viivästyttämällä syysmuuttoaan, mikä voi johtaa talvehtimisalueiden muuttumiseen. Muutos merkitsisi sitä, että loppusyksystä Suomessa olisi enemmän lintuja, Etelä-Euroopassa puolestaan vähemmän. Erilainen petotiheys ja metsästyspaine vanhoilla ja uusilla talvehtimisalueilla voivat kuitenkin vaikuttaa kannankehitykseen, selittää intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Metsästäjien kannalta tärkeää on pyrkiä "korjaamaan" ilmastonmuutoksen ja muun ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia vesilintukannoille kunnostamalla elinympäristöjä, aktiivisella pienpetopyynnillä sekä järkevillä metsästysrajoituksilla. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 5 Metsästäjillä ja lintuharrastajilla on yhteinen tavoite: monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto, jossa viihtyvät hyvinvoivat lintukannat. tiivisesta metsästysuutisoinnista liittyy juuri sorsastukseen, ja lintuharrastajien näkökulmasta sorsastukseen liittyykin paljon epäkohtia, kertoo suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLifesta. Metsästäjillä ja lintuharrastajilla on kuitenkin yhteinen tavoite: monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto, jossa viihtyvät hyvinvoivat lintukannat. BirdLife Suomen jäsenyhdistyksilleen tekemän kyselyn mukaan vain joka neljäs alueyhdistys tekee yhteistyötä paikallisten metsästäjien kanssa. Syyksi Lehtiniemi näkee molemminpuoliset ennakkoluulot. Julkisuudessa molempien osapuolten äärinäkemykset korostuvat, mutta on muistettava, että äärinäkemykset harvoin antavat todellista kuvaa enemmistön tai organisaatioiden todellisista mielipiteistä, Lehtiniemi muistuttaa. Toisaalta varsin moni lintuharrastaja Lehtiniemen arvion mukaan BirdLifen jäsenistä ainakin 10 prosenttia on myös metsästäjä, eikä siitä aiheudu minkäänlaista polemiikkia. Yhteistyön kehittämiselle on olemassa hyvät edellytykset. Lehtiniemi kuitenkin muistuttaa, että lintuharrastajat rakastavat petolintuja, ja petolintuvihapuheet ovatkin varmin tapa saada lintuharrastajien yhteistyöhalut hiipumaan. Sopivia yhteistyömuotoja voisivat olla esimerkiksi yhteiset hankkeet, kannanotot esimerkiksi lintukantoja uhkaavaan turvetuotantoon sekä valistustoiminta ja muu tiedon välittäminen, esimerkiksi lajinmääritystaitojen parantaminen. Säädetyt rauhoitukset tehoavat vain, jos lajit tunnistetaan metsästystilanteessa, muistuttaa vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.
Tilaa parhaat laatutuotteet edul Retkitukun huipputarjoukset pilkille! PiLKKiTuTKa SuOmEn PiLKKimaaJOuKKuEEn KaPTEEni SuOSiTTELEE! (ei kuvassa) TrekLite R Yli 300 ostoksesta kaupan päälle! makuupussi (arvo 89,-) 100:lle nopeimmalle! Laadukas makuupussi 3 vuodenajalle. 2x150 g/m2 ontelokuitutäyte. Edellyttää yli 300 euron arvoisen ostoksen (postikuluja ei lasketa). Ei koske Garmin-, Tracker ja asekaappitilauksia. HUIPPU-UUTUUS! Rajoitettu erä. Tehokas apu pilkkimiseen. Löydä kalaparvet ja maksimoi kalasaalis Pointer pilkkitutkalla. Laske kelluva anturi pilkkiavantoon ja laite kertoo heti onko reiällä kalaa vai ei. Saat tietoa myös kalan koosta ja liikkeestä, veden syvyydestä sekä jään paksuudesta. Kesällä voit kiinnittää luotaimen helposti veneeseen. Pakkaus sisältää pilkkitutkan, anturikaapelin, kellukkeen, rannehihnan sekä venekiinnikkeen. Toimii 4 x 1.5V aaa- paristoilla. Takuu 12kk. Vain ** / kk tai alk. 9 129 ta myymälähin 79 netti-/puh. tilaa a nETTiHinT * ETu 50 jille FOXTaiL HD POLarOiDuT ViDEOLaSiT Kuvaa parhaat kalastushetket, kelkkaretket jne. HD teräväpiirtokuvana. Sopii hyvin niin kevään hangille kuin kesälle! Mukana mustat ja keltaiset linssit. 99 netti-/puh. tila nETTiHinTa * GErBEr SuSPEnSiOn mOniTOimiTYÖKaLu Laadukas ja tyylikkäästi muotoiltu Gerber monipuoliseen käyttöön! Jämäkkä kahvarakenne. 11 eri työkalua. Kaikki tärkeimmät työkalut käytettävissä yhdellä kädellä. Mukana vyökotelo. *** / kk tai alk. 9 169 älähinta myym 49 netti-/puh. tila nETTiHinTa * ETu 70 ajille *** / kk tai alk. 9 89 älähinta myym ETu 40 ajille Parhaat laatumerkit Retkitukun lyömättömään hintaan! tty yväksy uusi h alli! m 39 599 netti-/puh. tilaajil nETTiHinTa * SuOmi 4 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi, jossa tilaa reilusti 3-4 aseelle. Mahdollisuus myös kahden pitkän aseen säilytykseen. Ylähyllyllä säilytystilaa patruunoiden ja muiden tarvikkeiden säilytykseen. Paino: tyhjänä n. 28 kg Mitat: K 1450 x L 300 x S 300 mm Väri: valkoinen nETTiHinTa nETTiHinTa *** / kk tai alk. 9 79 ta myymälähin * *** netti-/puh. ETu 40 ajille tila 5 / kk tai alk. 24,4 ta 749 myymälähin ETu 150 le POinTEr COnTrOL LaSErKOHDiSTin Kohdista aseesi helposti ja nopeasti aseeseen kiinnitettävän laserin avulla. Säästät samalla aikaa ja rahaa! Garmin astro 320 koira-GPS ja DC 40+ panta Huippusuositun Astron uutuusmalli! Helppo ja edullinen käyttää. Paketti sisältää pannan, laturin, käsiosan ja tehoantennin. Meiltä myös tarkat maastokartat. 29 tila netti-/puh. nETTiHinTa * *** / kk tai alk. 9 50 ta myymälähin ETu 21 ajille Toimitukset huhtikuussa, ennakkotilaa nyt! Tilaukset toimitetaan tilausjärjestyksessä. LaaDuKKaaT 7x50 KaTSELuKiiKariT Hyvät yleiskiikarit metsälle, bongailuun ja ulkoiluun! Mukana kätevä säilytyspussi. 119 netti-/puh. tila ** *** / kk tai alk. 9 169 ta myymälähin ETu 50 ajille TiLauKSET www.retkitukku.fi tai PuHELimiTSE p. 040 828 1000
lisesti suoraan ReTkiTukusTa TesTiVOiTTaJa-kamerat NYT lyömättömään hintaan! i 2 KPL SETT 12 megapikselin huippukamera! Paras valoteho! 2 KPL á 79,- 149 tila netti-/puh. nETTiHinTa * näkymätt *** / kk tai alk. 9 218 yymälähinta m it! ömät led 149 tila netti-/puh. nETTiHinTa * uuTuuS ! ETu 69 ajille *** / kk tai alk. 9 229 yymälähinta m 179 netti-/puh. nETTiHinTa * ETu 80 ajille *** / kk tai alk. 10 ähinta 269 myymäl ETu 90 ajille tila POinTEr COnTrOL PC2501 riistakamera Huippulaadukas riista- ja tarkkailukamera monipuoliseen käyttöön. Kamera aktivoituu alle sekunnissa ja laadukas kuvakenno takaa aina tarkan lopputuloksen. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Toimii myös pimeässä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS POinTEr COnTrOL 12 mpx Stealth riistakamera Kamera mahdollistaa tarkat 12 megapikselin kuvat, jotka ovat selattavissa laitteen LCD- värinäytöltä sekä siirrettävissä tietokoneelle. Laite toimii pimeässä näkymättömillä infrapunaledeillä. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS POinTEr COnTrOL PC5204 Stealth riistakamera Pointer Control PC5204 Stealth on varustettu 52:lla huomaamattomalla IP-ledillä, jotka yhdessä laadukkaan kuvakennon kanssa takaavat erinomaisen kuvanlaadun myös pimeässä. Helppokäyttöinen, kuvat siirrettävissä tietokoneelle. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS 12 megapikselin lähettävä GSm- kamera! Lähettävä GPrS- kamera! POinTEr COnTrOL riiSTaKamEran VaruSTEPaKETTi ! uuTuuS 239 netti-/puh. tilaajille nETTiHinTa * uuTuuS ! *** / kk tai alk. 12 349 yymälähinta m 219 netti-/puh. tilaajille nETTiHinTa * Pidennä kamerasi valmiusaikaa ulkoisella akulla. Riistakameran varustepakettiin sisältyy 12V 7.2Ah akku, akkujohto ja 8GB SD- riistakameran muistikortti. ETu 110 *** / kk tai alk. 12 ta 319 yymälähin m ETu 100 39 netti-/puh. tila nETTiHinTa * *** / kk tai alk. 9 60 ta myymälähin ETu 21 ajille POinTEr COnTrOL 12 mpx GSm Stealth riistakamera Metsien kuningas. Erittäin tarkat 12 megapikselin kuvat. Näkymättömät ledit ja ulkoinen tehoantenni. Sisäänrakennettu LCD- värinäyttö. Lähettää kuvia kännykkään tai halutessasi sähköpostiin.Herkkä 3-suuntainen liiketunnistin.Toimii erinomaisesti myös pimeässä. Kysy edullista liittymää! ROISKEVESITIIVIS SCOuT GuarD SG-550m-8m GPrS riistakamera Tarkat 8 megapikselin kuvat ja tehokas ulkoinen tehoantenni. LCD- värinäyttö ja kaukosäädin. Lähettää edullisesti kuvia kännykkään tai sähköpostiin GPRS- yhteydellä. Tehokkaat infrapunaledit 30 kpl. Uusi herkkä liiketunnistin. Laserkohdistin kameran säätämiseen. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS nyt kaikille kameran ostaneille kaupan päälle: Kätevä Valvontakyltti ja 2kpl ikkunatarroja HUOMIO! seinäteline + (arvo 15,-) aLuEELLa TaLLEnTaVa KamEraVaLVOnTa! Copyright Suomen Retkitukku Oy 2011 (arvo 19,-) *) Hintoihin lisätään toimituskulut alk. 7,90 . **) Hintoihin lisätään toimituskulut 49,90 , hinta sisältää toimituksen kotipihaan. ***) Todellinen vuosikorko vaihtelee summan ja valitun osamaksukampanjan mukaan. Esim. 36 kk:n maksukampanjalla maksetun 1000 :n ostoksen todellinen vuosikorko on 21,86%. Tarkat ehdot näet tilauksen yhteydessä verkkokaupastamme. RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
Timo Niemelä & Jörgen Hermansson, Suomen riistakeskus Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -hankkeen ensimmäinen työntäyteinen vuosi on takanapäin, ja on aika kertoa kuulumisia valmistuneilta mallikosteikoilta. Artikkelissa keskitytään Varsinais-Suomen alueelle toteutettujen Sauvon Härmälän ja Salon Järvelän kosteikkohankkeiden kuvaamiseen sekä vertaillaan näiden kahden hyvin erityyppisen alueen kosteikkorakentamista. Lisäksi halutaan välittää maanomistajien tuntoja hankkeiden toteutuksesta. Loppusyksyn tunnelmia Sauvon Härmälän kosteikkokohteelta. Parhaimmillaan kosteikolla vieraili liki satapäinen taviparvi. Mitähän on luvassa, kun kohteen vesipinta-ala tästä vielä moninkertaistuu ensi pesimäkaudella? S l Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa tuetaan kosteikkojen rakentamista niiden maanomistajien maille, jotka ovat asiassa aloitteellisia ja joilla on tarjota vesilintu- ja kosteikkoelinympäristöjen hoidon mallialueiksi soveltuvia kohteita. Perusta valtakunnallisen kunnostushankkeen käynnistämiselle luotiin vuonna 2009 toteutetussa kosteikkokartoituksessa, mutta VarsinaisSuomen osalta valtaosa kartoituksessa ilmoitetuista kohteista arvioitiin hankkeina joko liian kalliiksi tai niiden toteuttamismahdollisuuksia pidettiin vähäisinä maanomistusoloista johtuen. Yhteistyöllä tuloksiin Onneksi maanomistajat lähtivät eturintamassa tarjoamaan kohteitaan vielä varsinaisen hanketoiminnan käynnistyttyä, mikä antoi hyvän lähtökohdan kohteiden valinnalle. Tietenkin soveliaita kohteita olisi voitu etsiä myös riistakeskusvetoisesti, mutta tähän ei ole haluttu lähteä. Järvelän kosteikkokohteen maanomistaja Toni Anttila pitää hankkeen nykyistä toimintatapaa hyvänä: Täytyyhän maanomistajalla olla ensin jonkinlainen visio hankkeesta ja sen toteuttamismahdollisuuksista, onhan sen jälkeen yhteisen sävelen löytyminen varmasti paljon helpompaa. Kosteikon perustamiseen johtavat motiivit toki vaihtelevat, mutta itselläni se kipinä syntyi halusta tehdä jotain vesilintujen hyväksi. Kosteikkohankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että maa- ja vesialueen omistajat sekä muut hankkeen toteuttamisen kannalta keskeiset sidosryhmät osallistuvat suunnitteluun jo heti alkuvaiheessa. Tämän yhteistoiminnan tuloksena saamme ensiarvoisen tärkeää tietoa kosteikkosuunnittelun tueksi ja samalla voimme kuulostella maanomistajien toiveita ja näkemyksiä kosteikon rakentamisesta. Asiantuntijoina tehtävänämme on luonnollisesti tehdä esityksiä kosteikon perustamiseksi tarvittavista toi- Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa 8 l Metsästäjä l 2 l 2012 Mikko Koho
menpiteistä, padotustasoista jne., mutta viime kädessä maanomistaja päättää itse siitä, mihin hän on valmis sitoutumaan. Härmälän kosteikkokohteen maanomistaja Mikko Koho on asiassa samoilla linjoilla: Pidän tärkeänä, että kosteikkohankkeiden suunnittelua toteutetaan jatkossakin maanomistajalähtöisesti, ei siinä muuten olisi mitään järkeä. Hyvät ja luottamukselliset yhteistyösuhteet paikallisen ELY-keskuksen kanssa ovat myös helpottaneet merkittävästi kohteiden toteuttamista Varsinais-Suomessa. Olemme saaneet ELY-keskuksesta aina nopeasti ennakkoarvion siitä, onko hankkeen toteuttamiselle luonnonsuojelullisia tai esimerkiksi vesilaista johtuvia esteitä tai rajoitteita. Ehkäpä yhteinen huoli kosteikkoelinympäristöjen tilasta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä luo edellytyksiä joustavalle ja innovatiiviselle yhteistyölle, jonka turvin on voitu vähentää turhaa byrokratiaa. Härmälän kosteikko Kosteikon toteutustapa Kosteikon pinta-ala Kosteikon laskennallinen keskisyvyys Valuma-alueen pinta-ala Kosteikon pinta-ala valuma-alueen pinta-alasta Kosteikkoalueen pääasiallinen maalaji Rakennetun patopenkereen pituus Kaivutuntien kokonaismäärä Kaivu- ja maansiirtotöiden kustannukset Patolaitteen kustannukset patoaminen 2,1 ha, josta vesipinta-alaa 1,5 ha 0,3 m 24 ha 8,8 % savi 95 m 50 h 3 813 741 Järvelän kosteikko patoamisen ja kaivun yhdistelmä 1,5 ha, josta vesipinta-alaa 1 ha 0,5 m Padotulla kosteikonosalla 8 ha ja kaivetulla kosteikonosalla 850 ha Padotulla kosteikonosalla 14,6 % ja kaivetulla kosteikonosalla 0,04% turve 250 m 53 h 8 136 727 Mallikosteikkojen luontovaikutuksia seurataan n Hankkeen luontovaikutuksia seurataan mallikosteikoilla aina vuoden 2015 loppuun asti toteutettavilla vesilintulaskennoilla. Vesilinnut soveltuvat indikaattorilajeina erinomaisesti luontovaikutusten mittaamiseen, sillä niiden runsausmuutokset kuvastavat lahjomattomasti kosteikkoympäristön laadun muutoksia antaen samalla viitteitä myös laajemmista lajistovaikutuksista. Tutkimusasetelman tarkoituksena on mitata kunkin kosteikon luonnollisia vaikutuksia, minkä vuoksi lintujen viljaruokintaa on rajoitettu laskentatulosten vääristymisen estämiseksi. Perusseurannassa päävastuu vesilintulaskentojen käytännön toteutuksesta kuuluu maanomistajille ja paikallisille metsästysseuroille. Myös Mikko Koho Härmälän kosteikolla ja Toni Anttila Järvelän kosteikolla aloittivat viime vuonna oman laskentaurakkansa linnuston lähtötilan selvityksillä, vaikkei niiden nollatulosten kirjaaminen aina tuntunutkaan maanomistajista kovin perustellulta. Odotamme kuitenkin innolla kevättä ja vesilintujen saapumista, josko silloin olisi jo jotain laskettavaakin, miehet arvelevat. Paitsi, että vesilintulaskentojen avulla voidaan määrittää kosteikon linnustollinen arvo ja tuottaa aineistoja kohteiden välisten vertailujen toteuttamiseen, on laskennoilla käyttöarvoa myös käytännön riistanhoitotyön suunnittelussa ja kestävien saalismäärien mitoittamisessa. Tässä suhteessa paikallisten aktiivisuus ja halu hyötyä tuloksista on tietenkin ratkaisevinta, mutta parhaimmillaan seurannat voivat antaa työkaluja kestävän metsästyksen ja kosteikon pitkän ajan tuottavuuden turvaamiseen. Pienet valuma-alueet yhdistävänä tekijänä Härmälän ja Järvelän kohdealueet ovat ympäristöltään ja maaperän ominaisuuksiltaan monessa suhteessa hyvin erilaisia, mikä vaikutti tietenkin merkittävästi kosteikkorakentamisen peruslähtökohtiin. Siinä kun Härmälän kosteikko rakennettiin pääosin kovapohjaiselle ja viime ajat riistapeltokäytössä olleelle pellolle, toteutettiin Järvelän kosteikko erittäin pehmeälle ja soistumisen haitoista kärsineelle alavalle suoalueelle. Eroavaisuuksistaan huolimatta kohteilla on myös yhdistäviä tekijöitä, sillä molemmat kohteet saavat vetensä erittäin pieneltä valuma-alueelta. Tällaisten pienten valuma-alueiden kohteisiin yhdistyy usein huoli veden riittävyydestä, ja toisinaan kosteikon rakentamisesta on jopa pidättäydytty näiden epäilyjen vuoksi. Tietenkin on totta, että kosteikon suuri koko suhteessa valuma-alueeseen merkitsee kosteikon osittaista kuivumista pitkien hellekausien aikana. Ajoittainen kuivuminen on kuiten- kin luonnollista ja edullista kosteikon toiminnalle, sillä se uudistaa ja elvyttää kosteikon kasvi- ja eläinlajistoa. Esimerkiksi vesilintujen poikastuotto on Kosteikkohankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että maaja vesialueen omistajat sekä muut keskeiset sidosryhmät osallistuvat suunnitteluun jo alkuvaiheessa. tunnetusti korkeimmillaan tällaisilla kausikosteikoilla, koska ravinnosta kilpaileva kalakanta pysyy kurissa ja kuivan kauden aikana uudistunut maakasvillisuus tarjoaa jälleen veden alle jäätyään runsaasti ravintoa vesiselkärangattomille. On myös huomionarvoista, että pienten valuma-alueiden kosteikot ovat usein merkittäviä kiintoaineen ja ravinteiden pidättäjiä ja lisäksi ne pystyvät tasaamaan ylivirtaamia tehokkaasti ja siten vähentämään tulvahaittoja alapuolisissa vesistöissä. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 9
Kokemuksia kosteikkojen rakentamisesta: Sauvo, Härmälä n Härmälän kosteikkohankkeen ydin muodostui patorakentamisesta, johon kohdennettiin lopulta valtaosa hankkeen budjetista. Tämän lisäksi vesilintujen viihtyvyyttä lisättiin muotoilemalla kosteikkoalueelle pesimäsaaria, joiden sijoittelulla ja muotoratkaisuilla oli myös vesiensuojelua edistäviä tavoitteita. Pienen valuma-alueen kohteilla on keskeistä, että rakennettavat patopenkereet ja kosteikon vedenkorkeuden säätelyssä käytetyt patolaitteet ovat ehdottoman vedenpitäviä. Tästä johtuen oli eduksi, että patopenger voitiin rakentaa koko matkalta kovan ja vettä läpäisemättömän savimaan päälle. Tämän lisäksi tarvittiin myös ammattitaitoisen kaivinkonemiehen Jouni Metsolan tarkkaa silmää, jotta aikoinaan melko syvään kaivettujen salaojien olemassaolosta saatiin vihiä. Patolaitteeksi päätettiin valita säätösalaojakaivo, jossa yhdistyivät kosteikon hoidolle tärkeät ominaisuudet, kuten vedenpinnan korkeuden säätely- ja tyhjennysmahdollisuus. Härmälän kosteikko on hyvä ja tarkemman tutustumisen arvoinen esimerkki siitä, miten suhteellisen pienillä, alle 5000 euron työ- ja materiaalikustannuksilla voidaan saada aikaan vaikuttavia tuloksia vesilintuelinympäristöjen hoidossa. Luonnonhoidon onnistuminen riippuu tietenkin aina myös siitä, millaisia maankäytöllisiä myönnytyksiä ja taloudellisia uhrauksia maanomistajat ovat valmiit tekemään. Härmälän kosteikolla saatiin hyvin vapaat kädet toimia, eikä kosteikon ominaisuuksista tarvinnut näin ollen tinkiä. Ei tässä nyt ole mitään ratkaisuja tarvinnut jälkeenpäin katua. Päinvastoin olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että vesilinnuille saatiin luotua uusi ja tuottava elinympäristö, maanomistaja Mikko Koho toteaa. Timo Niemelä & www.kaivotuote.fi Patolaitteen asennustyötä Härmälän kosteikkokohteella sekä periaatekuva kaivon rakenteesta. Härmälän kosteikolle valittu Kaivotuote Oy:n valmistama patolaite soveltuu vesien säätelyratkaisuksi ennen kaikkea pienten valuma-alueiden kosteikoilla. Patolaiteratkaisuja voi tiedustella myös muilta alan toimijoilta, kuten esim. Jita Oy:ltä ja Uponor Oy:ltä. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset Härmälän kosteikon rakentamisesta ja kustannusten jakautumisesta eri työvaiheiden välillä ovat luettavissa hankkeen kotisivuilta www.kosteikko.fi. Salo, Järvelä n Järvelän kosteikkokohde luokiteltiin vielä ensimmäisen maastokatselmuksen perusteella puhtaaksi kaivukosteikoksi, sillä alueen reunalla virtaavan puron padottamista ei pidetty mahdollisena loivapiirteisten maastonmuotojen ja vedennostosta aiheutuvien haittojen vuoksi. Kosteikon perustamismenetelmää arvioitiin kuitenkin uudelleen suunnittelumittauksien yhteydessä, jolloin heräsi ajatus kosteikon jakamisesta sekä patoamalla että kaivamalla muodostettaviin alueisiin. Uusi suunnitelma sai kannatusta myös maanomistaja Toni Anttilalta, sillä patoamisen hyödyt linnustovaikutusten kannalta tunnetaan laajasti. Käytännön rakennustyöhön päätettiin tarttua vielä sulan maan aikana, jotta padosta saataisiin mahdollisimman vedenpitävä. Työskentely märällä Järvelän kohteella toimenpidealue jaettiin sekä padottavaan että massiivikaivuna rakennettavaan kosteikonosaan. ja heikosti kantavalla turvemaalla ei kuitenkaan ollut helppoa. Esimerkiksi kohteelle suunniteltuja maansiirtotöitä ei pystytty toteuttamaan lainkaan elokuun loppupuolelle osuneen runsassateisen jakson seurauksena. Periaatteessa työkohteen vaativat olosuhteet oli kyllä tiedostettu jo suunnitteluvaiheessa, sillä kaivutyöt päätettiin toteuttaa pitkäpuomisella kaivinkoneella, jonka työtapa perustui kolmen kantavuutta lisäävän ja liikuteltavan ponttoonialustan käyttöön. Erityiskaluston käytöstä huolimatta kohteella liikkumiseen liittyi monia riskejä, mistä johtuen kaikki kaivutyöt oli saatava valmiiksi kerralla hyvää työteknistä suunnittelua noudattamalla. Märän ja löysän turvemaan käsittely lisäsi entisestään patorakentamisen haasteita, mutta lopulta suurimmat vaikeudet liittyivät patopengeralueelle syntyneen massaepätasapainon aiheuttamaan penkereen luisumiseen. Ilmiön haittavaikutuksia olisi ehkä voinut vähentää säilyttämällä ehjä pintamaa patopenkereen alla, mutta toisaalta pienen valuma-alueen kohteella haluttiin korostaa erityisesti padon tiiviyttä, jotta vettä riittäisi kosteikolla kevättulvan jälkeenkin. Järvelän kosteikkohankkeeseen sisältyvä hyvä käytännön opetus on, ettei pehmeikölle rakennettaessa voida koskaan tarkasti ennakoida miten maat ja massat käyttäytyvät. Käytännön ongelmista huolimatta rakennusurakka saatiin vietyä päätökseen alkuperäistä suunnitelmaa mukaillen. Laajahkot kaivutyöt ja erityiskaluston käytöstä johtuva tavanomaista korkeampi kaivutyön tuntihinta nostivat kuitenkin selvästi rakentamisen kustannuksia. Härmälän kosteikkoa heikompi suhteellinen kustannustehokkuus ei kuitenkaan vähennä yhtään Järvelän kosteikon arvoa esittely- ja kehittämishankkeen mallikohteena. Näiden kokemusten kautta saamme tietoa pehmeän pohjan patorakentamisesta ja samalla voimme myös vertailla ympäristöltään ja toteutustavaltaan toisistaan poikkeavien kohteiden tuottamia linnustovaikutuksia. Osoitteessa www.kosteikko.fi voit lukea lisää Järvelän kosteikkohankkeen toteutuksesta. Timo Niemelä 10 l Metsästäjä l 2 l 2012
Puheenjohtajalta Katu-uskottavuutta rakentamassa Suomen riistakeskus on ehtinyt toimia tämän lehden ilmestyessä reilun vuoden, joten meille kaikille on ehtinyt muodostua jonkinlainen mielikuva uudesta riistapolitiikan toimijasta. Tosin organisaatio alkaa vasta nyt saada lopullisen muotonsa, kun toimihenkilöiden uudet tehtävävastuut ovat asemoituneet lähes lopulliseen muottiinsa. Viimeisenä uuden riistahallintolain mukaisina toimieliminä valittiin riistanhoitoyhdistysten hallitukset äskettäin päättyneellä kokouskierroksella. Kun riistanhoitoyhdistysten hallituksissa vaihtuvuus on ollut varsin suurta, niin luottamusmiesten koulutukselle on juuri nyt erittäin suuri tarve tässä muutosvaiheessa. Onpa kentältä kantautunut sellaistakin, että vuosikokous joudutaan uusimaan sen vuoksi, että hallituksen puheenjohtajaksi ei ole löytynyt ketään suostumuksensa antanutta. Uskon kuitenkin, että näihinkin paikkoihin saadaan pätevät henkilöt, kun asia pohjustetaan riittävän hyvin ennen uutta kokousta. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksen tehtäväluettelo on riistahallintolainsäädännön mukaan varsin laaja ja se joutuu yhdessä toiminnanohjaajan kanssa toimimaan ensimmäisenä suodattimena kentän ja hallinnon saumakohdassa. Suurpetotihentymäalueilla tämä on erityisesti korostunut ja johtanut paikoin kohtuuttomaan tilanteeseen. Toiminnanohjaaja ja hallitus ovat joutuneet hyvin ikävään välikäteen, vaikka heillä on olemattoman vähän työkaluja asian hoitamiseksi turhautuneisuus on täysin ymmärrettävää! Kannattanee myös miettiä, kuinka paljon tällä asialla on vaikutusta halukkuuteen hakeutua näihin tehtäviin? Riistakeskus organisoi yhdessä riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien kanssa kuluneena talvena ilvespentueiden maastolaskennan viidellä riistakeskusalueella eli Satakunnassa, Keski-Suomessa, Keski- ja Itä-Uudellamaalla sekä Pohjois- ja Etelä-Savossa. Kyseessä oli todella mittava talkooponnistus, jollaisen toteuttaminen jollain muulla hallinnonalalla olisi käytännössä mahdoton tehtävä. Tehtävästä suoriuduttiin kuitenkin erinomaisesti, joten metsästäjien puolelta on tehty kaikki mahdollinen kannanarvion saamiseksi lähemmäksi todellisuutta. On myös esitetty, että näitä suurpetolaskentoja pitäisi tehdä totaalilaskentana samaan aikaan koko maassa. Käsitykseni mukaan paljon parempaan tulokseen päästään, kun tehdään tarkat hyvin suunnitellut täsmälaskennat vuosittain muutamalla alueella. Näiden perusteella pitäisi kaiketi pystyä laskemaan korjauskertoimet, joilla entisin menetelmin tehtyjä kanta-arvioita pitää korjata. Metsästäjät jäävät mielenkiinnolla odottamaan tutkimuslaitoksen seuraavaa ilveksen kanta-arviota ja ministeriön sen pohjalta määräämiä ilveskiintiöitä eri alueille. Tällä saattaa olla laajemminkin merkitystä maamme tulevan suurpetopolitiikan kannalta. Susilupien puolella uudistuneen riistahallinnon "katu-uskottavuus" on joutunut erityisen koville. Etelä-Suomessa ei ole ollut lupakiintiön puitteissa juurikaan mahdollisuuksia myöntää lupia pihoissa pyörineille yksilöille. Lisäksi sattui tuo harmittava episodi Varsinais-Suomessa, joka vielä entisestään vaikeutti susiongelmien hoitoa. Metsästäjiä on täysin turhaa syyllistää tässä asiassa he varmasti yrittivät parhaansa, mutta joskus vain kaikki ei "suju niin kuin Strömsössä". Yhdelle epäonnistumiselle ei kuitenkaan saisi laittaa liian suurta painoarvoa, vaan siitä tulisi ottaa opiksi ja muuttaa tarpeelliselta osin ohjeistusta ja säädöksiä poikkeuslupien osalta. Esimerkiksi Itä-Suomessa on poliisilain nojalla myönnetty pienen ajan sisään ainakin neljä pihasusilupaa. Käsitykseni on, että nämä pitäisi pystyä hoitamaan riistahallinnon puolella tavalla tai toisella. Tuntuu jokseenkin oudolta, että tässä asiassa täytyy turvautua poliisihallinnon apuun näinkin usein, vaikka sinänsä se on hoitanut susikonfliktit tyylikkäästi. Tulee kuitenkin väistämättä mieleen, että poliisihallinnolla olisi varmasti riittävästi muutakin työtä näinä aikoina. Olisikohan liikaa pyydetty, jotta nämä asiat voitaisiin hoitaa jatkossa riistahallinnon piirissä? Metsästäjä l 2 l 2012 l 11 Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus
Saara Kattainen & Petri Nummi, Helsingin yliopisto I Kuvat: Saara Kattainen Matkitaan majavaa patoamalla toimivia sorsakosteikkoja Y 12 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vaikka Suomi on järvinen maa, sorsatuotannon ja monimuotoisuuden ja kannalta lukuisat näistä järvistä eivät kuitenkaan ole otollisia ympäristöjä, sillä ne ovat karuja. Monien rehevien järvien kohtaloksi on koitunut aikanaan kuivatus maatalouskäyttöön sekä rehevöityminen ja umpeenkasvu. Yksi luonnonvoima, majava, tapasi luoda maisemaan suotuisia kosteikkoja niin vesilinnuille kuin muullekin lajistolle. Majavan toimintaa on kuitenkin jo kauan rajoitettu. Niinpä hyvistä sorsakosteikoista voi olla pulaa. Majavaa voidaan suosia ympäristön ennallistajana, mutta ihminen voi myös matkia sen tulvatoimia erityisesti silloin, kun halutaan säädellä missä ja milloin tulvaa on. REAH-kosteikkojen yleisilme. Kuvassa Kamulanpuro 2008. Telkkäpoikue Kirstinkorvessa 2010 l Yksi motivoiva syy kosteikkojen rakentamiselle on riistatuotannon lisääminen, ja riistakosteikkoja onkin alettu perustaa eri puolille Suomea. REAH (Riistan elinympäristöjen aktiivinen hoito) on Metsähallituksen valtakunnallinen projekti. Sen puitteissa on sekä luotu uusia että kunnostettu elinympäristöjä riistalinnuille valtion jouto- ja kitumaa-alueilla. REAH-hankkeen kosteikkoja on seurattu vuodesta 2008 lähtien. Kosteikoilta on kartoitettu neljän kesän aikana vesilinnusto, vesiselkärangattomat, kasvillisuus ja lepakot. Lisäksi osalta kosteikoista on otettu vesinäytteitä ja yhdellä kosteikolla on seurattu myös kalakannan kehitystä. Seurantojen tavoitteena on ollut selvittää, minkälaisia elinympäristöjä tällaiset kosteikot ovat vesilintujen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Suomen karujen järvien maisemassa muutamat avainkosteikot saattavat olla erittäin merkityksellisiä alueen sorsien poikastuotannolle. Koska majavan patoamat tulvikot ovat osoittautuneet hyviksi poikueympäristöiksi, voisi olettaa ihmisen tekemillä kosteikoilla olevan samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Kosteikot ovat sikälikin ajankohtaisia, että ojitettuja soita ja muita vajaatuottoisia alueita, joilla ei kannata tuottaa puuta, on lähitulevaisuudessa vapautumassa muuhun käyttöön yli puoli miljoonaa hehtaaria. Näitä, samoin kuin turvetuotannosta vapautuvia alueita voisi hyödyntää riistanhoidossa esimerkiksi tekemällä kosteikkoja ja ennallistamalla riekkoympäristöjä. REAH-tutkimuskosteikkoja on yhteensä 11. Ne ovat kooltaan, rakenteeltaan ja tuottavuudeltaan erilaisia: pienin niistä on vain puolen hehtaarin kokoinen, ja suurin on laajuudeltaan 33 hehtaaria. Osa kosteikoista on entisiä majavapaikkoja, pari on tehty kaivamalla ja yksi on tulvattu turvetuotannosta poistetulle alueelle. Melkein kaikille kosteikoille on tehty saarekkeita ja jätetty rahkasammallauttoja linnuille pesintä- ja lepoalustaksi. Muutamat niistä on tehty toisen kosteikon välittömään läheisyyteen siten, että ne muodostavat kokonaisuuden. Sorsien menestystä Seurannoissa selvisi, että valtaosa REAH-kosteikoista on erinomaisia lintupaikkoja. Riistalajeista niillä tavattiin eniten taveja, telkkiä ja sinisorsia. Lisäksi joillakin paikoilla oli haapanoita,
Parhaan tuloksen sekä vesiensuojelun että sorsatuotannon kannalta saa, jos on mahdollista rakentaa useita erilaisia kosteikkoja kohtuullisen etäisyyden päähän toisistaan. heinätaveja, sekä tukka- ja lapasotkia; Kirstinkorvessa ja pohjoisella Orastinsuolla oli ilahduttavasti jouhisorsia, Kirstinkorvessa myös poikue. Eniten sorsia keräsivät reilun 30 hehtaarin laajuinen Orastinsuo, muutaman hehtaarin kokoiset Kamulanpuro ja Saarikko, sekä piskuinen yhden hehtaarin Kirstinkorpi. Orastinsuolla sorsia nähtiin loppukesäisin yhtä laskentaa kohti reilut 50 yksilöä, Kirstinkorvessa reilut 20, ja Saarikossa ja Kamulanpurossa kymmenkunta. Suurimmat poikuetiheydet olivat Saarikossa, Kirstinkorvessa ja Kamulanpurossa. Näillä havaittiin keskimäärin 3,5 poikuetta rantakilometriä kohden. Tämä on peräti 14-kertainen verrattuna metsäjärvien keskiarvoon. Kaikilla kosteikoilla, kaivettuja paikkoja lukuun ottamatta, poikuetiheys oli selvästi metsäjärviä suurempi. REAH-kosteikot sijaitsevat ympäri Suomea. Yli-Ii ja Pudasjärvi -Orastinsuo -Rypyharju -Paloharju Valtimo Lieksa -Kamulanpuro -Lippi -Kattilapuro -Varispuro Ikaalinen -Kirstinkorpi P. -Kirstinkorpi E. Hämeenlinna -Haarajärvi Taustalla runsaat ravintovarat Yksi syy poikueiden runsauteen paljastui, kun selvitettiin mitä ötökkäpyydysten sisältä löytyy. Kuten lintuja, myös selkärangattomia oli kosteikoilla moninkertainen määrä verrattuna metsäjärvien eliöstöön. Selkärangattomien lajisto oli melko yksipuolinen, mutta muutamia lajiryhmiä, kuten sukeltajakuoriaisia ja malluaisia oli runsain mitoin. Tavi oli tavallisesti yleisin sorsa REAH-kosteikoilla. Se syö paljon vapaan veden selkärangattomia, jotka runsastuvat heti tulvan varhaisvaiheessa. Samasta syystä tavi ei myöskään ole erityisen riippuvainen kosteikkojen kasvillisuudesta. Telkkä on menestynyt kosteikoilla melkein yhtä hyvin kuin tavi. Telkän ympäristövaatimuksia ajatellen tulvikot ovat otollisia poikueympäristöjä. Kaloja on vähän ja mieluisaa ruokaa on paljon. Sinisorsa puolestaan on REAHkosteikoilla ollut suhteellisen vähälu- REAH-kosteikon rakennekuva. Kuvassa Lipin patorakennelma 2009. Metsästäjä l 2 l 2012 l 13
Tavikoiras Kirstinkorvessa alkukesästä 2010. kuinen. Tämä johtunee siitä, että niiden kasvillisuus on toistaiseksi ollut niukka. Rannoilla on kyllä kuolevia pajuja, jotka antavat poikueille suojaa. Sen sijaan ravintokasveja sekä ilmaversoiskasvillisuutta, joilta poimia selkärangattomia, on kosteikoilla erityisesti sinisorsapoikueita ajatellen vähänlaisesti. Kosteikkokasvillisuuden lisääntyessä saattaa sinisorsienkin määrä kasvaa. Varsinkin, kun pari viimeisintä tulvavuotta antoi viitteitä vesikasvillisuuden leviämisestä. Lisää monimuotoisuutta n Sorsien lisäksi kosteikkoja suosivat useat eri linnut. Yleisimpiä olivat metsäviklot, jotka saivat kasvatettua tulvikoilla myös isoja poikueita. Tämä ei yllätä, sillä metsäviklo hyödyntää hanakasti myös majavatulvikoita. Lisäksi kosteikoilla tavattiin säännöllisesti valkovikloja, rantasipejä, taivaanvuohia sekä liroja. Muista vesiympäristöjen linnuista kosteikoilla esiintyi muun muassa uivelo, laulujoutsen, mustaviklo, tyllejä, pääskyjä, västäräkkejä, muuttohaukka sekä lokkeja ja tiiroja. Yksi selkeimmistä selittävistä tekijöistä tulvikoiden menestykselle eri lajien keskuudessa oli merkittävästi parempi selkärangatontuotanto kuin tavallisilla, tulvattomilla kosteikoilla. Lisäksi kosteikkojen rakenne, riittävästi suojaa ja useamman tulvikon läheisyys näyttivät myös vaikuttavan vesilintujen viihtyvyyteen ja tuotantoon. Vesilintujen lisäksi lepakot, varsinkin pohjanlepakko, suosivat tulvikoita. Useampana vuonna eteläisemmillä tulvikoilla tavattiin myös harvinaisia isolepakoita. Myös sammakot viihtyivät tulvikoilla. Eritoten ensimmäisenä tulvavuonna ötökkäpyydykset olivat täynnä vesiliskoja ja sammakonpoikasia. Vesi puhdistuu kosteikoilla Riistatuotannon lisäksi kosteikoilla on merkitystä vesiensuojelun kannalta. Maa- ja metsätaloudesta vesistöihin huuhtoutuvat ravinteet ovat keskeinen Itämerta ja muita vesiä rehevöittävä tekijä. Nämä ravinteet tulisi saada talteen valuma-alueillaan, etteivät ne pääse vesistöihin. Luonnonoloissa majavan patoamat altaat estävät ravinteiden huuhtoutumista. Myös ihminen voi patoamalla hallita ravinteiden kulkeutumista maataloudessa sekä metsien hakkuun ja soiden uudelleenojituksen yhteydessä. Tulvikot toimivat hyvin vesiensuojelullisessa tarkoituksessa. Paljon nitriitti- ja nitraattityppeä sekä fosforia ja kiintoainetta sitoutui kosteikkoon, Poikuetiheys (poikuetta/rantaviivakm) kolmella tuottoisimmista REAH-kosteikoista verrattuna tulvattomiin metsäjärviin (Evon tutkimusaineisto). eikä siis huuhtoutunut eteenpäin. Ainoastaan ammoniumtyppi ei pidättynyt kosteikoille. Toimivan kosteikon ABC Yksi avaintekijä tulvikoiden sorsatuotannossa ovat selkärangattomat, joita niillä on runsaammin kuin tavallisilla metsäjärvillä. Lisäksi kosteikkojen rakenne riittävä suoja ja tulvikoiden sijainti lähellä toisiaan näytti vaikuttavan sorsien viihtyvyyteen. Millaisia kosteikkoja sitten kannattaa rakentaa? Parhaan tuloksen sekä vesiensuojelun että sorsatuotannon kannalta saa, jos on mahdollista rakentaa useita erilaisia kosteikkoja kohtuullisen etäisyyden päähän toisis- Poikuetiheys REAH-kosteikoilla ja muilla kosteikoilla 5 4 3 2 1 0 Metsäjärvet Saarikko Tavi Kirstinkorpi Kamula Sinisorsa Telkkä taan. Myös sillä näyttäisi olevan merkitystä, millainen on tulvikon ympäristö. Kosteikkoa reunustava tulvaniitty tai lähistön muut järvet tuntuvat parantava tulvikon arvoa vesilintujen silmissä. Jos kosteikoilla halutaan tavin ja telkän lisäksi tuottaa sinisorsia ja haapanoita, on syytä panostaa myös kasvillisuuteen. Jättämällä kosteikolle kelluvia tukkeja ja rahkasammallauttoja tai rakentamalla pieniä saarekkeita saadaan aikaan pesimä- ja lepäilypaikkoja. Edelleen kosteikon rakentamisessa kannattaa huomioida se, että sorsien kanssa ruoasta kilpailevia kaloja ei vesilintukosteikoilla tule suosia. l 14 l Metsästäjä l 2 l 2012
Teksti ja kuvat: Tommy Arfman Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa J Saariston ketut 16 l Metsästäjä l 2 l 2012 Kettu on aina esiintynyt saaristossa. Minkki on vaikuttanut rannikolla muutaman vuosikymmenen. Toinen vieraspeto, supikoira, levittäytyy viimeisimpänä tulokkaana ulkosaaristoon. Kaikilla näillä pedoilla on eri lähtökohdat, mutta eräs asia on niille yhteinen: ulkosaariston lintuluodoilla ja saarilla ne aiheuttavat suurta tuhoa pesivälle linnustolle. Pienpedot leviävät saaristoon ja uhkaavat saaristoluonnon monimuotoisuutta. Erityisesti ruokkilintukannat ovat taantuneet petokantojen lisääntymisen myötä. Supikoiran saapuminen ulkosaaristoon tietää täystuhoa pesivälle linnustolle. Tähän saareen oli ilmestynyt supikoira keväällä. Lintulaskenta samalta keväältä osoitti täyskadon pesivässä linnustossa. l Jurmo on ainutlaatuinen saari, Salpausselän viimeisiä vedenpäällisiä hiekkasärkkiä lounaisessa saaristossa. Saari on tunnettu linnustostaan ja siellä levähtävät tuhannet linnut muuttomatkoillaan. Siellä on myös monipuolinen ja arvokas pesivä linnusto ja esimerkiksi Suomen erittäin uhanalaisesta etelänsuosirrikannasta Jurmossa pesii muutama pari. Vuosia sitten on kettu asettunut Jurmon saarelle, pysyvästi. Saarella on todettu siellä syntyneitä ketunpoikia. Vaikka Jurmo on kooltaan suurehko, kettu suurikokoisena ja liikkuvaisena petona on aiheuttanut saarella jo merkittävää tuhoa. Kettu vaikutti muun muassa tuon edellä mainitun etelänsuosirrin pesintöjen epäonnistumisiin vuonna 2011. Muu pesivä linnusto on suureksi osaksi siirtynyt pesimään Jurmon lähisaariin, joissa ne tuntevat olonsa turvalliseksi. Jurmon naapuri Utön saari on myös saanut kettunsa. Se ei tiettävästi ole vielä tehnyt poikueita, mutta siitä on paljon havaintoja sekä pääsaarelta että läheisiltä muilta saarilta. Utössä on myös monipuolinen pesivä saaristo- linnusto, jolle on vaarana koitua sama kohtalo kuin Jurmon linnustolle. Selkämeren ulkolaidalla sijaitseva Isokari on niinikään saanut kettunsa. Siellä on jo vuosia ollut lisääntyvä kettukanta. Isokarissa on saaren teerikanta kadonnut lähes tyystin. Saaren sataman kupeessa aallonmurtajassa asuva riskiläkolonia on saanut olla ketulta turvassa. Syvällä kivenlohkareiden onkaloissa pesivä riskilä on turvassa ketun kuonon ulottumattomissa. Myös selkämeren erikoisuus, oma riekkopopulaatio katosi aikoinaan ainakin Vekaran saarelta tiettävästi juuri ketun ansiosta.
Vänön supit, Vekaran supit... Mantereella vahvaksi muodostunut supikoirakanta valtaa alueita aivan ulkosaaristoa myöten. Lajista on havaintoja isoilla metsäisillä saarilla kuten Nötössä jo muutaman vuosikymmenen ajan ja supikoirakanta kasvaa saaristossa. Vänön saaristossa laji jo lisääntyy. Suuremmilta metsäisiltä saarilta käsin se tekee kevätaikaan ravinnonhakureissuja uimalla muihin pienempiin pesimäsaariin. Vänön saaristosta on muun muassa ruokki kadonnut pesimälinnustosta supikoiran takia. Sama ilmiö on nähtävissä Rosalan ja Hiittisten saaristossa. Myös selkämerellä supikoira on levittäytynyt Isokarin naapuriin, Vekaraan. Ensimmäiset havainnot olivat 1990-luvulla. Vekarassa todettiin jälleen poikue vuonna 2011. Supikoiran asettuminen saareen uhkaa Vekaran ristisorsa- ja teeripopulaatioita. Rosalan saaristossa on todettu supin jäljiltä tyhjiä lintuluotoja. Saariston ruokkilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti juuri minkin ansiosta. hautoviin, aikuisiin yksilöihin. Näillä lajeilla on myös pitkä pesäpoikasaika, jolloin ne päätyvät herkästi vaeltavien minkkien saaliiksi. Aikuisilla linnuilla on yleensä tapana tarkkailla luotoja jonkin aikaa ennen pesän perustamista. Jos alueella näkyy petoja, vaihtavat ne pesinnän kohdesaarta. Kaikki eivät suinkaan päädy petojen ateriaksi, mutta jos pienpedot pääsevät valtaamaan laajoja alueita saaristosta, ei pesintään kelpaavia alueita jää paljoa jäljelle. Kaikki luodot eivät kelpaa pesintään, täytyy huomioida myös ilmasta käsin tuleva saalistuspaine. Saarien on tarjottava suojaa myös näiltä saalistajilta. Myös minkkikanta voi hyvin niillä alueilla, joilla ei ole toimivaa minkkipoistoa. Ympärivuotisesta asutuksesta autioituneessa saaristossa pedot saavat lisääntymisrauhan. Parin kuukauden kesävilinä mökkiläisten ja veneilijöiden muodossa ei riitä häiritsemään niitä tarpeeksi. Pahimmillaan saa kuulla mökkiläisten jopa ruokkivan pentueita, kun ne ovat niin söpöjä... Petopoiston keinot Pienpetojen poisto saaristosta on ainoa tapa turvata linnustolle pesimärauha. Saaristossa on menestyksellä tehty minkinpoistoa pienessä mittakaavassa jo pitkään. Osaavat koirat ja lehtipuhallin ovat hyvin toimivia minkin pyynnissä. Tätä työtä tukevat vielä hetitappavat loukut. Ketun pyyntiin on olemassa niitä ajavia koiria ja luolassa työskenteleviä rotuja. Myös ketun haaskapyynti on tehokas tapa poistaa niitä. Supikoiriin tehoavat hyvin myös haaskapyynti ja pysäyttävät koirat ovat tehokas työkalu. Supi menee myös hyvin loukkuun, mutta tämä vaatii päivittäistä tarkistuskäyntiä. Paras teho petopoistoon saadaan yhdistämällä useita eri pyyntimuotoja tehokkaaksi kokonaisuudeksi. Miksi pedot tulevat saaristoon? Ketunpyyntikulttuuri on rannikolla katoavaa kansanperinnettä. Mantereella alati kasvava kettukanta hakee uusia elinpiirejään talvisin jäitä pitkin ja ne päätyvät sopiviin saariin. Sama tapahtuu supikoiralle. Kaikki indikaattorit viittaavat supikoiran lisääntymiseen etelässä. Rannikon paisuva supikoirakanta levittäytyy uusille elinalueille. Ne myös ovat aiempaa enemmän liikkeellä talvisin, jolloin ne voivat taivaltaa kevätjäitä pitkin ulkosaaristoon asti. Käytös viittaisi niiden sopeutuneen entistä paremmin meidän olosuhteisiimme. Saariston minkit Ketun ja supikoiran lisäksi tihutöitä saaristossa aiheuttaa minkki. Omalla tavallaan se on myös hyvin vahingollinen saariston linnustolle. Hyvänä uimarina se liikkuu vaivatta aivan uloimpia pesimäluotoja myöten ja lisääntyy laajoilla alueilla saaristossa. Saariston ruokkilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti juuri minkin ansiosta. Myös Räyskän käyrä on voimakkaasti alavireinen. Sen häviäminen ajoittuu samaan aikaan kuin saariston petokantojen lisääntyminen. Isokarin riskiläpopulaatio odottaa vain minkin saapumista saareen. Saari sijaitsee kaikeksi onneksi niin kaukana ulkomerellä, etteivät minkit sinne uimalla levittäydy. Jäitä pitkin on ainoa todennäköinen tapa tämän pedon saapumiselle sinne. Pienpetojen aiheuttamia tuhoja pesivälle linnustolle esiintyy Suomen koko rannikkoalueella, aina Suomenlahden perukoilta Perämerelle asti. Minkin poisto ei onnistu ilman osaavia koiria. Koirat ilmaisevat minkin olinpaikan, josta se puhalletaan esiin lehtipuhaltimella. Kuka tekee? Lähtökohtaisesti pienpetokantojen ku- Suuri uhka marginaalisille lajeille Petojen levittäytyminen saaristoon uhkaa tietysti kaikkia siellä pesiviä lajeja, mutta erikoisen suuri uhka se on vähälukuisille harvinaisemmille lajeille. Näiden lajien populaatiot ovat vaarassa kadota kokonaan ja paikoin ne ovatkin kadonneet. Esimerkiksi ruokkilinnut ovat hyvin haavoittuvaisia esimerkiksi minkin saalistukselle. Ne pesivät ahtaissa kivikoissa ja minkin saalistus kohdistuu erikoisen tehokkaasti juuri Metsästäjä l 2 l 2012 l 17
Pysäyttävät koirat ovat tehokkain tapa poistaa supikoirat tiheän kannan alueelta. Lavalla 1,5 tunnin jahdin tulos. Kaikki täyskasvuisia, joista neljä naarasta. rissa pitäminen on metsästysoikeuden haltijan velvollisuus. Jos tämä oikeus on luovutettu metsästäjille, he tekevät petopoistot käytännössä. Saaristoa on vaivannut jo pitkään negatiivinen muuttoliike. Aiemmin saaristo oli kohtuullisen tiheästi asuttua ja myös metsästäjiä oli paljon. Ihmiset hankkivat toimeentulonsa pitkälti kalastuksen ja metsästyksen keinoin. Myös petojen haitallisuus oli kaikkialla tunnettua ja ne pyrittiin poistamaan aina niiden ilmestyttyä maisemiin. Nyt on saaristo pitkälti tyhjentynyt ympärivuotisista asukkaista ja metsästäjistä on tullut hyvin harvinainen laji. Tuloksellinen pienpetojen poisto on hyvin pitkäjänteistä työtä ja pedot tuli- Tänä päivänä, kun kaikki mitataan rahassa, pitäisi petojen tekemälle tuholle löytää jokin taloudellinen arvo. si poistaa vuosittain heti jäiden lähdön jälkeen. Tämä vaatii suuria resursseja. Alueet ovat laajoja, saaria on tuhansia ja metsästäjät asuvat mantereella. Pyyntimatkat ovat pitkiä ja osaavat koirat vähälukuisia. Työ vaatii monen alan osaajia. On osattava kulkea merellä, on oltava toimivia koiria, on pystyttävä liikkumaan vaikeakulkuisissa saarissa ja vielä omattava monipuolinen ammattitaito metsästäjänä. Kriteerit täyttäviä osaajia on aina vain vähempilukuinen joukko. Jotta petopoistot olisivat toimivia projekteja, olisi alueiden oltava riittävän laajoja. Saaristo on nykyään maanomistussuhteiltaan varsinainen tilkkutäkki. Yhtenäisten alueiden saarien omistajia on kymmenittäin ja kaikilta olisi saatava petopoistoon lupa. Miksi Kaikelle mitä ihminen tekee, löytyy lopuksi jokin motiivi. Miksi metsästäjien pitäisi poistaa saaristosta pienpetoja? Aikoinaan saaristossa oli vahva pienriistan metsästyskulttuuri. Pedot koettiin haitallisiksi, samoista resursseista kilpaileviksi. Näin niiden poistaminen oli saaristolaisille luonnollista. Miten on tänä päivänä? Saaristossa kituuttelee vielä pienimuotoinen pienriistan pyyntikulttuuri. Joillakin alueilla nämä pyyntikulttuurin rippeet tekevät vielä tehokasta petopyyntiä luonnonsuojelun nimissä. Riittääkö tämä motivaatioksi tulevaisuudessa? Jos pienriistan pyyntikulttuuri katoaa saaristosta, katoavat myös petojen pyytäjät. Hailuodosta tulee hyvä esimerkki toimivasta metsästyskulttuurista. Hailuodon metsästysseura maksaa pienpedoista pyyntirahaa, suuruudeltaan 30 per eläin. Kyseinen malli toimii hyvin eristäytyneellä alueella, jolla supikanta ei ole vielä paisunut suuriin mittoihin. Toinen vaihtoehto on palkkatyö. Palkalla tekeviä ammattimetsästäjiä olisi varmasti vielä mahdollista saada tekemään poistotyötä tehokkaasti. Työ on kuitenkin vaativaa ja siihen tarvittava kalusto kallista. Kustannukset nousisivat koko saariston kattavana projektina suuriin summiin. Kun tiedämme valtion taloustilanteen ja yleensäkin petopoistoihin saadut rahoitukset, voidaan tätä vaihtoehtoa tarkastella suurella varauksella. Kun tähän lisätään vielä merialueella olevat kansallispuistot, jotka rajoittavat pienriistan metsästystä saaristossa laajoilla alueilla, saadaan aikaan yhtälö, joka ei ole ratkaistavissa sormia näpsäyttämällä. Vieraslajistrategia Minkki ja supikoira luokitellaan haitallisiksi vieraslajeiksi, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Suomi on sitoutunut kansainvälisten sekä kansallisten sopimuksien myötä taistele- Noutajarotuiset koirat toimivat hyvin pysäyttävinä koirina supin pyynnissä. Noutajaharrastajissa olisikin suuri potentiaali supin pyynnissä esimerkiksi kosteikkoalueilla. Siellähän tämänrotuiset koirat yleensäkin ovat töissä. Iltalennon jälkeen puhdistetaan alue supeista. 18 l Metsästäjä l 2 l 2012
Kettu on levinnyt ulkosaaristoon vakinaiseksi asukkaaksi tehden siellä suuria tuhoja pesivälle linnustolle. Ketun poisto saarista on haastava tehtävä. maan luonnon monimuotoisuuden puolesta. Supikoiran ja minkin osalta tavoitteena on niiden hävittäminen tai kantojen saattaminen hallittavalle tasolle. Tänä vuonna valmistunut supikoiran kannanhoitosuunnitelma on luettavissa riista.fi-sivuilta. Kettu ei kuulu kyseiseen kategoriaan, mutta sen haitallisuus saaristossa on muiden petojen luokkaa. Euro mittariksi Pienpetojen haitallinen vaikutus saariston luonnolle on kiistaton. Petopoiston tekijöiden määrä tulevaisuudessa vähenee. Petopyynti ei ole tulevia sukupolvia houkuttelevaa. Taloudellinen tuki kyseiseen luonnonsuojelutyöhön on vähäistä. Pienriistan metsästyskulttuuri ja -mahdollisuudet katoavat saaristosta. Tämäkö on luonnonhoidon tulevaisuus saaristossa? Vaikka monet indikaattorit tukevat tätä skenaariota, en itse haluaisi siihen uskoa. Luonnonsuojelun merkitys korostuu jatkuvasti. Ympäristö ja luonto koetaan tärkeiksi arvoiksi. Pienpedot tunnustetaan jo laajalti haitallisiksi, varsinkin saariston herkillä alueilla. Vieraslajistrategia ja eri sopimukset asettavat velvoitteita saaristoluonnon turvaamiseksi. Mistä saataisiin lisää resursseja koko saariston kattavaksi petoprojektiksi? Petojen poisto mielletään kalliiksi toimenpiteeksi, kokonaisen päivän saaliiksi voi hoidetulla alueella tulla pyöreä nolla. Toisaalta se on päämäärä johon pyritään. Tänä päivänä, kun kaikki mitataan rahassa, pitäisi petojen tekemälle tuholle löytää jokin taloudellinen arvo. Minkä arvoinen on Jurmon uhanalainen etelänsuosirripopulaatio? Tai Utön pesimälinnusto? Minkäsuuruinen hintalappu on Isokarin uniikilla riskiläyhdyskunnalla? Mikä euromäärä vastaa Vänön saariston tuhansia pesiviä lintuja? Linnuille on määritelty tietty euromääräinen arvo joka yksilölle. Kokonaisen saaristolinnuston arvo on kuitenkin jotain enemmän, sitä ei rahalla voi määritellä. Yhteisvoimin tuloksiin Edullisin ratkaisu pienpetojen poistoon olisi varmasti elävän pienriistan metsästyskulttuurin ylläpitäminen saaristossa. Alueille perustetaan pienpetojen metsästysalueita, joissa metsästäjät säännöllisesti poistavat vuosittain pienpedot. Yhteistyötä lintuharrastajien kanssa tarvitaan. Heidän ammattitaidollaan määritellään tärkeät hoitokohteet ja lintukannat kartoitetaan. Näin voidaan seurata poistoprojektien onnistumista säännöllisin välein tehtävällä inventaariolla. Näin tehdään jo paikoin Jurmon, Trunsön, Vänön ja Rosalan saaristossa. Eri harrastajapiirien väliset ennakkoluulot olisi kurottava umpeen ja ymmärrettävä metsästäjät paremminkin luonnonhoitajina. Tuosta hoitotyöstä hyötyy metsästettävien lajien lisäksi moninkertainen määrä muuta saaristolinnustoa. Loppujen lopuksi sehän on sekä metsästäjien ja lintuharrastajien yhteinen intressi. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 19
Marko Muuttola, riistanhoidonsuunnittelija, Suomen riistakeskus Vesijärveltä kuuluu kummia: Kalamiehet loukkutalkoissa tänne varmasti vuodesta toiseen, vaikkei ilmoitusta talkoista lehteen laittaisikaan, kertoo Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jari Hagman selvästi ylpeänä talkoolaisten asenteesta. Kaupungin ympäristöpalvelut näyttää esimerkkiä Talkoissa hatunnoston ja erityismaininnan ansaitsee tänä vuonna Lahden kaupungin ympäristöpalvelut, joka rahoitti pienpetoloukkujen materiaalit, yhteensä noin 3000 euroa. Ympäristöpalveluissa nähdään viisaasti pienpetojen pyynti luonnonhoitona, joka palvelee koko järvialueen luontoa. Erityisesti tulokaspedot minkki ja supikoira ovat nyt rakennettujen loukkujen asiakaslistalla. Numeroidut loukut jaettiin ympäri Vesijärven valuma-aluetta innokkail- T 20 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vesijärvisäätiön toimintaalueella Lahdessa on järjestetty pyydystalkoita jo 20 vuoden ajan. Talkoiden pääroolissa olivat jälleen kerran kymmenet talkoolaiset, jotka paiskivat töitä ruokapalkalla. Juhlavuoden kunniaksi kalamiehet tarjosivat kättä metsämiehille: kalapyydysten ohella rakennettiin myös pienpetoloukkuja Vesijärven valuma-alueen linnuston sekä kala- ja raputalouden hoitamiseksi. l Talkootapahtumat aloitettiin 20 vuotta sitten Vesijärven valuma-alueen hoitamisen edesauttamiseksi. Pyydystalkoot ovat yksi osa neljästä suuresta eri talkootapahtumasta, joita järjestetään vuoden aikana. Hoitokalastusvälineiden rakentamisen ja kunnostuksen ohella on talkoissa ollut mahdollisuus kuulla ajantasaista tietoa muun muassa järvienhoidosta. Luennoilla on vuosittain kerrottu Vesijärven alueella tehtävistä vesistöjen hoitotoimista ja tulevista tapahtumista. Tänä vuonna kuultiin muun muassa kalastuslain uudistumisesta ja sen vaikutuksista osakaskuntien toimintaan ja kalastuksen valvontaan. Kuten riistapuolella hyvin tiedetään, talkooporukalla on tärkeä rooli myös hoitokalastuksen onnistumisessa. Hoitokalastuksella perataan vesistöjä vähempiarvoisista kaloista, jotta ne arvokkaammat pääsevät menestymään. Kanu-loukkua sekä 8 isoa yleisloukkua. Talkoihin osallistui 67 henkilöä, joiden työpanos oli yhteensä 2505 talkootuntia. Täällä sitä tietoa ja kokemusta saadaan välitettyä eteenpäin ja samalla yhteisöllisyys kasvaa. Ukot tulevat Talkootyötä järviluonnon hyvinvointiin Kahden viikon talkootapahtumajakson aikana kala- ja riistamiehet korjasivat 4 nuottaa, tehtiin rysäaita ja koottiin 50 kappaletta Weke-katiskoita. Pienpetojen pään menoksi rakennettiin 30 kappaletta minkin keinulautaloukkuja, 16