• 2 / 2010 Ilmastonmuutos Riistapäivät 2010 - ongelmia ja mahdollisuuksia s. 9 Riistan liikkeet tarkkailussa s. 6 Rysähallit satelliittiseurannassa, s. 10 Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji, s. 40 Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon, s. 54
• Vieraskynä Suomen asetiheys on tavanomaista eurooppalaista tasoa Metsästäjä-lehdessä 1/2010 s. 38 on ansiokas artikkeli metsästäjien metsästysomaisuudesta. Artikkelissa on ajankohtainen ja tarkennusta vaativa kohta. Kuten artikkelissa mainitaan, hallituksen esityksessä eduskunnalle HE106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi yleisperusteluissa on esitetty, että Suomi olisi asetiheydeltään maailman kärjessä Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen ­ siis neljäs. Useissa muissa lehdistössä olleissa artikkeleissa on esitetty vastaavaa tietoa siten, että Suomi on asetiheydeltään kolmantena heti Jemenin jälkeen. Edelleen HE106/2009 yleisperusteluissa esitetään: "Asukasmäärään 31.12.2008 (5 325 600) suhteutettuna Suomessa on jokaista sataa asukasta kohden 30 ampuma-asetta.", mikä taas on ristiriidassa samassa yhteydessä esitetyn väitteen kanssa, että Suomen asetiheys olisi maailmassa neljänneksi suurin. Väite siitä, että Suomi poikkeaisi asetiheydeltään eurooppalaisesta muusta tasosta, on virheellinen. Virheellinen tieto on lähtöisin tutkimuksesta, joka on löydettävissä seuraavalla viitteellä: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007". Cambridge. Tässä tutkimuksessa esitetään Suomessa olevan yksityishenkilöiden hallussa rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä aseita yhteensä 2,1 ­ 3,6 milj. kappaletta ja näin Suomen yksityisomistuksessa olevan asetiheyden 41 - 69 kpl / 100 asukasta. Suomen aserekisterissä oli 29.1.2009 hieman vajaat 1,6 milj. asetta eli tutkimuksen väitteen perusteella Suomessa pitäisi olla yksityisillä henkilöillä hallussaan n. 0,6 ­ 1,3 milj. luvatonta asetta. Tutkimus julkaistiin 2007, mutta kahdessa vuodessa Suomen aserekisterissä olevien aseiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut. Sisäministeriö huomasi virheen ja oikaisi tutkimuksen tiedot tuoreeltaan tiedotteellaan jo 29.8.2007. Tiedotteessa mainitaan muun muassa: "Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden." "Small Arms Survey 2007" ­tutkimuksessa esitettyjen lukujen kanssa vertailukelpoinen asetiheysluku on Suomessa 30 ­ 32 asetta per 100 henkilöä. Suomen asemäärä ja ­ tiheys on tavanomainen. Suomen lisäksi muita maita joissa on 30 ­ 35 yksityisen hallussa pitämää asetta per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuu tyypillisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa ylipäänsä harrastetaan metsästystä tai ammuntaa. n 32 119 hirveä pannoitettiin eri puolilla Suomea. Ympäristötuen 2010 tukihaussa uusia mahdollisuuksia riistaelinympäristöjen hoitoon Pantahirvitutkimus jatkuu Antti Sukuvaara Kirjoittaja on Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:n puheenjohtaja 18 Mitä mieltä sinä olet? Onko Suomessa liikaa aseita? Miten aseturvallisuutta voidaan lisätä? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna Edellisen vieraskynän palautteet ovat sivulla 74. 2 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Tässä numerossa l 2 l 2010 2 4 5 6 9 Vieraskynä: Suomen asetiheyson tavanomaista eurooppalaista tasoa Eräkalenteri Pääkirjoitus: Hirviä keväällä Riistapäivät 2010 Riistan liikkeet tarkkailussa Varapuheenjohtajan palsta: Ilmastonmuutos - ongelmia ja mahdollisuuksia 12 hallia sai syksyllä turkkiinsa GSM-seurantalaitteet. 10 Rysähallit satelliittiseurannassa 14 Hyljemetsästyskoulutus 18 Pantahirvitutkimus jatkuu 119 hirveä pannoitettiin eri puolilla Suomea. 21 Suolaa hirville 22 Hirvisaalis nousi 62 000:een Hirviä ammuttiin seitsemän prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. 23 Valkohäntäpeurasaaliis ennätyksellinen 25 700 yksilöä Kaatolupia yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. 24 Mitä muutoksia tarvitaan metsien käsittelyyn? ­ Avointa keskustelua metsälaista 26 Erävalvontaa tarvittaisiin lisää Metsähallituksen vuoden 2009 valvontatilastot paljastavat 60 Laukauksesta lautaselle Maalismajava 28 Riistapeltoja uudella tekniikalla 32 Ympäristötuen 2010 tukihaussa uusia mahdollisuuksia riistaelinympäristöjen hoitoon 35 Eräaatoksia valtionmailta Onko vapaa metsästysoikeus tabu? Luolakoira riistanhoitotyössä 36 Koiran kanssa metsällä 40 Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji lIlvesten ukumäärä on kasvanut voimakkaasti viimeisten 10 vuoden aikana. 43 Viime metsästyskaudella kaadettiin 297 ilvestä 44 Ilves eilen ja tänään 46 Metsästäjäprofiili: 50 Ekin kanssa erällä Retkikeittimet Metsästäjä kuluttaa harrastukseensa tonnin vuodessa 54 Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon 57 Tutkijan tuntoja Syö mitä saat... 58 Wildlife Estates Maalismajava ­ luonnon- ja riistanhoitotilojen eurooppalainen verkosto 60 Laukauksesta lautaselle 62 Reipas riistapäivä rastiradalla 64 Onko kettu luolassa? Espoon koululaisrasteilla riitti ihmeteltävää 66 69 72 76 79 Petopolitiikka kismittää Ylä-Savossa Susipolitiikalle hoitosuunnitelma? Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Kaupantekoa Osoitteita Metsästäjä l 1 l 2010 l 3
• Teksti ja Kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri MAALISKUU Nokikanat palaavat huhtikuussa muiden muuttolintujen tavoin pesimäsijoilleen. Viimeisen sadan vuoden aikana maamme eteläosiin levinnyt nokikana suosii reheväkasvuisia merenlahtia ja järvenrantoja. Se pesii mielellään myös ihmisen perustamissa kosteikoissa. Nokikana on tarkka reviiristään ja ärhentelee lajikumppaniensa lisäksi lähelle tuleville sorsalinnuille. "Maaliskuu maata näyttää", sanoi vanha kansa. Talven ja kevään taitteeseen osuvan kuukauden arvellaan saaneen nimensä juuri maan paljastumisesta. Viimeistään kuun lopulla Etelä- ja Keski-Suomessa alkavat olla käsillä myös viimeiset hiihtokelit. Lapissa keväthankia riittää vielä kuukauden päivät tästä eteenpäin. Pieneen Valkmusan kansallispuistoon sisältyvät eteläisen RannikkoSuomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Pyhtäällä ja Kotkassa sijaitsevan Valkmusan arvellaan saaneen nimensä haukkasuota tarkoittavasta ruotsin kielen falkmossenista. Pesäkivet ja Ketunkivi kielivät nisäkäspetojenkin pesivän soiden laiteilla. HUHTIKUU Terminen kevät alkaa vuorokauden keskilämpötilan noustua pysyvästi nolla-asteeseen tai tämän yli. Viime vuonna kevät koitti Etelä- ja LänsiSuomessa ajallaan maaliskuun viimeisinä päivinä. Ilomantsi­Oulu-linjan pohjoispuolella kevät alkoi kertarysäyksellä 22.4. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa tämä oli keskimääräistä myöhemmin, Itä- ja Pohjois-Lapissa hieman aiemmin. Jäät lähtevät järvistä normaalisti noin kuukautta myöhemmin kuin terminen kevät alkaa. Vuodet eivät ole kuitenkaan veljiä keskenään ja vaihteluväli on suuri. Tällaisen kovankin talven jälkeen jäät alkavat olla vaarallisen heikkoja Etelä- ja Keski-Suomessa viimeistään huhtikuun puolenvälin jälkeen. Aikuinen nokikana on helppo tunnistaa mustan höyhenpeitteen ohella valkoisesta nokasta ja otsakilvestä. Nuorelta linnulta valkoinen otsakilpi puuttuu, mikä hankaloittaa lajitunnistusta vesilintujahdin alkaessa 20. elokuuta. Nokikanalle tyypillinen nykivä uinti helpottaa kuitenkin oleellisesti pesinnän jälkeen parviin kokoontuvan linnun tunnistamista. TOUKOKUU Hossan värikallio on Astuvansalmen ja Saraakallion ohella Suomen laajimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia. Kainuun ainoat tunnetut maalaukset poikkeavat muista kalliomaalauksistamme. Esimerkiksi kolmiokasvoisia ihmishahmoja ei tavata muualla Suomessa, mutta kylläkin itärajan takana. Tähän saattaa vaikuttaa Hossan sijainti Pohjanlahteen ja Vienanmereen laskevien vesireittien solmukohdassa. Suomen metsästysmuseossa on esillä suomalaisista kalliomaalauksista otettuja valokuvia 16.5.2010 saakka. Hossan tavoin useimmat kalliomaalauksemme sijaitsevat yhä käytössä olevien vesireittien varrella. Hirvi vai vene -näyttely on koottu Keski-Suomen museon Pekka Kivikkään kokoelmasta. 4 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Pääkirjoitus Hirviä keväällä PS! Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi on paraikaa eduskuntakäsittelyssä ja keskustelu lain valmistelusta on käynyt kiivaana. Lakiesityksestä pyydettiin lausuntoja muun muassa kaikilta aseharrastajaryhmiltä, niin myös metsästäjäjärjestöiltä. Valitettavaa on, että lakiesitykseen ei lausuntojen pohjalta kuitenkaan "pilkkuakaan" muutettu. Lakiesityksestä käyty keskustelu on mediassa monilta osiltaan perustunut harhaanjohtavaan tietoon tai tietoa on muutoin käytetty periaatteella "tarkoitus pyhittää keinot". Vieraskynässä on Antti Sukuvaaran ansiokas oikaisu väitteisiin, että meillä Suomessa asetiheys olisi maailman kolmanneksi suurin. Asetiheytemme on normaalia eurooppalaista tasoa, eikä meillä tehdä ampuma-aseilla kuin murto-osa henkirikoksista. Jotta nousisimme asetiheyslistalla kolmanneksi, tulisi suomalaisten hankkia lähes 800 000 asetta lisää ­ ja se tuskin tapahtuu, koska suomalainen hankkii aseen vain laillista käyttötarkoitusta varten. Annettakoon suomalaisten jatkossakin tehdä niin. Takanapäin on menneen kauden hirvijahti, jossa saaliiksi saatiin noin 62 000 hirveä. Hirvitilannetta on puitu kämpillä ja nuotiotulilla. Arvioita metsiimme jääneestä hirvikannasta on tehty jo jahdin aikaan ja myöhemmin talvella. Tarkemmat kanta-arviot alkavat olla jo tiedossa ja kokonaiskuva hirvien talvikannasta on muodostumassa myös alueittain melko luotettavaksi. Kanta-arvio on yleensä aina jonkinmoisen harhan valtaama, mutta parhaaseen pyritään. Ja aina ollaan huolissaan mahdollisista yllätyksistä ja aina niihin myös pyritään varautumaan. Kaiken lisäksi ääripäiden äänitorvet ovat usein tuomiopäivän pasuunoina pauhaamassa tuhoa ennustellen ­ metsiin, hirvikantaan tai turvalliseen autoiluun ja niin edelleen. Aina orkesterin mukaan. Otsikkoni ei suinkaan pidä sisällään ajatusta keväisestä tehohirvilahdista. Tarkoituksenani on tuoda hirvisiä aatoksia niin metsästäjien, maanomistajien kuin kaikkien muidenkin hirvitahojen mieliin. Kevät on tulevan syksyn hirvenpyynnin kannalta hyvin tärkeää aikaa, sillä pyyntilupahakemukset on jätettävä huhtikuun loppuun mennessä. Nimenomaan metsästysseurojen ja hirviporukoiden on nyt syytä huolellisesti miettiä, paljonko pyyntilupia haetaan. Vastauksena sanoisin, että pohtikaa tilannetta huolellisesti, mutta hakekaa pyyntilupia riittävästi! Kaikkia pyyntilupia ei ole pakko käyttää syksyllä, jos tilanne siltä näyttää. Kaatoprosenttina tai pyyntilupien käyttöasteena sata ei ole enää nykyisin mikään hirviporukan kuntoisuuden mitta. Jos seutukunnalla ei ole hirviä kuin siemeneksi, niin jätetään viimeiset pyyntiluvat suosiolla käyttämättä. Toisaalta myöskään ylenmääräistä hirvikantaa ei ole syytä jättää talvehtimaan. Maanomistajat ovat joskus olleet pettyneitä hirvenmetsästäjiin, kun pyyntilupia on jätetty käyttämättä, mutta yleensä tieto harkitusta ratkaisusta on auttanut asiassa, eikä suurempaa epäsopua ole päässyt syntymään. Hirvien talvikanta näyttäisi olevan Etelä-Suomessa yleistavoitteiden mukainen. Keskimäärin noin luokkaa kolme hirveä talvehtii tuhannella hehtaarilla, mikä on varmaan useimpien mielestä ihan sopiva kanta. Mutta kunpa hirvet osaisivat olla tasaisesti levittäytyneinä. Paikoin on suuria alueita hirvettöminä, ja toisaalla on turpia niin, ettei sekaan enempää sovi. Niinpä niin, hirvillä on ne kesä- ja talvilaidunalueensa - ja pitkät jalat. Viime syksyn hirvijahdin tulokset ja niiden analyysit antavat kuitenkin huolestuttavaa viitettä siitä, että kanta on todennäköisesti kasvamassa Etelä-Suomessa. Pankkilupa- tai hyllylupajärjestelmä, tai mitä nimeä siitä nyt halutaankaan käyttää, on osoittautunut toimivaksi menettelytavaksi, kunhan sitä on opittu käyttämään oikein. Kalamiesten perisynti on monesti ollut haittaamassa "pankin" käyttöä. Mutta vuosien myötä on pankkilupien käyttö ollut ihan oikeaakin. Nehän on tarkoitettu yllätyksellisten hirvitihentymien harventamiseen, eikä viimeisten paikallisten hirvien tappamiseen. Hyvä seurojen välinen yhteistyö sekä luottamus naapuriseurojen kesken ja yhteislupien sisällä mahdollistavat järkevän ja tarkoituksenmukaisen hirvikannan säätelyn myös loppukauden yllätystilanteissa ­ mutta pyyntilupia on oltava käytettävissä loppusyksystä. Pohjois-Suomessa hirvikanta on mitä ilmeisimmin suuri ja siellä pyyntimääriä on vieläkin lisättävä. Riistanhoitopiirit ovat haastavassa tilanteessa, kun pyyntilupien hakuvaiheessa joudutaan jopa oikein "markkinoimaan" pyyntilupia eli samalla hirvien riittävää kaatomäärää syksyllä. Metsästäjien usko on koetuksella, mutta silti on syytä kuunnella maanomistajatahojen, liikenneturvallisuudesta vastaavien tahojen, riistantutkimuksen ja riistanhoitopiirien toiveita ja kannanottoja ja suosituksia. Hirvi tottelee paremmin porkkanaa kuin keppiä. Pyyntilupia on syytä hakea riittävän runsaasti, jotta syksyllä on lisenssejä käytettävissä. Pohjoisen hirvenpyytäjät odottavat myös hartaasti, että hirvenpyynti voitaisiin aloittaa siellä nykyistä aikaisemmin jo syyskuussa. Tällöin pyynnistä selvittäisiin jotenkin kohtuuponnistuksilla myös selkosilla ilman lyhyen päivän ja runsaan lumen mukanaan tuomaa haittaa. Hirvien aiheuttamista metsävahingoista maksettavat korvaukset ovat nousemassa ennätyksellisen suuriksi. Osasyynä on varmastikin uuden riistavahinkolain voimaantulo, mikä lienee lisännyt korvaushakemusten määrää, koska omavastuuosuus poistui ja muuttui korvauskynnykseksi. Nyt tehdyissä korvaushakemuksissa on siten mukana runsaasti vahinkoja myös menneiltä vuosilta kerättyinä kertapotiksi. Paikoin korvaushakemusten määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna jopa tuhannella prosentilla. Hirvikolarit ovat vähentyneet valtakunnan tasolla ja yleensä kolareiden määrän kehittyminen on kuvannut hyvin hirvikannan tilaa. Ei kuitenkaan anneta hirvikannalle mahdollisuutta ottaa hirvenloikkaa liian runsaaseen kantaan. n Metsästäjä l 2 l 2010 l 5 Jari Pigg Päätoimittaja
• Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Riistapäivät 2010 Riistan liikkeet tarkkailussa Riistan liikkeisiin, vaelluksiin ja runsastuneiden lajien ongelmiin tutustuttiin riistapäivillä. Susi liikkuu paljon ja aiheuttaa ristiriitoja. Karhu piiloutuu ihmisen lähestyessä. Kani valtaa pääkaupunkiseutua. Metsäpeura sopeutui hyvin Suomenselälle. Hirvien liikkeiden seuranta on suosiossa. M Hannu Huttu Kevään lisääntymismenestys laajalla alueella vaikuttaa voimakkaasti seuraavan vuoden paikallisiin pesimäkantoihin. Pienpetopyyntiäkin tulee tehostaa laajalla alueella. 6 l Metsästäjä l 2 l 2010
• M l Metsästäjiä ja riistantutkijoita riistan liik- keet ovat kiinnostaneet aina. Riistan liikkumisen tarkkailu on viime vuosikymmeninä helpottunut huomattavasti teknologian kehittymisen myötä. Vaikka uudehkot tutkimuksen apuvälineet kuten radiotelemetria ja gps-pannat, satelliittiseuranta ja paikkatietoaineistot ovat tuoneet yhä uusia mahdollisuuksia, silti tutkijalla riittää haasteita tiedon jalostamisessa. Turussa tammikuun lopulla pidetyillä riistapäivillä teemana oli riistan liikkuminen, vaellukset sekä runsastuneet lajit ja niiden aiheuttamat ristiriidat. Järjestelyistä vastasivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsästäjäin Keskusjärjestö. Suden levittäytymiskyky omaa luokkaansa Susi kykenee leviämään kauas synnyinseuduiltaan. Maailmanennätys on naaraalla, joka vaelsi Etelä-Norjasta Suomen Lappiin. ­ Matkaa kertyi linnuntietä 1100 kilometriä, ja se kesti puolitoista vuotta, kertoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Kojola. Oman elinpiirinsä hakuun nuoret sudet lähtevät maalis­toukokuussa noin vuoden ikäisinä ja valtaosa susista jää alle 200 kilometrin etäisyydelle synnyinreviiriltään. Kojolan mukaan vaeltaessaan sudet ovat varsin yöaktiivisia, ja pitkäkestoisissa siirtymissä alkumatkan "siellä täällä -haahuilu" muuttuu määrätietoiseksi ja nopeammaksi vasta vaelluksen viimeisinä päivinä. Sudet välttelevät ihmistä. Yöaikaisella vaelluksella törmäämisiä ihmisten kanssa sattuu harvemmin, ja vaeltelun seurauksena suden löytävät pesimäreviireikseen alueita, joilla ihmisasutus on harvempaa. Kojolan mukaan Suomessa pesivän susikannan esiintymisalue on laajentunut moninkertaiseksi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäinen pesintä todettiin länsirannikolla vuonna 2002 ja VarsinaisSuomessa 2005. Susipentueiden määrä nelinkertaistui vuodesta 1996 vuoteen 2006 mennessä. RKTL:n tietojen mukaan vuonna 2006 susipentueita oli 25, ja määrä vähentyi 20 pentueeseen vuonna 2008. Esiintymisalueen koko ei ole kuitenkaan vähentynyt, sillä susipentueiden määrä on vähentynyt Itä-Suomessa. Ruotsalaistenkin sudet ovat peräisin Suomesta vaeltaneista muutamasta yksilöstä. Kojolan mukaan vuosina 1980­2008 Pohjois-Ruotsiin vaelsi tiettävästi 15 sutta, joista neljä selvisi elossa poronhoitoalueen eteläpuolelle. Nämä onnistuivat pesimään. ­ Vuosina 1991­2006 vaelluksia ei tapahtunut, mutta sen jälkeen kantaan on vaeltanut kaksi urosta Suomesta, Kojola totesi. Avoimessa saalistetaan ­ suojassa pesitään Matemaattisen ekologian professorina Helsingin yliopistossa toimivan Otso Ovaskainen valotti muun muassa sitä, kuinka maiseman rakenne vaikuttaa susien liikkumiseen ja saalistukseen. Seurantajakson aikana suden saalistus onnistui 50 kertaa, ja näistä 46 prosenttia tapahtui avoimissa metsissä ja 14 prosenttia puron lähistöllä. Ovaskaisen mukaan susi metsästää avoimissa metsissä enemmän kuin se siellä liikkuu, ja metsästäessään se on paljon enemmän purojen läheisyydessä kuin liikkuessaan. Kaikki sudet välttävät maanteitä, osa käyttää metsäteitä, kun taas osa välttelee niitäkin liikkuessaan. Pesäpaikan sudet valitsevat suojaisista paikoista, totesi Oulun yliopiston Salla Kaartinen. Pesäpaikan valintaa pantasusilla tutkinut Kaartinen kertoi, että suurin osa suomalaisista susipesistä on kuusen aluspesiä, painaumia. Ne sijaitsevat hyvin usein nuorissa metsissä, siis taimikoissa ja ryteiköissä. Jokaisen pesän lähellä on vesipaikka, ja ihmistoimintoihin liittyviä alueita sudet välttelevät. Kaartisen mukaan muualla maailmalla on paljon luolapesiä, joita sudet käyttävät pesänään useana vuonna. Susikonfliktia ei ratkaista ­ Susikonfliktille ei ole olemassa ratkaisua, sen ymmärtäminen on sen hallinnan avain, totesi susiasioista väitöskirjaa tekevä Jukka Bisi Metsähallituksesta. Bisi tuntee aiheensa, sillä hän valmisteli aikoinaan myös suden valtakunnallista hoitosuunnitelmaa. Bisin mukaan susikannan kasvu ja levittäytyminen koetaan uhkaksi erityisesti koiraharrastukselle, joka on lisääntynyt Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Metsästäjien reagoinnissa onkin kysymys edunvalvonnasta, jossa puolustetaan omia luonnon käyttömuotoja samaan tapaan kuin poronhoitoalueellakin. Bisin mukaan susikannan kasvu mahdollistui Suomessa EU-jäsenyyden myötä tulleen luontodirektiivin sitovien velvoitteiden vuoksi. Luontodirektiivin taustalla ovat ylikansalliset sopimukset eli ns. yleinen etu ­ halu säilyttää alkuperäistä luontoa ja sen lajistoa tuleville polville. Suden suojelussa yleinen etu ja paikallinen etu ovat ristiriidassa keskenään. Bisin mukaan susikannan hoidon ja suojelun keskeinen ja kiperin kysymys on se, millä alueilla vahingollisia luonnonvaraisia susia voidaan ylläpitää ja missä niitä on siedettävä. Näiden ratkaisujen tekeminen kuuluu poliitikoille, mutta heidänkään osaltaan ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa. On selvää, että susikannan vaaliminen tulee olemaan jatkossakin vaikeaa. Karhu väistää ihmistä Gps-paikantimella varustettujen karhujen käyttäytymistä metsässä lähestyvää ihmistä kohtaan on tutkittu Helsingin yliopiston Janne Sundellin johdolla. Sundellin mukaan hyvin usein karhut hiipivät pois tilanteesta, ja kohtaamiset jäävät raportoimatta ja kokonaan ihmisiltä huomaamatta. Karhu havaitsee herkkien haju- ja kuuloaistiensa avulla metsässä lähestyvän ihmisen jo kaukaa ja pystyy halutessaan piiloutumaan ihmiseltä. Kokeissa karhun päivälepopaikkaa on lähestytty ja sivuttu noin 50 metrin etäisyydellä noin 50 kertaa, ja ainoastaan kerran lähestyjät ovat havainneet karhun. Tutkimuskohteena on ollut 7 eri uroskarhua. Useimmiten karhut joko piiloutuvat tai pakenevat. Monesti karhu siirtyy ensin kauemmaksi ja piiloutuu ja tilanteesta riippuen poistuu paikalta tai jää tähän uuteen lepopaikkaan. Muutamissa koetapauksissa karhu on myös siirtynyt lähestyjien suuntaan ja seurannut heidän jälkiään. Yksi karhujen kohtaamisen harvinaisuutta kuvastava seikka on myös se, että karhujen päivälepopaikat sijaitsevat tiheissä nuorissa metsissä, joissa ääneti liikkuminen on vaikeaa ja näkyvyyttäkin on huonosti. Hirvet satelliittipannoissa ­ Suomessa on tällä hetkellä 119 hirveä satelliittipantaseurannassa, totesi RKTL:n hirvitutkija Jyrki Pusenius. Pantatutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa hirvikolareiden ja hirven aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi siitä, kuinka laajalle alueelle hirvet levittäytyvät talvehtimisalueiltaan kesäksi ja sen jälkeen metsästysajaksi. Lisäksi hirvien pantaseurannalla tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. Siksi tutkimusta on keskitetty pääasiassa kolmelle suuralueelle, joiden sisällä on kussakin kolme talvehtimisaluetta. Hirviä on pannoitettu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Kannuksessa, Kainuussa, EteläSuomessa ja Lapissa. ­ Tieto on hyödyllistä, kun suunnitellaan metsästyksen alueellista painottamista talvehtimisalueiden läheisyydessä, toteaa Pusenius. Hirvien liikkumistiedoista on tullut RKTL:n internetsivujen suosituin sivusto. Karttoja löytyy RKTL:n nettisivuilta: www. rktl.fi Riista Elinympäristöt Hirvieläinten satelliittiseuranta Metsäpeurat vaeltavat ­ Tundra- ja havumetsävyöhykkeen villeihin peuroihin verrattuna Suomenselälle 30 Gps-paikantimella varustettujen karhujen käyttäytymistä metsässä lähestyvää ihmistä kohtaan on tutkittu Helsingin yliopiston Janne Sundellin johdolla. Teknologian kehittyminen on helpottanut riistan liikkumisen tarkkailua. Metsästäjä l 2 l 2010 l 7 Taija Pöntinen
• Hirviä on pannoitettu 119, ja niiden avulla tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. vuotta sitten siirretyt metsäpeurat ovat varsin hyvin sopeutuneet ihmisen muokkaamaan ja asuttamaan maisemaan, kertoi Metsähallituksen Mikko Rautiainen. Vuoden 2008 helikopterilaskennassa peuroja laskettiin Suomenselällä olevan tuhannen paikkeilla. Kesäaikansa peurat viettävät yksin tai pienissä ryhmissä varsin laajalla alueella, sillä havaintoja on saatu aina Oulujärven lounaisrantaa, Keski-Pohjanmaan merenrantapitäjiä sekä Saarijärveä myöten. Keskeisimmät vasomisseudut ovat Salamajärven kansallispuiston tuntumassa. Rautiaisen mukaan saapuva syksy kokoaa peurat yhteen. Syyskuun puolivälissä kookkaimpien hirvaiden ympärille kerääntyy haaremi, ja kiiman huippu on lokakuun puolivälissä. Tämän jälkeen peurat alkavat liikkua pelloillakin. Marras­joulukuussa vaellus kiihtyy ja laumakoko kasvaa parhaimmillaan yli satapäisiksi, jos tokat sattuvat samaan aikaan pelloille. ­ Kokonaisuudessaan vahinkojen kokonaismäärä on kuitenkin pieni, mutta yksittäiselle viljelijälle se voi olla suuri, kertoo Rautiainen. Rautiainen uskoo, että metsäpeurojen seurantaan kehitetyn maastolaskennan asema on jatkossa hyvin suuri muihin seurantamenetelmiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi. Suomenselällä vuonna 2007 käyttöön otetussa maastolaskennassa metsästäjät laskevat pelloilta havaitsemistaan laumoista vasojen, vaadinten ja hirvaiden määrät, jolloin saadaan selville kannan ikä- ja sukupuolijakaumaa. Vasaosuus kertoo muun muassa petojen saalistuksen vaikutuksesta. Maastolaskenta tuo esille metsästyksen vaikutuksia kantaan, ja peurojen liikkeistä alueella saadaan myös uutta tietoa. Esimerkiksi talvilaidunalueiden sijainti tuntuu Rautiaisen mukaan elävän jälleen, sillä muutaman viime talven aikana metsäpeurat ovat asettuneet suhteellisen vilkkaan 13-tien varteen. Paljon turhia peurakolareita Pöytyän seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reino Kallio kertoi valkohäntäpeurakolarien määrän kasvusta ja kolarieläinten jälkihoidosta Loimaan kihlakunnan poliisilaitoksen alueella. Kolarimäärä alueella on noussut kolmen viime vuoden aikana noin 300 peurakolarista yli 400 kolariin. Valkohäntäpeurakannan kasvu on pääsyy kasvuun. Merkitystä on ollut myös liikennemäärän kasvulla. Kallion mielestä 90 prosenttia kolareista on turhia, sillä monen autoilijan tarkkaavaisuus on erittäin huono. Peurakolareita nimittäin tapahtuu keskellä kirkasta päivää, keskellä peltoaukeaa ja vielä useampaan peuraankin. Kiivaimmin kolareita tapahtuu peurojen kiima-aikana eli loka­marraskuussa. Pahin kolarisuma vuorokaudessa tulee hämärän myötä, puoli viiden ja iltakahdeksan välillä. Kani on sopeutumisen ja lisääntymisen mestari Kaniasioiden historiaa ja nykypäivää riistaväelle valotti Heidi Kinnunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Foinikialaiset törmäsivät kaniin Iberian niemimaalla jo 1100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaiset kasvattivat kaneja ruuaksi, Ranskan luostareissa kaneja kasvatettiin 500-luvulla ja 1100-luvulla normannit veivät kanit Britanniaan. Australian kanit valloittivat nopeasti: vuonna 1859 Thomas Austin sai veljeltään 24 kania, ja jo vuodesta 1866 lähtien kaneja ammuttiin 14 000 per vuosi. Kaneja on nykyään yli 60 rotua, ja lajin sopeutumista kuvaa hyvin erilaiset värimuodot eri puolilla maailmaa. Helsinkiin levinnyt kanipopulaatio on myös levittäytynyt varsin nopeasti 2000-luvulla. Luonnontieteellisen keskusmuseon tekemien tutkimuksien mukaan lisääntymiskausi alkaa huhtikuussa. Kantavia kaneja on havaittu myös maaliskuussa, ja pieniä poikasia havaittiin viime syksynä vielä marraskuun lopussa ja joulukuun alussa. Yksi hyvä esimerkki kanitiheydestä on Hietaniemen 27 hehtaarin hautausmaa, jolta pyydettiin metsästyskaudella 2008­09 jo yli 500 kania. Nuoret kanat levittäytyvät ­ Pääasiassa paikkalinnuiksi miellettävien metsäkanalintujen pisimmät liikkumiset liittyvät nuorten lintujen levittäytymiseen pois synnyinalueeltaan, luennoi kanalintututkimuksia tehnyt Arto Marjakangas Metsähallituksesta. Marjakankaan mukaan vanhojen siipimerkintäaineistojen nuoret koppelot ja teerikanat levittäytyivät keskimäärin yli 10 kilometriä ja kukot huomattavasti vähemmän. Radiolähettimillä tutkitut teerikanat siirtyivät puolestaan keväällä talvehtimisalueelta pesimäpiirille keskimäärin 9 kilometriä. Viidennes siirtyi yli 20 kilometriä. Mielenkiintoista oli myös se, että useimmat yli 9 kilometriä levittäytyneet kanat eivät enää myöhemmin palanneet ensimmäiselle talvehtimisalueelleen, vaan jäivät uudelle alueelleen myös talveksi. Pääsääntöisesti vanhat teerikanat ovat uskollisia sekä pesimä- ja talvehtimisalueelleen, jotka ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan tai päällekkäisiäkin. Levittäytyminen vähentää sukusiitoksen riskiä ja korvaa metsästyskuolevuutta alueilla, joilla metsästyspaine on voimakasta. Metsästäjien kannalta Marjakankaan tärkein sanoma lienee se, että lisääntymismenestys laajalla alueella vaikuttaa voimakkaasti seuraavan vuoden paikallisiin pesimäkantoihin. Esimerkiksi pienpetopyyntiä kannattaa siis tehostaa laajalla alueella, ei pelkästään kotinurkissa. Hoitosuunnitelmien asema tärkeä ­ Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on viime vuosina valmisteltu useita riistaeläinten hoitosuunnitelmia, kertoi ylitarkastaja Janne Pitkänen. Kansallisen merkityksen lisäksi niillä on merkitystä suhteessa Euroopan unionin politiikkaan ja myös kansainväliseen riistanhoidon ja luonnonsuojelun politiikkaan. Pääsääntöisesti hoitosuunnitelmilla pyritään sovittamaan yhteen erilaisia riistaeläinkantojen hoitoon liittyviä odotuksia ja velvoitteita. Pitkäsen mukaan julkisen riistakonsernin strategiaprosessissa hoitosuunnitelmat on nostettu keskeisimmiksi strategian toteutuksen välineiksi. l Petri Timonen 8 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Varapuheenjohtajalta Ilmastonmuutos - ongelmia ja mahdollisuuksia n Vanhanajan kova pakkastalvi on kohta taakse jäänyttä elämää. Ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lämpenemisestä ei ole ollut pienintäkään merkkiä, talvi on ollut poikkeuksellisen kylmä ja luminen aina eteläisintä Suomea myöten. Lauhat ja lämpenevät talvet tulevat aiheuttamaan vaikeuksia myös ankariin talviin sopeutuneelle metsäjänikselle. Riekon tavoin jänis tulee kärsimään liian varhaisesta talvipuvun vaihdosta syksyllä ja myöhäisestä vaihdosta keväällä. Petojen, kuten ketun, saalistus voi myös onnistua paremmin, kun saalistaja ei uppoa syvään lumeen. Supikoiran ja mäyrän voidaan puolestaan uskoa laajentavan levinneisyytensä rajoja pohjoiseen, mikä voi saalistuspaineen lisääntyessä näkyä muun pienriistan vähenemisenä. Hirvieläimistä metsäkauris, hirvi ja valkohäntäpeura hyötyvät eniten vähentyvästä lumipeitteestä, ravintoa on saatavilla helpommin ja liikkuminen helpottuu. Lumisuuden vähentyminen saattaa vähentää hirvien aiheuttamia metsätuhoja, jos kannat pysyvät suunnilleen ennallaan. Lumen määrä vaikuttaa hirvien liikkumiseen: paksulumisina ja kylminä pakkastalvina hirvet keskittyvät pienemmille alueille, jolloin myös vahinkoriski kasvaa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia riistaeläinlajistoon on vaikea ennustaa, monet perinteisetkin lajit saattavat runsastua tai vähentyä. Selvää kuitenkin on, että eri puulajit tulevat menestymään eri tavalla; lehtipuut lisääntyvät ja havupuut väistyvät kohti pohjoista ja, koska "metsä on riistan koti", muutoksia metsästykseen tuovat myös riistalajistonmuutokset. Uusien lajien hakiessa elinympäristölokeroaan, alkuperäiset lajit joutuvat usein ahtaammalle. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, on ilmastonmuutos merkittävin lyhyen aikavälin tekijä joka suoraan vaikuttaa sekä riistaeläimiin ja niiden runsauteen ja sitä kautta tietenkin suoraan suomalaiseen metsästykseen. Riistaeläinkantojen hoitosuunnitelmissa tuleekin ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset. n Mutta ilmasto lämpenee silti! Kulunut talvi on yli 100-vuotisen mittaushistorian lämpimimpiä koko maapallon mittakaavaa ajatellen. Ilmaston lämpenemisen myötä riistaeläimet joutuvat sopeutumaan muuttuviin elinolosuhteisiin ja tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin. Kylmissä oloissa menestyvien lajien elintila kaventuu ja lauhkeassa ilmastossa viihtyvät lajit valtaavat alaa. Jos ilmasto lämpenee nopeasti, niin monilla lajeilla on vaikeuksia sopeutua muutokseen. Talvisten olosuhteiden muuttuminen voi vaikuttaa heikentävästi myös metsäkanalintujen suojautumiseen ja ravinnon saantiin. Lumipeitteen oheneminen ja suojasäiden tai kovan tuulen aiheuttama hangen pinnan kovettuminen estää kanalintujen kieppiin menoa. Kiepin antaman suojan menettäminen voi olla kohtalokasta silloin, kun ravinto on muutenkin niukkaa ja puita peittävä lumi sekä jää vaikeuttavat ruokailua. Teeren osalta tutkijat ovat havainneet, että kevään lämpenemisen myötä teerensoidin, pesintä ja poikasten kuoriutuminen aikaistuvat. Kun vastaavasti alkukesät eivät lämpene samassa tahdissa, niin poikaset kuoriutuvat kylmiin olosuhteisiin. Kylmällä säällä poikaset joutuvat lämmittelemään usein emon siipien alla ja sitä vähemmän jää aikaa ravinnonhankintaan. Riekko tulee myös kärsimään aikaisesta keväästä ja myöhäisestä syksystä, talvipukuisena se näkyy lumettomana aikana kauas ja joutuu helposti petojen saaliiksi. On hyvin todennäköistä, että riekon levinneisyys siirtyy pohjoisemmaksi. Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Metsästäjäin Keskusjärjestö Metsästäjä l 2 l 2010 l 9
• Teksti Mervi Kunnasranta ja Esa Lehtonen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Rysähallit satelliittiseurannassa 10 l Metsästäjä l 2 l 2010 I 12 hallia Merikarvialla ja Porissa sai syksyinä 2008 ja 2009 turkkiinsa GPS/ GSM-seurantalaitteet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittää parhaillaan satelliittipohjaisen seurannan avulla keitä ovat kalastajien rysissä ruokailevat rysähallit, mistä ne tulevat ja minne ne menevät. l Itämeren laskennoissa nähdään nykyään runsaat 20 000 hallia, ja näistä valtaosa on karvanvaihtoaikaan Suomen ja Ruotsin merialueilla. Vaikka hallit ovat pääosin silakansyöjiä ja ulkomeren ja -saariston asukkeja, riittää niistä kävijöitä myös sisempään saaristoon kalastajien pyydyksille. Mustan hylkeenpään vilahdus aallokossa ja kalapuolikkaat rysän pohjalla ovat valitettavan tuttuja merkkejä kalastajalle hallin vierailusta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tilastojen mukaan Suomen merialueen ammattikalastajista 41 prosenttia ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä vuonna 2008. Erityisesti juuri hallit näyttäisivät vahinkoilmoitusten perusteella viihtyvän lohirysissä ja niiden läheisyydessä helppoa ja rasvaista saalista tavoittelemassa. Epäselvää kuitenkin on, ruokailevatko pyydyksissä mahdollisesti ainoastaan tietyt tapaan erikoistuneet yksilöt vai osuvatko yksittäiset hallit reissuillansa vain satunnaisesti pyydyksille. Tiedossa ei myöskään ole, eroaako rysähalli ja sen käyttäytyminen jollain lailla keskivertohallista. RKTL hakee näihin kysymyksiin vastauksia ja selvittää parhaillaan satelliittipohjaisen seurannan avulla keitä ovat rysähallit ja minne ne menevät. Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja se toteutetaan yhteistyössä Selkämeren ammattikalastajien ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa. Rysähalli pyydystetään rysällä Hallit pyydystettiin Merikarvialla ja Porissa syksyllä 2008 ja 2009 yhteistyössä ammattikalastajien Onni Välisalon ja Heikki Salokankaan kanssa. Hallipyydyksenä käytettiin ponttonirysiä (PU-rysä), joihin oli lisätty sulkumekanismi. Tällainen rysärakenne mahdollistaa sekä kalastamisen että hylkeiden pyynnin elävänä. Hallin sukellettua rysän välipesään se laukaisee itse takanaan portin kiinni. Sulkeutuessaan portti aktivoi hälyttimen, joka lähettää matkapuhelimeen tekstiviestin pyydykseen jääneestä hylkeestä. Useimmiten rysähalliviesti saapui aamuyön tunteina. Rysässä vankina ollessaan halli voi hengittää vapaasti, koska pyydyk-
• Mervi Kunnasranta Paikallistuksia tulee yleensä vähemmän kuin maaeläimiltä, koska hylje viettää valtaosan ajastaan sukelluksissa. nen toimii paineilmatekniikalla kuten ponttonirysissä. Halli hinataan siirtosukkulassa edelleen rantaan. Myös maissa hallia pidettiin siirtosukkulassa, johon eläinlääkärit Nina Aalto ja Sauli Laaksonen rauhoittivat sen seurantalaitteen kiinnittämisen ajaksi. on joko hengittämässä pinnalla sukellusten välillä tai makuulla maalla. Satelliittipaikannus mahdollistaa sijaintitiedon parhaimmillaan jopa 10 metrin tarkkuudella missä tahansa Itämerellä. Ulkomerellä laite tallentaa tiedot muistiin ja lähettää ne tekstiviestipakettina tietokoneelle, kun halli nousee luodolle tai jäälle lepäilemään GSM-verkon alueella. Paikallistuksia tulee kuitenkin yleensä vähemmän kuin maaeläimiltä, koska hylje viettää valtaosan ajastaan sukelluksissa. Hylkeen sijainnin lisäksi laite rekisteröi myös maalla vietetyn ajan, sukellusajan sekä -syvyyden ja ympäristön lämpötilan. Seurantalaite on kiinnitetty tähän mennessä 12 hallille. Seuratut hallit ovat olleet pääosin aikuisia, mutta joukossa on ulkonäön ja painon perusteella myös pari nuoreksi määritettyä. Tekniikka on toiminut kohtuullisesti, ja vain yhdestä laitteesta ei ole toistaiseksi saatu sijaintitietoa. sen välipesä on pinnassa. Usein se voi odotellessaan myös nauttia kala-aterian. Kun hallia ryhdytään siirtämään pois rysästä, kiinnitetään välipesän seinämään erillinen siirtosukkula. Rysän seinässä oleva "aukko" näyttää hallin silmiin pakotieltä, kun rysänperä upotetaan vedenpinnan alle ja hengitysmahdollisuus poistuu. Tästä aukosta halli sukeltaa oma-aloitteisesti siirtosukkulan sisään muutaman minuutin odottelun jälkeen. Siirtosukkulan nostaminen ja laskemi- Seurantalaite liimalla turkkiin Hylje pystyy venyttelemään ja pullistelemaan kaulaansa niin paljon, että paikallaan pysyvän pannan kiinnittäminen on käytännössä mahdotonta. Hylkeelle seurantavälineet joudutaankin kiinnittämään liimalla turkkiin. Laite irtoaa viimeistään seuraavan kevään karvanvaihdossa, joten pisimmillään seurantajaksot ovat vajaan vuoden mittaisia. Noin 400 gramman painoinen GPS/GSM-seurantalaite liimattiin nopeasti kovettuvalla super-epoxilla hallin selkäkarvaan lapaluiden kohdalle. Laite on kehitetty Skotlannissa juuri hylkeiden seurantaan. Lisäksi hallien takaräpylään asennettiin pieni muovinen yksilöllisesti numeroitu merkki, josta se voidaan tunnistaa vielä vuosien kuluttua. Toimenpiteiden jälkeen halli vapautettiin siirtosukkulasta takaisin mereen tietoa keräämään. Tieto kulkee tekstiviesteillä Satelliitti- ja matkapuhelinteknologia yhdessä mahdollistavat hallin käyttäytymisen tarkan seurannan. Sijainnin määrittäminen on mahdollista silloin, kun GPS/GSM-laite on pääosin veden pinnan yläpuolella: hylje Rysähallit ovat uroksia Alustavat tulokset viittaavat siihen, että rysissä ruokailee pääosin eri-ikäisiä uroshalleja. Ponttonirysillä on RKTL:n eri projekteissa pyydystetty yhteensä 31 eri halliyksilöä, joista kaikki ovat olleet uroksia. Samaan viittaavat myös ruotsalaisten tutkijoiden tulokset elävänä pyytävistä hyljeloukuista. Rysistä kiinniotettujen hallien paino on vaihdellut 40 ja 193 kilon välillä. Yleensä kalanpyydyksiin jää sivusaaliiksi sekä naaras- että uroshylkeitä, lähinnä nuoria. Ponttonirysissä sen sijaan aktiivisimmat vierailijat näyttäisivät olevan pääosin aikuisia halliuroksia. Mielenkiintoista on se, miksi naaraiden osuus ponttonirysissä ruokailevista halleista on häviävän pieni. Tämä voi viitata ruokailukäyttäytymisen eroihin sukupuolten välillä. Hallikannan ekologisesti kestävän käytön Nina Aalto Metsästäjä l 2 l 2010 l 11
• Liikkuvainen halli Halli on tunnetusti varsin liikkuvainen. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että hallit voivat liikkua yli 100 kilometriä vuorokaudessa, vaikka useimmiten kulkeminen rajoittuu alle 10 kilometrin etäisyyksiin päivässä. Halli voi liikkua Itämeressä muutamien kymmenientuhansien neliökilometrien suuruisella kokonaiselinpiirillä, mutta tyypillinen elinpiiri on noin runsaasta 1 000 neliökilometristä yli 6 000 neliökilometriin. Toisaalta halli on myös uskollinen tietyille lepäily- ja ruokailualueille. Pitkät matkat liittyvät tavallisesti juuri siirtymisiin ruokailuja lepäilyalueiden välillä. Keväisissä laskennoissa halleja nähdään usein täsmälleen samoilla luodoilla karvanvaihdossa, vaikka kaikki ympäröivät luodot näyttäisivät ihmissilmään aivan yhtä hyviltä. Myös rysähallit näyttäisivät olevan uskollisia tietyille lepäilyluodoille. Yhdeksän seurannassa ollutta hallia käytti toistuvasti lepopaikkanaan samaa noin 150 kilometrin päässä elinalueiltaan sijaitsevaa tunnettua hyljeluotoa Ahvenanmaalla. Tällä samalla luodolla nähdäänkin keväisissä laskennoissa monasti useita satoja halleja. Hallien sukellusten keskisyvyydet ovat olleet muutamia kymmeniä metrejä merialueen syvyydestä riippuen. Syvimmät sukellukset ulompana merellä ovat kuitenkin ulottuneet 150­180 metrin syvyyteen. Hallien sukellukset kestävät normaalisti muutamia minuutteja, mutta maksimisissaan jopa yli 25 minuuttia. Rysähallit suosivat rannikoita Seurannassa olevat rysähallit näyttäisivät suosivan rannikkoalueita, vaikka niiden kokonaiselinpiirit ovat olleet laajuudeltaan 12 l Metsästäjä l 2 l 2010 samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Rannikot näyttävät vetävän niitä kuitenkin puoleensa, mikä voi viitata näiden yksilöiden etsiskelevän ruokaansa ajoittain myös kalanpyydyksistä. Toistaiseksi hallien liikkeiden selvittäminen ei kuitenkaan ole vielä ollut mahdollista aktiivisimman kalastuskauden aikana. Kuuden rysähallin avovesiaikaisen syksyisen elinpiirin ydinalueet sijoittuvat Satakunnan rannikolle, usein alle 20 kilometrin päähän kiinniottopaikoista. Lisäksi samalla alueella näytti pysyttelevän kaksi muutakin hallia, mutta vähäiset paikannukset eivät mahdollista elinpiirin laajempaa arviointia. Myös rysähallit kulkevat pitempiäkin matkoja. Yksi halleista kävi tekemässä muutaman sadan kilometrin lenkin pitkin Ruotsin rannikkoa, mutta palasi takaisin Satakunnan edustalle. Toinen halli taas vietti syksyn Satakunnan rannikolla, mutta siirtyi Viroon Saarenmaalle jouluna, käyden tammikuussa myös Latvian aluevesillä. Helmikuussa tämä hallipoika partioi jään reunamaa pitkin kahden tunnetun hallien lisääntymisalueen välillä Saarenmaalla. Yksi rysähalleista siirtyi heti merkitsemisen jälkeen syyskuussa Ruotsiin, josta se kuljeskeli Saarenmaalle jo lokakuussa. Matkaa tälle reitille kertyi yli 800 kilometriä. Nuori rysähalli kävi Selkämeren pohjoisosassa ja siirtyi sieltä osin laivaväyliä pitkin Saaristomerelle, jonne sen elinpiirin talvinen ydinalue myös sijoittuu. Toisen nuoren hallin toistaiseksi heikosti toimineesta laitteesta on saatu paikannuksia Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Rysähallien ei ole toistaiseksi havaittu käyneen Merenkurkussa eikä Perämerellä. Aineiston laajentuessa toivottavasti selviää, poikkeaako rysähallien käyttäytyminen merkittävästi keskivertohallien elämästä. l Esa Lehtonen Esa Lehtonen kannalta tämä voi olla myönteinen seikka, jos halleja joudutaan laajemmassa määrin vähentämään kalanpyydyksistä. Onhan urosten vähentämisellä pienempi vaikutus kantaan kuin esimerkiksi lisääntymisikäisten naaraiden poistolla. Ainakin osalla seurannassa olleista halleista oli selkeä kiinnostus rysiin, eikä kiinniottaminen näyttänyt muuttavan ainakaan näiden muutaman yksilön tapoja. Kolme hallia vapautettiin uudelleen yhdestä kolmeen kertaa merkin (lähetin tai räpylämerkki) kiinnittämisen jälkeen samoista rysistä. Yksi näistä halleista myös menehtyi silakkatrooliin Selkämerellä tämän vuoden helmikuun alussa.
• Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö Perämeren metsästäjät hyljekoulutuksessa P l Perämeren alueen hylkeen metsästäjille ja Mitä asioita hylkeenmetsästäjän tulee ja kannattaa tietää ennen metsästystä? Lainsäädäntöä, historiaa, hylkeen biologiaa, metsästystapoja, vesillä ja jäillä liikkumisen taitoa sekä hyljesaaliin talteenoton ja käsittelyn niksejä. Näihin asioihin hylkeen metsästyksestä kiinnostuneet tutustuivat uuden hyljekoulutusmateriaalin ja ammattitaitoisten kouluttajien avulla Lohtajalla. Tupa oli täynnä hyljetietämystä, sillä monet hylkeenpyyntikonkaritkin olivat mukana koulutuksessa. riistanhoitopiiri ja siellä Stefan Pellas on kantanut päävastuun koulutusmateriaalin valmistelusta yhteistyössä muiden rannikon riistanhoidonneuvojien ja kokeneiden hylkeenmetsästäjien kanssa. Kannanhoitoalueen metsästäjät koolla Lohtajan koulutus oli suunnattu Perämeri- Merenkurkun kannanhoitoalueen metsästäjille, jotka käytännössä pyytäjät samoja hylkeitä. Koulutukseen osallistui metsästäjiä laidasta laitaan ­ kokemattomista hyvinkin kokeneisiin hylkeenmetsästyskonkareihin. Hylkeenpyyntiä 14 vuotta harrastaneen haukiputaalaisen Sakari Ojalan mukaan samojen seinien sisällä ei ole varmasti ikinä ollut niin paljon hylkeisiin ja niiden metsästykseen liittyvää tietämystä ja kokemusta siitä kiinnostuneille suunnattu hylkeenmetsästyksen koulutus järjestettiin maaliskuun puolivälissä Lohtajalla. Innokkaita metsästäjiä kurssilla oli runsaasti, yli 80. Koulutustilaisuuden vetäjinä toimivat Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirit. Lähtölaukaus uudella koulutusmateriaalilla Hyljekantojen kasvun myötä hylkeenmetsästystä pitäisi tehostaa. Moniin hylkeitä koskeviin asioihin tuli uutta puhtia vuonna 2007 valmistuneesta valtakunnallisesta Itämeren hylkeiden hoitosuunnitelmasta. Metsästäjäorganisaation toimesta panostusta on suunnattu mm. hylkeenmetsästyksen koulutukseen liittyviin asioihin. Lohtajan koulutustilaisuudessa testattiin ensimmäistä kertaa juuri valmistunutta hylkeenmetsästäjille suunnattua koulutusmateriaalia, jota on valmisteltu yhteistyössä ruotsin metsästäjäliiton kanssa. Suomen puolella Ruotsinkielisen Pohjanmaan Lohtajan metsästysseuran ampumarata tarjosi hyvät puitteet koulutukseen. Ampumaradalla ammuttiin hyljetauluun 100, 200 ja 300 metrin matkalta ja kukin sai kokeilla omia rajojaan ampumismatkan suhteen. 14 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Kurssilaiset tarkastamassa tuloksiaaan 200 metrin matkalta. Ampumarataosuus oli monien mielestä erittäin hyödyllinen. kuin nyt oli. Koulutuksessa oli monia konkareita, jotka olivat tehneet 1960-1970 luvuilla jopa puolentoista kuukauden pituisia hylkeenpyyntireissuja. Monille kurssilaisille konkareiden tarinoiden kuuntelu oli hyvin mieluisaa. Historiaa, lainsäädäntöä, biologiaa... Koulutustilaisuus jakautui perjantai-illan luento-osuuteen, jossa hylkeenmetsästyksen historiaa ja lainsäädännöllistä taustaa valotti riistanhoidonneuvoja Harri Hepo-oja Oulun riistanhoitopiiristä. Pohjanmaan riistanhoidonneuvoja Juha Heikkilä toi omassa esityksessään esille mm. hylkeen biologiaa ja elintapoja sekä saaliin talteenottoa ja käsittelyä. Heikkilän mukaan viime kesän laskennoissa harmaahylkeen eli hallin laskentakanta Itämerellä oli 20 000 eläimen luokkaa ja Itämeren norpan osalta kanta-arviot ovat olleet viime vuosina 5000 - 8000 eläimen haarukassa. Turvallisuutta ei voi liikaa korostaa Hylkeen metsästyksestä ja turvallisuudesta vesillä ja jäillä liikuttaessa esitelmää pitivät kokenut hylkeenmetsästäjä Jouni Heinikoski Kemistä ja riistanhoidonneuvoja Stefan Pellas. Heinikosken mukaan metsästäjän omaa turvallisuutta ei voi koskaan liikaa korostaa. Heinikosken mukaan hylkeenpyytäjän pitää olla merenkulkija ja tietynlaista maalaisjärkeä hylkeenpyynnissä tarvitaan. Turvallisuusasioiden pitää olla sisällä jokaisen omassa päänupissa. Hylkeenpyynti on suomalaisista metsästysmuodoista vaativin ja vaarallisin metsästysmuoto metsästäjälle. Esimerkiksi Hepo-oja heitti esityksessään pohdintaan kysymyksen siitä kummalle se hylkeenpyynti on vaarallisempaa, sille ensikertaa pyyntiin lähtevälle vaiko hylkeelle? - Todennäköisesti sille ensikertalaiselle, totesi Hepo-oja. Metsästystä ­ ei upotusta Heinikoski oli harmissaan hylkeen nykyisestä vahinkoeläinstatuksesta. Hänen mielestään hylkeet ovat meren suurriistaa ja niitä pitää arvostaa sen mukaan. Metsästäjien tulisikin ottaa tämä huomioon "puhutellaan hyljettä pyyntikohteena, sen arvon mukaan", painotti Heinikoski. Heinikosken mielestä hylkeenpyynnissä pitää lähteä siitä, että pyynti on metsästystä, ei upotusta. On varsin huonoa mainosta metsästäjille, jos raatoja alkaa ilmaantua mökkien rantoihin. Tämän vuoksi kaikkien hylkeenmetsästäjien pitää pyrkiä kaikin tavoin siihen, että omien virheiden takia ei upotettaisi hylkeitä. Uppoamisten välttämiseksi ampumista ja etäisyyden arviointia pitää harjoitella. Pyyntialueen vesialueiden syvyyksien ja pohjan rakenteiden tunteminen on tärkeää. Heinikoski pitää itse rajana 4 metrin syvyyttä, mistä hylje on hänen kokemuksellaan saatu vielä talteen. Jos hylje uppoaa, niin silloin tärkeintä on heti merkitä uppoamispaikka ankkurilla varustetulla merkkipoijulla. Merkkipoiju laitetaan heti siihen kohtaan mistä verta tai muuta merkkiä hylkeestä tulee ja uusi poiju voidaan laittaa, jos tämän jälkeen löytyy parempia merkkejä uppoamispaikasta. Uppoamisen jälkeen vesikiikarit, pitkäripaiset koukut ja harat ovat tarpeellista kalustoa. Luodit ja ampumaharjoittelu Uppoamisten välttämiseksi Pellas toi esille nopean, yli 900 m/s lentävän pehmeän puolivaippaluodin käytön tärkeyttä hylkeen talteensaannin parantumisen ja turvallisuuden takia. Esimerkiksi niin sanotut varminttyyppiset luodit ovat osoittautuneet hyviksi, koska niiden luoti räjähtää osuessaan ja paineaalto täyttää hylkeen keuhkot varsinkin aivo-osumilla ja näin parantaa eläimen kellumisominaisuuksia. Helposti hajoavien luotien tärkeä ominaisuus on yleisen turvallisuuden parantuminen kimmokeriskin vähentyessä. Teoriapainoitteisen iltaluennon jälkeen seuraavana päivänä siirryttiin ampumaradalle käytännön ampumakoulutuksen pariin. Ampumaradalla ammuttiin hyljetauluun 100, 200 ja 300 metrin matkalta ja kukin sai kokeilla omia rajojaan ampumismatkan suhteen. Hylkeenpyynnnissä kokemattomiksi lukeutuvat metsästäjät Tuomas Kangas (vasen), Jaakko Koskela ja Sampo Jokitalo tutustumassa hylkeenmetsästykseen liittyviin tarvikkeisiin. Kolmikko oli tyytyväinen kurssin antiin. Hylkeenpyynnin maailma avartu itselleni, Tuomas Kangas totesi tyytyväisenä. Sampo Jokitalon mukaan ampumaharjoittelussa tuli selväksi mihin asti itse pystyy hylkeen ampumaan ja 150 metriä on se minun rajani. Tyytyväisiä osallistujia Kokonaisuudessaan koulutuspaketti vaikutti onnistuneelta ja kommentit koulutukseen osallistuneilta olivat hyvin positiivisia. Hylkeenpyynnissä kokemattomiksi lukeutuvien pyhäjokilaisten metsästäjien Sampo Jokitalon, Tuomas Kankaan ja Jaakko Koskelan mielestä kurssilla oli paljon sellaista tietoa, mitä he eivät ennen tienneet ja tieto on hyödyllistä ennen hylkeenpyynnin aloitusta. Myös hylkeenpyynnin konkarit olivat tyytyväisiä koulutukseen ja sen sisältöön, vaikka sinänsä koulutuksessa ei niinkään uutta asiaa heille tullutkaan. - Olen täysin tyytyväinen kurssiin, Södra Valgrundista kotoisin oleva kokenut hylkeenpyytäjä Lasse Ström kertoi. Koulutuksen sosiaalisen puolen ja toisten hylkeenmetsästäjien tunteminen vaikutti tärkeältä asialta monille kokeneille metsästäjille. l Lisää hyljekursseja Lisää hyljekursseja järjestetään tänä keväänä muun muassa Kymen ja Uudenmaan riistanhoitopiirien alueilla. Lisätietoa niistä sivulla 72-73. Metsästäjä l 2 l 2010 l 15
• Suomen suosituimmat asekaapit Erätukusta! Suomalaisille metsästäjille ja aseharrastajille on kunnia-asia säilyttää aseitaan turvallisesti ja lain mukaisesti. Suomen suosituimmista asekaapeista löytyy sopiva vaihtoehto jokaiseen tarpeeseen. 5v Otso 5 asekaappi 5 aseelle Aselain vaatimukset täyttävä, jämäkällä panssariovella varustettu asekaappi. Kaapissa on vahva kampalukko, murtovarma saranasysteemi ja tilavat ovilokerot. Otso 5:n voi kiinnittää joko pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus, tilaa sekä pistooleille että pitkille aseille. 5v Otso 8 asekaappi 8 aseelle Otso 8 -asekaappi täyttää aselain vaatimukset. Murtosuojattu järeä rakenne, vahva kampalukko, jämäkkä panssariovi, tilavat ovilokerot ja murtovarma saranasysteemi kruunaavat kaapin. Asekaapin saa kiinni joko pohjasta tai takaseinästä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. VAIN 229 Mitat: kork.1380 x lev.350 x syv.300 Paino: tyhjänä 45 kg aseineen ja varusteineen n.80 kg Väri: harmaa Lukko: avainlukko, 2 avainta, + TOIMITUSKULUT* kampalukko VAIN 339 Mitat: kork. 1500 x lev. 500 x syv. 370 mm. Paino tyhjänä 75 kg, aseineen ja varusteineen n. 125 kg. Väri harmaa. Avainlukko, 2 avainta, kampalukko. + TOIMITUSKULUT* Otso 8-15 R PRO - asekaappi jopa 15 aseelle 5v Otso 8-15 R Pro on aselain vaatimukset täyttävä, SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi. Kaappi on valmistettu kovimman suomalaisen asekaappistandardin mukaan, vahvasta 4 mm:n teräslevystä. Ovessa on murtovarmaa mangaani-erikoisterästä. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja ja hyväksytty turvalukko kruunaavat kaapin. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Hyvin muunneltavissa oleva asekaappi. Tutustu koko asekaappivalikoimaan osoitteessa www.eratukku. UUTUUS! * Asekaappien toimituskulu kotiin kuljetettuna VAIN 479 Mitat: kork.1500 x lev.500 x syv.370 Paino: tyhjänä 130 kg Väri: harmaa Lukko: Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus Valitse oma mallisi, me toimitamme sen perille erittäin edullisesti! VAIN 19,90! + TOIMITUSKULUT* Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 8-18 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä * Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Laadukas kalvokenkä keväiseen maastoon! Premium -kenkä on varustettu erittäin hyvin toimivalla AIR-TEX2 -kalvolla, joka pitää kengän kuivana ja päästää jalan tuottaman kosteuden ulos ja takaa miellyttävän käytön. Pohjan rakenne lisää sekä laatua että mukavuutta. Kylmyyttä hyvin eristävä pohja on kiertojäykkä mutta silti hyvin rullaava. JahtiJakt Premium-kalvokenkä · Pitävä Vibram -pohja · Saumat teipattu AIR-TEX2 -kalvoteipillä · Pohjoismainen lestitys · Antibakteerikäsitelty pohjallinen · Suojaava kärkivahvike · Iskua vaimentava energiapohjallinen · SCENTECH -hajunestoteknologia eliminoi hajua, joten pääset entistä lähemmäs riistaa 1. Liner -sukat Ohuet liner sukat. CoolMax-materiaali pitää jalat kuivina. Arvo 19,90 + ETUPAKETTI PREMIUM KALVOKENKÄ IA VAVN 2. Kenkävaha Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha. Suojaa kenkää lialta ja vedeltä. Arvo 29,90 149 IN Erätukku maksaa postimaksun Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl Otso 5 hintaan 229 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl Otso 8 hintaan 339 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl Otso 8-15 R PRO hintaan 479 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl JahtiJakt Premium kalvokenkiä postiennakolla hintaan 149 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Premium kengän -etupaketin. Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Puhelinnumero Jalkaterän pituus (cm) Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Metsästäjä 2/10 Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin.
• Teksti: Jyrki Pusenius ja Petri Timonen, RKTL Kuvat: Petri Timonen Pantahirvitutkimus jatkuu on ongelmallista. Tutkimuksen perusmenetelmä on hirvien liikkeiden seuraaminen gps-gsm-radiopantojen avulla. Tekniikka mahdollistaa tehokkaan aineistonkeruun ilman mittavaa maastoseurantaa. H 18 l Metsästäjä l 2 l 2010 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkijat pannoittivat viime talvena yhteensä 119 hirveä eri puolella Suomea. Tänä talvena pannan sai vielä yhteensä 18 hirveä Lapin ja Kuusamon alueilla. Alustavia tutkimustuloksia on jo saatu, vaikka varsinainen tutkimusaineiston läpikäyminen kestääkin useita vuosia. l Hirvien yhteiskunnalle aiheuttamat on- Kullakin alueella tutkitaan, miten alueiden ominaispiirteet vaikuttavat hirven liikkumiseen suhteessa talvehtimisalueisiin. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tutkitaan rannikon vaikutusta hirvien vaelluksiin, Kainuussa selvitetään suurpetojen vaikutusta hirvien tilankäyttöön sekä kuolevuuteen ja Etelä-Suomessa tutkitaan liikenteen vaikutusta hirvien liikkeisiin ja kuolevuuteen. Lapissa hirvet tuntuvat liikkuvan erityisen paljon, ja paikallisten kantojen selvittäminen Lappiin ja Kuusamoon 18 pantaa lisää Viime joulukuun alkupäivinä pantoja laitettiin hirville Kemijärven, Sallan ja Kuusamon alueilla. Kemijärvellä pannan sai kuusi urosta sekä kolme naarasta ja Sallan alueella yksi uros ja kolme naarasta. Nämä pannoitukset tapahtuivat lähellä Kemijärven ja Sallan kunnanrajaa, joten hirvet tulevat liikkumaan molempien kuntien alueella ja todennäköisesti laajemmaltikin. Tammikuun lopulla näistä hirvistä kymmenen oli Kemijärven, kaksi Sallan ja yksi Pelkosenniemen kunnan alueella. Kuusamossa sen sijaan pannan sai neljä urosta ja yksi naaras, joista urokset pannoitettiin Kuusamon itäpuolella ja naaras Kuusamon luoteispuolella. Tammikuun lopulla kaksi urosta ja naaras olivat pysytelleet melko lähellä pannoituspaikkaansa, mutta kahdesta uroksesta toinen oli vaeltanut yli kaksikymmentä kilometriä pohjoiseen ja toinen yli kymmenen kilometriä kaakkoon. Lapin ja Kuusamon uusilla pannoituksilla halutaan saada lisäselvyyttä hirvien vaelluksista talvi- ja kesälaidunten välillä, petojen merkityksestä hirvikantaan sekä hirvien ja porojen keskinäisistä suhteista. Pohjoisen ääriolosuhteet pakkasineen ja runsaslumisine talvineen sekä niiden vaikutukset hirvien selviytymiseen kiinnostavat myös tutkijoita. Kaikki nyt laitetut pannat ovat jo aiemminkin olleet hirvien kaulassa, mutta ne ovat palautuneet takaisin tutkijoille muun muassa putoamisten ja metsästyksen vuoksi. Ennen uudelleen pannoittamista pannat käy- gelmat ­ kuten hirvikolarit, metsätuhot sekä vaikeudet kannan tiheyden arvioinnissa ja säätelyssä ­ liittyvät hirvien liikkeisiin. Hirvien liikkumisen tutkimuksen lähtökohtana on näkemys, että liikkeiden ja niiden syiden parempi tuntemus on välttämätöntä hirvikannan säätelyn ja yhdyskuntarakentamisen suunnittelun yhteensovittamisessa. Perimmäisenä tavoitteena on tuottaa tietoa hirvikolareiden ja hirven aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi. Keskeinen tutkimusongelma on selvittää, kuinka laajalle säteelle hirvet levittäytyvät siirtyessään talvehtimisalueiltaan kesäelinpiireille ja edelleen metsästysajaksi. Tieto on erityisen hyödyllistä suunniteltaessa metsästyksen alueellista painottamista talvehtimisalueiden läheisyydessä. Tutkimus keskitetään maantieteellisesti ja teemallisesti alueille, joilla hirven yhteiskuntavaikutukset ovat suurimmat. Näillä ongelma-alueilla on lisäksi melko korkeat hirvitiheydet. Kuva 3. Kaksivuotiaan uroshirven liikkeet Kainuussa (talven 2009 paikannukset sinisellä, kesän pai- kannukset Kaksivuotiaan uroshirven liikkeet Kainuussa (talven 2009 paikannukse Kuva 3. vihreällä ja syksyn paikannukset harmaanruskealla). kesän paikannukset vihreällä ja syksyn paikannukset harmaanruskealla).
• 400 naaras uros Naaras 8v, 2 vasaa 300 m85 ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( ! ( ! (( !! (( ( !! ! ( (( ! !! (( !! ( ! (((( !!!! (( !! ( ! (( !! ( ! ((( !!! (( !! ( ! ( (( ! !! ( (((( ( ! !!!! ! ( (((( ! !!!! ((((( ((((( !!!!! !!!!! (( (((( !! !!!! (( ( !! ! ((( !(((( !!! (!!!! (( !! ( ! (((( ((((( !!!! !!!!! ( (( ! !! ( ! (( !! ( ! ( (((( ! !!!! (( ((((( ( !! !!!!! ! ( ! ((( ((((((( !!! !!!!!!! ( ( (((( ! ! !!!! ((( ( (((( !!! ! !!!! ( ! (( ( ( ((( !! ! ! !!! ( ! ( ! (((( (((((( !!!! !!!!!! ( (( ! !! (( (((( !! !!!! ( ! ( ! ( ! (((((( (( !!!!!! !! ( ( ( (( ! ! ! !! (((((( (( ( (( ( !!!!!! !! ! !! ! ((( ( (( !!! ! !! ( ! ( ! ( ( ( (( ! ! ! !! ( ! (( !! (( !! ( (((( ((( ( ! !!!! !!! ! (( !! ( ! ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( (((( ( ! !!!! ! ( ! (((( !!!! (((((( ((( !!!!!! !!! ((( !!! ( ( ((( ! ! !!! (((((( ((( ((((( !!!!!! !!! !!!!! ((( !!! ((((( (( !!!!! !! ( ( (( ! ! !! ((((((( ((( !!!!!!! !!! ((( !!! (( ( ( !! ! ! ((( (( !!! !! ( (( ! !! ( ! (( ( !! ! ( ! ((( !!! ((( !!! ( ( ( (( ! ! ! !! ( ! ((( !!! (((( !!!! ((( !!! ((( ((( !!! !!! ( ( (( ! ! !! ( ( (( ((( ( ! ! !! !!! ! ( ! ((( !!! ( ! ( ! ((( ( !!! ! ( ! ((( ((( !!! !!! (( !! (( !! ( ! ( ((( ( ( ! !!! ! ! ( ( ! ! (( !! ( ! ((( ((((( ( ((((( (((( ((( !!! !!!!! ! !!!!! !!!! !!! ( (((((((( (( (((((((((((((( ! !!!!!!!! !! !!!!!!!!!!!!!! (( ( ( ( !! ! ! ! (( ( ( (((( !! ! ! !!!! ( ! ( ! ( ! (( ( (( ( ( ( ( ( (((( ((( (( !! ! !! ! ! ! ! ! !!!! !!! !! (( ( !! ! ( ! (( ( !! ! ( ((((( (( ( ! !!!!! !! ! ( (((( (( ( ! !!!! !! ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ((( !!! ((((((( (( ( !!!!!!! !! ! (( !! ( ( ! ! (( (( ( ( ( ((((( ((( ( !! !! ! ! ! !!!!! !!! ! ( ( ( ! ! ! ( ! (( ( ( !! ! ! ( ( ! ! (((((((( ( (( (((((((( ( ( (( !!!!!!!! ! !! !!!!!!!! ! ! !! (((((( ( ( (((( ( ( ( ( ( !!!!!! ! ! !!!! ! ! ! ! ! (( ( (! !! ! !( ((( (( ( !!! !! ! ((( !!! (( !! (( !! ( ! ( (( ! !! ((( !!! ( (((((( (( ! !!!!!! !! (( !! (( !! (( ( !! ! ( ! (( !! (((((( ( !!!!!! ! (( !! ((( !!! ((( !!! ((( !!! ((((((((( (( !!!!!!!!! !! ((( ( !!! ! (((((((!( ( !!!!!!!(! ! ( ! ( ! ((( ( ( !!! ! ! (((((( !!!!!! ( ! ((( ( ( !!! ! ! ( ( (( ! ! !! ( ! ( (( ! !! ( ((( ! !!! ( (((( ! !!!! ( ! (( (( !! !! ((((( ( ((( ( ( !!!!! ! !!! ! ! ((((( !!!!! ( ! ( ((( ( ( ! !!! ! ! (( !! (((((( ( (( !!!!!! ! !! (( !! ( ((( ( (( ( ( ! !!! ! !! ! ! ( ! (( !! (( ((( ( !! !!! ! (( ( ((( !! ! !!! ((( !!! ( (( ! !! ( ! ( ! (((( (((( (( !!!! !!!! !! ( ! ( ! ( ! ( ! ( (((( ! !!!! ((((( ( !!!!! ! (( !! ( (( ! !! ( ! (( !! ( ! ((( ((( !!! !!! ( ! ( ! (( ((( !! !!! (( (( !! !! ( ((( ! !!! ( ! (( (( ( !! !! ! ( ! (( !! ( ! (((( ((( (( ( !!!! !!! !! ! (((( ((( !!!! !!! ( ! (( (( !! !! (( (( !! !! (( !! ( (( ! !! ((((((((( ((((( ( (( (( !!!!!!!!! !!!!! ! !! !! ((( (( !!! !! ( ! (( !! ( ! ( ! (( !! ( ( ( ( (( ! ! ! ! !! ( ! ( ! ((( ( (( ( ((((( ( ((((( !!! ! !! ! !!!!! ! !!!!! (( !! ( (( ( ! !! ! ( ( ((( ((((( ( (( ! ! !!! !!!!! ! !! (( ((((( ( (( !! !!!!! ! !! ( ! (( !! ( ! (( !! ( ! ( ( (((((( ( ( ! ! !!!!!! ! ! ( (( ! !! ( (((( ( ( ! !!!! ! ! ( ! ( ( (((((((( (((( ( ! ! !!!!!!!! !!!! ! ( (( (((( ( ( ( ( ! !! !!!! ! ! ! ! ( ((( (( ( ( ! !!! !! ! ! ( (( ( ! !! ! ( ! ( ! ( ((((( (( ! !!!!! !! ( ! ((((((( ((( !!!!!!! !!! (((( ( !!!! ! ( ! ( ( ! ! ( ( ( ! ! ! ( ! (( (( ( ( !! !! ! ! ( ( ! ! ( ( ! ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( ! ( ! ( ! (( ( !! ! (( !! (( !! ( ! ( ! (( !! ( ! 200 5 km 100 0 Etelä-Suomi Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 4. Kahdeksanvuotiaan kaksivasaisen hirvilehmän liikkeet Etelä-Suomessa (talven 2009 liikkeet violetilla, kesän ja syksyn 2009 paikannukset vihreällä). Kuva 1. Helmi­lokakuussa liikutun alueen (m85) pinta-alat neliökilometreinä (mediaani ja vaihtelu sen ympärillä) eri tutkimusalueilla. Lukumäärä Hirvien yhteiskunnalle aiheuttamat ongelmat liittyvät niiden liikkeisiin. tettiin huollossa valmistajallaan Saksassa, joten niiden pitäisi toimia uuden veroisesti. 10 8 6 4 2 0 10 8 6 4 2 0 Etelä-Suomi Pohjanmaa Kainuu Lappi naaras uros Hirvien liikkumisessa alueellisia eroja Alustavien analyysien perusteella hirven liikkuminen vaihtelee selvästi maan eri osissa. Tutkimuksen alkuvaiheessa havaitut hirven liikkuma-alueet näyttävät kasvavan pohjoista kohti. Erityisesti Etelä-Suomen naarashirvet näyttävät olevan melko paikallisia. Etelän uroshirvet liikkuvat selvästi naaraita enemmän, mutta sukupuolten ero pienenee pohjoista kohti mentäessä (kuva 1). Hirvien viimekeväisestä siirtymisestä talvilaitumilta kesälaitumille on myös alustavaa tietoa. Etelä-Suomessa liikkumishuiput olivat jo selvästi huhtikuun puolella. Pohjoista kohden mennessä liikkumishuippu tuli myöhemmin. Kuitenkin esimerkiksi Lapin aineiston koko oli ennen viime vuoden lopun pannoituksia sen verran pieni, että kovin vahvoja johtopäätöksiä ei voida toistaiseksi tehdä. Etelä-Suomessa valtaosa laidunalueiden välisistä etäisyyksistä oli lyhyitä (alle 10 kilometriä). Pohjanmaalla ja pohjoisempana pitemmät siirtymät yleistyvät selvästi (kuva 2). Kymmenienkin kilometrien siirtymisiä on havaittu jopa keskellä kesälaidunkautta. Erityisesti nuorilla uroksilla Kuva 2. Talvi- ja kesäliikkuma-alojen välisten etäisyyksien jakauma eri tutkimusalueilla. tämänkaltainen käytös on myös odotettua (kuva 3). Hirvet näyttävät usein kuitenkin laidunkiertonsa yhteydessä pysyvän melko lailla samalla alueella (kuva 4). Suurin osa viime talven pannoista toimii yhä Tämän vuoden helmikuun alkupuoleen mennessä viime talven 119:stä hirville laitetuista pannoista toimii moitteettomasti yhteensä 75 pantaa. Loppujen 44 pannan toimimattomuuteen on monta syytä, joista seuraavassa lyhyt yhteenveto. Pudonneita pantoja on yhteensä 15 kappaletta, jotka jakautuvat alueellisesti melko tasaisesti eri puolelle Suomea. Viime syksyn hirvijahdissa ammuttiin yhteensä 11 pannallista hirveä, joista suurin osa (9 kpl) Kainuun alueella. Korvamerkin avulla on 0 5000 4000 3000 2000 1000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Etäisyys (m) saatu selville myös, että kaksi jo aikaisemmin pannan pudottanutta hirveä ammuttiin jahdin yhteydessä. Hirvikolarin seurauksena menehtyi yhteensä 3 pantahirveä, jotka kaikki sattuivat Ruotsinkielisen Pohjanmaan alueella. Sen sijaan luonnollisia kuolemia on sattunut tähän mennessä vain kolme, joista kaksi Kirkkonummen ja yksi Tervolan alueella. Tämän lisäksi kaikkiaan 14 pantaa ei lähetä enää gps-paikannuksia, mikä johtuu todennäköisesti gps-laitteiden rikkoontumisesta, ja ehkä kahdessa tapauksessa hirvi saattaa olla gsm-kentän ulkopuolella (Venäjällä). Näistä pannoista ainakin suurin osa on oletettavasti vieläkin hirvien kaulassa, joten kaikkien pantahirvihavaintojen ilmoittaminen olisi tämänkin vuoksi erittäin tärkeää lisävarmistusten saamiseksi. l 5000 4000 3000 2000 1000 0 Metsästäjä l 2 l 2010 l 19 5000 4000 3000 2000 1000 0
• Petri Timonen, RKTL Lähetä havaintosi pantahirvestä! n Jatkamme edelleen pantahirviin liittyvien Pantahirvihavainnot täydentävät tutkimusaineistoa n Metsästäjät ovat lähettäneet hirvitutkimukselle paljon havaintojen keräämistä metsästäjiltä ja muilta luonnossa liikkujilta. Havaintotiedoissa tulisi aina mainita havainnon lähettäjä yhteystietoineen, missä ja milloin havainto on tehty (pvm., kellonaika ja esim. koordinaatit) sekä muut havaintotiedot (vasa(t), muut hirvet jos kyseessä useamman hirven lauma jne.). Riistakamerakuvista olemme erityisen kiinnostuneita ja lähettäessänne kuvia laittakaa mukaan yhteystietonne. Kaikkien 1.2.­31.12.2010 välisenä aikana pantahirvihavaintoja lähettäneiden kesken arvotaan tavara- ja kirjapalkintoja vuoden 2011 alussa. n Havainnot lähetetään osoitteeseen: Petri Timonen, Evon riistan- ja kalantutkimus, Rahtijärventie 291, 16970 Evo Sähköposti: petri.timonen@rktl.fi ja puh.nro 040 732 8936. pantahirviin liittyviä havaintoja, joista olemme erittäin kiitollisia. Havaintoja on tehty niin metsästyksen yhteydessä kuin metsästysajan ulkopuolellakin. Pantahirvistä on tullut riistakamerakuvia, tavallisella kameralla tai kännykällä otettuja kuvia sekä pelkkiä näköhavaintoja ja jopa videokuvaa. Riistakamerakuvat ovat erinomainen lisä havaintotietoihimme, koska kuvat ovat yleensä selviä ja niissä on usein mukana päivämäärä, kellonaika sekä useimmissa myös lämpötila. Pantahirvistä on riistakamerakuvia kaikilta vuorokaudenajoilta, ja usein pimeässäkin saadut kuvat ovat tarpeeksi selviä pannan numeron selvittämiseksi. Myös monet naaraspantahirvien vasahavainnot ovat varmistuneet riistakamerakuvien perusteella. Tavallisella kameralla tai kännykällä otetuissa kuvissa on laadun suhteen melkoista vaihtelua. Hyvällä kameralla saa toki myös hyviä kuvia, joista myös esimerkiksi pannan numero näkyy selkeästi. Toiset kuvat saattavat olla sitten epäselvempiä, ja pannan numeroa ei näy, mutta niistäkin näkee yleensä hirven kokoluokan ja esimerkiksi sarvipäältä varman sukupuolen. Näihin havaintoihin kun lisätään tarkka aika ja paikka, niin pannan gps-laitteen toimiessa saamme selville myös hirven pannan numeron ja tiedon siitä, mikä hirvi on kyseessä. Samaa tekniikkaa käytämme myös pelkissä näköhavainnoissa, kunhan saamme selville missä ja milloin havainto on tehty. Kaikki nämä havainnot ovat meille yhtä tärkeitä, vaikka niissä hieman enemmän selvitystyötä joudutaan tekemäänkin. Hirvijahdin yhteydessä on ammuttu monelta pantanaaraalta vasa tai vasoja, joista meille on tehty lukuisia ilmoituksia. Nämä tiedot ovat meille myös ensiarvoisen tärkeitä, kun myöhemmin selvitellään pantanaaraiden liikkeitä. On mielenkiintoista nähdä, miten tällaiset naaraat käyttäytyvät ampumistilanteen jälkeen, tulevatko ne esimerkiksi myöhemmin etsimään kaadettua vasaansa. On myös hyvä verrata ykkösvasallisen naaraan käyttäytymistä kakkosvasallisiin naaraisiin. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan uutta tietoa tutkimusten jälkeen. Lupasimme arpoa kaikkien pantahirvihavaintoja lähettäneiden kesken kirjapalkintoja, ja seuraavassa on lista arvonnan voittajista. Palkinnot on lähetetty kaikille voittajille. n R Panta on vain harvoin niin selvästi näkyvissä, että numerosarjan pystyy näkemään. Kaikki pantahirvihavainnot ovat kuitenkin tärkeä lisä tutkimusaineistoon. Viime talven 119:stä hirville laitetuista pannoista toimii moitteettomasti vielä 75 pantaa. 20 l Metsästäjä l 2 l 2010 Erämaailma 2009­2010: Matts Segervall Hirvenmetsästyksen käsikirja: Kenneth Nyman WSOY:n Suuri Metsästyskirja: Daniel Forsbacka Onni Wetterhoff: Saloilta ja vesiltä (2 kpl): Markku Enlund ja Bror Blusi Kirjapaketti: Asevuosikirja 2002, Asevuosikirja 2004 sekä Luonnossa 2008 (10 kpl): Markus Koivisto, Antti Ala-Reini, Onni Heikkinen, Mikko Harjuniemi, Tuomas Rantala, Mattias Kanckos, Matti Kyösti, Dan Kullman, Joni Palola ja Kristina Erkkilä Suomen Riista nro 55 (10 kpl): Antti Eklund, Pasi Pirinen, Pekka Borg, Erkki Mäkeläinen, Gustav Sandqvist, Aimo Koskinen, Aleksi Alasilta, Matti Latukka, Kimmo Kemppainen ja Hannu Hyvönen Kiitokset Metsälehti Kustannukselle ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle kirjapalkintolahjoituksista.