• 2 / 2009 Ylijohtaja Lähteenoja: Julkinen Riistakonserni lisää tehokkuutta Peltopyy on helppo hoidettava Valkohäntäpeuraa jousella Missourissa Janne Pekkala: Janne Pekkala: n Ei fileitä Ei ä jauhelihaksi Ilmoita oman Ilmoita oman m alueesi alueesi kosteikkokohteet
• Vieraskynä Porot, pedot ja uusi riistavahinkolaki Poro on yksi Pohjois-Suomesta ensimmäisenä mieleen tulevista asioista. Taustalla on porotalous, pohjoisen perinteinen elinkeino, jota poron eksoottisuus ja hyvä imago tukevat. Porotalous on suurpetojen aiheuttamien vahinkojen suurin kärsijä. Porotalouden piirissä toimivat poronomistajat liikkuvat paljon luonnossa ja heidän luonnontuntemuksensa on hyvä. Tästä johtuen heiltä saa usein reaaliaikaisinta tietoa maastossa tapahtuvista muutoksista. Useita vuosia sitten porotalouskentältä alkoi kuulua hälyttäviä tietoja suurpetokantojen huomattavasta runsastumisesta, joka alkoi välittömästi näkyä suurpetojen tappamien porojen määrän lisääntymisenä. Vuosia jatkunut peto-ongelma on jo vienyt pohjan elinkeinolta pahimmilla osilla poronhoitoaluetta. Pahassa petotilanteessa yleensä ensiksi porokarjasta menetetään tuotto eli käytännössä poronvasat ja seuraavassa vaiheessa alkaa pääoman eli siitosporokarjan hävikki lisääntyä. Toisessa vaiheessa ollaan jo kestämättömällä tiellä ja elinkeinon kannattavuus romahtaa sekä paliskuntien poroteurastamoidenkin toiminta on uhattuna, kun teurasporot katoavat suurpetojen suihin. Suurpetojen tappamista poroista vain osa löydetään ja vain löydetyistä maksetaan korvaukset. Suurpetojen aiheuttaman hävikin noustessa suureksi korvausjärjestelmälle asetetaan kovia vaatimuksia. Tuleeko uusi riistavahinkolaki porotalouden osalta täyttämään nämä odotukset? Uusi riistavahinkolaki tuo monia uudistuksia suurpetojen poroille aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Poronomistajia vuosien saatossa paljon puhuttanut omavastuu poistuu vihdoinkin ja korvaukset löydetyistä petojen tappamista poroista saadaan uuden lain myötä täysimääräisinä kun 170 korvattava määrä kalenterivuonna ylittyy. Samalla porojen ohjekorvausarvojen laskennassa otetaan käyttöön laskentamalli, joka paremmin huomioi porojen arvoissa tapahtuvat muutokset. Suurin uudistus on ehkä laissa määritelty vasahävikki. Laskennallinen vasahävikkikorvaus on tarkoitettu suurpetojen tappamien pikkuvasojen korvaamiseen lähinnä ns. mustan maan aikana, jolloin vahinkojen löytäminen on vaikeinta. Nämä poronvasat ovat aiemmassa korvausjärjestelmässä käytännössä jääneet lähes kokonaan korvaamatta, koska esimerkiksi karhun tappamasta ja syömästä pienestä poronvasasta ei ole jäänyt enää mitään löydettävää. Löytymättömiä aikuisia poroja ei kuitenkaan lain pohjalta korvata. Toinen merkittävä täysin uusi asia on poikkeuksellisen suurten porovahinkojen korvaaminen, joka on tarkoitettu pahimmille petoalueille tukemaan kestämättömässä tilanteessa olevia porotalouden harjoittajia. Niillä alueille, joissa petovahinkojen määrä suhteessa poromääriin ylittää määritellyn kynnysarvon, maksetaan löydettyjen porojen osalta normaali korvaus kaksinkertaisena. Uudessa riistavahinkolaissa on useita muita pienempiä yksityiskohtia porovahinkojen korvaamiseen liittyen, mutta lain toimivuuteen kokonaisuudessa tulee vaikuttamaan ratkaisevasti suurpetokantojen runsaus ja niiden säätelymekanismit poronhoitoalueella ja sen läheisyydessä. Pohjois-Suomen petokantojen määrittämisessä on pitkän aikaa ollut ongelmana liian harva petoyhdysmiesverkosto. Suurpetojen seurantajärjestelmä on nyt uudistumassa ja se tulee toivottavasti osaltaan antamaan tarkemmat tiedot suurpetojen määristä ja sitä kautta antaa paremmat työkalut kantojen säätelyyn sekä oikeudenmukaisemmat korvaukset petojen poroille aiheuttamista vahingoista. Poroelinkeino odottaa paljon uudelta riistavahinkolailta. Sen toivotaan osaltaan ratkaisevan tiettyjä ongelmia korvauksiin liittyen. Samalla ollaan tietoisia siitä, ettei paraskaan laki tai korvausjärjestelmä tule toimimaan käytännössä, jos suurpetokantoja ei pidetä kurissa. Se edellyttää myös nopeita leikkauksia suurpetokantoihin alueilla, joilla ne ovat porotalouden harjoittamisen kannalta ylitiheät. G Kirjoittaja toimii porotalousneuvojana Paliskuntain yhdistyksessä. Mika Kavakka Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö valtion korvata riistaeläinten aiheuttamat vahingot? Vai pitäisikö vahingot pitää kurissa riistakantoja voimakkaasti rajoittamalla, tai sälyttää korvausvastuu metsästysoikeuden haltijalle? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 2 / 2009 Vieraskynä on lehtemme uusi palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 2 27.03.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.05.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen (vpj), Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_02 Kansikuva: Tuomo Karsikas sivu 20 Kun vain kameralla saa osoittaa sivu 24 Syksyn 2008 hirvisaalis 57 700 Peltopyy on helppo hoidettava sivu 64 Lapin riekkokannat aallonpohjassa sivu 48 119 hirveä on saanut lähettimen kaulaansa 48 Lapin riekkokannat aallonpohjassa ­ tunturialueen kannanarviointia tehostetaan kanakoirilla 52 Jälkien kertomaa ­ riistakolmiolaskennan tuloksia talvella 2009 54 Isän kanssa kanalintumetsälle 56 Eräaatoksia valtion mailta: Metsän-wartia 58 Ekin kanssa Erällä: Eränkävijän jalkineet 61 Huolla tärkein metsästysvälineesi: Metsästäjän kuntostartti 64 Peltopyy on helppo hoidettava 68 Tunturipeura ­ metsäpeuran ja poron serkku Norjassa 72 Hirvieläinten näivetystaudin kartoitus loppusuoralla 73 Tutkijan tuntoja: Umpihanki 74 Janne Pekkala muistuttaa: Ei fileitä jauhelihaksi 76 Riistanhoitopiirien hallitusten jäsenille suunnattu kysely: Nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä toimii, mutta ei ole kaikilta osin selkeä 78 Tutkimus: Metsästäjät perinteisen ja nykyajan taitekohdassa 82 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 84 Osoitteita 85 Kaupankäyntiä sivu 30 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Porot, pedot ja uusi riistavahinkolaki 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: Evaluointi luo pohjaa metsästäjäorganisaation kehittämiselle 6 Riistapäivät 2009 ­ maailmanluokan yhteistyötä 10 Julkinen riistakonserni kehittää riista-alaa kokonaisvaltaisesti 12 Ministeriön kuulumisia: Metsäkanalinnuillekin oma hoitosuunnitelmansa 16 Kokemuksia Missourista: Jousimetsästystä suositaan peuranpyynnissä 20 Hirvet ja matkailijat samoilla laitumilla Kalliovuorten kansallispuistossa: Kun vain kameralla saa osoittaa 24 Syksyn 2008 hirvisaalis 57 700 25 Valkohäntäpeurasaalis ennätyksellinen yli 25 600 26 Hyllyluvalla joustavuutta hirvikannan säätelyyn 30 119 hirveä on saanut lähettimen kaulaansa 34 Harmaahylkeen metsästys alkaa 16.4. 36 Harmaahylkeen eli hallin houkuttelu 38 Kadonneet kartalle ­ Pohjanmaan kosteikkokartoituksessa löytyi 136 kohdetta 42 Kevään riistanhoitoa: Vesilintujen kevätruokinta 45 Savikuopat ja valtaojat sorsien poikueympäristöiksi ­ ilmoita kohteesi kosteikkokartoitukseen Metsästäjä 2 / 2009 3
• Eräkalenteri HUHTIKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Huhti kuukauden nimenä juontaa havupuukaskesta eli itäsuomalaisittain huhdasta. Muita huhtikuun vanhoja kansanomaisia nimiä ovat sulamakuu ja suvikuu. Itä- ja Pohjois-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä. Jos suven jälkeen vielä pakasti, oli hiihtäminen huhtamaille helppoa. Rupikonnan ja muiden sammakoiden ääntelyä voi kuunnella myös osoitteessa www.sammakkolampi.fi. Luonnossaliikkujan on hyvä muistaa, että kaikki kolme sammakkolajiamme ovat rauhoitettuja. Sama koskee niiden kutua: sitä ei saa kerätä purkkiin kotona kasvatettavaksi. Melontakausi alkaa kohta jokien vapautuessa jäistä. Etelärannikon alavilla mailla virtaavat pienet joet ovat turvallisia liikkua myös vähemmän meloneille. Joet ja niiden suistot ovat lisäksi hienoja luontoretkikohteita, sillä ne houkuttelevat keväisin puoleensa runsaasti muuttolintuja. Järjestyksessään jo 25. Suomi meloo -viesti melotaan Iisalmesta Kotkaan 6.­13.6.2009. Yleisöosuuksille voi lähteä mukaan kuka tahansa ilman omaa joukkuetta. Lisätietoja Suomen suurimmasta retkimelontatapahtumasta osoitteessa www.suomimeloo.fi. Erämiehet tunsivat huhtikuun myös kiimakuuna. Metsäkanalintujen keväinen soidin tarjosi helpon saaliin tottuneelle metsästäjälle. Pitkän talven jälkeen soidinpyynti toikin kaivattua lisäravintoa moneen erämaapirttiin. Ajan myötä liian tuhoisaksi käynyt soidinjahti kiellettiin kuitenkin vuonna 1923. Muinaisille suomalaisille majava lienee ollut peurojen ja hylkeiden ohella tärkeimpiä riistaeläimiämme. Majavan nahasta valmistetut turkikset olivat kestäviä ja eläimen liha erinomaisen maukasta. Sen hajurauhasten eritteellä eli hausteella uskottiin olleen jopa mystisiä vaikutuksia Palautteet vieraskynä -palstasta Minkälaisen kuvan tiedotusvälineet antavat metsästyksestä? Onko kuva oikea vai väärä? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Tiedotusvälineet pyrkivät jostakin syystä tietoisesti mustamaalaamaan metsästystä parhaansa mukaan. Hyvänä esimerkkinä jokin aika sitten, kun poliisi ampui itsensä, niin lehdistö painotti suureen ääneen että ampuminen ei tapahtunut "virka-aseella" vaan METSÄSTYSaseella. Tuolla selkeästi pyrittiin kääntämään koko asia metsästysvastaiseksi. Muutenkin aina, kun ase on mukana jossakin rikoksessa, niin metsästysosaa painotetaan. Asia on sinänsä omituinen, sillä lehdistön pitäisi olla puolueeton jokaisessa asiassa. Heikki Hyttinen Sukupuuttoon metsästetty eläin istutettiin takaisin luontoomme 1930-luvulla. Tuolloin ei vielä tiedetty Amerikasta ja Norjasta tuotujen eläimien olevan eri lajia ja siksi meillä esiintyy nykyään kaksi eri majavalajia. Majavajahti on sallittua koko maassa ja se kestää huhtikuun loppuun. Euroopanmajavan metsästys vaatii kuitenkin riistanhoitopiirin luvan. TOUKOKUU Rupikonnien kurnutus on oleellinen osa syrjäisen metsälammen keväistä äänimaailmaa. Tottumattomalta voi viedä kuitenkin hetki erottaa se kaikesta linnunlaulusta. Sammakoiden keväiset kutupuuhat ovat parhaimmillaan myös näyttäviä tapahtumia koiraiden kilpaillessa vähäisistä naaraista. I Tiedotusvälineiden antama kuva metsästyksestä on todellakin väärä. Vielä ei ole puututtu moninkaan metsästyksen epäkohtiin kovin näkyvästi. ­ ­ Toivoisin keskustelua myös metsästyksen todellisesta etiikasta. I Mutta kuten jo sanottu lehdistö, ja etenkin luontojärjestöt levittävät väärää tietoa metsästyksestä, ja se ei ole suotavaa. Totta on varmasti se että ylilyöntejä metsästyksessäkin tapahtuu, mutta se on marginaalinen ryhmä joka sitä tekee, ja näin ollen siitä on turha syyttää koko metsästäjäkuntaa. Myös ns. luontojärjestöjen puolella sattuu näitä ylilyöntejä (minkkien ja kettujen vapauttajat), ei siitäkään syytetä koko luontojärjestökenttää. Eli alkuperäiseen kysymykseen uudelleen, tiedotusvälineiden ja luontojärjestöjen antama kuva metsästyksestä on erittäin väärä. I Tuo miten metsästäjien tavat (etiikka) metsästää käytännössä toimivat ja lehdistö ovat aika eri juttu. ­ ­ Lehdistö kirjoittaa rikostapauksissa aika vedätettyjä kirjoituksia rikostilanteista. Toimittaja muuttuu niissä dekkarikirjailijaksi. Kaikkia vähemmistöjä pyritään nostamaan esiin väärällä tavalla. Esim. jos mielenterveysongelmainen ajaa autolla kolarin se sairaus pitää mainita. Myös metsästäjät ovat vähemmistö verrattuna valtaväestöön. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 2 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Evaluointi luo pohjaa metsästäjäorganisaation kehittämiselle Viime vuoden loppupuolella käynnistyi lakisääteisen metsästäjäorganisaation evaluointiprosessi, jonka kohteena on koko organisaatio eli Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ), maakuntatason riistanhoitopiirit ja paikallistason riistanhoitoyhdistykset. Evaluointi, eli toiminnan arviointi, on jo aikaisemmin tehty muillekin valtionapuorganisaatioille kuten metsäkeskuksille, kalatalouden neuvontajärjestöille sekä Paliskuntain yhdistykselle. Talven aikana arvioinnin tekijät ovat tehneet henkilökohtaisia haastatteluja, sähköpostikyselyitä ja järjestäneet mm. työpajoja riistanhoitoyhdistysten edustajille. Arvioinnin tavoitteena on ollut selvittää riistanhoitopiirien ja MKJ:n osalta resurssien taso ja kohdentaminen suhteessa tuotoksiin ja tuotosten merkittävyys riistapolitiikan ja julkisen riistakonsernin strategisten päämäärien toteuttamisessa. Samoin on haluttu selvittää organisaation rakenteen yleinen toiminnallisuus ja saada selville keskeisten sidosryhmien käsitys organisaation toiminnasta. Arviointiin liittyvät myös konkreettiset esitykset siitä, miten metsästäjäorganisaation rakennetta ja resurssien kohdentumista voidaan kehittää arvioinnissa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja palveluiden tehostamiseksi. Arviointiraportissa tullaan mitä ilmeisimmin tekemään myös esityksiä riistanhoitoyhdistysten, riistanhoitopiirien ja MKJ:n organisaatiorakenteen uudistamiseksi ja johtamisjärjestelmän kehittämiseksi valtion aluehallinnon ja keskushallinnon uudistamistavoitteiden saavuttamiseksi. Evaluointiprosessi valmistuu tämän vuoden maaliskuun lopussa. Raportti tai evaluoinnin päättyminen ei sinällään luo mitään uutta organisaatiota tai luo uutta toimintaa, vaan se luo pohjan uudelle kehittämiselle. Raportin pohjalta voidaan aloittaa yhteistyö uudistumiselle ja kehittämiselle, jossa koko julkinen riistakonserni ja metsästäjäorganisaatio sen olennaisena osana sekä sidosryhmät ovat tiiviisti mukana. Metsästäjäorganisaation tulevaisuuden toiminnassa on hyvin tärkeää, että sen kautta voidaan kaikille metsästäjille ja muille kansalaisille yhä paremmin taata riistaan liittyviä palveluita, asiantuntemusta ja neuvontaa. Muuttuva maailma on tuonut tarpeen aikaisempaa enemmän palvella myös muita kansalaisia kuin metsästäjiä. Suurpetokantojen kasvun myötä yhä useammin pihapiireissä liikkuvat petoeläimet, vintillä majailevat oravat tai kesämökin näädät, pihavarikset ja muut eläinten aiheuttamat suuremmat ja pienemmät konfliktit tuovat aiempaa enemmän uusia palvelu- ja neuvontatarpeita aikaisemman perinteisen metsästäjäpalvelun lisäksi. Kehä III:n sisäpuolinen Suomikin on saanut oman uuden riistakonfliktinsa villikanien voimakkaan lisääntymisen vuoksi, mikä on näkynyt paikallisesti hyvin suurena palvelutarpeen lisäyksenä. Riistahallinnon toimintaan kohdistuu kannanhoidollisten tavoitteiden lisäksi monenlaisia vaatimuksia, toiveita ja tarpeita. Osa näistä on niin sanotusti EU-lähtöisiä, mutta myös ihmisten henkilökohtaisista omaisuudensuoja- ja turvallisuusvaatimuksista peräisin. Luonnollisesti riistahallinnon on täytettävä kaikki hyvän hallinnon periaatteet, minkä se on hyvin tehnytkin. Riistahallinnon toiminta ja päätösten oikeellisuus perustuu oikeaan tietoon. Tieto puolestaan perustuu hyvin suurelta osin metsästäjien tekemään vapaaehtoiseen ja omaehtoiseen työhön, jonka on edelleenkin oltava maamme riistatalouden ja -hallinnon peruskivenä. Tämän peruskiven säilyttäminen tulee olla pohjana myös organisaation rakenteiden ja toiminnan kehittämisessä. G PS. Vieraskynässä Paliskuntain yhdistyksen Mika Kavakka toteaa uudesta riistavahinkolaista, joka tulee voimaan 1.12.2009, mutta jota sovelletaan taannehtivasti 1.1.2009 alkaen, että uudistus on askel oikeaan suuntaan. Korvausjärjestelmään liittyvä vasahävikkikorvaus ja muutamat muut uudet linjaukset antavat porotaloudelle uutta uskoa tulevaisuuteen. Riistavahinkolaki ratkaisee myös monet riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen liittyneet epäkohdat. Varsinkin aikaisempaan järjestelmään liittynyt 250 euron omavastuuosuus on puhuttanut niin metsänomistajia kuin riistamiehiäkin. Tämän omavastuun poistuminen ja muutamat muut uudistukset edistävät vahingon kärsijän asemaa, mutta eivät ilmeisestikään poista tarvetta jatkossakaan säädellä suunnitelmallisesti riistaeläinkantoja vahinkojen minimoimiseksi. Metsästäjä 2 / 2009 5
• RIISTAPÄIVÄT 2009 ­ maailmanluokan yhteistyötä Vaikka 20. riistapäivät kokoontuivat teeman "toisen hyöty ­ toisen tappio" ympärille, nousi riista-alan yhteistyö myös merkittävään rooliin näiden riistapäivien aikana. Valtakunnalliset riistapäivät ovat koko historiansa ajan olleet yhteinen foorumi kaikille riista-alan toimijoille. Kun ensimmäiset Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön organisoimat riistapäivät pidettiin vuonna 1990, ei olisi arvannut, että siinä aletaan muodostaa pohjaa 20. riistapäivien aikana lanseeratulle Julkiselle riistakonsernille. Kansainvälisestikin kadehdittu yhteistyömme riista-alan tutkijoiden, metsästysorganisaatioiden ja metsästäjien välillä hakee edelleen vertaistaan. 6 Metsästäjä 2 / 2009 K onsernilla tarkoitetaan valtionhallinnossa kahden tai useamman itsenäisen toimijan muodostamaa kokonaisuutta, jossa yhdellä toimijalla on esimerkiksi tulosohjaus- tai resurssivalta suhteessa toisiin. Julkisen Riistakonsernin muodostavat maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit (15) ja riistanhoitoyhdistykset (298), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus (eräpalvelut) ja erityisesti hirvitutkimuksen osalta Metsäntutkimuslaitos. ­ Vuonna 2007 maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston käynnistämän riistapolitiikan strategiaprosessin tavoitteena on ollut rakentaa joustava ja eri tahot sitouttava strategia, kertoi esityksessään Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä. Prosessin tuloksena on syntynyt perustehtävää kuvaava toiminta-ajatus, visio ja siitä johdetut strategiset päämäärät, jotka luovat perustan riistapolitiikan päätöksenteolle ja yhteiselle toiminnan suunnittelulle. Strategian olennaisen osan muodostavat riistalajeja ja riistan elinympäristöjä koskevat monitavoitteiset hoitosuunnitelmat. ­ Hoitosuunnitelmien avulla strategia jalkautuu käytännön työhön, Niemi tähdensi esityksessään. Riistakonsernin perustehtävä on vastata riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvata riistavaran monipuolinen ja kestävä käyttö sekä sovittaa yhteen riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. Metsästäjillä on tärkeä merkitys yhteiskunnassa Metsästyskortin lunastaa vuosittain yli 300 000 henkilöä. Lisäksi noin 70 000 henkilöä pitää "välivuotta", ja heillä on siis oikeus maksaa riistanhoitomaksu. Vuosittain uusia metsästäjiä tulee noin 8000. Heistä naisia on noin 17 prosenttia. Naispuolisten metsästäjien lukumäärä on Suomessa jo suurempi kuin esimerkiksi metsästäjien kokonaismäärä Virossa. Metsästäjätalouksiin kuuluu noin miljoona
• Metsästäjät eivät ole tottuneet mainostamaan tai tuomaan esille itseään ja aikaansaannoksiaan. Nykyisessä ja varsinkin tulevassa yhteiskunnassa se on kuitenkin tuiki tarpeellista, jopa välttämätöntä. ihmistä. Jos mukaan lähipiiriin otetaan vielä naapurit, ystävät ja lähisukulaiset, voidaan hyvin sanoa, että metsästys koskettaa suurinta osaa suomalaisista. Suurimmalla osalla suomalaisista on oma "lähimetsästäjänsä". Yli 300 000 metsästäjää ja miljooniin nouseva läheisten joukko voi vaikuttaa laajasti yhteiskunnassamme. Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jari Pigg tähdensi esityksessään, että metsästäjät tekevät valtavan määrän vapaaehtoista työtä metsästysseuroissa ja hallinnossa etenkin riistanhoitoyhdistystasolla. ­ Tästä valtavasta työmäärästä on syytä olla ylpeä. On paikallaan kertoa suurelle yleisölle aikaisempaa enemmän esimerkiksi luonnonhoitohankkeista, riistalaskentojen tekijöistä, suurpeto-seurannassa puurtavista asiantuntijoista ja kolarihirvien jäljestäjistä, Pigg sanoi. Metsästäjät eivät ole tottuneet mainostamaan tai tuomaan esille itseään ja aikaansaannoksiaan. Nykyisessä ja varsinkin tulevassa yhteiskunnassa se on kuitenkin tuiki tarpeellista, jopa välttämätöntä. ­ Näiden lehtien merkitys metsästystiedon levittäjänä yksittäiselle metsästäjälle, joka sitten toimii suodattimena ympäröivään yhteiskuntaan, on täysin omaa luokkaansa, hän korosti. Toisen hyöty ­ toisen tappio Muutos on elävän luonnon perusominaisuus. Lajien elinympäristöt ovat aina muuttuneet ja tulevat tulevaisuudessakin muuttumaan. Lajien elinympäristövaatimusten vaihdellessa jokaisen muutoksen seurauksena toiset lajit hyötyvät, toiset kärsivät. ­ Jos muutos on luonnollista, miksi sitten viimeaikaiset ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat niin poikkeuksellisia ja epätoivottavia? Avainsanat ovat yllätyksellisyys, nopeus ja laaja-alaisuus, valaisi esityksessään taustoja Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta. Toinen nopea ja laajamittainen muutos on ilmaston lämpeneminen. Suomen luonnossa ilmaston lämpeneminen tulee johtamaan kasvavaan perustuotannon määrään, millä tulee ekologisen tietämyksen perusteella olemaan positiivinen vaikutus maamme lajistoon. Ilmastoon perustuvien mallien ennustusten toteutuessa ennustetaan muutoksia esimerkiksi lintulajiston rakenteessa ja lajien levinneisyyksissä. Maastamme voisi kadota noin 25 lintulajia, joiden joukossa on muutamia riistalajeja kuten kiiruna, ja samaan aikaan etelästä saapuu vastaava määrä uusia lajeja. Toiset hyötyvät ­ toiset häviävät. Tulevaisuuden kannalta tärkein on metsästysalan oma media Metsästys on luontoharrastus, joka herättää monenlaisia intohimoja. Vieraantuminen luonnosta ja siten myös metsästyksestä näkyy ja kuuluu yhteiskunnassamme median välityksellä. ­ Mutta onko median välittämä totuus koko totuus vai onko se edes osatotuus, kysyi esityksessään Metsästäjäin Keskusjärjestön viestintäpäällikkö Klaus Ekman. Metsästäjäin Keskusjärjestö on seurannut metsästykseen liittyvää mediakeskustelua. ­ Lehtiartikkeleista tehtyjen yhteenvetojen perusteella voitiin todeta, että painetussa mediassa metsästysaiheisesta uutisoinnista yli 90 prosenttia oli myönteistä tai neutraalia, Ekman jatkoi. Riista-asiat kiinnostavat tiedotusvälineitä ja tietenkin tavallisia ihmisiä ­ ei mediassa muuten metsästysasioita niin paljon ja laajalti käsittelisi. Pelkästään syyskuussa 2008 julkaistiin eri medioiden sähköisissä versioissa yli 500 metsästysaiheista juttua. ­ Siitä huolimatta metsästyksen julkisuuskuva muodostuu pääasiassa jostain muusta, Ekman muistutti. Taloustutkimuksen Metsästäjäin Keskusjärjestön toimeksiannosta tekemässä tutkimuksessa kaikkein tärkein metsästystä koskeva tietolähde suomalaisille on lähipiirissä vaikuttava metsästäjä. Vain 17 prosenttia suomalaisista ilmoittaa, että ei tunne yhtään metsästäjää. Tuoreimpien tutkimusten mukaan täsmälleen sama prosentti ilmoittaa suhtautuvansa erittäin (3 %) tai jonkin verran (14 %) kielteisesti metsästykseen. Toisaalta metsästykseen kielteisesti suhtautuvien määrä on pudonnut 1980-luvun 31 prosentista nykyiseen noin 17 prosenttiin. Ekmanin mukaan tärkein media metsästyksen tulevaisuuden kannalta on alan oma media. Maamme laajalevikkiset järjestölehdet Metsästäjä ja Jahti ovat tärkeimpiä alan viestimiä. Tarvitaanko riistan monimuotoisuutta? Vastaus otsikon kysymykseen on yksiselitteisesti "kyllä". Jo kestävän metsästysverotuksen periaate edellyttää, että riistayhteisössä säilyy hyvä monimuotoisuus. ­ Tutkittaessa esimerkiksi metsänhoidollisten toimien vaikutuksia riistaan tulee riistaa tarkastella kokonaisuutena, ei pelkästään lajeittain, muistutti esityksessään tutkimusprofessori Harto Lindén Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Monimuotoisuuden mittaamiseksi on hänen tutkimusryhmänsä kehittänyt riistakolmioiden avulla niin sanotun riistarikkausindeksin, joka on 16 lintu- ja nisäkäslajin runsauksiin perustuva biodiversiteetti-indeksi. Indeksi osoittaa, onko alueella paljon erilaisia riistalajeja ja onko lajien yksilöitä runsaasti. Riistakolmiokohtainen indeksi pysyttelee yllättävän vakaana vuodesta toiseen. Mielenkiintoista on, että parhaat kolmiot ovat parhaita seuraavinakin vuosina, ja muun muassa metson runsaus korreloi positiivisesti riistarikkauden kanssa. ­ Se on hyvä työkalu laajamittaisessa luonnonkäytön suunnittelussa, sanoi Lindén lopuksi. Maria Nikunlaakso Hannu Huttu Tutkimusprofessori Harto Lindén totesi Riistapäivillä, että muun muassa metson runsaus korreloi positiivisesti riistarikkauden kanssa. ­ Ilmastonmuutoksen vaikutuksen arviointi ja sen poikkeaminen luonnon "normaalista" muutoksesta selittyy parhaiten ihmisen aiheuttaman muutoksen nopeudella ja laaja-alaisuudella, kertoi tutkija Saija Sirkiä Helsingin yliopistosta. Monitahoinen ravintoverkko ­ saalistus, kilpailu, ravinto Suurpetojen väheneminen on usein kytketty pienpetojen, kuten kettujen, runsastumiseen, mikä puolestaan voi johtaa pienriistan vähene- Metsästää 2 / 2009 7
• miseen. Esitellyssä tutkimuksessa oli tarkasteltu ilveskantojen alueellista vaikutusta ketun runsauteen sekä jäniskantoihin. ­ Ilveshän toimii ketulle sekä kilpailijana että saalistajana, valaisi esityksessään Gilbert Ludwig Jyväskylän yliopistosta sitä, kuinka monitahoisia voivat olla perustuottavuuden, kilpailun ja saalistuksen vaikutukset eläinkantoihin. Tilastollisilla polkuanalyyseillä oli havaittu, että perustuottavuus vaikuttaa merkittävästi ilveskannan kykyyn selittää kettukannan vaihtelua. Perustuottavuustason kasvaessa ilveksen vaikutus kettukantoihin heikkenee. Vastaavasti matalamman perustuottavuuden alueilla ilveskannan merkitys kettukannan runsauteen kasvaa. Tutkimus osoittaa, että suurpetojen paluu voi vaikuttaa yhteisörakenteeseen muuttamalla kantojen säätelymekanismin suuntaa. Myös Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoi, kuinka yksittäiset ravintoketjut ovat kytkeytyneet ravintoverkoksi, joka on pohjoisissa oloissamme vähälajisuutensa vuoksi yksinkertainen. Siitä huolimatta tutkimus on joutunut toteamaan vuorovaikutussuhteet hyvin monimutkaisiksi. Periaatteessa samakin ilmiö tai syy-seuraussuhde voi näyttäytyä erilaisena olosuhteista riippuen. Muutos on elävän luonnon perusominaisuus. Jokaisen muutoksen seurauksena toiset lajit hyötyvät, toiset kärsivät. Menestyjillä ja häviäjillä samankaltaiset ympäristövaatimukset ­ Ilmastonmuutoksen vaikutuksen arviointi ja sen poikkeaminen luonnon "normaalista" muutoksesta selittyy parhaiten ihmisen aiheuttaman muutoksen nopeudella ja laaja-alaisuudella, kertoi esityksessään tutkija Saija Sirkiä Helsingin yliopistosta. Hän vertasi esityksessään metson ja hirven kannankehityksen muutosta Suomessa viimeisen 40 vuoden aikana. Metsokanta on vähentynyt riistanhoitopiiristä riippuen 40­85 prosenttia, kun taas hirvikanta on samassa ajassa kasvanut 80 prosenttia. ­ Näillä lajeilla on siis ollut lähes vastakkainen kannan kehitys, vaikka hirvikantaa on verotettu metsästyksellä merkittävästi tarkastelujakson aikana, Sirkiä totesi. Metsojen alamäen syynä pidetään elinympäristömuutoksia, jotka puolestaan ovat saattaneet olla hirvelle edullisia. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että laajoilla maisemamittakaavoilla metson ja hirven ympäristövaatimukset ovat yllättävän samanlaiset. "Susi peuramaan vahtina" Eräänä riistapäivien teeman mukaisena esimerkkinä voi mainita myös susikannan vahvis- tumisen Kainuussa ja samanaikaisesti tapahtuneen taantuman metsäpeurakannassa. Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta arvioi suden runsastumisen olevan ilmeinen syy Kainuun metsäpeurakannan vähentymiseen ja heikkoon vasatuottoon. Keväällä syntyneistä vasoista suurin osa on hävinnyt ennen syksyä. Jos karhu olisi pääsaalistaja, kuolleisuuden tulisi huipentua vasojen ensimmäisiin elinviikkoihin. ­ Vasoja on kuitenkin kuollut tasaisesti pitkin kesää, Kojola selitti vasakuolemia. ­ Peura on kuitenkin "pärjännyt" koko jääkauden jälkeisen ajan suden kanssa, joten muistakin tekijöistä lienee kyse muutoksen ollessa näin huomattava, hän jatkoi. Lähes verrannollinen tilanne löytyy Kanadasta, missä sikäläisen metsäpeuran, metsäkaribun, kannat ovat viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantuneet. Kojola viittasi kehityksen taustalla olevien syiden osalta kanadalaistutkimukseen, jossa useimmin ja ehkä vahvimmin nousevat esiin metsien ikärakenteen nuorentuminen ja metsien pirstoutuminen. Nuorten metsien osuuden kasvu on johtanut hirven ­ joka on suden pääsaalis ­ ja susikannan runsastumiseen. Metsämaiseman pirstoutumisen johdosta karibu, hirvi ja susi elelevät aiempaa enemmän samoissa maastoissa. ­ Tässä "kolmiodraamassa" häviäjä on karibu, koska sen vasatuotto on heikompi kuin hirven, Kojola totesi. G Teksti: Juha Immonen Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta arvioi suden runsastumisen olevan ilmeinen syy Kainuun metsäpeurakannan vähentymiseen ja heikkoon vasatuottoon. 8 Metsästäjä 2 / 2009 Hannu Huttu
• Metsästää 2 / 2009 9
• Julkinenkokonaisvaltaisesti riistakonserni kehittää riista-alaa Riistatalouden hallinnointi ja tehtävät ovat tähän asti olleet hajautettuna useille eri toimijoille. Nyt perustetulla riistakonsernilla pyritään parantamaan alan toimijoiden yhteistyötä ja samalla riistapolitiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Kun koko konserni toimii kokonaisvaltaisesti samojen tavoitteiden eteen, saadaan niukoilla resursseilla aikaan enemmän. S trateginen konserniajattelu on tuttua yksityissektorilta, mutta se on viime vuosina yleistynyt myös julkisella sektorilla. ­ Esimerkiksi julkisen metsäkonsernin tarkastelutapa on samankaltainen kuin julkisen riistakonsernin. Perussyy strategisen konserniajattelun yleistymiseen lienee hyvät kokemukset erityisesti yksityisellä sektorilla. Riistakonsernilla on useita yhteisiä haasteita, jotka tekevät konserniajattelun erityisen ajankohtaiseksi, sanoo osastopäällikkö Pentti Lähteenoja maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta. Julkinen riistakonserni on syntynyt tilantee- seen, jossa yhteiskunnan toiminnot ja asioiden väliset suhteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi. EU-jäsenyys on tuonut mukanaan velvoitteita ja sääntöjä, muun muassa sitoutumisen monien keskeisten riistaeläinlajien suojeluun. Myös tiedon tarve riistaeläinkannoista ja metsästyksen kestävyydestä on kasvanut. Metsästyksen oikeutus ja sen käytön mahdollisuus esimerkiksi suojelun toteuttamistyökaluna ovat jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena. ­ Yhteiskuntaa kehitetään monilla aloilla yhä kokonaisvaltaisemmin, ja se sopii hyvin myös riista-alalle. Tällaiseen järjestäytymiseen on ollut sekä tilausta että painetta. Riistakonsernin perustamiseen on edetty varsin luontevasti, eikä aika ole ehkä aikaisemmin ollut kaikkien edellytysten osalta kypsä. Toisaalta nyt on korkea aika, riistakonsernin toteutumisesta vasta myöhemmin olisi koitunut yhteiselle asialle enenevästi haittaa, toteaa ylijohtaja Eero Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Myös Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja Simo Syrilä ja Metsähallituksen eräpalveluiden erätalouspäällikkö Olavi Joensuu jakavat Helteen näkemyksen siitä, että nyt oli yhdestoista hetki luoda yhdensuuntaiset toimintatavat ja päämäärät kaikille maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa oleville riista-alan toimijoille. Riista-asioiden hallinnointi on kuitenkin hajaantunut myös ministeriötasolla. Esimerkiksi direktiivilajien suojelua hoitaa ympäristöministeriö. ­ Monien suojelualueiden metsästystä koskevien säädösten valmistelu edellyttää yhteistyötä, jossa eri osapuolten näkemyksiä tulee kunnioittaa ja on pyrittävä löytämään tyydyttäviä ratkaisuja riistatalouden kannalta. Myös riistaorganisaatioiden sisällä alueelliset asiat voivat jäädä valtakunnallisesti merkittävien asioiden varjoon. Yhteistyötarvetta on siis joka suuntaan, Joensuu sanoo. Julkisella riistakonsernilla tavoitellaan koko konsernin samansuuntaista toimintaa strategisesti tärkeissä asioissa. ­ Riista-alan yhtenäinen esiintyminen ja yhteiset tavoitteet hyödyttävät metsästyksen hyväksyttävyyden vahvistamista ja riista-alan painoarvon lisäämistä yhteiskunnassa, arvioivat riistakonsernin merkitystä "riistapomot" MKJ:n Simo Syrilä (vas.), RKTL:n Eero Helle ja MMM:n Pentti Lähteenoja riistapäivillä Lappeenrannassa. 10 Metsästäjä 2 / 2009
• Riista-ala hyötyy yhteistyöstä Julkisella riistakonsernilla tavoitellaan koko konsernin samansuuntaista toimintaa strategisesti tärkeissä asioissa. ­ Hallintoa uudistettaessa luonnonvara-alan hoito tehostuu ja keskittyy. Siten sen painoarvo vahvistuu koko yhteiskunnassa. Hyöty tulee koko konsernille, sanoo Metsästäjäin Keskusjärjestön Syrilä. Riistakonsernilla halutaan turvata Suomen riistakantojen elinvoimaisuus ja luoda kestävä pohja riistavaran hyödyntämiselle, ensisijaisesti metsästykselle. ­ Metsästys halutaan niveltää tärkeäksi osaksi luonnonhoitoa ja monimuotoisuuden suojelua. Metsästyksen hyväksyttävyyden ja riista-alan painoarvon lisääminen yhteiskunnassa hyötyvät alan yhtenäisestä esiintymisestä ja yhteisistä tavoitteista, RKTL:n Helle arvelee. Helle korostaa, että yhteisesti määritellyt tavoitteet lisäävät entisestään osapuolten välistä yhteistyötä. ­ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tämä ymmärretään äärimmäisen tärkeäksi, koska hoidamme tehtävämme jo nyt paljolti muiden toimijoiden työhön perustuen ja yhdessä muiden kanssa. Aivan erityisen riippuvaisia yhteistyökumppaneista olemme riistakantojen arvioinnissa, ja siinä nimenomaisesti metsästäjäorganisaatiosta, hän sanoo. JULKINEN RIISTAKONSERNI I Julkinen riistakonserni muodostuu organisaatioista, jotka ovat maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa tai saavat merkittävän osan rahoituksestaan ministeriön budjetista. Julkiseen riistakonserniin kuuluvat maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ), Riistanhoitopiirit (15) ja Riistanhoitoyhdistykset (298), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Metsähallitus (eräpalvelut) ja Metsäntutkimuslaitos (Metla). 3. Vahvistetaan metsästyksen ja riistanhoidon asemaa osana kokonaisvaltaista luonnonhoitoa ja -suojelua I Laaditaan ja päivitetään laji- ja elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat I Säädellään ihmistoiminnasta runsastuneiden ja haittaa aiheuttavien lajien kantoja I Turvataan metsästyksen keinoin sosioekonominen kestävyys riistakantojen hoidossa I Osallistutaan aktiivisesti kansainvälisen luonnonsuojelupolitiikan luomiseen 4. Varmistetaan tieteellisesti luotettavan ja ajantasaisen riistatiedon tuottaminen I Tutkimustoimintaa kohdennetaan strategisesti ja siihen varataan riittävät resurssit I Riistakanta- ja saalisseurannat turvataan I Uusia tutkimus- ja raportointimenetelmiä kehitetään I Avointa ja vuorovaikutteista viestintää lisätään 5. Vahvistetaan riistakonsernin toiminnan yhteiskunnallista arvostusta ja lisätään aktiivista osallistumista ja yhteistyötä eri tahojen kanssa I Lisätään osallistavaa sidosryhmäyhteistyötä I Osallistutaan aktiivisesti muiden politiikkasektoreiden toimintaan (esim. maatalous) I Parannetaan riistakonsernin tunnettavuutta aktiivisella viestinnällä I Tuetaan kotimaisen riistalihan saatavuutta 6. Säilytetään suomalaisen eränkäynnin vastuulliset periaatteet I Metsästetään eettisesti hyväksyttävällä tavalla I Metsästys perustuu luonnonvaraisiin eläinkantoihin 7. Riistakonsernin toimintatapoja ja palveluja tehostetaan I Turvataan omatoiminen ja vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta I Konserniohjausta terävöitetään ja sisäistä yhteistyötä kehitetään I Rahoituspohjaa laajennetaan I Sähköisiä palveluja lisätään TOIMINTA-AJATUS JA VISIO Julkinen riistakonserni vastaa riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvaa riistavaran monipuolisen ja kestävän käytön sekä yhteen sovittaa riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. VISIO Suomi on riistavaran kestävän käytön, hoidon ja suojelun edelläkävijä. MUUTOSTEKIJÄT Väestörakenteen muutokset Arvomaailman muutokset Elämäntapamuutokset Muutokset riistatalouden elinkeinotoiminnassa Yleiset hallinnon uudistukset Elinympäristömuutokset Erilaistuvat alueet EU-säätely Ilmastonmuutos Ei suuria muutoksia rivimetsästäjälle Metsähallituksen Joensuun mielestä yhteisellä näkemyksellä on riista-alan kehittämisessä keskeinen merkitys. ­ Yhteisten tavoitteiden kautta kunkin toimijan tehtävien vaikuttavuus osana riistatalouden hoitoa korostuu ja keskittyy paremmin. Jokainen toimija hoitaa tehokkaammin oman toimialansa, jolloin riistataloudellinen hoidon ja hallinnon kokonaisuus paranee, Joensuu sanoo. Ministeriön Lähteenojan mukaan tämä toiminnan tehostuminen ja vaikuttavuuden paraneminen näkyy käytännössä siten, että niukoilla resursseilla saadaan aikaan enemmän ja parempaa jälkeä. Riistakonsernilla varmistetaan riistakantojen hyvinvointi tulevaisuudessa ja riistavaran käyttö suomalaisen eräperinteen mukaisesti. RKTL:n Helteen mielestä onnistuminen näissä takaa yhteiskunnallisen hyväksynnän. ­ Riistakantojen hyvinvoinnin turvaaminen perustuu erittäin moniin konkreettisiin toimiin lähtien hallinnosta ja päätyen vastuulliseen hyödyntämiseen. Strategiaa toteutetaan esimerkiksi yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen hoitosuunnitelmien mukaisesti, Helle selittää. Myös rivimetsästäjä hyötyy siitä, että riista-ala kokonaisuutena on vahva ja voi hyvin. Suuria konkreettisia muutoksia julkisesta riistakonsernista ei rivimetsästäjälle kuitenkaan seuraa. ­ Omatoimisuus ja vapaaehtoistyö muun muassa tutkimuksen apuna ja riistanhoidossa säilyvät, MKJ:n Syrilä sanoo. Metsähallituksen Joensuu toivoo lisäksi, että riistakonserniyhteistyö tulee näkymään metsästäjille parempana palveluna ja neuvontana, tehokkaampana metsästäjien omatoimisuuteen perustuvana hallintona sekä uskottavana, tasapuolisena ja tehokkaana viranomaistoimintana. G Teksti: Maria Nikunlaakso SIDOSRYHMÄT Metsästäjät Maanomistajat Kansalaiset Kuntasektori Hallintoviranomaiset Tiedeyhteisö Ministeriöt ja valtioneuvosto Eduskunta EU:n komissio Pohjoismaat ja Baltian maat FACE ja muut kv. organisaatiot Maaseutuelinkeinot Järjestöt Tahtotila Strategiset linjaukset Strategiset hankkeet (esim. hoitosuunnitelmat) HOITOSUUNNITELMAT I Riistakonsernin työ näkyy käytännössä mm. laji- ja elinympäristökohtaisissa hoitosuunnitelmissa, ne ovat konsernin keskeisimpiä strategisia hankkeita. Hoitosuunnitelmien avulla eri tahojen näkemykset ja intressit pyritään sovittamaan yhteen. I Suunnitelmien avulla riistaeläinkantoja voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Niissä kootaan yhteen toimenpiteet, jotka kunkin lajin hoidon kannalta ovat olennaisia. Hoitosuunnitelmilla vastataan kansainvälisiin velvoitteisiin lajien suojelusta. I Suunnitelmissa otetaan huomioon niin elinkeinonharjoittajien, paikallisten ihmisten kuin muidenkin toimijoiden näkemykset. Näin halutaan turvata, että kuulluiksi tulevat erityisesti ne, joiden arkeen riistaeläimet tavalla tai toisella vaikuttavat. I Kaikkien suunnitelmien tavoitteena on säilyttää kyseisen riistaeläimen suojelu suotuisalla tasolla ja varmistaa lajin säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Hoitosuunnitelmien toteutumista ja toimenpiteiden vaikutuksia seurataan. Suunnitelmia myös päivitetään ja tarkistetaan tarvittaessa. Hoitosuunnitelmat verkossa: www.mmm.fi/riista/hoitosuunnitelmat TOIMINTA-AJATUS STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT 1. Turvataan riistakantojen elinvoimaisuus I Metsästys mitoitetaan ja kohdennetaan määrällisesti ja laadullisesti kestävästi I Elinympäristöjä parannetaan ja säilytetään yhteistyössä maanomistajien ja muiden toimijoiden kanssa I Vaikutetaan elinympäristöjen hoito- ja käsittely-ohjeisiin I Osallistutaan alueidenkäytön suunnitteluun sekä metsä-, luonnonsuojelu- ja maatalous politiikkaan 2. Riistavahinkoja ennaltaehkäistään monipuolisesti I Riistakantojen kokoa säädellään metsästyksellä I Metsästystä kohdennetaan vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin ja vahinkoalueille I Ennaltaehkäisyyn käytetään myös muita keinoja (esim. riista-aidat) I Vaikutetaan riistavahinkoja ennaltaehkäisevään toimintaan maa- ja metsätaloudessa sekä liikenteessä Metsästää 2 / 2009 11
• Ministeriön kuulumisia Metsäkanalinnuillekin oma hoitosuunnitelmansa I Metsäkanalintujen metsästys on maamme suosituimpia metsästysmuotoja. Arviolta lähes 200.000 metsästäjää käy vuosittain metsäkanalintujahdissa. Koska valtionhallinnossakin on siirrytty euromääräisten mittareiden käyttöön, lienee tässäkin yhteydessä hyvä mainita, että metsäkanalintusaaliin arvoksi on arvioitu noin 3,5 miljoonaa euroa. Kyseessä ­ kuten muussakaan metsästyksessä ­ ei sittenkään ole kyse taloudellisesti vähämerkityksellisestä asiasta. Tuota 3,5 miljoonaa euroa voidaan oikeastaan pitää lähinnä toiminnan vuotuisena tuottona. Metsäkanalintumetsästyksen liikevaihto on huomattavasti suurempi, sillä metsästäjät mm. käyttävät lukuisia päiviä yhtäältä pienpetojen metsästykseen metsäkanalintukantojen tuoton turvaamiseksi ja toisaalta riistakolmiolaskentoihin vuotuisen metsäkanalintutilanteen selvittämiseksi. Ilman tätä paikallisten metsästäjien vapaaehtoistyötä myöskään tutkimuksella ei olisi kunnollista monien vuosien vertailuaineistoa. Suomi onkin tässä maailman kärkimaita. Metsäkanalintukannat ovat kuitenkin taantuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Syksyn 2008 lintukannat olivat riistakolmiolaskentahistorian heikoimpia. Laskentatulosten mukaan kaikkien metsäkanalintulajien poikastuotto oli erittäin heikko ja myös lintujen säilyvyys edellisvuodesta oli huonoa. Metsäkanalintukantojen taantumiseen on monia syitä. Elinympäristöjen muutokset, ilmaston muutos, petojen vaikutus, taudit ja loiset ovat eräitä yhdessä tai erikseen vaikuttavia tekijöitä. Huolestuneena metsäkanalintukantojen kehityksestä ja metsäkanalintumetsästyksen tulevaisuudesta, me olemme maa- ja metsätalousministeriössä aloittamassa Riistakonsernin strategian mukaisesti Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelman laadintaa. Ministeriö on tulosohjannut hoitosuunnitelman valmisteluprosessin Metsähallituksen Eräpalvelun tehtäväksi. Metsähallitus on luonteva veturi tälle hankkeelle. Metsähallituksessa yhdistyvät riistabiologinen, metsätaloudellinen ja suojeluosaaminen. Projektissa on luonnollisesti tiiviisti mukana myös tutkimussektori, metsästäjäorganisaatiot ja kansalaiset asiantuntijatyön, osallistamisen ja alueellisten työpajojen kautta. Metsäkanalintuja tulee tarkastella riistabiologisen kestävän käytön näkökulmasta, metsäelinympäristöjen hoidon näkökulmasta sekä direktiivilajeina myös suojelunäkökulmasta. Luonnonvarojen käytössä, hoidossa ja suojelussa Metsähallitus on ollut edelläkävijä jo vuosia kehittämällä mm. metsästyksen kestävän metsästyksen suunnittelua, saalistilastointia ja elinympäristöjen hoitoa. Metsähallitus on usean vuoden ajan ollut mukana mm. riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen metsoa koskevissa elinympäristöjä ja metsänhoidollisia toimenpiteitä koskevissa tutkimushankkeissa. Toisaalta hanke tukee myös Metsähallituksen metsätalouden strategiaa, jonka tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja monikäytön, maisemanhoidon ja riistaelinympäristöjen hoidon huomioon ottaminen. Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelma toimiikin erinomaisena esimerkkinä siitä, mihin riistakonserni-ajattelulla ja riistakonsernin strategialla pyritään. Metsäkanalintukantoja ei voida turvata yksin metsästäjien toimenpitein, vaan siinä tarvitaan myös muiden toimijoiden myötävaikutusta. Hoitosuunnitelmalla pyritään yhteen sovittamaan eri tahojen näkemyksiä ja intressejä niin, että sen avulla metsäkanalintukantoja sekä niiden elinympäristöjä voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti sekä turvata metsäkanalintujen metsästys. Tässä tehtävässä voidaan onnistua vain avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta yhteistyössä riistaorganisaation, ympäristöviranomaisten, riistantutkijoiden, metsä-alantutkijoiden, metsäammattilaisten, maanomistajien, metsästäjien sekä luonnonsuojelijoiden kesken. G Sami Niemi Neuvotteleva virkamies 12 Metsästäjä 2 / 2009 Antti Saraja
• www.erakontti.fi ja012 Rokka kumisaapas huopavuorilla Rokka, maailman paras kumijalkine! 100% suomalaista käsityötä. Hiihtorantillinen malli. Irrotettava 8 mm paksu huopavuori. koot (37­50) re241 Atlas 930 lumikengät metsästäjille e Pituus: 76 cm Kantavuus: 85­130 kg Hetitappavat raudat ja elävänä pyytävät loukut pienpetopyyntiin Ampumataulut kaikkiin metsästysampumalajeihin Asiantuntijoiden kehittämät riistapeltosiemenseokset Aseet ja patruunat Metsästysjouset ja varusteet Metsästyskirjallisuus 179 249 129 Erikoisvarusteet metsästäjille Kaikki metsästysseurojen tarvitsemat tuotteet seuratoimintaan ja riistanhoitoon ra ra028 koottava Kanu loukku TERVETULOA OSTOKSILLE UUDISTUNEESEEN VERKKOKAUPPAAMME. VERKKOKAUPPA K K P Meillä voit maksaa ostoksesi suoraan verkkopankkiin tai luottokortilla. OY ERÄKONTTI AB Tehtaankatu 13, Riihimäki Puh. 010 440 9410 www.erakontti.fi Metsästää 2 / 2009 13
• 3­5 aseelle 5­8 aseelle takaseinässä aseille ovilokerot takaseinässä ja sisustus Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm tyhjänä 45 kg Väri: harmaa avainlukko, 2 avainta, kampalukko aseille, kiikariaseille ja pistooleille karttatasku Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm tyhjänä 75 kg Väri: harmaa avainlukko, 2 avainta, kampalukko 229,16 aseelle 339,- asekaappistandardin mukaan. teräslevystä. erikoisteräs. pitää aseet turvassa pistooleille. Loistava muunneltavuus. todistukset tallessa Mitat: k. 1500 x l. 575 x s. 400 mm tyhjänä 152 kg Väri: harmaa vahva kampalukitus 599,Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta Tek n Erätukun verkkokaupassa on aina uusia tarjouksia tuudet ai ne n i nt a-la tu STALOU US TUTKIM 8 3/200 a se st i ed i s t ks e ll i ne n i su de E rino
• Huippu-uutuus! Garminin uutuuslaite muistikorttipaikalla ja herkällä GPS-vastaanottimella! eTrex Legend HCx on edullinen maasto GPS-laite. Huomattavasti edeltäjäänsä parempi haastavissa maasto-olosuhteissa. Täysiverinen maasto-GPS. Laitteella on kahden vuoden takuuaika 900 27 Sis. etupaketin vapaavalintaiselta alueelta. Erätukun etupaketti 0,Vapaavalintainen -kartta asennettuna Erätukku -pikalaturi + NiMH -akut Hunter x433 on tehokas paketti, joka sopii kaikenkokoisille ajaville koirille ja on erittäin helppo käyttää. Laitteella on 24 kk takuu. Tracker Exact Bird on helppokäyttöinen, erittäin tarkka sekä pieni ja kevyt koiratutka, jossa on seisontahälytin. skulut 199 + toimitu + toimitu 00 199 00 skulut + toimituskulut
• Kokemuksia Missourista: Jousimetsästystä suositaan peuranpyynnissä Valkohäntäpeuraa metsästetään lajin alkuperäismantereella yleisesti jousiaseella. Monen osavaltion metsästyslainsäädäntö suosii jousimetsästystä. Missourissa jousimetsästyskausi on neljän kuukauden mittainen, kun ruutiasekausi on vain 11 päivää. Jousijahti onnistuu myös suomalaistaidoin, totesivat riistapäälliköt Reijo Orava ja Jouni Tanskanen, jotka tekivät viime marraskuussa opintomatkan tutustuakseen peurakannan hoitoon Missourin osavaltiossa USA:ssa. U uden mantereen metsästyksen hallinnointimenetelmät poikkeavat jo tavoitteiltaan ja periaatteiltaan suomalaisista. Riistakantojen säätelyn ohella metsästyslupajärjestelmät ja -ajat pyrkivät toteuttamaan sosiaalista tasapuolisuutta. Missourissa metsästys on sidottu maanomistukseen, mutta valtio ohjaa riistakantojen käyttöä metsästysajoin ja lupamenettelyin. Pienriistalajien metsästystä säädellään metsästysajoin, mutta valkohäntäpeuralle ja kalkkunalle tarvitaan pyyntilupa. Mustakarhu ja puuma ovat rauhoitettuja. Mielenkiintoinen ja poikkeava lupajärjestelmä Sisällöllisestä monimutkaisuudestaan huolimatta Missourin lupajärjestelmän erityispiirre suomalaiseen järjestelmään verrattuna on lupien ostamisen helppous. Luvat voi ostaa yksinkertaisesti paikallisen marketin eräosastolta. Ostotilanteessa vaadittavat dokumentit ovat henkilötodistus, metsästyskortti ja aseenkantolupa. Jousiaseet eivät kuitenkaan ole luvanvaraisia. Luvat ovat henkilökohtaisia. Luvan siirtäminen tai saaliin metsästyttäminen kaverilla on ankarasti kielletty. Lupajärjestelmä lähtee metsästäjien tasapuolisesta kohtelusta. Jokaiselle metsästäjällä on mahdollisuus saada sama määrä lupia. Pukkilupien määrä metsästäjää kohti on kiintiöity, mutta sarvettomien peurojen lupia voi ostaa vaJousijahdin vahtipaikkoina käytetään yleisesti puupasseja, jotka ovat 4­8 metrin korkeudessa. Metsästäjän hajut kulkeutuvat kauemmas. Lisäksi peurat odottavat vihollistaan ennemminkin maan pinnalta kuin yläilmoista. 16 Metsästäjä 2 / 2009
• paasti hintaan 7 dollaria kappale. Lupia saa käyttää yhtälailla yksityisillä mailla maanomistajan luvalla kuin valtion maillakin. Valtion maita Missourin osavaltion 18 miljoonasta hehtaarista on 5 prosenttia eli noin 900 000 hehtaaria. Maanomistuksesta seuraa se etuoikeus, että yli 2,5 hehtaarin tilanomistaja saa yhden peuraluvan ilmaiseksi. Oman metsästysalueen omistaminen tietysti myös turvaa käytännössä metsästyksen onnistumisen. Valtion maat ovat monesti ylikuormitettuja, mutta yksityinen voi säädellä alueensa metsästyspainetta. "Oman pukkinsa" ammuttuaan maanomistaja voi vähentää alueensa kantaa sarvettomien peurojen metsästyksellä tai päästämällä vieraita alueelleen pukkilupia käyttämään. Kaadetun eläimen löydyttyä on metsästäjän välittömästi liimattava kuljetuslupatarra peuran kinnerjänteeseen. Näin merkittyä eläintä saa metsästäjä itse luvallisesti kuljettaa osavaltion alueella. Tämän jälkeen, iltakymmeneen mennessä samana päivänä, on peurankaato ilmoitettava luontohallinnon lupajärjestelmään. Ilmoituksen voi tehdä puhelimella tai internetissä. Lupahallinnosta saatava tarkistusnumero merkitään jäljellä olevaan lupatarraan, joka kiinnitetään eläimen sarviin tai kinnerjänteeseen. Nyt eläintä voi kuljettaa tai hyödyntää kuka tahansa, kunhan hänellä on kaatajan täydelliset yhteystiedot. Merkitsemättömät tai ilmoittamattomat eläimet katsotaan salakaadetuiksi ja rangaistusskaala on suomalaista ankarampi. Lupien jakautuminen pyyntivälineiden perusteella erilaisiin metsästyskausiin aiheuttaa järjestelmään tottumattomalle hiukan pohdittavaa. Järjestelmästä saa jonkinlaisen kuvan tutkailemalla osavaltion peuranmetsästysaikoja, jotka vaihtelevat metsästäjän iän ja metsästysvälineiden perusteella (Taulukko 1. sivulla 18). Säädösten taustaksi paljastuvat yhteiskunnan asettamat sosiaaliset tavoitteet ja halu ohjata metsästyksen kehitystä. sästystä suosimalla näitä "tuotteita" riittää pidempään. Harrastetunteja tulee saalista kohti laskien tuntuvasti enemmän kuin ruutiasejahdeissa. Jousimetsästyksen suosiminen näkyy pitkässä metsästysajassa. Jousikausi alkaa syyskuun puolivälissä ja jatkuu tammikuun puoliväliin. Kiväärimetsästyskausi on puolestaan vain 11 vuorokautta marraskuun jälkipuoliskolla. Jousipyyntiä suositaan myös lupamäärillä. Jokainen metsästäjä voi ostaa yhden "pukkiluvan" kiväärikaudelle, mutta jousiluvan ostaessaan hän saa käyttöönsä tämän lisäksi kaksi pukkilupaa, jotka on metsästettävä nimenomaan jousella. Toisen pukeista voi metsästää vasta kiväärikauden jälkeen. Myös nuorison mukaantuloa metsästykseen edistetään pelkästään nuorille varatuilla omilla metsästysviikonlopuilla. Tällöin ainoastaan 6­15 -vuotiaat saavat metsästää ­ tosin vain 17 vuotta täyttäneen henkilön valvonnassa. Vanhojen metsästystapojen säilymistä vaalitaan sallimalla suusta ladattaville mustaruutiaseille kiväärikautta pidempi metsästysaika. Kiväärikausi saa joukot liikkeelle Matkamme puoliväli sattui juuri ruutiasemetsästyskauden alkuun. Kiväärikauden avaus saa osavaltion suuret metsästäjäjoukot liikkeelle. Moottoritiet täyttyvät aamuyön tunteina lähes ruuhkaksi asti, kun jahtimiehet siirtyvät lupa-aluilleen odottamaan aamun sarastusta. Missourissa on noin 500 000 metsästäjää. Suurin osa heistä metsästää peuroja kiväärikaudella. Tästä syytä on luonnollista, että pääosa peurasaaliista kaadetaan juuri lyhyen kiväärikauden aikana. Missourin osavaltion peurasaalis on parina viime vuonna ollut noin 290 000 eläintä. Jousella tästä määrästä kaadettiin noin 15 prosenttia. Jousisaaliin suhteellinen osuus on ollut viime vuodet kasvussa. Jousimetsästystä ja nuorisoa suositaan Missourissa, niin kuin Yhdysvalloissa yleisemminkin, suositaan jousimetsästystä. Syy tälle on suomalaisesta näkökulmasta katsoen yllättävä. Kun valtio omistaa riistan, riistahallinnon tehtäväksi on annettu tarjota kansalaisille mahdollisimman runsaasti metsästysmahdollisuuksia ja -elämyksiä. Jousimet- Jousimetsästys puupasseista kyttäämällä Yksityismailla metsästys tapahtuu pääosin pienehköillä, 30­100 hehtaarin alueilla. Alueiden pienuudesta johtuen metsästäjät pyrkivät välttämään peurojen häirintää, jotta ne eivät karkottuisi metsästysalueelta. Tyypillinen metsästäjän tuuri toimi myös uudella mantereella. Kun jousikauden pukkilupa oli käytetty keskinkertaiseen sarvipäähän, jäi mahdollisuus valokuvata todellisia metsän kuninkaita. Metsästää 2 / 2009 17
• Ajometsästys onkin samasta syystä Missourissa lähes tuntematon metsästysmuoto. Metsästys tapahtuu pääsääntöisesti vahtimalla, mutta myös naakimista eli hiipimistä käytetään jonkin verran. Vahtipaikkojen sijoittelussa käytetään hyväksi kasvavia puita. Kevytrakenteinen kiivettävä tai ripustettava puupassi sijoitetaan peurojen käyttämien polkujen varteen tuulen alle 4­8 metrin korkeuteen. Matkaa polulle on jousella metsästettäessä 10­25 metriä ampujan taidoista ja maastosta riippuen. Kulkureitit passipaikalle suunnitellaan siten, että eläimiä häiritään mahdollisimman vähän. Puupassit pyritään sijoittamaan peurojen ruokailu- ja päivämakuualueiden välille. Polkujen lisäksi peurojen liikkeistä kertovia merkkejä ovat pukkien jättämät kelomis- ja kuopimisjäljet. Valko- tai punatammien terhot ovat peurojen mieluista ravintoa, ja näiden puiden läheisyys tarjoaa hyvänä tammenterhovuonna varman passipaikan. Taulukko 1. USA:n Missourin osavaltion peuranmetsästysajat, välineet ja hinnat metsästysvuodelle 2009. Jousi Tuliaseet (mm. kivääri haulikko) Nuorisolupa 6­15-vuotiaille Mustaruuti 19.9.­13.11.2009 26.11.­15.1.2010 14.11.­24.11.2009 31.10.­1.11.2009 2.1.2010­3.1.2010 19.12.2009­29.12.2009 1 1,2,3,4 1,2,3,4 2 peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura 17 $ 7$ 17 $ 7$ 17 $ 7$ 17 $ 7$ 175 $ 7$ 175 $ 7$ 17 $ 7$ 175 $ 7$ Viitteet: 1) Pitkäjousi, vastakaarijousi tai taljajousi 2) Mustaruutiaseet, joissa yksi vähintään .40 kaliperin luoti 3) Pistooli, revolveri, kivääri, haulikko täyteisellä tai varsijousi 4) Korkeapainetoiminen ilma-ase, jossa vähintään .40 kaliperin luoti Ravintosyötin käyttö on kielletty. Kiväärikaudella metsästäjän on käytettävä oranssia hattua sekä liiviä tai takkia. Metsästys alkaa puoli tuntia ennen auringonnousua ja päättyy puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Tuuli tarkasti huomioon Pyynnin suunnittelussa tuulen huomioiminen on selvästi suomalaista keskivertojahtia tarkempaa. Tuulen merkitys vahtimisen onnistumiseen tunnetaan niin hyvin, että passipaikat on ryhmitelty tuulensuunnan mukaan. Puhutaan länsituulen tai pohjoistuulen passeista. Väärällä tuulella passipaikalle ei yksinkertaisesti edes mennä. Kokemus on osoittanut sen turhaksi ja peuroja häiritseväksi. Tuulen tarkkailuun kätevä väline on valkoista jauhetta sisältävä pullo, josta puhallettu pölypilvi kertoo pienenkin tuulenvireen suunnan. kääntämä jäljestävän koiran koulutusaineisto on jaettu luontohallinnon palveluksessa olevien kouluttajien käyttöön. Jousi on tehokas mutta vaativa Metsästysjousi on oikein käytettynä kiväärin veroinen pyyntilaite. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästäjän on saatava oikeantyyppinen nuoli osumaan saaliseläimen vitaaleille eli suurten verenkiertoelinten alueelle. Tällöin ammuntaa on harjoiteltava niin paljon, että oppii tuntemaan oman henkilökohtaisen ja varman osumaetäisyytensä. Ampumaetäisyys ei voi kuitenkaan hyvälläkään ampujalla venyä määräänsä pidemmäksi. Eläin reagoi jousen jänteen helähdykseen muutamassa sekunnin kymmenesosassa. Nuolen lähtönopeus on nykyaikaisella taljajousella 80­100 metriä sekunnissa. Nopeus on alle kolmasosa äänen nopeudesta. Ääni kulkee siis nuolen edellä. Kun ampumaetäisyys kasvaa, äänen "etumatka" kasvaa suuremmaksi kuin eläimen reagointiaika, ja eläin ehtii liikahtaa tai ponkaista pakosalle ennen kuin nuoli osuu tähtäyspisteeseen. Ilmiö, jotka kutsutaan "jännehypyksi" tai englanniksi termillä "string jump" rajaa varman ampumamatkan alle kolmeenkymmeneen metriin, ja nopeilla eläinlajeilla jopa alle kahteenkymmeneen metriin. Henkilökohtainen ampumaetäisyys onkin jousipyytäjien avoin keskustelunaihe. Kun suomalaiset alan harrastajat harjoittelevat suhteellisen paljon, ja jännehyppy on monille ampumaetäisyyttä rajoittava tekijä, paikalliset saattoivat rehdisti tunnustaa olevansa alle 10 tai alle 15 metrin miehiä. Ampumaetäisyyksien hallinnan lisäksi jousipyynnissä korostuu metsästäjän oma hermojen hallinta. Hätiköidyt ja turhat liikkeet ja äänet karkottavat riistan. Kun saaliseläin sitten on hollilla, toiminnan on oltava harkittua ja harjoiteltua. Jousen äänetön ja huomaamaton viritys, tarkka ja nopea tähtäys ­ ja nuoli matkaan. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava ja Jouni Tanskanen Koiria ei juuri käytetä Suhtautuminen koirien käyttöön poikkeaa uudella mantereella selvästi eurooppalaisesta ajatustavasta. Ajavan koiran käyttö metsästykseen on kielletty. Haavoittuneen eläimen seuraamiseen voidaan Missourissa käyttää verijälkeä jäljestävää koiraa. Jäljestystoiminta on kuitenkin vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Pohjois-Savon riistanhoidonneuvoja Ville Hokkasen englanniksi Pyyntiluvat ovat uuden mantereen järjestelmässä metsästäjäkohtaisia. Kaadettuun eläimeen on ennen sen liikuttamista kiinnitettävä kuljetustarra (alempi ja pienempi tarralipuke). Kaato on vielä saman päivänä rekisteröitävä luontohallinnon lupajärjestelmään. Rekisteröinnistä saatava tarkastuskoodi merkitään lupalappuun, ja se kiinnitetään myös saaliseläimeen (isompi tarralappu). Nyt eläin on otettu laillisesti haltuun ja sen voi myös luovuttaa toiselle. Tyypillinen näkymä jousimetsästäjän perspektiivistä tammimetsän puupassissa. Vahtimismetsästys on tuloksellisinta aamulla auringonnousun vaiheilla ja taas illalla auringonlaskun aikoihin. Marraskuun kiima-aikana peurat ja erityisesti pukit liikkuvat myös päivällä. Passissa ollaan pari kolme tuntia aamuin illoin. Kirjoittajien jahtipäivät venyvät alkuinnostuksessa jopa lähes 12 tunnin istuntoihin. 18 Metsästäjä 2 / 2009 Hinta osavaltion ulkopuoliselle Metsästystapa Metsästyskausi Hinta paikallisille Sallitut metsästysvälineet Lupalaji
• Jousipyynti onnistui myös suomalaistaidoin. Iloiset kirjoittajat, Reijo Orava (vas.) ja Jouni Tanskanen onnistuneen metsästysaamun päätteeksi edessään yksi miljoonasta Pohjois-Amerikassa jousella vuosittain kaadetuista peuroista. Hinnasto 2009 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x50 12,5-50x56 1,1-4x20 1,5-6x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x42 4-16x50 4-16x50 5-25x56 5-25x56 12,5-50x56 12,5-50x56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik sis alv. alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Suuri maa ­ suuret tilastoluvut I Jousimetsästys on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kehittynyt suosituksi metsästysmuodoksi Yhdysvalloissa. Jousta yhtenä metsästysvälineenä käyttää joka kolmas metsästäjä. Jousipyytäjiä on yhteensä noin 4 miljoonaa. I Yhä suureneva osa peurasaaliista saadaan jousella. Missourissa jousisaaliin osuus on ollut viime vuosina noin 15 prosenttia 300 000 peuran kokonaissaaliista. I Missourin osavaltiossa on 500 000 metsästäjää, mikä on noin 9 prosenttia osavaltion väestömäärästä. Metsästäjistä 150 000 metsästää myös jousella. I Missourin osavaltion pinta-ala on noin 18 miljoona hehtaaria, mikä on puolet Suomen pinta-alasta. Valkohäntäpeuroja osavaltiossa lasketaan olevan noin 1,4 miljoonaa. Keskimääräinen kannan tiheys on 77 yksilöä maapinta-alan tuhannella hehtaarilla. I Suomen peurakannaksi arvioidaan noin 40 000 yksilöä ja vuotuissaalis on 25 000 yksilöä. Korkeimmat riistanhoitoyhdistyskohtaiset tiheydet ovat Suomessa 25 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA Varmint FieldTarget Parallax (ilmakiv) FT valoristikko+Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko+Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn Suomen ja Missourin riistahallintojen yhteistyötä I Tutkija Jeff Beringer ja kenttämestari Jamey Decoske Missourin luontohallinnosta (Missouri Department of Conservation) vierailivat Suomessa syksyllä 2007. He tutustuivat suomaiseen metsästykseen ja riistahallintoon. Jeff Beringer esitteli muun muassa Missourin valkohäntäpeuran kannanseurantaa ja hoitoa Laitialan toimintakeskuksessa järjestetyssä seminaarissa. Keskustelu tilaisuudessa oli vilkasta ja avasi uusia näkökulmia kaikille paikalla olleille. Heidän matkansa aikana virisi ajatus tiedon ja kokemuksen vaihdosta Suomen ja Missourin riistahallinnon toimihenkilöiden välillä. Riistapäälliköt Reijo Orava ja Jouni Tanskanen tekivät marraskuussa 2008 yksityisluontoisen opintomatkan Missouriin. Oheinen artikkeli perustuu näihin kokemuksiin. Matkan aikana paneuduttiin käytännönläheisesti sikäläisiin valkohäntäpeuran metsästysmenetelmiin, riistahallinnon toimintaan ja riistan elinympäristöihin. Metsästää 2 / 2009 19
• Hirvet ja matkailijat samoilla laitumilla Kalliovuorten kansallispuistossa Kun vain kameralla saa Monissa suurissa kansallispuistoissa eri puolilla maailmaa ihmiset pääsevät seuraamaan luonnonvaraisten eläinten elämää "livenä". Coloradossa sijaitsevan Kalliovuorten (Rocky Mountain) kansallispuiston yksi vetovoimatekijä ovat luottavaiset vapiti-hirvet. Maksuhalukkaita matkailijoita virtaa sankoin joukoin katsomaan ja kuvaamaan niitä. Suomalaisen luonnonkäytön perinteessä tämä herättää väkisinkin ristiriitaisia ajatuksia. Olisiko meillä mahdollista ylläpitää alueita, joilla ihmisen ja hirven välillä ei olisikaan pyyntisuhdetta? Vapitihirvaat keräävät haareminsa laaksojen niityille, ja turistit reunustavat niiden laitoja 20 Metsästäjä 2 / 2009