Pääkirjoitus
Simo Syrilä
puheenjohtaja
MUUTOKSIA
Pitkään jatkunut maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston osastopäällikön viran täyttöprosessi tuli vihdoin päätökseen alkuvuodesta. Metsästäjäin Keskusjärjestön puolesta esitän onnittelut valinnan johdosta ja toivotan Pentti Lähteenojan lämpimästi tervetulleeksi ohjaamaan ja ratkomaan riistaasioita. Tehtävä on varmasti erittäin mielenkiintoinen ja haasteellinen. Vuoden vaihtuessa toiminnanjohtajamme runsaat neljä vuotta toiminut Raimo Vajavaara palasi virkavapautensa päätyttyä takaisin ministeriöön hoitamaan entistä maanmittausneuvoksen virkaansa. Kutsuessaan Vajavaaran toiminnanjohtajaksi syyskuun alusta 2003 MKJ:n hallitus määritteli hänelle tehtäviä, joista kaksi tärkeintä olivat vanhentuneen ja jämähtäneen hallintokäytännön uudistaminen sekä järjestön talouden kuntoon saattaminen. Nuo tehtävät on nyt suoritettu. Niiden lisäksi on tehty monia muita uudistuksia ja korjauksia. Hallituksessa kuulimmekin usein kysymykset, onko jokin tehtävä päätös hyvän hallintokäytännön mukainen tai ollaanko se tekemässä kustannustietoisesti. Ymmärtääkseni annetut tehtävät on mallikkaasti suoritettu loppuun. Metsästäjäin Keskusjärjestöllä on pitkästä aikaa ollut johtaja, ei pelkästään toiminnan johtaja. Haluan esittää lämpimät kiitokset Raimolle erinomaisesta työstä järjestön hyväksi. Tästä on hyvä jatkaa. Poikkeuksellisen lämmin, lounaisessa Suomessa lähes lumeton talvi aiheutti sen, että valkohäntäpeuran kaatoluvista turhan suuri osa jäi käyttämättä. Liian suuri peurakanta tullee paikoin aiheuttamaan vahinkojen lisääntymistä varsinkin liikenteessä. Jos talvet metsästysaikaan edelleen ovat nyt koetun kaltaisia, on harkittava keinoja, jotka johtaisivat parempaan tulokseen. Muutoksia metsästysaikoihin myös niiden aikaistamiseksi on syytä vakavasti harkita. Samoin olisi harkittava esimerkiksi ajavan koiran säkäkorkeuden nostamista. Muutoksia on metsästäjäpiireissä aikaisemminkin ehdotettu, mutta ehdotukset eivät ole aina johtaneet toivottuihin tuloksiin. Viimevuotinen hirvijahtikauden pidennys loppupäästä helpotti tilannetta Etelä-Suomessa, mutta se ei auttanut tilannetta maan pohjoisosassa, jossa kaamos on joulukuun jälkipuoliskolla pahimmillaan. Nyt ennen seuraavaa jahtikautta onkin taas uuden harkinnan paikka. G
2
Metsästäjä 2 / 2008
Tässä numerossa
N:o 2 20.03.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 16.05.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT2008/ MET08_02 Kansikuva: Ilkka Niskanen
sivu 6
Riistapäivät 2008: Kosteikkojen uusi tuleminen
sivu 26
Ahma olisi tunnettava paremmin
sivut 10-20
Kainuun metsäpeurakannan kehityksessä monenlaisia vaiheita Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä
sivu 32
Aikakauslehtien liiton jäsen
Itä-Suomen ilvestihentymät -haaste riistanhoidolle
Hoitosuunnitelmalla suuntaviivat metsäpeurakannan hoidolle 49 Eräaatoksia valtionmailta: Metsästyskuulumisia vuodelta 2007 saalispalautteita kaivataan 50 Niksinurkka: Aseet, patruunat tai koirat lentokoneessa 52 Joka viides metsästää loukuilla tai raudoilla 55 Peura- ja kaurissaalis 56 Hirvikanta vähentynyt 58 Kansainvälinen C.I.C. trofeenäyttely Riihimäellä 60 Suomen kirjastot ja metsästäjät yhteistyöhön 62 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 64 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 67 Nuorisopalsta 68 Osoitteet 69 Kaupantekoa HUOM! MKJ tiedottaa -sivut ovat vuoden alusta alkaen muuttaneet perinteiseltä paikaltaan sivulta 4 lehden loppuun ja ovat tässä lehdessä sivulla 64.
ISSN 0047-6986
4 Riistapäivät 2008: Kosteikkojen uusi tuleminen 10 Kainuun metsäpeurakannan kehityksessä monenlaisia vaiheita: Peurakannan elvyttämiseen tarvitaan nyt petokantojen säätelyä 16 Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä 20 Metsäpeuralle hoitosuunnitelma 22 20 vuotta riistakolmioiden talvilaskentoja 26 Ahma olisi tunnettava paremmin 29 Tutkijan tuntoja: Riistatalouden murroksen aika 32 Itä-Suomen ilvestihentymät - haaste riistanhoidolle 36 Ekin kanssa erällä: Teerien kevätkarkelot 40 Pentti Lähteenoja ylijohtajaksi 42 CZ Tsekkien ylpeys! 46 Brittinaturaa 48 Vesilintuseurannan tuloksia
Metsästäjä 2 / 2008
3
4.8.2004
Tehokasta riistanhoitoa. Ruokokasvustojen niittämisen myötä Espoon Laajalahden lintumäärät lisääntyivät tuplasti keväällä ja viisinkertaistuivat syksyllä.
29.7.2005
Tero Taponen
15.8.2007
Metsästäjäin Keskusjärjestö
Metsästäjiä kosteikkojen hyvinvointi on kiinnostanut vesilintujen elinympäristöjen ja metsästyksen takia jo vuosikymmenet. Kiinnostus kosteikkoihin on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina monilla muillakin tahoilla. Seuraavassa katsaus, mitä tapahtuu kosteikko- ja vesilinturintamalla.
K
18.8.2006
osteikot kuuluvat maapallon rikkaimpiin ekosysteemeihin ja ne tarjoavat vaihtelevia elinympäristöjä, lisääntymispaikkoja ja ravintoa lukuisille kasveille ja eläimille, totesi Suomen ympäristökeskuksen kosteikkoasiantuntija Markku Mikkola-Roos esitelmässään. Vedessä elävät selkärangattomat ovat korvaamaton ravintolähde vesilinnuille, ja siksi rehevien lintuvesien pesimätiheydet ovat kymmenkertaisia verrattuna karuihin vesiin. Oulussa tammikuun lopulla pidetyillä riistapäivillä aiheena ollut kosteikkojen uusi tuleminen antoi laaja-alaista tietoa vesilintu- ja kosteikkoasioista. Järjestelyistä vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön ohella tällä kertaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK).
4
Metsästäjä 2 / 2008
Erikoissuunnittelija Marko Svensberg,
Maataloustuet kannattaisi hyödyntää tehokkaasti vesilintukantojen tuoton lisäämiseksi.
Riistapäivät 2008
Kosteikkojen uusi tuleminen
Kosteikkostrategialla eteenpäin
Ylitarkastaja Madeleine Nyman maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi parhaillaan valmisteltavasta riistatalouden kosteikkostrategiasta, josta on tarkoitus tulla yhdistetty kosteikkoelinympäristöjen ja metsästettävien vesilintujen hoitosuunnitelma. Perinteisesti metsästäjät ovat olleet lähes ainoita kosteikkoasioista ja vesilintujen hyvinvoinnista kiinnostuneita tahoja, mutta viime aikoina monien muidenkin kiinnostus on herännyt, varsinkin vesiensuojelun takia. Ministeriön riistaosaston käynnistämän strategian laadinta onkin osunut varsin hyvään ajankohtaan. Nymanin mukaan kestävän käytön periaatteella toimivan metsästyksemme edellytyksien turvaaminen on haaste sekä hallinnonalalle että jokaiselle metsästäjälle.
Kosteikot muuttuvat ajan saatossa
Kuopion luonnonhistoriallisen museon intendentti Jukka Kauppisen mukaan vesistöjen vähittäinen rehevöityminen alkoi 1500-luvulla
kaskeamisen myötä. Niitty- ja karjatalouteen siirtymisen jälkeen järvien rantaniittyjä ja luhtia alettiin hyödyntää vedenpintaa laskemalla 1860-70-lukujen tienoilla. Uuden elinympäristötyypin, matalien kosteikkorantojen, ja järvikuivioiden synty edisti kosteikkolajien leviämistä. Rehevöityminen lisääntyi huomattavasti peltoviljelyn tehostuessa 1900-luvun puolivälissä keinolannoitteiden käytön, maan teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena. Ihmisen toiminta on hyödyttänyt eri lajeja eri
Metsästäjä 2 / 2008
5
tavoin, puntaroi Kauppinen. Vesilinnuston menestyjiin ovat viimeisen sadan vuoden aikana kuuluneet mm. silkkiuikku, nokikana, punasotka ja tukkasotka. Myös haapana, jouhisorsa ja lapasorsa hyötyivät järvien laskun tuoman matalan veden ja rantaniittyjen niittämisen aiheuttamasta avoimuudesta ja kasvillisuuden tarjoamista resursseista. Tosin viimeaikainen kehitys esimerkiksi punasotkan ja tukkasotkan osalta on ollut huononemaan päin. Epävakaasti käyttäytyvien lajien osalta syyt ovat Kauppisen mukaan luultavasti löydettävissä talvehtimisalueiden olosuhteista, kevään lämpötiloista, poikueaikaisista olosuhteista, petojen saalistuksesta ja pienten lokkilintujen vähäisyydestä johtuvan puolustusjärjestelmän puutteesta. Piisamikantojen romahduksen myötä sorsille hyödyllinen kasvillisuuden kurissapitäjä ja aukottaja on myös poistunut kuvasta. Kosteikkojen umpeutuessa ja pensoittuessa luonnollisen kehityksen seurauksena monet vesilintulajit kärsivät.
Kosteikot mahdollisuus maanomistajalle
Riistapäivien avauksessa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Olavi Peltola korosti hyvään maatalouskäytäntöön kuuluvan, että pellon reuna-alueita jätetään ravinteiden kulkeutumisen estämiseksi pois viljelystä. Peltolan mukaan kosteikot ovat keskeinen elementti suomalaisessa luonnossa ja ne voivat olla maanomistajalle mahdollisuus parantaa mm. vesilintujen elinympäristöjä. Lähes kaikilta tiloilta löytyy alueita, jotka sopivat esimerkiksi kosteikon tekoon. MTK:n ympäristö- ja maapolitiikan johtajan Markku Tornbergin mielestä on selvää, että maataloudessa pitää vähentää ravinnepäästöjä vesistöihin. Vaikka lannoitemääriä on jo vähennetty valtavasti, niin silti se ei ole näkynyt ravinnepäästöissä riittävästi. Tornbergin mukaan tarvitaan helppoja ja yksinkertaisia jokamieskonsteja. Näitä voisivat olla erilaiset pohjapadot, esimerkiksi ojiin laitettavat reikäiset peltilevyt, joilla virtausta voidaan vähentää ja kerätä kiintoainesta runsaiden valumavesien aikaan. Kosteikkojen tulisi puhdistaa vettä ja olla riistan kannalta toimivia. Tilojen yhteiset kosteikot ovat mahdollisuus, sillä monesti ojassa menee myös tiluksien raja. Myös RKTL:n erikoistutkija Juha Tiaisen mielestä maatalousympäristöissä on merkittäviä mahdollisuuksia lisätä vesilinnuille sopivaa elinympäristöä. Maataloustuet kannattaisi hyödyntää tehokkaasti vesilintukantojen tuoton lisäämiseksi. Perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito ja jyrkkäpiirteisten ojauomien muotoileminen olisi vesilintujen hoidon kannalta järkevää. Tiaisen mukaan varsinaisia kosteikkoja perustettaessa tärkeää on niiden koko ja laatu. Pienet ja jyrkkärantaiset altaat eivät juurikaan tarjoa uutta pesimäympäristöä eivätkä ruokailumahdollisuuksia, kun taas isoilla, loivarantaisilla ja matalilla, pesimäsaaria sisältävillä kosteikoilla vesilinnusto voi olla runsas ja monilajinen.
Kosteikkotuet kannattaa hyödyntää
Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ja vesiensuojelutavoitteet ovat keskeisiä tavoitteita EU:n maataloustukijärjestelmässä, ja ne on otettu huomioon eri tavoin suomalaisia tukijärjestelmiä sorvattaessa, kertoi ProAgria Oulun maiseman- ja luonnonhoidon neuvoja Taimi Mahosenaho. Tänä keväänä tulee uusi tukimuo6 Metsästäjä 2 / 2008
Raimo Lietsala
Pienpetopyynti on erittäin tärkeää luonnonhoitoa. Kosteikkolintujen pesintämenestys parani merkittävästi supikoiran tehopoiston ansiosta pääkaupunkiseudun lintukosteikoilla.
Kosteikot vaativat myös aktiivista hoitoa ja kunnostusta, jotta niiden linnustollinen merkitys säilyisi.
lisäksi kosteikon hoitoon voi saada vuosittaista tukea enintään 450 euroa/hehtaari. Uusi tukimuoto antaakin Mahosenahon mielestä hyvät mahdollisuudet varsinkin sellaisissa kohteissa, joissa konetöiden osuus ei nouse suureksi, pinta-alaa on riittävästi ja naapuriviljelijät ovat suopeita hanketta kohtaan. Mahdollisuudet metsästysseuratasolla tapahtuvaan ympäristönhoitoon ovat myös parantuneet, sillä yhdistykset voivat nyt hakea Leader-toimintatavan kautta tukea kosteikkojen ja perinnebiotooppien perustamiseen ja hoitoon. Mahosenahon mukaan kosteikkoasian tärkeyden merkitys ymmärretään riistanhoitoväen keskuudessa. Hänellä itsellään on hyviä kokemuksia metsästäjien kanssa tehdystä yhteistyöstä. Vastakkainasettelua ei ole, sillä suurin osa metsästäjistä on samalla myös viljelijöitä. Metsästysseurojen tasolla kannattaisi miettiä myös mahdollisuuksia ympäristötöiden urakointiin yhdistyksen kautta, sillä moni viljelijä haluaisi teetättää ympäristönhoitotöitä ulkopuolisilla. Kosteikot ovat ajankohtaisia myös metsätalouden puolella, sillä metsätaloustoiminnassa on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota vesistövaikutuksiin. Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsäsuunnittelija Kyllikki Maarannon mukaan metsätalouden vesistökuormitusta eniten aiheuttavilla toimilla, kuten ojituksella, maanmuokkauksella ja lannoituksella saattaa olla suurtakin paikallista vaikutusta alueen pienvesiin varsinkin metsätalousvaltaisilla
alueilla. Maarannon mukaan metsäojituksen suunnittelussa viime vuosina korostuneet vesiensuojelutavoitteet voitaisiin yhdistää myös virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden edistämistavoitteisiin, joista riistanhoidon edistäminen ei ole merkitykseltään vähäinen.
Hoitoa ja kunnostusta tarvitaan
Kosteikot vaativat myös aktiivista hoitoa ja kunnostusta, jotta niiden linnustollinen merkitys säilyisi. Ympäristöhallinnon tekemien selvitysten mukaan Natura-ehdotukseen kuuluvista lintuvesistä 163 vaatii kunnostusta ja hoitoa, totesi Markku Mikkola-Roos esitelmässään. Rahapulan vuoksi lähes puolella kohteista ei ole tehty kunnostussuunnitelmaa, vaikka tarve olisikin erittäin kiireellinen. Lintujen ja metsästäjienkin kannalta asia on hyvin valitettava. Viimeaikaisista "Naturakahnauksista" huolimatta onkin syytä miettiä, olisiko tässä yhteistyömahdollisuuksia talkoolaisuudestaan tunnettujen metsästysseurojen kanssa? Kummankin tahon intresseissä on varmasti pitää lintuvesikohteet mahdollisimman tuottavina vesilintuympäristöinä. Yhdellä maamme arvokkaimmalla lintuvedellä, Liminganlahdella on kuitenkin panostettu elinympäristöjen hoitoon huomattavasti. Laiduntamalla hoidetaan jo 1 100 hehtaarin alaa ja niittämällä 150 hehtaaria alueita, totesi suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. 12 000 hehtaarin laajuisella Liminganlahdella on parhaimmillaan 1990-luvulla pesinyt 1 670 vesilintuparia. Liminganlahden alueista osa on rauhoitettu metsästykseltä. Pessan mukaan eri intressejä yhteen sovittamalla on saatu neuvoteltua alueelle niin metsästäjiä kuin luonnonsuojeluviranomaisia tyydyttävä ratkaisu. Runsaan 2 600 hehtaarin metsästysrauhoitusalueilla on pyritty turvaamaan lintujen häiriötön oleskelu ja ne ovat palauttamassa alueelle vesilintujen luontaisen muuttorytmin, totesi Pessa esityksessään. Hänen mukaansa levähtäjämäärät ovat kasvaneet rauhoitusalueiden seurauksena etenkin syyskuussa ja useana vuonna myös lokakuun laskennoissa. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut huomattavaa. Myös Metsähallituksen käynnissä olevassa riistalintujen elinympäristöjen aktiiviseen hoitoon panostavassa projektissa kunnostetaan, ennallistetaan ja luodaan mm. uusia vesilintukosteikkoja entisille turvesoille, luonnonravintolammikoille, majavatuhoalueilla ja notkomaisille suoalueille, kertoi erikoissuunnittelija Ahti Putaala. Hankkeen tarkoituksena on kehittää hoitomenetelmiä ja monipuolistaa talousmetsien hoidon keinovalikoimaa.
to, ei-tuotannollinen investointituki monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Sen keskeinen tavoite on vähentää ravinteita ja samalla tuottaa ympäristövaikutuksiltaan mahdollisimman monivaikutteinen kosteikko, jossa voitaisiin yhdistää linnustollisia, maisemallisia ja kalataloudellisia tavoitteita mahdollisimman hyvin. Jotta tulevat kosteikot olisivat tarkoituksenmukaisia, tulisi niiden Mahosenahon mukaan olla muodoltaan vaihtelevia, sisältää kasvillisuutta ja niissä tulisi olla myös syvempi alue kiintoaineksen laskeuttamista varten. Suunniteltu tuki monivaikutteisen kosteikon perustamiskustannuksiin on ollut vielä valmisteluehdotuksessa maximissaan 4000 euroa per hehtaari ja sen
Pienpetopyynti tärkeää luonnonhoitoa
Pienpetopyynti kosteikoilla on tärkeää luonnonhoitoa, totesi Helsingin Yliopiston vesilintuasiantuntija Veli-Matti Väänänen. Pääkaupunkiseudun lintukosteikkojen vieraspetopoistohankkeesta saadut tulokset ovat osoittaneet supikoirien tehopoiston myönteiset vaikutukset kosteikkolintujen pesinnän onnistumiseen. Väänäsen mukaan aikaisempi LounaisSuomessa tehty minkinpoistokoe osoitti minkin haitallisen vaikutuksen saariston linnustoon. Väänänen oli yllättynyt, miten paljon petoja yhdelle kosteikolle mahtuu. Helsingin Vanhankaupunginlahden 350 hehtaarin alueelta pyydettiin kolmena ensimmäisenä pyyntivuotena 130 supikoiraa. Hyvä, erityisesti kasvillisuuden
Kiistelty laulujoutsen
I RKTL:n tutkimusprofessori Hannu Pöysän esitelmässä ajan saatossa muuttuvista vesilintuyhteisöistä esille tuli paljon keskustelua herättänyt laulujoutsenen paluu ja levittäytyminen. Lajin runsastuminen on ollut niin nopeaa ja voimakasta, että epäilykset sen haitallisesta vaikutuksesta muuhun vesilinnustoon ovat olleet voimakkaasti esillä viime aikoina käydyssä metsästys- ja luonnonsuojelukeskustelussa. Pitkien aikasarjojen avulla esitetyssä tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että laulujoutsenen asettuminen pesimään tietylle järvelle vaikuttaisi haitallisesti sorsien pesimäkantoihin. Metsähanhia tutkituilla alueilla ei pesinyt.
Metsästäjä 2 / 2008
7
peittämä, lintukosteikko tarjoaa pedolle monipuolisen saalistusvalikoivan, johon kannattaa hakeutua pidempääkin evästelemään. Väänäsen mukaan petopoiston vaikutus näkyy varsinkin pesäviipyisten lajien parempana menestymisenä.
Ruotsalaisen vesilintututkijan Kjell Sjöbergin esityksessä metsästäjän kannalta yksi mieleenpainuvin tulos oli se, että kesäaikainen tukiruokinta ravintoköyhillä vesialueilla lisäsi sinisorsan poikastuottoa. Sjöbergin mukaan suomalaisten vesilintututkijoiden Petri Nummen
ja Hannu Pöysän kanssa tehty lähes 20 vuotinen yhteistyö on ollut hyvin luontevaa ja tutkimustuloksia on kertynyt monenlaista mm. yleisekologiasta, pesimämenestyksestä erilaatuisissa ympäristöissä, lajien välisistä suhteista, ravintorajoitteista ja elinympäristön valinnasta. G
Metsästäjäin Keskusjärjestö
Tiivistetyt ohjeet kosteikon rakentajalle
I Eri vesilintulajeilla on kosteikkojen suhteen erilaisia elinympäristövaatimuksia, jotka voidaan ryhmittää ravintovarojen käyttämiseen, pesimäedellytysten toteutumiseen sekä riittävän avoimen tilan ja toisaalta suojan mosaiikkimaiseen vaihteluun. Ruotsalaisten 50-50-50 muistisääntö kosteikon rakentajalle on erittäin hyvä - 50 % avovettä, 50 % pinta-alasta mosaiikkimaista kasvillisuutta ja mahdollisimman suuri osa alle 50 cm syvyistä aluetta. Täysin vesikasvillisuuden umpeen sulkemia, korkeiden puiden tai läpitunkemattoman pensaikon sekä korkeiden maavallien ympäröimiä pikkukosteikoita vesilinnut pyrkivät välttämään. Kosteikon monimuotoisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota lisäämällä rantaviivan pituutta niemekkeiden, saarten ja rannan muotoilulla. Loivarantaisuus vähentää eroosiota ja saa aikaan vesialueen pinta-alassa huomattavia muutoksia eri vedenkorkeuksilla. Kosteikon linnustollinen merkitys vähenee luonnollisen kehityksen myötä tulevan umpeenkasvun myötä. Umpeenkasvua voidaan kuitenkin hidastaa ja ehkäistä hukuttamalla tai kuivattamalla ja kuorimalla liiaksi levinneitä vesikasveja vedenpinnan laskun ja noston avulla sekä pensaikon ja kasviston raivauksella ja lietteen poistolla. Tulevien hoitotoimenpiteiden vuoksi vedenpinnan säätelymahdollisuus sekä patorakennelmien ja niemekkeiden rakentaminen kaivinkoneella ajettavaksi on tärkeää kosteikkoja perustettaessa. Patoaminen on yleensä kustannustehokkain ja vesilintujen kannalta paras ratkaisu kosteikon perustamisesta. Kaivetuilla kosteikoilla kustannukset kohoavat ja pintamaa joudutaan monesti kuorimaan veden alle jäävältä alalta. Pintamaan kuorimisessa tuhoutuu kasvillisuus, mikä vaikuttaa suuresti kellus- ja uposlehtikasvillisuuden kehittymiseen ja samalla myös vesilintujen tärkeiden ravintoresurssien eli selkärangattomien määrään (mm. vesisiirat, kotilot, surviaissääsket). Selkärangattomat käyttävät yleensä ravintonaan juuri veden alle jäänyttä kasvillisuutta. Kokeilussa on havaittu, että kosteikon hoidossa kannattaa kiinnittää huomiota myös eri vesikasvien rooliin sorsien ravinnonkäytön kannalta. Eniten eläinravintoa sorsille tarjoavat saraluhdat, järvikortteikot ja uposlehtiset kasvit.
Marko Svensberg ja Pentti Vikberg,
Piirros: Veli-Matti Väänänen
Hyvässä lintukosteikossa on riittävästi avoimuutta, pesimäsuojaa, ravintoa ja mosaiikkimaista kasvillisuutta. Tänä keväänä hakuun tulevaa maatalouden eituotannollista investointitukea kannattaa hyödyntää kosteikkojen rakentamisessa, sillä vesiensuojelutavoitteet ovat yhdistettävissä riistanhoidollisiin tavoitteisiin. Tässä mallikosteikossa ojien kuljettama vesi ohjataan kosteikon syvään osaan. Rantaviivan ja kannasten muotoilulla sekä loivuudella veden virtaus hidastuu ja kiintoaines laskeutuu pohjalle. Vesisyvyyden vaihtelu luo monimuotoisen kasvualustan eri kasvilajeille, mikä hyödyttää lintujen ravinnonsaannin ohella myös kosteikon vesiensuojeluprosesseja. Patopenkereet kannattaa mitoittaa kaivinkoneella ajettaviksi.
8
Metsästäjä 2 / 2008
OTSO 8 -15R
· SIS-hyväksytty sertifikaatti t· 5 vuoden murtautumattomuustakuu · Erittäin järeää tekoa 0 · Mitat: 1500 x 500 x 370 · Lukko: Mayer-turvalukko, vahva kampalukitus · Väri: harmaa
Asekaappi 8-15 aseelle
OTSO 16R
· SIS-hyväksytty sertifikaatti · 5 vuoden murtautumatt tomuustakuu · Erittäin järeää tekoa · Helposti muunneltava · Mitat: 1500 x 575 x 400 · Lukko: Mayer-turvalukko, vahva kampalukitus · Väri: harmaa
Asekaappi 10-16 aseelle
439,+ toimituskulut
OTSO ASEKAAPIN OSTAJALLE EXTRAETUNA:
589,+ toimituskulut
(arvo 129)
LEIJONA 23AM TURVAKAAPPI
Tarjous voimassa 31.3. saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää.
Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan.
WWW.ERATUKKU.FI
Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17)
020 747 7000
LIITY E-KLUBIIN, VOITA 2500 MATKALAHJAKORTTI
Kainuun metsäpeurakann kehityksessä monenlaisia
Jukka Keränen ja Kauko Kilpeläinen
10
Metsästäjä 2 / 2008
nan ia vaiheita a
Peurakannan elvyttämiseen tarvitaan nyt petokantojen säätelyä
Kainuun metsäpeurakannan hoitoa vaikeuttivat monet ongelmat 1990-luvun puolivälissä. Peurakanta oli kasvanut edellisen kymmenen vuoden aikana hyvin hitaasti. Poronhoitoalueen etelärajalle rakennettu aita ei pitänyt. Peuroja meni kesäksi edelleen aidan pohjoispuolelle ja poroja oli taas talvisin aidan eteläpuolella. Lisäksi peurat aiheuttivat vahinkoja viljelijöille.
Metsästäjä 2 / 2008
11
Hannu Huttu
T
ällaisessa tilanteessa Kainuun riistanhoitopiiri aloitti maa- ja metsätalousministeriön erityisrahoituksella metsäpeurakannan hoitoon liittyvät työt, jotka jatkuvat edelleen. Vaikka vuosien varrella on monia ongelmia saatu ratkaistua, uusia on tullut tilalle. Tällä hetkellä keskeisin ongelma on saada peurakanta elpymään tällä vuosituhannella tapahtuneen taantumisen jälkeen. Metsäpeura rauhoitettiin Suomessa vuonna 1913, jolloin tämä peurasuvun alalaji oli jo käytännössä hävinnyt maastamme. Sotien jälkeen Kuhmon itäosissa nähtiin ensimmäisiä yksittäisiä peuroja. Peuran katsottiin palanneen Suomen eläimistöön vasta 1950-60-lukujen vaihteessa, jolloin tehtiin ensimmäiset havainnot vasomisesta. Metsäpeurakanta alkoi hiljalleen kasvaa ja 1970-luvulla Kuhmon Lentua-järven talvehtimisalueella nähtiin jo satoja peuroja. Tuolloin Oulun yliopiston tutkijat alkoivat tutkia metsäpeuraa ja sen kannan kehitystä. Tutkimukset jatkuivat tiiviinä aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Tutkijoista Kalevi Heikura on ollut mukana peuraseurannassa sen jälkeenkin. Kainuun riistanhoitopiiri alkoi selvittää peurakannan tilaa vuodesta 1996 lähtien. Metsästäjäin Keskusjärjestön EU-hankkeessa 1998-2001 keskityttiin peuran rotupuhtauden turvaamiseen, mutta samalla selvitettiin peurojen esiintymistä ja kannan suuruutta. Viime vuosien aikana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on panostanut peuratutkimuksiin. Kainuun metsäpeurakannan kehityksestä on siis paljon tietoa, ehkä enemmän kuin mistään muusta riistalajista Suomessa. Vuonna 1981 peuroja arvioitiin olevan 540 yksilöä. Pari vuotta myöhemmin kanta pieneni vuoden aikana kolmanneksen johtuen siitä, että itärajan takana raja-aitaa kunnostettiin ja peurojen pääsy takaisin Suomen talvialueille estyi. Tämän jälkeen Kainuun peurakanta kasvoi hyvin kolmen vuoden ajan, mutta sen jälkeen kasvu hidastui huomattavasti. Laskentojen mukaan vuonna 1985 peuroja oli 600 ja kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1993, vain 800 yksilöä.
Peuroja poronhoitoalueella
Peurakannan kasvamisen ja Venäjälle rakennetun aidan seurauksena peuroja alkoi esiintyä 1980-luvun puolivälin jälkeen yhä enemmän poronhoito- Vuoden 2003 laskennassa löydettiin peuroja alueella kesäisin. Talveksi peurat 1500 yksilöä, kaksi vuotta myöhemmin enää tulivat edelleen Kuhmoon. Metsäpeuran ja poron risteytyminen nou- tuhat ja viime vuonna vain 960 yksilöä. si huolenaiheeksi. Poronhoitoalueen etelärajalle päätettiin raken- riistahallinnolle. RKTL on alkanut selvittää villa metsästettiin 44 metsäpeuraa vuosina taa aita estämään eläinten yhteen joutuminen. peurakannan taantumisen syitä. Myös muita 1996-2001. Seuraavien kahden pyyntikauden Työt aloitettiin 1993 ja kolme vuotta myöhem- tutkimuslaitoksia on ollut työssä mukana. Tut- saalis oli 43 ja 42 peuraa. Rotupuhtauden turmin Metsähallituksen toteuttama urakka oli val- kimuksiin liittyvät kenttätyöt on tehnyt Kainuun vaamiseksi on vuodesta 2002 lähtien tapettu mis. Yli 80 kilometrin pituinen aita halkoi Kai- riistanhoitopiiri. riistanhoitopiirin toimesta 100 peuraa ministenuun selkosia idästä länteen. riön erikoisluvilla, pääasiassa poronhoitoalueelAidan rakentamisen aloittamisen jälkeen Ihminenkin vähentää peuroja la. Vuodesta 2001 alkaen on siis luvilla poistetpeurakanta alkoi kasvaa nopeasti. Vuosittainen Metsäpeurakannan taantumiseen vaikuttavia tu 185 peuraa eli huomattavasti enemmän kuin kasvu oli yli 10 prosenttia. Vakaata kasvua jatkui syitä ovat teoriassa ihmisen aiheuttamat tekijät, edellisen vuosikymmenen lopulla. aina vuoteen 2001, jolloin lentolaskennassa löy- kuten pyynti ja liikenne sekä biologiset tekijät, Salametsästyksen osuutta on vaikea arvioida, dettiin ennätykselliset 1700 peuraa. Sen jälkeen kuten pedot, loiset, sairaudet ja nuorten yksi- mutta siinä ei liene tapahtunut kasvua 2000-lualkoi alamäki ja peurakanta tuli syöksykierteen löiden muutto muualle. Näitä kaikkia tekijöitä vulla. Kainuun peurakantaa metsästetään ilmeilailla alaspäin. Vuoden 2003 laskennassa löy- on syytä tutkia ja selvittää, vaikka se jälkikäteen sesti jonkin verran Venäjällä, jossa osa peuroista dettiin peuroja 1500 yksilöä, kaksi vuotta myö- on hyvin vaikeaa. Käytettävissä olevien tietojen käy kesäisin, mutta siellä tapahtuvasta metsäshemmin enää tuhat ja viime vuonna vain 960 pohjalta asiaa voidaan pohtia ja arvioida kunkin tyksestä ei ole tietoa. yksilöä. tekijän mahdollista osuutta. Liikenteessä peuroja kuolee yllättävän paljon. Peurakannan tulevaisuus on huolenaihe Riistanhoitopiirin myöntämillä pyyntilu- Kolareiden määrä riippuu paljon siitä, minkälai12 Metsästäjä 2 / 2008
tappamia peuroja ei ole juuri löytynyt. Ahmojen kesäaikaisesta ravinnosta ei ole kuitenkaan tietoa. Ahmoja esiintyy suhteellisen paljon koko peura-alueella ja kanta on pikkuhiljaa kasvanut. Ilveskanta on taas kasvanut selvästi 2000-luvulla koko peura-alueella. Ilveksen jäljiltä on löytynyt talvisin peuran raatoja. On selvää, että ilveksen vaikutus peurakantaan on viime vuosina ollut selvästi suurempi kuin aikaisemmin. Peura-alueella myös karhujen määrä on kasvanut 2000-luvulla. Karhukannan verotus on ollut pientä suhteessa pentutuottoon. Karhujen houkuttelu ruokintapaikoille on myös saattanut olla osaltaan kasvattamassa karhujen määrää peura-alueella. Karhu tappaa lähinnä pieniä peuranvasoja kesäkuussa. Peurojen vasomisalueet ovat ehkä painottuneet 2000-luvulla enemmän kuin aikaisemmin niille alueille, joissa karhuja esiintyy paljon. Aivan ilmeistä on, että karhut ovat tappaneet peuran vasoja viime vuosina enemmän kuin 1990-luvulla. Entä sitten paljon puhuttu susi? Minkälainen vaikutus sudella on ollut peurakantaan? Koska Heikentävätkö loiset peuroja? peura-alueella peura on heti hirven jälkeen seuMetsäpeuroissa esiintyy erilaisia loisia, jotka raavana suden saalislistalla ja koska susia on 2000-luvulla ollut peurojen esiintymisalueella voivat heikentää niitä. EVIRA on tutkinut viiselvästi enemmän kuin 1990-luvulla, voidaan me vuosien aikana loisten esiintymistä Kainuun peuroissa. Keskeisin kiinnostuksen kohde oli varmuudella todeta ainakin se, että suden vaialuksi Setaria tundra-niminen loinen, joka elää Suurpetojen rooli kasvanut kutus peurakantaan on kasvanut. peuran vatsaontelossa aiheuttaen vatsakalvon Metsäpeura on kaikkien suurpetojemme saaRKTL:n petotutkija Ilpo Kojolan mukaan tulehduksen. Voimakas infektio saattaa viedä lislaji. Peuran vasoja voisi myös kotka tappaa, keskeisenä peurakannan taantumisen syynä eläimen huonoon yleiskuntoon ja voi vaikuttaa mutta Kainuussa on niin vähän kotkia, ettei näyttää olevan lisääntyneen susikannan aiheutmyös vasatuottoon. Setariaa esiintyi tutkituis- niillä ole mitään merkitystä peurakannan verot- tama kasvanut vasahävikki. Kanadassa esiintysa Kainuun peuroissa huomattavasti enemmän tajana. Ahma tappaa paljon poroja, mutta sen vän metsäkaribun taantumisen syynä pidetään myös susien lisääntynyttä vasasaalistusta. Tutkijat ovat arvelleet, että Näyttää siltä, että peurakannan voimakasta metsien hakkuut ovat taantumista ei selitä yksi ainoa tekijä, vaan kyseessä kasvattaneet hirvikanon monien tekijöiden yhteissumma. Petojen vaikutus taa ja niitä saalistavien susien määrää. Tällaija erityisesti suden lisääntyminen lienee kuitenkin sessa tilanteessa susien keskeisimpiä syitä peurakannan alamäkeen. saalistus kohdistuu liian voimakkaasti peuroihin, joiden vasatuotto on luontaisesti paljon heikompaa kuin hirvellä, aiheuttaen peurakannan taantumisen. Näyttää siltä, että peurakannan voimakasta taantumista ei selitä yksi ainoa tekijä, vaan kyseessä on monien tekijöiden yhteissumma. Ehkä ei ole mahdollista saada koskaan kovin tarkasti selville, mikä on kunkin tekijän osuus. Petojen vaikutus ja erityisesti suden lisääntyminen lienee kuitenkin keskeisimpiä syitä peurakannan alamäkeen. Kainuun peurojen väheneminen ei saisi enää jatkua. Peurakannan elvyttämiseen on vaikea löytää muuta keinoa kuin suunnitelmallinen petokantojen säätely. G silla alueilla peurat kulloinkin asustelevat ja liikkuvat. Niiden talvehtimisalueet olivat 1990-luvulla vähäliikenteisillä alueilla ja kolareita sattui vähän. Vuosituhannen vaihteessa niitä oli parisenkymmentä vuodessa. 2000-luvulla peurojen talvehtimisalueet ovat usein olleet aiempaa vilkkaammin liikennöidyillä alueilla ja kolarimäärä on kaksinkertaistunut verrattuna 1990-luvun lopun tilanteeseen. Osa Kainuun metsäpeuroista menee kesäksi itärajan taakse. Venäjän puolella on 5 15 kilometrin päässä rajasta aita, joka estää peurojen pääsyn rajavyöhykkeen itäpuolelle. Viime vuosien radiopannoitetuista peuroista kolmasosa on mennyt itärajan taakse kesäksi. Pantoja on kuitenkin sen verran vähän, ettei tulosten perusteella voida sanoa, kuinka paljon Venäjällä käy peuroja. Joka tapauksessa määrä on huomattava. Nämä radiopeurat ovat kyllä tulleet takaisin, mutta on mahdollista, että osa jää naapurin puolelle. Niitä voidaan siellä mahdollisesti metsästää tai nuoret yksilöt voivat siirtyä sikäläisiin laumoihin. kuin Suomenselän peuroissa. Voi olla mahdotonta tarkoin selvittää, kuinka paljon Setaria on vaikuttanut peurakantaan. Kun 1990-luvulta ei ole aineistoa, ei tiedetä sitäkään, onko Setaria yleistynyt Kainuun peuroissa. Viime vuosina on havaittu, että monien peurojen karvapeitteessä, erityisesti kaulan ja lavan seudulla, on laikkuja selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Laikkukohdat aiheuttavat kutinaa jolloin eläin hankaa niitä koparoillaan ja sarvillaan aiheuttaen karvojen katkeamisen laikkujen kohdalta. Mikä tämän aiheuttaa, siitä ei ole vielä varmaa tietoa, mutta kyse lienee nahassa elävistä loisista. Osa laikukkaista peuroista näyttää levottomilta ja huonokuntoisilta, mutta kuinka suuri vaikutus sillä on peurojen hyvinvointiin, sitä voi vain arvailla. Loisten tappamia peuroja ei ole kuitenkaan havaittu. Kainuun peurat ovat ehkä 2000-luvulla olleet huonokuntoisempia kuin 1990-luvulla. Havaintojen perusteella se ei ole kuitenkaan vaikuttanut vasojen syntymiseen. Vasoja on syntynyt lähes poikkeuksetta kaikille seurannassa olleille radiovaatimille. Vasahävikki sen sijaan on ollut selvästi suurempaa kuin aikaisemmin. Peurakannan taantuminen johtunee paljolti juuri vasahävikistä, mutta aikuisten hävikinkin on täytynyt olla suurempaa kuin aikaisemmin.
Metsästäjä 2 / 2008
13
HYVÄÄ METSÄSTYSTÄ
JAHTIJAKT Premium puku
279,+ toimituskulut
Premium pakettiin kuuluu lisäksi:
+
+ +
MAALISKUUN EXTRAETUNA:
Istuinsuoja
Flanellipaita
Nappihenkselit
+
+
Teipattu Softshell -takki LIITY E-KLUBIIN, VOITA 2500 EURON MATKALAHJAKORTTI
Väliasu
Alusasu
Kalvolakki ja turvaliivi
Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan.
WWW.ERATUKKU.FI
Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17)
020 747 7000
Mikko Rautiainen, hankekoordinaattori Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri
Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä
Metsäpeuran hoitosuunnitelman käytännön toimet jo käynnissä
Suomenselän metsäpeurakannan kokoa ja rakennetta on seurattu muutaman vuoden välein tehtävillä helikopterilaskennoilla. Lumen puute vaikeutti sen toteuttamista viime vuonna, sillä metsäpeurat eivät erottuneet pälvisessä maastossa kivistä, kannoista ja juurakoista. On mahdollista, että helikopterilaskennat ovat lauhojen talvien myötä menneen talven sulia. Viime syksynä Pohjanmaan riistanhoitopiiri alkoi kehittää metsäpeurakannan rakenteen arvioimiseen soveltuvaa, jokavuotista laskentamenetelmää. Tämä artikkeli on ensimmäinen osa Suomenselän metsäpeurakannan hoitoon liittyvästä juttusarjasta.
16 Metsästäjä 2 / 2008
S
uomenselän metsäpeurakannan kokonaismäärä on aiemmin pyritty selvittämään koko esiintymisalueen kattavilla helikopterilaskennoilla. Ilmasta havaitut laumat on kuvattu ja laskettu, ja laumojen hirvas-, vaadinja vasaosuudet on arvioitu kuvien perusteella. Maa- ja metsätalousministeriön viime vuonna julkaiseman metsäpeurakannan hoitosuunnitelman tavoitteisiin kuuluu vakioidun vuosittain toteutettavan kannan rakenteen seurantamenetelmän kehittäminen. Pohjanmaan riistanhoitopiirissä aloitettiin suunnitelman tueksi viime syksynä hanke, jossa metsästäjät kokosivat pel-
liluokat maastossa. Heidän tehtävänään oli seurata metsäpeurojen käyttämiä peltolaitumia, ja kirjata laumojen kokoonpanot laskentalomakkeelle. Erityisesti vasat ja vaatimet olivat suurennuslasin alla. Vasamäärä sataa aikuista vaadinta kohti on tärkeä metsäpeurakannan tilasta kertova tieto. Esimerkiksi suurpetojen aiheuttama saalistus näkyy laskevana vasatuottona (katso tietolaatikko: Kainuun peurakato). Vuosittain toteutettuna seuranta paljastaa mahdollisen vasatuoton heikkenemisen, jolloin riistanhoitopiiri voi tarvittaessa reagoida tilanteeseen vähentämällä pyyntilupien määrää. Suurpetojen lisäksi myös väärin kohdistunut metsästys voi heikentää metsäpeurakannan tuottoa. Kannan rakenteen vuotuinen seuranta mahdollistaa kestävän käytön mukaisen metsästyksen, joka vaalii kannan lisääntymiskykyä ja luontaista rakennetta.
Maastossa
Laskennoista vastaavat metsästäjät suorittivat tehtäväänsä säännöllisin väliajoin viiden eri laskentaviikon aikana. Havaituista peuralaumoista he kirjasivat vasojen, vaatimien ja hirvaiden sekä johtavien, niin sanottujen valtahirvaiden lukumäärät. Peuratokkien kokoonpanot kirjattiin myös varsinaisten seurantaviikkojen ulkopuolella, mikäli niitä maastossa tavattiin. Peurojen esiintymisen ydinalueen laskenta-aikana muodostivat Veteli, Halsua ja Perho. Näiden riistanhoitoyhdistysten alueilta kirjattiin yli 90 % kaikista havainnoista. Muut hankkeeseen osallistuneet riistanhoitoyhdistykset olivat Alajärvi, Karstula-Kyyjärvi (Keski-Suomen riistanhoitopiiri), Lappajärvi-Vimpeli ja Lestijärvi. Kaikkiaan vaihtelevan kokoisista laumoista tehtiin loka-joulukuun välillä yhteensä yli kolmesataa havaintoa. Tämän lisäksi hankekoordinaattori Mikko Rautiainen kuvasi ja videoi 25 tokkaa. Alustavien tulosten perusteella korkea vasaosuus ei anna aihetta huoleen Suomenselän metsäpeurakannan tilasta. Kantaa on hoidettu hyvin. Harvinaisen pitkälle jatkunut syksyinen sää ja
loilla havaitsemistaan peuralaumoista rakennetiedot. Hankkeeseen osallistui metsästäjiä Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiirien alueelta. Tehtävä ei ollut helppo, sillä metsäpeuroilla on sarvia vaikka muille jakaa: hirvailla, vaatimilla ja jopa vasoilla on sarvet!
Vasat ja vaatimet erityistarkkailussa
Syksyllä 2007 aloitetun kehittämishankkeen tavoitteena oli selvittää maastolaskennan luotettavuus ja sen käytännön toteutusmahdollisuudet. Hanke alkoi kouluttamalla 21 peuratarkkailijaa tunnistamaan metsäpeuran eri ikä- ja sukupuo-
Metsäpeuran maastolaskentahankkeen "valtahirvaat" maastossa. Vasemmalla Jouko Anttila Perhosta ja oikealla Erkki Mastokangas Halsualta.
Metsästäjä 2 / 2008
17
lumenpuute vaikuttivat todennäköisesti peuralaumojen liikehdintään. Niitä ei tavattu kaikkien seitsemän mukana olleen riistanhoitoyhdistyksen alueella. Esimerkiksi Keski-Suomen Kyyjärvelle peurat saapuivat suuremmissa määrin vasta tammikuun alkupuolella, kun edellisvuonna niitä oli siellä jo marraskuulla.
Metsäpeuran päivärytmi
Metsäpeuran luontainen käyttäytyminen, pieniin laumoihin eli tokkiin kerääntyminen kiima-ajan kynnyksellä sekä ruokailu nurmiviljelyksillä, mahdollistaa käytetyn rakennelaskennan. Peuran päivärytmi sisältää yleensä kaksi vierailua peltoaukeilla: aamun valjettua ja iltapäivällä pari tuntia ennen hämärää. Erkki Mastokangas Halsualta ja Jouko Anttila Perhosta ovat olleet apuna metsäpeuraan liittyvissä hankkeissa jo usean vuoden ajan. He toimivat tässä hankkeessa erityisroolissa, "päälaskijoina", jotka kävivät muista laskijoista poiketen ennalta sovituilla, hyviksi havaituilla peurapelloilla viikoittain. Siten heille kertyi melkoinen määrä havaintoja. - Laskentakierrokset kannattaa suunnitella peuran tarkan päivärytmin mukaan. Keskipäivällä peuroista näkee harvemmin edes vilausta, toteavat Erkki ja Jouko yhteen ääneen. Päivärytmi kuitenkin muuttuu talven lähestyessä. Joulukuulla peuroja saattaa tavata pelloilta koko valoisan ajan. Paras sää laskentaan on poutainen ja tyynehkö. Sateisena ja tuulisena päivänä peurat pysyttelevät metsässä.
Pohjanmaan riistanhoitopiirin metsäpeurahanketta koordinoi Helsingin yliopistossa riistaeläintiedettä opiskeleva Mikko Rautiainen
Pala purtavaksi - metsäpeurayksilön tunnistaminen
Mikä sitten tekee peurojen laskemisesta vaikeaa, vaikka kyseessä on näinkin yhteistyöhaluinen laji? Pullonkaulaksi muodostuu usein peurayksilön tunnistaminen: kun sekä hirvailla, vaatimilla että vasoilla on sarvet, niin soppa on valmis. Sarvien muoto antaa usein osviittaa sukupuolesta, mutta tärkein tuntomerkki on yksilön olemus: vartalon rakenne ja mittasuhteet. Etenkin nuoren, 1,52,5-vuotiaan peuran sukupuolen erottaminen on usein vaikeaa, koska sen ulkomuotoon ei ole vielä kehittynyt sukupuolelle ominaisia tuntomerkkejä. Silloin ainoa tapa saada varmuus on tehdä tunnistus sukuSarvipäistä sakkia. Metsäpeurayksilöiden tunnistaminen laumasta on hankalaa, sillä sekä uroksilla, naarailla että vasoilla on sarvet. Tämä asettaa haasteen myös peuranmetsästäjille: valikoivan verotuksen toteuttaminen vaatii tunnistusharjoittelua.
Suomenselkä opettaa peuraakin
Hirvieläimiä pidetään yleensä arkoina ja varovaisina eläiminä. Esimerkiksi metsäkauris pakenee metsän suojiin pienimmästäkin rapsahduksesta. Suomenselällä metsäpeura puolestaan tunnetaan luottavaisena ja näkyvänä lajina. Kun lajin metsästys aloitettiin kymmenisen vuotta sitten, ei pyyntiä juuri arvostettu peurojen suorastaan tyhmänrohkean käytöksen vuoksi. Vuonna 2007 tilanne on jo toisenlainen, vaikka ihmispelko ei niihin vieläkään kovin syvälle ole juurtunut. - Eivät ne enää syksymmällä piitanneet, kun tutuksi käynyt auto karautti pellon laitaan, Erkki kertoo. Mutta kyllä ne viimeistään siinä vaiheessa pakoon lähtivät, kun tuuli puhalsi pahan hajuni niiden sieraimiin, hän jatkaa pilke silmäkulmassa. - Hyvin ne ovat oppineet, onko miehellä kivääri vai pelkkä kiikari mukana. Niitä ei enää tuosta vaan kaadeta, vahvistaa Jouko. Kun pellolla oleva peuralauma saa vihiä vaarasta, se kokoontuu usein tiiviimmäksi ryhmäksi, jonka yksilöt tarkkailevat tilannetta. Lauma poistuu tarvittaessa rivakasti metsän suojaan. Tällainen käytös on mahdollisesti sopeutuma saalistukseen. Lauman ei kannata syöksyä suin päin pakoon, sillä tällainen käytös veisi sinne tänne sinkoilevat peurayksilöt pedon suuhun. Oli syy mikä tahansa, rohkeahko käytös antaa hyvät eväät maas- Suomenselällä on vasoja sataa aikuista vaadinta kohti alustavien tolaskennan toteuttamiseen. tulosten mukaan liki 60, Kainuussa heikoimmillaan vain 22!
18 Metsästäjä 2 / 2008
puolielimistä tehokkaan kiikarin tai kaukoputken avulla. Tämä on kuitenkin vaikeaa syksyn synkeiden säiden ja pimeiden päivien takia. Vasat erottuvat joukosta helpommin pienemmän kokonsa ja vaalean yleisvärityksensä ansiosta. Myös niiden jalat ovat usein silmiinpistävän valkoiset. Kotisohvalta näitä peuroja ei opi ikinä tunnistamaan. Pohjatyö pitää tehdä maastossa, eikä sielläkään kukaan ole seppä syntyessään, kuvailevat Erkki ja Jouko kokemuksiaan. Metsäpeurajahdin alkuvaiheessa (Suomenselällä ensimmäiset luvat vuonna 1996) ja toisinaan vielä myöhemminkin on Erkkiä ja Joukoa pyydetty mukaan kyttäyskoppiin, kun kanssametsästäjä on kokenut tunnistamistaitonsa epävarmaksi.
Hanke jatkuu vuonna 2008
- Pohjanmaan riistanhoitopiiri ohjaa metsäpeurakannan metsästystä pyyntiluvilla. Lupien yhteydessä annetaan tarkat luvansaajakohtaiset suositukset kaadettavista yksilöistä. Aiemmin liian korkeaa saaliin hirvasosuutta on saatu jatkuvasti pienenemään, toteaa riistapäällikkö Jarkko Nurmi Arvion mukaan Suomenselän metsäpeurakannan koko on tällä hetkellä noin 14001500 yksilöä. Vuonna 2007 metsäpeurojen lupamäärä jäädytettiin edellisvuoden tasolle, koska helikopterilaskenta ei antanut kattavaa kuvaa kannan
koosta. Tammikuun lopussa päättyneen metsästyskauden metsäpeurasaalis Pohjanmaan riistanhoitopiirissä oli 120 yksilöä. Uusi laskentamenetelmä tarjoaa riistanhoitopiirille hyvän mahdollisuuden entistä tarkempaan aluekohtaiseen pyyntilupien kohdentamiseen, sillä vuosittaisen rakenneseurannan tulokset antavat kattavan ja ajantasaisen kuvan peurojen levinneisyydestä ja liikkeistä. Pohjanmaan riistanhoitopiirin hanke jatkuu myös vuonna 2008. Tavoitteena on kehittää metsäpeuran valikoivan metsästyksen työkalupakkia metsäpeurojen tunnistamisoppaan ja käytännönläheisten verotusmallien avulla. Maaja metsätalousministeriön riistaosasto on mahdollistanut metsäpeurahankkeen toteuttamisen rahallisella tuellaan. G
Kainuun peurakato
I Suomenselän peurakannan rakenteen seurannan kehittäminen tuli ajankohtaiseksi mm. Kainuun metsäpeurakannan heikentyneen tilanteen vuoksi. Itäisen peurapopulaatiomme lukumäärä oli huipussaan vuonna 2001, jolloin niitä löydettiin lentolaskennoissa n. 1700 kpl. Tämän jälkeen kannan kehityssuunta muuttui, eikä tilanteeseen auttanut edes metsästyksen lopettaminen vuonna 2002. Tilanne on kehittynyt yhä huonompaan suuntaan, ja vuoden 2007 lentolaskennoissa peuroja havaittiin alle tuhat yksilöä. Kainuussa metsäpeurakannan koostumusta on seurattu maastohavainnoinnin avulla vuodesta 1996 saakka. Rktl:n suurpetotutkija Ilpo Kojolan havaitsi seurantatietoja tutkiessaan metsäpeurojen vasahävikin ja voimistuvan susikannan välisen korrelaation (Suomen riista 53). Vasojen selviäminen lisääntymisikään on tärkeää, koska peurakannan kasvu on suhteellisen hidasta: metsäpeuravaatimet synnyttävät tyypillisesti vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Ainoastaan sutta Kainuun tilanteesta ei kuitenkaan voida syyttää. Myös muut suurpedot ottavat osansa metsäpeuroista. Esimerkiksi jotkut ilvesyksilöt ovat kehittyneet melkoisiksi taitureiksi peuran pyynnissä. Loisten vaikutusta peurakantoihin ollaan vasta parhaillaan selvittämässä.
Suomenselän peurojen laidunkierto
I Metsäpeurojen talvilaidunkeskittymän sijainti on vaihdellut vuosien saatossa. Peurojen liikkeet ovat yllättäneet usein niin metsästäjät, riistaviranomaiset kuin riistantutkijat. Käytöksellä on oletetusti yhteys siihen, että peurat tavallaan kierrättävät jäkälälaitumiaan. Vielä 90-luvun loppupuolella peurojen pääjoukot talvehtivat Perhon Oksakosken ja Porasen sekä Vimpelin ja Alajärven maastoissa. Tilanne muuttui vuosituhannen vaihteen jälkeen, jolloin peuratokat suuntasivatkin Halsuan alueelle. Aivan viime vuosien kokemusten ja muun muassa viime syksyn maastoseurannan perusteella on mahdollista, että peurat viettävät talveansa yhä laajemmalla alueella, ja varsinaisen talvilaidunkeskittymän osoittaminen on yhä vaikeampaa. Myös kesäinen laidun- ja vasonta-alue levittäytyy edelleen, ulottuen yhä kauemmas Pohjanmaan rannikolle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen. Kuinka pyyntiluvat jaetaan ja sijoitetaan tasapuolisesti ottaen huomioon peurojen luontainen laidunkierto? Tämä on kysymys, johon artikkelissa esitellyllä hankkeella haetaan vastauksia.
p.s. Jutun yllä olevassa kuvassa kiteytyy hyvin metsäpeurakannan rakenteen seurannan mallitilanne. Montako vasaa tunnistat kuvasta? Oikea vastaus on kolme.
Eniten laumahavaintoja keränneet laskijat:
Nimi, riistanhoitoyhdistys Erkki Mastokangas, Halsua Risto Pulkkinen, Veteli Yrjö Haukilahti & Toivo Hotakainen, Veteli Jouko Anttila, Perho Pauli Flink, Perho laumoja 73 60 59 34 21
Metsästäjä 2 / 2008
19
Hoitosuunnitelmalla suuntaviivat metsäpeurakannan hoidolle
M
aa- ja metsätalousministeriö julkaisi viime vuonna metsäpeuran hoitosuunnitelman. Suunnitelmaan on kirjattu esille niitä toimia, joita ministeriö tulee toteuttamaan metsäpeurakannan hoidossa. Hoitosuunnitelman tarkoituksena on säilyttää metsäpeura eläinlajistossamme, arvostettuna ja elinvoimaisena riistaeläinlajina. Suomen lisäksi metsäpeuraa esiintyy nykyisin vain Venäjällä. Suomalaisten metsäpeurojen merkitys alalajin kannalta on kasvanut, sillä nykyisten tietojen perusteella metsäpeurojen määrä Venäjällä on vähentynyt viime vuosina.
lan Ruunaan osakannasta ei ole tehty lainkaan havaintoja vuoden 2005 jälkeen.
Taustaa ja tavoitteita
Metsäpeuran hoitosuunnitelma jakautuu kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa luo taustan maaja metsätalousministeriön harjoittamalle metsäpeurapolitiikalle. Siinä kuvataan metsäpeuran palauttamiseksi tehdyt hoitotoimet, metsäpeuran biologiaa ja kantojen kehitystä osakannoittain, metsäpeuran, suurpetojen ja ihmisen välistä suhdetta sekä toteutunutta kantojen hoitoa. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja sekä metsäpeuran aiheuttamia taloudellisia vahinkoja. Hoitosuunnitelman toisessa osassa esitellään metsäpeurakannan hoidon tavoitteet ja tulevat toimenpiteet. Tavoitteena on säilyttää metsäpeura osana Suomen eläinlajistoa sekä arvostettuna, että elinvoimaisena riistalajina. Kannanhoidon päätavoitteet ovat metsäpeuran elinvoimaisuuden ja rotupuhtauden säilyttäminen, elinvoimaisen metsäpeurakannan läsnäolosta koituvien haittojen minimointi maataloudelle ja liikenteelle sekä kansalaisten metsäpeuratietämyksen lisääminen. Hoitosuunnitelman toinen osa sisältää monenlaisia toimenpidelinjauksia muun muassa alueellisesta peurakantojen hoidosta, rotupuhtauden turvaamisesta, vahinkojen estämisestä, tutkimustarpeista, metsästyksestä, tiedotuksesta ja yhteistyöstä. Muihin hirvieläimiin verrattuna metsäpeurakannan hoito on haasteellisempaa lähinnä laumautumisen, kesä- ja talvilaidunnusalueiden välillä tapahtuvien vaelluksien, paikallisten maatalousvahinkojen ja liikennekolarien takia.
Metsäpeurakantojen kehityksestä
Aikoinaan metsäpeuran levinneisyys on ollut huomattavan laaja. Lajia on tavattu eri puolilla Eurooppaa ja vielä 1500-luvulla Puolassa. Suomessa metsäpeura oli 1600-1700-luvulla monin paikoin maamme tärkein suuri riistaeläin. Syynä Euroopan ja Suomen metsäpeurakannan vähenemiseen on pidetty liiallista metsästystä. Suomessa viimeiset metsäpeuralaumat nähtiin 1800-luvun lopulla Suomenselällä ja 1910-luvulla Kuhmossa. Nykyinen metsäpeurakantamme muodostuu eri alueiden osakannoista. Kainuun osakanta alkoi elpyä 1940-50-luvuilla Kuhmossa. 1970-luvun aikana kanta vakiintui ja kasvu nopeutui 1970-80 luvun vaihteessa. Vuoden 1981 laskennassa metsäpeurojen määrä arvioitiin 540 yksilöksi. Kainuun osakannan kehitys oli vakaata vuoteen 2001 asti, jolloin peuroja laskettiin olevan 1 700 yksilöä. Tämän jälkeen lasku on ollut tasaista ja viime vuoden laskennassa löydettiin enää 960 yksilöä. Taantuman pääsyynä pidetään tämän hetken arvioiden mukaan runsastunutta susikantaa ja mahdollisesti muidenkin suurpetojen saalistusta. Suomenselän aikoinaan istutuksen tuloksena syntynyt osakanta on nykyään varsin elinvoimainen, noin 1 400 yksilöä. Ähtärin osakannassa on arviolta vain 10-15 yksilöä ja Pohjois-Karja20 Metsästäjä 2 / 2008
Hoitoa osakannoittain
Tulevaisuudessa metsäpeurakantaa hoidetaan poronhoitoalueen ulkopuolella osakannoittain. Kainuun peurakannan taantuman pysäyttämiseksi esitetään aktiivisia toimenpiteitä. Nopeim-
min vaikuttavana tekijänä pidetään susikannan aktiivista säätelyä nykyistä alemmalle tasolle, tavoitteena saavuttaa vähintään vuonna 2001 ollut 1700 metsäpeuran taso. Tässä on tukeuduttu mm. Amerikan mantereen useisiin tutkimuksiin, joissa hirvieläinkannat ovat merkittävästi parantuneet susien vähentämisen ansiosta. Myös suurpetopolitiikkaamme vahvasti ohjaava luontodirektiivi saattaisi mahdollistaa maapallolla sutta harvalukuisemman, luonnonvaraiseen eläimistöömme kuuluvan metsäpeuran suojelun nimissä tehdyn susien vähentämisen. Onneksemme Suomenselän osakanta voi vielä hyvin. Vuosittain kanta on kasvanut 16 prosentin vauhdilla. Alueen kantaa on tarkoitus kasvattaa paikallinen elinkeinorakenne huomioon ottaen. Ähtärin osakannan taantuman syy selvitetään ja paikallista peuramäärää pyritään kasvattamaan. Ruunaan epäselvää, luultavasti hävinnyttä, metsäpeuran osakantaa tutkitaan ja tavoitteena olisi palauttaa laji Pohjois-Karjalan luontoon. Tulevaisuudessa siirtoistutukset voivat olla myös mahdollisia. Rotupuhtauden vuoksi työ Kainuussa, poronhoitoalueen rajalle tehdyn 80 kilometrin metsäpeura-aidan kunnossapidossa ja sen mahdollisessa jatkamisessa, on tärkeää. Teiden kohdalle tehdyt metsäpeuraestesillat eivät ole kuitenkaan olleet täysin pitäviä ja siksi myös rotupuhtauden vuoksi tehdyt poistot molemmin puolin aitaa ovat ensiarvoisen tärkeitä. Hoitosuunnitelman mukaan metsästys kohdistetaan alueille, joissa kanta on vahva ja vahinkoja ilmenee runsaasti. Tavoitteena on metsäpeurakannan luonnonmukaisen rakenteen säilyttäminen. Tarkoitus on selvittää mahdollisuuksia ja käytännön edellytyksiä kehittää nykyistä pyyntilupajärjestelmää. Metsäpeuran metsästysaikaa on suunniteltu aikaistettavaksi alkamaan 20. elokuuta. Hoitosuunnitelma löytyy kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilta osoitteesta www.mmm.fi G
Erikoissuunnittelija Marko Svensberg,
Metsästäjäin Keskusjärjestö