Pääkirjoitus
Timo Isojärvi
MKJ:n hallituksen jäsen
Metsostako myyntivaltti metsäteollisuudelle?
Metsien ekologinen monimuotoisuus on ilmaus, jolla on Suomen oloissa selvääkin selvempi merkitys. Luonto- ja elämysmatkailun yleistyessä metsien monimuotoisuustermiä pidetään ehkä liiankin voimakkaasti yllä. Syrjäisillä kylillä ei uusia termejä ole tarvittu, metsien monikäyttö, monimuotoisuus ja sertifikaatit tuntuvat siellä vierailta. On muistettava, mikä merkitys ekologisesti hyvin hoidetulla metsällä on ollut ja on edelleen tulonlähteenä syrjäisten kylien ihmisille. Metsäluonnon kanssa sopusoinnussa eläneet ovat käyttäneet vuosisatoja jo ennen metsäteollisuuden nousukautta metsänantimia uusiutuvien luonnonvarojen kestävänkäytön periaatteiden mukaisesti. Tänä päivänä vastuullinen metsänomistaja turvaa metsäteollisuuden puuraaka-ainetarpeen metsäluonnon monimuotoisuutta unohtamatta. Suomen talousmetsistä suurin osa on metsäsertifioituja metsiä. Tämä merkitsee myös sitä, että riistaeläinten elinolosuhteet on huomioitu jo metsätaloussuunnitelmissa. Metsä- ja riistatalous voivat kulkea käsi kädessä, koska on olemassa selvää näyttöä siitä, että uudistetuilla metsänhoitosuosituksilla myös riistaeläinten elinolosuhteet paranevat. Suomalaiset metsäyhtiöt ovat kehittyneet Suomen kansantalouden veturista ja kansallisista vientiyhtiöistä monikansallisiksi globaaleiksi yrityksiksi. Tämä kehitys on tuonut mukanaan myös metsäluontoon liittyvät argumentit osaksi yritysten valmistamien tuotteiden markkinointia. Luonnon monimuotoisuuteen kuuluvat erottamattomana osana myös riistaeläimet ja niiden hyvinvointi, minkä metsäyhtiöt ovat markkinoinnissaan oivaltaneet. Asiakaskunta ei ole enää pelkän yksipuolisen tiedon varassa, vaan he pääsevät kokemaan ja näkemään ne toimintatavat, joilla Suomen monimuotoisia talousmetsiä hoidetaan. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävänkäytön periaatteet metsä- ja riistataloudessa tulevat heille omakohtaisesti tutuiksi esimerkiksi hyvin johdettujen metsästystapahtumien kautta. Metsää ja riistaa koskeva lainsäädäntö on muuttunut viimevuosina. Sen seurauksena yhteistyö koko metsäsektorin osalta on tullut entistä tärkeämmäksi. Euroopan unioni haluaa puuttua niin metsänhoidollisiin hakkuisiin kuin myös riistakantojen verotukseen ja riistanhoitoon lähinnä rajoitteita luoden. Tästä syystä monien riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten aloittama yhteistyö metsäsektoritasolla saa uusia ulottuvuuksia, jotka koskevat kaikkia riistaeläimiä ja niiden elinympäristöjä. Vastakkain asettelun aika on ohi. Vain tehokkaalla ja tuloksia tuottavalla yhteistyöllä voimme vastata meille asetettuihin uusiin haasteisiin unohtamatta riistantutkimusta ja luonnonsuojelujärjestöjä. Riistaeläimistä hirvieläimet ja suurpedot ovat olleet uutisotsikoissa ja tiedotusvälineiden yleisönosastokirjoituksissa vallitsevina teemoina. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet metsäkanalinnut ja niiden hyvinvointiin vaikuttaneet, metsä- ja riistasektorin tutkimustuloksiin perustuvat metsänhoidolliset ratkaisut. Erityisesti metsokantojen nousu pitkän taantumavaiheen jälkeen on ollut ilahduttavaa todeta. Metsähoidollisissa hakkuissa ensiharvennuksen oikea-aikainen suorittaminen uusimpien tutkimustulosten myötä luo metsolle suotuisan elinympäristön. Metso viihtyy myös nuorissa talousmetsissä. Onko metsosta nousemassa metsäteollisuudelle uusi uljas myyntivaltti, jää nähtäväksi? G
2
Metsästäjä 2 / 2007
Tässä numerossa
N:o 2 23.03.2007 55. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun suorittaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 18.05.2007. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Raimo Vajavaara Toimittaja: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola ja Raimo Vajavaara. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT/ MET07_02/2007 Kansikuva: Kimmo Pöri.
18. riistapäivät Jyväskylässä Riista, metsästäjä ja tutkimus
sivu 14
Karhun kanssa Riistakamera jahtisuunnittelun apuväline
sivu 38
sivu 46
LINTUINFLUENSSAINFO Fasaanit ja peltopyyt suojaan lintujen kevätmuuton ajaksi
sivu 24
Aikakauslehtien liiton jäsen
4 6 18 26 30 32 34 44
ISSN 0047-6986
MKJ tiedottaa Metsästysseuratutkimus 2005 osa 2: Monet seikat vaikeuttavat metsästystä Ympäristötuet Nyt pönttötalkoisiin! Metsästysseurojen vuokrasopimukset ajan tasalle ja esille internetin kautta Vesilintuseurannan tuloksia Ilmastonmuutos, metsät ja metsäjänis - Miten metsäjäniksellä menee Suomessa? Valkohäntäpeuroja kaadettiin yli 22 000 - Lumeton maa vaikeutti peuranmetsästystä
50 Suurpetoseminaari Kuhmossa 52 Eräaatoksia valtion mailta: Erävalvonta on tärkeä osa reilua eränkäyntiä 54 Metsästäjävakuutuksesta 55 Piireissä tapahtuu 56 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 58 Toimintatukea myönnettiin MKJ:n Nuorisotoimintarahastosta 60 Osoitteet 61 Kaupantekoa
Metsästäjä 2 / 2007 3
MKJ tiedottaa
Suurpetoseminaari Kuhmossa
G Kuhmossa järjestetään mittava suurpetoseminaari 11.-12.6.2007. Kahden päivän tiiviiseen ohjelmaan sisältyvät EU-komission, maa- ja metsätalousministeriön, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ympäristöministeriön ja suojelujärjestöjen sekä Venäjän ja Ruotsin johtavien suurpetoasiantuntijoiden alustukset suurpedoista sekä laaja katsaus paikallisen tason näkemyksiin petoasioissa. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tässä lehdessä sivulta 50.
Riistamestarin erikoisammattitutkinto 2007
G Tutkinnon suorittaminen alkaa ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolla. Jakso järjestetään jälleen Evon metsäoppilaitoksella 7. 11.5.2007 Tilaisuuden aikana esitellään tutkinnon kaikki osiot vaatimuksineen sekä tutustutaan tutkinnon suorituspaikkoihin. Päätteeksi järjestetään lähtötasotestauskoe, joka on ensimmäinen tutkinto-osio. Kustannukset ovat noin 250 euroa/henkilö. Etukäteen perittävät maksut: Tutkintomaksu 50,50 euroa Vakuutusmaksu 7,50 euroa Osiomaksu 23,00 euroa Materiaalimaksu 25,00 euroa Ohjaus- ja lähtötasotestauskokeen uusijat 23 euroa Evon metsäoppilaitokselle suoritettavat maksut: Majoitus 15/10 /yö (omilla liinavaatteilla) 10 /yö Ruokailut n. 15 /päivä Huom! Ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolle haetaan kirjallisesti MKJ Laitialan toimintakeskuksesta tilattavalla tai MKJ:n internetsivuilta saatavalla hakulomakkeella. Hakemukseen on liitettävä siinä pyydetyt todistusjäljennökset. Myös tutkintoon valmistavien oppilaitosten kautta jaksolle hakevien on toimitettava hakemuslomakkeet pyydettyine liitteineen. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Hakemukset ohjausja lähtötasotestausjaksolle tulee lähettää MKJ Laitialan toimintakeskukseen 13.4.2007 mennessä. Tosite etukäteen perittävien maksujen suorittamisesta on toimitettava postitse tai faxilla MKJ Laitialan toimintakeskukseen osallistumisvahvistuksen yhteydessä 27.4.2007 mennessä. Tutkintoa suorittamaan valitaan lähinnä henkilöitä, joilla on riista-alan työkokemusta ja alaan liittyvää koulutusta. Valituille ilmoitetaan valinnasta henkilökohtaisesti huhtikuun loppuun mennessä. MKJ Laitialasta voi postiennakolla tilata tietopaketin riistamestarin erikoisammattitutkinnosta. Paketti sisältää näyttökokeiden tehtäväkokonaisuudet, kirjallisuusluettelon sekä tietoja tutkinnon suorittamisjärjestelyistä. Tietopaketin hinta on 10 euroa + postituskulut. Riistamestarin erikoisammattitutkintoa koskevan Työelämän tutkintojen perusteet -esitteen voi tilata Opetushallituksesta p. (09) 7747 7450. Vanhat riistamestarikokelaat Näyttökoeaikataulut ja hinnat ovat saatavilla MKJ:n kotisivuilta www.riista.fi (Palvelut Koulutus Riistamestaritutkinto). Mikäli kokelaalla ei ole mahdollisuutta hakea materiaalia kotisivuiltamme, pyydämme ystävällisesti ilmoittamaan asiasta MKJ Laitialan toimintakeskukseen. Kokelaiden, jotka eivät ole tutkintovuoden 20062007 aikana osallistuneet näyttökokeisiin tulee ottaa yhteyttä MKJ Laitialan toimintakeskukseen saadakseen jatkossa tietoja tutkinnon järjestämisestä. Ilmoittakaa aina myös yhteystietojen muutoksista MKJ Laitialaan. Tutkintomaksu (50.50 ) on kaikille kertaluontoinen. Tutkintovuoden 20072008 vakuutusmaksu on 7,50 euroa. Lisätietoja MKJ Laitialan toimintakeskuksesta: MKJ Laitialan toimintakeskus Metsästäjäntie 39 16790 Manskivi p. (03) 882 570 f. (03) 882 5711 s-posti mkj.laitiala@riista.fi Tietoja riistamestaritutkinnosta sekä hakemuslomakkeita myös osoitteesta www.riista.fi, (Palvelut Koulutus Riistamestaritutkinto)
Markus Pekkinen riistanhoidon neuvojaksi Kainuuseen
G Kainuun riistanhoitopiirin hallitus on valinnut piirin riistanhoidonneuvojaksi FM Markus Pekkisen. Tällä hetkellä hän toimii Keski-Pohjanmaan maaseutuopistossa Perhon toimipisteessä riistanhoidon ja biologian opettajana. Pekkisellä on vahva koulutus ja työkokemus riista-alalta. Hän on suorittanut muun muassa riistamestarin ammattitutkinnon ja toiminut erilaisissa riistaalan tehtävissä. Pekkinen aloittaa riistanhoidonneuvojana maaliskuun alussa.
Edustajakokous
G Metsästäjäorganisaation ohjesäännön 4 § 1 momenttiin viitaten ilmoitetaan, että Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous pidetään sunnuntaina 20.5.2007 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Sokos Hotel Lakeus Seinäjoella. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30.
Osoitteenmuutoksia
Kiskon piirin rhy: uusi toiminnanohjaaja Pekka Oksanen, Pyysmäentie 1, 25390 Kiikala, puh. 0500 740 194, sähköposti pekka.oksanen@kiikalasalonseutu.fi Haapajärven-Reisjärven rhy: uusi osoite on vuoden 2007 alusta lähtien Heikki Huovinen Kaunistonkatu 10 85800 Haapajärvi ja e-mail: heikki.huovinen@pyha-haapa.mhy.fi.
4
Metsästäjä 2 / 2007
MKJ LAITIALAN TOIMINTAKESKUKSEN TIEDOTE
G Järjestämme nuorisoryhmille ja maaseutuammattien oppilaitoksille sekä muille riistanhoidosta ja metsästyksestä kiinnostuneille tahoille mielenkiintoisia ja elämyksellisiä luontotapahtumia, joissa riista-alan eri teemat ovat korostuneesti esillä. Tule ryhmäsi kanssa perehtymään asiantuntijamme opastuksella riistanhoidon ja metsästyksen taitoihin sekä näkemään ja kokemaan ympäristönhoidon monimuotoisuuden vaikutukset riistaan ja muuhun eläimistöön. Luontomme on parhaimmillaan juuri syyskaudella ja maastokohteiden samoin kuin muidenkin teemojen esittely on tuolloin antoisinta. Opintoretkiajankohta 1.9. 30.11.2007. Koulutustapahtumat ja erilaiset teemapäivät ovat suunniteltavissa asiantuntijoidemme kanssa ja toteutettavissa lähes ympärivuotisesti. Räätälöimme kanssanne teille sopivan koulutuspaketin, teemoina mm. metsäkauriin hoito, metsä-, pelto ja vesiriistan elinympäristöjen hoito, pienpetopyynti tai vaikkapa saaliinkäsittely ja trofeiden arvostelun perusteet. Kiinnostus metsästysjousen käyttöön kasvaa. Järjestämme asiantuntijaverkostomme kanssa myös jousimetsästyskursseja. Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä, Riihimäen messutapahtumat, Päijännetalo Rapala -museoineen Asikkalan Vääksyssä sekä Hämeen Ammattikorkeakoulun Evo keskus luontokohteineen ovat lähietäisyydellä (maks. 1h) täydentämässä ohjelmanne monimuotoisuutta. MKJ Laitialan toimintakeskukseen on käytännöllisintä saapua pikkubussilla tai linja-autolla. Täten ryhmän siirtyminen toimintakeskuksen maastokohteisiin on joutuisaa ja osa maasto-informaatiosta toteutettavissa siirtymien aikana. Sopiva ryhmäkoko opintoretkille tai koulutustapahtumiin on yleensä 20 25, kuitenkin enintään 40 henkilöä. Arkipäivien opintoretket ovat maksuttomia, viikonloppuihin ajoittuvasta opintoretki-toiminnasta perimme käyttömaksuna 200 e/ päivä/ryhmä (Alv 0%). Varsinaisten koulutustapahtumien kustannukset arvioidaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti. Pitopalvelun järjestämät ruokailujärjestelyt laskutetaan aina erikseen. Opintoretkiajankohtien varauksista pyydämme sopimaan elokuun 2007 loppuun mennessä. Koulutustapahtumien ja teemapäivien järjestämiseen liittyvät tiedustelut ohjataan asiantuntijoillemme ja niitä otetaan vastaan vuoden 2007 aikana. Koulutustapahtumasta on pyrittävä sopimaan vähintään kaksi kuukautta ennen toteutusta. Tiedustelut ja ajanvaraus: MKJ Laitialan toimintakeskus Johanna Lehtikangas vt. riistataloussihteeri p. 03882 570
CIC SUOMEN NÄYTTELY-JA TROFEEKOMISSIO TIEDOTTAA
TROFEENÄYTTELYT
G Kevään aikana järjestetään kaksi trofeenäyttelyä. Näyttelyissä arvostellaan kaikkia trofeelajeja. Arvosteltavaksi voi toimittaa sarvia, hampaita, nahkoja ja kalloja. Sarvista arvostellaan hirven, valkohäntäpeuran, kuusipeuran, saksahirven, metsäpeuran, muflonin, gemssin ja metsäkauriin sarvia. Kalloista arvostellaan karhun, suden, ilveksen, mäyrän, ketun, supikoiran ja majavan kalloja. Nahoista arvostellaan karhun, suden ja ilveksen nahkoja. Arvosteltavaksi voi toimittaa muitakin harvinaisempia trofeita. Sillä ei ole merkitystä missä eläimet on kaadettu. Mittausohjeita tavanomaisten trofeiden arvostelusta löytyy Metsästäjäin Keskusjärjestön kotisivuilta osoitteesta: www.riista.fi Trofeet tulee toimittaa näyttelyjen järjestäjien ilmoittamana aikana heidän osoittamaan paikkaan. 4-6.5.2007 Erätaika 2007 Kuopiossa. Lisätietoja näyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Savon Erämessujen toimistolta puh. (017) 263 3772. 17.20.5.2007 Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa Lisätietoja näyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Oulun riistanhoitopiiristä puh.(08) 5353 500. Lisätietoja trofeista antavat: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500-817 913, Kaarlo Nygrén puh. 050-3617 375 tai Veli Lappalainen puh. 0400-910 263.
Metsästäjä 2 / 2007
5
Osa 2
Metsästysseuratutkimus 2005
Monet seikat vaikeuttavat metsästystä
G 400 seuralla metsästysmaat ovat heikentyneet viimeisen viiden vuoden aikana rakentamisen ja tieverkoston kasvamisen vuoksi G Lisääntynyt suurpetokanta on aiheuttanut haittaa metsästykselle yli 1200 metsästysseurassa G Joka viidennessä seurassa jäsenistön ikääntyminen muuttaa metsästyskäytäntöjä G Kotipaikka toiminta-alueella tai maanomistus ovat seuran jäsenyyden ehtoina lähes puolella seuroista
Hannu Huttu
Marko Svensberg, Pentti Vikberg
ässä metsästysseurakyselyn toisessa artikkelissa tuomme esille joitakin metsästysseurojen toimintaan ja metsästykseen vaikuttavia asioita. Metsästysalueiden kutistumisongelma on vahvasti esillä. Ensimmäisessä metsästysseurajutussa käsittelimme metsästysseurojen jäsenistön ikääntymistä ja nyt tuomme esille myös ehkä ikääntymisenkin taustalla vaikuttavia syitä - jäsenyyden edellytyksiä, jäsenmaksuja ja liittymismaksuja.
T
Suurpedot vaikuttaneet vahvasti metsästykseen
Seurakyselyssä tiedusteltiin sellaisia seikkoja, jotka ovat haitanneet metsästystä niin, että metsästyskäytäntöjä (esim. metsästysaika, metsästystapa jne.) on jouduttu muuttamaan viimeisen viiden vuoden aikana. Vastausvaihtoehtoja
6 Metsästäjä 2 / 2007
oli useita, mm. suurpetojen lisääntyminen metsästysalueella, metsästysalueiden heikentyminen (esim. pienentyminen, pirstoutuminen), muiden virkistystapojen lisääntyminen (esim. ulkoilu, retkeily, marjastus, moottorikelkkailu jne.), jäsenten ikääntyminen sekä aktiivisten metsästäjien väheneminen. Hieman yli 40 % seuroista ei ollut havainnut mitään edellä mainittuja haittavaikutuksia. Hyvin vahvana vastauksissa näkyi suurpetojen lisääntymisen aiheuttama muutos metsästyskäytäntöihin, sillä 27 % metsästysseuroista ilmoitti niiden aiheuttaneen haittaa metsästykselle viimeisen viiden vuoden aikana. Määrällisesti puhutaan koko maassa yli 1 200 metsästysseurasta. Voimakkaimmin haittaa suurpedoista ovat kokeneet odotetusti vahvoilla suurpetoalueilla, Pohjois-Karjalassa, Kainuus-
Yli 1200 metsästysseuraa ilmoittaa kasvaneiden suurpetokantojen vaikeuttaneen käytännön metsästystä.
sa ja Pohjois-Savossa toimivat metsästysseurat. Koettu haitta on varmaan hyvin erilaista ja todennäköisesti vaihtelee metsästysseurasta toiseen. Esimerkiksi koiran käyttö metsästyksessä voi loppua kokonaan tai ainakin vaikeutua susien ilmestyessä alueelle. Lisääntynyt suurpetokanta saattaa verottaa voimakkaastikin riistakantoja ja muuttaa niiden käyttäytymistä niin, että omia metsästyskäytäntöjä pitää muuttaa. Hirvet eivät välttämättä pysykään pysäyttävän koiran haukussa samaan malliin kuin ennen.
Innokkuus riistanhoitoon voi varsinkin runsaan ilves- tai susikannan alueella olla myös koetuksella, jos hyöty siitä koituu pelkästään näiden suurpetojen suuhun.
Seurojen metsästyskäytäntöjä muuttavat monet tekijät
Riistanhoitopiiri suurpetojen lisääntyminen metsästysalueella metsästysalueiden heikentyminen (esim. pienentyminen, pirstoutuminen) muiden virkistystapojen lisääntyminen (esim. ulkoilu, retkeily, marjastus, moottorikelkkailu jne.) 0 6 7 7 10 3 7 9 3 2 17 8 15 17 1 7 jäsenten ikääntyminen aktiivisten metsästäjien väheneminen
Ikääntyminen tuo muutospaineita
Koko maassa joka viides eli noin 850 metsästysseuraa on huomannut, että jäsenistön ikääntyminen viimeisen viiden vuoden aikana on haitannut metsästystä niin, että metsästyskäytäntöjä on jouduttu muuttamaan. Voimakkaimmin jäsenten ikääntymisen ovat huomanneet metsästysseurat Lapissa, Kainuussa sekä Satakunnassa ja vähiten seurat Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Kaikilla alueilla kuitenkin vähintään 10 % seuroista on kokenut ikääntymisen tuomat haitat metsästyskäytäntöihin. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että keskimääräisesti enemmän iäkästä jäsenistöä sisältävissä Etelä-Hämeen ja Uudenmaan metsästysseuroissa ei ole koettu ikääntymisen haittaavan metsästystä ja metsästyskäytäntöjä, kun taas keskimääräisesti vähiten iäkästä jäsenistöä sisältävissä Lapin ja Kainuun seuroissa ikääntymisen on koettu haittaavan metsästystä eniten. On luultavaa, että jäsenistön ikääntymisen vaikutuksia metsästykseen koetaan eri alueilla ja seuroissa hieman eri tavoilla. Pohjoisessa esimerkiksi hirvenmetsästys vähäisemmän tieverkoston ja laajojen erämaisten piirteiden takia on varmasti työläämpää kuin etelän pienillä ja runsastiestöisillä metsäsaarekkeilla. Noin 10 % seuroista aktiivisten metsästäjien määrä on vähentynyt ja vaikuttanut metsästyskäytäntöihin. Satakunnassa lähes neljäsosalla seuroista aktiivisten metsästäjien määrä on vähentynyt, kun taas Etelä- ja Pohjois-Hämeessä vastaava osuus on vain neljän prosentin kieppeillä. Seitsemän prosenttia seuroista (n. 300) oli koko maassa kokenut haittaa muiden virkistys-
% seuroista % seuroista Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Koko maa 22 19 19 25 11 10 9 33 60 38 29 23 29 31 46 27 7 5 15 16 13 8 7 30 9 10 10 10 11 11 6 11
% seuroista % seuroista % seuroista 11 15 17 19 30 18 19 13 17 20 15 23 11 17 25 18 4 6 13 14 11 8 12 4 6 9 10 23 9 8 10 10
Taulukko 1. Monet seikat haittaavat metsästysseuroissa tapahtuvaa metsästystä ja ovat pakottaneet monia seuroja muuttamaan metsästyskäytäntöjä (esim. metsästysaika, metsästystapa jne) viimeisen viiden vuoden aikana. Jatkuu sivulle 10
Metsästysseurojen jäsenyyden edellytykset
Riistanhoitopiiri lähes kaikki halukkaat pääsevät jäseniksi % seuroista Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Koko maa 19 20 17 11 28 29 28 15 23 21 2 25 11 11 29 20 jäsenmäärä kiintiöity kotipaikka alueella maanomistus, työpaikka sukulaisuus
täysin harkinnanvarainen
koe-aika
% seuroista % seuroista 15 6 7 8 4 4 2 9 14 8 5 10 7 0 9 7 44 43 57 64 42 43 58 33 46 46 83 50 45 56 41 49
% seuroista 41 47 44 66 39 49 51 26 32 49 51 35 29 44 45 44
% seuroista 0 5 11 11 6 5 7 4 3 9 0 10 7 0 9 6
% seuroista 22 21 24 23 32 19 16 22 17 19 10 20 13 3 29 20
% seuroista % seuroista 33 30 22 19 28 16 12 46 31 23 7 25 38 33 19 25 44 44 26 26 23 18 26 43 35 25 34 50 25 33 20 30
Taulukko 2. Lähes puoleen metsästysseuroista pääsee jäseneksi asumalla seuran toiminta-alueella tai omistamalla maata sen alueella.
Metsästäjä 2 / 2007
7
Suosituin JahtiJakt as k nyt nopeimmille kaikkien aik o edullisimpaan hintaan! Rajo
Suomen suosituin JahtiJakt-metsästysasu 2006!
Huippu vedenpitävä
Uudessa PRO-puvussa käytetään arvostettua ja testattua AIR-TEX -kalvoa, joka on osoittanut paremmuutensa lukuisissa testeissä ja käytännössä kymmenillä tuhansilla metsästäjillä. Metsästäjät ovat AIR-TEX -kalvoon kaikkein tyytyväisimpiä (Taloustutkimus 4/2004). VTT:n tutkimuksessa se sai parhaat arvot vedenpitävyydestä (VTT/pro6/-3069/03).
1
Huippu hengittävä
JahtiJakt AIR-TEX® -kalvon hengittävyys on huippuluokkaa. Se on testattu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa. Virallisen testiraportin mukaan kalvopuvun hengittävyys on erinomaista luokkaa ja yhdessä korkeimman mitatun vedenpitävyyden kanssa puku toimii erittäin hyvin metsästysoloissa.
Huippu pinta
Parhaan puvun pitää olla likaa hylkivä ja pinnan nopeasti kuivuva. Kehitimme yhteistyössä testilaboratorion kanssa pintakankaan uudelleen. Valitsimme kankaaseen markkinoiden parhaan suojan likaa ja vettä vastaan, aidon DuPontTM Teflon® -pintakäsittelyn. Uusi täydellinen pintakangas on myös äänetön.
Erälehti suosittelee "tyylikäs ja erinomainen eräasu äänettömyytensä vuoksi"
Paras vedenpitävyys Vesitiiviys yli 1000 cm Tampereen teknillisen yliopisto tutkimus 6/06
Internet-tilaukset 24h/vrk
www.eratukku.fi
Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18
08-840 4400
ukokonaisuus KESKUSVARASTO MUUTTAA-75% -70 OS-!8%% ojen 0 NYT KAIKKI UL itettu erä!
Asukokonaisuus sisältää JahtiJakt PRO puvun ja kaiken tämän:
1. JahtiJakt PRO AIR-TEX kalvollinen jahtipuku, housut ja takki 2. MicroDRY -tekninen alusasu 3. Fleece-väliasu 4. Forest-puku 5. Flanellipaita 6. Kääntölakki 7. Verkkohuppu 8. Kalvohuppu
2
3
4
0%KOKO TÄMÄ 8
I ETUS! NY T
5 6 8
169
et as (Vastaavat teknis
MYYMÄLÄT SUOMESSA:
ASUSETTI NYT VAIN!
7
90
(+toimituskulut)
ut jopa 1053 )
VANTAA: Valimotie 27 10-19 (10-16) TAMPERE: Possijärvenkatu 4 10-19 (10-16) OULU: Alasintie 8 10-18 (10-16)
Jatkoa sivulta 7
Jäsenmaksut ja liittymismaksut vaihtelevat alueelta toiselle
Keskimääräinen metsästysseuran vuotuinen jäsenmaksu on 27 euroa. Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Pohjois-Hämeessä keskimääräinen jäsenmaksu nousee yli 40 euron. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jäsenmaksu on keskimääräisesti halvin, vain 14 euroa. Isoja pitäjäseuroja sisältävillä Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirin metsästysseuroissa jäsenmaksut ovat 20 euron tuntumassa, samoin paljon valtion maita sisältävässä Lapissa. Metsästysseuran keskimääräinen liittymismaksu on 174 euroa eli markoissa mitattuna hyvin lähellä vanhaa tuhatlappusta. Samoissa piireissä, missä jäsenmaksut ovat suurimpia, myös liittymismaksut ovat korkeimpia. Vastaava yhteys on havaittavissa myös jäsen- ja liittymismaksuiltaan halvimmilla alueilla. Pohjois-Hämeessä keskimääräinen liittymismaksu on 378 euroa, Satakunnassa 353 euroa ja EteläHämeessä 242 euroa. Halvinta (57 ) seuraan liittyminen on Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Lapissa. Myös Oulun ja Pohjanmaan seuroissa liittymismaksut ovat muita edullisempia, alle 100 euron luokkaa. Seurakyselyn tuloksien perusteella on havaittavissa, että jäsenmäärän lisääntyessä yleensä jäsenmaksut ja liittymismaksut pienenevät. Etelä-Suomen alueilla maksut ovat yleisesti ottaen pohjoisen alueita suurempia.
KOMMENTTI
tapojen, kuten ulkoilun, retkeilyn, marjastuksen ja moottorikelkkailun lisääntymisen myötä. Voimakkaimmin haittaa muiden luonnonkäyttäjien johdosta olivat kokeneet metsästysseurat Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Metsästysalueiden heikentyminen (esimerkiksi alueiden pienentyminen ja pirstoutuminen) on vahvasti vaikuttanut metsästysseuroissa tapahtuvaan metsästykseen, sillä noin 500 (11 % kaikista) seurassa metsästyskäytäntöjä on viimeisen viiden vuoden jouduttu muuttamaan tämän takia. Samaan asiaan liittyvää ongelmaa lähestyttiin kyselyssä toisenlaisista lähtökohdista - seuran metsästysalueiden mahdollisen muutoksen ja sen syiden kautta. Tästä asiasta lisää vielä oheisessa - metsästysmaat kutistuvat jutussa.
Jäsenyysehdot ja velvoitteet tarkasteluun?
I Askel metsästysseuran jäsenyyteen ei ole aina helppoa. Tämän ovat kokeneet varsinkin monet nuoret eräpolkujen ensiaskeltajat. Virinnyt into metsästysharrastukseen on monelta hiipunut metsästysmahdollisuuksien puutteeseen. Vaikka jäsenyysehdot näyttäisivätkin hieman helpottuneen viime aikoina, niin silti monen seuran kohdalla jäsenyysehtojen tarkastelu voisi olla paikallaan. Keskimääräisten lukujen taakse piiloutuu aina ääripäitä, mikä on nähtävissä myös seurakyselystä. Suomessa on monia seuroja, joissa valtaosa jäsenistä on yli 65-vuotiaita. Noin 10 % seuroista perii tulokkailtaan yli 500 euron liittymismaksun. Kaikilla nuorilla ei ole varaa pienempiinkään liittymismaksuihin. Ensimmäisessä seuratutkimusjutussa arvioimme, että metsästäjäkunnasta noin 13 000 nuorta olisi metsästysseuratoiminnan ulkopuolella, kun taas lähes kaikki yli 65-vuotiaat kuuluisivat johonkin seuraan. Väestön ikärakenteen ja suurten ikäluokkien myötä metsästysseurojen jäsenistö tulee ikääntymään väkisinkin myös tulevaisuudessa. Lisäpotkua alamäkeen tulee tiukkojen jäsenehtojen myötä. Myös joidenkin metsästysseurojen toiminta saattaa kaivata hieman kriittistä tarkastelemista, varsinkin jos nuoret eivät ole kiinnostuneita seuran toiminnasta. Joillakin seuroilla jäsenyyteen liittyvät velvoitteet voivat olla kynnyskysymyksiä. Esimerkiksi tyyliin hirvijahtiin pitää osallistua joka viikonloppu, jos aikoo hirviä metsästää. Olisi mielestämme syytä keskustella kuuluvatko tällaiset pakkopullan tapaiset osallistumisvelvoitteet nykypäivään. Koejäsenten liiallisia velvoitteita kannattaa myös miettiä. Meillä on seuroja, jossa koejäsen ei pääse aluksi kuin pienriistajahtiin vanhemman jäsenen mukana. Hirvijahtiin osallistuessaan koejäsenen tulee joissakin seuroissa olla pelkästään ajomiehenä jopa useampia vuosia. Tuntuu myös siltä, että aina ei ymmärretä mihin suuntaan yhteiskuntamme on muuttunut. Kiristynyt työelämä vaatii nykyään yhä enemmän ja aikaa pitää viettää myös perheen kanssa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä välttämättä kiinnostustakaan osallistua metsästykseen joka viikonloppu varsinkaan jos porukan yhteishenki ei ole kohdallaan. Esimerkiksi riitely lihaosuuksista saattaa kiristää monien mieltä. Monet eivät välttämättä edes halua sitoutua seuratoimintaan, jos se tuo mukanaan runsaasti pakollisia velvoitteita. Vaivattomampaa on ostaa metsästyslupia valtion maille tai palveluita kaupallista metsästystä tarjoavilta yrittäjiltä.
Seurojen jäsenyyden edellytykset helpottumassa?
Metsästysseuran jäsenyysehdot vaihtelevat huomattavasti seurasta toiseen ja myös alueellisesti. Lähes puoleen seuroista pääsee jäseneksi, jos on paikkakuntalainen tai omistaa maata seuran alueella. Maanomistuksen perusteella jäseneksi pääsy vaatii keskimäärin 10 hehtaaria omistusta. Viidesosalla seuroista sukulaisuussuhteet ovat hyödyksi seuran jäsenyyttä haettaessa. Samoin viidesosa seuroista ilmoittaa ottavansa lähes kaikki halukkaat seuran jäseneksi, kun taas neljäsosa seuroista pitää jäsenedellytyksensä täysin harkinnanvaraisena. Jäsenmäärä on kiintiöity 7 % seuroista. Työpaikka on edellytys 6 % seuroista. Lähes kolmannes seuroista ilmoittaa jäsenedellytykseksi koejäsenyyttä, joka useimmiten on kahden vuoden mittainen. Voimakkainta koejäsenyysehto on Satakunnassa, jossa puolet seuroista käyttää tätä ottaessaan uusi jäseniä. Kehitys jäsenyysehtojen suhteen näyttäisi keskimääräisesti muuttuvan parempaan suuntaan. Jäsenedellytyksistä varsinkin paikkakunnalla asumisen ehto ja maaomistusehto ovat tasaisen selvästi vähentyneet aikaisempiin vuonna 1997 ja 2000 toteutettuihin kyselyihin verrattuna. Vaikuttaisi siltä, että monen metsästysseuran sisällä hälytyskellot ovat jo soineet ja jäsenyysehtojakin on muutettu seuran tulevaisuuden toiminnan turvaamiseksi.
Jäsenmäärä vähenee 16 % seuroista
Metsästysseuratutkimukseen vastanneissa seuroissa ja seurueissa jäsenmäärä on lisääntynyt keskimäärin 2,9 henkilöä viimeisen kymmenen vuoden aikana. 45 % seuroista jäsenmäärä on pysynyt ennallaan ja 39 % kasvanut. 16 % seuroista ilmoitti jäsenmääränsä vähentyneen. Keskimääräinen seurojen jäsenmäärä on lisääntynyt voimakkaimmin, noin 7 jäsenellä Oulun ja Pohjanmaan riistanhoitopiirin metsästysseuroissa. Sen sijaan keskimääräinen seurakohtainen jäsenmäärä on vähentynyt Uudenmaan ja Etelä-Savon metsästysseuroissa. Jäsenmäärä väheni 10 vuoden aikana vähintään joka viidennellä seuralla Etelä-Savossa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kiinnostavaa oli, ettei yksikään otokseen osuneista seuroista ilmoittanut jäsenmääränsä vähentymisestä Etelä-Hämeessä ja Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. G
Metsästyskelpoisten alueiden pienentyminen ja pirstoutuminen Varsinais-Suomen 10 000 asukkaan Somerolla. Mustalla merkityt neliöt kuvaavat metsästyskelvottomia alueita vuonna 1957 ja harmaalla merkityt kuvaavat vuoteen 1999 mennessä tulleita, uusien metsästyskelvottomien paikkojen lisääntymistä. Vaaleat neliöt ovat metsästyskelpoisia metsätalouden maita, vesialueita tai maatalouden maita. Kartan kokonaispinta-ala on 100 km² eli yksi sivu on 10 km pitkä ja yhden ruudun pintaala on noin 9 hehtaaria.
10
Metsästäjä 2 / 2007
Metsästysmaat kutistuvat
Moni metsästäjä on varmasti havainnut kuinka omat metsästysalueet ovat viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana vähentyneet ja pirstoutuneet uusien talojen, kesämökkien sekä uusien tielinjauksien tulon myötä. Selvää näyttöä metsästysmaiden kutistumisesta antoi Metsästysseurakysely 2005 tulokset ja tekemäni tutkimus maankäytön vaikutuksesta metsästykseen.
uoden 2005 metsästysseurakyselyn tuloksien mukaan yli 800 metsästysseuralla metsästysalue on heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Metsästysalueen heikentyminen (pienentyminen, pirstoutuminen) on johtunut 450 seuralla siitä, että vuokraalueet ovat vähentyneet ja 400 seuralla rakentamistoiminnan ja tieverkoston kasvamisesta. Vuokra-alueiden vähentyminen jollakin seuralla monesti merkitsee sitä, että alueet vastaavasti lisääntyvät toisella seuralla. Tämä oli havaittavissa myös seurakyselyn tuloksissa. Myös luonnonsuojelu vaikuttaa metsästysalueisiin - noin 130 metsästysseuralla luonnonsuojelualueiden rajaukset ovat heikentäneet metsästysalueita viimeisen viiden vuoden aikana. Alueellisesti voimakkain muutos metsästysalueiden suhteen on tapahtunut Uudenmaan riistanhoitopiirin metsästysseuroissa noin 30 % seuroista metsästysalue on heikentynyt rakentamisen ja tieverkoston kasvamisen vuoksi. Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirissä Tampereen ympäryskuntien metsästysseuroista joka neljäs seura kärsii metsästysalueidensa heikentymisestä. Näyttäisi siltä, että metsästysalueet vähenevät voimakkaasti kasvukeskuksien ympäristössä. Tulokset ovat hälyttäviä, sillä aikajänne muutoksien tarkastelun suhteen oli tässä tutkimuksessa vain viisi vuotta.
V
Metsästysalueiden pirstoutuminen ja asutuksen leviäminen vaikeuttaa metsästyksen käytännön järjestelyä jo laajoilla alueilla taajamien läheisyydessä. Kyyhkyjahdin järjestelyt käynnissä Pornaisten keskustaajaman läheisyydessä.
Pirstoutuminen keskeinen ongelma
Toinen karttatarkastelun avulla tehty tutkimus maankäytön vaikutuksesta metsästyskelpoisten alueiden määrään osoitti, että metsästysmaat ovat kutistuneet 30- 40 vuoden aikana. Kolmelle alueelle, Varsinais-Suomeen, Keski-Suomeen ja Kainuuseen kohdennettu tarkastelu kertoi, että suurin kutistuminen metsästysmaiden osalta on tapahtunut Varsinais-Suomessa. Myös Keski-Suomessa tapahtunut metsästyskelpoisuuden väheneminen (-7,9 %) on lähellä Varsinais-Suomen tasoa ( -9,3%). Kainuussa tapahtuneet muutokset ovat jääneet vaisummiksi (-2,8 %). Jos prosentit muutetaan pinta-alaksi, tarkoittaa se, että Varsinais-Suomi olisi menettänyt metsästyskelpoista aluetta noin 80 000 hehtaaria. Metsästyskelpoisilla alueilla tarkoitetaan alueita, joissa metsästys lain puitteissa on mahdollista, vaikka alueet eivät välttämättä olisikaan metsästyskäytössä. Yhdeksään peruskarttapariin perustuva tutkimus on kuitenkin pieni otos alueiden maankäytön muuttumisesta ja siksi tuloksiin tuleekin suhtautua tietyllä varovaisuudella. Tulokset ovat suuntaa antavia. Saatujen tuloksien mukaan metsästyskelpoista aluetta pinta-alasta oli 1990-luvun
loppupuolella Varsinais-Suomessa 69 %, Keski-Suomessa 78 % ja Kainuussa 92 %. Eri maankäyttöluokkien suhteen metsästyskelpoisuus väheni prosentuaalisesti eniten vesialueilla. Maatalouden mailla muutos oli yleisesti myös hieman voimakkaampaa kuin metsämailla. Kokonaisuudessaan metsästyskelpoisuus väheni kaikilla kartoilla 0,3-17,1 % välillä 40 vuoden aikana. Erityisen merkille pantavaa kaikissa tutkimusalueisiin liitettävissä kunnissa on asukasmäärän putoaminen 1960-luvulta nykyaikaan 11-47 % välillä. Vaikka asukasmäärä on pudonnut, niin silti metsästyskelpoisuus on laskenut näillä alueilla. Metsästysmaan kutistumisilmiötä ei voi kuitenkaan tarkastella pelkän pinta-alan vähenemisen kautta, sillä keskeinen ongelma on myös laajempien alueiden pirstoutuminen pieniin osiin. Kun metsästysalue ajan saatossa pirstoutuu pieniin metsä- tai peltosaarekkeisiin, saattaa niiden metsästyskäyttö loppua jopa kokonaan yleisen mielipiteenkin vuoksi. Näin on käynyt myös joillakin sorsastuspaikoilla, joissa mökkikansan vastustus vesilinnusta kohtaan on saanut aikaan täysrauhoituksen.
remmin, tulisi maankäyttöä edelleen tiivistää ja yhtenäistää. Hajarakentamisen aiheuttamaa alueita pirstovaa vaikutusta tulisi välttää, sillä yhtenäisten alueiden säilyttäminen kokonaisuuksina on tärkeää. Kaksikaistaisten moottoriteiden rakentamisessa uusien tielinjauksien tekoa vanhojen rinnalle tulisi välttää. Kesämökkien rakentamisesta pitäisi suosia rantojen nykyistä tiiviimpää käyttöä ja muiden rantojen käytön rajoittamista.
Tulevaisuuteen on mahdollista vaikuttaa
Keskustelu metsästysmaiden kutistumisesta ja pirstoutumisesta on ollut melko vähäistä. Onko metsästäjäkunta hiljaa hyväksynyt tapahtuvan kehityksen? Luultavaa on myös se, että monilla alueilla metsästysalueiden väheneminen voi tapahtua niin hitaasti, että ongelmaa ei edes juuri tiedosteta. Aina silloin tällöin johonkin saarekkeeseen tai järven rantaan nousee talo tai kesämökki, joka pirstoo ja tekee ympäristön metsästyskelvottomaksi. Metsästyslainsäädännön mukaanhan aseiden käyttö alle 150 metrin etäisyydellä asutusta talosta on kielletty ilman omistajan tai haltijan lupaa. Näkisin, että tulevaisuudessa metsästäjien tulisi ryhdistäytyä ja osallistua enemmän alueiden maankäytön suunnitteluun ja kaavojen laatimiseen sekä politiikkaan, jotta maankäytön haitallisia vaikutuksia metsästyksen kannalta saadaan vähennettyä. Tähän on hyviä mahdollisuuksia jokaisella kuntalaisella, sillä vuosituhannen alussa voimaanastuneessa maankäyttö- ja rakennuslaissa kuntalaisten osallistumista ympäristöään koskevaan päätöksentekoon parannettiin. Vaikuttamismahdollisuuksien pohtiminen on tärkeää varsinkin metsästysseuran tasolla. Metsästysmahdollisuuksien säilymisen lisäksi metsästäjäkunta voi oleellisesti vaikuttaa myös ainutlaatuisen luontomme ja riistakantojemme elinympäristöjen parempaan huomioonottamiseen maankäytön suunnittelussa. G
Metsästäjä 2 / 2007 11
Tiivistä ja yhtenäistä rakentamista
Molempien tutkimuksien tulokset kertovat karua kieltä metsästysmaiden kutistumisesta. Huolestuneita metsästäjiä on paljon. Tulevaisuudessa metsästysalueet tulevatkin vähenemään ja pirstoutumaan varsinkin kasvukeskuksien ympäristössä. Autioituvilla syrjäseuduilla tilanne voi helpottua väestön muuttoliikkeen ansiosta. Toisaalta taas runsasvesistöisillä alueilla vapaa-ajanasuntojen määrän jatkuvan kasvun myötä metsästysmaat jatkavat kutistumistaan. Ongelmana maankäytön suunnittelussa on yleisesti ollut sen lyhytjännitteisyys sekä asunto- ja liikennekeskeisyys. Mikäli meidän yhteiskunnassa halutaan huomioida 300 000 metsästäjän sekä luonnon etu nykyistä pa-
Marko Svensberg
12
Metsästäjä 2 / 2007
Metsästäjä 2 / 2007
13
18. riistapäivät Jyväskylässä
Riista, metsästäjä ja tutkimus
Metsästyksestä ja riistanhoidosta ovat kiinnostuneet yhä useammat tahot yhteiskunnassamme. Toisaalta metsästys ja sen taitaja metsästäjä hyväksytään nykyään tärkeänä yhteiskunnan toimintana ja toimijana.
J
yväskylässä 23-24.1.2007 pidetyillä riistapäivillä, riistan, metsästäjän ja riistantutkimuksen haasteista, mahdollisuuksista, mutta myös uhka- ja riskitekijöistä saatiin tuoretta tietoa. Järjestelyistä vastasi Riistantutkimuksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön ohella tällä kertaa Keski-Suomen riistanhoitopiiri. Päivien esitelmät antoivat aihetta pohdiskeluun, joka varmaan jatkui monen osallistujan kohdalla kotimatkalla. Päivät olivat taas kerran onnistuneet.
Riista ja metsästys muutosten kourissa
Riistapäivien ohjelma koostui kolmitahoisesta kokonaisuudesta riistasta, metsästäjästä ja tutkimuksesta jossa aiheet ovat tietysti monella tavoin sidoksissa toisiinsa. Riistakantojen metsästystä koskevan aihealueen alla käsiteltiin metsästystä usealtakin kantilta: niin teoreettisesti kuin lajeittain hanhista metsäkanalintuihin. Samaa aihetta käsiteltiin myös esitelmissä, joissa käsiteltiin Ruotsin riekonmetsästystä sekä kotimaan karhukannan verotusta ja hirvenmetsästystä.
14 Metsästäjä 2 / 2007
Esa Ranta totesi teoreettisessa osiossaan, että metsästyksellä on kiistattomasti vaikutus riistaeläinkantojen kehitykseen, joka voitiin osoittaa aikasarjamallien avulla. Hirven kohdalla metsästys säätelee täydellisesti hirvikannan kehitystä. Kuitenkin tällainen tilanne on herkkä sille, että kaatolupamäärät poikkeavat halutusta tavoitteesta. Kanalinnuilla metsästys vaikuttaa kantoihin osassa maata, kuitenkin kanalinnuilla luontainen kuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin metsästyskuolleisuus. Kettu on jänikselle merkittävä peto. Metsästys vaikuttaa jäniksen kannanvaihteluihin suuressa osassa maata, mutta ketulla vain Lapissa ja Pohjanmaalla. Jäniksen runsaudenvaihtelut näkyvät sitä saalistavan kettukannan nousuissa ja laskuissa Lapissa ja maan lounaisosissa.
Yksityisiltä ja valtion mailta saadaan suunnilleen sama määrä kanalintuja pinta-alaa kohti.
Veli-Matti Väänänen ja Einari Väyrynen ovat havainneet, että hanhenmetsästyksen suosio on kasvanut ennen muuta meri- ja kanadanhanhen voimakkaan runsastumisen vuoksi. Näiden kahden hanhilajin saalis muodostuu oman pesivän kannan linnuista. Metsähanhen kohdalla suomalaiset hanhimiehet saavat saaliiksi myös Venäjältä Suomen kautta muuttavia hanhia. Lapissa ja Pohjanmaalla pesivistä metsähanhista valtaosa ammutaan Suomessa. Metsähanhisaaliin vuosittaiset suuret erot johtuvat osaltaan itäisten hanhien muuttoajan säistä. Suomen ulkopuolelta tulevat hanhet joutuvat pysähtymään joinakin vuosina tuulten ja sateiden vuoksi pidemmäksi aikaa maahamme, jolloin niitä ammutaan runsaasti. Tulevaisuudessa tulisi järjestää kolmen hanhilajin koko Suomea koskeva pesivän kannan ja lisääntymistuloksen seurata. Metsähanhen suojelussa haasteellista on metsähanhikannan säilyttäminen myös levinneisyysalueensa eteläosissa, mikä tietää paikallisen pesivän kannan metsästyksen rajoittamista. Jukka Keränen Kainuun riistanhoitopiiristä esitteli metsäkanalintujen metsästystä kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueilla. Metsäkanalinnustus on Pohjois-Suomessa hyvin suosittua. Metsästyslain 8 pykälän alueella (kuntalaisella metsästysoikeus kotikuntansa valtionmailla) 62 prosenttia kaikista metsästä-
Pentti Vikberg
Metsähanhen kohdalla suomalaiset hanhimiehet saavat saaliiksi myös Venäjältä Suomen kautta muuttavia hanhia.
Metsästys- ja riistanhoitoasioista alkavat metsästäjien ohella olla kiinnostuneita yhä enenevissä määrin myös erilaiset sidosryhmät. Riistanhoitopiirit puolestaan alkavat yhä selvemmin toimia yhteiskunnassa riistahallintoyksikköinä, lupamyöntöviranomaisina.
Riekkokantojen tiheyden arvioinnissa käytetään etäisyysotantaa. Tässä merkitään muistiin havaittu riekko ja linnun etäisyys laskentalinjasta. Tarkka etäisyysmitta on tärkeää. Sen sijaan kaikkia eteen tulevia lintuja ei tarvitse havaita. Aineisto, josta tiheysarvot lasketaan, muodostuu lintujen etäisyysjakaumasta linjaan nähden. Menetelmä on halpa ja sen avulla voidaan helposti selvittää suuren alueen riekkokannan tiheys. Laskennan mukaan metsästyspaine on suuri eteläisellä tunturialueella ja metsästystä on rajoitettu. Nykyisellä ohjeistuksella toteutettu riekonmetsästys ei ole mitattavalla tavalla vaikuttanut Ruotsin riekkokantoihin. Ruotsissa on 10 000 riekonmetsästäjää ja 40 000 60 000 neliökilometriä metsästysaluetta.
Paikoin riekonpyynti saattaa olla niin voimakasta, että kannan kestävän käytön varmistamiseksi on mentävä pyyntirajoituksiin. Ruotsissa on tähän ongelmaan kehitetty toimivia keinoja samalla kun on kehitetty metsästäjien toimesta tehtäviä uusia laskentamenetelmiä.
jistä käy kanalintujahdissa ja lähes kaikki kanalintumiehet saavat myös saalista (80 % osallistujista). Yksityisiltä ja valtion mailta saadaan suunnilleen sama määrä kanalintuja pinta-alaa kohti. Metsäkanalintujen metsästys näyttäisi olevan kestävää näillä ns. vapaan metsästysoikeuden alueilla.
Ruotsilla oma riekkokantojen arviointimenetelmä
Maria Hörnell-Willebrand Ruotsista kertoi, että Ruotsissa on haluttu selvittää, miten suuri on metsästyksen vaikutus ja onko metsästyksellä pitkäaikainen vaikutus riistakantaan. Varsinkin riekonmetsästys on Ruotsissa saanut aikaan keskustelua siitä, että metsästys pienentäisi riekkokantoja niin alas, että se vaikuttaisi tunturialueen koko ekosysteemiin. Tarvitaan luotettavaa tietoa riekkokantojen tiheydestä ja riekkosaaliin määrästä.
Metsästäjä 2 / 2007 15
Metsästäjä, metsästysseura sekä riistahallinto haasteiden edessä
Riistapäivillä todettiin riistantutkimuksen elävän muutoksessa. Riistantutkimukseen on tulossa perinteisen tutkimuksen rinnalle yhä vahvemmin yhteiskuntatieteellinen painotus. Riistanhoitopiiristä maakuntatason toimijana on taas tullut yhä virkamiesmäisempi. Metsästysmaat kutistuvat ja tämä tuntuu metsästysseurojen toiminnassa. Syrjäseutujen paikalliset metsästäjät kohtaavat isältä pojalle "ikiaikaisesti" ja perinteellisesti siirtyneillä metsästysmaillaan täysin vieraita, ulkopuolisia metsästäjiä, jotka eivät juuri päivää sano. Metsästysseurat tuntevat nahoissaan - riistakantojen hoitajina toiminnastaan sosiaalisia paineita. Toiminnasta syntyy ulkopuolisille haittoja, mutta myös aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Tämän päivän Suomessa metsästysseura joutuu yhä useammin ottamaan riistanhoidon tavoitteissaan myös ulkopuoliset huomioon. Pekka Salmi esitteli riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteiskuntatieteellisen riistantutkimuksen teemoja. RKTL:n Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimuksen yksikkö on pohtinut kolmea pääteemaa. Sosioekonomisissa taustoissa kerätään tietoa metsästäjistä samoin kuin suuren yleisön ja eri organisaatioiden suh-
Maria Hörnell-Willebrand Ruotsista esitteli sikäläistä riekkokannan arviointimenetelmää. Esitys oli erittäin vakuuttava ja menetelmä erinomaisen soveltuva laajoilla avoimilla tunturialueilla toteutettavaksi.
Tämän päivän Suomessa metsästysseura joutuu yhä useammin ottamaan riistanhoidon tavoitteissaan huomioon myös ulkopuoliset.
Metsästysseurojen toimintamahdollisuudet vähenevät ja metsästysalueet pirstaloituvat etenkin eteläisten kasvukeskusten läheisyydessä.
tautumisesta metsästyksen ja riistanhoitoon. Teema-aiheessa ristiriidat ja niiden lieventäminen, liikuttaisiin eri tahojen rooleissa ristiriitojen lieventämisen ja ennakoinnin kannalta. Voitaisiin selvittää käsityksiä kiistan syistä ja ratkaisumalleista. Kolmantena aihealueena olisivat instituutiot. Voitaisiin selvittää omistusja käyttöoikeuksia, organisaatioiden toimintaa, suunnittelua ja metsästyspolitiikkaa. Jani Pellikka totesi metsästysseurojen riistanhoidon merkityksen riistakantojen kestävyyteen pohjautuvan 2000 luvulla ennen muuta vapaaehtoisesti tehtäviin riistalaskentoihin ja riistanhoitoon. Keskeisiä toimintatapoja ovat metsästyksen säätely ja riistan elinolojen parantaminen osin ruokinnan, osin elinympäristöjen kunnostuksen avulla. Riistanhoidon ja toiminnan taustalla on usko riistalle kohdistuvasta hyödystä. Riistanhoitoa halutaan korostaa myös osana luonnonhoitoa. Edelleen erilaiset toiminnan rajoitteet, kuten muiden hoitomahdollisuuksien ja hoitokohteiden rajallisuus ohjaavat seurojen riistanhoitoa. Marko Svensberg pystyi osoittamaan, että metsästyskelpoinen alue supistui 40 vuoden aikana kolmella eri tutkimusseudulla. Metsästysalueiden voimakkain kutistuminen ja alueiden pirstoutuminen oli tapahtunut Varsinais-Suomessa. Keski-Suomessa metsästyksen ulkopuolelle siirtyneitä alueita oli suhteessa lähes saman verran. Kainuussa muutokset olivat selvästi vähäisemmät. Tulevaisuudessa metsästysalueet tulevat vähenemään ja pirstoutumaan varsinkin kasvukeskusten ympäristössä. Yhtenä pirstoutumisen estäjänä saattaisi olla kaavoituksen kautta saatava maankäytön nykyistä suurempi tiivistäminen ja yhtenäistäminen. Metsästäjien tulisi olla aktiivisia alueensa maankäytön suunnittelussa. Jukka Purhonen esitteli Keski-Suomen riistanhoitopiiriä muutosten keskiössä. Riistanhoitopiiri on maa- ja metsätalousministeriön suorassa ohjauksessa oleva maakunnallinen organisaatio. Riistanhoitopiirin rooli on nykyisin lupaviranomainen, kun se aikaisemmin oli lausunnonantaja. Lääninhallituksesta ja ministeriöstä on siirtynyt piirien työksi lähes kaikki riistaa koskeva lupahallinto. Riistanhoitopiirin rooli onkin nähtävissä yhteiskunnan muutoksia seuraavana viranomaistahona, joka aktiivisesti vaikuttaa siihen, että riista ja metsästys tulevat asiamukaisesti huomioiduksi päätöksiä tehtäessä.
Loppupäätelmiä
Suomi on poikkeuksellinen maa siinä, että suuressa osassa maata metsästyksen käytännön järjestely on metsästysseuroilla. Tärkeää on, että muuttuvassa maailmassa seurojen toiminnan mahdollisuudet pysyisivät mahdollisimman hyvinä. Metsästäjä toivoisi yhtenäisiä ja asutuksesta ja muusta rakentamisesta vapaina olevia kunnon metsästysmaita, jotka kuitenkin yhä harvinaistuvat. Metsästykselle ja metsästäjälle edessä on enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Riistantutkimus pyrkii entistä enemmän selvittämään yhteiskunnan odotuksia riistatalouden järkevästä ja yhteiskuntaan sopeuttavasta toiminnasta. Toisaalta metsästys ei ole enää vain metsästäjien asia. Tämän ovat kohdanneet myös riistanhoitopiirit tehtäväkuvan voimakkaan muutoksen kautta. Neuvovasta organisaatiosta on tullut entistä selvemmin maatalouden arkipäivään vaikuttava lupaviranomainen. G
16 Metsästäjä 2 / 2007
Maatalouden ympäristötuki 2007-2013
Maatalouden ympäristöohjelma 20072013 säätelee jatkossa viljelijöiden ja peltoriistan elämää. Löytyykö siitä mahdollisuuksia parantaa molempien "elinoloja" samanaikaisesti?
hjelman päätavoitteena on maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen, mutta sillä on myös lukuisia ympäristönhoidon tavoitteita, joista tärkeimpiä ovat maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen ja peltoluonnon monipuolistaminen. Aikaisemmista ohjelmista poiketen nyt korostuu metsästysseurojen rooli luonnonhoidossa: tiettyjä osia ympäristötuesta (kosteikkojen hoito) voivat hakea jatkossa myös rekisteröidyt yhdistykset.
O
Moniosainen ympäristötuki
Ympäristötukijärjestelmään sitoutuminen on vapaaehtoista. Tuki jakautuu perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä erityistukisopimuksiin. Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän on toteuttava kaikkia perustoimenpiteitä. Hän voi valita viljelyyn liittyviä lisätoimenpiteitä, joita toteutetaan myös koko sitoumuskauden ajan. A- ja Btukialueilla lisätoimenpiteitä on valittavana 0-4 ja C-alueella 0-2. Erityistuet on tarkoitettu viljelijöille, jotka haluavat hoitaa tilansa luontokohteita tehokkaammin kuin perus- ja lisätoimenpiteet edellyttävät. Kohteita hoidetaan laaditun suunnitelman mukaisesti ja hoidosta tehdään viisi tai kymmenen vuotta kestävä sopimus.
Piennarta ei ole pakko niittää. Mikäli piennar niitetään, ei niittoa ei tule aloittaa ennen 1.8. Aikarajan tarkoitus on peltoeläimistön lisääntymisen turvaaminen.
artikkelissa asioihin, jotka vaikuttavat eniten peltoriistan elinoloihin.
halutessaan jättää ojan varrelle leveämmänkin pientareen (aina kolmeen metriin saakka) mikäli se on perusteltua tilan vesiensuojelun tai luonnonhoidon kannalta. Piennarta ei tarvitse niittää ellei se uhkaa vesakoitua. Jos piennar niitetään, ei niittoa tule aloittaa ennen 1.8. ellei se ole välttämätöntä rikka-, kasvitauti- tai tuholaistorjunnan takia. Niitetyn kasvillisuuden voi hyödyntää ja rikkakasveja voi torjua erikseen määrätyin ehdoin. Valtaojaa suurempien vesiuomien varrelle on perustettava vähintään keskimäärin kolmen metrin levyinen monivuotisen nurmi-, heinä- ja niittykasvillisuuden peittämä suojakaista, joka on suositeltavaa niittää kerran kasvukauden aikana. Uutta on se, että pientareita voi luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi perustaa myös peruslohkojen reunoille, vaikka siellä ei ojaa olisikaan. Tämä antaa oivat mahdollisuudet luoda lohkojen väliin peltoriistaa hyödyttäviä suoja-alueita. Pientareet lasketaan kuuluvaksi päälohkon tukikelpoiseen pinta-alaan.
Suojakaistat ja -pientareet
Suojakaistojen ja pientareiden tavoitteena on vähentää pelloilta ojiin ja vesistöihin tapahtuvaa ravinteiden tai muiden haitallisten aineiden kulkeutumista ja eroosiota sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista- ja kalataloutta. Valtaojien varsille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä piennar. Viljelijä voi
Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito
Toimenpiteen tavoitteena on lisätä viljelijän tietoja maatilansa monimuotoisuuskohteista ja niiden hoitomahdollisuuksista. Pelloilla sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet on säilytettävä ja tilan luonnon monimuotoisuuskohteista on tehtävä kartoitus toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Tärkeitä kohteita ovat muun muassa purot,
Jarkko Nurmi, Pohjanmaan riistanhoitopiiri
Perustoimenpiteet
Perustoimenpiteisiin liittyy monia määräyksiä viljelysuunnittelusta, lannoitustasoista ja lohkokohtaisesta kirjanpidosta. Niitä ei ole tarpeen esitellä Metsästäjä-lehdessä vaan keskitymme
18 Metsästäjä 2 / 2007
Riistanhoidon kannalta kiinnostavimpia vaihtoehtoja ovat peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja viljelyn monipuolistaminen.
HUOMIO!
Artikkeli perustuu Suomen syksyllä 2006 EU:n komissiolle jättämään esitykseen Manner-Suomen maatalouden kehitysohjelmaksi. Komissio ei ole vielä antanut päätöstään, joten muutokset ovat mahdollisia. Maatalousviranomaiset valmistelevat kuitenkin ohjelman toteuttamista esityksen mukaan.
lähteet, kosteikot, kiviaidat, ladot, puukujanteet, maisemakesannot ja riistapellot.
Lisätoimenpiteet
Perustoimenpiteiden lisäksi viljelijät voivat valita tilallaan toteuttavia lisätoimenpiteitä, joiden määrä vaihtelee tukialueittain. Riistanhoidon kannalta kiinnostavimpia vaihtoehtoja ovat peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja viljelyn monipuolistaminen.
Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus
Valtaojien varsille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä piennar.
Viljelijän on pidettävä vähintään 30 % maatilan ympäristötukikelpoisten peltojen yhteismäärästä kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä tai hyväksytysti kevennetysti muokattuna. Kasvipeitteiset lohkot tulee sijoittaa vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville kohteille. Kasvipeitteisyysehdon täyttävät muun muassa: I monivuotiset viljellyt nurmet ja ruokohelpi I pellolle perustetut suojavyöhykesopimusalat I monivuotiset viherkesannot ja riista- ja maisemakesannot I monivuotiset puutarhakasvit I sänkikesanto sekä viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysruis, ruisvehnä, syysvehnä, spelttivehnä, syysrypsi tai rapsi I keväällä korjattava pellava tai hamppu I tilatukijärjestelmän mukaiset hoidetut viljelemättömät pellot, jos pelto säilytetään nurmipeitteisenä talven yli
Latojen ja kiviaitojen ylläpidolle ja hoidolle voidaan saada korvausta ympäristötuen erityistuesta (sopimus Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä).
Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys on lisätoimenpide, jonka vaatimukset ovat
Metsästäjä 2 / 2007
19
pääpiirteissään samat kuin edellä luetellut, mutta kasvipeitteisyysvaatimus on 50 %. Molemmat toimenpiteet ovat valittavissa vain A- ja B-tukialueilla.
Tärkeimmät tärpit
I Maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluu ympäristötukijärjestelmän lisäksi nyt uusi tukimuoto, niin sanottu "ei tuotannollisten investointien tuki", joka on kohdistettu kosteikkojen kunnostamiseen. Sitä voi saada maksimissaan 4000 euroa ja se on myös rekisteröityjen yhdistysten haettavissa Leader -hankkeiden kautta. Tukea voidaan kuitenkin hakea ensimmäisen kerran vasta vuonna 2008, kun taas erityistukipohjaisia kosteikkohakemuksia voi jättää jo tänä keväänä Riistanhoidosta kiinnostuneiden viljeli- Myös metsästysseurat voivat jatkossa saada ympäjöiden kannattaa silmäillä myös peltojen ristötukea kosteikkojen hoitoon. talviaikainen kasvipeitteisyys-lisätoimenpiteen tarjoamia mahdollisuuksia tilansa talouden- ja luonnonhoidon mahdollisuuksien yhdistämiseksi. Kolmas merkittävä mahdollisuus peltoriistanhoidolle tarjoutuu suojakaistojen ja pientareiden perustamisen kautta. Niitä voidaan nyt perustaa peltolohkon reunoillekin, eikä vain valtaojien varsiin. Suojakaistat ja pientareet ovat hyvinkin kilpailukelpoisia normaaliviljelyyn verrattuna, sillä niiden pinta-ala lasketaan kuuluvaksi päälohkoon ja korvaukset maksetaan päälohkon viljelykasvin mukaan. Tämä luo hyviä mahdollisuuksia parantaa muun muassa peltopyiden elinoloja, sillä kaistoilla ja pientareilla voidaan korvata kadonneiden avo-ojien peltoriistalle tarjoamia suojapaikkoja. Ympäristötukien erityistuista löytyy lisäksi myös mahdollisuus perustaa isojen peltolohkojen keskelle niin sanottuja monimuotoisuuskaistoja, joiden hoidosta maksettava korvaus on kilpailukelpoinen normaaliviljelyn kanssa. Maatalouden ympäristötuen uudet ehdot ohjaavat viljelyä entistä enemmän aktiivisen luonnonhoidon suuntaan. Tulevaisuudessa viljelijän työt tuottavat elintarvikkeiden lisäksi myös luonnon monimuotoisuutta: enemmän niittykasveja, rusakoita, peltopyitä...Aikaansa seuraavan viljelijän kannattaa aistia etukäteen tulevaisuuden henki ja ryhtyä ennakkoluulottomasti valmistautumaan luonnonhoidon rahallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen tilallaan jo nyt.
Ympäristötuen erityistuet
Ympäristötuen erityistukikohteita hoidetaan laaditun suunnitelman mukaisesti ja hoidosta tehdään erityistukisopimus. Viljelijä saa siis korvausta tehostetusta peltoluonnon hoitotyöstään. Riistanhoidon kannalta tärkeimmät erityistukisopimusmuodot ovat: I suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito I monivaikutteisen kosteikon hoito I luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen I luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukainen kotieläintuotanto
Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito
Suojavyöhyke on peltolohkolle perustettu ja hoidettu, monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä, vähintään keskimäärin 15 metriä leveä peltolohko. Se tulee perustaa mieluiten suojaviljaan eikä aluetta saa perustamisen jälkeen muokata, lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineilla. Suojavyöhyke perustetaan puroon tai muuhun vesistöön tai valtaojaan rajoittuville pelloille tai pohjavesialueelle. Kipeimmin suojavyöhykkeitä kaipaavat jyrkät tai kaltevat rantapellot. Kasvusto niitetään kerran vuodessa tai suunnitelmassa määritellyin aikavälein ja kasvimassa on korjattava pois. Sen saa käyttää hyväksi maataloustuotannossa. Suojavyöhykkeellä voi kasvaa pieninä, luontaisina ryhminä kotimaisia luonnonvaraisia pensaita ja lehtipuita. Kasvillisuus ei saa kuitenkaan sulkea viljelymaisemaa ja kohteen hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Sopimuksen kestoaika on 5 tai 10 vuotta ja suojavyöhykkeitä voidaan perustaa A, B ja Ctukialueilla. A ja B-tukialueella suojavyöhykkeen hoidon korvaus on enintään 450 euroa
Aikaisemmista ohjelmista poiketen nyt korostuu metsästysseurojen rooli luonnonhoidossa: tiettyjä osia ympäristötuesta (kosteikkojen hoito) voivat hakea jatkossa myös rekisteröidyt yhdistykset.
Riistapeltojen perustaminen 2007
I Uusi ympäristöohjelma ei tuo suuria muutoksia riistapeltojen perustamiseen verrattuna edelliseen kauteen. Riistapeltoja voidaan perustaa muun muassa kasvipeitteinen kesantonimikkeen alla. Tämä vaihtoehto sopii tiloille, joille on vahvistettu kesannointioikeus. Riistakesannon hoitamisesta saa tilatuen, luonnonhaittakorvauksen ja kasvipeitteisen kesannon ympäristötuen. Riistakesannot on perustettava viimeistään 30.6 vähintään kahden kasvilajin seoksella. Sen saa päättää kesantovuoden jälkeen kevätkylvöllä. Lannoituksessa on noudatettava ympäristötuen ehtoja. Satoa ei saa korjata eikä kuljettaa pois lohkolta, mutta kasvusto voidaan niittää karhelle tai nostaa seipäille, jotta se ei jäisi lumen alle. Ylläkuvattujen kesantojen lisäksi voidaan perustaa monivuotisia viherkesantoja, joiden hoidon tavoitteet ovat vesiensuojelupainotteiset ja ne säilyvät vähintään kaksi kasvukautta samalla lohkolla. Riistapellon voi perustaa myös "hoidettu viljelemätön pelto"-nimikkeen alla, jolloin lohko saa tilatuen ja luonnonhaittakorvauksen.
Vesistöön rajoittuvalle peltolohkolle voidaan perustaa suojavyöhyke, jonka hoidosta saa korvausta ympäristötuen erityistuesta.
20
Metsästäjä 2 / 2007