OSALLISTU JA VAIKUTA! RIISTANHOITOYHDISTYSTEN VUOSIKOKOUKSET MINKIN JÄLJILLE VIERASLAJIN VUOSIKELLO ASEEN KULJETTAMINEN MAASTOSSA LIIKKUVA TALVIERÄILY MITÄ MUKAAN? TEE-SE-ITSE KEINULAUTARAUTA 1/2026 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
Sisältö 26 Metsästäjän testamentti – metsästysmuistojen kohtalo 38 Tee-se-itse: keinulautarauta 49 Hirvieläinluvat haetaan huhtikuussa METSÄSTYS 10 Minkinpyynti – näin onnistut 12 Mitä opimme 300 saalisminkistä 14 Liikkuva talvieräily vaatii valmistautumista 30 Metsästysmatkailu yritysasiakkaan silmin 34 Saariston tyhjentäminen minkeistä 36 Aseen kuljettaminen maastossa moottoriajoneuvolla 38 Tee-se-itse: keinulautarauta 42 Pohjoisesta etelään – Hirvenmetsästyksessä on eroa 44 Hiipien ja haukkuen 50 Kiväärin kohdistaminen ja tilastomatematiikka 54 Hiihtovälineet umpihankeen 56 Äänenvaimennin – metsästyskiväärin perusvaruste 58 Riistareseptit 64 Fiksusti jahdissa RIISTA 16 Vieraslajin vuosikello – minkin jäljille 28 Hirvieläinsaaliin jakaminen suurpetojen kanssa 32 Riistakantojen kehitys ja riistan arvo Ruotsissa 40 Petoyhdyshenkilöiden ja Luken yhteistyötä edistetään AJANKOHTAISET 4 Uutiset 20 Nuorten toimitus 26 ABC-koulutuksesta potkua harrastukseen 46 Metsästäjän testamentti – metsästysmuistojen kohtalo 60 Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Puheenjohtajalta 21 Nuoren kynästä 49 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 48 Koiran kiinnipito velvollisuus ja poikkeukset 49 Hirvieläinluvat haetaan huhtikuussa 60 Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset. Osallistu ja vaikuta! 2 Metsästäjä 1/2026
58 Vuonna 2026 Metsästäjä-lehden lukijoille herkut valmistaa Ari Ruoho 14 Liikkuva talvieräily vaatii valmistautumista Keväällä ilmestyy vain yksi Metsästäjä-lehti Kustannuspaineita ja uudistuksia S uomen riistakeskuksen vuosi käynnistyy tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Olemme joutuneet tekemään kipeän päätöksen lehden ilmestymiskertojen vähentämisestä kuudesta viiteen. Erityisesti postituskulut ovat nousseet huomattavasti, ja siksi keväällä ilmestyy vain yksi Metsästäjä-lehti. Merkittävä osa metsästäjistä on ilmoittanut haluavansa vain digitaalisen lehden. Se helpottaa tilannetta hieman. Tavoitteemme onkin tarjota kaikille metsästäjille mahdollisuus valita ainoastaan digitaalinen lehti. Mutta paperilehteä arvostaa yhä iso joukko. Muutaman vuoden takainen kokeilu, jossa yksi numero julkaistiin pelkästään verkossa, poiki paljon lukijapalautetta. Sen perusteella on selvää, ettei pelkästään digitaalinen julkaiseminen ole oikea tie. Riistakeskuksen verkkosivujen uudistaminen on loppusuoralla. Siinä riista.fija riistainfo.fi-sivustot yhdistyvät, mikä toivottavasti palvelee kaikkia kiinnostuneita entistä paremmin. Erityistä painoa olemme laittaneet riistanhoitoyhdistysten tehtävissä toimivien palvelun parantamiseen. Uusia metsästäjiä ja riistanhoitoyhdistyksiä koskeva vuoden 2026 uudistus on metsästäjätutkinnon sähköistäminen. Vuoden alusta alkaen ennakkoilmoittautuminen tutkintotilaisuuksiin on pakollista, jotta saamme kaikkien uusien tutkinnonsuorittajien tiedot tallennettua kerralla oikein. Näillä ja monilla muilla toimilla varmistamme, että palvelut voidaan tuottaa jatkossakin. Tavoitteena on säilyttää paperilehti saatavilla myös tulevaisuudessa. Jääkö ilmestymiskertojen vähentäminen pysyväksi, riippuu tulevasta kehityksestä. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 1/2026
Nykylainsäädännön mukaisesti viritettyjä pyyntirautoja on suurpetojen käytännössä mahdoton saada tassuihinsa. Nyt on kuitenkin tullut esiin tapaus, jossa karhu on jouduttu lopettamaan Conibear-raudat tassussaan. TeksTi Mikko Toivola kuvaT Tero Salmela A iemmin tulkinnanvaraa saattoi olla, mutta nykyinen lainsäädäntö määrittelee selkeästi, miten pyyntiraudat on suojattava. Vuonna 2021 julkisuuteen nousi useita tapauksia, joissa karhuja havaittiin kulkemassa pyyntiraudat tassun ympärille puristuneina. Useita kärsiviä karhuja jouduttiin lopettamaan. Todennäköisin selitys tapahtumille oli, että nälkäinen karhu oli saanut raudat jalkaansa väärin tai huolimattomasti viritetystä pienpetopyydyksestä. Tuolloin metsästysasetuksen 10 § 1 momentti, joka määritti miten raudat tuli asettaa pyyntiin, oli muotoiltu seuraavasti: ”Riistaeläinten pyydystämisessä saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman. Raudat on huollettava säännöllisesti. Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä KUNNON KOTELO ON TURVA TASSUILLE aiheudu vaaraa ihmisille tai muille kuin pyydystettäville eläimille." Asetus lähti siitä, että vaaraa ei aiheuteta, mutta jätti toteutuksen vahvasti metsästäjän vastuulle. Sen tarkemmin ei myöskään ollut säädetty, että raudat tulisi suojata. Nykylainsäädäntö raamittaa – raudat on suojattava Jos aikaisemmin metsästäjät lähes poikkeuksetta suojasivat raudat rakenteella, joka esti muiden eläinten pääsyn pyydyksen rautoihin. Lainsäätäjä näki kuitenkin tarpeen muotoilla lainsäädännön siten, ettei suojaamiseen jää tulkinnan varaa. Vuonna 2022 voimaan tullut metsästysasetuksen kohta kuuluu seuraavasti: ”Rautoja saa käyttää maalla tai veden päälle sijoitetun rakenteen päällä hillerin, kärpän, näädän ja oravan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Tällöin raudat on sijoitettava suojarakenteen sisälle. Suojarakenteen suuaukon läpimitta saa olla enintään 8 senttimetriä”. On siis metsästysrikoksen arvoinen suoritus, jos raudat on asetettu esimerkiksi näädän pyyntiin ilman kriteerit täyttävää suojakoteloa. Suojakotelon on oltava hyvässä kunnossa ja kunnolla lukittu, koska jos suurpeto tai metsästyskoira päätyy rautakoteloa ronkkimaan, laukeavat raudat lähes varmasti, ennen kuin hyväkuntoinen kotelo hajoaa. Omissa metsästysmuistoissani on tilanne, jossa karhumetsällä päädyin repimään auki Conibeareja, jotka olivat litistäneet karhukoirani kuonon lättänäksi. Syynä oli puronvarren minkkipyydys, josta koira pääsi etsimään syöttikaloja sutaisemalla kannen auki tassullaan. Pidetään tassut ja kuonot suojassa. Rautojen suojakotelon suuaukon läpimitta saa olla enintään 8 senttimetriä. 4 Metsästäjä 1/2026 Uutis t
Tauno Partasesta eräneuvos Tasavallan presidentti on myöntänyt eräneuvoksen arvonimen Tauno Partaselle, Suomen riistakeskuksen hallituksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle. Eräneuvoksen arvonimi on tarkoitettu erätalouden, metsästyksen ja kalastuksen piirissä ansioituneille. Partanen on 13. henkilö, joka saa tämän vuonna 1989 käyttöön otetun arvonimen. Arvonimi on kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus yhteiskunnan hyväksi tehdystä työstä. Partanen on ollut laaja-alaisesti aktiivinen riista-asioissa 1980-luvulta lähtien. Vuonna 1995 hänet valittiin silloisen Pohjois-Savon riistanhoitopiirin johtoon, vuonna 1997 Metsästäjäin keskusjärjestön hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi vuonna 2009. Samana vuonna keskusjärjestön edustajakokouksessa tehtiin kaukonäköinen päätös ryhtyä valmistelemaan Suomen riistakeskuksen perustamista. Päätöksellä varmistettiin, ettei riistahallinto näivety ja jää aluehallinnon uudistuksen jalkoihin. Tämä merkittävä päätös tehtiin yksimielisesti – eikä vähiten Tauno Partasen pitkäjänteisen työn ansiosta. Partanen oli tehtävissään taitava ja tehokas. Kun Suomen riistakeskus perustettiin vuonna Vuonna 2026 Metsästäjä-lehti ilmestyy viisi kertaa Metsästäjä-lehden numerot 2 ja 3, jotka tavallisesti ilmestyvät maaliskuussa ja toukokuussa, yhdistetään. Yhdistelmänumero 2–3 ilmestyy 24. huhtikuuta. Metsästäjä-lehdet 4, 5, ja 6 ilmestyvät totutusti kesällä, syksyllä ja alkutalvesta. Metsästyskortti saapuu tuttuun tapaan numeron 4 mukana heinäkuussa. Muutoksen taustalla ovat jakelukustannusten eli niin sanottujen postimaksujen jatkuvat korotukset viime vuosina. Jakelukustannukset ovat nousseet tasolle, jolla säästötoimenpiteet ovat väistämättömiä. Tilanne on valitettava, mutta toivottavasti väliaikainen. 2011, valtakunnallinen riistaneuvosto esitti maaja metsätalousministeriölle Partasen nimittämistä riistakeskuksen hallituksen puheenjohtajaksi. Sitä tointa hän hoiti ansiokkaasti aina vuoden 2024 loppuun saakka. Tauno Partanen on eräneuvoksen arvonimen ansainnut. Hänen panoksensa nykyisenkaltaisen toimivan riistahallinnon luomiseen on ollut valtava, ja hän on johtajuudellaan saanut toteutumaan monia riistatalouden kehittämistä tukevia strategioita. Hänen työnsä on jättänyt pysyvän jäljen alalle. Eräneuvosjuhlassa maaja metsätalousministeri Sari Essayah luovutti Tauno Partaselle tasavallan presidentin avoimen kirjeen. Lisäksi tilaisuudessa Partaselle luovutettiin Suomen riistakeskuksen suuransiomerkki (kultainen ansiomerkki havujen kera). Riistaruokaa Hurstin itsenäisyyspäivän kansanjuhlassa Joukko metsästäjiä tarjosi kolmannen kerran valkohäntäpeurasta valmistettua riistahernekeittoa Hurstin perinteisessä itsenäisyyspäivän kansanjuhlassa Hakaniemen torilla Helsingissä. Tapahtuma on vuosikymmenten ajan tarjonnut vähävaraisille mahdollisuuden yhteiseen juhlaan, ruokaan ja kohtaamisiin. Soppatykistä jaettiin päivän aikana yli 400 ruoka-annosta. Monelle kävijälle annos oli ensimmäinen kosketus riistaruokaan ja soppaa kehuttiin herkulliseksi. Ruokailun ohessa oli myös luontevaa keskustella riistaruuasta ja metsästyksestä. Tempauksella osoitettiin, miten riistan hyödyntäminen ja metsästäjien vapaaehtoistyö voivat tuoda iloa ja konkreettista tukea sitä eniten tarvitseville. Samalla metsästäjät halusivat lisätä ymmärrystä vastuullisesta metsästyksestä ja kestävästä kotimaisesta riistaruoasta. Tempaus on hieno esimerkki siitä, miten metsästäjät voivat omalla panoksellaan tehdä hyvää ja tuoda harrastustaan esiin myönteisessä valossa. Tämänkaltaisia tekoja olisi hyvä nähdä enemmänkin. AL EK SI LU M M E 5 Metsästäjä 1/2026
Susi, ihminen ja metsä – yhteiselon rajat M arraskuun lopulla hallitus antoi eduskunnalle metsästyslain muutosehdotuksen, joka mahdollisti parhaillaan käynnissä olevan suden kiintiömetsästyksen. Uusi laki tuli voimaan vuoden 2026 alussa, ja metsästys alkoi heti sen jälkeen. Suomen riistakeskus teki esityksen suden kiintiömetsästyksen toteuttamiseksi 16 alueelle. Esityksessä ehdotettiin 100 suden kiintiötä, josta neljäsosa kohdennetiin koirasusialueille. Tämä on askel kohti vastuullista suurpetopolitiikkaa, jossa metsästys on osa ratkaisua, eikä osa ongelmaa. Suomen susikanta on kasvanut nopeasti. Vuoden 2025 lopulla susia arvioitiin olevan jo yli 550 yksilöä, mikä ylittää selvästi suotuisan suojelutason viitearvon. Suden suojelun tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää suotuisa suojelutaso, ei maksimoida yksilömäärää. Hyväksyttävä ja hallittu kannanhoito voi olla tehokkaampi kuin ehdoton rauhoitus. Kun kansalaiset kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia, he ovat valmiimpia hyväksymään suden läsnäolon. Suden asema ei ole vain biologinen kysymys, se on myös kulttuurinen ja poliittinen. Maaseudun ja kaupunkien näkemykset eroavat jyrkästi. Siinä missä toiset näkevät suden symbolina villistä luonnosta, toiset kokevat sen uhkana elinkeinoille ja turvallisuudelle. Suden metsästyksestä ei pidä tehdä ideologista taistelua. Tarvitaan yhteistyötä ja vuoropuhelua metsästäjien, tutkijoiden, viranomaisten ja luontotahojen välillä. Meillä on yhteinen tavoite: elinvoimainen luonto, jossa ihminen ja eläin voivat elää rinnakkain, mutta eivät toistensa kustannuksella. Uusi metsästyslaki ja alueelliset kiintiöt valmisteltiin huolella. Pyrkimys on pitkäjänteiseen ratkaisuun suurpetopolitiikassa etenkin suden osalta. Meidän on kuitenkin varauduttava siihen, että tulevia ratkaisuja tullaan kyseenalaistamaan. Kannanhoidollinen metsästys on osa tasapainoa. Jos se torjutaan, torjutaan samalla mahdollisuus hallittuun rinnakkaiseloon. Uskon vahvasti, että olemme nyt suurpetopolitiikassa vah vemmalla pohjalla kuin aiemmin. JUHANI KUKKONEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Liitä riistakamerasi Oma riistaan Metsästäjän on nyt mahdollista saada riistakameroidensa otokset Oma riista -maastosovellukseen kuvanauhalle tarkasteltavaksi ja kirjata niiden perusteella riistahavaintoja. Toiminto helpottaa metsästäjää, sillä kuvanauhalta on nopeaa ja helppoa selata itseä kiinnostavat kuvat. Oma riistan avulla kuvasi pääsevät osaksi riistatietoa, mikä auttaa metsästäjiä, riistahallintoa ja riistantutkimusta. Tulevaisuuden visiona tekoäly valjastetaan tunnistamaan riistaeläimet Oma riistaan tulleista riistakamerakuvista ja -videoilta. Näin saatavaa aineistoa voitaisiin käyttää osana eläinten populaatiomallinnusta sekä kanta-arvioiden ja rakenteen tutkimusta. Oma riistan kameratoiminnot ovat vain metsästyskortin maksaneiden käytettävissä. MMM erityisavustukset ja määrärahat – haku aukeaa 1.1. Maaja metsätalous ministeriön (MMM) seuraava riistataloutta edistävien erityisavustusten haku on avoinna 1.1.–28.2.2026 haeavustuksia.fi -palvelussa. Avustusta tai määrärahaa voidaan myöntää julkistai yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle tai valtion virastolle tai laitokselle. Yksityishenkilön ei ole mahdollista hakea avustusta, mutta esimerkiksi riistanhoitoyhdistys (rhy) on. Hakemusten toivotaan kohdentuvan teemoihin: 1. Kouluyhteistyö, nuorisotyö, riistatalouden tuntemista ja vastuullisuutta kehittävät hankkeet 2. Riistatiedonkeruu, riistan tutkimus ja riistakonsernin strategiaa tukeva yliopisto yhteistyö ja kannanhoito 3. Vieraspetopyynti ja elinympäristöhankkeet 5. Muut julkisen riistakonsernin strategian mukaiset kehittämishankkeet Hankkeet voivat olla kestoltaan alle vuodesta useampivuotisiin, mutta riistanhoitoyhdistysten saamat avustukset voivat olla kerralla enintään 2-vuotisia. MMM voi sitoutua avustuksen maksamiseen kerrallaan enintään määrärahan käyttöajan puitteissa. Tarkempi hakuilmoitus julkaistaan haeavustuksia.fi -palvelussa. Tiedot hakuilmoituksesta sekä erityisavustusten vakioehdot löytyvät maaja metsätalousministeriön verkkosivuilta (mmm.fi). Riistanhoitoyhdistysten toiminnan kehittäminen MMM:ltä on haettavissa tukea myös rhy:ten ammattimaiselle toiminnanohjaukselle ja rhy:ten yhdistymiseen. Ministeriön tavoitteena on kehittää toiminnanohjaajan tehtävää ammattimaisempaan suuntaan ja sitä kautta suunnata resursseja rhy:ten toiminnan tai useamman rhy:n toiminnan ja yhteistoiminnan kehittämiseen. Rhy:n toiminnan kehittämistä koskeva haku on avoinna haeavustuksia.fi -palvelussa. Kyseessä on jatkuva haku, ja päätöksiä avustuksista voidaan tehdä ympäri vuoden. K lumni Metsästäjä 1/2026 6
Uutis t SUURPETOHAVAINTOJA TASSUUN VUONNA 2025 YLI 67 000 OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ● Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi. Näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi / seurueellesi / luvansaajalle automaattisesti. ● Varmista, että puhelimeesi on päivitetty maastosovelluksen viimeisin versio. Metsästyksen johtaja ja luvansaaja ● Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen lajeittain omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut. Poikkeusluvat ● Hae poikkeusluvat riistalinnuille ja rauhoitetulle linnuille hyvissä ajoin Oma riista -palvelussa. Toiminnanohjaaja ● Valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten. ● Lisää alkaneen toimintavuoden ampumakokeet, tutkinnot, koulutukset ja muut tapahtumat Oma riista -palveluun. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 9.00–15.00, p. 029 431 2001 tai sähköpostilla oma@riista.fi Osana petojen ja pienten hirvieläinten tutkimusta, Luonnonvarakeskus (Luke) pannoittaa ilveksiä Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Etelä-Hämeen alueilla. Pannoituksilla kerätään tietoa ilveksen ravinnonkäytöstä, liikkumisesta ja elinpiirien koosta. Jos loukkuusi menee ilves Loukkuun menneen ilveksen voit antaa mukaan tutkimukseen soittamalla numeroon 029-532 8929. Jos numerosta ei vastata heti, soitetaan sinulle mahdollisimman pian takaisin. Numeroon ei voi jättää viestiä. Ellei loukussa ole lukkoja, laita loukun päälle kunnollinen paino, sillä ilvekset karkaavat loukuista helposti. Peitä loukku pressulla tai muulla peitteellä eläimen rauhoittamiseksi, ja vältä oleskelua sen läheisyydessä, sillä stressaantuneen eläimen nukuttaminen on huomattavan hankalaa. Luke merkitsee ilveksiä harkinnan mukaan, kun ne ovat vähintään 10 kilon painoisia. Emoaan seuraavat pennut ovat tarpeeksi isoja aikaisintaan vuodenvaihteessa, yli kahden pennun pentueissa mahdollisesti vasta myöhemmin. Luke ei pannoita ilveksiä luonnonsuojelualueilla. Hanketta rahoittaa maaja metsätalousministeriö. Luonnonvarakeskus pannoittaa ilveksiä Lounais-Suomessa OIKAISU – ASF-PALKKIOT Edellisen numeron artikkeliin Suomi varautuu – afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa, oli päätynyt vääriä palkkiolukuja. Nykyiset palkkiot ovat: ● Ruokavirasto maksaa ASF-näytteen toimittamisesta lähettäjälle 50 euroa. ● Naaraiden kohtunäytteestä maksetaan lisäksi 100 euroa. ● Ruokaviraston maksamien palkkioiden lisäksi Suomen sikayrittäjät ry maksaa metsästysseuroille toiminta-avustusta 185 euroa jokaisesta lähetetystä näytteestä. Uuden metsästäjän koulutuksia keväällä Oletko 18 vuotta täyttänyt, metsästäjätutkinnon suorittanut ja riistanhoitomaksun maksanut uusi metsästyksen harrastaja? Osallistu koulutukseen! Koulutuksessa käsitellään muun muassa metsästysseuratoimintaa ja riistanhoitoa. Kokonaisuuteen sisältyy metsästysammunnan ABC-koulutus sekä yksi tai useampi metsästyspäivä. Katso ajankohdat, sisällöt, hinnat ja ilmoittautumisohjeet Kuhmoisten riistanhoito yhdistys (yhteistyössä Tampereen rhy:n kanssa) Nokian Seudun ja Tampereen riistanhoitoyhdistykset EE M EL I PE LT O NE N 7 Metsästäjä 1/2026
Talven riistalaskennat käynnissä Riistanisäkkäiden lumijälkilaskennat ovat käynnissä eri puolilla maata. Eteläja Keski-Suomessa riistakolmioilla tehtävät laskennat toteutetaan 15.1.–28.2.2026. Oulun ja Lapin alueella aikaa on 15.1.–15.3. Peltokolmioita lasketaan koko Suomessa 1.1.–28.2. Lumijälkilaskenta tarjoaa pitkään jatkuneen, valtakunnallisesti kattavan aikasarjan riistanisäkäslajien runsauden ja levinneisyyden kehityksestä. Monelle lajille, kuten jäniksille, oraville, ketuille ja näätäeläimille, lumijälkilaskenta on ainoa vuosittain toistettava valtakunnallinen kannanseuranta. Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta, yhtenäistä lumipeitettä, joka paljastaa myös pienimpien nisäkkäiden jäljet. Lumen puute, sen kova rakenne tai hyvin syvä lumikerros voivat estää laskennan tekemisen. Siksi laskenta kannattaa tehdä heti sopivien sääolosuhteiden koittaessa. Lumijälkien laskijat voivat palauttaa tuloksensa kätevästi osoitteessa oma.riistakolmiot.fi. Vastaa minkinpyyntikyselyyn Minkinpyynnin tasosta ja toteutuksesta ei ole juurikaan valtakunnallista tietoa. Kaikille minkinpyytäjille suunnatun kyselyn tavoitteena on selvittää, millaista minkinpyynti on eri puolilla Suomea ja kuinka paljon siihen panostetaan. Sen taustalla on Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen vetämä Helmi-vieraspetohanke. Kyselyn avulla voidaan myös luoda kontakteja innokkaiden minkinpyytäjien ja hankkeen välille. Kyselyyn pääsee vastaamaan oheisen QR-koodin kautta. Vastaaminen vie aikaa noin viisi minuuttia. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 300 euron arvoinen Helmi-vieraspetohankkeen kokoama minkinpyyntipaketti. Kooste tuloksista julkaistaan tulevassa Metsästäjälehden numerossa. TILASTOT TÄHTÄIMESSÄ Metsähanhen alalajeilla on 2020-luvulla ollut erilliset metsästysajat ja -alueet. Elokuisen Pohjois-Suomen kauden on ajateltu kohdistuvan pääasiassa Suomessa pesivään taigametsähanheen ja loka-marraskuisen Kaakkois-Suomen kauden pääasiassa Suomen yli muuttavaan tundrametsähanheen. Metsähanhisaalis POHJOISSUOMI 20.8.-27.8. KAKKOISSUOMI 1.10.-30.11. YHTEENSÄ 2020 25 469 494 2021 40 266 306 2022 38 162 200 2023 95 212 307 2024 126 276 402 2025 87 107 194 Kaikki kuutoset metsään Kaikki kuutoset metsään -hanke kutsuu Suomen kuudesluokkalaiset toiminnalliselle rastiradalle, jossa opitaan luonnosta ja monipuolisesta metsien käytöstä. Vuonna 2026 alkavan suurhankkeen sisällöt tukevat opetussuunnitelmaa ja lasten tekemällä oppimista aidossa ympäristössä. Tavoitteena on tarjota koululaisille metsäsuhdetta vahvistava elämys. Suomen Metsäyhdistyksen ja Suomen 4H-liiton vetämä hanke etsii yhteistyökumppaneita metsäpäivien ja rastien vetäjiksi koko maassa. Tehtävä sopii esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksille ja metsästysseuroille, joille lisätietoa hankkeesta antaa riistakeskuksen Paula Laukkanen: paula.laukkanen@riista.fi tai 029 431 2127. RIISTAKOLMIO Metsäriistan runsauden seurantaan kehitetty menetelmä. Kolmiot ovat pysyviä laskentareittejä, joita vapaaehtoiset metsästäjät ja luontoharrastajat kiertävät vuosittain. Talvilaskennassa kirjataan kaikki laskentalinjojen kanssa risteävät jäljet. PELTOKOLMIOLASKENTA Suunniteltu riistakantojen seurantaan Eteläja Länsi-Suomen pienipiirteisessä maatalousympäristössä, missä metsän, peltojen ja asutuksen mosaiikki luo erityiset olosuhteet monille lajeille. TO PI AS PU UM AL AI NE N VI LM A IS SA KA IN EN 8 Metsästäjä 1/2026 Uutis t
Yhteistyötä ja luottamusta rakentamassa Petoyhdyshenkilöverkosto tuottaa riistahallinnolle kriittisen tärkeää tietoa. Verkoston keräämät suurpetohavainnot ovat edelleen kantojen seurannan ja hallinnon päätöksien perusta. TeksTi Olli Kursula P etoyhdyshenkilöt tekevät korvaamatonta vapaaehtoistyötä. Sen vuoksi on syytä kuunnella herkällä korvalla heiltä tulevia viestejä ja ratkaista esiin nousevat ongelmat yhteistyössä. Petoyhdyshenkilön perustehtävä on vuosikymmenien aikana säilynyt samana, vaikka toimintaympäristö on muuttunut koko ajan haastavammaksi. Suurpetokannat ja havaintomäärät ovat moninkertaistuneet ja kaikkia suurpetolajeja liikkuu lähes koko maassa. Tämä on lisännyt kiinnostusta suurpetohavaintoihin. Lisäksi somessa tieto, niin oikea kuin vääräkin, liikkuu nopeasti ja haastaa petoyhdyshenkilöitä uudella tavalla. YTYKE-hanke on kirkastanut kuvaa kehittämistoimenpiteistä, joilla voimme entistä paremmin tukea petoyhdyshenkilöitä vaativassa tehtävässään ja vahvistaa verkoston toimintaa. Käsissämme on nyt paljon tietoa ja konkreettisia keinoja yhteisymmärryksen ja luottamuksen lisäämiseksi. Luken ja riistakeskuksen yhteistä viestintää petoyhdyshenkilöille pitää lisätä ja samalla tuottaa entistä enemmän heille kohdennettua, helposti hyödynnettävää tietoa suurpedoista. Riistakeskus voi edistää kaivattua paikallistason yhteistyötä kokoamalla aktiivisia petoyhdyshenkilöitä säännölliseen tiedonvaihtoon, johon myös Luke voisi resurssiensa puitteissa osallistua. Matalan kynnyksen yhteydenpito tuttujen toimijoiden kanssa tukee yhteisen tietopohjan jalostumista yhteiseksi ymmärrykseksi. On ilo todeta, että meillä on suuri joukko petoyhdyshenkilöitä, jotka ovat sitoutuneita tehtäväänsä ja halukkaita kehittämään verkoston toimintaa. Tästä on hyvä jatkaa. Tavoitteena on tulevaisuus, jossa kaikki osapuolet voivat aidosti kokea olevansa samassa veneessä – ja ennen kaikkea soutavansa samaan suuntaan. Kiitos kaikille petoyhdyshenkilöille, jotka olette olleet mukana rakentamassa vahvempaa petoyhdyshenkilöverkostoa. Lue lisää Ytyke-hankkeesta ja sen toimenpide-ehdotuksista sivulta 40. Hirvieläinten lupien hakeminen aukeaa 1. huhtikuuta LUE LISÄÄ SIVULTA 49 PE TOY HDYSHENKIL Ö SU UR PET OJEN HAVAI NN OI N TI KOMMENTTI Metsähallituksen lupien hinnat nousivat vuodenvaihteessa Maaja metsätalousministeriö on antanut asetuksen Metsähallituksen metsästysja kalastusluvista tuleville vuosille. Metsästyslupien hintoja vuonna 2026 (vanha hinta suluissa) ● Kanalintulupa, vuorokausi, 22 € (20 €) ● Vesilintuja jänislupa, vuorokausi, 13 € (12 €) ● Pienriistan kausilupa 176 € (160 €) ● Pienriistan kausilupa (ei sisällä kanalintuja), 90 € (76 €) ● Pienpetokausilupa,13 €, (12 €) ● Majavakausilupa, 28 € (25 €) ● Metsäkaurislupa* ajalle 1.9.–15.2., 60 € (uusi lupa) ● Metsäkaurislupa*, vuorokausi, 22 € (uusi lupa) ● Karhunmetsästys, vuorokausi, 22 € (30 €) ● Karhunmetsästys, viikko, 60 € (uusi luvan kesto) ● Karhunmetsästys, kausi, 120 € (60 €) ● Suden tai ilveksen metsästyslupa, 33 € (30 €) *Ministeriön asetuksella valtion alueille perustetiin uusi lupa metsäkauriin pyyntiin. Se tulee käyttöön alueilla, joille on muodostunut metsästettävä kauriskanta. Vuonna 2026 juhlitaan riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyötä Suomen riistakeskus nostaa vuonna 2026 viestinnässään esiin riistanhoitoyhdistyksissä tehtävän laajan ja merkityksellisen vapaaehtoistyön. Teemavuosi toteutetaan yhteistyössä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Tavoitteena on lisätä sekä metsästäjien että suuren yleisön ymmärrystä siitä, kuinka mittavaa ja tärkeää työtä vapaaehtoiset tekevät riistanhoitoyhdistyksissä. Vapaaehtoisten panos on keskeinen osa suomalaista riistahallintoa. 9 Metsästäjä 1/2026
Minkinpyynnissä pääsee hyvin alkuun, kun noudattaa muutamia käytännön pyynnissä opittuja lainalaisuuksia. Nämä vinkit perustuvat kokemuksiini ja havaintoihini minkeistä ja niiden pyydystämisestä 20 vuoden aikana Keski-Suomessa. TeksTi ja kuvaT Lauri Kinnunen K ymmenen vuotta sitten jätin syötit pois ja aloin pyytämään ilman syöttiä pelkällä minkin hajulla. Se oivallus nelinkertaisti vuosittaisen saalismäärän. Viimeiset pari vuotta olen pyytänyt noin 30 hetitappavalla loukulla, joilla saalista on kertynyt samassa ajassa yhteensä 101 minkkiä. Avara loukku pyytää Heti alussa kannattaa valita käyttöön kokeneiden pyytäjien hyväksi havaitsemia loukkumalleja, jotka ovat hetitappavia. Ne antavat vapauden pyytää suurellakin loukkumäärällä, koska pyydyksiä ei tarvitse kokea päivittäin. Aloita pyynti, vaikka vain yhdellä tai kahdella loukulla. Lisää loukkujen määrää innostuksen ja kokemuksen kasvaessa. Minkkiloukussa tärkeintä on, että se on avara, mielellään läpikuljettava ja astinlaukaisimella varustettu. Minkin on vähintään nähtävä loukun lävitse, eikä siellä saa olla sisällä mitään minkkiä pelottavaa, kuten laukaisuviiksiä. Erittäin hyvä molemmista päistä pyytävä loukku on esimerkiksi Ihjäl. Sellaisen voi ostaa valmiina. Jos peukalot eivät ole keskellä kämmentä ja pyydysten rakentaminen onnistuu, vaihtoehtoja tulee lisää. Eräs erinomainen pyydys on keinulautaloukku hetitappavilla raudoilla varustettuna. Toisena itse tehtynä mainittakoon esimerkiksi Doc200 ja muut vastaavanlaiset hetitappavat raudat läpikuljettavaan koteloon asennettuna. Myös perinteiset conibear-tyyliset raudat astinlaukaisimella varustettuna ja läpikuljettavaan koteloon asennettuna pyytävät hyvin. Perinteisiä laukaisuviiksiä minkki aristelee ja niillä conibearien pyyntiteho laskee huomattavasti. Vain keinulautaloukun perässä conibearit toimivat hyvin myös laukaisuviiksillä. Hyödynnä minkin luontainen uteliaisuus Minkki on utelias eläin ja se käy tutkimassa kaikki kolot, joissa haisee toinen minkki. Älä käytä syöttejä, koska pilaantumaan päässyt syötti toimii minkin karkottimena. Sen sijaan hajusta loukut aidolla hajulla minkin hajurauhasia loukun sisäpinnoille ja suuaukolle hankaamalla. Jos sinulla ei alussa ole minkkiä hajustukseen saatavilla, käytä jotain muuta pilaantumatonta hajuhoukutinta. Esimerkiksi riistalintujen höyhenet ja kalaämpärin kalanhajuinen vesi on todettu käytännössä toimiviksi houkuttimiksi. Kuitenkin saatuasi ensimmäisen minkin saaliiksi, hajusta kaikki loukut sillä. Karttaharjoitus kannattaa Tutki pyyntialueesi karttaa ja kartoita loukkujen mahdollisia sijoituspaikkoja. Yleensä parhaiten saalista antavia paikkoja ovat jokiluokan reittivedet ja erityisesti niiden siltojen aluset. Näissä minkin kulku Minkinpyynti – näin onnistut Kelluva lautta, jonka päälle minkinloukku asennetaan, on hyvä ratkaisu siltojen alla, minne ei muuten loukkua saa laitettua. → Tämäntyyliset siltojen aluset reittivesien varrella on syytä pitää raudoitettuna. Läpikuljettavat loukut ovat näissä kohteissa parhaimmillaan. 10 Metsästäjä 1/2026
ohjautuu luontaisesti kapealle kaistalle ja loukku on helppo laittaa oikealle paikalle. Reittivesien varrelta saat saaliiksi sekä reviireilleen asettuneita minkkejä että joen varsia pitkin vaeltavia yksilöitä. Reittivedet ovat keskeisiä minkkien vaeltaessa uusille elinalueille ja siksi samat paikat antavat saalista vuodesta toiseen. Toiseksi parhaita ovat järvien ja lampien väliset purot. Mitä lähempänä järveä tai lampea ollaan, sitä todennäköisemmin minkkejä kulkee. Erityisesti järvestä lähtevän tai järveen laskevan puron suu on hyvä pyyntipaikka. Siinä pyytää sekä järveä kiertäviä että puroa pitkin kulkevia minkkejä. Lankku puron yli ja sen päälle läpikuljettava loukku on aina toimiva viritys. Muita hyviä pyyntipaikkoja ovat muun muassa kapeat salmet järvien välissä ja myös ihan kovarantaiset järven rannat. Kuuntele mökkiläisten ja muiden luonnossa liikkujien havaintoja herkällä korvalla. Välttämättä itse havaintopaikka ei ole paras pyyntipaikka, mutta vinkeistä saat tietoa millä järvillä minkkejä elelee ja voit etsiä lähistöltä sopivan sijoituspaikan loukulle. Havaintojen puute ei tarkoita, etteikö alueella olisi minkkejä. Laji elää hyvin piilottelevaa elämää. Erityisesti talvella havainnot voivat jäädä vähäisiksi, vaikka minkkejä olisi runsaasti. Moni yllättyykin siitä, kuinka paljon niitä todellisuudessa alueella liikkuu. Sijoita loukku minkin kulkureitille Jos minkki näkee loukun, se tulee tutkimaan sitä uteliaana ja aito minkinhaju houkuttaa sen loukkuun sisälle. Loukun naamiointi minkin vuoksi onkin turhaa. Pikemminkin loukku kannattaa sijoittaa minkin kannalta näkyvästi. Tärkeintä on kuitenkin sijoittaa loukku tarkalleen minkin kulkureitille. Jos mahdollista, suosi kovia rantoja, joissa minkin kulku menee suurella todennäköisyydellä lähellä vesirajaa. Käytä hyväksi maastonmuodot, jotka ohjaavat luontaisesti minkin johonkin kapeaan maaston kohtaan. Siltojen aluset, sopivat kallion aluset, suuret kivet tai esimerkiksi jokivarressa oleva vanha myllyrakennus saattaa ohjata minkin liikkeen kapealle kaistalle esteen ja veden välissä. Jos maastonmuodoista ei ole apua, etsi rannasta minkin polku tai päättele sen paikka ennen kuin laitat loukun pyyntiin. Noin viisi senttimetriä leveää minkkien tekemää polkua voi löytyä vesistöjen varsilta. Paikoin ne näkyvät varsin selkeästi. Rantakiviltä ja rantapuiden juuren niskoilta voi löytyä minkkien ulosteita, jotka antavat viitteitä minkkien kulkureiteistä. Tarvittaessa käytä ohjureita Laitoit loukun minkätyyppiseen paikkaan tahansa, aseta se tukevasti paikalleen. Loukku ei saa heilua minkin sinne astuessa! Tukemiseen voi tarvittaessa käyttää kiviä tai puunrungon pätkiä. Ohjuri on kivistä tai kaatuneen puun pätkistä rakennettu vähintään 15–20 senttimetriä korkea ”aita”, joka viettää viistosti vesirajasta loukun suuaukolle. Minkki mieluummin kiertää esteen kuin ylittää sen ja näin se saadaan varmasti ohjattua loukun suuaukolle. Hyödynnä parhaat pyyntiajat Elokuun loppupuolelta talven tuloon asti on hyvää pyyntiaikaa, ja suurimmat saalismäärät saadaan yleensä syyskuussa ja lokakuun alkupuolella. Syyskuussa minkit liikkuvat pitkien matkojen päässä, joten rautojen on syytä olla jatkuvasti vireessä. Loukut kannattaa kokea vähintään viikon välein, jotta saat jo minkin pyytäneet raudat takaisin vireeseen. Talven tullen keskitä pyynti sulapaikoille tai kerää loukut kuivumaan. Maalis-huhtikuussa on toinen hyvä ja sitäkin tärkeämpi sesonki, jolloin rautojen on syytä olla uudestaan pyynnissä. Kaksi viikkoa – raudat uuteen paikkaan Vaikka rautapyynti on passiivista pyyntiä, ole aktiivinen: Siirrä loukku eri paikkaan, jos kahteen viikkoon ei ole saalista tullut. Loukku ei todennäköisesti ole ollut aktiivisella minkkireviirillä tai loukku on asennettu väärin tai väärään paikkaan. Siirtämällä huonosti pyytävät loukut uuteen paikkaan, ehdit pyytämään useammasta paikasta ja saat suurella todennäköisyydellä enemmän minkkejä saaliiksi. Saalis ei lopu Muutaman vuoden ahkeran pyynnin jälkeen saalismäärät tulevat todennäköisesti laskemaan. Tässä vaiheessa on hyvä aika tiedustella esimerkiksi kavereiden kautta, saisiko loukkuja laittaa pyyntiin muillekin alueille. Pidä omalla alueellasi parhaat paikat edelleen raudoitettuna, mutta osan kalustosta voit siirtää väliaikaisesti toisille alueille, jos ja kun lupa siihen heltiää. Hyvässä tapauksessa pääset tekemään lovea minkkikantaan uusille alueille. Parhaassa tapauksessa saat siirrettyä samalla minkinpyynnin innostusta ja tietotaitoa seuraaville pyytäjille! Kirjoittaja on keskisuomalainen metsästäjä. Onnistuneen loukkukierroksen saalis. Minkin rautapyynti onnistuu hyvin myös lasten kanssa. 11 Metsästäjä 1/2026
Muutama vuosi sitten pohdimme aktiivisten rautapyytäjien kesken, mitkä tekijät auttoivat saamaan saaliiksi myös haastavia minkkejä. TeksTi ja kuvaT Jyri Mononen O limme kukin yrittäneet kasvattaa saaliitamme testaamalla muun muassa erilaisia loukkumalleja, hajusteita, oikeaa minkinhajua ja monenmoisia ruokasyöttejä. Olimme rakennelleet loukuillemme ohjureita, ylityssiltoja sekä kelluvia lauttoja. Olimme saaneet pyyntikohteillamme jo minkkikantoja laskemaan, koska suurten saaliiden saanti oli tyrehtynyt ja tuntui vuosi vuodelta vaikeutuvan. Rohkeat ja uteli300 saalisminkkiä – mitä opimme? aimmat oli jo saatu pois ja uudet tulokkaat pyrittiin poistamaan syksyisin. Mutta meillä oli yhteinen näkemys siitä, että emme onnistuneet jallittamaan kaikkia minkkejä. Ryhdyimme keräämään saalisaineistoa, jota kertyi hitaasti. Emme halunneet kerryttää sitä uusilta alueilta, missä pyydettävää – helppoja yksilöitä – löytyisi runsaasti. Kun aineisto kesällä 2025 ylitti 250 minkin rajapyykin, alkoi sen tarkastelu. Nyt julkaisuhetkellä aineistomme on jo yli 300 saalisminkkiä. Syyskuun supersaalis, viimeistely keväällä Määrällisesti minkkisaaliimme keskittyi vuodesta toiseen vahvasti syyskuulle. Tällöin kannattaa pitää ahkerasti rautoja vireessä, koska minkit vaeltavat silloin laajalti. Alkusyksyn tuloksekkaan pyynnin ansiosta pyydettävää ei jää pahasti talveksi. Toinen, riistanhoidollisesti kenties sitäkin tärkeämpi, ajankohta on maalishuhtikuu. Tällöin saalis jää syyskuuta pienemmäksi, mutta on erinomaiset mahdollisuudet saada poistetuiksi reviireilleen jo pysyvästi asettautuneita naarasminkkejä. Yhdenkin sellaisen poissaanti keväällä voi olla ratkaiseva juuri sen oman kosteikon linnuston viihtyvyydelle ja poikastuotolle. Uroksetkin toki haluamme saada vähiin, mutta ne eivät ole niin paikallisia häiriköitä kuin naaraat. Sijainti ratkaisee Tärkein yksittäinen tekijä rautapyynnin onnistumisessa oli pyydyksen sijainti sekä sijoittelutapa. Tähän kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, yritysten ja erehdysten kautta. Tietyt vesistöjen varsien sijainnit pyytävät huomattavasti paremmin kuin satunnaiset kohdat. Hyvilläkin pyyntipaikoilla pieni hienosäätö esimerkiksi loukkujen suunnan suhteen, tai minkkien kulkua suuntaavien ohjureiden hyödyntäminen saattavat moninkertaistaa yksittäisen loukun pyyntitehon. Syötillä vai ilman? Yli puolet minkeistä saatiin loukuilla, joissa ei ollut lainkaan ruokaa syöttinä. Tämä 12 Metsästäjä 1/2026
oli kiinnostava tulos, koska suurempi osa raudoista oli syötitetty kananmunin, tuorein kalasyötein tai erilaisin ruokarakein. Ruuattomat loukut keräsivät suhteessa selvästi paremmin saalista kuin syötitetyt. Ravintosyötittömien loukkujen etu on ainakin se, etteivät ne koskaan ala haista pilaantuneilta. Toimiva kompromissi ovat esimerkiksi tyhjät munankuoret tai pelkät sorsanhöyhenet. Näillä voidaan herätellä minkkien uteliaisuutta pilaamatta loukun vetovoimaa pilaantuvilla aineksilla. Vesillä, joilla minkkikantaa ei ole saatu pyydettyä aivan vähäiseksi, tuore ruoka voi toimia osalle yksilöistä tehokkaana houkuttimena. Erityisesti kaikkein kylmimpään vuodenaikaan. Tämäkin havainto korostaa loukun sijoittelun tärkeyttä: minkit eivät kiinnostu loukuista ruoan vuoksi, vaan uteliaisuus tai pelkkä mahdollisuus oikaista imaisi niitä loukkuun aina astinlaudoille asti. Jos loukku toisinaan pyytää, se on silloin sijoitettu hyvin, eikä silloin kannata muuttaa mitään. Mutta jos se ei pyydä, jotain kannattaa asettelutavassa muuttaa. Hajustamisesta kiinnostava tulos Minkin hajulla hajustaminen on lukuisissa raporteissa maailmalla todettu pyyntitehoa edistäväksi. Me erottelimme aiempia tutkimuksia tarkemmin hajustuksissa käyttämiemme minkkien sukupuolet. Sekä kokonaisilla minkeillä loukkujen sisäpinnat hieroen että rauhasöljyvalmisteita käyttäen saaliit kokemustemme mukaan selvästi kasvoivat. Lopullisen aineiston perusteella yksi kiinnostava tulos oli, että käytettäessä hajusteena urosminkin hajua naaraiden osuus saaliista oli 29 prosenttia. Kun hajusteena oli käytetty naarasminkkiä, naaraiden osuus oli noin 40 prosenttia. Urosminkin haju siis lisäsi saalista, mutta aineiston perusteella tällöin osa naarasminkeistä saattaa jäädä saamatta. Naarasminkin hajun paremmuudesta on jo kauan esitetty sekä Suomessa että maailmalla väitteitä, ja tämä kohtalaisen suuri osaavilta pyytäjiltä kerätty aineisto tukee tätä ajatusta. Arvelemme, että reviiritietoisten naaraiden kohdalla vieraan naaraan haju provosoi hyvällä tavalla ja urosminkin haju saattaa joitain naaraita jopa karkottaa. Suuren urosminkin haju saattaa olla pienemmille lajikumppaneille jopa pelote. Työ jatkuu Aineistoa keräsi useampi osaava rautapyytäjä, ja kiitos kuuluu jokaiselle osallistujalle. Ilman lukuisia kanssanne käytyjä keskusteluja tämä työ ei olisi koskaan päässyt edes alkuun. Tulevaisuudessa julkaisemme lisää havaintoja muun muassa hajustekokeiluista ja uudenlaisista lauttaideoista. Niihin palaamme kuitenkin vain, jos ne osoittautuvat selvästi pyyntituloksia parantaviksi. Lauttakokeiluissamme yksinkertainen ja edullinenkin on osoittautunut toimivaksi. Muoviset kuormalavat kellukkeilla tuottivat saalista sielläkin, missä upottavilta rantaviivoilta pyynti ei onnistunut. Lopuksi lautan sivut tukittiin kasvimassalla, jotta minkin kulku ohjautuu suoraan rautojen läpi. Näin uteliaisuus loukkua kohtaan ei ehdi hiipua. ← ELY-keskuksen ja Suomen riistakeskuksen yhteistyötä Kantelejärvellä, jossa kunnostusten yhteydessä suunnittelimme vartavasten minkinrautoja varten ylityssillan. Sillalta alkoikin heti paukahdella hyvin minkkejä. Saalis syöteittäin ei syöttiä kuivat munankuoret tai pelkät höyhenet kala muna kuivasyötit Saalis kuukausittain yhteensä 2022–2025 120 100 80 60 40 20 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu naaras uros kaikki 13 Metsästäjä 1/2026
Talven liikunnallisesti raskaimmat metsästysmuodot ovat latvalinnustus ja tunturien riekonpyynti, jotka vaativat paljon valmistautumista. TeksTi ja kuvaT Jouni Kantonen T alvisessa erämaassa olosuhteet ovat karut ja ihmisiä tapaa harvoin. Se on yhdistelmä lähes täydellistä hiljaisuutta, käytännössä aina kylmyyttä ja tavatonta kauneutta silloin, kun luonto sitä kauneutta päättää esittää. Toisaalta talvinen metsä tai avotunturi voi olla julma, armoton ja arvaamaton. Se kuitenkin tarjoaa unohtumattoman elämyksen niille, jotka varustautuvat oikein ja osaavat liikkua luonnossa. Erämaassa voi sattua kaikenlaista Avotunturissa kelit voivat vaihtua minuuteissa selkeästä talvisäästä hyytävään lumimyrskyyn. Sama voi tapahtua metsäisessä erämaassakin, mutta puusto toki auttaa tilannetta. Pakkasen, tuulen ja pimeyden yhdistelmä voi muuttaa eräreissun hengenvaaralliseksi, jos perustaidot, varusteet, valmistautuminen tai suunnitelmat eivät ole kunnossa. Onnettomuuksiin kuuluu suksirikkoja, isoja tai pieniä haavoja, uppoamista veteen, pahimmillaan ampumahaavojakin. Eikä eksyminenkään ole aivan tavatonta. Sääolosuhteet muuttuvat jatkuvasti, eikä kaikki teknologiakaan toimi kuten kesällä. Siksi päiväretkille on syytä varustautua jopa vainoharhaisen hyvin. Monet asettavat itselleen liian kovia tavoitteita. On päästävä kiertämän suuri suo metson toivossa tai hiihdettävä pää kolmantena jalkana niille parhaille riekkojen suosimille tunturikoivikoille, vaikka päivä on lyhyt eikä säästä ole varmuutta. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa Talvella varusterikon aiheuttamat riskit ovat huomattavat. Suksi menee yllättäen poikki, puukolla tehdään haava tai kirvellä lyödään huolimattomasti vakavin seurauksin. Ilman kunnollista ensiapupakettia ei korpeen kannata lähteä. Perinteinen ensiapupakkaus on hyvä, mutta sitä on syytä täydentää. Mukana kannattaa olla muun muassa painesiteitä (ns. Israel-side), kiristysside ja haavan ompeluun tarvittavat välineet. Paketin on oltava helposti saatavilla, ja sen sijaiti koko porukan tiedossa. Lisäksi välineitä on myös osattava käyttää. Liikkuva talvieräily vaatii valmistautumista Latvalinnustajan maisema on erilainen. Metsää ja joskus jopa ihmisen rakentamia väyliä, joita voi hyödyntää liikkumisessa. 14 Metsästäjä 1/2026
Onnettomuuden sattuessa yhteys ulkomaailmaan voi ratkaista lopputuloksen, ja siksi tarvitaan kovissakin oloissa toimiva puhelin. Esimerkiksi satelliittipuhelimia voi vuokrata. Muita mukaan otettavia asioita ovat suksen varakärki tai pienet lumikengät. Latvalinnustuksen turvallinen riistalaukaus Yleensä kohde istuu puussa korkealla ja laukaus ammutaan ”yli horisontin”, toisin kuin esimerkiksi hirvijahdissa. Se, että laukaus on vaativa ja ammutaan haastavissa olosuhteissa, ei poista ampujan vastuuta. Ampujan tulee varmistaa laukauksen turvallisuus, vaikka oltaisiin harvaan asutulla alueella. Jos on pienikin epäilys laukauksen turvallisuudesta, se on syytä jättää ampumatta. Kartta ja sen tulkitseminen on latvalinnustajan tärkein työväline. Kartta auttaa pohtimaan, millainen maailma on linnun takana. Totta kai, taustan varmistus on syytä tehdä aina muulloinkin. Hiki tuo ongelmia Paras kylmässä liikkumisesta saamani neuvo on inuiittien viisaus: älä hikoile kylmässä. Tämä yksinkertainen periaate pätee kaikille, jotka liikkuvat talvisessa erämaassa. Millä hikoilua voi estää? Yksinkertaisesti liikkumalla rauhallisesti, ilman kiirettä, pitämällä lyhyitä taukoja ja säätämällä pukeutumista. Vaatetuksen säätäminen onnistuu, jos osaa pukeutua oikein ja käyttää oikeita materiaaleja. Kerroksia voi olla useita, mutta periaatteessa neljäkin riittää. Aluskerros, joka voi olla merinovillaa tai teknistä materiaalia, kunhan se siirtää kosteutta. Välikerrokseen tai -kerroksiin villaa, sillä se on edelleen paras eriste, jopa kosteana. Päällimmäiseksi tietysti kuorikerros. Sen on syytä olla lunta hylkivä, tuulenpitävä, helposti kuivuva ja hengittävä takki tai anorakki hyvällä hupulla. Kalvopuvun jättäisin kotiin. En ole koskaan tavannut hengittävää kalvopukua, ja kalvo usein jäätyy talvioloissa. Puolustusvoimien anorakkimallinen lumipuku on lähes ihanteellinen kuorivaate talvijahtiin. Ihmisen paleltumisherkimmät kohdat ovat kädet, jalat ja pää, koska kylmyys vähentää ääreisverenkiertoa. Hikoilun estäminen auttaa niitäkin pysymään lämpiminä. Käsien, jalkojen ja pään suojaamisessa pätee sama kerrospukeutumisen filosofia: useita kerroksia ja jalkineissa myös irrotettava sisävuori. Taukovaatteet ja nesteytys Kun pysähdytään, elimistö tuottaa vähemmän lämpöä. Tauoille puetaankin untuvatakki, -liivi tai vastaava kevyt, mutta lämmittävä vaate. Jotta keho pystyy ylläpitämään lämmönsäätelyä ja jaksamista kylmissä olosuhteissa, se tarvitsee nestettä. Talvijahdin nesteytys perustuu säännölliseen juomiseen, mielellään siihen, että tankataan lämpimiä juomia säännöllisesti. Vaivalloista, mutta palkitsevaa Talvinen latvalintujahti on eräs pohjoisen metsästyksen klassisista muodoista. Useimmille se antaa paljon enemmän kuin pelkän saaliin. Se on kokemus, jossa yhdistyvät talvisen luonnon hiljaisuus, erätaidot ja historia. Latvalinnustus ei vaadi kaiken taitavaa ↑ Ensiapupakkauksen etsimisessä hukataan aikaa, joka voi pelastaa kaverin hengen. Tässä pakkaus on kiinnitetty repun ulkopuolelle, jossa sen sisältö on helposti saatavilla. ↑ Erämaassa liikkuessa yksi yleisimmistä vakavista vammoista on syvä viilto tai kirveen aiheuttama haava. Paineside on yksi tehokkaimmista ensiapukeinoista runsaan verenvuodon hallinnassa. ↑ Ilmastointiteippi, kumihanskat, tulentekovälineet, otsalamppu ja nippusiteet pelastavat monta tilannetta. → Suksenkärki on pari kertaa pelastanut kirjoittajan rämpimästä metrisessä lumessa kilometrien matkan kämpälle. Ei paina paljoa, mutta auttaa paljon ”eräjormaa”, mutta se vaatii hyvää varustautumista, turvallisuustietoisuutta ja nöyryyttä luonnon edessä. Kaikkein vaativin ympäristö on talvinen avotunturi: metsän suojaa ei ole, tuuli on armoton ja sääolosuhteet voivat muuttua hetkessä. Metsästys avotunturissa vaatii vielä enemmän suunnitelmallisuutta, varusteita ja henkistä kanttiakin. Toisaalta avotunturissa metsästäminen antaa vapauden tunteen, jota ei muualla koe. Avotunturi ei anna anteeksi huolimattomuutta, mutta palkitsee metsästäjän upeilla kokemuksilla. H AN N U HU TT U 15 Metsästäjä 1/2026
Minkin käytös eri vuodenaikoina vaikuttaa merkittävästi sekä sen havaittavuuteen että saaliiksi saamiseen. TeksTi Mikko Toivola kuvaT Jari Niskanen ja Kimmo Rampanen V eden äärellä liikkuva minkki on monelle metsästäjälle vieras pyyntikohde ja harva metsästäjä panostaa sen pyyntiin tosissaan. Panostukselle olisi kysyntää, sillä piilotteleva vieraslaji piinaa vesistöjemme linnustoa. Tammikuussa minkkien elämää määrittää vahvasti se, ovatko vesistöt jäässä vai eivät. Talvella minkki käyttää ravintonaan erityisesti kalaa. Sen vuoksi veteen pääsyn sijainti sanelee sen, missä minkki liikkuu aktiivisesti. Merkkejä minkeistä kannattaakin etsiä vesistöjen sulapaikoista. Minkin pyytäminen keskitalvella ei kuitenkaan ole helppoa. Talvikuukaudet ovat monissa minkinpyynnin ponnistuksissa osoittautuneet vähiten tuottaviksi. Kun minkit liikkuvat paljon jääkannen alla, on hankalaa saada loukut otollisille paikoille. Ylipäätään minkkien jälkiä voi olla vaikea havaita, jos kelit ovat vaihtelevia ja pysyvää lumipeitettä vähän. Paritteluhurmos lisää liikkumista Maalis-huhtikuussa, kiima-ajan ollessa kiivaimmillaan, urokset etsivät elinpiirillään eläviä naaraita. Tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti nuorilla vasta aikuistuneilla uroksilla ei välttämättä ole maaliskuussa lainkaan omaa elinpiiriä. Ne etsivät naaraita hyvinkin laajoilta alueilta vältellen suuria valtauroksia. Urosten väliset tappelut eivät ole tähän aikaan vuodesta harvinaisia, varsinkin jos alueen minkkikanta on tiheä. Tappelut voivat johtaa jopa toisen minkin kuolemaan. Lisääntynyt liikkuminen parantaa ajankohdan minkkisaalista, sillä hyvällä kulkuväylällä sijaitsevalle pyydykselle voi saapua minkkejä kaukaakin. Minkin vuosi – vieraspedon jäljillä Veteen pääsyn sijainti sanelee sen, missä minkki liikkuu aktiivisesti. 16 Metsästäjä 1/2026
Aikuiset naaraat ovat minkkipopulaation paikallisimpia. Saaristomerellä tehdyissä seurannoissa todettiin niiden elävän verraten pienellä, jopa vain muutaman hehtaarin kokoisella alueella. Osa käytti vain yhtä saarta. Urosminkit hyödynsivät keskimäärin neljä kertaa suurempaa aluetta kuin naaraat ja paritteluajan koittaessa elinpiirien laajuuden erot vain korostuvat. Rajua rakkautta Kun minkit kevättalvella etsivät toisiaan, on hajuilla keskeinen merkitys. Minkki merkitsee elinpiirinsä rajaalueita hajumerkein, joita seuraten minkit etsiytyvät toistensa luo. Nämä käyttäytymiskuviot pelaavat loukkupyytäjän pussiin. Runsas määrä hyvin hajustettuja loukkuja voi jallittaa useita kosiomatkalla olevia uroksia. Myös koirapyynnille ajankohta on otollinen: Hyvällä onnella voi löytää sekä uroksen että naaraan saman kiven alta kosiopuuhista. Parittelun yhteydessä urosminkki usein puree naarasta niskaan. Pureminen voi johtaa haavoihin ja myöhemmin valkoisen karvan kasvuun naaraan niskan alueella. Valkoinen karva niskassa onkin yksi vanhemman naaraan hyvistä tuntomerkeistä. Kokoaan suurempi saalistaja Urosminkki on huomattavasti naarasta suurempi. Suuri uros voi olla jopa yli 1,5 kilon painoinen, naaras harvoin saavuttaa edes 800 gramman painoa. Suuren kokonsa vuoksi urosminkit pystyvät tappamaan suurempia saaliseläimiä. Tutkimuksissa urosminkkien on todettu pystyvän erikoistumaan esimerkiksi jäniseläinten tappamiseen. Helmi-vieraspetohankkeessa minkkien on todettu hyödyntävän innokkaasti peltojen keskellä kulkevia veto-ojia, joita pitkin minkit kulkevat alueelta toiselle. Viime vuosina rusakkokannat ovat suorastaan räjähtäneet eteläisessä Suomessa ja tarjoavat monille peltoympäristössä eläville pedoille ravintoa. Niistä voivat hyötyä myös ojissa ja sen reunoilla saalistavat minkkiurokset. Koska urosminkit eivät osallistu jälkeläisten hoitamiseen, ne voivat lintujen lisääntymisaikaan etsiytyä myös kaukaisille kohteille. Kilometrienkin etäisyydellä olevat ruokkilintutai tiiraluodot ovat urosminkkien mahdollisia saalistuskohteita. Jos minkkikanta saadaan alas, vierailujen todennäköisyys laskee ja kaukaisimmat pesimäluodot saavat olla suurella todennäköisyydellä rauhassa. Naaran elinpiirillä linnusto näivettyy Toisin kuin urokset, naarasminkit ovat sidottuja poikasten hoitoon. Ruotsissa minkillä on todettu olevan kes↑ Suurten minkkiurosten on todettu voivan uida kaukanakin sijaitseville lintuluodoille. Kala on minkkinaaraan yleisin ravintokohde. Sen avulla se selviää, vaikka vesilintukannat taantuvat. 17 Metsästäjä 1/2026
kimäärin 3–4 poikasta. Samanlaisia havaintoja on tehty myös Saaristomeren minkkitutkimuksissa 2000-luvun alussa. Poikaset syntyvät yleisimmin toukokuun alkupäivinä ja keskimäärin kuuden viikon pesäpoikasjakson ajan naaraat ovat pakotettuja hyödyntämään pesän lähistön ravintokohteita. Tällöin poikaset ovat täysin riippuvaisia emonsa hoivasta. Tämä on huomioitava pyynnissä, sillä on epäeettistä antaa saaliiksi jääneen emon poikasten nääntyä kuoliaiksi. Touko-kesäkuussa minkin pesän lähialueiden linnusto kokee kovia naaraan hyödyntäessä parhaat lintuapajat. Pitkäaikainen minkkinaaraan elinpiiri myös karkottaa pesiviä lintuja muualle. Mikäli elinpiirin linnusto on ehtynyt, voi opportunismin erikoisosaaja saalistaa myyriä tai muita piennisäkkäitä. Koska minkkinaaraan pesä sijaitsee aina lähellä vettä, on naaraalla lähes poikkeuksetta mahdollisuus turvautua myös kalaravintoon. Minkki ei ole kuitenkaan saukon veroinen uimari ja veden syvyys rajoittaa sen mahdollisuuksia saalistaa. Minkin on myös todettu kalastavan mieluusti tekniikalla, jossa se ensin tarkkailee saalistaan pinnalta. Sameissa vesissä tämä tekniikka toimii huonommin. Rajoituksistaan huolimatta minkin monipuolinen ravintovalikoima mahdollistaa selviytymisen alueella, vaikka lintukannat heikkenisivät. Jos siis haluaa lintujen elpyvän, on hankkiuduttava elinpiirinaaraasta eroon. Minkinpoikia kuin tyhjästä Kesän lopulla elokuussa voi minkkipoikue ilmaantua omalle rantapaikalle kuin tyhjästä. Siinä missä aikuinen, poikasiaan vielä imettävä naaras on arka ja varsin huomaamaton, saattavat uteliaat nuoret minkit näyttäytyä ihmisille. Poikasten kasvatusvaihe, jossa naaras ja poikaset kulkevat välillä porukassa, kestää heinäkuulta aina syyskuulle saakka. Esimerkiksi Helmi-vieraspetohankkeessa ja saariston vieraspetopyynneissä on tehty havaintoja, että alueelle ilmaantuu yllättäen naarasminkki poikasineen. Jos halutaan vaikuttaa minkkikannan kehitykseen tehokkaasti, tämä ajanjakso on erityisen tärkeä. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu laittamalla loukkuja pyyntiin. Herkimmin niihin menevät nuoret poikaset, koska uteliaisuus vie voiton varovaisuudesta ja helppo ravinto voi houkuttaa. Poikasten pyytäminen estää minkkipopulaation levittäytymistä. Esimerkiksi Skotlannissa tehdyissä tutkimuksissa nuoret minkit levittäytyivät kauimmillaan jopa useiden kymmenien kilometrien päähän synnyinalueeltaan. Tutkimukset kertovat kuolleisuuden olevan ensimmäisenä elinvuotena korkeaa, joten tärkeämpää olisi saada pyydykseen itse naaras. Aikuinen naaras on liikkuvimmillaan samoihin aikoihin elo-syyskuussa. Tällöin se myös eksyy helpommin kohteisiin, joissa Herkimmin loukkuihin menevät nuoret poikaset, koska uteliaisuus vie voiton varovaisuudesta. 18 Metsästäjä 1/2026
loukkuja on vireessä. Elo-syyskuu sattuu myös samalle ajanjaksolle, kun tuhannet suomalaiset kesäasukkaat jättävät asumuksensa talviteloille. Tällöin viritetty pyydys voi hyvinkin poimia saaliikseen vaeltelevan naaraan tai levittäytymistaipaleella olevan nuoren minkin. Elinympäristöissä on eroa Talven koittaessa minkit yrittävät varmistaa selviytymisensä. Parhaat elinympäristöt ovat kokeneempien, vanhempien minkkien halussa. Veden läheisyyden lisäksi hyvä minkkielinpiiri kätkee sisäänsä minkille sopivat piilopaikat ja ravintoapajat. Nuorilla minkeillä ei usein ole asiaa parhaille alueille. Hyvän elinpiirin voi saada tassuihinsa lähinnä tappelun tai omistajan kuoleman kautta. Suomessa minkin mahdollisuudet löytää hyviä elinpiirejä ovat valitettavan erinomaiset. Tuhansien järvien maassa vesistöjä riittää. Tämä on huomattu myös Helmi-vieraspetohankkeessa, jossa Järvi-Suomen kohteilta saadaan useimmiten suurimpia minkkisaaliita. Mutta yhä useammin talvisilla sulapaikoilla päivystää minkkejä paremmin vesielämään sopeutunut saukko. On hyvin mahdollista, että lajien välinen kilpailuasetelma kiristyy talvella, varsinkin jos vesistöä on tarjolla rajallisesti tai alueella on vain vähän minkille sopivia piilopaikkoja. Minkkikannan hallinnan kannalta olisi erityisen tärkeää pystyä erottamaan alueet, joilla minkkien lisääntymiselle on parhaat edellytykset. Vaikka minkin elinkaari luonnossa äärimmäisen harvoin yltää yli viiden vuoden, on kokeneilla yksilöillä keskeinen rooli paikallisten populaatioiden ylläpitäjinä. Onnistumalla näiden yksilöiden pyynnissä, voidaan luoda hengähdystaukoja taantuneille vesilinnuillemme. ← Usein havahdutaan ensi kertaa minkin läsnäoloon, kun vanha naaras johdattaa poikueensa pois pesän suojista. → Elokuussa nuoret minkit liikkuvat jo paljon ja pyynti on tuloksellisinta. ↓ Jos samalla talvikalaapajalla päivystää saukko, on minkin syytä olla varuillaan. 19 Metsästäjä 1/2026
Yllätysjahti Metsästys on siitä hieno laji, että metsästystilanteeseen saattaa päätyä ihan yllättäen – kunhan pitää aistit valppaana. TeksTi ja kuvaT Kerttu Korpi O limme viettämässä perheen kanssa loppiaista mökillämme Inarissa. Isä oli lähtenyt aikaisin mökiltä hirvijahtiin, ja me muut vielä heräilimme alkavaan päivään. Hetkeä myöhemmin lähdin kävelemään tietä pitkin noin kilometrin päähän alueelle, jossa on nettiyhteys. Kävellessäni ihailin valkoista maisemaa. Noin puolivälissä matkaa havaitsin poroaidan takana liikettä. Ihan kuin jokin pitkäjalkainen mies olisi kävellyt lumen peittämällä aukealla. Hahmo oli sen verran kaukana, etten pystynyt tunnistamaan sitä. Hetken päästä kuului omituista metallin kilkatusta ja pauketta. Ajattelin, että joku on kelkkailemassa ja äänen olevan peräisin siitä. Paluumatkalla mitään ei enää kuulunut eikä ketään näkynyt. Mökille päästyäni isä oli jo palannut, ja kysyin, oliko hän liikkunut paikan lähistöllä. Isä ei ollut kulkenut siellä päin, ja selitin mitä olin nähnyt ja kuullut. Hän kysyi, kuulostiko ääni siltä, kun jokin eläin yrittää hypätä poroaidan yli. Mietin hetken ja vastasin myöntävästi. Isä jatkoi: voisiko siellä olla hirvi? Ystävät mukaan Ei muuta kuin lähtö takaisin poroaidan laitaan, mistä olin juuri tullut. Isä oli oikeassa – juuri saavuttuamme näimme hirven hyppäävän aidan yli toiselle puolelle ja jolkottavan pakoon. Päätimme, että minä jään aidan viereen passiin ja isä käy juoksujalkaa hakemassa aseen. Kului hetki, ja kuulin puhetta tieltä. Naapurin tytöt kävelivät tiellä mökkiämme kohti. He olivat tulossa tapaamaan minua ja veljeäni. Pysyttelin hiljaa, eivätkä tytöt huomanneet minua. Hyvä niin, vaikka minua harmitti, etten saanut ystäviäni mukaan jännittävään tilanteeseen. Ilokseni tytöt olivat kävelleet isää vastaan, joka oli selittänyt heille tilanteen, ja Lunta ulottui polviin asti, mutta kaunis sää takasi hienon hirvijahdin. ”Pikku pakkanen” antoi lisäpotkua hangessa kahlaamiseen. Nu rten toimitus 20 Metsästäjä 1/2026