Metsästäjä 1 l RHY:t koolla 2014 Suurpetoja ennätysmäärä Ilkka Herola ja Pekka Heikkinen: Urheilijakin virkistyy metsällä
Tässä numerossa l 1 l 2014 Hirvikolareita voidaan ehkäistä s. 52 Ajokoira alttiina sudelle s. 12 3 Pääkirjoitus 4 Suurpetopolitiikkaan korjausliike 8 Suurpetoja enemmän kuin sataan vuoteen 10 Puheenjohtajalta 12 Miksi susi tappaa koiria 15 Ministeriön kuulumisia 16 Urheilijat rentoutuvat metsällä 18 Napapiirin tuntumassa 22 Riekonpyytäjä tunturissa 26 Valkohäntäpeuran historia, osa 1 29 Metsästäjä-lehti 50 vuotta sitten 30 Taigametsähanhen metsästykseen maakiintiöitä 33 Merkillisiä tapahtumia 34 Metsästäjätutkinto uudistuu 35 Mukana metsästäjäkurssilla 36 Joustava koulutuspolku työn alla 2 l Metsästäjä 1 l 2014 Suomi jahtimaana tanskalaisittain s. 18 Villiturkikset vaatteiksi s. 42 37 Kysymyksiä aloittelijalta 37 Ajankohtaista 40 Lajiesittelyssä kettu 41 Niksinurkka 42 Luonnonturkikset hyötykäyttöön 44 Áigeguovdilis ságat sámegillii 46 Hygieniakoulutusta metsästäjille 48 Riistaruoalla riittää kysyntää 50 Suurpetonäyte tutkittavana 52 Hirvikolareista uutta tietoa 54 Riistanhoitoyhdistykset yhdistyivät 56 Rhy-kokouskutsut 60 Junnupalsta 78 Kaupantekoa 80 Osoitteet
Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Metsästäjät ovat erilaisia Suomessa on noin 380 000 metsästäjää. On, jos lähteenä käytetään metsästäjärekisteriin kirjattua henkilöiden määrää. Lähes neljälläsadalla tuhannella suomalaisella on siis oikeus saada käteensä metsästyskortti maksamalla vuotuinen riistanhoitomaksu. Oikeuden saa suoritettuaan metsästäjätutkinnon ja se säilyy, jos maksaa maksunsa vähintään joka viides vuosi. Noin 70 000 metsästäjää jättää kuitenkin vuosittain riistanhoitomaksunsa maksamatta. Noin 310 000 maksaa, mutta heistäkin noin satatuhatta ei käy metsällä. Aktiivisia metsästäjiä on maassamme siis runsas 210 000. Aktiivisella tarkoitetaan sitä, että metsästää vähintään kerran vuodessa. Metsästyksen suurkuluttajajoukko on arvioitu noin 50 000 henkilön suuruiseksi. Aktiivisina ja osaavina he saavat valtaosan koko maan vuotuisesta riistasaalista. Osapuilleen samansuuruinen on metsästyksen hallinnointiin osallistuva joukko; he vetävät johtotehtävissä tai erilaisissa toimissa maamme 4 700 metsästysseuraa tai metsästysseuruetta ja kolmeasataa riistanhoitoyhdistystä. Näiden ääripäiden väliin jää metsästäjien enemmistö, noin 160 000 harrastajaa. Aktiivisuus vaihtelee yhdestä metsästyspäivästä muutamaan kymmeneen. He osallistuvat rivijäsenenä metsästysseuran toimintaan, käyvät metsällä valtion mailla tai kutsusta vieraana. Harrastus ei ole koko elämä, mutta kuitenkin tärkeä. Kaikki ryhmät ovat tärkeitä asiakasryhmiä Suomen riistakeskukselle ja sen julkaisemalle Metsästäjä-lehdelle. Metsästyksen suurkuluttajat ja seura- ja yhdistystoiminta-aktiivit luovat toiminnallaan ja esimerkillään suomalaisen metsästyskulttuurin ja riistatalouden kokonaiskuvan. He ovat kiinnostu- neita riistatalouden ja riistanhoidon sekä lainsäädännön erityiskysymyksistäkin ja levittävät tietoa edelleen toimintaympäristössään. He hyödyntävät riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseuraorganisaation järjestämää koulutusta ja hankkivat tietoa monista eri tietolähteistä. Metsästäjälehden toimituspolitiikka ja ulkoasu uusittiin vuosi sitten. Koska metsästäjäkuntakin muuttuu, myös lehden aiheet käsittelevät riistataloutta ja metsästystä entistä monipuolisemmin. Mainosten määrä väheni, jutut lyhenivät ja nyt otsikoiden ja johdantotekstien kautta välittyy lukijalle enemmän lyhyitä viestejä kuin aiemmin. Metsästäjälehden sisältö on perinteisesti painottunut aktiivisten harrastajien suuntaan. Nyt pidämme tärkeänä suunnata sisältöä myös ”passiivisille” metsästäjille eli heille, joilla on oikeus metsästää, mutta he eivät metsästä erilaisten syiden takia. Osa heistä on varmasti metsästyksen lopettelijoita, jotka esimerkiksi terveydellisistä syistä enää erälle lähde, mutta haluavat seurata alaa lehden välityksellä. Joukossa on kuitenkin myös suuri joukko niitä, joilla metsästäjätutkinnon jälkeen innostus ei olekaan riittänyt aktiiviasteelle. Aseiden hankinta, ammunnan harjoittelu, metsästysmaille pääsy tai yksinkertaisesti ajan puute on johtanut siihen, että harrastus lepää. Alkaneena vuonna kartoitamme tarkemmin metsälle lähtöä haittaavia kynnyksiä ja ryhdymme tuottamaan kohdennettua tietoa ja innostavaa sisältöä harrastuksen vauhdittamiseksi. Riistatalous ja metsästys luovat hyvinvointia. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni metsästyksestä kiinnostunut suomalainen pääsee mukaan monipuolisesti iloa ja hyötyä tuovaan harrastukseen. Aktiivisesti, mutta itselleen sopivalla tavalla. Metsästäjä 1 l 2014 l 3
Kimmo Pöri Seppo Ronkainen Marja Martikainen Suurpetopolitiikkaan luvataan muutosta Susiasiat ensimmäisenä remonttiin Maa- ja metsätalousministeriön luotsaamaa suurpetopolitiikkaa on arvosteltu kiivaasti. Etenkin susista ja ahmoista on riittänyt taistelua puolesta ja vastaan. Ministeriö halusi saada kattavan ja puolueettoman arvioinnin petopolitiikasta, ja teetti arvioinnin ulkopuolisella asiantuntijaryhmällä. Joulukuussa valmistunut arviointi sisältää myös nipun kehittämisesityksiä. A rviointi valmistui hyvään aikaan,sillä nyt talvella käynnistyy susikannan hoitosuunnitelman päivitys, jonka valmistelussa voidaan ottaa huomioon arvioinnin tuloksia. Ahmakannan hoitosuunnitelmaluonnos puolestaan lähti lausuntokierrokselle vuoden lopulla. Suurpetopolitiikan arvioinnin toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.Työtä tuki laaja ohjausryhmä, jossa äänensä saivat kuu4 l Metsästäjä 1 l 2014 luviin niin eri ministeriöt ja laitokset, maa- ja metsätalouden edustajat, luonnonsuojelijat, metsästäjät kuin poronomistajatkin. Valmis esitys pyrkii kertomaan,mitkä petopolitiikan kipupisteet Suomessa ovat ja mistä ne johtuvat. Arviointi vahvistaa hallinnon monet viimeaikaiset toimet oikeansuuntaiseksi ja vastaavasti se osoittaa ne osa-alueet, joissa ei olla onnistuttu. Ilveksen ja etenkin karhun kohdalla on mennyt paremmin, mutta suden ja ahman kohdalla on selkeästi epäonnistuttu. Hyviä toimia ovat olleet esimerkiksi SRVAtoiminta, alueellisen tutkimusapulaisen rekrytointi Köyliön-Huittisten susireviirille, reaaliaikaisempi susipuhelin sekä tarkennetut lumijälkilaskennat. Huonoa on taas vahinkolupien myöntämisen hankala prosessi, korvausten maksatuksen hitaus,salametsästyksen lisääntyminen ja metsästäjien luottamuspula tutkijoiden työtä kohtaan. Asiat vaikuttavat toisiinsa ja myös monet ulkopuoliset tekijät aiheuttavat sen,että kaikki ei suju kuten suunniteltiin. - Esimerkiksi Tassu on hieno seurantajärjestelmä, mutta sen tehokkuutta ja luotettavuutta syö se, että metsästäjät eivät ilmoita sinne havaintojaan. Epäluottamus aiheuttaa sen,että tutkijoiden tieteellisin menetelmin tekemiä kannanarvioita ei hyväksytä eikä tietoa oteta vastaan. Sensijaan riidellään siitä, kuka omistaa ”oikean tiedon”, sanoo arvioinnin projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä. Lusikkansa soppaan heittää konflikteista elävä media. Susikonflikteja kärjistetään ja ylläpidetään palstoilla, koska ne herättävät yleisössä suuria tunteita ja keskustelua. - Menneet kuusi vuotta ovat olleet dramaattisia susille,niiden kanta on romahtanut.Olemme pyrkineet arvioinnissa kertomaan, mitkä syyt ovat johtaneet tähän. Tavoitteena on ollut kuvata,mihin ollaan menossa jos jatketaan Ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys ovat kuitenkin riippuvuussuhteessa toisiinsa, ja ne kaikki pitäisi ottaa huomioon.
Kimmo Pöri Hannu Huttu nykyisellä tavalla ja millaisia muutoksia olisi syytä tehdä, Pohja-Mykrä kertoo. Asukkaiden näkemys ensimmäiselle sijalle Mari Pohja-Mykrän mukaan EU:n luontodirektiivi ohjaa Suomea tekemään petopolitiikkaansa ekologinen tavoite eli eläinkannan suojelu edellä, ja ohjaamaan kannanhoitoa ylhäältä alaspäin. Kuitenkin ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys riippuvat toisistaan, joten ne kaikki pitäisi ottaa huomioon. Salakaadot ovat viesti siitä, että EU:n luontodirektiivin mukainen tavoite susikannan levittäytymisestä ja lisääntymisestä on asetettu kyseenalaiseksi.Jos sudet koetaan ongelmaksi jollakin alueella, asukkaat eivät hyväksy niitä. Arvioinnissa ei esitetä lukuja siitä, miten monta suurpetoa Suomeen mahtuu. Vanho- - Suurpetopolitiikan haasteena on ollut yhteen sovittaa EU:n luontodirektiivin tiukka sääntely paikallisten ihmisten arkeen. Karhu, ilves sekä susi poronhoitoalueen ulkopuolella ovat luontodirektiivin tiukasti suojelemia lajeja, kertoo kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. - Suden kannanhoidon kohdalla on suuri paine aktiivisiin toimenpiteisiin ja välittömiin korjausliikkeisiin, sanoo arvioinnin projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä. Tavoitteena on ollut kuvata, mihin ollaan menossa jos jatketaan nykyisellä tavalla, ja millaisia muutoksia olisi syytä tehdä. jen kysymysten sijaan arvioinnissa on pyritty löytämään uutta ajattelua. - Määrä riippuu siitä, miten paljon ihmiset kestävät ja hyväksyvät alueellaan susia tai muita suurpetoja. Susikannan hoito on murroksessa.Tavoitteenasettelua täytyy muuttaa niin, että ensin täytyy saavuttaa sosiaalinen kestävyys, Pohja-Mykrä sanoo. Sudet ongelmasta tavoitteiksi Arvioinnissa tehdään myös ehdotuksia siitä, miten suurpetoasioita pitäisi Suomessa vastaisuudessa hoitaa.Sen mukaan tarvitaan mm. alueellisia ja reviirikohtaisia kannanhoitosuunnitelmia, joiden varassa olisi mahdollista toimia.Alhaalta ylöspäin lähtevä toimintatapa rakentaisi omistajuutta suurpedoille,niistä tulisi ongelmien sijasta tavoitteita.Alueellisesti olisi mahdollista miettiä, mitä näille ”meidän susillemme” pitäisi tehdä. - Ihmisten pitää tuntea, että sudet ovat heidän susiaan eli asia, johon voi alueella aidosti vaikuttaa. Jos ihmisellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia oman arkensa hallintaan,otetaan laittomat keinot käyttöön.Tämä johtaa susien salakaatoihin. Rangaistukset eivät auta vaan luottamus, toteaa Pohja-Mykrä. - Paikalliset ihmiset on arvioinnin mukaan nostettava kannanhoidon keskiöön ja keskityttävä heidän osaamiseensa ja asiantuntemukseensa. Vasta kun heidän luottamuksensa on saavutettu,voidaan toteuttaa suunnitelmallista kannanhoitoa, Pohja-Mykrä jatkaa. Omistajuus toisi oikeuksia ja toisaalta suurta vastuuta paikallisille toimijoille. - Kun yhteiskunta antaa työkaluja toimia, suurpedoille voi rakentua asema arvokkaina riistaeläiminä. Viidessä vuodessa susikanta asettuu sille tasolle, jolla se on sosiaalisesti hyväksyttävä, Pohja-Mykrä uskoo. Arvioinnista hyötyä myös EU-työssä Maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvaraosaston osastopäällikkö Juha Ojalan mukana kehitysehdotukset ovat varsin radikaaleja ja kansallisesti perusteltuja. Hänen mukaansa niissä ei kuitenkaan ole riittävästi ymmärretty, miten tarkasti Suomen päätösvalta on sidottuna EU:n tasolla päätettyihin säädöksiin. Ojala uskoo kuitenkin, että arviointi luo hyvän pohjan suurpetopolitiikan jatkuvalle kehittämiselle,ei vain Suomessa vaan myös EU:ssa. Myös ministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio on varovaisen toiveikas. Hän sanoo, että vaikka esityksissä ei olekaan otettu huomioon oikeudellista sääntelyä tai valtion huonoa taloudellista tilaa, nyt on hahmoteltu yksi mahdollinen tulevaisuuden kuva. - Susikannan hoitosuunnitelman päivitystyöhön hyviä avauksia ovat mm. reviiriperusteinen kannanhoito ja kannanhoidollinen metsästys. Ahman hoitosuunnitelman luonnoksessa onkin jo lukuisia arvioinnissa esitettyjä toimenpiteitä mukana. Husu-Kallion mukaan merkittävintä arvioinnissa on se, että se nostaa perustellen ekologisen kestävyyden rinnalle erityisesti sosiaalisen, mutta myös taloudellisen kestävyyden. Ministeriön haasteena on juuri näiden kolmen tekijän tasapainoinen edistäminen. - Arviointi osoittaa, miten monipolvisesta haasteesta suurpetopolitiikassa on kyse ja miten oikeansuuntaiset toimenpiteet väärin mitoitettuna tai väärin viestittynä lisäävät konfliktia.Arvioinnista käy myös ilmi,miten suteen liittyvät ongelmat heijastuvat muihin lajeihin. Suurpetopolitiikassa – erityisesti suden kohdalla – on kuitenkin saatava aikaan muutos. Kansliapäällikön mukaan arviointi on ensimmäinen askel ja tästä työ alkaa. Metsästäjä 1 l 2014 l 5
tIlAA Nyt rAHtIvApAAstI! tEstivOittAJALtA Huippu-uutuus! Blind Max HD Snow Sundridge Igloo Uusi Blind Max hD Snow -lumicamo on talvimetsästäjälle suunniteltu kevyt, täysin vedenpitävä, tuulenpitävä ja hengittävä metsästyspuku. hi-DrYtM -käsittelyn ansiosta pintakangas kuivuu nopeasti. Uutuus kaudelle 2014! Maineikas englantilainen huippumerkki Sundridge! Monipuolinen 2-osainen lämpöpuku talvikalastukseen ja -metsästykseen. Lämpimät, pehmeät ja kestävät materiaalit, 100% vedenpitävä, hengittävä ja tuulenpitävä PU-kalvo. lumicamopuku lämpöpuku tM Blind Max hD SnowtM -lumicamo soveltuu lämpimällä aluspukeutumisella loppusyksyn jahdeista aina kylmiin talvipakkasiin asti. Monipuoliset ominaisuudet: mm. lumilukot lahkeissa. Rain-Stop® -kalvo – erinomainen vedenpitävyys ja hengittävyys. Huippuuutuus! 199€ vain Huippuominaisuudet: takissa mm. neopreeniresorit, fleecevuoratut lämmittelytaskut, isot säilytystaskut. Korkea haalarihousu, säädettävät ja joustavat henkselit, fleecevuoratut lämmittelytaskut jne. Katso koko Sundridge kellunta-asu ja lämpöpuku mallisto verkkokaupasta. * € / kk tai alk. 12 tARJOus NOpEiLLE! 199€ vain * € / kk tai alk. 12 8€ vastaavat 64 kAupAN päälle NopeIlle! alaska Blind Max hD Snow -lumicamolakki. arvo 19,90 € Alaska Lite etu 449 € o€ kAupAN päälle NopeIlle! Lämpimät Master talvirukkaset. arvo 19,90 € läMMIN NeopreeNI tAlvIsAApAs kovAAN käyttööN! neopreeni lämpösaapas Huippu-uutuus! Suunniteltu aktiiviselle talvikalastajalle ja -metsästäjälle, joka arvostaa erinomaista käyttömukavuutta, keveyttä ja suorituskykyä talven ääriolosuhteissa. Erikoislämmin neopreenirakenne sekä kylmyyttä hyvin eristävä pohjarakenne pitävät jalat kuivana ja lämmittävät aina -30° C pakkasiin asti. Lämmin vuorikangas sekä erikoispaksu pohjallinen pitävät jalat lämpiminä myös pitkään seistessä. Soveltuvat kaikkeen aktiiviseen talviulkoiluun. 100 % vedenpitävyys varren yläosaan asti! Koot: 39-47 MAX. -30°C Lämmin 8 mm neopreeni – pakkasenkesto -30° c 100% vedeNpItävyys tAkuu* 100% tyytyväIvyys tAkuu o€ 8 mm neopreeni lämmittää ja siirtää kosteuden pois iholta. 100 % vedenpitävä varren yläosaan asti! Lämmin neopreenivuori – optimaalinen käyttölämpötila-alue -30° – +10° c Materiaali: varren yläosa joustavaa neopreenia, alaosa kengän rakennetta tukevaa luonnonkumiseosta Korkea varsi (38 cm koossa 42). Joustavan varren ansiosta saapas on helppo pukea ja riisua. edistyksellinen footShape™ -leikkaus – huippuhyvä istuvuus. extra-pehmuste akillesjänteelle ja muotoiltu kantakuppi tekninen 3-kerrospohjarakenne takaa optimaalisen kiertojäykkyyden ja vaimennuksen myös pitkillä kävelymatkoilla pitävä urakuviointi, rullaava ja kylmyyttä eristävä extraGrip™ -ulkopohja. Luonnollisempi tuntuma ja joustavuus Kärjessä, kannassa ja sivuilla vahvikekumiseos suojaa ja vahvistaa jalkineen rakennetta vain Huippuuutuus! 99€ 9€ vastaavat 14 etu 50 € *Vedenpitävyystakuu 365 vrk tILauKSet www.retkitukku.fi tai puheLIMItSe p. 040 828 1000 ark klo 9-17 ostA Nyt – MAksA HelMIkuussA! korko 0%
toIMItus 0€! JÄtti- (Tarjous voimassa 28.2.2014 asti) suoMeN suosItuIN testIMeNestyjä! s! MENEstY 99€ fIShfInDer pilkkitutka (tM 19/2013) LYÖMÄtÖN HiNtA! suomen pM pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! Pilkkitutkalla löydät kalaparvet helposti ja nopeasti. Näyttää pohjan muodot, veden syvyyden sekä yksittäiset kalat ja parvet. Pieni koko ja helppo käyttää. vain 199 € * € / kk tai alk. 12 uutuusE KAuDELL 2014! fIShfInDer prO pilkkitutka 0€ Kaikki yli 50 € tilaukset ScOut GuarD SG-550M-8M 179€ kuvAt tI edullIses N A A suor ääN! käNNykk riista- ja valvontakamera * €/kk tai alk. 10 Tarkka 8 megapikselin kamera sekä 30 kpl tehokkaita infrapunaledejä takaavat erinomaisen kuvanlaadun. Ulkoisen tehoantennin ansiosta varma toimivuus heikossakin kentässä. LCD-värinäyttö ja kaukosäädin. Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). Myös laadukas videokuva. Soveltuu hyvin myös valvontakameraksi! suomen pM pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! Huippu-uutuus! Pro-mallissa lisäksi 2-keilaa, suomenkielinen käyttövalikko sekä tarkka värinäyttö! Laske kelluva anturi pilkkireikään ja näet heti onko reiällä kalaa vai ei. ammattipyytäjän paras apuväline! RajaToN KUVIEN LÄHETYS (S-PoSTI) 290 /kk kAMerAN AseNNuspAlvelu vAIN 29,00€ Ventureheat epIc therMaceLL ladattavat lämpöhanskat ladattavat lämpöpohjalliset 5200 mah tARJOus ! NOpEiLLE 149€ vain * €/kk tai alk. 10 tEstivOittAJALÄMpÖsAApAs! tARJOus ! NOpEiLLE 159€ vain 99 € Kehitetty äärimmäisiin olosuhteisiin. Kestävää Timber Wolf -nahkaa. Patentoitu 8-kerros rakenne. Hyvin istuva ja kevyt kenkä vaativaan talvikäyttöön! Koot: 39-48,5 vain 239 € MAX. -70°C 30 päIvää vain 39,90 € 12000 mah pOwer BanK ladattavat maastoakut vain 59,90 € Lataa puhelin, GPS tai muu elektroninen laite kätevästi maastossa, matkoilla tai missä vain. Täydellä akulla lataat puhelimen täyteen 2-3 kertaa (5200 mah) tai 6-7 kertaa (12000 mah). BaffIn cOntrOL MaX talvikengät Power Boots original on aito ja alkuperäinen testivoittaja. Lämmin ja joustava jopa -30 C. Paksu turkisvuori ja pitävä pohja. 100 % vedenpitävyys. Koot: 40-48 vain * €/kk tai alk. 10 A LisÄviRtA EN puHELiME sA! MAAstOs IlMAINeN vAIHtojA pAlAutusoIkeus JÄttis! MENEstY Ä 50 KpL ER ti! –tiLAA HE 950 lm VaLOtehO - 289 m KantaMa SKILhunt S2 DefIer asevalaisinpaketti vain 149€ Markkinoiden tehokkain asevalo erittäin pienessä koossa! Sopii kaikkiin aseisiin. Uusi huipputehokas Cree XM-L2 LED sekä jäähdytysjärjestelmä takaavat uskomattoman valotehon. asennusvalmis paketti. RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
Ilpo Kojola, Katja Holmala ja Samuli Heikkinen, RKTL Suurpetoja enemmän Suurpetojen suojelua tukeva lainsäädäntö on moninkertaistanut karhujen, susien, ahmojen ja ilvesten määrän. RKTL:n kannanarvioinnilla on seurattu petokantojemme 1970-luvulta saakka. S uurten petoeläinten yksilömäärät vähenivät jyrkästi 1800-luvun loppupuolella. Taustalla oli yleisesti hyväksytty hävittämistavoite kotieläinvahinkojen vähentämiseksi ja tavoitteen edellyttämät toimet. Lainsäädäntö alkoi tukea kantojen suojelua 1900-luvun lopulla ja kaikkien neljän lajin yksilömäärät ovat moninkertaistuneet verrattuna tilanteeseen 1970-luvulla, jolloin RKTL aloitti kannanarvioinnin petoyhdyshenkilöiden havaintojen pohjalta. Karhukannan painopiste muuttuu Karhukannan aallonpohja ajoittuu 1960-luvulle, jolloin kannan arvioitiin käyneen alimmillaan 150 yksilössä. Karhujen paluuta auttoivat Itä-Suomessa 1970-luvun alussa tehdyt vapaaehtoiset rauhoituspäätökset. Sen jälkeen karhukanta on kasvanut voimakkaimmin poronhoitoalueen ulkopuolella, missä karhukannan sääntelyyn ei ollut yhtä voimakasta vahinkoperustetta kuin pohjoisimmassa Suomessa. Suomessa talvehtii 1 000 – 1200 ja viettää kesää 1500 – 1600 karhua. Huomattava ero talven ja kesän välillä johtuu siitä, että enemmistö Itä-Suomen uroskarhuista talvehtii Venäjän puolella. Viime vuosina karhukannan kehitystä on leimannut lukumäärän kasvu Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla sekä jonkinasteinen määrien supistuminen Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Poronhoitoalueella kanta painottuu itärajan tuntumaan vahvemmin kuin muualla Suomessa ja on edelleen selvästi urosvoittoisempi kuin etelämpänä. Karhukannan kehitys ja esiintymiskuvan ll 2014 2014 Susikanta vahvistui ja heikkeni Susi oli pitkään poissa säännöllisesti pentueita tuottavana esiintymänä, mutta alkoi runsastua 1990-luvun puolenvälin tienoilla. Suden paluu sallittiin, ja 2000-luvun alussa alkoi näyttää siltä, että tämä nopeasti lisääntyvä ja tehokkaasti uusille alueille levittäytyvä eläin Vähimmäiskanta-arviot 1990-2012 500 1400 SUSI 1200 400 KARHU 1000 300 800 200 600 400 100 200 0 1990 1996 2002 0 1990 2008 500 2500 ILVES 1996 2002 2008 AHMA 400 2000 300 1500 1000 200 500 100 0 1990 88 ll Metsästäjä Metsästäjä 11 muutos on toteuttanut Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2007 julkaisemaa kannanhoitosuunnitelmaa sillä poikkeuksella, että kannan kasvu on jatkunut myös poronhoitoalueella. 1996 2002 2008 0 1990 1996 2002 2008
kuin sataan vuoteen valtaa koko poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen. Talvella 2006/2007 Suomen rajojen sisäpuolella oli 25 perhelaumaa ja kannan kokonaisyksilömäärä 250 - 300 sutta.Ensimmäiset pesinnät länsirannikon tuntumassa tapahtuivat vuosina 2003 ja 2004. Vaikka susikanta taantui talven 2006/2007 jälkeen siinä määrin, ettei vuoden 2005 kannanhoitosuunnitelman tavoite 20 Suomessa vuosittain syntyvästä pentueesta ole toteutunut vuoden 2008 jälkeen, on susien määrä pysynyt moninkertaisena esimerkiksi 1970-lukuun verrattuna. Helmikuussa 2013 susia arvioitiin olleen 125 – 135 yksilöä. Susilaumojen esiintyminen painottuu edelleen Itä-Suomeen, ja siellä Kainuun ja YläKarjalan ja Pohjois-Savon muodostamalle alueelle. Säännölliseksi pesimisalueeksi on viime vuosina muodostunut myös Lounais-Suomi. Varsinais-Suomessa ja Satakunnan eteläosissa elää tällä hetkellä yhteensä noin 20 sutta. Poronhoitoalueen susikanta keskittyy itäisen valtakunnanrajan tuntumaan. Pentuelaumoja on viime vuosina tavattu Suomussalmella,Hyrynsalmella,Kuusamossa ja Savukoskella. Ahmakanta kasvaa Ahma oli 1970- ja 1980-luvulla suurpedoista harvinaisin, mutta on nykyisin sutta runsaslukuisempi Suomessa.Tuoreimman arvion mukaan ahmoja on meillä noin 200 yksilöä. Ahmakannan elpymistä ovat siivittäneet vuonna 1982 voimaan tullut täysrauhoitus sekä 1980- ja 1990-luvulla toteutetut siirtoistutukset. KeskiPohjanmaalla pesivä ahmakanta on paljolti peruja 1990-luvun siirroista. Ahmoista noin puolet elää poronhoito- alueella, missä ne aiheuttavat merkittävät vahingot YläLapissa ja joissakin itäisen poronhoitoalueen paliskunnissa. Pohjois-Lapin ahmat kuuluvat Skandinaaviseen kantaan ja ItäSuomen ahmat Venäjän ja Suomen yhteiseen populaatioon. SUSI KARHU Ilves menestyy Suomen ilveskannan yksilömäärä on noin 25-kertainen verrattuna kannan kokoon 1970-luvun lopulla, jolloin ilveksiä arvioitiin olevan noin 200 yksilön luokkaa. Manner-Euroopassa hajanaiset ILVES ja pienet ilvespopulaatiot eivät ole lähteneet vahvistumaan samoin kuin Suomessa, sillä ilveksiä on meillä enemmän kuin missään muussa Euroopan yhteisön jäsenmaassa. Ilveksen onnistuneen paluun taustalla merkittävimpinä tekijöinä lienevät alkuvaiheessa tapahtunut pitkäkestoinen jälleen levittäytyminen Suomeen Venäjän puolelta vankan ilveskannan alueelta, pitkään pienenä pysynyt metsästysverotus ja erityisesti eteläisessä Suomessa hyvä ravinnonsaatavuus. Ilveskanta painottuu suden tapaan vahvasti poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen. Ilveshavainnot kertoivat pitkään ilveksen esiintymisen painottuvan itäiseen ja keskiseen Suomeen,mutta vuodesta 2010 eteenpäin tällaista painottumista ei tehtyjen havaintojen puolesta nähdä. Viimeaikaiset erillislaskennat ovat tuoneet merkittävää lisätietoa ilveskannan kehitysvai- AHMA heista eri puolilla maata ja osoittaneet, että merkittäviä alueellisia eroja voi esiintyä jopa yksittäisten Suomen riistakeskuksen aluetoimistojen sisällä. Erityisen vahvan ilveskannan alueita ovat viimeaikaisten arvioiden mukaan olleet esimerkiksi Etelä-Häme, Keski-Suomi, Pohjois-Savo ja Varsinais-Suomi.Muutamien vuosien mittaisissa kehitystrendeissä on edelleen nähtävissä vaihtelua alueellista kasvusta tasaantuvaan kantaan sekä paikoin myös lievästi pienentyvään kantaan. Metsästäjä 1 l l 2014 l l 9
Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus Suurpetopolitiikan evaluointi valmistui -odotukset korkealla? Hallitusohjelmaan sisältynyt suurpetopolitiikan evaluointityö valmistui juuri ennen joulua. Raportin on koostanut Helsingin Yliopiston Ruralia Instituutti ministeriön suorittaman kilpailutuksen perusteella, eikä vastaavaa ole aikaisemmin maassamme tehty. Evaluointiraporttia on odotettu mielenkiinnolla monella taholla, eikä vähiten metsästäjien suunnalla. Raportissa esille nousevat keskeisimmät asiat eivät sisällä periaatteessa mitään aivan uusia ja yllättäviä avauksia, vaan asiat ovat olleet enemmän tai vähemmän esillä suurpetoasioihin liittyvässä keskustelussa viime vuosien aikana. Merkittäväksi asian tekee se, että ne ovat nousseet nyt esille riippumattoman, ulkopuolisen tutkimuslaitoksen esityksinä. Ministeriö on todennut, että se on saanut sen, mitä tilasikin, joten odotukset suurpetopolitiikan tuleviin linjauksiin ovat korkealla. Suurpetopolitiikan arviointiraportti toimii erinomaisena taustatietona jo aloitetun sudenhoitosuunnitelman päivityksessä. Raportissa on todettu suurpetopolitiikan viime vuosien onnistumisiksi eri alueilla toteutetut ilveskannan tarkennetut jälkilaskennat, suurriistavirka-aputoiminta, reaaliaikainen susipuhelinpalvelu sekä läntiseen Suomeen rekrytoitu suurriistatutkimuksen kenttähenkilö. Samoin karhu- ja ilveskannan hoidossa ja hallinnoinnissa on onnistuttu kohtuullisesti, vaikka kannat ovat kasvaneet ja levittäytyneet uusille alueille. Yhteistä näiden molempien suurpetojen kohdalla on se, että niiden kohdalla on pystytty toteuttamaan kannanhoidollista metsästystä, joten niillä on ollut selkeästi riistaeläimen status. Sen sijaan suden ja ahman osalta voidaan todeta vain pitkä lista epäonnistumisia. Keskeisimmäksi syyksi näyttäisi nousevan se, että harjoitetun politiikan ytimenä on ollut kantojen suojelu, kun samalla sosiaalinen kestävyys on tyystin jäänyt suojelun jalkoihin. Kaikkien suurpetojen kohdalla 10 l Metsästäjä 1 l 2014 noin 80 % ongelmista ja riskeistä voitiin luokitella sosiaalisiin riskeihin. Susi ja ahma aiheuttavat suuria vahinkoja porotaloudella, kotieläimille ja metsästyskoirille ja samanaikaisesti valtion budjetissa varatut petokorvaukset ovat koko ajan olleet alimitoitettuja. Ahman kohdalla vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntäminen ei ole edes ollut mahdollista ja sudenkin kohdalla Etelä-Suomessa viranomaisen mahdollisuudet lupien myöntämiseen ovat olleet erittäin rajalliset. Suurpetopolitiikan toteuttajana Suomen riistakeskus on joutunut sylkykupin rooliin, kun lupien myöntäjä ei ole voinut ohittaa luontodirektiivin sisältämiä kirjauksia. Lisäksi on päädytty ahman ja suden kohdalla tilanteeseen, jossa sosiaalisen kestävyyden saavuttamattomuus on estämässä myös näiden lajien ekologisen kestävyyden tavoitteen saavuttamisen. On päädytty oravanpyörään, josta on päästävä tavalla tai toisella pois! On aivan selvää, että ylhäältäpäin ohjatulla suurpetopolitiikalla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia, mikäli suurpedoista ei mielletä olevan alueen asukkaille mitään hyötyä, vaan pelkästään sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Tähän johtopäätökseen on päädytty myös muissa maissa, joissa näitä suurpetoja tavataan. Jotta suurpetopolitiikassa onnistuttaisiin, niin keskeisimmäksi näyttäisi nousevan myös tämän selvityksen perusteella, että suurpetoja pitäisi pystyä metsästämään myös kannanhoidollisten lupien perusteella, ja paikalliset ihmiset sitouttamaan tavalla tai toisella kantojen hoitoon mukaan. Sitouttaminen onnistuu vain siirtämällä valtaa ja vastuuta suurpetokantojen hoidosta paikallistasolle. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä uusia avauksia suurpetopolitiikan rintamalla tulemme näkemään. Entiset eväät on kaluttu loppuun, joten niistä ei ole enää apua jatkossa!
UUDEn VERKKOKAUPAn AVAJAISET! Avajaisedut 200 nopeimmalle nyt yli 50 € ostoksesta: ILMAInEn TOIMITUS! ILMAInEn LAhJATUOTE KAUPAn PÄÄLLE! 0€ Reflex hEIJASTInPAnTA arvo 24,90 € 0€ Etujen arvo yhteensä jopa 34,90 € Valio Adax LÄMMITETTÄVÄ KOIRAnKUPPI KOIRAnKOPIn LÄMMITIn Pitää juomaveden sulana myös paukkupakkasilla! Sisäänrakennettu termostaatti pitää veden sopivan lämpöisenä. Tilavuus 2,8 l. Varmista koirasi mukavuus talvipakkasilla! Portaaton lämpötilan säätö, erikoissuojatut lämmityselementit. Mukana seinäkiinnike. 129€ Vain Tracker Exact Bird KOIRATUTKA Suosittu ja helppoköyttöinen tutka pienille koirille. Herkkä paikannus äänija valomerkkeillä. Erittäin kevyt ja pienikokoinen. Vain Bellman & Flint 1900 LUOLATUTKA Tarjous 89€ pl erä! Tarjous 20 k 149€ Vain Legendaarinen koiratutka, jonka toimintavarmuus on taattu! Maksimaalisen kuuluvuuden ansiosta sopii erityisesti ajokoirille ja hirvikoirille. Vain Tarjous 529€ norm. 549 € Laadukkaat ja suositut -KOIRAnRUOAT norm. 199 € Tunnettua valiolaatua jo vuodesta 1995. Erinomaiset ravintoainekoostumukset ja korkeat lihapitoisuudet. Yhdistelmä parhaita raaka-aineita ja lisäravinteita. Kaiken kokoisille ja rotuisille koirille. Tilaa kätevästi netistä tai puhelimella! Tracker Classic + Intello KOIRATUTKA Luolatutkien kuningas! • Täysin digitaalinen • Tarkka etäisyyden näyttö • Uusi tehokkaampi lähetinpanta l erä! Tarjous 50 kp 199€ Vain Kotiintoimitus 0€ Koskee parillisia tilauseriä Lihaa 30 % norm. 449 € Valio Maintenance KOLME VÄRIÄ KOIRAnRUOKA PetSafe s! Avajaistarjou KOIRATARhA 3x3m peille! 50 kpl erä no Vain 549€ Alk. Kotiintoimitus 0€ Ei koske erikoisalueita 19 vain 90 /15kg MYÖS En In EDULL LAVAUS! T TOIMI Toimitusmäärät: Lava 45 säkkiä, rullakko 16 säkkiä ja 2 säkin paketti. Meiltä myös edulliset lava- ja rullakkotoimitukset! TILAUKSET www.koiravaruste.fi TAI PUhELIMELLA p. 0500 176 596 ark klo 8-16
Mari Tikkunen Koiravahinkojen riskiä Koirien kimppuun hyökkäävistä susilaumoista harva on todellisuudessa niin sanottu ongelmalauma. Asiaa pro gradu –työssään Oulun yliopistolle tutkinut Mari Tikkunen havaitsi, että koiriin erikoistuneet laumat voi joiltain osin erottaa käytöksensä perusteella normaalisti toimivista susilaumoista. T ikkunen tarkasteli Pohjois-Karjalan ja Kainuun koiravahinkoja 1990-luvun lopulta vuoteen 2009. Kuntien maaseutusihteereiltä saatua lähes 280 koiravahingon aineistoa verrattiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pantasusista tuona aikana kertyneeseen paikannustietoon. Vahingot kasvoivat selvästi 2000-luvulla seuraten susikannan kasvua. Susia oli eniten vuonna 2006, yli 250. Silloin myös koiravahinkojen määrä kipusi Suomessa reiluun viiteenkymmeneen. Susikanta oli koko 2000-luvun keskittynyt vahvasti Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan.Pohjois-Karjalassa vahinkoja tapahtui 2000-luvulla yli kaksisataa. Kainuussa sudet tappoivat tai vahingoittivat reilua seitsemääkymmentä koiraa.Vahinkoja aiheutti Kainuussa eniten eräs kuhmolainen lauma,joka hyökkäsi koirien kimppuun muutaman vuoden aikana 2000-luvun alussa 27 kertaa. Lauman alfauros poistui reviiriltä ennen vahinkojen alkamista, mikä saattaa olla syynä runsaaseen koiravahinkojen määrään. Ongelmalaumat saalistavat koiria Kuhmon lauma erosi muista laumoista siinä, että se söi tappamiaan koiria useammin kuin muut laumat.Muilla reviireillä koiria raadeltiin Mari Tikkunen on tuonut tutkimuksellaan lisävalaistusta siihen, millaisissa tilanteissa sudet käyvät koirien kimppuun. Ilpo Kojola, RKTL Susi ja koirametsästäjä - voidaanko konfliktia lieventää? Syitä susien aiheuttamiin metsästyskoirien menetyksiin on tutkittu maailmalla varsin vähän. Aihepiiristä julkaistu tieteellinen tutkimus on keskittynyt Suomeen ja Ruotsiin. 12 l Metsästäjä 1 l 2014 Ilpo Kojola S uden ja metsästäjän välillä on vaikea ristiriita, sillä sudet tappavat metsästyskoiria. Käymällä koiran kimppuun susi kohtelee koiraa kuten pienempiä villejä koiraelämiä, esimerkiksi kojootteja tai sakaaleja tai sen omaan klaaniin kuulumatonta toista sutta. Sudet ovat yksilöllisiä taipumuksissaan käydä koiran kimppuun,mutta erojen taustalla olevat tekijät tunnetaan huonosti. Ongelmaa on joka tapauksessa vaikea lieventää ilman valikoivaa susien pyyntiä. Osa susista ei koiriin koske. Tällainen oli mm. Sonkajärven alfauros Uura.
voi ennustaa ja syötiin lähes yhtä paljon. Näyttääkin siltä, että ongelmalaumoille koira on saalista, eikä niinkään kilpailija. Kuhmon lauman aiheuttamat vahingot tapahtuivat suurimmaksi osaksi samoilla paikoilla kuin aiemmin. Paikka määriteltiin samaksi, jos hyökkäys tapahtui kuuden kilometrin säteellä edellisestä hyökkäyspaikasta saman tai seuraavan vuoden aikana. Pohjois-Karjalassa hyökkäyksistä vain neljä prosenttia tapahtui samoilla alueilla, kun sen sijaan Kainuussa hyökkäyspaikka oli sama yli 40 prosentissa vahingoista. Reilusti yli puolet näistä hyökkäyksistä sattui niin sanotusti koiriin erikoistuneen kuhmolaisen lauman reviirillä. Myös Amerikassa, Skandinaviassa ja Suomessa aiemmin tehdyt tutkimukset ovat paljastaneet ajallisesti ja alueellisesti kasaantuneita hyökkäyksiä. Sudet hyökkäsivät koirien kimppuun yleensä metsässä, mutta kuhmolainen lauma erikoistui viemään koiria pihoilta. Lauma saalisti koiria erityisesti reviirialueensa sisällä päinvastoin kuin muutaman vahingon aiheuttaneet laumat, joiden hyökkäyspaikka oli yleensä reviirin rajalla. Normaalisti toimivien laumojen hyökkäyksissä onkin ehkä suurimmaksi osaksi kyse kilpailijan poistamisesta reviiriltä. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan reviirin rajalla sijaitsee niin sanottu puskurialue, jolla suurin osa susienkin välisistä taisteluista tapahtuu. Esimerkiksi Denalin kansallispuistossa merkittävin syy susien kuolleisuudelle ovat naapurireviirin sudet ja yhteenotot niiden kanssa. Suomenajokoira vahinkotilastojen kärjessä Hyökkäyksistä 77 prosenttia tapahtui syys- ja joulukuun välisenä aikana. Hyökkäysten määrä oli korkein syyskuussa ja laski siitä tasaisesti tammikuulle. Vähiten hyökkäyksiä tapahtui touko-kesäkuussa. Muina aikoina paitsi sykErityisesti yksin tai pareittain liikkuvat sudet vievät koiria pihoilta, kun taas laumat tekevät niin huomattavasti harvemmin. Skandinaviassa vähemmän vahinkoja kuin Suomessa Sudet ovat viime vuosina tappaneet vähemmän koiria Skandinaviassa kuin Suomessa, vaikka Skandinaviassa on susia enemmän kuin meillä. Ero voi selittyä Skandinavian susireviireiden 3-5 kertaa suuremmilla hirvitiheyksillä. Kun hirviä on vähän, sudella saattaa olla voimistunut motiivi poistaa ”kilpailija” reviiriltään. Merkille pantavaa on myös ero vahingon tapahtumapaikassa: Suomessa noin puolet koiran kimppuun käynneistä on tapahtunut pihapiireissä,mutta Skandinaviassa pihatapausten osuus on selvästi pienempi. Korkeammat hirvitiheydet voivat periaatteessa vähentää metsästyskoirien menetyksiä susille,mutta Suomen ja Skandinavian välisten erojen takana voi toki olla myös muita syitä. Syitä, joiden merkityksen arviointiin ei ole ai- neistopohjaa. Erot metsästyskoirien käytössä ovat yksi mahdollinen syy. Käytännöistä ei ole vertailukelpoista numeerista tietoa.Eräs tekijä saattaa olla myös ero tavassa,jolla metsästäjiä on informoitu. Pantanetistä apua? Valtaosa Skandinavian 380 sudesta elää Ruotsissa, missä GPS -pannalla varustettujen susien sijainteja on voinut netin kautta seurata 10 x 10 km:n tarkkuudella jo useamman vuoden ajan. Suomessa oli päättyneen syysjahtikauden aikana käytössä samaan periaatteeseen perustuva informaatiopalvelu, jonka resoluutio säädettiin alkuvaiheen jälkeen olemaan 5 x 5 km. On vielä ennenaikaista tehdä kokonaisarviota pantanetin merkityksestä vahinkojen vähentäjänä, mutta on kuitenkin hyvä huomata, että riistavahinkorekisteriin on toistaiseksi kirjattu noin 50 prosenttia vähemmän suden aiheuttamia koiravahinkoja kuin vuosi sitten. Vaikka vain noin 10 prosenttia Suomen susista kantaa GPS –lähetintä, on tämän seurannan piirissä olevien reviireiden osuus kaikista susireviireistä huomattavasti suurempi. Tutkimustietoa vain vähän Metsästyskoirien riski joutua suden hampaisiin on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa konfliktina erityisen kiperä, sillä koiran asema on täkäläisessä pyyntikulttuurissa kehittynyt keskeisemmäksi kuin keskimäärin Pohjois-Amerikassa tai muualla Euroopassa. Tilannetta heijastelee myös se, että aihepiiristä julkaistu tieteellinen tutkimus on keskittynyt Suomeen ja Ruotsiin. Toistaiseksi olen löytänyt vain muutaman aiheeseen keskittyvää tutkimusjulkaisun Pohjois-Amerikasta, jossa suden ja ihmisen Metsästäjä 1 l 2014 l 13
14 l Metsästäjä 1 l 2014 Suden kokemus vaikuttaa Koiravahingot ovat todennäköisesti monen tekijän summa. Esimerkiksi nuori alfa voi ruotsalaistutkimuksen mukaan johdattaa laumansa saalistamaan koiria, koska sen saalistusmenestys suurelle saaliille on kokeneempaa alfaa huonompi. Myös alfauroksen häviäminen reviiriltä voi saada jäljellä olevan lauman hyökkäämään koi- rien kimppuun.Yleensä alfanaaras siirtyy silloin tutkimuksen mukaan saalistamaan pienempää saalista. Samoin tekevät nuoret saalistuksessa kokemattomat sudet jäädessään keskenään. Toimiva normaali susilauma voi elää koko elämänsä ilman,että se aiheuttaa yhtään koiravahinkoa. Myös Suomessa on ollut tällaisia laumoja. Toinen ääripää on koirien saalistukseen erikoistunut lauma.Suuri ongelma kuitenkin on, missä vaiheessa lauma määritellään ongelmalaumaksi, ja sen poistamisesta tulee perusteltua.Tämän tarkastelun valossa muutama koiravahinko ei vielä riitä perusteeksi. Vahinkoja/koirarotu Pohjois-Karjalasta vuosilta 1996-2009 ja Kainuusta vuosilta 1998-2009 60 50 40 30 20 10 Suo me naj Suo oko me ira npy No (56 rjan sty ) kor har va ma (50 ahi ) rvik oira Sek (38 Jäm aro ) tuin tlan nin en pys (35 tyk ) Kar orv jala a (2 nka 0) rhu koi ra ( 13) Bea Itäs gle ipe (8) rian laik a (5 ) Dre Sak eve san ri (4 pai me ) nko ira (3) Lap ink o Ees ira (3) tina jok oira Kää Sko ( 2) piö tlan terr nin ieri pai (2) me nko ira Sip She (2) eria tlan nla nin ika lam Sak (1) ma san sko me ira tsä (1) sty ste rrie ri (1 Mä ) yrä Kul koi tain ra ( enn 1) out aja Kää (1) piö Am p ins erik eri ank (1) ettu koi ra ( 1) Bok ser i (1 ) 0 Rotujen osuudet koiravahingoissa Koiravahinkoja tapahtui eniten suomenajokoirille ja suomenpystykorville. Pystykorvia vietiin erityisesti pihoilta ja ajokoiria niiden ollessa metsästämässä. tuneita ja käyvät niiden tuntumassa koirien kimppuun. Sain pari kuukautta sitten ihmeteltäväkseni metallisen kirkkaana kilisevän pienen kellon, joita on kuulemma jo tuhansilla ruotsalaisilla koirilla pannoissaan pelottamassa susia. En oikein tiedä, miten kelloon suhtautuisin. Se on hyvin tehty ja soi kauniisti, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan kilinä tehoaa, sillä susi on oppivainen. Vahinkotiedot Ruotsi Suomi 1995 Susien tappamat koirat (lkm) välisen konfliktin muita ilmenemismuotoja on tutkittu paljon. Ensimmäinen kuvasi Minnesotassa asutuilla alueilla tapahtuneita koiran menetyksiä. Sudet kävivät ennen muuta äänekkäiden rotujen kimppuun. Tulos sopii hyvin yhteen Suomessa tehdyn havainnon kanssa,että pihapiireissä suden uhri on useimmiten suomenpystykorva. Toinen,aivan tuore julkaisu vertaa tilannetta Michiganissa ja Wisconsinissa. Wisconsinissa sudet tappavat koiria noin viisi kertaa enemmän susikannan kokoon suhteutettuna kuin Michiganissa. Tutkijoiden analyysi päätyy olettamaan syyksi eroja mustakarhun pyynnin metsästyskäytännöissä. Mustakarhuille on viritetty syöttejä, ja Wisconsinissa syöttipaikkojen maastoissa käydään harjoituttamassa koiria jo kauan ennen karhujahdin alkua. Myös sudet ovat syöteistä kiinnos- Suomessa. Ainakin pihoilla suomenpystykorvan haukkuminen voi houkutella sutta. Rotu on suosittu pihakoira varsinkin maaseudulla. Susien tappamat koirat (lkm) syllä sudet hyökkäsivät useammin pihakoirien kimppuun. Laumojen tekemistä hyökkäyksistä 80 prosenttia tapahtui metsässä, kun taas 1-2 sutta veivät koiria enemmän pihamailta.Sudet vierailivat pihoilla erityisesti tammi- ja helmikuussa, jolloin ravinnon löytäminen ja saalistaminen ilman laumaa on vaikeampaa. Pihoilta vietiin eniten suomenpystykorvia, joiden kimppuun sudet hyökkäsivät tutkimusaikana 50 kertaa. 30 tapauksessa hyökkäyspaikka voitiin määritellä pihaksi tai metsäksi. Yli 80 prosenttia koirista joutui hyökkäyksen kohteeksi pihalla. Kaikista roduista ylivoimaisesti eniten sudet hyökkäsivät suomenajokoirien kimppuun. Tapauksia oli 56, joista 37:ssä hyökkäyspaikka oli selvillä. Vain viisi prosenttia hyökkäyksistä sattui pihoilla. Norjanharmaahirvikoiria vietiin 38 ja jämtlanninpystykorvia 20 koiraa. Molemmat olivat hyökkäyksen sattuessa yleensä metsästämässä. Karjalankarhukoira joutui hyökkäyksen kohteeksi kolmessatoista ja beagle kahdeksassa tapauksessa. Karjalankarhukoiria vietiin enemmän pihoilta,kun sen sijaan beaglet olivat yleensä metsästämässä. Muita rotuja vietiin yhdestä viiteen koiraa. Rotujen edustettavuus vahinkotapauksissa liittyy todennäköisesti niiden yleisyyteen metsästyskoirina.Esimerkiksi suomenajokoira, norjanharmaahirvikoira ja jämtlanninpystykorva ovat olleet 2000-luvun lopulla usean vuoden ajan rekisteröidyimpien rotujen joukossa. Ajokoira on vahinkotilastojen kärjessä ehkä myös äänekkään ajotapansa vuoksi. Vaikka Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa suurin osa susista siirtyi metsässä koiran haukusta poispäin, tämä ei välttämättä pidä paikkaansa 2000 2005 2010 2015 1995 2000 2005 2010 2015
Riistatiedon jäljillä Vesa Ruusila tutkimusjohtaja Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos Riistantutkimus rakennemuutoksessa Maamme riistantutkimuksessa Suomen Riistanhoito-Säätiön ja Valtion riistantutkimuslaitoksen perinteitä jatkanut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) aloitti viimeisen toimintavuotensa muutama viikko sitten. RKTL yhdistyy Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Metsäntutkimuslaitos Metlan kanssa Luonnonvarakeskukseksi vuoden 2015 alussa. Muutos on osa valtion tutkimuslaitoksia koskevaa kokonaisuudistusta, joka viimesyksyisen valtioneuvoston periaatepäätöksen kautta sinetöi maaja metsätalousministeriön jo aiemmin näiden laitosten fuusiota koskevan päätöksen. MTT ja Metla ovat molemmat noin kaksi kertaa RKTL:n kokoisia organisaatioita. Vaikka huoli riistantutkimuksen tulevaisuudesta tässä laajassa kokonaisuudessa on osin perusteltu, Luonnonvarakeskus luo tutkimukselle aivan uusia mahdollisuuksia. Riista on luonnollinen osa maa-, metsä- ja elintarviketaloutta. Osana maailmanlaajuista biotalouden kasvua Luonnonvarakeskus tarjoaa houkuttelevia näkymiä aiempaa laaja-alaisemmalle tutkimukselle yhdessä julkishallinnon, yritystoiminnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kanssa. Fuusiota merkittävämpi muutos tulee olemaan tutkimuslaitosten rahoitusrakenteen muuttuminen. Luonnonvarakeskuksen budjettivaroista siirtyy yli 19 milj. euroa valtioneuvoston ja Suomen Akatemian kautta suunnattavaksi, avoimesti kilpailtavaksi rahoitukseksi vuosien 2014 -17 välisenä aikana. Valtioneuvoston periaatepäätöksen viesti on selkeä. Tutkimukseen käytettävää budjettirahaa halutaan kohdentaa uudella tavalla, ja uusille toimijoille, suuntaamalla se laaja-alaisesti merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin. Rahoitusrakenteen muutoksen vaikutukset riistantutkimukselle riippuvat siitä, kuinka paljon uusissa rahoitusinstrumenteissa osoitetaan riistaan liittyviä teemoja kilpailtavaksi. Yhä tarkemmin pohdittava kysymys myös Luonnonvarakeskuksessa tulee olemaan, mitä ovat ne tutkimukset ja riistahallintoa palvelevat asiantuntijuuden muodot joita verovaroin voidaan tulevaisuudessa rahoittaa. Vaikka kilpailtavaksi siirtyvä rahoitus kohdistuu tutkimusmäärärahoihin, vähennys heijastunee toimintaan laajemmin. Esimerkiksi seurantamenetelmien ja tietohallinnon järjestelmien kehittämiseen, asiantuntijatyöhön sekä viestintään käytetään samaa budjettirahaa. Valtion riistantutkimusta ei olla lopettamassa, ja yliopistoissa tehtävälle tutkimukselle uudistus voi lisätä rahoitusmahdollisuuksia. Viranomaistehtävät, kuten seurannat ja saalistilastointi, tullaan hoitamaan myös jatkossa. Riistantutkimus hyötyy tuotostensa aktiivisesta käytöstä riistakantojen, valtion omistaman luonnonvaran, säätelyssä ja hoidossa. Nopeimmillaan se konkretisoituu vain viikkojen ikäisen seurantatiedon hyödyntämisenä metsäkanalintujen pyyntiaikojen säätelyssä. Myös riistan yhteiskunnallinen merkitys ja näkyvyys ovat erityisesti suurpetokantojen kasvun myötä lisääntyneet. Erilaisten mielipiteiden ja näkemysten viidakossa faktatiedosta on muodostunut liian usein niukkuustuote. Kansainvälisen tiedeyhteisön yleisesti käyttämien menetelmien, kuten GPS -pannoituksen ja DNA-analyysien, yhdistäminen sosio-ekonomiseen lähestymistapaan suurpedoista käytävässä keskustelussa on esimerkki tiedontuotannosta, jota tulemme tarvitsemaan myös jatkossa. Monitieteisen, korkeatasoisen ja yhteiskunnan kannalta relevantin tutkimuksen vahvistaminen on tutkimuslaitosten kokonaisuudistuksen ensimmäisenä mainittu tavoite. Metsästäjä 1 l 2014 l 15
Klaus Ekman, kuvat Riikka Hurskainen Metsähallituksen urheilijatiimin Ilkka ja Pekka: Metsästys on tärkeä voimavara urheilijalle Yhdistetyn hiihtoa harrastava Ilkka Herola, 18, ja skeet-ampuja Pekka Heinonen, 20, kuuluvat molemmat Metsähallituksen urheilijatiimiin. Heitä yhdistää toinenkin asia: he ovat molemmat innokkaita metsästäjiä. – Metsästys on mitä parasta henkistä valmentautumista urheilusuorituksiin, molemmat toteavat kuin yhdestä suusta. Valmentautumaan lähdettiinkin ja suunnaksi otettiin Hossa, Metsähallituksen retkeilyalue Suomussalmella. 16 l Metsästäjä 1 l 2014 T iimiläiset kokoontuivat Hossaan lokakuun lopulla ensilumen ollessa jo maassa. Jakaannuttiin kahteen ryhmään. Ilkka lähti seisovan kanakoiran matkaan, ja Pekka päätti lähteä pystykorvan mukaan. - Pystykorvametsästys on aina ollut minun suosikkejani, vaikka kaikkinainen koirametsästys on mieluista, Pekka toteaa. Meillä on suvussa metsästänyt suurin piirtein kaikki ja sitä myötä olen metsälläkin saanut käydä pienestä pitäen. Pekka Heinonen ampuu skeettiä ja palkintokaapissa on useita SM-mitaleita ja muun muassa SM-kultaa vuosilta 2010 ja 2012. EM-kisoissakin Pekka on Suomea
edustanut. Hänen seuransa on SUA eli Suomussalmen urheiluampujat. - Hankin uuden aseen, Armi Salvinelli L1:n viime talvena ja siihen oli urheilukoulussa hyvää aikaa totutella.Se istuu hyvin ja on ainakin toistaiseksi toiminut luotettavasti. Tavoitteena olisikin saada kansainvälistä menestystä ja päästä miesten maajoukkueeseen. Kiväärillä tositoimiin Mutta niinhän siinä aina käy,että onnistumisia tulee, mutta ”kakkoslajissa”. Pystykorva Roope saa haukun ja pitää linnun hyvin. Pekka hiipii haukulle ja ottaa linnun kiikarin ristikolle. Kiväärinlaukaus ja koppelo putoaa oksalta.Hyvillä mielinhän siitä on tulille lähteä ja nokipannukahveja keittelemään. - Ainahan saaliin saaminen kruunaa jahtireissun. Hienoin metsästysmuistoni on tietenkin ensimmäinen saalis ja kun se oli vielä metsähanhi, ei sellaista unohda koskaan, Pekka huokaa. - Kyllähän metsästys sopii oman lajini kanssa erinomaisen hyvin yhteen. Metsästys ja metsässä liikkuminen ovat hyvää peruskuntoharjoittelua ja kehonkoordinaatio kehittyy. Ja toisaalta metsästyksenomainen laji auttaa jahtilaukauksissa,kun aseen käsittely ja hallinta on selkäytimessä. Matkalla Sotsiin Metsähallituksen urheilijatiimiläisistä nuorempi eli Ilkka Herola on yhdistetyn miehiä. Olemme saaneet nähdä häneltä hienoja venymisiä tämänkin talven yhdistetyn maailmancupin kilpailuista. Kympin sakkiin ei tätä kirjoitettaessa ole matkaa kuin hiven. Puijon hiihtoseuraa edustava Ilkka on Siilinjärveltä, mutta harjoittelee pääosin Kuopiossa. Tämän kauden päätavoitteeni on Sotsin olympialaisissa yhdistetyn kisassa, Ilkka kertoo. - Käyn kolmatta vuotta Kuopion klassillista lukiota,mutta tällä hetkellä urheilu vie ajastani suurimman osan. Lajin pariin päädyin 7-vuotiaana,kun pääsin ensimmäistä kertaa oikeisiin mäkihyppyharjoituksiin Siilinjärvellä. Tämän kauden päätavoitteeni on Sotsin olympialaisissa, Ilkka kertoo. - Suoritin metsästäjätutkinnon 11-vuotiaana ukkini Esko Hakolan innostamana. Tänä päivänä kuitenkin lajiharjoittelu vie niin paljon aikaa, että metsälle ehdin vain noin kymmenen päivää syksyssä. Enemmänkin olisin, jos vain aika riittäisi. Tavoitteena olisikin saada kansainvälistä menestystä ja päästä miesten maajoukkueeseen, Pekka Heinonen sanoo. - Mieluisin metsästysmuistoni on tietenkin ensimmäinen riistalaukaus, jonka tielle sattui jäniskin istumaan. Haulikon mittaista poikaa hymyilytti silloin kovasti. Ilkka Herolan lajilla ja metsästyksellä ei ole samanlaista kontaktipintaa kuin Pekka Heinosen skeet-ammunnalla, mutta Ilkka on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hänenkin lajinsa osalta metsästyksellä on suuri myönteinen merkitys. - Metsästys on loistavaa palauttavaa harjoittelua ainakin kestävyysurheilijalle. Hermo lepää ja kävellessä tulee hyvin liikettä. Mieluiten metsästänkin kanalintuja kävellen yksin tai kaverien kanssa linjassa liikkuen.Ja jos passissa istuu, sielläkin hermo mukavasti lepää. - Metsästys on hyvää aerobista liikuntaa ja vaikutukset ovat varmasti positiivisia. Kävelyreissut ovat usein myös pitkiä ja kuuden tunnin kävely metsällä ei tunnu vielä missään, mutta jos sauvojen kanssa lenkkipolkuja sykettä seuraten kävelee, niin pöntössä alkaa viheltää jo ennen puoltaväliä, Ilkka veistelee. Aseen hallussapitoluvat ennen lakimuutosta Kumpikin urheilijalupaus on ehtinyt saada aseasiat kuntoon ennen viimeisintä lakimuutosta. Aseen hallussapitoluvat hoituivat sujuvasti. - Minulla on kaksi omissa nimissä olevaa asetta, haulikko ja kivääri. Aiemmin minulla oli toinenkin haulikko, mutta nyt vain yksi. Aseiden hankkimisluvat vuosina 2008 ja 2012 järjestyivät kivuttomasti parissa viikossa,Pekka toteaa. - Minä en itse omista asetta, vaan minulla on rinnakkaisluvat isän haulikkoon ja ukin lintukivääriin.Luvat järjestyivät kolme vuotta sitten vielä helposti. Olen nyt suunnitellut oman aseen ostamista, mutta nyt näyttää siltä, että luvan saaminen on vaikeutunut huomattavasti, Ilkka puolestaan toteaa. Henkistä voimaa Molemmat urheilijatiimiläiset ovat yksimielisiä siitä, että metsästyksellä on erittäin positiivinen vaikutus niin fyysiseen kuin erityisesti henkiseen hyvinvointiin. - Kyllä metsästyksellä on positiivinen vaikutus. Erityisesti itse koen sen kisakauden jälkeen, kun pääsee rauhoittumaan ja rentoutumaan luontoon, Pekka vahvistaa. - Kyllä varmasti on, Ilkkakin vahvistaa. - Omien ajatusten kanssa oleminen on tärkeää ja siellä kannonnokassa istuessa ajatus keskittyy pelkästään olennaiseen…eli seuraavaan siirtoon saaliin saamiseksi, ja tietysti siihen, ettei vaan eksy, Ilkka myhäilee pilke silmäkulmassa. Onnea ja menestystä toivottelee Metsästäjä-lehden toimitus! Tsemppiä kisoihin! Metsähallituksen urheilijatiimi, Tulevaisuuden Huiput lanseerattiin keväällä 2013. Tiimiin kuuluu 11 nuorta menestyvää urheilijaa, 8 eri lajista. Tiimin kummina on ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen. Tutustu tiimiin facebook/Tulevaisuuden Huiput Metsästäjä 1 l 2014 l 17
Teksti ja kuvat: Max Steinar Napapiirin tuntu Kiinnostus metsästysmatkailun järjestämiseen kasvaa, mutta miten houkutella ulkomaisia metsästäjiä? Eri puolilla maailmaa metsästänyt tanskalainen toimittaja kertoo, millaisia asioita metsästävä turisti arvostaa. P aksut kalsarit syyhyttävät ihoa ja hattu peittää koko pään seisoessamme lehdettömien puunrunkojen seassa. Metsästäjät odottelevat pienissä rykelmissä jalkojaan tömistellen yrittäessään,turhan toiveikkaina,saada kohmettuneet varpaansa lämpimiksi. ”Hyvä, että te tanskalaiset tulitte nyt, kun meillä on vielä syksy”, Jukka Pitkänen sanoo ja vilkaisee ympärillään hytiseviä, joiden kylmettyneille kasvoille leviää yllättynyt ilme. ”Talvella lämpötila voi pudota 50 pakkasasteeseen.” 18 l Metsästäjä 1 l 2014 Suomi on mielenkiintoinen metsästysmaa; laajat metsät ja ”eksoottista riistaa”, jollaista on ulkomaalaisen näkökulmasta myös hirvi. Okei! Tosiasioihin on vain sopeuduttava.Silti tuntuu vähän hankalalta riemuita sen suuremmin 15 miinusasteesta,sillä saavuimme Suomen purevaan pakkaseen (siltä se meistä tuntui) Tanskan ennätyslämpimästä lokakuusta.Mutta kuten tiedämme,kaikki on suhteellista. Tänä kirpeän kirkkaana lokakuisena päivänä kokemamme pakkanen on alle kolmasosan siitä, miten kylmää tällä alueella voi pahimmillaan olla. Olemme Venäjän rajan pinnassa,vain kolmisenkymmentä kilometriä napapiiristä etelään. Tarkemmin sanottuna Kuusamossa.Jukka kertoo,että alueella vilisee susia. Poromiehet ovat löytäneet noin 160 poronraatoa petojen, lähinnä susien, jäljiltä. Susimäärän kasvu näkyy myös hirvien käyttäytymisessä. Ne lähtevät pakoon pienimmästäkin häiriöstä. Hirvimetsällä komeissa maisemissa Minun parikseni määrättiin Petri ja Karik, upea itäsi-
massa perianlaika. Karik on iso ja vahva – väritykseltään kuin leijona ja nopeudeltaan kuin GTI-auto. Metsästysalueenamme on 270 km2:n laajuinen Oulangan kansallispuisto Venäjän rajan pinnassa.Oulanka rajoittuu Venäjän Paanajärven kansallispuistoon, joka on neljä kertaa Oulankaa laajempi. Paanajärven takana avautuvat äärettömät erämaat ja metsät. Hirvet, sudet ja karhut vaeltavat näiltä loputtomilta erämailta Suomeen. Suomi on sen vuoksi – tanskalaisten ja keskieurooppalaisten näkökulmasta – mielenkiintoinen metsästysmaa; laajat metsät ja ”eksoottista riistaa”, kuten hirviä, susia ja karhuja. Metsästämme 13 suomalaisen muodostaman ryhmän mukana. He ovat vuokranneet n. 5000 hehtaarin alueen Oulangan lounaiskulmasta.Täällä kasvaa ikivanhoja, 500–600-vuotiaita puita syvien rotkojen, kohisevien koskien ja korkeiden vesiputousten täplittämässä tunturimaisemassa.Mikä valtava ero tasaisen laakeaan Tanskaan! Olen odottanut innolla pääseväni näkemään nämä maisemat. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän Hirvijahdissa kylmyyskin voi olla myyntivaltti. Toiset saapuivat luoksemme parin seuraavan tunnin kuluessa.Sytytämme nuotion ja Olli kaivaa jostain esiin konjakkipullon. Avaa pullon ja kaataa vähän konjakkia puunjuurelle. Hän vastaa ennen kuin ehdin kysyä: ”Täällä metsissä asuu 30–40 cm:n korkuista pikkuväkeä, haltijoita. Ne ovat erittäin tärkeitä metsästysonnelle, ja haluamme nyt kiittää niitä tällä tavoin.” Kaikella on tarkoituksensa, myös haltijoiden konjakilla. Onneksi niin suomalaisille kuin tanskalaisillekin jäi vielä vähän. Mieleenpainuvia kokemuksia Hirvet, sudet ja karhut vaeltavat loputtomilta erämailta Suomeen. arvostan maisemaa, jossa metsästys tapahtuu. Saalismäärällä ei ole niin väliä. Ja Kuusamo totisesti täyttää toiveeni. Emme ole Petrin kanssa ehtineet vielä pitkällekään metsään, kun jo kuulemme Karikin haukkuvan. Petrin kasvot saavat heti keskittyneen ilmeen. Hän soittaa Ollille, joka kertoo havainneensa kahden hirven tuoreet jäljet meidän suuntaamme päin. Jännitys tiivistyy. Olemme puolen tunnin kuluttua päässeet lähelle Karikia ja näemme sen pomppivan haukkuen ympäriinsä. Näen liikettä puiden oksien ja lumen lomassa. Ehdin nähdä hirven pään – ja sitten se taas katoaa. Kuiskaan Petrille nähneeni hirven. Hän kuiskaa takaisin: ”Ammu heti, kun saat hyvän tilaisuuden!” Siinä! Nyt näen sekä pään että niskan. “Ammu ammu!” Petri sihahtaa. Yhtäkkiä näkyvissä on melkein koko vasa. Nostan kiväärin, sijoitan ristikon sydämen kohdalle ja ammun. Eläin kaatuu paikalleen. Vedän huojentuneena henkeä. Jahti päättyi onnistuneesti. Petri puristaa kättäni ja huudahtaa: ”Tämä on oikeaa metsästystä! Passissa odottelu on vain ampumista!” Missään muualla Euroopassa, missä olen metsästänyt, ei ole ollut näin kylmää. Matkailualalla työskentelevä Minna Torkkola väittää kokeneensa 49 asteen pakkasen. Sellaista se on, kun asuu Siperian naapurina, kuten seurueemme suomalaiset sanoivat. Sydäntalvella aurinko nousee horisontin yläpuolelle vain tunniksi tai pariksi, sitten on taas pimeää. Keväällä valomäärä kasvaa ja versot nousevat maasta kuin räjähtäen.Outoa kylläkin,itsemurhien määrä on suurimmillaan talven ja kevään taitekohdassa, Minna Torkkola sanoo. Voisi luulla, että valon paluu olisi helpotus talvimasennuksesta kärsiville. Kesä on pelkkää pitkää päivänvaloa. Keskikesällä aurinko ei laske kolmeen viikkoon. Ihmiset ärsyyntyvät, koska eivät saa unta. Lehmiä pidetään täydellisessä pimeydessä, jotta ne tuottaisivat maitoon unihormoni melatoniinia. Kun juo tällaista maitoa, voi ehkä – jos on onnekas – saada nukuttua pari tuntia. Tämä on kolmas vierailuni Suomeen. Muuhun EU:hun verrattuna täällä pyydetään pääasiassa kahdenlaista riistaa: hirviä ja lintuja, tarkemmin sanottuna teertä ja metsoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan maisemaa, jossa metsästys tapahtuu. Saalismäärällä ei ole niin väliä. Metsästäjä 1 l 2014 l 19
Talvella lämpötila voi pudota 50 pakkasasteeseen. Olen ilokseni saanut kulkea hirvimetsällä koiranohjaajan kanssa jokaisella näistä kolmesta kerrasta, ja minusta se on metsästysmuotona todella jännittävää. Täytyy tietää,milloin voi liikkua (äänettä) ja milloin jähmettyä paikalleen.Jos on yhtenä passimiehenä muiden joukossa maastossa, riippuu onnesta, pääseekö ampumaan hirveä vai ei. Metsästysmatkailija hakee haastetta Jos Suomeen halutaan houkutella enemmän metsästäjiä EU-maista, kannattaa pitää mielessä, että useimmat heistä ovat kanssani samoilla linjoilla. Eurooppalaiset metsästäjät hakevat jännitystä ja mahdollisuutta panna taitonsa koetukselle vaativammantyyppisissä metsästysmuodoissa. Metsästäjän taito eläimen aisteja ja vaistoa vastaan. Minä ja ystäväni tulimme metsästämään Suomeen liikesuhteen ansiosta. Niinpä kaikesta oli huolehdittu meidän puolestamme.Tuhannet tanskalaiset metsästä- 20 l Metsästäjä 1 l 2014 Nokipannukahveista nauttivat niin suomalaiset kuin tanskalaisetkin. Nuotiolla Anders Juhl. Tanskalaiset Kurt Pedersen ja Max Steinar ylpeinä metsosaalistaan. jät lähtevät ulkomaille jahtiin joka vuosi, mutta Suomi on niin sanoakseni kartoittamatonta maata. Maanne ei mainosta itseään. Teillä on metsästäjän näkökulmasta äärimmäisen kiinnostava maa – mutta teidän täytyy kertoa siitä muillekin. Jos haluatte houkuttaa maahanne tanskalaisia metsästäjiä, mainostakaa mahdollisuuksista esimerkiksi Tanskan Metsästäjäinliiton lehdessä. Tanskalaiset puhuvat yleensä ainakin yhtä vierasta kieltä, saksaa ja/tai englantia.