• Julkaisija: 1 / 2012 s. 54 Hae poikkeuslupa rauhoittamattomien lintujen pyyntiin nyt! Viekas kuin kettu vai viekkaampi kuin kettu? s. 22 Riistalaskennat esittelyssä: Peltokolmiot s. 16 Osallistu riistanhoitoyhdistyksesi kokoukseen s. 56 Aseen vuosihuolto s. 40
• Pääkirjoitus Riistanhoitoyhdistysten toimivuus tärkeämpää kuin niiden koko Riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskuksen on vahvistettava riistanhoitoyhdistysten toiminta-alueiden rajat vuoden 2013 loppuun mennessä. Lain pääsääntö on, että rajojen tulisi noudattaa kuntarajoja. Yhdistykset muodostuisivat siis yhdestä tai useammasta kunnasta. Erityisistä syistä rajat voivat kuitenkin poiketa kunnallisesta jaotuksesta, kunhan rajat vain noudattavat maarekisterikylien rajoja. Riistahallintolaki lähtee vapaaehtoisuudesta. Riistanhoitoyhdistykset itse päättävät toiminta-alueidensa muutoksista, yhdistymisestään ja jakautumisestaan sekä tekevät Suomen riistakeskukselle esitykset toimintarajojansa vahvistamisesta. Lain tarkoittamana erityisenä syynä kuntarajoista poikkeamiseen voidaan nyt pitää kuntarakenteen voimakasta muutostilaa ja siihen sisältyvää epävarmuutta. Kuntarakenteen kehittämisasia näyttää olevan kovasti levällään tasavallan hallituksessa. Pyritäänkö kepein ja porkkanoin 60 vai 100 kuntaan vai tyydytäänkö vapaaehtoiseen, kuntien omatoimisesti hoitamaan kehitykseen. Kuntien rajat tulevat lähivuosina joka tapauksessa olemaan jatkuvassa muutoksessa. Onko tuo uusi kuntajako sitten tarkoituksenmukainen riistatalouden kannalta? Se jää nähtäväksi. Riistanhoitoyhdistysten toiminta perustuu metsästäjien omatoimisuuteen ja vapaaehtoistyöhön. Pienten yhdistysten hallinto ja toiminnanohjaus hoidetaan pitkälti talkootyönä. Yhdistymisillä tavoitellut hyödyt saattavatkin muuttua kustannuslisiksi, kun kasvavien yhdistysten toiminnanohjaukseen tarvitaan yhä päätoimisempaa työpanosta. Eduskunta on riistahallintolain käsittelyn yhteydessä edellyttänyt, että yhä suurempi osuus riistanhoitomaksun kertymästä siirtyy yhdistysten toiminnan tueksi. Riistakeskus on ottanut tämän huomioon keskipitkän aikavälin talouden kehittämissuunnitelmissa. Kun riistakeskuksen toimintaedellytykset on samanaikaisesti turvattava, yhdistysten talouden merkittävä kohentaminen voi tapahtua vain riistanhoitomaksua korottamalla. Muutoksen toteutumisnopeus ja sen konkreettinen vaikutus yhdistysten talouteen riippuu eduskunnasta. Se päättää riistanhoitomaksusta vuosittain valtion budjetin osana. Vaikka riistanhoitomaksu onkin korvamerkitty veroluontoinen maksu, ei senkään korottamisessa voida ottaa tiikerinloikkia, ja pienetkin korotukset on perusteltava hyvin. Riistanhoitoyhdistysten on syytä ottaa yhdistysten rajakysymykset tulevien kokoustensa työlistalle. Ajolähtötilanteessa ei kuitenkaan olla, koska laissa on tuo erityisistä syistä johtuva poikkeamismahdollisuus. Yhdistysten rajakysymyksiä on nyt pohdittava ensisijaisesti yhdistysten toiminnan kehittämisen ja talouden kannalta. Kasvavien yhdistysten toiminnanohjaus vaatinee todennäköisesti taloudellisia lisäresursseja. Parantavatko yhdistymiset toimintaa? Saadaanko niitä fuusiolla? Voitaisiinko yhdistysten toimintaa kehittää muilla yhteistoimintamuodoilla? Riistakeskus tulee vahvistamaan rajat yhdistysten tarkoituksenmukaiseksi harkitsemalla ja esittämällä tavalla. Prosessi pidetään joustavana. Rajoja voidaan muuttaa tarvittaessa siinä tahdissa, kun yhdistysten yhteistoiminnan kehittäminen sitä edellyttää. Näin saadaan aikaa harkitulle toiminnan kehittämiselle. Yhdistysten toivotaan käynnistävän hankkeita ja kokeiluja niistä tavoista, joilla riistanhoitoyhdistysten toimintaa voidaan oikeasti kehittää ja tehostaa. Kun kuntarakenne alkaa vähitellen selvitä ja yhdistysten talouden kehittäminen alkaa konkretisoitua, on edellytykset tehdä pysyvämpiä ratkaisuja yhdistyskentän rakenteesta. Reijo Orava johtaja Suomen riistakeskus PS! Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatio on käynnistynyt kuluvan vuoden alussa. Riistanhoitoyhdistysten tukeminen on keskeinen osa riistakeskuksen palveluprosessia. Siihen on mitoitettu käytettäväksi noin 8 henkilötyövuoden työpanos. Tämä on noin 12 prosenttia riistakeskuksen käytössä olevista henkilöresursseista. Prosessin palveluista voit lukea lisää lehden sivulta 4. 34 Raaskisiko tuon ampua? Metsäkanalinnustajien ajatuksia lintukantojen vaihdellessa 2 l Metsästäjä l 1 l 2012
• 50 Ekin kanssa erällä: Pitoa Tässä numerossa 1 2012 2 Pääkirjoitus: Riistanhoitoyhdistysten toimivuus tärkeämpää kuin niiden koko 4 Riistanhoitoyhdistysten tukeminen on riistakeskuksen tärkeä tehtävä 5 Riistanhoitoyhdistysten kehittämisideoita etsitään 8 Uutismakasiini ja Riistavisa 10 Puheenjohtajalta: Uudistunut riistahallinto kohti toiminnan vakiinnuttamista 12 Montaa mieltä hirvestä 15 Ministeriön kuulumisia: Riistakonsernin tietohallintostrategia valmis Peltokolmioita laskemaan! Teema ja muunnelmia 16 Talvisen luonnon riistaseurannat: 20 Tutkimustiedon jäljillä: 22 Viekas kuin kettu vai viekkaampi kuin kettu? 33 Eräaatoksia valtionmailta: 34 Raaskisiko tuon ampua? 38 Minun mielestäni: Sosiaalista kestävyyttä mitoittamassa Metsäkanalinnustajien ajatuksia lintukantojen vaihdellessa Tunteella ja vähän järjelläkin 40 Aseen vuosihuolto 42 "Metsä-Kala" 100 vuotta, osa 2 46 Metsästävät naiset kiinnostivat toimittajia 47 Metsästäjien lobbarit 49 Merkillisiä tapahtumia: 50 Ekin kanssa erällä: Pitoa Visentit, kettuateriat ja kallis teeri 52 Myytkö riistanlihaa? Muista huomioida lainsäädäntö 54 Riistakeskus tiedottaa 55 Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla: Riistaeläinten manipulointi ja ohjailu ­ eettisten kysymysten äärellä 56 Kutsu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen 46 Metsästävät naiset kiinnostivat toimittajia 60 Kaupantekoa 62 Niksinurkka: 63 Osoitteita Suojaa nuolukivesi nyt! Metsästäjä l 1 l 2012 l 3
• Jari Pigg, apulaisjohtaja, Suomen riistakeskus Riistanhoitoyhdistysten tukeminen on riistakeskuksen tärkeä tehtävä Suomen riistakeskuksen tuottaminen palveluiden keskeinen osaprosessi on riistanhoitoyhdistysten tukeminen. Jatkossa merkittävä osa riistakeskuksen toimihenkilöiden työpanoksesta suunnataan riistanhoitoyhdistyksiin toiminnanohjaajien työn helpottamiseen ja kehittämiseen sekä toimintamahdollisuuksien parantamiseksi. Myös taloudellista tukea on luvassa aikaisempaa enemmän, sillä riistanhoitoyhdistysten käytettävissä olevia riistanhoitomaksuvaroja on tarkoitus lisätä vuosittain noin 7-8 prosenttia. l Suomen riistakeskuksen Palvelut ­ ydinprosessi käynnistyy tämän vuoden alkupuolella. Palveluiden osaprosesseja ovat metsästäjäpalvelut, uuden metsästäjän palvelut, asiakaspalvelut ja riistanhoitoyhdistysten tuki. Tässä jutussa näistä esitellään viimeiseksi mainittua. Riistanhoitoyhdistysten tuki ­osaprosessin rooleihin, kuten muihinkin riistakeskuksen rooleihin, on henkilöstö voinut ilmoittautua vuoden vaihteen molemmin puolin ja nimittämiset tehdään myöhemmin tammi-helmikuussa. Osaprosessitiimit aloittavat työnsä heti kun tiiminvetäjät ovat saaneet joukot komentoihinsa. tukihenkilöiksi. Vuosittaiset alueittaiset toiminnanohjaajapäivät tai toiminnanohjaaja/puheenjohtajapäivät säilyvät vähintäänkin totuttuun tapaan järjestettyinä. Kaiken kaikkiaan rhy-tukeen on kaavailtu jatkossa noin kahdeksanyhdeksän henkilötyövuotta riistakeskuksen toimihenkilöiden työpanosta. Valtakunnallisia riistanhoitoyhdistysten tukitehtäviä hoitavat rhy-koordinoija, joka on osaprosessin omistaja, rhy-koulutussuunnittelija ja suurriistavirka-apu (SRVA) ­vastaava samoin kuin riistakeskuksen sisäisiin palveluihin sijoittuva rhy-talousvastaava. Nämä valtakunnalliset tehtävät ovat ennen muuta koordinointi- ja kehittämistehtäviä, joita "Rhy ­team" hoitaa asiakkaiden eli riistanhoitoyhdistysten toiveiden ja tarpeiden mukaan. nia hyviä ehdotuksia. Ja varmasti niitä tulee jatkossakin. Tulevaisuudessa on hyvin todennäköistä että esimerkiksi riistanhoitoyhdistysten taloushallinto, eli monen toiminnanohjaajan mainitsemat "liput ja laput", hoidetaan keskitetysti riistakeskuksen aluetoimistoissa tilitoimistotyyppisesti. Itse asiassa riistakeskuksen taloushallinnon järjestelmissä on jo valmistauduttu tähän. Tarkoituksena on luonnollisesti vapauttaa toiminnanohjaajaa paperihommista hänelle paremmin sopiviin varsinaisiin rhy-tehtäviin, kuten esimerkiksi koulutusten järjestämiseen ja riistalaskentojen tukemiseen. Mainittakoon vielä, että riistanhoitoyhdistyksillä on monia julkisia hallintotehtäviä, joiden ohjaus, valvonta ja koordinointi kuuluvat luonnollisesti riistakeskuksen julkisiin hallintotehtäviin ja JHT-päällikön alaisuuteen. Viime vuoden aikana toteutettiin muun muassa mittava jht-koulutus, jossa koulutettiin ja edelleen nimitettiin kaikki Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset 15 kpl Riistanhoitoyhdistykset (298) S U O M E N R I I S TA K E S K U S ALUETOIMISTOT julkiset hallintotehtävät OSALLISTAVAT TOIMINTATAVAT alueelliset riistaneuvostot 15 kpl S I D O S R Y H M ÄT valtakunnallinen riistaneuvosto kestävä riistatalous S 4 l Metsästäjä l 1 l 2012 J O H TA M I N E N J A T U K I PA LV E L U T R I I S TA K E S K U K S E N H A L L I T U S MINISTERIÖ Tukea ja apuja edelleenkin aluetoimistoista Riistakeskuksen aluetoimistojen tutuilla toimihenkilöillä on merkittävä tehtävä edelleenkin toiminta-alueiden riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukena. Aluetoimistoista löytyy jatkossa nimetyt henkilöt riistanhoitoyhdistysten taloushallinnon tukihenkilöiksi sekä metsästys- ja riistatalousasioiden Toiminnanohjaajille helpotusta Toiminnanohjaajien työn kehittämiseksi on yhdistyksistä jo esitettykin mo- palvelut
• Klaus Ekman, viestintäpäällikkö, Suomen riistakeskus metsästäjätutkinnon vastaanottajat, ampumakokeiden valvojat, metsästyksenvalvojat ja riistavahinkotarkastuksiin osallistuvat rhy-toimihenkilöt. Toiminnanohjaajien palkkioiden määrittämiseksi on tulevaisuutta varten tarkoitus myös laatia yhtenäiset suositukset. Nykyisellään palkkiot ovat olleet työn "isänmaallisuus" huomioon ottaen yleensä varsin nimellisiä ja vaihtelu on ollut huomattavan suurta. Suurin osa toiminnanohjaajista hoitaa haasteellista tehtäväänsä metsästäjäkentän ja valtiovallan välissä käytännössä talkooperiaatteella saaden työstään lähinnä nimellisen korvauksen. Ajatuksena on mahdollistaa jatkossa toiminnanohjaajan työn puolipäiväistyminen tai jopa kokopäivätoiminen toiminnanohjaus, kunhan taloudelliset realiteetit sen mahdollistavat. Riistanhoitoyhdistysten toiminta-alueet pohdintaan vuosikokouksissa Viime keväänä voimaan tulleen riistahallintolain mukaan riistanhoitoyhdistyksen toiminta-alue on yhden tai useamman kunnan alue. Tästä voidaan kuitenkin poiketa erityisestä syystä, jos se on maantieteellisesti tai paikkakunnan olojen vuoksi tarkoituksenmukaista. Riistanhoitoyhdistyksen toiminta-alueen on jatkossa oltava yhtenäinen ja sen perustuttava kiinteistörekisterilain mukaiseen kyläjaotukseen. Suomen riistakeskuksen julkiseksi hallintotehtäväksi on säädetty riistanhoitoyhdistysten toiminta-alueiden vahvistaminen riistahallintolain mukaisiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Siihen saakka yhdistykset jatkavat toimintaansa entisillä alueillaan. Toiminta-alueiden vahvistaminen tehdään asianomaisen riistanhoitoyhdistyksen tai -yhdistysten esityksestä. Minkäänlaisiin pakkoyhdistymisiin ei siis lainsäädäntökään velvoita, eikä sellainen olisi tarkoituksenmukaistakaan. Monissa riistanhoitoyhdistyksissä on pohdittu mahdollisia yhdistymisiä ja erilaisia yhteistoimintamuotoja naapuriyhdistysten kanssa. Riistanhoitoyhdistysten yhdistymisestä ja jakautumisesta on säädetty riistahallintolain 12 §:ssä. Sen mukaan yhdistykset, jotka haluavat yhdistyä, tekevät asiasta yhteisen esityksen riistakeskukselle ja esityksen tekemisestä on päätettävä riistanhoitoyhdistysten kokouksissa. Kuntaliitoksia on tapahtunut viime vuosina ja niitä tullee tapahtumaan tulevaisuudessakin. Näyttää vahvasti siltä, että valtiovaltakaan ei kuitenkaan vielä oikein tiedä, minkälaisiin kuntarajoihin ollaan pyrkimässä. Siten on hyvin vaikeaa yrittää ennakoida riistanhoitoyhdistyksissä kyseisiä kuntarajoja. Aikataulullisesti näyttäisi pikemminkin olevan niin, että kuntarajojen määrittäminen voitaisiin tehdä riistanhoitoyhdistysten rajojen perusteella. On kuitenkin tärkeää, että rajakysymystäkin pohditaan riistanhoitoyhdistyksissä jo tämän vuoden vuosikokouksissa helmikuussa ja että yhdistysten hallitukset esittelevät jo mahdollisesti tekemiään kaavailuja ja suunnitelmia toiminnan kehittämisestä. Yhteistä toiminnanohjausta? Toiminnallisuus on keskeistä pohdittaessa riistanhoitoyhdistysten rajoja. Se on tärkeämpää kuin rajat. Kustannustehokkuuden kannalta talkooperiaatteella hyvin toimivat pienemmät yhdistykset voivat olla jopa tehokkaampia kuin iso yhdistys, jossa maksetaan palkkoja ja korvauksia joka liikahduksesta. Iso ei välttämättä ole kaunis eikä tehokaskaan. Joka tapauksessa kannattaa miettiä, mitkä ratkaisut parhaiten turvaavat riistanhoitoyhdistyksen toimintamahdollisuudet tulevaisuudessa ja takaavat toimivan yhteistyön paikallisten sidostahojen kanssa. Muutamissa yhdistyksissä on ollut vaikeuksia saada toiminnanohjaajaa yhdistykselle ja silloin ryhdytty pohtimaan mahdollisuutta yhteiseen toiminnanohjaukseen, jossa yksi toiminnanohjaaja voisi hoitaa useamman yhdistyksen toiminnanohjaajan tehtävät. Tällöin hänelle voitaisiin maksaa tehtävien hoidosta parempaa korvausta ja vastineeksi saataisiin esimerkiksi puolipäivätoimista, aikaisempaa ammattimaisempaa, toiminnanohjausta. Hyviä suunnitelmia on jo tehty ja toivottavasti niitä päästään toteuttamaan ja hankkimaan kokemuksia erilaisista toimintamalleista. l R l Riistanhoitoyhdistykset ovat suomalaisen riistahallinnon tukipilari, joiden tekemän vapaaehtoistyön varaan perustuu riistataloutemme eli metsästyksemme hyvinvointi. Riistanhoitoyhdistyksille on sälytetty tänä päivänä niin paljon tehtäviä, että toiminnan kehittämiseen ja tehostamiseen on selkeä tilaus ja tarve. Taloudellisten voimavarojen nopea lisääminen ei ole mahdollista eikä siten ratkaisu resurssien lisäämistarpeiden kanssa painiskelevien riistanhoitoyhdistysten auttamiseksi. Riistanhoitoyhdistysten kehittämisideoita etsitään suunnitteluun ja päätöksentekoon kun asia nousee seuraavan kerran esille, Heikki Kosonen taustoittaa hanketta. Uuden riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskus vahvistaa riistanhoitoyhdistysten rajat vuoden 2013 loppuun mennessä. Riistanhoitoyhdistykset määrittelevät siihen mennessä itse omat tavoitteensa ja mitään pelättyjä "pakkoliitoksia" ei ole tulossa. Mutta varmasti on paikallisen metsästyksen ja riistatalouden etu, jos toimintaa voidaan kehittää ja tehostaa ­ jopa ammattimaistaa. Paljon painetta kertyy siis toiminnanohjaajiin ja -ohjaukseen. Pilottihankkeita tarvitaan Monilla alueilla onkin aloitettu erilaisia hankkeita ja pilottiprojekteja riistanhoitoyhdistysten toiminnan kehittämiseksi. Savonlinnan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Kosonen ja toiminnanohjaaja Esa Hinkkanen ovat yhdessä Etelä-Savon muiden itäisten riistanhoitoyhdistysten kanssa pilotoineet erilaisia yhteistoimintamalleja. ­ Alueellamme oli parissa yhdistyksessä tarve toiminnanohjaajan löytämiseksi ja siihen saumaan kehiteltiin hanke, jossa pilotoitiin isomman alueen yhteistä toiminnanohjaajaa, joka olisi päätoiminen. Asiaa sitten valmisteltiin ja kutsuttiin yhdistykset koolle. Yhdistykset kartoittivat tilanteensa, tulevaisuutensa ja halunsa lähteä viemään asiaa eteenpäin. Lopputuloksena ei hankkeen taakse saatu kuitenkaan riittävää massaa eikä näin ollen löytynyt kantavaa rahoituspohjaa pitemmällä tähtäimellä. Se oli kuitenkin hyvää, että jokainen vakavasti asiaa pohti ja mietti tulevaisuuttaan, mikä antoi varmasti valmiuksia tulevaisuudessa Lista on pitkä Savonlinnan rhy:n Heikki Kosonen intoutuu luettelemaan pitkän listan toimia, joita voitaisiin tehostaa ja helpottaa toiminnanohjausta ja yhdistysten välistä yhteistoimintaa lisäämällä ja koordinoimalla: RKTL:n riistalaskentojen organisointi ja toteutus tehostuu. Nuorisokoulutusta voidaan lisätä kouluissa. Metsästäjätutkintoja ja ampumakokeita voidaan järjestää ympäri vuoden. Sähköistä viestintää välittyy riistanhoitoyhdistyksiin merkittävästi ja tiedon omaksuminen ja kentälle välittäminen ei enää onnistu iltatöinä. Riistavahinkoarvioinnit tehdään yleensä normaalina työaikana, jolloin rhy:n edustajan mukaan saanti on pystyttävä turvaamaan. Metsästäjä l 1 l 2012 l 5
• SRVA-toiminta helpottuu, kun hallinnolliset rajat eivät rajoita toimintaa. Metsästyksen valvontaan saadaan ryhtiä ja se muuttuisi "ammattimaisemmaksi". Mediayhteistyötä pystytään lisäämään. Sidosryhmäyhteistyötä pystytään lisäämään. Julkiset hallintotehtävät, lausunnot ja muu palvelu saadaan hoidettua. rokratia jäisi pois yhdistyksestä. Sama koskee koko yhdistysten taloushallintoa, jonka siirtämistä riistakeskuksen aluetoimistoille tulisi pohtia vakavasti, kun riistakeskus saa toimintansa uomiinsa ja varmasti resursseja sielläkin vapautuu, Kosonen jatkaa. tään kehittämishankkeessa tulisi kiinnittää huomiota: Pitäydytään hankkeessa vain toiminnanohjauksen organisoinnissa. Huolehditaan palvelutarjonnasta Muutosvastarinta on luonnollinen reaktio Monet asiat aiheuttavat "pelkoja" ja vastustusta riistanhoitoyhdistysten yhdistymisiä ja suurempia riistanhoitoyhdistyksiä kohtaan. ­ Muutosvastarinta on aivan luonnollinen asia. Riistanhoitoyhdistyksissä on monennäköisiä epäilyjä ja pelkoja suuryhdistyksiä kohtaan, joista tärkeimpiä ovat pelko päätäntävallan menettämisestä ja lupa-asioiden etääntymisestä ja paikallistarpeen katoamisesta. Myös oman ampumaradan menettämistä pelätään, Kosonen linjaa. Riistanhoitoyhdistysten nykyinen rahoitusmalli ei Kososen mukaan myöskään anna edellytyksiä yhdistymisille. Tällä hetkellä yhdistyminen vähentäisi rahoitusta. Kososen mukaan myös pelko hallituspaikkojen vähene- Heikki Kososen ja Esa Hinkkasen lista on pitkä, mutta osoittaa myös riistanhoitoyhdistysten työtehtävien laajan kirjon. Tähän päälle kun lisätään normaalin toimintabyrokratian pyörittäminen, on Kososen mukaan helppo ymmärtää, miksi toiminnanohjaajia on vaikea saada yhdistyksiin töihin, kun palkkaa ei voida maksaa, vaan kaikki oletetaan tehtävän talkoilla. Vaihtoehtona yhteistoiminta ­ Omien yhdistysten säilyminen ja yhteinen toiminnan ohjaus on yksi mahdollisuus. Se kuitenkin teettää työtä hallinnossa ja toiminnanohjaajan kan- ja siihen liittyvien resurssien hallinnoinnista (metsästyskorttiasiat, ampumakokeet ja niihin liittyvät todistukset, ampuma-aselupiin liittyvät todistukset, erilaiset lomakepalvelut, pyyntilupiin liittyvät asiat, laki yms. neuvonta jne). Huolehditaan riistakantoihin liittyvän tiedon hankinnasta ja sen organisoinnista (pyyntilupiin liittyvissä asioissa yhdistyksen merkitys pienenee riistakantojen hoitosuunnitelmien yleistyessä lähes jokaista lajia koskeviksi ja kannanhoitoalueiden eriytyessä hallinnollisista rajoista). Julkishallintoon liittyvät palvelut organisoidaan niin, että käytänteet ovat yhtenäiset koko valtakunnassa. Jos yhdistytään, mitä sitten? Jo edellä mainitut huolet riistanhoitoyhdistysten yhdistymisen suhteen voidaan Kososen mukaan ratkaista monilla eri tavoin, mutta EteläSavossa on keskustelu pyörinyt ns. "riista-alue" mallin ympärillä, jossa uusi yhdistynyt riistanhoitoyhdistys jaettaisiin 6­8 riista-alueeseen. Riista-alue voi olla vanhan riistanhoitoyhdistyksen alue tai muodostelma useamman yhdistyksen alueista, jos se maantieteellisesti on tarkoituksenmukaista. Riista-alueen tulee perustua ennen kaikkea riistan elinalueisiin ja luontaiseen liikkuvuuteen. Riista-alueet laatisivat toimintasuunnitelman, joka pitää sisällään em. elementit. Alueilta valittaisiin ehdokkaat riistanhoitoyhdistyksen hallituksen jäseneksi. Yhdistyksen hallitus sitten laatisi alueiden toimintasuunnitelmien pohjalta yhteisen toimintasuunnitelman ja päättäisi niihin liittyvien resurssien kohdentamisesta. ­ Tärkeintä on säilyttää mahdollisuus omalla toiminnalla turvata itselleen tärkeiden palveluiden olemassaolo, joka vahvistaa yhteisöä ja motivaatiota toimia sen hyväksi, Kosonen korostaa. l nalta voi aiheuttaa paineita kun "työnantajia" on monta, Kosonen pohtii yhteisen toiminnanohjaajan toimintaedellytyksiä. ­ Mikäli päästäisiin päätoimiseen toiminnanohjaukseen, niin mielestäni selkeintä olisi, että toiminnanohjaaja on riistakeskuksen palkkalistoilla, jolloin kaikki turha työnantajaan liittyvä by6 l Metsästäjä l 1 l 2012 misestä eli paikallisuuden vähenemisestä on todellinen samoin kuin pelko toiminnanohjauksen etääntymisestä kentästä. Huomio toiminnanohjauksen organisointiin Heikki Kosonen luettelee nopeasti olennaisimmat asiat, joihin hänen mieles-
• Laatutuotteet edullisimpaan hintaan suoraan Retkitukusta uutuus! Jokaisen pilkkijän unelma! PilKKitUtKA testiMeNestYJÄN uutuusmalli! Pointer Control 12 Mpx SteAltH riistakamera HUIPPU-UUTUUS! laite toimii täysin näkymättömästi pimeässä tehokkaiden 940nm infrapunaledien ansiosta. tarkka kuva jopa 20 metrin päästä. Kuvat selattavissa kätevältä lCD- värinäytöltä. Myös videokuva. takuu 12kk. roiSKeVeSitiiViS. in VA *** / kk tai alk. 9 129 yymälähinta m 79 netti-/puh. tila nettiHintA ät näkymättöm unaledit! infrap * HUIPPU-UUTUUS! Pilkkiminen ei ole koskaan ollut näin helppoa! löydä kalaparvet ja maksimoi kalasaalis Pointer Fishfinderpilkkitutkalla. tiputa kelluva anturi pilkkiavantoon ja laite kertoo saman tien onko reiällä kalaa vai ei. Saat lisäksi tietoa kalan koosta, liikkeestä ja veden syvyydestä. laitteella voi myös mitata jään paksuuden. takuu 12kk. etU 50 ajille Valvontakyltti ja 2kpl ikkunatarroja HUOMIO! alle 100:lle nopeimm! päälle kaupan Seinäteline in VA 129 netti-/puh. nettiHintA * Copyright Suomen Retkitukku Oy 2011 + (arvo 15,-) *** / kk tai alk. 9 229 yymälähinta m AlUeellA tAllentAVA KAMerAVAlVontA! etU 100lle aji tila (arvo 19,-) tAllennA PArHAAt ottiPAiKAt! kestosuosikit nettohintaan! * Pointer Control PC2501 riistakamerasetti nettiHintA Huippulaadukas riistakamera monipuoliseen käyttöön. Kamera aktivoituu alle sekunnissa ja laadukas kuvakenno in takaa aina tarkan lopputuloksen. VA *** Pitkä toiminta-aika tekee laitteen / kk tai alk. 9 218 käytöstä huoletonta. Toimii myös ta myymälähin pimeässä. Myös videokuva. Takuu etU 69 12kk. ajille 30 kpl:n ä! GArMin 62s käsi-GPS er Pilkkimiehen suosikkivalinta! Garmin 62s on VAin huippuominaisuuksilla varustettu käsi-GPS maastoon ja vesille. Merkitse parhaat ottipaikat laitteen muistiin ja osaat aina takaisin. Laitteella voit myös jakaa reittipisteitä langattomasti kaverisi kanssa.Takuu 24kk. 299 netti-/puh. tila nettiHintA / kk tai alk. 18 ta 419 myymälähin *** etU 120 le ajil i 2 KPl Sett á 79,- 149 netti-/puh. tila * in hinta! Suomen halv Meiltä myös GArMin AStro 320 koira-GPS VAin 599,- ROISKEVESITIIVIS 2 kpl kimppatilaukset samaan osoitteeseen yhdellä toimituskululla! SUoMi 4 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi, jossa tilaa reilusti 3-4 aseelle. Mahdollisuus myös kahden pitkän aseen säilytykseen. Ylähyllyllä säilytystilaa patruunoiden ja muiden tarvikkeiden säilytykseen. Pehmustettu pohja ja asetuki suojaavat aseita kolhuilta. Murtovarma 3-pistelukitus Euro lock-lukolla sekä 2 avainta. Mahdollisuus pultata seinään. in VA Paino: tyhjänä n. 28 kg Mitat: K 1450 x L 300 x S 300 mm Väri: valkoinen KAtSo SUoMi 6 -asekaappi netistä! MUrtAUtUMAttoMUUStAKUU Pointer Control 12 Mpx GSM riistakamera n Kuvat suoraa n! puhelimee 10 vuotta nettiHintA GSM- kamera takaa huikeat 12 megapikselin kuvat. Saat kuvat langattomasti suoraan sähköpostiisi tai puhelimeesi. Voit seurata reaaliaikaisesti mitä in *** VA kameran ympärillä tapahtuu. Toimii / kk tai alk. 11 hyvin myös pimeässä. Myös videokuva. ta 349 myymälähin Takuu 12kk. 150 199 netti-/puh. * ROISKEVESITIIVIS 50 kpl:n erä! etU tilaajille 119 netti-/puh. tila MUrtAUtUMAttoMUUStAKUU nettiHintA ** Pointer Control 4x50S yökiikari *** / kk tai alk. 9 169 ta myymälähin etU 50 ajille nettiHintA HUiPPU-UUtUUS! Kompaktin kokoinen mutta tehokas yökiikari, jossa tarkka optiikka. Keskitetty infrapunatehostin takaa hyvän näkyvyyden myös äärimmäisen pimeissä olosuhteissa.Takuu VAin *** / kk 12kk. tai alk. 11 ta 339 199 myymälähin netti-/puh. tila * etU 140 le ajil SUoMi 8 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi 7-8 aseelle. Runsaasti tilaa myös pitkien aseiden tai pistoolien säilytykseen. Tilavat ovilokerot tavaran säilytykseen. Pehmustettu pohja ja asetuki suojaavat aseita kolhuilta. Vahva kampalukitus Euro Lock-lukolla sekä 2 avainta. Murtovarma saranarakenne ja panssariovi. Mahdollisuus pultata VAin seinään. Paino: tyhjänä n. 60 kg Mitat: K 1490 x L 545 x S 350 mm 10 vuotta HUiPPUlAADUKAS WoUXUn VHF-PUHelin 239 netti-/puh. tila nettiHintA 47cm arssiantenni m Erinomainen kuuluvuus 5-7 km. Pitkä akunkesto, takuu 12kk. Valmiiksi ohjelmoidut 26 kanavaa (ficora) ja FM-radio. Sisältää radion marssiantennin 47 cm, verkkovirta/ tup. syt. laturin, kuulokein mikrofonin ja rannehihnan. VA 129 netti-/puh. nettiHintA * ** Kysy edullisia porukkatarjouksia! 200:lle noPeiMMAlle! *** / kk tai alk. 9 199 ta myymälähin etU 70 ajille tila *** / kk tai alk. 12 ta 339 myymälähin etU 100 le ajil KAIKISTA YLI 200 EURON TILAUKSISTA KAUPAN PÄÄLLE LADATTAVA FOXTAIL X-150 CREE LED VALAISIN (ArVo 49,-) sis. verkkovirta- ja tupakansytytinvirtajohdon (tarjous ei koske Garmin- tai asekaappitilauksia) tilAUKSet www.retkitukku.fi tai PUHeliMitSe p. 040 828 1000 klo 9-17 *) Hintoihin lisätään toimituskulut 7,90 . **) Hintoihin lisätään toimituskulut 49,90 , hinta sisältää toimituksen kotipihaan. ***) Todellinen vuosikorko vaihtelee summan ja valitun osamaksukampanjan mukaan. Esim. 36 kk:n maksukampanjalla maksetun 1000 :n ostoksen todellinen vuosikorko on 21,86%. Tarkat ehdot näet tilauksen yhteydessä verkkokaupastamme. RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
• Uutismakasiini Metsälainsäädännön uudistamistyö jatkuu n Maa- ja metsätalousministeriö asetti metsälainsäädännön uudistamista valmistelevan jatkotyöryhmän marraskuussa. Lainsäädäntöä selkeyttämällä ja neuvontaa kehittämällä pyritään antamaan metsänomistajille todellinen valinnanmahdollisuus metsänkäsittelymenetelmistä päätettäessä. Tavoitteena on myös motivoida heitä hoitamaan aktiivisesti metsiään ja sitä kautta lisätä puuntarjontaa. Metsälainsäädäntöön tehtävien muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2013. Laajapohjaisen työryhmän työ on käynnistynyt vauhdikkaasti ja muutostarpeista on keskusteltu hyvässä hengessä. Työryhmä antaa 30.6.2012 mennessä esityksensä metsälakiin ja sen nojalla annettavaan valtioneuvoston asetukseen tehtävistä muutoksista, joiden perusteella valmistellaan tarvittavat hallituksen esitykset. Metsälainsäädäntöön tehtävien muutosten valmistelussa otetaan huomioon pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman tavoitteet, metsänomistajien erilaiset tavoitteet ja arvot sekä Kansallinen metsäohjelma 2015:n linjaukset metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä. Lakiuudistuksessa on tarkoitus vähentää yksityiskohtaista metsien käsittelyä koskevaa säätelyä, mutta säilyttää kestävän metsänhoidon päälinjaukset eli uudistamisvelvoite ja kasvava tuottotavoite. Työryhmä valmistelee muutoksia esimerkiksi kasvatushakkuiden toteuttamistapoihin, jotta esimerkiksi eri-ikäisrakenteisen metsän edellytyksiä vaihtoehtoisena metsänkäsittelymenetelmänä voidaan parantaa. Kasvatushakkuiden osalta lakirajat metsään jätettävän puuston määrästä säilyvät näillä näkymin pääsääntöisesti nykyisen metsälain mukaisina. Lisäksi työryhmä valmistelee muutoksia muun muassa metsän uudistamista koskevaan säätelyyn. Työryhmä tarkastelee talven ja kevään aikana, onko uudistamiskypsyysrajojen väljentäminen tarkoituksenmukaista vai olisiko niistä perusteltua luopua kokonaan. Työryhmässä käsitellään myös esimerkiksi metsälaissa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi säädetyn 10§:n tarkentamista. Metsälainsäädäntöön tehtävät muutokset ja muutosprosessin tavoitteiden toteuttaminen asettaa uusia vaatimuksia myös metsätalouden neuvonnan parissa työskenteleville ammattilaisille. Täten myös metsänhoitosuositukset ja metsäalan ammattilaisten antama neuvonta päivitetään vastaamaan uusia tavoitteita. Tämä edellyttää myös alan koulutuksen uudistamista tältä osin. Luonnon- ja riistanhoitosäätiö: Peltopyiden perimää tutkitaan Oulussa n Peltopyyn alalajien esiintymistä valottavaa työtä jatkettiin viime talvena maa- ja metsätalousministeriön sekä Luonnon- ja riistanhoitosäätiön rahoittamassa tutkimuksessa Oulun yliopistossa. Tutkimuksen teki FT Tuija Liukkonen, joka työssään analysoi noin 400 peltopyynäytettä Suomen ja muutamien muiden Euroopan maiden villeistä ja tarhatuista linnuista. Liukkosen aiemmat tutkimustulokset 2000-luvun alusta kertoivat Suomessa luonnonvaraisena esiintyvän peltopyyn kuuluvan perimältään itäiseen linjaan, kun taas tarhaukseen ja istutuksiin meillä käytetyt linnut ovat pääsääntöisesti olleet perimältään Manner-Euroopasta peräisin olevaa läntistä linjaa. Nyt käytetty menetelmä poikkeaa aiemmasta. Sen avulla on mahdollista saada lajin perimästä entistä tarkempi kuva, ja lisäksi kyetään tarkastelemaan myös mahdollista alalajien välistä risteytymistä. Tähänastisissa tuloksissa on vahvistunut aiempi havainto, että kotimainen luonnonvarainen kanta sekä villiä perua oleva neljällä tarhalla kasvatettava itäisen alalajin tarhakantamme poikkeavat selvästi esimerkiksi Ranskan ja Englannin linnuista, jotka olivat mukana verrokkeina läntisestä alalajista. Samaa läntistä tyyppiä edustivat myös näytteet Eestistä ja Ukrainasta. Suomalaisten peltopyiden kanssa samaan joukkoon asettuivat ulkomaisista näytteistä mm. linnut Bulgariasta, Kreikasta ja Irlannista. Merkkejä läntisen alalajin perimän sekoittumisesta Suomen villiin peltopyykantaan ei tässä aineistossa näkynyt. Tuloksia esiteltiin riistabiologian kongressissa Barcelonassa syyskuussa. Työtä maan peltopyykannan geneettisen rakenteen selvittämiskesi pyritään jatkamaan, ja suunnitelmissa on yhdistää siihen myös museonäytteiden ja historiallisten kirjallisuuslähteiden tarkastelua. Nuorten rastirataan uudet opettajaohjeet n Hyväksi koettu nuorten rastirata on saanut Metsähallituksen aloitteesta uutta päivitystä. Päivityksen ovat yhteistyönä toteuttaneet Suomen riistakeskus ja Suomen Metsästäjäliitto. Rastirataan on tehty ohjeet, jotka on tarkoitettu lähinnä opettajille. Paikoin oli ongelmia saada asiantuntevia metsästäjiä pitämään rastirataa kouluilla. Nyt valmistuneiden ohjeiden avulla opettajat pystyvät itse pitämään rastiradan avulla riista-aiheista koulutusta. Ohjeet on siis tarkoitettu ihmisille joilla ei ole omaa kokemusta metsästysasioista. Ohjeet ovat sekä suomeksi että ruotsiksi. Ohjeet tulevat valtakunnallisesti opettajakunnan tietoon alkuvuodesta yhteistyössä Suomen Metsäyhdistyksen kanssa Metsäyhdistyksen uutiskirjeessä, joka tavoittaa yli 3 000 opettajaa. Tämän jälkeen rastirata on toivottavasti entistä aktiivisemmassa käytössä. Aiheeseen liittyen tullaan pitämään opettajille suunnattuja koulutuspäiviä ja työpaja Metsäyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Opettajien kautta levitettynä rastirata tavoittaa helposti tuhansia tai kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria. 8 l Metsästäjä l 1 l 2012
• Riistavisa 1 Vastaukset sivulla 54 6) Kuinkamonenilveksentappamiseenmyönnettiinnskannanhoidollinen poikkeuslupaensimmäisessävaiheessajoulukuun1.alkaneellepyyntikaudelle? 1. 154 x. 204 2. 363 7) Montakosupikoiraapyydettiinvuonna2010? 1. 108 500 x. 57 300 2. 164 200 8) MikäonSuomenpienikokoisinriistaeläin? 1. orava x. lehtokurppa 2. kärppä 9) RiekkoonEtelä-Suomessapulassajakadonnutmoniltaaiemmin asuttamiltaanalueilta.Mikänähdääntaantumisentärkeimmäksisyyksi? 1. soiden ojittamisesta johtuva elinympäristöjen menetys x. kanahaukkakannan runsastuminen 2. liiallinen metsästys 10) Kutenriekko,myösmetsojateeriluokiteltiinpäivitetyssälajienuhanalaisuusluokittelussaelipunaisessakirjassavaltakunnallisestisilmälläpidettäviksi lajeiksi.Minkävuoksiteerijametsopäätyivättähänluokkaan? 1. niiden kannat ovat laskusuunnassa x. niiden elinalueet ovat supistuneet merkittävästi 2. työryhmä päätti luokitella ne tähän luokkaan, vaikka arviointikriteerit osoittivat niiden olevan elinvoimaisia 1) Ns.rauhoittamattomillalinnuillaonSuomessakevätmuutonjalisääntymiskaudenaikainenrauhoitusaika.Milloinalkaavariksenrauhoituseteläisessä Suomessa? 1. 10.3. x. 10.4. 2. 1.5. 2) Mistäapuatuleepyytää,jossuurpetoaiheuttaavälitöntävaaraaihmisille? 1. kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta x. yleisestä hätänumerosta 112 2. Suomen riistakeskuksen aluetoimistosta 3) Kenelletehdäänilmoituskotieläimilleaiheutuneestasuurpetovahingosta? 1. ELY-keskukselle x. kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 2. maa- ja metsätalousministeriölle 4) MitätarkoittaatermikestäväverotusmääräRiista-jakalatalouden tutkimuslaitoksensuurpetokantojakoskevissaarvioissa? 1. eläinmäärää, joka voidaan pyytää vaarantamatta lajin suotuisaa suojelutasoa x. eläinmäärää, joka voidaan pyytää ilman, että kannan koko pienenee 2. sitä, että tätä suurempi pyyntimäärä rikkoo metsästyslain 20 § vaatimusta metsästyksen harjoittamisesta kestävän käytön periaatteiden mukaisesti 5) Riistanhoitoyhdistystenvuosikokouksetpidetäänhelmikuussa. Kuinkamontariistanhoitoyhdistyksenjäsentäriistanhoitoyhdistyksen hallituksenjäseniksivalitaan? 1. 5 - 8 x. 7 - 10 2. 3 - 4 RKTL uudistaa organisaationsa ja tiivistää toimipaikkaverkostoaan n Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos uudistaa organisaationsa vuoden 2012 alusta. Entisten kolmen tutkimusyksikön sijaan tutkimuslaitoksessa on jatkossa yksi tutkimuksen ja asiantuntijapalveluiden yksikkö. Muutoksen tavoitteena on saada entistä paremmin koko laitoksen monitieteinen tutkimus- ja asiantuntijaosaaminen tutkimusohjelmien ja tutkimusalueiden käyttöön. Muut toimintayksiköt ovat vesiviljelypalvelut sekä yhteiset palvelut. Johdon tukena toimii strateginen ryhmä. "Yksi keskeinen tavoitteemme on vahvistaa tutkimuslaitoksen johtamista, kehittämistä ja asiakassuuntautuneisuutta. Uudessa organisaatiossa on kolme strategista johtajaa, tutkimusjohtaja, asiakkuusjohtaja ja kehitysjohtaja, jotka toimivat suoraan alaisuudessani. Tutkimusjohtajaksi johtokunta on nimittänyt FT Vesa Ruusilan. Hänen tehtävänään on kehittää ja suunnata koko talon tutkimustoimintaa. Asiakkuusjohtajaksi nimitetty MMM Asmo Honkanen taas puolestaan lähtee kehittämään toimintamallia, jonka tavoitteena on jatkojalostaa tutkimus- ja asiantuntijatieto entistä paremmin asiakkaiden tarpeita vastaaviksi tuotteiksi ja palveluiksi. Kehitysjohtajan, DI Kimmo Kukkavuoren, tehtävänä on varmistaa sisäisten prosessien sujuvuus ja tehokkuus sekä kehittää koko organisaatiota ja sen johtamisjärjestelmiä," kertoo ylijohtaja Eero Helle. Tutkimuslaitoksen toimintayksiköiden johtoon johtokunta nimitti FT Riitta Rahkosen (tutkimusja asiantuntijapalvelut), FM Petri Heinimaan (vesiviljelypalvelut) ja FM Lena Söderholm-Tanan (yhteiset palvelut). Nämä johtajat vastaavat yksikkönsä operatiivisesta johtamisesta ja kehittämisestä. Kaikki uudet johtajanvirat ovat määräaikaisia (5 vuotta). tavan noin 750 000 euron säästö vuoteen 2015 mennessä. Loppu säästötavoite toteutuu pääosin eläköitymisestä johtuvasta henkilöstöpoistumasta sekä toiminnan tehostamisesta. RKTL selvittää tässä vaiheessa toiminnan uudelleenjärjestämismahdollisuuksia Kotkassa (kalantutkimus), Lammilla (kalan- ja riistantutkimus), Tervossa (vesiviljely), Paltamossa (kalantutkimus), Muoniossa (vesiviljely) ja Inarin Kaamasessa (porontutkimus). Mahdolliset toimipaikkojen lakkauttamiset hoidetaan niin, että niiden vaikutukset laitoksen päätehtävien hoitamiseen ovat mahdollisimman pienet. Lakkautettavien toimipaikkojen toiminta ja henkilöstö siirtyvät muihin RKTL:n toimipaikkoihin sekä yhteistyökumppaneitten tiloihin. Kainuun kokeellisen kalantutkimuksen ja Kaamasen porontutkimuksen kohdalla selvitetään ensisijaisesti mahdollisuutta jatkaa näissä tiloissa tutkimustoimintaa osittain ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tervon kirjolohen ja siian valintajalostusohjelmien sekä Muonion kalanviljelytoiminnan mahdollinen siirto muihin RKTL:n kalanviljelylaitoksiin samoin kuin Lammin kalanja riistantutkimuksen siirto yhteistyökumppaneitten tilojen yhteyteen selvitetään myös ennen lopullisia päätöksiä. Talouden sopeuttamistoimilla varmistetaan päätehtävien jatkuminen RKTL:n rahoituksen odotetaan supistuvan runsaat 2 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Tämän vuoksi RKTL on laatinut sopeuttamissuunnitelman, jolla se pyrkii varmistamaan päätehtäviensä hoitamisen. Osana sopeuttamissuunnitelmaa RKTL suunnittelee lakkauttavansa 5-6 toimipaikkaa vuoteen 2016 mennessä. Tutkimuslaitoksen johtokunta käsitteli asiaa 15.12. kokouksessaan. RKTL:llä on tällä hetkellä 20 tutkimuksen toimipaikkaa ja -pistettä eri puolilla Suomea. Laajan toimipaikkaverkoston ylläpidosta koituu laitoksella mittavat vuokra- ja toimitilakulut vuosittain. Toimipaikkojen lakkauttamisesta odotetaan saa- Luonnonturkisyhdistys tiedottaa: n Suomessa kuolee vuosittain satoja tuhansia luonnonvaraisia eläimiä laillisessa metsästyksessä ja esimerkiksi liikenteen uhreina. Suurta osaa haltuun otetuista eläinruhoista käytetään hyödyksi, ruoaksi ja erilaisiksi tuotteiksi, mutta edelleen moni yksilö tulee vain "nakatuksi lepikkoon". Miksi näin? Eläinten turkisten talteenotto on haasteellista ja niiden käsittely vaatii taitoa. Tuotteiden asema markkinoilla on myös epävakaa. Tärkeä tekijä on myös niistä saatava hinta, joka ei nykyisellään kata edes pyynnin ja käsittelyn kustannuksia. Luonnonturkisyhdistys ry:n tarkoituk- Turkikset hyötykäyttöön ­ Liity Luonnonturkisyhdistykseen sena on edistää luonnonturkiseläinten tunnettavuutta ja laillisesti pyydetyn riistan mahdollisimman laajaa ja asianmukaista hyödyntämistä. Yhdistys haluaa tukea kestävän käytön periaatteella tapahtuvaa villiturkisten pyyntiä ja käyttöä, ja tarjota samalla kuluttajille mahdollisuuden saada villiturkistuotteita suoraan Suomen luonnosta. Yhdistys pyrkii myös lisäämään villiturkistuotteiden arvostusta ja tukemaan niiden tuotteistamista ekologisena myyntituotteena. Näiden tavoitteiden toteutumista yhdistys tukee järjestämällä jäsenilleen esimerkiksi alan koulutusta ja tarjoamalla turkisten pyytäjille ja myyjille tietopalveluja ostajista ja jatkokäsittelijöistä. Yhdistyksellä on käytössään rekisteröity tavaramerkki, logo WFF (Wild Finnish Fur). Liittymällä yhdistyksen jäseneksi metsästäjä saa oman logolla merkityn jäsennumeronsa, jonka hän voi liittää saalisnippuunsa. Se pysyy mukana lopputuotteeseen saakka, ja näin ostaja voi olla varma että kyseessä on aito villiturkis. Asiakas voi myös halutessaan saada tietää, missä päin eläin on elellyt ja miten se on pyydetty. Lisätietoja on saatavissa yhdistyksen websivuilta www.luonnonturkisry.fi Metsästäjä l 1 l 2012 l 9
• Puheenjohtajalta Uudistunutriistahallintokohti toiminnanvakiinnuttamista Viime vuoden maaliskuun alussa toimintansa aloittaneen Suomen riistakeskuksen uusi toimintamalli käynnistyi kokoisuudessaan tämän vuoden alussa. Menneestä vuodesta uusi organisaatio selviytyi olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyvin, vaikka se on edellyttänyt paljon uuden omaksumista ja perinteisten toimintatapojen muutosta. Ensimmäisen toimintavuoden ulospäin näkyvin asia on ollut julkisten hallintotehtävien uudenlainen organisoituminen vastaamaan voimassaolevan perustuslain pykäliä. Moni metsästäjä on varmaan vuoden mittaan ihmetellyt uusia lupahallintoon tulleita kiemuroita, mutta ne johtuvat pelkästään lainsäätäjän tahdon toteuttamisesta, eivätkä riistakeskuksen uudesta toimintamallista. Ilmapiirikysely osoitti, että henkilöstö on joutunut muutoksen pyörteissä vuoden mittaan koville. Lämpimät kiitokset henkilöstölle jaksamisesta ja siitä, että "juna kulkee vaan..." Tämän vuoden alkupuolella aloittavat Kestävä riistatalous ja Palvelut -prosessit toimintansa. Näiden toimintojen kautta kohdataan pääosa riistakeskuksen metsästäjäasiakkaista ja muista asiakkaista, joten ne ovat jatkossa hyvin keskeisiä toimijoita siinä, kun metsästäjä muodostaa itselleen mielikuvan riistakeskuksesta palveluorganisaationa. Riistanhoitoyhdistysten tukeminen on jatkossa Palvelut-prosessin keskeisimpiä tehtäviä. Koko riistahallintouudistuksen ajan painotettiin riistanhoitoyhdistysten resurssien turvaamista, ja toki pieniä parannuksia rahoituksessa yhdistysten hyväksi on jo pystytty toteuttamaan. Koska riistanhoitomaksun korottaminen vaatii budjettikäsittelyssä eduskunnan hyväksymisen, niin kovin suuria harppauksia yhdistysten rahoituspohjassa ei ole realistista jatkossakaan odottaa. Uskoisin, että nopeampia tuloksia riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemisessa on saatavissa riistakeskuksen resurssien uudelleen suuntaamisen kautta. Esimerkiksi taloushallinnon puolella löytyy varmuudella jatkossa uusia mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseksi. Samoin riistakeskukselta odotetaan yhtenäisiä malleja ja ohjeistuksia yhdistysten käyttöön: toiminnanohjaajien ja luottamusmiesten työn tulisi olla mahdollisimman selkeää ja suoraviivaista. Tämän vuoden aikana näemme selvästi havaittavia liikahduksia riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemisessa. Riistanhoitoyhdistyksiin valitaan tämän vuoden helmikuussa myös uudet hallitukset, joten tiedossa on mielenkiintoinen vuosi tällä sektorilla! Riistakeskuksen hallitus, valtakunnallinen riistaneuvosto sekä alueelliset riistaneuvostot ovat ehtineet jo kokoontumaan muutaman kerran. Hallituksen rooli on näistä kolmesta selkein ja huomionarvoista on se, että uudessa hallintomallissa riistapolitiikkaan liittyvät asiat eivät kuulu niinkään hallitukselle vaan ennen muuta riistaneuvostoille. Neuvostojen kohdalla on aidosti kyseessä tietynlainen ladun avaaminen, koska ei ole entistä, valmista toimintamallia. Varmasti neuvostot ottavat tämän vuoden aikana paikkansa merkittävinä riistapolitiikan strategisina linjaajina ja niiden kautta kanavoituu myös sidosryhmien ääni suomalaiseen riistapolitiikkaan. On esitetty arvioita, että luottamusmiesten vaikutusvalta on vähentynyt aikaisempaan verrattuna. Toki tietyissä asioissa näin on tapahtunutkin, mutta toisaalta on avautunut mahdollisuus selkeästi uudenlaiseen riistapoliittiseen vaikuttamiseen. On selvää, että luottamusmiesten merkitys maamme riistahallinnossa esim. vapaaehtoistyön turvaajana on aivan keskeinen. Pääosa luottamusmiehistä on metsästäjien valitsemia, joten heillä on oikeus ja velvollisuus vaalia riistatalouden eli metsästyksen etua, vaikka varsinainen metsästäjien etupolitiikka ei kuulukaan riistakeskukselle. Tästä on hyvä jatkaa - lähdemme luottavaisin mielin kohti uusia haasteita! Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus 10 l Metsästäjä l 1 l 2012
• Jani Körhämö, projektipäällikkö, Suomen riistakeskus Seppo Ronkainen Montaa mieltä hirvestä Eri hirveen liittyviltä intressitahoilta ja kansalaisilta kysyttiin syksyn aikana mielipiteitä hirvestä ja hirvikannan hoidosta kansallisen hirvikannan hoitosuunnitelman laadintaan liittyvissä sidosryhmätilaisuuksissa ja internetkyselyssä. Runsas osallistujajoukko ilmaisi sekä ristikkäisiä että yhteneviä tavoitteita hirveen liittyen. Eri tahoja keskusteluttivat monien muiden asioiden tavoin niin hirvikannan koon vaihtelut, metsä- ja liikennevahingot, metsästäjäkunnan tuleva kehitys, hirvitiedon käyttökelpoisuus kuin hirvikannan rakennekin. Tulevana keväänä sidosryhmät kutsutaan jälleen koolle jatkamaan työskentelyä, ja hirvikannan hoitosuunnitelman on tavoite valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. 12 l Metsästäjä l 1 l 2012 M l Meneillään oleva hirvikannan hoitosuunnitelman laatiminen on osallistavaa suunnittelua ja keskeinen sija projektin toimenpiteissä on annettu eri hirveen liittyvien tahojen sekä yksittäisten kansalaisten mielipiteiden ja näkemysten kuulemiselle. Menneen syksyn aikana eri intressiryhmille tarjottiin mahdollisuus osallistua hoitosuunnitelman laatimiseen tuomalla esille näkemyksiään ja työskentelemään hirveä koskevien kysymysten parissa, kun alueelliset riistaneuvostot kutsuivat koolle sidosryhmätilaisuudet kaikilla Suomen riistakeskuksen toiminta-alueilla. Suurinta joukkoa sekä kutsutuissa että tilaisuuksiin osallistuneissa tahoissa edustivat maa- ja metsätaloutta ja maanomistajia edustavat järjestöt. Lähes yhtä runsaasti olivat edustettuna metsästyksen edustajat sekä vapaaehtoisjärjestöistä että riistanhoitoyhdistyksistä. Muita osallistujatahoja olivat liikenteen, luonnonsuojelun, maaseudun kehittämisen järjestöt ja viranomaiset sekä tutkimuslaitokset. Kaikkiaan syksyn tilaisuuksiin osallistui lähes 330 eri tahojen edustajaa. Eri intressien esille pääseminen pyrittiin osallistujien osin epäsuhtai-
• osallistujille keskustelu kävi vilkkaana, mutta sävyltään rakentavana ja esille nousi myös monia eri tahoille yhteisiä hirvikannan hoitotavoitteita. Hirvestä hyötyä ja vahinkoa Hirveen liittyvät myönteiset ja kielteiset asiat nähtiin pitkälti samoin riippumatta alueesta tai työryhmien taustaintressistä, vaikkakin painotuksissa oli selviä eroavaisuuksia. Hirveen liittyvänä myönteisenä tekijänä nousi vahvasti esille hirvenmetsästyksen merkitys maaseudun kylien elävöittäjänä. Hirvenmetsästys on tärkeä harrastus paikallisille, mutta tuo usein myös muualle muuttaneita kotikulmille hirvenmetsästykseen. Hirviseurojen majoilla järjestetään usein toimintaa myös kyläläisille ja hirviseura saattaa olla kyläkunnan ainoa toimiva yhdistys. Hirvestä saatavan saaliin arvo ja metsästyksen virkistysarvo noteerattiin niin ikään merkittäviksi myönteisiksi asioiksi. Kielteisistä asioista selvästi tärkeimmäksi nähtiin hirvionnettomuudet jälkiseurauksineen. Suorat ja välilliset vahingot metsätaloudelle koettiin niin ikään selvästi kielteisinä. Myös hirvikärpänen herätti keskustelua yllättävänkin vilkkaasti ja sen koettiin haittaavan luonnon virkistyskäyttöä ja metsässä työskentelyä melko paljon. Hirvikannan säätelyn ongelmista nousi tyypillisesti esille kannan koon voimakas vaihtelu, josta lähes kaikki osapuolet haluaisivat eroon. Hirvikannan nykyinen rakenne herätti niin ikään vilkasta keskustelua ja usein toiveissa oli nykyistä tasapainoisempi kannan ikä- ja sukupuolirakenne. Asi- Hirvikannan säätelyn ongelmista nousi esille kannan koon voimakas vaihtelu, josta lähes kaikki osapuolet haluaisivat eroon. aa perusteltiin taustaintressistä riippuen mm. hirvisaaliin laadullisella heikkenemisellä ja kannan voimakkaalla kasvulla silloin, jos kanta-arviot ovat virheellisiä. Hirvikannan hoidon tavoitteiden määrittelyssä nähtiin toivottavana malli, jossa paikallisella tasolla eri toimijat neuvottelevat keskenään ja asettavat kullekin alueelle sopivat hirvitavoitteet. Valtakunnallisia raameja hirvikannalle toivottiin lähinnä maa- ja metsätalouden toimijoiden puolelta. Hirvikantaa ja vahinkoja koskevalla tiedolla nähtiin olevan suuri merkitys sille, miten hirvikannan hoidossa onnistutaan. Hirvitietojen ja vahinkotietojen tarkkuuden ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi esitettiinkin runsaasti toivomuksia ja kehittämisajatuksia. Tiedonvaihtoon toivottiin lisää avoimuutta ja nopeutta, jotta eri osapuolilla on käytettävissään samat tiedot. Pyyntilupajärjestelmään toivottiin joustavuutta ja niin sanottu pankkilupamenettely nähtiin usein tervetulleena. Tulevaisuuden hirvenmetsästäjien riittävyys ja heidän halunsa sitoutua hirvenmetsästykseen herätti myös keskustelua tilaisuuksissa. Hirvikannan hoidon ongelmien suhteen näkemykset olivat usein mel- Syksyn aikana alueellisiin sidosryhmätilaisuuksiin osallistui lähes 330 eri tahojen edustajaa. Laajimmin olivat edustettuina maa- ja metsätalouteen sekä metsästykseen liittyvät tahot. Sidosryhmätilaisuuksien osallistujat taustaryhmittäin 140 120 124 114 sesta ja vaihtelevasta lukumäärästä huolimatta varmistamaan työskentelytavalla, jossa osallistujat jaettiin eri taustaintressejä edustaviin ryhmiin. Kaikki ryhmät pohtivat vastauksia ensin siihen, mitä myönteisiä ja kielteisiä seikkoja hirveen kunkin alueen nykyisessä hirvikannan tilanteessa liittyy. Jatkotehtävässä ryhmiä pyydettiin laajasti ja ennakkoluulottomasti pohtimaan mitä ongelmia tai mahdollisuuksia nykyiseen hirvikannan säätelyjärjestelmään ja -käytäntöihin liittyy ja miten niitä voitaisiin ratkaista. Ryhmien esitellessä tuloksiaan muille 100 80 Henkilöä 60 40 37 20 20 23 11 Metsästys Maa-, metsä- ja Luonnonsuojelu porotalous ja virkistys Liikenne Maaseudun kehittäminen Viranomaiset ja tutkimus 0 Metsästäjä l 1 l 2012 l 13
• Antero Isola, riistakamerakuvaa nuolukiviautomaatilta ko yhteneviä eri alueiden välillä, joskin Pohjois-Suomessa oli nähtävissä omat erityispiirteensä. Konflikti paikallisten ja vieraspaikkakuntalaisten metsästäjien välillä nousi esille, kun samoilla alueilla nähtiin olevan liikaa väkeä ja pelisäännöt osin puutteellisiksi. Hirvikyselyssä 4500 vastaajaa Kaikille kansalaisille tarkoitettuun hirviaiheiseen internetkyselyyn oli mahdollisuus vastata syksyllä elokuun puolivälistä lokakuun loppuun saakka. Runsaan kahden ja puolen kuukauden aikana kyselyyn vastasi kaikkiaan lähes 4500 henkilöä. Vastauksia saatiin alueellisesti melko kattavasti, koska lähes kaikista Suomen kunnista oli vähintään yksi vastaaja. Tyypillisesti vastauksensa antoi keski-ikäinen ammattiasemaltaan alempiin tai ylempiin toimihenkilöihin kuuluva mies. Naisia vastaajista oli noin 12 prosenttia. Kyselyn vastaajajoukko edusti kaikkiin suomalaisiin verrattuna korostetusti taajamien ulkopuolella asuvia, mikä kertoo hirviasioiden olevan leimallisesti maaseudun väestöä kiinnostavia ja koskettavia. Kyselyyn vastanneista 60 prosenttia omisti metsää ja 70 prosenttia osallistui hirvenmetsästykseen. Kyselyyn vastanneista metsänomistajista kaksi kolmesta osallistui hirvenmetsästykseen ja lähes kaikki vastaajat lähestyivät asiaa myös autoilijan näkökulmasta. 14 l Metsästäjä l 1 l 2012 Vastaajien taustalla oli vaikutuksia siihen, miten hirven tai sen jättämien merkkien kohtaamiseen suhtauduttiin. Ei-metsästävissä vastaajissa hirven kohtaaminen herätti yleisemmin pelkoa tai kiukkua kuin metsästävissä vastaajissa. Hirvenmetsästäjien kohtaaminen herätti helpommin pelkoa tai mielipahaa niissä vastaajissa, jotka eivät olleet metsästäjiä tai maa- ja metsätalouden harjoittajia. Hirvikärpäset herättivät mielipahaa ja inhoa yhtäläisesti kaikissa vastaajaryhmissä. Ei metsästävistä maa- ja metsätalouden harjoittajista valtaosa eli noin 80 prosenttia halusi hirvikantaa pienennettävän, kun metsästävissä maa- ja metsätalouden harjoittajista vastaava osuus oli vain noin 20 prosenttia. Vastauksia yhdistelemällä voidaan muodostaa kuva hirvestä erityisesti kärsivistä ja erityisesti hyötyvistä vastaajista. Hirvien läsnäolosta näyttävät kärsivän eniten vastaajat, jotka olivat itse olleet tai joiden tuttava oli ollut osallisena hirvionnettomuudessa ja muistissa oli useita läheltä piti-tilanteita. Vastaajat olivat hirvestä hyötyviin verrattuna useammin metsänomistajia ja olivat kokeneet hirvivahinkoja metsissään. Monilla heistä oli voimakas näkemys siitä, että hirviä on liikaa. Hirvestä näyttivät hyötyvän erityisesti sellaiset vastaajat, joilla ei ollut hirvionnettomuuksiin liittyviä kokemuksia. Verrattuna hirvestä kärsiviin he olivat harvemmin metsänomistajia ja useammin metsästäjiä. Hirvi koettiin arvokkaana eläimenä ja hirvikanta haluttiin pitää joko nykyisellä tasolla tai suurempana. Vastaajien mielestä neljä tärkeintä näkökohtaa, joita tulisi painottaa hirvikannan hoidossa, olivat liikenteelle aiheutuvat vahingot, hirvenmetsästyksen vaikutukset maaseudun kylien elävöittäjänä, metsätaloudelle aiheutuvat vahingot ja metsästysmahdollisuudet. Esimerkiksi suurpetojen ravintotarpeita tai kaupunkeihin ilmaantuvista hirvistä koituvia vaikutuksia ei nähty kovin merkityksellisinä. Vastaajista valtaosa katsoi, että hirvikannan säätelyn tavoitteet tulisi määritellä nykyistä tarkemmin paikallisella tasolla, missä hirvikanta ja vahinkotilanne tunnetaan parhaiten. Vastaajista valtaosa kannatti sähköisen hirvihavaintokortin ja saalisilmoituksen käyttöönottamista sekä hirvikannan säätelyn mahdollistamista myös sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joiden ympäristöön aiheutuu haittaa alueella elävistä hirvistä. Hirvikannan rakenteen muuttamista nykyistä vähemmän tuottavaan suuntaan kannatti pienessä tai suuressa määrin noin kaksi kolmesta vastaajasta. Esitetyistä mahdollisista kehityssuunnista metsästysajan aikaistaminen koko maassa tai hirvenmetsästyksen pyyntiluvanvaraisuudesta ja vahinkojen korvausjärjestelmästä luopuminen saivat vain vähän kannatusta. Työskentely jatkuu Kertyneen aineiston ja sen analysoinnin pohjalta valmistellaan hirvikannan hoitosuunnitelman tärkeintä osaa eli kannanhoidon linjauksia ja toimenpide-esityksiä. Hirvikysymyksiä käsitellään asiantuntijatyöpajassa sekä eri työryhmissä talven ja kevään aikana. Lisäksi alueelliset riistaneuvostot kutsuvat tulevan kevään aikana jälleen koolle hirveen liittyvät intressitahot hoitosuunnitelman valmisteluun liittyviin sidosryhmätilaisuuksiin. Maalishuhtikuulla järjestettävissä tilaisuuksissa alustavia linjauksia ja esityksiä työstetään eteenpäin ja hoitosuunnitelmassa on lopullisena tavoitteena esittää eri tahojen näkemyksiä yhteen sovittavia hirvikannan hoitoa koskevia linjauksia ja niiden toteuttamiseksi tarvittavia käytännön toimenpiteitä. Työ on määrä saada päätökseen vuoden 2012 loppuun mennessä. Lämpimät kiitokset kaikille sidosryhmätilaisuuksiin osallistuneille ja kyselyyn vastanneille. l
• Ministeriön kuulumisia Riistakonsernin tietohallintostrategia valmis n Riistakonsernin strategiassa asetettiin haastava vuoteen 2015 ulottuva strateginen päämäärä kehittää riistakonsernin toimintatavoista tehokkaita, taloudellisia ja asiakaslähtöisiä ja ennakoivia. Tämän päivän maailman- ja valtiontalouden haasteiden aikana päämäärän saavuttaminen on tarpeellisempaa kuin koskaan. Vuoden 2011 aikana erityinen työryhmä kävi kriittisesti läpi riistakonsernin tietohallinnon nykytilan ja asiakastarpeet. Työryhmä totesi, että riistakonsernin virastoissa ja laitoksissa tietojärjestelmiä kehitetään omista lähtökohdista, tiedon saannille on turhia esteitä ja konsernin sisäisten toimijoiden sekä sidosryhmien informointi saatavilla olevista tiedoista puutteellista. Lisäksi työryhmä huomasi, että virastoissa ja laitoksissa kerätään ja jalostetaan päällekkäistä tietoa eri tietojärjestelmiin, jolloin tietojen käsittely sitoo resursseja ja vaikeuttaa tietojen yhteiskäyttöä varsinkin kun järjestelmät ovat teknisesti vanhentuneita. Yhteiselle strategialle on siis huutava tarve. Työryhmä sai riistakonsernin tietohallintostrategian valmiiksi joulukuussa. Strategiassa asetettiin vuoteen 2015 ulottuva visio: Toimiva tietohallinto - palveleva Julkinen riistakonserni: Riistakonsernin tietopalvelut ovat tunnettuja avoimuudesta, palvelevat hyvin eri asiakasryhmien tarpeita ja edistävät alan kehitystä. Tietohallintostrategiassa asetetaan myös konkreettiset vuoteen 2015 ulottuvat strategiset päämäärät: 1) Tietohallinnon palvelut tukevat riistakonsernin päätöksentekoa, tehostavat toimintaa sekä hyödyntävät tehokkaasti sähköisiä palvelukanavia asiakaspalvelussa. 2) Tietohallinto tukee Julkisen riistakonsernin toimintaa kytkemällä yhteen substanssi- ja teknologiaosaamisen sekä tietojärjestelmäkehittämisen sekä näiden johtamisen. 3) Tietohallinto huolehtii, että toiminnassa voidaan hyödyntää teknologian ja tietotekniikan mahdollisuuksia ja parhaita käytäntöjä. suosituksista. Tietohallinto tukee tarvittavien tietojen keräämistä metsästäjiltä riistahallinnolle metsästyssaaliista ja -menetelmistä tehokkailla ja asiakaslähtöisillä sähköisillä saalistiedon keruujärjestelmillä, kuten henkilökohtaisen saalispäiväkirjan avulla. Käytännön toimenpiteitä jo käynnissä Vaikka riistakonsernin tietohallintostrategia on vasta valmistunut, monia keskeisiä hankkeita jo lähdetty edistämään ennakoivasti jakamalla vastuuta konsernihengessä. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on valmisteltu kuluvan vuoden aikana riistavahinkorekisteriä. Riistavahinkorekisterin toteutus perustuu vahinkotietoja käsittelevistä eri viranomaisten ylläpitämistä järjestelmistä kerättäviin tietoihin. Riistavahinkorekisteri toteutetaan tietovarastoratkaisuna siten, että se on integroitu riistatietokantaan. Tähän kootaan eri järjestelmistä riistavahinkoja koskevat tiedot. Tavoitteena on tietojen monipuolinen hyödynnettävyys sisältäen mm. aikaan ja paikkaan sidotun spatiaalisen tiedon ja monipuolisen raportoinnin historiatietoineen. Riistavahinkorekisterin on määrä olla valmis vuoden 2013 alusta. Konsernin kannalta keskeistä on hajallaan olevien asiakastietojen kokoaminen yhteiskäyttöiseen asiakastietojärjestelmään (esim. metsästäjärekisteri, ampumakokeiden suoritustiedot, maatilarekisteri, lupatiedostot, riistantutkimuksen vapaaehtoiset laskijat) sekä vuorovaikutteisten sähköisten asiointipalvelujen toteuttaminen (mm. hakemukset, päätökset, luvat, sopimukset). Asiakastietojärjestelmän laadinta käynnistyy ensi vuoden alussa Suomen riistakeskuksen johdolla. Saalistietojen nykyistä paremman kattavuuden varmistamiseksi Metsähallituksen eräpalvelut aloittaa myös ensi vuoden aikana kaikille metsästäjille tarjottavan sähköisen saalispäiväkirjan rakentamisen. Tietohallinto edistää vaikuttavuustavoitteiden saavuttamista Riistakonsernin tietohallintostrategia pohjautuu Julkisen riistakonsernin strategian mukaisiin linjauksiin. Tietohallinto on keskeinen väline riistakonsernin yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden ja strategisten päämäärien toteuttamiseen. Esimerkiksi riistakantojen elinvoimaisuuden säilyttämistä koskevan vaikuttavuustavoitteen kannalta keskeisiä tietotarpeita ovat: 1) Riistakantojen koon ja kehityssuunnan arvioimiseksi tarvittavat tiedot aikasarjoina ja spatiaalisesti tarkkaan paikkatietoon sidottuna (kantatiedot: laskenta- ja havaintotiedot) 2) Riistanhoitotoimenpiteiden edistämiseksi tarvitaan riistalajeja koskevat elinympäristötiedot (metsävaratietojärjestelmä, kohdetiedot; esim. soidinpaikat, kunnostetut kosteikot, riistanhoitotoimenpiteet); ja 3) Metsästyksen mitoittamiseksi kestävälle tasolle tarvitaan saalistiedot; eläinlaji (osalla lajeista ikä, sukupuoli), määrät, saalispaikka, pyynnin tapaa ja toteutusta koskevat tiedot riistanhoitotoimenpiteiden edistämiseksi. Riistavahinkojen hallintaan eli metsästyksen mitoitukseen, korvausten maksuun ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn tietohallinto antaa tukea tietojärjestelmä-ratkaisuilla, joita ovat mm. riistavahinkorekisteri, riistakannan-, havaintojen- ja vahinkojen seurantajärjestelmät (RiistaWeb, Sorkka, Tassu, Hivala, sekä ennaltaehkäisevän materiaalin tiedostot, liikennevahinkoja sisältävät järjestelmät). Vahinkojen hallinta edellyttää, että tietohallinto tukee talousarvioiden valmistelua ajantasaisella ja vahinkojen ennustamista parantavilla järjestelmillä. Metsästyksen ja riistanhoidon eettisyyden ja vastuullisuuden edistämisessä tietohallinto tukee tiedon välitystä metsästäjille ja metsästysverotuksen ohjaamista kestävälle tasolle. Metsästäjien tietotason nostamiseksi tarvitaan riistahallinnolta asiakaslähtöisiä ja tehokkaita tiedon välityskanavia metsästäjille riistakantojen kehityksestä ja metsästysmenetelmien ValtIT:n linjaukset otettu huomioon Strategiassa seurataan valtionhallinnon IT-strategiatavoitteita mm. kokonaisarkkitehtuurista, perusinfrastruktuurista ja paikkatietotuotteen määrittelystä sekä hyvästä IT-hallintotavasta. Linjauksen mukaisesti riistakonsernin ydintoimintaa tukevien tietojärjestelmien ja tietovarantojen kehittämisvastuu on konsernin virastoilla/laitoksilla ja koordinointivastuu on konsernin johtoryhmällä. Tietohallinnon ohjaus ja kehittäminen tapahtuu osana ministeriön tulosohjausta. Järjestelmien suunnittelu- ja toteutuspalveluja hankitaan tarpeen mukaan ulkoisilta toimijoilta. Ylitarkastaja Jussi Laanikari Metsästäjä l 1 l 2012 l 15
• Juha Tiainen ja Jukka Rintala Talvisen luonnon riistaseurannat: Peltokolmioita laskemaan! 16 l Metsästäjä l 1 l 2012 Talvi on luonnossa hiljainen. Lintuja on vähän, mutta lumella risteilee paljon jälkiä. Kuinka paljon? Mitä lajeja? Verrattuna edellisiin talviin? Käsityksemme riistaeläinten runsauden vaihtelusta perustuu seurantoihin, joista yhdessä lasketaan lumijälkiä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on kehittänyt järjestelmän, jossa joka talvi kerätään vakioreiteiltä vakioisella tavalla lumijälkihavainnot.
• Hämeen, Pohjanmaan, Rannikko-Pohjanmaan ja Oulun alueilla siellä, missä peltojen osuus maa-alasta on niin suuri, että metsäalueille sijoitettavia riistakolmioita on käytännössä vaikea toteuttaa. Peltokolmioiden avulla seurataan riistaeläimiä, jotka elävät maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostamassa maisemassa. Peltokolmiot ovat kuuden kilometrin mittaisia tasasivuisen kolmion muotoisia reittejä, jotka sijoitetaan maastoon siten, että yhdestä neljänneksestä kahteen kolmasosaan kulkee pelloilla. Reitin kulkemiseen kuluu aikaa kolmisen tuntia. Laskenta tehdään 1­2 vrk lumisateen jälkeen, ja vain sateen jälkeen jätetyt jäljet lasketaan. Vähän lumen aikaan laskenta on helppo tehdä kävellen, mutta kun lunta kertyy talven mittaan enemmän, saattavat sukset ­ maastosta riippuen ­ olla kätevämmät. Peltokolmioilla lumijälkien keskimääräinen tiheys laskettuna 10 kilometriä ja vuorokautta kohden on kaksinkertainen riistakolmioihin verrattuna. Kulttuuriseuduilla ja eteläisessä ja läntisessä Suomessa elää siis paljon enemmän riistaeläimiä kuin metsäseuduilla Sisä- ja Pohjois-Suomessa. Peltokolmioiden runsaimpia lajeja ovat rusakko, kettu, orava ja metsäjänis sekä valkohäntäpeura ja metsäkauris. Rusakko, Talven 2011 peltokolmiolaskennan tulokset 19 nisäkäsja seitsemästä lintulajista. Tulokset perustuvat 153 kolmion aineistoon. Keskimääräinen lumijälkien lukumäärä/10 km/vrk on laskettu Tuomo Karsikas Peltokolmioilla lumijälkien keskimääräinen tiheys laskettuna 10 kilometriä ja vuorokautta kohden on kaksinkertainen riistakolmioihin verrattuna. kettu, metsäkauris ja supikoira ovat peltokolmioilla runsaampia kuin riistakolmioilla, joilla puolestaan metsäjänis, hirvi ja näätä ovat runsaampia. Kolmioilla lasketaan myös kanalintujen jälkiä sekä kirjataan nähdyt kanalinnut, korppi ja kanahaukka. Peltopyy ja fasaani ovat odotetusti peltokolmioilla riistakolmioita runsaampia, kun taas metso ja teeri ovat riistakolmioilla runsaampia. Talven 2011 tulokset Oheisessa taulukossa on esitetty talven 2011 peltokolmioiden tulos. Jälkimääristä ei suoraan voi tehdä päätelmiä runsauksista ja lajien välisistä runsauseroista, sillä eri lajit liikkuvat eri tavoin riippuen siitä kuinka paljon ravinnon etsintään on nähtävä vaivaa. Myös lumiolot, lumen syvyys ja kantavuus, Kolmioita joilta laji havaittu Lukumäärä %-osuus lasketuista Jälkien kokonaismäärä/ vrk (kaikki kolmiot) 730 1731 56 853 1 5 1287 225 63 54 5 36 1 19 71 85 616 2 202 552 6 102 51 3 102 21 2 49 Keskimääräinen jälkien lkm/10 km/vrk Kaikki Lajin kolmiot kolmiot 7,9 18,9 0,6 9,3 0,0 0,1 14,0 2,4 0,7 0,6 0,0 0,4 0,0 0,2 0,8 0,9 6,7 0,0 2,2 6,0 0,1 1,1 0,6 0,0 1,1 0,2 0,0 0,5 10,0 21,5 7,8 11,0 1,7 8,3 14,8 7,2 3,6 2,4 1,5 2,0 1,7 1,9 3,0 3,3 22,3 3,3 6,0 17,7 2,5 8,5 2,4 2,5 15,5 3,2 1,1 2,6 Metsäjänis Rusakko Jäniseläin1 Orava Piisami Susi Kettu Supikoira Kärppä Lumikko Minkki Näätä Mäyrä Saukko Ilves Kissa Valkohäntäpeura Kuusipeura Hirvi Metsäkauris Metso Teeri Pyy Riekko Peltopyy 121 134 12 129 1 1 145 52 29 37 5 29 1 16 40 43 46 1 56 52 4 20 36 2 11 11 3 31 79 88 8 84 0,7 0,7 95 34 19 24 3 19 0,7 10 26 28 30 0,7 37 34 3 13 24 1 7 7 2 20 erikseen kaikille tutkituille kolmioille sekä niille kolmioille, joilta lajia on tavattu (lajin kolmiot). Nisäkkäiden jälkimääriä laskettaessa on siten otettu huomioon lumisateesta kulunut kertymäaika, mutta linnuilla nähdyt yksilöt tulkitaan aina yhdelle vuorokaudelle. L l Lumijälkilaskennat kulkevat kolmiolaskentojen nimellä. Metsävaltaisilla seuduilla aloitettiin lumijälkien laskenta 12 kilometrin mittaisilla riistakolmioilla jo vuonna 1989. Vaihtelevaan peltojen ja asutuksen luonnehtimaan kulttuuriympäristöön kehitettiin peltokolmiolaskenta, joka aloitettiin vuonna 1999. Peltokolmio on riistakantojen seurantahanke maamme peltoisimpia osia varten. Sitä voidaan soveltaa erityisesti Suomen riistakeskuksen Uudenmaan, Kaakkois-Suomen, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Etelä-Hämeen, Pohjois- Lajilleen määrittämätön rusakko tai metsäjänis. 1 Fasaani Kanahaukka Korppi Metsästäjä l 1 l 2012 l 17
• Kissan (vas.) ja supikoiran jäljet ovat helposti tunnistettavia silloin, kun ne piirtyvät selvinä kovalle alustalle matalaan lumeen. Molemmat ovat pyöreitä Marcus Wikman ja jokseenkin samankokoisia, ja syvässä lumessa, kun polkuanturat ja varsinkaan kynnen jäljet eivät piirry hyvin, voi jälkien tunnistaminen olla vaikeaa Juha Tiainen Marcus Wikman Supikoiran jälkiä havaittiin erityisen runsaasti, joka kolmannella peltokolmiolla. Edellinen syksy oli supikoiran ravinnonsaannin kannalta epäedullinen, ja varastorasvojen ehtyessä eläimet lienevät olleet pakotettuja lähtemään etsimään syötävää, vaikka talvi olikin kylmä ja luminen. edellisen vuorokauden ja viikon lumisateen määrä sekä pakkanen ja sen kiristyminen tai lauhtuminen vaikuttavat liikkumiseen. Laskentakausi on rajattu kahdeksi kuukaudeksi tammikuun alusta maaliskuun alkuun, mutta silti lähestyvä lisääntymiskausi lisää liikkumista laskentakauden lopulla. Talvi 2011 oli edellisen talven tavoin kylmä ja runsasluminen. Peltokolmioiden laskenta-alueella Etelä- ja LänsiSuomessa tammikuu 2011 oli pakkasten suhteen jokseenkin normaali. Helmikuu oli 5­6 astetta kylmempi kuin vertailukauden 1971­2000 keskiarvo. Lunta oli edellistalven tavoin enemmän kuin vuosikymmeniin, kun pakkaset jatkuivat yhtäjaksoisesti kauan, eivätkä suojakelit sulattaneet tai tiivistäneet hankia. Tammikuussa satoi lähes joka Metsäjänis 1761 1.0 2.0 Lepus timidus Rusakko 4657 Lepus europaeus Orava 1798 1.6 Sciurus vulgaris Kettu 2982 Vulpes vulpes Supikoira 254 Nyctereutes procyonoides Fasaani 94 1.0 Phasianus colchicus 1.4 3 4 0.6 1.0 1.0 0.4 1 2 2.5 2.0 1.4 Mustela erminea Mustela nivalis Neovison vison 1.2 Martes martes Lutra lutra 3.5 Kärppä 141 5 Lumikko 178 Minkki 30 Näätä 72 Saukko 33 0.2 Korppi 227 Corvus corax 1.5 0.8 1.0 0.8 0.5 0.4 Ilves 66 40 Lynx lynx Kissa 193 Felis catus 0.0 Vh-peura 1759 Odocoileus virginianus Kuusipeura 55 Dama dama 0.2 Hirvi 488 Alces alces 0.5 2000 1 2.0 3 0.6 1.0 2008 2.5 2.0 2.5 1.5 Metsäkauris 983 1.5 Capreolus capreolus Metso 15 1.4 Tetrao urogallus Teeri 334 0.9 Tetrao tetrix 0.0 Etelä-Suomi Länsi-Suomi Koko alue Peltopyy 162 Perdix perdix 1.5 20 1.0 0.5 1.0 0 Pyy 134 Bonasa bonasia 6 8 0.8 2 4 0.5 0.2 0.3 0.6 Peltokolmioilla laskettavien 16 nisäkäslajin ja viiden kanalintulajin sekä korpin jälkimäärien tai nähtyjen lintujen yksilömäärien vaihtelut vuosina 1999­2011 erikseen Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kymen/Kaakkois-Suomen ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien/aluetoimistojen muodostamassa Etelä-Suomessa sekä Satakunnan, Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Oulun riistanhoitopiirien/aluetoimistojen muodostamassa Länsi-Suomessa. Vuoden 1999 kantoja merkitään luvulla 1. Vuosittaiset indeksiarvot kertovat, kuinka moninkertainen kanta on ollut suhteessa vuoteen 1999. Indeksit on laskettu vuosi × kolmio -matriisista käyttäen log-lineaarista mallinnusta, joka sallii katkoksien esiintymisen yksittäisten kolmioiden aikasarjoissa. Luku lajinimen jälkeen on vuosittain havaittujen jälkien keskimääräinen määrä. 18 l Metsästäjä l 1 l 2012 0.0 1.0 2.0 0.5
• Osuva valinta DIANA-ILMAKIVÄÄRIT JA LASTING-KERRASTOT SIVUVIRITTEINEN 100 % MERINOVILLAA 48 Tämä pitkän kantaman kiinteäpiippuinen ilmakivääri on tehokas ja tarkka. Sopii myös bipodin avulla ampumiseen. Ominaisuuksiin kuuluvat klassinen suora tukki ilman poskipakkaa, säädettävä tähtäin ja automaattinen varmistin. NAISILLE Heavy 240 g Wory -puolipoolopaita (punainen, koot s-xl) ja Fida -housut (punainen/musta, koot s-xl) · molemmin puolin sileäksi neulottua 100 % merinovillaa · sopii ainoaksi kerrokseksi urheiluun tai jokapäiväiseen käyttöön MIEHILLE Double heavy 270 g Widi -puolipoolopaita ja Wet -pitkälahkeiset housut (musta, koot m-xxl) · kaksikerroksista 100 % merinovillaneulosta · johtaa tehokkaasti kosteuden pois iholta ja pitää lämpimänä Lasting merinovillatuotteet valmistetaan tarkasti valikoidusta Super Fine -merinovillasta, jonka kuidun halkaisija on vain 16 mikronia. Materiaali pitää lämpimänä ja johtaa kosteuden pois iholta ilman kutiamisen tai pistelyn tunnetta. SIVUVIRITTEINEN 56 TH 56 TH on sivuviritteinen malli rekyylittömään ammuntaan. Ergonomisesti muotoiltu tukki peukaloreiällä. Kuvan kiikaritähtäin on lisävaruste. 440 TH Lyhyempi, kevyempi ja siksi helpompi käsitellä kuin mallit 470 TH ja 56TH. 16 Joulen teho tekee tästä aseesta täydellisen Field-Target- ja siluettiammuntaan. Kuvan kiikaritähtäin on lisävaruste. LISÄÄ OSUVIA VALINTOJA LÖYDÄT REMEKSEN KATALOGISTA! www.remes.fi Tutustu katalogiin netissä tai lähimmällä jälleenmyyjälläsi Myynti: Ase- ja urheiluliikkeet kautta maan päivä. Helmikuussa etelässä satoi päivittäin vain kuun alkupuolella, mutta Pohjanmaalla, missä oli hieman leudompaa, koko kuun ajan. Kun laskentaa tehtäessä edellisestä lumisateesta tulisi olla kulunut yksi tai kaksi vuorokautta, oli keskiarvo edellisten vuosien tavoin hiukan yli 1½ vuorokautta. Jos jälkien kertymäjakso on pidempi, on jälkiä niiden runsauden vuoksi vaikea laskea silloin, kun eläimiä on paljon. Vaikka jälkilaskentojen perusteella ei saada kuvaa riistaeläinten todellisista runsauksista, antavat vuosien mittaan kertyvät aikasarjat hyvän käsityksen pitkäaikaisista kannanmuutoksista. Oheisesta kuvasta käy ilmi, miten metsäjänis ja kettu ovat vähentyneet peltokolmioilla 13 vuoden aikana. Supikoira on ollut runsaana liikkeellä viimeisten viiden talven aikana. Jakson ensimmäiset talvet olivat leutoja, mutta talvi 2011 oli ankara, ja supikoirien olisi pitänyt viettää aikansa talviunessa. On ilmeistä, että edellisen syksyn ravintotilanne oli vaikea, eivätkä supikoirat kyenneet keräämään riittäviä energiavarastoja nahkansa alle, vaan joutuivat lähtemään ravinnon etsintään sydäntalvella. Valkohäntäkauriin ja metsäkauriin kannanmuutosindeksit olivat alhaisia viime ja toissa talvena. Samaan aikaan ilves yleistyy ja runsastuu (tosin LänsiSuomen indeksistä on huomattava, että kannan oltua aiemmin erityisen pieni, jo verrattain pienen määrän asettuminen populaatioon näkyy sen monikymmenkertaistumisena). Toissa talvena ilveksiä havaittiin 16 %:lla peltokolmioista ja viime talvena jo joka neljännellä. Jää seuraavina vuosina nähtäväksi, onko ilves alkanut rajoittaa kauriiden kannan kasvua, vai johtuvatko pienet kannanmuutosindeksit vähäisemmästä liikkumisesta ankarina talvina. Seurantojen arvo kasvaa aikasarjan pidentyessä Jälkilaskenta on tärkeä osa riistakantojen seurantaa, sillä se on ainoa keino saada kuvaa monien lajien kannanvaihteluista. Pitkät aikasarjat paljastavat kantojen kehityksessä suuntauksia, jotka eivät näy muutaman vuoden jaksoilla suuren vuosivaihtelun takia. Vuosivaihtelu puolestaan heijastelee todellisia kantojen vaihteluita, mutta myös laskenta-ajankohdan olosuhteita. Mitä suurempi vuosittainen aineisto on, sitä luotettavammin niin pitemmän ajan suuntaukset kuin lyhytaikaiset vaihtelutkin tulevat esille. Aineistossa saa olla kolmiokohtaisia välivuosia ilman, että kannanvaihteluiden analyysi siitä kärsisi. Moni kolmio jää aina välillä laskematta, kun käytettävissä oleva aika ei osu yksiin harvojen otollisten olosuhteiden kanssa. Kolmioita ei kuitenkaan kannata sen takia hylätä, vaan laskentaa voi jatkaa useankin välivuoden jälkeen. Moni, joka joutuu luopumaan kolmionsa laskennasta pysyvästi, on etsinyt sille jatkajan. Kolmioille voi löytyä uusi laskija oman seuran piiristä tai vaikka omista lapsista tai lapsenlapsista, joita voi kolmioiden jälkilaskentojen avulla vihkiä riistaeläinten kiehtovaan maailmaan! l Talven 2011 peltokolmioiden laskentapäivämäärät ja keskimääräiset lumen syvyydet. Keskimääräinen laskentapäivä oli 14.2. (päivä 45) ja keskimääräinen lumen syvyys 52 cm. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Lumen syvyys cm 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Päivämäärä (1 = 1.1., 32 = 1.2., 60 = 1.3.) Metsästäjä l 1 l 2012 l 19
• Tutkimustiedon jäljillä Teema ja muunnelmia Klassisessa musiikissa säveltäjä voi rakentaa teoksensa kokonaisuudeksi, jossa sävellyksen perusteemaa muunnellaan ja lähestytään eri tavoin varioiden. Muunnelmissa säveltäjä esittää uusia kuulokulmia johtoajatukselleen - leikitellä, kokeilla tai järjestelmällisemmin esitellä eri vaihtoehtoja. Eläimillä ja kasveilla voidaan tunnistaa samankaltaisia piirteitä. Lajityypilliset ominaisuudet määrittelevät pääosin lajin lisääntymisen, ravinnonhankinnan tai sopeutumisen vuodenaikojen vaihteluun. Jokainen yksilö on tästä oma muunnelmansa koostuen perimän, elinympäristön ja näiden vuorovaikutuksen summasta. Yksilöiden välisen vaihtelun määrä vaihtelee eri ominaisuuksissa lähes nollasta jopa kertaluokkiin. Rakenteellisissa ominaisuuksissa kuten luiden määrässä ei saman lajin saman sukupuolen yksilöiden välillä ole eroja. Toisaalta kasvunopeudessa ja ruumiin koossa voi olla suurta vaihtelua. Ympäristöolosuhteet, kuten ravinto ja sää, vaikuttavat siihen miten perimän mahdollistama kasvu tai koko toteutuvat. Tällä hetkellä lajin elinvoimaisuudessa havaitsemamme edulliset tai haitalliset ominaisuudet voivat nopeasti vaihtua olosuhteiden muuttuessa. Kuvitteellisessa esimerkissä sääoloiltaan 'normaaleina' vuosina hieman liian aikaisin maahamme muuttavat linnut saavuttavat ehkä vain puolet keskimääräisestä poikastuotosta. Tuotto ei ole hyvä, mutta kuitenkin riittävä turvatakseen tällaistenkin geenien säilymisen populaatiossa. Keväiden aikaistuessa näiden yksilöiden jälkeläistuotto voi alueen lajikumppaneihin verrattuna nousta huomattavasti jolloin tämä ominaisuus yleistyy. Vastaavasti, talven suojaväritystään keskimääräistä myöhemmin vaihtava jänis on kuluvana talvena saattanut olla paremmin pedoilta suojassa kuin aikaisemmat lajikumppaninsa, joilla kahtena edellisenä talvena oli etu puolellaan lumen tultua aikaisin. Vaihtelevat olosuhteet suosivat erilaisia ominaisuuksia mikä osaltaan ylläpitää korkeaa perinnöllistä muuntelua. Yksilötason käyttäytymistä säätelevät samat periaatteet kuin muitakin ominaisuuksia. Tietyt keskimääräiset, lajityypilliset piirteet on helppo tunnistaa ja nimetä, mutta yksilöiden välinen vaihtelu on suurta. Myös eläinten käyttäytymisessä on havaittu erilaisia persoonallisuustyyppejä. Eroja on mm. sosiaalisuudessa, joustavuudessa, ennakkoluulottomuudessa jne. Nämä piirteet voivat heijastua niin alueellisessa käyttäytymisessä kuin ravinnonvalinnassakin. Asutuksen piiriin tulevan suurpedon käyttäytyminen ei välttämättä olekaan ihmisen toimintoihin kohdistuvaa kiinnostusta, vaan seuraus normaalista lajin käyttäytymisestä johon yhdistyvät yksilön omat piirteet. Etenkin nuoret yksilöt, lähes lajista riippumatta, jättävät synnyinalueensa ja etsivät puolisoa ja omaa elinpiiriä alueilta jotka ovat niille vieraita. Ennakkoluulottomammat yksilöt ovat rohkeampia etsimään ravintoa uusista paikoista mikä voi johtaa konfliktiin ihmisen kanssa. Ennakkoluulottomuudesta voi kuitenkin olla etua salomailla ja näin ominaisuus säilyy populaatiossa. Ongelmalliseksi koettujen suurpetojen poistaminen asutuksen läheisyydestä on järkevää. Poistettu yksilö ei siirrä käyttäytymismalliaan jälkipolville perimän mukana tai opettamalla. Tietty arkuus ihmistoimintoja kohtaan säilyy lajissa todennäköisesti paremmin jos sitä metsästetään. Tiedotusvälineiden häiriköiksi diagnosoimien yksilöiden poisto on lääke akuuttiin ongelmaan, mutta tuskin tie merkittävästi muuttaa lajin käyttäytymistä. Suurpetokantojen hoito, säätely ja ongelmatilanteiden toimintamallien kehittäminen edellyttävät monipuolista tiedontuotantoa, kehitystyötä ja intressiryhmien vuorovaikutusta myös tulevaisuudessa. 20 l Metsästäjä l 1 l 2012 Vesa Ruusila, tutkimusjohtaja, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos