Metsästäjä 1/2010 - Lehtiluukku.fi

1 / 2010 arojen lintu, s. 6 Peltopyy Nyt luonnonhoitopeltoja perustamaan! s. 10 Kanipatruunat testissä, s. 40 Metsästäjäprofiili: maat, aseet ja koirat, s. 38 Kosteikkokartoitus: 10 000 hehtaaria kunnostettavaa, s. 20
Vieraskynä Metsästäjä ja maanomistaja yhteisellä asialla Eränkäynti on osa suomalaisuutta. Rooli on muuttunut toimeentulon turvasta virkistykseen, yhteisöllisyyteen ja riistakantojen hoitoon. Maaseudun ihmisille metsästys on osa talonpoikaista kulttuuria. Metsästyksen myötä moni maalta muuttanut sukupolvi on säilyttänyt yhteyden kotiseudulleen. Metsästysoikeus on kytköksissä maanomistukseen. Metsien omistuksen rakennemuutos on ollut nopeaa. Metsätilojen koko on pienentynyt, omistajista yhä suurempi osa asuu kaupungeissa ja perikunnista on tullut huomattava metsänomistajaryhmä. Metsästysoikeuden vuokraamisen haasteet muuttuvat rakennemuutoksen myötä. Kun metsätilan tavoitteena on tehokas puuntuotto, metsästysoikeuden vuokraaminen on itsestäänselvyys. Entäs jos maanomistajan arvostukset muuttuvat rajusti? Metsästysseurojen on elettävä tässäkin ajan hermolla. Onneksemme suurin osa suomalaisista metsänomistajista haluaa varjella omaisuutensa arvoa. Metsästäjät ovat tässä yhteistyökumppaneita, ja tästä kumppanuudesta on syytä pitää kiinni. MTK:n kentältä tulevan palautteen perusteella voi arvioida, että maanomistajien ääni ei kuulu kaikkialla riittävän painokkaasti silloin, kun päätetään hirvieläinten pyyntiluvista. Asiaan on syytä kiinnittää huomiota, kun riistahallinnon päätöksenteko-organisaatiota uudistetaan. Viljelijöitä ja metsänomistajia edustavan MTK:n ja Metsästäjäin Keskusjärjestön välillä on välittömät ja toimivat yhteydet. Samalla tavoin yhteistyö on luontevaa Metsästäjäliiton kanssa. Tieto kulkee nopeasti puolin ja toisin. Riistanhoitopiirien osalta maanomistajien asema on parantunut, kun metsästyslain muutoksella näiden hallituksiin luotiin paikat maaomistajia edustaville jäsenille. Valtaosa piireistä on noudattanut lain kirjainta ja henkeä. Valitettavasti muutamissa tapauksissa maanomistajia edustavien järjestöjen yksimielisesti asettama ehdokas ei olekaan tullut valituksi hallitukseen. Toivon, että jatkossa riistanhoitopiirien kokoukset eivät lankea tällaisiin ylilyönteihin. Metsästysvuokrasopimuksia ei ole käytetty konkreettisina riistapolitiikan välineinä. Metsänomistajaliittojen aloitteesta olemme ryhtyneet valmistelemaan tällaista toimintamallia. MTK ja ruotsinkielinen tuottajajärjestö ovat kutsuneet Metsästäjäliiton ja Metsästäjäin Keskusjärjestön neuvotteluihin, joissa yritämme luoda yhteisen sopimusmallin vuokrasopimuksille. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta keskustelu perinteisesti aran aiheen ympärillä on jo omiaan lisäämään molemminpuolista luottamusta. Metsästysseurat ovat usein kylän yhdistystoiminnan aktiivisin osa. Ne tarjoavat toiminnan ja osallistumisen paikkoja maaseudun vähenevälle väestölle, ennen kaikkea nuorisolle. Hyvällä järjestöjen yhteistyöllä pidämme maaseudun yhteisöllisyyden voimissaan. Samalla tehdään mitä parhainta työtä maaseudun ja kaupunkien henkisten raja-aitojen rikkomiseksi. n 14 Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi Juha Marttila Kirjoittaja on MTK:n puheenjohtaja Jaana Kankaanpää Mitä mieltä sinä olet? Ovatko maanomistajien ja metsästäjien väliset suhteet kunnossa? Miten yhteiseloa voisi kehittää ja parantaa? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna Edellisen vieraskynän palautteet ovat siirtyneet lehden loppuosaan sivulle 58. 2 l Metsästäjä l 1 l 2010
Tässä numerossa l 1 l 2010 Ekin kanssa erällä: 34 Pitkäjotos 2 Vieraskynä: Metsästäjäjamaanomistajayhteiselläasialla 4 5 Eräkalenteri Pääkirjoitus: Peltopyy arojenlintu Luonnonhoitopellotvaihtoehtonaviljantuotannolle? 6 9 Puheenjohtajan palsta: Riistahallinnonmuutoshankeeteneemitäsetuomukanaan? Viljelysuunnitteluja-yhteistyöpeltoriistanhoidossa 10 Prosentti riistalle: 13 Nivalassa suunnitelmia kokonaisvaltaisesta luonnonhoitoprojektista 14 Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi 16 Näin perustat luonnonhoitopellon 20 Kosteikkokartoitus: 10000hehtaariakunnostettavaa 21 Metsästäjäorganisaation kosteikkohankkeelle haetaan rahoitusta 24 Päijät-Hämeen kosteikkobuumi 26 Koiran kanssa metsällä: Ajavamäyräkoirapeurajahdissa 30 Jahtishakista jäi matti puuttumaan: 34 Ekin kanssa erällä: Pitkäjotos TrackerHunter-maastonavigaattoristaonmoneksijahdinapuvälineenä 37 Eräaatoksia valtionmailta: Minnemenetsuomalaineneräkulttuuri? 38 Metsästäjäprofiili: 40 "Kanipatruuna" Koiran kanssa metsällä: Ajavamäyräkoirapeurajahdissa Maat,pyssytjapystykorvatmetsästysomaisuusmittarissa turvallisuusparanee,häiriövähenee 26 42 Suurpetokonfliktikoulutus tarjoaa uusia työkaluja 43 Karhut talviunilla SRVA-organisaatio hereillä 44 Laukauksesta lautaselle: Jänis 47 Ministeriön kuulumisia: VuosikymmenentilinpäätösjaseuraavanTTS 48 Ilveksen lihaa kannatti kokeilla 52 Hirvieläimet heisimatojen väli-isäntinä 54 Kutsu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen 58 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 60 Kaupantekoa 62 Osoitteita Metsästäjä l 1 l 2010 l 3
Teksti ja Kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri HELMIKUU MAALISKUU Luontokeskus Petola Kuhmossa tarjoaa monipuolisesti tietoa karhuista, ahmoista, susista ja ilveksistä. Petolan vaihtuvassa näyttelyssä on esillä maaliskuun loppuun Kari Kaunismaan suurpetoaiheisia töitä. Kaunismaan honkalaudalle ja koivupahkakiekoille polttamalla piirtämät kuvat ovat aina erilaisia, sillä kahta samanlaista puuta ei luonnosta löydy. Hevosia on ollut Suomessa ainakin parituhatta vuotta. Tästä antavat viitteitä suo- ja hautalöydöt, joista on löytynyt hevosenkenkiä ja muita varusteita kuten rekiä ja valjaiden osia. Myös useat hevoseen viittaavat suomen kielen sanat, kuten oria tarkoittava uve sekä aisat, ovat olleet käytössä vuosituhansia. Korvatunturi kohoaa 483 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vaikka joulupukin kodiksi nimetty tunturi ei ole järin korkea, saavat jyrkät rinteet näyttämään sen pikemminkin vuorelta. Korvatunturin huipulla kulkee Suomen ja Venäjän välinen raja, aikoinaan raja kääntyi Savukoskelta kohti Petsamoa ja Jäämerta. Vanha kansa odotti kovasti sydäntalven ensimmäistä suojapäivää, sillä siitä laskettiin olevan 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Lauhaa seurasivat aina kuitenkin uudet pakkaset, jotka synnyttivät puiden oksille jäähelmiä. Tästä ilmiöstä arvellaan helmikuun saaneen myös nimensä. Viime talven pakkasennätys tehtiin 7. helmikuuta Sevettijärvellä, missä lämpötila laski -37,6C asteeseen. Vuonna 1966 helmikuun alku oli tätäkin kylmempi. Alle -40C asteen lämpötiloja mitattiin yli viikon päivät PohjoisKarjalasta Lappiin. Ivalossa elohopea laski 1.2.1966 peräti -48,6C pakkasasteeseen. Savotoilla hevosten elämä ei ollut helppoa, jos ei ollut jätkienkään. Työpäivät olivat pitkiä ja ennen kämppien ja tallien valmistumista molemmat joutuivat viettämään yönsä havuilla. Sotavuosina suomenhevoset joutuivat entistä kovempaan paikkaan saadessaan kutsun rintamalle siinä missä isäntänsäkin. Maaliskuun 13. päivä tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan päättymisestä. Sotamuseon "Talvisota 70 vuotta kunniamme päivistä" -näyttely on esillä Helsingissä aina syyskuun loppuun. Lisätietoja näyttelystä osoitteessa http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/ Keskitalven kuukaudet ovat vaativaa vaellusaikaa. Pakkanen saattaa pysytellä päivätolkulla kovissa lukemissa, lumi on upottavaa ja valoisa aikakin jää vielä kovin lyhyeen. Esimerkiksi Inarin korkeudella aurinko laskee aina helmikuun puoleenväliin ennen puoli viittä iltapäivällä. 4 l Metsästäjä l 1 l 2010 Suomen Sotilas -lehti/Petri Välkki Suomen Sotilas -lehti/Petri Välkki
Pääkirjoitus Luonnonhoitopellot vaihtoehtona viljantuotannolle? Lehtemme tässä numerossa on monta artikkelia maatalousvaltaisten alueiden riistallisista mahdollisuuksista ja toteutuneista hyvistä hankkeista. Parin viime vuoden aikana viljan tuotanto on ylittänyt Suomessa kulutuksen noin viidenneksellä. Viljan hinta on alamaissa ja varastoissa on viljaa runsaasti. Markkinoiden tasapainottamiseksi tuotantoa pitäisi vähentää tai siirtää vaihtoehtoisiin viljelykasveihin. Huoltovarmuudestakin on muistettava pitää huolta. Kustannuslaskelmien valossa luonnonhoitopeltovaihtoehto näyttää taloudellisesti kilpailukykyiseltä vaihtoehdolta viljantuotannolle. Mitäpä, jos tulevaisuudessa satsattaisiin entistä enemmän luonnonhoitopeltoihin? Hyötyä tästä koituisi koko luonnolle ja yhteiskunnallemme: riistataloudelle, vesiensuojelulle, maataloustuotannon ja maaseudun imagolle, unohtamatta kuitenkaan maisemallisia ja muita virkistyksellisiä seikkoja. Viljelijälle luonnonhoitopelto takaisi vakaan tuoton verrattuna huonokuntoisen peltolohkon epävarmaan kasvinviljelytuottoon. Metsästäjät olisivat mielissään, sillä monet riistalajit hyötyisivät valtavasti riistapelloista, erityisesti ahdinkoon joutunut peltopyykantamme. Peltopyykantojen tulevaisuus kun on pitkälti kiinni maatalouden muovaamasta peltomaisemasta. Panostamalla luonnon monimuotoisuuteen viljelijät voisivat jopa saada hyötyä luonnon monimuotoisuudesta ja esimerkiksi peltopyyn hyvinvoinnista. Olisiko maataloustuotteiden markkinointi- ja myyntivaltti monimuotoinen ja luontoystävällinen maatalousluonto? Olisiko tässäkin aineksia maataloustuotantomme ja -tuotteidemme "brändäämiseen"? Hyvinvoiva peltopyykanta voisi toimia ekologisesti kestävän, monimuotoisen ja luontoystävällisen maataloustuotannon paikallisena mittarina indikaattorina. Onko Suomessa halua muuttaa maataloutta entistä luontoystävällisemmäksi? Merkkejä muutoksesta on ollut ilmassa jo kauan. Esimerkiksi viljelijöiden etujärjestö MTK esitti syksyllä luonnonhoitopellon tilakohtaisen enimmäismäärän lisäämistä 15 prosentista 25 prosenttiin. Esitystä voidaan pitää hyvänä ja kannatettavana. Esitys kuitenkin tyrmättiin, koska se olisi edellyttänyt pitkällistä ja vaivalloista säädösmuutostyötä maataloushallinnossa. Niinpä ainakaan ensi vuodeksi luonnonhoitopellon enimmäismäärää ei olla nostamassa. Asiaa pohdittaessa ei pidä kuitenkaan unohtaa, että nykyinenkin tukijärjestelmä tarjoaa jo ihan hyviä mahdollisuuksia viljelijälle, jos halua on ja voimia byrokraattiseen hakumenettelyyn riittää. Tulevana kesänä saadaan jo esimakua siitä, lisääntyykö halukkuus esimerkiksi riistapeltoja kohtaan. Myös monivaikutteisia kosteikkoja voitaisiin tehdä huomattavasti lisää. Kosteikkokartoituksessamme löytyi 10 000 hehtaaria potentiaalisia kohteita. Harmillista on kuitenkin se, että usein byrokratia on esteenä ja haittana myös kosteikon perustamista haluavalle. Toivottavasti myös siihen tilanteeseen saataisiin parannusta. Ympäristökeskustelu on ollut jo vuosia vilkasta vesistöjen rehevöitymisen ja ravinnepäästöjen osalta. Maanviljelijöitä on syyllistetty armoa tuntematta - ja usein aivan syyttä. Maatalousluonnon monimuotoisuus voisi kuitenkin olla seuraava haaste maataloudellemme. Tähän haasteeseen olisi mahdollista vastata muun muassa riista/luonnonhoitopeltojen ja kosteikkojen perustamisella. Erityinen näytön paikka on nyt myös metsästäjillä, sillä "markkinointia", talkooapua ja muuta yhteistyötä viljelijöiden kanssa tarvitaan, jos halutaan satsata maatalousvaltaisten alueiden monimuotoisuuteen ja elinympäristöjen laatuun ja samalla riistakantojen hyvinvointiin. Metsästysseurojen ja metsästäjien monipuolista asiantuntemusta ja erikoisosaamista kannattaa nyt tarjota käyttöön. n Metsästäjä l 1 l 2010 l 5 PS! MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kiinnittää vieraskynässä huomiota metsästäjien ja maanomistajien yhteisiin intresseihin. Niitä onkin syytä korostaa, omistaahan 40 prosenttia metsästäjistä metsästyskelpoista maata ja heidän omistuksensa kattaa lähes kolmasosan koko Suomen pinta-alasta. Metsästäjien rooli on myös merkittävä kaupunki- ja maaseutuväestön yhteisymmärryksen lisääjänä. Ovathan monet kaupunkilaismetsästäjät jäseninä maaseudun paikallisissa metsästysseuroissa, jotka monin paikoin ovat maaseudun lähes ainoita todella toimivia sosiaalisia yhteisöjä. Siksikin maanomistajien ja metsästäjien väliselle yhteistyölle on todellinen tilaus! Jari Pigg Päätoimittaja
Erkki Pulliainen Peltopyy arojen lintu Neljä jääkautta, neljä niiden välistä ajanjaksoa Euraasia on ollut näin miljoonan vuoden kuluessa toistuvien dramaattisten ilmastonmuutosten kohteena. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat siirtyneet ilmasto-olojen tahdituksen mukaan. l On ollut kuumia ja kosteita, viileitä ja perdix robusta. Ajatellaanpa vertailukohtana muuttolintuihin kuuluvaa viiriäistä. Se, että peltopyyllä on muuttava alalaji, kertoo siitä, että lajilla on "sisäänrakennettuna" levittäytymis- ja epäsuotuisten olojen väistämistaipumus. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun suunnitellaan lajin uutta runsastumista ja levittäytymistä Suomessa. Lajista pääsee kiusallisen helposti eroon, tosin juuri sitä ei kukaan tietoisesti halunne. O 6 l Metsästäjä l 1 l 2010 Jos peltopyyn sopeutumia arvioidaan sen myöhäisen Suomeen tulon valossa, ensimmäinen lottovoitto noteerattiin jo siinä, että lajin kahdeksasta alalajista lähti pohjoiseen ja luoteeseen maanviljelysympäristöä hyväksi käyttäen levittäytymään paikkalintuna tunnettu Perdix perdix lucida, eikä vuodenaikojen mukaan muuttava Perdix Suoja "Värillä on väriä". Tätä on toistettu eräkirjallisuudessa, kun on päivitelty valkopukuisen riekon kohtaloa lumettomissa Keski- ja Etelä-Suomen metsissä. Peltopyy ei vaihda höyhenpukunsa väriä vuodenaikojen mukaan. Se on selvä valinta, jonka kelpoisuus on testattu miljoonan talven aikana. Peltopyyllä on toinen strateginen valinta. Se säilyttää läpi vuoden harmaanruskeankirjavan viiruisen asunsa. Kuinka tältä pohjalta luodaan kelvollinen toiminnallinen kokonaisuus, siinä on evoluution mainio tuote. Ensimmäinen sopeutuma on, että linnut kosteita ilmastojaksoja, mutta aina jossain on ollut kuivia, kesällä kuumia ja talvella kylmiä mantereisia alueita, jopa suoranaisia vyöhykkeitä. Mammuttien mukaan osaa aroista kutsuttiin mammuttiaroiksi. Afrikasta tutut ruohoaavikot, savannit, on todettu elinympäristöistä tuottoisimmiksi. Rehevän vaikutuksen antavat trooppiset sademetsät tuottavat ravintoa noin 100 kilolle biomassaa neliökilometrillä, kun savanneilla samalla alueella voi tulla toimeen jopa 20 000 kiloa biomassaa. Savanneilla on siellä täällä puita, aroilla niitä ei ole. Arot ovat siten savanneja karumpia elinympäristöjä, mutta kenttäkerroksen biomassatuotannon puolesta lähes samassa kategoriassa. Aroilla kaikki linnut joutuvat pesimään maassa, näin myös tähän elinympäristöön kehittynyt peltopyy. Peltopyy on lajina selviytynyt miljoona vuotta kuumasta ja kylmästä, kuivuudesta ja rankkasateista, tyynestä ja purevasta viimasta. Tämä on edellyttänyt monipuolisia strategioita ja pärjäämistä helpottavia taktisia sopeutumia. Lajin selviytyminen miljoona vuotta on edellyttänyt monipuolisia strategioita ja pärjäämistä helpottavia taktisia sopeutumia. Jari Niskanen
muodostavat kylki kylkeä vasten ryppäytymällä ylhäältä katsottuna kiveä muistuttavan kohouman. Arolla usein toistuva voimakas tuuli vie mennessään irtonaista maata ja lunta. Tuulen pieksämät töyssyt kuuluvat siis maisemaan. Peltopyyrypäs on samalla selvä valinta parveutumisen puolesta erillään yrittämistä vastaan. Parvielämän systemaattisuus näkyy siinä, että mainitussa kivimäisessä ryppäässä aina yksi vuorollaan valvoo ja seuraa ympäristön tapahtumia. Vartijan antama hälytys saa parven salamana liikkeelle. Tähän salamalähtöön peltopyy on fysiologisesti ja anatomisesti varautunut; rintalihasten soluista 8085 prosenttia on tyypiltään valkeita, nopeasti supistuvia anaerobisia syitä. Anaerobisten lihassyiden heikkous on tietenkin siinä, että ne väsyvät rasituksessa pian. Aro-olosuhteissa onkin parempi laskeutua pian maahan kuin jatkaa tarpeettomasti lentäen pakomatkaa. Lennon aikana pitää vaan katsoa sopiva laskeutumispaikka. Vartija antaa usein myös vikahälytyksiä. Yli lentävä harmiton varislintu saa aikaan saman vasteen kuin peltopyitä työkseen saalistava haukka. Petolinnun lentokuvan epämääräisyys on pikemminkin etu kuin harmi, haukan määrittely varikseksi saattaisi olla kohtalokasta. Keisaripingviinijoukko ryppäytyy antarktista myrskyä vastaan samalla tavoin kuin peltopyyparvi Kaakkois-Euroopan arolla. Etelänapamantereella linnut vaihtavat samoin paikkaa, jotta kaikki ovat vuorollaan suojassa ryppään keskellä. Näin rypäskokonaisuus säästää energiaa; lämmöntarve pienenee viidenneksellä. Keisaripingviinillä pesimiseen sopivat soraikot pakottanevat osaltaan parvimaiseen käyttäytymiseen. Peltopyy on parvilintuna sitä paljon pidemmälle kehittynyt. Sen lisääntymisstrategiassa on otettu huomioon myös muun muassa sisä- eli sukusiitoksen välttäminen. Tässä on syytä muistaa, että lajilla on nyt ikää miljoona vuotta, eikä sukusiitos ole aroilla luonnonkantoja heikentänyt. Päinvastoin laji on kehittänyt sopeutuman huippuunsa. Uuden sukupolven yksilöt eivät pariudu oman parven yksilöiden kanssa. Rannattomissa aro-olosuhteissa, joissa on tiheähkö peltopyykanta, tämä vaatimus onkin helppo täyttää. Suoja ja ravinto ovat ekologisia perustekijöitä. Edellä on käsitelty lähinnä suojaan kuuluvia perustavaa laatua olevia sopeutumia. Niiden erikoislaatuisuus näkyy siinäkin, että englannin kielessä peltopyyparvella on ikioma ilmaisunsa, covey. Ravinto Jos on eläimillä strategiansa, niin kyllä niiden ravintokohteinaan käyttämillä kasveillakin pitää olla. Perusvaihtoehdot ovat nämä: yksivuotisuus ja paljon siemeniä tai monivuotisuus ja harvakseltaan siemeniä. Tyypilliselle arolle tietenkin mahtuu kumpiakin, mutta monivuotiset, runsaalla juuristolla varustautuneet kasvit ovat ratkaisevassa asemassa sitomaan irtonaisia maalajeja niin, ettei tuuli pääse niitä viemään mukanaan. Hirvieläimillä on helppo havaita laji- Metsästäjä l 1 l 2010 l 7
kohtaisia eroja sopeutumisessa lumisiin olosuhteisiin. Metsäpeura ja tunturipeurasta puolikotieläimeksi otettu poro kaivavat sorkillaan lumen alta ravintonsa, kun taas hirvi ja metsäkauris eivät tähän pysty. Jälkimmäiset joutuvat tyytymään siihen, mitä on lumenpinnan yläpuolella niiden ulottuvilla. Hirvi pärjää syvässä lumessa pitkillä jaloillaan, metsäkauriin levinneisyyttä rajoittaa jo puolen metrin lumensyvyys. Peltopyyn miljoona vuotta lajihistoriaa arolla on ratkaissut lumiongelmankin. Parvi kaivautuu lumikerroksen läpi kenttäkerrokseen. Sieltä ravinnoksi kelpaavat erilainen talvivihanta ja varisseet siemenet. Jos lumenpinta on jäätynyt, peltopyy kaivaa tunnelin jäätyneen pintakerroksen ja maan väliin. Välillä linnut ryppäytyvät kaivannon keskelle; vartija pystyy sieltä parhaiten seuraamaan ympäristön tapahtumia. Suomalaisessa peltomaisemassa peltopyillä oli ennen tehotalouteen siirtymistä valinnanvaraa. Ohran, vehnän ja rukiin jyvien ohella peltopyyt nokkivat erikoisesti pillikkeiden, tatarlajien, jauhosavikan, peltohatikan ja pihatähtimön siemeniä. Juuri näistä rikkakasveista viljelijä on yrittänyt päästä sittemmin rikkakasvihävitteillä eroon siinä varsin hyvin onnistuen. Ravitsemuksellisesti erityisen merkityksellisiä ovat olleet korkeasta energia- ja valkuaispitoisuudestaan tunnetut pillikkeiden siemenet. Peltopyyt ovat keränneet niiden avulla keltaista rasvavarastoa ihonsa alle ja suoliliepeeseensä hyvä varautuminen kylmää vastaan. Sodanaikaisissa ja -jälkeisissä oloissa kuuli varsin usein kerrottavan, että odottavat äidit söivät ravitsemuksellisessa puutostilassa lehtipuiden hiiltä. Peltopyyt pystyvät niin ikään aktiivisesti muutamaan ravinnonottoaan, jos niiden kudokset ovat joutuneet epänormaaliin tilaan. Sellainen on muun muassa edema. Edemisen yksilön tunnistaa siitä, että sen rintalihakset ovat lutteromaiset, kimmottomat. Jos mahdollista, lintu ryhtyy tällöin korvaamaan kasviravintoa eläimillä. Tyypillistä korvausravintoa ovat kovakuoriaiset. Pesäjättöiset poikasethan syövät ensimmäisten elinviikkojen aikana eläinravintoa. Merkittävämpi siirtyminen kasviravintoon tapahtuu kolmannen elinviikon jälkeen. Aro-oloissa kevätsateiden ajoituksella ja sen mukaisilla luonnontapahtumilla on suuri merkitys siinä, että peltopyynpoikasille on ratkaisevana aikana tarjolla runsaasti eläinravintoa alimmassa kenttäkerroksessa eli siinä kerroksessa, josta poikaset ottavat ravintonsa. tuhoutumisvaaraan on ollut mahdollisimman suuri haudottavissa oleva munamäärä ja haudontajakson jälkeen hoidettavissa oleva poikasmäärä. Jos 25 munan pesyeestä onnistuu saamaan talvehtimisparveen 15 poikasta, korvaa se monta lyttyyn astuttua pesyettä. On selvää, että poikasten huolinnassa tarvitaan myös koiraslinnun apua. Pesintä Miljoonan vuoden aikana Kaakkois-Euroopan arojen eläimistöön ovat kuuluneet muun muassa hevoset, alkuhärät, biisonit, puhvelit, gasellit, antiloopit, vuohet, lampaat ja mammutit. Olipa kysymys mistä tahansa näihin ryhmiin kuuluvasta lajista, yksilön astuminen peltopyyn munapesyeen päälle tuottaa täystuhon. Oma lukunsa ovat luonnollisesti olleet maapedot, jotka saavat yhtä selvää jälkeä aikaan. Peltopyyn strateginen vaste kuvattuun Ystävällinen vastaanotto Kun jääkauden päättymisen aikoihin ihmislajiamme uhkasi rakenteellinen ravintopula, hän ryhtyi, kun ei muuta keksinyt, viljelemään maata. Euraasian arojen reunoilla oli sopivaa viljelysmaata ja riittävästi sadettakin, jotta vastikään löydetyillä viljelykasveilla saattoi saada kohtuullisia satoja. Viljelysmaat muistuttivat rakenteellisesti aroja, joten ihminen tahtomattaan loi peltopyyllekin uusia elinympäristöjä. Maanviljelys saapui myös Suomeen ja viiveellä peltopyy seurasi perässä. Oli luontevaa, että peltopyyt käyttivät Karjalan Kannasta reittinä Suomenniemelle, sekä sen nimiseen kuntaan että laajemminkin maahan. Tämä tapahtui 1600-luvun loppupuolella ja sen jälkeen. Niin sanottu vanha maataloutemme tarjosi sopivasti laajaperäisesti käsiteltyjä aukkoja metsien keskellä. Peltopyille oli tarjolla sekä ravintoa että suojaa. Ainoa suuri poikkeus aroympäristöön oli, että nyt peltopyitä vaanivat petolinnut saattoivat käyttää peltojen läheisiä puita tähystyspaikkoinaan. Nyt on jälleen kysyntää niillä elinympäristöillä, joilla peltopyyt luontaisesti pärjäävät. Arvostukset muuttuvat. l 8 l Metsästäjä l 1 l 2010
Puheenjohtajan palsta Riistahallinnon muutoshanke etenee -mitä se tuo mukanaan? Viime vuoden keväällä sovittiin yksimielisesti riistaorganisaation sisällä, että suuren aluehallintomyllerryksen ohella myös metsästäjäorganisaatiota uudistetaan siten, että se vastaa paremmin toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Muutosta valmistelemaan nimitettiin ohjausryhmä, valmisteluryhmä sekä useita alaryhmiä. Alatyöryhmät ovat jättäneet raporttinsa ja niitä on käsitelty sekä valmistelu- että ohjausryhmien kokouksissa. Myös laki- ja asetustekstiä on jo alustavasti hahmoteltu ministeriön toimesta. Lakiesitys on tarkoitus saada eduskunnan käsiteltäväksi vielä tämän vuoden aikana. Näyttäisi siltä, että nykyisestä MKJ:stä ja itsenäisistä riistanhoitopiireistä muodostettaisiin Suomen Riistakeskus, joka toimisi edelleen MMM:n ohjauksessa. Riistakeskuksen toiminta jaettaisiin neljään ydinprosessiin, joita olisivat riistatalouden hoito, palvelut, hallinto sekä julkiset hallintotehtävät. Kaikki lupa-asiat hoidettaisiin viimeksi mainitussa prosessissa ja tavoitteena on, että niiden käsittely täyttää kaikilta osin nykyisen perustuslain vaatimukset ja hyvän hallinnon periaatteet. Riistakeskuksen johtajan sekä julkisten hallintotehtävien johtajan eli viranomaispäällikön nimittäisi ministeriö. Nykyiset riistanhoitopiirien toimistot säilyvät ja niistä muodostettaisiin riistakeskuksen aluetoimistoja. Aluetoimiston johtajat, riistapäälliköt, työskentelisivät johtajan välittöminä alaisina. Eri toimielinten ja toimijoiden nimistä ei ole vielä lopullisesti päätetty, joten nimitykset ovat vain valmistelun aikaisia työnimiä. Riistanhoitoyhdistysten asema on tarkoitus säilyttää hyvin pitkälle nykyisenlaisena eli ne olisivat riistanhoitomaksun maksaneiden metsästäjien omatoimisuuteen perustuvia, itsenäisiä toimijoita, ja samalla edelleenkin hyvin olennainen osa lakisääteistä metsästäjäorganisaatiota. Yhdistyksen toimialue voisi koostua useammankin kunnan alueesta tai rajautua riista- tai luonnonmaantieteellisesti tarkoituksenmukaisesti. Vapaaehtoistoiminnan alatyöryhmä on käsitellyt hyvin ansiokkaasti riistanhoitoyhdistysten toimintamahdollisuuksien edistämistä, mutta varsinaisia päätöksiä esitysten suhteen ei ole vielä tehty. Luottamushenkilöiden asemasta on keskusteltu eri työryhmissä paljon lähinnä laajan vapaaehtoistyön turvaamiseksi. Nykymuotoinen edustajakokous näyttäisi jäävän jatkossa kokonaan pois. Valtakunnan tasolle perustettaisiin riistaneuvosto, johon tulisi edustus eri aluetoimistojen alueilta sekä tärkeimmistä sidosryhmistä. Neuvoston tehtävänä olisi käsitellä riistatalouden kannalta merkittäviä ja laajakantoisia asioita. Se osallistuisi esimerkiksi riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmien sekä riistakonsernin ja riistakeskuksen strategian valmisteluun. Se myös esittäisi luottamusmiesedustajat Riistakeskuksen hallitukseen, jolla olisi jatkossa hyvin merkittävä rooli Riistakeskuksen toiminnan linjaajana. Riistakeskuksen hallitukseen tulisi myös tärkeimpien sidosryhmien ja henkilöstön edustus. Aluetasolla luottamusmieselimenä olisi alueellinen vuosikokous, joka vastaisi hyvin pitkälle nykyistä riistanhoitopiirin vuosikokousta, sekä alueellinen riistaneuvosto. Riistaneuvoston tehtävät omalla alueellaan olisivat hyvin samantyyppiset kuin valtakunnallisella riistaneuvostolla koko maata ajatellen. Rhy-tasolla säilyisi vuosikokous ja hallitus. Tämä aluetasolla säilytettävä, aito luottamusmieselinten päätösvalta on ollut eniten keskustelua aiheuttanut yksittäinen asia valmistelu- ja ohjausryhmän työskentelyssä. Käsitykseni mukaan juuri tämä luottamusmiesten kautta tapahtuva sitouttaminen on keskeisin tekijä siinä, että suuri vapaaehtoistyön määrä säilyy jatkossakin riistaorganisaation ja riistantutkimuksen tukena. Paljon on jo työtä tehty ja vielä työtä on edessä. Kuitenkin jo tähän mennessä nähdyn perusteella voi todeta, että hyvin positiivista muutosvalmiutta on ollut sekä henkilöstön että luottamusmiesten taholla samoin kuin metsästäjäkunnassa. Tästä on hyvä jatkaa tehdään yhdessä maahamme sopiva ja toimiva malli! n Metsästäjä l 1 l 2010 l 9 Tauno Partanen Puheenjohtaja
Heikki Alakarhu, puheenjohtaja, Pohjanmaan riistanhoitopiiri M Maatalouden ympäristötukien erityistuet on ainakin pääosin suunnattu muuhun kuin pellolla elävän eläimistön menestymisen edistämiseen. Painopiste on maisemanhoidossa ja vesiensuojelussa (suojavyöhykkeet ja kosteikot). Riistanhoidon kannalta eritystukien merkitys on jäänyt valitettavan vähäiseksi, sillä sopimuspinta-alat ovat ainakin toistaiseksi olleet pieniä. Tehokas peltoriistanhoito tarvitsee kohtalaisen suuria pinta-aloja ja kattavuutta, jotta esimerkiksi peltopyy-ympäristöjä voidaan hoitaa merkityksellisesti. Erityisen ongelmallista aikaa peltoriistalle on talvi, jolloin pelloilla olevien ruoka10 l Metsästäjä l 1 l 2010 Seuraavassa artikkelissa esitetään ajatuksia peltoluonnon kokonaisvaltaisesta hoidosta maatalouden toimintaedellytysten reunaehdoilla. Peltoalueiden riistanhoito tulee toteuttaa siten, että se on vaikutuksiltaan merkittävää ja tapahtuu kohtalaisen suurilla pinta-aloilla. Elinympäristöjä on kehitettävä peltoriistalajien erityisesti peltopyyn ympärivuotisen menestymisen parantamiseksi. Toimiva keino voisi olla maatalouden ympäristötuen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja laaja viljelijäyhteistyö. Peltoriistaparatiisi on ihmisen luotavissa. ja suojapaikkojen määrä on pieni. Turvaa talvea vastaan tulisi siis lisätä ravinto- ja suojakasvien avulla ja viljelyvalinnoilla. Maatalouden reunaehdoilla Maatalous elää tehostamispaineiden alla. Peltolohkojen pinta-alat suurenevat sekä maakauppojen että uusjakojen kautta. Pellot muotoillaan suorakaiteen muotoisiksi, jotta niitä olisi helppo viljellä isoilla koneilla. Niiltä poistetaan pensaikot ja ladot, entiset savikaivot täytetään. Tehokkuusvaatimuksen asettaa yhteiskunta, eikä maatalous pääse irrottautumaan tuottavuuden kehästä. Maatalouden peltotyöt jakautuvat kahteen selvään työruuhkahuippuun: kevään kylvötyöt ja syksyn korjuutyöt. Niihin ei voida juurikaan lisätä erityistoimia vaativia työvaiheita. Jos yksi henkilö tekee 100 hehtaarin tilalla kylvö- ja korjuutyöt yksinään, on siihen yhteyteen vaikea liittää koneiden vaihtoja tai uudelleensäätöjä, koska optimaalinen kylvöaika on peltolohkosta riippuen vain muutama päivä. Viljelymenetelmiä ei ole helppoa muuttaa, koska muutokset vaativat investointeja. Suorakylvö ja sängen jättäminen kokonaan muokkaamatta lisäisivät pellon tarjoamaa suoja- ja ravintovaikutusta merkittävästi. Kevytmuokkausmenetelmät (lautasäestys ja kultivointi) ovat nyt voimakkaassa myötätuulessa, mutta esimerkiksi kevytmuokka- uksen jäljiltä pellon suoja- ja ravintoarvo riistan elinympäristönä putoaa kynnetyn pellon tasolle. Suorakylvö puolestaan ei sovi kaikille maalajeille, ja se sopii harvoin ainoaksi kylvömenetelmäksi. Tyypillisesti maa tulee kyntää noin neljän vuoden välein, josta seuraa, että tilalla tulee olla kahdet pellon muokkausvälineet kylvötöihin. Suorakylvökoneet ovat kalliita, samoin aura äes-kylvökoneketju. Peltoluonnonhoidossa pelloille ei saa myöskään levittäytyä vaikeita rikkakasveja (esimerkiksi ohdakkeet ja valvatti), ja ne tulee voida torjua normaalin kasvinsuojelun yhteydessä. Maataloudelle ei saisi siis syntyä lisäkuluja siitä, että viljelijät hoitavat peltoluontoa, mieluummin päinvastoin. Maatalouden ympäristötukien erityistuet tarjoavat mahdollisuuksia, mutta niiden hakemusprosessi on melko työläs. Ohjeita ja täydentäviä ohjeita on useita satoja sivuja. Moni viljelijä on "nostanut kädet pystyyn" ja teettää jo perustukienkin hakupaperien täytön ostopalveluna. Prosentti riistalle monimuotoisuussuunnittelulla Mikäli peltoluontoon aiotaan vaikuttaa merkittävästi, tulee pelloille luoda runsaasti suoja- ja ravintopaikkoja, joita voidaan perustaa ja hoitaa normaalien maataloustöiden ohessa. Toistaiseksi riistantutkimuksella ei Prosentti riistalle Viljelysuunnittelu ja -yhteistyö peltoriistanhoidossa
Sataa peltohehtaaria kohti tarvittaisiin yksi hehtaari suoja-alueita peltoriistalle. ole tiedossa kuinka paljon peltopinta-alasta tulisi olla suojaa antavia alueita ja millä etäisyydellä toisistaan niiden tulisi sijaita peltomosaiikissa. Todennäköisesti tarpeet vaihtelevat hyvinkin paljon riistalajikohtaisesti. Peltopyyn kannalta voisi arvioida, että suojaa tarjoavat alueet eivät saisi sijaita pariasataa metriä eli parven tyypillistä pyrähdysmatkaa kauempana toisistaan. Mikä sitten olisi sopiva määrä viljelyn yhteydessä hoidettavaa peltopyy-ympäristöä viljelymaisemassa? Ehkäpä noin prosentti peltopinta-alasta riittäisi, jos se voitaisiin muuttaa talviaikaista suojaa ja ravintoa tarjoavaksi viljelyalaksi. Sataa hehtaaria kohti tarvittaisiin siis yksi hehtaari suoja-alueita peltoriistalle. Jos ne kylvetään kolmen metrin levyisellä koneella, tulee sataa hehtaaria kohti kylvää noin 3300 metriä riistakaistaa. mosaiikkimaisesti koko peltoala. Lisäksi tulee muistaa, että peltopyyn kannalta metsän reunaan kylvetyt suoja- ja ravintokaistat eivät ole mieluisia, vaan niiden on sijoituttava peltoalueiden keskiosiin. Riistanhoidollisesti parhaiden ratkaisujen selvittämiseksi täytyisi tutkia peltolajiston talviaikaista elinympäristövalintaa aluetasolla ja sitten määrittää lajikohtaisesti riittävä osuus peltopinta-alasta. Monivuotisten suojapaikkojen kehittämiseen liittyy usein rikkakasviongelmia, ja esimerkiksi Lapuan Alajoella 1980-luvulla tehdyt suojapaikkakokeilut kaatuivat juuri rikkakasviongelmiin. Tästä syystä peltopyykantojen hoidon tueksi kannattaisikin kehittää yksivuotisten suojapaikkojen verkostoa. Alueet tulisi kylvää vuosittain, jolloin rikkakasviongelmat voidaan välttää. Kyrönjoen ja Lapuanjoen varressa sijaitsee useita erillisiä viljelylakeuden alueita, joiden kunkin yhtenäinen peltopinta-ala nousee noin 10 000 hehtaariin. Mikäli näille peltopyyn ydinelinalueille perustettaisiin tuon pohditun yhden prosentin kattavuuden mukainen määrä peltoriistansuojapaikkoja, tulisi kolmen metrin levyistä "riistakaistaa" kylvää noin 330 kilometrin suikale. Jos optimimäärä onkin kaksi prosenttia, tulee suojakaistaa kylvää jo noin 660 kilometriä. Näillä toimilla olisi jo vaikutusta alueiden monimuotoisuuteen. Peltoalueen suojapaikkamosaiikki Minimi- ja optimimäärien selvittäminen tulisi tehdä tutkimustyönä, jolloin samalla tehdään toteutukselle vaikuttavuusarviointi. Suurella alalla tällaisten suojavyöhykkeiden/-kaistojen tulee kattaa Monimuotoisuutta viljelijäyhteistyöllä Miten tällaiseen tehokkaaseen luonnonhoitoon voidaan sitten päästä? Riistan elinolojen kohentaminen 10 000 hehtaarin peltoalueilla vaatii useamman sadan viljelijän kanssa tehtyä yhteistyötä jo tukihakemusvaiheessa. Ensimmäinen vaihe on laatia jonkinlainen peltoalueen ekologinen hoitosuunnitelma, jossa yhteistyössä metsästysseurojen kanssa kartoitetaan sellaiset alueet, joiden saaminen riistanäkökulmalla hoidetun viljelyn piiriin olisi esimerkiksi peltopyykannan hoidon osalta oleellisinta. Kun tämä tieto on maastosta hankittu ja paperille pantu, on aloitettava henkilökohtaiset viljelijätapaamiset ja neuvonta, jotka takaavat, että monimuotoisuusvyöhykkeitä syntyy riittävästi. Viljelijälle tulee selvittää yksityiskohtaisesti, mihin suoja-alueita voitaisiin hänen pelloillaan sijoittaa, jos hän suostumuksensa antaa. Samalla kerrotaan, kuinka ne kirjataan tukihakemuksiin ja minkälaisia vaikutuksia toimilla on hänen tukiensa suuruuteen. Samalla viljelijälle tulisi jättää käyttöön karttapiirrokset, joihin kohteet on piirretty tukihakuvaihetta varten. Peltopyykantojen tehokas hoito edellyttää peltoluonnon monimuotoisuuden suunnitelmallista lisäämistä. Maatalouden ympäristötuet tarjoavat rahanarvoisia mahdollisuuksia viljelijöille. Metsästäjä l 1 l 2010 l 11
Peltoriistaparatiisi on ihmisen luotavissa. Henkilökohtaisen tapaamisen aikana viljelijä voidaan vakuuttaa siitä, että hänelle ei aiheudu ongelmia riistanhoidosta ja että se ei tule johtamaan mihinkään pakkotoimintaan, vaan päätäntävalta säilyy kokonaisuudessaan viljelijällä. Suunnitteluvaiheessa voidaan huomioida myös vesiensuojelu sijoittamalla riista-/monimuotoisuuskaistat vielä jäljellä olevien avo-ojien, valtaojien yms. varsille. Lisäksi voidaan sopia jopa kustannusten ja työvaiheiden jaosta viljelijän ja metsästysseuran kesken, jolloin kiireinen viljelijä saattaa helpommin innostua asiasta. Tämä ensimmäinen suunnitteluvaihe on työläs, mutta asia voidaan jatkossa toteuttaa pitkälti samoilla suunnitelmilla. Suurilla pinta-aloilla suunnittelutyö vaatii päätoimisen "riistasuunnittelijan". kolme metriä leveät suojakaistat ojien varsilla eivät vaadi erityistoimia tukihaussa, ja niihin saa saman tuen kuin vieruslohkolla viljeltävälle kasville, hoitomenetelminä monivuotinen kasvusto ja niitto loppukesästä. luonnonhoitopelto peltoluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, minimiala viisi aaria, sopimusaika kaksi vuotta riistapelto, joka on eräs kasvipeitteisen kesannon muoto erityistuella tehtävä pelto luonnon ja maiseman monimuotoisuuden lisäämiseksi, sopimusaika 5 tai 10 vuotta eritystuella perustettavat monimuotoisuuskaistat syvät yli talven pystyssä ja tarjoavat talviaikaista suojaa. Pohjalaiset metsästysseurat säätelevät tiukasti peltopyyn metsästystä. Mahdollisuus rajoitettuun metsästykseen silloin, kun kanta sen kestää, toimii tärkeänä motiivina riistanhoidolle. Suojapaikkojen perustaminen ja hoito Tällaisten riista- ja monimuotoisuuskaistojen perustaminen tulee siis hoitaa tehokkaasti, jotta siitä tulisi houkutteleva vaihtoehto tavanomaiselle viljelylle. Velvoitekesannointi päättyi edellisen ympäristöohjelmakauden lopussa. Syksyllä 2007 viljan maailmanmarkkinahinnat kohosivat lähes kaksinkertaisiksi, samoin monien tuotantopanosten, erityisesti apulannan hinta. Viljan hinnan arveltiin jäävän pysyvästi uudelle tasolleen, mutta toisin on käynyt. Syksyllä 2009 viljan hinta on romahtanut ja varastot ovat täynnä. Peltoluonnon monipuolistamiselle saattaisi taas löytyä sijaa. Tällä hetkellä mahdollisia käyttökelpoisia peltoriistanhoidon muotoja suojapaikkojen lisäämiseksi ovat esimerkiksi seuraavat ympäristötukeen perustuvat ja eritystuen toimenpiteet ja sopimusmuodot: Tiivistetysti prosessi voisi edetä seuraavasti: Viljelijä teettää riistaympäristöjen kartoitukseen pohjautuvien riistakaistojen/-vyöhykkeiden perustamisen urakoitsijoilla, jotka toteuttavat sen suorakylvönä ja hoitavat myös tarvittavat ruiskutukset. Suorakylvö vähentäisi myös alueen vesistökuormitusta. Toisena vuonna menetellään yksivuotisten kasvustojen osalta samoin, mutta monivuotiset jätetään muokkaamatta. Suoja-alueiden ja riistapeltojen perustamisen parhaat kasvit tunnetaan hyvin, ja erilaisissa siemenseoksissa on sekä ravintoa tuottavia kasveja ja kaalikasveja, jotka py- Kustannukset Suuralueella (10 000 ha) suunnittelutyö vaatii karkeasti arvioiden yhden henkilötyövuoden panoksen, jonka hinta on suuruusluokkaa 34 000 euroa. Suuralueen suorakylvöt 100 hehtaarin alalla maksavat suunnilleen 6000 euroa ja siemenet maksavat noin 10 000 euroa. Koko suuralueen kustannukset olisivat siis yhteensä noin 50 000 euroa. Tämä kustannusarvio perustuu tässä artikkelissa linjattuun kokonaispinta-alan yhden prosentin osuuden käytöstä peltoriistanhoitoon. Seuraavana vuonna suunnittelutarve on vähäistä, ja vuosikustannukset pienenevät huomattavasti. Siementen suuremmat kertaostot tuovat myös säästöjä. Myöhempinä vuosina kustannukset ovat vuositasolla luokkaa 15 000 euroa / 10 000 ha hoitoala. Missä määrin maatalous on valmis panostamaan itse tällaisiin hankkeisiin, on vielä epäselvää. Maanviljelijät saavat monimuotoisuusvyöhykkeistä ja kaistoista erityistuen, mutta samalla menettävät lohkon sadon. Hyvä peltoriistaympäristö on luotavissa Tällaisesta peltoluonnon hoidosta hyötyviä eläinlajeja on kymmeniä tai satoja. Täten olisi kohtuullista odottaa yhteiskunnalta merkittävää panostusta peltoluonnonkin monimuotoisuushankkeisiin. Osa esittämistäni luonnonhoitotoimista saattaa olla ristiriidassa ympäristötukien toteutuksen kanssa, mutta alati köyhtyvän peltoluonnon hoito on niin tärkeä asia, että mahdolliset ristiriidat tulee korjata seuraavan kauden ympäristöohjelmassa, joka alkanee 2013. Edellä esitellyt hoitotoimet rikastuttaisivat peltoluontoa merkittävästi. On varsin todennäköistä, että oikein mitoitetut ja toteutetut suojakaistat lisäävät peltoriistan määrät helposti moninkertaisiksi. Tällöin on mahdollista, että esimerkiksi Pohjanmaalla elävä itäisen rodun peltopyykanta menestyy ilman kalliita ja epävarmoja tuki-istutuksia. Myös muiden peltoriistalajien kannat elpyisivät ja koko viljelyalueiden muu luonto monipuolistuisi. Kultaisella kuusikymmentäluvulla alajokipeltoalueilla asui enemmän peltopyyparvia kuin nyt peltopyy-yksilöitä. Pellot olivat avoojissa, latoja oli tuhansia, niissä säilytettiin viljalyhteitä ja heinää, ja kasvinsuojeluaineita käytettiin vähän tai ei ollenkaan suojaa ja ravintoa riitti. Moderni, lähes yhtä monimuotoinen versio tuosta 1960-luvun viljelyalueesta voitaisiin luoda edellä kuvatun "prosentti riistalle" -luonnonhoidon avulla myös muualle kuin Pohjanmaalle! l 12 l Metsästäjä l 1 l 2010
Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Nivalassa suunnitelmia kokonaisvaltaisesta luonnonhoitoprojektista Nivalassa on tehty yli kolmekymmentä vuotta työtä peltopyyn eteen. Peltopyitä alueella on ollut aina. Viime kesänä käynnistettyä peltoriistan esiselvityshanketta haluttaisiin jatkaa kokonaisvaltaisella luonnonhoitoprojektilla. Peltopyypitäjänä tunnetun Nivalan laajat ja yhtenäiset peltoaukeat, joita Kalajoki ja Malisjoki halkovat, ovat varsin ihanteellista seutua peltopyylle. 18 000 hehtaarin sarkaojien viistämillä peltoaukeilla on riittänyt elinympäristöä elinkykyisen peltopyykannan säilymiseen. Peltopyyn eteen on myös pitkään tehty työtä elinympäristöjen hoitoa, ruokintaa ja aktiivista pienpetopyyntiä. Huoli peltopyistä on kuitenkin noussut esille alueelle tulevien tilusjärjestelyjen myötä. Kalajoen pengeralueiden siirtokin maanomistajien perustaman Pengeryhtiön vastuulle herätti paikallisten peltopyyaktiivien kiinnostuksen pitäisikö penkereiden hoidossa kiinnittää huomiota peltopyyn elinolosuhteiden parantamiseen? hankkeella, joka käynnistyi Luonnon- ja riistanhoitosäätiön aloitteesta järjestetyssä palaverissa. Hankkeen avulla on kartoitettu talviruokintaverkostoa ja käynnistetty peltopyylaskentaa. Pitkäsen mukaan talviruokinnassa on mukana noin 30 aktiivia, joiden 50 ruokintapaikkaa jakautuu melko tasaisesti ympäri Nivalaa. Talviruokintaa on harrastettu kymmeniä vuosia, ja varsinkin hankikelien aikana se on paikallisten mukaan toiminut turvaverkostona peltopyylle. Kanakoiraharrastajien 4000 hehtaarin laskenta-alueelta löydettiin lokakuun laskennoissa 22 peltopyyparvea ja yhteensä noin 270 lintua. Pitkäsen mukaan muiden pesimishavaintojen lisäämisen jälkeen pesivien peltopyiden määrä koko Nivalassa on melkein sata paria ja yhteensä lintuja olisi tuhannen paikkeilla. Esiselvityksellä liikkeelle Nivalassa peltopyyasioissa lähdettiin liikkeelle Nivalan kaupungin hallinnoimalla ja Juhani Pitkäsen tekemällä esiselvitys- Kohti kokonaisvaltaisuutta Nivalassa syksyllä järjestetyn seminaarin esitelmien ja keskustelujen pohjalta paikallisilla oli innokkuutta jatkaa työtä peltopyyn hyväksi. Mielenkiintoista oli se, että tulevan hankkeen suunnittelu tuntui nytkähtävän kokonaisvaltaisen luonnonhoitoprojektin suuntaan. Tulevassa projektissa olisikin mahdollista hyödyntää muun muassa Kalajokilaakson alueelle tehtyä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmaa. Lähtökohdat tulevalle hankkeelle ovat vahvoja, sillä riistatalouden hankkeissakin kannattaa tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa ja pyrkiä yhdistämään erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita palvelemaan toinen toisiaan. Pääsääntöisesti vesiensuojelutavoitteiden mukaan rakennettavat suojavyöhykkeet ja vesiensuojelukosteikot palvelevat myös peltopyyelinympäristön paranemista. Kosteikot tarjoavat myös peltopyille elintärkeää suojaa ja ravintokasvillisuutta niiden ympärille tulevien reunavyöhykkeiden myötä. Samalla tuetaan kokonaisvaltaisempaa luonnonhoitoajattelua vesilintukantojen ja muunkin riistan hyväksi. Pitkäsen mukaan tulevalle hankkeelle on tarkoitus hakea rahoitusta Nivalan maaseutujohtajan Hannu Töllin toimesta. Jos hanke saa rahoituksen, sen pitäisi alkaa vuoden 2011 alussa. l Nivalassa peltopyyn eteen on tehty työtä pitkään: elinympäristöjen hoitoa, ruokintaa ja aktiivista pienpetopyyntiä. Riistatalouden hankkeissa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Metsästäjä l 1 l 2010 l 13
Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi Peltopyyn paratiisi karttakuvana. Kainaston tilkkutpeltoverkosto on äkkimäinen riistamerkitty vihreällä, K tavalliset pellot keltaisella. Punaisella on merkitty lokakuun laskennassa parvet ja parvien lintumäärä. (teemakartta MMM/ havaitut peltopyyTike, karttapohja Maanmittauslaitos KP/09) - kopiointilupa 384/ Kauhajoen metsästysseuran Kainaston kyläosasto pisti tuulemaan maatalouden ympäristötukeen tulleen uuden luonnonhoitopeltotuen myötä. Metsästysseuran aktiivisuuden ja paikallisten maanviljelijöiden yhteistyöllä syntyi 200 hehtaaria riistapeltoja. Mahtava saavutus! l Kainaston kyläosaston metsästäjät ja pai- kalliset maanviljelijät pistivät toimeen sen, mistä monet peltomaiseman riistanhoitajat ovat vasta uneksineet. Riistapeltoja Kainastolle nimittäin syntyi ympäri peltoaukeita aivan keskeisiä peltolohkoja myöten. Ja 200 hehtaaria. 4000 hehtaarin peltolakeuksien pinta-alalla tämä tarkoittaa 5 prosentin kattavuutta peltoalasta. Kysymyksessä on hyvin mittava ja mitä todennäköisimmin maan paras riistapeltoverkosto. Tilkkutäkkimäisesti peltoaukeiden keskelle kylvettyjen riistapeltojen tulokset ovat myös vaikuttaneet lupaavilta, sillä peltopyykannat ovat alueella erittäin vahvalla tolalla tiheyksien osalta puhutaan maan huippulukemista. Uneksimalla pellot eivät kuitenkaan syntyneet. Vahvat riistanhoitoperinteet, aktiivinen metsästäjäporukka ja myötämieliset viljelijät saivat peltopyyparatiisin yhdessä aikaan. Kainaston kyläosastolla on nimittäin jo pitkään panostettu fasaanien tarhaukseen ja istutukseen, peltopyiden ruokintaan, elinympäristöjen hoitoon sekä pienpeto- ja varislintujen vähentämiseen. Metsästäjien aktiivisuus on aina ollut tärkeällä sijalla, ja maanviljelijöiltäkin on riittänyt ymmärrystä riistan eteen tehtävälle työlle. Kuuluvathan monet heistä itsekin metsästäjäporukkaan. Aktiivisesta metsästäjä- ja kyläyhteisön yhteisestä tekemisestä koetaan saatavan hyötyä myös laajemmin koko kylän elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Markkinointia, talkoita ja lisähoukuttimia Varsinaista vauhtia riistapeltojen perustamiseen toi viime keväänä maatalouden ympäristötukeen tehty uudistus, jonka avulla riistapelloille on voinut saada viljan tuotannon sijaan hyvin kilpailukykyistä 300 euron ympäristötukea per hehtaari. Tämän päälle saa myös ns. normaalitukea. Kainastolla metsästäjät innostuivat tukimuutoksesta ja lähtivät liikkeelle kyläosaston puheenjohtajan Jouko Talvitien johdolla. Uutta luonnonhoitopeltotukea markkinoitiin ahkerasti peltolakeuksien viljelijöille sekä puhelimen, tilavierailujen että kyläiltojen avulla. Mukana markkinoinnissa oli kymmenkunta seuran aktiivia. Vaikka tukitaso on varsin kilpailukykyinen perinteiseen viljantuotantoon verrattaessa, niin Kainastolla pistettiin tästäkin vielä paremmaksi metsästysseuran varojen avulla. Viljelijöiden kiinnostusta lisättiin taloudellisesti tuntuvilla täkyillä metsästysseura nimittäin tarjosi riistapeltosiemeniä, apulantaa ja talkoopanostakin viljelijöiden käyttöön, mikäli nämä perustaisivat riistapeltoja. Ja jälkeä syntyi. Peltopyy ykköseksi Riistanhoitotyön tärkeysjärjestys Kainastolla asetettiin myös uusiin puitteisiin kirkkain tähtäin on parantaa alkuperäisen peltopyyn elinoloja vierasperäisen fasaanin sijasta. Peltopyy on alueen alkuperäinen laji, ja se on kanakoiraharrastajille ja metsästäjille mielenkiinnon ykköskohde. Peltopyyn kannalta Kainastolla on keskitytty asian ytimeen, sillä riistapeltoja on perustettu keskelle parhaimpia peltoaukeita, siis peltopyille otollisimpiin paikkoihin eikä perinteiseen tapaan pelkästään metsätilkuille ja viljelysaukeiden reunapelloille. Riistapeltoja haluttiin myös tietyin välimatkoin toisistaan, jotta peltopyyparvi lentoon lähtiessään pystyy muutaman sadan metrin tyypillisellä pyrähdyksellään piiloutumaan taas uuden riistapellon suojaan. Merkittävää Kainaston tapauksessa on se, että siellä luonnonhoitopellot ovat nimenomaan riistapeltoja ja eivät siis saman tukimuodon piirissä olevia nurmipeltoja. Kyllä nurmipelloistakin riistalle hyötyä on, mutta eivät ne riistapellon veroisia ole. Kainaston tapauksessa voidaan puhua mittavasta riistanhoitotyöstä monien muidenkin riistalajien kuin pelkästään peltopyyn kannalta ja asialla on toki laajempaakin merkitystä koko luonnonhoidon kannalta, sillä tarjoavathan riistapellot suojaa ja ruokaa muun muassa hyvin monille pienemmille linnuillekin. Riistapelloista suojaa ja ravintoa Paikallisissa metsästäjissä on monia aktiivisia kanakoirametsästäjiä, jotka viihtyvät usein pellolla koiriensa kanssa. Paikallisten 14 l Metsästäjä l 1 l 2010
mukaan peltopyyparvet löytyvät useimmiten riistapelloista tai aivan niiden läheisyydestä. Myös viherkesantomailta löytyy lintuja. Parhaita riistapeltoja ovat lintujen liikkumisen mahdollistamat harvahkot, ilmasuojaa ja ravintoa tarjoavat pellot. Kainastolla on yleensä tiettyjä paikkoja, mistä peltopyitä löytää vuodesta toiseen. Melkein aina näiden vakiopaikkojen ympäriltä löytyy ojien tai kasvillisuuden tuomaa suojaa ja ruokaa. Yksinkertaisesti siis peltopyyn kuten muidenkin riistalajien tärkeimmät elinehdot. Normaalikeleillä Kainaston peltopyyt löytyvät pääsääntöisesti peltoaukealta ja huonommilla keleillä saarekkeiden ja metsänreunojen puskista. tilanteestaan, sanoo laskennan järjestelyitä hoitanut Esko Liimatta. Kainaston malli on mahtava esimerkki siitä, mihin määrätietoiset metsästäjät pystyvät yhteistyössä viljelijöiden kanssa, kun motivaatiota toimintaan on riittävästi. Kokonaisuudessaan peltopyyn tulevaisuus on paljolti kiinni siitä, kuinka paljon paikalliset metsästäjät ja viljelijät haluavat panostaa peltoluonnon hyvinvointiin. Suomalaisella maaseudulla me elämme kuitenkin vielä keskellä mahdollisuuksia. Ja mahdollisuuksia parantaa riistalajien elinympäristöjä entisestään on luotu nykyiseen tukisysteemiin ja nyt on oikeastaan kysymys siitä löytyykö tahtotilaa. Kainastolta tahtoa löytyi, ja se tahto ei lupaavien tuloksien myötä tule hiipumaan myös tulevanakaan keväänä. l Peltopyyn tulevaisuus on kiinni siitä, kuinka paljon paikalliset metsästäjät ja viljelijät panostavat peltoluonnon hyvinvointiin. Sänkeä ja kasvipeitteisyyttä Kyntämätöntä peltoa ja kasvipeitteisyyttä tarvitaan peltopyyn menestymiseen, sanoo Juhani Toivakka, yksi kyläosaston aktiivimetsästäjistä. Kauhajoellakin velvoitekesannoinnin loppuminen uhkasi peltopyykantoja, mutta onneksi apuun tulivat viljelijöiden sitoutuminen talviaikaisen kasvipeitteisyyden säilyttämiseen sekä suorakylvön yleistyminen. Peltolakeudella kävellessä näyttääkin siltä, että suuri osa peltolohkoista on jäänyt sängelle tai kasvipeitteiseksi. Leipänsä maanviljelyksestä ja karjanhoidosta saavan Toivakan mielestä peltoja ei kannata syksyllä lautasmuokata ollenkaan, sillä ne pitää kuitenkin keväällä muokata uudestaan. Toivakan omat pellot lautasmuokataan keväällä syysmuokkauksen hän näkee pelkkänä rahan tuhlauksena. Puntariinkaan pistetyt satotasot eivät ole tästä kärsineet. Kainastolla panostetaan aktiivisesti myös peltopyiden talviruokintaan. Mielenkiintoista on se, että paikalliset mummot ja vaarit ovat varsin innokkaita ruokkijoita metsästäjien apulaisina. Jopa niin innokkaita, että ruokinnassa joidenkin metsästäjien päätyöksi on jäänyt pelkästään viljasäkkien välitystoiminta ruokkijoille. Peltopyylaskennat käynnissä Kainastolla halutaan myös seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta peltopyykantoihin, ja siksi peltopyitä laskettiin jopa kolmesti vuoden 2009 aikana. Keväällä tehtiin parilaskenta, syksyn alussa poikuelaskenta ja alkutalvella laskettiin talvehtimaan jäävä pyymäärä. Keväällä pareja löytyi 23, syyskuussa poikueparvia 28 (278 lintua) ja marraskuun lopulla 21 parvea(167 lintua). Laskennan suorittajina ovat talkoopohjalla toimineet Kanakoirakerhon Pointterijaoksen jäsenet. Maastolaskennasta on molemminpuolista hyötyä. Pointterijaoksen jäsenet pääsevät hyviin maastoihin harjoittamaan koiriaan ja paikalliset saavat tietoa peltopyy- Kainaston riistapellot tarjoavat peltopyille elintärkeää suojaa ja ravintoa läpi vuoden. Riistapeltoja kylvettiin kaupallisilla sekoituksilla ja monensorttisilla viljelijöiden ylijäämäsiemenillä. Metsästäjä l 1 l 2010 l 15
Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri Näin perustat luonnonhoitopellon Luonnonhoitopeltoihin saatavat maataloustuet ovat taloudellisesti hyvin kilpailukykyisiä vaihtoehtoja viljantuotannolle. Riistanhoitoon ne tarjoavat erinomaisia vaihtoehtoja. Maatalouden tukiviidakko on tiheäkasvuinen. Monimuotoisuus on yksi nykyajan muotisanoja, ja monimuotoisuutta löytyy myös noista maatalouden EU-tukikuvioista. Riistanhoidon kannalta viidakosta on löydettävissä joitakin käyttökelpoisia kohteita, joista yritän esitellä alla olevassa tukimuotona vuonna 2009 uutuutena tullutta luonnonhoitopeltoa. Koska tukihakuohjeet tulevat viljelijöille vasta kevään aikana, on ennen tukihakemusten täyttöä vielä tarkastettava hakuohjeista, että tukiviidakon "sananjalat" eivät ole muuttaneet muotoaan. Alla oleva teksti perustuu tällä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon. Koska aikaisemmasta tilatuen kesannointijärjestelmästä luovuttiin, tuli vuonna 2009 maatalouden ympäristötukijärjestelmään mahdollisuus perustaa luonnonhoitopelto-nimikkeellä perustettavia peltolohkoja. Näitä luonnonhoitopeltoja voi tilan koko ympäristötukikelpoisesta alasta olla enintään 15 prosenttia. vähintään 0,5 hehtaaria. Jos viljelijä on antanut ympäristötukisitoumuksen vanhan ohjelmakauden (20002006) mukaisesti ja valinnut lisätoimenpiteeksi viljelyn monipuolistamistoimenpiteen, kannattaa hänen keväällä tarkistaa, voiko hän saada luonnonhoitopeltotuen koko 15 prosentin alalta. Luonnonhoitopeltojakin voi olla erilaisia riippuen viljeltävistä kasveista ja käyttötarkoituksesta. Myös tukitaso on erilainen. Yksi vaihtoehto on perustaa monimuotoisuuspeltoja, joita on kolme erilaista: 1. Riistakasveilla perustettava, tuki 300 e/ha 2. Niittykasveilla perustettava, tuki 300 e/ha ja 3. Maisemakasveilla perustettava luonnonhoitopelto, tuki 300 e/ha. M Luonnonhoitoa monimuotoisessa tukiviidakossa Vuoden 2009 hakuoppaan mukaan ympäristötukisitoumusten osalta luonnonhoitopeltojen tukea voidaan maksaa vain, jos viljelijän ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta luonnonhoitopeltoa on koko sitoumuskauden ajan vähintään 5 prosenttia, kuitenkin Toinen vaihtoehto on hoitaa viljelemättömiä peltoja, jolloin kyseeseen tulee nurmikasveilla perustettava vähintään 2-vuotinen peltolohko, jonka tuki on 170 e/ha. Perustetaan luonnonhoitopelto minkä tahansa edellä kuvatun alaryhmän mukaisesti, on niistä jokaisella varmasti myös riistataloudellista vaikutusta. Yhteistä kaikille luonnonhoitopelloille on, että niillä ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita (tarkista uusista tukihakuohjeista). Kaikille luonnonhoitopelloille on myös yhteistä, että ne on kylvettävä viimeistään 30.6., ja vähäinen lannoitus on mahdollista. Monimuotoisuuspellon kasvustoa ei saa ensimmäisenä vuonna perustaa suorakylvämällä edellisen vuoden nurmeen. Sänkeen kylvämistä ja kotimaisten siementen käyttöä suositellaan. Luonnonhoitopeltoja voi olla tilan ympäristötukikelpoisesta alasta enintään 15 prosenttia. 16 l Metsästäjä l 1 l 2010 Riistapellon kasvusto käytettävä riistan ruokintaan Riista- ja maisemakasveilla perustetut luonnonhoitopellot voi päättää jo kylvöä seuraavana keväänä mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla. Tämä mahdollistaa lohkojen käytön normaaliin tuotantoon luonnonhoito- käyttöä seuraavana vuonna. Toinen vaihtoehto on perustaa ne uudelleen monimuotoisuuspelloiksi. Riista- ja maisemakasvit on kylvettävä vuosittain. Perustamis- ja hoitotoimenpiteistä löytyy tietysti erojakin. Erityyppisille luonnonhoitopelloille on määritelty tietyt kasvit, joiden seoksia on käytettävä. Riistakasveilla perustettavan luonnonhoitopellon siemenseoksessa on käytettävä vähintään kahden kasvin siementä seuraavista: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi tai sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Seoksen pitää sisältää aina myös yksivuotisia kasveja ja niitä on kylvettävä vuosittain. Riistapeltojen kasvusto on käytettävä riistan ruokintaan. Riistapeltoa ei saa perustaa vilkasliikenteisten teiden läheisyyteen. Tarkoitushan riistapelloilla ei saa olla se, että eläimiä houkutellaan autojen alle. Toisaalta, jos vilkasliikenteinen tie on aidattu, ei tien vilkasliikenteisyydenkään pitäisi olla este. Maisemakasveilla perustettavan luonnonhoitopellon voi perustaa seuraavasti: siemenseoksessa on oltava vähintään kahta kasvia seuraavista: auringonkukka, hunajakukka, sinimailanen, persianapila, keltalupiini, ruisvirna, ruiskaunokki, malva, kehäkukka, silkkiunikko sekä valko- ja keltamesikkä. Tämäkin luonnonhoitopelto voi tarjota suoja- ja ruokailupaikkoja etenkin fasaanille ja peltopyylle. Kukkakasvit houkuttelevat myös hyönteisiä, mikä lisää ravintotarjontaa peltokanalintujen poikasille. Niittykasveilla perustettavan luonnonhoitopellon kylvöön on käytettävä niittykasvien siemenseosta: nurmiröllin tai lampaannadan ja vähintään yhden monivuotisen niittykasvin siementä. Niittykasveja ovat: harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, keltasauramo, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma tai muu vastaava niittykasvi. Seoksessa voi olla lisäksi yksivuotisen kasvin kuten ruisvirnan tai hunajakukan siementä. Tämäkin
Metsäkauriita riistapellon reunalla. Pelto kylvetty seoksella: kaura, vehnä, naattinauris, rehurapsi, persianapila. luonnonhoitopelto voi toimia etenkin peltokanalintujen elinalueena niin kauan kuin kasvusto antaa suojaa ja ruokaa. Nurmikasveilla perustettavaksi luonnonhoitopelloksi käyvät joko vanhat tai uudet nurmet tai suojakasvilla tai sänkeen edellisenä vuonna perustetut nurmet. Kylvömenetelmänä voidaan käyttää suorakylvöä tai perinteistä mallia. Nurmikasvien joukossa voi olla enintään 20 prosenttia koko siemenmäärän painosta typensitojakasveja, esimerkiksi apilaa. Muutoin käytetään monivuotisia nurmi- ja heinäkasveja (esimerkiksi timotei, nurminata, koiranheinä). säksi tietysti ratkaisee niittokustannusten suuruus, jonka jokainen joutuu kohdaltaan laskemaan. Niittojätteen voi korjata pois pellolta ja hyödyntää taloudellisesti. Laidunnuskin on sallittua, kunhan pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä ympäri vuoden. Nurmikasvit tarjoavat suojaa Jos luonnonhoitopelto perustetaan nurmikasveilla, nurmi tarjoaa suojaa ja ruokaa jäniksille, peltokanalinnuille ja osittain myös pienemmille hirvieläimille. Myös hirvet voivat käydä pelloilla ruokailemassa. Vuosittaiset niitot eivät ole pakollisia, mutta niitto on tehtävä kuitenkin joka kolmas vuosi. Riistan kannalta katsottuna niittäminen on tietysti aina kaksipiippuinen juttu, joka riippuu siitä, mitä pellolta haetaan. Jos halutaan maittavaa kasvustoa syksyllä, niitto elokuulla olisi hyvä. Jos halutaan metsästää esimerkiksi kettuja vahtimalla, voi niittämätön pelto toimia hyvänä myyrien kotina ja rusakoiden suojapaikkana, jolloin ketut vierailevat pellolla. Tosin missään ei ilmeisesti ole kielletty, etteikö osan pellosta voisi niittää vaikka vuorovuosina, jolloin pelto olisi monipuolinen kaikilta osin. Li- Niitto tehtävä pesintää vaarantamatta Niitty- ja nurmikasveilla perustetut luonnonhoitopellot saa päättää vasta 2. vuoden jälkeen 1.9. alkaen mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla. Jos näille lohkoille kylvetään syyskylvöisiä kasveja (esimerkiksi syysruista tai syysvehnää), voi luonnonhoitokäytön lopettaa 2. vuoden jälkeen jo 15.7. alkaen, jolloin maanmuokkaukset ehtii tehdä hyvin ennen uuden kasvin kylvöä. Pensaita ja puita kummallakaan luonnonhoitoalueella ei kuitenkaan sallita, vaikka ne riistaa ajatellen olisivatkin hyviä. Niitto on tehtävä niin, että lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia ei vaaranneta. Tämän takia myöhäinen niitto onkin suositeltavaa. Myös niittotekniikkaan on kiinnitettävä huomiota, jotta eläimiä ei ahdisteta niitettäessä pellon keskelle päin. Tällöinhän ne viimeisillä niittokierroksilla joutuisivat joko niittokoneen teriin tai pakenemaan pellon keskeltä ilman suojaa lähimpiin tarjolla oleviin suojapaikkoihin. Luonnon hoitamiseen on tarjolla monipuolisia vaihtoehtoja. Riistaeläimet ovat osa luontoa, ja ne elävöittävät maisemaa. Siispä luonnonhoitoon! l Riistapeltosiemenet 2010 si001 Hirvi Diana si002 Peura Kauris Diana si003 Moniv. Riistalaid. Diana si005 Fasaani Peltopyy Diana si006 Diana Auringonkukka si007 Diana Rehukaali Grampian si012 Diana Rehurapsi Hobson si013 Diana Rehuöljyretikka si021 Diana Turnipsi Massif si022 Diana Naattinauris Tyfon si023 Diana Rehunauris Samson si025 Diana Metsästäjän maissi si026 Diana Peitattu Rehukaali si027 Hirviriistaseos si028 Linturiistaseos si029 Rehurapsi Akela si030 Rehuherne Lisa si031 Rehuöljyretikka Apoli si032 Rehukaali Inka si033 Rehukaali Inka si034 Rehujuurikas Brigadier si035 Naattinauris Samson Luonnonhoitopeltosiemenet si036 LHP Riista si037 LHP Maisema si038 LHP Niitty 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2kg 1 kg 1 kg 3kg 1 kg 1kg 1kg 3kg 1 kg 10 kg 10 kg 25 kg 25kg 10kg 1 kg 5 kg 1 kg 0,5 kg 10 kg 10 kg 10 kg 16 25 18 25 24 18 8 32 16 17 12 22 32 79 68 95 50 90 19,50 92 14,50 5,50 49 65 116 tilaukset/lisätietoja: Oy Eräkontti Ab www.erakontti.fi, erakontti@erakontti.fi, p. 010-440 9410 Metsästäjä l 1 l 2010 l 17 Marko Muuttola
Uppoudu talviseen maastoon JahtiJakt Lumi Camo -kalvopuku VAIN 179 + ETUPAKETTI JAHTIJAKT LUMI CAMO KALVOPUKU 90 Huippuominaisuudet Premium-tason ominaisuudet lumicamopuvussa. Mm. uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design by Kimmo Takarautio. Erittäin hyvin vedenpitävä ja hengittävä. Suoraan pintakankaaseen laminoitu AIR-TEX2-kalvo pitää metsästäjän kuivana ja lämpimänä kaikissa olosuhteissa. Likaa hylkivä Te on-pinta. Materiaali testattu pakkasella. Irrotettava kalvohuppu. Runsaasti taskuja, mukavat lämmittelytaskut. + TOIMITUSKULUT Tilaa heti! Saat etupaketin kaupan päälle. 1. JahtiJakt pipo Lämmin JahtiJakt-pipo. Väri valkoinen 2. Kynsikkäät Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 9-17 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä Myymälämme palvelevat teitä nyt myös sunnuntaisin klo 12-18!
Lumi Camo karvalakki +käsineet Uniikki camokuosi. Lumi Camo lintureppu Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. VAIN 29 VAIN 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 49 90 + TOIMITUSKULUT Lumi Camo eece Lämmintä eeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen maastokuvio, design Kimmo Takarautio. Lumi Camo micro eece-asu Uutuus! Tyylikäs, miellyttävä ja lämmin asu kerrospukeutumiseen. 49 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 7 (cm) 90 + TOIMITUSKULUT Scentech tekninen alusasu Scentech-teknologiaa hyödyntävä alusasu erälle. Tekninen MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta ja pitää kuivana ja lämpimänä. Erinomainen alusasu kerrospukeutumiseen. Villasukka Lämmin ja miellyttävä villasukka pitää jalat lämpimänä kovemmillakin pakkasilla. Villaa 70%. VAIN 29 90 VAIN 90 Vyötärö (cm) + TOIMITUSKULUT + TOIMITUSKULUT Tilauskuponki Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Lumi Camo -kalvopukua hintaan 179,90 /kpl ja saan myös etupaketin sis. 2 tuotetta. kpl Lumi Camo karvalakki + käsineet, 29,90 /kpl kpl Lumi Camo lintureppu, 49,90 /kpl kpl Lumi Camo fleece, 49,90 /kpl kpl Lumi Camo väliasua,39,90 /kpl kpl JahtiJakt alusasua,29,90 /kpl kpl JahtiJakt villasukkia,7,90 /kpl* Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan. Metsästäjä 1/10 Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) (LumiCamo, haalari, fleece, väliasu jne) Tuote Pituus Paino (kg) Erätukku maksaa postimaksun Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Puhelinnumero * Sukkien saajan jalan koko
Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö M don tarpeessa olevia umpeutuneita kosteikoita sekä runsaasti sopivia paikkoja kosteikon perustamiseen. Vesilintujen houkuttelemiseksi alueelle riittää usein rantojen niitto ja raivaus sekä vedenpinnan nosto patoamalla tai hellävarainen ruoppaus. Yleisin kohdetyyppi oli kuivatuksen tai vedenlaskun seurauksena umpeenkasvanut järvi tai lampi, mutta myös järvien lahtia, savi- ja mutakuoppia sekä majavatulvikoita ilmoitettiin. Kartoituksessa löytyi 553 kosteikkokohdetta. Parhaaseen tulokseen päästiin Lapin riistanhoitopiirissä, mistä kohteita löytyi 69. Yli 40 kohdetta löytyi myös Oulusta, Pohjois-Savosta, Satakunnasta, Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta sekä Kymestä. Pohjanmaan piirin viime vuonna toteuttaman pilottikartoituksen 136 kosteikon tulos jäi muilta piireiltä saavuttamatta. Pietarsaarenseudun riistanhoitoyhdistys erottui positiivisesti, kohteita löytyi 17. Yli kymmenen ilmoitetun kohteen sarjaan kuuluivat myös Juvan, Sodankylän, Lieksan, Maalahdenseudun ja Simon riistanhoitoyhdistykset. Pohjanmaan kartoituksen kärkiyhdistyksen Evijärven-Kortesjärven 20 kosteikon tulokselle ei kuitenkaan löytynyt haastajaa. Löydetyistä kosteikkokohteista 505 sijaitsi joko yksityismailla tai kuntien ja yritysten mailla. Noin viisikymmentä kosteikkoa oli joko Natura-alueella tai Metsähallituksen mailla. Kohteiden pinta-alat mitattiin ammattilaisen karttapaikassa. Löydettyjen kohteiden pinta-ala oli yhteensä 12 680 hehtaaria, mistä noin 9 700 hehtaaria sijaitsee yksityismailla. Kunnostustarpeessa olevien kosteikkoalueiden keskikoko oli 23 hehtaaria ja mediaanikoko 10 hehtaaria (eli puolet kosteikoista on yli ja puolet alle 10 hehtaarin suuruisia). l l Maaseudulla on huomattava määrä hoiKiitokset kaikille kyselyyn vastanneille! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viisitoista uutta Riistakosteikko-opasta! Kosteikkokartoitus 10 000 hehtaaria kunnostettavaa Kohdetiheys,kpl / 1000 km2 Kosteikkokohteiden sijoittuminen ja kohteiden tiheys (kpl/1000 km2). Löydetyt kosteikkokohteet riistanhoitopiireittäin 80 Kohteiden lukumäärä 70 60 50 40 30 20 10 0 Kymi Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjois-Häme PohjoisKarjala Rk. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Pohjois-Savo VarsinaisSuomi Mikko Alhainen 69 47 25 16 27 35 64 62 49 36 14 54 36 19 20 l Metsästäjä l 1 l 2010 Reijo Orava