M et sä st äj ä 1 l 2017 Osallistu riistanhoitoyhdistyksesi kokoukseen!
2 l Metsästäjä 1 l 2017 Pohjanmaa: Vapaudentie 32–34 B 22, 60100 Seinäjoki riistapäällikkö Mikael Luoma, puh. 029 431 2271 riistasuunnittelija Juha Heikkilä, puh. 029 431 2272 hallintosihteeri Sirpa Hakala, puh. 029 431 2273 Pohjois-Häme: Labkotie 2, 36240 Kangasala riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 029 431 2281 riistasuunnittelija Otto Hölli, puh. 029 431 2284 hallintosihteeri Leena Särkijärvi, puh. 029 431 2283 Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15 A, 80100 Joensuu riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 029 431 2291 riistasuunnittelija Reijo Kotilainen, puh. 029 431 2292 Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 029 431 2301 riistasuunnittelija Matti Kervinen, puh. 029 431 2234 hallintosihteeri Tuula Ruuskanen, puh. 029 431 2303 Rannikko-Pohjanmaa: Pitkäkatu 4, PL 16, 66531 Koivulahti riistapäällikkö Stefan Pellas, puh. 029 431 2311 hallintosihteeri Lena Södergård-Ahlskog, puh. 029 431 2313 Satakunta: Porintie 9 B 6, 29250 Nakkila riistapäällikkö Antti Impola, puh. 029 431 2321 riistasuunnittelija Reima Laaja, puh. 029 431 2322 hallintosihteeri Tuija Korhonen, puh. 029 431 2323 Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 029 431 2331 riistasuunnittelija Antti Piironen, puh. 029 431 2332 hallintosihteeri Carola Lönnfors, puh. 029 431 2333 Varsinais-Suomi: Kuralankatu 2, 20540 Turku vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson, puh. 029 431 2342 vs. riistasuunnittelija Heli Paavola, puh. 029 431 2343 Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 029 431 2201 riistasuunnittelija Sirpa Kuhlström, puh. 029 431 2203 riistasuunnittelija Marko Muuttola, puh. 029 431 2117 Etelä-Savo: Virastotie 3 as 2, 51900 Juva riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 029 431 2211 vs. riistasuunnittelija Ohto Salo, puh. 029 431 2305 hallintosihteeri Tuula Varjus, puh. 029 431 2213 Kaakkois-Suomi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh. 029 431 2221 riistasuunnittelija Jouni Tolvanen, puh. 029 431 2222 hallintosihteeri Airi Karvinen, puh. 029 431 2223 Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 029 431 2231 vs. riistasuunnittelija Janne Miettinen, puh. 029 431 2264 hallintosihteeri Ritva Juntunen, puh. 029 431 2233 Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä vs. riistapäällikkö Olli Kursula, puh. 029 431 2242 vs. riistasuunnittelija Teemu Lamberg, puh. 029 431 2212 hallintosihteeri Seija Kiiveri, puh. 029 431 2243 Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi riistapäällikkö Sami Tossavainen, puh. 029 431 2304 riistasuunnittelija Urpo Kainulainen, puh. 029 431 2252 Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos. riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 029 431 2261 riistasuunnittelija Harri Hepo-oja, puh 029 431 2262 hallintosihteeri Ritva Oksanen, puh. 029 431 2263 ALUETOIMISTOT Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_01 Kansikuva: Suomen Metsästysmuseo Metsästäjä -lehti Nro 1/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 17.3.2017. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi
Tässä numerossa 1 l 2017 Metsästäjä 1 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: Metsästäjä-lehti juhlii 100-vuotiasta Suomea 6 SUOMI 100: Ensiaskel erälle 7 Puheenjohtajan palsta: Onko meillä malttia digitalisoitua? 8 Luonnon ja riistanhoitosäätiö 10 vuotta 10 Metsäkauris palautettiin Etelä-Suomeen 14 Lintuinfluenssa – ajankohtainen muistilista 15 Metsästysseurat voivat torjua sikaruttoa (ASF) 16 Koiran hätäensiapu 18 Hirvitaudit: ruokintaperäiset sairaudet 20 Ministeriön palsta: Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset 22 Riistametsähoidon edelläkävijät 24 Riistametsänhoidon pilotti: Metsän arvo murroksessa 25 Kanalintujen elinympäristöt puntarissa Rovaniemellä 26 Minkälainen metsästäjä olet? – kyselyn tuloksia 30 Riistatalous: Uutta voimaa metsästysseuroille ja maanomistajille 32 Juliste: Suomi 100 34 Riista taiteessa: Urbaania taidetta villeistä eläimistä 36 RIISTAKOULU.com riistaeläinaiheinen oppimissivusto 37 Ministeriön palsta: Kannanhoidollisen luvan hintaa nostettiin, jotta vahinkoperusteisen luvan hintaa voitiin alentaa 38 Nuijunjärvi heräsi eloon 41 Sorsan pesäkorit aikain saatossa 44 Metsähallituksen projekti – Vieraspeto pois luonnonsuojelualueelta 46 OMA RIISTAn SRVA-toiminnot 48 OMA RIISTA säästää metsästäjien vaivaa ja tarjoaa ajantasaista tietoa 50 OMA RIISTA yhteensopivat palvelut 52 RHY-kyselyn tuloksia 54 RHY-vuosikokoukset 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Tukkasotka 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 38 Nuijunjärvi – ennallistamisen esimerkkitapaus 10 Metsäkauris palautettiin Suomeen 20 MMM: Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset M IK AE L W IK ST RÖ M 46 SRVA -ominaisuudet 48 Kauden 2016 hirvitiedot 50 Yhteensopivat sovellukset HA N N U HU TT U KA UK O OL KK ON EN
V uodenvaihde oli sikäli merkittävä, että jahtikauden kääntyminen lopuilleen merkitsi myös Suomen 100-vuotisjuhlavuoden alkua. Lehdessä juhlavuosi tulee näkymään monella tapaa ja nostamme esille siihen liittyviä aiheita ja näkökulmia. Maailma on muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Itsenäisyyden alussa kiellettiin sodan melskeissä ’kierteisillä aseilla’ ampuminen myös metsästyksessä. Haulikonpatruunoiden tai niiden lataamisvälineiden saanti oli vaikeaa pitkälle sotien jälkeiseen aikaan. Ruuasta oli 100 vuotta sitten pula ja niinpä senaatti vapautti metsästyksen ja kalastuksen valtionmailla 1917 tapahtuvaksi ilman erityistä lupaa. Nälän ahdistaessa metsästykseen liittyvä oikeustaju hölleni ja luvaton metsästys yleistyi. Kehitys oli muodostua kohtalokkaaksi hirvikannalle. Samaan aikaan heräsi huoli riistakantojen säilymisestä. Esimerkiksi myrkyn käyttöön pyynnissä suunniteltiin rajoituksia. Järjestäytymisen merkitys nähtiin yhä korostetummin, vaikka ensimmäiset metsästysseurat olivat toki syntyneet jo aiemmin. Alettiinpa puhua tavallisten metsästäjien lisäksi ammattija urheilumetsästäjistä. Tuon ajan metsästäjille oli hyvin tyypillistä halu hoitaa yhteisiä asioita parempaan päin. Ehkäpä metsästys pikkuhiljaa myös yhdisti ja eheytti pirstaleina ollutta maata. Kun katsomme menneitä vuosikymmeniä, voi kysyä mikä on muuttunut? Toisaalta aivan kaikki toisaalta ei mikään. Elämme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa kuin 100 vuotta sitten. Nykyisin vain murto-osa ihmisistä saa elantonsa luonnosta ja perustuotannosta. Välillä tuntuu, että osalta kanssaihmisiä realistinen luontosuhde on kokonaan katoamassa. Myös yhteisöllisyys on muuttumassa kyläyhteisöllisyydestä someyhteisöllisyydeksi tai hetken kestäväksi kertayhteisöllisyydeksi jonkin asian ympärillä. Samalla kilpailu ajasta eri harrastusten välillä on kasvanut ja pitkäjänteisyys on ehkä vähentynyt. Tuntuu siltä, että haetaan vain kertaelämyksiä. Tämä asettaa tulevaisuudelle haasteita. Kuinka saamme vapaaehtoistyöhön perustuvan riistatalouden toimimaan myös tulevaisuudessa? Toisaalta metsästys on hyvin samanlaista kuin 100 vuotta sitten, vaikka välineet ja varusteet ovat kehittyneet. Pyynnin jännitys sekä metsän rauha yksin tai yhdessä koettuina voivat olla hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Onneksi myös nuorten kiinnostus kasvamiseen todellisten asioiden parissa on säilynyt vaihtoehtona ja vastapainona digimaailmalle. Meille on tärkeää, että saamme mukaan metsästykseen nykyistä suuremman osan nuorista. Metsästys ja riistanhoito on nuorille mahdollisuus opetella vapautta ja vastuuta turvallisessa ympäristössä ja kokeneempien opastuksessa. Heistä muodostuu se tulevaisuuden vapaaehtoistyön selkäranka, joka kantaa seura-, riistanhoitoyhdistysja aluetasolta aina valtakunnan riistahallintoon saakka. Tähän työhön tarvitsemme ja toivotamme tervetulleiksi kaikki kiinnostuneet. Metsästys on aina ollut osa suomalaisuutta. Pidetään yhdessä huoli siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Meidän on elettävä ajassa ja osattava ottaa kiinni väistämättömistä muutoksista. Metsästäjä-lehti juhlii 100-vuotiasta Suomea JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 1 l 2017 l 5
6 l Metsästäjä 1 l 2017 LAURA TICKLÉN Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä. Yksi suurimmista juhlavuoden ohjelmahankkeista on Luonnon päivät 2017, jonka teemana on Yhdessä luontoon. Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset ovat hankkeen virallisia kumppaniorganisaatioita. J uhlimme satavuotiasta Suomea ja sen riistaluontoa yhdessä kaikkien metsästäjien kanssa. Erityisesti haluamme kutsua uusia metsästäjiä mukaan vapaaehtoistyöhön, riistanhoitoon ja metsästämään. Suomalaiset ovat saaneet riistataloudesta runsaasti hyvinvointia, ja sellaisen Suomen haluamme välittää uusille sukupolville. Kun uudet metsästäjät ovat saaneet suoritettua metsästäjätutkinnon, heillä on tiedot uudesta harrastuksestaan teoriassa, muttei välttämättä käytännössä ? eikä ehkä omassa lähipiirissään ketään, joka opastaisi heitä. Juhlavuoden kunniaksi te kokeneemmat metsästäjät voitte tarjota uusille metsästäjille mahdollisuuden päästä luokkahuoneesta kohti aitoa luontokokemusta. Menkää yhdessä laskemaan riistakolmioita, huoltamaan ruokintapaikkoja tai jopa pienelle metsästysretkelle. Näin uudet metsästäjät saavat ensiaskeleensa erälle, rohkaistuvat ja näkevät käytännössä, miten vastuullisuus ilmenee jokapäiväisissä valinnoissa. Näin näytämme kaikille suomalaisille, kuinka hyvä harrastus metsästys on. Yhteisöllisyys on tärkeä osa metsästystä, uudet metsästäjät ovat tervetulleita joukkoon ja metsästäjät tekevät merkittävää yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä. Vuonna 2017 järjestetään neljä Luonnon päivää: 4.2., 20.5., 17.6. ja 26.8. Yhdessä luontoon – Ensiaskel erälle – teemapäivää vietetään uuden metsästyskauden käynnistyttyä 26.8. Elokuussa lähdetään isolla joukolla erälle. Jos innostutte järjestämään kaikille kiinnostuneille avoimen tapahtuman, sen voi ilmoittaa myös Luonnon päivät -hankkeen tapahtumakalenteriin nettiosoitteessa www.luonnonpaivat.fi. Lisää tietoa kampanjasta tulevissa Metsästäjä-lehdissä. Hyvää Suomen juhlavuotta – tavataan luonnossa! Yhdessä luontoon satavuotiaan Suomen kunniaksi
S uomen riistakeskuksessa tehtiin reilut kaksi vuotta sitten merkittävä strateginen linjaus lähteä digitalisoimaan metsästäjien palveluja Oma riista –palvelun kautta. Päätös tarkoitti käytännössä huomattavaa taloudellista satsausta ja oman pääoman käyttämistä uusiin sähköisiin palveluihin. Päätöksenteon mahdollisti pitkäaikaisen keskustoimiston kiinteistön myyminen ja sen seurauksena keskustoimiston siirtäminen huomattavasti edullisempaan kohteeseen. Syntyneet säästöt päätettiin sijoittaa kaikkien metsästäjien palvelutason kohottamiseen ja nykyaikaistamiseen. Päätöstä ei ole tarvinnut katua, sillä hanke on osoittautumassa menestystarinaksi. Oma riistan käyttäjiä oli vuoden vaihteessa noin 90 000 eli jo lähes kolmasosa vuosittain riistanhoitomaksun maksaneista metsästäjistä. Mikäli käyttäjä on ladannut Oma riista -mobiilisovelluksen, metsästyskortti kulkee aina ajantasaisena mukana. Oma riistan kautta on ladattu metsästyskortteja lähes 49 000 kertaa. Mikäli nämä tilattaisiin metsästäjärekisteristä, ne maksaisivat metsästäjille 12 euroa kappaleelta. Yli 8 000 kertaa on palvelusta ladattu tilisiirtolomake riistanhoitomaksun maksamista varten. Myös lähes 2 400 ulkomaille jahtiin lähtevää on voinut hankkia palvelusta tarvittavan sertifikaatin tai todistuksen, joita kohdemaissa vaaditaan. Kaikki edellä mainittu on säästänyt aikaa, vaivaa ja rahaa metsästäjiltä, ja työtaakkaa Suomen riistakeskuksen toimihenkilöiltä. Varmasti myös moni metsästysreissu on palvelun avulla pelastettu, kun on huomattu viime tipassa metsästyskortin olevan hukassa tai maksamatta. Oma riistan käyttömahdollisuudet laajenivat viime syksynä myös hirvitiedon keruun puolelle. Tähän merkittävään käytön lisääntymiseen oli valmistauduttu monipuolisen koulutuksen, neuvonnan ja käyttöönottotuen avulla ja se onnistui erinomaisesti. 90 % maassamme hirveä metsästävistä seuroista tai seurueista oli ottanut vuoden loppuun mennessä Oma riistan hirviominaisuudet käyttöönsä, yhdellä riistakeskusalueella jopa 100 %. Metsästäjillä oli mahdollisuus seurata metsästyksen etenemistä lähes reaaliajassa ja lupien käyttöä pystyttiin ohjaamaan haluttuun suuntaan jo jahdin aikana. Hirvisaaliita oli jouluun mennessä kirjattu palvelussa yli 46 000, hirvihavaintoja yli 213 000 ja valkohäntäpeurasaaliita noin 11 000. Oma riista –palvelun hirvitieto-ominaisuudet avaavat metsästäjien, Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyölle aivan uuden aikakauden. Vuoden 2017 alussa Oma riista -palvelu laajeni entisestään, kun SRVA-raportointi otettiin käyttöön hyvin onnistuneen pilotoinnin jälkeen koko maassa. Tunnetusti nälkä kasvaa syödessä ja monelta taholta on toivottu vieläkin nopeampaa etenemistä. On kuitenkin syytä huomata, että olemme käytettävissä olevat resurssit huomioiden ottaneet jo melkoisen digiloikan ja meidän on varmistettava, että saamme ylläpidettyä Oma riista -palvelun toimintavarmuuden kaikissa olosuhteissa. Kuluvana vuonna joudumme julkisena hankintayksikkönä todennäköisesti myös kilpailuttamaan ostopalvelun tuottamisen, joka voi myös tuoda uusia haasteita Oma riistan jatkokehittämiseen. Tulevaa silmällä pitäen Suomen riistakeskus on päättänyt avata Oma riista –palvelun lähdekoodin, koska riistakeskus omistaa itse sen. Pyrimme jatkossakin etenemään hallitusti resurssien sallimissa puitteissa ja metsästäjiltä saatua arvokasta palautetta kuunnellen. Tähän saakka Oma riistan kehittäminen on edennyt tietohallintohankkeeksi uskomattoman hyvin – siitä lämpimät kiitokset hankkeen vetäjille, ostopalvelun tuottajille, käyttöönoton neuvontaan osallistuneille toimihenkilöille, kuin myös kaikille Oma riistaa käyttäville metsästäjille. Yhteistyössä olemme onnistuneet kehittämään palvelun, joka on vastannut ilmeisen hyvin eri osapuolten tarpeisiin. Onko meillä malttia digitalisoitua? TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajalta Metsästäjä 1 l 2017 l 7
8 l Metsästäjä 1 l 2017 Luonnonja riistanhoitosäätiö paiskinut töitä ensimmäiset kymmenen vuotta Kosteikoilta kansainvälisille kentille Teksti ja kuvat: HIA SJÖBLOM Luonnonja riistanhoitosäätiön taivalta voisi kuvailla sanomalla, että on pyrähdetty kosteikoilta peltojen ja metsien kautta maailmalle. Vaikuttamisen kenttä on kasvanut, mutta tavoitteet ovat samat. Työ jatkuu kestävän luonnonhoidon kentillä hyvän metsästyskulttuurin puolesta. K ymmenessä vuodessa maailma muuttuu. Tietoa teoista ja niiden seurauksista saadaan lisää. Ilmastonmuutos ja ihmisen toiminta uhkaavat elinympäristöjä kaikkialla maailmassa. Säätiön toiminnan perusperiaatteisiin kuuluvia kestävän luonnon sekä riistaelinympäristön hoidon periaatteita noudattamalla on onneksi saavutettu kannustavia tuloksia. – Oikeat teot antavat mahdollisuuden suomalaisen metsästyskulttuurin jatkumiselle. Ilman riistaa ei voi metsästää, eikä ilman riistan ja sen elinympäristöjen kestävää hoitoa ole mitä metsästää, LRS:n asiamies Heli Siitari summaa. Tervettä kilpailua Asiamies sanoo nykyisen LRS:n toimivan sekä kotimaassa että maailmalla merkittävänä katalysaattorina ja tiedon välittäjänä erilaisten näkemysten ja ryhmien välillä. Työtä tehdään tavoitteista tinkimättä. – Se edellyttää rakentavaa yhteistyötä eri vaikuttajatahojen välillä. Paras kehitys saavutetaan, kun luonnonsuojelijat, riistanhoitajat, metsästäjät ja ruuan tuottajat tekevät töitä yhteisen hyvän eteen. Huonolla tiellä ollaan, jos resursseja käytetään keskinäiseen kinasteluun ja riitelyyn. Siitarin ajatuksissa kilpailu on tervettä, kun kaikki toimijat tekevät asioita kestävän luonnonhoidon, elinympäristöjen ja riistakantojen pysyvyyden eteen. Eikä yhtään haittaa, jos toinen nappaa toiselta hyvän idean. Päinvastoin. Se on tehokasta. Hyvä esimerkki säätiön yhteistyökuvioista on vuonna 2015 järjestetty Ympäristöakatemia, joka kokosi yhteen päättäjiä, metsästäjiä, riistaväkeä sekä luonnonsuojelijoita. Sillä kerralla vastuun järjestelyistä Ympäristöakatemian kanssa kantoi LRS yhdessä Järki-hankkeen kanssa. Lujaa lobbailua Säätiön alullepanija on salolainen luomuviljelijä ja karjankasvattaja Fredrik von Limburg Stirum, joka on metsästänyt pienestä pojasta pitäen. Hän kasvoi Kosken kartanolla, jonka isäntä hän nyt on. Hän on myös muun muassa Luonnonvarakeskuksen johtokunnan jäsen. Metsästyksen ehdoton edellytys on hyvinvoiva riistakanta. Tarvitaan tehokasta elinympäristöjen hoitoa, laajoja yhteistyöverkostoja ja vahvaa tahtoa, Limburg Stirum sanoo. Suomi on tärkein vesilintujen tuottaja Euroopassa, sanoo mies, joka toistakymmentä vuotta sitten teki gradunsa Suomen lintukosteikkojen historiasta ja tilasta. Aihe ja asia veivät mennessään. Alkoi yhteistyöverkostojen rakentaminen, vaikuttaminen. Kosteikot oli pelastettava, niistä oli pidettävä huolta ja niitä oli rakennettava lisää. Mielessä siinsivät hyvät esimerkit Ruotsista. Ajatus säätiöstä kyti. Samaan aikaan tehtiin kovaa työtä suomalaisen peltopyykannan puolesta. Peltopyiden elinympäristöt olivat lähes kadonneet tehoviljelyn tiimellyksessä. Peltopyyt ja kosteikkojen vesilinnut lennähtivät yhteiseen säätiöön, jolle tuli nimeksi Luonnonja riistanhoitosäätiö. Kaikkien tulevaisuus oli elinympäristöistä, luonnonhoidosta ja oikeista luontotoimista riippuvaista. Saman säätiön katon alle koottiin myös vaikutusvaltaisia metsästyksen harrastajia. Yhteinen tavoite oli hoitaa luontoa niin, että riistan elinmahdollisuudet Peltopyy pääsi LRS:n logoon, jonka Carl von Numers suunnitteli. Tiedon välittämisen vankka keino on viedä päättäjät ja vaikuttajat katsomaan käytännössä, mitä oikeilla luonnonhoitotoimilla on saatu aikaan. Ympäristöakatemia vieraili Kosken kartanolla vuonna 2015.
Metsästäjä 1 l 2017 l 9 säilyvät ja metsästys suomalaismaastoissa voisi jatkua. – Myöhemmin säätiön suojiin liitettiin vielä Järki-hanke, joka tekee töitä maaja metsätaloudessa vesiensuojelun ja ympäristönhoidon puolesta, Fredrik von Limburg Stirum kertoo. Samaan kokonaisuuteen tuli myös Itämeri-työtä tekevä Ilkka Herlinin luotsaama BSAG (Baltic Sea Action Group). – Säätiön alkuvuosina tehtiin aktiivisti töitä peltopyykannan vahvistamiseksi. Tuloksia saavutettiin, mutta tehtävää tälläkin rintamalla olisi vielä, Limburg Stirum toteaa. Elävää maaseutua Heli Siitaria huolestuttaa suomalaisten kaupungistuminen ja vieraantuminen maaseudusta, luonnosta ja ruuan tuotannosta. Hän huomauttaa, että terve riistakanta on myös tärkeä osa kansakunnan huoltovarmuutta. – Hyvä maaseutupolitiikka ja ajan henki on sovitettava yhteen. Silloin voidaan odottaa tulevaisuuteen ulottuvia hyviä vaikutuksia. Siitari kehottaa avoimeen keskusteluun, sillä aiheita riittäisi. Hän huomauttaa, että LRS jo perusperiaatteittensa mukaan paiskii töitä elinvoimaisen maaseudun puolesta. Maaseudullakin pitää olla mahdollisuus elää ja tulla toimeen. Siihen tarvitaan monimuotoista ja elinvoimaista luontoa, johon oleellisesti kuuluu myös hyvä riistakanta. Rakentavaa keskustelua Sekä Siitari että Limburg Stirum kannustavat rakentavaan keskusteluun. He puhuvat tärkeistä imago-tekijöistä. Metsästyksen tulisi kaikissa käänteissä olla vastuullista luonnon monimuotoisuuden hoitoa. Toteutustavoista roihahtaa helposti yliampuvaa ajatustenvaihtoa. Erimielisyyksiä tulee helposti, kun puheenaiheina ovat kannanhoidolliset ja valikoivat metsästykset tai petopolitiikka. Siitari toteaa, että joskus tuntuu jopa siltä, että metsästäjän pahin vihollinen on toinen metsästäjä. – Vaikka suomalainen eräkulttuuri on vaalimisen arvoinen, ei ole syytä eristäytyä. Tietojen vaihtaminen ja yhteisistä toimista sopiminen myös eurooppalaisella ja koko maailman tasolla on tärkeää. Maapallon Luonnonja riistanhoitosäätiö edistää riistanhoitotyötä luonnonhoidon ja kestävän luonnonkäytön pohjalta vaikuttaa metsästyksen säilymiseen ja kehittämiseen vaalii suomalaista metsästyskulttuuria ja edistää sen kansainvälistä hyväksyttävyyttä Hallituksessa: Puheenjohtaja Jukka Härmälä, varapuheenjohtaja Björn Wahlroos, Antti Aarnio-Wihuri, Henrik Ehrnrooth, Jukka Koivisto, Markku Laulumaa, Fredrik von Limburg Stirum, Jorma Ollila Asiantuntijaryhmässä: Puheenjohtaja Fredrik von Limburg Stirum, Albert Ehrnrooth, Juha Helenius, Panu Hiidenmies, Jukka Koivisto, Janne Kotiaho, Ahti Putaala, Heikki Sauvala, Risto Sulkava, Marko Svensberg, Veli-Matti Väänänen, Johan Åberg Luonnonja riistanhoitosäätiön asiamies, FT Heli Siitari Aiemmat asiamiehet: Fredrik von Limburg Stirum, Sakari Mykrä Mukana kansainvälisillä kentillä: FT Heli Siitari on Kansainvälisen Riistansuojeluneuvoston Lakija politiikkaosaston puheenjohtaja. (International Council for Game and Wildlife Conservation CIC, the Policy and Law division) Fredrik von Limburg Stirum on CIC:n jäsen. LRS koordinoi Eurooppalaisen Maanomistajien Liiton ELOn Wildlife Estates – tunnukseen liittyvää työtä Suomessa. -Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan lähiaikoina suuria haasteita luonnon monimuotoisuudelle. Viimeistä sanaa metsien roolista esimerkiksi hiilinieluina ei ole sanottu. Miten luonto ja riista selviävät?, Fredrik von Limburg Stirum pohtii. Kannattaa avata silmät ja ajatella perinpohjaisesti. Ehkä kuitenkin haluamme kaikki aivan samaa: hyvää ruokaa ja puhtaita metsiä. Niiden eteen LRS tekee töitä, Heli Siitari sanoo. ekosysteemi on iso kokonaisuus. Meidän kannattaa ottaa oppia muualta samalla kun viemme omaa osaamistamme, Siitari sanoo. Molemmat ovat huolissaan ihmisten vieraantumisesta luonnosta. Yhteiskunnassa liian moni voi huonosti. Yleisesti tiedetään, että luonto toimii hyvinvointia vahvistavasti ja luonnossa liikkuminen tekee hyvää. Luonnon monimuotoisuuden hyväksi kannattaa siis paiskia töitä edelleen. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että ruumiille. Suomalainen metsästyskulttuuri on vaalimisen arvoinen asia. Siitä on malliksi muuallekin maailmalle.
10 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti ja kuvat: MIKAEL WIKSTRÖM , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus 25 vuotta metsäkauriinmetsästystä Metsäkauriin levittäminen Suomessa Osa 2: Vaikka metsäkauris palasi Suomeen pitkän tauon jälkeen 1900-luvun alussa, sen esiintyvyys oli hyvin hajanaista. Metsäkaurista alettiin sen tulevaisuuden turvaamiseksi palautusistuttaa 1970-luvulla eri puolille Etelä-Suomea. Näiden siirtoistutusten sekä metsäkauriin oman muuttovaelluksen ansiosta kanta on kasvanut elinvoimaiseksi Suomen rannikolla. S uomessa alkuperäinen laji, metsäkauris, oli useita vuosikymmeniä uhanalainen ensimmäisten eläinten vaellettua takaisin Suomeen (katso Metsästäjä 5-2016). Metsäkauriskanta oli 1970-luvun lopussa pieni, ja eläimiä esiintyi lähinnä alueilla, joilla oli runsaasti petoja tai ankara ilmasto. Esiintymisalueiden epäsuotuisien olosuhteiden vuoksi alettiin pohtia eläinten siirtämistä suotuisampaan Etelä-Suomeen, jossa niiden toivottiin selviävän ja lisääntyvän paremmin. Metsäpeuroja oli siirretty vastaavalla tavalla 1980-luvun alussa Maailman luonnonsäätiön (WWF), Metsästäjäin keskusjärjestön (MKJ) ja Metsähallituksen rahoituksella. Metsäpeurakin hävisi Suomesta joksikin aikaa mutta palasi 1950-luvulla Kuhmon seutuville Kainuuseen. Siellä saatiin pyydystettyä eläimiä siirrettäväksi nykyiseen Salamajärven kansallispuistoon Suomenselälle. Tämä kokemus innosti myös metsäkauriiden siirtoihin. Varhaiset yritykset epäonnistuivat Metsäkauriita oli toki yritetty siirtää Etelä-Suomeen jo aiemmin, mutta tuloksetta. Ensimmäisen kerran istutusta kokeiltiin jo vuonna 1902, kun Paloniemen kartanon omistaja toi Lohjalle Uudellemaalle yhdeksän metsäkaurista Venäjältä. Myös Kytäjän kartanon omistaja toi vuonna 1955 Hyvinkäälle neljä eläintä Ruotsista, mutta nekään eivät selvinneet. Ahvenanmaalle yritettiin 1950-luvulla pariin otteeseen palautusistuttaa metsäkaurista, mutta siitoseläimet kuolivat ennen kun ehtivät lisääntyä. Vuosina 1961–1969 Ahvenanmaalle tuotiin 46 yksilöä eri puolilta Ruotsia, muun muassa Örebrosta,
Metsästäjä 1 l 2017 l 11 Tukholman seudulta, Roslagenista ja Skoonesta. Se tuottikin tulosta: 41 niistä säilyi hengissä ja alkoi lisääntyä. Manner-Suomen ensimmäinen onnistunut siirto tapahtui vuonna 1971, kun Inkoon Ängön-saaren omistaja toi kolme metsäkaurista Ruotsin Södermanlannista. Niiden seuraksi tuotiin vielä seuraavana vuonna kolme yksilöä Ahvenanmaalta. Eläimet pidettiin aluksi aitauksessa, ja kun ne päästettiin vapaaksi, osa niistä siirtyi mantereen puolelle. Monia metsäkauriita Lapista ja Ahvenanmaalta Metsäkauriskanta alkoi voimistua Lapissa, sillä niitä vaelsi alueelle muun muassa Ruotsista. Niitä alettiin istuttaa etelämmäs ensimmäistä kertaa vuonna 1975, kun kaksi eläintä siirrettiin aitaukseen Varsinais-Suomen Perniön Teijoon. Ne saivat seuraavana vuonna seurakseen kolme metsäkaurista Ahvenanmaalta ja vuonna 1977 ne vapautettiin. Lapista siirrettiin etelämmäs yhteensä runsaat 100 metsäkaurista 1980ja 1990-luvuilla. Lähes kaikki niistä pyydystettiin Torniossa ja Kolarissa laatikkoansoilla, joihin ne houkuteltiin rehun avulla. Metsäkauriita pyydystettiin samalla tavalla Ahvenanmaan Eckerössä, Jomalassa, Maarianhaminassa ja Saltvikissä. Sieltä on vuosien mittaan siirretty noin 200 eläintä Manner-Suomeen. Useimmat niistä lennätettiin Helsinkiin, Turkuun tai Vaasaan, mutta osa kuljetettiin veneellä. Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoista on lisäksi viety 37 metsäkaurista Etelä-Suomeen ja muutamia kymmeniä eläintä on tullut Ruotsista. Merkittävä investointi metsäkauriin siirtoihin Eri puolille Etelä-Suomea oli vuoteen 2005 mennessä siirretty noin 400 metsäkaurista niiden 46:n lisäksi, jotka siirrettiin Ruotsista Ahvenanmaalle. Useimmat siirrot on toteutettu yksityishenkilöiden aloitteesta ja maidensa monimuotoisuuden edistämiseen pyrkivien maanomistajien yksityisellä rahoituksella. Metsästäjäin keskusjärjestö toteutti yksityisten siirtojen rinnalla metsäkauriiden palautusistutushankkeen vuosina 1985–1993. Sen seurauksena 168 metsäkaurista siirrettiin Lapista ja Ahvenanmaalta Etelä-Suomeen. Hanke sai osan rahoituksestaan valtiolta ja osan lahjoituksena Finn Enterprise -yritykseltä, joka keräsi rahaa tähän tarkoitukseen. Yhden metsäkauriin siirto maksoi noin 3 000 markkaa 1990-luvun alussa. Se sisälsi eläimen pyydystämisja kuljetuskustannukKirkkonummella sijaitsevan Junkarsin tilan Leif Wikström on panostanut runsaasti resursseja metsäkauriskannan hoitoon. Metsäkauriin ohjeellinen levinneisyys Suomessa vuosina 1985–2015; vakiintunut kanta (tummanruskea), harvalukuinen esiintymä (vaaleanruskea) ja alue jolla metsäkauriita ei esiinny (beige). Aineisto: Nummi 1986, Helle 1996, Kankaanpää 1999, Ruusila et al. 2005, riistakolmiot.fi, riistaweb.fi Metsäkauriin palautusistutukset Suomessa. Istutus onnistui punaisilla pisteillä merkityissä kohteissa. set. Lisäksi monin paikoin rakennettiin pieniä aitauksia, joihin metsäkauriit ensin sijoitettiin. Toisinaan metsäkauriit päästettiin suoraan luontoon. Aitaamisella pyrittiin ensin totuttamaan metsäkauriita uuteen alueeseen, jotta ne pysyttelisivät siellä paremmin. Kiitollista riistaa Kirkkonummella sijaitsevan Junkarsin tilan omistaja Leif Wikström on yksi niistä monista maanomistajista, jotka ovat istuttaneet metsäkauriita mailleen. Vuosina 1987–1993 hankittiin 31 metsäkaurista tilalle rakennettuun aitaukseen. Niistä 25 tuli Lapista ja kuusi Ahvenanmaalta. Wikström halusi alueelle metsäkauriita muun muassa siksi, että tuolloin eri puolille rakennettiin niin paljon uusia asuintaloja, että sillä oli kielteinen vaikutus hirviin ja hirvenmetsästykseen. Pirstaleisissa ympäristöissä paremmin menestyvää metsäkaurista pidettiin tulevaisuuden riistaeläimenä. Wikströmin mukaan monet 1980-luvun puolivälissä suhtautuivat metsäkauriiseen epäillen vahinkojen pelossa. Mutta Junkarsiin metsäkauriit olivat tervetulleita. Nyt kun luvut ovat tiedossa, Wikström toteaa, että metsävahinkoja koskeneet väitteet olivat täysin ylimitoitettuja. – Metsävahingoista ei voi edes puhua, Wikström sanoo. – Puutarhoissa metsäkauriit voivat toki aiheuttaa ongelmia, mutta ne ovat helposti hoidettavissa aitaamalla. Wikström seuraa aktiivisesti maidensa metsäkauriita ja arvioi kannan tiheydeksi nyt 60–80 eläintä tuhannella hehtaarilla. Metsästystä harjoitetaan huolellisesti ja valikoiden. Hänestä metsäkauriiden palautusistutus on tuottanut toivotun tuloksen.
OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN! KORKO 0% TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat, kahteen suuntaan aukeava päävetoketju sekä runsaasti tyylikkäitä yksityiskohtia ja säätömahdollisuuksia. Taskujen sisäosat miellyttävää, nukkapintaista materiaalia. CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo, teipatut saumat, pitkät ventilaatiot, neulosrannekkeet ja bootlock-lahkeensuut. Runsas taskutus: muun muassa puhelintasku touch screen -kalvolla ja varustetasku. Vyötärökiristys ja irrotettavat henkselit parantavat istuvuutta ja käytettävyyttä. UNUK MERINOVILLANEULE UUTUUS! Erittäin miellyttävästä merinovillasta neulottu Alaska Unuk on erittäin laadukas ja ehdottomasti lämmin neule. Se istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. Hyvä taskutus, roisketiiviit vetoketjut ja mukavasti säätömahdollisuuksia. Tyylin viimeistelevät muotoillut polvet ja tarkoin sijoitellut heijastinosiot. Housuihin on mahdollista ostaa lisäksi Alaska-henkselit. 89,90 (109,90) SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla. Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Rain-Stop -kalvo tekee takista vedenja tuulenpitävän. Roisketiiviit vetoketjut ja lycra-rannekkeet. Ventilaatiot kyljissä ja hyvät säätömahdollisuudet. 89,90 (119,90) TERMO++ LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Erittäin kylmiin olosuhteisiin. RIISTAJA VALVONTAKAMERAT Tallentavat ja lähettävät. Katso kaikki mallit verkkokaupasta. LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreenisaappaat. Koot: 40, 42–44. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPAS Äärimmäisiin pakkasiin suunniteltu lämpösaapas, jossa irrotettava huopavuori. BELLMAN & FLINT LUOLATUTKAT Huippusuosittu! Bellman & Flint on täysin digitaalinen vedenja iskunkestävä luolatutka. MOUNTAIN WOOL SUKAT Istuvat tekniset lämpösukat. 80% villaa, 15% polyesteriä, 5% elastaania. X10 MAASTOLATURI Suuri kapasiteetti. Suunniteltu ennen kaikkea tablettien ja puhelinten lataamiseen. TALVEN KOVIMMAT TARJOUKSET TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! RETKITUKKU.FI € ILMAINEN TOIMITUS SLIM FIT 3x 10 000 mAh PUKUTARJOUS! 129 90 (229,80) -40% TARJOUS! 98 90 (179,90) -45% TARJOUS! 169 90 (249,-) -30% TARJOUS! 249 00 (299,-) TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 79 90 (129,90) TARJOUS! 119 90 (149,90) Sääs tä 30€ TARJOUS! 159 90 alk. TARJOUS! 569 00 alk. 3 PARIA! 19 90 (44,70) TARJOUS! 16 95 (59,90) -70% THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Hihansuissa peukalolenkit, ¼ -pitkä vetoketju, puolikorkea kaulus ja pidennetty, suojaava helma. MERINO 200G LÄMPÖKERRASTO Passimies pysyy lämpimänä merinovillaisessa lämpökerrastossa. Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus, mukavasti joustava kangas. TARJOUS! 34 90 (49,90) -30% TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 47 90 (79,90) -40% KUUKAUDEN TARJOUS!
OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN! KORKO 0% TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat, kahteen suuntaan aukeava päävetoketju sekä runsaasti tyylikkäitä yksityiskohtia ja säätömahdollisuuksia. Taskujen sisäosat miellyttävää, nukkapintaista materiaalia. CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo, teipatut saumat, pitkät ventilaatiot, neulosrannekkeet ja bootlock-lahkeensuut. Runsas taskutus: muun muassa puhelintasku touch screen -kalvolla ja varustetasku. Vyötärökiristys ja irrotettavat henkselit parantavat istuvuutta ja käytettävyyttä. UNUK MERINOVILLANEULE UUTUUS! Erittäin miellyttävästä merinovillasta neulottu Alaska Unuk on erittäin laadukas ja ehdottomasti lämmin neule. Se istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. Hyvä taskutus, roisketiiviit vetoketjut ja mukavasti säätömahdollisuuksia. Tyylin viimeistelevät muotoillut polvet ja tarkoin sijoitellut heijastinosiot. Housuihin on mahdollista ostaa lisäksi Alaska-henkselit. 89,90 (109,90) SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla. Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Rain-Stop -kalvo tekee takista vedenja tuulenpitävän. Roisketiiviit vetoketjut ja lycra-rannekkeet. Ventilaatiot kyljissä ja hyvät säätömahdollisuudet. 89,90 (119,90) TERMO++ LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Erittäin kylmiin olosuhteisiin. RIISTAJA VALVONTAKAMERAT Tallentavat ja lähettävät. Katso kaikki mallit verkkokaupasta. LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreenisaappaat. Koot: 40, 42–44. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPAS Äärimmäisiin pakkasiin suunniteltu lämpösaapas, jossa irrotettava huopavuori. BELLMAN & FLINT LUOLATUTKAT Huippusuosittu! Bellman & Flint on täysin digitaalinen vedenja iskunkestävä luolatutka. MOUNTAIN WOOL SUKAT Istuvat tekniset lämpösukat. 80% villaa, 15% polyesteriä, 5% elastaania. X10 MAASTOLATURI Suuri kapasiteetti. Suunniteltu ennen kaikkea tablettien ja puhelinten lataamiseen. TALVEN KOVIMMAT TARJOUKSET TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! RETKITUKKU.FI € ILMAINEN TOIMITUS SLIM FIT 3x 10 000 mAh PUKUTARJOUS! 129 90 (229,80) -40% TARJOUS! 98 90 (179,90) -45% TARJOUS! 169 90 (249,-) -30% TARJOUS! 249 00 (299,-) TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 79 90 (129,90) TARJOUS! 119 90 (149,90) Sääs tä 30€ TARJOUS! 159 90 alk. TARJOUS! 569 00 alk. 3 PARIA! 19 90 (44,70) TARJOUS! 16 95 (59,90) -70% THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Hihansuissa peukalolenkit, ¼ -pitkä vetoketju, puolikorkea kaulus ja pidennetty, suojaava helma. MERINO 200G LÄMPÖKERRASTO Passimies pysyy lämpimänä merinovillaisessa lämpökerrastossa. Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus, mukavasti joustava kangas. TARJOUS! 34 90 (49,90) -30% TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 47 90 (79,90) -40% KUUKAUDEN TARJOUS!
Lintuinfluenssa – ajankohtainen muistilista PIRJO KORTESNIEMI 1. Lintuinfluenssa leviää helposti suoran eläinten välisen kontaktin, viruksella saastuneen veden, rehujen, ihmisen, työvälineiden tai muun sellaisen välityksellä. 2. Oireettomatkin tartunnan saaneet luonnonvaraiset linnut, etenkin vesilinnut, voivat levittää tautia. 3. Riskipaikkoja ovat vesistöt, kosteikot ja muuttolintujen levähdyspaikat. 4. Virus säilyy pitkään eläimen ulkopuolella, ennen kaikkea viileässä ja kosteassa ympäristössä. Sen on todettu säilyvän esimerkiksi lietteessä 105 vuorokautta, kuivalannassa 30–35 vrk (4ºC) / 7 vrk (20ºC). Virusta on löydetty myös luonnonvesistä, kuten järvistä. 5. Virus tuhoutuu esimerkiksi kuumentamalla (56ºC kolmen tunnin ajan, 60ºC 30 minuutin ajan) ja desinfioimalla yleisimmin käytössä olevilla desinfiointiaineilla. 6. Siipikarjan kontakteja luonnonvaraisiin lintuihin on vältettävä kaikin mahdollisin tavoin: ei luonnonvaraisten lintujen ruokintaa siipikarjayksikön läheisyydessä! 7. Siipikarjan tuottajien tulee välttää vesilinnustusta ja vesilintujen käsittelyä. 8. Riistan käsittelyn jälkeen kädet ja välineet pestään ja desinfioidaan. Riistan perkuujätteet hävitetään asianmukaisesti esim. hautaamalla. 9. Jos löydät kuolleita villilintuja: Luonnonvaraisten vesilintujen joukkosairastumisista tai -kuolemista tulee heti ilmoittaa kunnantai läänineläinlääkärille, joka huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Eviraan. 10. Katso tautitilanne ja taudinkuvaus: www.evira.fi tai www.ett.fi 14 l Metsästäjä 1 l 2017
Metsästysseurat voivat torjua afrikkalaista sikaruttoa (ASF) PIRJO KORTESNIEMI Tässä 10 kohdan muistilista käytännön keinoista 1. Villisian rauhoitusten purkaminen. Sen ehtii vielä tehdä tammi-helmikuun kokouksissa. 2. Tiedotetaan seuran jäsenille ASF:stä (henkilökohtainen, koirien, metsästysvälineiden ja teurastuspaikan hygienia, tautitilanteen seuraaminen, näytteet, ilmoitukset mahdollisista kuolleena löydetyistä sioista, ei jahtimatkoja ASF-alueille ja virkaeläinlääkäreiden yhteystiedot (www.evira.fi/elaimet/elainlaakaripalvelut) 3. Kartoitetaan villisikatilanne ja tiedotetaan siitä lähialueen siankasvattajille sekä villisikatarhaajille. Mikään ei estä pyytämästä heitä vaikka vieraaksi seuran kokoukseen. 4. Huolehditaan, että seuralla ja jäsenillä on metsästysoikeus tai -lupa alueeseen. Vuokrasopimukset kuntoon ja sovitaan etsästysjärjestelyistä naapurien kanssa. 5. Ei perusteta villisikojen houkutteluruokintapaikkoja lähelle sikaloita (tai villisikatarhoja). Ruokintapaikan etäisyys sikaloihin vähintään 5 km, mielellään 10 km. Sovitaan metsästysjärjestelyt ruokintapaikoille. 6. Vain houkutteluruokintaa metsästystä varten! Ruokinta ei saa olla villisikakantaa kasvattavaa. Tämä on huomioitava ruokatarjonnan määrässä. 7. Ammutut villisiat kuljetetaan lahtivajalle niin, ettei eritteitä valu maastoon tai kuljetusvälineisiin. Suolia ei myöskään jätetä maastoon. 8. Ei viedä mitään teurasjätteitä maastoon! Teurasjätteet hävitetään, esimerkiksi sijoittamalla kuoppaan ja laittamalla päälle sammutettua kalkkia. Kuoppa eristetään niin, etteivät koirat ja villieläimet sinne pääse. 9. Hoidetaan teurastuspaikan puhdistus ja desinfiointi (esim. Virkon S ) ja järjestetään saaliiksi saaduille villisioille oma kylmäsäilytystila. 10. Harjoitellaan ampumista. Haavoittunut villisika voi kulkea pitkällekin ja veri on yksi pahimmista ASF:n levittäjistä. Sama koskee raatoja, koska virus säilyy niissä kuukausia tartuntakykyisenä. (Lisää tietoja ASF:stä löydät www.evira.fi www.ett.fi ) Metsästäjä 1 l 2017 l 15
16 l Metsästäjä 1 l 2017 RAULI HELIN , Suomen Metsästäjäliitto Hätäensiavulla ostetaan koiralle aikaa Metsästyskoirille voi sattua mitä moninaisempia haavereita. Vakavasti loukkaantunutta koiraa ei pysty maastossa parantamaan, mutta peruselintoimintoja voi tukea sekä helpottaa koiran oloa, kunnes sen saa eläinlääkäriin. M uutaman tunnin harjoittelulla voit pelastaa metsästyskaverisi hengen. Joissain tilanteissa ei paraskaan ensiapu auta, vaan ainoa vaihtoehto on tuskien lopettaminen jo maastossa, mutta sitä ei saa tehdä ilman koiranomistajan lupaa. Tässä jutussa käydään läpi yleisimpiä koiran ensiapuun liittyviä asioita. Lisäoppia saa esimerkiksi Metsästäjäliiton kursseilta. Päivystävä eläinlääkäri kännykkään Koiran ensiapuun voi käyttää samoja taitoja ja ensiapulaukkua kuin ihmiseen. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Loukkaantunut koira ei välttämättä tunnista omistajaansa, ja se saattaa yrittää paeta tai purra. Koira ei myöskään pysty kertomaan, mihin sattuu. Vakavissa tapauksissa on aina kiire, joten selvitä etukäteen lähin päivystävä eläinlääkäri ja tallenna numero. Kerro ennen kuljetusta koiran tilasta, jotta eläinlääkäri osaa valmistautua. Peruselintoiminnot turvattava Peruselintoimintojen eli hengityksen ja verenkierron turvaaminen on aina etusijalla. Aseta koira kyljelleen kaula suoraksi ja varmista, ettei kieli tuki hengitysteitä. Yritä tyrehdyttää suuret verenvuodot nopeJO HA N N A TI LL ON EN
Metsästäjä 1 l 2017 l 17 asti. Sisäisiä verenvuotoja ei ulospäin näe, ja ne saattavat romahduttaa koiran kunnon nopeasti. Tällöin ainoaksi hoidoksi jää shokin ehkäisy. Shokki on hengenvaarallinen verenkierron häiriötila, joka johtaa nopeasti solujen hapenpuutteeseen. Oireita ovat velttous, erittäin nopea pulssi ja vaaleat limakalvot. Aseta shokissa oleva koira kyljelleen, avaa hengitystiet, pidä lämpimänä ja vie nopeasti eläinlääkärille. Hoitoa vammojen mukaan Jos koira saa osuman hirven sorkasta, osumakohta ratkaisee pitkälti, miten sille käy. Potku päähän aiheuttaa usein vakavia kallovaurioita, mistä voi seurata aivovaurioita ja kuolema. Potku rintakehään voi katkoa kylkiluita ja rikkoa sisäelimiä. Sisäisiä vammoja on vaikea havaita, mutta verinen oksennus tai hengitysvaikeudet viittaavat usein niihin. Keuhkojen vahingoittuessa koira on hengenvaarassa ja eläinlääkärille on kiire. Hätäensiapuna ei voi tehdä muuta kuin rauhoitella koiraa ja pitää se lämpimänä. Auton kanssa törmätessä sisäiset vammat sekä murtumat raajoissa ja selässä ovat yleisiä. Mikäli koira on tajuissaan muttei pysty liikkumaan, kyseessä voi olla selkärankamurtuma. Tällöin koira tulee tukea kuljetuksen ajaksi liikkumattomaksi mahdollisuuksien mukaan. Lastoita raajojen murtumat liikkumattomiksi esimerkiksi kepeillä, pahvilla, sideharsolla ja ilmastointiteipillä. Tarkoituksena on tehdä murtuma liikkumattomaksi, ei asettaa luita kohdalleen! Lastoita tukevasti mutta verenkierto huomioiden. Tyrehdytä avomurtumissa verenvuodot ennen lastoitusta. Pintahaavat ja naarmut eivät yleensä vaadi hoitoa maastossa. Puhdista haavat kotona runsaalla vedellä ja desinfioi esimerkiksi Betadine-antiseptiliuoksella. Puremahaavat tulehtuvat usein ja saattavat vaatia eläinlääkäriä. Pyri tyrehdyttämään runsaasti vuotavat haavat nopeasti esimerkiksi kahdesta sideharsorullasta tehdyllä painesiteellä. Laita toinen rulla vuotavan haavan päälle, ja sido se kiinni toisella. Valtimohaavat raajoissa vaativat usein kiristyssiteen, joka estää verenkierron koko raajaan, joten sitä on hetkittäin löysättävä. Raateluja ampumavammat ovat vaikeimpia sitoa, ja suuret verenvuodot vaativat aina eläinlääkäriä. Silmävammat vaativat aina eläinlääkärin hoitoa sokeutumisriskin takia. Ensiapuna molemmat silmät peitetään niiden liikkumisen vähentämiseksi ja hankaamisen estämiseksi. Vierasesinettä voi yrittää poistaa huuhtelemalla runsaalla vedellä. Kuuman ja kylmän vaarat Lämpimillä keleillä koiralle saattaa tulla lämpöhalvaus. Oireina esiintyy voimakasta läähätystä, levottomuutta, voimakasta kuolausta, oksentelua ja ripulia. Pahimmillaan se saattaa johtaa aivovaurioon ja kuolemaan. Maastossa koiraa voi viilentää ojissa tai järvissä, kotona suihkulla. Myös päätä kannattaa kastella. Jäähdyttämistä jatketaan 15–30 minuuttia, varoen palelluttamasta koiraa. Talvella koiraa voi uhata alilämpö. Nosta lämpöä vähitellen; kuivaa märkä koira, kiedo huopiin ja siirrä lämpimään. Älä koskaan jätä märkää koiraa kylmään autoon. Vaikeissa tilanteissa ota yhteyttä eläinlääkäriin. Myrkytykset mahdollisia myös metsällä Myrkytystapauksissa ota aina yhteys eläinlääkäriin. Suklaan vaarallisuus riippuu kaakaopitoisuudesta. Mitä tummempi suklaa, sitä myrkyllisempää se on koiralle. Maitosuklaalevyn koira voi syödä ilman hengenvaaraa, mutta maha saattaa mennä sekaisin. Ksylitoli on huomattavasti vaarallisempaa. Koiran elimistö ei pysty käsittelemään ksylitolia ja seurauksena verensokeritaso laskee äkillisesti. Ensiapuna on oksennuttaminen ruokasuolalla, jos syömisestä on alle puoli tuntia. Tämän jälkeen annetaan sokeria suoraan suuhun noin 1 ruokalusikallinen per 5 painokiloa. Rotanmyrkky vaikuttaa muutaman päivän viiveellä. Oireita ovat heikkovointisuus, oksentelu ja verinen ripuli. Koiraa kannattaa oksennuttaa, mikäli huomaat sen syöneen rotanmyrkkyä. Kyynpurema saattaa olla hengenvaarallinen ja vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Lääkkeenä nesteytys ja k1-vitamiini. Kyytabletista on monia mielipiteitä. Tabletti kannattaa antaa, mikäli purema on kuonon tai kaulan alueella, jolloin vaarana on hengitysteiden turpoaminen. Koira on hoitoon vietäessä pidettävä paikallaan ja vältettävä turhaa liikkumista. Koiralle sopivia kipulääkkeitä ovat ketoprofeiini ja Disperin. Monet yleiset lääkkeet, kuten Burana ja Ibusal, ovat koiralle myrkyllisiä. Anna koiralle ainoastaan eläinlääkärin määräämiä antibiootteja. Lisäoppia koulutuksista E nsiaputaidon hankkimista ei joudu katumaan. Kannustammekin kaikkia hakeutumaan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin kurssille, sillä ihmispuolen oppeja voi helposti soveltaa myös koirapuolelle. Metsästäjäliiton ”Metsästäjän ja koiran hätätilanteet” -koulutuksessa käydään tarkemmin läpi koiran ensiapua. Jämtlanninpystykorva Koitajoen Arttua potkaisi hirvi päähän niin pahasti, että sen otsaontelo murtui ja painui lähes kokonaan kasaan. Ripeän hoitoon pääsyn, taitavan eläinlääkärin ja kunnollisen jälkihoidon ansiosta Arttu toipui kuitenkin täysin ja pääsi seuraavalla kaudella taas metsälle.
18 l Metsästäjä 1 l 2017 Hirvitaudit SAULI LAAKSONEN , Helsingin yliopisto RIISTAN RUOKINTAPERÄISET SAIRAUDET Riistatiheyttä voidaan nostaa ruokinnalla. Huolta on kuitenkin aiheuttanut riistan keskinäisten kontaktien lisääntyminen ja tautien leviämisriski. R iistan ruokinta on vanha perinne, jonka tarkoitus oli houkutella saalis metsästäjän ulottuville tai nostaa alueen riistatiheyttä. Myöhemmin ruokinnan perusteiksi on tullut hätäruokinta ankarissa talviolosuhteissa tai jos laji ei pysty luontaisesti selviämään alueella. Ruokintaa harjoitetaan myös riistavahinkojen estämiseksi. Tällöin riistaa houkutellaan pois kriittisiltä alueilta ruokinnalla. Uusimpia riistaruokinnan innovaatioita on palvella matkailua järjestämällä tilaisuuksia villieläinten tarkkailuun ja valokuvaamiseen. Riistan ruokinnan hyödyistä ja haitoista ei ole juuri tieteellistä näyttöä. Ruokintapaikalta metsästäminen mahdollistaa valikoivan metsästyksen ja tarkan riistalaukauksen. Riistanlihaan vaikuttaa edullisesti se, ettei eläintä ole rasitettu ennen kaatoa. Ruhon kuljetus on otettu huomioon jo ruokintapaikkaa suunniteltaessa. Ylitiheys voi lisätä eläinten stressiä lajin sisäisen kilpailun takia ja vaikuttaa niiden terveyteen ja lisääntymiseen. Stressiä voivat aiheuttaa epäfysiologinen ravinto tai sen tarjontatapa. Riistaeläimet ovat sopeutuneet käyttämään eri ravintolähteitä eri vuodenaikoina. Luonnollisesta ravinnosta poikkeava rehu voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, alentaa eläimen vastustuskykyä ja altistaa sen erilaisille taudeille ja loisille. Pilaantunut rehu voi sisältää taudinaiheuttajabakteereita tai -homeita. On todennäköistä, että ruokinnan aiheuttamien terveyshäiriöiden merkitystä on vähätelty. Ruokinnan on myös epäilty totuttavan eläimet ihmisen läsnäoloon, jolloin häiriökäyttäytyminen voisi lisääntyä. Keskustelua on herättänyt myös riistan ja tuotantoeläinten välisen rajan hämärtyminen. On todettu, että intensiivinen ruokinta aiheuttaa muutoksia riistanlihan makuun ja koostumukseen, jolloin se alkaa muistuttaa tavanomaisten tuotantoeläinten lihaa. Valkuaismyrkytys Valkuaismyrkytyksiksi kutsutaan ammoniakkija nitraatti-nitriittimyrkytyksiä. Ammoniakkimyrkytys voi syntyä, jos riistalle tarjottavassa rehussa on runsaasti helppoliukoisia NPN-yhdisteitä (ei-valkuaispitoiset typpiyhdisteet). Niiden vaikutuksesta pötsissä muodostuu nopeasti ammoniakkia, jonka ylimäärä imeytyy vereen. Akuutissa myrkytystilassa esiintyy keskushermosto-oireita, tuskaisuutta, pakkoliikkeitä, kouristuksia ja kuolema. Krooninen myrkytys aiheuttaa yleiskunnon laskua ja SA UL I LA AK SO N EN Riistalle tarjottavan ravinnon tulee olla kullekin eläinlajille sopivaa ja se tulee tarjota niin, etteivät eläinten ulosteet pääse saastuttamaan sitä.
Metsästäjä 1 l 2017 l 19 ripulia. Ammoniakkimyrkytyksen esiintymisestä riistan ruokinnassa ei ole varmaa tietoa, vaikka ripuli on ruokittavilla eläimillä yleinen oire. NPN-yhdisteitä on runsaasti nuoressa ruohossa, juurikkaissa ja huonolaatuisessa säilörehussa. Voimakas lannoitus lisää nitraatin osuutta. Vihreässä viljassa, kaalikasveissa, juureksissa (esimerkiksi punajuuressa) ja niiden naateissa voi olla paljon nitraattia. Epäedullisissa sääolosuhteissa ja voimakkaalla typpilannoituksella nitraattimäärä kasvaa myös tavallisissa nurmikasveissa. Huonolaatuinen säilörehu, rehevä viljelysalue ja saastunut vesi voivat sisältää sitä vaarallisen runsaasti. Nitraatti muuttuu pötsissä nopeasti nitriitiksi, joka on myrkyllistä. Nitriittimyrkytyksen oireet tulevat muutamassa tunnissa. Myrkytys johtaa nopeasti verenpaineen laskuun sekä methemoglobiinin muodostumiseen. Methemoglobiini ei kykene sitomaan happea: eläimelle syntyy hapenpuutos ja se tukehtuu. Nitriittimyrkytyksen saaneen eläimen veri on tummaa ja huonosti hyytyvää. Hiilihydraattimyrkytys Talvella hirvieläinten ravinto on luonnossa kuitupitoista ja vähähiilihydraattista. Kun ruokavalio muuttuu ruokinnan ansiosta äkillisesti hiilihydraattivoittoiseksi, voi syntyä myrkytys. Sama voi tapahtua myös, kun tarjottavassa rehussa on liikaa viljaa tai muuta nopeasti hajoavaa hiilihydraattia, esimerkiksi juureksia ja hedelmiä, eli ruokinta on liian voimakasta ja kuituja on liian vähän. Helppoliukoisista hiilihydraateista muodostuu nopeasti haihtuvia rasvahappoja ja maitohappoa, jolloin pH pötsissä laskee ja pötsin toiminta pysähtyy. Elimistö happamoituu nopeasti. Häiriön akuuttia muotoa ja siihen liittyviä hirvieläinten kuolemia on todettu riistaruokinnan yhteydessä. Krooninen muoto, joka lienee riistan ruokinnassa yleisempi, aiheuttaa eläimelle epämukavuutta, yleiskunnon laskua, pötsin ja etumahojen tulehdusta ja myrkyllisten aineiden imeytymistä ruoansulatuskanavasta. Ravinteet eivät imeydy pötsistä ja eläin laihtuu, vaikka se söisi runsaasti. Haaskat Haaskaruokinnassa käytetään yleisesti maatiloilla kuolleita tai lopetettuja tuotantoeläimiä. Tämä voi lisätä riskiä eläintautien tai antibiooteille vastustuskykyisten mikrobien leviämisestä riistaan. Mittava karhujen ruokinta lihapitoisella ravinnolla tai lemmikkieläinten rehulla kesäaikaan, jolloin niiden ravinto on luonnossa kasvispainotteinen, voi aiheuttaa hitaasti ilmeneviä terveyden tai käyttäytymisen muutoksia. Laadukasta ruokintaa hajautetusti Keinoja haitallisten vaikutusten vähentämiseen on monia. Riistalle tarjottavan ravinnon tulee olla vähintään saman laatuista kuin kotieläimille tarjottava ravinto. Pilaantunut, vanha säilörehu tai homeinen vilja ovat vaarallisia. Korkeahiilihydraattisten rehujen tarjoamisessa riistalle tulee noudattaa varovaisuutta: ruokinta on aloitettava varovasti siten, että ruoansulatuselimistön pieneliöstö tottuu uuteen rehuun. Suositeltavia ovat automaatit, jotka annostelevat kerralla syötävän rehumäärän. Näin ylensyönnin ja ruokintahäiriöiden mahdollisuus pienenee. Suurimassa vaarassa ovat eläimet, jotka tulevat nälkäisinä ensikertaa ruokinnalle. Ruokintapisteitä tulee olla useita, jolloin sosiaaliset konfliktit, dominoivien eläinten hallinta, ja mahdollisten tautien ja loisten leviämismahdollisuudet vähenevät. Ravintoa ei tule tarjota maasta niin, että eläinten uloste ja sen sisältämät loiset ja bakteerit voivat saastuttaa rehun. Ruokintapaikkaa pitää myös pystyä siirtämään, jolloin tartuntavaara saastuneesta maasta pienenee. Karhujen haaskaruokinnassa voidaan pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon eläinten luonnonnollista ravintoa. Lihaa ja kalaa voisi olla tarjolla vain keväisin ja syksyisin, nekin mieluiten luonnoneläimiä, esimerkiksi kolarihirvien ja -peurojen ruhoja. Kesällä marjat ja kasvisravinto ovat karhujen fysiologista ravintoa. Melassisiirapilla tai vastaavalla makeutettuina ne tekevät varmasti kauppansa. Jos ruokinnassa käytetään tiloilla itsestään kuolleiden tuotantoeläinten ruhoja, on varmistettava, etteivät ne sisällä vaarallisia tai tarttuvia taudinaiheuttajia tai lääkejäämiä. Haaskojen ylläpidossa suurten ruhomäärien jäähdyttäminen, kuljettaminen ja säilyttäminen hyvälaatuisena ennen eläimille tarjoilua on haasteellista. Pilaantuneita eläinperäisiä jätteitä ei tule tarjota eläimille. Monet bakteerit tuottavat voimakkaita myrkkyjä, kuten esimerkiksi botuliinia, lisääntyessään pilaantuvassa lihaskudoksessa. Ongelmia voi synnyttää myös se, että haaskaruokintapaikat pysyvät samoilla sijoillaan vuodesta toiseen. Useiden sisäloisten munat säilyvät maaperässä pitkiä aikoja ja tällöin tartuntapaine paikalla kasvaa kovin suureksi. Karhujen kuvauspaikoilla tarjoillaan muun muassa tuotantotiloilla itsestään kuolleita tai lopetettuja sikoja. Tämä voi lisätä riskiä eläintautien tai antibiooteille vastustuskykyisten mikrobien leviämisestä riistaan ja ympäristöön. SAULI LAAKSONEN LI N DA LA AK SO N EN Maastoon jätetyt pilaantuneet rehupaalit ovat riski hirvieläinten terveydelle niiden sisältämien homeiden tai bakteereiden vuoksi.
20 l Metsästäjä 1 l 2017 H oitosuunnitelmassa ehdotetun susien metsästyksen tarkoituksena oli vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Kokeilun aikana tapahtui merkittävä muutos siinä, että hyväksyntä laittomuuksille on vähentynyt merkittävästi pelkän suden läsnäolon perusteella (ennen kokeilua 24 % vs. nyt 14 %), kotieläinriskin perusteella (31 % vs. 14 %) tai suden saalistuksen kohdistumisella hoidettuihin riistaeläimiin (26 % vs. 23 %). Kokeilu näyttäisi vahvistaneen susikannan suojelun sosiaalista kestävyyttä. Siispä kokeilun keskeisin johtopäätös on, että suden metsästystä jatketaan. Ensimmäisenä kokeiluvuonna metsästettiin 17 sutta. Lisäksi susia tiedetään kuolleen muistakin syistä 24, jolloin kokonaiskuolleisuus oli yhteensä 41 sutta, mikä vastasi noin 18 % metsästyskautta edeltäneestä kannasta (220–245). Tämän seurauksena kanta kasvoi laskennallisesti 220–245 yksilöstä toiselle metsästysvuodelle 275–310 yksilöön. Kannan kasvu oli siten noin 18 % metsästyksestä huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että talven 2015 metsästys oli varsin onnistunut. Näissä laskelmissa ei näytä kadonneen susia selittämättömästi. Toisen kokeiluvuoden kannanhoidollisen metsästyksen saalis oli 42 sutta. Muutoin ihmisen toimesta kuoli 36, jolloin kokonaiskuolleisuus oli 78 sutta, mikä oli 25–28 % laskennallisesta metsästyskautta edeltäneestä kannasta (275–310 sutta). Toisena kokeiluvuotena kokonaiskuolleisuus oli kuitenkin huomattavan suuri muun kuolleisuuden johdosta. Tätä ei maaja metsätalousministeriö voinut ennakoida asettaessaan suurinta sallittua saalismäärää kannanhoidolliselle metsästykselle. Toisen talven saaliissa oli varmuudella 8 alfanaarasta ja 13 todennäköistä alfaurosta. Alfayksilöiden päätymistä saaliiksi yritettiin välttää suosituksella, että pyynti on kohdistettava nuoreen yksilöön. Jo kokeilun alkuvaiheesta lähtien metsästäjät ovat kuitenkin tuoneet esille, että käytännössä tämä on hyvin vaikeaa. Myöskään metsästystavoissa koiran käyttö tai lippusiima ei näyttäisi selittävän sitä päätyykö saaliiksi alfayksilö. Alfayksilöiden päätyminen saaliiksi on ongelma koska se aiheuttaa riskin, että lauma hajoaa. Susikannan elinvoimaisuuden kannalta juuri elinvoimaisten laumojen määrä on ratkaisevaa. Pohjois-Amerikassa tehdyn tutkimuksen mukaan mitä isompi lauma on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä alfayksilö korvautuu toisella ja eikä lauma hajoakaan. PohjoisAmerikan tulosten perustella alfanaaraan menettänyt lauma hajoaa noin 50 % todennäköisyydellä. Alfauroksen kohdalla riski on pienempi, noin 25 %. Hajoavan lauman yksilöt saattavat aiheuttaa suurempia ongelmia ja konflikteja, sillä niillä voi olla vaikeuksia saalistaa ravintoaan luonnosta. Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset Ministeriön kuulumisia HA N N U HU TT U