• Tornionlaakson Naamisuvanto houkuttaa kalastusmatkailijoita Jokilaakson menneisyys on esillä maakuntamuseosssa Torniossa. Salaperäinen musta laatikko laskee lohet Kattilakoskella. 2015 Ruotsin Karesuandossa rauta muuttuu puukoksi ja kirveeksi.
• Tornionlaakson 2 Lohi on erottamaton osa Tornionlaakson kesää Tornionlaakson kesä on jälleen edessämme. Kesän tulo mahtavan Väylän rannoille on tapahtuma, joka näkyy ja kuuluu lukemattomin tavoin niin luonnossa kuin ihmisissäkin. Elämä täällä Lapissa rytmittyy vieläkin paljolti luonnonkierron mukaan, ja suveen kuuluvia tapahtumia sekä ilmiöitä on paljon. Pitkän talven jälkeen Tornionlaakso herää kuin uuteen elämään, kun Väylä vapautuu jääpeitteestään. Yksi varma merkki kesästä ovat lohensoutajat. Tämän kesä-lehtemme teema onkin lohi. Se näkyy ja kuuluu Tornionlaaksossa monella tavalla, niin myös lehdessämme. Väylän kuningaskala on ollut himoittu ja tavoiteltu saalis jo vuosisatojen ajan. Vuosikymmeniä se oli hukassa ja jopa vaarassa kadota kokonaan. Nyt se voi paremmin kuin pitkiin aikoihin, ja tulee varmasti vaikuttamaan monella tavalla meidän tornionlaaksolaisten elämään jatkossa. ? Kuuluu kesäämme toki paljon muutakin lohen lisäksi. Erityisesti heinäkuu on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia ja ilmiöitä.Yritämme tarjota teille pienen siivun niistäkin asioista. Toivottavasti jokainen meistä osaa elää ja nauttia yöttömän yön kauden suurella sydämellä, suvesta nauttien. Edessämme on Tornionlaakson Kesä. Pasi Romakkaniemi Tornionlaakson Ylitornion toimisto Alkkulanraitti 48, 95600 YLITORNIO p. 0207 433 210 Avoinna: ma?to klo 9?15, pe 9?14 ylitornio@tornionlaakso.net ILMOITUKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS Pirjo Kauvosaari pirjo.kauvosaari@tornionlaakso.net p. 040 510 8966 Toimittaja Karolina Ajanki karolina.ajanki@tornionlaakso.net p. 040 510 8352 TOIMITUS Päätoimittaja Pasi Romakkaniemi pasi.romakkaniemi@tornionlaakso.net p. 0400 137 338 TAITTO Eeva Lovikka, p. 0207 433 210 Elina Sirkkala, p. 040 485 0170 Toimittaja Minna Siilasvuo minna.siilasvuo@tornionlaakso.net p. 050 411 0209 Atso Romakkaniemi Reijo Kallunki Kari Kaulanen AVUSTAJAT: ? www.tornionlaakso.net ? JULKAISIJA Tornionlaakson Kustannus Oy Paino: Suomalainen Lehtipaino, Kajaani Jakelu: Itella Oyj Vastuumme ilmoituksissa mahdollisesti esiintyvistä virheistä rajoittuu enintään ilmoituksen hintaan. Lehti julkaistaan force majeure-varauksin. ISSN 145-8549
• Tornionlaakson 3 Väylän lohi on palannut Viime kesänä Tornionjokeen nousi kudulle yli 100 000 lohta. Missään muussa Atlantin lohen kutujoessa ei ole havaittu yhtä suuria nousulohimääriä kahteen vuosikymmeneen. Tornionjoen lohisaalis on ylittänyt Tenon lohisaaliin jo kahdesti tällä vuosikymmenellä. Nämä ja monet muut seikat kertovat Väylän lohikannan nousseen yhdeksi maailman suurimmista Atlantin lohen kannoista. Lohikanta oli sukupuuton partaalla 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Tornionjokeen nousi kudulle vain pari tuhatta lohta vuodessa. Lohet olivat nykyistä pienempiä ja päinvastoin kuin nykyisin, pääosa niistä oli koiraita. Tämä johtui voimakkaasta merikalastuksesta, josta selvisi kudulle lähinnä nuorena sukukypsiksi tulevia koiraita. Noina vuosina luonnonkutu tuotti parhaimmillaankin vain sata tuhatta luonnonpoikasta uuteen sukupolveen. Tuki-istutukset auttoivat kantaa pysymään hengissä, mutta niiden aikaansaama noin viidenneksen lisäys kutukalamääriin ei saanut kantaa elpymään. Siitä ylikalastus piti huolen. Lohimäärät monikymmenkertaisiksi Kun kalastuspaine helpotti 1990luvun puolivälissä, Tornionjoen kutulohimäärät kasvoivat hetkessä moninkertaisiksi. Kudun voimistuminen kasvatti poikasmäärät, mikä on johtanut kutulohien ja poikasten edelleen runsastumiseen seuraavissa lohisukupolvissa. Mereen on vaeltanut viime aikoina 1,5 miljoonaa poikasta vuodessa ja nykykäsityksen mukaan määrä voisi kasvaa aina 2?3 miljoonaan yksilöön saakka. Tämä kuitenkin edellyttäisi, ettei Tornionjoen lohta kalastettaisi juuri lainkaan ? ei merellä eikä joessa. Jonkin verran nykyistä suurempi poikasmäärä täyttää lohikannan tilan biologiset tavoitteet ja pitää myös kalastuksen elinvoimaisena. Tähän tilanteeseen päästäneen vuosien 2016?2017 tienoilla. Runsaat lohimäärät hyvä pohja kesämatkailulle Tornionjoen vesistön viime vuoden lohisaalis, noin 150?000 kiloa eli 18?000 lohta, oli suurin yli puoleen vuosisataan. Noin 10?000 matkailijaa kävi vesistön Suomen puoleisilla jokialueilla kalassa ja he käyttävät matkoillaan rahaa yhteensä kuusi miljoonaa euroa. He kalastivat joella keskimäärin kuutena päivänä ja saivat sinä aikana saaliikseen keskimäärin yhden lohen. Harva kalastaja toki kalastaa tilastokeskiarvojen mukaan. Tilastot kuitenkin kertovat että Väylän nykyinen lohirunsaus houkuttaa paljon matkailijoita ja että lohen 124,- saalisvarmuus on varsin hyvällä tasolla. Suureen jokeen tarvitaan suuri nousulohimäärä, jotta saalisvarmuus on riittävä. Väylän lohien erityispiirteenä on, että ne ovat keskikooltaan harvinaisen suuria, 7?8 kiloa. Esimerkiksi Tenolla keskipaino on 4?5 kiloa. Tiedon erinomaisista mahdollisuuksista rikkoa Väylällä oma saalislohen kokoennätys luulisi kiinnostavan lohenkalastajia aina ulkomaita myöten. Mahtuvatko eri kalastusmuodot mukaan? Lohen soutu-uistelu on yhä ylivoimaisesti vallitseva lohenkalastustapa Väylällä (85?90 prosenttia vapasaaliista). Rannalta kalastus on kuitenkin monille matkailukalastajille se tutumpi ja jopa halutumpi kalastustapa. Tornionjoen suuresta vesistöstä löytyisi varmasti lisää hyviä rantakalastuspaikkoja, joiden kartoitus palvelisi kalastusmatkailun monipuolistamista. Viime vuosina matkailijoiden yhteenlaskettu lohisaalis on noussut paikallisten kalastajien lohisaalista suuremmaksi. Joillakin alueilla ja tiettyinä ajankohtina vapakalastuspaikat ruuhkautuvat, mikä voi aiheuttaa turhautumista puolin ja toisin. Paikallisilla kalastajilla on kuitenkin mahdollisuus käydä joella pitkin kesää. Paikallisten verkkokalastus puolestaan tapahtuu etupäässä jokijak- Koivuinen Emilia ruokailuryhmä Saffran eteispenkki 549,- 4 tuolia+pöytä 120x80 cm (762,-) soilla, missä vapakalastusta harjoitetaan vähän. Toivottavasti sopu antaa sijaa eri kalastusmuodoille ja kalastajaryhmille jatkossakin. Ylikalastus pois ? luonto kiitti Lohi lisääntyy vesivoiman rakentamiselta säästyneissä 40 Itämeren joessa. Toisen maailmansodan jälkeen mereen alettiin istuttaa miljoonia kalanviljelyllä kasvatettuja lohenpoikasia. Istutukset tuottivat alkuun paljon lohta, mikä johti merikalastuksen huimaan kasvuun. Istutettujen lohien kanssa joutuivat pyydyksiin samoilla alueilla vaeltavat luonnonlohet. Tämän seurauksena romahtivat jokiin kudulle selvinneet lohimäärät ja luontainen poikastuotanto. Euroopan Unioni ryhtyi vähentämään kalastusta 1990-luvulla. Suomi ja Ruotsi asettivat kalastukselle myös kansallisia lisärajoituksia. Useimmat luonnonlohikannat alkoivat vahvistua ja muutamat niistä ovat jo saavuttaneet biologisen tavoitetilansa. Etelä-Itämereen laskevissa lohijoissa kantojen tila on yhä heikko. Myös pohjoisempana on muutama lohikanta, joiden kalastusta tulee välttää. Lohen luonnonkantojen elpyminen on parantanut lajin uhanalaisuusluokitusta Suomessa. Elpyminen hyödyttää myös kalastajia. Yksistään Tornionjoen lohikannasta kalastetaan merellä ja joessa vuosittain yhteensä 50?000? 100?000 lohta. Itämeren lohijoista vaeltaa mereen yhteensä kolme miljoona luonnonpoikasta ja lisäksi viljelylaitoksista istutetaan viisi miljoonaa poikasta vuodessa. Silti pääosa kalastuskokoisista lohista on syntynyt luonnossa. Luonnonpoikaset selviävät hengissä ensimmäisistä elinkuukausistaan paljon paremmin kuin istutetut lohet ja niiden varaan voidaan perustaa kestävä kalastus. Atso Romakkaniemi Sportia Ylitornio tarjoaa kaikkea kalastukseen ja metsästykseen laatumerkeiltä! Runkosänky 140x200 cm sis.petarin ja jalat 549,Familon PEITTEET ja TYYNYT Mäntyinen laveripaketti sis.patjasarjan ja vuodevaatelaatikon 479,- VAAPUT Patjasarja erikseen 230,- Boxer vuodesohva kangas HR 2 1149,- (1351,-) Ma?Pe 10?17, La 10?14 P. (016) 512 003 Kesälauantait suljettu 27.6.?1.8.2015 www.pellonhuonekalu.fi Meidät löytää myös sieltä! o Ma-To 9:30-17 o Pe 9:30-17:30 o La 10-14 Alkkulanraitti 71 puh. 044 721 4190
• Tornionlaakson 4 Mistä? Koska? Millä? Saalistilaston avulla Väylän lohen pyytäminen on helppo nakki: Heinäkuun ensimmäisellä viikolla, Lappean suvannolla ja siiman päässä vaappu. Todellisuus vain tahtoo olla toista kuin numerotieto. Pellon kalakerhon keräämä ja kokoama saalistilasto Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisesta lohi- ja taimensaaliista on maassamme ainutlaatuisen laaja. Vuosilta 1996?2014 löytyy merkinnät lähes 30 000 kalasta. Tilastoihin on merkitty kalan pyyntiaika ja -paikka, pituus, paino, sukupuoli sekä viehe, millä kala saatiin. Ennen kuin sukeltaa tilastojen ja numeroiden maailmaan, täytyy muistaa, että suurin valheista on tilasto. Siellä on monenlaisia virheitä ja puutteita, ja ennen kaikkea se antaa mainion mahdollisuuden virheellisiin tai ainakin vääristyneisiin yleistyksiin ja totuuksiin ? politiikan tekijät jos ketkä hallitsevat tämän asian. Siksi seuraavaa tekstiä on luettava vähintäänkin epäilyksen vallassa, eikä sen sisältö sovellu kaikin osin tosikoille. Kaksi huippukohtaa Jos haluaa kuningaskalan siimansa päähän, on ajoitus ratkaisevan tärkeää. Mikä siis on oikea aika suunnata Euroopan mahtavimmalle lohivirralle? 19 kesän tilasto kertoo selkeästi kaksi huippukohtaa: juhannus ja elokuun loppu. Joen yläjuoksulla juhannuksen aika karsiutuu luonnollisesti pois, sillä harvoja yksilöitä lukuun ottamatta nousukalat eivät ole vielä siihen aikaan ehtineet Kolarin pohjoispuolelle. Suurimmat nousuparvet näyttäisivät noudattavan karkeasti seuraavaa aikataulua: Matkakoskella kesäkuun kymmenes päivä, Pellossa juhannusviikolla, Lappeassa kesä?heinäkuun vaihteessa ja Muonion kunnan eteläosissa, Pakamukassa, heinäkuun toisella viikolla. Heinäkuun loppupuolella olosuhteet Väylällä ovat kaikkein haastavimmat. Silloin ovat saamamiehet harvassa. Matkakoski arvoitus Alkukesän saalishuippu ei ole juurikaan ilmoista kiinni. Lohi puskee vastavirtaan satoi taikka paistoi, ja nousukala on mieluisa kaveri uistimensoutajalle. Tässä on kuitenkin poikkeus nimeltä Matkakoski. Väylän alajuoksulle sijoittuva mahtava köngäs pysäyttää ylös pyrkivät kalat alapuolellaan olevaan suvantoon Väylän saalistilaston kertomaa isoiksikin parviksi, ja korkean veden aikaan Matkakosken saalistilasto on hurjaa luettavaa. Parhaimmillaan kesän lukemat liikkuvat sadoissa kaloissa ja tilastosta puuttuvat kokonaan rantapyytäjien saaliit. Jos jäät lähtevät varhain ja kevättulva on ohi ennen kuin lohiparvet ovat Matkakoskella, tippuvat saaliit alle kymmenesosaan näistä lukemista. Matkakoskelle suuntaaja pelaakin upporikasta tai rutiköyhää. Hankala elokuu Elokuun saalishuippu onkin sitten kinkkisempi tapaus. Jos kesä etenee normaalityyliinsä, viilenee ilma ja sen myötä vesi elokuun loppua kohden. Yöt hämärtyvät ja hormonit saavat kutua odottavat lohet aktiivisiksi ja ärhäköiksi iskemään vieheeseen. Vanhan Väylänvarren sanonnan mukaan lohi alkaa Laurilta korvaamaan, eli siirtyy vähitellen joen matalikoille. Laurin päivä on elokuun kymmenes ja niihin aikoihin entisajan kalastajat alkoivat syyspyynnin. Näin normaalisti, mutta jos kesä jatkuukin lämpimänä taivaan pihdatessa sadetta, makaavat lohet tylsinä joen pohjamontuissa uistinmiesten vetäessä tyhjää. Kolari ykkönen Tilastoinnin alkuvuosina koukattiin veneeseen eniten lohia Pellosta. Vähitellen Kolari kuitenkin nousi lohipitäjien ykköseksi, ja siinä paikassa se on myös pysynyt. Ennen kaikkea Lappea on paikka, jota voi hyvällä syyllä kutsua lohensoutajien Mekaksi. Uskomattoman kaunis, korkeatörmäinen suvanto voimakkaan kosken alla on käymisen arvoinen paikka muillekin kuin kalastajille. Ylitornion lähes täydellinen puuttuminen listoista voi ihmetyttää tilastojen tutkijaa. Lentämälläkö lohet ohittavat Aavasaksan? Suurin selitys asialle on joen luonteessa Ylitornion kohdalla. Pitkät, laiskavirtaiset ja hiekkapohjaiset suvannot ovat heikkoja uistelupaikkoja, joista ei lohta tahdo saada tarttumaan uistimeen. Verkkopyynnillä on alueella omat vanhat perinteensä, mutta nykysäännöillä se on laillista vain parina päivänä kesässä. Verkottajien saaliit eivät myöskään päädy tilastoihin. On Ylitorniolla silti paikkoja myös vapapyytäjille. Esimerkiksi Vuennonkoski ja Kattilakoski ovat erityisesti rantapyytäjille ohittamattomia kohteita. Kaksikymppiset harvinaisia Entäpä sitten suurlohet, ne lähes kaksikymmenkiloiset ja vielä suuremmat? Suurin Tornionjoesta koskaan nostettu lohi painoi uskomattomat 43 kiloa. Paikka oli Marjosaaren lohipato Ylitorniolla ja aika sata vuotta sitten. Kuten arvata saattaa, ei punnitustulosta voi pitää nykypäivän tapaan virallisena. Hirmuisesta kalasta on kuitenkin ollut kyse ja hyvällä syyllä voi uskoa ainakin lähes vastaavan kokoisia uivan Väylässä nytkin. Suurin tähän mennessä tilastoihin päätyneistä lohista painaa 24,6 kiloa. Se erehtyi uistimeen Kolarissa, Äkäsjokisuulla 19.7.1996. Seuraavana kesänä Kolarin Kallioniemessä kiskottiin joesta 23,4-kiloinen. Yleensä ottaen näyttää 20 kilon raja olevan Väylässä tiukassa, eikä sellaisia päädy joka kesä ainakaan tilastoihin asti. Vuodesta 2007 lähtien 20 kilon rajan ylittävistä kaloista on vaadittu virallinen punnitustulos sekä suomunäyte, mikä voi omalta osaltaan vaikuttaa suurimpien kalojen määrään ja kokoon tulevaisuudessa. Suurta pyytämässä Jos tosiköllit ovatkin harvinaisia, ei Väylän kalojen keskikoon suhteen tarvitse häpeillä millekään maailman lohijoelle. Normaalikesänä puntari asettuu useimmiten seitsemän, kahdeksan kilon tietämiin. Suurta kalaa pyytävää kiinnostaisi tietysti tietää mihin ajankohtaan ja missä päin Väylää se rekorttikala olisi varmimmin tavoitettavissa. Siihen kysymykseen on tilastonikkarinkaan huono antaa vastausta. Monesti kesän suurin on kirjattu ylös Matkakoskella, mutta tavallisesti tämä on tapahtunut kesänä jolloin Matkakosken saalis on ollut huikean korkeissa lukemissa. Silloinhan jo todennäköisyyden lakien mukaan seassa on tosi kookastakin kalaa. Toisena kesänä isomus onkin koukattu veneeseen Muoniosta tai mistä päin tahansa. Ajankohtakin näyttää suurten köllien osalta heittävän kesäkuun alusta heinäkuun lopulle, joten haastetta ison jahtaajalle riittää. Se toki Aavasaksan Paviljonki palvelee päivittäin klo 11-19 kesä-, heinä- ja elokuussa ? Kahvila-ravintola ? ? Lounasta ? ? Ala cartea ? ? Juhlapalvelua ? ? Pitopalvelua ? Met tehemä itte, lämmölä ja rakkauella juustokakut, munkit, ja herkkuvohvelit ? myös mukaan ja tilauksesta! Päivittäin tarjolla: Lohikeittoa ja Aavasaksan voimavohveleita. Á la carte ?menut tilauksesta. Kesän kuhinat Paviljongilla ja Kruununnäyttämöllä: 6.6. klo 18.00 tunturijazzia soittava oululaisyhtye Kuru avaa kesäkauden Kruununnäyttämöllä 19.6. klo 18.00 Aavasaksan perinteinen juhannus, kesäiset yhteislaulut. Iltaa tähdittää Sanna ja Sami Pilvilä -duo klo 21.00 alkaen. 1.7. Eino Leino ?Runonlaulukonsertti klo 19.00 Kruununnäyttämöllä Tervetuloa! 6.7. Runo Open Stage, Runon ja suven juhla, Eino Leinon päivänä klo 18.00 10.7. Harjavallan soittajat klo 19.00 Kruununnäyttämöllä Annikki Kariniemi -viikko 20.?26.7. 1.8. Kylmän jäljet, evakkoaikaan liittyvä musiikkinäytelmä klo 16.00 Kruununnäyttämöllä Paviljonki tarjoaa mainiot puitteet kesän juhlille; häille, syntymäpäiville, ristiäisille, muistotilaisuuksille jne. Kysy tarjoustamme! Meillä on A-oikeudet. info@ granni.fi Vihreä Pysäkki p. (016) 515 500 ? www.granni.fi www.aavasaksanpaviljonki.fi p. +358405644464/ Jaana Peitso ja +358400747744/ Virpi Peitso Aavasaksan Paviljonki Löydät meidät myös SiivilleSis Ay facebookista
• Tornionlaakson 5 20 kilon raja on Väylällä tiukassa ja naaraskalalle sitä voi pitää jonkinmoisena haamurajana. Veli Metsävainion viime kesänä saama marjas jäi haamurajasta vain 300 grammaa. kannattaa muistaa, että lohen paino alkaa tippua heti sen noustessa jokeen. Syömättä joessa kaksi kuukautta viettänyt 20 kilon kala on varmasti ollut alkukesästä muutaman kilon painavampi. Suurlohesta haaveilevan on hyvä tietää sekin, että vanhat ja siten myös kookkaammat kalat lähtevät kutuvaellukselle nuoria kaloja aikaisemmin. Kourilla ja airolla Suurten kalojen kohdalla kesä 2006 sisältää myös pari erikoisuutta. 19,7 ja 14,7 kilon kalat pyydystettiin Pellossa varsin omalaatuisilla vieheillä. 19,7-kiloinen marjas nostettiin veneeseen paljain kourin ja pienempi kala nuijittiin hengiltä airolla! Heinäkuun kuudentena päivänä Martti Alasaukko-oja oli palaamassa kotirantaansa Pellon sillan yläpuolelle. Siltapilareiden alapuolella, keskellä jokea oudosti muljuava leveäkylkinen kala kiinnitti kokeneen soutajan huomion. Lähempi tarkastelu paljasti suuren lohen pyörähtelevän virran mukana välillä kyljellään, välillä selällään. Suurilla kourilla luja ote kalan kurkusta ja kookas kala veneeseen miehen jalkojen väliin. Vielä veretkin lasket- tuna naaraslohi hinasi puntarin neulan lähes 20 kilon kohdalle! Viikkoa myöhemmin 14,7 kilon kala pyrki uimarin jalkoihin vain kilometrin alempana, Kyläsaaren kupeella. Uimassa ollut naisihminen ei pelästynyt otuksen kokoa, vaan tempaisi airolla kalan tajuttomaksi ja kotiväki sai ihmeteltävää. Ainoa selitys molempien kalojen käyttäytymiseen löytynee lämpimästä ja matalasta vedestä. Elettiin heinäkuun helteitä ja vuosisadan kuivinta kesää. Mikä viehe Ehkä eniten kiinnostusta herättävä sarake saalistilastossa kalan koon ohella on viehe, millä kala on saatu. Vaikka eri viehemerkkejä on pilvin pimein, voi joko Väylän kaloja tai sen soutajia kuvailla varsin konservatiivisiksi ja tapoihinsa juuttuneiksi. Lyhyesti sanoen, vaappu rulettaa Väylällä! Vain muutama prosentti Väylän lohista iskee muuhun kuin vaappuun, ainakin jos takavuosien punttiperhostelijat jätetään laskuista pois. Ja vaikka vaapun valmistajia löytyy lukematon määrä, tahtovat tilastoihin päätyä pitkälti samat nimet. Alkuvuosien ehdoton kunkku oli Jan ja se on monen mielestä sitä vieläkin. Heikon saatavuutensa vuoksi ja varmasti myös jokivarren omien vaapunvalmistajien taitavuuden ansiosta 2000-luvulle tultaessa alkoi muitakin nimiä ilmestyä tilastoihin. Joonas, Poppeli ja Wäylä ovat viime vuosina kamppailleet ykkössijasta, mutta myös Kirakka, Hirvas, Lilli, Muuras tai Seniori ovat nimiä, jotka eivät kaipaa esittelyä Väylän soutajien keskuudessa. Peltiuistin ja perho ovat näissä kisoissa jääneet statistin osaan, vaikka niilläkin on omat kannattajansa erityisesti lämpimän veden aikaan. Tornion-Muonionjoen saalistilastoihin voi käydä tutustumassa Pellon Kalakerhon ylläpitämillä www-sivuilla osoitteessa lohi.net. Pasi Romakkaniemi TORNIONJOEN LOHIKUNINKUUS Järjestetään Meän Väylällä 1.?2.8.2015 La 1.8. klo. 16.00?21.00 ? Su 2.8. klo 06.00?12.00 tanssittaa Kilpailualue Lappean kosken alta?Pellon Puruskosken niskalle. Sarjat: Lohi ?Taimen Harri Sääskisafari LAVATANSSIKIERTUE pysähtyy seuraavilla paikkakunnilla: Ti 14.7. klo 21 Kieringissä Ke 15.7. klo 20 Rovaniemellä Valdemar To 16.7. klo 21 Raanujärvellä Loimun talo Pe 17.7. klo 21 Kuivaniemellä Kuivaniemen NS La 18.7. klo 21 Torniossa Umpitunneli osallistumismaksu 30 ? henk. osallistumismaksu 10 ? henk. Ilmoittautuminen ja osallistumismaksut: Camping Pello, Vihreä Pysäkki, Naamisuvanto, Kallioniemi, Väylänpää ja Lappean Loma Lohisarjan palkintojen arvo n. 5000 ?. Lisäksi Lohisarjan lipun lunastaneiden kesken arvotaan UISTELUVENE. Harrisarjan kolme (3) parasta palkitaan. Tule koklaevmaataannssien perinteitsutennnelma! Punnituspaikka ja kisakeskus Kallioniemessä Jouttensuvannolla Mukana mm. Tarja Ylitalo, Annika Kontio, Raili Leppälä, Annukka Ylitalo, Antero Ylikitti ja monia muita artisteja säestäjinään mm. Intro ja Komeetta. Liput 15 ? VOJAKKALA Oikeudet ohjelmanmuutoksiin pidätetään. Kisakeskuksessa toimii myös hyvin varustettu puhvetti Tarjolla makkaraa, kahvia, muurinpohjaräiskäleitä. Tiedustelut: Oiva Rundgren 0400 241 924 Unto Koivumaa 0400 223 585 Järjestää: Väylänvarren mkt
• Tornionlaakson 6 v 0 10 Satavuotias maakuntamuseo kertoo jokilaakson menneisyydestä ? ja vähän nykyisyydestäkin Tornionlaakson Maakuntamuseo ? Tornedalens Museum sijaitsee Tornion kulttuurikeskuksessa, johon kuuluvat myös kaupunginkirjasto sekä Aineen taidemuseo. Vain muutaman sadan metrin päässä valtio vaihtuu Ruotsiksi ja kaupunki Haaparannaksi. Rajaton raja erottaa, mutta myös yhdistää. Maakuntamuseo on maailmassa ainoa museo, joka on kahden valtakunnan yhteinen. Peräpohjolan ja Lapin Maakuntamuseo perustettiin Venäjän vallan aikana vuonna 1914, ja se on maakunnan vanhin museoalan toimija. Perustajana olivat Peräpohjolan ja Lapin kotiseutuyhdistys. Yksi hankkeen puuhamiehistä oli Aksel Vester- lund, joka teki kovasti töitä tarpeiston ja muun tiedon keräämiseksi. Alun perin museotoiminta kattoi koko jokilaakson nykyistä Ruotsin puolta myöten. Kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi, Venäjän valtion omaisuus siirtyi Suomen valtiolle. Omaisuuteen kuuluivat muun muassa kasarmi ? josta myöhemmin tuli koulu ? ja ortodoksinen kirkko. Museoyhdistys anoi jälkimmäistä museokäyttöön ja myös sai. Kaikki ortodoksisuuteen viittaava poistettiin. Museo avattiin yleisölle vuonna 1929. Vuonna 1956 rakennus jouduttiin siirtämään viereisen koulurakennuksen laajennuksen tieltä. Uusi, arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema museorakennus valmistui nykyiselle paikalleen vuonna 1962 ja otettiin käyttöön kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1975 kotiseutuyhdistys lahjoitti rakennuksen sen rakentamista vahvasti tukeneelle Tornion kaupungille, joka alkoi vastata museotoiminnasta. Ensimmäiseksi museonhoitajaksi valittiin Henri Norberg. Seuraavan vuosikymmenen alussa valtion museohallinto uudistettiin. Tornion museo nimettiin virallisesti Tornionlaakson maakuntamuseoksi ja sen toiminta-alueeksi määriteltiin Simo?Muonio. Enontekiö irtaantui, koska se on saamelaisaluetta ja siellä toimii saamelaismuseo. Lisää työntekijöitä, lisää tiloja Museouudistuksen myötä Tornion kaupunki perusti maakuntamuseolle amanuenssin, arkistonhoitajan, maakuntamuseotutkijan sekä toimistotyöntekijän virat. Väen lisääntyessä syntyi tarve laajentaa museon tiloja. Kun museo täytti 70 vuotta vuonna 1984, avattiin uudet toimistotilat ja uusi näyttelytila. Laajennuksen suunnitteli arkkitehti Matti Porkka. 1990-luvun alkupuolella alettiin harkita pääoven siirtämistä taidemuseon ja kirjaston puolelle, kun sisäänkäynti oli siihen asti tapahtunut Kauppakadun puolelta. Lama kuitenkin pysäytti hank- keen pitkäksi aikaa. Niinpä 2000-luvulla rakenteelliset ongelmat vuotavine kattoineen ja muine vesivaurioineen pakottivat jopa sulkemaan näyttelytiloja. Koska jotakin oli pakko tehdä, alettiin rakentaa yhteistyötä Haaparannan kanssa. Sitä varten saatiin 100 000 euroa Interreg-tukea, jonka avulla laadittiin hankesuunnitelma. Vuoden 2011 maaliskuussa opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeelle 1,1 miljoonan avustuksen. Arkkitehdiksi valikoitui kilpailutuksen jälkeen Saila Palviainen oululaisesta Sipark Oy:stä. Hankkeen korjausosa kuului kaupungin tekniselle toimelle, joten näyttelyiden oli siirryttävä alta pois. Se ei ollut mikään pikku juttu; kesti puolisen vuotta ennen kuin kaikki yli 18 000 esinettä, kirja-, äänija valokuva-arkistot sekä muu arkistomateriaali oli siirretty viiteen erilliseen väistötilaan odottamaan remontin valmistumista. Kahden maan museoksi ? Saila Palviainen halusi palauttaa Jouko Ylihannun sunnitteleman rakennuksen laatikkomaisuuden, museon vaiheista kertonut vt. museonjohtaja Minna Heljala toteaa. Hän sanoo olevansa itse tyytyväinen niin rakennuksen ulkomuotoon kuin sen harmaisiin sävyihin, mutta torniolaisissa molemmat herättivät
• Tornionlaakson Kesäisin lehmät majoitettiin kesänavetoihin. Kuvan malli on ollut yleinen muun muassa Kolarin suunnalla. ristiriitaisia mielipiteitä. Lisätilaa tuli noin 200 neliötä, josta suurimman osan haukkaa avara ja valoisa eteinen. Toimistohuoneet siirtyivät rakennuksen toiselle sivulle. ? Alakertaan saimme tuhat neliötä varastotilaa, jossa ovat kaikki arkistot, Minna Heljala iloitsee. Rakennushanke toteutettiin vuonna 2012. Tammikuussa 2013 alkanut museotavaroiden takaisinmuutto ja järjestäminen oli suurimmaksi osaksi valmis kesäkuun lopussa. Kokonaisuudessaan hanke oli kaksiosainen: korjaus- ja laajennustyön lisäksi toteutettiin näyttelyhanke. Tornion ja Haaparannan kaupungit tekivät vuonna 2013 yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Haaparanta maksaa puolet sen kustannuksista. Lisäksi Haaparanta maksaa museoleh- torin palkan. Museon viisihenkisessä johtokunnassa on kaksi ruotsalaisjäsentä. Näyttelysuunnitelmien hiominen aloitettiin kesällä 2013. Näyttelyn visuaalisesta kokonaisuudesta vastaa arkkitehti Taina Väisänen. ? Näyttelyn kokonaiskustannukset ovat 460 000 euroa, jonka kaupungit siis maksavat puoliksi, Heljala kertoo. Uudet tilat avattiin yleisölle elokuun lopussa 2014. Samassa yhteydessä järjestettiin 100-vuotisjuhla ja seminaari, jossa oli puhujia Suomen lisäksi Ruotsista ja Norjasta. Yhteinen jokilaakso Maakuntamuseon näyttely kantaa otsikkoa Yhteinen jokilaaksomme. ? Se kuvaa asutuksen tulemista jokilaaksoon, sitä aikaa, kun alue oli yhtä valtiota, ja sen jälkeisiä vaiheita, Minna Heljala kuvailee. Suomen sota 1808?1809 on näyttelyssä hyvin esillä. Heljala korostaa sodan merkitystä, sillä sen tuloksena Väylästä tuli Ruotsin ja Venäjän, myöhemmin Ruotsin ja Suomen välinen raja. Yhteinen jokilaaksomme -näyttely etenee kronologisessa järjestyksessä, jota ei tietenkään ole pakko noudattaa. Tekstit näyttelytauluissa ovat suomeksi ja ruotsiksi. Englanninkieliset tekstit voi lukea tietokoneilta, joita tulee olemaan kaikkiaan kaksikymmentä eri puolilla näyttelysaleja. Kierros alkaa kivikaudesta ja jatkuu muun muassa kirkkojen rakentamiseen ja karjanhoidon tuloon, jotka merkitsivät jo pysyvää asutusta. Hauskana yksityiskohtana on 7 ?Siks ko Tyyre rajalta Ruottinmaan, saapu häntä Volvolla friiaahmaan.? Minna Heljala, Kåre Strömbäck ja ruotsalaisten lahjoittama Volvo PV. nostettu esiin Kaakamon kellonvalajien tuotokset. ? Kaakamolaisen kellonvalannan hallitsijoita eli vielä 1960-luvulla, Minna Heljala kertoo. Metsästys ja kalastus ovat saaneet omat osastonsa siinä missä sodat ja vaikka tornionlaaksolainen rock-musiikki. Vanhoista valokuvista tehdyt suurennokset kertovat omaa tarinaansa menneiden aikojen ihmisistä. PV-Volvolla poikkinaimaan Yhdellä seinällä on pieniä, luukun takana olevia lokeroita. ? Tämä on Taina Väisäsen idea, ja sen tarkoitus on kertoa, että museon kokoelmissa voi olla aivan kaikkea, mitä ihminen kulttuurisesti tuottaa, Heljala selittää, mutta täsmentää, että kaikilla lokeroiden esineillä on joku kytkös jokilaaksoon tai Tornion kaupunkiin. Esimerkkeinä mainittakoon, että yhden lokeron sisällä on Kalkkimaan pappina tunnetun, kylähulluksikin tituleeratun Pietari Herajärven raamattu ja toisessa tietäjä-parantaja Iisakki Pistokosken pikari. Identiteetti-osiossa voi kuunnella meän kieltä ja katsoa Jaakko Heikkilän videon Yhdeksän tarinaa jokilaaksosta. Viime syksynä näyttelystä avattiin kuitenkin vain kaksi kolmasosaa. Viimeinen sali avautuu yleisölle 15.8.2015. Se kertoo Tornion ja Haaparannan kaupungeista, muun muassa teollisuudesta, matkailusta ja siirtolaisuudesta niin Ruotsiin kuin Amerikkaan. Ympyrän sulkevat Ikean kärryt. Salin keskelle sijoitetaan ruotsalaisten lahjoittama, vuoden 1965-mallinen musta Volvo PV. Sen ympärillä esitellään tullia, joppausta ja poikkinaintia. Niillä kaikilla on merkittävä rooli jokilaakson menneisyydessä. Ja ehkä hieman nykyisyydessäkin. Kari Kaulanen Tornionlaakson Maakuntamuseo Torikatu 4 95400 TORNIO Avoinna: ti?to 11?18 pe?su 11?15 ma suljettu
• Yrtit Tornionlaakson 8 lumosivat Marja ja Lasse Tuomisen Luonnosta saa ruokapöytään muutakin kuin kaikille tuttuja ravintoaineita, kalaa, lihaa ja marjoja. Yksi jos toinenkin osaa ja uskaltaa kerätä talteen metsien sieniaarteet, mutta villivihannesten ja yrttien keruu on vielä nykyäänkin melko harvojen huvi. Kannattaisikohan asiaan tutustua? Meltosjärveläiset opettajat Marja ja Lasse Tuominen tekivät yrteistä itselleen elämäntyön, joka on vienyt heitä ympäri maailmaa. Nyt ammattimainen yrttiviljely on loppunut ja Lapin Yrtti Oy pakkauksineen ja resepteineen myyty nuoremmille. Seepra ei kuitenkaan pääse raidoistaan ? yrtit kiinnostavat edelleen. ? Menemme matkoillakin aina ensin kasvihuoneisiin, sitten torille katsomaan yrttikauppaa. Siitä se loma alkaa. Marja ja Lasse tulivat Meltosjärvelle nuorina opettajina muutaman mutkan kautta Etelä-Suomesta. Marjalla oli jonkinlainen kosketus yrtteihin ja erikoiskasvien viljelyyn jo lapsesta saakka, mutta varsinainen herätys syntyi vasta Meltosjärven vuosina. ? Vanhempani olivat aika kokeilunhaluisia. Meillä käytettiin muun muassa nokkosta ja kasvatettiin parsaa. Se kokeilu tosin päättyi siihen, että lampaat söivät parsapenkin tyhjäksi, Marja muistelee. Molemmilla on lapsuuden ajalta kokemusta rautalehden eli piharatamon käytöstä pienten haavojen hoidossa. Pajunkuortakin kerättiin jonkin verran ja myytiin apteekkiin. Uusi ura yrttiviljelijänä 1970-luvulla Tuomisten kiinnostus yrttejä kohtaan virisi uudelleen. Samaan aikaan julkaistiin yrttikirjallisuutta. Muun muassa Annemarta Borgenin Minun yrttini innosti monia. Lopullinen hurahdus yrtteihin tapahtui kuitenkin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. ? Kävimme 1980-luvulla Itä-Saksassa ja eksyimme siemenkauppaan, jossa oli valtava valikoima yrttejä ja halvat hinnat. Keräsimme niitä mukaan suuret määrät ja laitoimme kotona kasvamaan ? ja ne kaikki pahukset kasvoivat! Siitä se lähti, ura yrttien parissa. Vuonna 1987 perustettiin Tuomisen Yrttitarha Oy. Marja kouluttautui keruutuoteneuvojaksi ja -tarkastajaksi. Lasse julkaisi vuonna 1991 kirjan Lapin taikayrtit, jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä taikuuden kanssa. ? Yrtteihin liitetään nykyään myös paljon huuhaata, jopa suorastaan vaarallista tietoa, Lasse huomauttaa. ? Kaikki yrtit eivät ole todellakaan jokamiehen yrttejä. Käännöskirjallisuuden kohdalla on menty yli siitä, missä aita on matalin: ongelma on yleensä ratkaistu laittamalla tekstin alkuun ilmoitus, että kokeilut on tehtävä omalla vastuulla, Marja jatkaa. Lapin yrttejä maailmalle Tuomisen Yrttitarha oli vasta alkua. Myös Lapin Yrtti Oy tarvitsi yrittäjät, joilla riittää uskon lisäksi osaa- Lasse ja Marja Tuominen löytävät luonnosta monenlaista ruuan ja juoman ainesta. mista. ? Lapin Yrtti Oy:n perustajat tulivat Lappiin Helsingistä. Heillä oli vahva usko siihen, että yrteillä maksetaan Puolustusvoimien tarvitsemat Hornetit ja saadaan Suomi muutenkin nousuun, Marja ja Lasse muistelevat. Puolessa vuodessa osoittautui, että ala ei olekaan ihan yksinkertainen, vaan vaatii valtavasti tietoa. Yrittäjät halusivat päästä Lapin Yrtti Oy:stä eroon, ja Tekes melkein painosti Tuomisia ottamaan yrityksen hoiviinsa. Sitten alkoi tapahtua. ? Kuinkahan moni on myynyt sieniä Brasiliaan tai yrttiteetä Japaniin? Olemme myyneet erilaisia yrttejä myös muun muassa Sveit- sissä ja Saksassa. Kerran keksimme lähteä myymään yrttejä Itävaltaan, Salzburgin messuille. Olimme siellä ainoat suomalaiset. Viljelmästä mallimaaksi Jos Tuomiset ovat kiertäneet maailmaa yrttien ja sienten kanssa, on maailma tullut myös Meltosjärvelle. ? Tilalla on käynyt tutustumassa paljon ulkomaalaisia vieraita. Kerrankin tänne tuli yllättäen bussilastillinen israelilaisia, jotka olivat hyvin kiinnostuneita yrttiviljelystä. Lapin puhdas luonto ja yötön yö herättävät kiinnostusta maailmalla. ? Olemme itse olleet muun muassa pari viikkoa Brasiliassa ostajan vieraina. Japanin myyntimessut ovat olleet ehkä kaikkein mielenkiintoisin käyntipaikka, sillä japanilaiset ovat erittäin kiinnostuneita luonnontuotteista. Vaikka Tuomiset ovat päättäneet lopettaa ammattimaisen yrttiviljelyn, ei heillä ole aikomustakaan erota yrteistä lopullisesti. ? Meillä on tarkoitus perustaa tänne näyteyrttitarha, jossa voi tutustua pohjoisessa viihtyviin yrtteihin. Muun viljelystä vapautuvan maan vuokraamme palstoiksi viljelystä kiinnostuneille. Maa on hyvässä kunnossa, sillä sitä on viljelty luonnonmukaisesti vuosikymmenien ajan. Minna Siilasvuo Villivihanneksista vaihtelua ruokapöytään Villivihannesten suosio on nousussa, mutta luonnonyrttien käyttö jakaa ihmisiä. Yksi ihastuu, toinen vihastuu. Jos kiinnostus kuitenkin syttyy, kannattaa opetella tunnistamaan turvalliset, syötävät lajit perusteellisesti. ? Yrttitilalla on käynyt tutustumassa ihmisiä, joille on vasta täällä selvinnyt, että rikkaruoho ei ole oma kasvilajinsa, Marja Tuominen naurahtaa. Marja ja Lasse Tuominen tuntevat yrttinsä hyvin ja osaavat käyttää niitä monipuolisesti. He muistuttavat, että monilla yrteillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, ja niitä pitää siksi käyttää vaihdellen. ? Talvella syömme säännöllisesti vitamiinilisänä kuivattua nokkosta ja pihlajanmarjaa. Nokkosessa on paljon C-vitamiinia, mutta se on myös hyvin tunnettu ja tutkittu kasvi, Marja toteaa. Maitohorsmasta ruokaa ja juomaa Luonnosta saa mukavaa ja terveellistä vaihtelua niin ruokapöytään kuin teehetkiin, kunhan pitää mielessä muutaman tärkeän seikan. Yrtit tulee kerätä puhtailta paikoilta, vähintään 50 metrin päässä Maitohorsma on turvallinen herkku. tiestä. Kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta se ei saa aiheuttaa pysyvää haittaa. Puun osia, kuten katajanversoja tai -oksia ja pakurikääpää ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. ? Esimerkiksi maitohorsma on turvallinen villivihannes, josta voi käyttää sekä lehdet että kukat yrttiteen aineksiksi. Venäjällä se tunnetaankin nimellä Ivanin tee. Tarina kertoo, että kun teekauppiaat mat- Väinönputki elämänsä alkuvaiheessa. kasivat aikoinaan silkkitietä pitkin, venäläiset tekivät kauppaa väärennetyllä teellä, maitohorsmalla. Maitohorsman versoja voi kiehauttaa syötäväksi. Horsmalla on rauhoittava vaikutus, myös vatsaan. Luonnon omat ravintolisät Tornionjoen rantamilla kasvaa villinä monia syötäväksi kelpaavia kasveja, kuten saamelaisten vanha vihanneskasvi, väinönputki. Sen tunnistamisessa on syytä olla tarkkana, sillä sarjakukkaisten joukossa on myös myrkyllisiä kasveja. ? Täällä kasvaa luonnonvaraisena useita eri minttulajeja, jotka ovat hyviä mauste- ja teeyrttejä. Myös poimulehti on hyvä ja helposti tunnistettava salaattikasvi, samoin voikukka. Voikukalla on noin 600 eri alalajia, joten niitä kannattaa maistella ennen keräämistä. Lehden kitkerän alaosan voi jättää pois, Marja Nokkonen maistuu monelle. ja Lasse opastavat. Tuomiset suhtautuvat varsin kriittisesti yrttien rohdoskäyttöön, sillä he haluavat toimia vastuullisesti. ? Luonnonyrtit ovat hyviä ravintolisiä. Ne monipuolistavat ravintoa ja vaikuttavat terveyteen sitä kautta. Joillakin yrteillä on vahvoja lääkinnällisiä vaikutuksia, ja niiden käytön suhteen on syytä noudattaa varovaisuutta, Tuomiset muistuttavat. Minna Siilasvuo
• Tornionlaakson Outokaira Lohimalli ennustaa 70 000?80 000 nousukalaa pistää Hyrrän pyörimään Keväällä 20 vuotta sitten Tornionjokilaaksossa lausuttiin ensimmäistä kertaa ääneen ajatus oman alueen Leadertoimintaryhmästä. Sana muuttui lihaksi ja ryhmä sai alkunsa. Nykyään jokilaakson oma Outokaira Tuottamhan ry näkyy monin tavoin Torniosta Pelloon ulottuvalla hankealueella. Ohjelmakauden 2014?2020 hankkeitten haku on käynnistynyt 11.5. ja lähes kaikki haut ovat auki. Outokairalta voi hakea niin yritysten investointi- kuin yleishyödyllisiä kehittämis- ja investointihankkeita. ? Jatkamme tutulla, hyväksi havaitulla tyylillä. Kylien yritysten ja kylien järjestöjen ruohonjuuritason hankkeet ovat toteutettavien hankkeitten etulinjassa, Outokairan toiminnanjohtaja Anne Anttila lupaa. Vauhtia bisnekseen Outokairan Leader-ryhmän pitkä kokemus hanketyössä on tuottanut hyviä tuloksia. Nyt hankkeitten haku on muuttunut sähköiseksi, ja hankehakemuksia voi täyttää sähköisessä Hyrrä-palvelussa viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta. ? Ihmiset ovat löytäneet Outokairan ja onnistuneet hankkeissaan hyvin. Järjes- Jokeen nousevan kalan määrä on aina yhtä kiinnostava asia. Viime kesän hurja lukema, yli 100 000 nousijaa, yllätti kaikki, myös tutkijan. Nyt LUKEn tutkija Atso Romakkaniemi povaa kalamäärän nousevan 70 000?80 000 kalaan. ? Tämä on kantamallin ennuste, joka perustuu 1980-luvulta saakka kerättyihin tietoihin. Siinä on otettu huomioon muun muassa aikasarjat nousukannan koosta, saaliista, poikasmääristä... Ja näiden avulla on arvioitu kalamäärät ja luontainen kuolleisuus. Romakkaniemi painottaa, Anne Anttila on pistänyt Hyrrän pyörimään. Seuraavaksi odotellaan hankehakemuksia. töt osaavat hakea hankkeita nytkin, vaikka haku on muuttunut sähköiseksi. Hakeminen ei juuri poikkea entisestä ? sisältö on tärkein. Me autamme edelleen ja lisäksi kaikissa Outokairan kunnissa järjestetään hakuja koskeva tiedotustilaisuus viikolla 24, Anne Anttila kertoo. Toiminnan painopisteet ovat meneillään olevalla ohjelma- 9 kaudella paikallinen kulttuuri ja elinkeinot, kädentaidot ja taide, ruoka sekä uutena tulokkaana uudistuva energia. ? Toivomme kylienkin etenevän siihen suuntaan, että hankkeissa kehitetään alueen bisnestä. Työn ja yhdessä tekemisen avulla syntyy elinvoimainen Outokaira. ?Näin met sen tehemä!? Minna Siilasvuo että kyseessä on todellakin vain ennuste. Todellinen määrä saattaa heilua missä tahansa alle 50 000:sta pitkästi yli 100 000:een. Väylän lohen keskikoko on aina ollut huippuluokkaa verrattiin stä mihin tahansa lohijokeen maailmassa. Kalojen kokoennuste saa kalastajat varmasti hykertelemään: ? Keskikoko saattaa olla huomattavan korkea. Viime vuosina on ollut vahvoja vuosiluokkia, ja näistä vuosiluokista ovat viimeiset tulossa nyt kudulle. Näiden suurten kalojen osuus vielä korostuu, jos yhden ja kahden vuosiluokan kaloja tulee vähemmän. (PR)
• Tornionlaakson 10 Lentopalloleiri Pellossa * Tule * Nauti * Virkisty * Tuuthan sieki nauttimaan kauniista luonnosta! Tavataan kosken rannalla Tonkossa. 9?12-vuotiaille 13.?15.7. 13?15-vuotiaille 13.?16.7. Lentopallon perustekniikoiden opettelua. Hauskaa ja liikunnallista yhdessäoloa. Osallistumismaksu sisältää: - ruokailut - majoitus tarvittaessa - valmennuksen kulut - monipuolisen ohjelman Museotie 33, 95700 PELLO Puh: 040 582 2429 ? Fax: 016 587 152 www.ruskalinna.fi info@ruskalinna.fi Varaukset puhelimitse klo 10.00?21.00. Kattilakosken Leirintäalue Tonko +358 50 461 1923 Lumityöt ? soranajo ? pihaturvetukset ? maanmuokkaustyöt jyrsimet MAJAPAIKKA TORNIONJOEN RANNALLA Idyllistä majoitusta entisessä koulussa Erillinen huoneisto viidelle. . Päärakennuksessa 8 huonetta. Rannassa kotasauna ja palju, laavu. Tunnettu lohensoutupaikka. JOKIJALKA LOHENSOUTU 27.?28.6. klo 15.00?12.00 2015 Lisätietoja 040 5139392/Suvi Sirkkakoski p. 040-508 9114 Kolarissa Muonion- ja Tornionjoella. Yläraja Kolari?Muonio kunnanraja, alaraja Kolari?Pello kunnanraja. Kilpailukala: lohi. Suurin kala voittaa, totta kai. Osallistumismaksu: 40 ?/hlö tilille FI09 5643 5720 0096 70, viitteeksi lohikilpailu. Kilpailumaksun voi maksaa myös kilpailupaikalle. Huom! Maksukuitti näytettävä ilmoittautumisen yhteydessä! Kilpailukeskus on Kolarissa, Jokijalka 65:ssa. Kilpailunumerot ja säännöt nähtävissä ennen kilpailua kilpailukeskuksessa sekä Lappean Lomassa. Kalojen punnitus kilpailukeskuksessa Kolarissa ja Lappean Lomassa. PALKINNOT: I Perämoottori 8hv Huom! Useita veneenlaskupaikkoja. II Lahjakortti Palkintojen jako 28.6.2015 klo 14 III Lahjakortti kilpailukeskuksessa Kolarissa. Ym. esinepalkintoja lempeansuvanto.com Väylänvarrentie 27 A, 95700 PELLO O50 543 6170 info(at)lempeansuvanto.com Järjestäjä: Kolarin Metsästäjät r.y. Tiedustelut: Raimo Kumpurinne 040 733 7520, Tapio Niittyranta 040 506 6781 www.tornionjoki.fi/jokijalkalohi/ Kaikki Pellon matkailusta
• Tornionlaakson 11 Väylän varmat Suurin osa Väylän soutajista luottaa punasävyisiin vaappuihin. Mielenkiintoista on, että suuret valmistajat ? maailmallakin kuulut vaappumerkit ? ovat selvästi vähemmistönä Väylällä. Monet suosituimmista vaapuista ovat lähtöisin vain yhden miehen verstaista. 5 4 3 1 5 ?Väylän varmoiksi? voi nimetä vaikkapa seuraavat: 1) Wäylä, on nimensä mukaisesti vakiotavaraa uistinpakeissa ja yksi luotetuimmista vieheistä. 2) Poppeli on monena vuonna vallannut piikkipaikan saalistilaston viehesarakkeessa. 3) Joonas, Tenon suosikki, on vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan Väylällä. 4) Kirakkaa voi kuvailla Wäylän vanhukseksi. Erkki Nousiaisen kehittämä vaappu oli ensimmäisiä Wäylän rannalla valmistettuja vieheitä. 5) Lillin nimeen vannoo moni soutaja Lappean suvannolla. Tornionlaakso korut ja pöytähopeat OUTOKAIRAN LEADER-RAHOITUKSET HAETTAVANA Vaiverin kukka on ollut mallina Tornionlaakson koruille ja hopeille. Outokaira tuottamhan ry:n toteuttaman ?Meän Outokaira? strategian 2014-2020 mukaiset yritysten investointituet sekä yleishyödylliset kehittämis- ja investointihankkeet ovat nyt haettavana. Myöhemmin kesällä avautuvat vielä yhteistyötoimenpide- ja koulutushankkeet. LEADER INFOT Ylitorniolla tiistaina 9.6.2015 valtuustosalissa klo 18.00?19.30. Torniossa keskiviikkona 10.6.2015 Mustaparran Päämajan kabinetissa, Hallituskatu 6. klo 18.00?19.30 Pellossa torstaina 11.6.2015 valtuustosalissa klo 18.00?19.30 Infoissa mukana paikkakuntakohtaisesti yritysneuvonnasta vastaavat Ylitornion Yrityspalvelu, Team Botnia ja Pellon Kehitys. Toiminnanjohtaja Anne Anttila on tavattavissa myös klo 10.0017.00 Ylitorniolla 9.6. ja Torniossa 10.6., sovi tapaamisaika! mm. koottavat rannekorut Ota yhteyttä Outokairan Leader-asioissa puh. 0400 161034 tai anne.anttila@outokaira.inet.? Kelloliike Kuitunen ky Alkkulanraitti 56 95600 Ylitornio 016 571 130 Ma-pe La Ke 10-17 10-14 suljettu! Lue lisää nettisivuiltamme ja tutustu myös valokuvin esiteltyihin hankkeisiin kohdassa ?Rahoitetut hankkeet?. www.outokaira.?
• Tornionlaakson 12 Karesuando Kniven vie puukkoja ympäri maailmaa Per-Erik Nivan esittelemä lyhytvartinen kirves, ?Unna Aksu? eli pieni kirves, on tehtaan suosituin tuote tällä hetkellä. Kaikki tietävät ruotsalaisen Mora-puukon. Mutta harvempi tietää, että Ruotsin Karesuandossakin valmistetaan puukkoja. Maailman pohjoisimman puukkotehtaan tuotteita ostetaan ja arvostetaan ympäri maailmaa. ? Olemme nykyisin keskittyneet pääasiassa metsästyspuukkojen valmistukseen. Brändiimme kuuluu sellaisia asioita kuin laatu, metsästys, Karesuando sekä suhteellisen korkea hinta. Laadukas ja arvostettu tuote on helppo myytävä maailmalla, vakuuttaa Karesuando Knivenin omistaja ja toimitusjohtaja Per-Erik Niva. Miestä on helppo uskoa, kun pyörittelee käsissään karesuandolaistehtaan valmistamaa silmiä hivelevän kaunista puukkoa tai kirvestä. Kaunis muotoilu ei ole haitaksi käyttöesineessäkään ja? kun siihen vielä yhdistetään huolellinen viimeistely, joka kertoo suuresta käsityömäärästä, on laatuun helppo uskoa. Eikä kymmenen vuoden takuukaan ole haitaksi. Mielikuvat punaisesta, muovikahvaisesta Morasta tuntuvat yhtäkkiä kovin kaukaisilta. ? Meidän valttimme on siinä, että teemme kaiken itse. Eihän koko Ruotsissa ole tällä hetkellä kuin kaksi puukkotehdasta, Mora ja me, jotka itse tekevät tuotteensa. Muut valmistuttavat ne maissa, joissa on halvemmat työ- Merkki, joka tekee Karesuandoa tunnetuksi ympäri maailmaa. Suurkaupungin asiakasta ajatellen se toisaalta on ymmärrettävääkin. Suosittu pikku kirves voimakustannukset. ? On tärkeää, että meidät yhdistetään Karesuandoon ja että puukon kahvojen ja kirveen varren materiaali on vain koivua ja luuta, ei esimerkiksi muovia. Laadukasta ruotsalaista terästä Niva kertoo, että Sandvikin valmistama teräs on maailmalla korkealle arvostettua. Saksa on tästä ääriesimerkki: siellä kysytään aina terän valmistusmaata sekä kovuutta. Terämateriaalina ruostumaton teräs on nostanut voimakkaasti suosiotaan ja nykyisin jo yli 70 prosenttia puukonteristä on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Huvittavaa kyllä, saarivaltio IsoBritanniaan menee eniten helposti ruostuvasta hiiliteräksestä valmistettuja puukkoja. Syyksi Niva arvelee englantilaisten konservatiivisuuden. Meille suomalaisille puukko on ainakin vielä käyttöesine, mutta maailmalla tilanne on toinen. ? Hyvin iso osa asiakkaistamme ei välttämättä koskaan käytä meiltä ostamaansa puukkoa tai kirvestä. Suomalaiseen tai pohjoismaalaiseenkaan ajatusmaailmaan tuntuu vieraalta ajatus, että muoti liittyisi mitenkään puukkoihin tai kirveisiin. Nivan mukaan näin kuitenkin on. ? Vuosi sitten näin yhdellä tuttavallani pienikokoisen, lyhytvartisen kirveen. Hän käytti sitä metsällä ollessaan vähän kaikkeen mahdolliseen. Katkoi ja halkoi puuta, jopa vuoli kuin puukolla ja sitten nylki hirveä sekä raajoi sitä tällä pikku kirveellä.
• Tornionlaakson Yli tuhannen asteen lämmössä rauta karkaistuu ja muuttuu ruostumattomaksi. 13 Kääntöveitsien kahvojen liimaaminen on tarkaa käsityötä. Kirveen varren öljykäsittely tapahtuu sekin käsin. Puukon tuppineen saa myös upeassa lahjapakkauksessa. ? Ihastuin siihen ja otin sen tuotantoomme. Pikku kirves nousikin hetkessä suosituimmaksi tuotteeksemme. Vain 300 grammaa painavaa kirvestä voi kantaa puukon tapaan vyöllä ja koska se on tehty myös lihan käsittelyyn, valmistamme senkin hygieniasyistä ruostumattomasta teräksestä. Puukoista suosituin malli on Galten. Kymmenen sentin mittainen ruostumaton teräs on kovuudeltaan 57 HRC. Tuhannen asteen lämpö Terän karkaisu tehdään pienempien määrien sekä erikoiskovien terien, yli 60 HRC:n osalta omassa uunissa. Myös kauniit Damascusterät poltetaan itse, mutta isommat erät lähetetään Keski-Ruotsiin poltettaviksi. 12 minuuttia tuhannen asteen lämpöisessä uunissa muuttaa teräksen ruostumattomaksi. Öljykäsittelyn jälkeen seuraa vielä matalampilämpöi- nen, +300 asteen uuni, jossa rauta saadaan sitkeämmäksi.? Teräs saapuu Sandvikenin tehtaalta rullalle käärittynä kapeana levynä, josta se puristetaan stanssilla oikeaan terämuotoon. Terän hiominen tapahtuu suunnilleen puoliksi käsityönä, puoliksi koneella. Puukkojen kahvat sekä kirveen varret tehdään Suomesta hankitusta arvokkaasta visakoivusta. Kilohinnaltaan yli kymmenen euroa maksavaa puuta kuivataan ensin vuoden ajan. Saksalaisessa Mauser-sorvissa valmistuu neljä puukonkahvaa kerrallaan tai tarvittaessa jopa 80 senttiä pitkiä kirveenvarsia. Terän kiinnitys liimalla Terä kiinnitetään varteen tai kahvaan epoksiliimalla, eikä puukon ruotoa tuoda kahvan läpi. ? Koska puu kuitenkin elää jonkin verran, se halkeaa ennemmin tai myöhemmin jos siihen tehdään reikä. Siksi päädyimme kiinnitystapaan, missä puukon kahvaan tehdään iso reikä, joka täytetään epoksiliimalla. Epoksi toimii myös tiiviisteenä täyttäen kaikki raot. Se on hygienian kannalta tärkeä asia. ? Ruoto kiinnittyy sitten tähän liimaan ja kahva, joka on oikeastaan vain puukuori liiman ympärillä, kestää näin paremmin. Uskallammekin antaa tuotteillemme kymmenen vuoden takuun, mikä on erityisesti Amerikan viennille iso asia. Myös puukkojen tupet sekä kirveen terän suojus valmistetaan paikan päällä käsityönä. Nahka on pääosin nautaa, mutta jonkin verran käytetään myös poroa. Koko veitsen teossa Niva arvelee käsityön osuuden olevan puolet, mikä tietysti nostaa tuotteen hintaa. Pasi Romakkaniemi?
• Tornionlaakson 14 Pellosta parikymmentä kilometriä pohjoiseen sijaitseva järvimäinen Naamisuvanto on kuin luonnon luoma suuri levähdys- ja asuinpaikka kalojen kuninkaalle. Siellä viihtyvät niin lohet kuin niiden perässä tulevat kalastajatkin. Tornionjoen Naamisuvannolla kalastusmatkailuyritystä perheensä kanssa pyörittävälle Petri Uusitalolle ovat monenlaiset asiakkaat tulleet tutuiksi. Pisimmät asiakassuhteet on luotu jo viime vuosituhannen puolella. Kalastusmatkailu onkin laji, jossa ei Uusitalon mukaan ole jaossa pikavoittoja. ? Pitkät asiakassuhteet ovat tärkeitä erityisesti yrityspuolella. Silloin voidaan joustaa puolin ja toisin, ja asiakkaiden reissuista saadaan varmemmin onnistuneita, Uusitalo toteaa. Uusitalojen asiakaskunta koostuu pitkälti yritysasiakkaista, joille on tarjolla täyden palvelun paketti. Majoitus, ruokailu sekä ennen kaikkea opastus- ja soutupalvelu antavat asiakkaalle mahdollisuuden keskittyä itse pääasiaan, kalastamiseen. Saalis on tärkeä asia kalastusmatkailijalle. Kalastusmatkailuyrittäjälle se on kuitenkin vain yksi osa myytävästä tuotteesta. ? Ilmoitan usein ensitöikseni asiakkaalle, että hoppu on nyt loppu. Tutkimme rauhassa vieheet, koeuitamme ne ja opiskelemme kelan käytön. Joella maisemat ja itse soutaminen ovat oma elementtinsä. Kala ja sen väsytys ovat vain osa elämystä. Laadukas kalusto Pyrkimys palvella asiakkaita koko ajan paremmin näkyy esimerkiksi kalustossa. Muutama vuosi sitten Uusitalo hankki tavallista suuremman veneen, joka mahdollisti kahden asiakkaan mukaan ottamisen samalla kertaa. Vene osoittautuikin niin suosituksi, että ensi kesänä Naamisuvannolla risteilee kolme tällaista venettä. Vetokeloissa asiakkaiden huomioiminen tarkoittaa sitä, että kaikki kelat ovat samanlaisia. Kelojen jarrujen on oltava selkeällä ?naksusäädöllä?, jotta sitä käyttävä tietää varmasti mitä tekee. Väsytystilanteessa vapa saattaa kiertää parhaimmillaan kolmen sukupolven edustajan käsissä, ja liikutuksen tunteet ovat käsin kosketeltavissa, kun koukattu kala lepää veneen pohjalla. Naamisuvanto pysäyttää lohen Kapeaan jokiveneeseen asettuminen ja siirtyminen suurelle virralle vaativat huolellisuutta ja ovat jo sinänsä elämys monelle. ? Mukavimpia opastettavia ovatkin sellaiset, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin soutaneet tai saaneet isoa kalaa. He ottavat opin hyvin vastaan ja sellaisen asiakkaan kanssa ovat itselläkin tunteet pinnassa, suorastaan liikuttunut olo, kun kala on saatu veneeseen. Kiihkeä alkukausi Kausi käynnistyy heti kesäkuun alussa, silloin pääasiassa rantakalastuksena. Välineisiin tutustutaan huolellisesti, sillä kalan iskiessä ei enää opiskella kelan toimintoja. Korkealla oleva, roskainen vesi ei ole soutukalastukseen hyvä ja kun kala nousee rantojen läheisyydessä, on ajankohta oivallinen rantapyyntiin. Silloin Uusitalo siirtyy usein asiakkaidensa kanssa Ruotsin puolen perhopaikoille. Kuukauden ajan kesäkuun puolivälistä eteenpäin soututahti joella on armoton. ? Parhaimmillaan meillä on ollut 17 venettä yhtä aikaa vesillä, ja jos itse joudumme myymään ei oota, ohjaamme asiakkaan muualle. ? Kun homma pyörii kuumimmillaan, ei ruveta nyhräämään pienenkään konerikon kanssa, vaan nostetaan välittömästi varakone veneen perään. Heinäkuun kolmas ja neljäs viikko vedetään henkeä ja sitten tahti taas kiihtyy aina elokuun loppuun asti. Syyskuun ensimmäisestä päivästä alka lohen kuturauhoitus. Perhokalastusta tulevaisuudessa Väylällä perhonheittäjät ovat harvassa, mutta Uusitalo uskoo tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa. ? Perhokalastuksen suosio nousee koko ajan. Sen osalta kalastuskulttuuri on kuitenkin Väylällä niin nuorta, että itsekin vielä vasta kartoitamme paikkoja. ? Tornionjoen latvahaara, Ruotsin puolella oleva Lainiojoki on perhon heittäjälle unelmapaikka. Tarvittaessa viemme asiakkaan sinne, erämaajoelle. Nuorelle perhokalastajalle Uusitaloilla on tarjolla ?Nuorten paketti?, jossa tarjotaan vasta-alkajalle opastusta kädestä pitäen. Jos hommaan jää koukkuun, voi välineet lunastaa itselleen. Eikä soutajankaan kannata vieroksua perhoja: Uusitalo kertoo itse saaneensa joinakin
• Tornionlaakson kesinä kaloista jo yli puolet perholla. Monen asiakkaan elämys huipentuukin perhon narraaman lohen väsytykseen. Lohi iskee Voimakkaan lohen väsyttely on sanoinkuvaamaton elämys, joka syöpyy monella lähtemättömästi mieleen. ? Kalan iskeminen asiakkaan vapaan on aina yhtä yllättävä tapahtuma. Vapa kaapataan vaistomaisesti heti kouraan, ja sen jälkeen seuraa tunteiden raju vuoristorata. ? Epäusko on useimmilla asiakkailla päällimmäisin tunne, kun vapa taipuu ja jarru alkaa huutaa. Voiko se olla totta, onko se lohi? Jos kala sitten alkaa hyppiä, seuraa epätoivoinen vaihe ? surkeita parahduksia, että nyt se menee, se karkaa! Kun kala viimein on veneessä, laukeaa jännitys monesti vapinaan ja tärinään. Tapahtumien muistelu niin itselle kuin toisille ei jää pelkästään muistikuvien varaan. Uusitalojen opasveneissä on sekä keulassa että perässä moottorikopan päälle asennettuna nykyaikaiset GoPro-kamerat, jotka kuvaa- 15 vat tapahtumat joella ja jopa veden alla. Asiakas saa halutessaan mukaansa muistitikun, jonne nämä tapahtumat on tallennettu. Lisätietoja: www.naamisuvanto.net Monet asiakkaat haluavat itse perata kalansa rannassa. Onnittelijoita ? ja kadehtijoitakin riittää silloin ympärille. Nuorten perhopaketti tutustuttaa nuoren hienon harrastuksen saloihin. Moni jää sen koukkuun loppuelämäkseen. Fileointi- ja savustuspalvelu Petri Uusitalo on itsekin intohimoinen kalastaja, mikä tarkoittaa ammattitaitoista palvelua asiakkaille. (Kuva Saku Uusitalo) Lohi on saaliina niin arvokas, että sen jatkokäsittely on tehtävä asiantuntevasti ja huolella. Sekin on hyvä muistaa, että varsinkin lämpimän kesän aikaan kala pilaantuu nopeasti. Yksi tapa arvokalan käsittelyyn on viedä se alan ammattilaiselle, varsinkin jos? kalan sattuu saamaan Pellon kirkonkylän lähistöltä. Kylän pohjoispuolella sijaitsevalla Lempeän teollisuusalueella toimiva Tornionlaakson Jaloste palvelee kalastajia sunnuntai- ja keskiviikkopäivisin. Kalan voi tuoda Jalosteeseen kokonaisena, missä se fileoidaan sekä pakataan vakuumiin asiakkaan toivomina paloina, tai vaikka kokonaisena. Toinen vaihtoehto on pyytää kala jäiden keskelle, kuljetuslaatikkoon pakattuna. Keskiviikkona tarjolla on myös savustuspalvelu. Kala, joka on tuotu Jalosteeseen edellisenä sunnuntaina, voidaan savustaa. Sunnuntaisin asiakkaita palvellaan kello 9?14 ja keskiviikkoisin kello 9?16. Lisätietoja antaa Harry Ylisaukkooja, p. 040 729 0543.
• Tornionlaakson 16 Pellon kalakerhon kalakisa on KOJAMON KIUSAUS Kojamon kiusaus -lohensoutukilpailu pidetään perinteisesti viikkoa ennen juhannusta. Aika on otollisin isojen lohien saapumiseen Tornionjokeen Pellossa. Kalastuskisaa on käyty? vuodesta 1993 lähtien ja käydään nyt jo 23. kertaa. Kilpailujen järjestelyistä on vastannut ensisijaisesti paikallinen Pellon Kalakerho. Seura on perustettu vuonna 1990. Seura ei ole enää paikkakuntaan sidonnainen, sillä siihen on liittynyt? jäseniä ympäri Suomea. Jäsenmäärä lienee tällä hetkellä noin 120. Seuramme kaksi tärkeintä tehtävää on edistää lasten ja nuorten kalastusharrastusta sekä lohenkalastuksen edistäminen Tornionjoessa. Nuorten kalastusharrastuksen edistämisessä olemme saavuttaneet menestystä valtakunnalllisestikin. Esimerkiksi valtakunnallisessa Suomen vapaa-ajan kalastajien ?kalakerhot käyntiin 2009?-projektissa seuramme saavutti toisen sijan koululaisille suunnatussa ohjelmassa. Yhteistyö koulujen ja muiden yhteisöjen kanssa on toiminut edelleen kitkattomasti. 20 vuotta lohitilastoa Tornionjoen lohenkalastuksen edistämisessä olemme olleet vuosien myötä aktivisesti mukana. Seuramme on pitänyt lohisaalistilastoa Tornionjoelta kaksikymmentä vuotta (www.lohi.net). Nykyään tilastoimme pelkästään Pellon, Kolarin ja Muonion alueelta saadut lohet. Kyseisten kuntien alueella myydään 70 prosenttia koko jokialueen yhteisluvista ja ilmoitusvelvollisuuden täyttävät lähes kaikki muualta tulevat kalastajat. Talkootyöllä ja eri yhteisöjen avustuksella olemme rakentaneet Pellon alueelle viisi hirsistä laavua tulipaikkoineen. Niissä voi levähtää tai pitää sadetta, keitellä kahvit ja ruokailla. Olemme toimittaneet paikoille polttopuut ja huolehtineet paikkojen huollosta. Yön yli kestävässä kilpailussa ne palvelevat myös kilpailijoita. Odotettavissa isoja kojamoita Tämän kesän kisassa on taas mahdollisuus saada isoja lohia, siis yli 15-kiloisia, koska huhtikuun lopulla Tanskan Bornholmin alueella kilpailevat vetouistelijat olivat saaneet sellaisia. Noiden ennakkotietojen perusteella voisi odottaa, että niitä riittää jokeen saakka ja toivottavasti joku saa sellaisen kilpailussa. Kojamon Kiusauksen histo- riassa niitä on saatu kaksi, mutta monta lähes samanpainoisia. Kilpailutulokset löytyvät Kalakerhon kotisivuilta, www.lohi.net. Uuden kalastussäännön mukaan sitä isoa lohta ei tarvitse enää yrittää haavilla, vaan se voidaan tänä kesänä ottaa myös koukulla paljon turvallisemmin veneeseen. Se oli kovasti tervetullut päätös lohenkalastukseen Tornionjoelle. Monilta ?vähältä piti? -vaaratilanteilta tullaan välttymään,? kun joelle on nousemassa näitä isoja lohia.? Kalan elämänhistoria selvitetetään Kojamon kiusaus -kilpailuun tuoduista kaloista on kahtena edellisenä vuotena otettu tarkat mitat ja suomunäytteet, joista nykyinen Luonnovarakeskus lähettää kyseisen kalan synty- ja elämän historian. Tämä on mielenkiintoista tietoa kalan saajalle. Niin teemme myös tulevan kisan kaloista ja saat omasta kalastasi kyseiset tiedot myöhemmin meidän seuramme kotisivuilta. Vanhin kala mikä kilpailussa saatiin oli kymmenen vuoden ikäinen, mutta painoltaan vain 12,2 kiloa, koska oli käynyt jo pari kertaa aikaisemmin kudulla.? Reijo Kallunki Viisi vuotta sitten Kojamon kiusauksen voitto otettiin 13-kiloisella kalalla. Ville Nousiainen taltutti kalan kotisuvannollaan Lempeässä.
• Tornionlaakson 17 on oikotie lohensoutuun Väylä on sen kokoluokan virta, että ainakaan jokiveneeseen tottumattomalle ei sitä pidä harjoittelupaikaksi suositella. Silloin voi kalastusoppaasta olla korvaamaton apu. ? Jo muutaman tunnin opastukselle pääsee hyvään alkuun ja minkä pitempään oppaan palveluja käyttää, sen suuremmaksi kasvaa myös todennäköisyys lohen saamiseen, pellolainen kalastusopas Jorma Ojanperä toteaa. Ojanperä itse on opastanut kalastajia lohensoutuun jo viime vuosituhannelta saakka ? ja tehnyt sinä aikana lukemattoman monista vasta-alkajista vannoutuneita Väylän ystäviä. Suomalaisen kalastumatkailun edistämisseura nimesikin hänet vuoden 2004 kalastusoppaaksi. Turvallisuus tärkeintä Uuden asiakkaan kanssa Ojanperä käy lävitse periaatteessa kaiken mahdollisen lohensoudusta lähtien turvallisesta liikkumisesta joella päätyen mahdollisen saaliin käsittelyyn. ? Turvallisuus on tietysti aina se tärkein asia. Kapea jokivene itsessään vaatii jo tottumista ja kun joella harvoin ollaan yksin, on siellä otettava toiset huomioon sekä tunnettava yleiset pelisäännöt. Voittajan on helppo hymyillä. Tällä 13,4 kilon kalalla Ojanperä nappasi Kojamon kiusaus -kisan voiton vuonna 2006. että liian iso kala hänelle! ? Kalalla oli painoa 12,3 kiloa ja se oli sen vuoden kisan voittokala. Wäylä-vaappu ja sen tekijä Jorma Ojanperä. Wäylä-vaappu ? Kun veneessäolo ja joella liikkuminen sujuvat, perehdymme sitten vaapun valintaan, siimojen pituuteen sekä soututekniikkaan. Vaapun virittely alkaakin sitten olla jo hienosäätöä. Yhtenä iltana ei voi kaikkea oppia, sillä asiaa tulee paljon, mutta kun on oppaan kanssa vaikka pari kolme iltaa, alkaa homma jo sujua. Rauhallinen asiakas Hyvää asiakasta Ojanperä kuvailee rauhalliseksi ja ennakkoluulottomaksi, sellaiseksi joka ottaa hyvin opin maahaNtuoja: vastaan. Vaikka monella kierrokset nousevat vinhasti lohen iskiessä vaappuun, löytyy poikkeuksiakin. ? Naamisuvannolla soutamani asiakas oli itse rauhallisuuden perikuva. Kalan iskiessä hän oli lukemassa sanomalehteä. Mies taitteli rauhallisesti lehden kasaan, joi vierellään olleen viinilasin tyhjäksi ja kääntyi sitten kysymään minulta, mitä seuraavaksi tehdään! Vaikka sillä kertaa mukana oli peräti viinilasi, korostaa Ojanperä, että alkoholi ja lohensoutu eivät sovi millään tavalla yhteen. Vuosien varrella miehelle on kertynyt monenlaisia muisteluksia Väylältä. ? Erään asiakkaan kanssa osallistuimme Kojamon Kiusaus -kilpailuun. Honkasuvannolla tarttui kala kiinni ja pääsin näkemään, ettei se ihan pieni ollut. ? Kala ui kuitenkin rauhallisesti kohti venettä ja kelaa pyörittävä asiakaskin totesi minulle, että pieni taitaa olla. Samassa kala ui aivan näkösällä veneemme ohitse. Asiakas työnsi välittömästi vavan minun kouraani ja totesi, Wäylä-vaappu on nimi, jonka monet osaavat yhdistää Jorma Ojanperään. Mies onkin valmistanut Wäylää vuodesta 1997 lähtien, yleensä 2 000 - 3 000 kappaletta vuodessa, mutta parhaimmillaan jopa 10 000 kappaletta. Tällä hetkellä valmistuksessa on kahdeksan eri mallia. Värivaihtoehtoja on kertynyt vuosien mittaan satoja. Suosituimmaksi on osoittautunut 65 milliä pitkä Wäylä W.S.O.P. Vaapun valinta tuntuu usein henkimaailman touhulta, mutta kalastusoppaalta löytyy apu siihenkin: ? Alkukesän olosuhteisiin kannattaa varata kirkasvärinen vaappu, jolle sitten viritetään mahdollisimman iso liike, voimakas potku. Keskikesällä siirrytään pienempään ja tummempaan vaappuun, myös liike pienemmäksi. Loppukesästä vaappu vain tummenee, mutta liikettä saa taas olla enemmän. Vaapun uintia Ojanperä pitää väriä tärkeämpänä, mutta huippuvaapussa nämä molemmat asiat yhdistyvät. ? Meillä Väylällä on mukava kalastuskulttuuri siinä mielessä, että täällä avoimesti neuvotaan niin vaapun valinnan kuin paikkojenkin suhteen. Sitä ovat monet Tenolla kulkeneet ihastelleet. Pasi Romakkaniemi
• Tornionlaakson 18 Olipa kyseessä pilkkikilpailu tai lohensoutukisa, komeilee tuloslistan kärkiviisikossa luvattoman usein kolarilaisen Unto Frimanin nimi. Onko kyseessä poikkeuksellisen onnekas kalamies vai onko taidoilla tosiaankin osuutta kalaonneen? Unto Friman tuntee kalojen ja Väylän oikut kalakoukku Unto Friman asustelee kalamiehelle sopivalla paikalla Saariputaalla aivan Väylän rantatörmällä. Tosiasiassa paikka ei ole kalastuksen kannalta niin hyvä kuin kevätvesien aikana luulisi. ? Kesällä tässä on vesi niin vähänä, ettei kotirannassa voi pitää venettä. Vastapäiseen saareen pääsee vaikka kahlaamalla, Unto kertoo. Nykyinen koti sijaitsee vaimon kotipaikalla, mutta ei Unto itsekään ole lähtöisin kovin kaukaa. Lapsuuskoti on muutamaa kilometriä pohjoisempana, Niesassa, missä isä opetti aikoinaan Unto-pojan kalastamaan. ? Kalastan edelleen enimmäkseen siellä, vaikka vedet ovat tuttuja täälläkin. Siellä isä opetti ensin kalastamaan tammukoita vanhalla rytivavalla. Poikasena pyysin myös perholetkalla harreja, kun lohi oli vähänä. Mie ihan asuin joella. Pappatunturi pilkkiavannosta Unto kulki ahkerasti lähialueen pikkujoilla narraamassa tammukoita ja oppimassa kalastuksen niksejä. ? Tammukka on arka kala, se menee ruohojen ja pensikon alle piiloon. Auringonpaisteella sitä on turha yrittääkään, ja sama homma se on lohellakin: kalailma on paras silloin kun on pikkuisen pilvistä. Sadekelikin on hyvä keli. Kun lohikuume iski, pikkujoet kaloineen saivat jäädä. Nykyään Unto nappaa pienimmät saaliskalansa pilkkiavannosta. Koska yleensä on kyseessä pilkkikilpailu, on saaliina usein paljon muutakin kuin kalaa. ? Käyn pilkkikilpailuissa Luulajaa myöten. Viime talvena osallistuin myös Äkäslompolon Hulluun pilkkiin, tulin toiseksi ja voitin pappatunturin. Sen kyllä myin ennen kuin pääsin kotiin saakka. Olen poikasena kynsinyt sen verran mopoja, ettei kynnenalusten tarvitse olla enää öljyssä, Unto naurahtaa. Kalastus on Unto Frimanille ympärivuotinen harrastus. Pilkkikilpailujen jälkeen on mukava rentoutua kesäkalastusta odotellessa pilkkireissulla Pohjois-Ruotsin tunturijärvillä, missä harrit odottavat ottajaansa. ? Kun pyynti alkaa kesäkuun ensimmäinen päivä, mie olen melko varmasti joella. Lähden sinne oikomaan löysät siimat. Unto Friman ja Remu odottelevat Väylän rannalla kalailmoja. Remu uskoo olevansa kelpo kalakoira. Kalamiehen toiveet ole sidottu yhteen sorttiin. Minulla on pakki täynnä monen eri tekijän vaappuja, ja jos vapa ei ala taipua, mie rupean käymään pakkia läpi. Olletikin, jos naapuriveneessä tulee kalaa ja minulla ei! Yleensä vapa on kyllä ruukannut taipua minullakin. Unton mielestä on ihan hyvä, jos joessa ei ole kovin paljon lohta. Se ei välttämättä tunnu enää kuningaskalalta, ellei sen saamiseksi tarvitse tehdä työtä. ? Hulluina vuosina 1996 ja -97 lohta sai, yritti millä hyvänsä. Jos heitti rautakangen veteen, lohi otti siihen kiinni. Joki oli täynnä kalaa, mutta sen arvo putosi kun jokainen sai saalista. Kun lohta joutuu soutamaan use- Itse tehty UF-vaappu on Unto Frimanin luottopyytäjä. Lohen hampaanjäljet kertovat vaapun houkuttelevuudesta. amman tunnin tai päivän ja lopulta saa sen, sitä pitää arvossa ihan eri tavalla. Lohella on määränsä Frimanin kuusihenkisessä perheessä syödään paljon lohta, mutta ei määrättömästi. ? Koska teen vaappuja ja koeuitan niitä joessa, mie saan paljon kalaa, mutta viime vuonnakin pistin itselle pakastimeen vain kahdeksan lohta. Loput annoin vanhoille ihmisille, eikä kukaan ole koskaan moittinut. Hauesta kalamies ei perusta sen enempää kuin säynävästäkään, mutta vie niitä muille. Monelle hauki maistuu. ? Sanovat, että se on hyvä kun se laitetaan hyvin, ja miksei olisi. En ole kuitenkaan koskaan tykännyt siitä, vaikka joessa se on kirkas, puhdas kala. Ahven sen sijaan on aina hyvää, laittoi sen miten tahansa. Turvallinen Unto haaveilee kunnon jäänlähdöstä. Myllerrys olisi tarpeen, että joen pohja puhdistuisi. ? Lohelle tämäkin käy, mutta muut kalat, kuten harrit ja taimenet menettävät kutupaikkansa kun pohja menee kovin limaiseksi. Veden korkeudellakin on merkityksensä lohensoudun onnistumisessa. ? Unelma lohen ja muunkin kalan pyyntiin olisi, että vedenkorkeus vaihtelisi. Nousahtaisi välillä pikkuisen ja laskisi taas. Silloin kalakin pysyisi virkeänä ja liikkeellä. Kaikkein hulluin tilanne on silloin, kun vesi vain laskee ja laskee. Pitäisi tulla niitä sadekausia, että pinta vähän heilahtaisi. Silloin kalantulo on aina parempi. Kalamies ei kaipaa kesäänsä pitkiä hellejaksoja. Sään lisäksi vuorokaudenajallakin on merkitystä kalan syöntihaluille. ? Monesti kala on huono ottamaan yhden jälkeen yöllä johonkin aamuviiteen. Sitten se taas ottaa hyvin muutaman tunnin ja päivällä on taas hiljaisempi aika. Jos on pilvistä, nousukala syö kyllä päivälläkin. Antimia luonnosta Väline kuin väline ? kalaa tulee Unto toteaa oppineensa kalastamaan myös perholla. Perhon lisäksi kalaa tulee peltiuistimella ja vaapulla. ? Mie teen itse jonkin verran vaappuja, mutta en Unto on tyytyväinen siitä, että lohenpyyntiin on saatu taas tolkku ja vaaratilanteita aiheuttaneesta haavihullutuksesta on luovuttu. Nyt lohen saa jälleen koukata veneeseen kalakoukulla. ? Oli täysin järjenvastaista, että lohetkin piti nostaa veneeseen haavilla taimenen suojelemiseksi. Ei meillä ole niin likainen vesi, ettemme erota veteen, onko kala taimen vai lohi. Suojelun merkitys on vähintäänkin kyseenalainen, jos kala vahingoittuu ? ja sen se tekee myös haavissa. ? Jos kalan aikoo päästää irti, se täytyy pitää vedessä, väsyttää ja irrottaa koukut pihdillä. Mitä vähemmän kalaan koskee, sen paremmin se säilyy. Kun se nostetaan vedestä ja klämmätään käsillä, sille tulee palovammoja. Se lähtee kyllä uimaan, mutta saattaa olla viikon päästä kuolleena kosteessa. Unton pakeissa riittää valinnan varaa, jos vapa ei ala kohta taipua. Unto nauttii luonnosta muillakin tavoin kuin kalastamalla. Loppukesästä pitää suunnistaa marjametsään ja syksymmällä hirvimetsälle. ? Meillä on semmoinen kymmenen miehen porukka, Siuko-Erä. Ilmankos kuusihenkisen perheen pakastimet ovat täynnä luonnon antimia, marjoja, lihaa ja tietysti kalaa. Lopuksi Unto Friman esittelee vastatervattua lohivenettään, jolla lienee yhtä kiire
• Tornionlaakson Vanhan tiedon mukaan rengit ja piiat vaativat Tornionjokivarressa, että ainakin yhtenä päivänä viikossa oli ruuaksi tarjottava jotakin muuta kuin lohta. Enää lohi ei ole aivan yhtä hallitseva Väylän varren taloissa, mutta mahtava virta ja sen villi asukki, lohi, ovat yhä useammalle matkailijalle tärkein syy suunnata kesän matka Tornionjokivarteen. Väylä tarjoaa haasteita kokeneellekin lohenkalastajalle, mutta mikä tärkeintä, myös vähemmän kalastusta harrastanut pääsee perehtymään lohenkalastuksen saloihin helposti ja turvallisesti. Pellon Lempeässä asuva Heino Juuso on yksi näistä lohensoudun taidot omaavista Väylän varren asukkaista, jonka veneen kyydissä monet ovat saaneet ensi kosketuksensa kalojen kuninkaaseen. Lohen raju isku vieheeseen on useille elämys, jota kantaa mukanaan loppuelämänsä; se on koettava yhä uudestaan ja uudestaan. ??Lohenpyyntiin suunnittelevan on ehdottomasti järkevintä ottaa edes tunniksi tai kahdeksi paikallinen opas. Hän kertoo soutuväylät, ottipaikat, parhaat vieheet ja niiden värit sekä paljon muuta tarpeellista, Juuso toteaa. ? Jos homman uskoo hallitsevansa, niin rohkeasti vain kyselemään lähtöpaikoille. Täällä kyllä kerrotaan avoimesti ja autetaan, jos vain kysyy ja pyytää neuvoa. Kuulut suvannot Väylästä löytyy lukemattomia hyviä soutupaikkoja koko joen pituudelta . Alavirran suurissa, laiskoissa suvannoissa lohen saaminen siiman päähän on epävarmempaa kuin ylempänä, missä voimakkaat kosket hidastavat lohen nousuvauhtia ja saavat sen iskemään vieheeseen. Pellon alueella nimekkäimpiä paikkoja ovat Naamisuvanto, Teikosuvanto, Lempeän suvanto ja Lampsuvanto. Ne ovat lohimiesten keskuudessa tunnettuja ympäri valtakunnan. ? Korkean veden aikaan suvannot ja niissä aivan rannat ovat parhaita ottipaikkoja. Myöhemmin kesällä voi sanoa, että kaikki nivojen niskat ja alustat ovat paikkoja, missä lohet viihtyvät. Asumakaloja pyydettäessä kuoppapaikat kannattaa soutaa tarkkaan, Juuso vihjaa. Nimekkäimmät paikat ovat myös suosituimpia, mikä voi joskus tarkoittaa jopa pientä ruuhkaa. Siksi vähemmän tunnettu, mutta rauhallinen paikka voi tarjota ennakkoluulottomalle kokeilijalle mieluisan yllätyksen. Kunnon vene ja moottori Väylä on sen kokoluokan virta, että vesille ei pidä työntyä aivan heppoisilla kamppeilla. Jokiveneen on oltava sutjakka ja kevytsoutuinen, mutta silti turvallinen. Joelle 19 ! Hyödyllistä tietoa Tornionjoelle kalaan aikovalle Kalastuskausi alkaa 1.5. ja päättyy 15.8. Viikkorauhoitus on maanantaista klo 19 keskiviikkoon klo 19. Saaliskiintiö on yksi lohi vuorokaudessa. Alamitta lohella on 50 cm ja taimenella 40 cm. Päivälupa maksaa kymmenen euroa, viikkolupa 30 euroa ja kausikortti 60 euroa. Alle 18-vuotias saa 50 % alennuksen. Perhepäivälupa on 15 euroa, viikkolupa perheelle 45 euroa ja koko kausi 85 euroa. Läänikohtainen viehekalastuslupa ei oikeuta kalastamaan Tornionjoella. 18-64 ?vuotiaiden on suoritettava valtion kalastuksenhoitomaksu. Lisätietoja mm. majoituksesta ja muista palveluista: www.tornionjoki.fi ja www.lohi.net Lohenkalastuksen herrasmiessäännöt Lohen koukkaaminen kapeaan jokiveneeseen vaatii taitoa. Paikallinen opas auttaa alkuun Väylällä ole viisasta lähteä millään pienellä muovikaukalolla. ? Kunnon veneellä on mittaa lähes kuusi metriä. Tottuneelle joella liikkujalle vene voi olla hyvinkin kapea. Omani on 105 senttiä leveä, mutta vähemmän liikkuneelle se saisi olla vähän leveämpi, Juuso kertoo. ? Moottori saisi olla tuollainen vajaa kymppiheppainen, mutta viitosellakin pärjää. Isot koneet on raskaita käsitellä ja ne syövät enemmän. Matalan veden aikana kova vauhti on vaarallistakin. Aivan rantaan saakka ei kannata porhaltaa moottorilla. Airoilla rantautuminen tapahtuu turvallisemmin. Turvallisuus on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Veden nousu voi tehdä ennen niin turvallisesta pienestäkin koskesta vaaran paikan. ? Turistien ei mielestäni kannata mennä edes Puruskosken niskalle. Hyvissä ajoin ennen kosken niskaa vieheet ylös ja moottori käyntiin ja takaisin ylöspäin, Juuso varoittaa. ? Jarhoisen koski on toinen varottava paikka Pellossa. Koskipaikkoja pitää muutenkin aina kunnioittaa. Välineet kalojen mukaan Maailman suurin merilohi, 43-kiloinen jättiläinen, on aikoinaan nostettu Tornionjoesta Ylitornion Marjosaaren padosta. Viime vuosina Väylällä ole väsytelty aivan sen kokoluokan köllejä, mutta yli kaksikymmenkiloisen saa- solmii siimaan kirkasvärisiä voimakasliikkeisiä vaappuja ja myöhemmin kesällä tummempia ja pienempiä vaappuja, voi saada lohen erehtymään pyytöönsä. ? Alkukesästä, korkean ja roskaisen veden aikana, ruukaan pitää vedessä kahta vaappua ja kahta peltiuistinta. Pellin hyvä puoli on siinä, että se ei kerää roskia niin helposti kuin vaappu. ? Roskien kertymisen estämiseksi on hyvää pitää siimassa leikaria pari metriä vaapun yläpuolella. Siihen voi vielä tehostukseksi sitoa siiman päitä törröttämään, Juuso neuvoo. Koukulla kala veneeseen Heino Juuson viehepakin sisältö on koitunut monen lohen kohtaloksi. minen siiman päähän ei ole mitenkään mahdotonta. Siksi ei kannata tarjoilla uistinta lohen suuhun kovin heppoisilla vehkeillä. Juuson lohirullassa on runkosiimana 0,50 millin vahvuista tavaraa ja perukkeena 0,40 millin siima. Pituudeksi riittää 200 metriä kunnon siimaa. ? Notkealla vavalla väsyttely sujuu hyvin. Itse käytän jopa perhovapaa, joka on kyllä koukkaustilanteessa notkeutensa takia jo vähän hankalampi. Oikean vieheen valinta onkin sitten jo vähintään salatieteisiin verrattavaa mystiikkaa. Jos kuitenkin alkukesästä Entä sitten, kun se himoittu lohi on väsytettynä veneen vierellä. Millä se otetaan veneeseen? ? Kalan veneeseen koukkaamista varten on minulla pikku kalalle pieniaukkoinen koukku ja suuremmalle kalalle lyhytvartinen, mutta suurempiaukkoinen koukku. Isoa kalaa koukattaessa ei kannata yrittää mitään siistiä päästä koukkausta. Selkäevän takapuolelle koukku ja silloin pyrstö nousee ensin vedestä. Tämä on tärkeää siksi, että pyrstössä on kalan voima. ? Meillä on esimerkkejä siitäkin, kuinka suurelta ja riskiltä mieheltä kala karkaa koukusta ja pahimmillaan vielä särkee kamppeet, Juuso kuvailee. Pienen kalan ylösottaminen tapahtuu varmimmin haavilla, varsinkin jos ei ole tottunut koukun käyttöön. Pasi Romakkaniemi ! Parhailla ottipaikoilla saattaa joskus olla soutajia ruuhkaksi asti. Silloin on kaikkien tunettava soutusäännöt ja otettava toiset huomioon. 1. Kalastettaessa Väylällä tulee noudattaa näitä kalastusohjeita sekä Suomen ja Ruotsin hallitusten määräämää kalastussääntöä. (VARMISTÄ TÄMÄ!!) 2. Mikäli et tunne jokea riittävästi, kysele paikallisilta kalastajilta ohjeita, jotta voit turvallisesti liikkua ja kalastaa häiritsemättä muita kalastajia. Pidä huoli itsestäsi ? pelastusliivien käytölle ei ole vaihtoehtoja. 3. Aja moottorilla rannoille merkityille lähtöpaikoille ajoväyliä pitkin. Korkean veden aikana ajoväylä on yleensä joen keskellä, matalan veden aikana myös muualla. 4. Vältä aina ajamasta moottorilla ottipaikkojen yli. Kierrä kalastajat mahdollisimman kaukaa vauhtia hiljentäen. 5. Aloita kalastus lähtöpaikalta omalla kalastusvuorollasi. Älä etuile ? se aiheuttaa vain turhaa riitaa. 6. Mikäli rannalla on soutuvuoroaan odottavia kalastajia, rantaudu ja odota omaa vuoroasi. Älä lähde kalastamaan kalastuspaikalla olevien veneiden alapuolelta. 7. Älä pitkitä kalastusta samalla kalastuspaikalla. Se on muille häiriöksi. 8. ? Väistä kalaa väsyttävää kalastajaa ja huomaa, että vieheessä oleva lohi voi olla jopa parin sadan metrin päässä kalastajasta. Kelaa tarvittaessa siimat ylös. 9.? Käytä tulentekoon rannalla olevia laavu- ja tulipaikkoja. Älä vahingoita eläviä puita. Laavut eivät ole asumista varten, vaan taukopaikkoja. 10. Pidä luonto siistinä ja laita roskat ja jätteet jätesäkkeihin. Palavat jätteet voit polttaa tulipaikoilla. 11. Muista tehdä saalisilmoituksesi ? se on tärkeämpää kuin uskotkaan. 12. Älä ahnehdi! Lohta ei ole rajattomasti ja Sinä olet muiden tavoin vastuussa lohikannan hengissä pysymisestä. Muista, ettei lohi säily pakasteenakaan paria kuukautta kauempaa. Käyttäydy joella toisia kohtaan siten, kuin haluaisit heidän käyttäytyvän sinua kohtaan. Itämeren lohi kutee jo Haltin maisemissa asti Itämeren lohi nousee Väylän kutuvaelluksellaan lähes Enontekiön Porojärvelle saakka, presidentti Urho Kekkosen hiihtelymaisemiin. Kesänvanhoja lohenpoikasia löytyi Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kenttäkokeissa Poroenon latvoilta asti, eli kymmenen kilometriä ylempää kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tarkoittaa kutupaikalleen ponnistelleelle lohelle yli 500 kilometrin verran jokimatkaa Torniosta. Jos kutuvaelluksen lähtöpaikka on sijainnut Itämeren pääaltaalla saakka, tulee vaellukselle vielä tämän lisäksi 1500 kilometriä merimatkaa. Lohenpoikasia löytyi sähkökalastuksessa jopa ylempääkin. Ne olivat kuitenkin tätä vuotta vanhempia, eli olivat voineet uida paikalle itse. Tutkijoiden mukaan ennätyksellisen pohjoiset kutupaikat ovat osoitus TornionMuonionjoen lohen elinvoimaisuudesta. Kutuikäistä kalaa on niin paljon, että sitä riittää aivan joen latvoille asti.
• Tornionlaakson 20 on Väylän soutajien luottoviehe Lohensoutajalle vieheen valinta ei ole mikään seku vain -juttu. Siihen paneudutaan suurella hartaudella ja aikaa säästämättä. Ajan myötä soutajan luotto tiettyihin vieheisiin kasvaa niin, että lopulta siimaan useimmiten solmitaan se tuttu ja luotettu. Yksi näistä Väylän varmoista on Klaus Lahtisen valmistama Joonas, joka on jo vuosia keikkunut saalistilaston viehesarakkeen keulapaikoilla. Tenolla Joonas on jo tietynlainen legenda. Esimerkiksi muutama vuosi sitten Tenon suurin lohi, 25-kiloinen kojamo haksahti Joonaksen viekoittelevaan uintiin. Ei ihmekään, että myös Väylän soutajat luottavat oululaisvalmistajan vaappuun. värivariaatioita on kertynyt satoja. Joskus Lahtinen saa valokuvan auringonlaskusta ja toivomuksen maalata vaappuun kuvan värit. Monen mielestä vaapun uinti on tärkeämpi kuin sen väri, mutta Lahtinen uskoo värin voimaan. ? Onko väri on tärkeämpi kuin liike? Tietysti uistimessa on oltava uintiliikettäkin, mutta oikeanlaista uintia on monenlaista niin kuin tietysti värejäkin. Valitsen uistimen kumminkin ensin värin mukaan ja alan sitten hakea sille uintia. Lahtisen mukaan Väylällä ovat ruskeat sävyt vahvoja, erityisesti yhdistettynä kultaan. Myös kulta-kupari on monesti toimiva yhdistelmä, eikä oranssia saa unohtaa. Värin voimalla Vanhat arvossaan Laajasta mallistosta suosituimpia ovat Jermu, PikkuJermu sekä Jokapoika. Joka kaudelle on tarjolla noin 40 eri väriä ja vuosien mittaan Vanhan Jermu-mallin teon hän lopetti kuusi vuotta sitten. Uudessa Jermussa on Väylälle sopivampi paksu keula ja pyöreämpi uintiläppä. Sillä Lahtisen mieluisimmat soutupaikat Väylällä ovat Lappean suvannosta alapuolella sijaitsevat nivat. viehe saa pehmeämmän, loivempiliikkeisen uinnin. ? Vanhassa mallissa oli samaa terävää poljentoa kuin aamulla salkku kädessä töihin kiiruhtavalla virkamiehellä. Uusi Jermu heiluu letkeästi kuin aamuyöstä pienessä sievässä kotia kohti suunnistava juhlija, Lahtinen virnistää. Vanhoista suosikeista on turha odottaa uusia sarjoja. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhojen Joonasten arvo säilyy ja jopa kohoaa ajan myötä.? Hoiperteleva haku ? Jimi on alun perin siialle ja harrille tarkoitettu. Kun siihen harrinpyynnin yhteydessä yhä useammin jytkähti lohi kiinni, SEO MÄKI PALVELEE MATKALLANNE Seo Pello ? Ark. 6.30?22 ? la 7?22 ? su 9?22 ? Pikapesu ? Majoitusta, myös saunallisia huoneita ? Rolls pikaruokaravintola ? Scandia Rent-autovuokraamo ? Kalastuslupien myynti puh. 016 513 131, pello@seomaki.fi Seo Ylitornio ? Ark. 6.30?22 ? la 7?22 ? su 9?22 ? Pikapesu ? Rolls pikaruokaravintola ? Scandia Rent-autovuokraamo ? Kalastuslupien myynti puh. 040 558 8867, ylitornio@seomaki.fi Seo Muonio ? Ark. 6.30?21.30 ? la 8?21 ? su 10?21 ? Majoitusta, saunalliset huoneet ? Matkahuolto ? Veikkaus ? Rolls pikaruokaravintola ? Scandia Rent-autovuokraamo ? Kalastuslupien myynti puh. 044 705 6500, muonio@seomaki.fi Seo Sodankylä ? Ark. 6.30?22 ? la 8?22 ? su 9?22 ? Pikapesu ? Veikkaus ? Rolls pikaruokaravintola ? Kotipizza ? Scandia Rent-autovuokraamo puh. 040 658 0988, sodankyla@seomaki.fi seomaki.fi huomasin sen toimivuuden lohellekin. Huonoa siinä on se, että smoltit tahtovat ammuttaa siihen kiukkuisesti kiinni. - Myös 50-millinen PikkuJermu on alkuaan kirjolohen
• Tornionlaakson 21 Kuonot kohti kesää! Matkaeväät lemmikillesi ja tuliaiset kotona odottaville. Joonaksen Jermu on yksi suosituimmista malleista. Eri värit on tarkoitettu erilaisiin olosuhteisiin. Vasemmalta oikealle: Loppukesälle, yöaikaan ja vähään valoon. Nousukalalle ja aurinkokelille. Sadekeliiin. virvelijöille valmistettu, mutta toimii mainiosti lohijoellakin. Pyöristin alkuperäisestä mallista uintiläppää ja muutin rungon enemmän ison Jermun kaltaiseksi niin siitä tuli vielä paremmin lohta pyytävä eriryisesti matalan veden aikaan. Vaapun uinnin virittäjälle Lahtisella on kokemuksen tuoma vinkki: ? Väylän lohet tuntuvat tykkäävän letkästä ja hyvin hakevasta, sellaisesta hoipertelevasta juoppokäynnistä! Se saa lohen iskemään.? Tuhansia vaappuja Kun leipä on vaapunteon varassa, ei enää puhuta näpertelystä. Lahtisen käsien läpi kulkee vuodessa tuhan- Tornionjoen Paras Ottipaikka! ABU Ambassadeur 7000 Salmon Special Vain 99 ? sia vaappuja, mutta jatkossa määrää on tarkoitus hieman pienentää.? Runkoja tulee nykyään myös alihankkijalta, mutta kaikki muut työvaiheet Lahtinen hoitaa itse. Ainoastaan uistinten koukuttaminen ja pakkaaminen on vaimon tehtävänä. Lisätietoja: www.joonasuistin.fi Kahvi odottaa kuumana. SAGE, TFO, SCOTT, GUIDELINE, VISION, SIMMS, PATAGONIA Vojakkalan Lohensoutu 15.8. klo 13-21
• Tornionlaakson 22 Vinkkejä Kolarin, Ylläksen ja Pajalan tapahtumista 2015 Ympäri vuoden Kesä?syyskuu 2015 6.6. 8.?14.6. 14.6. 15.6.?21.8. 18.?21.6. 19.6. 25.?28.6. 27.?28.6. 26.?28.6. 3.?5.7. 11.?18.7. 11.7. 9.?12.7. 15.7. 15.?19.7. 15.?19.7. 17.?19.7. 18.7. 18.7. 18.7. Kino Kellokas elokuvia Ylläksen iltarastit torstaisin Avoimet kylät, tapahtuma. Kylien Kolari. Aavahelukan lentoleiri Luonnonkukkapäivä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Kolarin kotiseutumuseo Ylläksen Juhannus Yöttömän Yön Jokamiesluokan ajot (JM) KulttuuriKolari-tapahtuma Jokijalan lohensoutukilpailut Jokijalan lohensoutumarkkinat Ruotsin Pajalan Markkinat, www.pajala.se Ylläksen Retkiviikko TunturiTriathlon Hullun polkasu, löydät meidät facebookista Kylmän jäljet, teatteriesitys. Ihmisen Rinki Ylläs Soikoon, www.yllassoikoon.fi Ylläksen harmonikkaleiri Ylläksen Harrikkaralli, Knucklebones MC Lapland Veikko Ahvenaisen Harmonikkakilpailu Äkäslompolon ympärijuoksu Ylläs-Levi-maastopyöräilyreitin avajaiset Kolarin ja Ylläksen matkailuinfo Luontokeskus Kellokas Tunturintie 54, 95970 Äkäslompolo Puh. 040 550 2424 info@yllas.fi www.luontoon.fi/kellokas i 24.?26.7. 24.?25.7. 24.?26.7. 30.7. 31.7.?1.8. 31.7.?1.8. 31.7.?2.8.2015 1.?2.8. 6.?9.8. 15.8.?3.9. 18.8. 27.?30.8. 29.8. 3.?19.9. 3.?6.9. 4.-6.9. 10.9. 12.9. 21.?27.9. Jonnen pytty -lentopalloturnaus Meän Vestivaalit Ylläs-Hetta Ultrajuoksu Ylläs-Levi -reitin MTB avauskilpailu Ylläksen rullahiihdot, Hiihto Tänään -seminaari Rantamat Sieppijärvellä Ylläsjärven Regatta Tornionjoen lohikuninkuus Meän Väylällä Ylläs MTB -week Lapland Classic -vaellustapahtumat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Pekka Kolari-kalastustapahtuma Kino Ylläs Suomen luonnonpäivä Kellokkaassa Soi Kansani Pieni Laulu, ensi-ilta 3.9. Ylläs Acappellas kuorotapahtuma Tori- ja metsäpäivät Kellokaassa Kellokas 20 vuotta ? toiminnallinen tapahtuma Pasmajärven perinnepäivät Römppäviikko, Pajala Lisäksi Kolarissa ja Ylläksellä tapahtuu paljon muuta. Lisätietoja nettisivuillamme www.kolari.fi ja www.yllas.fi Pidätämme oikeudet muutoksiin. KulttuuriKolari 25.?28.6.2015 ?????????????????? 25.?28.6. Lohensoutumarkkinat 26.?28.6. Jokijalka Lohensoutu 27.?28.6. e 2, 95900 Kolari ? Puh. 0400 10 70 70 ? www.kolari.fi Kolarin kunta www.kolari.fi ? www.yllas.fi 15.?19.7. 2015 3.?6.9. KUOROTAPAHTUMA YLLÄKSELLÄ 3.-6.9.2015 JUKKA POIKA Ylläs Acappellas ? kuorotapahtuma järjestetään jo kuudetta kertaa ja vuosi 2015 tuo tapahtumaan aivan uusia ulottuvuuksia! MIKKO ALATALO 3.?19.9. Ensi-ilta 3.9.
• Tornionlaakson 23 Napapiirin on maailman lomakohteiden kärkijoukossa Järvilomat RAANUJÄRVI ? Napapiirin Järvilomat valittiin booking.comin vuosittaisessa Booking?s Best -listauksessa maailman yhdeksänneksi parhaaksi lomakohteeksi. Raanujärvellä, Iso-Vietosen rannalla sijaitseva Napapiirin Järvilomat on ainoa pohjoismainen lomakohde valittujen listalla. Lomakohteen listauksessa vaikuttivat siisteys, henkilökunta, palvelut, sijainti, aktitiviteetit ja vastine rahalle. Booking?s Best -palkinto määräytyy asiakkaiden pisteytyksen perusteella. Kymmenen parhaan lomakohteen joukossa ovat myös Tetherow Bendissä Oregonin osavaltiossa, Layanan lomakohde Koh Lantassa Thaimaassa ja Paradise Cove Fijin saarella. Lomakohteita oli tänä vuonna yhteensä 250 000. ? Uskomatonta olla ensimmäinen Pohjoismaissa. Lämmittää, että ihmiset ovat jaksaneet antaa arvionsa, Napapiirin Järvilomien yrittäjä ja lomakohteen emäntä Kaisa Koivisto sanoo. Maaseudun rauhasta tuli trendi Napapiirin Järvilomat satsasi mökkimajoitukseen vuonna 2006. Se oli aikaa, jolloin muun muassa Lapin Kansa Booking?s Best -listauksessa maailman yhdeksänneksi parhaaksi lomakohteeksi valittu Napapiirin Järvilomat sijaitsee Iso-Vietosen rannalla Raanujärvellä. Kuva Suomesta ja Lapista uutisoi maaseuturauhan alkaneen kiinnostaa matkailijoita. ? Me tarttuttiin siihen tekemällä rohkeitakin investointeja. Mökki-investoinnin yhteydessä palvelutarjontaa lisättiin ja aktiviteetit yhdistettiin lomakohteen toimintaan. Siihen lisättiin kylpytynnyri, savusauna, kalastus ja elämykset maalaiselämän parissa. Luukonniemessä oli toiminut myös pieni, 14 lypsylehmän tila, mutta maataloudelle ei enää liiennyt aikaa. Matkailu meni ohi. ? Meidän etu on hyvä verkosto ympärillä. Yhteistyökumppanit ovat perheyrityksiä, jotka tekevät työtä sydämellään. Asiakas vaistoaa, kun ollaan sydämellä läsnä. Jujuna kodikkuus Napapiirin Järvilomat hoitaa aktiviteettivaraukset asiakkaiden puolesta porosafarille Tatuka-Palveluille, kelkkasafarille Loma-Vietoselle ja koiravaljakkoajelulle BearHillHuskylle. Joulukuusta 2014 lähtien yritys on työllistänyt omistajan lisäksi kaksi työntekijää. Nyt asiakaskontakteja voidaan hoitaa nopeassakin tahdissa. ? Meillä on iltaisinkin asiakaspalvelussa englantia puhuva työntekijä. Marraskuu on aasialaisten sesonkiaikaa, joulu heidän lisäkseen keskieurooppalaisten. Kesäsesonki on alkanut heti kesäkuusta. ? Meille asiakas tulee vieraaksi. Se on ajatus ja juju. Vastaamme vieraista omalla persoonallamme. Otetaan vieras vastaan ystävällisin mielin, ja autetaan aina kun tarvitaan. Samalla pidetään kirjaa, että kaikilla on jotain menossa. Asiakkaat löytävät Raanujärvelle booking.comin kautta. Myös matkailublogit ja TripAdvisor ovat tärkeitä markkinointifoorumeita. Matkailijoiden kuvaukset omista kokemuksistaan online-palveluissa herättävät kiinnostuksen. Monet päättävät, että tuonne on päästävä katsomaan, mikä paikka on kyseessä. Monesti Raanujärvi on matkailijan pohjoisin kohde Suomessa. Rovaniemi on vetonaula ja tiettyyn vuodenaikaan joulupukki numero yksi. Järvilomien asiakkaat ovat pääsääntöisesti omatoimimatkailijoita ja tulevat omalla autolla. Elämykset painuvat mieleen koiden, maistelevat Kaisan lappilaisia herkkuja. Toiset kokeilevat savusaunaa, toiset ihailevat revontulia paljusta. Kaisa sekä asiakaspalvelijat Anna Leppänen ja Paula Mäkiniemi kokevat tärkeäksi, että välittävät hyvän kuvan Lapista ja Suomesta. Tietyille kansalaisuuksille painotetaan tiettyjä juttuja. Matkailijoiden onnistuneet elämykset tuottavat iloa asiakaspalvelijoille. ? Asiakkaat tulevat isoista kaupungeista. On ilo huomata se muutos, mikä tapahtuu virallisessa ja jännittyneessä asiakkaassa oleskelun aikana. Kerran kiinalaismies seisoi pihalla aamutakissa ja kuvasi aurinkoa. Ajattelin, että hän ei varmaan koskaan tekisi kotonaan Hong Kongissa samaa, Anna muistelee. ? Meille tuli saksalaisperhe vieraaksi. Perhe oli halunnut järjestää 87-vuotiaalle isoäidille lomamatkan, jonka aikana isoäiti voisi nähdä toivomansa revontulet. Silloin oli taivaskanava auki. Soitin illalla revontuli-alertin perheelle. Se on ehkä mieleenpainuvin kokemus, Paula muistelee hymyillen. Raanujärvellä matkailijat kalastelevat, rentoutuvat pati- Karolina Ajanki pidä hyttyset poissa kuvasta muiden pistävien Älä anna hyttysten ja ahetkeäsi. hyönteisten pilata kal jan hyttysiä suo ThermaCELL antaa 2 eelle ilman iholle alu m 20 n vastaan noi antaa tehokkaan, levitettäviä aineita. Se hyttysiä tunteja kestävän suojan minuutissa. ssa ma vastaan vain muuta Lämpö aktivoi maton, josta höyrystyy torjunta-ainetta ilmaan. Vaikutusala jopa 20m2 4,5m KALASTUS + CAMPING + METSÄSTYS + GRILLAUS proviter.fi
• Tornionlaakson 24 ? enemmän kuin lehtitalo Kädessäsi on nyt kaikkien aikojen ensimmäinen Meän Tornionlaakso Kesä -lehti. Sen on kasannut ja päätoimittanut Pasi Romakkaniemi. Pasi on ammatiltaan opettaja, mutta on tällä hetkellä virkavapaalla. Hän aikoo jatkaa lehtityön parissa myös syksyllä. Pasin erikoisalaa ovat metsästys ja kalastus. Hän onkin avustanut alan aikakauslehteä jo pitkään ja avustaa edelleen. Yksin hän ei kuitenkaan ole tätä kesälehteä tehnyt, vaikka pystyvä mies onkin. Oman panoksensa on antanut Minna Siilasvuo, joka varsinaisesti työskentelee viikoittain ilmestyvän Meän Tornionlaakson päätoimittajana. Minna on lähtenyt maailmalle Limingasta, jonka Pahkasika-lehti aikoinaan nimesi Suomen laskiaispitäjäksi, onhan siellä kirkonmäki. Minna astui lehtialalle lähes suoraan maatalonemännän saappaista joskus 1990-luvun lopulla. Lehden taittamisesta on vastannut pääasiassa Elina Sirkkala. Elina on asunut pitkään Pellossa, mutta kevättulvat ovat tulleet hänelle tutuiksi jo lapsuudessa ja nuoruudessa, jotka hän vietti Kittilässä Kaukosen sillan pielessä. Elinalla on pitkä kokemus alalta, tulihan hän Meän Väylä -lehden palvelukseen jo vuonna 1995. Elina Sirkkala, Pirjo Kauvosaari ja Eeva Lovikka työntävät Meän Tornionlaakson vauhtiin. Minna Siilasvuo ja Pasi Romakkaniemi valmistautuvat viemään uutiset perille. Toinen taittaja, Eeva Lovikka, on myös kotoisin isonvirran tuntumasta, nimittäin Kemijoen varrelta Tervolasta. Eeva on tullut Meän Tornionlaakson palvelukseen vuonna 2004, kun lehden toimisto siirtyi Ylitorniolle, missä Eeva myös asuu. Muoniolaista väriä lehden toimistolle tuo Kaalamaniemestä kotoisin oleva Pirjo Kauvosaari. Pirjon ura alkoi ilmoitusmyyjänä vuonna 2006. Vuosien varrella tehtävänkuva on laajentunut. Nyt hän hoitaa myös ilmoituslaskutusta ja tilausrekisteriä. Pellolaisen Pasin lisäksi Meän Tornionlaakson varsinaiselta levikkialueelta on kotoisin ylitorniolainen toimittaja, henkilökunnan keski-ikää reilusti laskeva Karolina Ajanki. Valitettavasti Karolina jättää lehden elokuun lopussa ja siirtyy takaisin etelään. Siellä hän opiskelee, mutta myös opettaa muun muassa luovaa kirjoittamista. Muutakin kuin lehtiä Meän Tornionlaakso ei ole ainoa lehti, jota yritys tekee. Esimerkiksi nyt kesäkuun alussa ilmes- tyvät Länsirajan Metsälehti ja Miekojärven Uutiset, jotka taitetaan ja laitetaan painoon Ylitorniolla. Myös juttujen oikoluku sisältyy hintaan. Kuten viereisen sivun ilmoituksesta käy ilmi, Meän Tornionlaaksolla on myös kirjakauppa. Ilmoituksessa on vain pieni osa myytävistä kirjoista. Kaikki kirjat hintoineen päivitetään Meän verkkokauppaan kesäkuun aikana. Kirjat ovat pääasiassa tornionlaaksolaista tai ainakin lappilaista tuotantoa. Samoin ovat cd-levyt, jotka myös löytyvät jatkossa verkkokaupasta. Mutta ei siinä vielä kaikki. Meän Tornionlaaksoa julkaiseva Tornionlaakson Kustannus Oy osti reilu vuosi sitten Ylitorniolla pitkään toimineen Filmirullavalokuvausliikkeen laitteet. Niinpä toimistolla otetaan myös passikuvat. Lisäksi digikuvista ? ja myös negatiiveista ? tehdään paperikuvia. Suurkuvatulostimella syntyvät muun muassa julisteet ja tarrat. Tietenkin valikoimaan kuuluvat esitteet, ohjelmalehtiset, käyntikortit ja paljon muuta. Päätuote on kuitenkin edelleen Meän Tornionlaakso -lehti. Eikä tämä kesälehtikään jää viimeiseksi; seuraava tulee viimeistään ensi kesänä. Sitä ennen saattavat hyvinkin ilmestyä talvi- ja kevätlehdet. Nettisivut mobiiliin Meän Tornionlaakson nettisivut on mobiilioptimoitu, mikä tarkoittaa sitä, että niiden lukeminen mobiililaitteilla eli kännyköillä ja tableteilla on helpompaa. Sisältö on sama kuin varsinaisilla nettisivuilla. Mobiilisivuille ohjaa osoite m.tornionlaakso.net. Kari Kaulanen Tilaa paikallista lukemista Tilaushinnat 1.1.2014 alkaen. Kestotilaus Suomeen 58 euroa/vuosi 58,Ylitornio p.0207 433 210 040 510 8966, f. 0207 433 218 Pello Palvelupiste Shoppeli Sähköposti ylitornio@tornionlaakso.net Määräaikaistilaus Suomeen 65 euroa/12 kk Määräaikaistilaus Suomeen 42 euroa/6 kk Määräaikaistilaus Suomeen 24 euroa/3 kk Opiskelijatilaus Suomeen 43 euroa/9 kk Kestotilaus Ruotsiin 65 euroa/vuosi Kestotilaus muut maat 154 euroa/vuosi Hintoihin sisälyy arvonlisävero 10%.
• Tornionlaakson 25 MEILLÄ ON TORNIONLAAKSON  TOISEKSI SUURIN KIRJAKAUPPA! Esimerkkejä valikoimastamme: Unto Matinlompolon suositut tarinakokoelmat. Iltatulien tarinoita ja Maan ja taihvaan välilä myös Tapani Kauppisen lukemina äänikirjoina. Veikko Mäkisen vahvat romaanit kertovat entisajan elämästä Ylitornion maisemissa. Kymmenosaiseksi suunnitellun sukukirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa. Ja lisää on tulossa. itse Sulo Saukkoriipin hieno trilogia tornionlaaksolaisen kylän ihmisistä ja elämästä ennen ja nyt. 1950-luvun Kolaria pienen tytön silmin. Romaani 1520-luvun Ruotsi-Suomesta. 91-vuotiaan Niilo Alanivan värikkäät sotamuistelukset. Lisää kirjoja ja myös paikallisista tuotantoa olevia äänilevyjä Meän Verkkokaupassa. Linkki osoitteessa tornionlaakso.net. Verkkokaupan valikoima täydentyy kesäkuun aikana. Verkkokaupasta voi ostaa myös osamaksulla. Kirjoja voi tilata myös osoitteesta ylitornio@tornionlaakso.net, alla olevasta puhelinnumerosta ja tietenkin ostaa suoraan yhtiön Ylitorniolla sijaitsevalta toimistolta. Meän Tornionlaakso / Tornionlaakson Kustannus Oy Alkkulanraitti 48, 95600 YLITORNIO 020 743 3210 ylitornio@tornionlaakso.net www.tornionlaakso.net Lähin lehtesi Tornionlaaksossa
• Tornionlaakson 26 Tornionjokeen nousevien lohien määrä on aina kiinnostanut kalastajia. Lohipolitiikkaa on tehty paljolti olettamusten ja arvailujen varassa. Enää ei tarvitse arvailla. Salaperäinen musta laatikko, Didson, kertoo kuinka paljon kalaa jokeen nousee.? Muutama viikko jäiden lähdön jälkeen pääsevät Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tutkijat asentamaan Kattilakosken niskalle, sata kilometriä Torniosta pohjoiseen luotaimet, jotka rekisteröivät jokeen nousevat lohet. Aivan korkeimman tulvaveden sekaan tutkijat eivät hyökkää, mutta heti kun vesi alkaa pysyä jokitörmien sisällä, seisovat miehet kainaloitaan myöten kylmässä Väylässä. Luotaimet pyritään asentamaan vaivoja säästämättä paikoilleen mahdollisimman aikaisin. Alun perin sotilaskäyttöön kehitetty luotain ei ole hintansakaan puolesta ihan joka pojan kampe. Simojoelta löytyy vastaava, mutta koko Euroopassa niiden määrä jää muutamaan. Jenkeissä Didsonin avulla on kerätty tietoa Tyynen meren lohista. Suositut nettisivut Väylän kokoisessa joessa vedenpinnan vaihtelut ovat Didson kertoo Mitä Väylän pinnan alla tapahtuu Nousurytmi pysyy LUKE:n tutkija Atso Romakkaniemi pitää Tornionjoen nousulohet kaikuluotauksen avulla luvussa. suuria, jopa useita metrejä. Tämä tarkoittaa sitä, että rautaputkista kootut telineet, joihin luotaimet on kiinnitetty, on aina siirrettävä siten, että luotain on oikealla korkeudella vedenpintaan Kaikkea kotiin... nähden. Siksi aineiston analysointiin ei ? lohensoutajien harmiksi ? ehditä kuin pari kertaa viikossa.? Ja kun kalamäärät nousevat suuriksi, kuluu laskentaan aina pitempi aika. Analysoinnissa kalojen lukumäärä lasketaan. Luotain pystyy laitteen säädöistä riippuen rekisteröimään hyvinkin pienet kohteet 5?10 sentin tarkkuudella. Väylällä se on säädetty havaitsemaan 25?30-senttiset ja sitä suuremmat kalat. Aineistosta ote- taan erilleen ja mitataan vain yli 40-senttiset kalat. Näistä kaikki yli 60 cm pitkät kalat lasketaan lohiksi. Voi siis olettaa, että muutama kookas hauen rotkukin mahtuu mukaan. Kun aineisto on käyty läpi, siirretään se LUKEn nettisivuille kaikkien tarkasteltavaksi. Ja tarkastelijoita riittää: luotaintuloksista kertovat sivut ovat viime vuosina olleet LUKEn ylivoimaisesti suosituimpia. Viime kesänä niillä oli yli 300 000 vierailua. Ensimmäiset lohet ohittavat napapiirin jo touko?kesäkuun vaihteessa ja määrät kasvavat pikku hiljaa kesän edetessä. Juhannukseen saakka puhutaan yleensä kuitenkin vain muutamista sadoista kaloista vuorokautta kohden, kunnes varsinaiset pääjoukot saapuvat paikalle. Suurimmat nousuparvet ohittavat Kattilakosken heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Silloin paikan saattaa parhaimmillaan ohittaa yli 3 000 kalaa vuorokaudessa. Heinäkuun toisella viikolla määrät alkavat tasaisesti laskea. Pienemmät, yhden merivuoden kalat, muodostavat usein toisen, matalamman piikin nousukalamäärissä heinä?elokuun vaihteessa. Ensimmäisen kerran kalat laskettiin Didsonilla kesällä 2009. Tähänastisessa historiassa nousukalojen määrät ovat heiluneet rajusti 20 000 ja 100 000 kalan välillä. Mielenkiintoista on, että nousu näyttää olosuhteiden vaihtelusta riippumatta rytmittyvän vuodesta toiseen hyvin samalla tavalla.? 140-senttisiä jättejä Luotaimen tuottama tieto kiinnostaa jopa iltapäivälehtiä. Muutama kesä sitten uutisoitiin iltapäivälehdessä tieto yli 140-senttisestä jättiläislohesta, jonka suuri hahmo olisi piirtynyt luotaimen näytölle. Uutinen oli täysin perätön ankka, mutta varmasti moni soutaja tarrasi kaupan tiskillä kyseiseen lehteen samalla ahneudella kuin loppukesällä veneessä vavan varteen. Ei sen puoleen, kyllä Väylällä kannattaa vapaa puristaakin: LUKEn tutkija Atso Romakkaniemi paljastaa, että joka kesä luotaimen näytössä erottuu useita lohia, joiden pituudeksi arvioidaan pyöreästi 140 senttiä.? Luotaimet kertovat luonnollisesti myös myötävirtaan kulkevat kalat. Kattilakoskella liikennettä voi kuitenkin kuvailla yksisuuntaiseksi. ? Nousun aikaan ei alaspäin meneviä kaloja juurikaan ole. Laskulohet painelevat nähtävästi joen syvintä uomaa vauhdilla alas ja niitä havaitaan alle yksi prosentti nousukalojen määrästä, Romakkaniemi toteaa. Luotain vahvistaa senkin väittämän, ettei nousulohen takia kannata valvoa yötään joella. Vilkkain nousun aika sijoittuu luotainten mukaan iltapäivään, kun vaisuinta se taas on pikkutunneilla puolen yön jälkeen. Pasi Romakkaniemi ? Alkkulanraitti 75 ? 95600 Ylitornio ? 040-5689145 ? Avoinna: ma-pe 9.00?18.00 ? la 9.00?14.00 Majoitu Muonion keskustassa ja ihaile keskiyön aurinkoa ? saunallisesta huoneistosta ? edullisesta leirintämökistä ? asuntovaunupaikalta Luotainta on siirreltävä sopivalle korkeudelle vedenpinnan vaihtelujen mukaan. Toinen työllistävä kohde on luotaimen linssi, joka on säännöllisesti puhdistettava roskista ja siitepölystä.? www.rialinna.fi Lähellä uimaranta, kylän palvelut ja kalastusmahdollisuus KALASTUSVÄLINE Lahenrannantie 10, +358 40 5508436 www.lomamajapekonen.? Rovakatu 31, 96200 Rovaniemi, puh./fax. (016) 313 363 Hulkontie 5, 70800 Kuopio P. (017) 363 3222 Kalastustarvikkeet edullisesti ja nopeasti verkkokaupastamme!
• Tornionlaakson 27 Optikon palvelut Silmälääkärin palvelut Piilolasit ja -nesteet Aurinkolasit, uimalasit omalla voimakkuudella Luotaimet on asennettu Väylän molemmille rannoille sekä toisinaan myös keskelle jokea ankkuroituun veneeseen Äänikeilat rekisteröivät kalat Didson-luotain tuottaa lähes videokameran tasoista kuvaa vedenalaisista kohteista, joten kalat voidaan laskea luotaimen näytöltä. Lohen kokoisia kaloja voidaan havainnoida lähes sadan metrin etäisyyteen asti. Kattilakosken niska soveltuu erinomaisesti luotainten sijoituspaikaksi, sillä kosken niska on tulva-aikanakin kapeaa, tasaista virtaa, jossa pohja syvenee tasaisesti. Rannalle, pukkien avulla hieman vedenpinnan alapuolelle asennettu luotain lähettää 48 kapeaa rinnakkaista ääni- keilaa poikkivirtaan. Keilat yltävät vajaan sadan metrin etäisyydelle. Jokainen keila on jaettu 512 siivuun suhteessa etäisyyteen anturista. Luotain yhdistää äänikeilojen tiedot ja muodostaa tietokoneen näytölle kalasta pitkulaisen, liikkuvan hahmon. Kalan pituus määritetään sen perusteella, kuinka monella äänikeilalla se näkyy samanaikaisesti. Aivan rannan tuntumassa nousevat kalat ohjataan tarvittaessa 5?10 metrin etäisyydelle luotaimesta. p. 016 571 261 www.lapinkatse.fi Ylitornio, Alkkulanraitti ? Palvelemme: ma-pe 10?17 Majoitus-, kokous-, ohjelma- ja opaspalvelut Puolukkamaan Pirtit Puolamajärventie 17 95790 Lampsijärvi +358 400 923 034 Suurennetussa kuvassa pikselit kertovat kalan koon. Tällä yksilöllä on pituutta noin 114 cm. Todellinen pituus voi kuitenkin erota tästä kymmenen senttiä puoleen tai toiseen. Keskiväylää nousevat kalat rekisteröityvät keskelle jokea ankkuroituun veneeseen asennetun luotaimen avulla. (PR) www.puolukkamaanpirtit.fi www.tornionlaakso.net
• Tornionlaakson 28 Jokainen Lilli-Vaappu valmistetaan käsityönä tarkkoja laatuvaatimuksia noudattaen. Vaapun valmistuttua se koeuitetaan ennen asiakkaalle luovuttamista. Onnistumisen eväät lomaasi! Asiakas saa varmasti toimivan vieheen ja me saamme sulan hattuumme hyvin valmistetusta vieheestä. KAMO 1 ? Elämykselliset lohestuslomat ? ? Kokeneet kalaoppaat ? ? Huippuluokan kalastusvälineet ? ? Hyvin varustelut lohiveneet ? Petri Uusitalo 0400 397 021 Sijaitsemme kirkasvetisen, hiekkarantaisen ja kalaisan Vietosen järven rannalla. Kesäaikaan leppoisan mökkeilyn lomassa voit vaeltaa merkityillä luonto-poluilla, pyöräillä, kalastaa tai pelkästään veneillä tai kokeilla frisbeegolfia 8-paikkaisella radallamme. Loman viimeistelee lämmin sauna ja pulahtaminen raikkaassa järvivedessä. Ravintolastamme voit myös tilata aamupalaa, lounasta ja illallista, jolloin loma tuntuu todellakin lomalta! Huonemajoitus Saunattomat mökit Saunalliset mökit 38 EUR/henkilö/vrk 2hh huoneissa, sis. liinavaatteet ja aamupalan. 57 EUR/vrk 86 EUR/vrk Ota yhteyttä niin toteutamme lomatoiveesi! 016 546 184 tai 040 728 6751 tuija@lomavietonen.com www.lilli-vaappu.com