SODAT JA KONFLIKTIT Aino Haavio luonnonkatastrofit Tiina Kirkas 6 Luonnonkatastrofit koettelevat kaikkein köyhimpiä Iida Riekko 10 Hiljaiset hätähuudot Eija Palosuo 14 Paine kasvaa ratkaisujen löytämiseksi Sahelissa Miikka Järvinen 19 Herrojen herkku Aino Haavio 22 Lapset katastrofeja vastaan 28 Etnisyys – vaarallinen ase Iida Riekko 32 Juuret pakolaisleirillä Minttu-Maaria Partanen 37 Tyttösotilaiden vaikea tilanne jää yhä varjoon Anssi Männistö 42 Median roolia koetellaan sotakuvissa TYTÖT KATASTROFEISSA Tiina Kirkas 52 Huomio teini-ikäisiin tyttöihin Tiina Kirkas 56 Raiskauksia ja pakkoavioliittoja Heidi Ylitalo 59 Uhreista rauhanturvaajiksi Heidi Ylitalo 46 Jälleenrakennus tuo arjen takaisin Maritta Niskanen-Tamiru Kalle Heino 62 kuka takaa työrauhan avustustyössä? 24 Timo Karmakallio: ”Konfliktit jatkuvat ilman kontrollia” 64 MaailmanKuvan lukuvinkit MaailmanKuva 12 Lokakuu 2013 Julkaisija Plan Suomi ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 2 500 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Kalle Heino Kansikuva: Plan / Mike Goldwater Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - Maailmankuva PEFC/02-31-170
PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Mitä emme voi jättää huomiotta? Raastava nälkä. Sitten tulee kipu, läpitunkeva tuska, ja se kestää kauan. Sen jälkeen tulee lamauttava väsymys, voimattomuus ja turtumus. Miltä tuntuu äitinä ja isänä katsoa, kun lapset itkevät tuskaansa, kuihtuvat, eikä apua ole saatavilla? Tietävätkö nämä äidit ja isät, että maailmassa olisi tarpeeksi ruokaa, mutta se ei ole heille eikä heidän lapsilleen? YK:n arvioiden mukaan 870 miljoonaa ihmistä eli joka kahdeksas ihminen maailmassa kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Köyhyys, huono kauppapolitiikka, luonnonkatastrofit ja sodat aiheuttavat ruokapulaa ja jatkuvaa nälkää. Ihmisten kärsimyksen lisäksi aliravitsemuksella on pysyviä seurauksia. Se heikentää aivotoimintaa, ja pahimmat vauriot se aiheuttaa pienten lasten kehittyville aivoille. Kehitysvauriot ovat pysyviä. Kun äiti kärsii nälkää, vastasyntyneellä on myös suuri riski kuolla ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Aliravitun äidin lapset ovat heikompia selviytymään tavallisista kehitysmaiden lapsia uhkaavista taudeista kuten malariasta, ripulista ja keuhkokuumeesta. Äidin aliravitsemus voi myös aiheuttaa kehitysvammoja, sokeutta ja myöhemmin oppimisvaikeuksia. Pelkkä nälkäkin tappaa. Vuosittain viisi miljoonaa lasta kuolee nälkään. Hitaasti ja kärsien. Emme voi jättää huomiotta, että ruokapulaan ei ole näkyvissä helpotusta. Pahimmat skenaariot ennustavat ilmaston lämpenevän kuusi astetta, mutta jo lievempienkin ennusteiden mukainen kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa katastrofaalisia sään ääri-ilmiöitä kuten pahenevaa kuivuutta, tuhovoimaisia hirmumyrskyjä ja tulvia. Planin Koska olen tyttö 2013 -raportti kertoo, että naiset ja lapset kuolevat katastrofeissa 14 kertaa miehiä todennäköisemmin. Kaikki kärsivät, mutta ääriolosuhteissa tytöt ovat suojattomampia. He joutuvat pahoinpidellyiksi, raiskatuiksi, jopa kaapatuiksi. Jos ruoka ei riitä koko perheelle, vanhemmat naittavat tyttärensä alaikäisinä toivoen, että miehet tarjoavat heille ravintoa. Tytöt kuolevat lapsivuoteeseen. Koulutus tuo valoa pimeyteen ja edistää myönteistä muutosta, sanoo Madiya Ahmat Akbar, 19-vuotias Katastrofivalmiuden kehittäminen on yksi tehokkaimmista kehitysyhteistyön muodoista. sudanilainen nuori nainen. Koulutus on Planin vahvuus, myös katastrofeissa. Hätäavun lisäksi Plan palauttaa lapsille mahdollisuuden koulunkäyntiin ja sitä kautta myös siteen turvallisempaan arkeen. Jo vuosikymmeniä Plan on tehnyt pitkäjänteistä riskienhallintatyötä luonnonkatastrofeille alttiissa maissa. Katastrofivalmiuden kehittäminen on yksi tehokkaimmista kehitysyhteistyön muodoista siksi, että se pelastaa ihmishenkiä, mutta myös siksi, että se estää vuosikymmenten kehitystyön tuhoutumisen katastrofin iskiessä. Toimintaperiaatteitaan noudattaen Plan ottaa lapset mukaan suunnitteluun myös katastrofeihin valmistautumisessa. Teini-ikäisen Shaplan äiti Bangladeshista kertoo oppineensa tyttäreltään esimerkiksi sen, miten kasvimaan voi ripustaa tulvalta suojaan. Entä mitkä ovat Shaplan ja muiden köyhimmissä maissa asuvien tyttöjen omat selviytymismahdollisuudet? Tässä lehdessä kerromme, mitä muuta emme voi jättää katastrofeissa huomiotta. Maailmankuva - 3
luonnonkatastrofit
LUONNONKATASTROFIT Tiina Kirkas Luonnonkatastrofit koettelevat kaikkein köyhimpiä Luonnononnettomuudesta tulee katastrofi, kun ihmiset eivät selviydy menetyksistään omin avuin. Useimmiten näin käy pyörremyrskyjen, tulvien ja maanjäristysten runtelemissa kehitysmaissa. Viime vuonna maailmaa koetteli 905 luonnononnettomuutta, joista 93 prosenttia aiheutui erilaisista sään ääri-ilmiöistä. Katastrofeista yleisimpiä olivat myrskyt ja tulvat. Jonkin verran esiintyi myös pitkittyneitä kuivuuskausia ja metsäpaloja. Loput seitsemän prosenttia luonnononnettomuuksista oli tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Viimevuotisissa luonnonkatastrofeissa kuoli noin 9 600 ihmistä. Heistä suurin osa menehtyi myrskyissä ja tulvissa. Esimerkiksi Filippiineillä Bopha-taifuuni tappoi yli 1 900 ihmistä. Luonnononnettomuuksien uhriluvut vaihtelevat vuosittain kuitenkin suuresti. Esimerkiksi vuonna 2010 kuolleita oli noin 295 000. Yksinomaan Haitin maanjäristyksessä menehtyi yli 220 000 ihmistä. Myös Pakistanin ja Kiinan tulvat tappoivat useita ihmisiä. Sään ääri-ilmiöt pakottivat viime vuonna 32,4 miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa. Luku oli kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna. Esimerkiksi Koillis-Intiassa Assamin ja Arunachal Pradeshin osavaltioissa oli 6,9 miljoonaa tulvapakolaista. Nigeriassa heitä oli 6,1 miljoonaa. Afrikassa tulvat koettelivat laajalti maita, jotka kärsivät entuudestaan ruokapulasta ja aseellisista konflikteista. Kaikkiaan luonnononnettomuudet koettelivat viime vuonna yli sataa miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Sahelin alueen kuivuudesta kärsi yhteensä 12,9 miljoonaa ihmistä Gambiassa, Nigerissä, Malissa, Mauritaniassa, Senegalissa ja Tšadissa. Suurimmat aineelliset menetykset viime vuonna koki Yhdysvallat, jolle onnettomuudet maksoivat lähes 118 miljardia dollaria. Kuivuuden lisäksi maata koettelivat tuhoisat tornadot ja hurrikaanit. Ennätyksellisen katastrofaalinen vuosi tuli kalliiksi myös yhdysvaltalaisille vakuutusyhtiöille, jotka joutivat maksamaan tuhokorvauksia yli 64 miljardia dollaria. Ihminen vahvistaa toiminnallaan luonnon tuhovoimia Osa katastrofeista syntyy luonnon omista voimista. Tyypillisiä ovat merialueilla päiväntasaajan molemmilla puolilla kehittyvät trooppiset pyörremyrskyt. Säännöllisten pasaati- ja monsuunituulien myötä ne liikkuvat rannikoille ja aiheuttavat paikoin suurta tuhoa, kuten rankkasateita, korkeita aaltoja ja tulvia. Lisäksi merivesi suolaa viljelysmaan pitkäksi aikaa ja hankaloittaa siten ruoantuotantoa. Tyynenmeren itäosissa ja Atlantilla pyörremyrskyjä
Köyhillä ihmisillä ei ole varaa rakentaa maanjäristyksen kestäviä taloja.
LUONNONKATASTROFIT Iranissa kuoli maanjäristykseen 30 000 ihmistä. Yhdysvaltojen Kaliforniassa yhtä voimakas maanjäristys tappoi kaksi henkilöä. kutsutaan hurrikaaneiksi, Tyynenmeren länsiosissa taifuuneiksi ja Intian valtamerellä sekä päiväntasaajan eteläpuolella trooppisiksi sykloneiksi. Lisäksi Yhdysvaltojen sisäosissa tuhoa tuottavat tornadot ja paikoin Euroopassa trombit. Ihmisen tietoinen tai tiedostamaton toiminta vahvistaa usein luonnonvoimien tuhoisuutta. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt lämmittävät ilmastoa, mikä lisää rankkasateita ja voimistaa pyörremyrskyjä tropiikissa. Keski-Amerikassa, Afrikan eteläosissa, Välimeren alueella sekä osissa Australiaa sateet vähenevät ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä tietää kuivuutta ja ruokapulaa. Liikalaiduntaminen ja metsähakkuut pahentavat kuivuutta entisestään. Kaikkiaan ilmastonmuutos kärjistää sään ääri-ilmiöitä. Samaan aikaan tulvaherkillä alueilla rakentaminen voimistaa tulvatuhoja. Joenuoman tai merenrannan muokkaaminen vaikuttaa veden virtauksiin ja hävittää usein luonnollisen suojakasvillisuuden. Sadevesi ei imeydy eroosion kuluttamaan kovaan maaperään vaan huuhtoo mukanaan irtainta ainesta, mikä lisää entisestään tulvahaittoja. Tulva-alueilla asuminen on jo sinänsä suojatonta. Lisäksi ihmisasumusten levittäytyminen vuoristoisille rinnealueille kasvattaa maanvyörymien riskiä, kun maa-ainesta sitova kasvillisuus häviää. Valtaosa metsäja pensaspaloista on joko ihmisen tahallaan sytyttämiä tai seurausta huolimattomasta tulenkäsittelystä. Köyhillä ihmisillä ei ole varaa varautua Tulivuorenpurkauksiin ja maanjäristyksiin ihminen ei kykene vaikuttamaan, mutta niiden tuhovaikutuksia on 8 - Maailmankuva mahdollista lieventää. Tulivuorenpurkauksia voidaan esimerkiksi ennakoida erilaisin mittauksin ja siten varautua lähialueiden ihmisten evakuointiin. Maanjäristysten varalta talot voidaan rakentaa kestämään maan järähtelyä. Ihmiset voivat myös oppia suojelemaan itseään ja läheisiään hätätilanteessa. Sama koskee muitakin luonnononnettomuuksia. Tulviin voidaan varautua suojavallein sekä määräyksin, jotka rajoittavat tulva-alueilla rakentamista. Pyörremyrskyjen kehittymistä voidaan seurata ja siten antaa ihmisille aikaa pelastautumiseen. Myös merenalaisten maanjäristysten aiheuttamista hyökyaalloista voidaan varoittaa ennakolta. Monissa köyhissä maissa katastrofivalmiuden ongelmana on asiantuntemuksen, resurssien ja vaihtoehtojen vähäisyys. Varattomat viljelijät saattavat asua tulivuorten rinteillä, koska vaaravyöhykkeellä maa on edullista mutta hedelmällistä. Köyhillä ihmisillä ei ole myöskään varaa rakentaa maanjäristyksen kestäviä taloja. Sitä vastoin heidän asumuksensa ovat useimmiten köykäisiä, eivätkä ne kestä sen enempää pyörremyrskyjä, tulvia kuin maanjäristyksiäkään. Tunnettu esimerkki on vuodelta 2003, jolloin Iranin Bamissa kuoli maanjäristykseen arviolta 30 000 ihmistä. Samaan aikaan Yhdysvaltojen Kaliforniassa yhtä voimakas maanjäristys tappoi vain kaksi ihmistä. Kaikki köyhät ihmiset eivät osaa edes lukea ja kirjoittaa, joten he eivät välttämättä tiedä, miten luonnononnettomuuksiin tulisi varautua ja miten niiden aikana toimia.
Mikä on riskeistä todennäköisin? Köyhät ihmiset joutuvat päivittäin arvioimaan useiden erilaisten riskien toteutumista ja ennen kaikkea omia mahdollisuuksiaan uhkien torjumiseen. Mitä tehdä, kun maanjäristys saattaa tappaa kerran sadassa vuodessa, pyörremyrsky kenties joka vuosi? Malaria sitä vastoin uhkaa joka yö ja nälkä sitäkin useammin. Paikoin köyhän ihmisen on järkevää rakentaa huonostakin materiaalista sementtitalo, joka suojaa häntä esimerkiksi tuliaseilta, vaikka se voikin koitua hänen turmakseen maanjäristyksen aikana. Kevytrakenteinen maja taas edesauttaa selviytymistä maanjäristyksestä, kun se pyörremyrskyssä mitä todennäköisimmin katoaa taivaan tuuliin. Myös poliitikot ja viranomaiset joutuvat harkitsemaan, kuinka monelle lapselle heillä on varaa rakentaa maanjäristyksen kestävä koulu, kun kouluista ja koulua käyvistä lapsista on jo lähtökohtaisesti pulaa. Kuitenkin juuri köyhillä ihmisillä ja valtioilla tulisi olla mahdollisuus varautua luonnononnettomuuksiin ja niiden seurauksiin. Ei ole sattumaa, että pyörremyrskyjen, tulvien ja maanjäristysten inhimilliset kustannukset ovat köyhissä maissa merkittävästi suuremmat kuin vauraissa valtioissa. Toisaalta myös rikkaissa maissa köyhin väestönosa kärsii luonnontuhoista suhteellisesti eniten. Tämä näkyi esimerkiksi Katrina-myrskyn jälkeen New Orleansissa Yhdysvalloissa syksyllä 2005. Köyhyys lisää kaikkialla luonnononnettomuuksien tuhovaikutuksia mutta on samalla niiden seuraus. Lähteet mm.: worldwatch.org, internal-displacement.org, global. finland.fi, brookings.edu Malaria uhkaa joka yö ja nälkä sitäkin useammin. Maailmankuva - 9
LUONNONKATASTROFIT Iida Riekko Hiljaiset hätähuudot Suuret ja äkilliset tuhot ja konfliktit kääntävät maailman katseet, mutta useimmat katastrofit jäävät ”hiljaisiksi” eivätkä herätä massojen auttamishalua. Usein hiljaiset katastrofit ovat kaikkein tuhoisimpia, erityisesti lapsille. – Olisi voinut kuvitella, että perheeni oli kirottu, sanoo Habi Kanté, nuori malilainen äiti. – Kaikki viisi lastani esikoispojasta kuopustyttöön sairastuivat monta kertaa vuodessa malariaan, ja vielä samanaikaisesti. En voinut käydä töissä vaan jouduin jäämään pitkiksi ajoiksi kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi sairaalahoito oli kallista. Minulla ja miehelläni ei aina ollut varaa edes jokapäiväisiin aterioihin. Kantén elämää varjosti jatkuva pelko, eikä suotta. Malaria tappaa maailmanlaajuisesti keskimäärin yhden lapsen joka minuutti. Kantén lapset kuitenkin säästyivät, sillä perhe sai Planilta malariasääskiltä suojaavan verkon, jonka ansiosta rajut kuumetaudit loppuivat. Kantén puolivuotiaalla nuorimmaisella ei ole ollut malariaa vielä kertaakaan. Miljoonat muut perheet elävät kuitenkin ilman verkkoa vuodesta toiseen. – Yli 90 prosenttia malariakuolemista tapahtuu Afrikassa. Jos taudin ehkäisyyn panostetaan enemmän, esimerkiksi hankitaan hyönteisverkko kaikille vaarassa oleville perheille, säästämme noin kolmen miljoonan afrikkalaislapsen hengen vuoteen 2015 mennessä, arvioi Länsi-Afrikan Planin aluejohtaja Adama Coulibaly. Uutisia vain isoista katastrofeista Malaria on kaikilla mittapuilla valtava katastrofi. Noin 10 - Maailmankuva 3,3 miljardia ihmistä elää jatkuvassa malariariskissä, ja tauti surmaa vuosittain arviolta 1,2 miljoonaa ihmistä. Vertailun vuoksi: Haitin maanjäristys surmasi noin 220 000 ihmistä vuonna 2010 ja vuoden 2004 tsunami 230 000 ihmistä. Miksei malarian vastainen taistelu sitten kosketa ihmismassoja ja innosta keräyksiä malariaverkkojen hankkimiseksi? Vastaus on, että malaria kuuluu maailman ”hiljaisiin katastrofeihin”. Katastrofeista puhuttaessa ajattelemme usein luonnonmullistuksia tai kriisejä, jotka kiinnittävät median ja maailman huomion äkillisyydellään ja rajuudellaan. Suuret ja yllättävät katastrofit päätyvät uutisten ykkösaiheiksi ja poikivat tunteita herättäviä tarinoita median kerrottavaksi. Siten ne koskettavat yleisöä ja käynnistävät keräyksiä uhrien auttamiseksi. Samaan aikaan toiset katastrofit jäävät pikku-uutisten aiheiksi eivätkä tavoita massojen tietoisuutta, saati halua toimia. Jopa yhdeksän kymmenestä katastrofista on hiljaisia katastrofeja, arvioi kansainvälinen Punainen Risti. – Uhreille katastrofit ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljaisia, sanoo Plan Suomen ohjelmajohtaja Julia Ojanen. – Hiljaisuus viittaa lähinnä siihen, ettei hätähuutoa kuulla lahjoittajamaissa. Etenkään lasten hätä ei nouse otsikoihin, koska heillä ei ole keinoa saada ääntään kuuluviin, Ojanen sanoo.
Uhreille katastrofit ovat kaikkea muuta kuin hiljaisia.
LUONNONKATASTROFIT Nälkäkuolemat voitaisiin ehkäistä Katastrofin ”hiljaisuus” johtuu usein dramaattisen käänteen puuttumisesta. Katastrofit, jotka kehittyvät hitaasti tai joista on tullut pysyviä tiloja, menettävät median ja ihmisten huomion – olivat ne kuinka tuhoisia tahansa. Malaria nousee otsikoihin lähinnä silloin, kun lääkkeiden kehityksessä tapahtuu jokin käänne, vaikka malariaan ja muihin ehkäistävissä oleviin sairauksiin kuolee joka päivä yli 20 000 alle 5-vuotiasta lasta. Pelkästään likaisen veden ja huonon hygienian aiheuttama ripuli tappaa vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä. Hiljaisiin katastrofeihin voidaan lukea myös nälkä, joka on maailmanlaajuisesti monin verroin laajempi Etenkään lasten hätä ei nouse otsikoihin. ongelma kuin ajoittain uutisiin nousevat nälänhädät ja ruokakriisit. Arviolta 870 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta ja kroonisesta nälästä. Sen kauaskantoiset seuraukset näkyvät esimerkiksi zimbabwelaisen Abit Tracyn, 13, arjessa. Orpo tyttö haaveilee lääkärin urasta, mutta jatkuva nälkä häiritsee koulutyötä. – Nukahtelen luokassa, ja opettaja rankaisee minua, koska tulen kouluun tyhjällä vatsalla, hän kertoi Planin työntekijöille. – Välillä jätän koulun väliin ja etsin hanttihommia, joista saan palkaksi ruokaa. Kun ystäväni opiskelevat, minä mietin, mitä saan seuraavana päivänä syödäkseni. Abit Tracyn kohdalla nälkä tarkoittaa sitä, että hänen keskeiset ihmisoikeutensa – esimerkiksi oikeus oppia ja käydä koulua – eivät toteudu. Monen lapsen kohdalla nälän seuraukset ovat vielä paljon raskaammat. Varhaislapsuuden aliravitsemuksella on vaikutuksia esimerkiksi neurologiseen kehitykseen. YK:n ruokajärjestö FAO arvioi, että nälkä tappaa joka vuosi 2,5 miljoonaa lasta. – Kyse on asioiden asettamisesta tärkeysjärjestyk- 12 - Maailmankuva seen, Julia Ojanen huomauttaa. – Vanha ja tunnettu vertaus on, että kehitysmaiden lasten peruskoulutuksen turvaaminen maksaisi vähemmän kuin mitä USA ja Eurooppa käyttävät jäätelöön vuodessa. Kehitysongelmien mittakaava ei oikeasti ole niin suuri, kuin joskus kuvitellaan. Jos me, joilla valtaa todella on, olisimme valmiita poistamaan nälkäkuolemat maailmasta, se olisi helpostikin mahdollista, hän arvioi. Etäiseltä tuntuvan maan hätä ei kosketa Äkillinen tulva, pyörremyrsky tai konfliktikin voi jäädä hiljaiseksi, jos se hukkuu länsimaiden mediassa muiden uutisaiheiden virtaan eikä saa lahjoittajia ja päättäjiä liikkeelle. Syynä on usein se, etteivät seuraukset ole ”riittävän” dramaattisia. Esimerkiksi Sudania elokuussa riepotelleet tulvat, jotka vaikuttivat arviolta 500 000 ihmisen elämään ja surmasivat ainakin 48 ihmistä, jäivät Suomessa käytännössä huomiotta. Toisaalta vaikutuksiltaan paljon vähäisemmät tulvat Unkarissa saivat viime kesänä Suomessakin paljon näkyvyyttä. Mediahuomioon vaikuttaa, kuinka läheiseksi katastrofin tapahtumapaikka koetaan. – Jotkut alueet maailmassa tuntuvat kulttuurisesti niin etäisiltä, että suomalaiset eivät lähde kovin helposti lahjoittamaan niihin. Esimerkki tästä ovat Pakistanin tulvat viime vuonna. Niiden yhteydessä keräykset tuottivat vähemmän kuin mitä saman mittaluokan kriisi voisi tuottaa suomalaisille tutummassa maassa. Inhimillinen hätä on kuitenkin sama riippumatta maasta ja kulttuurista, ja se on Planin humanitaarisen työn perusta, Ojanen sanoo. Veriset ja käänteiltään dramaattiset konfliktitkin voivat jäädä länsimaiden mediassa hiljaisiksi. Esimerkiksi Kongon tasavallan sisällissota on saanut niukasti näkyvyyttä, vaikka vuosien 1998–2003 sisällissota vaati viisi miljoonaa uhria ja väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen. Maan sisäisiä pakolaisia on edelleen noin kaksi miljoonaa. Kongon kriisi on erittäin monimutkainen, koska siihen liittyy taistelua luonnonvaroista ja koska monet naapurimaat ovat sekaantuneet siihen. Oman lisänsä tuovat suuryhtiöiden intressit mineraalien ja metsänhakkuun suhteen.
– Kärjistäen voisi sanoa, että kaaoksen jatkuminen Kongossa palvelee hyvin monia intressejä, niin taloudellisia kuin poliittisiakin. Se sallii liiketoiminnan jatkumisen laittomuuden tilassa, jonka seurauksena on luonnonvarojen häikäilemätön ryöstely. Kongo on luonnonvaroiltaan yksi maailman rikkaimmista valtioista, mutta rikkaudesta on tavallaan tullut kirous, Ojanen arvioi. Ilmastonmuutos lisää hiljaisia katastrofeja EU:n humanitaarisen avun pääosasto ECHO ja kansainvälinen Punainen Risti kampanjoivat viime keväänä hiljaisten katastrofien näkyvyyden lisäämiseksi. ECHO painotti viestissään, että katastrofeihin – myös hiljaisiin – on kiinnitettävä maailmanlaajuisesti uudenlaista huomiota, sillä niiden määrä kasvaa vuosikymmen vuosikymmeneltä. Erityisesti luonnonkatastrofit yleistyvät jatkuvasti muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi, ja niiden vaikutukset koskettavat yhä useampia esimerkiksi väestönkasvun ja laajenevien miljoonakaupunkien vuoksi. Vuonna 1992 ECHO raportoi 221 luonnonkatastro- fista, jotka vaikuttivat 78 miljoonan ihmisen elämään ja tuottivat 70 miljoonan Yhdysvaltain dollarin aineelliset tuhot. Vuonna 2011 luonnonkatastrofeja tapahtui 336. Ne vaikuttivat 209 miljoonan ihmisen elämään ja tuottivat tuhoja 366 miljoonan dollarin edestä. Ilmastonmuutoksen myötä erityisesti hitaasti hiipivät luonnonkatastrofit, kuten kuivat kaudet ja toisaalta liialliset sateet, ovat lisääntyneet. Aina ei välttämättä puhuta megaluokan kriiseistä, mutta nämä hiljaiset kriisit vaikuttavat yhä useamman kehitysmaan ihmisen arkeen. – Plan tekee työtä katastrofiriskeihin varautumisen parissa, niin että yhteisöt ovat valmiimpia sietämään esimerkiksi kuivuutta, tuholaisia, tulvia tai muita epätavallisia ilmiöitä luonnossa. Riskejä arvioidaan erityisesti lasten hyvinvoinnin näkökulmasta, ja lapset ovat varautumistyössä keskeisessä roolissa, Julia Ojanen sanoo. – Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksia kehitysmaiden lasten elämään ei voida pysäyttää, voidaan silti tehdä työtä sen puolesta, että heidän yhteisönsä pystyisivät suojelemaan heitä sen pahimmilta vaikutuksilta. Maailmankuva - 13
LUONNONKATASTROFIT Eija Palosuo Paine kasvaa ratkaisujen löytämiseksi Sahelissa Ilmastonmuutos vaikeuttaa jo ennestään kuivan ja köyhän alueen ruoantuotantoa. Pitkän aikavälin ratkaisuilla on kiire, mikäli halutaan välttää historian suurin ympäristöpakolaisuuden aalto. 14 - Maailmankuva
Onko Sahelin alueella koskaan ollut muuta kuin syvä kriisi? Kun kirjoittaa hakukoneeseen englanniksi sanat ”Sahel” ja ”kriisi”, osumien määrä on liki kuusi miljoonaa. Halki Afrikan ulottuvan, Saharan autiomaan eteläpuolella levittäytyvän alueen kohtaloa on käytetty esimerkkinä noidankehästä, jonka köyhyys, nopea väestönkasvu, ilmastonmuutos ja poliittinen epävakaus pahimmillaan luovat. Alueen väkiluku on kolminkertaistunut viidessä vuosikymmenessä ja saattaa vuoteen 2050 mennessä kohota yli 300 miljoonaan. Lapsi- ja äitiyskuolleisuusluvut ovat maailman korkeimmat. YK:n Sahelin alueen humanitaarisen avun koordinaattori Robert Piper kuvasi ensimmäistä matkaansa alueelle ”kiertomatkana inhimillisen kehityksen indeksin pohjalle”. Esimerkiksi Niger on 186 maata kehityksen eri mittareilla arvottavassa vertailussa viimeisellä sijalla, Tšad sijalla 184 ja Mali sijalla 182. Miljoonat näkevät nälkää Alue nousi otsikoihin viimeksi kesällä 2012, jolloin kuivuus ja Malissa puhjennut konflikti syöksivät alueen maita nälänhätään. Samalla kun naapurimaat Niger, Burkina Faso ja Mauritania kamppailivat jo kolmannen vakavan kuivuuskauden kanssa seitsemän vuoden sisällä, joutuivat ne majoittamaan leireillään kymmeniä tuhansia Malin pakolaisia. Vaikka seuraavan satokauden tulos oli jo parempi, arvioidaan yli 11 miljoonan alueen asukkaan jälleen tänä vuonna näkevän nälkää ja 1,5 miljoonan alle 5-vuotiaan jäävän vakavasti aliravituksi. – Yksi hyvä satokausi ei riitä muuttamaan tilannetta Sahelin kaltaisessa paikassa, Piper huomauttikin hiljattain YK:n uutispalvelun haastattelussa. Vyöhykkeen säätila vaihtelee äärimmäisestä kuumuudesta lauhkeaan ilmanalaan. Sadetta saadaan vain neljänä, viitenä kuukautena vuodesta. Viime vuosina sateet ovat yhä useammin tulleet lyhyinä ja raskaina kaatosateina, jotka tuhoavat viljan ja huuhtovat mennessään jopa kokonaisia kyliä. Karumpaa on luvassa. YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin arvion mukaan Afrikan länsi- ja keskiosissa lämpötila nousee tulevina vuosikymmeninä jyrkemmin kuin missään muualla maapallolla. YK:n ympäristöjärjestön UNEP:n mukaan sadekausien muutosten ja eroosion vuoksi esimerkiksi Tšad ja Niger voivat tällä vuosi- Maailmankuva - 15
LUONNONKATASTROFIT sadalla menettää koko sadeveteen pohjaavan maataloutensa, ja Malissa sadot voivat pienentyä kolmanneksella. – Kriisit yleistyvät alueella ja niitä sattuu yhä lähempänä toisiaan. Ihmisten on aina vain vaikeampi päästä jaloilleen ennen kuin seuraava kriisi jo pyyhkäisee yli, Piper kertoo. Nälkä jättää jälkensä lapsiin Sahelin alueen tyypillisiä elinkeinoja ovat olleet paimentolaisuus ja maanviljely. Viime vuodet ovat kuitenkin sysänneet miljoonia perheitä kokonaan syrjään ruoantuotannosta, koska luonnonkatastrofit ovat kuluttaneet heidän vähät pääomansa eikä turvaverkkoja ole. Sahelin tilanteeseen erikoistunut toimittaja Celeste Hicks havainnollistaa The Guardian -lehden blogissaan tapahtumaketjua, jonka seurauksena perheet ajautuvat nälkä- ja ympäristöpakolaisuuteen: – Kun sadot aiemmin riittivät perheelle lähes koko vuodeksi, nyt ne on käytetty jo neljän–viiden kuukauden kuluessa, ja ihmisten on pakko löytää muita keinoja selviytyä. Lähes jokainen alueella on menettänyt eläimiä, eikä monillakaan ole varaa ostaa siemeniä uusiin 16 - Maailmankuva kylvöihin. Sadon epäonnistuessa perheet eivät voi ostaa korvaavaa ravintoa markkinoilta, koska ruoan hinta on samaan aikaan kohonnut niin korkealle. Jatkuvalla aliravitsemuksella ja sen mukanaan tuomilla taudeilla on pysyviä seurauksia alueen koko väestölle, mutta pahiten tilanteesta kärsivät lapset. Alle viisivuotiaille vakava aliravitsemus aiheuttaa fyysisiä ja henkisiä kehityshäiriöitä, joiden seuraukset näkyvät läpi heidän loppuelämänsä. – On arvioitu, että miljoonat Sahelin alueen lapset tulevat pitkällä aikavälillä kärsimään vuosia kestäneen aliravitsemuksen aiheuttamista ongelmista, Hicks huomauttaa. Ratkaisua viljelytavoista ja hallinnoinnista Ratkaisuja ruoantuotannon tehostamiseen etsitään sekä viljelytavoista että maan hallinnoinnista. Kun säännöllisiä sateita tai kastelua edellyttävä maanviljely käy ilmastonmuutoksen vuoksi yhä vaikeammaksi, luontaiseen uusiutumiseen ja peltometsäviljelyyn perustuvat tavat saattavat osoittautua toimiviksi. Peltometsäviljelyssä useita lajikkeita voidaan kas-
vattaa samalla alueella yhdessä puiden ja pensaiden kanssa, ja myös eläinten laidunnus tapahtuu kestävällä tavalla. – Nigerissä on tutkittu paljon erilaisia siemenlajikkeita, perinteisiä kastelumenetelmiä ja ympäristönsuojelua, kuten mahdollisuuksia estää hiekkadyynien leviäminen, kuvailee elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n hätäavun koordinaattori Remy Courcier uutistoimisto IRIN:lle. – Myös maanomistuskysymykset ovat keskeisiä Sahelin tulevaisuudennäkymille. Courcier patistaa alueen hallituksia kanavoimaan maatalouden investointeja nykyistä enemmän muuallekin kuin pääkaupunkien tiheästi asutuille alueille. Valikoivaa ilmastorahoitusta kriisiä koskevan raportin, joka kiinnittää huomiota juuri ilmastorahoituksen epätasaiseen jakautumiseen. Raportti varoittaa teollisuusmaita välttämään kiusausta kohdentaa suhteettoman suuri osa rahoituksesta verrattain vakaisiin, miellyttävät työskentelyolosuhteet tarjoaviin maihin vaarallisten ja haastavampien maiden – kuten konfliktista kärsivän Malin – sijaan. Naisten asema ratkaiseva Koulutus ja väestönkasvun hillitseminen vapaaehtoisin metodein on raportin mukaan ennakoitavin ja kus- Ratkaisuja ruoantuotannon tehostamiseen etsitään sekä viljelytavoista että maan hallinnoinnista. Vaikka vuoden 2012 kuivuuskausi on tältä erää ohitse, nostivat humanitaariset järjestöt viime heinäkuussa arviotaan Sahelin avuntarpeesta 1,7 miljardiin dollariin. Heikoimmassa asemassa alueella ovat yhä perheet, jotka eivät ole vielä toipuneet karjansa ja siemenviljansa menetyksestä, sekä koko asuinpaikkansa ja elantonsa menettäneet puoli miljoonaa Malin pakolaista. Aliravitsemusaste lähes kaikissa alueen maissa on yhä yli 10 prosenttia ja Tšadissa, Mauritaniassa ja Nigerissä yli 15 prosenttia. Tämän vuoden hätäavusta kuitenkin vain 35 prosenttia on toistaiseksi saatu kasaan. Sahelin tilanteeseen voitaisiin pitkäjänteisemmin tavoitella rakenteellisia muutoksia kehitysyhteistyöllä ja ilmastorahoituksella, mutta Sahelin alue ei ole kuulunut avunantajien suosikkikohteisiin. YK:n ilmastokokouksessa rikkaat maat ovat luvanneet sijoittaa vuoteen 2020 mennessä sata miljardia dollaria vuodessa ilmastonmuutoksen vaikutusten torjuntaan haavoittuvimmissa maissa, mutta Sahel on tähän mennessä saanut tarkoitukseen vain 100–200 miljoonaa dollaria. Kalifornian yliopisto ja Berkeleyn Afrikan kehityspoliittinen instituutti julkistivat viime huhtikuussa Sahelin tannustehokkain tapa ehkäistä myös luonnonvarojen käyttöön liittyviä konflikteja tai terrorismin leviämistä alueella. Sotilaalliset toimet Malissa maksavat satoja miljoonia dollareita, ja niiden pitkän aikaväin lopputulos on epävarma. Miljardeja dollareita on käytetty myös kamppailuun merirosvousta vastaan Somalian vesillä. Ennakoiva, alueen kehitystä tukeva rahoitus on moninkertaisesti tehokkaampaa varojen käyttöä kuin yksittäisten tulipalojen sammutus viime hetkellä. Voimakkaimmin raportti painottaa naisten ja tyttöjen merkitystä Sahelin köyhyysloukun purkamisessa. Vaikka juuri naiset viljelevät pellot, hakevat veden ja keräävät polttopuut, tekevät miehet toimeentuloon liittyvät päätökset heidän puolestaan. Niin maatalouden, väestönkasvun kuin hyvän hallinnonkin kysymykset kiertyvät raportin mukaan takaisin naisten yhteiskunnalliseen asemaan kehityksen edistäjinä: heidän mahdollisuuteensa päättää lapsiluvustaan, roolistaan maataloudessa, kansalaisyhteiskunnassa ja talouden kehittämisessä. Vasta kun tyttöjen ja naisten asema paranee, nousee myös maanviljelyn tuottavuus, raportti toteaa. Maailmankuva - 17
LUONNONKATASTROFIT Pakolaisleirin tärkeät rutiinit Konfliktien tai nälän kodeistaan ajamat perheet joutuvat usein asumaan pakolaisleireillä vuosien ajan. Kodin ja elannon myötä arjesta häviävät helposti myös turvalliset rutiinit, työnteon mielekkyys ja itsekunnioitus. Burkina Fason pohjoisosassa pakolaisleirillä elävä kolmen lapsen äiti Fadimata Walet Haiballa joutui pakenemaan Malin väkivaltaisuuksia miehensä kuoltua taistelussa. Hän kuvaa leirin arkea katolisen CRS-avustusjärjestön verkkoartikkelissa: "Yksi leirielämän kovimmista haasteista on se, ettei ole mitään tekemistä. Naisten omanarvontunto on alhainen, koska he eivät voi tehdä työtä. He kyllä kantavat lapsiaan selässään, mutta eivät voi tehdä heidän hyväkseen mitään. Ennen olin riippumaton miehestäni ja vanhemmistani työni ansiosta. Olin hyödyllinen ja pystyin tukemaan lapsiani. Nyt en ole hyödyksi kenellekään. Me olemme kaikki samassa tilanteessa." Lapsille pakomatkalla koetut kauhut aiheuttavat traumoja, joita arjen rutiinien häviäminen entisestään kärjistää. Tytöillä riski joutua varhain avioon kasvaa pakolaisleireillä, sillä vanhemmat toivovat, että avioliitto turvaa tytön tulevaisuuden. – Lapsiavioliitosta puhuminen on täällä tabu. Jos näemme nuoren tytön miehen seurassa ja ky- 18 - Maailmankuva symme, kuka tämä mies on, vastauksena on ”ystävä”. Tiedämme, että todellisuudessa kyseessä voi olla joko aviomies tai kihlattu, jonka huostassa tyttö on, toteaa Planin Burkina Fason lastensuojelun neuvonantaja Fatimata Nabias-Ouedraogo. Koulutuksella takaisin arkeen Avioliitto katkaisee tytön koulunkäynnin ja estää häntä osallistumasta kodin ulkopuoliseen toimintaan ja alueensa ja yhteisönsä kehittämiseen. Plan on yksi Sahelin alueen keskeisiä avunantajajärjestöjä ja tukee katastrofityössään vahvasti juuri tyttöjen suojelua ja koulutusta. Esimerkiksi Burkina Fasossa lapsille järjestetään leirillä tiloja, joissa he voivat turvallisesti oppia, leikkiä, pelata pelejä ja nauttia lapsuudestaan. Koulurutiinit luovat jatkuvuutta ja niiden kautta ehkäistään myös lapsisotilaiden värväystä. Mr. Aboubakrine, eräs leirin pakolaisjohtajista, kuvaa koulutuksen merkitystä ihmisille, joiden elämän konflikti ja kuivuus ovat rikkoneet: – Lapset ja aikuiset tarvitsevat ravintoa myös aivoilleen, eivät vain vatsalleen. Ihmiset eivät halua hukata kaikkea tätä aikaa, he haluavat oppia ja varautua palaamaan takaisin omaan elämäänsä ja työhönsä entistä vahvempina.
kuvat: miikka järvinen Miikka Järvinen Herrojen herkku Puhdas vesi on epätasaisesti jakautunutta ylellisyyttä. Se on itsestäänselvyys niille, joilla on siihen varaa. Mutta kun vettä ei ole, koko elämä pyörii sen ympärillä. Afrikannorsut laiduntavat ruovikossa matalan joen hiekkasärkällä. Kosteikko tarjoaa juotavaa, syötävää ja viilennystä maapallon suurimmalle maanisäkkäälle, jota on usein verrattu ihmiseen. Älykäs, hyvämuistinen, pitkävihainen ja reviiritietoinen – mutta myös sosiaalinen laumaeläin, joka pitää omiensa puolta. Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa on paratiisi. Ihminen on täällä tunkeilija, toisaalta tervetullut maksava asiakas, jonka kukkarosta maksetuilla randeilla rahoitetaan yhtä mantereen upeimmista luonnonsuojelualueista. Tie on sileää asfalttia. Aseistetut riistanvartijat pitävät huolen eläinten ja niiden näkemisestä maksavien ihmisvieraiden turvallisuudesta. Maksava asiakas nauttii kylmälaukustaan pullotettua vettä, planeettamme tärkeintä luonnonvaraa ja elämän edellytystä, muovikuoressa. Kun asiat ovat mallillaan, vesi on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse edes ajatella. Vain murto-osa vedestä käyttökelpoista Elefantti imee kärsänsä täyteen vettä ja ruiskuttaa suuhunsa. Toinen kärsällinen lentää ilmaan ja sataa auringon kuivattamalle selkänahalle. Painoa näillä harmailla jättiläisillä on sukupuolesta ja yksilöstä riippuen 2000–6000 kiloa – saman verran kuin ihminen kuluttaa vettä vuorokaudessa. Globaalia vesikriisiä tutkiva tekniikan tohtori Matti Kummu Aalto-yliopistosta on laskenut, että vaikka ihminen juo vettä pari litraa päivässä, hän ”syö” 1500– 4500 litraa vettä ruoantuotannon kautta. Vettä maapallolla riittää, mutta vain murto-osa siitä on käyttökelpoista, ja sekin on jakautunut epätasaisesti. YK arvioi maapallon vesimääräksi 1 400 miljoonaa kuutiokilometriä. Tästä 97,5 prosenttia on suolaista, juomakelvotonta merivettä. Makeaa vettä on 35 miljoonaa kuutiokilometriä, josta 70 prosenttia on lunta ja jäätä, 30 prosenttia maaperään varastoitunutta pohjavettä ja Maailmankuva - 19
LUONNONKATASTROFIT noin 0,3 prosenttia makeaa pintavettä. Sulan makean veden määrä koko planeetan vesivaroista on World Business Council for Sustainable Development (WBCSD) -koalition mukaan puoli prosenttia. Maanalaista pohjavettä on tästä suurin osa, noin 10 miljoonaa kuutiokilometriä. Järviin on varastoitunut makeaa vettä 91 000 kuutiokilometriä, ihmisen rakentamiin keinotekoisiin altaisiin 5 000 kuutiokilometriä ja jokiin 2 120 kuutiokilometriä. Ylellisyyden kiertokulku Vesi ei katoa. Se virtaa, uusiutuu, saastuu ja puhdistuu kiertokulkuna eri vaiheissa. Valtamerten suolaisesta vesimassasta haihtuu vuosittain 430 000 kuutiokilometriä vettä, josta sataa maahan 119 000 kuutiokilometriä ja takaisin meriin 390 000 kuutiokilometriä. Ilmakehään on höyrystynyt arviolta 13 000 kuutiokilometriä vettä. Auringon laskeutuessa Krugerin kansallispuiston ylle Pretoriuskopin leirintäalueen portit suljetaan. Huoltorakennuksen suihkusta tulee lämmintä vettä. Hampaat pestään vesijohtovedellä, joka on pienestä sivumausta huolimatta juomakelpoista. Afrikkalaisessa mittakaavassa puhdas vesijohtovesi on ylellisyyttä. Veden epätasainen jakautuminen ja kuivuus aiheuttavat mittaamatonta inhimillistä kärsimystä, mutta eivät riitä selittämään epäsuhtaa, miksi keskiverto Yhdysvaltain kansalainen käyttää vuodessa 215 kuutiometriä vettä ja kuivan Malin asukas vain neljä kuutiometriä. Vaikka vettä olisi paljon, se ei takaa, että se olisi käyttökelpoista tai ihmisten saatavilla. Sisällissotien repimässä Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsee yli puolet Afrikan makean veden varannoista, mutta silti kolme neljästä kongolaisesta juo likaista, periaatteessa juomakelvotonta vettä. Huomattavasti kuivemmassa Etelä-Afrikassa puhdasta juomavettä riittää yhdeksälle kymmenestä. Saharan eteläpuolisen Afrikan suurimmalla taloudella on riittänyt rahaa ja tahtoa rakentaa toimiva vesihuoltojärjestelmä melkein kaikkien kansalaisten ulottuville. Niukkuutta ja eriarvoisuutta Kun vettä on saatavilla vähän, koko elämä kiertyy sen ympärille. Etiopian Amharan ylängöillä ei sodita kuten 20 - Maailmankuva Kongossa, mutta vettä on niukasti, väestö köyhää, infrastruktuuri kehittymätöntä ja valtio vahvasti riippuvainen ulkomaisesta avusta. Kehitystyön hittituote tällaisilla seuduilla on puhdas vesi. Washan kylän kaivo on suomalaisten veronmaksajien rahoittama ja Ramboll Finnconsultin rakennuttama. Jokaiselle perheelle on kiintiöity 60 litraa kaivosta pumpattua puhdasta pohjavettä, jonka ensimmäinen pisara on 16 metrin syvyydessä. Kaivon ympärillä on aita, jonka portti on lukossa. Kallisarvoista vettä säännöstellään ja vartioidaan tiukasti. Elämä pyörii veden ympärillä, joskin toisella tapaa kuin ennen. Vuohet ja lehmät ovat kalunneet puutonta kukkulan rinnettä peittävän ruohon lyhyeksi. Golfkenttää muistuttavan maiseman halkaisee pari metriä syvä jyrkkäreunainen oja, jonka pohjalla virtaa maitokahvin väristä vettä. Ojasta juovat eläimet, ja ennen kaivon valmistumista siitä joivat myös kylän ihmiset. Saastunut puro ehti aiheuttaa pienessä kylässä muutamia sairastumisia ja yhden kuoleman. Yksi syy kaivon aitaamiseen ja aidan lukitsemiseen on, että kaikilla lähiseudun pikkukylillä ei ole omaa kai-