• Plan Suomi Säätiö Numero 10 Hinta 4 ? Teema: Gender
• gender ja syrjintä Iida Riekko 30 Tappavat perinteet GENDER YHTEISKUNNASSA ja kasvatuksessa Tiina Kirkas 6 Gender on yhä kuuma kysymys kehitysyhteistyössä Heidi Ylitalo 11 Helena Ranta: "Naiset kannattelevat arkea" Tiina Kirkas 14 Miksi tytöt eivät pääse kouluun? Anne Heinonen 22 Tytöt eivät hae hunajaa, pojat pysyvät poissa keittiöstä Eija Palosuo 25 Kotileikistä koulun penkille Hanna Etholén 32 Naiskehot näytillä Tiina Kirkas 35 Maananastukset köyhdyttävät Afrikan naisia Minttu-Maaria Partanen 38 Vientianen kaikki katulapset tunnetaan Alex Munive 42 Pitääkö tasa-arvoa rakentavien miesten olla feministejä? Milja Komulainen 44 Erilainen pakolainen Heidi Ylitalo 48 Salaisuus kotona gender ja työ Anna Könönen 54 Maailmanlaajuinen lasikatto Miikka Järvinen 56 Markkinat tasa-arvon asialla Milja Komulainen 60 Kansainvälisen hoivan haasteet Perttu Iso-Markku 63 Digitaalinen kuilu sukupuolten välissä 66 MaailmanKuvan lukuvinkit MaailmanKuva 10 Lokakuu 2012 Julkaisija Plan Suomi Säätiö ISSN-L 1797-1586 Paino: Esa Print Oy Paperi: Edixion offset 170 g / 100 g Painosmäärä: 3 000 kpl Päätoimittaja: Anna Könönen Ulkoasu: Elisa Bestetti Toimituspäällikkö: Iida Riekko Kansikuva: Plan Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan Plan Suomi Säätiö Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-13 Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa. 2 - Maailmankuva PEFC/02-31-170
• PÄÄKIRJOITUS Anna Könönen Sukupuolten tasa-arvosta täytyy jaksaa puhua Miksi tämänkertainen MaailmanKuva tarvitsi teemakseen ?genderin?, vaikka aiheesta on puhuttu monen mielestä kyllästymiseen asti? Esimerkiksi siksi, ettei nykymaailmassa ole edelleenkään itsestäänselvyys, että sellaisista asioista kuin sukupuolten tasa-arvo tai sukupuoleen perustuva syrjintä ja väkivalta voi keskustella vapaasti ? saati julkisesti. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, säälimätöntä ja epäinhimillistäkään, ei läheskään aina pidetä rikoksena. Pakistanin vankiloissa viruu naisia, jotka kärsivät elinikäistä rangaistusta siitä, että tulivat raiskatuiksi. Heidän raiskaajansa jatkavat elämäänsä vankilan ulkopuolella vapaina ja hyväksyttyinä. Egyptissä lähes kaikkien tyttöjen sukupuolielimet on silvottu. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa yli 60 prosenttia tytöistä naitetaan alaikäisinä. Liian varhainen avioliitto katkaisee koulunkäynnin. Osa tytöistä joutuu naimisiin niin nuorina, että liitosta pian syntyvä lapsi repii valmistautumattoman lapsiäidin kehon rikki ja vie kohdun, emättimen, virtsarakon ja peräsuolen seinämät, minkä johdosta pidätyskyky on mennyttä eikä kukaan halua enää olla tytön lähellä. Monissa maissa leskeltä ei kysytä, haluaako hän todella kuolleen aviomiehensä veljen vaimoksi. Hänen osansa on olla kiitollinen, että joku suostuu hänet ottamaan, sillä laki ei salli hänen omistaa perheensä viljelmää maata. Tytöt saavat heikompaa ravintoa ja huolenpitoa ja jäävät ilman koulutusta useammin kuin pojat. He kuolevat poikia useammin varhaislapsuudessa. Teini-ikäisinä he joutuvat todennäköisemmin hyväksikäytetyiksi. Työelämä ei vielä tunnusta sukupuolten tasa-arvoa missään päin maailmaa. Sukupuolten epätasa-arvo ei aina merkitse vain naisten ahdinkoa. On huomattava, että se haittaa myös miehiä. Epäoikeudenmukaisuuden lisäksi se pitää yllä köyhyyttä ja syrjäytymistä. Planin 75-vuotinen taival on osoittanut, että ilman painotusta sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen ihmisoikeudet eivät toteudu yleismaailmallisista sopimuksista huolimatta eikä köyhyyttä saada poistettua. Siksi Plan on vahvistanut maailmanlaajuisesti tasaarvoon tähtäävää työtään. Työ on hidasta. Sukupuolten epätasa-arvoa ylläpitävistä rakenteista ei haluta luopua, sillä epätasa-arvoisessa asetelmassa toinen aina voittaa. Valta on vahva, puoleensavetävä voima. Mikä meissä ja maailmassamme on vikana, kun tiedämme tarkalleen, mitä julmia vääryyksiä ihmiset ? lapset ? joutuvat kestämään, ja silti annamme niin tapahtua? kirjoittaja on plan suomen viestintäjohtaja. Maailmankuva - 3
• gender yhteiskunnassa ja kasvatuksessa
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Tiina Kirkas Gender on yhä kuuma kysymys kehitysyhteistyössä Tasa-arvotyöllä on tilausta, sillä tytöt ja naiset ? puolet maailman väestöstä ? jäävät yhä vaille monia poikien ja miesten nauttimia oikeuksia. Tasa-arvo on silti myös poikien ja miesten asia. Sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia, velvollisuuksia ja mahdollisuuksia kotona, koulussa, työelämässä ja muualla yhteiskunnassa. ? Se tarkoittaa, että tytöt ja pojat sekä naiset ja miehet voivat tasavertaisesti toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, kiteyttää tasa-arvokysymysten neuvonantaja Petra Auer ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta. ? Sukupuolten tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. 6 - Maailmankuva Se edistää myös yhteiskunnan taloudellista kehitystä ja hyvinvointia laajemminkin. Vielä sukupuolten tasa-arvo ei ole toteutunut missään päin maailmaa, sillä tytöt ja naiset ? puolet maailman väestöstä ? jäävät vaille monia poikien ja miesten nauttimia oikeuksia. Sellaisia ovat koulutus, itsellinen toimeentulo ja mahdollisuus päättää omasta elämästään, esimerkiksi liikkumisesta, terveydestä ja lasten hankinnasta. Tilastot puoltavat tasa-arvotyön keskittymistä juuri
• tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen. Esimerkiksi kaksi kolmesta luku- ja kirjoitustaidottomasta aikuisesta on naisia. Yhtä suuri osuus maailman kaikkein köyhimmistä on naisia. Neljä viidestä ihmiskaupan uhrista on niin ikään naisia. Puoli miljoonaa naista kuolee vuosittain raskauden ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 15?19-vuotiailla tytöillä on kuusi kertaa suurempi riski saada HI-virus kuin samanikäisillä pojilla. Sukupuolten epätasa-arvo onkin yksi suurimmista syistä siihen, etteivät monet valtiot kykene saavuttamaan YK:n vuosituhattavoitteita. Sukupuolirooleja voidaan muokata Kansainvälisessä tasa-arvotyössä osviittaa antaa YK:ssa vuonna 1979 solmittu naisten syrjinnän kieltävä sopimus, jonka ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot. Toinen tärkeä asiakirja on Pekingin naiskonferenssissa annettu julistus ja toimintaohjelma vuodelta 1995. Suomessakin ne ohjaavat tasa-arvolainsäädäntöä ja myös kehitysyhteistyötä, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi läpileikkaavista tavoitteista. Viime vuosina tasa-arvotyössä on korostettu biologisen sukupuolen rinnalla niin sanottua sosiaalista sukupuolta eli genderiä. Gender tarkoittaa tytöille ja naisille sekä pojille ja miehille ominaisia rooleja, tehtäviä, oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka vaihtelevat kulttuureittain ja aikakausittain. Siinä missä biologinen sukupuoli määrittyy hedelmöityshetkellä, sosiaaliseen sukupuoleen vaikuttavat yhteisön perinteet, arvot ja odotukset. Se taas tarkoittaa, että sukupuoliroolit muuttuvat ja niitä voidaan muokata asennekasvatuksella. Monin paikoin tasa-arvotyö onkin tuottanut tulosta. Esimerkiksi Afganistanissa maan nykyhallinto lupaa kouluttaa tyttöjä ja naisia sekä taata heidän hyvinvointinsa. Pakistanissa ja Malawissa perheet taas saavat taloudellista tukea vastineeksi siitä, että lähettävät tyttärensä kouluun. Lisäksi monet valtiot puuttuvat entistä hanakammin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan lainsäädännöllä ja erilaisilla toimintaohjelmilla. Esimerkiksi Nepalin hallitus on sitoutunut torjumaan lapsikauppaa ja naisten seksu- Maailmankuva - 7
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Sukupuolten epätasa-arvo on yksi suurimmista syistä siihen, etteivät monet valtiot kykene saavuttamaan YK:n vuosituhattavoitteita. aalista hyväksikäyttöä. Naiset myös näkyvät ja vaikuttavat aikaisempaa useammin yhteiskunnan ylätasolla. Esimerkiksi Keniassa pari vuotta sitten voimaan astunut perustuslaki takaa naisille 30 prosentin edustusosuuden kaikissa kansallisissa ja alueellisissa lainsäädäntöelimissä. Samainen perustuslaki laajentaa naisten perintö- ja omistusoikeuksia. Erityisen tärkeää se on viljelijänaisille, jotka ruoantuotantovastuustaan huolimatta ovat toistaiseksi hallinneet vain puoltatoista prosenttia maa-alasta. Miehisen vallan rakenteet ovat suurin este tasa-arvolle Parhaastakaan lainsäädännöstä ei ole hyötyä, jos sitä ei määrätietoisesti edistetä tai edes noudateta eikä sen valvomiseen riitä varoja. Lain rikkojiakin pitäisi rangaista ja rikoksen uhreja tukea. Sama koskee toimenpideohjelmia ja muita tasa-arvojulistuksia. Lukuisat valtiot ovat myös pidättäneet itselleen oikeuden poiketa YK:n naisten oikeuksien sopimuksen velvoitteista. Useimmat varaukset koskevat sopimuksen 16. artiklaa, joka takaa naisille ja miehille yhtäläisen oikeuden päättää muun muassa avioliitosta, lasten lukumäärästä ja omaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvon suurimmaksi esteeksi Petra Auer nimeääkin miehisen vallan yhä vallitsevat perinteet ja rakenteet. Usein ne vaikuttavat ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen lainsäädäntöä voimakkaammin. Auer viittaa Afganistaniin, jossa tyttöjen ja naisten väheksyntä jatkuu nykyhallinnon kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta. ? Muutoksen tiellä ovat tietämättömyys, köyhyys, oikeusjärjestelmän heikkous ja huono turvallisuustilanne. Syrjittyinä ja kouluttamattomina naisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnissa. Myös Nepalissa todellisuus on kaukana tavoitteista. ? Perheväkivalta on yleistä, ja avioliitossa tehdystä raiskauksesta rangaistaan lievästi. Heikoimmassa asemassa ovat vähemmistöryhmien naiset kuten dalitit [kastittomat], Auer kertoo. Sukupuolen ohella ihmisen elinoloja määrittävätkin ikä, terveys, yhteiskuntaluokka, etninen alkuperä ja esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen. 8 - Maailmankuva
• Poikien ja miesten rooli tasaarvotyössä vaatii huomiota Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on nyt tärkeämpää ? ja osin vaikeampaa ? kuin koskaan, Petra Auer muistuttaa. ? Tasa-arvo, naisiin kohdistuva väkivalta, oikeusperustaisuus sekä erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys tuottavat monille maille vaikeuksia. Jotkut kokevat myös genderin hankalaksi käsitteeksi, koska se liittyy seksuaalivähemmistökysymyksiin. Auer toivookin, että vuonna 2015 järjestettäväksi kaavailtu naisten asemaa käsittelevä maailmankonferenssi ei vesittäisi vuonna 1995 Pekingissä sovittuja tavoitteita ja toimintaohjelmia. Tasa-arvotyön agendalla on myös muita suuria kysymyksiä. Kuinka esimerkiksi valtiot saadaan takaamaan sukupuolten tasa-arvo heti lapsen syntymästä lähtien tai jopa ennen syntymää? Tai kuinka tasa-arvotyön tavoitetasoa nostetaan sinänsä tärkeistä mutta silti pienistä käytännön teoista laajoiksi yhteiskunnan rakenteellisiksi muutoksiksi? Sellaisia ovat muiden muassa tyttöjen laadukas koulutus sekä naisten tasaveroiset ansaintamahdollisuudet niin palkkatyössä kuin yritystoiminnassa. Ennen kaikkea poikien ja miesten rooli tasa-arvotyössä vaatii selkiyttämistä. Nyt he jäävät joko kokonaan sivuun tai leimautuvat tyttöjen ja naisten ongelmien aiheuttajiksi. Silti miehisen vallan rakenteet vahingoittavat myös miehiksi kasvavia poikia, jos miehenä olemisen mallit rajoittuvat väkivaltaiseen uhoon ja naisten seksuaaliseen alistamiseen. Usein riskikäyttäytyminen ja machoilu saattavat haitata enemmän miehiä itseään kuin läheisiä naisia. Yksinomaan miehille lankeava elatusvastuu rajoittaa myös miehiä kokemasta perhe-elämän ilonaiheita kuten lasten hoivaa, leikkiä ja kasvua. ? Tasa-arvotyö on asenteiden muuttamista, ja siksi mukaan tarvitaan poikia ja miehiä, Auer sanoo. Se edellyttää uutta ajattelua kotona, koulussa, työpaikoilla ? koko yhteiskunnassa. Juttua varten on haastateltu myös Plan Suomen gender-neuvoantaja Alexander Munivea. Miehisen vallan rakenteet vahingoittavat myös poikia, jos miehenä olemisen mallit rajoittuvat väkivaltaiseen uhoon ja naisten seksuaaliseen alistamiseen. Kirjoittaja on kehityskysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja. Maailmankuva - 9
• kuva: ari heinonen
• TEEMAHAASTATTELU Heidi Ylitalo Helena Ranta: "Naiset kannattelevat arkea" Naisen ruumis on ollut pitkään ase konflikteissa. ? Seksuaalinen väkivalta on silti yhä vaiettu aihe, oikeushammaslääkäri ja professori Helena Ranta sanoo. Millainen on naisen rooli konflikteissa ja kriisialueilla? ? Kriisialueilla ja konflikteissa miehet ovat yleensä taistelemassa. Naiset pitävät samaan aikaan yhteiskuntaa yllä, hoitavat perhettä, karjaa ja lapsia, tekevät ruokaa ja kannattelevat arkea konfliktin keskellä. Osa naisista osallistuu myös taisteluihin. Esimerkiksi Perussa on ollut huomattava määrä naistaistelijoita. Naisen asema konfliktissa riippuu siitä, millainen naisen asema on yhteiskunnassa rauhan aikana. Kolmas ulottuvuus konflikteissa on naisiin kohdistuva väkivalta. Naisen ruumiista on tullut ase ja taistelukenttä. Konfliktien aikana tapahtuvassa seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse viestistä vastustajapuolelle: katsokaa, ettekö pysty suojelemaan edes naisianne. Esimerkiksi Balkanin sotien aikana naisia pidettiin raiskausten jälkeen vankeina niin kauan, ettei abortti ollut enää mahdollinen. Kun raiskatut naiset vapautettiin, he kantoivat vihollisen lasta ja joutuivat usein hylätyiksi omassa yhteisössään. Monet näistä naisista joutuivat kadulle kerjäämään tai päätyivät itsemurhaan. Heillä ei ollut enää mitään tulevaisuutta edessään. Tytöt ja naiset tarvitsevat suojelua konfliktien keskellä. Tapahtuneista asioista puhutaan onneksi nyt jo kansainvälisesti. Sitten kun tapahtuneista aletaan puhua ruohonjuuritasolla asioiden oikeilla nimillä, on päästy jo paljon eteenpäin. Usein seksuaalinen väkivalta jätetään mainitsematta kansallisissa raporteissa. Mutta silloinhan historiankirjoitus ei ole täydellinen. Naisten saamista fyysisistä ja psyykkisistä vaurioista ei juuri puhuta: ne ovat tabuja, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuitenkin muun muassa YK:n päätöslauselmassa on selkeästi otettu kantaa siihen, että raiskaus on rikos. Kansainvälinen oikeus tuomitsee seksuaalisen väkivallan. Tämäkin on jo edistysaskel, koska näin ei ole aina ollut. Raiskaukset konflikteissa eivät kuitenkaan ole uusi asia. Vasta 1990-luvulla alettiin puhua siitä, miten neuvostoarmeija raiskasi saksalaisia naisia toisen maailmansodan aikana. Voi vain kuvitella, millainen henkinen taakka asia oli ollut näille naisille. Rauhanneuvotteluissa ei yleensä nähdä naisia, vaikka he ovat kannatelleet yhteiskuntaa kriisin aikana. Kuitenkin koko yhteisöä tarvittaisiin yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Maailmankuva - 11
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Naisten konflikteissa saamista fyysisistä ja psyykkisistä vaurioista ei juuri puhuta: ne ovat tabuja, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitkä kokemukset ovat jääneet erityisesti mieleesi työtehtävissäsi maailmalla? ? Hätkähdyttävintä on ollut tutkia Balkanin sotien joukkohaudoista löytyneitä naisia sekä naisia, jotka olivat surmanneet itsensä ja syntymättömät lapsensa. Tein sikiöistä ikäarvioita. Nämä ovat pahimpia asioita, joita olen joutunut kokemaan työssäni. Mieleeni ovat jääneet myös Balkanilla tapaamani romaninaiset, jotka kerjäsivät lastensa kanssa työmatkani varrella. Kaikki hyljeksivät heitä, ja silti olimme Euroopassa ? tällaista tapahtuu aivan lähellä. Olen ollut mukana Perun totuus- ja sovituskomissiossa, jossa olen selvittänyt muun muassa pakkosterilointiohjelmia. Perussa ja Boliviassa toteutettiin laajat pakkosterilointiohjelmat, jotka kohdistuivat maiden köyhään alkuperäisväestöön. Perussa pakkosteriloitiin yli 300 000 naista ja lähes 30 000 miestä viiden vuoden aikana. 1990-luvun lopulla tapahtunutta pakkosterilointia ei selvitelty myöhemmin Perun totuus- ja sovituskomissiossa. Työskennellessään ei voi näyttää omia tunteitaan, 12 - Maailmankuva vaikka kuinka haluaisi huutaa raivoaan maailmalle. Paikalliset eivät usein puhuneet näistä aroista asioista. Esimerkiksi Balkanilla työskennellessäni ihmiset eivät puhuneet joukkohaudoista löydetyistä naisista. Omassa mielessäkin täytyy olla vahvat palomuurit, koska muuten tätä työtä ei voisi tehdä. Ulkomaalaisena on hyvin vaikea ottaa tällaisia asioita puheeksi, kun edessä on naisia, jotka ovat uhreja. Asioissa täytyy edetä hyvin varovasti. On hämmästyttävää, miten koulutettujenkin ihmisten on vaikea puhua seksuaalisesta väkivallasta, vaikkei se olisi edes kohdistunut heihin itseensä. Millainen kehitysyhteistyö edistäisi parhaiten tasa-arvoa köyhemmissä maissa? ? Monessa maassa lainsäädäntö on jo kunnossa, mutta pitäisi valvoa, että sopimuksia noudatetaan myös ruohonjuuritasolla. Ei riitä, että maan sisällä valvotaan asioita, vaan myös kansainvälisellä yhteisöllä tulisi olla oma roolinsa. Kun kehitysyhteistyörahoja myönnetään johonkin
• hankkeeseen, pitäisi varmistaa, että projekti on tasaarvon kannalta hyvä. Lisäksi esimerkin voima on tärkeä, ja rekrytoitaessa pitäisi työllistää miesten lisäksi myös asiantuntijanaisia hankkeisiin. Olen tavannut töissäni vahvoja naisia, jotka ovat useimmiten saaneet koulutusta myös ulkomailla. Tasaarvovaje näkyy selvimmin maaseudulla köyhien ihmisten arjessa ja tietysti hallinnossa ja parlamenteissa. Tyttöjen laadukas koulutus on paras sijoitus. Teiniraskaudet ovat monissa maissa yleisiä. Raskaudet vaikuttavat tyttöjen koulunkäyntiin: he putoavat silloin koulutusputkesta. Joskus myös miesopettajat voivat käyttää tyttöjä hyväkseen, jolloin he voivat jäädä pelonkin takia pois koulusta. Tyttöjen kouluttaminen on kaiken kehityksen lähtökohta. Jos tyttö saa koulutuksen, hän pitää huolen, että hänen omatkin lapsensa pääsevät aikanaan kouluun. Millaista on ollut työskennellä naisena perinteisissä kulttuureissa? ? Aluksi moni on varmasti ihmetellyt, kuka tällainen daami on, ja luullut, että minua on helppo höynäyttää. Mutta melko pian on käynyt ilmi, ettei se onnistu. Yleensä suurin osa kanssani työskennelleistä asiantuntijoista on ollut miehiä. Balkanilla on melko miehinen machokulttuuri, ja siellä minuun on suhtauduttu jopa liikuttavan suojelevasti, mutta olen pyrkinyt karistamaan tällaisen suhtautumisen pois. En ole ollut koskaan sukupuoleni takia uhattuna, eikä minulle ole ollut haittaa siitä, että olen nainen. Toisaalta en ole koskaan epäröinyt tarttua vaikkapa lapioon muiden työntekijöiden mukana. Kunnioitan paikallisia tapoja ja huomioin, voinko mennä kaikkiin paikkoihin naisena. Nepalissa esimerkiksi kohtelin hyvin kunnioittavasti vanhempia miehiä. Olen suunnitellut jatkavani töitäni ainakin pari kolme vuotta, kunnes täytän 70. Toisaalta tuntuu, etten voi vedota korkeaan ikääni, koska Martti Ahtisaarikin työskentelee yhä minua kymmenen vuotta vanhempana. Kanssani työskentelee iso joukko ihmisiä, ja kotiin jää aina ihmisiä hoitamaan tekemättömiä töitämme. Vaikka saisi arvostusta, täytyy muistaa, ettei kukaan tee tätä työtä yksin. Millainen merkitys demokratialla on tasa-arvolle? ? Demokratia pitää sisällään tasa-arvon ja on myös edellytys tasa-arvon kehittymiselle. Olen seurannut tänä vuonna arabikevättä, ja minulle oli yllätys, että Tunisiassa selvittiin niin vähällä, ilman voimakasta väkivaltaaaltoa. Tunisian tasa-arvoministeri Lilia Labidi kertoi, että maassa on ollut jo pitkään vahvoja naisjärjestöjä, joilla on ollut paljon merkitystä myös tänä keväänä. Suomessa naiset ja miehet saivat samat valtiolliset oikeudet vuonna 1906. Meillä tasa-arvo on kehittynyt asteittain, mutta olemme saaneet kehittää rauhassa demokratiaamme ilman ulkopuolisten puuttumista. Maamme kehitys on ollut vakaata. Suomessakin löytyy puutteita tasa-arvossa sekä miesten että naisten kohdalla: puhutaan paljon vaikkapa naisen euron suuruudesta. Näistä asioista kuitenkin keskustellaan, eivätkä ne pääse unohtumaan. Olisi hyvä muistaa, että Suomessa asiat ovat aika hyvin. Valitamme monista tasa-arvokysymyksistä, mutta helposti unohdamme, että suurin osa maailman naisista saa vain unelmoida sellaisesta tasaarvosta, joka meillä on. KIRJOITTAJA ON OTAVAMEDIAN LASTEN- JA NUORTENLEHTIEN TOIMITTAJA. Helena Ranta ? Syntynyt 1946 Kajaanissa. ? Oikeushammaslääketieteen professori Helsingin yliopistossa. ? Johtanut useita kansainvälisiä oikeuslääketieteellisiä tutkijaryhmiä. Selvittänyt ihmisoikeusrikkomuksia mm. BosniaHertsegovinassa, Kosovossa, Kamerunissa, Perussa, Irakissa, T?et?eniassa ja Nepalissa. ? Todisti Haagissa vuonna 2003 Slobodan Milo?evi?in oikeudenkäynnissä. ? Toiminut Plan Suomi Säätiön ja Suomen UN Womenin puheenjohtajana. Plan Suomen kunniapuheenjohtaja. Maailmankuva - 13
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Tiina Kirkas Miksi tytöt eivät pääse kouluun? Vaikka maailman kouluissa on enemmän tyttöjä kuin koskaan, monen opintie katkeaa teini-iässä. Planin tuore Koska olen tyttö -raportti kartoittaa tyttöjen koulutuksen esteitä sekä keinoja, joilla kaikille voitaisiin taata laadukas koulutus. 14 - Maailmankuva
• Zimbabwelainen Faith joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä 13-vuotiaana, koska hänen äitinsä mielestä tytär oli käynyt jo riittävästi alakoulua. Perheellä ei ollut myöskään varaa maksaa Faithin koulumaksuja, sillä rahaa tarvittiin nuorempien sisarusten kouluttamiseen. Faith on perheensä seitsemästä lapsesta keskimmäinen. Opiskelemisen sijaan Faith ryhtyi piikomaan läheisessä kaupungissa. Hän siivosi ja laittoi ruokaa työnantajaperheensä vanhemmille ja lapsille. Eniten Faith suri eroa perheestään ja ystävistään. ? Tuntui kamalalta tehdä ruokaa ikäisilleni tytöille ja pojille. Tuntui myös kurjalta, kun he saivat joka aamu lähteä kouluun ja minä jäin kotiin siivoamaan. Nyt Faith on 19-vuotias nuori nainen, joka keskittyy jatkamaan opintojaan. Hän haluaa opiskella joko sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. ? Monet ystävistäni ovat menneet jo naimisiin, osa jopa 12-vuotiaina. Minä haluan pysyä koulussa ja saavuttaa itselleni jotain. Vasta sitten voin ajatella avioliittoa. Teini-ikä sulkee tytöt kotiin Maailmanlaajuisesti yhä useampi tyttö aloittaa opintiensä, ja monin paikoin koulunpenkillä istuu enemmän tyttöjä kuin poikia. Se tarkoittaa, että monet kehitysmaat ovat onnistuneet kohentamaan perusopetustaan ja saavuttamaan siten ainakin yhden YK:n vuosituhattavoitteista. Liian usein tyttöjen koulutie päättyy kuitenkin alakouluun. Tytöt eivät pääse jatkamaan opintojaan yläkoulussa, saati sitä korkeammilla koulutusasteilla. Planin vuoden 2012 Koska olen tyttö -raportti kysyy, miksi kymmenet miljoonat tytöt joutuvat Faithin tavoin keskeyttämään koulunsa juuri teini-iässä. Mitä sellaista tyttöjen elämässä tapahtuu, että he eivät voi jatkaa koulutustaan poikien rinnalla? Raportti löytää useita vastauksia, joista tärkeimmät liittyvät perinteisiin sukupuolirooleihin, köyhyyteen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Niiden yhteisvaikutuksesta teini-ikä avaa pojille mahdollisuuksia, jotka tytöiltä liian usein sulkeutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun pojat jatkavat koulussa, tytöt jäävät kotiin kantamaan vastuuta taloustöistä: siivoamisesta, pyykkäämisestä, kokkaamisesta ja sisarusten kaitsemisesta. Heidän oletetaan myös valmistautuvan tulevaan avioliittoonsa ja äitiyteensä. Tästä seuraa, että teini-iässä tyttöjen elämässä ei ole enää aikaa eikä tilaa koulunkäynnille. Maailmankuva - 15
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Köyhyys vahvistaa perinteistä naisten ja miesten työnjakoa. Koska lapsen kouluttaminen on kallis ja pitkäaikainen taloudellinen sijoitus, vanhemmat tekevät sen useimmiten pojan hyväksi ? jopa siinäkin tapauksessa, että perheen tyttö on osoittautunut poikaa lahjakkaammaksi. Tytöistä perheet hyötyvät välittömästi työntekijöinä niin kotona kuin muuallakin. Lisäksi joissakin maissa tyttöjen naittaminen tuo perheelle rahaa. Joissakin toisissa maissa avioliitto vastaavasti vapauttaa perheen tytön elättämisestä. Teini-iässä tytöt kohtaavat myös aikaisempaa enemmän seksuaalista väkivaltaa ja sen uhkaa. Joskus se saa tytöt kieltäytymään koulunkäynnistä, sillä usein ahdistelija on opettaja tai samaa koulua käyvä poika. Monet tytöt myös naitetaan vaimoiksi alaikäisinä. Raiskaukset ja lapsiavioliitot johtavat teiniraskauksiin, jotka eivät ainoastaan uhkaa tyttöjen henkeä vaan myös katkaisevat koulutien. Gloriasta on roolimalliksi Mitä koulutetumpi tyttö, sitä todennäköisemmin hän ? osaa lukea ja kirjoittaa ? avioituu ja hankkii lapsia vasta aikuisena ? huolehtii omasta ja perheensä terveydestä ? sijoittaa ansionsa perheensä, yhteisönsä ja yhteiskuntansa hyväksi ? ymmärtää oikeutensa ja toimii niiden toteuttamiseksi ? kokee vähemmän väkivaltaa. 16 - Maailmankuva ? Joskus kotimatkalla ihmiset naureskelevat minulle ja sanovat, ettei naisten pitäisi käyttää työhaalareita. Ne kuuluvat miehille! Heidän mielestään aiheutan hämmennystä, mutta pysyn vahvana, koska tiedän tekeväni oikein. Olen itsestäni ylpeä: nainen voi tehdä kaiken sen, minkä mieskin, sanoo eteläsudanilainen Gloria Joy. 18-vuotias nuori nainen on yksi ensimmäisistä tytöistä, jotka opiskelevat automekaanikoiksi maan pääkaupungin Juban teknillisessä opistossa. Hän osaa jo purkaa moottorin, vaihdelaatikon ja jäähdyttimen. ? Tiedän, mitä tehdä, jos auto hajoaa, hän kehuu. ? Sodan aikana opin, että ilman työtä joutuu kärsimään. Töiden saaminen taas edellyttää suhteita. Rakennusmiehenä, puuseppänä tai automekaanikkona töitä kuitenkin löytää. Siksi hain tänne opiskelemaan. Etelä-Sudanissa naisilla ei yleensä ole kunnollista työtä. Työtä tekevät naiset ovat harvoin opiskelleet mitään. Koulutetut naiset taas eivät löydä työtä vaan jäävät kaikesta osaamisestaan huolimatta köyhiksi. ? Täällä aviomiehet eivät päästä vaimojaan töihin, vaikka nämä osaisivat lukea ja olisivat käyneet koulunsa loppuun, Gloria kertoo. ? Haluan menestyä automekaanikkona. Omasta mielestäni olen hyvä roolimalli. Teen läheiseni onnellisiksi,
• koska heidän on vaikea uskoa, että naisesta on tähän kaikkeen! Koulutus suojaa väkivallalta Koulu voi kannustaa eteenpäin Vähintään yläkoulun käyneiden naisten riski kohdata väkivaltaa on pienempi kuin kouluttamattomien naisten. Vähintään yläkoulun käyneiden miesten riski syyllistyä väkivaltaan on pienempi kuin kouluttamattomien miesten. Tutkimusten mukaan koulutetut naiset raportoivat itseensä kohdistuvasta väkivallasta useammin kuin kouluttamattomat naiset. He myös taistelevat väkivaltaa vastaan ja vaativat väkivallan kieltävää lainsäädäntöä. Gloria Joy ei kerro, mistä hän ammentaa itseluottamuksensa ja elämänuskonsa. Onko hänellä vanhemmat, jotka ovat kannustaneet tytärtään kokeilemaan ja rikkomaan rajojaan? Vai onko hän käynyt koulua, jossa tytöistä on nähty olevan muuhunkin kuin keittämään opettajalle teetä? Nuoren mekaanikon tarina vihjaa kuitenkin, että koulu voi toimia monella tapaa. Joko se lukitsee tytöt perinteisiin rooleihin vaimoiksi ja äideiksi tai se tarjoaa heille välineitä ja uskallusta itselleen sopivan elämän rakentamiseen. Koulussa ei opita vain hyödyllisiä taitoja kuten lukemista ja laskemista. Koulussa tytöt oppivat myös näkemään itsensä tulevina naisina ja yhteisöjensä jäseninä. Ratkaisevaa on, minkälaisia arvoja ja asenteita koulu tytöille välittää. Opettajien sanomiset ja tekemiset ovat erityisen tärkeitä. Ei ole samantekevää, miten opettaja puhuttelee tyttöjä ja poikia luokkahuoneessa. Keitä hän arvostaa, keitä väheksyy? Keille hän jakaa vastausvuoroja? Avainasemassa on opettajien koulutus ja ammattitaito, usein myös sukupuoli. Tytöillä on nykyisin köyhissä maissa liian vähän koulutettuja ja elämässään menestyneitä naisesikuvia. Naisopettajat saattavat myös läsnäolollaan vähentää tyttöjen kokemaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Tietenkään hyväkään koulutus ei yksin ratkaise kaikkia yhteiskunnan tai edes tyttöjen ongelmia. Myös yhteiskunnan tulee muuttua niin, että se antaa koulutetuille tytöille ja naisille tilaa toimia tasaveroisesti poikien ja miesten rinnalla. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä naisten koulutus ei vielä ole mainittavasti parantanut heidän asemaansa kotona tai työpaikoilla. Maailmankuva - 17
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Yhdeksänvuotinen laadukas peruskoulutus kaikille Mitä tilanteen korjaamiseksi sitten pitäisi tehdä? Vuoden 2012 Koska olen tyttö -raportti kehottaa kuuntelemaan teini-ikäisiä tyttöjä ja puuttumaan heidän erityishaasteisiinsa. Teini-ikäisten tyttöjen huomioiminen ei edistä vain heidän oikeuksiaan yksilöinä vaan myös aktiivisina ja luovina yhteisöjensä jäseninä. Raportti vaatii myös yhdeksänvuotista laadukasta peruskoulutusta kaikille lapsille. Se vetoaa maailman päättäjiin, jotta he tunnustaisivat tyttöjen erityiset tarpeet ja haasteet sekä varaisivat riittävästi rahaa laadukkaan koulutuksen järjestämiseen. Vaatimukset on kirjattava YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeiseen kehitysagendaan. Tyttöjen koulutuksen parantaminen vaatii myös nykyistä parempaa tilastointia suunnittelun ja toiminnan tueksi. Nykyisellään maailman lasten ja myös tyttöjen koulutusta kuvaavat tilastot kertovatkin vain sen, kuinka monta lasta tietyssä koulussa on tiettynä päivänä. Ne eivät välitä tietoa siitä, käyvätkö lapset koulua säännöllisesti tai oppivatko he siellä mitään. Tilastot kertovat myös kansallisista keskiarvoista eivätkä erottele lapsia heidän taloudellisen, yhteiskunnallisen tai etnisen taustansa perusteella. Köyhimmissäkin maissa parantuneesta koulutustarjonnasta ovat hyötyneet ennen kaikkea vauraiden kaupunkilaisperheiden lapset, myös tytöt. Samaan aikaan kaikkein köyhimmät, maaseudulla asuvat sekä etnisiin ja kielellisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset ovat yhä vailla kunnon koulutusmahdollisuuksia. Heistä heikoimmassa asemassa ovat tytöt. Tyttöjen laadukkaaseen koulutukseen panostaminen on paitsi oikeudenmukaista myös järkevää. Se on yksi tehokkaimmista keinoista katkaista sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyden kierre. Laadukas koulutus tarkoittaa, että kaikki tytöt saavat käyvät koulua, jossa he oppivat turvallisesti itsensä ja yhteisönsä kannalta olennaisia tietoja ja taitoja. Tavoitteena on, että myös tytöt lunastavat roolinsa perheidensä, yhteisöjensä ja yhteiskuntiensa täysivaltaisina jäseninä. 18 - Maailmankuva Seksuaalinen väkivalta ja lapsiavioliitot estävät tyttöjen koulunkäynnin ? 75 miljoonaa tyttöä ei pääse kouluun. Heistä 39 miljoonaa on 11?15-vuotiaita. ? Joka kolmas tyttö ei siirry alakoulusta yläkouluun. ? 150 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä on raiskattu tai kokenut seksuaalista väkivaltaa. ? Joka kolmas sekunti jossain päin maailmaa tyttö päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana. Se tarkoittaa kymmentä miljoonaa lapsiavioliittoa joka vuosi. ? Joka seitsemäs tyttö kehitysmaissa joutuu naimisiin alle 15-vuotiaana. Osa tytöistä naitetaan jopa viisivuotiaina. ? Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat teini-ikäisten tyttöjen yleisimmät kuolinsyyt kehitysmaissa.
• Plan Suomi Sukupuolinäkökulma huomioidaan aina modernissa kehitysyhteistyössä Naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutuminen on köyhyyden vähenemisen edellytys. Esimerkiksi yksi vuosi toisen asteen koulua lisää kehitysmaiden naisten tuloja jopa viidenneksen. Naiset sijoittavat tuloistaan jopa 90 prosenttia perheensä hyväksi, mikä parantaa ennen kaikkea lasten asemaa. Koulua käynyt nainen laittaa omat lapsensa kouluun muita useammin. Sukupuoli nykyisenkaltaisena käsitteenä on noussut kehityspolitiikkaan yhdessä köyhyyden vähentämisen ja oikeusperustaisen lähestymistavan kanssa. Aiemmin naiset nähtiin kehityskeskustelussa kehityksen instrumentteina, ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet ja niiden suhde köyhyyden vähenemiseen sai vähän huomiota. Planin työssä sukupuoli näkyy ennen kaikkea tyttöjen oikeuksien ajamisena, muun muassa Koska olen tyttö -kampanjan kautta. Työn kannalta on tärkeää määritellä, mitä sukupuolella, genderillä ja sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan. Gender-ajattelu kehittyy jatkuvasti Gender tarkoittaa sukupuolta sosiaalisena rakenteena. Puhutaan myös sosiaalisesta sukupuolesta. Tämä tarkoittaa, että naisilla ja miehillä eri kulttuureissa ja eri aikakausina on erilaisia velvollisuuksia ja oikeuksia. Naisten ja miesten identiteetit muodostuvat vuorovaikutuksessa ympäröivään kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tyttöihin ja poikiin kohdistuu erilaisia odotuksia syntymästä saakka. Kehityskeskusteluun gender nousi 1980-luvun puolivälissä. Läpimurron termi teki 1990-luvulla, jolloin se syrjäytti aikaisemmin käytössä olleen naiset ja kehitys (Women and Development, WAD) -käsitteen. Gender-sanan käyttö korostaa ajatusta, että sukupuoliroolit ovat muuttuvia ja että maailmanlaajuisen tasa-arvon saavuttamiseksi niiden on muututtava. Tämän päivän gender-ajattelu pohjautuu usean vuosikymmenen työhön naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Uutta gender-ajattelussa on sen huomioiminen, että sukupuoli vaikuttaa yhtä lailla poikien ja miesten kuin tyttöjen ja naisten valinnanmahdollisuuksiin. Naisten asema on kaiken kaikkiaan maailmassa huonompi, mutta on myös tilanteita, joissa yhteisön sukupuoliroolit rajoittavat poikien elämänkulkua enemmän kuin tyttöjen. Maailmankuva - 19
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Hankkeiden vaikutukset naisiin ja miehiin on huomioitava Sukupuolten tasa-arvo on yhteinen, kansainvälisesti sovittu tavoite. Tänä päivänä lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman edistämiseen. Sukupuolten välinen tasa-arvo liittyy lasten oikeuksiin kahdella tavalla. Lasten oikeuksien toteutumiseen vaikuttaa ensinnäkin heidän oma sukupuolensa. Toiseksi naisten aseman kohentuminen yhteiskunnassa parantaa myös lasten elinolosuhteita merkittävästi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen (gender mainstreaming) on yhteisesti sovittu tasaarvon edistämisen keino ? myös Planin työssä. Se tarkoittaa toiminnan kehittämistä niin, että pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon 20 - Maailmankuva sisällytetään kaikkeen organisaation työskentelyyn. Sukupuolinäkökulma tarkoittaa, että tarkastellaan sukupuolen ja sukupuolierojen merkitystä yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan sekä ihmisiin yhteisön jäseninä. Sukupuolinäkökulma auttaa meitä havaitsemaan, että tytöillä ja pojilla, naisilla ja miehillä on monilta osin toisistaan poikkeava asema yhteisössä ja siten myös erilaiset tarpeet ja toiveet. On tärkeää huomata, että gender tai sukupuoli ei ole yhtä kuin naiset. Tämän päivän sukupuolinäkökulma huomioi asenteiden ja roolien vaikutuksen niin miehiin kuin naisiin. Miehet ja pojat ovat tärkeässä asemassa, kun pyritään esimerkiksi eroon naisille vahingollisista perinteistä. Miehet ja pojat hyötyvät tiukkojen sukupuoliroolien muuttu- misesta myös itse. Valtavirtaistaminen on keino, jolla pyritään edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se ei siis ole tavoite itsessään. Valtavirtaistamisen työvälineitä ovat esimerkiksi sukupuolinäkökulman tarkastus (gender audit) ja sukupuolivaikutusten arviointi. Sukupuolinäkökulman tarkastus kartoittaa organisaation tasa-arvopuutteet ja toisaalta olemassa olevan tietotaidon. Sukupuolivaikutusten arviointi puolestaan tarkoittaa jokaisen toimenpiteen tai hankkeen arviointia sen kannalta, miten se vaikuttaa miehiin ja naisiin. Toimenpiteet, esitykset ja hankkeet voivat olla näennäisesti neutraaleja, mutta kohdistua silti eri tavoin eri sukupuoliin vahvistaen eriarvoisuutta. Sukupuolivaikutusten arviointi hyvänä käytäntönä on kotoisin YK:sta, jossa sitä on jo pitkään edellytetty sekä projektien suunnitelmissa että arvioinnissa. Sukupuolinäkökulman tulee sisältyä hankkeisiin alusta alkaen, taustatiedon keräämisestä toteuttamiseen ja vaikuttavuuden arviointiin. Hankkeiden kaikissa vaiheissa tarvitaan sukupuolittain eriteltyä tietoa. Kaikki tieto, jota hankkeen kohderyhmästä on olemassa, kirjataan miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen mukaan. Menestyksekkäässä tasa-arvotyössä tarvitaan sekä tilastollista että kokemuksellista, ihmisten itsensä kertomaa tietoa. Planille on tärkeää, että osalliset sukupuolesta riippumatta saavat äänensä tasapuolisesti kuuluville jo hanketta
• suunniteltaessa. Hyvä kehitysyhteistyö parantaa koko yhteisön elinoloja ja edistää yhtäläisesti kaikkien oikeuksien toteutumista. Heikoimmassa asemassa olevat tarvitsevat erityishuomiota Valtavirtaistamisen ohella toinen tasa-arvon edistämisen keino on sukupuolierityiset hankkeet, jotka pyrkivät parantamaan erityisesti huonommassa asemassa olevan sukupuolen oloja. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sukupuolierityiset hankkeet muodostavat yhdessä niin sanotun tasa-arvon edistämisen kaksoisstrategian. Osa kehitysyhteistyön toimijoista on kritisoinut sitä, että valtavirtaistamisen innossa sukupuolierityisen toiminnan resursseja on karsittu. Tasa-arvotavoitteiden valtavirtaistaminen kaikkiin hankkeisiin ei ole ollut yhtä tuloksellista kuin erityiset nais- tai tyttöhankkeet, joihin tasaarvotyö aiemmin keskittyi. Valtavirtaistaminen voi olla tehotonta esimerkiksi siksi, että sanan sisältö jää epäselväksi. Vastuunjakoa voi myös hankaloittaa se, että valtavirtaistamiseen sisältyy ajatus vastuun kuulumisesta kaikille. Siksi erillisohjelmat ovat edelleen tarpeen samalla kun sukupuolinäkökulmaa valtavirtaistetaan kaikkeen toimintaan. Plan noudattaa kehitysyhteistyössään tasa-arvon kaksoisstrategiaa, eli edistää tasaarvoa sekä heikommassa asemassa olevaan sukupuoleen kohdistuvilla erityistoimilla että sukupuolinäkökulman sisällyttämisellä kaikkeen toimintaan. Hyvä kehitysyhteistyö parantaa koko yhteisön oloja ja edistää yhtäläisesti kaikkien oikeuksien toteutumista. Maailmankuva - 21
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Anne Heinonen Tytöt eivät hae hunajaa, pojat pysyvät poissa keittiöstä Maailman nuorimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa sukupuolille on yhä omat perinteiset roolinsa, joista poikkeaminen on häpeäksi perheelle. Dokan perhe kertoo tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Eteläsudanilaiset Abao ja John Doka eivät ole keskenään samaa mieltä aivan jokaisesta kasvatukseen liittyvästä asiasta. Itse asiassa Khartoumissa vuonna 1998 naimisiin menneen pariskunnan mielipiteet tuntuvat menevän ristiin aika usein. Yhdestä asiasta toisiaan jatkuvasti kiusoitteleva pariskunta on kuitenkin samaa mieltä: tytöt ja pojat pitää kasvattaa eri tavalla. 22 - Maailmankuva ? Ero on se, että pojat eivät ole tyttöjä eivätkä tytöt poikia, vaikka kummatkin ovat ihmisiä, Abao tiivistää. Kunnioitus on kaiken perusta Jubassa Jebel Dinkan asuinalueella elävässä perheessä on kolme poikaa ja kaksi tyttöä, iältään 2?12-vuotiaita. Pääohjenuora perheen kasvatuksessa on, että kaikkien lasten pitää
• osata käyttäytyä hyvin. Ihmisille pitää olla ystävällinen ja rehellinen, eikä ketään saa loukata. Vanhempien neuvoja pitää kuunnella, olivat neuvonantajat sitten omia vanhempia tai toisten. Lisäksi lasten pitäisi kasvaa aikuisiksi, jotka ovat ympärillään olevalle yhteiskunnalle tärkeitä. ? Minusta kasvatus on sitä, että opettaa sisarukset olemaan hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään. Sitten he osaavat käyttäytyä muuallakin, Abao tiivistää. Kasvatus tapahtuu vanhempien mukaan etenkin hyvän esimerkin kautta. Kun lapsia kohtelee kunnioittavasti, he oppivat myös kunnioittamaan muita. Etelä-Sudanissa äideillä on lasten kasvatuksesta suurempi vastuu, sillä he ovat enemmän kotona kuin isät, jotka tekevät töitään pääosin kodin ulkopuolella. Toisaalta silloin, kun naisen pitää hoitaa asioita kodin ulkopuolella, mies pitää huolen lapsista. dottomasti tyttöjen tehtäviin. Pojat eivät keittiöön pääse. ? Niin meidät on kasvatettu. On häpeä kummallekin, jos mies menee keittiöön ja nostaa itse kattilan kannen ruokaa saadakseen, Abao kertoo. Keittiösääntö aiheuttaa kuitenkin omia epäilyksiään miehissä. John arvioi tyttöjen aloittavan syömisen jo keittiössä ruokaa tehdessään. Abao kuitenkin tyrmää ajatuksen täysin: keittiössä tehdään ruokaa. Hyvä poika ei vain odota ruuan valmistumista vaan auttaa tyttöjä ruuanlaitossa esimerkiksi hakemalla vettä vesipisteeltä tai suolaa torilta. Pojat voivat myös kattaa pöydän. Kun he saavat töitä kodin ulkopuolelta, he jakavat rahansa tyttöjen kanssa, jotta pöytään saadaan ruokaa. ? Pojan pitää tukea perhettä taloudellisesti ? kunnes menee naimisiin, John lisää. Siveettömiä tappeluita Hyvä poika ja hyvä tyttö Isän mukaan hyvät pojat palauttavat löytämänsä tavarat eivätkä riko niitä. He eivät ole väkivaltaisia ja hymyilevät paljon. Hyvä tyttö puolestaan on kova työskentelemään ja rakastaa koulunkäyntiä. Hän tiskaa, tekee ruokaa ja tarjoilee. Äiti lisää, että hyvän tytön pitää myös osata toivottaa vieraat kauniisti tervetulleeksi taloon ? mutta sama tapa on hyvä opettaa myös pojille. Keittiössä auttaminen kuuluu eh- Tappelu on kiellettyä kummaltakin sukupuolelta, mutta tyttöjen tappeluun puututaan helpommin. ? Tyttöjen tappelut eivät aina ole siveellisiä. Niistä voi muodostua hyvin rumia: tytöt voivat repiä toisiltaan vaatteet päältä ja lähteä paikalta alasti. Se halutaan estää, sillä alastomuus on kulttuurissamme erittäin häpeällistä. Poikien pitää vähän saada näyttää muskeleitaan. Väliin mennään, jos joku loukkaantuu, John kertoo. Lapset kiipeilevät paljon puihin, Maailmankuva - 23
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Tasa-arvo Etelä-Sudanissa ? Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista vuonna 2011. ? Valtion 170-päisessä parlamentissa on 52 naista. Naisten määrä on lähes kaksinkertaistunut aiempaan parlamenttiin verrattuna. ? Monissa kodeissa tyttöjen on katsottu auttavan perhettä parhaiten kotitöillä. Osa eteläsudanilaisista tytöistä menee naimisiin jo 14-vuotiaina. ? Vuoden 2012 alussa vain noin joka kolmas eteläsudanilaistytöistä ja -pojista kävi koulua. Maassa kampanjoidaan kuitenkin vahvasti kaikkien lasten koulutuksen puolesta. Myös presidentti Salva Kiir on painottanut tyttöjen koulutuksen tärkeyttä puheissaan. etenkin mangojen perässä. Se on sallittua kummallekin sukupuolelle. Hunajan perässä puuhun kiipeäminen on kuitenkin sallittua vain pojille. ? Pojat ovat rohkeampia. Tytöt voivat pelästyä, pudota ja satuttaa itsensä, jos mehiläiset hyökkäävät kesken kaiken, John toteaa. Tyttöjen pitää myös olla pehmeämpiä puheissaan. Se ei kuiten- kaan tarkoita, etteivät tytöt saisi puhua kovia asioita ? heidän pitää vain tehdä se naisellisemmalla tavalla. ? Poika voi sanoa, että hei sinä siinä, varmista että teet tämän sillä aikaa, kun olen poissa. Tyttö ilmaisisi asian niin, että olisitko kiltti ja tekisit tämän poissa ollessani, Abao kuvaa. Perinteisiä tyttöjen ja poikien värejä ei lapsilla ole. Äiti kertoo puke- Abao ja John Doka ovat tyytyväisiä vanhemmiltaan saamaansa kasvatukseen. Se on hyväksi todettu, sillä he ovat nyt kykeneviä kasvattamaan omia lapsiaan. 24 - Maailmankuva vansa lapset mihin tahansa väreihin, mutta isällä on taas pari poikkeusta: ? Vain poikien pitäisi käyttää punaisia vaatteita. Jotkut eläimet voivat hyökätä, jos näkevät punaista. Pojat voivat puolustautua hyökkäykseltä paremmin. Hankittava: koulutus ja perhe Mitä vanhemmat sitten toivovat lapsilleen tulevaisuudessa? Tytöille äiti toivoo koulutusta ja maailman tutkimista, kursseja ja onnellista elämää lasten kanssa. ? Se, meneekö hän naimisiin ja hankkiiko lapsia, on kuitenkin tytön päätettävissä. Isän vastaus on jyrkempi: tytön pitää mennä naimisiin ja saada lapsia. Lisäksi tyttöjen pitää kasvaa vastuullisiksi. Siten isä voi olla varma, että he hänen luotaan muutettuaan pärjäävät hyvin elämässä. Isän jyrkkyys on toisaalta yhtä vahvaa myös poikien kohdalla. Poikienkin pitää mennä naimisiin, kouluttautua, hankkia kunnon työ ja sitten saada lapsia. ? Sillä tavalla pojasta tulee kokonainen henkilö. Äiti toivoo lisäksi, että pojat kasvattaisivat lapsensa samaan tapaan, kuin he itse ovat poikansa kasvattaneet. ? Tai vielä paremmin. Haluaisin poikieni kasvavan minua paremmiksi ihmisiksi. En tiedä, miten se olisi mahdollista, mutta toivon silti, John lisää hymyillen. Poikienko vain? ? Tyttöjen myös! Heidän kaikkien, hän vastaa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
• Eija Palosuo Kotileikistä koulun penkille Esikoulun tiedetään parantavan lasten myöhempiä oppimistuloksia. Huomiota kiinnitetään yhä enemmän myös toisenlaisiin tuloksiin ? kouluarvosanojakin pysyvämpiin ? joita varhaiskasvatuksella voidaan saavuttaa. Maailmankuva - 25
• GENDER YHTEISKUNNASSA JA KASVATUKSESSA Samuel, 4, pukee päälleen sinisen esiliinan suojellakseen vaatteitaan ja asettuu hellan ääreen keittämään papuja. Hän täyttää keltaisen padan huolellisesti ja ravistaa papuja, jotta ne eivät pala pohjaan. Kyseessä on ?frijoles refritos?, papuherkku El Salvadorista. Pikkuherra ei ole kuuluisa kokki, eikä ? vielä ? edes ruoanlaittoa harrastava mies. Hänellä on siihen kuitenkin paremmat edellytykset kuin isällään tai isoveljillään. Samuel on päässyt esikouluun, mikä ei ole itsestäänselvyys köyhässä El Salvadorissa. Vain hieman yli puolet alle kouluikäisistä pääsee osallistumaan minkäänlaiseen varhaiskasvatustoimintaan. Lisäksi Samuelin esikoulu on yksi niistä 56 keskuksesta, jotka ovat ottaneet tasa-arvon edistämisen keskeiseksi opinkappaleekseen. ? Uskomme, että tarjoamalla esikouluissa monentyyppisiä vaihtoehtoja voimme haastaa ennakkoluulot siitä, mitä tarkoittaa olla poika tai tyttö, toteaa Beatriz De Paúl Flores, Plan El Salvadorin tasa-arvoneuvonantaja. Varhaiskasvatuksella tuetaan 0?8-vuotiaiden kehitystä lapsuusiän kriittisessä elämänvaiheessa, jossa suuri osa aktiivisesta oppimisesta tapahtuu. Tuella on suuri merkitys erityisesti lapsen terveydelle ja oppimistuloksille myöhemmin koulussa. Nykyisin tunnustetaan yhä selkeämmin varhaiskasvatusohjelmien mahdollisuudet myös tasa-arvon edistämisessä. Floresin toiminta-alueella Latinalaisessa Amerikassa, jossa tilastot kertovat naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja macho-miehen malli elää tiukassa, voi varhaiskasvatus tarjota yllättävän väylän vaikuttaa 26 - Maailmankuva koko perheen asenteisiin. ? Isät täällä näkevät, kuinka pojat puhuvat tytöille kunnioittavasti ja kuinka pojat ja tytöt leikkivät samoilla leluilla, samoissa tiloissa ja yhteisiä leikkejä. He pitävät sitä positiivisena asiana. Hyötyä myös isosiskoille Sukupuoliroolit ovat monissa maissa yhä joustamattomia, ja ennakkoasenteet tytön asemasta äitinä, siskona ja vaimona muotoutuvat jo leikki-iässä. Kouluikään mennessä asetelma on jo helposti sellainen, ettei tytön opintietä pidetä tärkeänä. Tyypillisesti se katkeaa esimerkiksi varhaisen avioliiton takia. ? Mosambikilaisen perinteen mukaan tytön tulisi 12-vuotiaana hallita ruoan laitto, siivous ja muut vaimon tehtävät. Pojan tulisi 17-vuotiaana osata rakentaa maja ja hankkia toimeentulo. Sekä tyttöjä että poikia valmistetaan tehtäviinsä lapsesta saakka, kuvaa Planin varhaiskasvatushankkeista vastaava ohjelmapäällikkö Johanna Arponen. Varhaiskasvatus voi muuttaa yhtälöä oleellisesti. Esikouluissa tyttöjen ja poikien keskinäinen suhde on tasaisempi kuin millään peruskoulun luokka-asteella. Jos lapsi käy esikoulua, hän menestyy paremmin myös peruskoulussa ja käy sen varmemmin loppuun saakka. Siten varhaiskasvatus tasoittaa sukupuolten välistä koulutuksellista epäsuhtaa ja tukee YK:n Koulutus kaikille -toimintaohjelman tavoitteita. Planin hankkeissa tavoitteena on, että jokainen 4?5-vuotias lapsi saisi ainakin vuoden verran esiopetusta. Esikoulut toimivat 20?40 lapsen ryhmissä, joissa
• Jos lapsi käy esikoulua, hän menestyy paremmin myös peruskoulussa ja käy sen varmemmin loppuun saakka. on ohjattua toimintaa esimerkiksi aakkosten ja numeroiden oppimiseksi, sisä- ja ulkoleikkejä sekä lukutuokioita. Opetus tapahtuu omalla äidinkielellä: kun perusasiat on käyty läpi tavalla, jonka lapsi ymmärtää, ei koulun aloittaminen virallisella opetuskielellä aiheuta niin suurta kompastusta heti alussa. ? Kun vanhemmat huomaavat lapsen oppimistulokset, he rohkaistuvat helpommin pitämään tytönkin koulupenkillä. Samalla oppiminen vahvistaa tytön itsetuntoa, Arponen sanoo. Varhaiskasvatusohjelmat tukevat tyttöjä myös toisella, hyvin konkreettisella tavalla. ? Kun pikkusisaret viettävät päivänsä esikouluryhmässä, vapautuu heidän hoidostaan vastanneille isosiskoille aikaa käydä koulussa. Samaten äitien aikaa vapautuu työntekoon ja perheen tärkeiden asioiden hoitamiseen. Isälle keskeisempi rooli Miehet tekevät perheessä monet lapsen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisistä päätöksistä. Yhteiskunnallisella tasolla juuri miehet päättävät usein resursseista, joita ohjataan vaikkapa raskaana olevien naisten terveydenhuoltoon ja tyttöjen koulutukseen. Maailmanpankin varhaiskasvatusta käsittelevä raportti Africa?s Future, Africa?s Challenge ? early childhood care and development in Sub-Saharan Africa kuitenkin toteaa, että miesten merkitystä lasten hyvinvoinnille ei oteta vielä riittävästi huomioon kehitysohjelmissa ja viranomaistahoilla. Opettajat ja terveydenhoitajat suuntaavat sanansa äideille, ja materiaalit ja lähestymistapa on laadittu äitejä varten. Plan Suomi on muiden Pohjoismaiden kanssa ollut eturintamassa tuomassa tasa-arvonäkökulmaa järjestön varhaiskasvatusohjelmiin. Hiljattain Suomen tukema hanke Ugandassa voitti Kansainyhteisöltä palkinnon varhaiskasvatuksen kehittämisestä suuntaan, joka tukee erityisesti tasa-arvoa ja syrjäytyneitä ryhmiä. Hankkeeseen kuuluvissa esikouluissa miesopettajat ovat murtaneet roolimallia naisesta lasten ainoana hoitajana, ja miehiä on aktiivisesti kutsuttu mukaan myös vanhempien ryhmätoimintaan. ? Koetamme rohkaista isät keskusteluun siitä, millä tavoin he voisivat enemmän osallistua lastensa elämään. Tororon ohjelma-alueella saimme ensin kaksi miestä mukaan vanhempainryhmän tapaamiseen. Pyysimme heitä tuomaan seuraavalla kerralla mukanaan myös ystävänsä. Hiljalleen miesten määrä ryhmässä on noussut, kertoo Planin varhaiskasvatusohjelmasta Ugandassa vastaava Rose Mary Alweny. Ryhmissä perheet saavat lapsen terveyttä ja hyvinvointia tukevaa tietoa aiheista, joista Suomessa tyypillisesti opitaan neuvolassa, ja jakavat ajatuksiaan lasten kasvatuksesta. Kolmen lapsen isä Joseph kuvaa kokemustaan ryhmästä hyödylliseksi: ? Olen ottanut aikaa lasteni tarpeille, ja se on parantanut suhdettani heihin. Autan lapsia kotiläksyissä ja olen ylpeä siitä, että tukeni on parantanut heidän koulumenestystään. Kirjoittaja työskentelee Plan Suomen viestinnässä. Maailmankuva - 27
• gender ja syrjintä
• gender ja syrjintä Iida Riekko Tappavat perinteet Haitalliset perinteet ovat etenkin kehitysmaiden tyttöjen taakka. Miljoonat tytöt joutuvat joka vuosi lapsivaimoiksi, silvotuiksi ja surmatuiksi. Haitallisten perinteiden kitkeminen vaatii asennemuutosta ruohonjuuritasolla. ? Tapan seuraavatkin lapseni, jos he ovat tyttöjä, sanoi nuori äiti Ranu Planin työntekijälle Rajastanin aavikolla Intiassa. Ranu oli mennyt naimisiin 18-vuotiaana ja tullut heti raskaaksi. Kun esikoinen paljastui syntyessään tytöksi, Ranu surmasi tämän kuristamalla. Samoin kävi toiselle lapselle. Haastatteluhetkellä Ranu oli ollut raskaana seitsemän kertaa. Kaksi poikaa oli menehtynyt varhaislapsuudessa infektiotauteihin, ja kaksi sikiötä Ranu oli abortoinut, koska ne olivat paljastuneet ultraäänitutkimuksessa naispuolisiksi. Ranu varjeli ainoaa elossa olevaa poikaansa silmäteränään. Intiassa poikalapset ovat kulttuurisesti tyttöjä arvostetumpia, ja tytön syntymä ennakoi kalliita myötäjäisiä. Tyttövauvojen surmat jäävät usein tutkimatta ja tuomitsematta. Intian viimevuotinen väestölaskenta paljasti, että Intiassa on seitsemän miljoonaa alle kuusivuotiasta poikaa enemmän kuin samanikäisiä tyttöjä. Väestörakenne on vinoutuneempi kuin koskaan sen jälkeen, 30 - Maailmankuva kun väestönlaskennat aloitettiin. Intiassa on nyt 914 tyttöä tuhatta poikaa kohden. Vuosisatoja jatkuneet tyttövauvojen surmat ovat vähentyneet uuden teknologian ansiosta, kun tyttösikiöiden abortit ovat yleistyneet. Ultraäänitutkimukset eivät ole vain ylä- ja keskiluokan etuoikeus. Maaseudulla kiertää pakettiautoihin perustettuja ultraääni- ja aborttiklinikoita, jotka mainostavat: ?Miksi tuhlata 100 000 rupiaa myötäjäisiin, kun voit testata lapsen sukupuolen 500 rupialla?? Vaikka Intian hallitus on kieltänyt ultraäänitutkimusten käytön sikiön sukupuolen paljastamiseksi, tutkimuksia tehdään paljon ja arviolta 500 000 tyttösikiötä abortoidaan joka vuosi. Ruumiillisia ja henkisiä vammoja Intiassa ja Kiinassa yleiset tyttösikiöiden abortit ja tyttövauvojen surmat ovat esimerkki haitallisista perinteistä (harmful traditional practice), jotka loukkaavat ihmisoikeuksia syvästi. Lapsen oikeuksien 19. artikla takaa lapsille suojelun sekä ruumiilliselta että henkiseltä väkivallalta. Käytännössä sopimusta rikotaan räikeästi miljoonien lasten ja nuorten kohdalla eri puolilla maailmaa. Planin raportti No more excuses! (2007) toteaa, että erityisesti tytöt ovat alttiita haitallisille perinteille kuten lapsiavioliitoille ja niin kutsutuille kunniamurhille sekä myötäjäissurmille. Haitallisista perinteistä kärsivät myös pojat, naiset ja miehet, mutta tytöt ovat suurimpia kärsijöitä ikänsä ja sukupuolensa yhteisvaikutuksen vuoksi: monessa maassa tytöt nähdään vähiten arvokkaina perheen ja yhteiskunnan jäseninä. Kuuluminen syrjittyyn vähemmistöryhmään lisää alttiutta joutua haitallisten perinteiden uhriksi. Esimerkki tästä ovat Nepalin kamalariorjat, jotka kuuluvat tharu-vähemmistökansaan. Kastijärjestelmässä alimmat, maattomat tharu-perheet myyvät usein tyttärensä kotiorjiksi ylempien kastien perheisiin, vaikka sekä kastijärjestelmä että orjuus
• ovat Nepalin laissa kiellettyjä. Usein ajatellaan, että haitalliset perinteet ovat yhtä kuin väkivaltaiset käytännöt, jotka limittyvät tapoihin, perinteisiin ja kulttuuriin. Plan muistuttaa, että haitallisia perinteitä ovat myös sellaiset käytännöt, jotka eivät vammauta ihmistä fyysisesti mutta aiheuttavat henkistä tuskaa ja nöyryytystä. Esimerkiksi Malawissa harjoitetaan yleisesti intiaatioriittejä, joissa nuoret tytöt eristetään perheistään oppimaan miehen seksuaalista miellyttämistä. Sen jälkeen he joutuvat tanssimaan alasti yhteisönsä miehille, jotka saavat vapaasti kosketella heidän rintojaan. Useimmissa tapauksissa haitalliset perinteet aiheuttavat sekä ruumiillisia että henkisiä vammoja. Esimerkiksi Nepalin kamalari-orjat joutuvat lähes säännönmukaisesti hakatuiksi, ja usein isännät käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Lapsiavioliitotkin merkitsevät monesti ruumiillisia vammoja. Joka vuosi noin kymmenen miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin alle 18-vuotiaina, usein pakotettuina. Monet lapsimorsiamista pakotetaan seksiin, ja monia pahoinpidellään. Raskaus ja synnytys aiheuttavat teini-ikäisille tytöille vakavia terveysriskejä. Raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovatkin kehitysmaissa 15?19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy. Koulutus kitkee haitallisia perinteitä Puhutuimpia ja brutaaleimpia haitallisia perinteitä on tyttöjen sukupuolielinten silpominen, jota harjoitetaan eniten Koillis-Afrikassa ja Saharan ja Sahelin alueilla. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että vähintään 130 miljoonaa naista on kokenut sukupuolielinten silpomisen. Egyptin viimeisimmän väestönlaskennan mukaan 74,4 prosenttia maan 15?17-vuotiaista tytöistä on silvottu. Egyptiläisessä slummissa elävä kolmen lapsen äiti Safaa, 23, kertoi Planin työntekijälle, kuinka oli vähällä sallia toimenpiteen tyttärelleen. ? Elän köyhää ja yksinkertaista elämää. Naimisiinmenon jälkeen olin niin kuormitettu, että unohdin itseni ja oikeuteni ja aloin käyttäytyä kuin äitini. Kopioin käyttäytymismalleja ja perinteitä, jotka ovat tytöille haitallisia. Suunnittelin jopa tyttäreni ympärileikkauttamista. Safaan mieli muuttui, kun naa- Safaan tarina on esimerkki ruohonjuuritason työstä, jota Plan tekee haitallisten perinteiden kitkemiseksi: asenteita pyritään muuttamaan pitkäjänteisesti koulutuksella ja keskusteluilla, ja yhteisöjen jäseniä pyritään saamaan asennemuutoksen sanansaattajiksi. Egyptissä jo tuhannet naiset ovat osallistuneet Planin koulutuksiin haitallisista perinteistä. Safaa, samoin kuin moni nainen hänen slummissaan, puhuu nyt tuttavilleen sukuelinten silpomisia vastaan. Nepalissa Plan vapauttaa kamalari-orjia ja valistaa perheitä tyttöjen oikeuksista ja koulutuksen hyödyistä. Intiassa Plan taas järjestää koulutuksia ja tukee naisryhmiä, joissa valetaan uskoa siihen, että tytöt ovat yhtä arvokkaita ja pystyvät samaan kuin pojatkin. Joka vuosi kymmenen miljoonaa tyttöä joutuu lapsiavioliittoon. puri kutsui hänet Planin tukemaan naisryhmään, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista ja itseluottamuksesta. Lääkäri kertoi naisille, ettei sukuelinten silpomisesta ole tytöille mitään hyötyä, vaan se aiheuttaa vakavia ruumiillisia ja henkisiä vammoja. ? Päätin, ettei tyttäreni tarvitse kokea rankkaa toimenpidettä. Sain vakuutettua mieheni asiasta. Tiedän nyt, että minulla on tärkeä rooli perheessäni, myös päätöksentekijänä. Plan tekee myös vaikuttamistyötä monilla hallinnon tasoilla, jotta haitalliset perinteet saadaan rangaistaviksi, mutta laki, jota yhteisöt eivät kunnioita, on käytännössä tehoton. Siksi ruohonjuuritason koulutus, joka ottaa huomioon kulttuureiden erityispiirteet ja tilanteiden taustat, on avain haitallisten perinteiden kitkemiseen ? niin hidasta kuin se onkin. Kirjoittaja työskentelee Plan Suomen viestinnässä. Maailmankuva - 31
• gender ja syrjintä Hanna Etholén Naiskehot näytillä kuva: istockphoto Naisvartaloa käytetään mainosvalttina kaikkialla maailmassa, mutta keinot ovat erilaiset Suomessa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa. Kadunvarsimainoksessa poseeraa hoikka nuori nainen. Viekoittelevalla kuvalla voidaan myydä monenlaista, mutta harva miettii pelkkiä mekkoja tai kodinkoneita mainoksen nähdessään. Se herättää myös tunteita ? ihailua, ärtymystä, kateutta. Naiskehon julkisella esittämisellä on laaja yhteiskunnallinen merkitys. Se on globaali ilmiö, mutta erityispiirteet ovat Intiassa ja Etelä-Afrikassa toisenlaisia kuin Suomessa. Lisääntymisterveyttä ja naiskuvaa Intiassa tutkinut Minna Säävälä huomaa intialaisissa mainoksissa kaksijakoisen suhtautumisen naiseuteen: ? Toisaalta esitetään perheenäitejä, jotka sari päällä huolehtivat jälkikasvusta ja miehestä. Toisaalta seksuaalisuudesta vihjataan vahvasti, vaikka alastomuutta ei länsimaiseen tyyliin voidakaan näyttää. Naiskehoja arvotetaan toisella tapaa Etelä-Afrikassa. Sosiologi Elina Oinas kuvaa keskustelua naisten ruumiillisuudesta hyvin monikulttuuriseksi. 32 - Maailmankuva
• ? Maasta käytetään nimitystä "Rainbow Nation", mikä kertoo myös laajasta ihanteiden spektristä. Etelä-Afrikka on osittain hyvin länsimaistunut. Maassa mainosten ulkoasuun vaikuttaa se, millaisella alueella ne ovat. ? Esimerkiksi hiv/aidsin vastaisia julisteita on paljon, ja ne muokkaavat tietynlaista ruumiillisuutta, mikä voi olla leimaavaa, hiv-ihmisten poliittista liikehdintää tutkinut Oinas selittää. Suomalaiselle, intialaiselle ja eteläafrikkalaiselle kulttuurille yhteinen piirre on naisruumiin julkisten esitystapojen seksualisoituminen. Samalla ihmisten toleranssi on kasvanut: se mikä ennen herätti vastustusta ja paheksuntaa, ei kiinnitä enää huomiota. Säävälä kuitenkin huomauttaa, että vaikka Intiassa on totuttu naiskehon julkiseen esittämiseen, maassa ei ainakaan vielä voitaisi laittaa kauppakeskuksen seinälle 20 metriä korkeaa bikinimainosta kuten Suomessa. Eroottisesti vihjailevat eleet ovatkin Bollywood-filmeistä lainattuja. ? Rinnat ja lantion seutu pitää peittää, mutta kaula-aukot ovat syvään uurrettuja. Perinteinen temppu on myös kastuminen. Lopputuloshan on käytännössä sama kuin nainen olisi alasti, jos vartaloa peittää vain ohutta kangasta oleva litimärkä sari, Säävälä luonnehtii. Kauneuden rasismi Antropologit kuvaavat usein intialaista naiseutta sitomisen ja rajaamisen käsitteillä. Kun tyttö kasvaa naiseksi, hänet kääritään sariin ja hiukset sidotaan. Tämä kumpuaa tarpeesta hallita naisen ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta, Minna Säävälä sanoo. Kansainväliset muotilehdet ovat levinneet kaikkialle, mutta niiden kansissa ei juuri näy tummaihoisia naisia. Etelä-Afrikassakin hyvännäköinen nainen on blondi ja kapealanteinen. Oinaan mukaan kriittistä keskustelua kuitenkin käydään, sillä monikulttuurisessa ympäristössä elää rinnakkain erilaisia ihanteita. Ristiriitaisuuksien tiedostaminen ei kuitenkaan aina auta valkoista kroppaa tavoittelevia tyttöjä, joiden kauneudenhoitorutiineihin länsimaiset ideaalit vaikuttavat. Naiset käyttävät ihoa vaalentavia tuotteita ja suoristavat hiuksiaan. Myös Intiassa vaaleaa ihonväriä arvostetaan. Säävälän mukaan erilaiset hoidot ja toimenpiteet, joskus vaarallisetkin sellaiset, ovat arkipäivää. Intiassa vaalean ihon tavoittelulla on pitkät juuret. Maailmankuva - 33
• gender ja syrjintä Etelä-Afrikassa seksikäs ruumiillisuus on tytöille hyväksyttävää, eikä sen ilmaiseminen tee tytöistä likaisia. ? Ylemmillä kasteilla ja pohjoisintialaisilla on vaalea iho, joten vaaleus tuo statusta. Ihonväri vaikuttaa nykyäänkin konkreettisesti tyttöjen naimisiin pääsyyn, Säävälä selittää. Hoikkuuden tavoittelu on puolestaan uusi ilmiö. Perinteinen intialainen naisihanne on ollut pulska, koska laihuutta on pidetty sairaalloisena ja merkkinä köyhyydestä. Vaikka esimerkiksi mallit eivät ole samalla tavalla alipainoisia kuin länsimaissa, tarve olla hoikka on piirtynyt ihmisten mieliin. ? Uusi kauneusihanne ruumiillistuu elokuvatähdissä, jotka eivät ole enää niin reheviä kuin parikymmentä vuotta sitten, Säävälä tiivistää. Mellakoita misseistä Suomessa kauniiden naisten julkisuuskuva on muuttunut viime vuosina. Nuoria tyttöjä muistutetaan, että vähäpukeisia naisia esittävät mainokset ovat kuvankäsittelyllä muokattuja, ja nykypäivän kauneuskuningattarien ihailu on haalistunut kauaksi Armi Kuuselan 50-luvun kansansuosiosta, kun missikisojen tv-lähetyksetkin on lopetettu. Myös Intiassa kauneuskilpailuihin tiivistyy jotain olennaista naiskehon julkisesta esittämisestä. Aishwarya Rain valinta vuonna 1994 Miss Maailmaksi ja sitä seurannut kansainvälisten missikisojen järjestäminen Intiassa aiheuttivat mellakoita. Säävälän mukaan yksi syy tähän oli missikandidaattien käyttämä pieni vaatekappale ? bikinit. Intialaisen ajattelutavan mukaan bikinit ovat säädyttömiä ja vastenmielisiä, ja kysymyksessä ei ole vain moraalinen vaan myös esteettinen ongelma. Missikisoihin liittyvät ilmiöt kuvaavat Säävälästä hyvin sitä, miten naisen kehon esittäminen on Intiassa 34 - Maailmankuva tulenarka asia. Maassa viimeiset 10?15 vuotta suosiossa ollut äärinationalistinen aate haluaa turvata perinteisen intialaisen naiseuden ja kokee länsimaistumisen, seksuaalisen vapautumisen sekä naisen roolin ja ulkonäön muutoksen uhkaavina. Maassa on kuitenkin myös voimakkaita feministisiä liikkeitä, jotka haluavat paitsi turvata naisten itsemääräämisoikeuden myös samalla puolustaa naisia niin globaaleilta vaatimuksilta kuin nationalisteiltakin. Ryppyjä ja vastarintaa Vaikka vanhenemisen pelko on nykyisin iskenyt kyntensä myös Intian keskiluokkaan, vanhenevan naisen arvo on ollut perinteisesti maassa suuri. Säävälän mukaan vanhat naiset ovat myös rentoutuneempia fyysisyydessään, kun nuoruuden ihanteet eivät enää sido heitä. Tutkija pitää tätä erittäin positiivisena ja toivoo arvostuksen säilyvän globaaleista paineista huolimatta. Etelä-Afrikassa ulkonäkö on tärkeä asia, mutta ihanteet eivät ole niin ankaria kuin länsimaissa. ? Seksikäs ruumiillisuus on tytöille hyväksyttävää, eikä sen ilmaiseminen tee tytöistä likaisia tai ole noloa kuten Suomessa, Oinas huomauttaa. Vaikka yhdysvaltalainen nuorisomuoti on Etelä-Afrikassa suosittua, sitä ei kopioida sellaisenaan. Oinas pitää tärkeänä sitä, miten köyhistä oloista nousee mielenkiintoisia kulttuurisia virikkeitä. Vaikka tytöt ostavat vähistä rahoistaan merkkifarkkuja, globaaleja vaikutteita jäljitellään luovalla tavalla. ? Se on ymmärrettävä vastarinnan keino ja osoittaa pärjäämistä, Oinas tiivistää. Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka viimeistelee graduaan sukupuolentutkimuksesta.
• Tiina Kirkas Maananastukset köyhdyttävät Afrikan naisia Afrikassa maa päätyy ulkomaalaisomistukseen. Kaupankäynnissä häviäjinä ovat ennen kaikkea naiset. Afrikkalaisella maaperällä on kysyntää. Monissa vauraissa maissa viljelykelpoinen peltopintaala käy vähiin ja elintarvikkeiden tuonti kalliiksi. Siksi yhä useammat valtiot kasvattavat ruokansa Afrikassa. Ilmastonmuutoksen pakottamina kansainväliset yritykset viljelevät Afrikassa myös fossiilisia energialähteitä korvaavia biopolttoaineita kuten jatropaa. Samaan aikaan ruoan hinnan nousu kansainvälisillä markkinoilla lisää afrikkalaisen viljelymaan arvoa tuottavana sijoituskohteena. Kaikkiaan viime vuosina ulkomaiset hallitukset, yhtiöt ja yksityiset sijoittajat ovat ostaneet tai vuokranneet satoja miljoonia hehtaareita maata lukuisista Afrikan valtioista. Sellaisia ovat esimerkiksi Kamerun, Etiopia, Ghana, Mali, Kenia, Mosambik, Sudan, Madagaskar ja Tansania. Globaalisti 70 prosenttia ulkomaalaisten nimiin kirjatuista maan ostoista ja vuokrauksista tehdään Afrikassa, sillä monet Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtiot ovat ryhtyneet rajoittamaan ulkopuolisten maakauppoja ja elintarvikkeiden poisvientiä. Paikallisilta ei kysytä Afrikka houkuttaa myös siksi, että useimmissa mantereen valtioissa hallinto on heikko ja maanomistusolot epäselviä. Ostaminen tai vuokraaminen luonnistuu ilman monimutkaisia maan omistukseen tai hallintaan liittyviä oikeudellisia tai hallinnollisia kiistoja. Afrikan omat korruptoituneet hallinnot sopivat usein maakaupoista ilman, että niiden tarvitsee neuvotella asiasta maan tosiasiallisten käyttäjien ? paikallisten pienviljelijöiden ? kanssa. Tyypillisesti maakaupat järjestyvät suljettujen ovien takana, salassa. Afrikassa maan myymisestä ja vuokraamisesta puhutaankin yleisesti maan valtauksena tai anastuksena. Ongelma on ilmeisin maaseudulla, missä paikalliset asukkaat ovat saattaneet viljellä peltotilkkujaan vuosikymmeniä ilman, että maa kuuluu varsinaisesti kenel-
• gender ja syrjintä lekään. Viljelijät luottavat oikeuteensa hyödyntää perinteisiä maitaan, eikä heillä siten ole erityistä tarvetta virallistaa maan käyttö-, hallinta- tai omistusoikeuttaan laillisesti sitovalla asiakirjalla. Joskus pienviljelijät saavat vihiä maan myymisestä tai vuokraamisesta vasta häätönsä yhteydessä. Joskus taas oman kylän päällikkö voi myydä yhteisönsä maat yhdestä viskipullosta. Hyödyt jäävät haittoja pienemmiksi Maakaupoista ja niiden seurauksista ei ole Afrikassakaan yhtä totuutta. Paikoin ulkomaalaiset maanomistajat ja -vuokraajat onnistuvat lupaustensa mukaisesti kehittämään afrikkalaista maataloutta ja luomaan työpaikkoja myös paikallisille. Yhteisö saa asianmukaisen korvauksen menettämästään maa-alasta, vaurastuu ja oppii uutta maatalousteknologiaa. Harvoin työpaikkoja kuitenkaan syntyy toivotusti, sillä uudet maanomistajat saattavat tuoda mukanaan omat koulutetut työntekijänsä. Näin esimerkiksi kiinalaiset ovat toimineet Malissa. Erään arvion mukaan sataa biopolttoaineen viljelyssä käytettyä hehtaaria kohden syntyy vain yksi paikallinen työpaikka. Yksipuolinen vientikasvien viljely voi korvata paikallisen pientuotannon ? ja siten liiketoiminnan ? tuhoisin seurauksin. Samalla paikallisväestön ravitsemus kaventuu entisestään, samoin luonnon monimuotoisuus. Tehomaatalous kuluttaa myös maaperää, hävittää metsää ja pahentaa siten eroosiota. Laajamittainen plantaasiviljely huventaa muutenkin kuivuudesta kärsivien maiden vesivaroja esimerkiksi Etiopiassa, Sudanissa ja Egyptissä. Usein mailtaan häädetyt viljelijät joutuvat muut- tamaan kauas kotoaan muiden maille, mikä aiheuttaa kiistoja ja jopa väkivaltaisia yhteenottoja useissa Afrikan maissa. Esimerkiksi Koillis-Tansaniassa maasait ovat joutuneet lähtemään perinteisiltä mailtaan, joille ulkomaalainen sijoittaja on perustanut turisteille metsästysalueen. Uudessa asuinpaikassaan Morogorossa maasait kilpailevat nyt paikallisten viljelijöiden kanssa maasta. Paikallisia asukkaita saattaa turhauttaa myös se, ettei ostaja tai vuokraaja tee hankkimallaan maa-alallaan mitään vaan jää odottamaan sen markkina-arvon nousua. Kaikilla sijoittajilla ei ole edes maataloudessa tarvittavaa asiantuntemusta. Se tarkoittaa, että paikalliset asukkaat joutuvat luopumaan perinteisistä maistaan ja toimeentulostaan turhaan. Se taas herättää ärtymystä, sillä monelle afrikkalaiselle maa on oman identiteetin perusta ja esi-isien henkinen koti. Aina maakaupat eivät koidu edes myyjävaltion hyödyksi. Sopimusehdot ovat epäsuhtaisia, ja maata myydään ja vuokrataan alihintaan. Usein ostajalle ja vuokraajalle myönnetään myös sijoitusten toivossa verohelpotuksia, joten valtio ei saa omalla maaperällään tuotetuista ruoka- tai biopolttoainekasveista vientituloja. Maan menetys kurittaa naisia Naiset ovat maakaupoissa kahdestakin syystä erityisen heikoilla. Ensinnäkin 80 prosenttia ruoan tuotannosta, valmistuksesta ja myynnistä on naisten vastuulla, mutta naiset hallitsevat vain paria prosenttia maa-alasta. Ilman virallista ? tai edes epävirallista ? oikeutta
• maahan naisilla ei ole pienintäkään puhe- ja päätösvaltaa maakaupoissa. Afrikassa naisten maankäyttöoikeus onkin yleisesti sidoksissa joko aviomieheen, isään tai muuhun sukulaismieheen. Ei ole tavatonta, että nainen viljelee maatilkkuaan koko ikänsä mutta joutuu leskeksi jäätyään luovuttamaan maan toiselle miessukulaiselle. Toiseksi naiset kantavat suurimman vastuun maan menetyksen seurauksista, sillä ilman koulutusta ja työkokemusta heidän on mailtaan häädettyinä vaikea hankkia perheelleen korvaavaa elantoa. Useimmissa afrikkalaisissa yhteisöissä toimeentulo perustuu naisten kykyyn hyödyntää läheisen maan antimia: ruokaa, vettä, polttopuuta ja lääkekasveja. Lasten- ja kodinhoitoon sidotut naiset eivät miesten tavoin edes pääse liikkumaan palkkatyön perässä. Sen sijaan heidän arkensa vaikeutuu, kun ruoan, veden ja polttopuiden hakumatka pitenee. Kodin ulkopuolinenkin ansiotyö edestakaisine matkoineen hankaloittaa naisten mahdollisuuksia huolehtia kaksoistaakastaan perheen hoivan ja toimeentulon takaajana. Erityisen raskasta se on naisvetoisissa perheissä, jollaisia osassa Afrikkaa on jopa 40 prosenttia kotitalouksista. Naisille ääni- ja päätösvaltaa maakaupoissa Afrikkalaisen maaperän myyntiä ja vuokraamista ulkomaalaisille hallituksille ja yrityksille puidaan maailmalla paljon. Sanotaan, että ulkomaiset sijoitukset tervehdyttävät paikallista maataloutta ja ruoantuotantoa. Samaan aikaan puhutaan maanvaltauksista ja -anastuksista, jotka tuhoavat paikallisen maatalouden ja myös ympäristön. Keskustelun ytimessä ovat Afrikan maatalouden tehottomuus ja kehittämistarpeet sekä toisaalta maanomistusolot ja paikallisyhteisöjen olematon neuvotteluasema maakaupoissa. Maata myyviltä ja vuokraavilta afrikkalaisilta hallituksilta vaaditaankin takeita, että ulkomaiset sijoitukset hyödyttävät myös paikallisia yhteisöjä. Lisäksi niiden on ryhdyttävä nykyistä ponnekkaammin kehittämään ja monipuolistamaan paikallista maataloutta kestävällä tavalla. Ostajilta ja vuokraajilta vaaditaan myös vastuunkantoa paikallisyhteisöjen ja ympäristön hyvinvoinnista. Viime aikoina keskusteluun ovat liittyneet myös naiset, jotka muistuttavat omasta roolistaan afrikkalaisen ruoan tuottajina. Naisten oikeus omistaa, hallita ja käyttää maata ei ole vain tasa-arvokysymys vaan yksi tehokkaimmista keinoista kehittää mantereen maataloutta ja siten ruokaturvaa. Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO laskee, että nykyistä paremmin koulutettuina ja resurssoituina naiset kykenisivät parantamaan peltojensa satoisuutta 20?30 prosentilla. He myös sijoittavat ansionsa lasten koulutukseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Siksi naisilla on oltava ääni- ja päätösvaltaa myös maakaupoissa. Lähteinä käytetty mm. From Under Their Feet. A think piece on the gender dimensions of land grabs in Africa. ActionAid, 2012. The Right to Land and Justice for Women in Africa. African Women's Land Rights Conference. Acord, Oxfam & ActionAid, 2012. Afrikassa 80 prosenttia ruoan tuotannosta, valmistuksesta ja myynnistä on naisten vastuulla, mutta naiset hallitsevat vain paria prosenttia maa-alasta.
• gender ja syrjintä Minttu-Maaria Partanen Kuvat Ville Juutilainen Vientianen kaikki katulapset tunnetaan Poikia on Laosin kaduilla tyttöjä enemmän, sillä tytöt kestävät kotona pidempään. Laosin pääkaupungin Vientianen kaduilla on leppoisa tunnelma. Skootterit valuvat kapeilla teillä tasaisena virtana, ihmiset istuskelevat talojensa ulkopuolella ja koirat lämmittelevät katujen aurinkoisilla länteillä. Muutamat turistit seilaavat suurine rinkkoineen katuvilinässä. Heidän perässään ei juokse kerjäläislasten laumaa, kuten monessa muussa kehitysmaassa. Toistaiseksi Laosin katulapsitilanne onkin hyvä. pääkaupungissa Vientianessa on viime vuosina jopa hieman laskenut. ? Laskemme katulapsien määrän aina kolmen kuukauden välein, joten meillä on hyvä käsitys tilanteesta. Laos on vasta avautumassa Kaakkois-Aasiassa sijaitsevat autoritäärinen yksipuoluemaa Laos on ollut pitkään eristyksissä. Maan turistimäärät ovat alkaneet kasvaa vauhdilla vasta 2000-luvulla. Myös kansainvälisten järjestöjen määrä on lähtenyt nousuun vasta viime vuosina. Laos kontrolloi edelleen järjestöjen toimintaa voimakkaasti: maassa ei voi toimia ilman läheistä yhteistyötä hallituksen kanssa. ? Laosin hallitus havahtui katulapsikysymykseen vuonna 2004 ja teetti ensimmäisen selvityksen tilanteesta. He kutsuivat meidät maahan ratkaisemaan ongelmaa, Clemence Pabion selittää. Työ aloitettiin ennen kuin tilanne kaduilla oli ehtinyt pahaksi. Yleensä katulasten kotiolot ovat huumeiden tai hyväksikäytön takia niin rankat, että lapset ovat päätyneet kadulle pakoon. ? Vientianen kaduilla asuu 200?300 lasta, ja tunnemme heistä kaikki, kertoo Clemence Pabion. Hän työskentelee Peuan Mit -projektissa, joka toimii katulapsien parissa työskentelevän kansainvälisen järjestön Friends Internationalin alaisuudessa. Katulapsien määrä 38 - Maailmankuva
• Peuan Mit on toistaiseksi Laosin ainoa projekti, joka työskentelee katulapsien parissa. Ongelma on, että Laosin hallitus on sallinut työn ainoastaan pääkaupungissa Vientianessa. Esimerkiksi turistien ykköskohteessa Luang Prabangin kaupungissa järjestö ei toistaiseksi saa työskennellä. ? Olemme huolestuneita kaupungin tilanteesta. Lisääntyvät turismimäärät saattavat lisätä myös katulapsien määrää, Pabion toteaa. Turistien raha tuo mukanaan usein lapsille ikäviä ansaintamahdollisuuksia kuten kerjäämistä ja seksityötä. Suomen mittavasti tukema Plan Laos työskentelee maan pohjoisosissa, joissa katulapsia ei käytännössä ole. Järjestön työ keskittyy koulujen tukemiseen ja lapsityöhön erityisesti heikoimmassa asemassa olevien etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Laosin katulapset ovat harvoin kodittomia Laosin katulapsitilanne poikkeaa merkittävästi Kambodzhan ja Thaimaan tilanteesta. Ensinnäkin Laosin katulapsien määrä on suhteellisen pieni. Toiseksi useilla katulapsilla on edelleen jonkinlainen yhteys perheeseensä ja kotiinsa. Yleensä kotiolot ovat huumeiden tai hyväksikäytön takia niin rankat, että lapset ovat päätyneet kadulle pakoon. Laosissa on myös yleistä, että lapset viettävät aikaansa kaduilla pätkissä: he kulkevat kodin ja kadun väliä. Naapurimaissa on yleisempää, ettei katulapsilla ole minkäänlaista yhteyttä sukulaisiinsa tai kotiinsa. ? Esimerkiksi köyhissä maakunnissa lapset saattavat lähteä hetkeksi pääkaupunkiin kerjäämään rahaa ja palata takaisin, Clemence Pabion selittää. Kaatopaikkalapsien tilanteessa on myös hyvää Vientianessa on tällä hetkellä yksi suuri kaatopaikka kaupungin laitamilla. Siellä työskentelee noin 30 lasta perheineen. ? Kaatopaikan olosuhteet ovat kamalat: paikka kuhisee rottia ja tuholaisia, haju on kammottava ja terveysriskit valtavat, Pabion kertoo. Järjestö pääsee vierailemaan kaatopaikalla säännöllisesti, mutta muilta se on tiukasti suljettu. ? Vaikka paikka on terveydelle vaarallinen, lasten tilanne siellä on tavallaan muita katulapsia parempi. He ovat tottuneet rankkoihin olosuhteisiin eivätkä koe niitä mahdottomiksi. Lapset ovat yhdessä perheensä kanssa, Maailmankuva - 39
• gender ja syrjintä Laosilaiseen ruokaan keskittynyt Makhpet-ravintola tarjoaa entisille katulapsille mahdollisuuden kouluttautua ravintola-alalle. Koulutus on arvostettu, joten lähes kaikki ravintolasta valmistuneet saavat töitä ravintoloista tai hotelleista. ja heillä on tukiverkosto lähellä. Perheet ansaitsevat jätteiden kierrätyksestä myös jonkin verran rahaa, jolloin lapset saattavat päästä kouluun. Järjestö tarjoaa kaatopaikkalapsille mahdollisuutta asua pääkaupungissa asuntolassa, mutta usein lapset eivät halua jättää perhettään. ? Yritämme auttaa heitä parantamalla kaatopaikan työskentelyolosuhteita ja antamalla heille terveydenhuoltoa. Loppukädessä on kuitenkin vanhempien tehtävä päättää, millaisen elämän he haluavat tarjota lapsilleen. Emme vie lapsia väkisin minnekään. Katuelämä kohtelee tyttöjä ja poikia eri tavoin Noin 60 prosenttia Laosin katulapsista on poikia. Sekä pojat että tytöt elävät vaikeissa olosuhteissa, mutta tytöt kestävät vaikeita kotioloja poikia kauemmin. Katuelämä on heille usein poikia karumpi kohtalo, mikä saa tytöt sinnittelemään kotona. Esimerkiksi perheissä, joissa vanhemmat käyttävät huumeita, tytöt kokevat usein velvollisuudekseen auttaa vanhempiaan selviytymään päivittäisistä askareista. Kaduilla elävät tytöt päätyvät hyvin nopeasti seksityöhön. Tyttöjen elämä kaduilla on turvattomampaa kuin poikien. He joutuvat useammin kärsimään ai- 40 - Maailmankuva kuisten häirinnän lisäksi myös kadulla asuvien poikien häirinnästä. Katuelämä johtaa helposti huumekierteeseen. Kaduilla nukkuminen on vaarallista, joten pysyäkseen mahdollisimman paljon hereillä lapset käyttävät piristäviä huumeita. Peuan Mit houkuttelee lapsia takaisin yhteiskunnan jäseniksi. Alaikäiset lapset pyritään saamaan takaisin kouluun ja järjestön ylläpitämiin asuntoloihin. Jos lapsella on vanhemmat, heiltä pitää saada suostumus järjestelyyn. ? Usein vaikein tilanne on huumeperheissä. Lapset eivät välttämättä halua jättää perhettään, vaikka vanhemmat eivät pystyisi huolehtimaan heistä, Clemence Pabion kuvailee. Koulutus auttaa löytämään paikan yhteiskunnassa Suurista teräspadoista nousee höyry, kun kasviksia käännellään öljyssä. Teini-ikäiset tytöt pilkkovat rivissä minttua ja chiliä, laosilaisen ruuan perusraaka-aineita. Vielä ripaus korianteria pinnalle, ja tarjoilijat vievät höyryävät astiat salin puolelle turistien kansoittamiin pöytiin. Katuelämään päätyneillä teini-ikäisillä on vähän mahdollisuuksia päästä takaisin yhteiskunnan osaksi. Siksi
• Mopokorjaamossa teini-ikäisille pojille opetetaan ammatin lisäksi elämäntaitoja kuten tiskaamista, pyykinpesua ja hampaiden harjaamista. Peuan Mit -järjestö tarjoaa vanhemmille katulapsille mahdollisuuden kouluttautua ammattiin. Järjestö pyörittää modernia laosilaista ruokaa tarjoavaa Makhpet-ravintolaa, jossa katulapset kouluttautuvat ravintola-alalle. Enemmistö koulutettavista tarjoilijoista on tyttöjä. Koulutus Makhpet-ravintolassa on arvostettu, joten useimmat päätyvät ravintolasta suoraan töihin. Tytöt asuvat koulutuksen ajan asuntolassa. Asuntolasta he usein muuttavat poikaystävän tai aviomiehen luokse, sillä Laosissa on harvinaista, että naiset asuisivat yksin tai kimppakämpässä. Ravintola on tällä hetkellä järjestön tärkein tulonlähde, sillä talouskriisi on vaikuttanut lahjoitusten määrään. ? Pojille opetetaan moponkorjaamisen lisäksi paljon elämän perusasioita kuten hygieniaa ja seksivalistusta. Kukaan ei ole välttämättä kertonut heille lapsena, että kädet ja hampaat pitää pestä, alusvaatteet vaihtaa ja astiat tiskata. Töiden saaminen voi olla vaikeaa, jos henkilökohtainen hygienia ei ole kunnossa, Pabion selittää. Opastusta annetaan tytöillekin, mutta heillä hygienia-asiat ovat usein paremmassa kunnossa kuin pojilla. Laosin talous on kasvanut viime vuodet vauhdilla. Moponkorjaus houkuttelee poikia Nähtäväksi jää, kuinka paljon kasvu hyödyttää maan köyhimpiä lapsiperheitä ja helpottaa katulapsitilannetta. Turisteille Peuan Mitillä on kuitenkin selvät ohjeet, jotka toimivat myös Laosin ulkopuolella. ? Älä anna kadulla oleville lapsille rahaa tai ruokaa. Jos näet kadulla olevan lapsen, ilmoita hänestä katulapsien kanssa toimiville järjestöille. Kaduilla elävät tytöt päätyvät nopeasti seksityöhön. Clemence Pabian kaartaa skootterinsa korjaamon pihalle. Lauma poikia on kerääntynyt punaisen skootterin ympärille. Haalarit ovat täynnä öljytahroja. Hetkessä Pabianin skootteri on pesty ja siihen on vaihdettu uudet peilit. Koska ravintola-ala ei houkuta yhtä paljon poikia kuin tyttöjä, teini-ikäisiä poikia houkutellaan kouluttautumaan mopokorjaajiksi. KIRJOITTAJA ON KEHITYSKYSYMYKSIIN ERIKOISTUNUT VAPAA TOIMITTAJA. Maailmankuva - 41
• gender ja syrjintä Alex Munive Pitääkö tasa-arvoa rakentavien miesten olla feministejä? Olin jokin aika sitten mukana suunnittelemassa tutkimusta, joka kartoitti nuorten miesten suhtautumista tasa-arvokysymyksiin Hondurasissa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Tulokset paljastivat selkeästi, miten valtavia haasteita tasa-arvoa edistävien hankkeiden kehittämiseen liittyy. Tasa-arvoisen nuoren miehen tulisi uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti. Erityisesti Hondurasin osalta tutkimuksen tulokset olivat hälyttäviä. 82 prosenttia haastatelluista miehistä oli sitä mieltä, että naisen tärkein tehtävä on huolehtia kodista ja valmistaa perheelleen ruokaa. 58 prosentin mukaan miehellä tulee aina olla viimeinen sana tärkeistä kotiin liittyvistä asioista päätettäessä. 78 prosenttia kokee olonsa epämukavaksi homoseksuaalien läheisyydessä. Päätimme Planissa tarttua näihin 42 - Maailmankuva haasteisiin ja paneutua tasa-arvokysymyksiin yhteistyössä nuorten miesten kanssa. Valitsimme nuoria viidestä eri maasta koulutusohjelmaan, jonka tarkoituksena on herkistää miehiä sukupuolikysymyksille ja kouluttaa heitä toimimaan tasaarvon puolestapuhujina. Ohjelman tavoite ja samalla meidän toiveemme on, että nämä nuoret jatkaisivat työtämme ruohonjuuritasolla toimimalla esikuvina muille. Tasa-arvolähettiläinä he voivat välittää viestiä muille nuorille tasa-arvon tärkeydestä pari- ja ylipäätään ihmissuhteissa ja puhua avoimen keskustelukulttuurin puolesta. He voisivat esimerkiksi edistää avointa tunteiden ilmaisua ja vastuullista seksuaalikäyttäytymistä, kuten kondomin käyttöä. Suunnitellessamme projektia eräs kollegani kysyi, pitäisikö siihen osallistuvien nuorten miesten olla feministejä. Spontaani reaktioni oli, että totta kai, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni ei vastaus tuntunut enää niin yksiselitteiseltä. Monien feministinaisten mielestä itsensä voi määritellä feministiksi
• ainoastaan, jos on henkilökohtaisesti joutunut kokemaan epätasaarvoista, diskriminoivaa kohtelua. Koulutusohjelmamme nuorilla miehillä ei luonnollisesti ole omakohtaista kokemusta siitä, minkälaista on olla nainen heidän yhteiskunnassaan. Mutta onko tasa-arvosta puhuttaessa ylipäätään välttämätöntä puhua aina myös feminismistä? Jatkoimme projektin suunnittelua pohtimalla, minkälaista on olla nuori mies, ja lisäsimme agendaan naisten oikeuksien parantamisen lisäksi myös maskuliinisuuden uusien muotojen vahvistamisen. Päällimmäinen tehtävämme oli määritellä, mitä ominaisuuksia nuorella tasaarvolähettiläsmiehellä tulisi olla. Tätä kysymystä on käsitelty nuorten miesten keskuudessa maailmanlaajuisesti jo pitkään, usein naisasialiikkeiden hienovaraisella tai konkreettisellakin avustuksella. Useimmilla ihmisillä on varsin selkeä käsitys siitä, mitä naisten tai tyttöjen tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa. Sen vaihtelevat ilmenemismuodotkin ovat tiedossa: joissakin maissa kyse voi olla lähinnä maanomistusasioista, toisissa enem- mänkin itsemääräämisoikeudesta seksuaalikysymyksissä. Mutta epämääräisyyksiä ja epäselkeitä käsityksiä on edelleen paljon, varsinkin miesten omaan rooliin liittyen. Mitä sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen tarkoittaa miehille käytännön tasolla? Mitä se tarkoittaa perhe-elämän kannalta? Mitä seurauksia siitä on julkishallinnolle? Selkeiden vastausten hahmotteleminen näihin kysymyksiin olisi valtava edistysaskel prosessissa, jonka päämääränä on saada miehet entistä voimakkaammin mukaan työhön tasa-arvon puolesta. Latinalaisessa Amerikassa päädyimme lopulta seuraavaan määritelmään: Tasa-arvolähettiläinä toimivien nuorten miesten tulisi ennen kaikkea pystyä kyseenalaistamaan machokulttuuri ja sen seuraukset kuten seksismi, väkivalta ja homofobia. Heidän tulisi kunnioittaa erilaisuutta ja olla valmiita puuttumaan tilanteeseen nähdessään ympärillään eriarvoisuutta. Nuorten tulisi tukeutua dialogiin kaikissa ihmissuhteissaan ja pystyä välttämään väkivaltaa konfliktitilanteissa. Olisi tärkeää, että nuoret pystyisivät keskustelemaan avoimesti ehkäisystä kumppaninsa kanssa. Heidän tulisi ymmärtää, että toisista huolehtiminen voi olla myös miehinen ominaisuus. Tasa-arvoisen nuoren miehen tulisi uskaltaa näyttää tunteensa avoimesti. Sopisivatko edellä mainitut ominaisuudet kuvaamaan myös feminististä miestä? Niiden kautta välittyy joka tapauksessa kuva miehestä, joka kunnioittaa naisia ja edistää käytöksellään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Määrittelyä tai luokittelua tärkeämpää on mielestäni ymmärtää, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sukupuolten välillä liittyvät ennen kaikkea miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Suurin osa ongelmista johtuu miehistä, mutta vielä suuremmassa roolissa he ovat näiden ongelmien ratkaisijoina. Feministien ja tasa-arvokysymyksistä kiinnostuneiden miesten tuleekin pyrkiä syventämään yhteistyötään ja luoda yhdessä tuumin pohja tasaarvoiselle maailmalle. Kirjoittaja on Plan Suomen genderneuvonantaja Maailmankuva - 43
• gender ja syrjintä Milja Komulainen Erilainen pakolainen Moni sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustaja joutuu pakenemaan vainoa. Virheelliset käytännöt turvapaikkaprosesseissa ovat jättäneet useat ilman kansainvälistä suojelua. Miljoonat ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaastaan vainon takia. Pakolaiskäytäntöjen kulmakivenä toimiva dokumentti, YK:n vuoden 1951 pakolaissopimus, määrittää, että kansainvälistä suojelua saa hakea ihminen, jonka henkeä tai vapautta uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen takia. Pakolaisuus on vanha ilmiö, mutta viime aikoina turvapaikkaa on alettu hakea seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaan vainoon vedoten. Euroopan unioniin pyrkii vuosittain tuhansia homoja, lesboja sekä trans- ja intersukupuolisia (HLBTI). Homofobia on tullut näkyvämmäksi Viime vuoden joulukuussa Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton kuvasi YK:n ihmisoikeusryhmälle pitämässään puheessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ihmisryhmänä, jonka ihmisoikeudet kielletään yhä liian monessa maailman kolkassa. Yksityishenkilöiden HLBTI-ihmisiä kohtaan tekemät viharikokset ovat yleisiä ympäri maailmaa, mutta joissain maissa myös valtio syrjii sukupuoli-identiteetiltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtaväestöstä poikkeavia ihmisiä. Lievemmissä tapauksissa HLBTI-henkilö ei saa viranomaisilta suojelua väkivallan tai syrjinnän kohteeksi jou- 44 - Maailmankuva tuessaan, mutta äärimmäisissä tapauksissa seksuaalinen suuntautuminen on kriminalisoitu laissa. Rangaistukset vaihtelevat sakoista kuolemantuomioon. Joissain osissa maailmaa suvaitsevaisuus HLBTI-ihmisiä kohtaan on kasvanut huomattavasti, mutta positiivinen kehitys ei ole itsestäänselvyys. YK:n mukaan homofobiset väkivaltarikokset ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina, ja myös valtiotasolla on tehty homovastaisia lakialoitteita ja viljelty aggressiivista retoriikkaa. HLBTI-henkilöiden vaino on globaali ongelma, ja moni ihminen tarvitsee kansainvälistä suojelua. Syrjinnästä ja väkivallasta huolimatta HLBTI-ryhmien ihmisoikeudet ovat nousseet kansainväliselle agendalle vasta viime vuosina. Vuonna 2007 ryhmä ihmisoikeusasiantuntijoita lanseerasi Yogyakartan periaatteet, jotka soveltavat kansainvälistä ihmisoikeuslakia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Huomattava merkkipaalu HLBTI-oikeuksissa ovat myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vuonna 2008 antamat suositukset. Ne määrittelevät, kuinka HLBTI-ryhmien vainon takia kansainvälistä suojelua hakevan turvapaikkahakemusta tulisi käsitellä. Tätä nykyä on yleisesti hyväksyttyä, että HLBTI-ihmiset kuuluvat YK:n pakolaissopimuksessa mainittuun kategoriaan ?tietty yhteiskunnallinen ryhmä? ja ovat täten vainon uhreiksi joutuessaan oikeutettuja hakemaan suojelua.
• kuva: istockphoto Seksuaalisuuden tai siihen perustuvan vainon uskottavuuden arvioiminen on lähes mahdotonta.
• gender ja syrjintä HLBTI-pakolaisia vastaanottavien valtioiden käytännöt ovat kuitenkin monin paikoin puutteellisia. Näitä puutteita on valottanut vuonna 2011 COC Netherlands -järjestön sekä Amsterdamin VU-yliopiston julkaisema tutkimus Homofobiaa paossa. Se vertaili Euroopan maiden turvapaikkahakemusten käsittelyä ja löysi merkittäviä ongelmia useiden maiden käytännöissä. Myös Suomi oli mukana tutkimuksessa. Seksuaalisuutta ei voi todentaa Sukupuoli-identiteetin ilmaisemiseen ja todentamiseen liittyvät kysymykset nousevat tutkimuksessa voimakkaasti esille. Yksi huomattavimmista HLBTI-turvapaikanhakijoiden kohtaamista vaikeuksista on vainon todistamisen tarve. Uskottavuusvaatimuksen mukaan turvapaikanhakijan tulee pystyä osoittamaan, että hän joutuu vainon kohteeksi, mikäli hänet lähetetään takaisin kotimaahansa. Maahanmuuttoviranomaisten tulee päättää, onko seksuaalisuuteen perustuvan vainon vaara kotimaassa todellinen. Vainon todistaminen on usein kaikenlaisille pakolaisille vaikeaa, mutta uudenlaisia haasteita kohdataan, kun vainon syynä on sukupuoliidentiteetti tai seksuaalisuus. ? Asiaa vaikeuttaa se, että päätös uskottavuudesta on virkamiespäätös. Miten kukaan voi määritellä, onko joku homo- tai transseksuaali? pohtii turvapaikkakysymyksiin muun muassa Vapaa liikkuvuus -verkoston kautta perehtynyt sosiologi Mervi Leppäkorpi. Vaikka vainon uhan uskottavuus on oleellinen kysymys kaikissa turvapaikkahakemuksissa, Leppäkorven mukaan juuri homoseksuaalien tai transseksuaalien hakemusten käsittelyssä tulee voimakkaasti esille virkamiesten valta uskottavuutta päätettäessä. Seksuaalisuus ei ole tiettyyn hetkeen kiinnitettävissä oleva ominaisuus, vaan se muuttuu yksilön elämän aikana. Siksi seksuaalisuuden tai siihen perustuvan vainon uskottavuuden arvioiminen on lähes mahdotonta. UNHCR:n mukaan hakijan identifioitumisen seksuaalivähemmistön edustajaksi tuleekin riittää todisteeksi. Kaikissa maissa tätä suositusta ei kuitenkaan ole noudatettu. Räikein esimerkki lienee T?ekeistä, jossa suoritettiin testejä seuraamalla turvapaikanhakijoiden reaktioita pornoelokuviin. Käytäntö sai mittavaa 46 - Maailmankuva kritiikkiä perusoikeuksien virastolta, Euroopan komissiolta, kansalaisjärjestöiltä ja UNHCR:ltä ja lakkautettiin vuonna 2009. Näin pitkälle viety testaaminen on harvinaista, mutta myös Suomessa on käynyt ilmi tapauksia, joissa haastattelijat eivät yksinkertaisesti usko hakijan olevan seksuaalivähemmistön edustaja tai joutuvan tämän takia vainon kohteeksi kotimaassaan. ? Turvapaikanhakijan todistusvastuu tässä tilanteessa on todella raskas, Leppäkorpi toteaa. Uskottavuusvaatimus on osoittautunut ongelmaksi muun muassa tapauksissa, joissa turvapaikanhakija on kertonut seksuaalisuuntautumisestaan vasta ensimmäisen turvapaikkahaastattelun jälkeen. Taustalla on useimmiten tiedonpuute. Mervi Leppäkorpi kertoo, ettei turvapaikanhakijoille aina kerrota, että juuri seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoliidentiteetti on peruste turvapaikkahakemukselle. Monet turvapaikanhakijat ovat Suomeen tullessaan hyvin peloissaan eivätkä välttämättä tiedä homo- tai transseksuaalisuuden olevan laillista. He saattavat siksi salata seksuaalisuutensa maahanmuuttoviranomaisilta ensimmäisissä turvapaikkahaastatteluissa. Joissain tapauksissa käy niin, että hakemuspäätöstä odotellessaan hakija oppii seksuaalisuutensa olevan Suomessa hyväksyttyä ja lisää nämä tiedot hakemukseensa jälkeenpäin. Homofobiaa paossa -raportin tekoon osallistunut asiantuntija Outi Lepola kertoo, että ellei hakija kerro homoseksuaalisuudestaan ja siihen liittyvän vainon pelosta heti hakemusta tehdessään, viranomaiset todennäköisesti epäilevät hakemuksen uskottavuutta. Myös Mervi Leppäkorpi arvioi perusteluiden lisäämisen ensimmäisen turvapaikkahaastattelu jälkeen olevan äärimmäisen vaikeaa. ? Ei kenenkään tänne toiselta mantereelta tulevan voida olettaa tietävän tarpeeksi suomalaisesta yhteiskunnasta ja siitä, mitä voi sanoa, hän pohtii. Takaisin kaappiin Suomessa on ilmennyt useita tapauksia, joissa turvapaikanhakija on käännytetty kotimaahansa ?varovaisuusvaatimuksen? nojalla. Tällöin turvapaikanhakijan oletetaan pystyvän elämään kotimaassaan turvallisesti,
• Homofobiset väkivaltarikokset ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina, ja myös valtiotasolla on tehty homovastaisia lakialoitteita ja viljelty aggressiivista retoriikkaa. mikäli tämä salaa seksuaalisen suuntautumisensa tai esimerkiksi muuttaa uudelle paikkakunnalle. Esimerkiksi iranilaisen miespuolisen turvapaikanhakijan todettiin voivan palata kotimaahansa, sillä tämä oli ennen turvapaikanhakua onnistunut elämään salatuissa parisuhteissa miesten kanssa. Iranissa homoseksuaalisuus on kielletty lailla, ja siitä voidaan tuomita kuolemaan. Teloituksia homovastaisen lain varjolla tehtiin viimeksi syyskuussa 2011. ? Se, että henkilö voi lähtömaassaan elää ?kaapissa?, ei ole UNHCR:n mukaan millään tavalla hyväksyttävä käytäntö, Mervi Leppäkorpi painottaa. Vaatimus varovaisuuteen riitelee voimakkaasti ihmisoikeusperiaatteiden kanssa. Yogyakartan periaatteissa painotetaan, että myös HLBTI-ihmisillä on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Tämä sisältää identiteetin tai henkilöyden ilmaisemisen puheen, esiintymisen, pukeutumisen, ruumiinominaisuuksien, nimen valinnan tai millä tahansa muin keinoin. Se, että turvapaikanhakijaa vaaditaan piilottamaan seksuaalisuutensa, on selkeästi näiden oikeuksien vastaista. Käytäntöjä kehitetään jatkuvasti Mervi Leppäkorpi epäilee ongelmien johtuvan osittain siitä, ettei pakolaissopimusta ole päivitetty vastaamaan nykypäivän konflikteja. ? Käytännöt eivät vastaa niitä asioita, joita ihmiset tänä päivänä joutuvat pakenemaan, hän toteaa. Turvapaikkahakemukset seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella ovat myös Suomessa verrattain uusi ilmiö, ja käytännöt kehittyvät hiljalleen. Räikeät virheet menettelyissä eivät ole jääneet täysin huomaamatta. Suomen Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo painottaa, että erityisesti varovaisuusvaatimukseen on kiinnitetty huomiota. Hän vakuuttaa, että Maahanmuuttovirasto on Homofobiaa paossa -raportin löydösten ansiosta ja jo ennen tutkimuksen julkaisua pyrkinyt kehittämään käytäntöjään parempaan suuntaan. Positiiviseen kehitykseen on vaikuttanut vuoden 2012 tammikuussa tehty korkeimman hallinto-oikeuden päätös, joka selkeästi kieltää HLBTI-turvapaikanhakijoiden käännyttämisen varovaisuusvaatimukseen nojaten. ? Käytännöissämme oli epätarkkuuksia, joihin olemme nyt tehneet muutoksia, Repo toteaa. Outi Lepola arvelee, ettei turvapaikan saannin vaikeus välttämättä johdu seksuaalisuuteen liittyvistä ennakkoluuloista tai käsityksistä. ? Taustalla vaikuttavat yleisesti turvapaikanhakijoihin ja Suomeen pääsyyn liittyvät asenteet, jotka ilmeisesti vaihtelevat eri henkilöiden välillä myös Maahanmuuttoviraston sisällä, Lepola toteaa. HLBTI-turvapaikanhakijoiden kokemukset muistuttavat kuitenkin myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta maailmassa. Monissa maissa HLBTIihmiset ovat edelleen heikossa asemassa ja joutuvat kohtaamaan vainoa, väkivaltaa ja syrjintää. On vielä matkaa siihen, että homojen, lesbojen, biseksuaalien, sekä trans- ja interseksuaalien ihmisoikeudet tunnustetaan niin kansainvälisessä kuin maakohtaisessa lainsäädännössä. Kirjoittaja opiskelee ihmisoikeuspolitiikan maisteriohjelmassa University College Londonissa. Maailmankuva - 47
• gender ja syrjintä Heidi Ylitalo Salaisuus kotona Kun mies pahoinpitelee naista, siitä kerrotaan mediassa rutiinijuttuna. Kun nainen pahoinpitelee tai surmaa perheensä, asialle halutaan selitys. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta vaietaan helposti, koska se on yhä tabu yhteiskunnassamme. 48 - Maailmankuva Suomessa koti on naiselle turvattomin paikka. Miehet tekevät väkivaltarikoksia naisia useammin, mutta tämä ei ole koko totuus suomalaisesta perheväkivallasta. Väkivallalle annetaan usein miehen kasvot, vaikka naisetkin pahoinpitelevät lapsiaan ja puolisoitaan. Suomalaiset naiset tekevät lähes puolet lähisuhteiden törkeistä pahoinpitelyistä. Naiset tekevät myös puolet lasten pahoinpitelyistä. Vaikka väkivalta herättää mielikuvan nyrkiniskuista, se on paljon muutakin. Väkivalta on vallan väärinkäyttöä. Se voi olla sanallista alistamista ja nöyryyttämistä, ystävistä ja sukulaisista eristämistä tai liikkumisen ja rahankäytön kontrollointia. Se voi olla pakottamista seksuaalisiin tekoihin tai puolison kohtelemista palvelijana. Myös töniminen, tukistaminen, vaatteista repiminen ja tavaroiden paiskominen ovat väkivaltaa. Se on pelottelua ja toisen tarpeiden jatkuvaa ja tarkoituksellista huomiotta jättämistä. Se loppuu harvoin itsestään. Noin 17 prosenttia suomalaisista naisista ja 16 prosenttia miehistä on kokenut nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Naisten väkivallan kokemukset toistuvat kuitenkin useammin kuin miesten. Naiset saavat myös kaksi kertaa miehiä useammin fyysisiä vammoja väkivallasta. ? Väkivalta on keskeinen ihmisoikeuskysymys. Turvallisuus on jokaisen lapsen ja aikuisen oikeus. Myös lasten on tärkeä tietää, millaisia oikeuksia heillä on, sanoo kehittämispäällikkö Miia Pitkänen Ensi- ja turvakotien liitosta. Pelko säilyttää salaisuuden Suomessa tapahtuu yli kaksi kertaa enemmän väkivaltaisia kuolemia kuin muissa Pohjoismaissa. Ensi- ja turvakotien liiton turvakodeissa asui viime vuonna 60 miestä ja yli tuhat naista. Suurin osa asiakkaista, yli 1100, oli kuitenkin lapsia. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta vaietaan helposti, koska se on yhä tabu yhteiskunnassamme. Väkivalta myös tapahtuu muiden katseilta piilossa kotona. Parisuhdetta ja perhettä pidetään yksityisinä asioina. ? Väkivaltaan liittyy vahvoja syyllisyyden, häpeän ja pelon tunteita. Se sulkee ilmiötä yksityisyyden alu-
• sxc.hu eelle. Uhrille nousee korkea kynnys kertoa asiasta ulkopuolelle, Miia Pitkänen sanoo. ? Väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa oman elämän osana. Se asettuu osaksi arkea ja ihmissuhteita. Perheessä opitaan elämään väkivallan kautta, ja lapsetkin kehittävät selviytymiskeinoja. Lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa. Usein ihmetellään, miksei uhri lähde pois pahoinpitelyn alkaessa, mutta väkivalta alkaa harvoin lyömisestä. Kontrollointi ja mustasukkaisuus alkavat pienistä asioista ja voivat aluksi tuntua rakkauden osoituksilta. Suhteessa on usein myös hyviä asioita, jotka luovat toivoa. Henkinen väkivalta alkaa muren- taa uhrin itsetuntoa, ja pelosta tulee vallitseva tekijä. Ympärille tulee salaisuuden ilmapiiri. Kynnys väkivallan sietämiseen kasvaa: pienemmät väkivaltaiset teot eivät enää tunnu yhtä pahoilta. Pelkkä tieto uhkasta saa uhrin toimimaan väkivaltaisen puolison toiveiden mukaan. Uhrin sisäinen peili rikkoutuu ja käyttäytymismalleista tulee pelon vääristämiä. Tällaisissa parisuhteissa erimielisyyksiä selvitetään usein vain joko väkivallalla tai alistumalla. Sukupolvelta toiselle Uhrille pelosta tulee osa tavallista arkea. Silloin tarvitaan ulkopuolista ihmistä, joka osaa määritellä teot väkivallaksi. Miia Pitkänen tietää, että uhrit sinnittelevät pitkään. ? On arvokasta, jos joku ulkopuolinen puuttuu asiaan tai kysyy, mitä kuuluu, koska uhrille väkivalta on osa arkea. Tabun murtaminen jää usein auttajien tehtäväksi. Moni väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi on myöhemmin sanonut: olisipa joku joskus kysynyt. Jos me aikuiset emme uskalla puhua väkivallasta, miksi lapsetkaan kertoisivat meille? Pitkänen on huomannut työssään, että sitomiset ja pakkosyötöt nousevat esiin, kun käsitellään lasten kokemaa väkivaltaa. Ruumiillisen kurituksen perinne kasvatuskeinona näkyy yhä. Kun Suomessa tehtiin asennetutkimus kurituksen käytöstä kasvatuksessa, 17 prosenttia suomalaisista hyväksyi kurituksen. Sen lievempänä pidetyt muo- Maailmankuva - 49
• gender ja syrjintä dot hyväksyttiin helpommin. 39 prosenttia suomalaisista hyväksyi esimerkiksi lapsen tukistamisen tietyssä tilanteessa. Naiset kurittavat lapsiaan useammin, vaikka heidän asenteensa siihen ovat mittauksissa kielteisemmät kuin miehillä. Tänä syksynä surmatun 8-vuotiaan Eerikan tapaus herätti paljon julkista keskustelua. ? Väkivalta on yksityisenä asiana vaiettu, muttei julkisena. Ilmiö on ihmisille kiinnostava, kun se on riittävän kaukana heidän omasta elämästään. Tavallinen ja mukava mies Media käsittelee perheväkivallan uhreja ja tekijöitä usein eri tavalla riippuen heidän sukupuolestaan. Miesten tekoja selitetään tavallisesti yhteiskunnan aiheuttamilla paineilla ja umpikujaan ajautumisella. ?Riita johti kuolemaan? on tavallinen otsikko silloin, kun mies surmaa puolisonsa. Kun väkivallan tekijä on mies, hänen sukupuolensa saatetaan häivyttää uutisissa. Naisen surman selittäminen riidalla siirtää myös uhrille osallisuutta ja vastuuta rikoksesta. Tapauksesta voidaan myös puhua välienselvittelynä, vaikka vain tekijällä olisi ollut surma-ase. Väkivaltaisesta surmasta uutisoidaan usein perhettä kohdanneena turmana eikä henkirikoksena. Perheensä ja itsensä surmannutta miestä kuvaillaan yleensä mukavaksi ja tavalliseksi, eikä tapahtumaa juuri taustoiteta. Selitykseksi riittää yleensä pariskunnan riita tai alkoholin käyttö. Vaikka miehellä olisi ollut taipumusta aggressiivisuuteen, 50 - Maailmankuva häntä ei silti luokitella mediassa väkivaltaiseksi vaan enemmänkin tavalliseksi. Väkivalta nähdään siis helposti miehen luontoon kuuluvana asiana. Uhrinainen ja surmaajanainen Naisen viha ja väkivaltaisuus ovat olleet tabuja: ne ovat odotusten vastaisia. Naisiin yhdistyy äitiys ja oletus huolenpidosta, johon tuhoava väkivalta ei sovi. Naisen väkivaltaisuutta halutaankin selitellä enemmän kuin miesten väkivaltaa. Miestään pahoinpitelevän naisen tekoja voidaan myös vähätellä. Naisten tekemistä henkirikoksista puhutaan julkisuudessa etenkin sukupuolen ja äitiyden kautta. Naista saatetaan esimerkiksi kutsua ?surmaajaäidiksi?. Naisten väkivallalle ja henkirikoksille halutaan usein etsiä yksi kattava syy, esimerkiksi itsepuolustus tai väsymys äitiyteen. Teolle löydetään selityksiä naisen aiemmasta elämästä: hän on esimerkiksi ollut eristäytynyt ja outo toisin kuin ?tavalliset? miessurmaajat. Naisen yksityiskodissa kokema väkivalta ei useinkaan päädy suureksi uutiseksi, vaan siitä kerrotaan tavanomaisena tekona, joka selittyy parisuhteen ongelmilla. Vaikka teko saisi enemmän palstatilaa, siitä kerrotaan yleensä silti rutiinityylillä. Jos joku uhreista on lapsi tai ulkopuolisia on ollut vaarassa, uutisarvo nousee ja asiasta kerrotaan dramaattisemmin ja laajemmin. Silloin rikosta pohditaan myös yhteiskunnallisena ongelmana, jota ei useinkaan pohdita silloin, kun surmattu on nainen. ? Uutisissa korostuu tekijä. Uhrit ja väkivallan kokijat eivät saa niin isosti huomiota, Miia Pitkänen sanoo. Naisten tekemistä henkirikoksista puhutaan julkisuudessa etenkin sukupuolen ja äitiyden kautta.
• sxc.hu Vaarallisempaa kuin malaria Naisen surmaaminen, toisin kuin vaikkapa koulusurmat, ei useinkaan herätä mediassa kysymyksiä siitä, miten tällainen teko on voinut tapahtua. Todellista syytä miehen teoille ei usein etsitä, vaan tragediaa luonnehditaan suureksi mysteeriksi. Naissurmista uutisoidaan harvoin enää siinä vaiheessa, kun niiden tutkinta etenee. Väkivaltaa pidetään yksityisasiana, jos ulkopuolisia tai lapsia ei ole ollut vaarassa. Eikö tämä kysymys kiinnosta: miksi mies surmaa naispuolisonsa? Lähteet: Because I am a Girl. The State of the World?s Girls 2011. Plan International. Veitsen terällä. Naiseus ja parisuhdeväkivalta. (toim. Riitta Hannus, Sirkku Mehtola, Luru Natunen ja Auli Ojuri, Ensi- ja turvakotien liiton raportti 13, 2011) Vaiettu naiseus. (toim. Hannele Törrönen, Ensi- ja turvakotien liiton raportti 10, 2009) Surman jälkeen itsemurha. Kulttuuriset luokitukset rikosuutisissa. (Minna Nikunen, Tampereen yliopisto 2005) Suuri suomalainen murhenäytelmä. (Meri Valkama, Journalisti 10/2012) Fyysinen ja psyykkinen väkivalta aiheuttavat naisille enemmän vammoja ja kuolemia kuin malaria ja liikenneonnettomuudet. Perheväkivalta on siis yleinen ongelma kaikkialla maailmassa. Naiset kokevat fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja taloudellista kontrollointia sekä rikkaimmissa kodeissa että pakolaisleireillä. Ympäri maailmaa kuusi naista kymmenestä kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa jossain vaiheessa elämäänsä. Nuoret 15?19-vuotiaat naiset ovat suurimmassa riskissä joutua uhreiksi. Konfliktien jälkeen naiset kokevat erityisen paljon lähisuhdeväkivaltaa, sillä konflikteista väkivalta siirtyy miesten mukana koteihin. Erään tutkimuksen mukaan Espanjassa vain 1,2 prosenttia miehistä koki väkivallan naisia ja tyttöjä kohtaan vakavana ongelmana. Moni ei myöskään pitänyt seksuaalista häirintää väkivaltana, vaan tavallisena ja hauskana tapana. Seksuaalinen ahdistelu on ongelma monissa kehitysmaissa. Monet tytöt joutuvat jopa jättäytymään pois koulusta häirinnän vuoksi. Naisten kokemalla väkivallalla on myös kansantaloudellisia vaikutuksia. Samalla monia tyttöjä ympäri maailmaa kasvatetaan hyväksymään miesten seksuaalinen määräysvalta ja jopa väkivaltaisuus. Esimerkiksi Egyptin maaseudun naisista yli 80 prosenttia kokee, että lyöminen on oikeutettua joissain tilanteissa. Ilman lain turvaa uhri ei voi hakea apua esimerkiksi seksuaaliseen häirintään. Eri kulttuureissa on omat käsityksensä siitä, millaisia miesten ja naisten tulisi olla. Esimerkiksi työttömän miehen voi olla vaikea täyttää perinteisiä rooliodotuksia, jolloin riski väkivaltaisuuteen kasvaa. Jos miesten keskinäinen väkivalta on yleistä, pojatkin kasvavat siihen. Tutkimuksissa on todettu, että väkivallan kokemukset vaikuttavat suoraan lapsen aivojen kehitykseen. Jos isä pahoinpitelee vaimoaan, perheen pojalla on suurempi todennäköisyys käyttää väkivaltaa myöhemmin omassa parisuhteessaan. Maailmankuva - 51
• gender ja työ
• GENDER ja työ Anna Könönen Maailmanlaajuinen lasikatto Naisten taloudellinen voimaantuminen on ollut länsimaissa viime vuosikymmenten suurin sosiaalinen muutos. Kehitysmaissa se on vielä pitkälti näkemättä. Työmarkkinat suosivat silti edelleen miehiä niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin ? siitä huolimatta, että naisten aseman vahvistuminen työelämässä hyödyttää kaikkia. Palkkaa saavia naisia on enemmän kuin koskaan. Maailmanpankin raportti (2012) kertoo, että naisten osuus työvoimasta on kivunnut maailmanlaajuisesti 40 prosenttiin. Maataloudessa työskentelevistä naisia on 43 prosenttia, yliopistoopiskelijoista yli puolet. Naiset ovat viime vuosina kivunneet monen suuryrityksen johtoon. Yhtä maailman suurimmista öljyyhtiöstä, brasilialaista Petrobrasia, johtaa nainen, Maria das Graças 54 - Maailmankuva Silva Foster. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on saanut ensimmäistä kertaa pääjohtajakseen naisen, Christine Lagarden. Työelämässä on silti yhä selvää epätasa-arvoa. Länsimaissa puhutaan ?lasikatosta?: tärkeimmät paikat on edelleen varattu miehille. Naisten osuus suurten yritysten pääjohtajista on yhä alhainen. EUkomission selvityksen mukaan viime vuonna naisten osuus yhtiöiden hallituksista oli EU:ssa keskimäärin vajaat 14 prosenttia (Suomessa 27 prosenttia). Naisten ja miesten välinen palkkakuilu on kaikissa palkkaluokissa yhä selvä: Suomessa ?naisen euro? on 81 senttiä. Saksassa se on 62 senttiä, Intiassa 64 senttiä ja Meksikossa ja Egyptissä 80 senttiä. Äitiys heikentää naisen arvoa työmarkkinoilla Emeritustutkija Pauli Sumanen argumentoi pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa, että Suomessa miehet tekevät naisia enemmän työtä ja ovat siksi ansainneet suuremmat tulonsa. Sumanen viittasi myös Stakesin selvitykseen painottaen, että naiset haukkaavat miehiä isomman palan terveydenhuollon menoista. Naiset maksavat sairausvakuutustuloista 45 prosenttia, mutta naisten osuus julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menoista on 59 prosenttia. Eroa voidaan selittää muun muassa sillä, että naiset synnyttävät ja elävät miehiä pidempään. Niin kauan kuin miehet eivät voi synnyttää, on mahdotonta puhua työelämän täydellisestä sukupuolten tasa-arvosta ja terveydenhuoltokulujen täsmällisestä puolittamisesta. Keskustelu naisten työmarkkinaasemasta kietoutuukin usein vanhemmuuteen, jonka kustannukset lankeavat pääosin naisten työnantajille. Pohjoismaissa lapsiperheiden kannalta edulliset vanhempien vapaat ja lastenhoito tuovat kustannuksia paitsi yhteiskunnille myös yrityksille. Se taas pitää osaltaan yllä sitä, että yritykset nimittävät johtoonsa mieluummin miehiä. Korkeastikin koulutettujen naisten on vaikea palata työelämään pienten lasten äiteinä. Hoitovapaan pitäjistä vain murto-osa on miehiä. Suomessa elää myös moraalinen
• keskustelu siitä, pitäisikö naisen valita joko perhe tai työ ? ainakin lasten ensimmäisinä elinvuosina. Joidenkin näkemysten mukaan naisten suuri osuus työelämässä korreloi lasten huonovointisuuden kanssa. Pohjoismaissa lapset eivät kuitenkaan yleensä joudu kärsimään siitä, että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Tilanne on toinen monessa Euroopan maassa, kehitysmaista puhumattakaan. Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa varsinkin köyhien perheiden lapset joutuvat työelämän sijaiskärsijöiksi, kun valtion tukemaa laadukasta päivähoitoa tai kunnollisia vanhempainvapaita ei ole tarjolla. Siksi monet äidit joutuvat edelleen valitsemaan lasten ja työn välillä. Naisten asema on muuttunut Suomessa nopeasti Vaikka suomalaisten naisten asema työelämässä puhuttaa yhtä, muutokset vain yhdessä sukupolvessa ovat olleet valtavia. Vielä viime vuosisadan puolivälin jälkeen naiset olivat säännönmukaisesti miehiä vähäpätöisemmissä viroissa ja kohtasivat työelämässä aliarvostusta. Avioitumisen jälkeen heidän odotettiin hylkäävän urasuunnitelmansa. 60-luvulta alkaen kodinkoneiden kehittyminen ja ehkäisypillerit vapauttivat naiset työelämään. 2000-luvun suomalaisnaiselle olisi outoa, jos hänellä ei olisi omaa pankkitiliä ja mies hallinnoisi yksin perheen tuloja. Asetelma on kuitenkin tavallinen monessa maassa, varsinkin kouluttamattomien naisten kodeissa. Vielä 50 vuotta sitten se oli tavallinen Suomessakin, vaikka suomalaiset naiset olivat jo tuolloin korkeasti koulutettuja. Suomessa nainen sai opiskella ylioppilaaksikin asti jo 1870-luvulla, tosin keisarin piti ensin ?vapauttaa hänet sukupuolensa aiheuttamasta esteestä?. Tuolloin naisten piti myös tehdä jyrkkä valinta: joko opiskelu ja työ tai perhe. Koti- ja kansantaloudet hyötyvät, kun naiset tienaavat Monessa kehitysmaassa naisten esiinmarssi työelämässä on vielä näkemättä. Köyhissä maissa naiset työskentelevät edelleen miehiä useammin palkattomissa ja epävirallisissa töissä. Jos kehitysmaissa maataloudessa työskentelevät naiset saisivat käyttöönsä yhtä paljon lannoitteita, viljelysmaata ja yhtä tuottoisia vil- jopa 25 prosenttia, jos naisia ei syrjittäisi työelämässä. Se johtaisi maiden bruttokansantuotteen merkittävään nousuun. Economist (2. tammikuu, 2010) kirjoitti, että Goldman Sachsin laskujen mukaan monen maan bruttokansantuote kasvaisi merkittävästi, jos naisia olisi työelämässä yhtä paljon kuin miehiä: Italian 21 prosenttia, Japanin 16 prosenttia ja Yhdysvaltojen 9 prosenttia. Naiset jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle miehiä useammin kaikissa kehitysmaissa. Erot vaihtelevat maakohtaisesti: Intiassa ero naisten ja miesten työllisyyden välillä on Maailmanpankin (2011) mukaan 36 prosenttia, Etiopiassa vain 5 prosenttia. Jos nuoret naiset jäisivät työmarkkinoiden ulkopuolelle vain samoissa määrin kuin nuoret Naisten osallistuminen työelämään vahvistaa kiistattomasti kansantalouksia ja perheiden taloudellista hyvinvointia. jelylajeja kuin miehet, maatalouden tuottavuus nousisi merkittävästi. Sama pätee naisten osuuteen työmarkkinoilla laajemminkin: naisten aseman paranemisesta olisi kansantalouksille ja maailmantaloudelle kiistatonta hyötyä. Tyttöjen ja naisten tasa-arvoiset koulutus- ja työmahdollisuudet ovat paitsi inhimillisesti oikeudenmukaista myös viisasta talouspolitiikkaa. Maailmanpankin raportin mukaan usean maan työvoiman tuottavuus nousisi miehet, BKT:n vuosittainen kasvu lisääntyisi maailmanlaajuisesti 5,4 prosentilla, Maailmanpankki arvioi. Naisten osallistuminen työelämään vahvistaa myös perheiden taloudellista hyvinvointia. Tutkimusten mukaan kehitysmaiden naiset käyttävät lastensa ja perheensä hyväksi 90 prosenttia tuloistaan. Köyhissä maissa naisten tasa-arvoisemmat mahdollisuudet terveydenhoitoon ja työelämään lisäisivät siis myös lasten hyvinvointia. Maailmankuva - 55
• GENDER ja työ Miikka Järvinen Markkinat tasa-arvon asialla Ugandassa perinteiset sukupuoliroolit rajoittavat sekä tyttöjen että poikien elämää. Jyrkkä kahtiajako näkyy myös syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiskursseilla. Geoffrey Ojan ja Jasper Okwir perustivat pyöräkorjaamon taivasalle, maantien varteen. 56 - Maailmankuva
• Pyörä on täyttä rautaa taakkatelineestä jarrukahvoihin. Geoffrey Ojan, 24, pitää sarvia paikoillaan, kun Jasper Okwir, 23, kiristää mutterin. Ja sitten koeajolle. Kolisee mutta kulkee. Varjossa puun alla odottaa joukko miehiä. Yksi heistä tyrkyttää pyöräänsä korjattavaksi, mutta yrittäjät pitävät tauon. ? Hyvänä päivänä tienaamme puolitoista euroa per nenä. Siitä maksetaan vuokraa verstaan käytöstä. Niin, ja työkalujen, nekin ovat lainassa. Huonoina päivinä tulee nollatili, mutta säästöön on saatu jo 12 euroa, Geoffrey kertoo. Pohjoisugandalaisen Liran kaupungin liepeillä asuvat nuorukaiset kouluttautuivat mekaanikoiksi Planin tukemalla puolen vuoden pikakurssilla. Koulutuksen jälkeen he panivat viidakkorummun soimaan, että kotikulmilla olisi pätevää korjauspalvelua tarjolla. Verstas perustettiin tien varteen taivasalle, kun tuttu talonomistaja suostui lainaamaan pihamaataan ja työkalupakkiaan. Osana työllistämistukea Plan kustantaa ammatissa vaadittavan työkalusetin, joka tosin odottaa vielä luovutustaan järjestön toimistolla Lirassa. Omat työkalut tarkoittavat vähemmän vuokraa eli enemmän tuloja. Töitä kaksikolla riittää. Miesten puhe on ujohkoa, mutta silmistä paistaa ylpeys, kun heiltä kysyy lähipiirin antamasta palautteesta. ? Meistä pidetään, koska pystymme auttamaan ihmisiä. Ennen meillä ei ollut rahaa mihinkään. Nyt sitä riittää kasvimaan siementen ostamiseen ja lasten koulutarvikkeisiin, Geoffrey sanoo ja kertoo tukevansa viiden pienen sukulaislapsensa koulunkäyntiä. Jasperilla sponsoroitavia on neljä. Omaa jälkikasvua tai puolisoa ei ole, vielä. Niiden vuoro koittaa joskus tuonnempana. Nyt on aika takoa kuumaa rautaa ja ansaita rahaa ja arvostusta. Jälkimmäistä ugandalainen mies saa osakseen, kun hän on hyödyksi lähimmäisilleen, elättää itsensä ja on oma pomonsa. Toiset ovat tasa-arvoisempia ? Näitä tyttöjä pelottaa puhua rahasta. Naapurusto tykkää heistä, mutta ei siitä, että he tekevät voittoa ravintolallaan. Se aiheuttaa kateutta, Planin projektipäällikkö Brenda Atim sanoo. Liran keskustaan vievän hiekkatien varressa seisova Good Life Service Hotel ei nimestään huolimatta ole hotelli vaan pieni ravintola. Saliin mahtuu yksi pöytä, ja pihan perällä Maailmankuva - 57
• GENDER ja työ Ravintoloitsijat Semmy Apid ja Susan Atworo ovat saaneet menestyksen Tom Mukiibi esittelee Charity Namaralle tehtaallaan myötä osakseen myös kateutta. valmistettuja koulupuvun kenkiä. oleva kattilavarasto toimii yrittäjien makuuhuoneena. 18-vuotiaiden Semmy Apidin ja Susan Atworon tienesteistä suurin osa tulee tilausasiakkailta. Nuorten naisten tarina on tuttu Liran kehyskunnissa. Vähävaraisen perheen lapsilla ei ole varaa edes kunnon kenkiin. Itseluottamus on alamaissa, ja koulu jää kesken. Työllistämiskurssin ja sponsoroidun starttipaketin kautta löytyy uusi mahdollisuus. Mekaanikkomiehiin verrattuna se pieni ero löytyy nopeasti. Miehen taloudellista menestystä arvostetaan, mutta naisen vastaavaa saavutusta kadehditaan, jopa paheksutaan. Näyttää siltä, että Semmyn ja Susanin on helpompi kertoa köyhästä lapsuudestaan ja valitella päivän vähäistä asiakasmäärää. Kun heiltä kysyy ravintolan kannattavuudesta tai säästöistä, katse valahtaa varpaisiin. Onhan sitä pankkitilille kertynyt, tuplasti enemmän kuin hetki sitten tapaamillamme mekaanikoilla. Kahdet standardit ? Työllistämisprojektiin oli aluksi vaikea saada mukaan tyttöjä, koska he eivät uskaltaneet tulla. Heitä houkuteltiin paikallisradiossa pyöritetyn ohjelman avulla. Maanittelimme, että please, tulkaa ja hankkikaa koulutus, projektipäällikkö Brenda Atim kertoo. Liran kurssien ilmoittautumistilaisuuksiin alkoi kuitenkin ilmestyä yhä enemmän tyttöjä. Useimmat heistä halusivat kampaajiksi, ompelijoiksi tai ravintola-alalle, eli perinteisiin naisten töihin. Moottoripyöräkurssille ei hakenut yhtään tyttöä. Ammattien jyrkkää sukupuolittumista on yritetty hälventää, mutta se ei ole 58 - Maailmankuva itsetarkoitus. Tärkeämpää on nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy. ? Yksikin tyttö kertoi intohimokseen oppia rakentamaan taloja. Me tuemme tällaisia valintoja. Tärkeintä on kannustaa nuorta kouluttautumaan työhön, jota hän itse on motivoitunut tekemään. Suurin osa pojista haluaa oppia perinteisiä miesten ammatteja, mutta se on heidän henkilökohtainen toiveensa, kouluttaja Geoffrey Odongo sanoo. Koulupudokkaiden ammattikoulutukseen tyttöjä otetaan tasan puolet. Silti heidän rekrytoimisensa ja työllistämisensä on haastavampaa kuin poikien. ? Isoin ongelma ovat vanhemmat. Enemmistö heistä ajattelee, ettei tyttöjen pitäisi mennä kouluun. Eivät he kysy lapseltaan, haluaako tämä isona kampaajaksi, tarjoilijaksi vai kokiksi. He kysyvät, että miksi sinun pitää päästä ammattikurssille, kun kuitenkin laitat loppuelämäsi ruokaa kotona. Kulttuuri on tällainen, ja kyllä näistä asioista on vanhemmille puhuttu. Heidät haluttaisiin mukaan projektiin, ei sanelemaan vaan valitsemaan yhdessä nuorille parhaiten sopivia koulutusvaihtoehtoja, Brenda jatkaa. Kenkätehtaan varjossa Pääkaupunki Kampalan teollisuusalueella sijaitsevaan Crane Shoesin kenkätehtaaseen kuljetaan myymälän hyllyjen lomitse. Lehmännahkaisia bootseja, sandaaleja ja business-tyylin pukukenkiä. Punaiseen mekkoon pukeutunut Mariah, 22, valmistaa sandaaliparia mustasta nahasta. Hänellä on
• Crane Shoes kouluttaa suutareita, joiden valmistamat jalkineet myös mene- Entinen prostituoitu Mariah suunnittelee valmisvät kaupaksi. tamansa kengät itse. kokemusta työelämän tasa-arvoskaalan molemmista päistä. Huiputetusta ja hyväksikäytetystä maalaistytöstä tuli ensin seksityöläinen ? ja sitten suutari, joka työskentelee saman pöydän ääressä samaa työtä tekevien miesten kanssa ja nauttii samaa palkkaa. Mariah ei halua esiintyä oikealla nimellään tai näyttää kasvojaan kameralle. ? Entisten prostituoitujen työllistäminen on Ugandassa arkaluontoinen aihe. Norjalainen TV-yhtiö kävi tekemässä jutun tehtaasta, seksityöläisistä ja nuorten naisten hyväksikäytöstä. Pätkä päätyi esitettäväksi BBC:lle. Joillekin ohjelmassa esiintyneistä tytöistä tuli hankaluuksia kotipuolessa. Poliisi kävi jututtamassa heitä siksi, että olivat puhuneet ulkomaisille toimittajille, sosiaalityöntekijä Charity Namara kertoo. Mariah menetti äitinsä vuoden ikäisenä. Hän varttui isoäitinsä hoivissa, kunnes tämäkin kuoli. Mariahille tapahtui kuten niin monelle muullekin. Kotikylään oli saapunut vieras nainen, joka lupasi töitä pääkaupungissa. Mariah lähti naisen mukaan ja ryhtyi tämän kotiapulaiseksi. Työpaikallaan Mariahia käytettiin seksuaalisesti hyväksi, joten hän pakeni. Elättääkseen itsensä nuori nainen ryhtyi prostituoiduksi. Seksityöläisen arjesta Mariah ei halua puhua. Synkkä elämänvaihe kuitataan keskustelussa yhdellä lauseella. Alamäkeä luisunut kelkka kääntyi puolitoista vuotta sitten, kun Mariah tutustui Planin yhteisöprojektiin. Tie vei kenkätehtaaseen, Planin sponsoroimaksi harjoittelijaksi. Crane Shoesilla on Plan Ugandan kanssa kumppanuus, joka täyttänee toimivan win-win-ratkaisun tunnusmerkit. Plan on ulkoistanut osan ammattikoulutuksestaan yhtiölle, joka saa nuoren perehdyttämisestä 80 senttiä päivässä. Kun kisälli on oppinut suutarin ammatissa vaadittavat taidot, koulutusmaksu katkaistaan. Tehdas saa ammattitaitoisen työntekijän ja maksaa tälle Tärkeintä on kannustaa nuorta kouluttautumaan työhön, jota hän itse on motivoitunut tekemään. palkkaa valmistettujen kenkäparien mukaan. Tehtaanjohtaja Tom Mukiibi vakuuttaa koulutusyhteistyön toimivan taloudellisessa mielessä: ? Ihmiset arvostavat käsitöinä valmistettavia jalkineitamme. Kampalan kiinalaiset liikemiehet käyttävät yleensä tennareita, mutta kun he lentävät kotimaahansa lomailemaan, he tulevat meille ostamaan uudet nahkakengät. Hyvä laatu menee aina kaupaksi. Kirjoittaja on otavamedian lasten- ja nuortenlehtien toimittaja. Maailmankuva - 59
• Milja Komulainen Kansainvälisen hoivan haasteet Tuhannet filippiiniläisnaiset elättävät perheensä tekemällä hoivatyötä ulkomailla. Naiset joutuvat toimimaan tiukkojen sukupuoliroolien rajoissa ja mukauttamaan oman perheensä hoivamalleja. 60 - Maailmankuva kuva: istockphoto GENDER ja työ
• ? Siirtolaistyöläiset kehittävät uusia keinoja osallistua kotimaassa asuvan perheensä arkeen, kertoo Helsingin Yliopiston tutkijatohtori Lena Näre. Näre tutkii Suomeen hoivasektorille työskentelemään muuttaneita filippiiniläisiä Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa "Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatillisten subjektiviteettien muotoutuminen vanhustyössä". Naisten tarinat koskettavat. Eräs Suomessa hoivaalalla työskentelevä filippiiniläisäiti pitää nettikameraa päällä yötä päivää, jotta hänen Filippiineillä asuvat lapsensa voivat nähdä äidin normaaleissa arjen askareissa, esimerkiksi syömässä aamiaista tai vain nukkumassa. Nainen on yksi sadoista tuhansista filippiiniläisnaisista, jotka ovat jättäneet perheensä kotimaahan muuttaessaan ulkomaille työn perässä. Työperäisestä siirtolaisuudesta on tullut kehitysmaissa asuville perheille yleinen tapa hankkia lisätienestejä, nostaa elintasoa ja taata perheen hyvinvointi. YK:n inhimillisen kehityksen asteikolla sijalle 112 asettunut Filippiinit on yksi maailman suurimmista työvoiman viejistä. Siirtolaisuudella on valtavan suuri vaikutus Filippiinien kansantalouteen, sillä ulkomaille lähdettyään moni filippiiniläinen lähettää rahaa kotimaahan jääneille perheenjäsenilleen. Maailmanpankin mukaan vuonna 2010 Filippiineille virtasi arviolta 21,4 miljardia dollaria siirtolaisten lähettämää rahaa. Tämä summa on 10,7 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Filippiiniläisiä siirtolaisia työskentelee lukuisissa ammateissa merimiehistä insinööreihin. Hoiva-ala on yksi filippiiniläisten suurimmista työllistäjistä. Länsimaissa kysyntä ulkomaisille työntekijöille kasvoi hoiva-aloilla merkittävästi 80- ja 90-luvuilla. Tämä kehitys johtuu muuttuvista työmarkkinoista ja väestörakenteista, jotka ovat synnyttäneet vauraisiin teollisuusmaihin hoivapulan. Työpaikkoja on heikosti palkatuilla hoiva-aloilla paljon mutta halukkaita työntekijöitä vähän. Laitokset tarvitsevat siivoojia, sairaalat hoitajia ja perheet koti- apulaisia. Siksi paikkoja täytetään nyt ulkomaalaisilla työntekijöillä, joiden oleskelu kohdemaissa perustuu usein määräaikaisiin työsopimuksiin. Sukupuoliroolit pysyvät jäykkinä Työperäinen siirtolaisuus heijastaa voimakkaasti kansainvälistyviä markkinoita ja maiden välisiä tuloeroja. Eritoten hoivatyötä tarkasteltaessa korostuvat myös globalisaation ja kehityksen vaikutukset sukupuolirooleihin. Työperäinen siirtolaisuus ei sinänsä ole sukupuolittu- Hoivatyön jako ja sukupuolirakenteet ovat muuttuneet vauraissa maissa, mutta kodinhoitajaksi halutaan edelleen hellä ja empaattinen naisihminen. nut ilmiö, mutta hoivatyön työmarkkinat suosivat naisia. Työmarkkinoiden sukupuolittuminen näkyy erityisen selvästi kotiapulaisten kohdalla. Philippines Overseas Employment Administration -viraston (POWA) mukaan vuonna 2010 kodinhoitajina ulkomailla työskenteli 94 586 filippiiniläistä naista, kun miehiä oli samalla alalla vain 1 703. ? Minulle tulee melko usein yhteydenottoja, joissa tiedustelija kyselee, mistä saisi uskollisen ja ahkeran filippiiniläisen kodinhengettären, kertoo suomalaisen Filippiinit-seuran sihteeri Riitta Vartti. Hoivatyön jako ja sukupuolirakenteet ovat muuttuneet vauraissa maissa, mutta kodinhoitajaksi halutaan edelleen hellä ja empaattinen naisihminen. Ulkomaisten kotiapulaisten käyttö on kuumentanut tunteita länsimaissa. Hoivatyön ulkoistaminen on osaltaan mahdollistanut vauraiden maiden naisten työmarkkina-aseman parantumisen, mutta vauraan maan naisten vapautuessa hoivan taakasta on siirretty vastuuta köyhien kehitysmaiden naisten harteille. Tästä näkökulmasta yhden naisen irtautuminen perinteisistä Maailmankuva - 61
• GENDER ja työ rooleista perustuu toisen naisen heikon yhteiskunnallisen aseman jatkuvuuteen ja hyväksikäyttöön. Sukupuolinormien jäykkyys näkyy myös siirtolaistyöläisten oman kodin piirissä. Filippiinit on perinteinen yhteiskunta, jossa sukupuoliroolit perustuvat katolilaisiin normeihin. Työvoiman kysynnän vuoksi moni filip- koulutus on usein hankittava yksityisesti, kertoo Lena Näre. Siirtolaisuuden vaikutus näkyykin konkreettisesti lasten koulutuksessa. Arvioiden mukaan siirtolaisten lapset käyvät kalliita yksityiskouluja useammin kuin lapset, joiden vanhemmat pysyvät kotimaassa. Toisaalta siirtolaisuudella on myös hankalammin mitattavia vaikutuksia perheisiin. Kun filippiiniläiset naiset hoivaavat muiden lapsia, sairaita ja vanhuksia, he joutuvat elämään kaukana omien lastensa arjesta. Siirtolaisuuden myötä perheestä tulee kansainvälinen yksikkö, sillä siirtolaistyöläisen maassa oleskelu perustuu usein työperäiseen maahanmuuttoon eikä perheen yhdistäminen ole helppoa. Moni äiti joutuu jättämään lapsensa vuosikausiksi muuttaessaan ulkomaille. Tutkimustulokset äidin siirtotyön vaikutuksista kotimaahan jääviin lapsiin ovat ristiriitaisia. Siirtolaisten lasten arvellaan esimerkiksi pärjäävän koulussa yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, kuin niiden lasten, joiden vanhemmat ovat kotimaassa. Kuitenkin juuri äidin poissaololla arvellaan olevan negatiivisia vaikutuksia lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. ? Äidin hoivalle annetaan usein yhteiskunnassa isän hoivaa suurempi arvo, Lena Näre arvioi. Vaikka siirtolaisäidin lasta ei hyljätä, Näreen mukaan lapsi ei välttämättä koe isän tai sukulaisen hoivaa riittäväksi. Siirtotyön vaikutus perhesiteisiin riippuu pitkälti siitä, minkä ikäinen lapsi on äidin muuttaessa. Jos lapsi on murrosikäinen, pystyy hän ymmärtämään vanhemman lähdön syyt ja pitämään tähän helposti yhteyttä. Erityisesti pienen lapsen jättäminen kotimaahan on vanhemmille vaikeaa. Näre kertoo filippiiniläisestä naisesta, joka joutui jättämään pienen lapsensa kotimaahan muuttaessaan Suomeen töihin. Nainen onnistui saamaan perheensä Suomeen vasta neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Lapsi on nyt 5 -vuotias, vieroksuu äitiään eikä halua edes puhua tämän kanssa. Naiset käyttävät tulonsa miehiä todennäköisemmin lasten koulutukseen, perheen ruokkimiseen ja terveydenhoitoon. piiniläisnainen on omaksunut uuden roolin palkansaajana ja perheen elättäjänä. Silti isät eivät useimmiten ota äidin tehtäviä perheessä vastuulleen, kertoo Lena Näre. Äidin työskennellessä ulkomailla lasten hoiva ja kotityöt siirretään useimmiten laajennetun perheen naispuolisille jäsenille, esimerkiksi isoäideille tai tädeille. Näin kodin sisäinen työnjako säilyy perinteisiä sukupuolinormeja mukailevana. Siirtolaisuus vaikuttaa lasten kehitykseen Moni perhe on hyötynyt valtavasti perheenjäsenen työstä ulkomailla. Naisten voimaantumisen myönteiset vaikutukset kehitykseen ovat nykyisin laajalti tunnettuja. Niin ikään naispuolisilla siirtolaistyöläisillä on erityinen asema Filippiinien kehityksessä. Siirtolaismiehet lähettävät määrällisesti enemmän rahaa kotimaahansa, mutta lukuisten tutkimusten mukaan naiset jakavat tulonsa eri tavoin. Kun naiset hallitsevat rahoja, ne ohjautuvat useammin laajemman yhteisön hyväksi. Naiset käyttävät tulonsa miehiä todennäköisemmin lasten koulutukseen, perheen ruokkimiseen ja terveydenhoitoon. Lasten koulutuksen kustantaminen on yksi suurimmista syistä lähteä työhön ulkomaille. Julkisen sektorin rahoitus on Filippiineillä hyvin heikko, ja siksi laadukas 62 - Maailmankuva
• Perttu Iso-Markku Digitaalinen kuilu sukupuolten välissä 2010-luvullakin kännykät ja internet ovat useimmiten miesten käsissä. Tyttöjen ja naisten vähäisempi osuus teknologian hyödyntämisestä ja tietoteknologian alan työpaikoista on jaettu huoli niin Suomessa kuin Afrikassakin. Internet- ja matkapuhelinbuumi ovat tuomassa tiedon ja teknologian ennenkokemattoman suuren ihmismäärän ulottuville. Teknologialla on kuitenkin edelleen sukupuoli: sen hyödyntäminen ja siihen kytkeytyvät urat ja ammatit ovat edelleen vahvasti miehisiä. Pohjois-Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa esimerkiksi netin käytössä ei ole suurta eroa sukupuolten välillä. Muualla maailmassa tietoteknologia on sukupuolten epätasa-arvon ja jäykkien sosiaalisten roolien takia leimallisemmin miesten juttu. Jopa sellaisissa teknologiateollisuuden ydinmaissa kuin Isossa-Britanniassa ja Saksassa naiset käyttävät internetiä selvästi vähemmän kuin miehet. Erot ovat vielä selvempiä köyhemmissä maanosissa. Latinalaisessa Amerikassa internetin käyttäjistä naisia on 38 prosenttia, Aasiassa 22 prosenttia ja Lähi-idässä vain kuusi prosenttia. Kansainvälisen televiestintäliiton tilastojen mukaan ruotsalaisista naisista 90 prosenttia käyttää internetiä, brasilialaisista naisista 40 ja iranilaisista vain alle 10 prosenttia. Sama ero koskee myös matkapuhelimen käyttöä ? Cherie Blair -säätiön raportin mukaan Etelä-Aasiassa Maailmankuva - 63
• GENDER ja työ Tietotekniikan ammattilaisten sukupuolijakaumassa Suomi on samalla viivalla Afrikan nousevien IT-maiden kanssa. asuvan naisen todennäköisyys omistaa puhelin on 37 prosenttia pienempi kuin miehen. Lähi-idässä ero on 24 prosenttia ja Afrikassa 23 prosenttia. Sosiaalinen media on naisistunut Naisten tietoteknologian käyttö on kuitenkin jatkuvassa kasvussa. Esimerkiksi Kiinassa internetin käyttäjistä naisia on jo 44 prosenttia. On myös laskettu, että globaalisti ne naiset, jotka pääsevät internetiin, viettävät siellä enemmän aikaa kuin miehet. Erityisesti sosiaalinen media kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä. Kohoava tulotaso ja laskevat tietokoneiden ja laitteiden hinnat tarkoittavat sitä, että globaali tietoverkko tulee yhä useamman naisen ulottuville, myös maaseudulla. Naiset luovat myös uraa IT-sektorilla. Etelä-Afrikassa naiset muodostavat vajaat 20 prosenttia informaatio- ja kommunikaatioteknologian alan työntekijöistä. Naisten osuus ohjelmistosektorin työntekijöistä on noin viidennes myös informaatio-osaamisestaan tunnetuissa Brasiliassa tai Intiassa. Näissä tilastoissa Suomi ei erotu edukseen. Meilläkin naisten osuus IT-alan työvoimasta on jäänyt sitkeästi noin 20 prosenttiin. Naisia on Suomessa kannustettu teknologia-alalle erilaisin kampanjoin, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Mistä naisia IT-osaajiksi? Naisia kannustetaan teknologisille aloille, sillä esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan ala tarvitsee jatkuvasti uusia osaajia ja osaavien naisten kyvyt jäävät hyödyntämättä, kun ahtaat käsitykset naisten ja miesten aloista tulevat väliin. Naisten ja miesten ajautumisen erilaisille urille on 64 - Maailmankuva myös katsottu lisäävän sukupuolten epätasa-arvoa, sillä naisvaltaiset alat ovat useimmiten matalapalkkaisempia kuin miesvaltaiset. Teknologia-alan ammatit ovat tyypillisesti korkeasti palkattuja. Suomessa ja nousevan IT-osaamisen Afrikan maissa, kuten Etelä-Afrikassa, Keniassa, Ugandassa ja Nigeriassa, on löydetty yllättävän samantyyppisiä ratkaisuja naisten kannustamiseksi IT-urille. Sekä etelässä että pohjoisessa tuetaan verkostoitumista, haetaan vertaistukea ammattilaisten yhteisöistä sekä tuetaan ja kannustetaan naisia yrittäjyyteen. Afrikan maissa kannustajina toimivat naisten verkostot kuten Akirachix ja Asikana, jotka pyrkivät verkostoimaan koko mantereen naispuolisia teknologia-ammattilaisia. Suomessa naisia verkostoivat IT-alalle esimerkiksi Future Female -verkosto ja Rails Girls -yhteisö, joka on levinnyt Suomesta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Sekä Afrikan maissa että Suomessa korostetaan myös, että tyttöjä pitäisi kannustaa tietotekniikan pariin jo koulussa. Tasa-arvostaan ylpeä Suomi pärjää hyvin, jos mitataan sukupuolten välisiä eroja tietotekniikan käytön osalta. Tietotekniikan ammattilaisten sukupuolijakaumassa Suomi taas on samalla viivalla Afrikan nousevien ITmaiden kanssa. 2010-luvulla näyttääkin olevan käymässä niin, että digitaalinen kuilu, joka ennen sijaitsi maanosien välissä, onkin osittain siirtymässä sukupuolten välille. Kirjoittaja on Plan Suomen verkkotoimittaja.
• Nairobin nuori edelläkävijä Stacy Gitau ei pidä mielellään ääntä itsestään. Tapaan hänet Helsingissä avoimen tiedon festivaaleilla, joilla nuori kenialainen auttaa mieluummin vapaaehtoisesti järjestäjiä kuin paistattelee itse valokeiloissa. Nuorena naisena hän on kuitenkin yksi Afrikan naisten IT-vallankumouksen lipunkantajista. Kenian uusista ITosaajista yhä useampi on nainen. 22-vuotias Gitau valmistuu kohta Strathmoren yliopistosta Nairobista ja työskentelee iLab Africassa keskellä Nairobin kuhisevaa IT-alaa. Nairobissa on useita osaamiskeskuksia, joiden nimessä on useimmiten sana Lab tai Hub ja jotka kaikki keräävät ympärilleen nuoria ja luovia uuden teknologian ammattilaisia. Päivän kuuma sana on tietenkin mobiili. ? Mobiilisovelluksista on Nairobissa todellinen buumi. Tuntuu, että kaikki kehittävät omia applikaatioitaan, Gitau kertoo. Sovellusvillityksen takana ovat älypuhelinten laskeneet hinnat ja kasvaneet käyttäjämäärät. Halvan älypuhelimen hinta vastaa Gitaun mukaan keskiluokkaiselle nairobilaiselle noin viikon palkkaa. Gitaun työpaikka iLab on mukana ajan hengessä ja opettaa teknisen alan yliopisto-opiskelijoita luomaan mobiilisovelluksia. ILabissa haudotaan tulevaisuuden osaajien start-upeja, mutta myös kehitellään sovelluksia, jotka tähtäävät Kenian köyhien yhteisöjen elämän helpottamiseen. Esimerkkinä Gitau mainitsee yhteistyössä Kenian terveysministeriön kanssa kehitetyn mobiilisovelluksen, jolla paikalliset terveysasemat jakavat tietoa kävijämääristään ja tarpeistaan keskushallinnolle. Syrjäisten alueiden terveysasemilla ei ole tietokoneita tai internetiä, mutta matkapuhelinverkko toimii ja tiedot välittyvät. Stacy Gitau ajautui IT-alalle oman harrastuksensa kautta. ? Käytin itse tietokonetta ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Kotonamme oli vanhempien hankkima vanha tietokone. Kiinnostuin teknologiasta ja tietojenkäsittelystä ja lähdin koulun jälkeen suorittamaan alan yliopistotutkintoa. Nyt Gitaun oma työ ja tutkimus liittyvät innovaatioihin ja köyhiin yhteisöihin. Gitau kartoittaa informaatioteknologian opetuskäyttöä Keniassa. Hän myös kiertää maaseutukouluissa Kituin alueella muiden naiskouluttajien kanssa opettamassa tytöille ja heidän opettajilleen, miten tietokonetta käytetään oppimisen apuna. Kaikissa kouluissa ei ole omia tietokoneita, mutta innokkaat oppilaat tulevat lähikouluista saamaan oppia jaetuilla koneilla. Gitau ja muut kouluttajat jakavat tietoa ja osaamistaan sekä toimivat positiivisina roolimalleina koulutytöille. ? Naisia ei ole IT-alalla ollenkaan niin paljon kuin toivoisimme, mutta yritämme itse näyttää nuorille naisille esimerkkiä. Maailmankuva - 65
• MaailmanKuvan lukuvinkit Blogi avaa kiehtovia näkökulmia koulutukseen ja teknologiaan edutechdebate.org Harva väittää vastaan näkemykselle, että korkeasti koulutettu ja taitava opettaja sopivan kokoiselle luokalle on paras investointi peruskoulutuksen laatuun. Myös kehitysyhteistyössä on tiedetty jo kymmeniä vuosia opettajien koulutuksen merkitys. Silti miljoonat lapset erityisesti kehitysmaissa kärsivät jopa sadan oppilaan luokista ja epäpätevistä opettajista. Tilanteen oikaisemiseksi opettajien määrä pitäisi käytännössä kaksin- tai kolminkertaistaa ja opettajakoulutuksen laatua tulisi nostaa merkittävästi. Tämä on lähes mahdoton haaste näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Sen sijaan tietoteknologia opetusvälineitä on mahdollista valmistaa nopeasti suuria määriä ja jakaa oppilaille opiskelun tueksi. Siten edulliset ja kestävät kännykät tai tabletit voivat olla avain koulutuksen laadun nopeaan paranemiseen maailmanlaajuisesti. Näin perustelee Rob Van Son kirjoituksessaan We Cannot Train More Teachers, We Must Empower Them with Technology Educational Technology Debate (EDT) -internetsivustolla. EDT on Maailmanpankin infoDev-hankkeen ja Unescon tukema sivusto, jolla julkaistaan asiantuntijoiden näkemyksiä kehitysmaihin sopivan tietotekniikan käyttämisestä opetuksessa. Sivustolla julkaistaan kuukausittain aihe, esimerkiksi ?Opettajien koulutus? tai ?Kännyköiden käyttö luokkahuoneessa?. Tämän teeman alla käydään mielenkiintoista ja jäsenneltyä keskustelua hyvinkin eri näkökulmista. Esimerkeiksi Rob Van Sonin visioita haastaa mm. Sam Carlson kirjoituksessaan There is Enormous Wastage in the Implementation of Education Technology for Schools, jonka mukaan suurin osa niin kutsutuista ICT for Educa- tion -projekteista on tähän mennessä epäonnistut. Yhtä totuutta tai lopputulosta ei lukuisista kirjoituksista ole mahdollista johtaa, mutta sivusto kokoaa erittäin hyödyllisiä kokemuksia ja näkemyksiä niin aiheesta yleisesti kiinnostuneille kuin teeman parissa käytännön työtä tekeville. Mika Välitalo 66 - Maailmankuva
• Myös pojat tarvitsevat tasa-arvoa Nurkkaan ajettu kulttuuri Cornwall, Andrea & Edström, Jerker & Greig, Alan (toim.): Men and Development. Politicizing Masculinities. Zed Books, 2011. Aili Pyhälä: What future for the Baka? Indigenous people?s rights and livelihood opportunities in South-East Cameroon. IWGIA ja Plan, 2012. Miten tullaan hyväksi muslimiksi? Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu. Suom. Katariina Kaila. Otava, 2012. Miehisen vallan rakenteet haittaavat myös poikien kehitystä. Siksi tasaarvotyötä on tehostettava myös poikien hyväksi, vaatii joukko eri alojen tutkijoita artikkelikokoelmassa Men and Development. Nykyistä tasa-arvotyötä tutkijat arvostelevat kaksijakoiseksi: tytöt nähdään uhreina tai sankareina, pojat väkivallan tekijöinä tai luusereina. Yksinkertaistaminen mitätöi poikien haasteet patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Kaikista pojista ei ole perinteisiksi miehiksi, ja odotusten taakka voi käydä ylivoimaiseksi, jos pojat eivät pärjää koulussa tai työllisty. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetiltään poikkeavat pojat kokevat usein syrjintää ja väkivaltaa. Pojat unohtamalla menetetään mahdollisuus vaikuttaa tapaan, jolla heistä kasvaa miehiä. Tutkijoiden mielestä juuri se on olennaista tasa-arvon kannalta, samoin poikien osallistaminen tasa-arvotyöhön. Läntisten näkemysten lisäksi kirja esittelee lukuisia aasialaisia ja afrikkalaisia tapaustutkimuksia. Alkuperäiskansojen elintilan ja kulttuurin kaventuminen on yksi tämän päivän polttavimmista ihmisoikeuskysymyksistä. Nurkkaan ajetun kulttuurin ahdinkoa havainnollistaa osuvasti IWGIA- ja Plan-järjestöjen raportti Kamerunin baka-kansasta. Bakojen elämä on aina keskittynyt samoihin metsiin ja samoille alueille, joista tänä päivänä ovat kiinnostuneita myös metsäteollisuus, kaivosyhtiöt, palmuöljyn tuottajat ja tehomaatalous. Modernisaation ja tuottavuuden nimissä bakat ovat joutuneet siirtymään heikkolaatuisille joutomaille ja kadunvarsille. Samaa tahtia köyhtyvän metsäluonnon kanssa kaventuvat bakojen kieli ja arvokas perimätieto metsistä, niiden lajistosta ja lääkekasveista. Raportti hahmottelee bakojen toimeentulon tueksi esimerkiksi peltometsäviljelyä ja ekoturismia hyödyntäviä ratkaisuja, mutta korostaa kulttuurisen dialogin tärkeyttä. Sen sijaan että bakat pyrittäisiin sulauttamaan valtaväestöön, on valtaväestöllä heiltä paljon opittavaa kestävästä kehityksestä. Ayad Akhtarin esikoisromaani Appelsiininkuorten katu on paitsi koskettava kasvukertomus myös analyyttinen kuvaus uskonnollisen identiteetin rakentumisesta vähemmistökulttuurissa. Päähenkilö Hayat on esiteiniikäinen poika, joka kasvaa maallisessa pakistanilaisperheessä Yhdysvaltojen Keskilännessä. Kun Hayatin äidin paras ystävä, miehensä kaltoinkohtelema kaunotar Mina, muuttaa perheen luo, poika ihastuu naiseen ja alkaa opiskella tämän innoittamana islamia. Hengellisen Minan tulkinta islamista on nykyaikainen, mutta Hayatin usko saa fundamentalistisia sävyjä. Kun Mina rakastuu juutalaiseen mieheen, Hayat omaksuu paikallisen moskeijan imaamin antisemitistiset käsitykset. Appelsiininkuorten katu on tragedia: niin Minan kuin Hayatin vanhempien avioliitot piirtyvät onnettomina ja Keskilännen muslimiyhteisö tekopyhänä ja takapajuisena. Loppuratkaisu tuo kuitenkin katharsiksen ja valaa luottamusta uskontojen ja kulttuurien väliseen dialogiin. Romaanin kerronta on tarkkaa ja ilmavaa ja suomennos erinomainen. Tiina Kirkas Eija Palosuo Iida Riekko Maailmankuva - 67
• MaailmanKuva on Plan Suomi Säätiön julkaisu, joka pureutuu ajankohtaisiin kehityskysymyksiin. Tilaa lehti verkosta: www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elämänlaatua pysyvästi. Planin työn pääasiallisia rahoittajia ovat yksityiset, kummitoiminnassa mukana olevat ihmiset. Tärkeitä rahoittajia ovat myös ulkoasiainministeriö sekä yritykset. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Plan perustettiin 1937, ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan toimii yhteensä 70 maassa.