• 3/2018 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY SYKSYN TEEMANA Musiikki ja erilaisuus 40-vuotias Hyötykasviyhdistys viettää Annalassa uuden kukoistuksen aikaa, s. 3 22-Pistepirkkojen Asko ja P-K Keränen Arabianrannan kirjastossa – Eva Rems tuli paikalle Wienistä asti, s. 7 A Look at Arabianranta with the Eyes of a Foreigner – A Catalan in Arabianranta, s. 10 Uusi kolumnisti Vellu Taskila pohtii Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueen pyöräilyolosuhteita, s. 12
• 2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 050 309 9501 Numeron 3/2018 tekijät Keijo Lehikoinen, päätoimittaja (tässä numerossa) Tarja Törmänen, toimituspäällikkö Christian Sannemann, Artovan hallitus Taitto: Heidi Majdahl Kannen kuva Peter Palo Kuva on Artovan kuvakisan upeaa satoa! SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com artovakoordinaattori@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, K-market Hämeentie, Tekniikan museo, Unisport. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova. fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Keijo Lehikoinen 3/2018 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Musiikki ja distinktiot Syksyn Kuohun teemana on musiikki ja erilaisuus. Mitä käsite musiikki oikein on? Musiikkifilosofian oletus on, että musiikki on järjestettyä ääntä. Käsitteenä tämä voi olla hankala, koska järjestetyn äänen voi käsittää myös puheena. Musiikki on järjestettyä ääntä, mutta kaikki järjestetty ääni ei ole musiikkia. Musiikki määritellään toiminnan tapana, mikä ymmärtää äänen tapana toimimiseen, mikä liittyy omaan toiminnallisuuteen. Musiikki on jotain mitä tehdään omista lähtö kohdistamme, tyypillisesti me teemme ja koemme musiikin omien oletustuksiemme kautta. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (1930–2002) valottaa kirjassaan Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste eronteosta, distinktioista. Erontekoja tehdään muun muassa hyvän maun suhteen, johon kuuluu myös musiikki. Paras maku on Bourdieun mukaan yläluokalla, jota taas keskiluokka yrittää parhaansa mukaan jäljitellä. Rahvaan maku on pelkistettyä, se menee helpommin ennakoivan kaavan mukaan eli voisi ajatella, että siihen ei tämän teorian mukaan kuulu esimerkiksi nykytaide ja Bachin kaltainen klassinen musiikki. Kriitikot sanovat Bourdieun ranskalaiseen yhteiskuntaan viittaavaa tulkinnan olevan kovin aristokraattinen eli ylimysmielinen. Samaa tapaan kuin kategorisoimme klassisen musiikin ja populaarimusiikki erikseen, voimme tehdä jaottelua myös populaarimusiikin, esimerkiksi rockin ja sen alagenrejen sisällä luokitellen eri genrejä korkeammalle ja matalammalle hierarkialle oman makumme mukaan. Musiikki kiertää nykyään nopeasti ja 20 vuoden päästä kappale on jo nostalgiaa. Retroilun lisäksi musiikki myös muuttuu vuosien saatossa ja se saatetaan ymmärtää kovin eri tavalla. Samat kappaleet tulkitaan vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana eri tavalla uusien erilaisten tarpeiden ja näkökulmien kautta. Bachin biisit olivat omana aikanaan käyttömusiikkia, kun taas myöhemmin Bachia kuunnellaan irrallaan tästä oletuksesta, erilailla. Toivon kaikille hyvää syksyä ja hyviä hetkiä oman lempimusiikin parissa, olipa makusi sitten klassisempaa tai populaarimpaa, retroa tai uudempia musiikin virtauksia, fyysiseltä äänitteeltä kuunneltua tai suoratoistopalveluista soitettua. Keijo Lehikoinen Päätoimittaja tässä numerossa Kiitos musiikin käsitteen syvällisemmistä pohdisteluista musiikkitieteen jatko-opiskelijalle Oskari Koskelalle Jyväskylän yliopistoon. Lähteet: Bourdieu, P. 1984.: Distinction: A Social Critique of the Judgement of Taste. Leskinen, H. & Soronen, H. 2006. Sosiaaliset distinktiot – Bourdieun makuteoria. Tampereen teknillinen yliopisto. Teema : Musiikki ja erilaisuus Kulkeeko kamera mukanasi? Harmittaako, ettei upeita otoksiasi vielä ihailla laajalti? Osallistu Artovan kuvakisaan! Voit voittaa upeita palkintoja ja saada kuvasi esille Artovan ja Kuohun viestinnässä. Kuvat voivat kertoa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin alueesta, luonnosta, ihmisistä ja eläimistä kaikkina vuodenaikoina juuri siitä, mikä elämäämme alueella koskettaa. Lähetä kuvasi 30.11.2018 mennessä osoitteeseen kuohutoimitus@gmail.com. Kuvien on hyvä olla 300 dpi-resoluutiolla, niin laatu riittää painotuotteeseen. Liitä mukaan yhteystietosi. Paras kuva palkitaan 60 minuutin hierontalahjakortilla Arabian Hierontahuoneelle, toiseksi sijoittunut saa 60 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin ja kolmanneksi sijoittunut 40 euron arvoisen muistikirja/USB-tikkusetin. Lisäksi 100 ensimmäiselle kuvansa lähettäneelle on luvassa pieni yllätyslahja. Kuvakisa jatkuu 30.11.2018 saakka! Kirjoittaja kuuntelee musiikkia vinyylilevyltä ja Spotifysta, niin kotistereoista kuin Bluetooth-kaiuttimistakin. 08.09. 11.11.2018 OBJECTS & ATMOSPHERE JASPER MORRISON Syksyn ohjelma ja workshopit: www.designcentrehelsinki.fi Facebook & Instagram: designcentrehelsinki Iittala & Arabia Design Centre Hämeentie 135 A, Helsinki
• 3 Keijo Lehikoinen Kuohun 3/2018 päätoimittaja 40-vuotias Hyötykasviyhdistys viettää Annalassa uuden kukoistuksen aikaa Hyötykasviyhdistys perustettiin 1970-luvun lopulla Yhdistyksen kunniaja perustajajäsen, biologi, maantieteilijä ja ekologi Risto Nurmi kertoi yhdistyksen syntyvaiheista. Kultaisella 1970-luvulla kaksi viisasta miestä, toimittaja Risto Nurmi ja professori Toivo Rautavaara keskustelivat Hyötykasviyhdistyksen perustamisesta. Rautavaara tiesi vastaavan yhdistyksen toimineen Norjassa tätä ennen jo 70 vuotta. Nurmi ja Rautavaara innostuivat kovasti ajatuksesta. He katsoivat, että ihmisen ja luonnon välinen suhde on erityisen tärkeää kestävälle kehitykselle ja perusajatuksena olikin sytyttää kaupungistuvan ihmisen luontosuhde uudelleen. Yhdistys perustettiin virallisesti vuonna 1978. Alkuvaiheessa omien tarkoitukseen pyhitettyjen toimitilojen saaminen oli vaikeaa. Ensimmäinen kokous pidettiin symbolisesti tärkeällä paikalla Helsingin yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla. 1980-luvun lopulla toiminta aktivoitui ja kursseja pidettiin Oriveden opistolla ja mukaan tuli siementoimintaa. Nurmi koki puheenjohtajan roolissa Hyötykasviyhdistys täytti 40 vuotta ja sen kunniaksi Annalassa pidettiin juhlaseminaari. Hyötykasvien ympärille kasvanut toiminta rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1978. Alkuaikojen tilojen puute helpottui vihdoin vuonna 1999, kun yhdistys tai tilat Annalasta. Vuonna 2016 esiteltiin kaavamuutos, joka olisi sallinut huvilan myymisen yksityisille, mutta tällä hetkellä vuonna 1826 rakennettu Villa Anneberg juhlii uuden kukoistuksen aikaa Hyötykasviyhdistyksen hyvässä hoivassa. myös hienot hetket 2000-luvun vaihteessa, kun yhdistys sai vihdoi omat toimitilat Annalasta. Porvariskodin kartanosta kaupungin julkiseksi puistoksi Villa Annebergin tammivaltainen puisto on Helsingin toiseksi vanhin puisto Kaisaniemen jälkeen ja itse villa on kaupungin vanhin. Annalan perusti Gustav Otto Wasenius (1789– 1852) vuonna 1826 . Kauppaneuvos Wasenius tunnettiin myös Helsingfors Tidningar -lehden perustajana ja kirjapainon omistajana. Wasenius perusti Annalaan muotopuutarhan ja tilasi Annalaan kasveja aina Tukholmasta ja Saksasta saakka. Annalaa yli 100 vuotta hallinneet Waseniukset luovuttivat vuonna 1938 Annalan Helsingin kaupungille julkiseksi puistoksi. Unohduksesta kukoistukseen Julkisena puistona villa vaipui unohdukseen. Anneberg muuttui kansan suussa Annalaksi ja palstoja vuokrattiin eteenpäin. Uusi aika koitti 1990-luvun puolessa välissä, jolloin Hyötykasviyhdistys innostui Annalasta. Vuonna 1999 Hyötykasviyhdistys otti palstat hoitaakseen ja pian J-talo kunnostettiin. Päätalon vuokraamisen asuinkäyttöön esti pahasti vuotava katto, jonka Helsingin kaupunki myöhemmin kunnosti. Vuonna 2016 esiteltiin kaavamuutos, joka salli Annalan myymisen yksityiselle. Kaava herätti Annalan toimijat ja Annalan alueen pelastaminen yleishyödyllistä ja yhteistä käyttöä varten alueen asukkaille sai tukea sekä puoltavia kannanottoja niin yhdistyksiltä kuin asiantuntijoilta. Annalan toimijat saivat neuvoteltua etuostooikeuden, mesenaattikampanja aloitettiin ja varojenkeräystä varten perustettiin Annalan huvilan ystävät ry. Annala ostettiin lainarahoituksen turvin Hyötykasviyhdistyksen omistamalle Pro Anneberg kiinteistöosakeyhtiölle. Se, että vapaaehtoisvoimin saatiin aikaa runsaasti hyvää nopeasti, kertoo siitä, kuinka tärkeä alue, villa ja sen toiminta on asukkaille ja kaikille helsinkiläisille. Jotta tarina jatkuu seuraavatkin sata vuotta, tarvitsee huvila ja sen kunnostus jatkossakin pääomaa, vapaaehtoistoimintaa, yhteistyötä ja aktiivisuutta. Kiitos kaikille aikaansa ja panostaan jo antaneille ja tervetuloa mukaan toimintaan! Hämeentie 154, Rakennus J 00560 Helsinki info@hyotykasviyhdistys.fi https://hyotykasviyhdistys.fi https://www.facebook.com/ hyotykasviyhdistys/ Annala tilaja tapahtumatiedustelut annala@hyotykasviyhdistys.fi Annalan huvila https://annalanhuvila.fi https://fi-fi.facebook.com/ Annalanhuvila/ ANNALAN PUUTARHA WWW.MAISHOP.FI TERVETULOA! MAISHOPIN VERKKOKAUPASTA LÖYDÄT UNIIKIT SISUSTUSJULISTEET JA KANGASKASSIT. TARJOUS KOSKEE KAIKKIA TUOTTEITA. VOIMASSA 20.12. ASTI. LISÄTIEDOT JA KYSELYT: INFO@MAISHOP.FI TARJOUS -20 % KOODI KASSALLA: KUOHU
• 4 Lumoava minä – lumoava sinä! Kauneus kumpuaa sisältä, itseluottamuksesta, itsensä arvostuksesta. Se hehkuu olemuksesta, on suurelta osin tunnetta, hymyä, hyvää ja tasapainoista oloa, ja vain yllättävän vähän pelkkää ulkokuorta. ”Sinun supervoimasi on oma ainutlaatuisuutesi”, vakuuttaa hyvinvointivalmentaja Krista Kohonen ja patistaa tekemään itsensä onnelliseksi eikä taistelemaan onnellisuutta vastaan: ”Jokainen meistä on riittävä juuri tällaisena”. Krista Pulkkinen on Kristallin kirkkaasti -blogin kirjoittaja ja Testikuskit.fi-sivun sisällöntuottaja, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. K rista Kohosella tuli kesällä tarve tehdä jotain konkreettista auttaakseen toisia oman itsensä ihanuuden, lumoavan minän, löytämisessä. Siitä tarpeesta kasvoi idea kesäisestä Lumoava Minä -kuvaustapahtumasta. Krista painottaa, että tapahtuma on luotu itsensä hyväksymiselle sekä ajatukselle siitä, että jokainen meistä on riittävä juuri sellaisena kun on. Tiedotus tapahtumasta Facebookissa poiki Kristan yksityisviesteihin 200 erilaista tarinaa, miksi juuri hänen tulisi päästä mukaan Lumoava Minä -kuvauksiin. Kahdestasadasta ehdokkaasta voimaannuttaviin kuvauksiin valikoitui 20 erilaista, erikokoista ja -ikäistä naista. Valinta oli vaikea, niin kuin arvata saattaa ja Kristan mieleen jäikin kytemään vastaavan tapahtuman järjestäminen uudestaan myöhemmin, uudelle kahdellekymmenelle, lumoutta itsestään etsivällä. Päivä oli yhteistyön voimaa. Krista kokosi kuusankoskelaisia ja kouvolalaisia yrittäjiä yhteen saadakseen toteutettua osallistujille maksuttoman tapahtuman. Muun muassa Kuusankosken Kuusaan Muotihuoneen yrittäjä Hannele Pylvänen oli innolla mukana heti ensi hetkestä lähtien. Hannele on tuonut iloa, väriä ja eurooppalaista muotia myymälän vaatevalikoimilla suomalaisen naisen garderobiin jo 20 vuoden ajan. Niinpä eri painoisten, pituisten ja ikäisten vartalon vaatettaminen edukseen on tuttua ja mieluisaa työtä. Kuusaan Muotihuoneella asiakas saa heittäytyä palveltavaksi. Vaatetuksen lisäksi tarvittiin tietenkin energinen ja osaava ehostustiimi. Parturi-kampaamo ja kauneushoitola Q-Studio loihti kuvattaville lumoaville leideille toinen toistaan upeampia kampauksia ja maalasi kasvoille hehkuvat meikit: kauneutta korostettiin, tummia silmänaluksia, arpia tai iän tuomia uurteita juuri sen verran, että ’lumoava minä’ nousi esiin, mutta eletty elämä ja sen onnenhetket näkyivät. Kun tarkoituksena on osoittaa, kuinka lumoava juuri sinä olet, se onnistuu parhaiten kuvien avulla. Pia Hildén Photographyn Pia heitti aamulla järjestelmäkameran olalleen ja saapui tallentamaan digimuotoon monitahoista lumoutta. Vuonna 2016 ammattivalokuvaajaksi Stadin aikuisopistosta valmistunut nainen onnistui erinomaisesti. Rohkeimmat riisuutuivat alusvaatteisilleen ja toisilla heiluivat kuvissa kesämekon helmat. Upeiden asujen, ehostusten ja kampausten lisäksi kuviin tallentui naurua, onnea, rohkeutta ja iloa. Kehopositiivisuus oli läsnä, ujous unohtui ja jännitys suli luottamuksen ilmapiirissä.
• 5 Itsetuntokampanjana #kehopositiivisuus Oletko jo selannut Instagramissa julkaistuja ronskeja ja rohkeita kuvia sekä videoita, joissa vatsamakkarat, rinnat ja reisien appelsiini-iho häpeilemättä hyllyvät rock-musiikin tahdissa? Instagramin @fitnessfeministen ja ruotsalaisen Hälsa & Fitness -lehden päätoimittaja Sara Dahlström kertoo ilosanomaa kehopositiivisuudesta omalla vahvalla tavallaan. Dahlström huomauttaa, että lihaviin kehoihin liitetään aina jotain kielteistä ja haluaa näyttää, että lihavakin keho saa olla seksikäs, fiksu ja pitää hauskaa. ’Plus size single mom’ ja Oi mutsi mutsi – bloggari, 35-vuotias Elsa, on suomalainen, maltillisempi versio Dahlsrömistä. Elokuun viimeisillä viikoilla @oimutsimutsi iloitsee Instagram-sivullaan siitä, että suomalaisen tuotemerkin Raiskin etusivulla hymyilee syystakissa totutun nuoren ja hoikan vartalon omaavan mallin sijaan 36-vuotias ja 48-kokoinen nainen. ”Vaikka en olekaan se vanhin tai isoinkaan universumissa, pyörähtää asiat tällaisten kuvien myötä aina vähän eteenpäin, kohti armollisempaa ja hyväksyvämpää kehonkuvaa”, painottaa Elsa kuvatekstissään ja toivoo, että ”yritykset ymmärtäisivät paremmin, että saavuttamattoman illuusion sijaan on tärkeää nähdä kaltaisiaan, erilaisia kokoja, värejä, ikiä ja liikkumistapoja. Nähdä enemmän sitä, mitä näemme muutenkin, mutta mille on totuttu ummistamaan silmät. Erilaisuutta”. www.friskissvettis.fi/helsinki HELSINKI FriskisSvettisHelsinki /friskissvettishelsinki puh. 09 685 4542, 040 755 6050, info@friskissvettis.fi Stadin hauskinta liikuntaa! Helppo aloittaa, vaikea lopettaa. KOKO SYYSKAUSI vain 136 euroa, opiskelija-alennus 50% . SYKSYN UUTUUKSIA: Jooga energy ja Tanssi crescendo. TULE KOKEILEMAAN! SYKSY 2018 VINKKI! Lumoava minä -kuvauspäivän järjestät helposti itsekin. Parhaan ystävän kanssa vietetty päivä valokuvauksen, ystävyyden, hyväksynnän ja lämpimien kehujen sekä kannustuksen ympäröimänä voimaannuttaa kuin isompikin kuvaustapahtuma. Valitse se asu, jossa tunnet olevan eniten lumoava ja kampaa tukka ponnarille, nutturalle, leteille tai anna tuivertua tuulessa vapaana. Maalaa huulet tai jätä maalaamatta ja nappaa Instagramista vinkit erilaisiin kuvausasentoihin ja paikkoihin. Kontrasteissa on voimaa. Hempeissä sävyissä poseeratessa betoninen tausta tai tiiliseinä antaa vahvaa vastinetta tai miltä näyttäisi nahkatakkinen ja niiteissä kulkeva ruusupensaan edessä? Heittäydy, nauti, vapaudu ja anna ystävän räpsiä kuvia oikein kunnolla. Joskus paras otos on se ensimmäinen, mutta joskus se on vasta viidestoista. Missä kuvassa ilme, asento ja sisältä kumpuava lumous on parhaiten läsnä? Muistakaa vaihtaa kuvaajaa: nyt on ystävän vuoro.
• 6 Vain tietoisena voi olla vastuullinen Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä. Vaikka nykyään tietoa niin seksuaalisuudesta kuin seksistä on varmasti saatavilla monipuolisemmin kuin koskaan, koemme yhä aiheen jopa hieman tabuksi. Miten murtaa myytit ja saada meidät puhumaan seksuaalisuudesta luontevasti? Vaikuttavan ja myönteisen viestinnän rakastajana ja coachina sanon usein, että kaikki alkaa itsestä, muttei itsestään. Ensin pitää olla tietoinen itsestä. Siksi korostan usein vuorovaikutuksen kehittämistä ensin itsen kanssa. Havaintojen tekeminen omasta ajattelusta saattaa usein meiltä ihmisiltä unohtua. Ja, se on ihan inhimillistä. Kun tulee tietoiseksi sekä siitä, että ajattelee, että siitä, että harvemmin tekee havaintoja omasta ajattelustaan, saattaa havahtua havainnoimaan. Omaan seksuaalisuuteen tutustuminen ja sen hyväksyminen, miten sen kokee ja mikä minulle on hyvä, on vastuullista toimintaa. Itseä ja muita kohtaan. Väitänkin, että Marikan kirjoituksessaan vinkkaamat seksitreffit itsen kanssa ovat varsin vastuullinen teko! ”Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä, mitä teemme.” Marika Rosenborg on parisuhdeasiantuntija, kirjoittaja, muutosvalmentaja ja Kuohun ensimmäinen pitkäaikainen päätoimittaja. Hänen esikoiskirjansa ’Sinä selviät kyllä. Erovuoden matkaopas’ julkaistiin keväällä. Lue Marikan blogia suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi. Hyväksyvä läsnäolo yhdistettynä muihin vetovoimatekijöihin saa ihmisen onnelliseksi. Tarja Törmänen on Era Nova Bookshopin kirjakauppiatar, NLP-viestintävalmentaja ja bloggari. Lue lisää haluton.fi ja pikkutassu.com. Vastuulliset seksitreffit Seksuaalisuudesta, ymmärryksestä ja hyväksymisestä Innostun, virityn, avaudun, kohtaan. Hyvä vuorovaikutus tuntuu nautinnolliselta aivoissa ja leviää sieltä kehoon hyvänolon tunteeksi. Olipa kyseessä sitten ystävien tapaaminen tai molemminpuoliseen seksuaaliseen vetovoimaan liittyvä kiinnostus. Hyväksyvä läsnäolo yhdistettynä muihin vetovoimatekijöihin saa ihmisen onnelliseksi. Tuntuu upealta tulla ymmärretyksi, saati kokea molemminpuolista vetovoimaa. ”Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä, mitä teemme.” Lauseen nappasin Sexpon opetusmateriaalista. Täydennän osaamistani tämän vuoden heidän järjestämässään seksuaalineuvojakoulutuksessa. Kuinka lause auttaa sinua ymmärtämään itseäsi? Omaa seksuaalista historiaa kannattaa tutkia, eikä se tarina ala vasta aikuisuudesta. Olennaista on pohtia koko matkaa lapsuudesta alkaen, kasvatusmaisemaa, tunteiden ilmaisua, ja omien vanhempien parisuhdetta. Mistä oli sallittua puhua, kuinka tunteita osoitettiin? Kunnioitettiinko sinun rajojasi? Mitä opit ensimmäisistä suhteistasi? Kuinka halusi on vaihdellut eri aikoina ja millaiset asiat ovat saaneet sinut innostumaan tai vetäytymään? Kouluttajamme Patricia Thesleff muistutti, että meidät on kyllä laitettu opettelemaan koulussa kaikki Suomen joet ja järvet, mutta seksuaalikasvatusta ei ole nähty tarpeelliseksi. Eikä sillä vieläkään ole tarpeeksi tilaa opetussuunnitelmassa. Suurin osa meidänkin opiskelijaryhmässä oli saanut sitä vain parin tunnin verran, hätäisesti ja kiusallisessa tunnelmassa. Kenelläkään ei liittynyt koulussa annettuun seksuaalisuusopetukseen hyviä muistoja, aika kamalaa, ajattelen. Iloitsen, että Raisa Cacciatore jaksaa pitää seksuaalikasvatuksen merkitystä esillä julkisessa keskustelussa. Tarvitsemme hänen kaltaisiaan loistavia seksuaalisen ilon lähettejä. Seksuaalisuudestamme voimme jokainen nauttia silloinkin, kun emme voi sitä toteuttaa toisen ihmisen kanssa. Sooloseksi on mainio tapa tutustua omaan itseen ja kehon reaktioihin. Lisäksi se on takuuvarmaa turvaseksiä. Mausteita itsesi seurassa viihtymiseen löydät verkosta, kirjoista, musiikista ja omista uniikeista ajatuksistasi. Kaikki on mahdollista mielikuvituksessasi. Eikö olekin hienoa! Voisiko sinulla olla seksitreffit itsesi kanssa tänä viikonloppuna? Puhelin vain pois päältä, lämmin suihku, läsnäolon taikaa ja unelmointia.
• 7 Eva Rems on Wienissä asuva 22-Pistepirkko fani, joka on nähnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtyeen livenä Suomessa sekä muualla Euroopassa yli 100 kertaa. 22-Pistepirkkojen Asko ja P-K Keränen Arabianrannan kirjastossa 22.8. on erityinen päivämäärä. Ei ehkä kaikille mutta 22-Pistepirkkofanit muistavat päivämäärän tarkasti. Kolme vuotta sitten, 22.8.2015 bändi hajosi. Päivämäärä saattaa saada uuden erityisen merkityksen, sillä 22.8.2018 järjestetty “Ilta kirjastossa: Asko ja P-K Keränen” tilaisuus antoi faneille voimakkaita toiveita siitä, että kirjastossa vietettiin muistopäivän sijaan uutta alkua. H einäkuun alussa 22-Pistepirkkojen faneille tuli mieluisia uutisia ja tilaisuus nähdä eräänlainen reunion, jossa yhtyeen Asko ja P-K Keränen olivat jälleen yhdessä ohjaaja Mika Taanilan haastattelemana Arabianrannan kirjastossa. Tilaisuuden päivämäärä 22.8.2018 on pirkkofaneille erityisen merkityksellinen, koska se on yhtyeen jäähyväispäivämäärä kolmen vuoden takaa. Esiintyminen Arabianrannan kirjastossa oli musiikin sävyttämä keskusteluilta ja faneille tärkeä merkkipäiväkokemus, vaikka kyse ei varsinaisesta keikasta ollutkaan. Millainen ilta oli ja mitä sen aikana tapahtui? Ajatukset harhailivat sen suhteen, että mitä heidän musiikkia saamme kenties kuulla tänä iltana, palaako bändi lähitulevaisuudessa tai myöhemmin vai tuleeko selväksi, että tauko on lopullinen? Faneille kaikki uusi tieto on tärkeää. Arabianrannan kirjastoon tullessa kaikui Kerästen veljesten soundcheck, joka kuulosti lupaavalta. Sali oli aivan täynnä, paikalla oli arviolta jopa 300 ihmistä. Illmassa oli suurta ja innokasta jälleennäkemisen tuntua. Luvassa vastinetta fanien rohkeimmillekin odotuksille? Tilaisuus alkoi Askon ja P-K:n astuessa kirjastosta Ravintola Arabianrannan saliin täsmäleen ajallaan. Näimme pitkästä aikaa veljekset yhdessä lavalla hyväntuulisena ja rentona. P-K heitti kruunaa ja klaavaa siitä, kuka soittaa ensimmäisenä oman kappaleensa ja Asko starttasi illan hienolla biisillä kultaisista tanssikengistä, joilla tanssitaan murheet pois. Sen jälkeen P-K soitti hienon ja sielukkaan Sad Girl -nimisen kappaleen. Tilaisuuden juontaja ja Pirkkojen kirjan kirjoittaja, ohjaaja Mika Taanila aloitti keskustelun bändin alkutaipaleelta, jossa veljekset kertoivat faneille tuttuja tarinoita musiikista innostumisestaan lapsina ja valaisivat omia musiikillisia vaikutteitaan. P-K:lle lapsuuajan tärkeä biisi oli Sladen Move Over ja hän konkretisoi suhdettaan kyseiseen kappaleeseen riffien tarkkuudella. Askon teinivuosien suosikki oli Ramones -yhtyeen Gimme Gimme Shock Treatment. Tunnelma niin lavalla kuin yleisössä oli iloista ja lämmintä. Keräset kertoivat mm. bändin Frankenstein kappaleen riffien syntyneen tuntemattoman Howlin’ Wolf biisin ja Billy Boy Arnoldsin I Wish You Would riffien inspiroimana. Illan kohokohtia oli yhtyeen menestyskappaleen Birdyn tarina, se kuinka biisi tehtiin ja lopulta lähes jätettiin pois levyltä, kunnes joku keksi, että P-K voisi laulaa sen vielä kerran ilman kuulokkeita. Yleisö sai nähdä Birdystä Mika Taanilan ennen näkemättömän version. Livemusiikkina kuultiin mm. P-K:n soolokeikoillaan soittama Back Bone Hurt. Illan paras hetki oli, kun Asko ja P-K soittivat musiikkia yhdessä ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Energinen ja tuore versio Swamp Bluesista kuulosti siltä, että taukoa ei ole ollutkaan. Faniyleisön ilon aalto ja helpottunut tunnelma kumpusivat aistimuksesta, joka kertoi yhtyeen tarinan saavan jatkoa. Saimme kuulla myös syitä kolmen vuoden takaisin bändin hajoamiseen ja levynteon kesken jäämiseen. Bändi paluu ja sen ajankohta jäi keskustelussa auki, mutta jokainen meistä lähti varmasti kotiin paluuseen uskoen. Ilta päättyi yhdessä soitettuun ja levyttämättömään Madness of Speed -kappaleeseen. Olisiko 22.8. tämän vuoden jälkeen uusi alku? P-K ja Asko Keränen Asko Keränen P-K ja Asko Keränen Ku va : M ik ko An de lin Ku va : M ik ko An de lin Ku va : Ev a Re m s
• 8 TOVA-lehdestä luettua: KYLÄSAARI – piippu joka kaatui ? TOVA-lehti, Toukola-Vanhakaupunki-lehti, julkaistiin 1977-2002. Näinä vuosina satakunta tajaa tuotti lehteen yhteensä hieman alle 500 juttua alueesta, sen tapahtumista ja ihmisistä. Ensimmäisen kirjoituksen otsikkona oli ’Vantaan Helsingin historiaa’, viimeisen ’Kuhaa ja kaprista’. MIKÄ TOVA-LEHTI? Paratiisi nimeltä Kyläsaari Vanhankaupunginlahdella sijainnut kallioinen, puuston peittämä Kyläsaari oli Pitkänsillan pohjoispuolen helsinkiläisten lähin maallinen paratiisi. Vuosisadan vaihteessa alueen seurat ja järjestöt pitivät Kyläsaaressa kansanjuhlia; ohjelmistoon kuului muun muassa köydenvetoa, pussitappelua, renkaanheittoa ja ammuntaa. Voimisteluja urheiluseura Kiistan juhlissa Kyläsaaressa esitettiin vakionumerona taidokkaita voimistelunäytöksiä. Työväenyhdistyksellä oli saaressa myös tanssilava. Juhlien musiikkitarjonnasta huolehtivat kuorot, yhtyeet ja joskus vierailevina tähtinä oli oopperalaulajia, esimerkiksi Greta von Hartmann. Juhlapaikalla myytiin kahvia, pullaa, leivoksia ja limonadia. Kyläsaareen pääsi kätevästi kävellen puusiltaa pitkin. Lähes 200 metriä pitkä silta oli rakennettu 1900-luvun vaihteessa. Pääsylippua edellyttävien juhlien aikana lähiseutujen lapset livahtivat saareen sillan alitse välttäen porttivahdin katseen. Kyläsaari oli myös suosittu vapaamuotoisten retkien paikka; kesän seikkailuilla uitiin, laulettiin, juotiin ja syötiin eväitä. Kyläsaareen perustettiin 1910-luvulla uimalaitos työtätekevälle luokalle. Tätä ennen työväen uimalaitos oli sijainnut Haapaniemessä, mutta sen vesien likaannuttua uimahuoneen uudeksi paikaksi valittiin Kyläsaaren silloin vielä raikkaat ja puhtaat vedet. Talvisin lähiseutujen asukkaat huvittelivat Kyläsaaren ja eteläisemmän Verkkosaaren välissä olleella luistinradalla. Itse Kyläsaaressa laskettiin mäkeä kelkoilla ja suksilla, jotka olivat joko ostetut tai vaikkapa voiAnders Jansson Kirjoittaja on Artovan historiaryhmän jäsen Artovan historiaryhmä käy läpi vanhoja Toukola-Vanhakaupunki -lehtiä. Parhaita TOVA-lehden löytöjä ja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä voit lukea osoitteessa artova.fi ja tietenkin painetusta Kuohusta! tynnyrin (eli rittelnin) laudoista itse tehdyt plattarit. Kyläsaari esiintyy Joel Lehtosen romaanissa Rakastunut rampa , vuodelta 1922. Siinä kuvataan juhannuksen viettoa luonnonkauniissa Kyläsaaressa. Paikallinen paratiisimme on ansaitusti ikuistettu kirjan kansien väliin. Vesilentokentästä kärykäräjille ja kierrätyksen keskukseksi Kyläsaaressa on ollut monenlaista toimintaa, ajan ja tilanteiden mukaan. Hermannin lentoasema oli Vanhankaupunginlahdella vuosina 1915– 1918 toiminut venäläisten, saksalaisten ja suomalaisten vesilentokenttä. Se sijaitsi Kyläsaaren pohjoispuolella. Lentoasema kuului Venäjän Itämeren Laivastoon. Lentoasemalla oli kaksi kankaista lentokonehallia sekä muutamia muita rakennuksia miehistöä ja varastointia varten. Lentoasema rakennettiin 1915 alussa. Vanhankaupunginlahden jäätyessä talven ajaksi tehtiin vesitasoihin jalakset ponttoonien sijaan. Saksalaiset ja suomalaiset valkoisen armeijan joukot valtasivat 13. huhtikuuta 1918 lentoaseman ja pari päivää myöhemmin sen johdon otti luutnantti Väinö Mikkola. Kesäkuussa 1918 annettiin lentoasemalla myös ohjaajaja tähystäjäkoulutusta, mutta elo-syyskuussa lentoasema lakkautettiin. Jätevedenpuhdistamo Vuonna 1932 valmistui Kyläsaaren jätevedenpuhdistamo. Siinä sovellettiin ensimmäisen kerran Helsingissä aktiivilieteprosessia. Puhdistamon tavoitteena oli vähentää Vallilan, Kallion ja Hermannin asukkaiden ja teollisuuden jätevesikuormitusta kaupungin itäpuolen lahtiin, mm. kaupungin teurastamon jätevedet käsiteltiin siellä. Kyläsaari oli Helsingin ja koko Suomen suurin jätevedenpuhdistamo ja sen puhdistetut jätevedet laskettiin suoraan Vanhankaupungin selälle. Myös Helsingin toiseksi suurimman, Viikin puhdistamon vedet johdettiin Viikinojaa pitkin Pornaistenniemen viereen. Jätevesien puhdistuksen tehostumisen lisäksi kaupungin rantavesien tilaa paransi vuonna 1987 avattu meriviemäri, joka johti Helsingin jätevedet tunnelissa kahdeksan kilometrin päähän avomerelle. Vuonna 1987 ryhdyttiin rakentamaan Viikinmäen kallioon uutta keskuspuhdistamoa, joka valmistui vuonna 1994. Jätteenpolttolaitos Polttolaitos perustettiin v. 1961 polttamaan kasvavan Helsingin jätteitä teollisuusalueelle Kyläsaareen. Laitos poltti joinakin vuosina jopa 30 % Helsingin jätteistä. Laitos saneerattiin 1970, mutta savukaasujen puhdistus jäi puutteelliseksi ja laitos saastutti ilmaa merkittävästi. Silti Kyläsaarta nähtiin pienempänä pahana kuin kiinteistökohtaiset jätteenpolttouunit. Keväällä 1981 käydyillä kärykäräjillä kerrottiin että kaupunginvaltuuston päätettävänä oli ehdotus Kyläsaaren polttolaitoksen uudistamisesta ja laajentamisesta 3,5-kertaiseen kapasiteettiin. Käräjien vaatimuksena oli ”Kyläsaari nurin!” Rahkasammaltutkimuksen mukaan 2-3 km etäisyydellä ympäristössä näkyi erityisesti lyijyllä ja kuparilla saastumista, mutta myös sinkkiä, rautaa, ja elohopeaa. 1.1.1982 laitos vuokrattiin YTV:lle. Maaliskuussa 1982 TOVA-lehti toteaa kaupunkilaisten vastustaneen laitosta aktiivisesti noin puolentoista vuoden ajan. 20.4.1982 seitsemän kaupunginosayhdistystä ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys luovuttivat tutkimuspyynnön poliisille ja laitoksen lakkauttamispyynnön Uudenmaan lääninhallitukselle sekä kaupungin lautakunnille. VTT:n laatima raportti polttolaitoksen saastepäästöistä oli julistettu salaiseksi, mutta kansalaistoimikunta sai jäljennöksen siitä ja se lähetettiin asiantuntijoille. Myrkkypäästöjen suuruus yllätti asiantuntijatkin ja he yhtyivät laitoksen lakkauttamisvaatimukseen. Kansalaisliike esitti toukokuussa vaihtoehtona, että jätteet läjitettäisiin kaatopaikalle kaupungin maille länsi-Sipooseen. Syyskuussa 1982 viisi valtuustoryhmää ilmoitti vaativansa laitoksen sulkemista välittömästi, viisi ei. Terveysviraston valvontajaosto päätti 24.9.1982 sulkea laitos maaliskuussa 1983. Alkuvuonna 1983 YTV esitti laitoksen pidettäväksi edelleen käynnissä; valvontajaosto hylkäsi esityksen, mutta YTV aikoi valittaa päätöksestä. Kansalaisliike sai kuitenkin aikaiseksi sen, että YTV:n hallitus päätti lopettaa Kyläsaaren käytön jätehuoltolaitoksena. Syysnumerossa 1983 TOVA-lehti toteaa ”Kyläsaari sammui”. 30.1.1988 klo 13.03 Kyläsaaren piippu kaadettiin. Vuonna 1993 ryhdyttiin taasen muodostamaan uusi Köyhien Stocka Kyläsaaren ympäristöön. Alueelle etsittiin yrityksiä, joiden toiminta liittyisi rakennustarvikekauppaan ja rakennustarvikkeiden kierrätykseen. Tonttien vuokra-aika oli 20 vuotta. Syksyllä 1995 kerrotaan ensisuojan poistuvan Kyläsaaresta; Kyläsaaren hoitolaitokseen jäi silloin alkoholistien katkaisuhoito ja sitä seuraava meristartti-hoito. Talvikuukausina ensisuojassa oli yöpynyt 50-60 miestä vuorokaudessa. Helsinkiin oli perustettu Lepakkoluolaa korvaava ensisuoja asunnottomille alkoholisteille Kyläsaaren teollisuusja varastoalueelle vuonna 1979. Laitoksen perustaminen suunnitelmista toimivaksi yksiTiedätkö, mitä kaikkea Kyläsaaressa on tehty? Mäkeä laskettiin kelkoilla ja suksilla, jotka olivat joko ostetut tai vaikkapa voitynnyrin (eli drittelin, saks. drittel, kolmasosa) laudoista itse tehdyt plattarit. Aikamoista!
• 9 köksi oli vienyt kanteluprosesseineen kymmenen vuotta. Vuonna 2003 tämä rakennus vuorostaan muutettiin osaksi Arabian peruskoulua. Kierrätyskeskus Polttolaitoksen rakennuksessa toimii vuodesta 1990 Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Keskus julistaa olevansa kaksi kierrätystavarataloa, viisi kierrätyskauppaa, maanlaajuinen verkkokauppa, riemastuttava ympäristökouluttaja, askartelijan paras kaveri, mielikuvituksellinen sisustaja ja ainutlaatuinen vaatettaja. Kyläsaaressa on myynnissä kaikenlaisia huonekaluja, kodinkoneita, elektroniikkalaitteita ja pientavaroita, kuten astioita, esineitä ja kirjoja. Kyläsaaren nippelinappeliosastolta löytyy ruuvien ja muttereiden lisäksi muun muassa erilaisia vetimiä ja pyöriä. Keskuksen seinässä on kierrätystä symboloiva ”nuolikehä”. Yleensä kierrätysnuolet osoittavat myötäpäivään, mutta nämä kiertävät vastapäivään. Asutuksen levitessä Kalasatamasta pohjoiseen Kierrätyskeskus tullaan purkamaan. Lähteet: Artovan historiaryhmä – Anders Jansson, Juha Koskinen Artovan kaupunkipolut, TOVA-lehti, Wikipedia ”Se mitä näet muissa ihmisissä, on valinta!”. Erilaisuus havaitaan usein ensimmäisenä ihmiskuoresta, josta riittää myös pajon puhetta. Pinnan alta löytyy myös erilaista erilaisuutta. Kutsu tupaantuliaisiin Helsingin toiseksi hipstereimpään kaupunginosaan, Vallilaan – Kallio pitänee yhä ykköspaikkaa – takaa mielenkiintoisen illan. Hipsterien Vallilla hehkuu erilaisuuden arvostamista O lohuoneessa viidennessä kerroksessa istuu kymmenpäinen joukko hyvin erilaisia ihmisiä. Joukossa on vieraita high school drop outista Mensan jäseneen, diplomi-insinööristä säveltäjään ja ammattibloggarista kunnan viestintäpäällikköön. Liiketoimintaa, markkinointia, viestintää, rekrytointia, kehittämistä – ja vielä sitäkin enemmän inspiroimista ja inspiroitumista tulevaisuudesta, uuden tekemisestä ja erilaisuudesta. Pöydän ympärillä on keskieurooppalaisia, amerikkalainen ja suomalaisia, joista heistäkin suurin osa on viettänyt pitkiä aikoja asuen kotimaansa rajojen ulkopuolella. Kuinka näinkin pieneen ryhmään mahtuu näin paljon nopeasti tunnistettavaa erilaisuutta! Kun erilaisuus on se juttu, tavallisuudesta tulee helposti asia, mikä saattaa jopa tarvita lupaa. Kuuluminen massaan ja siitä nauttiminen ei olekaan niin hyväksyttävää. He, jotka ovat erilaisille tavoille, kulttuureille ja ajatuksille enemmän ’auki’, saattavat vahingossa sortua paheksumaan tavanomaisuutta. Ikea huonekalut saavat keskusteluissa tuomion tasapäistämisestä ja tylsyydestä, autenttisuuden puutteesta. Tunnetun ruotsalaisen kalustetalon asiakas on joukon mielestä tylsä sisustaja ja kuuluu mielikuvituksettomien joukkoon. Vai olisiko kuitenkin niin, että espanjalaisen vaatemerkin Zaran vaatteisiin mielellään kääriytyvissä tai Ikean raikasta skandinaavisuutta ja edullisia, kaikille saatavilla olevia hintoja viljelevän brändin tuotteiden kannattajissa on myös luovia, värikkäitä ja omaperäisiä ihmisiä? Ehkäpä ammennamme sitä vain toisin. Valmennusyhtiö True Heartsin valmentaja Marjo Lamminaho kannustaa nostamaan omille silmille arvostavat, kunnioittavat ja kannustavat lasit ja katsomaan maailmaa sekä toisia ihmisiä niiden läpi. Hän lupaa, että näin toimiessaan yllättyy positiivisesti. Marjo myös muistuttaa, että ”se mitä näet muissa ihmisissä, on valinta!”. Krista Pulkkinen on Kristallin kirkkaasti -blogin kirjoittaja ja Testikuskit.fi-sivun sisällöntuottaja, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. KEHYSTYSLIIKE
• 10 A look at Arabianranta with the eyes of a foreigner – A Catalan in Arabianranta ”The things that make this place unique for me are the community gardens, the proximity of the sea and the feeling of every single season that makes the passing of the year and life itself more hearty.” ”If asparagus would grow here I would be in heaven.” Nuria R. A Catalan in Arabianranta who came from the Mediterranean to Baltic Sea I come from a small village situated in Catalonia, Barcelona, that has less people than the whole number of inhabitants in Arabianranta. As you can imagine it is a quiet place, surrounded by nature with a very mediterranean atmosphere. The village is situated in a valley where pretty mountains surround us and it permits us to enjoy a peaceful sensation even though we are really close to big cities, such as Barcelona. After years of traveling here and there and having the opportunity to live in different countries, almost two years ago my Finnish husband and I decided to move to Helsinki. For a short while we lived nearby the center of the city and then we got the opportunity to move here in Arabianranta. It was almost a year ago that we moved to Arabia and during this time I also started my participation in the integration program for immigrants. My intention of enrolling to the integration program was to learn the Finnish language, to know more about Finnish culture, to find a job and to start a family here. As a part of my integration program I started a työharjoittelu in Artova (Arabianranta-ToukolaVanhakaupunki cultural and neighborhood association). They invited me to write small text about my views and thoughts on this neighborhood and to comment on the differences and similarities I can see if I compare this place with my hometown. I have been in Finland and Helsinki plenty of times during the past 10 years with my husband, so I have been in a kind of relationship with Finland and Finnish culture for a long time already. The first time I visited Arabia was when we came to see the apartment that we were going to rent. I even didn’t know that this part of the city existed. I remember very well when we came to visit the apartment that we are living in. It was a working day at 7 o’clock in a winter morning, fully dark, plenty of snow; the apartment didn’t have any electricity. It was empty, dark, strange and cold. One of the first thoughts that came to my mind was: What are we doing here? What is this place? After that quick visit we decided to give it a chance. It took me a while to get used to living in this part of the city, it was far for everything that I knew before, and to be honest it felt very isolated. We moved in right in the middle of winter, so getting to know and investigating the new area was quite a challenge for a mediterranean woman who is getting used to the winter climate. After the cold weather passed and with the arriving of the beautiful spring the neighborhood seemed friendlier to me and I started to enjoy more my life here. The changing of the climate invited me to go out and wonder. The place started to seem homier and warmer. I could appreciate the charming streets, the awakening of the nature, the colors, the sounds of the birds, the amazing parks that we have around, and the proximity of the nature. I could feel the vitality and the vibrancy of the whole place. The things that make this place unique for me are the community gardens, the proximity of the sea and the feeling of every single season that makes the passing of the year and life itself more hearty. There are so many more details: The small cute wooden houses (my dream is to live in one of those), the Arabian katufestivaali, the small art details that can even be found as nice paintings in the electric boxes, the unexpectedly huge sculptures here and there, the bunnies that cross the street when I am walking by, the beautiful parks. This is a place where one can wonder. The protected natural park is beautiful and peaceful, one can enjoy the quietness while watching the amount of different birds that choose this place as a home. The bird watching towers are always full of bird lovers, one can go and sit with them and enjoy this magical atmosphere. The possibility to take a boat and visit the different islands, fish and have a refreshing swim have also been activities that I have enjoyed this summer. I am happy about the opportunity to live and experience all this in a nice community that embraces the old with the new, the nature with the culture, the tradition with the modernity. Arabia, Toukola and Vanhakaupunki offer all of these. All these factors remind me of the advantages of living in my small village back home but without losing the possibility of living in a capital city, in a European country, where one has all the imaginable amenities covered. We are connected 24/7 with public transport, with plenty of social and cultural activities on offer. The only thing that would make me feel even more like home would be if I could go to pick wild asparagus with my dad (an activity that we do always together). If asparagus would grow here I would be in heaven. When my dad visited me last summer we changed the asparagus picking for blueberry picking. It was fun and for a moment we felt that both of us were creating a new trend far from what is our primary home. In summary, it feels that this place has a sense of a community that is getting stronger by the years. You can just see all the activities that are offered and all the inhabitants who are implicated to built this place, people from different ages, genders and backgrounds have their role in creating a pleasant environment where families are welcome and kids can play free around our streets. A small personal detail about me is that when I am writing this, I am 31 weeks and 3 days pregnant with a baby who will be my first child and I can’t wait to start my maternity adventure here. Even if I move out from here someday, Arabianranta will be always in my memories. A safe and peaceful place where my husband and I decided to start our family life. I am sure that this small text will be published after that I deliver my baby, so, if today while you are walking on one of the streets of this neighborhood and you see a mediterranean looking woman pushing a stroller most probably this will be me. Thanks to Keijo Lehikoinen and Artova association for letting me do my practicum here. It has been great to be part of the association and to have the opportunity to know more about our neighborhood. Núria R. Ku va : N úr ia Ro vi ra
• 11 ”Monet pääkaupunkiseudun asiakkaamme ovat oivaltaneet paketin kätevyyden: hyppäävät ratikkaan ja lähtevät töiden jälkeen laivalle illan miniristeilylle palatakseen vielä ihmisten aikaan klo 21 kotisatamaan. Vielä nykyäänkin tämä yllättää osan suomalaisista. Keikalle voi lähteä suoraan töistä ja kotiin ehtii ajoissa”, muistuttaa Eckerö Linen Producer Pipsa Kyöstiö. Laivan ohjelmatarjonnan suunnittelee pääsääntöisesti maatoimiston tuotantotiimi, Customer Experience Manager Kaisa Mikola sekä Pipsa yhdessä laivan risteilyisäntien kanssa. ”Kuuntelemme tietenkin asiakkaitamme tälläkin sektorilla ja tutkimme kalentereita, milloin on lomat tai jokin tietty teema laivalla. Tällä perusteella tehdään esiintyjäehdotukset ja sen jälkeen konkreettiset artistivaraukset tekee ohjelmapalveluyritys A-Duuri. Myös laivojen kasvava asiakasryhmä, kansainväliset asiakkaat, otetaan huomioon. Heidän maku voi olla hyvinkin erilainen”, huomauttaa Pipsa. ”Iskelmäkansan suosikkiartistit viihdyttävät tiistaija keskiviikkoiltaisin, Pub Telakan akustiset illat säilyttävät paikkansa torstain viihdetarjonnassa ja perjantaisin viikonloppu laitetaan käyntiin kotimaisten ykkösnimien livekeikoilla. Päivittäistä ohjelVinkki musiikkivirkistäytymiseen: keikalle laivalle! Krista Pulkkinen mielii merille musiikin pariin. Ajoissa alkavat ja päättyvät keikat viehättävät, laivalta kun pääsee ”illaksi kotiin”. Mikä muu inspiroi suuntaamaan satamaan? Tiesitkö, että Eckerö Linen M/S Finlandia on yksi Suomen suosituimmista keikkapaikoista?* Eikä ihme, artistit ovat maamme huippuluokkaa ja tarjonta monipuolista. Nautintojen yhdistäminenkin on laivalla helppoa: saman katon alla tarjotaan musiikkielämyksiä, kulinaristista hyvää, ostosten hurmaa ja irtiottoa arjesta maisemaa vaihtamalla. Krista Pulkkinen on Kristallin kirkkaasti -blogin kirjoittaja ja Testikuskit.fi-sivun sisällöntuottaja, josta Kuohuun kirjoittaminen on komea kunnia ja nauru elämän suola. matarjontaa täydentävät tutut house bandit, trubaduurit sekä lauantain bilebändit ja sunnuntain duot. Loppuvuoden aikana laivalla vierailee myös muutama uusi bilebändi”, valottaa laivan Producer. Suomalaisten tähtien huippuja on siis luvassa koko syksyn ajalle niin iskelmäkuin Suomi-pop -rintamalla. Alkaako sinun jalka polkemaan tahtia Irinan, Veeti Kallio Duon vai Krista Siegfridsin siivittämänä? Vai tarvitsetko musiikilliseen ilotteluun ja elämykseen Anna Hanskin tai ehkäpä Elonkorjuun? Etsi mielitiettysi Eckerö Linen tapahtumakalenterista ja Sail away! Ennakkotietona ilosanoma jazzin ystäville: Eckerö Linen Jazz-viikonloput saavat uuden sävyn joulukuussa ja jatkuvat uudistetulla konseptilla helmikuusta kesään kerran kuukaudessa! Ja jos mietit miten juhlistaisi itsenäisyyspäivää oikein kunnolla, helppo ja varma ratkaisu onnistuneeseen juhlahumuun on 5.12. esitettävä Jean S:n joulurevyy ja konserttiyhdistelmä. Samaan aikaan laivalla esiintyy myös Anne Mattila puoliakustisesti, joten musiikkitarjontaa riittää varmasti koko matkan ajaksi. *Teosto, Suomen Top 10 esityspaikkalista Saat alennuksen ostaessasi uudet silmälasit. Alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tarjous voimassa 30.9.2018 asti. € JOKA TOINEN LINSSI SILMÄLÄÄKÄRIEN PERUSTAMAT OPTIKKOLIIKKEET SILMASET.fi
• 12 Vellu Taskila Kirjoittaja on arabianrantalainen arkipyöräilijä ja perheenisä. Harrastuksiin kuuluu pyöräilyjärjestön johtaminen ja partio. Twitter: @vellutaskila Arkipyöräilijän unelma-asuinpaikka? Melkein! A rabianranta, Toukola ja Vanhakaupunki -alueella on hienot pyöräilyolosuhteet. Pyörätiet ovat hyväkuntoisia, yhteydet ovat hyvät ja alueella on turvallista pyöräillä. Työmatkapyöräilijä pääsee keskustan suuntaan Hämeentietä, Sturenkatua ja Hermannin rantatietä. Reittivalintaan vaikuttanee määränpään sijainnin lisäksi se, haluaako mäkitreeniä vai pyöräileekö mieluummin tasaista. Etäisyys keskustaan on niin mukavan lyhyt, että sen ajaa pyörällä alle puoleen tuntiin. Nopeammin kuin julkisilla tai henkilöautolla! Pasilaan päin mennessä Vallilanlaakson poikki ajaa joutuisasti. Viikkiin pääsee Viikinrannan kautta tai ulkoilureittiä pitkin. Alueen katujen nopeudet ovat runkokatuja ja Kustaa Vaasan tietä lukuun ottamatta matalat ja siten kadut ovat turvallisempia. Pyöräilevän lapsiperheen elämästä tämä tekee helpompaa, kun ei tarvitse jännittää niin paljon lasten turvallisuuden puolesta. Mutta on toki jotain parantamisen varaakin. Pyörätiet katkeilevat, kuten Toukolankadun pyörätie, joka alkaa Arcadan opiskelijakunnan talon seinästä ja loppuu jalkakäytävään koulun nurkalla. Kaiken lisäksi Arcadan ja Praktikumin välistä puuttuu pyörätie, eli me kaikki, jotka ajamme siitä päivittäin, rikomme lakia. Hämeentien ylittäminen on oma, jännittävä lukunsa. Useissa tapauksissa rannan puolen teillä ei ole pyörätietä, joten pyöräilijän on ajettava ajorataa pitkin Hämeentiestä yli, näin on esimerkiksi Kotisaarenkadulla. Hämeentien pohjoispuolella olevan pyörätien laidassa ei ole luiskaa josta nousta pyörätielle tai laskeutua ajoradalle, joten laillisesti ja turvallisesti tien ylittämisestä on tehty todella hankalaa. Hämeentien varren pyörätien mainittuani voin todeta, että se on varsinkin Herkku-Haarukan kohdalla erittäin kapea. Hidastaminen ja varovaisuuskaan eivät siinä kohden tunnu olevan riittävästi, koska bussipysäkki toimii näköesteenä. Kustaa Vaasan tien ylittäminen pyörällä on liikennevaloista ja nelikaistaisuudesta johtuen hidasta ja joissain tapauksissa jopa vaarallista. Varsinkin Intiankadun kohdalle toivoisi jotain ratkaisua jolla jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tien ylityksestä saadaan turvallisempaa. Pyöräilijän näkökulmasta täällä on erittäin mukava asua. Erityisesti hyvät yhteydet tekevät pyörällä liikkumisesta mukavaa, nopeaa ja vaivatonta. A rabian nuorisotalon, ”nutan” avoin toiminta käynnistyi elokuun lopulla. Uudet kolmasluokkalaiset ottivat nutan heti haltuun, ja talo täyttyi pelien ja iloisten äänten melskeestä. Varhaisnuorten toimintaa on tarjolla iltapäivisin. Myöhemmin syksyllä käynnistyy myös ympäristöaiheinen kerho. Avoimet illat toivottavat tervetulleiksi kaikki seiskaluokkalaiset ja sitä vanhemmat nuoret. Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa. Syksyllä on tiedossa suosittu YöNuta ja paljon muuta hauskaa tekemistä. Arabia music house –illoissa toimintaa ovat tekemässä nuoret rockmoottorit. Heidän tehtäviinsä kuuluu iltojen suunnittelua ja bändien buukkausta, valoja äänitekniikkaa, juontotehtäviä sekä kahvilatyötä. Rockmoottorit itse kuvaavat toimintaa näin: ”Olen oppinut musiikin eri lajeista paljon ja tutustunut uusiin ihmisiin.” ”En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon olen saanut tältä paikalta ja oppinut, he eivät ole vain kollegoita vaan oikeita ystäviä.” ”Rockmoottorina oleminen on ollut (ja on edelleenkin) yksi parhaista kokemuksistani. Tapahtumissamme on laajalti erilaisia esiintyjiä ja kaikenlaista musiikkia. Kahvilan puolella myymme itse tehtyjä herkkuja ja muuta sellaista. Kahvilassa toimiminen on myös erittäin mukavaa.” Arabia music house –illat ovat tänä syksynä 5.9., 26.9., 3.10., 10.10., 17.10., 24.10., 31.10., 7.11., 14.11., 21.11., 28.11., 12.12., ja 19.12. Kun Arabian nutan syksyn toimintaa Sanna Väkevä on nuoriso-ohjaaja Arabian nuorisotalolta, työskennellyt alueella 2009-2013 ja jälleen syksystä 2017 alkaen. olet kiinnostunut toimimaan rockmoottorina tai haluat bändisi kanssa esiintymään, ota yhteyttä Tarja Kujanpäähän p. 041 512 1764 tai tarja.kujanpaa@hel.fi. Tarjalta saat tiedot myös treenikämpistä sekä musalaitevuokraamosta. Nuorisotalolla on paikalla aina vähintään kaksi nuoriso-ohjaajaa. Toiminta on päihteetöntä. Nuorisotalo on syrjinnästä vapaa alue. Vanhemmat ovat tervetulleita tutustumaan talon toimintaan. Nuorisotalon tiloja on mahdollista hakea ryhmien ja järjestöjen käyttöön. Avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin klo 14-16 (3-6-luokkalaiset) klo 16.30-20.45 (13v. ->) Tiistaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin musiikkitoiminta ja järjestökäyttö Arabian nuorisotalo Arabianpolku 1 a 2 http://arabia.munstadi.fi/ Facebook: Arabian nuorisotalo p. 09 3102 3474 ARABIAN NUORISOTALO Paikalla: Sakari Metsälampi (HSL:n liikennesuunnittelija) Riikka Österlund (liikenneinsinööri) Otso Kivekäs (kaupunginvaltuutettu) Venla Bernelius (apulaisprofessori ja Artovan hallituksen jäsen) Arabia2030 -liikkumisvisio To 27.9. klo 17–20 Ravintola Arabianrannan sali. Sisäänkäynti Arabianrannan kirjaston kautta. Kahvila avoinna klo 19:00 saakka. Järjestäjä: www.artova.fi HauKu Rakkautta ja muistoja kesäöiltä Yöllä rakkaus asuu lakanoiden välissä ja näissä pienissä käpälissä. Minä toimin uniritarina osan yötä, se on tärkeää pikkumieskoiran työtä. Ilapisut, -pesut ja -pusut, kukin vuorollaan, ja sitten ollaan pedissä, kaikki ihan kuonollaan. Hetkittäin herään, nuuhkin ja tilanteen tarkistan; että minua ja toisiaan rakastavat, varmistan. HauKun haukahteli kaksivuotias bichon frisé-poika Puntti Juutinen Törmänen. puntticam Kolumni Arabian nutan Game Heaven
• 13 Leo Stranius Kirjoittaja on järjestöjohtaja ja kaupunginvaltuutettu sekä kirjojen suurkuluttaja. www.leostranius.fi Kolumni Kuuntelua kaksinkertaisella nopeudella M usiikilla on ollut eri elämänvaiheissa itselleni hyvin erilainen rooli. Lapsena en ollut juuri lainkaan musikaalinen eikä meillä kotona kovin paljon kuunneltu musiikkia. Luin enemmän kirjoja. Nuorena kiinnostuin populaarimusiikista ja musiikkilistoista. Seurasin intensiivisesti, mitä tapahtuu Yhdysvaltojen musiikkilistoilla. Sitä kautta tutustuin esimerkiksi rappiin, R&Bmusiikkiin ja countryyn kauan ennen kuin ne löivät läpi laajemmin. Nyt aikuisiällä musiikki on taas jäänyt. Ellei sitten lasketa sitä, että kuuntelen satunnaisesti juoksulenkeilläni sekalaista Spotify-listaani. Välillä olen kuunnellut lenkeillä myös radiota, uutisia ja podcasteja. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt äänikirjat. Esimerkiksi kesän aikana kuuntelin yhteensä 14 äänikirjaa romaaneista tietokirjoihin ja elämänkertoihin. Äänikirjat ovat mullistaneet ajankäyttöni. Olen kyllä aiemminkin lukenut paljon kirjoja ja luen edelleen, mutta nyt näiden 14 kirjan kuunteluun en ole käyttänyt juurikaan ylimääräistä aikaa, koska kuuntelu on tapahtunut lähinnä juoksulenkeillä. Perinteisiä kirjoja lukiessa tulee harvoin tehtyä mitään muuta. Tutustuessani viimeisen vuoden aikana äänikirjojen maailmaan, olen huomannut, että äänikirjoja voi myös kuunnella eri nopeuksilla. Itselläni kirjojen lukemiseen ja kuunteluun on käytössä BookBeat -niminen palvelu. Kokeilin äänikirjoissa ensin 1,25-kertaista nopeutta. Aluksi kuulosti vähän hassulta, mutta uuteen vauhtiin sopeutui nopeasti. Siirryin tämän jälkeen 1,5-kertaiseen nopeuteen ja sama tulos. Aluksi kuulosti hassulta ja piti pinnistellä, mutta pian alkoi tuntua ihan normaalilta. Kesällä päätin sitten kokeilla 2-kertaista nopeutta. Aluksi puhe kuulosti käsittämättömän nopealta ja toisaalta huvittavalta. Ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti ja aivot tottuivat jälleen nopeampaan tahtiin. Itse asiassa hetken päästä nopeampaa lukutahtia ei edes huomannut eikä se haitannut lainkaan. Ainoastaan koko kirja tulee kuunneltua puolet lyhyemmässä ajassa ja siitä saa paljon enemmän irti kun keskittyminen paranee. Kerroin tästä tietysti ystävilleni. Heille ajatus 2-kertaisella nopeudella kuunnelluista äänikirjoista aiheutti lähinnä huvittuneisuutta, sääliä ja voimakasta kritiikkiä. Kirjan pitää tuntua kirjalta ja kunnon romaanissa ajatuksen täytyy saada rauhassa vaellella, minulle sanottiin. Todettiin, ettei kirjaa voi hutaista hätäillen läpi. Varsinkaan romaania. Itse olen eri mieltä. Mitä nopeammin lukee tai kuuntelee, sen paremmin aiheeseen tulee keskityttyä eikä ajatus lähde harhailemaan. Kun keskittyy paremmin, kirjasta saa enemmän irti ja asiat myös muistaa paremmin. Tämän olen aikanaan oppinut jo pikalukukurssilla. Mitä nopeammin luet tekstiä, sen paremmin sisäistät sen. En kuitenkaan aiemmin tajunnut, että sama toimii tietysti myös äänikirjoissa. On uskomatonta, miten nopeasti aivot tottuvat nopeampaan lukuvauhtiin äänikirjoja kuunnellessa eikä 2-kertainen nopeus tunnu enää nopealta. Päinvastoin. Nyt kun olen pari kertaa kokeillut kirjojen kuuntelua tavallisella nopeudella, kuulostaa se todella hitaalta mongerrukselta. Suosittelen kokeilemaan. Seuraavaksi taidan itse testata musiikin kuuntelua kaksinkertaisella nopeudella. Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Nelli Asikainen on helsinkiläinen viestinnän tekijä, joka nauttii ja inspiroituu musiikista joka päivä, kaikkialla. Tarvitsemme huonoja oppikirjoja Musiikki soittaa suoraan tunteisiin Miksi tässä kohtaa oppikirjaa puhutaan ranskaa québeciläisittäin, kun taas seuraavassa pariisilaisittain. T ämä on minun ensimmäinen ranskankielen tunti opettajana. Ranska vieraana kielenä. Olen Espoossa, koulussa. Ohjaajani mielestä minun on aloitettava uusi luku käsikirjasta : kotimaani, Le Québec. Oh la la. Olen valmis ja tunti alkaa. Kerron tulevasta. Onko heillä kysymyksiä? Ei. Ovatko he valmiita? Kyllä. Laitan levyn CD-soittimeen. Kuunteluharjoitus alkaa: ... Auts. Painan heti STOP-painiketta. Mikä tämä oikein on? Tämä Quebecin ääntämisen jäljitelmä on kauhistuttava. Kun kuuntelen sitä korvani vuotavat verta. Jos jäljitelmä tulisi koomikolta, en sanoisi mitään. Mutta se on oppikirjasta, koulutusvälineestä. Miksi tässä kohtaa käsikirjaa yritetään matkia Quebecin korostusta, kun vähän myöhemmin toisessa kirjassa algerilainen Hanafi, saksalainen Günther ja suomalainen Timo kaikki puhuvatkin ranskaa pariisilisittain? Mutta ennen kaikkea tämä on loistava tilaisuus lopettaa tunti, ja miettiä erilaisia käsitteitä : identiteettejä, aksentteja, yhteiskuntaluokkia, kielten ja ihmisten monimuotoisuutta… Kuten saksalainen kirjailija Botho Strauss sanoo, ”elävät asiat eivät koskaan löydä muotoaan”. Kielistä pitäisi aina puhua monikossa: arabiankielistä, espanjankielistä, suomenkielistä, jne. Muutamassa minuutissa joitain siltoja oli jo rakennettu. Se on hyvä asia. Ja joskus nykyisinkin vielä mietin, että ehkä tarvitsemme huonoja oppikirjoja auttamaan meitä ajattelemaan? Kuva: Jella Bertell Kuva: Nellin oma kotialbumi Mistä en luopuisi? Musiikista. M usiikki on minulle elämää ja tunteita. Muistoja, tunnetiloja, hajuja ja tuoksuja, jotka pulpahtavat melkein käsin kosketeltavana mieleeni. Musiikki on väline, joka muistuttaa minua ihmisistä, tapahtumista ja tilanteista, ja jonka avulla ne paalaavat luokseni hetkeksi. Musiikista saan voimaa, se toimii terapiana kun elämä ei anna parastaan, joskus se jopa hoitaa henkilökohtaisen psykologin virkaa. Korvanapeista iltalenkillä pauhaava biisi rentouttaa, puhdistaa, fokusoi kiireisen mielen toiminnantäyteisen työpäivän jälkeen, vaimentaa stressin. Musiikkiin kietoutuu tunteita ja muistoja, jotka ovat osa identiteettiäni. Musiikin avulla on erilaisten, vahvojenkin tunteiden kokeminen on helpompaa, sillä tilanteeseen kuin tilanteeseen löytyy sopiva laulu, oikeat Äänikirjat ovat mullistaneet ajankäyttöni. Olen kuunnellut niitä lenkillä ja kaksinkertaisella nopeudella. Kekrijuhla on järjestetty Artovan ja Hyötykasviyhdistyksen toimesta Annalassa ja Arabianrannan rantapuistossa jo yhdeksän kertaa vuodesta 2008 alkaen eli tänä vuonna juhla on jo kymmenes. Kekrijuhla kaipaa vapaaehtoisia tuottamaan, vahtimaan ja kuljettamaan kekripukkia, järjestyksenvalvojaksi ja esiintymään. Ilmoita kiinnostuksesi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen artova.koordinaattori@gmail.com ja nähdään pian kekripalaverin merkeissä! Kekrin historiaa: http://www.kekri.fi/ kekrin-historiaa-kekri-on-halloweenin-serkku Kekrin Facebook-tapahtuma: https://www.facebook. com/events/689352721419718/ Kekrijuhla Artovan www-sivuilla: https://www.artova.fi/tapahtumat/kekrijuhla KEKRI KAIPAA VAPAAEHTOISIA lyriikat, koskettava tai tarttuva melodia raastavia rakkaustulkintoja sydänsuruissa kieriskelyyn, vihaisempaa tykitystä suuttumukseen, rokkia vauhdittamaan siivousta ja jumppaa tai leppoisaa menomusaa hyvänmielen rentoihin hetkiin. Musiikissa voimme kuulla juuri sen, mitä sillä hetkellä meidän tarvitseekin kuulla. Nelli Asikainen kuuntelee musiikkia ja kertoo, miksi se on hänelle elämää ja tunteita.
• 14 S yksy on täällä taas ja kesän helteet enää muisto. Vaikka lämmöistä oli helppoa nauttia hymy suupielessä, ei niihin kytkeytyneiltä hälyttäviltä uutisilta voinut välttyä. Poikkeuksellinen kesä nosti esiin ilmaston lämpenemisen negatiivisia vaikutuksia myös täällä, hiljattain vielä erheellisesti ilmastonmuutoksen nettovoittajana ajatellussa maassamme. Näitä olivat mm. rehevöityminen, järvien kalaja simpukkakuolemat, pohjavesialtaiden tyhjentymiset, toista vuotta peräjälkeen jatkunut huono satokausi, viljavarastojen tyhjentymisen uhka ja viljelijöiden ahdinkoa pahentaneet, lämmön ja kuivuuden mukanaan tuomat ja kokonaisia peltoja tuhonneet miljardit gammayökköset. Uhka vai mahdollisuus Kestävän kehityksen kulma Christian Sannemann Kirjoittaja on pitkäaikainen Artova-aktiivi ja kestävän kehityksen ryhmän vetäjä. Kevyttä ensimakuako tulevasta? Science-lehdessä julkaistussa artikkelissa tutkijaryhmä arvioi maapallon ekosysteemien mullistumiselle olevan lähes 50 % mahdollisuus, vaikka Pariisin ilmastosopimuksen rajoissa pysyttäisiinkin. Joidenkin arvioiden mukaan rajoissa pysymiseen olisi tätä menoa vain 1/20 mahdollisuus. Lisäksi PNAS-lehdessä hiljan julkaistussa artikkelissa ja sen pahimmissa ennakoinneissa jo kahden asteen lämpeneminen voisi ylittää maapallon ilmaston ns. keikahduspisteen, jonka seurauksena lämpeneminen jatkuisi hallitsemattomasti ja vakiintuisi vasta uuteen tasapainoon, viisi astetta esiteollista aikaa lämpimämpään tilaan. Tämä tarkoittaisi ihmiskunnan jatkuvuutta uhkaavaa katastrofia ja nykyisten yhteiskuntien romuttumista. Tällaisen keikahduspisteen olemassa olosta käydään tieteellistä keskustelua ja ainakaan sitä ei voida sulkea täysin pois. Missä menee riskin ottamisen raja? Systeeminäkökulmasta Ihmiskunnan tulisi välittömästi panostaa voimakkaasti ilmastonmuutosta hillitseviin ns. takaisinkytkentämekanismeihin ja toisaalta lopettaa systeemin keikahtamiseen kallistavat toimenpiteet. Riittävää globaalia poliittista tahtotilaa ja yritysmaailman laajamittaista vastuuliikettä odotellessa ei yksilöiden vaikutusmahdollisuutta voi väheksyä. Äänestäminen, yritysvastuun vaatiminen, ympäristötoimijoiden tukeminen ja kestävät elämäntavat ovat tehokkaita keinoja. Omia päästöjänsä voi myös kompensoida luotettavan tahon kautta (ks. esim. Hiilipörssi). Arvot ja käyttäytymismallit ovat myös omiaan leviämään sosiaalisissa verkostoissa, mikä globaalisti verkottuneessa maailmassa ei ole vähäpätöistä. Myös paikalliset toimintamallit voivat levitä tehokkaasti. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä on Kotkan esikuvan innoittamana Arabiaankin perustettu Hävikkiruokakaappi (joita perustetaan parhaillaan ympäri Suomea). Hävikkiruokakaappiin (jääkaappi ja kuivakaappi) voi tutustua asukastalo Kääntöpaikalla. Tällaiset aloitteet ovat upeita esimerkkejä meidän jokaisen mahdollisuudesta vaikuttaa lähialueellamme. Mikä on sinun roolisi suhteessa ilmastonmuutokseen? Oletko keikauttaja vai tasapainottaja? Uhka vai mahdollisuus? TEE PÄÄSTÖJÄSI MITTAAVA ELÄMÄNTAPATESTI JA TUTUSTU RATKAISUIDEOIHIN – JA SIJOITA HIILIPÖRSSIIN!? https://elamantapatesti.sitra.fi https://hiiliporssi.fi/ Katso myös Facebookista ryhmät: Kestävä Arabia ja Arabian hävikkiruokakaappi Yhteydenotot: kestava.arabia@ gmail.com Hämeentie 135 arabia135.fi Maapallon ilmastosysteemillä saattaa olla keikahduspiste ja se saattaa olla yllättävän lähellä. Pahimmillaan vaakalaudalla on ihmiskunnan tulevaisuus: panos, jolla kovinkaan monen mielestä ei varmaan kannattaisi pelata riskillä.
• 15 Herkkusieni-kesäkurpitsalasagne on helppotekoinen arkiruoka, joka vie kielen mennessään. Ihanan täyteläinen lohturuoka sopii mainiosti syksyyn. HERKKUSIENI-KESÄKURPITSALASAGNE 4 annosta 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 punainen chilipaprika 400 g Champ Ruskeita tai Valkoisia Herkkusieniä 3 rkl rypsiöljyä tai voita 1 kg tomaattimurskaa 100 g tomaattipyreetä 1 kasvisliemikuutio mustapippuria myllystä 1 tl kuivattua timjamia tai maun mukaan 200-250 g sulatejuustoa suolaa maun mukaan 200 g juustoraastetta 2 keskikokoista kesäkurpitsaa Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Herkkusieni-kesäkurpitsalasagne Hellapoliisi Kuori ja hienonna sipuli, valkosipulinkynnet ja chilipaprika. Viipaloi herkkusienet. Kuumenna rypsiöljy tai voi kattilassa ja lisää sipuli, valkosipulinkynnet, chilipaprika ja herkkusienet. Kääntele muutaman minuutin ajan. Lisää tomaattimurska, tomaattipyree, kasvisliemikuutio, mustapippuria myllystä ja timjamia. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää sulatejuusto, juustoraaste ja suolaa tarvittaessa, kuumenna. Leikkaa kesäkurpitsasta kuorimaveitsellä ohuita viipaleita pitkittäin. Jaa kastike ja kesäkurpitsaviipaleet kerroksittain reunalliseen uunivuokaan ja kypsennä 175-200 asteessa uunin keskiritilätasolla 30-40 minuuttia. Kuusi kilometriä vapaapudotust a, jopa 300 km/h ilmavirtaa ja huikeita lento? iliksiä! Fööni-vapaalen totunneli on avattu kauppakeskus REDIssä . Anna adrenaliinin virrata, koe elämäsi elämys ja varaa lentosi nyt FÖÖNI.FI REDI TO FLY? Fööni: Hermannin Rantatie 11, 00580 Helsinki Aukioloajat: Ma-la 9-21, su 10-18 info@lentotehdas.f i Tel: +358 40 712 2044 Hinta alk. 59 €
• Paavalin seurakunta paavalinseurakunta PaavaliSrk Paavalinkirkko ja kirkkoherranvirasto osoitteessa Sammatintie 5, 00550 Helsinki paavali.srk@evl.fi / p. 09 2340 5400 / Lisätietoa tapahtumistamme löydät nettisivuilta https://www.helsinginseurakunnat.fi/paavalinseurakunta ja sosiaalisesta mediasta: Iltaruoka Paavalinkirkolla keskiviikkoisin klo 17-19 ajalla 29.8.-28.11. Viiniä ja Virsiä-illat Ravintola kapsäkissä 26.9. ja 27.11. klo 19! Rinneradio: Silent Night Konsertti 26.11. klo 20 Tervetuloa ihailemaan ambiantin musiikin ja valojen yhdistymistä Paavalinkirkossa! #Minunkirkkoni Seurakuntavaalit lähestyvät. Nyt on mahdollisuus tehdä omasta seurakunnastasi yhteisö, joka toimii ja näkyy myös sinulle tärkeissä asioissa. Vaalien ennakkoäänestys järjestetään 6-10.11. lisätiedot seurakuntavaalit.fi Vaalipäivä sunnuntaina 18.11. klo 11-20 Paavalinkirkossa Messut Messu Paavalinkirkossa sunnuntaisin klo 10, messun jälkeen kirkkokahvit. Perheiden kirkkohetket ja vohveliaamiaiset: Mikkelinpäivänä 30.9. ja 10.11. Messu klo 10, aamiainen klo 8:30. Pyhäinpäivän sanajumalanpalvelus 3.11. klo 10, muistohartaus 3.11. klo 17 Piispanmessu 13.11 klo 18:30, vieraana Teemu Laajasalo Puolen tunnin messu Paavalinkirkossa keskiviikkoisin klo 18.