PUNNITSEMISEN UUSI ÄLYAIKA on alkanut! Vallitsevien olosuhteiden huomiointi Staattisen sähkön poisto Intuitiivinen kosketuskäyttöliittymä myös suomenkielellä Ota yhteyttä ja siirry tulevaisuuteen. www.teopal.fi Monipuoliset liitännät Asiakaspalvelu: (09) 8190 560 asiakaspalvelu@teopal.fi Katso esittelyvideo skannaamalla tämä koodi. Elektroninen vesivaaka olosuhteiden kosketuskäyttöliittymä myös suomenkielellä Ota yhteyttä ja siirry tulevaisuuteen. Monipuoliset liitännät Automaattinen viritys ja linearisointi
4 KEMIA 6/2017 SISÄLLYS 6 Oma lääkekehitys Orionin menestyksen avaimena Viriilinä uudelle vuosisadalle Sisko Loikkanen 12 PUHEENVUORO Kestävä tie tulevaisuuteen Maija Pohjakallio 14 Puhdas vesi syntyy Puun ja kuoren välissä Eeva Pitkälä 22 TÄTÄ MIELTÄ Kemisti, kirjoita Wikipediaan Tapio Nevalainen 24 UUTISIA 34 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 40 VIHREÄT SIVUT 46 KIERTOTALOUS JA KEMIA Biojätteet jalostuvat tankkiin Elina Saarinen 48 NÄKÖKULMA Kiitos koulutuksesta, Suomi Anja Nystén 48 KEMIA SILLOIN ENNEN 50 SUOMALAISET NAISET JA KEMIA Heleena Karrus Kemistien kokoava voima Sisko Loikkanen INNOVAATIOITA ISÄNMAASTA 82 Biohajoava materiaali haastaa muovipakkaukset Juha Granath 84 Verianalyysi ennakoi krooniset sairaudet Irene Andersson 85 Ajokuntoinen vai ei? Rattiin Yhden testin taktiikalla Leena Laitinen 86 Mikrobiliuos ahmii putkistoja puhtaaksi Irene Andersson 87 Suomalaiskeksinnön avulla on Helpompi hengittää Juha Granath Ha nn a Lin na kk o Orionin yksi tutkimuskohde on ALStaudin oireita ehkä lievittävä lääke. ”Tähän tutkimukseen meillä on eettinen velvollisuus”, toimitusjohtaja Timo Lappalainen sanoo. (s. 6) ”Kemistit ovat kuin sieluntovereita, jotka tulevat apuun aina kun tarvitaan.” Seuratoiminta vei Heleena Karruksen mukanaan liki 40 vuotta sitten. (s. 50) M ar kk u Jo ut se n Suvi Haimin ja Laura Kyllösen idea ekologisesta pakkausratkaisusta sai alkunsa Aasian jätevuorista. Nyt Sulapac Oy tähtää globaaleille markkinoille. (s. 82) Su lap ac 52 Kemistit Suomea rakentamassa Pahnan pohjilta vauraiden kerhoon Kalevi Rantanen 60 Toimeliaiden tupsulakkien komea taksvärkki Irene Andersson 66 Solukalvon salat selviävät Jari Koponen 72 Myrkkyjen maailma on moninainen Arja-Leena Paavola 78 Yöttömässä yössä kasvaa arvokkaita aarteita Marja Saarikko 88 KEEMIKKO Pakopaikka patsaille 89 GADOLINISTA KAJAHTAA Kuplia kuivajäällä Veera Sinikallio 90 ULKOMAILTA 92 HENKILÖUUTISIA 96 TULEVIA TAPAHTUMIA 97 SEURASIVU 98 TIETEEN KAUPUNGIT Ensimmäinen yliopistokaupunki Aleksandria Sisko Loikkanen
5 6/2017 KEMIA KEMIA Kemi PÄÄKIRJOITUS 11. lokakuuta 2017 Vol. 44 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Toimitus • Redaktion • Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 toimitus@kemia-lehti.fi www.kemia-lehti.fi www.facebook.com/kemialehti Päätoimittaja • Chefredaktör • Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö • Redaktionschef • Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto • Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 733 3485 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri • Sekreterare • Secretary Sanna Alajoki 050 336 5613 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset • Annonser • Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myynti • Försäljning • Sales Jaana Koivisto 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Seija Kuoksa 040 933 1147 seija.kuoksa@kemia-lehti.fi Tilaukset • Prenumerationer • Subscriptions puh. 03 4246 5370 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroa Kouluille 49 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euro Subscription price (out of Finland) EUR 145 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16 Osoitteenmuutokset Kemian Seurojen toimisto puh. 010 425 6302, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja • Utgivare • Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja • Verkst. direktör • Managing Director Leena Laitinen puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimistopäällikkö • Kontorschef • Office Manager Sanna Alajoki puh. 050 336 5613 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto • Redaktionsråd • Editorial Board Viestintäjohtaja Susanna Aaltonen, Kemianteollisuus ry Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, Terveysteknologian Liitto ry Emer.prof. Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Toiminnanjohtaja Heleena Karrus, Kemian Seurat Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Toimittaja Sisko Loikkanen, Yleisradio Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Emer.prof. Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Keskipainos 5 000, erikoisnumeroilla 300–3 000 kpl:n lisäjakelu. Forssa Print, Forssa 2017 ISO 9002 SYKSYLLÄ 1917 Suomessa toimi todellinen dream team, kemistikolmikko, jonka elämäntyöllä tulisi olemaan kauaskantoiset vaikutukset nuoren kansakunnan hyvinvointiin. Superlahjakas 22-vuotias Artturi I. Virtanen (1895–1973) valmisteli Helsingin yliopistossa väitöstyötään oloissa, joita hän myöhemmin muisteli: ”Oli niin vähän kemikaaleja, että ei ollut kysymys, mitä halusi tutkia, vaan mitä voi tehdä.” Virtasen oppi-isän Ossian Aschanin (1860–1939) aloitteesta maahan oli edellisenä vuonna perustettu Keskuslaboratorio kehittämään sellunja paperinvalmistuksen prosesseja. Teknillisen korkeakoulun professori Gustaf Komppa (1867–1949) puolestaan oli häikäisevän tieteellisen uransa ohessa yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sekä Aschan että Komppa olivat ehdolla kemian Nobelin palkinnon saajiksi ennen kuin A. I. Virtanen vuonna 1945 palkittiin. Kunnianosoitus toi pienelle maalle kansainvälistä huomiota ja kohotti itsenäisyytensä vastikään uudelleen lunastaneen kansakunnan itsetuntoa. YHTEISTÄ KOLMIKOLLE oli vahva näkemys siitä, miten tutkimuksen tulokset voidaan siirtää tehokkaasti tuotannolliseen toimintaan ja muuttaa sitä kautta työksi, tuotteiksi ja vauraudeksi. Uudet kemistisukupolvet ovat jatkaneet unelmatiimin viitoittamalla tiellä. Kalevi Rantanen kuvaa artikkelissaan kemian tieteen ja teknologian painavaa osuutta Suomen loikassa halpatuottajasta maailman rikkaimpiin. Eeva Pitkälän juttu nostaa valokeilaan osaajat, joiden ansiosta hanoistamme tulee maailman parasta juomavettä. Irene Andersson tapasi 50 vuotta sitten opintonsa aloittaneita TekM ar kk u Jo ut se n Kemistien vuoro loistaa Uudet sukupolvet ovat jatkaneet unelmatiimin viitoittamalla tiellä. Juhlanumero Suomi 100 vuotta Kemia-lehden juhlanumero jaetaan painettuna tai näköislehtenä yli 50 000 suomalaiselle. Lehden pdf-versio löytyy osoitteesta www.kemia-lehti.fi. Malja Suomelle ja kemialle! nillisen korkeakoulun kemistejä, jotka ovat vaikuttavan päivätyönsä jälkeen koonneet tarinansa juhlakirjaksi. Kotimaisin voimin syntyy yhä uusia tuotteita ja hyvinvointia. Sivulta 82 luodaan katsaus lupaavien startupyritysten innovaatioihin matkalla maailmalle. Hatunnoston ansaitsee satavuotias Orion, joka on säilyttänyt tuotantonsa Suomessa ja valloittanut alkuperälääkkeillään siivun ankarasti kilpailluilta markkinoilta. TULEVAISUUTEMME ei ole valmiiksi kirjoitettu, vaan meillä on vaihtoehtoja. Maija Pohjakallion visio Suomesta vuonna 2117 piirtää kuvan kestävän talouden yhteiskunnasta, jonka rakentamiseen tarvitaan kemistien taitoja ainakin yhtä paljon kuin sadan viime vuoden aikana on tarvittu. Leena Laitinen päätoimittaja
6 KEMIA 6/2017 Robert Örthen Orionin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa. Yhtiö työllistää noin 3 500 henkeä.
7 6/2017 KEMIA Oma lääkekehitys Orionin menestyksen avaimena Viriilinä uudelle vuosisadalle Suomi juhlii satavuotispäiväänsä joulukuussa, mutta maamme lääketeollisuuden lippulaiva aloitti toisen vuosisatansa jo syyskuussa. Sisko Loikkanen ”On hienoa, kun Orionin satavuotispäivä osuu Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen”, hymyilee toimitusjohtaja Timo Lappalainen ja huomauttaa pilke silmäkulmassa, että lääkeyritys on itse asiassa isänmaataan pari kuukautta vanhempi. Orion perustettiin 21. syyskuuta 1917, joten yhtiössä on jo muutaman viikon verran tehty toisen vuosisadan lääkkeitä. Kapteeni voi syystä olla ylpeä laivastaan. ”Suomessa tuskin on monta yritystä, jotka yhä sadan vuoden jälkeen jatkavat samalla toimialalla kuin alussa. Juhlavuosi on iso ja kunniakas asia meille kaikille.” Suomalaisen lääkeosaamisen keulakuva on viettänyt merkkivuottaan monin tavoin. Talvella Orionin tutkimussäätiö piti Biomedicum Helsingissä syöpäja keskushermostotauteihin keskittyneen tiedesymposion ja keväällä toisen, lääketeollisuuden johtamiseen paneutuneen seminaarin. Kesällä yhtiö esittäytyi Porin Suomi Areenalla, jossa se oli mukana pohtimassa omaishoitajuuden haasteita. Ammattitapahtumia on järjestetty sekä lääkäreille että apteekkareille. Syksyllä koittavat vielä henkilökunnan omat juhlat. Pitkälle taipaleelle mahtuu sekä voittoja että tappioita. Vaikeuksien jälkeen Orion on aina selvinnyt jaloilleen, ja juuri nyt näyttää valoisalta. ”Luottavaisin mielin jatkamme eteenpäin”, toimitusjohtaja sanoo. Lääkealan merkitys on vastaisuudessa entistäkin suurempi. ”Pohjoinen pallonpuolisko vanhenee, ja ikäpyramidit menevät väärään suuntaan lähes joka maassa. Tämä kasvattaa terveydenhuollon tarvetta. Lääkkeet ovat ongelmiin eivät ainoa mutta varsin kustannustehokas vastaus.” Terveydenhuollon ja lääkekehityksen iso haaste on ihmisen elinkaaren jatkuva piteneminen. Se on tuonut mukanaan vanhuuden vaivat, jotka olivat tuntemattomia silloin, kun elämä päättyi keskimäärin 30–40 vuoden iässä. ”Lääketeollisuudella on tekemistä, jotta se onnistuu pitämään sekä ihmisen mielen että kehon mahdollisimman hyvässä kunnossa viimeiseen hengenvetoon saakka.” Tekemisen vastuu toki jakautuu myös ihmisille itselleen. Vaikka kansalaisten mahdollisuudet saada tietoa terveyteen vaikuttavista asioista ovat lisääntyneet huimasti, käytännössä tilanne on hyvin kaksijakoinen.
8 KEMIA 6/2017 ”Osa väestöstä on äärettömän terveystietoisia, liikkuu, syö ja elää terveellisesti, kun taas toinen osa ei juuri välitä terveysasioista”, Lappalainen sanoo. Parkinson-lääke avasi tien Teollisena toimialana lääketeollisuus on maailman suurimpia, vuosivolyymiltään yhteensä 1 200 miljardia dollaria. tärkeissä lääketutkimushankkeissa, joista Parkinsonin tauti on hyvä esimerkki.” Juuri Parkinson-lääkkeet ovat olleet Orionin historian suurin kaupallinen menestys. Yhtiön itse kehittämä, taudin oireita lievittävä Stalevo-valmiste tuli myyntiin vuonna 2003. Kiito jatkui siihen saakka, kunnes lääkeaineen patentti raukesi. Iso osa lääkkeen Yhdysvaltain markkinoista suli tuolloin pois, ja Euroopassakin hinnat laskivat. Kun Orionin liikevaihdosta parhaimmillaan neljännes tuli Parkinson-lääkkeistä, niiden osuus on tällä haavaa enää reilut 10 prosenttia. Menetys on kuitenkin kyetty kor”Olemme löytäneet sopivan toiminta-alueen ja kyenneet tarvittaessa uusiutumaan”, Timo Lappalainen kuvailee. Siinä tekijät, joiden ansiosta pieni suomalaisyhtiö on pärjännyt myös maailmalla. Lääkeyritysten globaalilla listalla Timo Lappalainen asettaa Orionin suunnilleen sijalle 60. Verraten pieni suomalaisyhtiö on pärjännyt kovien kilpakumppaniensa kanssa hyvin. Pärjääminen pohjautuu useaan tekijään. ”Olemme löytäneet sopivan toiminta-alueen ja pystyneet muuntumaan vuosien varrella”, toimitusjohtaja aloittaa. ”Olemme myös onnistuneet murtautumaan maailmanmarkkinoille ”Väki vanhenee, ja terveydenhuollot tarpeet kasvavat. Lääkkeet ovat ongelmiin yksi ja varsin kustannustehokas vastaus.” Ha nn a Lin na kk o
9 6/2017 KEMIA ”Seuraavan tuotteemme, uuden astmalääkkeen, saamme markkinoille ehkä ensi keväänä”, kertoo lääketieteellinen johtaja Paula Rytilä. Su sa Ju nn ola vaamaan uusilla tuotteilla. ”Kehitimme onnistuneen tehorauhoitteen, jota käytetään sairaaloissa vakavissa tehohoitotapauksissa”, Lappalainen kertoo. Myös astman hoitoon innovoitu Easyhaler-tuoteperhe on kasvanut viime vuosina. ”Lisäksi vaihtokelpoiset geneeriset lääkkeet eli rinnakkaislääkkeet ovat menestyneet hyvin ja omalta osaltaan paikanneet notkahdusta.” Alkuperälääkkeet syntyvät yhä orgaanisen syntetiikan avulla, tavallisesti 5–7 reaktioaskeleen tuloksena. Synteesin jälkeen aine kiteytetään ja viedään lääketehtaaseen, joka saattaa sen lopulliseen muotoonsa, liuokseksi, injektoitavaksi nesteeksi tai tabletiksi. Lääkeaineiden vuosittaiset tuotantomäärät vaihtelevat sadoista grammoista useisiin tonneihin. ”Esimerkiksi Stalevon vaikuttavaa lääkeainetta valmistetaan toistakymmentä tonnia vuodessa. Toisaalta joissakin lääkeaineissa puoli kiloa tai kilo kattaa koko maailman tarpeen.” Suomalaisyhtiön keskeisintä toiminta-aluetta ovat tätä nykyä keskushermoston ja syöpätautien lääkkeet, eläinlääkkeet ja astmatuotteet. ”Tällä portfoliolla mennään jatkossakin”, toimitusjohtaja linjaa. Potilastutkimusten voimana yhteistyö Oleellinen osa Orionin nykyistä liiketoimintamallia on yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Yrityksen merkittäviä ulkomaisia kumppaneita ovat saksalainen Bayer ja yhdysvaltalainen Janssen. Muutamia vuosia sitten Orion kehitti darolutamidi-nimisen lääkeaineen, jota tutkitaan eturauhassyövän hoitokeinona. Lääke on niin kutsuttu uuden sukupolven androgeenireseptorin estäjä. Suomalaisyhtiö on jo toteuttanut kliinisten eli ihmistutkimusten ykkösja kakkosvaiheet. Niissä testattiin, kuinka terveiden vapaaehtoisten elimistö reagoi darolutamidiin, ja selvitettiin sitten aineen vaikutuksia pienellä joukolla potilaita. Kun kokeet onnistuivat, edessä oli siirtyminen kolmanteen faasiin eli vaiheeseen, jossa lääkkeen tehoa ja turvallisuutta tutkitaan suurella, tuhansien henkien potilasjoukolla. Tähän Orion tarvitsee yhteistyökumppanin, jollaisena toimii Bayer. Kumppanuksilla on paraikaa menossa kaksi erityyppistä kolmosvaiheen tutkimushanketta. ”Aramis-projektiin osallistuvilla eturauhassyöpäpotilailla ei ole todettu etäpesäkkeitä, mutta heillä on korkea riski taudin etenemiseen. Arasens-kokeen potilailla syöpä on levinnyt”, selvittää Orionin lääketieteellinen johtaja Paula Rytilä. Sekä lääkekehittäjän että lääkärien odotukset ovat korkealla. Miehillä eturauhassyöpä on noussut keuhkosyövän ohi yleisimmäksi syöpätyypiksi, eikä riittävän hyviä hoitokeinoja vielä ole. Jos darolutamidi lunastaa lupauksensa myös kolmosvaiheessa, lääkkeelle voidaan anoa myyntilupaa. Sen jälkeen lääkkeen pitkäaikaisturvallisuutta voidaan tarvittaessa vielä seurata neljännen faasin tutkimuksissa. Mikäli kaikki käy hyvin ja lääke toteutuu, Bayer huolehtii myös sen kaupallistamisesta Yhdysvalloissa. Siellä Orion tarvitsee aina kumppanin, sillä yhtiöllä ei ole maassa omaa myyntiverkostoa. Markkinat Atlantin takana ovat kuitenkin olennaisen tärkeät.
10 KEMIA 6/2017 Mariankadulta Mankkaalle Orion sai alkunsa 21. syyskuuta 1917, kun kolme helsinkiläistä apteekkaria perusti yhteisen lääkepajan. Onni Turpeisen, Wikki Walkaman ja Eemil Tuuralan pieni yritys käynnistyi Mariankadulla entisen kasvisvoitehtaan tiloissa. Vaatimattomassa pajassa syntyi lääkkeiden lisäksi muutakin. Yrityksen ensimmäinen menestysartikkeli oli dulsiini, keinotekoinen makeutusaine. Tuotteet valmistettiin, pakattiin ja toimitettiin tilaajille parinkymmenen työntekijän voimin. Yhtiön varhaishistoriaa voi hyvin verrata 2000-luvun tilanteeseen. ”Alussa Orion oli kuin nykyajan startup-firma, joka oli vähällä mennä konkurssiin monta kertaa. Omistajilta piti aina käydä kerjäämässä lisäpääomaa ennen kuin yritys lopulta sai vakiinnutettua asemansa”, Timo Lappalainen kuvailee. Erityisen tärkeä oli vuoden 1929 osakeanti, jonka myötä yhtiön suurimmaksi osakaskunnaksi tulivat maan suomenkieliset lääkärit. Orion oli ensimmäinen suomalainen yritys alalla, jota aiemmin hallitsivat ruotsinkieliset firmat. Nuori lastenlääkäri Arvo Ylppö oli jo vuonna 1922 innostunut suomalaisesta lääkeyrityksestä ja hankkinut itselleen muutaman osakkeen. Sittemmin hänestä tuli Orionin johtokunnan jäsen ja merkittävä vaikuttaja yhtiössä. Vuonna 1934 Orion muutti väljempiin tiloihin Helsingin Vallilaan ja nousi talvisotaan mennessä Suomen suurimmaksi lääketehtaaksi, joka työllisti jo satakunta henkeä. Yksi virstanpylväs oli rokotevalmistuksen aloittaminen vuonna 1937. Sota-ajan yritys toimi evakossa Keuruulla mutta palasi rauhan tullen taas pääkaupunkiin. Sotien jälkeen Orion perusti oman apteekkitukun Oriolan sekä teknokemian yrityksen Noiron ja osti makeistehdas Chymoksen. Vähitellen konserni laajeni jopa konepaja-, rakennusja metsäteollisuuteen, mutta kaikista näistä on sittemmin luovuttu. Sata vuotta sitten lähdettiin liikkeelle pienestä käsityöläispajasta. Nyt Orionin päätoimipaikka Espoon Mankkaalla näyttää tältä. Su om en Ilm ak uv a Toiminta Suomessa, eurot ulkomailta 1950-luvulla Orion alkoi satsata omien lääkkeiden kehittämiseen ja palkkasi uuden tieteellisen tutkimustoiminnan johtajan. Nykyisessä päätoimipaikassaan Espoon Mankkaalla Orion aloitti vuonna 1962. Mankkaalle nousi ensin lääketehdas, sitten raaka-aineita valmistava tehdas ja lopulta myös yhtiön uusi pääkonttori. Tytäryhtiö Fermion perustettiin vuonna 1970 vastaamaan konsernin penisilliinituotannosta. Nykyisin Fermion valmistaa Orionin kaikki alkuperälääkkeet. Diagnostiikkaliiketoimintansa konserni erotti omaksi yhtiökseen vuonna 1974. Orion Diagnostica tekee pikatestejä lääkäreiden vastaanotoille. Parhaiten on menestynyt crp-testi, joka kertoo, onko tulehduksen aiheuttaja virus vai bakteeri. Orion Diagnostica kehittää jatkuvasti uutta teknologiaa. ”Tavoitteena on jatkossa kyetä mittaamaan sellaisiakin asioita, joiden mittaaminen ei vielä ole mahdollista”, Lappalainen kertoo. 1970-luvulla Orion alkoi kehittää lääkkeitä sydänja verisuonitauteihin ja panostaa ulkomaanvientiin. Neuvostoliitosta tuli iso kauppakumppani. Yhtiön ensimmäinen oma alkuperälääke, eläinrauhoite Domosedan tuli markkinoille vuonna 1983. Kolmen vuoden kuluttua itsehoidon markkinoille tuotiin särkylääke Burana, yksi Orionin brändituotteista. Orion ja sen kilpailija Farmos fuusioituivat vuonna 1990, ja viittä vuotta myöhemmin Orion listautui ensimmäisenä suomalaisena lääkeyhtiönä pörssiin. 2000-luvun puolivälissä toiseksi painopisteeksi alkuperälääkkeiden rinnalle otettiin rinnakkaislääkkeet. Vuonna 2006 yhtiö karsi toiminnastaan viimeisetkin rönsyt ja on siitä lähtien keskittynyt pelkästään lääkkeisiin ja diagnostiikkaan. Kaksi kolmasosaa Orionin noin miljardin euron liikevaihdosta tulee tätä nykyä viennistä. Yhtiön tuotteita myydään yli sadassa maassa. Pääosan tutkimustyöstään ja koko tuotantonsa Orion tekee Suomessa. Yhtiö työllistää kaikkiaan 3 500 henkeä.
11 6/2017 KEMIA ”Lääkkeitä ei usein kannata edes kehittää, jos niitä ei tähdätä Yhdysvaltain markkinoille, jotka muodostavat liki puolet maailman koko markkinasta”, Timo Lappalainen toteaa. ”Eettinen velvollisuus tutkia ALS-lääkettä” Kakkosvaiheen kliinisissä tutkimuksissa Orionilla on meneillään neljä hanketta. Yhdessä niistä etsitään uutta asetta syöpää vastaan. ”Tutkimme projektissa kehittämäämme täsmälääkettä. Lääke vaikuttaa kahteen kasvutekijään, jotka edistävät syöpäkasvaimen kasvua ja leviämistä”, Rytilä kertoo. ALS on harvinainen liikehermosairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Taudin oireiden etenemistä voidaan kuitenkin yrittää jarruttaa. Orion tutkii, voitaisiinko yhtenä hidastuskeinona käyttää levosimendaani-nimistä lääkeainetta. ”Katsomme, että meillä on tähän jopa eettinen velvollisuus. Suomessakin muutama sata ihmistä sairastaa ALS-tautia.” Levosimendaanin tiedetään parantavan sekä pallealihasten että hengityslihasten toimintaa. Nyt testataan, tepsisikö aine myös ALS-potilaiden hengitystoimintoihin. Alustavia näyttöjä aineen vaikutuksesta on jo saatu kokeissa, joissa on mitattu ALS-potilaiden hengityksen voimakkuutta. Alzheimer-hankkeessa Orionin partnerina toimii lääkeyhtiö Janssen. Myöskään Alzheimerin tautia ei tällä tietoa voida parantaa, vaan tutkimuksen kohteena on oireita lievittävä aine. ”Selvitämme testattavan lääkeaineen vaikutuksia potilaiden muistiin ja neuropsykiatrisiiin oireisiin, kuten levottomuuteen ja aggressiivisuuteen, jota potilailla myös esiintyy.” Parkinsonin tautiakaan Orion ei ole unohtanut. Nyt yhtiö satsaa Stalevolääkkeensä uuteen, nykyistä tehokkaampaan versioon, joka pohjaa osin samoihin lääkeaineisiin ja toimintateekkiin asti. Kehityshanke saattaa tyssätä kliinisiin kokeisiin, jos aine ei olekaan riittävän hyvä. Tuossa vaiheessa yritys on kuitenkin satsannut tutkimuksiin jo pitkään. Lääkeala on siksi riskibisnestä. ”Ihmiskokeiden alussa rajatulla potilasjoukolla aine voi tehota, mutta laajemmassa testissä heterogeenisemmalla joukolla ei ehkä saadakaan parempia tuloksia kuin jo olemassa olevilla lääkkeillä”, Lappalainen kuvailee. Orion pyrkii lopettamaan tuottamattomat projektit mahdollisimman Lääkekehityksen putki on pitkä. Taival apteekin hyllylle vie parhaimmillaankin 10–12 vuotta. Orionin pari vuotta sitten EUmarkkinoille tuoma eläinlääke Sileon tarjoaa apua äkillisiä ääniä kavahtaville koirille. Geelimuotoinen valmiste lievittää koirien akuuttia ahdistusta ja pelkoa. Lääke on maailmassa ensimmäinen tähän tarkoitukseen kehitetty. Sileonin teho perustuu suomalaisyhtiön omaan alkuperämolekyyliin deksmedetomidiinihydrokloridiin. Lääke sai syyskuussa Ison-Britannian eläinlääkäriyhdistyksen Veterinary Record -tiedelehden palkinnon. Veterinary Record Impact Award -tunnustus myönnetään edellisen vuoden aikana julkaistulle tutkimusraportille, jolla arvioidaan olevan eniten potentiaalia muuttaa eläinlääkinnän käytäntöjä. Brittilehti kirjoittaa deksmedetomidiinigeelin olevan tärkeä osa eläinlääkäreiden hoitovalikoimaa, sillä koirien äänipelko on yleinen ongelma. Lääke lievittää koirien äänipelkoa mekanismeihin. Pisimmällä lääkekehitysputkessa eli jo rekisteröintivaiheessa on uusi Easyhaler-tuoteperheeseen kuuluva yhdistelmävalmiste. ”Sen saamme Euroopan markkinoille ehkä jo ensi keväänä”, Rytilä uumoilee. Riskibisnestä myös tulevaisuudessa Vaikka tietämys ihmisen biologiasta karttuu ja tietokonemallinnus edistyy nopeaa tahtia, lääkekehitystä ne eivät ole kyenneet vauhdittamaan. ”Ihmiskokeisiin päästään yhä vasta noin seitsemän tutkimusvuoden jälkeen. Apteekin hyllylle lääke ehtii aikaisintaan 10–12 vuodessa”, Timo Lappalainen kertoo. Läheskään aina lääke ei pääse apvarhain niin, ettei turhiin ihmiskokeisiin ryhdytä lainkaan. Henkilökohtaista lääketiedettä suomalaisyritys pitää kiinnostavana tulevaisuuden mahdollisuutena. ”Henkilökohtaisen lääketieteen avulla pystytään ehkä etsimään ne potilasryhmät, jotka hyötyvät lääkkeestä, ja sulkemaan pois ne, jotka eivät hyödy.” Jos näin käy, lääkealan liiketoimintamallit muuttuvat. ”Valitettavasti lääkekehitys ei edelleenkään nopeudu eikä tule merkittävästi halvemmaksikaan, joten uusien lääkkeiden hinnat potilasta kohti todennäköisesti nousevat.” Paula Rytilän mukaan Orion aikoo rakentaa systemaattisesti myös biologisten lääkkeiden osaamistaan. ”Emme sulje niitä pois vaan koemme nekin yhdeksi mahdollisuudeksi. Kun löydämme sopivan kohteen, jossa biologinen lääke voi toimia, olemme valmiita testaamaan sitä”, Rytilä lupaa. Orionin tulevaisuuden haasteet ovat samat kuin koko toimialan. ”Tuotekehitykseen ne liittyvät. Tutkimus vie aikaa, ja virheet tulevat kalliiksi. Sitten pitää vielä osoittaa asiakkaille, että valmis lääke on hyvä ja että siitä kannattaa maksaa”, Lappalainen kuvailee. ”Toisaalta mahdollisuudetkin ovat suuret, koska vain harvoja sairauksia pystytään täysin parantamaan. Tekemistä riittää ja uusia lääkkeitä tarvitaan.” Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi
12 KEMIA 6/2017 PUHEENVUORO MILTÄ SUOMI näyttää vuonna 2117? Tässä minun visioni. Sadan vuoden kuluttua Suomi kukoistaa. Elämme verkostoja kiertotaloudessa, jossa resurssien käyttö on optimoitu, ja kumppanuudet, yhteistyö ja symbioosit ovat avainasemassa niin tutkimuksessa, liike-elämässä kuin hallinnossa. Koska kemian ydinosaamista on hallita aineen rakenne ja jalostus atomien tarkkuudella, alan tieteen ja teollisuuden merkitys on kasvanut. Kemian avulla on otettu käyttöön uusia raaka-aineita, kehitetty uusia materiaaleja ja puhdistusja erotusmenetelmiä. Hiilidioksidipäästöt eivät enää ole ongelma, sillä ylimääräinen hiilidioksidi käytetään raaka-aineena muun muassa polttoaineiden, muovien ja lääkkeiden valmistuksessa. Historiankirjojen kertomaa tietoa siitä, että vuonna 2017 suurin osa vedystä valmistettiin fossiilisesta maakaasusta, kummastellaan. Vuonna 2117 vety tehdään pääasiassa vedestä. AURINGON ENERGIA osataan napata uusien materiaalien avulla suoraan käyttöön. Suurin osa käytettävästä sähköstä on aurinkosähköä. Myös keinotekoinen fotosynteesi hallitaan, ja sen avulla kyetään valmisKestävä tie tulevaisuuteen tamaan erilaisia raaka-aineita ja jopa ravinnon ainesosia. Uudet materiaalit, joissa yhdistyy atomien ja bittien välisen vuorovaikutuksen hallinta, ovat avanneet monia mahdollisuuksia. Niiden ansiosta sekä ihmisten välinen viestintä, ihmisten ja koneiden kommunikaatio että koneiden keskinäinen viestinvaihto on runsasta. Esimerkiksi auto-onnettomuuksia tapahtuu harvoin, koska autot keskustelevat keskenään. Kodinkoneissa ei ole erillisiä ohjauspaneeleja, sillä laitteita ohjataan puheella. VUONNA 2117 biotalouden osuus yhteiskunnassa on suurempi kuin vuonna 2017. Biopohjaisten aineiden ohessa hyödynnetään myös mineraalija fossiilisperäisiä aineita, älykkäästi. Kaatopaikkoja ei enää ole, sillä jätettä jää vähän. Lisäksi kaikki syntyvä jäte hyödynnetään. Jokainen voi digitaalisesti seurata oman jätteensä kiertokulkua ja osin jopa itse päättää, mihin kiertoon haluaa jätteensä laittaa. Esimerkiksi pullonpalautuspisteellä on nappi, jota painamalla kuluttaja valitsee, ohjautuvatko hänen palauttamansa pullot uusiokäyttöön vaikkapa muovipulloina. Pullot voi myös lähettää raaka-aineeksi tuotantolaitokseen, jossa Ke m ian te oll isu us ry Maija Pohjakallio toimii bioja kiertotalouden johtavana asiantuntijana Kemianteollisuus ry:ssä. Teksti on julkaistu sarjassa 100 visiota tulevaisuuden Suomesta. www.100visiota.fi mikrobit syövät pullot ja tuottavat metaboliassaan uusia molekyyleja lääkkeiden tai huonekalujen raaka-aineeksi. KESTÄVYYSAJATTELU on kokonaisvaltaista ja läpinäkyvää. Sekä kuluttajaettä B2B-tuotteissa on tuoteselosteiden lisäksi RFID-tagiin liitetty ympäristötuoteseloste. Siinä kerrotaan tuotteen ekologinen ja sosiaalinen jalanjälki koko elinkaaren ajalta. Selosteessa myös kuvataan tuotteen käyttäjän rooli elinkaarivaikutusten muodostumisessa. Monet tuotteet, myös maalien ja pesuaineiden kaltaiset kemian tuotteet, hankitaan osana palvelua tai liisaamalla. Koulut eivät osta erikseen maaleja ja maalarin palveluita vaan sen sijaan maaliyhtiöltä palvelun, johon sisältyy kiinteistön kaikista maalipinnoista huolehtiminen tietyn ajanjakson ajan. Maija Pohjakallio maija.pohjakallio@kemianteollisuus.fi
Oy G.W.Berg & Co Ab PL 199, 01511 Vantaa, puh. 0201 255 255, gwb@gwb.fi METTLER TOLEDO Punnitus, pH-johtokyky, titraus, UV/VIS Lisätiedot: www.gwb.fi Mettler Toledo LabX® -ohjelmistolla laboratorion mittausja punnitusdata hallitusti yhteen paikkaan
14 KEMIA 6/2017 Huippuluokan juomavesi syntyy Puun ja kuoren välissä Scanstockphoto
15 6/2017 KEMIA Se on kirkasta, se maistuu hyvältä ja sitä juodaan suoraan hanasta. Suomalaiset saavat nauttia maailman parhaasta talousvedestä. Eeva Pitkälä Suomalaisten hyvä ja turvallinen juomavesi ei ole itsestäänselvyys. Se on syntynyt pitkässä prosessissa ja tiukoissa tilanteissa, joissa on vaadittu ja näytetty monenlaista osaamista. Mikrobiologille hyvän veden resepti on selkeä. ”Hyvälaatuinen talousvesi ei saa sisältää aineita tai mikrobeja, jotka aiheuttavat kuluttajille suoranaisia terveysriskejä tai veden makuja hajuhaittoja”, tiivistää dosentti Ilkka Miettinen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Vesi ja terveys -yksikön päällikkönä työskentelevä Miettinen on tunnustettu veden laadun ja käsittelyn asiantuntija. Väitöskirjatyössään Miettinen tutki aikoinaan mikrobien kasvua talousvesissä tavoitteenaan löytää kasvun avaintekijät. Työ toi suuntaviivoja siihen, kuinka vesilaitostekniikoita voitaisiin kehittää, jotta vedestä saataisiin yhä korkealaatuisempaa. THL:ssa Miettinen tutkii juomaveden välityksellä leviäviä taudinaiheuttajia ja niistä aiheutuvia terveysriskejä. Tutkijan mukaan tärkeintä on ottaa uhkat haltuun ennen kuin ne muuttuvat riskeiksi. Juomaveden välityksellä voivat aiheuttaa tauteja sekä bakteerit, virukset, sienet että parasiitit eli loiset. Luonnonvesissä ui niin salmonella-, kampylo-, kolija legionellabakteereja kuin hepatiitti A -viruksia, alkueläimiä ja sieniä. Vaikka taudinaiheuttajat eivät yleensä pysty lisääntymään puhtaassa vedessä, ne saattavat säilyä siinä hengissä riittävän kauan päästäkseen ihmiseen. Juomaveden puhdistuksessa on periaatteessa kaksi koulukuntaa. Amerikkalaisessa mallissa käytössä on desinfiointi. ”Jos ei kaksi annosta ainetta riitä, pistetään neljä, mikä tuhoaa varmasti kaikki mikrobit”, Miettinen kuvailee. Hollantilaisille desinfektio ei ole tutkijan mukaan edes optio, vaan Reinin ja Maasin moneen kertaan käytetty ja käsitelty vesi suodatetaan ultrapuhtaaksi äärimmäisen tarkassa prosessissa ennen juomista. ”Meillä juomaveden käsittely on jostain näiden väliltä.”
16 KEMIA 6/2017 ”Meillä on asiat niin hyvin, että saamme juomavetemme suoraan hanasta.” Suomi on vesiosaamisen kärkimaa. Tänne on kertynyt paljon huipputietoa ja -teknologiaa, jota on syytä viedä maailmalle entistä aktiivisemmin. Viennin vauhdittamisen on ottanut tehtäväkseen sektorijärjestö Finnish Water Forum FWF, joka edustaa maan koko vesialaa tutkimuksesta teollisuuteen. Foorumiin kuuluu tätä nykyä 114 jäsenyritystä ja -yhteisöä. FWF:n toimitusjohtajan Markus Tuukkasen mukaan Suomen kärkiaseman taustalla on monipuolisuus, jonka ansiosta meillä hallitaan vesienhoidon jokainen osa-alue ja toimitaan alusta lähtien kestävällä pohjalla. ”Suomessa osataan suunnittelu, toimeenpano ja johtaminen. Tutkimus ja koulutus ovat korkealla tasolla. Kun mukaan otetaan vielä alan hyvin tuntevat viranomaiset, hallinto, lainsäädäntö ja regulaatio, syntyy erinomainen kokonaisuus.” Vesiteknologiassa Suomella on pitkä historia vesikemian osaamisesta mittaamiseen, ohjelmistokehitykseen ja reaaliaikaiseen järjestelmien seurantaan sekä teollisuuden vesitehokkuuteen ja suljettuihin kiertoihin. Kehittynyttä vesiteknologiaa on kuitenkin muissakin maissa? ”Toki on. Ratkaiseva asia on se, että muualla usein puuttuu joku edellä mainituista muista elementeistä. SuoFWF-foorumi nostaa kissan hännän malaisten salaisuus on koko prosessin haltuunotto. Tämä on asia, jota voimme myydä ja jota meidän pitää myydä maailmalle.” Tuukkanen muistuttaa, että nykytilanteeseen on tultu vaikean kautta. ”Suomi on aikoinaan ollut monien sotien jäljiltä postkonfliktimaa. Maaltamuuton, talouden murroksen ja teollisuuden kehittymisen huumassa pilattiin sitten vesiä.” Ympäristötietoisuus alkoi herätä 1960-luvulla, minkä jälkeen teollisuuden toimintaa ryhdyttiin suitsimaan. Myös maankäytön vaikutus vesiin tunnistettiin ja vesien merkitykseen havahduttiin. ”Maailmalla monen on helppo samaistua asiaan, kun he ymmärtävät, mitä me olemme käyneet läpi. Meidän virheistämme voi ottaa oppia niin, ettei muiden tarvitse tehdä samoja virheitä.” Hämmästyttävä hanavesi Suomalaistutkijat tuntevat vesistömme tarkkaan monesta näkökulmasta. Suomen ympäristökeskus Syke on kehittänyt koko maasta valumaaluemallin, joka pystyy ennustamaan vaikkapa Pohjanmaan tulvia. Tutkimusten perusteella tiedetään sekin, kuinka paljon meillä on hyvänlaatuista vettä. Talousveden laadun takaajia ovat vesilaitokset, jotka tuottavat veden Vesilaitoksilla ei kaikkialla Suomessa ole käytössään pohjavettä, vaan ne valmistavat talousvetensä pintavedestä tehdystä raakavedestä. Pintavesi sisältää usein runsaasti orgaanisia, luonnosta peräisin olevia kasvien kuluttajille hyvin kohtuulliseen hintaan. ”Vesilaitokset ovat taloudellisesti itsenäisiä. Hyvin suuri osa kattaa vesimaksuilla käyttöja huoltokustannukset. Putkiverkostojenkin korjausvelkaa kurotaan vesimaksuilla umpeen. Me käyttäjät siis maksamme saamamme vesipalvelut, mikä on poikkeuksellista maailmalla.” Suomalaiselle on päivänselvää, että juomavesi otetaan hanasta. Muualla on toisin ja suomalainen käytäntö hämmästelyn aihe. ”Läheinen yhteistyökumppanini muutti Suomeen lapsena ja ihmetteli ensi alkuun maan köyhyyttä. Köyhyyden merkki oli hänen mielestään se, että kaikki joivat hanavettä”, Tuukkanen kertoo. ”Itse asiassa kyse on tietysti vauraudesta. Meillä on asiat niin hyvin, että saamme juomavetemme suoraan hanasta.” Toimitusjohtaja haluaa nostaa vielä esiin yhden suomalaisen erityisalan. ”Me olemme loistavia rajavesiosaajia”, Tuukkanen sanoo. ”Maailmalla on valtavasti erilaisia konflikteja, joissa valtioiden väliset rajavedet ovat merkittävässä osassa. Suomella on huomattavan pitkä yhteinen raja rajavesineen Venäjän kanssa. Koko raja-alueen vesienhoito on katettu yhdellä ainoalla sopimuksella, joka on ollut käytössä vuodesta 1964.” maatumisjätteitä ja muita humusaineita. ”Jos vesilaitosprosessin raakavetenä on pintavesi, se yleensä desinfioidaan, kun taas pohjavettä voidaan jakaa ilman desinfiointia.” Puhdistajien tasapainoilua Raakaveden puhdistusprosessi on melkoista tasapainoilua. Jos käytössä on pelkkä desinfiointi, veteen saattaa jäädä jäljelle ravinteita. Silloin on vain ajan kysymys, milloin mikrobit ryhtyvät lisääntymään siellä. Jos desinfiointia ei tehdä, mikrobikasvun käynnistymiseen vaikuttavat lämpötila, putkimateriaali ja viive putkessa sekä ravinteet. ”Nyrkkisääntö on, että mitä kauemmin vesi viipyy verkostossa, sitä enemmän mikrobit lisääntyvät, ja se pitää tavalla tai toisella havaita ja estää.” Yksi avainaine on fosfori. Pienikin fosforipitoisuuden nousu lisää suuresti talousveden mikrobikasvua. Enimmäkseen fosfori pysyy aisoissa saostusmateriaalin avulla. Sama pätee sekä juomaveteen että jäteveteen.
Yhteishaku lähestyy Kolme asiaa, kun mietit mitä opiskella. 1. Kemia luo hyvinvointia ja parempaa elämää. 2. Voit opiskella kemiaa ympäri Suomen. 3. Kemian ammattilaisena työllistyt kiinnostaviin tehtäviin. Lennätä itsesi uralle, jolla voit pelastaa maailmaa. KEMIAN KUSTANNUS OY Kemian Seurojen ja Kemianteollisuus ry:n omistama Kemian Kustannus Oy on Kemia-lehden omistaja ja yhteistyökumppani. Sc an sto ck ph ot o Tutustu koulutusvaihtoehtoihin: www.kemianteollisuus.fi > Työelämä > Koulutuspolut kesi, kun pystyimme biomarkkereilla osoittamaan, että saastumisen syy oli runsastunut lokkikanta. Epäily oli kohdistunut rannan virkistyskäyttöön”, Miettinen kertoo. Insinöörien haasteet Vesihuoltoteknologiaa kehittävien insinöörien haasteita ovat alati muuttuvat ympäristöolosuhteet. Uhkaavan ilmastonmuutoksen lisäksi niitä ovat muun muassa vesien tummeneminen, veden kertyminen eri aikaan kuin ennen ja pakkastalven mahdollinen puuttuminen. Merkittävä tekijä on sadanta. ”Kun sadanta lisääntyy, pohjaveden tilanne muuttuu”, kertoo vesihuoltotekniikan dosentti Riina Liikanen Aalto-yliopistosta. ”Tulevaisuudessa vedentulo saattaa tasoittua ympärivuotiseksi ja maa päästä vettymään. Toisaalta meillä ei välttämättä enää ole kevään isoa sulaEe va Pi tkä lä Tutkija Ilkka Miettinen hallitsee hyvän veden reseptin. Tekniikan kehitys on tuonut juomavesien käsittelyyn uudenlaisia ongelmia. Asian paljasti vesitutkijoille mikrobien käytös. Kun vesiverkostoja yhä enenevässä määrin ohjataan taajuusmuuttajien avulla, eli virtaamaa säännöstellään vastaamaan kulloisenkin hetken tarvetta, vesi ei vaihdukaan vesitorneissa yhtä tiuhaan kuin aiemmin. ”Taajuusmuuntajat ovat kuluttajien kannalta hieno juttu. Ne vähentävät paineiskuja, ja vettä säästyy. Mitalin kääntöpuoli on kuitenkin toinen. Kun vesi seisoo, mikrobit tykkäävät.” Veden saastumisen lähteet löytyvät THL:n rakentamalla biomarkkeritekniikalla entistä tehokkaammin. Biomarkkerit ovat lajispesifeistä bakteereista kehitettyjä dna-tunnistukseen perustuvia ”sormenjälkiä”, jotka kertovat, onko kontaminaatio lähtöisin ihmisestä, siasta, lehmästä – vai jostakin muualta. ”Eräskin lähes riidan asteelle kehittynyt uimarannan vesiongelma rat
18 KEMIA 6/2017 Riina Liikanen ja Riku Vahala vievät suomalaista vesitekniikkaa eteenpäin Aalto-yliopistossa. Ee va Pi tkä lä Helsingin yliopistossa aloitti viime keväänä uusi yritysyhteistyön tiimi, jonka yhtenä jäsenenä toimii tutkija, fyysikko Tanja Suni. Samoihin aikoihin Nesslingin säätiön Water at Risk -konferenssissa etsittiin vastausta kysymykseen, miten Suomi voisi lievittää maailman janoa ja ehkäistä vesikriisejä. Tanja Suni lähti oitis miettimään, kuinka vesitutkijoiden ja alan yritysten välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää. ”Meillä tehdään hienoa monialaista vesitutkimusta, jonka tulokset pitäisi saada entistä paremmin yhteiskunnan käyttöön”, Suni korostaa. Muun muassa Helsingin yliopiston tutkimustyön hedelmät voivat tarjota yrityksille monenlaisia toimivia ratkaisuja, jotka voivat säästää niille sekä aikaa että rahaa. Tieteentekijät saattavat yhä kartella ajatusta yhteistyöstä teollisuuTutkijoiden ja yritysten hyvä diili den kanssa. Taustalla on epäilys siitä, että tutkimuksen integriteetti ja arvovalta heikkenevät. Suni haluaa rauhoitella tutkijoiden pelkoa joutua yritysyhteistyössä sidotuksi ”huonoon diiliin”. Sellaista ei kenenkään ole pakko solmia. ”Sen sijaan kannattaa tehdä hyvä diili eli sopimus, joka hyödyttää molempia osapuolia.” Tutkijoille ”hyvä diili” tarkoittaa Sunin mukaan sopimusta, joka edistää näiden työtä. ”Kun tutkija haluaa kokeilla jotakin käytännössä, hän saa yrityksiltä dataa, testialustoja, infrastruktuuria, ratkaisuja käytännön ongelmiin ja näkemyksiä siitä, mihin maailma on menossa. Yritykset saavat vastavuoroisesti tutkijoilta paljon sellaista, mitä niillä ei välttämättä ole.” ”Kun tutkijat ja yritykset kohtaavat tasaveroisina kumppaneina, syntyy loistavia win–win-tilaisuuksia molemmille.” vesikertymää vaan syksyn isot sateet. Jos taas kesät kuumenevat ja kuivuvat, myös pohjaveden pinnat laskevat aika alas.” Liikanen sanoo silti asennoituvansa tulevaan positiivisesti. ”Ilmastonmuutos kuitenkin keskimäärin lisää sadantaa, joten hyvänlaatuisesta vedestä ei tule Suomessa pulaa.” Ilmaston muuttuminen kuitenkin hyvin todennäköisesti lisää vesien humuspitoisuutta. Yksi asiaan vaikuttava tekijä on happosateiden puuttuminen, toinen vesien lämpeneminen. ”Tämä on melkoinen ekologinen selkäreppu”, sanoo Aallon vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala. Tutkijoiden kontolla on selkärepun keventäminen. Saostuskemikaalien määrää on jouduttu lisäämään, mutta kemialliselle puhdistukselle etsitään vaihtoehtoja. Muiden tutkimuslaitosten rinnalla myös Aalto-yliopisto paneutuu tulevaisuuden kalvotekniikoihin, yhteistyökumppaninaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY.
Eurofins Environment Suomen laajimmat kotimaiset ympäristötutkimuspalvelut Helsinki • Joensuu • Jyväskylä • Kajaani • Kaustinen Kemi • Kokkola • Kotka • Kuopio • Kärsämäki • Lahti Mikkeli • Naantali • Oulu • Pori • Raisio • Rauma Rovaniemi • Seinäjoki • Tampere • Vaasa • Vantaa www.eurofins.fi myynti@eurofins.fi Suomi on veden maa • 188 000 järveä • 314 000 kilometriä rantaviivaa • 179 000 saarta • 647 jokea • 21 000 kuutiometriä makean veden varantoja henkeä kohden Scanstockphoto ”Suomen pohjavedet ovat lähellä pintaa. Jos jotain kaatuu maahan, se on äkkiä pohjavedessä.” ”Kehitämme parhaillaan hiilisuodatuksen absorptiomenetelmiä, joissa suodattavan aineen ominaisuuksia muokataan poistettavan aineen mukaan. Epäselektiivinen aktiivihiili poistaa kaiken, mutta suodatin voidaan myös räätälöidä tietylle aineelle niin, ettei kaikkea tarvitse yrittääkään saada pois.” Monet vesiriskit määräytyvät suomalaisen raakaveden erityispiirteistä. Suomelle ovat tyypillisiä pehmeät vesistöt, joissa on vähän kalsiumja magnesiumsuoloja ja alhainen pH. ”Talousveteen lisätäänkin kalkkia, jotta putket eivät syöpyisi. Kalkki juomavedessä ei ole ongelma, sillä todellisen riskin muodostavat alhainen pH ja metalliputket.” ”Myös veden laatu vaikuttaa siihen, mitä liukenee. Vesi, joka ilman käsittelyä pumpataan putkiin, on luonteeltaan aggressiivista, usein metallisia verkostoja syövyttävää.” Yksi Suomen ongelma on, että meillä pohjavedet ovat hyvin lähellä pintaa. ”Jos jotain kaatuu maahan, se on äkkiä pohjavedessä.” Vahala on tyytyväinen siitä, että meillä puututaan vesiympäristön pilaamiseen entistä tiukemmin. Meillä joutuu myös vähemmän torjunta-aineita vesistöihin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. ”Suomessa käytetään torjunta-aineita maltillisesti. Ongelmia aiheuttavat yleensä vanhat, nyt jo kielletyt aineet. Suomalaisten kemikaalialtistus tulee kuitenkin aivan muualta kuin vedestä.” Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja. epitkala@gmail.com
20 KEMIA 6/2017 Kemira tutkii vettä ja kehittää vesikemikaaleja tutkimuskeskuksissaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisen vesikemian osaamisen lippua heiluttaa maailmalla etenkin globaaliksi yritykseksi kasvanut Kemira, joka nykyisin takoo noin 2,4 miljardin euron liikevaihtoa. Yhtiö keskittyy tarjoamaan asiantuntemusta, sovellusosaamista ja räätälöityjä kemikaaliyhdistelmiä teollisuudenaloille, jotka kuluttavat runsaasti vettä. Sellaisia ovat massaja paperiteollisuus, öljyja kaasuteollisuus sekä vedenkäsittelyala. Kemira myös tutkii ja kehittää veden laadun ja määrän hallintaratkaisuja sekä Suomeen että muualle maailmaan. Kunnallisessa vedenkäsittelyssä Kemiralla on yli 90 vuoden kokemus saostusja flokkausaineiden valmistamisesta. Nykyisin yhtiö on toimialalla maailman johtava valmistaja. Suomessa Kemira myy vedenkäsittelyn hallintaratkaisuja kunnallisille vesilaitoksille. Kuntasektorilla rautatai alumiinipitoisilla saostuskemikaaleilla on yhä suuri rooli juomaveden puhdistamisessa. ”Tulevaisuuden tehokas vedenhallinta ei kuitenkaan perustu ainoastaan puhdistuskemikaalien käyttöön, vaan sen edellytyksenä on veden laadun ja määrän tehokas etävalvonta ja kontrollointi ja siihen liittyvä teknologia”, huomauttaa Kemiran Industry & Water -liiketoimintasegmentin markkinointijohtaja Riikka Timonen. Valvonta nopeutuu Monien muiden tapaan myös Timonen pitää puhtaan veden haasteena Suomen vanhenevia putkistoja, joissa esiintyy niin likaantumista kuin vuotojakin. Niihin reagoiminen saattaa joskus olla hidasta. ”Yleisestikin vedenkäsittelyssä ja -hallinnassa kuluu turhan paljon aikaa manuaaliseen näytteenottoon, laboratorioanalyyseihin ja vahingon paikallistamiseen, ja vasta sitten tulevat käsittelyja korKemira on vesikonkari Ke m ira Oy j jaustoimenpiteet.” Veden laadun valvonta on kuitenkin muuttumassa aiempaa nopeammaksi ja tehokkaammaksi, kiitos kehittyvän automaation, sensoritekniikan, kemian kokonaisvaltaisen hallinnan ja annostelutekniikan sekä tehokkaiden hälytysjärjestelmien. Timonen muistuttaa, että vesi on Suomessa kansainvälisesti vertaillen todella puhdasta. Iso merkitys on sillä, että meillä noudatetaan tunnollisesti paitsi EU:n direktiivejä myös maan omaa erittäin tiukkaa vesilainsäädäntöä. ”Kemirassa vedenpuhdistuksen laatuparametrien takana olevaa teknologiaa kehitetään liiketaloudellisin periaattein, lähtökohtana asiakkaan tarve ja sekä EU:n että Suomen lainsäädäntö”, Timonen kertoo. Vedenpuhdistajien uusimmat haastajat ovat veteen päätyvät lääkeaineet ja mikroja nanomuovit. Niihin lainsäädäntö ei vielä ole ehtinyt kunnolla reagoida, kuten ei myöskään ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin raakaveden laadussa. ”Jos laki ei edellytä uusien teknologioiden käyttöönottoa, ei tutkimuskaan kovin helposti saa tähän varoja”, Timonen arvioi. Eeva Pitkälä
nestemy.? Se on läpimurto. 100% uusiutuva. 100% jätteistä ja tähteistä. Neste MY uusiutuva diesel ™
22 KEMIA 6/2017 TÄTÄ MIELTÄ Kemisti, kirjoita Wikipediaan WIKIPEDIA on yhteismuokkauksellinen Internet-tietosanakirja, joka on noussut yhdeksi verkon suosituimmista sivustoista. Nettiensyklopedia on tehnyt paperisista vastineistaan liki tarpeettomia. Kun tiedelehti Nature vuonna 2005 vertaili englanninkielistä Wikipediaa ja perinteikästä kirjamuotoista Encyclopaedia Britannicaa, se totesi niiden luonnontieteellisen sisällön lähes yhtä tarkaksi. Suomenkielisestäkin Wikipediasta on kasvamassa ajantasainen ja luotettava tietosanakirja, myös kemian osalta. Sen laatu on jo nyt hyvä, mutta määrässä on puutteita. Englanninkielinen Wikipedia sisältää yli 9 000 kemian artikkelia. Suomenkielisessä versiossa matematiikkaan, fysiikkaan tai kemiaan liittyviä artikkeleita on yhteensä noin 6 000. Etenkin suomenkielistä termistöä puuttuu paljon. SUOMEN KIELEN asema tieteen ja ylimmän koulutuksen kielenä heikkenee. Suomenkielistä kemian termistöä tarvitaan silti yhä muun muassa peruskoulun oppikirjoissa. Kemian termit ovat tarpeen myös aikuisille, jotta voidaan keskustella esimerkiksi uusista keksinnöistä tai ajankohtaisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta. Wikipediasta voitaisiin tehdä suomenkielisen kemian termistön tietopankki. Wikipedian sisällöstä huolehtivat vapaaehtoiset. Periaatteessa sitä voi päivittää kuka tahansa. Suomenkielisellä Wikipedialla on kemiaan erikoistuneita kirjoittajia kuitenkin vain vähän ja todellisia asiantuntijoita vieläkin vähemmän. Uusien artikkeleiden kirjoittamiseen ja keskeneräisten artikkeleiden laajentamiseen ja täsmentämiseen tarvitaan koko kemian tiedeyhteisön panosta. Artikkeleita voidaan laatia myös opiskeluja opettamistarkoituksessa. Monien yliopistojen opiskelijoille Wikipedia-päivitykset kuuluvat osana kursseihin. Jos jokainen asiantuntija käyttäisi vaikkapa muutaman tunnin vuodessa oman alansa artikkelien paranteluun, niiden taso nousisi huimasti. ARTIKKELEIDEN muokkaaminen on helppoa. Tarvitsee vain klikata muokkaa-painiketta, ja sivulle pääsee tekemään muutoksia. Työ ei vaadi edes käyttäjätunnuksen luomista Wikipediaan. Jos kirjoitat uuden artikkelin, kannattaa ensin vertailla eri kielialueiden artikkeleita keskenään. Lähteet ja lähdeviittaukset on hyvä merkitä mukaan, jotta lukija voi tarkistaa, mistä tieto on peräisin. Jos havaitset jo olemassa olevassa artikkelissa virheen, älä jää miettimään, miksi kukaan ei korjaa sitä. Sen sijaan hoida asia itse. Olen itse muokannut Wikipedia-artikkeleita vuodesta 2005, ja rekisteristäni löytyy lähes tuhat kemiaan liittyvää päivitystä. Monet aloittamani Wikipediaartikkelit ovat muiden kirjoittajien päivitysten myötä tulleet entistä paremmiksi ja luotettavammiksi. Tapio Nevalainen tapio.nevalainen@uef.fi Tempaistaan juhlavuoden kunniaksi Suomalaisten Kemistien Seura viettää satavuotisjuhliaan vuonna 2019. Toiveenamme on, että juhlavuonna Wikipediassa on kotimaisilla kielillä julkaistuja kemiaa käsitteleviä artikkeleita paljon enemmän kuin nyt. Haluamme siis kannustaa ja innostaa Suomen kemistejä ja kaikkia kemiasta kiinnostuneita ryhtymään Wikipedian kemiaa käsittelevien artikkeleiden muokkaamiseen ja sieltä vielä puuttuvien laatimiseen. Aiheesta on runsaasti kokemusta yliopistonlehtori Tapio Nevalaisella, jonka ansiokas kolumni houkutelkoon kemistit Wikipedian ääreen. Jari Yli-Kauhaluoma Professori, Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja Tapio Nevalainen työskentelee yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksessa.
24 KEMIA 6/2017 UUTISIA Borealis palkitsee lahjakkaan opiskelijan Borealis myöntää innovaatiopalkinnon erinomaisesta opinnäytteestä tai kandidaatti-, maisteritai tohtoriasteella tehdystä tutkimuksesta. Palkintoa voivat hakea muun muassa polymeerikemian ja teknisen kemian opiskelijat sekä polyolefiineihin, olefiineihin tai peruskemikaaleihin liittyvien sovellusten kehittäjät. Lisätietoa saa osoitteesta www.borealisgroup.com/ studentinnovationaward. Maailman kemian alan suurfuusioista Suomea koskettaa eniten DuPontin ja Dow Chemicalsin yhdistyminen. Senkin vaikutukset jäävät pieniksi, sillä yritysten suomalaistoiminnoissa on vain niukasti päällekkäisyyksiä. Yhdysvaltalaisten kemianjättien DuPontin ja Dow Chemicalsin toiminta erillisinä yrityksinä lakkasi 31. elokuuta, kun yhtiöiden sulautuminen vietiin päätökseensä. EU:n komissio hyväksyi noin 130 miljardin euron kokoisen konsernin synnyn sillä ehdolla, että yritykset luopuvat joistakin toiminnoistaan. Molemmat amerikkalaisjätit on tunnettu muun muassa maatalouskemikaalien, kuten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden, tuottajina. DuPont luopui osasta kasvinsuojeluaineita sekä suuresta osasta aineiden tutkimusja kehitystoimintaansa. Myös Dow myi joitakin tuotantolaitoksiaan. ”Suomessa fuusio vaikuttaa kuitenkin hyvin vähän, sillä tuotannossa ja tutkimuksessa ei juuri ole päällekkäisyyksiä”, kertoo DuPontin Suomen maajohtaja Jouni Viljanen. Suomessa DuPont tekee tutkimusta erityisesti probioottien ja prebioottien saralla. Ravintovalmisteet parantavat suoliston mikrobikannan toimintaa. Fuusiossa syntynyt jättiläinen jaetaan tulevan puolentoista vuoden aikana kolmeksi itsenäiseksi yritykseksi. Niiden toimialueiksi tulevat maatalouden kemikaalit ja siemenet (Agriculture), muovit ja muut kehittyneet materiaalit (Material Science) ja erikoistuotteet (Specialty products). Suomen toimipaikat kuuluvat viimeksi mainittuun ryhmään. ”Kolmen uuden yrityksen nimiä ei vielä tiedetä, mutta Suomessa osakeyhtiöiden nimet säilyvät ainakin toistaiseksi ennallaan.” DuPont on toiminut Suomessa 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2011 yhtiö osti tanskalaisen monialayrityksen Daniscon. Kaupan myötä DuPontille Kemianjätit Dow ja DuPont yhteen Suomessa painopiste säilyy biotekniikassa siirtyivät Daniscon teollisuusentsyymituotanto Hangossa, Jämsänkoskella, Jokioisilla ja Vaasassa sekä Kotkan makeutusainetehdas ja Naantalin betaiinitehdas. ”Biotekniikka tulee jatkossakin olemaan yhtiön Suomen toimintojen painopiste”, Viljanen toteaa. Monta suurkauppaa Kemian alalla on tehty viime aikoina muitakin suuryritysten kauppoja. Saksalainen Bayer osti amerikkalaisen Monsanton reilulla 60 miljardilla eurolla. Ostos keskitti maatalouden kemikaalien, apuaineiden ja siementen kauppaa. Kiinan valtiollinen ChemChina puolestaan hankki sveitsiläisen Syngentan noin 40 miljardilla eurolla. Kaupan seurauksena ChemChina yhdistynee vuonna 2018 toiseen valtiolliseen kemianjättiin Sinochemiin, jotta se saa ostoksensa maksettua. Kiinalaisfuusion tuloksena syntyy maailman suurin kemian alan yritys. Lauri Lehtinen W iki pe di a DuPontin Kotkan-tehdas tuottaa makeutusaineita. Kemira avasi uuden natriumkloraattilinjan Kemira on käynnistänyt Joutsenon-tehtaansa uuden natriumkloraatin tuotantolinjan etuajassa. Yhtiön omaan teknologiaan perustuvan investoinnin arvo on noin 50 miljoonaa euroa. Linjan uskotaan pääsevän täyteen tuotantokapasiteettiin vuoden loppuun mennessä. Natriumkloraatti on klooridioksidin raaka-aine. Klooridioksidia valmistetaan sellutehtaissa sulfaattisellun valkaisuaineeksi.
basf_sivu.indd 1 19.9.2017 12.42
26 KEMIA 6/2017 UUTISIA Akkujen kehittäminen, akkukennoteknologia ja akkumateriaalit nousevat valokeilaan Kokkolassa. Akkututkimuksen tuoreimpia tuloksia esitellään 1.–3. marraskuuta järjestettävässä Nordic Battery Conference -tapahtumassa. Konferenssin pääjärjestäjinä toimivat Oulun yliopisto ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Viides Kokkola Material Week starttaa jo edeltävänä lauantaina 28. lokakuuta. Tapahtumassa valotetaan muun muassa bioja kiertotalouden uusia mahdollisuuksia kemian tutkimuksen näkökulmasta sekä materiaalikierron ja kemikaaliturvallisuuden säätelyn yhteensovittamista. Esillä ovat myös uudet hiilipohjaiset katalyytit, mineraalit kiertotaloudessa, kriittisten ja arvometallien kierrätys sekä tulenkestävät materiaalit. Voimalaitosten toiminta tehostuu polttoaineiden uusien testausmenetelmien ja laitteistojen myötä. Niitä kehittävä Wärtsilän Fuel Laboratory Services -yksikkö on hiljattain avannut palvelunsa myös yhtiön ulkopuolisille toimijoille. Fossiilisten polttoaineiden rinnalle on noussut myös muita raaka-aineita, joiden hyväksyntä polttoainekäyttöön sellaisenaan tai jalostettuna vaatii evaluointivaiheeseen uusia menettelytapoja. ”Taustalla vaikuttavat muun muassa kysymykset polttoaineiden saatavuudesta ja niiden kustannuksista, alueelliset lainsäädännöt sekä nykyinen waste to energy -ajattelu”, kertoo kehityspäällikkö Helena Suopanki Wärtsilän Fuel Laboratory Services -yksiköstä. Yhtiön polttoainelaboratorion pitkäaikainen kehitystyö on tuottanut uusia tutkimusmenetelmiä, joita jo hyödynnetään voimalaitoksissa. ”Esimerkiksi kehittämämme FCTlaitteiston (Filter Clogging Tendency) avulla on saatu parannettua polttoaineen syöttöjärjestelmää voimaloissa, jotka käyttävät raaka-aineenaan jalostamatonta kasviöljyä”, Suopanki kertoo. FCT-laitteisto sopii erityisesti nestefaasissa olevien, massaltaan kevyiden ja kiinteiden epäpuhtauksien todentamiseen. Yhdessä mikroskooppitutkimusten ja alkuaineanalyysin kanssa FCT-tutkimus antaa kattavan kuvan nestemäisten näytteiden sisältämistä kiinteistä epäpuhtauksista. Erikoisuutena syttymistutkimukset Wärtsilä Energy Solutions Fuel Laboratory Services aloitti toimintansa Vaasassa kymmenisen vuotta sitten. Tavoitteena oli nopeuttaa polttoaineiden evaluointia oman laboratoriotutkimuksella ja taata voimalaitosasiakkaiden hyväksyntäprosessien luotettavuus. Yksikössä on mahdollista tehdä laboratoriomitan syttymisja palamistutkimuksia sekä kaasumaisilla että nestemäisillä polttoainenäytteillä. Laboratorion nestemäisten näytteiden Kokkolassa esitellään akkumateriaaleja Uudet polttoaineet vaativat uusia tutkimusmenetelmiä tutkimuslaite (CRU, Combastion Research Unit) on optimoitu testaamaan myös heikosti syttyviä nesteitä käyttämällä sytytykseen pieni määrä apupolttoainetta. Kaasujen ja helposti kondensoituvien hiilivetyjen vastaavia ominaisuuksia tutkitaan RCM (Rapid Compression Machine) -laitteella, jossa sytytys tapahtuu sytytystulpalla. RCM-laitteella voidaan tutkia hyvinkin eksoottisten kaasuseosten syttymisen ja palamisen reunaehtoja, sillä laboratorion varustelu mahdollistaa erilaisten seosten valmistuksen kaupallisesti saatavista kaasuista. W är tsi lä Wärtsilän laboratorion nestemäisten näytteiden tutkimuslaitteella voidaan testata myös heikosti syttyviä nesteitä. ”Näillä laitteilla testit onnistuvat kustannustehokkaasti hyvin pienilläkin näytemäärillä”, Helena Suopanki kertoo. Vuosien mittaan laboratorio on kartuttanut tietämystään etenkin erikoisemmista raaka-aineista. Jalostamattomien kasviöljyjen lisäksi niihin kuuluvat muun muassa kumija muovipohjaiset pyrolyysiöljyt, veden ja jalostamoiden tislausjäämien emulsiot, viskositeetiltaan erilaisten polttoaineiden seokset sekä helposti haihtuvien hiilivetyjen kondenssit. Päivi Ikonen
KATSO TUOTELUETTELO: elektrokem.fi Elektrokem Oy on vuonna 1995 perustettu perheyhtiö. Laaja kemikaalivarastomme sijaitsee Vantaalla mahdollistaen nopeat toimitukset. Ota yhteys puh. 09 7206 5620. Olemme edustaneet Suomessa Honeywellin puolijohdekemikaaleja jo 20 vuoden ajan. Honeywellin laajennettua toimintaansa myymme nyt myös Honeywellin laboratoriokemikaaleja Suomessa. Asiakaskuntamme on laajentunut voimakkaasti käsittäen mm. tutkimuslaitoksia, korkeakouluja, sairaaloita ja teollisuuslaitoksia. Varastostamme on heti saatavilla lukuisia kemikaaleja, mm. HYDRANAL-reagensseja ja monia liuottimia kilpailukykyisin hinnoin. Pyydä tarjous! POIMINTOJA KOULUTUKSISTA Kemikaaliturvallisuus työpaikalla 14. – 15.11.2017 Helsinki 20. – 21.3.2018 Tampere Aktuellt om arbete med kemikalier 17. 18.11.2017 Vasa Kemikaalien terveysriskien arviointi työterveyshuollossa 22. – 23.5.2018 Helsinki Riskien arviointi työpaikalla 24. – 25.10.2017 Kuopio 14. – 15.11.2017 Oulu 1. – 2.2.2018 Tampere 12. – 13.4.2018 Helsinki Työturvallisuuden osallistava kehittäminen 2.11.2017 Helsinki Sisäilmaston ajankohtaispäivä 18.10.2017 Oulu Monitilatoimistot työympäristönä 6.11.2017 Helsinki 14.3.2018 Helsinki Työsuojeluvaltuutetun perustieto 20. – 22.11.2017 Helsinki 29. – 31.1.2018 Tampere 20. – 22.3.2018 Oulu 22. – 24.5.2018 Turku LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMINEN www.ttl.fi/koulutus koulutusinfo@ttl.fi, p. 030 4741
UUTISIA aga.? | AGA Suomi | magasiini.aga.? MUKANA SUOMALAISTEN ARJESSA – SEURAAVATKIN SATA VUOTTA Tietokoneiden laskentatehon nopea kasvu määrää tutkimuksen suuntaa. Kemianjätti BASF vauhdittaa kehitystyötään uudella supertietokoneella. Saksalaisen BASFin uusi supertietokone on kemianteollisuuden tehokkaimpia. Kun laskennan kohteena ovat reaktiot ja aineiden käyttäytyminen ja mukana satoja yhdisteitä, vain supertietokone selviää tehtävästä. ”Tehokas laskenta auttaa myös kierrättämään tutkimustuloksia. Vanhoihin mittauksiin liittyvää metadataa hyödyntämällä voidaan saada esiin tarkempia arvoja ja löytää syyja seuraussuhteita”, kuvailee yhtiön materiaalija datatutkimuksen digitalisointia johtava tohtori Horst Weiss. Saksalaisjätti on keskittämässä tutkimustaan digitaliseen muotoon, jossa asiat simuloidaan ensin ja tulokset todennetaan vasta sen jälkeen. Teknologiajohtaja Martin Brudermüllerin mukaan merkittävässä roolissa tulee olemaan katodimateriaalien simulointi. Katoditutkimuksessaan BASF haluaa keskittyä vaativiin ratkaisuihin. Taatakseen raaka-aineen Euroopan tehtailleen yritys teki kesäkuussa sopimuksen Harjavallan nikkelin saannista. ”Katodien ja elektrolyyttien kohdalla koko arvoketjun tulee olla Euroopassa”, Brudermüller sanoo. Avainasemassa katodimateriaalien kehityksessä ovat katalyytit. Sähköautoja kehitettäessä olennaista on myös liSupertietokone mallintaa monimutkaiset reaktiot tiumin ja koboltin kaltaisten keskeisten materiaalien kierrätys. Lähitulevaisuuden tärkeitä kehitysalueita ovat myös geenien tunnistus ja lisensointi. Käytännön laboratoriotyöskentelyssä korostuu koulutuksen merkitys, kun automaatio korvaa käsityötä. Täsmätietoa puhelimesta Laskentatehon kasvu edistää myös prosessiturvallisuutta. Reaktoreiden hinta laskee, kun tiedetään tarkasti tulevat maksimiolosuhteet. Turvamenettelyt voidaan päivittää uudelleen, kun simulointi antaa niille luotettavat rajat. Myös langattomien puhelinyhteyksien tiedonsiirtonopeus on kasvanut huimasti. Älypuhelinten kameraja paikannusominaisuudet ovat mahdollistaneet uusia sovelluksia. BASFin sovelluksen avulla viljelijä voi tunnistaa kasvisairauksia ja tuhohyönteisiä lähettämällä kännykkäkuvan pilvipalveluun. Tietokone yhdistää analysoimaansa kuvaan paikkasekä säätiedon ja vertailee niitä alueelta kerättyyn dataan. Kasvitaudin tyyppi varmistuu ja viljelijä saa ohjeet ongelman ratkaisemiseen. Lauri Lehtinen BA SF BASFin kemisti Fangfang Chu ja molekyylisimuloinnin asiantuntija Eduard Schreiner mallintamassa aineen mikrokapselointia.
bi om ar k1 4. 3 Evaporation Performance to the Next Level – the New TurboVap ® Avoids Cross Contamination 3 3 Gas flow gradient Better Method and Assay Performance 3 3 Independent vial control (TurboVap ® II only) Fast and Accurate Evaporation 3 3 Patented gas vortex shearing technology Lisätietoja: michel.palu@norlab.fi softwarepoint.com 25 vuotta suomalaista innovaatiota ja osaamista laboratorion tiedonhallinnassa Tutustu tuotteisiimme ja asiakastarinoihimme kotisivuillamme. Haemme myös jatkuvasti uusia innovaatioiden tekijöitä! LabVantage LIMS LabVantage Medical Suite LabVantage ELN LabVantage Biobanking Asiakaspalvelu
UUTISIA Jyväskylään kaavailtavan sähköja elektroniikkaromun käsittelylaitoksen kehittäminen on ottanut uuden askelen. Teknologiateollisuus ry:n käynnistämä kiertotaloushanke on edennyt vaiheeseen, jossa demonstraatiolaitos mallinnetaan tarkemmin. Mallinnuksesta huolehtivat hankkeen veturiyritykset Jyväskylän Energia Oy, Tapojärvi Oy ja Elker Oy. Suunnittelutyön toteuttaa Elomatic Oy. Tulevan laitoksen on tarkoitus ottaa sähköja elektroniikkaromusta talteen arvometalleja ja harvinaisia maametalleja. Uudenlaiset uuttomenetelmät pohjaavat Jyväskylän yliopiston kemian laitoksessa tehtävään tutkimukseen. Myös Jyväskylän Energia on ollut mukana projektissa. Materiaalinkäsittelyyn ja teollisuusprosessien hoitoon erikoistunut Tapojärvi näkee uusissa talteenottoprosesseissa paljon potentiaalia. ”Haluamme selvittää, miten nyt kehiSähköromusta arvometalleja Koelaitoksen suunnittelu vauhtiin tettäviä hydrometallurgisia menetelmiä voitaisiin soveltaa esimerkiksi kaivosja metalliteollisuuden sivuvirtojen käsittelyssä”, kertoo yhtiön operatiivinen johtaja Martti Kaikkonen. Elker puolestaan huolehtii siitä, että laitokseen saadaan riittävästi käsiteltäväksi sopivaa materiaalia. ”Suomen kaltainen toimintaympäristö sopii mielestämme erinomaisesti myös uusien teknologioiden käyttökelpoisuuden varmistamiseen”, sanoo toimitusjohtaja Sakari Hietala. Jyväskylän Energian toimitusjohtajan Tuomo Kantolan mukaan kiertotalous ja resurssitehokkuus tarjoavat yhtiölle mielenkiintoisen mahdollisuuden kasvattaa uudentyyppistä liiketoimintaa perinteisen energialiiketoiminnan rinnalle. Elina Saarinen El ina Sa ar ine n Sähköja elektroniikkaromusta arvometalleja uuttavan demolaitoksen aihiota esiteltiin kesäkuussa World Circular Economy Forumissa Finlandiatalossa. Symposiumin järjestää Suojelu, pelastus ja turvallisuus ry. Järjestyksessään 10. NBC Symposium, NBC-2018, kokoaa Lappia-taloon Rovaniemelle pelastusja turvallisuusalan viranomaiset ja asiantuntijat, CBRNE-alan tutkijat ja opettajat sekä alalla toimivat yritykset. Symposiumin ohjelma koostuu esitelmistä, posteresityksistä, näyttelystä, toimintanäytöksestä sekä sosiaalisesta ohjelmasta. www.visitrovaniemi.fi Lisätietoja: www.nbc2018.org NBC-2018 Symposium Rovaniemellä 4.–7. kesäkuuta 2018
Juhlimme 100-vuotiasta Suomea! Sc an sto ck ph ot o KEMIA Kemi Hienokemiaa Kokkolasta MIXING TECHNOLOGIES Led-ulkomainonta Laatua suunnittelusta asennukseen www.betaneon.fi BETA NEON www.aarrelehti.fi www.kiilto.com Sustainability from Renewable Chemicals makingoftomorrow.vtt.fi juhlapuu.indd 1 25.9.2017 12.25
Discover #RobustIC HAIKUJA, PISAROITA Palsta esittelee Ilkka Pollarin lyhytrunoja. Kalligrafia Yoko Kobayashi-Stjerna. TYTTÖJEN TIEDEKULMA Palstalla julkaistaan tyttöjen tekstejä luonnontieteellisistä aiheista. NOBELIN palkinto myönnettiin vuonna 1903 ensimmäisen kerran naiselle, kun sen sai Marie Curie. Suomessa oli kaksi vuotta aikaisemmin säädetty laki, jonka mukaan naiset saivat opiskella yliopistossa. Silti vielä moneen vuoteen eivät sukupuolet olleet tasa-arvoisia. Yhä sata vuotta myöhemmin näkee vähemmän naisia kuin miehiä opiskelemassa luonnontieteitä, erityisesti tekniikan aloja. Vuonna 2015 tehdyn Pisa-tutkimuksen mukaan Suomessa tytöt ovat koulussa näissä aineissa poikia parempia, mutta heitä ei ala kiinnosta. Ruotsissa taas naisten suosikkiammatti on insinööri. Microsoftin STEM-tutkimuksen mukaan suomalaistytöiltä puuttuvat roolimallit, jotka voisivat kannustaa heitä tieteen aloille. Kuitenkin lukiossa jopa 45 prosenttia pitkän matematiikan valitsevista on Oulun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan tyttöjä. Toisaalta samassa tutkimuksessa ilmeni, että 70 prosenttia fysiikan kirjoittavista on poikia. Tytöillä siis olisi potentiaalia opiskella luonnontieteitä, mutta heitä ei välttämättä kannusteta siihen tarpeeksi. ITSE KÄYN Olarin koulun MaLu-linjalla (matikka ja luonnontiede) 9. luokkaa. Mielipiteeni on, että tytöt ja pojat voivat olla todellakin yhtä hyviä luonnontieteissä. Uskon myös vahvasti, että tyttöjä ja poikia (ja muita) tuhyvä puusaavi vuotaa aina, mutta vain kun se on kuiva Tytöt tarvitsevat esikuvia lee kiinnostamaan tekniikan ja tieteen alat tulevaisuudessa aivan yhtä paljon, kunhan vain tytöt saavat enemmän esikuvia naisista tekniikan aloilla. Itseäni kiinnostaa erittäin paljon kaikki luonnontieteet ja erityisesti matematiikka. Koska olen vasta 15-vuotias enkä tiedä vielä paljoa maailmasta, luonnontieteet avartavat näkökulmaani ja pystyn ymmärtämään maailmaa paljon paremmin niiden avulla. Myös LUMA-aineiden loogisuus ja järjestelmällisyys kiinnostavat. Omat kokemukseni tyttöjen kiinnostuksesta tieteisiin ovat positiivisia. Yllättävän moni tyttö on kiinnostunut jostain luonnontieteen alasta. Mielestäni tyttöjä pitäisi kannustaa enemmän lukemaan luonnontieteitä. Minua ovat kannustaneet omat vanhempani ja hyvät opettajat. Emilia Hiltunen Kirjoittaja on Olarin koulun 9. luokan oppilas. 16-vuotias Marie Curie, luokkansa priimus. Loistava tutkija palkittiin vuonna 1903 fysiikan ja vuonna 1911 kemian Nobelilla.
UUTISIA AGILENT NORDIC SCIENTIFIC FORUM Pohjoismaiden suurimmat laboratorioalan käyttäjäpäivät! Agilent – suomalaisen laboratorion luotettavin kumppani. Markkinajohtaja, yli 200 henkilötyövuoden kokemus alalta. Hevosenkenkä 3, 02600 Espoo / Puh. 010 855 2465 Sähköposti: customercare_finland@agilent.com 15.–16. maaliskuuta 2018 Lindholmen Conference Center, Göteborg, Ruotsi YM PÄ RI ST Ö LÄ ÄK KE ET DI AG NO ST IIK KA EN ER GI A TU TK IM US EL IN TA RV IK KE ET Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) hakee Vihreän kemian osaamisalueelle, School of Engineering Science (LENS) akateemiseen yksikköön kahta apulaisprofessoria: 1. KIERTOTALOUS VEDENKÄSITTELYSSÄ 2. KEHITTYNEET VEDENPUHDISTUSMENETELMÄT Tehtävät sijoittuvat tenure track -järjestelmän apulaisprofessori-tasoille (assistant professor / associate professor) ja ne täytetään neljän vuoden määräajoiksi. Kiertotalous vedenkäsittelyssä • Menetelmät ja prosessit veden, energian, ravinteiden ja kemikaalien talteenottoon ja uudelleenkäyttöön teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesistä • Eri menetelmien innovatiivinen integrointi edellisessä kohdassa mainittujen tavoitteiden aikaansaamiseksi • Vedenpuhdistusprosessien suunnittelu, mitoitus ja kustannusanalyysi Kehittyneet vedenpuhdistusmenetelmät • Sähkökemialliset vedenpuhdistusmenetelmät • Hapetustekniikat vedenkäsittelyssä, ml. katalyyttiset prosessit • Adsorptio ja ioninvaihto • Muut uudet vedenpuhdistusmenetelmät ja näiden yhdistäminen perinteisiin menetelmiin Lue hakuilmoitukset: www.lut.fi/avoimet-tyopaikat. Lisätietoja antaa: professori Mika Sillanpää, puh. 0400 205 215, mika.sillanpaa@lut.fi. Hakuaika päättyy: 22.10.2017. Oululainen Kraton Chemical Oy on palkittu parhaana kesätyöpaikkana Vastuullinen kesäduuni 2017 -kilpailun pk-yritysten sarjassa. Yhtiö voitti palkinnon myös viime vuonna. Toimitusjohtaja Ari Venninen sanoo yrityksen löytäneen jälleen erinomaista kesäväkeä. Kraton Chemical on paras kesätyöpaikka Kr at on Ch em ica l Oy Toimitusjohtaja Ari Venninen (edessä vas.) esittelee mäntyöljyn jalostusta elinkeinoministeri Mika Lintilälle (oik.) Taustalla erityisavustaja Markku Rajala (vas.) ja Kratonin raaka-ainestrategian johtaja Janne Rantala. ”Kaikille kesätyöntekijöille voitiin antaa mielekästä työtä ja kiinnostavia tehtäviä, jotka yhdistävät käytännön heidän opintoihinsa”, Venninen kertoo. Kraton on entinen Arizona Chemical, josta vuonna 2016 tuli osa kansainvälistä Kraton-yhtymää. Yhtymä on maailman suurin mäntyöljyn jalostaja, jonka tärkeimmät eurooppalaiset tuotantopaikat ovat Oulu ja Ruotsin Sandarne. Kraton Chemical sai keväällä myös Kemianteollisuuden turvallisuuspalkinnon.
34 KEMIA 6/2017 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat yhdessä taiwanilaisten kollegoidensa kanssa kehittäneet menetelmän, jonka avulla grafeenia voidaan muotoilla kolmiulotteiseksi. Keksinnön on todistettu toimivan myös käytännössä. Jyväskylän yliopistossa rakennettiin grafeenista pyramidi, jonka korkeus on 60 nanometriä. Mitta voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta se on kuitenkin parisataa kertaa suurempi kuin grafeeniseinämän paksuus. Egyptiläisiä vastineitaan selvästi pienempi rakennelma mahtuisi helposti seisomaan ihmisen hiuksen päällä. ”Kutsumme kehittämäämme tekniikkaa optiseksi takomiseksi, koska prosessi muistuttaa metallin takomista kolmiulotteisiin muotoihin vasaran avulla”, kuvailee professori Mika Pettersson, joka johti kokeellista tutkijaryhmää Jyväskylän yliopiston Nanotieteen keskuksessa. ”Meidän tapauksessamme vasarana toimi lasersäde, joka pakottaa grafeenikalvon kolmiulotteisiin muotoihin laajentamalla sitä hiukan.” Grafeeni taottiin kolmiulotteiseksi Professorin mukaan menetelmän hienous on siinä, että se on nopea ja helppo käyttää, eikä siinä tarvita ylimääräisiä kemikaaleja tai muuta prosessointia. Tekniikan tulokset hämmästyttivät myös kehittäjänsä. ”Menetelmän yksinkertaisuudesta huolimatta olimme aluksi hyvin yllättyneitä, kun havaitsimme, että lasersäde aiheutti niin merkittäviä muutoksia grafeeniin”, Pettersson kertoo Suomen Akatemian tiedotteessa. ”Kesti jonkin aikaa ennen kuin ymmärsimme, mistä on kyse.” Akatemia rahoitti tutkimuksen Jyväskylässä tehtyä osuutta. Tutkimustulokset julkaistiin syyskuussa Yhdysvaltain kemian seuran ACS:n Nano Letters -julkaisusarjassa. Avaa uusia mahdollisuuksia grafeenin hyödyntämiseen Myös työn teoriaosuudesta vastannut tutkija Pekka Koskinen sanoo olleensa tutkimuksen alkuvaiheissa ”ällikällä lyöty”. ”Kokeiden ja tietokonesimulaatioiden yhteistyöllä kolmiulotteisten muotojen alkuperä ja muodostumismekanismi alkoivat sitten vähitellen selvitä”, Koskinen kertoo. Jy vä sk ylä n yli op ist o Mallinnus grafeenista koostuvasta pyramidista. Samankaltainen rakenne valmistettiin myös kokeellisesti käyttämällä lasersäteilytystä prosessissa, joka nimettiin optiseksi taonnaksi. Tutkijoiden löytämä kolmiulotteinen grafeeni on stabiili. Sen elektroniset ja optiset ominaisuudet poikkeavat tavallisesta grafeenista. Kolmiulotteinen grafeeni on esimerkiksi voimakkaasti heijastavaa toisin kuin tavallinen grafeeni. Optisesti taottu grafeeni avaa jyväskyläläistutkijoiden mukaan aivan uusia mahdollisuuksia kolmiulotteisten arkkitehtuurien käyttämiseen grafeeniin perustuvissa laitteissa. Grafeeni on hiilen yhden atomikerroksen paksuinen muoto. Se on läheistä sukua grafiitille, jota löytyy esimerkiksi lyijykynän terästä. Grafiitti koostuu miljoonista grafeenilevyistä. Grafeenin eristivät ensimmäisinä – tavallisen teipin avulla juuri lyijykynästä – Manchesterin yliopiston tutkijat Andre Geim ja Konstantin Novoselov vuonna 2004. Kaksikko palkittiin saavutuksestaan vuoden 2010 fysiikan Nobelin palkinnolla. Sittemmin tutkijat ovat oppineet valmistamaan ja käsittelemään grafeenia varsin hyvin. Grafeenia on hyödynnetty erilaisissa elektronisissa ja optoelektronisissa laitteissa, kuten transistoreissa ja säteilyilmaisimissa. Päivi Ikonen
Haluatteko esitellä tuotteitanne ja palveluitanne Kemia-lehden lukijoille? Seuraava Uusia tuotteita ja palveluita -palsta julkaistaan Kemia-lehdessä 7/2017. Paikkavaraukset 20.10. mennessä. Ota yhteyttä: jaana.koivisto@kemia-lehti.fi seija.kuoksa@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 puh. 040 933 1147 UUSIA TUOTTEITA JA PALVELUITA www.kemia-lehti.fi Kemia-lehden numero 7/2017 ilmestyy 15. marraskuuta. Varaa paikkasi viimeistään 20. lokakuuta! jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 seija.kuoksa@kemia-lehti.fi puh. 040 933 1147 Osateemoina: laboratoriot, tutkimus ja biotalous KEMIA Kemi Tiedustelut ja varaukset: S ilmäja kasvosuihkut H ätäsuihkut H ätäsuihkut ulkokäyttöön Y hdistelmäsuihkut L aboratoriosuihkut -Turvallisuutta riskialttiisiin ympäristöihin Krusman H ätäsuihkut Oy www.krusmanh ätäsuihkut.fi Turvakartoitukset puh. 0207 300 980
36 KEMIA 6/2017 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Itä-Suomen yliopiston tutkimus tuo uutta teknologiaa litiumakkuihin korvaamalla nykyisin anodina käytettävän grafiitin piillä. Piin avulla anodin kapasiteetti voidaan jopa nelinkertaistaa. Scientific Reports -lehdessä julkaistun tutkimuksen merkittävimpiä havaintoja oli, että akuissa toimivat parhaiten 10–20 mikrometrin piipartikkelit. Yleinen käsitys on ollut, että piin toimivuus akuissa edellyttää nanokokoisia piihiukkasia. Mikrometrikoon partikkelit ovat helpompia ja turvallisempia käsitellä kuin nanopartikkelit. Asia on tärkeä myös akkumateriaalien kierrätettävyyden kannalta. Piitä käytetään jo pieninä määrinä sähköautovalmistaja Teslan akuissa lisäämässä niiden energiatiheyttä. ”Piin määrän kasvattaminen entisestään on erittäin haastavaa”, myöntää tutkija Timo Ikonen. Itäsuomalaistutkijat yhdistävät jatkohankkeessaan piin pieneen määrään hiilinanoputkia, joiden avulla materiaalin sähkönjohtokykyä ja mekaanista kestävyyttä parannetaan entisestään. Kaupalliseen käyttöön tutkimuksessa käytetty pii on liian kallista. ”Siksi tutkimmekin parhaillaan vastaavanlaisen materiaalin valmistusta maatalousjätteestä, kuten ohran kuorituhkasta”, kertoo professori Vesa-Pekka Lehto. Uuden sukupolven akkuteknologiaa OULUSSA TUTKITAAN YMPÄRISTÖMUUTOSTA. Oulun yliopisto käynnistää 12 uutta tutkimusprojektia, joissa paneudutaan ympäristömuutokseen ja kestävään kehitykseen, muun muassa kestävyyttä luoviin materiaaleihin ja järjestelmiin. Ou lun yli op ist o tavilla on esimerkiksi auringon tarjoamaa uusiutuvaa energiaa. ”Tuotanto ei vaadi ympäristöltä maatalouden kasvuolosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta tai tiettyä maaperän laatua”, kuvailee LUT:n professori Jero Ahola. Kasvinsuojeluaineitakaan ei tarvita, sillä suljetussa prosessissa käytetään vain tarvittava määrä lannoitteiden kaltaisia ravinteita. ”Kaikki raaka-aineet saadaan käytännössä ilmasta”, tähdentää johtava tutkija Juha-Pekka Pitkänen VTT:stä. Proteiinin raaka-aineet löytyvät ilmasta Lusikallinen valmista proteiinia, olkaa hyvä. Lappe enrann an teknillin en yliopis to ”Siksi teknologia voidaan tulevaisuudessa viedä esimerkiksi aavikoille tai muille alueille, missä on suuri nälänhätä.” Tuotantoprosessi vaatii vielä hiomista. Yhden proteiinigramman valmistukseen laboratoriossa kuluu parisen viikkoa. Tähtäimessä on kuitenkin tehokkaampi koelaitosmitan tuotanto. Sähköstä ruokaa -hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Suomalaistutkijat kehittävät uudenlaista keinoa lievittämään maailman nälkää. Tavoitteena on valmistaa proteiinia ilmasta napatusta hiilidioksidista sähkön avulla. Lappeenrannan teknillisen yliopiston LUT:n ja Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n hankkeessa on jo tuotettu ensimmäinen erä yksisoluproteiinia, joka sopii niin ihmisten kuin eläintenkin ravinnoksi. Tutkijoiden mukaan menetelmä irrottaa ravinnontuotannon ympäristön rajoitteista. Proteiinia voidaan valmistaa missä tahansa, kunhan saa
Helsinki, Finland Organized by: VISIT TOMORROW TODAY! Welcome to exhibit at the leading international forum for the forest based industries. The next PulPaper event will be the forum for the latest technology and offers optimal business and networking opportunities in multinational environment. A new feature of the conference will be the PulPaper Business Forum on the first day of the event. The global industry will once again gather in Helsinki. pulpaper.fi #pulpaper
38 KEMIA 6/2017 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Suomalaistutkijat selvittivät Sudenkorennon ruokalistan Mitä kaikkea sudenkorento syö? Se on nyt selvitetty, kiitos Turun ja Helsingin yliopistojen. Saavutuksen mahdollistivat modernit laboratoriomenetelmät. Tutkimuksen kohteena olivat sudenkorentojen pienenpienet jätökset, joista tutkijat onnistuivat eristämään palasia saalishyönteisten dna:sta. Niiden perusteella he kykenivät tunnistamaan kymmeniä eri lajeja, jotka olivat päätyneet korennon ruokapöytään. geeniluentaohjelma on kartoitettu nukleotidin tarkkuudella. Työn tekivät Åbo Akademin ja Cornellin yliopiston tutkijat. He selvittivät myös molekyylitason mekanismit, jotka ohjelmoivat rna:ta tuottavan entsyymin sekä geeneillä että niiden säätelyalueilla. Kartoitus auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin solustressin seurauksia. Solustressi on usein syynä ikääntymiseen liittyviin tauteihin, kuten syöpään ja muistisairauksiin. IHMISEN Marjojen siemenistä kosmetiikan aineksia Tu om as Ka nk aa np ää Sirotytönkorento on valinnut lounaakseen surviaissääsken. Urakan tuloksista kävi ilmi, että tutkitut kolme sudenkorentolajia käyttävät ravinnokseen käytännössä samoja eliöryhmiä. Samalla selvisi, että korennot käyvät samoilla apajilla kuin linnut ja lepakot. Sudenkorentojen ruokavaliota ei aiemmin ole tunnettu, vaikka ne hallitsevatkin ilmatilaa selkärangattomien eliöiden huippupetoina. Syynä on, että korennot nappaavat saaliinsa niin nopeasti, että ihmisen on hankala havaita sitä. Uusi tieto on tärkeä, koska sudenkorennot säätelevät monien muiden hyönteislajien määrää. Kun tiedetään tarkasti, mitä korennot syövät, voidaan arvioida niiden vaikutusta esimerkiksi ihmiselle haitallisten hyönteisten kantoihin. Tutkimus julkaistiin Ecology and Evolution -tiedelehdessä. Marjoilla on kiinnostavia ominaisuuksia, joiden takia niitä kannattaa hyödyntää myös kosmetiikassa. Marjojen siementen kuoret sisältävät runsaasti antimikrobisia yhdisteitä, jotka hillitsevät haitallisten mikrobien kasvua. Yhdisteiden avulla voidaan tukea ihon luonnollista mikrobitasapainoa ja hyvien mikrobien kasvamista. ”Kyseessä on luonnon oma keino suojata siementä esimerkiksi homeelta”, kertoo Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Riitta Puupponen-Pimiä. VTT on kehittänyt ja patentoinut menetelmän, jolla aktiiviaineet saadaan eroteltua marjansiementen kuorista. Hydrotermaalisessa uuttoteknologiassa ei käytetä myrkyllisiä reagensseja tai liuottimia. Prosessin lopputuotteena syntyy puuterimaista vesiliukoista jauhetta, väriltään useimmiten vaaleaa. Jauhe on myös elintarvikekelpoinen aine. Kun kuorten aktiiviyhdisteet on saatu talteen, siementen loppuosasta voidaan vielä puristaa siemenöljy. Hiontamenetelmä sopii suurisiemenisille marjoille ja myös erilaisille hedelmille. Teknologia on optimoitu erilaisia siemeniä varten. Mustikoiden ja muiden pienisiemenisten marjojen hyödylliset yhdisteet voidaan ottaa talteen toisella VTT:n rakentamalla menetelmällä eli märkäjauhatuksella. VT T Yhdestä marjakilosta saadaan muutama kymmenen grammaa siemenkuorijauhetta, mutta kosmetiikkatuotteeseen riittää pienikin määrä.
Puskuroitu Cederrothin silmänhuuhteluneste vaikuttaa neutraloivasti emäsja happoroiskeisiin, joten sillä saadaan nopeampi ja tehokkaampi vaikutus kuin tavallisella keittosuolaliuoksella. * • 100 % fosfaatiton – voidaan turvallisesti huuhdella kalsiumpitoisia aineita (esim. sementti, betoni tai kalkki). • Markkinoiden pisin säilyvyysaika 4,5 vuotta. • Silmänhuuhtelupullo avautuu samalla, kun se kierretään irti telineeestä. Pullo on heti käyttövalmis, joten voit aloittaa huuhtelun välittömästi. Neutraloiva huuhteluneste lisää mahdollisuuksia pelastaa silmäsi www.? rstaid.cederroth.com MUOTOILTU HUUHTELUKUPPI KOHDISTAA HUUHTELUN TEHOKKAASTI SUORAAN SILMÄÄN PULLO IRROTETAAN TELINEESTÄ KIERTÄMÄLLÄ * Vaikutus on yleisesti tehokkaampi emäksiin kuin happoihin. SILMÄLLE OPTIMOITU MUOTOILU Katso lisätietoja ja tutustu käyttövideoihin www.? rstaid.cederroth.com/?
6/2017 VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES DOSETEC EXACT OY Vaakatie 37 15560 Nastola puh. (03) 871 540 faksi (03) 871 5410 info@dosetec.fi etunimi.sukunimi@dosetec.fi www.dosetec.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Annostelujärjestelmät – Batching Systems Hihnavaa’at – Belt Weighers Jauheiden ja rakeitten säkitys – Sacking for Pulver and Granulate Materials Laboratoriovaa’at – Laboratory Balances Punnitusjärjestelmät – Weighing Systems Säiliövaa’at – Tank Weighing Säkinpurkauslaitteet – Dischargers for Sack Säkkien täyttökoneet – Sack Filling Machines Vaa’at – Balances & Scales 40 BERGIUS TRADING AB Käyntiosoite Itälahdenkatu 2 00210 Helsinki Postiosoite PL 124 00181 Helsinki puh. 040 540 3439 kim.jarlas@bergiustrading.com www.bergiustrading.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Fluidisaattorit – Fluidizers Jauhaimet – Grinders Sekoittimet – Mixers For qualified milling & mixing Laadukkaaseen jauhatukseen ja sekoitukseen Kysy ensin meiltä • At your service BASF OY Tammasaarenkatu 3 00180 Helsinki puh. (09) 615 981 etunimi.sukunimi@basf.com www.basf.com, www.basf-cc.fi Vihreät sivut myös verkossa. BOREALIS POLYMERS OY PL 330 06101 Porvoo puh. (09) 394 900 etunimi.sukunimi@borealisgroup.com www.borealisgroup.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Petrokemian tuotteet – Petrochemical Products Polyolefiinit – Polyolefins Itäinen Rantakatu 72 20810 Turku puh. (02) 412 411 Mobile: 040 5000427 info@elomatic.com www.elomatic.com etunimi.sukunimi@elomatic.com Muut toimipaikat: Tampere, Espoo, Jyväskylä, Oulu Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Automaatioja sähkösuunnittelua – Automation and Electrification Design Energiakonsultointi – Energy Consulting Laitesuunnittelua – Unit Operation Design Projektipalvelut – EPCM Project Services Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems Prosessisuunnittelua – Process Design Tehdassuunnittelua – Plant Design Logomme väri on PMS 288 (tumman sininen), joten valitkaa teippilogon väri mahdollisimman lähellä sitä ELOMATIC OY Process & Energy Engineering ELEKTROKEM OY PL 71, 00131 Helsinki puh. (09) 7206 5620 myynti@elektrokem.fi www.elektrokem.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriokemikaalit – Laboratory Chemicals Honeywell-laboratoriokemikaalit – Honeywell Laboratory Chemicals Reagecon-standardit ja -reagenssit – Reagecon Standards and Reagents Vihreitä sivuja ei ohiteta. BUSCH VAKUUMTEKNIK OY Sinikellontie 4 01300 Vantaa puh. (09) 774 60 60 faksi (09) 774 60 666 info@busch.fi www.busch.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Puhaltimet – Blowers Pumput – Pumps Tyhjiöpumput – Vacuum Pumps Kompressorit – Compressors
6/2017 KEMIA KIILTO OY Tampereentie 408 33880 Lempäälä PL 250, 33101 Tampere puh. 020 7710 100 faksi 020 7710 101 etunimi.sukunimi@kiilto.com www.kiilto.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Kiinnityslaastit – Cementitious Adhesives Lakat – Lacquers Liimat – Adhesives Saumauslaastit – Grouts for Tiles Seinäja lattiatasoitteet – Wall Plasters and Floor Levellings Silikonit– Silicones Valimohartsit – No-Bake Resins Vedeneristeet – Waterproofing Membranes 41 INNOVATICS Ratamestarinkatu 13 A 00520 Helsinki puh. 010 281 8900 innolims@innovatics.fi www.innovatics.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups LIMS-järjestelmät – LIMS Systems Laboratorion tiedonhallintajärjestelmät – Laboratory Information Management Systems Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives InnoLIMS KALUSTE-PROJEKTIT OY Pukinmäentie 2 35700 Vilppula puh. (03) 471 7300 faksi (03) 471 7322 kalpro@phpoint.fi www.kalusteprojektit.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriokalusteet ja -sisusteet – Laboratory Fitments and Fittings Vaakapöydät – Balance Tables Vetokaapit – Fume Hoods KBR ECOPLANNING OY Pohjoisranta 11 F 28100 Pori PL 78, 28101 Pori puh. (02) 6240 200 faksi (02) 6240 290 info@ecoplanning.fi www.ecoplanning.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Haihdutuslaitokset – Evaporation Plants Kiteytyslaitokset – Crystallization Plants Happojen talteenottolaitokset – Acid Recovery Plants Fosforihapon puhdistusja väkevöintilaitokset – Phosphoric Acid Purification and Concentration Plants LABTIUM OY Laboratorio -ja asiantuntijapalvelut • kaivannaisteollisuus • energia-ala • metsäteollisuus • ympäristösektori • materiaalija tuotetestaus www.labtium.fi Espoo • Jyväskylä • Kuopio • Outokumpu • Sodankylä Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Olosuhdekaapit ja huoneet – Environmental / Climate chambers and rooms Bioja kasvatuskaapit – Bioand Plant Growth chambers, rooms and lights Kuivauskaapit ja uunit – Drying chambers and ovens Korroosiotestikaapit, ja UVtestikaapit – Corrosion test chambers and UV-SOLAR test chambers NMR Spektrometrit – NMR Spectroscopy LABROTEK OY Sinimäentie 8 B 02630 Espoo, Finland info@labrotek.com puh. 044 201 7001 www.labrotek.com INTERMED OY Vantaa, Tampere, Kuopio, Oulu Puutarhatie 22 01300 Vantaa Huoltoja tarjouspyynnöt: huolto@intermed.fi puh. (09) 773 1100 www.intermed.fi Meiltä myös kalibroinnit, validoinnit ja varaosat. Laboratorioja lääkintälaitehuollot koko Suomen alueella www.kemia-lehti.fi Vihreät sivut JAUHETEKNIIKKA OY Alasuutarintie 22 48400 Kotka puh. (05) 2184 270 mail@jauhetekniikka.fi etunimi.sukunimi@jauhetekniikka.fi www.jauhetekniikka.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Jauheiden varastointija siirtolaitteistot – Equipment for Storage and conveying of powders Suursäkkien tyhjennysja täyttölaitteistot – Big Bag discharge and filling equipment Jauheiden ja nesteiden annosteluja sekoituslaitteistot – Dosing and Mixing equipment for powders and liquids Annostelujärjestelmät jauheille ja nesteille – Dosing Systems for powders and liquids
6/2017 42 SOFTWARE POINT Metsänneidonkuja 6 02130 Espoo puh. (09) 4391 320 sales@softwarepoint.com www.softwarepoint.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups LIMS-järjestelmät – LIMS Systems Laboratory Intelligence ratkaisut – Laboratory Intelligence Solutions Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives LABVANTAGE Enterprise LABVANTAGE Express LABVANTAGE Medical Suite LABVANTAGE Biobanking WiLab LIMS LIMSView powered by QlikView VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES Kysy ensin meiltä • At your service Vihreiden sivujen verkkoversio HUOMATAAN! • mukana asiakasyritysten logot • helppokäyttöisellä tuotehaulla löydät nopeasti etsimäsi palvelut Tutustu ja tule mukaan! kemia-lehti.fi > Vihreät sivut SEPPO LAINE OY Itämerenkatu 3 A 00180 Helsinki puh. (09) 6859 560 faksi (09) 6859 5610 posti@seppolaine.fi www.seppolaine.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Patentin hakeminen ja tavaramerkin rekisteröiminen – Patent Prosecution and Trademark Protection Patenttiselvitykset, uutuustutkimukset ja toiminnanvapausselvitykset – Patent Searches, Novelty Searches and Freedom to Operate Searches IPR-strategiapalvelut ja IPR-salkun hallinnointi – IPR Strategy Services and IPR Portfolio Management SKALAR ANALYTICAL B.V. Tinstraat 12 4823 AA Breda The Netherlands puh. +31 (0)76 548 6486 faksi +31 (0)76 548 6400 info@skalar.com www.skalar.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Alkuaineanalysaattorit (TOC, TN nesteille ja kiintoaineille) – Elemental Analyzers (TOC, TN for Liquids and for Solids) Automaattiset märkäanalysaattorit (CFA, Erillisanalyysit) – Automated Wet Chemistry Analyzers (Continuous Flow Analyzers (CFA), Discrete Analyzers) Robottianalysaattorit (BOD, COD, pH, EC, sameus, alkalisuus, testipakkaukset) – Robotic analyzers (BOD, COD, pH, EC, Turbidity, Alkalinity, Test kits) METROHM NORDIC OY Koskelontie 19 B 02920 Espoo puh. 010 7786 800 mail@metrohm.fi www.metrohm.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Analyysien automatisointi – Automation of Analysis Ionikromatografia – Ion Chromatography pH/ionit & johtokyky – pH/Ions and Conductivity NIR-spektroskopia – NIR Spectroscopy Potentiostaatit/galvanostaatit – Potentiostats/Galvanostats Prosessianalysaattorit – Process Analyzers Stabiilisuusmittaukset – Stability Measurements Titraus – Titration Voltammetria, CVS – Voltammetry, CVS PERKINELMER FINLAND OY Mustionkatu 6 20750 Turku PL 10, 20101 Turku puh. (02) 2678 111 faksi (02) 2678 305 www.perkinelmer.com www.perkinelmerfinland.fi Asiakaspalvelu: puh. 0800 117 186 faksi 0800 117 185 cc.nordic@perkinelmer.com Nablabs NAB LABS OY Näytteenotto-, analyysi-, mittausja asiantuntijapalvelut Survontie 9 (YAD) 40500 Jyväskylä puh. 0404 503 100 info@nablabs.fi www.nablabs.fi RAMBOLL Reach, riskienhallinta ja prosessiturvallisuus (Meiltä avaimet onnistumiseen) puh. 020 755 611 info@ramboll.fi www.ramboll.fi Vihreät sivut näkyvästi verkossa.
6/2017 KEMIA 43 Vihreitä sivuja ei ohiteta. SUOMEN LÄMPÖMITTARI OY Yrityspiha 7 00390 Helsinki puh. (09) 477 4560 myynti@suomenlampomittari.fi www.suomenlampomittari.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Digitaaliset tarkkuuslämpömittarit – Digital Precision Thermometers Lasiset lämpömittarit– Glass Thermometers TANKKI OY Oikotie 2, 63700 Ähtäri puh. (06) 510 1111 faksi (06) 510 1200 tankki@tankki.fi www.tankki.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Fermentorit – Fermenters Kolonnit – Columns Painesäiliöt – Pressure Vessels Reaktorit – Reactors Sekoitussäiliöt lääketeollisuudelle – Mixing Vessels for Pharmaceutical Industry Säiliöt ja varastointilaitteet – Containers and Storage Equipment WACKER-KEMI AB Box 3115 SE-16903 Solna, Sweden puh. +46 8 5220 5220 faksi +46 8 5220 5221 info.sweden@wacker.com www.wacker.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Kumiteollisuuden erikoiskemikaalit – Special Chemicals for Rubber Industry Liimaraaka-aineet – Adhesives Raw Materials Maalija lakkaraaka-aineet – Paint and Lacquer Raw Materials Silikonit – Silicones Vaahdonestoaineet – Defoamers VWR INTERNATIONAL OY Valimotie 9 00380 Helsinki puh. (09) 804 551 faksi (09) 8045 5200 info@fi.vwr.com www.vwr.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Laboratoriokemikaalit – Laboratory Chemicals Laboratoriolaitteet – Laboratory Equipment Laboratoriotarvikkeet – Laboratory Consumables TESTWARE OY Puurtajantie 4 15880 Hollola puh. (03) 780 5530 testware@testware.fi www.testware.fi Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Olosuhdekaapit ja -huoneet – Climate Chambers and Rooms Inkubaattorit – Incubators ESD-tuotteet – ESD Products 3D-mittalaitteet – 3D Measuring Equipment Röntgenlaitteet – X-Ray Equipment VALMET AUTOMATION OY Lentokentänkatu 11 PL 237, 33101 Tampere puh. 010 676 1780 kari.karppinen@valmet.com www.valmet.com Tuotteet ja tuoteryhmät – Products and Product Groups Prosessiautomaatiojärjestelmät – Process Automation Systems Turvalogiikat – Safety Interlocking Systems Fuel Laboratory Services Analyysi-, testausja asiantuntijapalvelut Wärtsilä Finland Oy Fuel Laboratory Services Opistokatu 7 65100 Vaasa Yhteydenotot: wfi-p.fuellab@wartsila.com etunimi.sukunimi@wartsila.com puh. 010 709 0000 Uudet tilaukset: seija.kuoksa@kemia-lehti.fi puh. 040 933 1147 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 Tietojen päivitykset: sanna.alajoki@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9727 leena.laitinen@kemia-lehti.fi puh. 040 577 8850 Varaa oma paikkasi Vihreiltä sivuilta! KEMIA Kemi ”Tietojen haku onkin nyt kätevää.”
6/2017 44 • Jokaisessa lehdessä • Jokaisessa uutiskirjeessä • Netissä www.kemia-lehti.fi > Vihreät sivut • Hinnat alkaen 1 000 euroa + alv / koko vuosi Ehdit mukaan jo seuraavaan numeroon 7/2017 Varaa paikkasi Vihreiltä sivuilta 20. lokakuuta mennessä! Bonus: Suorapostitus puoleen hintaan! Huippusuosittu suorapostitus nyt vain 600 euroa + alv (norm. 1 200) Vihreiden sivujen uusille asiakkaille! Suorapostituksella saatte • uusia asiakkaita ja kauppoja • tehokkaan väylän kertoa tuotteistanne • lisää kävijöitä nettisivuillenne • osallistujia tapahtumiinne. Lue lisää Vihreistä sivuista ja suorapostituksista: www.kemia-lehti.fi > Ilmoittajalle Lisätiedot ja varaukset: Seija Kuoksa, puh. 040 933 1147 seija.kuoksa@kemia-lehti.fi Jaana Koivisto, puh. 040 770 3043 jaana.koivisto@kemia-lehti.fi Tervetuloa Vihreille sivuille! KEMIA Kemi VIHREÄT SIVUT • GREEN PAGES Kysy ensin meiltä • At your service Joko sinun työpaikallesi tulee Työ Terveys Turvallisuus -lehti? Työkyky, työturvallisuus, työ hyvinvointi – TTT-lehdestä löydät kokemuksia työpaikoilta, tuoreita tutkimuksia ja käytännöllisiä vinkkejä. www.tttlehti.fi Ke m ia -le ht i Nimi (ja yritys) Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Y-tunnus Vastaanottaja maksaa postimaksun Mottagaren betalar portot Työ Terveys Turvallisuus lehti Tunnus 5020716 00003 Vastauslähetys Tilaan TTT-lehdestä maksuttoman näytenumeron. Tilaan TTT-lehden kestotilauksena 79 €/vsk. (Laskutusväli 12 kk.) Tilaan TTT-lehden vuositilauksena 89 €/vsk. Olen kiinnostunut TTT-lehden sähköisestä versiosta, ottakaa yhteyttä, puh. TILAA TTT-LEHTI! TAI TILAA MAKSUTON NÄYTENUMERO!
Kemi KEMIA Aikataulu ja teemat 2017 NRO TOIM. AINEISTOT ILMOITUSVARAUKSET ILMESTYY OSATEEMOINA mm. 1/2017 4.1. 16.1. 8.2. Laboratoriot, teknokemia, terveys 2/2017 9.2. 20.2. 15.3. ChemBio Finland 2017: Ratkaisujen ja hyvinvoinnin kemia 3/2017 29.3. 7.4. 3.5. Analytiikka, ympäristö, kiertotalous 4/2017 4.5. 16.5. 8.6. Laboratoriot, patentit, kemikaalit ja Reach 5/2017 2.8. 14.8. 6.9. Kemianteollisuus, prosessit, turvallisuus 6/2017 6.9. 18.9. 11.10. Suomi 100 -juhlanumero: Valokeilassa suomalaiset osaajat ja innovaatiot 7/2017 11.10. 20.10. 15.11. Laboratoriot, tutkimus, biotalous Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille. 8/2017 7.11. 17.11. 13.12. Analytiikka, työelämä, patentit Erikoisjakelut 2017 Nro 1/17 Lisäjakelu asiantuntijoille ja yrityksille. Nro 2/17 ChemBio Finland, Helsinki 29.–30.3.2017 Muovi & Pakkaus, Lahti 20.–21.4.2017 Nro 3/17 Yhdyskuntatekniikka 2017, Jyväskylä 10.–11.5.2017 Nro 4/17 Helsinki Chemicals Forum, Helsinki 8.–9.6.2017 Nro 5/17 FinnSec 2017, Helsinki 26.–27.9.2017 Laboratoriolääketiede ja näyttely, Helsinki 5.–6.10.2017 Nro 6/17 Kokkola Material Week, 28.10.–2.11.2017 Suurjakelu vaikuttajille ja päättäjille. Lisäjakelu luonnontiedelukioihin. Nro 7/17 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille. Nro 8/17 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille. Kempulssi Oy • Kemia-Kemi-lehti • Pohjantie 3, 02100 Espoo • www.kemia-lehti.fi Tavoita päättäjät! • Yli 10 000 lukijaa. • Kaksi kolmesta lukijasta tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä. Seija Kuoksa seija.kuoksa@kemia-lehti.fi puh. 040 933 1147 Jaana Koivisto jaana.koivisto@kemia-lehti.fi puh. 040 770 3043 TIEDUSTELUT JA VARAUKSET
46 KEMIA 6/2017 KIERTOTALOUS JA KEMIA Sarjassa kerrotaan kemian hyödyntämisestä kiertotaloudessa. Jyväskylän seudun biojätteet, lietteet ja lannat kiertävät liikennepolttoaineeksi, jota kaasun voimalla kulkevat henkilöja kuorma-autot pääsevät tankkaamaan uudelta asemalta. Elina Saarinen BioGTS Oy:n toimittama uusi, kuivatekniikkaan perustuva biokaasulaitos käynnistettiin kesällä Jyväskylän Mustankorkealla. Laitos käsittelee lähiseudun biojätteet, lannat ja jätevedenpuhdistamon lietteet ja jalostaa ne uuteen käyttöön. Laitoksen kapasiteetti on aluksi noin 19 000 tonnia, mutta sitä on mahdollista nostaa 30 000 tonniin. Vuodessa laitoksen neljä reaktoria tuottavat noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä biokaasua ja 1,5 miljoonaa kuutiota metaania, joka menee liikenteen polttoaineeksi. Energiaa laitoksessa syntyy 15 000 megawattitunnin verran. Biojätteet jalostuvat tankkiin Mustankorkealla avattiin elokuussa myös Jyväskylän ensimmäinen biokaasun tankkausasema, jossa tankkinsa pääsevät täyttämään sekä kevyen että raskaan liikenteen kaasuautot. ”Tämä on virstanpylväs paitsi yrityksellemme myös koko Jyväskylän seudulle”, sanoo BioGTS:n kehitysjohtaja Annimari Lehtomäki. Yrityksen vauhti on kova, sillä samoihin aikoihin vihittiin käyttöön sen Biohauki Oy:lle toimittama biokaasulaitos Mikkelin Haukivuoressa. Biohauen laitos käyttää tuotantonsa raaka-aineina maatalouden sivuvirtoja. Loppukuusta vahvistui toimitussopimus toisestakin Mikkeliin menevästä biojalostamosta. BioSairila Oy:n tuleva laitos hyödyntää talousalueensa bioja vihermassoja sekä liikennebiokaasun että kierrätysravinteiden tuotantoon. Alkuvuonna 2019 käynnistyvässä BioSairilan laitoksessa on mahdollista jalostaa myös kaatopaikkakaasu liikenteen polttoaineeksi. ”Myös neuvottelumme Kiinan Beijingin alueelle suunniteltavista biolaitosprojekteista ovat edenneet”, Lehtomäki kertoo yhtiön tulevaisuuden näkymistä. Biokaasuautoilussa hyvä pöhinä Keskisuomalaiset kaasuautoilijat ovat ottaneet Jyväskylän uuden tankkausaseman vastaan tyytyväisinä. ”Uskon, että kysyntä ja tarjonta kulkevat käsi kädessä. Moni kaasuauton hankintaa pohtinut tekee nyt ostopäätöksen, kun polttoainetta on saatavilla entistä useammassa paikassa”, pohtii Mustankorkea Oy:n toimitusjohtaja Esko Martikainen, jonka auto sai tankkiinsa avajaisten ensimmäisen biokaasuerän. Veljekset Laakkonen Oy esitteli avajaisissa erilaisia biokaasuautomalleja. Myyntipäällikkö Valtteri Rossin mukaan niitä on ostettu viime aikoina enenevässä määrin. ”Biokaasuautoihin on liittynyt hyvää pöhinää jo puolitoista vuotta”, Rossi kertoo. Avajaistilaisuuteen osallistunut eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen harmittelee, ettei verotus tarpeeksi ohjaa kuluttajia vähäpäästöisiin autoihin. ”On pakko saada aikaan tilanne, että biokaasuautoilun verotusta muutetaan nykyistä kannustavammaksi”, Pekkarinen sanoo. ”Raskas liikenne ei vielä pitkään aikaan tule kulkemaan sähköllä, vaan bussit ja kuorma-autot voivat siirtyä ensiksi biokaasuun.” Jätteitä kuljettavan Sihvari Oy:n kolme jäteautoa tankkaavat jo jyväskyläläistä biokaasua. Myös Mustankorkea Oy aikoo hankkia käyttöönsä kolme biokaasumallista pakettiautoa ja yhden kuorma-auton. Kirjoittaja on Uusiouutisten päätoimittaja. elina.saarinen@uusiouutiset.fi M us ta nk or ke a Oy Jyväskylän biokaasuaseman avajaisnauhan leikkasivat Mustankorkea Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Lamberg (vas.), kansanedustajat Sinuhe Wallinheimo ja Aila Paloniemi sekä eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen.
Juhlimme 100-vuotiasta Suomea! Sc an sto ck ph ot o KEMIA Kemi Labtium 10 vuotta – taustalla 100 vuoden kokemus www.labtium.fi www.prh.fi www.kalusteprojektit.fi Tule mukaan kemian alan tärkeään vaikuttajaseuraan! www.suomalaistenkemistienseura.fi www.tttlehti.fi Kaikki mitä laboratorio tarvitsee tietojen hallintaan ja käsittelyyn. Fision Eläköön terva www.fortum.com Kohti puhtaampaa maailmaa Yhdessä olemme enemmän! TUKEA JA KILPAILUKYKYÄ Jotta sinulla olisi paras mahdollinen työelämä. www.lahtiprecision.com Punnittua kokemusta. 25 vuotta laboratorion tiedonhallintaa www.softwarepoint.com Tiedot haltuun – ota avuksi InnoLIMS www.innovatics.fi
48 KEMIA 6/2017 SILLOIN ENNEN Kemia-Kemi 7–8/1982 Tekniikan Museon kemian osasto avattiin Kemia-Kemi 7/1992 Teknokemian Yhdistys 50 vuotta Tekniikan Museossa avattiin 31.5.1982 kemian teollisuuden osasto. Osastolla esitellään primitiivistä kemian teollisuutta (tervan, salpietarin ja potaskan valmistus sekä kotipoltto), Suomen kemian teollisuuden kehitystä ja nykypäivää sekä kansainvälisesti tunnettujen suomalaisten kemistien Johan Gadolin, Gustaf Komppa ja A.I. Virtanen elämäntyötä. Varsinaisen kemian teollisuutemme esittely kattaa lannoiteja torjunta-aineteollisuuden, öljynjalostuksen ja petrokemian, käymisja väkiviinateollisuuden, vesilasija liimateollisuuden, kloorija kloraattiteollisuuden, räjähdysaineteollisuuden, lääketeollisuuden, teknokemian ja väriteollisuuden. Teknokemian Yhdistys ry viettää merkkivuottaan. Yhdistyksen edeltäjä, Tekno-Kemiallisten Tehtaiden Yhdistys ry, perustettiin 50 vuotta sitten valvomaan alan yritysten etuja sota-ajan poikkeusoloissa. Suomen teknokemian teollisuuden historian voidaan katsoa alkaneen vuonna 1829, jolloin Havin tehtaat aloittivat kynttilöiden ja saippuan valmistuksen Viipurissa. Tälle vuosisadalle tultaessa Suomessa toimi useita saippuatehtaita, joiden rinnalle perustettiin kosmetiikkaa ja muita teknokemiallisia tuotteita valmistavia tehtaita. Alan järjestötoiminnan uranuurtajina toimivat juuri saippuatehtaat, jotka perustivat vuonna 1896 Suomen Saippuatehtailijoiden yhdistyksen rajoittamaan alan kilpailua. Tiettävästi myös muilla teknokemiallisilla tehtailla oli järjestäytynyttä yhteistoimintaa jo 1930-luvulla. NÄKÖKULMA Kemia-lehden kolumnisti Anja Nystén on kirjoittanut kirjat Kemikaalikimara ja Kemikaalikimara lapsiperheille (Teos 2008 ja 2013). Hän pitää blogia osoitteessa www.kemikaalikimara.blogspot.com. AMMATINVALINTA on osin sattuman kauppaa. Itse taisin tehdä sen poissulkevalla menetelmällä. Ala toisensa jälkeen putosi pois, koska se ei tuntunut omalta. Jäljelle jäivät arkkitehtuuri ja kemiantekniikka. Matematiikka ja kemia kiinnostivat, ja luonto oli suonut hippusen taiteellisuutta. Arkkitehtiosastoon en päässyt, joten aloitin iloisin mielin kemiantekniikan opiskelun Otaniemessä, enkä ole katunut hetkeäkään. Kemianteollisuuden suunnittelutehtävissä ajauduin harrastuksenani myös kirjoittajaksi ja kemian popularisoijaksi. OLEN HIEMAN kulmiani kohotellen lukenut juttuja, joissa kerrotaan tekniikan alan naisten kokemasta väheksynnästä. Sen tiedän, että ainakin kemian alan naisten osaamista arvostetaan. Eräs hollantilaisasiakas ihmetteli kerran naissuunnittelijoiden määrää taannoisessa työpaikassani. Kollega kertoi hänelle, että Teknillisen korkeakoulun – nykyisen Aalto-yliopiston – kemian osastossa opiskelee saman verran miehiä ja naisia. Ranskalainen asiakas hämmentyi jopa silmin nähden, kun hänen projektinsa suomalaismiehitys sattui koostumaan naisista. Meillä naiset eivät ihmetytä missään työssä. Siitä voi olla yhtä ylpeä kuin äänioikeudesta, jonka Suomi antoi myös naisille, toisena maana maailmassa. SYNTYMÄPÄIVÄSANKAREITA on tapana muistaa monin tavoin. Kun nostan maljan satavuotiaalle Suomelle, haluan puhua koulutuksesta. Jos vain kykyä ja tarmoa riittää, järjestelmämme tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden yliopisto-opintoihin varallisuudesta riippumatta. Näin myös eräs sellutehtaan laitosmiehen tytär on voinut opiskella, työskennellä kansainvälisissä tehtävissä ja päästä kirjoittamaan kolumneja tähän lehteen sinun luettavaksesi. Kiitos siitä, Suomi. Anja Nystén anja.nysten@gmail.com Kiitos koulutuksesta, Suomi Id a Pi m en of f
Va lio Oy Oletko valmistunut kemisti tai alan opiskelija? Astu A. I. Virtasen, Gustaf Kompan ja muiden maamme merkittävimpien kemistien viitoittamalle tielle ja tule mukaan kemistien yhteiseen seuratoimintaan! Suomalaisten kemistien seuratoiminta käynnistyi lokakuussa 1891, kun maamme eturivin kemistit perustivat Finska Kemistsamfundetin. Suomalaisten Kemistien Seura sai alkunsa vuonna 1919 ja Kemiallisteknillinen Yhdistys vuonna 1970. Vaikutusvaltaisen jäsenistönsä voimin Kemian Seurat ovat rakentaneet itsenäisen Suomen hyvinvointia jo sadan vuoden ajan. Tänä päivänä seurat tarjoavat sekä suomenettä ruotsinkielisille korkeakoulutetuille kemisteille ja alan opiskelijoille monia jäsenetuja ja toimintamahdollisuuksia sekä ainutlaatuisen tilaisuuden verkostoitua ja vaikuttaa valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Tervetuloa – välkommen! www.finskakemistsamfundet.fi www.kty.fi www.suomalaistenkemistienseura.fi Suomalaisten Kemistien Seuran perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja Gustaf Komppa (1867–1949) keksi kamferin totaalisynteesin ja hoiti professorin virkaansa 70-vuotiaaksi. Nobelisti A. I. Virtasen (1895–1973) elämänmittainen innostus tarttui koko työyhteisöön. Tässä tutkitaan työn tuloksia tohtori Niilo Rautasen (vas.) kanssa. Kemian Seurat ja itsenäinen Suomi Yhteistä historiaa jo sadan vuoden ajan
50 KEMIA 6/2017 SUOMALAISET NAISET JA KEMIA Sarjassa esitellään ansioituneita suomalaisia naiskemistejä. Heleena Karrus Kemistien kokoava voima opintonsa Helsingin yliopistossa ja jatkoi samalla juttujen kirjoittamista Kemia-lehteen. ”Vuonna 1980 sain sitten paikan Suomalaisten Kemistien Seuran sihteerinä, ja tänne jäin.” Sihteerin nimike vaihtui toiminnanjohtajan titteliin vuonna 2013, Heleena Karrus on solminut siteitä Suomen kemistien välille jo liki neljän vuosikymmenen ajan. Sisko Loikkanen ”Aamulla ei välttämättä ole yhtään aavistusta siitä, mitä iltaan mennessä on tullut tehdyksi.” Näin kuvailee vauhdikasta työtään Heleena Karrus, Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) toiminnanjohtaja. Kun puhelin pirahtaa, luurin toisesta päästä saatetaan pyytää pikaista apua tai tiedonhakua ongelman jos toisenkin ratkaisemiseen tai vaikkapa ilmoittaa toimistoon kohta saapuvista yllätysvieraista. ”Usein tilanteet tulevat ihan puskista”, toiminnanjohtaja naurahtaa. Juuri vaihtelevuus tekee työstä tekijälleen niin mieluista, että Karrus on viihtynyt siinä jo liki neljä vuosikymmentä. Hallinnolliset tehtävät ovat keskeinen osa toimenkuvaa, ja yhtä tärkeää on yhteyksien hoito monien yhteistyökumppanien kanssa. Vuosittain on järjestettävänä monenlaisia tapahtumia. Suurin mutta samalla mukavin urakka on Kemian Päivät ja ChemBio Finland, jotka kokoavat kemistikunnan yhteen kahden vuoden välein. ”Aikatauluista tässä on osattava pitää kiinni, jottei systeemi kaadu käsiin.” Kemia-lehden läheinen yhteistyökumppani Karrus on ollut vuodesta 1978, jolloin nuori opiskelija sai pestin toimitussihteerin äitiyslomasijaisena. ”Siinä työssä uin sisään tähän maailmaan. Pääsin tutustumaan kemian yhdistystoimintaan ja muun muassa seuran isännöimiin kongresseihin”, Karrus muistelee. Sijaisuuden päätyttyä Karrus suoritti loppuun analyyttisen kemian jolloin kemian kenttä organisoitui uudelleen. Kattojärjestö Suomen Kemian Seura lakkautettiin, ja SKS:n, Finska Kemistsamfundetin ja Kemiallisteknillisen yhdistyksen yhteiset asiat siirrettiin SKS:n kontolle, joten Karrus vastaa tätä nykyä myös niistä. M ar kk u Jo ut se n Heleena Karrus tunnustautuu henkeen ja vereen meri-ihmiseksi. ”Meri on minun sielunmaisemani.”
51 6/2017 KEMIA Pyhtäältä pääkaupunkiin Heleena Karrus varttui maalaistalon tyttärenä Pyhtäällä Kotkan kupeessa. Kasvuympäristöään hän kuvaa hyväksi ja turvalliseksi. ”Luonto ja meri olivat lähellä, ja lemmikkieläimiä riitti. Toisaalta maatalossa kasvava oppii tekemään töitä pienestä pitäen, sillä kaikki kädet ovat tarpeen ja jokaisella jokin homma vastuullaan.” Vanhemmat kannustivat jälkikasvuaan opintielle. Heleena tiesi jo varhain tahtovansa luonnontieteilijäksi. Keskikoulun neljännellä luokalla alkoivat kemian tunnit, jotka koukuttivat tytön nopeasti, sillä inspiroiva opettaja teetätti koulukkailla monenlaisia kiinnostavia käytännön kokeita. Lukiossa Kotkan yhteislyseolaiset saivat parasta mahdollista oppia. ”Meille tuli matematiikkalinjalle superhyvä matikanope, joka kuitenkin ilmoitti, että kemiaa hän ei opeta, koska sitä hän ei osaa tarpeeksi hyvin.” Niinpä koulu palkkasi tehtävään Enso-Gutzeitissa työskennelleen kemistin, joka osoittautui helmeksi. ”Vasta ilmestynyt kemian oppikirja oli aika teoreettinen ja tylsä, mutta opettaja sanoi, että nyt pannaan kirjat syrjään ja aletaan opiskella ihan oikeasti. Tunneista tuli mielettömän hauskoja”, Karrus hymyilee. ”Lopputulos oli, että monesta luokkakaveristanikin tuli myöhemmin kemisti tai kemianinsinööri.” Karrus itse solahti pääkaupungin vilkkaaseen opiskelijaelämään innokkaasti. Erityisesti osakunnista löytyi elinikäisiä ystäviä. Opinnot sujuivat niin hyvin, että Karrus suoritti sittemmin myös lisensiaatintutkinnon, joka sisälsi sivulaudaturin epäorgaanisessa kemiassa. Opiskeluvuosinaan nuori nainen huhki loma-ajat muun muassa Kansanterveyslaboratoriossa, Maatalouskemian laboratoriossa ja Hämäläisosakunnassa. Niin mieluisia kuin kemistin tehtävät hänelle olivatkin, seuratoiminta veti lopulta pidemmän korren. ”Se vei mukanaan. Tajusin nopeasti, että juuri tämä on minun paikkani.” Sieluntoverit hätiin Pitkän sarkansa mittaan Heleena Karrus on oppinut tuntemaan Suomen kemian alan perin pohjin. Seura tekee kiinteää yhteistyötä yliopistojen kemian laitosten kanssa, ja jäsenistön kautta ovat syntyneet tiiviit yhteydet yrityksiin ja teollisuuteen. ”Ihan kaikkia maan kemistejä en ole tavannut, mutta aika hyvin heidät kyllä tiedän.” Laajasta verkostosta on päivittäisessä työssä iso apu. ”Kemistit ovat kuin sieluntovereita, jotka tulevat hätiin aina, kun tarvitaan hyvä vierailukohde tai puhuja tilaisuuteen. Ani harvoin kukaan kieltäytyy ja silloinkin vain pätevästä syystä.” Karrus kokee toimivansa myös eräänlaisena kemian lähettiläänä. ”Levitän viestiä siitä, kuinka mielenkiintoinen kemian maailma on. Ja kuten seurassa aina korostamme, kemiaa on kaikkialla”, sanansaattaja selvittää. ”Kemia opettaa myös loogista, analyyttistä ajattelua ja päättelykykyä. Alan koulutuksella pärjää hyvin erilaisissa tehtävissä.” Sen Karrus on huomannut, että koulujen teoriapainotteinen opetus on ollut omiaan vieraannuttamaan monia varsinkin varttuneempia suomalaisia kemiasta. Hän toivoo kaikkien kemianopettajien kehittävän opetustaan suuntaan, johon monet ovat sitä jo tarmokkaasti vieneet. ”Oppiminen ei saisi olla ulkoa pänttäämistä. Nykyisin opettajilla on onneksi halua ja taitoja rakentaa oppitunneista mielekkäitä ja kiinnostavia.” Nuoria kemistejä ja yhteistyötä kemian opiskelijajärjestöjen kanssa Karrus kiittelee vuolaasti ja kehuu nuortuvansa aina itsekin päästessään tekemisiin opiskelijoiden kanssa. ”Kemistin uran valinneet ovat aktiivisia ihmisiä. Etenkin nuoret ovat myös hyvin kansainvälisiä, mikä ei tietenkään ole ihme, onhan jo kemian kieli kansainvälinen.” Hienoa on myös ollut havaita, kuinka seuraava sukupolvi osaa tarttua mahdollisuuksiinsa. ”He ymmärtävät saavansa koulutuksen, tiedot, taidot ja ammatin, joilla voi mennä minne tahansa ja kuinka pitkälle vain.” Liikkuva lukutoukka Heleena Karruksen kolme lasta ovat jo aikuisia. Äiti iloitsee siitä, että on onnistunut siirtämään juurensa ja perintönsä eteenpäin. ”Lapsuudenympäristöni Pyhtäällä viehättää myös lapsiani, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa yhtä mielellään kuin minäkin.” Katraan vartuttua aikaa alkoi jäädä myös harrastuksille. Karrus myöntää olevansa varsinainen lukutoukka. ”Voisin istua nenä kirjassa päivät pitkät. Olen lukijana kaikkiruokainen, mutta vanhemmiten olen innostunut erityisesti elämäkerroista ja historiasta. Dekkarit taas ovat ikuinen, rentouttava rakkaus.” Kun käsissä ei ole kirjaa, ne pitelevät yleensä kudinta. Sukkia ja villatakkeja syntyy tasaiseen tahtiin. Toimistotyön vastapainoksi Karrus pyrkii myös liikkumaan ahkerasti. ”En ole himomaratoonari mutta lenkkeilen, uin ja retkeilen Lapissa. Lempipuuhaani on marjastus ja sienestys Pyhtään-mökillä, ja nautin metsissä samoilusta kaikkina vuodenaikoina.” Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi Heleena Karrus • Syntynyt Pyhtäällä. • Ylioppilas 1972, Kotkan yhteislyseo. • Filosofian kandidaatti (analyyttinen kemia) 1979 ja filosofian lisensiaatti 1984, Helsingin yliopisto. • Tiedottajan tutkinto 1994. • Opiskeluaikoina kesätöissä mm. Kotkan keskussairaalan laboratoriossa, Kansanterveyslaboratoriossa ja Helsingin yliopiston kemian laitoksessa. • Vt. toimitussihteeri Kemia-lehdessä 1978. • Suomalaisten Kemistien Seuran sihteeri 1980–2013, toiminnanjohtaja 2013–. • Kemian Päivien Säätiön asiamies ja Kemian Päivien ohjelmakoordinaattori. • Perheessä on kolme aikuista lasta. • Harrastaa mm. lukemista, käsitöitä, liikuntaa ja retkeilyä Lapissa.
52 Suomi tänään olisi karu paikka elää ja asua, jos historiastamme uupuisi tieteen ja teknologian vahva panos ja alan rohkeat tienraivaajat.
53 6/2017 KEMIA Kalevi Rantanen Suomen pitää tehdä pesäero ”luonnonvarapohjaiseen siirtomaateollisuuteen”. Näin vaati Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan juhlassa vuonna 1956 puhunut taloustieteilijä ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Klaus Waris. Seuraavana vuonna pankin pääjohtajaksi nimitetty Waris jatkoi johtajakaudellaan samaa saarnaa. Suomen Teollisuusliiton kokouksessa vuonna 1962 hän vaati teollisuuspolitiikan irrottamista ”siirtomaamaisesta näpertelystä”. Talousmies valitti, että johtavan vientiteollisuuden eli puunjalostusteollisuuden tuotteet oli kehitetty muualla ja tuotantomenetelmätkin enimmäkseen tuotu ulkomailta. Waris liioitteli, mutta perustellusti voitiin kyllä puhua puolisiirtomaasta. Kansainväliset rahoittajat olivat vielä 1950-luvun alussa luokitelleet Suomen ”alikehittyneisiin maihin” (joita nykyään kutsutaan korrektimmin kehitysmaiksi), joilla oli oikeus saada luottoja Maailmanpankin edeltäjältä IBRD:ltä. Liikkeelle sellusta ja paperista Jos siis yhä 1950-luvulla elimme puolittaisessa siirtomaataloudessa, missä mahdettiin olla vuonna 1917? Suomen nykyaikaista kemianteollisuutta ja teollisuutta ylipäätään edusti sata vuotta sitten sellun ja paperin tuotanto, mutta siinäkin kuljettiin Kemistit Suomea rakentamassa Pahnan pohjilta vauraiden kerhoon Kemianteollisuuden historia osoittaa tieteen ja teknologian suuren merkityksen itsenäisyyden rakentamisessa. Kemian osaaminen on luonut pohjaa taipaleelle, joka on nostanut Suomen ”alikehittyneestä siirtomaasta” maailman rikkaiden kerhoon. johtavien teollisuusmaiden perässä. Valmistusprosessi, laitteet ja osaaminen hankittiin ulkomailta. Johtavat insinöörit ja tuotantoa valvovat kemistit tulivat laitehankintojen mukana lähinnä Saksasta ja Ruotsista, kuvailee tilannetta teknologian historian tutkija Karl-Erik Michelsen tyi metsäteollisuuden jätekemikaalien hyödyntämiseen. Kemistit halusivat tehdä puusta paperin lisäksi muutakin, kuten lääkkeitä ja väriaineita. ”Suomi on kiinnostava yhdestä syystä” Historiallisten yhteensattumien tuloksena valtiollinen itsenäisyys toteutui pian Keskuslaboratorion käynnistymisen jälkeen. Kaikki suurvallat, joilla oli mahdollisuus uhata Suomea sotilaallisesti, olivat joko kärsineet ensimmäisessä maailmansodassa (1914–1918) tappion tai vain väsyneet sotaan. Kemisti Ossian Aschan antoi sysäyksen vuonna 1916 perustetulle Keskuslaboratoriolle. Kemistit halusivat tehdä puusta paperin lisäksi muutakin, kuten lääkkeitä ja väriaineita. Suomen tieteen historia -teoksessa. Michelsen listaa myös edellytyksiä modernin kemianteollisuuden synnylle. Tarvittiin ”järjestelmällistä tieteellistä tutkimusta, motivoituneita tutkijoita ja riittävillä määrärahoilla varustettuja tutkimusinstituutioita”. Lisäksi tarpeen olivat pääomat ja yrittäjät, ”jotka olisivat uskaltaneet ottaa riskejä ja siirtää tutkimusten tuottamaa tietoa teolliseen tuotantoon”. Motivoituneita ja järjestelmällisiä tutkijoita Suomessa oli jo ennen maan itsenäistymistä. Teknillisen korkeakoulun maineikas kemian professori Gustaf Komppa oli vuonna 1903 kehittänyt kamferisynteesin ja yrittänyt myös kamferin teollista valmistusta, mutta pääomat olivat loppuneet kesken. Institutionaalista perustaa rakensi Helsingin yliopiston professori Ossian Aschan kollegoineen. Aschanin aloitteesta perustettiin vuonna 1916 Keskuslaboratorio, joka aluksi keskit
54 KEMIA 6/2017 Taloudellinen itsenäisyys Suomelta jäi kuitenkin yhä puuttumaan. Nuoren valtion johtajissa herätti huolta esimerkiksi Yhdysvaltain kauppaviraston vuonna 1921 julkaisema metsäraportti. Raportti totesi Suomen mielenkiintoiseksi tasan yhdestä syystä: Venäjän ohella Suomi oli ainoa Euroopan maa, jolla oli jäljellä suuria neitseellisiä metsävaroja. Sodan voittajavaltioita, kansainvälisiä sijoittajia ja uudelleen voimistuvaa Saksaa kiinnostivat vain halvat raaka-aineet. Suomalaiset itse suhtautuivat itsenäisyyteensä ristiriitaisesti. Yksityiset metsäpatruunat jalostivat puuta innokkaasti mutta pitkälti kehitysmaamallin mukaan. Kehitysmaapiirteet korostuivat, kun viennin suunta käännettiin Venäjältä Britanniaan. Lännessä suomalaiset valtasivat markkinoita ”pahnan pohjimmaisina halpatuottajina”, kuten taloushistorioitsija Markku Kuisma asian ilmaisee. Palkat olivat pienempiä ja raaka-aineet halvempia kuin kilpailijamaissa. Devalvaatioilla luotiin lisää hintakilpailuetua. Kotimaisten ja kansainvälisen kartellien avulla pidettiin myyntihinnat korkeina. Teknologian kehittämiselle oli heikosti kannustimia. Rahaa tuli muutenkin, toki sentään Suomeen. Aina väijyi silti mahdollisuus, että puolivalmisteteollisuudenkin omistus ja päätäntävalta valuvat ulkomaille. Monet yhteiskunnan toimijat, kuten pieniä metsiä omistavat talonpojat, suuria metsiä omistava valtio, työväestö ja kansallismieliset poliitikot, halusivat lisätä kansallista päätäntävaltaa. He loivat yksityisen metsäteollisuuden rinnalle valtionyrityksiä. Valtio osti yksityisen Gutzeitin ja perusti uuden Veitsiluodon. ”Jälkikäteen tarkasteltuna suurten metsäfirmojen – väkevimpien markkinavoimien – suitsinta katkaisi Suomen kehityksen kohti eteläamerikkalaistyyppistä latifundiotaloutta”, Kuisma kirjoittaa. Myös metsäteollisuuden kemistit saivat uutta liikkumatilaa. Keskuslaboratorio kehitti sellun ja paperin valmistusprosesseja, vaikka ei kaikkia tavoitteitaan saavuttanutkaan. Vuonna 1919 Keskuslaboratorio ja puunjalostusteollisuus keskittivät yhdessä voimansa sellun ja hiokkeen laatuja lujuusstandardien laatimiseen. Leipää ja ruutia omin voimin Tarve luoda suomalaisten itse hallitsemaa teollisuutta oli akuutti muuallakin kuin metsäalalla. Vuosien 1917–1921 elintarvikepulan – osin suoranaisen nälänhädän – jälkeen maatalouspolitiikan päämääräksi asetettiin omavaraisuus. ”Kenen leipä, sen isäntävalta”, kuului ajan iskulause. Vastasyntyneen valtion oli luotava itselleen myös oma armeija, ja molempien tavoitteiden toteuttaminen Ou to te c Oy j Metallurgi Petri Bryk (vas.) ja yli-insinööri John Ryselin Outokummun Harjavallan tehtaan liekkisulatusuunissa 1940-luvulla. Puolet maailman kuparista sulatetaan nykyään suomalaisinnovaation avulla.
55 6/2017 KEMIA edellytti kemian osaamista. Kemiran edeltäjistä kirjoittanut Eeva Seppälä antoi vuosia 1910–1945 käsittelevälle historiikilleen otsikon Leipää ja ruutia. Kummankin tärkeän hyödykkeen tuotantoa varmistamaan perustettiin Valtion Rikkihappoja Superfosfaattitehtaat. Kaikessa ei itsenäiseen toimintaan kyetty. Saksalaisen kemianjätin IG Farbenin johtama typpikartelli esti typpihappotehtaan rakentamisen Suomeen. Puute oli niin merkittävä, että toisen maailmansodan (1939–1945) jälkeen Suomeen asettunut neuvostoliittolaisten valvontakomissio ei tahtonut edes uskoa, että maassa ei todellakaan ollut aseteollisuudelle olennaista väkevän typpihapon tuotantoa. Oman lannoitevalmistuksen tarpeellisuudesta kiisteltiin tosin Suomen sisälläkin. Halvat tuontilannoitteet houkuttelivat monia. Valtion Rikkihappoja Superfosfaattitehtaat moitti vuonna 1934 julkisesti maatalouden keskusosuusliikettä Hankkijaa, joka halusi tuoda maahan ulkomaista superfosfaattia: ”Nyt kun kaikki muut kansat koettavat kaikin voimin suojella yleisen pula-ajan kourissa omia taloudellisia etujaan, ja Suomen talouselämää uhataan idästä, lännestä ja etelästä, pitäisi yleisen oikeustajunnan mukaan olla rikos asettua maan taloudellisten vihollisten auttajaksi.” Kuparista alkoi kehityskaari Sekä metsä-, aseettä lannoiteteollisuuden tarvitsemaa rikkihappoa syntyi kuparintuotannon sivutuotteena. Outokummusta 1910-luvulla löytynyt kuparimalmi kiinnosti muutenkin laajalti. Va lio Oy Kemian nobelisti A. I. Virtanen tutkimusryhmineen. Virtasen keksinnöt vauhdittivat Valion etenemistä vientimarkkinoilla ja auttoivat Suomea vahvistamaan elintarvikeomavaraisuuttaan. la Outokumpu-yhtiön. Myös vaatimus yrittäjämäisestä toiminnasta – yksi Michelsenin luettelemisesta kehityksen edellytyksistä – täyttyi. Pääjohtaja Eero Mäkinen kehitti Outokumpua tarmokkaasti ja kaukonäköisesti. Oman kupariteollisuuden luomiNuoren Suomen kupari oli kansainvälisille toimijoille samaa kuin Kongon koboltti tai Nigerian öljy nykyään. Pääomaa malmin hyödyntämiseen oli saatavissa Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta rahansa vastineeksi sijoittajat halusivat määräysvallan toiminnasta. Suorasukaisimman tarjouksen teki amerikkalainen kupariparoni James S. Douglas: suomalaiset vuokraisivat Outokummun kaivoksen puoleksi vuosisadaksi rajattomin käyttöoikeuksin, ja amerikkalainen konsortio maksaisi veroa korkeintaan kymmenen prosenttia nettovoitosta, jonka se itse laskisi kirjanpidostaan. Nuoren Suomen kupari oli siis kansainvälisille toimijoille samaa kuin Kongon koboltti tai Nigerian öljy nykyään: raaka-ainetta, joka viedään pois. Paikallisille jätetään murusia tuotosta ja kaupan päälle jätekasat. Suomalaiset kuitenkin torjuivat hetkellisten voittojen houkutukset ja rakensivat itse valtion lähtöpanokselsesta sai alkunsa kaari, joka jatkuu yhä. Yhtenä harvoista suomalaisista teollisuusyrityksistä Outokumpu ryhtyi jo 1930-luvulla rakentamaan teknologisen kehityksensä tärkeää tukipilaria luonnontieteistä. Suuret suomalaiset innovaatiot Taloudellisen ja teollisen kehityksen pysäytti marraskuussa 1939 syttynyt talvisota. Tutkimustoiminta oli pakko kapeuttaa uuden tilanteen vaatimusten mukaiseksi. Sotilaallisen tutkimustyön painopiste oli lentokoneteollisuudessa ja Valtion lentokonetehdas ainoa huipputeknologinen tutkimuskeskus. Kemistit antoivat työhön oman panoksensa lentokonetehtaan laboratoriossa, joka tutki ja testasi lentokoneiden materiaaleja, polttoaineita ja öljyjä. Muitakin kemiallisia ongelmia riitti. Niiden ratkaisemiseksi Puolustusvoimilla oli erikseen kemiallinen laboratorio, jossa enimmillään työskenteli liki sata kemistiä. Puolustusvoimien laboratoriossa tehtiin myös perustutkimusta. Suurimmassa hankkeessa selvitettiin ruutikaasujen syövyttävää vaikutusta tykkien putkimateriaaleihin. Outokummun jo ennen sotia käynnistämän strategian tuloksena puolestaan syntyi yksi viime vuosisadan suurista suomalaiskeksinnöistä, kuparin liekkisulatus. Sen perustaa loivat yhdessä yhtiön oman metallurgin Petri Brykin kanssa muun muassa fysikaalisen kemian ja sähkökemian professori Väinö Sihvonen Teknillisestä korkeakoulusta ja reaktiokinetiikan tutkija, professori Matti Palomaa Turun yliopistosta.
56 KEMIA 6/2017 Teolliseen käyttöön Outokummun Harjavallan tehtailla 1940-luvulla otettu liekkisulatus edusti maailman eturivin teknologiaa ja oli ajan Suomessa poikkeuksellinen innovaatio. Valtaosa teollisuutta hyödynsi vielä sotien jälkeen kiinnikurojan etua eli kopioi muualla kehitettyjä ratkaisuja. Toisen poikkeuksen muodostivat Valion ruokainnovaatiot, joiden kehittäjä Artturi Ilmari Virtanen palkittiin vuoden 1945 kemian Nobelilla. Virtasen johtama joukkue oli jo vuonna 1925 kehittänyt voisuolan, jonka ansiosta voi säilyi hyvälaatuisena huomattavan pitkään. Keksintö antoi Valiolle ainutlaatuisen kilpailuedun, sillä suomalaisyritys onnistui pitämään laatuvoin salaisuuden itsellään peräti 14 vuotta. Nobelin Virtaselle toi AIV-rehu, jonka innovaattori keksi vuonna 1928. Verrattoman säilörehun avulla Suomi kykeni vahvistamaan elintarvikeomavaraisuuttaan, joka oli kansalliselle turvallisuudelle keskeinen asia. Liekkisulatus ja AIV-innovaatiot osoittivat, että kapeilla aloilla on mahdollista yltää maailman kärkeen silloinkin, kun yleisesti pelataan keskitasolla. Kansainvälistä öljykemiaa Toisen maailmansodan jälkeen maailmassa oli pitkään yksi supervalta, Yhdysvallat. Kylmän sodan aikainen puhe kahdesta johtaa harhaan. Todellisuudessa etupiireistä kamppaili parhaimmillaankin korkeintaan puolitoista supervaltiota. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat tasavahvoja vain yhdessä asiassa, ydinasevarustelussa. Kaikessa muussa Yhdysvallat johti kilpailua monella hevosenmitalla. Sillä oli suurin osa tieteellisestä tietämyksestä ja monopoli miltei kaikkeen huipputeknologiaan. Kehittyneintä tekniikkaa sai ainoastaan Yhdysvalloista tai maista, jotka noudattivat sen laatimia vientirajoituksia. Lisäksi amerikkalaisilla oli runsain mitoin kovaa valuuttaa ja nykyaikaisia kulutustavaroita. Niitä kaikkia Neuvostoliitto tarjosi vähän tai ei lainkaan. Ylivoimakaan ei silti ole rajatonta voimaa. Voimasuhteet näkyivät hyvin suomalaisen öljynjalostuksen kehittymisessä. Markku Kuisma kuvaa kirjassaan Venäjä ja Suomen talous maamme ensimmäisen öljynjalostamon kansainvälistä väriä: ”Naantalissa käynnistyi 1957 edistyneimmällä amerikkalaisella huipputeknologialla käyvä jalostamo. Se oli ranskalais-saksalaisen metalliteollisuuden laitetoimituksin ja ranskalais-amerikkalaisella rahoituksella toteutettu.” Neste Oy:n Naantalin-laitoksen suunnitteli yhdysvaltalainen insinööritoimisto Lummus. Saman kaavan mukaan yhtiö rakensi vielä suuremman jalostamon Porvooseen vuonna 1960. Silloin mukaan tuli brittiläisiä teknologiatoimittajia. Neuvostoliitolle jäi karkein ja matalateknisin osa, raakaöljyn toimittaminen. Siinäkään itänaapurilla ei ollut monopolia. Öljyä sai monesta paikasta. Kaupankäynnin plussummapeli Neuvostoliiton vaikutus oli silti tietysti enemmän kuin nolla. Suomalaiset hankkivat itäöljynsä tuotteilla, joita 1950ja 1960-luvulla oli vaikea myydä muualle. Olisi myös virhe mitata poliittista vaikutusvaltaa yksinkertaisella aritNe ste Oy j Nesteen jalostamoista katsotaan kauas ja korkealle. Suomalaisyhtiö on kasvanut maailman suurimmaksi uusiutuvien polttoaineiden valmistajaksi.
57 6/2017 KEMIA metiikalla. Huipulle pyrkivän yrityksen tai valtion on rakennettava siltoja kaikkiin ilmansuuntiin. Jotakin Nesteen kaltaista olisi pitänyt keksiä puhtaasti liiketaloudellisista syistä, ilman ulkopoliittisia tavoitteitakin. Öljynjalostushankkeen avainhenkilöt, Nesteen pitkäaikainen toimitusjohtaja, vuorineuvos Uolevi Raade ja Suomen yhtä pitkäaikainen presidentti Urho Kekkonen, toimivat globaalisti ja kansainvälisesti jo paljon ennen kuin nämä käsitteet tulivat muotiin. Toisin kuin sota kauppa on plussummapeliä. Nesteen jalostamoprojekteissa voittivat kaikki, mutta suhteellisesti eniten Suomi. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pyrkivät molemmat maksimoimaan vaikutustaan mutta samalla välttämään liiallista painostusta, jotta Suomi ei olisi joutunut vastapuolen syliin. Suomalaiset puolestaan ottivat tilanteesta kaiken irti. Ke m ira Oy j Kemiran Atlantan-tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa paneudutaan etenkin öljyja kaivosteollisuuden vedenkäsittelyyn ja siinä tarvittaviin kemikaaleihin. mahdollisuuden hyödyntämiseen. Kiinnostus ei ollut aivan itsestään selvä, sillä ajan metsäteollisuus vastusti jalostamoa. Sitä voitiin alussa kehittää vain tuontirajoitusten suojissa, mikä merkitsi lisähintaa öljytuotteille. Kiistaa käytiin samaan tapaan kuin lannoitteista ennen sotia. Siniristi heilahti maailmalla Jos itsenäisen Suomen satavuotinen historia jaetaan kahtia, taitekohta sijoittuu vuoteen 1967. Juuri silloin käynnistyi myös siirtymisemme kiinnikurojataloudesta eturintamatalouteen. Ulkoministeriöön oli jo vuonna 1965 perustettu Kansainvälisen kehitysavun toimisto. Suomi oli noussut rikkaiden maiden kerhoon. Siellä piti käyttäytyä uudella tavalla. ”Nyt on korkea aika luopua täällä Suomessa vanhoista tuotekehittelytavoista, ts. ulkomaisten tuotteiden kopioinnista”, linjasi Upon muoviteollisuuden perustaja Karl-Johan Govenius Helsingin Sanomissa vuonna 1973. Lausunto kuvaa hyvin aikaa, jolloin Suomessa alettiin toden teolla satsata omaan insinööriosaamiseen. Seuraavaan vuosikymmeneen osuu kemianteollisuuden kansainvälistyminen. 1980-luvulle asti kyse oli ollut lähes pelkästään kotimarkkinateollisuudesta. Uudessa tilanteessa suomalaiset joutuivat ensi kertaa kohtaamaan siirtomaaherrojen ongelmat. Niitä kuvaa hyvin tapaus, joka sattui, kun Kemira osti tehtaan Georgian Savannahista Yhdysvalloista. Siellä kemian keulakuvamme törmäsi paikalliseen tulkintaan patriotismista. Suomalaista öljynjalostusta ei olisi syntynyt lainkaan, jos se olisi riippunut Washingtonin, Lontoon ja Moskovan tahdosta. ”Suomalaista öljynjalostusta ei olisi syntynyt lainkaan, jos se olisi riippunut Washingtonin, Lontoon ja Moskovan tahdosta”, historioitsija Markku Kuisma muistuttaa. Suurten maiden kilpailu loi ulkopoliittisen liikkumavaran, mutta tarvittiin vielä suomalaisten kiinnostus ”Suomalaisomistajien tehtaan lipputankoihin vetämät Suomen liput olivat vakava loukkaus”, kirjoittaa Antti Parpola yhtiön teettämässä historiikissa. Kokemuksista opittiin.
58 KEMIA 6/2017 Uudistuneen yrityksen 2000-luvun vesiliiketoiminnasta Parpola kertoo jo näin: ”Sen sijaan, että Kemira yrittäisi ottaa maapallon haltuunsa siirtomaaisännän tavoin yhteen konseptiin ja yhteen toimintamalliin tukeutuen, se yrittää tehdä saman hienovaraisemmin, kuin soluttautumalla.” Hyvä esimerkki on, että Kemiran eri puolille maailmaa perustamat tutkimuskeskukset toimivat alueiden erityispiirteiden mukaan. Huipulla myös tuulee Tekes teki vuonna 2009 kyselyn, jossa suomalaiset kemian professorit arvioivat alan tilaa ja tulevaisuutta. Tiedot kerättiin sopivasti keskellä lamaa, joten nousukauden ylioptimismi ei vääristä näkökulmaa. Yhden arvion mukaan kemianteollisuutemme on pian katoavaa kansanperinnettä. ”Kaikki tehtaat siirretään vähitellen Intiaan ja Kiinaan, jossa työvoima on halpaa ja ympäristörikoksia ei tunneta.” Toisaalta kuultiin myös optimisia ääniä: ”Suomalainen kemisti toimii tulevaisuudessa suunnittelijana, koordinoijana ja projektijohtajana monikansallisissa projekteissa, joissa kehitetään tulevaisuuden kemian alan tuotteita.” Historia osoittaa, että kumpikin skenaario voi toteutua – mutta ei automaattisesti. Voimme tehdä valintoja. Kansainvälinen ympäristö luo enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia. Voimakeskukseksi Yhdysvaltojen rinnalle on noussut Kiina. Sillä on sekä rahaa, teknologiaa että tieteellistä tietämystä. Vuonna 2004 Kiinan osuus maailman bruttokansantuotteesta oli 5 prosenttia ja Yhdysvaltojen 28 prosenttia. Vuonna 2015 Kiina tuotti bruttokansantuotteesta jo 15 prosenttia, Yhdysvallat 24. Kiinan osuus valuuttakorista oli kaksi vuotta sitten 7 prosenttia, nyt 11 prosenttia. Kahden suuren ohessa merkityksensä säilyttävät myös keskisarjan voimakeskukset. Poliittisen vallan hajaantuminen useaan keskukseen parantaa periaatteessa pienten valtioiden asemaa. Historian aikana ne ovat kyenneet tarttumaan tilaisuuteensa vaihtelevasti. Kemian osaamisen tulevaisuutta rakentavat muun muassa Aaltoyliopiston kemian tekniikan korkeakoulun polttokennotutkijat. Aa lto -y lio pi sto Seuraava vuosisata omissa käsissämme Nykyisen Aalto-yliopiston, silloisen Teknillisen korkeakoulun professori Paul Lillrank esitti vuonna 1998 kiinnostavan vertailun. Hän oli laatinut listan maailman kahdestakymmenestä rikkaimmasta valtiosta vuosina 1870 ja 1988. Kuusitoista valtiota oli päässyt molemmille listoille. Rahakerhosta oli reilussa vuosisadassa pudonnut pois neljä maata, Espanja, Irlanti, Argentiina ja Chile. Vastaavasti vauraiden joukkoon oli ponnistanut neljä valtiota: Japani, Arabiemiirikuntien liitto, Islanti ja Suomi. Suomen kehitys on ollut epätavallista vaikkakaan ei täysin poikkeuksellista. Rikkaiden klubiin on vaikea päästä sisään, mutta ulos joutuu helposti. Espanja on hyödyntänyt mahdollisuutensa heikosti, Suomi hyvin. Vuonna 2017 olemme paljon paremmalla lähtötasolla kuin vuonna 1917. Maamme kehitys seuraavienkin sadan vuoden aikana riippuu eniten suomalaisista itsestään. Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja. kalevi.rantanen@kolumbus.fi
HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI KEMIAN LAITOS KEMISKA INSTITUTIONEN DEPARTMENT OF CHEMISTRY Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kemian laitos hakee EPÄORGAANISEN MATERIAALIKEMIAN PROFESSORIA TAI APULAISPROFESSORIA Epäorgaaninen materiaalikemia soveltaa kemiaa epäorgaanisten materiaalien suunnitteluun, syntetisointiin, karakterisointiin, prosessointiin, ymmärtämiseen ja käyttöön. Aineen rakenne ja materiaalit on yksi Helsingin yliopiston strategisista tutkimusaloista. Tehtävä kuuluu Kemian laitoksen Materiaalikemian tutkimusohjelmaan. Tehtävä voidaan täyttää pysyviin työsuhteisiin professorina tai apulaisprofessorin määräaikaisena tehtävänä (tenure track -vakinaistamispolku) hakijan ansioiden ja uravaiheen perusteella. Professori/apulaisprofessori vastaa alansa kokeellisesta tutkimuksesta ja opettaa kemiaa kaikilla tasoilla. Valittavalla henkilöllä odotetaan olevan alallaan vahva tieteellinen pätevyys ja kansainvälinen näkyvyys. Lue hakuilmoitus: www.helsinki.fi/fi/avoimet-tyopaikat Lisätietoja antaa kemian laitoksen johtaja, professori Heikki Tenhu, heikki.tenhu@helsinki.fi, puhelin 029 415 0334. Hakuaika päättyy 31.10.2017. HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI KEMIAN LAITOS KEMISKA INSTITUTIONEN DEPARTMENT OF CHEMISTRY Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kemian laitos hakee RADIOKEMIAN PROFESSORIA TAI APULAISPROFESSORIA Kemian laitoksen radiokemian ryhmä on kansainvälisesti yksi suurimmista akateemisista radiokemian yksiköistä. Tärkeimmät tutkimusaiheet liittyvät ydinjätteen käsittelyyn ja loppusijoitukseen, ympäristön radioaktiivisuuteen ja radiolääkeainekemiaan. Tehtävä kuuluu Kemian laitoksen molekyylitieteen tutkimusohjelmaan. Tehtävä voidaan täyttää pysyviin työsuhteisiin professorina tai apulaisprofessorin määräaikaisena tehtävänä (tenure track -vakinaistamispolku) hakijan ansioiden ja uravaiheen perusteella. Professori/apulaisprofessori vastaa alansa kokeellisesta tutkimuksesta ja opettaa kemiaa kaikilla tasoilla. Tehtävään valitun odotetaan harjoittavan tutkimusta jollakin relevantilla radiokemian alueella, pois lukien radiolääkeainekemian. Lue hakuilmoitus: www.helsinki.fi/fi/avoimet-tyopaikat Lisätietoja antaa kemian laitoksen johtaja, professori Heikki Tenhu, heikki.tenhu@helsinki.fi, puhelin 029 415 0334. Hakuaika päättyy 31.10.2017. #AJANKAASULLA Audi | Opel | Seat | ŠKODA | Volkswagen TANKKAA PUHTAASTI KOTIMAISTA 89 € / KK Polttoainemarkkinoiden myllerrys jatkuu. Nyt voit hyvällä omallatunnolla tankata niin paljon kuin huvittaa, kiinteään kuukausihintaan. Lue lisää gasum.fi
61 6/2017 KEMIA Toimeliaiden tupsu lakkien komea taksvärkki Pe tri Jä rv ine n Teknillisen korkeakoulun aloitti vuonna 1967 innokas joukko kemian fukseja tähtäimessään teekkarin tupsulakki. Sittemmin kurssilaiset tekivät diplomiinsinööreinä ansiokkaan päivätyön, joka joidenkin osalta jatkuu yhä. Irene Andersson Teknillisen korkeakoulun vuoden 1967 kurssi valmistui ja siirtyi työelämään 1970-luvun alkupuolella, jolloin kemianteollisuus oli suuntaamassa kotimarkkinoiden ohessa vientiin. ”Me tupsahdimme mukaan vähän puskista”, muistelee Polin Kemistit 67 -ryhmän jäsen, diplomi-insinööri Aimo Kastinen. ”Vieraat kielet olivat meille todella hieman vieraita, emmekä me hallinneet suuren maailman etikettejä. Työ kyllä opetti ne sitten nopeasti.” Moni kurssikaveri löysi paikkansa suunnitteluyrityksistä, kuten Pöyrystä ja Ekonosta. ”He pääsivät kehittämään prosesseja ja laitteistoja alusta lähtien, sillä suomalaiset insinööritoimistot ottivat tuolloin haltuunsa maahan rakennettavien suurten laitosten suunnitelmat.” Osa joukosta on tehnyt uransa valtionhallinnossa, muun muassa työja elinkeinoministeriössä ja ympäristöministeriössä. Myös Kastinen aloitti valtion leivissä mutta siirtyi pian Kemian Keskusliittoon, joka vuonna 1992 vaihtoi nimensä Kemianteollisuus ry:ksi. Keskusjärjestöä hän palveli aina vuoteen 2013, jolloin hän jäi eläkkeelle ympäristöja turvallisuusasioista vastanneen johtajan tehtävästä. Kastinen on seurannut Suomen kemianteollisuuden muuttumista ja Matti Vattulainen, Riitta Viinanen, Jukka Viinanen, Outi Krause ja Erkki Varis juhlivat pitkää ystävyyttään Polin Kemistit 67 -ryhmän 50-vuotistapaamisessa.
62 KEMIA 6/2017 Polin Kemistit 67 -ryhmän tiivis henki on kantanut jo puoli vuosisataa ja tuottanut muun muassa tuoreen historiikin. Vuoden 1967 kemistikurssilaisilla oli pitkään tapana kokoontua epävirallisesti yhteen aina Kemian Päivien päättäjäisiksi. Juhlavampi 20-vuotistapaaminen vietettiin vuonna 1987 Nesteen Kartanonmäen vierastiloissa Sköldvikissä. Tapahtuma on painunut Opetushallituksessa oman uransa tehneen Ella Kiesin mieleen. ”Se oli todella ihana ilta, johon mahtui paljon iloa ja vähän suruakin. Moni meistä kuuli juuri siellä ensimmäisen opiskelutoverimme poismenosta”, Kiesi muistelee. Porvoon illasta käynnistyivät entistä säännöllisemmät tapaamiset. Niitä on järjestetty muun muassa kurssilaisten työpaikoilla, joihin on samalla päästy tutustumaan tarkemmin. Illanvietoissa on vaihdettu kuulumiset ja vietetty rennosti aikaa esimerkiksi saunomisen merkeissä. Tunnelmaa nostattavat vanhat kunnon teekkarilaulut. Jäynien ja muiden tempausten Ella Kiesi arvelee sen sijaan olevan jo historiaa. ”Vallattomuudet taisivat jäädä 1970-luvulle, jolloin eräs nimeltä mainitsematon teekkariporukka herätti pahennusta Varsinais-Suomen suunnalla”, Kiesi epäilee. Tarinat kansien väliin ”Siellä siirreltiin puistonpenkkejä ja katukilpiä niin, että putkareissuhan siitä tuli. Katuvainen porukka palasi pelokkaana Otaniemeen odottaen, että kolttosista seuraisi huutia. Onneksi osastonjohtaja vain naureskeli.” Harppeja ja hippihiuksia Vuoden 2017 tapaamisesta ryhmä päätti jälleen tehdä erityisen. Opintojen aloittamisesta tulisi täyteen puoli vuosisataa ja Suomi juhlisi satavuotista itsenäisyyttään. Oli siis aika koota kokemukset yksiin kansiin. Näin syntyi 38 kurssilaisen yhteisvoimin laatima liki 300sivuinen juhlakirja. Sen toimituskuntaan kuului Ella Kiesin ja Riitta Viinasen lisäksi Marjatta KivimäkiMajanen, joka toimi Kemia-lehden päätoimittajana vuosina 1987–2001. Toimeliaat tupsulakit – Fukseista vaikuttajiksi -teos sisältää kemianinsinöörien tarinoita viiden vuosikymmenen varrelta. Punaisena lankana kulkee ainutlaatuinen kaverihenki ja yhteisöllisyys, joka on leimannut joukkoa nykypäivään asti. Kirjan lehdiltä tulvahtaa nostalgisia muistoja esimerkiksi siitä, millaista väkeä kesäkuussa 1967 marssi Otaniemeen karsintakokeisiin. Murrosaikaa kuvaa, että osa harpein ja laskutikuin varustautuneista nuorukaisista saapui paikalle puku kehittymistä näköalapaikalta. Suurin harppaus on hänen mukaansa tehty juuri ympäristöja turvallisuusajattelussa. ”Kun meidän kurssimme aikoinaan aloitti opintonsa, näitä teemoja tuskin edes mainittiin koulutuksessa.” Teekkarit olivat kuitenkin jo hereillä. ”Porukassamme oli luettu biologi Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaistu Äänetön kevät -kirja, joka käynnisti ympäristöliikkeen ja havahdutti myös meidät ympäristönsuojeluun”, Kastinen kertoo. päällä ja ylioppilaslakki päässä, osa farkuissa avojaloin ja pitkät hippihiukset hulmuten. Syyskuussa opintonsa aloitti 65 onnekasta fuksia, joista 18 oli naisia. Diplomi-insinööreiksi he valmistuivat energiakriisin ja laman aikaan, mutta jokainen löysi paikkansa. Tiet veivät mitä erilaisimmille elämänurille teollisuudesta tutkimukseen, koulutukseen ja julkishallintoon. Laskutikut vaihtuivat ajan myötä tietokoneisiin, mutta taitojaan ja tietojaan päivittämällä Polin Kemistit 67 ovat selvinneet urakastaan erinomaisesti. Idea jatkuvasta parantamisesta kemian alalla syntyi Kanadassa ja Yhdysvalloissa virinneestä Responsible Care -ohjelmasta, jonka keskusjärjestö toi Suomeen vuonna 1992. Vastuullisuudesta ja kestävästä toiminnasta tahdottiin prioriteetti, joka on osa yrityksen liiketoimintaa. Nykyään ympäristöseikkojen huomioon ottaminen on itsestäänselvyys. Työturvallisuus ei ennen 1980ja 1990-lukujen taitetta kuulunut alan tärkeimpiin painopistealueisiin. Tilanne muuttui, kun Kemianteollisuus ryhtyi seuraamaan jäsenyritystensä turvallisuuden tunnuslukuja systemaattisesti. Yrityksissä käärittiin hihat. Sen seurauksena poissaoloihin johtaneiden työtapaturmien osuus on kutistunut entisestä kymmenesosaan, ja nykyisin kemian turvallisuusosaaminen on meillä huippuluokkaa. 1980-luku oli aikaa, jolloin suomalaisyritykset alkoivat ostaa tehtaita Keski-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kaupankäynti jatkuu, mutta liike on kääntynyt osin päinvastaiseksi. Nyt myös ulkomaiset yhtiöt hankkivat omistukseensa suomalaisia.
63 6/2017 KEMIA Monikansallisten konsernien yksiköiksi siirtyneiden yritysten tuotanto tapahtuu silti yhä Suomessa, mistä hyvä esimerkki on vaikkapa porvoolainen Borealis Polymers Oy. 1990-lukua leimasivat lama ja Venäjän viennin romahtaminen, mutta niistäkin selvittiin uuteen nousuun. Tätä nykyä kemianteollisuuden tuotannon arvo on 20 miljardia euroa, josta puolet tulee viennistä. Polin Kemistit 67 -ryhmä on tainnut olla iso tekijä alan nykyisen menestyksen takana? ”Varmasti on, mutta ei sentään yksin”, Kastinen naurahtaa ja muistuttaa, että kemianteollisuudessa tekee päivittäin työtään 34 000 kansalaista. Härkää sarvista Aimo Kastisen kurssitoveri Matti Vattulainen kertoo saaneensa kipinän kemiaan nuoruuden pommiharrastuksesta. Työura on ollut rauhanomaisempi. Kastisen tapaan Vattulainen kiinnostui jo teekkarina ympäristöasioista ja teki diplomityönsä ympäristötekniikasta. ”Se toi ensimmäisen työpaikan ympäristönsuojelutekniikan parista, ja sitä olen sitten harrastellut nelisenkymmentä vuotta.” ”Harrastelu” vei insinöörin Ekokem Oy:n Riihimäen käsittelylaitoksen toteutuksen projektipäälliköksi ja alallaan uraa uurtaneen yhtiön tekniseksi johtajaksi. Työ opetti paljon, muun muassa sen, että hyvä ajatus ei riitä, vaan se on osattava myös myydä. ”Ihmiset ymmärtävät epäonnistumisen, eivät salailua. Arvot punnitaan huonona aikana. Tässä Ekokem onnistui ja ansaitsi luottamuksen.” Matkan varrella niin mieheltä kuin koko yritykseltä edellytettiin laajaa osaamista ja kykyä tarttua härkää sarvista. Taival vaati mutta myös antoi paljon. ”Sain olla kehittymässä ongelmajätteiden käsittelijästä energiatuottajaksi ja jätemateriaalien kierrättäjäksi”, Vattulainen kuvailee. ”Olen saanut toteuttaa ajatuksiani, käyttää resurssejani, tehdä uusia asioita. Helppoa työ ei aina ollut, mutta olen valintaani tyytyväinen.” Diplomi-insinööri Erkki Varis on kyntänyt oman sarkansa selluteolliPe tri Jä rv ine n suudessa. Hän aloitti Metsäteollisuus Oy:n Äänekosken sellutehtailla varusmiespalveluksen jälkeen vuonna 1975. ”Olin hakenut käyttöinsinöörin paikkaa, mutta paikallisjohtaja Olavi Sonni tarjosi kehityspäällikön tehtävää ja parempaa palkkaa kuin olin pyytänyt. Sen koommin en ole palkkapyyntöä esittänyt”, toteaa kerrasta oppinut Varis. Aktiivipalvelus päättyi vuonna 2008 Metsä Botnian, nykyisen Metsä Fibren, toimitusjohtajana. Kokonaan hän ei ole hennonut rakasta alaa jättää. ”Edelleen olen mukana Metsä Boardin hallituksessa.” tuurin muutokseen. ”1970-luvun johtajat olivat usein sotaveteraaneja, jotka vielä vierastivat ajan radikaaleja ajatuksia. Jotkut niistä jäivät silti pysyviksi.” 1960–1970-lukujen Otaniemessä nähtiin tupsulakkeja yhä useammin myös naisten päässä. Yksi teekkaritytöistä oli Outi Krause, joka opiskeli pääaineenaan teknillistä kemiaa. Diplomi-insinöörin ja tekniikan lisensiaatin paperit hankittuaan Krause suuntasi stipendiaatiksi Hollantiin. Kun hän vuonna 1979 palasi Suomeen, taskussa oli uunituore tohtorintutkinto Eindhovenin teknillisestä korkeakoulusta. ”Väittelin syyskuussa ja lokakuussa Aimo Kastinen teki uransa kemianteollisuuden ympäristötyön kehittäjänä. ”Hain käyttöinsinööriksi, mutta johtaja tarjosi kehityspäällikön tehtävää ja parempaa palkkaa. Sen koommin en ole palkkapyyntöä esittänyt.” Työssä riitti mielenkiintoisia ja joskus vaikeitakin vaiheita. Miehen mieltä lämmittävät yhä Äänekosken, Rauman, Joutsenon ja Uruguayn ”miljardiprojektit”. Omasta mielestään pysyvimmän panoksensa Varis antoi johtamiskultaloitin katalyysitutkijana Neste Oy:n tutkimuskeskuksessa,” Krause muistelee. Nesteessä vierähti puolisentoista vuosikymmentä, jona aikana Krause eteni ryhmäpäälliköstä osastopäälliköksi ja Research Fellow’n asemaan.
64 KEMIA 6/2017 Katalyysitutkijan komea akateeminen ura käynnistyi vuonna 1993, kun hänet nimitettiin teknillisen kemian professoriksi omaan alma materiinsa. Sittemmin hänestä tuli Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen naispuolinen vararehtori. Kun TKK:sta yhdessä Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun kanssa vuonna 2010 syntyi Aalto-yliopisto, Krause oli mukana vetämässä muutosta. Aaltoon muodostettiin kemian tekniikan korkeakoulu, jonka ensimmäisenä dekaanina hän näytti suuntaa uuteen aikakauteen. ”Kolmen dekaanivuoden ja 22 professorivuoden jälkeen koitti sitten itselleni uusi aika”, pari vuotta sitten vapaalle vaihtanut emeritaprofessori hymyilee. Uskolliset soturit Neste on tuttu yritys monelle muullekin vuoden 1967 kurssilaiselle. Erityisen tuttu se on Jukka Viinaselle, joka työskenteli 1990-luvun loppuvuodet yhtiön toimitusjohtajana. Tehtävää edelsi pitkä tie firman palkkalistoilla. ”Ensimmäinen työpaikkani oli Pekeman polyeteenilaitos, jonka Neste osti vuonna 1979. Silloin petrokemian jatkojalostuksen keihäänkärjeksi nousi juuri polyeteeni”, kertoo Viinanen, joka sittemmin toimi yhtiön polyeteenitoiminnan johtajana Ruotsissa. Vuodesta 1990 Viinanen vastasi Nesteen kemian divisioonan lisäksi engineeringja tutkimusyksiköistä sekä yhtiön Amerikan-toiminnoista, myöhemmin myös öljydivisioonasta. Merkittävä tapahtuma oli Borealis-yhtiön muodostaminen yhdessä Statoilin kanssa. rikemiasta, mutta uuden alan haasteisiin tutustuminen oli kiinnostavaa. ”Elämäni ainut molekyylirakkaus on kyllä polyeteenimolekyyli”, Orionista vuonna 2008 eläköitynyt Viinanen kiiruhtaa täsmentämään. Metson ja Kemiran hallituksissa hän jatkoi vuoteen 2014 ja siirtyi sitten Valmetin puheenjohtajaksi. Pörssiyhtiöissä mies lopetti pari vuotta sitten, mutta ammattiylpeys paistaa puheista yhä. ”Kemisti-insinöörin opinnot kelpasivat siis myös konepajayhtiöiden ylimpään johtoon.” Vaikka työelämä on takana, liitto kurssikaveri Riitta Viinasen kanssa jatkuu. Viinanen kertoo parin ”pakkoavioituneen” jo nuorina teekkareina. ”Teekkarikylästä sai perheasunnon vain vihkitodistuksella”, mies lisää saatuaan kylkeensä vaimon lähettämän serviettiohjuksen. Jos aviomies vannoo Nesteen nimeen, vaimo oli vielä uskollisempi yhtiön soturi. ”Minä tein koko urani saman työnantajan palveluksessa”, Riitta Viinanen nauraa. ”Firman nimi tosin ehti vaihtua neljästi. Aloitin Pekema Oy:ssä vuonna 1974 ja lopetin Neste Oilissa vuonna 2007.” Ympäristönsuojeluinsinööristä Viinanen kasvoi kemikaalija tuoteturvallisuuden asiantuntijaksi, joka muun muassa valmisteli Reach-lainsäädäntöä Euroopan kemianteollisuuden järjestön Ceficin työryhmissä. ”Sain siis olla mukana varmistamassa, ettei kenenkään terveys vaarannu työssä.” Diplomi-insinöörin koulutus antoi hyvän pohjan myös kunnallisille luottamustehtäville Vantaan teknisessä sekä rakennusja ympäristölautakunnassa. Kemikaaliturvallisuuden osaaja jatkaa työtään edelleen. ”Oma pieni konsulttiyritykseni on pian kymmenvuotias.” Pentti Laiho on malttanut jo jättää leipätyöt muille ja omistautuu nyt rakentamiseen ja vanhojen huonekalujen kunnostamiseen. ”Miesporukalla parannetaan vähän myös maailmaa”, Laiho hymyilee. Työura lähti aikoinaan käyntiin jo opiskeluvuosina. ”Kehitin teknillisen kemian diplomityössäni prosessin, jolla poistetaan akryylinitriili jätevesistä. Työn pohjalta toteutettiin puhdistuslaitos Ouluun.” Valmistuttuaan Laiho siirtyi prosessisuunnittelijaksi Jussi Rinnan perustamaan insinööritoimistoon Rinteknoon. ”Me aloitimme suomalaisen kemianteollisuuden prosessisuunnittelun nollasta”, Laiho kuvailee. ”Rohkeutta riitti, osaamista piti hakea. Sitäkin kuitenkin karttui niin, että se levisi vähitellen myös muihin suomalaisiin suunnittelutoimistoihin.” Pioneeriyritys opetteli menestyksekkäästi muun muassa bioprosessiteollisuuden suunnittelutyöt, jollaisia maassa ei aiemmin ollut tehty. Työelämässä Laiho kertoo tarvinneensa Otaniemessä opitusta eniten taseajattelun hallintaa. ”Sen pitäisi olla hallussa päättäjilläkin. Itse asiassa taseajattelu tulisi sisällyttää jo peruskoulun opinto-ohjelmaan.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. irene.andersson@pp.inet.fi ”Nuoret insinöörit, opetelkaa taseajattelua”, Pentti Laiho opastaa seuraajiaan. Pe tri Jä rv ine n ”Elämäni ainut molekyylirakkaus on polyeteenimolekyyli.” ”Neste oli hyvä työnantaja. Se koulutti ja antoi vastuuta. Hektinen työ vei kotoa pois jopa 200 päiväksi vuodessa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.” Toisen urakkansa Viinanen teki Orionin toimitusjohtajana. Lääkekehityksen kemia on kaukana polymee
Metsän uusi ulottuvuus Miltäpä kuulostaisi paita, joka mittaa vitamiini tarpeesi? Tai hansikkaat, jotka puhdistavat juomaveden? CHEMARTS on Aalto-yliopiston kunnianhimoinen projekti, jossa kemian tekniikan sekä taiteen ja suunnittelun opiskelijat yhdistävät innovatiiviset ideansa. Tuloksena syntyy kokonaan uusia ulottuvuuksia suomalaiselle metsälle. Aalto-yliopistosta saat enemmän kuin tutkinnon. Valitse itsellesi sopivin koulutusohjelma laajasta valikoimastamme ja löydä lisätietoa hakemisesta: aalto.fi/studies
66 KEMIA 6/2017 Jari Koponen Suomen Akatemian kalvotutkimuksen huippuyksikkö paneutuu solukalvoon sekä kokeellisin että laskennallisin menetelmin. Huippuyksikön laskennallista ryhmää johtaa Helsingin yliopiston professori Ilpo Vattulainen. Hän näkee erilaisten osaajien yhteistyön tutkimukselle välttämättömänä. ”Biologiassa skaalat ulottuvat yksilön koosta aina atomitasolle. Kun siirrytään solussa nanomitassa tapahtuviin dynaamisiin prosesseihin, kokeellinen tutkiminen käy hankalaksi. Luotettavia tuloksia saadaan, kun yhdistetään kokeet ja laskennallinen mallinnus.” Yhteistyölle kokeilijoiden ja mallintajien kesken on useita lähtökohtia. Tyypillistä on, että molemmat ryhmät ensin sopivat tietyn kysymyksen selvittämisestä omilla tahoillaan. Sen jälkeen tutkijat keskustelevat keskenään ja vaihtavat ja yhdistelevät tietojaan koko projektin ajan. Kokeellisille tutkijoille saattaa joskus kertyä runsaasti tietoa, jonka tulkitseminen on hankalaa. ”Me voimme tällöin hallitusti mallintaa samaa systeemiä tietokonesimulaatioissa. Näemme atomin tarkkuudella kaiken, mitä tapahtuu, ja voimme näin antaa tulkinnan kokeellisille tuloksille”, Vattulainen kuvailee. Laskennalliset tutkijat saattavat innostua tutkimaan kiehtovaa systeemiä myös ”oman intuitionsa ja mielenkiintonsa riivaamina”. ”Jos sitten saamme kiinnostavia tuloksia, otamme yhteyttä kokeilijoihin ja Solukalvon salat selviävät Solu on äärimmäisen monimutkainen järjestelmä, jonka rakenteen ja toiminnan lukemattomia yksityiskohtia ei vielä tunneta. Suomalaisen huippuyksikön kiinnostuksen kohteena on solukalvo, jonka tutkimuksessa se on tehnyt uraauurtavaa työtä. pyydämme heitä vahvistamaan simulaatioiden ennustukset käytännössä.” Usein käy niin, että käytännön kokeissa paljastuu lisää jännittäviä asioita, jotka vaativat taas uusia tutkimuksia. ”Tällä tavoin pallotellen asia voi laajeta paljon alkuperäistä tavoitettaan suuremmaksi”, professori hymyilee. Mullistava löytö avasi uuden tutkimusalueen Sen jälkeen, kun geenit ovat ilmentyneet eli tuottaneet koodaamiaan proteiineja, proteiinit voivat muokkautua elimistössä edelleen. Tällöin niihin voi kiinnittyä muita molekyyleja, kuten lipidejä, hiilivetyketjuja tai sokereita. Solukalvoproteiinit ovat yleensä muokkautuneita, koska niiden ulkoinen osa on jatkuvasti alttiina vuorovaikutuksille solun ulkopuolella olevien molekyylien kanssa. Huippuyksikön tutkijoita alkoi taannoin askarruttaa, mikä merkitys on glykosylaatiolla eli sokerimolekyylin kiinnittymisellä proteiiniin ja kuinka sokeri vaikuttaa proteiinin toimintaan. He päättivät simuloida asiaa tietokoneella. ”Mallinnukset ennustivat, että glykosyloitujen ja ei-glykosyloitujen proteiinien konformaatiot eli vapaasti kiertyvien osien asennot ovat erilaiset”, Ilpo Vattulainen kertoo. Simuloinnin tulokset vahvistettiin sen jälkeen kokeellisesti. Suomalaistutkijat osoittivat, että konformaatiosta riippuen proteiini asettuu kohti vesifaasia tai kohti solukalvoa. Tällöin lääkeaineen tai signaalinvälittäjäaineiden kiinnittymiskohta proteiinissa on vesifaasiin nähden joko näkyvissä tai peittynyt. Sokerin kiinnittyminen voi siten estää reseptoriproteiinin toiminnan. Löytö on erittäin tärkeä esimerkiksi lääkkeiden kehittäjille, sillä lääkeaineet vaikuttavat usein juuri reseptorien kautta. Helsinkiläishavainto myös avasi kokonaisen uuden tutkimusalueen, Tieteen kolmas tukijalka Tieteellinen laskenta on osoittautunut korvaamattomaksi työkaluksi solubiologiassa, eikä ainoastaan siinä. Simulointi on nykyään teorian ja kokeellisen työn ohella tieteen kolmas tukijalka. Molekyylidynamiikan simulaatioiden kattamat aikaja kokoskaalat ovat omaan kokemusmaailmaamme verrattuna äärimmäisen pieniä. Myös tulevaisuudessa simulaatiot näyttävät meille vain silmänräpäystä lyhyemmän ajanjakson virtuaalimaailmasta, joka on miljoona kertaa pisaraa pienempi. Tuokiokuvat kuitenkin paljastavat meille maapallolla vuosimiljardien aikana kehittyneitä elämän perusmekanismeja.
67 6/2017 KEMIA Ilpo Vattulainen kiittää Suomen linjausta, jonka mukaan Tieteen tietotekniikan keskuksen huippuluokan tietokoneiden hyödyntäminen on tutkijoille pääsääntöisesti ilmaista. ”Tämä on meille merkittävä etu muiden maiden tutkimusryhmiin verrattuna.” Linda Tammisto/Helsingin yliopisto
68 KEMIA 6/2017 sillä aiheesta ei aiemmin ole tiedetty juuri mitään. ”Kalvoproteiinien simulaatioista on julkaistu tuhansia artikkeleita, mutta glykosylaation vaikutuksesta vain kolme, ja niistäkin kaksi on meidän ryhmämme kirjoittamia.” Uusi tieto muuttaa myös aiempien tutkimusten arviointia. ”Nyt kun tiedetään, kuinka merkittävästi glykosylaatio voi vaikuttaa kalvoproteiinien toimintaan, vanhoihin julkaisuihin tulee suhtautua tietyllä varauksella”, Vattulainen sanoo. Suomalaisryhmä julkaisi pioneerityönsä vuonna 2015. Sen kohteena oli ihon kasvutekijän reseptori EGFR, joka säätelee monia kriittisiä solun toimintoja ja on osallisena muun muassa ihosyöpien synnyssä ja etenemisessä. Tuoreessa tutkimuksessaan ryhmä simuloi elimistön immuunipuolustukseen kuuluvien T-solujen CD2-reseptoria. Reseptori tunnistaa vieraan solun, aktivoi tarttumisrakenteen ja käynnistää vierassolun tuhoamiseli sytotoksisen koneiston. Mallinnus osoitti, että CD2:n solukalvon ulkopuolisen rakenteen avaruudelliseen orientaatioon ja toimintaan ei vaikuta ainoastaan reseptoriproteiinin glykosylaatio. Tärkeä rooli on myös solukalvon sisältämän kolesterolin määrällä. Täyteen ahdetulla solukalvon pinnalla on muun muassa reseptoreita, ionikanavia, erilaisia lipidejä ja hiilihydraatteja. Solukalvo ei ole pelkästään tiettyjen rasvamolekyylien, fosfolipidien, muodostama kaksikerroksinen passiivinen kelmu, joka suojaa solun sisäosia. Sitä voidaan pitää aktiivisena soluelimenä, joka muun muassa säätelee ionien, molekyylien ja nanopartikkelien kulkua solun sisään ja ulos sekä välittää solujen välistä signalointia. Nämä toiminnot tapahtuvat reseptorien kautta, joista useimmat ovat läpi kalvon ulottuvia rasvaliukoisia proteiineja. Kun tietty molekyyli tai partikkeli kiinnittyy reseptoriin, siinä tapahtuu rakennemuutos, joka vaikuttaa myös reseptorin solun sisällä olevaan osaan. Tämä puolestaan aiheuttaa solussa tietyn reaktion tai reaktioketjun. Reseptori voi myös passivoitua, kun siihen kiinnittyy jokin vierasmolekyyli. Tällöin signaalinvälitys keskeytyy tai lääkeaineen vaikutus estyy. Reseptorien rakenteen, toiminnan ja toimintaan vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen auttaa selvittämään sairauksien syntyä ja edistää uusien lääkkeiden kehittämistä. Aktiivinen soluelin Ma tti Ja va na ine n/I lpo Va ttu lai ne n gr ou p Kolesteroli säätelee reseptorin toimintaa Kolesteroli on välttämätön yhdiste niin ihmisten kuin muidenkin eläinten kehossa. Siitä kertoo sekin, että elimistön lipideistä kolesteroli on yksi yleisimmistä. Sen pitoisuus solukalvolla on usein 30–50 mooliprosenttia. Aivojen kuivapainosta kolesterolia on kymmenesosa. Kolesteroli muodostaa solukalvojen pinnalle järjestäytyneitä alueita, joita kutsutaan lipidilautoiksi. Lauttojen ansiosta kalvot ovat tiiviimpiä, eivätkä ionit ja molekyylit pääse niistä helposti läpi. Lisäksi lautat hidastavat liikettä solukalvon pinnalla. Näiden mekaanisten ominaisuuksien lisäksi kolesteroli voi ohjata kalvon proteiinirakenteiden toimintaa. Yhdisteen suuri merkitys on saanut myös Ilpo Vattulaisen ryhmän tutkimaan kolesterolin vaikutuksia solukalvon reseptoriproteiineihin. Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui beeta-adrenerginen reseptori ? 2 AR. Kolesterolin on tiedetty vaikuttavan reseptorin toimintaan, mutta sitoutumisen ja sen vaikutuksen yksityiskohtia ei ole tunnettu. Beetareseptoreita on sydänlihaksen, verisuonten ja keuhkoputkien lihaksistojen solujen kalvoissa.
69 6/2017 KEMIA Simulaatio kolesterolin ja glykosylaation vaikutuksesta CD2-reseptorin orientaatioon. (a) Reseptori yksikomponenttisessa fosfolipidikalvossa. (c) Glykosyloitu reseptori samassa kalvossa. (b) Reseptori kolesterolia (keltainen) sisältävässä kaksikomponenttisessa fosfolipidikalvossa. (d) Glykosyloitu reseptori samassa kalvossa. M . M an na Solukalvon sisäpuoleisessa osassa (kuvien alalaita) ?2AR-reseptorissa on kaksi kolesterolin (keltainen) vahvaa sitoutumispaikkaa. Oikeanpuoleisessa kuvassa kalvon ulkopuolisessa osassa on paikka kahdelle kolesterolimolekyylille. Ilman kolesterolia reseptorin rakenne heilahtelee aktiivin ja epäaktiivin muodon välillä. Kolesterolin sitoutuminen lukitsee reseptorin jompaankumpaan muotoon. A. Po lle y et al. ti, että reseptorissa on kolesterolille kolme mahdollista kiinnittymiskohtaa, joissa kiinnittyminen on erikoisen vahva. Normaalisti reseptorin kolmiulotteinen rakenne heilahtelee nopeasti aktiivisten ja ei-aktiivisten muotojen välillä. Kun reseptorin ympäristössä on riittävästi kolesterolia, se sitoutuu reseptoriin ja lukitsee sen tiettyihin konformaatioihin. Tämä edistää reseptorin aktiivisen tai epäaktiivisen muodon stabiloitumista. Menestyksen takana Suomen malli Kalvotutkimuksen huippuyksikön työ on ollut kansainvälisestikin uraauurtavaa. Tutkijat ovat askel askeleelta kulkeneet yhä syvemmälle solun salaisuuksiin. Iso tekijä menestyksen takana on Ilpo Vattulaisen mukaan Suomen malli tutkimukseen käytettävän tietokonekapasiteetin jaossa. ”Tieteen tietotekniikan keskus CSC antaa tutkijoille heidän tarvitsemansa kapasiteetin pääsääntöisesti veloituksetta”, professori kiittelee. Reseptoreihin kiinnittyvät elimistön tuottamat adrenaliini ja noradrenaliini, jotka vaikuttavat lihasten supistumiseen. Tätä kautta reseptorit ovat yhteydessä muun muassa astman, keuhkoahtauman, sydämen rytmihäiriöiden ja verenpainetaudin syntyyn. Samoihin reseptoreihin sitoutuvat myös sairauksien hoitoon käytettävät beetasalpaajat. Simulointien avulla ryhmä selvitti, kuinka kolesteroli vaikuttaa reseptorin aktiivisuuteen. Mallinnus paljas
70 KEMIA 6/2017 Kolesteroli-sanan merkitys yleisessä kielenkäytössä on jäänyt sumeaksi. Terveyskeskuksissa verestä tehtävien kolesterolitestien tulokset ilmoitetaan korkeatiheyksisen HDL:n eli ”hyvän kolesterolin” ja matalatiheyksisen LDL:n eli ”pahan kolesteroli” pitoisuuksina ja niiden suhteena. Kolesteroli on tietty rasva-aineeli lipidimolekyyli (C 27 H 45 OH). Yllä mainitut ”kolesterolit” taas ovat eri lipideistä muodostuneita proteiinikuorisia nanopartikkeleita. Kolesterolin muuttuminen ”kolesteroleiksi” alkaa kolesterolin esteröitymisellä ja pitkän hydrofobisen hiilivetyketjun kiinnittymisellä. Kun rakenne siirtyy lipoproteiinien sisään, syntyy satoja molekyyleja sisältävä pallomainen partikkeli. Sisällä on lipidejä sisältävä rakkula, jota ympäröi proteiinikuori. LDL:ssä kuoren muodostaa ApoB100, joka on solun proteiineista suurin eli 4 563 aminohapon ketju. LDL pyrkii siirtämään lipidejä solujen sisään. HDL:n kuori taas muodostuu useasta ApoA1:stä, ja siinä on 396 aminohappoa. HDL vie liiallista kolesterolia solusta ulos. Kolesterolimolekyyli sinänsä on aina ”hyvä”. Se on yksi elämän biokemian avainmolekyyleista, jota ilman ihminen tuskin selviäisi hengissä. Kolesterolimolekyyli on aina hyvä ”Tämä on merkittävä etu verrattuna ulkomaisiin ryhmiin, jotka joutuvat ensimmäiseksi hankkimaan rahoituksen ja metsästämään parasta tarjousta tietokonekeskuksista. Valtava byrokraattisen työn määrä on tutkimuksesta pois.” Molekyylibiologian kehitys on paljolti kiinni laskentakapasiteetin parantumisesta. Myös sen osalta Vattulainen on luottavainen. ”Vaikka itse laskentayksiköiden tehokkuuden kehittäminen hidastuisikin, laskentatehoa voidaan lisätä muillakin tavoin. Konekapasiteettia voidaan kasvattaa rinnakkaislaskennalla.” Toinen mahdollisuus on räätälöidä sekä tietokone että siihen integroitava laskentaohjelma optimaalisesti tiettyyn tehtävään. ”Näin on jo toimittu, hyvin tuloksin.” Myös tehtävänasettelun suuntaviivat ovat selvät, vaikka solukalvo sisältääkin tuhansia erilaisia molekyylejä, ja kalvolla ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”. ”Tähdätään mahdollisimman realististen systeemien mallintamiseen. Aloitetaan yksinkertaisista mallisysteemeistä, kasvatetaan kompleksisuutta ja huomioidaan erilaiset molekulaariset prosessit ja ympäristön muuttuvat tekijät”, Vattulainen linjaa. ”Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan on jo otettu. Uskallan väittää, Poikkileikkauskuva LDL-partikkelista eli ”pahasta kolesterolista”. Partikkelin kuori on ApoB100proteiinia (vaaleansininen). Sisus koostuu polaarisista fosfolipideistä (vihreä), kolesterolista (punainen), sen estereistä (oranssi) ja triglyseridi-lipideistä (vaalea). M at ti Ja va na ine n/ Ilp o Va ttu lai ne n gr ou p että 5–10 vuoden kuluttua voidaan aidosti mallintaa sitä, mitä elävässä solussa tapahtuu.” Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja.
Sc an sto ck ph ot o Intialainen käärmeenlumooja yrittää taltuttaa myrkyllisen vastapelurinsa sävelten voimin.
73 6/2017 KEMIA Arsenikki oli liki täydellinen murhatyökalu. Arja-Leena Paavola Ranskassa elettiin elokuuta 1839, kun nuori rouva Marie Lafarge löysi itsensä pulmallisesta tilanteesta. Hän oli suostunut vihille miehen kanssa, jonka kerrottiin olevan vauras sukutilan omistaja. Todellisuus osoittautui karummaksi. Talo oli rappiolla ja ”varakas tilallinen” vararikon partaalla. Ongelma ratkesi suotuisasti. Aviomies alkoi yllättäen kärsiä yhä pahenevista vatsavaivoista ja heitti pian vuodenvaihteen jälkeen henkensä. Marie olisi vapaa etsimään parempaa tulevaisuutta. Edesmenneen puolison sukulaiset kävivät kuitenkin epäluuloisiksi. Marien kokkaukset olivat olleet omalaatuisia. Viimeksi tämän oli nähty sekoittavan jo kuolinvuoteellaan maanneen siipan munatotiin outoa pulveria. Kun kylän apteekkaria puhutettiin, ilmeni, että rouva Lafarge oli käynyt tiuhaan arsenikkiostoksilla. Ainetta tarvittiin rotanmyrkyksi, sillä maatilaa kuulemma kiusasi kokonainen lauma siimahäntiä. ”Epäilysten herättyä paikallinen rauhantuomari pyysi muutamaa lääkäriä tekemään vainajalle ruumiinavauksen ja selvittämään, olisiko vainajassa todella myrkkyä”, kertoo biokemian emeritusprofessori Matti Vuento Jyväskylän yliopistosta. Tohtorit tekivät selvityksensä, joiden tulokset heidän arvelunsa mukaan puhuivat myrkytyskuoleman puolesta. Oikeudenkäynnissä kuultu espanjalainen toksikologi Mathieu Orfila kuitenkin kyseenalaisti tutkimukset, joissa oli käytetty vanMyrkkyjen maailma on moninainen Historiansa mittaan ihmiset ovat hyödyntäneet ja valmistaneet lukemattomia erilaisia myrkkyjä. Lähimmäisiä ja vihollisia on myrkytetty hengiltä monin kekseliäin keinoin. hentuneita menetelmiä. Orfila oli maineikas tiedemies, joka oli vuonna 1814 julkaissut yhden ensimmäisistä myrkkyjen kemiaa ja niiden vaikutuksia käsittelevistä tutkielmista. Tuhansilla koirilla tekemissään kokeissa tutkija oli muun muassa saanut selville, että erilaiset niellyt myrkyt imeytyvät mahalaukusta ja kerääntyvät kudoksiin eri tavoin. lyysit eivät onnistuneet, mutta sitten Orfila tarttui toimeen itse ja todensi arseenilöydöksen luotettavasti. Marie Lafarge sai tämän jälkeen tuomionsa, joka oli passitus elinkautiseen pakkotyöhön. Poppamiehistä nykypäivään Matti Vuento kertaa Marie Lafargen tarinaa juuri ilmestyneessä kirjassaan Myrkkyjen maailma – Nuolimyrkystä sariiniin. Ansioitunut biokemisti esitMarie Lafarge (1816–1852) joutui epämieluisaan miehelään, mutta apteekin hyllyltä löytyi aine, jonka avulla ongelma ratkesi – ainakin hetkeksi. Espanjalaistoksikologi vaati, että analyysit tehtäisiin uudelleen ja niissä hyödynnettäisiin englantilaisen kemistin James Marshin vastikään kehittämää uutta menetelmää. Menetelmä perustuu siihen, että arseenipitoinen materiaali kehittää arseenivetyä. Tämä tapahtuu, kun se joutuu laimeaa happoa ja sinkkilastuja sisältävässä seoksessa tekemisiin vastamuodostuneen vetykaasun kanssa. ”Kun vedyn ja arseenivedyn seos sytytetään palamaan, liekki jättää kylmään lasiin metallinkiiltoisen arseenikalvon”, Vuento kuvailee. Marshin menetelmä osoitti periaatteessa vain arseenin läsnäolon, ei sen määrää. Tekniikalla kyettiin silti havaitsemaan jopa alle 10 mikrogramman arseenimäärät. Sen ansiosta ratkesi myös Lafargen tapaus. Miehen ruumis kaivettiin haudasta ja tutkittiin uudelleen. Paikallisten kemistien ensimmäiset ana
74 KEMIA 6/2017 telee teoksessaan laajasti myrkkyjen historiaa varhaisista kasvija eläinmyrkyistä nykymaailman kemikaaleihin. Myrkyt olivat vaarallisuudessaan pitkään eräänlaista salatiedettä, joka kuului lähinnä erilaisten poppamiesten, puoskareiden ja alkemistien toimenkuvaan. Myrkyllisyyden mittaaminen on yhä hieman ongelmallista, koska myrkyn ainesosat eli toksiinit voivat vaikuttaa eri tavoin eri eliölajeihin. Saman lajin sisälläkin vaikutustavoissa on vaihtelua yksilöiden välillä. Yksilökohtaisia tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli ja paino sekä terveyden tai ravitsemuksen tila. Ennen modernin laboratoriotekniikan kehittymistä oli hankalaa todistaa, onko ihmisen kuolinsyynä myrkytys. Ainoa keino oli syöttää vainajan viimeisen aterian jäännökset eläimille. Jos ne menehtyivät, henkilön kuoleman jouduttamisessa oli taatusti käytetty myrkkyä. Myrkyt voidaan jakaa verimyrkkyihin, solumyrkkyihin ja hermomyrkkyihin. Ensimmäinen ryhmä vaikuttaa vereen tuhoamalla verisoluja ja verisuonten seinämiä. Solumyrkky on puolestaan solujen toimintoja vahingoittava aine. ”Soluilla on monia erilaisia toimintoja, joiden häiritseminen johtaa solun kuolemaan ja hajoamiseen, solun kasvun tai jakautumisen estymiseen tai ohjelmoituun solukuolemaan eli apoptoosiin”, Vuento kuvailee. ”Hermomyrkky taas kohdistaa vaikutuksensa neuronien eli hermosolujen toimintaan.” Professori pitää Marie Lafargen tapausta erityisen kiinnostavana myrkytysmurhien historiassa. Samoin ajattelivat aikalaiset. Ranskan arsenikkisurmasta tuli ensimmäinen rikos, jonka ratkomista lehdistö seurasi tiiviisti ja josta se raportoi ahkerasti. ”Kemian kannalta oleellista on etenkin se, että tutkinnan aikana rikoslääketiede kehittyi ja oikeuslääketieteellinen aineisto nousi tapauksen selvittämisessä keskeiseen rooliin.” Myrkyttämistä on perinteisesti pidetty raukkamaisena tapana tappaa. Jo ennen ajanlaskumme alkua on esitetty tuomitsevia lausuntoja, joiden mukaan vain kunniaton käyttää sellaista keinoa. Rikoshistoria tarjoaa kuitenkin lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka ihmisiä on pyritty päästämään päiviltä niin, ettei surmasta jäisi selviä todisteita. Arsenikki oli liki täydellinen murha-ase, sillä aineen aiheuttaman myrkytyksen oireet ovat samantapaisia kuin monissa sairauksissa. Arsenikkia voidaan myös annostella uhrille pienissä erissä, jolloin myrkytys kehittyy vähitellen. Kun James Marshin analyysimenetelmä ja sen kehittyneemmät versiot levisivät yleiseen käyttöön, arsenikin pitkään kestänyt suosio kuoleman välikappaleena romahti. Pahoja aikeita hautoneet tajusivat nopeasti, että aineen käytöstä saattoi jäädä kiinni. Yleinen uskomus on, että nimenomaan naiset ovat suosineet myrkkyä henkirikoksen tekovälineenä. ”Itse en allekirjoita tätä”, Vuento sanoo. Kiehtovan myrkyllinen kirja Minkälaisia myrkkyjä keittelivät muinaiset egyptiläiset? Mitä syntyi Kiinan ja Intian ikivanhoissa myrkkypajoissa? Entä millaisia myrkkynuolia ampuivat Pohjois-Amerikan intiaanit? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen vastaa professori Matti Vuennon mainio uutuus Myrkkyjen maailma – Nuolimyrkystä sariiniin (Gaudeamus 2017). Vuento kertoo myös nykyajan synteettisistä myrkyistä ja arkipäivän kemikaaleista, jotka ovat osoittautuneet tai saattavat osoittautua ihmiselle tai ympäristölle vaarallisiksi. Oman lukunsa ovat saaneet sekä kasvien ja mikrobien myrkyt että lentävät, kävelevät ja matelevat myrkkypakkaukset eli linnut, hämähäkit, tuhatjalkaiset, skorpionit, käärmeet ja muut eläinkunnan edustajat, joilla on käytössään kiinnostavia puolustautumisvälineitä ja hyökkäysaseita. Molekyylitasolle menevä katsaus myrkkyjen kemiasta ja biologiasta on sijoitettu yleistajuisen kirjan loppuun erilliseksi osioksi niitä varten, jotka haluavat paneutua aiheeseen myös tieteellisemmästä näkökulmasta. Päivi Ikonen Ennen moderneja laboratoriotekniikoita oli hankala todistaa, oliko ihmisen kuolinsyynä myrkytys.
75 6/2017 KEMIA Britannian joukkojen 55. divisioonan sotilaat joutuivat kyynelkaasun uhreiksi Flanderin taisteluissa huhtikuussa 1918. Suomalaiset tilastot tosin näyttäisivät tukevan väitettä. Tuoreimpien tietojen mukaan myrkytystapauksissa epäilty on meillä kahdeksan kertaa useammin nainen kuin mies. ”Suomessa myrkyttämällä tehtyjen murhien määrä on sinänsä hyvin vähäinen, joten luvuista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.” Yhdysvalloissa tilanne onkin toinen. Siellä on tarkasteltu myrkyttäjiä pidemmällä aikajaksolla. Sen pohjalta tehdyt tilastot kertovat, että myrkkysurmaajista on ollut miehiä 56 prosenttia. Tappava viesti toisinajattelijoille Kemiallisten aseiden pirullinen tuhovoima tuli ihmiskunnalle tutuksi ensimmäisen maailmansodan aikana. Historian ensimmäisen laajan kaasuhyökkäyksen teki Saksan armeija huhtikuussa 1915. Kloorikaasu surmasi kymmenessä minuutissa noin 5 000 ympärysvaltojen sotilasta. Maailmansotien välillä ja niiden jälkeen kemikaaleista rakenneltiin lisää tappoaseita. Niiden käytölle pantiin vihdoin stoppi vuonna 1993 aikaansaadussa maailmanlaajuisessa kemiallisen aseen kieltosopimuksessa. Sopimus astui voimaan neljä vuotta myöhemmin, kun sen ratifioi järjestyksessä 65:s valtio. Nyt sopimuksen on allekirjoittanut ja ratifioinut jo 192 maata. Maailman kaikista kemiallisista aseista on tähän mennessä tuhottu arvioiden mukaan 93 prosenttia. Sopimuksista huolimatta taistelukaasuja käytetään yhä, viimeksi Syyrian sisällissodassa, jossa sariini-iskut ovat tappaneet myös sadoittain siviilejä. Organofosfaatteihin kuuluva sariini on äärimmäisen myrkyllinen yhdiste, jonka YK on määritellyt joukkotuhoaseeksi. Hermomyrkky on sijoitettu myös kemiallisen aseen kieltoa valvovan järjestön OPCW:n ylläpitämän listauksen korkeimpaan luokkaan. Samassa luokassa on sariinin sukulainen, maailman vaarallisin synteettinen hermomyrkky VX, jonka voimin Irakin diktaattori Saddam Hussein aikoinaan kävi kurdien kimppuun. Halabjan kylään vuonna 1988 tehdyn hyökkäyksen uhreiksi joutui ainakin 10 000 siviiliä, joista noin 3 500 menetti henkensä. Viimeksi VX nousi otsikoihin helmikuussa 2017. Silloin myrkkyä käyMyrkky on suhteellinen käsite. Myrkyiksi lukeutuvat myös monet sellaiset aineet, joita voidaan hyödyntää arkielämässä tai lääkeaineina sairauksien hoidossa. Ratkaisevaa on käytettävän aineen pitoisuus.
76 KEMIA 6/2017 tettiin agenttiseikkailumaisessa salamurhassa, jonka kohteena oli toisen diktaattorin, Pohjois-Korean Kim Jong-unin vanhempi velipuoli Kim Jong-nam. Tämä käveli kaikessa rauhassa Kuala Lumpurin kansainvälisellä lentokentällä, kun häntä yllättäen lähestyi kaksi naista. Naiset hieraisivat Kim Jong-namin kasvoja kankaalla, jonka sittemmin osoitettiin sisältäneen VX-myrkkyä. Sen sijaan varjoissa toimineet hämärämiehet ovat usein saaneet tehdä työtään rauhassa ja jatkaa myrkytystoimiaan pitkäänkin ilman, että kukaan koskaan kyseli, mihin vainajat ovat todellisuudessa kuolleet. Nykyajan ilmiöksi on noussut erilaisten lääkeaineiden käyttö surmatyön välineenä. Kuten 1500-luvun alkemisti ja parantaja Paracelsus aikoinaan totesi, ”annos tekee myrkyn”. Oikein annosteltuna täysin turvallinen lääke voi liian suurena määränä muuttua tappoaseeksi – jota käyttävän surmatyöt saattavat jäädä pimentoon. Rikosten jäljille on erityisen vaikeaa päästä, jos niiden motiivina on vaikkapa luonnehäiriöisen ihmisen halu näyttää oma valtansa. Vuento muistuttaa varsin tuoreesta tapauksesta, jossa saksalainen sairaanhoitaja ympäristönsä yllätykseksi paljastui sarjamurhaajaksi. ”Miehen uskotaan vuodesta 2000 alkaen tappaneen mahdollisesti yli 90 henkeä sydänlääkkeen yliannostuksella. Valtaosa uhreista oli tehohoitopotilaita.” Suomessa on käytetty surmaamistarkoituksessa esimerkiksi insuliinia. Viiden ihmisen hengen vienyt perushoitaja taas lisäsi uhriensa ruokaan ja juomaan erilaisia keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Viime vuosien Yhdysvalloissa opioidien helppo saatavuus on johtanut kansalliseen huumevitsaukseen. Matti Vuento epäilee, että ilmiön varjolla on saatettu tehdä myös henkirikoksia, joita kukaan ei ole koskaan tunnistanut rikoksiksi. Tappoaseena on voinut olla esimerkiksi karfentaniili. ”Tuhat kertaa heroiinia vahvempi karfentaniili on keskushermostoa lamaannuttava aine, joka voi aiheuttaa äkillisen tukehtumisen.” ”Lääkeaine imeytyy elimistöön myös hengityksen ja ihokosketuksen kautta. Karfentaniililla tehty murha saatettaisiin hyvinkin tulkita uhrin itsensä aiheuttamaksi kuolemaksi.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. arjaleena.paavola@gmail.com Sveitsiläisen alkemistin Paracelsuksen (1493–1541) määritelmä pätee yhä. Annos tekee myrkyn. Hermomyrkyt sariini ja VX on luokiteltu joukkotuhoaseiksi. Matti Vuennon mukaan teko oli Pohjois-Korean viesti maailmalle: toisinajattelijoille voi käydä huonosti. Viestin välineenä toimi juuri hirvittävä hermomyrkky. ”Pohjois-Korea on yksi niistä harvoista valtioista, jotka eivät ole allekirjoittaneet kemiallisen aseen kieltosopimusta. Maassa on kemiallisia aseita ilmeisesti suuret varastot.” ”Iskun tekeminen VX:n avulla osoitti, keneltä ja miksi murha oli tilattu. Se oli muistutus muille valtioille, että vastaavat teot ovat Pohjois-Korealle mahdollisia”, Vuento analysoi. VX vaikuttaa hengitettynä tai ihon kautta annettuna. Myrkky aiheuttaa voimakasta kouristelua ja lamaannuttaa hengityksen. Yksi tunnistettava oire on myös pupillien supistuminen minimaaliseen kokoon. Matti Vuentoa on jäänyt askarruttamaan se, kuinka naisten oli mahdollista käsitellä ainetta ilman, että heille itselleen kävi huonosti. ”Tiedossa ei ole, että heillä olisi ollut käsineet. Oliko myrkky puhtaana vai oliko se valmistettu jotenkin niin, että se vaikuttaisi vasta myöhemmin?” Kim Jong-nam kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan alle puolen tunnin kuluttua siitä, kun lentokenttähyökkäys oli tapahtunut. Murhia ilman rikosseuraamusta Historian sivuille legendoiksi jääneet myrkyttäjät olivat usein kuuluisuuksia, mahtimiehiä ja -naisia, joiden tekemiset kiinnostivat ja jotka siksi olivat muita tarkemman luupin alla.
78 KEMIA 6/2017 että suurelle osalle metsistä on haettu EU:n luomusertifiointi. ”Näin puita voidaan käyttää raakaaineena luomuna myytäviin tuotteisiin.” Havupuiden, pensaiden ja varpujen arvoaineiden talteenottoa varten yhtiö on kehittänyt oman tekniikkansa, joka perustuu paineistettuun kuumavesiuuttoon. ”Menetelmä on kuitenkin hellävaraisempi ja selektiivisempi kuin perinteinen painevesiuutto. Voimme säädellä sitä ja jättää materiaaliin aineet, joita emme halua”, toimitusjohtaja kuvailee. Kuivalainen tuntee laboratoriot ja niiden menetelmät tarkkaan. Hänen aiemmin perustamansa Ahma insinöörit Oy omisti kaksi suomalaista ympäristölaboratoriota, joista toinen toimii Rovaniemellä, toinen Seinäjoella. Keväällä 2017 Ahma myi laboratoriotoimintonsa Eurofins Scientificille, mutta tiivis yhteistyö rovaniemeläislaboratorion kanssa jatkuu. Forest of Laplandin uuteaineiden koostumus analysoidaan yhä siellä. Mahlaa maailmalle Tohmajärveläinen Nordic Koivu Oy on keskittynyt kotimaiseen koivuun ja siitä keväisin virtaavaan mahlaan. Luontaislääkinnässä mahla on tunnettu vuosisatoja, ja sitä on käytetty esimerkiksi reumaja niveloireiden lieventämiseen sekä kehon puhdistamiseen. Mahla sisältää myös paljon hyödyllisiä kivennäisja hivenaineita. Nordic Koivu ryhtyi vuonna 1996 kehittämään automaattisia mahlan keräysja tuotantoprosesseja. Mahlan pullottamisen yhtiö aloitti vuonna 2001. Toiminta yrityksessä on kevätaikaan kuumeista, sillä mahlakausi on lyhyt ja päättyy jo toukokuun alkupuolella. Koko vuoden raaka-aineet on saatava kerralla talteen. Yöttömässä yössä kasvaa arvokkaita aarteita Pohjoiset metsät ovat täynnä puita, pensaita, marjoja ja muita kasveja, joiden sisältämät aineet ovat monessa asiassa vertaansa vailla. Pohjolan valo synnyttää kasveissa muun muassa hyödyllisiä antioksidantteja ja puita suojaavia yhdisteitä, joita ei etelämpänä esiinny. Puuvesimarkkinat ovat maailmalla nosteessa. Myyntijohtaja Susanna Maaranen uskoo, että mahla lyö pian itsensä läpi samalla tavoin kuin taannoin kookosvesi. ”Vuonna 2005 kookosvesi oli vielä lähes tuntematon aine, mutta nyt se on jättibisnes”, hän vertaa. Nordic Koivun tuotannosta menee vientiin yli 98 prosenttia. Puhdas pohjoinen mahla viehättää etenkin idässä. ”Aasian osuus ylsi tänä vuonna samalle tasolle kuin EU-vientimme. Pian Aasian-myynti menee varmasti Euroopan ohi.” Mahlaa voi kerätä omaan käyttöönsä periaatteessa kuka tahansa, kunhan saa siihen maanomistajalta luvan. Ei tarvita kuin reikä puuhun, jonkinlainen letku ja keräysastia. Puuveden hygieenisyyden ja säilyvyyden hallinta on kuitenkin vaikeampaa. Teksti ja kuvat Marja Saarikko Suomen metsät ovat osoittautuneet hämmästyttävän monimuotoiseksi aarreaitaksi. Sieltä löytyy jatkuvasti lisää kiinnostavia luonnonaineita, joita sadat yritykset seulovat käyttöönsä. Muun muassa lääkeja kosmetiikkateollisuus ovat ottaneet metsän antimet tuotteidensa ainesosiksi. Niille jalostaa raaka-aineita vuonna 2015 perustettu rovaniemeläinen startupyritys Forest of Lapland. Raaka-ainevalmistuksen lisäksi yhtiö on kehittänyt myös oman, Davvi-nimisen luonnonkosmetiikkasarjansa. Yhtiön toimitusjohtajan Antti Kuivalaisen mukaan etenkin pohjoisen mänty on varsinainen superpuu. Se sisältää paljon pienimolekyylisiä yhdisteitä, joista sadanviidenkymmenen terveysvaikutuksia on jo tutkittu ja myös todennettu. ”Männyn sisältämä lykopeeni esimerkiksi näyttäisi ehkäisevän sekä sydänja verisuonitauteja että miesten hedelmättömyyttä. Sitosteroli puolestaan alentaa kolesterolia”, Kuivalainen kertoo. Pohjolan männyissä on myös paljon arvoaineita, joita ei etelän puista saa. Yöttömän yön ja arktisten olojen ansiosta puihin muodostuu muun muassa antioksidantteja ja puita suojaavia yhdisteitä. Tärkeää on se, että pohjoisen mäntyä on saatavilla riittävästi teollisen mitan toimintaan ja varsinkin se, Koivumahlasta voi tulla maailmalla kookosveden kaltainen menestystuote, Susanna Maaranen uskoo.
79 6/2017 KEMIA Puhdas, raikas suomalaismahla kiehtoo etenkin aasialaisia asiakkaita Toimitusjohtaja Antti Kuivalaisen (vas.) ja tuotantopäällikkö Vesa Matikaisen luotsaama Forest of Lapland jalostaa pohjoisen metsän antimista raaka-aineita lääkeja kosmetiikkateollisuudelle. ”Kotikonstein mahlaa keräävän pitää tyhjentää astia useita kertoja vuorokaudessa. Lisäksi mahla tulisi nauttia vuorokauden sisällä, vaikka sitä pidettäisiin jääkaapissa”, Maaranen sanoo. Tutkimusja tuotekehityksen suurin haaste oli juuri mahlan heikko säilyvyys. Yritys halusi koivumahlalleen pitkän säilytysajan myös huoneenlämmössä. Vaativa kehitystyö päättyi onnistumiseen. Sen tuloksena yhtiöllä on nyt käytössään ainutlaatuinen prosessi, jolla on myös tiukat laatukriteerit. ”Voimme käyttää raaka-aineena ainoastaan omalla teknologiallamme kerättyä mahlaa, jotta pystymme takaamaan tuotteen laadun.” Ensi keväänä Nordic Koivu aikoo kasvattaa tuotantomääriään reippaasti. Haussa ovat nyt uudet koivikot, joita etsitään noin sadan kilometrin säteellä Tohmajärveltä.
80 KEMIA 6/2017 Kuohuvat herukanlehdet Kontiolahtelainen perheyritys Kontiomehu on jalostanut suomalaisia marjoja ja hedelmiä mehuiksi 1980-luvulta alkaen. Juomat valmistetaan murskaamalla marjat massaksi ja kylmäpuristamalla massa. Mehuja ei keitetä vaan ne pastöroidaan, jolloin marjojen kaikki vitamiinit ja ravinteet säilyvät. Viime vuosina yrityksen ykköstuotteeksi on noussut herukan lehdistä tehtävä kupliva kuohujuoma. ”Sen raaka-aineeksi soveltuvat parhaiten mustaherukan lehdet, sillä niissä on voimakkain maku. Valkoisten, vihreiden ja punaherukoiden lehtien aromi on miedompi”, kertoo toimitusjohtaja Pasi Kiiskinen. Aiemmin autoalalla toiminut Kiiskinen siirtyi yrityksen ruoriin sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2003, ”Suomen puhdas luonto on mahtava myyntivaltti” Luonnontuoteja hyvinvointialat ovat kasvaneet viime vuosina vauhdikkaasti. Tuotteiden kysyntää lisää yhä yltyvä terveysbuumi. Luontoyrittäjyysverkoston puheenjohtajan, Arctic Warriors -yrityksen tuotepäällikön Katja Misikankaan mukaan Suomen puhdas luonto on maailmalla mahtava myyntivaltti. ”Etenkin Lappi on arvossaan, sillä siellä on erityisen puhdasta, ja raaka-aineita on paljon.” Pohjoisen arvoaineita on entistä helpompi hyödyntää, sillä niistä on kertynyt runsain määrin tutkimustietoa, jota karttuu koko ajan lisää. Luonnontuotealan voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään, jotka nojaavat joko sieniin, marjoihin ja yrtteihin tai muihin kasveihin. Marjoja on viety Suomesta ulkomaille jo pitkään. Sittemmin yritykset ovat siirtyneet tuotteistamaan niistä erilaisia jalosteita ja valmisteita, joista on saatavissa moninkertainen hinta. ”Myös yrttien myynti on lisääntynyt viime vuosina selvästi, ja alalle on perustettu useita uusia yrityksiä.” Kehittämistäkin silti riittää. ”Raaka-aineiden hankinta on yksi iso pullonkaula etenkin kasvien osalta. Toinen haaste ovat toimitilat, sillä niissä pitää pystyä käsittelemään isoja määriä raaka-aineita.” Jatkuvaa kasvua Kaikkiaan Suomen luonnontuotealalla toimii miltei 750 yritystä, jos mukaan lasketaan myös suuret monialayhtiöt. Työja elinkeinoministeriön toukokuisen toimialaraportin mukaan alan liikevaihto on kasvanut tasaisesti ja ylittää jo 300 miljoonaa euroa. Eniten luonnontuotealan yrityksiä eli lähes 300 toimii elintarvikesektorilla. Suurin osa niistä on kuitenkin mikroyrityksiä. Uusia yrityksiä on syntynyt erityisesti ravintolisien valmistukseen sekä hyvinvointija kosmetiikkaalalle. Nousussa on etenkin luonnonkosmetiikka. kun hänen vanhempansa jäivät eläkkeelle. Idean uuteen tuotteeseen toimitusjohtaja sai löydettyään äitinsä arkistoista vanhan herukanlehtijuoman reseptin. Suurin osa yrityksen käyttämistä herukanlehdistä poimitaan käsin Kiiskisten omalta sukutilalta. Sieltä ne kuljetetaan jatkojalostukseen läheiseen tuotantolaitokseen. Kun valmistusprosessiin yhdistettiin kuplituslaite, syntyi mainio alkoholiton vaihtoehto kuohuviinille. Kuplivasta herukkajuomasta tuli lähiruokabuumin siivittämänä heti menestys, jonka myynti kasvaa vakaasti. Nyt vuorossa on uusien toimitilojen rakentaminen läheiselle Raatekankaalle. Silloin yritys saa kaikki toimintonsa saman katon alle. Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja. marja.saarikko@gmail.com Pasi Kiiskinen on vetänyt kontiolahtelaista perheyritystä vuodesta 2003. Mustaherukan lehdistä tehty kupliva kuohujuoma on juhlatilaisuuksien aromikas alkoholiton vaihtoehto.
www.kiilto.com KESTÄVÄÄ TULEVAISUUTTA RAKENTAMASSA Kiilto on vuonna 1919 perustettu suomalainen perheyritys, joka on tuotteillaan lujasti kiinni arjen elämässä: rakentamisessa, remontoinnissa, ja teollista liimausta hyödyntävien yritysten moninaisissa tuotteissa. Kiilto on osa Kiilto Family -konsernia, jonka henkilöstöön kuuluu yli 800 ihmistä yhdeksässä eri maassa. Kemian laitos Huippukemiaa ja huippuihmisiä Kemistejä ja aineenopettajia Monipuolinen tutkimusinfrastruktuuri Keskellä Suomea, lähellä ihmistä www.jyu.fi/kemia www.facebook.com/kemianlaitos.jyu Osaamista ja laatua – tutkitusti! Itämerenkatu 3 A, 00180 Helsinki | Kalevantie 2, Technopolis, Tampere puh: +358 9 6859 560 | posti@seppolaine.fi Building success sTORies seppolaine.fi
82 KEMIA 6/2017 INNOVAATIOITA ISÄNMAASTA Kotimaisin voimin syntyy jatkuvasti uusia, lupaavia kemian alan keksintöjä. Biohajoava materiaali haastaa muovipakkaukset Su lap ac Suvi Haimi ja Laura Kyllönen luottavat bisnesideaansa. ”Tavoitteemme on nousta ensisijaiseksi kestävän kehityksen pakkausten tuottajaksi maailmanmarkkinoilla”, Haimi sanoo.
83 6/2017 KEMIA Ju ha Gr an at h Sulapacin pakkausmateriaalissa yhdistyvät ekologisuus ja hyvä muotoiltavuus. Helsinkiläinen Sulapac Oy on kehittänyt täysin biohajoavan pakkausmateriaalin, jonka yrityksen perustajat uskovat kestävän tulevien sukupolvien kriittisenkin tarkastelun. Juha Granath Ekologisen kasvuyrityksen Sulapac Oy:n kehittämä pakkausmateriaali muistuttaa muovia, mutta sitä se ei ole. Materiaali syntyy Pohjoismaista hankitusta sertifioidusta puusta ja luonnonperäisistä sidosaineista. Keksinnön mullistava ominaisuus on, että materiaali hajoaa luonnossa kokonaan – toisin kuin esimerkiksi biomuovi, joka vain pilkkoutuu pienemmäksi mikromuoviksi häviämättä koskaan. Aluksi suomalaismateriaali pyrkii korvaamaan kosmetiikkatuotteiden muovipakkauksia. Sen jälkeen tähtäin on laadukkaissa juomaja ruokapakkauksissa, joihin se myös sopii erinomaisesti. ”Materiaali kestää vettä ja rasvaa, eikä se läpäise happea”, kuvailee Sulapacin toimitusjohtaja, biokemisti Suvi Haimi. Suvi Haimin ja hänen biokemistikollegansa Laura Kyllösen bisnesidea syntyi omien kylpyhuoneiden muovisista purkkiröykkiöistä ja etenkin jätevuorista, joita he näkivät Aasianmatkoillaan. ”Maailmassa tehdään muovipakkauksia joka vuosi noin 80 miljoonaa tonnia. Joka minuutti jäteautollinen muovijätettä päätyy suoraan mereen. Näin ei voi jatkua.” Lääketieteellisistä biomateriaaleista tohtoreiksi väitelleet Haimi ja Kyllönen perustivat Sulapacin vuonna 2016. Samalla he yhdistivät biosovelluksensa Petro Lahtisen ja Antti Pärssisen puukomposiittiosaamiseen. Jälkimmäisen kemistikaksikon aiemmin perustama Onbone Oy on kehittänyt menestyvän puupohjaisen kipsausmateriaalin ja siihen liittyviä tuotteita. Tavoitteet korkealla Sulapacin innovaatio tuli ensimmäisen kerran markkinoille viime keväänä, kun ekokosmetiikkaan keskittynyt Niki Newd pakkasi saippuansa biohajoavaan rasiaan. Luonnonkosmetiikkaa valmistava Naviter puolestaan aikoo lanseerata oman tuotesarjansa Sulapacin pakkauksissa ensi talvena. ”Meillä on käynnissä yhteistyöneuvottelut myös usean kansainvälisen kosmetiikkayrityksen kanssa. Kasvu tulee globaalien brändien kautta”, linjaa Suvi Haimi, jonka mukaan biohajoavan pakkausmateriaalin markkinat ovat valtavat. Parhaillaan ovat menossa myös materiaalin lisätestit. Niitä tarvitaan, sillä pakkausten on kestettävä tuhansia kemikaaliyhdistelmiä ja taattava tuotteille vähintään vuoden säilyvyys. Yksi Sulapacin valtti on tuotannon joustavuus. Pakkauksia voidaan tehdä suurissa erissä, eikä niiden valmistus vaadi omaa tehdasta. Massatuotannossa myös kustannukset pysyvät aisoissa. ”Tekesin kanssa kehittämämme teknologian avulla tuotetta voidaan tehdä kaikissa muovituotteita valmistavissa tehtaissa”, toimitusjohtaja kertoo. Haimi ja Kyllönen haluavat ekologisuuden ja kestävän kehityksen ohessa viedä eteenpäin myös pohjoismaista muotoilua. Sulapac-purkkien ja -pakkausten minimalististen tyylikkäiden linjojen takana ovat suunnittelijat Ilkka Harju ja Harri Koskinen. Myös rahoittajat ovat innostuneet nuoresta yrityksestä. Siihen ovat jo sijoittaneet muun muassa Itämeren suojeluhankkeestaan tunnettu Ilkka Herlin ja hollantilainen pääomasijoitusyhtiö Ardent Venture. ”Ensimmäinen rahoituskierros tuotti miljoonan, ja ensi vuonna haemme lisää. Tulevaisuuden tavoitteemme on olla ensisijainen kestävän kehityksen pakkausten tuottaja globaaleilla pakkausmarkkinoilla.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. juha.granath@saunalahti.fi
84 KEMIA 6/2017 INNOVAATIOITA ISÄNMAASTA Kotimaisin voimin syntyy jatkuvasti uusia, lupaavia kemian alan keksintöjä. Yksi verinäyte voi ennustaa, onko näytteenantajalla riski sairastua tulevaisuudessa esimerkiksi diabetekseen tai saada sydänkohtaus. Irene Andersson Vuonna 2013 perustettu Nightingale Health Ltd. on esitellyt automatisoidun analyysimenetelmän, joka tunnistaa yhdestä verinäytteestä noin 230 merkkiainetta eli biomarkkeria. Biomarkkerit ennustavat näytteenantajan terveydentilaa jopa vuosiksi eteenpäin. Ne kertovat, onko tällä esimerkiksi kohonnut diabeteksen tai sydänja verisuonitautien riski. Kun riskit saadaan tietää ajoissa, voidaan myös satsata sairastumisen ehkäisyyn. ”Analyysi parantaa aluksi jo tunnettujen veren merkkiaineiden saatavuutta sekä hinnan että tulosten vasteajan osalta”, kertoo toimitusjohtaja Teemu Suna. ”Myöhemmin se mahdollistaa keVerianalyysi ennakoi krooniset sairaudet hittyneemmän, ennakoivan perusterveydenhuollon kroonisissa sairauksissa.” Verestä nykyisin mitattavat asiat eivät hänen mukaansa kerro kaikkea. ”Kalifornian yliopiston tekemän laajan tutkimuksen mukaan 75 prosentilla sydänkohtauksen saaneista ihmisistä oli normaalit kolesteroliarvot”, hän antaa esimerkin. Suomalaismenetelmä on noteerattu laajalti. Teknologiaa käytetään jo lääketieteellisissä tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa, joissa sillä on analysoitu lähes puoli miljoonaa verinäytettä. Kesäkuussa menetelmä sai CEmerkinnän, mikä mahdollistaa palvelun tarjoamisen terveydenhuollossa EU-alueella. Merkintä sisältää analyysin tuottamien glukoosija kreatiiniarvojen validoinnin. Yhtiön tavoite on validoida seuraavan vuoden kuluessa kymmeniä muitakin biomarkkereita. ”CE-merkintä on suuri askel, jonka saavuttaminen vaati myös suuria investointeja”, Suna sanoo. Tekniikan kehittäminen nykypisteeseensä on vienyt kymmenen vuotta. Kahden viime vuoden aikana Nightingale on hankkinut kehitystyöhönsä 6,5 miljoonaa euroa ulkopuolista rahoitusta. Tulevaisuus näyttää hyvältä. Teknologia valittiin yhdeksi voittajista YK:n ja maineikkaan yhdysvaltaisen MITyliopiston vuoden 2017 keksintökilpailussa. Yhteistyössä MIT:n kanssa Nightingale pyrkii viemään innovaatiotaan maailmanlaajuiseksi. Avainasemassa edullisuus Parhaillaan yhtiö testaa teknologiaansa kotimaassa yhdessä suomalaisen terveydenhuollon toimijan kanssa. ”Pilotin tarkoituksena on todentaa analyysin vertailukelpoisuus käytössä olevin kliinisen kemian menetelmin ja tuoda sen jälkeen menetelmä yleiseen käyttöön terveydenhuollossa”, Suna linjaa. Toimitusjohtaja painottaa, että analyysin hinnan pitää pysyä halpana, jotta se saadaan käyttöön mahdollisimman laajalti. Sinänsä analyysille riittää markkinoita. ”Krooniset sairaudet ovat yksi merkittävimmistä globaaleista ongelmista, ja kysyntä niiden ennaltaehkäisyn mahdollistaville teknologioille on valtava.” Nightingale avaa lähiaikoina uuden laboratorion Helsinkiin. Tällä haavaa yrityksellä on laboratoriot Kuopiossa ja kaksi franchising-laboratoriota Isossa-Britanniassa. Niistä toinen toimii Oxfordin yliopiston NDPH Wolfson -laboratoriossa, joka kuuluu kliinisen kemian tutkimuksen eliittiin. Oxfordin yliopistossa Nightingalen teknologia otettiin käyttöön viime keväänä. Siellä menetelmää aiotaan käyttää laajoissa epidemiologisissa ja kliinisissä tutkimuksissa. Brittitutkijoiden tavoitteena on analysoida sillä lähivuosina satojatuhansia verinäytteitä. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. irene.andersson@pp.inet.fi Ni gh tin ga le He alt h ”Kerromme uusista merkittävistä hankkeista vielä ennen kuluvan vuoden loppua”, Nightingale Healthin toimitusjohtaja Teemu Suna lupaa.
85 6/2017 KEMIA Oululainen startup-yritys keksi yhdistää VTT:n kehittämän painetun älyn teknologian biokemialliseen anturiin. Näin sai alkunsa helppokäyttöinen promilletesti. Leena Laitinen Takana on yksi 0,33 litran keskiolut ja vartin odotus. Koehenkilö painaa testiliuskan pariksi sekunniksi kieltään vasten. Vihreä kontrollialue tummenee, keltainen testialue pysyy valkoisena. Testin perusteella veren alkoholipitoisuus on alle 0,2 promillea. Onko tulos luotettava? ”Erittäin luotettava”, vastaa Promilless-testin kaupallistaneen Goodwiller Oy:n toimitusjohtaja Petri Särkelä, jonka mukaan syljen ja veren alkoholipitoisuudet kulkevat tarkasti käsi kädessä. Vuonna 2013 perustetun Goodwillerin viisihenkisessä tiimissä on niin biokemian ja teknologian kuin liiketoiminnan osaajia. Liikeidea sai alkunsa, kun perustajat kohtasivat toisensa oululaisessa yrityskiihdyttämössä. Hyvinvointituotteiden markkinoille tähtäävän yrityksen ensimmäinen kaupallinen tuote yhdistää VTT:n kehittämän painetun älyn teknologian biokemialliseen anturiin, joka tunnistaa syljestä alkoholin. ”Testi perustuu tunnettuihin entsymaattisiin reaktioihin ja ainesosiin, jotka painetaan testiliuskalle. Olemme kehittäneet tuotetta yhteistyössä VTT:n kanssa ja patentoineet kansainvälisesti tuotteen perusrakenteen ja toiminnallisuuden.” VTT:n projektipäällikkö Marika Kurkinen kertoo painettavan älykkyyden mahdollistavan testiliuskojen nopean ja edullisen massavalmistuksen. ”Samaa tekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi iholle puettavissa antuAjokuntoinen vai ei? Rattiin Yhden testin taktiikalla reissa ja taipuisissa aurinkokennoissa.” Kohti vastuullista käyttöä Testiä on ollut viime keväästä lähtien saatavilla useissa kauppaketjuissa ja apteekeissa. Ensimmäiset kuukaudet ovat sujuneet Särkelän mukaan hyvin, ja kuluttajien palaute on ollut myönteistä. ”Tavoitteenamme Suomessa on parintuhannen jakelupisteen verkosto ja miljoonaluokan liikevaihto. Kansainvälisillä markkinoilla potentiaali on kymmeniä kertoja suurempi.” Särkelän mukaan vastaavaa helppoa jokamiehen promilletestiä ei löydy kotimaan markkinoilta eikä juuri kansainvälisiltäkään. ”Tarjolla on puhallettavia kuluttaja-alkometrejä, joiden luotettavuutta on kritisoitu. Sylkitestejä on maailmalla lähinnä sairaalaja laboratoriokäytössä.” Suomessa on laillista ajaa autoa, jos veren alkoholipitoisuus on alle 0,5 promillea. Indikaatiorajan asettaminen 0,2 promilleen pohjautuu Särkelän mukaan sekä kuluttajakyselyyn että yhtiön kasvustrategiaan. ”Vastaajien enemmistö piti rajaarvoa 0,2 sopivana, mikä kertoo vastuullisesta asennoitumisesta.” ”Sama testi voidaan viedä esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan, joissa ajokelpoisuuden raja-arvo on juuri 0,2 promillea.” Kotona koehenkilö suorittaa uuden testin kolmannen keskioluttölkin jälkeen. Testialue tummenee puolessa minuutissa. ”Tyypillinen tulos aikuiselle miehelle”, Särkelä kommentoi. ”Rattiin ei nyt kannattaisi lähteä.” Go od wi lle r Oy Goodwillerin kuluttajatutkimuksen perusteella jopa kahdella kolmesta kuljettajasta olisi joskus tarvetta varmistaa ajokuntonsa.
86 KEMIA 6/2017 INNOVAATIOITA ISÄNMAASTA Kotimaisin voimin syntyy jatkuvasti uusia, lupaavia kemian alan keksintöjä. Putkiremontti on sana, jolla on ikävä kaiku. Mikrobiteknologiayritys ProtectPipe lupaa lykätä sen tarvetta jopa vuosikymmeniä. Irene Andersson Arkinen elämämme synnyttää joka päivä orgaanista jätettä, josta iso osa päätyy viemäriputkistoon. Sinne valuu paljon muutakin kuin wc-asioinnin tuotoksia. Panet likaiset astiat koneeseen, mutta huuhtaiset ensin suurimmat ruuanjäämät pois. Käyt suihkussa, jolloin ihostasi ja hiuksistasi huuhtoutuu viemäriin lisää orgaanisia ainesosia. Haasteen putkiston terveydelle asettavat etenkin nykyiset energiatehokkuuden vaatimukset. ”Jos putkistossa olisi jatkuva, voimakas virtaus, se kuljettaisi orgaaniset jätteet mukanaan jäteveden puhdistuslaitokselle asti. Ongelmia syntyy, kun uudet energiatehokkaat Mikrobiliuos ahmii putkistoja puhtaaksi pesukoneet ja vessat työntävät jätettä viemäriin entistä vähemmällä ja kylmemmällä vedellä”, kuvailee ProtectPipe-yhtiön hallintojohtaja Hannu Keränen. Kun viemärijäte jämähtää paikoilleen, se alkaa mädäntyä. Silloin muodostuu ikävästi lemuavaa, putkia haurastuttavaa ja niiden yläpintaa syövyttävää rikkivetyä. ”Hampaatkin pitää harjata puhtaiksi orgaanisesta jätteestä. Jos sitä ei poista, bakteerit alkavat hajottaa sitä. Prosessissa syntyy pahaa hajua, hammaskiveä, ientulehdusta ja reikiä”, Keränen vertaa. ”Sama tapahtuu viemäriputkistossa.” ProtectPipen keksintö on syöttää putkijäte bakteereille ennen kuin se ehtii tekemään tuhojaan. Puhdistusmenetelmän kehittäminen ei ollut yksinkertaista, sillä viemäristön olosuhteet ovat vaihtelevuudessaan haastavat. Viemäriin kaadetaan pesuaineita ja muita kemikaaleja, joiden myötä ympäristön pH-arvot muuttuvat koko ajan. Astianpesukoneiden putkistoon laskema vesi on kuumaa, noin 70-asteista. Talvisaikaan putkissa virtaavan veden lämpötila on ehkä vain nelisen astetta. Optimoitu coctail Yhteistyössä Helsingin yliopiston mikrobiologien kanssa yritys on kuitenkin saanut aikaan eläviä mikrobikantoja, jotka pärjäävät ankarissakin oloissa. Bakteerit kykenevät myös lisääntymään putkistoissa. Viemäriputkien puhdistamiseen suunnattu mikrobiliuos sisältää viittä eri bakteerikantaa. Liuoksen koostumus on optimoitu niin, että se pystyy pilkkomaan sekä rasvaa, proteiinia, tärkkelystä ja selluloosaa että niistä syntyviä rikkivety-yhdisteitä. ”Toisin kuin ongelmalliset entsyymivalmisteet mikrobiliuos on ympäristöystävällistä. Se ei myöskään sisällä taudinaiheuttajia”, Keränen kertoo. Liuoshuuhtelun päämääränä on pitää putket puhtaina ja terveinä entistä pidempään. Suomessa on 1,1 miljoona omakotitaloa ja 139 000 taloyhtiöiden rakennusta. ”Sillä on merkitystä, tarvitaanko putkiremonttia 25 vai vasta 50 vuoden kuluttua. Korjausvelan määrä puolittuu, jos taloudella on 50 vuotta aikaa säästää.” Hannu Keränen toivoo ihmisten myös heräävän kertyvän orgaanisen jätteen määriin. ”Maapallolla on 7,6 miljardia ihmistä. Jokainen luo orgaanista jätettä joka päivä 1,3 kiloa. Yhteensä miltei 10 miljoonaa tonnia päivässä.” Kansalaiset osaavat jo ajatella hiilijalanjälkeään, mutta Keräsen mukaan heidän pitäisi opetella tunnistamaan myös rasvajalanjälkensä. ”Kun ihmiset tiedostavat rasvajalanjälkensä, he oppivat myös pienentämään sitä.” Kirjoittaja on vapaa toimittaja. irene.andersson@pp.inet.fi Ire ne An de rs so n Hannu Keränen vakuuttaa bakteerien olevan tehokkaita putkenputsaajia.
87 6/2017 KEMIA Uusi suomalainen innovaatio avaa hengitysteitä ja vahvistaa hengityslihaksia. Laitteesta on apua niin hengitysvaikeuksista kärsiville, äänityöläisille kuin huippu-urheilijoille. Juha Granath Pitkään astmaa potenut kiuruvetinen sarjayrittäjä Aulis Kärkkäinen oli vuosien myötä huomannut ”pulloonpuhallustekniikan” ja saunan parantavan tukkoista hengitystä. Mies päätti kehittää laitteen, jossa koetellut keinot pantiin yhteen. Muutaman prototyypin jälkeen syntyi WellO2, jonka idea on periaatteessa yksinkertainen. Puolentoista litran kaksoiskuoriseen säiliöön kaadetaan puoli litraa puhdasta vesijohtovettä. Vesi lämmitetään laitteen sähkövastuksella haluttuun lämpötilaan. Hengitysvastusta on mahdollista säädellä. Vastusteinen hengittäminen sisään ja ulos vahvistaa toimintaan tarvittavia lihaksia. Se myös avaa hengitysteitä ja auttaa laitteen tuottaman höyryn pääsyä syvemmälle keuhkoihin. Lämmin höyry puolestaan kosteuttaa limakalvoja, irrottaa limaa ja vähentää tukkoisuutta. ”Ihminen tarvitsee pienen määrän hiilidioksidia sisäänhengityksessä, jotta vältytään hyperventilaatiolta. Uloshengityksessä osa hiilidioksidista jää laitteen sisään, ja sieltä se hengitetään takaisin”, kuvailee biokemisti Ilpo Kuronen. Kuronen työskentelee toimitusjohtajana Hapella Oy:ssä, joka omistaa WellO2-tuotemerkin. ”Laite parantaa hengitysterveyttä kokonaisvaltaisesti. Eniten siitä hyötyvät keuhkosairaat, mutta ulosja sisäänhengityksen vahvistuminen on hyväksi kaikille.” Marraskuussa 2016 Suomen markkinoille tullut uutuus on saanut lupaaSuomalaiskeksinnön avulla on Helpompi hengittää van vastaanoton. Yhtiö ennakoi tälle vuodelle noin 1,1 miljoonan euron liikevaihtoa. Toimitusjohtaja povaa patentoidulle teknologialle ”loistavaa tulevaisuutta” myös ulkomailla. Arviolle on katetta, sillä maailmassa on yli 300 miljoonaa astmaatikkoa ja runsaat 60 miljoonaa keuhkoastmapotilasta. Melkein jokainen meistä kohtaa joskus lievempiä hengitysterveyden ongelmia; yksi kärsii flunssasta, toinen ilmansaasteista, kolmas ikääntymisen tuomista vaivoista. ”Maailmalla on noin 15 miljardin markkinat, joista voimme lohkaista ison siivun”, Kuronen laskee. ”Vienti käynnistyy syksyn aikana. Ensin Pohjoismaihin ja sitten saksankieliselle alueelle. Kiinan ja Japanin markkinoille tähtäämme vuodenvaihteessa.” Kuntoa ilman dopingia WellO2-laitetta voi käyttää säännöllisesti hengityselinten kunnon ylläpitoon ja parantamiseen tai satunnaisesti silloin, kun vaivoja ilmenee. Lääkkeetön kuntoutusmuoto on mieluisa vaihtoehto huippu-urheilijoille. Laite oli Suomen olympiajoukkueen testissä Rion olympialaisissa kesällä 2016 ja hiihtomaajoukkueella viime talven MM-kisoissa Lahdessa. Palaute oli hyvin positiivista. ”Mitalit puhukoot puolestaan. Laitteella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä dopingin kanssa, vaikka norjalaiset niin väittivätkin”, Kuronen tähdentää. Kuopion Palloseuran jalkapallojoukkue kokeili uutuutta kesällä. Ensin mitattiin kaikkien sisäänja uloshengityksen arvot. Sitten osa pelaajista otti harjoitteluun mukaan hengityslaitteen. ”Lyhyen aikavälin mittaustulos osoitti keskimäärin 12 prosentin parannusta. Niillä, joiden arvo oli alussa heikko, kohennusta tuli jopa 30 prosenttia.” Aulis Kärkkäinen käyttää laitetta muutaman minuutin aamuin illoin. ”Keuhkot toimivat paremmin kuin koskaan. Krampit ja rytmihäiriöt ovat rauhoittuneet. Lauluääni on kirkastunut ja unihäiriöt vähentyneet”, mies kehuu. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. juha.granath@saunalahti.fi Ha pe lla Oy Hengityslaitetta on helppo käyttää kotioloissakin.
88 KEMIA 6/2017 Pakopaikka patsaille KEEMIKKO MAAILMA on irronnut akseleistaan. Ennen asiat pysyivät, mutta nykyään esimerkiksi patsaat katoilevat paikoiltaan. Pronssi liikkuu vinhasti varsinkin öiseen aikaan. Itänaapurimme vuoden 1991 romahduksen jälkeen kyytiä on saanut pysti jos toinenkin. Moskovassa KGB:n päämajan edustalla vuosikymmenet päivystänyt salaisen poliisin perustaja Rauta-Feliks poistui pitkästä vahtivuorostaan jalat edellä. Myös Ukrainassa alkoi tapahtua. Tapahtumisen seurauksena maan kaikki 1 320 Leninin patsasta ovat lähteneet lipettiin. Jäljellä on enää tyhjät jalustat. Myös 1 069:stä muusta Neuvostoliiton aikaisesta muistomerkistä on jäänyt vain muisto. Ehkä joku muistaa vielä senkin, kuinka pieni Viro oli sytyttää seuraavan maailmanpalon siirtämällä yhtä pystiään. Metallisella sotilaalla pelattu sakkipeli sai aikaan melkoisen mellakan. Pronssisoturin paikanvaihdosta seurasi hallituskriisi, sisäpoliittinen sekaannus ja ulkopoliittinen uhkatilanne. YHDYSVALTAIN sisällisota sai alun perin sytykkeensä siitä, että poliitikot kyllästyivät kompromisseihin ja käynnistivät hieman keskikokoista kapakkatappelua suuremman mittelön. Sodan puolivälissä väkivaltaisuuksille keksittiin motiivikin. Toisin kuin muut Amerikan presidentit Abraham Lincoln vaati orjuuden lakkauttamista. Näin tehdessään Lincoln toimi niin kuin päättäjät aina eli petti vanhan vaalilupauksensa. Nyt 152 vuotta sodan jälkeen huomattiin, että hävinneen osapuolen eli etelävaltioiden pystyttämät muistomerkit törröttävät yhä samoilla sijoillaan. Sekä kapinaa johtaneet sotapäälliköt että orjuutta puolustaneet tuomarit pönöttävät näköispatsaina vallan ytimessä tai ainakin kaupunkien ydinkeskustoissa. Havaintoa seurasi uusi taistelu, tällä kertaa mielenosoitusten välinen. Äärioikeisto ja ei-niin-oikeisto ottavat mittaa monumenttien kohtalosta. Tilanteesta tekee ikävän se, että reilun pelin maassa kaikilla on oikeus kantaa asetta. PRONSSIN siirtelyssä on yksi merkittävä poikkeus. Suomi. Suomi on nimittäin sellainen maa, joka matkailee ajopuuna milloin minnekin. Perille päästyään se rakentaa tapahtuman kunniaksi patsaan, jota ei kaadeta eikä poisteta koskaan. Kun Suomi edellisen kerran oli omasta mielestään autonominen alue, pääkaupungin parhaille paikoille pystyteltiin monenlaisia monumentteja ja suurvallan symboleita. Senaatintorilla patsastelee vielä tänä päivänäkin suomalaisten suosikkikeisari. Kauppatorin kaksipäisellä kotkalla ei juhlita merikotkakannan elpymistä, kuten vihreä nuoriso kuvittelee, vaan osoitetaan kunnioitusta esivaltaa kohtaan. Ylevä pysähtyneisyyden periaatteemme on maamme juhlavuonna syytä kaupallistaa kansalliseksi voimavaraksi. Suomesta on tehtävä muistomerkkien turvapaikka. Meillä riittää tilaa sekä venäläisille vallankumouksellisille että amerikkalaisille orjakauppiaille. Tervetuloa Suomeen, te kaikki vainotut. Keemikko Habitukseltaan monumentaalinen figuriini Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. ”Kauppatorin kaksipäinen kotka ei juhlista merikotkakannan elpymistä, kuten vihreä nuoriso kuvittelee.”
89 6/2017 KEMIA GADOLINISTA KAJAHTAA Palstalla kerrotaan Kemianluokka Gadolinin kuulumisista. Keksin voi kypsyttää mikroaalloilla ja kuivajään avulla syntyy komeita kuplia. Sen oppivat Käpylän koulun kuutosluokkalaiset Helsingin yliopiston Gadolin-luokassa. Veera Sinikallio Syyskuisena torstaiaamuna kello 9.15 Kemianluokka Gadolinin edessä käy kuhina. Käpylän peruskoulun kuudennen luokan 26 oppilaan joukko on saapunut kokeilemaan kemistin työtä. Oppilaat jaetaan kahteen työtilaan, joissa molemmat ryhmät ryhtyvät heti toimeen. Ensimmäinen ryhmä aloittaa molekyyligastronomian oppitunnilla. Aluksi tutustutaan molekyyligastronomian käsitteeseen ja sitten päästään asiaan eli leipomaan suklaakeksejä. Ensin käydään yhdessä läpi työohje eri vaiheineen. Se kiehtoo niin, että moni kaivaa esiin kännykkänsä ja nappaa sillä reseptistä kuvan. Kun puhelimet on saatu takaisin taskuun, ryhdytään keräämään tarKuplia kuivajäällä vittavia aineksia pöydältä luokan etuosasta. Sen jälkeen valmista tulee vauhdikkaasti. Tehtävänjaon mukaan yksi pilkkoo suklaan, toinen mittaa muut ainekset ja kolmas sekoittaa taikinan. Kun ohjaaja on vielä tarkistanut taikinan koostumuksen, koittaa kriittisin vaihe eli keksien paisto mikroaaltouunissa. Oppilaat vahtivat prosessia tarkkoina mikron äärellä. Ei tarvita kuin minuutti, kun leipomukset ovat kypsiä ja ne nostetaan jäähtymään. Kun vielä on maltettu hetkinen, herkulliset keksit katoavat parempiin suihin. Sen jälkeen voidaan pohtia rauhassa, miksi taikinaan käytettiin leivinjauhetta ja kuinka tuotteiden rakenne muuttui vielä uunin jälkeen. Onnistumisen iloa Samaan aikaan toinen ryhmä häärii laboratoriossa. Ensiksi istahdetaan tietokoneiden ääreen tutkimaan, Opintokäynnit Gadolinissa: www.kemianluokka.fi Ku va t: Ve er a Si nik all io kuinka molekyylejä mallinnetaan digitaalisesti. Molekyylimallinnuksen jälkeen luvassa on kuplivaa hiilidioksidia, joka osoittautuu vierailun ehdottomaksi suosikiksi. Kiinteä hiilidioksidi eli kuivajää on monelle vieras aine, joten siihen tutustutaan huolellisesti ohjaajan johdolla. Samalla mietitään, mitä hiilidioksidi on ja mikä on kuivajään lämpötila. Kun työohje on käyty läpi ja suojalasit viritetty päähän, jakaudutaan pienryhmissä työpisteille. Ohjaaja käy tipauttamassa kuivajäätä jokaisen pisteen keittopulloon, minkä jälkeen oppilaat pääsevät tekemään kuplia. Innostus on suuri ja onnistumisen ilo vielä suurempi. ”Ope, ope, me tarvitaan lisää kuivajäätä”, huudetaan monesta pisteestä yhtä aikaa, ja ohjaaja täyttää pulloja hiki hatussa. Pienen tauon jälkeen ryhmät vaihtavat työpisteitä. Leipurit vetävät niskaansa labratakit, ja kuplantekijät siirtyvät suklaakeksien pariin. Kirjoittaja toimii tutkimusavustajana Luma-tiedekasvatuskeskuksessa. veera.sinikallio@helsinki.fi Otetaan vettä, saippuaa ja kuivajäätä – ja kohta kuplii! Suklaahippukeksit matkalla mikroon.
90 KEMIA 6/2017 ULKOMAILTA Amerikkalaistutkijat ovat rakentaneet uudenlaisen molekyylin kontrolloidusti atomi kerrallaan. Kalifornian yliopiston Los Angelesin kampuksen tutkijaryhmä on luonut kokonaan uudenlaisen hypermetallisen alkalioksidin, barium-happi-kalsiummolekyylin BaOCa + . Tämä onnistui, kun tutkijat selvittivät ionien ja atomien välisiä vuorovaikutuksia magneto-optisen loukun ja ioniloukun hybridisovelluksella MOTionilla. Tutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Hypermetalliset maa-alkalioksidit ovat lineaarisia molekyylejä, joissa happiatomi on kiinnittynyt kahteen erilaiseen alkalimetalliatomiin. Tällaisten oksidien ominaisuuksia voidaan muokata hienostuneesti käyttämällä erilaisia maa-alkaliatomeja. Koelaboratorion vetäjä, professori Eric Hudson ja jatko-opiskelija Prateek Puri uskovat, että uusia molekyylejä voidaan hyödyntää muun muassa materiaalitieteessä sekä elintarvikeja lääkeainetutkimuksessa. Molekyylien avulla voitaisiin estää haitallisia reaktioita, jolloin ruoka säiKontrolloitua kemiaa fysiikan työkaluilla lyisi paremmin. Lääkeaineita puolestaan voitaisiin suojata haitallisten sivuvaikutusten aiheuttajilta. Uudet molekyylit soveltuvat tekotapansa ansiosta myös kemiallisten reaktioiden tutkimiseen kvanttija makrotasolla. Samoin niillä voidaan simuloida avaruuden kylmyydessä syntyviä, mahdollisesti elämälle välttämättömiä molekyylejä. Sääntöä rikkomalla Kemistit ovat jo parisataa vuotta kehitelleet sääntöjä kuvatakseen sitä, miten kemialliset reaktiot tapahtuvat. Yksi tutuimmista on oktettisääntö. Se tarkoittaa pääryhmien alkuaineiden taipumusta ympäröidä itsensä kahdeksalla valenssielektronilla, jolloin ne pääsevät jalokaasujen tyypilliseen valenssielektronitilaan ns2np6. Atomi voi päästä oktettiin ionisoitumalla tai jakamalla elektroneja eli muodostamalla kovalenttisia sidoksia. Poikkeuksia säännöstä on, mutta ne ovat harvinaisia. Eric Hudsonin tiimin luoma molekyyli kuitenkin rikkoo oktettisääntöä. BaOCa + on ensimmäinen molekyyli, jossa happiatomi on sitoutunut kahteen erilaiseen metalliatomiin. Prateek Purin laatima koejärjestely rakennettiin optisen penkin päälle. Siinä käytettiin laitteita ja tekniikoita, jotka ovat tuttuja fysiikasta, lähinnä laserjäähdytyksestä ja kvanttioptiikasta. Aluksi tutkijat jäähdyttivät ja latasivat bariumioneja MOTion-loukkuun vain muutaman tuhannesosa-asteen päähän absoluuttisesta nollapisteestä. Ionit muodostivat jonomaisen hilan, minkä jälkeen loukkuun laskettiin ioniloukusta barium-happi-metyyliryhmä -ioneja (BaOCH 3 + ). Bariumionien muodostama hila jäähdytti loukkuun lasketut ionit. Lopulta MOT:iin jäähdytettiin kalsiumatomeja, joiden elektroniverhoa manipuloitiin laservalolla. Näin kalsiumatomit saatiin reagoimaan BaOCH 3 + -ionien kanssa, jolloin syntyivät uudet BaOCa + -ionit. Sitten uudet ionit saivat poistua loukusta. Niiden annettiin lentää MOT:iin integroidun, ioniloukkulentoaikailmaisimeksi nimetyn massaspektrometrin läpi. Laboratorion itse suunnitteleman laitteen avulla tutkijat pääsivät löytämänsä reaktion jäljille. Ryhmän lentoaikamassaspektrometri tunnetaan jo Hollywoodissakin, jossa sitä on käytetty The Big Bang Theory -televisiosarjassa. Toisessa, Physical Review Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Hudsonin tiimi vangitsi ja jäähdytti radioaktiivisia Ba-133-isotoopin ioneja vastaavanlaisessa laitteistossa. Tällaiset näkyvän laservalon käyttöä suosivat ionit houkuttelevat testaamaan niiden soveltuvuutta kvanttitietokoneen biteiksi eli kvanttibiteiksi. Jarmo Wallenius St ua rt W olp er t/U CL A Uusien molekyylien tekijät Michael Mills, Prateek Puri, Eric Hudson ja Christian Schneider Hudson Labin optisen pöydän edessä. Magneto-optisen loukun keskimmäisen ikkunan takana näkyy näyte, jossa saatiin kontrolloidusti aikaan uusia maa-alkalioksideja. St ev en J. Sc ho wa lte r/H ud so n La b
91 6/2017 KEMIA Brittiläisen Cardiffin yliopiston tutkijat ovat onnistuneet muuttamaan metaanikaasun metanoliksi uudella, aiempaa edullisemmalla menetelmällä. Metanolin tuottaminen maakaasusta tapahtuu nykyisin pilkkomalla metaani ensin korkeassa lämpötilassa vedyksi ja hiilimonoksidiksi. Sen jälkeen aineet yhdistetään uudelleen, taas kovassa kuumuudessa. Prosessi nielee paljon energiaa. Cardiffilaistutkijat keksivät yksinkertaisemman menetelmän, jonka avulla lopputuote saadaan aikaan entistä selvästi halvemmalla. Menetelmässä metaani pannaan reagoimaan hapen ja vetyperoksidin kanssa. Kultaiset nanopartikkelit toimivat reaktion katalyyttina. Tutkimustulokset julkaisi Sciencelehti. ”Tehokkaampaa tapaa metanolin tuottamiseen on etsitty jo sata vuotta”, sanoo Cardiffin katalyysi-instiIBM:n tutkijat ovat mallintaneet kvanttiprosessoria hyödyntävällä uudenlaisella algoritmillaan toistaiseksi suurimman molekyylin eli berylliumin hydridimolekyylin (BeH 2 ). Molekyylien ja kemiallisten yhdisteiden mallinnukseen kehitetty algoritmi hyödyntää tietokonejätin seitsemän kubittisen kvanttiprosessorin ominaisuuksia. Algoritmin ja prosessorin avulla tutkijat onnistuivat määrittämään berylliumin hydridimolekyylin alhaisimman energiatason. Nature-lehdessä julkaistut tulokset auttavat tutkijoita ymmärtämään yhä monimutkaisempia kemiallisia rakenteita. Tämän toivotaan edistävän niin uusien materiaalien ja energialähteiden kuin yksilöllisempien lääkkeiden kehitystä. Berylliumin hydridimolekyylin mallinnus onnistuisi vanhemmillakin järjestelmillä. IBM:n ryhmä kertoo kuitenkin tähtäävänsä vielä suurempien molekyylien mallintamiseen, joTietokonejätin tutkijat mallinsivat suurmolekyylin IB M Tutkijoiden tavoitteena on pystyä joskus analysoimaan kvanttitietokoneilla kokonaisia kemiallisia reaktioita. Ca rd iffi n yli op ist o Cardiffin yliopiston fysikaalisen kemian professori Graham Hutchings lupaa uuden menetelmän säästävän metanolin tuotantokustannuksia merkittävästi. Metanoli syntyy hapella ja kultahiukkasilla tuuttia johtava professori Graham Hutchings yliopiston tiedotteessa. ”Me osoitimme jo aiemmin, että titaanidioksidi ja kultananohiukkaset voivat muuttaa metaanin metanoliksi. Nyt suoraviivaistimme prosessia ja poistimme titaanidioksidijauheen, erinomaisin tuloksin.” Cardiffilaisten menetelmä toimii matalassa lämpötilassa ja säästää siten tuotannon energiakustannuksia. Sen avulla voitaisiin professorin mukaan myös tehostaa maailman hupenevien maakaasuvarojen käyttöä. ”Menetelmän kaupallistamiseen on tosin vielä matkaa”, Hutchings myöntää. Metanoli on tärkeä lähtöaine kemianteollisuudessa. Sen ennustetaan nousevan myös merkittäväksi tulevaisuuden liikennepolttoaineeksi. Päivi Ikonen hon perinteisten järjestelmien kapasiteetti ei enää riitä. Tehokkainkaan supertietokone ei vielä kykene tarkkaan simuloimaan esimerkiksi sitä, kuinka kofeiinin kaltaisen kemiallisen yhdisteen sisältämät elektronit vaikuttavat toisiinsa. Tutkijoiden päämääränä on kyetä tulevaisuudessa analysoimaan molekyylejä ja kemiallisia reaktiota kokonaisuudessaan kvanttitietokoneiden avulla. Päivi Ikonen
HENKILÖUUTISIA Elintarvikekemian emeritusprofessori Pekka Koivistoinen kuoli 18.8.2017 Suonenjoella, jossa hän oli myös syntynyt 25.6.1932. Koivistoinen oli keskeinen vaikuttaja elintarvikekentässä ja elintarviketieteiden kehittäjänä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Hänen aloiteja junailukykynsä ansiosta elintarviketieteistä kasvoi tiedekunnan kolmas pääala. Ohessa syntyi Viikin biotieteiden kampus. Koivistoisen kotitila oli kaupallisen mansikanviljelyn edelläkävijöitä. Suonenjoen yhteiskoulun ensimmäisen ylioppilasluokan oppilas matkusti keväällä 1952 Helsinkiin kysymään, mitä tulisi Ar i Aa lto Pekka Koivistoinen Elintarviketieteiden kehittäjä ta 1961 käsitteli tuhohyönteisten torjuntaan käytetyn malationin häviämistä kasvimateriaalista ja heijasteli jo myös kuluttajaja turvallisuusnäkökulman nousua. Väiteltyään hän toimi tutkijana ravintokemian laitoksessa kahdessa USDA:n rahoittamassa pestisidijäämiä koskeneessa projektissa ja sitten MIT:ssä Yhdysvalloissa 1964–1965. Samalla hän loi suhteet sikäläisiin elintarviketieteiden kehittäjiin ja tukijoihin. Tarmolla ja intohimolla Suomessa Pekka Koivistoinen teki aloitteen elintarviketieteen tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseksi tiedekunnassa. Tukea tuli suomalaiselta elinkeinoelämältä ja Kellogg-säätiöltä, joka rahoitti ensin MIT:n professorin Robert S. Harrisin tekemän selvityksen ja ehdotuksen. Sitä soveltamalla ravintokemian elintarvikesuunnasta muodostettiin vuonna 1965 elintarvikekemia ja -teknologia -tutkintoaine maitotaloustieteen ja lihateknologian rinnalle. Toisessa hankkeessa elintarvikekemian ja -teknologian laitokseen perustettiin vuonna 1977 muun muassa elintarvike-ekonomian professuuri ja viljateknologian apulaisprofessuuri. Hankkeet kaksin–kolminkertaistivat tiedekunnan elintarviketieteiden resurssit professorija lehtoritasoisilla viroilla laskettuna. Niissä luotiin pohja myös myöhemmin toteutuneille aistinvaraisen laatututkimuksen ja pakkausteknologian viroille. Koivistoiselle oli tyypillistä hyvä yhteydenpito suoraan hallitsevalle tasolle, oli kyseessä sitten yliopiston johto tai rahoittajien tärkeimmät opiskella oppiakseen kasvituotteiden jalostamisalaa. Ei meillä sitä paljon ole, oli dekaani Erkki Kivinen vastannut ja neuvonut nuorta opiskelemaan ravintokemiaa, mikrobiologiaa ja kasvipatologiaa. Samalla hän tuli antaneeksi tälle elämäntehtävän. 1960-luvulla elintarviketieteiden käsite ja asema olivat muotoutumassa. Koivistoinen käytti usein ruotsalais-amerikkalaisen professorin Georg Borgströmin kaaviota, jossa elintarviketiede oli keskiössä alkutuotannon ja kulutuksen välissä, perusja soveltavien tieteiden tukemana. Elintarvikeala oli toisaalta altis alkutuotannon ongelmille, kuten sään tai hintojen vaihteluille, ja toisaalta herkkä kuluttajien reaktioille. Samalla kun teollisuuden eri aloilla oli omat materiaalinsa ja osaamisen erityistarpeensa, niillä oli myös yhteinen luonnontieteellinen pohja, elintarviketieteellinen ote. Koivistoisen väitöskirja vuodeltahot. Selkeällä argumentoinnillaan hän kykeni vakuuttamaan päättäjät. Toisaalta hän ei aina tullut hoitaneeksi suhteita kaikkiin osapuoliin. Näin kävi vuonna 1991, kun professorien kannan vastaisesti häntä ei valittukaan jatkamaan dekaanina. Koivistoisen dekaanikautena oli tehty laitosrakenteessa merkittävät pienten laitosten yhdistämiset. Jo varadekaanikautenaan hän oli yhdessä professorikollegansa Risto Ihamuotilan kanssa ideoinut Viikin kampuksen kehittämisen, mikä maakauppoineen oli koko yliopiston etu. Eläkevuosinaan Pekka Koivistoinen keskittyi hoitamaan rakasta kotitilaansa Suonenjoella ja olemaan vaari lapsenlapsilleen samalla tarmolla ja intohimolla, jolla hän hoiti virkaansa suuresti arvostamassaan Helsingin yliopistossa. Hannu Salovaara, Lea Hyvönen ja Vieno Piironen Kirjoittajat ovat Pekka Koivistoisen työtovereita Helsingin yliopistosta. 6/2017 KEMIA 92 in memoriam
in memoriam Professori Risto Harjula menehtyi vakavaan sairauteen 11. syyskuuta 2017. Hän oli syntynyt 21. marraskuuta 1956. Dosentti Harjula työskenteli yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kemian laitoksen radiokemian yksikössä. Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen viime vuonna. Risto Harjula oli keskeinen henkilö tutkimustyössä, jossa radiokemian laboratorio on yhdessä Fortumin kanssa kehittänyt aineita ydinjäteliuoksen puhdistamiseen. Laboratorio on tehnyt alan tutkimusta yli kolmen vuosikymmenen ajan. Noin viisitoista viime vuotta Harjula oli työstä päävastuussa. Hän johti kymmenen hengen tutkimusryhmää yhdessä dosentti Risto Koivulan kanssa. Ydinjäteliuosten puhdistusaineet ovat epäorgaanisia ioninvaihtimia, joiden tärkein ominaisuus on se, että ne sitovat liuoksista radioaktiivisia metalli-ioneja. Koska niiden pitoisuudet ovat erittäin alhaisia ja toisaalta liuoksissa on korkeita pitoisuuksia muita metalli-ioneja, vaihtimilta vaaditaan äärimmäistä erottelukykyä. Fortum valmistaa tätä nykyä neljää ioninvaihdinta Nures-tuotemerkin alla. CsTreat, SrTreat, CoTreat ja SbTreat erottavat liuoksista radioaktiivista cesiumia, strontiumia, kobolttia ja antimonia. CsTreatin käyttö alkoi vuonna 1991 Loviisan ydinvoimalaitoksessa, jossa sen avulla erotettiin radioaktiivinen cesium laitoksen jäteliuoksista ennennäkemättömän tehokkaasti. Ennen käytön alkamista Risto asui perheineen useita kuukausia Loviisassa, kun hän testasi menetelmää pilottimitassa. Maailmassa ainutlaatuisia suomalaisia ioninvaihtimia on sittemKEMIA 6/2017 93 Risto Harjula Ydinjäteliuosten puhdistaja min hyödynnetty yli 60 ydinlaitoksessa muun muassa Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Isossa-Britanniassa. Vaihtimien viimeisin ja suurin käyttökohde on japanilainen Fukushiman ydinvoimala, joka vaurioitui vuoden 2011 tsunamissa. Fukushimassa on vuodesta 2013 lähtien käytetty tonneittain CsTreatja SrTreat-vaihtimia puhdistamaan onnettomuuden aiheuttamia valtavia jäteliuosmääriä. Alan liikevaihto on samalla noussut noin sataan miljoonaan euroon. Oman alansa huippu Risto Harjulan osuus ioninvaihtimien kehitystyössä ei rajoittunut ainoastaan laboratoriossa tapahtuvaan valmistukseen ja testaukseen, vaan hän oli keskeisessä osassa myös niiden tuotannon nostamisessa teolliselle tasolle. Harjula otti aktiivisesti osaa Fortumin kaupallisten projektien prosessisuunnitteluun ja kävi itse monissa laitoksissa käynnistämässä prosesseja ja neuvomassa vaihtimien käyttöä. Hän oli ehdottomasti alansa johtava asiantuntija maailmassa. Risto Harjulalla oli myös vankka tieteellinen tausta. Hän julkaisi yli 120 tieteellistä ja teknistä julkaisua, joista 70 on vertaisarvioituja artikkeleita tieteellisissä aikakauslehdissä. Hänellä oli myös yhdeksän myönnettyä patenttia ja kaksi patenttihakemusta vireillä. Useiden EU-projektien kautta hänellä oli tiiviit kansainväliset yhteydet muihin tutkijoihin. Hänen viimeiset EU-hankkeensa käsittelivät harvinaisten maametallien kierrätystä, mikä oli uusi aluevaltaus hänen tutkimusryhmälleen. Viimeiseksi jääneessä ioninvaihdintutkimuksessaan Harjula kehitti uutta, radioaktiivisen antimonin erotukseen tarkoitettua vaihdinta. Tuotetta on jo testattu yhteistyössä Fortumin kanssa Loviisan voimalassa. Samoin on saatu erittäin lupaavia tuloksia uudella teknetiumselektiivisellä materiaalilla ja kuitumaisilla ioninvaihtimilla. Risto Harjula oli merkittävä vaikuttaja myös Suomen ydinenergiayhteisössä. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 2011 ydintekniikan ja radiokemian tohtoriohjelma, joka kokosi yhteen kaikki alalla toimivat tutkimus-, teollisuusja viranomaisyhteisöt. Hän toimi myös asiantuntijana laadittaessa työja elinkeinoministeriön ydinenergia-alan tutkimusstrategiaa vuosina 2013– 2014. Tärkeintä elämässä Risto Harjulalle oli oma perhe, Market-vaimo ja kolme lasta. Jukka Lehto Kirjoittaja on Risto Harjulan työtoveri Helsingin yliopistosta.
94 KEMIA 6/2017 Aalto-yliopisto DI Janne Torkkelin väitöskirja Intergranular and transgranular stress corrosion cracking of carbon steel in fuel-grade ethanol tarkastettiin 22.8.2017. Vastaväittäjinä toimivat prof. Roger C. Newman (Toronton yliopisto, Kanada) ja prof. Sannakaisa Virtanen (Erlangen-Nürnbergin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Hannu Hänninen. FM Ville Liljeströmin väitöskirja Electrostatic Self-Assembly—From Proteins, Viruses, and Nanoparticles to Functional Materials tarkastettiin 25.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Takafumi Ueno (Tokion teknologiainstituutti, Japani) ja kustoksena prof. Mauri Kostiainen. DI Kaustuv Banerjeen väitöskirja Molecular self-assembly on graphene—structure and effects tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Sabine Maier (Erlangen-Nürnbergin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Peter Liljeroth. M.Sc. (Tech.) Guillaume von Gastrowin väitöskirja Atomic layer deposited alumina on black silicon: passivation, electrical properties and application to high-efficiency solar cells tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Erwin Kessels (Eindhovenin teknillinen yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Hele Savin. DI Annariikka Rosellin väitöskirja Extraction of Hemicelluloses from a Kraft Paper Pulp with an Ionic Liquidwater Mixture tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Dmitry V. Evtuguin (Aveiron yliopisto, Portugali) ja kustoksena prof. Herbert Sixta. M.Sc. Yifu Jingin väitöskirja Fabrication and electrochemical performance analysis of nanocomposite for low-temperature SOFC tarkastettiin 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Yongdan Li (Tianjinin yliopisto, Kiina) ja kustoksena prof. Peter Lund. DI Kari Vanhatalon väitöskirja A new manufacturing process for microcrystalline cellulose (MCC) tarkastettiin 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Esa Vakkilainen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) ja kustoksena prof. Olli Dahl. DI Maija Vuoriluodon väitöskirja Engineering Nanocellulose Biointerfaces Toward Bioactivity and Strength tarkastettiin 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Robert D. Tilton (Carnagie Mellon -yliopisto, Yhdysvallat) ja VÄITÖKSIÄ kustoksena prof. Orlando Rojas. Helsingin yliopisto M.Sc. Wei Renin väitöskirja Mechanisms of ion beam modification of nanowires and nanotubes tarkastettiin 18.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Erik Neyts (Antwerpenin yliopisto, Belgia) ja kustoksena prof. Kai Nordlund. FM Ilari Lehtosen väitöskirja Projected climate change impact on fire risk and heavy snow loads in the Finnish forests tarkastettiin 22.8.2017. Vastaväittäjänä toimi Dr. Barry Gardiner (Euroopan metsäinstituutti) ja kustoksena prof. Heikki Järvinen. M.Sc. Kornelia Mikulan väitöskirja Trimeric autotransporters and their ligands—structural studies tarkastettiin 25.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Alexander Wlodawer (National Cancer Institute, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Kari Keinänen. FM Emilia Kuuluvaisen väitöskirja Function of the Metazoan Mediator Kinase Module in Transcription tarkastettiin 1.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Thomas Boyer (Texasin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Juha Partanen. FM Jussi Ikosen väitöskirja Sorption and matrix diffusion in crystalline rocks? In-situ and laboratory approach tarkastettiin 8.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Emmanuel Tertre (Poitiersin yliopisto, Ranska) ja kustoksena prof. Jukka Lehto. FM Laura Riuttasen väitöskirja Air pollutants: Regional transport, properties and effect on upper tropospheric humidity tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Annica Ekman (Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Markku Kulmala. FM Sara Kovasen väitöskirja Molecular Epidemiology of Campylobacter jejuni in the Genomic Era tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi FT Saara Salmenlinna (THL) ja kustoksena prof. Maria Fredriksson-Ahomaa. M.D. Jenni Lehtosen väitöskirja New tools for mitochondrial disease diagnosis: FGF21, GDF15 and next-generation sequencing tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Rita Horvath (Newcastlen yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Anu Wartiovaara. FM Anna-Maija Penttisen väitöskirja GDNF and Neurturin isoforms in an experimental model of Parkinson’s disease tarkastettiin 23.9.2017. Vastaväittäjänä toimi dos. Liliane Tenenbaum (Lausannen yliopisto, Sveitsi) ja kustoksena prof. Raimo K. Tuominen. Itä-Suomen yliopisto Prov. Laura Hellisen väitöskirja Melanin Binding and Drug Transporters in the Retinal Pigment Epithelium: Insights into Retinal Drug Delivery tarkastettiin 19.8.2017. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Sibylle Neuhoff (Simcyp, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Arto Urtti. FM Hanna Leppäsen väitöskirja Assessing microbial exposure in indoor environments by using house dust samples tarkastettiin 25.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Heidi Salonen (Aalto-yliopisto) ja kustoksena tutk.joht. Pertti Pasanen. Prov. Marjaana Koposen väitöskirja Antipsychotic use and risk of hip fracture and mortality among community dwellers with Alzheimer’s disease: a nationwide register-based study tarkastettiin 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi tutk.prof. Harriet Finne-Soveri (THL) ja kustoksena prof. Sirpa Hartikainen. Jyväskylän yliopisto FM Lotta Turusen väitöskirja Design and construction of halogen-bonded capsules and cages tarkastettiin 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Christer Aakeröy (Kansasin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Kari Rissanen. Lappeenrannan teknillinen yliopisto DI Rahamathunnisa Muhammad Azamin väitöskirja The Study of Chromium Nitride Coating by Asymmetric Bipolar Pulsed DC Reactive Magnetron Sputtering tarkastettiin 21.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Dennis Nordlund (Stanfordin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Mika Sillanpää. Oulun yliopisto M.Sc. Remya Raghavan Nairin väitöskirja Studies on the physiological roles of mitochondrial fatty acid synthesis tarkastettiin 22.8.2017. Vastaväittäjänä toimi dos. Henna Tyynismaa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Kalervo Hiltunen. FM Laura Kytövuoren väitöskirja Genetic causes and risk factors associated with phenotypes occurring in mitochondrial disorders tarkastettiin 25.8.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Pekka Pamilo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Kari Majamaa. FM Toni Karhun väitöskirja Isolation of novel ligands for MAS-related G protein-coupled receptors X1 and X2, and their effect on mast cell degranulation tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Daniel Fourmy (Toulousen yliopisto, Ranska) ja kustoksena prof. Karl-Heinz Herzig. Tampereen yliopisto FM Soili Lehtosen väitöskirja Avidin as an Alternative Scaffold: Development of avidin-based small molecule binding proteins, antidins tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi dos. Kari Airenne (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Markku Kulomaa. Turun yliopisto M.Sc. Martina Jokelin väitöskirja Regulation of photosynthesis under dynamic light conditions in Chlamydomonas reinhardtii: Impact on hydrogen production tarkastettiin 25.8.2017. Vastaväittäjänä toimi Dr. Maria Ghirardi (National Renewable Energy Laboratory, Yhdysvallat) ja kustoksena prof. Eevi Rintamäki. FM Henna Mustilan väitöskirja Photoprotective auxiliary electron transport pathways in cyanobacteria tarkastettiin 8.9.2017. Vastaväittäjänä toimi Dr. Guy Hanke (Lontoon Queen Mary -yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. EvaMari Aro. DI Anna Huhtisen väitöskirja ?2B-Adrenoceptors in the regulation of vascular smooth muscle cell contraction and proliferation tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Heikki Ruskoaho (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Mika Scheinin. FM Matias Knuuttilan väitöskirja Intratumoral androgen biosynthesis in prostate cancer: Evidence from preclinical models and clinical specimens tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Frank Claessens (Leuvenin katolinen yliopisto, Belgia) ja kustoksena prof. Matti Poutanen. FM Helena Virtasen väitöskirja Vascular adhesion protein-1 as in vivo target for imaging of leukocyte transendothelial migration in inflammation tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Risto Renkonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Anne Roivainen. Åbo Akademi M.Sc. Muhammad Yasir Asgharin väitöskirja Sphingosine I-phosphate receptor 2 and the TRCP 1 ion channel as regulators of human thyroid cancer cell migration and proliferation tarkastettiin 22.9.2017. Vastaväittäjänä toimi prof. Jyrki Kukkonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Kid Törnquist. HENKILÖUUTISIA
95 6/2017 KEMIA Vuoden 2017 Medix-palkinto on myönnetty Turun yliopiston immunologian tutkimusryhmälle, jota johtaa professori Marko Salmi. Palkinnon perusteena on ryhmän Nature-lehdessä julkaisema tutkimus, jossa selvitettiin valkosolujen siirtymistä verestä kudoksiin ja päinvastoin. Liike on kriittinen immuunipuolustusjärjestelmän toiminnalle. Turkulaistutkijat löysivät uuden molekyylikontrollin, joka säätelee tiettyjen valkosolujen liikennöintiä yksilön kehityksen aikana. dien hajoamisnopeuksissa on eroja. Kokkonen teki väitöstyönsä Oulun yliopiston nanoja molekyylisysteemien tutkimusyksikössä, jossa hän kehitti myös uusia mittausmenetelmiä ja -laitteistoja. FM Esko Kokkosen väitöskirja Fragmentation of small molecules by UV and X-ray irradiation tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjänä toimi tohtori Christophe Nicolas Synchotron Soleilista Ranskasta ja kustoksena professori Marko Huttula. Myös jätevesien rikkiyhdisteitä voidaan hyödyntää biologisessa sähköntuotannossa, selviää Tampereen teknillisessä yliopistossa väitelleen Mira Sulosen tutkimuksesta. Jäteveden sisältämistä orgaanisista yhdisteistä kyetään jo tuottamaan tehokkaasti sähköä systeemeissä, joissa katalyytteinä toimivat mikSähköä jäteveden rikkiyhdisteistä robit. Epäorgaanisten yhdisteiden kemiallinen energia jää kuitenkin tällä hetkellä käyttämättä. Pelkistyneitä epäorgaanisia rikkiyhdisteitä esiintyy paljon esimerkiksi kaivosteollisuuden prosessija jätevesissä. Samoissa virroissa on usein myös runsaasti metalli-ioneja, jotka saattavat olla myrkyllisiä jo pienissä pitoisuuksissa. ”Pelkistyneistä rikkiyhdisteistä saatu sähköenergia voidaan hyödyntää metallien elektrokemiallisessa talteenotossa. Näin molemmat haitalliset yhdisteet saadaan poistettua jätevirroista yhtäaikaisesti”, Sulonen kuvailee. DI Mira Sulosen väitöskirja Bioelectrochemical Recovery of Energy and Metals from Simulated Mining Waters tarkastettiin 15.9.2017. Vastaväittäjinä toimivat professorit Abraham Esteve-Núñez espanjalaisesta Alcalán yliopistosta ja Oskar Modin Chalmersin teknillisestä yliopistosta Ruotsista. Kustos oli professori Jaakko Puhakka. Medix-palkinto turkulaisille valkosolututkijoille Yksityiskohtaista tietoa molekyylien hajoamisesta Molekyylin elektronirakenne vaikuttaa molekyylin hajoamiseen enemmän kuin on oletettu. Tämä käy ilmi Esko Kokkosen väitöstutkimuksesta, jossa hän selvitti pienten molekyylien hajoamisprosesseja kohdistamalla niihin ultraviolettija röntgensäteilyä. Yleinen käsitys on ollut, että tietynlaisen hajoamisprosessin tapahtuminen riippuu pääasiassa vain siihen tarvittavan energian määrästä. Kokkosen tutkimuskohteina olivat elohopeaa sisältävät yhdisteet, joita hän tutki uv-säteilyn avulla, ja klooria sisältävät metaaniyhdisteet, joihin hän kohdisti röntgensäteitä. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että klorometaanimolekyyli tuottaa tietynlaisen virityksen seurauksena vetykloridi-ioneja ja että erikokoisten metyyliklori”Odotus on, että meidän ja muiden tämän alueen tutkimusryhmien työn pohjalta voidaan ennen pitkää kehittää uusia lääkkeitä ja hoitoja vakaviin sairauksiin”, Salmi kertoo. Ryhmän jäseniä ovat dosentit Pia Rantakari ja Kaisa Auvinen sekä tohtorikoulutettavat Norma Jäppinen, Emmi Lokka ja Elias Mokkala. Palkittuun tutkimukseen ovat lisäksi osallistuneet professori Johanna Ivaska, dosentti Kati Elima, tutkijatohtori Emilia Peuhu ja tutkija Heidi Gerke. Helsingin yliopiston jakaman palkinnon suuruus on 20 000 euroa. Palkintosumman yliopistolle lahjoittaa Oy M ar tti Ah lst én Palkitusta tutkimusryhmästä kuvaan ehtivät Norma Jäppinen (vas.), Kaisa Auvinen, Marko Salmi ja Pia Rantakari. Medix Ab, jonka pääomistaja on Minervasäätiö. Palkinto myönnettiin nyt 30. kerran. Esko Kokkonen Mira Sulonen Tilaa Kemia-lehden uutiskirje: www.kemia-lehti.fi
96 KEMIA 6/2017 TULEVIA TAPAHTUMIA Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi. SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT Kokkola Material Week Kokkola 28.10.–2.11.2017 http://materialweek.fi Nordic Battery Conference 2017 Kokkola 1.–3.11.2017 www.chydenius.fi/nordbatt2017 Tekniikan päivät Turku 2.–4.11.2017 http://tekniikanpaivat.fi Puunjalostusinsinöörit ry:n syysseminaari ja Johan Gullichsen -kollokvio Helsinki 8.11.2017 www.puunjalostusinsinoorit.fi Lujitemuovipäivät Heinävesi 10.–11.11.2017 www.muoviteollisuus.fi/ lujitemuovipaivat Tekniikan päivät Tampere 10.–11.11.2017 http://tekniikanpaivat.fi Kemikaaliturvallisuus työpaikalla Helsinki 14.–15.11.2017 www.ttl.fi > Koulutukset ja palvelut Farmasian päivät Helsinki 17.–18.11.2017 www.farmasianpaivat.fi Tekniikan päivät Oulu 24.–25.11.2017 http://tekniikanpaivat.fi Näytteenotto ympäristötutkimuksissa – näytteet maaperästä ja kiinteistä jätteistä Helsinki 28.–29.11.2017 www.ael.fi Kemikaalitietous ja kemikaalien turvallinen käyttö Helsinki 30.11.2017 www.ael.fi Advanced Composites Seminar 2017 Turku 30.11.–1.12.2017 www.plastics.fi/lujitemuovipaivat Tieteiden yö Helsinki 18.1.2018 www.tieteenpaivat.fi Labquality Days Helsinki 8.–9.2.2018 www.labquality.fi Helsinki Chemicals Forum Helsinki 14.–15.6.2018 www.helsinkicf.eu MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT IEASI 2017 Barcelona, Espanja 6.–8.11.2017 http://analyticalchemistry.madridge. com 2 nd International Conference on Pollutant Toxic Ions and Molecules Lissabon, Portugali 6.–9.11.2017 www.ptim2017.com 30 th International Microprocesses and Nanotechnology Conference Jeju, Korea 6.–9.11.2017 http://mnc2017.org Future of Biogas Europe 2017 Lontoo, Iso-Britannia 15.–16.11.2017 www.wplgroup.com/aci/events Cleanroom Management Summit Lontoo, Iso-Britannia 15.–16.11.2017 www.wplgroup.com/aci/events 22 nd Microoptics Conference Tokio, Japani 19.–22.11.2017 www.moc2017.com 2 nd International Conference on Applied Chemistry Hurghada, Egypti 25.–28.11.2017 http://isac-chem.sohag-univ.edu.eg Hazardous Chemistry for Streamlined Large Scale Synthesis Antwerpen, Belgia 28.–29.11.2017 www.scientificupdate.co.uk Plastics Processing Exhibition & Summit Bangkok, Thaimaa 14.–16.12.2017 www.plasticsprocessing-expo.com Biostimulants Europe Conference Valencia, Espanja 17.–18.1.2018 www.wplgroup.com/aci/events Interplastica 2018 Moskova, Venäjä 23.–26.1.2018 www.interplastica.de Berzeliusdagarna Tukholma, Ruotsi 26.–27.1.2018 www.berzeliusdagarna.se Conference and Exhibition of the Society for Laboratory Automation and Screening Washington, Yhdysvallat 3.–7.2.2018 www.slas.org > Events Central European Conference on Photochemistry Bad Hofgestein, Itävalta 4.–8.2.2018 www.cecp.at Petcore Europe Conference 2018 Bryssel, Belgia 7.–8.2.2018 www.petcore-europe.org Lignofuels 2018 Amsterdam, Alankomaat 7.–8.2.2018 www.wplgroup.com/aci/event/ lignocellulosic-fuel-conferenceeurope/ European Biopolymer Summit Düsseldorf, Saksa 14.–15.2.2018 www.wplgroup.com/aci/event/ biopolymer-conference-europe/ Frontiers in Photochemistry Cancun, Meksiko 18.–21.2.2018 www.fusion-conferences.com/ conference63.php 3 rd Molecules and Materials for Artificial Photosynthesis Conference Cancun, Meksiko 2.–5.3.2018 www.fusion-conferences.com/ conference72.php European Drug Safety Summit Lontoo, Iso-Britannia 7.–8.3.2018 www.wplgroup.com/aci/events Analytica München, Saksa 10.–13.4.2018 www.analytica.de HENKILÖUUTISIA NIMITYKSIÄ Busch Vakuumteknik Oy Toimitusjohtajaksi on nimitetty DI, MBA Janne Koistinen. Kehittyvä Elintarvike -lehti Päätoimittajana on aloittanut ETM Laura Hyvärinen. Päätoimittajuuden ohella hän jatkaa myös Elintarviketieteiden Seuran toiminnanjohtajana. Aiempi päätoimittaja, ETT, DI Laila Seppä siirtyi Helsingin yliopiston palvelukseen. Kemira Oyj Teknologiajohtaja ja johtoryhmän jäsen, TkT Heidi Fagerholm jättää lokakuun loppuun mennessä tehtävänsä Kemirassa ja siirtyy Merck KGaA:n PM-Performance Materials -divisioonan teknologiajohtajaksi Saksan Darmstadtiin. Kemira on käynnistänyt hakuprosessin Fagerholmin seuraajan löytämiseksi. Neste Oyj Öljytuotteet-liiketoiminta-alueen tuotantojohtajaksi on nimitetty DI Marko Pekkola. Hän siirtyy tehtävään Stora Ensosta, jossa hän on toiminut Consumer Board -divisioonan tuotantojohtajana. Öljytuotteet-alueen nykyinen tuotantojohtaja, DI Jukka Kanerva siirtyy vastaamaan yhtiön Porvoon-tuotantolaitosten vuoden 2020 suurseisokkihankkeesta. Tehtävämuutokset astuvat voimaan viimeistään helmikuussa 2018. Teknos Group Oy Teknos Treffert Malesian toimitusjohtajana on aloittanut Wanda Smith. Hän vastaa Teknoksen liiketoiminnasta Malesiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Teknos Drywoodin toimitusjohtajana on aloittanut Mari de Meijer. Hän vastaa Teknoksen liiketoiminnasta Alankomaissa. Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry Toimitusjohtajaksi on valittu DI Otto Lehtipuu. Hän siirtyy YTP:hen VR:n yhteiskuntasuhdeja ympäristöjohtajan tehtävästä myöhemmin syksyllä. Siihen asti väliaikaisena toimitusjohtajana toimii YTP:n asiantuntija Raija Kinnunen. Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun ensimmäiseksi vuoden alumniksi on valittu tekniikan tohtori Niklas von Weymarn. Hänet palkittiin tunnustuksena merkittävistä saavutuksista työuralla ja jatkuvasNiklas von Weymarnista tuli vuoden alumni ta yhteistyöstä korkeakoulun kanssa. Niklas von Weymarn valmistui Aalto-yliopistoa edeltäneestä Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi vuonna 1999 pääaineinaan biotekniikka ja tuotantotalous. Tohtoriksi hän väitteli biotekniikasta vuonna 2002. Vuoden alumnin ura alkoi tutkijana Cultorin teknologiakeskuksessa. Sen jälkeen hän on työskennellyt useissa tehtävissä Aalto-yliopistossa, VTT:ssä ja CLIC Innovation Oy:ssä. Nykyisin hän toimii tutkimusjohtajana Metsä Groupiin kuuluvassa Metsä Fibressä. He len a Se pp älä Dekaani Janne Laine (oik.) kukitti Niklas von Weymarnin Aallon kemian tekniikan korkeakoulun elojuhlassa 31. elokuuta.
97 6/2017 KEMIA Seurasivut kertovat Kemian Seurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta. Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut Numero Aineistopäivä Ilmestymispäivä 7/2017 18. lokakuuta 15. marraskuuta 8/2017 14. marraskuuta 13. joulukuuta Tiedot tulevista tapahtumista toimitetaan osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi. Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi. SEUROISSA TAPAHTUU Pohjois-Suomen Kemistiseuran 55-vuotisjuhla 14.10.2017 Kello 13 yleisöluento Oulun pääkirjaston Pakkala-salissa. Rikostutkimuksen kemiasta luennoi poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg. Kello 18 cocktailtilaisuus, jossa Oulun yliopiston aiempi rehtori Lauri Lajunen kertoo seuran historiasta. Iltatilaisuuteen ilmoittautumiset osoitteeseen psks-sihteeri@oulu.fi. Keski-Suomen Kemistiseuran 50-vuotisjuhla 3.11.2017 Akatemiaprofessori Kari Rissasen juhlaluento Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksen auditoriossa kello 18. Sen jälkeen juhlaillallinen ravintola Albassa (Ahlmaninkatu 4, Jyväskylä). Kunniajäsen Ilkka Pitkäsen juhlapuhe, huomionosoitusten jako ja musiikkia. Professori Jaakko Paasivirran akvarellien myyntinäyttely. Lisätietoja osoitteessa http://ks-kemistiseura.blogspot.fi. Päijät-Hämeen Kemistien Yleisöluento 13.11.2017 Lahden Kansanopiston auditorio kello 17.30. Resurssiviisauden konsultti Michael Lettenmeier luennoi aiheesta Kestävät elämäntavat – vastaus luonnonvarojen niukkuuteen ja muihin ongelmiin. Vapaa pääsy. Suomalaisten Kemistien Seuran Pikkujoulukokous 22.11.2017 Kansallisteatteri (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki) kello 16.30. Ohjelmassa muun muassa Kompan palkinnon julkistaminen ja iltapala. Kello 19 Kansallisteatterin esitys Kangastus 38. SKS:n varsinaiset jäsenet 35 euroa, nuoret jäsenet 10 euroa. Lisätietoa ja ilmoittautumiset 20.10. mennessä: www.suomalaistenkemistienseura.fi. Suojelu, pelastus ja turvallisuus ry järjestää: NBC 2018 -symposiumi 4.–7.6.2018 Lappia-talo, Rovaniemi. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.nbc2018.org SEURASIVU Euroopan nuorten kemistien verkosto EYCN (European Young Chemists’ Network) kokoontui Kreetan Heraklionissa 5.–7. toukokuuta 2017. EYCN on Euroopan kemian seurojen järjestön EuCheMSin nuorisojaosto. Perinteiseen tapaan jäsenseurojen edustajat esittelivät kokouksessa omien seurojensa toimintaa. Tämä on aina ollut erinomainen kurkistus eurooppalaisten kemistien toimintaan etenkin lasten, nuorten ja opiskelijoiden parissa. Esimerkiksi Ruotsissa on järjestetty kemia-aiheinen videokilpailu lukioille, ja Puolassa tehdään monografioita opiskelijoiden tutkimustuloksista. Eri puolilla Eurooppaa pidetään nuorten kemistien konferensseja. Kokouksessa valittiin järjestölle myös uusi hallitus seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Puheenjohtajaksi äänestettiin italialainen Alice Solda. EYCN:n toiminta tapahtuu pääasiassa omiin projekteihinsa keskittyvien tiimien kautta. Neljä tiimiä ovat ulkoisen viestinnän tiimi, verkostotiimi, jäsenyystiimi ja tiedetiimi. Tiimien vetäjät ja hallituksen sihteeri valittiin lähes yksimielisesti. Lisäksi kokouksessa tehtiin alustavia suunnitelmia LiverEuroopan nuoret kemistit kokoontuivat Heraklionissa Kreeta näytti parastaan, kun kolmekymmentä delegaattia eri puolilta Eurooppaa saapui maanosan nuorten kemistien vuosittaiseen kokoukseen. poolissa ensi vuonna järjestettävän EuCheMSin konferenssin ohjelmaa varten. EYCN:llä on jälleen konferenssissa rinnakkaissessio, jossa käsitellään nuorten kemistien tarvitsemia tietoja ja taitoja. Ensi vuonna Italiassa Nuorten kemistien lisäksi Kreetan-kokoukseen osallistui jälleen myös EYCN:n tärkeimmän yhteistyökumppanin, saksalaisen kemikaalivalmistajan Evonikin, edustajia sekä EuCheMSin puheenjohtaja David Cole-Hamilton. Tällaiset kontaktit tuovat toimintaan asiantuntijuutta, jonka ansiosta nuorten kemistien ääni saadaan paremmin esille. Suurin osa EuCheMSin jäsenseuroista on liittynyt myös EYCN:n jäseneksi, mutta esimerkiksi Tanska ja Baltian maat eivät ole mukana toiminnassa. Siitä huolimatta kaikki alle 35-vuotiaat EuCheMSin jäsenet kuuluvat myös EYCN:iin. EYCN:n ensi vuoden kokouspaikasta äänestettiin kesällä suljetussa nettiäänestyksessä, jonka voittajaksi ylsi Torino. Vuoden 2018 keväällä voi siis bongata suuren joukon innokkaita kemistejä Torinon kaduilta. Tiina McKee tiina.mckee@helsinki.fi Keväinen Kreeta otti nuoret kemistit lämpimästi vastaan.
98 KEMIA 6/2017 TIETEEN KAUPUNGIT Sarja esittelee maailman tärkeimpiä tiedekaupunkeja. Ensimmäinen yliopistokaupunki Aleksandria Aleksanteri Suuri perusti nimikkokaupunkinsa Egyptiin vuonna 331 ennen ajanlaskumme alkua. Aleksandriasta tuli pian antiikin suurin tiedekeskus. Sisko Loikkanen Yksi antiikin seitsemästä ihmeestä oli Aleksandrian edustalla seissyt Faroksen majakka, pyramidien jälkeen aikansa korkein rakennelma. Sitäkin kuuluisampi oli kaupungin legendaarinen kirjasto. 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua perustettu Aleksandrian kirjasto toimi osana Museionia, ”muusien temppeliä”, jota voidaan pitää maailman ensimmäisenä yliopistona. Museion oli akatemia ja tutkimuskeskus, jonka kirjaston kokoelmiin kuului jopa satojatuhansia papyruskääröjä. Ne sisälsivät valtavan määrän tietoa koko tuolloin tunnetusta universumista. Runoilija ja grammaatikko Kallimakhos (n. 305–240 eaa.) luokitteli kirjaston tekstikääröt aiheiden mukaisesti, minkä ansiosta hän on saanut kirjastotieteen isän arvonimen. Tiedepyhättö houkutteli Aleksandriaan monen alan tutkijoita. Heistä Aristarkhos Samoslainen (n. 310–230 eaa.) oli ensimmäinen tähtitieteilijä, joka oivalsi, että Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. Aristarkhoksen mullistava havainto kuitenkin hautautui Aristoteleen maakeskisen maailmankuvan alle, kunnes Nikolaus Kopernikus vihdoin 1500-luvulla esitti aurinkokeskisen mallin uudestaan. Antiikin ajan tunnetuin astronomi oli 100-luvulla elänyt aleksandrialainen Klaudios Ptolemaios. Hän kokosi tuolloisen tietämyksen tähtitieteestä monumentaaliseen Almagestkirjaan, joka säilyi alan perusteoksena aina keskiajan loppuun. Ylikirjastonhoitaja, matemaatikko Eratosthenes laski jo 200-luvulla eaa. maapallon ympärysmitan ja vuoden tarkan pituuden, joka edellytti karkauspäivää joka neljänteen vuoteen. Maineikkain kaupungissa opiskelleista matemaatikoista oli Arkhimedes (n. 287–212 eaa.), joka keksi omaa nimeään kantavan hydrostatiikan lain. Hänen menetelmänsä ennakoivat differentiaalija integraalilaskentaa, jonka Isaac Newton kehitti 1600-luvulla. Museionissa toimi myös korkeatasoinen lääketieteen koulu, jonka opettajina työskenteli monta merkittävää medisiinaria, esimerkiksi anatomian tutkija Herofilos. Hän havaitsi, että elimistön toimintaa ohjaavat aivot eikä sydän, kuten Aristoteles oli olettanut. Kreikkalainen Galenos opiskeli hänkin Aleksandriassa ennen kuin lähti lääkäriksi Roomaan. Galenoksen opit olivat voimissaan vuosisatoja. Maailman ensimmäisenä naismatemaatikkona pidetään aleksandrialaista Hypatiaa (n. 355–415). Laajasti sivistynyt tutkija ja ajattelija kirjoitti ahkerasti kommentaareja muiden tieteilijöiden teoksiin. Uusi vanhan tilalle Museion-temppeli ja sen kirjasto kärsivät jonkin verran vaurioita, kun Julius Caesar valtasi kaupungin vuonna 47 eaa. Iso osa rakennuksista tuhoutui suuressa tulipalossa vuonna 391, ja viimeisetkin hävisivät 600-luvun alkupuolella. Vanhan kirjaston paikalla seisoo nyt uusi Bibliotheca Alexandrina. Vuonna 2002 avattu kokonaisuus käsittää kirjaston lisäksi tiedekeskuksen, tutkimuslaboratorion, planetaarion, lukuisia museoita sekä näyttelyja konferenssitiloja. Aleksandrian nykyinen yliopisto on jättiläismäinen laitos, jossa saa oppia huimat 150 000 opiskelijaa. Yliopiston kasvatteihin kuuluu muun muassa femtokemian kehittäjä Ahmed Zewail (1946–2016), joka vuonna 1999 palkittiin kemian Nobelilla. Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria on Egyptin toiseksi suurin kaupunki, jossa on tätä nykyä reilut neljä miljoonaa asukasta.
kemira.com @kemiragroup kemiragroup ilmoitus-22.9.2017.indd 1 25.9.2017 13:39:05 Whether ship containers, sheet-steel cladding or sophisticated wood coatings are concerned – you will ? nd premium binders, additives and intermediates from WACKER wherever coatings must meet high demands. From formulation to end-use application: WACKER’s products optimize production and provide flexible processing while increasing the lifetime and wear resistance of finished coatings. Important process properties – such as rheology, adhesion and open time – can be adjusted as needed during formulation and processing. WACKER additives and binders will also enhance ? nal coating properties, such as high ? exibility, excellent adhesion, durability, gloss retention and resistance to heat and cold. Application markets range from printing inks to food-safe, heatsealable coatings, can coatings and highly heat-resistant as well as protective & marine coatings. You will ? nd a complete presentation of our comprehensive specialty solutions for the coatings industry at www.wacker.com/coatings Wacker-Kemi AB, visiting address: Frösundaviks allé 1, 16970 Solna, Sweden, mail address: Box 3115, 16903 Solna, Sweden, Tel. +46 8 5220-5220, info.sweden@wacker.com, www.wacker.com/socialmedia WHENEVER IT GETS DIFFICULT IN COATINGS, YOU CAN BE CERTAIN WE HAVE A SOLUTION CREATING TOMORROW’S SOLUTIONS e_A4_Anzg_Industrial Coatings_250917_RZ.indd 1 25.09.17 15:08
Sadassa vuodessa suomalaisten terveys on kohentunut merkittävästi. Vanhat kansantaudit, kuten tubekuloosi ja kurkkumätä, on nujerrettu miltei kokonaan. Ikäihmiset ovat entistä terveempiä, ja tänään syntyvät lapset saavuttavat jopa sadan vuoden iän. Me Orionilla olemme ylpeitä, että olemme olleet mukana rakentamassa tätä menestystarinaa. Lääkkeillämme on kamppailtu kansansairauksia vastaan, hoidettu haavoittuneita rintamalla, ehkäisty sydänkohtauksia ja paranneltu arkista päänsärkyä. Vaatimattomasta lääkepajasta Kruununhaan kivijalassa Orion on kasvanut nykyaikaiseksi lääkeyritykseksi, joka tekee huippuluokan tutkimusta, kehittää uusia lääkkeitä ja vie tuotteita kaikille maailman mantereille – Etelämannerta lukuun ottamatta. Juhlimme tänä syksynä satavuotisiamme. Lahjaa emme toivo, mutta osoitteessa Välittämö100.fi voit laittaa hyvän kiertämään suomalaisten omaishoitajien puolesta. Suurin kiitos satavuotisesta hyvinvoinnista kuuluu teille, suomalaiset. Olette pitäneet huolta toisistanne ja rakentaneet hyvin vointia kanssamme. Eikä tämä tähän pääty. Myös seuraavat sata vuotta suomalaista hyvinvointia tehdään yhdessä. 100 vuotta suomalaista hyvinvointia