• Helsingin vanhin kaupunginosalehti 60 vuotta! NRO 8 19.10.2011 60. vuosikerta julkaisija Käpylä-Seura ry. painos 18 000 Lapipo tekee Suomi-pipoja Käpylässä Kuva Eine Kakkonen Erno Haukkala taitaa sousafonin Kuva Asta Korppi KÄPYLÄN LUKKO OY SUOJAA KOTISI TURVALUKOLLA Koskelantie 44, 00610 Helsinki Avoinna ark. klo: 7-16 PUH. 720 6020 kapylan.lukko@kapylanlukko.fi n Oulunkyläkoulu Auto B-kortti minimiopetuksella 1.420,- Seuraava kurssi 31.10 alkaen. Kysy myös II-vaihetta. Ilmoittaudu p. 0440 131900 Siltavoudintie 2, 00640 Hki info@ouak.fi www.ouak.fi Apteekkipalvelua ammattitaidolla MA - PE 8.30 - 19.00, LA 9.00 - 15.00 Käpyläntie 8, 00600 Helsinki, puhelin (09) 791 335
• HELSINGIN VANHIN KAUPUNGINOSALEHTI JULKAISIJA KÄPYLÄ-SEURA RY. PÄÄTOIMITTAJA ALICE KARLSSON 60. VUOSIKERTA 2 Pääkirjoitus 19.10.2011 Parannuskohteita meen halutaan muun muassa tavaroiden ja vaatteiden vaihtotori/kierrätyspiste, perhekahvila, vapaaehtoisia vanhusten ulkoiluttajia, siivoustalkoot, tanssilava, koulut iltakäyttöön (mm. kokkauskurssi) ja paikallisvaluutta (palvelusetelit, joita voi ansaita tekemällä muille palveluja ja joita voi käyttää niiden ostamiseen). Lisäksi toivottiin yhteistä venettä ja laitureiden kunnostamista ­ meren rannalla kun ollaan. Ideoista huomaa, etteivät asukkaat esitä kaupungille mitenkään kohtuuttomia toiveita. Hyvinvointi näyttäisi parantuvan pienenpienillä teoilla. Aika näyttää, mihin Idealinko johtaa. Saammekohan mekin jonakin päivänä esittää omia toiveitamme kaupungille oikein virallisen sivuston kautta? No, Käpylä-lehdelle ideat ovat aina tervetulleita. Minulle tuli heti pari kehitysideaa mieleen. Ensimmäinen on Yhtenäiskoulun rinne. Niin kauan kuin Ynkki on ollut olemassa, ovat lapset kiivenneet koululle oikotietä. Se on keväisin ja syksyisin mutanen ja talvella vaarallisen liukas. Nyt ehdotankin, että rinteeseen rakennetaan portaat kaiteineen. Näen jo sieluni Tämä pitää sanoa Teatterin sekatyönainen, käpyläläinen Marja Tuominen tekee vaihtoehtoteatteria pienessä Välitila -ryhmässä. Kun sopiva teksti löytyy, se on saatava julki. MARJA TUOMINEN on innoissaan. Hänen ohjaamansa, Kristian Smedsin tekstiin pohjautuva Huutavan ääni korvessa ­ monologi miesnäyttelijälle, esitetään joulukuussa Töölössä Tunturikadun Vierailunäyttämöllä, entisessä Puoli-Q:ssa. Korvesta huutelee näyttelijä Joel Keskinen monissa hahmoissa ja niillä jokaisella on paljon sanottavaa maailman menosta. - Projekti on kestänyt kolmisen vuotta. Se on nyt loppusuoralla ja saa kruununsa Töölössä, Tuominen kiteyttää. - Työ on ollut antoisaa ja haastavaa. Olen työstänyt naisena miehen tekstiä miehelle. Harjoitteluprosessi on myös ollut hyvin jaksottainen, sillä näyttelijä asuu Tukholmassa. Esitys on Marja Tuomisen, Sanna Kukkosen ja Anita Sundbergin 2006 perustaman Välitila ry:n projekti. Välitila on taas vapaan kentän ammattiteatteriryhmä, jossa toimivat henkilöt ovat joko alan opiskelijoita tai jo ammattiin valmistuneita. H elsingin kaupungilla on parhaillaan käynnissä kokeilu, jonka nimi on Idealinko. Siinä herttoniemeläisiltä kysellään kehitysideoita asuinalueensa hyvinvoinnin parantamiseksi. Sivusto on internetissä ja kehityskohteita saa äänestää. Kaupunki lupaa viedä eniten pisteitä saaneet ehdotukst jatkokäsittelyyn. Ilmeisesti käsittely onkin jo käynnissä. Lueskelin Asukkaiden hyvinvointi -otsikon alla olevia ehdotuksia, joita oli 30. Tuttuja toiveita. Herttonie- silmillä kauniit, maastoa myötäilevat puu- tai kiviportaat, jotka oikein houkuttelevat opintielle. Toinen idea on Osmontiellä seisovien hylättyjen ajoneuvojen poisto ja jokin järjestely, jolla romut saisi myös pysymään poissa. Mikä se keino olisi? Ehdotus: Pysäköintikielto Osmontien Tuusulantien puoleiselle reunalle. Kommentti: Sitten romut siirtyisivät asuintalojen puolelle tietä. Lisäehdotus: Entä jos talojen puolella olisi pysäköintilupa vain asukkailla? Lisäkommentti: Silloin sinne pitää laittaa asukaspysäköintitunnus autoihin ja sitä osoittava liikennemerkki kadun päähän. Tunnus maksaa ja sitä ei ainakaan aiemmin ole Käpylään haluttu ­ omat vieraatkaan eivät saisi silloin siihen pysäköidä. Mikä neuvoksi? Ideoita vastaanotetaan sekä Osmontiestä että muistakin parannusta vaativista kohteista. Marja Tuominen lijälle. Seuraava työ on suunnitteilla. Siitä tiedetään sen verran, että se saa ensi-iltansa 2013. Välitilan työt kypsyvät hitaasti. ALICE KARLSSON alice.karlsson@sll.fi Puhuttelevia tekstejä Välitilassa tehdään Tuomisen mukaan marginaalista teatteria hartiavoimin. - Monet meistä tekevät joitakin hanttihommia, jotta voivat olla mukana toiminnassamme. Kun löytyy teksti, joka on saatava sanottua jollakin tavalla, se pitää saada sanottua. Näin kävi Joel Keskiselle kun hän törmäsi Smedsin Huutavan ääni korvessa -teokseen ja näin kävi Tuomiselle itselleen, kun hän sai käsiinsä Väestöliiton tutkimuksen äitien kielletyistä tunteista. - Tutkimus kolahti heti. Ajattelin, että tämä on tehtävä piittaamatta siitä, mitä siitä tulee ja tuleeko kukaan katsomaan sitä. Yhdessä vaiheessa Huonoa äitiä mainostettiin jopa niin, että siitä on jätetty kaikki mukavat asiat pois. Silti se upposi kuin häkä. Kun Minna Heikkinen esitti sitä muun muassa Lainsuojattomat -festareilla Porissa, äidit itkivät! ALICE KARLSSON Kyläläisen ääni Käpylän postin kiinteistön omistaa Itella Real Estate Oy, joka kuuluu Postin kanssa samaan konserniin. Itellan mukaan kiinteistön myyntineuvottelut ovat käynnissä. Aktivoivaa taidetta Välitilan tavoitteena on tehdä esityksiä, jotka aiheuttavat jonkin liikkeen. Se voi olla ajatuksia tai tunnetta, josta syntyy jotakin uutta. - Mottomme voisi olla vaikkapa erään katsojan kommentti Huutavan ääni korvessa esityksen jälkeen: Tekis mieli alkaa tehdä jotain, Tuominen nauraa. Hänen mukaansa paras viihde on sellaista, joka saa ihmisen ajattelemaan. - Siinä pitää olla sisältöä. Tuominen on ohjannut Välitilalle kolme esitystä. Ensimmäinen oli Rakkaustestejä Remix, moniääninen yksinpuhelu rakkaudesta, toinen Huono äiti ja kolmas Huutavan ääni korvessa ­ monologi miesnäytte- Puheenvuoro Käpylän postin puolesta Käpylän lähipalvelut rapistuvat ­ nyt viedään posti Käpylän nykyisen postin saneeraamista ja vuokrasopimuksen päättymistä vuoden vaihteessa käytetään tekosyynä postin lakkauttamiseen Käpylässä. Posti sijaitsee erinomaisella paikalla raitiovaunun Ykkösen päätepysäkin vieressä. Siinä se on ollut jo vuosikymmenet käpyläläisten postiasioiden asioimispaikkana. Viime vuosina Itellan palvelut ovat huonontuneet. Aiemmin oli Käpylässäkin kaksi postia. Sitten vaadittiin postilaatikoita siirreltäväksi koko Käpylän alueella muutamia metrejä. Kirje ja muut postimaksut ovat nousseet tasaiseen tahtiin ja samaan aikaan on tullut selkeitä huononnuksia postin kulkuun. Alkoi kokeiluna asioimispostipiste, joka on toistaiseksi toiminut hyvin. Tosin tänä keväänä loppuivat postilaatikon viikonlopputyhjennykset jotka aiemmin olivat perjantaina ja sunnuntaina klo 21. Nyt tyhjennys on perjantaina klo 17 ja seuraavan kerran vasta maanantaina samaan aikaan. Nyt asiamiespostina toimiva Käpylän piste on lakkautusuhan alla vuokrasopimuksen päättyessä vuodenvaihteessa. Postissa työskentelee päivittäin kolme virkailijaa sekä 17 postinjakajaa. Huhtikuun lopulla julkaistun postilain asetusluonnoksen 1 § mukaan toimipisteet on sijoitettava pääsääntöisesti "muiden tavanomaisesti käytettävien päivittäis-, erikoiskaupan ja muiden asiointipalvelujen yhteyteen tai muutoin huolehdittava siitä, että toimipisteet ovat helposti saavutettavissa". Pykälä 2 puolestaan määrittää kohtuulliseksi matkaksi toimipisteeseen matkan, joka "vastaa tavanomaisen asiointimatkan pituutta päivittäis-, erikoiskaupan ja muihin asiointipalveluihin asiointialueella". Käpylän postin läheisyydessä on raitiovaunun päätepysäkin lisäksi kolme vanhustentaloa, kaksi kauppaa, R-kioski, hotelli- ja muuta liiketoimintaa. Pakilan posti oli myös lakkautuslistalla. Nopealla toiminnalla alueen kansalaisjärjestöt, paikalliset kaupunginvaltuutetut Yrjö Hakanen ja Nils Torvalds sekä yli 1500 henkilön allekirjoittama adressi pystyivät torjumaan Itellan kaavailut. Nyt Pakilaan etsitään korvaavia tiloja. Miten on, löytyykö Käpylästä samankaltainen kansalaisten vaatimusliike? Teksti ja kuva: TOIVO KOIVISTO Liity KäpyläSeuraan Käpylä-Seuran (perustettu 1940) keskeinen tavoite on alueen kehitykseen ja suunnitteluun vaikuttaminen, Käpylän identiteetin, ympäristön, kulttuurin ja palvelujen vaaliminen ja vahvistaminen. Tule mukaan! Olemme vahvoja hyvässä Seurassa! Jäsenmaksu on 10 tilille Nordea 123930­56080. Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Liittyä voi myös netin kautta. Klikkaa sivuille.kaupunginosat. net/kapyla Joel Keskinen Huutavan ääni korvessa ­ monologi miesnäytelijälle. Tunturikadun Vierailunäyttämö, Tunturikatu 16 (Etu-Töölö). Viimeiset illat 6.12.­18.12. Tiedustelut ja lippuvaraukset p. 044 9275132 / valitila.nettisivu.org Vapaa pääsy 6.12 klo 16 ja klo 19, 11.12 klo 19 ja 18.2. klo 16. Seuraava Käpylä-lehti ilmestyy marraskuun 16. päivä. Aineisto toimitukseen 4. marraskuuta mennessä.
• 3 Ilmestynyt vuodesta 1951 19.10.2011 Ajan kohinaa Venäjän nykykirjallisuudessa Kenen aikaa venäläinen nykykirjallisuus elää? Vastauksia saatiin Käpylän seudun Venäjäseuran Druzban järjestämässä kirjallisuusillassa. Se kokosi uudistetun kirjastomme salin täyteen kuulijoita. Taina West ohjasi Nyyrikkiin ajankohtaisen komedian Tomi Huttunen DOSENTTI Tomi Huttunen Helsingin yliopistosta kertoi Venäjän nykykirjallisuudesta, joka on monikerroksista ja jossa risteytyvät eri aikakaudet ja tyylit. Monet 1920-luvulla kirjoitetut kokeelliset teokset julkaistiin Venäjällä vasta 1980-luvulla, ja ne vaikuttivat perestroikan ajan ja koko 1990-luvun kirjoittamiseen. "Underground nousi maan alta", ja sellaiset nimet kuin Daniil Harms vaikuttivat irvailevaan postmoderniin tyyliin jopa niin, että syntyi uusi kirjallisuudenlaji, jota kutsutaan nimellä harmsinki. Nykyisin suosituista kirjallisuudenlajeista myös kauhu-utopian eli dystopian juuret ovat 20-luvulla. Kuuluisan Me-romaanin kirjoittajan Jevgenij Zamjatinin vaikutus näkyy mm. kansainvälisestikin suuren suosion saaneessa Dmitri Gluhovskin teoksessa Metro 2033, joka on tieteisromaani ydinsodan jälkeisestä todellisuudesta. ta luettavaa eivätkä vallanpitäjien mieleen. Sensuuri ei nyky-Venäjällä kuitenkaan kohdistu painettuun kirjallisuuteen vaan enemmänkin sosiaalisen median teksteihin. Human Leasing auttaa ihmisiä tuntemaan omia tunteitaan.Vasemmalta Mikko Pörhölä, Nora Raikamo,Taina West ja Tuomas Kesälä. Perinteet elävät 1990-luku oli Venäjällä proosan aikaa, mutta 2000-luvulle tultaessa alkoi runous taas kukoistaa. Runoklubit ja runoillat tekivät tunnetuksi erilaisia ismejä, 1910-1920-lukujen futurismin seuraajia. Kiinnostavia runoilijanimiä ovat mm. Lev Rubinstein sekä Dmitri Prigov ja Igor Bulatovski. Myös ns. hopeakauden runoilijoiden (joihin kuuluu mm. Anna Ahmatova) henkisiä seuraajia on nykyisissäkin kirjailijoissa, "Mandelstam ja Pasternak ovat edelleen heidän kotijumaliaan". Nykykirjallisuudessa jatkuu Gogolin ja Dostojevskin perintö (absurdismi, pietarilaistekstit). Klassikot ovat Venäjällä läsnä myös lukuisissa laadukkaissa televisiosarjoissa, joista useita on näytetty Suomenkin televisiossa, tällä hetkellä esitetään Ylen Teema-kanavalla Dostojevskin elämästä kertovaa sarjaa. Ensi keväänä Avain-kustantamo julkaisee venäläistä nykykirjallisuutta tarkastelevan esseekokoelman "Kenen aika?" jonka toinen toimittaja Tomi Huttunen on; Käpylässä saatiin näin ollen kuulla aiheesta asiantuntevinta mahdollista tietoa. Syksyllä, Helsingin kirjamessujen aikaan, ilmestyy pitkään kaivattu Venäjän kirjallisuuden historia, jonka kustantaa Gaudeamus. Aiheita tulevienkin kirjallisuustapahtumien järjestämiseen siis riittää ­ suunnitteilla on ollut ainakin venäläisten dekkarien ilta. RIITTA ERONEN Teatteriravintola Nyyrikissä 29. lokakuuta ensiiltansa saava komedia Liisaa vaikka mummo osuu ajan hermoon. tymäpäiviään viettävälle tuttavalle. Tämä on kaikki todellista, käsikirjoittaja vakuuttaa. - Samoin kuin se, että päiväkodeissa on mummotuksia ja vaarituksia. Mummoja ja vaareja tarvitaan pitämään lapsia sylissä. Mummoille on kysyntää myös toimistoissa, joissa he käyvät pehmentämässä kovaa bisnesmaailmaa. Firma ottaa taakan kantaaksen - Liisaa vaikka mummo lähti mummotus- ja vaaritusideasta. Siinä on vain menty astetta pidemmälle, West sanoo. - Tässä liikutellaan tunteita. Ja mitä suuremmat tunteet, sen kalliimpaa se on. Bisnestä pyörittävät Human Leasing -yrityksessään näyttelijät Erno Purje ja hänen vaimonsa Lippe-Kaarina Tuominen-Vekkari. He heittävät keikkaa myymällä ihmisille heidän omia tunteitansa. Miestä esittää Mikko Pörhölä ja vaimoa Nora Raikamo. Pianossa on joko Matti Paatelma tai Tuomas Kesälä. - NYKYÄÄN VOI OSTAA tai vuokrata esimerkiksi mummoja ja vaareja, Liisaa vaikka mummo -näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Taina West sanoo. - Markkinoille on ilmestynyt myös vuokravaimojen ja -miesten välitysfirmoja. Naiset auttavat siivouksessa, miehet nikkaroinnissa. He lähtevät mukaan asunnon ja auton ostoon sekä seuralaiseksi juhliin ja sukulaisten luokse. He voivat käydä kukkakaupassa tai esittämässä onnittelurunon syn- - Erno ja Lippe-Kaarina kokevat tekevänsä ennaltaehkäisevää suojelutyötä. Asiakkaathan voivat kohdistaa voimakkaat negatiiviset tunteensa ja huonot ajatuksensa heihin, Raikamo sanoo. - Ei tarvitse kiusata työkavereitaan eikä sukulaisiaan. Firma ottaa taakan kantaakseen, West lisää. - Ja tekee samalla hyvää tulosta. Näytelmä on Human Leasingin asiakastilaisuus Nyyrikissä. Lippe ja Erno esittelevät palvelujaan, he voivat muuntautua moneksi. Ja mitä syvemmälle mennään, sen iloisemmin kassa kilisee. He ovat myös hyvin tietoisia, eivätkä mene tunteisiin mukaan ­ hehän ovat näyttelijöitä. Yritys toimii luottamuksella, asiakkaiden nimiä ei paljasteta. Noin tunnin kestävässä esityksessä on paljon musiikkia. Laulu raikaa Höstvisasta Siirtotyöläiseen. vuotta sitten olin Tainan yörevyyssä Vastoinko vihdoin, jota esitettiin Lost and Found -ravintolassa, Raikamo kertoo.- Esityksessä oli mukana myös toinen pianistimme Matti Paatelma. Pörhölä sen sijaan on ohjaajalle uusi tuttavuus. - Olen kyllä nähnyt Mikon näyttämöllä ja tykkään hänestä. Olin iloinen kun tämän näytelmä sopi hänelle, West sanoo. Westin komedioista on nautittu Nyyrikissä aiemminkin. Muun muassa Pannu Kuumana, Siipiveikot ja Himosta Hillaan ovat lähteneet hänen nokkelasta kynästään. ALICE KARLSSON Naisten aika Nykykirjailijoista myös monet naiset ovat nousseet kansainvälisesti tunnetuiksi. Esimerkiksi Tatjana Tolstajan ja Ljudmila Ulitskajan teoksia, joista otetaan Venäjällä miljoonapainoksia, on käännetty kymmenille kielille. (Suosiosta kertoo sekin, että Käpylän kirjastossa Ulitskajan teos Naisten valheet on bestseller-hyllyssä, josta kirjan saa lainaksi vain viikoksi.) Olga Slavnikovan teos 2017 kertoo kuvitteellisesta vallankumouksen 100-vuotisjuhlasta ja edustaa Huttusen mukaan niin sanottua maagista realismia. Sen ohella nykykirjallisuutta luonnehtii termi dokumenttirealismi, jonka piiriin kuuluvat kirjat eivät aina ole lohdullis- Tuttu työryhmä Raikamo ja West ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. - Jo noin 10 Liisaa vaikka mummo -näytelmän ensi-ilta Nyyrikissä, Pohjolankatu 2, lauantaina 29.10. klo 20. Lippuvaraukset (09) 757 2299 www.nyyrikki.fi R.J.Kinnunen Oy Käpylän oma sähköurakoitsija p. 2787024 050 3835522 rjkoy@kolumbus.fi Heseva Lounasravintola · Juhla- ja pitopalvelut · tilavuokrausta · tilauksesta leivonnaisia ym. · lounas noutopöydästä: Pellervontie 39, Käpylä, klo 11.00-13.30, su ja juhlapyhinä: klo 12.00-14.00 Puh. 777 13355
• 19.10.2011 Käpylä-Lehti 5 Kauneuden jäljillä Mäkelänkadulle käärmetalon eteläpäätyyn on ilmestynyt mielenkiintoinen myymälä, Sisustamo Dete. Ikkunoista näkee kauniita kattauksia ja muutakin mukavaa. Astutaanpa peremmälle. M yymälässä hääräilee sisustaja Kirsi Nieminen miehensä Jarmo Niemisen kanssa. Kummallakin näyttää olevan hyvä värisilmä ja kauneudentajua, mutta Kirsi on se varsinainen suunnittelija ja sisustaja. Jarmo hoitaa ronskimmat hommat; remontit, maalaukset ja esimerkiksi verhokiskojen kiinnitykset. - Meillä on aikaisemmin ollut lähinnä sisustustekstiilien maahantuontia ja myyntiä muun muassa ravintoloille, joita olemme myös paljon sisustaneet, Kirsi kertoo. - Sitten valikoimamme sekä asiakaskuntamme laajeni, joten tarvitsimme enemmän tilaa. myymälämme edessä maailman parhaissa liikennevaloissa, Kirsi kertoo. - Hän oli jo pitkään etsinyt erästä tiettyä nauhaa, jonka sitten löysikin meiltä. Laatu ja kauneus yhdessä Dete sisustaa paitsi ravintoloita myös koteja ja toimittaa tekstiilejä muun muassa päiväkoteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin. - Meillä on esimerkiksi patjan suojuksia ja pyyheliinoja sekä muita käyttötekstiilejä, ei vain niin sanottua silmäniloa, Kirsi sanoo. - Pyrimme kuitenkin valitsemaan tekstiilejä, jotka ovat paitsi laadukkaita myös kauniita. Hyvänä esimerkkinä on keittiöpyyhe. - Se on erittäin tarpeellinen ja useimmissa kodeissa esillä, joten sen pitää olla sellainen että sitä kehtaa myös näyttää. Deten tuotteista tunnetuin merkki on alun perin ruotsalainen Sia Home Fashion. Suurin osa kankaista tulee Espanjasta, verhotupsut sekä hapsu- ja koristenauhat Puolasta. Lampunvarjostimet ja -jalat tulevat myös Ranskasta, mutta suuri osa on suomalaista käsityötä. Detessä on myös tuotteita jotka sopivat lahjoiksi ja tuliaisiksi kuten kynttilöitä ja lautasliinoja sekä suloisesti tuoksuvia saippuoita. Eläinhahmoisista ovistoppareista on tullut melkoisia hittituotteita. - Monet ovat näihin niin ihastuneita, että pitävät niitä sohvalla tai vuoteen päällä koristeina. Joulua odotellessa Kirsi ja Jarmo Nieminen ovat olleet jo pitkään yrittäjiä. Nykyinen yritys Deco Texa, johon sisustusliike Dete kuuluu, on kolmivuotias. Käpylän myymälä on yrityksen ensimmäinen jälleenmyyntipiste. Deten ovet aukesivat 15. elokuuta, mutta varsinaiset avajaiset ovat vasta lokakuun lopulla. Silloin myymälä kylpee joulun punaisessa, kultaisessa, valkoisessa ja hopeassa. Luvassa on myös uudenlaista näkemystä. Ensin Niemiset ajattelivat rakentaa käärmetaloon maahantuojan myyntinäyttelyn, mutta kun he pääsivät sisälle, kaikki muuttui. - Totesimme, että tila olisi hukkaan heitettyä, jos emme pistäisi tähän myymälää. Muutto Käpylään Herttoniemen teollisuusalueelta oli mieluinen. - Olemme tyytyväisiä paikan vaihdokseen. Dete onkin varsinaisella aitiopaikalla. Mäkelänkadun ohi virtaa päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä, joille näyteikkuna tai liikkeen nimi saattaa jäädä mielen. - Eräs asiakas kertoi seisseensä Apua oman tyylin löytämiseen Sisustuspalvelu on tätä aikaa. Monilla ihmisillä on kiire, eivätkä he välttämättä ehdi itse sisustaa. Tai on tulossa isot juhlat, miten siitä selvitään. Silloin voi kutsua sisustussuunnittelijan apuun ja huokaista helpotuksesta Suunnittelu käynnistyy tapaamisella. Ensin neuvotellaan peruskysymyksistä. Kuinka laajasta muutoksesta on kyse, muutetaanko esimerkiksi koko värimaailma vai asenne- taanko pelkät verhot? Voimme uudistaa tilan tekstiileillä, tehdä valaistussuunnitelman tai vaihtaa pintamateriaalit, Kirsi sanoo. - Teen suunnitelman, jota tarvittaessa muutetaan kunnes tyydyttävä ratkaisu löytyy. Sitten suunnitelma toteutetaan. Käynti asiakkaan luona on usein tarpeen. - Pelkkien mittojen perusteella voi toki suunnitella esimerkiksi verhot. Kuvaus sijainnista, ikkunan mitat ja huonekorkeus saattavat riittää. Mutta jos asiakkaalla on useita vaihtoehtoja eikä hän osaa päättää, autamme oman tyylin löytämisessä. Detestä järjestyvät myös erilaisten juhlien somistus. - Toimitamme pöytäliinat ja muun tarvittavan rekvisiitan, ja haemme tarvikkeet käytön jälkeen pois. - Kaikki onnistuu kauttamme, Kirsi lupaa. Perhe voi vaikka lähteä viikoksi lomalle ja palata perusteellisesti uudistettuun kotiin. Melkein kuin television Hurjassa remontissa. Deco Texa Oy / Sisustamo Dete Mäkelänkatu 86-96, 00610 Hki p. 0400 339 226 www.sisustamodete.fi info@sisustamodete.fi TIETOKONEKORJAAMO Koskelantie 46 P. 790 676 Puutarhamyymälä Sofianlehto Kukat Pyhäinpäiväksi ja Isänpäiväksi! ark. 10-18, la 9-18, su 11-17 Sofianlehdonkatu 12 Puh. 09-796 230 www.sofianlehto.com Kukkakauppa Tähtililja Palvelemme ark. 8-18, la 8-14, su 8-13 TERVETULOA! Sariolantie 2 Puh. 791 885 Eläinhahmoisia ovistoppareita. Kirsi ja Jarmo Nieminen Käpylän myymälässä.
• 6 Käpylä-lehti 19.10.2011 Maailman fyysisimmän soittimen taitaja Pitkä, leijonanharjainen mies pasuunan tai valtavan sousafonin kanssa. Muusikko Erno Haukkalaa on vaikea olla huomaamatta. fi A lamaailman Vasarat, Jätkäjätkät, Bad Ass Brass Band, Ayekooto Afrobeat International, The Soul Investigators ja Paukkumaissi. Kaikki bändejä, joilla on on ainakin yksi yhteinen tekijä, Erno Haukkala. Monipuolista vaskipuhaltajaa tarvitaan useassa kokoonpanossa. Syyskuun puolivälissä Erno on juuri palannut kotiin neljän vuorokauden reissulta Ranskasta, jossa hän oli esiintymässä Alamaailman Vasaroiden kanssa. - Ensimmäinen keikka oli kutsuvierastilaisuus lähellä Pariisia, jossa avattiin maailmanmusiikkiklubi paikallisessa teatterissa, hän kertoo. - Sitten ajoimme 800-900 kilometriä Albinin kaupunkiin taiderockfestivaaleille ja sieltä takaisin Pariisiin toiselle klubikeikalle. Vipinää riittää, eikä aikatauluja saa aina sopimaan, siksi Erno onkin hommannut aktiiviseen Bad Ass Brass -bändiin itselleen tuuraajan. Ayekoota Afrobeatissa taas on peräti kuusi torvea, joten yhden miehen tilapäinen poissaolo ei maailmaa kaada. Silti joka päivälle riittää jotakin. Jos ei ole keikkaa, on treenit. Treenipaikat vaihtelevat Koskelan pesulasta kaapelitehtaalle. Sousafoni vie kaiken huomion. Yleensä keikan jälkeen monet tulevat ihmettelemään isoa soitinta. Kuva Eine Kakkonen Erno Haukkala on ollut muusikkona jo niin kauan, että pohjatyöt on tehty. - Tällä alalla pitää ensin vääntää pitkään ilmaisia keikkoja ennen kuin alkaa olla jo sellainen nimi, jolle maksetaan palkkaa. Tärkeintä on fiilis Ernon kaikki bändit ovat erilaisia. Yhteistä on kuitenkin sama asennoituminen musiikkiin. - Kunnioitamme perinteitä, mutta pyrimme luomaan uutta musiikkia. Mitään tiettyä tyylisuuntaa emme tunnusta. Kaikkien bändien kanssa voidaan lähteä tekemään mitä vain. Jokainen jäsen vaikuttaa sekä säveltämiseen, sovittamiseen että sanoittamiseen. Musiikki syntyy yhdessä. Sitä kautta tuntee olevansa osa kokonaisuutta. Bändit ovat vähän niin kuin perheitä. Meille on myös tärkeää, että ennen treenejä ja esiintymistä pääsem- me juttelemaan keskenämme kaikesta mahdollisesta. Siten voi purkaa jännitteitä ja virittäytyä oikeaan tunnelmaan. Jos joku on huonolla tuulella, se näkyy esiintyessä ja vaikuttaa musiikkiin heti. Miten maailmalle pääsee? Erno on kiertänyt bändeineen maailmaa lajalti; tutuksi ovat tulleet useat Euroopan maat, Japani sekä Etelä-Amerikka. Maailmalle mennään vähitellen, pitkäjänteisesti. - Olemme lähettäneet esimerkiksi Alamaailman Vasaroiden levyjä eri puolille maailmaa. Biisit ovat herättäneet kiinnostusta, niitä on soitettu radiossa ja pikku hiljaa musiikkiin on ihastuttu. - Esimerkiksi Ranskassa Vasaroiden keikoilla oli ihmisiä, jotka olivat ostaneet jo monta vuotta meidän kaikki levymme ja odottaneet livekeikkaa. Erno ei kuitenkaan suostu määrittelemään bändin tyylilajia. - Kun teimme keikkaa Tuomari Nurmion kanssa, hän kuvaili musiikkiamme kaiken maailman musana. Ja siinä yhdistyvätkin monenlaiset tyylilajit; on Intiaa, bluesia ja paljon myös suomalaista melankoliaa. Alamaailman Vasarat teki Nurmion kanssa levyn Kinaporinkalifaatti, joka sai Teosto-palkinnon. Sama palkinto rävähti myös Jätkäjätkät -bändille räppäri Asan kanssa tehdystä levystä Loppuasukas. Hieno saavutus, sillä palkintoja on jaettu vasta vuodesta 2003 lähtien. Erno on saanut myös mieleenpainuvaa henkilökohtaista hehkutusta. Kun Alamaailman Vasarat oli kolme vuotta sitten soittamassa Roskilden festivaaleilla, Malmön paikallislehti kirjoitti, että vetopasuuna on maailman fyysisin soitin ja Erno Haukkala vie sen täyteen potentiaaliin. - Myös tanskalaiset lehdet noteerasivat meidät, Erno kertoo. - Sen sijaan paikalla ollut Hesarin toimittaja kuunteli viereisessä teltassa amerikkalaista bändiä, eikä kirjoittanut meistä sanaakaan. Keikoilla hienointa on vuorovaikutus sekä yleisön että bändin jäsenten välillä. - Siinä kehittyy muusikkona. Eikä aina ole kyse siitäkään, että väkeä on tungokseen asti. Joskus vähäinen määrä yleisöä tekee ainutlaatuisen tunnelman. Lisäksi esimerkiksi Paukkumaissi ja Alamaailman Vasaroiden keikoilla on mukana aimo annos improvisaatioteatteria. Lavalla voi tapahtua kaikenlaista. Esitys on ikään kuin näytelmä, jossa esiintyjillä on erilaisia rooleja. Siksi keikkoja ei voi pistää paremmuusjärjestyksen. Superkuuluisilla Roskilden festivaaleilla vedetty keikkakin oli Ernon mielestä vain keikka muiden joukossa yhtään vähättelemättä festareiden ainutlaatuisuutta. - Enemmän se on siitä kiinni minkälainen ilmapiiri on. Minkälaisen tunnelman saa aikaiseksi. SUORITAMME KAIKKI PUU-, LASI- JA KEHYSTYSTYÖT Pasuunan komeus kolahti Ernon pääsoitin on pasuuna, mutta Paukkumaississa hän soittaa myös poikkihuilua ja Bad Ass Brassissa sousafonia, niin sanottua marssituubaa. Lisäksi hän soittaa kaikenlaisia muitakin vaskipuhaltimia. Ernon innostus pasuunaan syntyi 14-vuotiaana, jolloin hän näki jonkun soittavan sitä televisiossa. - Olin siihen mennessä soittanut pianoa, mutta pasuuna kolahti. Soitin näytti niin komealta. - Kävin silloin Oulunkylän musiikkipainotteista koulua ja opettajani Juhani Sippu ehdotti, että pyrkisin pop-jazz-opistoon, jonne meninkin. Vuosituhannen vaihteessa valmistuin sieltä tanssimuusikoksi. Ernon mielestä koulun tärkein anti oli alan ihmisiin tutustuminen. Kysyntää riittää Kesä on muusikon sesonki. Viime kesänä pelkästään Jätkäjätkät veti 40 keikkaa. Syksyllä on hieman aikaa hengähtää. Tulossa ovat kuitenkin matkat Kööpenhaminaan (Vasarat) ja mahdollisesti Ukrainaan (The Soul Investigators). Jätkäjätkillä on puolestaan buukattuna 10 keikkaa kotimaassa. - Jos Ukraina toteutuu, mulla on lokakuun lopussa torstaina keikka Ukrainassa, perjantaina Kööpenhaminassa ja lauantaina Tampereella, Erno nauraa tyytyväisenä. Haastattelua seuraava viikonloppu oli miehen ensimmäinen vapaa viikonloppu huhtikuun jälkeen. HELSINGIN LASI JA PUU Pohjolankatu 43, 00610 Helsinki Puh. 791 590 Tule kokeilemaan Päättömän Kanan uusittua á la carte-listaa PUBLIC HOUSE | Pohjolankatu 2 | (09) 757 2299 | K20 ALICE KARLSSON Ravintola Nyyrikin Keskiviikkona 26.10. Kalle Löfström kello 21.00 VAPAA PÄÄSY! | Pohjolankatu 2 | (09) 757 2299 | K22 ILTATÄHTI Runsaasti luomuleivonnaisia Erno on ehtinyt olla pari vuotta myös Svenska Teaternin orkesterimontussa muusikkona, mutta se ei koskaan ollut hänen juttunsa. - Siellä ei päässyt esiintymään.Vaskipuhaltaja Bad Ass Brass Bandin kanssa Elojuhlilla. Kahvila Kapusiini puh. 09-757 2087, 050 596 8872 Intiankatu 23, 00560 Helsinki Avoinna arkisin klo 7-17 ja viikonloppuisin 9.30-16
• 19.10.2011 Käpylä-Lehti Lapipo on yhden naisen yritys, mutta tarvittaessa Tuononen palkkaa lisävoimaa. 7 Torikauppaa Anneli Tuononen ei tee tilaustöitä, vaan hän myy suunnittelemiaan malleja. Kesäisin hänellä on vakiomyyntipaikka Kauppatorilla lähellä Keisarinnan kiveä. Muina vuodenaikoina hänellä on ollut myyntipiste eri kauppakeskuksissa. Seuraava rupeama on Kampin kauppakeskuksessa, Tennispalatsin puolelta tultaessa katutasossa. Siellä Anneli tekee hattukauppaa marraskuun alusta helmikuun puoliväliin. Sitten onkin taas aika suunnitella uusia malleja ja ryhtyä niitä toteuttamaan. Tulipa mieleeni, miksi Lapipon tiloissa Perhiksessä (M-talo) ei voisi silloin tällöin olla myös avoimien ovien päiviä, jolloin me käpyläläiset voisimme käydä hattuostoksilla? Mietintämyssyyn... Teksti ja kuvat ASTA KORPPI osoitteissa, mutta nykyisissä Käpylän Perhiksen tiloissakin jo vuodesta 1998 lähtien. Tuononen on tyytyväinen toimitilaansa, se soveltuu mainiosti hatuntekijän käyttöön. Tilan etuosassa ovat hattujen työstämiseen tarvittavat laitteet ja leikkuupöytä. Keskitilassa on hyllykaupalla erilaisia Annelin suunnittelemia valmistumistaan odottavia tai jo valmistuneita hattuja, lippiksiä, pipoja, huppuja ja turisteille suunnattuja erilaisia Suomi (tai Finland)-päähineitä. Takimmainen tila on sekä toimisto että lepohuone. Tarpeellinen tupsuntekokone Hattuja ja myssyjä Perhiksen M-talossa toimii yhden naisen yritys Lapipo. Siellä syntyy monenmoisia päähineitä. ANNELI TUONONEN oli nuoruudessaan kymmenisen vuotta toimistotöissä. Vapaa-ajallaan hän valmisti erilaisia neuleita ja hattuja. 1970-luvun alussa hän hankki neulekoneen harrastuksensa tueksi. 1980-luku oli aikaa, jolloin oli paljon kysyntää mainoshatuille ja niitähän Annelikin alkoi urakoida. Vuonna 1983 Tuononen perusti oman yrityksen Lapipon, ja sillä tiellä hän on edelleen. Kymmenet tuhannet päähineet ovat muokkautuneet taidokkaissa käsissä. Sopiva työtila "Kutsumusammatti", sanoo Anneli. Hän on innostunut työstään, tympääntymisestä tai kyllästymisestä ei ole tietoakaan. Tehtäväkokonaisuuksien jaksotus tuo työhön tarvittavaa vaihtelua. ja mielekkyyttä. Tuonosen yritys on toiminut eri Lapipo on yhden naisen yritys, mutta tarvittaessa Anneli Tuonosella on apuvoimia ompelemisessa ja myymisessä. Kevään ja osan syksyä yrittäjä suunnittelee ja kaavoittaa mallit sekä valitsee kankaat (neule, fleece, villa, pellava). Hän laittaa leikkausraudan stanssauskoneeseen, näin malleista tulee halutunlaisia. Anneli työstää pienen sarjan samanlaisia malleja kerralla ompeluvaihetta odottamaan. Ompeluvälineitä ovat neulekone, saumauskone tai ompelukone hatusta ja sen materiaalista riippuen. Onpa Annelilla tupsuntekokonekin, oman veljen suunnittelema. Rei´ittäjän avulla päähineeseen kiinnitetään nepparit, napit, niitit, nyörit, brodyyrit... Anneli Tuonosen kaulassa oleva huivi on omien käsien tuote, ja Suomipäähine tietysti. Keijo Nevaranta Suutarissa Pikkuruinen Galleria Suutari natisee liitoksistaan kun pohjanmaan poika esintyy. GALLERIA SUUTARIN lokakuun taiteilija on Keijo Nevaranta, joka tunnetaan monen alan taitajana. Hän luonnehtii itseään kivitaiteilijaksi, joka ympäristötaiteen lisäksi maalaa ja runoilee. Hänen kuvataiteensa ja kirjoittamisensa perimmäisenä tarkoituksena on välittää viestiä ekologisuudesta ja ympäristökysymyksistä. Galleria Suutariin hän tuo maalaustensa lisäksi lippukankaalle tulostettuja dokumentteja ympäristötaideteoksistaan. - Voi olla, etteivät kaikki suunnittelemani työt mahdu pieneen galleriaan. Pohjanmaalla on kaikki paljon suurempaa, ripustustilatkin, naureskelee Seinäjoella asuva taiteilija seiniä mittaillessaan. Tunnetuin Keijo Nevarannan töistä lienee vuonna 1998 Kemiin valmistunut pysyvä ympäristötaideteos StoneAge, jossa on 140 000 kiloa punaista graniittia. Se on Englannin Wiltshiressä sijaitsevan Stonehengen pikkuserkku 1:2 edelleen pystyssä olevien Stonehengen pääkivien mukaan. Keijo Nevarannan töissä näkyvät Taiteilija Nevaranta työnsä Fuuga edessä. Vasemmalla Suprematistinen maisema. Toimittajasta kuvataiteilijaksi Seinäjoella asuva Keijo Nevaranta syntyi Nurmijärvellä 18. marraskuuta 1957. Hän työskenteli aiemmin sanomalehden toimittajana Pohjanmaan Kansassa, 1990-luvun alkupuolella freelance-toimittajana Pohjolan Työssä, kunnes antautui kuvataiteilijaksi ja runoilijaksi: hän on julkaissut kolme runokokoelmaa sekä esseitä ja lyhytproosaa. Ammattimaisesti hän on tehnyt kuvataidetta vuodesta 1992 lähtien.Yksityisnäyttelyjen lisäksi hän on osallistunut perustamansa Yhteys-ryhmän näyttelyihin vuodesta 1998 lähtien sekä lukuisiin alueellisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin ympäri Suomea, vaikka Galleria Suutarin näyttely on ensimmäinen Helsingissä. Hänen töitään on ostettu mm. Kemin Taidemuseon kokoelmiin, Seinäjoen kaupungin kokoelmiin ja Seinäjoen Taiteilijaseuran kokoelmiin. Kemissä 1998 paljastettu StoneAge -ympäristötaideteos on hänen julkinen teoksensa. Samana vuonna hän sai Kemin kaupungin taidepalkinnon. Keijo Nevaranta on Seinäjoen taiteilijaseuran ja Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen. menneisyyden kallioiden geometriset ja abstraktiset kuviot. Ne ovat kuin kallioon tatuoituja kuvia. - Nykyihmisten tatuoinnissa on kysymys samasta kuin kallioiden ja luolien kuvissa: usko pysyvyydestä ja merkin voimasta. Niissä kuvitellaan olevan ikuinen elämä ja valta, toteaa taiteilija. Kappaleita avaruudellisessa tilassa Maalauksissaan Nevaranta lähtee yleensä liikkeelle jostain luonnon yksityiskohdasta tai havainnosta. Tä- tä hän sitten perkaa, pelkistää ja kehittelee edelleen. - Olen yrittänyt hahmottaa kappaleita avaruudellisessa tilassa, hän sanoo. - Aikaisemmin maalasin voimakkailla väreillä, sitten kyllästyin niihin ja maalasin vain valkoista valkoisen päälle, jolloin taulut olivat pelkkää pinnan muotoa. Väriskaalani on silti aina ollut melko niukka. Suprematistisessa maisemassa on valkoisen lisäksi mustaa ja harmaata. - Kasimir Malevitsh keksi suprematismin, eivätkä muut taiteilijat ole sitä suuntaa edustaneetkaan. Nämä teokseni eivät ole suprematistisia eivätkä maisemia, mutta sarja on tavallaan kunnianosoitus Malevitshille, Nevaranta sanoo. - Itse maalauksen ajatus on musiikillinen. Siinä ideana on terävän (kovan) ja pehmeän muodon välinen vuoropuhelu. Myös Fuuga on musiikkia. Sen olen piirtänyt vasemman käteni kämmenviivoista. En viitsinyt lähteä kauemmas aihetta etsimään, taiteilija toteaa ja kertoo, että nyt hänellä on menossa musta kausi. Monet uusimmista töistä ovat hyvin tummia. EIJA TUOMELA Keijo Nevaranta TÄMÄ MATKA Maalauksia ja dokumentteja ympäristötaideteoksista Galleria Suutarissa 8.10.­2.11.2011 Koskelantie 46 00610 HELSINKI (Käpylä) Puh. 040-7470809, 050-5636435 galleria.suutari@hotmail.com Facebook/galerie suutari/tapahtumat/Keijo Nevaranta Avoinna: ma 12­16, ti­ke 15-19, lasu 12­16.
• 19.10.2011 Käpylä-Lehti 9 Takaikkuna Afrikassa OLEN PAKERTANUT runsaat kaksi vuotta Afrikassa -kirjani parissa ja nyt on loppusuora menossa. Teksti on lopullisessa kunnossa ja taitto työn alla Into-kustantamossa. Odotan työn tulosta kirjapainosta kuin uutta vauvaa. Olen kirjoittanut kirjaan lukuja sellaisista kokemuksistani, joista on kehittynyt itselleni yleisempää ymmärrystä Afrikan olemuksesta ja ongelmista. Haen vastausta kysymykseen, joka minulle on niin usein esitetty, viimeksi sen teki toukokuussa Päättömän Kanan pöydässä kolumnistikollega Juhani Ikonen: Kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin Afrikka seisoo omilla jaloillaan? Kestovastaukseni on ollut jo yli neljä vuosikymmentä: ainakin 50 vuotta siihen vielä menee. Viime vuosina olen käynyt monta kertaa Afrikassa myös turistina, mutta muut parikymmentä reissua ovat olleet hyvinkin työntäyteisiä ja vieneet paikkoihin, jonne en välttämättä haluaisi jalallani astua. Sotakin on tullut tutuksi useammassa maassa. Sen pahempaa asiaa ei ole, haluan sanoa niille, jotka ovat unohtaneet Euroopan Unionin tärkeimmän saavutuksen: EU ­Euroopassa ei ole ollut sotaa 66 vuoteen. Heti sen rajojen toisella puolella asiat eivät ole yhtä hyvin. Afrikan reissut ovat olleet monta kertaa aika seikkailullisia. Niistäkin on vähän pakko jotain kertoa. Olen huokaillut, että yksi seikkailuton päivä olisi välillä oikein tervetullut. Yllätyksiä tulee varsinkin liikkumisessa ja kuljetuksissa. Nykyään myös riippuvuus tietoliikenteestä aiheuttaa vaikeuksia. Nokian kännykkä on tullut joka kylään, mutta aina siinä ei ole virtaa, tai maksettua puheaikaa, tai yhteys on muuten poikki. Parasta Afrikassa ovat ihmiset. Meidän suomalaisten pitäisi oikein tietoisesti opiskella afrikkalaista lämmintä suhtautumista kanssaihmisiin, ystävyyden ja tuen aktiivista antamista, iloa jokapäiväisistä toisten ihmisten kohtaamisista. Epäsosiaalisuus tässäkin mielessä on suomalaisen kulttuurin pahin vika. Afrikassa on erittäin pahoja ongelmia, jotka eivät hyssyttelemällä korjaannu. Pidän pahimpana korruptiota, joka tuhoaa monien kansojen kaikki mahdollisuudet päästä jaloilleen. Liian monissa maissa johtajat varastavat, eivät vain kohtuuttomasti, vaan aivan törkeästi. Rahat he vievät esimerkiksi USA:han , Portugaliin tai Cayman -saarille ruokkimaan kansainvälistä finanssikuplaa. Talouden kehittämiseen kotimaassa ei jää mitään. Itsenäisyyden aikana köyhyys ei ole vähentynyt edes öljyrikkaissa Afrikan maissa. Tästä olen jo tälläkin palstalla kirjoittanut. Raha ei ole ratkaisu, eikä kehitysapu, joka on yksi saalistuksen kohde ja ruokkii osaltaan korruptiota. Kehitysapua pitää ohjata uudelleen kohteisiin, jotka eivät tarjoa välistävetoon hyviä mahdollisuuksia. Otetaan Suomeen vaikkapa 10 000 opiskelijaa lisää kehitysmaista, kuten mm. Martti Ahtisaari, yksi kirjani sankareista, on ehdottanut. Menot Taidetta kirjastossa Hellevi Loikkasen taidenäyttely 1.11-31.11.2011. Käpylän kirjastossa, Väinölänkatu 5. Avajaiset 1.11.2011 Kello 18-19:30 Tervetuloa tä yhdistää kiireettömästi etenevän, käsityöläismäisen prosessin arvostaminen. Hitaasti tekemiseen liittyy eri vaihtoehtojen pohtimista ja viipyilevää reflektointia. Käsityönä valmistetun uniikin taiteen tekeminen vaatii myös ammattitaitoa, joka kehittyy hiljalleen, vuosikymmenien kuluessa. Pitkään työstetty taideteos ja sitä keskittyneesti katsomaan pysähtynyt ihminen muodostavat meditatiivisen kohtaamisen kentän. Taidehallin näyttely tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä nautiskelemaan hitaasti syntyneen taiteen hiljaisuudesta. Helsingin Taidehalli, Nervanderinkatu 3 Avoinna ti, to, pe 11­18, ke 11­ 20, la­su 11­17, ma suljettu. Kirjeet Hiljaiset talot MUUTEN NIIN KIVASSA Käpylässämme olisi vähän toivottavaa: vaimenisipa tuo julmettu liikenteen meteli, Koskelantiellä, Mäkelänkadulla ja vähän muuallakin. Kun on koko arkiviikon kaiket päivät joutunut kuulemaan liikenteen ja työkoneiden melua, arvostaa viikonlopun ja illan hiljaisuutta. Kunhan sitä vaan on. Istuin sunnuntaiaamuna verannalla nauttien ihanasta hiljaisuudesta. Ja sitten tietysti juuri silloin jonkun oli välttämätöntä pärryyttää jollain koneella sitä muutaman metrin palstaa. Asuinyhteisöillä on järjestyssäännöt joissa mattojen tamppaamisellekin on omat ajat. Vaatiiko paljon järkeä ihan itse soveltaa sitä myös työkoneiden meteliin? Ja vielä: Yleisesti sovellettu sääntö yörauhasta määrittää sen kello 23 ja 07 välille. Tähän liittyy idea "hiljaisista taloista". Aikoinaan joissain asunto-osakeyhtiöissä oli kielto myydä asuntonsa alle 50-vuotiaille. Melko rankkaa ikärasismia! Mutta minkäänlaista syrjintää ei olisi jos kaupungin vuokra-asuntoon asukkaaksi tulevalle annetaan mahdollisuus valita mölytalon ja hiljaisen talon väliltä. Sinkun, pariskunnan tai perheen on täysin mahdollista viettää hyvää elämää ilman räksyttävää koiraa tai tuhannen watin kotiteatteria. Pianot ja muut instrumentit kuuluvat musiikkiopistoon. Radion ja teeveen kuunteluun normaalilla voimakkuudella riittää tavallinen äänieristys. Rauhallinen, hiljainen elämä ei kuulu vain vanhuksille tai sairaille. On paljon nuoria melutonta elämää kaipaavia: opiskelijoita, vuorotyöläisiä ja kotona työskenteleviä. Kun kaikille osapuolille on selvät säännöt asumisesta, vältytään ongelmilta ja yhteisö on sopuisa. Häiriköitä on yritetty häätää raastuvassakin, mutta jopa huonolla menestyksellä. Jos joku haluaa hyljätä paremman elämän, saa lähteä ja tulijoita on jonossa. Mekastajille osoitetaan omat desibelidatshat missä saavat pitää jytäbileitään vaikka kellon ympäri. Muut nauttivat laatuasumisesta. Tämä idea on heti toteuttamiskelpoinen eikä maksa mitään. EERO PENTTINEN Käpygrillin RunoIlta Syys 2011 Osmontie 5, klo 19.30 19.10. Nobel ­palkitut runoilijat, Wislawa Szymborska 2.11. Finlandsvenska dikter på svenska och finska (Svenska dagen 6.11.) 16.11. Suvaitsevaisuus (Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä 16.11.) 30.11. Vuoret ja lumi (Kansainvälinen vuorten päivä 11.12.) 14.12. Jarkko Kumpulainen kitaristeineen perinteisessä Runoillan jouluspektaakkelissa Käsityötarvike -kirppis Oulunkylän Seurahuoneella su 30.10. klo 11-14 Käsityö- ja askartelutarvikkeiden kirppismyyntiä, kierrätyspöytä - tuo ja vie ilmaiseksi, työpajoja - kokeile huovutusta ja hae vinkkejä villasukan kantapäähän, kahvila Järjestäjinä: Oulunkylän seurahuoneen vapaaehtoiset ja Stadin aikapankki Elämää luvovutetussa Karjalassa Torstaina 10.11.2011 klo 18 teemana on ortodoksinen usko ja elämäntapa. Opastus karjalaisten ortodoksien elämään. Pastori Teo Merras puhuu ortodoksisesta uskosta ja tavoista kirkon pyhien toimitusten näkökulmasta. Filosofi, FT Heikki A. Kovalainen käsittelee ortodoksista elämänasennetta filosofin näkökulmasta ja karjalaisesta sukutaustastaan ponnistaen. Sukututkija Johannes Sidoroff opastaa ortodoksiseen sukututkimukseen. Esitysten välillä on kahvitauko. VAPAA PÄÄSY! Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki. P. (09) 7288 170, toimisto@karjalanliitto.fi, www.karjalanliitto.fi AUKI -työhuonemyyjäiset Helsingin Vallilassa. Pe 21.10.2011 klo 11.00-19.00 La 22.10.2011 klo 10.00-19.00 Työhuoneilla myymässä muotoilijat ja taiteilijat Elimäenkatu 21: Maiju Ahlgren, taidesukkahousut Synnöve Dickhoff, käsintehdyt kirjat, lasten sukat; Jukka Isotalo, tuotteita kierrätyslasista Studio E, lasimuotoilua, Mäkelänkatu 62 (käynti sisäpihan kautta): Hanni Bjartalid, sekatekniikka ja veistoksia; Hanna Holma, taidegrafiikkaa, kuvitusoriginaalipiirroksia, löytökori; Sarita Koivukoski, uniikit keramiikkavadit ja -korut; Jatta Lavi, posliiniset käyttö- ja taideesineet, myös kakkoslaatua; Nathalie Lahdenmäki, keramiikkaa; Seela Petra, graafisia töitä - löytöpöytä katettuna info@auki.info, www.auki.info P.S. Ostokset mieluusti käteisellä Käpylän oma tietoteos Meidän Käpylä on siivu Helsin- · La Storia -kampaamo, Koskelangin historiaa. Se kertoo lämpimällä ja hauskalla tavalla Käpylästä ja käpyläläisistä kaupunginosan suunnittelusta lähtien nykyiseen elämänmenoon. Kirjan hinta on 24 euroa. Meidän Käpylä -kirjaa myyvät: · Galerie Suutari, Koskelantie 46 · Karjalan tupa, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 · Käpygrilli, Osmontie 5 tie 29 · Old Sophie, Koskelantie 9 · Park Hotel Käpylä, Pohjolankatu 38 · Päätön Kana, Pohjolankatu 2 · Wanha Käpy, Pohjolankatu 43 · Asta Korppi, asta.korppiatgmail. com, 050-3002581 (kirjan tekijä, omistuskirjoitukset) · Tapio Ojanen, 0400-100996 (Oulunkylä) PEKKA PELTOLA Tietokirjailija SLOW 15. lokakuuta­20. marraskuuta Käpyläläinen kuvanveistäjä Pertti Kukkonen on mukana Helsingin Taidehallissa15. lokakuuta avautuvassa näyttelyssä SLOW. Kukkosen lisäksi mukana ovat valokuvaaja Ilkka Halso, taidemaalari Jaakko Pakkala ja graafikko Lauri Rankka. Taiteilijat korostavat SLOW-näyttelyllään hitauden merkitystä. Hei- 050-40 210 42 LAADUKASTA KOTISIIVOUSTA Ensikäynti -10% ­ muista kotitalousvähennys METSÄLÄN AUTOHUOLTO Asesepänkuja 2 Puh. 757 0441 0400-728 233 metsalanautohuolto@gmail.com Avoinna: ark klo 8-17 AKUT JA TUULILASIT (myös korjaukset) P. 09 - 428 90745 Läkkisepäntie 6, 00620 HKI (Metsälä) www.suomentuulilasikorjaus.fi www.suomenakkumyynti.fi
• 10 Käpylä-lehti KAIKUJA KIRKONMÄELTÄ 19.10.2011 Kuka ihmeen Cederberg? KÄPYLÄN KIRKON pappilasiipi joutui ko- Käpylän kirkko, Metsolantie 14, p. (09) 2340 4222 Messu sunnuntaisin klo 11 23.10. Herättäjän kirkkopyhä. Raisa Jarkkola (s), Väyrynen-Si, Mäkeläinen, Leskinen, Hiljaisuuden laulukurssi, laulu. Kirkkokahvit ja Siionin virsi ­seurat, puhujina Miina Hietala, Susanna Airola, Reijo Kataja ja Paavo Rinkineva. 30.10. Albekoglu, Autio. Kirkkokahvit, järj. Lyydiatoimikunta. 6.11. Kehitysvammaisten messu. Albekoglu, Kataja, Leskinen, Käpylän kirkkokuoro. 13.11. Järvinen, Kosonen, Autio. Koskelan kirkossa, Käpyläntie 11 30.10. klo 13.30 Messu. Albekoglu, Autio. kemaan ensimmäisen suuren mullistuksensa 1990-luvun alkupuolella kirkkoherranviraston muutettua Pohjolankatu 1:n tiloista tyhjäksi jääneeseen kirkkoherranpappilaan. Seurakunnassa pitkään pappina toiminut Seppo Saaristo siirtyi silloin kirkkoherran virkaan, mutta jäi asumaan entiseen virka-asuntoonsa Kotipolulle. Toinen suuri mullistus koettiin vuoden alussa, kun kirkkoherranvirasto muutti entisestä pappilasta jälleen uuteen paikkaan ­ Patolaan. Seuraava suuri muutos tulee, kun kirkon entiset virasto- ja nykyiset työskentelytilat saneerataan toimintaa ja seurakuntalaisia palveleviksi tiloiksi. Mutta kuka olikaan Käpylän kirkon pappilan ensimmäinen asukas? Se oli pastori Martti Cederberg (1894­1969), joka teki pioneerityön Käpylän uuden asuinalueen ensimmäisenä pappina. Kirkkona toimi silloin Tursontieltä vuokrattu pientalo, myöhemmin myös Seuratalo. Funkkistyylinen Käpylän monitoimikirkko seurakuntasaleineen ja papin sekä vah- timestarin asuintoineen valmistui 1930 nykyiselle paikalleen. Cederberg toimi Käpylässä 1926­1933. Olen huomannut, että hänet vielä muistetaan. Ja syystäkin, sillä uudessa lähiössä riitti nuorelle miehelle kirkollista työmaata, eikä työväestön suhtautuminen ollut aina kovin myötäsukaista. Toisaalta työväentalon vilkas kerhotoiminta antoi hyvän haasteen myös seurakuntatyölle. Kirkon päiväkirjan mukaan Cederberg toimitti joka pyhä ensin suomenkielisen jumalanpalveluksen klo 10 ja sitten heti perään samma på svenska kl. 12. Ja sehän oli vasta lämmittelyä työpäivän aluksi. Kyllä ennenkin osattiin ja jaksettiin. Jäipä papille aikaa ja voimia vielä muutaman kirjasen ja omakustanteen julkaisemiseenkin. Antikvariaatista voi hyvällä onnella löytää hänen kirjansa Etsivä rakkaus, 1926 ja Pieniä kuvia elämän valtatien varrelta, 1927. Sittemmin Cederberg toimi Nokian kirkkoherrana. Ensi syksynä kirjamarkkinoille ilmestyy sukuromaani, jossa eräänä sivuhenkilönä on kirjan tekijän kaukainen sukulainen, Tohmajärven ja myöhemmin Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherra Juhana Antero Cederbergin poika Martti, Käpylän ensimmäinen pappi. Vieläkö muistatte? Vieläkö tarinat elävät? Jos muistuu, ottakaapa yhteyttä. Olen kuulolla. Arkisetkin muistikuvat ovat nyt tärkeitä. Tiedä vaikka saataisiin juttu mukaan ensi syksynä ilmestyvään kirjaan! Tämän aiheen merkeissä vietetään vuoden kuluttua kirjallista iltaa autenttisessa ympäristössä Käpylän kirkolla. Sitä odotellessa toivotan lukijoille muistojen rikastamaa syksyä! REIJO KATAJA Muita tilaisuuksia Käpylän kirkossa Keskipäivän ehtoollinen ke 2.11. klo 12. Mäkeläinen, Leskinen. Päiväpiiri ke klo 13. Hiljaisuuden rukoushetki ke klo 18.30. Pyhäinpäivän muistohetki la 5.11. klo 15. Kataja, Leskinen. Äitinä ja tyttärenä. Naisten teemalauantai 29.10. klo 12-16. Alustajina kasvatustieteiden maisteri Sirkku Ingervo ja pastori Tarja Albekoglu. Keittolounas ja kahvi. Lastenhoito 1-9-vuotiaille järjestetään 24.10. mennessä ilmoittautuneille, p. 2340 5300. Kirkkolaulu vie Käpylässä. Ma 31.10. klo 20 Vox Silentii. Nyt ja aina ­ syventyminen keskiajan sävelin. Vapaa pääsy, ohjelma 5 . Käpylän Etiopia-lähetyspiiri on muuttanut Käpylän kirkolle. Kokoontumiset Käpykappelissa to 3.11. ja 1.12. klo 18.30. Elokuvia ym. Afrikasta. Vapaaeht. kahviraha Etiopian työlle. Parisuhteen Palikat la 19.11. klo 9.30-17 kaikille kiinnostuneille. Tutustutaan aiheeseen palikkatalon avulla, alustuksia ja harjoituksia. Vapaa pääsy, sis. kahvit. Välillä lounastauko. Lisätiedot Terhi Lahdensalo p. 2340 5382, terhi.lahdensalo@evl.fi. Vapaapäivä TAPASIN KÄPYLÄN POSTISSA tuttavani, eläkeikää lähestyvän naisen, kääntäjän. Hän kertoili elämästään, sanoi että freelancerin täytyi itse pitää huolta esimerkiksi vapaapäivistään. Kukaan niitä ei myönnä, vaan on itse seurattava omaa jaksamistaan. No, millainen hänen vapaapäivänsä oli? kysyin ja sain kuulla, että aamulla nainen loikoili niin pitkään sängyssä kun suinkin huvitti. Kun puhelinkin oli äänettömänä, saivat ajatukset juosta valtoimenaan. Yöpöydällä nainen piti muistilappuja ja kynää, että heti kun jokin tärkeä ajatus, vaikkapa kommentti meneillään olevaan suomennokseen tai omatekoinen runonpätkä juolahti mieleen, sen sai tuoreeltaan talteen. Myös yöllä, pimeässä, rouva teki muistiinpanojaan, mutta totesi, että ihan aina hän ei saanut selvää, mikä oivallus raapustukseen kätkeytyi. Kääntäjän hitaat aamut olivat ihania, hän nautti niistä ja loikoili vuoteessa parikin tuntia yhteen menoon. Sitten kun hän nousi ylös, oli vuorossa voimisteleminen Yleisradion musiikki- ja puheohjelmien tahdissa. Aamiaisen jälkeen oli jo päästävä katsomaan, mitä muut ihmiset puuhailivat ja vakuuttua siitä, että maailma toimi entiseen tapaan. Nainen lähti pyöräilemään kohti Kumpulan kampusta, mutta haki ensin taloyhtiön keruupisteestä poisheitettyjä sanomalehtiä. "Minulle kelpaavat kyllä pari päivän tai parin viikonkin vanhat uutiset", rouva nauroi. Kampuksella saa kuulemma edullista opiskelijaruokaa ja sivusilmällä pystyy seuraamaan fiksujen nuorten ihmisten elämää ja kuunnella lähes päivittäin monia vieraita kieliä ja nähdä uusia, outoja ulkomaalaiskasvoja. Seuraavaksi kääntäjä sanoi pyöräilevänsä ­ jos elettiin touko-syyskuuta ­ Kumpulan kartanon kahvilaan Siperian omenapuun alle selailemaan vanhoja Suomen Luonto -lehtiä, joita siellä on tarjolla paljon. Lehden pitkäaikainen toimittaja on muuten Alice Karlsson, Käpylä-lehden päätoimittaja. Myös Luonto-lehti on tuttavani mielestä varsin korkeatasoinen, kuvat erittäin hienoja ja artikkelit valaisevia. Luonto-lehtien lisäksi rouva lueskeli Kumpulan kirjavaihtamon kirjoja tai rupatteli nuorten, mukavien siviilipalvelusmiesten kanssa, jotka huolehtivat paikan toiminnasta. Kun kartanokahvila suljetaan syksyllä, kääntäjärouva suuntaa Kätilöopiston kahvilaan ja selaa siellä iltapäivälehdet. Kotiin saavuttuaan rouvalla on vuorossa iltapäivälepo. Hän käy sängylle pitkälleen ja seuraa ikkunasta pilviä ja tuulessa heilahtelevia koivunoksia. Mitä parhainta luontomeditaatiota, sanoi tuttavani. Ruoan jälkeen voikin katsoa televisiota, lukea romaaneja tai kirjoittaa päiväkirjaa, kunnes väsymys vie unten maille. Sellainen on siis ihanteellinen vapaapäivä tuttavani mielestä. Kukaan ei käske, eikä komenna, ei kalenterikaan, jonka voi sulkea vaikka koko päiväksi, hän totesi. Erotoivotuksia lausuessamme hän halusi vielä näyttää kuluneen kesän viimeisimmän jostakin vanhasta Luonto-lehdestä tekemänsä löydön. Kääntäjä otti esiin muistikirjansa ja luki Gary Snyderin tekstiä: " Valaat kääntyvät ja ... / laulavat, nousevat jälleen pintaan / virraten kuin hengittävät planeetat." Sitten rouva nousi pyöränsä selkään ja huusi mennessään: "Näkemiin, oi hengittävä planeetta!" LIISA MÄNTYMIES Muuta Naisten kirjallisuuspiiri ke 2.11. klo 18, Kalervonkatu 8. Kirja Essi Tammimaa, Paljain käsin. Lähetyslounas 13.11. klo 12-14 Koskelan kerhohuoneella, Voudintie 4 B. Lounaslippujen myynti ovella. Myynnissä myös arpoja. ___________________________________ OULUNKYLÄN SEURAKUNTA www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla, www.verkkokirkko.fi. Kirkkoherranvirasto, Teinintie 10, avoinna ma-ti, to-pe klo 9-14, ke klo 15-17, suljettu to 27.10. Toimitusten ja tilojen varaukset 09 2340 5300 tai oulunkyla.srk@evl.fi. Huom! virkatodistukset 2340 5000. Päivystävä pappi 2340 5302. Päivystävä diakoni, huom. ti 9-11, taloud. asiat p. 2340 5383, muut p. 2340 5318. Diakoniatoimisto Käpylän kirkolla avoinna perjantaisin klo 9-11. Kansanmusiikkilinjan syksyn 2011 lyhytkurssit Aikuisille ja nuorille: Viulukurssi, pelimannimusiikkipaja, huuliharpun alkeis- ja jatkokurssit, jouhikon, pitkähuilun, 5-kielisen kanteleen ja 11-kielisen kanteleen alkeiskurssit, 11-kielisen kanteleen alkeisjatkokurssi, bulgarialaisen laulun ja tanssin jatkokurssi. Lapsille: Laululeikkityöpaja, huuliharpun, jouhikon ja pitkähuilun alkeiskurssit. Lisätiedot kursseista ja ilmoittautumisesta: www.kamu-kmo.fi, lassi.logren@kmo.fi, 09 - 726 3306. Kirjoita j anna j i ja juttu- tai menovinkki Käpylä-lehdelle! kapylalehti@eepinen.fi Avoinna ark. 11-18, ke sulj, la-su 10-14
• Tarjoaminen lienee reilumpaa kuin tinkiminen. Kyllä, näinhän se on. Perinteisesti ostajat tinkivät korkeasta myyntihinnasta alaspäin, kun Kiinteistömaailman Tarjouskaupassa tarjotaan alhaisemmasta lähtöhinnasta ylöspäin. Tarjoukset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä netissä ja ostajille jää aikaa pohtia omia tarjouksiaan. Lopulta ostaja saa unelmiensa kodin ja myyjä oikean markkinahinnan. Reilua, eikö totta? Tutustu sinäkin: kiinteistomaailma.fi/kyllä Kiinteistömaailma Oulunkylän Asunnot Oy LKV Mäkitorpantie 23, 00640 Helsinki Puh. 010 622 3930 oulunkyla@kiinteistomaailma.fi Markku Kilpeläinen yrittäjä, LKV 040 715 7150 Eija Laakso myyntineuvott. 040 414 4936 Petri Heikkilä LKV, rak.ins. 0400 612 320 Leena Kantele KIAT 050 386 0669 Marja-Kaarina Koivistoinen myyntineuvott. 050 366 9131 Osku Simberg myyntineuvott. 050 366 9130 Ari-Pekka Virtanen LKV, KED 0400 306 494 Välityspalkkio esim. Netti 900 + 3,5 % velattomasta hinnasta + asiakirjakulut 190 (sis.alv.). Pyydä palvelutarjouksemme! Kattavat palvelut Helsingin OP-Kiinteistökeskuksesta! Kun käännyt puoleemme asuntoasioissasi, saat asuntosi myynnin tueksi osaavan ammattilaisen. Arvioimme asuntosi hinnan ammattitaitoisesti ja paikalliset markkinat tuntien. Me tunnemme omat alueemme ja tiedämme, mitä kaikkea hinnan määrittelyssä on otettava huomioon. Vaikka olisit tyytyväinen nykyiseen pankkiisi, älä kainostele tulla MEILLE ASIAKKAAKSI. Jos nykyinen pankkisuhteesi on hyvä tai edes kelvollinen, onnittelemme ja samaan aikaan haastamme sinut ottamaan mittaa meistä. Me nimittäin haluamme olla vielä parempi pankki. Alkuun pääset piipahtamalla konttorissamme Oulunkylässä, Pasilassa tai Malmilla tai osoitteessa op.fi/helsinki Malmi, Malmin kauppatie 18, puh. 010 255 5940 Oulunkylä, Kylänvanhimmantie 29, puh. 010 255 5948 Yhdessä hyvä tulee. Puhelu 010 -numeroon maksaa lankapuhelimesta soitettaessa 0,0828 ¤/puhelu + 0,0595 ¤/minuutti (alv. 23 %), matkapuhelimesta soitettaessa 0,0828 ¤/puhelu + 0,1704 ¤/minuutti (alv. 23 %). Välityspalkkio 4,92 % (sis. alv 23 %) velattomasta kauppahinnasta. Helsingin OP-Kiinteistökeskus Oy LKV