3 Liiton uusia tuulia O len aloittanut Kanteleliiton toiminnanjohtajana marraskuun alusta. Rakastan uutta työtäni, jossa saa visioida tulevia projekteja ja maalailla isojakin suuntaviivoja koko alalle. Samalla on tärkeää toteuttaa liiton perustehtäviä, järjestää tapahtumia ja tehdä työtä koko alan resurssien lisäämiseksi. Onneksi Kantele-lehden teossa minua auttavat jatkossakin monet korvaamattomat henkilöt, kiitos arvon kollegat! On todella arvokasta vaihtaa ajatuksia ja ennen kaikkea saada lehteen erinomaisia artikkeleita. Lehtitoimikunnan jäsenet, Hanna Ryynänen, Juulia Salo, Outi Nieminen ja Jane Ilmola -kiitos kaikesta! Lisäksi haluan kiittää kaikkia vierailevia kirjoittajia jo vuosien ajalta; levyesittelyjä, haastatteluja ja palstojen toimitusta! Arvokasta työpanosta ovat tehneet Matleena Kohonen, Jenni Venäläinen, Kati Rantala ja monet muut sydämellinen kiitos teille kaikille! On myös hyvin tärkeää, että lehdessä säilyy tutkimuksellinen näkökulma, joka on hyödyllinen lähdemateriaali tuleville tutkijasukupolville. Kiitos tästä kuuluu Rauno Niemiselle ja monille muille! Ensi keväälle on suunnitteilla kiinnostavia seminaareja, joiden ohjelmaan suosittelen tutustumaan tämän lehden avulla. Toivotan koko kanteleväelle rauhallista joulun aikaa ja iloa uuden vuoden odotukseen!
KANTELE 3/22 4
5 K anteleen monipuolisuus on yksi sen viehättävimmistä piirteistä ja kanteleiden eri sointien, soittotapojen ja soitinmallien rikkaus onkin ehtymätön inspiraation lähde useille kanteleensoittajille. Jo entuudestaan rikkaalle kantelekentälle on saapunut vuonna 2020 uusi tulokas; uniikki guitele, joka on 6-kielisen kitaran ja 11-kielisen kanteleen yhdistelmä. Soittimen ideoinut taiteilija J-P Piirainen jakaa kanssamme ajatuksiaan tästä uudesta soittimesta ja matkastaan sen parissa. J-P Piirainen J-P Piiraisen matka musiikin ammattilaiseksi alkoi Joensuussa 1990-luvulla, kun hän aloitti pitkäkestoisen tanssiharrastuksensa Motora-kansantanssiseuran riveissä. Samoihin aikoihin J-P etsi itselleen parhaiten sopivaa instrumenttia opiskellessaan Joensuun konservaKiehtova guitele ja taiteilija sen takana toriossa, jossa lopulta akustinen kitara valikoitui hänen pääinstrumentikseen. Ensimmäisen kitaransa hän sai vanhemmiltaan joululahjaksi ja J-P kuvaakin muistavansa kokemansa onnentunteen siitä, kuinka soittimesta oli alusta saakka verrattain helppoa saada itseä miellyttävä ääni ulos. Tähän kokemukseen varmasti moni kanteleensoittajakin voi samaistua. Aluksi J-P:n kitaraopinnot painottuivat klassiseen musiikkiin, kunnes kansantanssin kautta ovi myös kansanmusiikin maailmaan alkoi raottua. Pääaineeksi konservatorion opinnoissa vaihtui luontevasti kansanmusiikkikitara, jota J-P opiskeli muun muassa Tuomas Logrénin ja Markus Rantasen ohjaamana. Tiet kanteleen kanssa kohtasivat puolestaan varhaisteini-iässä. ”Muistan olleeni Rääkkylässä Sari Kaasisen kansanmusiikkileirillä, jolla Vilma Timonen oli opettajana. Siitä asti minulle on jäänyt teksti S anni V irta J-P Piiraisen ja Anders Liljeströmin yhteistyössä kehitetty guitele on 6-kielisen kitaran ja 11-kielisen kanteleen muodostama uniikki instrumentti, joita on koko maailmassa vain yksi. Kuva: Mikko Malmivaara
KANTELE 3/22 6 kanteleesta sellainen olo, että tässä soundissa on sitä jotain”, J-P kuvaa ensikohtaamistaan kanteleen kanssa. Lopulta kiinnostus kanteletta kohtaan oli niin suurta, että J-P valitsi soittimen sivuinstrumentikseen tehdessään lukio-opintojen ohella muusikon ammattitutkintoa konservatoriolla. Tällöin eri kanteleista juuri konserttikantele puhutteli J-P:tä eniten ja kyseisen instrumentin maailmaan häntä johdatteli AnnaMaija Kekki. Vuonna 2010 J-P aloitti opintonsa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä, josta hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2017. Vaikka näihin opintoihin J-P:llä ei kanteleensoittoa sisältynytkään, oli hänellä kuitenkin voimakas tunne siitä, ettei kanteleensoitto voi hävitä hänen elämästään kokonaan. Vuonna 2020 valmistunut guitele onkin ollut kaiken muun mullistavuutensa lisäksi J-P:n keino tuoda kantele takaisin hänen elämäänsä. Guitele Kitaristina J-P on julkaissut kolme sooloalbumia, joista viimeisin kantaa nimeä Twined. Soitettuaan lukuisia konsertteja kyseisen albumin julkaisun tiimoilta, alkoi J-P:stä tuntua siltä, ettei kitara yksinään enää tarjonnut hänelle sitä, mitä hän musiikilta tarvitsi. Liikkeelle lähti pitkä ja kivuliaskin ajatustyö siitä, mihin suuntaan hän haluaa omaa musiikkiaan ja muusikkouttaan viedä. J-P oli seurannut harppukitaran nousukautta 2010-luvulla ja oli jo miltei tilaamassa kyseistä soitinta itselleen ajatellen sen olevan ratkaisu kokemaansa kaipuuseen laajempaa sointimaailmaa kohti. Ennen kuin hän ehti soitinta itselleen tilata, välähti hänen mielessään ajatus harpun ja kanteleen samantyylisistä ominaisuuksista. Mitä, jos harppukitaran harpun korvaisikin kanteleella? Oli aika soittaa luotetulle Soittimen kehitysprosessi oli mielettömän hieno ja soitin on jo tässä vaiheessa niin paljon pidemmällä kuin uskoin ”
7 soitinrakentajalle Anders Liljeströmille, jonka kanssa J-P oli tehnyt yhteistyötä jo pitkään aikaisemmin. J-P tiesi Andersin suhtautuvan työhönsä innovatiivisesti ja tämä innostuikin ajatuksesta uuden soittimen kehittämisestä heti. Näin alkoi lopulta kaksi vuotta kestänyt prosessi, jonka seurauksena valmistui ensimmäinen versio guitelesta, kitarakanteleesta. J-P kuvaa soitinkehitystyön Andersin kanssa olleen vuorovaikutteista ja aikaa vievää. J-P piirsi soittimesta luonnoksia ja Anders konsultoi eri kanteleenrakentajia työskentelyn aikana. Tärkeää oli keksiä, miten kitaran ja kanteleen kielet saataisiin tarpeeksi lähelle toisiaan, jotta niitä voisi soittaa samanaikaisesti. ”Soittimen kehitysprosessi oli mielettömän hieno ja soitin on jo tässä J-P:llä on paljon tulevaisuuden visioita guitelen varalle. Ensi vuonna J-P aikoo keskittyä uuden guitelemusiikin luomiseen. Kuva: Mikko Malmivaara vaiheessa niin paljon pidemmällä kuin uskoin”, J-P kuvailee tuntemuksiaan soittimen ensimmäisestä prototyypistä. Sukellus uuteen maailmaan Saatuaan käsiinsä soittimen, joita on koko maailmassa vain yksi, oli J-P täysin uuden edessä. ”Lähdin liikkeelle aivan nollasta. Opin taiteilijana todella paljon nöyryyttä, kun kaikki muusikon ja taiteilijan ego riisuttiin minusta pois. Vaihe vaiheelta aloin löytää tapaani lähestyä tätä soitinta”, J-P kertoo ensiaskelistaan soittimen parissa. Ensirakastumisen hetki guitelen kanssa menikin soittimeen tutustuen ja sille soittotekniikoita kehitellen. Prosessi uuden soittimen kanssa on vaatinut J-P:ltä hänelle epäluonteenomaista pysähtymistä, hitautta ja pohtimista. ”Lopulta koin tämän
KANTELE 3/22 8 kuitenkin hyvin nautinnolliseksi ja koen, että tästä prosessista on tullut osa minua”, J-P summaa. Guitele on elektroakustinen soitin, jonka soittaminen edellyttää äänentoistoa. Ihannesointiaan J-P kuvailee hyvin elektroniseksi: ”Efektoinnin mahdollisuudet kiinnostavat minua sointia tukevina elementteinä; soittimen akustinen herkkyys on etualalla ja taustalla voi olla syvä ja moniulotteinen elektroninen maailma, joka tarjoaa sointiin tiettyä kolmiulotteisuutta.” Guitelen kitara ja kantele muodostavat J-P:n mielessä yhden soittimen, jonka osat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Tapa, jolla tämä kokonaisuus soi kaikkein kauneimmin, vaatii J-P:n kokemuksen mukaan melko pehmeän kosketuksen. Juuri soittimen herkkyys puhuttelee J-P:tä syvältä: ”Vähätkin äänet, joita soittaa, sisältävät koko maailman.” Tälle ainutlaatuiselle soittimelle soittotapoja kehittäessään J-P lähti liikkeelle niin, että keksi yhden musiikillisen idean kullekin kehittämälleen soittotekniikalle. Näitä ideoita jalostamalla hän on säveltänyt kappaleet elokuussa 2022 julkaisemalleen ensimmäiselle guitelealbumille. In Solitude -nimeä kantavasta albumista voit lukea lisää lehden julkaisuesittelyistä sivulta X. Vaikka iso urakka on levynjulkaisun myötä saatu vasta päätökseen, on J-P:llä katse jo tiukasti tulevaisuudessa. Ensi vuoden J-P työskentelee taiteilija-apurahalla ja keskittyy guitelelle kehittelemiensä soittotapojen syventämiseen ja uuden guitelemusiikin luomiseen. Erityisesti häntä innostaa säveltää musiikkia guitelelle ja jousikvartetille: ”Olen kiinnostunut guitelemusiikin äänimaailman laajentamisesta isommalle yhtyeelle”, hän kuvailee tulevaisuuden visioitaan. Lisäksi häntä kiinnostaisi keskustella guitelen soittotavoista kanteleensoittajien kanssa. ”Kun lähdin tutustumaan guiteleeseen, tein tietoisen valinnan siitä, etten halua ottaa kanteletunteja. Minua kiinnosti selvittää, mitä tapahtuu, jos lähden liikkeelle yksin ja muodostan suhteeni tähän soittimeen sillä pohjalla, joka minulla jo on kitaristina”, J-P kertoo. ”Nyt, kun omaan guiteleeseen perustaidot, minua kiinnostaisi keskustella soittimesta ja sen soittotavoista myös kanteleensoittajien kanssa”, hän täydentää. Suunnitteilla on myös soittimen toisen prototyypin valmistaminen, J-P:n sanoin Guitele 2.0 on ajatuksen tasolla jo kehittymässä. Määrätietoisen soitinkehitystyön ansiosta kantelekentällä tullaan siis jatkossakin kuulemaan ja näkemään uusia innovaatioita. Artikkeli jatkuu sivulla X (julkaisuesittely). J-P PIIRAINEN syntynyt 1990 Joensuussa työskentelee muusikkona, säveltäjänä, äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana J-P nauttii kasvisruoasta sekä kuntoilusta ja tähtää keväällä 2023 puolimaratonille. Hän haaveilee myös pienestä lammasfarmista.
9 K ulttuurija taidealan keskusjärjestö Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen on tullut tunnetuksi tehokkaana kulttuurin puolestapuhujana. Meriläisen uralle mahtuu monta roolia ja hän on toiminut kansanedustajana, kirjailijana sekä erilaisissa luottamustehtävissä. Tapasin hänet marraskuussa Kulta ry:n toimistolla yhdistyksen Rosa Meriläinen: "Kanteleliitto on kokoaan suurempi järjestö" teksti S anni V irta yhteiskuntapolitiikkavastaava Annika Lyytikäisen kanssa. Tapaamisen aikana keskustelimme kulttuuripolitiikasta, kanteleen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa, näkyvyyden ja verkostoitumisen tärkeydestä sekä kulttuurialan yhdessä tekemästä vaikuttamistyöstä päättäjien suuntaan. Lisäksi keskustelimme Kanteleliiton tulevista projekteista sekä mahdollisesta yhteistyöstä niiden tiimoilta. Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen. Kuva: Mikael Ahlfors
KANTELE 3/22 10 Kulta ry:n pääsihteerinä Meriläinen on toiminut yhdistyksen perustamisesta vuodesta 2018 asti. Myös korona-aikana Kulta ry oli esillä yhtenä alan aktiivisimmista puolestapuhujista valtiovallan suuntaan. Meriläisen johdolla Kulta ry toimi merkittävänä äänitorvena kulttuurialan kokemien vaikeuksien keskellä. Hänen suhteensa hallitukseen ja eduskuntaan hyödyttävät yhdistystä edelleen. Kysyin häneltä muutamia erityisesti Kanteleliittoon ja koko kulttuurialaan liittyviä kysymyksiä. Millaista strategiaa mielestäsi Kanteleliiton kaltaisen pienen organisaation kannattaisi noudattaa saadakseen viestinsä kuuluviin kulttuurin kentällä ja muutenkin yhteiskunnassa? “Vaikuttavan viestinnän nyrkkisäännöt ovat vaikuttaa siihen mitä on meneillään, tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja muodostaa kirkkaat ja selkeät tavoitteet, joihin oma porukka sitoutuu. Kanteleliitto on jo nyt kokoaan suurempi järjestö, sillä kanteleen asema kansallissoittimena on merkittävä, ja soitin on suosittu.” Miten kantelekentän kuuluisi elää ja mahdollisesti muuntua 2020-luvulla ollakseen ajankohtainen? Mihin suuntaan sitä kannattaisi kehittää? ”Kulttuurialalla on useita trendejä, jotka toimivat kantelekentälle mahdollisuuksina: poikkitaiteellisuus, kansainvälisyys ja moninaisuus. Kantelekentän yksi vahvuuksista on harrastajien ja ammattilaisten kuuluminen samaan yhteisöön. Yhteisön vahvistaminen esimerkiksi erilaisilla tapahtumilla on varmasti hyvä kehittämismahdollisuus. Toisaalta yhteistyö muiden alojen kanssa voi lisätä kanteleen tunnettuutta koko kulttuurin kentällä. Kansainvälisyys taas usein pitää laadun korkealla ja tarjoaa konkreettisesti uusia työtilaisuuksia alan ammattilaisille”. Kulttuuribudjetti prosenttiin Seuraavana haasteena Meriläisellä ja Kulta ry:llä on edessään eduskuntavaalit, joissa tärkeimpänä tavoitteena on saada kulttuurin osuus valtion budjetissa nousemaan 1 %:iin. KULTA ry:n tavoitteena on vahvistaa alan yhteiskunnallista asemaa ja taloudellisia toimintaedellytyksiä valtakunnallisesti. Yhdistys tekee omien sanojensa mukaan aktiivista vaikuttavuustyötä kulttuurija taidealan puolesta ja toiminnan keskiössä ovat kulttuurija luovien alojen merkityksen nostaminen ja kulttuurihyvinvoinnin edistäminen. KULTA ry:n jäsenet ovat kulttuurija taidealan ammattimaisia tukija tuottajaorganisaatioita, ja jäsenistöön kuuluu monenlaisia yhteisöjä Kansallisoopperasta ja -baletista kooltaan pienempään Suomen Kirkkomusiikkiliittoon. Meriläisen mukaan jäsenen koolla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä pienemmätkin organisaatiot ovat tuoneet yhteisön toimintaan erinomaisia näkökulmia sekä avanneet omalla alallaan vallinneita haasteita. “Lisäksi KULTA ry:n vahvuus on jäsenistön luoma verkosto”, Meriläinen ja Lyytikäinen kertovat. Jäsenistö tapaa säännöllisesti KULTA Forumilla, jossa kehitetään yhdessä isommat, esimerkiksi vaaleja varten muodostetut kulttuurialalla eteenpäin vietävät teemat. Lisäksi jäsenille pidetään viestintäkoulutuksia sekä säännöllisiä tapaamisia, joissa saattaa Meriläisen mukaan syntyä yhteistöitä eri järjestöjen välillä. Yhteisissä keskusteluissa saattaa nimittäin käydä ilmi, että kahta tahoa yhdistää sama haaste tai että heitä kiinnostaa sama kulttuuripoliittinen teema. ”Tapaamisissa tapahtuu myös vertaisoppimista ja eri järjestöjä koskettavien huolien tunnettuus koko alalla kasvaa. Koen, että tapaamisista on ollut aitoa hyötyä jäsenille. Kulta ry on jäsentensä yhteisö ja pienikin järjestö voi tuoda muille olennaista tietoa kulttuurialasta”, Meriläinen kertoo. ”Tärkeintä on tietenkin yhteinen edunvalvonta, tämä meidän kulttuurija taideala, jota haluamme yhdessä edistää”, hän kiteyttää.
11 “Kantele on supersuosittu!” Esittelin Meriläiselle lyhyesti Kanteleliiton visiota, missiota ja strategiaa tuleville vuosille. Kerroin myös, millaista vaikuttamistyötä liitossamme tehdään. Aikanaan tärkeä tavoite oli, ettei kantele jää museosoittimeksi. Tässä vaikuttamistyössä ollaan onnistuttu erinomaisesti, ja onkin mielenkiintoista miettiä, mitkä ovatkaan suurimmat 2020-luvulla kantelealaan kohdistuvat haasteet, ja miten niitä voisi ratkaista kannanottojen ja vaikuttamistyön kautta. Itse koen, että kanteleen mahdollisimman suuri näkyvyys suuren yleisön keskuudessa ja rohkea tulevaisuuden visiointi ovat liitollemme tärkeitä tavoitteita. Samalla keskustelimme kantelealan huippuhetkistä soittimen näkyvyyden kannalta. Esimerkeiksi nousivat Saariahon ooppera, artistien korkean profiilin keikat sekä Vesalan ja kanteletaiteilija Jutta Rahmelin yhteistyö. Miten kanteleella mielestäsi menee? ”Kantele on selvästi supersuosittu. Mielikuva kanteleesta on nuorekas, rohkea ja uudistuva. Pieni huoli kyllä kytee mielessäni soitinrakennuksen suhteen. Tällaisia kädentaitoja emme saisi Suomessa kadottaa!” Tapaamisen päätteeksi Rosa Meriläinen, Sanni Virta ja Annika Lyytikäinen kokoontuivat yhteiskuvaan.
KANTELE 3/22 12 Kuinka paljon olet seurannut kantelealaa tai käynyt konserteissa? ”Olen saanut kuulla kanteletta ystävien soittamana, televisiossa ja konserteissa sekä taidemusiikin että kansanmusiikin konteksteissa. Lähtökohtaisesti olen kiinnostunut kaikista soittimista.” Millainen on oma suhteesi kanteleeseen, oletko esimerkiksi soittanut sitä joskus? ”Vieraillessani Kansanmusiikki-instituutissa pääsin kokeilemaan Halsuan valssin soittamista!” Miten kanteleen asemaa suomalaisessa kulttuurielämässä voisi parantaa? ”Kanteletta voi jo nyt soittaa varsin monessa musiikkioppilaitoksessa, mutta toki vaikutusaluetta voi edelleen kasvattaa”. Miten kantele voisi mielestäsi kehittää omaa brändiään? ”Kanteleen kansainvälisyys ja kanteleiden monimuotoisuus eivät varmaankaan vielä ole riittävän tunnettuja – todella tärkeitä ovat tietysti Ida Elinan kaltaiset tähdet! Yhden menestys yleensä hyödyttää pidemmän päälle useita muitakin.” Millaisia ajatuksia sinulla on kantelealan haasteiden ratkaisemiseksi, esimerkiksi huoleen uuden kanteleenrakennussukupolven muodostumisesta ja siitä, ettei kantele juuri näy mediassa? ”Mediassa näkyvät yleensä nousevat ilmiöt, joka on itseään ruokkiva kehä. Sellaisen synnyttäminen järjestön voimin on tietysti haastavaa, mutta tähdet ja heidän menestyksensä tuovat kiinnostusta alalle. Soitinrakennuksen osalta on tietysti parasta, jos teette yhteistyötä vaikkapa Taito-liiton kaltaisten toimijoiden kanssa, jotka ylipäänsä edistävät soitinrakennuksen kaltaisia kädentaitoja. Yhteistyössä tulee paremmin kuulluksi ja oma edunvalvonta asettuu osaksi isompaa kontekstia ja on siten päättäjillekin helpompi ottaa haltuun”, Meriläinen perustelee. Keskustelimme Meriläisen kanssa myös siitä, miten Kantele-lehti sekä -liitto katsovat koko kulttuurikenttää kansallissoittimen kautta, ja siitä, kuinka soitin elää hienosti tässä ajassa. Puhuimme lisäksi Unescoon ja tutkimukseen liittyvistä projekteista vuodelle 2023, sillä aktiivista työtä Unesco-yhteistöiden tekevä Kansanmusiikki-Instituutti on myös Kulta ry:n jäsen. Meriläisen hyvän ehdotuksen mukaan Kanteleliiton, Kansanmusiikki-Instituutin ja Taitoliiton olisi luonnollista tehdä yhteistyötä soitinrakennuksen tulevaisuuden eteen. Hänen mukaansa yhteistyöhankkeet saattavat tuoda erilaista hyötyä jäsenille kuin yksin tehdyt projektit, sillä yhteistyöhankkeet kasvattavat usein myös projektien rahoitusta. Miten kantele voisi näkyä suomalaisen kulttuurin ja musiikin symbolina nyky-Suomessa? ”Elävä kulttuuriperintö on tärkeä osa kaikkea kasvatusta, mutta toivottavasti me kaikki osaisimme olla ylpeitä uudistumiskykyisistä juuristamme, joiden symboliksi kantele hyvin sopii”. Kaiken kaikkiaan sain tapaamisessa arvokkaita ideoita liiton kehittämistyöhön ja verkostoitumiseen. Esillä olo omassa viitekehyksessä eli tässä tapauksessa muiden kulttuurija musiikkijärjestöjen parissa voi tuoda uusia mahdollisuuksia pienenkin yhdistyksen toimintaan. Myös Meriläisen palo puhua kulttuurin ja taiteen puolesta innostaa ja sytyttää tekemään töitä. Lisäksi hänen kiinnostuksensa ja innostuksensa myös kanteletta kohtaan lämmittää mieltä! Haastattelun loppuun hän lähettää mieltä ylentävät terveisensä: ”Eläköön kantele!”
13 Sarjassa tuodaan esille koko Suomen rikasta kantelekulttuuria ja paikallisia yhtyeitä, tapahtumia ja soittajia. Tällä kertaa esittelyssä on Etelä-Pohjanmaan kantelekenttä. Pääsemme tutustumaan kanteletaiteilija Maija Pokelaan ja kanteleensoiton opettajaan Mari Mulariin sekä kuulemme Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston kanteleryhmän soittokuulumisia. Kantele ympäri Suomen Maija Pokela t oimittanut H anna r yynänen Voisitko esitellä itsesi? Olen Maija Pokela, kanteleensoittaja ja laulaja. Olen alunperin kotoisin Espoosta, ja muutin opiskelujen jälkeen maaseudulle Etelä-Pohjanmaalle vuonna 2017. Valmistuin silloin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä musiikin maisteriksi ja nykyisin elätän itseni freelancerina. Soitan pääasiassa 15ja 38-kielisiä kanteleita ja pääyhtyeeni ovat tällä hetkellä Kardemimmit, ENKEL ja Folk’Avant. Näiden lisäksi teen sooloa sekä projektiluontoisesti soitan monenlaisissa kokoonpanoissa sekä livenä että studiomuusikkona. Musiikkini nojaa vahvasti pohjoismaiseen kansanmusiikkiin, mutta otan vaikutteita monenlaisesta musiikista sen lisäksi – kuuntelen paljon mm. popja indiemusiikkia. Muistatko hetken, jolloin kuulit kanteleen äänen ensimmäisen kerran? Millaisia tunteita se sinussa herätti? Se on tapahtunut varmaan muskarissa joskus 3-vuotiaana, ja olin niin pieni, etten muista. Toisin sanoen voisi sanoa, etten muista aikaa ilman kanteleen ääntä! Veri taisi vetää musiikkiin jo ihan pienestä asti. Miten olet päätynyt asumaan Ala-Härmään, Etelä-Pohjanmaalle? Muusikkopuolisoni osti täältä 15 vuotta sitten vanhan hirsitalon, joka on ikuisehkon remontin kohteena. Talo oli pääkaupunkiseudulla asumisen ohella aina toinen kotini, ja päätin valmistuttuani uskaltaa kokeilla elämää maakunnassa. Voin suositella! Juna kulkee ja keikkani ovat joka
KANTELE 3/22 14 tapauksessa suurilta osin ulkomailla, niin asuinpaikalla ei ole suurta väliä. Millaisena näet Etelä-Pohjanmaan kantelekentän? Onko sinulla projekteja, jotka liittyvät kiinteästi juuri asuinpaikkaasi? Täällä on kanteleopetusta musiikkiopistossa, ja joitakin vuosia sitten tein projektin paikallisten kanteleensoittajien kanssa. Se oli huippua! Noin yleisesti kantelekenttä ei ole täällä mitenkään valtavan aktiivinen. Tällä hetkellä koostan ohjelmistoa eteläpohjalaisista perinnekappaleista, sekä soolokäyttöön että duona Antti Järvelän kanssa. Niitä esitetään ensi toukokuussa Saksassa ja ehkä julkaistaan albumikin! Miten Etelä-Pohjanmaalla asuminen on vaikuttanut sinuun taiteilijana? Olen siinä mielessä hieman vastavirtaan uiva kala, että alunperin espoolaisena muutin pienelle paikkakunnalle, mutta täällä asuminen on tuntunut aina tosi luontevalta. Työni on luonteeltaan sosiaalista ja kiertueilla saan nähdä niin paljon erilaisia paikkoja, että tekee todella hyvää päästä rauhoittumaan tänne peltojen keskelle työrupeamien välissä. Minulla on myös oma työhuone täällä, maailman pienin yhdeksän neliön hirsimökki, ja se on aivan ihana. Siellä on mahtavaa treenata, luoda uutta musiikkia ja äänittää kanteleraitoja ja laulustemmoja itse. Sanoisin, että täällä asuminen on vaikuttanut minuun erittäin positiivisesti! Miten toivoisit Etelä-Pohjanmaan kantelekentän kehittyvän tulevaisuudessa? Toki toivon, että harrastajia olisi valtavasti ja kenttä olisi aktiivinen! Itse en ehdi juurikaan opettaa, mutta toivottavasti täällä tarjotaan jatkossakin monipuolista kanteleopetusta, jotta monenlaiset genret ja kanteleet pääsisivät soimaan. Mistä saat inspiraatiota taiteelliseen työskentelyysi? Kuuntelemastani musiikista, luonnosta, ja ihan rehellisesti myös siitä, että on joku deadline tiedossa, heh. On aivan ihanaa uppoutua musiikin tekemiseen, kun kappale alkaa hahmottua ja sitä pääsee sovittamaan. Se on lempivaiheeni! Väkerrän aivan intona kotistudiossa stemmoja ja ideat pyörivät mielessäni myös öisin. Terveiset Kantele-lehden lukijoille: Muistakaa hengitellä syvään ja levätä aina välillä! Itsekin opettelen sitä vielä! Kanteleensoittaja Maija Pokela soittaa pääasiassa 15ja 38-kielisiä kanteleita. Kuva: Ulla Nisonen
15 Kanteleopet tutuksi Mikä sinua viehättää kanteleessa kaikkein eniten? Kantele voi olla kaikkien kaveri! Se on hyvä työväline moneen musiikkityyliin, ilmaisuun ja yhtyesoittoon. Minua viehättää kanteleiden yksilölliset soundimaailmat ja rakastan vapaata taiteellista ilmaisua sekä improvisaatioon heittäytymistä. Klassinen ohjelmisto puolestaan haastaa rutiiniharjoitteluun ja tarjoaa sitä kautta onnistumisentunteita, kun saa jonkin itselle uuden asian toimimaan omassa soitossaan. Mari Mularia viehättää kanteleiden yksilölliset soinnit. Kuva: Leena Kosola Kanteleopet tutuksi -palstalla esitellään Etelä-Pohjanmaalla Vimpelissä asuva kanteleensoittaja Mari Mulari. Voisitko esitellä itsesi? Olen Mari Mulari, tyttönimeltäni Toivola. Olen kotoisin Ylä-Savon Talaskankaalta. Vieremän kanteletytöistä vaikutteita imeneenä olen nyt kotiutunut Etelä-Pohjanmaalle Vimpeliin vanhaan mummolaani, Vimpelin Väinämöisen Lappajärven rannalle. Lapsuuden ja keski-ikäisyyteni välissä olen kulkenut kanteleensoiton opettajan töiden ja muiden opiskelujen viemänä vaikka missä. Missä olet opiskellut kanteleensoiton opettajaksi? Opiskelin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa, nykyisessä Centria-amk:ssa Kokkolassa ja valmistuin kansanmusiikkipainotteisesti musiikkipedagogiksi vuonna 2004. Opintojeni aikana olin vaihdossa Petroskoin valtiollisessa konservatoriossa, jossa opiskelin mm. kromaattisen kanteleen soittamista. Nyt olen kirjoilla Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, jossa tavoitteenani on tehdä klassisen kanteleen C-tutkinto ja varhaisiän musiikkikasvattajan opintoni valmiiksi. Missä työskentelet tällä hetkellä? Opetan kanteleensoittoa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa Seinäjoella sekä Härmänmaan musiikkiopistossa Kauhavalla. Lisäksi pidän molempien musiikkiopistojen muskarit Vimpelissä ja Lappajärvellä.
KANTELE 3/22 16 Teetkö opettamisen lisäksi muuta työtä kanteleen parissa? Olin tänä syksynä soittamassa Vaasa Sinfonietta -orkesterin kanssa Lasse Heikkilän Metsä-teoksessa kanteleita. Se oli huikaisevaa! Lisäksi Jukka Nissisen kanssa äänitämme kanteletta hänen tulevalle albumilleen. Joka loppukesäisellä Vieremän kanteleleirillä puuhailu on kuulunut myös ohjelmaani. Nyt kaksi lastani ovat olleet siellä myös oppilaina. Mitä kanteleensoiton opettaminen sinulle merkitsee? Mikä siinä on Voisitteko esitellä ryhmänne? Olemme Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston Seinäjoen opetuspisteen kanteleporukka. Ryhmässämme soitetaan 5ja 11-kielisiä pienkanteleita sekä isoja kanteleita. Tällä hetkellä soittajia on seitsemän mukaan lukien opettajamme Mari Mularin. Ryhmän varsinainen nimi on vielä hakusessa. Kuinka pitkään olette soittaneet yhdessä? Tällä porukalla olemme soittaneet yhdessä muutaman kuukauden ajan. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston kanteleryhmä Ryhmässä on kuitenkin mukana oppilaita, jotka ovat soittaneet kanteletta jo monta vuotta. Ennen ryhmäsoittotunteja musiikkiopistossamme tarjotaan enemmän yksityistunteja. Mikä on parasta kanteleensoitossa? Kanteleen soittaminen yhdessä muiden kanssa on erityisen hauskaa! Minkälaista musiikkia soitatte? Tällä hetkellä ohjelmistossamme on muutamia joulukappaleita, lastenlauluja sekä perinteistä sävelmistöä. Nyt kaikkein parasta? Kanteleensoiton opettaminen on vuorovaikutusta, yhdessä sykkeen tai sykkeettömyyden löytämistä ja soitosta nauttimista. Se on myös yhdessä tunteiden ja muun elämän purkamista soittoon. Toisaalta parasta on vain kuunnella, ilman kommentteja, kun toinen ilmaisee itseään soitollaan. Terveiset Kantele-lehden lukijoille: Onkohan meillä kanteleensoittajilla jokin yhteinen geeni… Kantele-klaaneille ympäri maailmaa terkut!
17 joulukuussa olemme menossa Kauhavalle soittamaan yhteiskonsertin Härmänmaan musiikkiopiston kanteleoppilaiden kanssa. Keväällä sieltä päin kanteleensoittajat sitten tulevat jo perinteiselle kantelepiknik-soittelulle Seinäjoelle! Kantelepiknikkiä vietetään lukuvuoden viimeisellä soittotuntikerralla Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston lähellä olevan joen varrella sijaitsevassa amfiteatterissa. Sinne kutsutaan muitakin Etelä-Pohjanmaan kantelisteja mukaan soittelemaan toivottavasti saamme soittajia mukaan ainakin Alajärveltä ja Soinista! Mikä on ollut paras keikkakokemuksenne? Korona-aikana teimme videon entisen opettajamme Anne Pihlajamäen kanssa Risto Räppääjän Elämä ei ole hassumpaa -kappaleesta. Video löytyy myös Suurin osa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston kanteleyhtyeestä esiintyi oppilaskonsertissa 17.11.2022 opiston kamarimusiikkisalissa. Kuvassa vasemmalta oikealle ryhmän ohjaaja Mari Mulari, Lenni Hakala, Emilia Leijala, Renatha Dos Santos, Roosa Kortesniemi ja Jarkko Paul. Kuva: Jarkko Paul. Youtubesta ja siitä tuli hieno! Oppilasilloissa ja soittajaisissa on aina hyvä ja rento tunnelma soittaa yhdessä. Kertoisitteko hauskan sattumuksen yhtyeenne harjoituksista tai keikalta? Korona-ajan yleisörajoitusten vuoksi opettajamme yritti streamata konsertteja kotikatsomoihin. Jokin meni aina sähläykseksi Youtuben kanssa. Mikkikin viritettiin hienosti tietokoneesta telineeseen, mutta konsertit soitettiin lopulta aina Zoomin kautta. Yleisö ruutujen äärellä oli kiitollinen, vaikka kuvakulmat ja äänen kuuluvuus olivat olleet aika vinkeitä. Soittajista tuntui kuitenkin hienolta, että konsertti välitettiin kotisohville. Sukulaiset, jotka eivät muuten olisi päässeet konserttia kuuntelemaan, saivat osallistua kännykän välityksellä yleisöön.
KANTELE 3/22 18 O tsikko on repäisty Salamakanteleen esitteestä vuodelta 1983. Jos luulee keksineensä jotakin uutta, kannattaa tutustua vielä historiaan. 1990-luvulle mennessä lähes kaikki erilaiset tavat rakentaa sähkökantele olivat jo olemassa, mutta kehitys ei päättynyt vielä siihen. Insinööri Kari Kirjavainen keksi aivan uudenlaisen mikrofonityypin. Se oli kontaktimikrofoni, mutta ei pietsosähköperiaatteella toimiva. Kirjavaisen keksimä mikrofooni tuli markkinoille vuonna 1998 Bbandnimellä. Mikrofonin ottivat käyttöön monet kanteleenrakentajat. Toinen merkittävä uutuus oli Kimmo Sarjan sähkömagneettinen mikrofoni, joka tuli markkinoille vuonna 2001. Nyt oli mahdollista asentaa mikrofoni kanteleen kielien ja kannen väliin. Myös konserttikanteleet saivat omat kiinteästi asennetut kontaktimikrofonit 1990-luvulla ja magneettimikrofonit seuravalla vuosikymmenellä. Hannu Koistinen ja Pekka Lovikka kehittivät umpipuiset ”lankku-sähkö-konserttikanteleet” 2000-luvulla. Kiinteät mikrofonit tulivat kanteleisiin, mutta soittajilla meni usein pitkään sen oppimiseen, mitä niillä voi tehdä. Sähkökanteleen soiton pioneereja 2000-luvulla olivat mm. Timo Väänänen, Senni Eskelinen, Anttu Koistinen, Maija Kauhanen jne. Myös efektilaitteet, tietokoneet, loopperit ja kanteleen käyttäminen lyömäsoittimena kontaktimikrofonien avulla tuli voimakkaasti vasta 2000-luvulla. Nyt nekin ovat jo arkipäiväistyneet. Bband kontaktimikrofoni Ensimmäisen pietsosähköisen kidemikrofonin valmisti Nicholson USA:ssa vuonna 1919. Pietsosähköisen ilmiön keksivät J ja P Curie Ranskassa vuonna 1880. Ensimmäisen pietsosähköisen kidemikrofonin valmisti Nicholson USA:ssa vuonna 1919. Melkein kaikki erityyppiset mikrofonit oli keksitty ja patentoitu 1800-1900 lukujen vaihteessa. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tuli uusi mikrofonityyppi. EMFi-kalvon (Electro Mechanical Film) on keksinyt ja patentoinut insinööri Kari Kirjavainen Nyt se on keksitty, sähkökantele! t eksti r auno n ieminen Sähkö +kantele, osa 3
19 Timo Väänäsen viides tohtorikonsertti sähkökanteleella 28.2.2008 Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa. Taustalla on R. W. Ekmanin Väinämöisen soitto -maalaus. Kuva: Ilari Ikävalko.
KANTELE 3/22 20 vuonna 1982. Keksintö syntyi Kirjavaisen tutkiessa ultraäänilähettimiä Nokia-yhtiössä Helsingissä. Nokia kehitti tuolloin ultraäänitutkia esimerkiksi etäisyysmittareihin. Oivalluksen perustana oli ajatus, että elastinen kondensaattori on mikrofoni. EMFi on ohutta (0,1 mm) vaahdotettua muovikalvoa, jossa on pysyvä sähkövaraus. Kalvon molemmat pinnat on päällystetty metallilla (elektrodit). EMFi on elastinen kondensaattori, jonka kapasitanssi muuttuu, kun kalvoon kohdistetaan mekaaninen tai akustinen voima. Kalvoon kohdistettu liike muuttuu sähköksi kondensaattorimikrofonin tapaan, sillä erotuksella, että EMFi ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä. Ulkoinen virtalähde on korvattu elektreetti-varauksella. Voimakkaassa sähkökentässä saadaan syntymään kalvossa oleviin kupliin osittaispurkaus, joka varaa kuplat pysyvästi. EMFimikrofoni poikkeaa aikaisemmista kondensaattorimikrofoneista myös siten, että se ei tarvitse kalvon ja elektrodien lisäksi muita osia, vaan kalvo on itsessään mikrofoni. Mikrofonin taajuusalue on uskomaton 0-450.000 Hz. Kun lisäksi mikrofoni on lineaarinen tällä alueella ja ensimmäinen resonanssi on 450,000 Hz paikkeilla, voidaan sanoa, että uusi aikakausi mikrofonin historiassa oli alkanut. Ensimmäinen Bband mikrofoni asennettiin viisikieliseen kanteleeseen ja se esiteltiin ensimmäistä kertaa Ikaalisten Soitinrakennuskoulun soitinrakentajatapaamisessa vuonna 1989. Meni vielä kuitenkin kymmenen vuotta ennen kuin valmis mikrofoni oli valmis myyntiin. Mikrofoni oli käytössä hyvin paljon kanteleissa, mutta sen valmistus lopetettiin noin vuonna 2016. Magneettimikrofoni Kimmo Sarjan mikrofonien kehittely alkoi 1990-luvun puolivälissä Ikaalisten soitinrakennuskoulussa, missä mikrofoBband mikrofonin keksijä Kari Kirjavainen esitteli mikrofoniaan vuoden 1989 soitinrakentajatapaamisessa, Ikaalisissa. Kuva: Rauno Nieminen
21 nien valmistus kuului opetusohjelmaan. ”Se lähti prototyypistä. Niitä oli miljoona mallia”, totesi Kimmo. Kimmo toimi Kaustisen Kansansoitinmuseossa soitinkonservaattorina 1990-luvulla ja samassa talossa työskentelevä Salamakannel-yhtyeen Hannu Saha toimi mikrofonien koesoittajana. Kimmo ryhtyi yhdessä isänsä Laurin ja veljensä Jarin kanssa kehittämään mikrofonia, joka pystyisi tuottamaan sähköisen äänen jopa 40-kielisestä konserttikanteleesta. Jussi Ala-Kuhan kanteleissa tarvittiin monta sähkökitaran magneettimikrofonia ja ne oli asennettu kannen alle. “Vaatii mikrofonilta paljon, että se kykenee ottamaan monta oktaavia tasaisesti ja puhtaasti. Monta ongelmaa oli vastassa, mutta viimein ne ratkesivat.”, totesi Kimmo. Kimmo Sarjan nimeä kantava mikrofoni on vain seitsemän millimetriä paksu. Se voidaan kiinnittää esimerkiksi kanteleen kielten alle. Mikrofoni tuli markkinoille vuonna 2001. Mikrofoneja Kimmo on rakentanut jo yli neljä tuhatta ja tuotanto jatkuu Sievissä edelleen. Soittajien käyttökokemuksia Sähkökanteleella alkaa olla ikää jo reilut 80 vuotta. Uudet sukupolvet ovat tutustuneet siihen eri vuosikymmenillä ja luoneet oman tapansa käyttää sitä. Kysyin kolmelta 2000-luvun pioneereilta käyttökokemuksia sähkökanteleista. Maija Kauhasella, Senni Eskelisellä ja Juha Jyrkäsellä on kaikilla omanlaisensa kantele ja mielenkiintoisia kokemuksia taipaleen varrelta. Bbandja Sarja-mikrofonit samassa kanteleessa. Kuva: Rauno Nieminen.
KANTELE 3/22 22 Maija Kauhanen Sain ensimmäisen sähkökanteleeni vuonna 2001. Se oli isäni Kari Kauhasen rakentama 11-kielinen kantele, jossa oli Bbandin kontaktimikrofoni ja Kimmo Sarjan magneettimikrofoni. Olen kokeillut erilaisia mikrofoneja, ja jo monta vuotta olen käyttänyt Ehrlund-kontaktimikrofoneja, yhdessä kanteleessa 1-2 kpl. Käytän äänentoistoa kaikenkokoisissa kanteleissa projekteista riippuen, mutta pääosin keikkailen 15-kielisen, Saarijärven kanteleen sekä konserttikanteleen kanssa. Aloin vahvistaa kanteletta jo opiskeluaikana, kun halusin olla tasavertainen soittaja äänenvoimakkuudessa bändikavereideni kanssa. Käytän yleensä aina pientä vahvistusta myös akustisissa kokoonpanoissa, jotta voin soittaa ja tulkita paremmin musiikkia yhtyekavereideni kanssa rikkain nyanssein. Käytän yleensä pientä AER-vahvistinta, jonka nostan mikrofoniständin nokkaan korvani viereen. Samalla vahvistin toimii myös hyvänä monitorina minulle ja voin itse kontrolloida kanteleen äänenvoimakkuutta ja vaimentaa äänen helposti esim. virityksen tai soittimen vaihdon ajaksi. Yksinkertaisimmillaan minulla on kanteleessani Ehrlund-kontaktimikrofoni ja MP Tube esivahvistin. Tämä putkietuaste sopii mielestäni todella hyvin kanteleelle, vahvistaa ja pehmentää sen sointia sekä nostaa bassot upeasti esille. Ulkomailla kiertäessäni korvaan putkietuasteet nykyään usein omilla DI-bokseilla, jotka eivät tarvitse verkkovirtaa. Näin vältän kaikenlaiset sähköstä tulevat surinat ja eri maiden muuntaja-shown. Käytän myös efektejä ja minulla on multiefektilaite, jolla voin muokata soundeja itse omalle kanteleelleni sekä omille korvilleni sopiviksi. Nykyään minulla on oma ääniteknikko mukana, kun kierrän soolona. Olemme yhdessä hioneet kanteleen vahvistettua soundia Maija Kauhanen. Kuva Maarit Kytöharju
23 mieleisekseni sekä panostaneet bassojen soundiin sekä niiden volyymiin, jotta bassokulut ja bassogroovet tulevat mahdollisimman tymäkästi myös PA:sta yleisöön. Kun soitan ja kierrän konsertoimassa ulkomailla eri projekteissa, on miksaamassa konserttia yleensä ääniteknikko, jolle kantele on aivan vieras soitin. Silloin mitä valmiimpi lähtösaundi minulta on lavalta, sitä parempi. On myös hyvä tietää ja opetella minkälaista soundia soittimeltaan toivoo ulospäin ja opetella sanallistamaan sitä sound check -tilanteissa ääniteknikolle. Hankin ensimmäisen sähkökanteleen vuonna 2001. Se oli 11-kielinen kantele Bbandin mikrofonilla. Olen kokeillut erilaisia mikrofoneja. Ehrlund mikillä olen mennyt monta vuotta. Opiskeluaikana ei saanut käyttää vahvistusta. Ihanne oli, että kantele saadaan soimaan ilman mikkiä. Mulla oli bändissä klarinetti ja muita soittimia. Piti soittaa soittaa sormet ruvella. Haitaristi joutuu himmaamaan vierellä. Halusin olla tasavertainen. On jäänyt paha olo, se oli hankalaa. Ihmisiä ärsytti soittaa mun kanssa, kun kantele ei kuulunut. Jos ei ole opettajalla kokemusta soittaa hiljaisella soittimella, ei ole omaa kokemusta jäädä jalkoihin. Se aiheutti turhautumista. Itse vaan aloin vahvistaa ja sitten muuttui se aikakin. Kanteleen jälkeen minulla on Ehrlund kontaktimikrofoni, esivahvistin, putkietuaste, diboxi ja Pauliina Saarman. Tietää aina, että tulee hyvä ääni ulos, kun on oma miksaaja. Kokeillaan salin mukaan mitä laitteita käytetään. Pitää olla monenlaisia mikkejä. Jos soitan akustisessa kokoonpanossa, oma vahvistin on vieressä. Mitä valmiimpi lähtösaundi on lavalta sitä parempi. Pitää tietää mitä sanoo miksaajalle ja pitää tietää mitä miksaajalta voi vaatia. Saundchek tilanteita pitäisi harjoitella etukäteen. Senni Eskelinen Sain ensimmäisen konserttikanteleeni 1990-luvun puolella. Se oli Lovikan konserttikantele, jossa oli sisäänrakennetut Senni Eskelinen. Kuva: Laura Kotila
KANTELE 3/22 24 mikrofonit. Tuohon aikaan soittimiin aloitettiin sisäänrakennettuja mikrofonien asennus uutena hankittaessa. Hyödynsin mikrofoneja silloin hyvin vähän. Kotikanteleessani ei ollut mikkejä. Vuonna 2001 sain Koistisen 39kielisen sähkökanteleen, joka oli sarjanumeroltaan muistaakseni numero 7 tai 8. Tämänhetkinen kanteleeni on Koistinen Bridge 39 vuodelta 2014. Olen käyttänyt erilaisia mikrofonityyppejä soittimissani. Pienkanteleitakin olen joskus vahvistanut ja käyttänyt live-elektroniikkaa niiden kanssa (pääsoittimeni on 39-kielinen). Minulla on ollut jokin sisäinen tarve muokata kanteleen akustista soundia, ja kokeilla erilaisia juttuja, joita tekemäni musiikki on inspiroinut tai mihin suuntaan musiikki on vienyt. Soitin kanteletta lapsesta saakka erilaisissa soitinkokoonpanoissa ja aloin kaivata lukioikäisenä soittimeni volyymikapasiteettiin lisää varianssia. Halusin tulla kuulluksi bändissä ilman että sormet ovat verillä, tai että akustinen sointi särkyy yli soittaessani “liian lujaa”. Ensimmäinen yhtyeeni sähkökanteleen kanssa oli alttosaksofonilaulukanteletrio. Balanssimme oli parempi, ja lähdin laajentamaan kokoonpanoja muihin sähköisiin soittimiin, rumpusettiin ja voimakasäänisempiin karakteereihin. Pohdin, miten löytäisin opettajan, joka osaisi neuvoa tällaisessa lähestymistavassa, mutta suureksi ilokseni sain monipuolista opetusta ja kokemuspohjaista opastusta mm. Vilma Timoselta, Eva Alkulalta, Ville Hyvöseltä, Timo Kämäräiseltä, Matti Kontiolta, Timo Väänäseltä, Kimmo Pohjoselta ja Jarmo Saarelta. Myös bändikavereilta, ääniteknikoilta ja kollegoilta tuli (ja on tullut edelleen) matkan varrella kullanarvoisia vinkkejä, oivalluksia ja ratkaisuehdotuksia. Aluksi en ollut kauhean innostunut kovin radikaalista äänenmuokkauksesta tai luuppauksesta, halusin keskittyä vahvistetun soittimen käsittelyyn. Soittoja sammutustekniikat, soittotatsi, ja monet asiat tuntuivat aluksi hyvin oudoille verrattuna akustisesti soittamiseen. Kun tutustuin sähkökitaristeihin, basisteihin, ja live-elektroniikan kanssa työskenteleviin muusikoihin se vei omaa muusikkouttani ja musiikillista sävelkieltäni psykedeelis-progressiivisiin tunnelmiin. Perustimme soittokavereiden kanssa Stringpurée Bandtrion. (Kantele, sähköbasso, rummut) Sähköisten instumentalistien maailma avautui erilaisena. Heillä oli instrumentti, mutta efektilauta oli jatke sille kaikelle, kuin toinen soitin samassa paketissa. Minulla oli työsarkaa elektroniikan parissa. Nykyäänkin pidän pitkään uutta efektilaitetta tutkittavana ja käytän paljon aikaa yhden laitteen opiskelemiseen ja spontaaneihin kokeiluihin improvisoiden tai säveltäen laitteen kanssa. Roudausteknisestä syistä käytän laitteita, jotka soveltuvat useampaan projektiin, tai monenlaiseen tekemääni musiikkiin. Olen opettanut muutamille kanteleensoittajille live-elektroniikan käyttöä osana kanteleensoittamista, ja huomannut että heille uusien asioiden omaksuminen on huomattavasti helpompaa kuin minulle aikoinaan. Asioita oppii edelleen erilaisten soittotilanteiden, projektien tai vaikkapa äänitystilanteiden ja säveltämisen myötä. Useat kohtaamani haasteet ovat olleet päänsisäisiä juttuja, akustisen kanteleen sointi on osa minua aina. Välillä täytyy tehdä päätöksiä mihin suuntaan siitä suunnistaa. Nykyisin teen musiikkia sekä akustisesti että sähköisesti. Kutsun uutta soitintani elektroakustiseksi kanteleeksi. Tärkein soittosoundin osa ovat omat sormet, soittotatsi, kosketus soittimeen ja soittaminen erilaisilla soittotekniikoilla. Joskus on kiva tehdä projekteja, joissa on runsaasti live-elektroniikkaa ja eri soittotekniikoita. Mullistavin efekti ja efektilaite minulle on ollut soittoatakin manipulointi volymepedaalilla. Soittimessani ovat tällä hetkellä magneetti-, kontaktija DPA-mikrofonit.
25 Kolme erilaista mikrofonia vaatii hienosäätöä jo itsessään. Käytän niitä eri tavoin riippuen soittotilasta, tilanteesta ja siitä onko livetai äänitystilanne. Ääniteknikon rooli korostuu erityisesti livetilanteessa, vaikkakin koen että oma “lähtösoundini” on tällä hetkellä valmiimpi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Minulle on muusikkona ollut luontevaa tehdä äänenmuokkausta itse, eikä uskoa sitä vaikkapa pelkästään ääniteknikon käsiin. Pidän siitä, että kädet jäävät vapaaksi kanteleen soittamiseen, ja olen keskittynyt live-elektroniikkaan, joka sijaitsee soittotilanteessa lattialla. Motorinen soittimen ja elektroniikan kokonaishallinta vaatii harjoittelua ja itse olen kokenut seisten soittamisen helpottavana tekijänä. Sähkökanteleen myötä täytyi hyväksyä se tosiasia, että soittotila ei ole aina hiljainen, erilaiset surinat, pörinät ja brummit kuuluvat “pakettiin”. Kanteleen äänen muokkaaminen sähköisesti on kokemukseni mukaan jakanut mielipiteitä. Sähköinen kanteleen vahvistaminen ja mikrofonien kehittyminen on kuitenkin mahdollistanut kanteleensoittajille muusikon töitä erilaisissa yhteyksissä, ja kanteleen laadukas äänentoistaminen sekä livenä että studiotilanteessa on muusikolle sekä kuulijalle suuri ilo. Ajattelen, että äänenmuokkaaminen ja live-elektroniikan käyttö osana musiikin tekemistä on kantelemusiikkia rikastuttava tekijä. Juha Jyrkäs Vuosina 2005-2006 äänitimme Poropetra-yhtyeeni kanssa Sinihirwi-levyämme. Käytin akustisen kanteleen vahvistamiseen konkkamikkiä. Sitten, jostain syystä, kytkin sen kitarakamoihin kiinni ja heitin kaikua ja säröä kehiin. Efekti oli niin siisti, että käytimme sitä levyllä muutamassa kappaleessa. Siitä se idea lähti. Ensimmäisen sähkikseni hommasin kuitenkin vasta 2010. Homma vain jotenkin kehittyi siihen, että aloin tehdä sillä metallimusiikkia. En usko, että kukaan maailmassa on vienyt sähköja bassokanteleen metallimusiikissa näin äärimmilleen kuin minä. Tarkoituksella en koskaan lähtenyt uudistamaan kanteleensoittoa, vaan asiat vain jotenkin luontaisesti menivät siihen suuntaan. Olin kuullut sähkökanteleista, mutta en koskaan ollut nähnyt sellaisia. Kaikki kanteleeni ovat mittatilaustyönä tehtyjä. Ensimmäisen 15-kielisen sähkökanteleeni rakensi Jouni Kurki SoitinrakentaJuha Jyrkäs.
KANTELE 3/22 26 jat AMF:ltä. Toisen 12-kielisen sähkikseni rakensi Aslak Tolonen. Nykyisen käytössä olevan 8-kielisen sähköbassokanteleeni on rakentanut Kulttuuriosuuskunta Uulun Juhana Nyrhinen. Jouni Kurjen rakentamassa kanteleessa taisi olla Kimmo Sarjan mikit. Aslak Tolosen ja Juhana Nyrhisen valmistamissa on ihan Humbuckerit. Jouni Kurjen minulle tekemä kantele oli periaatteessa elektroakustinen, eli sillä pystyi tarvittaessa soittamaan akustisestikin. Aslak Tolosen tekemä sähkis ja tuo nykyinen bassokanteleeni ovat puhtaita sähkökanteleita. Käytän paljon erilaisia säröjä ja kaikuja, koska ne ovat vain niin siistejä! Uusimmalla, Sydämeni kuusipuulle -levyllä käytin myös Wah-wahia runsaasti, ja sitä aion käyttää vastakin. Myös bassokanteleellani käytän säröä ja Wah-wahia. Pienethän nämä piirit taitaa tässä skenessä olla. Sähkökantele on otettu varsinkin ulkomailla tosi hyvin vastaan! Soololevyni Sydämeni kuusipuulle on ollut tosi suosittu Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Siellä särkijällä pauhaava kovaääninen sähkökannel on eksotiikkaa. Suomessa taas osa on tykännyt paljonkin, mutta sitten on ollut paljon sitä nihkeilyä ja heikentämistäkin, jota pioneerit osakseen Suomessa aina saavat. Rohkeasti mikittämään On kulunut tasan 80 vuotta siitä, kun Paul Tutmarc sähköisti Vilho Saaren kanteleen Amerikassa. Väinö Pesola ja Heikki Aaltoila kuvailivat Juhani Pohjanmiehen sähkökannelta vuonna 1949 seuraavasti: ”Tähän asti on vanhan kansallissoittimemme kantelen suurimpia vajaavuuksia ollut sen äänen heikkous, joka on rajoittanut sen käyttömahdollisuuksia. Ääntä voidaan vahvistajalla suurentaa, vaikka konserttisalissa käytettäväksi. Mitkä uudet maailmat soittokone avaakaan kantelensoiton harrastajille.” Vilho Saaren ja Juhani Pohjanmiehen aikaan kaikki kanteleissa nykyisinkin käytettävät mikrofonit oli jo keksitty ja käytössä, paitsi Kari Kirjavaisen Bband. Mikrofonit ja siihen liittyvä elektroniikka ovat kehittyneet ja kantele soi hyvin myös sähköisesti. Lopetan juttusarjani tähän ja toivoisin, että joku jatkaisi siitä mitä laitetaan mikrofonin perään: etuvahvistin, ekvalisaattori, kompressori? Miksi pietsomikrofoni tarvitsee aina etuvahvistimen ja mitä se tekee? Miten toimitaan stadionikeikalla, studiossa ja savupirtissä? Hyvän kontaktimikrofonin voi rakentaa neljällä eurolla, jos omistaa kolvin ja tinaa? Onnea vain kaikille kanteleenmikittäjille ja sähkökanneltajille. Ja kiitokset kaikille juttusarjassani auttaneille henkilöille. Jos ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä eikä siten löytää kestäviä ratkaisuja.
27 Nuottiliite toimittanut H anna r yynänen Nuottiliitteessä esitellään Kadri Lepassonin uuden 10-kielisen kanteleen soitto-oppaan ohjelmistoa. Voit lukea lisää tästä soittooppaasta Kantele-lehden julkaisuesittelyissä. Nautinnollisia soittohetkiä!
KANTELE 3/22 28
29
KANTELE 3/22 30
31 S ain erikoisen sähköpostiviestin elokuussa 2021 ranskalaiselta säveltäjältä nimeltä Frédéric Acquaviva. Yhteinen ystävämme mezzo-soprano Loré Lixenberg oli antanut yhteystietoni ja Frédéric suunnitteli uutta avant garde -sävellystä. Piti vain äänittää yksi nuotti omasta soittimestani hyvin, siis ”sämplätä” kantele, joka sopisi tulevaan sävellykseen, johon oli suunniteltu noin 100 soitinta. Olin osallistunut kanteleen sämpläykseen jo kerran aiemmin Skotlannissa 1990-luvulla. Frédéric innostui minun uniikista, antiikkisesta prototyyppikanteleestani, ”Wiljakkalasta”. Minulla ei ole laadukasta studiota kotonani ja niinpä Jouni Suonvieri, Kultakantele-tunnustuksen saajan Alpo Suonvieren poika suostui auttamaan studiossaan nimeltä Joka Ohjelmat Oy Kalajoella. Tuli välittömästi palaute: ”täydellinen”. Kappale nimeltä Seminal, (20202021) 49’ for speakerine, voices, orchestra and dead electronics ensiesitettiin Deutschlandfunk Kultur -kanavalla 13. tammikuuta, 2022. Kappaleen seloste kuulostaa melko hurjalta: “Tähdet räjähtävät, komeetat iskevät, jääkaudet tulevat ja menevät, elämä vähitellen kuolee. Frédéric Acquaviva säveltää radionäytelmän maailman lopusta 100 muusikon yksittäisillä nuoteilla. Kymmenen tuhannen vuoden kuluttua punainen superjättiläinen räjähtää. Syntyy supernova. Jos sisäydin jatkaa kasvuaan yhden millimetrin vuodessa, ulompi ydin kovettuu 2,3 miljardissa vuodessa. Maan magneettikenttä sammuu. Lopulta 10-10-76 vuoden jälkeen kaikki aine katoaa mustaan aukkoon. Esiintyjä ORLAN lausuu pitkän listan väistämättömyyksistä. Ääniraidan tarjoaa yli 100 spontaanisti perustetun Poly.Trans.Meta. Vanhoista kanteleista uutta musiikkia t eksti J ane i lmola
KANTELE 3/22 32 Orchestran (P.T.M.O) jäsentä. He lahjoittavat kukin nuotin soittimestaan apokalypsien sinfoniaa varten”. Frédéric Acquaviva syntyi vuonna 1967, ja asuu itseoppineena säveltäjänä ja kokeellisena muusikkona vuorotellen Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa. Vuodesta 1990 lähtien hän on työskennellyt äänen, elektroniikan, elokuvan, tekstin, äänikappaleiden ja erilaisten instrumenttien parissa. Taiteellista yhteistyötä hän on tehnyt muun muassa Isidore Isoun, Pierre Guyotatin, Henri Chopinin, Dorothy Iannonen, Joan La Barbaran ja Loré Lixenbergin kanssa. Vuonna 2020 hän sai Karl Sczuka -palkinnon teoksestaan ‘Antipodes’. Teoksesta on suunnitteilla uudelleenesitys, jossa osa soittajista olisi paikan päällä. Äänitetty versio on kuunneltavissa netissä tämän vuoden loppuun, kysy tarkempia tietoja minulta! Oli hurjaa kuunnella kappaleen juoni maailman käänteistä ja odotella, miten kantele siihen sopii. Uusi, erilainen sämpläyshanke käynnistyi keväällä Suomessa, ei sävellystä, mutta virtuaalisia soittimia, soittajia ja säveltäjiä varten. Niklas Eurén peräänkuulutti soittajia ja soittimia sämplättäväksi historian harrastajien piireissä ja minuun otettiin yhteyttä useilta tahoilta, sillä olen esitellyt perinnesoittimia monelle historian harrastajille. Hankkeen tarkoituksena on tarjota virtuaalisia vanhoja kansanmusiikkisoittimia sekä harrastajille että ammattilaisille, muun muassa elokuvamusiikin tekijöille. Hankkeen rahoituksen yhtenä ehtona on virtuaalisoittimien tarjoaminen ilmaiseksi harrastajille. Ennen pääsiäistä ensimmäiset soittimet äänitettiin Kalajoella, joukossa lulletti, tuohitorveja, sarvi ja kantele. Lainassa oli Antti Rantoselle kuulunut iso kantele, joka on ensimmäisten kanteleiden joukossa valmistunut Pasi Jääskeläisen kanteleverstaalta. Jatkossa toivotaan ääniä Antti Rantosen 5-kieliskanteleelta, Wiljakkalan prototyyppikanteleelta (jonka ääneen erityisesti ihastuttiin taas!) sekä muilta historiallisilta soittimilta. Tähän mennessä vasta tuohitorvesta on valmistunut aivan upea äänikokoelma, vaikka oli huomattavasti hankalampaa säätää äänen korkeutta viritysmittariin tuijottaen pitkillä äänillä. Oli todella vaikea uskoa, kuinka mahtavalta tämä soitin kuulostaa. Kanteleväki jää toivomaan, että mahdollisimman monen historiallisen kanteleen äänet tulevat olemaan harrastajien sekä ammattilaisten käytössä. Toivottavasti se innostaisi kantelemusiikin pariin uusia soittajia ja kuuntelijoita!
33 Nyt siitä on mustaa valkoisella Jokainen kulttuurin harrastaja tietää miten paljon harrastus tuottaa hyvää mieltä ja hyvinvointia. Näiden hyvinvointivaikutusten todentamiseen ei kuitenkaan ole ollut työkalua. Nyt sellainen löytyy, sillä Kansalaisfoorumi on yhteistyössä usean järjestönsä kanssa laatinut kulttuuriharrastamisen koettujen vaikutusten mittariston. Tätä mittaristoa hyödyntäen toteutettiin keväällä 2022 laaja selvitys, johon saatiin vastauksia yli 1300 eri ikäiseltä kulttuurin harrastajalta ympäri Suomen. Selvityksen kohteena olivat harrastamisen fyysiset, psykologiset, oppimiseen liittyvät, sosiaaliset sekä yhteisöön liittyvät vaikutukset. Kyselyyn vastasivat sirkuksen, teatterin, musiikin, tanssin ja kuvataiteen harrastajat. Yhteisön voimaa ja oppimisen iloa Selvityksestä kävi ilmi, että vastaajat kokivat kulttuurin harrastamisella olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Vastauksissa korostuivat erityisesti positiiviset sosiaaliset vaikutukset sekä oppimiseen liittyvät vaikutukset. Moni vastaaja kertoi läheisen harrastusyhteisön olevan tärkein syy harrastaa. ”Yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunne saa tuntemaan oloni turvalliseksi ja tarpeelliseksi. Olen tärkeä ja merkityksellinen”, totesi eräs vastaajista. Valtaosa vastaajista myös koki oppineensa itsestään jotain uutta harrastuksen myötä. ”Olen oppinut ja kasvanut musiikkiharrastuksen myötä sellaiseksi kuin olen. Ilman sitä monet ihmiset olisivat jääneet elämästäni pois ja todennäKulttuuriharrastaminen on hyvinvoinnin lähde köisesti olisin muutenkin todella erilainen,” kertoi eräs vastaajista. Oman taiteenlajin hallitsemiseen vaadittavien taitojen lisäksi vastaajat kertoivat kehittyneensä myös muissa asioissa: ”Koen, että soittotaidon lisäksi olen kehittynyt sosiaalisissa ja ryhmätyötaidoissa, vastuullisuudessa ja järjestelmällisyydessä.” Suuri osa vastaajista myös koki, että kulttuuriharrastus on vahvistanut kehon ja mielen yhteyttä. ”Musiikkiharrastus ei varsinaisesti kuormita kehoa, mutta auttaa arvostamaan sitä,” kuvaili eräs vastaajista. Yhdistyksissä tehty työ näkyviin Järjestöissä ja niiden paikallisyhdistyksissä tehdään valtavasti työtä kulttuuriharrastamisen eteen. Työn merkitystä, arvoa ja vaikutuksia ei aina huomata järjestöjen ulkopuolella. Tämän vuoksi oli tärkeää tehdä näkyväksi, miten monin tavoin kulttuurin harrastaminen vaikuttaa sekä yksilöihin että yhteisöihin ja samalla koko yhteiskuntaan. Tätä työtä jatketaan myös tulevaisuudessa, sillä Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitys on tarkoitus toistaa joka toinen vuosi. Yhteenveto selvityksestä ja siinä käytetty mittaristo ovat ladattavissa Kansalaisfoorumin verkkosivuilta osoitteesta: kansalaisfoorumi.fi/kulttuuriharrastamisen-vaikutukset Selvityksen toteuttivat Kansalaisfoorumin kanssa Suomen Harrastajateatteriliitto, Suomen Nuorisosirkusliitto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuori Kulttuuri sekä Suomen Puhallinorkesteriliitto. Mukana mittareiden laadinnassa oli myös Kansalaisareena. t eksti a nneliina W eVelSiep
KANTELE 3/22 34 Liiton uutiset t oimittanut S anni V irta KANTELE KAVERINA | KANSALAISFOORUMIN JA KANTELELIITON YHTEISTYÖ Kanteleliitto järjesti kantelekurssin yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa marraskuussa 11.11. sekä 18.11. Kurssi toteutettiin lyhytkurssina kahden tapaamisen muodossa. Kantele kaverina -koulutuksessa tutustuttiin komppaamiseen viisikielisellä kanteleella. Koulutuksessa käytiin läpi myös 10-15-kielisen kanteleen komppaustekniikoita. Komppaamista harjoitellaan säestämällä ja laulamalla tuttuja biisejä poppija kansanmusiikkigenreistä. Opettajana kursseilla toimi pedagogi, Kanteleliiton puheenjohtaja Aurora Visa. Kanteleliiton kurssitoimintaa yhdessä SKAF:in kanssa pyritään jatkamaan myös vuonna 2023. Kanteleliiton toiminnanjohtajaksi Sanni Virta Kanteleliiton uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu 1.11. alkaen Sanni Virta. Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut Sanni on ollut Kanteleliiton toiminnassa mukana jo pitkään, muun muassa Kantele-lehden päätoimittajan työssä. Sanni on kanteleensoittaja, mutta toimii tällä hetkellä kulttuurituottajana, hänen muita työnantajiaan ovat muun muassa Musiikkitalo ja Tallari-yhtye. Tällä hetkellä hän viimeistelee maisteriopintojaan Sibelius-Akatemian taidejohtajuuden ja yrittäjyyden aineryhmässä. Juha Ollikainen jatkaa Sannin työparina Kanteleliiton toimiston hoitajana. Sannin saa kiinni sähköpostitse osoitteesta: sanni.virta@kantele.net
35 Kuun kultalaiva Pekka Jalkasen tilausteos Ritva Koistinen-Armfeltille kantaesitettiin 12 .12 .2022 Kanteleliiton tilaama, Pekka Jalkasen säveltämä tilausteos Ritva Koistinen-Armfeltille kantaesitettiin 12.12.2022. Kuun kultalaiva musiikkia kanteleella, koklella ja huilulla -konsertti järjestettiin Sibelius-Akatemian R-talon pikkusalissa 12.12. klo 18.30. Pohjoinen rautatiekatu 9, 2.krs. Esiintymässä olivat kanteletaiteilija Ritva Koistinen-Armfelt sekä Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osaston ja nuorisokoulutuksen kanteleja huiluopiskelijoita: Ilona Hauru, Suvi Karhu, Iida-Maria Kuronen, Eveliina Virtanen ja Nea Wunsch, kantele ja Kristine Tukre, Justine Žilde, kokle sekä Vilma Huldén ja Jemina Manssila, huilu. Näin Pekka Jalkanen luonnehtii Kuun kultalaiva -teoksen tausta-ajatuksia ja inspiraatiota: “Kuu: valkea ja kylmä metsän rajassa, nousee ja alkaa hehkua oranssia, menee tummien pilvien piiloon, valaa vuoren päältä hopeaa järven pintaan – taivaan kulkija, joka tuntee yön mustan ja sinisen, unien kauhut ja haaveiden kullan…” “Kuumielteiden materiaalina on antiikin Kreikan kromaattinen asteikko: e-des-c-h-a-ges-f-e. Platonin mukaan sen tehtävä on järkyttää diatoniikan tasapainoa perin juurin. Ja todellakin: voisiko keksiä tätä epämelodisempaa sävelikköä. Mutta kun sen purkaa erilaisiksi muutaman sävelen soluiksi, niistä alkaa rakentua eriluonteisia aihioita, erilaisia kuun kuvia. Ne liikkuvat, kasvavat ja supistuvat, joka kerta erilaisina. Kun kuu kasvaa täyteen mittaansa, soittajan sormet kiertävät suurta ympyrää kanteleen koko kielistön alueella. Eikä kromaattinen moodi ole enää räikeä ja pelottava.” “Kanteleliiton tilaama teos on omistettu Ritva Koistinen-Armfeltille kiitokseksi pitkäaikaisesta yhteistyöstä.”
KANTELE 2/22 36 N äin liiton 45-vuotisjuhlavuoden päätteeksi on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä kaikkea sitä ollaan tehty näiden vuosien aikana. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös suunnata katse kohti tulevaa ja määrittää uusia tavoitteita. Kanteleliitto syntyi 45 vuotta sitten Ismo Sopasen ideasta saada kantele soittimeksi muiden soittimien joukkoon. Tänä päivänä kanteleen asema Suomessa on vahva ja yhä suurempi osa suomalaisista on kuullut kanteleen soittoa tai soittanut sitä joskus. Olemme siis saavuttaneet Ismon asettaman tavoitteen, mutta mitä seuraavaksi? Liiton toiminnassa on meneillään sukupolvenvaihdos, kuten monissa muissakin yhdistyksissä tällä hetkellä. Uuden edessä on tärkeää kuitenkin ymmärtää myös historiaa, mitä ja miksi jotain ollaan aikoinaan tehty ja millaista hedelmää se on kantanut. Tämän pohjalta on helpompaa rakentaa uutta. Samalla on hyvä kehittää toimintaa ja tuoda uusia toimintamalleja. Tulevaisuudessa liitto tavoitteleekin omaa “Kanteleen päivää”, josta jonain kauniina päivänä toivottavasti tulisi myös liputuspäivä. Tavoitteet tehdään tavoiteltavaksi ja tätä kohti aletaan työskennellä vuoden vaihduttua uudella hallituskokoonpanolla. Sitä ennen haluan kiittää kaikkia tästä vuodesta ja toivottaa rauhallista joulunaikaa ja riemukasta uutta vuotta 2023! a urora V iSa Puheenjohtajan palsta
37 Kanteleopet kartalla Kanteleensoiton opetusta järjestetään Suomessa yli 60 musiikkioppilaitoksessa. Olemme koonneet tämän hetkisten tietojemme pohjalta kartan, josta opetuspaikat ja opettajat löytyvät helposti. Kartta löytyy Kanteleliiton nettisivuilta Kanton välilehdeltä: www.kantele.net/kanto Kanteleensoitonopettaja: Käy tutustumassa karttaan ja tarkista omat tietosi. Mikäli huomaat tarvetta muutoksiin, laita sähköpostia Kanton hallitukselle osoitteeseen kanteleensoitonopettajat@gmail. com. Muista myös jatkossa päivittää muutokset, jos opetuspaikkasi vaihtuu. Koulutuspäivä Kanton kevään koulutuspäivä järjestetään lauantaina 4.2.2023. Aiheena on Oppimisen vaikeuksia soitonopiskelussa teoriaa ja käytännön työkaluja. Kouluttajana toimii FT, pianonsoiton lehtori Johanna Hasu. Koulutus järjestetään Kouvolassa, Pohjois-Kymen musiikkiopiston Balladi-salissa, osoitteessa Varuskuntakatu 11. Yhdistyksen vuosikokous järjestetään koulutuspäivän yhteydessä. Aikataulu ja lisätietoja tulossa Kanton jäsenille sähköpostilla. Lämpimästi tervetuloa! Kanton kuulumisia teksti : a nna K attainen Kanteleensoiton opetusta järjestetään Suomessa yli 60 musiikkioppilaitoksessa.
KANTELE 3/22 38 Kansanmusiikintutkijoiden symposium järjestetään 17.–18.1.2023 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsuvat kaikki kansanmusiikin ammattilaiset, tutkijat ja tutkimusalasta kiinnostuneet yhteiseen symposiumiin keskustelemaan kansanmusiikin ja -tanssin tutkimuksen sekä historiallisten lähteiden parissa tapahtuvan taiteellisen ja pedagogisen työn kysymyksistä. Ohjelmassa kuullaan useita kanteleaiheisia puheenvuoroja. Lisätietoja antaa Maari Kallberg, maari.kallberg@uniarts.fi, puh. 050 309 3829. Seminaarin ohjelma Ohjelma 17 .1 .2023 10 .00 Avaussanat Kristiina Ilmonen 10 .30 Esitelmiä Heikki Laitinen: Aamu, Ruusu, Raukka ja Reki – Uudemman kansanlaulun säkeistörakenteet Lotta Jalava: Etymologialaulut tiedejulkaisemisen ja lauletun kerronnan uudistamisen kanavina Anna Kuismin: Rentoja rekiviisuja ja kauniita kansanlauluja. ”Laulunsekaiset kansannäytelmät” 1885–1914 12 .00 Lounastauko 13 .00 Soiva luento Heidi Kenttälä ja Minsku Tammela: Sylvi Kujala – kansanlaulajan laulukirjaa tekemässä 13 .40 Esitelmiä Maari Kallberg: Anastasia Nikiforova – karjalainen laulaja Pekko Käppi: Kansanlaulaja Taavi Uutelan lauluesitykset Kansaperinteen arkiston kokoelmissa 14 .40 Kahvitauko 15 .00 Soiva luento Anna Rosendahl: Sisarelle – Till Syster 15 .40 Esitelmä Outi Valo: Kaustislaiset naissoittajat arkistojen kansanmusiikkikokoelmissa: hiljaiset ja hiljennetyt äänet 16 .10 Soiva luento Piia Kleemola-Välimäki: Emmi ja Tyyne – uraauurtavat naispelimannit Isojoelta 16 .50 Esitelmä Risto Blomster: ”Kabinettikysymys”? – Veres Veres Károlyn ”mustalaisorkesterin” ja Blue Stars -jazzyhtyeen orkesterivaihdon taustoja 1936 n . 17 .30 Esitelmien jälkeen pientä tarjoilua Ohjelma 18 .1 .2023 10 .00 Esitelmiä Rauno Nieminen: Saarijärven kantele Johanna Tarkkanen: Itsellesoittaminen – Vanhaa pienkantelemusiikin estetiikkaa pianolla 11 .00 Soiva luento Ilkka Heinonen ja Rauno Nieminen: ”Saisko siihen lisää sitä pörinää?” – Jouhikon soinnin kehittäminen soittajan ja soitinrakentajan näkökulmasta 11 .30 Esitelmä Henna Tahvanainen: Kanteleen numeerinen entisöinti 12 .00 Lounastauko 13 .00 Keskustelu: Kansanmusiikintutkimuksen ja -tutkimukseen liittyvän koulutuksen asema Suomessa Puheenjohtajana Kristiina Ilmonen. Keskustelu järjestetään yhteistyössä Suomen etnomusikologisen seuran kanssa. 14 .30 Esitelmä Pauliina Syrjälä ja Juhani Näreharju: Minä ja perinne – kansanmusiikin opiskelijoiden näkemyksiä perinteen merkityksestä 15 .00 Kahvitauko 15 .15 Esitelmiä Vilma Timonen: Kansanmusiikin koulutus aineettoman kulttuuriperinnön yhteisönä? Anna-Liisa Tenhunen: Kertomuksia karjalaisilta kantelekeikoilta Anneli Kont: Takaisin kentälle. Matka Eduard Aamanin luo Kiureli Sammallahti: Bhangra – perinne, yhteisö ja identiteetti Symposium päättyy klo 17 .30 V Kansanmusiikintutkijoiden symposium
39 II Saarijärven kantele -seminaari lauantaina 1.4.2023 klo 10-18 Helsinki, Musiikkitalon Auditorio & Tanssistudio Mannerheimintie 13 A, 00100 Helsinki Vuonna 2019 ensimmäistä kertaa järjestetty Valtakunnallinen Saarijärven kantele -seminaari saa jatkoa! Seminaari järjestetään 1.4.2023 Helsingissä, Musiikkitalossa. Ohjelmassa on monipuolisesti erilaisia puheenvuoroja Saarijärven kanteleesta niin soitinrakennuksen, tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen, äänentoiston kuin pedagogiikan tulokulmista. Seminaariohjelman jälkeen järjestetään kantelejamit Musiikkitalon Tanssistudiossa. Lämpimästi tervetuloa! Ohjelma m usiikkitalo , a uditorio 10:00-10:15 Tervetuloa: Sarijärtwi Candlet 10:15-10:45 Sinikka Kontio – Pedagogiikkaa perfektionistille: Omakohtainen katsaus 1980-luvun kanteleopiskeluun ja erityisesti Saarijärven kanteleensoittotyylin oppimiseen 10:45-11:15 Pauliina Syrjälä – Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen: Saarijärven kantele taiteellisen tutkimuksen välineenä 11:15-12:00 Soiva luento: Saarijärven kanteleen soitto-oppaasta Työryhmä: Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä, Jenni Venäläinen 12:00-12:45 lounas (omakustanteinen) 12:45-13:30 Kari Kauhanen & Maija Kauhanen – Soitinrakentaja ja taiteilija yhdessä innovaatioiden äärellä Haastattelijana Hanna Ryynänen 13:30-14:00 Timo Väänänen – Mitä kuuluu kanteleesta? 14:00-14:30 Rauno Nieminen – Saarijärven kanteleen tutkimus 14:30-15:00 loppukeskustelu m usiikkitalo , t anssistudio 16:00-18:00 Saarijärven kantele -jamit Muista ottaa oma soittimesi mukaan! Tapahtuman järjestää Sarijärtwi Candlet -yhtye yhteistyössä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän ja Kanteleliiton kanssa.
KANTELE 3/22 40
41 Sommelon kansainvälinen kantelekurssi 27 .6 .-1 .7 .2023 Kuhmossa Sommelon kansainvälisellä kantelekurssilla tutustutaan erilaisiin kanteleen soittotyyleihin ja -perinteisiin. Kuhmon 2023 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunkivuoden hengessä kurssilla on tällä kertaa painotus suomalais-ugrilaisissa kanteleensoittoperinteissä. Opiskelu tapahtuu pienryhmissä, jotka muodostetaan oppilaiden soittohistorian perusteella. Tarjolla on myös yksityistunteja lisämaksusta. Kiinnostuneet voivat osallistua millä tahansa kanteleella lähtötasoon katsomatta. Kurssin opettajina toimivat Hanna Ryynänen (Suomi) ja Eva Väljaots (Viro). Kurssin hinta on 190€ sisältäen opetuksen ja festivaalipassin. Ruokailu ja majoitus ovat saatavilla lisämaksusta. Lisätietoja ja ilmoittautumiskaavakkeen löydät sivulta www.sommelo.net/kurssit. EST: Sommelo rahvusvaheline kandlekursus 27 .6 .-1 .7 .2023 Kuhmos Sommelo rahvusvahelisel kandlekursusel õpime tundma erinevaid kandlemängustiile ja -traditsioone. Kuna Kuhmo on 2023. aasta soome-ugri kultuuripealinn, siis ka sellel kursusel on tähelepanu all soome-ugri kandlemängutraditsioonid. Õppetöö toimub väikestes, mängutaseme järgi moodustatud gruppides ning lisatasu eest on võimalik võtta ka eratunde. Huvilised on teretulnud osalema kõikide kandle tüüpidega ja igal tasemel. Kursuse õpetajad on Hanna Ryynänen (Soome) ja Eva Väljaots (Eesti). Kursuse hind 190€ sisaldab pillitunde ja Sommelo festivali passi. Toitlustus ja majutus on valikus eritasude eest. Lisainfo ja registreerumine: www.sommelo.net/kurssit. ENG: Sommelo International Kantele Course 27 .6 .-1 .7 .2023 in Kuhmo At the Sommelo International Kantele Course we will get to know various kantele playing styles and traditions. Since Kuhmo is the Finno-Ugric Capital of Culture 2023, the course will focus on the Finno-Ugric kantele playing traditions. Teaching takes place in small groups formed according to the student’s backgrounds. Individual lessons are also available for an additional fee. Participants are welcome of all levels and with all types of kanteles. The teachers will be Hanna Ryynänen (Finland) and Eva Väljaots (Estonia). The price of the course is 190€, which includes the lessons and Sommelo festival pass. Food and accommodation are available for additional fees. More information and enrolment: www.sommelo.net/kurssit.
KANTELE 2/22 42 ENKEL: Love Hurts teksti : m atleena k ohonen Hurmaava Enkel taitaa tarttuvien riffien ja tanssittavien sovitusten luomisen myös kolmannella albumillaan. Vastustamaton groove ja huumori ovat taattuja tässä kansansävelmien sekä omien sävellysten kokoelmassa. Sulavaan yhteissoittoon on ujutettu pieniä yksityiskohtia, jotka lisäävät musiikin yllätyksellisyyttä. Enkel luo nimensä mukaisesti yksinkertaista ja kuitenkin omintakeista pelimannimusiikkia. Avauskappale Etkot Sussulla alkaa naurattaa hyvällä tavalla, ja heti seuraavassa Irti maasta -laulussa iloteema jatkuu. Rempseä aloitus saa tuntemaan, että Enkel nauttii siitä mitä tekee, ja pitkän syksyn tai koronapandemian näännyttämä kuulija virkistyy päästessään osaksi tätä hauskanpitoa. Yhteen ääneen puhutut, kuiskatut ja huokaistut pienet teemat tuovat hauskan elementin kappaleisiin. Levyltä löytyy myös tunnelmaltaan haikeampia kappaleita, mutta niissäkin vallitsee yhtyeelle ominainen kepeys. Häävalssimaisessa Valat-kappaleessa rakastetaan, muttei ryhdytä toisen omaisuudeksi eikä levyn nimikkokappaleesta ”Kipiä polska – Love hurts” välity kuulijalle ainakaan pelkkää kipua. Maija Pokelan 15-kielinen kantele on bändissä usein tiukkana komppaajana ja välillä melodiasoittimena. Muun muassa Kilon päivät -kappaleessa kantele pääsee esille ja johtaa yhtyettä sekatyylisoitolla. Pokelan lisäksi yhtyeessä musisoivat Miia Palomäki ja Leija Lautamaja (haitarit) sekä Iida Savolainen (alttoviulu). Talviseen kuunteluun Enkelin Love Hurts -albumi on ihana valonpilkahdus, joka saa jo odottamaan tulevan kesän festarikeikkoja! J-P Piirainen: In Solitude Rockadillo Records teksti : J enni V enäläinen Elokuussa 2022 julkaistu In Solitude on J-P Piiraisen debyyttijulkaisu guiteleartistina ja samalla maailman ensimmäinen guitele-albumi. Guitele on J-P Piiraisen ja soitinrakentaja Anders Liljeströmin yhteistyössä kehittämä 6-kielisen kitaran ja 11-kielisen kanteleen muodostama hybridi-instrumentti. Taiteilija itse kuvaa albumin kappaleiden olevan hänen varovaisia ensiaskeleitaan tämän uuden soittimen maailmassa. In Solitude -albumin läpäisevä teema on yksinäisyys, joka oli J-P:lle albumin musiikkia säveltäessä ajankohtainen ja läheinen aihe paitsi koronapandemian myös henkilökohtaisen elämäntilanteen myötä. ”Levyn musiikki käsittelee paljon eksistentiaalisia ja minuuteen liittyviä kysymyksiä. Mitä kaunista voisimme löytää itsestämme ja sisältämme, jos antaisimme yksin olemiselle ja sisäänpäin kääntymiselle mahdollisuuden?”, J-P valottaa ajatuksiaan albumin teeman takana. J-P vastaa paitsi levyn musiikin säveltämisestä ja soittamisesta myös sen äänittämisestä ja miksaamisesta kokonaan itse. Albumin nimikkokappaJulkaisuesittelyt
43 leeseen hän pyysi mukaan rakkaan kollegansa, laulaja Venla Ilona Blomin. ”On aivan mahtavaa, että viimeisellä rutistuksella saimme yhdessä rikottua levyn yksinäisyyden kokonaisvaltaisuutta. Lukiessani Venlan kirjoittamat sanat In Solitude -kappaleeseen, liikutuin kyyneliin. Hän tavoitti kappaleen ja koko albumin ytimen juuri niin kuin olin toivonutkin”, J-P kertoo liikuttuneena. Levyn musiikissa on aistittavissa erityislaatuista läsnäoloa ja J-P kuvaileekin uusimman albuminsa olevan henkilökohtaisin levy, jonka hän on julkaissut. Albumin jokaisen kappaleen taustalla on jokin tarina, jonka pohjalta sävellysprosessi on lähtenyt liikkeelle. J-P kertoo, että hänellä oli levyä tehdessään mielessä tietynlainen melankolisuuden sävy, jota hän pyrki pitämään yllä läpi levyn kokonaisuuden. Lopputuloksena kuullaan musiikkia, jonka unenomaiset äänimaisemat kutsuvat pysähtymään ja rauhoittumaan oman itsen äärelle. Jutta Rahmel: Heijastuksia t eksti : J uulia s alo Jutta Rahmelin esikoisalbumi Heijastuksia julkaistiin 21. lokakuuta 2022. Albumin musiikki on helposti lähestyttävää, herkkää ja rehellistä ja taidokkaasti hiottu kokonaisuus, joka koskettaa ja kutsuu kuulijaa hiljaiseen hyväksyntään. Herää uteliaisuus jäädä seuraamaan mihin suuntaan Rahmelin lupaava taiteilijuus kehittyy tulevaisuudessa vaikuttavan ensialbumin avauksen jälkeen. Kardemimmit: Sisko muistatko? teksti : m atleena k ohonen Kardemimmien kuudes albumi tarjoilee kymmenen laulun verran nykykansanmusiikkia ja folk-poppia. Yhtyeen yli 20-vuotinen yhteinen taival kuuluu soiton ja laulun yhtenäisyydessä, mutta samalla levyn teemat ja musiikillinen kokonaisuus tuntuvat ajankohtaisilta ja tuoreilta. Albumin teemoja ovat nostalgia sekä tyttöyden ja naiseksi kasvamisen jaetut kokemukset. Levyllä on keväinen tunnelma: kappaleissa muistellaan nuoruuden lämpimiä keväitä sekä kuvataan aikuisuuden takatalvia ja tyynempiä vaiheita. kuvausta mm. nähdyksi tulemisesta, rakkauden kivuista ja riittämättömyyden tunteesta. 11 kappaleen kokonaisuus on tasaisen tunnelmallinen ja maalailee kaihoisaa, mutta lämmintä pohdintaa haavoittuvista tunteista ja syvistä ajatuksista. Kipeätkin teemat kiedottuna kuulaaseen ja kauniiseen musiikkiin eivät jätä kuulijaa kylmäksi, sillä musiikki ja lyriikat tulevat melankolisen lempeästi iholle. Kantele ja harppu ovat vahvasti mukana levyllä ja sulautuvat muihin elektronisiin elementteihin saumattomasti. Rahmelin kansanmusiikkitausta pilkahtaa toisinaan hienovaraisesti esiin tuoden tervetullutta lisämaustetta indiepoppiin. Kardemimmeistä ja Vesala-Järvelä-Rahmel triosta tunnettu Rahmel on säveltänyt ja sanoittanut kaikki albumin kappaleet itse. Vahva tulkinta ja kenties jonkinlainen vapautuminen oman äänen löytämisessä on ilahduttavasti kuultavissa albumilla. Heijastuksia on vakuuttava
KANTELE 2/22 44 Okra Plauground: Itku t eksti : J enni V enäläinen Itku on kuusihenkisen Okra Playgroundin kolmas albumi ja kuten edellisilläkin levyillä, myös tällä musiikissa yhdistyvät suomalainen kansanmusiikki, elektro ja pop-rock. Maija Kauhanen ja Essi Muikku soittavat 15-kielisiä kanteleita ja laulavat, Päivi Hirvonen laulaa sekä soittaa viulua ja jouhikkoa, rummuissa ja perkussioissa on Oskari Lehtonen, sähköbassossa Sami Kujala ja Veikko Muikku soittaa haitaria sekä syntetisaattoria ja tekee ohjelmoinnin. Albumin sävellyksistä vastaavat Maija Kauhanen, Päivi Hirvonen ja Veikko Muikku, tuottajana on toiminut Sami Zimmermann ja äänittäjä-miksaajana Samuli Volanto. Itku-albumin tunnelma on vahva ja teemat ajattomat. Yhtye kuvailee albumin sisältävän kappaleita muutoksesta sekä kasvusta ja rankoistakin aiheista löytyy lopulta valoa. Albumilla pop ja kansanmusiikki soljuvat vaivattomasti yhteen luoden omasoundisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Levyä kuunteleekin mielellään kokonaisuutena, sillä kappaleet kuljettavat kuulijan hienosti teemasta toiseen ja niillä jokaisella on oma tärkeä paikkansa kokonaisuuden kaaressa. Heti albumin ensimmäinen raita, Itku, esittelee yhtyeen vahvat laulut, hypnoottisen grooven ja kanteleet, jotka toimivat kappaleessa paitsi levähdyspaikkoina myös mahtavina intensiteetin ja dynamiikan nostattajina. Yhtye taitaa vaikuttavasti sekä suuren ja painostavan soundin että herkän ja kauniin tunnelmoinnin. Laulut, kanteleet ja muut soittimet tulkitsevat ilmaisuvoimaisesti kunkin kappaleen tunnetta. Hienona, pienenä esimerkkinä soundien kekseliäisyydestä toimivat muun muassa Ukkonen-kappaleen kantelesoinnut, jotka ovat kuin salamaniskuja sekä Kylmä lintu kyyneleeni -kappaleen elektroniset kudelmat. Kappaleista Veri sekä Kymmenniekka kylässä jättävät kuulijan sanattomaksi paitsi hienolla sävelkielellään ja soundeillaan myös ajankohtaisilla teemoillaan suuresta tuhosta ja sodasta. Näiden vakavien ja tummien aiheiden jälkeen tuleva Hetkeen-kappale herkistää kauneudellaan ja pienten hetkien teemallaan. Noidan synty on levylle vahva aloitus, joka kritisoi noitamyyttejä sekä musiikin alalla yhä elävää naisvihamielisyyttä. Toinen kappale Muut tytöt taas on samaistuttava kuvaus tyttönä kasvamisesta muiden joukossa. Suoran puheen vastapainoksi muun muassa Kultarinta-laulun teksti on maalailevampaa luontoja ihmissuhdekuvausta. Osa kappaleista on vahvasti kiinni kansanlauluperinteessä, esimerkiksi Otsoseni on muodoltaan runolaulua ja Takatalvi rekilaulua pop-mausteilla höystettynä. Konserttikanteleiden täyteläinen basso ja kirkas helinä sekä 15-kielisen kanteleen sekatyylisoitto luovat albumin lauluille yhtenäisen pohjan. Tälläkin levyllä on kappaleita jokaisen yhtyeen jäsenen omasta kynästä, ja laulusooloja on niin ikään tasaisesti heleän yhteislaulun lomassa. Laulu onnesta on Antti Järvelän sovitus, jossa on vierailevina muusikkoina Järvelän lisäksi Johannes Geworkian Hellman sekä Esko Järvelä. Tälle albumille mahtuu paljon herkkiä melodioita ja painavia ajatuksia. Kuuntelukokemus on lämmin ja intiimi, ja kanteleet soivat Kardemimmien käsissä jälleen todella kauniisti.
45 Kadri Lepasson: 10-keelse kandle repertuaarikogumik t eksti : o uti n ieminen Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemia on julkaissut uuden, kymmenkielisen virolaisen kanteleen oppaan. Katri Lepassonin koostama 10-keelse kandle repertuaarikogumik on jatko-osa hänen aiemmin tekemälleen 6-7 kielisen kanteleen oppaalle. Kadri Lepasson on virolainen kanteletaiteilija ja -pedagogi, joka soittaa useissa kokoonpanoissa. Lisäksi hän ohjaa ja opettaa perinteisiä tansseja ja olevaa materiaalia julkaistaan nykyään hyvin vähän. Viron puolella soitetaan suomalaisiakin melodioita, muun muassa Nyykytys on ollut Virossa tunnettu soittomelodia. Tämä opas tuo nyt todennäköisesti myös Suomen puolelle virolaisia melodioita. On mukavaa huomata, että Virossa usein merkitään paikkakunnat erittäin täsmällisesti kappaleiden nimiin, tyyliin “Kreispolkka Urvastesta”. Sointukartoissa on selkeästi samoja elementtejä kuin esimerkiksi Arja Kastisen ja Hannu Sahan julkaisemissa kirjoissa ja sen vuoksi ne avautuvat meille suomalaisille tuttuuden ja selkeyden ansiosta. Ohjelmistoa kirjassa on yli 50 kappaletta, joten soitettavaa riittää pitkään. Osa kappaleiden melodioista soveltuu hyvin myös suhteellisen varhaiseen soittovaiheeseen. Eri Itämeren alueen kantelekulttuureista ja -perinteistä julkaistavat ohjelmistot ovat kulttuurivaihtoa mitä suurimmassa määrin. On upeaa päästä kurkkaamaan toisiin kantelekulttuureihin eri nuottikirjojen kautta. Virolaisessa musiikkiperinnössä kuuluu myös erinomaisesti vanhan hansakulttuurin vivahteita. Nauttikaamme siis tästä virolaisesta äänimaisemasta ja kauniin visuaalisesta nuotistosta. on järjestänyt tanssifestivaaleja. Hän soittaa myös vähärivisiä harmonikkoja. Lepassonin kirjoittamassa kymmenkielisen kanteleen oppaassa on erinomainen visuaalinen ote. Hän on jakanut kirjan hyvin osiin, joista ensimmäisessä käsitellään kanteleen kielien viritystä useissa sävellajeissa. Tämän jälkeen on erittäin selkeät ja visuaalisesti miellyttävät sointukartastot monelle eri sävellajille. Moni kanteleensoittaja Suomen puolella ottaa varmasti tämän ohjelmiston iloisesti vastaan. Juuri kymmenkielisille kanteleille
KANTELE 3/22 46 Vieras väki -esityksessä seikkailevat monenlaiset taianomaiset olennot. Väki-kollektiivin muodostavat tanssijat Veera Snellman ja Johanna Karlberg sekä muusikko Aino Ruotanen.
47 K ävin katsomassa Maunula-talossa lapsille suunnatun monitaiteisen Vieras väki -esityksen 9. syyskuuta 2022. Esitys kiersi keväällä uusmaalaisissa päiväkodeissa sekä syyskuussa muutamissa kirjastoissa, ja sitä voi yhä tilata erilaisiin tiloihin Väki-kollektiivin kautta. Väki-kollektiiviin kuuluvat tanssijat Veera Snellman ja Johanna Karlberg sekä muusikko Aino Ruotanen. Kollektiivi itse kuvailee esitystä näin: ”Teoksessa suomalaisesta mytologiasta tutut taruolennot heräävät henkiin ja kutsuvat yleisön pohtimaan luonnon tärkeyttä ja tuntemattoman kohtaamista.” Esitys todella kietoo heti taianomaiseen tunnelmaansa, kun kukkulat muuttuvat eläviksi olennoiksi – metsän, veden ja ilman haltijoiksi. Esityksessä ei ole selkeää juonta vaan se esittelee myyttisiä otuksia, jotka ottavat kontaktia yleisöön. Musiikki syntyy konserttikanteleesta ja ihmisäänestä. Aino Ruotanen käyttää luuppausta taitavasti tehokeinona ja luo eri sävyisiä tunnelmia kanteleellaan. Kaikki esiintyjät myös laulavat. Ruotanen on säveltänyt ja sanoittanut laulut, joissa on vaikutteita suomalaisesta kansanperinteestä. Maunula-talon esityksessä Metsäpurosalissa oli myös erinomainen miksaus. Esitys on moniaistinen elämys, jossa pääosassa ovat tanssi ja musiikki. Myös tuntoaistia aktivoidaan, kun lapset saavat koskea erilaisia materiaaleja. Lopussa päästään ihailemaan lavasteita lähempää sekä tanssimaan yhdessä, mikä vaikutti olevan monelle lapselle esityksen kohokohta. Pimeä valaistus luo jännittävän tunnelman, joka ei kuitenkaan useimmille lapsille tunnu liian pelottavalta. Lavastus ja esiintyjien vaihtuvat asut ovat upeaa katsottavaa. Kaiken kaikkiaan esitys on laadukkaasti toteutettu, kiinnostava elämys kaikenikäisille lapsille ja aikuisille. Vieras väki tanssija musiikkiesitys Maunula-talossa teksti : m atleena K oHonen kuVat : t uuKKa e rVaSti
KANTELE 3/22 48 a Jatukset koonnut a ino l uHtaSela , kanteleen soiton periJä , h ellinin Ja o iVan poJantyttö K antele on soinut pitkään Ylivieskan alueella, Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä se on soinut myös Hellin ja Oiva Luhtaselan elämässä. Kotiseudullaan he pitivät vahvasti yllä kanteleensoiton perinnettä vuosikymmenien ajan. Hellin Luhtasela (os. Kela) oli kotoisin Posiolta, Vohon erämaatalosta. Jo lapsena hän oli kuullut isoisänsä virren veisuuta. Hellin muisteli isoisäänsä, kun kertoi, miksi virsien veisuu oli hänelle tärkeää. Virret myös kanteleella soittaen. Hellinin musikaalisuus on suvussa. Kelan suvun tunnuksessa on tyylitelty nuottiavain. Kantele alkoi vakiinnuttamaan paikkaansa Ylivieskassa 1963 perustetun kansalaisopiston myötä. Alueellisen Kalajokilaakso sanomalehden päätoimittaja Oiva Luhtasela kutsui koolle vuonna 1962 kansalaisopiston perustamista käsitelleen kansankokouksen. Näin Oivan aloitteesta perustettiin Ylivieskan kansalaisopisto. Hellin vaikutti yhdessä paikallisen kanteleensoittajan Eino Jaakolan kanssa siihen, että jo ensimmäisestä lukuvuodesta lähtien kansalaisopistossa toimi kantelepiiri. Kanteleensoiton harrastamiseen ja sen kasvuun vaikutti kansalaisopiston kautta alueelle saatu kanteleen soiton opetus. Kantelepiirillä oli vuoteen 2005 mennessä 13 eri opettajaa. Heitä oli mm. myös Ilona Porma ja Sinikka Kontio. Porman nuotistoa Hellin säilytti tarkoin nuottikokoelmassaan. Vuosikymmenien ajan Hellin oli mukana viikoittain kokoontuneessa kantelepiirissä. Oiva kulki mukana kanteleharrastuksen hallintopuolella vahvasti sekä roudarina. Oiva oli Kanteleliiton kunniajäsen. Omalta osaltaan Oiva myös vaikutti Kantele-lehden perustamiseen. Oiva oli syntyjään Nivalasta, Sarjankylältä. Sieltä maatalon paimenpojasta tuli alueellinen kulttuurivaikuttaja ja kotiseutuneuvos. Oivalle oli tyypillistä jakaa ideoita ja ajatuksiaan eteenpäin. Välillä muut saivat ottaa kunnian, mutta tärkeää oli edistää hyvää, kantelekulttuuri oli sellaista. Ylivieskan kansalaisopistossa kantelepiirissä oli kaksi ryhmää. Toinen oli Kanteleen säestyksellä Hellinin ja Oivan elämää Hellin Luhtasela *1 .6 .1936 †16 .3 .2022 Oiva Luhtasela *13 .4 .1935 †14 .8 .2022
49 aloittavien ja toinen esiintyvä ryhmä. Kalajokilaaksojen kanteleyhtyeenä esiintyvä ryhmä sai Hellinin panostuksella esiintymisiä ympäri Suomea. Toimialueena Hellinille ja Oivalle oli kotiseutu Pohjois-Pohjanmaalla, erityisesti Kalajokilaakson seutu. Sittemmin heillä kantele-elämä levittäytyi myös valtakunnalliselle tasolle mm. kanteleleirien myötä. Matkoja tehtiin Ilomantsiiin ja Rääkkylään ja eteläisempään Suomeen asti. Runomuotoinen Kanteleviesti kulki tapahtumasta toiseen. Hellin toimi Oivan kanssa Haapavedellä kanteleleirien ja kanteleyhdistyksen hyväksi. Joillekin leireille lähdettiin asuntoautolla, jossa oli helppo yöpyä. Erään leirin yhteydessä Haapavedellä me pääsimme Marjatta ja Martti Pokelan kanssa viettämään koti-iltaa kanteleita soitellen. Itse olin silloin lapsena mukana. Istuin suuren puupöydän alla korva kiinni pöydän tukipuussa ja kuuntelin sointia siinä, kun Martti Pokela ja muut soittivat pöydällä kanteleita. Oiva myös ideoi Martti Pokelan kanssa Haapavedestä koko Suomen kantelepitäjän. Kanteleperinnettä Hellin ja Oiva ovat pitäneet yllä myös Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry.ssä. Hellin rohkaisi minuakin olemaan yhdistyksen toiminnassa mukana ja tulemaan mukaan Ylivieskan Kanteleyhdistyksen toimintaan. Hellinillä ja Oivalla olivat näin rohkaisijoita kanteleperinteen hyväksi toimimiseen. 1990-luvulla kanteleyhtye kiersi Suomea kantelekirkkoja pitäen. Kantelekirkko-ajatuksen ideoi Hellinin poika, pastori Kalle Luhtasela. Ensimmäinen pidettiin Ylivieskassa Jokimusiikki-tapahtuman yhteydessä. Messu säestettiin pelkillä kanteleille liturgiaa myöten, ja esiveisaajien tehtävänä oli tukea seurakunnan veisuuta. Hellin organisoi matkoja ja kyytejä ryhmälle, jotta kantelekirkkoja pystyttiin pitämään muuallakin kuin kotiseudulla. Pappa kirjoittaa: “Hellin organisoi Ylivieskan seudun kanteleryhmän linja-auHellin ja Oiva Luhtasela
KANTELE 3/22 50 tomatkat ja rahoitukset, kun taas Sinikka Kontio vastasi musiikin sisällöstä ja johtamisesta. Hellin itse oli mukana kantelekirkoissa yhtä lukuun ottamatta. Televisioidun kantelekirkon järjesti Sinikka Kontio. Hellin oli mukana silloinkin, kun soitettiin Helsingin Olympiastadionilla Jokilaaksojen kanteleyhtyeessä ja Temppeliaukion kirkossa kahteen otteeseen. Nyt perinnettä jatkaa pojantyttö, pastori Aino Luhtasela, toistaiseksi alueellisesti.” Kantelekirkko-äänitteen tekoa Ylivieskan Suvannonkappelissa 1990-luvun lopulla. Hellin Luhtasela äärimmäisenä oikealla. Kaikki matkat, esiintymiset ja messuohjelmat on arkistoitu kansioihin. Niin kuin kaikki nuotitkin Hellinin ja Oivan kodissa. Kerran pappa kertoi heränneensä keskellä yötä kauniiseen ääneen, maailman kauneimpaan, ja huomanneensa Hellinin soittavan kannelta yöllä heidän olohuoneessaan. Hellinille kantele oli sydämen asia. Oivan sydämessä olivat molemmat.
51 teksti : S iniKKa K ontio , l uhtaselan perheen ystäVä , h ellinin Ja l ean kanteleensoittokaVeri Kuluvana vuonna 2022 Ylivieska on menettänyt tärkeitä kantelevaikuttajia. Keväällä menehtyi Hellin Luhtasela ja loppukesästä hänen miehensä Oiva Luhtasela, ja viimeisin suru-uutinen tuli lokakuun alussa, kun tieto Lea Herralan (os. Rytky, s. 5.1.1928 Haapavesi – 1.10.2022 Ylivieska) poisnukkumisesta tuli. Hellin ja Oiva Luhtaselaan tutustuin yläasteikäisenä, kun aloitin kanteleensoiton Ilona Porman johtamassa kantelepiirissä. Piirissä myös soittaneet Hellin ja saman sukupolven muut naiset, kuten Lea Herrala, olivat uskomaton apu ja tuki Porman opetustyössä ja esimerkkeinä meille nuorille. He kirjasivat liitutaululle kaiken tarvittavan tiedon liittyen soitettavaan ja laulettavaan musiikkiin ja tuleviin esiintymisiin. Hellin ja Lea olivat tärkeitä ryhmää koossapitäviä voimia. Oiva tuki kaikin tavoin kanteletoimintaa ja antoi pyyteettömästi aikaansa ja toimittajan ammattitaitoaan aina kun niitä tarvittiin. Lea Herrala edusti Porman tapaan haapavetistä kanteleensoittotapaa, ja tuohon aikaan luonnollisesti me uudet opimme sen myös soittomme pohjaksi. Se teki meistä saman perinteen kantajia. Lea Herralan äiti oli Sulo Rytky, tunnettu Hellin ja Oiva Luhtaselan sekä Lea Herralan muistoksi Lea Herrala vierailulla kanteleenrakentaja Oskari Kilpisen verstaalla Kalajoella 1975. haapavetinen kanteleensoittaja. Lea kertoikin mielellään Haapaveden kanteleperinteestä aina, kun siitä tuli keskustelua. Ylivieskasta tuli hänen perheensä kotipaikkakunta. Hänet siunattiin Haapaveden Kappelissa.
KANTELE 3/22 52 Miho Kuwajima 3 .8 .1956 6 .11 .2022 t eksti : e Va a lKula Ja H iromi H oKKanen J apaninkielinen käännös : m aKiKo o ba k uVat : m iHo K uWaJiman Kotialbumi Kanteletaiteilija ja -pedagogi Miho Kuwajima (1956-2022).
53 S uru-uutinen tokiolaisen kantelepedagogin, Miho Kuwajiman menehtymisestä tavoitti meidät pyhäinpäivän viikonloppuna 6.11.2022. Tapasimme Mihon hänen viimeiseksi jääneellä Suomen vierailullaan lokakuun alussa, ja tuolloin yhdessä vietetyt hetket jäävät kultaisiksi muistoiksi rakkaasta ystävästämme ja kollegastamme. Miho toimi Nihon Kantele Tomonokain eli Japanin kanteleen ystävien aktiivisena jäsenenä aina yhdistyksen perustamisesta, vuodesta 2008 alkaen. Miho piti tiiviisti yhteyttä Suomeen ja ystävystyi täällä vieraillessaan monien kantelemuusikoiden ja kanteleenrakentajien kanssa. Meistä monille Miho tuli tutuksi myös aktiivisena konserttien järjestäjänä ja portin avaajana japanilaisen kantelekulttuurin piiriin. Suomeen nuoren laulunopiskelijan toi vuonna 1978 Sibeliuksen musiikki, joka oli Miholle hyvin rakasta. Vaihto-opinnot Suomessa ja Sibelius-Akatemiassa järjestyivät ICYE (International Christian Youth Exchange) -ohjelman avulla. Ennen opiskelujen alkua matka vei Kokkolan lähellä sijaitsevaan Veteliin, jossa Miho opiskeli suomen kieltä. Tuolloin majoituksen tarjonneesta perheestä tuli Miholle elinikäisiä ystäviä, suomalaisia perheenjäseniä, joiden luona hän kävi jokaisella Suomen vierailullaan. Viimeiselläkin Suomen matkallaan Miho vietti joitakin päiviä Vetelin isänsä luona. Ennen opiskelujen alkua Sibelius-Akatemiassa, Miho vietti kolme kuukautta Hämeenlinnassa, jossa hän tutustui musiikkiterapiaan ja päätti keskittyä Sibelius-Akatemiassa sen opiskeluun. Opintojen aikana Miho tutustui myös kanteleeseen, jonka hän koki erinomaiseksi soittimeksi musiikkiterapiassa käytettäväksi. Kanteleensoiton opiskelun alkuun Miho pääsi Suomessa useiden opettajien johdolla. Japaniin palatessa matkatavaroiden joukossa olivat 5ja 36 -kieliset kanteleet, jotka matkasivat Mihon mukana ensin laivalla Tukholmaan, sitten junalla Tanskaan ja lopulta Bangkokin kautta Japaniin. Hyvin todennäköisesti tuo soitin oli ensimmäinen Japaniin tuotu 36-kielinen kantele. Japanissa Mihon yliopisto-opinnot jatkuivat vielä kaksi vuotta, joiden aikana hän jatkoi kanteleensoiton opiskelua itsenäisesti. Tuolloin kantele oli Japanissa vielä varsin tuntematon soitin ja Miho ryhtyi opettamaan sitä ensin pienelle 4-5 hengen ryhmälle. Japani-Suomi yhdistyksen puheenjohtaja Haruko Hayakawa tutustui kanteleeseen tämän ryhmän myötä, ja siitä innostuneena hankki itselleen 5-kielisen kanteleen sekä perusti yhdistykseen oman kanteleryhmän. Suomesta hankittiin lisää kanteleita ja kanteleryhmä aloitti toimintansa 1980luvun lopulla. 2000-luvulla Pohjoismaat alkoivat kiinnostaa japanilaisia ja tämän myötä kasvoi kiinnostus myös kanteletta kohtaan. Kanteleesta muodostui Miholle elämäntyö, jota hän toteutti laaja-alaisesti toimien musiikkiterapeuttina eri sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, monenlaisten kanteleryhmien opettajana sekä muusikkona. Miho oli hyvin perehtynyt suomalaiseen kantelekulttuuriin ja sen perinteeseen, ja tätä tietoa hän halusi välittää edelleen oppilailleen ja kanteleen ystäville Japanissa. Erityisen suosituiksi muodostuivat kanteletyöpajat Tokion suomalaishenkisessä Kielotie -kahvilassa. Viimeisten noin 23 vuoden aikana Miholla oli yhteensä yli 150 oppilasta, joista osa on osallistunut menestyksekkäästi Suomessa pidettyihin kansainvälisiin kantelekilpailuihin. Japanilainen kanteleyhteisö on menettänyt suurenmoisen ihmisen, aina niin ystävällisen ja lempeän opettajan ja kollegan. Miho levitti musiikillaan hyvää oloa ympärilleen ja häntä jää kaipaamaan suuri joukko kanteleen ystäviä niin Japanissa kuin Suomessa. Toivomme hänen elämäntyönsä kantavan tulevaisuuteen vahvana ja valoisana, rakkautena musiikkiin ja kanteleeseen.
in English? Find the articles from this Kantele magazine in English in kantele.net! In the webpage, more info about the Finnish Kantele Association, events, articles, info etc . Please find Finnish Kantele Association also in Facebook & Instagram: @kanteleliitto KANTELE