SISÄLLYS
PÄÄTOIMITTAJA................................................................................................................ 4 PUHEENJOHTAJA ............................................................................................................. 4
5
lipitsä
TIMO LIPITSÄ ................................................................................... 5
Viimeinen runolaulaja
KUVAKANTELE ............................................................................................................... 12
KOLHON KANTELETEHdAS ....................................... 14
osa 1
AJATArKANTELE ....................................................................... 20
Kantele-emulaatio
MAAILMALLA ................................................................................................................. 22 NUOTTILIITE 17 ............................................................................................................. 23 LASTEN KANTELE .......................................................................................................... 30
14
Kolho
ANNELI KUPArINEN............................................................ 32
Kanteleen Kyljessä KasVanut
KALEVI KIVINIEMI: ............................................................... 38
Kantele mahdollisuuKsien soitin
LEIrIT ................................................................................................................................ 41 JULKAISUT ...................................................................................................................... 42
KANTELEKILPAILU ................................................................. 44
KansainVälinen sooloKilpailu, 28.29.5.2011
KANTELEFEST VALLOITTI ............................................. 46
haapaVedellä Kuultiin monenlaisia Kanteleita
LIITTO................................................................................................................................ 48
46
KanteleFest
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 Ad: Ilari Ikävalko JULKAISIJA JA KUSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645957 mail@kantele.net kantele.net TOIMITUSNEUVOSTO Johanna Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané, Timo Väänänen TOIMITUS JA TAITTO Pro Motius, 040-5227188 Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kantele.net
PAINOPAIKKA KS Paino Oy, Kajaani ILMESTYMISTIEdOT 32. vuosikerta 3 / 2010 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd)
·
AINEISTO- JA JULKAISUPÄIVÄT 1. nro: 1.2. / 28.2. 2. nro: 2.5. / 31.5. 3. nro: 1.8. / 31.8. 4. nro: 1.11. / 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SULO HUOTArIN rAKENTAMA KANTELE
KULTTUUrI-, MIELIPIdE- JA TIEdELEHTIEN LIITTO KULTTI rY:N JÄSEN
KANTELE
3·2010
PÄÄTOIMITTAJA
timo Väänänen
PUHEENJOHTAJA
eVa alKula
Lystiä Latviassa
Pyysin latvialaista kanteleensoittajaa Laima Jansonea järjestämään jotain pientä, kun Kanteleen kielin -tutkimusryhmämme saapuisi Baltian retkellään Riikaan. Haaveina oli koklesklubi, jossa olisi kansanmusiikin soittajia, taidemusiikin soittajia, fuusiota, laulua ja päälle kanteletanssit. En uskonut, että kaikki tämä voisi toteutua. Mutta 1.7. klo 18.30 Latvian säveltäjäliiton talolla kaikki toteutui. Illan aloitti latvialaisen konserttikanteleen eli koklen (lausutaan kuokle) soittajat. Mukana oli yhtyeitä ja soolosoittajia, myös n. 10-vuotias kokletaituri. Konserttikanteleohjelmaa oli koonnut Latvte Podia, joka myös soitti myös latvialaista vihreän kiiltävää sähkökanteletta. Perinteistä pienkanteletta kuultiin myös monen musiikin tulkkina, mm. fadoesityksessä, jossa Laima Jansone räväytti sellaisella virtuositeetilla, että runsas yleisö haukkoi henkeään. Iltaa mainostettiin näin: "Koncert skans gan latviesu, gan cittautu, gan akadmisk, gan neakadmisk, gan tradicionl, gan ne tik tradicionl mzika koklm un ar koklm Laimas Jansones, Latvtes Podias, grupas "EtnoM", "Vtras saites", jauniesu folkloras kopas "Rudzi" u.c. izpildjum!" Illan lopuksi soitti kansainvälinen pienkanteleorkesteri mukana soitti Kari Dahlblom tanssit ja paikalliset tanssiklubilaiset innostivat tanssimaan vapaamuotoisia kansantansseja. Mikä ilta!
Unelmiesi konsertti
Suuri, täysi konserttisali kuuntelee keskittyneesti ihmeellistä musiikkia. Muusikko on kaukana, mutta musiikki koskettaa ja lähentää. Muusikon suonissa virtaa adrenaliini; tämä ohjelmisto on haaste ja yksi tavoitteiden huipentuma. Työskentely on hurjaa, kaikki odottavat, milloin kieliltä alkaa nousta savua. Ikää on isoäidille kertynyt jo monia vuosikymmeniä välillä hänestä tuntuu, että liiankin monia. Muisti ei enää pelaa kuten nuorempana, mutta tuttu melodia koskettaa jotakin syvällä sisällä. Kyyneleet alkavat putoilla mekon helmalle. Suuri konserttisali tai mummon pikku kammari, molemmissa musiikki koskettaa niin soittajaa kuin kuulijaa. Olen HURMAANTUNUT ajatuksesta kutsua ystäviäni kotikonserttiin! Muusikot ja kuulijat olisivat lähellä toisiaan, teokset olisin valinnut erityisesti sitä hetkeä ja heitä varten. Millainen olisi sinun unelmiesi konsertti? Oletko jo toteuttanut tai kokenut sen? Ps. Sivumennen sanoen, Kantele-kirja on mielettömän inspiroiva teos! Jollei sinulla ole sitä vielä, kannattaa hankkia se N-Y-T NYT. Kanteleliitosta saa.
KANTELE
3·2010 4
KuVa: heiKKi tuuli
Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: "Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia." Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto
Timo Lipitsä
viimeinen runolaulaja
teKsti: anna-liisa tenhunen
KANTELE
5 3·2010
Timo Lipitsä ja Feodor Vuorinen sormet sormien lomassa. Esiintyjäpari oli 1920- ja 1930-lukujen kiertelevistä runolaulajista tunnetuimpia. Kuvalähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kokoelmat
K
R
anteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä kiersi aikoinaan laulu- ja soittomatkoilla eri puolilla Suomea ja tuli laajalti tunnetuksi. Hän kuoli 60 vuotta sitten Kiuruvedellä, kaukana synnyinseudultaan Suistamolta.
synnytykseen. Timo, esikoispoika jäi 2-vuotiaaksi. Isä avioitui vielä kahdesti; kolmesta avioliitosta hänellä oli kaikkiaan 14 lasta. imo Lipitsä on kertonut olleensa 1½-vuotiaasta noin 10-vuotiaaksi äitinsä veljen Johor Feodor Hilosen ja hänen vaimonsa Eudogia Hilosen hoidossa. He asuivat Shemeikan talossa Kontron kylässä. 11-vuotiaana Timo karkasi kotoa; isä oli rahtimatkoilla ja äitipuoli kohteli huonosti. Hän oli kolme vuotta Vitelessä, käveli kerjuulla, paimenessa ja jokivarressa uitoissa. Suistamon pitäjähistoria kertoo Lipitsän saaneen jo poikasena "Vienan-Karjalassa kierrellessään kalevalaisten laulujen taitamisen alun". Tutkija Leea Virtasen mielestä Lipitsän ohjelmistossa ei ole tästä merkkejä. Lipitsä on itse maininnut 34 eri informanttia, joilta hän oli lapsesta asti kuullut lauluja Suistamolla, esimerkiksi vanhemmiltaan, em. Hilosilta, vaimoltaan, Petri Shemeikalta ja hänen veljiltään sekä Iivana Onoilalta (sekä nuorena että laulumatkoilla).
T
aja-Karjalan pitäjistä Suistamo tunnettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisesti runolaulun, kanteleen ja itkuvirren taitajistaan. Sieltä lähtivät liikkeelle myös vaeltavat esiintyjät, jotka tekivät runolaulantaa ja kanteleensoittoa tunnetuksi kaikkialla Suomessa. Kuuluisia runokyliä olivat Shemeikka, Lytsy ja Loimola. Koiton kylästä on lähtöisin vain yksi tunnettu laulaja: Timofei (Timo) Georginpoika Lipitsä. Hän syntyi kirkonkirjojen mukaan toukokuun 1. päivänä 1857. Isä, Georgi (Jyrki) Mihailinpoika (18321901) viljeli Koitonselässä pientä maatilaansa ja piti sen ohessa pientä rihkamatavarakauppaa. Äiti, Matrona Feodorintytär (18311859) oli kotoisin Suojärveltä Korpijärven kylästä. Hän kuoli 28-vuotiaana
KANTELE
3·2010 6
Timo Lipitsän 14-kielinen kantele on Erkki Ala-Könnin kokoelmissa. Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto
semän lasta, joista kolme kuoli pienenä. Toimeentulo oli välillä tiukkaa. Timo Lipitsää sakotettiin viinanmyynnistä ja hän joutui istumaan 20 päivää vankeudessa. Nimismies kehotti lopettamaan, kun niin vähällä pääsi.
V
K
uonna 1911 Timo Lipitsä osallistui 54-vuotiaana runolaulu- ja kanteleensoittokilpailuihin Suistamolla ja sai kantelesarjassa 5. palkinnon, 10 markkaa. Monet kilpakumppaneista (Iivana Onoila, Iivana Misukka ja Iivana Lösönen) olivat jo vuosikausia kierrelleet esiintymismatkoilla. Kesällä 1917 nuori kansanmusiikintutkija A. O. Väisänen oli toisella sävelmienkeruumatkallaan Raja-Karjalassa. Tie vei Koiton kylään, koska hän oli kuullut Timo Lipitsää mainittavan soittajaksi. Väisänen muisteli: "Lipitsä oli uuttera pikku tilansa viljelijä, jonka kädet joutuivat puristamaan auran kurkea ja kirvesvartta. Näin ollen soitanta jäi vähälle." Hän piti Lipitsää samantasoisena kuin monia muita naapurikylien soittajia, eikä uskonut häntä enää toiste tapaavansa. Väisänen julkaisi Lipitsältä taltioimansa viisi tanssisävelmää Kantele- ja jouhikkosävelmissä (1928).
otiin palattuaan Timo Lipitsä teki metsätöitä ja viljeli tilaa. Jyrki Lipitsä oli kanteleensoittaja, ja hän opetti pojalleen sen soiton ja rakentamisen taidon. Vanhanaikainen kantele oli hongan latvasta ja kansi kuusesta. Isä kehotti niin tekemään, koska ääni tulisi korkeampi. 17-vuotiaasta asti Timo Lipitsä kulki kannel kainalossa "dansilois da muis igrulois". Koiton kylässä illatsujen musiikista huolehtivat kanteleensoittajat, Timo Lipitsän lisäksi Domenti Miinin ja Prohoran Sergei. Lipitsä muisteli praasniekkoja: "Tanssittih ruskoita 8 henkii, da siit sai yrittää ihan uskoi, ku se oli semmoist kilbailuo tanssipariloi keske. Nellän da kolmen parin pelie oli hoilolua, katrelis 16 hengie, ristikondras 8 hengie, kasareikas 16 hengie, metkutukses 6 hengie, muonitukses 6 hengie. Tiiderletska oli viimene peli mi ain siunas koko illan" (Suomen Kuvalehti 1/1935). Morsian löytyi omalta kylältä. 26-vuotias Timo Lipitsä ja 19-vuotias Jevdokia (Outi) Tanjunen vihittiin 1883. Kumpikaan eikä osannut lukea eikä kirjoittaa. Pariskunnalle siunaantui seit-
Laulujuhlien estradeilla
-luvulla A. O. Väisänen tuli kansanmusiikin tutkijana Kansanvalistusseuran laulujuhlien järjestelijäksi. Hän valikoi esiintyjät ja suunnitteli ohjelmat, joihin muodostui vakiintunut kaava. Laulajat ja soittajat antoivat taidoistaan näytteitä, joita Väisänen selosti tieteellisesti. Sortavalan laulujuhlille 1926 hän ehdotti runolaulajiksi neljää rajakarjalaista itkijänaista ja kanteleensoittajiksi Vanja Trofimoffia (myöh. Tallas), Maksim Kyyröstä ja Feodor Airiota. Hän huomautti: "Timo Lipitsää, joka näkyy ruvenneen 'konsertteeraamaan', ei tarvitse kutsua [kanteleensoittajaksi], sillä hän heikko taiteilija." Juhlatoimikunta huolestui siitä, ettei runolaulajien listalla ollut yhtään miestä, ja Timo Lipitsä piti lisätä runolaulajaksi naisjoukon jatkoksi. Sortavalan laulujuhlien 1926 aikaan niin Väisänen kuin muutkin tutkijat, juhlapuheiden pitäjät ja lehdistö surivat Iivana Onoilan kuolemaa (1924): "viimeinen laulun mahtaja" oli mennyt
1920
KANTELE
7 3·2010
maan rakoon. Jo vuonna 1923 kamreeri Eino Kemppainen oli kirjoittanut Lipitsältä muistiin 14 runoa Kuopiossa, jossa hän oli laulu- ja soittomatkallaan. Miksi Lipitsä ei ollut viimeinen runolaulaja? Vilkas ja ketterä "Lippi" tummine kutreineen pisti jalalla koreasti ja tanssi juhlilla yleisölle maanitusta itkijä Maria Misukan kanssa. Ehkä se ei vastannut mielikuvaa patriarkaalisesta Väinämöis-hahmosta... Kansanmusiikin taitajien esityksiä lyseolla ja savupirtissä seurasi tuhansia ihmisiä, mm. presidentti Lauri Kristian Relander. elsingin laulujuhlilla 1931 Timo Lipitsä oli kanteleensoittajana, vaikka ei alun perin Väisäsen listalla ollutkaan. Muita kanneltajia olivat Antti Rantonen, Vanja Tallas, Antero Vornanen ja Paul Salminen. Lipitsä pääsi muiden esiintyjien kanssa radioon ja runolaulaja Konoi Kyöttisen kanssa Kansan
Soittotuokio kotipirtin portailla Suistamon Koitossa 1931. Lipitsän ympärillä lastenlapsia, myös vieraisille sattunut romanipoika (oik.) pääsi kuvaan. Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto
Kuvalehden kanteen. Helsingin Sanomissa julkaistiin keväällä 1934 Jorma Pohjanpalon mainio artikkeli Timo Lipitsästä, jonka hän arveli olevan "paras vielä elossa olevista harvoista kalevalaisista laulajaukoista". Suomen Kuoroliiton järjestämillä Tampereen laulujuhlilla 1934 "vanha Lipitsän vaari, ilmetty Shemeikka" sai ainoana runolaulajana osakseen paljon huomiota. Hän esiintyi varsinaisen ohjelman ulkopuolella, soitteli omatekoista 10-kielistään ja lauloi runoja.
H
K
alevalan riemuvuonna 1935 Timo Lipitsän "viisautta, voimaa ja 'mahtia' uhkuvat sankaripiirteet" nähtiin eri lehdissä varsin usein, mm. Suomen Kuvalehden kannessa. Lehdistö oli jo kohottanut hänet viimeisten runolaulajien joukkoon, tutkijoiden suhtautuminen oli nuivempaa. Lipitsän jylhät kasvot, pitkä parta ja villin lennokas tukka tulivat laajalti tunnetuiksi myös taiteilija Toivo Talven etsauksista, joista tuli hyvin suosittuja. Lipitsä ikuistettiin myös elokuvaan Kalevalan mailta, jossa hän soitti 10-kielistä kanneltaan ja lauloi runolaulu-
KANTELE
3·2010 8
A. O. Väisänen valokuvasi 60-vuotiaan Timo Lipitsän suurikokoisine kanteleineen Suistamon Koitossa 1917, mutta ei kelpuuttanut kuvaa teokseensa Kantele- ja jouhikkosävelmiä (1928). Kuvalähde: Tampereen yliopiston/ Kansanperinteen arkisto
ja Feodor Vuorisen kanssa. (Elokuvasta ks. Heikki Laitisen artikkeli, Kantele 3/2006.)
K
esällä 1935 Sortavalassa vietettiin laulujuhlia, joihin A. O. Väisänen ohjelmoi kansanmusiikin esitykset. Kanteleita soittivat Vanja Tallas ja Antero Vornanen. Mukana oli myös itkuvirren taitajia. Runolaulajia edustivat Konoi Kyöttinen ja Timo Lipitsä, joka lauloi päätösjuhlassa tottuneesti Maan luomisesta. Yleisöä oli paikalla 25 000 henkeä ja suosionosoitukset olivat valtavia. Timo Lipitsä komeili lukuisissa lehtikuvissa nuorten kansallispukuisten neitosten ympäröimänä.
luissa, iltamissa, varuskunnissa, seurajuhlissa ja yksityistilaisuuksissa. Onoilan kuoltua Lipitsä otti kumppanikseen Feodor Vuorisen, joka ei aiemmin ollut laulaja eikä soittaja. Myöhemmin hän esiintyi pääosin yksin. imo Lipitsä lauloi ja soitti kanneltaan paikallisissa ja maakunnallisissa juhlissa ja kiersi ympäri maata lähes parinkymmenen vuoden ajan. Hän oli matkoilla "kuukausikaupalla", ystävät ja tuttavat kestitsivät ja muutenkin auttoivat. "Kaheksan moaherran lääniss' oon laulant", hän sanoi. ansalliskirjastolla on säilynyt yksi Lipitsän konserttiesite vuodelta 1927: "Karjalan runojen laulaja Timo Lipitsa laulaa vanhoja runoja. Ohjelma: Kanteleen soittoa: . Laulua: Väinämöisestä ja Joukahaisesta; Maan luomisesta; Lemminkäisestä; Häärunoja, Loitsurunoja; Metsärunoja. Karjalaista tanssia. Lippujen hinta 5:-." Iivo Lipitsä ja Pelagea Kuljukka ovat kertoneet isänsä esiintyneen enimmäkseen juhlissa ja isoilla kouluilla. Opettajat
T
Laulumatkoilla ja kotona
imo Lipitsä lähti laulumatkoille vasta 1920-luvun alussa, kun Iivana Onoila ja Iivana Lösönen häntä pyysivät. Lipitsä oli "vanha ja joutava lähtemään", kun poika Iivo Lipitsä viljeli jo tilaa. Hän opetteli lisää runoja Onoilalta. He kiertelivät esiintymässä kou-
K
T
KANTELE
9 3·2010
Evakkomatkalla
aulumatkoista piti luopua, kun Timo Lipitsä vuoden 1938 tienoilla sokeutui. Sitten alkoi raskas evakkotie, joka vei Laihian Torstilaan. Siellä kappalainen Frans Kärki (Toivo Kärjen isä) tallensi Lipitsältä 75 runoa. Lipitsä esiintyi vielä 1941 Vaasassa Kalevalajuhlissa. Talvisodan jälkeen hän kävi Suistamolla, mutta kotikonnut oli taas jätettävä. Lipitsä asui poikansa Iivon luona Lapuan Kauhajärvellä, jossa hän täytti 90 vuotta. Merkkipäivä huomioitiin monissa lehtijutuissa.
L
Hannes Wallen lähetti Lipitsälle jouluksi paketin. Hänen pyynnöstään Veikko Hintikka tuli 28.2.1949 tapaamaan Timo Lipitsää, jonka surkeita elinoloja hän paheksui monissa lehtijutuissaan. Iisalmen Sanomat syvensi samaa teemaa tammikuussa 1950. Pääkirjoituksessa vedottiin seudun järjestöihin ja kansanedustajiin: "Timo Lipitsä on paljon kansalleen antanut, ja tämä kansa on hänelle paljon velkaa." Hätähuuto sai vastakaikua. Lipitsä sai eri tahoilta avustuksia ja häntä käytiin tervehtimässä. Hän vakuutti kuitenkin itse, että hänellä oli poikansa perheen luona hyvä olla.
V
iimeinen pysähdyspaikka löytyi Kiuruveden Niemiskylästä. Iivo Lipitsä vaimoineen, kahdeksan lasta (iältään 627 vuotta) ja Timo Lipitsä asuivat entisessä Työväen Osuuskaupan talossa, jossa heidän käytössään oli tupa ja kamari. Ukille oli ovettomalla lautaseinällä eristetty pieni soppi, jossa hän makasi lautalavitsalla. Sotien jälkeen kaikesta oli puute. Sieltä Uuden Suomen toimittaja löysi kuulun runolaulajan syksyllä 1948. Sana kiiri, ja amerikansuomalainen kanteleensoittaja
T
imo Lipitsä kuoli 5.4.1950, lähes 93-vuotiaana. Viimeisen runolaulajan kuolemasta ja hautajaisista kirjoitettiin monissa lehdissä niin Savossa kuin pääkaupungissakin. Kiuruveden luterilainen kirkko oli Lipitsän hautajaisissa (13.4.1950) miltei täynnä omaisia, ystäviä, karjalaista siirtoväkeä ja muuta yleisöä. Suuren runolaulajan muistolle pidettiin kauniita puheita. Seppeleitä laskivat monet järjestöt, sähkeitä ja adresseja luettiin lukuisia. Timo Lipitsä haudattiin Kiuruveden luterilaiselle hautausmaalle. Kesällä 1951 sinne pystytettiin Suistamo-seuran aloitteesta hautapatsas, johon on kuvattu 6-kielinen kannel. Juhlamenoissa luettiin A. O. Väisäsen muistelma Suistamon vanhoista laulun ja soiton taitajista, joista Timo Lipitsä oli viimeinen. Hänen poikansa Iivo Lipitsä esitti isältään oppimiaan runolauluja ja innoitti Samppa Uimosen ryhtymään runolaulajan uralle. iime vuosina Timo Lipitsä on päässyt taas uutisiin: hänen valokuvansa oli koristanut SS-johtaja Heinrich Himmlerin työhuoneen seinää. Yrjö von Grönhagen oli vienyt sen 1936 Himmlerille syntymäpäivälahjaksi. Aiheesta voi lukea lisää kirjasta Kantele (s. 354355) tai Heather Pringlen teoksesta Himmlerin suuri suunnitelma: arjalaisen herrakansan etsintä (2009). Timo Lipitsän tie viimeiseksi runolaulajaksi on niin kiehtova, että hän ansaitsisi oman elämäkerran. Häneltä on tallennettu kaikkiaan toistasataa runolaulua, joista ei ole tutkimuksia kirjoitettu. Olisiko jo aika?
V
KANTELE
11 3·2010
KUVAKANTELE
KANTELE
3·2010 12
Sommelon konsertteja oli Kuhmossa, Suomussalmella, Sotkamossa, Kostamuksessa, Uhtualla ja Haikolassa. Hiite esiintyi Haikolan rannassa. Hiitteessä soittavat Anne-Mari Hakamäki (vas.) ja Matti Hakamäki (oik.) sekä Kirsi Ojala ja Sanne Tschirpke. Lisätietoja yhtyeestä: hiite.fi. Kuva: Jorma Airola.
"
SOMMELO
KANTELE
3·2010
Kolhon kanteletehdas
osa 1
Joskus etsittävä asia löytyy lähempää kuin voisi kuvitella. Kokonaisen kanteletehtaan löytyminen omasta kotikylästä on kuitenkin ihmeellinen tarina. Keväällä 2006 Kari Dahlblom soitti ja kysyi, tiedänkö mitään Kolhossa rakennetusta kanteleesta, jonka hän sai juuri lahjoituksena. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: "Tehty:1961. Puutyö: Vilho Mäkinen, Kolho. Muu työ: A. A. Havunen, Kauhajoki".
Kanteletehtaan talo Kolhossa. Kuva: Rauno Nieminen teKsti: rauno nieminen
Sain neuvon mennä toisen Villen, Vilho Vainion luokse. Hän oli juuri kirjoittamassa Kolhon Puusepäntehtaan historiaa. Vastaus tulikin heti: "Kolhon kanteletehdashan oli Autionmäessä ihan siinä meidän naapurissa". Lähdin heti ajamaan Autionmäkeen Urho ja Vieno Järvenpään talolle, jonka pihalla kanteletehdas sijaisi. Paikalla oli heidän tyttärensä Taimi, joka käyttää vanhaa kotitaloaan kesämökkinään. Ja siinähän se kanteletehdas seisoi vieläkin Ukonselän rannalla.
"
Paul Salmisen kirjanpidosta löytyy tieto neljästätoista Kolhossa valmistetusta kanteleesta.
KANTELE
3·2010 14
Kolho
Kolhon kylä sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Nimen Kolho paikkakunta on saanut Kolhonimisestä talosta, jonka ensimmäinen isäntä oli Lauri Laurinpoika Kolho vuosina16171636. Vuonna 1883 valmistui Tampere-Vaasa rautatie, jolla oli suuri merkitys Kolhon teollisuuden syntymiseen ja myös kulttuurielämään. Teollisen toiminnan Kolhossa aloitti Matthias Bonn perustamalla höyrysahan vuonna 1886. Seuraavaksi oli vuorossa tervatehdas, tulitikkutehdas sekä terva- ja tärpättitehdas. 1920-luvulla koko Kolhon teollisuus päätyi G. A. Serlachiuksen haltuun.
Aarne Moisio kertoi Erkki Ala-Könnille, rakentaneensa muutaman kanteleen ennen sotia: "Kyllä niillä soitettiin... se oli silloin niinku muotia paremmin". Kannelta ja mandoliinia soitti myös Urho Järvenpää (19111948), joka on syntynyt Keuruulla Kankaanpään kylässä. Järvenpää sai päästötodistuksen Vilppulan Kankaanpään ylemmästä kansakoulusta 1925. Tämän jälkeen hän opiskeli kaksi vuotta Urjalan kotiteollisuuskoulussa, josta valmistui 1930. Koulussa oli seitsemän oppiainetta: puutyö, maalaus, ammattipiirustus, ammattitieto, mittausoppi, kirjanpito ja kiilloitus. Järvenpäällä oli todistuksessa vain kahdenlaisia numeroita: yhdeksän ja kymmenen. Kouluaikana Urho oli rakentanut kanteleen Frans Jokelan vuonna 1918 Käsiteollisuus-lehteen kirjoittaman artikkelin piirustuksen mukaan. (Kantele-lehti 4/2006). Järvenpää rakensi myös viulun ja mandoliinin, joita hän soitti mm. kouluaikana Urjalassa. Kouluajalta on säilynyt orkesterin nuotteja, joissa on ajan muotitansseja: foxtrot, onestep, valssi, tango jne. Osa nuoteista on ostettuja, mutta joukossa on myös itse käsinkirjoitettuja nuotteja, jotka on päivätty vuodelle 1929 Urjalaan.
Kanteleensoittoa harrastettiin vilppulassa ennen sotia
Kolhon kanteleensoittajista tunnettuja ovat metsätyönjohtaja Aarne Moisio, joka soitti sulkutyyylillä ja muurari Eero Pihlainen, joka soitti kolholaisella kanteleella. Kanteleenrakennusta opetettiin vuonna 1908 perustetussa Pohjois-Hämeen Maamieskoulussa. Koulun ohjelmassa oli mm. puukäsityöt ja laulu.
Urho, Taimi ja Vieno Järvenpää jouluna 1947.
KANTELE
15 3·2010
ylimestari Armas Koivisto ja kahdeksas ja yhdeksäs vasemmalta Valto (viikset) ja Uuno Kaarelainen. Eturivissä kolmas oikealta Vieno Järvenpää. Puusepäntehdas veti paikkakunnalle puuseppiä ja vuonna 1931 Valto Kaarelainen toi perheensä Kolhoon Säynätsalosta. Kaarelaiset olivat olleet töissä puusepän teollisuudessa eri puolilla Suomea. Kaarelaisen lapsista Uuno, Vieno ja Päiviö menivät tehtaalle töihin. Vieno Kaarelainen (1913 1997) ja Urho Järvenpää tutustuivat puusepäntehtaalla ja menivät naimisiin 1936. Vuonna 1939 he ostivat Kolhon Autionmäestä Rantalan talon, jonka oli rakentanut Lempi ja Emil Rissanen 1920-luvulla. Vieno ja Urho Järvenpää saivat tyttären Taimi Järvenpään (nykyisin Myllyoja) vuonna 1945.
Kolhon kanteletehdas
Kolhon puusepäntehtaalla on ollut todennäköisesti suuri merkitys Kolhon kanteletehtaan perustamiseen. Kanteletehtaassa olivat osakkaina Urho ja Vieno Järvenpää sekä Vilho Mäkinen, jotka rakensivat vuonna 1946 valmistuneen tehdasrakennuksen Järvenpäiden tontille. He olivat olleet Puusepäntehtaalla töissä samaan aikaan Armas Koiviston (18551966) kanssa, joka rakensi Paul Salmiselle kanteleita. Koivisto toimi Kolhon Puusepäntehtaan johtavana työnjohtajana vuosina 1928-1931. Armas Koivisto toimi puuseppänä ja työnjohtajana koko työuransa ajan eri puolilla Suomea. Hän alkoi rakentaa kanteleita vapaa-aikanaan harrastuksena Binnemanin soitinkauppaan Helsinkiin. Koivisto teki yhteistyötä helsinkiläisen kanteleen soittajan ja kehittäjän Paul Salmisen kanssa vuosina 19351949. Koiviston viimeinen työpaikka oli Heinolan Saha, mistä hän jäi eläkkeelle. Hän rakensi talon Heinolan Lusiin vuonna 1950. Koivisto pääsi rakentamaan kanteleita päätoimisesti vasta jäätyään eläkkeelle. On mahdollista, että yhteys Paul Salmisen ja Kolhon kanteleenrakentajien välille on syntynyt Koiviston kautta. Urho Järvenpää on Kolhon kanteletehdashankkeessa keskeinen henkilö. Kanteleita hän oli rakentanut jo ennen verstasrakennuksen valmistumista. Järvenpää soitti myös kannelta. Hänellä oli Paul Salmisen kantelekoulu valokopiona ja useita Salmisen kantelenuotteja. Salmisen kantelekoulu painettiin vasta vuonna 1949. Vuonna 1939
Kouluaikainen orkesteri Urjalassa vuonna 1929. Järvenpää keskellä.
Kolhon höyrysaha osakeyhtiön puusepäntehdas
Vuonna 1928 valmistui Kolhon Höyrysaha Osakeyhtiön puusepäntehdas, jonka tuotteet menivät lähinnä vientiin. Kolhon puusepäntehdas tunnetiin korkealaatuisista tuotteista ja paikkakunta työllisti hyvin puuseppiä. Kolhon puuseppien maine levisi maailmalle, kun tuotteita vietiin kymmenen Euroopan maan lisäksi Amerikkaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Afrikkaan. Kolhon puusepän tuotteet saivat Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalin vuonna 1937. Kolho valmisti Pariisin Expo-paviljongin seinät, ovet ja ikkunat sekä teki New Yorkin maailmannäyttelyn sisustustyöt vuonna 1939. Vuonna 1933 Kolhosta toimitettiin ovet ja ikkunat Alvar Aallon piirtämään Paimion parantolaan. Yhteistyö Aallon kanssa jatkui huonekalujen valmistuksessa. Puusepäntehtaan työntekijät 15.6. 1931. Kuvassa takarivissä viides oikealta Urho Järvenpää. Keskirivissä oikealla kolmantena Vilho Mäkinen (käsi taskussa). Keskirivissä vasemmalla ensimmäisenä
KANTELE
3·2010 16
Armas Koivisto vaimonsa kanssa verstaan edustalla Heinolan Lusissa 1950-luvulla.
Järvenpää valmisti kanteleen Keijo Niemiselle ja kaksi kannelta Paul Salmiselle vuonna 1945. Kanteleiden lisäksi oli tarkoitus rakentaa myös huonekaluja ja veneitä. Ei ole varmaa tietoa, milloin Urho Järvenpää ja Viljami Mäkinen lopettivat työt puusepäntehtaalla. Vielä vuonna 1944 Järvenpää osallistui Kolhon Juhannussoutuun Puusepäntehtaan naisjoukkueessa. Naistenjoukkueet osallistuivat kisaan ensimmäistä kertaa. Peränpitäjänä naisjoukkueella oli oltava kuitenkin mies. Kolho tarjosi kanteletehtaalle loistavat puitteet. Tehdas oli tarjonnut hyvän koulutuksen puusepilleen. Puutavaran saanti, sahaus ja kuivaus oli paikkakunnalla helppoa. Visakoivua saatiin Järvenpään kotitalon mailta. Kolhon kanteletehtaan tuotanto lähti nopeasti käyntiin rakennuksen valmistuttua. Vieno Järvenpää oli edelleen töissä Kolhon puusepäntehtaalla kiillottajana, mutta vastasi kanteleiden pintakäsittelystä vapaa-ajallaan. Kiillotustyössä oli mukana myös muita puusepäntehtaan naisia. Taimi Myllyoja muisti lapsuudestaan lakan hajun:
Urho Järvenpää opiskeli Urjalan Kotiteollisuuskoulussa vuosina 19291931. Järvenpää lentokoneen takana.
KANTELE
17 3·2010
Urho Järvenpään kantele: Salminen numero 92 (alla) Paul Salmisen merkintä Järvenpään vieraskirjaan 1947. (viereisellä sivulla)
"Äiti käsitteli ne kanteleet. Jotenkin muistan, että isää ei enää ollut, mutta lakat haisi kun äiti petsasi niitä kanteleita."
Kanteleita valmistettiin Paul Salmiselle, mutta myös Musiikki Fazerille ja suoraan soittajille. Tehdasrakennuksesta löytyi vielä Fazerin polttoleima, jolla kanteleet merkittiin sekä pianolankarullia. Jos kaikki kanteleet olisivat menneet Salmiselle, ei kielilankaa olisi tarvittu tehtaalla, koska Salminen asensi kielet kanteleisiin itse. Paul Salmisen kirjanpidosta löytyy tieto neljästätoista Kolhossa valmistetusta kanteleesta. Suurkanteleen numero 92 Urho Järvenpää vaihtoi työllä Salmisen kanssa vuonna 1946. Viimeinen merkintä Salmisen kulukirjassa on 5.5.1949: "Puuseppä Järvenpäälle 1 koppa B3 6.000,-". Neljällätoista kanteleella ei kuitenkaan mikään tehdas menesty. Kanteleita on myyty muillekin kuin Salmiselle. Kanteletehtaan kirjanpitoa ei ole löytynyt, mutta Järvenpään kotitalouden kirjanpitoon on merkitty myös tehtaan kuluja ja tuloja. Sieltä paljastuu myös tehtaan valmistumispäivä 30. 11. 1946, jolloin on ostettu 1260 markalla "viinat" ja "tupaantuliaisiin tarpeita". Kuluja on aiheutunut myös kanteleiden lähettämisestä ja kanteletarpeista. 11.1.1949 on kirjattu saatavaksi Salmiselta rahaa 5000 markkaa ja 6.7. on tullut 15000 markkaa kanteleista tuntemattomasta lähteestä. Paul Salminen on vieraillut Kolhossa vuonna 1947, jolloin hän on kirjoittanut onnentoivotukset Järvenpään vieraskirjaan. Kolhon kanteletehtaan historia jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Urho Järvenpää kuoli elokuussa vuonna 1948 ja seuraavana vuonna kuoli myös Paul Salminen. Tyttären lähes ainoa muisto isästään on hänen kuolemansa:
sen jälkeen varastona. Vieno Järvenpää toimi elämänsä loppuun asti torikauppiaana. Taimi Myllyoja piti kanteletehdas- sanaa hieman liioiteltuna ja muistaa, että kotona olisi käytetty verstas-sanaa. Oma muistoni kanteletehtaaseen liittyy vuoteen 1973. En tiennyt silloin paikan kantele-historiasta mitään. Siskoni mies Eero Eronen osti Vieno Järvenpäältä Kolhon Ikilevytehtaan sekunda-ikilevyä ja trokasi sitä toisen siskon miehen välityksellä. Olin tällaisessa ikilevybisneksessä itsekin mukana. Muistan, että kuorma-autolla ei päässyt lähelle verstasta ja
"Muistan isäni kuoleman, joka on siinä mielessä erikoinen, että hänellä oli sodan muistona vaikea munuaisvika. Hän makasi tässä huoneessa. Se oli marja-aikaa elokuussa. Toin isälle marjoja syötäväksi. Isä ei huoli mun marjoja. Tämä jäi mieleen. Olen ollut vajaa kolme vuotta vanha."
Järvenpään leipomo oy
Vuonna 1949 perustettiin osakeyhtiö joka alkoi harjoittaa leipomotoimintaa kanteletehtaan tiloissa. Leipomo toimi vuoteen 1961 asti, jonka jälkeen rakennus oli muutaman vuoden ulkopuolisella vuokralla
KANTELE
3·2010 18
ikilevyjä kannettiin pitkä matka ylämäkeen autolle. Kuorma vietiin viikonloppuna Järvenpäähän myyntiin. Seuraavana maanantaina olin niin väsynyt, että pyörryin koulussa kesken oppitunnin. Järvenpään leipomo toimi 12 vuotta. Kuvassa vasemmalta: Vieno Järvenpää, Erkki Häyrinen, Matti Kivinen, Saimi Nieminen ja Seija Vepsä. Vilho Mäkinen jatkoi vielä jäljelle jääneiden töiden tekemistä seuraavan vuoden. Vieno maksoi Vilholle
hänen tehtaaseen sijoittamansa rahat ja työpalkat 21.6.1953. Kanteleiden valmistus jatkui Kolhossa vielä vuoteen 1963 asti Mäkisen keittiössä ja hänen Ukonselän rannalle rakennetussa verstaassa. Vilho Mäkinen jatkoi valmistusta yhteistyössä kauhajokelaisen kanteleensoittajan ja teollisuusmiehen A. A. Havusen kanssa. Vieno Järvenpään säilyttämistä kantelepiirustuksista löytyy myös lisää tietoa Paul Salmisen suunnittelemista kantelemalleista. Näistä lisää seuraavassa Kantele-lehdessä.
Lähteet:
· Armas J. Koiviston leikekirja ja valokuvakokoelmat · Taimi Myllyojan haastattelut 20062010 · Anne Raussin haastattelut 20062110 · Aarne Moision haastattelu. Erkki Ala-Könni 1968 · Anne Raussin valokuvakokoelmat · Taimi Myllyojan valokuva-arkistot ja Järvenpään suvun asiakirjat. · Paul Salmisen aineistot. Kanteleliitto
KirjaLLiset Lähteet:
· Vainio, Vilho (2004) Serlachius Kolhossa 2. Vilppulan Joulu 2004. M-Print Oy Mänttä
internet:
· www.Kolho.fi
Puusepäntehtaan työntekijät 15.6. 1931. Kuvassa takarivissä viides oikealta Urho Järvenpää. Keskirivissä oikealla kolmantena Vilho Mäkinen (käsi taskussa). Keskirivissä vasemmalla ensimmäisenä ylimestari Armas Koivisto ja kahdeksas ja yhdeksäs vasemmalta Valto (viikset) ja Uuno Kaarelainen. Eturivissä kolmas 19 oikealta Vieno Järvenpää.
KANTELE
3·2010
AjatarKantele
Kantele-emulaatio
teKsti: t. Väänänen ja m. strahlendorff
Ajatar Kantele on digitaalinen soitinmallinnus konserttikanteleesta. Se on eräänlainen soitettava tietokoneohjelma, johon on koottu tuhansia ääninäytteitä kanteleen eri sävelistä. Näitä ääniä toistetaan eri musiikkiohjelmien tai elektronisten kosketinsoittimien avulla. Lopputuloksen on tarkoitus kuulostaa samalta kuin oikean kanteleen soittaminen.
"Ajatar -kanteleen perimmäinen tarkoitus on tuoda kanteletta maailman säveltäjien tietoisuuteen", kertoo säveltäjä Matti Strahlendorff. "Mielestäni tehokkain tapa tehdä tämä oli luoda oikeasti laadukas ja käytettävä työkalu ja jakaa se ilmaiseksi kaikille. Toivon, että soitin inspiroisi ihmisiä ja loisi mielenkiintoa myös Suomea ja Kalevalaa kohtaan." Soitinemulaatio ladataan tietokoneelle ja sitä käytetään ääniohjelmien avulla. Sitä voi käyttää myös esim. Sibelius-nuotinkirjoitusohjelmassa, jos koneelle on
KANTELE
3·2010 20