3 Pääkirjoitus M itä eroa on kansanmusiikilla, nykykansanmusiikilla ja folkilla? Kysymys on retorinen, ja jos siihen vastaaminen tuntuu mahdottomalta, vastaamatta jättäminen on yhtä sallittua kuin tarkemman vastauksen antaminen. Esitän kysymyksen inspiroituneena tämän lehden sisällöstä. Tässä numerossa kanteleen ja kansanmusiikin yhteys on vahva, ja kantele ponnistaa perinteestään ja juuristaan taidokkaiden tekijöidensä ansiosta. Maija Pokelan musiikki soi urbaanissa radiossa ja Spotifyn soittolistoilla, Pelkkä Poutasen laulut taas huumaavat savukoneiden ja syntetisaattoreiden välistä Suomessa ja ulkomailla, ja kummankin musiikki on niin kansanmusiikkia, nykykamua kuin folkia. Tampere-talossa esiintyneen Ida Elinan uralla vain taivas näyttää olevan rajana, ja hänen tapauksessaan tähteydestä puhuminen ei tunnu lainkaan liioittelulta – muistaen, että tähteys, ihailu ja menestys ei edellytä yleisömassoja, vaan kuka tahansa kanteletaiteilija voi olla jollekin se kaikista vaikuttavin ja loisteliain. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi, ihailluksi, ja välillä myös haastetuksi. Uusia tekijöitä tulee aina nousemaan elävästä ja avarakatseisesta kanteleperinteestä. En ole pedagogi, mutta jos yhden opetuksen saan esittää takarivistä, lainaan siihen Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvan hahmoa, Robin Williamsin esittämää opettaja John Keatingiä: löydä oma polkusi, äläkä välitä siitä mitä muut ajattelevat sinusta. Revi sivut nuottikirjasta, jos ne tuntuvat rajoittavilta. Tai soita kokonaan ilman nuotteja. Miten sitten itse vastaisin esittämääni kysymykseen? Riippuu täysin kontekstista, sillä musiikki ja käsitykset siitä eivät onneksi ole mustavalkoisia vaan muuttuvia. Kuulemme ja koemme asiat omalla tavallamme. Annetaan tekijöiden itse kertoa, ja nautitaan musiikista. M ikko k oivuMäki P äätoimittaja
KANTELE 2/25 4 Kulunut vuosi on ollut hankala, sillä kulttuurin valtionavustusten leikkaukset ovat vaikuttaneet myös Kanteleliittoon. Kerron tässä kirjoituksessa alkuvuoden vaiheista sekä avaan tilannetta, jossa liittomme nyt on. Kanteleliiton rahoitus tulee Taiteen edistämiskeskuksen eli Taikelta. Vuoteen 2024 asti Kanteleliitto sai rahoituksensa Opetusja kulttuuriministeriöltä, mutta sittemmin meidät ohjattiin hakemaan valtionavustuksemme Taiteen edistämiskeskukselta. Kanteleliiton rahoitus pysyi tällöin samalla tasolla kuin aiempana vuonna. Taiteen edistämiskeskuksen määrärahoihin vuodelle 2025 tehtiin useita leikkauksia, ja Kanteleliittoon vaikuttava kulttuurin määrärahojen vähennys oli 1,8 miljoonaa euroa. Kanteleliiton valtionrahoitusta vähennettiin merkittävästi vuoden 2025 alussa: ensin jäimme kokonaan ilman avustusta, mutta kenties alkuvuoden aktiivisen viranomaisvaikuttamistyön tuloksena Taike myönsi avustuksen, jonka avulla liitto pysyy pystyssä. Jouduimme kuitenkin supistamaan toimintaamme merkittävästi ja esimerkiksi vähentämään Kantele-lehden ilmestymiskertoja. Valtionavustus on nyt ollut historiallisen pieni. Valitettavasti vaikutukset tulevat ulottumaan tulevaisuuteen, sillä syyskuun lopussa uutisoitiin kulttuurin valtionavustuksiin kohdistuvista 1,3 miljoonan leikkauksista myös vuodelle 2026. Tämä tilanne on vaatinut aktiivisia toimenpiteitä ja kulttuuripoliittista vaikuttamistyötä. Olen käynyt Taikessa useilla audiensseilla yhdessä Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen eli KEKin ja Kansanmusiikkiliiton kanssa. Esittelimme huolestuttavat laskelmat, joiden mukaan kansanmusiikin alan rahoitus on pienentynyt puolella vuodesta 2017. Teimme useita yhteisiä kirjelmiä ja julkilausumia sekä vierailimme Taikessa useamman kerran kevätkaudella. Kesän kynnyksellä saimme iloisia uutisia: Kanteleen päivä voidaan sittenkin järjestää Espoon kaupungin sekä muutamien muiden hankerahoitusten tuella. Kesän aikana tapasin alan toimijoita eri festivaaleilla, ja olin Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen järjestämässä Visio2023 -paneelissa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Kanteleliiton kuulumisia Toiminnanjohtaja Sanni Virran terveiset
5 Juhlimme syyskuussa kanteleyhteisöä, elävää, modernia kantelealaa, josta jälleen hyvä esimerkki on juhlakonserttimme esiintyjäkaarti Espoossa. Tänä Kanteleen päivän juhlinta juhlakonsertteineen sai myös tukikonsertin sävyjä. Toivon ja uskon, että toiminnallamme nähdään edelleen arvoa: sillä on merkitystä, että Kanteleen päivää voidaan viettää vielä sadan vuoden päästä! Kiitos kaikille lipun ostaneille ja Kanteleen päivän yhteistyökumppaneille Espoon kaupungille, Musiikin edistämissäätiölle sekä uudelle yhteistyökumppanillemme Genelecille. Sain syyskaudella Genelecin mukaan tukemaan Kanteleen päivää, ja yritykseltä oli edustus myös juhlakonsertissa. Syksy on sujunut vahvasti Kanteleliittoa eri verkostoitumistapaamisissa edustaen. Tapasin Helsingin Juhlaviikkojen kutsuvierasvastaanotolla pormestari Daniel Sazonovin, joka oli ilahtunut siitä, että Kanteleen päivän tapahtumia on järjestetty Helsingissä! Espoon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen puolestaan lähetti terveisensä Kanteleliiton jäsenille Espoo-päivän vastaanotolta, ja toivotti Kanteleen päivän lämpimästi tervetulleeksi Espooseen! Tämä viesti välittyi vahvasti myös Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mervi Kataisen tervehdyksessä juhlakonsertissa. Syyskuussa tapasin myös tämän vuoden Kanteleen päivän suojelijan, tiedeja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien, joka valitsee vuoden kantelelevyn 2025. Onneksi pitkin syksyä on saatu myös hyviä uutisia ja työn tuloksia! Kanteleen päivän jälkeen kävimme jälleen Taikessa kertomassa Kanteleliiton toiminnasta omalla audienssillamme lehden päätoimittaja Mikko Koivumäen kanssa. Tapaamisessa esittelin liiton toimintaa sekä leikkausten vaikutusta siihen. Nyt lokakuussa käännämme katseet kohti tärkeintä rahoitushakuamme Taikelta. Marraskuussa toteutamme Kanteleliiton toimitilojen muuton Kansanmusiikkiliiton kanssa Hämeentiellä Maailmanmusiikinkeskuksen tiloihin. Lisää tietoa muutosta on tämän lehden Liitto tiedottaa -palstalla. Kanteleliitto on vahvasti näkyvillä myös WOMEX-maailmanmusiikkitapahtumassa lokakuussa Tampereella, jossa olemme jälleen Music Finlandin yhteistyöjärjestönä. Kaikesta tästä huolimatta liiton talous on vakavasti vaakalaudalla, eikä jäsenmaksuja ole saatu toivotulla tavalla. Siksi toivommekin, hyvä Kanteleliiton jäsen, että muistathan maksaa jäsenmaksun! Kaikessa vaikuttamisja verkostoitumistyössä olen käyttänyt seuraavia periaatteita ohjenuoranani: Kantele on keskeinen osa kansallista kulttuuriperintöämme ja tämän päivän kulttuurielämää. Kanteleliitto huolehtii siitä, että kantele kansallissoittimena säilyy elinvoimaisena tuleville sukupolville. S anni v irta K anteleliiton toiminnanjohtaja
Kanteleen päivä 2025 Kanteleen päivä 2025 teKsti a urora F uStinoni Kuvat P aSi v irta
KANTELE 2/25 8 H istorian kolmatta Kanteleen päivää vietettiin lauantaina 13.9.2025 Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Päivä alkoi jo aamulla kanteletaiteilija Ida Elinan esiintymisellä pääkaupunkiseudun metrossa. Kanteletähti nousi länteen päin kulkevaan metroon Tapiolan metroasemalta ja teki U-käännöksen Sörnäisissä metrolla takaisin Tapiolaan. Energinen esiintyminen sai raikuvia aplodeja ja Ida Elina innosti metromatkustajia jopa yhteislauluun. Tämä oli tiettävästi maailman ensimmäinen kantele-esiintyminen metrossa! Rikas tapahtumapäivä jatkui Tapiolassa Espoon kulttuurikeskuksessa iltapäivän pop-up -konserteilla. Ovista sisään astuttaessa lämmin, innostunut ja odottava tunnelma oli käsin kosketeltava. Ennen illan juhlakonserttia kulttuurikeskuksen aulassa kajahti ilmoille Kanteleen päivän riemastuttava Flash mob, jossa Espoon musiikkiopiston ja Musiikkiopisto Avonian kanteleoppilaat ja opettajat, sekä Virosta asti Kanteleen päivää viettämään saapunut kanteleoppilaiden ja -opettajien delegaatio kajautti yhdessä ilmoille Satu Sopasen Kanteleen päivää varten sävelletyn SO-LA-SOkappaleen Aurora Visan johtamana. Ja yleisö lauloi mukana, totta kai! Flash mobin jälkeen olikin aika siirtyä Louhisaliin päivän huippuhetkeä, Kanteleen päivän juhlakonserttia varten. Aurora Visa juonsi konsertin, jossa musiikin lisäksi kuultiin juhlavat puheet Kanteleliiton toiminnanjohtaja Sanni Virralta sekä Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mervi Kataiselta. Illan monipuolisesta kantelemusiikkikattauksesta vastasivat kanteletaiteilijat Maija Pokela, Eija Kankaanranta, Pelkkä Poutanen ja Hanna Ryynänen.
9 Kanteleen päivän ohjelmaa. Ida Elina esiintyi metrossa (yllä) ja Espoon musiikkiopiston opiskelijat Espoon kulttuurikeskuksessa (alla). Viereisellä sivulla Kanteleen päivän SO-LA-SO -kappaleen esitys Espoon kulttuurikeskuksessa.
Maija Pokela aloitti konsertin esittämällä kaksi kappaletta, Surkoon suuret kalliot ja Juna keväällä ilmestyneeltä Lohdun sanoja -soololevyltään. Kauniita ja ilmaisuvoimaisia tulkintoja kuunnellessa oli mukavaa sulkea silmät, fiilistellä ja laskeutua konserttitunnelmaan. Eija Kankaanranta tunnetaan muun muuassa Kaija Saariahon (1952–2023) luottokanteletaiteilijana, ja konserttia varten hän oli koostanut ja sovittanut sarjan Saariahon teoksia, jotka hän esitti yhdessä sopraano Tuuli Lindebergin, huilisti Camilla Hoitengan sekä sellisti Hans Schröckin kanssa. Inspiraatiota ja kutkuttavaa mielenkiintoa herättivät mitä erilaisimmat soittovälineet, joita Kankaanranta käytti soitossaan, sekä hyvin onnistuneet soitinyhdistelmät. Pelkkä Poutanen esitti kappaleet Mustaan multaan ja Marian virsi TeostoEija Kankaanrannan johtama kvartetti esitti Kaija Saariahon musiikkia. Kuvassa vasemmalta Camilla Hoitenga, Tuuli Lindeberg, Eija Kankaanranta ja Hans Schröck.
palkintoehdokkaanakin olleelta levyltään Pyhä veri vuotaa. Poutasen toteuttamat live-elektroniikkaefektit ja mitä monipuolisimmat äänenkäyttöja soittotekniikat imaisivat kuulijatkin mukaan hänen luomiinsa äänimaisemiin! Viimeisenä esiintyi kanteletaiteilija Hanna Ryynänen Saarijärven kanteleineen Ryynäsen soololevyn nimikkoteoksella Taite. Teoksessa kehollinen ilmaisu, Saarijärven kanteleen monipuoliset, rikkaat sävyt ja sointivärit sekä improvisaatio yhdistyivät taidokkaaksi kokonaisuudeksi, kun koko soitin ja soittaja olivat yhtä ja resonoivat yhdessä. Konsertin loppupuolella jaettiin myös vuoden Kultakantele-tunnustukset merkittävästä ja pitkästä elämäntyöstä kantelekulttuurin hyväksi. Tunnusten saajat olivat tänä vuonna kantelepedago
KANTELE 2/25 12 git Anu Itäpelto ja Marianne Uotila sekä persoonallisesta soittotyylistään tunnettu kanteleensoittaja Heikki Pitkälä. Kultakanteleen saajista voi lukea tarkemmin sivulta 14. Kanteleen päivä oli jälleen kerran osoitus upean, yli valtiorajojen ja sukupolvien yltävän, vahvan, yhtenäisen ja iloisen kanteleyhteisömme voimasta sekä soittimiemme pitkien perinteiden ja nykyhetken monipuolisuudesta ja elinvoimaisuudesta. Vaikka Kanteleen päiviä onkin virallisesti vain yksi vuodessa, pitäkäämme ylpeästi kanteleiden ja kanteleperinteiden lippua korkealla joka päivä soittamalla, kuuntelemalla, soiton iloa kokemalla, toisiamme inspiroimalla ja inspiroitumalla toistemme soitosta. Eläköön kanteleet! Konsertissa kuultiin juhlapuhe Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mervi Kataiselta (ylempi kuva) sekä tervehdys Kanteleliiton toiminnanjohtaja Sanni Virralta.
Juhlakonsertin esiintyjiä ylhäältä alaspäin: Hanna Ryynänen, Pelkkä Poutanen ja Maija Pokela.
KANTELE 2/25 14 Kultakantele kolmelle kantelevaikuttajalle Anu Itäpelto Kanteleensoittaja, kansanmuusikko ja kantelepedagogi Kanteleensoiton 1970-luvun alkupuolella Tyyne Niikon ja Anneli Kuparisen oppilaana aloittanut Anu on tullut tutuksi innovatiivisena ja uutta luovana muusikkona, ja hänen hauskat pedagogiset oivalluksensa ovat inspiroineet kanteleensoittajia muun muassa Ilomantsin ja Lahden kanteleleireillä, sekä tietenkin Pakilan musiikkiopistossa. Anu valmistui Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston historian ensimmäiseltä vuosikurssilta vuonna 1983, pääaineenaan kantele. Hän on kirjoittanut kansanmusiikin peruspedagogiikasta kirjan Omasta päästä, joka on osa Sibelius-Akatemian kirjasarjaa, ja hän on kiertänyt kanteleinensa esiintymässä ympäri maailmaa. Kanteleensoittaja Susanna Heinonen muistelee lämmöllä ystävänsä Anun kanssa tehtyä Kasareikka-levyä ja Saksan kiertuetta. Anun opiskeluaikojen kurssikaveri, kollega ja ystävä Leena Joutsenlahti kirjoittaa vuonna 2018 julkaistussa tohtoritutkintonsa kirjallisessa työssään Kanteleliitto jakoi Kanteleen päivänä Kultakantele-tunnustuksen merkittävästä ja pitkäjänteisestä työstä kanteleen hyväksi kolmelle kantelevaikuttajalle. Anusta seuraavaa: “[Itäpellon] kanteleiden sointiin ja äänenväreihin perustuva mielikuvituksellinen tapansa rakentaa kanteleoppilaittensa kanssa musiikkia soi edelleen vahvana.” Epävirallisemmassa yhteydessä Joutsenlahti kertoo Anun olleen tärkeä ja luotettu tukija, ja ystävä. Anu on kanteleyhteisössä tunnettu kannustavasta, iloisesta ja sydämellisestä tavasta kohdata kollegoja ja oppilaita. Heikki Pitkälä Kanteleensoittaja Haapavetinen, omasta persoonallisesta soittotyylistään tunnettu Heikki Pitkälä on vuosikymmenien ajan esiintynyt erityisesti Haapaveden ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Heikki on tallentanut soittoaan jo 1980-luvulla yhdessä kanteleensoittaja-veljiensä Eeron ja Saulin kanssa, ja myöhemmin kahdelle Kultakantele soi -levyilleen. Heikin ystävä, kanteleensoittaja Jane Ilmola kertoo Heikin kuvailevan kannelta ihmeelliseksi soittimeksi, jossa on sanoinkuvaamattoman herkkä ja kaunis ääni. Jane kertoo myös, että Heikki
15 soittaa Leskelän rakentamalla ainutlaatuisella kanteleella, joka on tehty “tosi vanhasta venäläisestä honkapuusta”. Heikin soittoperinne jatkuu hänen lapsillaan, ja muilla, jotka ovat opetusta pyytäneet. Marianne Uotila Kanteletaiteilija, kantelepedagogi Marianne Uotila tunnetaan muun muassa virtuoottisena kanteleensoittajana, innostavana pedagogina ja multi-instrumentalistina. Hän aloitti kanteleensoiton Anneli Kuparisen opissa, ja Finn-Kanteleissa jo pienenä tyttönä. Myöhemmin hänestä tuli tämän arvostetun kanteleorkesteri Finn-Kanteleiden luottosoittaja ja luottosolisti. Elämäntyönsä pedagogina Marianne teki Lahden konservatoriossa, josta hänen opissaan kasvaneista kanteleensoittajista poikkeuksellisen suuri määrä on jatkanut kanteleen ammattiopintoihin. Kanteletaiteilija, ystävä ja Mariannen entinen oppilas Mirva Minkkinen kertoo Mariannen opettaneen soiton lisäksi elämää, musiikista nauttimista ja sen parissa hassutteluakin. Mirva jatkaa: “Mariannella on ollut erityinen kyky nähdä oppilaiden yksilöllisiä tarpeita ja vahvuuksia, ja hän on tukenut heitä niissä. Hän on sydämellinen opettaja ja on aina puhunut kauniisti ja innostavasti niin omille kuin muiden kollegojen oppilaille. Olen ihaillut hänen suurenmoista musikaalisuuttaan, kaunista kosketustaan sekä huikean virtuoottista soittoaan.” Kanteleliitto onnittelee lämpimästi, sekä kiittää kaikesta siitä upeasta työstä, mitä olette tehneet kanteleen soittimena sekä koko kantelekulttuurin hyväksi! Tunnustusten saajat Kanteleen päivänä 13.9.2025. Kuvassa vasemmalta Anu Itäpelto, Marianne Uotila ja Heikki Pitkälä. Kuva: Pasi Virta.
KANTELE 2/25 16 Maija Pokela Lohdun sanoja kanteleella Maija Pokela esiintymässä Sellosalissa. Kuva: Carolina Stenbäck.
teKsti M ikko k oivuMäki Korona-ajan siemenestä kasvoi soololevy Maijan keväällä ilmestynyt albumi Lohdun sanoja alkoi ajatuksen tasolla hahmottua koronapandemian aikaan, kun maanlaajuiset rajoitukset esiintymisistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä olivat voimassa ja pitivät ahkerasti keikkailevan muusikon kotonaan. Kun ei ollut mahdollisuutta konsertoida, Maijalle korona-arki tarkoitti musiikintekoa itsekseen. ”Korona-aikana julkaisin pari singleä omista sävellyksistäni hieman portfoliomielessä”, Maija kertoo. ”Oli tarkoitus jatkaa niistä kokonaisen albumin tekoon, mutta rajoitusten hellittäessä tuli taas kiire jatkaa bändihommia, ja yht’äkkiä vaan heiluin kiertueella koko ajan.”, Maija naurahtaa. Uudelleen käynnistynyt vilkas arki laittoi soololevyn suunnitelmat tauolle pariksi vuodeksi, kunnes vähitellen ajatukset palasivat omaan musiikkiin. ”Muistan syksyltä 2023 hetken, jolloin aloin kokea voimakasta tarvetta jatkaa oman musiikin tekoa ja päätin että nyt on pakko saada tehdä tämä soololevy.”, Maija avaa. Oman musiikin hahmottelu alkoi abstraktilta tasolta ja tarpeesta löytää omille tunteille kanava päästä ulos. ”Ei minulla ollut aluksi mitään suunnitelmaa siitä, minkälaista musiikkia tulen tekemään, vaan luotin vain siihen mitä hetkessä syntyy ja katsoin mihin se vie.”, Maija kertoo. Hänelle musiikissa keskeistä ovat vahvat tunnelmat, mielikuvat ja musiikin välittämät ja esiin tuovat tunteet, joilla on Maijalle suuri merkitys niin musiikkia kuunnellessa kuin itse tehdessä. ”Ehkä Maija Pokela Lohdun sanoja kanteleella Maija Pokela on yksi kantelekentän keskeisiä hahmoja nykykansanmusiikissa, ja hän on kuljettanut kantelettaan ja musiikkiaan ympäri maailmaa nuoresta lähtien. Sadat esiintymiset Suomessa, Euroopassa, Amerikassa ja Japanissa ensin Kardemimmit-yhtyeen ja myöhemmin muiden kokoonpanojen kanssa, sekä lukuisat albumit ja muut taiteelliset projektit ovat tehneet Maijan tutuksi hahmoksi leiskuvine punaisine hiuksineen. Vuosien varrella Maija on vilahdellut tiheästi myös Kantele-lehdessä Kardemimmien, ENKEL-yhtyeen ja Folk’Avantin kanssa. Viimeisin askel uralla on ollut ensimmäisen oman sooloalbumin ilmestyminen huhtikuussa. Soolodebyytillään Maija vahvistaa näkyvää joukkoa suomalaisia artisteja, jotka luovat kanteleperinteestä esiin uutta ja ennenkuulumatonta musiikkia.
KANTELE 2/25 18 oman musiikkini tunnistettava teema on lohtu, kaihoisuus ja pehmeys – ne ovat minulle tärkeitä elementtejä ja tuntuvat omilta. Lohtua tarvitaan kaikissa elämäntilanteissa.”, hän pohtii. ”Halusin tehdä sellaista musiikkia, jota haluan itse kuunnella ja jossa on tunnelmia, joita itse kaipaan. Halusin myös, että musiikkini erottuu instrumentaatioltaan muista bändeistä, joissa soitan.”, Maija kertoo. Uusi albumi sai nimekseen Lohdun sanoja tekoprosessin aikana. Nimi viittaa kappaleiden tarinoihin, mutta myös Maijan oman elämän käänteisiin. Kun levyn tuotantovaihe oli jo ohi, Maijan oma äiti kuoli yllättäen alkuvuonna. Edellisenä päivänä äiti oli ehtinyt kuulla Radio Helsingissä soitetun singlekappaleen Sukupolvien keinu, jonka tarinassa kertojan äiti laulaa. ”Äiti ehti viimeisenä päivänään kuulla kappaleen, ja lähetti minulle viestin hienosta laulusta. Tuntuu edelleen käsittämättömältä, että ajoitus äidin menettämisen ja tuon tietyn kappaleen kanssa osuu yhteen, ja että ei tässä ihan sattumastakaan voi olla kyse”, Maija pohtii. Kansanmusiikkia, joka rönsyilee lokeroistaan Vaikka Maija ei etukäteen suunnitellut tekevänsä taustalleen ominaista kansanmusiikkia, lopulta hän huomasi, että sitä ei voi välttääkään. ”Halusin olla avoin sille, mitä tulee. Aiemmin korona-aikana julkaistut kaksi singleä olivat omilla mittareillani kansanmusiikin ja pop-estetiikan rajoilla, mutta nyt säveltäessä totesin, että täältä tulee nyt tätä kamua. Se on ytimessäni, minkäs minä sille voin.”, Maija kertoo ja jatkaa: ”Tosin haluan pysytellä vapaana kaikesta, mikä tuntuu rajoittavalta, ja inspiroitua mistä tahansa musiikista.” Hän toteaa, että levyn musiikkia voi katsella monesta eri näkökulmasta, ja huolimatta vahvasta profiloitumisesta kansanmuusikoksi, kappaleita uudelta levyltä on soinut kansanmusiikin stratosfäärin ulkopuolella. ”Musiikkini on päässyt esimerkiksi indie-kategorian soittolistoille ja musiikkitoimittajat kansanmusiikin genren ulkopuolelta ovat tarttuneet siihen. Jonkinlainen muutos suhtautumisessa kansanmusiikkiin on selvästi tapahtunut.”, Maija iloitsee. ”Muistan vielä omat teiniaikani, jolloin kantele tuntui olevan soittimena vähän erillään muista ja kanteleensoittajat soittivat lähinnä keskenään.”, hän kertoo. Nyt kantele on lunastanut paikkansa missä tahansa musiikkityylissä. Nykypäivän kanteleartistit ovat osoittaneet, miten monipuolista kanteleella tehty musiikki on, sekä kansanmusiikin genren sisällä, mutta myös irrallaan siitä. Lohdun sanoja -albumin musiikki nojaa vahvasti kanteleen ja laulun selkärankaan, jonka ympärille on sovitettu muita soittimia ja taustalauluja tyylikkäästi ja maltillisesti. ”Minua kiehtoo orgaanisuus ja akustisuus, ja koen että ne kuvaavat musiikkiani kaikista aidoimmin.”, Maija kuvailee. Hän haluaa pitää sovitukset tarpeeksi yksinkertaisina ja olla täyttämättä niitä liian suurella määrällä soittimia. ”Äänitän ideoita puhelimen ääninauhurille, teen siihen päälle stemmat ja ne toimivat demoversioina. Niiden fiilis on usein tosi autenttinen, ja varsinaisissa sovituksissa yritän päästä samaan fiilikseen. Yritän pitää yhteyden biisien alkuperäiseen ideaan, jolloin täytyy tarkasti tunnistaa milloin biisi on valmis.”, Maija kertoo. ”En kuitenkaan halua tehdä demoversioista liian valmiin kuuloisia, jotta ne eivät liikaa sanele sitä, minkälaiseksi studiossa äänitetty biisi muotoutuu.” Levylle Maija on sovittanut mukaan omien kappaleidensa lisäksi muutaman perinnemelodian ja -tekstin. Sukupolvien keinu -kappaleen teksti on tilattu Hannu Sepposelta Maijan omaan sävellykseen.
19 Turvallisia tiloja ja luottohenkilöitä Levyn äänityksiä tehtiin ensin Uumajassa Ruotsissa Frida Johanssonin studiossa. Viiden päivän aikana syntyi kantelepohjat kappaleisiin, joiden työstöä Maija jatkoi Nokialla Samuli Volannon kanssa. Kumpikin äänittäjä on Maijan pitkäaikainen yhteistyökumppani, joiden kanssa on luonteva työskennellä. Molempien kanssa työskentely on myös luovaa tuottamista ja sovittamista, ja Samuli päätyi soittamaan joihinkin kappaleisiin kontrabassoa ja selloa. Levyn muusikkokaartiin kuuluvat Samulin lisäksi laulaja Onni Rajaniemi ja viulistit Veera Kuisma ja Jonna Lankinen, jotka kumpikin soittavat levyllä 5-kielistä viulua. Kuten levyn äänittäjät, myös muut muusikot ovat Maijan luottotyyppejä, joiden kanssa luova työ sujuu saumattomasti. Se on tärkeää studio-olosuhteissa, ja parhaimmillaan saadaan nauhalle jotain Kuva: Mikko Malmivaara.
KANTELE 2/25 20 ainutlaatuista. ”Onnin kanssa olemme laulaneet monenlaisissa projekteissa, ja Ruusu ja minä -kappaleessa improvisoimme yhdessä kappaleen lopussa aukeavaan osuuteen laulustemmat. Samuli laittoi nauhan pyörimään, tehtiin siihen päälle vielä toinen kierros ja se oli siinä.”, Maija kertoo. Viulistit Veera ja Jonna soittavat Tuulet-kappaleessa, jossa yhteissoittamisen riemu on vangittu nauhalle Maijan komppaamana 15-kielisellä. Siinä missä äänitystekniikka ja äänen tuottaminen on helpottunut ja saanut muusikot itse opettelemaan äänittämistä, Maija haluaa pysytellä taiteilijan roolissa. Hän ei ole kiinnostunut äänittämisestä teknisessä mielessä, vaan haluaa ympärilleen alan ammattilaiset. Maijaa ylipäätänsä kiehtoo seurata ihmisiä, jotka osaavat jotain todella hyvin: ”Ihailen ihan kaikkia, joilla on intohimo ja osaaminen johonkin. Suuri keramiikkakisa -ohjelmassakin päätuomari itkee, kun se on niin liikuttunut kilpailijoiden töistä!”, Maija nauraa. Hänelle tärkeintä äänitystilanteessa on saada olla ympäristössä ilman häiriötekijöitä, jossa saa olla aidoimmillaan oma itsensä. ”Kun alun perin mietin kenen kanssa haluan tätä levyä tehdä, tiesin että tulen olemaan herkillä oman musiikkini kanssa. Se on niin henkilökohtaista ja sille haluaa antaa kaikkensa – mitä tahansa tunteita voi nousta pintaan. Tein levyn luottotyyppieni kanssa, joiden kanssa on turvallista olla.”, hän kertoo. Soolokeikat ja läsnäolemisen taito Pitkällisen levynteon aikana Maija ei ollut ehtinyt ajatella sooloartistina keikkailua ja omien kappaleiden esittämistä, mutta levyn julkaisuviikolla hän esiintyi sekä Espoon Sellosalissa että Tampereen G Livelabissa esittäen uunituoreita kappaleitaan. ”Panostin levyn julkkarikeikkoihin oikein kunnolla, mutta levyä vielä tehdessä en ollut ollenkaan varma haluanko esiintyä soolona. Rakastan musiikin luomisprosessia ja studiotyötä ja keskityin siihen täysillä. Mutta sitten kävi klassisesti, että levyn valmistuessa vapautui tilaa Sellosalissa kokoonpanossa oli mukana Veera Kuisma (piano, viulu), Jonna Lankinen (viulu), Maija Pihjalaoja (taustalaulu) ja Onni Rajaniemi (laulu, kitara). Kuva: Carolina Stenbäck.
21 ajatella esiintymistä soolona. Julkkarikeikkojen jälkeen kesällä on ollut muutama muukin esiintyminen, ja lisää on tulossa.”, Maija kertoo. Sooloartisti Maija Pokelana esiintyminen on tuonut kokeneelle bändimuusikko Maija Pokelalle kuitenkin ihan uudenlaista jännitystä ja itsereflektiota, sillä kaikki on yht’äkkiä omissa käsissä ja keikan onnistumisessa on aivan toisenlainen vastuu. ”Levyjulkkarikeikan jälkeen veljeni sanoitti asiaa hyvin, että soolona esiintymisessä olet paljaimmillasi kannattalemassa kokonaisuutta, joka on esiintyjän ja yleisön välinen kohtaaminen.”, Maija pohtii ja jatkaa: ”Kaikki muusikot haluavat tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja vaikka minulla ei välttämättä ole tarvetta päästä kirkkaimpiin parrasvaloihin, esiintymiselle antaa kuitenkin sielunsa ja sydämensä, hyvässä ja pahassa.”, Maija kertoo. ”En aluksi tiennyt miten oma musiikki tulee livenä toimimaan, mutta soolona esiintyminenhän on ollut ihan mahtavaa.” Esiintymisiin on tuonut vielä oman jännitteensä äidin kuoleman käsittely ja surutyö, joka vaikuttaa kappaleiden kautta myös esiintyessä. Maija painottaa, että muusikon on luotettava omaan ammattitaitoonsa ja muistettava, että esiintyminen on työtä. ”Työmoodi suojaa kyllä keikan aikana”, hän sanoo. Maijan pohdinta omasta soolourastaan kertoo uusien isojen askelten ottamisesta, tavoitteiden asettamisesta ja halusta tehdä uusia asioita ja sukeltaa tuntemattomaan. Itselleen säveltäminen on tuonut uusia oivalluksia taiteen tekemisestä, kun se tapahtuu omaehtoisesti itseään varten. ”Esimerkiksi Kardemimmeille kappaleiden säveltäminen tapahtuu, kun päätämme tehdä levyn, enkä sävellä niitä huvikseni. Mutta itselleen säveltäessä tälläkin hetkellä koko ajan syntyy uusia biisejä ja biisinaihioita, joita äänittelen talteen. Se on jonkinlainen uusi taso, minkä olen uskaltanut avata, ja se tuntuu koukuttavalta.”, Maija kertoo. Kansanmusiikkia korvakuulolta Kantelemuusikon polku ensin musiikkiopistolaisena ja myöhemmin ammattimuusikkona on ollut Maijalle yhteissoittoa ja luovaa musisointia 5-vuotiaasta lähtien, kun hän aloitti kanteleen soiton Sanna Huntuksen oppilaana. Kansanmusiikin opiskelu ja soittaminen on aina Paras asia työssäni on sen monipuolisuus. Saan olla mukana luomassa jotain aineetonta, mitä ihmiset aina tarvitsevat. Ja mitä maailma tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän. ”
KANTELE 2/25 22 ollut pääasiassa korvakuulolta välitettyä musiikkiperinnettä. Sävelkorva on tehnyt Maijalle musiikin ymmärtämisestä ja analysoimisesta kuulovaraisesti helppoa, mikä on erityisesti kansanmusiikissa hyödyllinen taito. Se ei kuitenkaan jätä rauhaan, sillä sitä ei voi kytkeä pois päältä. ”Jos jossain soi musiikki, niin korvat blokkaavat sitä koko ajan ja ajatus saattaa karata harmonioiden tai bassokuvioiden analysoimiseen”, hän sanoo. Hän antaa analyyttisten korviensa levätä nauttimalla muista taiteista ja kuuntelemalla muuta musiikkia kuin oman työn kautta eteen tulevaa. ”En oikeastaan kuuntele kansanmusiikkia ollenkaan vapaa-ajalla, koska se on työtäni.”, Maija kertoo. Hän kuuntelee paljon indie-musiikkia ja mainitsee artisteista esimerkiksi Bon Iverin. ”Musiikin kuuntelu liittyy tiettyihin mielentiloihin ja sen avulla pystyn rentoutumaan. Kävin esimerkiksi katsomassa Kansallisbaletissa DracuTutussa paikassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla kesällä 2025. Kontrabasson varressa akustisella keikalla Samuli Volanto. Kuva: Carolina Stenbäck.
23 la-balettia, jossa pääsin irroittautumaan täysin analyyttisestä kuuntelusta ja esitys tuntui vain puhtaalta nautinnolta. Se oli mullistava kokemus. Samalla tavalla iloitsen, jos saan itse tarjota kuulijoille musiikkini kautta vastaavanlaisia kokemuksia.”, hän jatkaa. Maija on havahtunut siihen, kuinka paljon muutkin taiteenlajit voivat inspiroida vahvoihin kokemuksiin — oli kyse valokuvanäyttelystä, museosta tai kuvanveistosta. ”Oman musiikin teko on muuttanut jonkinlaista perusasetusta aivoissa, että huomaan vaikkapa vaikuttuvani enemmän muiden taiteilijoiden luomisen vimmasta.”, Maija kuvailee. Työn ytimessä on kanteleensoitto ja laulu, mutta Maijalle on kertynyt paljon sulkia hattuun monista muista musiikin projekteista. Parhaillaan hän toimii taiteellisena tuottajana Freeta-yhtyeen tulevalla levyllä, ja menneisiin töihin on kuulunut muun muuassa sovitustöitä kuoroille ja orkestereille. ”Paras asia työssäni on sen monipuolisuus. Saan olla mukana luomassa jotain aineetonta, mitä ihmiset aina tarvitsevat. Ja mitä maailma tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän.”, Maija kertoo. Hän nostaa erikseen esiin kantelekentän monipuolisuuden ja arvostaa mukana olevien ihmisten kunnianhimoa. ”En ajattele, että kantele olisi soittimena ylitse muiden, se on lopulta vain soitin muiden joukossa. Mutta se on mielestäni uniikki soitin — sen soundi on ollut elämässäni aina, ja se on vienyt minua paikkoihin, joihin en muuten olisi päässyt. Kantele on myös kehittynyt hurjasti koko sinä aikana, kun olen sitä itse soittanut.”, Maija toteaa. Vanha sanonta kuuluu, että haaveet harvemmin toteutuvat, jos niistä ei koskaan kerro kenellekään. Maija sanoo suoraan, että hänen ykköshaaveensa on esittää musiikkiaan ison orkesterin kanssa. ”Puhetta ei vielä ole ollut kenenkään kanssa, mutta tämä on haave, jonka sanon ääneen.”, hän toteaa. Haave orkesterin kanssa esiintymisestä ei kaiken koetun perusteella tunnu lainkaan ylimitoitetulta. ”Olen tehnyt jonkun verran sovituksia orkestereille ja tällä hetkellä se kiinnostaa valtavasti, ja siinä haluan kehittyä. Minua kiehtoo paljon esimerkiksi se, mitä kaikkea orkesterisovituksissa voi harmonisesti luoda ja miten niillä voi ilmaista eri tunnetasoja.”, Maija avaa. Lienee myös itsestään selvää, että ensimmäisen sooloalbumin jälkeen oma taiteilijuus saa uusia olemassaolon tasoja, jotka tekevät vielä tuntemattomasta meille koettavaksi jotain uutta.
KANTELE 2/25 24 Aino Ruotanen ja Fagerkulla Folk Fagerkulla Folk järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja festivaali saatiin aikaiseksi melko nopealla aikataululla. Minkälainen työ festivaalin järjestelyissä oli? Aino Ruotanen: Festivaalin järjestämisessä oli valtavasti hommaa. Vaikka osasin henkisesti varautua siihen jo etukäteen, niin kaiken säätämisen määrä yllättää aina jollain tavalla – aika ehtii kullata muistot nopeasti. Lähdin toteuttamaan festivaalia ilman varmuutta resursseista ja nopealla aikataululla, mikä tarkoitti, että oli varauduttava tekemään itse lähes kaikki. Prosessi käynnistyi toukokuun alussa, kun Lauri ja Juho Hämeen kanssa kävimme Karkkilan työläismuseoalueella katsomassa, voisimmeko järjestää sinne kansanmusiikkitapahtuman yhteistyössä heidän pyörittämänsä Einbus Oy:n kanssa. Minulla oli jo pitkään ollut haave pienestä kansanmusiikkifestivaalista, sillä lähiseudulla ei ollut vastaavaa tapahtumaa. Olen viihtynyt täällä noin viisi vuotta, mutta kaipasin välillä sellaista yhteisöllisyyttä, jota kansanmusiikki on aiemmin elämässä tarjonnut. Toivoin festivaalin tuovan samoja kiinnostuksen kohteita jakavia yhteen. Keväällä työtilanteeni näytti mahdollistavan tällaisen kokeilun, mikä tosin ehti muuttua vielä kesän aikana, ja elokuussa vauhti olikin sitten melkoinen! Järjestämistyö sisälsi kaikkea rahoituksen ja yhteistyökumppaneiden hankkimisesta tiedotukseen, tilojen ja rakenteiden suunnitteluun, esiintyjien buukkaukseen, ohjelman ja aikataulun laatimiseen sekä lupa-asioiden ja pelastussuunnitelman hoitamiseen. Otin valokuvat museolta nettisivuille, jotka Juho Häme toteutti. Suunnittelin myös julisteet, flyerit ja bannerit ja pidin somekanavat aktiivisina. Suunnittelutyö oli luovaa ja innostavaa, ja päädyin tekemään myös uusia asioita, joissa samalla opin ja kehityin. Tiedotus oli ehkä haastavin ja aikaa vievin osa. Nykyisessä mediaympäristössä näkyvyyden saaminen on haastavaa, Kanteletaiteilija Aino Ruotanen järjesti elokuun lopulla Karkkilassa Fagerkulla Folk -festivaalin. Ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali syntyi nopealla aikataululla, intohimosta kansanmusiikkiin ja vahvalla talkoohengellä. Festivaalin taustalta löytyy unelma yhteisöllisyydestä, suuri määrä työtä ja ripaus hullunrohkeutta – lopputuloksena syntyi lämminhenkinen tapahtuma, jonka vastaanotto osoitti, että juuri tällaiselle festivaalille oli tilausta. teKsti M ikko k oivuMäki
25 usein myös kallista. Lähetin tiedotteita medioille ja onnekseni niitä myös julkaistiin paikallislehdissä. Lisäksi turvauduin “sissimarkkinointiin”: jaoin flyereitä, ripustin julisteita ja juttelin ihmisille festivaalista. Sitä kautta löysin festivaalille apuvoimia. Festivaali pidettiin Karkkilassa historiallisella Fagerkullan ruukkialueella. Karkkilassahan on viime aikoina järjestetty paljon tapahtumia, joihin on saatu yleisöä pääkaupunkiseudulta asti. Miten Karkkilan kaupunki suhtautui festivaaliin, ja saitteko heiltä apuja? Oliko itsestään selvää, että haluat järjestää festivaalin ruukkialueella? Onneksemme Karkkilan kaupungilla sattui olemaan haussa vapaa-aikalautakunnan täydennyshaku, jonka kautta saimme merkittävää tukea tapahtuman järjestämiseen. Avustukseen sisältyi sekä tiloja että äänentoistolaitteisto, ja kaupungin apu oli ratkaisevan tärkeää festivaalin toteutumiseksi. Minulla oli ennestään hyviä kokemuksia yhteistyöstä kaupungin kanssa parin vuoden ajan järjestämiemme monitaiteellisten Aino & Miihkali -klubien myötä. Vaikka Karkkilassa järjestetään monenlaisia tapahtumia, koin että kansanmusiikkifestivaalille oli hyvin tilaa – ja sen myös huomasi lämpimästä vastaanotosta. Moni oli toivonut juuri tällaista tapahtumaa työläismuseon alueelle. Sijaintia pohdittiin monesta kulmasta, mutta lopulta historiallinen ruukkialue oli juuri oikea tälle tapahtumalle. Alueella on toki rajoituksia, esimerkiksi pihanäyttämöllä yleisö on täysin sään armoilla. Mutta miljöö on vertaansa vailla, ja sekin on osa festivaalikokemusta. Museon henkilökunnan tuki käytännön järjestelyissä oli korvaamatonta. Toimit myös festivaalin taiteellisena suunnittelijana ja mukana oli useampi kanteleartisti. Mikä taiteellisessa suunnittelussa on olennaisinta? Fagerkulla Folkin ohjelma koostui suurelta osin lähialueen muusikoista ja yhtyeistä. Tämä olikin yksi syy festivaalin järjestämiseen: halusin luoda alueelle esiintymisja kohtaamispaikan, sillä Aino Ruotanen, Karri "Paleface" Miettinen ja Miihkali Jaatinen esiintymässä. Kuva: Kirsi Jaatinen.
KANTELE 2/25 26 täällä on harrastuneisuutta ja osaamista. Oli hauskaa, että esiintyjät tulivat vähän eri suunnista, mutta silti moni oli aivan naapurista. Esiintyjissä oli eri vaiheissa elämää ja musiikkia olevia soittajia, sekä monipuolisesti eri soittimia edustettuna. Peilaan toki myös omiin kokemuksiin, Kihaus Folk Festival Rääkkylässä oli minulle tärkeä osa omaa harrastamista lapsena ja nuorena. Koska aikataulu oli tiukka, hyödynsin paljon omia verkostojani. Ohjelmassa oli muun muassa Nohevat, Käpylän Musiikkiopiston oppilaistani koostuva kanteleyhtye. Paleface esiintyi Aino & Miihkali -duomme säestyksellä – ja kantele toimii siinäkin mainiosti! Sattumalta bongasin Kreeta-Maria Kentala & Timo Alakotila -duon kiertueella, joten se oli ohjelmaan kuin kirsikka kakun päälle. Ehkä olennaisinta suunnittelussani oli monipuolinen ja -ääninen kokonaisuus. Mietin paljon myös miten tehdä tapahtumasta yhteinen ja avoin. Sävelsin ja suunnittelin Karkkilan katrillin sillä ajatuksella, että kuka vain pääsisi mukaan yhdessä tekemiseen helposti, vaikka kansanmusiikki ei olisikaan ennestään erityisen tuttua. Katrillista tuli festivaalin päätösnumero, ja siihen oli vapaa pääsy. Ajatus oli, että festivaali jalkautuisi soiton, tanssin ja jamien muodossa kaupungille sellaiseen paikkaan, missä se voisi olla vähän yllätyksellistä. Tanssin ohjasi Saara Mikkola-Ylitolva. Tuntui tärkeältä huomioida myös lapsija lapsiperheyleisöä. Järjestin "Fagerkullan tonttu" -piirustuskilpailun, ja Kirsi Jaatisen kanssa ideoimme festivaalin ohjelmaan tonttupolun, joka jatkoi kansanperinteeseen pohjautuvaa tonttu-teemaa. Alle 12-vuotiaille festivaali oli ilmainen, nuorillle oli reippaasti edullisempi lippu, ja tapahtumaan pääsi myös Kaiku-kortilla, jonka periaate on, että kulttuuri kuuluu kaikille varallisuudesta riippumatta. Olit myös mukana esiintymässä oman Aino & Miihkali -duosi kanssa sekä Palefacen kanssa. Pystyykö kaikessa tohinassa keskittymään myös omaan esiintymiseen? Kyllä se kaikki hässäkkä veronsa omasta tekemisestä vie, enkä ehtinyt etukäteen samalla tavalla virittäytyä. Ennen festivaalia tuotantotyö vei paljon aikaa, jonka olisin tavallisesti käyttänyt treenaamiseen. Mutta lavalla kaikki muu unohtuu, ja silloin on täysin läsnä hetkessä. Aino & Miihkalin kanssa olemme soittaneet ja esiintyneet niin paljon, että voimme luottaa keikan sujuvan tilanteessa kuin tilanteessa. Myös Palefacen kanssa yhteistä kokemusta on kertynyt vuosien varrella mukavasti. Isoin haaste oli tällä kertaa kanteleen soittaminen kosteassa säässä ulkoteltassa – mutta kun itse järjestää, siitä voi syyttää vain itseään! Minkälaisia vinkkejä antaisit omasta festivaalista haaveileville? Kuten monessa muussakin asiassa, tekemällä oppii. Jos jostain haaveilee, niin kannattaa rohkeasti ottaa asioista selvää, kysyä kysymyksiä ja tehdä parhaansa. Minulle tätä helpotti se, että olen vuosien varrella seurannut tapahtumien järjestämistä esiintyjän näkökulmasta, joten tiesin mitä kysymyksiä pitää kysyä. Jos taas ei tiedä mistä aloittaa, kannattaa käydä erilaisissa tapahtumissa ja tarkastella niitä järjestäjän silmin – siitä saa varmasti paljon eväitä omaan tekemiseen. Delegointia on myös hyvä harjoittaa, ja opetella tarvittaessa pyytämään ja ottamaan vastaan apua.
27 Rauno Nieminen sai Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla 2025 mestaripelimannin arvonimen. Kantele-lehti haluaa onnitella uutta mestaripelimannia tittelin johdosta. Nieminen on kolmannen polven kanteleensoittaja ja -rakentaja Vilppulan Kolhon kylästä ja ensimmäinen mestaripelimanni, jonka soittimia ovat muinaiskanteleet, jouhikantele, sekä pillit ja torvet. Kansanmusiikkijuhlien tiedotteen mukaan: Soitinrakentajana tunnettu Rauno Nieminen taitaa useat soittimet, mutta erityisesti hän on ansioitunut jouhikon, kanteleen ja paimenpuhaltimien taitajana. Rauno on ollut pioneeri monen kansanomaisen soittimen ja soittotyylin elvyttämisessä Suomessa. Soitinrakentajamestari ja musiikin tohtori Rauno Nieminen aloitti soittamisen alle kouluikäisenä saatuaan Joulupukilta ksylofonin. Suvun vanhin tunnettu pelimanni on isoäidin isä Aapo Harjula. Rimmin seppänä tunnettu Aapo oli taitava pelimanni, jolla oli tapana sanoa ’Soiko se pojat vai maako lelluu’. Soitinrakennus alkoi Rauno Niemiselle mestaripelimannin arvonimi teKsti o uti n ieMinen Kuva: Pauli Nieminen.
KANTELE 2/25 28 1960-luvulla ja hän keskittyi elvyttämään katoamassa olevia kansansoittimia ja niiden soittoperinnettä. Yksi menestystarina on jouhikonsoiton kasvaminen kansainväliseksi ilmiöksi. Nieminen on soittanut 29 orkesterissa yli sadan soittajan kanssa. Näistä suurin osa on kansanmusiikkiorkestereita, kuten: Primo, Tastulan pelimannit, Salamakannel, Ontrei, Pohjola ja Sarijärtwi Candlet.” Mitä mestaripelimannius merkitsee sinulle? ”En osaa oikeastaan vielä hahmottaa, koska se on niin uusi asia. Mutta onhan se upeaa, kun pääsee tämänlaiseen arvokkaaseen seuraan. Tunsin lähes kaikki kantelemestaripelimannit. Viljo Karvonen kävi Kaustisen kanteleverstaalla rakentamassa kanteleita. Hänen kotonaan vierailin Arvi Pokelan kanssa ja Voitto Isosaaren kotona kävin perehtymässä hänen kanteleen restaurointiinsa ja soitimme myös yhdessä. Arvi Pokelalta opin saarijärveläistä soittotyyliä. Olen kuullut näitä perinteisiä soittajia ja oppinut heidän soittotyylejään. Katson velvollisuudekseni viedä tätä perinnettä eteenpäin.”, Rauno kertoo. Hän luonnehtii soittoaan: “Haluan soittaa perinteisiä tyylejä ja toisaalta myös luon uutta musiikkia perinnemusiikkiin pohjaten. Olen soittanut monessa ambient-orkesterissa kannelta ja vanha kantele-estetiikka sopii siihen mainiosti.” Hän onkin ollut aivan olennainen lenkki perinnekanteleiden ja vanhan kantelemusiikin uudelleentulossa, yhdessä lukemattomien perinnettä ylläpitävien soittokavereidensa kera. ”Olen saanut soittaa monien taitavien soittajien, kuten Johannes Heikkilän, Hannu Sahan, Timo Väänäsen, Kari Yhteissoittoa Pelimannitalon rinteessä. Kuvassa vasemmalta Senni Heiskanen, Hanna Ryynänen, Rauno ja Maija Kauhanen. Kuvaaja: Sanni Virta.
29 Dahlblomin, Outi Niemisen ja Heikki Laitisen kanssa. Kari Dahlblomin kanssa soitettiin ja tutkittiin kannelta vuodesta 1979. Karin poismeno oli suuri järkytys, ja moneen vuoteen en soittanut laatikkokanteleita, kunnes Hanna Ryynänen ja Senni Heiskanen pyysivät soittamaan Saarijärven kannelta kanssaan Pelimannitalon rinteeseen.” Nieminen on huolissaan kanteleenrakennuksen tulevaisuudesta “No instrument, no music.”, hän toteaa. “Minusta pitäisi olla selvää, että jos ei ole soitinrakentajia, niin ei ole myöskään soittajia. Tällä hetkellä rakennetaan vain Paul Salmisen perinteeseen pohjautuvia laatikkokanteleita ja osista liimattuja pienkanteleita teräskielillä. Kanteleiden laaja kirjo ja sointimaailma on köyhtynyt.” Kolhon liikkuva kivi ei sammaloidu kai koskaan. ”Vexi Salmi jo sanoi, että ´Muutakin on kierretty kuin tahkoa´. Olin kyllä nuorena hyvä tahkonvääntäjä, kun isä teroitti viikatteita ja kirveitä.” Uusia kantelelevyjä on tulossa Sarijärtwi cantlet-, Primoja Heinäveden kanteleet -orkestereilta. Myös duo-levy muinaiskanteleilla 1000-luvulta alkaen on työn alla. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali jakaa joka vuosi tunnustetuille pelimanneille mestaripelimannin arvon. Tänä vuonna neljä pelimannia sai mestaripelimannin tittelin. Vasemmalla: Rauno testaa uutta suunnittelemaansa 10-kielistä kannelta vuonna 1982. Alla: Primo-yhtye. Kuvaaja: Johannes Heikkilä.
KANTELE 2/25 30 Kanteleesta kuoroihin ja kurkkulauluun Petra Poutanen etsii pyhyyttä ja säröjä musiikissa P etra Poutanen on saapunut Helsingin Musiikkitaloon konsertoimaan yhdessä Anne-Mari Kivimäen ja Emilia Lajusen kanssa. Kolmikko on hiljattain esiintynyt eri puolella Suomea Folk Extreme -taiteilijakollektiivin yhdistäminä: Kivimäki on haitaritrancea soittava kansanmuusikko, Lajunen puolestaan viulisti, ja molemmat yhdistävät soitossaan perinteisiä kansanmusiikin melodioita, kokeellisuutta ja uusia ilmaisutapoja. Tätä tekee myös Petra Poutanen – säveltäjä, laulaja, kuoronjohtaja ja kanteleensoittaja. Konsertti kuuluu Folk Extremen Unified-hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kansanmusiikin kentällä. ”Folk Extreme on taideyhtiö, jossa olen ollut mukana muutaman vuoden. Se on Tampereen alueella toimivien kansanmusiikin artistien organisaatio, joka järjestää konsertteja, promootiota ja kansainvälistä verkostoitumista sekä toteuttaa myös musiikkialan hankkeita – asioita, joita yksittäinen artisti ei voisi yksin toteuttaa. Olemme yhdessä vahvempia”, Petra kertoo. Folk Extreme perustettiin vuonna 2014, ja se on kasvanut yhteisöksi, joka vie ennakkoluulottomia taiteilijoitaan festivaaleille, näyttämöille ja maailmalle sekä tekee tiivistä yhteistyötä kotimaisten ja kansainvälisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Folk Extremen lisäksi Petra toimii aktiivisesti myös Kulttuuriosuuskunta Uulussa, jonka puitteissa järjestetään muun muassa kuoroja opetustoimintaa. Osuuskunnat tukevat freelancereina toimivia taiteilijoita hallinnoimalla ja keskittämällä taloudenpitoa, mikä tuo vakautta ja ennakoitavuutta vaihtelevien taiteellisten produktioiden rinnalle. teKsti M ikko k oivuMäki
31 Ku va: Eric Van Nie uw lan d.
KANTELE 2/25 32 Pelkkä Poutanen, ja kaikki muu Taiteellista toimintaa Petralla riittää. Kanteleen parissa hän on tunnettu Pelkkä Poutanen -taiteilijanimellä, jonka alla syntyy soolomusiikkia kanteleen, laulun ja live-elektroniikan elävässä symbioosissa. Tunnusomaista Pelkkä Poutasen live-esiintymisissä ovat loopit, joiden päälle rakennetaan kohoavia äänimaisemia erityisesti lauluharmonioiden avulla, kanteleella ja äänisynteesillä. Kantele on osa Pelkkä Poutasen musiikkia, mutta keskeistä on Petran kameleonttimainen ja uniikki kyky hallita erilaisia laulutekniikoita – pehmeästä, soul-tyylisestä laulusta voimakkaaseen veisuun ja salaperäiseen, kuin maan alta kumpuavaan kurkkulauluun. Pelkkä Poutasen debyyttialbumi Pyhä Veri Vuotaa (2022) sai sekä Teosto-palkintoehdokkuuden että Etno-Emmaehdokkuuden. Viime vuonna hän esiintyi Womex-musiikkimessuilla Showcaseartistina, ja tänä vuonna hänella on ollut tasaisesti keikkoja ulkomailla asti. Petra oli myös yksi Espoon kulttuurikeskuksessa järjestetyn Kanteleen päivän konsertin esiintyjistä. Viimeisimpiin julkaisuihin kuuluu UTU-yhtyeen loppuvuonna ilmestynyt levy Love Collection: By the Ashes That Used to Be the Everlasting Fire sekä toukokuussa omalla nimellä julkaistu Todisteita siitä mitä olemme, joka sisältää alun perin teatteriin sävellettyjä kappaleita a cappella -sovituksina. Tuottelias taiteilija ei kärsi tyhjän paperin syndroomasta. “Minulla ei ole pulaa musiikin synnystä. Koen musiikkia kohtaan tutkivaa ja leikillistä suhdetta – se on minulle helpoin tapa ilmaista itseäni, ja siksi erilaisia produktioita on useita”, Petra avaa. “Lisäksi pöytälaatikossani on paljon materiaalia, jolle en edes tiedä vielä oikeaa taiteellista ilmaisukanavaa. Innostun helposti uusista asioista, mikä on hyödyllistä, koska vaikka musiikki on työtä, se antaa minulle valtavasti energiaa. Työn ja intohimon raja hämärtyy ihanalla tavalla.”, hän kertoo. UTU-yhtye on Petran kokoonpanoista vanhin ja estetiikaltaan lähempänä valtavirtaa, vaikka yhtyettä onkin useasti luonnehdittu marginaalimusiikin termein. Se esittää englanninkielistä, tummasävyistä pop-musiikkia, joka poikkeaa selvästi Petran muusta tuotannosta. “UTU on taidepopista ammentava yhtye, joka ei juuri risteä muun musiikkini kanssa”, Petra kuvailee. Kuorossa laulaminen – syvin tapa olla kosketuksessa maailmaan Omien kokoonpanojensa lisäksi Petra on aktiivinen teatterimusiikin säveltäjä ja kuoronjohtaja. Hän johtaa kahta itse perustamaansa kuoroa: ammattimaisempaa Tampereen Ihankaikkisesta Kuninkaallista Tuomiokuoroa sekä vapaammalta pohjalta toimivaa Väki-kuoroa. Molemmat esittävät lähes yksinomaan hänen musiikkiaan. Petra näkee itsensä ennemmin taiteellisena johtajana kuin perinteisenä kuoronjohtajana – kuorot eivät esitä klassista ohjelmistoa, ja sovituksia voidaan muokata lennossa tilanteen mukaan. Petran kuorot poikkeavat tavanomaisesta kuorotoiminnasta, jossa määritellään etukäteen tekninen laatutaso ja kootaan perinteinen kokoonpano. “Määrittävä tekijä ei ole laulajan lähtötaso. Kuoron taiteellinen kunnianhimo voi olla kuinka korkealla tahansa, vaikka laulajien tekninen taito vaihtelee. Vuosien aikana olemme tietysti kehittyneet yhdessä”, Petra kertoo. Kuoroissa keskitytään erityisesti ilmaisun kehittämiseen. “Kuoro on jo lähtökohtaisesti kokonaistaideteos. Ohjelmisto
33 on aina suhteessa esittäjiin, esitystilaan ja esittämisen tapaan. Kuoroilleni ei ole ensisijaista, että jokin perinteinen estetiikka toteutuu”, Petra sanoo. “Ajattelen, että teoksen on taivuttava esittäjien edessä, ei niin, että kuoro taipuisi säveltäjän odotuksiin. Etsimme esityksissä tapoja ja kohtia, joissa erilaiset esiintyjät pääsevät loistamaan ja käyttämään omia supervoimiaan.” Petra haastaa perinteistä ajattelua, jossa musiikin esittämisen tavoitteena on virheettömyys ja tekninen taituruus. Hän suhtautuu kriittisesti myös kuorokilpailujen kriteeristöön. “Minulle kuoPetra Poutasen esiintymisasut heijastavat persoonallista musiikkia. Kuva: Antti Orava Raahe.
KANTELE 2/25 34 rolaulun ydin ei ole tulla paremmaksi laulajaksi. Kuorossa laulaminen on yksi syvimmistä tavoista olla kosketuksessa itseensä ja toiseen ihmiseen – tapa olla avoin ja jakaa jotain toisen kanssa”, hän kuvailee. Konserteissa Petran kuoroilla ei ole johtajaa. “Tottakai harjoituksissa johdan kuoroa. Mutta konsertissa johtaminen väistyy, jotta laulajien kontakti toisiinsa ja yleisöön näkyy selkeämmin.”, hän kertoo. Teatterimusiikkia ja -ilmaisua Petra on säveltänyt runsaasti teatterimusiikkia ja esiintynyt myös itse produktioissa. Hänelle teatteriin säveltäminen ei tarkoita vain taustamusiikkia, vaan hän kirjoittaa usein musiikkiin myös lauluja soittajarooleja näyttelijöille. Kuten muussa taiteellisessa työssä, hän lähestyy myös teatterimusiikkia tutkivalla ja pedagogisella otteella. “Haluan, että kuka tahansa näyttelijä voi esittää musiikkiani. Paras tilanne syntyy, kun voimme yhdessä improvisoida ja näen, miten ensemble kommunikoi.”, Petra kertoo. Hän iloitsee siitä, että on saanut usein vapaat kädet työskennellä omalla tavallaan. “Minulla on ollut mahdollisuus toteuttaa musiikki epäortodoksisesti. Välillä olen itse mukana lavalla, välillä soitan soittimia joita en ole koskaan ennen kokeillut ja pariin näytelmään olen saanut kirjoittaa myös laulutekstit”, Petra kertoo. Hänen mielestään teatteri on ihanteellinen kenttä kokeilulle. “Teatterissa ei edellytetä virtuoottista soittoa. Koskettavinta on, kun ensemble toimii yhdessä ja uskaltaa heittäytyä mukaan.” Jokainen produktio on oma taiteellinen kokonaisuutensa, mutta musiikin toteutus on myös käytännön palapeli. “Ohjaajat voivat olla hyvin erilaisia, budjetti määrittää näyttelijöiden ja muusikoiden määrän, ja huomioitava on myös työryhmän estetiikka, lavastus, puvustus, koreografia ja dramaturgia”, Petra avaa. Pyhyyden ja politiikan käsittelyä Petralle taide on keino käsitellä ympäröivää maailmaa. Säveltäminen on hänelle toisinaan myös poliittisten aiheiden ja aatehistorian tutkimista sekä kantaaottamista ei pelkästään musiikin ja tekstin, mutta myös esitystapojen kautta. Esimerkiksi Väki-kuoron teosta Kalliolle, kukkulalle, sillan alle esitettiin Tampereella Ratinan sillan alla, ja sen aiheissa käsiteltiin osattomuutta ja kodittomuutta. Teoksella pyrittiin nostamaan keskustelua kasvavasta epätasa-arvosta ja huomioimaan, että asunnottomuus on ihmisoikeusongelma. Pelkkä Poutasen musiikissa käsitellään paljon uskonnollisen pyhyyden käsitettä ja kristinuskon vaikutusta suomalaisessa kulttuurihistoriassa sekä poliittisten päätösten taustalla. Väkivallan käsittely on toistuva teema. “Käsittelen teksteissäni pyhyyden käsitettä ja laulan niitä tutkiakseni ihmistä. Näiden tekstien kautta näemme, kuinka väkivaltaa on pidetty pyhänä. Olemme kristinuskon kautta omaksuneet tällaisia ajattelutapoja kyseenalaistamatta niitä”, Petra sanoo. Jotkut laulutekstit ovat vanhoja virsiä, joiden sanat paljastavat väkivaltaisen kulttuurihistorian kerrostumia. Petra pohtii myös kanteleen merkitystä kulttuurissamme ja siihen liittyviä mielikuvia. “Suomessa et voi koskaan soittaa kanteletta neutraalisti. Se yhdistetään helposti Väinämöiseen tai puhtoiseen Elovena-tyttöön. Ulkomailla tilanne on toinen – esimerkiksi Italiassa huomasin, että yleisölle kantele oli vain soitin muiden joukossa.” Petra korostaa, että on jo pitkään suhtautunut kanteleeseen ennen kaikkea ääni
35 lähteenä. Pelkkä Poutasen musiikissa on runsaasti live-elektroniikkaa, eikä yksittäisten kantelesoundien tutkiminen ole enää keskiössä. Hän näkee eron kulttuurisissa mielikuvissa marginaalimusiikin ja valtavirran välillä: “Noise-alakulttuurissa ääni itsessään on keskiössä, valtavirrassa kanteleeseen liitetään taas toisenlaisia merkityksiä. Kun olen tehnyt biisejä pop-estetiikan kautta, olen joutunut pohtimaan uudelleen suhdettani kanteleeseen.”, hän sanoo. Uutta musiikkia ensi keväänä Pelkkä Poutasen seuraavaa albumi on tulossa kuultavaksi ensi keväänä. “Levy on antanut odottaa itseään, mutta nyt vihdoin pääsen tekemään sitä. Se tulee olemaan henkilökohtaisempi kuin edellinen ja sisältää enemmän myös omia tekstejäni.”, Petra kertoo. Äänitykset etenevät syksyn aikana vähitellen. Viime vuosien huolestuttava maailmantilanne on vaikuttanut hänen säveltämiseensä. “Tämä loputon sota ja väkivalta maailmalla heijastuu myös omaan musiikkiini”, Petra sanoo. “Yllätyksekseni mukana on kuitenkin myös valoisampia hetkiä.” Pelkkä Poutasen levyn lisäksi valmisteilla on musiikkia elokuvaan ja teatteriin. Vanhojen virsien groteski maailma ei ole menettänyt kiinnostustaan laulujen lähteinä, mutta se saa odottaa muilta töiltä. “Arkistoihin kyllä ehtii myöhemminkin.”, Petra naurahtaa. Kuoro on jo lähtökohtaisesti kokonaistaideteos. Ohjelmisto on aina suhteessa esittäjiin, esitystilaan ja esittämisen tapaan. Kuoroilleni ei ole ensisijaista, että jokin perinteinen estetiikka toteutuu. ”
KANTELE 2/25 36 Kansalaisfoorumilta tukea kanteleryhmien koulutuksiin Kansalaisfoorumi on järjestöjen oppilaitos ja se tukee Kanteleliiton jäsenten koulutustoimintaa. Säännöllisesti kokoontuva kanteleryhmä voi hakea meiltä kurssitai opintoryhmätukea. Nyt on oikea aika valmistautua tuntikiintiöiden hakuun! Taloudellista tukea voi hakea eripituiseen ja eri-ikäisten soittajien ryhmässä oppimiseen: kurssi voi kestää yhden lukukauden tai olla vaikka vain kertaluontoinen tilaisuus. Opintoryhmänä opiskellaan vähintään 20 tuntia. Kurssilla on oltava vähintään 8 kurssilaista ja opintoryhmässä 5. Tuki on tarkoitettu ensisijaisesti opetuksesta syntyvien kulujen korvaamiseen. Tukea voidaan kohdistaa myös tiedotuskuluihin, tilavuokriin, opiskelumateriaaleihin ja jopa kurssitarjoiluun. Kurssituki on enintään 25 € opetustuntia kohden ja enintään 50 % kurssin korvattavista kuluista. Opintoryhmän tuki on maksimissaan 250 €. Tukihaku on aloitettava edellisenä vuonna Tukea opinnolliseen toimintaan haetaan Skaftuki-palvelussa. Yhdistys hakee tuntikiintiötä kanteleensoiton kurssitoimintaa marraskuun aikana ja vuoden alkuun mennessä hakijat saavat tietää heille varatun tuntimäärän. Silloin kun vuosikiintiöhaku on jäänyt tekemättä ja koulutuksen järjestämistarve ilmenee kesken vuotta, kannattaa ottaa suoraan yhteys Skaftukineuvontaan, info@skaftuki.fi. Opintoryhmätuen haku on jatkuvaa ilman kiintiömenettelyjä. Neuvontaa ja tietoa opinnollisen toiminnan suunnitteluun ja toiminnan arviointiin Kysymme aina kurssin tai ryhmän järjestäjältä toiminnan opinnollista tavoitetta ja opetusohjelmaa. Kanteleensoiton opettaja tai ryhmän ohjaaja on avainasemassa niiden muotoilussa! Myös opintojen vaikutuksia tulee arvioida. Yhdistyksen kurssien ja ryhmien toiminnan vaikutukset voivat näkyä laajemminkin kuin soittotaidoissa; esimerkiksi, uusina jäseninä, parantuneena yhteishenkenä tai uusina yhteistyökuvioina. Tavoitteiden asettamiseen ja vaikutusten arviointiin voitte saada tukea esimerkiksi Kansalaisfoorumin Pedanetin koulutussuunnittelun materiaalista. Koulutuksen suunnitteluun ja Kansalaisfoorumin tukeen liittyvissä asioissa voitte aina myös olla yhteydessä Kanteleliiton yhdistysten neuvojaan, Annamari Martinviitaan. Hänet tavoittaa numerosta 050-3780654 ja sähköpostiosoitteesta annamari.martinviita@kansalaisfoorumi.fi. Myöntämämme tuki on opetusja kulttuuriministeriön myöntämää opintokeskustoiminnan valtionosuusrahoitusta. Lisätietoa tuesta Kansalaisfoorumin verkkosivuilla: kansalaisfoorumi.fi/tuki t uula H yyStinMäki ja M aija B orén oPintoKesKus Kansalaisfoorumi
37 Kanton kuulumisia t eKsti n oora l aiHo Kanteleensoiton opettajat ry:n vuoden 2026 vuosikokous pidetään lauantaina 7.2.2026. Kokouspaikka tarkennetaan myöhemmin. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Kanton järjestämästä kantelepedagogien seminaarista 4.-5.10.2025 Helsingissä kerromme enemmän seuraavassa lehdessä. Seminaarin aiheita olivat laajennetut taidepedagogiset käytänteet osana kanteleensoiton ja musiikin opetusta, henkinen valmennus, tavoitteenasettelu ja motivaatio sekä palautteen antamisen ja harjoittelun yhteys. Kanteleen päivää vietettiin tänä vuonna kolmannen kerran. Kanteleliitto juhlisti päivää upealla juhlakonsertilla Espoossa lauantaina 13.9., mutta mitä muuta Kanteleen päivänä 16.9. tai Kanteleen viikolla tapahtui kantelekentällä kansallissoittimemme tiimoilta? Kanto kokosi jäseniltään esimerkkejä Kanteleen päivän vietosta: Meri-Lapin musiikkiopistossa vietettiin Kanteleen päivää konsertin merkeissä. Musiikkiopiston kanteleoppilaat konsertoivat maanantaina 15.9. Kemissä musiikkiopiston Sointu-salissa. Saarijärven pääkirjastossa järjestettiin tiistaina 16.9. Runon ja kanteleen ilta teemalla ”Eläinten satumaassa”. Illan aikana kuultiin Viitasalo-opiston kanteleoppilaiden esityksiä eläinaiheisista lauluista sekä satuja ja runonlausuntaa samalla teemalla. Illan kunniavieraana oli Suomen kantelemuseon maskotti Arvi-nalle, jolle oli varattu oma satu ja oma iltalaulu. Luoteis-Helsingin musiikkiopiston LuoMuKanteleet-yhtye esiintyi tiistaina 16.9. Kanneltalon aulan kahvilan Stagella Helsingin kaupungin järjestämässä Welcome Dayssä. Helsinki Welcome Day on kaupungin uusille kansainvälisille asukkaille järjestämä tapahtuma, joka tarjoaa tietoa ja ohjelmaa heidän asettumiseensa kaupunkiin. Tampereella Kanteleen päivää vietettiin muun muassa näin: ”Minulla oli Kanteleen päivänä paperikarkkeja mukana oppilaille ja soitimme "Paljon onnea vaan" yhdessä kanteleilla. Lisäksi toivotimme toisillemme ”Hyvää kanteleen päivää!” Kerroin Kanteleen päivästä oppilaille viikon muinakin päivinä.” Jyväskylässä Palokan Pelimannitalossa pidettiin Kanteleen päivän konsertti keskiviikkona 17.9. Konsertissa esiintyi eri-ikäisiä ja erilaisia kanteleita soittavia kanteleoppilaita, ammattilaisia ja ammattiopiskelijoita. Alueen kanteleopettajat tekivät yhteistyötä konsertin toteutukseen. Monet esityksistä oli toteutettu jo keväällä opistojen omissa kevätsoittajaisissa, jolloin esitykset olivat lämmiteltävissä lyhyellä valmistautumisajalla syksyn yhteiskonserttiin. Pelimannitalon yläkerrassa sijaitseva Suomen kantelemuseo oli myös avoinna yleisölle. Raahen musiikkiopistossa vietettiin Kanteleen päivää ja koko viikkoa viemällä pieniä kanteletervehdyksiä eri paikkoihin, mm. päiväkoteihin, kouluihin ja harrasteryhmiin. Tapahtumia oli useimpina päivinä kaksikin, eli kantele soi monessa paikassa viikon varrella! Paljon hienoja asioita tapahtui siis eri puolilla Suomea, vaikka opettajan näkökulmasta päivä tuleekin hyvin nopeaan syyslukukauden alettua. Ensi vuonna taas uudestaan!
KANTELE 2/25 38 Arja Kastinen: Aikahyppy Sibelius-Akatemia, 2025 t eKsti a urora F uStinoni Aikahyppy on kanteletaiteilija ja –tutkija Arja Kastisen Suomen kirjallisuuden seuran arkistotallenteista koostettu levy. Levyllä kuullaan monipuolisesti karjalaista pienkanteleperinnettä. Kastisen on aiemmin julkaissut kaksi samankaltaista levyä, joista ensimmäinen sisältää kanteleensoittaja Teppana Jäniksen soitteita ja toinen Iivana Mišukan soittoa. Aikahyppy eroaa sikäli edellä mainituista julkaisuista, että sillä kuullaan soitteita usealta eri soittajalta. Suurin osa alkuperäisistä äänitteistä ovat etnomusikologi Armas Otto Väisäsen (1890– 1969) vuosina 1916, 1917 ja 1919 äänittämiä. Vanhimmat äänitteet ovat etnomusikologi ja säveltäjä Armas Launiksen (1884–1959) sekä tutkija Väinö Salmisen (1880–1947) vuosina 1905 ja 1906 äänittämät harvinaiset tallenteet suistamolaisen kanteleensoittaja-runolaulaja Iivana Šemeikan soitosta. Väisäsen tekemillä äänitteillä soivat impilahtelaisten kanneltajien Pekka Hapon ja Iivana Širgon sekä suojärveläisten kanteleensoittajien Jaakko Kuljun ja Pekka Hapon soittamat sävelmät. Lisäksi mukana on muutama sävelmä PohjoisKarjalan Pielisjärveltä Taavi Kiiskisen soittamana. Kirsikkana kakun päällä kuullaan myös hieman Viiteleen Perttijärveltä kotoisin olevan aunuksenkarjalaisen Patšoin Stjopin tanssisoittoa. Julkaisuja konserttiesittelyt Levyllä on aina kaksi äänitettä yhtä sävelmää kohden: a-äänite on alkuperäinen arkistoäänite ja b-äänite on tallennustietojen perusteella muokattu tai uudelleen soitettu versio. Julkaisu tarjoaa laajan karjalaiseen kanteleperinteeseen ja kutsuu tutustumaan eri soittajiin ja heidän soittotyyleihinsä kaikilla aisteilla: alkuperäisen äänitteen äärellä on mielenkiintoista fiilistellä ja havainnoida arkistosoittajan soittoa ja editoitua äänitettä kuunnellessa saa Haluaisitko levysi esiteltävän Kantele-lehdessä? Jos julkaiset musiikkia kanteleella tai kanteleen soitinperheen jollain muulla soittimella, ota lehden toimitukseen yhteyttä!
39 tilaisuuden havainnoida Kastisen ja arkistonauhoitteella soittavan soittajan välistä vuorovaikutusta ja kokeilla itsekin äänitteen mukana soittoa. Kastisen idea muokata alkuperäisäänitteitä ammattitaidolla ja perinnettä kunnioittaen on myös hyvin koskettava: se on osoitus pitkän perinteen jatkumosta, kun nykypäivän soittaja yhdistää voimansa yli sata vuotta sitten eläneiden kanneltajien kanssa inspiroidakseen tulevan sukupolven kanteleensoittajia perinteen säilyttämiseen. Levy laajoine esittelyteksteineen löytyy mm. Etno.netalustalta ja sopii mainiosti erilaisiin käyttötarkoituksiin iltameditaatiomusiikista opetusja tutkimuskäyttöön. Maija Pokela: Lohdun sanoja Maija Pokela, 2025 t eKsti H enna H iHnala Maija Pokela on kansanmusiikin rautainen ammattilainen, kanteletaiteilija ja laulaja, joka on tehnyt musiikkia lapsesta saakka ja soittanut uransa aikana kymmenillä levyillä, mm. Kardemimmitja Enkelyhtyeissä. Tänä vuonna ilmestyi Maija Pokelan ensimmäinen soololevy Lohdun sanoja. Levyn äänimaailman pääosassa on kanteleen kaunis ja upea ääni ja Maijan laulamat taidokkaat melodiat ja upeat stemmat. Kappaleissa kuullaan perinteisiä lyriikoita ja rekilaulumittaa perinteisellä ja modenilla otteella. Sukupolvien keinu -kappaleessa Maija Pokela laulaa äitien lauluista, kuinka turvalliselta se tuntuu, ja kuinka moni meistä haluaisi vielä äidin äänen kuulla. Ruusu ja minä -kappaleessa Maija Pokelan ja Onni Rajaniemen stemmalaulut avaavat uusia maailmoja kansanlauluihin. Instrumentaalikappale Tuulet esittelee 15-kielisen kanteleen uniikin soundin Jonna Lankisen ja Veera Kuisman viulujen kera. Soittimet tukevat toisiaan erinomaisesti ja kanteleen ihana ääni pääsee hienosti esille jousisoitinkudelmasta, jota pohjustaa Samuli Volanton kontrabasso. Laulussa nimeltä Enkelikello kuuluu haikeutta talven ja kylmyyden saapumisesta, tarvitseehan ”enkelikellokin valoa ja lämpöä toimiakseen”. Mattaäänten lämpö ja huiluäänien viileys tuovat ihanaa kontrastia tähän lauluun, jossa kaivataan lämpöä kylmälle metallille. Lopulta: Ne ”lohdun sanat”, jotka kuulija kenties toivoo viimeisessä kappaleessa kuulevansa, saakin keksiä ihan itse, Maija Pokelan laulamana.
KANTELE 2/25 40 Levina Storåkern: Månadsvill Punkt/Koke Plate, 2025 t eKsti j enni v enäläinen Keväällä 2024 olin Tanskassa Roskildessa Nordic Folk Alliance -tapahtumassa, jonka lavalta yhden konsertin aikana kuuluikin yllättäen tuttu ääni: kantele. Ruotsalais-norjalainen yhtye Ævestaden oli silloin esiintymässä ja trio on esiintynyt laajasti indieja indiefolk-lavoilla. Kantele-lehdessä oli vuonna 2024 yhtyeen esittely, sillä trion musiikissa soi paitsi kantele, myös lyyrasoitin Kravikin lyyra. Nyt yhtyeen ruotsalainen jäsen Levina Storåkern on tehnyt sooloalbumin. Storåkern on valmistunut maisteriksi Norjan Musiikkiakatemiasta (Norwegian Academy of Music) ja hän on ollut vaihto-oppilaana Sibelius-Akatemiassa. Vaihto-opiskeluajalta kantele tarttuikin hänen mukaansa. Månadsvill on hieno taideteos. Albumilla instrumentaalimusiikki, runot, laulu, kenttä-äänitykset ja elektroninen äänitaide luovat yhdessä kollaasin, josta muodostuu puolituntinen elämys. Storåkernin teoksessa soivat viulu, hardangerviulu, kantele, laulu, spoken word, langeleik, harmooni, Kravikin lyyra ja syntetisaattori – kaikki hänen itsensä soittamina. Levyllä vierailee myös kaksi muusikkoa, Bugge Wesseltoft ja Johan Lindvall. Storåkern kertoo albumin nimen ja teeman tulleen hänen kokemastaan hämmentävästä hetkestä, kun hän luuli marraskuussa elävänsä huhtikuuta. Mikä luonnossa ja tuossa päivässä aiheutti hetkellisen, todentuntuisen sekaannuksen mielessä? Taiteilija kuvaa albumilla etsivänsä maadoittumista ympäristön toimiessa petollisesti. Blyvitt-kappale on kahdeksan minuuttinen spoken word -teos, jossa kanteletta kuullaan ensimmäisen kerran albumilla. Storåkernin kanteleen pehmeä sointi täydentää hienosti kappaleen pitkää kaarta. Erityisesti myös Orissa-kappaleessa kantele pääsee etualalle laulun kumppanina. Kappaleista Blyvitt sekä Fantasier I-X nousevat pitkäkestoisuudessaan upeina teoksina esiin albumilta. Ola Julénin runokokoelmasta Orissa (1999) sanoituksensa ja nimensä saanut raita Orissa on haikean ja pehmeän kaunis lopetus albumille. Storåkernin spoken word, laulu sekä instrumentaalimusiikki käyvät albumilla jatkuvaa dialogia, jossa mikään noista elementeistä ei nouse ylitse muiden. Albumi sopii pehmeän täyteläisen äänimailmansa myötä loistavasti syksyyn. Pimenevät illat kutsuvat rauhoittumaan tämän kokonaisvaltaisen teoksen äärelle.
41 Maija Kauhanen & Johannes Geworkian Hellman: Migrating Gammalthea, 2025 t eKsti a urora F uStinoni Groovaavia riffejä, monipuolisia, ihanan pitkiä sekä maisemallisia soittoa ja ihmisääntä yhdistäviä sovituksia, sekä huiman laajoja sointiväripaletteja. Tätä kaikkia ja paljon muuta kuullaan kanteleensoittaja-laulaja ja multi-instrumentalisti Maija Kauhasen ja ruotsalaisen kampiliiransoittaja Johannes Geworkian Hellmanin vastikään ilmestyneellä Migrating-duolevyllä. Kauhanen ja Hellman, jotka ovat kumpikin arvostettuja muusikoita niin kansainvälisesti kuin kotimaissaankin, yhdistivät voimansa joitakin vuosia sitten ja Migrating on heidän ensimmäinen yhteinen levynsä. Levyn kantava teema ja inspiraation lähde ovat muuttolinnut ja heidän lentomatkansa maailmankolkasta toiseen. Teema on monella tapaa esillä levyllä: sovituksia yhdistävä maalaileva, syvä, suhteellisen minimalistinen ja ilmava yleisäänimaisema luovat vaikutelman tilan tunnusta ja äärettömyydestä. Toisaalta jokainen kappale on ikään kuin oma soiva valokuvansa eri maisemista ja paikoista, joita linnut matkoillaan näkevät. Levyn ainutlaatuisuus piilee paitsi hyvin, hyvin harvinaisessa ja toimivassa soitinyhdistelmässä, myös kahden huippumuusikon taidoissa käsitellä soittimiaan ja kaivaa niistä esille vaikka minkälaisia sointeja. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla kampiliiraa kunnolla ensimmäistä kertaa: soitin kuulosti milloin viululta, milloin taas säkkipilliltä ja toimi Saarijärven kanteleen kanssa mainiosti. Kauhasen käyttämät monipuoliset tekniikat ja ah, niin svengaavat bassokulut, sekä Saarijärven kanteleen bassokielten samettinen sointi tarjoavat taas tarkkailtavaa ja inspiraatiota kanteleen ystävän korville. Soittimet ja muusikoiden omaperäiset soittotyylit tukevat toisiaan ja kummankin tyylille ominainen svengi ja groove saivat kappaleet menemään jalan alle ensimmäisen kappaleen ensisävelistä alkaen. Tämän maisemallisen ja inspiroivan levyn sävelten siivittämänä sopii lähteä kohti loppusyksyä. Talven tullessa ja muuttolintujen lähtiessä etelään jäämme innolla odottamaan duon seuraavia seikkailuja! Barbora Xu: Garden of Otava Nordic Notes, 2025 t eKsti H enna H iHnala Barbora Xu (Barbora Silhánová) on tsekkiläinen multi-instrumentalisti ja laulaja, joka on opis
KANTELE 2/25 42 kellut ja tehnyt musiikkia ympäri Eurooppaa ja Aasiaa tutkien paikallista runoutta ja kielisoittimia. Hänen 2021 ilmestynyt albuminsa niitti kiitosta ja mainetta Saksassa. Suomessa asuessaan hän opiskeli SibeliusAkatemiassa. Vuonna 2024 hän aloitti Ikimetsän kaiku -projektin tarkoituksenaan edistää tietoisuutta vanhojen, koskemattomien metsiemme suojelusta säveltämällä musiikkia ja tuottamalla konsertteja, joiden tuottoa ohjataan Luontoliiton kautta vanhan metsäpalstan ostoon ja sen suojelemiseksi. Barbora Xu toimii Luontoliiton kummina ja on tehnyt paljon yhteistyötä heidän kanssaan Suomen vuosinaan. Projekti jatkuu yhä, ja tarkoituksena on tuottaa vanhoista metsistä myös videoita ja dokumentti. Barbora Xu asui seitsemän vuotta Otavan saarella Naantalin edustalla. Otava on Suomen merialueen viidenneksi suurin saari, josta on kaksi siltayhteyttä ja lossiyhteys. Saarta on asuttu ehkä jo kivikaudelta saakka. Pitkillä kävelyretkillään Otavan kallioisessa, karussa ja koskemattomassa luonnossa Barbora Xu inspiroitui tekemään musiikkia, jossa soittavat muusikoiden lisäksi paikallinen linnusto ja meri. Kiinalainen guzheng ja suomalainen kantele huumaavan moniäänisen laulun kanssa muodostavat tenhoavan, maagisen ja meditatiivisen musiikkikudoksen, jossa kuuluu sekä hyvin tuttuja että hyvin kaukaisia äänimaailmoja. Laulujen kieli vaihtelee, mutta kuuntelija kyllä kokee ymmärtävänsä sanoman, vaikka kieli onkin välillä vieras. Duo Ruut: Ilmateade Duo Ruut Music, 2025 t eKsti r iina H ellSten Duo Ruut on kahden virolaisen, Ann-Lisett Rebanen ja Katariina Kiven vuonna 2015 perustama nykykansanmusiikin kokoonpano popmusiikin maulla. Se soi kahden laulun ja kaksikon yhteisvoimin eri sivuilta samanaikaisesti soittaman virolaisen zither-kanteleen voimin. Musiikki ja lyriikat ammentavat inspiraationsa virolaisesta kansanmusiikkiperinteestä. Duon toinen albumi, Ilmateade (suom. säätiedotus) julkaistiin tämän vuoden kesäkuussa. Albumilla kuullaan kaksikon laulun ja kanteleen lisäksi myös erilaisia vierailijoita, kuten kitaraa ja kuoroa. Ilmateade on kahdentoista kappaleen monipuolinen kokonaisuus. Musiikki on rytmiikaltaan monitasoista ja kulkeutuu välillä aika kauaskin kansanmusiikin tyylipiirteistä lähennellen pop-musiikin estetiikkaa. Toisaalta laulu on melodiikaltaan suhteellisen yksinkertaista, ja lyriikan toistesuus myötäi
43 lee kansanmusiikillisuutta. Sen mitä albumin lyriikoita kääntäjän ja suomen kielen avulla ymmärrän, ne pyörivät runollisesti luontoteeman ympärillä, tukien myös kansanmusiikillista henkeä. Kantelistina en voi olla tarttumatta duon kanteleesta saamien sointivärien kirjoon: se on uskomattoman runsas. Kielten perinteisen näppäilyn, mattaja huiluäänien sekä sulkuotteilla soinnuttamisen lisäksi duo käyttää instrumenttia luovasti perkussiivisten elementtien sekä erilaisten efektien luomiseen. Perkussiivista puolta tukevat erilaiset syvemmät, koneelliset bassosoinnit. Livetilanteessa tämän puolen hoitavat kanteleeseen kiinnitetyt rumputyynyt. Monista näkemistäni kanteletaiteilijoista poiketen Duo Ruut käyttää paljon liinoja vaimentaakseen niitä säveliä, joiden ei haluta värähtelevän. "Taustahelinän" vähäisyys muuttaa kanteleen perinteistä sointia jonkin verran ja saa kuulokuvasta koneella tehdyn populaarimusiikin tavalla huolitellun. Tuntuu siltä, että juuri tämän hyvin kanteleelle tyypillisen helinän poissaolo saa soittimen hetkittäin kuulostamaan jopa hämmentävän vähän kanteleelta. Toisaalta myös zither-kantele itsessään poikkeaa niistä kanteleista, joiden kanssa olen itse tuttavallisempi. Näin ollen sen sointivärien maailma ei ole minulle niin tuttu. Erityisenä nostona haluan mainita Enne ööd -kappaleen (suom. Ennen yötä), jossa kuullaan virolaisen EiK2509-nimisen artistin runonlausuntaa sekä laulua. Tämä kappale muistuttaa minua eniten popmusiikista runosäkeistöineen ja kertosäkeineen. Se onkin mielestäni siksi mielenkiintoinen yhdistelmä kansanmusiikillisuutta sekä uudempaa musiikkiperinnettä. Runonlausunta tunteellisuudellaan koskettaa vironkieltä taitamatontakin. Tänä kesänä minulla oli ilo olla näkemässä omin silmin Duo Ruutin konsertti Virossa Viljandi Folk -festivaaleilla heinäkuussa. Siinä missä kansanmusiikki on naapurikansallemme muutenkin Suomen menoon nähden levittäytyneempi ilmiö, on vaikea kuvitella kansanmusiikki-inspiroitunelle kantelemusiikille sellaista suosiota täällä kotimaassamme. Villjandin yleisö tuntui osaavan kaikki uuden albumin lyriikat ulkoa. Illan viiletessä se villiintyi entisestään, tanssi ja muodosti käsillään sydänmerkkejä lavalle päin. Laulavan väkijoukon keskellä, kantelistina jään miettimään: onko tämä silkkaa kanteleutopiaa? Jää nähtäväksi, milloin kantele hurmaa Suomen festivaaliyleisön.
KANTELE 2/25 44 Laulethan ja soitethan kantelhella – Perhoneli Vetelinjokilaakson kanteleperinnettä Vetelin musiikinystävät ry., 2025 t eKsti r auno n ieMinen Vetelin musiikinystävät on julkaissut toisen nuottikirjan. Ensimmäinen julkaistiin 1970-luvulla ja se sisälsi lauluja ja kantelekappaleita. Uusi julkaisu keskitty kantelesävelmiin ja mukana on kansanmusiikkia, hengellisiä kappaleita, kansanlauluja ja kansanmusiikkipohjaisia sävellyksiä. Kaikkiaan teos sisältää 39 kappaletta. Kirjassa todetaan, että, ”Kreeta Haapasalosta lähtien jokilaaksossa on ollut lukuisia hyviä kanteleensoittajia. Monet eivät koskaan saaneet nimeään historiankirjoihin, mutta heidän soittamansa kappaleet elävät”. Nuottikirjaan on otettu mukaan myös halsualaisia soittajia. Kappaleet on koottu äänitteiltä ja jo olemassa olevilta nuoteilta. Kantelesävelmiä on Sulo Alaspään, Aila Rauhalan, Eino Tulikarin, Viljo Karvosen, Voitto Isosaaren ja Alaspään veljesten ohjelmistosta. Alkusanoissa kerrotaan, että yksi syy kanteleen jokilaaksossa on se, että kanteleella alettiin varhain soittamaan ja säestämään hengellistä musiikkia. Kirjan lopussa on hengellistä musiikkia ja kansanmusiikkipohjaisia sävellyksiä. Kansanmusiikki-instituutti teki vuonna 1977 Kantelekyselyn, johon vastasi Vetelistä Heino Laasanen ja Aila Rauhala. Laasasen mukaan tuolloin Vetelin kirkonkylän alueella oli 60 kannelta. Rauhalan mukaan Pulkkisen ja Patanan kylissä oli kymmenen kannelta ja Räyringin kylällä 16. Yhteensä kanteleita oli 86. Myös kanteleiden omistajat ja rakentajat on luetteloitu. Halsuan kanteleita ja kanteleensoittajia selvitti Taito Karhulahti. Hän sai luetteloonsa 63 kannelta ja kanteleen omistajaa. Heimo Peltoniemi selvitti Kaustisen kanteleensoittajia ja kanteleita. Aila Rauhala on tehnyt suuren työn kantelemusiikin alalla ja opettanut noin kuudelle sadalle oppilaalle kanteleensoittoa oman seutunsa lisäksi Eteläja Pohjois-Pohjanmaalla. Vetelissä on järjestetty vuodesta 2016 lähtien ”Vetelin irtanaisviikko”. Vuoden 2025 teemana oli Perhon ja Vetelinjokilaakson kanteleperinne. Tapahtuma kokosi alueen soittajat soittamaan yhdessä. Konsertissa soittivat muun muassa Jussi ja Kullervo Laasanen, Tuominiemen sisarukset ja Simo Alaspää -kvartetti Vetelistä, Tiina Ahola ja Anu Ahola Laihialta ja Aila Rauhalan kanteletytöt Kaustiselta. Kanteleensoittoperinne jatkuu jokilaaksoissa. Suuri kiitos Vetelin musiikin ystäville. Uusi julkaisu pitäisi kuulua kaikkien kanteleensoittajien kirjastoon. Vastaavanlaisen nuottikirjan voisi tehdä monen paikkakunnan kanteleperinteestä, mutta löytyykö vielä soittajia?
45 Kaikuja Kalevalasta Ida Elina juhlisti kansalliseeposta musiikin ja elokuvan keinoin t eKsti n oora l aiHo K uva v ille H uuri K anteletaiteilija ja laulaja-lauluntekijä Ida Elina toi Kalevalan tarinat uudella tavalla eloon audiovisuaalisessa konserttikokonaisuudessa Kaikuja Kalevalasta, joka kuultiin Tampere-talossa perjantaina 3. lokakuuta 2025. Konsertti oli osa Kalevalan 190-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja samalla Ida Elinan uuden levyn julkaisutilaisuus. Esityksessä kuultiin 13 kappaletta, joista suurin osa oli Ida Elinan omia sävellyksiä, mutta mukana oli myös sovituksia perinteisistä kansansävelmistä. Konsertti toteutettiin yhteistyössä Tampere Filharmonian kanssa, ja orkesteria johti kapellimestari Dimas Ruiz Santos. Orkesterisovituksista vastasi Panu Aaltio, jonka sävellyk
KANTELE 2/25 46 set ja sovitukset toivat perinteisen ja modernin kantelemusiikin harmoniseen vuoropuheluun. Esimerkiksi klassikkosävelmä Konevitsan kirkonkellot sai uuden, raikkaan muodon konsertin ohjelmistossa. Ida Elina, oikealta nimeltään Päivi Kujanen, on kansainvälisesti palkittu popkanteletar, joka on tunnettu kitaransoitosta inspiroituneesta slap style -tekniikastaan. Hän on esiintynyt yli 20 maassa ja julkaissut useita albumeja, joista uusin on Under the Northern Skies. Konsertti liittyy laajempaan Kalevala-projektiin, jossa Ida Elina toimii taiteellisena voimana. Projektiin kuuluu myös samanniminen, kansainvälisesti palkittu lyhytelokuva Under the Northern Skies (Pohjolan kaiut), jonka on ohjannut Timo Puustinen ja jossa Lemminkäisen äitiä esittää tanssija Minna Tervamäki. Elokuvassa yhdistyvät Kalevalan myytit, nykymusiikki ja visuaalinen elokuvailmaisu. Lyhyessä ajassa elokuva on saavuttanut merkittävää kansainvälistä huomiota ja palkintoja. Se on valittu muun muassa Catalina Film Festivalin (Kalifornia), SOHO International Film Festivalin (New York), HB Film Festivalin (Skotlanti) ja International Sound & Film Music Festivalin (Kroatia) virallisiin ohjelmistoihin. Teos on voittanut useita tunnustuksia, kuten Best Narrative Short -palkinnon New York Independent Cinema Awardsissa ja ChampsÉlysées Film Awardsissa sekä Best Short Film -palkinnot Tokyo Film & Screenplay Awardsissa ja Hidden Universes: IFF Melbournessa. Lisäksi se on palkittu Best Musical/ Dance Film -kategoriassa LA Film & Documentary Awardissa ja kerännyt peräti 16 palkintoa Madrid International Movie Awardsissa. Projektin tukijoina toimivat Kainuun liitto, Kuhmo Oy, Svea Finland, Kajaanin Romu Oy, Kuhmon kaupunki ja Sotkamon kunta. Konsertin lopuksi Ida Elina vihjasi, että Kalevala-aiheisia lyhytelokuvia on luvassa lisää tulevaisuudessa. Kaikuja Kalevalasta -konsertti yhdisti suomalaisen perinteen, nykymusiikin ja elokuvallisen visuaalisuuden – tuoden Kalevalan tarinat eläväksi sekä korville että silmille nykypäivän yleisölle. Nuottiliite Nuottiliitteessä julkaistaan Maija Pokelan Lohdun sanoja -levyn avauskappale Surkoon suuret kalliot. Kappale on Maijan sävellys konserttikanteleelle ja laululle.
47 { { { { Maija Pokela Kantele mp q = 110 mp Kle 5 Vc Kle 1.Su mp E¨5 run päi vi ä viet tä mään me o lem me lii an nuo ret, su run päi vi ä 11 Vc Kle viet tä mään me o lem me lii an nuo ret. Sur C‹ koon suu ret kal E¨ li ot ja 16 64 24 64 64 24 64 44 44 & bbb ? U ? Surkoon suuret kalliot säv. Maija Pokela, san. trad. Intro ?bbb U ? U & bbb U ?bbb U & bbb 1. säk & bbb & bbb & bbb ?bbb ? ? ? œ œ œ œ œ œ ? ‰ Ó™ Œ ‰ œ œ œ ? œ œ ?™ œ™œœ œ œ œ ?™ Œ‰ œœœœœ œ™ œ œJ ?™ œ™œœ œ œ œ ?™ œ œœ œœ œ Œ œœ œ™œœ œ œ œ œ™ œœ œ Œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ w Œ œ œœ™ ™ œ œj? œœ ww ww ww ww œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ™ œjœ œ œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ w w
KANTELE 2/25 48 { { { Vc Kle sur B¨/D koon /B¨ suu /G ret vuo A¨ ret, /B¨ sur C‹ koon suu ret B¨/D kal E¨ li ot ja sur B¨/F koon suu E¨5/G ret 21 Vc Kle vuo A¨ ret 26 mf A¨ /B¨ C‹7 B¨/D E¨ /G A¨ /B¨ C‹7 B¨/D mf Kle E¨ /G F‹7 29 ™™ Vc 2.En 3.Tai mp E¨ voi vaalla si lin /G nu a nut u lau A¨ noh le taa, lee, B¨ vaik et ka tä tai voi C‹7 dat jos kin sai E¨/G niin sin luul si A¨ la, nut, B¨ en tai E¨ voi vaalla si lin /G nu a nut 32 Vc u lau A¨ noh le taa, lee, B¨ vaik et ka tä tai voi C‹7 dat jos kin sai E¨/G niin sin luul si A¨ la. nut. B¨ En I C‹ nen kä jär vään ven minä lai kuo E¨ neet li jää sin, tyy jos 37 64 64 64 64 54 64 54 64 54 54 44 64 54 44 64 & bbb & bbb ?bbb & bbb ? ? Interlude 1 & bbb ?bbb & bbb ?bbb & bbb 2. & 3. säk & bbb œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ™ œjœ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ œ ? œ wœ™ œJ ? ?™ œ ?™ œœ w ? ? ? œ Ó™ w™œ™œœ œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ ? œ œœœ œ œ™œœ œ œ œ œ™ œ œ œ ?Œ w œ œ ? œœ w™‰œj w œœ ?Œ w œ œ ? œœ œ œ œ œ œ œ œ œ wœ™ œ œ œ œ œ œ œ œ™ œJ œ ? Œ ??™™ ‰ œ™ ww ww™™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ? œ Œ œ œ œ œ œ™ œj œ œ œ 2
sanmusiikkiliiton ja Maailman musiikin keskuksen kanssa Helsingin Sörnäisissä. Luovina toimijoina löydämme varmasti tästä paljon hyvää ja uusia mahdollisuuksia, kunhan kulttuurin jatkuva aktiivinen alasajo saadaan loppumaan. Jatkuva epävarmuus nujertaa toiveikkaimmankin mielen, mutta vielä pysytään pinnalla! Yhteisönä tarvitsemme toinen toisiamme ja kaikkia ideoita siitä, kuinka vakuuttaa päättäjät, että kaikki ei ole myytävissä markkinoilla; yhteiskunnan on edes välillä voitava suhtautua rahaan vain renkinä. Keinovaloa, lämpimiä lapasia ja ihanaa joulukonserttikauteen valmistautumista, kanteleen ystävä! Anna sen soida! Puheenjohtajan palsta S yksyinen viima tunkee sorminiveliä jäykistämään, Joulukonserttisuunnitelmiin hiipii vielä yllättäviä muutoksia ja uuden lähikaupan valikoimista puuttuu lempipuurohiutaleet. Joskus arki tuntuu yhdeltä vastoinkäymiseltä, mutta muistutan itseäni, että valitsemani arki on kohdallani vielä olemassa. Edelleen herään aamuisin valmistautumaan konsertteihin, opetukseen ja erilaisten liittojen kautta edistämään kollegojen työmahdollisuuksia. Olen kiitollinen jokaisesta työmahdollisuudesta, ja samalla huoli koko kulttuurialan tulevaisuudesta häiritsee yöunia. Taistelu kulttuurin puolesta jatkuu joka päivä, eikä loppua valitettavasti näy. Jatkuva näivettäminen näkyy konserttikalentereissa, duokaverin kasvoilla, ja esimerkiksi Kanteleliiton toiminnassa monen muun järjestön tavoin. Marraskuussa muutamme fyysisesti yhteen Kane MMa k untSi K anteleliiton Puheenjohtaja
51 Kanteleliitto tiedottaa Kanteleliiton toimisto muuttaa Hämeentien toimitiloissa – osoite pysyy samana Kanteleliiton toimisto muuttaa Hämeentiellä Maailmanmusiikin keskuksen tiloihin. Liiton postiosoite Hämeentie 34D, 00530 Helsinki, jää ennalleen. Muutto tapahtuu yhdessä Kansanmusiikkiliiton kanssa, ja jatkossa nämä kolme liittoa jakavat yhteiset toimitilat. Kellaritila on edelleen käytössämme. Tule muuttoavuksi sunnuntaina 23.11.! Toivomme paljon apukäsiä toteuttamaan liiton muuttoa samassa kerroksessa sijaitseviin Maailmanmusiikin keskuksen tiloihin. Tavaroiden kantaminen alkaa klo 13:00. Kanteleliiton sääntömääräinen syyskokous Kanteleliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään etäkokouksena Microsoft Teams -ohjelmiston kautta lauantaina 15.11. klo 11:00. Ilmoita osallistumisestasi kokoukseen perjantaihin 7.11.2025 klo 16.00 mennessä osoitteeseen juha.ollikainen@kantele.net. Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: 8 § SYYSKOKOUS 1. Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma 2. Päätetään hallituksen puheenjohtajalle ja muille jäsenille sekä tilintarkastajille mahdollisesti maksettavista palkkioista ja matkakorvauksista. 3. Määrätään liittymisja jäsenmaksujen suuruus. 4. Vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio. 5. Valitaan hallituksen puheenjohtaja seuraavaksi vuodeksi. 6. Valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle seuraavaksi toimintakaudeksi. 7. Valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja sekä näille varahenkilöt. 8. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. toimittanut S anni v irta
Kanteleliiton jäsenedut Kantele-lehti kotiin postitettuna. Lehti on paras tapa seurata suomalaista kantelekulttuuria, lukea juttuja ja uutisia ja pysyä mukana kanteleen maailmassa! Ilmoitukset Kanteleliiton yhdistysjäsenten leireistä ja koulutustapahtumista maksutta Kantele-lehdessä. Kanteleliiton lainakanteleet maksuttomaan lainakäyttöön. Lisäksi vuokrattavissa kotikanteleita. Vapaa pääsy Kansainvälisen kantelekilpailun kaikkiin konserttehin. Alennuksia ja etuja Tampereen Musiikki -soitinkaupasta sekä Inkoon Musiikista. Ilmaista rivi-ilmoitustilaa Kantele.netin Kanteletori-palstalla. LEHTI ILMOITUKSET LAINAKANTELEET KONSERTTEJA ALENNUKSIA KANTELETORI JÄSENMAKSUT Liity Kanteleliiton jäseneksi täyttämällä jäsenhakemus osoitteessa www.kantele.net/kanteleliitto/liity Henkilöjäsen 35 € Perhejäsen 5 € (samassa taloudessa henkilöjäsenen kanssa asuva) Yhteisöjäsen 60 € Kannatusjäsen, henkilö min. 60 € Kannatusjäsen, yhteisö min. 100 € Kanteleliitto on perustettu vuonna 1977 ja sen tehtävänä on edistää laaja-alaisesti kanteleharrastusta, -rakennusta, -musiikkia ja olla soittajien, säveltäjien, sovittajien, tutkijoiden ja muiden alasta kiinnostuneiden tahojen yhdyssiteenä. Kanteleliitto julkaisee Kantele-lehteä ja Kantele.net -sivustoa.