3 Pääkirjoitus M e ihmiset olemme kukin omanlaisiamme musiikin kuuntelijoita, ja uskaltaisin väittää, että soittajina tai musiikkialan ammattilaisina meillä on korostunut tietoisuus siitä minkälainen musiikki meitä kiinnostaa ja miksi. Musiikkimaku on osa identiteettiämme, yhdistävä ja erottava tekijä siinä, minkälaisiin yhteisöihin koemme kuuluvamme. Itse olen ollut musiikkimaustani aina tarkka, ja ehkä siksi olen ollut taipuvainen näkemään musiikin ei pelkästään soivina ääninä, vaan myös sosiologisena ilmiönä. Musiikki on säveliä, rytmejä ja ääntä, mutta se on myös käyttäytymistä, valintoja, eleitä, hiljaisten viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Musiikkimaulla voi olla tärkeä asema omassa jokapäiväisessä elämässä, ja oman maun sanoittamista helpottamaan on luotu genremääritelmät. Ne ovat meidän itsemme luomia käsitteitä, joita kulttuuri jatkuvasti muokkaa. Luokittelemme musiikkia luontaisesti genreihin, mutta kuulemme myös yhä useammin vastalauseita: minun, hänen, tai tuon musiikkia ei voi oikein luokitella mihinkään tiettyyn genreen. Genremäärittelyjen pakoilu kertoo, että niissä on kenties menty liian ahtaisiin lokeroihin. Genre on hyvä työkalu havainnollistamaan sitä, miltä joku musiikki jonkun mielestä kuulostaa, mutta aika ahdas ohjenuora uuden musiikin luomisessa. Musiikintekijänä parasta on unohtaa genret aivan kokonaan. Uuden musiikin, löytämisen riemun ja marginaalien puolestapuhujana olen hyväksynyt Spotifyn algoritmit elämääni: sovellus antaa kuunteluhistoriani kautta minulle jotakin uutta musiikkia kuunneltavaksi, ja osuu aika usein nappiin. Olen tykästynyt ajatukseen, että pitääkseni jostain minulle uudesta musiikista siinä pitää olla jotakin tuttua sekä jotakin uutta. Kesän aikana olen seurannut konserttikalenteria ja valtamediaa. Menestyneiden, jo kauan sitten lopettaneiden artistien kuten PMMP:n, Oasiksen ja Ultra Bran paluukeikat ovat saaneet massiivisen mediahuomion ja esimerkiksi PMMP:n areenakonserteissa kävi kymmeniätuhansia kuulijoita. Olen niiden puolesta iloinen, jotka saavat nostalgianälkänsä tyydytettyä tällaisissa massiivisissa spektaakkeleissa. Samaan aikaan olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka vähän uusi musiikki saa mediatilaa ja kuinka pahasti se jää näiden dinosauruksilta tuntuvien, menestyksensä toistuvasti uusivien megatähtien varjoon. Tämän lehden sisällöstä valtaosa on uutta tai unohdettua, mutta upeaa musiikkia ja sen hienoja tekijöitä. Syvällisiä lukuhetkiä toivottaen,
KANTELE 2/24 4 Joka toinen vuosi järjestettävät kantelekilpailut järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä. Kilpailuihin osallistui ennätysmäärä osallistujia ympäri maailman. Kilpailun suojelijana toimi viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto. Kansainväliset kantelekilpailut Jyväskylässä kuvat P asi V irta K ansainväliset kantelekilpailut keräsivät osallistujia ja yleisöä ympäri maailmaa Japanista asti. Sunnuntain päätöspäivän konsertti jaettiin Jyväskylän musiikkikampuksella kahteen saliin videon välityksellä, kun yleisö ei mahtunut kokonaisuudessaan tapahtuman päänäyttämö Hannikaissaliin. Kantelekilpailujen teemoissa näkyi tänä vuonna kanteleen merkkihahmon Martti Pokelan syntymän juhlavuosi. Kilpailijat oli jaettu useampaan ikäsarjaan alkaen 8-vuotiaasta ammattilaisiin asti. Ammattilaissarjan voitti virolainen Paula Linde ennen Iida-Maria Kurosta, Aurora Fustinonia ja Kristïne Tukrea. Kantelekilpailuissa jokainen osallistuja esitti itse valitsemiaan kappaletta ilman musiikkityylin rajoittamista, ja kilpailuissa kuultiin monipuolisesti eri musiikkityylejä perinteisestä kansanmusiikista nykymusiikkiin ja myös elektronisesti vahvistettuun musiikkiin. Kilpailuissa yhtenä tuomarina toiminut Martti Pokelan tytär, itsekin merkittävää työtä kanteleen hyväksi tehnyt Eeva-Leena Pokela luonnehti kilpailujen taiteellista tasoa ja osallistujien laajaa määrää viitaten oman isänsä pitkäjänteiseen uraan: ”Martin perintö elää ja jatkuu näissä kisoissa. Olen vaikuttunut kilpailun tasosta ja kanteleen nykytilasta.” Viikonlopun päiville jaetut kilpasarjat saatiin päätökseen lauantaina iltapäivällä, ja voittajat ja mitalisijoille päässeet kilpailijat julkistettiin päätöskonsertissa. Kilpailujen päätuomari Pauliina Syrjälä muistutti, että vaikka kilpailu laittaa esiintyjät järjestykseen, lähtökohtaisesti taidetta ei voi ajatella kilpailemisen kautta, vaan se on ensisijaisesti
5
KANTELE 2/24 6 kuulijan elämys: ”Elämys voi tapahtua missä vain – ei pelkästään konserttisalin lavalla, vaan missä tahansa soittotilanteessa.” Kantelekilpailut näkyivät koko viikonlopun ajan myös Jyväskylän kaupungissa. Kilpailuviikonloppuun liittyviä konsertteja pidettiin mm. Palokan pelimannitalolla Suomen Kantelemuseolla, Aalto 2 -museokeskuksessa ja Sepän kauppakeskuksessa. Monet kilpailijat esiintyivät varsinaisten kilpailujen lisäksi myös pop up -konserteissa ja jameissa. Kisat näkyivät myös MusiikAapo Kutvonen. Oskari Laaksonen. Ilona Hauru. El?na Viljama Hilja Eskelinen.
7 Paula Linde. kikampuksella erilaisten kanteletoimijoiden, musiikkikustantajien ja alan järjestöjen esittäytymisissä. Jyväskylä asuinpaikkana oli myös kunniallisesti edustettuna kilpailijoissa, joista viisi oli jyväskyläläisiä Gradiassa opiskelevia kanteleensoittajia. Hilja Eskelinen voitti 16-17 -vuotiaiden sarjan, ja 11-12 -vuotiaiden sarjassa Martta Taipalus sai toisen palkintosijan. Tuomariston erityismaininta annettiin Ruska Luirolle ja kunniakirja Sisu Sarkasuolle. Lisäksi KanteleKimaraan osallistui Liilia Latikka, esittäen oman sovituksensa Suvivirrestä. Kilpailusarjojen tulokset on luettavissa sivuilla 10-11.
KANTELE 2/24 8
9
KANTELE 2/24 10 Sarja 1 A 8-10 -vuotiaat / Series 1 A 1. sija: Oskari Laaksonen, Hirvilahti 2. sija: Annija Litavniece, Riika, Latvia 3. sija: Vilja Tolvanen, Helsinki 4. sija: Sissi Räsänen, Hämeenlinna Martti Pokela -palkinto: Adessa Kiren, Lahti Erityismaininta: Ada Eskola, Kouvola Erityismaininta: Lahja Jaskari, Helsinki Sarja 1 B 11-12vuotiaat / Series 1 B 1. sija: Aapo Kutvonen, Lahti 2. sija: Martta Taipalus, Tikkala 3. sija: Emanuelis Jakelis, Liettua 4. sija: Iris Rehn, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Ruska Luiro, Jyväskylä Kunniamaininta: Linn Hänninen, Helsinki Sarja 2 A 13-14 -vuotiaat / Series 2 A jaettu 1. sija & Martti Pokela -palkinto: El?na Viljama, Riika, Latvia jaettu 1. sija & Musiikintekijöiden palkinto: Helmiina Kantlin, Jyväskylä 2. sija: Enni Sinkko, Lappeenranta Erityismaininta: Linnea Vikman, Pilkanmaa Erityismaininta: Olga von Matt, Helsinki Erityismaininta, Lovikka ky:n lahjakortti: Säde Salonen, Helsinki Sarja 2 B 15-vuotiaat / Series 2 B 1. sija: Vaula Nurkkala, Iittala 2. sija & Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Armi Vallin, Naantali 3. sija & Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Viivi Elomaa, Kalliola Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Venla Kontio, Jyväskylä Kilpailusarjojen tulokset
11 Sarja 3 A 16-17 -vuotiaat/ Series 3 A 1. sija: Hilja Eskelinen, Jyväskylä 2. sija: Anna Penttilä, Tampere 3. sija: Siiri Kesäniemi, Tampere 4. sija: Jemena Anttila, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Linda Puskala, Pattijoki Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Anna Kinnunen, Turku Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Moona Nikunen, Espoo Erityismaininta, Jouni Kurjen 11-kielinen kantele: Sohvi Krapu, Hämeenlinna Sarja 3 B yli 18-vuotiaat / Series 3 B 1. sija: Ilona Hauru, Espoo 2. sija: & Musiikintekijöiden erikoispalkinto: Riina Hellsten, Espoo 3. sija: Paulina Andrejeva, Viro 4. sija: Unna Ulmanen, Lahti Musiikintekijöiden erikoispalkinto: Riitta Udd, Jyväskylä Erityismaininta: Roope Ihamäki, Helsinki Erityismaininta: Rie Kuramasu, Japani Erityismainintana J-A Kallioisen 11-kielinen kantele: Mitsuko Sato, Japani Ammattilaiset 1. sija: Paula Linde, Viro 2. sija: Iida-Maria Kuronen, Helsinki 3. sija: & Musiikintekijöiden erityispalkinto: Aurora Fustinoni, Helsinki 4. sija: Krist?ne Tukre, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Nea Wunch, Helsinki Erityismaininta: Tiina Ahola, Kokkola Kilpailusarjojen tulokset
KANTELE 2/24 12 Vuoden kantelejulkaisu Hanna Ryynäselle Hanna Ryynäsen kuva ja levynkannen kuva: Mikko Malmivaara.
13 K iitos mahdollisuudesta saada valita Vuoden 2023 Kantelejulkaisu ja tutustua kaikkiin hienoihin ehdokkaisiin! Kaikki ehdokkaat olivat mielenkiintoisia ja ehjiä kokonaisuuksia. Kolmesta suosikista, jotka koskettivat minua erityisen syvästi, yhden valitseminen ei ollut suinkaan helppoa. Valitsemani palkinnonsaaja laajentaa kanteleensoiton rajoja, on hyvin ekspressiiivinen ja voimakas, mutta samalla herkkä. Valintani Vuoden kantelejulkaisuksi on Hanna Ryynäsen albumi TAITE. Hanna Ryynäsen kanteleensoitto on hyvin monipuolista, virtuoosimaista ja herkkää. TAITE-levyllä hän avaa kuulijoille 21-kielisen Saarijärven kanteleen mahdollisuuksien aarrearkun, jonka erilaisten sointivärien ja soittotekniikoiden paletti on uskomattoman monipuolista. Ryynäsen käsissä kantele kasvaa ikään kuin itseään suuremmaksi sottimeksi, tai jopa yhtyeeksi. Kuunnellessani levyä jouduin tarkistamaan useaan otteeseen, soittaako levyllä todella vain yksi soittaja. Jos en tietäisi, luulisin, että soittajia on vähintään kolme kanteleensoittaja, basisti ja lyömäsoittaja! Kantele kuulostaa levyllä välillä myös nars-juhilta (hantien kansallissoitin), shamaanirummulta, flamencotai bassokitaroilta, joskus vedenalaisilta kelloilta ja erilaisilta lyömäsoittimilta... ja sitten vielä yhtyeeltä jossa mainitut soittimet soittavat yhdessä! Hanna Ryynäsen kannel virtaa, tanssii, kimaltelee, haaveilee hyvin monella eri tavalla. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki levyn nimikkokappale Taite, joka alkaa harvoin pitkin tummin ja mystisin sävelin jotka muistuttavat nars-juhia, josta vähitellen avautuu rytmikäs tanssi, jossa on mieletöntä energiaa. Vaikka Ryynäsen soitto avartaa ja uudistaa kantelemusiikkia, on sillä myös tiivis yhteys perinteiseen kantelemusiikkin. Hänen musiikkinsa on kuin silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Uskon, että TAITE herättää kiinnostusta monissa eri yleisöissä ja sen musiikilla on kyky koskettaa kuulijoita syvästi. Kristi Mühling ” Vuoden kantelejulkaisuksi 2023 on valittu Hanna Ryynäsen sooloalbumi TAITE. Levyn valitsi virolainen kantelemuusikko Kristi Mühling, jonka perustelut valinnasta hän lähettää Kantele-lehden lukijoille. Kuva: Raigo Pajula.
KANTELE 2/24 14 Kuva: Helmi Padatsu.
15 PERHOSEN VUOSI teksti M ikko k oiVuMäki Jutta Rahmelin säveltämällä ja tuottamalla uudella levyllä kantele kohtaa pop-estetiikan. M uusikko Jutta Rahmelin toinen sooloalbumi Perhosen vuosi ilmestyi keväällä, ja levynjulkaisun jälkeinen pölypilvi on muutaman kuukauden jälkeen ehtinyt laskeutua, antaen perspektiiviä valmiin levyn jälkeisiin tunteisiin. Jutta kuvailee oloaan Perhosen vuosi -levystä helpottuneeksi. Sen tekeminen on ollut intensiivinen parin vuoden mittainen jakso, jolle muusikko on antanut kaikkensa. Julkaisuhetki tarkoittaa valmiiksi tulemista, jonka jälkeen omaa tuotosta ei voi enää työstää. ”Sillä hetkellä kun levy julkaistaan, siitä päästää tekijänä irti ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Se tulee muun maailman kuultavaksi, ja tavallaan myös arvioitavaksi”, Jutta pohtii. ”Pitkän tuotantoprosessin päättyminen tuntuu vähän antikliimaksilta, että tässäkö tämä nyt oli. Levyn julkaisu on kimppu monenlaisia tuntemuksia, mutta olo on kaiken kaikkiaan hyvä, ja myös ylpeä.” Ylpeydentunteeseen on helppo samaistua. Albumi on pitkälti Jutan täysin itse tekemä kokonaisuus aina lähtien sävellyksistä tuotantoon, äänittämiseen ja äänisuunnitteluun. Levyn loppuvaiheessa mukana on ollut myös tuottaja Joonas Saikkonen, joka on saanut Jutalta lähes valmiin paketin miksattavaksi. Äänimateriaalin valmistumisen jälkeen Jutta on vielä itse vastannut promokuvista, kansitaiteesta, CD-levyjen ja digitaalisen jakelun järjestämisestä – siis levyn lopullisesta saattamisesta kuulijoille. Levy on siis erittäin kokonaisvaltaisesti Jutan itsenäinen taiteellinen projekti. Musiikillisia avauksia Jutta Rahmel on kanteleensoittajana ja laulajana tehnyt jo kattavan ja pitkän uran Kardemimmit-yhtyeen jäsenenä. Muutama vuosi sitten Jutta ryhtyi määrätietoisemmin säveltämään musiikkia omaa artistiuraa ajatellen: ensimmäinen omalla nimellä julkaistu EP Varjot kulkevat mukanani julkaistiin vuonna 2018 ja kokopitkä sooloalbumi Heijastuksia ilmestyi loppuvuonna 2022. Kahden sooloalbumin välillä on kulunut kohtalaisen lyhyt, vain noin puoletoista vuoden välinen aika, mutta levyjen musiikissa
KANTELE 2/24 16 tyylilliset ja tuotannolliset erot ovat selkeästi huomattavissa. ”Ensimmäinen levy on puhtaasti folk-levy, jossa kanteleella on päärooli soittimena. Ensimmäisen levyn kappaleet sovitin lähinnä kanteleelle ja laululle, mutta tällä uudella levyllä halusin tehdä selkeästi enemmän pop-musiikkia, vaikka toki tälläkin levyllä folk-vaikutteet kuuluvat”, Jutta kertoo. ”Nyt halusin mennä uuteen suuntaan ja tuottaa itse musiikkiani ja opetella kaikkea tuottamiseen liittyvää. Tartuin ikään kuin härkää sarvista ja aloin rohkeasti kokeilla Logic-äänitysohjelman ominaisuuksia, mistä syntyikin paljon kivoja juttuja. Kokeilin paljon erilaisia soundeja, efektejä ja kaikuja, ja itse asiassa nimenomaan kokeilemalla löysin eri instrumentteja ja sovituksellisia ideoita.” Perhosen vuosi on musiikillisesti harppaus kohti populaarimusiikin estetiikkaa. Vahvasti kansanmusiikkitaustainen Rahmel kertoo, että levylle inspiraatiota tulvi monesta lähteestä, mutta kenties vahvimmin Juttaan on vaikuttanut Kate Bush, populaarimusiikin kaanonissa monella tavalla merkittävä hahmo täysin omanlaisen musiikin luomisessa. ”Kate Bush oli pioneeri musiikintekijänä, jolle albumit olivat kokonaisvaltaisia taiteellisia tuotantoja. Hänelle studio oli yksi luova työkalu muiden soitinten joukossa, jolla leikiteltiin. Toinen musiikintekijä, amerikkalainen Caroline Polachek on myös visionäärinen artisti, jota ihailen.” Juttaa inspiroi näissä artisteissa musiikin lisäksi myös tapa, miten artistit musiikkia tekevät, vastaten itse monesta osa-alueesta. ”Huomaan, että tykkään paljon tällaisista visionäärisistä artisteista, Kate Bushista ihan teini-ikäisestä lähtien. Omassa lapsuudessani ei ollut montakaan kanteleensoittajaa, joita olisi voinut seurata tästä näkökulmasta. Tulee mieleen oikeastaan vain Timo Väänänen ja hänen sähkökanteleella tehty soololevynsä Matka – Voyage, josta nuorempana inspiroiduin esimerkiksi kanteleen efektoinnin mahdollisuuksista.” Jutan kappaleet levylle syntyvät taiteilijalle välttämättömästä luontaisesta tarpeesta saada tehdä omaa taidettaan ja toteuttaa itseään. Levyn säveltämisprosessin aikana Jutta sävelsi sekä kanteleella että koskettimilla, ja koskettimien runsaampi käyttäminen levyllä pakotti sovittamaan kappaleita tavalla, jolla kanteleelle löytyy luontainen rooli. ”Olen kasvanut siihen, että kanteleella soitetaan akustisesti sooloja ryhmäsoittimena, mutta kokeilunhalun kautta löysin kanteleelle oman luontevan kolon levylle muiden soitinten sekaan – se ei tällä kertaa ole pääroolissa vaan enemmänkin mausteena. Kokeilin, miten saisin kanteleen osaksi kokonaisuutta pop-musiikissa.”, Jutta kertoo. Kanteleen roolin uudelleen miettiminen on ollut myös luopumista totutusta ajatuksesta, että musiikinteko kanavoituisi ensisijaisesti kanteleen soiton kautta. Jutta pohtii uskaltamista ja omien pelkojen käsittelemistä: ”Kun mietin omia vaikutteitani, Kate Bushia ja esimerkiksi Peter Gabrielia, että voisinko itse tehdä jollain vastaavalla tavalla musiikkia, niin huomaan että sitä rakentaa päässään kaikenlaisia esteitä miksi näin ei voisi tehdä. Mutta lopulta pitää vain sanoa ääneen ajatus, että tällaistakin voin tehdä, jos haluan.” Uskallus ja kokeilunhalu ovat olleet myös yksin säveltämisen tuoma elementti ja iso kontrasti bändisoittoon, jossa on totuttu tekemään musiikkia yhdessä, kommunikoiden ja muiden mielipiteet huomioon ottaen. Säveltämisestä Jutan säveltämisprosessi kulkee eteenpäin hahmottelemalla: harmonioiden, sointukiertojen ja melodioiden etsiske
17 lyllä, hyräilyllä ja eri palasten yhteensovittelulla – siis melko perinteisellä tavalla tehdä pop-musiikkia. Jutalle on tärkeää, että heti alussa biisin pitää tuntua hyvältä ja oikealta, myös pianon ja laulumelodian pelkistettynä raakaversiona. ”Inspiroidun harmonioista, jotka ovat musiikissani luontaisesti läsnä. Säveltämisvaiheessa etsin kappaleille rakenteita ja eri osia sointukiertojen kautta, ja kun koen että saan jotain valmiilta tuntuvaa aikaseksi, alan yhdistellä eri osia.”, Jutta kertoo. ”Pohdin myös sävellajia, sekä oman äänialani näkökulmasta mutta myös tarinankerronnan ja tulkinnan kautta”, Jutta kertoo. Laulujen tekstit ovat aikaisemmin olleet hänelle toissijaisia musiikkiin verrattuna, mutta viime vuosina yhteys sanoituksiin on löytynyt aivan eri tasolla. ”Viime vuosina olen alkanut tajuamaan myös sanoituksista jotain”, Jutta naurahtaa. ”En ennen oikein edes kuunnellut niitä. Mutta lyriikathan voivat muuttaa täysin musiikin merkitystä! Tykkään analysoida mikä tekee sanoituksista hyvät – mistä palasista syntyy hyvä biisi.” Levyn sanoitukset kertovat tarinoita, joissa liikkuu hahmoja Jutan omasta elämästä sekoitettuna fiktioon. Moni kappale kertoo Jutan perheen historiaa ja tarinaa, ja teksteissä on perinteisten rakkaustarinoiden sijasta esimerkiksi kuvailevia kertomuksia sukulaisista kuten omasta mummosta. ”Haluan sanoituksissa kertoa tarinoita, ja on ollut ihan tarkoituskin tehdä sellaisia tekstejä, jotka ovat itselleni merkityksellisiä ja tärkeitä. Perhosen vuosi on sillä tavalla henkilökohtainen albumi.” Tuottajan monta hattua Musiikkia yksin tehdessä tuotantoprosessi ei kulje lineaarisesti askeleittain Kantele työhuoneella. Kuva: Jutta Rahmel.
KANTELE 2/24 18 säveltämisestä tuotantoon, äänitykseen ja miksaukseen, vaan musiikintekijä toimii samanaikaisesti monessa roolissa eri työvaiheissa ristiin rastiin loikkien. Säveltämisen, sovittamisen ja tuottamisen rajat hälventyvät, kun musiikkia voi rakentaa pala kerrallaan. ”On esimerkiksi mielenkiintoista, miten tuotanto kietoutuu miksausprosessiin yhtä aikaa, kuinka miksaaminenkin on taiteellista työskentelyä”, Jutta kertoo. Tuottaja Joonas Saikkonen oli äänitysten lopuksi työparina Jutalle löytämässä jokaisesta kappaleesta esiin olennaiset tekijät ja asettamassa musiikin eri elementit omiin lokeroihinsa. ”Joonaksella oli tärkeä rooli biisien ytimen tavoittamisessa. Kävimme Joonaksen kanssa kaikkien kappaleiden kaikki raidat läpi yksi kerrallaan, ja vaikka hänen roolinsa olikin enemmän olla teknisenä tuottajana, hänen ammattitaitonsa korostui juuri siinä, miten eri biiseistä saatiin esille olennaiset elementit. Käytännössä tämä oli esimerkiksi eri soundien ekvalisointia, kirkkauden ja tummempien taajuuksien tasapainon löytämistä. Miksaaminen vie kappaleen parhaimmillaan kokonaan uudelle tasolle”, Jutta kiittelee. Jutta äänitti kappaleet työhuoneellaan, jossa sai rauhassa työskennellä – kunhan otti huomioon, että herkimmät äänitykset tehdään liikenteen melu huomioden. ”Olen onnellisessa asemassa, että kollegani Sami Zimmermanin kanssa jakamallani työhuoneella on riittävä määrä äänityslaitteistoa ja minulle sopivia mikrofoneja. Äänitin kaiken musiikin siellä, ja kanteletta ja lauluäänityksiä varten sinne on rakennettu äänityskoppi.” Kanteleen Jutta äänitti kahden Oktavan kondensaattorimikrofonin muodostamalla stereoparilla, joista kokemus kanteleen äänittämisessä on ollut positiivinen. Miksausta tuottaja Joonas Saikkosen kanssa. Kuva: Jutta Rahmel.
19 ”Kanteleen ääni on kyllä sen verran hiljainen, että mikrofonit täytyy asetella lähelle soitinta”, Jutta kertoo. Jutta hallitsee itse studiotekniikan perusteet, mutta välillä on miettinyt, että opiskeluaikoina olisi voinut opiskella enemmän äänitystekniikkaa. ”Äänittäminen ja studiotekniikka ylipäätänsä kiinnostaa minua, ja mielestäni sitä voisi opettaa jo vaikka musiikkiopistossa nuoremmille kanteleensoittajille. Omassa lapsuudessani tällaista mahdollisuutta ei ollut. Äänittämistä onneksi voi opetella ihan itse ja oppia kokemuksen kautta”, Jutta kertoo. Äänen tallentaminen on ollut pelkän tietokoneen ja mikrofonin avulla helppoa jo pitkään, mutta musiikin itse tekeminen voi aiheuttaa myös haasteita siinä, milloin oma soitto kuulostaa riittävän valmiilta. Äänityksiä kun voi tehdä uudestaan niin paljon kuin haluaa, ja lisätä mukaan niin paljon soittimia ja lauluraitoja kuin mieli tekee. ”Tunnistan itsessäni perfektionistin, jonka on välillä vaikea luopua keskeneräiseltä tuntuvista biiseistä, joita haluaisi hioa vielä. Mutta jossain vaiheessa on päätettävä, että nyt tämä on valmis, enkä enää koske siihen.”, Jutta kertoo. Lopulta keskeneräisyyden tunne häviää, ja oma musiikki alkaa kuulostaa valmiilta myös omiin korviin. Musiikin omaehtoista tekemistä Perhosen vuosi -levyn keskeinen tunnuspiirre on kanteleeseen yhdistetyn pop-estetiikan lisäksi oman vision toteuttaminen. Kun pitää musiikin julkaisemisen langat käsissään, omaehtoisuudesta tulee erottamaton osa lopputulosta. Aikanaan itse kustannetuista albumeista puhuttiin termillä omakustanne, mutta nykyaikana sen voi katsoa vanhentuneen, sillä musiikin kustantamisen logiikka, äänitysteknologian kehittyminen ja levy-yhtiöiden rooli välittäjinä ovat muuttuneet valtavasti. Nykyään iso osa musiikista on artistien itsensä julkaisemaa, eikä omakustanne terminä viittaa enää harrastelijamuusikoihin, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä saadakseen kustannussopimuksen. Jutta sanoo suoraan, että hänelle omien levyjen julkaiseminen ei ole itseisarvo tai tavoiteltu olotila, sillä itse tekemisessä on myös varjopuolensa. ”Minua ei haittaa julkaista omaa musiikkiani, mutta välillä on myös todella raskasta tehdä kaikki itse ja yksin”, Jutta toteaa ja jatkaa: ”Haluan kuitenkin tällä hetkellä tehdä musiikkini itse, ja erityisesti pidän sooloartistina olemisesta.” Jutta seuraa tarkasti sekä populaariettä kansanmusiikin kenttää ja myöntää, että vaikka yrittäisi maksimoida musiikin niin sanotun kaupallisen potentiaalin, ei välttämättä siltikään voisi löytää levy-yhtiötä taustalle. Juttaa kiinnostaa tehdä musiikkia erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta pohtii, missä menee omaehtoisuuden raja verrattuna levy-yhtiön tuomiin hyötyihin. Muunlaiset Näkymä Jutan käyttämästä Logicäänitysohjelmasta.
KANTELE 2/24 20 yhteistyökumppanit voisivat olla mieluisampia, joiden kanssa yhteistyö ei olisi perinteisen levytystai artistisopimuksen mukaista, vaan esimerkiksi apua promootiossa tai keikkamyynnissä. Jutta muistuttaa, että monet artistit päättävät nykyään tehdä levynsä itse ilman levy-yhtiötä, aivan onnistuneesti. Musiikin julkaiseminen itsenäisesti vaatii valtavan määrän erilaisia työvaiheita ja oman osaamisen laajentamista moneen suuntaan. ”Levyn julkaisemisessa pitää olla vähän yrittäjämäinen asenne ja oma-aloitteisuutta: koska kukaan muu ei tee näitä asioita puolestani, täytyy vain itse opetella tarvittavia taitoja ja ottaa selvää kaikesta, esimerkiksi siitä, miten saan musiikkini sinne Spotifyyn ja mitä asioita siinä on otettava huomioon.”, Jutta sanoo. Oman musiikin markkinointikin on työläs prosessi, ja sosiaalisen median näkyvyyteen ja toimintalogiikkaan Jutalla on hyvin ristiriitainen asenne. ”Somessa on tavalla tai toisella pakko olla, ja erityisesti artistien voi olla vaikea erottaa henkilökohtaista minää artistiminästä.”, Jutta kertoo. Sosiaalinen media on tärkeä markkinointikanava, mutta Jutan on täytynyt opetella suhtautumaan siihen riittävän kädenmitan päästä: ”Aikaisemmin kiinnitin liikaa huomiota siihen, kuinka paljon minulla on seuraajia tai kuinka paljon postaukset saavat tykkäyksiä, mutta eihän kenenkään arvo muusikkona ole siitä kiinni. Olen löytänyt somen käyttöön ammattimaisemman asenteen – se on osa työtä eikä sitä kannata sen enempää miettiä. Someen pitää asettaa selkeät rajat ja pitää siihen oikeanlaista etäisyyttä. Ja täytyy muistaa, että se on kuitenkin erittäin tärkeä kanava verkostoitumiseen ja markkinointiin.” Huolimatta siitä, että musiikin itse julkaiseminen on työläs urakka, Jutta kannustaa muitakin kanteleensoittajia siihen. Hänestä kantele soittimena on aivan tasa-arvoinen minkä tahansa muun soittimen kanssa. ”Ei tulisi mieleenikään, etteikö kanteleella voisi tehdä ihan samoja asioita kuin vaikkapa kitaralla”, Jutta kertoo. On jo miltei klisee sanoa, että kantele sopii mihin tahansa musiikkiin, mutta Jutan mielestä tätä tulee aina toistaa nuorille kanteleensoittajille. Jutta kehottaa kokeilemaan ja leikkimään kanteleella, ja peräänkuuluttaa musiikkiopistoja auttamaan nuoria kanteleensoittajia esimerkiksi oman musiikin äänittämisessä, jos he ilmaisevat sellaiseen kiinnostusta. Tanssien tulevaisuuteen Perhosen vuosi -levyn tiimoilta Jutta ei ole lähtenyt juuri keikkailemaan, vaan hieman yllättäen ryhtynyt jo suunnittelemaan seuraavaa albumia. Luova olotila levynjulkaisun jälkeen on jatkunut, ja kun musiikkia on syntyäkseen Jutan pään sisällä, niin sitä pitää tehdä. ”Vaikka tämä on hirveä klisee, niin olen tajunnut, että en pysty olemaan olemassa ilman musiikintekoa. Se on perustarve, ja korostuu entisestään suorituskeskeisessä maailmassa”, Jutta kertoo. Hän on myös huomannut, että musiikinteko voi itsessään mennä suorittamisen puolelle, ja välttääkseen tätä on kuunneltava intuitiota ja antaa luovan prosessin tapahtua omalla painollaan. Soolokeikkojen soittaminen ei tällä hetkellä ole aktiivisissa suunnitelmissa, sillä musiikkialan muiden murrosten ohella keikkailun kustannukset ovat nousseet. Kardemimmien kanssa tehdyt kiertueet ulkomailla yhtye on kyennyt tekemään onnistuneesti, ja Jutta kehuu kuinka Kardemimmit ovat aina hoitaneet kiertueensa ammattimaisesti. Samanaikaisesti hän nostaa esiin esimerkiksi muusikko Iisa Pajulan viimeaikaisen ilmoituksen keikkailun lopettamisesta, johon Pajulan ovat ajaneet korkeat