3 Pääkirjoitus M e ihmiset olemme kukin omanlaisiamme musiikin kuuntelijoita, ja uskaltaisin väittää, että soittajina tai musiikkialan ammattilaisina meillä on korostunut tietoisuus siitä minkälainen musiikki meitä kiinnostaa ja miksi. Musiikkimaku on osa identiteettiämme, yhdistävä ja erottava tekijä siinä, minkälaisiin yhteisöihin koemme kuuluvamme. Itse olen ollut musiikkimaustani aina tarkka, ja ehkä siksi olen ollut taipuvainen näkemään musiikin ei pelkästään soivina ääninä, vaan myös sosiologisena ilmiönä. Musiikki on säveliä, rytmejä ja ääntä, mutta se on myös käyttäytymistä, valintoja, eleitä, hiljaisten viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Musiikkimaulla voi olla tärkeä asema omassa jokapäiväisessä elämässä, ja oman maun sanoittamista helpottamaan on luotu genremääritelmät. Ne ovat meidän itsemme luomia käsitteitä, joita kulttuuri jatkuvasti muokkaa. Luokittelemme musiikkia luontaisesti genreihin, mutta kuulemme myös yhä useammin vastalauseita: minun, hänen, tai tuon musiikkia ei voi oikein luokitella mihinkään tiettyyn genreen. Genremäärittelyjen pakoilu kertoo, että niissä on kenties menty liian ahtaisiin lokeroihin. Genre on hyvä työkalu havainnollistamaan sitä, miltä joku musiikki jonkun mielestä kuulostaa, mutta aika ahdas ohjenuora uuden musiikin luomisessa. Musiikintekijänä parasta on unohtaa genret aivan kokonaan. Uuden musiikin, löytämisen riemun ja marginaalien puolestapuhujana olen hyväksynyt Spotifyn algoritmit elämääni: sovellus antaa kuunteluhistoriani kautta minulle jotakin uutta musiikkia kuunneltavaksi, ja osuu aika usein nappiin. Olen tykästynyt ajatukseen, että pitääkseni jostain minulle uudesta musiikista siinä pitää olla jotakin tuttua sekä jotakin uutta. Kesän aikana olen seurannut konserttikalenteria ja valtamediaa. Menestyneiden, jo kauan sitten lopettaneiden artistien kuten PMMP:n, Oasiksen ja Ultra Bran paluukeikat ovat saaneet massiivisen mediahuomion ja esimerkiksi PMMP:n areenakonserteissa kävi kymmeniätuhansia kuulijoita. Olen niiden puolesta iloinen, jotka saavat nostalgianälkänsä tyydytettyä tällaisissa massiivisissa spektaakkeleissa. Samaan aikaan olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka vähän uusi musiikki saa mediatilaa ja kuinka pahasti se jää näiden dinosauruksilta tuntuvien, menestyksensä toistuvasti uusivien megatähtien varjoon. Tämän lehden sisällöstä valtaosa on uutta tai unohdettua, mutta upeaa musiikkia ja sen hienoja tekijöitä. Syvällisiä lukuhetkiä toivottaen,
KANTELE 2/24 4 Joka toinen vuosi järjestettävät kantelekilpailut järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä. Kilpailuihin osallistui ennätysmäärä osallistujia ympäri maailman. Kilpailun suojelijana toimi viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto. Kansainväliset kantelekilpailut Jyväskylässä kuvat P asi V irta K ansainväliset kantelekilpailut keräsivät osallistujia ja yleisöä ympäri maailmaa Japanista asti. Sunnuntain päätöspäivän konsertti jaettiin Jyväskylän musiikkikampuksella kahteen saliin videon välityksellä, kun yleisö ei mahtunut kokonaisuudessaan tapahtuman päänäyttämö Hannikaissaliin. Kantelekilpailujen teemoissa näkyi tänä vuonna kanteleen merkkihahmon Martti Pokelan syntymän juhlavuosi. Kilpailijat oli jaettu useampaan ikäsarjaan alkaen 8-vuotiaasta ammattilaisiin asti. Ammattilaissarjan voitti virolainen Paula Linde ennen Iida-Maria Kurosta, Aurora Fustinonia ja Kristïne Tukrea. Kantelekilpailuissa jokainen osallistuja esitti itse valitsemiaan kappaletta ilman musiikkityylin rajoittamista, ja kilpailuissa kuultiin monipuolisesti eri musiikkityylejä perinteisestä kansanmusiikista nykymusiikkiin ja myös elektronisesti vahvistettuun musiikkiin. Kilpailuissa yhtenä tuomarina toiminut Martti Pokelan tytär, itsekin merkittävää työtä kanteleen hyväksi tehnyt Eeva-Leena Pokela luonnehti kilpailujen taiteellista tasoa ja osallistujien laajaa määrää viitaten oman isänsä pitkäjänteiseen uraan: ”Martin perintö elää ja jatkuu näissä kisoissa. Olen vaikuttunut kilpailun tasosta ja kanteleen nykytilasta.” Viikonlopun päiville jaetut kilpasarjat saatiin päätökseen lauantaina iltapäivällä, ja voittajat ja mitalisijoille päässeet kilpailijat julkistettiin päätöskonsertissa. Kilpailujen päätuomari Pauliina Syrjälä muistutti, että vaikka kilpailu laittaa esiintyjät järjestykseen, lähtökohtaisesti taidetta ei voi ajatella kilpailemisen kautta, vaan se on ensisijaisesti
5
KANTELE 2/24 6 kuulijan elämys: ”Elämys voi tapahtua missä vain – ei pelkästään konserttisalin lavalla, vaan missä tahansa soittotilanteessa.” Kantelekilpailut näkyivät koko viikonlopun ajan myös Jyväskylän kaupungissa. Kilpailuviikonloppuun liittyviä konsertteja pidettiin mm. Palokan pelimannitalolla Suomen Kantelemuseolla, Aalto 2 -museokeskuksessa ja Sepän kauppakeskuksessa. Monet kilpailijat esiintyivät varsinaisten kilpailujen lisäksi myös pop up -konserteissa ja jameissa. Kisat näkyivät myös MusiikAapo Kutvonen. Oskari Laaksonen. Ilona Hauru. El?na Viljama Hilja Eskelinen.
7 Paula Linde. kikampuksella erilaisten kanteletoimijoiden, musiikkikustantajien ja alan järjestöjen esittäytymisissä. Jyväskylä asuinpaikkana oli myös kunniallisesti edustettuna kilpailijoissa, joista viisi oli jyväskyläläisiä Gradiassa opiskelevia kanteleensoittajia. Hilja Eskelinen voitti 16-17 -vuotiaiden sarjan, ja 11-12 -vuotiaiden sarjassa Martta Taipalus sai toisen palkintosijan. Tuomariston erityismaininta annettiin Ruska Luirolle ja kunniakirja Sisu Sarkasuolle. Lisäksi KanteleKimaraan osallistui Liilia Latikka, esittäen oman sovituksensa Suvivirrestä. Kilpailusarjojen tulokset on luettavissa sivuilla 10-11.
KANTELE 2/24 8
9
KANTELE 2/24 10 Sarja 1 A 8-10 -vuotiaat / Series 1 A 1. sija: Oskari Laaksonen, Hirvilahti 2. sija: Annija Litavniece, Riika, Latvia 3. sija: Vilja Tolvanen, Helsinki 4. sija: Sissi Räsänen, Hämeenlinna Martti Pokela -palkinto: Adessa Kiren, Lahti Erityismaininta: Ada Eskola, Kouvola Erityismaininta: Lahja Jaskari, Helsinki Sarja 1 B 11-12vuotiaat / Series 1 B 1. sija: Aapo Kutvonen, Lahti 2. sija: Martta Taipalus, Tikkala 3. sija: Emanuelis Jakelis, Liettua 4. sija: Iris Rehn, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Ruska Luiro, Jyväskylä Kunniamaininta: Linn Hänninen, Helsinki Sarja 2 A 13-14 -vuotiaat / Series 2 A jaettu 1. sija & Martti Pokela -palkinto: El?na Viljama, Riika, Latvia jaettu 1. sija & Musiikintekijöiden palkinto: Helmiina Kantlin, Jyväskylä 2. sija: Enni Sinkko, Lappeenranta Erityismaininta: Linnea Vikman, Pilkanmaa Erityismaininta: Olga von Matt, Helsinki Erityismaininta, Lovikka ky:n lahjakortti: Säde Salonen, Helsinki Sarja 2 B 15-vuotiaat / Series 2 B 1. sija: Vaula Nurkkala, Iittala 2. sija & Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Armi Vallin, Naantali 3. sija & Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Viivi Elomaa, Kalliola Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Venla Kontio, Jyväskylä Kilpailusarjojen tulokset
11 Sarja 3 A 16-17 -vuotiaat/ Series 3 A 1. sija: Hilja Eskelinen, Jyväskylä 2. sija: Anna Penttilä, Tampere 3. sija: Siiri Kesäniemi, Tampere 4. sija: Jemena Anttila, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Linda Puskala, Pattijoki Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Anna Kinnunen, Turku Musiikintekijät ry:n erikoispalkinto: Moona Nikunen, Espoo Erityismaininta, Jouni Kurjen 11-kielinen kantele: Sohvi Krapu, Hämeenlinna Sarja 3 B yli 18-vuotiaat / Series 3 B 1. sija: Ilona Hauru, Espoo 2. sija: & Musiikintekijöiden erikoispalkinto: Riina Hellsten, Espoo 3. sija: Paulina Andrejeva, Viro 4. sija: Unna Ulmanen, Lahti Musiikintekijöiden erikoispalkinto: Riitta Udd, Jyväskylä Erityismaininta: Roope Ihamäki, Helsinki Erityismaininta: Rie Kuramasu, Japani Erityismainintana J-A Kallioisen 11-kielinen kantele: Mitsuko Sato, Japani Ammattilaiset 1. sija: Paula Linde, Viro 2. sija: Iida-Maria Kuronen, Helsinki 3. sija: & Musiikintekijöiden erityispalkinto: Aurora Fustinoni, Helsinki 4. sija: Krist?ne Tukre, Helsinki Martti Pokela -palkinto: Nea Wunch, Helsinki Erityismaininta: Tiina Ahola, Kokkola Kilpailusarjojen tulokset
KANTELE 2/24 12 Vuoden kantelejulkaisu Hanna Ryynäselle Hanna Ryynäsen kuva ja levynkannen kuva: Mikko Malmivaara.
13 K iitos mahdollisuudesta saada valita Vuoden 2023 Kantelejulkaisu ja tutustua kaikkiin hienoihin ehdokkaisiin! Kaikki ehdokkaat olivat mielenkiintoisia ja ehjiä kokonaisuuksia. Kolmesta suosikista, jotka koskettivat minua erityisen syvästi, yhden valitseminen ei ollut suinkaan helppoa. Valitsemani palkinnonsaaja laajentaa kanteleensoiton rajoja, on hyvin ekspressiiivinen ja voimakas, mutta samalla herkkä. Valintani Vuoden kantelejulkaisuksi on Hanna Ryynäsen albumi TAITE. Hanna Ryynäsen kanteleensoitto on hyvin monipuolista, virtuoosimaista ja herkkää. TAITE-levyllä hän avaa kuulijoille 21-kielisen Saarijärven kanteleen mahdollisuuksien aarrearkun, jonka erilaisten sointivärien ja soittotekniikoiden paletti on uskomattoman monipuolista. Ryynäsen käsissä kantele kasvaa ikään kuin itseään suuremmaksi sottimeksi, tai jopa yhtyeeksi. Kuunnellessani levyä jouduin tarkistamaan useaan otteeseen, soittaako levyllä todella vain yksi soittaja. Jos en tietäisi, luulisin, että soittajia on vähintään kolme kanteleensoittaja, basisti ja lyömäsoittaja! Kantele kuulostaa levyllä välillä myös nars-juhilta (hantien kansallissoitin), shamaanirummulta, flamencotai bassokitaroilta, joskus vedenalaisilta kelloilta ja erilaisilta lyömäsoittimilta... ja sitten vielä yhtyeeltä jossa mainitut soittimet soittavat yhdessä! Hanna Ryynäsen kannel virtaa, tanssii, kimaltelee, haaveilee hyvin monella eri tavalla. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki levyn nimikkokappale Taite, joka alkaa harvoin pitkin tummin ja mystisin sävelin jotka muistuttavat nars-juhia, josta vähitellen avautuu rytmikäs tanssi, jossa on mieletöntä energiaa. Vaikka Ryynäsen soitto avartaa ja uudistaa kantelemusiikkia, on sillä myös tiivis yhteys perinteiseen kantelemusiikkin. Hänen musiikkinsa on kuin silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Uskon, että TAITE herättää kiinnostusta monissa eri yleisöissä ja sen musiikilla on kyky koskettaa kuulijoita syvästi. Kristi Mühling ” Vuoden kantelejulkaisuksi 2023 on valittu Hanna Ryynäsen sooloalbumi TAITE. Levyn valitsi virolainen kantelemuusikko Kristi Mühling, jonka perustelut valinnasta hän lähettää Kantele-lehden lukijoille. Kuva: Raigo Pajula.
KANTELE 2/24 14 Kuva: Helmi Padatsu.
15 PERHOSEN VUOSI teksti M ikko k oiVuMäki Jutta Rahmelin säveltämällä ja tuottamalla uudella levyllä kantele kohtaa pop-estetiikan. M uusikko Jutta Rahmelin toinen sooloalbumi Perhosen vuosi ilmestyi keväällä, ja levynjulkaisun jälkeinen pölypilvi on muutaman kuukauden jälkeen ehtinyt laskeutua, antaen perspektiiviä valmiin levyn jälkeisiin tunteisiin. Jutta kuvailee oloaan Perhosen vuosi -levystä helpottuneeksi. Sen tekeminen on ollut intensiivinen parin vuoden mittainen jakso, jolle muusikko on antanut kaikkensa. Julkaisuhetki tarkoittaa valmiiksi tulemista, jonka jälkeen omaa tuotosta ei voi enää työstää. ”Sillä hetkellä kun levy julkaistaan, siitä päästää tekijänä irti ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Se tulee muun maailman kuultavaksi, ja tavallaan myös arvioitavaksi”, Jutta pohtii. ”Pitkän tuotantoprosessin päättyminen tuntuu vähän antikliimaksilta, että tässäkö tämä nyt oli. Levyn julkaisu on kimppu monenlaisia tuntemuksia, mutta olo on kaiken kaikkiaan hyvä, ja myös ylpeä.” Ylpeydentunteeseen on helppo samaistua. Albumi on pitkälti Jutan täysin itse tekemä kokonaisuus aina lähtien sävellyksistä tuotantoon, äänittämiseen ja äänisuunnitteluun. Levyn loppuvaiheessa mukana on ollut myös tuottaja Joonas Saikkonen, joka on saanut Jutalta lähes valmiin paketin miksattavaksi. Äänimateriaalin valmistumisen jälkeen Jutta on vielä itse vastannut promokuvista, kansitaiteesta, CD-levyjen ja digitaalisen jakelun järjestämisestä – siis levyn lopullisesta saattamisesta kuulijoille. Levy on siis erittäin kokonaisvaltaisesti Jutan itsenäinen taiteellinen projekti. Musiikillisia avauksia Jutta Rahmel on kanteleensoittajana ja laulajana tehnyt jo kattavan ja pitkän uran Kardemimmit-yhtyeen jäsenenä. Muutama vuosi sitten Jutta ryhtyi määrätietoisemmin säveltämään musiikkia omaa artistiuraa ajatellen: ensimmäinen omalla nimellä julkaistu EP Varjot kulkevat mukanani julkaistiin vuonna 2018 ja kokopitkä sooloalbumi Heijastuksia ilmestyi loppuvuonna 2022. Kahden sooloalbumin välillä on kulunut kohtalaisen lyhyt, vain noin puoletoista vuoden välinen aika, mutta levyjen musiikissa
KANTELE 2/24 16 tyylilliset ja tuotannolliset erot ovat selkeästi huomattavissa. ”Ensimmäinen levy on puhtaasti folk-levy, jossa kanteleella on päärooli soittimena. Ensimmäisen levyn kappaleet sovitin lähinnä kanteleelle ja laululle, mutta tällä uudella levyllä halusin tehdä selkeästi enemmän pop-musiikkia, vaikka toki tälläkin levyllä folk-vaikutteet kuuluvat”, Jutta kertoo. ”Nyt halusin mennä uuteen suuntaan ja tuottaa itse musiikkiani ja opetella kaikkea tuottamiseen liittyvää. Tartuin ikään kuin härkää sarvista ja aloin rohkeasti kokeilla Logic-äänitysohjelman ominaisuuksia, mistä syntyikin paljon kivoja juttuja. Kokeilin paljon erilaisia soundeja, efektejä ja kaikuja, ja itse asiassa nimenomaan kokeilemalla löysin eri instrumentteja ja sovituksellisia ideoita.” Perhosen vuosi on musiikillisesti harppaus kohti populaarimusiikin estetiikkaa. Vahvasti kansanmusiikkitaustainen Rahmel kertoo, että levylle inspiraatiota tulvi monesta lähteestä, mutta kenties vahvimmin Juttaan on vaikuttanut Kate Bush, populaarimusiikin kaanonissa monella tavalla merkittävä hahmo täysin omanlaisen musiikin luomisessa. ”Kate Bush oli pioneeri musiikintekijänä, jolle albumit olivat kokonaisvaltaisia taiteellisia tuotantoja. Hänelle studio oli yksi luova työkalu muiden soitinten joukossa, jolla leikiteltiin. Toinen musiikintekijä, amerikkalainen Caroline Polachek on myös visionäärinen artisti, jota ihailen.” Juttaa inspiroi näissä artisteissa musiikin lisäksi myös tapa, miten artistit musiikkia tekevät, vastaten itse monesta osa-alueesta. ”Huomaan, että tykkään paljon tällaisista visionäärisistä artisteista, Kate Bushista ihan teini-ikäisestä lähtien. Omassa lapsuudessani ei ollut montakaan kanteleensoittajaa, joita olisi voinut seurata tästä näkökulmasta. Tulee mieleen oikeastaan vain Timo Väänänen ja hänen sähkökanteleella tehty soololevynsä Matka – Voyage, josta nuorempana inspiroiduin esimerkiksi kanteleen efektoinnin mahdollisuuksista.” Jutan kappaleet levylle syntyvät taiteilijalle välttämättömästä luontaisesta tarpeesta saada tehdä omaa taidettaan ja toteuttaa itseään. Levyn säveltämisprosessin aikana Jutta sävelsi sekä kanteleella että koskettimilla, ja koskettimien runsaampi käyttäminen levyllä pakotti sovittamaan kappaleita tavalla, jolla kanteleelle löytyy luontainen rooli. ”Olen kasvanut siihen, että kanteleella soitetaan akustisesti sooloja ryhmäsoittimena, mutta kokeilunhalun kautta löysin kanteleelle oman luontevan kolon levylle muiden soitinten sekaan – se ei tällä kertaa ole pääroolissa vaan enemmänkin mausteena. Kokeilin, miten saisin kanteleen osaksi kokonaisuutta pop-musiikissa.”, Jutta kertoo. Kanteleen roolin uudelleen miettiminen on ollut myös luopumista totutusta ajatuksesta, että musiikinteko kanavoituisi ensisijaisesti kanteleen soiton kautta. Jutta pohtii uskaltamista ja omien pelkojen käsittelemistä: ”Kun mietin omia vaikutteitani, Kate Bushia ja esimerkiksi Peter Gabrielia, että voisinko itse tehdä jollain vastaavalla tavalla musiikkia, niin huomaan että sitä rakentaa päässään kaikenlaisia esteitä miksi näin ei voisi tehdä. Mutta lopulta pitää vain sanoa ääneen ajatus, että tällaistakin voin tehdä, jos haluan.” Uskallus ja kokeilunhalu ovat olleet myös yksin säveltämisen tuoma elementti ja iso kontrasti bändisoittoon, jossa on totuttu tekemään musiikkia yhdessä, kommunikoiden ja muiden mielipiteet huomioon ottaen. Säveltämisestä Jutan säveltämisprosessi kulkee eteenpäin hahmottelemalla: harmonioiden, sointukiertojen ja melodioiden etsiske
17 lyllä, hyräilyllä ja eri palasten yhteensovittelulla – siis melko perinteisellä tavalla tehdä pop-musiikkia. Jutalle on tärkeää, että heti alussa biisin pitää tuntua hyvältä ja oikealta, myös pianon ja laulumelodian pelkistettynä raakaversiona. ”Inspiroidun harmonioista, jotka ovat musiikissani luontaisesti läsnä. Säveltämisvaiheessa etsin kappaleille rakenteita ja eri osia sointukiertojen kautta, ja kun koen että saan jotain valmiilta tuntuvaa aikaseksi, alan yhdistellä eri osia.”, Jutta kertoo. ”Pohdin myös sävellajia, sekä oman äänialani näkökulmasta mutta myös tarinankerronnan ja tulkinnan kautta”, Jutta kertoo. Laulujen tekstit ovat aikaisemmin olleet hänelle toissijaisia musiikkiin verrattuna, mutta viime vuosina yhteys sanoituksiin on löytynyt aivan eri tasolla. ”Viime vuosina olen alkanut tajuamaan myös sanoituksista jotain”, Jutta naurahtaa. ”En ennen oikein edes kuunnellut niitä. Mutta lyriikathan voivat muuttaa täysin musiikin merkitystä! Tykkään analysoida mikä tekee sanoituksista hyvät – mistä palasista syntyy hyvä biisi.” Levyn sanoitukset kertovat tarinoita, joissa liikkuu hahmoja Jutan omasta elämästä sekoitettuna fiktioon. Moni kappale kertoo Jutan perheen historiaa ja tarinaa, ja teksteissä on perinteisten rakkaustarinoiden sijasta esimerkiksi kuvailevia kertomuksia sukulaisista kuten omasta mummosta. ”Haluan sanoituksissa kertoa tarinoita, ja on ollut ihan tarkoituskin tehdä sellaisia tekstejä, jotka ovat itselleni merkityksellisiä ja tärkeitä. Perhosen vuosi on sillä tavalla henkilökohtainen albumi.” Tuottajan monta hattua Musiikkia yksin tehdessä tuotantoprosessi ei kulje lineaarisesti askeleittain Kantele työhuoneella. Kuva: Jutta Rahmel.
KANTELE 2/24 18 säveltämisestä tuotantoon, äänitykseen ja miksaukseen, vaan musiikintekijä toimii samanaikaisesti monessa roolissa eri työvaiheissa ristiin rastiin loikkien. Säveltämisen, sovittamisen ja tuottamisen rajat hälventyvät, kun musiikkia voi rakentaa pala kerrallaan. ”On esimerkiksi mielenkiintoista, miten tuotanto kietoutuu miksausprosessiin yhtä aikaa, kuinka miksaaminenkin on taiteellista työskentelyä”, Jutta kertoo. Tuottaja Joonas Saikkonen oli äänitysten lopuksi työparina Jutalle löytämässä jokaisesta kappaleesta esiin olennaiset tekijät ja asettamassa musiikin eri elementit omiin lokeroihinsa. ”Joonaksella oli tärkeä rooli biisien ytimen tavoittamisessa. Kävimme Joonaksen kanssa kaikkien kappaleiden kaikki raidat läpi yksi kerrallaan, ja vaikka hänen roolinsa olikin enemmän olla teknisenä tuottajana, hänen ammattitaitonsa korostui juuri siinä, miten eri biiseistä saatiin esille olennaiset elementit. Käytännössä tämä oli esimerkiksi eri soundien ekvalisointia, kirkkauden ja tummempien taajuuksien tasapainon löytämistä. Miksaaminen vie kappaleen parhaimmillaan kokonaan uudelle tasolle”, Jutta kiittelee. Jutta äänitti kappaleet työhuoneellaan, jossa sai rauhassa työskennellä – kunhan otti huomioon, että herkimmät äänitykset tehdään liikenteen melu huomioden. ”Olen onnellisessa asemassa, että kollegani Sami Zimmermanin kanssa jakamallani työhuoneella on riittävä määrä äänityslaitteistoa ja minulle sopivia mikrofoneja. Äänitin kaiken musiikin siellä, ja kanteletta ja lauluäänityksiä varten sinne on rakennettu äänityskoppi.” Kanteleen Jutta äänitti kahden Oktavan kondensaattorimikrofonin muodostamalla stereoparilla, joista kokemus kanteleen äänittämisessä on ollut positiivinen. Miksausta tuottaja Joonas Saikkosen kanssa. Kuva: Jutta Rahmel.
19 ”Kanteleen ääni on kyllä sen verran hiljainen, että mikrofonit täytyy asetella lähelle soitinta”, Jutta kertoo. Jutta hallitsee itse studiotekniikan perusteet, mutta välillä on miettinyt, että opiskeluaikoina olisi voinut opiskella enemmän äänitystekniikkaa. ”Äänittäminen ja studiotekniikka ylipäätänsä kiinnostaa minua, ja mielestäni sitä voisi opettaa jo vaikka musiikkiopistossa nuoremmille kanteleensoittajille. Omassa lapsuudessani tällaista mahdollisuutta ei ollut. Äänittämistä onneksi voi opetella ihan itse ja oppia kokemuksen kautta”, Jutta kertoo. Äänen tallentaminen on ollut pelkän tietokoneen ja mikrofonin avulla helppoa jo pitkään, mutta musiikin itse tekeminen voi aiheuttaa myös haasteita siinä, milloin oma soitto kuulostaa riittävän valmiilta. Äänityksiä kun voi tehdä uudestaan niin paljon kuin haluaa, ja lisätä mukaan niin paljon soittimia ja lauluraitoja kuin mieli tekee. ”Tunnistan itsessäni perfektionistin, jonka on välillä vaikea luopua keskeneräiseltä tuntuvista biiseistä, joita haluaisi hioa vielä. Mutta jossain vaiheessa on päätettävä, että nyt tämä on valmis, enkä enää koske siihen.”, Jutta kertoo. Lopulta keskeneräisyyden tunne häviää, ja oma musiikki alkaa kuulostaa valmiilta myös omiin korviin. Musiikin omaehtoista tekemistä Perhosen vuosi -levyn keskeinen tunnuspiirre on kanteleeseen yhdistetyn pop-estetiikan lisäksi oman vision toteuttaminen. Kun pitää musiikin julkaisemisen langat käsissään, omaehtoisuudesta tulee erottamaton osa lopputulosta. Aikanaan itse kustannetuista albumeista puhuttiin termillä omakustanne, mutta nykyaikana sen voi katsoa vanhentuneen, sillä musiikin kustantamisen logiikka, äänitysteknologian kehittyminen ja levy-yhtiöiden rooli välittäjinä ovat muuttuneet valtavasti. Nykyään iso osa musiikista on artistien itsensä julkaisemaa, eikä omakustanne terminä viittaa enää harrastelijamuusikoihin, jotka eivät ole tarpeeksi hyviä saadakseen kustannussopimuksen. Jutta sanoo suoraan, että hänelle omien levyjen julkaiseminen ei ole itseisarvo tai tavoiteltu olotila, sillä itse tekemisessä on myös varjopuolensa. ”Minua ei haittaa julkaista omaa musiikkiani, mutta välillä on myös todella raskasta tehdä kaikki itse ja yksin”, Jutta toteaa ja jatkaa: ”Haluan kuitenkin tällä hetkellä tehdä musiikkini itse, ja erityisesti pidän sooloartistina olemisesta.” Jutta seuraa tarkasti sekä populaariettä kansanmusiikin kenttää ja myöntää, että vaikka yrittäisi maksimoida musiikin niin sanotun kaupallisen potentiaalin, ei välttämättä siltikään voisi löytää levy-yhtiötä taustalle. Juttaa kiinnostaa tehdä musiikkia erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta pohtii, missä menee omaehtoisuuden raja verrattuna levy-yhtiön tuomiin hyötyihin. Muunlaiset Näkymä Jutan käyttämästä Logicäänitysohjelmasta.
KANTELE 2/24 20 yhteistyökumppanit voisivat olla mieluisampia, joiden kanssa yhteistyö ei olisi perinteisen levytystai artistisopimuksen mukaista, vaan esimerkiksi apua promootiossa tai keikkamyynnissä. Jutta muistuttaa, että monet artistit päättävät nykyään tehdä levynsä itse ilman levy-yhtiötä, aivan onnistuneesti. Musiikin julkaiseminen itsenäisesti vaatii valtavan määrän erilaisia työvaiheita ja oman osaamisen laajentamista moneen suuntaan. ”Levyn julkaisemisessa pitää olla vähän yrittäjämäinen asenne ja oma-aloitteisuutta: koska kukaan muu ei tee näitä asioita puolestani, täytyy vain itse opetella tarvittavia taitoja ja ottaa selvää kaikesta, esimerkiksi siitä, miten saan musiikkini sinne Spotifyyn ja mitä asioita siinä on otettava huomioon.”, Jutta sanoo. Oman musiikin markkinointikin on työläs prosessi, ja sosiaalisen median näkyvyyteen ja toimintalogiikkaan Jutalla on hyvin ristiriitainen asenne. ”Somessa on tavalla tai toisella pakko olla, ja erityisesti artistien voi olla vaikea erottaa henkilökohtaista minää artistiminästä.”, Jutta kertoo. Sosiaalinen media on tärkeä markkinointikanava, mutta Jutan on täytynyt opetella suhtautumaan siihen riittävän kädenmitan päästä: ”Aikaisemmin kiinnitin liikaa huomiota siihen, kuinka paljon minulla on seuraajia tai kuinka paljon postaukset saavat tykkäyksiä, mutta eihän kenenkään arvo muusikkona ole siitä kiinni. Olen löytänyt somen käyttöön ammattimaisemman asenteen – se on osa työtä eikä sitä kannata sen enempää miettiä. Someen pitää asettaa selkeät rajat ja pitää siihen oikeanlaista etäisyyttä. Ja täytyy muistaa, että se on kuitenkin erittäin tärkeä kanava verkostoitumiseen ja markkinointiin.” Huolimatta siitä, että musiikin itse julkaiseminen on työläs urakka, Jutta kannustaa muitakin kanteleensoittajia siihen. Hänestä kantele soittimena on aivan tasa-arvoinen minkä tahansa muun soittimen kanssa. ”Ei tulisi mieleenikään, etteikö kanteleella voisi tehdä ihan samoja asioita kuin vaikkapa kitaralla”, Jutta kertoo. On jo miltei klisee sanoa, että kantele sopii mihin tahansa musiikkiin, mutta Jutan mielestä tätä tulee aina toistaa nuorille kanteleensoittajille. Jutta kehottaa kokeilemaan ja leikkimään kanteleella, ja peräänkuuluttaa musiikkiopistoja auttamaan nuoria kanteleensoittajia esimerkiksi oman musiikin äänittämisessä, jos he ilmaisevat sellaiseen kiinnostusta. Tanssien tulevaisuuteen Perhosen vuosi -levyn tiimoilta Jutta ei ole lähtenyt juuri keikkailemaan, vaan hieman yllättäen ryhtynyt jo suunnittelemaan seuraavaa albumia. Luova olotila levynjulkaisun jälkeen on jatkunut, ja kun musiikkia on syntyäkseen Jutan pään sisällä, niin sitä pitää tehdä. ”Vaikka tämä on hirveä klisee, niin olen tajunnut, että en pysty olemaan olemassa ilman musiikintekoa. Se on perustarve, ja korostuu entisestään suorituskeskeisessä maailmassa”, Jutta kertoo. Hän on myös huomannut, että musiikinteko voi itsessään mennä suorittamisen puolelle, ja välttääkseen tätä on kuunneltava intuitiota ja antaa luovan prosessin tapahtua omalla painollaan. Soolokeikkojen soittaminen ei tällä hetkellä ole aktiivisissa suunnitelmissa, sillä musiikkialan muiden murrosten ohella keikkailun kustannukset ovat nousseet. Kardemimmien kanssa tehdyt kiertueet ulkomailla yhtye on kyennyt tekemään onnistuneesti, ja Jutta kehuu kuinka Kardemimmit ovat aina hoitaneet kiertueensa ammattimaisesti. Samanaikaisesti hän nostaa esiin esimerkiksi muusikko Iisa Pajulan viimeaikaisen ilmoituksen keikkailun lopettamisesta, johon Pajulan ovat ajaneet korkeat
21 kustannukset – monet kustannukset ovat nousseet lyhyessä ajassa, ja tämä todellisuus vaikuttaa ammattilaistenkin elannon saannin mahdollisuuksiin. Jutta on esiintynyt kitaristi Mikko Malmivaaran kanssa duona, jossa musiikillisina elementteinä ovat olleet Jutan kanteleen ja laulun lisäksi Mikon kitara ja tietokoneelta tuleva live-elektroniikka. ”Olisi kiva tietysti keikkailla vähän isommalla kokoonpanolla ja katsoa mitä siitä syntyisi, mutta ison bändin kanssa realiteetit tulevat nopeasti vastaan ihan aikataulujen suunnittelusta korkeampiin keikkapalkkioihin.” Tulevaisuuden suunnitelmat kuulostavat siltä, että pieni irtiotto kanteleeseen tulee jatkumaan, tai ainakin kantele tulee olemaan osa jotain uutta musiikillista kokonaisuutta. Juttaa kiinnostaa saada musiikkiinsa lisää tanssittavia elementtejä ja jatkaa itsensä haastamista musiikintekijänä. ”Olen viime aikoina Promokuvauksissa. Kuva: Maria Boucht.
KANTELE 2/24 22 JUTAN 5 VINKKIÄ MUSIIKIN ITSENÄISEEN TUOTTAMISEEN JA JULKAISEMISEEN 1. Aloita helposti vaikka omassa huoneessa et tarvitse kalliita ohjelmia tai välineitä. Islantilainen artisti Björk äänitti todella pitkään kaikki laulunsa Shure 58 -mikrofonilla, joka maksaa noin sata euroa. Voit aloittaa musiikin äänittämisen ja tuottamisen läppärillä ja ilmaisohjelmilla kuten Reaper tai Garageband. Niillä pääset loistavasti alkuun ja pidemmällekin. 2. Anna armoa ja aikaa kehittymiselle kukaan ei ole mestari syntyessään. Kokeile ja tutki rauhassa äänitysohjelmaa ja sen toimintaa, älä luovuta vaikka niiden tekninen puoli voi tuntua alkuun hankalalta. Google auttaa. Muista, että musiikissa ei ole oikeaa tai väärää, ja leikkimällä syntyy usein parhaat jutut. 3. Opettele sietämään keskeneräisyyttä. Kappaleen teko voi olla pitkä prosessi, ja biisi saattaa käydä läpi matkan varrella monta eri vaihetta ja versiota. Matka voi kestää pitkään, joten yritä nauttia siitä, vaikka keskeneräisyyttä voi olla välillä vaikea sietää. Itsellenikin se on vaikeaa, mutta lopulta vaivannäkö palkitaan, kun kappaleen palaset loksahtavat paikoilleen. 4. Luota intuitioon. Jokaisella on ainutlaatuinen visio siitä, mitä ja miten haluaa luoda ja toteuttaa musiikkia. Luota näkemykseesi. Parasta musiikinteossa on, että siinä ei tarvitse miellyttää ketään. Voit myös aina tehdä musiikkia juuri niin kuin haluat, yksin tai toisten kanssa. 5. Ota itse selvää. Oma-aloitteisuus kantaa pitkälle. Internet on täynnä ohjevideoita ja tekstejä siitä, miten esim. kappale julkaistaan Spotifyssa tai siitä, mitä kaikkea tarvitset äänittääksesi omaa laulua tai soittoa. Niitä katsomalla ja lukemalla oppii valtavasti! Jos musiikinteko kiinnostaa, ja kaveripiirissä ei ole muita joita kiinnostaa musiikki tai sen tekeminen, kannustan silti uskaltamaan ja kokeilemaan rohkeasti itse! ajatellut itseäni enemmän myös laulajana ja säveltäjänä, enkä pelkästään kanteleensoittajana. Kantele on yksi tärkeä osa musiikillista identiteettiäni, mutta mielestäni on kiinnostavaa ajatella kanteletta uudella tavalla – kyseenalaistaa sellaisia mielikuvia, joissa kantele nähdään vain pelimannisoittimena, jolla soitetaan kaunista musiikkia.” Leikittelevä ajatus olisi yhdistää idea kasarivaikutteisesta tanssimusiikista ja kanteleesta. ”Haluaisin että seuraava levy olisi kasarisoundeja ja tanssittavampaa pop-musiikkia. Haluan kehittyä biisintekijänä, sanoittajana ja sovittajana ja haastaa itseäni. Suunnitelmathan voi muuttua matkan varrella, mutta nyt juuri tällainen musiikkityyli inspiroi.”, Jutta kertoo. Perhosen vuosi -levyn esittely on luettavissa tämän lehden julkaisuesittelytpalstalta.
23 Martti Pokelan oppilaana teksti a nu i täPelto T öttöröö! Näin usein tervehti Pokelan Martti. Hänen ansiostaan pääsin aloittamaan kanteleopintoni Sibelius-Akatemiassa. Tuolloin 1970—1980 -lukujen vaihteessa kanteleensoittoa ei voinut harrastaa ja opiskella juuri muualla kuin kanteleleireillä, kantelepiireissä ja yksittäisten opettajien johdolla. Kantele ei ollut vielä musiikkiopistosoitin. Siksi oli ruhtinaallista päästä Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosastolle, jossa sain opetusta myös muulloin kuin kesäleireillä (niistäkin voisi kirjoittaa jo muutaman tarinan!). Pääsin seuraamaan ihan vierestä Martti Pokelan toimintaa opettajana, kollegana, kanteleasioiden eteenpäin puskijana, säveltäjänä ja muusikkona. Seurasin myös, kuinka eri kantelegenret taistelivat olemassaoloistaan. Ku va : Po ke lan ko tia rk ist o.
KANTELE 2/24 24 Kuka ja millainen henkilö oli Martti Pokela? Martti pukeutui yleensä ryhdikäästi olkatopattuun, asialliseen pikkutakkiin. Upseeriskoulutuksen saaneen kanteletaiturin ruoto oli ryhdikäs. Naama oli lapsekkaan pyöreä pyöreine silmineen, hiustupsun lepattaessa satunnaisiin suuntiin menon muuttuessa. Lapsekkaanoloinen upseeri? Auktoriteetti? Humoristi? Lintu vai kala? Sibelius-Akatemiaan päästyäni kanteletta saattoi opiskella vain koulumusiikkiosaston kaksivuotisella Suomen kansanmusiikin erikoiskurssilla ryhmäopetuksena. Siellä opiskeltiin erilaisten kanteleiden lisäksi myös muita suomalaisia kansansoittimia kuten paimenpuhaltimia ja jouhikkoja. Käytettiin myös uudempia soittimia, kuten Martin pääsoitinta viulua. Ja klarinettia. Ja kontrabassoa. Ja urkuharmonia. Ja hanuria. Laulua unohtamatta. Martti soitti vaikka lusikalla, jos se palveli lopputulosta! Opiskelutavat olivat nuotteihin tottuneelle hyvin erikoiset: ”Kato näin!” ”Älä improvisoi niin, vaan näin!” Jos halusit opiskella nuoteista, sait itse ensin nuotintaa Martin esimerkkisoitteet. Se ei ollut yksinkertaista, koska Martti muunteli soittaessaan eikä tajunnut sitä itse. ”Ai soitinko minä eri tavalla? Ai noinko? Se on hyvä! Pidä se!” Sitäpaitsi Martti käytti kekseliästä, usein muilta soittimilta lainattua soittotekniikkaa, jollaiseen en ollut aikaisemmin tutustunut -esimerkiksi: huiluja mattaääniä, sammutuslauta alhaalla soittaminen, tikkaukset (sammuttamaton etulyöntihelähdys) ja pluraukset (sormella sammutettu, puoli-itsenäinen, melodinen pyyhkäisy), viritysvivun kääntäminen soivan sävelen aikana erikoiset kanteleviritykset jousella soitto Ja niin edespäin. Näille uusille kanteleensoittotekniikoille ei ollut yksinkertaisesti keksitty mitään merkintätapoja. Martin musiikkia pitäisi opiskella Martin äänitteitä kuunnellen. Levytyksiä on useita. Oikeastaan pitäisi katsella Martin soittovideoita. Mutta niitä ei juuri ole, kun kuvaustekniikka oli niin vajaata. Pokelan soittotekniikan opiskeluani vaikeutti myös se, että meillä oli keskenämme kovin erilaiset sormet. Martin sormet olivat pitkät ja soukat ja kynsirajat olivat lähellä puikulaisia sormenkärkiä. Minulla taas sormet ovat lyhyet, pulleat Martti luotti ihmisen omaan muusikkouteen: soittaja löytää kyllä itse musiikin ja soittokeinonsa, kun malttaa tarpeeksi etsiä ja leikkiä soittimellaan. ”
25 ja soittoa tukevat kynsirajat kaukana sormenkärjistä. Kun hermostuin näihin sujuvaa soittotekniikkaa estäviin rakenne-eroihin, Martti vain puuskahti: ”Älä höpötä! Soitetaan!” Martti ihannoi värikästä ja intohimoista sointiväriä. Hänen musisointinsa kuulosti voimakkaalta. Kesti pitkään tajuta, ettei Martti soittanutkaan kauhean nopeasti ja koko ajan hurjan voimakkaasti. Soiton energisyys syntyi musiikin korkokojen ja laidasta laitaan yltävien voimavaihteluitten taidokkaasta asettelusta ja ehdottoman tarkasta rytminkäsittelystä. Martti soitti säveltäessään ja sävelsi soittaessaan. Hyviä soittoideoita Martti toisteli useamman kerran. Ja juuri, kun luulet tietäväsi mitä seuraavaksi tapahtuu, musiikissa seuraa jutkaus (säveltai rytmirikko). Hän inhosi sellaista kantelemusiikkia, joka oli teknisesti älytöntä, epäkantelemaista ja/tai ylivaikeata. Käsiin ei saanut sattua soittaessa. Siksi hänen soittoasentonsa oli hyvin ylhäältä alas valuva: tukeva pöytä kanteleen alla ja soittajalla korkea istumajakkara. Soitto ikään kuin valui olkapäiltä sormenpäihin. Martille oli tärkeätä, että soitin soi hyvin. Jokainen soitin oli persoonallinen. Ei siis ollut ollenkaan sama, millaisella soittimella Martti soitti ja sävelsi! Martti teki tiivistä yhteistyötä kanteleenrakentajien kanssa. Martti soitti yleensä vain omaa musiikkiansa ja omilla keinoillansa. Hän kyllä sovitteli myös kansamusiikkia kanteleelle, mutta soittokeinot olivat hänen itsensä keksimiä eikä perinteistä tyyliä tai tekniikkaa. Hän kunnioitti perinnesoittajia ja etenkin kotiseutunsa Haapaveden kanteleensoittajia. Voimakasnäppinen Anni Kääriäinen oli hänen suuri idolinsa. Kysyin kerran, miksi Martti ei soittanut muiden musiikkia kanteleilla. ”Luojan kiitos! Olen koulutukseltani agronomi enkä muusikko: Saan soittaa mitä vain ja musisoida ihan niin kuin haluan!” Yhtyesäveltäminen Martin kanssa oli suurenmoista. Martti luotti ihmisen omaan muusikkouteen: soittaja löytää kyllä itse musiikin ja soittokeinonsa, kun malttaa tarpeeksi etsiä ja leikkiä soittimellaan. Toisilta soittajilta ja muilta soittimilta siirrettiin hyväksihavaittuja asioita uusiin sävellyksiin. Martti näki etiäisiä, enneunia ja tarinoita uusista teemoista. Ja niitä sitten työstettiin yhdessä porukalla Anu Itäpelto ja Martti Pokela. Kuva: Anu Itäpellon kotiarkisto.
KANTELE 2/24 26 ISME-kongressin humua Varsovassa. Ellen Urho, Pokelan Martti, Inkeri SimolaIsaksson ja Juha Sippu. Kuva: Anu Itäpellon kotiarkisto. Kanteletta esittelemässä USA:n presidentti Gerald Fordille ja puoliso Betty Fordille ETYK-kokouksessa v. 1975. Kuva: Pokelan kotiarkisto.
27 uusiksi sävellyksiksi. Martin loihtima kantelemusiikki on hyvin visuaalista. Olisipa pitänyt tehdä musiikkivideoita silloin! Mutta kuvaustekniikka ei ollut vielä kehittynyt tarpeeksi. Muistan elävästi ensimmäisen ryhmätuntimme avauksen: ”Ottakaapa almanakat esiin ja merkitkää sinne huhtikuun 17. päivä. Silloin äänitämme sävellyksen kansainväliseen Brix Bratislava -radionauhakilpailuun.” Yksi oppilaista ihmetteli, että minkä sävellyksen ja millä soittimilla? Ja Martti vain sanoi, että eihän sitä vielä voi tietää. Tutustutaan ensin näihin kansansoittimiin yhdessä ja etsitään se musiikki yhdessä! Hän tuo kyllä teemoja ja juonenpartta! Martti tunsi suuren määrän vaikuttajia, joille järjestettiin rehtorin ja kansanmusiikin opiskelijoiden kanssa monenlaisia rahankeruuja valistustilaisuuksia. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian aamupuurotilaisuudet klo 8.00 vaikuttajille. Näin saatiin esimerkiksi pusketuksi kantele koulusoittimeksi. Ja samoin kansanmusiikin koulutusohjelma Heikki Laitisen ja rehtori Ellen Urhon kanssa. Martti oli myös osaltaan toteuttamassa kantelekurssitutkintojen rantautumista Sibelius-Akatemiaan ja musiikkiopistoihin. Voi voi niitä aikoja! Tätä monenmoista Martti-tarinaa riittäisi vaikka kirjaksi asti! Ei mahdu tähän lehteen. Pidetään mielessä Martin motto: Mitä vaikeampi asia, sitä suuremmalla huumorilla se viedään läpi! Ollaan siis ahkeria, uskotaan kanteleen ja musiikin voimaan ja omaan muusikkouteen. Poimitaan parhaat musiikkikimmokkeet kantelemusiikkiin ja viedään yhdessä kanteleasioita eteenpäin. Näin juhlistamme parhaiten 100-vuotiaan Martin kanteleperintöä. Martti itse puski kanteleasioita omalla tavallaan eteenpäin aikana, jolloin eri kantelegenret taistelivat asemistaan. Periaatteessa kaikilla kantelisteilla oli sama ajatus: annetaan soittimen soida ja kehittyä. Aina vain ei ihan ymmärretty, mitä kukin tarkoitti omaa kantelegenreä puolustaessaan; puhuttiin samoista asioista, mutta eri kielillä ja eri asioita painottaen. Välillä tuli vierestä seuratessa vähän surullinen olo, kun arvostin sitä, että oli useita, todella hienoja kantelegenrejä, mutta yhteistä säveltä ei vain oikein tahdottu löytää. Mutta nyt asiat ovat paremmin. Martti Pokela oli suuri kantelevaikuttaja. Mutta älkäämme koskaan unohtako myös muita ja osittain jo edesmenneitäkin kanteletaitureita: kanteleen kehittäjiä, kantelepedagogeja, säveltäjiä ja soittajia ja kanteleasioitten puolestapuhujia. Eläköön kaikki genret ja yhteistyö! Hurraa Martti! yksi suurista. Ja muista: sinäkin olet kantelevaikuttaja! Pokelan suvun nuorempien muusikoiden Soila, Jyri ja Petteri Sariolan Tuulentei-yhtyeen levy Tuulentei: Pokela julkaistaan Martin päivänä 10.11.2024. Yhtye esiintyy Kulttuurikeskus Korjaamolla lauantaina 16.11. klo 14:00. Tarkempia tietoja Tuulentein facebook-sivulta.
KANTELE 2/24 28 T ämän yhteisprojektimme päämäärä on tuoda uusia aineksia Suomen musiikkikasvatukseen laajentamalla viisikielisen kanteleen ohjelmistoa itäisen Välimeren alueen arabialaisilla kansansävelmillä. Monissa tämän alueen kansanlauluissa käytetään vain neljää tai viittä säveltä. Koska kantele on helppo virittää, se sopii hyvin näiden sävelmien soittamiseen. Olemme nuotintaneet useita arabialaisia kansanlauluja Levantista ja Egyptistä. Niissä käytetään neljää eri jins-sävelikköä (jins, monikko ajnas). Mukana on Juhani Nuorvalan laatima viritysapu ja linkit verkko-ohjelmaan, jossa kunkin virityksen säveliä voi soittaa korvanvaraista virittämistä varten. Videotallenteilla kanteletaiteilija Juulia Salo soittaa laulut viisikielisellä kanteleella. Arabialaisessa kansanmusiikissa melodioita koristellaan perinteisin kuvioin ja tekniikoin. Kantelesovituksiimme soittajat voivat vapaasti lisätä omia koristeluitaan, kunhan pitäydytään jins-säveliköissä. Jins on maqam-asteikon rakenneosa: kolmesta, neljästä tai viidestä sävelestä koostuva sävelikkö. Se on arabialaisen musiikin melodinen perusyksikkö. Maqam on matka läpi usean jins-sävelikön. Kullakin jinsillä on oma intervallirakenteensa, joka säilyy muuttumattomana transponoitaessa. Intervallirakenne antaa sille ominaisen luonteen ja värin. Jinsin toonika, perussävel, on useimmiten jinsin ensimmäinen (alin) sävel, ja se on melodinen painopiste, johon melodia palaa ja jossa se saa päätöksensä. Johtosävel on perussävelen alapuolinen sävel. Ghammaz on tavallisesti jinsin ylin sävel, ja se on toiseksi painokkain. Se toimii usein uuden jinsin aloitussävelenä silloin, kun moduloidaan eli siirrytään uuteen jinsiin tai maqamiin. Jins-sävelikköjä on kolmen eri kokoisia: toonikan ja ghammazin välissä voi olla 1-3 säveltä. Maqam (monikko maqamat) on kokonainen rikas traditio ja melodiajärjestelmä, joka käsittää asteikot, luonteenomaiset melodiakulut, modulaatiomahdolliArabiankielisiä kansanlauluja viisikieliselle kanteleelle teksti n eMat B attah & J uhani n uorVala englannista kääntäneet J uhani n uorVala ( musiikin teoria ) ja M erVe a BdurrahMani ( laulujen kuvaukset ) Tämä artikkeli on luettavissa kantele.net -sivustolla, mihin tekijät ovat tehneet esimerkkivideoita kantelemuusikko Juulia Salon soittamana.
29 VIRITYSOPAS Jins-sävelikköjen viritys vaihtelee eri perinteissä, historiallisesti ja paikallisesti. Tässä annetut viritykset ovat Nemat Battahin valitsemat ja hienosäätämät. Oheisilta virityssivuilta ilmenevät myös sävelten taajuudet, mutta viritysmittarin asemesta suosittelemme kanteleen kielten virittämistä korvanvaraisesti unisonoon koneelta tai älylaitteesta soitettavien sävelten kanssa. Kullekin jinsille on oma virityssivu. Linkki avaa Scale Workshop 3 -verkkosovelluksen sivun. Tietokoneen näppäimiltä A, S, D, F ja G on soitettavissa kanteleen kieliä vastaavat sävelet. Painamalla Shift samanaikaisesti kirjainnäppäimen kanssa saa sävelen jätettyä soimaan. Se sammutetaan painamalla uudelleen samaa kirjainnäppäintä. Puhelimessa ja tabletissa valitaan virityssivun ylävalikosta Virtual Keyboard, joka avaa ruudukkomaisen koskettimiston. Kanteleen matalinta kieltä vastaava sävel on alhaalla vasemmalla siinä ruudussa, jossa lukee 2/1, ¢, 1.000. Seuraavat sävelet ovat siitä järjestyksessä oikealle. Jins sikah https://sw3.lumipakkanen.com/scale/OPj8mQLJZ Jins hijaz https://sw3.lumipakkanen.com/scale/OPjEzxN5Jins bayati (matalin kieli D) https://sw3.lumipakkanen.com/scale/OPjVXzHP9 Jins bayati (matalin kieli C) https://sw3.lumipakkanen.com/scale/OPjAJvGrO Jins saba (matalin kieli D) https://sw3.lumipakkanen.com/scale/PPj3I9o4Y Jins saba (matalin kieli C) https://sw3.lumipakkanen.com/scale/PPjFJ9iEh Esittelyvideot YouTube-soittolistana: https://tinyurl.com/4j2uwbhp Linkit ovat helpoiten avattavissa kantele.net -artikkelin kautta. suudet, koristelutekniikat ja esteettiset konventiot. Jokainen maqam-asteikko muodostuu kahdesta, joskus kolmesta jins-säveliköstä, ja näistä määräytyvät kunkin maqamin intervallit, melodiakulut, tunnelma ja luonne. Samaten jokaiseen jinsiin kuuluu säveljoukon lisäksi oma tietty karakteri ja musiikillinen sanasto. Pätevää tietoa maqamista on saatavissa sivustolla maqamworld.com
KANTELE 2/24 30 1. A’la Dal’oona (lausutaan Ä›lä Däl’oonä) : Levant Jins Bayati (matalin kieli D) "Al-Daluna” on perinteinen laulu, joka sulautuu luonnollisesti dabken rytmeihin ja liikkeisiin. Teos on ollut kautta aikojaan suosittu alueella, joka ulottuu Syyrian pohjoisosassa sijaitsevasta Antiokiasta aina etelässä sijaitsevaan Akabanlahteen. Laulussa yhdistyvät lukemattomat rytmit, jotka säestävät elämän monia hetkiä – ilon, surun ja sisun sävyttämiä tunteita. Kuten monien muiden perinteisten laulujen kohdalla, myös ”Dalounan” nimen alkuperästä on olemassa useita näkemyksiä. Yleisen käsityksen mukaan ”Dalouna” juontaa juurensa arabiankielisestä ilmauksesta, joka tarkoittaa ”auttavan käden ojentamista” (arabiaksi madd yad elo’una). Kun kyläläiset halusivat tehdä yhteistyötä jonkin tehtävän, kuten sadonkorjuun, vehnän keittämisen tai rakennustöiden aikana, he huusivat ”dalauna!” pyytäessään apua. Töiden päätyttyä he kokoontuivat yhteen dabke-tanssin piireihin ja lauloivat Dalounaa, juhlistaen yhdessä tehtyä työtä ja vahvaa yhteisöllisyyttä, joka kantoi heidät läpi arjen haasteiden ja ilojen. Ajan myötä sana etääntyi alkuperäisestä syyriankielisestä merkityksestään ja alkoi symbolisoida hellyyden ja rakkauden herkkää tuntoa. Koska alun perin avunantoon liittynyt ilmaus ”Dabke” ja siihen liittyvä laulu irtaantuivat alkuperäisestä kontekstistaan, sitä alettiin kutsumaan nimellä ”Al-Dalauna”. Tämä muutos antoi ”Al-Dalaunalle” uuden elämän, ja sen sävelet ja rytmit löysivät paikan monenlaisista tilaisuuksista – niin häistä hautajaisiin kuin katumuksen tai parantumisen hetkiin. Arabicfolksongsfor5stringsKantele 3 4 2 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? =90 A’laDal’oona:Levant JinsBayati
31 2. Ya Leelah Dana (lausutaan: Yä Leeläh Dääna): Aqaba Etelä-Jordania, Jins Bayati (matalin kieli D) Simsimiyya-soittimen käyttö on yhä keskiössä Aqaban kansanmusiikissa, ja sen sävelet resonoivat elävästi alueen kulttuuriperinteissä. Tämä perinteinen kielisoitin, jonka juuret ulottuvat syvälle Levantin rannikkoalueille, on ajan saatossa kasvanut erottamattomaksi osaksi palestiinalaista, jordanialaista ja osin syyrialaista, libanonilaista ja egyptiläistä musiikkikulttuuria. Simsimiyya viritetään joko pentatoniseen tai heptatoniseen asteikkoon, riippuen siitä, mikä musiikillinen perinne ohjaa soittajan käsialaa. Sen ääni on kuin pehmeä, syvä kaiku, joka täyttää tilan melodisilla ja rytmikkäillä sävyillä. Tämä soittimen lumoava sointi tekee siitä täydellisen kumppanin niin laululle kuin tanssille, luoden unohtumattomia hetkiä ja elämyksiä. Simsimiyya on juurtunut syvälle Levantin kulttuurisen ja musiikillisen perinteen sydämeen. Sitä käytetään laajasti kansanmusiikissa ja perinteisissä juhlatilaisuuksissa, kuten häissä ja yhteisöllisissä tapahtumissa. Sen sävelet tuovat eloon vuosisatojen ajan säilyneitä perinteitä ja luovat elävän linkin menneisyyden ja nykyhetken välille. 9 5 ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =110 YaLeelahDana:Aqaba-SouthofJordan JinsBayati 2. 1. 2
KANTELE 2/24 32 3. A’al Yaadi (lausutaan Ä’äl Yäädi): Levantti Jins Bayati (matalin kieli C) “A’al Yaadi” on kuuluisa laulu, joka on säväyttänyt musiikkimaailmaa niin Levantissa, Irakissa kuin Egyptissäkin. Sävelmä vaihtelee alueittain; esimerkiksi Egyptissä se saattaa kuulostaa aivan erilaiselta kuin Levantin mailla. Tässä esitelty versio on kuitenkin yleisin Levantin alueella, ja sen ainutlaatuiset sävyt kertovat alueen rikkaasta perinteestä. Laulun alkusäkeissä ”Alyadi, yadi, ya bu al-Ubaidiya” sana ”yadi” juontaa juurensa arabiankielisestä ”aliyadi”, joka tarkoittaa kättä, kun taas ”Al-Ubaidiya” viittaa arvokkaaseen tekstiilimateriaaliin, josta a’baya-kaavut kudotaan. A’baya on pitkä, löyhä asu, jota musliminaiset perinteisesti käyttävät Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se peittää koko vartalon, lukuun ottamatta kasvoja, käsiä ja jalkoja, ja sitä käytetään usein tavallisten vaatteiden päällä lisäämään vaatetuksen peittävyyttä. Laulun sanoitukset vaihtelevat Palestiinassa ja Irakissa, ja laulajat mukauttavat ne usein paikalliseen murteeseensa sopiviksi. Palestiinassa ”A’al Yaadi” tunnetaan oliivilauluna, sillä sadonkorjuun aikaan maanviljelijät ja talonpojat lauloivat sitä oliivilehtojen keskellä. Laulu yhdisti työn vaivannäön ja ilon, luoden samalla kauniin yhteyden maaseudun elämään. 11 3 5 9 7 ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =156 A’alyaadi:Levant JinsBayati 3
33 4. Hizzi Mahramtek: Syyria Jins saba (matalin kieli D) “Hizzi Mahramtek” on lumoava syyrialainen kansanlaulu, jonka ensimmäinen esittäjä uskotaan olleen juutalainen laulaja Fairouz Mamish Aleppossa, vuonna 1920. Laulun nimi, joka käännetään ”heiluta tanssihuiviasi”, tuo esiin Levantin kansanmusiikin rikkaan tanssiperinteen. Tässä tanssityylissä huivi toimii kuin tanssijan lisävarusteena, korostaen jokaista käsiliikettä sekä heiluen kevyesti eri suuntiin ja luoden visuaalista runoutta tanssin aikana. 5 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? =80 HizziMahramtek:Syria JinsSaba 4 Nemat Battah. Kuva: Antek Mantorski Juhani Nuorvala. Kuva: Kamila Sladowska
KANTELE 2/24 34 5. Layya w Layya (lausutaan Läyyä u läyyä): Levantti Jins Saba (matalin kieli C) Laulun ”Layya w Layya” juontaa juurensa useista eri lähteistä. Tämä koskettava laulu on ollut merkittävä osa musiikkiperinnettä Libanonissa, Syyriassa, Palestiinassa ja Jordaniassa. Yksi alkuperäisistä kertomuksista vie meidät nuoren miehen ja Laila-nimisen beduiinitytön sydäntäsärkevään rakkaustarinaan. Rakkaus on täynnä esteitä, sillä Laila ei saa puhua nuorelle miehelle tai edes kohdata häntä katseellaan. Kun Lailan beduiiniperhe päättää muuttaa alueelta pois, nuoren miehen sydän murtuu. Hän alkaa hyräillä tunteellisia sanoja: ”Leia, leia, tyttöni/ Voi Laila, beduiinini/ Laila, sinä särjit sydämeni/ Anna rauha sydämeeni” Sana ”Leia, leia” viittaa todennäköisesti toiveeseen, kuten ”tule takaisin” tai ”kuulut minulle”. 3 7 5 ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =100 LayyawLayya:Levant JinsSaba ? 5 6. Ah ya Zayn (lausutaan Aah Yä Zeen): Egypti Jins Hijaz ”Ah ya Zayn” on laulu, joka on saanut suuren suosion Egyptissä, vakiintuen alueen perinteiseksi kappaleeksi. Laulun sanoitukset heijastavat syvää rakkautta ja kunnioitusta Ali ibn Husaynia (658-712 jaa.) kohtaan. Ali ibn Husayn, tunnettu myös nimellä Zayn al-Abidin ja Imam al-Sajjad, oli neljäs imaami Ahl al-Baytista, joka viittaa profeetta Muhammedin (SAWS) pyhään perheeseen. (nuottiesimerkki seuraavalla sivulla)
KANTELE 2/24 36 7. A’ariisina Zayn El-Shabab (lausutaan Ä›äriisinä Zäine Shäbääb): Palestiina Jins Sikah ”A’ariisina Zayn El-Shabab” on kuuluisa häälaulu, jota esitetään Levantin alueella. Laululla on useita melodioita, mutta tässä yhteisprojektissamme esittelemme kaksi. Perinteisesti tämän laulun esittäjät ja runoilijat muokkaavat säkeistöjä tilaisuuden erityisluonteen mukaan. He luovat taitavasti uusia säkeitä tai tulkitsevat perinteisiä, rikastuttaen niitä tuoreilla elementeillä ja vivahteilla. 11 13 3 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ??? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? =160 Alternativemelody A'ariisinaZaynEl-Shabab:Palestine JinsSikah 7 8. Palestiinalainen kolmen laulun kokoelma Jins Bayati 8.1. Waridaat a’al Nabe’e (lausutaan: Wääridäät ä›äl nääbe’e) Jins Bayati, matalin kieli D 8.2. Heeh ya wardee a’al e’een (lausutaan: Hee yää wäärdeh ä›äl e’een) Jins Bayati, matalin kieli C 8.3. Ya waarida a’al nabe’e (lausutaan: Yää wääridä ä›äl näbe’e) Jins Bayati, matalin kieli C Tässä kolmen laulun kokoelmassa yhdistyy tarina Palestiinan maaseuduilla asuvien naisten vedenkannosta – mikä yksinkertaisuudessaan kuvastaa elämän jatkuvuutta ja syvälle juurtuneita perinteitä. Palestiinalainen kansanmusiikki maalaa elävän kuvan Palestiinan arkielämästä ja paikallisen yhteisön ikiaikaisista tavoista, ilmentäen alueellisen musiikin autenttisuuden. Näiden laulujen sävelet elävät yhä vahvasti sosiaalisissa tapahtumissa, kuten häissä, vahvistaen palestiinalaista kulttuuri-identiteettiä ja vaalien
KANTELE 2/24 38 Jenni Venäläiselle Kaustisen Konsta Jylhä -kilpailun voitto Kanteletaiteilija Jenni Venäläinen voitti Konsta Jylhä -kilpailun Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Valtakunnallisen kilpailun teemana oli improvisaatio, ja se oli suunnattu akustisella soittimella esiintyville sooloesiintyjille. Lämpimät onnittelut voitosta! Kuva: Tiiu Hyyryläinen.
39 Kanton kuulumisia toimittanut n oora l aiho Kansainväliset kantelekilpailut Jyväskylässä Kanto oli mukana Jyväskylässä järjestämässä kansainvälisiä kantelekilpailuja 3.-5.5.2024. Kantolaisilla oli oma messupöytä, jossa myynnissä oli varainhankintatuotteita sekä soitto-oppaita. Kanton järjestämänä vietettiin myös iltaa paikallisessa ravintolassa jossa paikalla jäsenistöä oli noin 30 henkilöä. Kanton tuleva koulutusviikonloppu 5.-6.10.2024 Helsingissä Musiikkitalolla Koulutus järjestetään yhteistyössä Taideyliopiston kanssa. Tiedossa mm. uusien nuottimateriaalikirjojen läpikäyntiä tekijöiden kanssa: Kanteleen pyörtehissä: Anu Alviola ja Aurora Visa Saarijärven kanteleen soitto-opas: Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä ja Jenni Venäläinen Luontoääniä: Mervi Yli-Vainio Notenheft – Nuottikirja: Anna Kattainen, Kirsi Jacot ja Ruedi Bischoff Manhattanin koirat: Jenni Kaarina Sormiharjoituksia kanteleelle: Eva Alkula ja Jenni Kaarina Rauno Niemisen kanteletutkimusta ja kanteleen historiaa käsittelevä etäluentosarja Luentosarja alkoi sunnuntaina 28.4.2024 aiheena ”Kanteletutkimuksen historiaa”. Etäluentosarjan toinen osa, aiheena ”Laatikkokantele” pidettiin sunnuntaina 19.5.2024. Kolmas luento kuullaan syksyllä. Luennon aiheena on ”Suureli harppukantele ja sähkökantele”. Etäluentojen teknisenä tukena sekä haastattelijana toimi Timo Väänänen. Kanton 25-vuotisjuhlakahvit Musiikkitalolla 5.10.2024 Kantolaiset muistelevat yhdistyksen perustamista 25 vuotta sitten mansikkakakun äärellä. Taideyliopiston kanteleopiskelijoiden musiikkiesityksiä. Kanteleopet kartalla Kanton hallinnoima kartta linkkeineen löytyy Kanteleliiton sivuilta kantele.net. Jos olet kanteleensoiton opettaja, voit ilmoittaa nimesi, paikkakuntasi sekä työnantajasi osoitteeseen kanteleensoitonopettajat@gmail.com, niin saat nimesi kartalle. Muistathan ilmoittaa myös, jos tietosi muuttuvat.
KANTELE 2/24 40 Saarijärven kanteleen soitto--opas Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä & Jenni Venäläinen Kansanmusiikki-instituutti, 2024 t eksti r iikka Y li -k otila Tätä kirjaa on odotettu jo vuosia, ja nyt se vihdoin on täällä. Soitto-oppaan työryhmä on tehnyt valtavan työn. Lukijalle tulee tuntu, että yksityiskohdat on mietitty tähän kirjaan erittäin tarkasti. Oppaassa huomioidaan vasta-alkajat, sekä jo pidemmällä tikutuksessa olijat, ja samalla se on tuhti tietopaketti Saarijärven kanteleen historiasta. Soitto-opas jakaantuu kahteen osaan. Se etenee helpoista kappaleista haastavimpiin, ja lopussa nuottimateriaalia on niin, että jokaiselle löytyy soitettavaa. Soittotekniikka opiskellaan merkkien sekä niitä selventävien tekstien avulla. Erityisesti opettajan sydäntä lämmittää se, että kappaleita kutakin soittotekniikkaa kohti on enemmän kuin yksi. Kun kaikki soittotekniikat ovat hallussa, on kirjan lopussa soittokappaleita joissa tikuttaja saa itse päätellä pitäisikö tässä kohtaa näpätä tikulla vai ottaa lainanäppäys. Itse ihastuin Tuuli Lukkarisen säveltämään Iltalauluun, josta löytyi myös heti yhtyesovituskin, sekä Katri Rantalan Huurre-kappaleeseen. Jimmy Träskelinin kuvitus tukee soitto-oppaan selkeää ja Julkaisuesittelyt tyylikästä linjaa. Tästä oppaasta riittää soittoja monelle vuodelle, ja tämä kirja tulisi löytyä jokaisen kanteleensoitonopettajan, sekä myös musiikkiopistojen ja kirjastojen hyllystä. Näin oivaa opasta on ilo lukea ja soittaa! Kiitos tekijöille!
41 Kanteleen pyörtehissä 10--15 -kielisten kanteleiden soitto-opas Anu Alviola & Aurora Visa Kansanmusiikki-instituutti, 2024 t eksti h eta l aakkonen Kanteleen pyörtehissä on tuore tekniikkaja ohjelmisto-opas pienkanteleille. Oppaan ovattehneet Anu Alviola ja Aurora Visa. Anu Alviola on musiikin maisteri ja kantelepedagogi, jonka Ilomantsin kanteon mainio kaikille pienkanteleita soittaville. Oppaan materiaali on tehty 10-15-kielisille kanteleille, mutta osa kirjan harjoituksista ja sävellyksistä/sovituksista sopii myös viisikieliselle. Oppaan avulla pääsee tutustumaan pienkanteleiden eri soittotekniikoihin ja sen ohjelmisto on jaettu sointu-, näppäily-, sekatyylisekä komppimelodiakappaleisiin. Ohjelmisto on laaja ja pitää sisällään niin kirjan tekijöiden sovittamia perinteisiä pelimannikappaleita ja kansanlauluja kuin heidän omia sävellyksiään. Soitettavan ohjelmiston lisäksi kirjassa avataan monipuolisesti erilaisia soittotekniikoita sanallisesti sekä kuvien ja taulukoiden avulla. Oppaan alussa kerrotaan yleisiä asioita kanteleen soittamisesta, kuten virityksistä, soittoasennosta ja sointujen muodostamisesta. Alkuun on listattu myös oppaassa käytettyä termistöä ja merkintöjä. Oppaan visuaalinen ilme on selkeä ja miellyttävä. Nuottien yläreunaan on merkattu symbolien avulla, minkä kokoisella kanteleella kutakin kappaletta voidaan soittaa. Lisäksi kappaleiden soittotekniikasta on annettu lyhyet täsmävinkit harjoittelun tueksi. Valmiiden sovitusten lisäksi oppaaseen leleireillä opettaminen ja kohtalo ovat kuljettaneet pienkanteleiden äärelle ja tällä hetkellä hän opettaakin enimmäkseen pienkanteleita. Aurora Visa on musiikin maisteri, kantelemuusikko, säveltäjä ja pedagogi, joka on kiinnostunut etenkin 10ja 15-kielisten kanteleiden monipuolisuudesta ja mahdollisuuksista. Molempien tekijöiden intohimo pienkanteleita kohtaan näkyy myös tässä kirjassa, joka
KANTELE 2/24 42 Heikki Lindgren & Rauno Nieminen: Kantele Voices Rusko Records, 2023 t eksti J enni V enäläinen Rauno Nieminen on kanteleväelle tuttu monesta roolista: hän on tehnyt valtavan työn niin tutkijana, soitinrakentajana kuin muusikkona. Heikki Lindgren on ambient-muusikko, joka käyttää musiikissaan elektroniikan lisäksi Suomen arkaaisen perinteen soittimia. Kantele Voices -albumilla nämä kaksi ovat yhdistäneet luomisvoimansa tehden kappaleet yhdessä ja tuloksena on minimalistinen, viipyilevä ja tunnusteleva albumi. Rauno Niemisen soittimina albumilla ovat kanteleet Saarijärveltä ja Novgorodista sekä otsihumba-kielisoitin Namibiasta. Soittimet ovat Niemisen itsensä sekä Johannes Tammisen tekemät. Heikki Lindgren vastaa levyn elektroniikasta, live-elefektoinnista sekä samplerista. Kappaleiden kaaret ovat nautinnollisen pitkiä ja levyn maailman solahtamiseen on luotu kuulijalle hyvät puitteet. 45 minuutin albumilla on vain kuusi raitaa, joista ensimmäinen kestää 15 minuuttia. Tämä avausraita Novgorod onkin yksi suosikeistani. Jokainen ääni saa paljon tilaa ja aikaa, elektroniikka kaiuttaa, toistaa ja muokkaa äänet vielä pidemmiksi ja uudelleen soiviksi. On nautinnollista, kun kappaleen sävelmaailmaa avautuu ja energia nousee pitkän alun jälkeen. Saarijärvi -kappale tuo kirkkaan, suorastaan terävän, kanteleen äänen ja tutkiskelee sen kaikuja ja muotoja. Otsihumba tuo rytmiä ja dynaamisuutta levylle ja kasvaa kokeilevaksi äänimaisemaksi. Parkatinniemi tuo bassotaajuudet keskiöön, Mahlu on kirjattu kappalekohtaisia ideoita sovituksiin ja opas rohkaisee myös omaan variointiin. Kun oppaan soittotekniikoihin liittyvät merkintätavat tulevat tutuiksi on uusien kappaleiden opettelu sujuvaa nuottien avulla. Ohjelmisto etenee kirjassa vaikeusasteittain ja taso on merkattu nuotin yläkulmaan kolmen tähden avulla. Näin soittajan on helppo edetä aloittaen helpommasta, tekniikassa kehittyen ja jatkaa haastavampiin kappaleisiin. Kirjan lopussa on vielä ideapankki sovituksiin, sointujen otetaulukot, opas korujen soittamiseen sekä komppirytmejä. Näkisinkin, että opas tarjoaa kattavat mahdollisuudet opetella pienkanteleiden eri soittotekniikoita ja uutta ohjelmistoa itsenäisesti, mutta on tervetullut ja antoisa materiaali myös kantelepedagogeille.
43 taas kirkkaan ja liikkuvan kanteleen. Levyn päättävä Kantele & horn tuo alun raidan kaltaisen tummemman tunnelman ja on hieno albumin päätösraita. Levy on rauhoittava ja kiinnostava kuuntelukokemus kokonaisuutena, mutta kappaleiden pitkät linjat ja kesto antavat myös yksittäin kuunneltuna samankaltaisen kokemuksen. Monet kappaleista on nimetty paikkojen mukaan: Novgorod (1300-luvulla kultakauttaan kokenut kaupunkivaltio nykyisellä Jutta Rahmel: Perhosen vuosi Jutta Rahmel, 2024 teksti J enni V enäläinen Indie-artisti, laulaja-lauluntekijä ja kanteleensoittaja Jutta Rahmel julkaisi toisen albuminsa huhtikuussa 2024. Rahmel on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut, tuottanut ja äänittänyt albuminsa, jonka kaksitoista raitaa johdattavat identiteetin ja ylisukupolvisuuden teemoihin. Rahmel kertoo albumin keskittyvän sukunsa naisten tarinoihin – albumilla kuullaan myös fiktiivisiä äitien, tätien, tyttärien ja siskojen kokemuksia. Hän kertoo albumin käsittelevän artistin omaa kasvua niin lapsesta aikuisuuteen kuin henkistä muutosta Venäjän alueella), Keski-Suomen Saarijärvi ja siellä sijaitsevat Parkatinniemi ja Mahlu. Levyn kuuntelukokemuksesta tuli tällainen mielikuva: kuin olisin katsomassa ja kuuntelemassa satojen vuosien takaista maailmaa jonkin verhon läpi. Kanteleiden sävymaailma, elektroniikan luoma toismaallinen tunnelma sekä staattinen, jopa pysähtynyt, äänimaisema saavat kuulijan myös rauhoittumaan levyn kokemiseen. Kappaleet ovat kuin hajanaisia, vielä jäsentymättömiä ajatuksia mietiskelevällä otteellaan. Tämä ei tarkoita, etteikö musiikki olisi valmista ja mietittyä: nyt kuulijan omat ajatukset pääsevät musiikin mukana pysähtymään sävelten kuljettaen hitaasti omaan maailmaansa. kuvaannollisesti perhosen elämänkaaren kautta. Metamorfoosi symboloi albumin tarinoissa myös ihmisen ja luonnon uusiutumiskykyä. Albumin tunnelma on mietteliäs, herkkä ja myös surumielinen. Mukaan mahtuu myös tunnelmaltaan kevyempiä kappaleita, vaikka näidenkin
KANTELE 2/24 44 sanoituksissa teemojen syvällinen käsitteleminen jatkuu. Perhosen vuosi on soundeiltaan ja teemaltaan mahtavan yhtenäinen kokonaisuus, joka kuljettaa syvälle artistin sielunmaisemaan. Jutta Rahmel on tullut tunnetuksi kanteleja lauluyhtye Kardemimmeistä ja Perhosen vuosi -albumi ottaa aiempaa omaa tuotantoa askeleen syvemmälle pop-maailman kentälle. Tämä ei kuitenkaan ole tuntematonta aluetta Rahmelille, joka on esiintynyt muun muassa myös Vesalan kanssa. Laulu ja sanoitukset ovat pääosassa ja kokonaisvaltaisesti todella hyvin toimiva soundimaailma tukee näitä loistavasti. 39-kielinen konserttikantele saa paljon tilaa ja sujahtaa Rahmelin käsissä täysin suvereenisti pop-maailmaan ja elektronisiin elementteihin sekä hänen hienon omaleimaiseen indie-pop -laulusoundiin. Perillä-kappaleen pehmeä herkkyys kosketti erityisen paljon ja Sanomatta selvää -biitit toivat mahtavan grooven. Taidokas kantelesäestys pääsee hienosti esiin esimerkiksi Sama ihminen ja Täällä vartioin minä -kappaleissa. Albumi onnistuukin olemaan paitsi yhtenäinen kokonaisuus, myös silti sopivan monipuolinen, joten jokaiselle kuulijalle nousee varmasti omat suosikit. Albumilla on suurimmaksi osaksi laulubiisejä, mutta mukaan mahtuu kolme instrumentaaliraitaa, jotka toimivat kuin portaaleina uusiin ulottuvuuksiin ja jaksottavat albumia hienosti. Niiden sävymaailmat ovat todella kiinnostavia ja luovat pieniä maailmoita, jonne kuulija voi aisteillaan kurkistaa. Jutta Rahmelin monipuolinen ura ja julkaisut saavat odottamaan innolla, mitä artisti seuraavaksi tuo yleisön koettavaksi. Albumin miksaajana ja toisena tuottajana on toiminut Joonas Saikkonen ja masteroinnin on tehnyt Jarno Alho. Lue myös Jutta Rahmelin haastattelu tämän lehden sivuilta. Viitasen Piia: Ihmisen aika Utoopia, 2024 teksti M ikko k oiVuMäki Viitasen Piia viittaa semanttisesti laulaja Piia Viitaseen, mutta tarkkaan ottaen kyseessä on Viitasen johtama yhtye, jonka albumi Ihmisen aika on jo järjestyksessään viides. Levy onkin ehtaa bändimusiikkia, jonka äänimaailmassa yhtyeen soittimilla on oma luontainen paikkansa. Kanteletta ja harppua yhtyeessä soittaa Sarah Palu. Viitasen Piian musiikki on vivahteiltaan lämmintä,
45 nykyaikaista ja taitavasti tehtyä pop-musiikkia, joka sävelkieleltään ja tyyliltään nojaa vienosti kohti Amerikkaa. Laulujen aiheista voi tulkita arkielämän ja arkisten pulmien ja kommelluksienkin kohtaamista, rakkaudenosoituksia omalle lapselle sekä pienuudentunnetta maailman pulmien edessä. Levyn kappaleissa on kussakin ilahduttava oma karaktäärinsä, ja tekijät eivät ole epäröineet tehdä tuotannollisiin ratkaisuihin niiden tarvitsevaa dynamiikkaa. Bändisoitinten lisäksi kappaleisiin on tuotu hienosti elektronisia soundeja luomaan taustaväriä, hälyääniä ja vähän kaoottisempia, dramaattisia piirteitä. Esimerkiksi kontrasti neljännen, Rakkauteni suurin -kappaleen jälkeen tulevaan levyn nimikkokappaleeseen demonstroi upeasti yhtyeen monipuolisuutta. Lisäksi elektronisten äänten suhde esimerkiksi kanteleeseen ja sähkökitaraan on hienossa balanssissa – kielisoittimet soitetaan usein arpeggioiden kautta, joista musiikkiin tulee alukkeita (”attack”) ja perkussiivisuutta, kun taas äänisynteesin kautta tuotetut äänet ovat tasaisempia, legatomaisia. Piia Viitasen ääni soi pehmeänä ja utuisena kaiken musiikin päällä. Levyn tuotanto on tehty pieteetillä, mutta sävellykset ja soinnutukset ansaitsevat myös Kanteleen kielillä 28.8.2024 Mikkelin kaupunginorkesteri, Erkki Lasonpalo, kapellimestari, Laura Linkola, kantele Kalevi Aho: Konsertto kanteleelle, jousille ja lyömäsoittimelle (kantaesitys) teksti M ikko k oiVuMäki Laura Linkola esitti elokuun lopussa Kalevi Ahon säveltämän konserton Mikkelin kaupunginorkesterin solistina. Kantelekonserton kuuleminen orkesterilavalla on harvinaista, ja uusia kantaesityksiä kuullaan sitäkin harvemmin. Kokonaisuus osoitti, maininnan. Kappaleissa nojaudutaan harvoin niihin kaikista tylsimpiin ja tavanomaisimpiin I-IV-V -sointuasteisiin, vaan sointuja ja moodeja on käytetty rikkaasti. Jos jotakin voisi vielä toivoa, voisi joissakin kappaleissa revitellä vielä kovemmallakin kädellä komean päätösraita Piritorin kuninkaan tavoin. Tosin uskon, että taitavasti soittava bändi osaa keikoillaan käyttää dynamiikkaa, jos siltä tuntuu. että konserttikantele soveltuu erinomaisen hienosti myös orkesterisoittimeksi. Konsertin johti orkesterin pääkapellimestari Erkki Lasonpalo. Ahon kantelekonsertto on noin puolituntinen teos, jonka instrumentaatio on pitkälti Mikkelin kaupunginorkesterin pienehkön koon mukainen: kantele, jousisektio ja lyömäsoittimet. Mikaeli-konserttitalon suurehkon salin lavalla kokoonpano oli tuotu lähelle ensimmäisiä penkkirivejä, ja akustisesti tämä toimi hienosti: musiikki välittyi kirkkaasti, erottelevasti ja luonnollisesti yleisölle. Kantelekonsertto on jaettu kuuteen eri osaan, joissa kanteleen ja jousisoitinten välinen dialogi oli paikoin vuorottelevaa ja paikoin vastakohtaista. Teoksen alussa on eteenpäin liikkuva hahmo: kantele esittää teeman säveliä, joihin jouset yhtyvät. Toinen osa pysäyttää liikkeen, tuo mukaan sävyjä ja asettaa kysymyksiä. Muotokieli on dissonoivaa, mutta lähentelee paikoittain kolmisointuja. Teoksen loppupuolella kantele on fragmentaarisempi, se ei juuri soita pidempiä melodialinjoja
KANTELE 2/24 46 tai teemoja vaan hajoaa moneen suuntaan. Kanteleella soitetaan teoksen eri osissa eri tekniikoilla. Välillä kanteleen rooli on perkussiivinen, sitä soitetaan malleteilla, jopa hammasharjalla. Sen kieliltä raavitaan plektralla viiltäviä yläsäveliä kuin miekaniskuja. Paikoin sitä soitetaan jousella, ja sen bassokielet soivat mikrofonilla vahvistettuna ällistyttävän hienosti. Teos liikkuu rytmisesti melko tasaisena, ja kapellimestari Erkki Lasonpalo jättää osien väliset tauot lyhyiksi. Tämä tekee teoksen yhtenäiseksi, eikä kuulijana jää kaipaamaankaan taukoja. Musiikki on huumaavaa, se pistää kuulijan keskittymään. Laura Linkola soittaa tasaisesti ja kirkkaasti ja kanteleen ääni soi aivan luonnollisena. Avainasemassa teoksen intiimin luonteen välittymisessä on taitava vahvistaminen. Konserttikanteleen ääni välitetään mikrofonilla orkesterin molemmilla puolella oleviin kaiuttimiin, mutta kuulijan korvaan kanteleen ääni tulee suoraan sieltä missä soitin sijaitsee. Kantele on äänellisesti orkesterin sisällä osana sitä, ja kuulokuva on äärimmäisen onnistunut. Aivan lopussa orkesterin kokonaisääni on kuin huojuva syntetisaattori.
47 KANTELE 2/24 toja. Tästä iso kiitos Sannille ja kaikille aktiivisille tämän aiheen ympärillä! Kutsun kaikki kanteleen parissa työskentelevät ja harrastavat mukaan toteuttamaan ensi vuoden Kanteleen päivää ja viikkoa! Elävä perintö on arvokas kulttuurin muoto, jonka jatkuminen ja eläväksi tekeminen on meidän jokaisen käsissä. Voit ilmoittaa pienemmän tai isomman tapahtuman, konsertin tai vaikka työpajan osaksi Kanteleen viikkoa vuonna 2025. Tehdään projektista yhdessä tunnettu ja näkyvä! Aurinkoisin terveisin, e MMa k untsi Kanteleliiton puheenjohtaja Puheenjohtajan palsta Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tai ainakin valmistauduttu. Juuri nyt paistattelen elokuisen auringon viimesäteissä ja hiljalleen valmistaudun -vähintäänkin ajatuksissa -kohti syksyn askareita. Historian toista Kanteleen päivää vietetään pian ja ohjelmassa on huippumielenkiintoinen seminaari; valmistautuminen vuoden 2025 Unesco-aiheiseen Kanteleen päivään. Kanteleen saaminen viralliseksi osaksi kulttuurista maailmanperintöä on pitkä prosessi, josta hämärästi muistan olleen toiveikkaita puheita ainakin omana opiskeluaikana, varmasti jo aiemminkin. Varsinainen matka, valmistautuminen kohti hakuprosessia on nyt aloitettu, ja toiveet alkaneet saada konkreettisempia muo
KANTELE 2/24 48 Kanteleliitto tiedottaa Kutsu Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Kanteleliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 23. marraskuuta 2024 kello 12 alkaen Kanteleliiton toimistolla Hämeentie 34 D. Syyskokouksen voi osallistua myös etänä Microsoft Teams-ohjelmiston välityksellä. Ilmoita osallistumisestasi / etäosallistumisestasi kokoukseen pe 15.11.2024 klo 16.00 mennessä osoitteeseen juha.ollikainen@kantele.net. Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: 1. Vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma 2. Päätetään hallituksen puheenjohtajalle ja muille jäsenille sekä tilintarkastajille mahdollisesti maksettavista palkkioista ja matkakorvauksista. 3. Määrätään liittymisja jäsenmaksujen suuruus. 4. Vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio. 5. Valitaan hallituksen puheenjohtaja seuraavaksi vuodeksi. 6. Valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle seuraavaksi toimintakaudeksi. 7. Valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja sekä näille varahenkilöt. 8. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. Sääntömuutos Kanteleliitto ry:n säännöissä Kanteleliiton kevätkokous päätti sääntömuutoksen §5 seuraavana muotona: Jäsen voidaan katsoa eronneeksi, jos hän on jättänyt jäsenmaksunsa suorittamatta yhden kuukauden kuluttua jäsenmaksulaskun erääntymisestä lukien. Päätetään hyväksyä sääntömuutos § 9 seuraavana muotona: Hallituksen jäsenet valitaan syyskokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Uusia sääntöjä ensi kertaa sovellettaessa kaikki jäsenet eli 8 jäsentä ja 2 varajäsentä valitaan uudestaan. Tämän jälkeen palataan erovuorosysteemiin, jossa jäsenistä on puolet vuosittain erovuorossa, ensi kerran arvan perusteella ja sen jälkeen vuoron mukaan. Sääntömuutos astuu voimaan, kun Yhdistysrekisteri on sääntömuutoksen hyväksynyt. Save the date Kanteleen päivä 2025 Tervetuloa Kantele kulttuuriperintönä -aiheiseen seminaariin 19.-21.9.2025. Kanteleen päivää vietetään 2025 koko viikon ajan 15.-21.9.2025, ja juhlinta huipentuu kansainväliseen, koko viikonlopun kestävään kansainväliseen seminaariin Helsingissä. Laita ajankohta jo kalenteriin! toimittanut s anni V irta
49 Nuottiliite teksti ja nuotinnokset a urora F ustinoni Aurora Fustinoni on nuotintanut tämän lehden nuottiliitteeseen länsiuusimaalaisten suomenruotsalaisten pelimannien Agda Nybergin ja Eva Dahlmanin musiikkia. Fustinoni on tutkinut arkistolähteitä valottaen näiden pelimannien elämää sekä analysoinut sävelmiä ja niiden soittotapoja.
KANTELE 2/24 50 Agda Nyberg Kansanlaulaja Agda Nyberg syntyi Läntisellä Uudellamaalla Tenholan Gropissa vuonna 1885. Hän eli koko elämänsä musiikin, laulun ja tanssin ympäröimänä, sillä hän syntyi todelliseen pelimannisukuun: perheen isä soitti viulua, samoin kuin Agdan veli Johan, lempinimeltään “Grabben”, josta tuli yksi alueen taitavimmista pelimanneista. Hänen kerrotaan soittaneen elämänsä aikana jopa satoja häitä! Agda tunnettiin kotikonnuillaan myös nimellä Grop Mor (suom. “Gropin Muori”) ja hän tuli elämänsä aikana tunnetuksi myös oman kotikylänsä ulkopuolella: hänen svengaava, tarkka trallauksensa – jossa kuului usein myös vaikutteita isän ja veljen viulunsoitosta ja iloinen naurunsa kaikuivat hänen elämänsä aikana sadoissa pienissä ja suurissa tanssitilaisuuksissa ympäri Läntistä Uuttamaata. Agda nautti suuresti paitsi trallaamisesta ja laulamisesta, myöskin tarinoiden kertomisesta ja muun perinteen välittämisestä tuleville sukupolville (totta kai kunnollisella Länsi-Uudenmaan ruotsin murteella)! Myöhemmällä iällä Agdalle muodostui tärkeäksi soittimeksi myös 80-vuotislahjaksi saatu urkuharmoni, jonka soitto tuotti hänelle suuresti iloa hänen elämänsä loppuun saakka. Poikkeuksellisen laajan osaamisensa ansiosta Agda on ollut kiinnostava kohde myös monille tutkijoille. Hänen laaja, balladeja, tanssisävelmiä ja leikkilauluja käsittänyt ohjelmistonsa kiinnosti suuresti musiikin tutkijoita, mutta häntä kävivät haastattelemassa myös kielitieteilijät ja folkloristit, jotka saivat Agdalta arvokasta aineistoa Suomen ruotsinkielisten alueiden murteiden tutkimukseen, sekä tietoa entisajan arjesta ja perinteistä. Lisäksi Agdan musiikki on inspiroinut myös monia tämän päivän muusikoita: hänen sävelmänsä ja laulunsa ovat soineet niin harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen tulkintoina kuin mm. Ostrobothnia Jazz Sextet-yhtyeen jazzia ja suomenruotsalaista kansanmusiikkia yhdistelevällä levyllä De bergtagna (2021). Jos mielii kuulla arkistoäänitteitä Agdan laulusta ja tarinoinnista, materiaalia löytyy yllin kyllin Svenska litteratursällskapetin (SLS) arkistosta ja/tai osoitteesta sls.finna.fi. Agda oli, ja on edelleen, ehdottomasti yksi etevimmistä suomenruotsalaisen perinteen taitajista ja kansanlaulajista, mutta ennen kaikkea hän oli esimerkillinen henkilö siinä mielessä, että hänen laulustaan ja tarinoistaan kuuluu suuri elämänja musiikin ilo, jota hän levittää meille kaikille tänä päivänäkin hänestä tehtyjen äänitteiden lopussa kuuluvan heleän kikatuksen muodossa. Agda Nyberg kotipihallaan Tenholassa. Kuva: Sinikka Segerståhl, SLS.
51 Lähdeluettelo: Dannberg, Erik; Kevin, Robert; Nyberg, Berg-Kalle; Westin, Totte. (1976). Låtar från västligaste Nyland. Finlands svenska spelmansförbund. Gröning, Börje; Maans, Marianne; Nyberg, Henrik. (1996). Låtar från Grabbens. Finlands svenska folkmusikinstitut. Saarela-Portin, Desirée. (2012). Trallstavelser. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän analyysityö. Etno.net. Edvard Hedman. Kuva: SLS. Eva Dahlman Eva Blondine (Blondina) Dahlman os. Ginman syntyi Inkoon Espingsissä lokakuun 1. päivänä vuonna 1874. Evan isä oli oletettavasti bärösundilainen maanviljelijä ja taitava pelimanni Karl Fredrik Ginman (1835 Bärösund, Inkoo – 1910, Espings, Inkoo), joten ei liene yllättävää, että tyttärestäkin tuli aikanaan taitava laulaja. Eva solmi avioliiton maanviljelijä Max Leonard Dahlmanin kanssa. Pari asettui asumaan Inkoon edustalla sijaitsevalle Åkerholmin saarelle ja pojat Max Paul ja Leif Erik syntyivät 1900-luvun alussa. Eva kuoli 60-vuotiaana Åkerholmissa lokakuun 19. päivänä vuonna 1934 ja hänet siunattiin Inkoon kirkossa yhdeksän päivää myöhemmin. Vuonna 1908 helsinkiläinen lauluopettaja Edvard Hedman, joka ja oli myös yksi 1800ja 1900-lukujen taitteen aktiivisimmista suomenruotsalaisen kansanperinteen kerääjistä, vieraili keräysmatkallaan Dahlmanien luona Åkerholmissa. Hedmanin vierailun aikana Eva trallasi ja lauloi hänelle useita sävelmiä, joiden joukossa oli myös suomenruotsalaisen kansanperinteen aarrearkuksikin kutsuttuun Finlands svenska folkdiktning -kirjasarjaan päätynyt veikeä sottiisi nimeltä Tyska polka, jonka A-osa on G-duurissa ja B-osa e-mollissa. Lisäksi Edvard Hedmanin kokoelmista löytyvät myös Evalta tallennetut kolme valssia, jotka ovat duurimelodioineen ja keinuvine poljentoineen kuin tuulahdus saariston kesästä! Koska sävelmistä ei löydy äänitteitä, on käännyttävä Hedmanin kirjoittamien nuottien puoleen, jos tahtoo tehdä tulkintoja Evan laulutyylistä. Niistä päätellen on Evalla ollut todennäköisimmin korkea ja myös varsin laaja ääniala, sillä kaikki häneltä tallennetut sävelmät erityisesti valssien melodiat on kirjoitettu suhteellisen korkealle kaksiviivaiseen oktaaviin ja sävelmien matalin ja korkein sävel ovat reilusti yli oktaavin päässä toisistaan. Evalla on nuottikuvista päätellen ollut myös tarkka fraseeraus ja kyky muun
KANTELE 2/24 52 Maisemia Bärösundista, Inkoon saaristosta, jossa Eva varttui. Kuvan nainen on Sanna Matilda Nylund (1880--1964), joka istuu poikansa Erikin rakentamassa veneessä. Kuva: Valter W. Forsblom, SLS. nella rytmiä laulaessaan. Tämä selviää erityisesti sottiisin nuottikuvasta, jossa on suomenruotsalaiselle sottiisille tyypillisen epätasaisen fraseerauksen ja pisteellisten aika-arvojen lisäksi häivähdyksiä tasaisesta fraseerauksesta. Valssissa on legatomaisen pitkiä melodiankaaria ja pitkiä aika-arvoja, joista tulee ainakin minulle itselleni halu soittaa melodiat keinuvasti ja vahvalla painotuksella tahdin ensimmäiselle iskulle. Jos mielii tutustua tarkemmin Dahlmanilta tallennettuihin sävelmiin, niihin pääsee helposti käsiksi SLS:n arkistosta ja/tai Finlads svenska folkdiktningin internet-sivustoilta (folkdiktning.sls.fi) sekä Finnan hakupalvelusta. Toivotan iloisia musiikihetkiä sekä Agdan että Evan sävelmien parissa! Lähdeluettelo: Döda (kuolinilmoitus) 25.10.1934. Västra Nyland Folkblad för Västra och Mellersta Nyland. Eva Blondine Dahlman. Svenska litteratursällskapet i Finland. Finlands svenska folkdiktning. folkdiktning.sls.fi. Luettu 19.5.2024. Eva Blondine Dahlman. geni.com. Luettu 19.5.2024 Ingå kungörelser. Veckobladet. 18.5.1910. Ingå. Kyrkliga meddelanden. Döda. 8.12.1934.
53 Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar" Tämäsuloinensottiisionalunperintanssi-jaleikkilaulu,jokatunnetaanläheskaikillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. KyseinenvarianttiontallennettuAgdaNybergiltäTenholasta,LäntiseltäUudeltamaalta. Sävelmänmelodianvoihalutessaansoittaajalaulaamyösoktaaviakorkeammalta. efterAgdaNyberg Flickalilla,?ickalilla 5 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? la dan du min kom, kom! sa och ?i ska lil la, väl! så hal kom, vad lo en va dig få He li ta jag hjär mitt cka la du va Fli själ cka gång. Kom ska det du att för få G (I) G (I) D (I) G (V) (I) G (I) (V) G (V) D C (IV) D ? ? ? ? ? ? ? Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar" Tämäsuloinensottiisionalunperintanssi-jaleikkilaulu,jokatunnetaanläheskaikillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. KyseinenvarianttiontallennettuAgdaNybergiltäTenholasta,LäntiseltäUudeltamaalta. Sävelmänmelodianvoihalutessaansoittaajalaulaamyösoktaaviakorkeammalta. efterAgdaNyberg Flickalilla,?ickalilla 5 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? la dan du min kom, kom! sa och ?i ska lil la, väl! så hal kom, vad lo en va dig få He li ta jag hjär mitt cka la du va Fli själ cka gång. Kom ska det du att för få G (I) G (I) D (I) G (V) (I) G (I) (V) G (V) D C (IV) D ? ? ? ? ? ? ? efterAgdaNyberg Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar TämäkinleikkilauluontalennettuAgdaNybergiltäTenholasta, muttasetunnetaanmyösmuillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. "Flickalilla,?ickalilla"ja"Vihoppade,vidansade"voidaan halutessasoittaamyössikermänäja melodianvoilaulaaja/taisoittaamyösoktaaviakorkeammalta. Vihoppade,vidansade 7 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? så ef bli! el ler tri, af stå ska så vec de säk det Och lop ert en ter sal. två vi dan pa de, ka å! Vi el Vi hop vårt ler sal. en lju ef san Och å en ter sa skall i ton stund ka allt en bröl vec (IV) C (V) D (IV) D C (V) (V) G D (I) C G (I) (I) G G (I) G C (IV) G D D (I) (V) (V) (I) G (IV) (V) D (I) C (I) (IV) (IV) G C 2. 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? efterAgdaNyberg Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar TämäkinleikkilauluontalennettuAgdaNybergiltäTenholasta, muttasetunnetaanmyösmuillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. "Flickalilla,?ickalilla"ja"Vihoppade,vidansade"voidaan halutessasoittaamyössikermänäja melodianvoilaulaaja/taisoittaamyösoktaaviakorkeammalta. Vihoppade,vidansade 7 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? så ef bli! el ler tri, af stå ska så vec de säk det Och lop ert en ter sal. två vi dan pa de, ka å! Vi el Vi hop vårt ler sal. en lju ef san Och å en ter sa skall i ton stund ka allt en bröl vec (IV) C (V) D (IV) D C (V) (V) G D (I) C G (I) (I) G G (I) G C (IV) G D D (I) (V) (V) (I) G (IV) (V) D (I) C (I) (IV) (IV) G C 2. 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? efterAgdaNyberg Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar TämäkinleikkilauluontalennettuAgdaNybergiltäTenholasta, muttasetunnetaanmyösmuillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. "Flickalilla,?ickalilla"ja"Vihoppade,vidansade"voidaan halutessasoittaamyössikermänäja melodianvoilaulaaja/taisoittaamyösoktaaviakorkeammalta. Vihoppade,vidansade 7 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? så ef bli! el ler tri, af stå ska så vec de säk det Och lop ert en ter sal. två vi dan pa de, ka å! Vi el Vi hop vårt ler sal. en lju ef san Och å en ter sa skall i ton stund ka allt en bröl vec (IV) C (V) D (IV) D C (V) (V) G D (I) C G (I) (I) G G (I) G C (IV) G D D (I) (V) (V) (I) G (IV) (V) D (I) C (I) (IV) (IV) G C 2. 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? efterAgdaNyberg Transkriptio:AuroraFustinoni Levyltä"Finlandssvenskfolkmusik7-Sånglekar TämäkinleikkilauluontalennettuAgdaNybergiltäTenholasta, muttasetunnetaanmyösmuillaSuomenruotsinkielisilläalueilla. "Flickalilla,?ickalilla"ja"Vihoppade,vidansade"voidaan halutessasoittaamyössikermänäja melodianvoilaulaaja/taisoittaamyösoktaaviakorkeammalta. Vihoppade,vidansade 7 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? så ef bli! el ler tri, af stå ska så vec de säk det Och lop ert en ter sal. två vi dan pa de, ka å! Vi el Vi hop vårt ler sal. en lju ef san Och å en ter sa skall i ton stund ka allt en bröl vec (IV) C (V) D (IV) D C (V) (V) G D (I) C G (I) (I) G G (I) G C (IV) G D D (I) (V) (V) (I) G (IV) (V) D (I) C (I) (IV) (IV) G C 2. 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?
KANTELE 2/24 54 TallentanutEdvardHedman,1908 SLSFinlandssvenskafolkdiktning, VIA2,sävelmänro.1108 sov.A.F EvaDahlmantrallasitämänsottiisinkotonaanÅkerholmissavuonna1908. Halutessa,A-osancis-sävelenvoikorvatae-sävelellä. B-osandis-säveletvoimyöskorvata?s-sävelellä,jaH/D#-soinnuntilallevoisoittaapelkänH-soinnun. Tyskapolka efterEvaBlondinaDahlman 7 13 ?? ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ?? ?? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? D/A Em D/F? Em/H Em D D Em/H G H Em H/D# C/G D Em Em/H G D/F? G/H Em G/H H G Em/H H/D# H /F? G G /G G /A D 2. 1. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?
55 Kanteleliiton jäsenedut Kantele-lehti kotiin postitettuna kolme kertaa vuodessa. Lehti on paras tapa seurata suomalaista kantelekulttuuria, lukea juttuja ja uutisia ja pysyä mukana kanteleen maailmassa! Ilmoitukset Kanteleliiton yhdistysjäsenten leireistä ja koulutustapahtumista maksutta Kantele-lehdessä. Kanteleliiton lainakanteleet maksuttomaan lainakäyttöön. Lisäksi vuokrattavissa kotikanteleita. Vapaa pääsy Kansainvälisen kantelekilpailun kaikkiin konserttehin. Alennuksia ja etuja Tampereen Musiikki -soitinkaupasta sekä Inkoon Musiikista. Ilmaista rivi-ilmoitustilaa Kantele.netin Kanteletori-palstalla. LEHTI ILMOITUKSET LAINAKANTELEET KONSERTTEJA ALENNUKSIA KANTELETORI JÄSENMAKSUT Liity Kanteleliiton jäseneksi täyttämällä jäsenhakemus osoitteessa www.kantele.net/kanteleliitto/liity Henkilöjäsen 35 € Perhejäsen 5 € (samassa taloudessa henkilöjäsenen kanssa asuva) Yhteisöjäsen 60 € Kannatusjäsen, henkilö min. 60 € Kannatusjäsen, yhteisö min. 100 € Kanteleliitto on perustettu vuonna 1977 ja sen tehtävänä on edistää laaja-alaisesti kanteleharrastusta, -rakennusta, -musiikkia ja olla soittajien, säveltäjien, sovittajien, tutkijoiden ja muiden alasta kiinnostuneiden tahojen yhdyssiteenä. Kanteleliitto julkaisee Kantele-lehteä ja Kantele.net -sivustoa.
KANTELE.NET Facebook.com/kanteleliitto Ensi vuonna Kanteleen päivää vietetään koko viikon ajan 15.21.9.2025, ja juhlinta huipentuu kansainväliseen, koko viikonlopun kestävään kansainväliseen seminaariin Helsingissä. Laita ajankohta jo kalenteriisi!