Wilho Saari & messuajat, s. 15
29. vuosikerta 2 2007
·
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
KANTELELIITTO
VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Ajankohtaista ................................. 9 Maailmalla ................................... 15 Opettajan päiväkirja ..................... 16 Julkaisut ....................................... 18 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 26 Liitto............................................. 38 Kilpailut ....................................... 39
Mollihämppäri, s. 28
TOIMITuSNEuVOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITuS JA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuVAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: ARTO MÄTöN KONSERTTIKANTELE
Vibrometrikuva, s. 13
KuLTTuuRI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEHTIEN LIITTO KuLTTI RY:N JÄSEN
KANTELE
3 2·2007
PÄÄKIRJOITuS
TIMO VÄÄNÄNEN
PuHEENJOHTAJAN PALSTA
SATU SOPANEN-HELISALO
Laajenna sanavarastoasi
Tässä maistiaisia maailman sitrasoittimista: Kantele, kannel, kandleh, kandel, kndla, kokle, kokles, kankls, gusli, kysle, kärs, krez, simmel, sitra, sointusitra, psaltteri, psalterium, salterio, kanun, dulcimer, citera, cimbalom, kajagum, koto, Hackbrett, hackbräde, bandura, langleik, langspil, epinette de Vosges, tuulikantele, dan tranh, santr, sanduri, rgyd-mang, tsambál, tsimbály, yang-ch'in, yanggum, tambourin de Béarn, arpanetta, tautirut, celempung, cheng, chang, chin, katjapi, komun'go, tonkori, zeze, enanga-kicunga, nanga, jne. Olemme osa tätä suurta joukkoa toiset muistuttavat kantelettamme enemmän ja toiset vähemmän. Variaatioiden määrä samasta ideasta on häkellyttävä. Eri kulttuurien ominaispiirteitä on nähtävissä soittimien koristelussa ja rakenteessa. Kaikkein hätkähdyttävimpää on kuitenkin huomata, miten samanlaisia soittimia eri puolilta maailmaa löytyy. Kun vertaa vaikkapa suomalaista tasasivuista laatikkokanteletta balilaiseen katjapiin, ei voi kuin ihmetellä yhdennäköisyyttä. Kunpa saisimme joskus koottua nämä soittimet jotenkin yhteen. Ensin vaikkapa internettiin listattuna, mutta joskus myös yhteisiin konsertteihin.
Kantelegourmet
Mitä saisi olla? Kesämenu Euroviisuja, rockia, poppia, jazzia, kevyttä, klassista, perinnettä tai uutta ja modernia. Tarjoillaan akustisesti tai sähköisesti, yhdellä tai useammalla kanteleella, eri kokoisilla soittimilla sekä yhtyeiden tai bändien kera. Nautitaan kesätapahtumissa eri puolilla Suomea. Kisamenu Väinön soitto; ammattiopiskelijat hämmentävät kuulijoita soittotaidoillaan. Kreetan kannel; raikasta musiikkipurtavaa, jota tarjoilevat eri-ikäiset soitonopiskelijat perinteiseen tai klassiseen tyyliin. Eriskummainen kantele; sähköllä, vempeleillä ja väreillä höystettyä kantelemeininkiä. Kisamenu tarjoillaan kolmen päivän ajan, 46.6. Jyväskylässä. Leirimenu Soittoa, harjoittelua ja loppukonsertteja. Nautitaan uimisen, saunomisen, leikin, laulun sekä einehtimisen ja illanviettojen lomassa. Tämä menu saattaa aiheuttaa kihelmöintiä sormenpäissä. Toivottavasti tästä löytyy sopivat kanteleherkut sinullekin!
KANTELE
2·2007 4
Viro, Setumaa: Talo uulitsalta katsottuna, etualalla keräilijät Anna Raudkats ja A.O.Väisänen. Valokuva A.O. Väisänen 1912
TEKSTI: HEIKKI LAITINEN KUVA: MUSEOVIRASTO
A. O. Väisänen ja kantele
"M
eillä on ehkä monellakin elämyksiä kansanlaulajain ja kansansoittajain hiljaisesta haltioitumisesta. Olen tällaista havainnut monista kanteleensoittajista. Soittajan sormet koskettelevat sävelmän mukaisesti kieliä, mutta hänen silmänsä eivät seuraa tehtävää, vaan suuntautuvat haaveksivina epämääräisyyteen. Erään Suojärven ukon soittaessa hämärtyvässä pirtissä loputonta 'kisavirttään' valotin sangen kauan kuvaa ottaessani
ja ihmettelin, ettei hän tällöin kertaakaan silmiään räpäyttänyt eikä muuten kiinnittänyt valokuvauspuuhaan vähääkään huomiota. Hän oli vajonnut hiljaisen soittonsa maailmaan. Vähitellen, saman sävelmän jatkuessa alinomaisin muunteluin, hänen vartalonsa alkoi vaipua alas pöytää vasten, silmäluomet painuivat umpeen, ukko soitti kuin unessa. Vaikka kuuntelinkin paatuneen muistiinpanijan uteliain korvin, tunsin lumoutuvani."
KANTELE
5 2·2007
T
ämä usein lainattu sitaatti A. O. Väisäsen artikkelista Laulu ja soitto kansanelämässä (1943) kiteyttää hyvin sen, mitä hän oli 27-vuotiaana saavuttanut kahdella Laatokan pohjoispuolen pitäjiin suuntautuneella tallennusmatkallaan. Ilman näitä matkoja emme tietäisi vanhasta kanteleensoitosta ja sen estetiikasta oikeastaan mitään.
K
uojärven perukoille Väisänen oli kuljettanut nuottivihon lisäksi äänityslaitteen, parlogrammin, ja painavan valokuvauslaitteiston. Kummankin käytössä hän oli täysammattilainen, tulokset puhuvat puolestaan. Mutta pääasia, musiikki, ei Väisäseltä unohtunut koskaan. Ja nuotintajana hän oli aivan omaa luokkaansa, eurooppalaisen kansanmusiikintutkimuksen kärkeä. Kantele- ja jouhikkosävelmiä (1928, uusi painos 2002) on epäilemättä edelleen tärkein suomalainen kansanmusiikkijulkaisu. Sen sivuille on tallentunut kokonainen musiikkimaailma, täysin erilainen kuin meidän nykyinen.
S
arjalaisten kanteleensoittajien hiljaisen haltioitumisen kokenutta ei kantele enää jättänyt rauhaan. Väisänen ryhtyi tutkimaan museokanteleita Suomessa ja koko kantelealueella. Mittasi ja piirsi parisataa kannelta, tutki ja luokitteli rakenteet ja muodot, mittasuhteet ja käytetyt puulajit. Julkaisi artikkeleita kanteleesta kansanrunoissa, arvoituksissa ja kuvataiteessa sekä samantapaisista venäläisten ja sukukansojen soittimista. Kiisteli kanteleen iästä ja tuli itse siihen tulokseen, että sen täytyy olla pari tuhatta vuotta. Oli välillä sitä mieltä, että "alkuperäisin ja tärkein kanteleen tehtävä oli palvella runon laulantaa sen säestimenä; Väinämöinenhän 'sekä soitti jotta lauloi'." Suunnitteli kanteleväitöskirjaa, joka ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt.
H
altioitunut soittaja oli 93-vuotias Jaakko Kulju Suojärven Parkinselän kylästä. Hän "soitti tuntikaudet samaa kisavirttään". Väisäsen nuotinnoksen läpisoitto kestää kuitenkin vain viisikymmentä sekuntia. Nuotti on kuitenkin niin mestarillinen, että sitä tarkoin tutkimalla ja tuntikausia soittamalla sormet kyllä löytävät Kuljun kisavirren koko pituudessaan.
äisänen tuli Helsinkiin nuorena ylioppilaana syksyllä 1909. Seuraavat vuodet hän opiskeli Filharmonisen Seuran Orkesterikoulussa ja soitti alttoviulua Kajanuksen orkestereissa. Samassa koulussa ja orkestereissa täydensi Pietarin Konservatoriossa aloittamiaan opintoja vuosina 191214 inkeriläissyntyinen pasuunansoittaja Paavo Hinkkanen, joka myöhemmin Suomeen asetettuaan ja naimisiin mentyään otti nimekseen Paul Salminen. Hänestä tuli orkesterimuusikko, Väisäsestä musiikkiopiston johtaja ja Kalevalaseuran toimistonjohtaja. Kumpikin muistetaan tänään aivan muista ansioista.
V
T
ehdessään luetteloa arkistoihin vuoteen 1915 mennessä kertyneistä kansansävelmämuistiinpanoista Väisänen oli huomannut merkillisen seikan: vaikka kanteletta oli vuosikymmeniä ylistetty kansallissoittimena, oli sen soittoja tallessa vain 42, suurin osa niistäkin hyvin vaatimattomia, pelkkiä sävelmiä, joista ei käynyt lainkaan ilmi soinnullinen soittotapa. Niinpä hän anoi apurahaa asiantilan korjaamiseksi. Työ tuotti ennalta-arvaamattoman tuloksen: neljä viidestä mainitun sävelmäkokoelman muistiinpanosta on Väisäsen tekemiä, 33 soittajalta 182 kanteleensoittoa. Lisäksi täyteläiset tiedot soittajista, virityksistä, sormituksista.
Kanteleperinteen perusteos vuodelta 1928.
KANTELE
2·2007
6
Viro, Setumaa: Nesteri Hemmo morsiamena ja A.O.Väisänen sulhasen puvussa. Valokuva A.O.Väisänen 1912
ivistysjärjestöjen Kansankonservatorio perustettiin vuonna 1922. Väisänen toimi sen johtajana yli kolmekymmentä vuotta, vuosina 1925 1957. Hän opetti musiikin teoriaa ja historiaa sekä johti jousiorkesteria. Toisen johtajavuotensa päättyessä Väisänen saattoi todeta, että opisto oli kasvanut oppilasmäärältään maan suurimmaksi musiikkioppilaitokseksi, oppilaita oli jo seitsemänsataa, kaikenikäisiä ja kaikista yhteiskuntakerroksista, ennen kaikkea kuitenkin vähävaraisista. Ulkoiset puitteet olivat vaatimattomat: opetus tapahtui pääasiassa opettajien kotona, johtajan kanslia sijaitsi Kalevalaseuran toimistossa. antele otettiin Kansankonservatorion opetusohjelmaan jo toisena toimintavuonna ja opettajaksi kiinnitettiin ennakkoluulottomasti Paul Salminen. Hän oli muutama vuosi aikaisemmin saanut valmiiksi ensimmäiset koneistokanteleensa ja keksinnöilleen ensimmäisen patenttinsa. Uusi suurkantele sai näin saman tien virallisen opetussoittimen aseman. "Oppilaat saavat harjoitella opiston soittokoneella", lupasi lehti-ilmoitus ja selvensi: "Kysymyksessä ei ole kuitenkaan vanhanmallinen, kansanomainen kantele, vaan tunnettu, uusi konserttisoitin, jolla voidaan esittää kaikkea, vieläpä vaikeampaa nykyaikaistakin musiikkia."
S
K
KUVA: MUSEOVIRASTO
K
anteleensoiton opiskelijoita oli parina ensimmäisenä vuosikymmenenä vähän, useimpina lukukausina kahdesta kuuteen, joinakin lukukausina ei yhtään. Mielenkiintoista kyllä, puolet opiskelijoista oli
usein miehiä. Tärkeintä oli, että Väisänen piti kanteleensoiton sitkeästi ja ikään kuin itsestäänselvyytenä mukana opetusohjelmassa. Esitellessään vuonna 1931 Yhteishywä-lehdessä kotikanteleen rakennetta hän kertoo valokuvin ja sanoin myös Salmisen suurkanteleesta. Sillä voi esittää, "mikäli sen käyttäjä wain pystyy, uudenaikaista taidemusiikkia moniwiwahteisine sointukudoksineen." Mutta hän jatkaa: "Tämä kantele tulee tietenkin tawallista kalliimmaksi eikä se siten woine päästä aiwan yleiseen käytäntöön. M. m. siitä päättäen, että 'suurkanteleen' luokalle Siwistysjärjestöjen Kansankonserwatoriossa, jossa hra S. toimii opettajana, ilmestyy jatkuwasti uusia oppilaita, näyttää siltä, että mainittu keksintö on tehnyt kansallissoittimemme käytännössä säilymiselle hyödyllisen palweluksen."
KANTELE
7 2·2007
aul Salminen oli Väisäsen opistossa opettajana kuolemaansa saakka, vuoteen 1949, yhteensä siis kaksikymmentäkuusi vuotta. Viimeisen vuosikymmenen aikana alkoi oppilasmääräkin lisääntyä. Väisänen muisteli Salmista "kanteleensoiton tienraivaajana, suurenmoisena opettajana ja taidesoittimen luojana". Opiston ensimmäisiin kanteleoppilaisiin kuulunut Ulla Katajavuori jatkoi Salmisen jälkeen opettajana. Monista muistakin Salmisen oppilaista tuli merkittäviä kanteletaiteilijoita, jotka pitivät kansallissoittimen elossa, odottamassa 1970-luvun suurta renessanssia. Kuusi vuosikymmentä piti odottaa, ennen kuin kantele hyväksyttiin myös Helsingin Musiikkiopistoon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan, klassisen musiikin soittimeksi. äisänen olisi ihmeissään tämän vuoden Väisänen-symposiumin Hiljainen haltioituminen -konsertista: läpi yön soivat Kantele- ja jouhikkosävelmistä innoituksensa saavat improvisaatiot. Meidän voi tänä päivänä olla vaikea ymmärtää, että hän ei osannut kuvitella, että hänen tieteellisellä tarkkuudella ja tiedettä varten tekemiään nuotinnoksiaan joku vielä soittaisi. Aikansa tapaan hän arveli, että ne ovat viestejä menneiltä ajoilta, kertomuksia menneiden sukupolvien elämästä, "Väinämöisen soiton viimeisiä kajahduksia". äisänen pohtii asiaa esitellessään Vilhelmiina Halosen elämänvaiheita ja tämän maankuuluilta taiteilijapojilta tallentamiaan viisikielisen kanteleen soittoja (1917): "Halos-äidissä ja hänen pojissaan lyövät kansamme muinainen ja nykyinen taidekausi kättä toisilleen. Tässä on suuntaa viittova esimerkki, miten kehityksemme tulisi tapahtua. Oppia vanha, mutta osata myös luopua siitä, ei kuitenkaan hyljätä Väinämöisen kannelta joutotavarain joukkoon, vaan asettaa se kunniapaikalle kammion hiljaiseen sopukkaan ja ottaa se esille silloin, kun tuntee sisäistä riemua saavutusten johdosta."
P
V
A.O.Väisänen Symposium kutsuu Savonrannan kesään professori Väisäsen elämäntyön tutkijoita, asiantuntijoita ja kansanmusiikin ammattilaisia sekä harrastajia ja kaikkia asiasta kiinnostuneita. Tänä vuonna juhlivat niin jouhikko kuin kantelekin. Avaus Sampolassa to 7.6.2006 klo 14. Mikko Perkoilan Kennel-yhtyeen konsertti "Ilo tulee kylään". "Hiljainen haltioituminen", Kanteleliiton 30-vuotisjuhlakonsertti Sampolassa läpi yön alkaen 7.7. klo 20. Konsertissa Arja Kastinen, Paulina Syrjälä, Salla Pesonen sekä Brelo ja Holotna. "A.O.Väisänen ja kantele" -seminaari Sampolassa 8.6. klo 1116.30. Esitelmiä ja keskusteluja: prof. Heikki Laitinen, Sibelius Akatemia, FT Risto Blomster, SKS, MuT Arja Kastinen, säveltäjä Tapio Tuomela ja FT Anna-Liisa Tenhunen. Mukana myös Kaari Raivio, A.O.Väisäsen tytär. TAITH-yhtyeen konsertti Savonrannan kirkossa 8.6. klo 19.30. Suomalais-walesiläisessä yhtyeessä soittavat Timo Väänänen (kanteleet) ja Gillian Stevens (crwth/gamba) ja Dylan Fowler (kitara/puhaltimet). Jouhikkopäivä 9.6. klo 12 Sampolassa. Gillian Stevensin Crwth-workshop ja juhlajamit, joissa MuM Eila Hartikainen toimii seremoniamestarina ja esiintymässä Taith-yhtyeen soittajia, Ilkka Heinonen, Kirsi Ojala ja Savonrannan Puol´villaset ym. Lisätietoja: Hilkka-Liisa Pitkänen, KL, 040 5440617, kulttuuriagentit@savonranta.fi, kulttuuriagentit.wordpress.com
V
KANTELE
2·2007 8
KANTELELIITTO
AJANKOHTAISTA
Kaksi vuosikymmentä yhdessä tekemisen iloa
Vieremän Kanteleyhdistys täytti kaksikymmentä vuotta 25.3.2007. Yhdistys perustettiin tukemaan yläsavolaisessa pitäjässä 1980-luvun lopulla virinnyttä suurta kanteleensoittoinnostusta. Pelimanni Väinö Kumpulainen sai luokanopettaja Maija-Liisa Balkin innostumaan kanteleensoitosta ja soiton opettamisesta ja pian Vieremällä oli kymmeniä kanteleensoittajia, eivätkä kaikki halukkaat aina mahtuneet kansalaisopiston kanteleryhmiin. Merkittävin osa Kanteleyhdistyksen toimintaa ovat olleet vuodesta 1992 alkaen järjestetyt kanteleleirit. Leiriläisiä on ollut vuosittain 2040. Alkuvuosien tärkein tehtävä oli hankkia kanteleita, joita kanteleensoiton harrastajat saivat lainata, jottei oman soittimen puute estäisi kanteleensoiton aloittamista tai jatkamista. Yhdistyksen perustamisesta saakka puheenjohtajana olleelle Aino Säilynojalle ja saman ajan sihteerinä toimineelle Aino Toivolalle yhdistykseen kuuluminen on ollut tärkeää. "Vaikka välillä esimerkiksi leirien järjestäminen vie paljon voimia, on yhdessä tekeminen ja oleminen mukavaa ja lasten kanteleensoittoinnostuksen näkeminen aina palkitsevaa", summaa Aino Toivola. Yhdistys on vuosikymmenten aikana innostanut kanteleensoittajia osallistumaan monenlaisiin kilpailuihin sekä käytännön järjestelyjen että taloudellisen tuen avulla. Moni yhdistyksen jäsen on myös ollut kilpailumatkoilla huolehtimassa niin lapsista kuin soittimistakin. Vieremän kanteleensoittajat ovat saavuttaneet mm. lukuisia valtakunnallisia voittoja. Tällä hetkellä yhdistyksessä on kolmisenkymmentä jäsentä ja aktiivisia toimijoita kymmenkunta. Lähiajan suurin ponnistus on jälleen heinäelokuun vaihteessa järjestettävä kanteleleiri.
Silja Huovinen, Anna Kattainen (kuvassa) ja Mari Toivola esiintyivät esiintyjien ja Vieremän kanteleyhdistyksen järjestämässä konsertissa 7.4.07 Vieremällä TEKSTI: EVELIINA KONTIO, KUVA: OSKARI BALK
Kielten kertomaa
Nikolainsalissa Jyväskylässä kuultiin Heidi Äijälän esittämänä musiikillisia tunnelmia 1700-luvulta aina tähän päivään saakka. Kielten kertomaa -konsertin avausnumero Händelin Konserton 1. osa (B-duuri, op.4 no 6) oli upeaa kuultavaa. Kokoonpanossa oli mukana Jyväskylän Amk:n Barokkitrio (Sanna Haverinen, viulu; Marjukka Manner, viulu; sekä Christine Bürklin, viola da gamba). Kantele taipui luontevasti barokin henkeen ja varsinkin musiikin tyyliseikkojen hallinta ja harkittu käyttö teki vaikutuksen. Tunnelmaa lisäsi Nikolainsalin sisustus koristeluineen ja kristallikruunuineen. Jalkasen Toccatan johdattelemana päästiin Pekka Kostiaisen uuden 4-osaisen teoksen maailmaan. Kantaesityksenä kuultu virtuoottinen Contemplations for Kantele on säveltäjän mukaan eräänlainen tutkimusmatka kanteleen melodisiin ja harmonisiin mahdollisuuksiin. Jokaisen osan aluksi esiteltiin sävelikkö, jolle kappale pääosin rakentuu. Tunnelmat vaihtelivat mystisistä hetkistä pulppuileviin puroihin ja syvällisiin pohdintoihin asti. Lopuksi Heidi Äijälä ja viulisti Auri Niskanen esittivät Saint-Saënsin teoksen Fantasia viululle ja harpulle.
TEKSTI JA KUVA: JOHANNA AHO
Euroviisujen semifinaali
Euroviisujen semifinaalin aloitus- ja väliohjelmassa nähtiin ja kuultiin suomalaista uutta kansanmusiikkia. Väliohjelmassa esiintyi kansanmusiikki- ja tanssiyhtye Tsuumi, kitaristi Marzi Nyman, oopperalaulaja Johanna Rusanen sekä kanneltajat Timo Väänänen ja Vilma Timonen. Ohjelma nähtiin suorana Euroopassa ja yleisöä ohjelmat saavat yli sata miljoonaa.
KANTELE
9 2·2007
Arto Mättö 19442007
IN MEMORIAM
Jussi Ala-Kuha 19522007
Soitinrakentaja ja muusikko Jussi Ala-Kuha kuoli sairaskohtaukseen 12.3.2007. Hän syntyi 1.7.1952 Kuortaneella. Jussin poismeno on ollut yllättävä, pysähdyttävä, järkyttävä. Jussi oli suomalaisen kulttuurin kannalta merkittävä persoonallisuus. Hänessä yhdistyivät monet kyvykkyydet: kädentaito, muusikkous ja taiteellinen lahjakkuus sekä kiinnostus aiheisiin, joista vain harvoilla on edes mahdollisuuksia olla kiinnostunut. Mitä Jussi tekikin, sen hän teki "viimisen päälle", kuten hän niin monesti sanoi. Kaikessa tekemisissään hän pyrki täydellisyyteen tutkimalla, kokeilemalla. Jussi kouluttautui puusepäksi ja kotiteollisuusopettajaksi Lahden Kotiteollisuusopistossa. Valmistuttuaan 1977 Jussi siirtyi Kaustiselle, Kansanmusiikki-instituuttiin tutkimaan kanteleen rakennusta. Kaustisen Kotiteollisuusneuvonta-asemalla hän toimi 1985 asti. Kaustisen Soitinverstas Oy:ssä hänen toimenkuvaansa kuului mm. kanteleiden suunnittelu ja rakentaminen. Tutkimustoiminnan tuloksena syntyi 1981 Kanteleenrakennusopas. Jussin vaikutus kanteleenrakennuksen elpymisessä 1980-luvulla on ollut merkittävä. Jussi on kouluttanut suuren osan Suomen kanteleenrakennuksen harrastajista ja ammattilaisista. Kantele kouluun hankkeessa Jussin vetämä kanteleverstas ja Kansanmusiikki-instituutti tekivät yhteistyötä. Projektin myötä lahjoitettiin kouluihin 4000 5-kielistä. Jussi loi projektia varten ensimmäisen "teollisen" 5-kielisen mallin. Sittemmin Jussi loi lukuisia malleja: 5-, 9-, 15-, 26-kielinen jne. Kaikki nuo mallit niittasivat pienkanteleiden modernin tyypityksen. Jussi perusti oman yrityksen, T:mi J.A.K.-soittimet 4.1.1988. 1992 Jussi muutti Töysän Tohnin kylään, mihin rakensi omakotitalon ja verstaan. Jussi Ala-Kuha tunnettiin myös taitavana muusikkona, säveltäjänä ja sovittajana. 1980-luvun alussa rakennetut sähkökanteleet johtivat Salamakannel-yhtyeen perustamiseen. Viimevuosikymmenenä Jussi tuli tunnetuksi Bill Hota & the Pulvers -yhtyeestä. Eteläpohjalaiseksi Jussi oli yllättävän nöyrä ja vaatimaton puurtaja, joka ei missään vaiheessa ollut nostamassa omaa häntäänsä, Jussille muiden palautetta tärkeämpää oli hänen oma tyytyväisyytensä siihen, mitä oli saanut ja saava aikaiseksi. Jussi oli etsijä, joka pyrki täydellisyyteen oli työn alla sitten kantele tai sähkökitara, jokin lentovempele, sävellys, kitarasoolo tai -saundi tai sävellys. Suuri saundinmetsästys on päättynyt. Onneksemme Jussin työt elävät mitä moninaisimmilla tavoilla. Se elää muiden soitinrakentajien taidoissa, sadoissa ja sadoissa hänen tekemissään soittimissa ja musiikissa. Hannu Saha ja Rauno Nieminen
Suuri määrä ystäviä, kantelepelimanneja ja kuorolaisia sai tiedoksi suru-uutisen soitinrakennusmestari Arto Mätön äkillisestä poismenosta kotonaan Lappeenrannassa. Arton soitinrakennus ja etenkin kanteleiden valmistus sai alkusysäyksen 1970-luvun alussa, jolloin Arto oli kuullut kanteleensoittoa harrastavista Matti Heimovaarasta ja Heikki Reposesta. He hankkivat Artolle piirustukset ja ensimmäisen kanteleen valmistus alkoi. Lukuisten 56-kielisten kanteleiden jälkeen astetta vaativampi tavoite oli konserttikanteleen valmistus, jossa hänen suurena tukenaan ja oppi-isänään toimi Sulo Huotari. Häneltä saamillaan opeilla ja neuvoilla Arto valmisti yhteensä 33 konserttikannelta. Huotarin hyvässä opissa hänestä tuli taitava kanteleenrakentaja, mutta se ei lahjakkaalle Artolle riittänyt, vaan matka yhä uusiin tavoitteisiin alkoi vuonna 1987, jolloin hän aloitti soitinrakennusopinnot Unkarissa Budapestin Liszt-akatemiassa pääaineena viulunrakennus. Opinnot kestivät 3 vuotta ja hän oppi viulun rakentamisen alkeet sekä unkarin kielen ja tutustui saksalaisneito Ines Betkeen. Vuonna 1991 Arton matka jatkui itäiseen Saksaan Görlitzin kaupunkiin silloiseen DDR:ään ja saatuaan Dresdenistä työluvat hän perusti verstastilat ja avioitui Ineksen kanssa. Samana kesänä Arto ja Ines saivat myös esikoisensa Ari-Johanneksen, josta isänsä ja Görlitzin musiikkiopiston koulutuksessa kehittyi mainio viulisti. Arton toimialana Saksassa oli pääasiassa vanhojen soittimien korjaus, mutta myös uusia viuluja ja Viola da gamba sekä selloja on Arton käsistä valmistunut useita kappaleita. Siinä sivussa valmistui myös kolme taidokasta konserttikannelta, joissa taiturin kädenjälki näkyy koristeellisina intarsiatöinä, joihin hän käytti materiaalina muun muassa ebenholtsia ja norsunluuta. 19 vuoden ulkomailla olon jälkeen Arto palasi kotikaupunkiinsa ja hänen "henkireikänsä" oli lauluharrastus Lappeenrannan ortodoksiseurakunnan kuorossa ja kalastus kesäisin Matin luona Saimaalla sekä tukijan ja hyvän ystävän Juha Kuorttisen mökeillä, joissa pidettiin porukalla soitto- ja saunatuokioita. Mestari on pois, mutta niin kauan kun hän on muistoissamme, hän elää. Kiittäen kaikesta veljesi, Mika Hanninen
KANTELE
2·2007 10
Kesäkuun seitsemästoista päivä, vuonna 1919 saatiin Suomen kansallismuseon kokoelmiin Suojärveläisen Fedja Hapon kantele numero K6677:1.
A.O.Väisänen oli tallentanut Hapolta kaksi sävelmää vuonna 1917. Happo soitti 12-kielisellä kanteleella, käyttäen ainoastaan viittä kieltä. Fedja Hapon kantele ei ollut enää yhdestä puusta koverrettu, vaan eri osista kasattu soitin. Kanteleen rakentaja on ollut taitava puuseppä. Kolme sivulautaa on liitetty toisiinsa sormiliitoksilla. Kanteleen ponsiosa on tehty kolmesta yhteenliimatusta lankusta, johon on kiinnitetty sivulaudat liimalla ja neljällä ruuvilla. Soittimen päämitat ovat. 611 mm x 184 mm x 79 mm. Kanteleen kansi on tehty 8 mm ja pohja 9 mm kuusilevystä. Sivut ovat 10 mm paksua koivua. Kanteleen kannen alla on kaksi 10 mm. leveää kansirimaa. Viritystappeja varten on kannen päälle liimattu 25 mm leveä koivulista, johon viritystapit on kiinnitetty. Lista jatkuu kanteleen sivujen ulkopuolelle ja laudan päähän on laitettu metallilangasta lenkki. Teräskieliä on jäljellä 11. Ne kiinnittyvät toisesta päästään ruuvinauloihin ja toisesta päästään metallisiin, haarapäisiin viritysappeihin. Kannessa on yksi pyöreä ääniaukko, halkaisijaltaan 46 mm. Lisäksi on kaksi pitkää ääniaukkoa, pituuksiltaan 32 ja 37 mm., sekä kaksi selät vastakkain olevaa Ckirjaimen muotoista aukkoa, pituudeltaan 57 mm. Pohjaan on ponsipäässä kiinnitetty kapea puulista. Soitin on käsitelty tummanruskeaksi.
FEDJA HAPON KANTELE
TEKSTI JA KUVAT: RAUNO NIEMINEN
KANTELE
11 2·2007
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN
Soitinrakentaja Jyrki Pölkki on ollut mukana tutkimassa voimakkaammin soivan kanteleen rakenteen piirteitä. Tutkimus liittyy Henri Penttisen väitöskirjatyöhön, joka on tehty Teknisen korkeakoulun sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolle. Tammikuussa Jyrki ja Henri olivat Luleån teknisen yliopiston kokeellisen mekaniikan osastolla tekemässä kanteleen värähtelyn lasermittauksia.
Jyrki, kantele ja laservibrometri
Äänekkään kanteleen jäljillä
KANTELE
2·2007 12
Kantele laserin mitattavana. Kuva: Jyrki Pölkki
"Se on jatkotutkimusta niille Henri Penttisen väitöskirjaan liittyville tutkimuksille, joita tehtiin Otaniemessä aiemmin. Henrin tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään paremmin a) vapaareunaisen äänensäteilijän ja b) erillispohjan toiminta", kertoo Jyrki Pölkki Luleån tutkimusviikosta. Erillispohja ja vapaareunainen kansi on otettu käyttöön Jyrkin uusissa Kirjokansi-kanteleissa ja sointia on saatu voimakkaammaksi ja erityisesti basson sointia syvemmäksi. "Tätä rakennetta on käytetty soittimissa aika vähän. Voisi sitä varovasti sanoa keksinnöksikin, mutta toisaalta aina kun on luullut törmänneensä uuteen keksintöön niin huomaakin, että Kiinassa 400-luvulla tai Turkmenistanissa 1800-luvulla tai Saksassa 1920-luvulla tai jossain muualla onkin ollut jotain vastaavaa", pohtii Jyrki. "Uusien kanteleiden soinnin salaisuus on reunoihin asti värähtelevä laaja ääntä säteilevä pinta, eli kanteleen kansi, ja sitten erillispohja, joka estää äänen vaimenemista reuna-alueilla." Luleån teknisen yliopiston kokeellisen mekaniikan osasto tekee pääasiassa tutkimuksia teollisuudelle, joten tiloja, resursseja ja henkilökuntaa onkäytettävissä runsaasti. Siellä on tehty useita yksittäisiä soitintutkimushankkeita. "Tällä matkalla sain mukaani kaksi merkittävää väitöskirjaa, jotka siellä on tehty", Jyrki kertoo. Kanteleiden tutkimuksessa käytettiin laservibrometriä. "Laservibrometri on laite, jolla voidaan mitata pinnan värähtelyjä, mutta sillä voidaan kuvantaa myös ilmassa liikkuva ääniaalto. Se on aika huikeaa. Laite pystyy siis mittaamaan ilman tihentymisen ja harventumisen painevaihtelut jollakin välillä, esim. laitteen ja heijastavan seinän välillä. Nyt saimme käyttökelpoisia tuloksia vain korkeammilla äänillä, mutta kehittelimme metodia, jolla voitaisiin kuvantaa, mihin suuntiin ja miten ääniaalto lähtee soittimesta. Sitä kun pääsemme tutkimaan, niin viisastutaan taas mm. äänensäteilyn suuntaavuudesta." "Laservibrometri mittaa myös värähtelyt pituusmittoina, jolloin nähdään, että soittimen reuna-alueet todellakin värähtelevät vahvasti, minkä pystyy kyllä sormellakin havaitsemaan, mutta nyt se on myös numerotietoina paperilla." "Mittauksista saatava tieto vaikuttaa soitinrakennustyöhön hitaasti ja mutkan kautta, koska loppujen lopuksi rakentaminen tapahtuu muilla aistimilla. Tutkimus kuitenkin rohkaisee jatkamaan samaan suuntaan." "Musiikkiakustiikan ymmärryksen avulla voi välttää karkeat virheet. Väärinkäsitykset soittimien toiminnasta ovat hyvin yleisiä. Kun suunnitellaan
Tekniikan tohtori Henri Penttinen ja professori Per gren tutkivat Kirjokantta. Kuva: Jyrki Pölkki
uusia soitintyyppejä, niinkun minäkin jatkuvasti teen, luotan siihen, että tieteellisellä tiedolla voi välttää karkeita virheitä." "Olen aina pitänyt teoreettisesta ymmärryksestä ja en ole nähnyt siinä mitään vaarallista. En usko, kuten jotkut, että vaikkapa nuottien opetteleminen veisi luovuuden", Jyrki pohtii. "N. 1966 rakensin ensimmäisen kitaran. Veli tuli koulusta kesälomalle kitara mukanaan ja soittelin sitä. Veli vei soittimen syksyllä pois niin itselle piti rakentaa oma." Siitä lähti liikkeelle monien muidenkin soittimien rakentaminen. Kanteleeseen tutustuminen tapahtui kuitenkin myöhemmin. "Olin puuhannut kontrabassojen, sellojen, kitaroiden ja muiden soitinten kanssa ja sitten kuulin ensimmäisen kerran tavallisia kanteleita. Minusta ne olivat huonoja. Kuulin kyllä sitten Matti Kontion kautta yhtä Laasasen kanteletta ja sitten jossakin vaiheessa Ala-Kuhan tekemiä kanteleita, jotka olivat hyviä. Silti kanteleista jäi sellainen tuntu, että soitin ei vastaa soittajalle siten kuin vaikkapa sello tai kitara. Kanteleensoittajat ovat välttämättömään sopeutuneet ja kuulevat hienoudet sointivärissä ja saavat soittimesta paljon irti. Mutta saisi sitä dynamiikkaa silti olla." "Kirjokansien synty liittyy musiikkiakustiikan tutkimuksiin. Olen kuullut vanhoja lapakanteleita vaikkapa Valdis Muktupvelsin soittamana. Nyt minulla on tutkimuksien myötä ymmärrys siitä, miksi tämä rakenne toimii niin hyvin." Kirjokansien suunnittelussa on ollut muotoilun asiantuntijana mukana myös arkkitehti Ilari Ikävalko. "Työskentely muotoilijan kanssa on ollut ihanaa. Parasta on ollut se, että löysimme uusia ergonomisia ideoita mm. huiluäänten merkinnän kannen kilvellä. Hienosti muotoiltuja soittimia on myös mukavampi tehdä", kertoo Jyrki.
KANTELE
13 2·2007
Emma Vähätalo, Emma-Sofia Anttalainen ja Minttu Halme
Satumetsän tiellä
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
Lahden Felix Krohn -salissa tapahtui kaikenlaista jännittävää, kun lahtelaiset kanteleensoittajat loihtivat satumetsän konserttisalin lavalle soittaen monenlaisia kanteleita ja laulaen sekä tuttuja että uudempia satumaisia lauluja. Esiintyjiä oli 31. Konsertin järjestivät Finn-Kanteleet ry ja Lahden konservatorio.
Runsaslukuinen joukko oli pukeutunut monen monituisiksi satuhahmoiksi aina Pepistä ja Eemelistä keijuihin, lehmään, prinsessoihin ja Punahilkkaan asti. Konsertti esitettiin useamman kerran, yksi iltakonsertti ja seuraavana aamuna muutama konsertti päiväkodeille ja kouluille.
"Kantele on kiva, kun siinä on niin kaunis ääni. Aika paljon tulee soiteltua ja harjoiteltua. Melkein aina, kun kuljetaan kanteleen ohi, soitetaan vähän", kertoo keijujoukko yksimielisesti. Emma Vähätalo, Emma-Sofia Anttalainen ja Minttu Halme ovat hyvin innokkaita kanteleensoittajia. He ovat soittaneet 12 vuotta Mirva Minkkisen oppilaina.
Sanni Missonen, Mona Marjamaa ja Veera grönlund
Johanna Aho
Nina Hartikka, ja Mirva Minkkinen Sara Huotari
Antti Suokas, Johanna Aho, Neea Nieminen ja Annika Vihavainen
Emma Vähätalo ja Mirva Minkkinen
KANTELE
2·2007 14
MAAILMALLA
misesta ja koulutuksesta. Sambiassa perinteinen kulttuuuri on vielä elävää, mutta haasteet sen säilyttämisestä ovat pikkuhiljaa tulleet ajankohtaisiksi uusien kulttuurin muotojen vallatessa alaa.
Vilma Timonen Sambiassa
Joulukuussa 2006 tein unohtumattoman matkan Sambiaan Suomen ulkoministeriön kulttuurivaihdon merkeissä. Kahden viikon aikana ohjelmastani Sambian pääkaupungissa Lusakassa vastasi Suomen suurlähetystön lisäksi Kamoto Community Arts ryhmä. Kamoto on paikallinen taideyhteisö, joka tanssi, laulun ja soiton kautta opettaa perinteen arvostusta, perinteisten soittimien rakennusta yhtä hyvin kuin vaikkapa kertoo hygieniasta sekä muista tärkeistä jokapäiväisistä asioista. Vierailu alkoi 5.12. ja ohjelmassa olivat heti seuraavana päivänä Suomen lähettiläsparin isännöimät itsenäisyyspäivän juhlat ja esiintyminen. Ensimmäisen viikon ajan tein tiiviitä päiviä työskennellen Kamotolaisten kanssa. Opiskelimme toistemme kulttuureita, soitimme, lauloimme, tanssimme ja keskustelimme kansanmusiikista ja sen opetta-
Toisen viikon aikana meillä oli kaksi isompaa konserttia, joissa esitimme yhdessä sekä suomalaisia että sambialaisia lauluja. Lisäksi Kamoton tanssijat esittivät omaa ohjelmistoaan. Kantelesoolojakin mukaan mahtui. Varsinaisten konserttien lisäksi esiinnyimme myös useissa kouluissa, sairaaloissa sekä orpokodeissa. Vierailut ja työskentely oli unohtumaton kokemus. Oli aivan todella upeaa huomata, miten samanlaisia ihmiset ovat missä päin maailmaa tahansa ja kuinka sillä miten ymmärrämme toistemme kulttuureja voimme jakaa asioita vaikkei yhteistä kieltäkään välttämättä ole. Kamotolaisille lähti toukokuussa 15-kielinen kannel. Tarvikkeet sponsoroi Kanteleliitto ja soittimen on rakentanut ja työpanoksensa on lahjoittanut Erkki Okkonen.
Wilho ja yhtye Suomeen
Viidennen sukupolven amerikansuomalainen Wilho Saari tulee Suomeen kanteleyhtyeen kanssa. Wilhon iso-isoisoäiti oli Kreeta Haapasalo ja myös Wilhon isä oli kanteleensoittaja. Yhtye esittää Suomessa Jarkko Yli-Annalan säveltämän Kantelemessun. Alustava ohjelma: Su 27.7. Ti 24.7. Ke 25.7. To 26.7. Su 29.7. Su 29.7. Pe 3.8. klo 18 klo 19 klo 18 klo 19 klo 12 klo 18 klo 20 Olarin kirkko Leppävaaran kirkko Hyvinkään kirkko Tikkurilan kirkko Jokelan kirkko, Tuusula Riihimäen kirkko Varalan urheiluopisto, Tampere
Poron suikaus palkittiin
Euroopan yleisradioliiton Svetozár Stracina -kansanmusiikkikilpailussa Bratislavassa on tänä vuonna palkittu suomalainen teos Poron suikaus. Tekijät: Martti Pokela sekä esittäjät yhteistyössä. Esittäjät: Aili Ikonen, laulu, Senni Eskelinen ja Anna Kattainen, 36-kieliset konserttikanteleet. Tuottaja: Sirkka Halonen, YLE Kulttuuri/Musiikkiohjelmat. Musiikkitarkkailija: Seppo Salminen
Kantele Narniassa jälleen
Colorado Symphony Orchestra esitti Denverissä 18. ja 19.5. säveltäjä Harry Gregson-Williamsin itsensä johtamana puolituntisen sarjan musiikkia elokuvasta Narnian tarinat: Velho ja leijona. Mukana oli 85 henkinen orkesteri, 250 laulajaa, viulusolisti, puhallinsolisti sekä kantelesolistina Timo Väänänen.
Lisätietoja: Satu Mikkola, SatuM@aol.com
KANTELE
15 2·2007
OPETTAJAN PÄIVÄKIRJA
"Äi-tii! Kantele-lehdessä lukee, että kanteleeni on ameeba!"
Kaskuja ja ajatuksia
Joskus tulee mieleen, että suomalainen mielenlaatu tosiaan taitaa olla luonnostaan hieman melankolinen. On tilanteita, joissa itse asiassa ei voi välttyä tältä ajatukselta: esimerkiksi Helsingin bussilinjassa nro 39 räntäsateisena joulukuisena iltapäivänä Pitäjänmäen teollisuusalueella kanssamatkustajia katsellessa, bussin radiosta kaikuvan hartaanankean joululaulun kitistessä taustalla.
Tai yleisönosastoa lukiessa Euroviisujen alla. Tai lauantai-iltana lottoarvontaa jännätessä, kun nuristaan, ettei sieltä mitään tule (ja silti piti taas lotota). Negatiivisuuden ja alakuloisuuden huippu kuitenkin tiivistynee keskikesällä radiosta ilmoille kajahtavaan Lapin Kesään. Ei, korjaan. Kyllä se sittenkin tiivistyy isäni jokajuhannuksiseen hokemaan: "Tuas sitä lähettiin syksyä kohti!" Ajatus kaikkialle mustia lonkeroitaan työntävästä melankoliasta hiipi mieleeni tätä juttua kirjoittaessani, kun aloin miettiä, mitkä sanonnat voisivat kuvata musiikin tekemistä. Muististani putkahteli pinnistelemättä ikävällä latauksella varustettuja sanontoja, ja päästäni pääsi vain muutama kevyesti positiivinen kasku. Voih! Ja minä kun olin kaavaillut tästä jutustani jotain ihan muuta. "Itku pitkästä ilosta!" Lue: eipäs riehaannuta ilakoimaan siellä. Joutavat soittorallit ja laulunrenkutukset pois! "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." Tämä on varsinainen negatiivisen ajattelun helmi. Mitä meillä olisi ja mitä osaisimme tehdä, jos tämä olisi mottomme? Apua. "Mies tulee itkupillistäkin, muttei tyhjän naurajasta." Entäs tyhjän soittajasta? "Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" Lue: parempi varakieli kotona kuin kymmenen soitinrakentajalla. Lähtökohtaisena ajatuksena tuntuu olevan, että kohta se kieli kumminkin on poikki. Just, just. Sitten iloisempiin aiheisiin: "Antaa kaikkien kukkien kukkia" harva lausahdus voisi sopia yleensäkin musiikkiin paremmin. "Vierivä kivi ei sammaloidu" ja "Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee". Nämä käyvät juuri kanteleelle paremmin kuin erinomaisesti kantelehan on kuin kameleontti. Se on myös ikiliikkuja ajassa. Kantele jatkaa kulkuaan vielä silloinkin, kun kukaan meistä ei ole enää tätä lehteä lukemassa. Se on muuttuva ja kehittyvä. Sitkeä alkueläin. Ameeba, joka ei kuole sukupuuttoon, vaan osaa muuntautua aina ympäristön vaatimusten mukaiseksi. Eihän se muuten olisi kulkenut sukupolvelta toiselle läpi vuosisatojen, jopa 2000 vuotta. Mitenkähän Väinämöisen perilliset aikanaan suhtautuvat vaikka kielimäärän kasvuun? Miten suhtauduttiin erilaisten soittotekniikoiden kehittymiseen? Tai kanteleen toisinpäin kääntymiseen? Mitä ajateltiin aikoinaan mullistavasta uutuudesta, koneistokanteleesta? Pelättiinkö, että vanha ja hyväksi todettu jää uuden ja muodikkaan (ehkä vain tähdenlennon) varjoon? Arvaukseni on: pelättiin. Kovastikin pelättiin. Liekö pelko ja ihmetys ollut samanlaista kuin mitä joskus ilmenee vielä tänä päivänäkin kanteleen muuttaessa muotoaan ja olemustaan. Ehkä kantele on muistuttanut passikuvaansa jo liian pitkän aikaa. Mutta eipä mitään hätää! Kantele on huomannut tämän, ja päivittää itseään nykyaikaan henkisen kasvun kurssilla, stylistillä, värianalyysissä, day spassa ja face-liftingissä.
TIINA KOMULAINEN
KANTELE
2·2007 16
mainos Kaustinen 1/1
JuLKAISuT
SANAN SYNTY
Nostatus, omakustanne 2006, nostatus.cjb.net Pekka Aho alias Kuuraparta kaivautuu runonlaulun ja pienkanteleiden maailmaan rumpuja, taontaa ja sähkökitaroitakaan unohtamatta. Pohjana on suomalais-ugrilainen perinne, mutta niin sanoitukset kuin tinkimätön toteutuskin ovat miehen omia. Alkuvoimainen paketti uutta shamanismia.
MEMNON
CNCD Finland 2007, CNCDcd05 www.memnon.fi Elektronista minimalismia sähkökanteleella ja koneilla. Memnon on kokeellisen musiikin duo, jossa työparina toimivat kantelemuusikko Eva Alkula ja äänisuunnittelija Ville Hyvönen. Memnon tutkii perinteisen soittimen ja modernin muotoilun, klassisen soittotekniikan ja nykyelektroniikan, nykymusiikin ja kokeellisen musiikin sekä sävelletyn musiikin ja äänimaiseman luomisen välille syntyviä rajapintoja ja niiden yhteentörmäystä. Ville manipuloi reaaliajassa Evan soittoa kannettavalla tietokoneella ja tuottaa elektronista äänimaisemaa sekoitettavaksi ja yhdisteltäväksi kanteleesta syntyvän äänimaailman kanssa. Levyllä on Memnonin omien miksausten lisäksi myös Vladislav Delayn ja DJ Scannerin miksauksia duon musiikista. Levyn julkistamiskonsertti pidetään Teatteri Takomossa 2.6.2007 klo 19:00.
GUSLI
www.gusli.ru Venäläisen kanteleen nimikkolehti on tietenkin venäjänkielinen, mutta sisältää artikkeleiden englannninkieliset tiivistelmät, jotka löytyvät myös yllä mainitulta kotisivulta. Guslin sukusoittimetkin ovat mukana, tässä ensimmäisessä numerossa kerrotaan kantelesta musiikkiterapiassa, konserttikoklen kehityksestä ja banduran uudesta noususta Ukrainassa. Gusli on kuitenkin pääosassa; on nuotteja, juttu studioäänityksestä ja esiintymisasuista, lasten sivut ja nettisivukatsaus. 64 sivua.
VICTORY SONGS
Ensiferum, Spinefarm Records 2007, www.ensiferum.com Ensiferumin levyllä yhdistyvät lempeät keskiaikaishenkiset instrumentaalisävelmät hurjasti repiviin metallivalleihin. Kantelekin on mukana.
LELO
Maanite 2007 www.maanite.fi MAA 02 Levyltä löytyy kokoelma suomalais-ugrilaisten kansojen sävelmiä. Perinteen tulkkeina musisoivat Gennadi Dulkin, Leena Joutsenlahti, Maija Karhinen-Ilo, Anna-Kaisa Liedes ja Timo Väänänen.
KANTELE
2·2007 18
NuOTTILIITE 5
Improvisointiharjoituksia pienkanteleille
Tällä kertaa nuottiliite sisältää esimerkkejä improvisointiharjoituksista. Lähtökohdiksi on näissä esimerkeissä poimittu " Kappaleen opettelu runkosävelten kautta improvisoiden" ja tutti- sooloharjoitukset. Ensimmäisessä esimerkissä voidaan edetä Brisahka- kappaleen soittoon tai harjoitella pelkästään sointupohjaista "plimpotustyylin" musisointitapaa. Nämä harjoitukset ovat esimerkkejä pääasiassa kymmenkieliselle kanteleelle, mutta ovat soitettavissa ja sovellettavissa myös mm. viisikieliselle kanteleelle tai muilla soittimilla. Harjoituksia voi myös soittaa näppäily- tai sulkutekniikalla. Tärkeintä soitossa on luovuus ja onnistumisen ilo sekä musiikin tekemisestä nauttiminen. Opettajan tehtävä on suurelta osin rohkaista lasta, nuorta tai aikuista soittajaa ilmaisemaan omia tunteitaan. Hienovarainen muuntelukin on jo askel improvisaation suuntaan. Muuntelua ja improvisointia kannattaa harrastaa soittotaipaleen kaikissa vaiheissa, koska se on olennainen osa pienkanteleiden musiikkiperinnettä. Siksi sitä olisi hyvä myös opettaa alusta alkaen, jolloin siitä tulee luonteva osa kanteleensoittoa. Jokainen voi keksiä ja soveltaa rajattomasti lisää vastaavia harjoituksia vaikkapa yhdessä oppilaiden kanssa. Lisää näiden harjoitusten taustoista voi lukea taiteelliseen jatkotutkintooni kuuluneesta kirjallisesta työstä "Improvisointi pienkanteleilla" (2006). Työtä voi halutessaan kysellä tekijältä sähköpostitse: minna.raskinen@cou.fi. Improvisoinnin iloa!
TEKSTI: MINNA RASKINEN, KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
5.1 Brisahka: kappaleen opettelu runkosävelten kautta improvisoiden Seuraava harjoitus perustuu runko- tai iskusävelajatteluun. Kappaleesta karsitaan muut sävelet ja rytmit niin, että jäljelle jää vain iskusävelet. Ensin opetellaan pelkät neljäsosat, jonka jälkeen aletaan tihentää niiden ympärille omia rytmejä ja vähitellen melodiamuunteluita. Melodiaa voidaan varioida: 1. rytmisesti monipuolinen eri rytmikuvioiden käyttö tauot sitomiset 2. 3. 4. harmonisesti moniäänisyys rakenteellisesti vaihtelemalla eri osien paikkoja ja toistojen määrää tulkinnallisesti iskusävelet nyanssit artikulointi, aksentit ja painotukset tempon, voimakkuuden ja intensiteetin vaihtelut 5. käyttämällä koristelua ja tehokeinoja (efektejä) huilu- ja mattaäänet triolit ja heleet kynnen käyttö
19
KANTELE
2·2007
NuOTTILIITE 5
nyanssit 5.
iskusävelet
artikulointi, aksentit ja painotukset tempon, voimakkuuden ja intensiteetin vaihtelut huilu- ja mattaäänet triolit ja heleet kynnen käyttö sormisammutukset vartaan juuresta soitto jne.
käyttämällä koristelua ja tehokeinoja (efektejä)
Esimerkki 1: Mikko Röbelin soittama Brisahka:
sävelmän runko (iskusävelet) voidaan valita seuraavasti:
tai Aluksi soitetaan pelkkiä iskusäveliä, sitten lisätään erilaisia rytmejä systemaattisesti esimerkiksi seuraavassa järjestyksessä: a) e)
31
b)
f)
c)
g)
d)
a
KANTELE
b 2·2007
20
d)
NuOTTILIITE 5
a
b
c
d
e
f
32
g
Seuraavaksi voidaan harjoitella vain kahden tai kolmen rytmikuvion yhdistämistä, esimerkiksi vaihtoehdot c ja e:
Tämän jälkeen voidaan soittaa oma vapaa yhdistelmä edellä opittuja rytmikuvioita hyväksi käyttäen. Opetellaan Röbelin Brisahka, soitetaan se muunnellen. Soitetaan oma improvisaatio Brisahkan pohjalta.
KANTELE
21 2·2007
NuOTTILIITE 5
Tämän jälkeen voidaan soittaa oma vapaa yhdistelmä edellä opittuja rytmikuvioita hyväksi käyttäen. Opetellaan Röbelin Brisahka, soitetaan se muunnellen. Soitetaan oma improvisaatio Brisahkan pohjalta.
5.2 Tutti-soolo -harjoitukset Seuraavissa harjoituksissa tutti-osuuden soittaa ryhmä tai oppilas ja opettaja yhdessä.
33
Soolon pituus voi olla esimerkiksi yksi, kaksi tai neljä tahtia. Se voi olla myös kestoltaan vapaa. Ryhmä (tai toinen soittaja) tulee mukaan sovitusta merkistä tai silloin kun solisti alkaa soittaa yhteistä osaa. Seuraavassa esimerkissä yhteinen osa ja soolot vuorottelevat kahden tahdin mittaisina. Esimerkki 2: yhteinen osa:
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
KANTELE
Esimerkki 3:
Seuraavassa tahtilajina on ¾ ja yhteinen osa on 2·2007 22
soolo
tutti
soolo
tutti
NuOTTILIITE 5
Esimerkki 3: Seuraavassa tahtilajina on ¾ ja yhteinen osa on
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
Harjoituksia 5/8-tahtilajissa: Esimerkki 4: yhteinen osa:
34
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
Esimerkki 5: Tässä esimerkissä asteikon seitsemäs sävel on23 alennettu. yhteinen osa:
KANTELE
2·2007
NuOTTILIITE 5
Esimerkki 5: yhteinen osa:
soolo
tutti
soolo
Tässä esimerkissä asteikon seitsemäs sävel on alennettu.
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
Esimerkki 6: Seuraava harjoitusaihe on tasajakoinen, yhden tahdin pituinen yhteinen osa, jota myös muunnellaan kappaleen edetessä:
35
Tässä esimerkissä asteikon seitsemäs sävel on alennettu ja neljäs sävel ylennetty. Kymmenkielisen kanteleen erilaisia viritysmahdollisuuksia on hyvä käyttää monipuolisesti. Soolossa käytetään aluksi vain muutamaa säveltä, mutta soiton edetessä säveliä tulee lisää. tutti soolo tutti soolo tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
soolo
tutti
5.3 Lippa: Ketjuharjoitus
KANTELE Tähän harjoitukseen tarvitaan vähintään kaksi soittajaa. Aluksi sovitaan tahtilaji, mahdolli-
sesti myös 2·2007 käytettävä asteikko. Yksittäisen soittajan osuus voi olla määrämittainen tai va24 paa. Vapaamittaisen soolon soittaja antaa soittonsa loppumisesta merkin seuraavalle. Melodia jatkuu katkeamattomana ketjuna soittajan vaihtuessa.
Kantele ja Vienan Karjala 1915
Kevättalvella 1915 saapui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan Vienan Karjalasta runonäytteitä, joita niiden muistiinpanija nimitti joiuiksi tai joiunnoiksi. Tämä herätti suurta kiinnostusta Helsingin kansanrunouspiireissä. Niinpä nuori, mutta kokenut kenttämatkaaja, 25-vuotias A. O. Väisänen lähetettiin tarkemmin tutkimaan asiaa. Seuran kansatieteelliselle valiokunnalle eivät matkan syyksi riittäneet pelkät joiut, vaan aihepiiriä laajennettiin. Väisäselle myönnettiin apuraha joikujen, itku- sekä vanhain luikku-, tuohitorvi-, sarvi-, kantele- ym. soittosävelmäin keruuta varten.
Väisänen lähti puolitoista kuukautta kestäneelle matkalleen kesäkuun alussa 1915. Lähdettyään Helsingistä hän käväisi ensin kotiseudullaan Savonrannalla teettämässä itselleen lapikkaat. Uudet lapikkaat jalassa Väisänen saapui Pietariin, jossa vietti viikon ajan katsellen nähtävyyksiä ja tutkien yliopiston kirjaston sävelmäkokoelmia. Pietarista matka jatkui junalla Arkangeliin eli Vienan kaupunkiin. Arkangelista Väisänen hankki matkaa varten tarvittavat lupa-asiakirjat. Ne olivat tarpeellisia, sillä I maailmansota oli käynnissä eikä Väisäsen keruupuuhat välttämättä herättäneet luottamusta viranomaisten keskuudessa. Arkangelista matka jatkui höyrylaivalla pitkin Vienanmerta Knäzöihin, josta alkoi varsinainen keruumatka. Matkareitti kulki Oulangan, Kiestingin, Pistojärven ja Uhtuan kautta Vuokkiniemeen. Kaikkiaan hän kävi 22 kylässä. Matka taittui jalan ja vesitse, maanteitä ei Vienassa tuohon aikaan ollut. Mukanaan Väisänen kuljetti keruutyössä välttämättömiä tavaroita: fonografia lieriöineen, valokuvaustarvikkeita sekä henkilökohtaisia tavaroita. Varusteet painoivat paljon, eikä niiden kuljettaminen aina ollut helppoa varsinkaan koski- ja suotaipaleilla. Matkan varrelta Väisänen palkkasikin itselleen kantajia ja soutajia. Pitkillä soutumatkoilla oli aikaa laulattaa myös soutajia ja udella heiltä laulajien ja soittajien nimiä. Utelut tuottivat tulosta. Väisänen sai matkaltaan talteen yli 200 sävelmää. Näiden joukossa oli vienanTEKSTI: MAARI KALLBERg
karjalaisia joikuja, itkuvirsiä, runolauluja, rekilauluja, karjankutsuja ja venäläisiä lauluja. Soitinsävelmien suhteen saalis jäi laihemmaksi. Jyvälahdella, jossa Väisänen vieraili Petrunpäivänä kisojen aikaan hän tallensi kaksi hanurilla soitettua valssia ja polkkaa. Suurijärven kisoissa muuan nuori mies soitti hanurilla katrillia, jonka Väisänen kirjoitti nuottivihkoonsa. Hanurilla soitettuja tanssisävelmiä hän olisi varmasti saanut tallennettua enemmänkin ellei olisi joutunut tanssittajan rooliin. Sodan takia nuoret miehet olivat vähissä Karjalan kylissä ja Väisänen sai tanssittaa tyttöjä monen miehen edestä. Kokkosalmessa ja Lohivaarassa hän sai vielä talteen tuohitorvella ja pajupillillä soitettuja paimensävelmiä. Kantelesävelmiä, kanteleita tai kanteleensoittajia hän ei onnistunut matkallaan löytämään. Hänen matkamuistiinpanoissaan ei ole edes minkäänlaista kanteleeseen tai sen soittamiseen viittaavaa merkintää. Vakuuttuneena ja itse asian todenneena hän kirjoittaa toimittamassaan ja 1928 julkaistussa Kantele- ja jouhikko sävelmien johdantotekstissä kanteleen kohtalosta Vienan Karjalassa: Erittäin tarkasta keräystytöstään tunnettu runonja seävelmäntutkijamme A.A. Lähteenkorva (Borenius) on antanut kanteleensoiton tuntemiselle arvokkaan lisän v:n 1877 kokoelmissaan. Hän on ainoa, joka on kirjaanpannut Kalevalan varsinaisen laulumaan, Vienan Karjalan, kantelesävelmiä; myöhemmin ei täältä enää niitä ole ollut saatavissa. Kanteleen kannalta 1915 matka tehtiin siis liian myöhään. Vienan Karjalasta Väisäsen oli tarkoitus jatkaa matkaansa vielä Raja-Karjalaan, mutta ajanpuutteen ja rahan loppumisen vuoksi matka siirtyi seuraavaan kesään. Silloin hän pakkasi matkatavaroiden joukkoon myös kanteleen siltä varalta, että löytyisi soittajia, mutta ei soitinta millä soittaa. Vienan Karjalaa ja kanteletta ajatellen jää moni kysymys avoimeksi: Olisiko kanteleen näkeminen nostattanut ihmisten mieliin kanteleeseen liittyviä muistoja? Olisiko muistelu tuonut mieliin vielä sävelmiä, sävelmän palasia tai kuvailuja soittamisesta ja soittajista? Olisiko joku kenties vielä innostunut kanteleen nähtyään sillä soittamaan? Olisiko joku jopa innostunut rakentamaan uuden kanteleen? Se on ainakin selvää, että kesällä 1916 keruusaalis Raja-Karjalassa olisi jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi, jos ei Väisäsellä olisi ollut kanteletta mukanaan.
KANTELE
25 2·2007
ILMOITuKSET
Kanteleensoiton opettajat ry tiedottaa
KantO ry:n vuosikokous pidettiin Hämeenlinnassa 24.3. Kokouksessa valittiin uusi hallitus vuodelle 2007: Pauliina Syrjälä (pj), Minna Raskinen (varapj), Mari Köykkä (sihteeri), Sanna Pitkänen-Eerola (rahastonhoitaja), Satu Sopanen-Helisalo, Riikka Jaakola ja Liisa Lilvanen. Hallituksen jäsenet asuvat Helsinki-Kemi akselilla, joten suuri osa Suomea on hyvin edustettuna. KantO jatkaa monipuolisen nuottiliitteen julkaisemista Kantele-lehdessä ja uusi yhteyshenkilö on Riikka Jaakola. Riikalle voi lähettää nuotteja niin sähköisesti kuin perinteiselläkin postilla. Tämän vuoden aikana on tarkoitus julkaista soittajien omia sävellyksiä, joten laittakaapa niitä postiin niin opettajat kuin soittajat itsekin! Sävellykset voivat olla kaikentasoisia ja millaiselle kanteleelle tahansa. Erityisesti pienkantelemateriaalia kaivataan. Jos sävellyksiä tulee paljon, kaikki eivät mahdu julkaistavaksi, mutta nuotit arkistoidaan tulevaisuutta varten. Riikan yhteystiedot: riikka.jaakola@netti.fi tai Kotirannantie 8, 84100 Ylivieska Uutena toimintana Kanteleensoiton opettajat ry alkaa ylläpitää sijaispankkia. Tässä toimii yhteyshenkilönä Sanna Pitkänen-Eerola, sanna.pitkanen@mail.htk.fi. Sannalta voi siis kysellä innokkaita sijaisia, kun tarve vaatii. Ilmoita hänelle myös omasta halukkuudestasi toimia sijaisena. MEMNON, Eva Alkula sähkökantele, Ville Hyvönen koneet LEVYNJULKAISUKONSERTTI la 2.6.07 klo 19, liput ovelta 5, Teatteri Takomo, Fredrikinkatu 18, Fredrikintori, Helsinki, www.memnon.fi, www.evaalkula.com Kuhmon Kamarimusiikki: Matka Scandinaviaan, To 19.7.07 klo 18, Kuhmo-talo, Sibelius-GriegHeiniö-Nielsen-Hyytiäinen (Lotus, Eva Alkula), Liput: 17, 5/12 , www.kuhmofestival.fi Pohjoismaiset musiikkipäivät, Norrköping 29.8 1.9.07, 29.8. Kråkholmen, Musiikkitupa klo 12 alkaen. Ohjelmassa mm. Harri Suilamon ja Fridrich Brukin musiikkia (Eva Alkula), www.nordiskamusikdagar.se Tarvitsetko kannelta? Kanteleliitossa on kaksi aloittelijalle sopivaa kotikannelta lukuvuodeksi 0708. Vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6.07 mennessä. MYYDÄÄN: Puusepänliike ja soitinvalmistamo Salmisto&Heikkilän 22-k kaunisääninen kantele. 200 /tarjous. 09-791453,040-5793769/Terttu Vuoden Kanteleyhtyeen Blatentsainen debyyttialbumi julkaistu 27.5. www.blatentsaine.net
Kultin uusi portaali avattu
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry: n www-sivusto on uudistunut. Uudet sivut on nyt avattu osoitteessa www.kultti.net Sivusto on muutettu tietokantapohjaiseksi kulttuurilehtiportaaliksi, joka toimii monipuolisena palvelukanavana jäsenlehdille ja muille käyttäjille. Sivuilla voi entiseen tapaan tutustua Kultin jäsenlehtiin ja tilata niitä. Sivujen uusista ominaisuuksista on syytä mainita muun muassa automaattinen arkistointi, jonka avulla vanhoja numeroita ja niiden juttuja voi selata ja tehdä niistä hakuja. Sivuilla on tietoa Kultista nyt myös ruotsiksi ja englanniksi. Sivustolla julkaistava pääkirjoitus ja uutiset reagoivat kulttuurilehtialan ja Kultin ajankohtaisiin kysymyksiin ennakkoluulottomasti ja nopeasti. Kantele-lehti on Kultin jäsen.
Kansanmusiikki- ja -tanssiportaali
Portaalin tarkoituksena on koota kaikki alan tieto yhden osoitteen, kansanmusiikki.fi, taakse. Se auttaa alalla toimivia muusikkoja, tapahtumien tuottajia, opettajia sekä kaikkia muita tietoa tarvitsevia mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti. Portaalia on mahdollista selata kolmella eri kielellä. Tavoitteena on, että portaalia käytetään alan ensisijaisena tietolähteenä. Monikielisyytensä vuoksi portaali on myös kansainvälisesti ikkuna suomalaiseen kansanmusiikkiin ja -tanssiin. Ilmoita tietosi portaaliin. Yhtyeesi, ryhmäsi tai toimialasi näkyvyys portaalissa erityisen tärkeää. Tiedot kerätään lomakkeilla, jotka sijaitsevat Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen sivuilla osoitteessa www.kansanmusiikki.fi. Portaaliin voi kirjautua kuka tahansa alalla toimiva henkilö tai yhteisö: muusikot, yhtyeet, ääniteknikot, tanssijat, soitinrakentajat, managerit, supikassuutarit, jne. Portaalinäkyvyys on ilmaista. Sivustolle on varattu myös maksullista mainostilaa näkyvältä paikalta sivustolla. Lisätietoja: Saijaleena Rantanen, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, (09) 3251320, info@kansanmusiikki.fi, www.kansanmusiikki.fi
KANTELE
2·2007 26
Lasten KANTELE Hämähäkin Hämymaja
Oletko nähnyt Hämähäkkiä, joka laskeutuu kutomaansa hiuksen hienoa seittiä pitkin. Minä näin yhtenä iltana sellaisen. Ihaillen katselin miten se laskeutui äänettömästi ja vauhdikkaasti. Hämähäkeillä on varmasti ihan oma maailmansa. Aloin mietiskelemään, pitivätköhän nekin kilpailuja keskenään kuka laskeutuisi nopeimmin. Kuka osaisi kutoa hienoimmat seitit. Huristelevatkohan Hämiksetkin formuloilla edestakaisin ja hakevat seitin rakennusaineita kaupasta. Millaisiahan ovat hämppäreiden urheilukilpailut. Onkohan tuo hämppäri minun edessäni julkkis...idoli suuri laulajasankari tai ehkä kanteleensoittajamestari. Miten ne tunnistavat toverinsa (ainakin minun mielestäni ne ovat kaikki ihan samannäköisiä). Onkohan niilläkin oma hämppiksien koulu?
Nousin seuraavana päivänä varhain. Tungin taskuuni kerän villalankaa ja kiiruhdin kuopalle, josta kaivoin savikerroksen esiin hiekan alta. Otin köntin sitkeää savea ja muovailin siitä Hämppyrilleni vartalon. Sitten hain luonnosta oksia, jotka olivat pudonneet maahan ja työnsin ne vartaloon jaloiksi. Kaivoin villalankakerän taskustani ja aloin virkata sormillani pitkää "seittiä". Tein kehikon muutamasta kepukasta ja kieputin virkkaamani seitin risujen ympärille. Laitoin Hämppyrini langan päähän ja työnsin tekeleeni puunkoloon. Menin katselemaan sitä hiukan kauempaa, kun sain idean. Riensin sisälle hakemaan kameraa. Arvaatkos jo mitä oli sillä välin tapahtunut...(nirevak naekio tunaas ilo iniryppmäH). Kuopan yläpuolelta touhujani seurasivat pari päivää sitten maalaamani kivileppäkertut. Päätin perustaa ötökkäorkesterin. Kokosin luonnonmateriaaleja: keppejä, kiviä, käpyjä, hiekkaa. Minulla oli muutama vanha kattila (=rumpu), kaksi lusikkaa (=kastanjetit) ja vanha limsapullo, jonka täytin pienillä kivillä (=marakassi). Sain aikaan hauskoja äänivärejä. Minulla oli myös ihan oikea kerttuorkesteri (paukutin kiviä yhteen). Kepukat tuottivat erilaisia ääniä. Hankasin, kieritin maassa, koputin yhteen, puhalsin, katkeavat kuivat oksat tuottivat myös hauskaa ritinää. Vesi tuotti hauskoja ääniä. Läiskytin ja löiskytin, ravistelin, heittelin leppiksiä uimaan. Minulla riitti hupia koko päiväksi, joten melkein unohdin rakentamani hämppärin. Hain Hämiksen kiireesti puunkolosta, sillä alkoi jo hieman hämärtää. Pitihän sen päästä nukkumaan omaan hämymajaan. Niin hain sisältä pahvilaatikon, jonne laitoin heinää, vähän puun kaarnaa, havunneulasia ja sammalta. Päivän päätteeksi tein Hämikselleni pienen laulun.
TEKSTI: NINA AMPUJA, KUVAT EMMA JA AMADEUS AMPUJA
KANTELE
2·2007 28
Viritä kannel molliin. Hämppyri neuvoo sinulle, mitkä kielet näppäillään yhtä aikaa. Soita kappale maalaillen, tunteikkaasti, hitaahkosti. Soita alkuun pieni impro. Keksi säkeistöjen väliin pienet välisoitot. Lopeta laulu pieneen improon.
Hämppyrin Hämymaja Hämppyrin hämymaja
2 af4 k k k k k k k k k k k
Ha - lu - u ai - sit - ko Sei - nis on sei - tit ja ka - tos - sa kur - ki - is - tel - la Hämp - py - rin
k kk kk kk
s a f k k k k k k ks k k k k af k k k k k k
Kiil - to - ma - dot Hämp-py-rim-me an - taa va - lon ta - loon
hä - my - ma - jaan
k n
leh - ti
Nina Ampuja Nina Ampuja
m
verk - ko
lat - ti - al - la
kkkk kkkk k k
va - ah - te - ran man - si - kat ja
m
kkkk k k
kan - taa
ruo - hon kor - res
k k kk kkkk kkkk j
hy-lät - ty - nä me- et - säs - tä. Nina Ampuja
mu - us - ti - i - kat
af k k k k k k k k k k k k k k k k k k k k k k k j
nuk - kuu pie-nes kan-te - los - sa, jon-ka löy - si
1. Haluaisitko kurkistella Hämppyrin hämymajaan Seinis on seitit ja katossa verkko lattialla vaahteran lehti Kiiltomadot antaa valon taloon kantaa ruohon korres mansikat ja mustikat Hämppyrimme nukkuu pienes kantelossa, jonka löysi hylättynä metsästä. 2. Hienoinen on kyllä päämaja mulla, tuumaili Hämppyri yksin. Mistäs mä löytäisin ystävän parhaan kolosta verkkosen alta? Alkaisinko kaivaa, aarteen ylös vaivaa saiskos sillä ostettua ystävän. Neuvon annan sulle yksinäinen Hämppis: Ystävyyttä et voi ostaa aarteilla 3. Hämppyri laitteli pidot hienot pystyyn, kaikille lähetti kutsut. Aarretta etsittiin, kakkua syötiin sima katos simasuiden masuihin. Kanteletta soitti MehuMatti Totti maahiset ja peikot tanssi tauluissa Aarteen löysi oman Hämppyrimme soman naapurista lepänkuoren ontosta.
Nina Ampuja
KANTELE
29 2·2007
Wisconsinistä kantelepitäjään
toi kanteleen uuteen nousuun Haapavedellä
TEKSTI JA KUVAT: ARJA KANgASNIEMI
Jane Ilmola syntyi suomalais-amerikkalaiseen perheeseen Wisconsinissa. Hän innostui äitinsä synnyinmaasta niin paljon, että hakeutui opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Monen mutkan kautta hänen tiensä kuljetti Haapavedelle nostamaan kantelepitäjän osaamista uudelle tasolle.
Haapaveden Mäkirinteen koulun salissa riittää säpinää. Jokilaakson kanteleet on harjoittelemassa yhtyeen ensimmäiselle levylle tulevia kappaleita, joita aletaan äänittää myöhemmin samana päivänä. Sato-levy ilmestyy kesäkuun puolessa välissä. "Porukka sai alkunsa vuonna 1995. Aloitin silloin Sibelius-Akatemiassa perinteisen kanteleensoiton ohjaajan kurssin, jolta valmistuin kaksi vuotta myöhemmin. Jo samana keväänä ohjasin 26 oppilaan soittoa lukion lakkiaisissa", muistelee Jane. Janen päätoimi on musiikinopettajana Haapaveden yläasteella ja lukiossa, mutta hän opettaa lisäksi kansalaisopistossa ja erityiskoulussa. "Toivon, että ensi vuonna lukujärjestykseni sallisi sen, että voisin ainakin yhtenä iltapäivänä lähteä opettamaan myös jollekin sivukoululle. Kaikki ryhmäni ovat syntyneet eri kylien kanteleporukoista, esimerkiksi Hyttikalliolla tai Mieluskylällä, missä itse asun."
Harppuopinnot edistivät kanteleopintoja
Jane sai ensimmäisen kosketuksen kanteleeseen, kun tuli Suomeen vuonna 1976 opiskelemaan klarinetinsoittoa Sibelius-Akatemiaan. Siellä hän pääsi opiskelemaan myös kansanmusiikkia musiikkikasvattajien kanssa Martti Pokelan johdolla.
KANTELE
2·2007 30
Jokilaaksojen kanteleiden soittimiin kuuluu muitakin kuin kanteleita. Tässä Jaakko Meriläinen soittaa sahaa ja Maarit Murtomäki hanuria.
"Luokassa oli paljon isoja kanteleita ja kysyin, että tämäkö se on se kantele. Muut nyökkäsivät ja hymyilivät. Kysyin, että miltä puolelta sitä soitetaan ja apuopettajana toiminut Eeva-Leena Pokela sanoi, että voit soittaa ihan kummalta puolelta tahansa. Minä soitin heti kanteleella vaistomaisesti jotain, mitä olin soittanut harpulla", kertoo Jane kanteletaipaleensa alkuajoista. Kului kuitenkin paljon aikaa ennen kuin Jane sai oman kanteleen. Kansanmusiikkikurssin aikana hän sai lainata konserttikanteletta viikonlopuiksi. Sen jälkeen hän tilasi konserttikanteleen, mutta tilaus unohtui. Vasta Haapavedelle asetuttuaan Jane pääsi taas kunnolla kiinni kanteleensoittoon. "Kehitin musiikin opetusta pikku hiljaa. Koululle tuli enemmän soittimia, kanteleita ja kitaroita. Vuonna 1997 sivistystoimenjohtajamme pohti, että meidän lukion pitäisi profiloitua. Opettajat sanoivat, että Janella on tämä kantele, siihen profiloidutaan." Tästä lähtien Haapaveden lukiossa on tarjottu kantelekursseja. Samalla alkoi myös EU-leaderprojekti "Soiva puu" kantelelukion tukemiseksi. Jane innostui järjestämään kanteleopetusta myös kansalaisopistossa. Vuonna 1997 haapavetiset soittajat voittivat taas pitkästä aikaa kanteleensoiton Suomen mestaruuksia.
kansanmusiikista kehittyen sitten esimerkiksi jazzin, popin, rockin, jopa heavyn suuntaan. Janen oppilaat säveltävät lisäksi itse musiikkia. "Soitamme myös usein esiintymispaikkaan jollain tavalla liittyviä kappaleita. Esimerkiksi viime kesänä Ranskassa esitimme Hymnin rakkaudelle ja Bob Dylanin syntymäkaupungissa soitimme hänen musiikkiaan. Me yritetään aina löytää jotain, millä saamme kontaktin jokaiseen kuulijaan. Kuulemme usein kommentteja, että en tiennyt, että tuotakin voi tehdä kanteleella", hymyilee Jane. Monipuolisilla konserteilla Jane pyrkii siihen, että nekin ihmiset, jotka kuulevat kanteletta vain kerran elämässään, saavat mahdollisimman laajan näkemyksen siitä, mitä kanteleella voi soittaa. "Välillä me härnätään yleisöä. Kerran meiltä toivottiin keikalle kolme kappaletta isoilla kanteleilla, koska ne ovat niin upeita. Me päätettiin, että soitetaan kaksi kappaletta isoilla kanteleilla ja kolmantena minä soitan Pokelan Kellopolkan viisikielisellä. Tein siitä suuren shown, kuinka kantele kiinnitetään sinitarralla pöytään ja soitin tosi lujaa. Myöhemmin joku oli kysellyt, että kuka ihme se nainen oli. Ihmisillä on usein turhia luuloja, että viisikielinen ei ole mistään kotoisin."
Jokilaaksojen kantelelähettiläät
Jokilaaksojen kanteleet, Three Rivers Kanteles, jossa on soittajia Pyhäjoki-, Siikajoki- ja Kalajokilaaksojen alueilta, nimettiin ensimmäiseksi Suomen Nuori kulttuuri -lähettiläsryhmäksi vuonna 2005. Ryhmä tai osa siitä on esiintynyt eri puolella Eurooppaa, Venäjällä, Kanadassa ja USA:ssa. Tänä
Kansanmusiikista poppiin ja heavyyn
Jane Ilmola soittaa ja soitattaa erikokoisia kanteleita. Musiikissakaan hän ei pitäydy yhteen lajiin, vaan ottaa mielellään vaikutteita sieltä täältä. Yleensä soitto lähtee
KANTELE
31 2·2007
Jokilaakson kanteleet Ranskassa kesällä 2006. Ryhmä esiintyy usein kansallispuvuissa erottuakseen joukosta. Soittajat ylärivissä Saara Mäki, Anne-Maarit Hintikka ja Sanna Hemminki ja alarivissä Jane Ilmola, Päivi Ollikainen ja Jaakko Meriläinen.
kesänä soittomatkan määränpää on Bulgaria, jossa he soittavat isoissa puistokonserteissa Mustan meren rannalla. "Olemme esiintyneet hyvin monenlaisissa paikoissa. Ranskassa oli kaksiviikkoinen festari, jossa oli samat ihmiset paikalla koko ajan. Alussa teimme kaksi esiintymismatkaa muualle, mistä yleisö lähti jopa seuraamaan meitä. He opettelivat suomalaisia kansantansseja 40 asteen helteessä paikassa, jossa ei ollut edes ilmastointia." Jane panostaa kanteleopetuksessaan korvakuulolta soittoon. Häntä kuitenkin harmittaa, että vaikka oppilaat soittaisivat kuinka upeasti korvakuulolta, he joutuvat jatko-opintoihin pyrkiessään eriarvoiseen asemaan nuoteista soittajien ja teoriaa opiskelleiden kanssa. Haapaveden alueella musiikkiopistosta ei saa kanteleopetusta. "Esimerkiksi jotkut oppilaista ovat käyneet pyrkimässä Kokkolaan ja siellä on sanottu, että kaikki muu meni ihan hyvin, mutta teoriataidot puuttuvat. Musiikkiopistosysteemissä olisi aika paljon renkkaamista. Sibelius-Akatemiassa voi kuulemma opiskella teoriaa jälkeenpäin, mikä on hyvä asia."
Myös sähkökantele kuuluu Janen ja hänen oppilaidensa soittimiin. Uuden sähkökonserttikanteleen sponsorina on Kanteleen Voima.
KANTELE
2·2007 32
JANE ILMOLA · Syntyi 8.12.1956 Wisconsinissa, USA:ssa. Isä soitti trumpettia sekä viulua ja äiti oli lapsena soittanut kanteletta. Äidin isä soitti hanuria ja äidin äiti lauloi. · Aloitti viisivuotiaana soittoharrastuksen pianohanurilla ja monipuolisen tanssiharrastuksen. · Tutustui jo kouluvuosina kaikkiin orkesterisoittimiin, mutta painotti myöhemmin opiskelun klarinettiin, kitaraan, pianoon, selloon ja lauluun. · Oivalsi 15-vuotiaana haluavansa musiikkialalle ja oli mukana orkestereissa, lauloi kuorossa ja opiskeli musiikin teoriaa. · Opiskeli Wisconsinin yliopiston koulukapellimestarilinjalla vuodesta 1974 ja alkoi soittaa harppua erikoisluvalla. Hän olisi halunnut vaihtaa pääsoittimensa klarinetista harppuun, jos olisi ollut varaa harpun hankintaan. Opiskeli yliopistossa myös suomen kieltä ja Kalevalaa. · Saavutti kunniamainintoja mm. musiikin teoriassa ja historiassa sekä sai kiitoskirjeitä yhteistyöstä kuuluisien kapellimestareiden ja säveltäjien kanssa. · Sai opintonsa valmiiksi yliopistossa 1976 lukuun ottamatta auskultointia koulukapellimestariksi, koska sai ensimmäisen stipendinsä Sibelius-Akatemiaan, missä aloitti kanteleensoiton samana vuonna. · Toimi mm. englanninopettajana ja kielenkääntäjänä pääkaupunkiseudulla ennen musiikinopettajan työtään. · Muutti Haapavedelle 1985, missä aloitti yläasteen ja lukion musiikinopettajana syksyllä 1986. Sai musiikinopettajan viran 1990. · Toimii myös mm. harpun, sähköbasson ja rummunsoiton opettajana Haapavedellä. · Suoritti Kanteleliiton pronssikanteleen 2004 ja hopeakanteleen 2006. · Lisää Jokilaaksojen kanteleista: www.kantelefinland.org
Ulkonäkö puhuu puolestaan. Ominaisuudet ovat huippuluokkaa. Ääni on koettava itse.
Kirjokansi
15 +4
kirjokansi.maanite.fi · www.soitinrakentajatamf.fi Jyrki Pölkki · Soitinrakentajat AmF · Tuikkalantie 2, 79100 Leppävirta · 017 - 554 0125
KansanmusiiKKijuhla Kainuussa ja Vienan Karjalassa
Mukana mm. arnold Chiwalala & hodi EEro GrundStröm taito hoffrén maari KallbErG maija KarhinEn jari KomulainEn ilona KorhonEn SaKari KuKKo PEKKo KäPPi hEiKKi laitinEn
mEnaiSEt & toorama rauno niEminEn PolE PolE jarmo romPPanEn ilPo SaaStamoinEn SatuooPPEra Sattuma SinfoniEtta lEntua Pauliina Syrjälä Von & af
SOMMELO 2. 7.7.2007
Kuhmo · SotKamo SuomuSSalmi uhtua · haiKola
www.runolaulu.fi/
Koulutusta ja kursseja
Mukana huipputaitavia opettajia. Koulutusta kaikenikäisille ja -tasoisille. Instrumentteina kantele, jouhikko, harmooni, huuliharppu, harmonikka, kitara, lyömäsoittimet, yhtyesoitto ja vienankarjalainen joiku-workshop.
Tule ja koe Kansanmusiikkijuhla-Sommelo !
Lisätietoja: Kansan Musiikki projekti puh. 044 2501391
JUMINKEKO-SÄÄTIÖ
OULUN LÄÄNINHALLITUS
TEOKSIA
Musiikkia nykyajan lotofageille?
KUVA: EVA ALKULA JA ILARI IKÄVALKO
Lotus
"Päiviä yhdeksän mua turmaiset rajutuulet viskeli veen ulapoilla; jo kymmenes ehti, ja saavuin kauas maahan Lotophagein, kukansyöjien heimon. Rantaan noustiin, noudettiin vett' astiat täyteen, kumppanit laivain luona jo laativat atrian joutuin. Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, laitoin tietelemään tovereistain muutamat maihin, ihmisheimo mi siell' eli maaemon antimin armain; miestä mä laitoin kaks, kera airut viel' oli kolmas. Kohta he läksivät, yhtyivät pian Lotophageihin. Ei tuho kumppanien noill' ollut Lotophageilla mielessään, vaan syödä he lootos-herkkua soivat. Mutta ken lootos-marjaa vain mesivienoa maistoi, ei sanan tuontia sieltä hän muistanut, ei palausta, lootos-marjoja poimimahan halu häll' oli jäädä vain tykö Lotophagein, iäks unhottain kotimatkan."
Homeros: Odysseia, suom. Otto Manninen
eikä se tullut edes mieleeni". Hyytiäinen halusi liittää Lotukseen jotakin sellaista, mikä estäisi assosiaatiot kansallisromanttiseen kanteleperinteeseen. Sen vuoksi teoksessa käytetään kanteleen lisäksi tietokonetta ja ääninauhaa. "Kun sävelsin teosta, ymmärsin hyvin varhaisessa vaiheessa, että tästä tulee jotakin mahdollisimman monille aisteille. Soitin tuttavalleni taiteilija Carita Bergille ja kysyin haluaisiko hän maalata jotain kukkia. "Ai kukkia, millaisia kukkia", hän kysyi ja nauroi kun vastasin että lootuksia. Selvisi, että Carita maalasi juuri sillä hetkellä lootuksia eli tilaus oli jo tehty vaikkakaan ei sanallisesti. Kaikki käytetyt maalaukset ovat Caritan tekemiä ja tätä esitystä varten muokattuja. Kuvat ovat yhtä vahva osa Lotusta kuin ääninauha ja kuten ei tulisi mieleen esittää teosta ilman nauhaa, niin ei myöskään ilman kuvia". Videotykin välityksellä yleisö voi seurata kuvien lisäksi myös, miten Finalella säveltäminen tapahtuu ja miten makro eli ohjelmoitu komentojen sarja alkaa kopioida, sijoittaa ja soittaa sävellettyä melodiaa.
TEKSTI: EVA ALKULA
"There is sweet music here that softer falls..."
Paavo Heinisen komentti "...Musiikki on siten kuin lotofaagein ranta; musiikin mysteeri houkuttelee meitä viipymään samoissa lumoavissa sävelissä, emmekä halua koskaan lähteä pois tai tehdä mitään muuta. Näin ollen tämä lootuksen syöjien ranta, "Das Musikalische in der Musik" on säveltaiteen vihollinen sillä taiteenhan pitäisi olla virikkeitä antavaa, mielikuvitusta ja ajattelua kiihottavaa eikä suinkaan eskapismia" innoitti säveltäjä Miika Hyytiäistä niin, ettei hän voinut olla kokeilematta, mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa. "Halusin luoda maailman, joka olisi täydellinen kupla, johon mennä ja olla miten pitkään vain, tilan joka muodostaisi täydellisen, itselleen riittävän universumin. Tein tuolloin musiikkia konserttiin, jossa minulla oli mahdollisuus käyttää kanteletta ja työskennellä kanteleensoittajan, Matleena Huovisen kanssa. Kun soitin Matleenalle, hän innostui heti asiasta. Kansallisromanttinen "Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu" -kantele oli käsitteenä minulle todella vieras,
"Music that gentlier on the spirit lies..."
Muusikkona minua kiehtoo erityisesti kanteleen sointimaailma ja erilaiset tavat, joilla säveltäjät sitä tutkivat ja millaisia näkemyksiä he siitä esittävät. Millaisia asioita Hyytiäinen lähti etsimään kanteleesta? "Kantele ei ole sellainen soitin johon ensimmäiseksi tulee tarttuneeksi, jos verrataan esimerkiksi pianoon. Kanteleen käyttö on jo lähtökohtaisesti sointivärikysymys. Erityinen sointi on soittimen vahvuus ja jo pelkästään kanteleen valitseminen on usein ilmaus siitä että halutaan tietyntyyppistä sointiväriä. Arvasin jo etukäteen, että vahva-atakkinen perussointimaailma on olemassa. Oletin, että jotain muutakin löytyy en olisi tähän työhön ryhtynytkään, jos en olisi olettanut että jotakin muutakin löytyy." Hyytiäinen koki haasteelliseksi säveltää instrumentille, jossa voimakas atakki on voimavara, mutta voimavara, josta ei myöskään pääse eroon. Atakin tutkiminen oli painava tekijä sävellysprosessissa alusta alkaen. "Halusin tutkia sitä, miten kanteleen ääntä pystyisi käyttämään il-
KANTELE
2·2007 34
man atakkia ja miten sen saisi häivytettyä. Tietokoneesta oli tässä apua". Ääninauhalla on paljon väärinpäin käännettyä ääntä tai ääntä, josta atakki on poistettu kokonaan. "Halusin luoda kontrastia mm. ihmispuheen avulla. Ihmisääni tuo sävelkieleen tasapainoa ja muita tasoja. Esimerkiksi sooloviuluteoksessa kaikki bassotaajuudet jäävät pois, jolloin teos auditiivisena tapahtumana on rajattu. Lotuksessa nauhaa on käytetty samaan tapaan tuomaan toisia näkemyksiä asiaan." Nauhalla kuultavat tekstit ovat luonnollisesti Alfred Tennysonin (18091892) runosta "The Lotos Eaters". Ääninauhan ja tietokoneen käytöstä huolimatta kantele-stemma on sävelletty akustiselle soittimelle. "Halusin käyttää kanteleen luonnollista ääntä niin pitkälle kuin se on mahdollista, jotta se vertautuisi ääninauhan sointimaailmaan. Halusin, että se ääni jota kuullaan konserttitilanteessa, olisi mahdollisimman luonnollinen. Tämä ei tosin ihan täysin toteutunut, koska soitin täytyy vahvistaa." Nauhalla on käytetty myös 15-kielistä sähkökanteletta, jonka ääntä muokattiin sekä reaaliaikaisesti että jälkikäteen. Äänitysvaiheessa soittimesta haettiin sähkökitaramaista soundia. Ennen Lotuksen säveltämistä Hyytiäinen oli juuri kirjoittanut teoksen harpulle. Millainen käsitys hänellä oli tuolloin kanteleesta? "Vaikka tiesin soinnin olevan erilainen kuin harpussa, olin kuvitellut mekanismin sekä soittotavan olevan melko samanlainen. Nopeasti paljastui, että tekstuuri ei ole suoraan siirrettävissä harpulta kanteleelle. Kanteleessa esimerkiksi soinnut ovat isompia ja vipujen käyttö täytyy huomioiMiika Hyytiäinen
da eri tavalla. Sävellysprosessin aikana huomasin, että minulla oli ollut illuusio harpun ja kanteleen välisestä sisarmaailmasta, mutta paljastuikin, että kantele on vahvasti hyvin omanlaisensa soitin". Hyytiäinen kertoo aluksi suhtautuneensa varovaisesti vipuglissandojen käyttöön, koska niitä on jo kuultu niin paljon. Sävellystyön aikana kyseinen tekniikka osoittautui kuitenkin tärkeäksi osaksi instrumentin sanastoa ja siitä tuli yksi tärkeimmistä teemoista. "Huomasin, että vipuglissando on asia jota ei pysty välttämään, koska se on niin karakteristinen tälle instrumentille. Jos olisin välttänyt sitä, olisin taistellut sitä vastaan." Rajoitetun kromaattisuuden Hyytiäinen koki pelkästään helpottavana tekijänä. "Lähtötilanteessa säveltäjällä on käytettävissä kaikki mahdolliset äänet. Säveltäminenhän on valintojen tekemistä ja jos joku on ystävällisesti rajannut käytettävän avaruuden, luo se rakenteen, jonka päälle oli helppo rakentaa musiikkia. Teos jakautuu kolmeen selkeästi hahmotettavaan jaksoon, joissa kussakin on oma virityksensä."
"Music that brings sweet sleep down from the blissful skies..."
Lotus sisältää myös improvisointia annettujen aiheiden pohjalta. Säveltäjää kiehtoi kanteleen lukuisat soittotekniikat ja niiden varioinnin mahdollisuus. Improvisaatio-osan notaatio on tarkoituksella vapaa ja antaa soittajalle mahdollisuudet tulkita kirjoitettuja aiheita omalla tavallaan. "Kanteleen nyanssit ovat hienovaraisia ja nyanssimuutokset, joita soittimella voi tehdä lähtevät hyvin pienistä asioista, esimerkiksi soittokohdan vaihtaminen muuttaa jo ääniväriä. Soitin on artifaktina mielenkiintoinen, mm. puusta, metallista ja liikkuvista osista muodostuva kokonaisuus. Se on myös soittajaa lähellä, jolloin koko soitin on käytössä. Käytän teoksissani improvisointia jonkin verran, lähinnä sointivärillisissä asioissa. Haluan löytää sointivärejä, joiden olemassaolosta minulla ei voi olla tietoa. En voi esittää oikeita kysymyksiä, koska sointivärit voivat löytyä harjoitteluprosessin aikana tai konserttitilanteessa. Yleisesti ottaen musiikissa olen sitä tyytyväisempi mitä enemmän siinä on yllätyksiä. Yllätyksellisyys tai ennakoimattomuus on kiinnostavaa. Jos musiikki olisi vain se, minkä olen etukäteen päättänyt, silloin siinä ei olisi kuin minun panokseni. Musiikki on paljon enemmän: sitä mitä soittaja tekee ja miten yleisö reagoi".
KUVA: EVA ALKULA
KANTELE
35 2·2007
"in the stream the long-leaved flowers weep..."
Miika Hyytiäinen on opiskellut sävellystä Harri Vuoren johdolla Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella, sekä osallistunut erilaisille kursseille mm. Sibelius-Akatemiassa. Hyytiäiselle musiikki ei ole pelkästään sitä, mitä kuullaan, vaan se on taidekokemus monille aisteille. Häntä kiehtoo uusien asioiden etsiminen sekä poikkitaiteellisuus ja siksi hän käyttääkin teoksissaan paljon visualisointia, teatterillisia keinoja tai performanssia. Esimerkiksi Curious Chamber Playersille sävelletyssä "Traumgruppe" teoksessa, yksi neljästä soittajasta valitaan soittamaan solistin osuus kivi-sakset-paperia pelaamalla. Kamariorkesteri on yksi säveltäjän suosimista kokoonpanoista. "Mitä isompi kone, sitä enemmän kompromisseja täytyy tehdä. Jos kyseessä on kamariryhmä tai sooloteos se mahdollistaa hauskanpitämisen." Elektroniikalla on keskeinen rooli Hyytiäisen sävelkielessä. "Elektroniikan tulee minun mielestäni olla taiteelle alisteista. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta kuitenkin tehdään paljon teoksia, jotka perustuvat lähtökohtaisesti sille nimenomaiselle tekniikalle, jota käytetään. Tästä hyvänä esimerkkinä Max-ohjelma, jota käytetään varsin usein. Oma lähtökohtani on ollut opetella tekniikan käyttö ensin mahdollisimman hyvin ja sen jälkeen alkaa rikkoa sitä vastaan. Toisin sanoen, alan esimerkiksi käyttää ohjelmaa niin, miten sitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi. Näin tekniikan käytöstä tulee luovaa ja omanlaista".
kuva: Eva Alkula
KANTELE
2·2007 36
Viereisen sivun kuva: Carita Berg, Lotus, 2006 Carita Bergin Lotus-maalauksia heijastetaan kankaalle esityksen aikana ja ne ovat olennainen osa teosta.
"Why are we weigh'd upon with heaviness..."
Teoksen aikana soittaja säveltää lyhyen melodian Finale-nuotinkirjoitusohjelmalla, jota Hyytiäisen ohjelmoima makro alkaa käsitellä. Makrolle ohjelmoidut komennot ovat yksinkertaisuudessaan kopiointia, sijoittamista ja soittoa. Soittaja valitsee rytmit; nuottiarvot sekä tauot ja sijoittaa ne viivastolle. Kun säveltäminen on tehty, makro laitetaan päälle ja se alkaa sijoittaa teemaa eri kohtiin partituuria. Tietyn ajan kuluttua makro alkaa automaattisesti soittaa teemaa, liittyen mukaan ääninauhan ja soittajan tuottamaan tekstuuriin. Tietokone toteuttaa lisäksi esitysohjeita, jotka on korvattu katkelmilla Tennysonin runosta. Kuultavat instrumentit ovat tietokoneen versio sävelletystä teemasta. Kokoonpanona on iso orkesteri, mutta soittimet eivät kuulosta tavallisilta instrumenteilta, vaan ikään kuin niiden sähköistyneiltä versioilta. "Teema ei välttämättä ole helposti kuunneltavissa, koska kyseessä ei ole teema siinä merkityksessä, että kuulija alkaisi hyräillä sitä sen kuultuaan, vaan sillä on enemmänkin tekstuurillista käyttöä". Kysyin Matleenalta, miten hän teoksen kantaesittäjänä koki tietokoneen käytön osana esitystä. "Tykkään tietokoneista, joten se ei tuntunut vieraalle, vaikkakin eksoottiselta ajatus aluksi kuulosti. Pystyin suhtautumaan siihen rennosti. Miika antoi ohjeita esimerkiksi siitä, millaista rytmiikkaa tai jakoja kannattaa teemassa käyttää. Kun teema kerrostuu päällekkäin, syntyy mielenkiintoista polyrytmiikkaa." Matleena on tähän mennessä esittänyt teoksen kolmesti, joista viimeisimmässä, Bkurssitutkinnossa, syntyi hänelle mieluisin teema. Matleena oli myös mukana tekemässä ääninauhaa. "Se oli erittäin opettava prosessi monessa mielessä. Alussa sain nauhaa varten harjoiteltavaksi eri pituisia pätkiä, joista syntynyt kokonaiskuva alkoi hahmottua vasta nauhan äänityksen jälkeen."
Entäpä Matleenan ajatukset Lotuksen sointimaailmasta? "Selkeästi kuulaan sävyinen mintunvihreä ja aniliininpunainen vihreää on vain mausteena. Yleensä hahmotan asioita visuaalisesti. Esimerkiksi teosta ulkoa opetellessa tuntui helpolta hahmottaa se visuaalisina hahmoina. Windows XP:n taustakuvana on mm. lootus, sekin tuli mieleeni."
"Nor harken what the inner spirit sings, "There is no joy but calm!"..."
Kun kuuntelen Lotusta, syntyy minulle mielikuva meitä ympäröivästä urbaanista ja sähköistyneestä maailmasta, jossa toistuvat ja varioidut, pikakelatut ja takaperinsoitetut äänifragmentit vuorottelevat ja kerrostuvat nopeatempoiseksi, jopa hektiseksi tilaksi. Suurkaupungissa on helppo olla näkymätön, massaan sulautuva, meluun hukkuva, omassa vaaleanpunaisessa kuplassaan paikasta toiseen sinkoileva todellisuuspakoinen yksilö. Olenko aivan kadoksissa? "Musiikki on ehdottomasti hyvin assosiatiivista ja olen halunnutkin, että nauhaa voidaan tulkita monella eri tavalla. En ollut tullut ajatelleeksi, että koska kaikki on käsiteltyä, on lähtökohta hyvin koneellinen ja urbaani", Hyytiäinen toteaa mielikuvastani. "Ehkä meidän yhteiskuntamme on se, joka elää jatkuvassa unelmien, itsensä eri tavoin huumaamisen sekä filttereiden läpi elämisen maailmassa?" ...lootus kukkii ja mätänee yhtä aikaa, se on siis jatkuvassa kiertokulussa... kansa syö kukkia... kukista tulee osa kansaa, joka lopulta päätyy maahan... kukat ja kansa ovat yhtä, käynnissä on jatkuva kierrätyksen ja kierron tila... Keitä ovat tämän ajan lootuksen-syöjät? Elämmekö me nyky-lotofagien yhteiskunnassa, eskapismiin turvautuen, omissa täydellisissä universumeissamme?
LÄHTEET: Homeros: Odysseia, suom. Otto Manninen, WSOY 1924 Engl. lainaukset: Alfred Tennyson, The Lotos-Eaters 1833 Miika Hyytiäinen: Lotuksen esitysohjeet 2006 Miika Hyytiäisen haastattelu 19.4.2007 Matleena Huovisen haastattelu 27.4.2007 Tianen Milla: "Säveltäjän sijainnit. Taiteilija, musiikki ja historiallinen kesto Paavo Heinisen ja Einojuhani Rautavaaran teksteissä", Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimusyksikkö Makrokielet: fi.wikipedia.org/wiki/Komentosarjakieli The Lotus-Eaters: en.wikipedia.org/wiki/Lotus-Eaters
KANTELE
2·2007
37
LIITTO
Anusta, Sennistä ja Tuulista kesämuusikot
Kesämuusikot esiintyvät tällä kertaa Helsingin Mustasaaressa, tunnelmallisessa Karunan kirkossa, Temppeliaukion kirkossa sekä Stockmannin tavaratalossa. Anu Alviola (s. 1984) on Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston kasvatti, jolla on myös pitkä historia Finn-Kanteleiden riveissä. Kesämuusikkona Anu esittää perinteistä kantelemusiikkia mm. Seurasaaren Karunan kirkon ja Mustasaaren Venevajan konserteissa. Senni Eskelinen (s. 1986) on niin ikään kansanmusiikin osastolta. Senni esiintyy sähkökanteleineen mm. Stockmannin Argoshallissa joka ti ja to 31.7.16.8. SELMA-yhtyeensä kanssa hän esiintyy Etno Espan konsertissa 8.8. Tuuli Lukkarinen (s. 1984) on Sibelius-Akatemian pianomusiikin osaston kanteleopiskelija. Hän esiintyy mm. elokuussa Temppeliaukion kirkossa joka to 2.23.8.2007. Kesämuusikkoprojekti toteutetaan yhteistyössä Seurasaarisäätiön, Helsingin seurakuntayhtymän Mustasaaren ja Taivallahden seurakunnan sekä Stockmannin kanssa. Projektia ovat tukeneet Kalevala-seura ja Helsingin kaupungin kulttuuriasiankeskus. KEIKKAKALENTERI 12.6. klo 12.30, Mustasaari, Anu A. 12.6. klo 13.30, Mustasaari, Anu A. 13.6. klo 12.30, Mustasaari, Anu A. 13.6. klo 13.30, Mustasaari, Anu A. 23.6. klo 15, Karunan kirkko, Anu A. 24.6. klo 15, Karunan kirkko, Anu A. 29.6. Jutajaiset/ Rovaniemi, Senni /String Puree Band 29.7. klo 15, Karunan kirkko, Anu A. 2.8. klo 14.30, Temppeliaukion kirkko, Tuuli 5.8. klo 15, Karunan kirkko, Anu A. 7.8. klo 12 ja 13, Stockmann, Argoshalli, Senni 8.8. klo 16, EtnoEspa, Senni/ SELMA-trio 8.8. klo 18, Karunan kirkko, Tuuli 9.8. klo 12 ja 13, Stockmann, Argoshalli, Senni 9.8. klo 14.30, Temppeliaukion kirkko, Tuuli 11.8. klo 13.30, Laurin Elojuhlat, P. Laurin kko Vantaa, Tuuli 12.8. klo 13.30, Karunan kirkko, Tuuli 14.8. klo 12 ja 13, Stockmann, Argoshalli, Senni 16.8.klo 12 ja 13, Stockmann, Argoshalli, Senni 16.8. klo 14.30, Temppeliaukion kirkko, Tuuli 23.8. klo 14.30, Temppeliaukion kirkko, Tuuli Katso kesämuusikoiden keikat nettisivuiltamme www.kanteleliitto.org.
Maailmanmusiikin vaikuttajat Helsingissä 20.22.4.2007
Arctic Paradise LIVE
Arctic Paradise LIVE esitteli suomalaista nykykansanmusiikkia kansainvälisille ammattilaisille. Kansainvälisille kutsuvieraalle räätälöitiin Taiga-festivaalin yhteyteen oma ohjelma, jonka puitteissa vieraat kuulivat yli kymmenen kokoonpanon konsertit sekä tapasivat artistien edustajia. Kanteletta he kuulivat mm. Kanteleliiton järjestämässä konsertissa Suomen linnan kirkossa, jossa esiintyi Timo Väänänen ja Päivi Järvinen sekä Suden Aika. Vilma Timonen soitti sähkökanteletta Anna-Kaisa Liedeksen UTUA yhtyessä ja Piia Kleemola Hyberboreassa. Vieraille lahjoitettiin Lovikan sponsoroimat 5-kieliset piccolokanteleet ja Kansanmusiikki-instituutin lahjoittamat englanninkieliset 5-kielisoppaat. Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta saapuneet kutsuvieraat oli valittu alan tärkeimpien vaikuttajien joukosta. Mukana oli keskeisten festivaali- ja konserttijärjestäjien lisäksi radio- ja printtitoimittajia. Tapahtuman viimeisenä päivänä oli messupäivä, joka tarjosi suomalaisille toimijoille foorumin kansainväliseen verkostoitumiseen. Koko hankkeen tavoitteena oli lisätä suomalaisen musiikin esityksiä ja tunnettuutta maailmalla. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (Fimic), Sibelius-Akatemia, Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto ja Maailman musiikin keskus. OPM:n lisäksi tukea myönsi Ulkoministeriö ja ESEK.
KANTELE
2·2007 38
Tomoyuki Ohsawa Japanista näppäilee omaa kanneltaan.
KANTELEKILPAILuT 2007
XIV Valtakunnallinen kantelekilpailu Jyväskylässä 4.6.6.2007
Valtakunnallisen kantelekilpailuun on ilmoittautunut ennätykselliset 100 solistia. Tänä vuonna kilpailussa järjestetään ensimmäistä kertaa Eriskummainen kantele -sarja sähkökanteleensoittajille.
Sähkökantelekilpailuissa ohjelmakokonaisuus voi koostua taide-, kansan-, pop/jazz/ rockmusiikista, omista sävellyksistä ja/tai improvisaatioista. Kilpailun tarkoituksena on esitellä monipuolisesti tämän päivän kantelemusiikkia ja aktivoida niin harrastajia kuin ammattilaisiakin sekä esitellä monipuolisesti tämän päivän kantelemusiikkia. Sähkökantelekilpailun lisäksi kilpailussa on kaksi muuta sarjaa. Väinön soitto on kutsukilpailu alan ammattiopiskelijoille ja Kreetan kannel on avoin kaikille harrastajille. Ensimmäinen kantelekilpailu järjestettiin vuonna 1978 ja vuonna 2007 on vuorossa jo neljästoista kilpailu. Kilpailut pidetään nykyisin kahden vuoden välein vuorokerroin solisti- ja yhtyekilpailuna. Kilpailujen lisäksi Jyväskylässä järjestetään konsertteja ja musiikkialan messutapahtuma. Tiistai-illan 5.6.2007 konsertti on yksi Kanteleliiton 30-vuotisjuhlavuoden päätapahtumista ja sen teemana on sävelletty kantelemusiikki. Konsertissa kantaesitetään Erkki Raiskin ja Lasse Jalavan kolme uutta teosta kanteleelle. Kilpailun tuomaristoa johtaa Hannu Saha, Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja. Kantelekilpailun vastuullisena järjestäjänä on Kanteleliitto ja se toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelujen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän konservatorion kanssa. Kilpailua ovat tukeneet Taiteen Keskustoimikunta, ESEK, Luses, Keski-Suomen kehittämisrahasto ja Martti Pokela -rahasto.
Maanantai 4.6.2007
10.00 20.30 Väinön soitto, AMK, Kamarimusiikkisali, Kutsukilpailu alan ammattiopiskelijoille
tiistai 5.6.2007
10.0018.00 Kreetan kannel yli 15-vuotiaat, Linja II, AMK Kamarimusiikkisali 10.0015.00 Kreetan kannel yli 15-vuotiaat, Linja I, Konservatorio orkesteriluokka 10.0015.30 Kreetan kannel alle 9v. ja 912 -vuotiaiden sarjat. AMK, luokka 157 19.0020.00 Värinää, uuden kantelemusiikin konsertti, AMK Kamarimusiikkisali 20.0022.00 Eriskummainen kantele sarja, sähkökanteleet. Konservatorion Siltasali
KesKiviiKKo 6.6.2007
10.0016.00 Kreetan kannel 1215 -vuotiaat, Linja I, AMK Kamarimusiikkisali 10.0016.00 Kreetan kannel 1215 vuotiaat, Linja II, Konservatorion orkesteriluokka 17.30 Kreetan kannel sarjan tulosten julkistamistilaisuus 18.00Mestarit lavalla, konsertti AMK Kamarimusiikkisali
osoitteet:
Jyväskylän Ammattikorkeakoulu (AMK) Kamarimusiikkisali, Pitkäkatu 18-22 Jyväskylän konservatorio orkesteriluokka ja Siltasali, Pitkäkatu 1921
Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Riitta Huttunen, Kanteleliitto, 050 5645 957, mail@kanteleliitto.org Tapahtumiin vapaa pääsy!
2005 kilpailun osallistujia
KANTELE
39 2·2007
Arvokkaan sähkökanteleen haku käynnistyy
TEKSTI JA KUVAT: SANNA PIETIKÄINEN, VIESTINTÄTOIMISTO LEHTINIEMI OY
Rääkkylän Osuuspankki lahjoittaa Kantele Koistisen valmistaman noin 19 000 arvoisen sähkökanteleen käyttöön kahden vuoden jaksoissa yhdelle nuorelle soittajalle. Kantelepankin soitinlainan saajan ratkaisee kansanmusiikin ja kanteleensoiton asiantuntijoista muodostuva raati. Avoin hakuaika kestää 1.622.6.2007.
"Suomessa on paljon nuoria osaavia kanteleen soittajia, jotka haluaisivat opiskella perinteisen konserttikanteleen lisäksi myös sähkökanteleen soittoa. Kaikilla ei kuitenkaan ole taloudellisia resursseja hankkia omaa soitinta. Lahjoituksella me haluamme luoda tämän mahdollisuuden ja samalla edistää sähkökanteleen soittoa", sanoo Rääkkylän Osuuspankin toimitusjohtaja Olli Koivula. "Kantelepankki antaa nuorelle mahdollisuuden päästä työskentelemään huippusoittimella tärkeässä kehitysvaiheessa. Esimerkiksi kanteleartisti Senni Eskelinen sai nuorena käyttöönsä sähkökanteleen ja sitä kautta hän on noussut näkyvään rooliin", muistuttaa Hannu Koistinen Kantele Koistisesta. että suuri joukko nuoria artisteja haluaisi tällaisen soittimen. Toivottavasti saajaksi valikoituu henkilö, joka haluaa viedä alaa eteenpäin ja uskaltaa rohkeasti kokeilla uutta sekä hakea rouheampaa tyyliä perinteen rinnalle", Koistinen kuvailee.
Kantelepankilla kasvuoptio
Kantelepankki on Rääkkylän Osuuspankin yksi konkreettinen tapa osallistua yhteiskuntavastuun kantamiseen. Pankki on jo aiemmin lahjoittanut 38 -kielisen konserttikanteleen Keski-Karjalan musiikkiopistolle opetuskäyttöön. "Jos soittimelle on kova kysyntä ja vastaanotto on positiivista, meillä on myös taloudellinen ja henkinen valmius lisätä soittimia kantelepankkiin ja rakentaa siitä suurempikin kokonaisuus", Koivula kertoo. Rääkkylä on Suomen vahvimpia kansanmusiikkiosaamisalueita. Paikallinen taituruus kattaa niin soiton, festivaalien järjestämisen, koulutuksen kuin soitintuotannonkin. "Paikallisena toimijana koemme tärkeäksi tukea niitä vahvuuksia, joita alueella on. Rääkkylän monipuolinen kansanmusiikkiosaaminen on jo valtakunnallisesti tunnettu tuote. On hienoa, että pankillamme on taloudellinen mahdollisuus olla mukana tukemassa kansanmusiikin ja siitä kehittyvän modernin kulttuurin positiivista imagoa tälläkin tavalla", Koivula sanoo.
Tarkemmat tiedot löytyvät hakulomakkeesta, joita saa Rääkkylän Osuuspankista, puh. 013 685 1100 tai sähköpostilla raakkylan@op.fi.
Electric haluttu tuote
Rääkkylän Osuuspankin omistukseensa hankkima Koistinen Electric 1 -sähkökannel on ensimmäinen kokonaisuudessaan sähkösoittimeksi suunniteltu 39 -kielinen kannel. Elecrtic 1 -kannel on lajinsa ensimmäinen soitin, joka sopii ominaisuuksiltaan täysipainoiseksi pop-, rock- ja jazzinstrumentiksi. "Sähkökannel on yhden ihmisen soitin. Soiton opettelu on erilaista kuin perinteisellä kanteleella ja se vaatii uuden tekniikan opettelemista. Sen oppimiseksi soittajalla tulisi olla oma henkilökohtainen sähkökannel. Lahjoitettava kannel olisi ehkä myös liian arvokas niin sanottuun yleiseen käyttöön", Koivula kuvaa. Koistisen sähkökanteleet ovat hyvin haluttuja. Electric 1 on moderni tunnustusta saanut designtuote, joka näyttää ja kuulostaa hyvältä. Se on osaltaan vapauttanut kanteleen pölyisyydestä sekä vanhoista mielikuvista. "Tiedän,
KANTELE
2·2007
Olli Koivula ja Hannu Koistinen
40
AMF 1/2
Nähdään Jyväskylän kantelekisoissa!
09-295 2079 0400-467 974
Monipuolinen kantelekauppa! - Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
www.imu.fi
imu@imu.fi
Merkkaa kalenteriin!
K
anteleviikonloppu Helsingissä 13.14.10.2007.
Kaikkien aikojen kisatarjous!
31.8. asti
· Kiteytymä -20% nyt 16 (norm. 20) · Ruusu Karjalalle 15
levymyynti: anu.virtanen@iki.fi · 050-5512111 Finn-Kanteleet ry
Lisätietoja seuraavassa lehdessä.
Jokainen voi heti oppia soittamaan
TEKSTI: ANNA-LIISA TENHUNEN, KUVA: HISTORIALLINEN SANOMALEHTIKIRJASTO
Lukekaapa oheinen Aamulehden ilmoitus! 119 vuotta sitten (8.5.1888) suomalaiset sanomalehdet ylistivät uutta soitikkoa, jota kutsuttiin "uniwersaali-kitaraksi", "uniwersaali-sitraksi", "kitaraksi", "pedaalikanteleeksi" tai "poljettawaksi kanteleeksi". Valitettavasti vempeleestä ei ole kuvaa, mutta se oli "jotenkin suomalaisen monikielisen kanteleen muotoinen, waan kielien poikki kulkee kolmeniwelinen pedaali". Soittaminen tapahtui numeroiden ja kirjainten mukaan.
"Keksijä", John Bertels Tukholmasta mainosti musiikki-instrumenttiaan näyttävästi ja esitteli sitä mm. Helsingissä, Turussa, Porissa, Tampereella ja Viipurissa. Hän soitti suomalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä ja saksalaisia kansanlauluja ja opetti yleisölle "kansansoitikon" käyttöä. Maaliskuussa 1888 porilaiset purisivat sanomalehdissä, etteivät olleet saaneet edellissyksynä tilaamiaan "salonki-kanteleita", vaikka ne oli luvattu toimittaa parissa viikossa. Bertels puolustautui, että soittimet oli lähetetty Saksasta jo tammikuussa Ukko-höyrylaivalla, joka jääesteiden vuoksi joutui palaamaan Kööpenhaminaan. Sieltä soitikot oli toimitettu toistamiseen taipaleelle Pietarin kautta mannermaata pitkin. Suomessa myytiin noin 600 "pedaalikanteletta". Oliko John Bertels ruotsalainen, joka möi soitonhaluisille suomalaisille saksalaisia sitroja "salonkikanteleina"? Kotimaisempaa kehitelmää kuvaa Suomen Kuvalehti 38/1943. Laatokan puolustajiksi sattui suuri määrä musikantteja, jotka puhdetöinään rakensivat soittimia ja soittivat niillä orkesterissaan. Soittokojeet palkittiin puhdetyönäyttelyssä korkeimmalla tunnustuksella, ja tilauksia sateli lähes "suurtuotannoksi" asti. Yksi erikoisimmista oli kanteleen ja mandoliinin välimuoto, jossa suuren kaikupohjansa ansiosta oli "omalaatuisen mahtava ääni". Keksintö sai nimekseen "mököfooni".
Kieltolaki innoitti innovoimaan kanteleelle uusia käyttötapoja. Syyskuussa 1922 Oulun asemalle saapui etelästä juna, jonka Oulun poliisi ajan tavan mukaisesti tarkasti. Mitään epäilyttävää ei löytynyt. Poliisi oli jo poistumaisillaan, kun bongasi pimeimmältä "pritsiltä" yksinäisen kanteleen. Hän halusi kuulla vanhan ja Oulun seudulla harvinaisen soittimen säveliä. Kun kukaan vaunussa olijoista ei tunnustautunut kanteleen omistajaksi tai soiton taitajaksi, poliisi päätti kokeilla itse ja nosti soittopelin syliinsä. Mutta kuinkas kävikään? Kanteleen kopasta kuuluva kolahtelu ja "lystikäs lorahdus" sai hänet kurkistelemaan ääniaukosta ja kohottelemaan kannen lautoja. Sulosointujen sijasta virkavalta veteli kansallissoittimesta viisi kimaltelevaa kanisteria: 19 litraa pirtua, pisti kanteleen kainaloonsa ja vei sen poliisikamarille, tuntomerkeillä perittäväksi. Näin uutisoi iisalmelainen Salmetar-lehti, joka päätteli ko. soittimen jäävän iäksi Oulun poliisien näppäiltäväksi. Kanisterikanteleen kyselijä näet saisi kieltolain aikaan "soitella" siitä itselleen oikeuden edessä puolisen vuotta vankeutta.
KANTELE
2·2007 42