3 Pääkirjoitus K antele-lehdessä on viime vuosina esitelty suomalaista kantelekenttää maakunnittain, ja tässä lehdessä näkökulma laajenee Atlantin yli Pohjois-Amerikkaan. Amerikka-teemaa pohdittiin lehden toimituksessa jo viime keväänä, kun lehteen useita vuosia kirjoittanut Jenni Venäläinen suunnitteli oman yhtyeensä kiertueen oheen tapaamisia Yhdysvaltojen kanteleväen kanssa. Jennin työn ansiosta saamme lukea usean amerikkalaisen kanteleensoittajan haastatteluja, ja niiden kautta piirtyy kuva ihmisistä, joilla on edelleen kosketus suomalaisiin sukujuuriinsa. Moni heistä on lehden lukijoille tuttu entuudestaan. Koko lehden artikkelien kautta kuva amerikkalaisesta kantelekulttuurista näyttäytyy myös historiallisessa valossa, ja kaikkialla on mukana kulttuurinen sidos Suomeen. Aapo Similä kiersi melkein sata vuotta sitten ympäri Amerikkaa kanteleensa kanssa, ja esiintyi sekä amerikansuomalaisille yleisöille, mutta myös yleisöille, joille kantele oli aivan vieras soitin. Similä kiersi samoja seutuja kuin Jenni Venäläinen Melkutus Party -yhtyeensä kanssa, ja Similän ansiosta kantele soi ensimmäistä kertaa jopa New Yorkin Carnegie Hallin lavalla. Vaan ei suinkaan viimeistä kertaa, kuten Eija Kankaanrannan juttu Itä-Helsingin musiikkiopiston New Yorkin matkasta viime vuodelta meille kertoo. Yhdysvaltojen poliittinen tilanne on tätä numeroa tehdessä heittänyt romukoppaan kaiken inhimillisen tavan kommunikoida eri yhteisöjen välillä, mutta toinen toistaan järjettömämpien uutisten ei kannata antaa häiritä lehden juttujen lukemista. Amerikassa on vahvaa yhteisöllisyyttä, ja sen kantelepiireissä näkyy edelleen vahva sidos Suomeen ja suomalaiseen kieleen ja kulttuuriin. Useimmille amerikkalaisille, jotka kanteleen tuntevat, on se edelleen suomalaiskansallinen symboli. Kysyin kuitenkin musiikintutkija Carl Rahkoselta, voisiko kantele löytyä vaikkapa jonkun Appalakkien bluegrass-folkia soittavan bändin soitinvalikoimasta ilman sidettä suomalaisuuteen, ja Rahkosen mukaan kantele on levinnyt Amerikassa myös amerikansuomalaisen kulttuurin ulkopuolelle. Olisi kiinnostavaa tietää, missä kaikkialla soittimeen voi törmätä, ja toisaalta millä tavoin vaikkapa muiden kantelemaiden siirtolaisyhteisöjen jälkeläiset kannattelevat heidän omien "psaltteri"-soittimiensa kulttuuria. Kanteleliitto on monen muun kulttuuritoimijan tavoin joutunut tänä vuonna tuntuvien rahoitusleikkausten kohteeksi ja lehti ilmestyy tänä vuonna vain kaksi kertaa. Työskentelemme kovasti liiton ja Kantele-lehden rahoituksen parantamiseksi. Siihen tarvitaan koko kanteleväkeä. With harmonious greetings,
KANTELE 1/25 4 Kanteleita ja vesiputouksia Kanteleita ja vesiputouksia
5 Kanteletaiteilija Jenni Venäläinen teki Yhdysvaltojen kiertueen Melkutus Party -bändinsä kanssa syyskuussa 2024. Matkalla yhtye soitti konsertteja, piti työpajoja, kohtasi Yhdysvaltojen kanteleväkeä ja pääsi kokemaan upeaa luontoa. Matkakertomus ja sitä seuraavat haastattelut ovat kaikki Jennin kirjoittamia. teksti J enni V enäläinen Sähköposteja ja viisumipaniikkia U SA:n kiertueelle päätyminen oli monen asian summa. Päädyin syksyllä 2022 Seattlen alueella toimivan kanteleyhtye Evergreen Livakat Kantele Ensemblen (ELKE) etäohjaajaksi ja aloin pian haaveilla ryhmän näkemisestä livenä. Keväällä 2023 sähköpostiin tupsahtikin Yhdysvalloista kutsu esiintymään ja opettamaan Michiganin Ironwoodiin Kantele Festiin. Myöhemmin selvisi, että tarjous oli tullut SibeliusAkatemian kautta, kun sieltä oli kyselty kanteleensoittajien yh-teystietoja. Vaikka Michigan ja Washingtonin osavaltiossa sijaitseva Seattle ovat melko eri puolilla Yhdysvaltoja, päätin yhdistää nämä reissut. Kantele Fest oli alun perin tarkoitus järjestää jo syksyllä 2023, mutta aikataulullisten haasteiden vuoksi se siirtyikin syksylle 2024. Tapahtuman siirtyminen oli osallistumiseni kannalta olennaista. Työviisumien hankinta vie todella paljon aikaa ja alkuperäinen neljän kuukauden varoaika ei tähän olisi millään riittänyt. Nyt lähes 1,5 vuoden valmisteluaika mahdollisti koko kiertueen kokoamisen syyskuulle 2024. Ironwood ja Seattle olivat kiertueen tukikohdat ja näiden ympärille ryhdyin rakentamaan muita keikkoja. Keikkamyynti oli pitkä prosessi ja sähköpostit suhahtelivat ahkerasti mantereiden välillä. Muutamien keikkajärjestäjien kanssa pidin myös videopalavereja sähköpostien lisäksi ja keikkapäivien saaminen järkevään järjestykseen vaati pohdintaa. Olin kuitenkin tyytyväinen kiertueen lopputulokseen! Lähes kahden ja puolen viikon kiertue tulisi kulkemaan viidessä osa-valtiossa: Oregonissa, Washingtonissa, Minnesotassa, Michiganissa ja Wisconsinissa. Keikkamyyntiä vaikeammaksi tieksi osoittautui työviisumien hankinta. Ensikertalaisena urakka tuntui äärimmäisen vaikeaselkoiselta ja sekavalta, joten pyysimme viisumiapuun Sirpa Lahden. Hänen kanssaan saimme kasaan tarvittavan valtavan pinon liitteitä ja Yhdysvalloista lakifirma Covey Law’n hoitamaan viisumiasioita. Kyseinen firma on hoitanut monien muusikoiden viisu-miprosesseja, joissa voi olla monen monta mutkaa ja stressaavaa hetkeä. Yhdeksi yksityiskoh-daksi voisi nostaa sen, kuinka viisumihaastattelupäivänä lähetystön ovella meille kerrottiin, että kaikki sen päivän haastattelut on peruttu. Lähetystö oli laittanut korvaavan ajan niin lähelle lähtöä, ettei se heidän omien ohjeidensa mukaan riittäisi prosessin loppuunsaattamiseen ennen lähtöä. Mieliala ei ollut kovinkaan korkealla tuona päivänä, ja mahdollinen kiertueen peruuntuminen täytyi prosessoida mielessä. Haastatteluasia Viereisellä sivulla: Yhdysvaltoihin saapumisyön jälkeinen retki vesiputouksille. Kuva: Jenni Venäläinen.
KANTELE 1/25 6 selvisi lopulta onneksi parhain päin. Viisumit saapuivat samalla viikolla kuin lähtöpäivä, ja pystyimme huokaisemaan helpo-tuksesta: kiertue toteutuu! Yhtenä osana kiertueeseen valmistautumista oli myös kanteleelle lentolaukun hankinta. Päädyin tilaamaan kuopiolaiselta Viking Prolta lentolaukun, jossa kaksi kantelettani matkustivat. Lämpimiä kohtaamisia Länsirannikolla Yhdysvaltojen länsirannikolle saavuimme illalla 6. syyskuuta ja saimme levätä matkasta muutaman päivän ennen ensimmäistä esiintymistä. Olimme kiertueen ensimmäisen viikon kotimajoituksissa ja ensimmäiset majoittajat olivat ihanat Blessleyt, joita myös haastattelen jäljempänä. Valerie Blessley oli minulle tuttu jo kanteleryhmä ELKE:n etäopetuksesta. Muusikko-Valerie ja hänen miehensä, soitinrakentaja-Mark pitivät meistä hurjan hyvää huolta ja näyttivät meille paikallista upeaa luontoa. Koko kiertueen luontoteemaksi muodostuivat vesiputoukset, sillä pääsimme näkemään niitä kaikkialla! Blessleyden inspiroiva talo oli täynnä soittimia, ja siellä oli erikseen verstas ja keramiikkapaja. Ensimmäinen esiintymisemme oli 8. syyskuuta Nordia Housessa Portlandissa, Oregonin osavaltiossa. Täällä Pohjoismaille omistetussa rakennuksessa järjestetään erilaisia tapahtumia ja tiluksilla on myös pienet mökit jokaisen maan kunniaksi. Esiintymistilana oli pieni juhlasali, jonka yleisöpaikat täyttyivät ja saimme ihanan ja lämpimän vastaanoton! Amerikkalainen yleisö on hyvin ulospäin suuntautunutta ja näyttää auliisti, jos pitää sisällöstä. Koko kiertueemme keskittyi Yhdysvaltojen suomalaisalueille, joten suomensukuiset yleisön jäsenet olivat esiintymispaikoillamme ilahtuneita saadessaan kuulla kanteletta ja suomen kieltä. Toinen etappi oli Washingtonin osavaltiossa sijaitseva Seattle, jossa tapasin ELKE:n soittajat. Oli ihanaa tavata Jenni opettamassa 5-kielistä kanteletta Hurleyn koululaisille. Kuva: Zona Wick.
7 kasvokkain soittajat, joita olin opettanut pari vuotta etänä. Majoituimme yhtyeen jäsenen Eva Männistön kotona, jossa meitä emännöi ELKE:n perustaja Satu Mikkola. Seattlen päiväaikataulut olivat hyvin tiiviit, sillä olin halunnut saada lyhyeen aikaan mahdollisimman paljon opetusta, koska muista keikoista johtuen pystyimme olemaan siellä vain muutaman päivän. Maanantaina ja tiistaina pidimmekin intensiiviset työpajat ELKE:n kanssa ja tiistai-iltana 10.9. oli vuosittaisen Kalevala-juhlan aika. Yhtyeemme ohjelmisto on hyvin monipuolista ja nyt livenä soittaessamme oli myös mukavaa improvisoida hiukan yhdessä. Kalevala-juhla järjestettiin Leif Erikson Hallissa ja tapahtumassa oli paljon ohjelmaa. Suomalainen kuoro, kansantans-siryhmä, kanteleryhmä ELKE ja Melkutus Party esiintyivät yleisölle, jota oli suuresta vaaliväittelyillasta huolimatta saapunut mukavasti paikalle. Oli todella haikeaa jättää kanteleryhmäläiset ja suunnata eteenpäin kiertueella. Yhteissoittamisen riemu ja kaikkien lämmin vieraanvaraisuus saivat lähtöhalauksia tehdessä liikuttumaan. Seuraavana päivänä silmät pääsivätkin sitten kostumaan Tyynenmeren aalloista! Suuntasimme keikalle Astoriaan, takaisin Oregonin osavaltioon. Pysähdyimme matkalla näkemään Snoqualmie Fallsin (monille tutumpana nimenä Twin Peaks -sarjan vesiputoukset) sekä uimaan Tyynessä valtameressä, joka oli mahtava kokemus. Astoriassa on paljon suomensukuisia ihmisiä ja siellä olisin mielellään kierrellyt pidempäänkin kuin yhden päivän. Soitimme KALA-esiintymistilassa, joka oli sympaattinen pieni klubi. Paikan pitäjä Dinah oli mahtava persoona, joka huusi muutamia osaamiaan suomenkielisiä lauseita, kuten ”Minä rakastan sinua!” säännöllisin väliajoin. Kun aamuvarhain heräsimme majapaikastamme ja näimme omenoista nuokkuvat puut puutarhassa ja meren, lentokentälle ajaminen ei tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sinne kuitenkin suuntasimme ja matkamme jatkui Minnesotan osavaltion suurimpaan kaupunkiin Minneapolikseen. Opetusta ja uintia Keskilännessä Minneapoliksessa kävin 13.9. pitämässä luennon Minnesotan yliopistossa (University of Minnesota). Aiheena oli kantele, karjalainen kanteleperinne ja oma musiikkini. Osallistujat koostuivat pääosin tohtoriopiskelijoista, joista suurin osa opiskeli klassista kitaraa pääsoittimena. Heillä olikin monia tarkkoja teknisiä kysymyksiä kanteleen soittamisesta, ja vierailusta jäi lämmin mieli. Kun luennon jälkeen luvattu opiskelijakyyti ei saapunutkaan, opiskelijat lähtivät yhdessä mi-nua auttamaan ja kävelimme painavan lentolaukkuni kanssa The Cedar Cultural Centeriin, jossa soundcheck illan keikkaa varten odotti. The Cedarissa esiintyminen oli hieno kokemus: pohjoismaiset kansanmuusikot käyvät siellä ahkerasti esiintymässä ja pääsimmekin jättämään muiden bändien tavoin takahuoneen seinälle oman bändimme muiston. Siellä keikkailevat voivatkin koittaa etsiä Melkutus Partyn nimen seinästä! Minnesotan yliopistossa voi opiskella suo-mea ja muutama suomen kielen opiskelija tuli kuuntelemaan keikkaa. Konserttien jälkeiset keskustelut yleisön jäsenten kanssa olivatkin koko kiertueen parasta antia. Koska kiertueen järjestely oli ollut haastavaa, oli mahtavaa paikan päällä tuntea, miten merkityksellistä siellä soittaminen oli. Seuraavana etappina oli viikko Ironwoodin pikkukaupungissa Michiganin osavaltiossa. The Historic Ironwood Theatren järjestämä Kantele Fest oli ollut jo viikon käynnissä ennen meidän tuloa. Yhdysvaltalainen kanteleensoittaja Kay Seppala oli käynyt opettamassa kanteletyöpajoja Ironwoodin kouluissa sekä naapuri
KANTELE 1/25 8 kaupungissa, Wisconsinin osavaltion puolella olevassa Hurleyssa. Ironwoodin teatterilla oli parisenkymmentä viisikielistä kanteletta, joten lapset ja nuoret todella pääsivät soittamaan itse. Meidän viikon ohjelmassa oli käydä pitämässä työpajoja samoissa kouluissa. Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Zona Wick oli laatinut meille hyvän oh-jelman ja kuljetti meitä kouluihin. Minä opetin kanteletta ja runolaulua sekä kerroin kanteleesta ja Suomesta. Bändikaverini pitivät oppitunteja kehorytmiikasta ja liveluuppauksesta. Oli kiinnostavaa päästä kurkistamaan yhdysvaltalaisten koulujen arkeen ja tavata nuoria oppilaita. Pienimmät oppilaat halusivat kiihkeästi tietää, onko Suomessa Walmartia tai McDonaldsia ja yksi oppilas kertoi hänellä olevan pesukarhu lemmikkinä. Kävin myös pitämässä aikuisten kanteletyöpajan Little Finlandissa, joka on suomalaisen kulttuurin kokoontumispaikka. Kantelepajaan osallistujista muutama soitti kanteletta ensimmäisen kerran. Jotkut olivat soittaneet pidempäänkin. Ironwoodin viikon aikana meillä oli myös mukavasti vapaa-aikaa ja sen käytimmekin ahkerasti Lake Superiorin ympäristön tutkimiseen. Lake Superior on pinta-alaltaan maailman suurin makeavetinen järvi (Baikal on tilavuudeltaan suurin) ja sen halki kulkee Yhdysvaltojen ja Kanadan raja. Kävimme uimassa ja grillaamassa Black River Harbourin rannalla ja katsomassa matkan varrella olevat lukuisat upeat vesiputoukset. Virtaava vesi, metsä ja luonnonrauha olivat mat-kustamisen jälkeen ihanan tasapainottavia ja vaikuttavia kokemuksia. Kiertuekohteissa ymmärsimme hyvin, miksi suomalaiset olivat niille seuduille hakeutuneet niin samankaltaista siellä oli kuin Suomessa. Kuitenkin maisemien suuruus oli omaa luokkaansa tuolla valtameren takana. Kiertueemme päättyi 21.9. konserttiimme Ironwoodin historiallisessa Melkutus Party esiintymässä upeassa Historic Ironwood Theatressa. Kuva: Zona Wick.
9 teatterissa. Vanha teatteri antoi komeat puitteet konserttiin ja oli ilo päättää matka sen lavalle. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mahtava, ja onneksi siihen liittyneet haasteet tapahtuivat ennen kiertuetta ja itse reissusta saimme vain nauttia. Community class 5-kielisen kanteleen soitosta aikuisille Little Finlandissa. Kuva: Zona Wick. Melkutus Party on Jenni Venäläisen albumi ja yhtye. Vanhat kanteleella soitetut karjalaiset tanssisävelmät ja tästä perinteestä inspiroituneet omat sävellykset yhdistyvät elektroniseen musiikkiin. Melkutus Party -albumin Jenni teki yhdessä kuopiolaisen säveltäjä-tuottaja Antti Elias Huuskosen kanssa. Levyyhtiö Nordic Notes julkaisi albumin vuonna 2023. Melkutus Partyn kanteleina ovat 15+4 Kirjokansi sekä 9kielinen Novgorodin lyyrakantele. Livebändissä soittavat Jennin lisäksi Janne Storm (live-elektroniikka, syntetisaattori, cetara) ja Tatu Viitala (elektroniset perkussiot). Yhtye on esiintynyt Suomen lisäksi USA:ssa. Melkutus Party -albumi oli Jennin sooloalbumi, ja nyt yhtye valmistelee ensimmäistä yhteistä levyään.
KANTELE 1/25 10 USA & KANTELE: luova pariskunta blessley V alerie Klemetti Blessley ja Mark Blessley ovat Yhdysvaltojen länsirannikolla, Oregonin Vancouverissa asuva pariskunta. Valerie on muusikko, opettaja ja keramiikkataiteilija, Mark soitinrakentaja ja kiropraktikko. He asuvat maaseutumaisella alueella kauniissa talossa, joka on täynnä soittimia, taidetta ja keramiikkaa. Valerie, millainen historia sinulla on kanteleen kanssa? Valerie K. Blessley: Minulla on suomalaiset sukujuuret isoisäni kautta. Hän muutti Suomesta ylä-Michiganiin vuonna 1900. Hän oli räätäli, kuten hänen isänsä ja isoisänsäkin. En ollut koskaan kuullutkaan kanteleesta ennen ensimmäistä Suomen vierailuani. Olin aloittanut harPääsin tapaamaan ja haastattelemaan ihania kanteleihmisiä Yhdysvalloissa ja sain runsaasti lisäyhteystietoja tulevaisuutta ajatellen. Kaikista haastatteluista huokui rakkaus kanteleeseen ja ihmisten into ja energia tehdä töitä soittimen parissa. Monien huolena on kuitenkin harrastuksen jatkuvuus ja nuorten soittajien saaminen kanteleen pariin. Etäopetuksen muuttuminen tavanomaisemmaksi avaa paljon uusia mahdollisuuksia kulttuurivaihtoon Suomen ja Yhdysvaltojen välillä mutta myös USA:ssa itsessään: maahan on valtavan suuri. Paikalliset kantelerakentajat ovat tärkeä osa kanteleen jatkuvuutta Pohjois-Amerikassa, sillä esimerkiksi soittimen tilaaminen Suomesta käy tullimaksujen myötä hyvinkin kalliiksi. seuraavien aukeamien tekstit ja haastattelut J enni V enäläinen
11 punsoiton vuonna 1990 ja sitten vuonna 1992 matkustimme Sotkamoon mieheni Markin kanssa. Isoisäni veli oli kuollut ilman testamenttia ja asianajaja halusi kaikki koolle, jotta ilman omistajaa jäänyt talo Sotkamossa saataisiin tasapuolisesti jaettua. Sen sijaan, että olisimme allekirjoittaneet papereita etänä, päätimme matkustaa Suomeen ja tavata sukulaisiani! Talosta tullut pieni summa jaettiin Suomen markkoina, joten päätimme käyttää ne ennen kotiinpaluuta. Saimme ostettua pellavaisen laudeliinan saunaan, Suomen lipun – ja Kaustisen soitinverstaan 10-kielisen kanteleen ja soitto-oppaan. En tiennyt mitään kanteleista, mutta rakastuin soittimen ääneen. Soitto-opasta tavasin sanakirjan kanssa ja oppaan kuvien avulla, opettelin sointuja ja sen sellaista. En päässyt kovin pitkälle, sillä harppu oli minulla silloin ykkösjuttuna. Harppukonferenssissa vuonna 1996 näin ensimmäisen kerran konserttikanteleen ja ajattelin, että ”Vau, onpa hieno soitin!”. Vipujen logiikka oli konserttiharpusta tuttu konsepti, vaikka harpussa ne toki ovatkin jalkapedaaleina. Tästä muutama vuosi myöhemmin vuonna 2000 Nasellessa Washingtonin osavaltiossa järjettiin FinnFest. Siellä oli kantelehuone, jossa Wilho Saari ja hänen vaimonsa Kaisa Saari olivat opettamassa. Paikalla oli myös Evergreen Livakat Kantele Ensemblen Satu Mikkola, jonka kautta sain tietää ryhmän olemassaolosta ja liityin siihen. Satun avulla minulle tilattiin 36-kielinen kotikantele ja aloin soittamaan sillä ryhmässä. Ostin myöhemmin myös 29-kielisen kanteleen, sillä soittimen koon vuoksi sen kanssa on helpompi matkustaa. Siihen aikaan soitin enemmän isoa kanteletta, sillä sitä oli helpompi opetella harpun rinnalla. Soitan isoa kanteletta lyhyeltä sivulta Perhojokilaakson tyyliin. Harpunsoittajana olen tähän ”suuntaan” tottunut. Tosin juuri harpun takia vaihdoin kanteleeseen g-sävelen merkit f-säveleen – tuntui, että muuten olisin mennyt sekaisin! Pikkuhiljaa aloin opettelemaan kunnolla pienkanteleiden soittoa ja näppäilytekniikka ja soitan nykyään konserttikanteletta. Olen saanut oppini suomalaisilta kanteleopettajilta ja Wilho Saarelta. Mitä hauskoja ja ihania muistoja sinulla on kanteleen kanssa? Vuonna 2006 soitimme kanteleryhmän kanssa Suomessa Kantelemessu-kiertueen. Se on yksi kohokohdistani kanteleen kanssa. Olimme Suomessa kolme viikkoa ja ehdin myös vierailla soitinrakentajien luona. Kävimme Koistinen kanteleen luona ja Leppävirralla Soitinrakentajat Amf:llä. Jyrki Pölkki esitteli kaiken verstaalla ja halusin ostaa 11-kielisen kanteleen. Minulla ei kuitenkaan ollut sillä reissulla mukana koko tarvittavaa summaa – mutta Jyrki antoi kanteleen minulle silti mukaan! Maksoin tietysti koko summan reissun jälkeen, mutta minua liikutti todella paljon kanteleväen luottamus toisiinsa. Toinen esimerkki tästä luottamuksesta on tarina, jolloin sain tehtäväkseni kuljettaa kotikantele soittajalta toiselta. En tuntenut kumpaakaan heistä, mutta he luottivat minuun täysin. Kokeilin kotona tätä soitinta ja ihastuin sen soundiin. Kysyin soittajalta, jolle olin sitä viemässä, voisinko pitää kanteleen vielä kymmenen päivää, jotta voisin harjoitella sillä ja käyttää sitä äänityksissä. Sekin onnistui! Eli kanteleväen yhteishenki on ihanimpia muistojani. Miten työskentelet kanteleen kanssa? Opetan muutamia oppilaita ja esiinnyn ahkerasti. Esiinnyn soolona ja duona ystäväni Jennifer Pratt-Walterin kanssa. Hänen kanssaan soitamme Revontuli-nimellä suomalaisja skandinaavitapahtumissa ja Celtic Muse -nimellä muualla. Aloitimme ensin Celtic Muse -nimellä ja se on tunnetumpi. Soitamme niin paljon keikkoja kuin vain saamme! Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat häät, kaikenlaiset
KANTELE 1/25 12 juhlat, pohjoismaiset tapahtumat sekä kirjastoja vanhainkotikeikat. Pohjoismaisissa tapahtumissa soitan aina kanteletta, enkä harppua. Duomme soittimina ovat erikokoiset kanteleet, huilu, nokkahuilu, tinapilli, kehärumpu ja harput. Millaisia haaveita tai toiveita sinulla on kanteleen kanssa? Toivon enemmän kanteleesta kiinnostuneita alueelle. Haluaisin opettaa enemmän enkä halua kantelekulttuurin häviävän Yhdysvalloista. Kanteleryhmän jäsenet ovat useimmat iäkkäämpiä, joten olisi tärkeää saada uusia sukupolvia mukaan. Mark, miten aloit rakentamaan soittimia? Mark Blessley: Olen ollut puuseppä koko elämäni, kuten isänikin. Olen rakentanut ja korjannut taloja ja rakentanut soittimia. Toimin kiropraktikkona vuosikymmeniä ja jäin juuri siitä toimesta eläkkeelle. Soitinten pariin päädyin Valerien myötä. Hän halusi saada harpun ja oppia soittamaan. Vuokrasimme ensin soittimen, mutta se oli kallista. Siispä ajattelin, että voisin rakentaa sellaisen itse! Lisäksi olin aloittanut kiropraktikko-opintoni ja tarvitsin rahaa opintojen kattamiseen. Ajattelin, että harppuja myymällä saisin tuloja. Tutkin lukuisia harppuja ja niiden rakenteita. En kopioinut kenenkään harppua, vaan näistä tiedoista kokosin sitten oman versioni. Kun Valerie kiinnostui kanteleensoitosta, aloin tekemään myös niitä. Millaisia soittimia rakennat? Olen tehnyt 29-ja 30-kielisiä harppuja. Olen myös tehnyt 61-kielisiä kromaattisia harppuja (engl. ”cross-strung harp” / ”chromatic double harp”). Olen tehnyt lukuisia pienkanteleita: 5-, 10-, 11+4 ja 15-kielisiä, joista kaikki ovat siipimallisia. Olen tehnyt myös Valerien duokaverille Jenniferille 6-kielisen kanteleen tilauksesta, hän halusi kanteleeseensa kuusi kieltä. Teen kanteleita myyntiin myyjäisiin ja joskus tilauksesta. Soittimia tehdessä on hyvä aina käyttää paikallista puuta ja täällä sitä riittää. Käytän soittimissani leppää, kirsikkaa, vaahteraa ja pähkinäpuuta. Vitsailenkin monesti soittimen hankkijoille, että haluavatko he kirsikkaa, vaniljaa (vaalea kantele) vai suklaata (tumma kantele). Miten opit rakentamaan kanteleita? Olen oppinut tekemällä. Parasta oli, kun vuonna 2008 Erkki Okkonen oli Yhdysvalloissa Mainessa pitämässä kanteleenrakennustyöpajaa. Erkki opetti virsikanteleen ja siipimallisen kanteleen rakentamisen. Opin todella paljon ja se on parhaita muistojani kanteleen parissa! Vain toinen rakentaja voi opettaa ja näyttää asioita, joita ei muuten tietäisi tai osaisi ratkaista. Kuten mistä vaikkapa ohentaa puuta, jotta kantele soi hyvin. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Jäin juuri eläkkeelle terveydenhoitoalalta, joten mietin parhaillaan, mitä minusta tulee isona! En ole kamalasti mainostanut kanteleitani, joten nettisivujeni päivitys täytyisi tehdä. To do -lista on ollut pitkä eläkkeelle jäännin jälkeen! Haluan tehdä paljon kanteleita, osat 11+4 -kanteleeseen ovat jo valmiita. Meillä on tarvikkeita lukuisten kanteleiden tekoon. Terveisiä Kantele-lehden lukijoille? Valerie: Duokaverini Jennifer on sanonut kauniisti, ettei ole koskaan liian myöhäistä opetella jotain ihanaa. Haluankin siis sanoa: hanki kantele! Ei ole vääriä ääniä, kantele on ystävällinen soitin. Osta vaikka 5-kielinen kantele ja käytä sitä omaan rentoutumiseen. You can learn for your own amazement! Mark: Pidä hauskaa ja improvisoi! Ja: kirsikka, vanilja vai suklaa?
13 USA & KANTELE: KAY SEPPÄLÄ Kay Seppälä on kolmannen polven amerikansuomalainen, joka on opettanut niin kanteleensoittoa kuin kansantanssiakin. Haastattelussa Kay kertoo Michiganin alueen kantele-elämästä. Hei Kantelelehdestä! Miten esittelisit itsesi lukijoille? Kay Seppälä: Olen Kay Seppälä Michiganin Houghtonista, jonne sataa joka talvi 5 metriä lunta! Tämä vuosi on minun 21. vuosi Kivajat Finnish Dancers -lasten tanssiryhmän ohjaajana. Ryhmässä käy 5-17 -vuotiaita lapsia ja tanssimme perinteisiä suomalaisia kansantansseja. Olen opettanut kanteletta vuodesta 2008 ja olen parhaillaan Ilon Kaiku Kantele Ensemblen ohjaaja. Opetan 5ja 10-kielisiä kanteleita. Teen tätä vapaaehtoisena Finnish American Heritage Centerissä Hancockissa Michiganissa, jota Finlandia Foundation National sponsoroi.
KANTELE 1/25 14 Miten kantele tuli elämääsi? Olen tyttönimeltäni Marttinen ja kolmannen polven amerikansuomalainen. En ymmärtänytkään, kuinka amerikansuomalainen olin, ennen kuin muutin pois kotoa Michiganin Upper-Peninsulasta. Valmistuttuani Minneapolisin Augsburg Universitystä jäin kaupunkiin ja liityin kansantassiryhmään ”Kisarit Finnish American Folk Dancers”. Siellä tapasin amerikansuomalaisen mieheni ja sain kuulla Joyce ”Mother Kantele” Hakalasta. Hän oli aloittamassa pienkanteleryhmää. En ole koulutettu muusikko, mutta soitin huilua koko yliopistoaikani. Tiesin, että saisin kyllä kanteleen viisi kieltä haltuuni! Koivun Kaiku -yhtye perustettiin vuonna 1984. Viimeinen esiintymisemme oli Duluthin FinnFesteillä vuonna 2008. Kerro lisää Koivun Kaiusta! Se on hyvä tarina! Kukaan meistä ei ollut ammattimuusikko, Joyce oli esimerkiksi eläinlääkäri. Nyt kun kuuntelen meidän levyjämme, olen hämmästynyt – jestas, että olimme hyviä! Lisäsimme ajan myötä 10-kielisiä kanteleita ja lopulta 4-5 jäsentä alkoi soittamaan konserttikanteleita. Joyce teki sovitukset, joissa käytimme näitä kaikkia kanteleita. Yhtyeessämme oli joskus myös mandoliini, kitara, alttoviulu ja lyömäsoittimia. Minä soitin joskus huilua ja paimenhuilua. Millainen työsi on ollut kanteleen parissa? Muutimme mieheni kanssa takaisin Upper-Peninsulaan vuonna 1997. Silloin Jim Kurtti oli Finnish American Heritage Centerin (FAHC) johtajana ja hän ”painosti” minua aloittamaan kansantanssiryhmän. Niinpä perustin Kivajat. Jim myös rohkaisi minua hakemaan apurahaa ja saimme kaksikymmentä 5-kielistä kanteletta, joita olen käyttänyt opettaessa paikallisissa kouluissa. Huomasin, että todella nautin opettamisesta ja että kantele on mahtava soitin kaikenikäisille musiikin ja suomalaisen kulttuurin esittelyyn. Olen opettanut 5ja 10-kielisiä kanteleita FAHC:n kautta. Yksilötunneilla käyneet halusivat soittaa myös yhdessä, joten aloitimme Ilon Kaiku -ensemblen. Koivun Kaiku oli mallinamme: pyrimme samaan soundiin, vaikkei meillä ollutkaan konserttikanteleita tai muita soittimia. Olemme yhä aktiivisia! Moni yhtyeen jäsenistä on valitettavasti jo poismenneitä, joten meitä on enää 8. Soitamme enimmäkseen suomalaisia sävelmiä käyttäen sovituksia Koivun Kauiulta, muilta ryhmiltä ja amerikkalaisilta soittajilta. Soitamme myös tekemiäni sovituksia, joissa esimerkiksi moni soittaa melodiaa, yksi tai kaksi soittajaa alttolinjaa ja bassolinjaa. Se kuulostaa ihanalta! Suurin osa meistä soittaa 10tai 11-kielisiä, ja 5-kielisen soittajat soittavat muokattua melodiaa tai helppoa harmoniaa. Toivomme aina lisää soittajia joukkoon! Kerro suomalaisen kulttuurin näkymisestä kotipaikkakunnallasi. Suomalainen kulttuuri on hyvin vahvaa täällä. Esimerkiksi saunakulttuuri on elämäntapa täällä ja sanomme olevamme ”saunavyön soljessa”. Suomalaiset nimet ja ruoka ovat tavanomaisia. Kutsumme pullaa nisuksi ja se on hyvin suosittua. Kanteleyhteisö on pieni, mutta ainakaan se ei ole kuolemassa. Aina kun tarjoamme tunteja, ihmiset tulevat! Monet kysyvät, mistä voivat hankkia kanteleen. Harmillisesti meillä ei ole tällä hetkellä konserttikanteleen soittajia. Opetit viime syksynä Ironwoodin ja Hurleyn kouluissa osana Kantele Festiä. Kerro kokemuksistasi. Nautin opettamisesta ja onneksi minulla 20 kanteletta opetuskäyttöön. Sisällytän opetukseeni kansantarinoita ja kerron ensimmäisestä kanteleesta käyttäen apunani Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa. Minulla on myös mukana suuri hauenpää! Kantele Festin oppilaat olivat ihania, oppi
15 vat nopeasti ja suurin osa nautti työpajasta. Olen opettanut vastaavanlaisia työpajoja usein lapsille ja aikuisille FAHC:n kautta. Koulujen jälkeen olevia pajoja ja joskus myös paikan päällä kouluissa. Millaista musiikkia soitata ja millaisella kanteleella? Minulla on Kaustisella tehdyt puutappinen 5-kielinen ja metallitappinen 10-kielinen. Käytän myös mieheni 11-kielistä kanteletta ja piccolokanteletta, jotka on tehnyt amerikkalainen rakentaja Jim Lohmann. Soitan pääosin suomalaista kansanmusiikkia ja suomalaisia sävelmiä, mutta olen viime aikoina lisännyt virsiä Ilon Kaiku -yhtyeen ohjelmistoon. Mikä on lempimuistosi kanteleen kanssa? Onko sinulla tuntikaupalla aikaa? Mahtavat esitykset Koivun Kaiun kanssa nousevat mieleen. Olen myös matkustanut molemmille rannikoille Finnish Foundationin vuoden esiintyjänä. Olemme esiintyneet Kaustisella ja soittaneet yhdessä Tallarin kanssa. Suurin saavutukseni on ollut “Kantele Splash” vuoden 2013 FinnFestillä Houghtonissa/Hancockissa. Kokosimme soittajia yhteen koko maasta! Teemme töitä vastaavan eteen nyt tämän vuoden FinnFestiä varten. Jos joku haluaa olla tässä osallisena, minulle saa laittaa sähköpostia! (seppalakay@gmail.com) Ehkä lempimuistoni on Finlandia University Folk Music -leiriltä vuodelta 2011. Se pidettiin Lake Superior -järven rannalla Lahti Retreat Centerissä. Leirillä oli monia soittimia ja mm. Arto Järvelä oli siellä opettamassa viulisteja. Nuo kolme päivää olivat maagisia. Mitä toivot USA:n kanteleyhteisön tulevaisuudelta? Lisää saavutettavuutta hintojen suhteen sekä laadukkaita 5ja 11-kielisiä ihmisten ostattavaksi. Olisi hienoa, jos konserttikantele tekisi paluun, mutta ilman opettajaa kanteleet jäävät kaappeihin. Haluaisin, että FinnFestin kanteleohjelma saisi innostuksen kipinän syttymään. Terveisiä lukijoille? Tervetuloa! Tulkaa FinnFestille tänä kesänä Duluthiin! Tulkaa tutustumaan kauniiseen pohjoiseen rantaan – Lake Superiorin rantaan, joka on Duluthista koilliseen. Täällä on vesiputouksia ja rantoja ja voitte patikoida, telttailla ja talvella hiihtää. Uraauurtava kanteleyhtye Koivun Kaiku Minnesotassa perustettiin vuonna 1985. Yhtyettä johti Joyce Hakala, joka oli jonkin aikaa ainoa kanteleohjaaja Yhdysvalloissa, lempinimellä ”Äiti Kantele.” 15 vuoden aikana, jolloin tehtiin neljä äänitystä, ryhmä matkusti laajasti lähialueilla, eri puolilla Yhdysvalloissa sekä osallistui Kaustisen festivaalille vuonna 1993.
KANTELE 1/25 16 Satu Mikkola perusti kanteleyhtye Evergreen Livakat Kantele Ensemblen innostuttuaan kanteleensoitosta. Yhtyeessä on viitisentoista soittajaa ja kanteleita 5-kielisestä konserttikanteleeseen. ELKE:n juhliessa 25-vuotisjuhlaansa tänä vuonna onkin hyvä aika jutella Sadun kanssa yhtyeen matkasta. Miten yhtye sai alkunsa? Satu Mikkola: Olin päätynyt vuonna 1999 Seattlessa järjestettyyn Cathy Cushingin ohjaamaan kanteletyöpajaan. Olin soittanut pianoa ja laulanut kuorossa, mutta en ollut koskaan ennen edes pitänyt kanteletta käsissäni. Innostuin aivan hirveästi ja sain 5ja 10-kieliset kanteleet lainaan. Menin suomalaiselle kirkolle Portlandiin ja sanoin: ”Kaikkien täytyy soittaa kannelta!” Washingtonin osavaltiossa asuneen Wilho Saaren inspiroimana perustin Livakat kanteleryhmän tuona samana vuonna. Järjestin muutaman kuukauden päästä kanteletyöpajan, jossa ohjaajina olivat Wilho Saari, Cathy Cushing ja Merja Soria. Osallistujia oli 28 ja siitä alkoi innostus! Kanteleita tilattiin oikealta ja vasemmalta ja siitä se on sitten jatkunut. Wilho sekä Cathy kävivät meitä opettamassa. Pienkanteleiden jälkeen aloimme tilaamaan 36-kielisiä Jussi Ala-Kuhan kanteleita Suomesta. Ne olivat todella kauniisti soivia ja tilasimme ainakin kuusi soitinta. Minun kantele ikävä kyllä varastettiin kerran hotellissa ja tilasin sen jälkeen Koistisen konserttikanteleen. Tällä hetkellä meidän yhtyeessä on kolme konserttikanteletta. USA & KANTELE: Evergreen Livakat Kantele Ensemble
17 Muutin Portlandista Seattlen alueelle vuonna 2001 ja totesin, ettei siellä ollut kanteleryhmää. Sain innostuneita soittajia mukaan suomalaisesta kuorosta ja perustimme Livakat-ryhmälle kaverin. Nimestä tuli Evergreen Livakat Kantele Ensemble. Yhtye juhlii 25-vuotisjuhlaansa tänä vuonna, mitä huippuhetkiä tulee näistä vuosista mieleen? Ensimmäisillä ohjaajilla oli suuri vaikutus. Wilho on tunnustettu ja tunnettu kanteleensoittaja ja opettaja, joka kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli Kreeta Haapasalon suora jälkeläinen ja päätti konserttinsa aina ”Mun kanteleeni”-kappaleeseen. Wilho sekä Cathy Cushing mahdollistivat, että olemme voineet jatkaa vuosikymmeniä. Saimme niin vahvan ja inspiroivan pohjan. Yksi suurimmista tapahtumista oli Kantelemessu. Löysin Sinikka Kontion Kantelemessu CD:n ja ajattelin, että onpa hieno idea. Sanoin täällä Suomalaisen seurakunnan papille Nina Tetri-Mustoselle, että tehdään mekin oma messu. Niin me rupesimme sitä yhdessä puuhaamaan. Porvoon seurakunnan Jarkko Yli-Annala sävelsi musiikin ja Anne-Mari Kaskinen kirjoitti sanat. Messun ensiesitys oli vuonna 2006 FinnFestillä Nasellessa Washingtonin osavaltiossa. Myös Anne-Mari ja Jarkko olivat paikalla. Sitten meidät kutsuttiinkin Suomeen – ja mehän lähdimme! Reissuun lähti yhteensä 14 soittajaa Portlandin ja Seattlen alueilta. Teimme kahden viikon kiertueen, jonka aikana soitimme seitsemässä eri kirkossa. Kiertue sai paljon huomiota, esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka ihmeellistä onkaan, että Amerikasta asti tullaan tänne soittamaan kanteletta. Kuinka monta soittajaa yhtyessä on? Aktiivisia soittajia on 12-15 ja ryhmäkoko on ollut todella vakaa. Kokoonpano on toki muuttunut alkuperäisestä, mutta lähteneiden tilalle on tullut uusia soittajia. Viimeisimmänkin vuoden aikana Seattlesta on tullut pari uutta soittajaan ryhmään. Kaikki eivät ole suomalaisia, jotkut ovat vain kuulleet kanteleesta ja mieltyneet sen ääneen. Etäyhteyden kautta toteutuvat yhtyetunnit auttavat ryhmän ylläpidossa. Minkälaisissa tapahtumissa ELKE esiintyy? Seattlessa tärkein on Kalevalan juhlapäivä, jota suomalainen kuoro on järjestänyt jo 50 vuotta! Kanteleet ovat totta kai aina mukana tapahtumassa. Yhtyeen alkuvuosina kiersimme paljon erilaisissa tapahtumissa. Olemme esiintyneet useissa osavaltiossa ja ainakin neljälle eri FinnFestillä, sekä kaikenlaisilla muillakin festivaaleilla. Covid tietenkin hiljensi keikkatahdin. Miten kantele ja ELKE on otettu vastaan Seattlen alueella? Ei kanteletta tunneta. Toki ne, joilla on kontakti Suomeen, tietävät soittimesta. Kantele herättää kyllä aina kiinnostusta, kun esiinnymme ja ihmiset haluavat tulla katsomaan. Seattlessa on suomalainen kirkko ja suomalainen pastori, joten suomalaisuus kyllä on esillä. Saimme juuri uuden pastorin, Marita Toivosen, Pasilan seurakunnasta, ja hän soittaa kanteletta! Miten kantele ja suomalaisuus näkyy Seattlen alueen ulkosuomalaisten elämässä? Livakat Evergreen Kantele Ensemble Anu Alviolan ohjaaman työpajan jälkeisessä konsertissa vuonna 2018. Satu Mikkola kuvassa vasemmalla eturivissä. Kuva: Jussi Mikkola.
KANTELE 1/25 18 FinnFestiä on järjestetty täällä. Washingtonin ja Oregonin osavaltiossa on kesäfestivaaleja, joissa kanteleet ovat usein esillä. Seattlessa toimii myös suomikoulu, joka on yksi Pohjois-Amerikan vanhimpia. Kouluun kokoonnutaan joka toinen lauantai. Olin itsekin aikoinaan useamman vuoden opettamassa pieniä. Suomalaisessa koulussa opetellaan suomalaista kulttuuria, kieltä, lauluja ja leikkejä. Portlandiin olin mukana perustamassa ensimmäistä suomalaista koulua. Lisäksi University of Washingtonissa on mahdollista suorittaa suomen kielen kanditutkinto, mikä on mahdollista vain muutamassa yliopistossa koko Amerikassa. Täällä on myös National Nordic Museum. Ketkä ovat toimineet ELKE:n ohjaajina? Wilho Saari tuli parinkymmenen vuoden ajan aina tarvittaessa Seattleen, vaikka ajomatkaa oli nelisen tuntia hänen kotoaan. Yleensä kävi kerran kuussa opettamassa. Portland oli vähän lähempänä, joten kävi siellä joka toinen viikko. Hän oli todella kärsivällinen ja erinomainen opettaja! Hän sävelsi musiikkia koko ajan. Arja Kastinen kävi kaksi kertaa täällä ja tapasi Wilhon. Hän kokosi Wilhon sävelmistä ”Tune a day” -nuottikirjan. Cathy Cushing ja Merja Soria ovat olleet myös ohjaajiamme. Suomesta ohjaajina ovat käyneet Senni Eskelinen, Satu Sopanen, Vilma Timonen, Anu Alviola ja Jenni Venäläinen. Sitten keksimme opetuskeinoksi zoomin ja Anu oli etäopettajamme, nyt hänen työtään on pari vuotta jatkanut Jenni. Millaisia tulevaisuuden haaveita teillä on? Soittajat asuvat kaukana toisistaan, joten meille zoom on ollut ryhmän pelastus ja antanut mahdollisuuden jatkaa. Viihdymme yhdessä ja rakastamme kanteleensoittoa. Jatkamme samaan malliin ja olemme kiitollisia upeista kanteleopettajista Suomessa! Terveiset Kantele-lehden lukijoille? Voimme olla ylpeitä suomalaisesta kanteleensoitosta monesta syystä täällä maapallon toisella puoliskolla samalla vaalien suomalaista kulttuuriperintöämme kulttuurin lähettiläinä ja nauttien ainutlaatuisesta, monipuolisesta, suomalaista äänimaailmaa edustavasta soittimestamme. Olemme iloisia siitä, että voimme Evergreen Livakat Kantele Ensemble -ryhmämme kautta tuoda suomalaista soitinperinnettä amerikkalaisten tietoisuuteen ja yhdessä soittaen voimme vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. On hienoa seurata, miten kantele muotoutuu jatkuvasti ja miten soittajat ja rakentajat Suomessa kehittävät uusia soitinversioita ja soittotekniikoita perinteitä kunnioittaen, mutta innovatiivisesti uutta luoden. Menin suomalaiselle kirkolle Portlandiin ja sanoin: ”Kaikkien täytyy soittaa kannelta!” ”
19 Kuinka kantele tuli elämääsi, mikä on taustasi? Kantele tuli elämääni äitini kautta. Hän oli ostanut soittimen paikallisen lehden mainoksen kautta. Kanteleessa oli 36 kieltä ja sen soundi oli rajoittunut huonon ylläpidon vuoksi. Myöhemmin liityin kanteleryhmään nimeltä Koivun Kaiku, jota johti Joyce Hakala. Siellä opin soittamaan 5ja 10-kielisiä kanteleita. Carl Rahkonen ja Anna-Maija Karjalainen olivat yhden kanteletyöpajan ohjaajina ja he auttoivat saamaan 36-kielisen kanteleen takaisin hyvään soittokuntoon. Opiskelin lyhyesti kanteletta myös SibeliusAkatemiassa. Amerikansuomalaisena ja ohjauksella, jota olen saanut, soitan omia tulkintojani folk-perinteestä ja omia sävellyksiäni. Ensisijaisesti olen laulaja, mutta sävellän instrumentaalikappaleita ja teen kokeiluja kantelesäestyksellä laulun kanssa. Olen käyttänyt kanteletta kuudella äänitteelläni. Millaista työsi on ollut kanteleen parissa? Mitä kaikkea olet tehnyt instrumentin kanssa? Olen esiintynyt ja opettanut kanteletta Finlandia Foundation Vuoden Esiintyjänä useilla festivaaleilla samoin kuin FinnFesteillä ympäri Yhdysvaltoja vuosien aikana. Olen pitänyt työpajoja ja esitelmiä kanteleesta erilaisille yhteisöille ja yliopistoille USA:ssa ja Kanadassa. Sain apurahan, jonka tuella opetin kanteletta vuoden verran Cokatossa. Cokato on lähellä Minneapolista ja on yksi varhaisimmista suomalaisten siirtokunnista Minnesotassa. Oppilaiden ikähaitari oli 5-vuotiaista 80-vuotiaisiin. Päätimme vuoden konserttiin, jossa kaikki oppilaat soittivat ja jakoivat heidän uuden löytyneen yhteyden kulttuuriinsa. Olen tehnyt paikallisia työpajoja 5ja 10-kielisille kanteleille ja parhaillaan toimin mentorina opiskelijalle, joka sai apurahan Minnesota State Arts Board’ilta (vapaasti suomennettuna Minnesotan osavaltion taidelautakunnalta) opiskellakseen 5-, 10-, 15ja 36-kielisiä kanteleita. Kirjailijana opetan runoutta ja muistelmia. Olen osa Alzheimer’s Poetry Projectia, jossa vierailen muistisairaiden vanhusten luona. Kirjoitamme yhdessä ja laulamme aina. Usein tuon kanteleen mukana, jotta he voivat kokeilla sitä. He liikuttuvat aina kanteleen kauniista äänestä. USA & KANTELE: DIANE JÄRVI Diane Jarvi on Minneapoliksessa asuva muusikko ja kirjailija. Hän on opettava taiteilija ja laulajalauluntekijä, joka käyttää musiikissaan kitaran lisäksi pienkanteleita ja 36-kielistä kanteletta.
KANTELE 1/25 20 Kuinka kanteleyhteisö voi ja keitä siihen kuuluu? Amerikansuomalainen yhteisö on hyvin aktiivinen Minnesotan osavaltiossa. Vuosittainen festivaali FinnFest tuo osallistujia yhteen koko maasta. Tällä hetkellä festivaalia järjestetään Duluthissa. Enimmäkseen osavaltion pohjoisosissa on pienempiä yhteisöjä, jotka kunnioittavat ja pitävät yllä suomalaista kulttuuria ja perinteitä. Osavaltiossa järjestetään Salolampi-nimistä suomen kielen leiriä. Twin Cities -amerikansuomalaisyhteisö on ollut hyvin aktiivinen kirjallisuudessa, musiikissa, historiassa, kielessä ja juhlissa monien vuosikymmenten ajan. Myös Finn Hall Band ja Laulun Aika -yhtye ovat tämän alueen paikallisia yhtyeitä. Kanteleyhteisö on pienentynyt täällä vuosien mittaan. Kanteleen Soittajat on Duluthissa oleva ryhmä. Koivun Kaiku Twin Citiestä julkaisi useita äänitteitä, mutta ei enää esiinny. Kanteleensoittaja Sheila Coughlin, jota mentoroin, on hyvin lahjakas ja motivoitunut jakamaan kanteleperinnettä hänen kotipaikkakunnallaan osavaltion pohjoisosassa. Ketkä ovat olleet sinuun eniten vaikuttaneita kanteleenrakentajia, -soittajia tai opettajia? Luulemme, että Kilpinen oli meidän vanhan 36-kielisen kanteleen rakentaja. Soitin on todennäköisesti 1930ja 1950lukujen väliltä. Olen kiitollinen Heikkilälle minun uudemman 36-kielisen kanteleen rakentamisesta. Se on kaunis soitin, jonka ostin vuonna 1990. Minulla on pienkanteleita Kaustiselta, joita rakastan. Olen ikuisesti kiitollinen Gerry Henkelille The Kantele Shopista hänen kovasta työstään ja innovaatioistaan rakentajana täällä Minnesotassa. Hän rakensi tuhansia kanteleita vuosien varrella ja myi niitä ympäri maailman. Hän työskenteli aina anteliaasti minun kanssani tehdäkseen pienkanteleita, sähkökanteleita, jouhikielisiä kanteleita sekä monia muita kokoja ja malleja. Ensimmäinen opettajani oli Joyce Hakala, Koivun Kaiun johtaja, joka oli todella hieno opettaja ja tutkija. Hänen kauttaan ryhmä sai ohjausta Anna Maija Karjalaiselta, Hannu Sahalta, Liisa Matveiselta ja Samppa Uimoselta. Sibelius-Akatemiassa opiskelin Martti Pokelan, Toivo Alaspään, Hannu Sahan and Sinikka Järvisen johdolla. Toivo Alaspään johdolla opiskelu tuntui aina konsertilta kiltin mestarin kanssa. Minulla on monia ihania muistoja hänestä opettamassa lempeällä tyylillään. Sain ohjausta myös Minna Raskiselta, mahtavalta soittajalta, jonka tapasin Akatemialla. Kaikki nämä soittajat ovat olleen ystävällisiä ja anteliaita aikansa ja taiteensa suhteen. He kaikki ovat vaikuttaneet siihen, miten soitan. Millaisia tulevaisuuden toiveita sinulla on Yhdysvaltojen kanteleyhteisölle? Minusta tuntuu, että soittajia on vähemmän kuin ennen. Toivon, että kiinnostus kanteleessa säilyy ympäri maata. Toivon, että sen perinne ja uudet innovaatiot pidetään elossa nuorien ja vanhojen kautta. Kantele on lumoava soitin, joka voi soida kuin kello ja myös tarjoaa soundeja, jotka ovat sekä mystisiä että valoisia. Terveisiä lukijoille? Lähetän terveisiä ja kiitollisuutta kaikille soittajille ja opettajille! Minun musiikillinen matkani on jatkuvasti saanut valoa tämän soittimen yllättävistä tavoista. Odotan innolla, mitä tapahtuu seuraavaksi. Diane Jarvesta voi lukea lisää hänen nettisivuiltaan www.dianejarvi.com. Hänen musiikkiaan on kuunneltavissa suoratoistopalveluissa kuten Spotifyssä.