3 Pääkirjoitus V anhoja Kantele-lehtiä selaillessa olen usein kiinnittänyt huomioni kantelekulttuurin erilaisiin merkkivuosiin, juhlallisuuksiin ja niihin liittyviin tapahtumiin. Kantele on soittimena osa eräänlaista kansallisromantiikkaa, ja se kaikki kulttuuri, mikä kanteleeseen liitetään, on eri juhlavuosien kautta nähtävissä valtavan elinvoimaisena ihmisten välisenä yhteisöllisyytenä. Tätä yhteisöllisyyttä on osattu Kantele-lehdessä vaalia ja rakentaa antamalla arvoa merkittäville henkilöille, ilmiöille ja tapahtumille. Tänäkin vuonna juhlitaan pyöreitä vuosia, kun arvostetun Martti Pokelan syntymästä on kulunut 100 vuotta. Tässä numerossa kerrotaan tammikuussa Sibelius-Akatemiassa järjestetystä seminaarista, jossa kokoonnuttiin muistelemaan Pokelaa ja hänen perintöään. Pokelaan liittyviä juttuja saamme juhlavuoden kunniaksi lukea tänä vuonna myös lehden tulevissa numeroissa. Sibelius-Akatemia tai helpommin lausuttuna "Siba" on sekin lehdessä noteerattu, sillä viime syksynä tuli kuluneeksi 40 vuotta kansanmusiikin oppiaineen perustamisesta. Vuodesta 1983 lähtien Suomessa on voinut opiskella kanteleensoittoa musiikkikorkeakoulussa, mutta sen sijaan että katsoisimme taaksepäin kuluneita vuosikymmeniä, kerromme lehdessä minkälaista kanteleen opiskelu Siballa tänä päivänä on. Elämme Suomessa aikaa, jossa meitä varoitellaan niukentuvista resursseista ja elintason laskusta. Kulttuuria ja musiikkia puhutellaan luksustuotteina, vaikka kyse on elintärkeistä perustarpeista. Nähtäväksi jää, millä tavoin esimerkiksi kulttuurin rahoitus tulee muuttumaan. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että se mitä me ihmiset voimme tilanteelle parhaiten tehdä on olla mukana vaikuttamassa, osallistumassa ja edelleen luomassa lisää aktiivista kantelekulttuuria. Minkään ylhäältä annetun muutoksen ei tarvitse häiritä sitä, kuinka paljon esimerkiksi luemme Kantele-lehteä, käymme konserteissa tai vaikkapa tuemme Kanteleliiton tärkeää toimintaa jäsenmaksuillamme. Kun haastattelin Siballa kanteleenopiskelija Heta Laakkosta ja Aurora Fustinonia, minulle jäi mieleen Hetan lause siitä kuinka kantele sopisi melkein mihin tahansa musiikkityyliin mukaan. Tulevien ammattikanteleensoittajien näkymyksistä ja haaveista omasta tulevaisuudesta heijastui välittömyys, uteliaisuus ja avarakatseisuus. Tällaisella asenteella kulttuurimme kyllä pysyy elinvoimaisena. Keväisiä päiviä toivottaen,
KANTELE 1/24 4
5 K ovin moni suomalainen opiskelija tuskin voi rehennellä sillä, että käy päivittäin Helsingin keskustassa aivan Eduskuntatalon naapurissa opiskelemassa taiteilijaksi. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa tämä on arkipäivää, sillä korkeakoulun Kansanmusiikin oppiaine sijaitsee Musiikkitalon seitsemännessä kerroksessa, jonka kanteleluokan ikkunasta on suorat näkymät Töölönlahdelle ja Finlandia-talon suuntaan. Musiikkitalon modernit olosuhteet ja keskeinen sijainti antavat vaikutelman laadukkaista ja kotoisista opiskeluolosuhteista, ja ensimmäisen vuoden kanteleopiskelija Aurora Fustinoni myöntää syyslukukauden opiskelun jälkeen, että olo on etuoikeutettu. ”Olen opiskellut täällä nyt vasta puoli vuotta, mutta olo on kiitollinen—saan tulla tänne joka päivä ja tehdä sitä mistä tykkään”, Aurora toteaa. Opiskelemaan pääsy on ollut hyppäys eteenpäin uralla harrastelijasta osaksi tulevien ammattilaisten joukkoa. Opiskelijaksi hyväksyminen Suomen kenties tavoitelluimpaan musiikkioppilaitokseen on monella tavalla elämää muuttava tapahtuma, mutta kuinka kertaheitolla oma mieli ja identiteetti reagoi tällaiseen merkittäteksti M ikko k oivuMäki Suomalaisen kantelekentän erityispiirteitä ovat sen eri merkkihenkilöt ja instituutiot, jotka ovat olleet luomassa kanteletta ympäröivää kulttuuria ja ylläpitämässä sen rikasta historiaa. Yksi näkyvimmistä instituutioista on Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin koulutusohjelma, joka on kouluttanut kantelemuusikoita ammattilaisiksi jo 40 vuoden ajan. Kansanmusiikin koulutus käynnistettiin pitkien ponnistelujen jälkeen vuonna 1983, ja pääseminen opiskelijaksi sinne on tavoiteltu tie kaikkialta — niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Koulutusohjelman täyttäessä 40 vuotta halusimme sukeltaa historian sijaan tähän päivään ja tuoda esiin nuorten kanteleopiskelijoiden ajatuksia, näkemyksiä ja opiskelun arkea. Haastattelimme ensimmäisen vuoden kanteleopiskelija Aurora Fustinonia ja opintojensa loppusuoralla olevaa maisteriopiskelija Heta Laakkosta. Neljä vuosikymmentä kanteleen korkeakoulua
KANTELE 1/24 6 vään virstanpylvääseen? Auroran kokemus tästä on edelleen tuoreena mielessä: ”Kyllä minulla oli sisäänpääsyn jälkeen ylevä olo, kun tunne siitä että omalla työllä sain jotain tällaista aikaiseksi, oli niin vahva”, hän kertoo. Kansanmusiikin koulutukseen otettiin viime kesänä sisään muutama kandiopiskelija, ja Aurora oli heistä ainoa kanteleensoittaja. Joka vuosi ei välttämättä hyväksytä uusia kanteleensoittajia, ja kriteerit opiskelemaan pääsylle ovat tiukat. Maisteriopiskelija Heta Laakkonen viimeistelee opintojaan ja lopputyönä häämöttävää maisterikonserttia, ja hänen tiensä kanteleen maisteriopintoihin ovat kulkeneet musiikkipedagogian opintojen kautta ammattikorkeakoulussa. ”Päällimmäinen ajatus Sibelius-Akatemian maisteriopinnoista on ollut vapaudentunne siitä, että saa opiskella minkä itselleen kokee tärkeäksi, vaikka opiskelufiilis toki myös vaihtelee”, sanoo Heta, ja jatkaa: ”Tuntuu oikeastaan, että vasta nyt viimeisenä opiskeluvuotena on saanut kunnolla opinnot käyntiin, kun on päässyt suunnittelemaan maisterikonserttia ja tutustumaan taiteelliseen tutkimukseen.” Maisteriopintojen lopputyö voi olla taiteellisen konsertin lisäksi esimerkiksi pedagoginen projektityö, ja Hetalle opetustyöt ovat jo tuttuja. ”Aikaa on opintojen ohessa jäänyt hyvin myös opetustöille, jota monet muutkin kanteleensoittajat tekevät. Erityisesti maisterivaiheessa vapaus opinnoissa näkyy päästä valitsemaan valinnaisten kurssien sisältöjä omien kiinnostusten mukaan, ja opetus ja ohjaus näille ovat olleet todella hyviä.”, Heta kertoo. Aurora on samaa mieltä opiskelun vapaudesta, vaikka kandivaiheen opinnot ovatkin tarkemmin määriteltyjä oppimistavotteiden mukaan. ”Vaikka opiskelu kandivaiheessa on enemmän ohjattua, tuntuu silti että taiteellista omaa suuntaa tuetaan ja ehdin myös tehdä kaikenlaista muutakin”, Aurora toteaa. Omaa polkua pitkin Polku ammattiopintoihin ei kummallakaan muusikolla ole ollut niin tavanomainen kuin mitä voisi Sibelius-Akatemian instrumenttiopiskelijalta odottaa. Jos klassisella puolella viuluopinnot edellyttävät kurinalaista harjoittelua pienestä pitäen, kansanmusiikin osastolla kanteleopiskelijoiden tausta kuulostaa huomattavan paljon anteeksiantavammalta. Auroran ja Hetan tiet Sibelius-Akatemiaan eivät ole noudattaneet mitään suoraa johdonmukaista linjaa, vaan mutkitelleet siellä sun täällä. Hetalle maisteriopinnot ovat luonteva jatkumo alemman korkeakoulututkinnon jälkeen, joiden pääpainotus on ollut pedagogiikassa ja musiikinopettajan pätevyyden hankkimisessa. Aurora on aloittanut soittopolkunsa klassisella pianolla, siirtyen sitten klassiseen konserttikanteleeseen ja tutustuen myöhemmin erilaisiin musiikkikulttuureihin kuten suomenruotsalaiseen musiikkiperinteeseen ja irlantilaiseen musiikkiin. Omaa uteliaisuutta ovat ruokkineet kokeileminen soittaa konserttikanteleella irlantilaista musiikkia, mutta vaiherikkaasta taustasta huolimatta—ja ehkä myös luonnollisena jatkumona uteliaalle kokeilemiselle—tie lukion jälkeen vei kansanmusiikin pääsykokeeseen Sibelius-Akatemiaan. ”En olisi ikinä uskonut, että minut otetaan tänne sisään opiskelijaksi, mutta toisaalta se osoittaa, että hieman marginaalisemmastakin taustasta voi, ja kannattaa hakea tänne", Aurora kannustaa. Kun keskustelu liikkuu genrerajojen pohdinnassa ja musiikillisten perustaitojen erilaisissa tulkinnoissa, Heta muistuttaa, että hakijoiden ei kannata aliarvioida taitojaan eikä toisaalta ajatella että kaikkea
7 Heta Laakkonen (vas.) viimeistelee opintojaan ja tulevaa maisterikonserttia. Aurora Fustinoni on ensimmäisen vuoden opiskelijana vasta opintojensa alussa. pitäisi osata. Taitotason pitää toki olla riittävä, mutta iso osa opiskelua on vasta edessä. Keskustelemme syvällisemmällä tasolla oppimisen prosesseista ja opiskelun eteen tehtävästä työmäärästä. Millä tavalla oman oppimisen voi nähdä, ja miten omaa osaamista voi arvioida? Heta kertoo, että välillä tuntuu kuin tekisi monta vuotta samoja opintoja, ja voi olla vaikea havaita miten kanteleensoittajana kehittyy. ”Mutta sitten kun joskus kuuntelee vanhempia äänitteitä tai katsoo keikkatallennetta, oman kehittymisen kyllä näkee selvästi.” Maisterivaiheessa kehittyminen ja oppiminen näkyy erityisesti oman taiteilijaidentiteetin muotoutumisen kautta. Hetalle käsitys ammattimaisuudesta ei enää perustu niinkään tekniseen soittotaitoon, vaan luottamukseen oman persoonallisen tyylin löytämisessä ja sisäistämisessä. Kansanmusiikin opinnoissa kannustetaan vahvasti luovaan toimintaan ja oman ilmaisun löytämiseen, ja nykyisen kantelesukupolven määrääviä
KANTELE 1/24 8 tyylipiirteitä ovatkin selkeä taiteellinen monipuolisuus ja pyrkimys uudenlaisen musiikin tekoon laaja-alaisen taitotason kautta. Kanteleen modernit mahdollisuudet Aurora ja Heta näkevät kanteleen monipuoliset mahdollisuudet, mutta toteavat että tietynlaisia olettamuksia tai stereotypioita kanteleensoittajiin liitetään yhä. Heta on kohdannut oletuksia, että kantele mielletään soolosoittimeksi, mikä on ehkä osittain ollut myös soittimen akustisten ominaisuuksien kuten suhteellisen hiljaisen äänen vaikutusta. Nykypäivänä kanteleen sähköinen vahvistaminen on jo vakiintunut tapa, ja sillä voidaan nostaa soitin isompaan kokoonpanoon muiden soitinten rinnalle. ”Teen monenlaista musiikkia ja olen soittanut esimerkiksi kanteletta pop-kokoonpanossa, johon se istuu aivan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu soitin”, Heta toteaa, ja jatkaa: ”Joskus jotain musiikkia kuunnellessani mietin, että miksi tässä ei ole mukana kanteletta, kun se sopisi tähän niin hyvin”. Auroralle kanteleen mahdollisuudet tuntuvat tällä hetkellä miltei rajattomilta: ”Tällä soittimella voi kokeilla ja kehitellä niin paljon kaikenlaista, ja onnistumiset tuovat aina hyvän fiiliksen. En edes oikeastaan mieti eri musiikkityylejä tai genrejä, soitan sitä mikä tulee mieleen.” Yksi osa-alue toisaalta aiheuttaa Aurorassa hieman koomista pelkoa: ”Kammoan teknisiä laitteita, joten elektronista musiikkia en osaa soittaa!”, huudahdaa Aurora. Tähän Hetalla hieman kokeneempana opiskelijana on salamannopea vastaus: ”Niin, vielä!” Kumpaakin muusikkoa myös kiehtoo
9 säveltäminen, ja esimerkiksi maisterikonserttiin Heta on säveltänyt itse kaiken musiikin. Heta säveltää myös musiikkia yhtyeissä, joissa soittaa. Säveltäminen antaa tavattoman suuret mahdollisuudet jo valmiiksi rikkaaseen ilmaisuun, ja sekä Heta että Aurora näkevät tulevaisuuden hieman sirpaleisena, mutta antoisana mosaiikkina, jossa useat erilaiset projektit, työryhmät ja taiteelliset kokonaisuudet vuorottelevat. Heta tekee jo työkseen opetustyötä, mikä kiinnostaa myös Auroraa tulevaisuudessa, vaikka nyt onkin aika keskittyä opintoihin. Taloudellisen epävarmuuden muusikon ammatin suhteen molemmat opiskelijat ovat tiedostaneet, ja esimerkiksi pelkällä taiteilijuudella itsensä elättäminen tuntuu tällä hetkellä haastavalta ajatukselta. Opetustyöt tuovat toimeentulon turvaa, mutta musiikillinen uteliaisuus, taiteidenvälinen monialaisuus sekä Hetan esiin nostama valmiiksi saamisen tunne puhuttelevat oman muusikkouden toteuttamisessa. Aurora maalailee omaa tulevaisuudenkuvaansa leveällä paletilla: ”Se on hieman paradoksaalista, mutta haaveilen sekä seesteisestä, mukavuudenhaluisesta taiteilijuudesta että vaihtelusta erilaisten uusien asioiden kesken. Olen sitä mieltä, että omaa kiinnostusta pitää ruokkia laajalla spektrillä—ei voi tulla hyväksi, jos on liian kapea-alaisesti kiinnostunut vain yhdestä asiasta.” Perinteissä piilevä vapaus Kanteleen opiskelu Sibelius-Akatemiassa näyttäytyy aktiivisena, taiteellista vapautta ja monialaista yhteistyötä korostavana oppipolkuna 40 vuotta täyttäneen kansanmusiikin oppiaineen omassa sopukassaan. Heta ja Aurora ovat kumpikin sitä mieltä, että myös kanteleen perinne näkyy opinnoissa hyvin vahvana. Aurora näkee, että kanteletta ja sen perintöä ei oikein voi erottaa toisistaan— ne ovat yhtä ja samaa. Heta kuvailee oman näkemyksenä hieman samoilla sanoilla: perinne on sisällä kanteleessa soittimena. Se tuntuu vahvana yhteisöllisyytenä, ja vaikka kanteleopiskelijoita on samanaikaisesti vain muutama, side omaan soitinkollegaan kansanmusiikin osastolla on vahva. Kuten monessa muussakin soittimessa, kanteleen perinne kulkee myös opetuksellisena jatkumona siinä, kuka on ollut kenenkin oppilaana. Toisaalta perinteet ovat hyvin paljon sidoksissa myös vapauteen opiskella ja saada kehittää omaa taiteilijaidentiteettiä. Kansanmusiikin luonteeseen elimellisesti liittyvä improvisointi, musiikin uudelleentulkinta ja historiallisuus edellyttävät jo itsessään, että muusikko tuo musiikkiin oman tyylinsä, huolimatta siitä mistä musiikki tulee tai milloin se on tehty. ”Kanteleensoittaja kohtaa stereotyyppisiä oletuksia, mutta kyllä monet aina yllättyy, kun ne kuulee vaikkapa Debussyä soitettavan kanteleella, että tällastakin voi tällä tehdä”, Aurora muistuttaa. Seitsemännen kerroksen kanteleluokka Sibelius-Akatemialla on täynnä erilaisia kanteleita, ja kuvauksia varten kanteletaiteilijat intoutuvat spontaaniin improvisoituun yhteissoittoon konserttikanteleella ja seinältä sattumanvaraisesti napatulla kymmenkielisellä, joka ”taitaa olla d-mollissa”. Musiikki ja rikkaat yläsävelet täyttävät huoneen, jonka jälkeen Aurora huudahtaa opiskelijakollegansa soitosta: ”Kuulostipa ihanalta!”
KANTELE 1/24 10 K anteletaiteilija Martti Pokelaa (1924-2006) muisteltiin Musiikkitalon auditoriossa tammikuisena lauantaina pidetyssä seminaarissa tavalla, joka jätti häntä tuntemattomallekin vahvan käsityksen ikimuistoisesta persoonasta ja ennen kaikkea ihmisestä, joka eli ja eksisteerasi osana sitä musiikkia, joka hänen ympärillään vallitsi. Martti Pokelan syntymäpäivän tuntumassa järjestetyn seminaarin nimeksi valikoitunut ”Jutkauksia” kuvasi kaikkien muistojaan mestarista esittäneiden mielestä osuvasti hänen persoonaansa taiteilijana ja ihmisenä. Säveltäjäksi kansantaiteilija ei koskaan ainakaan itse tunnustautunutkaan, eikä hän koskaan unohtanut musisoimisessa iloa. Pokela oli syntynyt Haapavedellä Pohjois-Pohjanmaalla, nykyään kesäisestä kansanmusiikkitapahtumastakin tunnetussa pitäjässä, jonka musisointitraditio oli silloin ja on edelleen vahva. Helsinkiin opiskelemaan tultuaan hän liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan, josta tulikin hänelle tärkeä paikka; ei vain siksi, että kohtasi sen riennoissa puolisonsa Marjatan. Kantelesäesteisiä laulukeikkoja tehneiden Martti ja Marjatta Pokelan uran käännekohta suhteessa julkisuuteen on helppo määrittää, se oli 22.marraskuuta 1949, jolloin pariskunta ensimmäisen kerran esiintyi suorassa radiolähetyksessä. Musiikkituokion päätyttyä radiojohtaja Jouko Tolonen oli rientänyt studioon vaatimaan heitä tulemaan pian uudestaan. Tämä oli ollut Pokeloille ankara paikka, sillä he joutuivat pikavauhtia sovittamaan itselleen uuden ohjelmiston kaukana tulevaisuudessa olivat vielä ajat, jolloin radiot vaipuisivat soittolistojen samoja biisejä jauhavaan kurjimukseen. Tolosen epäily, että tämäntyyppinen musiikki puhuttelisi kuulijakuntaa, osoittautui varsin oikeaksi. Radiosta tuttua pariskuntaa ruvettiin sitten kutsumaan eri puolille maata myös keikoille. Pokeloiden uran suurimmaksi hitiksi kohonnut Haamu ja Marjaana-balladi Sata vuotta Martti Pokelan syntymästä teksti M ikko -o skari k oski Jutkaukset elävät monien muistoissa
11 oli kulkeutunut Martin tietoon ilmeisesti suullisena perintönä sotavuosina, kun joku samoilta seuduilta kotoisin ollut rintamakaveri oli sitä laulellut. Kappaleen transkriptio lisättiin Pohjois-Pohjalaisen osakunnan laulukirjaankin vasta sen jälkeen, kun Pokelat olivat julkisesti sitä esittäneet. Myöhemmin sitä on hieman erilaisella tekstillä versioinut ainakin J.Karjalainen. Monipuolisesti Martti Pokelan uraa ja elämää valaisseen seminaarin kiistattomasti parasta antia olivat kollegoiden, oppilaiden ja etenkin omaisten muistot. Emeritusprofessori Heikki Laitiselle Pokela oli vanhempi työtoveri, Maisa Krokforsille, Mikko Nikulalle ja Anssi Tikanmäelle taas ohjeistaja oman musiikillisen ilmaisun löytämiseen. Nuorimmat Pokelan oppilaat olivat ensi kerran kohdanneet tämän niinkin myöhään kuin 1990-luvulla. Läpi vuosikymmenten Martti Pokelan musisointi oli musiikin, ei nuottien soittamista. Hänellä oli niksinsä ohjeistaa myös improvisoimaan sillä tavoin ”oikein”, ettei kenelläkään voi olla vastaansanomista siitä, miten asian pitäisi olla. Tosin Pokela ei koskaan unohtanut myöskään huumorin merkitystä, vaan piti sitä aina sitä tarpeellisempana mitä vakavammasta asiasta oli kyse. Mutta Eeva-Leena ja Juha Pokela sekä Petteri Sariola toivat isästä ja taatusta esiin vielä sellaisen näkökulman, jota ei voi olla kenelläkään muulla. Erityisesti tyttärenpoika Petterin muistot koskettivat -ja konkreettisesti onkin ihan aiheellista kysyä, olisiko tämä nyt oman genrensä maailman huippu valinnut tietään, ellei olisi aikanaan saanut isoisältään tämän vanhaa keikkakitaraa. Pokelan jälkeläiset osoittivat muistojaan kertoessaan paitsi että pelimannisuvun musisointi elää, voi hyvin ja laajenee uusiin tulokulmiin, myös sen, että Martin tekemisten ohjenuoraa ”Elämä on herkkua!” ei ole unohdettu. Juhlaseminaarin vieraita. Vasemmalta Maisa Krokfors, Mikko Nikula, Anssi Tikanmäki ja Satu Sopanen. Kuva: Jaakko Jukonen.
KANTELE 1/24 12 Kanteleliiton Vuoden kantele –tunnustus Jessika Lammelle ja Inarin kunnan kanteletoiminnalle Kanteleliiton Vuoden kantele 2023 -tunnustuspalkinnon sai muusikko, musiikkipedagogi Jessika Lampi. Palkinto myönnettiin Folklandia-risteilyn Eläköön Folk! -gaalassa tammikuussa, jossa palkittiin myös muita kansanmusiikin ja -tanssin ansioituneita tekijöitä. Palkinto Jessika Lammelle annettiin Inarin kunnan alueella tehdystä aktiivisesta ja näkyvästä kanteletoiminnasta, joka on jatkanut mestaripelimanni Martti Salon aikoinaan aloittamaa työtä. Lampi on tehnyt varhaiskasvatuksesta lähtien merkittävää työtä alueen kanteleensoittoharrastuksen parissa, yhdistellen kansanmusiikkia ja Inarin alueen alkuperäisväestön musiikkia. Toiminnan ansioissa nousee esiin yhteistyö, monimuotoisuus ja tasa-arvo, jotka vahvasti näkyivät viime syksynä kaksi viikkoa kestäneissä Kanteleviikoissa osana valtakunnallista Kanteleen päivää. Kanteleviikoilla järjestettiin useiden konserttien lisäksi mm. soitinrakennuskurssi. Kantele-lehti onnittelee Jessika Lampea tunnustuksesta! Kuva: Marja-Terttu Korppila
13
KANTELE 1/24 14 Päivä on kääntynyt Taiwanissa jo iltaan kun Ying-Hsien Chenin kanssa tapaamme tietokoneen ruudun kautta. Suomen tammikuussa sataa vettä ja Taiwanissakin sää on tavallista kylmempää. Näimme Ying-Hsienin kanssa viimeksi syyskuussa 2023 Helsingissä yhteisen hankkeen tapaamisessa. Silloin Ying-Hsien oli juuri saanut suuren rutistuksen päätökseen; hänen väitöskirjansa Plucking the Forest Sound: The Transculturation of the Finnish Kantele in Japan oli hyväksytty vain viikkoa aiemmin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Tutustuimme Ying-Hsienin kanssa World Wide Women – naismuusikot rajojen rikkojina ja tulevaisuuden rakentajina -hankkeen tiimoilta vuonna 2021. Hankkeessa tutkittiin naismuusikoita eri puolilla maailmaa, joko perinteisesti tutkimalla tai musiikillisen yhteistyön kautta. Ying-Hsien teki väitöskirjaansa yhtenä hankkeen osaprojektina. Minä olin mukana kahdessa muussa osaprojektissa taiteilijana. Huomionarvoista onkin, että kantele on mukana hankkeen neljästä osaprojektissa kolmessa. Ying-Hsienin suhde kanteleeseen syntyi vuonna 2011, kun hän tuli SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmään vaihto-oppilaaksi Taipein kansallisesta taideyliopistosta Taiwanista. Sitä ennen hän ei tiennyt kanteleesta juurikaan. Suomeen ja Sibelius-Akatemiaan hänet kuitenkin houkutteli juuri kantele perinnesoittimena ja kansanmusiikin aineryhmän oman musiikin tekemisen vapaus. Kantele muistutti häntä kiinalaisesta guzeng-kielisoittimesta, jota hän oli soittanut koko nuoruutensa. Taipeissa hän oli taas opiskellut taiwanilaista perinnemusiikkia. Hän koki, että Taiwanissa musiikin opiskelusta ja tekemisestä puuttui vapaus, sillä vanhempien ja opettajien kunnioitus oli kaikki kaikessa. Sibelius-Akatemian vaihtovuoden jälkeen Ying-Hsien palasi Taiwaniin ja yritti tavoittaa muita kanteleensoittajia, löytämättä kuitenkaan ketään. YouTubesta kuitenkin löytyi paljon videoita japanilaisilta kanteleensoittajilta, mikä hämmästytti Ying-Hsieniä. Miten kanteleensoittajia oli Japanissa niin paljon? Ying-Hsien Chenin väitöskirja kanteleesta Japanissa teksti M arjo s Molander
15 Vaihtovuosi Suomessa oli ollut niin hyvä kokemus, että Ying-Hsien halusi palata Suomeen opiskelemaan lisää. Jatkotutkintopaikaksi tuli Helsingin yliopisto ja musiikkitiede vuonna 2015 ja japanilaisista kanteleensoittajista kehkeytyi sinne väitöskirjan aihe. Väitöskirjassaan Ying-Hsien tutki japanilaisten, erityisesti naisten, erityistä kiinnostusta kanteleeseen ja kanteleensoittoon sekä Suomea kohtaan. Naissoittajilla on merkittävä rooli japanilaisessa kantelemusiikissa. Japanin kulttuurissa miehet pääosin työskentelevät tehden pitkää päivää ja naiset vastaavat kotitaloudesta ja päättävät kotitalouden rahoista. Naisilla on usein harrastuksia, johon he panostavat niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Tutkimuksessa Ying-Hsien tarkasteli miksi japanilaiset ovat niin kiinnostuneet kanteleesta, ja miten kantele ja kanteleensoitto on muuttunut Japanissa. Hän tarkasteli kanteletta kulttuurienvälisestä näkökulmasta: mitä uusia merkityksiä sillä on, kun se on siirretty Suomen ulkopuolelle. Ying-Hsienin mukaan japanilaiset kanteleensoittajat ovatkin luoneet kanteleesta omanlaisensa mielikuvan. Japanilaisille kanteleen sointi yhdistyy luontoon ja mielikuviin luonnosta ja kantelemusiikkia usein kuvaillaankin luontoon liittyvillä sanoilla. Nyt aika Suomessa, väitöskirja kuin myös World Wide Women -hanke ovat ohi, mutta Suomella on yhä tärkeä paikka Ying-Hsienin ja hänen perheensä elämässä Taiwanissa. Puoliso nauttii suomalaisesta suklaasta ja kahvista muistellen niiden kautta aikaa Suomessa. Ying-Hsieniä on pyydetty luennoimaan paikalliseen yliopistoon suomalaisesta musiikista, joten nyt hän valmistautuu luentoihin paneutumalla Sibeliukseen ja Suomen maantietoonkin. Kuvassa vasemmalta: Jenni Hanikka, Sibone Oroza, Nina Öhman, Marjo Smolander, Ying-Hsien Chen ja Elina Seye.
KANTELE 1/24 16 K ansainvälinen kantelekilpailu lähestyy kovaa vauhtia! Kilpailuun ja Kimaraan on ilmoittautunut noin 130 osallistujaa. Upeaa, että teitä osallistujia on näin runsas joukko! Osallistujissa on kanteleensoittajia Suomesta, Japanista, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Soittajia on eri ikäisistä lapsista aikuisiin, harrastajista ammattilaisiin! Järjestelyt ovat täydessä vauhdissa ja odotamme jo innolla tätä kanteleen superviikonloppua, tervetuloa! Suuren ilmoittautumismäärän takia kilpailusarjoja on siirretty myös lauantaille, ja näillä sivuilla löydät tietoa uudesta sarjojen asettelusta. Toivottavasti kisaviikonlopun pyörteissä ehdit kuunnella mahdollisimman paljon myös muiden soittoa, ja osallistua upeisiin konsertteihin! Konserteissa kuullaan esimerkiksi päätuomari Pauliina Syrjälää sekä valloittavaa folk-duo Ciennaa kuuluisalla Poppari-klubilla. Muistathan myös yhteiset jamit sunnuntaina Aurora Visan ja Anu Alviolan johdolla ennen loppukonserttia, kyseessä on kaikkien osallistujien yhteissoitto. Jameihin ei tarvitse etukäteen valmistautua. Toivotaan, että saataisiin kuulla yhteissoittoa 130 kanteleen voimin! Pop-up konsertteja kuullaan Aalto2-museolla (Alvar Aallon katu 7, 40600 Jyväskylä), Sepän kauppakeskuksessa (Ahjokatu 3-5, 40320 Jyväskylä), Palokan pelimannitalon salissa ja Suomen Kantelemuseossa. Pop-up konserteissa kuullaan osallistujien musisointia lisää, näitä kannattaa käydä kuuntelemassa. Myös Suomen Kantelemuseossa kannattaa käydä vierailemassa. Suomen Kantelemuseo täyttää tänä vuonna 15 vuotta, ja kyseessä on maailman ainoa kanteleille omistettu museo. Käythän varaamassa myös majoituksesi mahdollisimman pian. Meille on kiintiö Sokos Hotel Paviljongissa, josta pystyy varaamaan tapahtumaan liitetyn koodin kautta tai Omenahotelli Jyväskylässä, josta voi varata majoituksen tarjoushintaan. Ohjeet seuraavilla sivuilla. Kilpailujen eteen työskentelee suuri joukko ihmisiä: opettajia, vapaaehtoisia ja paikallisia talkoolaisia jotka kaikki tekevät valtavan työn–kiitos heille jo etukäteen, sekä myös kaikille huoltojoukoille mukana olosta! Emme malta odottaa, että nähdään Jyväskylässä! Iloisin kisaterveisin Sanni Virta ja Emma Kuntsi Kantelekilpailun tuottajat Tervetuloa Kansainväliseen kantelekilpailuun Jyväskylään 3.-5.5.2024!
17 Kilpailun sarjajaon päivitys Suuren osallistujamäärän johdosta kilpailutoimikunta päätti jakaa suurimmat kilpailusarjat uudelleen osallistujien iän perusteella. Alkuperäinen, aiemmin ilmoitettu sarjajako ei siis enää pidä paikkansa kaikilta osin, ja esimerkiksi 13-14 -vuotiaiden ja 15-vuotiaiden sarjoissa on eri tuomaristo. Sarja 1 jaetaan sarjoihin • Sarja 1: 8–10 -vuotiaat • Sarja 1: 11–12 -vuotiaat Sarja 2 jaetaan sarjoihin • Sarja 2: 13–14 -vuotiaat • Sarja 2: 15-vuotiaat Sarja 3 jaetaan sarjoihin • Sarja 3: 16–17 -vuotiaat • Sarja 3: 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat KanteleKimaraan tai ammattilaisten sarjaan ei tule muutoksia. Aikataulu KanteleKimara ja molemmat S1-sarjat pidetään lauantaina, sarjat 2 ja 3 sekä ammattilaiset sunnuntaina. Jokaiselle osallistujalle on varattu viritysaika omassa harjoitusluokassa ennen omaa kilpailutai katselmusaikaa. Tarkka aikataulutus julkaistaan huhtikuun alussa. Kaikki tapahtumat pidetään Jyväskylän Musiikkikampuksella (Musiikkikampus/Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Pitkäkatu 18), ellei toisin mainita.
KANTELE 1/24 18 Perjantai 3.5.2024 16.00–21.00 Tutustumista Suomen kantelemuseoon Palokan Pelimannitalon yläkerrassa 19.00 Avajaiskonsertti Palokan Pelimannitalon salissa. Katso lisätietoja sivulta 20. Konsertin yhteydessä julkaistaan kaksi uutta soitto-opasta: Anu Alviola & Aurora Visa: Kanteleen pyörtehissä pienkanteleiden maailmassa Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen, Pauliina Syrjälä & Jenni Venäläinen: Saarijärven kantele Lauantai 4.5.2024 9.30–14.15 Sarja 1: 8–10-vuotiaiden kilpailuajat 9.30–14.15 Sarja 1: 11–12-vuotiaiden kilpailuajat 11.30–13.00 Lounas 10.00–14.15 KanteleKimaran katselmusajat 11.00–14.00 Pop up -konsertteja kaupungilla 16.00 KanteleKimaran ja Sarjan 1 päätöskonsertti ja palkintojen jako 20.30 Cienna -yhtyeen konsertti Poppari -klubilla K18, alaikäiset huoltajan kanssa (klo 20 ovet, klo 20.30 konsertti) Yleisiä aukioloaikoja kilpailujen aikaan: Lauantai Sunnuntai Suomen Kantelemuseo 10–15.30 ja 18–20 10–13 Soitinrakentajien messuosasto 9–16 9–17.30 Infotiski 9–17.30 8–18 Musiikkikampuksen kahvila 10.30–15 10:30–16
19 Sunnuntai 5.5.2024 9.00–16.00 Sarja 3: 16–17-vuotiaiden kilpailuajat 9.30–11.30 Sarja 2: 15-vuotiaiden kilpailuajat 11.30–13.00 Lounas 9.30–15.00 Sarja 3: 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien kilpailuajat 10.00–15.00 Ammattilaisten kilpailuajat 12.30–16.15 Sarja 2: 13–14-vuotiaiden kilpailuajat 16.30 Kanteleen pyörtehissä -jamit/yhteissoitto Hannikaissalin edessä, vetäjinä Anu Alviola & Aurora Visa 17.30 Sunnuntain sarjojen päätöskonsertti ja palkintojen jako Martti Pokela 100-juhlavuoden hengessä Kilpailuohjelma on alustava ja siihen saattaa tulla tarkennuksia tai muutoksia tilojen ja aikataulun suhteen. Osallistujille on ilmoitettu henkilökohtainen kilpailuja katselmusaika sähköpostitse. Kilpailun aikana Musiikkikampuksen ravintola on auki, ja tarjoaa lounasta sekä muina aikoina kahvilan antimia lauantaina klo 10.30-15 ja sunnuntaina klo 10.30-16. Lounaan lisäksi useita välipalatuotteita ja kahvia edullisin hinnoin. Muina aikoina välipala ja kahviautomaatit. Majoitus, matkat ja ruokailut Soittajat vastaavat itse kaikista matka-, majoitusja ruokailukustannuksista. Halutessasi voit varata majoituksen jo nyt. Majoitusta varten kilpailuväelle on varattu kiintiö Solo Sokos Hotel Paviljongista (Lutakonaukio 10, 40100 Jyväskylä). Voit kysyä omakustanteista majoitusta koodilla: BKANTELE. Kiintiö on varattu kisaväelle huhtikuun alkuun asti, joten varaathan majoituksen hyvissä ajoin. Toinen vaihtoehto on Jyväskylän Omenahotelli (Vapaudenkatu 57, 40100 Jyväskylä), josta voit varata omakustanteista majoitusta alla näkyvin hinnoin. Voit varata omakustanteista majoitusta koodilla: KANTELEJKL24. • 1hh 79€ / yö • 2hh 89€ / yö / huone • 3hh 99€ / yö / huone • 4hh 109€ / yö / huone
KANTELE 1/24 20 Kilpailuviikonlopun konsertit Avajaiskonsertti Perjantaina 3.5. klo 19 Palokan Pelimannitalon salissa Saarijärventie 71, 40270 Palokka Esiintymässä Laura Linkola, Pauliina Syrjälä & Aurora Visa Lisäksi Senni Heiskanen, Kati Rantala, Hanna Ryynänen ja Jenni Venäläinen esittävät konsertissa Saarijärven kanteleen soitto-oppaan ohjelmistoa. Kanneltaja Pauliina Syrjälä on uppoutunut Saarijärven kanteleen sointiväreihin ja soittotekniikoihin. Syrjälän luoman musiikin juuret ovat syvällä erilaisissa kansanmusiikin traditioissa, ja hänen sävellyksissään tunnelmat vaihtelevat hiljaisen minimalistisesta äänimaailmasta industrialistiseen paukkeeseen. Syrjälä toimii kansanmusiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa ja soolotyöskentelyn lisäksi musisoi myös aktiivisesti eri kokoonpanoissa. Aurora Visa on kantelemuusikko, säveltäjä ja pedagogi, joka pyrkii tuomaan 10ja 15-kielisiä kanteleiden monipuolisuutta esille musiikissaan, samalla kehittäen uusia soittotapoja. Aurora on musiikin maisteri Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä, jossa hän opiskeli kanteletta esimerkiksi Maija Pokelan ja kanteletaiteilija Ida Elinan johdolla syventyen myös säveltämiseen. KanteleKimaran ja 1. sarjan päätöskonsertti Lauantaina 4.5. klo 16 Hannikaissalissa Suomalainen musiikkikampus, Pitkäkatu 18-22 Tule kuulemaan Kimaraja kilpailupäivän satoa ja katsomaan palkintojenjakoa! Kuva: Annuska del Maso Kuva: Viola Minerva Virtamo