Irtonumero 8 € 4 • 2022 6 Celenka ottaa kantaa MUKANA PELIMANNI-LIITE 10 Musiikki elvyttää karjalan kieltä 29 Samuelin Poloneesi 50 vuotta
2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 SISÄLTÖ 4 • 2022 15 29 10 KOLUMNISTI Kati Kallio Loimolan Voima elvyttää karjalan kieltä musiikillaan. Balkanilaisuus ja karjalaisuus Celenkan musiikin ytimessä Ajassa: Pohjonen Alanko ..................................................................................5 Kauneimmat Joululaulut 50 vuotta ..........................................................13 Leija Lautamajan ja PK Keräsen duo on The Moontwins ................14 DANTCHEV:DOMAIN rakentaa siltoja Eurooppaan ...........................14 Esittelyssä Maarika Autio: Muusikon tie kisällistä maisteriksi .....17 PELIMANNI-liite Keuruun pelimannit 50 vuotta – eikä suotta! .......................................19 Kuulumisia Varsinais-Suomesta .................................................................20 Nuottiliite: Makupaloja nuottikirjoista ....................................................21 Ikä ei paina Kaskikuusen pelimanneja ....................................................25 Uudenmaan nurkka .........................................................................................26 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................26 Mandoliinikurssi Jämsässä ...........................................................................27 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 5 ..............................27 Vepsän nuottikirja syttyi elämään 25. Iin syyssoitossa ....................28 Samuelin Poloneesi juhlii Turussa maaliskuussa ...............................29 Muistoissamme ..................................................................................................31 Euroopan suurimmalla keskiaikaisen musiikin festivaalilla ..........32 Levyt ja kirjat ......................................................................................................34 Taustapeilissä Hanna Poikela ......................................................................42 Kansanmusiikki-lehden 4/2022 liitelevyn sisältö .............................43 6 Se pp o A ho Celenkan Villoi Varsa -levyn julkaisukeikka Haapavesi Folk Music Festivalissa 2021. Ja rm o La pi ol ah ti
3 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 ALKUTAHDIT Lastenmusiikin tekijöitä palkittiin Jellonagaalassa Vuoden 2023 Risteys-palkinnon saaja on Ismaila Sané . Hän on pitkän linjan muusikko, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen aktiivisesti niin kotimaansa Senegalin kuin Suomen ja myös Espanjan musiikkielämässä. Sané tunnetaan erityisesti Piirpaukeja Galaxyyhtyeiden jäsenenä, mutta lukuisista muistakin bändeistä ja projekteista. Lisäksi hän toimii tanssinja djembe-rummunsoiton opettajana ja on ollut mukana erilaisissa monikulttuurisissa koulutushankkeissa. Tällä hetkellä Sané työskentelee aktiivisesti oman Saisba-yhteensä kanssa ja kehittelee uutta yhteistyötä senegalilaisten ja suomalaisten muusikoiden kanssa. Risteys-palkinnon saaja on henkilö, ryhmä, yhteisö tai taho, joka toiminnallaan edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Palkinnon myöntää Maailman musiikin keskus, ja palkinnon saajan on valinnut keskuksen hallitus.Aikaisemmin Etnogaalassa jaettu palkinto myönnettiin tänä vuonna Etnosoi!festivaalilla marraskuussa. Risteyspalkinto Ismaila Sanélle Hurja Halla ja Desiré Saarela Global Music Matchissa Syksyllä toteutettiin kolmatta kertaa kansanja maailmanmusiikkikentän artisteille suunnattu maailmanlaajuinen virtuaalihanke Global Music Match. Järjestelyistä vastasivat Showcase Scotland Expo yhdessä English Folk Expon ja Sounds Australian kanssa. Music Finland on hankkeessa kumppanina yhdessä lukuisten muiden kansainvälisten musiikkivientiorganisaatioiden kanssa. Reilut kolme kuukautta kestävässä hankkeessa mukaan valitut artistit eri puolilta maailmaa verkostoituivat ja tekivät yhteistyötä keskenään. Tavoitteena on myös lisätä osallistujien näkyvyyttä kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Global Music Matchin ideana on, että nostamalla toisiaan artistit hyötyvät myös itse, saavat uusia seuraajia ja laajentavat yleisöään. Samalla Global Music Match on verkosto, jonka tarkoituksena on kehittää sosiaalisen median taitoja ja vuorovaikutusta sekä yhdistää muusikoita eri puolilta maailmaa. Artistit jaetaan tiimeihin, jotka tutustuvat ja tekevät toisistaan esimerkiksi somekampanjoita, nostoja musiikista, haastatteluja ja muita julkaisuja. Kutakin tiimiä ohjaa asiantuntijavalmentaja, jonka johdolla tiimiläiset tapaavat virtuaalisesti viikoittain. Syysuun alussa käynnistetty ohjelma päättyy joulukuun puolessa välissä. Lastenmusiikkiviikolla marraskuussa palkittiin vuoden lastenmusiikin tekijöitä Tampereella pidetyssä Jellonagaalassa. Kansanmusiikkipiireissä tutuksi tulleista palkittiin Piilometsän tarinayhtye eli Freija ja Versomus Vuoden lastenmusiikkilevystä Piilometsän Portti. Vuoden lastenmusiikintekijänä palkittiin Pauliina Lerche Mimmeistä ja elämäntyöpalkinnon sai Soile Perkiö. Muita palkittuja olivat Mirkka ja Luis (Vuoden artisti tai yhtye), Lekkerbergin Laulava Kylä (Vuoden tulokas), Musiikkimuseo FAMEn Lauluni, leikkini -lastenmusiikkinäyttely (Vuoden lastenmusiikkiteko), Sambakärpänen, Sarianna Tammilehto (Vuoden lastenlaulu), Fröbelin palikat (Elämäntyö) ja Pasi Hiihtola ja Peik Stenberg: Sås och kopp eli Sotta ja Pytty (Elämäntyö). Suomen Lastenmusiikin pääkaupunki vuonna 2024 on Jyväskylä. M ik ae l G ru nd st rö m H ar ri Sä yn ev irt a A nd re as H aa ls
4 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 PÄÄKIRJOITUS Kymmenen vuotta myöhemmin Kädessäsi oleva lehti sulkee kymmenen vuotta nykyistä Kansanmusiikki-lehteä. Alunperin Kansanmusiikki-instituutin julkaisema Kansanmusiikki-lehti ilmestyi vuodesta 1974 vuoteen 1990, jonka jälkeen kustantaja vaihtui, julkaisija pysyi samana ja lehdestä tuli Uusi Kansanmusiikki. Parin kustantajan vaihdon myötä lehdestä tuli ensin Friiti ja sitten Trad. Vuonna 2006 lehti yhdistyi Suomen Kansanmusiikkiliiton Pelimanni-lehteen. Aloitin sen päätoimittajana vuonna 2012. Koska lehdestä oli tullut ainoa suomenkielinen kansanmusiikin yleisaikakauslehti, päätettiin nimi muuttaa jälleen Kansanmusiikiksi – muitakin nimivaihtoehtoja pohdittiin. Itselleni kulunut kymmenen vuotta on ollut oppimisen ja opiskelun aikaa. Tietoni ja ymmärrykseni musiikista ja sen tekijöistä, tutkijoita ja soitinrakentajia unohtamatta, on lisääntynyt valtavasti. Opittavaa riittää edelleen. Olen oppinut tuntemaan suuren joukon hienoja ihmisiä ja joutunut valitettavasti monille sanomaan myös lopulliset hyvästit. Toivottavasti olen oppinut myös lehden tekemisestä. Vaikeinta on ollut palvella kaikkia tasapuolisesti vähien sivujen puitteissa. Kansantanssilla on onneksi myös omat kanavansa Nuorisoseurojen kautta. Nykypäivän ammattilaistekijöiden esittelyn lisäksi lehden tärkeänä roolina on toimia myös Kansanmusiikkiliiton jäsenjärjestöjen äänitorvena, ja kiitos aktiivisten aluetoimittajien, kentän kaikuja olemme saaneetkin välittää tasaiseen tahtiin. Paljon on vielä tehtävää. Paperilehtien tekeminen ja erityisesti niiden toimittaminen lukijoille on joka vuosi kalliimpaa, ja varsinkin nuoremmat sukupolvet ovat vieraantuneet paperilehtien lukemisesta. Olen siitä hyvin tietoinen ja tavoitteenani onkin löytää keinoja ja rahoitusta tavoittaa myös heidät, jotka eivät perinteisiä lehtiä lue. Reilun kymmenen vuoden aikana yhtyeiden toiminta on ammattimaistunut. Yllättävää on se, miten vähän tekijöiden joukossa on nuoria. Ehkä esille pääsemisen vaikeus turhauttaa. Olisipa hienoa, jos Ylekin heräisi siihen, että Mahlerin rinnalla voisi soida Juha Kujanpää ja kuluneen popin ja musiikin makkaratehtaitten tuotoksien joukossa voitaisiin soittaa vaikka Okra Playgroundia. Voisipa ne vanhat tyylikkäät iskelmätkin nostaa taas soittolistoille. Kun korona elää nyt vain laajaa hiljaiseloaan, on Euroopassa riehuva sota suurin uutinen. Väkivaltaa, tuhoa ja tuskaa voimattomana seuratessa on vaikea hillitä tunteita. Kuten meillä mietittiin kahdeksankymmentä vuotta sitten, saako tällaisina aikoina soittaa ja laulaa. Kyllä saa ja pitää. Se pitää meidät ihmisyydessä kiinni ja joskus jopa pään pinnalla. Kun Ukrainan sota alkoi helmikuussa, soi perjantain Ylen puhelintoivekonsertissa ensimmäisenä kappaleena Agit Propin Natalia. Olkoon, että laulun tausta on aivan toinen kuin miltä se tänä päivänä kuulostaa, sen herättämä tunnemyrsky kertoo musiikin ja laulun voimasta. Mitään en enempää odota kuin sitä, että ”vapaa on taas Ukraina!” Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (208) 2022 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Celenka Kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 1/2023 ilmestyy 3.3. aineisto 6.2. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Pohjonen Alanko 5 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 K immo Pohjonen ja Ismo Alanko ihmettelevät yhteen ääneen, onko siitä todella kymmenen vuotta, kun Pohjonen Alanko -yhtye sai alkunsa. Omat arviot olivat puolta lyhyemmät. Pohjosen kalenterimerkinnät vahvistavat kuitenkin, että ensimmäiset kokeilut ja ääni-improvisaatiot tehtiin jo vuonna 2013 Pohjosen työhuoneella. Alussa olivat vain miehet ja äänet sekä ajatus tutkimusmatkasta omaan ääneen. Pian otettiin mukaan kitara ja harmonikka, eikä aikaakaan, kun keikoilla ääniteknikkona toiminut Tuomas Norvio sai tehtäväkseen samplata ihmisäänestä biitti. Hänestä tuli yhtyeen kolmas jäsen instrumenttinaan elektroninen äänenmuokkaus. – Tämä on ollut jatkuva orgaaninen prosessi, todistaa Alanko. Vaikka kokoonpanon musiikki lokeroidaan kuuluvaksi maailmanmusiikin genreen – vasta ilmestynyt levykin julkaistiin Etnosoi!festivaalilla marraskuussa – Alanko miettii virnistellen, onko tämä edes musiikkia vai vain karu ja brutaali äänimaisema. – Musiikin luokittelu tänä päivänä on mielestäni maailman epäkiinnostavin kysymys, puhisee Pohjonen. Ihmisäänellä on yksinkertaista improvisoida, se ei vaadi kuin rajattoman mielen. Norvio kuitenkin todistaa, että elektroniikka istuu improvisoitiin aivan yhtä hyvin. Pohjonen Alanko on kokeillut myös monen tunnin tauotonta improvisaatiota, mutta nykyään kappaleiden pituudet ovat asettuneet kestoltaan muutamiin minuutteihin, uutuuslevylle Voice of Northern Lowland mahtuu yhdeksän kappaletta. Tulevaisuuteen yhtye katsoo avoimin mielin. Albumithan ovat nykyään ennen kaikkea käyntikortteja ja jos Voice of Northern Lowland herättäisi äkkiä kiinnostusta maailmalla, on kolmikko valmis, vaikka se hieman kiireisten muusikoiden aikatauluja haastaisikin. Prosessi jatkuu. Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Kari Lahtinen
On merkillistä, miten vähän yhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat. Rummut-kitarabasso -yhdistelmä on yleisin jopa maailmanmusiikin kentällä. Sitten on joukko ilahduttavia poikkeuksia. Celenkassa yhdistyy harmoni, kantele ja trumpetti lauluun. Villoi Varsa -levy nousi korkealle maailmanmusiikin kriitikoiden listoilla ja sai kiittäviä arvosteluja kaikkialla. Menestyksen kruunasi toukokuussa saatu musiikkituottajien myöntämä Emma-palkinto vuoden 2021 parhaasta etnoalbumista. P alkintoja ja kiittäviä arvosteluja ei toki pelkästään soittimilla saavuteta. Kysymys on musiikista ja siitä miten se tarjoillaan. Celenkan tavallisesta poikkeava sointi nostaa levyn ja keikkojen tunnelman toiseen potenssiin. Siihen tarvitaan instrumenttien vaivattoman hallinnan lisäksi seikkailumieltä, uteliaisuutta ja heittäytymistä. Pääsolisti ja kanteleensoittaja Emmi Kujanpää pujottaa tarvittaessa sormiinsa intialaiset sormiplektrat, Jarkko Niemelä tyylittelee Balkanin kiemuraisessa korumaailmassa ja Eero Grundströmin hakee harmonillaan tapoja soittaa karjalaisia kantelekoruja tai romanialaisia pillifraseerauksia luopumatta kaiken nähneen polkuharmonin omasta soinnista.Varmaankin voi puhua hyvästä onnesta, että yhtyeen jäsenten mieltymykset sopivat niin hyvin yhteen. Vaikka kaikki ovat nauttineet maamme mainiosta musiikkikoulutuksesta ja kohtaamiset ovat olleet enemmän kuin todennäköisiä, on kymmenen vuotta sitten tapahtuneissa yhtyeen ensiaskeleissa tapahtunut kemiallinen reaktio, jonka tuloksessa yhdisteestä on löytynyt jokin maaginen voima, joka on enemmän kuin osiensa summa. Keskeisiä elementtejä Celenkan musiikissa ovat balkanilainen ja karjalainen musiikki. Emmi Kujanpään muusikkous alkoi kanteleensoitolla Kiuruvedellä, jossa oli vahva kansanmusiikkikulttuuri. Soiton opettaja Anna-Liisa Tenhunen kannusti myös omien kappaleiden tekemiseen ja ohjelmisto oli laaja. Hänen kanssaan laulettiin karjalaisiakin kansanlauluja, mutta karjalaisuus tuli tutuksi myös isoäidin kautta. Tie kulki Kuopion musiikkilukion ja konservatorion sekä Rääkkylän kansanmusiikkilinjan kautta Helsingin yliopistoon musiikkitieteen laitokselle ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle. Bulgarialainen naiskuorolaulu ravisti sielua niin, että viimeiset viisitoista vuotta se on suoVe nl a H el en iu s 7 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022
8 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 malaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ohella ollut muusikkoudessa hallitseva osa. Opinnot Plovdivin musiikkiakatemiassa johtivat yhteistyöhön bulgarialaisten ammattilaisten kanssa. Sen hedelmiä ovat olleet Finno-Balkan Voices -projekti vajaa kymmenen vuotta sitten sekä paljon kiitosta saanut soololevy Nani, jossa oli mukana bulgarialainen Le Mystére des Voix Bulgares -lauluakatemian kuoro. Eero Grundströmiin Emmi tutustui Sibelius-Akatemiassa. Eeron lapsuuden kodissa ei soittamista harrastettu lainkaan, mutta konsertteihin isä ja äiti veivät häntä ahkerasti. Yksi lempikappaleista oli Modest Musorgskin Kuoriutumattomien kananpoikien tanssi, josta Eero on myöhemmin löytänyt rytmillisen yhteyden ripaskaan. Musiikkiopistossa hän soitteli omiaan ja sai myöhemmin kuulla sen olevan improvisaatiota. Kosketus kansanmusiikkiin tuli siskon kansantanssiharrastuksen kautta. Se johti myös säestystehtäviin. Vaikka opintoihin mahtui myös jazzin soittamista ja kavereiden kanssa perustettiin metalliyhtye, lähti kansanmusiikkileiriltä liikkeelle kutsumus sen alan opintoihin Sibelius-Akatemiaan. Ura on ollut ja on värikäs ja monipuolinen, konemusiikista ja kansanmusiikista jopa klassisen musiikin soittamiseen huuliharpulla Sväng-yhtyeessä. Uskollisuus vaatimattomalta näyttävään harmoniin ei ole pettänyt. Innostus balkanilaiseen ja romanialaiseen musiikkiin alkoi maailmanmusiikin kulta-ajalla 1990-luvulla. Alun perin sallalaisen trumpetinsoittaja Jarkko Niemelän ura on kulkenut hieman muita teitä. Trumpetinsoitto alkoi puhtaasti klassisella musiikilla ja lukioaikana big band -musiikilla. Sitten seurasi soulia, funkia ja rappia yhdistellyt Tulenkantajat-yhtye. – Trumpetinsoittamisesta aloin ymmärtää jotain vasta pop-jazz konservatoriossaBalkanilainen musiikki tuli kuvaan 2009, kun Jarkko liittyi Väärä Raha -yhtyeeseen, jossa hän soitti myös busukia. Oppia piti hakea Makedoniasta ja Serbiasta, ja pikkuhiljaa korut alkoivat avautua. Musiikin ohella Jarkko on opiskellut myös fysiikkaa. Se on johtanut yritystoimintaan sädehoidon alalla ja tällä hetkellä Celenka on ainoa yhtye, johon aika riittää. Jaakko Laitisen Väärä Raha sai jäädä reilut kaksi vuotta sitten. – Onneksi näille sopi, että olin vain rattaille hyppäävä soittaja, luova panos on jäänyt Emmin ja Eeron harteille, Jarkko toteaa.Celenkan olemuksen Jarkko tiivistää kolmen muusikon yhteisen innon yhteensaattamiseksi ja siihen, että kaikki soittavat soittimiaan hieman eri lailla kuin suurin osa muista. On tärkeää tiedostaa, mitä tekee Celenkalaiset ovat löytäneet Karjalasta ja Balkanista sellaista energiaa ja tunnetta, mikä tahtoo suomalaisessa pelimannimeiningissä jäädä vaisuksi. – Puhutaan lauluttomasta lännestä ja sellaisena sen koin. Pelimannimusiikkia kuuli, mutta tunneilmaisua ei – varsinkaan miehiltä. Sellaista haluan ravistella kaikella tekemisellä, kertoo Eero. Emmi epäillee, että suomalaiseen musiikkiin ja tunneilmaisuun on vaikuttanut luterilaisen uskonnon tuleminen. Idässä ortodoksinen kirkko oli kansanperinteelle suvaitsevampi. Bulgarialaisesta laulusta Emmi kokee löytäneensä kaipaamansa syvyyttä tunneilmaisuun. Ilo on suurta ja suru syvää. Kun vielä korujen laulaminen oli aina tuntunut luontevalta, sai ilmaisu Balkanilta uuden ulottuvuuden. – Koen, että sain sieltä valtavan lahjan ja ymmärrystä myös suomalaisten ja karjalaisten kansanlaulujen tunneilmaisuun ja esittämiseen. Olen asiasta kiitollinen. Viime vuosina on valokeilassa ollut välillä kiihkeäksikin käynyt keskustelu kulttuurisesta omimisesta. Miten siihen suhtautuu yhtye, jossa Lapista, Länsi-Suomesta ja Savon sydämestä lähtöisin olevat Jarkko Niemelä, Emmi Kujanpää ja Eero Grundström Celenkan harjoituksissa Kaamospelejä varten marraskuussa Karjala-talolla Helsingissä. Pitää olla tietoinen valta-asetelmista ja omasta roolista sekä ottaa selvää laulujen taustoista
9 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 muusikot soittavat kiihkeitä balkanilaisia rytmejä ja karjalaisia kansanlauluja? Celenkan jäsenet ovat pohtineet asiaa hyvin paljon. Emmi Kujanpää on muusikkouden ohella myös opettanut bulgarialaista laulua ulkomaita myöten. – On tärkeää, että lähteet ja vaikutteet ovat selkeästi näkyvillä. Pitää olla tietoinen valta-asetelmista ja omasta roolista sekä ottaa selvää laulujen taustoista. On tärkeää, että kunnioitus eri perinteitä kohtaan tulee esille taustatyön ja siitä kertomisen myötä. Tämä koskee myös lähialueiden ja itse suullisesti opittujen perinteiden opettamista ja esittämistä. Maailmalla ja keikoilla on tultu välillä kysymään, miksi suomalaiset soittavat balkanilaista musiikkia. Silloin on kerrottava, miten oma polku on johtanut musiikkityylin esittämiseen ja millä tavoin vaikutteet kuuluvat omassa ilmaisussa. Emmi on ollut karjalaisuuden kanssa tekemisissä isoäidin kautta varhaislapsuudesta asti ja Eerokin länsisuomalaisuudesta huolimatta ”varttikarjalainen”. Se ei kuitenkaan Eeron mukaan oikeuta tekemään perinteellä mitä huvittaa. – Kun on kolmekymmentä vuotta rakastanut jotain musiikkia, se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Karjalainen kulttuuri kuuluu tekemisissäni, halusin tai en. Mutta on tärkeää kertoa, mistä vaikutteet ovat peräisin. Kun antaa kunnian sinne, minne se kuuluu, herää vähemmän kysymyksiä siitä, mitä ”saa tehdä”, Eero kiteyttää. – On myös tärkeää kyseenalaistaa omia tekemisen metodeja ja olla avoin ympärillä käytävälle keskustelulle. On myös hyväksyttävä se, että jotain asioita voi jäädä itseltä ymmärtämättä, tahtomattakin. Kun ymmärrys kasvaa, omat tekemisen tavat voivat ymmärryksen myötä muuttua, lisää Emmi. Karjalaisuus koskettaa Viime aikoina keskustelu karjalaisuudesta ja sen ilmentymistä on noussut yhä vahvemmin esille uusien sukupolvien nostettua asian esille erilaisessa valossa kuin ennen. Karjalaisuudesta on puhuttu meillä kaihoten ja lähes ylpeinä siitä, miten hyvin siirtolaisten asuttaminen hoidettiin. Celenkalaiset ovat seuranneet keskustelua tiiviisti, ja pitävät noussutta keskustelua tervetulleena. On jo aikakin. Miksi keskustelu saa kierroksia vasta nyt, kun jatkosodan jälkeisistä tapahtumista on jo lähes 80 vuotta? – Oikeuksien vaatimiseen ei ole ollut voimia, koska piti selviytyä ja sopeutua uuteen elinympäristöön. Se vie aikaa useita sukupolvia. Evakot ja heidän jälkipolvensa eivät ole myöskään yksi ja yhtenäinen ryhmä, vaan valtavan laaja joukko ihmisiä, joilla on kullakin omat kokemuksensa. Karjalaisuuteen liittyvässä keskustelussa on tärkeää olla tilaa erilaisille näkökulmille. Karjaisuuteen liittyvät asiat ovat monimutkaisia ja myös kipeitä ja vaikeita, ja vuoropuhelun kehittyminen vaatii aikaa ja tahtoa, sanoo Emmi. Karjalaisevakoiden sirotteleminen myös ympäri Suomea on vaikuttanut siihen, että kieltä ei ole voinut tai uskaltanut puhua ja oma kansa on ollut hajallaan. Monet yhdistykset, säätiöt, järjestöt ja Karjalatalot ovat tukeneet evakkojen sopeutumista Suomeen vuosikymmenten ajan, ja työ on ollut ja on edelleen merkittävää. Tulijoita ei ole kuitenkaan haluttu ottaa kaikkialla osaksi yhteisöä, saatikka tutustua heidän kulttuuriinsa. Itä ja sieltä saapuvat ovat olleet jossain päin Suomea punainen vaate. Eero Grundströmin näkemys on suorastaan synkkä. – Minun mielestäni voidaan hyvällä syyllä puhua kulttuurisesta kansanmurhasta. Villoi varsan tärkein ansio Celenkan ensimmäinen levy ilmestyi 2015 ja toinen Villoi Varsa ilmestyi 2021. Etnoemman saanutta levyä tehtiin erityisellä pieteetillä. – Kappaleita oli varmaan melkein kolminkertainen määrä tarjolla, Eero kertoo. Levyn teemaksi nousi karjalaisten naislaulajien esiin nostaminen. Yhtye halusi nostaa heitä esille, koska aina perinteen tallentajat eivät välttämättä edes kysyneet, kuka esiintyjä oli, saatikka laulun tekijä. Villoi Varsan nimikappaleen tekijäksi mainitaan ”muuan vaimo” Porajärveltä. – Tätä pidän levyn tärkeimpänä ansiona. Kerromme aina keikoilla, keneltä laulu on tallennettu, jos laulun esittäjä on tiedossa. Tämän olisi pitänyt olla käytäntö kyllä jo kauan aiemminkin kansanmusiikin alalla. Levyllä on lauluja, joita on tallennettu soutjärveläiseltä Olga Kottinalta, uhtualaiselta Matro Tikanolta, äänisjärveläiseltä M. F Makarovalta ja vieljärveläiseltä P. Ivanovalta. Villoi varsalla on lauluja karjalaksi, vepsäksi, venäjäksi ja suomeksi, Emmi kertoo. Villoi Varsalta jäi paljon materiaalia käyttämättä, mutta uutta levyä ei tällä hetkellä tehdä aktiivisesti. Joitakin keikkoja on tiedossa, mutta muutoin yhtye etenee intuitiivisesti pikkuhiljaa. Celenkan levyyhtiö on saksalainen Nordic Notes. Toiminnan kasvattaminen on haaveissa, mutta tällä hetkellä muut työt – Emmi opettaa Käpylän musiikkiopistossa laulua ja kanteleensoittoa, Jarkko pyörittää yritystä ja Eeroa työllistävät muut yhtyeet – pitävät vauhtia kurissa. – Kansanmusiikilla ei tahdo elää, vaikka olisi kymmenen yhtyettä. Siksi pitäisi saavuttaa uutta yleisöä ja saada isompia keikkoja, Eero todistaa. Tällä hetkellä myös Ukrainan sota vaikuttaa toimintaan. Venäjän rajan taakse ei päästä, eikä sinne haluta enää mennä. Monilla muusikoilla ovat projektit katkenneet kuin seinään. – Esiinnyimme Celenkan kanssa Kukushka-festivaalilla Viipurissa vuonna 2019, ja musisoimme ja tanssimme siellä venäläisten kollegojen kanssa. Emme tiedä onko se enää mahdollista elinaikanamme. Tunnemme myös sotaa kannattavia kansanmuusikoita Venäjältä ja slaavikieliä puhuvista maista, ja asian hyväksyminen on kivuliasta. Sodan vaikutukset ovat hyvin laajat, ja paljon laajemmat, kuin vielä ehkä kuvitella saattaa, Emmi kertoo. Kulttuurintekijöiden on tärkeää keskittyä työskentelemään tällä hetkellä eriyttäviä voimia vastaan, jotka tuntuvat välillä ylivoimaisilta. On soitettava erilaisille yleisöille ja tehtävä yhteistyötä niiden tahojen kanssa, jotka jakavat samankaltaisen arvopohjan. Kuten sanotaan, rakentaminen on vie kauan aikaa, mutta hajottaminen tapahtuu nopeasti. Yhdessä taiteen tekeminen on uskomattoman hieno työtapa, joka kannattelee uusien yhteyksien rakentumisessa myös kriisiaikojen loputtua. Taide luo parhaimmillaan turvaa. Kun vuonna 1943 Petroskoissa toimineen suomalaisen radion musiikkipäällikkö Ahti Sonninen tallensi vepsäläisen Olga Kottinan lauluja muistiin, palveli Petroskoissa samaan aikaan sotapoikana Emmi Kujanpään 19-vuotias isoisä Veikko Kemiläinen. Veikko-ukki ei sotamuistoista juuri myöhemmin puhunut, mutta kaipasi Petroskoihin jäänyttä mandoliiniaan. Kun Emmi vuonna 1999, niin ikään 19-vuotiaana, oli lähdössä esiintymismatkalle Petroskoihin, esitti ukki kainon toiveen, että ”tuotko sen mantoliinin sieltä takasin, jos sitä sattuu siellä näkymään”. Mandoliinia ei enää löytynyt, mutta Emmi kuuli Petroskoissa albumilla mukana olevan Ljotal golub -kappaleen (suom. Kyyhky lensi) paikallisen Myllärit-yhtyeen esittämänä. Kiitetyllä Villoi Varsa -levyllä on niin Olga Kottisen laulu kuin Ljotal golup -kappale. Celenkan Villoi Varsa -levyn esittelystä
10 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 V aikka kansanperinteen kaanonin kivijalka on Kalevala, jonka alkuperä on huomattavalta osaltaan karjalaista, sitä ei käsitellä tässä artikkelissa. Keskustelua Kalevalan kulttuurisesta omimisesta sivutaan Kati Kallion kolumnissa ja sitä käsitellään laajemmin seuraavassa Kansanmusiikki-lehdessä. Nyt keskitytään karjalankieliseen musiikkiin Suomessa. Ennen kuin sukelletaan musiikin maailmaan, on syytä luoda silmäys Karjalaan ja karjalan kieleen. Karjalan kieli on läheisin suomen sukukielistä. 1100-1200-luvuilla Laatokan rannoilla kukoisti Muinais-Karjala, jonka kieli oli hyvin yhtenäinen. Sen jälkeen vuosisatojen mittaan väki liikkui, puheet sekoittuivat toisiin ja uusia murteita syntyi. Tällä hetkellä karjalan kieltä puhutaan melkein puolen Suomen kokoisella alueella, josta kolme neljäsosaa on itärajan toisella puolella. Karjalan kieli jakaantuu kolmeen päämurteeseen, varsinaiskarjalaan, livviin ja lyydiin. Varsinaiskarjala on jakautunut kahtia, vienankarjalaan ja eteläkarjalaan. Suomen kielen karjalanmurteita ovat Etelä-Karjalan kaakkoismurre ja Pohjois-Karjalan savolaismurre. Seikkaperäisemmin karjalan kieleen voi tutustua Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla kotus.fi. Murteet ja kielet ovat jatkuvassa käymistilassa, mutta tällä hetkellä Venäjällä arvioidaan olevan noin 100 000 karjalankieltä äidinkielenään puhuvaa asukasta. Suomessa karjalan kieltä hyvin puhuvien määrän arvioidaan olevan Karjalan Sivistysseuran mukaan noin 11 000. Heidän lisäkseen sitä ymmärtävien tai jonkin verran puhuvien määrä on noin 20 000 henkeä. Kotikielenä karjalaa ei Suomessa puhu kukaan alle 60-vuotias. Viralliseksi vähemmistökieleksi karjalan kieli tunnustettiin vasta vuonna 2009. Sotien jälkeen sitä on pidetty yhtenä suomen kielen murteista. Karjalan kieli on vahvasti uhan alainen ja Suomessa on lopultakin herätty sen elvyttämiseen. Keskeisenä toimijana on Itä-Suomen yliopisto, jossa on meneillään karjalan kielen elvyttämishanke, mutta kielikursseja on järjestetty myös muualla Suomessa. Musiikissa kieli elää Suomeen asutettiin talvija jatkosodan seurauksena yli 400 000 karjalaista. Ei siis ihme, että myös monilla muusikoilla on ainakin jokin karjalainen sukuhaara. Karjalaiset kokoontuvat omilla juhlillaan muistelemaan ja varmasti myös purkamaan traumojaan. Ensimmäiset kesäjuhlat järjestettiin jo heti talvisodan jälkeen 1940. Vuodesta 1955 nimeksi vakiintui Karjalaiset kesäjuhlat. Ohjelmissa oli vuosittain paljon musiikkia ja tanssia, kuten kansantanhuja, kanteleensoittoa, itkuvirsiä ja kuorolaulua, mutta myös kevyempää ohjelmaa Juice Leskisestä lähtien. Karjalaisissa juhlissa oli paljon kuorolaulua. 1970-luvulla ilomantsilainen Tsizoit-kuoro saavutti valtakunnallista julkisuutta. Kirkkoherra Hannu Luoma, kuoron kantavia voimia, sovitti karjalankielisiä kappaleita moniäänisesti ortodoksisten hymnien tyyliin. Kuoro teki karjalaisia juuria omanneen Toivo Kärjen tuottamana Soi, laula, Ilomantsi -lp-levyn. Levyä voi kuunnella Spotifyssä. Folkaallon kasvatti, joensuulainen Heli Keinonen ei ollut kuullut karjalaisia lauluja kuin aivan satunnaisesti, mutta innostui Tsiganaisista ja Ruskie Neitsyt -laulusta ja pääsi levyttämään ne. Suosion myötä hän lähti Ilomantsiin etsimään lisää lauluja. Jo tuolloin törmättiin syytöksiin kulttuurisesta varastamisesta, mutta Laskettakkua brihat hebot ja Itköy neitsyt päätyivät kuitenkin levylle vuonna Musiikki elvyttää karjalan kieltä Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Pekka Suutari on kiteyttänyt karjalaisen musiikin määritelmän näin: Karjalan alueella parin viime vuosisadan aikana kerätty kansanmusiikki ja niiden pohjalta tehdyt erilaiset sovitukset ja sävellykset sekä kaikenlainen karjalankielellä tehty musiikki. Hänen mukaansa suomalaisissa yliopistoissa ei ole järjestetty juurikaan karjalaisen musiikin kursseja. Runolaulu ja muu Karjalasta kerätty aineisto on ollut tärkeässä roolissa 1983 SibeliusAkatemiassa alkaneessa kansanmuusikkojen akateemisessa koulutuksessa. Karjalaisuus näkyy ja kuuluu laajasti nykykansanmusiikin kentällä. Kolmekymmentä vuotta sitten läpimurron tehneen Värttinän ohjelmistossa ollaan monella tapaa karjalaisen kulttuurin ytimessä, vaikka karjalan kielellä lauletaan vain parilla ensimmäisellä levyllä. Karjalan kielellä on Suomessa tallennettu vain vähän musiikkia. Karjalaisuus on ollut näkyvä osa suomalaista kulttuuria. Vaikka suomalaiset tuntevat kulttuuriperinnettään melko huonosti, useimmat luultavasti muistavat kuulleensa runolaulusta ja itkuvirsistä. Vanhemmat muistavat kaihoisat laulut karjalasta, Veikko Lavin Evakon laulun ja ehkä myös Heli Keinosen karjalankieliset laulut 1970-luvulta. Karjalankielistä musiikkia on julkaistu kuitenkin häkellyttävän vähän. A nn el i H än ni ne n ja Ja ri V ih ta ri, Ko ti m ai st en ki el te n ke sk us Sauli Heikkilä
11 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 1967. Ensimmäisen singlen suosiota ne eivät enää saavuttaneet ja Keinonen keskittikin lauluenergiansa työväenlauluihin ja hengelliseen musiikkiin. Myöhemmin hän opiskeli arabian kielen opettajaksi, kääntyi muslimiksi ja keskittyi arabialaiseen musiikkiin. Joidenkin Raita Karpon levyttämien karjalankielisten laulujen lisäksi karjalankielistä musiikkia piti yllä 1970-luvun lopulta eteenpäin karjalaisaktivisti Heikki Koukkusen ensemble. Hän julkaisi vaimonsa Anneli Olanto-Koukkusen kanssa hieman yli neljäkymmentä karjalankielistä laulua. Koukkusen esiintyjäryhmä oli suosittu ja sai näkyvyyttä valtakunnallisesti jopa niin, että muut karjalaiset kokivat jäävänsä paitsioon. Heikki Koukkusen ennenaikainen kuolema katkaisi uran jo vuonna 1983. Anneli Olanto-Koukkusen keikkailu päättyi myös siihen, mutta laulamista hän jatkoi aina pyydettäessä viime lokakuiseen kuolemaansa saakka. Koukkusen karjalankielistä perinnettä jatkoivat hänen omat tyttärensä Kristiina Olanto ja Johanna Koukkunen . Perinnekappaleiden lisäksi Suomessa on tehty tai tallennettu hämmästyttävän vähän karjalankielistä musiikkia. Heikki Koukkusta enemmän karjalankielisiä käännöskappaleita on suojärveläissyntyisellä Eero Mäkkelillä (1933-2008). Mäkkelin kääntämää musiikkia esittää nykyään Eeron veli Pentti Mäkkeli yhdessä Heikki Kuikan kanssa vuonna 2017 perustetussa KarjalaBrihat-duossa. Duon ohjelmistoon kuuluu myös perinteisiä karjalankielisiä kappaleita sekä Paavo Harakan sekä Iiris ja Ulla Korkatsun kääntämiä lauluja. Laajin karjalankielinen tuotanto on kuitenkin myös suojärveläistaustaisella Hannu Brelolla (1953-2012), joka vuosina 2003-2009 levytti neljä cd-levyllistä livvinkielistä musiikkia. Livvinkarjala oli hänen kotikielensä lapsuudessa. Timoi Munne Timoi Munnella on karjalaiset juuret isän puolelta Kivennavan Raivolasta, ja äidin puolelta Pohjois-Karjalasta. Munne on itse syntynyt Helsingissä, mutta koki karjalaisen herätyksen työskennellessään Petroskoin teatterissa 1990-luvun alussa. Prosessi oli pitkä ja kymmenkunta vuotta sitten hän vaihtoi äidinkielensä karjalaksi ja vaihtoi nimensä Timo Petri Timoi Pedriksi. Munne on monialainen kulttuuritoimija ja toiminut niin tuottajana, muusikkona kuin näyttelijänäkin. Suurempi yleisö tuntee hänet myös Folkswagen-yhtyeen jäsenenä. Munne on esittänyt neljännesvuosisadan iltamahenkistä ohjelmaa ympäri Suomen. Viimeisin tuotanto on ensimmäinen karjalankielinen monologi Unis da Mierol (Unissa ja vierailla mailla). Lekkujad Freelance-muusikko Kristiina Olannolla on hyvin muistissa, kuinka kotona laulettiin paljon karjalan kielellä, olivathan molemmat vanhemmat evakoita ja isän kotikieli karjala. Omalla muusikon urallaan kymmenisen vuotta sitten Kristiinalle heräsi halu nostaa musiikissaan karjalan kieltä esille. Hän perusti miehensä Jorma Tapion kanssa Lekkujad-yhtyeen, joka julkaisi vuonna 2017 albumin Tulimba Ruadieh , jossa musiikki on pääasiassa lapsena opittuja karjalaisia kansanlauluja uusina sovituksina. Levyllä on yksi Kristiinan oma kappale ja nyt yhtyeen tuumaustauon jälkeen tekisi mieli tehdä lisää omia karjalankielisiä kappaleita. Lekkujad-yhtye äänitti myös lastenlevyn Karjalan Kielen Seura ry:n tuella. Levyllä oli mukana tuttuja lastenlauluja käännettynä Vienan, livvin ja eteläkarjalan murteille ja sitä oli tarkoitus käyttää myös kielenopetuksessa. Seura teki kuitenkin konkurssin vuonna 2020 kun valtio katkaisi tuen varojen väärinkäyttöepäilysten vuoksi, ja levyn julkaiseminen jäädytettiin. Nyt ministeriö perii seuralta takaisin maksettuja tukia yli 300 000 euroa ja karjalan kielen elvyttämisen tukeminen on kohdennettu Itä-Suomen yliopistolle. Karjalan kieli on mukana myös Olannon muissa tekemisissä. Ohjelmistossa on aina ainakin yksi karjalankielinen kappale. Myös syksyllä ensi-iltansa saaneessa Olannon käsikirjoittamassa musikaalissa Kriinan tarina on karjalan kieltä mukana kappaleen verran. Kristiina Olannon mielestä karjalan kieli on viehättävä laulukieli, koska sen intonaatio on jo valmiiksi hyvin ”laulavaa”. Burlakat Vuonna 1993 Keski-Karjalan kansalaisopistossa aloitettiin aikuisten kansanmusiikkiryhmä. Siellä yhdessä musisoimaan kokoontuivat Johanna Koukkusen lisäksi Tarja ja Tuomo Lamminsalo , Jukka Korhonen ja Mirva Epäilys (nyk. Oinonen ). Johanna harrastukselle jotain selkeää suuntaa, eikä vain laulelemista ja soittelemista. Mieleen muistuivat lapsuudessa ja nuoruudessa vanhempien (Heikki Koukkunen ja Anneli Olanto-Koukkunen) kanssa lauletut karjalaiset laulut ja niin Burlakat-yhtye sai alkunsa. Tässä vaiheessa mukaan pyydettiin myös Pauliina Lerche (silloinen Luukkanen). Vuonna 1994 ryhmä jatkoi Keski-Karjalan musiikkiopiston ryhmänä ja ohjaajaksi saatiin Sirkka Kosonen , josta tuli myöhemmin yksi yhtyeen jäsenistä. Nykyisessä kokoonpanossa on Sirkan ja Johannan lisäksi Vesa-Pekka Pisto , Jukka Kyllönen , Lasse Eronen ja Pasi Tolvanen . Burlakoilla on muutamia kappaleita myös suomeksi, pääpaino on kuitenkin koko ajan ollut karjalankielisessä musiikissa. Useampi yhtyeen jäsen on ammattimuusikko ja sen vuoksi kappaleet ovat pitkälle sovitettuja ja toiminta on ollut kunnianhimoista. Vielä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa yhtye harjoitteli viikoittain, mutta kun yksi toisensa jälkeen joutui matkustamaan töiden perässä pois Pohjois-Karjalasta, toiminta muuttui projektiluontoiseksi. Vuonna 2002 yhtye valittiin Kaustisen Kansamusiikkijuhlien juhlayhtyeeksi. Sinä kesänä kuultiin Burlakoita Kaustisella moneen otteeseen. Rääkkylän Kihauksessa yhtye oli tietenkin vakiovieras varsinkin 2000-luvun alkupuolella. Yhtye julkaisi kolme levyä kymmenen vuoden aikana: Tšastuška (1999), Magie (2003) ja Oma (2009). Magie julkaistiin myös Saksassa. Kaikki levyt ovat nykyään kuunneltavissa Spotifyssä ja muissa sähköisissä palveluissa. Levyillä on joile kk uj ad .c om M in na M an ts in en
12 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 takin yhtyeen jäsenten tekemiä kappaleita karjalankielisiin runoihin tai Kantelettaren teksteihin, mutta pääpaino on sovitetuissa karjalaisissa kansanlauluissa. Ajatuksena on ollut tuoda kuultavaksi uudella, persoonallisella tavalla lapsuudessa kuultuja sekä myös myöhemmin löydettyjä karjalankielisiä lauluja. Burlakoiden toiminta hiljeni, kun kolmannen levyn kuohuissa saadut keikat oli tehty. Sen jälkeen yhtyettä on voinut kuulla satunnaisesti esim. Kihauksessa ja Pajot-festivaalilla. Koukkunen vakuuttaa, että yhtyettä ei suinkaan ole haudattu ja keikkasetti saadaan nopeasti kasaan, kun kutsu käy. Johanna Koukkunen toimii luokanopettajana Joensuussa ja laulattaa lapsia myös karjalan kielellä. Puolisonsa Itä-Suomen yliopiston lehtorin ja Burlakoiden haitaristin Lasse Erosen kanssa Koukkunen tekee satunnaisia keikkoja Kurniekkukokoonpanolla. Tarvittaessa kokoonpanoa täydennetään Jukka Kyllösellä ja Mammu Koskelolla . Laulukielenä on pelkästään karjalan kieli. Emmi Kuittinen ja Amanda Kauranne Etnosoi!-festivaalilla nähtiin ja kuultiin Karjalasta kolttien maille -konsertti, jossa esiintyivät Emmi Kuittinen , Amanda Kauranne ja kolttasaamelaisen musiikkija tanssiperinteen asiantuntijat, kolttasaamelaiset Anna Lumikivi ja Erkki Lumisalmi . Karjalaisten ja kolttasaamelaisten perinteiden yhteneväisyyksiä ja erityispiirteitä tutkivan hankkeen idea oli myös radiotoimittajana tunnetun Amanda Kauranteen. Hänen omat juurensa Suistamolla ovat herättäneet innostuksen myös karjalan kieleen. Innostuksen myötä Kauranne aloitti karjalan kielen opiskelun Itä-Suomen yliopistossa. Idea hankkeeseen heräsi hänen tutustuessaan kolttasaamelaisiin arkistoäänitteisiin ja huomatessaan niissä olevan paljon yhtäläisyyksiä karjalaisten perinteiden kanssa. Molemmissa on itkuvirsiperinnettä ja estetiikassa paljon samaa. Niin Karjalassa kuin kolttien mailla tanssittiin katrillia, mitä saatiin konsertissakin todistaa. Kauranne ja Kuittinen saivat osallistua kolttakatrilliin, koska Lumisalmi ja Lumikivi kutsuivat heidät siihen mukaan. Omin päin, ilman kolttasaamelaisia, ei kolttakatrillia sovi tanssia. Konsertissa kolttasaamelaiset kehtoja tanssilaulut niveltyivät sujuvasti karjalaisiin lauluihin. Ne esitettiin yhdessä, edustivatpa ne kumpaa kulttuuria tahansa. Leu’ddeja saavat kuitenkin esittää vain kolttasaamelaiset. Emmi Kuittinen tunnetaan erityisesti itkuvirsiperinteen esittäjänä ja eteenpäin viejänä. Suomessa itkuvirsiperinteen elvyttämiseen on panostettu paljon viime vuosikymmenien aikana. Liisa Matveinen perehtyi 1980-luvulla Sibelius-Akatemian kansanmusiikinosastolla itkuvirsiin Heikki Laitisen johdolla. Hän tutustui arkistoäänitteisiin ja haastatteli vanhoja itkijöitä. Lopputyönsä Matveinen teki itkuvirsistä 1989. Sen jälkeen hän on pitänyt itkukursseja ympäri Suomen. Pirkko ja Ensio Fihlman järjestivät Helsingissä itkuseminaarin vuonna 1999, jonka jälkeen he perustivat Äänellä itkijät ry:n. Yhdistyksen puheenjohtaja on nykyään Emilia Kallonen . Suomalaisilta ei ole tallennettu itkuvirsiä, ja nyky-Suomessa tunnetut itkuvirret ovat yleensä saaneet vaikutteensa karjalaisista ja inkeriläisistä itkuvirsistä. Kuittiselle karjalan kielellä laulaminen on kuin millä tahansa vieraalla kielellä laulamista. Hänen omat karjalaisjuurensa ovat suomenkieliseltä alueelta. Opiskelu Petroskoissa sai rakastumaan karjalaiseen musiikkiperinteeseen ja myös itkuvirsiin. Nyt meneillään olevan monivuotisen Karjalasta kolttien maille -projektin ja itkuvirsien lisäksi hän on laulanut karjalaksi Pajolaine-duossa yhdessä Minsku Tammelan kanssa. Yhtyeen viimeisin hanke oli tehdä uusi musiikki satavuotiseen mykkäelokuvaan Häidenvietto Karjalan runomailla tänä vuonna yhteistyössä Kalevalaseuran kanssa. Elokuva on katsottavissa Kalevalaseuran YouTube-kanavalla. Loimolan voima Loimolan Voima eli Mika ”Miša” ja Niko ”Miikkula” Saatsi ovat nousseet kansanmusiikkiyleisön tietoisuuteen muutamassa vuodessa karjalankielisellä musiikillaan. Ensimmäinen levy, Ruttomužikan kyynäl valittiin DANTCHEV:DOMAINin levyn ohella vuoden kansanmusiikkilevyksi yleisön ja asiantuntijaraadin äänillä vuonna 2020. Toinen levy Mi on praudua ilmestyi tänä vuonna ja kolmas julkaistaan parin vuoden päästä. Saatsin veljeksillä on vahva karjalainen tausta, kun isoisä vaimoineen joutui jättämään tilansa ja metsänsä Suistamolla ja päätyi Lapuan kautta raivaamaan kylmää tilaa Nurmekseen. Perhe kuului ortodoksiseen kirkkoon ja eli karjalaisten perinteiden mukaan. Pojanpoikien elämässä perinteet ovat jatkuneet. Karjalan kieli kuului lapsuuskotiin oman isän kautta, mutta varsinainen kielitietoisuuden herääminen tapahtui vasta aikuisiällä. Vähän ennen viidenkympin rajapyykkiä Mika pani vanhan domran soittokuntoon ja kehotti veljeään Nikoa, joka oli karjalan kielen säilyttämisessä ollut aktiivisempi, tekemään säveltämäänsä kappaleeseen karjalankieliset sanat vuonna 2018. Vaikka veli väitti, ettei hänestä ole runoilijaksi, toi hän parin päivän päästä ensimmäisen tekstin laulettavaksi. Aluksi Mika esitti kappaleita yksin, mutta pian Niko löysi uinuneen muusikkoutensa ja duo on esiintynyt vuodesta 2019 yli puolensataa kertaa. Molemmilla oli lapsuudessa ja nuoruudessa kosketus musiikin opiskeluun Pielisen Karjalan musiikkiopistossa sekä Lieksan nuorisopuhallinorkesterissa, jonka mukana keikkailtiin ulkomaita myöten. Aikuistuttuaan Nikolla musiikkiharrastus jäi, mutta Mika jatkoi töitten ohella harrastusta etnopunkin ja bluesin parissa soittaen ja salanimillä kappaleita tehden. Karjalasta kolttien maille konsertissa Emmi Kuittinen (vas.), Amanda Kauranne, Anna Lumikivi ja Erkki Lumisalmi. Loimolan voima Niko ”Miikkula” (vas.) ja Mika ”Miša” Saatsi Ja rm o La pi ol ah ti Sa ul i H ei kk ilä
13 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 – Oli hienoa nähdä, miten tekstin tekemisen ohella veljessä syttyi myös unohduksissa ollut muusikkous, Mika kertaa. Niko on tehnyt duon kappaleet alusta asti suoraan karjalan kielellä. Suomenkielisiä tekstejä kysyttäessä on ollut sanottava, ettei sellaisia ole. Levykansiin on kuitenkin painettu ymmärtämistä avittavaa sanastoa. Tarinat lauluihin ovat löytyneet suvusta, mutta myös tämän päivän ilmiöistä niin duurissa kuin mollissakin. Välillä mennään teksti, välillä sävellys edellä. Loimolan Voiman perusidea on ennen kaikkea toteuttaa omaa karjalaisuutta musiikin avulla. Se ei sillä erityisesti julista, vaikka on hyvin tietoinen siitä, että elävä kieli tarvitsee kanavia. Isältä koululaitos kitki kielen, ja nyt Mika opettaa karjalan kieltä ja kulttuuria kursseilla, joilla opiskelevien keski-ikä on alle 40 vuotta. Sävellyksissä Mika ei pyri toteuttamaan stereotyyppistä mielikuvaa karjalaisesta sävelkuvasta. – Suistamo oli yksi karjalaisen musiikin kehto, mutta musiikki elää enkä halua juuttua perinteeseen. Keikkojen yleisön ikärakenne on laaja, nuorisosta mummoihin ja pappoihin. Kerran keikan jälkeen oli nuori nainen tullut kertomaan, että oli tietoinen suvussaan olevan karjalaista verta ja tulleensa vain, kun ymmärsi laulukielen olevan karjalan. Ensimmäisestä kappaleesta lähtien hän oli itkenyt läpi keikan. – Silloin ymmärsimme, että tällä musiikilla voi olla monille suuri merkitys. Arto Rinne Suomeen vuonna 2019 muuttanut Arto Rinne (s. 1966) on syntynyt ja asunut melkein koko elämänsä Karjalan tasavallassa Petroskoissa. Silti ensimmäinen kosketus karjalan kieleen tuli vasta kesämökkinaapureiden kautta lapsuudessa. Kymenlaaksolaiset isovanhemmat lähtivät rakentamaan Neuvostoliittoa 1920-luvulla. Arton isä Pauli Rinne (1934-2021) syntyi Siperiassa, varttui Volgalla ja sodanjälkeisessä Sortavalassa ja päätyi Leningradissa käytyjen teatteriopintojen jälkeen Petroskoihin. Perheen kotikielenä oli suomi. Karjalan kieleen Arto tutustui paremmin yliopistossa, jossa alkoi myös kansanmusiikin harrastus Toive-yhtyeen riveissä. Ohjelmistoon kuului myös karjalankielisiä lauluja. 30-vuotisella työurallaan Petroskoin radiossa kollegoista useimmat olivat karjalaisia ja kieli tuli yhä tutummaksi. Kansanmusiikkiharrastus johti jäsenyyteen useissa yhtyeissä, kuten Santtu Karhu ja Talvisovat, Myllärit ja Sattuma – kaikki myös Suomessa paljon keikkailleita. Nyt Rinne esiintyy pääasiassa yksin. Häneltä ilmestyi viime vuonna kirja Karjalaan kaikonneita, joka kertoo vanhempien ja isovanhempien kohtaloista 1920-luvun Neuvosto-Karjalassa. Kirjan esittelykiertueella hän on kiertänyt parissakymmenessä kirjastossa ympäri Suomea ja niillä hän esittää myös karjalankielisiä lauluja. Arto Rinteen ohjelmistossa on perinteisiä sekä itse karjalankielisiin runoihin sävellettyjä lauluja. Soolokeikkojen lisäksi hän on esiintynyt Tallarin kanssa ja on mukana myös tulevalla Anne-Mari Kivimäen äänitteellä. Suomalaisten muusikoiden karjalainnostusta Rinne pitää hyvänä, mutta ääntämiseen voisi hänen mielestään kiinnittää hieman enemmän huomiota. Katse eteenpäin Itärajan toisella puolella on tehty karjalan kielellä myös rockia ja räppiä. Vielä toistaiseksi eivät suomalaiset karjalaaktivistinuoret ole tulleet julkisuuteen musiikin avulla. Aktivismi on ilmennyt lähinnä somekeskusteluna. Musiikki olisi hieno kanava saada äänensä kuuluville. Toivottavasti edelleen tehtäisiin myös kaikenlaista muuta karjalankielistä musiikkia – kaikilla tyylilajeilla. Se on hyvä keino elvyttää kieltä ja innostaa ihmisiä myös puhumaan karjalaksi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Kauneimmat joululaulut 50 v Suomen Kirkkomusiikkiliiton työryhmä on suunnitellut juhlavuoden 2022 teemalla: ”Lapset maailman kaikki tavoitan, auttaa heitä jos vain haluan”. Vihkon ensimmäinen laulu on Martti Lutherin tuttu jouluvirsi 21. Sävelmää on arveltu Lutherin sepittämäksi 1535, mutta sen juuret löytyvät 1700-luvun saksalaisesta piirileikkiperinteestä. Vuoden 2022 laulukokoelmassa on tuttuja kansansävelmiä esimerkiksi Ranskasta muun muassa Heinillä härkien kaukalon ja Kolmen kuninkaan marssi sekä Englannista Ensimmäinen joulu . Suomalaisissa joululehdissä ja koululaulukirjoissa sata vuotta sitten suomennetut laulut ovat jääneet elämään tähän päivään. Lasten joululauluja on tässä juhlajulkaisussa vähän. Onneksi muutama löytyy. Immi Hellenin Joulukirkkoon -runo, Brendt Sarlinin säveltämänä on ollut suosittu laululeikki päiväkodeissa vuosikymmenet. Joulupuu on rakennettu -laulu lienee ensimmäinen joululaulu, jonka lapset oppivat. Sehän on kansansävelmä, johon jyväskyläläinen pappi G.O. Schöneman sovitti runonsa. No onkos tullut kesä oli J.H. Erkon löytö Liperistä ja siihen sävelmään Erkko sovitteli aluksi Karjalaisten laulunkin. Perinteiset, suomalaisille rakkaat joululaulut pitävät paikkansa vuodesta toiseen Kauneimmissa joululauluissa. Karl Collanin säveltämä Sylvian joululaulu Topeliuksen sanoihin on äänestetty Yleisradion kyselyssä jopa kauneimmaksi joululauluksi. Topeliuksen koskettavan Varpunen -runon säveltäjä Otto Kotilainen ja opettajakollegansa Alpo Nopanen edustavat savolaisia säveltäjiä. Nuoremman polven kirkkomusiikot Jaakko Löytty , Pekka Simojoki ja Petri Laaksonen ovat saaneet juhlavuotena sävellyksensä kauneimpiin joululauluihin. Viihdemusiikin tekijöistä Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen on vankkumaton suosikki, samoin uudempi Tähti tähdistä kirkkain . Ruotsin euroviisutähti Carola Häggvist on tehnyt kauniin joululaulun Taivas sylissäni . Ikinuori KatriHelena sai suositun iskelmänsä Joulumaa uudelleen tämän vuoden vihkoon. Kun vielä lauletaan maailman suosituin joululaulu F. Gruberin ja J. Mohrin Jouluyö ja komeat Lowell Masonin Riemuitse maa , J. Hairstonin Marian poika sekä J.F. Waden Adeste fideles vuodelta 1743 on jokaisella joulumieli. Sleesialainen pyhiinvaelluslaulu Maa on nin kaunis päättää yleensä tunnelmallisesti Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet. Anja Hinkkanen Kauneimmat Joululaulut 50 vuotta Kauneimmat Joululaulut sai alkunsa, kun Lähetysseuran nuorisosihteeri, diakoni Martti Kauppinen ja Hyvinkään seurakunnan kanttori Matti Heroja alkoivat kehittää joulun yhteislaulutilaisuuksia eteenpäin tarkoituksena kerätä varoja Suomen Lähetysseuran ulkomaantyölle. Kauneimmat Joululaulut on nyt Suomen suurin vuosittainen musiikkitapahtuma ja se kerää joka vuosi noin miljoona suomalaista laulamaan. Tilaisuuksissa kerätään lahjoituksia Suomen Lähetysseuran työhön heikoimmassa asemassa olevien lasten aseman parantamiseksi. Lähde: Pekka Suutari 2021. Karjalankielinen musiikki Suomessa – Karjalankieliset rajalla (toim. Pekka Suutari). Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. 109-137.
14 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 DANTCHEV:DOMAIN rakentaa siltoja Eurooppaan M ost (useilla balkanin alueen kielillä ”silta”) on EU-rahotteinen projekti, jonka tarkoituksena on edistää Balkanin alueen musiikin tunnettuutta ja luoda siltoja toimijoiden välille. Nelivuotista ja ensi vuonna päättyvää hanketta on johtanut unkarilainen kansanmusiikin tuottaja ja organisoija Hangvet?, joka isännöi Womex-markkinointitapahtumaa vuonna 2020. Muina partnereina on yhdeksän kansanja maailmanmusiikkialan toimijaa, kuten Songlines-lehti, Womexia pyörittävä Piranha Arts, Bulgarian Music Association ja voittoa tavoittelematon European Music Council. Hankkeeseen on valittu kolmena vuonna kymmenen yhtyettä vuosittain hakemusten perusteella. Viimeisellä kierroksella mukaan pääsi suomalaisbulgarialainen DANTCHEV:DOMAIN. Bulgarialaisuus tulee yhtyeelle sen vetäjän, Anna Dantchevin kaksoiskansalaisuudesta. Annan isä on bulgarialaissyntyinen Hristo Dantchev eli puolet Annan sukulaisista on bulgarialaisia. – Hankkeeseen pääsemiseksi edellytetään yhtyeeltä alueellista kontaktia, videoita ja musiikkia, ja valinnan on tehnyt Mostin asettama valintaraati, johon kuului managereita ja maailmanmusiikin eurooppalaisia vaikuttajia,kuten brittiläinen Simon Broughton Songlines-lehdestä, kertaa Anna hankkeeseen pääsyä. Nyt hankkeeseen valitut yhtyeet aloittavat koulutusviikolla Sofiassa, jonka jälkeen ne saavat mentorit. DANTCHEV:DOMAINin mentorina on yksi Womexin perustajista, Ben Mandelson , jonka kanssa työskennellään vuosi: käydään uraa läpi, mietitään, miten sitä voisi vahvistaa ja luodaan verkostoja ja suoria kontakteja. Töitä joudutaan tekemään paljon. DANTCHEV:DOMAINille tarjottu koulutus ja tuki tarjoavat hienon mahdollisuuden, mutta Annalle valinnalla on vielä suurempikin merkitys. – Minulle oli hyvin tärkeää se, että minut valittiin edustamaan Bulgariaa. Se on ikäänkuin merkki hyväksynnästä, että kuulun myös sinne. Projektin aikana koulutusta on saanut nyt valittujen kymmenen lisäksi kaksikymmentä muuta yhtyettä. Yhtyeiden lisäksi siltoja on saanut luoda myös nuoret managerit, erilaiset urbaanit projektit ja festivaalit. Suomestakin mukana ovat olleet Etnosoi! ja Haapavesi Folk Music Festival. Projekti sulkeutuu BALKAN:MOST festivaalissa EU:n ensi vuoden kulttuuripääkaupunki Veszprémissä Unkarissa syyskuun alussa 2023. Sauli Heikkilä mostmusic.eu-sivustolla on linkki Balkan Worl Music Guide -julkaisuun, jossa esitellään hankkeessa mukana olleet yhtyeet. Leija Lautamajan ja PK Keräsen duo on The Moontwins Milloin yhteistyönne alkoi? Leija: Yhteistyö alkoi kesällä 2020. Silloin kokeilimme yhteissoittoa, ja parin viikon harjoittelun jälkeen soitimme ensimmäisen keikkamme Juttutuvassa Helsingissä. Ja aloite tuli PK:lta? Mikä sai rokkarin lähestymään vähärivisen haitarin soittajaa yhteistyötarkoituksessa? PK: Minulla oli jo pitkään ollut ajatus, että miltähän kappaleeni kuulostaisivat haitari-jalkarumpu-sähkökitara -säestyksellä. Aloin kyselemään ympäriltäni hyvää soittokumppania ja kaikki sanoivat Leijan nimen. Mitä Leija sanoi kutsun kuultuaan? Leija: Useimmiten olen sanonut kutsuihin kyllä ja niin tälläkin kertaa. Koronaa oli elokuussa 2020 kulunut jo sopivasti niin, että mielessä oli tilaa uusille projekteille ja lähdin ilomielin mukaan. Reenasin tietty himona PK:n Serobi Songs -soololevyn kappaleita ennen kuin tapasimme ja jännitin, että riittääkö kaksirivisen kapasiteetti epätavanomaisempiin sävellajeihin. Hyvin meni. Mistä ohjelmisto koostuu? Leija: Tällä hetkellä ohjelmistossamme on PK:n ensimmäisen soololevyn Serobi Songs kappaleita sekä yhdessä sävellettyjä uusia lauluja. Juuri ilmestynyt singlemme Sadder Than Sad on yhteistuotantoamme. Uusia kappaleita on työn alla, ja tähtäimessä on tehdä albumi ensi vuoden aikana. Mikä tässä yhdistelmässä on parasta? Onko tullut yllätyksiä? PK: Yllättävää oli se, että ensi hetkistä yhteissoitto tuntui tosi luontevalta. Totesimme nopeasti, että vaikka näennäisesti taustamme ovat erilaiset, toisella rock ja toisella pelimannimusiikki, yhteissoittamisen eetos on aivan sama. Se perustuu kuuntelemiseen, reagointiin ja hetkessä elämiseen. Leija palasi musiikkimuistoissaan teiniaikoihin, kun hän teki paljon musiikkia Haka-yhtyeen kanssa – silloin sitä teki olemassaolevilla taidoilla juuri niin kuin parhaiten osasi eikä mitenkään muuten. Yllättävää on musiikillisesti ollut myös huomata, että silloin kun meidän soitto jytää, sointi on täyteläisempi kuin olisin odottanut soitinyhdistelmän perusteella – duo kuulostaa bändiltä. Suositteletteko muillekin lauluntekijöille ja muusikoille genrerajojen ylittävää yhteistyötä? Kyllä. On silmiäavaavaa nähdä omat erityistaitonsa ja puutteensa uudessa ympäristössä. Ensiluokkaisia soittokavereita kannattaa etsiä ja pitää heistä kiinni, oli genre mikä hyvänsä. Mitä Folklandian yleisö voi odottaa tammikuun keikalta? Sähkökitaran pärinää, vapaalehdykän värinää ja vilpittömästi esitettyjä yksinkertaisia lauluja. Sauli Heikkilä Kansanmusiikin ja kansantanssin suurtapahtuma Folklandia järjestetään Baltic Princessillä 13.–14.1.2023 jo 26. kerran. Voit tutustua koko festivaalin ohjelmistoon osoitteessa folklandia.fi. Risteilypaketit ovat myynnissä Ikaalisten matkatoimistossa. The Moontwins esiintyy Folklandialla 7. kannella Sea Pubissa pe 13.1. klo 23.45–00.30. DANTCHEV:DOMAIN M aa rit Ky tö ha rju M ar jo Ty nk ky ne n
Kati Kallio KOLUMNI K arjala on suomen lähin, vakavasti uhanalainen sukukieli. Suomessa karjalankieliset ovat saamelaisia tai romaneja suurempi kielivähemmistö. Kieliyhteisöön kuuluu Suomessa noin 30 000 henkeä, joista kieltä hyvin taitaa n. 11 000 henkeä. Venäjällä puhujia arvioidaan olevan noin 60 000. Karjalan kieli on nykyisen Suomenkin alueella yhtä vanha kuin suomen kieli. Toisin kuin saamelaisilla, romaneilla ja suomenruotsalaisilla, karjalan kielen puhujilla ei ole Suomessa minkäänlaisia lakisääteisiä kielellisiä tai kulttuurisia oikeuksia. Tähän tilanteeseen on johtanut pitkä historia, joka on sidoksissa Suomen kansallisvaltion rakentamiseen ja karjalaisuuden moninaisuuteen. Omana aikanaan ymmärrettävistä, osin poliittisista syistä karjalan kieltä pidetiin pitkään suomen kielen murteena. 1900-luvun puolivälistä lähtien kielitiede on pitänyt karjalaa omana kielenään. Tämä ei ole siirtynyt suomalaiseksi yleissivistykseksi tai vaikuttanut kielen ja kulttuurin yhteiskunnalliseen asemaan. Karjalankielisiä on sekä ruohonjuuriettä viranomaistasolla pyritty suomalaistamaan 1800-luvun lopulta lähtien. Monet karjalankieliset näkivät itsekin sulautumisen ainoaksi keinoksi elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisesti kulttuurin venäläisperäiset piirteet ovat herättäneet torjuntaa ja johtaneet arkipäivän kohtaamisissa ryssittelyyn ja syrjintään, väkivaltaankin. Sotien jälkeisistä yli 50 000 karjalan kielen puhujasta moni ei opettanut kieltä lapsilleen, nimiä suomalaistettiin ja uskontokuntaakin vaihdettiin ortodoksista luterilaiseksi. Karjalaisaktivistien 1970-luvulta jatkuneen työn tuloksena Suomen valtio on viime vuosina suunnannut kielen elvyttämiseen vuosittain 100 000 € harkinnanvaraista rahoitusta. Summa on kielen ylläpidon tarpeet nähden pieni, ja kieli jää monien yhteiskunnan normaalien tukimuotojen ulkopuolelle. Moni suomalainen olettaa kaikkien karjalaisten olevan kansalliselta, kielelliseltä, etniseltä tai kulttuuriselta identiteetiltään suomalaisia. Karjalaisuuden kokeminen suomalaisuuden osaksi onkin yleistä ja luonnollista erityisesti suomenkielisille karjalaisille evakoille, heidän jälkeläisilleen ja muille suomen kielen kaakkoismurteiden puhujille. Nämä ryhmät ovat myös olleet esillä suomalaisessa yhteiskunnassa enemmän kuin karjalankieliset. Karjalankieliset puolestaan törmäävät usein ennakkoluuloihin ja torjuntaan: ruohonjuuritasolla suomalaisuudesta erillinen karjalaisuus koetaan helposti uhaksi tai venäläisperäiseksi separatismiksi. Tilanne on karjalaisaktivistien mukaan hyvin erilainen kuin sellaisilla toimijoilla, jotka tuovat esiin karjalaista kulttuuria osana suomalaisuuttaan. Tästä monimutkaisesta asetelmasta nousee viime vuosina sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa nähty nuorten karjalaisaktivistien suomalaisia kohtaan esittämä kritiikki. Me suomalaiset juhlimme pitkälti karjalankielisiltä tallennettujen runojen avulla rakennettua kansalliseepostamme Kalevalaa tai käytämme karjalankieliseen kulttuuripiiriin vahvasti kuuluneita perinteitä, mutta monet meistä eivät edes tiedä karjalankielisiä olevan olemassa, saati tunnista heidän vaikeaa asemaansa nyky-Suomessa. Ihmisryhmästä, jonka kieli ja kulttuuri on 1800-luvulta asti tullut suomalaiskansallisen kulttuurin käyttämäksi ja syrjäyttämäksi, tämä ei tunnu hyvältä. Heitä ei auta se, jos karjalaisen kulttuurin piirteitä ylläpidetään, rakastetaan ja käytetään suomen kielellä tai suomalaisiksi tulkittuna. Karjalaisaktivismi kohtaa torjuvia reak tioita paitsi suomalaisten, myös monien suomenkielisten karjalaisten puolelta: moni kokee, että karjalankieliset haluavat omia koko karjalaisuuden. Keskustelussa ei aina tunnisteta, mikä on ollut yhteistä sekä karjalanettä suomenkieliselle karjalaisuudelle, tai laajemmallekin alueelle. Aktivistien kannalta kyse on kuitenkin tarpeesta nostaa marginaalissa ja näkymättömissä ollutta karjalankielistä karjalaisuutta esiin, jotta kieli saisi tarvitsemansa vähimmäisresurssit ja oikeudet Suomessa. Karjalaista perinnettä työkseen tai harrastuksekseen käyttävän kannalta tilanne on vaikea. Miten suhtautua kritiikkiin, joka tiukimmillaan syyttää suomalaisia karjalaisen kulttuurin omimisesta, väärinkäyttämisestä ja tuhoamisesta? Aktivismin tyyli on usein ärhäkkä ja mutkia suoraksi vetävä, mutta sen taustalla olevat asiat ovat isoja, tosia ja vähemmistön kannalta elintärkeitä. Olennaista on nähdäkseni ottaa todesta Suomen karjalankielisten nykytilanne ja se, mitä vähemmistö itse – ärhäkästi tai ristiriitaisestikin – sanoo. Yksi ongelma on, että karjalankielisten monimutkaista tilannetta ja kokemushistoriaa ei ole riittävästi sanallistettu. Mikä kaikki suomalaisen tieteen, taiteen ja yhteiskunnan kentässä on ollut osa tilanteen syntyä, ja miten sitä saisi kuvattua ja purettua? Pohjimmiltaan kysymys ei ehkä ole niinkään siitä, mikä on kunkin aktivistien kritiikin kohteeksi joutuneen kansanperinteen kentän toimijan identiteetti, vaikka keskustelu helposti kiertyy sukujuurten ja omistajuuksien ympärille. Kyse on ennemminkin siitä, mitä kenenkin toiminta saa aikaan. Miten minun tapani kertoa karjalaisuuksista vie tilaa tai antaa sitä niille karjalaisten ryhmille ja äänille, joita tässä yhteiskunnassa ei ole ollut tapana kuunnella, tunnistaa tai ottaa todesta? Vahvistaako minun toimintani heidän ongelmallisiksi kokemiaan yleisiä käsityksiä vai purkaako niitä? Kirjoittaja on dosentti ja akatemiatutkija Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta Miksi suomalaisia syytetään karjalaisten perinteiden kulttuurisesta omimisesta? 15 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 G ar y W or ne ll
16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 K ansanmusiikin ja kansantanssin vuositeema 2023 on Arkistojen äärellä. Vuositeeman valitsee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Teeman myötä halutaan haastaa niin alan toimijat kuin uudet tulokkaatkin löytämään arkistot omalla, itselleen sopivalla tavallaan. Soiton, laulun, tanssin ja tiedon tallentaminen, arkistojen käyttäminen ja niistä inspiraation ammentaminen on omaleimaista kansanmusiikille ja -tanssille. Arkistomateriaalit tarjoavat meille näkymän omiin musiikillisiin ja tanssillisiin juuriimme. Alan elinvoimaisuuden kannalta on merkityksellistä, että suhde arkistoihin on elävä. Arkistomateriaalit elävät ajassa ja niihin tulee uusia tulkintoja. Kansantanssikentällä on meneillään virtuaalinen Tanhuvakka verkkoon -projekti, jossa on tavoitteena kuvata noin 200:n kansantanssin videoinnit. Kansanmusiikin parissa on useamman vuoden ajan työstetty verkkojulkaisua Vanhoja pelimannisäveliä -nuottikokoelmasta. Molemmat projektit ovat yhteisöllisiä ja kaikille kiinnostuneille avoimia. www.tanhuvakka.fi www.perinnearkku.net/vps-verkkoon “Arkistot tarjoavat uusia elämyksiä ammattilaisille ja harrastajille, niin alaa hyvin tunteville kuin untuvikoillekin. Arkistoaineistojen avulla voi syventyä historiaan tai hakea inspiraatiota uuden luomiselle. KEK haluaa haastaa kaikki alan toimijat mukaan nykyhetken toiminnan arkistoimisen. Kamukanta-verkkosivustolta löytyvä Livelava on yksi hyvä foorumi tälle tallennustyölle”, kertoo KEKin puheenjohtaja Piia Kleemola-Välimäki . Soittaja, tanssija, tutkija, elämysten etsijä tule arkistoon! Tutustu muun muassa näihin arkistoihin: • Förening Brage i Helsingfors • Kansanmusiikki-instituutti • Kansanperinteen arkisto, Tampereen yliopisto • Maailman Musiikin Keskus • Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto • Svenska litteratursällskapet i Finland / Finlands svenska folkmusikinstitut Kansanmusiikki-lehti esittelee arkistoja ensi vuoden aikana. Tervetuloa aloittamaan kansanmusiikin ja kansantanssin vuosi FolkForum -seminaariin perjantaina 13.1.2023 klo 12.00-15.15. Paikka: Taimi II, Puutarhakatu 21, 20100 TURKU www.taimi2.fi/4 Seminaarissa käsitellään vuoden 2023 alan yhteisen teeman Arkistojen äärellä sisältöä monipuolisesti, perehdytään aineettoman kulttuuriperinnön kautta aukeaviin rahoitusmahdollisuuksiin ja tutustutaan Kaukomielet-hankkeeseen, joka tutkii monipaikkaisuuden mahdollisuuksia kansantanssija kansanmusiikkitapahtumissa. OHJELMA Klo 12.00-13.00 Arkistojen äärellä -teemavuoden startti! Aloituspuheenvuoro, Piia KleemolaVälimäki Elävän perinnön arkistotyö Kansanmusiikki-Instituutissa, Matti Hakamäki Piia Kleemola-Välimäen vetämä haastattelu ja keskustelu arkistojen käytöstä, mukana Petri Kauppinen ja Vilma Jää Arkistot visuaalisena inspiraationa, esittelemässä Paula Susitaival Klo 13.00-13.15 Keskustelua arkistoista Mitä tästä päivästä arkistoidaan ja minne? Klo 13.15-13.30 Tanhuvakka verkkoon -käytännön osio, tanssinopettaja Riina Hosio ja soittajat johdattelevat arkistomateriaalin äärelle koko väen liikkumaan Klo 13.30-13.45 Kahvitauko, järjestetään yhteistyössä Turun Kansantanssin Ystävien kanssa Klo 13.45-14.15 Aineeton kulttuuriperintö ja monenlaiset rahoituskanavat. Puhumassa Leena Marsio, Museovirasto Klo 14.15-15.15 Monipaikkaisuus kansantanssija -musiikkitapahtumissa koronan jälkeisessä maailmassa. Esittelyssä monipaikkainen hanke Kaukomielet, alustus J-P Piirainen & Osmo Hakosalo Paneelikeskustelu monipaikkaisuudesta. Mukana taiteilijat J-P Piirainen, Osmo Hakosalo, Johanna Juhola, Emma Kantelinen, Elssa Antikainen ja Petri Kauppinen FolkForum 2023 25-vuotista taivaltaan juhlistavan kansantanssiryhmä Polokkareiden ensimmäinen oma kokoillan teos Finaali sai ensi-iltansa 3.12. Oulussa, Teatterikuopalla. Finaali yhdistää suomalaisen urheilukulttuurin kansantanssiin, kasariestetiikkaan ja karpaaseihin. 25:n tanssijan näyttämöteos heijastelee nyky-yhteiskunnan ja urheilumaailmaan absurditeetteja. Kansantanssin ja kansanmusiikin kärkinimistä koostuva työryhmä käsittelee kansallistunnetta urheilun maailmassa, jossa muun muassa naisja miesurheilun välinen epätasa-arvo ja miesneromyytin toksisuus nousevat tarkastelun kohteeksi. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa taiteellinen johtaja Hanna Poikela. Muusikot ovat Ismo Koskela, Petri Prauda ja Olli Seikkula, joiden yhtye yhdistää nerokkaasti säröistä sähkökitaraa, säkkipilliä ja jykevää biittiä muun muassa kaustislaiseen pelimanniperinteeseen. Koreografi Hanna Poikela on johtanut Polokkareita vuodesta 2011, ja tämän teoksen merkeissä hän jättää ryhmän tulevaisuuden uusiin käsiin. Sofia Timonen Polokkareilta koko illan tanssiteos
17 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Maarika Autio SYNTYMÄPAIKKA: Helsinki AMMATTI: Muusikko, graafikko NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Maarika & the Frocodiles, A Fo!, Sila Fato, Maarika’s Balo Variations ELÄMÄN MOTTO: Minne tuuli kuljettaa Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Uzi Varon Muusikon tie kisällistä maisteriksi ”Luonteiltaan balafoni ja kora ovat hyvin erilaisia. Balafoni pitää seurasta ja tuntuu puhkeavan kukkaan yhtyesoitossa. Kora taasen täyttää tilan tarvittaessa yksinkin – sen ääni onkin mielestäni kauneimmillaan mahdollisimman akustisena ja luonnollisena”,kertoo vähän vääränmalliseksi legopalikaksi Suomen musiikkikentällä itseänsä kuvaileva Maarika Autio. N iille meistä, jotka kävimme jo 90-luvun loppupuolella rytmisen afrikkalaisen musiikin keikoilla, tuli tutuksi hahmo jonka liki takuuvarmasti näki tanssilattialla kerta toisensa jälkeen. Rohkeasti vaikkapa senegalilaisten tanssijoiden kanssa villissä menossa vuorotteleva, hauraan ja hoikan oloinen vaalea tanssija otettiin mieluusti mukaan ja hänen tanssitaitoaan hämmästeltiin jo tuolloin. Maarika Autio on tehnyt pitkän uran afrikkalaisen tanssin ja musiikin parissa. Vaan kukapa olisi arvannut, että balettiopintojen ja pianisti-isän jalanjäljissä pitkään jatkuneiden piano-opintojen päätteeksi elämä yllättäisi johdatellen nuoren tanssija-muusikon tähän vallan toisenlaiseen maailmaan. – Kansallisoopperan ammattiin valmistava balettikoulu tuli läpikäytyä alusta loppuun, ja vasta viime metreillä päätin, ettei ura kovakärkisillä ehkä ollutkaan minua varten. Päädyin kaverin yllytyksestä Pariisin kautta Senegaliin, paikallisen kiertävän diola-tanssiryhmän jäseneksi 90-luvun puolivälin jälkeen. Siellä musiikin, liikkeen ja rytmien ilo pyyhkäisi kertarysäyksellä mennessään niin totaalisesti, ettei paluuta entiseen enää ole ollut. Senegalin Dakarissa Maarika hyväksyttiin balafonin perinteiseksi kisällioppilaaksi. Balafon on ksylofonin kaltainen, tyypillisesti suurehko soitin, jota soitetaan luonnonkumilla päällystetyillä puunuijilla. Sen kielet veistetään yleensä ruusupuusta ja kaikukoppeina käytetään pullokurpitsan kuoria. Balafonin naispuoliset soittajat ovat tänäkin päivänä harvassa. – Aloitin länsiafrikkalaisen musisointini balafonista varmaan, koska se tuntui pianon jälkeen helpommin lähestyttävältä. Toisaalta satuin törmäämään poikkeuksellisen kokeilunhaluiseen mestaribalafolaan, jota kiinnosti, voisiko tällainen totaalisen ulkopuolinen friikki ollenkaan oppia ikiaikaisia perinnesaloja. Kora on länsiafrikkalainen harpun kaltainen, yleensä 21-kielinen soitin. Koran soittoa Maarika epäröi pitkään. – Olin sellaisen näppäilytaituruuden ympäröimä, että kelvollisen tuloksen tuottaminen tuntui ajatuksena mahdottomalta. Vuosikaudet kuikuiltuani uskaltauduin yrittämään. Tuhansien kuuntelutuntien myötä koran soittokuviot olivat silloin kaivertuneet jo alitajuntaan. Olikin mielenkiintoista seurata hermoratojen rakentumista ja tiedon etenemistä pääkopasta sormenpäihin ennen koraa minulla ei ollut minkäänlaista kielisoitinosaamista, joten sormet piti totutella aivan uudenlaiseen toimintatapaan. Onnenpotku matkan varrella oli, että Maarika päästi musisoimaan maailman eturivin soittajiin kuuluneen koravirtuoosi Solo Cissokhon kanssa. – Balafonia ja koraa soitetaan tyypillisesti yhdessä, ja Cissokho Jalikundan upeassa muusikkoperheessä pökerryttävän taitavia koristeja kyllä löytyi pilvin pimein, mutta balafonistille olikin slotti avoinna. Se avasi minulle saman tien pääsyn näyttämölle ja elämänmakuisille kiertueille ristiin rastiin läntistä Afrikkaa ja muuallekin. Yhteistyö Solo Cissokhon kanssa kesti vuosia, tämän kuolemaan saakka vuonna 2019. Norjassa pitkään asuneen Solo Cissokhon monet lehden lukijoista muistavat myös yhteistyöstä ruotsalaisen viulisti Ellika Frisellin kanssa. On kiintoisaa kuulla millaista oli etsiä paikkaansa pohjoismaisena naispuolisena tanssijana ja muusikko-oppilaana Afrikassa. – Minut on aina otettu Länsi-Afrikassa valtavan ihanasti vastaan. Taidan olla aika sopeutuvainen luonne muutenkin, ja kun aloin oppia wolofin kieltä, ovet lävähtivät lopullisesti selälleen. Kieli määrittää puheenaiheet, ajattelun puitteet, se erottaa turistit paikallisista ja se yhdistää meidät samaan leiriin. Olen saanut viettää aikaa senegalilaisen muusikkoperheen jonkinlaisena adoptiojäsenenä, ja siellä mieltä avartavinta on ollut sisäistää erilaista elämisen mallia ja elämänarvoja. Täydellistä maata ei maailmassa ole, mutta jos voisin napsia rusinat pullasta niin Senegalista kuin Suomesta, niin aika lähelle päästäisiin. Maarika on opiskellut musiikkia myös Sibelius-Akatemiassa ja Tanskan kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa valmistuen musiikin maisteriksi, ja tähtäimessä ovat nyt tohtoriopinnot. Musiikin, rytmien ja tanssin opetuksen rinnalla nälkä keikoille on muusikolla myös kova. Yhtyeitä on useampia ja lisäksi Maarika soittaa soolokeikkoja. Maarika & the Frocodiles julkaisi hiljattain ensilevynsä. Levynjulkaisukonsertin riemulliset tunnelmat hän jakaisi mielellään uusienkin yleisöjen kanssa. Keikkamuistoja on kertynyt laidasta laitaan. – Viimeaikaisista kokemuksista liikuttavimpiin kuulunee Helsingin Juhlaviikkojen taidelahjakonsertointi. Kiersin kora-harpun kanssa yllättämässä pahaaaavistamattomia ihmisiä taaperoista vaareihin. Useampikin yleisöstä liikuttui niin paljon, että itki ilosta koko soitannan ajan yritä siinä sitten niellä palaa omasta kurkusta ja suostutella lauluääntä kuuluviin.
18 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 Ta ni a A rc ie ri Pi ri ta A ho Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Helmiharmonikat (Turku) • Beltuna Prestige 3050 P Plus Metal White Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi • info@traditune.fi Huhtikuinen Espoon kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest tuo 10.-15.4. tarjolle kansanmusiikin huippukattauksen. Avajaiskonsertin ohjelmassa on Timo Alakotilan säveltämä Mandolin Conserto solistinaan Petri Hakala ja Teija Nikun soolokonsertti. Teija Niku on haitaritaiteilija, jonka erityisosaamista ovat pohjoismainen ja balkanilainen kansanmusiikki. Mandolin Conserton musiikki perustuu kansanmusiikkitraditioon, mutta Alakotilan tyyliin sävellys on yhdistelmä kamarija kansanmusiikkia sekä improvisaatiota. Sellosalin konserteissa loistavat suomalaisen kansanmusiikin supertähdet Frigg, Maija Kauhanen, Sväng ja Celenka. Festivaalin kruunaa päätöskonsertin unkarilaisen kansanmusiikin tunnetuin yhtye Muzsikás. Muzsikás juhlistaa viiden vuosikymmenen mittaista ainutlaatuista taivaltaan ”lempimaassaan Suomessa”, kuten yhtyeen kontrabasisti Dániel Hamar asian muotoilee. Perinteisesti JuuriJuhla-RotFestin ohjelmassa on suomenruotsalainen musiikki näkyvästi esillä ja paljon muuta ohjelmaa. JuuriJuhla-RotFestin 20-vuotisfestivaalin liput ovat tulleet myyntiin joulukuun alussa Lippupalveluun. Tervetuloa nauttimaan upeasta kansanmusiikista huhtikuussa Espooseen! www.juurijuhla.fi Muzsikás JuuriJuhla-RotFestin 20-vuotisjuhlassa Muzsikás
19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 • PELIMANNI-LIITE 19 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2022 Pelimannin penkillä pienestä pitäen Riitta Reijonen (os. Aho) ja Airi Niemelä muistelevat vuosikymmeniä lämmöllä – Pelimannielämäni alkoi Keuruun pelimanneista kymmenvuotiaana 1970-luvulla. Kävin pelimannipiirin harjoituksissa isäni Paavon ja setäni Oiva Ahon kanssa. Musiikinopettaja Kalle Kaipiainen johti joukkoa ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Kaipiaisesta tulikin ryhmän johtaja yli 20 vuodeksi. Puheenjohtaja Veikko Korpinen hauskutti jutuillaan ja viritti pelimannihenkeä. Huumori kukki. Monet kerrat muisteltiin soittojen lomassa myös entisajan keuruulaisia pelimanneja, kuten Aapo ja Leo Saviojaa . Tuota erityistä tunnelmaa haen edelleenkin pelimanniryhmistä, muistelee Riitta Alkuaikoina monet pelimannit soittivat korvakuulolta ilman nuotteja. Opittuja sävelmiä oli satoja. Nuotinlukutaitoisille soittajille Kaipiainen veivasi vahvantuoksuisia, sinisävyisiä spriimonisteita. – Kaipiaisen Kalle teki suuren ja merkittävän työn koko Keuruun musiikkielämän eteen. Hän saatteli monta lasta ja nuorta myös viuluharrastuksen ääreen. Viulutunneiltaan hän toi oppilaitaan kokeilemaan myös pelimanniryhmässä soittamista. Osalla harjoituksissa käynti jäi muutamaan osallistumiskertaan, osalla pelimanniharrastus jäi pysyväksi harrastukseksi. Siitä alkoi korvakuulolta soittaminen. Pelimanniporukka otti jo silloin uudet soittajat lämpöisesti vastaan riveihinsä. Huolehtiminen nuorimmista oli jopa liikuttavaa, Airi kertoo. Mieleenpainuvia keikkoja Yleisömäärät olivat alkuaikoina suuria verrattuina nykyiseen. Kansalaisopiston kevätjuhliin osallistui 600-700 henkeä, vaikka kyseessä oli vain maaseutukunta. Keskiviikkosoitot olivat kesäisin Kotiseutumuseon pihapiirissä hyvin suosittuja tapahtumia. Kuulijoita kertyi joka soittoillalle pari-kolmesataa. Joskus juhlaillat päättyivät vanhan ajan hyppelöihin eli pelimannitansseihin. Kaipiaisen ideoima polkkasikermä sai erityistä kiitosta. Keuruun pelimannit teki kaksi merkittävää esiintymismatkaa, toisen Ruotsiin ja toisen Finlandia-talolle yhdessä Keurusseudun kuorojen kanssa. Se osallistui myös Pispalan Sottiisiin ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, jossa yhtye otti osaa ohjelmakilpailuun. Pelimannien solistina lauloi usein Lempi Mäkinen. Keuruu valittiin Ylen kilpailussa vuonna 1978 Suomen parhaaksi paikkakunnaksi. Tästä seurasi jopa televisioesiintyminen. Radio-äänityksiä oli useampiakin. Keuruun Pelimannit tekivät myös omia kasetteja, jotka sisälsivät vahvasti paikallista musiikkia. Karjalaisten Kekrijuhlat ja Valkjärviillat sisälsivät usein pelimannimusiikkia tai tanssisoittoa. Soittopaikatkin olivat monenlaisia. – Kalajuhlissa soitimme ison laiturin päässä ja Pihlajavedellä Kömissä oli juuri valettu navettaan sementtilattia ja se pöllysi tanssin pyörteissä niin, että haitarinpalkeita imuroitiin pitkän aikaa, nauraa Riittta. Keuruun pelimannit ovat soittaneet toreilla, hirvipeijaisissa, kesätansseissa, kansanlaulumessussa, savusaunailloissa, vaalitilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. Yhteisiä pelimannitapahtumia järjestettiin ympäri Keski-Suomea ja niihin osallistuttiin innokkaasti. Joskus on jouduttu keikkailemaan kahden ja jopa yhden soittajan voimin. Joutuipa Pertti Walenius kerran säestämään keikallaan vanhainkodissa omaa lauluaan pelkällä kontrabassolla. Aina keikat on hoidettu! Musiikkipastori Asko Ali-Löytyn muutettua Keuruulle 2010-luvulla, hän vaikuttui paikkakunnan kauneudesta. Onnekkaat yhteensattumat toivat hänet pelimannien johtajaksi. Keuruuvuosiensa aikana hän kirjoitti muutamia lauluja Keuruusta. Pelimannit soittelivat tuolloin yhden konsertin Keuruun Betaniassa, helluntaiseurakunnan talossa. – Konsertin päätteeksi tilaisuuden juontaja silmin nähden vaikuttuneena kertoi, että ei olisi koskaan arvannut pelimannien soittavan heidän tilaisuudessaan, Airi muistelee. Omia sävellyksiäkin porukalta syntyi tasaiseen tahtiin ja ne otettiin yhteiseen ohjelmistoon vahvistamaan paikallisuutta. Keuruun pelimannit 50 vuotta – eikä suotta! Keuruun pelimannit ovat soittaneet yhdessä puoli vuosisataa. Viisikymmentä vuotta sitten tammikuussa 1972 joukko rekisteröityi yhdistykseksi Antti Aution aloitteesta. Toiminta käynnistyi jo edellisenä syksynä kansalaisopiston opintoryhmänä. Yhdistyksen päämääräksi otettiin kansanmusiikkiharrastuksen edistäminen eikä siitä ole lipsuttu vuosikymmenten aikana. Paikallisuus on keskeinen tekijä. Puheenjohtaja Matti Järvelä kysyykin: Jos me emme soittaisi keuruulaista musiikkia, kuka sen sitten tekisi? Juhlakonsertti soi rennolla otteella Keuruun kulttuuritalo Kimarassa 19.11. Keuruun pelimannien 50-vuotisjuhlakonsertti pidettiin marraskuussa. Pi rk ko A ho Riitta Reijonen ja Airi Niemelä
20 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Keuruun Pelimannit oli pitkään miesvaltainen porukka kunnes 1990-luvulla joukkoon tuli soittelemaan Lempi Mäkinen. Nykyään Keuruun pelimanneissa on noin kolmannes naisia. Pienempiä ryhmiä joka lähtöön Pelimanniryhmän sisältä on noussut monta pikkuporukkaa aina tarpeen mukaan. Huikeaa soitantaa esitti Pilipaliyhtye, jossa Reijo Kaari ksylofonilla, Veikko Korpinen huuliharpulla sekä Antti Autio kontrabassolla ja välillä haitarilla pistivät polkkaan vauhtia. Ohjelmisto koostui aina reippaista kappaleista ja polkat olivat tämän porukan bravuuri. Pelimannien riveistä nousi myös pikkuporukka säestämään tanhuryhmä Kalenoita. Viimeisin Keuruun pelimanneista noussut pikkuryhmä oli Retvakka, joka palautti keuruulaisten pelimannien ohjelmistoon vanhaa keuruulaista pelimanniperinnettä 1900-luvun alkupuoliskolta. Tällä hetkellä yksi jos toinenkin pelimanni on nostanut syliinsä kaksirivisen haitarin. Saapa nähdä, onko seuraava pikkuporukka jo syntymässä? Jämsäläisen harmonikkataiteilija Veli-Matti Grönvallin ohjatessa pelimanneja ohjelmistossa painotettiin vanhaa sekä uutta tanssimusiikkia. Pelimannitansseja soitettiin työväentalolla pari kertaa vuodessa. Hommattiinpa pelimanneille äänentoistolaitteetkin, joista huolehti hyvin silloinen yhtyeen basisti Pertti Wallenius. Pelimanniporukassa on aina letkeä meno ja hyvä huumori. Kitaristi Matti Järvelällä oli tapana huikata ennen kappaleen viimeistä kertausta ”kerran vielä, pojat”. Viulistit Airi ja Liisa ja haitaristi Annuli päättivät siinä vaiheessa lakata soittamasta. Eikä mennyt aikaakaan, kun Matti lyhensi huikkauksensa ihan vaan versioon “Kerran vielä!” Aina soittoreissut eivät sujuneet suunnitelmien mukaan. Pelimannien keskuudessa kiertää sitkeästi tarina, kun alkuvuosina soittoporukka suuntasi Petäjävedelle soittoihin. Soittajien autot olivat pienenlaisia, joten kontrabasso sidottiin matkan ajaksi auton katolle. Suurin piirtein puolimatkassa soitin luisti kiinnityksistään ja kuski sai seurata taustapeilistä, miten basso pomppi pitkin Jyväskyläntietä. Onneksi takana tuleva oli myös pelimanniporukkaa ja reagoi nopeasti haveriin. Basso ei jäänyt yliajetuksi, joskin katkenneella kaulallaan ei kelvannut sillä kertaa soittoihin mukaan. Käkelän Ville korjasi läskibasson taidokkaasti jo seuraavalle keikalle. Keuruun pelimannien kantavana voimana on toiminut usean vuoden Kari Eskola , joka organisoi keikkoja ja johtaa etenkin kesäsoittoja. Pelimannit eivät ole paikoilleen jäävää sorttia. Haitarin palkeet huokailevat ja viulun troka soutaa tauotta. Uusia soitantoja viritellään aktiivisesti. Tällä hetkellä hiotaan vanhojen koululaulujen livekaraokea ja valmistaudutaan ensi kesän kansanmusiikkifestivaaleille, kun Keski-Suomi on Kaustisen maakuntateemana. Keuruun Pelimannit ry. Perustettu: 1972 Soittaa 16 soittajan voimin pelimannimusiikkia, vanhaa tanssimusiikkia ja iskelmiä. Harjoittelee viikottain ja esiintyy kymmeniä kertoja vuodessa. Instrumentit: Harmonikat, myös 2-riviset, viulut, kitara, mandoliini, ukulele, basso, rummut Puheenjohtaja: Matti Järvelä Pitkäaikaisimmat vetäjät: Kalle Kaipiainen, Ami Varjotie, Veli-Matti Grönvall, Kari Eskola, Erlend Jantsikene, Asko Ali-Löytty, Antti Horttana Äänitteet: Kaunis Keuruu 1985 Keuruun ympyriäinen 1989 Yön sylissä 2003 Muut julkaisut: Keuruun pelimannit 25 v. toim. Veikko Korpinen, Antti Oittinen, Raimo Halonen 1997 Erlend Jantsikene: Keurusseudun pelimannit sävellyksiä, Picolo 2000 Keuruun seudun vanhaa pelimanniperinnettä, Riitta Reijonen 2009 Huomionosoitus: Keuruun kaupungin kulttuuripalkinto 2020 Sarjassa vuosijuhlakonsertteja VarsinaisSuomessa vuorossa oli Yläneen pelimannit, jonka syntymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta. Juhlakonsertti pidettiin Yläneen Luontokapinetissa. Samalla muisteltiin Pelimannien ensimmäistä johtajaa Eino Sointulaa , Varsinais-Suomen ensimmäistä oltermannia, jonka syntymästä on täydet 100 vuotta. Konsertin ohjelmisto koostui pääosin hänen sävellyksistään. Myös paikallinen kirkkokuoro osallistui konserttiin kahdella Eino Sointulan sävellyksellä. Kirsikkana syntymäpäiväkakussa oli Nytky hauskoilla rahvaanlauluillaan. Yleisöä Luontokapinetissa oli pitkälti toista sataa, niin että kaikille ei riittänyt edes istumapaikkoja. Pelimannit tarjosi väliajalla pullakahvit. Pullat olivat vähällä loppua, mutta paikallinen leipomo tuli pikahälytyksellä apuun. Jälkikommentit ovat olleet kiittäviä. Ainakin katsomossa oli sananmukaisesti tiivis tunnelma. Valmistautuminen maaliskuiseen Samuelin Poloneesiin on täydessä vauhdissa. Tapahtumahan pidetään Turussa 17.-19.3. Alueen yhdistyneet kansantanssiryhmät esittävät la 18.3. Turun konserttitalossa Mirkku Weckströmin ohjaaman suuren kansantanssiteoksen Joki-Ån, johon hän on myös tehnyt käsikirjoituksen ja koreografian. Teos esitettiin vuonna 2017 Europeaden folklore -tapahtumassa Turun Varvintorilla tuhansille katsojille, ja nyt sen voi nähdä uudelleen. Mirkku Weckström nimettiin juuri Vuoden kansantanssiohjaajaksi. Monikymmenpäinen Turku Folks! -orkesteri pitää jami-iltoja ravintola Koulussa. Esimerkiksi Folklandia-risteilyn jälkeen 14. tammikuuta alkaen klo 18 tällaisiin jameihin voi osallistua, jos laivalla on soitto jäänyt päälle. Veikko Lahtinen Kuulumisia Varsinais-Suomesta Ju kk a R au ha la Yläneen Pelimannit
21 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Nuottiliitteessä tällä kertaa makupaloja parin vuoden aikana ilmestyneistä nuottikirjoista. säv.HannuSaha,san.TapaniLahikainen Ikuinenkiertolainen 25 17 11 6 ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? tää. kee. nen. to lai kier nen nen. lai to kii sul as sen kier nen ta kau teen ton jyy i kui nen, i kui i kui nen, ra tyh ja kui i ai ääre kaa tönnä kun nen, kui I nen, kui pää, vyö rän ti I mää täh ton ai nut loppu ma on laa ja kui suus niin I pä det ym vuo va lo kee, tää, kul lii sa ta yö, jää. den keen iäi syy jäl lään kaan ril verk keu des kaa mat kaik lak nä tä ne tön pää mät ää le 2.Se 1.Se C Am Em Dm G Am Em Dm Em H ? Em Dm Em F H ? Em Am C Em F Am Em Am Am C G G F Em Dm C ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Kirjasta Lahikaisen laulukirja Käpyniemestä Kaustisen laulumaille Työryhmä: Asta Lahikainen, Tapani Lahikainen, Kirsi Jaakkola, Helene Lindfors ja Esa Tiiri, omakustanne 2022
25 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Kaskikuusen pelimannien 50-vuotiskonsertissa marraskuussa tehtiin kunniaa mestaripelimanni Kalevi Kainulaiselle Kaskikuusen kuiskintaa jos huminaakin on voitu kuvaannollisesti kuulla Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä jo runsaan puolen vuosisadan ajan. Marraskuun 20. päivänä kahdella konsertilla 50-vuotispäiviään juhlinut Kaskikuusen pelimannit -ryhmä on saavuttamassa sinällään vasta täysiikäisyyden rajan, kun alueen perinteiset soittoporukat koottiin vuonna 2004 kansalaisopistoon yhdeksi ja samaksi ryhmäksi. Taustalla on kuitenkin jo liki kolme vuosikymmentä jatkunut harrastus, kun Lapinlahden pelimannit, jotka myöhemmin tunnettiin Pällikkään pelimanneina, olivat aloittaneet jo vuonna 1971 ja Varpaisjärven pelimannit vuotta myöhemmin. Niin Lapinlahdella kuin Varpaisjärvellä kansanmusiikin harrastus leimahti 1970-luvun alussa ilmiliekkiin niistä kipinöistä, jotka 1960-luvun lopulla käynnistyneet Kaustisen kansanmusiikkijuhlat lennätti ympäri maata. Voi sanoa, että molemmat ryhmät syntyivät ikäänkuin “virkatyönä”, sillä Lapinlahdella vetäjäksi saatu Eero Puhakka työskenteli päivät työvoimatoimistossa, Varpaisjärvellä Lauri Saloranta taas Kelan toimistossa. Korennon valssi, Kerjäläisen sottiisi, Suaren polkka... Alkuvuosien ohjelmisto koostui molemmilla ryhmillä paljolti perinteisistä soitteista, joita pelimannit sukupolvesta toiseen olivat kitkutelleet nurkkatai talkootansseissa. Sävelmiä haettiin koko valtakunnasta, mutta ryhdyttiin keräämään innolla myös oman seudun vanhoja pelimannikappaleita. Taitojen ja kokemuksen karttuessa moni soittaja ryhtyi itsekin sommittelemaan sävelmiä. 1970-luvun merkittävin säveltäjä oli lapinlahtelainen Aatu Karppinen . Hänen jälkeensä on toinen lapinlahtelainen, mestaripelimanni Kalevi Kainulainen Pällikkäältä, osoittanut suorastaan ehtymätöntä luovuutta. 85-vuotiaan Kainulaisen kymmenessä Sävelmiä korven kätköissä -kokoelmassa on koossa puolen tuhatta kappaletta, joihin mestari on sävelten lisäksi useimmiten itse tehnyt myös sanat. Niin soittajat, laulajat kuin kuulijatkin ovat viehättyneet Kainulaisen tuotannosta, ja näin Kaskikuusen pelimannien ohjelmisto onkin viime vuosina koostunut paljolti juuri Kainulaisen tuotannosta, jota on myös tallennettu: neljä cd-levyä vuosikymmenessä. Tuorein niistä on Kaskikuusen kuiskintaa, jonka pohjalle myös juhlakonsertti rakennettiin. Pelimanneille riitti hyvin kysyntää heti alusta lähtien erilaisissa tilaisuuksissa, ja sen myötä myös ohjelmisto alkoi monipuolistua. Perinteisen kansantai tanssimusiikin rinnalle on noussut erityisen voimallisena hengellinen musiikki, jota soitetaan milloin kirkoissa, milloin pelimanniseuroissa. Koko maakunnan pelimannien ja laulajien viime vuosien yhteisissä suurtuotannoissa, kuten viimeksi Savolaisessa messussa, Kaskikuusen pelimannit ovat kantava voima. 1970-luvulla aloittaneista PohjoisSavon pelimanniryhmistä pääosa on kuollut soittajien mukana. Miksi Kaskikuusen pelimanneilla riittää kuitenkin elinvoimaa niin, että harjoituksissa ja konserteissa on mukana parikymmentä henkeä, heistä puolenkymmentä laulajaa? Iso merkitys on varmaan sillä, että ryhmää johdetaan nuoruuden innolla ja pätevin voimin. Kaskikuusen pelimannien aloittaessa vetovastuun otti musiikin ammattilainen Riitta Väisänen , joka muutaman vuoden tauon jälkeen on taas palannut viuluineen puikkoihin. Välivuosina johtajina olivat Anna ja Antti Janka-Murros , hekin nuoria ammattilaisia molemmat. Hengellisen musiikin puolella iso merkitys on ollut Anna-Kaisa Tolvasella , varpaisjärveläisten kanttorilla. Toisaalta iso merkitys on myös sillä, mitä esitetään: kaskikuuselaiset tuntevat suurta ylpeyttä voidessaan soittaa ja laulaa oman mestarinsa Kalevi Kainulaisen laajaa ja ainutkertaista tuotantoa, joka ei ole vain paikallista, vaan myös monipuolista ja “tarttuu hyvin mieleen”, kuten joku sanoo. Ja kolmas syy Kaskikuusen pelimannien elinvoimaan: “Hyvä porukka. Tänne on on aina mukava tulla”. 50-vuotisjuhlakonserteissa ovat alkuaikojen soittajista mukana vielä kolmikko Eino Paulus , Reino Niiranen ja Erkki Niiranen . Kolme muutakin Lauri Saloranta, Kalevi Kainulainen ja Kaarlo Korhonen ovat hekin vielä kuulolla, mutta ovat jättäneet esiintymiset. Seppo Kononen Ikä ei paina Kaskikuusen pelimanneja Suomen Kantelemuseo sai tunnustusta Jyväskylässä sijaitseva, Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen ylläpitämä Suomen Kantelemuseo on valittu Vuoden Palokkalaiseksi. Palokan Lions Club myöntää tunnustuksen vuosittain taholle, joka vie palokkalaista kulttuuria eteenpäin myönteisessa hengessä. Tunnustus julkistettiin Palokan Kulttuuriviikkojen avajaisissa 10.11.2022 Palokan kirjastossa. Tunnustukseen liittyvän kunniakirjan ojensi LL Palokan presidentti Janne Kautto, ja kunniakirjan ottivat vastaan Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja Erkki Hiekkavirta ja museonhoitaja Maria Ojanpera. Erkki Niiranen (vasemmalla), Eino Paulus ja Reino Niiranen ovat olleet mukana heti 1970-luvun alusta, jolloin kansanmusiikin uusi nousu alkoi myös Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä. Riitta Väisänen, joka toimi ensialkuun Kaskikuusen pelimannien johtajana, on nyt juhlavuonna palannut taas parikymmenpäisen porukan tahdinantajaksi. Se pp o Ko no ne n Se pp o Ko no ne n
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Syyskausi on hurahtanut kokouksin ja koulutuksin, kuitenkin vielä vajain ryhmin. Kansalaisfoorumin Anna Kirstinä piti 15.10. Kansanmusiikkiliiton Rauman syyskokouksen osallistujille hybridikoulutuksen yhdistystoiminnasta tavoitteenaan luoda hyvinvointia yhdistyksissä tehtävään muutostyöhön. Aluksi listasimme 12 pohdittavaa asiaa järjestötoiminnasta: ”rakenne ja taloustilanne, työnjako ja osaamisen hyödyntäminen, viestintä ja markkinointi, ilmapiiri, jäsenten sitouttaminen yhdistykseen, verkostot ja kumppanuudet, yhdistyksen antamat mahdollisuudet, uusien jäsenien saaminen, toiminnan monipuolisuus, johtaminen ja toiminnan koordinointi, uudet ajatukset ja ideat ja lopuksi tehtävä maailmassa”. Jatkotyöskentely pani miettimään, miksi haluan kuulua yhdistykseen ja mikä mättää, kun tekijöitä ei löydy. Mitä itse kukin voisimme tehdä? Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry on osa valtakunnallista Suomen Kansanmusiikkiliittoa., Kansanmusiikki-lehti Pelimanni-liitteineen, koulutustoiminta ja opintotoiminnan valtionapu Skaffin kautta ovat tärkeitä jäsenistölle. Järjestökentällä vapaaehtoistyön tulee olla innostavaa ja mukavaa. Positiiviset, yhteisölliset kokemukset kansanmusiikin alalla ovat voimavara. Kahden vuoden eristyksen jälkeen onkin hyvä kokoontua joulun jälkeen Kansanmusiikkiliiton kursseille Murikkaan ja Folklandialle sekä tavata muutenkin positiivisessa hengessä. Yhdistyksemme Aleksin Syyssoitto sai innostuneen vastaanoton Vuosaaren kirkossa. Kiitos Pohjola Project, Timo Alakotila ja Spelarit Patrik Weckmanin johdolla! Yhteissoittonne konsertin lopussa oli huikeaa. Kansanmusiikki sai uusia ystäviä. Runon ja musiikin iltapäivämatinea 16.10. Merimieskirkon salissa oli erilainen, miellyttävä kokemus sooloja duoesityksin syystunnelmaisten runojen elävöittäessä musiikin sanomaa. Myös kansantanssiryhmät kokosivat rivinsä. Seurasaaren kansantanssijoiden juhlaesitys ”Askelin ajassa” oli upea kooste vuosien työstä, kiitos Varpu Heinoselle ansiokkaasta ohjaustyöstä. Muusikot Jarmo Romppanen , Pauliina Pajala , Jari Komulainen ja Seija Pohjola täydensivät hienoa kokonaisuutta. Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret (PKN) toivat järjestönä esille vanhasta perinteestä kootun näyttämöesityksen ”Karjalan räyhähenget”. Vuoden 2023 teema, Arkistojen äärellä, antaa monenlaista vinkkiä ohjelmistojen suunnitteluun. Espoon Pelimannit ja Karjalan Nuorten Lieke-ryhmä olivat mukana erikoisessa konsertissa, jossa muisteltiin Tuomarinkylän taistelua vuonna 1743. Paikallishistoriastakin löytyy juhlateemoja! J.P. Piiraisen luotsaamat Kaamospelit marraskuussa toivat Vantaan viikolle koko joukon nimekkäitä esiintyjiä. Vantaan pelimannit Timo Hämäläisen johdolla olivat viikon kantava voima. Unescon maailmanperintöä, kaustislaista viulunsoittoa kuultiin JPP:n tuliaisina myös kansanmusiikkikursseilla. OAS-fanit ovat päässeet jälleen jammailemaan Pasilan kirjastossa. Etelän oasilaiset ovat ahkeria jäseniämme. Uudenmaan uusia sivuja voi katsoa netistä www.uudenmaankamu.net Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka Aleksin syyssoitossa Pohjola Project ja Spelarit. Vetovastuu vaihtuu Siilifolkissa Parasta aikaa! T’ässä hengessa lähdetään Pohjois-Savossa valmistelemaan kesän 2023 Siilifolkia, joka on kahdestoista Siilinjärven keskustassa ja kaikkinensa viidestoista, kun mukaan lasketaan kolme edeltävää festivaalia Lapinlahdella Ystin nimellä. Ensimmäinen festivaali järjestettiin vuonna 2008, ja yhdet kansanjuhlat jäivät Siilinjärvellä väliin koronapandemian vuoksi. Uuteen kauteen siirrytään osin myös uusin voimin, kun siilinjärveläinen Liisa Väätäinen jättää festivaalijohtajan tehtävät toiselle siilinjärveläiselle Anneli Simoselle . Molemmat ovat taustaltaan kansantanssijoita ja vahvasti mukana muutoinkin kotikuntansa erilaisissa riennoissa. Liisa Väätäisen paikallistuntemus on ollut merkittävä tekijä Siilifolkin kasvulle Itä-Suomen suurimmaksi kansanmusiikkijuhlaksi ja säilyy vahvana myös vaihdoksen jälkeen, kun hän aloittaa vuoden alusta taustajärjestö Savon kansantaide ry:n hallituksen puheenjohtajana. Antti Janka-Murros jatkaa festivaalijohtajana. Festivaalin talous on ollut tiukoilla viime vuosina muun muassa koronan vuoksi, eikä kesän 2022 tuloskaan kassaa juuri lihottanut. Iso kevennys festivaalin taloudelle on kuitenkin se, että tuhannen neliön teltta saadaan tänä tänä vuonna maksetuksi viiden vuoden urakoinnin jälkeen, ja useampi tuhat euroa jää käytettäväksi muihin tarpeisiin. Siilifolkin vuosi päätetään jo tutuksi tulleeseen tapaan joulukonsertissa Siilinjärven kirkossa joulun edellä. Ensi vuonna tulevat pelimanneille ja kansanlaulajille tutuksi myös muutamat muut kirkot, kun Savolainen messu palaa taas yhteiseen ohjelmistoon. Kiinnostus ja esittämishalu messua kohtaan on ilmeisen suurta maakunnassa. Tästä kertoo se, että lokakuun harjoituksissa Vieremän Haajasten koulukievarissa mukana oli ennätysmäinen joukko soittajia ja laulajia kaikkiaan kuutisenkymmentä henkilöä. Pohjoissavolaisten loppuvuoteen on mahtunut Viljami Niittykosken sävelmää mukaillen niin iloa kuin suruakin. Vanhoja pelimanneja on poistunut rivistä, mutta toisaalta joku vanhempi porukka on virkistynyt viettämään syntymäpäiviään uudella ohjelmistolla. 50-vuotiaitten Kaskikuusen pelimannien juhlakonsertti noteerattiin maakunnan lehdissä harvinaisen komeasti. Esiintyvät ryhmät ovat sinällään käymässä vähiin, mutta vielä voimissaan olevilla riittää kyllä kysyntää enemmän kuin aikoihin. Näin on huomattu ainakin Kuopion pelimanneissa, jotka kyllä esiintyvät myös kutsumatta: Kuopion torin alta Apajasta on varattu taas tilaa ja tuoleja soitolle ja laululle suomalaisen musiikin päivänä 8.12. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Anneli Simonen aloittaa Siilifolkin festivaalijohtajana ensi vuoden alusta. Hän työskentelee tiedottajana Yaran tehtailla Siilinjärvellä ja on koulutukseltaan kauppatieteitten maisteri. A nj a H in kk an en A ul i M ik ko ne n
27 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 4 Korpikainuun marssi Elettiin 90-lukua. Istuin Suomussalmella Kotiseutuliiton juhlaillassa viimeisen vienalaisen runonlaulajan Jussi Huovisen (1924-2017) vieressä. Nälkämaan laulun soidessa aistin läsnäolijoiden yhteisöllisen heimotunteen. Sävel ja sanat koskettivat, eikä illan ”korven kirkkaan napsun” vaikutuksesta. Päivällä olimme tehneet veneretken Turjanlinnaan ja saaneet väläyksen Ilmari Kiannon värikkäästä elämästä. Ilmari Kianto (1874-1970) oli legendaarinen kirjailija, jonka ura kesti yli kuusikymmentä vuotta ja tuotti suurinpiirtein yhtä monta teosta. Kianto, alunperin Ilmari Calamnius syntyi Pulkkilassa ja tunnetaan erityisesti korpikirjailijana. Opintojensa ja armeijaseikkaIlunsa jälkeen hän asettui 1904 Kajaaniin opettajaksi ja aloitti poliittisen toimintansa. Monissa teoksissaan hän kuvaa retkiään Venäjälle ja Vienan Karjalaan. Elokuviksikin toteutetuissa Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi -teoksissaan hän kuvaa Kainuun korpien elämää. Vuonna 1911 Ilmari Kianto kirjoitti Kajaanin maanviljelysseuran tilauksesta Nälkämaan laulun, jonka Oskar Merikanto sävelsi. Toisen säkeistön teksti ”rapparit, ryöstäjät kaijotkaa” herättää meissä etelän väessä kummastusta, mutta paikallisille asukkaille sanat ovat olleet todellisuutta sata vuotta sitten. Opiskelijani ovat äänestäneet laulutuokioissamme Nälkämaan laulun parhaaksi maakuntalauluksi. Oskar Merikannon soljuva ja tunnelmoiva sävelkulku ovat ihastuttaneet monia sukupolvia. Oskar Merikanto (18681924) ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen suuntautui kansanomaisempaan sävelilmaisuun: Hänestä tuli yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä kansan keskuudessa. Merikannon yksinlaulut ovat elävää perintöä tänäkin päivänä, puhumattakaan Kesäillan valssista op.1, joka syntyi 17 vuoden iässä teinirakkauden huumassa. Oskar Merikanto sai yksinopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä . Hämäläisen pelimannityylisiä sävelmiä löytyy arkistoista. Aurora Karamzin kustansi nuoren Merikannon opiskelut Berliinissä 189091. Merikanto toimi Johanneksen kirkon urkurina peräti 32 vuotta ja julkaisi alan oppikirjoja, Hän oli myös perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina. Hänen kirjoittamansa ooppera Pohjan neiti oli ensimmäinen suomenkielinen ooppera. Hietaniemen hautausmaalta löytyy Yrjö Liipolan tekemä muistomerkki haudalta, jossa lepäävät isä Oskar, poikansa, säveltäjä Aarre Merikanto ja lapsenlapsi, kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Kymmenen virran maa Vuonna 1899 Merikanto sävelsi A.V. Koskimiehen runoon laulun Kymmenen virran maa . Me varttuneemmat muistamme koulun maantietotunneilta lorun oulu, siika, pyhä, kala... Laulussa ei Pohjanmaan jokia luetella, mutta kuvaillaan luonnonilmiöitä, pohjolan yötöntä yötä ja jopa tunturilaaksoja. Niinpä laulusta on tullut myös Lapin maakuntalaulu. August Valdemar Koskimies (18561929) oli suomalainen kielimies, suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija. Hän teki merkittävän elämäntyön Helsingin Suomalaisessa normaalilyseossa kehittäen kaunokirjallisuuden ja suomen kielen opetusmenetelmiä. Koskimies teki kesällä 1885 kansatieteellisen kenttätyömatkan Inariin ja keräsi sieltä Inarin saamenkielisen kielija perintöaineiston, joka on arvokkaana pohjana tämän päivän saamen kielen tutkimiselle ja taltioinnille. Lapinmaa Lapinmaa on myös laulukirjoissa maakuntalaulujen osiossa. Laulun runoilija Maija Konttinen (1873-1949) lastenkirjailija ja opettaja on tullut tunnetuksi erityisesti lastenlauluistaan. Lapinmaa on ylistys pohjoisen luonnolle. Säveltäjä Armas Maasalo (1885-1960 )tunnetaan erityisesti kirkkomuusikkona. Hän jatkoi Helsingin Johanneksen kirkossa Oskar Merikannon työtä. Saamelaisilla on oma kansallislaulunsa Sámi soga lávlla eli Saamen suvun laulu on Isak Saban kirjoittama runo, joka julkaistiin Sa?ai Muittalægje -lehdessä vuonna 1906. Saamelaiskonferenssissa vuonna 1986 päätettiin käyttää runoa saamelaisten kansallislauluna ja Arne Sørli sävelsi sen. Melodia hyväksyttiin 15. Saamelaiskonferenssissa vuonna 1992. Teksti on käännetty kaikille saamelaiskielille. Anja Hinkkanen Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen uutena puheenjohtajana aloittaa vuoden 2023 alusta Katri Susitaival Savonlinnasta. Hallituksessa jatkavat Raija-Liisa Karjalainen, Mari Koivu ja Riku Elomaa. Uutena hallituksen jäsenenä aloittaa Sirkka Kosonen. Onnea kaikille valituille! Katri Susitaival Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistys järjesti mandoliinikurssin Jämsässä 12.11.2022. Jarmo Romppanen toimi opettajana ja oli laatinut tiiviin sekä haasteellisen ohjelman, joka sisälsi myös paljon mestaripelimanni Heikki Lahden kursseilta tuttuja kappaleita. Kävimme läpi soittotekniikoita, sointuja sekä niiden basson kuljetusta. Yhtenä teemana tällä, kuten myös seuraavilla Jämsän kursseilla on kulkea Heikin jalanjälkiä. Jarmolla on oma tyylikäs otteensa asioihin ja näkemys, kuinka mandoliinin soittoa ja opetusta tulee kehittää. Pohja on hyvä ja tällekin kurssille tuli mukaan useita uusia soittajia vanhojen tuttujen lisäksi. Pitkämatkaisimmat kurssilaiset Oulusta ja Siilinjärveltä. Seuraava Jämsän kurssi on viimeistään syksyllä 2023 ja silloin varmaankin koko viikonlopun ja myös konsertin käsittävänä. Kiitos mestaripelimanni Katja Lampiselle, Antti Sulinille ja Anne Kumpulaiselle käytännön järjestelyistä. Mandoliinin soittajat kohtaavat seuraavan kerran joulun välipäivinä Murikassa Kansanmusiikkiliiton kursseilla samoissa merkeissä. Veli-Jussi Lietsala A nn e Ku m pu la in en M ar i Ko iv u Mandoliinikurssi Jämsässä
28 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 KUUSEN ALLE TARJOUSHINTAAN Tilaukset www.herattaja.fi tilaukset@h-y.fi (06) 433 5700 Esa Ruuttunen ja Risto Lauriala: Vaivatun vaellus 15,40 € Jaakko Löytty ja Selloduo Varonen: Yhteistä tietä 15,00 € Histan veisaajat: Seurat 10,00 € myynti@virkistyshotelli.fi p. 02 628 5300 Yyterin Aallot 20.-22.1.2023 PELIMANNIVIIKONLOPPU VIRKISTYSHOTELLI YYTERISSÄ Hyppää pelimannimusiikin matkaan Yyterissä Luvassa musiikkia, hyvää ruokaa ja kaikki kylpylähotellin palvelut. Katso tapahtuman tiedot ja hinnat: virkistyshotelli.? tai kysy suoraan hotellista. VARAA NYT! I in vuosittainen syyssoitto järjestettiin tänä vuonna 25:n kerran. Pelimannit kokoontuivat Valtarin koululle hyvissä ajoin ennen konsertin alkua äänitestauksiin, ja ryhmittyivät lopulta lavalle puoli tuntia ennen kahvikonsertin alkamisaikaa soittamaan etukäteen lähetettyjä yhteissoittokappaleita. Näiden soidessa yleisö saapui tottuneesti kahvion kautta konserttisaliin. Juontaja piti tilaisuuden lämpimästi otteessaan alusta alkaen. Kahden tunnin aikana oli ilo kuulla, mikä kaikki oli viime aikoina puhutellut ja liikuttanut pelimanneja Iistä, Kemistä, Simosta, Kuivaniemeltä ja Oulusta. Konsertin kokonaisuus ilahdutti sekä harvinaisuuksien etsijää että tutuista lauluista nauttijaa. Iin laulupelimannit ja Ii-Team ovat saaneet Vepsän nuottikirjan kappaleet elämään, ja ne soivat Valtarin koulun isossa salissa vielä kauniimpina kuin levyiltä kuunneltuna. Iso osa konserttielämystä oli myös nähdä yhtyeiden ja yleisön ilo ja liikutukset, kun musiikki kävi voimakkaana heidän lävitseen. Iin laulupelimannien järjestämä Syyssoitto oli samalla Leivosen polska -levyn julkaisukonsertti. Uusi levy, ja aiemmat Unto Kukan ja Iin laulupelimannien tuottamat levyt ja nuottikirjat ovat hieno ikkuna Iin ja Oulun alueilla soitettuun musiikkiin, ja näiden kautta myös kauempana asuvat saavat tuntumaa näihin. Akustiset-yhtye ja Pohjankartanon mandoliinit ovat tuttuja kävijöitä Iin syyssoitossa. Kappalevalinnat, sovitukset ja soittajien välinen vuorovaikutus elähdyttivät yleisöä jälleen. Iin mieslaulajat sekä Simon ja Kuivaniemen pelimannit ilahduttivat kuoro-ohjelmistoillaan, jotka saivat yleisön sekä liikuttumaan että hihittelemään. Sovituksissa hyödynnettiin oivaltavasti sekä laulajien että yksittäisten soittimien laatujen tarjoamia mahdollisuuksia; pienet sanailut lauluissa miesja naislaulajien välillä naurattivat kaikkia, ja kansanlaulujen rohkeat tekstit rohkaisivat myös yleisöä ajattelemaan elettyä ja tulevaa elämää. Les 4 canards -yhtye toi tuulahduksia varhaisesta ranskalaisesta musiikista: nokkahuilu, kaksirivinen haitari, buzuki ja viulu toivat herkän ja tanssillisen tunnun konsertin loppupuolelle. Verso Folk Ensemblen osalta rohkenen yhtyeen jäsenenä sanoa, että yhteys yleisöön tuntui todelliselta, ja kappaleemme toivat terveisiä Espanjan, Ukrainan ja Ruotsin suunnilta, useammalta vuosisadalta. Musiikki oli yhteistä loppulaulua myöten kaunista kuunneltavaa ja kauttaaltaan tanssittavaa. Iissä tapahtuu merkittäviä asioita, sekä ympäristötoimissa että kansanmusiikin kentällä. Teemu Suorsa Vepsän nuottikirja syttyi elämään 25. Iin syyssoitossa En ne lii sa Ta rk ki
29 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 T eemoina festivaalilla ovat varsinaissuomalainen kansanmusiikki sekä vuoden 2023 Kansanmusiikin ja kansantanssin yleisteema Arkistojen äärellä. Pelimannit ympäri Suomen tuovat oman seutunsa musiikkia kuultaville, ja lavoille nousevat muiden muassa suomalaisen kansanmusiikin legendat Värttinä , Maria Kalaniemi , Timo Alakotila , Kimmo Pohjonen ja Tangoorkesteri Unto . Juhlavuoden Poloneesin päätapahtumapaikkana toimii Turun konserttitalo ja pelimannien ”kotipesänä” on juhlatila Kåren. Poloneesi aloitetaan kiertävällä kävelykonsertilla Turun linnan juhlakerroksessa perjantaina 17.3. Tämän lisäksi perjantaina on tapahtumia ympäri kaupunkia sekä Kårenilla Pelimanniparaati I ja Klubi-ilta. Lauantaina aamupäivällä Poloneesi jatkuu ympäri kaupunkia. Erityisesti koko perheelle suunnattu konsertti järjestetään pääkirjasto Saagassa lauantaina 18.3.. Konsertissa esiintyvät Maestro Markus ja Fiktio Fakta ja siinä kerrotaan huumorin eri keinoin tosiasiatietoa sekä esitellään aiheeseen liittyviä harvinaisempia soittimia taidokkaan soiton kautta. Esityksen aiheena on keskiaika, ja erityisesti Suomen ja Turun seudun keskiaikainen historia. Klovnerian ja nukketeatterin lisäksi esitykseen kuuluu pilkahdus taikuutta ja osallistavaa hovitanssia. Konserttitalon ohjelman aloittaa suurtanssiteos Joki – Ån lauantaina klo 14. Se on Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen kokoama suurtanssiteos, jossa esiintyy satapäinen tanssijoiden, laulajien ja soittajien kokoonpano. Joki – Ån kertoo kahden ystävyksen, Johannan ja Kirstin, tarinan ja teoksessa etenevät rinnakkain tyttöjen elämänvaiheet, vuodenkierto sekä varsinaissuomalaisen kansanmusiikin ja -tanssin vaiheet 1800-luvulta tähän päivään.Lauantaina konserttitalolla nähdään myös upeat iltakonsertit, joissa esiintymässä ovat Tango-orkesteri Unto sekä Värttinä Oi Dai -levyn 30-vuotisjuhlakiertueella, mukanaan perustajajäsen Sari Kaasinen . Tango-orkesteri Unton säveltäjänimiä konsertissa ovat suomalaisen populaarimusiikin suurmiehet Toivo Kärki , Unto Mononen ja Erik Lindström , teatterimusiikin saralta tunnetut Anna-Mari Kähärä ja Jussi Tuurna sekä Tango-orkesteri Unton omat säveltäjät, nykykansanmusiikin kärkinimet Timo Alakotila ja Johanna Juhola . Uusia tangoja on sävelletty muun muassa Eppu Nuotion , Marja-Liisa Vartion ja Matti Rossin runoihin. Värttinä on vuonna 1983 Pohjois-Karjalassa, Rääkkylässä perustettu Suomen tunnetuin kansanmusiikkiyhtye. Yhtyeen perustivat Sari ja Mari Kaasinen yhdessä äitinsä Pirkko Kaasisen kanssa. Värttinän musiikin juuret ovat karjalaisessa ja laajemmin suomalais-ugrilaisessa perinteessä. Yhtyeen soundi syntyy vahvan ja energisen moniäänisen laulutavan ympärille, johon oman lisänsä tuovat kanteleen ja muiden kansansoitinten lisäksi modernimmat soittimet ja ripaus rokkia. Värttinän live-esiintymiset ovat tunteikkaita pyörremyrskyjä – juurihoitoa, joka ei jätä ketään kylmäksi. Lauantaina alkuillasta Kårenilla järjestetään Pelimanniparaati II sekä illalla myöhemmin Klubi-ilta. Sunnuntain 19.3.ohjelma alkaa tanssivalla Kansanlaulukirkolla Turun Tuomiokirkossa kello 10. Tilaisuus on messu, jossa virret on korvattu tutuilla kansansävelmillä. Uudet hengelliset sanat säveliin on tehnyt virsirunoilija Anna-Mari Kaskinen . Poloneesin kansanlaulukirkossa laulut kuullaan pelimannien säestäminä. Koko Samuelin Poloneesi -tapahtuman 50-vuotisjuhla huipentuu sunnuntaina pääjuhlaan, joka aloitetaan pelimannien suurella yhteissoitolla. Juhlassa ovat esiintymässä Maria Kalaniemen ja Timo Alakotilan duo, harmonikkavirtuoosi Kimmo Pohjonen, kielisoitintaituri Markus Rantanen, Vuoden 2022 kansantanssiyhtye PRO, Vuoden nuori pelimanni, Aspön pelimannit mestaripelimanni Tore Johanssonin johdolla sekä suuri pelimanniryhmä ja Hääkuoro Kaustiselta. Samuelin Poloneesi viettää 50-vuotisjuhlaansa maaliskuussa Turussa Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä 50 vuotta täyttävä Samuelin Poloneesi juhlii merkkivuottaan värikkäästi ja näyttävästi Turussa upeissa puitteissa. Tapahtumia on Turun linnassa, Turun Konserttitalossa, Kårenilla, Turun Tuomiokirkossa, pääkirjasto Saagassa, ostoskeskuksissa, hoivakodeissa ja palvelutaloissa. Kansanmusiikilta ja kansantanssilta voi olla hankala välttyä Turussa tapahtumaviikonloppuna. Liput Samuelin Poloneesiin ovat jo myynnissä www.lippu.fi Samuelin Poloneesin ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan tammikuussa 2023. Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ samuelinpoloneesi tai tuottaja Maarit Aarvala, puh. 044 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi Tapahtuman toteuttaa Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä VarsinaisSuomen Kansanmusiikkiyhdistyksen sekä Turun kaupungin kanssa.
30 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 MUISTOISSAMME Kanteleen mestaripelimanni Martti Salo on kuollut 83-vuotiaana sairastettuaan pitkään. Me kanteleensoittajat tunsimme Martti Salon etenkin kantelehahmona, mutta kotiseudullaan Inarin Koppelossa hänet tunnettiin monilahjakkuutena ja moneen asiaan vaikuttaneena henkilönä. Martti Salo oli kuvaamataidon opettaja, mestaripelimanni, runoilija, säveltäjä ja lauluntekijä. Martti Saloa, eli ystävien kesken Maraa, kutsuttiin kutsumusopettajaksi, joka rakasti työtään ja oppilaitaan. Elämäntyönsä hän teki kuvataideopettajana Ivalossa. Vanhat oppilaat kertoivat, että luokassa oli aina leppoisa tunnelma ja siellä puhuttiin paljon myös elämästä ylipäätään. Kuvataiteen tekniikat opittiin siinä sivussa. Martti oli kuulemma esimerkillinen opettaja antaen luovuudelle tilaa. Martti oli sanonut, että hän ei halunnut opettaa koulua varten, hän halusi opettaa elämää varten. Salon monipuolisuudesta kuvataiteen opettajana kertoo, että hänet oli aikoinaan valittu lääninkouluttajaksi, joka kiersi monta vuotta lappilaisia kouluja. Kanteleensoiton Suomen mestaruudenkin voittaneena hän opetti myös kanteleensoittoa näillä kiertueillaan. Hän piti kouluissa kantelekonsertteja ja moni sai kuulla ensimmäistä kertaa soitinta. Salo myös innosti opettajia valmistamaan viisikielisiä oppilaiden kanssa. Martti Salolle annettiin kanteleensoiton mestaripelimannin arvo Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 2005. Hän oli itseoppinut kanteleensoittaja, jonka isä myös oli soittanut kanteletta. Etelän kantelepiireissä kanteleelle säveltäneenä henkilönä tunnettu Salo oli olennainen osa Inarin kunnan delegaatiota, kun tehtiin virallisia vierailuja tai järjestettiin tapahtumia. Martti Salo vaikutti kotipaikkakunnallaan monin tavoin. Hän oli useita kausia kirkkovaltuustossa sekä perustamassa Ivalon Laulumiehiä. Salon kolmisenkymmentä vuotta sitten tekemä valtava kivimosaiikkityö Aikojen keinu koristaa edelleen Inarin terveyskeskusta. Musiikin avulla Martti Salo sai myös kosketuksen lappilaiseen sydämeen. Hänen säveltämänsä Inarinmaa-kappaletta sanotaan Inarin kunnan epäviralliseksi tunnuslauluksi. Usein lauluissa esiintyvät tunturit, joet ja Inarijärvi. Hän sai inspiraationsa luonnosta ja liitti sen ihmisen elämään. Sanoituksissa näkyy syvällinen tuntemus Lapin ja Inarin luonnosta. Outi Linnaranta toimitti Martti Salon sävellyksistä Tunturikuvia -nuottikirjan, joka ilmestyi vuonna 2001. Linnaranta kuvaa kirjassa, kuinka kansanmusiikille tyypillisesti Salo muuntelee jatkuvasti esimerkiksi sävelmiensä sointuja, rakennetta, rytmejä ja oktaavialoja – ainoastaan melodia ei juurikaan muutu. Näin ollen kirjan kattava kokoelma Salon kantelesävellyksiä on kirjoitettu reaalisointumerkeille, jotka auttavat säestyksen muuntelussa. Outi Nieminen Lyhennetty Kantele-lehden muistokirjoituksesta Martti Salo 1938–2022 Kuopion Pelimannien johtaja Veijo Kaismala oli yli neljän vuosikymmenen ajan savolaisten pelimannien keulahahmo yhteisissä esiintymisissä valtakunnan suurilla foorumeilla kuten Samuelin Poloneesissa tai Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Aktiivinen soittaminen jäi jo parisen vuotta sitten, mutta lopullisesti viulu vaikeni nyt 83 vuoden iässä marraskuussa. Pitkän ja merkittävän pelimanniuransa Veijo aloitti 1970-luvun alkupuolella etelässä Tarvon pelimanneissa, kunnes palasi juurilleen Kuopioon 1977 kaupungin teknisen viraston palvelukseen ja vaihtoi samalla vuonna 1969 aloittaneeseen Kuopion pelimanneihin, jonka johtajana hän toimi Alvar Närhen työn jatkajana aina 2020-luvun alkuun saakka. Maakunnan suurimpiin kuuluneen pelimanniryhmän vetäjänä hänelle lankesi myöhemmin sekä puheenjohtajuus Aaro Kolehmaisen jälkeen Pohjois-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksessä että paikka Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksessa. Puheenjohtajana Veijo oli järjestelemässä pariakin Samuelin Poloneesia Kuopioon ja aktiivisesti valmistelemassa isoja esiintymisiä Kaustiselle, jos ja kun Savo oli siellä maakuntateemana. Veijo oli taitava ja uuttera viulisti, joka ei arkaillut seistä joukkojen edessä, mutta ei pelännyt soittaa myöskään yksin. Soitto oli rouhevaa ja jalalle menevää. Kaustisen perinteisiin kuului, että heti varhain toisen päivän aamuna lähdettiin juhlapihalle ja pantiin pelit soimaan. Viulun lisäksi Veijo saattoi konserteissa ottaa polviensa väliin sahan, johon hän oli ihastunut tervolaisen Petteri Heikkisen innostamana. Tarvittaessa Veijo tarttui myös mandoliiniiin tai klarinettiin. Musiikin lomassa jäi aikaa myös kuvataiteelle. Vaikka Veijo totuttiin näkemään savolaispelimannien sadoissa esityksissä joukon edessä, johtajan elkeitä hänellä ei ollut. Enemmänkin hän oli luonteeltaan mietiskelijä ja tarkkailija, mikä tuli esille hänen sävellyksissään. Erityisen suosituiksi soitettaviksi tulivat hänen kesäisen keinuvat valssinsa kuten mökkijärvelle omistettu Saitta-valssi tai Aalloilla, jolla tuli voitto Tuuren sottiisin sävellyskilpailussa. Mutta hyvin irtosivat myös kiperät polkat tai letkeät sottiisit. Onpa sävellysten joukossa joku tangokin. Tarvittaessa Veijo myös sanoitti itse sävelmänsä. Veijon poismenon myötä vaihtui kokonainen aikakausi Kuopion pelimanneissa. 1970-luvulla mukaan tulleista hän oli viimeinen aktiivisoittaja. Aiemmin tänä vuonna rivistä poistui jo viulistin luottohanuristi Hannu Kokkonen. Savolaisten pelimannien ohjelmistossa Veijon muisto säilyy kuitenkin elävänä pitkään. Jos Kallavesi välillä jäätyneekin, niin Aalloillavalssissa laineet liplattavat somasti vuodenajasta riippumatta. Seppo Kononen Veijo Kaismala 10.3.1939–14.11.2022 Se pp o Ko no ne n K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o
31 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 MUISTOISSAMME Leif oli ensimmäinen suomalainen ammattikoulutuksen hankkinut luutunsoittaja ja vanhan musiikin spesialisti. Hän oli myös yksi niistä harvoista muusikoista, jotka ovat pystyneet omaksumaan sekä länsimaisen että ei-länsimaisen musiikkikulttuurin. Leifin lähisuvussa ei ollut ilmimusikaalisia esikuvia, joten Leifin innostus musiikkiin syttyi muuta kautta. Yksi innoittajista oli luokkatoveri Leif Packalén, jonka kanssa syntyi kitaraja lauluduo. Julkisesti kaksi Leifiä esiintyi laulaen ja soittaen ainakin teinihipoissa, joita siihen aikaan kouluissa järjestettiin. Luokkatoverien joukossa oli toinenkin tärkeä vaikuttaja: pianoa soittava Rolf Löfman, josta tuli kirkkomuusikko. Noihin aikoihin Leif hankki ensimmäisillä kesätyörahoillaan Tandberg-magnetofonin, jolla hän nauhoitti radiosta kaikenlaista, etenkin klassista ja jazzia. Hän alkoi käydä myös jazzkonserteissa, joita 1960-luvulla järjestettiin paljon Kulttuuritalolla. Opiskellessaan klassista kitaransoittoa SibeliusAkatemiassa Leif huomasi, että hienoimmat sävellykset olivat peräisin vuosisatojen takaa ja ne oli alun perin sävelletty luutulle. Helsingin Kitaraseurassa hän tutustui myös Arto Juuselaan, joka oli ammatiltaan silmälääkäri, mutta samalla taitava kitaristi ja jo tuolloin innostunut vanhoista soittimista. Samoihin aikoihin perustettiin Sonores Antiqui -yhtye, jossa Juusela soitti luuttuja ja luutunsukuisia soittimia. Leif tilasi ensimmäisen barokkiluuttunsa ruotsalaiselta rakentajalta Karl-Erik Gummesonilta. Hän kävi hakemassa sen yhdessä Anun kanssa kauniina kesäpäivänä aivan 1970-luvun alussa. Soitin osoittautui hyvin raskaaksi soitettavaksi eikä äänen volyymissakaan ollut kehumista, mutta tuon ajan mittapuulla se kuulosti hyvältä. ”Oikean” barokkiluutun Leif tilasi oikopäätä Sveitsissä asuvalta Jacob van de Geestiltä, joka oli siihen aikaan alan kuumin nimi. Luuttu valmistui noin vuonna 1973, jolloin Leif opiskeli Kölnissä. Sieltä hän matkusti Veveyn kaupunkiin noutamaan soittimen. Tällä luutulla Leif soitti diplomitutkintonsa Kölnin musiikkikorkeakoulussa 10.3.1975. Kun Leif opiskeli Michael Schäfferin kanssa Kölnissä, he tutkivat yhdessä alkuperäislähteitä ja selvittivät perusteellisesti luutun alkuperäisiä soittotekniikoita. Nämä tekniikat poikkesivat monilta oleellisilta piirteiltään 1900-luvun klassisen kitaran soittamisen tavoista, joilla luuttuakin oli siihen asti soitettu. Myös itse luuttujen rakenteesta he hankkivat arvokasta tietoa, minkä seurauksena luuttuja ei enää rakennettu kitaroiden tapaan. Nämä selvitykset ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, millaisia luutut nykyään ovat ja miten niitä soitetaan. Opettajana Leif oli ovela: tunnista toiseen hän saattoi antaa hieman ristiriitaisia ohjeita soitettavan kappaleen yksityiskohtiin, mikä pakotti oppilaan ottamaan itse kantaa siihen, miten teos olisi hyvä soittaa. Tällainen opetustyyli opetti syvällisempään musiikkiteoksen ymmärtämiseen kuin opettajan pelkkä tunnollinen totteleminen. Keskiaikaisesta musiikista Leif kiinnostui jo varhain. Helsingin Vanhan Musiikin Seuran kesäkursseilla Leif työskenteli aluksi yhdessä ruotsalaisen, keskiaikaiseen musiikkiin perehtyneen Per Åbergin kanssa. Hänen jälkeensä Leif ryhtyi ohjaamaan kurssilla keskiaikaisen musiikin ryhmää ja loi näin kesäkurssille pysyvän perinteen tämän harvinaisen musiikinlajin opetuksesta. 1990-luvulla Leif perusti yhdessä Janek Öllerin kanssa Oliphant-yhtyeen. Arabimusiikki oli myös lähellä Leifin sydäntä, ja hän luotsasi alusta lähtien AlTeslim-yhtyettä. Leif oli pitkään Helsingin Vanhan Musiikin Seuran kesäkurssin kantavia opettajavoimia ja keskeinen hahmo, joka tarjosi sekä osaamistaan, laajoja tietojaan että hauskoja juttujaan niin aamiaisella varhaisimpien joukossa kuin yhteisissä illanvietoissakin. Vuoden 2022 kesäkurssin konsertin keskiaikayhtyeen esitys oli omistettu Leifille, jolta niin monet meistä ovat saaneet käsityksen keskiaikaisen musiikin esittämisen saloista. Armi Temmes, Anu Karlson ja Arto Wikla Leif Karlson 4.3.1946–11.10.2022 Suruksemme kuulimme, että PohjoisPohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Esko Holappa on poistunut äkillisesti joukostamme lokakuussa. Esko Holappa toimi myös pyhäjärvisten Hiijjen Pelimannien vetäjänä ja laulajana. Esko oli keskeinen henkilö Pyhäjärvellä, toimialueemme eteläosassa useana vuonna järjestetyn pelimannitapahtuman, Soitellen suveen, toteutumisessa. Saimme usein nauttia Eskon komeasta laulusta myös muualla päin maakuntaa, kun järjestimme yhteisiä kursseja ja konsertteja. Esko edusti yhdistystämme Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksessa ensin varajäsenenä 2016-2019 ja sitten varsinaisena jäsenenä vuodesta 2020. Kausi jäi kesken. Esko oli aktiivinen kävijä liiton kokouksissa ja tapahtumissa, kuten Samuelin Poloneesissa. Aiemmin Esko oli toiminut pitkään Pyhäjärven Nuorisoseuran puheenjohtajana. Hänen pitkäaikainen kokemuksensa yhdistystoiminnasta hyödytti kansanmusiikkiyhdistystä monin tavoin. Kokoukset etenivät jouhevasti, Esko oli aina hyväntuulinen ja suhtautui positiivisesti kaikenlaisiin ideoihin ja aloitteisiin. Eniten Esko jääkin mieliimme ystävällisenä ja mukavana ihmisenä, jonka kanssa oli helppo toimittaa asioita eteenpäin, ja tehdä hienoa musiikkia yhdessä. Liisa Kantola ja Annamari Martinviita Hiijjen Pelimannit Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys Suomen Kansanmusiikkiliitto Esko Holappa 25.10.1946–17.10.2022 A rt o W ik la
32 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 M illainen festivaali Festival Mediaval sitten oikein on? Festival Mediaval järjestettiin tänä vuonna 13. kerran. Pandemian takia festivaali oli tauolla kolmen vuoden ajan. Festivaalin pääosassa on musiikki, mutta sen lisäksi festivaalialueelta löytyvät keskiaikaiset markkinat ja kirjallisuusteltta. Tarjolla on lisäksi pienimuotoista teatteria ja keskiaikaisia kamppailulajeja. Festivaalin aikana musiikkia on mahdollisuus kuunnella kolmella eri lavalla, isommalla ja pienemmällä linnalavalla (Schlossbühne – Burgbühne) sekä teatterilavalla (Theaterbühne). Yöpyä voi joko teltassa festivaalialueella tai sitten hotelleissa Selbissä tai lähialueilla. Läheisestä Hofista pääsee ketterästi lähijunalla Selbiin vaikka päivittäin. Teemana tänä vuonna folkmetalli Tämänkertaisen festivaalin pääteema oli Folkmetalli, ja osa festivaalin esiintyjistä edustikin tätä musiikkisuuntausta. Teema olikin onnistunut valinta ja sen myötä festivaalilla esiintyi useita kiinnostavia bändejä. Suuri osa bändeistä tuli Saksasta, kuten Zwiebelgeschmack ja PurPur sekä Suomessakin Hämeen keskiaikamarkkinoilla esiintynyt Corvus Corax. Festivaalilla näyttää joka vuosi esiintyvän muutama bändi myös Itä-Euroopasta. Tällä kertaa ne olivat Dalriada ja Firkin Unkarista sekä Tempus Tšekeistä. Argentiinasta festivaalille oli saapunut, nykyisin Euroopassa majaileva Skiltron. Pohjoista ulottuvuutta festivaalilla edustivat puolestaan viimeisenä esiintynyt suomalainen Korpiklaani ja Siperian sekä pohjoisen saamelaisalueen musiikkia esittävä Nytt Land. Sukulaiskansamme folkmetallia ja vähän muutakin Unkarista Unkarin suosituin folkmetalliyhtye Dalriada on kotoisin Sopronista läheltä Itävallan rajaa. Bändi on 15-vuotisen olemassaolonsa aikana tehnyt yhteiskiertueita monien folkmetalli-genreä edustavien bändien kanssa ja kuuluu monien keskeisten eurooppalaisten metallifestivaalien esiintyjäjoukkoon. Monista muista festivaaliesiintyjistä poiketen yhtye ei näyttänyt käyttävän – ainakaan tässä nykyisessä kokoonpanossaan – mitään kansanmusiikkiin liittyviä soittimia vaikka moni itse kappaleista olikin selvästi kansamusiikkivaikutteinen. Pääkaupungista Budapestistä kotoisin oleva Firkin on suosittu myös kotimaassaan Unkarissa. Se on voittanut paikallisen ”Grammyn” vuosina 2013, 2014 ja 2016 ja tehnyt olemassaolonsa kolmentoista vuoden aikana seitsemässätoista maassa 700 konserttia. Firkin edustaa folkpunk-genreä ja soittaa irlantilaisvaikutteista musiikkia. Keskiaikaista metallimusiikkia idästä ja lännestä Tšekkiläinen, eteläisestä Määristä kotoisin oleva Tempus on rakentanut uraansa vuodesta 2007 lähtien. Bändi on paneutunut keskiajan maailmaan niin pukeutumisensa kuin käyttämiensä soitintenkin kautta. Lavalla säkkipilli ja erilaiset keskiaikaiset huilut soivat sulassa sovussa sähkökitaran ja rock-rumpujen kanssa. Bändin musiikkia on luonnehdittu keskiajan rokiksi maailmanmusiikin ja kelttien hengessä. Bändi laulaa niin tšekiksi kuin englanniksikin. Alun perin Argentiinasta kotoisin oleva, mutta nykyisin Euroopassa majaileva Skiltron edustaa puhtaimmillaan folkmetalli-genreä. Sen musiikistaan pilkistävät kelttiläiset vaikutteet. Bändi on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, että se käyttää kappaleissaan säkkipilliä. Skiltronin jäsen Joonas Nislin on muuten syntynyt Suomessa ja soittanut bändissä rumpuja vuodesta 2018 alkaen. Euroopan suurimmalla keskiaikaisen musiikin festivaalilla Jaana Mutanen Euroopan suurin keskiaikaisen musiikin festivaali Festival Mediaval järjestetään Saksassa, Bayerin pohjoisosissa syyskuun alkupuolella. Keskiaika on Saksassa paljon enemmän esillä kuin Suomessa. Festivaali järjestetään vajaan 15 000 asukkaan kokoisessa pikkukaupungissa Selbissä. Festival Mediavalissa on musiikin lisäksi paljon oheisohjelmaa. Lu tz /F es ti va l M ed ia va l Ja an a M ut an en
33 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE INSTITUUTIN UUTUUSJULKAISUJA Leeni Wegelius: Erkki Lassilan nuottikirja Janne Ojajärvi: Pitkähuilu opas sormireiättömien yläsävelhuilujen soittamiseen ja rakentamiseen Riitta Korhonen & Esa Vilhonen: Tanssikavalkadi Näkemyksiä kansantanssikulttuurista Saksassa paljon maailmanmusiikkia keskiajan mausteilla Yksi tunnetuimmista tämän genren saksalaisista yhtyeistä on Corvus Corax. Se on perustettu jo 1980-luvun lopussa Itä-Saksassa. Itsekin olen nähnyt bändin ensimmäisen kerran jo melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Corvus Coraxin musiikkia kuvaillaan neo-keskiaikaiseksi musiikiksi. Se käyttää musiikissaan autenttisia keskiaikaisia soittimia. Bändin jäsenet pukeutuvat myös genren mukaisesti, mutta rockmeiningillä. Corvus Coraxin showt ovat täynnä valoja ääniefektejä, ja myös siksi hienoa katseltavaa. Festivaalilla bändillä oli kahden tunnin mittainen FM-spesiaali Era Metallum , joka sisälsi edellä mainittujen elementtien lisäksi myös oopperaa ja erilaisia akrobatiaesityksiä. Ulkopuolisena esiintyjänä Corvus Coraxin konsertissa vierailivat islantilainen oopperalaulaja Ardnis Halla ja Cirque Soleil -esiintyjäkaartistakin tunnettu akrobatia-taiteilija Simone Heitinga . Suosittelen lämpimästi vierailemaan Corvus Coraxin konsertissa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus! Saksalainen Zwiebelgeschmack mainostaa itseään puolestaan trashfolk -bändinä, joka käyttää keikoillaan keskiaikaisia soittimia ja esiintyy niin klubeissa, festivaaleilla, keskiaikamarkkinoilla kuin häissä ja muissa juhlissa. Yhtyeen meno festivaaleilla olikin iloisen reippaan mukaansatempaavaa! PurPur-tyttöduo on puolestaan oikea osoite niille, jotka pitävät kitaralla ja rummulla säestetystä keskiajan folkista. Todella harmonista ja rauhoittavaa menoa. Miellyttävä kuuntelukokemus! Lopuksi vinkki pohjoisesta: Nytt Land Käypä kuuntelemassa Youtubesta yhtyettä nimeltään Nytt Land. Bändi sopii niille, jotka pitävät elektro-shamanistisesta saamelaisesta ja siperialaisesta musiikista. Siis kurkkulauluakin repertuaarista löytyy. Suosittelen myös erittäin lämpimästi! www.festival-mediaval.com/ Jaana Mutasen blogi: adventuresinsidemusic.wordpress.com/ Corvux Corax
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 LEVYT 34 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. ENKEL: Love Hurts Nordic Notes 2022 E nkel on julkaissut kolmannen albuminsa, jossa teemana on ikiaikainen rakkaus. ”Love Hurts” -kokonaisuudessa kuullaan perinteisiä kappaleita tuoreesti sovitettuna kokoonpanolle sekä muutamia raitoja esittäjien omasta tuotannosta. Haitarit, alttoviulu, kantele ja lauluäänet pelaavat yhteen ilmavasti ja taidolla. Ohjelmisto painottuu pohjalaisiin polskiin, polkkiin ja rekilauluihin. Avausraita sisältää Lappajärven mummon huumoria sovitettuna inkeriläiseen sävelmään. Hauska on myös Iida Savolaisen Joenlaskulaulu. Toinen levyn inkeriläismelodia on koskettava Portti, jossa ”poikia viedään rintamalle marmoriportin läpi”. Soitto menee vastaan panemattomasti jalan alle, mutta välillä on myös suvantoja, joiden sävyt ovat haikean kauniita. Näistä dynaamisista vaihteluista ja ilmavista sovituksista pidän paljon – upea kokonaisuus! Erityiskiitos kantelepolkista. Levyn taiteltu julistekuva toimii faneille, mutta tiedonhaluiselle informaatio on siitä vähän hankalasti luettavissa. ”Musiikillisena neuvonantajana” yhtyeelle on toiminut Ritva Talvitie. Ehdoton levyhankinta kaikille kansanmusiikin ja -tanssin rakastajille! Minna Raskinen Kardemimmit: Sisko muistatko? Kardemimmit 2022 K ardemimmien uusin levy yhdistää eteerisen kauneuden vahvaan, ajankohtaiseen sanomaan. Avausraita Noidan synty on hypnoottinen ja samalla painavan feministinen yhdistelmä, joka laittaa kuuntelemaan sitä uudelleen ja uudelleen. Kultarinta suo sielua ja jalkoja hytkyttävän ilon purskauksen tähän väliin. Levyn keskimmäiset raidat tuntuvat näiden suurten tunteiden jälkeen ensi kuulemalta hiukan tylsiltä, mutta avautuvat kerros kerrokselta kuuntelukertojen myötä ja sehän on vain hyvä ominaisuus. Soiton ja laulun laatu on timanttia, samoin tasapainoinen äänimaisema läpi koko levyn. Harmoniat saavat hiiret juoksemaan selkärankaa pitkin. Levyllä on tasa-arvoisesti kaksi kappaletta kultakin yhtyeen jäseneltä, ja vaikka persoonallinen ote erottuu, ne luovat yhdessä kahden muun kappaleen kanssa hienon, Kardemimmien kuuloisen kokonaisuuden, jossa tekijöiden summa on enemmän kuin neljä. Levyn mukana tuleva vihkonen kertaa yhtyeen 20-vuotisen historian hauskalla ja kokemusta syventävällä tavalla, vaikka sisältää vakaviakin asioita. Teksti on englanniksi, mikä toki sopii kansainvälistä suosiota nauttivalle yhtyeelle. Soja Murto Juha Kujanpää: Old Ways, New Ways Kuurecords, 2022 J uha Kujanpää on kehittänyt musiikilleen oman, helposti tunnistettavan tyylinsä. Old Ways, New Ways onkin selvä jatkumo siihen, mihin Kujanpää edellisillä levyillään päätyi: kappaleet rakentuvat selkeiden sointukiertojen pohjalle, joiden puitteissa instrumentit ja sanattomat laulut kulkevat omia polkujaan. Levyn tunnelma on hyvin elokuvamainen ja suuren osan kappaleista voikin kuvitella vaikkapa luontodokumentin ääniraidalle. Elokuvallisuutta vahvistaa vielä täyteläinen sovitustyyli, jossa hyödynnetään aiempiin levyihin verrattuna enemmän puhallinsoittimia. Verneri Pohjolan trumpetti, Joakim Berghällin saksofonit ja Timo Kämäräisen kitarat nousevat välillä etualalle, pysyen silti kiinni orkesterin yhteissoitossa. Itse olisin kaivannut muutamassa kappaleessa enemmänkin rohkeita solistisia irtiottoja, vaikka levyn vahvuus onkin toisaalta juuri täyteläisessä yhteissoitossa. Kiitokset pitää antaa myös äänityksestä; orkesterin iso soundi saa vahvan pohjan hienosta äänityksestä ja miksauksesta. Vahvempien vapaiden soolojen paikka on ehkä sitten ensi kerralla. Paul Silfverberg Simo Helkala: Väiski Losissa MXREC 2022 Rymäkkä-yhtyeessä vaikuttaneen Simo Helkalan ensimmäinen oma levy Väiski Losissa on virkistävä yllätys: viihdyttävää musiikkia, jossa hienoista melodioista ja sovituksista kutoutuu syksyn harmauteen valoa ja kesätunnelmia tuova hyvän mielen keitos. Helkalan sävellyksistä löytyy niin haikeita, suomalaisesta kansanmusiikista vaikutteensa ammentavia teemoja kuin villimpääkin menoa maailmalta. Välillä pienimuotoiset, välillä elokuvalliset sovitukset vievät tunnelmat niin kotoSuomen saunarannoille kuin Balkanin ja Irlannin maisemiin, argentiinalaista tangoa ja polskaa unohtamatta. Albumin erityisansiona voi pitää sitä, että vaikka levyä on ollut työstämässä peräti yksitoista soittajaa, on sovitukset onnistuttu pitämään raikkaina ja ilmavina. Vaihtelua tuovat välillä esiin nousevat solistiset osuudet – Helkalan kitarat, Timo Alakotilan piano, Joakim Berghällin foni, Esko Järvelän viulu ja Arttu Kunnaston harmonikka. Kun äänityskin on poikkeuksellisen hyvä, nousevat sovitusten nyanssit hienosti esiin. Mainiota kesäistä musiikkia pimeneviin iltoihin. Paul Silfverberg Äänestä vuoden 2022 kansanmusiikkilevyä! Kansanmusiikki-lehti ja KamuKanta.fi julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy-äänestyksen. Voit äänestää vuoden 2022 aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Lista levyistä on osoitteessa kamukanta.fi/julkaisut/. Mikäli huomaat jonkin levyn puuttuvan listalta, niin ilmoitathan siitä meille. Äänestysaikaa on 21.12. saakka. Muista, että voit antaa vain yhden äänen! Äänestyslomakkeeseen pääsee osoitteessa kamukanta.fi ja kansanmusiikki-lehti.fi. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokauppaan. Arvonnassa voittaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voit äänestää myös postikortilla: Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Vuoden kansanmusiikkilevy valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi
35 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Pohjonen Alanko: Voice of Northern Lowland Svart Records 2022 J o pitkään yhteistyötä tehneet Kimmo Pohjonen ja Ismo Alanko julkaisivat ääniimprovisaatiolevyn. Taiteilijoiden pitkä yhteistyö ja luottamus kuuluvat musiikissa. Kumpikin vetää täysillä – intensiteetin voi aistia. Molemmat legendat käyttävät ääntään vapaasti ja monipuolisesti. Pohjosen haitariin lataamat äänet, Tuomas Norvion elektroniset muokkaukset ja Alangon punk-kitarointi luovat hypnoottisen maailman, jossa välillä ihmettelee äänimaailman käsittämätöntä muodostusta ja välillä herää kysymys, mitä ihmettä tässä tapahtuu. Suomen kielen sanoilla leikkiminen ja hokemat tuovat mielenkiintoa ääni-improvisaatioon. Musiikki on täynnä erilaisia sävyjä, ihmiskehosta lähteviä ääniä, hypnoottisia mantroja, kiihkoa, lyyrisyyttä, modernia teknologiaa sekä kauniita hymnejä, joista muodostuu kokonaisuus – Voice of Northern Lowland. Tällainen materiaali tulisi varmasti vielä paremmin oikeuksiinsa livenä, jolloin visuaalinen maailma ja kaikki hienoimmatkin vivahteet välittyisivät syvemmällä tavalla. Senni Heiskanen Kusinerna Riippa: Irrbloss Ampper Productions 2022 K usinerna Riipan musiikki hiipii kehon joka sopukkaan lempeän sateen lailla rauhoittaen mielen. Jessica Riipan ääni kuljettaa lauluja helmeilevänä ja sisimpää hivelevänä kuin hiljaa leijailevat lumihiutaleet, joskin laulusta löytyy myös syystuulen vimmaa. Niko Riippa säestää akustisella kitaralla pääasiassa laulua myötäillen, mutta soittoaan mielenkiintoisesti varioiden – näitä tunnelmia ei voisi luoda ilman hänen panostaan. Rakastan Riippojen selkeää, pelkistettyä äänimaisemaa, josta ei kuitenkaan puutu mitään. Ehkä juuri tämän takia duon musiikkia on niin helppo kuunnella. Suurin osa levyn musiikista on laulelmia, joiden jatkumoa piristävät jatsahtava nimikappale, Rimfrost-murhaballadi ja Jessicas Snappvisa. Jessica Riippa laulaa ruotsiksi, minkä vuoksi en ymmärtänyt kaikkia sanoituksia heti ensimmäisellä kerralla. Mutta jo soljuvan lauluäänen ja kitaran luoman sävelmaailman kuunteleminen oli nautinnollista ja välitti Riipan serkusten sanoittaman ja säveltämän musiikin tunnelmat. Irrbloss eli ’Vimma’ on minulle myös aarrearkku, josta löytyy vähitellen uusia rikkauksia kuuntelukertojen ja tarinoiden avautumisen myötä. Arja Kangasniemi Okra Playground: Itku Nordic Notes 2022 O kra Playgroundin muusikot loihtivat viettelevän, taidolla soitetun ja persoonallisen sävelmaton, jonka virtaan kuulijan on helppo antautua kellumaan. Siinä uidessa ihmettelen, miten luontevasti yhtye yhdistää perinteistä musiikkia kalevalaisesta laulusta lähtien popja elektroniseen musiikkiin. Kantele, jouhikko, viulu ja haitari jammailevat sähköisten soittimien kanssa niin kuin ne olisivat leikkineet yhdessä aikojen alusta asti. En halua lähteä sen kummemmin analysoimaan, millaisista vaikutteista Okra Playgroundin musiikki on syntynyt, todeta vain, että musiikkityyli on vahvasti yhtyeen oma. Vahvimpana musiikkia johdattaa laulu, joka viettelee tunteellisen, kiihkeän tai väkevän soolotai stemmalaulun voimin. Sanoitukset eivät luettuina ole varsinaisia lyriikan mestariteoksia, mutta sitä ei mieti kokonaisuutta kuunnellessa. Tuntuu, että tässä musiikissa kaikki liittyy kaikkeen ja löytää paikkansa juuri sellaisena kuin se on kirjoitettu tai soitettu. Yhtyeen luoma tunnelma – olipa se sitten herkkä, raivoisa, viettelevä tai hypnoottinen – säilyy ja kannattelee läpi levyn ja imaisee temmeltämään Okran leikkikentille. Arja Kangasniemi Jac Weinstein’s Helsinki Yiddish Cabaret Global Music Centre, 2022 J ac Weinstein (1883-1976) oli aikanaan merkittävä hahmo Helsingin juutalaisyhteisössä. Hän toimi erilaisten tapahtumien impressaarina ja pyöritti Helsingin juutalaista draamaseuraa, jonka puitteissa hän järjesti etenkin 1920-1930 luvuilla kabareeja näytelmäiltoja. Suuri osa ohjelmasta koostui Weinsteinin sanoittamista lauluista; sävelmät poimittiin ajan suosituista, iskelmistä ja operettilauluista sekä klezmermelodioista. Pitkään luultiin, että hänen tekstinsä olivat kadonneet, kunnes tutkija Simo Muir löysi eräästä kellarista laatikollisen laulutekstejä ja käsikirjoituksia. Tästä syntyi ajatus työstää lauluista kokonaisuus, joka herättäisi henkiin Weinsteinin annin Helsingin juutalaisyhteisön kulttuurille. Muirin New York -kontaktien kautta projektin musiikillisiksi vetäjiksi saatiin säveltäjä ja klarinetisti Michael Winograd sekä muun muassa Klezmatics-yhtyeestä tuttu Lorin Sklamberg. Työn alle valittiin 16 kappaletta; osaan Weinstein oli jo valinnut musiikin, minkä lisäksi Winograd ja Sklamberg tekivät uudet, lähtökohtaa kunnioittavat sävellykset seitsemään kappaleeseen. Sklambergin lisäksi laulajaksi saatiin ilmaisuvoimainen Sasha Lurje. Orkesteriin valittiin puolestaan joukko suomalaisia ja kansainvälisiä muusikoita, tunnetuimpana upea pianisti ja thereminin soittaja Rob Schwimmer. Värttinän laulutriokin piipahti mukaan kahdessa kappaleessa. Lopputulos on mainio sukellus 1920 ja 1930 -lukujen juutalaiskulttuuriin Helsingissä. Muutama laulu on löydetty myöhemmältäkin ajalta, viimeisimpänä ruotsalaisen Lill-Babsin vuoden 1959 hittimelodiaan työstetty Khaym-Yankl. Jiddišiksi laulettujen kappaleiden tunnelmat vaihtelevat humoristisista ja itseironisista kuvauksista Helsingin juutalaisyhteisön elämästä jopa traagisiin – toisen maailmansodan aikaan Neuvostoliitossa sävelletty Tumma yö nostaa ihokarvat pystyyn kun mieleen tulee Ukrainan selviytymistaistelu. Päällimmäiseksi levystä jää silti ilo, joka huipentuu viimeiseen Akh, Yosef, Yosef -hittiin. Levyn mukana tulee 72-sivuinen liite, josta löytyy mielenkiintoiset taustoitukset projektiin sekä kaikkien kappaleiden tekstit jJiddišiksi ja myös englanniksi käännettyinä. Hieno kokonaisuus melkein unohtuneesta kulttuuriperinnöstä. Paul Silfverberg Orffit: Kummitädin kainalossa Uhma Tuotanto 2022 T oistakymmentä albumia julkaissut yhtye on jo sinänsä harvinaisuus, eikä lastenmusiikkikentälläkään näin tehokkaita ryhmiä ole tuhottomasti nähty. Jo 90-luvun puolivälissä (nimellä Tohtori Orff & Herra Dalcroze) aloittanut kolmikko on luonut omintakeisen yhdistelmänsä tarttuvia melodioita ja vaihtelevan vinksahtaneita sanoituksia, joiden varassa jatkaa myös uusin julkaisu. Lyömäsoittaja Hannu Sepponen (joka toki vastaa levyllä monista muistakin instrumenteista, kuten muutkin jäsenet) vastaa suurilta osin niin sävellyksistä kuin sanoituksistakin, mutta yhtyeen viehätys on nimenomaan Sepposen, Kimmo Ojalan ja Matti Pollarin muodostaman tehokolmikon yhteissoundin tulosta. Alusta asti tunnistettavana elementtinä olleet Pollarin puhaltimet sekä Ojalan väliin jopa lakoniseksi luonnehdittava laulu ovat edelleen isossa roolissa, ja lopputulos on tuttua tasoa alusta loppuun. Avustavana koekuuntelijana toiminut kaksivuotias jaksoi odottaa noin kolme kappaletta ennen kuin alkoi tanssimaan ja neljä ennen kuin haki oman soittimen, mikä kertoo omaa kieltänsä Orffien jatkuvasta perinnöstä. Antti-J. Janka-Murros
LEVYT Joululahjat Suomen parhaasta kansanmusiikin verkkokaupasta kansanmusiikkiliitto.fi/verkkokauppa 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Turkulainen Lähiradio Radio Robin Hood kaipaa soitettavaa. Levypostia voi lähettää osoitteeseen Taisto Laiho, Särkilahdenkatu 11 B 27, 21200, Raisio. Petri Prauda, Polenta: Eteinen Raakaa tradia ry 2022 T ämä levy on kustantajan nimen mukaisesti raakaa traditiota ja erinomaisen hyvällä tavalla onkin. Musiikin poljento on selkeä, mukaansa tempaava ja tanssillinen. Soitto soljuu konstailemattomana, perinteeseen pohjaten, taidokkaasti ja hyvää mieltä tuoden. Mutta kuten perinteeseen kuuluu, se on myös elävää, muuntuvaa sekä luojiensa eli säveltäjä Petri Praudan ja soittajien näköistä. Levyn musiikki on tehty Eteinen-tanssiteokseen. Etukäteen epäilin, miten jaksan kuunnella ”tanssin säestysmusiikkia”, mutta pelko osoittautui turhaksi. Praudan sävellyksistä löytyy tarinallisuutta, leikittelyä, huumoria, sähäkkyyttä ja tunteellisuutta. Nautin myös raikkaasta viulujen, harmonin ja kitaran yhteissoundista sekä sävellysten yksityiskohdista, kuten viulujen pitkistä näppäilypätkistä ja glissandoista. Musiikkija tanssiteos Eteinen syntyi kolmikymppisten aikuistumisja arvopohdinnoista. Levytekstit eivät kappaleiden sisältöä juuri avaa, mutta levyssä onkin parasta, että se antaa tilaa mielikuvitukselle. Vaikkei olisi hajuakaan, miltä tanssi näyttää, mieli alkaa musiikin soidessa kehittää tanssiliikkeitä ja koreografioita. Ja jokaisen päässä vilistää todennäköisesti omanlaiset mielikuvat esimerkiksi Äitikorttitai Haaveet ja pettymykset -kappaleita kuunnellessa. Voisiko Eteistä kutsua jopa interaktiiviseksi levyksi? Arja Kangasniemi Naattiorkesteri: Voihan naatti! Omakustanne, 2021 V uonna 2019 perustettu Naattiorkesteri on ehtinyt parissa vuodessa haalia itselleen huomiota niin keikkarintamalla kuin jo viime vuoden puolella julkaistulla esikoisalbumillaan. ”Voihan naatti!” oli ehdolla niin LastenmusiikkiEmman saajaksi kuin Jellonagaalan Vuoden lastenlevyksi, joista jälkimmäisen se myös pokkasi kotiin. Kahdeksan muusikon muodostaman yhtyeen musiikki on taidokkaasti soitettua ja laulettua sekä tarkkaan sovitettua, mikä pitää suuresta joukosta koostuvan kokonaisuuden ilmavan tuntuisena. Kappaleiden aiheet liikkuvat varsin tutuilla alueilla, ”Metsäpolulla”-kappaleen tunnelmoinnista ”Auvoisan automatkan” huumoripitoisempiin teksteihin, joiden voinee uskoa herättävän kohdeyleisönsä huomion. Levyn päättävä ”Kajo” osoittaa orkesterin pärjäävän mainiosti myös instrumentaalimusiikin parissa. Se, nouseeko tältä levyltä tulevia klassikkokappaleita kotimaisen lastenmusiikkikentän laajan tarjonnan joukkoon, on tulevaisuuden hämärän peitossa mutta päänavauksena ”Voihan naatti!” on tasaisen taidokas suoritus. Antti-J. Janka-Murros Eva Väljaots: Hundinuiaõis * Bulrush Bloom Eva Väljaots 2022 K antelisti Eva Väljaotsin sooloalbumi on, paitsi albumillinen kantelemusiikkia, myös monitaiteellinen tarinallinen teos osmankäämin haituvan taipaleesta tuulen mukana. Kansilehtisestä löytyy jokaiseen kappaleeseen Väljaotsin luoma kuvitus sekä lyhyt teksti, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Haituvan taivalta kuvaa hypnoottinen kanteleen helinä, jossa musiikki koostuu arkaaisvaikutteiselle musiikille tyypillisesti toistuvista fraaseista. Kappaleissa kuullaan erilaisia soittotyylejä ja instrumentteja. Albumi haastaa kuulijan heti alkuun rauhoittumaan hetkeen ensimmäisen kappaleen alkaessa kanteleesta poimituilla yksittäisillä sävelillä. Pikkuhiljaa lisää ääniä liittyy mukaan ja kasvaa kudos. Vaivihkaa kudoksen päälle muotoutuu myös melodia. Useasti toistuvat fraasit nukuttavat kuulijan tilaan, jossa pienetkin muutokset ovat merkityksellisiä. Musiikki sopii meditatiiviseksi taustamusiikiksi ja sitä on ilo kuunnella esimerkiksi metsäkävelyllä. Saana Pulkkinen Nope: Kyllä Nope 2022 E sikoislevynsä vasta nyt julkaissut Nope on tullut ainakin kansantanssiväelle tutuksi jo vakuuttavasta yhteistyöstä kansantanssiyhtye Polokkareiden kanssa. Nopen levy on täynnä tanssittavia kappaleita, jotka johdattavat kehon liikkeeseen varmoin ottein. Vaikka yhtä lukuun ottamatta kappaleet ovat Virve Yli-Savolan säveltämiä ja sanoittamia, ne kuulostavat juuri sopivan tutuilta, että niihin on helppo tarttua ja ottaa omaksi. Soitanta on niin täynnä yhteismeininkiä, että melkein pystyy näkemään jäsenten väliset ilmeet ja eleet. Iloinen pelimannihenki elää tällä levyllä vahvana. Se kuuluu tiettynä rosoisuutena ja elävyytenä, jota ei ole siivottu liikaa. Levyllä on sekä instrumentaalikappaleita että laulettuja sopivassa suhteessa. Useamman kuuntelun jälkeen Orimattila ja yhtyeen kotikaupunkiin Ouluun viittaava 90120 nousivat esille helminä. Autuas-kappaleen herkkyyttä jäi häiritsemään laulajan erikoinen lausuntatapa. Ylipäänsä sanoituksissa on kolisteltu hauskasti kliseinenkin kansanmusiikin repunpohja ja lisätty siihen raikkautta juuri riittävästi. Siis turvallista, reipasta, mukavaa menoa levyllinen. Soja Murto The Aeon: The Baphomet Dream Black Widow Records 2022 O ululainen, teatteriproduktiossa alkunsa saanut ja sen kappaleista koostetun debyyttilevynsä Songs of the Great Beast (2017) myötä eteerisemmän folkmusiikin etulinjaan loikannut The Aeon julkaisee viiden vuoden kypsyttelyn jälkeen tarinansa seuraavan luvun. The Baphomet Dream, kuten nimikin jo antaa ymmärtää, ui samoissa vesissä edeltäjänsä kanssa ammentaen aiheensa varsin esoteerisista ja okkultistisista lähtökohdista. Debyytin Aleister Crowley – teema on kuitenkin antanut tällä kertaa tilaa laajemmalle kentälle ja kappaleiden nimistä ja tunnelmista löytyykin vahvoja viittauksia muun muassa egyptiläiseen mytologiaan. Sanoituspuolelta löytyy myös pari H.P. Lovecraftin tekstiä, jotka istuvat luontevasti yhtyeen omaan maailmaan. The Aeon löysi oman linjansa jo alussa, eikä ehjää tunnetusti kannata korjata, sillä yhtye ei tarvitse sen kummempia tehokeinoja pitääkseen kuulijan otteessaan loppuun asti. Alusta loppuun tasaisena pysyvä äänimaisema luo varsin hypnoottisen tunnelman ja Anna-Kaisa Kettusen laulu ohjailee kuulijaa syvemmälle mystiikan maailmaan. The Aeon osoitti jo ensilevyllään olevansa lähellä omaa Viisasten kiveään, eikä kakkoslevy jää edeltäjänsä varjoon tippaakaan. Antti-J. Janka-Murros
37 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Airi Hautamäki: Kotirannan muistot Omakustanne AHCD 2022 M estaripelimanni Airi Hautamäki Alavuden Sapsalammelta on käynyt hanureineen läpi soittimen historiaa ja tulevaisuutta . Kaksirivisestä se alkoi ja midiohjattuihin soittokoneisiin se on jatkunut. Mitähän Airin rakkaus hanuriin tuokaan mukanaan. Airin opastuksella on saatu kuulla niin vanhan kansan pelimannejamme ja yhtä lailla Vuoden nuori pelimanni –tittelin ansainneita. Eteläpohjalaisten Spelien yhteydessä järjestetyt kilpailut ovat myös tuoneet julkisuuden valoon niin itseoppineita soittajia kuin harmonikkavirtuoosieja. Airi Hautamäen uusin levy Kotirannan muistot esittelee niin ikivihreitä kuin vähemmän tunnettuja tanssisävelmiä. Mitähän seuraavaksi? Asetelma on herkullinen Airi asettuu taka-alalle sähköisine, kullanhohtoisine hanureineen ja laulajat jättäytyvät tietokoneella tuotettujen sointiaaltojen tuuditeltavaksi. Kullakin solistilla on oma tyylinsä, johon Airi pyrkii rakentamaan kokonaisuutta. Antti Koiranen Iin laulupelimannit: Leivosen polska Omakustanne 2022 I iläisen musiikin moniottelijan Unto Kukan mandoliini kilkahtelee taas iloisesti Iin Laulupelimannien uusimmalla levyllä, joka päätössävelmän myötä on saanut nimekseen Leivosen polska. Kuudentoista kappaleen joukossa on useampikin polska, mutta kattavasti myös muita tahtilajeja sottiisista masurkkaan tai aina katrilliin saakka. Iin Laulupelimannit poikkeaa ohjelmistoltaan useimmita muista ryhmistä siinä, että se hakeutuu mielellään oman alueensa musiikin juurille. Oivan pohjan sille antavat kolme 1800-luvulta säilynyttä pohjoispohjalaista nuottikirjaa. Nämä Vepsän, Julinin ja Lehmanin kokoelmat eivät ole mitään helppoa soitettavaa, mutta jos ja kun taitoa on, niin mikseipä niitä kokeiltaisi. Ryhmää johtava Kukka löytää kyllä mandoliinistaan kaikki tarvittavat kiemurat ja komppi seuraa tasaisen jyhkeänä mukana. Tässä rauhattomassa ajassa Iin Laulupelimannien esitykset mannaa levottomille sieluille. Jos Leivosen polskan kappaleet on koottu ajallisesti laajalla kaarella, hajontaa on myös maantieteellisesti. Sottiisia Norjasta, masurkkaa Ruotsista, ja eiköhän vain Lungin polskan monet sävelkulut ole alkuaan puolalaisesta Oginskin poloneesista. Lauluryhmän kappaleet koostuvat etupäässä kansanlauluista. Mukana on neljä miestä ja kolme naista. 1800-luvun herrasväen kimurantti tanssimusiikki ja perinteinen suomalainen sekakuorolaulu ovat vähän erikoinen, mutta loppujen lopuksi aika hauska yhdistelmä. Seppo Kononen ENKEL: Nuottikirja vol. 1 ENKEL 2021 T ämä kattava, hittejä täynnä oleva nuottikirja pitäisi löytyä jokaiselta pelimannilta! Kirja sisältää nuotit kaikkiin kappaleisiin ENKELin albumeilta Pappilan hääyö ja We Are ENKEL. On mahtavaa, että kaikki kahdelta ensimmäiseltä albumilta tutut kappaleet on nyt nuotinnettu ja niitä voi soittaa yhdessä tai äänitteen kanssa. Nuottikirjasta löytyy soitettavaa kaikentasoisille soittajille. Nuoteissa on kappaleiden peruselementit: melodia, soinnut ja sanat. Ekstrana muutamasta kappaleesta löytyy tarkemmat nuotinnokset yhtyeen eri soitinten soittolinjoista. Ohjelmisto koostuu perinnesävelmistä sekä yhtyeen jäsenten omista sävellyksistä. ENKELin kappaleet pohjautuvat Suomen ja Pohjoismaiden kulttuurialueelta tallennettuun pelimanniperinteeseen eli 1800-luvun ja 1900-luvun tanssimusiikkiin. Nuottikirja kannustaa omien sovitusten tekemiseen sekä kappaleiden varioimiseen. Onkin erityisen hienoa, että kansanmusiikkiyhtyeet julkaisevat ohjelmistostaan myös nuottimateriaalia. Senni Heiskanen Leeni Wegelius: Erkki Lassilan nuottikirja Kansanmusiikki-instituutti 2022 O n kulunut hiukan aikaa siitä, kun 1990-luvun lopulla soitimme Keski-Pohjanmaan konservatoriolla yhdessä kansanmusiikin opiskelijoiden kanssa kanteleen mestaripelimanni Erkki Lassilalta (s.1939) oppimaamme Vili-vainajan polkkaa. Niistä ajoista alkaen Lassila on jakanut oppejaan kaikkien Kokkolassa opiskelleitten kanteleensoittajien kanssa. Kun perhonjokilaakson kanteletyylin mestaripelimannien rivit harvenevat entisestään, on erityisen arvokasta, että tämä yhteissoittoperinne on saanut jatkua. Leeni Wegelius on koostanut kattavan nuottikirjan Lassilan soittamasta ohjelmistosta. Kokoelmassa on 50 kappaletta, joista 15 mestaripelimannin omia sävellyksiä. Ulkoasultaan vihko on selkeä ja lähestymistapa materiaaliin on käytännönläheinen. Nuottien tueksi on esitelty myös soittotyyliin liittyvät piirteet, peilaten hiukan myös muiden ”perhonjokikanteleen” taitajien soittoon. Alkuluvuissa esitellään yhteistyön (”Erkki ja tytöt”kokoonpano) taustoja, Erkki Lassilan elämää ja soittotyyliä. Tarinat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin taltioidut soittokappaleet. Kiitos! Minna Raskinen L ahikaisen laulukirja sisältää runoilija, muusikko ja lauluntekijä Tapani Lahikaisen (1948–2020) runoja ja lauluja. Hänen soittimensa oli huuliharppu, ja esikuvina sanoituksiin toimivat Lauri Viita, Eino Leino, Reino Helismaa ja Juice Leskinen. Monet varmasti muistavat legendaariset Kupsajaiset, joita järjestettiin Kangasniemellä Asta ja Tapani Lahikaisen toimesta 1970-luvulta alkaen, viimeisen kerran vuonna 2017. Allekirjoittanutkin pääsi osallistumaan kerran – vuotta en muista, mutta tunnelma oli varsin rento ja mukava. Suurimmillaan tapahtumaan osallistui jopa yli 2000 henkeä, joten ihan pienestä kyläjuhlasta ei ollut kyse. Ohjelmassa on varsinkin alkuaikoina ollut näytelmä, musiikkia ja tanssia. Kupsajaisten muisteloiden ja kuvien lisäksi nuottikirjassa on 34 laulua ja muutamia runoja laajasta tuotannosta, joka kertoo kotiseudusta ja luonnosta. Osa lauluista on myös kantaaottavia, kertoen yhteiskunnallisista aiheista ja maailmanmenosta. Kirja on A4-kokoinen ja kovakantinen. Nuotit ovat hyvin selkeitä ja tekstit isolla fontilla, joten soittajien ja laulajien on helppo tarttua näihin persoonallisen kansantaiteilijan ja lauluntekijän tarinoihin. Minna Raskinen Työryhmä: Asta Lahikainen, Tapani Lahikainen, Kirsi Jaakkola, Veli Rauhala, Esa Tiiri. Lahikaisen laulukirja – Käpyniemestä Kaustisen laulumaille Omakustanne 2022 KIRJAT
38 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 KIRJAT H istoriikkia lukiessa törmää harvoin mielenkiintoisiin juonenkäänteisiin tai odottamattomiin paljastuksia. Historiikit ovat yleensä tarinoita organisaatioista, niiden rakenteiden ja toimintojen synnystä, keskeisistä saavutuksista ja luonnollisesti merkittävistä toimijoista vuosien varrelta. Kaikkea jälkimmäistä toki löytyy Seurasaaren Kansantanssijoiden 50-vuotisjuhlakirjasta, mutta myös paljon tunteiden paloa ja yllättäviä, melkeinpä dekkarimaisia jännitteitä. Seurasaaren Kansantanssijat on ollut oman tiensä kulkija suomalaisen kansantanssin kentällä. Erityisesti toiminnan alkuvaiheessa 70-luvulla tämä korostui selkeästi, sillä jo seuran syntyvaiheet olivat myrskyisät, ja kuohunta sen ympärillä jatkui vuosien ajan. Kun itse aloitin teinipoikana kansantanssiharrastuksen 80-luvun alussa aivan toisella puolen Suomea, suurimmat laineet olivat kuitenkin jo laantuneet. Tästä syystä käsillä oleva historiikki paljastaa minulle paljon kiehtovaa kansantanssihistoriaa, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Jere Jäppinen on toteuttanut historiikin tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, mikä sopiikin Seurasaaren Kansantanssijoiden profiiliin. Voisin kuvitella kirjan herättävän keskustelua siitä, mitä tarkoitusta varten historiikkeja kirjoitetaan, mitä niissä pitäisi kertoa ja kenelle ne on suunnattu. Itseäni teoksessa viehättää eniten sen inhimillisyys. Seuran rakenteiden keskeltä paljastuu laaja joukko ihmisiä, jotka ovat olleet intohimoisesti mukana toiminnassa. Jäsenten muistelot vuosikymmenien varrelta suorina sitaattina tuovat esiin kokemusmaailman, jossa näkyy inhimillisten tunteiden koko kirjo. Jäppisen kirjoitustyyli on suorasukainen ja peittelemätön, kaukana perinteisten historiikkien kuivakkuudesta. Tilastoja ja listoja kirjasta on turha etsiä, mutta toisaalta se ei ole anekdoottikokoelmakaan. Jäppinen etenee kronologiassaan selkeästi ja johdonmukaisesti. Vaikka näkökulma on luonnollisesti seuran sisältä, hän esittää vaikeatkin tapahtumat poikkeuksellisen avoimesti. Yhdistystoiminta ei ole aina ruusuilla tanssimista, ei edes kansantanssissa, mutta intohimon siivittämänä ja yhteisin voimin raskaistakin ajoista selvitään: viimeksi koronapandemiasta, jonka seurauksena Seurasaaren Kansantanssijat pääsi viettämään juhlavuottaan kaksi vuotta myöhässä. Petri Hoppu J orma Aro jäi vapaalle Spelit Oy:n hallituksen puheenjohtajan tehtävistä 2015 ja ryhtyi oitis kokoamaan 50-vuotishistoriikkiä. Materiaalia oli kerääntynyt nurkkiin kunnioitettava määrä. Työparikseen hän sai Erkki Nevanperän, joka on toiminut hallituksessa vuosina 1993-1997. Nyt kansiin sidottu melkein kilon painoinen tietojärkäle esittelee yksittäisiä pelimanneja, yhtyeitä, soittokuntia ja kuoroja hyvin tyhjentävän tuntuisesti. Kirjastontädin näkökulmasta ongelmalliseksi muodostuu kirjan luokitteleminen: ovatko Aro ja Nevanperä kirjoittajia vai toimittajia? Onko hakusana 1972-2022 vai Eteläpohjalaiset Spelit (saivartelua). Tiedot tuntuvat relevanteilta ja kuvaavat musiikin syvyyttä ja monipuolisuutta. Koko maakunta on liikkeellä tällaista musiikkisarjaa toteutettaessa. Toisaalta pirstoutuneisuus ei ole vältettävissä, koska suuri osa tekstistä rakentuu lyhyille tuokiokuville. Eteläpohjalaiset Spelit on, paitsi kansanmusiikkitapahtuma, myös laaja-alainen musiikkisarja konsertteja, jossa maakunnan parhaimmisto näyttää osaamisensa. Speleissä pääsee näkemään niin Lauri Tähkän kuin Mikko Alatalonkin, niin professori Jorma Panulan kuin professori Erkki Ala-Könninkin, jotka osallistuivat juhlien kehittämiseen. Myös kansantanssijat ja kuorot saavat sijansa kirjan sivuilla. Kilpailut sijoitettiin tapahtumaviikonloppuun, mutta myös edeltävät monipuoliset kurssit, kuten Panulan kapellimestarikurssit, nuorten kansanmusiikkikurssit ja luennot. Kilpailuun rakennettiin sarjat eri soittimille ja koko ajan haettiin myös laajentamista. Viimeisimpiin kilpailuihin saatiin murre-esitykset . Joitakin kuvatekstejä jää kirjassa tunnistamatta tai ilman tekstiä (esim. s. 151-152). Hyvin tehdystä työstä on kuitenkin vaikea löytää huomautettavaa. Kirjassa esitellään yhden maakunnan kansanmusiikkia yhdestä näkökulmasta, mutta hyvin kattavasti. Antti Koiranen K ansanmusiikki-instituutin julkaisema, johdantonsa mukaan “ensimmäinen suomenkielinen soitto-opas pitkähuilulle” on pitkään odotettu teos kansanomaisten instrumenttien soitto-oppaiden joukossa. Opas kertoo teoriaa pitkähuilusta ja ohjeistaa sen soittamiseen ja rakentamiseen. Oppaassa on notatoituja harjoituksia ohjeineen soittotekniikan hallintaan ja nuotit lähes neljäänkymmeneen pitkähuilulla soitettavaan tuttuun kappaleeseen suomalaisesta aina irlantilaiseen musiikkiin saakka. Soitettavaa on kaikille taitotasoille. Nuottien lisäksi oman lukunsa oppaassa saavat muun muassa lämmittely, soittotekniikka, improvisaatio ja pitkähuilun käyttö musiikkikasvatuksessa. Oppaassa on myös kattava lista pitkähuilun rakentajista sekä kuvalliset rakennusohjeet. En tiedä, osaisinko itse pelkkien kuvien perusteella pitkähuilua rakentaa, mutta ainakin tiedän nyt, mitä minun pitäisi tehdä aiemmin rakentamalleni pitkähuilulle, jotta se soisi paremmin. Ehkä rakennusohjeista voisi olla video-opas? Kokonaisuudessaan Janne Ojajärvi on koonnut informatiivisen multimediaoppaan pitkähuilun saloihin. Paperisesta oppaasta löytyvä QR-koodi johdattaa nettisivulle, jossa on SoundCloud-linkit oppaan harjoitusten ja kappaleiden ääninäytteisiin sekä lähes seitsemän tunnin mittaiseen Spotify-soittolistaan pitkähuilumusiikista. Tarttumapintaa löytyy varmasti sekä aivan uusille pitkähuiluun tutustujille että jo pidempään instrumentin tunteneille. Kuunteluvinkkejä oppaassa on pitkä lista. Selkeästi merkityt lähteet tarjoavat aiheesta syvällisemmin kiinnostuneelle mahdollisuuden perehtyä lisää. Saana Pulkkinen Janne Ojajärvi: Pitkähuilu, opas sormireiättömien yläsävelhuilujen soittamiseen ja rakentamiseen Kansanmusiikki-instituutti 2022, 69 sivua 1972-2022 50 vuotta Eteläpohjalaiset Spelit. Toim. Jorma Aro ja Erkki Nevanperä Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys 2022, 278 s. Jere Jäppinen: Askelin ajassa – Seurasaaren Kansantanssijat 1970–2020 Omakustanne 2022
39 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 OPINNOT Yliopistotasoiset opintokokonaisuudet (musiikin maisteri 5,5 v., musiikin kandidaatti 2,5 v.) antavat vahvat valmiudet sekä näköalapaikan kotimaiseen ja kansainväliseen kansanmusiikin ammattilaisuuteen. Tutustu ja kuuntele! Tutustu kansanmusiikin aineryhmän äänit 4.–18.1.2023 teisiin, kirjoihin ja muihin julkaisuihin osoitteessa: www.etno.net Hakuaika: Hakuohjeet ja -lomakkeet: www.uniarts.?/sibelius-akatemian-hakuohjeet/ Hakemista koskevat tiedustelut: Lisätietoa kansanmusiikin aineryhmästä: www.uniarts.?/kansanmusiikki MUUTA KOULUTUSTA Nuorisokoulutus Kansanmusiikin nuorisokoulutus on kouluikäisille suunnattu mahdollisuus opiskella huippu-ammattilaisten johdolla! Lisätietoja www.uniarts.?/nuorisokoulutus Englanninkieliset koulutusohjelmat Nordic Master in Folk Music -maisteriohjelma www.nofomaster.net Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen tien kohti kansanmusiikin ammattilaisuutta. Opintojen perustana ovat Suomen ja lähialueiden historialliset soittoja laulutyylit, mutta myös kansainvälisyys, monitaiteisuus ja uuden musiikin luominen ovat keskeinen osa opintoja. Alan parhaat opettajat ja jatkuvasti kehittyvä oppimisympäristö tukevat opiskelijaa oman polkunsa etsimisessä. Opintoja on mahdollista painottaa luovaan muusikkouteen, pedagogiikkaan tai tutkimukseen. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelma tarjoaa monimuotoisen OPISKELE KANSANMUSIIKIN AMMATTILAISEKSI
40 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Kevään 2023 kiertuepaikkakuntina toimivat ainakin Tampere, Oulu, Helsinki, Seinäjoki, Pieksämäki, Mäntyharju, Rääkkylä, Savonlinna ja Forssa. Lisätietoja kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan / bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2023 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Maarit Aarvala, +358 44 738 1933, tuottaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Kevään 2023 kiertueyhtyeet Tammikuu: Aino & Miihkali Helmikuu: Rällä Maaliskuu: Wasel & The Weasels Huhtikuu: Barlast Aino & Miihkali Rällä Wasel & The Weasels Barlast Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseila 27.-30.12.2022 on vielä tilaa. Kahden vuoden tauon jälkeen etäkurssien lisäksi pääsemme taas lähikursseille Murikkaan. Tarkemmat kurssitarjonnat ja infot Suomen Kansanmusiikkiliiton sivuilta: www. kansanmusiikkiliitto.fi/oriveden-kansanmusiikki-ja-tanssikurssit/ Merkit Pelimannien suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Anja Onatsu, kansanlaulu karjalan kielellä, Siilinjärvi, Siilinjärvellä 8.7.2022 Onnea!
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset Väinämöisen nuorimmaiset Toim. Outi Linnaranta (kirja ja cd) 16 € (norm. 20 €) Vallilan tango: Ilojen hotelli (cd) 12,80 € (norm. 16 €) Tuuletar: Rajatila / Borderline (cd) 14,40 € (norm. 18 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Director musices, mestaripelimanni Risto Ala-Ikkelä , s. 1939, Kauhajoelta nimettiin Etelä-Pohjanmaan aktiivioltermanniksi 14.7.2022. Riston meriitit ovat sen verran vahvat, että Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksen oli helppo hyväksyä Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry:n esitys. Risto Ala-Ikkelän musiikkiharrasts alkoi kuusivuotiaana, v. 1945. Alkusysäyksen tähän antoi perheen musikaalinen piika, joka alkoi opettaa Ristolle tuon ajan iskelmiä. Soittamisen Risto aloitti huuliharpulla ja vuoden välein soittimisto karttui ensin viululla ja myöhemmin viisirivisellä haitarilla. Riston taidot kehittyivät vinhaa vauhtia, ja jo 16-vuotiaana hän soitteli häitä. Osaaminen on laajentunut tuon jälkeen ainakin basson, pianon ja kaksirivisen haitarin soiton pariin. Risto on tullut tunnetuksi nimenomaan säestäjänä. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ollut säestämiseen ketään esikuvaa, vaan hän loi oman säestystyylinsä. Hän onkin maininnut, että säestyksessä tulee löytää laulajalle sopiva sävelkorkeus, tukea laulajaa rytmisesti ja tämän jälkeen säestäjä voikin maustaa yhteistä esitystä sointumaailman pohjalta omien näkemystensä mukaan. Eero Piirron ja lukuisten muiden laulajien säestämisen lisäksi hän on tehnyt merkittävää työtä useiden kansantanssiryhmien säestäjänä, esiintyen ryhmien mukana ympäri maailmaa. Risto Ala-Ikkelä on esiintynyt kansanmusiikin lisäksi monipuolisesti viihdeja tanssimusiikin parissa useissa yhtyeissä. Laulajana ja kuoronjohtajana hän on toiminut useissa kuoroissa kuten Laulujusseissa, Kauhajoen Sekakuorossa ja Viihdelaulajissa. Vuodesta 1997 Ala-Ikkelä on toiminut Kauhajoen Veteraanikuoron johtajana. Vuonna 1952 hän oli perustamassa Kauhajoen Poikasoittokuntaa, jonka johtajana hän on myös toiminut. Risto Ala-Ikkelä on kunnostautunut säveltäjänä kaikissa harrastamissaan musiikinlajeissa, olipa kyse sitten hengellisestä, kansan-, puhallintai kuoromusiikista. Hän on osallistunut menestyksekkäästi myös moniin valtakunnallisiin sävellyskilpailuihin. Hän on toiminut myös kansanmusiikkija hanuripiirien ohjaajana ja opettajana sekä asiantuntijatehtävissä, esimerkiksi monen kilpailun tuomarina ympäri Suomen. Risto Ala-Ikkelän soittoa ja sovituksia on tallennettu useille äänitteille. Director musices ja mestaripelimanniarvonimien lisäksi Risto on saanut useita muitakin huomionosoituksia. Riston osaaminen ei rajoitu pelkästään musiikkiin, vaan hän on kunnostautunut erilaisten teknisten koneiden ja laitteiden keksijänä ja valmistajana. Aktiivista järjestötoimintaa häneltä löytyy esimerkiksi Suomen Lions-järjestön parista. Timo Saarimäki Risto Ala-Ikkelästä EteläPohjanmaan aktiivioltermanni Ee va R in ta la
42 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 Aloitit syyskuussa Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen osa-aikaisena toiminnanjohtajana. Miltä meno maistuu? Olen edelleen yhtä innoissani, kun silloin kun sain kuulla että minut on valittu. Vauhdikkaasti on kone lähtenyt käyntiin. Olen onneksi saanut hyvän kosketuksen KEKin toimintaan aiemman hallitustyön kautta. Aiempien toiminnanjohtajien eli Sirpa Lahden ja Riitta Huttusen antaman perehdytyksen jälkeen on luottavainen olo. Kenttä on laaja ja toimi osa-aikainen. Miten saat tunnit riittämään? Ennakointi, priorisointi, hallituksen aktivointi ja kollegiaalinen jakaminen auttavat. Hankkeiden kautta tulee lisää työaikaa ja haaveena on toki kasvattaa vuosittaista perusrahoitusta tulevaisuudessa. Mihin aiot keskittyä KEKin toiminnanjohtajana? KEKin idea on edistää kansanmusiikin ja kansantanssin asemaa ja merkitystä sekä tiedottaa valtakunnallisesti, tuoda jäsenjärjestöt yhteen. Haluan tarttua hallituslaisten ja työryhmäläisten ideoihin, joilla kasvatetaan kenttää ulos omasta kuplasta. Lisäksi alueellinen monipuolisuus on minulle tärkeää. KamuKanta-sivuston kehittäminen alan yhteiseksi verkkomediaksi on tavoitteitamme. Tulevaisuudessa sinne toivottavasti kaikki haluavat ilmoittaa tapahtumistaan ja toimittaa aineistoa kaikenlaisesta tekemisestä. Tilastointi on tärkeä tehtävä, jotta voimme näyttää ulospäin lajin vaikuttavuutta. Luvut esiin! -kysely vuosittain on siinä erittäin tärkeä. Sinut tunnetaan tanssikentällä tanssijana, tanssinopettajana, -ohjaajana ja koreografina. Mitä muuta olet ehtinyt työelämässäsi tehdä? Kaikkea sitä vähemmän näkyvää työtä noiden roolien takana. Hallinnolliseen työhön olen saanut oppia kokeneemmilta ja luottamustoimien kautta. Pohja lähdettiin luomaan jo nuorena, sellaisella asenteella että itse voi tehdä eikä tarvitse odottaa lupaa. Toivottavasti minut tunnetaan myös kansanmusiikin kentällä, olen aktiivisesti tehnyt yhteistyötä häivyttäen tanssin ja musiikin välistä rajaa. Olet elämäsi aikana vaeltanut pikkuhiljaa pohjoisesta etelään, mitä kaipaat pohjoisesta? Nyt vasta olen tajunnut, mikä arvo on sillä että on saanut kasvaa luonnon keskellä. Oma puolitoistavuotias lapseni on näyttänyt minulle sen konkreettisesti. Lisäksi kaipaan Rovaniemen ja Oulun tanhukeskeistä maailmaa. Etelässä on erilainen kansantanssijoiden tiheys. Millaisena näet kansantanssin ja kansanmusiikin tulevaisuuden? Näen, että yhdessä tekemisellä on valtava voima. Meidän lajeissa kaikenlaiset ihmiset voivat saada iloa ja onnistumista omien perinteiden kautta. Löytävätkö kansantanssijat ja pelimannit toisensa? Vaikka tanssi ja musiikki ovat saman asian eri ilmentymät, silti tekemisen kulttuureissa on jotain niin selkeitä eroja, että harrastaminen erillään on valtakunnallisesti katsottuna ollut yleisempää. Yhteisen tekemisen tavan löytäminen vaatii vaivannäköä, mutta se palkitsee moninkertaisesti! Kannustan puhumaan toiveet, tavoitteet ja taloudelliset seikat heti auki, niin myöhemmin ei tarvitse yllättyä. Tilanne on nähdäkseni joillain alueilla parantunut, näkyvästi ainakin ammattilaisten kentällä. Mitä muuta sinulla on työelämässä meneillään? Tänä vuonna olen vienyt kolme kokoillan tanssiteosta maaliin, yhden Lappeenrannassa (Eteinen) ja kaksi Oulussa (Viimeinen sapiens ja Finaali ). Korona-aikana kaikki prosessit lähtivät omista käsistä ja aikataulut on tehty uudestaan rajoitusten purettua, ja toki kaikki projektit juostaan nyt loppuun yhtä aikaa, sekä esiintyjien että rahoittajien vuoksi. Uudella kotikentällä olen uppoutunut uusien kokoonpanojen pohjien luomiseen. Korvan taakse voi pistää Raakaa tradia ry:n ja Ruuhka-Suomen Nuorisoseuran nimet. Teemme myös Riina Hosion ja Daniel Walleniuksen kanssa kansantanssipodcastia, jonka nimi on Ei suomalaiset tanssi . Ehditkö harrastamaan jotain aivan muuta? Perheemme elämäntapa on hyvin kiinni lajissa, onneksi puolisoni Petri Prauda on myös yhtä syvällä tässä. ”Jotain aivan muuta” tarjoaa luonnossa liikkuminen ja ihmetteleminen. Ostin myös punaisen pianohaitarin ja aion oppia soittamaan sillä. A-molli Flikuleeri sujuu ajoittain jo melko hyvin. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Hanna Poikela Nimi: Hanna Poikela Syntynyt: Rovaniemellä 26.10.1986 Kotipaikka: Hyvinkää Koulutus: Tanssinopettaja (AMK) Toimi: Toiminnanjohtaja, Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK). Tanssinopettaja ja koreografi freelancerina. www.kansanmusiikkikansantanssi.fi www.kamukanta.fi Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Simon Beyer-Pedersen
43 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2022 1. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri – Ostrobothnian Chamber Orchestra: Iloa ja surua Joy and Sorrow säv. Wiljami Niittykoski, sov. Lauri Pulakka Vuonna 1972 perustettu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri (KPKO) kuuluu kansainvälisesti tunnetuimpiin suomalaisorkestereihin. Perustajansa, kapellimestari Juha Kankaan johdolla orkesteri loi kunnianhimoisen profiilin, jonka tavaramerkkejä ovat herkästi reagoiva, dynaaminen yhteissointi ja laaja ohjelmisto barokista tähän päivään. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on tehnyt yli 80 äänitettä, jotka ovat herättäneet kansainvälistä huomiota ja levittäneet orkesterin mainetta maailmalla. Levyltä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri: Wiljami Niittykoski – kansansäveltäjä, Alba Records (ABCD468) 2. Esbo spelmanslag – Espoon pelimannit: Menuett och två polskor från Esbo – Menuetti ja kaksi polskaa Espoosta efter Vilhelm Veurlander, Matts Hållfast, Fredrik Wiik arr. / sov. Pekka Pentikäinen Jo lähes viisikymmentä vuotta sitten perustettu Espoon pelimannit – Esbo spelmanslag on hyväntuulinen ja svengaava pelimanniorkesteri. Yhtye julkaisi tänä vuonna levyn, joka on läpileikkaus espoolaisesta pelimannimusiikista yli sadan vuoden ajalta. Perinteisten sävelmien lisäksi yhtyeen keikoilla kuullaan usein myös uudempaa tanssimusiikkia. Levyltä Esbo spelmanslag Espoon pelimannit: Esbo spelmän förr och nu Espoon pelimanneja ennen ja nyt, SLS (FMICD39) 3. Päivi Hirvonen: Kallio säv. ja san. Päivi Hirvonen Vahva, syvä ääni kietoutuu juurevaan viuluun ja mystiseen jouhikkoon. Päivi Hirvosen toinen soololevy Kallio esittelee luomisvoimaisen musiikintekijän. Levyn materiaali koostuu kokonaan Päivin säveltämästä, sanoittamasta ja esittämästä musiikista ja teemoissa käsitellään muun muassa lapsettomuutta, monisuhteisuutta, surua ja rakkautta. Albumi on saanut ylistäviä arvioita kansainvälisesti ja nousi heti sijalle 10 World Music Charts Europe -listalla. Sooloprojektinsa lisäksi Päivin aktiivisimmat yhtyeet ovat Okra Playground ja duo LempiLempi. Viime vuosina Päivi on esiintynyt muun muassa Skandinaviassa, Venäjällä, Saksassa, Belgiassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Levyltä Päivi Hirvonen: Kallio, Nordic Notes (NNCD161) 4. Hurja Halla: Hurja Halla säv. & sov. Janne Ojajärvi & Liisa Haapanen Hurja Halla on joensuulainen nykykansanmusiikkiduo, jonka ennakkoluuloton musiikki ammentaa pohjoisen luonnosta ja myyteistä. Etnisten puhaltimien, sellon ja ihmisäänten sointi kuljettaa kuulijan matkalle pohjoisen metsiin. Hurjan Hallan nimikkokappaleessa huuliharppuja soittaa Janne Ojajärvi ja selloa Liisa Haapanen. Levyltä Hurja Halla: Riitti, Hurja Halla (HURJAH001) 5. Bergå Folk Project: Susali (Azerbaijan Love Song) trad. Azerbaidžan, sov. Topi Korhonen, Bergå Folk Project, Abdissa “Mamba”Assefa Bergå Folk Projectin kansainvälinen, 8 kielellä laulettu ja 13 instrumentilla soitettu ohjelmisto tarjoaa kuulijoilleen useita maailmanja kansanmusiikin suuntauksia, tuntuvia tulkintoja ja leukoja loksauttavaa menoa. Kokonaisuuden lähtökohtana on italialaisen säveltäjän Luciano Berion Folk Songs-kansanlaulusarja, jonka laulut BFP omalla uniikilla otteellaan ohjaa takaisin kansanomaisille juurilleen. Levyltä Bergå Folk Project (BFP001) 6. Orffit: Pekan ja Piian Nimmaritoimisto säv ja san: Hannu Sepponen, sov. Orffit eli Kimmo Ojala, Matti Pollari ja Hannu Sepponen Orffit on Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1996 perustettu lastenmusiikkiorkesteri, joka soittaa monitoikkoisen villiä, mutta lempeää musiikkia. Lauluissa katsellaan maailmaa metrin korkeudelta, mutta pidetään mielessä myös perheen pidemmät henkilöt! Musiikilliset suoritteet sisältävät vähintäänkin sallitun määrän pelotonta pelimanniutta, kohtuullisesti rock-otetta, ja aimo annoksen leikillisyyttä! Levyltä Orffit: Kummitädin kainalossa, Orffit (UHMA20) 7. Pelkkä Poutanen: Sinne on velka viimeinenkin säv. Petra Poutanen, san. trad. Pelkkä Poutanen on säveltäjä Petra Poutasen genrerajoja paukutteleva, röyhkeä ja kaunis sekä aiheiltaan kuulijaa haastava kansanmusiikkiestetiikkaan pohjaava sooloproduktio. Poutasen esiintymistä on kuvattu sanoilla maanjäristys, alkuräjähdys, hypnoottinen ja syvä. Työkaluina ovat akrobaattinen laulu, perinnesoittimet sekä live-elektroniikka. Levyltä Pelkkä Poutanen: Pyhä veri vuotaa, Eclipse Music (PP2022) 8. Vallilan Tango: Venematka säv. Toivo Kärki, san. Erkki Ainamo, sov. Antti Alavuotunki Vuonna 2005 perustettu Vallilan Tango esittää tuttuja, tuntemattomia ja ennenkuulemattomia sävelmiä 1930–50-luvulta. Keväällä 2022 julkaistu Ilojen Hotelli on orkesterin viides levytys, joka koostuu tunnettujen suomalaissäveltäjien ennenjulkaisemattomista iskelmistä vuosilta 1933–1952. Orkesterisovitukset ovat Vallilan Tangon klarinetisti Antti Alavuotungin käsialaa, ja kaikki kappaleet kuullaan nyt ensimmäistä kertaa levytettynä. Levyltä Vallilan Tango: Ilojen hotelli, Vallilan tango (VTHAMST04) 9. Nope: Hakamäen Elli säv. ja san. Virve Yli-Savola, sov. Nope Oululaisen kansanmusiikin lippulaivaksi tituleerattu Nope hämmästyttää tunneja sävyskaalansa mielettömyydellä jopa sumujen saarten soittajan. Yhtyeen musiikki on pääosin laulaja-haitaristi Virve YliSavolan kynästä. Hänen lisäkseen Nopessa soittavat Erja Pätsi (viulu), Mikko Alanne (basso, taustalaulu) ja Olli Seikkula (kitara, taustalaulu). Levyltä Nope: Kyllä, Nope (Nope1) 10. Linko: Keisari säv. & san Maarit Saarenkunnas, sov. Linko Pianisti Timo Alakotila, saksofonisti Elias Frigård ja basisti Heikki Saarenkunnas tarttuivat Maarit Saarenkunnaan säveltämiin tiekarttoihin ja improvisoivat loput. Syntyi projekti nimeltä Linko. Levyltä Linko (Linko-22) 11. Wasel & The Weasels: Runskin tyttö san. Wasel Arar, säv. trad/Wasel Arar sov. Wasel Arar/Wasel & The Weasels Wasel & The Weasels esittää vanhan countryn ja bluesin varhaisilta juurilta ammennettua, suomeen sovellettua, sovitettua ja uudelleen sävellettyäkin materiaalia vanhasta Ameriikasta, eli... juurimusiikkia suomeksi suomalaiselle sisulle ja sielulle. Levyltä Wasel and the Weasels, Weasel Productions (WPCD001) 12. Petri Hakala & Timo Alakotila: Movement 1Polska Allegro säv. ja sov. Timo Alakotila Viulistit Siiri Virkkala, Esko ja Mauno Järvelä sekä sellisti Marion Göbel muodostavat levyllä esiintyvän kvartetin, joka sai vahvistuksekseen kitaristi Roger Tallrothin Ruotsista. Konserton osat, Movement 1-3, eli sävellykset Polska Allegro, Polska Larghetto ja Danza perustuvat kansanmusiikkitraditioon, mutta Alakotilan tyyliin sävellys on yhdistelmä kamarija kansanmusiikkia sekä improvisaatiota. Levyltä Hakala Petri & Alakotila Timo: Mandolin Concerto, Åkerö Records & Petri Hakala & Timo Alakotila (ÅKERÖCD023) 1. K esKi -P ohjanmaan K amariorKesteri : Iloa ja surua Joy and Sorrow (1:50) 2. e sbo sPelmanslag e sPoon Pelimannit : Menuett och två polskor från Esbo – Menuetti ja kaksi polskaa Espoosta (4:26) 3. P äivi h irvonen : Kallio (3:34) 4. h urja h alla : Hurja Halla (4:13) 5. b ergå F olK P roject : Susali (Azerbaijan Love Song) (3:42) 6. o rFFit : Nimmaritoimisto (1:57) 7. P elKKä P outanen : Sinne on velka viimeinenkin (4:12) 8. v allilan t ango : Venematka (3:12) 9. n oPe : Hakamäen Elli (4:40) 10. l inKo : Keisari (3:36) 11. W asel & t he W easels : Runskin tyttö (4:26) 12. P etri h aKala & t imo a laKotila : Movement 1Polska Allegro (5:40) Kokonaiskesto 45:50 Ei myytäväksi. Julkaistu Kansanmusiikki 4/2022 -lehden liitteenä. Lehdessä tarkemmat esittäjäja tekijänoikeustiedot. Ka ns an m us iik ki KA M AC D 16 /2 02 2, ra ito je n ty ös tö : Jim m y Tr äs ke lin , ka ns i: Pe lk kä Po ut an en , ku va : Jo rm a A iro la , la yo ut : Sa ul i H ei kk ilä Kansanmusiikki-lehden 4/2022 liitelevyn sisältö
13.–14.1.2023 Baltic Princess Mukana mm. Vilma Jää | Timo Rautiainen & Ville Ojanen band | The Moontwins | Luomuduo | Kielo Ilona | ALDA | 5/5 | Northern Resonance | Eva Väljaots & Robbie Sherratt | Kansantanssiyhtye PRO | Polokkarit | Siepakat Edustus 13.–14.1.2023 Baltic Princess Liput Ikaalisten matkatoimistosta: ikaalistenmatkatoimisto.? /lomat/folklandia Katso koko ohjelma folklandia.? folklandia.fi | @folklandia @sottiisi | #folklandia2023