4 • 2013 irtonumero 8 € Pollarista folkrebeliksi: Pitkäsen Matti, s. 6 Heikki Laitinen saa tehdä mitä haluaa, s. 12 Maailmantangoa ja radikalismia, s. 16 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 MUKANA PELIMANNI-LIITE 1
SISÄLTÖ 4 • 2013 12 Ajassa: Timo Alakotila.................................................................................................. 5 2014-15 vuosien yleisteemana polkka..............................................................10 Remco Houtman on Ukulelezaza...........................................................................11 Esittelyssä: Yonca Ermutlu.......................................................................................15 Persoonallinen pelimanniyhtye: Ronuuttajat...................................................18 Martti Piipponen Viulunrakentaja ja pelimanni................................................20 Pelimanni-liite Suomen ensimmäinen Kansanmusiikkiyhdistys perustettiin Keski-Suomeen....................................................................................23 Nuottiliite........................................................................................................................25 40-vuotias Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys.............................................29 Uudenmaan nurkka.....................................................................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta.....................................................................................30 Unto Kukka: Mies ja mandoliini...............................................................................31 Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät..............................................................32 Pelimannimusiikkia yli rajojen................................................................................32 Heikki Laitinen saa tehdä mitä haluaa. Halsbrytarna 40 vuotta.............................................................................................32 Mikä on kansanmusiikin ja -tanssin tulevaisuus?...........................................33 Venäjä – maa jonka skaala on mieletön..............................................................34 Alan toimijat kokoontuivat Kansansoitinseminaariin Norjassa.................36 Huuliharpun mestari Erkki Vihinen.......................................................................38 Lauluntutkimuksen kansainvälinen konferenssi kokoontui Kuhmossa..39 InMemoriam: Paavo Kettunen ja Aimo Koskimäki...........................................40 Kirjat..................................................................................................................................42 Lokakuun Loiskeet piristivät syksyä....................................................................43 Levyt.................................................................................................................................44 16 19 KOLUMNISTI Mikko Perkoila Maailmantangoa ja radikalismia. Matti Pitkänen – Pollarista folkrebeliksi 6 2 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
ALKUTAHDIT Vuoden 2013 lastenlevy on Reissutunti Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi vuoden lastenlevyn nyt kolmatta kertaa. Palkinnon tarkoituksena on tuoda esille laadukasta suomalaista lastenmusiikkia. Valinnassa painotettiin musiikin monipuolisuutta, laadukkaita sovituksia, esityksiä ja tuotantokokonaisuutta. Vuoden 2013 lastenlevyksi valittiin Reissutunti. Varhaisiän musiikinopettajan sydäntä lähellä ovat erityisesti 0-8-vuotiaat lapset, joten työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että levyn laulut ja tarinat ovat lähellä pienen lapsen kokemus- ja elämysmaailmaa. Satu Sopanen ja Markku Kaikkonen ovat keränneet kokoon lauluja matkustamisesta Otavan kustantamaan Reissutunti kirjaan ja cd-levylle. Soitosta vastaa joukko huippumuusikoita. Musiikin levylle on sovittanut ja tuottanut Matti Kallio ja Matti Laitinen. "Reissutunti tempaisee mukaansa ja vie kuulijan 20 laulun verran matkalle ympäri maailmaa. Levyllä on vaikutteita monista eri musiikin tyylilajeista rockista reggaeen, jousikvartetista a cappella-lauluun, suomalaisesta kansanmusiikista maailmanmusiikkiin aina Intiasta, Australiasta ja Afrikasta asti. Sovitukset on taidokkaasti ja monipuolisesti tehty. Valinta julkistettiin Valtakunnallisten musiikkikasvatuspäivien yleisöpäivässä Helsingissä marraskuun lopulla. Marja Mattlarista elämänkerta Marja Mattlar on omintakeinen laulajalauluntekijä, joka teki ensimmäiset laulunsa jo yli neljäkymmentä vuotta sitten. Levytysura alkoi paljon myöhemmin, mutta sitäkin komeammin, kun levyn tuotti ranskalainen Gabriel Yacoub. Levy sai kiittävät arvostelut ja se julkaistiin Ranskan lisäksi 20 muussa maassa. Marja Mattlarin nimi ei välttämättä ole vieläkään tuttu suurelle yleisölle, mutta hänellä on vankka kuulijakuntansa. Levyjä on ilmestynyt vuosien varrella toistakymmentä sekä nuottikirja vuonna 2010. Alkusyksystä 2013 ilmestyi omakustanteena komea yli kolmesataasivuinen omaelämänkerta Marja Mattlar – musiikkiura omin päin (2013). Marraskuussa hän teki kahdeksan konserttia käsittäneen 60-vuotisjuhlakiertueen yhdessä muusikko Jaakko Viitalan kanssa. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Pekka Kuusisto palkintosateessa Viulisti Pekka Kuusisto tunnetaan ennakkoluulottomana ja raja-aitoja kaatavana muusikkona ja festivaalijohtajana. Rohkeus on kannattanut, sillä syksyllä Kuusisto sai ottaa vastaan muutaman viikon välein kaksi merkittävää palkintoa. Lokakuun lopussa hän otti vastaan Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon Oslossa. Palkintolautakunnan mukaan Pekka Kuusisto on ehdottomasti maailmanluokan viulisti, jonka luovuus on yhtä ainutlaatuista kuin hänen musikaalisuutensakin. ”Pekka Kuusisto sukkuloi täysin vapautuneesti ja hyvin uteliaasti laajalla musiikillisella rintamalla ja löytää tutuista ilmiöistä aivan uusia puolia. Hän tekee pelottomasti uusia aluevaltauksia, mutta kutsuu myös kuulijat ja soittokumppanit mukaan luovaan vuorovaikutukseen. Säveltäjänä, sovittajana ja taiteellisena johtajana hän luo inspiroivia yhdistelmiä varsinkin kansanmusiikissa. Pekka Kuusisto on vahva lavapersoona, joka hallitsee kaikki tekniikat ja ilmaisumuodot – aina huikeasta virtuoosimaisuudesta pelkistettyyn ja koskettavaan”, palkintolautakunta kirjoittaa. Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto on suuruudeltaan 350 000 Tanskan kruunua (noin 47 000 euroa), ja sen luovutti viime vuoden voittaja Anna Thorvaldsdóttir. Marraskuussa Pekka Kuusiston luotsaama Meidän Festivaali sai vuoden 2013 musiikin valtionpalkinnon. Festivaali tunnettiin aiemmin nimellä Tuusulanjärven kamarimusiikki. Kuusisto on johtanut festivaalia vuodesta 2007. Palkintotoimikunta totesi perusteluissaan, että ”Pekka Kuusiston aikana festivaali on laajentunut ja monipuolistunut maassamme harvinaisella tavalla. Leimaa antavaa on ollut kautta linjan korkea musiikillinen laatu, niin eri aikakausien klassisen, etnovaikutteisen kuin kokeilevan musiikin alueella.” Musiikin, kuten näyttämötaiteen ja tanssitaiteenkin valtionpalkinnot myönnetään veikkausvoittovaroista ja ne ovat kukin suuruudeltaan 15 000 eruoa. 3
PÄÄKIRJOITUS Ne, jotka seuraavat rallia, tietänevät, että kuski ajaa autoa kartturin nuottien mukaan. ”Vasen, sata, kirraa...”. Minusta autolla ajaminen on mukavinta, jos tuntee tien ja laskettelee vanhasta muistista. Joskus reittiä voi vähän vaihdella omaksi ilokseen. Perille pääsee, kun tietää minne on menossa. Toisinaan voi ajella ihan huvikseen, minne sattuu. Pyöräillen ja kävellen se onnistuu myös. Olen joskus löytänyt sillä tavalla tosi hienoja paikkoja. Kuten kaksi luolaa Helsingin Mustavuoren luonnonsuojelualueelta. Soittamisessa on vähän sama juttu. Jos osaa seurata varsilla varustettuja mustia pisteitä pitkin nuottiviivastoa, soittaa ainakin melodian ja rytmin joka kerta samalla tavalla. Ilmaisua voi yrittää etsiä painotuksista, volyymistä ja vaikka intensiteetistä. Klassisessa musiikissa se on paikallaan, kun kappaleissa ei paljon kertailla ja ovat vielä jumalattoman pitkiä. Saattaapa orkesterikin olla iso ja silloin on hyvä soittaa samaa kohtaa ja samalla tempolla muiden kanssa. Kansanmusiikissa se on eri juttu. Heikki Laitisen mukaan nuotit tulivat kuoroihin 70-luvulla, kun ihannoitiin klassisten kamarikuorojen esitystapaa. Siitä ne siirtyivät myös pelimanniorkestereihin. Osansa saattaa olla siinäkin, että monet kansanmusiikkia soittavat ovat aloittaneet harrastuksen porukassa, jota on opetettu perinteisen musiikinopetuksen tyyliin. Ensin opetellaan nuotit ja sitten niistä soitetaan. Se sopii pelimanni touhuun melko huonosti. Nuoteista soittaminen jäykistää esityksen, kun tuijotetaan paperia silmät tapilla. Kontaktista yleisöön ei ole tietoakaan. Se myös estää muuntelun ja improvisaation. Nuottien tuijottaminen johtuu tietenkin siitä, että pelkää virheitä. Ei kansanmusiikissa ole virheitä, on vain luovaa soittoa. Minä ainakin kuuntelen paljon mieluummin vapautuneesti soittavaa ja joskus vääriä ääniä iskevää yhtyettä kuin konemaisesti nuotteja ilman värähtelyksi kopioivaa pumppua. Soittajan kannattaa kokeilla laittaa vaikka silmät kiinni ja aistia ruumiissaan soittimen värähtely ja ryhtyä tulkitsemaan. Tarttua ääneen. Soittaa niin, että tuntuu. Kokeilla melodian muuntelua. Perinteiset kappaleet ovat aina vähän eläneet, kun niitä on soitettu muistin varaisesti. Yhtyeessä soittaessa pitää kuunnella myös kaverin soittoa ja liittyä siihen. Silloin päästään lähemmäs kansanmusiikin ydintä. Silmien sulkemista autolla tai polkupyörällä ajaessa ei kannata kokeilla. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 4 (171) 2013 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@uta.fi 4 Maija Seppo Soita niin, että tuntuu Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 1/14 ilmestyy 28.2. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 31.1. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Jaakko Meriläinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin ja Kulttuuri-, mielipide- ja Päivi Ylönen-Viiri tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Kansikuva Pitkäsen Matti, kuva: Arja Kangasniemi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Saara Vuorjoki AJASSA Timo Alakotila Timo Alakotila, oletko ollut presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa? En, toivottavasti tulevaisuudessa... Heijastelevatko musiikilliset toimesti isänmaallisuutta? Varmaan jossain muodossa, Suomi on ehdottomasti paras paikka maailmassa! Kuinka monta rautaa sinulla on tulessa tällä hetkellä? On ollut kiirettä, mutta myöskin hauskaa! Keikkoja on ollut runsaasti JPP:n, Maria Kalaniemen, T for Threen ja Tango-orkesteri Unton kanssa. Keväällä ainakin Nordik Treen ja loppuvuodeksikin on jo joitain buukkauksia. Sävellys- ja sovitustöissä on ollut myös aktiivista aikaa: Syksyllä pari kantaesitystä tutkintokonserteissa, keväällä tulee jousikvarteton kantaesitys, Hakalan Petrille kolmiosainen teos, Haapavedelle tulee kesällä pianokonsertto. Näiden lisäksi syksyllä valmistui muutama sovitustyö. Levytyksiä on tehty Tango-orkesteri Unton, Tradikaali-yhtyeen, Tapiolan nuorten sinfonikkojen, Sibiksen Folk Big Bandin kanssa, joissakin soittajana, joissakin tuottajana. Ensi vuonna näillä näkymin on tulossa levytyksiä JPP:n ja Hannu Kellan kanssa. Näiden lisäksi opetus Sibiksellä ja Metropoliassa sekä muutama yksityisoppilas. Ja tietenkin Limerickin, Ockerbon, Haapaveden ja Oriveden kurssit! Nukutko koskaan? Joo, nukun 7-8 tuntia yössä, no problem! Mikä on hauskinta, säveltäminen, sovittaminen, esiintyminen vai opettaminen? Kaikki kuuluvat tärkeinä työn ja harrastuksen kuvaan, en halua mitään ottaa pois! KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 5
Pitkäsen Matti, Pollarista folkrebeliksi Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi Kuusivuotias Matti seisoo viulu kädessään ja jäljittelee opettajan soittoa korvakuulolta. Kymmenen vuotta myöhemmin hänen trokansa laulaa kansanmusiikkia ja rumpukapulat rytmittävät rockia, jazzia ja hip hopia. Sen jälkeen raikaa klezmer, kunnes omin ilmaisu alkaa kanavoitua räpin kautta. M atti aloitti viulunsoiton Tampereella suzuki-ryhmässä Maija Salon johdolla. Pari vuotta myöhemmin hän pääsi musiikkiopistoon, mutta vanhemmat patistivat hänet myös Kangasalan Pikkupelimanneihin. Siitä Matti on onnellinen, sillä korvakuulosoitto jatkui ja hän pääsi kiinni bänditoimintaan. Ne kehittävät Matin mielestä musikaalisuutta enemmän kuin klassinen musiikki. – Toisaalta klassisia harjoituksia ois voinut soittaa enemmänkin, se ois edistänyt tekniikkaa ja samalla kehittymistä muusikkona. Mun edistyminen tapahtui lähinnä kansanmusiikkibändeissä, joissa tuli ainakin soitettua. Niissä fiilis ja hetkessä tekeminen välittyvät paremmin, Matti pohtii. Teini-iän kynnyksellä kuvioon tuli mukaan rock-, jazz- ja hip hop -bändejä. Niissä Matti soitti rumpuja, joita hän oli paukuttanut itsekseen useamman vuoden. Parin vuoden päästä hän sai rummut musiikkiopiston sivuaineeksi ja myöhemmin pääaineeksi. Viulunsoitto jatkui soittotunneilla ja kansanmusiikkiyhtyeissä. Hip hopiakin Matti kokeili rumpalina kangasalalaisessa Toy like people -bändissä. Syrjähyppy musiikista Lukion jälkeen Matti kävi armeijan ja jäi puolustusvoimiin töihin vajaaksi 6 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 7
”no hei vaan kaikille, saavuin raitille toin tuliaisia tampereelta saitille roikun hennossa oljen korres, kaikille kurvin asukkaille sanon morjens” vuodeksi. Sen jälkeen hän löysi itsensä Kosovosta, rauhanturvaajan tehtävistä, jotka kestivät kolmetoista kuukautta. Suomeen palattuaan Matti kaivoi kolme vuotta naftaliinissa olleen viulun esiin ja aloitettuaan Poliisikoulun hän soitti ja keikkaili satunnaisesti Riddim Orchestra -klezmertrion kanssa. – Innostuin taas musiikista. Lukion jälkeen oli selvää, että rupean muusikoksi, mutta niin vain ajauduin muihin hommiin. Poliisin paperit saatuani hain SibeliusAkatemiaan ja aloitin kansanmusiikin opinnot viisi vuotta sitten, Matti kertoo. Matti otti viulun pääinstrumentiksi ja alkoi soittaa rumpuja sivusoittimena jazzosastolla. Mandoliini, jota Matti oli soittanut jo vuosia, nousi opintojen toiseksi sivuinstrumentiksi. Matti Pitkänen Beat syntyy tekstin mukana • syntyi 1982 Tampereella. • meni 3-vuotiaana musiikkileikkikouluun, aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana Suzuki-ryhmässä ja rumpujen soiton 6-vuotiaana omatoimisesti. • pääsi opiskelemaan viulunsoittoa 7-vuotiaana Tampereen konservatorion musiikkiopistoon ja soitti Kangasalan Pikkupelimanneissa. • rupesi 13-vuotiaana soitta- Räp-maisterisopintoja maan rumpuja sivuaineena Räp hiipi kuvioihin mukaan kansanmusiikkiopintojen aikana. Aluksi räp-sanoitusten väsääminen oli Matille terapiaharrastus. Pikku hiljaa hän alkoi miettiä, miten siistiä olisi saada sisällytettyä se opintoihin. Etnisiä soundeja oli käytetty aikaisemminkin räp-musiikissa, joten genreillä oli valmiiksi yhtymäkohtia. Matti marssi opintosihteeri Anne Etelätalon ja professori Hannu Sahan juttusille ja sai räp-vokalismin viralliseksi sivuaineeksi. – On tosi positiivista, että kun kansanmusiikin osastolla löytää oman juttunsa, sen voi liittää opintoihin. Sain opettajaksi Asan, joka kysyi multa parin session jälkeen, kiinnostaisko mua julkaista levy Roihis Musican kautta, Matti selittää. Levyn valmistelusta lähti räpin tavoitteellisempi tekeminen. Matti kokeili, kehitteli, soitti ja räppäsi. Asa kommentoi tekstejä, mutta antoi muuten Matin luoda itse keitoksensa. Viime maaliskuussa, kahden ja puolen vuoden hämmennyksen jälkeen, ilmestyi Pitkäsen Matti ja Heidän Alhaisuutensa -yhtyeen debyyttilevy Nojatuoliblues. – Tein levyn sisältöön liittyen lähes kaiken itse, myös musiikillisen tuottamisen. Asa kommentoi kappaleita, lähinnä tekstejä ja kokonaisuutta, ja toimi taustatuottajana. Kun persoonallinen ja toimiva tapa räpätä löytyy, ei oo järkee alkaa muuttaa sitä. Eikä varsinkaan lähteä apinoimaan ketään muuta, Matti valaisee. Nojatuoliblues tulee myös olemaan Matin opintojen projektityö. Musiikin ohelle musiikkiopistossa. Vaihtoi 8 hän liittää siihen kirjallisen osuuden levyntekoprosessista. rummut pääaineeksi ja viulun sivuaineeksi 16-vuotiaana. • soitti teinivuosina rumpuja jazz-, rock- ja hip hop -bändeissä sekä Tampereen konservatorion Junior Big Bandissä ja viulua kansanmusiikkiyhtyeissä. • työskenteli puolustusvoimissa 2003–2005. Opiskeli Poliisikoulussa ja työskenteli poliisina 2005–2008. • soitti viulua Riddim Orchestra -klezmertriossa 2005–2008. • aloitti opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla 2008 pääaineena viulu ja sivuaineena rummut jazzosastolla. Sai viralliseksi sivuaineeksi räp-vokalismin 2010. • julkaisi Nojatuoliblues-debyyttilevyn 2013. Räp-tekstien tekemiseen Matilla ei ole yhtä reseptiä. Idea lähtee jostain aiheesta, jonka hän parhaassa tapauksessa saa saman tien paperille. Jotkut biisit ovat heti valmiita, joitakin pitää työstää pitempään. Levyn sanoitukset liikkuvat juohevasti rakkauden ja rauhanturvaamisen välimaastossa. – Freestyleä eli räpin improvisointia en oo juurikaan tehnyt. Se on hienoa ja osa tätä kulttuuria, mutta oon freestylessä melko huono enkä tarpeeksi kiinnostunut siitä, että alkaisin treenata tehdäkseni sitä säväyttävästi, Matti selittää. Idea kappaleen musiikista ja tunnelmasta syntyy yleensä samaan aikaan tekstin aiheen kanssa, loput sanoituksista muotoutuvat vähitellen. Osa kappaleista perustuu selvästi beatille, osan hän ajattelee tavallisena kappaleena. Musiikillisen idean Matti soittaa demolle, jonka päälle hän alkaa kehittää muuta musiikkia ja tekstiä. Etnotausta kuuluu, mutta ei väkisin Matin vahva etno- ja kansanmusiikkitausta kuuluu Nojatuoliblues-debyyttilevyllä maistiaisina muun muassa klezmeristä, georgialaistyylisestä mieskuorolaulusta ja runolaulupoljennosta. Väkisin hän ei kuitenkaan väännä musiikkia tiettyyn genremuottiin. Seuraavalla levyllä kuullaankin jo hieman erilaisia soundeja. – Nyt oon kiinni muissa projekteissa, mutta keväällä pääsen aktiivisemmin tekemään biisejä uudelle Pitkäsen Matti ja Heidän Alhaisuutensa -levylle ja työstämään niitä bändin kanssa. Haluan tarpeeksi aikaa musiikin makustelulle, miettimiselle ja hieromiselle, joten levy tulee ulos ehkä reilun vuoden päästä. Nojatuolibluesin sävellykset ja sovitukset Matti teki lähes kokonaan itse ja yhtyeen muusikot soittivat omat osuutensa studiossa. Seuraavan levyn Matti haluaisi äänittää yhtä aikaa koko porukan kanssa ja mahdollisesti samassa tilassa. Tarkoitus on mennä studioon, jossa äänitys hoituu vanhemmalla kalustolla, että mukaan tarttuisi mahdollisimman paljon live-soundia. – Haluan, että muusikkojen persoona, yksilösuoritukset ja hetkessä soittaminen kuuluvat musiikista. Valitsin bändiini KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
”Jussi kaato ikivanhan männyn rakensi omaan tupaansa sängyn leipo kädet rakoilla hikisen käntyn ja jämäpaloista väänsi vielä uudet sukset” muusikoita, jotka tuovat jotain lisää mun musiikkiin, Matti valaisee. Matin räp-bändi on tehnyt muutaman livekeikan Helsingissä ja tulevaisuudessa niitä on tiedossa lisää. Keikkabändissä soittavat Matin lisäksi rumpali Eeti Nieminen, basisti Vesa Ojaniemi, kitaristit Anssi Salminen ja Nicholas ”Laissi” Rehn, haitaristi Olli Kari, joka soittaa myös munniharppua sekä pasunisti Kasperi Sarikoski. Nojatuolibluesilla on mukana muutama vierailija, muun muassa Matin puoliso Yona ja Puppa J. Levyn bändissä soitti toisena kitaristina pari kuukautta sitten edesmennyt Paavo Kettunen ja rumpalina saksalaiseen Efter Klangiin siirtynyt Tatu Rönkkö. Muusikko moneen lähtöön Matti ei ole yhden musiikinlajin mies, vaan häärää useassa projektissa. Eniten hänen työaikaansa vie tällä hetkellä kolmen romanilaulajan ympärille syntynyt yhtye Suora Lähetys, jossa Matti soittaa viulua ja mandoliinia. Toinen aktiivinen kokoonpano on Yonan Orkesteri Liikkuvat Pilvet. Molempien yhtyeiden kanssa Matti työstää parhaillaan levyä ja tekee niille kappaleita. Matti keikkailee aktiivisesti myös perinteistä kansanmusiikkia soittavan Kari– Pitkänen–Lappalainen-trion kanssa, jossa soittaa hänen ja Olli Karin lisäksi basisti Elina Lappalainen. Trio hoitaa kansantanssisäestyksiä sekä hää- ja tanssisoittoja. – Kansanmusiikkia opiskellessa tärkeimpiä asioita ovat olleet korvakuulosoitto, uskaltaminen ja sen ajatuksen vahvistuminen, että kaikki mitä soitan, on oikein. Tekemällä oppii, ja kansanmusiikin osastolla oon päässyt tekemään kaikenlaista. Oon saanut paljon työkaluja musan tekemiseen, mutta niiden käytäntöön tuominen vaatii tosi paljon keikkasoittoa, ettei jää liian akateemiselle tasolle, Matti tuumii. Matti on kiitollinen kaikille opettajilleen, muun muassa viulisti Arto Järvelälle ja kitaristi Roope Aarniolle, joilta on saanut sekä musiikillisia vaikutteita että tekniikkaopetusta. Vuodenvaihteen jälkeen hän jatkaa pääinstrumentin yksityistunteja puolentoista vuoden tauon jälkeen, mahdollisesti Sakari Kukon kanssa. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Matin musiikkiin jälkensä jättäneitä • Suomalainen perinnemusiikki on tullut tutuksi jo äidin vatsassa. • Maailmanmusiikki Amerikasta ja jonkin verran Afrikasta. Kiinnostus amerikkalaista roots-musiikkia kohtaan alkoi noin 5-vuotiaana, kun kuuntelin isän Vanhan Isännän ensimmäistä levyä. • Isä toi mulle klezmeryhtye Kroken levyn, kun olin jotain 15-vuotias. Musiikki Unkari–Romania–Bulgaria-akselin torvihumpasta ja mustalaisviulismista kohti venäläistä molli-iskelmää oli säväyttänyt aiemminkin, mutten tiennyt miksi. • Ranskalaisesta folkista löytyy helmiä. Niihin linkittyy myös chanson ja mustalaisswing, johon oon perehtynyt viime vuosina, Django Reinhardt ja Stephane Grapelli yksinä perinteisimpinä lähteinä tyylin opettelussa. Oon kuunnellut myös Bratsch-yhtyettä, jonka musassa on aikalailla itäeurooppalaista ja mustalaisvibaa. Hienoa, vähän etnompaa matskua on tullut vastaan Galiciasta ja Baskimaalta. • Räpmetallibändi Rage Against The Machinea diggailin ala- ja ylä-asteella. • Asan musa on Suomi-räppiä parhaimmillaan. Ulkomaalaisista räppäreistä kuuntelin etenkin junnuna Busta Rhymesia. Big L:n Lifestylez Ov Da Poor And Dangerous -albumin beatit on törkeen hienoja. Fiilistelen edelleen myös Snoop Doggin Doggystyle-albumia ja Dr. Dren levyä The Chronic, jolla Snoop on vahvasti mukana. • Curtis Mayfield, Bobby Womack ja muut vanhat soulheput. Myös Amy Winehouse pärähti kympillä. Hänen Back To Black -levynsä on täydellinen omassa genressään: tyylikäs, laadulla soitettu ja laulettu ja täydelliset soundit! • Tom Waits – mahtavaa musaa ja upeita fiiliksiä. • Ennio Morricone, elokuvasäveltäjä, joka tekee sairaan hienoa matskua. • 1960-luvun jazz-klassikot, kuten John Coltranen ja Miles Davisin sen aikakauden tuotokset. Uudesta jazzista tykkään esimerkiksi Moposta, monista Verneri Pohjolan projekteista ja norjalaisen Terje Isungsetin musasta, joka menee kyllä kokeellisen musan puolelle. Viime vuosina kokeellinen ja free-henkinen musiikki on puhutellut vahvasti ja se tulee kuulumaan tulevissa projekteissani.” 9
2014-15 vuosien yleisteemana polkka K ansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskuksen hallitus on valinnut polkan seuraavaksi yleisteemaksi vuosille 2014-15. Yleisteeman avulla tuodaan polkkaa mahdollisimman monella eri tavalla esiin. Polkka on peräisin itäisestä Böömistä nykyisen Tshekin alueelta. Böömiläiset historioitsijat arvelevat, että tanssin keksi talonpoikaistyttö Anna Slezak Labska Tynicessä eräänä sunnuntaipäivänä vuonna 1834. Anna käytti askelikosta nimeä madera ja polkkaa kutsuttiin ensin sanalla pulka. Kertomuksen todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Suomeen polkka tuli 1840-luvulla, tiettävästi ensiksi ruotsinkieliselle alueelle. Helsingissä kerrotaan ensimmäisen kerran tanssitun polkkaa 1844 Helsingin Kaivohuoneella. Tanssista tuli nopeasti kansan suosikki, erityisesti maaseudulla. Sanotaan myös, että mikään muu kansa ei ole tanssinut polkkaa niin paljon kuin suomalaiset. Suomalainen polkka on nopeampaa kuin alkuperäinen keskieurooppalainen polkka, ja nopeampi rytmi vaatii erilaisen askelikon. Polkan kiperyys, terävyys ja nopeus lienee kannustanut myös polkarallin ja polkantanssin SM-kilpailujen syntymiseen. Polkka-musiikki on ollut aina lähellä pelimannin sydäntä. Polkka on noussut historian kirjoihin myös monella erikoisella tavalla. Dallapén riveissä Viljo Vili Vesterinen levytti vuonna 1939 melkein kansallissävelmäksi nousseen Säkkijärven polkan. Sodan aikana levyn avulla ehkäistiin vihollisen radiomiinojen laukaisu: polkkaa veivattiin yhtä mittaa useita kuukausia miinoille tarkoitetulla taajuudella. Ievan polkasta tuli maailmankuulu, kun jostain syystä Loituma-yhtyeen versiosta tuli youtubessa huippusuosittu. Youtuben myötä tästä kappaleesta on tullut tiettävästi levinnein suomalainen kansansävel. Loituman omaa versiota on ladattu useita miljoonia kertoja. Samalla eri puolilla Folklandian Etkot ja Jatkot Folklandia suuntaa Tallinnaan Folklandia-risteilyn lähtö- ja tulosatama vaihtuu. Ennen matkattiin Turusta risteilylle, mutta Folklandia lähtee vuonna 2014 Helsingistä. Uuden reitin kunniaksi järjestetään Helsingissä Etkot risteilyä edeltävänä iltana, ja risteilyn päätteeksi voi tulla Jatkoille suoraan laivasta jatkamaan iloista menoa! Etkot on Musiikkitalon Black Boxissa 9.1. klo 19-21. Esiintyjinä Siba Folk Big Band, Kardemimmit, Väkevä kollektiivi, Marcelo ´Patalino´Rosa ja Habadeduk (DK). Liput 15/7 euroa. Vastine laivalta palaavien junajameille, eli Folklandian Jatkot vietetään Ravintola Kaisaniemessä 11.1. Siitä on lyhyt matka vaikka yöjunaan. Jatkoilla esiintymässä Esko Järvelän ja Tero Hyväluoman Teho-duo. Illan päätteeksi yleisöä viihdyttää Perinnearkun jamit. Narikka Jatkoille maksaa 2,5 euroa, muutoin vapaa pääsy. Etkoja ovat järjestämässä SibeliusAkatemian kansanmusiikin osasto, Suomen Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto, JuuriJuhla-RotFest, Maailman musiikin keskus ja Pispalan Sottiisi. Jatkoja toteuttamassa ovat Etno-Espa ja Perinnearkku. Päivi Ylönen-Viiri 10 Folklandia on kansanmusiikki ja -tanssiväen vuosittainen festivaali, jota on järjestetty vuodesta 1996 lähtien. Tapahtumaan osallistuu noin 1000 esiintyjää ja yli 100 erilaista kokoonpanoa seitsemästä Euroopan maasta. Talvifestivaalin taustajärjestäjinä ovat kaikki alan tärkeimmät kotimaiset maailmaa olevat ihmiset tehneet omia versioitaan kappaleesta. Folklandian alla järjestettävässä Folkforum-seminaarissa puhutaan polkasta lisää. Seminaarin järjestävät Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskus, Folklore Suomi Finland sekä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin oppiaine. Lisätietoja FolkForumista: www.kansanmusiikki.fi/tapahtumat/ tapahtumakalenteri/folkforum-polkka Kirjavinkki Pokkana Polkkaa on Kalevan Nuorten Liiton, Kerhokeskuksen ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumin vuonna 1997 tuottama kansantanssin peruspaketti. Monipuolinen aineisto koostuu tekstiosasta, nuotistosta ja kahdesta cd-levystä. Materiaalissa on yhteensä lähes sata leikki- ja tanssiohjetta musiikkeineen. Hinta 25 € (ei sis. postikuluja). Tilaukset info@nuorisoseurat.fi (Huom! Saatavissa vain rajoitettu määrä) järjestöt, tapahtumat ja oppilaitokset. Suomen suurin folkloren talvitapahtuma Folklandia avaa festivaalikauden M/S Silja Europalla 10.-11.1.2014. Tuleva risteily järjestetään uudella reitillä Helsinki - Tallinna. Vapaita paikkoja voi tiedustella Tampereen Matka-Vekasta. Rajatapausteemainen sävellyskilpailu Mitä löydät termistä rajatapaus? Miten rajatapaus soi? Suomen Kansanmusiikkiliitto julkistaa sävellyskilpailun teemana rajatapaus. Rajatapaus on Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskuksen nimeämä vuoden teema 2013-2014. Lisää teemasta : www.kansanmusiikki.fi. Kilpailusävellykseen saa liittää sanoituksen. Nuoteissa tulee olla sointumerkinnät. Kilpailuaika: 1.10.-31.12.2013. Sävellykset toimitetaan Suomen Kansanmusiikkiliittoon nimimerkillä varustettuina kirjeessä, jossa on sisällä suljetussa kuoressa tekijän nimi ja yhteystiedot. Lähetysosoite: Suomen Kansanmusiikkiliito, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Parhaita sävellyksiä julkaistaan soveltuvin osin Kansanmusiikki-lehdessä ja Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuilla sekä esitetään liiton tapahtumissa. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä Remco Houtman on Ukulelezaza Remco Houtman vieraili viime kesänä Haapavedellä festivaaliviikolla pidettävillä kansanmusiikkikursseilla avaamassa ukulelen saloja innokkaille opiskelijoille jo kolmatta kertaa. Festivaalin jo vaiettua istuimme hetkeksi keskustelemaan soittimesta. R • Soitin kehitettiin portugalilaisesta kitarasta 1800-luvun lopulla Havaijilla. • Ukuleleen suhtauduttiin pitkään leikkikitarana, mutta nykyään sitä kunnioitetaan oikeana soittimena. • Soitinperheestä löytyy sopraano, baritoni ja banjoukulele. • Hyvän soittimen tunnistaa muunmuassa siitä, että se on mattapintainen – ei kiiltäväksi lakattu. • Soittaminen on helppo aloittaa vaikka youtuben opetusvideoiden avulla. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 emco sai ensimmäisen kosketuksensa ukuleleen äidiltään, joka soitti ukulelea ja ihaili amerikkalaista soittajaa ja näyttelijää George Formbyä. Kymmenen vanhana aloitettu harrastus jäi kuitenkin vuosiksi, koska ukulelen soitto ei ollut 80-luvulla kovin tyylikästä. Eräänä päivänä Remco vain sattui tarttumaan siihen uudestaan. Remco kuunteli Formbya ja halusi oppia hänen hienon tekniikkansa. Niinpä Remco sai uuden ukuleinnostuksen pari vuosikymmentä sitten, eikä se ole sen jälkeen hellittänyt. – Soittimen koko ja soundi viehättävät. Erityisesti pidän vanhoista soittimista ja 20–30-luvun musiikista. Ukulelella on erikoinen tarina, jonka alkamishetki on tarkkaan tiedossa. 23. elokuuta 1879 saapui laiva Madeiralta Havaijille. Mukana tuli kaksi muusikkoa, jotka soittivat pieniä portugalilaisia kitaroita. Havaijilaiset ihastuivat soittimeen välittömästi. Saarella oli jo ennestään kitaroita, mutta pieni portugalilainen kitara oli jotain uutta. Pienien muutosten jälkeen soitin nimettiin ukuleleksi, joka tarkoittaa hyppivää kirppua. – Nimitys tuli ehkä siitä, että portugalilaisten nopeassa soitossa sormet hyppivät otelaudalla, kuin kirput, virnistää Remco. Havaijilla soitinta ryhdyttiin tekemään kaunissyisestä koa-puusta. Keräilijöillä on edelleen tallella joitakin tuolloin laivan kolmen huonekalupuusepän valmistamia soittimia. Soittimeen ihastui myös silloinen Havaijin kuningas David Kalãkaua ja hän julisti sen kansallissoittimeksi. Huoli- matta ukulelen alkuperästä Remco ei ole koskaan käynyt Havaijilla. Remcon keikkailu ukulelen kanssa lähti liikkeelle pikkuhiljaa George Formby- ja Ison Britannian ukuleleyhdistyksen tapaamisissa. Elantonsa hän hankkii edelleen kääntämällä ja kirjoittamalla. Remco arvelee, että voisi hankkia ukulelella myös elantonsa, mutta ei ole opettamisesta kovin innostunut. Haapaveden kursseilla hän on kuitenkin viihtynyt ja erityisesti jamit muiden soittajien kanssa ovat olleet todella hauskoja. Haapavedelle hän löysi, kun Remcon vieraillessa viidettä kertaa Helsingin ukulele-festivaaleilla, joku tuli kertomaan, että Haapavedellä on ukulelekauppa. Ukulelen uusi nousu alkoi 2000-luvulla ja Helsingin festivaali olikin aivan ensimmäisiä koko maailmassa. Nyt festivaaleja tuntuu olevan joka maassa. Viisi vuotta jatkuvasti kasvanut innostus tuntuu tosin olevan tasaantumassa. Vaikka Remco on aloittelemassa pariakin yhtyettä, joissa hän ei soita ukulelea, on soittimella iso rooli hänen elämässään. Sooloesiintymisten lisäksi hän on tehnyt yhden kirjan ukulelesovituksista, järjestää ukulelen syntymäpäivän aikoihin festivaalia Belgiassa ja kirjoittaa uutta kirjaa. Ukulelella on soitettu lähes kaikkea musiikkia. Onko Remcolla jotain vielä soittamatta? – Haluan tehdä suomalaisia viulukappaleita, Remco vakuuttaa vilpittömän tuntuisesti. Juuri sellainen vastaus, kuin suomalainen haluaa kansanmusiikkijuhlilla kuulla. 11
Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Heikki Laitinen – Nyt saa tehdä mitä haluaa – Eläkkeellä on mahtavaa, että voi tehdä mitä haluaa, riemuitsee juuri syntymäpäivämatkalta Färsaarilta palannut professori Heikki Laitinen. Hänellä onkin pitkä lista tutkimuskohteita, joista on otettava selvä, niin kauan kuin pää toimii. H eikki Laitisen olohuone on juuri sellainen kuin voi kuvitella. Seinillä tuttuja ja eksoottisia kansansoittimia ja lattiasta kattoon kirjallisuutta. Työhuoneella on kuulema vielä saman verran lisää. Eläkkeelle jäätyä viisi vuotta sitten hänelle onkin viimein siunaantunut aikaa tutkia juuri niitä asioita, jotka kiinnostavat eniten. Lukemis- ja kirjoitustyötä pääsevät häiritsemään ainostaan lukuisat luento- ja esiintymispyynnöt. – Laitoinkin työhuoneen seinälle ison lapun: Ei keikkoja keväälle! Niillä Heikki tarkoittaa nimenomaan luentokeikkoja, murhaballadeja ja improja täytyy tehdä tutkimuksen vastapainoksi. Kirjoittamatonta tekstiä on myös jo tutkituista aiheista. Kun hän sai pidettyä luennon yhdestä aiheesta, oli seuraava jo puskemassa päälle. Kiinostuksen kohteita on loputtomasti. Artikkeleita ja kirjoja on tarkoitus myös julkaista, mutta se ei ole Heikille tärkein asia. – Parasta on tutkiminen. On mukava ottaa asioista selvää ja tietää. Kansanmusiikin saralla Suomessa tutkimista riittää. Tutkimusta tehdään jonkin verran muutamassa yliopistossa, mutta Heikin mukaan eurooppalaisessa vertailussa Suomessa kansanmusiikin tutkimuksen tila on suorastaan kehno. Sibelius-Akatemiassa on otettu askeleita tutkimuksen suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävä, jotta oltaisiin oikealla tasolla. – Sibelius-Akatemia on suuntautunut taiteelliseen koulutukseen ja onkin siinä maailmalla aivan kärkimaita, mutta tarvittaisiin tutkijoita, jotka tekevät pohjatyötä. 12 Myös taiteilijoilla olisi sille käyttöä. Kansanmusiikin opiskelijoiden velvollisuus on viettää aikaa myös arkistossa, mutta se ei tietenkään riitä. Kansanmusiikin opiskelijat yksilöllisiä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opetukseen Heikki on melkoisen tyytyväinen. Opetussuunnitelman laatiminen 1983 aloittaneelle kansanmusiikin akateemiselle koulutukselle olikin yksi merkittävimmistä urakoista. Suunnitelman valmistumisen jälkeen hän toteutti sitä neljännesvuosisadan ja on opettanut lähes kaikkia kentällä toimivia kansanmusiikin ammattilaisia. – Yksi kiinnostavimmista ilmiöistä kansanmusiikkipedagogiikassa on se, että jokaisesta opiskelijasta tulee erilainen. Valmistuneiden yli sadan maisterin joukossa ei ole yhtään samankaltaista muusikkoa, vaan jokaisella on oma persoonallinen otteensa musiikkiin. Yhtenä tärkeänä tekijänä Heikki pitää sitä, että jazzissa ja klassisessa musiikissa soitinvalikoima on paljon rajallisempi. Kansanmusiikissa erityyppisiä soittimia on vaikka kuinka paljon ja museoista niitä löytyy edelleen lisää. Erityisen ilahtunut Heikki on viimeaikaiseen puhaltimien KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 vahvaan esilletuloon. Kansanmusiikin opiskelijoiden monimuotoisuutta ruokkii myös se, että alusta asti opiskelussa edellytetään multi-instrumentalismia siinä, missä jazz- ja klassisella puolella rohkaistaan ottamaan yksi soitin virtuoottisesti haltuun. Yksi harmiteltava asia on kuitenkin se, että vanhoja pelimanneja alkaa olla todella vähän – jos ollenkaan. Heillä olisi suora yhteys varhaisiin soittotapoihin, – Kansanmusiikin aineryhmässä pyritään järjestämään eläviä yhteyksiä vanhojen ja nuorten soittajien välillä erilaisilla periodeilla, mutta se alkaa olla vaikeaa. Itsestäni voin sanoa, että kaikista mahtavinta elämässäni on ollut saada tutustua ja tulla ystäviksi perinteisten pelimannien kanssa, joilla oli suora yhteys sadan vuoden takaisiin soittotapoihin Konsta Jylhästä Otto Hotakaiseen ja Kustaa Järvisestä Viljo Karvoseen. Mutta se polvi poistui keskuudestamme suurimmaksi osaksi jo 80-luvulla. Toiseksi harmittavaksi asiaksi Heikki mainitsee sen, että opiskelu Helsingissä tahtoo johtaa siihen, että pääkaupunkiseudulle myös jäädään. Onneksi poikkeuksiakin on. – En tiedä, mikä tilanne olisi, jos osasto olisi perustettu Kaustiselle tai vaikka Haapavedelle, mitä myös perustamisen aikaan pohdittiin, Heikki miettii. Varsinkin alkuaikoina kansanmusiikin piti lunastaa paikkansa korkeakoulussa. Nykyään sitä ei juuri ihmetellä. Toisaalta joidenkin pelimannien mielestä korkeakouluopiskelu saattaa suorastaan pilata muuten hyvät muusikot. Tällaisiin ennakkoluuloihin Heikki ei ole törmännyt. Päinvastoin. Vanhat pelimannit ovat suhtautuneet myötämielisesti nuoriin opiskelijoihin ja nuoret taas kunnioittavat vanhoja. Päivänselvänä hän pitää sitä, että Sibelius-Akatemiasta valmistuneiden soitto ei ole samalla tavalla kansanomaista kuin sata vuotta sitten. Vanhojen soittotapojen vaaliminen olisi kuitenkin tärkeää ja suurella innolla hän odottaa aikaa, jolloin syntyy mahdollisimman tarkkaan vanhoja tyylejä tavoittelevia soittajia ja yhtyeitä. Heikki itse nauttii eniten, kun kaksi tai kolme viulua soittaa keskenään. Sellaisen kokoonpanon kuulemiseen ei ole useinkaan tilaisuutta. – Aina siihen otetaan joku kontrabasso tai muu pilaamaan herkkyys, nauraa Heikki. 13
Rapissa on mahtavaa, että se on nopeasti levinnyt lähes kaikkiin kieliin Laulu on Heikin omin laji. Laulusta hän jaksaa saarnatakin loputtomasti. Nykykansanmusiikin yhtyeiden helmasynti on se, että laulua on aivan liian vähän. Tämä on usein myös este yhtyeitten kaupalliselle menestykselle. Suomessa laulu oli kuitenkin keskiössä kansanmusiikissa sata vuotta sitten. Mihin se hävisi? Heikki näkee asialle erityisesti kaksi syytä ja sattumaa: Traumaattiset sotien jälkeen julkisesta ja spontaanista laulamisesta tuli epäsopivaa. Se tapahtui kuin vahingossa ja ontuvin perustein. Toinen syy on kansanmusiikin 60-luvun uuden nousun syntyalue, Keski-Pohjanmaa. Sen perinteeseen kuului nimenomaan soitinmusiikki. – Millaista kansanmusiikki olisikaan nyt, jos kansanmusiikki olisi lähtenyt uuteen nousuun vaikka Ilomantsissa, Heikki miettii. Sisäänrakennettua perinnettä on hankala muuttaa väkisin, muusikot tekevät mitä tahtovat. Musiikki muuttuu Vaikutteet myös risteilevät villisti, kun koko maailman musiikki on koko ajan käsillä. Heikki ei pidä sitä ongelmana, mutta hyvin moniulotteisena asiana kuitenkin. Yhtäällä on populäärimusiikin leviäminen maailman joka kolkkaan. Toisaalla nykykansanmusiikki alkaa kuulostaa samanlaiselta, kun vaikutteita poimitaan sieltä täältä. Heikki pitää näitä ilmiöitä pintavaahtona. Lähes kaikissa kulttuureissa on oma sointinsa ja soittimensa, joita vaalitaan ja perinnettä opetetaan lapsille. Kansanmusiikin monipuolisuus ei ole häviämässä. – Missä muualla voi kuulla niin monenlaista ja persoonallista musiikkia kuin kansainvälisillä kansanmusiikkifestivaaleilla, Heikki kysyy. Heikki ei koe tarvitsevansa musiikkia kansallisen itsetunnon pönkittämiseen. Kielellä ja kulttuurilla, jotka ovat siirtyneet sukupolvilta toisille on merkityksensä, mutta sen korostamiseen ei ole tarvetta. Enemmän merkitystä on kulttuurihistorialla. Tosin Heikki myöntää, että esimerkiksi 14 Syntymäpäivämatkalla Färsaarilta kirjasto täydentyi fäärinkielisellä Kalevalalla. virolaisen musiikkiperinteen säilyminen ja sen kunnioittaminen käy joskus kateeksi. – Kuningatar Elisabeth otettiin vastaan raatihuoneen torilla viisikielisen soitolla ja runolaululla. Suomessa suhtaudutaan kansanmusiikkiin usein kummallisesti. Herättää hilpeyttä, jos joku kertoo soittavansa vaikka mandoliinia. Milloin kansanmusiikista tuli vitsi? – 1800-luvun lopulla, Heikki paukauttaa. Vaikka viime vuosikymmenien populäärimusiikin nousu ja televisio on vieraannuttanut suuren kansan kansanmusiikista, Heikki näkee kansanmusiikin marginaaliaseman syyt paljon kauempana. Kun kansakoululaitos ja oppivelvollisuus tulivat Suomeen, oltiin vahvasti siinä käsityksessä, että kun kansa saadaan näin sivistymään, se ryhtyy kuuntelemaan vain klassista musiikkia. Klassisen musiikin harrastaminen laajassa mittakaavassa toteutui kuitenkin vasta 70-luvulla, kun polkaistiin pystyyn maanlaajuinen musiikkiopistojen verkosto. Niissä klassinen musiikki on edelleen valta-asemassa. Vain noin viidessä prosentissa musiikkiopistoista opetetaan kansanmusiikkia. Heikin mielestä prosenttiluvun pitäisi olla sata. – Kaiken lisäksi populäärimusiikki on tullut kilpailuun mukaan monien opistojen ottaessa sen ohjelmaansa kysynnän lisääntyessä. Klassisesta musiikista on tarttunut kansanmusiikin harrastamiseen yksi Heikkiä harmittava piirre: nuottien käyttö. Kamarikuorojen mallin mukaan kuoro- harrastukseen pesiytyi nuottikansion käyttäminen esityksissä pienimmästä kyläkuorosta lähtien. Tämä on siirtynyt nyt myös pelimanniorkestereihin vaikka jokainen soittaja oppisi kappaleet helposti ulkoa. Nuoteista soittaminen tukahduttaa soiton elävyyttä ja ilmaisua saati, että kansanmusiikissa hyvin keskeiselle asialle eli improvisaatiolle tai muuntelulle olisi tilaa. Sitä paitsi... – On niin törkeän näköistä, että on nuottitelineet joka soittajan edessä, Heikki murahtaa. Systemaattinen musiikkikoulutus on vaikuttanut siihen, että klassisella puolella – osin myös jazzissa – ei ole enää mahdollisuutta päästä ammattilaiseksi muuta kuin koulutuksen kautta. Kansanmusiikissa se sentään on vielä mahdollista. Rockista puhumattakaan. – Rockiahan ne oikeat pelimannit nykyään taitavat soittaa. Autotallista voi nousta huipulle, Heikki toteaa. Mutta oikeinko tosissaan hän rinnastaa runolaulun ja rapin? Eikö amerikkalaisuus ärsytä? – Ei yhtään. Rapissa on mahtavaa, että se on nopeasti levinnyt lähes kaikkiin kieliin, innostuu Heikki. Hänen mukaansa rap on jopa auttanut monien kielien elävänä pitämistä ja elvyttämistä. Esimerkki löytyy jopa Suomesta. Amoc räppää inarinsaameksi. Runolaulurinnastus on väistämätön siitä syystä, että rapkulttuurissa ovat battlet eli rap-ottelut keskeisessä asemassa. Improvisoinnilla on keskeinen asema. Mieleen tulee etsimättä Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Rap ei kuitenkaan kuulu Heikin harrastuksiin kuuntelumielessä. Niin kuin ei juuri mikään muukaan musiikki. Joitakin kymmeniä vuosia sitten piti jotain musiikkia kuunnella uudestaan ja uudestaan. Sellaista ei enää juuri tapahdu. Paitsi joskus. Kymmenen vuotta sitten edellisellä syntymäpäiväkarkumatkalla hän tutustui vaimonsa kanssa fadoon Lissabonissa ja innostui siinä määrin, että opiskelijat pääsivät sen jälkeen kokeilemaan rekilaulufadoa. – Se on varmaan kiintiöiden täyttymistä. Pitää raivata tilaa mietiskelylle, Heikki tuumii. Yksi kuunteluprojekti on odottamassa. Färsaarilta hän toi mukanaan pinon paikallisia balladeja. Niitä hän ei kuitenkaan kuuntele niinkään musiikista nauttiakseen vaan tutkiakseen runo- ja säemittaa sekä esitystyyliä. Tutkimuskohteita riittää ja niin myös uteliaisuutta. Oi eläkeläisen onnea. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
ESITTELYSSÄ YONCA ERMUTLU Sarjaa tuottaa: Kaamoksen yli tanssimalla Teksti: Maria Silvennoinen Kuva: Uzair Khan Niazi Turkin lämpimältä länsirannikolta Izmiristä 1990-luvun alkupuolella Suomeen muuttanut Yonca tunnetaan musiikkipiireissä etenkin turkkilaista Nimi: Yonca Ermutlu Syntymäpaikka: Izmir, Turkki Ammatti: Programme coordinator Helsingin yliopisto, muusikko ja tanssija Nykyinen kotipaikakunta: Helsinki Yhtyeet: Nefes ja lastenmusiikkiorkesteri Amura Elämän motto: Älä valita, tee parhaasi asian ratkamiseksi musiikkia esittävästä Nefes-yhtyeestä. Tämän lisäksi Yonca opettaa tanssia, luennoi ja toimii suunnittelijana Helsingin yliopistossa. Vaikka työ yliopistolla viekin suuren osan ajasta, tanssilla ja musiikilla on tärkeä merkitys Yoncan elämässä. Hänen omien sanojensa mukaisesti ne pitävät henkisesti terveenä ja auttavat kaamoksen ja murheiden yli. S uomeen viestinnän jatko-opiskelijaksi miehensä mukana muuttanut Yonca on toiminut muutosta lähtien Suomessa aktiivisesti muusikkona ja tanssijana. Tanssinut hän on aina, mutta musiikki tuli elämään vasta Suomeen muuton jälkeen. Pienestä asti koulun kansantanssiryhmissä ja erilaisissa yhdistyksissä Izmirissä ja Ankarassa tanssinut tyttö eteni nuoresta harrastajasta aina Hacettepen yliopiston kilpailuryhmään samalla, kun opiskeli kääntäjäksi ja simultaanitulkiksi. Yonca myös opetti tanssia jo Turkissa asuessaan. Suomeen saavuttuaan hän liittyi ensi töikseen Helsingissä toimiviin H.O.T. turkkilaisen kansantanssin yhdistykseen sekä balkanilaisia tansseja harrastavaan HIFC Helsinki International Folk Dance Clubiin. Näistä yhdistyksistä ovat löytyneet myös pisimmät ja syvimmät ystävyyssuhteet suomalaisten kanssa. Päivätyönsä lisäksi turkkilaisia kansantansseja opettava sekä aktiivisesti luennoiva Yonca laulaa myös lastenmusiikkiorkesteri Amurassa, joka yhdistää musiikillisia aineksia lukuisista maista. Eniten musiikkiin ja tanssiin häntä sitoo kuitenkin Nefes. Yli 20 vuotta sitten Kaustista varten perustettu nelihenkinen Nefes on vuosien varrella kasvanut kahdeksanhenkiseksi turkkilaista musiikkia laaja-alaisesti soittavaksi kokoonpanoksi, jota yhtyeläiset itse kuvailevat turkkilaisen musiikin ”peruskouluksi”. Osa yhtyeen muusikoista on ammattilaisia, osa harrastelijamuusikoita. Yhtyeen turkkilaiset, suomalaiset sekä yksi uusiseelantilainen jäsen opettelevat ryhmässä jatkuvasti uusia kappaleita ja tyylisuuntia. Vaikka turkkilaista musiikkia Suomessa esittäviä kokoonpanoja ei ole monta, Yonca ei koe olevansa turkkilaisen KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 musiikin sanansaattaja, vaan oppilas ja opettelija lopun elämäänsä. Yonca ja hänen miehensä käyvätkin hakemassa oppia aika ajoin Turkista paikallisten mestareiden johdolla. Opettajista keskeisimpinä Yonca mainitsee Bora Uymazin ja Ahmet Erdogdularin, joista kumpikin on erikoistunut turkkilaiseen taidemusiikin laulutyyliin, suufi-musiikkiin ja gazel-improvisointiin. Nefes esittää niin turkkilaista klassista musiikkia, suufi-musiikkia, Turkin romanien musiikkia kuin turkkilaista kansanmusiikkia. Lähinnä Yoncan omaa sydäntä ovat kuitenkin hänen oman kotialueensa, Turkin ja Kreikan Egeanmeren alueen musiikit. Nefes on esiintynyt lukuisilla kansanmusiikkifestivaaleilla, etenkin vuoden 1998 aikoihin, kun yhtye valittiin vuoden kansanmusiikkiyhtyeeksi. Kiireisimmistä vuosista tahti on rauhoittunut, nyt yhtye esiintyy noin kolme tai neljä kertaa vuodessa. Parhaita konserttimuistoja ovat Yoncalle yleensä ne, joissa yleisö uskaltautuu tanssimaan. – Kansanmusiikkia harrastetaan Turkissa yhä osana jokapäiväistä elämää, osana häitä ja muita tärkeitä juhlia. Suomessa olen kokenut sen, että ihmiset alkaisivat laulaa ja tanssia spontaanisti ainoastaan Kaustiseilla. Suomalaiset rakastavat laulamista, mutta jostakin syystä eivät kansanmusiikkia. Pop, iskelmä ja rock näyttäisivät olevan nyky-Suomen kansanmusiikkia.” Nefes on myös ennakkoluuloton uuden kokeilija, joka on muun muassa musiikin keinoin tutkinut kanunin ja kanteleen sekä kemençen ja jouhikon sukulaisuutta. Timo Väänäsen kantele ja Ilkka Heinosen jouhikko soivat myös Nefesin uusimmalla, 2013 julkaistulla Kehribar (Meripihka) -levyllä. Turkkilaisten ja suomalaisten soittimien yhdistämisen lisäksi Yonca iloitsee levyllä longan ja polkan luontevasta liitosta. Suomalaiset kansanlaulut ovat Yoncalle tulleet rakkaiksi Kassandrakuorossa Veera Voiman johdolla. Ensimmäinen kosketus suomalaisiin kansantansseihin puolestaan tapahtui jo 1992 Kaustisella Antti Savilammen johdolla kesäyön tansseissa. Sittemmin kokemus on karttunut mm. Jari Haaviston opissa. Suomalaisessa kansantanssissa on kuitenkin omat haasteensa: ”Valitettavasti en ole hyvä pyörimään jatkuvasti, minulle tulee huono olo muutaman minuutin pyörimisen jälkeen”. Vaikka Yoncan on ollut vaikea oppia kestämään kaamosta ja pitkiä talvia, ainakin suomalaisen mielenlaadun hän tuntuu omaksuneen jota kuinkin täydellisesti. Tanssija kuvailee itseään itsekriittiseksi ja peruspessimistiseksi yksilöksi. Kun kuitenkin katsoo Yoncan nauravaa ja tanssillista olemusta ei voi välttyä ajattelemasta, että peruspessimistiksi tunnustautuva nainen taitaa tanssin ja musiikin kautta ammentaa elämäänsä harvinaisen runsaan määrän iloa ja optimismia. 15
Liisa Ahola Alpin Sevgör Alamaailman vasarat Wanhan Tangon SM-tanssikilpailu. Maailmantangoa ja radikalismia Teksti: Jaana Mutanen Syyskuussa Tampereella seitsemännen kerran järjestetyn Maailmantangofestivaalin teemana oli Tango radical. Ohjelmistossa painottui radikalismi: pyrkimys muutokseen tekemällä asioita uudella tavalla. Näin siis tangon sävelin. Tangoradikalismin voi sanoa olevan myös koko Maailmantangofestivaalin kantava perusteema eli uuden tangon esiin tuominen vastapainona viihdetangolle. Tänä vuonna festivaalin toisena Liisa Ahola painopisteenä oli tangon satavuotinen taival Suomessa. F estivaaleilla nähtiin ja koettiin värikäs kattaus tangotaidetta laidasta laitaan, musiikin lisäksi myös tanssia, runoutta sekä muutakin hengen- ja ruumiinravintoa. Pääkirjasto Metsossa järjestettiin paneelikeskustelu aiheesta suomalainen tango 100 vuotta. Keskustelemassa olivat taiteilija M.A.Numminen, musiikkitieteilijä Alfonso Padilla Helsingin yliopistosta, Maailmantango-festivaalin johtaja Simón Riestra Aedo sekä Maija Matikainen paikallisesta Tango Amorososta. Pakkahuoneella oli mahdollisuus osallistua vanhan tangon SM-kilpailuihin sekä lavatansseihin. Wanhan Tangon avoimet SM-kilpailut järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Ohjelmassa oli myös milonga-tuokioita sekä tango-opetusta. Suomalainen tango 100 vuotta: vanhoja klassikoita, osin uusin maustein Katwi Koo ja Alaskan Pete 16 Maailmantangofestivaaleille oli saatu ke- KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
ör Johanna Tirronen Alpin Sevg Las Chica s del Tan go rättyä vaikuttava kattaus suomalaisen tangon ja vaihtoehtoisen maailmanmusiikin klasikkoesiintyjiä. Vanhaa ja uutta, osin myös uusia yllättäviä kokoonpanoja. Tästä festivaali tunnetaan. Lauantai-illan huippukattauksen aloitti Kai Chydenius solistinaan Tiina Pitkänen ja teemana Tango Finlandia. Chydeniuksen tangot, mukana tietysti Nuoruustango ja Margarita, eivät jättäneet Tiina Pitkäsen tulkitsimina ketään kylmiksi. Tango-orkesteri Unto veti Pakkahuoneella huippukeikan, tangon kotimaan Argentiinan tulisista tunnelmista aina Unton jalanjäljille. Mukana oli myös uusia tangosävelmiä mm. Anna-Mari Kähärältä, Timo Alakotilalta ja Johanna Juholalta. Pehmeää, pehmeää musisointia… Loppuillasta Las Chicas del Tango tunnelmoi Telakan uumenissa. Yksi suomalaisen tangon ikoneista Eino Grön veti yhdessä Iiro Rantalan kanssa unohtumattoman tangokeikan, rakastettuja tangoklassikoita uusin raikkain jazz-sovituksin. Unohtumaton oli taas kerran myös M.A. Nummisen kokoonpanon uusrahvaanomainen jazz-swing -keikka. Jani Uhlenius vietti festivaalien aikana 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Uhleniuksen orkesteri oli saanut solisteikseen mm. Aino Vennan ja Pauli Hanhiniemen. Kuuleman perustella Hanhiniemen olisikin ehkä kannattanut ryhtyä tango-laulajaksi. Sen verran hyvin hän veti vaikkapa konsertin lopettajaiskappaleen Kauas pilvet karkaavat. Lopuksi balkania ja muitakin maailmoja Debyyttialbuminsa tänä vuonna julkaissut Faarao Pirttikangas on mainio esiintyjä valinta festivaaleille kuin festivaaleille. Mies taipuu moneksi, ja koskaan ei tiedä mitä on odotettavissa. Hänen keikkarepertuaarista löytyy myös kansan- ja maailmanmusiikkia. Lauantai-illan päättäneessä Balkan Fever -illassa villitsivät Tundramatiks, Alamaailman Vasarat sekä Jaakko Laitinen & Väärä Raha. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Tango-orkesteri Unto Miten, miksi, missä Tango-orkesteri Unto syntyi. Ketkä ovat sen tämän hetkiset jäsenet? Tango-orkesteri Unton muodostavat Pirjo Aittomäki – laulu, Timo Alakotila – piano, Johanna Juhola – haitari, Mauno Järvelä – viulu, Petri Hakala – kitara ja Hannu Rantanen – kontrabasso. Tango-orkesteri Unto perustettiin Esittävän taiteen edistämiskeskuksen ESEKin aloitteesta 1998. ESEK halusi Lissabonin maailmannäyttelyyn suomalaisen tango-orkesterin, joka esittäisi suomalaisia tangoja ns. hiukan uudella otteella. Mitkä ovat Tango-orkesteri Unton taiteelliset tavoitteet? Musiikin pitää toimia monenlaisissa ympäristöissä, kuten klubeilla ja konserttisaleissa. Tanssimusiikkia emme kuitenkaan tee. Lähtökohtana on se, että halutaan tuoda esiin suomalaisten perinteisten tangojen musiikillinen kauneus ja hienous. Unton sovitukset on tehty nimenomaan kuunneltaviksi, esityksissä on haluttu nostaa esille tekstit. Sovituksissa korostetaan tekstien juurevuutta ja melodian tunnelmaa. Tanssiorkesteri Unto käyttää paljon suomalaisten runoilijoitten tekstejä. Mitkä ovat olleet tango-orkesterin kiinnostavimmat keikat? Tietysti mieleen ovat jääneet ekat keikat, kuten keikka Lissabonin Maailmannäyttelyssä vuonna 1998. Sieltä on erityisesti jäänyt mieleen nuorehkon brasilialaismiehen kommentti: ”Tämä on romanttisinta musiikkia mitä ikinä olen kuullut.” Lisäksi voisi mainita myös Jeunesse-festivaalit Wienin konserttitalon Mozart-salissa vuonna 2008. Konserttitalolle saavuttuamme kuulimme että konserttiin on tulossa 600 ihmistä ja se on loppuunmyyty! Orkesterin lähitulevaisuuden suunnitelmia? Olemme juuri pari viikkoa sitten olleet studiossa ja uusi levy ilmestyy toivottavasti ensi kevään aikana. Uudella levyllä on edelleenkin perinteistä tangoa sekä uusia kappaleita. Se on se meidän kombinaatio. Voisi sanoa että laulaja valitsee levyille materiaalin, koska tekstien pitää sopia hänen suuhunsa. Marraskuun alussa Tango-orkesteri Unto vietti 15-vuotisjuhlia konsertin merkeissä Malmitalolla Helsingissä. 17
PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Ronuuttajat Teksti: Anneli Aho Mistä saitte kipinän kansanmusiikkiin? Uskon että meillä kaikilla kosketus itse musiikkiin on tullut ensin kansanmusiikkisoittimella soittamisen kautta ja sen jälkeen yhteisöllisyyden eli yhteissoittojen ja soittoporukoiden kautta. Meille kaikille Seinäjoen Kaksiriviset -soittoryhmä on ollut tärkeä askel kansanmusiikin maailmaan, tapahtumiin ja esiintymiseen. Minulla on myös suvussa ja tuttavapiirissä pelimanneja, joiden soittoa olen pienestä asti ihaillut. Vasta vanhemmalla iällä, noin 25-vuotiaana, aloitin soittamisen aluksi viisirivisellä ja myöhemmin yksi- ja kaksirivisillä haitareilla. Nyt Ronuuttajissa olen tehnyt tuttavuutta myös kontrabasson kanssa. Erkki-Jussi on saanut ensi kosketuksen haitarin soittoon Topi Luomalta joka oli Karijoella ala-asteen musiikinopettajana. Erkki-Jussi aloitti 5-rivisen soiton noin 8 -vuotiaana, aluksi eri opettajien yksityisopetuksessa ja sitten Kauhajoen kansalaisopistossa Mauno Kujalan kurssilla. Myöhemmin parikymppisenä Erkki-Jussi kuuli ensi kerran kaksirivisen soittoa Pekka Turpeiselta ja haki sitten heti seuraavana arkipäivänä itselleen oman 2-rivisen ja meni Airi Hautamäen oppiin. Juha Kullaksella on ainoana kolmikosta musiikkiopistokoulutus. Kontrabassoa hän kertoo soittaneensa noin 15 vuotta. Minkälaisilla peleillä te ronuutatte? Minä ja Erkki-Jussi soitetaan yksi-, kaksi- ja viisirivisillä haitareilla. Pääasiassa kuitenkin kaksirivisillä. Juha näppäilee sitten kitaraa, bassoa ja mandoliinia taustalle, mikä milloinkin on mukana. Pääasiassa kuitenkin kontrabassoa. 18 Elina Puska Keitä te olette ja mistä kotoisin – vai oletteko mistään? Kyllä me kaikki jostain ollaan kotoisin. Minä (Marko Huhta) olen kotoisin Jalasjärven Koskuen kylästä, mutta nyt asunut jo seitsemän vuotta Ilmajoella. Erkki-Jussi Koivuluoma ja Juha Kullas ovat Ilmajokisia, joskin Erkki-Jussilla on vahva kosketus myös karijokelaisuuteen ja Juhalla Koskenkorvaan. Nykyään siis kaikki asutaan Ilmajoella. Soittimia meillä on useita; pelkästään kaksirivisiä haitareita löytyy yhteensä noin parikymmentä, neljää eri sävellajia. Osa on paikallisten rakentajien tekemiä ja nykyään keräilysoittimia, mutta saavat kyllä vielä paikkansa lavallakin. Haitareista mainittakoon esim. Mauno Kannosto, Niilo Rinta-Tikkala, Kaiutar, Hohner, Jarkko Helin, Dino Baffet ja Lasse Pihlajamaa. Juha on tehnyt myös omia soittimiaan, joita nähdään keikoilla. Minkälaista musiikkia tuolla repertuaarilla syntyy? Soitamme pääasiassa eteläpohjalaista kansanmusiikkia. Etsitään kappaleita vanhemmalta ikäpolvelta ja vanhoista nuoteista. Myös muualta kuin Etelä-Pohjanmaalta on tarttunut joitain kappaleita ohjelmistoomme. Minä olen myös säveltänyt muutaman oman kappaleen, joita ollaan esitetty. Kyllä Juha ja Erkki-Jussikin näpelöivät harjoituksissa omia kuvioitaan, joita varmasti kuullaan vielä ohjelmistossamme. Musiikkimme itsessään on energistä ja nopeatempoista, mutta kyllä hitaat tunnelmalliset valssitkin taittuvat. Haitareita on kaksi, joten osan kappaleista soitamme kaksiäänisesti. Ketä edesmenneitä tai nykyisiä pelimanneja ottaisitte mukaan autiolle saarelle soittokavereiksi? Ensimmäisenä mieleen tuli Tauno Krossi, koska hänen kanssaan ei tarvitsisi hidastaa soiton tahtia. Ja Hautamäen Airi kun napattaisiin mukaan niin varmasti ei kappaleet loppuisi kesken. Entä missä teitä voi kuulla vuonna 2014? Meitä kuullaan Etelä-Pohjanmaalla isommissa kansanmusiikkitapahtumissa, esimerkiksi Speleissä meillä on oma konsertti. Lisäksi Samuelin Poloneesi, Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit, Lokakuun Loiskeet ja Sata-Häme soi -tapahtuma tulevat olemaan paikkoja joissa meidät voi nähdä ja kuulla. Lisäksi teemme myös tilauskeikkoja erilaisiin juhliin ja tapahtumiin. Vuoden 2014 puolella ilmestyvällä cd-levyllä meitä voi sitten kuunnella milloin haluaa, vaikkapa autossa työmatkalla. Haastateltavana oli Marko Huhta KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
MIKKO PERKOILA KOLUMNI Missä ilo? Olen viime vuosina vetänyt lukuisia uusiosoitintyöpajoja opettajille ja varhaiskasvattajille. Ennen varsinaisen työskentelyn alkua pidän tapani mukaan lyhyen alustuksen työpajani ideasta. Kerron siitä kuinka ihmiset ennen vanhaan tekivät soittimia kulloinkin saatavilla olleista tarpeista, kasveista tai eläinten sarvista ja luista. Vedän linkin nykyaikaan joka tarjoaa uusia materiaaleja vanhoihin äänentuottamistapoihin ja -välineisiin. Sitten yleensä lähdenkin kyökkietymologiselle harharetkelle. Moni on varmaan huomannut että suomen kielen soittamista tarkoittavalla sanalla ei ole juurikaan rinnakkaismerkityksiä, ainakaan sellaisia jotka eivät liittyisi äänen tuottamiseen (vaikkapa ’soittaa puhelimella’ tai ’älä mulle rupee soitteleen’). Monissa muissa kielissä soittaminen sisältyy sanoihin jotka voivat samaan aikaan merkitä pelaamista, leikkimistä tai vaikkapa näyttelemistä, kuten ruotsin spela, englannin play, ranskan jouer, venäjän igrat’, viron mängida. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Viron kielen sõita puolestaan merkitsee ’ajaa’. Joskus jostain luin että vatjan kielessä asultaan viime mainittua vastaavan sanan merkitys olisi ’haukkua’ tai ’riidellä’ Ja nyt pääsenkin itse jutun pointtiin. Suomessa ja suomenkielessä soittaminen ei tosiaan ole mitään leikkiä tai pelaamista tai hauskanpitoa. Soittaminen on ja sen on oltava synkkänä ja suu mutrussa tapahtuvaa suorittamista, josta ilo on kaukana. Soittaminen voisi kuitenkin olla yhä samaa kuin se alun perin on ollut - äänillä leikkimistä, ei sen kummempaa. Kahdesta kivestä on tullut mukava ääni, puukapuloista samaten. Tuuli on pärisyttänyt puunkuorta. Kasvin onttoon varteen puhaltamalla on saanut aikaan hauskan pörinän tai ulinan. Joitakin ääniä on voinut käyttää vaikkapa eläinten kutsuäänien jäljittelyyn ja siis osana metsästystä, työtä. Jotkut äänet ovat vain miellyttäneet korvaa, ja niitä on voinut käyttää itsensä ja muiden viihdyttämiseen. Ja toki samaan aikaan ihmisen oman äänen käyttö kehittyi puheen ja laulamisen suuntaan. Äänillä leikkimisen välineet lisääntyivät ja monipuolistuivat. Sitten joku keksi nuottikirjoituksen ja alkoi kirjoittaa leikkimisensä paperille. Seuraavassa vaiheessa joku selvitteli notaatioiden avulla edellisten sukupolvien leikkimisiä ja päätti että näin se on ollut ja näin sen on oltava. Siihen loppui leikkiminen, ainakin äänten osalta. Ja siihen kupsahti homo ludens, leikkivä ihminen. Soittamisen ja yleensä musiikin (kyllä: myös laulamisen) ilo on perustunut itse oivaltamiseen ja uusien juttujen kokeiluun. Nykyisin tämä ilo on joutunut peräti uhanalaiseen asemaan. Arvostuksen ja suosion kerjääminen on tehnyt eri musiikkien tekijöistä suorittajia. Se kehuttu suomalainen musiikkikoulutus pitää ohjenuoranaan uusien suorittajien kasvattamisen maailman musiikkijauheliha-markkinoille, ihan kuin Kiinassa ei materiaalia olisi tarpeeksi. Jos oman oivaltamisen iloa vielä esiintyy, yhä harvemmin se ilo kantaa edes musiikin suorittajalta yleisöön asti. Niinkutsuttu taidemusiikki piileksii bunkkereissaan, rock on kuollut falskiin uhoon ja omiin angsteihinsa, iskelmä likoaa ikuisesti omissa liemissään, jatsia en tohdi edes mainita. Popista sentään löytyy usein iloa ja oivallusta, samoin hiphopista ja suomiregeestä. Kansanmusiikilla on (vielä) asiat hyvin. Ilon välineitä riittää. Eläköön uteliaisuus ja kokeilunhalu. Eläköön näppärimeininki. 19
Martti Piipponen Teksti ja kuva: Vesa Tompuri Viulunrakentaja ja pelimanni Espoolaisessa kerrostalossa soi Lohjan purpuri ja kohta perään Oravaisten polska. Kymmenet kerrat Martti Piipposen viulu on soinut myös Seurasaaren juhannusjuhlissa ja lähes joka vuosi 1970-luvulta lähtien ulkomailla Helsingin Kansantanssin Ystävien kiertueilla – yhdessä pitkäaikaisen soittokumppanin, harmonikansoittaja Tapio Lehtorannan kanssa. -T uo Seurasaari-rupeama alkoi aikanaan puolisattumalta. Moni vanha pelimanni oli vähän aikaisemmin edesmennyt ja kansansoittajista pääkaupunkiseudulla oli lähes pulaa. Pulaa oli Piipposen mukaan aikanaan myös pätevistä viulunrakentajista ja -korjaajista. Itse hän päätyi alalle sen jälkeen, kun viuluopettaja Matti Forsman mainitsi asiasta ohimennen ja tiesi suositella oppipoikapestistä kiinnostuneelle Martille Erottajan varrella pajaansa tuolloin pitänyttä Jukka Bergmania. – Sen jälkeen elämäntyövalinta oli aika selvä. Viulunsoitto jäi harrastukseksi ja on sellaisena pysynyt, Piipponen kertoo. Kun hänen galoppejaan, katrillejaan, polskiaan, purpurejaan ja flikuleerejään kuuntelee, tulee mieleen, että sävelmien on täytynyt syöpyä soittajansa tajuntaan jo pikkupoikana. Mielijohtuma osoittautuu vain puoliksi todeksi, sillä Piipponen kertoo omaksuneensa monituntisen ohjelmistonsa vasta 1970-luvulta lähtien. – Kappaleet ovat tarttuneet matkaan kunkin kansantanssikeikan jäljiltä. Muu- tenkin muusikkojen on sovittauduttava ryhmään tanssijoiden ehdoilla. On oltava hyvin tarkkana siitä, että kappaleet ja niiden osat vaihtuvat yhden tahdin tarkkuudella tanssikuvioiden kannalta oikeissa kohdissa. Kansantanssijoiden matkassa ympäri Eurooppaa Edelleen yli 80-vuotiaana päivittäin viulua soittava ja viulunrakentajan tointaan harjoittava Piipponen aloitti itsenäisenä ammatinharjoittajana vuonna 1957 Oravaisten polska soi Martti Piipposen soittamana itserakennetulla viululla. 20 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Helsingin Vallilassa. Takana oli tuolloin vuoden mittainen opiskelu Mittenwaldissa Saksassa, Keski-Euroopan mäkiviikolta tutuilla alppiseuduilla. Kodin seinällä roikkuva sertifikaattitaulu paljastaa hänen suorittaneen tarvittavan oppimäärän hyvin arvosanoin sekä viulunrakentamisessa että soitossa. – Minulla oli hyvä perusta mennä Mittenwaldiin, koska olin opiskellut alaa Tukholmassa, jonne Jukka Bergman oli minut aikanaan lähettänyt. Taidot olivat opettajien mielestä riittävät, vaikka sainkin vapautuksen osasta saksankielisiä luentoja. Saksaa toki opin arkielämän tarpeiden kannalta riittävästi. Pelimannina Eurooppaa kiertäessään Piipponen on sittemmin tutustunut eri maiden viulu- ja muuhun kansanmusiikkiperinteeseen. Suomalaiseen säestäjäduoon verrattuna monien muiden maiden tanssiryhmillä on hänen mukaansa ollut käytössään huomattavasti suuremmat kokoonpanot. – On myös maita, joissa kansansoitinperinnettä ei ole juuri lainkaan, esimerkiksi Islanti. Siellä kansanmusiikki on piiritanssi- ja lauluvaltaista. Se on viulunrakentajan näkökulmasta aika ymmärrettävää, eihän siellä ole juuri puitakaan. Piipponen kertoo viehättyneensä myös Baltian maiden säkkipilliperinteestä. Sekä Virossa että Latviassa ja Liettuassa on elävä yksipillisen säkkipillin soittoperinne. – Aika vähän se minun korviini muistuttaa huomattavasti tutumpaa skottilaista, Piipponen sanoo ja murjaisee perään vitsin säkkipillinsoittajasta, joka pyrkii vimmatusti pakoon korvansa juuresta kuuluvaa meteliä. Martti Piipponen on ansioitunut sekä pelimannina että viulunrakentajana. Martti Piipponen on innostunut laajentamaan soitinrakentajan reviiriään aina, kun siihen on tilaisuus. Viimeksi hän teki kelpo kitaran vanhoista otelaudan osista ja sukulaiselta saamastaan kuubalaisesta sikarilaatikosta. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 21
Harmonikkaliike Petäjäveden roots -leiri 1.7.-4.7.2014 - Laadukasta ja monipuolista juurimusiikin opetusta keskellä kesäistä Suomea Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Workshopin ohjaajina: Eero Raittinen (laulu- ja bändipaja) Kari Mäkinen (finger picking -kitara ja blueshuuliharppu) Tommi Lievemaa (sähkökitara) Hannu Seppänen (2-rivinen harmonikka) Arto Rinne (musiikin sovittaminen) Kurssien hinta 175€, lisätiedot ja sitovat ilmoittautumiset: olli.koponen@petajavesi.fi Soitinrakennuskurssit: Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi Noitarummun kurssi / Jukka Mäkelä 29.6.-31.6. Paimensoitun (Teppo Repo -huilu) kurssi / Dima Demin 1.-3.7.2014. Tiedustelut ja ilmoittautuminen jukka.makela@smart-art.net PA K AR I N P E N K I L L Ä! -Pakkasen paukkuessa soittelu lämmittää- RAnTASIpI IkAAlISTen kylpyläSSä 31.1.-2.2.2014 MAJOITUSTARJOUS Rantasipi Ikaalisten Kylpylä tarjoaa pelimanneille ja heidän ystävilleen edulliset pelimannipaketit PE-SU 133,00 €/hlö/2hh LA-SU 89,00 €/hlö/2 hh Majoitusvaraukset pe 4.1.2014 mennessä puhelin 03 451 2100 tai myyntipalvelu.ikaalistenkylpyla@restel.fi. Mainitsethan varauksen yhteydessä halukkuudestasi osallistua pelimannikurssille. Lisätiedot tapahtumasta ja ilmoittautumiset tanssisoittoon Toivo Viikilä puh. 040 507 0382/topi.viikila@gmail.com *saapuessasi yksin lisähinta 25 €/vrk Hintoihin sisältyy majoitus, aamiainen, lounas, kahvit, iltapala, ohjelmamaksu iltaisin tanssiravintolaan sekä Vesitropiikin vapaa käyttö. Katso tarkempi ohjelma www.rantasipi.fi/hotellit/ikaalinen --->Aktiviteetteja ja tapahtumia 22 Hämyläntie 2, 39500 IKAALINEN 03 4511 | www.rantasipi.fi KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Kansanmusiikki-lehden liite 4 • 2013 Sarja Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelee tällä kertaa Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen. Yhdistys on vanhin Kansanmusiikkiyhdistys Suomessa. Sen jäsen Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys täytti syksyllä 40 vuotta. Suomen ensimmäinen Kansanmusiikkiyhdistys perustettiin Keski-Suomeen Yli kahden vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen alkoi Keski-Suomen kansanmusiikki 1950-luvun alussa nousta alennustilastaan. Harrastuksen lisääntyminen tuli esiin varsinkin kansansoittajien kilpailuissa ja johti myöhemmin maamme ensimmäisen kansanmusiikkiyhdistyksen perustamiseen. Kilpailuja, kilpailuja Yleisön kiinnostus kansansoittokilpailuja kohtaan oli suuri 50-luvulla ja vielä 60-luvun alussa. Joidenkin kisojen lipunmyyntikin jouduttiin keskeyttämään poliisin toimesta, kun yleisöä oli liikaa. Kilpailut olivat varsinkin 50-luvulla järjestäjille hyvin tuottoisia. Palkinnot olivat melko vaatimattomia, ja pelimannit olivat innokkaita soittamaan myös tanssimusiikin kilpailun jälkeen. Palkkioita tai matkakorvauksia ei yleensä maksettu, kahvi ja pulla riittivät kiitokseksi. Kansansoittajien yhdistys Vähitellen alettiin keskustella kansansoittajien oman yhdistyksen perustamisesta. Kesällä 1957 pidettiin soittokilpailujen yhteydessä alustava kokous, jossa todettiin, että oman järjestön avulla voidaan säilyttään arvokasta kansanmusiikkia parhaiten jälkipolville. Hanketta yritettiin markkinoida muuallekin Suomeen, mutta tulta se otti vain Keski-Suomessa. Heinäkuussa1960 perustivat12 keskisuomalaista kansanmusiikin ystävää yhdistyksen, jonka nimeksi hyväksyttiin Keski-Suomen Kansansoittajat r.y. Ensimmäisenä toimintavuotenaan yhdistys järjesti yhden yleisötilaisuuden, kansansoittokilpailut Multian Sahrajärven nuorisoseuran talossa. Yleisömenestys oli erinomainen. Kilpailuja pidettiinkin 60-luvulla melkein joka vuosi. Muita toimintamuotoja olivat tanssien ja iltamien järjestäminen. Muutaman vilkkaamman toimintavuoden jälkeen alkoi innostus soittokilpailuihin laskea. Osanottajia oli yhä vähemmän ja esitettiin moneen kertaan kuultuja, usein liian helppoja sävelmiä. Jämsän Soimannien Syyssoitto, yhteissoittoa vetämässä Heikki Lahti. Myös yleisön määrä väheni, joten kilpailut alkoivat tuottaa tappiota. Merkittävä tapahtuma oli ensimmäisen paikallisyhdistyksen, Kannonkosken Kansansoittajat r.y:n perustaminen joulukuussa 1965. Uusi yhdistys liittyi Keski-Suomen Kansansoittajat r.y:n alaosastoksi. Kannonkoskella olikin noina vuosina aktiivista toimintaa ja pääsipä Pekka Kinnunen keskustelemaan kansanmusiikista myös Jyväskylässä vierailleen Sambian presidentti Kenneth Kaundan kanssa. Kaunda vieraili myös Harjun urheilukentällä pidetyssä nuorisoseurajärjestön tanhujuhlassa, jossa soitettiin saman vuoden tammikuussa perustetun Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen yhteisesitys. Kansanmusiikin nousukausi Vuosikymmenen lopuksi tapahtui yhdistyksen toiminnassa käänne. Toimintakertomus kuvailee tapahtumia seuraavasti: ”Kertomusvuosi oli Keski-Suomen Kansansoittajien toimintarikkain yhdeksän olemassaolon vuoden aikana niin tilaisuuksien määrään kuin laatuunkin nähden. Yksinomaisesta kilpailutoiminnasta on päästy eroon ja KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 • PELIMANNI-LIITE saatu sääntöjen mukainen kansanmusiikin keräily ja tallennus ohjelmaan. Keski-Suomen Kansansoittajat ovat edustaneet yhdistystämme hyvin maineikkaasti maakunnan rajojen ulkopuolellakin, mainittakoon vain Kaustisen, Joensuun, Pielaveden, Iisalmen ja Oriveden tilaisuudet, joissa keskisuomalaisia oli monia kymmeniä. Myös radion ja television kanssa on ollut yhteistoimintaa.” Lisäksi yhdistyksen jäsenet osallistuivat kursseille, joita järjestettiin myös omassa maakunnassa. Yhdistys liittyi myös Suomen Pelimanniyhdistyksen jäseneksi. Jyväskylässä saimme työväenopiston pelimannipiirin pyörimään kesken lukukauden, helmikuussa 1970, ja keväällä oli jo useita esiintymisiä. Lähivuosina syntyi pelimannipiirejä useissa Keski-Suomen kansalais- ja työväenopistoissa, ja paikalliset yhtyeet olivat suosittuja esiintyjiä lukuisissa tilaisuuksissa. Monessa kunnassa pelimanniyhtyeestä tuli eräänlainen ”pitäjänorkesteri”. Keski-Suomessa kansanmusiikin lipunkantajina toimivat 1970-luvulla erityisesti Antti Vesterisen yhtye ja Antin tytöt. Antti 23
Keski-Suomen Kansansoittajat r.y:n ensimmäinen yhtye: Antti Vesterinen, viulu, Harri Timdahl, huulihrppu ja Lauri Kahilainen, kantele. Kuvan basisti ei ole tiedossa. Vesterinen valittiinkin mestaripelimanniksi 1971. Keväällä 1972 ilmestyi Keski-Suomen ensimmäinen kansanmusiikkilevy, Antti ja Antin tytöt. Maaliskuussa Antti oli solistina Finlandia-talolla valtakunnallisessa Samuelin Poloneesi -kansanmusiikkikonsertissa. 1980- ja 1990-luvulla keskisuomalaista pelimannimusiikkitarjontaa elävöitti joukko paikallisia tapahtumia ympäri maakuntaa muunmuassa kaksirivisten Pirunkeuhkopäivät Jämsässä, Paavo kahtoo -tapahtuma Viitasaarella ja Käräjäsoitto Kannonkoskella. Lisäksi pelimannit innokkaina soittajina ovat olleet kysyttyjä ja pidettyjä esiintyjiä erilaisissa tilaisuuksissa paikallistasolla. 1990-luvun alussa kehitettiin maakunnan pelimannien yhteisesiintymisiä sovittamalla keskisuomalaisia pelimannisävelmiä ja hieman viihteellisempääkin materiaalia isolle Maakuntaorkesterin nimeä kantaneelle pelimannijoukolle. Orkesterin ensiesiintyminen oli Kaustisen festivaalelilla 1991. Sovitukset teki Osmo Nieminen, joka myös johti esiintymisiä. Niemisen kuoltua 1997 työtä jatkoi Tiina Kettu, jonka johdolla työn tulokset saatiin myös tallennetuksi ja julkaistuksi cd:n muodossa yhdistyksen 40-vuotisjuhlakonsertissa vuonna 2000. Vuosien mittaan yhdistys on järjestänyt koulutusta ja maakuntaorkesterin harjoitusten lisäksi myös yhtyeleirejä. Edellä mainitun levyn lisäksi yhdistys on julkaissut vuonna 2006 keskisuomalaisista perinne- ja pelimannisävelmistä kootun Mitäs soitettas? –nuottikirjan. Kokoelmaan kerättiin vanhan, muualla julkaisemattoman materiaalin lisäksi uudempia maakunnan pelimannien sävellyk- Keskisuomalaiset mestaripelimannit Antti Vesterinen, viulu, Jyväskylä Matti Hintikka, viulu, Sumiainen Tyyne Pahkamäki, mestarikansanlaulaja, Jämsä, Sulo Masalin, viulu, Viitasaari Arvi Pokela, kantele, Saarijärvi Lauri Kahilainen, kantele, Jyväskylän mlk Heikki Lahti, mandoliini, Jämsänkoski Erkki Vihinen, huuliharppu, Jyväskylä Eero Hautsalo, harmoni, Viitasaari Erkki Hiekkavirta, viulu, Jyväskylä Kari Dahlblom, kantele, Äänekoski Eero Lahti, viulu, Suolahti/Äänekoski 1971 1979 1979 1982 1983 1985 1991 1992 1999 2011 2012 2013 siä. Teosta voi pitää suorana jatkumona alkuaan Voitto Mäkelän kokoamalle 1972 ilmestyneelle, keskisuomalaisia soitteita sisältäneelle Pelimannisävelmiä II –julkaisulle. Tuosta aikanaan loppuunmyydystä kirjasesta K-SKmy julkaisi yhteistyössä Pelimannikilta ry:n kanssa uuden painoksen vuonna 2007. Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys tänään Viime vuosina Keski-Suomen kansanmusiikkitoiminta on keskittynyt Jyväskylän seudulle. Jyväskylän kansanmusiikkiyhdistyksen valtava panostus Palokan Pelimannitaloon on mahdollistanut vireän ja laadukkaan koulutus- harrastus- ja konserttitoiminnan Jyväskylän seudulla ja laajemmin koko Keski-Suomessa. Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys on ollut mukana tapahtumien järjestelyissä yhdessä järjestävän paikallisyhdistyksen kanssa. Antin Soitto järjestetään Kannonkoskella yhdessä Kannonkosken kulttuuritoimen kanssa. Luomusoitto Saarijärvellä on Saarijärven pelimannien tapahtuma kevättalvella. Soimannien Syyssoitto soitetaan pyhäinpäivänä Jämsässä ja Kevätsoitto huhtikuun alussa Hallissa. Yhdistys on perustettu vuonna 1960 ja se on siten Suomen vanhin maakunnallinen kansanmusiikkiyhdistys. Yhdistys pyrkii järjestämään kansanmusiikin koulutusta ja tapahtumia Keski-Suomen alueella sekä ajamaan paikallisyhdistysten, yhtyeiden ja harrastajien yhteisiä etuja. Yhdistys pyrkii tekemään tunnetuksi keskisuomalaista kansanperinnettä ja auttaa mielellään keskisuomalaista kansanmusiikkia koskevissa kysymyksissä. 24 Yhdistyksen puitteissa toimii KeskiSuomen maakuntaorkesteri, joka on aloittanut toimintansa vuoden 1991 alussa. Orkesteri kokoaa yhteen noin 60 pelimannia ympäri maakunnan ja sen ohjelmisto koostuu Osmo Niemisen ja Tiina Ketun sovittamista kansan- ja viihdemusiikkisävelmistä. Maakuntaorkesteri on julkaissut levyn ”Koko moaliman mehakka” (2000). Yhdistyksen nuottikirja ’Mitäs soitettas?’ julkaistiin Antin Soitossa 29.10.2006. Nuottikirja kokoaa yhteen perinne- ja pelimannimusiikkia koko maakunnan alueelta ja sitä voidaan käyttää yhteissoitto- ja kurssimateriaalina tulevissa tapahtumissa. Nuottikirjan toimituskuntaan kuuluivat Katja M. Lampinen, Heikki Lavonius, Voitto Mäkelä, Kirsi Parkkinen ja Otto Pöyhönen. Nauhoitearkisto Lokakuussa 1980 Voitto Mäkelän keräämä Keski-Suomen Kansansoittajat r.y:n nauhoitearkisto oli valmis ja voitiin luovuttaa yleiseen käyttöön. Kantanauhat luovutettiin museon haltuun ja kopiot ovat edelleenkin Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosastolla vapaasti käytettävissä, ei kuitenkaan lainattavissa. Ääninauhoja Palokan Pelimannitalo on nykyään KeskiSuomen kansanmusiikin keskus. Siellä harjoitellaan, kokoustetaan ja konsertoidaan. Lisäksi siellä toimii varsin mittavaksi kasvanut Kantelemuseo, jota johtaa Kari Dahlblom. Palokan Pelimannitalo valmistui 2007 ja sen saattaminen nykyiseen kuosiinsa vaati tuhansia talkootyötunteja. on kuunneltavissa 66 tuntia. Äänitteet ovat pääasiassa laulua, soittoa ja haastatteluja. Mestarikansanlaulaja Tyyne Pahkamäen osuus on mahtava, yli 360 laulua. Keskisuomalaisen kansanmusiikin nauhoitearkisto on lajinsa ainoa maakunnallinen, järjestetty kokoelma. Valtakunnallinen arkistointi tapahtuu nykyään pääasiassa Kansanmusiikki-instituutissa Kaustisella. PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Nuottiliite Kolhon polkka Nuotit julkaistu alunperin seuraavissa kirjoissa: Keuruun seudun vanhaa pelimanniperinnettä (toim. Riitta Reijonen, s. 25), Pelimannisävelmiä II -kirja (s. 26), Mitäs soitettas? (Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistys, s. 26-27) Kolhon polkka C G7 ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 6 ?? ??? C ?? 12 ? ? C ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? G7 ? ? ? C G7 ?? ?? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? C ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? 3 Mehtäs-Heikin jenkka Soittanut Fredrik Koivikko, 2-rivinen haitari ?? Soittanut Fredrik Koivikko, 2-rivinen haitari. RR ? ? ? ? ? ? ? ? ?? G Mehtäs-Heikin jenkka C ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? Nuorisoseuran järjestämät Kansansoittokilpailut Kolhossa 1960-luvulla.D 7 ? ? ?? ? C? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? 4 ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? 8 G 1. G 2. G ? ? D7 ? ? ? ? ? ? 16 D7 ? ? G ? 1. ? ? ? ? ? ? ? ? D7 C ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? G ? ? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? 12 ? ? ? ? ? ? C ? ? ? ? ? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? ? G 2. ? ? ? Eturivissä vas. Paavo Larmi, Oiva Aho, Fredrik Koivikko, Arvo Järvenpää, Ilmari Viitanen ja Eero Pihlainen. Sarjansa voittaneita olivat Oiva Aho (viulu alle 60 v), Yrjö Hasselgren (viulu yli 60 v), Feliks Niemelä (1-riviset hanurit), Fredrik Koivikko (2-riviset hanurit),Ville Virkalahti (huuliharppu alle 50 v), Lamberd Helin (huuliharppu yli 50 v) ja Eero Pihlainen (kantele). (MA) Soittanut Olavi Aho, viulu Soittanut Oiva Aho, viulu. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 • PELIMANNI-LIITE RR 93 25
Hyljätty vene Matti Hintikka Sumiainen 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Koivuselän kimallus Valssi Säv. ja sov Eero Lahti Suolahti KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 • PELIMANNI-LIITE 27
Kuvat ja teksti: Katariina Kalmari 40-vuotias Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys juhli kokonaisen viikon Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry täyttää tänä vuonna neljäkymmentä vuotta. Yhdistys juhlisti merkkivuottaan näyttävästi kokonaisella juhlaviikolla marraskuun puolivälissä. Ainakin yleisömäärissä mitattuna juhlaviikko oli menestys. Viikon aikana Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen tapahtumissa Palokan Pelimannitalolla vieraili lähes 600 kävijää. Tapahtumat olivat samalla osa Palokan kulttuuriviikkoa. Juhlaviikon suurin yleisömagneetti oli Erkki Teittisen ja Jussi Rekosen teatte- riesitys Mielensäpahoittaja ja poika, joka myytiin lähes loppuun jo ennakkoon, ja moni esitykseen pyrkinyt jouduttiin käännyttämään ovelta lippujen loputtua. Muita juhlaviikon tapahtumia olivat Hengellisen musiikin konsertti, Musiikkia lähialueilta ja vähän kauempaakin -konsertti sekä Lasten pelimannikonsertti. Sunnuntaina 16.11. vietettiin yhdistyksen 40-vuotisjuhlaa, jossa esiintyivät muun muassa kansanmusiikkiyhtyeet Kvartti, Kuokkalan Pelimannit, Väinämö, Raili ja kaikki mestaripelimannit sekä tanssijat Eero Hautsalo ja Eero Lahti esiintyivät Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 16.11. Paula Kettu ja Katariina Hiukka. Juhlapuhujana kuultiin Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasasta. – Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen monista saavutuksista kaikkein huikein ja näkyvin lienee tämä Pelimannitalo. On hyvin poikkeuksellista tässä ajassa, että pitkälti talkootyöllä toteutetaan näin mittava peruskorjaus- ja uudisrakennushanke. Kun vieras tähän taloon astuu, hän lumoutuu talon taikavoimasta, altistuu pelimannihengen kosketukselle, Pasanen kiitteli. Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen toiminnanjohtaja Katariina Hiukka (punainen paita vas.) johti yhteistä tanssia Lasten pelimannikonsertissa. Uudenmaan nurkka Pääkaupunkiseudun kaamoksessa on riittänyt yllin kyllin kansanmusiikkitapahtumia. Loka-marraskuun vaihteessa Klezmer-festivaalit ja marraskuun Etnosoi!-konsertit ovat koukuttaneet musiikin ystäviä. Vuotalossa on ollut hienoja etnisen musiikin konsertteja. Maria Kalaniemen 30-vuotisjuhlakonsertissa Savoyssa oli upea tunnelma. Vantaan kansanmusiikkiviikolla on kotimaisten artistien lisäksi kuultu brasiliaista musiikkia, shamaaniviulua sekä Nordic Night-taiteilijoita Ruotsista ja Norjasta taianomaisine viuluineen. Folkkaritkin ovat palanneet estradeille. Vantaan kansanmusiikkikursseilla Klezmer-kurssi veti innostuneita pelimanneja ja laulajia rikkomaan rajoja. Myös Pentikäisen Pekan vanhan tanssimusiikin kurssi oli pelimannien mieleen. Lasten kursseilla opettajina toimivat Pilvi ja Esko Järvelä. Uudenmaan klubi-illoissa ovat esiintyneet mm. Helsingin Pelimannit. He saivat vastaanottaa Vuoden uusmaalainen yhtye -kunniakirjan. Rosenfink (Pauliina Pajala, Jarmo Romppanen ja Juulia Salonen) ovat keikkailleet ahkerasti uuden levynsä myötä. Itäisen Uudenmaan ruotsinkieliset kansanlaulut ovat rikas lisä perinteeseemme. Klubilla on kuultu Patrik Weckmania, Kouon Frouvaa, Kurtunrutistajia ja Helsingissä vieraillutta Juurikadun Trioa. Bulevardin kahvisalongissa on hienostuneen kotoinen tunnelma, jossa kuulijat saavat nauttia akustisesta musiikista. Kevään klubi-illat Bulevardin kahvisalongissa ovat tiistaisin 28.1., 25.2. ja 18.3. kello 19-21. Seurasaaren Joulupolulla tonttuillaan 15.12. kelejä kaihtamatta jo 18. kerran. Hanuri soi pikkupakkasessakin kulkusten kera. Sakaroiden Tiernapojat esiintyvät pääjuhlassa juhlakentällä. Uudenmaan KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 • PELIMANNI-LIITE kansanmusiikkiyhdistys on Seurasaaren Joulupolun perustajajäseniä. Presidentin puoliso Jenni Haukio on tapahtuman suojelijana mukana joulutunnelmassa. Sakaroiden 25. juhlavuosi saa arvoisensa päätöksen, kun kuoro ja yhtye on kutsuttu Sulasolin jouluisen yhteislaulutapahtuman vetäjäksi Musiikkitalon suureen saliin maanantaina 9.12. klo 19.00. Tiernapojat laulavat siellä myös perinteisen joulunäytelmänsä oululaisella aksentilla. Suosittuun tapahtumaan on vapaa pääsy. Tapaamisiin ja soittelemisiin Orivedellä ja Folklandialla. www.uudenmaankamu.net Facebook – Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry Anja Hinkkanen 29
Kuulumisia Pohjois-Savosta: Ahti Sonnista on syytäkin muistaa Juhlat on juhlittu, soitto jatkuu. PohjoisSavon kansanmusiikkiyhdistyksen lokakuisten 40-vuotisjuhlien jälkeen savolaiset valmistautuvat uusiin haasteisiin. Ensi vuonna ne liittyvät ennen muuta siilinjärveläissyntyiseen säveltäjä Ahti Sonniseen, jonka syntymästä tulee kuluneeksi ensi heinäkuun 11. päivänä tasan sata vuotta. Jälkipolvet muistavat Sonnisen lähinnä Pessi ja Illusia -baletin viehkoista sävelmistä tai Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan musiikista. Sonninen oli kuitenkin harvinaislaatuinen musiikin moniottelija, joka oli kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista. Vaikka Sonnisen sävellystyö painottui klassiseen musiikkiin, niin samalla hän on myös yksi suomalaisen kansanmusiikin keskeisistä vaikuttajista. Hänen kokoamansa Kansanmusiikki I ja II ovat edelleen perusteoksia, joista riittää ammennettavaa ja opittavaa ikäpolvelle toisensa perään. Nuoressa Ahti Sonnisessa oli aineksia myös huippu-urheilijaksi. Hän oli koulupoikana Siilinjärven lupaavimpia pesäpalloilijoita ja pikajuoksijoita. Ties miten pitkälle hän olisi edennyt urheilussa, ellei sukulaismiehen sellonsoitto olisi herättänyt nuorukaisessa uinuneen muusikon sielun. Melkeinpä niiltä istuimilta Sonninen vaihtoi liikunnan selloon, jonka omaiset ovat jättäneet Siilinjärven kunnan huomaan. Nuorena musiikinopiskelijana Sonninen ryhtyi keräämään savolaisten pelimannien soitteita kotipitäjästään ja sen tuntumasta niin, että valtakunnallisissa arkistoissa niitä on useita satoja. Parhaat savolaissävelmät hän liitti myöhemmin kansanmusiikin kirjoihinsa. Tämän päivän savolaispelimannit muistavat ensi vuonna Ahti Sonnista omalla tavallaan. Sonnisen keräämä laaja aineisto antaa mahdollisuudet mitä moninaisimpiin konsertteihin ja mitä erilaisimmilla kokoonpanoilla. Ensi kesän Siilifolkissa Riitta Hämeen-Anttila ja Reino Tirkkonen olivat eturivin soittajia Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen juhlilla Kuopion kaupungintalossa. Sonnista muistetaan kahdella nimikkokonsertilla. Torilla liikutaan maallisissa tunnelmissa, kirkossa hengellisemmissä. Sinun tähtesi Siilifolkissa Vuoden 2014 Siilifolk on ottanut teemakseen monimielisesti Sinun tähtesi. Näkyviä tähtiä siilinjärveläisillä on mukavasti omastakin takaa, kirkkaimpana heistä juuri nyt vuoden 2013 tangokuningatar Heidi Pakarinen. Päiväohjelmat ovat edelleen maksuttomia, ja iltalippujenkin hinnat pidetään hyvin kohtuullisina. Tällä taktiikalla ja runsaan talkootyön ansiosta vuoden 2013 taloudellinen tulos jäi voiton puolelle. Siilifolkin uutena taiteellisena johtajana on muusikko Antti Raekallio, joka työryhmänsä kanssa on luonnostellut jo varsin pitkälle ensi kesän iltaohjelmiston. Kyrösjärven Mainingeilta Pakarin Penkille Ikaalisten kylpylässä järjestettiin kymmenen vuotta aina alkuvuodesta Kyrösjärven Mainingit -tapahtuma. Sakari Jankkarin jäätyä järjestäjien joukosta pois, Toivo Viikilä jatkaa tapahtumaa uudella nimellä Pakarin Penkillä. Ensi vuoden ajankohta on 31.1.–2.2.2014. Opettajina toimivat viisirivisillä Risto Ala-Ikkelä, ja Satu Salmenaho, kaksirivisellä Raimo Nummela, viulussa Rauno Lehtovaara, mandolii- 30 nissa Kalevi Kantola ja huuliharpussa Toivo Viikilä. Lauluporukoita säestää Reijo Haukka, Kauko Ruohonen, Into Niistomäki ja Veli Lappalainen Pelimannit ystävineen ja vieraineen ovat tervetulleita ja järjestäjät vakuuttavat, että kylpylässä tehdään uusia ihmisiä. Lisätietoja: Toivo Viikilä, puh. 040 507 0382. Savolaiset joka paikassa Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen 40-vuotisjuhlat pidettiin Kuopion kaupungintalon komeissa puitteissa. Vierailevana tähtisolistina kuultiin Spelarien mainiota viulistia Patrik Weckmania, joka oli ottanut ohjelmistoonsa mestaripelimanni Tuure Niskasen että Ruotsin ”metsäsuomalaisten” pelimannien soitteita. Alueen omista yhtyeistä esiintyivät Kuopion ja Leppävirran pelimannit sekä Soitinyhtye Savonia. Yhteissoitot johti yhdistyksen puheenjohtaja Markku Vuori. Suomen kansanmusiikkiliiton puheenjohtaja Antti Koiranen yllätti juhlaväen soittamalla Tuure Niskasen bravuurikappaleen Satakielen polkka. Puheenjohtaja kiitteli savolaiset maasta taivaaseen sanomalla, että he ”ovat valloittaneet niin Suomen kansanmusiikkiliiton päätapahtuman Samuelin Poloneesin kuin Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja useana vuonna myös Folklandia-risteilyn”. ”Juhlissa on totuttu näkemään bussilasteittain kelta-mustiin pukeutuneita pelimanneja mestaripelimanni Erkki Vepsäläisen ollessa keulakuvana”, Koiranen hehkutti. Jo vain kelpaa savolaisten pelimannien jatkaa rinta rottingilla eteenpäin kohti uusia soitannollisia seikkailuja. Seppo Kononen PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Unto Kukka: Mies ja mandoliini Reijo Kossi Kuka olet ja mistä? Olen Unto Kukka ja nykyisin olen Iiläinen. Miten päädyit kansanmusiikin pariin? Sattumien summa, pienehköillä paikkakunnilla asuessani ei ole oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa yhteissoiton harrastamiseen kuin kansalaisopistojen musiikkiryhmät. Vuosikymmeniä sitten oli monissa opistoissa erilaisia kansanmusiikkipiirejä. Sen kautta aikoinaan tutustuin PohjoisPohjanmaan kansanmusiikkiväkeen ja sillä tiellä ollaan. Itse ajauduin aikoinaan sattumien kautta vetämään kansanmusiikkiryhmiä. Se on ollut mielenkiintoista ja itselle kehittävää. Suurimmat vaikuttajasi kansanmusiikin saralla? Hankala sanoa. Mieluummin kuin henkilöistä, puhuisin mahdollisuudesta tutustua erilaisiin soittajiin ja musiikkeihin levyjen ja nykyisin netin välityksellä. Netti on verraton portti eri maiden kansanmusiikin kuuntelemiseen. On oikein opettavaista kuunnella oman soittimen virtuooseja eri puolilta maailmaa. Sama soitin, mutta miten eri tavoin sitä voidaankaan käyttää. Samoin nuottien hankkiminen onnistuu näitä sähköisiä apuja käyttäen aika hyvin. Kansanmusiikki kun on eikaupallista, nuottimateriaalia on netissä saatavana, samoin tarpeeksi vanhoja klassisia nuotteja. Kaikille näille on ollut paljon käyttöä omassa harjoittelussani. Vivaldit, Beethovenit ym. on kyllä koluttu läpi. Nykyisin muun muassa brasilialainen choro-musiikki kiinnostaa kovasti. Ja totta kai, Kaustisella on tullut tarkkaan kuunneltua kotimaiset ja ulkomaiset taiturit, soittivatpa he sitten mitä instrumenttia hyvänsä. Ja onhan tietysti Heikki Lahden kurssilta saatu paljon nuottimateriaalia, hyviä suomalaisia kappaleita ja ulkomaisia myös. Miksi juuri mandoliini? Opiskelin aikoinaan klassista kitaraa. Käden vaivat estivät kitaran harjoittelun jatkumisen sillä tasolla ja määrällä, kuin olisi tarvinnut. Luulin jopa, että soittaminen kokonaan on vaarassa kohdaltani. Sitten kokeilin viulua ja lopulta mandoliinia. Mandoliini on se, joka jäi käyttöön. Viulu, ikävä kyllä, on pysynyt kotelossaan jo liian kauan. Mandoliinin havaitsin sopivan kaikenlaiseen musiikkiin. On sitä sitten kymmenien vuosien aikana soitettukin mitä moninaisemmissa tilaisuuksissa. Unto Kukka ja Iin laulupelimannit. Tämänhetkiset kokoonpanot joissa olet mukana? Nykyisin soitan Iissä olevissa kansanmusiikkiryhmissä, Iin Laulupelimannit ja Kuivaniemen pelimannit. Olen yrittänyt kulkea mahdollisuuksien mukaan myös Oulussa Pohjankartanon mandoliiniorkesterissa. Sitten on erilaisia projektikokoonpanoja tarvittaessa, mm. Ii-team-porukan kasasimme viime kesän Kaustisen juhlia varten. Tarvittaessa kerätään soittajia koolle ja käydään keikalla milloin milläkin koostumuksella. Mieleenpainuvin musiikkiin liittyvä tapahtuma? Oikein vaikea määritellä, niitä on ollut pienistä keikoista suuriin konserttisaleihin. Oli kyllä komeaa soittaa Minneapolisin mahdottoman suuressa konserttisalissa Finfesteillä. Toisaalta nyt kesällä Kaustisella soitimme kolmestaan mandoliini -kitara-basso-kokoonpanolla muutaman keikan ja se toimi hyvin. Usein ihmiset tulevat kyselemään, mikä tuo sinun soitti- mesi on. Ainakin se osoittaa mielenkiintoa musiikkiamme kohtaan. Kerro uudesta äänitteestäsi. Uusi CD valmistui viime talvena siten, että tein aluksi harjoituslevyn pelimanneille kansalaisopiston ryhmää varten. Sitten se eri vaiheiden kautta kulkeutui muutamien asiantuntijoiden kuultavaksi. Sain sen verran rohkaisua, että uskalsin ajatella levyn julkaisemista. Siihen tuli sitten alkuperäisen harjoitusmateriaalin lisäksi muutamia kappaleita, jotka ovat vähän vaativampaa tasoa. Keväällä muokkasimme Kalevin ja Raimon kanssa kappaleita ja huhtikuussa tuote saatiin tehtaalta. Omat musiikilliset projektit lähitulevaisuudessa? Pitää katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muutama soittokaveri on jo kysellyt uutta levyä. Olen huomannut, että suunnitella voi ja pitääkin, mutta sitten kuitenkin tapahtuu mitä tapahtuu. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Esiintymään Kaustiselle! Kaustisen 47. kansanmusiikkijuhlat järjestetään 7.-13.7.2014 ja paikalle toivotaan jälleen satoja kansanmusiikki- ja kansantanssiryhmiä luomaan ainutlaatuista kyläjuhlaa keskelle Suomen suloisinta suvea! Valtaosa Kaustisen esiintyjistä saapuu juhlille talkoohengessä ns. pelimanniehdoin. Pelimanniehtojen mukaan virallisiksi esiintyjiksi valituille pelimanneille ja esiintyjäryhmille tarjotaan keikkojen lisäksi koko viikon festivaaliranneke sekä etuja majoituksen ja ruuan osalta. Esiintyjäryhmät voivat ilmoittautua kaustinen.net-verkkosivujen kautta tai postitse. Ilmoittautuminen tapahtuu kahdessa erässä: Ensimmäinen ilmoittautumiskausi on 16.12.2013-31.1.2014 – nopeille ilmoittautujille pyrimme tarjoamaan parempaa näkyvyyttä mm. ennakkoesitteissä. Toinen KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 • PELIMANNI-LIITE ilmoittautumiskausi on 1.2.-30.3.2014 ja sillä täydennetään ensimmäistä jaksoa. Lisää tietoja pelimanni-ilmoittautumisesta voit kysyä sähköpostitse osoitteesta pelimannit@kaustinen.net. Paperisen ilmoittautumislomakkeen voit tilata puhelimitse numerosta 040 1729 566. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien taiteellisesta tuotannosta ja artistisopimuksista vastaa ohjelmatuotantotiimi. Ohjelmatuottajat tavoittaa sähköpostitse osoitteesta artists@ kaustinen.net tai postitse Pro Kaustinen ry, Jyväskyläntie 3, 69600 Kaustinen. Kansantanssin artistitarjoukset ottaa vastaan Ira Korkala, kansantanssi@kaustinen.net Tervetuloa mukaan tekemään pieneen kylään suurta juhlaa! 31
Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät ry Päättyvä vuosi 2013 on ollut toiminnan aikaa. Päivän kestäville soittoleireille Hauhon Lautsiaan kokoonnuttiin viisi kertaa, mukana noin 15 innokasta soittajaa. Leirien johtaja on Lauri Keskinen Rengosta. Tavoitteena leireillä on hyvän yhteissoittotaidon opettelu ja uusien kappaleiden oppiminen. Viimeksi opeteltiin Kansanmusiikkilehdestä satakuntalaiset yhteissoittokappaleet. Viime leirille Lauri toi soitettavaksi kappaleita vanhoista nuottikirjoista. Nuottikirjat ikäjärjestyksessä: Tuuloksen nuottikirja, 1720-luku (Menuetti ja Poloneesi) Erik Ulrik Spoofin nuottikirja 1700-1800-lukujen vaihde (Hauho Polskan) Vilho Lintusen violin-nuottikirja, Kalvola, 1800-luvun loppu (Husaaripolkka, Fyyrkantti) Kustaa Östermanin nuottikirja, Tammela, 1800-luvun loppu (Salolaismasurkka, Pillipojan valssi, Näppisten Kallen valssi) Nahkuri Robert Helanderin (1834-1926) jäämistö (Masurkka) Huugo Ketolan paperit (Veljen masurkka) Tuuloksen ja Spoofin nuottikirjat sisältävät lähinnä hienoston tanssimusiikkia. Viktor Lintunen oli alun perin Kaartin soittokunnan soittaja, mutta tallensi myös Kalvolassa soitettua musiikkia. Östermanin, Helanderin ja Ketolan kappaleet olivat lähinnä Suomen maaseudulla tuolloin soitettua musiikkia. Myös vanha tanssimusiikki on sisältynyt ohjelmaan. Lautsiassa soitimme huhtikuussa salintäyteiselle yleisölle iltapäivätanssit, Sysmän Vintturissa järjestimme elokuussa yleisötanssit. Kummallakin kerralla suurta EHKY:n orkesteria johti Asko Leveäoja. Pelimannit ovat suosittuja esiintyjiä. Markkinoilla, kesäjuhlissa, joulujuhlissa, sukujuhlissa ja muissa he tuovat kuulijoille viihdytystä ja luovat osaltaan nautittavan tunnelman. Ainakin Asikkalassa paikalliset Raimo Salmela Halsbrytarna 40 vuotta Pelimannitreffeillä – Spelmannsträff – Porissa soivat satakuntalaisten ja Ruotsin Borlängen alueen mestareiden käsissä viisi- ja kaksiriviset haitarit, viulut, huuliharput sekä tuohi- että nenäpillit. Idean isä oli Vesa Formunen, joka toimii Nakkilan Harmonikkaviikkojen, joille ruotsalaiset osallistuivat, vetäjänä. Pelimannien lisäksi pelimannisoitoissa esiintyi kuusi nuorta haitarin soittajaa, jotka esittivät harmonikkaviikkojen kilpailukappaleensa. Järjestelyistä vastasi Länsirannikon Pelimannit ja pelimanni Matti Itäranta yhteistyössä Pori Folk -kaupunkifestivaalin kanssa. Tunnelmoimassa Nakkilan Harmonikkaviikkojen puheenjohtaja Marjo Reponen. 32 Timo Hukkanen Toivo Viikilä Pelimannimusiikkia yli rajojen pelimannit ovat myös Kansanlaulukirkossa vastanneet musiikista. Vuoden 2014 ensimmäinen soittoleiri ja vuosikokous on Lautsiassa 15.3. ja neljä muuta leiriä myöhemmin ilmoitettavana aikana. Lautsian iltapäivätanssit soitamme 9.4. kello 13-17. Jatko-ohjelmasta kerromme myöhemmin, tervetuloa mukaan! EHKY:n perustamisesta asti mukana ollut soittaja, kansanmusiikkimies, monipuolinen vaikuttaja, puheenjohtaja 1997-2011 ja kunniapuheenjohtaja Ossi Niinimäki kuoli helmikuussa. Vuodesta 2012 lähtien yhdistystä on johtanut lahtelainen Lauri Ojanen. Pelimanniyhtye Halsbrytarna (Kaulankatkojat) perustettiin syksyllä 1973. 40-vuotisjuhlakonsertti pidettiin Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston juhlasalissa marraskuun loppupuolella. Halsbrytarna tarjosi loppuunmyydyssä konsertissa haltioituneelle yleisölle vauhdikasta ja monipuolista ohjelmaa sooloesityksistä pienryhmien kautta yhteisoittoihin. Ohjelmaa varten oli perustettu varta vasten puhallinryhmän, jossa soivat huilu, tenorisaksofoni, eufonium (baritonitorvi) ja tuuba. PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Mikä kansanmusiikin ja –tanssin alan tulevaisuus? Uutta kansanmusiikin ja –tanssin alan tavoiteohjelmaa 2015-2025 työstetään talven ja kevään aikana useissa teemaseminaareissa. Samalla luodaan raamit uuden katto-organisaation toiminnalle. Kansanmusiikille on tehty kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma vuonna 1991. Sen teki Kansanmusiikin Keskusliitto (Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen edeltäjä) yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Kansantanssille ei ole tehty varsinaista tavoiteohjelmaa, mutta vuonna 2001 tehtiin tilannekatsaus, joka kertoo silloisen kansantanssin kentän tilanteen. Vaikka kansanmusiikki ja -tanssi ovat toisiinsa läheisesti kytköksissä alan yhteistä strategiaa ei ole koskaan tehty. Lisäksi olemassa olevista, tokikin osaltaan edelleen ajankohtaisista visioista, puuttuu kokonaan soitinrakentajien osuus, samoin kuin ammattimuusikoiden ja –tanssijoiden osuus, joka on nykypäivänä hyvin merkittävä. Samoin puutteellisia ovat visiot ja järjestäytyminen jo mainitun kansantanssin osalta, mutta myös Suomessa asuvien muunmaalaisten muusikoiden osalta. Uuden yhteisen vision ja strategian myötä halutaan kentälle luoda yksi yh- teinen ääni, joka ajaisi koko kentän etua yhteisenä rintamana tulevaisuudessa. Kansanmusiikin ja –tanssin kenttä on kehittynyt huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja tätä kehitystä halutaan jatkaa ja edistää luomalla sille puitteet, joita nykypäivä ja tulevaisuus vaativat. Kaksi Kansanmusiikin ja –tanssin kentän kattojärjestöä, Kansanmusiikin ja – tanssin edistämiskeskus sekä Folklore Suomi Finland, on päätetty yhdistää vuoden 2015 alkuun mennessä. Yhdistysten jäseninä ovat lähes samat kansanmusiikin ja –tanssin alan järjestöt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yhdistymisellä poistetaan päällekkäisiä toimintoja ja luodaan paremmin jäsenjärjestöjä sekä kenttää palveleva organisaatio. Uudistuksen myötä luodaan myös laajemmat työkalut tiedottamiseen sekä Suomen sisällä että kansainvälisesti. Järjestöjen yhdistyminen tuo mahdollisuuden uudistuksiin, joilla halutaan turvata kansanmusiikin ja –tanssin Seminaarit: Viiri (Suomen Kansanmusiikkiliitto), Esa Vilhonen (Folklore Suomi Finland). www.kaustinen.net/280-kansanmusiikkiseminaari Pe 13.-la14.12.2013 VISIO 2025 kansanmusiikkiseminaari, Kaustinen. Järjestää Kaustisen kansanmusiikkijuhlat (Pro Kaustinen ry), Kansanmusiikki-instituutti, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus sekä Suomen Kansanmusiikkiliitto. Puhujina Samuli Valo (Kaustinen Folk Music Festival), Risto Kupari (Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus / Suomen Kansanmusiikkiliitto), Heikki Laitinen (Sibelius-Akatemia), Hannu Saha (SibeliusAkatemia), Sirpa Lahti (Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus / Haapavesi Folk Music Festival), Jukka Heinämäki (Suomen Nuorisoseurat ry / Pispalan Sottiisi), Anni Järvelä (Kaustinen Folk Music Festival), Hanna Mauro (Perinnearkku ry), Mauno Järvelä (Näppärit), Lari Aaltonen (Osuuskunta Uulu / Maailman musiikin keskus), Pauliina Pajala (Suomen Kansanmusiikkiliitto), Matti Hakamäki (Kansanmusiikki-instituutti), Niklas Nykvist (Finlands svenska folkmusikinstitut), Päivi Ylönen- KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 To 9.1.2014 klo15-18 Ammattilaiset kansanmusiikin ja -tanssin kentällä, Helsinki, Musiikkitalon auditorio. Järjestää Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä. Puhujina mm. Hannu Oskala (musiikkialan moniottelija), Hanna-Mari Peltomäki (Tanssintalo ry.), Juhani Näreharju (Sibelius-Akatemia) ja Antti Huntus (TAIKE) To 6.2.2014 Kansanmusiikin pedagogiikkaseminaari, Kaustinen. Järjestää Kansanmusiikki-instituutti. Kansanmusiikkialan koulutuksien ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoiden yhteiseen Kaustisen opintoperiodiin kytkeytyvä seminaari alan opettajille ja pedagogeille. Puhujina mm. Adrian Jones, Ruotsi (pedagogi, muusikko), Mauno Järvelä (pedagogi) elinvoimaisuus ja kehittymismahdollisuudet Suomessa. Strategiaa sekä yhdistymistä suunnitellaan lukuisissa seminaareissa ja työpajoissa läpi talven ja kevään. Kannustamme kentän toimijoita vapaaseen keskusteluun ja ideoiden esittämiseen. Lisäksi järjestö- ja strategiatyöryhmät työskentelevät läpi vuoden. Strategiatyötä varten on perustettu blogi, jonne viedään seminaarien yhteenvetoja sekä muuta aiheeseen liittyvää materiaalia ja jonka toivotaan synnyttävän aktiivista keskustelua alan kehittämiseksi. Blogin avulla voi seurata työn kehittymistä. Blogi on osoitteessa: www.kansanmusiikkijakansantanssi.wordpress.com Lisätietoja: Riitta-Liisa Joutsenlahti, toiminnanjohtaja Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus 044 751 6366 tj@kansanmusiikki.fi www.kansanmusiikki.fi www.kansantanssi.fi To 13.2.2014 klo15-18 Uusi kansanmusiikin ja -tanssin alan kattojärjestö, Tampere, Wivi Lönn –sali (Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13) Järjestää Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskus ja Pispalan Sottiisi. La 15.3.2014 klo13.30 keskustelutilaisuus: Harrastajat kansanmusiikin ja -tanssin kentällä, Samuelin Poloneesi, Rauma, Raumasali (Satamakatu 26). Seminaarit ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Ilmoittautumiset 9.1. Helsingin ja 13.2. Tampereen seminaareihin viimeistään viikkoa aikaisemmin tarjoilujen järjestämiseksi: Riitta-Liisa Joutsenlahti, toiminnanjohtaja, Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, tj@kansanmusiikki.fi, 044 751 6366. Kaustisen ensimmäinen seminaari 13.14.12., osallistumismaksu 35 € (sis. ruuat). Kysy mahdollisuutta jälki-ilmoittautumiseen: Pro Kaustinen ry:n toiminnanjohtaja Sini Keränen, 040 1729 566, sini.keranen@kaustinen.net. 33
Paja featuring Dima Djomin enäjä – maa jonka V skaala on mieletön Mammu Koskelo Syksyllä 2012 toimintasuunnitelmiin ja pöytäkirjoihin merkitään Kirsi Uutisen ja Mammu Koskelon toimesta Taike Joensuun, Joensuun konservatorion ja kansanmusiikkiyhdistys Mahti ry:n yhteishanke ”Joensuu – Pietari – Petroskoi ” suomalaisten ja venäläisten muusikoiden vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Siitä se ajatus sitten lähti. P ietarin reissuun valikoidaan ideakaksikon lisäksi Karelia AMK:n opiskelijoista koostuva kansanmusiikkiyhtye Paja , Petroskoissa seuraan liittyvät duo Kajo Joensuun konservatoriosta sekä Mahti ry:n puheenjohtaja Eve Pietarinen ja varapuheenjohtaja Azra Topcu. Petroskoissa kohtaamme lisäksi joensuulaisen nukketeatteri Punahilkan Jaana Palve-Karppasen ja Taike Joensuun toimiston suunnittelija Tuija Kivilinnan. Yhteistyökumppanit Venäjän päässä varmistuvat kesän 2013 aikana, matkasuunnitelma näyttää mukavalta, monipuoliselta eikä liian kireältä – puhutaan kuitenkin matkaamisesta Venäjälle, ”iso maa – iso minuutti”. Tiistai 24.9.2013 Lähtö Pietariin aamuvarhain, mieli reipas, vähän jännittää kuten asiaan kuuluu. Joensuu-Kouvola junaan nousevat Taavi Kervinen, Niko Pentikäinen, Esa Satomaa, Kirsi Uutinen ja allekirjoittanut. Janne Ojajärvi kohdataan Allegrojunassa. Vainikkala-Viipuri välin pojat 34 täyttävät antaumuksella soittimistaan tulliselvityslomakkeita. Niistä tuntuu aina löytyvän virkailijan mielestä jotain mätää. Pääsemme kuitenkin perille, vettä sataa. Takseista maksamme turistilisää mutta hotelli on mainio kokolattiamattoineen ja ruokaa löydämme pahimpaan nälkään ”Drunken rabbit” nimisestä ravintolasta. Desinfioidaan maan tavalla, tottakai. Keskiviikko 25.9. Pietarissa aloitamme aamulla työt suomalais-venäläisessä koulussa, ohjelmassa ovat luokat esikoulusta yhdeksänteen. Jakaudumme pareiksi ja pidämme kuudelle ryhmälle 45 min hetken suomalaisen kansanmusiikin ja äänimaisemoinnin parissa, lopuksi esittelemme tuotokset muille oppilaille. Päivä on työntäyteinen, antoisa, koulun tunnelma hyvä oppilaiden ja opettajien keskuudessa. Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi uudelleen. Illalla löydämme sushi-ravintolan jonka tarjonta kelpaa kriittisemmällekin japaniruoan ystävälle, kenties maailman mukavin tarjoilijapoika asuu myös Venäjällä Lenin ja Putin -setien lisäksi. Torstai 26.9. Päivä on vapaa ja sen käytämme tutustumiseen pääkatu Nevski-Prospektin läheisyydessä sijaitseviin kohteisiin: etnografinen museo ei jätä ketään kylmäksi, siellä vierähtäisi helposti koko päivä, nyt on tyydyttävä pariin tuntiin säkkibanjojen, käsitöiden ja huikeiden valokuvien luodessa kuvan entisaikojen maailmasta. Jännitys illan klubikeikasta tiivistyy, keikkajärjestäjä Ilja on ollut kummallisen hiljainen ja hankalasti tavoitettavissa. Löydämme oikean kadun ja numeron mutta klubi itsessään onkin haasteellisempi paikallistaa. Yhtäkkiä pitkä, laiha, punatakkinen kaveri johdattaa ryhmämme seuraamaan häntä sisään portista jonka yllä voisi hyvin lukea: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Emme heitä onneksi kirvestä kaivoon, selviää että tämä mystinen punatakkinen mies on keikkajärjestäjä Ilja, joka ei juuri osaa englantia. Olemme saapuneet Banka Sound Bariin. Henkilökunnan kanssa onneksi pärjäämme englannilla. Selviää KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
että illasta on muodostumassa bänditapahtuma, Pajan jälkeen lavalle nousee useita paikallisia bändejä. Siinä vaiheessa harmittaa, emme nimittäin ehdi jäädä heitä kuulemaan, koska yöjuna Petroskoihin kutsuu. Keikka on onnistunut, takahuone kompakti, mikseri melkein toimiva ja seurueella hyvä mieli. Salapoliisityö on tuottanut tulosta, viidestä juna-asemasta olemme löytäneet sen oikean, huh. Kamat junaan ja peli käyntiin. Sipaisu Putinkaa. Juna kulkee vaan. Perjantai 27.9. Aamu valkenee Petroskoissa. Kävelemme junalta hotellille ja kömmimme muutamaksi tunniksi nukkumaan. Seurueemme täydentyy iltapäivällä Ruut Hokkasella, Risto Luukkosella, Eve Pietarisella ja Azra Topculla. Tapaamme paikallisen muusikko-toimittaja Arto Rinteen hotellilla ja suuntaamme kohti Petroskoin konservatoriota jossa odottaa soitinrakentajamuusikko-opettaja Dmitri Djomin. Dima esittelee ryhmällemme soitinverstaansa ,joka toimii konservatorion tiloissa. Lisäksi osallistumme paikallisten opiskelijoiden ja meidän yhteiseen improvisaatiohetkeen jota johtaa superrouva Svetlana, teemana ja innoittaja improvisaatiolle on metsä. Vuoronperään joku poistuu jamiringistä antamaan haastatteluja Karjalan teeveelle. Kirsi opettaa itäkarjalaisen yhteislaulun, tanssitaan. Arto Rinne toimii Pajalle managerina ja buukkaa ruokapalkalla keikan hotelli Severnajan vastapäätä sijaitsevaan Karelskaya Gornitsa perinneruokaravintolaan. Siellä kohtaamme myös yhden hämmentävimmistä esityksistä aikoihin. Täytyy muistaa että Venäjä on aina Venäjä ja taustanauhat ovat ihan aliarvostettuja suomalaisten kansanmuusikoiden piireissä. Lauantai 28.9. Suuntaamme koko ryhmällä, johon on yöbussilla Joensuusta liittynyt myös Jaana Palve-Karppanen ja Tuija Kivilinna, katsomaan Petroskoin nukketeatterin ”Sampo Lappalainen” esityksen ensi-iltaa, tai ensi-aamua paremminkin. Esityksen on ohjannut suomalainen teatteriohjaaja Jyrki Tamminen, esiintyjät paikallisia näyttelijöitä. Suomalainen kollektiivimme nauttii esityksestä, ohjaaja tiivistää tuntonsa lausumaan ”en saanut tarpeeksi rosoisuutta näyttämölle” ja sadattelee Disneyn ylivaltaa lasten maailmassa. Lauantai huipentuu koko reissun päätöskon- serttiin Begemot-klubilla. Esiintymässä ovat Kajo, Paja ja paikallinen superyhtye Sattuma. Klubi on buukattu täyteen ja kun saavumme paikalle noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, tarjolla on enää seisomapaikkoja. Väkeä on niin Suomen konsulaatista kuin satunnaisia musiikin ystäviä. Paikalle on saapunut myös legendaarinen Santtu Karhu joka käy vierailemassa Sattuman keikalla. Suomalaiset opiskelijayhtyeet saavat erinomaisen vastaanoton, tunnelma on lämmin, laulu raikaa, vodka virtaa, maniskat ja banjot soivat pitkälle yöhön saakka. Sunnuntai 29.9. Suunnataan kohti kotia. Tiedostetaan yhteisöllinen paha haju, kukaan ei ole pahempi toistaan. Taksissa pelatun pelin myötä hysteerinen hihitys valtaa mielen, näitä juttuja ei voi toistaa kotona, ei tulla ymmärtämään. Kuusi päivää mennyt reissatessa, on hyvä hetki palata kotiin, Jannella matka jatkuu Tukholmaan, Azralla Turkuun, allekirjoittaneella Rääkkylään. Ryhmä hajaantuu eri suuntiin tietäen että tämä yhteinen kokemus lämmittää sielua kauan. Kirjoittaja on Taike Joensuun kansanmusiikin läänintaiteilija v. 2011-2014. 31. Talvipäivien kurssit 31.1.–2.2.2014 Iisalmessa Pelimannikurssi (16h, pe-su): Katja Lampinen, mandoliini Raikasta soittoa mandoliinin maailmasta, mukana myös Pelimanni-Heikki. Soittotupa (16h, pe-su): Mauno Järvelä, viulu Vanhanajan pelimannitanssien meininkiä ja virkeää nykyperinnettä samassa tuvassa! Nuorten kansanmusiikki (14h, pe-su): Petri Makkonen, hanurit Pienet ja isot kanteleet / harmonikat: Tiina Hiltunen, kanteleet Ryhmäsoittoa ja yksityisopetusta Akka- ja Äijäkanteleet (12h, la-su): Mari Toivola Soitetaan ja lauletaan varttuneemmalla porukalla, rennolla meiningillä 5- ja 10-kielisillä kanteleilla Avaa äänesi, käyttäen gyrokinesistekniikkaa (16h, pe-su): Päivi Lumiaro Laulamisen ohella liikutaan ja hoidetaan kehoa lempeästi venytellen ja hengitellen. Tähdätään laulavaan kehoon! Lyömäsoittimet kurssi (12h, la-su): Jari Lappalainen Kurssilla perehdytetään perustekniikoiden ja rytmien lisäksi djembe-rummun musisointiin. Kurssimaksut: Aikuiset 50 € . Akka- ja äijäkanteleet, lyömäsoittimet sekä nuoret 40 €. Ilmoittautumiset: 24.1.2014 mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon, Os. Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi, Puh: 0440 186 977 e-mail: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi, Katso netti: yla-savo.nuorisoseurat.fi Majoitusvaraukset ilmoittautumisten yhteydessä: Hotellimajoitus Sokos Hotelli Koljonvirrassa: 43€/yö/2hh, lisävuode 22€ ja luokkamajoitus 20€/yö, sis aamupalan ja patjan (Edvin Laineen koulu) Ruokailupaketti: 25€, sis 3 lämmintä ruokaa ja 3 kahvilippua pullan kanssa OHEISTAPAHTUMIA: Pe 31.1. klo. 20-02 Tulojamit, rytmimusaa Kuohussa La 1.2. klo. 19.00 Lauantailöylyt-konsertti, Kulttuurikeskus La 1.2. klo. 20.30 Jälkilöylyt, kantria, tanssia, yhteislaulua, jameja Su 2.2. klo. 10.00 Kansanlaulukirkko, Pyhän ristin kirkko Su 2.2. klo. 14.00 PäätösSoitto, Pelimannikonsertti, Kulttuurikeskus Ylä-Savon Pelimannit Opintokeskus SKAF Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Tilaustyönä käsintehdyt mandoliinit, irlantilaiset busukit, citternit, jouhikot ja pienkanteleet Kristian Wetterstrand Soitinrakentaja, Luthier wetterstrand.kristian@gmail.com www.wetterstrand.org +358 (0) 40 72 86 966 35
Alan toimijat kokoontuivat Teksti: Matti Hakamäki Kansansoitinseminaariin Norjassa Fagernesissa, 200 kilometriä Oslosta pohjoiseen, järjestettiin 12. – 14. marraskuuta pohjoismainen seminaari kansansoittimien rakentajille ja alasta kiinnostuneille. Tapaaminen keskittyi erityisesti pohjoismaisiin kielisoittimiin, kuten kanteleeseen, avainviuluun, hardanger-viuluun sekä langeleikiin. Osallistujia seminaariin saapui Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista sekä Englannista yhteensä lähes 70. vaisuutta ja luoda katsaus alan uusimpiin tutkimuksiin. Valdres Folkemuseumin vieraana Marraskuussa järjestettyä kansansoitinseminaaria isännöi Valdres Folkemuseum, jonka tehtävä on esitellä ja tutkia norjalaista kansankulttuuria tanssin-, musiikin-, soitinrakennuksen-, museotoiminnan- ja rakennusperinteen kautta. Kyseessä ei ole niinkään perinteinen museo, vaan pikemminkin toiminnallinen kansankulttuurikeskus. Kolmipäiväinen seminaari pidettiin ulkoilmamuseon ympäröimässä idyllisessä rakennuksessa järven rannalla ja luonnollisesti jylhien vuorten katveessa. Folkemuseumin lisäksi seminaarin järjestelyistä vastasi Eric Sahlström instituutti, joka on ollut tiiviisti mukana pohjoismaisten kansansoitinseminaarien toteuttamisessa alusta saakka. Luentoja, konsertteja ja verkostoitumista Seminaarissa kuultiin toinen toistaan mielenkiintoisempia luentoja ja esityksiä eri pohjoismaiden kansansoittimista ja niiden historiasta. Kuultiin myös soitinraken- Kansansoitinseminaariin saapui osallistujia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Islannista sekä Englannista yhteensä lähes 70. 36 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Esbjörn Hogmark I dea pohjoismaisten kansansoitinseminaarien järjestämisestä syntyi, kun Sibelius-Akatemian järjesti kansansoittimiin keskittyvän seminaarin Hanasaaressa vuonna 2005. Hanasaaren kokemusten perusteella seminaareja, nimenomaan yhteispohjoismaisesti toteutettuna, tahdottiin lisää. Seuraava tapaaminen järjestettiin Tobossa Eric Sahlström instituutissa 2007 ja tämän jälkeen Kansanmusiikkiinstituutissa Kaustisella 2011. Tarkoitus oli kokoontua säännöllisesti eri puolilla pohjoismaita, tutustuttaa kansansoittimien rakentajat toisiinsa, pohtia alan tule-
Eeva-Kaisa Kohonen Kansansoittimien rakennus Suomessa S nuksen tilasta eri maissa sekä värikkäitä kansanmusiikkipoliittisia puheenvuoroja. Erityisesti jäivät mieleen langeleikin historiaa sekä islantilaisen kansanmusiikin nykytilaa käsittelevät esitykset. Seminaariin osallistui suuri joukko muusikoita, joten yksi usein pinnalle noussut keskustelunaihe oli soittajan ja soitinrakentajan suhteen merkitys. Konsertit ja vapaa soitto toivat seminaariin vielä lisää syvyyttä. Vaikka luennot, paneelikeskustelut ja esitykset olivatkin seminaarin pääasiallinen ohjelma, niin ehkä kuitenkin pidetyintä antia olivat verkostoitumisen mahdollistavat epäviralliset juttutuokiot ruoan ja juoman äärellä. Pohjoismainen kansanmusiikkikenttä ponnistaa samanlaisista lähtökohdista ja vertailukohta oman maan toimintatavoille antaa runsaasti ideoita ja ajatuksia käytännön tekemiseen niin soitinrakentajien, järjestökentän kuin muusikoidenkin kannalta. Oppia ja ajatuksia Seminaarin suomalaiset osanottajat pohtivat pitkin viikkoa kotimaisen kansansoitinrakennusalan tilaa ja tulevaisuutta. Puitteet tällaiselle keskustelulle olivat mitä parhaimmat, sillä vaikka seminaarissa käsiteltiin alaa yleisemmin, väistämättä esiin nousi myös konkreettisia ehdotuksia ja ajatuksia kotimaisen soitinrakennuskentän kehittämiseksi. Keskustelut ajautuivat myös suomalaisen kansanmusiikin laajempaan tavoiteohjelmaan ja siihen, mitä tavoiteohjelman tulisi sisältää nimenomaan soitinrakennuksen kannalta. Suomessa soitinrakennuksen tilanne on muihin pohjoismaihin verrattuna suhteellisen hyvä. Suomessa alan koulutus KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Eeva-Kaisa Kohonen Seminaari järjestettiin Fagernesin kaupungissa, noin 200 kilometriä Oslosta pohjoiseen. on korkeatasoista ja meillä on runsaasti kanteleen rakentajia. Tulevaisuuden toiveissa oli erityisesti nuorten soitinrakentajien kiinnostuminen kansansoittimien rakentamisesta. Vaikka kanteleenrakentajia Suomessa onkin, monet muut harvinaisemmat soittimet kaipaavat lisää rakentajia. Pidettiin tärkeänä, että soitinrakentajat kehittävät uusia innovaatioita, mutta toisaalta painotettiin myös museokopioiden rakentamisen avulla toteutetun soitintutkimuksen tärkeyttä. Uusia hankkeita nuorien rakentajien aktivoimiseksi suunniteltiin. Toivottavasti niitä päästään tulevaisuudessa myös toteuttamaan. Seminaariin osallistuivat Suomesta Pauliina Syrjälä, Eetu Klemetti, Eeva-Kaisa Kohonen, Jyrki Pölkki, Billy Horne ja Matti Hakamäki. uomessa kansansoittimet rakennettiin pääasiassa itse 1800-luvun lopulle asti. Tuolloin maassamme alkoi myös soitinrakennuksen teollistuminen. Ensimmäisiä kansansoittimien ammattirakentajia olivat kanteleiden ja harmonikkojen rakentajat. 1900-luvulla Suomessa oli voimakas soitinteollisuus ja rakennettavia soittimia olivat mm. kitarat, pianot, kirkkourut, harmonikat ja kanteleet. Soitinteollisuus on käytännössä loppunut Suomesta 1900-luvun lopulla ja soittimet ovat pääasiassa tuontitavaraa. Soitinrakennuskoulutus alkoi Suomessa vuonna 1984, kun Ikaalisten kotiteollisuuskouluun perustettiin Soitinrakennuslinja. Ensimmäisinä vuosina opetussuunnitelmaan kuului kitaran, viulun ja kansansoittimien rakentaminen. Myöhemmin on keskitytty kitaranrakentamiseen ja vuonna 1995 koulussa alkoi harmonikkarakennuksen ja -huollon linja. Kansansoittimia ei ole kuitenkaan unohdettu. Ensimmäisinä soittimena rakennetaan aina Suomen kansallisoitin kantele. Suomessa kansansoitinrakentajat rakentavat pääasiassa kanteleita. Yksittäiset rakentajat tekevät kuitenkin myös muita kansansoittimia, mutta useiden soitinten kohdalla rakentajia ei käytännössä ole tai toimitusajat soittimille ovat pitkiä. Kanteleita Suomessa rakentavat ainakin: Kaustisen Soitinverstas Oy Soitinrakentajat AMF Ylitornion soitintuote Ky Jussi Laasanen Koistinen Kantele Melodia Soitin Jukka Mäkelä Juhana Nyrhinen Rauno Nieminen Erkki Leskelä 37
Huuliharpun mestari Erkki Vihinen Sitä pitää harjoitella Huuliharpun soiton moninkertainen Suomen mestari, yksinkertainen maailmanmestari ja mestaripelimanni Erkki Vihisellä ei ole salaisuutta soittotaidon hankkimisessa. Se on yksinkertaisesti ankara harjoittelu. Ehkäpä musikaalisuudestakin on hyötyä. E rkki löysi huuliharpun soittimekseen kotoaan. Kahdeksanlapsisessa perheessä arvostettiin musiikkia ja olipa isä soitellut kaksirivisellä tanssejakin. Jo ennen Erkin syntymää hän oli kuitenkin kyllästynyt tanssipaikkatouhuihin ja kerran kotiin tultuaan oli iskenyt soittopelin hajalle. Erkin vuotta vanhempi Kaarlo-veli oli aloittanut huuliharpun soiton jo seitsemän vanhana ja pärjännyt sillä koulujen välisissä kulttuurikilpailuissakin. Erkin aloitettua huuliharpun soiton kolmetoistavuotiaana voitto menikin hänelle. Syykin paljastui myöhemmin. Kaarlo oli soittanut seitsemän vuotta huuliharppua väärinpäin. Soitto haltuun ominpäin Erkki opetteli huuliharpun soiton ominpäin. Hän soitteli korvakuulolta, mitä radiosta tuli tai kuuli muiden soittavan. 38 – Joskus saattoi jonkun neuvonkin saada tai vihjeen ja kyllä niitä mielellään kuunteli, mutta kyllä minä itsekseni olen taidon opetellut, Erkki muistelee. Muut soittimet eivät juuri houkutelleet Erkkiä. Hän soitteli haitaria jonkin verran, mutta se ei kuitenkaan jaksanut sytyttää. Niinpä hän vaihtoi sen veljen mopoon. Huuliharpun asemasta kertoo se, että tavattuaan vanhan armeijakaverin tämä oli muistellut Erkin soittaneen aina haitaria. Huuliharpusta ei ollut mitään muistikuvaa. Huuliharpusta oli 17-vuotiaana armeijaan vapaaehtoisena menneelle alokas Vihiselle ollut hyötyäkin. Muiden joutuessa lomatarkastukseen Erkki sai hoitaa homman soittamalla kappaleen Tuo aika toukokuun. Muita keikkoja ei vielä tuohon aikaan ollutkaan. Keikkailevan soittajan ura lähti liikkeelle vasta seitsemänkymmentäluvun alussa ja ensimmäinen esiintyminenkin on hyvin mielessä. – Ensimmäinen esiintyminen oli Viitasaarella Paanukattopäivillä ja kai meistä tykättiin, kun esiintymispyyntöjä alkoi tulla yhä tiheämmin, Erkki kertoo. Seuraavana vuonna oli suuntana Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja kuluneiden neljänkymmenen vuoden aikana ei ole montaa Kaustisen juhlaa jäänyt väliin. Vaikka joskus ulkomaalaisten esiintyjien määrä tuntui liialta, on festivaali kehittynyt Erkin mielestä nyt hyvään suuntaan. Ensimmäisen kerran Erkille ehdotettiin mestaripelimannin arvoa jo 38 vuotiaana. Esitys meni läpi kuitenkin vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin ja silloinkin Erkistä tuli nuorin ja ainoa alle viisikymppisenä mestaripelimannin arvonimen saanut pelimanni. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Kilpailut kiinnostivat Kun keikkailu oli saatu kunnolla käyntiin, alkoi Erkkiä kovana urheilumiehenä kiinnostaa myös kilpaileminen. Ensimmäisiin kisoihin hän osallistui vuonna 1975 ja myös voitti sen. Sen jälkeen voittoja tuli kuutena peräkkäisenä vuotena aina siihen asti, että sääntöjä muutettiin eikä Erkkiä enää huolittu osallistumaan. Joku olikin todennut, että turhaa sinä tänne tulet, sovitaan, että lähetetään se mitali postissa seuraavat kaksikymmentä viisi vuotta. Kysymykseen, mikä Erkistä sitten tekee niin hyvän huuliharpun soittajan, ei hän oikein osaa vastata. Arvelee kuitenkin sen johtuvan siitä, että urheilumiehenä on tottunut harjoittelemaan. – Minä olen vähän sellainen, että jos jotain rupean tekemään, olen valmis näkemään sen eteen vaivaa, Erkki kuvailee. Vaatimattomasti hän toteaa, että onhan niitä muitakin hyviä, mutta korostaa, että kun harjoittelu on tehty kunnolla, on soitto vuorenvarmaa. Myös esiintymiset tuovat kokemusta. Eräässä pankin avajaisissa tuli taukojen kanssa soittoaikaa yhdeksän tuntia. Varsinkin puurunkoiset harput alkoivat tuntua suupielissä. Sellaisten jälkeen ei kilpailussakaan ole pienintä epäilystä, meneekö soitto oikein. Harjoittelu on tuottanut tulosta ja tuonut monenlaisia kokemuksia. Tuomarointia ja opettamista Soittaminen on tuonut paljon esiintymisiä eri puolilla Suomea ja ympäri maailmaa. Viro on ollut läheinen paikka ja sinne on tullut paljon kontakteja. Onpa Erkki päässyt tuomaroimaan Aasian ja Tyynenmeren maiden huuliharpun soittokilpailuja, joissa oli satamäärin soittajia. Suurin kokoonpano oli 75-henkinen yhtye. Joku olikin tiedustellut, eikö tuomarointi ollut vaikeaa. – Sanoin, että ei se vaikeaa ollut. Annettiin parhaille parhaat palkinnot ja heikommat sijoitukset menivät vähän heikommille, velmuilee Erkki. Oman maailmanmestaruutensa Erkki voitti vuosituhannen vaihteessa diatonisen huuliharpun sarjassa. Kun ajattelee, kuinka yleinen soitin huuliharppu on, ymmärtää voiton arvon. Diatonisten harppujen lisäksi Erkki kantaa mukanaan noin kolmeakymmentä erilaista soittopeliä eri sävellajeista. Varsinaista lempisoitinta hänellä ei ole, eri kappaleisiin sopivat erilaiset soittimet. Joskus paikallaan on kromaattinen huuliharppu – siis sellainen, jossa löytyvät kaikki pianon koskettimien äänet – toisinaan tarvitaan sävellajiin viritettyä diatonista harppua. Varsinaista omaa yhtyettä Erkillä ei ole ollut. Antti Vesterisen yhtyeessä hän oli vuosikausia ja sen jälkeen on soitellut muiden muassa Erkki ja Pentti Lehtorannan ja Lauri Kahilaisen kanssa. Jälkimmäisen kanssa hän on tehnyt joitakin radionauhojakin. Nykyään vakinaisena soittokaverina on kanteleensoittaja Kari Dahlblom. Taiteilijaeläkkeen Erkki sai vuonna 2007, kun kaverit vakuuttivat, että ”kuka sen saa, jos et sinä”. Edelleenkin keikkapyyntöjä tulee säännöllisesti erityisesti kesäisin. Jonain kesänä kalenterissa oli vain yksi vapaa viikonloppu. – Ei sekään ole oikein mistään kotoisin, pitää joskus kieltäytyäkin. Jossain tapahtumissa esiintymiset ovat ravintoloissa ja niistä en paljon perusta, tuppaa ihmisillä olemaan niin paljon omaa ohjelmaa, Erkki kertoo. Opetustöitä hän ei ole enää viime vuosina tehnyt, mutta aikoinaan hän opetti myös Sibelius-Akatemiassa. – Aika hyvin oppilaani näyttävät pärjänneen, hän myhäilee. Huuliharppua soitetaan hyvin monella tavalla ja sitä vastaan hänellä ei ole mitään. Suomalainen huuliharpun soitto on arvostettua ja erityisesti täkäläinen soittotyyli tunnetaan kielibassosta eli melodiaa soitettaessa kieli sulkee melodian alapuolisia reikiä ja säestää soittoa. Erkki kutsuu sitä rytmittämiseksi. Ehkä osin tästä syystä hänen soittoaan kuvailtiin Virossa ”harmonikanomaiseksi”. Ohjelmisto käsitti alkuaikoina radiosta kuultua tanssimusiikkia, mutta Kaustisen ja kansanmusiikkipiirien tullessa tutuksi yhä enemmän myös kansanmusiikkia. Nykykansanmusiikki eikä myöskään huuliharpulle ominainen blues ole oikein Erkin mieleen. – Yleisölle pitää soittaa sitä, mitä se haluaa kuulla. Lauluntutkimuksen kansainvälinen konferenssi kokoontui Kuhmossa Juminkeko-säätiön tutkimuslaitos Runolaulu-Akatemia järjesti 21.–24.11. kansainvälisen konferenssin, jossa aiheena oli Laulu ja runo, suulliset perinteet performanssissa. Konferenssin järjestäjiin kuuluivat myös Helsingin yliopiston tutkimushanke Suullinen runous, myyttinen tieto ja kansanomainen luovuus, sekä Tampereen yliopiston Laulu ja laulaminen kulttuurisena kommunikaationa -tutkimushanke. Konferenssi onnistui erinomaisesti. Osallistujina oli yli 40 tutkijaa 17 maasta, ja lisäksi noin 30 laulupedagogia, muusikkoa ja kulttuurityöntekijää eri puolilta maailmaa. Konferenssissa ylitettiin tutkimusalojen välisiä rajoja, sillä mukana oli musiikin- ja lauluntutkijoita sekä folkloristeja, taiteellista tutkimusta tekeviä muu- KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Avainluentoa pitämässä Bonnin yliopiston professori emeritus Karl Reichl. sikkoja, arkistoaineistoihin keskittyviä ja kenttätutkimusta tekeviä tutkijoita ja jopa kielitieteilijöitä. Konferenssi kuuluu Runolaulu-Akatemian Laulu inhimillisen kommunikaation muotona -seminaarisarjaan. Seuraavaa konferenssia kaavaillaan syksyksi 2014 tai kevääksi 2015. Pekka Huttu-Hiltunen 39
InMemoriam: Paavo Kettunen Lokakuun 24. päivän aamuna elämäni muuttui täydellisesti. Paras ystäväni ja yhtyetoverini Paavo Kettunen menehtyi sairauskohtaukseen kotonaan Helsingissä vain 34-vuotiaana. Paavo syntyi 4.3.1979 ja aloitti Suzukiviulun soiton vain kolme vuotta myöhemmin Espoon musiikkiopistossa. Yhdeksän vuotta myöhemmin hänen perheensä muutti Jyväskylään, jossa viulun ja pianon rinnalle tuli kitara. Klassisen viulun soittaminen ei innostanut, koska opettajat keskittyivät liian paljon vain tekniikkaan ja itse musiikin tekeminen tuntui jäävän vähemmälle ja niin viulu vaihtui sähkökitaraan. Kitaran soitossa hänellä ei ollut motivaatiovaikeuksia ja erilaiset soittotekniikat hän oppi suvereenisti jo nuorena. Kotona kuunneltiin paljon musiikkia ja Paavon kaksi veljeä, Antti ja Timo soittivat myös, kuten molemmat isoisät eläessään, isänisä viulua ja äidinisä mandoliinia. Voionmaan yläasteen seitsemännelle luokalle siirtyessään Paavo perusti ystäviensä kanssa ensimmäisen yhtyeensä, jonka nimeksi tuli Mehukestit. Paavo toimi yhtyeessä laulajana, mutta otti ensiaskeleita myös säveltäjänä ja sanoittajana. Lukion jälkeen Paavo aloitti Jyväskylän suomalaisessa konservatoriossa pop/jazzmuusikon opinnot, joiden aikana Paavon oma musiikillinen tyyli vahvistui. Muusikon opintojensa loppuvaiheessa Paavo alkoi kiinnostua kansanmusiikista ja meni mukaan Jyväskyläläiseen kansanmusiikkibändiin Maanitukseen jossa hän soitti kontrabassoa. Konservatorion jälkeen Paavo hakeutui Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun kansanmusiikkipedagogin linjalle ja aloitti siellä opintonsa vuonna 2004. Näinä vuosina hän löysi uusia suuntia musiikkiinsa ja pääsi yhdistelemään jazzia ja kansanmusiikkia omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kokkolassa opiskellessaan hän innostui uudestaan myös viulun soitosta. Nyt hän sai soittaa musiikkia eikä vain tekniikkaa. Paavon suurimpia vaikuttajia olivat jazzin puolella Pat Metheny ja kansanmusiikissa Timo Alakotila. Heidän melodia-, harmonia- ja rytmikäsityksensä olivat juuri sitä, mitä Paavo halusi omassa musiikissaan tuoda esille. Paavon lahjakkuus ja tyylitaju tekivät hänestä omien yhtyeidensä kulmakiven. Kansanmuusikkojen tapaan yhtyeitä oli pitkä rivi, niistä pitkäaikaisin Duo Hirvonen & Kettunen, joka tänä vuonna juhli 10-vuotista taivaltaan. Lehtori Aimo Koskimäki kuoli 30. syyskuuta 83-vuotiaana. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta 1950 ja valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistosta 1955. Elämäntyönsä Koskimäki teki Euran yhteiskoulun, sittemmin Euran yläasteen ja lukion poikien liikunnan lehtorina vuodesta 1956. Kansantanssin taitajana Koskimäki tutustutti oppilaat myös kotija ulkomaiseen tanssiperinteeseen. Musiikki oli Aimo Koskimäen keskeinen harrastus. Jo kouluvuosina Siikaisissa hän oli Koskimäen tanssiyhtyeen jäsen. Wilssonin Pelimanneissa hän soitti kontrabassoa yhtyeen perustamisesta vuodesta 1956 lähtien. Vuodesta 1974 hän kuului myös Euran pelimanneihin toimien lopulta sen vetäjänä. Basso vaihtui välillä harmoniin, pianoon tai harmonikkaan, laulua unohtamatta. Molemmilla yhtyeillä on ollut valtakunnan tason esiintymisiä, edustustehtäviä ja konserttimatkoja ulkomaille, radioituja ja televisioituja esityksiä sekä julkaistuja äänitteitä ja nuottikirjoja. Euran pelimannit voitti pelimanniyhtyeitten Suomen mestaruuden 1979 ja Kaustisen ohjelmakilpailun 1982. Kumpikin yhtye on ollut erilaisten huomionosoitusten kohteina, mm. Kaustisen vuoden juhlayhtyeenä. Kuoro- ja kvartettilaulukokemuksellaan Aimo Koskimäki oli yhteislaulujen vetäjä ja lauluperinteen vaalija. Musiikkiharrastus toi Koskimäelle runsaasti luottamustehtäviä. Hän toimi 20 vuoden ajan Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajana. Hän järjesti ja veti vuosittaisia pelimannikursseja ja –konsertteja, harjoitti ja johti yhteissoittoa, toimi arvostelutuomarina kulttuurikilpailuissa ja oli Kustaan Soiton kolmihenkisen toimikunnan jäsen alusta alkaen eli vuodesta 1977. Suomen Kansanmusiikkiliiton johtokunnan jäsen hän oli 1981-1992, ja varapuheenjohtaja 1987-1990 sekä liiton edustaja Kansanmusiikin Keskusliitossa 1989-1990. Aimo Koskimäki palkittiin monin huomionosoituksin. Suomen Kansanmusiikkiliitto myönsi hänelle 1995 Satakunnan Oltermannin nimen ja arvon sekä kultaisen ansiomerkin vuonna 2000. Suomen urheilun hopeisen ansiomitalin hän sai 1979 ja OAJ:n hopeisen Kulttuurin hyväksi Paavo oli aina ollut kiinnostunut myös elektronisesta musiikista ja sen parissa hän työskenteli etenkin viimeisimpinä vuosinaan ahkerasti. Sen lisäksi, että Paavo oli lahjakas muusikko, hän oli myös korvaamaton ystävä. Hän oli herkkä, huumorintajuinen ja suuria unelmia täynnä. Sydämeensä päästettyään olit siellä ikuisesti. Minun sydämeni hän todellakin vei mukanaan. Paavon muistoa kunnioittaen, Päivi Hirvonen InMemoriam: Aimo Koskimäki 40 -mitalin 1988. Euran kunta on palkinnut Koskimäen useasti, viimeksi Pro Eura – mitalilla 2006. Aimo Koskimäki eli Aippu oli valoisa ja avoin, ja häneen oli helppoa tutustua. Opettajana hän oli innostunut ja vastuuntuntoinen. Pertti Ratsula ystävä ja soittokaveri KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Womex 2013 Suomalaista musiikkia maailmalle Womex on musiikkialan tärkein maailmanmusiikkiin keskittyvä ammattilaistapahtuma, jossa kohtaavat vuosittain kaikki keskeiset alan toimijat taiteilijoista kiertuejärjestäjiin, festivaalien edustajista, levy-yhtiöihin. Tänä vuonna suomalaisosallistujien määrä oli kaikkien aikojen suurin; yhteismarkkinointiin osallistui 28 yritystä ja 35 yritysedustajaa. Yksi Music Finlandin päätavoitteista oli saavuttaa suomalaiselle maailmanmusiikille laajasti medianäkyvyyttä ja saada uusia mediakontakteja erityisesti Isossa-Britanniassa. Suomen WOMEX-messuständillä riitti kuhinaa koko tapahtuman ajan. Suomalaisdelegaatit kävivät neuvotteluita ja hankkivat kontakteja sekä arvokasta tietoa alasta. Messuosastolla tehtiin yhteistyötä myös pohjoismaisten kollegoiden kanssa; perinteinen Nordic Brunch keräsi paikalle yli 800 ammattilaista tapaamaan suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia messuosallistujia. Music Finland järjesti messujen aikana Songlinesin kanssa Finnish Music Reception -tilaisuuden, johon kutsuttiin suuri joukko ammattilaisdelegaatteja. Tilaisuus onnistui yli odotusten; paikalle Tilaa Kansanmusiikkilehden T-paita. Paidat ovat mustia, painatus punainen. Nyt tarjoushintaan 25 euroa. Toimitus tammikuussa. lehti@kansanmusiikkiliitto.fi tai (09) 873 1320 saapui median edustajia, konserttijärjestäjiä ja festivaalipromoottoreita. Tilaisuudessa esiintyneen Pekko Käpin showcase poikkesi muusta ohjelmasta positiivisella tavalla ja tarjosi ulkomaisille toimijoille erinomaisen maistiaisen siitä uudesta ja yllättävästä musiikkitarjonnasta, jota Suomesta löytyy. Music Finland järjesti lisäksi kahtena iltana verkostoitumisillalliset, joihin kutsuttiin kohdennetusti suomalaisille relevantteja ulkomaisia toimijoita. Pekko Käppi omassa showcasessaan. Womex on musiikkialan tärkein maailmanmusiikkiin keskittyvä ammattilaistapahtuma, jossa kohtaavat kaikki keskeiset alan toimijat. Samuelin Poloneesi Raumalla 14.-16.3.2014. Ilmoittaudu mukaan! Samuelin Poloneesi järjestetään 14.-16.3.2014 Raumalla, yhteistyössä Rauman kaupungin ja Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan! Samuelin Poloneesin teemoina vuonna 2014 ovat Polkka ja Satakuntalainen kansanmusiikki. Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut (1.11.) ja jatkuu vuoden 2013 loppuun (31.12.) asti! Lisätietoja, ilmoittautumislomakkeen sekä pelimanni-infon 2014 löydät: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi Voit ilmoittautua myös numeroon (09) 873 1320 Merkit Ansiomerkit Pöytästandaari Pohjois-Savon Kansanmusiikkiyhdistys 13.10.2013 Hopeinen ansiomerkki Aija Koistinen, Kuopio,, 13.10.2013 Seppo Kononen, Kaavi, 13.10.2013 Niilo Laitinen, Vesanto, 13.10.2013 Unto Lehtonen, Suonenjoki, 13.10.2013 Kultainen ansiomerkki Markku Vuori, Leppävirta, 13.10.2013 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 41
KIRJAT Vokki: Elämän kulkurit. Aarno Lehto. Kulttuurin kannattelija. VOK-0813.2013 (cd ja nuottivihko 29 s.). Koonnut Ritva Lehto. Recito Förlag. Borås 2013. 358 s. 16 raitaa Jouni Sjöblomin sävellyksiä, sanoituksia, sovituksissa mukana osittain myös vaimo Leena. Aiheena kotiseudun maisemat ja luonto. Yksitoikkoistako? Ei vähääkään, sillä Jouni on onnistunut saamaan kokoon monipuolisen, laajaa rytmikirjoa hyväksi käyttävän kokonaisuuden yhdessä kymenlaaksolaisen Vokki-yhtyeen kanssa. Liikutaan milloin etnojenkan, milloin reggaen, countryn, humpan tai hambon tahtiin. Rummutkaan eivät tunnu läpilyövän hakkaavilta. Olen kuullut kuorosovituksina samaisia kappaleita, mutta nyt kaikki on toteutettu kuuden henkilön kokoonpanolla, lähinnä kaksiäänisenä lauluna. Hitaampi kuorosovitus nimikappaleesta on enemmän minun mieleen, mutta nehän ovat makuasioita. Erityisen mielenkiintoisia ovat Petri Laaksos-tyyppiset hengellissävytteiset laulelmat, joiden soisi leviävän laajempaankin käyttöön. Riimitykset ovat kaiken kauttaaltaan erinomaisen kohdallaan. Sävellykset ovat vuosilta 1997-2013. Nuottivihon ulkoasu on selkeä ja informatiivinen, suuret värikuvat luovat lämmintä tunnelmaa. Sitä vastoin levykansissa Juha Vanhatalo ei ole onnistunut pelaamaan yhtä selkeästi eri värisävyjen kanssa. Fonttikin on osittain niin pieni, että suurennuslasia pitää käyttää. Projekti on toteutettu Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön apurahan tuella. On kuin istuisi Ruotsissa Olofstorpin Stenaredsvägen 11:sta Lehdon sohvapöydän ääressä selailemassa Aarnon kanssa hänen leikekokoelmaansa. Mapissa on toinen toistaan värikkäämpiä valokuvia, kirjeitä ja lehtileikkeitä ja kaikkiin niihin on mukana vielä yhtä sun toista muisteltavaa. Ja Aarnohan osaa kertoa niin että Ritva-vaimolla on kiire kirjata kaikki ylös. Kirjan koostamisessa asiantuntija-apua on antanut toimittaja Antero Korhonen. Aarno Lehto on syntyisin Virtain Kotalasta, mistä hän lähti 27-vuotiaana 1964 eteläRuotsiin työn perässä. Suomessa jo vähän työkokemusta saaneelle vaatturille löytyi työpaikka pukutehtaalta, mutta työtä riitti vain 16 vuodeksi. Uusi työpaikka avautui 1982 kulttuurityöntekijänä ruotsinsuomalaisten Finngötar-yhdistyksessä. Siinä viulupelimanni Aarno sai taipua monenlaiseen: kuoronjohtaja, tanhusäestäjä, lasten musiikkileirien vetäjä, kansanmusiikin kouluttaja, kanteleenrakentaja, kolumnisti. Sukulaispoika Markku Lehdon kanssa Duo Lehtona esiintynyt kaksikko viihdytti yleisöä myös Suomessa. Kaikesta tästä Aarno kertoo elävästi ja osin ehkä liiankin yksityiskohtaisesti muistelmateoksessaan, joka ilmestyi keväällä. Merkittävä arjen kuvaus ruotsinsuomalaisesta kulttuurityöstä. Suomen Kansanmusiikkiliitto on myöntänyt Aarno Lehdolle 21. kultaisen ansiomerkin vuonna 1991. Antti Koiranen Antti Koiranen Jantso Jokelin: Huuliharppukirja Sammakko 2013 Kirjat, jotka uhoavat olevansa lajissaan ensimmäisiä, herättävät epäilyksiä. Huuliharppukirjan italowesternin ulkoasu ja vaatimaton koko ei varsinaisesti viesti ”pienen soittimen kulttuurihistoriallisen informaatioaukon täyttämisestä”. Mutta enemmän tai vähemmän se sen tekee. Kirja on sympaattinen, helppolukuinen ja tietoa täynnä. Ainakin tällaiselle nuorena poikana huuliharpusta innostuneelle, mutta harrastuksen kesken jättäneelle kirja antaa paljon vastauksia eikä sitä tahdo malttaa laskea käsistään. Onneksi kirjassa ei ole löysää ja tiiviin tietopaketin saakin luettua muutamassa illassa. Innostaapa se ainakin ajatuksen tasolla kaivamaan pöytälaatikkoon unohtuneet hohnerit esille. Voisi kokeilla tosissaan ylipuhaltamista ja soittimen virittämistä viilaamalla. Huuliharpun tarinaan on saatu mahtumaan ”suuharpun” historia, soittimen rakenne, huuliharpputyypit, soittajia, musiikkityylejä ja jopa pieni opas aloittelevalle soittajalle aina äänenvahvistuksen tekniikan valintaa myöten. Luonnollisesti keskiössä on vahvasti blues, johon huulihappu 42 mielikuvissa eniten liitetäänkin. Tämän lehden lukijoista monet ehkä kaipaisivat perusteellisempaa selvitystä huuliharpusta Suomesta ja laajempaa huuliharppupelimannien esittelyä, mutta kirjan painotukset liittyvät varmasti tekijän omiin kiinnostuksen kohteisiin. Kiitettävästi mukaan on kuitenkin saatu kaikenlaiset turpahöylääjät imitaattoreista klassisen musiikin soittajiin. Kirjan aineistosta olisi saanut helposti näyttävän isokokoisen ja värikkään kiiltävälle paperille painetun teoksen. Varmaankin kustannussyistä on tyydytty mustavalkoiseen karkeahkolle paperille painettuun kirjaan. Tavallaan ulkoasu sopii hyvin aiheeseensa. Ulkoasussa on kuitenkin panostettu koviin kansiin ja tyylikkääseen sidontaan kangasselkineen ja päänauhoineen. Kirjan luettua ei jää epäilystä kuinka monipuolisesta soittimesta on kysymys. Youtube tuo lukuelämykseen mukaan äänen ja kuvan. Siellä on lähes kaikki, joista kirjassa puhutaan. Huuliharppuväki on ollut ahkera lataaja. Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Lokakuun Loiskeet piristivät syksyä Tomi Olli Kansanmusiikki soi ja pelimanniväki viihtyi Lappajärvellä järjestetyissä Lokakuun Loiskeissa. Vuonna 1990 Toivo ja Elsa Rajalan käyntiin polkaisema tapahtuma onkin tuonut siitä lähtien elämää pimeään syksyyn. Lokakuun Loiskeiden ohjelmallisen vastuun kantoi ensimmäistä kertaa järjestelyissä mukana ollut Eteläpohjalaiset Spelit kansanmusiikkiyhdistys ry. Pelimannihengessä hääräsivät myös kylpylä Kivitippu, Kansantanssiryhmä Väkitukko sekä Lappajärven Pelimannit. Esiintyjiä kerääntyi Kivitippuun parisataa lähes neljässäkymmenessä kokoonpanossa. Kokonaisuudessaan väkeä vieraili Kivitipussa tapahtuman aikana tuhatkunta henkeä. Pelimannien ehdoilla Lokakuun Loiskeet polkaistiin käyntiin vuonna 1990 Kraateri-Kahvion suojissa Toivo ja Elsa Rajalan ideoimana. Toivon mukaan lähtökohtana oli luoda tapahtuma, missä pelimanni on kuningas. – Pelimannit soittelivat usein vain muiden iloksi, jääden itse sivurooliin. Halusimme saada asiaan muutoksen ja niinpä Lokakuun Loiskeet syntyivät. Ensimmäisessä tapahtumassa oli mukana 42 pelimannia, eli meno on kasvanut vuosien aikana melkoisesti, Rajala muistelee. Vuonna 2001 järjestelyvastuusta sivuun jäänyt Toivo on edelleen tuttu näky Loiske-esiintyjien joukossa. Tapahtuma onkin yksi Lappajärven pelimannin syksyn kohokohdista. – Tämä tuo piristystä pimenevään syksyyn. On myös pakko myöntää, että silmänurkka kostuu Loiskeissa useamman kerran vanhoja ja uudempia tuttuja tavatessa. Pelimannimusiikin ohella viikonlopun aikana käydäänkin läpi monet ilot ja surut sekä filosofoidaan elämää laidasta laitaan. Rajala on luottavainen Lokakuun Loiskeiden tulevaisuuden suhteen. – Oli mainio asia, että Spelit ottivat ohjelmasta vetovastuun. Heillä on tietoa ja näkemystä. Uskon vahvasti Lokakuun Loiskeiden tulevaisuuteen ja toivon tapahtuman säilyvän jatkossakin perinteisenä pelimannitapahtumana. Ilmoita ilmaiseksi Vuokraa asuntoauto keikkamatkoille tai vaikka lomakäyttöön. Tied. Rauno Lehtovaara, Vantaa, puh. 050 338 0018 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Lokakuun Loiskeet kuuluivat ja näkyivät myös Lappajärven kauppaliikkeissä. Siwassa soitelleet oululainen Matti Partanen (vas.) ja Seinäjoen Nurmossa asuva Juhani ”Junnu” Korhonen ovat tuttuja kasvoja tapahtumassa. Kummallakin on takana toistakymmentä Loiske-vierailua. Tapahtuma jatkuu Loiskeiden ohjelmavastuun kantaneen Eteläpohjalaiset Spelit kansanmusiikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja Jorma Aron mukaan tapahtuma jatkuu ensi vuonnakin. – Kyllä näin tapahtuu, sillä olemme saaneet paljon positiivista palautetta niin esiintyjiltä kuin yleisöltäkin. Tapahtuman kannalta on oleellisen tärkeää, että ihmi- Kaamospelit sillä on hyvä fiilis, ja mielestäni näin kävi tälläkin kertaa. – Kokonaisuudessaan viikonloppu oli minulle positiivinen yllätys. Aloimme valmistella ohjelmaa käytännössä vasta elokuun alussa, eli homma meni aika kiireiseksi. Kaikki sujui kuitenkin mainiosti ja päällimmäisenä tunteena on todella hyvä mieli, Aro iloitsee. 23. Kaamospelit vietettiin 8.-17.11.2013 Vantaalla. Viikon aikana kuultiin monipuolisia konsertteja, joissa areenalle pääsivät paikallisten harrastajien lisäksi mm. Rosenfink, Sandra Melo (Brasilia) & co., Erik Rydvall (Ruotsi) & Olav Luksengård Mjelva (Norja), Folkkarit, Tuomas Rounakari ja Kouon Frouva. Ensi vuonna Kaamospelit järjestetään 8.-16.11.2014 ja ulkomaisia vieraita sekä mahtavaa menoa on luvassa jälleen! 43
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut, jotta äänitteet saavuttaisivat yleisön. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. Orffit Kuinka Bumerangia heitetään sanoituksia ja melodioita ja liekö sattumaa, että tätäkin kokonaisuutta ohjaa vuodenaikatarina, jota kerrotaan infolehdykässä valloittavin piirroksin kuvitettuna. Levy toimii hyvin jo hyvinkin pienille lapsille piirroksineen ja ainakin meidän perheessä sai uuden hittilevyn meriitin! Orffit 2013, UHMA16 Tuttua ja taattua Orffi-kamaa! Levyn kappaleiden hauskat sanoitukset yhdistettyinä meneviin melodioihin on lyömätön yhdistelmä, joka uppoaa varmasti parhaiten vähän isompiin lapsiin. Tällä kertaa levyn kappaleet on yhdistetty toisiinsa tarinalla, jota kertoja aina kappaleiden välissä vie eteenpäin. Tämä tuo mukavaa vaihtelua kuunteluelämykseen. Mimmit Vuodenajat Universal Music Group, 3754246 Mimmit on pitkästä urastaan huolimatta allekirjoittaneelle aika uusi tuttavuus, ja erittäin miellyttävä sellainen. Uusi levy on täynnä raikkaita, hauskoja Lasten Musiikki- ja Kulttuurikeskus Verso Jouluverso Lasten Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO 2005, VERCD-01 Vaikka tämä tuli arvioitavaksi lastenlevynä, niin ihan on kaiken kansan joulumusiikkia tämä! Levy sisältää eri esittäjien toimesta tuttuja joululauluja ja mukavia uusia kappaleita. Uusia ainakin allekirjoittaneelle ovat muun muassa Freijan soittamat instrumentaalit Pulkkapolkka, Joulukatrilli ja Lumiukot matkalla. Muut levyllä soittavat kokoonpanot ovat hieno puhallinyhtye Idée Fixe ja Versomus, jonka käsissä muutamat klassikkolaulut saavat aivan uutta ilmettä. Sirpa Lahti Sulosointuisimmat lahjat Kansanmusiikkiliiton Putiikista Jaakko ja Sanna: Soiva puu Arto & Antti Järvelä: Os Fera Liluli Jokilaaksojen kanteleyhdistys ry OARTCD008, 2013 Sanna Hemmingin ja Jaakko Meriläisen Soiva puu alkaa Lypsäjän laululla. Sen on aikanaan esittänyt teatterimies ja kuplettilaulaja Pasi Jääskeläinen. Ilmeisesti Soivan puun esitys pitäisi myös nähdä. Nyt se tuntuu irralliselta eikä oikein sovi aloituskappaleeksi. Olisin muutenkin laittanut kappaleet hiukan eri järjestykseen, tosin tehtävä ei olisi helppo. Ainakin vanhemmalle väelle hyvin tuttujen kansansävelmien joukossa on kaksi Jaakko Meriläisen sävellystä Epävarma jenkka ja Tango. Viimeksi mainittu on äänitteen piristävintä antia. Hieman tarkemmat tiedot kappaleista olisivat olleet hyväksi. Lauluosuudet ovat kauniita, mutta hiukan samankaltaisesti tulkittuja. Sovitukset ovat todella taidokkaita ja tekniikka on hallussa koneistokanteleen vipujen hallintaa myöten. Jäin kuitenkin kaipaamaan joitain iloisia kantelekappaleita Haapavedeltä. Peräkkäisten laulujen väliin olisi sopinut vaikkapa Ilona Porman ja Martti Pokelan aikanaan soittamia reippaita sävelmiä. Eipä niitä enää juuri missään kuule. Äänite saattaa tuntua uneliaalta kaikenmaailman musiikkiin tottuneelle kuulijalle, mutta ehkä se onkin vain hyvä asia. Jokaisessa kappaleessa on ymmärrettävä melodia sekä selkeä alku ja loppu. Sekin tuntuu nykyään hyvältä. Sanna Hemminki ja Jaakko Meriläinen jatkavat hienolla ja kunnioittavalla tavalla Haapaveden kanteleperinnettä. Arkistojen kätköistä on silti menty eteenpäin. Soiva puu on rauhoittavaa kuultavaa kansanlaulun ja kanteleen ystäville. Järvelän serkukset Kaustiselta soittavat tällä kertaa duona ja iskevät esikoislevyllään heti kultasuoneen. Tämän duon soittoa voi esitellä missä tahansa, kenelle tahansa ja milloin vain! Serkusten musiikillisten aktiviteettien luetteleminen hengästyttää: Arton yhtyeitä ovat mm. JPP, Nordik Tree, Pinnin Pojat, Maria Kalaniemi, Erik Hokkanen & Lumisudet ja esiintyypä Arto paljon myös soolona sekä amerikansuomalaisen Kaivama -duon kanssa. Antti tunnetaan vaikkapa yhtyeistä Frigg, JPP, Baltic Crossing, Troka ja Kings of Polka. Antti myös sparraa ansiokkaasti uutta hienoa ilmiötä suomalaisella pelimannitaivaalla eli Orivesi All Starsia. Os Fera Lilulin materiaali tulee etupäässä Pohjanmaan perinnearkusta. Mukana on Frank Hietalaa Alavieskasta, Arvo Viitaniemeä ja Erkki Metsäpeltoa Vimpelistä, Lappfjärdin mestareita Torsten Pärusia ja Valter Enlundia sekä tietenkin oman isoisän Johannes Järvelän soittamaa musiikkia. Levyn nimikappale hämärine sanoineen tulee Maria Helena Spoofin nuottikirjasta Lempäälästä vuodelta 1790. Arton omat sävelmät nitovat perinnemateriaalin hienosti yhteen. Arto soittaa levyllä pelkästään viulua, usein käyttäen "ristivirettä" ADAE eikä Anttikaan malta olla virittämättä kitaraansa joisakin sävelmissä modaalisesti tyyliin DADGAD. Hienoja ovat myös levyn viisi viuluduoa jotka muistuttavat mieleen sen ettei säestäjän aina tarvitsisi soittaa niitä kolmisointuja. Tämä on niin hienosti soitettu levy että herkistyn joka kerta tätä kuunnellessa. Vuoden levy, ehdottomasti! Kari Dahlblom www.kansanmusiikkiliitto.fi 44 Antti Kettunen KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
The World Mänkeri Orchestra: Mireur Karkia Mistika Records 2013 (karmi-041 The World Mänkeri Orchestran uusi levy kuulosti aluksi vain mystiseltä enkä saanut otetta siitä. Sitten huomasin, että Mireur on äänitetty livenä Porin kirkossa ja musiikki löysi paikkansa. Miten ihana on istua kaikuisassa kirkossa ja antaa sielun levätä hitaasti soljuvan musiikin saattelemana. Kuunnella eri soittimia, sävyjä, äänen viipyilyä ja antaa niiden rauhassa etsiä oma paikkansa sisimmästä. Heikki Syrjäsen ja Pekka Westerholmin puhaltimet, Olli Penttilän basso, Petri Pentikäisen perkussiot, Meri Tiitolan laulu ja Hanna-Maarit Kohtamäen urut antavat musiikin kehittyä rauhassa, kuunnella toisiaan, keskustella, jatkaa siitä, mihin toinen jäi. Pelkkää seesteistä samoamista musiikki ei kuitenkaan ole, vaan tunnelmat vaihtuvat kirkkaasta kellonsoitosta urkujen synkkiin sointuihin ja puhaltimien parkunaan. Minulle Mireur on meditaatiomusiikkia, jonka voi pistää soimaan, kun aivot kaipaavat lepoa ja on tarve siirtyä toisiin sfääreihin. Arja Kangasniemi Kotikylälle. Riitta Reijonen. RRECD01. 2013. Keuruulaisen Ahon soittajasuvun vesa Riitta Reijonen halusi tallentaa tuleville sukupolville lapsuutensa ja nuoruutensa musiikkia julkaisemalla tukevan ceedeellisen perinteistä ja perinteiseen tyyliin sävellettyä musiikkia. Yhtyeessä soittavat ja laulavat hanuristi Reijosen lisäksi Airi Niemelä (viulu), Pertti Wallenius (basso, kitara, laulu), Tuija Niemi (klarinetti), Kaija Aho (harmonikka) ja Janne Lähteenmäki (harmonikka). Tarjolla on repäisevää polkkaa, menevää masurkkaa, keinuvia valsseja ja ennen kaikkea mielenkiintoisia lauluja Riitan synnyinseudulta. Näyttönä ohjelmiston kirjosta kuullaan myös Ossi Runnen säveltämä laulu Kotikylälle sekä muutakin mielimusiikkia eri säveltäjien tuotannosta (Matti Koskinen, Erkki Vepsäläinen, Esko Koskela, Jouko Tekoniemi, Paavo Ilomäki, Konsta Jylhä). Niin, voihan sen Hurmuri-hevosen löntystelyn noinkin reippaasti tulkita. Myös kolme Riitta Reijosen sävellystä on mukana levyllä. Lopetusraitana on Sari Kaasisen Lintunen. Levyn kruunaavat leppoisasti kirjoitetut kertomukset sävelmien taustoista huolellisesti tehdyssä cd-kirjasessa. Levyn teknisestä toteutuksesta vastaa mestaripelimanni Eero Lahti. Pömpeli. Fililoora PÖMCD07. 2013 Pömpeli on 20-vuotisen uransa aikana tehnyt 250 keikkaa ja kierrellyt paitsi kotimaassa myös ulkomaisilla esiintymislavoilla Ruotsissa, Virossa, Latviassa ja Ranskassa. Risto Kuparin työ härmäläisen laulumusiikin parissa jatkuu. Pömpeli –yhtyeen seitsemäs levy kantaa nimeä Fililoora, mikä murresana ilman Googlea jäisi vain arvailuksi. Viulukoteloahan tuo perinnesana tarkoittaa. Levyn 17 raitaa perustuvat ensisijaisesti Kuparin laululle ja monipuoliselle instrumenttisäestykselle. Neljän hengen porukalla ei ole liikoja resursseja soitinnukseen, mutta multi-instrumentalistit Risto Kupari ja Tiina Erkkilä onnistuvat luomaan yhdessä basisti Pentti Ketomäen ja viulisti Päivi Pihakarin kanssa miellyttävän kokoelman murremusiikkia. Levy tuskin on tarkoitettu kerralla läpikuunneltavaksi, mutta siitä löytää eri tavoin sovitettuja ja soitettuja näytteitä härmäläisestä lauluperinteestä. Mukavana piristeenä on nuoren Aarni Kuparin laulu tän kylän ämmistä. Mestarilaulaja Kalle V. Rintanen on mielenkiintoisella tavalla miksattu yhtyeen laulusolistiksi uhoilevassa laulukertomuksessa kulkurin tiestä. Kuparin sepittämä tarina Hilperinmäen kaupankäynnistä yllättää loppusoinnuttomuudellaan. Pienet lisäselvitykset laulujen alkuperästä eivät olisi olleet pahitteeksi. Antti Koiranen Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset: Alaska Karhucd001 Turkulainen, Polar Ends -yhtyeessä toiminut Antti Kokkomäki on tehnyt myös suomenkielisiä lauluja. Nyt hän on julkaissut niitä monissa eri yhtyeissä vaikuttavista muusikoista koostuvan taustaorkesterin kanssa. Antti Kokkomäki & Tammikuun lapset -orkesterissa soittavat Antin (laulu, kitara) lisäksi Tapani Levanto (basso), Tuomas Lieskivi (kitara, banjo, mandoliini), Tupuna Manner (viulu, taustalaulu), Milja Mäkelä (laulu, piano), Olli Saikkonen (rummut) ja Antti Kolehmainen (sello). Yhtye itse kuvaa musiikkiaan netissä perinteitä kunnioittavaksi suomifolkiksi, mutta kyllä folkkia ja perinteitä on aika vähän mukana. Antti Kokkomäki vastaa pitkälti levyn biiseistä, ja hän myös laulaa eniten. Kokkomäki osaa tehdä monipolvisia, kiinnostavia sävelmiä ja levyn sovitukset ovat huolella tehtyjä ja toimivia – erityisesti huomio kiinnittyy selloon, jota harvemmin kuulee tämäntyyppisissä kokoonpanoissa. Laulujen sanoituksista en niin vakuuttunut. Olisin kaivannut niihin lisää iskevyyttä – nyt kurkottelevat niin moneen suuntaan, että en saanut niistä kiinni kun ajoittain. Toinen levyn ongelma on sama kuin monella muullakin oma- ja pienkustanteella eli äänitys ja miksaus eivät kestä kriittistä, ammattimaista tarkastelua. Antti Koiranen Hannu Virtanen Jari Rättyä & Käärmekeitto: Kuljet heidän keskellään Puuma Records CD 011, 2013 On aina hienoa kuulla ensimmäistä kertaa uutta hienoa artistia! Ennen viime kesän Kaustisen festivaaleja en ollut kuullut tästä miehestä mitään, mutta Rättyän laulettua heinäkuussa puoli säkeistöä karhean herkällä tyylillään olin jo myyty mies! Aiemmat kaksi levyänsä yksin soittanut ja laulanut multiinstrumentalisti ja lauluntekijä Jari Rättyä on uudelle levylleen koonnut erinomaisen bändin, KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 joka soittaa Rättyän monikulttuuriset laulut ilmavan svengaavasti. Sointikuvaa hallitsevat Rättyän dobron lisäksi Mikko Majasen soittamat busukit ja mandoliinit. Aki Keinäsen kontrabasso ja Jalmari Auvisen lyömäsoittimet luovat lauluille ilmavan pohjan. Jari Rättyä on hieno lauluntekijä. En ole pitkään aikaan kuunnellut suomalaisten laulujen sanoja yhtä tarkasti kuin tämän Käärmekeitoksen tekstejä. Lau- lujen aihepiirit eivät ole ihan perinteisiä tyttö-poika-ralleja vaan aiheiksi on päätynyt mm. yksinäisen vanhuksen häätäminen kotitalostaan, suomalainen sisu (tai hulluus) ja vanhan mestari-oppipoikajärjestelmän analysointi... Olisinpa kerrankin suonut tekstien olevan mukana levyn kansissa. Käärmekeiton musiikin pohjalla on vinkkejä niin bluesista kuin erilaisista maailmanmusiikkityyleistä mutta jotenkin se silti kuulostaa hyvin suomalaiselta. Busuki-progea. Kainuun bluesia. Hienoa musiikkia! Antti Kettunen 45
LEVYT Wind on Wind: Sees. Pirulainen: Hurja hehku Sees on nimensä mukainen levy, johtuen muusikoiden eli Kirsi Ojalan, Heidi Haapojan, Kristiina Ilmosen, Mimmi Laaksosen, Kristine Lindemanin, Leena Paukkusen ja Sanne Tschirpken soittimista erilaisista puuhuiluista, joiden pehmeä sointi antaa musiikille seesteisen sävyn. Mutta kyllä yhtyeen musiikista potkuakin löytyy: Teppo Revon Jatsi sykkii voimakkaan takapotkuisena ja karistaa pölyt arkistoäänitteistä, joilta levyn musiikki on pääasiassa koottu. Seitsikko revittelee huiluillaan siihen malliin, ettei ole epäilystäkään perinnemusiikin elämisestä tässä hetkessä. Sees-levy on upea kokonaisuus, jossa soi suomalaisen laulu- ja soitinperinteen lisäksi musiikkia Laguna Pueblo -intiaaneilta, Stephan Micusilta ja Kirsi Ojalalta. Wind on Wind soittaa puhtaasti, sävykkäästi ja koskettavasti ja uskaltaa luottaa hitaan soiton voimaan. Musiikki soljuu improvisatorisesti, mutta silti jokainen osa on tiiviisti paikallaan. Pirulainen on kuusihenkinen pelimanni-/rock-yhtye Pohjanmaalta, jonka slaavilaista melankoliaa uhkuvat kappaleet saavat muistamaan, että Suomi on lamassa, mutta lohtu löytyy musiikista. Biisimateriaali on tasokasta ja sovitukset, varsinkin soitinnus, on orkesterin instrumenttien puitteissa paikoin todella oivaltavaa ja levy rullaa kappaleesta toiseen kuin Asikkalan teräksinen höyryveturi alamäkeen. Vaikka soitto ei olekaan erityisen tarkkaa, toteutus palvelee kappaleita hienosti ja vaikka meno yltyy paikoitellen melko korniksi (”ensimmäistä kertaa mä puukosta sain...”), kaikesta kuulee, että yhtye on hyvällä tavalla tosissaan. Oikeastaan musiikillisesti levy on jostain ammattimaisen tekemisen ja iloisen harrastamisen hämärän rajamailta, missä ”juntti” on kehaisu ja intonaatio sivistyssana. Tämän perusteella se on hieno paikka kansallisesti uskottavan folkiskelmän luomiseen. Täten siis toivotan tälle Pohjanmaan Popedalle menestystä ja pitkää ikää! Arja Kangasniemi Teemu Eerolainen Kanteleen Ääniä 2013 (Aania-24). Pieni tiikeri – Lauluja lapsille GMCD 1325 Lauluja lapsille Suomessa asuvien eri maailman musiikkikulttuurien edustajien esittäminä, hieno juttu! Lapsethan kuuntelevat ennakkoluulottomasti mitä vain. 1-vuotias tanssii innokkaasti mukana ja ihastelee linnun ääniä Nefesin lintulaulussa. Osa esityksistä on huipputasoa, erityisesti kuubalaisen Sierra Maestran ihastuttava son. Osa ei ole sitä – olen tietysti erityisen herkkä kun kyseessä on oma erikoisalani espanjalainen musiikki, mutta Cinta Hermon laulut eivät valitettavasti yllä levyn muulle tasolle. Ilahduttava uusi tuttavuus on hiukan melankolinen Patalino Kap Verdestä. Suomalais-intialaisen Shava 46 ovat astetta rujompi äänikuvaltaan kuin omilla levyillä, mutta kappaleet toimivat. Kokoelma ihan erilaisia artisteja siis, mutta mikä on se varsinainen punainen lanka? Jotkut laulut ovat perinteisiä lastenlauluja tai -leikkejä, jotkut suomenkielisiä lapsille sopivia ralleja. Mutta osassa lauluista en löydä juuri mitään mikä olisi erityisesti suunnattu lapsille. Vähän pitää myös natista kansivihosta, joka on luvattoman sekava. Tove Djupsjöbacka Boom Shakalaka – Baltik Bass Volume 1 Esa Kotilainen: Perhosniitty Nyt on kyllä kyseessä erikoinen levy. Boom Shakalaka on helsinkiläinen DJ-ryhmä, joka on syntynyt tarjoilemaan helsinkiläisille (sic) eri mantereiden disko- ja klubi-musiikkityylejä ja on jossain vaiheessa taivaltaan tullut synnyttäneeksi ”baltik bassiksi” nimetyn genren. Tämän monikulttuurisen konseptin toteutus vetää kyllä aika sanattomaksi. Albumi on pitkälti vinkeä kokonaisuus suomalaista haitaripolkkaa ja -katrillia ja päälle koneäänillä tehtyä kebab-komppia. Kyseessä on siis tanssiremixlevy, jolla kuullaan mm. Markku Lepistön tuotantoa. Jos suomalainen savusauna turkkilaisessa diskossa sikiäisi korvamatoja, niin suurin piirtein tällaisena ne loisisivat ihmisessä. Jää nähtäväksi, omaksuvatko helsinkiläiset tanssiklubit yleisöineen tämän musiikin. En kyllä yllättyisi, jos kaupungin lukuisat hipsterit ymmärtäisivät hyvinkin tämän yhtälön päälle, nauraen ironisesti neniensä alle unohtuneisiin movember-kuontaloihin. Teemu Eerola Esa Kotilainen on pitkän linjan muusikko, mm. Wigwamissa ja Kalevalassa vaikuttanut maamme epävirallinen kosketinvelho. Perhosniitty-levyllä pääosaa näyttelee kuitenkin moog-syntetisaattorin ja hammond-urkujen sijaan harmonikka. Levy alkaa leppoisalla Metsäretki-kappaleella, joka ui sävelkieleltään kansanlaulun ja slaavilaisen iskelmän välivesissä. Levyn melodioissa uhkuu Pekka Pohjolamainen naivismi ja vahva modaalisuus. Välillä meno yltyy hyvin etniseksi, välillä taas mennään veikeän jazz-valssin suuntaan, mutta punainen lanka levyllä tuntuu löytyvän vaihtelusta huolimatta ja äkkivääriä leikkauksia on vältetty, vaikka pientä säpinää ehkä välillä jääkin kaipaamaan. Soitto on läpi levyn hillittyä, ainakaan ylisoittamisesta ei voi tämän albumin kohdalla puhua. Levyn yhtyeessä hääräileekin Suomen kovimpia studiokettuja, Peter Lerche, Eerik Siikasaari ja Anssi Nykänen. Sovitukset ovat hiottuja ja Kotilaisen haitarinsoitto on pitkin levyjä estradilla ja edukseen. Teemu Eerola Kansanmusiikki.fi ja Kansanmusiikki-lehti julkistavat Vuoden kansanmusiikkilevy –äänestyksen Äänestä omaa suosikkilevyäsi! Voit äänestää vuoden 2012 joulukuun ja vuoden 2013 marraskuun välisenä aikana ilmestyneitä kansanmusiikkilevyjä. Joulukuun 2013 levyt siirtyvät seuraavan vuoden äänestykseen. Lista levyistä löytyy www.kansanmusiikki.fi/ajankohtaista/uusia-julkaisuja. Mikäli huomaat jonkun levyn puuttuvan listaltamme, ilmoitathan siitä meille. Äänestysaikaa on 3.1.2014 saakka. Äänestää voit sähköpostilla info@kansanmusiikki.fi tai portaalin palautelomakkeella. Laita viestin otsikoksi ”Vuoden kansanmusiikkilevy”. Äänestää voit myös postikortilla: Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskus, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi 50 euron lahjakorttia Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin. Vuoden levyn valitaan sekä yleisöäänestyksen että asiantuntijaraadin antamien pisteiden perusteella. Vuoden levy 2013 julkistetaan Folklandia-risteilyllä tammikuussa 2014. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Teemu Raudaskoski Soiden soiden Kuvataiteilija/muusikko Teemu Raudaskosken debyyttilevytys Soiden soiden on tunnelmallinen ja omaperäinen yhdistelmä perinteistä laulufolkia ja maailmanmusiikkia. Levyllä huokuu yhtä aikaa mm. Joose Keskitalon edustama suomalainen trubaduuriskene, 70-luvun Agit Propin julistavuus ja lempeä dub- ja reggaesoundi. Tuotannon budjetista levy ei jätä paljoa arvailun varaan, mutta lofi-äänitys sopii tunnelmallisesti rullaaviin sävellyksiin hienosti. En liene täysin väärässä, jos Raudaskosken tausta kuvataiteen puolella on syynä tuotannon kerroksellisuuteen. Liekö tässä suomalaisen trubaduuri-skenen David Lynch, se jääköön nähtäväksi tulevaisuudessa. Joka tapauksessa levy on tehty hyvällä meiningillä, varsinkin bolivialaisen chorangiinstrumentin läpileikkaavuus miksauksessa tuo mukavaa särmää albumille. Suosittelen kevyesti luontoa korostavien sanoitusten ja ”hippimusiikin” ystäville, tässä on hieno albumi kuunneltavaksi Raudaskosken seuraavaa odotellessa. Teemu Eerola Rosenfink: Rosenfink Juha Kujanpää: Kivenpyörittäjä FMICD28 Rosenfink on Etelä-Suomen suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiperinteeseen perehtynyt trio. Kuten valtaosa nykypäivän ammattikansanmuusikoista, myös Rosenfink tuo perinnettä nykypäivään rohkeasti omalla tyylillään ja sovituksillaan. Kolmikon keikoilla voi toisinaan kuulla myös äänielektroniikkaa Jarmo Romppasen loihtiessa mm. bassolinjoja mandoliineistaan. Yhtyeen esikoisalbumin äänitetoteutus on kuitenkin varsin akustinen ja pelkistetty. Romppasen mandola, Pauliina Pajalan viulu sekä Juulia Salosen laulu ja huilut saavat levyllä seuraksensa Jani Snellmanin kontrabasson ja Axel Fagerbergin perkussiot. Kappaleissa Allt under himmelens fäste ja En visa vill jag sjunga koko viisikko äityy hetkellisesti jopa rock-henkiseksi, mutta kokonaisuudessaan levyn tunnelman voisi tiivistää sanoihin kepeä, hyväntuulinen. Rosenfink tuo suomenruotsalaisia kansanlauluja ja pelimannisävelmiä esiin asiantuntevasti ja taidokkaasti. Tärkeä osa levykokonaisuutta on myös itse sävelletyt välisoitot sekä Pajalan upea instrumentaalikappale Ögonsten. Mikko Haapoja Milla Viljamaa ja Johanna Juhola: Tango Diary Levy on alusta asti kuin ihastuttava kirjanen. Luettuani kansivihkosen tuumaan tarvitsenko tähän ääntä ollenkaan. Elina Lajusen kirjoittamat tunnelmakuvat tangomatkoiltaan Berliinissä ja Buenos Airesissa koskettavat herkkyydellään ja syvyydellään sekä haastavat mielikuvitukseni lentämään. Tarinat saavat sydämeni laskeutumaan viettelevän kohtalokkaille tangomatkoille omaan päähäni. Päätän silti laittaa levyn soittimeen. Milla ja Johanna neulovat tapansa mukaisesti helmeilevän, leikkisän, vauhdikkaan ja keinuvan tangokudelman joka ei onnekseni romahduta teksteistä KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 En tiedä millaiseen pataan Juha on lapsuudessaan heitetty, mutta se mikä johtaa tällaisen keitoksen julkaisemiseen ei voi olla pahasta. Kuultavissa on kansanmusiikkia, progea, rockjazzia, barokkia sekä sinfoniaa tyylitajuisesti sulassa sovussa. Vaikutteet Pekka Pohjolasta, Jukka Tolosesta ja Anssi Tikanmäestä vyöryvät niskaani mutta eivät häiritsevästi, sillä jos kerran tällaista estetiikkaa on olemassa niin mikseipäs tätä jaloa tietä vaikka vähän tietoisestikin lainaisi. Herra Kujanpää on kuitenkin itsessään tarpeeksi kypsä säveltäjä tekemään jotakin näin mahtipontista. Timo Kämäräisen kitaramelodiat pitävät valppaana levyn alusta loppuun. Melodiat ovat samalla voimakkaita ja herkkiä, mutta ennenkaikkea ne on saatu lähettämään suoraa tunnetta kuulijaan ilman turhia välittäjäaineita. Bändissä sahaavat myös kulloiseenkin melodiamutkitteluun taittuvat viulut (Tommi Asplund, Kukka Lehto, Esko Järvelä), sekä komppia naulaavat tämän lisäksi basso (Tero Tuovinen), rummut (Jussi Miettola), sekä koskettimet (Juha Kujanpää). Sanoisinpa vielä että todella tanssittavaa. Ei ehkä siinä perinnemielessä, mutta jos uskontonne ei kiellä sekatahtilajeja niin vapauttakaa itsenne. Äänellä itketty. Itkuvirsiä tämän päivän Suomesta. Äänellä Itkijät ry (ITKUJA01). Äänellä itketty -levy on harvinaisen mielenkiintoinen kuulokokemus. Ennalta ajattelin, että levyä voi kuunnella vain pätkittäin, jottei se puuduttaisi tai tekisi surulliseksi. Mutta eri-ikäisten naisten, joiden äänenvärit ja elämänkokemukset vaihtelevat, tarinat jaksavatkin kiinnostaa kuuntelukerrasta toiseen. Nautin siitä, että näiden nyky-päivän itkuvirsien sanoista saa selvää ja ne ovat selvästi laulettuja tarinoita, vaikka nyyhkytykset ja valitukset ne välillä katkaisevatkin. Surun aiheita löytyy muun muassa sotalapsen kokemuksista, kolmikymppisen pätkätyöläisen ongelmista, kiireestä, juurettomuudesta ja lapsen kotoa lähtemisestä. Viimeinen itku on sellosäestyksinen, sanaton laulu, mutta kaihoisa tunnelma on siinäkin vahvasti läsnä. Onneksi itkuvirsiperinne ei ole katkennut. Itkut auttavat käsittelemään mieltä pakahduttavia asioita ja kuulijankin kokemus laulajien tunteesta syvenee. Arja Kangasniemi Suvi Sistonen
Upeat ????????????????????????? -harmonikat ????????????????????1-, 2- ja 5-riviset sekä pianopelit nyt myös Seinäjoelta.???????????? tangovirittäytynyttä mieltäni. ??????????????????Lisäksi säestykset, orkesteri, sovitukset, Levy on tasaisen varmaa tangomusiikin opetus ja äänentoistopalvelut.?? duoa jonka voi huoletta sujaut- ?
taa kenkien viereen laukkuusi
matkalla seuraaviin tangojamei-
hin. Kai sinullakin on aina mu
kana laukussasi tangokengät yllättävän tangon varalta? Suvi Sistonen
Timo Saarimäki 050 5303 405 www.primputes.fi 47
Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.–30.12.2013 Kysy viime hetken paikkoja suosituilta Oriveden kursseilta! Kurssit: Pelimanniyhtye, opettajana Antti Järvelä Tämmäys- ja sovituskurssi, opettajana Timo Alakotila Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Heikki Lahti Pelimannikurssi viululle, opettajina Lassi Logren ja Arto Järvelä 2-rivisen hanurin vähän soittaneiden kurssi, opettajana Maija Karhinen-Ilo 2-rivisen hanurin kisällikurssi, opettajana Pekka Pentikäinen 2-rivisen hanurin mestarikurssi opettajana Jari Komulainen Kantelekurssi, opettajana Arja Kastinen Ukulelekurssi, opettajana Markus Rantanen (aloittelijat ja vähän soittaneet) Kansanlaulukurssi, opettajana Hilja Grönfors Yhtyekurssi Kaikille kurssilaiseille lisäksi tanssin opetusta Antti Savilammen johdolla! Kurssikonsertti Oriveden opistolla 29.12. klo 19. Ennakkojamit Orivedellä 26.12. www.kansanmusiikkiliitto.fi/orivedenkansanmusiikkikurssit-27-30-12-2013 48 Kevään 2014 kansanmusiikkikiertueilla kuullaan: Tammikuu: Filip Jers & Jouko Kyhälä Helmikuu: Karuna Maaliskuu: Vonkale Huhtikuu: Wind on Wind Mikäli haluaisit järjestää kiertuekonsertin paikkakunnallesi ota yhteyttä: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933Lisätietoa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueet/yleista Tuoreita kasvoja Suomen Kansanmusiikkiliiton hallitukseen Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokouksessa 14.-15.9. nousi uusina henkilöinä hallitukseen Pohjois-Karjalan Ari Tarkiainen sekä Varsinais-Suomen Antti-Jussi Janka-Murros. Erovuoroisten tilalle valitut henkilöt vuosille 2013-2014 ovat: Timo Saarimäki (Etelä-Pohjanmaa), varalle Jorma Aro (Etelä-Pohjanmaa), Ari Tarkiainen (Pohjois-Karjala), varalle Kari Auvinen (Ylä-Savo), Merja Yli-Tepsa (Lappi), varalle Tarja Alakörkkö (Lappi), Risto Kupari (Satakunta), varalle Antti-Jussi Janka-Murros (Varsinais-Suomi) sekä Eero Määttä (Kainuu), varalle Reijo Kossi (Pohjois-Pohjanmaa). Suomen Kansanmusiikkiliiton puheenjohtajaksi valittiin seuraavalle kaksivuotiskaudelle jatkamaan yksimielisesti Antti Koiranen Lempäälästä. Kansanmusiikki-lehden hintaa nostettiin ensi vuodeksi eurolla. Lehden tilaajahinta on vuonna 2014 24 euroa, ja jäsenmaksuun liitettynä lehti maksaa 19 euroa. Syyskokous hyväksyi vuoden 2014 runsaan toimintasuunnitelman sekä talousarvion. PY-V KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Jäsenedut CD Liisa, Tellu, Taito & Tallari: Runolaulutanssit 12.00 €. Nyt jäsentarjouksena vain 9.60 €. CD Sattuma: Kudelma 16.50 €. Nyt jäsentarjouksena vain 13.20 €. Tilaa Kansanmusiikki! CD Minna Padilla & The Helsinki Koto Ensemble: Ilta vuorella 19.00 €. Nyt jäsentarjouksena vain15.20 €. Huom! Nettiputiikistamme (www.kansanmusiikkiliitto.fi) saat tuotteet jäsenetuhintaan syöttämällä alennuskupongin ”jäsenetu 0413”. Etu voimassa 28.2.2014 saakka. Puhelintilaukset: (09) 8731 320. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Minua pyysi jäseneksi/tilaajaksi: (tämä otetaan huomioon jäsenhankintakilpailussa 2013-2014) Juttuvinkkini Jäsenhankintakilpailu 2013–2014 Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus Postimaksu maksettu Suomen Kansanmusiikkiliitto KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 Sukunimi Tunnus 5003538 Onnea voittajille ja menestystä kilpailuun! Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) 01003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenhankinta- ja Kasanmusiikki-lehden tilauskilpailu vuosille 2013-2014 on tullut puoliväliin. Kilpailu on neliosainen mukaillen Kansanmusiikki-lehden ilmestymisaikoja: kesä-elokuu. loka-marraskuu, joulu-tammikuu sekä helmi-huhtikuu. Näistä jokaisesta osakilpailusta voittaa kolme eniten jäseniä tai lehden tilaajia hankkinut lahjakortin Suomen Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Lahjakortin arvo on voittajalle 50 €, toiseksi tulleelle 30 €, ja kolmanneksi sijoittuneelle 30 €. Kaikkien osakilpailujen yhteenlaskettujen pisteiden voittaja saa 100 €:n lahjakortin Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Ensimmäisen osakilpailun voitto jaettiin kolmen kesken: Markku Vuori, Jorma Aro, Pentti Ojajärvi. He saivat kukin 30€:n arvoisen lahjakortin Kansanmusiikkiliiton Putiikkiin. Toisen osakilpailun voiton vei Sauli Heikkilä. Lehden päätoimittajana hän kuitenkin jäävää itsensä ja siirtää 50 € lahjakortin kilpailun kolmanteen osaan. Kolmannen osakilpailun voittaja saa siis 100 € lahjakortin putiikkiin. Toinen sija jaettiin: Kari Auvinen, Eino Ketola, Tiina Rampa, Mari Piirainen. He saavat 30 €:n arvoisen lahjakortin Kansanmusiikkiliiton putiikkiin. Jäsenhankintalomakkeita voi kopioida Kansanmusiikki-lehdestä, tilata Suomen Kansanmusiikkiliitosta tai pyytää uusia jäseniä täyttämään lomake Kansanmusiikkiliiton nettisivuilla ja kirjoittamaan nimesi jäseneksi pyytäjän kohtaan. Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni:
TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Riitta Huttunen Johannes Romppanen Sauli Heikkilä Kanteleliiton ja Aito Recordsin kautta Music Finlandiin. Mitä se on suomeksi? Aloitin Music Finlandissa viime toukokuussa Henna Salon äitiysloman sijaisena. Pääsen tässä työssä näkemään musiikin vientiä laajemmasta näkökulmasta kuin toimiessani Aito Recordsissa. Mitä tehtäviisi kuuluu? Suomalaisen musiikin promootio ja erilaisten tapahtumien tuottaminen. Teen pääasiassa töitä kansan- ja maailmanmusiikin sekä jazzin parissa. Tänä syksynä olen saanut tehdä töitä myös nykymusiikin saralla tuottajana Music Finlandin Lentoon! –mentorointiohjelmassa. Mitä Lentoon! pitää sisällään ja mitä on mentorointi? Lentoon! -mentorointiohjelma on nykymusiikin vapaan kentän toimijoille suunnattu kansainvälistä osaamista ja verkostoitumista kehittävä valmennusohjelma. Sen tavoitteena on lisätä suomalaisen klassisen ja nykymusiikin tekijöiden, esittäjien ja välittäjäportaan valmiuksia kansainvälisen uran edistämiseen. Mentorit ovat alalla jo kokeneita tekijöitä ja myös ohjelmaan valituilla osallistujilla on paljon kokemusta ja osaamista. Tavoitteena on, että kukin jakaisi tietojaan ja verkostojaan koko alan hyväksi. Riitta Huttunen Promootio- ja projektipäällikkö Music Finland Ry Toimiala Music Finland edistää suomalaisen musiikin elinvoimaisuutta ja kansainvälistymistä. • MF pitää ääntä suomalaisesta musiikista. • MF auttaa kansainvälistymään. • MF vahvistaa musiikkialaa ja sen toimintaedellytyksiä. Kotipaikka Helsinki Www.musicfinland.fi 50 Ehditkö musisoida lainkaan itse? Elän hektisimpiä ruuhkavuosia ja aika ei tunnu riittävän kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä. Onneksi meillä on hyvä turvaverkosto ja saan tarvittaessa apua lastenhoitoon. Olen löytänyt jälleen pitkään kadoksissa oleen musiikin tekemisen ilon. Sain siihen sykäyksen Etnosoi!-festivaalilla esiintyneen Sam Leen konsertissa. Harkitsen parhaillaan konserttikanteleen ostoa. Jos voisit, elättäisitkö itsesi mieluummin muusikkona? Tämä on todella vaikea kysymys. Kaipaan musiikin tekemisessä eniten luovaa prosessia, jota teimme esim. Sanna KurkiSuonio Triossa. Biisien kehkeytyminen arkistoäänitteeltä tai kenttämuistiinpanoista kokonaiseksi trion versioksi oli todella kiehtovaa. En tosin olisi valmis olemaan niin paljon poissa kotoa kuin kiertue-elämä sitä vaatisi. Tykkään työskennellä tiimeissä ja nautin erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä sekä uusiin ihmisiin tutustumisesta. Onko suomalaisella kansanmusiikilla tulevaisuutta? Suomalainen kansanmusiikki herättää kiinnostusta niin ammattilaisten kuin yleisönkin keskuudessa ja sille on kysyntää. Valitettavasti olemme maantieteellisesti kaukana maailmanmarkkinoista ja suomalaisten bändien lennättäminen pistokeikoille ei ole taloudellisesti kannattavaa. Muusikoiden pitäisi pystyä rakentamaan kiertueita ja siihen tarvitaan agentteja ja muita ammattilaisia. Oletko joutunut määrittelemään kansanmusiikin. Jos, niin miten? En muista joutuneeni määrittelemään kansanmusiikkia pitkiin aikoihin. Huomaan käyttäväni usein termiä nykykansanmusiikki. Paras keino tutustuttaa uusi ihminen kansanmusiikkiin on soittaa hyvää musiikkia. Hyväksyn myös sen, että kaikki eivät innostu kansanmusiikista. Millaisia vaikutuksia on musiikin helpolla saatavuudella? Musiikki kulkee koko ajan mukana, joten uskon että musiikkia kuunnellaan enemmän kuin koskaan. Tarjolla on aivan käsittämättömät määrät musiikkia ja haasteena on oman musiikin erottuminen masssasta ja kuluttajan näkökulmasta vaikeinta on löytää valtavasta tarjonnasta itselle sopivaa musiikkia. Miten muusikko voi pärjätä maailman musiikkimarkkinoilla? Taiteilijoiden on pidettävä kiinni omasta visiostaan ja työ on tehtävä mahdollisimman korkeatasoisesti. Taiteilijat joutuvat tekemään entistä enemmän sellaista työtä, joka ei liity musiikkiin. Faneista on pidettävä huolta, neuvoteltava erilaisia sopimuksia, järjestettävä konsertteja jne. Sellaiset ammattilaiset tulevat pärjäämään, joilla on visio ja riskinottokykyä ja jotka eivät rakenna uraansa julkisen tuen ja apurahojen varaan. Millainen perhe sinulla on ja laulatko lapsillesi? Perheeseeni kuuluu avopuoliso sekä 4- ja 9-vuotiaat tyttäret. Musisisointi kotona on lähinnä musiikin kuuntelua ja vanhempi tytär pitää muskaria pienemmälle. KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013
Rajatapaus, Kansanmusiikki CD 7 13. Orkestar Bordurka: Mandolino (3’02) Levylle on poimittu maistiaisia vuoden 2013 uutuusäänitteistä (säv. / san. Tastula, sov. Orkestrar Bordurka) Julkaistu Orkestar Bordurkan Jogurt-levyllä. Yhtye oli Kaustisen vuoden yhtye 2013. Levyn julkaisija: Orkestar Bordurka 2013 Rajatapaus-teema mielessä. 1. Kustaa Järvinen: Euran polkka (1’51) (säv. trad.) Euralaisen mestaripelimannin soittoa uusintajulkaisulta Fiddle Man Kustaa Järvinen, Pelimanni. Soitto on Yleisradion äänitys vuodelta 1957. Levyn julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 1976/2013. 14. Hanni Autere: Krazem part 1 (3’05) (säv./ san. Hanni Autere) Julkaistu Hanni Autereen Krazem-levyllä. Levyn julkaisija: Hanni Autere 2013 15. Eetu Klemetti: Marche (2’24) 2. Akkejee. Nikunakuneitoset (Don´t worry, get naked ) (5’12) (säv. trad, sov. Eetu Klemetti) Eetu Klemetin levyltä Kampi-Klemetin Nuottikirja. Varmaankin ensimmäinen levy Suomessa, jossa kampiliira pääosassa. Levyn julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti 2013 (säv. / san. Akkajee) Meriheini Luodon ja Iida Savolaisen Akkajee-duon pyrkimys luoda korkealentoista mutta hyvää musiikkia toteutuu Nikunakuneitoset-kappaleessa duon esikoislevyllä. Levyn julkaisija: Akkajee 2013 3. Pirulainen: Olen rakastanut kuinka sattuu (2’42) (säv. / san. Joni Koski, sov. Pirulainen) Väkevästi suomalaista tunnelmaa yhtyeen ensimmäiseltä kokopitkältä levyltä Hurja hehku. Levyn julkaisija: Pirulainen 2013 4. Arto Järvelä & Kaivama: MartnasMarsj (3’22) (säv. Arto Järvelä) Arto Järvelän ja amerikansuomalaisten muusikoiden yhteistyönä valmistunut yhtyeen ensilevy Arto Järvelä & Kaivama. Levyn julkaisija: OART MUSIC 2012 (Ameriikka) 2013 (Suomi) 5. Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi (1’55) 16. Juha Kujanpää: Kivenpyörittäjä (6’12) 8. Jarmo Romppanen: En bra början (A Good Start)(4’43) (säv. Jarmo Romppanen) Julkaistu Jarmo Romppasen Solmogen II –levyllä. Jarmo Romppanen soittaa soolona 10-kielistä mandoliinia, ja on myös itse äänittänyt levyn. Levyn julkaisija: Kanteleen Ääniä 2013 9. Erkki Vihinen: Harrin jenkka (2’19) (säv. Harri Timdahl, sov. soittjien) Huuliharpun mestaripelimanni Erkki Vihisen Huuliharpun mestari –levyllä julkaistu kappale. Säestäjinä Kari Dahblom ja Mikael Elgland). Levyn julkaisija: Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdisys 2013 (säv. Tapani Peltoniemi, sov. Kaustisen kanteleet) Kaustisen kanteleiden levyn nimikkokappale. Soittajina Tapani Peltoniemi, Hannu Saha, Antti Kettunen ja Pauliina Syrjälä. Levyn julkaisija: Kansanmusiikkiinstituutti 2013 10. Nikulan Pelimannit: Napoleonin äitimarssi (2’52) 6. Pitkäsen Matti ja heidän alhaisuutensa: Nojatuoliblues (4’17) 11. Minni Ilmonen & The Helsinki Koto Ensemble: My Love for You Remains (5,14) (säv. Salminen, Pitkänen, san. Pitkänen, sov. Pitkänen, Rönkkö). Pitkäsen Matin esikoislevyn nimikkokappale, joka sisältää räpeillä ja räp-rytmiikalla höystettyä folkkia. Levyn julkaisija: Roihis Musica 2013 7. Vidar Skrede Dynamo Band: Mispleased Monkey (3’00) (säv. Vidar Skrede, sov. Vidar Skrede Dynamo Band) Kappale on norjalaissyntyisen Vidar Skreden esikoisalbumilta Happy Monkey. Levyn julkaisija: Nordic Stomp 2013 (säv. trad.) Nikulan Pelimannien levyltä Kielirajalla – Vid språkgränsen. Levyn julkaisija: Kansanmusiikki-instituutti ja Finlands svenska folkmusikinstitut 2013 (säv. ./ sov. Minni Ilmonen, san. Minamoto no Toru, käännös Clay MacCauley) Helsinkiläisen koto-yhtyeen toisen levyn nimikkoraita. Levyn julkaisija: Minni Ilmonen 2013 12. Nefes: Dök Zülfünü Meydane Gel (5’02) (säv. Tanburi Mustafa Cavus, san. Asik Hifzi, sov. Nefes) Julkaistu Nefeksen Meripihkalevyllä. Levyn julkaisija: Maailman musiikin keskus 2013 (säv. / sov. Juha Kujanpää) Juha Kujanpään soololevyltä Kivenpyörittäjä - Tales and Travels. Levyn julkaisija: Juha Kujanpää 2013 17. Aili & Folks: Lastaa laivasi (4’10) (säv. Petäjä, san. Järvelä) Aili Järvelän toisen laululevyn, Aili & Folks, päätösraita. Levyn julkaisija: Pinetree Records 2013 18. Patalino: Nha Manera (2’34) (säv./ san Marcelo Patalino Rosa ) Nha Manera (Minun tavallani) on julkaistu levyllä Pieni tiikeri – lauluja lapsille. Levy sisältää musiikkimaistiaisia eri musiikkikulttuureista. Marcelo ”Patalino” Rosa soittaa rauhallista perinteistä kapverdeläistä musiikkia, kreolin kielellä laulettuna. Levyn julkaisija: Maailman musiikin keskus 2013 19. Tero Hyväluoma: Reel Psilocybe & Juottomarssi (7’45) (säv. Tero Hyväluoma) Levyltä Tero Hyväluoma: Junkyard Ball. Levyllä soittaa Tero Hyväluoma & Frost V –yhtye sekä vierailijoita. Levyn julkaisija: Lusti Music & Arts Oy 2013 Levyn kokonaiskesto 72´24 Kansanmusiikki KAMACD 7/2013, toimitus ja raitojen työstö: Jimmy Träskelin, kansi: Orkestar Bordurka, kuva Sami Perttilä Grafiikka: Sauli Heikkilä Levyn saa vain Kansanmusiikki-lehden nro 4/2013 mukana. Ei myyntiin. Kansanmusiikki-lehti toivottaa lukijoilleen Harmonista Joulua ja Rytmikästä Uutta Vuotta! KANSANMUSIIKKI • 4 • 2013 51
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi Joulukuu Maria Kalaniemi: Paljelaulua ja runonsoittoa - Bälgasång och runospel 10.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Perinnearkku-klubi: Pauliina Syrjälä, Strinpurée band 11.12. Helsinki www.perinnearkku.net Kulmalla, Kansanmusiikki-ilta Kokkolassa 11.12. Kokkola www.facebook.com/trubary Tallari: Pikkuinen joulukonsertti 12.12. Kaustinen www.tallari.net Rahvaanmusiikin ilta: Utu, Pauliina Syrjälä 12.12. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Kansanmusiikin nykytila ja tulevaisuus 13.-14.12. Kaustinen www.kaustinen.net Satu Sopanen jaTuttiorkesteri: Talven taikaa! 14.12. Helsinki www.vuotalo.fi Lasten lauantai: Mimmien talvi 14.12. Espoo www.sellosali.fi Joulupolku Seurasaaressa 15.12. Helsinki www.joulupolku.net Kisko-klubi: Emilia Lajunen ja Suvi Oskala 15.12. Riihimäki www.suvioskala.net Orffit 15.12. Helsinki www.stoa.fi Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 16.12. Porvoo www.suvioskala.net Oriveden kansanmusiikkikurssien konsertti 29.12.Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi 2014 Tammikuu Maari Kallberg & co: Vienalainen rapsodia – lauluja ja starinoita 5.1. Hotelli Kalevala, Kuhmo www.runolaulu.fi/index.php/fi/ ajankohtaista II Talvi Hollo ja Martta kansainvälinen kansantanssi- ja -musiikkitapahtuma 6.-9.1. Hollola www.hollojamartta.fi Folkandian Etkot 9.1. Musiikkitalo www.sottiisi.net Jaakko Laitinen ja Väärä raha 10.1. Dynamo, Turku www.mrjaakko.com Folklandia 2014 10.-11.1. Helsinki-Tallinna-Helsinki M/S Silja Europa www.sottiisi.net Folklandian Jatkot 11.1. Ravintola Kaisaniemi, Helsinki www.sottiisi.net Kansanmusiikkinäytelmä: Kauppa-Lopo 18.1.-22.5. Jyväskylän kaupunginteatteri www.jyvaskyla.fi/kaupungin teatteri Perinnearkku-klubi Leikarit, Filip Jers & Jouko Kyhälä 22.1. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin ilta: mm. Filip Jers & Jouko Kyhälä 23.1.Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net/ Talvenselän taittajaiset 26.1. Lavia Tiina Rampa 050 308 6380 SibaFest: Kieppi 26.1. Helsinki www.siba.fi – tapahtumat Uudenmaan Kansanmusiikki yhdistyksen Pelimanniklubi 28.1. Helsinki www.uudenmaankamu.net Lehmirannan pelimanniviikko seniori-ikäisille 28.1.-3.2. Salo www.elakeliitto.fi Timo Rautiainen Folk Band ja Esko Järvelä Epic Male Band 29.1. Kokkola www.facebook.com/trubary AP-klubi 29.1. Hämeenlinna www.ravintolapiparkakkutalo.fi/ albertin-kellari Jaakko Laitinen ja Väärä raha 30.1.–1.2. Pyhätunturi www.mrjaakko.com/ Iisalmen Talvipäivät 31.1.–2.2. Iisalmi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo Pakarin penkillä 31.1.–2.2. Ikaalinen Toivo Viikilä 040 5070 382 Helmikuu SibaFest: Hohka & KVG Dance Company – Sivuun nostettuja tarinoita 1.2. Helsinki www.siba.fi – tapahtumat Lastenorkesteri Loiskis 1.2. Joutsa www.loiskis.fi Helsingin Flamencofestivaali 8.–19.2. Helsinki www.flamenco.fi/ Perinnearkku-klubi: The Mystic Revelation Of Teppo Repo, Karuna 12.2. Helsinki www.perinnearkku.net KOULUTUKSET Joulukuu Seminaari: Kansanmusiikin nykytila ja tulevaisuus 13.–14.12. Kaustinen www.kaustinen.net Oriveden kansanmusiikkikurssit 27.–30.12., Oriveden Opisto, Orivesi www.kansanmusiikkiliitto.fi 2014 Tammikuu Talviseminaari 9.1. Helsinki www.kansanmusiikki.fi FolkForum: Polkka 10.1. Helsinki www.kansanmusiikki.fi Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 2.jakso 17.–19.1. Tampere www.nuorisoseurat.fi/tanssi Kansanmusiikkikiertueella: Pauliina Syrjälä 10.12. Mäntyharju 11.12. Perinnearkku-klubi, Hki 12.12. Rahvaanmusiikin kerho, Tre 13.12. Kuhmo 14.12. Kaustinen Filip Jers & Jouko Kyhälä 21.1. Mäntyharju 22.1. Perinnearkku-klubi, Hki 23.1. Rahvaanmusiikin kerho, Tre www.kansanmusiikkiliitto.fi Rahvaanmusiikin ilta: mm. Karuna 13.2. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Hilpeät-Hanurit, suuri harmonikkakonsertti 16.2. Jämsä Antti Sulin 040 748 0871 Kokkolan Talviharmonikka 16.–23.2. Kokkola www.talviharmonikka.com 5/5 ja Mesikämmenet 21.2. Kokkola www.facebook.com/trubary Lapin tanssin MOVES aluetapahtuma 22.2. Tornio Emma.kuoksa@tornio.fi Itä-Suomen tanssin MOVES aluetapahtuma 22.2. Kitee pohjois-karjala.nuorisoseurat.fi/ moves-ita-suomi Erkki Rankaviidan muistokonsertti 22.–23.2. Karijoki Kari Peltoniemi 0400 911 091 Joensuun Musiikkitalvi: VaskiFolkBand 22.2. Joensuu kaisa.holopainen@jns.fi www.kansanmusiikki.fi Kurs i finlandssvenska polskor 18.1. Vantaa www.folkdans.fi Harmonikkakurssi seniori-ikäisille 20.–27.1.Salo www.elakeliitto.fi Vinterkursen 31.1.–2.2. Orivesi www.folkdans.fi Iisalmen Talvipäivien kurssit 31.1.–2.2. Iisalmi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo Pakarin penkillä –tapahtuman kurssit 31.1.–2.2. Ikaalinen Toivo Viikilä 040 5070 382 Helmikuu Kansanmusiikkikurssi I 15.2. Vieremä Kari Auvinen 050 535 4514 Maaliskuu Heikki Lahden mandoliinikurssi 1.–2.3. Oulu www.ppkyhdistys.net Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 3. jakso 7.–9.3. Helsinki www.nuorisoseurat.fi/tanssi Inspirationskurs 13.3. Helsinki www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Soittoleiri 15.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Kurs i nordiska gillesdanser, hambo och schottis, 22.3. Vaasa www.folkdans.fi