• 2 ? 2013 irtonumero 8 ? Joikua eksoottisilla mausteilla: Ulla Pirttijärvi & ULDA, s. 6 Soitinrakentajan sata vuotta: Jaakko Noso, s. 10 Haapavesi Folkin isä Timo Hannula, s. 12 MUKANA PELIMANNI-LIITE KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 1
• SISÄLTÖ 2 ? 2013 Ajassa: Pekko Käppi................................................................................................. 5 Ulla Pirttijärvi & Ulda ? joikua eksoottisilla mausteilla.............................. 6 Kalkutasta Helsinkiin: Peali Mitra Juva...........................................................15 Kuu paistoi Cosquínin festivaaleilla Argentiinassa ..................................16 Persoonallinen pelimanniyhtye: Nilsbyn Pelimannit................................18 Hannu Seppänen kulkee omia polkujaan......................................................20 Kansanmusiikki punaisella matolla Ruotsissa............................................22 Pelimanni-liite Kansanmusiikki virtaa läpi vainioiden Satakunnassa...............................23 Vantaan Kansanpelimannit.................................................................................26 Viuluinnovaatio pelimanneille ..........................................................................26 Nuottiliite...........................................................................................................27?30 Kentältä: Uusimaa, Keski-Suomi, Häme ja Pohjois-Savo.................31?33 Tätä mieltä.................................................................................................................34 Maunun Janne...........................................................................................................35 In Memoriam: Ossi Niinimäki..............................................................................37 Ilmasta musiikkia harmoonilla...........................................................................40 Kaustisen hääkuoro täyttää 50 vuotta.........................................................42 Ennätysmäärä pelimanneja Kaustiselle ........................................................43 Viljo S. Määttälä 90 vuotta.................................................................................43 Sepän Soitto kaikuu uuden ajan pajassa.......................................................44 Kirja: Suomen romanien historia.......................................................................47 Levyt....................................................................................................................48?50 Taustapeili: Jaana-Maria Jukkara.......................................................................54 10 Jaakko Noso ja Dolce-kitara Järvenpäässä vuonna 1988. 38 19 KOLUMNISTI AP Sarjanto Sauli Heikkilä Sukellus kansanmusiikkikesään! 12 Haapavesi Folkin isä Timo Hannula 2 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• ALKUTAHDIT Virolais-suomalainen etnoklubi käynnistyi Helsingissä Suomalainen Olutravintola Villi Wäinö avasi virolais-suomalaisen etnoklubin huhtikuussa. Klubin tarkoituksena on tehdä virolaista musiikkia ja musiikintekijöitä tunnetuiksi Suomenlahden tällä puolella. Vaikka joka kesä järjestettävät Viljandin kansanmusiikkifestivaali ja Viru Folk Käsmussa keräävät paljon myös suomalaista yleisöä, useimmat virolaiset esiintyjät ovat Suomessa tuntemattomia. Klubiin kutsutaan esiintymään Mari Kalkun Trio myös suomalaisia ja muiden Baltian teestä voimansa ammentava folkrockbänmaiden yhtyeitä. di Zetod. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Ensimmäisillä klubeilla esiintyivät Klubin järjestelyissä ovat mukana Viron tämän hetken kansainvälisin maamuun muassa Tuglas-seura, Suomen ilmanmusiikin lähettiläs Mari Kalkun Trio Viro-yhdistysten liitto, Viron Suomenhuhtikuussa ja Viron etnobändien kärkiinstituutti, Viljandin ystävät, Olutsilta?Õlkaartiin kuuluva Svjata Vatra toukokuuslesild, Olutravintola Villi Wäinö, Enterprise sa. Syksyn ensimmäisellä klubilla esiintyy Estonia EAS ja Media Cerevisia Oy. setukaisten kansanmusiikista ja -perin- Sukka, Nukka ja Tuulispää Helsingin juhlaviikkojen lasten ohjelmassa nähdään uusi, kotimainen lasten tanssiteatterin kantaesitys. Tanssiteatteri Tsuumin Sukka, Nukka ja Tuulispää on Eppu Nuotion käsikirjoittama ja Kurt Nuotion ohjaama koko perheen esitys, moderni kansantarina rakkaudesta ja kaipauksesta. Se kuljettaa katsojat Pohjolan kansanperinteen maagiseen lumoon. Koreografia on Johanna Elovaaran. Tsuumi tunnetaan kansantanssin, nykytanssin sekä teatterin ilmaisukeinoja käyttävänä tanssiteatterina, joka astuu nyt ensi kertaa lapsiyleisön eteen. Koko perheelle suunnatun kantaesityksen tuottavat yhteistyössä Helsingin juhlaviikot, Helsingin Kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Tsuumi. Juhlaviikkojen jälkeen esitykset jatkuvat Helsingin Kaupunginteatterissa. Jorma Airola - Suomen Kansan­ musiikki­liiton nuottiarkistot avautuvat Suomen Kansanmusiikkiliiton kansioihin kertyneiden, käsin kirjoitettujen nuottien kokoelmaa on alettu järjestää. Tiedot aineistosta luetteloidaan Kansalliskirjaston Viola-tietokantaan https://viola.linneanet.fi. Sieltä ne löytyvät kirjoittamalla hakusanaksi ?Suomen Kansanmusiikkiliitto?, valitsemalla hakutyypiksi ?sijainti?, ja aineistoksi ?nuottikäsikirjoitukset?. Tiedot tulevat myös Maailman musiikin keskuksen Koha-tietokantaan http:// koha.kepa.fi, johon löytyy linkki Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivulta. Tietokannasta löytyy myös Kanteleliiton ja Kulttuuriosuuskunta Uulun aineistokokoelmat, ja siihen luetteloidaan myös muu Suomen Kansanmusiikkiliitosta löytyvä, julkaistu äänite-, nuotti- ja kirja-aineisto. Aineistoon pääsee käsiksi Suomen Kansanmusiikkiliiton toimistossa Helsingissä Hämeentie 34 D. Projektin rahoittaa opetusja kulttuuriministeriö. Kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa 30 v Sibelius-Akatemian ensimmäinen vuosikurssi kansanmusiikin koulutusohjelmassa aloitti syksyllä kolmekymmentä vuotta sitten. Koulutusohjelman johtajana aloitti professori Heikki Laitinen. Koulutukseen saattoi hakea neljällä eri pääinstrumentilla, harmonikalla, viululla, kanteleella ja klarinetilla. Ensimmäisinä vuosina opinnoissa oli paljon samoja kursseja kuin klassisen musiikin koulutuksessa, mutta pikku hiljaa koulutusohjelmaa muutettiin tarpeitaan vastaavaksi. Nykyään opiskelijat käyvät omat teoria-, pedagogiikkasekä historiaopinnot soitin- ja yhtyeopetuksen lisäksi. Vuosien aikana kehitetty kansanmusiikin koulutuksen mallia on käytetty useissa oppilaitoksissa ympäri maailmaa. Kansanmusiikin koulutus eri oppilaitoiksissa on tärkeä tekijä kansanmusiikin pitämisessä vahvana ja elinvoimaisena nykypäivän Suomessa. Pyöreitä vuosia juhlitaan 20.9. Helsingin Musiikkitalossa, yhdessä saman ikäisen jazzmusiikin koulutusohjelman kanssa. Ohjelmasta lisää loppukesästä www.siba.fi. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Kansanmusiikin ensimmäiset opiskelijat Arto Järvelä, Maria Kalaniemi, Anu Itäpelto, Liisa Matveinen, Anna-Kaisa Liedes ja Leena Joutsenlahti tunnettiin yhtyeenä nimeltä Niekku. 3
• PÄÄKIRJOITUS Pääkaupunkiseudulla on joskus ahdistavaa asua. Tällä kertaa en tarkoita sitä, että kaikilla on kiire ja naapurit eivät tervehdi. Mutta kun joka päivä pitäisi olla menossa johonkin konserttiin. Kauan sitten on pitänyt päästää irti jatsin, klassisen, teatterin ja rokin seuraamisesta. Erityisesti näin keväällä pelkästään kansanmusiikin tutkintokonsertteja saattaa olla joinakin viikkoina lähes joka päivä. Siihen päälle vielä harrastajaryhmät, kotimaisten ammattilaisten konsertit ja ulkomaalaiset vieraat. Tilanne ei sentään ole niin paha kuin Lontoossa. Kävin joitakin vuosia sitten siellä asuvan ystävän vieraana ja kuola valuen tutkin keikkakalentereita. Intoilin, että täällähän näkee vaikka ketä. Kaveri siihen, että ei oikeastaan. Silloin kun sattuu vapaailta, niin katsotaan, kuka sattuu esiintymään. Täällä sentään uskaltaa tutkia menopalstan ja todeta, mitä jää taas näkemättä. On aivan pakko paaduttaa itsensä, poimia keikat, jotka on pakko kuulla ja lopuista kiinnostavimmat. Pitää jättää myös aikaa omalle harrastamiselle ja hiljaisuudelle, joka on kauneinta musiikkia. Etsimme vähän aikaa sitten keikkapaikkaa ensi syksylle. Soitimme kaupunginosien hienoja konserttitiloja läpi ? joita muuten on Helsingissä paljon. Tilaa ei meinannut löytyä mistään. Pari tyhjää päivää siellä täällä. Kaikissa konserteissa ei toki käy kovin paljoa ihmisiä, mutta silti välillä mietityttää, onko päivälehtien uutisoinnin kohteiden suhteet aivan kohdallaan? Mitä jos kansanmusiikki saisi yhtä paljon palstatilaa kuin pesäpallo, klassinen yhtä paljon kuin jalkapallo ja rokki yhtä paljon kuin jääkiekko. (Älkää minulta kysykö, mistä nämä mielleyhtymät tulivat.) Urheilu- ja musiikkiharrastusta voisi muutenkin hieman vertailla. Musiikki voisi ottaa mallia urheilusta. Haettaisiin pienistä lapsista mahdollisimman isoa harrastajapohjaa. Kaikki pelaavat. Kaikista lahjakkaimmista ja motivoituneimmista tulisi kansainvälisiä tähtiä. Taitavista ja ahkerista kotimaan liigassa pärjääviä ammattilaisia. Innokkaista harrastajista aktiivisesti vapaa-aikanaan pelaavia ja sitten meistä lopuista omaksi ja vähän muidenkin iloksi soittelevia ja laulelevia harrastajia. Viime aikoina julkisuuteen on tullut paljon tutkimustuloksia musiikin hyvinvointia, älykkyyttä ja suorastaan terveyttä edistävistä vaikutuksista. Luulen, että eliniän odotteelle ja ennen kaikkea hyvinvoinnille elämän loppupäässä musiikilla ja urheilulla voi olla yhtä suuri merkitys. Nyt helskuttiin ne pääsykokeet sieltä musiikkiopistoista! Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2(169) 2013 Julkaisija Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@uta.fi ja 4 Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Vilma Juutinen Urheilua ja musiikkia Ilmoitusmyynti Kirjapaino toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Ulkoasu ja taitto Kansanmusiikki 3/13 ilmestyy 27.9. Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä aineisto 31.8. mennessä. Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Jaakko Meriläinen, Kulttuuri-, mielipide- ja Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Ulla Pirttijärvi & Ulda, kuva: Jari Länsman KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Iina Esko AJASSA Pekko Käppi Pekko Käpin kesästä on tulossa lempeän viriili, sopivan kesäisellä tatsilla. Monenlaista rientoa on ympäri Suomea ja elokuussa on vuotuinen jouhikkokurssi ja kokoontuminen Vormsin saarella, Virossa. Jos katuvaloton saari ja puolen sataa jouhikistia ei ahdista, Pekko suosittelee tapahtumaa lämpimästi. Keikkoja kansanmusiikkipainotteisilla tapahtumilla on muunmuassa Kaustisella, Kontufolkissa ja Uulu Festissä. Näiden lisäksi Pekkoa kuulee Flowssa, 6. Aisti -tapahtumassa ja Valtteri-festivaaleilla. Muihin suunnitelmiin kuuluu Ilkka Heinosen jouhikkoetydien harjoittelu elämänsä ensimmäisen metronomin tahtiin. Jos aikaa vielä jää, aikoo Pekko keskittyä hevosiin ja hevosurheiluun. Ei kuitenkaan ratsastus- tai vedonlyöntimielessä. Pekon mielestä kovaa kiitävien hevoisten katselu on hienoa hommaa ja hevosten kavioiden kolkutus ja töminä ylentää sielua. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 5
• Ulla Pirttijärvi & Ulda ? joikua eksoottisilla mausteilla Sauli Heikkilä Joiku on Ulla Pirttijärvi & Ulda -yhtyeen ydin. Eksoottiset puhaltimet, kielisoittimet ja erilaiset rummut laajentavat kuulokuvaa kauas saamenmaalta. Silti kokonaisuus kuullostaa siltä, että näinhän sitä on aina tehty. 6 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• aamelaiset ovat aina olleet melko pieni kansa. Kuopioon mahtuva joukko on levittäytynyt pitkin pohjoiskalottia niin, että puolet asuu Norjassa ja loput Suomen, Ruotsin ja Venäjän alueilla. Ehkä juuri joukon pienuus on vaikuttanut siihen, että kulttuuri ja tavat ovat säilyneet rikkaina ja elinvoimaisina. Suomalaiset tuntevat saamelaisuutta huonosti, mutta useimmat osaavat nimetä joikaamisen saamelaisten musiikiksi. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Saamen kieliä ja toisistaan merkittävästi eroavia saamelaiskulttuureita on yhdeksän. Joikaaminen kuuluu erityisesti pohjoissaamelaisille. Muiden ryhmien perinnemusiikilla on omat nimensä. Harri A. Sundell S Mikko Vanhasalo Ulla Pirttijärvi Marko Jouste Angelista Riutulan nuoriin Angelista kotoisin oleva Ulla Pirttijärvi joikaa ja on tehnyt sitä tunnetuksi jo kolmisenkymmentä vuotta. Vaikka ohjelmistoon kuuluu myös perinteisiä joikuja, hän tekee yhtyeensä Uldan kanssa itsensä näköistä musiikkia. Pelkästään se, että kyseessä on yhtye, erottaa sen perinteisestä joikaamisesta. Perinteisesti joiut ovat sooloesityksiä ilman soitinsäestystä. Uldankin musiikissa joiku on ytimessä ja soittimet ovat sitä tukevia elementtejä. Joiku on kuulunut Ulla Pirttijärven elämään lapsesta asti. Perinne on opittu edellisiltä sukupolvilta. Ullan ensimmäinen oppi-isä oli eno Iisakki Länsman. Ulla syntyi Ruotsin puolella, mutta muutti kahdeksanvuotiaana vanhempiensa mukana äidin kotiseudulle Angeliin. Sieltä hän kävi Riutulan koulua 65 kilometrin päässä Inarissa, jossa joikuoppia tuli lisää Eino Kukkosen vetämässä lapsiryhmässä. Ulla kuuli joikuja myös kun ihmiset kerääntyivät yhteen markkinoilla ja muissa tapahtumissa, kuten vuosittain Enontekiöllä järjestettävillä Hetan Marianpäivillä. Marianpäivät juontaa juurensa vuosisatojen taakse ensimmäisen kirkon pystyttämisen aikoihin. Siellä käytiin kasteella, ripillä, vihillä ja haudattiinpa siellä vainajatkin. Kun väkeä kokoontui yhteen, tulivat paikalle luonnollisesti myös kauppiaat. Hettaan kokoontumisen perinne on jatkunut katkeamatta, joskin ennen viikko- KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Angelissa varttuessani kuulin tarinoita siitä, kuinka kyläläiset olivat nähneet maahisia, etiäisiä tai muita henkiolentoja vaeltaessaan poropaimenessa... jakin kestänyt tapahtuma on lyhentynyt muutamaan päivään. Kirkossa käydään edelleen, mutta kirkolliset toimitukset ovat korvautuneet kulttuurielämyksillä ja poronajo- ja suopunginheittokilpailuilla. Satoja vuosia vanha joikuperinne ei ole koskaan katkennut, vaikka monilla alueilla se on välillä ollut lähes katoamaisillaan. Varsinkin vahvasti lestadiolaisilla alueilla joikua pidettiin syntisenä. Syntisyyden taakasta on päästy lähes kokonaan eroon ja nykyään joikaaminen on arvokasta kulttuuriperinnettä ja sitä siirretään mielellään nuoremmille sukupolville. Nils Aslak Valkeapää ja Deadnugádde nuorat ? Tenon Rannan nuoret ? uudistivat joikuperinnettä 1970-luvulla sovittamalla siihen soitinmusiikkia. Valtamediat kiinnostuivat ja joikaaminen tuli suuren yleisön tietoisuuteen. Vahvimmillaan joikuperinne on Norjan puolen Kaarasjoen ja Kautokeinon alueilla, missä se on yhä edelleen osa sosiaalista kanssakäymistä. Joikaamisella luonnehditaan henkilöitä, eläimiä ja maisemia. Uldan ohjelmisto koostuu perinteisistä joiuista sekä Ullan sävellyksistä. Lapsena opittua ohjelmistoa on kartutettu muilta taitavilta joikaajilta ja jonkin verran myös arkistonauhoilta. Arkistotallenteisiin Ulla pääsi käsiksi vasta aikuisena. Se oli tärkeä kokemus. ? Oli huikeaa tajuta, että jollakin äänitteellä joku lauloi ukkini ukin Salkko Niilan joikua, muistelee Ulla. Angelin nuorista omalle uralle Tärkeänä tapahtumana on Ullalle jäänyt mieleen myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, jolla Riutulan lapsiryhmä vieraili. Heidän lisäkseen siellä esiintyivät silloin pohjoisen parhaat joikaajat. Lapsiryhmän nuorten tullessa teini-ikään nimeksi muutettiin Angelin nuoret. Angelin nuorten kanssa Ulla pääsi tekemään myös ensimmäistä levyään, kun maailmankuulu 7
• Maahisen matkaan Uusi lehti kääntyi Ullan uralla kun hän ryhtyi tekemään oppimateriaalia saamelaisesta perinnemusiikista yhdessä tamperelaisen Marko Jousteen kanssa viisivuotisen läänintaiteilijapestinsä aikana 2003?2008. Ulla toimi opettajana ja äänenkäytön asiantuntijana. Koska Marko oli klassinen kitaristi ja kitaransoiton opettaja, oli luontevaa ryhtyä tekemään musiikkia yhdessä. Mukaan pyydettiin vanha opiskelukaveri Mikko Vanhasalo, jonka kanssa Markolla oli ollut erilaisia etnokokoonpanoja. Idea yhtyeen nimeen tuli enontekiöläiseltä joikaajalta, joka oli todennut Ullan tavatessaan ensimmäistä kertaa, että ?sinä taidat olla ulddain 8 Jari Länsman. norjalainen Mari Boine teki heidän kanssaan saamenkielisen joululaululevyn. Ryhmä hajosi 80-luvun lopussa, kun yksi yhtyeen jäsenistä menehtyi onnettomuudessa. Samoihin aikoihin Ulla osallistui Ursula Länsmanin kanssa saamelaistetterikurssille ja niin syntyi Angelin tytöt. Kolmantena ryhmässä oli Ursulan sisko Tuuni. Angelin tytöt muuttivat etelään esiintymisten vuoksi. Elämä Helsingissä ei maistunut Ullalle ja hän muutti takaisin pohjoiseen tekemään soolouraa. Kappaleita syntyi ja ensimmäinen teos oli lastenmusiikkikirja ja -cd Hongkong Dohkka (Hongkongin nukke), joka ilmestyi 1996. Nils Aslak Valkeapää oli Ullalle tuolloin tärkeä kannustaja. Hongkongin nukke onkin ollut ahkerassa käytössä useimmissa saamenkielisissä päiväkodeissa. Ensimmäisen oman teoksen jälkeen Ulla työskenteli norjalaisen muusikon Frode Fjellheimin kanssa. Yhteistyön tuloksena on syntynyt kolme soololevyä. Keikkoja hän on tehnyt Froden ja Snorre Bjerkin kanssa vaikka kokoonpanolla ei varsinaista nimeä olekaan. Yhteistyö jatkuu edelleen. Keikkamatkalla Kreikkaan Ulla Pirttijärvi & Ulda poikkesi oraakkelistaan kuuluisassa Delfoissa. sukua...?. Niinpä nimeksi valittiin Ulda eli suomeksi maahinen. Ulla tekee perinteisten joikujen lisäksi eräänlaisia joikulauluja, jotka saattavat olla hyvinkin moderneja. ? Saan inspiraationi elämästä Lapissa. Aiheet saattavat tulla hyvinkin arkisista askareista, kuten porojen siirtämisestä, jossa pitää huutaa kaikenlaista, kertoo Ulla ja luikauttaa pienen esimerkin. Myös vanhat tarinat puhuttelevat. ? Angelissa varttuessani kuulin tarinoita siitä, kuinka kyläläiset olivat nähneet maahisia, etiäisiä tai muita henkiolentoja vaeltaessaan poropaimenessa. Jotkut tarinat olivat perimätietoa monen sukupolven takaa. Nämä tarinat ovat jääneet Ullan mieleen hyvin vahvana kokemuksena ja värittäneet hänen musiikkiaan alusta asti. Vaikka Ulla esiintyy mielellään saamelaisuuden edustajana ja haluaa edistää saamelaisten asiaa ja saamelaista kulttuuria, hän ei halua olla poliittinen julistaja. Jo ajatustakin tuntuu raskaalta. Ainoita suoraan kantaaottavia tekstejä, mitä hän on tehnyt, oli ensimmäiseltä omalta levyltä löytyvä tarina Lapissa matkamuistona myytävästä kiinalaisvalmisteisesta nukesta, joka kaipasi takaisin kotiinsa Kiinaan. Ullan joiut ovat inspiraatiosta lähtevää runoutta, jossa kantaaottavuus on hienovaraisempaa. ? Minun viestini on, että saamelaiset ovat Suomessakin osa yhteiskuntaa. Ei mikään kummallinen erillisjoukko. Jokainen joikaa omalla äänellään Joikaamiseen vaikuttavat kieli, perinne, joikaajan luonne ja ympäristö, missä hän on kasvanut. Jokaisella joikaajalla on persoonallinen ote joikuperinteeseen. Jotkut KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• ovat hyvin tarkkoja siitä, että jokainen niekku tulee oikeaan kohtaan, kun taas toiset arvostavat sitä että joikaaja osaa tulkita. Tulkinta voi liittyä joikaajan oman alueen perinteeseen tai omaan persoonalliseen äänenkäyttöön. Ullan tummasävyisessä äänessä on porosaamelainen ja inarinsaamelainen tausta. ? Minä joikaan omalla tavallani, vaikka kuuluu siinä enonkin vaikutuskin. Joikaamisessa kuuluu koko elämä. Marko vahvistaa että näin on ollut aina. ? Arkistonauhoilta kuulee, että tyylien ja äänien kirjo on ennen ollut jopa laajempi kuin nykyään. Saamelaiseen musiikkiin liittyy myös Markon toinen yhtye Vilddas, jonka solistina toimii Annukka Hirvasvuopio. Yhtyeessä soittaa myös Mikko, jonka soittotaustasta löytyy monenlaista etnoyhtyettä, kuten maailmanmusiikkipiireissä aikanaan hyvin tunnettu balkanilaista musiikkia soittava Slobo Horo. Markon kanssa hän on soittanut pitkään erilaisissa kokoonpanoissa ja yhteinen rakkaus on myös turkkilainen musiikki, joka kuuluu myös Uldan äänimaailmassa. Yhtyeen työskenteleminen on alusta asti ollut kollektiivista. Yhdessä mietitään, millainen sointikirjo mihinkin joikuun sopisi. Yhtyeen eksoottinen sointimaailma istuu mainiosti joikuun ja muodostaa koskettavan kokonaisuuden. Perussoinnin muodostavat puhaltimet, bassoklarinetti ja ney-huilut sekä kielisoittimet, kuten Lähi-Idän musiikista tuttu ud-luuttu ja mandoliini. Viime aikoina mukaan on tullut myös kitara. Joikaamisen lisäksi Ulla soittaa rumpua. Uusi levy työn alla Uldan levy-yhtiönä toimii raahelainen Tuupa Records, joka on erikoistunut saamenkielellä levyttäviin yhtyeisiin. Vuosi sitten ilmestynyt esikoislevy sai hyvän vastaanoton ja oli Etno-Emma -ehdokkaana. Keikkamyyntipuolella Ulda on törmännyt samaan ongelmaan kuin moni muukin marginaalimusiikkia tekevä yhtye: keikkamyyjiä ei löydy. Keikkoja on kuitenkin tehty tasaisesti, viimeisen vuoden aikana parisenkymmentä. Kiinnostava kokemus oli tämän vuoden maaliskuussa live-elokuvamusiikin tekeminen Tampereen elokuvajuhlilla Teuvo Puron vuonna 1927 ohjaamaan ensimmäiseen suomalaiseen kauhuelokuvaan ?Noidan kirot?. Huhtikuussa Ulda kiersi Suomea kansanmusiikkiliiton järjestämällä kiertueella. Saamenkielistä musiikkia tehdään tällä hetkellä kohtuullisen paljon. Rokin ja räpin lisäksi omaan musiikkiperinteeseen nojaavia laulajia ja kokoonpanoja on useita. Ne myös kiinnostavat ympäri maailmaa. Eikä se olekaan ihme, onhan kyse aidosta ja elävästä alkuperäiskansan kulttuuriperinteestä, joka ei ole katkennut koskaan. Internet-sukupolvi on ymmärtänyt kulttuurinsa ainutlaatuisuuden ja on siitä ylpeä. Uldan tulevaisuudensunnitelmissa on keikkailla edelleen ja saada lisää näkyvyyttä. Suomen lisäksi keikkoja on tehty ympäri maailmaa ja parasta aikaa on virityksiä itään ja länteen. Kesä menee uutta levyä tehdessä ja se ilmestyy syksyllä. Ensi vuodeksi on kehitteillä myös poikkitaiteellinen sirkusta, elokuvaa, runoutta ja musiikkia sisältävä esitys rovaniemeläisen Agit-Cirkin kanssa, jossa ovat mukana myös Ulda sekä laulaja ja runoilija Niillas Holmberg. Mutta se on jo toinen tarina. HELSINGISSÄ 5.?22.8.2013 UUTTA KANSANMUSIIKKIA ESPAN LAVALLA ARKI-ILTAPÄIVISIN KLO 16:30 _ NY FOLKMUSIK VARDAGSEFTERMIDDAGAR PÅ ESPLANADESTRADEN KL. 16.30 _ FRESH FOLK MUSIC AT ESPLANADE STAGE ON WEEKDAY AFTERNOONS AT 4.30PM KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 9
• Soitinrakennuksen pioneeri Jaakko Noso Rauno Nieminen Monen soittajan kunnioittama Jaakko Noso ehti reilun kolmen vuosikymmenen soitinrakentajan uransa aikana veistää itsensä suomalaisen soitinrakennuksen historiaan. Arvailtavaksi jää, kuinka paljon soittimia olisi syntynyt ja millaiseksi mallit olisivat muotoutuneet elleivät verottajan toimet olisi innostaneet Nosoa vaihtamaan mannerta. Jaakko Noso 100 vuotta -konsertti järjestetään Helsingissä kesäkuussa. S uomalaisen soitinrakennuksen pioneeri Jaakko Noso suunnitteli kaksikymmentä vuotta toimineen soitintehtaansa aikana suuren määrän soitinmalleja. Laajimmillaan Noson verstas työllisti kymmenen työntekijää. Kitaroita, kanteleita, banjoja ja mandoliineja syntyi yhteensä yli kymmenen tuhatta. Erityisesti kitarat ovat viime vuosina olleet haluttuja soittimia ja tekijä on noussut kulttimaineeseen. Kesäkuun lopulla Helsingissä järjestettävästä ?Jaakko Noso 100 vuotta? -juhlakonsertista tulikin muistokonsertti, sillä Jaakko Noso kuoli tämän vuoden maaliskuussa. Kitarakuorot synnyttivät kotimaisen kitarateollisuuden Kitara on hyvä laulun säestyssoitin. Sen suosio Suomen eri vapaiden kristillisten yhteisöjen keskuudessa alkoi jo 1800-luvun lopulla. Vuonna 1896 painetussa, todennäköisesti maamme vanhimmassa kitaran soittokoulussa sanotaan, että kitaralla voi oppia helposti soittamaan yksinkertaisia säestyksiä lauluihin: ?Saakoon tämäkin pieni vihko herättää halua ja mieltä Herran Jumalan sydämelliseen ylistämiseen?. Kitarakuorosta tuli käsite vapaissa seurakunnissa, joilla ei ollut kirkoissaan urkuja. Näitä ovat mm. Pelastusarmeija, baptistit, metodistit, vapaakirkko ja helluntailaiset. Kitaroiden laajamittainen teollinen valmistus Saksassa, Espanjassa ja Italiassa takasi soittimelle halvan hinnan ja kynnys kitaran ostamiselle ei ollut korkea. Toisen maailmansodan aikana soittimien maahantuonti tyrehtyi ja sodan jälkeinen tuontisäännöstely lopetti sen suurelta osalta 1940-1950 lukujen ajaksi. 10 Jaakko Noso kotonaan Brittiläisessä Kolumbiassa 2013. Sodan jälkeen kotimainen kitarateollisuus alkoi Järvenpäässä ja Pietarsaaressa, kun sodasta palanneet miehet pääsivät jälleen rauhan töihin. Koska kitarakuorot olivat merkittävä asiakasryhmä, ei ole ihme että kitaratehtaiden perustajat olivat vapaiden kristillisten seurakuntien jäseniä. Jaakko Noso ja hänen perheensä olivat helluntailaisia ja Pietarsaaressa Munkers/ Landolakitaratehtaan perustajat baptisteja. Sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa kitara oli myös monen maallisemman laulajan säestyssoitin. Ei ole varmaan liioittelua sanoa, että kitara on nykyisin Suomen suosituin kansansoitin. Jaakko Noson soitinvalmistamo Jaakko Noso aloitti soitinten rakentamisen suorittaessaan varusmiespalvelusta vuonna 1933. Hän rakensi viulun ruotu- kaverinsa Tauno Niemisen innoittamana. Seuraavaksi syntyi serenadikitara, pieni espanjalaismallinen soitin, jonka onnistuminen sai jo ajattelemaan soitinrakennusta leipäpuuna. Seuraava kitara sai tunnustusta myös muusikoilta. Silloin Jaakko uskalsi ajatella soitinrakennusta elämäntyönä. Tilauksia tuli heti enemmän kuin Noso ehti valmistaa. Helsinkiläiset musiikkikauppiaat ottivat halukkaasti vastaan kaikki Noson valmistamat soittimet. Vuonna 1945 Noso osti tonttinsa yhteyteen lisää maata, rakensi verstasrakennuksen ja otti palvelukseen työväkeä. Verstaan alakerrassa sijaitsi puuverstas, jossa soittimet rakennettiin. Mallia soitintehtaan tuotantoon ei Suomessa ollut. Tuotanto ja siihen liittyvät laitteet suunniteltiin itse. Maalaamo oli yläkerrassa, missä soittimet lakattiin selluloosalakalla. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Jaakko Noso 100 vuotta -juhlakonsertti Sture 21ravintolassa Helsingissä 18.6.2013, klo 18.00. Konsertissa esiintyvät mm. Honey B. & T-bones, Lauri Ankerman, Tuure Kilpeläinen ja Litle Willie Mehto. Esillä on myös Jaakko Noson soittimista näyttely. Noson kitarat Noson tuotevalikoima Suomessa oli laaja. Päätuote oli kitara, mutta merkittävää oli myös kanteleiden, mandoliinien ja banjojen rakentaminen. Pulaa oli sodan jälkeen kaikenlaisista soittimista ja laaja valikoima oli myös kysynnän sanelema. Kitaramallit voi jakaa kolmeen ryhmään: tasakantiset kitarat, kaarevakantiset orkesterikitarat sekä sähkökitarat ja bassot. Noson soitinmalleista ei ole saatavissa valmistajalta mitään luetteloa. Kitaran pohjasetelissä on ilmoitettu yleensä vain soittimen malli mutta ei järjestysnumeroa, eikä vuosilukua. Tasakantiset kitarat olivat pääasiassa pienikoppaisia teräskielisiä kitaroita. Kielet on kiinnitetty kopan peräpäähän kielenpitäjään ja talla pysyy paikallaan kielien jännityksen avulla. Noson mallistossa oli Suomessa noin 20 tasakantista kitaramallia ja kymmenkunta orkesterikitaramallia. Sähkökitara ja -bassomalleja oli puolen kymmentä. Noso valmisti myös 8- ja 12-kielisiä mandoliineja, mandoliini- banjoja ja ?kitaroita, sekä kontrabassoja. Tiger Blennerin suunnitelema ja Noson valmistamaTigara-kitaran pää. Noson kantelemallit Jaakko Noson mallistossa oli sekä diatonisia, että sävelvaihtajakoneistolla varustettuja Finlandia- konserttikanteleita. Pienin kantele oli noin 20-kielinen lasten kantele. 32-kielisiä kanteleita oli kaksi mallia, suora- ja käyrälaitainen. Neljäs kantelemalli oli isompikokoinen käyrälaitainen ja viides malli oli sävelvaihtajakoneistolla varustettu Finlandia-kantele. Finlandia kanteleita sai myös ilman koneistoa. Nimen kantele sai todennäköisesti Jean Sibeliuksen samannimisestä sävellyksestä. Noso teki sopimuksen Finlandia-kanteleen myynnistä yksinoikeudella Westerlundin musiikkikaupan kanssa. Jaakko Noso rakensi Jean Sibeliukselle kanteleen, joka valmistui vuonna 1951. Kantele ja sitä varten suunniteltu pöytä lahjoitettiin Sibeliukselle syyskuussa 1951. Lahjoitustilaisuudessa taiteilija Unto Hietaranta soitti kanteleella mm. Sibeliuksen sävellyksen ?Soi kiitokseksi Luojan?. Sibelius otti lahjan vastaan liikuttuneena. Sibelius antoi kiitettävän arvostelun kanteleesta ja totesi että Noson valmistama kantele sävellajivaihtajineen sopii erittäin hyvin myös orkesteri-instrumentiksi. Kanteleen lahjoituksen yhteydessä Sibeliukselle esitettiin toivomus, että hän säveltäisi kanteleelle. Sibelius sanoikin tekevänsä sen hyvin mielellään. Hän käveli välittömästi flyygeliään kohti, mutta kääntyi kuitenkin saman tien takaisin sanoen: ?En minä voi aivan varmasti luvata. Olen jo tullut niin vanhaksi. Ehkä minä kuitenkin sen vielä teen ? myöhemmin.? Muutto Kanadaan Pauli Nieminen. Lakan välihionta tehtiin siklillä ja kiillotus pulituurilla. 1950-luvun loppupuoli oli Noson soitintehtaan kulta-aikaa. Parhaimmillaan verstaalla työskenteli kymmenkunta työntekijää kukin omassa erikoistyövaiheessaan. Jaakko hoiti itse värjäyksen viimeistelykiillotuksen, trimmauksen ja tarkastamisen. Suurimman osan ajasta kysyntää oli enemmän kuin tuotteita valmistui. Noson soittimet olivat laadukkaita ja arvostettuja ja ne palkittiin kultamitalilla vuoden 1950 ja 1955 Helsingin suurmessuilla. Vuoden 1959 kesällä Nosolle mätkäistiin silloista rahaa 450 000 markan liikevaihtovero maksettavaksi. Kaikki piti olla kunnossa, sillä Noson kirjanpitäjä oli maksanut verot kirjanpidon mukaan. Noso haki pankista lainan ja maksoi karhutun summan, vaikkei nähnyt sille mitään perustetta. Noso joutui supistamaan toimintansa yhden miehen yritykseksi. Muutto Kanadaan oli ollut mielessä jo vaikeuksien ilmaantuessa, mutta mutkikkaiden vaiheiden jälkeen se toteutui lopulta vuonna 1966. Perheen lisäksi Kanadaan lähti keskeneräisiä soittimia ja soitintarvikkeita sekä käsityökaluja ja koneita. Perhe asettui Vancouveriin, Kanadan länsirannikolle vuonna1966 entuudestaan tuttujen suomalaisten naapuriin. Noso jatkoi Kanadassa soitinrakennusta jonkun aikaa, mutta meni sitten töihin ovitehtaalle. Tunnustusta Suomesta Jaakko Noson Jean Sibeliukselle lahjoittama kantele ja kantelepöytä. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Kanteleliitto palkitsi Jaakko Noson kultakanteleleella vuonna 2012 hänen elämäntyöstään kanteleenrakentajana. Suomen Soitinrakentajien Kilta kutsui Jaakko Noson ensimmäiseksi kunniajäsenekseen vuonna 2013. 11
• Timo Hannulan kirkas visio Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Rouheus ja mutkattomuus tulevat mieleen Haapavesi Folkin taiteellisesta johtajasta, viulupedagogista ja kapellimestari Timo Hannulasta olemuksesta. Mutta silloin kun puhutaan musiikista, sen pitää olla justiinsa. -M inulla on aina ollut selkeä visio ja kirkas näkemys kansanmusiikista ? ja muustakin musiikista. Olen itse saanut siitä niin paljon, että haluan jakaa sen kokemuksen muillekin, vakuuttaa Timo äänenpainolla, jota ei tee mieli kyseenalaistaa. Timon tie muusikoksi ei käynyt suoranaisesti kansanmusiikin kautta. Körttiläisessä kodissa arvostettiin enemmän taidemusiikkia. Seitsenlapsisen perheen molemmat vanhemmat lauloivat kirkkokuorossa, josta toisensa aikoinaan löysivätkin. Toisena aikana molemmat olisivat varmasti hakeutuneet muihin ammatteihin ja opiskelemaan, mutta sodan jälkeen ei paljon mahdollisuuksia tarjottu. Isän piti ainoana poikana ryhtyä hoitamaan tilaa. Vaikka isän musiikinharrastus jäikin perheen elättämisen jalkoihin, kotona oli paljon musiikkia ja sitä kaikki myös harrastivat. Isä-Pentin veisuuta on päätynyt äänilevyillekin. ? Virsistä on lyhyt matka taidemusiikkiin ja toisaalta Siionin virret ovat kyllä myös körttiläisten kansanmusiikkia, Timo tuumii. ?Olen tämmöinen touhuaja...? Viulusta tuli Timon soitin, kun tarkkakorvainen kansakoulunopettaja Niilo Koskela antoi lahjakkaalle pojalle viulun kouraan ja antoi ensimmäiset tunnit. Opetusministeri Marjatta Väänäsen aikana 60-luvun lopulla Suomeen pystytettiin musiikkiopistoverkosto. Opisto perustettiin myös Ylivieskaan. Musiikkiopistossa Timolla vierähtikin muutama vuosi Bachia harjoitellen. Musiikkiopiston matkalla 12 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Timo törmäsi myös kansanmusiikkiin. Vieläkin naurattaa ensikosketus ruotsalaiseen polskaan. ? Oltiin Taalainmaalla ja siellä joku taitava nuori poika soitti polskaa ja yritti houkutella minuakin mukaan. Minä seisoin hölmönä viulu kädessä, enkä ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Ensimmäisenä paikallista kansanmusiikkia toi Timolle kuultavaksi musiikinopettaja Senni Savela-Kananoja. Seitsemänkymmentäluvulla Timo tutustui myös Kaustisen Purppuripelimannien ohjelmistoon, joka toi kansanmusiikkiin uuden näkökulman. Varsinaisesti kansanmusiikkiin tuli kunnollinen kosketus vasta Kajaanin opettajankoulutuslaitoksessa, jossa bulgarialainen musiikinopettaja opetti horaa, bulgarialaista kansantanssia. Timo opiskeli opettajaksi, kun biologiaa opiskelemaan ei huolittu ja tilattuja Sibelius-Akatemian papereita ei tullut koskaan lähetettyä rohkeuden puutteessa. Timo on kuitenkin hyvin tyytyväinen ammatinvalintaansa. ? Minä olen tämmöinen touhuaja. Opettajankoulutuksen lopussa kysyttiin, että mitä me meinataan tehdä, kun ollaan sitten töissä. Minä luettelin luontokerhon, orkesteritoiminnan, viulunopetuksen. Muut naureskelivat, että paljonpa meinaat tehdä. Kaikki on kuitenkin nyt tehty ja paljon muuta. Timo halusi ja pääsi Haapavedelle tuntiopettajaksi vaimonsa Leenan kanssa. Perheeseen syntyi nopeaan tahtiin kolme poikaa: Oskari, Samuli ja Ilmari. Hän ei tiennyt Haapaveden kulttuurielämästä mitään, mutta sieltä löytyi yksi Suomen tärkeimmistä lintujärvistä, Ainalinjärvi. Lintujärven lisäksi kulttuuria Luonto ja luonnonsuojelu ovat kulkeneet koko ajan hyvin tärkeinä asioina elämässä mukana. ?Murehdin ympäristön tilaa: avohakkuita, aurauksia, kantojen repimisiä ja ojitettuja soita. Isoja vanhoja puita ei löydä mistään. Luonnon ja Ainalin merkitys ei ole vähentynyt ollenkaan. Haapavesi osoittautui muutenkin Timolle sopivaksi asuinpaikaksi ja sinne Hannulan perhe asettui. Kulttuurin määrä Haapaveden historiassa tuotti miellyttävän yllätyksen. Tuo perintö on vaikuttanut varmaan siihenkin, että Ti- KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 mon työ on saanut myönteisen vastaanoton. Kursseja ja tapahtumia on saanut järjestää ja yleisöä piisaa. Alkuaikoina oli mielessä kouluttaa itseä muusikkona lisää, mutta Haapavedelle tulon jälkeen iso pyörä lähti välittömästi pyörimään. Ensimmäiset klassisen musiikin kurssit Timo järjesti heti 80-luvun alussa. Samoihin aikoihin hän alkoi soittaa Haapaveden pelimannien riveissä, jonne musiikinopettaja Hristo Dantchev Timon houkutteli. Yhtyeessä soittaneen Jaakko Haanpään viulunsoitossa jousen käyttö kirkasti Timolle mistä kansanmusiikissa on kysymys. Mieleen muistuu myös eräs virstanpylväs kansanmusiikin herätyksen alkuajoilta. Arto Järvelä oli pikkupelimannien kanssa samoissa häissä soittamassa vuonna 1981. ? Herrajumala, minä katsoin monttu auki miten ne soitti. En voinut käsittää, miten ne osasi niin paljon hyviä kappaleita. Kansanmusiikki istuu opetukseen Pikkuhiljaa kirkastui, että on tyhmää olla käyttämättä kansanmusiikkia musiikinopetuksessa. Timo pitää kansanmusiikkia pedagogisesti loistavana materiaalina, koska vaikeustasoja on jokaiselle soittajalle ja hienoja kappaleita löytyy vaikka kuinka. Sävellys- ja sovitustyö tapahtuu myös taidemusiikkia helpommin ja maanläheisemmin, koska se on osa omaa perinnettä. ? Lapset ovat innoissaan myös, kun pääsevät soittamaan heti ja voivat soittaa ryhmässä. Hämmästyttää, miksi kansanmusiikin käyttäminen musiikinopetuksessa ei ole yleisempää, ihmettelee Timo. Olikin luontevaa, että klassisen musiikin kurssien rinnalle tuli kansanmusiikkikurssit. Opettajaksi saatiin heti kansanmusiikin nuoremman polven eliittiä, kuten Seppo Sillanpää, Petri Hakala ja Kari Reiman sekä monet muut. Edelleen jotkut tuolloin aloittaneet opettajat palaavat Haapavedelle lähes joka kesä. Pari vuotta myöhemmin alkoi poltella tarve järjestää kurssin yhteyteen jonkinlainen musiikkitapahtuma. Samaan aikaan kunnan talous voi hyvin ja sekin kaipasi kesätapahtumaa. Kunnan rahoituksen turvin järjestettiin pieni festivaali Haapaveden kansanopiston takapihalle. Festivaalin linja löytyi muiden pelimannien kanssa yhteistyössä oman maun mukaan amerikkalaisesta ja irlantilaisesta perinnemusiikista, Otto Hotakaisesta sekä kotimaisesta uudesta kansanmusiikista. Kattausta on vuosittain täydennetty erilaisilla kiinnostavilla esiintyjillä eri puolilta maailmaa. Linja on pääpiirteissään säilynyt samana neljännesvuosisadan. Vuosien saatossa Haapavedellä on käynyt sääskien syötävänä muunmuassa sellaiset maailmantähdet, kuin Kroke, Teodii Spassov, Allison Krause, Onieira ja Kevin Burke. Listaa voisi jatkaa pitkään. Klassinen ja kansanmusiikki rinnakkain ? Minulla on aina ollut selkeä näkemys ja olen luottanut intuitioon. En ole koskaan miettinyt, mistä yleisö tykkää. Joskus on pitänyt puolustaa omaa visiota, kun muu järjestävä porukka olisi halunnut suosittuja artisteja. Vaikka Timo on soittanut ja kuunnellut jo työnkin puolesta todella paljon kansanmusiikkia, suurin rakkaus on kuitenkin klassinen musiikki. ? Klassinen ja kansanmusiikki ovat kulkeneet rinnakkain. Kansanmusiikin kiima oli aikanaan kova, mutta nykyään kuuntelen vapaa-aikana vain klassista. Klassinen on mukana Haapaveden kesäfestivaalin kirkkokonserteissa vahvasti, mutta erityisesti Timo on päässyt puuhailemaan sen kanssa tammikuussa järjestettävän vanhan musiikin tapahtumassa, Haapaveden kamariorkesterin konserttien ja 2004-2010 aikana Nivalan 13
• Kukaan ei ole tullut valittamaan, että on opetellut soittamaan. Moni on katunut, kun on lopettanut. jäähallissa järjestettyjen suurten oopperatuotantojen yhteydessä. Oopperatoiminnan alkuaikoina Timo kävi kapellimestarikursseilla Helsingissä ja johti orkesterin harjoitukset. Varsinaisiin esityksiin oli tarkoitus palkata ammattikapellimestari, mutta oopperan säveltäjä Ilkka Kuusisto päätti, että Timo johtaa esitykset itse. Kuuluisa kapellimestaripedagogi Jorma Panula oli todennut, että ?hyvin sinä huirot?. Nivalan oopperat päättyivät taloudellisiin vaikeuksiin, mutta klassinen ura jatkuu edelleen. Tälläkin hetkellä Haapaveden kamariorkesterin kanssa on suunnitteilla syksyksi Faurén Requiem Raumalle ja Haapavedelle. Joulukonsertissa on solistina Soile Isokoski ja 2014 tehdään Bachin hmolli messu. Kapellimestari, pedagogi, festivaalin taiteellinen johtaja, muusikko? Timon monet roolit eivät ole häirinneet vaan pikemmin täydentäneet toisiaan. Kun on luonteeltaan opettaja, kurssit ovat kuitenkin kaikkein mieluisimpia. Siellä on ydinryhmä, jonka eteen Timo haluaa tehdä töitä. Kansanmusiikkikurssit ovat säilyneet yllättävän samanlaisina kaikki vuodet. Laulun merkitys on kasvanut ja vakavia harrastajia on enemmän, mutta muutoin meininki on sama. Murheellisempi tila on musiikin ammattiopinnoissa. ? Ammattikorkeakoulut potevat opiskelijapulaa, taso on laskenut ja koulutusta vastaavia töitä ei tahdo löytyä, Timo kiteyttää. Musiikkiopinnoissa työ tehdään kotona ja jos siellä ei ehdi harjoitella, se näkyy. Harrastuksia on liikaa. Monessa perheessä kuljetaan kahden kodin välissä ja viulua ei tule kuljetettua mukana. Lisäksi klassisen musiikin harrastajamääriä on syönyt rockin ja popin koulutuksen lisääntyminen, mikä on tietysti hyväksyttävä.Valinta on aina kuitenkin ensisijaisesti nuorella soittajalla. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Joskus voisi rauhoittua Timon mielestä musiikkiopistomaailma on hieman jämähtänyt vanhoihin kaavoihin pääsykokeineen. ? Pidän minäkin pääsykokeet, mutta otan kaikki. Kyllä se ensimmäinen vuosi näyttää, onko harrastukseen riittävästi motivaatiota. Kaikille pitää antaa mahdollisuus, mutta totuuden nimissä on sanottava, että ei viulu kaikille sovi; se on pirullisen hankala peli ja vaatii erityistä innostumista. Timo korostaa, että ihan heti ei pidä antaa periksi. Kaikki keinot ovat sallittuja, kun lapsia kannustetaan jatkamaan musiikkiharrastusta. Omassa perheessä yhtä kolmesta pojista lahjottiin jopa rambo­puukolla, jotta hän jatkaisi sellon soittoa. Kaikki pojat soittavat aktiivisesti ja vanhin pojista, Oskari, työskentelee Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa. Sello tosin vaihtui jossain vaiheessa kontrabassoon. ? Kukaan minun oppilaistani ei ole tullut valittamaan kahdeksantoistavuotiaana, että on opetellut soittamaan ja oppilaita on ollut paljon, Timo jyrähtää. Timon tähän astiseen uraan mahtuu reilusti yli sata järjestettyä tapahtumaa ja paljon enemmän johdettuja ja soitettuja konsertteja. Mitä voisi vielä toivoa? ? Viulua voisi opetella soittamaan kunnolla. Mutta se taitaa kaihertaa lopun ikää. Näillä kymmenillä eletään vuosi kerrallaan, enkä tee suunnitelmia kahta vuotta pitemmälle. Haapaveden kamariorkesterin konserttikalenteri pyörii siinä syklissä. Suhteessa folkkeihin syksy ja sydäntalvi ovat raskaimpia ja sitten alkaa helpottaa. Hienot muusikot ja yhteistyökumppanit sekä kiinnostavat haasteet pitävät miehen liikkeessä. Uutena haasteena tulee jäsenyys alueellisen taidetoimikunnan jäsenenä. ? No. Voisihan sitä tietenkin joskus rauhoittuakin vähän. Mutta olisi kyllä hienoa toteuttaa Jokilaaksoihin alueellinen puoliammattilainen kansanmusiikkiyhtye ja kamariorkesteri. Rauhoittuminen saanee vielä odottaa. Timo esiintymässä pienten oppilaittensa kanssa musiikkiopiston kevätjuhlassa. 14 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• ESITTELYSSÄ PEALI MITRA JUVA Kalkutasta Helsinkiin Teksti: Maria Silvennoinen Kuva: Petra Hannus Musiikki on seurannut Peali Mitra Juvaa minne ikinä elämä on häntä vienyt. Ja se on vienyt pitkän matkan Intiasta Yhdysvaltojen kautta Suomeen. Musiikin vahva läsnäolo Pealin elämässä tilanteessa kuin tilanteessa ei yllätä, laulajalle se on tapa ilmaista itseä ja olla yhteydessä ihmisiin, luontoon, rakkauteen, hengellisyyteen, elämään kokonaisuudessaan. Musiikin universaalin kielen kautta Peali onkin löytänyt yhteyden erilaisten ihmisten kanssa sekä sulattanut monen jäyhän kuoren. P ealin lapsuus oli täynnä musiikkia. Intian kulttuurisesta pääkaupungista Kalkutasta kotoisin oleva Peali alkoi hyräillä kaikki kuulemansa melodiat jo puolentoista vuoden vanhana. Koska molemmat tytön vanhemmista olivat musiikin innokkaita harrastajia, he lähettivät Pealin viisivuotiaana opiskelemaan musiikkia naapurissa asuvan Guruji Shri Binoy Bhushan Senguptan johdolla. Peali on opiskellut sittemmin intialaista klassista musiikkia yli kaksikymmentä vuotta. Hän suoritti intialaisen klassisen laulun maisterin tutkinnon 15-vuotiaana ja solmi 22 vuoden iässä kymmenen vuotta kestäneen esiintymissopimuksen All India Radion kanssa. Tuona aikana Peali keskittyi bengalilaisen kansanmusiikin esittämiseen. Ennen Suomeen saapumistaan vuonna 2004 Peali ehti asua Yhdysvalloissa kolme vuotta. Muuttaessaan Suomeen hän lähetti harmoninsa takaisin Intiaan, koska pohti, että instrumentille tuskin olisi käyttöä kaukaisessa Pohjolassa. Toisin kuitenkin kävi. Peali löysi nopeasti ihmisiä, jotka soittivat juuri sitä musiikkia, jota hän oli kotimaassaan opiskellut. Ovien avaajana toimi alussa Kansainvälinen taidekeskus Kassandra. Kassandrassa Peali tutustui suomi-bhangraa soittavan Shavan keulahahmoon Kiureli Sammallahteen. Pealista tuli Shavan säännöllinen vieraileva tähti ja Kiurelin ehdotuksesta hän liittyi myös intialaista taidemusiikkia esittävään Shankaraan. Lisäksi Peali alkoi laulaa päävokalistina Maailman musiikin keskuksen ja Musiikkia Nuorille ry:n ideoimassa lastenyhtye Amurassa ja luotsata Peali Mitra Juva Indian Fusion -bändiä. Vähemmistötaiteilijoiden kulttuurihanke Tarun kautta KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 löytyi flamenco-kitaristi Ramón Maronier, jonka kanssa Peali on tehnyt yhteistyötä jo vuosien ajan. Ramónin ansiosta Peali tutustui myös suomalaiseen runouteen, kun tämä lahjoitti Pealille Edith Södergranin runokirjan. Peali ihastui runoihin suuresti ja halusi säveltää joitain runoista suomeksi laulaen. Runojen esittämiseen liittyykin yksi Pealin mieleenpainuneimmista konserttikokemuksista. ?Olimme Ramónin kanssa pikkujoulukeikalla Vantaalla. Esitimme intialaista musiikkia ja joitain flamenco-höysteisiä kappaleita, joiden tahtiin pikkujoulujoukko juhli ja jutteli. Esittäessäni lopuksi kaksi Södergranin runoa, yleisö äkisti hiljeni täysin. Se kuunteli kappaleet keskittyneesti, lopuksi moni tuli kiittelemään ja joillakin oli jopa kyyneleitä silmissään.? Peali kokee verkostoituneensa Suomessa nopeasti ja helposti. Sosiaalisessa ja lämpimässä ympäristössä kasvaneella nuorella naisella oli kuitenkin saapuessaan tietoinen strategia, kuinka suomalaisten sydämet avataan ja ujous murretaan. Hän päätti jutella kaikille niin avoimesti, ettei kukaan pystyisi loputtomiin vaikenemaan. Tänäkin päivänä Peali peräänkuuluttaa yhteistyön ja verkostojen tärkeyttä. Kun tekee musiikkia marginaalissa, yhteistyön rooli korostuu. Pealilla on selkeä mielipide suomalaisten kanssa soittamisesta. ?Suomalaiset muusikot ovat nöyriä ja jopa vaatimattomia. Arvostan molempia piirteitä suuresti.? Hänelle mieluista on ollut myös tuntea, että suomalaiset arvostavat ja tuntevat erilaisia kulttuureja. Laulaja kokee, että hänelle on täällä oma paikkansa. Tämän vuoksi hän myös halusi lopulta jäädä Suomeen, vaikka pohtikin hetken Intiaan palaamista erotessaan miehestään. Nimi: Peali Mitra Juva Syntymäpaikka: Kalkutta Ammatti: Laulaja Nykyinen kotipaikkakunta: Helsinki Tämänhetkiset kokoonpanot: Peali Mitra Juva Indian Fusion, Shankara, Shava ja Amura Elämänmotto: To know myself more and better through Sahaj Yoga Meditation and strengthen my connection with the divine. Singing is my way to say thank you to God for this beautiful life. Peali on soittanut lukuisilla festivaaleilla, erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja klubi-illoissa. Tällä hetkellä hän esittää aktiivisesti intialaista taide- ja kansanmusiikkia tablansoittaja Sami Röngän sekä Shava-guru Kiureli Sammallahden kanssa. Hän tekee yhteistyötä pianisti Johanna Rönkäsen kanssa sekä säveltää bollywood-mausteisia hindinkielisiä lauluja Ramón Maronierin kanssa. Hänen aikansa kuluu paljolti myös opettamisen ja säveltämisen parissa. Lisäksi häntä työllistävät lastentarhoissa pidetyt musiikkityöpajat. Keväällä 2013 Peali konsertoi ja pitää työpajoja eri puolilla Viroa. Tulevaisuuden toiveita löytyy myös: ?Haluaisin julkaista joskus oman levyn, haluaisin löytää aikaa säveltämiselle ja kehittää itseäni jatkuvasti. Unelma olisi myös opettaa jonain päivänä SibeliusAkatemiassa?. 15
• Kuu paistoi Cosquínin festivaaleilla Argentiinassa Teksti: Jaana Mutanen Cosquínin kansanmusiikkifestivaalit (Festival Folklore de Cosquín) järjestetään vuosittain Próspero Molina -aukiolla paikallisena kesälomakautena tammi-helmikuussa. Tänä vuonna festivaali järjestettiin jo 53.kertaa. osquínin festivaalit ovat Argentiinan suurimmat kansanmusiikkifestivaalit, ja samalla myös yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista alan festivaaleista. Tämänvuotisilla festivaaleilla oli yhteensä noin 200 yhtyettä tai artistia, joukossa argentiinalaisten rakastamat El Chaqueño Palavecino, León Giecó ja Los Nocheros. Vain mahtavaääninen Soledad Pastorutti puuttui äitiysloman takia joukosta. Kuultavaa ja nähtävää yllin kyllin Cosquínin festivaalit kestävät yhdeksän vuorokautta, ja siellä on mahdollisuus nähdä vuosittain kaikki Argentiinan kan- Jaana Mutanen C sanmusiikin suuret nimet. Pikkukaupunki Cosquín sijaitsee Keski-Argentiinassa noin tunnin bussimatkan päässä yliopistokaupunki Córdobasta. Festivaalin aloitussävelet lyödään päivittäin kello 22 aikoihin illalla ilotulituksen saattelemana. Samalla Argentiinan kansanmusikkilegenda ja argentiinalaisen folkloremusiikin muistiin tallentaja, 20 vuotta sitten kuollut Atahualpa Yupanquin lausuu valkokankaalta illan aloitussanat. Illan viimeiset tahdit saatetaan soittaa vasta aamuseitsemältä. Festivaalin sijoittaminen yöaikaan johtunee kesälomakauden kuumista päivistä. Festivaaliöitä nimitetäänkin siksi nimillä la Primera Luna, la Segunda Luna ja niin edelleen. Puhutaan siis ensimmäisestä, toisesta ja niin edelleen kuusta, la luna. Festivaalin aloituspäivänä festivaaliyleisön ja kaupunkilaisten on mahdollisuus nauttia pari tuntia kestävästä kulkueesta, jossa on osallistujia eri puolelta Argentiinaa kansanpuvuissaan, karjapaimen-gauchoja hevosillaan ja niin edelleen. Festivaalipäivinä alkuillasta ja illan aikana järjestetään parikymmentä folk-iltamaa eli ?peñas? pienissä ja vähän suuremmissakin kuppiloissa ympäri Cosquínia. Illan henki on kansanmusiikkia, hyvää viiniä tai raikasta olutta sekä maittavaa ja täyttävää argentiinalaista ruokaa. Myös katumuusikot ovat liikkeellä iltaisin. On myös mahdollisuus osallistua pieniin työpajoihin, ?talleres? tai ostaa paikallisen käsityötaidon tuotoksia markkinoilta. Viikon aikana järjestetään myös pienimuotoisia konferensseja keskusteluineen sekä runoiltoja. Santiago del Estero tunnetaan chacarerasta 16 70-luvun alussa syntynyt, Santiago del Esteron alueelta kotoisin oleva Raly Barrionuevo edusti festivaaleilla argentiinalaisen folkin ns. uutta sukupolvea. Raly tuntuikin vetävän hyvin nuorta yleisöä paikalle. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• www.aquicosquin.org Chaqueño Palavecino Hurjien lopputaputusten vaatimuksesta Raly esitti osuutensa lopuksi rokkaavan lattaripotpurin, joka päättyi vetävään versioon Comandante Che Guevara -laulusta. Uransa aikana Raly Barrionuevo on tehnyt yhteistyötä toisen santiago de esterolaisen suuruuden, myös näillä festivaaleilla esiintyneen, Carabajalin muusikkoperhettä edustavan Peteco Carabajalin kanssa. Carabajalin perhe onkin yksi tärkeimmistä Santiago de Esteron alueelta kotoisin olevaa chacarera-musiikkia kehittäneistä ryhmistä. Chacarera nousi Carabajalin perheen ja muutaman muun argentiinalaisen kansanmusiikkilegendan ansiosta 60-luvulla suosituksi kansanmusiikkisuuntaukseksi Argentiinassa. Se vaikuttaa olevan suosittua yhä edelleen. Chacarera on mukaansatempaava argentiinalainen 6/8? rytminen tanssi, jonka perusinstrumentit ovat kitara, viulu ja iso argentiinalainen bombo-rumpu. Sitä tanssitaan pareittain ja aina ryhmässä ympyräkuvioin, edestakaisin sahaten. Chacarera on suosittu kansanmusiikin muoto erityisesti Argentiinan luoteisosassa eli Catamarcassa, Saltassa, Tucumánissa, Santiago del Esterossa, Jujuyssa sekä Córdoban lähistöllä. Pohjoisen Saltan huippusuositut pojat El Chaqueño Palavecino, aikoinaan laulavaksi bussikuskiksikin ?El Cantor de Atahualpa? tituleerattu, lienee ollut yksi tämänvuotisen Cosquínin festivaalin odotetuimmista artisteista jollei jopa odotetuin. Chaqueño Palavecino toimi aina vuoteen 1993 saakka bussikuskina. Vuonna 2010 hän juhli 25-vuotista laulajanuraansa tekemällä yhdessä Los Nocheros -yhtyeen ja Soledad Pastoruttin kanssa ?La Fiesta? -konserttikiertueen Argentiinassa. Kiertue taltioitiin live-levylle ja DVD:lle buenos- KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 airesilaisella stadionilla. Tältä livelevyltä huokuu toden totta tuon konserttikiertueen ylitsepursuava tunnelma. Levy on vähintäänkin kuuntelemisen arvoinen. Argentiinassa huippusuosittu ja muuallakin Latinalaisessa Amerikassa mainetta niittänyt neljän miehen muodostama Los Nocheros huipensi festivaalin viimeisen viikonlopun tarjonnan. Jo 17 levyä tehnyt Los Nocheros on ylittänyt tähän mennessä 2,5 miljoonan myydyn levyn rajan yksin Argentiinassa ja kvartetti on saanut lukuisia musiikkipalkintoja. Koillis-Argentiinasta chamamémusiikin sävelin Chamamé-musiikkia edustava Chango Spasiuk on kotoisin Misionesin alueelta Koillis-Argentiinasta, jonne aikoinaan suomalaiset siirtolaisetkin noin sata vuotta sitten suuntasivat. Itäeurooppalaiset juuret omaava Chango Spasiuk esiintyi festivaaleilla toisen chamamé-musiikkityylin legendan Raúl Barbozan kanssa. Tarttuvaa, iloista ja välillä surullistakin chamamé-musiikkia soitetaan erityisesti juuri Koillis-Argentiinassa Corrientesin, Entre Ríosin, Formosan, Santa Fen, Chacon ja Misionesin alueella. Chamamé-musiikkin rytmilliset juuret ovat jäljitettävissä guaraní-alkuperäiskansan asuinsijoille. Muita vaikutteita chamamé-musiikkiin on tullut vuosisatojen kuluessa jesuiitoilta, espanjalaisilta ja erityisesti saksalaisilta. Chamamé-musiikissa yhtenä instrumenteista on aina haitari tai bandoneón. Santa Fen folkrockjätti León Gieco León Giecon laulut käsittelevät usein sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja puhuvat Argentiinan vähäosaisten puolesta. Uransa aikana hän on esiintynyt kymmenien ulkomaalaisten muusikoiden kanssa. León Gieco on keikkaillut myös Euroopassa. León Giecon konsertti oli ehkä festivaalin vaikuttavin suoritus, ja kesti yhteensä yli kaksi tuntia. Tätä aamuyön tuntien parituntista keikkaa paikalla olleet innokkaat katsojat eivät unohda ihan heti. León Giecon jo 45 vuotta kestäneen muusikonuran yksi huipentumista on ?De Ushuaia a La Quiaca?-trilogia ja se olikin hyvin esillä festivaalikeikalla. Noilla kolmella levyllä on argentiinalaista kansanmusiikkia pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Se äänitettiin ympäri maata kiertävässä studioautossa. Festivaaleilla yleisö sai kuulla kappaleita myös yhdeltä kaikkien aikojen León Giecon suosituimmista levyistä, ?Bandidos Rurales? vuodelta 2001. Levyllä on vierailevina tähtinä sellaisia argentiinalaisia muusikkosuuruuksia kuin Charly Garcia, Victor Heredia, Nito Mestre ja Sixto Palavecino. Kansanmusiikkifriikkien kannattaa suunnata Argentiinaan alkuvuodesta Paikallisena kesälomakautena tammihelmikuussa kannattaa suunnata Argentiinaan. Cosquínin kansanmusiikkifestivaalin lisäksi siellä on muitakin kiinnostavia kansanmusiikkifestivaaleja, kuten traditionaalisen chamamé-musiikin festivaali Mburucuyássa Corrientesin maakunnassa tai Carnaval de Cuartetos Córdobassa. 17
• PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Nilsbyn Pelimannit pääsee ripille E nnenvanhaan sanottiin, että Lielahden saaressa, jossa Nilsby sijaitsee, on jokaisessa talossa haitari ja Fordson Major. Pitäneekö paikkaansa, mutta uskomattomat haitariperinteet ja paljon soittotaitoisia saarella on edelleen. Nilsbyn Pelimannien historia alkaa kansalaisopiston harmonikkapiiristä, jossa joukko soittajia kokoontui viikottain Nilsybn liikuntasaliin soittelemaan mielimusiikkiaan. Pääasiassa soitettiin suomalaista tanssi- ja harmonikkamusiikkia. Joskus mukaan tuli myös viulisti rikastuttamaan kokoonpanon sointia. Pikkuhiljaa tieto soittoporukasta levisi ja alkoi tulla esiintymispyyntöjä. Ensimmäiset keikkareissut suuntautuivat vanhainkoteihin ja kaupungin tilaisuuksiin vuonna 1997. Kokoonpanoa alettiin kutsua Nilsbyn Pelimanneiksi. Tanssijoiden säestäjinä Amerikkaa yöten Pelimannien taustajoukoista ? vaimoista, isistä ja äideistä ? lähti lopullinen idea järjestäytyä yhdistykseksi. Perustamiskirja tehtiin vuonna 1998 ja rekisteröitiin Paraisten Musiikki- ja tanssiyhdistys ry. Soittotapahtumia riitti: häitä, syntymäpäiviä ja kyläjuhlia. Aluksi mukana olivat vain harmonikat yhdellä tai kahdella viululla vahvistettuna. Melko pian päätoimeksi tuli kuitenkin kansantanssiryhmien säestäminen. Alkuvaiheessa säestettiin Samppa-ryhmää Turusta ja myöhemmin myös Paraisten kansalaisopiston kansantanhuryhmää, Parahultaisia. Ensimmäiset viisi vuotta menivätkin lähinnä tanssijoita säestäen ja heidän kanssaan matkaillen pitkin Eurooppaa, Amerikkaa ja Venäjää. Lisäksi tehtiin varainkeräyksenä tanssisoittokeikkoja häissä ja vuosijuhlissa. Amerikan kiertueelle tehtiin myös ensimmäinen CD-levy vuonna 2001. Siihen mennessä Nilsbyn Pelimannien kokoonpano oli hiukan kehittynyt ja levytyksessä oli mukana haitareitten ja viulujen lisäksi klarinetti, kitara, kontrabasso, rummut ja laulu. Levy, joka kantoi nimeä ?Semmonen Tämmönen? oli kiertueella menestys ja matkalla sitä myytiin lähes 500 kappaletta. Levy sisälsi Suomesta lauluja, joita amerikansuomalaiset olivat kaivanneet. Amerikan reissun jälkeen Nilsbyn Pelimanneissa alkoi tapahtua. Osa porukkaa halusi enemmän omaa esiintymistä ja soittoa, ei pelkkää tanhusäestystä. Soittajilla oli himo harjoittaa kansanmusiik- 18 kia tosissaan. Tiedostettiin että osataan todella soittaa ja haluttiin oppia uutta. Nilsbyn Pelimanneissa tapahtui ryhtiliike ja harjoittelu sai uutta potkua. Osa soittajajoukosta vaihtui ja purettiin kansantanssiyhdistyksen kanssa tehty yhteistyösopimus. Alettiin etsiä kansanmusiikin syvintä olemusta. Yhtye lähtee omille teilleen Paraisten Musiikki- ja tanssiyhdistys tuli tiensä päähän ja myös Paraisten kansantanssijat erkanivat omaksi ryhmäkseen. Soittajat perustivat Nilsbyn Pelimannit ry:n. Yhdistyksen tavoitteena oli ja on edelleenkin säilyttää ja elvyttää Paraisten ja Turunmaan saariston kansanmusiikkia. Tässä vaiheessa Nilsbyn Pelimanneissa soittaneista yli 30 soittajasta oli syntynyt jo useampikin kansanmusiikkiyhtye. Alkoi Nilsbyn Pelimannien todellinen esiintymisvaihe. Porukka on kiertänyt monet kerrat ympäri Suomea ja pitkin maailmaa. Pisin esiintymismatka oli kirkkokonsertti Canberran suomensukuisille Australiassa. Suomessa yhtye on pidetty esiintyjä konserteissa ja tansseissa Helsingistä Kittilään ja Rääkkylästä Korppooseen. Ikaalisten pelimannitapahtumassa yhtye saavutti Vuoden Viihdyttäjä -palkinnon kahtena vuonna peräkkäin. Juhlavuonna paljon toimintaa Kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi tehty ?Sydämperä? sisälsi saariston kansanmusiikkia, josta puolet oli peräisin Paraisilta. Levy sai yleisöltä hyvän vastaanoton. Vajaa kymmenen vuotta sitten yhtye alkoi suunnitella omaa tapahtumaansa. Vuonna 2005 järjestettiin ensimmäinen Wiinit Pelimannit -kansanmusiikkipäivä. Nilsbyn Pelimannit kutsuivat pelimanniystäviä mukaan ja suosio oli taattu. Pelimannit ? ja onneksi myös yleisö ? halusivat tulla mukaan myös seuraavina vuosina ja tapahtuma jäi elämään. Tänä vuonna Wiinit Pelimannit -tapahtuma järjestetään jo yhdeksättä kertaa ja se kestää viikonlopun. Päätapahtuma järjestetään NPU:n seurojentalolla Paraisilla Birknäsissä. Tänä vuonna yhdessätoista esiintyvässä ryhmässä on mukana yli seitsemänkymmentä pelimannia. Tapahtuma on Varsinais-Suomen suurin pelimannitapahtuma. Nilsbyn Pelimannien juhlavuosi avattiin virallisesti juhlatansseilla Birknäsissä, Lielahdella. Kesällä juhlat jatkuvat Korppoossa Saaristopelimannit -projektin merkeissä sekä Kaustisella. Elokuussa onkin sitten oma Wiinit Pelimannit -tapahtuma. Syksyllä Nilsbyn Pelimannit tekee uuden cd-levyn. Yhtyeen päämääränä on kehittää ja ylläpitää saariston ja rannikkoseudun kansanmusiikkia omina sovituksinaan. Vanha tanssimusiikki kiehtoo myös ja sitä harjoitetaan ja esitetään aktiivisti.Nilsbyn pelimannit pitää omalta osaltaan huolta siitä, että kansanmusiikki elää ja voi hyvin Paraisilla ja Varsinais-Suomessa. Jukka Hänninen KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• AP SARJANTO KOLUMNI Marginaalissa on hyvä olla Teet levyn, joka saa loistavat arvostelut ja jopa runsaasti radiosoittoa. Sitten ei tapahdukaan mitään. Kärttyisäksihän siitä tulee. Julkaisin erilaisista folkmusiikin tyylilajeista vaikutteita ammentavan suomenkielisen esikoislevyni vuonna 1998 suurella monikansallisella levy-yhtiöllä. Kaikkien yllätykseksi singleni nousi Radio Suomen soitetuimpien kympin sakkiin ja pysytteli listalla peräti 12 viikkoa. Levy-yhtiöllä oli kunnon markkinointikoneisto ja suhteita, joten löysin pian itseni aamutelkkarista ja Maria Guzeninan ohjelmasta. Musiikkiaviisit ja maakuntalehdet suitsuttivat ylistystä ja nostivat uuden tulokkaan suomalaisten lauluntekijöiden eturiviin. Keikkamyyjä kannusti jättämään päivätyön jäätelötehtaan pakkasvaraston trukkikuskina, koska olihan kaikille selvää, että AP Sarjanto tulee olemaan seuraava suuri juttu kotimaisessa musabisneksessä. Levyt vaan eivät myyneet paskan vertaa. Nyt tuolle kaikelle pystyy jo hymyilemään, mutta 15 vuotta sitten ei naurattanut. Alalla toimivat markkinointi-ihmiset selittivät, että läpimurtoon tarvitaan vähän isompaa näkyvyyttä esimerkiksi iltapäivälehdissä. Kun sitten Iltalehdestä soitettiin, meikäläinen tuuletti. Kampasin naamani, kiillotin kitarani ja pistin pyhäpuvun päälle. Isolla kirkolla tapasin toimittajan ja puiston penkillä otettiin kalpea potretti, jossa näytin liikaa punkkua kitanneelta hautausurakoitsijalta. Juttu ilmestyi lehdessä taskusanakirjan kokoisena otsikolla ?Trukkikuski teki ensilevyn?. Voiko mitään mediaseksikkäämpää olla? Samassa lehdessä oli aukeaman kokoinen spektaakkeli jostain Mitzistä tai Mutzista, joka ?aikoo ehkä tehdä syksyllä sinkun?. Erilaisissa asennoissa poseeraavan neitokaisen äiti oli varsin tunnettu julkisuuden henkilö ja olihan tyttösessä totta vie katsomista. Skenaario alkoi hahmottua. Olin 34-vuotias pömppömahainen partiopoika, jonka laulut kertoivat vakiintuneessa parisuhteessa elämisen iloista ja suruista. Eipä siitä synny kovin kosteita päiväunia kenellekään. Erään naistenlehden päätoimittaja sanoi levy-yhtiön pr-vastaavalle, että tuon näköisestä jätkästä emme tee kyllä yhtään juttua, vaikka se olisi uusi Beethoven. Mutta sattuuhan sitä kai julkkiksillekin? Täytyyhän heille syntyä joskus rumiakin lapsia. Mihin heidät on piilotettu? Kuka karsinnan tekee ja sanoo, että tämän pallinaaman vaiheita emme ala seurata lehtemme palstoilla? Olen päässyt noiden asioiden yli jo aikoja sitten, mutta tunnen monia hienoja muusikoita ja lauluntekijöitä, jotka jaksavat aina vaan pahoittaa mielensä näistä popparimaailman lainalaisuuksista. Se on aivan turhaa. Jos et halua olla kaupallinen, niin et todennäköisesti sitä ole. Ei siinä ole mitään itkemistä. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Usein sanotaan, että menestyksellä on hinta. Minä en ole koskaan halunnut maksaa mitään hintaa siitä, että kirjoitan lauluja sydämeni pohjasta ja sävellän musiikkia, joka sielussani soi. Olen vetänyt Hämeenlinnassa 8 vuotta akustisen musiikin klubia, joka järjestetään joka kuukauden viimeinen keskiviikko. Siellä tapaan jatkuvasti loistavia ihmisiä, jotka tarpovat samassa marginaalimusiikin suossa kuin minäkin. Uskollisesti näissä tapahtumissa istuva kultivoitunut yleisö kuuntelee kunnioittavasti mitä erilaisimpia musiikkiesityksiä ja osoittaa lämpimästi arvostustaan. Meikäläisellekin riittää esiintymistilaisuuksia niin omalla klubilla kuin muuallakin sen verran, mitä päivätöissä käyvä ihminen jaksaa tehdä. Kaustisella olen tänä kesänä lauteilla erilaisissa kokoonpanoissa viisi kertaa. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että saan nauttia kaikista esiintymiseen, muusikkouteen ja luovuuteen liittyvistä hienoista asioista ilman, että minun pitää tuhota kaikki ihmissuhteeni tai vetäytyä johonkin katseita kestävään rooliin. Tämä elämä meni nyt näin ja minun on hyvä olla. 19
• Hannu Seppänen kulkee omia polkujaan Teksti ja kuvat Sauli Heikkilä Persoonallinen trubaduuri ja taitava kaksiriviskappaleiden tekijä Hannu Seppänen syntyi hieman liian aikaisin, jotta olisi Sibelius-Akatemian kasvatti. Sen sijaan hän oli opettamassa kaksirivisen soittoa ensimmäisille kansanmusiikin korkeakouluopiskelijoille. Esiintyjänä ja muusikkona hän on kulkenut aina pienempiä polkuja, vaikka aineksia isompaankin olisi ollut. Pienet polut ovat kiinnostavampia. -M eillä oli koulussa luokkakavereita, joiden kanssa soitettiin rokkia 60-luvun lopulla. Ensimmäinen yhtye oli nimeltään Teppana Jänis. Teppana Jänishän oli kuuluisa kanteleensoittaja 1800-luvulla, mutta kansanmusiikin kanssa yhtyeellä ei ollut mitään tekemistä. Nimi oli tässä tapauksessa enne, sillä parikymppisenä Hannu oli perustamassa Äimä-yhtyettä, jonka musiikki lähenteli kansanmusiikkia. Ensimmäiseltä singleltä löytyykin Teppana Jänis -niminen kappale. Teppana Jänis oli  vastine amerikkalaisten Johnny B. Goodelle, ylittämättömälle kitarasankarille. Äimänä neljä vuosikymmentä 20 Äimä viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Keikkatahti on kylläkin harventunut, mutta yhtye on edelleen olemassa. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat myllykoskelaiset Hannut Seppänen ja Suolanen, sekä Erkki Tolsa, joka löysi Virojoelle  muutettuaan Juha Hytin yhtyeen neljänneksi jäseneksi. Alussa soitettiin jopa rautalankaa ja kaikenlaista hulluttelumusiikkia, mutta pian tyyli muuttui akustisemmaksi.  Samaan aikaan Kaustisen nuori kansanmusiikkitapahtuma etsi uusia kiinnostavia yhtyeitä. Omaa materiaalia oli jo jonkin verran ja Kaustista varten tehtiin lisää. Hannun tehtäväksi lankesi yleensä kappaleiden tekstit. C-kasetti lähti matkaan ja paluupostissa tuli kutsu esiintymään festivaaleille. Kaustisen kokemus oli huikea elämys ja Kalliopaviljongilla tehtiin muiden lupaa- vien tulokkaiden kanssa monta keikkaa. Yhtyeeseen liittyi myöhemmin basisti Kari Peuhu ja tyyliksi muotoutui jonkinlainen akustinen punk. Love Records kelpuutti yhtyeen talliinsa ja sinkkuja syntyi kolme, joista menestynein oli Vanhat Omppopuut. Singlet julkaistiin 70-luvulla ja ensimmäinen kokonainen LP-levyllinen nimeltään Äimä kymmenen vuotta Kaustisen debyyttikeikan jälkeen vuonna 1983. Ensimmäinen LP-levy oli laulettua musiikkia, kun taas toinen, vuonna 1989 ilmestynyt Ja tarjoilu jatkuu? oli kansanmusiikkivaikutteista instrumentaalimusiikkia. Sen jälkeen tarjoilu ei kuitenkaan jatkunut lukuunottamatta joitakin radiolle tehtyjä äänityksiä. Rock vaihtui kansanmusiikkiin Äimä ei vieraillut yhtyeenä Kaustisella kovinkaan monesti, mutta Hannulla porijatsit ja ruisrokit vaihtuivat Kaustisen kansanmusiikkifestivaaliin pysyvästi. Kansanmusiikkiherätys oli niin voimakas, että muun musiikin kuunteleminen jäi. Alkusysäys saattoi tulla jo lapsuudessa, kun isä oli antanut pojalle lahjaksi itse tekemänsä mandoliinin. Pianotunneillekin olisi laitettu, mutta Hannu ei halunnut. Kotona musiikkia harrastettiin kotitarpeiksi, äiti lauloi kuoroissa ja isä soitteli mandoliinia. Mandoliinista ei kuitenkaan tullut Hannun pääsoitinta. Lapsena saatu pianohaitari ei myöskään sytyttänyt, sen sijaan Tauno Krossin kaksirivisen soitto iski heti. Oma soitin löytyi 1977 kouvolalaisen musiikkikaupan nurkasta edulliseen hintaan. Kaksirivinen ei tuolloin ollut kovin suosittu KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• soitin. Opetusta ei myöskään ollut juuri tarjolla, mutta se ei Hannua haitannut. ? Olen aina ollut vähän sellainen vastarannan kiiski. En halunnut opetusta, kun ajattelin sen pilaavan oman luovuuden, Hannu tunnustaa. Koulun jälkeen Hannu kävi kauppaopiston, jossa hän oppi kymmensormijärjestelmän. Ei muuta. Seitsemänkymmentäluku kuluikin sitten erilaisissa hajanaisissa hommissa. Oli luovaa kurssia ja leirien pitämistä, kitaransoiton opetusta kansalaisopistossa ja tietenkin Äimä, jolle Hannu kirjoitteli kappaleita. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä yhdistyivät Kymijoen länsipuolinen Anjala ja itäpuolinen Sippola ja syntyi Anjalankoski. Hannu pääsi tekemään musiikkia tapahtuman juhlallisuuksiin ja myös se rohkaisi ajatuksia musiikista ammattina. Laulut julkaistiin LP:nä vuosikymmen myöhemmin nimellä Ajan virtaa. Juhlaan tehtyjä Anjalankoski-aiheisia lauluja täydensivät nostalgiset ja yhteiskuntakriittisetkin laulelmat. Levy julkaistiin uudelleen cd:nä vuonna 2002. Pieniä polkuja hyvässä seurassa Juhlamusiikin teon aikoihin alkoi myös käännöskappaleitten teko, joita Hannu tarjosi levyyhtiöille. Finnlevy kiinnostuikin lauluntekijän teksteistä ja levytettyjä kappaleita kertyi joitakin kymmeniä. Syksyn sävelessä 1976 kuudenneksi tulleesta Haltin häät -kappaleesta tuli Taiskan suosituin laulu. Sopotin interviisuja varten tehty, samoin Taiskan esittämä, Miksi näin voitti 1978 karsinnat ylivoimaisesti. Iskelmäsuomennoksia Hannu teki usein salanimellä. Ristiriita kylmien ja laskelmoivien musiikkimarkkinoiden kanssa alkoi tuntua kuitenkin epämukavalta ja nuori lauluntekijä lähti kulkemaan omia polkujaan. Kaksirivisen opiskelu jatkui koko ajan muitten puuhien ohella itseopiskeluna Tauno Krossin levyltä ja ulkomaalaisilta äänitteiltä.  Aivan ilman kansanmusiikin koulutusta ei Hannu jäänyt. Kaustisen merkitystä hän korostaa painokkaasti kehittymisessään muusikkona ja siellä muunmuassa Hannu Sahan vetämillä kursseilla oli tärkeä rooli. Kursseilla soitettiin viisikielistä kanteletta ja käytiin kansanmusiikin perusasioita läpi. Vuonna 1983 Kymenlaakson kansanopistolle perustettiin sopivasti Kansanperinteen linja ja Hannu sai opistolta musiikinopettajan pestin viideksi vuodeksi. Samoihin aikoihin haitarinsoitto sujui jo siihen malliin, että Heikki Laitinen pyysi opettamaan myös Sibelius-Akatemian juuri aloittaneelle kansanmusiikin linjalle. Pesti loppui pikkuhiljaa, kun koulun omat opiskelijat alkoivat opettaa. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Hannun muusikkoelämän raiteilla on ollut kaksi kiskoa: kaksirivinen ja lauluntekeminen. Yhdistelmä on toiminut trubaduurina usein leipänsä tienaavalle oikein hyvin. Haitarilla voi soitella taustamusiikkia ja kun varsinaisen ohjelman aika tulee, niin laulujahan hänellä riittää. Hannu ei ole ollut koskaan kilpailujen kiertäjä, mutta kun niihin on tullut osallistuttua, niin kotiin viemisinä on ollut aina palkintosija. Katulaulun suomenmestaruus tuli vuonna 1987 ja Valkeakosken työväenmusiikkitapahtumassa pilkkalaulun suomenmestaruus vuonna 1992. Lauluja on ilmestynyt muutamalla levyllä harvakseltaan. Viimeksi ilmestynyt levy on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1998. Yllättäen levy on puhtaasti instrumentaalilevy. Levyn kuunneltuaan se on helppo antaa anteeksi. Sävellykset ovat tarttuvia ja suorastaan nerokkaita. Seppäsen arvostus muusikkopiireissä näkyy siinä, että avustajina on ollut kansanmusiikin soittajien kärkikaarti. Tuottaja Timo Alakotila lienee kansanmusiikin arvostetuimpia moniottelijoita. Hannu kutsuu levyä yhden unelman täyttymykseksi. Valitettavasti levyllä esiintynyttä kokoonpanoa ei nähty levynjulkistuskeikan lisäksi kuin kerran. Lauluntekemisen ja keikkailun lisäksi Hannu on työskennellyt viime vuodet näkövammaisten ja kehitysvammaisten parissa. Soitto- ja laulukeikat ovat sen vuoksi hieman vähentyneet, mutta edelleen keikalle lähdetään aina kun pyydetään. ? Pienemmät polut ovat vieneet monenlaisten asioiden äärelle. Tämän hetkinen työni on hyvin kiinnostavaa. Suhdettani musiikkiin kuvaa hyvin parikymmentä vuotta sitten ilmestyneen levyn nimi etuliitteellä varustettuna: ?en ole koskaan tehnyt sitä? Rahan takia. Hannu Seppäsen yli neljän vuosikymmenen ura itseoppineena pelimannina ja lauluntekijänä jatkuu toivottavasti vielä pitkään rauhoittumisesta huolimatta. Hyviä säveltäjiä ei ole koskaan liikaa ja lauluja, joissa on sanomaa tehdään aivan liian vähän. Eikö olisi jo uuden levyn aika? 21
• Teksti: Pauliina Pajala Kuva: Jussi Kaijankangas Folk & Världsmusikgalan i Gävle ? kansanmusiikki punaisella matolla H uhtikuussa (18.-20.4.) Gävlessä juhlittiin, Ruotsin kansanmusiikin ja -tanssin sekä maailmanmusiikin tekijöitä. Suomesta piipahti pieni edustusjoukko paikalla aistimassa tunnelmaa ja osallistumassa Nordisk Folkmusikkommittén kokoukseen. Ensimmäinen Folk & Världsmusikgalan järjestettiin Tukholmassa vuonna 2010. Halu gaalan järjestämiseen tuli kansanmusiikin kentältä itseltään ? genre joka kehittyy nopeasti ja on yhä enemmän ammattimaisempaa tarvitsee tämänkaltaisen ison tapahtuman näkyäkseen mm. mediassa ja näin laajalle yleisölle. Gaala on myös kannanotto monikansallisten levyyhtiöiden Ruotsissa jakamille Grammispalkinnoille. Folk & Världsmusikgalan haluaa nostaa esille kansanmusiikin kentältä muutakin kuin vain vuoden levyn. Kansanmusiikilla on alati kasvava ja laajeneva yleisö, mutta se venyttää myös omia rajojaan, laajentaa näköaloja ja uudistuu. Norjassa järjestetään samantyyppinen tapahtuma, FolkeLarm, syyskuussa. Millainen olisi tämäntyyppinen ?punainen matto? Suomessa ? tarvitaanko sellainen? Folk & Världsmusikgalan järjestettiin Ruotsissa nyt neljättä kertaa. Se on kiertänyt Tukholman jälkeen Göteborgissa, Malmössä ja tänä vuonna Gävlessä laajentuen 22 vuosi vuodelta mittavammaksi. Gaalan järjestäminen on varsinainen voimainponnistus. Mukana hyörii monta valtakunnallista ja paikallista yhteistyötahoa, pääjärjestäjinä muun muassa kulttuuriministeriö, Gävlen kaupunki, Gävlen konserttitalo, Riksförbundet för folkmusik och dans, Sveriges spelmäns riksförbund, Svenska Folkdansringen ja Ruotsin radio. Usean vapaaehtoisen panos on myös tärkeä. Tänä vuonna gaala sai medianäkyvyyttä erityisen isosti. Lauantai-illan gaalakonsertti Gävlen konserttitalosta radioitiin suorana sekä televisioitiin internettiin ja lähetetään Ruotsin tv:ssä syksymmällä. Gävlen sininen konserttitalo oli torstaista lauantaihin lastattu täyteen värikästä musiikkia, tanssia, mielenkiintoisia seminaareja, keskusteluja, musiikki- ja tanssityöpajoja, spontaania soittoa ja juhlintaa. Gaalan vuoden teemoina olivat lapset ja nuoret, tanssi, Pohjola ja monimuotoisuus. Aulassa sai kattavan katsannon Ruotsin musiikki- ja tanssikenttään messujen ja aularavintolan lavalla alati soivan musiikin muodossa ? musiikilliset traditiot ovat jatkuvassa prosessissa ja elävät ihmisten kohtaamisissa. Gaala on oiva tilaisuus kansanmuusikoille markkinointiin niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Lauantai-illan gaalakonsertti Gävlen konserttisalissa oli tupaten täynnä ja tunnelma jännittyneen juhlallinen. Konsertti oli hieno katselmus Ruotsin kansanmusiikki-, kansantanssi- ja maailmanmusiikkikenttään. Pohjolan monimuotoisuus tuli ilmi maailmanmusiikin palkintoehdokkaiden ja koko tapahtuman musiikillisessa kirjossa. Kuka tahansa voi ehdottaa ehdokasta ehdolle eri kategorioihin, juryn tehdessä ehdotuksista lopullisen kolmen ehdokkaan/kategoriavalinnan. Juryyn kuuluu kymmenisen kansanmusiikin eri alan ammattilaista. Kategorioihin ehdolle mahtuvat sekä harrastajat että ammattilaiset. Palkintokategorioita ovat Vuoden festivaalijärjestäjä/organisaattori, Vuoden artisti, Vuoden yhtye, Vuoden tulokas, Vuoden perinteenkantaja, Vuoden ?cross­ over? ja Vuoden levy. Kansanmusiikkikenttä on muotoillut palkintokategoriat itse niin, että ne huomioisivat, palkitsisivat ja tukisivat merkittävästi monelta osin alan eri toimijoita. Gaalakonsertin jälkeen oli riehakkaat jatkot Gävlen konserttisalin aulassa sekä jamein pitkin Gävlen kaupunkia aamuun asti. Ensi vuonna Folk & Världsmusikgalan järjestetään Umeåssa 21.-24.2.2014. Umefolkin yhteydessä. Lisätietoa (muun muassa gaalakonsertti): www.gala.se KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Kansanmusiikki-lehden liite 2 ? 2013 Ensimmäisessä Kansanmusiikki-lehden Pelimanni-liitteessä esittelimme Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä Kymenlaakson. Tällä kertaa on vuorossa Satakunta, joka on Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin teemamaakunta. Kansanmusiikki virtaa läpi vainioiden Satakunnassa Risto Kupari Satakunnan kansanmusiikkiperinne on rikasta ja vahvaa. Meren rannan satamat ovat tuoneet vuosisatojen ajan kansanmusiikin erilaisia virtauksia satakuntalaisten ulottuville. Myös soittimia on tiettävästi rantautunut hyvin Satakuntaan merimiesten matkassa. S atakunnassa on 20 kuntaa ja noin 225 000 asukasta. Historiallinen Satakunta on ollut huomattavasti laajempi kuin nykyinen maakunta. Ehkä juuri historiallista perua on se, että Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen jäsenistöä on paljon myös nykyisen maakunnan ulkopuolella, historiallisen Satakunnan alueella. Vuonna 2013 Satakunnassa eletään vireää kansanmusiikin aikaa. Kansanmusiikki virtaa läpi vainioiden joka puolelle maakuntaa. Leimaa antavaa satakuntalaiselle kansanmusiikille on se, että kansanmusiikin harrastaminen keskittyy pääosin soitteisiin. Laulavia kansanmusiikin esittäjiä on harvassa. Instrumenteista keskeisimpiä ovat viulu ja harmonikka. Harmonikan soittajia on satakuntalaisissa kokoonpanoissa arviolta kaikkein eniten. On ollut mukavaa huomata, että viimeisen kymmenen vuoden aikana myös vähärivisten haitarien soittaminen on maakunnassamme elpynyt. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Satakunnassa on tällä hetkellä 20-30 soittajaa, jotka taitavat hyvin kaksirivisen soiton. Suurelta osin satakuntalaiset saavat kiittää kaksirivisen soiton elpymisestä eteläpohjalaista mestaripelimannia Airi Hautamäkeä, joka on ahkerasti käynyt kouluttamassa vähärivisten soittajia. Myös sillä on ollut suuri merkitys, että vähänrivisten rakentaja Aaro Luukinen on tuonut harmonikkaverstaansa Satakuntaan. Aaro ei ole toki ainut, joka rakentelee Satakunnassa haitareita. Muut instrumentit ovat jalkautuneet huonommin satakuntalaiseen kansanmusiikkiin. Meiltä löytyy kontrabasisteja, tämmäreitä, maniskansoittajia ja klarinetisteja, mutta huomattavasti vähemmän. Kantele ei liioin ole koskaan kunnolla saanut otetta satakuntalaisesta sielunmaisemasta. Ei vaikka kanteleentaitajiakin on asustellut näillä main, kuten esimerkiksi raumalainen Ulla Katajavuori. Satakunnan kansanmusiikkitapahtumien kirjo on moninainen. Perinteiseen tapaan vuosi alkaa tammikuun lopussa Laviassa järjestettävillä Talvenselän taittajaisilla. Maaliskuussa kokoonnutaan Kustaan soittoon Euraan, huhtikuussa Merikarvialle Rannikko soi -tapahtumaan, kesäkuussa järjestetään jossain päin maakuntaa pelimannitanssit, elokuussa Pomarkun Elopelit ja Pori Folk. Myös Rauman Pitsiviikoilla on heinäkuussa iso panostus pelimannimusiikkiin. Vuotuisten tapahtumien lisäksi ovat lukuisat yksittäiset tapahtumat, joissa kansanmusiikkiryhmät käyvät esiintymässä. Erityisen suosittu on myös ollut kansanlaulukirkko, jonka ohjelmiston Satakunnan kansanmusiikkiyh- distyksen pelimannit opettelivat vuonna 2006 ja sen jälkeen ovat soittaneet sitä 5-10 kirkkokeikan vuosivauhdilla. Satakunnan kansanmusiikkikentän suuri huoli on ukkoutuminen ja akkautuminen. Nuoria kansanmusiikin harrastajia on harvalukuinen määrä. Toki heitäkin on ja nämä kansanmusiikkia innokkaasti harrastavat osallistuvat toimintaan erittäin aktiivisesti. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys on järjestänyt nuorten mukaan houkuttelemiseksi kaksi kertaa kansanlaulukilpailun alakoululaisille. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 2009 ja toinen 2011. Kansanlaulukilpailuun osallistui ensimmäisellä kerralla reilusti yli 100 lasta ja toisella kerralla vähän alle sata. Intoa siis löytyy lapsista kansanmusiikkia kohtaan, kunhan löydämme vain oikeat keinot lasten houkuttelemiseen mukaan. Lasten kansanlaulukilpailuihin osallistuneista osa on jäänyt pysyvästi mukaan toimintaamme. Myös Satakunnassa järjestetyt Harry Wessmanin yhtye. Kuvaaja Jan Virtanen. Kuvassa Tauno Dahlberg (vas.), Harry Wessman ja Timo Hukkanen. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE 23
• Jarmo Kivi Mauno Järvelän Näppärikurssit ovat saaneet suuren suosion ja ovat tuoneet lisää nuoria mukaan kansanmusiikkiharrastuksen pariin. Kankaanpäässä, Porissa, Eurassa, Huittisissa ja Raumalla järjestetyllä kansanmusiikin opetuksella on myös saatu uusia harrastajia pelimannimusiikin pariin. Satakunnassa toimii aktiivisesti useita kansanmusiikkiryhmiä. Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut kansanmusiikkiyhtye Wilssonin Pelimannit (perustettu vuonna 1956) ja Harjavallan pelimannit (perustettu vuonna 1973) ovat vanhimmasta päästä olevia kokoonpanoja, jotka jatkavat edelleen toimintaansa. Aktiivisia keikkailijoita ovat myös mm. Länsirannikon pelimannit, Harry Wessmanin yhtye, Arvopelimannit, Palje Klubin pelimannit, Anitan viulut, Harmando, Mimmiliika, Ruosniemen harmonikat, Tulitangara, Äetsän pelimannit, Sampolan pelimannit jne., muutamia pidempään toimineita ryhmiä mainitakseni. Kansantanssiakin Satakunnassa harrastetaan lukuisissa eri ryhmissä. Kansantanssin osalta kuitenkin tuntuu siltä, että ryhmien määrä olisi ollut hienoisessa laskussa. Mutta myös uusia kansantanssiryhmiä syntyy silloin tällöin. Kansantanssin osalta suurimpana ongelmana taitaa Satakunnassakin olla sama kuin muualla. Innokkaita ja hyviä ryhmien vetäjiä tarvittaisiin lisää, tanssijoita kyllä löytyy ryhmiin, kunhan ryhmälle löytyy vetäjä ja vetäjälle palkanmaksaja. Harjavallan Pelimannit 40 vuotta Harjavallan Pelimannien alkutahdit soitettiin vuoden 1973 syksyllä. Pelimannimusiikki ja maailmanlaajuisesti folk-musiikki eli suurta nousukauttaan. Purpuripelimannien innoittamana pelimanniyhtyeitä alkoi syntyä vähän joka pitäjään ja myös Harjavallassa ryhdyttiin toimeen. Puuhamiehenä toimi Vilho Kaunismäki. Harjavallassa ei enää 1973 tainnut olla yhtään vanhaa kansansoittajaa elossa. Onneksi apuja saatiin muualta paikkakunnalle muuttaneiden joukosta. Vilho Kaunismäki esitteli asian Harjavallan kansalaisopiston silloiselle rehtorille Leena Räsäselle, joka innostui asiasta. Niin ryhmästä tuli Kansalaisopiston Kansanpelimannit. Nimi muutettiin myöhemmin nykyiseen muotoonsa. Harjavallan Pelimanneissa soittavat nykyisin Leena Kivi (ryhmän vetäjä), viulu ja laulu, Mervi Heinilä, viulu ja klarinetti, Jenni Tuomi, huilu, Altti Rintala, harmonikka, Jorma Marila, viulu, Pentti Mattsson, viulu, mandoliini, kitara ja laulu, Erkki Yliahtela, basso ja Tanja Lumme, harmonikka. Satakunnan kansanmusiikin taitajat 2010-luvulla kulkevat ylpeinä esi-isiensä jäljessä. Jos meidän esittämä kansanmusiikki joskus kuulostaa vähän poikkeavalta ja erikoiselta, se johtuu siitä, että pyrimme vaalimaan vanhaa satakuntalaista kansanmusiikkiperinnettä. Olemme ylpeitä juuristamme, mutta aina valmiita oppimaan muilta joitain uutta, tai opettamaan omia perinteitämme muille, niistä kiinnostuneille. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen puolesta toivotan kaikki kansanmusiikin ystävät tervetulleiksi tutustumaan satakuntalaiseen kansanmusiikkiin esimerkiksi 14.16.3.2014 Raumalle Samuelin Poloneesiin. Satakunnan vanhoista pelimanneista 1800 -luvulla ja sitä ennen vaikuttaneista pelimanneista on vain vähäisiä merkintöjä siellä täällä lähteissä, mutta 1900-luvun puolella eläneistä pelimanneista jo sitäkin enemmän. Vahvoja viulupelimanneja eli alueella lukuisa määrä, sekä lisäksi muutamia muiden instrumenttien taitajia. 1900-luvun alun kansansoittokilpailut, esimerkiksi nuorisoseuran maakunnallisen kesäjuhlan yhteydessä, sekä Yleisradion kantanauhoille soittamiset ovat olleet tärkeitä tilaisuuksia, joiden ansiosta maakunnan mestarien soittoa on tallentunut jälkipolvien kuultavaksi. Siit se läks Eteläisessä Satakunnassa viulupelimannien esikuvana toimi Kustaa Järvinen (1897-1979), arkkiveisurunoilija Frans Järvisen poika. Järvisen suvussa musiikki periytyi vanhemmilta lapsille. Kustaan isän tiedetään julkaisseen noin 40 arkkia ja noin 100 laulua ja hänet mainitaan 24 olleen Suomen tunnetuimpia arkkiveisun tekijöitä. Kustaan ei tiedetä itse tehneen sävelmiä, mutta häneltä on tallennettu noin 150 vanhaa pelimannisävelmää. Kustaa Järvisen kerrotaan hankkineen ensimmäisen soittimensa, huuliharpun, rahoilla jotka hän ansaitsi laulamalla kylän pojille illanistujaisissa. Kustaa lauleli laulua ?Mä kuljin kerran illan kuutamolla?. Pojat antoivat laulusta palkkaa 5 ja 10 pennisiä. ?Sää es ossa mittä muut, ko soitta ja laola, meiä isä sanos!? ?sanoivat kaverit nuorelle Kustaalle ja Kustaahan lauloi. Ensimmäinen viulu oli lainassa setämieheltä Puntarin Kallelta, joka oli kaksi viikkoa pois kotoa. Setä sanoi että parin viikon päästä pitää osata jo ?Erämaata? ja ?Kriksu?. Ensimmäinen opittu polkka oli Emilia. ?Mnää kriikuti sitä sit kovaste, ja äite ajoi saunaanki: semmost viit kuulustel. Siit se läks?. Kustaa Järvinen oli yksi niistä neljästä pelimannista, jotka ensimmäisinä saivat mestaripelimannin arvonimen Kaustisella vuonna 1970. Risto Kupari Sifferi Kivisilta ja Kustaa Järvinen. PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Porissa liiketoimintaa harjoittanut Gösta Ratsula (1902-1972) oli syntynyt Turussa. Hän oli Satakuntaan vuonna 1971 perustetun maakunnan pelimanniyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Pelimannipiireissä Ratsula muistetaan myös vuonna 1956 perustetun Wilssonin Pelimannit -yhtyeen viulistina ja perustajajäsenenä. Ratsulalle (ent. Wilsson) pelimannitaito oli suvussa perittyä. Hän soitteli viuluaan ahkeraan isänsä, veljensä, serkkujensa ja Saarnion veljesten kanssa jo ennen vuonna 1924 tapahtunutta Poriin muuttoaan. Tuttuja satakuntalaisia viulupelimanneja olivat myös pelimannisisarukset, Arvo Lindfors (1904-1977) ja Edith Tuomi (1907-1993). Sisarukset on nimetty mestari- ja valtapelimanneiksi ja Edith on saanut myös kunniapelimannin ja oltermannin arvonimen. Lindforsienkin suvussa musiikki on periytynyt vanhemmilta lapsille, vaikkakaan kaikki suvussa eivät kovin innokkaita musiikin harrastamiseen olleet. Arvon ja Edithin isä Frans Viktor oli aikoinaan iltamien ja häiden johtava pelimanni. Myös naisia mukana Naisten osallistuminen pelimannisoittoihin ei vielä 1900-luvun alkupuolella ollut kovin tavanmukaista. Antti Koiranen mainitsee lisensiaatintyössään, kuinka neljäntoista vuoden iässä Edith peri kansalaissodassa kadonneen veljensä paikan isän soittokumppanina. Ensiesiintyminen tapahtui Elorannan talkootansseissa Arvoveljen tuuraajana. Soittaminen jäi Edithiltä työvuosina pitkäksi aikaa, mutta jatkui aktiivisena taas 1970-luvulla veljensä Arvon kanssa. 1970-luvun alussa Edith sai ajatuksen koota festivaaleilla esiintyvät naispelimannit omaksi yhtyeeksi, joka sai nimen Amatsoonit. Edith sai ensimmäisenä naispelimannina mestaripelimannin arvonimen vuonna 1976. Edith muistetaan myös sanavalmiina kansanmusiikin puolustajana. ?Porissa ei ole montakaan ihmistä, joka arvostaisi kansanmusiikkia. Kaupunki ei ainakaan. Se oli mm. haalinut uuden museon avajaisiin jonkun sinfoniaorkesterin, vaikka varmasti vanhojen rukkien ja kirveiden vieressä joku Riihipolkka olisi soinut paremmin, toteaa Edith. Kysynpähän vain, että kehtaako Pori olla edelleen niin kuin kansanmusiikkia ei olisi ollenkaan. Sinfoniat ja jazzit kyllä tunnetaan ja niitä tuetaan, mutta kansanmusiikki on täysin unohdettu.? (Satakunnan Työ kesällä 1976). Mestaripelimanni Viljo Alfred Jalonen (1912-2012) syntyi Eurassa. Euran Tura- Äänitteitä ja tarinoita Gösta Ratsula järvellä lapsuuttaan viettänyt Viljo pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan oman kylän vanhemman mestarin Kustaa Järvisen soittoa. Innostus viulun soittoon tuli suulitansseista, jossa Jalosen veljekset näkivät Kustaa Järvisen soittavan. Kustaa oli kova tupakoitsija ja kerran ulos tupakkatauolle mennessään oli tokaissut Viljolle, ?soitapa poika jotakin sillä aikaa kun pidän taukoa?. Kuten myös muilla vanhoilla mestareilla, myös Viljolla työura haittasi soittamista. Taksi- ja kuorma-auton ratissa vietetyt vuodet jättivät Viljon soittoharrastuksen taka-alalle. Myöhemmin kun Viljo joutui vaihtamaan ammattia, aikaa jäi myös soittamiselle ja hän liittyi mukaan Rauma Pelimanneihin, soittiminaan viulu, harmonikka ja mandoliini. Myöhemmin tuli mukaan mm. hyvin tunnettu ja arvostettu Homenokat-yhtye ja muut soittoporukat. Viljo Jaloselle myönnettiin mestaripelimannin arvonimi vuonna 1982. Tunnettu satakuntalainen naispelimanni oli myös Fanni Lehtinen (os. Hongisto) (1910-1995), joka syntyi Suonniemen Siurossa pelimanniperheen ainoaksi tyttäreksi. Hänen isänsä Jussi Hongisto oli tunnettu pelimanni, joka taisi erityisesti kaksirivisen hanurin soiton. Soitto ja laulu olivat keskeisessä osassa Fannin elämää pienestä pitäen. Hän vauhditti arkiaskareitaan aina hyräilemällä ja hänen navettalaulunsa kantautui pihalle asti. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE Eurajoella tunnettu klarinettipelimanni oli Sifferi Kivisilta (1881-1966). Alkuperäiseltä nimeltään hän oli Sigfrid Grönfors. Hän oli yksi merkittävimmistä kansanklarinetin soittajista Suomessa ja hänen soitostaan on jäänyt eniten äänityksiä. Kivisillan esityksiä on tallennettu fonografille, pikalevylle ja ääninauhalle yli kolmenkymmentä kappaletta. Sifferi Kivisillan soitto alkoi jo hänen poikavuosinaan 1800-luvun lopussa. Hän on kertonut oppineensa klarinetinsoiton enoltaan, joka puolestaan oli saanut erään kiertävän kulkukauppiaan opetusta. 12-vuotiaana Kivisilta kuuli torvisoittoa ensimmäisen kerran Tyrvään laulujuhlilla tamperelaisen seitsikon soittaessa. Se soitti hengellistä ohjelmistoa ja tämä teki nuoreen mieheen suuren vaikutuksen: ?Se oli niin kaunis näky. Minä ajattelin, että kun tuohon joukkoon pääsis niin silloin olis taivas maan päällä.? Sifferi totesikin vuonna 1963 Urpo Vennon äänittämässä haastattelussa, että ?Historia on Raamattuni ja musiikki rukouskirjani.? Kustaa Järvinen muisteli erästä ?Puoli tuntia kansanmusiikkia? -lähetystä, jossa Väisänen sijoitti Sifferin kauas studion nurkkaan ja Kustaan aivan mikrofonin viereen. Mutta kun kappale alkoi, ei Sifferi jäänytkään nurkkaansa, vaan hivuttautui soittaessaan kohti mikrofonia ja kohta hänen soittonsa peitti Kustaan viulun alleen. Sijoittelua ei voinut korjata suoran lähetyksen aikana. Kustaa on muistellut Sifferin soittoa: ?Se tuli väli nii saatana rivost ja helveti kauhiall äänell?. Kustaan viulu jäi usein alakynteen. Kansanperinteen vahva tallentaja ja Riskun pelimannisuvun vesa Eino Saari (1896-1983) syntyi ja eli Karviassa. Hänen pääinstrumenttinsa oli viulu. Työura heitti Saaren muutamiksi vuosiksi pois Karviasta, mutta hän palasi varsin pian synnyinkotikuntaansa ja aloitti suuren urakan kotipitäjän perinteentallentajana. Saari haastatteli yli 300 karvialaista vanhemman polven edustajaa. Häneltä on mm. SKS:n arkistoissa satoihin artikkeleihin nouseva aineisto. Saaren julkaisemia pakinoita on julkaistu eri lehdissä noin 500. Saarelle myönnettiin oltermannin arvonimi vuonna 1976. Periksi antamattoman ja suoran luonteensa takia Saari joutui usein vaikeuksiin eri ihmisten kanssa. Hän ei tunnetusti kumarrellut oppiarvoja, vaan saattoi haastaa esimerkiksi musiikin tutkijoita luettuaan heidän tekemiään julkaisuja. 25
• Vantaan Kansanpelimannit  soitellen vuosituhannelta toiselle Pirunkeuhkoni oli pidätellyt hengitystään komeron kätköissä sähkörautalangan pelossa toistakymmentä vuotta. Syksyllä 1977 kaivoin sen esille vetämällä palkeisiin pelimannihenkistä ilmaa. Liityin Eino Ketolan vuotta aiemmin aloittamaan pelimanniryhmään. Juuriltaan pohjalaisen aidon viulupelimannin johdolla soitimme pääasiassa perinteistä ohjelmistoa. Viulut hoitivat melodian, basso ja hanurit säestivät. Soittajia oli työväenopiston ryhmässämme kymmenkunta. Melkein kaikki olivat laillani uusherännäisiä. Eikan johdolla esiinnyimme paljon kotimaassa mm. presidentti Mauno Koivistolle ja maan hallitukselle  Königstedtin kartanossa. Pohjoismaiden lisäksi vierailimme Itävallassa ja Unkarissa. Näin oli pelimannimusiikki  elpynyt myös Vantaalla.  Ketolan Eikan jätettyä vetovastuun allekirjoittaneelle 90-luvun alussa, jatkoin samoilla linjoilla. Työväenopiston ryhmämme oli jo välillä kuihtua liian pieneksi, mutta jo kerran Suomen pelastaneet sotaveteraanit mandoliineineen liittyivät joukkoomme ja kaupungin rahoitus jatkui. Soitinvalikoiman laajentumisen myötä oli ryhdyttävä sovittamaan ohjelmistoa. Vanhaa tanssimusiikkia soitimme edelleen pelimannimusan ohella. Yhteistyökumppaneitamme ovat olleet Vantaalla toimivat kansantanssi- ja musiikkiryhmät. Yli viisitoistavuotisen kauteni lopussa julkaisimme äänitteen ?Pelimannimusiikkia 30 vuotta?, johon saimme Pekka Pentikäiseltä oivia sovituksia.  Eläkkeelle jäämiseni myötä luovuin vetovastuusta ja saimme johtajaksi pelimanni Raimo Nummelan. Hänen aikanaan ryhmään on värvätty lisää väkeä. Erityisesti nuorempien soittajien ilmaantuminen on ilahduttanut. Ramin aikana ohjelmisto on edelleen laajentunut myös muiden maiden musiikkiin ja valmiisiin sovituksiin. Ryhmä on harjoitellut innokkaasti ja henki on ollut hyvä. Kaustisen lisäksi olemme kiertäneet Samuelin Poloneesit eri puolilla Suomea ja soittaneet monissa tilaisuuksissa pääkaupunkiseudulla. Raimon suhteiden ansiosta yhteistoiminta esimerkiksi Kaustisen suuntaan on lisääntynyt. Vantaan Kansanpelimannien puheenjohtajana toimii Timo Nieminen ja sihteerinä Mikko Nislin. Monipuolisena puuhamiehenä on jo vuosien ajan häärännyt Rainer Nurmi. Kaikki uudet, innokkaat soittajat  ? tul­ kaa mukaan!    Timo Hämäläinen  Uuden patentoidun keksinnön ansiosta ei soittajan tarvitse pidellä viulua paikallaan leualla puristaen. Kaulasta kannatteleminen riittää. Soittajalle, joka kokee aseman vaihdon vaikeaksi, keksintö tuo vapautta soittoon. Keksijä Aarre Hällbackille tärkeätä on myös se, että viulua voi pitää alempana. ? Erityisesti sepelvaltimotautiselle jo pari senttiä on suuri asia, varsinkin kun voi lukita viulun oikealle kallelleen niin paljon kuin haluaa. Jousen liikuttaminen vasempaan ylös ja oikealle alas johtaa myös siihen, että käsiä ei tarvitse pidellä sydäntason yläpuolella, kertoo keksinnön patentoinut Aarre Hällback. Viuluun pannaan pysyvästi pallopäinen perätappi (= kielipitimen tappi). Leuka- ja olkatukea ei tarvita. Leukatuen voi jättää myös paikoilleen. Mentäessä soittamaan viulu kiinnitetään kannattimen pallopesään, jossa viululle voidaan asettaa halutut etu- ja sivukallistukset. Kannattimen alapäässä on pyöreä jalustakilpi, jonka päällä näkyy kaksoisvipu. Sillä viulu kan- nattimineen lukitaan oikealla näkyvään istukkaan, joka on puolestaan kiinnitetty pysyvästi soittoliivin rintamukseen. Koko paketti on niin pieni ja huomaamaton, että vain harva huomaa viulussa jotain poikkeavaa. Kannatin edellyttää liivin vuorin puolelle kiinnitettyä jäykistettä, jotta istukalle saadaan luja alusta. ? Soittajaa jäykiste ei haittaa ? paitsi ehkä halatessa, keksijä valaisee. Aarre Hällbackan on tarkoitus löytää tuotteelle myöhemmin tekijä. Siihen saakka hän tarjoaa viulun soittotukea niille, joita se kiinnostaa. Tukea voi tiedustella keksijältä lähettämällä soittopyyntö tekstiviestinä numeroon 045 313 0989. Viuluinnovaatio pelimanneille ? liiviin kiinnitettävä viulun kannatin 26 PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Nuottiliite Nuottiliitteen kaksi ensimmäistä kappaletta, Puustellin veikon sotiisi ja Salonkylän polkka, ovat Kaustisen juhlien yhteissoittokappaleita, joita kuullaan muun muassa festivaalilauantain jamiworkshopissa. ?Kuukauden kaustislainen? -nimeä kantava yhteissoittokokonaisuus sisältää myös videoita, joita voi katsoa ja kuunnella juhlien Facebook-sivuilla sekä Youtubessa. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien maakuntateema on vuonna 2013 Satakunta. Satakunta esittäytyy festivaalilla monin tavoin, muun muassa näyttelyin ja omassa juhlakonsertissaan festivaaliareenalla. Maakuntateemaan pääsee tutustumaan nuottiliitteen kahden viimeisen kappaleen avulla: Posetiivin tyyskä ja Vaalea lempeni. Puustellin Veikon sotiisi Trad. ? m ? # 2 . ? & 4 . ?. ? ? ? G C m ? ? ? ? & ?. ? 5 # ? m ? ? ? ?? ????? ? ? ? ? ? # & .. ? 9 ? D ????? ? ? ? ? #? ? C ? ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? #? ? ? ? ? D ?. ? ? #? G #? ? ? ? #? ? ? ? ? ? G # ? j ? ? ? #? ? ? ? ? ? #? ? ? ? C 17 # & ? ? ? ? ? ? D & ?j ? ? ? ? ? 13 ? D ?. ? ? #? .. j ? ? ?. G #? ? ? ? #? ? ? ? ? ? ?. ? ? D 21 & # j ? ? ? ??? ? j ? 1. ? ? ? ? ?. ? ? ? #? ? ? #? ? ? J C KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE D G 2. ? .. ? ? G 27
• Salonkylän polkka Trad. ? ? ## 2 ? ?? ? ? ? & 4 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? D 5 & ? ? ? ? ? ## ? ? ????? ? D ? ?? ?? ? A ? D 2. ? ? ? ? ? ? ? ? ?1. ? ? . ? ? ? ? ? .. A D ## . ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? . . & D ? ? ? ?. 10 A ? ? ? ?. E A 1. 2. ## ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? . ? .. ? ? ? ?. ? & 14 E # & .. ? 19 j ? ? ? D ? C # ? ? ?. ? & 23 ? ? & # j ? ? ? G # ? ? ?. ? & 31 C 28 ? ?. ? ? ? ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? D ? ? ? G ? ? ? ? m ? ? C ? ? ?. ? D ? ? ? ? ? n# A D C 27 A ? ? ? ?. ? ? G ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? D .. G PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Posetiivin tyyskä Trad. Soittanut Kustaa Järvinen # 2 ? ? .? ? ? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ???? . & 4 ? ??? G 5 & # ?. D7 ? ?. ? ? ? ?. ? ? ? ? ? ? G D7 10 # & ? ? ? . G # .? & . 14 ? ? ? ? ? ? ? . ? ? ? ? ? .. ? G 1. ? ? D7 ? ? ? ? ? D7 ? ? Em # . ?? ? ? ? ? & ? ? ? ?? ? ? ? D7 # .? ? ? & . ?. 23 & ? ? ? ? ?. D7 ? ? C ?. ? ? ? 1. ? 2. ??. . ? ? G G # ? ? ? ? ? ? G ? ? ? ? ?. C KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE ? ? D7 ? ? G 18 G ? ? ? ? G ? ? G 27 ? 2. ? ? ? ? ? ? j ? ? G ? ? ? ? ? G j ? ? ? ? ? ? .. G 29
• Vaalea lempeni Trad. Fanny Lehtisen ohjelmistoa # 3 . . & 4 ?. ?. ?. ?. ? Em 6 # ?. ? #? # . . & .? 12 ? ? ? & ?. ?. ? ? B7 ? Am # B7 # & .. ? Em # . & ? 36 ? ? G # ? ? ? ? Em Em ? ? Em B7 ? ? ? ? ? ? ? .. ?. 2. ?. Em ? ? ? ? ? ? ? ? ? Am ? ? .. ? . ? ? ? ? D7 ? 1. & ? ? Em ? ? ? ? J Am j ? ? ? ? ? Em ?. ? ? ? Em Em 30 ?. ? j ? ? ? ?. ?. ? #? ? ? B7 1. & ?. 30 ? ? B7 ? ? Em D7 # .. ?. 2. Em G 42 j ? ? ? ?. 1. B7 24 ? B7 & ?. 18 ? ? ? B7 2. ? ? ? Em PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Uudenmaan nurkka Pitkän, lumisen talven jälkeen viritetään pelit ja kurkut kesän tapahtumiin. Uudeltamaalta oltiin maaliskuussa yli sadan hengen vahvuudella Samuelin Poloneesissa Haminassa. Varuskuntakaupunki näytti parhaat puolensa ja saimme kokea tanssin, laulun ja soiton riemua sekä kymenlaaksolaisten ystävällisyyttä. Lupaamme tulla Raumallekin isolla joukolla maaliskuussa 2014. Onnistunut Espoon JuuriJuhla jäi taakse. Maria Kalaniemen konsertti kuultiin Ylellä suorana. Piirpauke loisti uuden trumpetistinsa Kalevi Louhivuoren myötä. Vieno Kekkonen ja Espoon pelimannit tanssittivat Sellosalissa. Tapiolan kulttuurikeskus täyttyi iloisista lasten kansantanssiryhmistä. Yhdistyksemme pelimanniklubit Bulevardin Kahvisalongissa ovat tarjonneet mukavan, akustisen estradin pienille yhtyeille ja uusille duo-kokoonpanoille. Isompiakin on ollut mukana. Kesäpelimannit on siitä hauska ryhmä, että koskaan ei tiedä, keitä tulee soittamaan, mutta silti soitto soi makeasti. Tanhu-Visalla on oma mainio pikkubändinsä, osana Pauliina Pajalan luotsaamaa Töölön viuluklubia. Uusiutunut Thalamus soitti erinomaisen konsertin pitkän tauon jälkeen. Pauliina on Thalamuksessakin kantava voima. Kansantanssijat ja -muusikot valtaavat Espan lavan 17.6. Sitä ennen juhlitaan Helsinki-päivää 12.6. Seurasaaressa. Juhannuksen aikaan HKY:n Purpuri-ryhmä, Nurmijärven Pörriäiset, Jari Komulaisen pelimannit, Sakarat ja Perinnearkun muusikoita esiintyy Seurasaaren Juhannusvalkeilla. Sakaroilla on takanaan toukokuun 25-vuotisjuhlakonsertti Merimieskirkossa, esiintymisiä niin palvelutaloissa, sotaveteraanien kevätjuhlassa Ostrobotnialla kuin Musiikkitalon Sulasol-yhteislaulutilaisuudessakin. Isosta ryhmästä on help­ po saada pienempikin esiintyjäjoukko eri tilaisuuksiin. Seurasaaren ulkomuseon Karunan kirkossa 4.8. toteutetaan jälleen Kansanlaulumessu osana Seurasaari Soi -tapahtumaa. Messu avaa myös Sepän Soiton kolmipäiväisen tapahtuman Mäntsälässä 7.- 9.6. Pelimanniyhtyeiden SM-kisoihin on ilmoittautunut mukava määrä kilpailevia yhtyeitä. Erikoisuutena toteutetaan jo toisen kerran Yöttömän yön vaellukset musiikki-ja tanssielämyksin Sepänmäen museolla. (www.sepansoitto.fi) Uutena kiinnostavana asiana Hirvihaaran kartano tuottaa lauantaina 7.6. ison iltakonsertin. Kartanopuiston lavalla esiintyvät muun muassa Iiro Rantala, Saga Ensemble ja Timo Rautiainen ja Neljäs sektori. Syksyäkin on suunniteltava. Pelimanniklubit toteutetaan kerran kuussa. Vuoden teeman mukaisesti Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistys tuottaa 13.10. klo 18 Vuosaaren kirkossa konsertin ?Kansanmusiikkia rajojen takaa ?. Konsertissa kuullaan klezmer-musiikkia sekä laulelmia Unkarista ja Ukrainasta. Aleksin Syyssoiton 10.10. teemana Stoan näyttämöllä on hääperinne. Tallinnan Xpress-päiväristeilylle 31.8. on lähdössä 50 esiintyjää. Mukava syyskauden aloitus! Merkitkää muistiin Vantaan kansanmusiikkikurssit 16. marraskuuta. Opettajina Jari Komulainen, kaksiriviset haitarit, Pekka Pentikäinen, yhtyesoitto sekä Klezmeryhdistyksen musiikkikurssit. Soitellen kesään! Helmikuun alun viikonloppuna runsas joukko pelimanneja ja pelimannimusiikin ystäviä kokoontui Ikaalisten kylpylään. He tulivat nauttimaan yhdessäolosta, soittamaan, laulamaan ja tanssimaan pelimannimusiikin tahdissa. Runsas kahvi- ja ruokapöytä herkkuineen ja mukava, vuosien saatossa tutuksi tullut kylpylän väki, sekä reilu pelimannihenki saivat osanottajat viihtymään ja vei heidät nostalgisiin tunnelmiin. Aktiivisimmat kävijät kokoontuivat jo perjantai-illan hämärtyessä Vanhaan ravintolaan tarinoimaan, soittamaan ja laulamaan. Edesmenneiden pelimannien muistoksi viulistien esittämä Konsta Jylhän Vaiennut viulu herkisti muistelemaan yhdessä koettuja vuosia. Tervetulokahvit nautittuaan lauantaiaamuna tulleet olivat myös valmiita osallistumaan pelimannimusiikin taitajien vetämiin pelimannikursseihin. Maittavan lounaan jälkeen pelimannit kokoontuivat yhteen kokeilemaan pelimanniteeman mukaisia yhteissoittosäveliä. Illan suussa oli vuorossa teeman mukaista ohjelmaa. Pelimannin arkea ja juhlaa -sketsi kuvaili pelimannin vuosikymmenten takaisen elämän iloja ja suruja. Seitsemän mestaripelimannin, joista kaksi oli paikalla, tarinat todistelivat pelimannimusiikin sävelten voimaa. Se käy sydämestä sydämeen. Jokavuotinen, leikkimielinen pelimannikaraoke-kilpailu etsi soittajporukkaa 50-luvun suulitansseille. Raati oli valittu yleisön joukosta. Iltapalan jäl- keen joukko oli ystävineen valmis pistämään jalalla koreasti pelimannimusiikin tahdissa. Sunnuntaina pelimannit esittelivät taitojaan pelimannikonsertissa, johon paikallisilla asukkailla ja kylpylävierailla oli vapaa pääsy. Alkuperäisen Korsuorkesterin laulajan Erkki Luumin Sotaveteraanin iltahuuto muistutti perinteisesti läsnäolijoille kylpylän veteraanivieraista, joiden mukanaolo tapahtumassa on vähentynyt vuosi vuodelta. Pelimannihengen täyttämien yhdessäolovuosien mukavat muistot mielessä pelimanniväki poistui kotimatkalle eri puolille Suomea. Ehkä sydämestä kumpusi sävelet: Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen... Anja Hinkkanen Oi niitä aikoja... Kyrösjärven Mainingit 10. kerran KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE Sakari Jankkari 31
• Kaikuja Keski-Suomesta Kaikuja Keski-Suomesta -palsta on elänyt hiljaiseloa muutaman vuoden ajan. Tämä ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, että maakunnassamme olisi laitettu soittimet naulaan. Päin vastoin! Vireä KeskiSuomi tarjoaa jokaiselle kansanmusiikin ystävälle ainutkertaisia kokemuksia nyt ja tulevaisuudessa. Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys juhlii tänä vuonna 40-vuotistaivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi Palokan Pelimannitalolla järjestetään monipuolisia musiikki- ja muita kulttuuritapahtumia. Lisäksi Jyväskylässä jatkuvat opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamat lasten pelimannikerhot. Toiminta on alkanut vuodesta 2009 ja tarjoaa lapsille maksutonta kerhotoimintaa. Hanke on osa valtakunnallista Lanuke-ohjelmaa. Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistyksen historian merkittävin saavutus on Palokan Pelimannitalon rakentaminen vuosina 2006-2007. Palokan Pelimanni- talo on osoittanut paikkansa merkittävänä kulttuuri- ja juhlatalona koko KeskiSuomessa. Vuonna 2009 Pelimannitalon yläkertaan saatiin myös ainutlaatuinen Suomen kantelemuseo, jonka soitinkokoelmaan kuuluu yli 130 soitinta. Museonhoitajana toimii mestaripelimanni ja soitintutkija Kari Dahlblom. Suomen kantelemuseo muuttuu ja täydentyy jatkuvasti. Soitintutkimuksen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö on merkittävä osa museon toimintaa. Yhteistyössä Saarijärven museon ja Suomen kantelemuseon kanssa toteutetaan 14.6.?15.9.2013 laaja kantelenäyttely keskisuomalaisesta kanteleperinteestä. Sulkutyylillä höystäen, lyyralla koristaen -näyttelyn avajaiset ovat Suomalaisen Kansantanssin Ystävien valtakunnallisten Mahtimeiningit-kesäjuhlien yhteydessä Saarijärvellä. Mahtimeiningit järjestetään 14.-16.6.2013. Juhlien yhteydessä on useita kansanmusiikkikonsertteja ja muita tilaisuuksia. Palokan pelimannitalo Juhlavuoden kunniaksi yhdistys julkaisee kaksi remasteroitua äänitettä, Kotjämäkkä (v. 1983) ja Killerin jenkka (v. 1985) cd-levyinä. Lisäksi yhdistys julkaisee dvd:n vuonna 1985 tehdystä matkasta Unkariin. Tilauksia voi tehdä Niemen Sepalta osoitteesta seppo.niemi@rokki.net. Yhdistys julkaisee myös syksyllä 40-vuotisjuhlalehden. Jos sinulla on aiheita, kuvia ja muuta materiaalia juhlalehteen liittyen, ota yhteyttä toiminnanjohtajaan tai Erkki Hiekkavirtaan p. 0400-642497 tai erkki.hiekkavirta@pp.inet.fi. Katja Tuomaala Ei ikä vika ole? Yhteistyötä ja suunnitelmia pelimannihengessä Tämän vuoden helmikuun alussa Hämeen kansanmusiikkiyhdistys aloitti 40. juhlavuotensa pelimannihengen ja -teeman sävyttämällä Kyrösjärven Mainingit -tapahtumalla Ikaalisten kylpylässä. Huhtikuussa Veteraanipäivänä yhdistyksen perinteinen kevätsoitto toteutettiin Sastamalan Suodenniemellä nimellä Suodenniemi Soi ja harrastaa. Paikallisten järjestöjen kanssa ? mm. Suodenniemi seura, Sastamalan opisto ja kaupunki sekä LC Suodenniemi ? saatiin aikaan tapahtuma, jossa paikkakunnalla asioiva asukas tai vierailija törmäsi lauantaina pelimannimusiikkiin kaikkialla ja voi halutessaan osallistua maksuttomaan pelimannikonserttiin sekä vierailla veteraanijuhlassa. Talkoohengessä ja yhteistyöllä toteutettu juhlapäivä jakoi arvokasta tietoa kansanmusiikista ja pelimannihengestä koko pitäjään. Yleisön toivomus oli:?Tätä pitää saada lisää?. Syyskuun 14. päivänä Hämeen kansanmusiikkiyhdistys juhlii hotelli Rosendahlissa 40-vuotistaivalta pelimannisävelin ja -tarinoin. Paikka on ollut vuosikymmenien saatossa merkittävä juhlapaikka yhdistyksen historiassa. Ennakkotiedon mukaan Suomen Kansanmusiikkiliitto suunnittelee 32 samaan ajankohtaan Liiton syyskokousta, joka tänä vuonna pidetään Tampereella. Tiedustelut voi osoittaa Kalervo Kytölinnalle p. 0500 548961 Noin sata jäsentä ja parisenkymmentä pelimanniryhmää käsittävälle yhdistysväelle on suunnitteilla yhteinen matka syksyllä, mutta asia varmentuu myöhemmin. Ensin on selviydyttävä tulevan kesän lukuisista kansanmusiikkitapahtumista maakunnassa ja eri puolilla Suomea. Niihin hämäläiset pelimanniryhmät ovat osallistuneet perinteisesti lukuisasti ja innolla. Pelimannien ehdoilla tapahtunut yhdistystoiminta sekä jatkuvasti tiivistynyt yhteistyö paikallisten järjestöjen kanssa on tuonut elinvoimaa ja onnistuneita musiikkitapahtumia Hämeeseen. Talkoohenki, soittamisen riemu ja yhteen pelaaminen ovat olleet ? ja toivottavasti jatkossakin ? tärkeimpiä yhdistyksen voimavaroja. Pelimannihengessä soitto soi sydämestä sydämeen, eikä siinä raha ratkaise. Sakari Jankkari PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Kuulumisia Pohjois-Savosta Malandon tangokin irtoaa jo pelimanneilta Kaskikuusen pelimannit avasivat pohjoissavolaisten pelimannien vuoden 2013 ?laidunkauden? äitienpäivänä kymmenvuotiskonsertillaan Varpaisjärvellä. Viulupelimannin ja musiikinopettajan Riitta Väisäsen koulima pelimanniorkesteri on lainannut nimensä Lapinlahden ja siihen liittyneen Varpaisjärven alueella toimivalta Kaskikuusen kansalaisopistolta. Ydinryhmänä ovat soittajat, jotka aiemmin tunnettiin maan kansanmusiikkipiireissä Pällikkään pelimanneina. Viime vuosina Kaskikuusen pelimanneihin on tullut mukaan myös muutamia iisalmelaisia. Koossa on näin yli kymmenen hengen suurorkesteri, jolle kolmikymppinen Riitta Väisänen musiikin ammattilaisena antaa selvät sävelet. Soitto on jämäköitynyt, ja yhä useammin uskalletaan soittaa myös sovituksia, kun johtaja kerran kykenee sellaisia sukkelasti laatimaan. Ohjelmisto on myös laajentunut ja monipuolistunut peruspelimannimusiikista niin, että juhlakonsertissakin hurmattiin kuulijoita jo itsensä Malandon tangosävelmin. Kansanmusiikki on jäänyt turhan harvojen herkuksi monissa Pohjois-Savonkin pitäjissä. Pällikkään ja sen työtä jatkavien Kaskikuusen pelimannien ansiosta Varpaisjärvellä ja Lapinlahdella on kuljettu päinvastaiseen suuntaan. Kirkonkylän koulun juhlasali oli kuin pistettynä äitejä ja muita ihmisiä ravakasti läpiviedyssä juhlakonsertissa, johon orkesteri oli hankkinut solisteikseen kolme paikallista naislaulajaa. Eikä tässä kaikki: vireytynyt musiikkiharrastus on tuottanut pienelle kylälle myös 14-henkisen mieskuoron, joka piti nyt oman ensikonsertinsa Kaskikuusen pelimannien mukana naisväen iloksi. Lapinlahden-Varpaisjärven kansanmusiikin johtohahmo, mestaripelimanni Kalevi Kainulainen, istui juhlakonsertis- Juhlakonsertissa Kaskikuusen pelimanneissa soittivat vasemmalta lukien Erkki Niiranen, Eemil Vepsäläinen, Riitta Väisänen, Pentti Silvast, Anna-Kaisa Tolvanen, Kari Auvinen, Arttu Tuovinen, Markku Kurikka, Reino Niiranen ja Jorma Hämäläinen. sa kuulijoiden joukossa ilman hanuria. Luomisvoima on kuitenkin tallella. Siitä oli todisteena uusi sävelkokoelma, jota hän jakeli ystävilleen. Sävelmiä korven kätköissä -kirjanen on jo järjestyksessään seitsemäs. Kun jokaisessa osassa on nelisenkymmentä uutta sävelmää, julkaistujen sävellysten kokonaismäärä lähentelee jo kolmea sataa. Kaskikuuselaisilla on siis, mistä valita, ja kiitettävästi he ovat tuoneetkin esiin mestaripelimanninsa ja -säveltäjänsä tuotantoa. Maassa on valitettavasti myös hyviä säveltäjiä, jolta kotiorkesteri puuttuu, ja näin heidän sävelmänsä jäävät enimmäkseen nuottipaperille. Siilifolk soittamista vaille valmis Siilifolkin valmistelut ovat loppusuoralla. Kolmas kansantaiteen juhla alkaa Siilinjärven torilla maanantaina heinäkuun 1. päivänä ja loppuu lauantain 6.7. illalla. Päiväohjelmat ovat maksuttomia, ja iltalippujenkin hinnat maltillisia. Jos säät yhtään suosivat, on 21 000 hengen kävijätavoite saavutettavissa. Talkootyön osuus on edelleen suuri, eikä muu olisi edes mahdollista, sillä valtiovallalta ei näin aikoina tunnu juuri apua liikenevän. Siilifolkin taustalla oleva Savon Kansantaide -yhdistys teki kyllä kiitettävästi raha-anomuksia, jotka tulivat kuitenkin bumerangeina takaisin. Siilinjärven kunta ja paikalliset yritykset ovat onneksi osoittaneet suurempaa myötämieltä. Ennen Siilifolkia pelimannit kokoontuvat Leppävirralle lauantaina kesäkuun 8. päivänä Leppävirta soikoon -tapahtumaan. Sunnuntaina 16.6. soitellaan puskasoittoa Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalla pohjoismaisena luonnonkukkapäivänä. Kaustisen jälkeen jatketaan Tuuren sottiisilla heinäkuun 20. päivänä mestaripelimanni Tuure Niskasen kotikylällä Pielaveden Laukkalassa. Seppo Kononen Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenedut on päivitetty! Jäsenetuina: Jäsenlehti Kansanmusiikki Pelimanni-liitteineen, kuukauden jäsenetutarjoukset, alennuksia kurssimaksuista, alennuksia eri musiikki- ja soitinliikkeistä. Eduista tarkemmin: www.kansanmusiikkiliitto.fi/suomen-kansanmusiikkiliiton-jasenedut Olitpa harrastaja tai ammattilainen, kannattaa liittyä jäseneksi, siinä säästää rahaa! KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE 33
• TÄTÄ MIELTÄ Muistokirjoitus Pelimanni-lehdelle Sata vuotta sitten oli tavallista, että kyläpelimanni soitteli viululla, hanurilla tai huuliharpulla omia säveliään pirtin nurkassa. Silloin ei soinut joka paikassa ja soitto oli jotain ihmeellistä. Sävelistä erityisesti kiinnostunut lapsi saattoi päästä kokeilemaan soitinta ja ?kitkuttaa? oppimiaan säveliä. Kun into lisääntyi, ohjasi pelimannisetä lapsen tietä sävelten maailmaan. Vuosien vieriessä kylän väki pyysi nuorta yhä useammin pelaamaan häissä, syntymäpäivillä ja kylätansseissa. Näin syntyi pelimanni. Sotavuosien aikana rintamalla ja kielletyissä nurkkatansseissa kotiseudulla oli musiikin taitajista tunnelman luojina kova kysyntä. Näin muodostui eri puolille Suomea paikallisia soittoporukoita, jotka soittivat kylissä syntyneitä pelimannitanssikappaleita. Ensin pelaaminen tapahtui korvakuulolta. Nuottien käyttö pelimanniryhmän ohjelmiston luomisessa yleistyi vähitellen 50-luvulla. Naapuripitäjien pelimannien tekemiä kappaleita ja radion Lauantain toivotuissa kuultuja kappaleita kopioitiin sinisiin ruutuvihkoihin. Niitä koetettiin jäljitellä ja soittaa omilla keikoilla. Soitto oli akustista ja pukeutuminen tyylikästä. Mustat liivit, valkoinen paita ruusukkeineen syrjäytti vähitellen pieksut ja pussihousut. Pelimanni oli arvostettu kyläyhteisössä. Monesti hänet haettiin juhliin papin tavoin hevosella. Maineen kasvaessa saattoi soittaja saada erilaisia arvonimiä, joista tunnetuin on mestaripelimannin arvonimi. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä on nimetty pitkästi yli sata mestaripelimannia. Nykyisin useimmat nuoret saavat ensikosketuksen koulussa tai musiikkiopistossa. Innokkaimmat jatkavat opiskelua eri oppilaitoksissa. Englanninkielinen musiikki ja lavashow valtaavat aloittelijan mielen. Sähköisin soittimin, äänitehostein, värivalojen, savun ja monenlaisten temppujen avulla nuori harrastaja pyrkii pääsemään pinnalle. Tavoitteena on päästä levyttämään, osallistumaan kilpailuihin ja tulemaan hyväksytyksi esiintyjänä. Suomen Kansanmusiikkiliitto on ollut vuosikymmeniä pelimanniväen kohtaamis- paikka. Liiton julkaisema Pelimanni-lehti on toiminut eri puolilla toimivien pelimannien ja pelimannimusiikin ystävien yhdyssiteenä. Vuoden alussa lehden nimi vaihtui. Nimeksi tuli Kansanmusiikki, joka toimii laajasti tulkittavan kansankulttuurin esiintymislavana. Pelimanni-nimi oli vanhanaikainen. Nimi kertoo pelimannihengestä, yhdessä ?pelaamisesta? ja talkoohengestä, missä entiset markat ja nykyiset eurot eivät kiiltäneet silmissä. Bisnesajattelu ja oman harrastamisen ja taitavuuden markkinointi on nykypäivää musiikkimaailmassa. Kansan keskuudessa syntyneet sävelet saavat nykyisin entistä enemmän väistyä ammattilaisten tuottaman musiikin tieltä. Pelimannimusiikin ikääntyneet soittajat ja kuuntelijat ovat katoavaa kansanperinnettä. Ei nimi miestä pahenna, todettiin ennen. Ajat muuttuvat. Tekniikka ja musiikin ammattilaisuus on päivän sana. Pelimannimusiikin ystäville ja pelimanneille ? jos heitä vielä on ? jää vain kapea kuuntelijan ja maksajan rooli. Sakari Jankkari Haudataan hiljaisuudessa? Ennen medioitten aikakautta musiikkia ei lokeroitu nykyisen mallin mukaan. Taidemusiikin ammattilaiset lainailivat pelimannisävelmiä ja kansanmusiikki oli sama asia kuin viihdemusiikki. Musiikki ei ollut jatkuvaa virtaa. Vasta kun Yleisradio aloitti lähetykset, myös kansalainen, jolla ei perheessään pelimannia ollut, pääsi kuulemaan musiikkia muulloinkin kuin juhlissa. Yhtiön palveluksessa oli väkeä, joilla oli ymmärrystä kansan syvien rivien musiikkimakua ja -perinteitä kohtaan. Monesta pelimannista tuli maankuulu. Radion välityksellä sain itsekin ensikosketuksen kansanmusiikkiin sopivasti ennen kuin kitarapojat aloittelivat vallankumoustaan. Teppo Repo paimenhuiluineen, Eino Tulikari kanteleineen ja Riskun pelimannit olivat lapsuuden pyhäpäivien herkkua silloin, kun vanhasta radion rämästä sattui jotain kuulumaan. Ilman Yleisradiota Kaustisen kansanmusiikkijuhlista ei olisi koskaan tullut suurten massojen juhlaa. Olipa 1960-luvun kaustislaisilla ja keskipohjalaisilla miten suuria haaveita tahansa suomalaisen kansanmusiikin uudesta tulemisesta, niin ilman Yleisradion pitkiä, suoria lähetyksiä 34 ja kaikin puolin suopeata suhtautumista, haaveet olisivat jääneet haaveiksi. Tämän päivän kulttuuri-ilmastossa Kaustisen alkuvuosien saama julkisuus tuntuu suorastaan ruhtinaallisen ylelliseltä. Kansanmusiikin ystävät eivät ole muuttaneet mieltymyksiään vuosikymmenten aikana. Sen sijaan julkinen suhtautuminen kansanmusiikkiin on muuttunut dramaattisesti viime vuosina. Pelottaa, josko tuota suhdetta on kohta olemassakaan. Korvat on kohdistettava tässäkin asiassa ensimmäisenä Yleisradioon, joka on muuttunut yhä säästeliäämmäksi kansanmusiikin suhteen. Totuttu vakioannos, puolitoista tuntia tiistai-iltaisin, on laventunut kansanmusiikista kaiken maailman musiikiksi. Hyvä, että tietoisuutta laajennetaan, ja hyvää on uusi pirteä sykekin, mutta on murheellista, että perinteiselle suomalaiselle kansanmusiikille jää yhä vähemmän minuutteja. Näissä oloissa ei synny uusia konstajylhiä, vaikka meillä on erinomaisen koulutuksen ansiosta yhä enemmän nuoria pelimanneja, joissa olisi siihen ainesta. Saavatkohan Pohjois-Karjalan lipinlahtelaiset tai Pohjois-Pohjanmaan Iin lau- lupelimannit osoittaa taitojaan julkisilla radiokanavilla enää koskaan? Radion kansanmusiikkiohjelmien toimittajia meidän on turha osoittaa sormella, heillä on sydän paikallaan. Päätökset on tehty yhtiön ylemmillä portailla ja yleisellä tasolla. Helvettiin kaikki haitarinsoittajat! Lehdentekijänä minun on tietysti pakko katsoa peiliin: huomioiko tämän päivän painettu sanakaan kansanmusiikkia yhtään Yleä paremmin? Pelimannit eivät koreile enää lehtikuvissakaan samalla lailla kuin parhaina aikoina. Jos kansanmusiikki häviää julkisuudesta, jää aina yksi keino: mennä kansan pariin. Jokaisesta kansanpelimannista ei ole Veikko Ahvenaiseksi, joka vetää tuvan täyteen. Yleisöä kuitenkin riittää, kun valitsee oikean soittopaikan. Jos kansanmuusikot eivät hae aktiivisesti itse yleisöään, heidät haudataan surkeimmalla mahdollisella tavalla: kaikessa hiljaisuudessa.   Seppo Kononen PS. Pelimannin kiitokset Paavo Helistölle aikanaan radiossa tehdystä hyvästä työstä. PELIMANNI-LIITE ? KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Maunun Janne E ntisen Kemin maalaiskunnan eli Keminmaan Koskenkylässä toimi suutarina, maanviljelijänä, lautanlaskijana ja pelimannina Juho Alamaunu, jota kutsuttiin Janneksi. Hän oli erittäin taitava käsistään ja rakenteli, mitä tahtoi. Muistitiedon mukaan hän oli muun muassa koonnut haitarin Italiaan lähettämiensä piirustusten mukaan sieltä toimitetuista osista. Maunun Janne oli erittäin hyvä soittaja ja kysytty monenlaisiin tilaisuuksiin. Nelisen vuosikymmentä hän kulki haitari selässä pitkin markkinoita, häitä ja juhlia. Soittopelinä oli aluksi yksi- ja kaksiriviset haitarit sekä 1920-luvulta lähtien harvinaisempi seitsenrivinen instrumentti. Vielä 90-vuotiaana hän soitti kaksirivistä haitaria omissa juhlissaan. Seitsenrivisestä haitarista hän luopui sotien aikana ja se katosi useiksi vuosikymmeniksi. Etsin haitaria pitkään ja löysin sen lopulta erittäin huonossa kunnossa erään maalaistalon navetasta. Nykyään soitin on Jannen pojanpojan Jorma Alamaunun hallussa. Jormalla on myös Jannen tekemä viulu. Kerrotaan, että Janne olisi rakentanut viulun myös tulitikuista. Siitä ei kuitenkaan ole jäänyt jäljelle kuvaakaan. Se on ilmeisesti tuhoutunut sotien aikana. Maunun Jannen kätevyydestä kertovat myös hänen kaikille lapsilleen tekemänsä keinutuolit. Kotitalon pirtin seinällä raksuttaa vieläkin hänen rakentamansa kaappikello, johon on kaiverrettu vuosiluku 1926. Monet Maunun Jannen jälkeläiset ovat taitavia soittajia ja jatkaneet kunniakkaasti maunulaista pelimanniperinnettä. Johan Cristian Alamaunu eli Maunun Janne 1878 ? 1969. Teppo ?Vihtori ? Keskimaunu KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 ? PELIMANNI-LIITE 35
• Harmonikkaliike Beltuna Sara 3 Meillä on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa! Uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit sekä laadukas valikoima käytettyjä harmonikkoja. Harmonikkahuolto, virityspalvelu ja alan tarvikkeet. Tervetuloa tutustumaan! Perttu Paappanen Kartanontie 259, 03400 Vihti 0500-761030 info@traditune.fi www.traditune.fi ALA-KÖNNI KANSANMUSIIKKILINJA 2.9.2013 ? 23.5.2014 KAUSTISEN EVANKELINEN OPISTO Tilaustyönä käsintehdyt mandoliinit, irlantilaiset busukit, citternit, jouhikot ja pienkanteleet Kristian Wetterstrand Kansanmusiikkia, soivaa perinnettä, ammattilaisten johdolla, upeassa musiikkiympäristössä. NYT HAKU KÄYNNISSÄ! Lisätiedot ja hakulomakkeet Kaustisen Evankelinen Opisto Opistontie 30, 69600 Kaustinen 040 090 2087 toimisto@kaustisenopisto.fi www.kaustisenopisto.fi 36 Soitinrakentaja, Luthier wetterstrand.kristian@gmail.com www.wetterstrand.org +358 (0) 40 72 86 966 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• In Memoriam: Pelimannimestari ja loistava tarinankertoja on poissa Pelimanni Ossi Niinimäki menehtyi Lahden kaupunginsairaalassa 4.2.2013. Hän syntyi Ruovedellä vuonna 15.9.1924. Ossi vietti lapsuutensa Ruoveden ja Kurun luonnonkauniissa maisemissa. Niinimäki oli kuusilapsisen perheen nuorin. Vanhempien tila tuotti erilaisia puutarhakasveja myyntiin ja hän muisteli vielä vanhuudenpäivinäkin ilolla sitä, kuinka lapset pääsivät mukaan myymään omenia Tampereen torille. Kaikkien rakastama pelimanni Ossi Niinimäki oli koko elämänsä ajan ilon lähettiläs. Mies viihdytti musiikillaan kanssakulkijoitaan, mutta hän oli myös taitava tarinankertoja ja seuramies. Niinimäen seurassa kenenkään aika ei käynyt pitkäksi. Niinimäki oli niin sanottu multi-instrumentalisti. Hän osasi soittaa yli kymmentä eri soitinta, mutta suomalainen haitari oli miehen suurin musiikillinen rakkaus. Tämän instrumentin Niinimäki löysi jatkosodan jälkeen. Oma isä opetti pojalle monen instrumentin soittotaidon. Poika sai isältään myös opetusta viulun ja klarinetin maailmaan. Niinimäki esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti viulunsoittajana jo seitsemänvuotiaana. Sen jälkeen Ossia ei soittohommissa pidätellyt mikään. Jatkosodassa Ossi Niinimäki taisteli Suomen puolesta kahden vuoden ajan vuosina 1943 ? 44. Hän osallistui taistelutoimintaan JR7:ssä niin sanotussa Ursinin pataljoonassa. Sodan loppuhetkillä Niinimäki haavoittui vakavasti ja siitä lähtien hän kantoi kranaatinsirpaleita kehossaan elämän loppuun saakka. Pelimannimestari Niinimäki ei voinut pitää näppejään erossa soittimista edes sota-aikana. Hän viihdytti joukkoja rintamalla Asemiesorkesterin riveissä. Työelämä toi Niinimäen Lahden seudulle heti sotien jälkeen. Hän toimi pintakäsittelyn erikoistehtävissä Joutjärvi Oy:llä. Työuransa loppuhetket Niinimäki Samuelin Poloneesi menee ensi vuonna Satakuntaan, Raumalle! Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä valtakunnallinen kansanmusiikkitapahtuma, joka kuuluu talvikauden suurimpiin. Se järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla. Vuonna 2014 Samuelin Poloneesi järjestetään 14.-16.3. Raumalla yhteistyössä Rauman kaupungin ja Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys ry:n kanssa. www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi toimi mallimestarina Mantere Oy:llä. Niinimäen kädenjälkeä voi vieläkin havaita lukuisissa Askon huonekaluissa. Kansantanssin säestäjänä Niinimäki työskenteli useissa Etelä-Hämeen Nuorisoseuroissa. Hän oli useiden vuosikymmenien ajan seurojen kantavia voimia, kun esiintyjiä tarvittiin mitä erilaisimpiin tapahtumiin. Niinimäki oli iloinen, että kansanmusiikki- ja kansantanssiharrastus elää Etelä-Hämeen alueella voimakkaana. Niinimäki sävelsi uutta musiikkia, sanoitti lauluja ja etsi vanhasta perinteestä materiaalia uusille kansantanssikoreografioille. Hän sovitti musiikkia uuden polven kansantanssikoreografeille sekä Lahden seudulla että valtakunnallisesti. Ossi Niinimäki jatkoi haitarinsoiton opetustyötä aivan viime vuosiin saakka. Hän ammensi elämänilonsa vanhasta suomalaisesta rehellisestä pelimannimeiningistä. Se näkyi ja kuului siellä, missä Ossi sattui haitarinsa kanssa viihdyttämään. Ossi Niinimäki oli Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kunniapuheenjohtaja ja Etelä-Hämeen Nuorisoseurat ry:n kunniajäsen. Aimo Hentinen toiminnanjohtaja Hollolan Nuorisoseura ry Folkkarit Kansanmusiikkiliiton syksyn 2013 kiertueille kuullaan seuraavia artisteja: Syyskuu: Ilkka Heinonen Trio Lokakuu: MeNaiset Marraskuu: Folkkarit Joulukuu: Pauliina Syrjälä Kiertuetiedustelut: kiertuetuottaja Pauliina Pajala, Suomen Kansanmusiikkiliitto, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, 044 738 1933, (09) 8731320 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 37
• SUKELLUS KANSANMUSIIKKIKESÄÄN 2013! Kesäkuu 10.-16.6. Varkaus Ohjelmakokonaisuus kattaa monipuolisesti lapsia kiinnostavaa tekemistä ja aiheita. www.musiikkitoteemi.fi/tgf/ 13.-15.6. Turku Hyvää ruokaa varhaisperunasta, pienpanimoiden olutta sekä hyvää musiikkia. Tampere Guitar Festival 1.-9.6. Tampere Kansainväliset kitarahuiput saapuvat jälleen Tampereelle. Kymijoen Lohisoitto 5.-9.6. Kotka Laaja-alainen festivaaliohjelmisto on tarjoaa mieleenpainuvia musiikillisia elämyksiä laidasta laitaan. www.lohisoitto.fi Lasten Kalenat 6.-9.6. Lappeenranta Lasten Kalenat kokoaa ensi kesäkuussa jälleen satamäärin lapsia ja heidän vanhempiaan Lappeenrantaan. Tapahtuman järjestävät Suomen Nuorisoseurat yhdessä Saimaan piirijärjestöjen kanssa. www.lastenkalenat.fi Sepän Soitto 6.-9.6. Mäntsälä Kts. Sivu 44. www.sepansoitto.fi Kouvolan komia 7.-8.6. Kouvola Kouvolan Komia tuo kesäkuun viikonlopulle monipuolisen musiikkitarjonnan. www.kouvolanydinkeskusta.fi/ 12-kouvolan-komiamusiikkitapahtuma Rootsinpyhtää Nro 26 7.-9.6. Ruotsinpyhtää Amerikan pelimanni- ja perinnefestivaali, jossa koet millaista oli elämä kun isoisä Ameriikkaan lähti. www.rootsinpyhtaa.fi Spelmansstämma i Pargas 7.-9.6. Parainen Suomenruotsalaisen kansanmusiikin yhteistapahtuma, soiton ja tanssin merkeissä. www. spelmansforbundet.fi Karavaanareiden Pelimannikaronkka 7.-10.6. Teuva Karavaanareiden viikonloppu musiikin parissa. Osmo Oja-Kaukola p. 040 5825624 Iin Lohisoitto 8.-9.6. Ii Lauantai pelimanni- ja kansantanssipäivä. Sunnuntaina konsertteja. www.ppkyhdistys.net 38 Vekara-Varkaus www.varkaus.fi/vekara-varkaus Neitsytperunafestivaali www.neitsytperunafestivaali.fi Kuopio Tanssii ja Soi 13.-19.6. Kuopio Viikko tanssia, jopa Puijon tornin seinämällä. www.kuopiodancefestival.fi Munnaritreffit - Kansainvälinen huuliharppufestivaali 14.-16.6. Haapamäki Haapamäen Höyryveturipuistossa soi huuliharppu. www.suomenhuuliharpistit.fi Mahtimeiningit 14.-16.6. Saarijärvi Suomalaisen Kansantanssin Ystävien valtakunnallinen kesäjuhla. www.aikalystit.fi/mahtimeiningit Soitellen Suveen 14.-16.6. Pyhäjärvi Pelimanneja soittelemassa useissa tilaisuuksissa eri puolilla kaupunkia. www.ppkyhdistys.net Karjalaiset Kesäjuhlat 14.-16.6. Pori Kesäjuhlat kokoaa kaikki karjalaiset ja samanhenkiset yhteen tekemään, kokemaan ja viettämään aikaa yhdessä. www.karjalainennuorisoliitto.fi Iskelmäfestivaali 27.-29.6. Himos Kolme päivää, kolmella lavalla, yli 30 esiintyjää! Suomalisten suosikkitanssittajat. www.iskemahimos.fi BättreFolk 28.-29.6. Hailuoto Muun muassa Topi Saha, Joose Keskitalo, Yona. www.battrefolk.fi/ Oulunpäivien Juurihoito 28.-30.6. Oulu Juurevaa musiikkia Oulussa mm. Bill Hota & Pulvers, Jussi Syren & The Groundbreakers, Kammarit sekä Juurus-Texas ym. www.oulufolk.fi/tapahtumat/ tapahtumat.htm Heinäkuu Siilifolk 1.-6.7. Siilinjärvi Musiikin, tanssin ja taiteen tapahtuma koko perheelle. Perustana savolainen kansanmusiikki. Lisänä muun muassa Tangokuningatar Tiina Räsänen, Jesse Kaikuranta & Snekka. www.siilifolk.com Sata-Häme Soi 2.-7.7. Ikaalinen Haitari soi kansainvälisesti Ikaalisissa. Kultainen harmonikka -lisäksi runsaassa tähtivieraana mustalaisorkesteri Taraf de Haïdouks www.satahamesoi.fi Sommelo Seurasaaren Juhannusvalkeat 3.-7.7. Kainuu ja Vienan Karjala Sommelo on Kainuussa ja Vienan Karjalassa järjestettävä musiikkijuhla, jonka ohjelmassa erityisesti runolaulu sekä vanhat ja uudet kansanmusiikin muodot ovat pääosassa. Erikoisteemana vuonna 2013 on metsä. www.seurasaarisaatio.fi www.runolaulu.fi/sommelo 21.-22.6. Seurasaari, Helsinki Kansanmusiikki, Seurasaari ja juhannus. Voiko suomalaisempaa olla? Haapavesi Folk Music Festival 24.-30.6. Haapavesi Moninainen lista musiikin niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin huippuja. www.haapavesifolk.com Folklorefestivaali Jutajaiset 26.-30.6. Rovaniemi Kansantanssia, -musiikkia ja kesätunnelmaa Rovaniemellä. www.jutajaiset.fi Kihaus Folk 5.-.6.7. Rääkkylä Luvassa on mm. Värttinää, Suvi Teräsniskaa, Trollfolkia, Helsinki-Cotonou Ensemblea, The Lipsasia, Kostoa ym. www.kihaus.fi Motströms-Vastavirtaan 5.-7.7. Korppoo Jatsia, chansonia ja pelimannimusiikkia www.sunnan.fi KANSANMUSIIKKI ? 2? 2013
• Miehikkälän Pelimannipäivät 5.-7.7. Miehikkälä Pelimannipäivät täyttävät 40 vuotta. www.pelimannipaivat.fi Grönlek 6.-12.7. Grönlanti Norldek järjestää pohjoismaisen kansantanssitapahtuman ensimmäistä kertaa Grönlannissa. www.nordlek.org Kaustinen Folk Music Festival 8.-14.7. Kaustinen Monia ulkomaisia huippunimiä sekä lähes 300 pelimanni- ja kansantanssiryhmää Kaustiselta ja ympäri Suomen. www.kaustinen.net Seinäjoen Tangomarkkinat 10.-13.7. Seinäjoki Suuria tunteita ja tangon taikaa. www.tangomarkkinat.fi Kihveli Soikoon 19.-21.7. Hankasalmi Hyvän tuulen festivaali soi tulevana kesänä 18. kerran Hankasalmen aseman tunnelmallisessa ympäristössä! www.kihvelisoikoon.fi Rauman Pitsiviikko 20.-27.7. Rauma Pitsiviikkoa vietetään jo 43. kerran. www.pitsiviikko.fi Lasten taidefestivaali Hippalot 25.-28.7. Hämeenlinna Lasten taidefestivaali Hämeenlinnan Verkatehtaalla. www.hippalot.net Työväen Musiikkitapahtuma 25.-28.7. Valkeakoski Työväen Musiikkitapahtuma järjestetään heinäkuussa Valkeakoskella jo 42. kerran. www.valmu.com Iniö Folk 26.-28.7. Iniö Iloinen saarifestivaali, jossa esiinymässä Bruunin jengi, Kosti Kotiranta, Folkrörelsen, Marianne Maans ja Maria Kalaniemi ym. pakilanlastenpaikka@kolumbus.fi Eteläpohjalaiset Spelit & Spelien Soittokilpailut Elokuu Faces Etnofestivaali 2.-4.8. Gumnäs, Raasepori Monikulttuurinen, ruohonjuuritason tapahtuma, jossa musiikkia, teatteria, tanssia, lasten ohjelmaa, runoja, taidetta ja työpajoja. www.faces.fi Wiinit Pelimannit 2.-4.8. Parainen Suuri määrä huippupelimanneja mm. Maria Kalaniemi, Turun kaksiriviset, Ahjon pelimannit, Nytky, Loiskuu, Virmon pelimannit, Nilsbyn pelimannit ym. www.nilsbynpelimannit.fi Laula kanssain ? Laulujuhlat 2.-3.8. Joensuu Kaikkien aikojen suurkuorotapahtuma Joensuun Laulurinteellä. Ohjelmasta vastaavat seniorijärjestöjen kuorot. Myös yleisö saa laulaa!  www.visitkarelia.fi  Ihajis Idja 16.-18.8. Inari Kymmenennen kerran järjestettävä festivaali keskittyy monenkirjavaan saamelaismusiikkiin ja muiden alkuperäsikansojen musiikkiin. www.ijahisidja.fi Helsingin Juhlaviikot 16.8.-1.9. Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.fi Uulufest 30.8.-1.9. Valkeakoski Uulu-osuuskunnan kymmenvuotinen työ ja huikea palvelutarjonta on esillä jokaisen koettavana Voipaalassa ja Rapolan linnavuorella. http://uulufest.blogspot.fi/ Tampereen XVIII Flamencoviikko 22.-27.7. Tampere Flamencoviikko tuo kaupunkiin kotimaisen ja kansainvälisen flamencon huiput. www.tampereflamenco.com Verlan aika 3.-4.8. Kouvola Musiikillinen matka. www.kouvola.fi Etno-Espa 5.-23.8. Helsinki Kansanmusiikkia Espan lavalla pitkin elokuuta. www.etno-espa.fi Seurasaari soi! Keskiviikkokonsertit 7.-31.7. Festivaali 8.-11.8. Seurasaari, Helsinki Konserttien lisäksi ohjelmassa on soivia ja tanssivia opastuksia, soitinrakennusta koko perheelle ja lasten konsertteja. www.seurasaarisoi.fi Syyskuu Hippa-festivaali 6.?7.9. Joensuu www.mahtiry.com Tanssimania 26.-29.9. Tampere. Hetki aikaa tanssille. Muun muassa Tahdittomat kansantanssiyhtyeen vuoden kantaesitysteos Vastahako. www.sottiisi.net Veisuuvestivaali 9.-11.8. Ristijärvi Festivaalilla soivat virret, kansanmusiikki ja ikivihreät. Esiintymässä mm. Piirpauke, Viktor Klimenko, Kajaanin mieslaulajat. www.ristijarvi.fi Lehmirannan pelimanniviikot 13.-19.8. Salo Pelimannimusiikkia soittavien ja musiikista pitävien oma lomaviikko. www.elakeliitto.fi/lomakeskus +lehmiranta/lehmiranta/ Pori Folk 26.-28.7. Ilmajoki Valtakunnallinen Spelit-tapahtuma järjestetään 42. kerran. Ilmajoen hääspeleissä kohtaavat karjalainen, pohjalainen ja suomenruotsalainen häämusiikki ja -tanssit. 16.-18.8. Pori Musiikkia, tanssia ja kädentaitoja. Perinteistä kansanmusiikkia modernilla otteella sekä paljon satakuntalaista pelimannimusiikkia. www.spelit.fi www.pori.fi/kultturi/porifolk KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 39
• Ilmasta musiikkia harmoonilla Sirkka-Liisa ja Markku Myllymäki Kuvat: Myllymäen harmoonikokoelmasta Lähes kaikki keski-iän ylittäneet ihmiset muistavat harmoonin seuroista, pelimanniyhtyeistä tai ainakin omilta kouluajoiltaan. Nykyään sille ei tahdo enää löytyä roolia muualla kuin kansanmusiikin parissa. Monessa kodissa on kuitenkin vielä perinnöksi saatu harmooni. H armooneja on hyvin monenlaisia, sillä niitä tehtiin käyttäjien tarpeiden mukaan. On isoja ja pieniä, yhdellä tai usealla äänikerralla varustettuja. On helposti kuljetettavia matkamalleja ja jalkiollisia kaksipöytäisiä urkutyylisiä soittimia. Onpa sellaisiakin, joita voi trans- ponoida siirtämällä kosketinpöytää monta sävelaskelta alaspäin tai ylöspäin. Raha ja tarpeet ratkaisivat sen, millaisia soittimia tehtiin. Harmooninvalmistus loppui Suomessa 1970-luvulla, kun pianot yleistyivät. Soittimia on vielä kuitenkin jäljellä ja jokaisella on oma tarinansa. Harmoonin anatomiasta Harmooni on puinen laatikko, jossa on koskettimia yhteensä neljästä viiteen oktaavia. Koskettimien yläpuolella on rekisteri- eli äänikertatapit, joita säätämällä saadaan kuulumaan valittu äänikerta. Koskettimien alapuolella on yleensä yksi tai kaksi puuvipua. Näillä vivuilla eli polvipaisuttimilla saadaan polvella sivullepäin työntämällä kuuluman isompi ääni. Usein toinen paisutin toimii ?koppelina? (coupler), eli kosketinta painaessa soi myös ääni oktaavia ylempää tai alempaa. Alimmaisena soittimessa on kaksi pedaalia, joilla pumpataan palkeisiin alipaine. Joihinkin harmooneihin voi kuulua myös jalkio, josta saadaan bassoäänet. Jalkiollisissa harmooneissa on yleensä sivussa kampi, jota vahvakätinen avustaja liikuttaa edestakaisin. Kampi korvaa pedaalit ja liikuttaa palkeita. Harmoonin äänen synty Harmoonin pedaaleilla pumpataan alipaine palkeisiin. Kosketinta painaessa sen alapuolella oleva venttiili aukeaa ja vetää ilmaa kielikanavaan, jossa kielen lehdykkä värähtelee ja muodostaa äänen. Suomalaiset ja monet ulkolaiset harmoonit toimivat alipaineella, mutta ulkomailla on valmistettu myös ylipaineella toimivia harmooneja. Äänikerta eli rekisteri E. Heden -tehtaan tekemä soitin 1800-1900 lukujen vaihteesta. 40 Rekisteri on kielisarja. Harmoonissa voi olla monta kielisarjaa ja myös kahden kielisarjan yhdistelmiä. Kaikki vedettävät nupit eivät vaikuta rekistereihin. Esimerkiksi forte aukaisee äänisarjan luukun isommalle, jolloin harmoonista kuuluu voimakkaampi ää- KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Eino Tiaisen matkaharmoonissa on bassolle ja diskantille omat fortet (vetonapeissa) ja yhteinen takaforte, joka toimii myös polvipaisuttimella. ni. Forte voi olla erikseen basso- ja diskanttipuolelle tai etu- ja takapuolelle sekä yhdistelmäforte, joka aukaisee kaikki luukut kerralla. Vox humana ? ihmisen ääni ? taas pistää pyörimään harmoonin takaosassa äänikertaluukun takana olevan pahvisen ropellin, ja saa ääneen huojuvan soinnin. Äänikertojen ?jalat? Äänikertojen korkeus merkitään numeroilla. Peruskorkeus on numero 8. Uudemmissa rekisteritapeissa on numeron perään laitettu heittomerkki, vanhemmissa lukee Ft tai fot (jalka). Numero 4 kuuluu oktaavia ylempää ja se voi olla basso- tai diskanttipuolella. Numero 2 kuuluu vielä ylempää ja siinä voi lukea esimerkiksi Aeolian harp. Numero 16 kuuluu oktaavia alempaa kuin nro 8. Silloin tapissa voi lukea esimerkiksi subbass tai vanhemmissa malleissa esimerkiksi euphone. Kun harmooni on saatu vireeseen, se myös pysyy siinä hyvin vaikka sitä siirreltäisiin, toisin kuin piano. Harmoonien valmistus aloitettiin Suomessa 1800-luvulla. Ensimmäinen harmoonitehdas sijaitsi Tampereella 1860-luvulla. Parhaimmillaan Suomessa oli yli 25 harmoonitehdasta. Lisäksi oli joitakin yksittäisiä valmistajia, jotka tekivät muutaman harmoonin. Ennen sotia valmistetut harmoonit ovat kauniita. Niissä näkyy taitavien puuseppien kädenjälki, koristelut ovat vailla vertaa ja harmooneista kuuluu itse valettujen kielten sointi. Sotien jälkeen ja kysynnän kasvaessa vauhdilla, mallit muuttuivat yksinkertaisimmiksi, eikä koristeluihin uhrattu aikaa. Soinnissa ei silti säästelty ja Saksasta ja Amerikasta tuodut kielet nopeuttivat suuresti soittimien valmistusta. Ennen harmooneja arvostettiin suuresti. Usein se oli kodin kallein esine. Jos harmooni ostettiin uutena, saattoi valmistaja antaa nuottivihon sekä kirjalliset ja suulliset käyttöohjeet. Käyttäjälle selitettiin, että lika ja pöly ovat soittimen pahimpia vihollisia. Aina soiton jälkeen pitäisi rekisteritapit painaa kiinni, sulkea kansi ja lukita se, sekä lopuksi peitellä soitin. Myös harmooninvalmistajat olivat arvostettuja ammattimiehiä. Usein he tekivät yhteistyötä keskenään vaikkapa hankkiessaan osia ulkomailta. Tunnetuimpia harmoonitehtaita olivat E. Mäkinen (Sortavala) Heden (Tampere, Nummela) E. Sillanpää (Lapua) J. Hissa (Lapua) J. Hirvelä (Teuva, Tampere) Bröder Anderssen (Pedersöre) A. Halonen (Jyväskylä) Tiainen (Uukuniemi, Niukkala) Kangasalan Urkutehdas (Kangasala) Y. Pilvinen (Tampere) J. Lehti (Pori) Veljekset Pulkkila (Kangasala) J. Liukkonen (Hirvensalmi) J.Nisonen Fazer Hellas Harmooninvalmistajat olivat rohkeita, vaikka isoja vastoinkäymisiäkin tuli eteen. Joku tehdas paloi, toinen jouduttiin myymään vieraille, kun toivottua perillistä ei tullutkaan. Nälät ja sodat vaivasivat luonnollisest myös harmoonin valmistajia. Jokaisella heistä oli kuitenkin oma unelmansa, jota he toteuttivat. Musiikki ja toivo paremmasta huomisesta yhdisti heitä. On onni, että upeita harmooneja on vielä jäljellä. Niissä on edelleen kaunis sointi ja ulkomuoto. Voimme yhä ihastella tekijöiden ahkeruutta, tietoa, taitoa ja sinnikkyyttä. Soikoon harmoonit vielä pitkään! Harmoonin viritys Harmoonit on viritetty tehtaalla yleensä alemmas verrattuna nykystandardeihin. A-sävel on yleensä 438 herziä (värähdystä sekunnissa), kun taas esimerkiksi hanurin A on viritetty 442 herziin. Virityksen korjaaminen tai muuttaminen on hyvin työlästä ja aikaavievää puuhaa. Se tapahtuu yksittäisiä lehdyköitä tietyistä kohdista ja tietyssä kulmassa viilaamalla. Luonnollisesti puuha on myös erittäin tarkkaa ja kannattaa jättää kokeneelle virittäjälle. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Jaakko Hissan tehtaan vuonna 1910 tekemä urkuharmooni, jossa jalkio ja sivussa kampi. 41
• Niklas From Kaustisen hääkuoro on Suomen pitkäikäisin pelimannikuoro Kaustisen hääkuoro täyttää 50 vuotta Matti Hakamäki Aaro Kentalan vuonna 1963 perustama Kaustisen hääkuoro viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. 35-henkinen sekakuoro järjestää pitkän taipaleensa kunniaksi useita juhlakonsertteja, joista yksi kuullaan Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 12.7. Kaustisen hääkuoro on Suomen pitkäikäisin pelimannikuoro, joka luottaa pelimanniperinteeseen ja laulamisen iloon. Yhteisöllisyyden ja laulamisesta nauttimisen lisäksi tavoitteena on aina ollut korkea taiteellinen taso. Kuoro on konsertoinut kotimaan lisäksi myös Euroopassa ja Amerikassa. Kuoron viiteenkymmeneen värikkääseen vuoteen mahtuu monien tunteiden kirjo. Vuosien varrella kuorossa on ollut mukana yli sata laulajaa. Osa on viivähtänyt vain hetken kuoron riveissä, osa on kulkenut kuoron mukana vuosikymmeniä. Kaikille kuorossa laulaneille kuorossa vietetty aika on kuitenkin varmasti jättänyt hienoja muistoja ja jokaisella kuorossa laulaneella on oma tarinansa kerrottavanaan. Hääkuoron ohjelmistoon kuuluu kaustislaisten kansansäveltäjien, kuten Kreeta Haapasalon, Konsta Jylhän, Viljami Niittykosken ja Aaro Kentalan sävellyksiä. Viime vuosina kappaleita on poimittu myös Kaustisen laulukirjasta. Muita hääkuoron ohjelmistoon vaikuttaneita henkilöitä ovat olleet Jarmo Kotaja sovittajana, Paula Puusaari sanoittajana ja Asko Hanhikoski säveltäjänä. Viimeisin levytys hääkuorolta on joululevy Pelimannin joulu, joka on taltioitu Kaustisen kirkossa ja tehty yhteistyössä Tallarin ja Purppuripelimannien kanssa. Vuosien varrella hääkuoroa on vetänyt viisi toinen toistaan ansiokkaampaa johtajaa. Aaro Kentala johti hääkuoroa sen perustamisesta 1963 vuoteen 1978. Hän loi kuoron perusohjelmiston ja linjan säveltäen ja sovittaen kaustislaista perinnet- 42 tä. Hänet muistetaan hyvin lennokkaasta johtamistyylistään ja kappaleita opeteltiin Kentalan aikaan vielä paljon korvakuulolta. Vuosina 1978-1984 kuoron johtajana jatkoi Heikki Laitinen, joka toi kuoroon ennakkoluulottomasti uusia tyylejä ja sovituksia. Vuodesta 1984 kuoron johtajana toimi Maarit Nikula, jonka myötä kuoron rutiineiksi vakiintuivat äänenavaukset ja äänenmuodostusharjoitukset. Nikula teki arvokasta työtä myös kaustislaisen kansanmusiikin tallentamisessa. Hän kirjoitti puhtaaksi Aaro Kentalan tuotannon ja kuoro äänitti Nikulan ohjauksessa yhteensä kolme levyä. Nikulan jälkeen kuoronjohtajana toimi Jarmo Kotaja vuodesta 1993 vuoteen 2010. Kotaja sovitti tuttuja pelimannikappaleita hääkuorolle ja kuoro konsertoi ahkerasti koti- ja ulkomailla. Nykyinen johtaja Arto Anttila jatkoi hääkuoron johtamista Kotajan suosittelemana vuodesta 2010. Anttila on toiminut myös kansanmusiikkiyhtye Tallarin johtajana vuodesta 2012. Anttilan myötä kuoro on työskennellyt erityisesti yhteisen soinnin ja tekstin tulkitsemisen hiomisessa. Viisikymmentä vuotta on pitkä aika. Nykypäivänä yhteislaulun eheyttävä vaikutus ihmisten välisessä kanssakäymisessä tunnistetaan jo laajalti. Hääkuoro on tehnyt suuren työn suomalaisen pelimanniperinteen vaalijana, mutta sen lisäksi se on tarjonnut mittaamattoman paljon henkistä hyvinvointia niin itse laulajille kuin yleisöllekin. Tätä henkistä, sosiaalista ja yhteisöllistä pääomaa ei mitata rahassa ? se tunnetaan sydämessä. Taide­toimikuntiin uusia jäseniä Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvosto on asettanut kymmenen valtion taidetoimikuntaa ja yhden jaoston kaksivuotiselle toimikaudelle. Lisäksi alueellisiin toimikuntiin on valittu uudet jäsenet. Valtakunnalliseen kahdeksanjäseniseen musiikkitoimikuntaan valittiin kansanmusiikkiväelle tutut lehtorit Anna-Kaisa Liedes Helsingistä sekä Pauliina Syrjälä Joensuusta. Lisäksi valtion monialaiseen taidetoimikuntaan valittiin Arnold Chiwalala, MuT, muusikko, säveltäjä ja koreografi Espoosta. Alueellisiin toimikuntiin kansanmusiikkiväriä tuovat puolestaan kapellimestari ja muusikko Timo Hannula Haapavedeltä (PohjoisPohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta), Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki Kaustiselta ja vt.museonjohtaja Tuija Ahola Lappajärveltä (Pohjanmaan taidetoimikunta) sekä muusikko Simo Helkala Valkealasta (Kymen ja Etelä-Karjalan taidetoimikunta). Saaristo­ pelimannit 2013 Suomen Kansanmusiikkiliitto jatkaa ja kehittää yhteistyökumppaniensa kanssa Saaristomeren Saaristopelimanniprojektia vuonna 2013. Saimme paljon kiitosta ja julkisuutta viime kesän Saaristopelimannihankkeesta. Nyt erilliskonserttien lisäksi ohjelmassa on elokuussa Maria Kalaniemen konserttikiertue. Maria Kalaniemi juhlii tänä vuonna 30-vuotistaiteilijajuhlaansa. Hankkeen päätarkoitus on lisätä kansanmusiikkitarjonnan määrää Saaristomerellä ja mahdollisesti myös muualla sekä tiedottaa saariston kansanmusiikkitapahtumista. Hanke haluaa nostaa esille myös saaristossa asuvia pelimanneja ja heidän musiikkiansa. Saaristossa on edelleen elävä pelimanniperinne, ja jo edesmenneiden saariston pelimannien työ on ollut merkittävää. Mestaripelimanni Aspö-Erikin syntymästä tuli vuonna 2011 kuluneeksi sata vuotta, ja Brunskärs-Maja sata vuotta -juhla on 8.6.2013. Lisätietoja Saaristopelimanneista ja tapahtumakalenteri on Suomen Kansanmusiikkiliiton kotisivuilla: http://www. kansanmusiikkiliitto.fi/saaristopelimanniprojekti-2013 Päivi Ylönen-Viiri KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• samantyyppisen musiikin soittajille ja harrastajille. Pelimanni-iltamien teemoja ovat muun muassa Amerikan inspiroima musiikki, irlantilainen tanssi ja soitto sekä suomenruotsalainen pelimannimusiikki. Lisäksi pelimannimusiikki soi lukuisilla lavoilla aamusta myöhäisyöhön ja lisätunnelmaa luovat jokailtaiset pelimannitanssit, iltanuotion yhteislaulut sekä puskasoitot. Tänä vuonna pelimanniohjelmasta saa nauttia runsaammin myös ympäri Kaustisen kirkonkylää. Esiintymispaikkoja tarjoavat muun muassa paikalliset liikkeet ja laitokset. Juhlat ovat kokonaisuudessaan rakentuneet otsikon ?Ei mitään rajaa!? alle. Kesän 2013 Vuoden yhtye on Orkestar Bodurka. Muita esiintyjiä juhlilla on muun muassa Casey Driessen, Helsinki-Cotonou Ensemble, Folkkarit, Kimmo Pohjonen ja Heikki Laitinen, Jesse Kaikuranta & Snekka, Froggy Mountain Boys, Jukka Kuoppamäki ja Lauantaisaunaorkesteri, Mirel Wagner, Janusz Prusinowski Trio, Snekka, Anna Puu, Eva & Manu, The World Mänkeri Orchestra, Heikki Lahti ystävineen, Ottoset, Näppärit, Pekko Käppi & Juhana Nyrhinen, JPP, Stig, Saaga-Ensemble, Topi Saha, Folk All-in Band sekä Tsuumi Sound System. Juhlien käsiohjelma julkaistaan toukokuun lopulla. Pelimanniohjelma ilmestyy kokonaisuudessaan vasta juhlille julkaistavassa käsiohjelmassa, mutta jo toukokuun versiosta voi maistella alustavia tunnelmia. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään tänä vuonna 8.7.-14.7. Tämän kesän Kaustisen juhlilla musisoivat myös Nastolan pikkupelimannit KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Seppo Komonen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien esiintyjähaku päättyi maaliskuun lopussa. Ensimmäistä kertaa kaksivaiheisena järjestetty haku oli menestys. Yhteensä hakijoita oli ennätykselliset 330 ryhmää, joten juhlille odotetaan jälleen kerran lähes 3000 soittajaa, tanssijaa ja laulajaa. Myös kourallinen kansainvälisiä ryhmiä ja esiintyjiä ovat löytäneet Kaustisen kansanmusiikkijuhlien pelimannihaun ja yhdistäneet juhlilla esiintymisen osaksi matkasuunnitelmiaan. Ilmoittautuneiden joukossa on sekä vanhoja konkareita että uusia ensikertalaisia. Selväksi onkin käynyt se, että kansanmusiikin harrastajakenttä kukoistaa ja voi hyvin. Pelimannit ovat olennainen osa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tunnelmaa ja tästä pidetään kiinni entistä tiukemmin. Kautta aikain juhlilla on pyritty häivyttämään raja-aidat musiikin ystävien, harrastajien ja ammattilaisten väliltä. ? On ollut suuri kunnia palvella soittajia, joita ajaa rakkaus musiikkiin ja sen perintöön, ja joille jokavuotinen esiintyminen Kaustisella on vuoden kohokohta. Samalla on ollut ilo seurata, kuinka nuori polvi ottaa omakseen vanhat perinteet ja tekee niistä itsensä näköisiä, pelimannivastaava Heta Kaisto sanoo. Juhlien tärkeä ulottuvuus on myös luoda kansanmusiikin ystäville mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. Vuorovaikutuksen ja yhteissoiton tilaisuuksia on pyritty lisäämään entisestään. Soittosalissa järjestetään pelimanniiltamat eri teemoin tarkoituksena tarjota lava ja kokoontumismahdollisuus Aki Paavola Ennätysmäärä pelimanneja Kaustiselle Viljo S. Määttälä vuonna 2000. Viljo S. Määttälä 90 vuotta Kaustisen kansanmusiikkijuhlien presidentti Viljo S. Määttälä täyttää 5. syyskuuta 90 vuotta. Maakuntaneuvos ja kunniatohtori Viljo S. Määttälän käden jälki piirtyy vahvana suomalaisen maaseudun, maaseudun kulttuurin sekä maakuntien kehityksen historiaan. Pitkän ja vaiherikkaan elämänsä aikana Määttälä on ollut vaikuttamassa etenkin Keski-Pohjanmaan kehittymiseen yhtenä sen ahkerimmista ja laaja-alaisimmista keskushahmoista. Puhuttiinpa sitten nuorisoseura- tai osuustoiminnan, yliopistokeskuksen tai maakuntaradion tai vaikkapa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien syntyhistorian tekijöistä, nousee nimi Viljo S. Määttälä ensimmäisenä ja merkittävimpänä esiin. Monelle tämän päivän vaikuttajalle ?Ville? on edelleen tärkeä henkinen mentori, jonka puoleen käännytään kun halutaan tarkkanäköisiä neuvoja ja pitkän kokemuksen tuomaa näkemystä. Maakuntaneuvos, fil. tohtori h.c. Viljo S. Määttälä järjestää syntymäpäivänsä merkeissä hengellisen kansanmusiikin konsertin Toholammin kirkossa sunnuntaina 8. syyskuuta klo 14. Maakuntaneuvoksella ei ole vastaanottoa syntymäpäivänään. Mahdolliset muistamiset pyydetään ohjaamaan tarkoitusta varten perustetulle onnittelutilille: FI89 5471 0920 0435 35. Onnittelutilin tuotto käytetään lyhentämättömänä lasten ja nuorten kansanmusiikkiharrastuksen edistämiseen Keski-Pohjanmaalla. 43
• Pohjoismainen virsikantele­yhdistys kokoontuu syksyllä Turussa Mäntsälässä 40. kertaa 6.-9.6. järjestettävä Sepän Soitto astuu uuteen aikaan aloittamalla yhteistyön Hirvihaaran Kartanon kanssa. Sepän Soitto oli jo heti perustettaessa 1970-luvulla suuren kiinnostuksen kohteena. Se on vakiinnuttanut paikkansa laadukkaiden uusmaalaisten musiikkitapahtumien, kuten Avantin Suvisoiton, Järvenpään Puistobluesin ja Tuusulanjärven Kamarimusiikkijuhlien, joukossa omaprofiilisena tapahtumana, kertoo Sepän Soiton hallituksen puheenjohtaja Anna Helin. Yhteistyö Hirvihaaran Kartanon kanssa on aivan uuden tason avaus Sepän Soitolle ja tarjoaa uskolliselle kävijäjoukolle mahdollisuuden uusiin elämyksiin ja uusille vieraille mahdollisuuden löytää Sepän Soitto, visioi Helin. Maamme eturivin kartanohotelleihin kuuluva Hirvihaara tarjoaa monipuolisen ympäristön muusikoille niin savusaunalla, kasvimaalla kuin laavullakin. Pääareena sijaitsee liki satavuotiaan päärakennuksen ja upouuden lasipaviljongin välissä, niin että konsertteja voi seurata molemmista rakennuksista sekä piha-alueelta. Kartanossa esiintyy perjantaina kaksi vahvaa tulkitsijanaista; Ninni Poijärvi ja Johanna Iivanainen. Perjantaina esiintyy myös legenda Pave Maijanen. Lauantaina lavalle nousevat SM-kisoihin osallistuvien yhtyeiden lisäksi musiikin ja taiteen moniosaajat Iiro Rantala ja Heikki Salo sekä Saaga Ensemble ja Timo Rautiainen, kertoo manageri Jari Kupiainen. Kartanon pääareena tarjoaa Pelimannien SM-kisojen finalisteille arvoisensa puitteet. Osallistumisellaan Sepän Soittoon Hirvihaaran Kartano haluaa vahvistaa olemassa oloaan mäntsäläläisten ihmisten ja yritysten elämässä niin pienissä kuin suurissakin tilaisuuksissa. Olemme tietoisesti kehittäneet tilojamme reilun 20 vuoden aikana, jotta voisimme tarjota puitteet mahdollisimman monenlaisille tilaisuuksille. Yksi tärkeä etappi on juuri valmistunut paviljonki, kertoo Kartanon isäntä Arto Hakala. www.sepansoitto.fi Merkit Ansiomerkit Pöytästandaari Sari Kinnunen, Hamina, 10.3.2013 Pertti Aaltonen, Tampere, 19.5.2013 Pekka Mäenpää, Lempäälä, 19.5.2013 Hopeinen ansiomerkki Erkki Yliahtela, Harjavalta, 3.3.2013 Eila Korhonen, Helsinki, 9.5.2013 Mika Hakala, Vesilahti, 19.5.2013 Katja Juhola, Lempäälä, 19.5.2013 Martti Pulakka, Lempäälä, 19.5.2013 Tuomo Tappura, Lempäälä, 19.5.2013 SH Sauli Heikkilä Sepän Soitto kaikuu uuden ajan pajassa Virsikannel keksittiin 1800-luvun alussa Tanskassa, josta se levisi nopeasti muihin Pohjoismaihin sekä Viroon ja Latviaan. Suomessakin yksikielinen jousella soitettava soitin oli varsin yleinen kunnes harmooni syrjäytti sen virsien säestyksessä. Nykyään soitin on hyvin vähän käytössä. Ruotsissa toimiva Nordiska Psalmodikonförbundet (www.npsalmodikonforbundet.se) pyrkii edistämään virsikanteleen asemaa ja tunnettuutta. Myös suomalaiset ovat yhdistykseen tervetulleita. Yhdistyksen seuraava vuosikokous on 6.9. Turussa Sibelius-museossa. Kokouksen jälkeen museo esittelee kokoel­ miaan ja iltapäivällä pidetään pieni virsikanteleaiheinen tilaisuus myös yleisölle. Illalla virsikanteleryhmä esiintyy Pyhän Katariinan kirkossa. Virsikanteleista kiinnostuneet toivotetaan tervetulleeksi osallistumaan tilaisuuksiin ja yhdistyksen toimintaan. Lisätietoja lehti@kansanmusiikkiliitto.fi. FOLKLORE Oltermannin arvo Pertti Ilomäki sai Kymenlaakson oltermannin arvon Samuelin Poloneesin pääjuhlassa Haminassa 10.3.2013. Suomen Kansanmusiikkiliiton oltermannin arvo voidaan myöntää yhdelle kansanmusiikin taitajalle, perinteen siirtäjälle ja säilyttäjälle maakunnassa. Arvo on elinikäinen. Suoritusmerkit FESTIVAL Nautitaan auringon kanssa! Pronssinen pelimannimerkki Sari Saxholm, 2-rivinen haitari, Helsinki, Haminassa 9.3.2013 Markku Toppari, 2-rivinen haitari, Vantaa, Haminassa 9.3.2013 ROVANIEMI 26.- 30.6.2013 www.jutajaiset.fi 44 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI tarjoilee kesän vetävimmät uutuusjulkaisut Fiddle Man Kustaa Järvinen, Pelimanni KICD 2 Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi KICD 115 Eetu Klemetti: Kampi-Klemetin nuottikirja KICD 116 Mauno Järvelä: Kustaa Järvisen nuottikirja KIJ 78 Jo monen vuosikymmenen ajan vaikuttanut Kaustisen kanteleet tarjoilee viimein musiikkiaan pitkäsoitolla! Tapani Peltoniemen, Hannu Sahan, Antti Kettusen ja Pauliina Syrjälän muodostaman kanteleyhtyeen musiikki koostuu Peltoniemen valloittavista sävelmistä ja perinteisestä Perhonjokilaakson kantelemusiikista. Levyllä on upouusien raitojen lisäksi kappaleita 1990-luvulla tehdyistä äänityksistä, joissa mukana soittaa myös Heimo Peltoniemi. Maamme ensimmäinen levytys, jolla kampiliira on pääosassa! Muusikko ja soitinrakentaja Eetu Klemetti syventyi pelimannimusiikkimme varhaisimpiin kerrostumiin ja kysyi itseltään kysymyksen: ?Entä jos kampiliira olisikin tullut Suomeen varhaisemmassa vaiheessa?? Kansanmusiikki-instituutin ensimmäisiin julkaisuihin lukeutui mestaripelimanni Kustaa Järvisen soitteista koottu vinyyli, joka on myöhemmin julkaistu myös kasettina. Tänä vuonna Kustaa Järvistä juhlistetaan julkaisemalla loppuunmyyty klassikkolevytys viimein myös CD-levynä! Levyn lisäksi julkaistaan Mauno Järvelän toimittama Kustaa Järvisen nuottikirja. Kampi-Klemetin nuottikirja on tulvillaan vangitsevia sävelmiä ja niiden raikuvia kampiliiratulkintoja. WWW.KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 45
• Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 16.8.?1.9.2013 www.helsinginjuhlaviikot.fi 21.8. KE klo 19 Carolina Chocolate Drops Huvila Liput toimituskuluineen alkaen 32,50 ? Amerikan folkia aidoimmillaan. Maailmanmusiikki- ja indie-tietoisuuteen vauhdilla singahtanut yhtye kuljettaa Huvilaan hilpeää vanhan ajan menoa, kekseliään modernilla kierteellä. Yleisön lämmittää Eric Bibb & the North Country Far. LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,96 ?/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,79 ?/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI. PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT SPONSORIT lomat & kurssit seniori-ikäisille Harmonikkakurssi 8.?14.10.2013 Harmonikkakursseilla tutustutaan harmonikkaan soittimena ja opiskellaan instrumentin soittotekniikoita, mm. palkeen käsittelyä ja sormitusten periaatteita niin oikealle kuin vasemmalle kädelle. Perehdymme jonkin verran myös musiikin teoriaan, erityisesti sointuoppiin, soinnuttamiseen ja sointumerkeistä säestämiseen. Kurssiviikon aikana valmistellaan ja harjoitellaan yhteissoitto-ohjelmia lomakeskuksen iltatilaisuuksiin ja loppukonserttiin. Nuotinlukutaito katsotaan kurssilla eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Soveltuu sekä vasta-alkajille että jo pidempään soittaneille. Opettajana kursssilla toimii Seppo Lankinen. Lehmirannan pelimanniviikot 2013: 13.-19.8., 5.-11.11. ja 3.-9.12. Pelimannihinta (6 vrk): 180 euroa, sis. puolihoito/2hh, kylpylän käyttö, ohjelmat Tule mukaan soittamaan! 46 Kurss i, 6 473 ? vrk. /h sis. op etus lö h ,p oito / 2 hh, uolikäytt ö ja il kylpylän taohje lma Varttuneeseen makuun suunniteltu Lehmirannan lomakeskuskylpylä sijaitsee Salossa puhdasvetisen Lehmijärven rannalla. Voit nauttia lomakeskuksen palveluista, ohjelmasta, hoidoista, ruoasta ja ennen kaikkea iloisesta samanhenkisestä seurasta. Kysy maksutonta kuljetusta Salon asemilta lomakeskukseen (n. 12 km). www.lehmiranta.fi Lehmirannan lomakeskus Lehmirannantie 12, Salo puh. (02) 727 5200 lehmiranta@elakeliitto.fi KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• KIRJAT Suomen romanien historia Toimittanut Panu Pulma, Suomen Kirjallisuuden Seura 2012 On mitä suurin kulttuuri- ja sivistysteko, että kansallisesti tärkeän ja merkittävän väestönosamme, romanien, historia on saatu yhtenäiseksi teokseksi. Tästä kuuluu suuri kiitos Suomen romanien historiaprojektin johtajalle, Suomen ja Skandinavian historian dosentti Panu Pulmalle. Suomen Romanien historia ilmestyi viime vuoden loppupuolella Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Teos jakaantuu kolmeen pääosaan, jotka ovat ?Ulkoa marginaaliin?, ?Kohti täyttä kansalaisuutta? sekä ?Kielen ja kulttuurin muutos?. Viimeksi mainittu sisältää myös perusteellisen romanimusiikin osan, minkä on kirjoittanut aihetta laajalti aikaisemminkin tutkinut Risto Blomster, SKS:n kansanrunouden arkistotutkija. Hänhän toimitti yhdessä Kai Åbergin kanssa 2006 ilmestyneen kokonaisesityksen suomalaisesta romanimusiikista ja sen taustoista nimeltä ?Suomen romanimusiikki?. Tuolta pohjalta Blomsterilla on ollut oivallinen lähtökohta kirjoittaa suomalaisten romanien historian musiikkiosuus pätevästi ja vetävästi, konkreettisin, hauskoihin ja liikuttavinkin esimerkein. Unkarin pustalta Suomemme suloisille saloille Risto Blomster toteaa heti romanimusiikkiosan ensimmäisessä lauseessa keskeisen ajatuksen: Musiikki on olennainen osa suomalaista romanikulttuuria. Musiikkiosa selvittää perusteellisesti romanien ja valtaväestön välisiä suhteita musiikkikulttuurin kautta. On mielenkiintoista, miten syvältä unkarilaisen Elemer Szentirmayn sävellys Mustalainen; ?Mustalaiseks? olen syntynyt?, on koskettanut mollimelodiana romanien lisäksi valtaväestöä. Laulusta on tullut jo ajat sitten eräänlainen romanien ja valtaväestön ?yhteinen kansallislaulu?. Tämä käy ilmi Blomsterin perusteellisessa kyseistä sävelmää ja sanoitusta koskevassa osuudessa. Risto Blomster on paneutunut perusteellisesti tuon laulun ulottuvuuksiin: sävelmän sovituksiin, erilaisiin sanoituksiin ja -levytyksiin. Blomster kirjoittaa: ?Siitä (Mustalainen-laulusta), löytyy hittilevytys jokaiselta KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 1900-luvun vuosikymmeneltä.? Esiintyjien lista onkin todella vaikuttava: William Hammarin 1904 äänitteestä Agentsien 1997 levytykseen. Luettelosta löytyvät muun muassa Harmony Sisters, Henry Theel, Annikki Tähti, Tapio Rautavaara, Markus Allan, Eino Grön, Taisto Ahlgren, Tamara Lund, Pelimannet sekä monet muut. On todella osuvaa, että Risto Blomster on oivaltanut ?Mustalaisen? merkityksen ja nostanut laulun suomalaisten romanien ja valtaväestön yhteiseksi monumentiksi ? romanilähtökohdat monitasoisesti muistaen ja niiden merkitystä alleviivaten. Toinen mielenkiintoinen ja tärkeä yksityiskohta on Lounais-Suomen Kiikalan romaniorkesterin suuri suosio 1920-luvulla Roosien suvun ansiosta. Paikallinen väestö odotti Roosien mainetta ja arvostusta niittäneen orkesterin esiintyvän mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Risto Blomster kirjoittaa Roosien orkesterin maineesta ja arvostuksesta, että onnistuneissa juhlissa oli aina oltava Feeti (Ferdinand) ja Roosit, muuten ei tanssittu. Blomsterin mukaan Arthur Thesleffillä oli tärkeä osuus romanilaulujen tekstien säilymisessä. Thesleff kirjoitti muistiin vanhimmat romaninkieliset laulut sellaisina kuin ne oli tarkoitettu romaniväestön kuultaviksi. Romanien surumieliset laulut tehosivat myös valtaväestön ihmisiin. Musiikki vaikutti ja toimi eräänlaisena kulttuurisiltana koko kansakunnan yhteiseen sieluun. Romanimusiikin monet muodot ja kasvava arvostus Romanimusiikkiamme ei voi sivuuttaa ilman muutamia legendaarisia romanilaulajia: Arvo Valte Palmrothia ja Hilja Grönforsia, joka sai Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 2005 mestarikansanlaulajan arvon. Risto Blomster on kirjoittanut molemmista yksityiskohtaisesti heidän elämäänsä ja tuotantoonsa perehtyneenä. Arvo Valte Palmrothin esiintyi muun muassa 1972 ilmestyneellä SKS:n ja Love Recordsin levyllä ?Kaale Dzambena, Suomen mustalaiset laulavat?. Kyseinen lp on nykyisin suuri keräilijöiden aarre. Oman lukunsa muodostavat Romanien historian musiikkiosasssa iskelmämusiikin romanitähdet Taisto Tammesta ja Markus Allanista, Anneli Sarista, Hortto Kaalosta Taisto Ahlgreniin, Rainer Frimaniin ja Amadeus Lundbergiin: kovia nimiä suomalaisen kevyen musiikin historiassa 1960-luvun alusta tähän päivään! Myös hengellinen romanimusiikki saa kirjassa ansaitsemansa huomion. Kirjan musiikkiosion helmenä professori Pekka Laaksonen kirjoittaa läkkiseppä Saska Borgista. Tältä romanilauluperinteen taitajalta on SKS:n kansanrunousarkistossa tallennettuna neljäkymmentä tuntia romaniperinnettä lauluin ja kaikin muun tavoin. Saska Borgilla oli kaiken pohjana oman kulttuurin arvostus. Pekka Laaksonen on jo aikaisemmin, seitsemänkymmentäluvulla toisessa yhtey­dessä esittänyt kaksi tärkeää oivallusta: lauluperinne oli mustalaiskulttuurin rehevintä ja elävintä puolta. Lisäksi hän on todennut, että mustalaislauluja keräävän ei ollut vaikea saada ihmisiä laulamaan, aivan pienimpiä lapsia myöten. Valkolaisten kanssa oli päinvastoin. Professori Pekka Laaksosen näkemykset todentuvat nyt moninkertaisesti, sillä romanien musiikki on saanut hyvin ansaitsemansa, romanien musiikillista lahjakkuutta ja perinteitä arvostavan sijan Suomen Romanien historiassa. Risto Blomsterin sujuvasti ja perusteellisesti musiikkin paneutunut esitys nostaa romanien musiikin sille jo aikoja sitten kuuluneeseen arvoonsa. Eino Kaikkonen 47
• LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut, jotta äänitteet saavuttaisivat yleisön. Levypalstalle tarkoitetut levyt Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestytulee lähettää osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. vät alan julkaisut, jotta äänitteet saavuttaisivat yleisön. Levypalstalle tarkoitetut levyt tulisi lähettää osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki. Merkit Illin masurkka, mandoliinisävelmiä Tuottanut: Unto Kukka 2013 P ohjoispohjalainen Unto Kukka on kokenut ja taitava mandoliininsoittaja, maakuntansa ykköspelimanneja. On siis paikallaan, että hän on taltioinut soittoaan myös levylle niin laajempien piirien iloksi ja kuin myös muistoksi tuleville. Monen muun mandoliinimiehen ja -naisen tavoin Kukka on kulkenut uutterasti mestaripelimanni Heikki Lahden kursseilla ja oppinut ymmärtämään mestarin ajatuksen, että ei rämpytetä, vaan soitetaan puhtaasti ja kauniisti. Illin masurkka- cd:lle Kukka on soittanut kahdeksantoista kappaletta heleän kirkkaalla ja selkeällä tyylillä. Soittoa kuunnellessa tulee melkein sääli, ettei mandoliinia käytetä tänään enemmän konserttisoittimena ? varsinkin, kun ohjelmistoksi olisi tarjolla valtaisa määrä menneitten vuosisatojen luuttusävelmiä. Kukan kappalevalikoima on hyvin monipuolinen. Alku ja loppu ? Gitarra Romana ja Speranza perdute ? ovat italialaista, mutta väliin mahtuu niin kotimaista, ruotsalaista, norjalaista, brasilialaista tai venezuelalaista sävelmää unohtamatta tietenkään myöskään irlantilaista. Soitossaan Kukka ei hurmaa kuulijoitaan niinkään vauhdilla, vaan tarjoilee mieluummin miellyttäviä tunne-elämyksiä. Yksinkertainen, rauhallinen kitara- ja bassokomppi antavat mukavan pohjan mandoliinin kirkkaalle äänelle. Mitäpä sitä konstailemaan, jos soitto on muutoinkin hallinnassa. Seppo Kononen Folkrörelsen: Släpp in publiken PSI-musiikki 2013 K un savolainen tai sisäsuomalainen ajattelee suomenruotsalaista kansanmusiikkia, mieleen tulee yleensä ensimmäisenä polska ? ruotsalaisen svengaavana ja äänissä soitettuna. Kuuden kansanmuusikon kansanliike, Folkrörelsen, jota Släpp in publiken (Päästäkää yleisö sisään) -levyllä täydentää kaksitoista muuta enemmän tai vähemmän nimekästä pelimannia, yllättääkin kuulijan ei-suomenruotsalaisella soundillaan. Seitsemästätoista kappaleesta viisitoista on yhtyeen pianistiurkurin Riddo Ridbergin tuotantoa ja kaksi muutakin samasta suvusta. Parilla kappaleella on suomalaiset nimet, mutta muut ovat sitten på svenska. Viulisti Marianne Maans, hanuristi Calle Pettersson, kitaristi Anders Östling, basisti Magnus Ekman ja rumpali Tony Nurmi muodostavat Folkrörelsen-ryhmän rungon yh- 48 dessä Riddo Ridbergin kanssa. Kappaleiden aiheet vaihtelevat vuodenajasta ja tunnelmasta toiseen, mutta kaikesta aistii yhdessä soittamisen ilon. Taitavien pelimannien puskasoittoa parhaimmillaan; näin kai tämän uutuuslevyn annin voisi määritellä lyhyesti ja ytimekkäästi. Vaikka taitotaso on noussut jo huikaiseviin akateemisiin korkeuksiin tämän päivän Suomessa, kansanmusiikissa pitäisi antaa yhä sija myös leikkimielelle ja jopa pienelle hupsuttelulle. Joku ?kaksitahtinen valssi? todistaa, että Folkrörelsen on tuon ideologisen lähtökohdan ymmärtänyt. Seppo Kononen Faarao Pirttikangas: Kaatopaikan kuningas Arto Järvelä & Kaivama Oart CD7, 2012 K uuntelin tätä levyä ennen kuin olin ehtinyt tutkia tarkemmin sen kansitietoja. Vaikka musiikki oli ehtaa suomalaista nykykansanmusiikkia, siitä välittyi mielenkiintoinen amerikkalaisuuden vivahde. No, tarkempi tutkailu paljasti että suomalaisnimet Sara Pajunen ja Jonathan Rundman ovatkin pesunkestäviä amerikaanoja. Vaikka levyltä ei mitään bluegrassia löydykään, sen svengi lienee juurtunut Kaivaman alitajuntaan. Nimensä mukaisesti duo pyrkii tutkimaan juuriaan. Yhteinen kiertue Arto Järvelän kanssa vuonna 2012 tarjosi duolle hienon mahdollisuuden tähän, mistä tuloksena tämä mainio levy. Levy pamahtaa käyntiin komeasti Arton Hoppavalssilla, joka svengaa melkein kuin Frigg. Sen ja levyn lopetttavan hauraan kauniin Børos kappaleen välistä löytyy kahden viulun lentoa, kesäaamulta tuoksuvaa herkistelyä, Arto Järvelän mainio oluen ylistys Hej har du öl sekä ajatukset tumman savupirtin jameihin vievää arkaaisempaa soitantaa. Trion sointi on varsin monipuolinen Jonathanin komppien hoituessa kitaran, mandoliinin, pianon ja harmoonin säestyksellä. Lisävärinsä sointiin tuovat Arton esseharpa ja singöfiddle. Oma suosikkini on kaunis Aamuyön valssi, jonka väliosassa jousten pizzicatot helisevät kastehelmien lailla. Kyseessä on kaiken kaikkiaan piristävä ja spontaanin oloinen levy, josta saa mainion seuralaisen vaikkapa matkalle halki Suomen suven tai illanistujaisiin hyvän oluen kera. Paul Silfverberg Helmi Levyt 2013 N o nythän kolisee kummasti! Faarao Pirttikangas lainaa toisella suomenkielisellä levyllään rohkeasti rujoja Waits- ja Dumarisävyjä ja yhdistelee niitä maailmanmusiikilliseen keitokseensa lankapuhelinsaundilla äristen. Levyn sävelmien sanoitukset ovat tyylinmukaisesti pihalla tyyliin: " ... se oli syntyessään keskenkasvuinen, vanhemmat sinkosi käärösen vetehen. Siellä kasvatti kidukset itselleen - Räpylä Niiranen." Kerrassaan virkistävää tänä romantiikan kyllästämänä aikana! Kaatopaikan kuninkaan apuna häärää erinomainen orkesteri Kuhmalahden Nubialaiset. Orkesterin sointia virkistää puhaltimien ja lyömien mainio käyttö. Sointi on ilmava, kulmikas ja oudolla tavalla viehättävä. Faaraon ensilevyn nimi olikin Kuhmalahden Nubialaiset. Molemmilla suomenkielisillä levyillä kuullaan merkillistä maalaisbluesin ja kokeilevan jatsin sekoitusta maustettuna slaavilaisilla ja kotimaisilla kansanmusiikkisävyillä. Jos viehätyt Faaraon oudosta sointimaailmasta sinun kannattaa tutustua myös Pirttikankaan englanninkieliseen materiaaliin. Faaraon aikaisempi bändi Cosmo Jones Beatmachine esitti rajua englanninkielistä bluesia ja toinen bändi, Astro Can Caravan, soitti tai soittaa avaruuden romujatsia. Kaatopaikan kuninkaalta löytyy omien sävelmien lisäksi myös yksi vanha suomalainen balladi, meille 60-luvulla radiota kuunnelleille erittäin tuttu Yks´haamu seiso Marjaanan ovella. Faaraon esitys seisoo omilla jaloillaan eikä juurikaan tukeudu Martti Pokelan kuolemattomaan versioon. Suvi Sistonen KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Pekko Käppi: Rammat Jumalat Helmi levyt 064, 2013 P ekko Käpin Rammat Jumalat yhdistää Tuomari Nurmion ja Sielun Veljien tribaalirokin muinaisen kansanmusiikin esikristillisiin myytteihin. Jouhikon riipivä sointi ja Pekon valittava laulu luovat tunnelman, josta nykykansanmusiikkia joskus vaivaava pikkunätti akateemisuus on kaukana. Levy kihisee ja kähisee kuin Tom Waitsin myöhempi tuotanto eikä laulujen tarinoissakaan päivänpaisteinen rakkaus juhli: laulut ovat melkoista manausta, oli aiheena sitten kuolema tai petetty rakkaus, usein samassa ja yhdessä kappaleessa. Yhteys muinaisen ugrimanauksen ja bluesin välillä on vahva: välillä odottaa itse Howlin? Wolfin aloittavan kolkon ulvontansa. Vaikka Pekko Käppi ei omaakaan edesmenneen blueslegendan äänivaroja, on kokonaisuudessa samaa voimaa. Pekon pääkumppanille levyllä on tuottaja Nuutti Vapaavuori, joka myös soittaa tunnistamattomia soittimia. Jopa lyömäsoittimet kolisevat ja paukkuvat ilman pelkoa ?maailmanmusiikkiläiskeestä?. Hra/rva tradin lisäksi sanoittajina löytyy myös uudempia lauluntekijöitä. Kauko Röyhkän Anna orjan ulvoa kuuta on avoimen eroottinen purkaus, Ville Hytösen Papin poika puolestaan yhtä hurmeista manausta alusta loppuun. Levyn päättävän Kun minä kuolen -kappale herättää muistumat St. James Infarmary -klassikosta ja lopun säkeet ?Enkä voine siellä maata, papin suurelta parulta, kirkkoherran kiljunnalta, lukkarin lukusanoilta? ovat anarkistisen vapauttavia. Hauska nähdä sijoittaako levykauppias platan luokkaan kansanmusiikkia, rokkia vai ?outoa musiikkia?. Warner Music T opi Sahan Kolme veljee ilmestyi Warner Musicin kautta. Ensimmäisen levynsä Verta ja lihaa hän julkaisi pienen Ei-No Records -levy-yhtiön kautta. Esikoislevy kiinnitti Warnerin Asko Kallosen huomion, ja Saha sai sopimuksen Suomen suurimman musiikkiyhtiön kanssa. On helppo ymmärtää, mikä Sahan tekemisissä Kallosta viehätti. Topilla on nuoreksi mieheksi hämmästyttävä oma ja tunnistettava persoonallinen ääni, joka ilmenee sekä laulutulkinnoissa että itse lauluissa. Levyn lauluista valtaosa on Topin säveltämiä ja sanoittamia, mutta mukana on myös perinnelaulu Velisurmaaja ja arkkiveisu Kuru. Sahalle on helppo povata menestyksekästä tulevaisuutta. Kun osaa tehdä itse mainioita tekstejä ja sävellyksiä ja vielä pystyy esittämään ne yksinkin laadukkaasti, perusasiat ovat järjestyksessä. Tarvittavaa julkisuuttakin on varmaan tulossa onhan yhdestä laulusta tehty jo video, ja suuri levy-yhtiö tuskin jättää markkinointia puolitiehen. Levyn on tuottanut ja äänittänyt Tony Fredlund. Muusikkoina ovat mukana hänen ja Sahan lisäksi muun muassa Matias Tyni ja Turo Myllykangas. Kokonaisvaikutelma on erittäin onnistunut, voimakkaan akustinen, rauhallisen niukka ja maalaileva. Eli suosittelen ? ostakaa! Hannu Virtanen Paul Silfverberg Rajaton: Suomen lasten lauluja Tsuumi Sound System: Floating letters Boundless Records 2012 O ikein miellyttävää kuunneltavaa ja ylipäätään hyvää ja tervetullutta vaihtelua vallitsevaan lastenmusiikkitarjontaan. Monikerroksisesti taidokkaat sovitukset ovat hauskoja, ihania ja vauhdikkaita. Hymy on herkässä tai aivan väkisin purskahtaa nauruun monia kappaleita kuunnellessa, kuten Jänöjussin mäenlaskua tai levyn aloitusraitaa, jossa mörkö menee piirissä ties kenen kanssa. Kappalevalinnat on tehty ajatuksen kanssa. Laulut ovat osaltaan varmasti kaikille tuttuja kuten edellä mainittujen lisäksi Peppi Pitkätossu tai Päivänsäde ja menninkäinen. Joukossa on myös uusia tuttavuuksia kuten Ukko Nooan arkistossa (säv. Jussi Chydenius, san. Jukka Itkonen), Minä ratsastan (säv. Topi Saha: Kolme veljee T san. Soila Sariola) ja Meidän möröt (säv. Jussi Chydenius, san. Sara Natri). Jos osaltaan sovitukset ovat vauhdikkaan hauskoja, niin on joukossa myös ihanan tunnelmallisiakin kappaleita. Svengiä ei myöskään menosta puutu saati leikittelyä erilaisilla ääniefekteillä - Rajattomalle tyypilliseen tapaan. Vanhemman lapsen kanssa on tosi hauskaa kuunnella ja erotella ääniefektejä ja sovituskikkoja! Sirpa Lahti Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikista parasta kesämusiikkia! www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 suumi Sound Systemin kolmas albumi on ensisävelistään alkaen taattua Tsuumikamaa. Todella mukaansa tempaavaa rytmiikkaa, välillä herkkää keinuntaa kunnes yhtäkkiä taas räjähtää! Tsuumi Sound System on luonut itselleen hyvin omaleimaisen soundin, joka muodostuu viulujen, haitarin, pianon, saksofonin ja lyömäsoitinten yhdistelmästä. Yhtyeen tekemät sovitukset ovat hyvin voimakkaita, sillä yhtyeen instrumentaatio mahdollistaa hurjiakin vaihteluita seesteisestä improvisatorisesta maalailusta aina maata järisyttävään rytmiseen hehkutukseen. Kappaleet ovat osaltaan hyvin tanssittavaa polskaa, mutta enimmäkseen tekisi mieli vain hyppiä ja heiluttaa käsiä ilmassa. Rock the world! Sirpa Lahti Lisää Tsuumi Sound Systemistä www.kansanmusiikki.fi Oulu Folk: 2012 O ulu Folkin nettisivuilta käy ilmi, että kaupungissa on runsaasti folkhenkistä liikehdintää. Soittajia ja yhtyeitä on pilvin pimein. Klubitoiminta on aktiivista ja tulevana kesänä Oulu-päivien yhteydessä yhdistys järjestää myös juurimusiikin festivaalin. Oulu Folk julkaisi ensimmäisen levynsä 2004 yhdistyksen käyntikortiksi. Viime vuonna ilmestyi uusi kokoelma ja nyt ei tarvitse tyytyä kuulokuviin vaan albumi käsittää myös DVD:n, josta löytyvät kaikki levyn kappaleet. Levyillä esiintyy peräti kaksikymmentä alueen yhtyettä. Melkein voi luvata, että levyltä löytyy lähes jokaiselle jotakin. Englanninkielisistä esikuvalle uskollisesta coverista kotimaiseen polkkaan ja kotitekoisiin lauluihin. Kokonaisuus on väistämättä tilkkutäkki, mutta toteutuksen ammattitaitoisuus tekee siitä vakuuttavan. Varsinkin tämän tyyppisessä käyntikortissa videot ovat mainio lisä. Sauli Heikkilä 49
• LEVYT Finlandssvensk folkmusik 7. Sånglekar Svenska litteratursällskapet i Finland 2012 S ånglekar tarjoaa ainakin minulle aikamatkan menneisiin vuosiin. Kesäniitty tuoksuu tai jouluoljet on levitetty pirtin lattialle. Kylän nuoriso ja nuorenmieliset ovat kokoontuneet yhteiseen lystinpitoon. Orkesteria ei ole ja äänentoisto on luonnonkaiun varassa. Kylän paras laulaja kajauttaa piirileikkilaulun, johon kaikki muut yhtyvät; kaikkihan osaavat perinteenä kulkeneet sanat, samoin askeleet tai sitten opitaan matkimalla. Juhlariemu on taattu. Täytyy vain nostaa hattua kentällä kiertäneille perinteenkerääjille (ennenkaikkea Ann-Mari Häggmanille), jotka nyt ovat saattaneet kappaleen arvokasta perinnettä yleisön kuultavaksi.. Esittäjät on monipuolisesti koottu periaatteella vauvasta vaariin. Siinä myös toive perinteen jatkumisesta. Levy sinänsä on arkistojen aarre ? olisi vaikeaa kuvitella, että sitä voisi käyttää musiikillisena viihteenä taustamusiikkina. Siru Koiranen Valter Enlund och Torsten Pärus Bröllops­spel­ männen, Folkmusik från Finlands svenskbygder 6. FMI CD6, 2012. S uomenruotsalainen kansanmusiikki-instituutti on jatkanut LP-levyjen digitointia julkaisemalla CD:nä vuonna 1984 ilmestyneen häämusiikkitallenteen. Tallentaja Antti Hosioja teki urotyön nauhoittaessaan hääpelimanneja Lapväärtissä ja Karijoella 1980-luvun alussa. Mestaripelimannit Valter Enlund (1912-2013) ja Torsten Pärus (1910-2001) esittelevät levyllä Lapväärtin paikallisperinnettä siinä muodossa jossa he ovat sen varhaisemmilta polvilta oppineet. Soitto käy sekä yksiettä kaksiäänisesti. Sekundeeraus sujuu vaivattomasti, kun Valter lähtee kuljettamaan toista ääntä. Näytteenä siitä, että pelimannit osaavat myös säveltää, on levyn päätösraitana Torsten Pärusin Pelimannipolkka. Levyn tekstipohjana toimivat alkuperäisen LP:n tekstit päivittämättöminä. Nämä ovat Ann-Mari Häggmann käsialaa. Hatunnosto Vaasan kansanmusiikki-instituutille ja Suomenruotsalaiselle kirjallisuuden seuralle. Antti Koiranen Pitkäsen Matti ja heidän alhaisuutensa: Nojatuolibues MB: Juurilla J Roihis Musica 2013 P itkäsen Matin konkkaronkka on aikamoinen kattaus laidasta laitaan niin folk- kuin jazzskenenkin nuoremman polven kovia nimiä. Ydinbändissä edustavat Matin lisäksi rumpali Tatu Rönkkö, basisti Vesa Ojaniemi, haitaristi Olli Kari sekä kielisoittajat Anssi Salminen ja Paavo Kettunen. Fiittaajien joukosta löytyy mm.Yona kappaleessa Hetken huumaa, joka on levyn lemmenbiisi. Kansanmusiikkivaikutteita piisaa ja instrumentaatio haitareineen, munniharppuineen ja viuluineen on omiaan tuomaan folkkia saundimaailmaa. Olen kuullut joidenkin kutsuvan tätä akustiseksi folkräpiksi, mutta levarit ja torvisektio on kuitenkin ujutettu levylle sulassa sovussa banjon ja kazoon seuraksi. Koenkin että turha tätä on lähteä sen kummemmin lokeroimaan Matti on jokatapauksessa varsin tarpeellinen virkistys koko musiikkikentällä. Levy on letkeää ja rentoa kesämusaa joka lunastanee toivottavasti paikkansa suomiräpäyttäjien sopassa kesän festareilla ja areenoilla. Hitiksi veikkaan levyn nimikkoraitaa Nojatuoliblues. Suvi Sistonen uurilla sisältää Haapaveden ja sen ympäristön pelimannimusiikkia vuosilta 1850-1980 eli hyvän joukon aikaa ennen kuin Haapavesi Folkin idea edes iti. Haapavetisen musiikin juuret juontavat kauas menneisyyteen kantelein ja viuluin. MB-yhtyeessä soittavat Sirpa Lahti, Nelli Ikola, HannaMari Ahola ja Juha Ylikotila. Lisäksi levyllä on muutamalla raidalla vahvistuksena lähipiiriä ja onpa kolmella raidalla mukana iso joukko soittajia pienistä viuluviikareista konkaripelimanneihin. Sävelaineistoa on kerännyt Jussi Haanpää ja Hristo Dantchev. Levyä kuunnellessa tajuaa, miten syvän ja perusteellisen haapavetisen musiikkikasvatustyön tulosta kokoelma on. Ääneen lausumattomasti asiaan kuuluu myös Timo Hannulan johtama ja ideoima Haapavesi Folk, jonka myönteisistä vaikutuksista  Juurilla-levy kertoo. Lähes kaikki sävellykset ovat perinteisiä eli säveltäjä on tuntematon. Haapavetisiä niistä tekee se, että erityisesti paikalliset pelimannit ovat soittaneet niitä. Juurilla-levy on tärkeä taltiointi Haapaveden musiikkiperinteestä, mutta se on myös rattoisaa kuunneltavaa. Sävellykset ovat perinteisiä, mutta sovitukset ehtaa ämbeetä. Eino Kaikkonen Sampo Lassila Narinkka: Suomiklezmer Narinkaattori S ampo Lassila on tuttu useammasta laatuyhtyeestä kuten Doina Klezmer, Free Okapi, Nada ja Zagros. Hänen oma yhtyeensä Sampo Lassila Narinkka yhdistää tyylikkäästi, suorastaan nerokkaasti vaikutteita eri musiikinlajeista. Perustrion muodostavat basso, alttoviulu ja harmonikka, mutta maustekeitokseen on hetkittäin lisätty myös erinäisiä tehos- 50 teita, jotka antavat musiikille raikkaan urbaanin maun. Klezmer kulkee koko ajan musiikin ytimessä, mutta niinikään suomalais-slaavilainen melankolia, joten nimi on melko osuva. Parissa kappaleessa kuullaan myös välimerellisiä vaikutteita ja mieleen tulee Renaud García-Fonsin bassotaiturointi. Välillä ollaan myös erittäin lähellä taidemusiikkia, myös kappaleiden rakenteissa, jotka ovat monipuolisia ja huolellisesti sommiteltuja. Yhteen ja samaan kappaleeseen saattaa mahtua niin vapaarytmistä fiilistelyä kuin humppameininkiä. Erittäin onnistunut esikoislevy, joka on jo saavuttanut mukavasti kansainvälistäkin menestystä, suosittelen! Tove Djupsjöbacka KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Arnold Chiwalala (Tansania) Esko Järvelä Epic Male Band Tiistai Johanna Tilus, Keskiviikko Kiril Kozlovsky, Torstai Casey Driessen, Anna Puu, Kamarikonsertti, Growth, Wasku & the Weasels, Akostolit, Laulun kieli -kurssin päätöskonsertti, Perjantai Väsen, Stelios Petrakis Cretan quartet, Ukulelezaza, Johanna Kurkela, Kaj Chydenius, Korkkijalka, Hilja Grönfors trio, Kaisa Ristiluoma & co, Esko Järvelä Epic Male Band, Juuri & Juuri, Crosscountry 50 km, Pomfelis, Haapaveden kamariorkesteri, MB: Juurilla, Hiite, Saknes, Ylärekisteriorkesteri, Halavatun Akat, Lauantai Casey Driessen & Grant Gordy, Sedaa, Rosinka, Arnold Chiwalala, Justimus, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, MeNaiset, Speed Limit, Saaga Ensemble, Jaakko Laitinen & Väärä raha, Soolojen ilta: Ida Elina, Jarmo Romppanen, Ville Kangas, Henxelit, levynjulkaisukonsertti: Sanna Hemminki & Jaakko Meriläinen, Haapavesi All Stars, Dalton bros., According the Music, Varjakka String Band, Naiskuoro Harput, Kielisoittajat, Saarni, Väinö Tuonela ja kerettiläiset, Verigreippi, Tomteorkestern, Oop, Rapparit, Juha Hurmeen Kirjallisen huumorin peruskurssi (Maiju Lassila) Sunnuntai Folk-Messu 27. Folk kurssi 24.6.?28.6. 2013 Haapaveden opisto Hinnat: Kurssihinnat ennen 30.4. ilmoittautuneille / 1.5. alkaen ilmoittautuneille Pelkkä opetus 180 ? / 200 ? Opetus ja täyshoito 440 ? / 475 ? Ilmoittautuminen: www.haapop.fi/sivu/fi/juvenia/ folkilmoittautuminen puh. 040 868 2290 Lisätietoja: www.haapavesifolk.com timo.hannula@haapavesi.fi Kaikki muutokset mahdollisia! Kreetan kulttuuri ja soitinrakennus Stelios Petrakis: kemence-lyyra (politiki lyra), luuttu Kaikki soittimet käyvät kurssiyhtyeeseen Bluegrass, Amerikan tyylit Grant Gordy: kitara Casey Driessen: viulu Kielisoittimet Jarmo Romppanen: mandoliini, kitara, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala: mandoliini, kitara, buzuki, yhtyeet Ukulele Remco Houtman-Janssen (Alankomaat): ukulele Kaikentasoisille soittajille, tasoryhmät Pelimannit Esko Järvelä: viulu, harmoni, kitara, yhtyeet ym. Kansanmusiikkia menevällä otteella, kaikki soittimet käyvät kurssiyhtyeeseen Chet Atkins -kurssi Kalle Jämsen: kitara Yxi kaunis papillinen polska Piia Kleemola: viulu, yhtyeet Mustalaisten musiikki Suomessa Hilja Grönfors: laulu Improvisoi ääneen! Soila Sariola: laulu 10-kielinen kantele ja Tansanian rummut Arnold Chiwalala: kantele, rummut Keskiajan lauluja, vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista Veikko Kiiver: laulu Kurssilaiset esiintyvät perjantain kirkkokonsertissa Erilliskurssit: Kurkkulaulu-workshop Naraa Naranbaata: kurkkulaulu Nasaa Nasanjargal: morin huur, kurkkulaulu, bischgur (Mongolian oboe), dombra Ganzorig Davaakhuu: yochin (120-kielinen Mongolian dulcimer), kurkkulaulu Orientin rytmit Omid Bahadori (Iran): framedrum, cajon, djembe ym. Mikä hyvänsä lyömäsoitin käy Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: harmoni, piano Yhtyeet, haitari, koskettimet Olli Kari Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kaikki soittimet käyvät kurssiyhtyeeseen Irlantilainen kansanlaulu Harry Bent Lasten kurssi 70 ? Pelimannimeininkiä yhdessä soittaen ja laulaen Nelli Ikola Myös vasta-alkajille Suomen ja Tansanian tanssit ja rytmit, nykytanssi 50 ? Petri Kauppinen ja Arnold Chiwalala Kaikki soittimet käyvät kurssiyhtyeeseen Väh. 20 kurssilaista, 1. ryhmä alle 12 v, 2. ryhmä yli 12 v. Kurssilaiset esiintyvät Folkeilla to?pe Laulunkieli 250 ?, täysihoidolla 525 ? Oppaat: Susanna Haavisto: näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo: piano, laulu, sävellys Väh. 10 kurssilaista, päätöskonsertti to 27.6. Laulunkieli on kielitaitoa ilmaista rohkeammin itseään ja kuunnella avoimemmin muita. Tutkimme ääntä ja kehoa, harjoittelemme omia lauluja ja niiden eri tulkintoja, leikimme, improvisoimme ja sävellämme oman voimalaulun. Liput ennakkoon 20.6. asti. Ennakkolipunmyynnin jälkeen vain portilta KANSANMUSIIKKI ? 1 ? 2013 51
• Kansanmusiikkia Paikkarilla Runon & Suven päivänä la 6.7.2013. klo 17-21, Paikkarin torppa, Lohjan Sammatti (Torpantie 20) Eppel & Peppel (lastenkonsertti) Runolaulaulupaja kaiken ikäisille Larte ?kuoro & NapaKampi Piirpauke www.facebook.com/ Sammontaonta www.paikkari.info Tervetuloa! Liput ennakkoon: 12/5?, perhelippu 30?, yli 10 hengen ryhmät -10 % ETELÄPOHJALAISET SPELIT Suomalainen ja pohjalainen hääkulttuuri 26.?28.7.2013 Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan Opistossa Ilmajoen hääspeleissä kohtaavat karjalainen, pohjalainen ja suomenruotsalainen häämusiikki ja -tanssit. Estradilla mm. Jussi Asu, Roikastajat, Airi Hautamäen kaksiriviset,Väkkärä... Lauantaina huuriharpun ja mandoliinin SM-kisat sekä yksija kaksirivisten hanureiden Spelimestaruuskisat. Pelimannit ja tanssijat ilmoittautuvat tapahtumaan sähköisellä hakulomakkeella 9.6. mennessä: www.spelit.fi Tule ja koe ainutlaatuisen hääspelit-tapahtuman tunnelma kruunuhäineen! Yhteystiedot: Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Opistontie 111, 60800 Ilmajoki 0500-268605 www.spelit.fi 52 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• Jäsenedut 1?2 013 irton umer o8? CD Pömpeli: Viinalauluja 15?. Nyt jäsenetutarjouksena vain 12?. CD Suomen Miesorkesteri: Helsinki-Tallinna 15? Nyt jäsenetutarjouksena vain 12?. CD Vihdin pelimannit: Pohjolan polkka 18? Nyt jäsenetutarjouksena vain 14,40?. Huom! Uudesta nettikaupasta (www.kansanmusiikkiliitto.fi) saat tuotteet jäsenetuhintaan syöttämällä alennuskupongin ?jäsenetu 0213?. Etu voimassa 27.9.2013 saakka. Puhelintilaukset: (09) 8731 320. Tilaa Kansanmusiikki! KANS ANM USIIK KLEZ GO! FRIG G, s 5, s 18 KI ? 1 ? 20 13 T I L A U S - J A PA LV E L U KO R T T I Mes t inne ari-kisä lli elää ,s3 MUK 2 AN -per A PE LIMA NNI- LIITE 1 Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehti ilmestyi aiemmin Pelimanni-nimellä. Nimenmuutoksen tavoitteena on, että myös kansanmusiikin kuluttajat löytävät lehden. Toivomme näin voivamme palvella mahdollisimman hyvin kaikkia osapuolia: soittajia ja yleisöä, tekijöitä ja tutkijoita, harrastajia ja ammattilaisia, nuoria ja vanhoja. Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25?38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 23 e. Minua pyysi jäseneksi/tilaajaksi: (tämä otetaan huomioon jäsenhankintakilpailussa 2013-2014) Pelimanneja ei ole unohdettu. Lehdessä on laaja Pelimanni-liite, josta löytyy liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkasta viimeksi saamasi lasku. Juttuvinkkini Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Lähiosoite Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Postinumero Postitoimipaikka Jäsenhankintakilpailu 2013 Posti­maksu maksettu Suomen Kansanmusiikkiliitto Tunnus 5003538 KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013 Allekirjoitus 01003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Kansanmusiikkiliitto julistaa jäsenhankinta- ja Kansanmusiikki-lehden tilauskilpailun vuosille 2013-2014. Kilpailu on neliosainen mukaillen Kansanmusiikkilehden ilmestymisaikoja: kesä-elokuu, loka-marraskuu, joulu-tammikuu sekä helmi-huhtikuu. Näistä jokaisesta osakilpailusta voittaa kolme eniten jäseniä tai lehden tilaajia hankkinut lahjakortin Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin. Lahjakortin arvo on voittajalle 50 ?, toiseksi tulleelle 30 ?, ja kolmanneksi sijoittuneelle 20 ?. Kaikkien osakilpailujen yhteenlaskettujen pisteiden voittaja saa 100 euron lahjakortin Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikkiin. Jäsenhankintalomakkeita voi kopioida Kansanmusiikki-lehdestä, tilata Suomen Kansanmusiikkiliitosta tai pyytää uusia jäseniä täyttämään lomake liiton nettisivuilla ja kirjoittamaan nimesi jäseneksi pyytäjän kohtaan. Paikka ja aika 53
• TAUSTAPEILIILIEPATSUAT Heta Kuchka Jaana-Maria Jukkara Jaana-Maria Jukkara toiminnanjohtaja Maailman musiikin keskus ? Global Music Centre Asuinpaikka: Helsinki Maailman musiikin keskus ? Global Music Centre Tutkimusta ja dokumentointia Etnosoi!-festivaali Yleisölle avoin kirjasto ja lehtisali Levyjen ja kirjojen kustannustoiminta Studio äänittäjäpalveluineen www.globalmusic.fi 54 Kerro lyhyesti Maailman musiikin keskuksen historiasta ja toiminnasta. Maailman musiikin keskus perustettiin 1979 nimellä Työväenmusiikki-instituutti. Parikymmentä vuotta sitten nimi vaihdettiin paremmin nykyistä toimintaa kuvaavaksi. Instituutissa on kautta aikojen tutkittu ja dokumentoitu kansojen musiikkia sekä kaukana että lähellä. Tuomme eri maiden ja kulttuurien musiikkeja kuultavaksi ja koettavaksi mm. syksyisellä Etnosoi!-festivaalillamme, jota olemme järjestäneet jo vuodesta 1988. Tämän lisäksi koetamme vaikuttaa musiikin moninaisuuden toteutumiseen Suomessa monin eri tavoin. Mitä on maailmanmusiikki ja millainen sen kenttä on Suomessa? Termi ?world music? ? Suomessa ?maailmanmusiikki? - lanseerattiin 90-luvun puolivälissä lähinnä musiikkiteollisuuden tarpeisiin; ammattimainen esitys- ja julkaisutoiminta perinteisen ja nykykansanmusiikin ympärillä oli tuossa vaiheessa kokenut niin vahvan ja pysyvältä vaikuttavan uudelleentulemisen että niin äänilevyteollisus kuin muutkin toimijat pohtivat miten nimittää tätä ilmentymää. Lontoossa pienen piirin kesken sovittu termi jäi pysyväksi käytännöksi maailmanlaajuisesti. Maailmanmusiikin kenttä on valloittavan laaja, ja sepä juuri tekeekin sillä toimimisen toisaalta loputtoman mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi ? toisaalta hyvin haasteelliseksi. Maailmanmusiikin kenttään liitetään väljästi ottaen kaikki musiikki joka pohjaa jollakin tavoin jonkin tai joidenkin kansojen musiikkiin. Joissakin maissa on käynyt niin, että maailmanmusiikin ja kansanmusiikin toimijoiden välille on syntynyt hankalia ristiriitoja. Suomessa työtä tehdään onneksi yhdessä eri toimijoiden kesken luontevasti. Näin pitääkin olla koska yhteinen nimittäjä on musiikki ilman etuliitteitä ja alan edistämisessä päämäärät ovat samat koko marginaalikentän osalta. Kerro hieman taustastasi. Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi? Jälkikäteen katsottuna olin ennen Maailman musiikin keskukseen tuloani -96 ?humanisti hukkateillä?. Opinnot käsittelivät yhteiskuntatieteitä, kieliä, markkinointia ja mainontaa ja olin ennen nykyistä työtäni Kysymykset: Pauliina Pajala yli kymmenen vuotta lähellä kiivastahtisinta liike-elämän ydintä eli mainos- ja markkinointialalla. Nuo vuodet olivat minulle työelämän yliopisto; oppia karttui rajullakin tavalla tiimityöstä, projektien hallinnasta, toimimisesta kansainvälisellä kentällä, johtajuudesta ja johtamattomuudesta sekä vastuunotosta ja sen kannosta. Kaikki tuo oli arvokasta kokemusta nykyiseen työhöni, jossa avautui minulle sopiva arvomaailma ja tietenkin se keskeinen, eli mahdollisus toimia musiikin alalla , mihin harrastuneisuuskin oli keskittynyt. Ilmeisesti motivoituneisuus on ollut kohdallaan koska olen saanut kantaa myös alan luottamustehtäviä; juuri päättyi reilun kuuden vuoden pesti valtion säveltaidetoimikunnassa, jossa toisen jakson toimin varapuheenjohtajana. Olen lisäksi Suomen Jazz & Pop Arkiston hallituksen jäsen sekä Konserttikeskus ry:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä toiminnassa? Mitkä asiat motivoivat? MMK:n toiminnan kaikki osa-alueet ovat tärkeitä sinällään ja yhdessä ne muodostavat kudelman jonka osat kannattavat toisiaan. Niiden sisällä ja niiden kesken syntyy uusia, mielenkiintoisia projekteja, jotka on helppo saattaa käytäntöön pienessä yhteisössä jossa byrokratia ei ole rasite. Raikas ja keskusteleva ilmapiiri henkilökunnan ja hallituksen kesken on äärimmäisen tärkeää ja hyvin motivoivaa kun se on vallitseva olotila. Järkevä ja dynaaminen yhteistoiminta muiden toimijoiden kanssa kannustaa ja auttaa jaksamaan alalla, jossa toimitaan aivan liian pienellä rahoituksella. Työtä on jakaa aivan liian harvoille vaikka sinänsä infrastruktuuri on olemassa ja valmis työllistämään. Kerro mieleenjäävin musiikillinen muisto Mieleenjääneitä musiikillisia muistoja on paljon, mutta yksi aivan tuoreimmista oli Helsinki-Cotonou Ensemblen keikka Kapsäkissä Helsingissä. Suomalaisbeniniläis-tansanialainen kokoonpano soitti levynjulkkarikeikkaa. Tunne vyöryi lavalta yleisölle ja takaisin ? lopputulos oli kaunis; maailmat kohtasivat, dialogi toimi. Näin kun olisi aina. KANSANMUSIIKKI ? 2 ? 2013
• KEIKAT KESÄKUU Leppävirta soikoon 8.6. Leppävirta. www.savonpelimannit.net Pelimanniyhtyeiden SM-kilpailut 8.6. Mäntsälä. www.sepansoitto.fi Vekara-Varkaus 10.-16.6. Varkaus. www.varkaus.fi/vekara-varkaus/ Helsinki-päivä Seurasaaressa 12.6. Helsinki. www.uudenmaankamu.net Puskasoittopäivä & Pohjoismaisen luonnokukan päivä 16.6. Kaavi. www.savonpelimannit.net Espafolk 17.6. Helsinki. www.uudenmaankamu.net Kiikoisten purpurit 29.6. Kiikoinen. www.kiikoistenpurpurit.fi HEINÄKUU Roots 4.7. Petäjävesi. Jukka Mäkelä p. 0400 6830581 Sammon taonta -kansanmusiikkitapahtuma 6.7. Sammatti, Lohja. www.facebook.com/Sammontaonta Sahasoiton SM-kilpailu 6.-7.7. Rajapuro. Mauri Haapamaa p. 040 5742094 Saaristopelimannikonsertit 2013 8.6. Brunskärs-Maja 100 vuotta, Korppoo Gunilla Stenfors p. 040 5667413, gunilla@stena.net 21.6. Aspön Juhannusjuhlat, Aspö, tied. Tore Johansson 0400 669865, tore.johansson@luukku.com 3.7. Aspön musiikkipäivä, Aspö, tied. Tore Johansson 0400 669865, tore.johansson@luukku.com 5.-7.7. Motströms-Vastavirtaan, Korppoo, www.sunnan.fi, kts s. 38 6.7. Österskärin kirjan julkistamisjuhla. Österskär. birgerbengts@sulo.fi 17.7. 1700-luvun päivä Korppoon Saaristokeskuksessa Korppoo, www.sunnan.fi 26.-28.7. Iniö Folk, kts s. 39 2.-4.8. Wiinit pelimannit, kts s. 39 24.8. Maria Kalaniemi ja Marianne Maans, Houtskari 31.8. Forneldarnas natt/Muinaistulien yö, Maria Kalaniemi Korppoo, www.sunnan.fi Buffy Sainte-Marie 9.7. Helsinki. www.savoyteatteri.fi Seinäjoen Tangomarkkinat 10.-13.7. Seinäjoki. www.tangomarkkinat.fi Tuuren Sottiisi 20.7. Pielavesi. www.savonpelimannit.net Puistokarkelot 21.7. Helsinki. www.perinnearkku.net Täydenkuun tanssit 21.-25.7. Pyhäjärvi. www.fullmoondance.fi Lauhan Spelit 24.7. Isojoki. www.lauha.fi Huuliharpun- ja mandoliininsoiton SM-kilpailut 27.7. Isojoki www.spelit.fi Rantakoivu Spelit 27.7. Viitasaari. Reijo Kauppinen p. 040 5603423, Kalervo Juusela p. 0400 226 344 ELOKUU Kansanlaulukirkko Karunan kirkossa 4.8. Helsinki. www.uudenmaankamu.net Yhteislauluilta 9.8. Niinilahti. Niinilahden kyläyhdistys ry, p. 050 3364 740 Laurin Elojuhlat 10.8. Vantaa. www.vantaankansanperinteen­ ystavat.net Elospelit 10.8. Vantaa. www.vantaanpelimannit.fi Elopelit Pomarkussa 10.8. Pomarkku. Eine ja Tauno Kytötie p. 040 5594171 Matti Viitala -soitot 16.8. Kurikka, Osmo Oja-Kaukola, p. 040 5825624 Taiteiden yö Seurasaaressa 22.8. Helsinki. www.seurasaarisaatio.fi Raavuorisoitto 23.8. Elimäki. www.rymakka.fi Pelimanniristeily Tallinnaan 31.8. Laiva Itämeri. anja.hinkkanen@gmail.com SYYSKUU Hämeen kansanmusiikki­ yhdistys 40-vuotta 19.9. Tampere. marjaleena.alanen@gmail.com Kansanmusiikin koulutus 30-vuotta Sibelius-Akatemiassa 20.9. Helsinki., www.siba.fi Perinnearkku-klubi 25.9. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin kerho 26.9. Tampere. www.rahvaanmusiikinkerho.net KOULUTUKSET KESÄKUU Kiekuleiri 3.?5.6. Helsinki. www.kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Näppärikurssi 3.-7.6. Kaustinen. www.kaustisenopisto.fi KAMU´13 lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 5.?9.6. Vihti. www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansanmusiikkileiri 6.?9.6. Mäntsälä. www.sepansoitto.fi iPad musiikkiympäristönä 8.?9.6. Orivesi. www.orivedenopisto.fi Sibelius 7 (First) ?nuotinkirjoituskurssi 10.?12.6. Orivesi. www.orivedenopisto.fi Tekijä esiin -kansanmusiikkikurssi 10.?13.6. Kerava. www.keravanmusiikkiopisto.fi Kansanmusiikkikurssi 12.?16.6. Saarijärvi. www.opistopalvelut.fi/saarijarvi Sibelius 7 ?jatkokurssi 13.?14.6.Orivesi. www.orivedenopisto.fi Valtakunnallinen Harmonikkaleiri ja Mestarikurssi 24.?28.6. Rovaniemi. www.lnl.fi Nilsiän musiikki- ja tanssileiri 24.6.?2.7. www.nilsianmusiikkijatanssileiri.fi 27. Folk-kurssit 24.?28.6. Haapavesi. www.haapavesifolk.com Merirosvoleiri 26.?29.6., Sysmä. www.etelahame.nuorisoseurat.fi PelimanniEtto ?koulutus pelimanneille 29.06. Rovaniemi. www.lnl.fi Sommelon kurssit: Itkuvirsikurssi 29.?30.6. Suomussalmi. Perinneleikkikurssit varhaiskasvattajlle 1.?3.7., Kansantanssikurssi 1.-4.7., Kansainvälinen Kantelekurssi ja Näppärikurssi 1.-5.7., Perinneleikkityöpajat perheille 2.?4 .7., Kansanlaulukurssi 2.?5.7., Runolaulutyöpaja 4.7. Kuhmo. www.runolaulu.fi HEINÄKUU Roots -leiri 1.?3.7. Petäjävesi. jukka.makela@mart-art.net Miehikkälän Pelimannipäivien perinneleikki- ja kansanmusiikkikurssit 1.?5.7. Miehikkälä. www.pelimannipaivat.fi Lauhan Spelit kansanmusiikkileiri 21.?24.7. Isojoki. tuuli.talvitie@kolumbus.fi  World Village ? Maailmankylä 23.?28.7. Valkeala. www.jasesoi.org Folk music camp 23.?28.7. Vaasa. jessi.osterberg@hotmail.com Lasten ja nuorten Spelileiri 26.?28.7. Ilmajoki. www.spelit.fi Koreografia-akatemia 31.7.?4.8. Mikkeli. www.nuorisoseurat.fi ELOKUU Tanssitalo-ohjaajakoulutus 5. jakso 2.?11.8. Mikkeli. www.nuorisoseurat.fi StadiFolk-kurssit 9.?11.8. Helsinki. www.siba.fi/whats-on   Tanssitaloviikonloppu 23.?28.8., Mikkeli. www.nuorisoseurat.fi KNoppi-kouluttajakoulutus 30.8.?1.9., Mikkeli. www.nuorisoseurat.fi SYYSKUU Kansanmusiikkikurssi II, hengellinen kansanmusiikki 1.9. Varpaisjärvi. www.savonpelimannit.net Heikki Lahden mandoliinikurssi 7.?8.9. Oulu. Unto Kukka 040 7217987