Kansanmusiikki 1/2017 - Lehtiluukku.fi

1 • 2017 Irtonumero 8 € MUKANA PELIMANNI-LIITE TUULETAR valloittaa maailmaa, s. 6 Hohkaa klubeista jäähalleihin, s. 14 Kansanmuusikon puku viestittää aina jotain, s. 18 KOLUMNISTINA Paleface s. 17
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 SISÄLTÖ 1 • 2017 17 18 14 KOLUMNISTI Karri “Paleface” Miettinen Hohkaa klubeista jäähalleihin Kansanmuusikon puku viestittää aina jotain. Tuuletar valloittaa maailmaa Ajassa: Accrowbatics .........................................................................................5 Erkki Ala-Könni keräsi intohimolla ..........................................................10 Esittelyssä Megan Stubbs ............................................................................13 Persoonallinen pelimanniyhtye: Etiäisessä on ytyä ..........................16 PELIMANNI-liite Etelä-Hämeen kansanmusiikin mennyttä ja nykyaikaa ...............23 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliitteessä etelähämäläistä kansanmusiikkia............................25 Mestaripelimanni Risto Ala-Ikkelälle Pro Kauhajoki -mitali.........29 Uutta kansanmusiikkia Keski-Pohjanmaan Konservatoriolta ......29 Kuulumisia Pohjois-Savosta: Kuopiossa tavataan ..............................30 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................30 Mistä on musiikki tehty, osa 11: Vire .......................................................31 Mikä jäi Folklandialla mieleen? ..................................................................32 Arvid Lundén on Vuoden Nuori Pelimanni ...........................................33 Folklandia Gaalan palkinnot ja tunnustukset ......................................33 Ritva Eerola opettaa käyttämään ääntä kokonaisvaltaisesti .........35 Kansanmusiikin Suomi – Suomen kansanmusiikki: Luonnollista ja kansallista kansanmusiikkia .......................................36 Vuosisadan pidot Kaustisella ......................................................................37 Moniääninen Georgia kävi Käpylässä ......................................................38 Muistoissamme Olavi Isonikkilä................................................................40 Levyt ja kirjat .....................................................................................................44 Taustapeili: Sirpa Olkinuora ........................................................................50 6 Sa m i Pe rt ti lä
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 ALKUTAHDIT Voltti2017 on kansantanssitapahtuma Kalenoiden, nuorisosirkusfestivaali Nurtsin ja lasten teatteritapahtuma Valokeilan kohtaaminen Lappeenrannassa 8.-11.6. Ohjelmassa on konsertteja, katselmuksia, tanssia, teatteria, sirkusta, karjalaista haastamista ja festaritunnelmaa neljän päivän täydeltä. Kansantanssi näkyy Lappeenrannassa katukeikoilla, kansantanssikonserteissa ja tanssin yhteisesityksessä. Viikonloppuna nähdään laaja kattaus lasten ja nuorten ryhmiä eri puolilta Suomea kansantanssikonserteissa ja launtaina yli tuhat tanssijaa täyttää Urheilutalon. Yhteisohjeman juonellisessa kokonaisuudessa esitetään vuoden mittaan opetellut tanssit esitetään yleisölle. Nuoret tekevät juhlan teatteriosuuksien käsikirjoituksen yhdessä teatteriilmaisun ohjaaja Johanna Juslinin kanssa. Lavalla nähdään tanssin harrastajia muutaman vuoden ikäisestä taaperosta parikymppiseen. Koreografiat ovat Susanna Kivisen ja Kaisa Alatalon ja Volttibändinä kokonaisuuden säestää Rälläkkä Joensuusta Joonas Ojärven johdolla. Voltti on Suomen Nuorisoseurojen, Suomen Harrastajateatteriliiton ja Suomen Nuorisosirkusliiton yhteinen lastenkulttuuritapahtuma. Paikalle odotetaan noin 1500 nuorta kulttuurinharrastajaa. Kesäkuussa Lappeenrannassa heitetään volttia Nuorisoseurat palkitsi Jutajaiset palaa uudistuneena Rovaniemelle Folklore festivaali Jutajaisten ohjelmistossa palataan 43 vuotta vanhan tapahtuman alkujuurille: vuonna 2017 tehdään pienemmin, mutta ylpeinä tanssin, musiikin, teatterin, sirkuksen, pelimannien ja kansanperinteen osaamisesta. Kattoteemana on rakkaus omiin juuriin! Lisäksi esiintyjähaku on päällä muualtakin Suomesta ja yllätyksiä on luvassa taiteenlajien ja toimijoiden yhteistyössä hyvää ruokaa unohtamatta. Jutajaiset profiloituu kaupunkifestivaaliksi tulemalla lähemmäksi kaupunkilaisia, perheitä ja matkailijoita. Esityksiä viedään yllättäviin ympäristöihin ja tiloihin kaupungissa siten, että jokaisen on helppo kuulla ja nähdä folkkia. Mukana on myös 26.-30.6.2017 pidettävä harmonikkaleiri ja harmonikan mestarikurssi sekä lasten Luova lava –leirit. Harmonikan taitajat pääsevät perinteisesti esiintymään perjantaina 30.6. järjestettävässä suositussa konsertissa Korundin upeassa salissa. Keskeisimpinä tapahtumapaikkoina festivaalilla tulevat olemaan kulttuuritalo Korundi, Wiljami, Kahvila Kauppayhtiö, Lordi-aukiolla järjestettävät ulkoilmatapahtumat, ravintoloiden sisäja ulkotilat, kesäteatteritilat sekä ostoskeskukset. Ohjelmisto ja festivaalin oheisohjelmat päivittyvät kevään aikana! www.jutajaiset.fi Suomen Nuorisoseurat myönsi tammikuussa kultaiset ansiomerkit tunnustuksena merkittävästä kulttuurisesta nuorisotyöstä filosofian tohtori, tanssintutkimuksen dosentti Petri Hopulle sekä Europeade 2017 -tapahtuman koordinaattori ja Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtaja Hilu Toivonen-Alastalolle . Petri Hoppu tunnetaan innostavana kouluttajana ja innovatiivisena tekijänä ja keskustelijana. Hän on toiminut useissa seuroissa kansantanssin ohjaajana ja kouluttajana sekä alueellisilla että valtakunnallisilla kursseilla. Tällä hetkellä hän toimii yliopettajana OAMK:n tanssinopettajakoulutuksessa. Hilu Toivonen-Alastalo on toiminut Nuorisoseuroissa koko ikänsä. Molemmat palkitut ovat olleet mukana lukuisissa luottamustehtävissä alueellisesti ja valtakunnallisesti sekä Pispalan Sottiisin ohjelmatoimikunnan jäseninä. Hilu on ollut lisäksi sen puheenjohtaja sekä Suomen Nuorisoseurojen Liiton valtuuston varapuheenjohtaja. Hilu on myös tanssiteatteri Tsuumin perustajajäsen.
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Mustavalkoista Mistä musiikista tykkäät? Katugallupissa vastattaisiin, että rokista, iskelmästä, jatsista, klassisesta tai jopa kansanmusiikista. Itse voisin vastata, että hyvästä musiikista. En pysty mistään kategoriasta sanomaan, että tykkäisin kaikista kappaleista, jotka sitä edustavat. Jokaisessa tyylilajissa on myös todennäköisesti joku kappale, joka koskettaa ja puhuttelee tai saa kannat kattoon. Viime vuosina jopa kotimainen räppi on on saanut lämpenemään. Mustavalkoisuus on ärsyttävää. Aivan kuin olisi valittava puolensa. ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”, laulettiin yli 40 vuotta sitten Leniniä siteeraten. Olen harvoin samaa mieltä. Vaikka olen joskus ihmetellyt, miten joku artisti saa salin täyteen, yritän olla kategorisesti haukkumatta kuin ehkä aivan pienessä piirissä yksityisesti. On uskottava, että jos salillinen – tai stadionillinen – ihmisiä on tullut kosketetuksi, niin onhan siinä jotakin oltava. Erityisesti kansanmusiikista ja maailmanmusiikista puhuttaessa on täysin mahdoton sanoa, että pitää poikkeuksetta kaikesta. Jos laittaa Spotifystä soimaan musiikkia pelkästään määreellä kansanmusiikki, on mahdotonta arvata, minkälaista äänimaisemaa kaiuttimista kajahtaa. Jokaista tosissaan musiikkia tekevää kannattaa kunnioittaa – vaikka musiikista ei pitäisikään – ainakin kahdesta syystä. Ensiksikin musiikin tekeminen on vaikeaa. Varsinkin helpon musiikin. Toiseksi julkaisemalla musiikkiansa joko levyttämällä tai esittämällä sitä julkisesti, paljastaa sielunsa. Se on rohkeaa. Välillä tuntuu kuin eläisimme musikillisesti jonkinlaisessa totalitarismissa. Joku on päättänyt, että haluamme kuulla päivittäin radiosta Eppu Normaalia ja Pave Maijasta. Kaikki kunnia heille, mutta haluaisin kuulla paljon enemmän musiikin monimuotoisuutta. Meille toimitukseen tulee vuosittain reilu sata äänilevyä arvosteltavaksi. Niistä ainakin puolet täyttäisi hyvinkin radiosoiton kriteerit. Mutta kun ne on kategorisoitu kansanmusiikiksi, niillä on hyvin heikot mahdollisuudet päästä ilmoille. On mahtavaa, että Bafe´s Factoryn kaltainen levy-yhtiö uskaltaa julkaista marginaaliin puskettua musiikkia. Kyllä ne padot vielä murtuvat. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vieraiden maiden profeetat osoittavat kotimaisille soittolistojen päällä istuville luupäille, että ”Hei, teillä tehdään hyvää musiikkia!” Vanha filosofinen viisastelu kysyy, kuuluuko puun kaatumisesta ääni, jos ei ole ketään kuulemassa. Samaa voi kysyä musiikista. Onko sitä olemassa ennen kuin joku on sen kuullut? Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (184) 2017 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Tuuletar kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/17 ilmestyy 31.5. aineisto 2.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Accrowbatics 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Mikko Anttilainen Accrowbatics-yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa tammikuun puolessa välissä Folklandia-risteilyn Etkoilla Helsingin Musiikkitalossa. Yhtyeen palkeittenpuristelijat Markku Lepistö, Juha Virtanen, Pekka Pentikäinen ja Jari Komulainen ovat tuttuja monille kansanmusiikin ystäville samoin kuin komppiryhmä Petri Hakala ja Tapani Varis. Nyt he ovat ensimmäistä kertaa samassa yhtyeessä. Mistä syntyi idea koota paljevoimat ja miksi juuri vähärivisillä haitareilla? Olemme soitelleet tällä haitariopettajaporukalla Oriveden kursseilla useina vuosina, mutta varsinaisena syntyhetkenä voitanee pitää vuoden 2016 Folklandia-risteilyn jatkoja, jolloin päätettiin ryhtyä kokoontumaan kurssien ulkopuolellakin. Vähärivinen oli valintana itsestäänselvyys, vaikka kaikkien pääinstrumentti on viisirivinen haitari (ainakin ollut…). Se on soittimena niin äänellisesti kuin teknisestikin kiehtova ja kätkee sisäänsä vielä paljon uutta opittavaa. Ja onhan se söpö soitin. Onko yhtyeellä kirkas päämäärä ja tavoite toiminnassaan? Jos, niin millainen? Alusta alkaen tarkoituksena on ollut kehittää vähärivisillä jotain uutta, eli soittaa ja tehdä musiikkia, mitä niillä ei välttämättä muuten soiteta. Yksi lähtökohta on ajatella instrumenttia melodialähtöisesti, ilman sävellajien, sointujen ja muita soittimen ”normaaleja” rajoitteita. Näin ollen myös komppiryhmän mukaan ottaminen oli luontevaa. Toki perinteistäkään materiaalia ei hyljeksitä, päinvastoin, mutta siihenkin pyritään saamaan mukaan jotain omaa juttua. Kun jäsenet ovat noinkin kokeneita ja kaikki säveltävät, on kappaleita varmasti paljon. Miten settilistan rakentaminen onnistuu kahnauksitta? Lähtökohta on, että soitamme vain kotimaista musiikkia, on se sitten perinteistä tai uudempaa. Kukin tuo kappale-ehdotuksia, jotka kollektiivisesti puntaroidaan ja päätetään, aloitetaanko jatkotyöstö. Ainakin vielä ollaan puheväleissä ja käsirysyiltä on vältytty valintojen suhteen. Katsotaan miten käy ajan kuluessa ja tarjonnan lisääntyessä. Missä haitariakrobatiaa pääsee kuuntelemaan seuraavaksi? Seuraavaa kotimaan keikkaa odotellessa meitä voi tulla kuuntelemaan pääsiäisenä Australiaan, Canberraan National Folk Festivaalille 13.-17.4.
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Tuuletar valloittaa maailmaa T uulettaren tarinan päähenkilöiden taustoissa on paljon samaa, mutta ihmisinä he ovat ainakin omien sanojensa mukaan varsin erilaisia. Jokaisella on myös oma persoonallinen äänensä ja vahvuutensa sen käyttämisessä. Itsenäisyyspäivänä 2011 Tanskan Århusissa naiset totesivat äänten soivan niin hyvin yhteen, että oli syytä perustaa yhtye. On mentävä kauas nähdäkseen lähelle Aktiivisten vanhempien ja Suomen mainion musiikkiopistoverkoston ansiosta jokaisen Tuulettaren jäsenen tausta on muskarissa ja klassisessa musiikin opiskelussa. Kellä huilu, kellä viulu, kellä piano ja kaikilla laulu. Sini Koskelaisen tie vei opiskelemaan musiikkia Helsingin popjazz-konservatorion kautta Göteborgiin improvisaatiolinjalle, Piia Säilynojan Jyväskylän ammattikorkeakouluun, Johanna Kyykosken Kymen konservatorion kautta Kuopioon opiskelemaan musiikkipedagogiaa ja Venla Ilona Blomin Joensuun Karelia-ammattikorkeakoulun kautta Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin. Jos kohtaloon haluaa uskoa, niin se puuttui peliin. Vuonna 2011 erään vaasalaisen basistin lisäksi lähti Tanskan Århusiin vaihto-oppiskelijoiksi vain nämä neljä suomalaista nuorta naista. Ensimmäisen kerran laulettiin yhdessä koulun paraatissa pitkin kaupungin katuja, mutta keskenään laulamista kokeiltiin tuona itsenäisyyspäivänä, kun koulusta lähteneille ystäville päätettiin tehdä lahjaksi äänite. Koska oltiin Suomesta, valittiin suomalainen kansanlaulu Kaipaava ja erityisesti sen Rajaton-yhtyeen a cappella -versio, joka sovitettiin itselle sopivaksi. Naiset myöntävät hetken olleen maaginen. Tuuletar oli syntynyt. Mikäli yhtye olisi syntynyt Suomessa olisi tyylisuunta mahdollisesti erilainen. Vain Venla oli Suomessa opiskellessaan tehnyt töitä kansanmuusikkojen kanssa muiden suuntautuessa enemmän tai vähemmän popja jazzlaulamiseen. Myös tanskalaisten opiskelijoiden kiinnostus suomalaiseen kansanmusiikkiin yllätti ja innosti. – Suomen kielikin kuulosti kuulemma eksoottiselta, Venla muistelee. Yhdessä laulaminen sai luonnollisesti etsimään vastaavia kokoonpanoja ja niin löytyi englantilainen the Boxettes, jossa inspiroi erityisesti beatboxauksen käyttö. Beatboxausta voisi sanoa lyömäsoitinten – lähinnä rumpusetin – imitoinniksi sekä erilaisten ääniefektien käyttämistä. Beatboxaus syntyi räpin säestykseen 1970-luvulla. Räppiä kutsutaan myös hiphopiksi ja siitä kehittyikin Tuulettaren musiikille naseva englanninkielinen kuvaus: Vocal Folk Hop. Tyylisuunnassa on kilpailua hyvin vähän, Tuuletar lienee sen ainoa edustaja. Ainakin sellainen, joka laulaa suomeksi. Alussa kaikki beatboxasivat, mutta pian todettiin, että on kuitenkin hyvä, jos Nykyään menestymiseen tarvitaan tarina. Usein se on keksitty. Tuulettaren tarina on tosi ja Tuuletar myös menestyy. Viimeisin saavutus oli Etno-Emma. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 6 Teksti: Sauli Heikkilä Kuvat: Aija Lehtonen ja Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 joku ottaa siitä päävastuun. Tekniikka ei ole helppo ja harjoitteleminen vie aikaa. Venlalla oli suurin innostus paukuttaa suuta ja hän aloitti määrätietoisen harjoittelun. Suomessa on joitakin alan harrastajia, joista Felix Zenger lienee tunnetuin. Hän myös opetti Venlaa ja yhteistyö jatkuu aika ajoin edelleen. Viime vuonna Venla pääsi stipendin turvin myös esikuvansa Boxettesin Belle ”Bellatrix” Ehresmannin oppiin. Nyt Venla on pitänyt jo kursseja itsekin. – Beatboxauksen opettaminen on yleisesti vielä lastenkengissä ja treenatessa tulee itse mietittyä, miten sitä voisi opettaa, Venla kertoo. Vaikka beatboxaava a cappella -naiskvartetti on jo sinällään melko eksoottinen ilmiö, oli selvää, että lauletaan suomeksi. Matka Tanskaan oli myös tutkimusmatka omaan kulttuuriin. Sen herättämä kiinnostus avasi silmät huomaamaan, että omassa perinteessäkin on paljon kiinnostavaa. Musiikillinen identiteetti rakentuu kielen ympärille. Nykyään teksteistä vastaa pääasiassa Piia. – Vaikka joskus kansanrunoutta onkin tullut vastaan, en tuntenut Kanteletarta ennen Århusin vuotta. Suomalaisista laulelmista olen pitänyt aina ja luonto näyttää olevan omissa teksteissä tärkeä elementti, Piia kuvailee. Tuulettaren teemat kuulostavatkin tutuilta. Kutsumusta ja tilausta olisi myös yhteiskunnallisille aiheille. Vielä ei teksteissä ole otettu kantaa, mutta sekin aika voi olla tulossa. Viime aikoina esille tulleet kokemukset naisten vähättelystä jopa kansanmusiikin piirissä saa tältä yhtyeeltä korvilleen tekojen kautta. – Sekin on jonkinlainen kannanotto, että Tuulettaren musiikki on naisten tekemää musiikkia, vaikkei siitä sen isompaa numeroa tehdäkään, Sini toteaa. Äänet Pientenkin kuorojen äänet on yleensä tarkoin harkittu. Kaikki äänialat pitää olla edustettuina ja roolit ovat selkeät. Tuuletar tekee senkin toisin. Kysymys rooleista äänissä herättää hämmennystä. Pari vastuualuetta löytyy. Venlan beatboxauksen lisäksi Sini vastaa usein yhtyeen efektimäisistä soundeista. Myös levyllä kuuluva huilumainen yläsävellaulu on hänen suustaan. Muutoin kaikki laulavat kaikkea. Roolit vaihtelevat ja niistä päätetään sovituksia tehdessä. – Äänet soivat eri korkeuksilla eri tavalla, sovitukset tehdään musiikki edellä, Johanna kuvailee. Tuulettaren soinnin rikkauden salaisuus onkin siinä, että vaikutteita tulee joka puolelta. Yhden suosikkilistalla on Anna Eriksson , toinen mainitsee Tori Amosin , kolmas Ella Fitzgeraldin ja neljäs Anoushka Shankarin . Myös Sainkho , Jasmine Levy , Buika , Aziza Brahim ja Eivör Pálsdottir tulevat mainittua. Ketään ei kuitenkaan matkita, ei edes mainittua The Boxettesia, vaan soundi on oma. Lempilaulajat ovat enemmänkin innoittajia kuin esikuvia. Tuulettaren resepti on hyvin omannäköisensä, mutta kuitenkin tuttu. Suomalaiselle tuttuutta tuo kieli ja laulujen teemat, kaikille hiphop -vaikutteet. Vastaanotto onkin ollut innostunut. Yhteistyö kannattaa Elokuussa 2014 Tuulettaren musiikista vaikuttunut Ohjelmapalvelu Sauran Johanna Sauramäki kuvailee yhtyeen moniulotteisuutta suureksi voimavaraksi. Hankalaa on, että mediamaailma vaatii aina vertailukohtia ja yhtyettä ei voi verrata oikein mihinkään. Ulkomaiden tapahtumantuottajat olivat syttyneet ensin. Siihen auttoi Tuulettaren menestys Itävallan Grazissa Vokal Total -kilpailussa, jossa he voittivat yleisöpalkinnon, kultaisen diplomin ja kilpailun toiseksi korkeimman tuomaripalkinnon suurimmassa eli pop-kategoriassa. Tapahtuma huomattiin alaa seuraavissa piireissä ja menestys poiki useita esiintymisiä eri puolilla maailmaa. Mikä tärkeintä, jokainen esiintyminen on tuonut lisää keikkoja ja ennen kaikkea kutsun palata. – Näin on tapahtunut lähes kaikkialla, missä itse olen ollut mukana. Saksassa, Budapestissa, Itävallassa... Heti keikan jälkeen keikkajärjestäjä alkaa puhua seuraavasta esiintymisestä, myhäilee Johanna Sauramäki. Myös radioesiintyminen Womex issa viime vuonna toi kiinnostuneita kontakteja. Tuulettaren kenttää on koko maailma. Keikkailu Euroopassa, levyn tekeminen USA:ssa ja Japanin keikat saa jatkoa tänä vuonna kun esiintymismatkat suuntautuvat Saksaan ja Taiwaniin sekä ensi vuonna Intiaan. Suomessakin alkoivat tapahtumat ja media herätä, kun debyyttilevy sai ansaitsemaansa huomiota kansainvälisestikin. Levy Tules Maas Vedes Taivaal viipyi World Music Charts Europe -listalla useamman kuukauden ja se toi tunnettuutta Euroopassa. Levy nousi myös Transglobal World Music Chart -listalle. Kotimaassa levy toi Etno-Emma -ehdokkuuden ja myös voiton Vuoden etnoalbumi -kategoriassa. Usein yhtyeet tekevät pikaisesti levyn ohjelmasta, jolla lähtevät kiertämään, saadakseen levyn heti myyntiin. Tuuletar antoi levyn materiaalin kypsyä rauhassa ja suurin osa kappaleista oli esitetty satoja kertoja ennen studioon menemistä. North Carolinessa sijaitsevan a cappella -musiikkiin erikoistunut studio Liquid 5th kuuli yhtyettä Itävallan kisoissa ja ehdotti yhteistyötä. Tottakai ehdotukseen suhtauduttiin innostuneesti. Tämän jälkeen Aija ja Jyri Lehtosen levy-yhtiö Bafe’s Factory ehdotti yhteistyötä. Bafe’s Factory suhtautui myös myönteisesti ajatukseen levyttää USA:ssa. Levy on nyt julkaistu Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Benelux-maissa, Japanissa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Tuuletar pitää itseään onnekkaana saatuaan hyvät yhteistyökumppanit. Johanna Sauramäki hoitaa keikkamyynnin, Aija Lehtonen median ja levymarkkinoinnin ja Jyri Lehtonen taloudellisen tuotannon sekä sopimukset. Kumppanit hyväksyvät sen, että taiteelliset langat pysyvät tiukasti omissa käsissä. Ajatus siitä, että levy-yhtiö tai studio puuttuisivat musiiHeti keikan jälkeen keikkajärjestäjä alkaa puhua seuraavasta esiintymisestä
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 killisiin ratkaisuihin, lavaesiintymiseen tai imagoon on vieras. – Toki ehdotuksia kuunnellaan ja esimerkiksi levyä tehdessä keskusteltiin tuottajan kanssa paljonkin, Sini kertoo. Imagoasioista keskustellaan kohtuullisen paljon. Yhtye on ymmärtänyt hyvin sen, että pelkkä laulaminen ei riitä. Esiintymiseen ja esimerkiksi asuihin on syytä panostaa. Suurimmaksi osaksi ratkaisut onkin tehty tähän asti itse, joskin Japanin kiertueella puvustuksesta vastasi suomalainen St. Malandra. Täysin poissuljettu ei ole mahdollisuus käyttää ulkopuolista koreografia tai ohjaajaa, mutta tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista. Musiikki pidetään tiukasti omissa käsissä. Käsiä on kuitenkin kahdeksan ja mielipiteitä ainakin neljä. Joskus enemmän. Vaikka temperamentit ja luonteet ovat hyvinkin erilaisia, on yhteistyö sujunut ilman suurta draamaa. Ystävyys ja työtoveruus kulkevat käsi kädessä. Tottakai räiskähtelyjäkin sattuu, mutta ne kuuluvat asiaan. Myös virkistyspäiviä ja palautekeskusteluja pidetään tarpeen mukaan. Jos on aikaa. – Viime vuosi oli niin täynnä töitä, että se meni enemmän työtoveruuden merkeissä, naiset kuvailevat yhteen ääneen. Dynamiikka on kestänyt lukuisat kiertueet, kilpailut ja keikkamatkat erilaisuudesta huolimatta. Tärkeää on kuitenkin pitää huolta myös siitä, että pöytä pidetään puhtaana ja hampaankoloihin ei jää selvittämättömiä asioita. Sen lisäksi on hyvä myös nauraa yhdessä. Ei pelkästään suurilla lavoilla Festivaalija konserttikeikkojen lisäksi yhtye puurtaa myös pikkuisen arkisemmissa merkeissä. Toki yhtyeen vierailu jokaiselle koululle on juhlapäivä. Tuuletar myy Konserttikeskuksen kautta koulukiertueita, jotka työllistivät viime syksynä niin, että keikkoja kertyi puolessa vuodessa yli 60. Koulukiertueille yhtyeellä on kaksi ohjelmaa: alakouluihin interaktiivinen esitys Pohjanneito ja varastetut kultalangat, jossa kuulijat pääsevät osallistumaan laulamalla ja äänimaisemia tekemällä sekä Folkkibiitti!, jossa yhtye esittelee oman musiikkinsa kautta äänenmuodostustapoja. Vastaanotto on ollut innostunut ja kiertueet jatkuvat ainakin tämän vuoden ja mahdollisesti myös pari vuotta eteenpäin. Jos kiireet antavat myöten. – Koulukiertueilla ei säästellä energioita. Jokainen konsertti on vedettävä sata lasissa ja rooleihin heittäydyttävä täysillä, sillä lapset huomaavat kaiken ja palaute on aina suoraa ja välitöntä. Tämä on tuonut hyvää vastapainoa kansainväliseen kiertue-elämään ja ehkä pitänyt myös terveellä tavalla meidän jalat maassa ja sormet mullassa, Venla toteaa. Minne tuuli kuljettaa Haaveista kysyttäessä seuraa pohtivia katseita. Viime vuodet ovat kuljettaneet omalla painollaan ja siitä on seurannut niin paljon töitä, että ei ole tullut mieleen mitään tarkoin harkittuja askelkuvioita tulevaisuuden suhteen. On tehty sitä, mikä tuntuu hyvältä ja tilaisuuksien tullen tartuttu niihin. Yksi haave kuitenkin nousee esille. Kenttämatka jonnekin laulumaille tutustumaan, opiskelemaan ja laulamaan. Kohteita löytyy heti useita: Bulgaria, Afrikka, Mustan Meren alue... Kärkeen nousee kuitenkin ehkä yllättäin kohde, joka ei ole kovin kaukana: Lappi. – Saamelaisalueille olisi kiinnostavaa lähteä, kertoo Venla muiden nyökytellessä. Muutoin tulevaisuuteen suhtaudutaan avoimin mielin ja otetaan se, mitä tulee vastaan. Annetaan tuulen kuljettaa, mutta pidetään itse peräsimestä kiinni. Tuulettaren yhteydessä ajatus on hieman absurdi, koska mytologiassa Tuuletar tarkoittaa naispuolista tuulta, hallitsevaa luonnonhenkeä tai tuulen personoitumaa. Tuulettaria on hyvin erilaisia. Tuuletar saattaa olla yksittäinen tuulenpuuska, vihuri tai tuulispää, tai tietynlainen jatkuva tuuli. Voiko sen sattuvammin sanoa. Konserttisalien ja klubien vastapainoksi Tuulettarella on kaksi ohjelmaa koulukonsertteja varten. Syksyllä keikkoja tehtiin yli 60. Tammikuussa päästiin pitkästä aikaa viettämään virkistyspäivää, joka aloitettiin haastattelun merkeissä Huutokonttorin kirjaston lastenosastolla. Venla Ilona (vas.) esittelee löytämiään ohjeita päivän viettämiselle Sinille, Piialle ja Johannalle. Bafe´s Factory on helsinkiläinen maailmanmusiikkiin keskittynyt indie levy-yhtiö. Yhtiöllä on tällä hetkellä neljä artistia: Tuuletar, Subsonic Trio, Vilma Timonen Quartet ja Southpaw Steel’n’Twang. Kaikille on yhteistä, että tallennetut teokset ovat yhtyeen omaa tuotantoa ja omintakeisia. Bafe´s Factorylla on tällä hetkellä sähköisen jakelun lisäksi fyysistä jakelua Euroopassa ja Japanissa. Synkronointisopimuksissa, eli musiikin sijoittamisesta elokuviin, trailereihin ja mainoksiin on saatu otettua ensimmäiset askeleet. Bafe´s Factory pyrkii artistien kanssa pitkään ja tiiviiseen yhteistyöhön. Tavoitteena on kasvattaa tänä vuonna ryhmää 1-2 artistilla. www.bafesfactory.fi Saura Ohjelmapalvelu on nuori, vasta kolmatta vuotta toimiva yritys. Yritykselle on genreluokittelua tärkeämpää, että heidän edustamansa musiikki tunkeutuu ihon alle ja jää sinne viipymään vielä musiikin loputtua. Saura Ohjelmapalvelun artistit ovat kansantai maailmanmusiikkia, sekä osin myös pop-jazz-artisteja. Johanna Sauramäki on itse laulananut ikänsä kuoroissa ja lauluyhtyeissä ja siksi verkosto ulottuu sillä alueella laajalle. Tuulettaren lisäksi yritys edustaa vokaalimusiikissa nykykansanmusiikkiin profiloituneita Philomelaa ja Suden Aika -yhtyettä. Kaikkiaan listalla on reilut 30 artistia. sauraohjelmapalvelu.com
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 K ansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus nimeää alalle vuosittain yhteisen teeman. Vuonna 2017 ala juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden Yhdessä-teemaa laululla. Laulu luo yhteishenkeä, se on voimakas väline tunteiden ja muistojen herättämiseen ja laululla on myös parantava voima. KEK kannustaa kaikkia huomioimaan teeman vuoden 2017 tapahtumien suunnittelussa. 100 kansanlaulua -kampanja KEK kokoaa vuoden aikana Youtube-kanavalle kansanlaulun soittolistoja, joista tehdään nostoina Facebookiin 100 kansanlaulua -kampanja. Soittolistat toimivat myöhemmin välineinä vaikkapa opetuksessa. Soittolistoihin linkitetään valmiiksi YouTubessa olevaa materiaalia ja lisäksi ladataan uusia kansanlauluvideoita. Tällä hetkellä Youtube-kanavalta löytyy jo esimakuna sekalainen kansanlaulun soittolista. Soittolistoja kuratoivat alan ammattilaiset. KEK haastaa ihmisiä tekemään videon 100 kansanlaulua -kampanjaan. Video voi olla isosti tai pienesti tehty, yksin tai porukalla. Videon voi kuvata kotona tai studiossa, lavasteita tai säestystä ei tarvita, mutta niitäkin saa olla. YouTubesta löytyy tällä hetkellä paljon kansanlauluja, mutta suurin osa niistä on kopioitu levyltä ja kuvituksena on maisema tai levyn kansi. 100 kansanlaulua -kampanja haluaa nostaa esiin myös lauluesitysten kirjoa, joten on toivottavaa, että esittäjät näkyvät videolla. Video voi olla esimerkiksi kansantanssiesityksestä, jota säestetään laululla, tai olohuoneen sohvalta kuvattu spontaani improlaulu. Tänä vuonna lauletaan Toukokuussa vietetään kansanmusiikin päivää Löytyykö takataskustasi • runolaulu • rekilaulu • balladi • mustalaislaulu • polskalaulu • itkuvirsi • joiku • kehtolaulu • piiritai leikkilaulu • karjankutsu • improvisaatio • oma laulu • jotain muuta, jota voisi kuvata sanalla kansanlaulu? Tee näin: 1. Kuvaa video 2. Lataa se YouTubeen (Huomioithan, että sinulla on oltava tekijöiden ja esittäjän lupa ennen kuin lataat videon nettiin.) 3. Liitä videoon mahdollisuuksien mukaan laulun tiedot: esittäjä laulun nimi (halutessasi myös sanat) laulunlaji säv. trad/ säveltäjän nimi san. trad/ sanoittajan nimi tallennuspäivä 4. Lähetä videosi linkki osoitteeseen 100kansanlaulua@gmail.com He nr ik Ke ttu ne n Lauluyhtye Inehmo pitää yllä ja edistää lauluperinnettämme. Sen ohjelmisto perustuu Suomen ja sen sukukansojen runoja sävelperinteeseen. Kansanmusiikin päivä on valtakunnallinen kansanmusiikin teemapäivä. Keskiviikkona 10.5.2017 kansanmusiikki ja kansantanssi ovat esillä koko Suomessa. Kansanmusiikin päivä toteutetaan mm. Suomen kansanmusiikkija kansantanssitoimijoiden, oppilaitosten, kirjastojen ja eri medioiden massiivisena yhteistyönä. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus tuottaa materiaalipaketin kansanmusiikista ja Kansanmusiikin päivästä medialle. Kansanmusiikin päivän tavoitteita: Lisätä kansanmusiikin ja kansantanssin näkyvyyttä medioissa ennen kesän festivaalikautta. Mahdollistaa alueellisille medioille ja alueellisille kansanmusiikin toimijoille kohtauspaikka. Tukea festivaalitoimijoita, muusikoita, yhtyeitä, alueellista kulttuuritoimintaa ja aineettoman kulttuuriperinnön esiintuontia tasa-arvoisesti ympäri Suomea. Molemmista tapahtumista lisätitetoa: kansanmusiikki.fi
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 P unnertamista riitti, sillä rekan lavalle ja sieltä pois siirtyi satojen laatikoiden lisäksi mm. kirkkourut (onneksi osina), kolme taffelipianoa, yksi tavallinen piano, Juhani Pohjanniemen rakentama kookas kantelepiano – ja tietysti se kuuluisa mopo, jolla Ala-Könni ajeli perinteen perässä! Erkki Ala-Könnin keräämät kokoelmat jakautuivat eri omistajille 1980-luvun alkupuolella, kun Tampereen yliopisto ja Ala-Könni ajautuivat riitoihin niin kokoelman sijoituspaikasta kuin omistuksestakin. Pitkän oikeusprosessin jälkeen osa kokoelmasta jäi yliopiston ja osa Ala-Könnin omistukseen. Erkki Ala-Könni -säätiö muodostettiin turvaamaan Ala-Könnin omistamaa kokoelmaa, joka siis nyt muutti Lapualta Kaustiselle Kansanmusiikki-instituutin hoiviin. Muutto oli merkittävä asia, sillä siellä täällä ahtaasti varastoitu ja edestakaisin siirrelty kokoelma on ollut pitkälti luetteloimatta ja tutkimuksen ja näyttelymahdollisuuksien tavoittamattomissa. Nyt työhön (joka on valtava) on mahdollista päästä käsiksi, kunhan loputkin kokoelman omistukseen ja hallintaan liittyvät kysymykset saadaan ratkaistua. Isoja lukuja Jo aiemmin luetteloituja Ala-Könnin kokoelmia löytyy Tampereen kansanperinteen arkistosta yli 8000 tunnin äänitallennekokoelman ja noin 200 000 valokuvan verran; yli tuhannen soittimen kokoelmansa Tampereen yliopisto on antanut säilytykseen Kaustiselle osaksi Suomen kansansoitinmuseon kokoelmia. Nyt Kaustiselle siirretty toinen osa sisältää ainakin 200 soitinta lisää. Kun kokoelman inventointityö alkaa, ne kuvataan ja luetteloidaan yksitellen sekä tallennetaan Kansanmusiikki-instituutin digitaaliseen tietokantaan. Kokoelmasta on luetteloitu ennestään reilut 50 soitinta 2000-luvun alussa, jolloin kokoelma kävi Kaustisella edellisen kerran.Kokoelma antaa hienot mahdollisuudet myös kansanperinteen keruun historiaan liittyvän näyttelyn rakentamiseen. Mopon lisäksi kokoelmassa on Ala-Könnin nauhureita, kameroita ja muuta välineistöä. Pidemmällä aikavälillä kokoelmien säilytys “sirpaleisena” ei ole tarkoituksenmukaista, ja esimerkiksi valokuvat ja äänitallenteet olisi järkevintä yhdistää Tampereen kansanperinteen arkiston kokoelmiin. Toisaalta AlaKönnin kiinnostus ylitti kansanmusiikin rajat; kokoelmassa on esimerkiksi monta laatikollista jazz-musiikkia, joiden paikka olisi varmastikin Musiikkiarkisto Japassa (entinen Jazzja Poparkisto). Perkaamista siis riittää. Ehkä suurin haaste esineiden luetteloinnille on puutteelliset tiedot esineiden historiasta. Ala-Könni oli Erkki Ala-Könni keräsi intohimolla Kaustiselle saapui muuan viikko sitten illan pimeässä hieman poikkeuksellinen lasti, professori Erkki Ala-Könnin (1911–1996) niin sanottu b-kokoelma. Lapualaiset rokkarit talkoilivat täysperävaunurekan täyteen, kaustislaiset pelimannit tyhjensivät toisessa päässä. Lapualle saatiin tyhjentyneisiin tiloihin treenikämppiä ja Kaustiselle arvokas lisä kansanmusiikin historiakokoelmiin. Kaikki voittivat, joskaan kokoelman säilyttäminen ja siitä huolehtiminen ei ole sen halvempaa Kaustisella kuin Lapuallakaan. Outi Valo Erkki Ala-Könni soitinnäyttelyssä Kaustisella 1970. Le o To rp pa /K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 uuttera kerääjä, mutta ”keräilyvimma” asettui usein systemaattisen keruun ja kontekstitietojen merkinnän edelle (tosin myös erimielisyydet kokoelmien sijoittamisesta ovat voineet vaikuttaa tietojen puutteellisuuteen). Esimerkiksi aiemmin luetteloiduista soittimista löytyy 42 harmonikkaa, mutta vain kolmeen on merkitty tietoja soittimen käyttöhistoriasta tai aiemmista käyttäjistä. Esinekortit ovat usein vain kuvailevia, eivätkä niinkään soittimien historiaa taustoittavia tietoja. Ala-Könnin työ osuu kansanmusiikin historian kannalta mielenkiintoiseen taitepisteeseen. Hänen elämäntyössään korostuu kansanmusiikin intohimoinen tallentaminen ja myös tarve aikansa talonpoikaisen kansankuvan säilömiseen. Tallennus palvelee tutkimustyötä Ala-Könni määritteli 1970-luvun alussa ”mestarikerääjän” tai ”suurkerääjän” rajaksi noin tuhat sävelmää, vaikka totesikin rajan olevan niin korkealla, ettei sen yläpuolelle kovinkaan moni kerääjä yllä. ”Suurkerääjiksi” hän mainitsi tutkijoista erityisesti suomenruotsalaisia kansanmusiikkisävelmiä keränneen Otto Anderssonin ja paljolti sukukansojen keskuudessa liikkuneen professori A. O. Väisäsen . Ala-Könni itse ylitti kaikki rajat: 1940-luvulla alkanut työ ylitti kymmenentuhannen tallenteen rajan jo 1950-luvulla, ja 1960-luvulla tallennettujen arkistonäytteiden määrä yksittäin laskettuna on jo yli 30 000 kappaletta. 1970-luku oli kerääjän ”kulta-aikaa” – yksittäisten raitojen määrä triplaantui 1960-luvulta ja keruupaikkakuntia oli satoja ympäri Suomen. Yhteensä Ala-Könnin tallentamia musiikkiesityksiä on arviolta ainakin 155 000. Ala-Könni totesi 1970-luvulla annetussa haastettelussa nykyajan keräysmetelmien olevan tieteellisempiä kuin aiemmin: siinä missä ennen pyrittiin tallentemaan helmiä, haluttiin nyt saada talteen ennen kaikkea tavallisimmat sävelmät, ne jotka ovat eniten kuluneet käytössä. Siten saadaan yleiskuva kansanmusiikin levinneisyydestä, lajeista ja käytöstä. Myös haastattelussa vuonna 1965 sivutaan samaa teemaa – isoja keräilymääriä ja toisintojen tallennusta: Paavo Helistö: Siis tutkimuksen tulisi nykyjään kerätä kaikki mitä tielle sattuu? Erkki Ala-Könni: No ainakin näytteitä kaikesta materiaalista, sillä tavalla me voimme luoda sitten objektiivisen kuvan siitä, mitä kansa on laulanut ja soittanut tiettynä vuosikymmeninä. Ala-Könnille suuri tallennusmäärä edusti siis objektiivisuutta, luotettavaa tietoa kansanmusiikin harrastuksesta eri vuosikymmeniltä. Tässä asiassa hänen tutkimuskäsityksensä poikkesi monien muiden näkemyksistä. Aineistolähtöisessä tutkimuksessa on yleensä tapana, että keruu lopetetaan jossain vaiheessa ja tutkimus tehdään kerätyn aineiston pohjalta. AlaKönniä myös kritisoitiin aineiston tutkimisen laiminlyövästä ”keräilymaniasta” jo hänen aktiivisimpana aikanaan. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, kuten Ala-Könni totesi vuonna 1986: ”Materiaali oli niin mielenkiintoista, sitä nautti kun sai taas jotakin erikoista”. Tallennusten määrä oli keskeistä myös keruumatkojen uutisoinneissa. Ala-Könnin tapainen ”keruuvimma” ei ole aivan ongelmatonta. Erilaisia keruukäytäntöjä käsitellyt tutkija Susan M. Pearce käyttää intohimoisesta keruutyöstä termiä ”fetisistinen keruu”, jossa tyypillistä on irrottaa objektit niitä ympäröivästä todellisuudesta ja ikään kuin pysäyttää aika. Objektit koetaan staattisina, ei mihinkään kuuluvina, ja kelluvina. Kokoelmien sisältö on irti kontekstistaan, ja ne luovatkin kerääjälleen eräänlaisen oman universumin. Valitettavan usein fetisistisesti kerätty kokoelma ikään kuin kuolee kerääjänsä mukana. Tämä on ollut näkyvä osa myös Ala-Könnin kokoelman historiaa. Kun Ala-Könnin rooli väheni, väheni myös kokoelmien merkitys, ja erityisesti juuri soitinkokoelma joutui heittopussin asemaan. Viestit tulevaisuuteen Tampereen yliopistoon tekeillä oleva väitöskirjani keskittyy Ala-Könniin kansanperinteen tallentajana ja hänen keruutyöhönsä, mutta käytännön syistä keskityn Ala-Könnin luetteloituihin aineistoihin. Ala-Könni -säätiön kokoelmassa on kuitenkin muutamia yksittäisiä kokonaisuuksia, jotka valottavat Ala-Könnin keruutyötä ja kokoelmien karttumista. Ala-Könnillä oli mielenkiintoinen tapa kerätä itsestään tietoa myös tulevaa tutkimusta varten. Sain Ala-Könnin omaisilta muun muassa muutaman kirjeen, joiden saateteksteissä Ala-Könni ohjeisti aineiston olevan tarkoitettu nuorelle tutkijalle, joka aloittaa tutkimuksen hänestä vuonna 2011, tasan 100 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Kuinka ollakaan, aloitin tutkimukseni teon juuri kyseisenä vuonna! Säätiön kokoelmassa on myös muutama nauhalaatikko, joiden aukaisuun on annettu lupa vuoden 2011 jälkeen. Kiinnostavaa onkin se, mitä nämä laatikot pitävät sisällään. Osa Erkki Ala-Könni -säätiön kokoelmista on säätiön vuokraamissa tiloissa Tampereella, ja joukossa on muun muassa AlaKönnin kenttäpäiväkirjoja ja nuotinnoksia 1940ja 1950-lukujen kenttäretkiltä. Omaa aihettani ajatellen tuo aineisto on ehkä mielenkiintoisin osa kokoelmaa. Ala-Könnin tutkimusretkikunta keräsi vuonna 1964 Haapasaaresta 451 museoesinettä, jotka siirrettiin merivartioston veneellä Kotkaan. La ur i O in o K an sa np er in te en ar ki st o/ Ta m pe re en yl io pi st o
MUSIIKKIJUHLA Kainuussa ja Vienan Karjalassa 28.6.-2.7.2017 SO M M EL O www.sommelo.net www.facebook.com/sommelo TÄHTÄÄ MUSIIKIN AMMATTIIN: OPISKELE MUSIIKKIALAN PERUSTUTKINTO KOKKOLASSA! MUSIIKIN OSAAMISALA/MUUSIKKO 180 OSP (PK/YO) Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO K L A S S I N E N M U S I I K K I K A N S A N M U S I I K K I P O P / J A Z Z M U S I I K K I M U S I I K I N T E K I J Ä W W W . K P K O N S A . F I KOKK OLA Ammatillista koulutusta yli 30 vuotta YHTEISHAKU: 21.2.-14.3.2017
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MEGAN STUBBS NIMI: Megan Alyse Stubbs SYNTYMÄPAIKKA: DeKalb, Illinois (USA) AMMATTI: muusikko, opiskelija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Järvenpää YHTYE: Trio Moyoni (www.facebook.com/TrioMoyoni) ELÄMÄN MOTTO: Ole se muutos jonka haluat nähdä ympärilläsi. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Fabia Mantwill R eilu vuosi sitten Suomeen muuttanut Megan tietää tulevaisuudestaan yhden asian. Kun opinnot Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Glomas-opinto-ohjelmassa ovat päätöksessä hän palaa Tansaniaan. Yhdysvaltain Illinois’n osavaltiossa, DeKalbin kaupungissa syntyneen ja varhaislapsuutensa kasvaneen Meganin toiseksi kotimaaksi tuli Tansania, kun muusikkovanhemmat muuttivat perheen sinne vuonna 2006. Pikkulapsena alkanut ja keskeytymättä jatkunut klassisen musiikin opiskelu sai uutta väriä kun Megan sukelsi innokkaasti tansanialaiseen musiikkiperinteeseen. Perhe on tukenut Meganin musiikkiopintoja vahvasti. – Opin lukemaan tekstiä ja nuotteja aivan yhtä aikaa. Musiikki ja soittotunnit olivat yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi matematiikan opiskelu koulussa. Klassisen musiikin alalla työskennelleiden vanhempien mielipide oli, että ennen kuin koulu on käyty, ei soittamista saa lopettaa – sen jälkeen valinta on oma. Siinä vaiheessa minulle oli jo päivänselvää että en halua tehdä elämässäni mitään yhtä paljon kuin soittaa, Megan kertoo suuresta rakkaudestaan, musiikista. Meganin ensimmäinen ja keskeisin instrumentti on sello, mutta läheisiä ovat myös laulu, viulu ja perkussiot – ja näiden lisäksi vielä moni muukin instrumentti. Glomas-ohjelmaan liittynyt opintoleiri pidettiin Tansaniassa vuonna 2013. Megan oli kuulemassa opinto-ohjelman esittelyä ja päätti myöhemmin hakea koulutukseen. Opinnot Suomessa ovat täyttäneet kaikki odotukset ja hän ylistää vuolaasti niin koulutusohjelmaa, opettajia kuin kanssaopiskelijoitaan. Meganille musiikki on ehdottomasti keskeisin kanava jolla välittää tunteita ja kommunikoida sekä voimavara jonka avulla voi selvitä lähes mahdottomasta. Tästä Meganilla on henkilökohtainen kokemus juuri viime vuodelta, kun perhettä koetteli raskas menetys ja vakava sairaus. Voisi kuvitella että sello ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla instrumentiksi kun materiaalina on kansojen musiikki. Megan kumoaa tämänkaltaiset arvailut kertaheitolla: – Kaikki on kiinni asenteesta; instrumenttien ja tyylien väliset rajat ovat täsmälleen niin korkeat tai leveät kuin millaiseksi ne kuvittelet. En ole kokenut mitään ”vastustusta” sellon suhteen – ehkä päinvastoin, koska sello on näissä yhteyksissä harvinaisempi soitin. Toki myös kokonaisuus ratkaisee. Megan ammentaa sävellystyössään ja ilmaisussaan niin klassisen musiikin taustastaan kuin Tansaniassa omaksumastaan perinnemusiikista – ja viimeisimpänä mm. pohjoismaisista viulukappaleista. Swahilinkielistä nimeä kantava Trio Moyoni (sydämeen/sydämestä) on Meganin tämänhetkinen yhtye. Hänen lisäkseen yhtyeessä soittaa irlantilainen opiskelukaveri, kitaristi Paddy Groenland ja kolmas jäsen on Meganin läheinen ystävä, saksofonisti Fabia Mantwill Saksasta. – Me kaikki myös laulamme, ja musiikissamme sekoittuvat meidän kaikkien taustat sekä musiikkityylit jazzista klassiseen ja itäisestä Afrikasta Brasiliaan. Trion kanssa tälle vuodelle on tulossa ainakin Saksaan ja Irlantiin ulottuva kiertue. Tämän lisäksi Megan keskittyy joulukuussa tapahtuvaan tutkintokonserttiinsa, jossa kuullaan hänen omien sävellystensä lisäksi sovituksia kansanmusiikista. Suomessa vietetyn ajan jälkeen paluu Tansaniaan on Meganille itsestäänselvä asia. Intohimoisesti varsinkin nuorten opettamiseen suhtautuva Megan pitää osana opintojaan tansanialaisille nuorille musiikkileirin elokuussa, ja palaa maahan myös kun opinnot ovat ohi. Jo ennen Suomeen tuloaan hän näki opetustyössään musiikin opetuksen voiman mm. niin, että kouluun tultiin sitä varmemmin niinä päivinä kun lukujärjestyksessä oli musiikki. – Tansania on antanut minulle paljon ja haluan näin myös antaa maalle takaisin. Näillä sanoin minut lähetettiin Suomeen: Kun lähdet, me lähdemme kanssasi. Kun opit, me opimme. Ja kun palaat, me kaikki rikastumme siitä, millaiseksi olet tullut. Rajojen kyseenalaistaja ja toivon tuoja Jos satut keikalle jossa Megan Stubbs nousee sellonsa takaa ja alkaa tanssia, puntaroit mielessäsi välittömästi mikä näkemäsi selittää. Länsimaisen oloinen muusikko muuttuu hetkessä intohimoisesti afrikkalaisia rytmejä ja liikekieltä tulkitsevaksi tanssijaksi, jolla on huikea intensiteetti. Arvaat taustalla olevan muutakin kuin muutama satunnainen afrotanssitunti. Muusikkoperheen tyttären tie onkin tähän mennessä käynyt kolmen hyvin erilaisen maanosan kautta. Näkemänsä perusteella hän kokee syvästi velvoitteen niin taiteilijana kuin opettajana luoda toivoa, voimaa ja iloa sinne mistä sitä puuttuu.
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 H ohka syntyi vuonna 2006, kun Meriheini Luoto, Enne Purovaara, Veikko Muikku ja Valtteri Lehto opiskelivat Sibelius-lukiossa. Yhtyeen alkuun potkaisivat Meriheini ja Enne. – Kaipasin soittokavereita musiikkiin, jossa saa toteuttaa itseään. Olin tutustunut Enneen jo edellisenä kesänä, ja me laitettiin seinälle ilmoitus, jossa etsittiin soittokavereita. Aluksi meitä oli isompi porukka, mutta puolen vuoden jälkeen kokoonpano muotoutui nelihenkiseksi, muistelee Meriheini. Aluksi Hohka soitti perinteistä kansanmusiikkia, mutta pian bändiläiset alkoivat säveltää omaa musiikkia. Molempien levyjen, Puutarhautuminen (2011) ja mailla/ halmeilla (2015) kappaleet ovat hohkalaisten sävellyksiä ja ne on sovitettu yhdessä. Hohkan soitettavaksi voi tuoda kaikenlaisia juttuja. Sitten kokeillaan, toimiiko ne. Usein kappaleen säveltäjällä on melodia ja soinnut, mutta yhdessä soitettaessa soinnutkin voi mennä uusiksi ja melodiasta jäädä puolet pois. Esimerkiksi Kertalaakin tein alun perin Perinnearkun jamipolkkasävellyskisaan, mutta se ei menestynyt. Ajattelin, että hyvä melodia on sääli heittää pois, joten vein sen Hohkalle ja melodiasta tuli ihan jotain muuta bändin käsittelyssä, Enne valaisee. Musisointi laajentunut vuosien myötä Aluksi Hohkan soitinkokoonpanona oli viulu, kantele, haitari ja kontrabasso, mutta vähitellen mukaan tuli myös muita instrumentteja. Nykyään Hohkassa kuulee myös avainviulua, kitaraa, kosketinsoittimia, lyömäsoittimia ja sähköbassoa. Ekalla levyllä soitettiin biisejä lähes sellaisina kuin oltiin soitettu niitä keikoilla. Toista levyä tehdessä alettiin kokeilla, mitä kaikkea vois tehdä. Kun huomattiin, että esimerkiksi synasoundi tai särötetty viulu toimii jossain kappaleessa hyvin, näitä kokeiluja jäi keikkakäyttöön, selittää Enne. Musiikkityylinsä Hohka on halunnut pitää rönsyilevänä. Yhtyeen musiikki ja levyt eivät kuitenkaan ole sillisalaattia. Eri vaikutteista on tullut yhdistävä tekijä, niistä on hioutunut bändin oma tyyli. Vaikutteita löytyy esimerkiksi suomalaisesta, balkanilaisesta ja irlantilaisesta kansanmusiikista, mutta myös klassisesta musiikista ja post-rockista. Lisäksi improvisoitu, minimalistinen, pitkän estetiikan musiikki Teksti: Arja Kangasniemi Kuva: Antti Kokkola Hohkaa klubeista jäähalleihin Herkkää kanteleen soittoa, haikeaa haitarismia, pelimanniviulismia, irlantilaismeininkiä, post-rock-vaikutteita – muun muassa näistä on Hohkan musiikki tehty. Kymmenen vuoden aikana helmeksi hioutunut monimuotoisuus on yhtyeen valtti.
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 sekä amerikkalainen country-pop ovat olleet viime aikoina bändiläisten omilla kuuntelulistoilla. – Kaikki musiikki, joka puhuttelee ja koskettaa, on kiinnostavaa. Hohkaan on viime aikoina vaikuttanut esimerkiksi post-rock, sanoo Meriheini. Tietämättään taitoluistelumuusikkoina Kotimaan keikkojen lisäksi Hohka on esiintynyt ulkomailla. Vuonna 2011, vähän ennen debyyttilevyn julkaisua, yhtye voitti Pohjoismaiden pelimannimestaruuden, mikä toi näkyvyyttä ja keikkoja bändille. Seuraavana vuonna Sibelius-Akatemian festivaaleilla USA:ssa tehdyt keikat ovat jääneet myös mieleen. Niiden ansiosta bändi kehittyi paljon. Viime vuonna Hohka vietti 10-vuotisjuhlaansa. Juhlavuoden lopulla Hohkan musiikki soi kanadalaisen taitoluistelijan Kevin Reynoldsin vapaaohjelman taustalla. Reynolds, joka on muun muassa vuoden 2013 Four Continents -taitoluistelumestari, on esittänyt ohjelmaa ainakin Canadian National Figure Skating Championships -kilpailussa tammikuussa 2017 Ottawassa, jossa hän voitti hopeaa. – Reynoldsin vapaaohjelman taustamusiikkina on meidän Puutarhautuminenja Muuttosarja-kappaleemme ja Trokan Kesäillan Tvist. Reynolds tai koreografi Shae-Lynn Bourne olivat etsineet suomalaista musiikkia, koska taitoluistelun MM-kisat ovat tänä vuonna Suomessa. Suomi-vaikutteita on myös Raynoldsin esiintymisasussa, johon kuuluu tyylitelty eteläpohjalaisen kansallispuvun liivi ja vyö, Meriheini ja Enne kertovat. Kaikenlaiset keikat ovat Hohkan mieleen. Tämän vuoden helmikuussa Hohka keikkaili Sveitsissä, Nordklang-festivaaleilla, jossa soi pohjoismainen musiikki eri genreissä. Yksi Hohkan esiintymisistä oli päälavalla, minkä lisäksi yhtye teki Sveitsissä kaksi pienempää keikkaa. Haastattelun aikana keikat olivat vielä edessä. – Mukavaa, että saadaan tehdä monenlaisia keikkoja. Nordklang-festarin keikka on järjestäjien mukaan parhaassa esiintymispaikassa. Toinen keikka on akustisella klubilla Zürichissa. Kolmas esiintyminen on olohuoneen kokoisessa Changemaker-putiikissa. Mutta pienet tilat ovat mukavia, koska niissä on lähellä sekä bändikavereita että yleisöä, tuumivat Meriheini ja Enne. www.hohka.net www.youtube.com/hohkasoi www.youtube.com/watch?v=b2RjIxWIpEE HOHKA Meriheini Luoto, viulu, avainviulu • aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana Perniössä, muutti myöhemmin Karjaalle • innostui kansanmusiikista 8-vuotiaana Näppäri-kurssilla • opiskeli Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja on valmistunut musiikin maisteriksi kansanmusiikin osastolta keväällä 2016 • muita bändejä Akkajee, mi-rage ja duo Minna Koskenlahden kanssa. Minna Koskenlahti, lyömäsoittimet • aloitti soittamisen lapsena pianolla Saarijärvellä • rumpujen soittaminen alkoi 11-vuotiaana • valmistui Keski-Pohjanmaan konservatoriosta vuonna 2011 • opiskelee kansanmusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa • tuli Hohkan jäseneksi 2015 • muita bändejä Unissakävelijät, Lovisan keinu, Barlast, mi-rage ja duo Meriheini Luodon kanssa. Veikko Muikku, haitarit, kosketinsoittimet • aloitti harmonikan soittamisen Mäntsälässä 1998 • opiskelee musiikkikasvatusta Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa • työskentelee muusikkona ja musiikkipedagogina pääkaupunkiseudulla • soittaa myös kosketinsoittimia, kitaraa ja lyömäsoittimia eri yhtyeissä • muita bändejä mm. Okra Playground, Mutaveijarit ja Kahden pennin orkesteri. Valtteri Lehto, kantele, kitara • aloitti kanteleen soiton Pornaisissa 6-vuotiaana ja soitti Brelo-kanteleyhtyeessä • opiskeli Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja suoritti kansanmusiikin osastolla kandidaatin tutkinnon • opiskeli vuoden Limerickin yliopiston Irish World Academy of Music and Dance -osastolla • opiskelee biologiaa • muita bändejä Megaherbivore. Enne Purovaara, kontrabasso, sähköbasso, kosketinsoittimet • aloitti musisoinnin pianon soitolla ja laulamalla kuorossa • innostui 13-vuotiaana rockista, alkoi soittaa sähköbassoa ja opiskella Helsingin pop–jazz-konservatorion musiikkiopistossa • opiskelee kansanmusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa • toimii myös freelance-kirkkomuusikkona • opiskellut uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajaksi • muita bändejä Kahden pennin orkesteri ja Lovisan keinu. Kahdeksas valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu järjestetään 50. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 10.–11.7.2017. Vuoden 2017 kilpailuun saavat osallistua 2–4 hengen pienyhtyeet vapaalla ohjelmistolla ja soittimistolla, kunhan esitettävä musiikki on instrumentaalista, akustista ja kansanmusiikkia, joko perinteistä tai uutta. ”Konsta Jylhä -kilpailusta on tullut tärkeä näyttämö suomalaiselle kansanmusiikille. Vuodesta 2010 alkaen on Kaustisen Pelimannitalossa kuultu hienoja esityksiä yhtyeiltä ja sooloina, instrumentaalista musiikkia ja lauluesityksiä. Kilpa on osoittanut suomalaisen kansanmusiikin huikean taitotason ja moninaisuuden. Tämän vuoden kilpailulta odotamme erityisesti linkkejä perinteeseen, vaikka kyseessä olisi uusikin musiikki”, kertoo kilpailun tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha. Teemaltaan vuosittain vaihtelevassa kilpailussa on edellisvuosina kilpailtu mm. perinnelaulussa, folk-laulussa ja Konsta Jylhän sävellysten tulkinnassa. Kilpailun esikarsinta suoritetaan näytetallenteen perusteella. Kilpailuun ilmoittaudutaan Kansanmusiikki-instituutin verkkosivuilla, josta löytyvät myös kilpailun säännöt. Ilmoittautuminen on käynnissä 18.1.–15.4. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Konsta Jylhä -kilpailun 2017 ilmoittautuminen käynnissä Konsta Jyllhä -kilpailun 2016 voittaja Tehoduo, Esko Järvelä ja Tero Hyväluoma.
16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 T otinen taitaa tosin olla tässä yhteydessä väärä sana, sillä harvalla on kanttia katsoa ja kuunnella tämän uuden Etiäisen hulvattomia esityksiä suu mutrulla. Ammattinsa osaavilla on vara panna ranttaliksi yleisönsä edessä. Ammattilaisten yhtye nousi lavalle ensimmäisen kerran viime kesän Siilifolkissa, tuolloin tosin vielä Savon tähtien työnimellä. Lopullista nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti, kunnes alkutalvesta päädyttiin Etiäiseen. Savon murteessa etiäinen merkitsee jonkin sorttista ennakkoaavistusta, ja aika näyttää, mihin tämä soittava ja laulava etiäinen aikanaan johtaa. Toivottavasti entistä parempaan... Taiturit ovat esiintyneet Etiäisinä nyt pari kertaa, viimeksi Ylä-Savon talvipäivillä Iisalmessa helmikuun alussa. Koko maan kansanmusiikkiväki pääsee tutustumaan heihin Samuelin Poloneesin päätöskonsertissa Kuopiossa maaliskuussa. Takaisin kotiin oppia jakamaan Amattilaisia he ovat todellakin kaikki viisi: Petri Makkonen , Riitta Väisänen , Petra Lisitsin-Mantere sekä Janka-Murrokset Anna ja Antti . Hanuristi Makkonen on joukon vanhin, muilla neljällä on neljänkympin kriisi vasta 2020-luvulla. Etiäisen synnyn taustalla on ainakin kaksi onnekasta sattumaa. Yhtäältä Pohjois-Savossa on avautunut sopivia työpaikkoja kansanmusiikin ammattilaisille, toisaalta taas maakunnasta opin tielle lähteneet eivät ole hakeutuneet joukon mukana etelään, vaan halunneet palata kotiseudulleen. Kaikki viisi ovat Savossa syntyneitä, ja viihtyneet pelimannien seurassa aivan pienestä pitäen. Ikääntyneet peruspelimannit ovat seuranneet myötämielellä lahjakkaitten nuorten kehitystä ja olleet oikeinkin hyvillään, että nämä opissa olevat ovat lähteneet halulla neuvomaan myös vanhempiaan. Makkonen, Väisänen, Lisitsin-Mantere ja Anna Janka-Murros ovat kaikki juuriltaan yläsavolaisia, ja Ylä-Savon pelimannit ovat suhtautuneet heihin kuin omiin lapsiinsa. Pieksämäellä syntynyt Antti Janka-Murros palautui Turusta kelpo savolaiseksi avioliittonsa myötä. Ennen Etiäistäkin viisikko on soittanut hyvin paljon yhdessä. Viulistit Väisänen ja Anna Janka-Murros murtautuivat yleiseen tietouteen heti neitoiässä tyttöbändi Kouhojen mukana. Antti Janka-Murros taas tuli Annalle ja Petralle hyvinkin tutuksi yhteisinä opiskeluvuosina Kokkolassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa. Kiireitä riittää jokaisella Kaikilla viidellä on omat, paljon aikaa vaativat työnsä musiikin opettajina. Makkosen ja Antti Janka-Murroksen työnantaja on Kuopion konservatorio, Petra LisitsinMantereen taas Kuopion kansalaisopisto. Riitta Väisänen työmaa on Iisalmessa. Janka-Murroksia pitää mukavasti liikkeessä myös työ Siilifolkin tuottajina. Etiäisellä ei ole muodollisesti johtajaa, mutta Petri Makkonen on toiminut eräänlaisena johtohahmona ryhmälle. Hän näkee ammattilaisryhmällä olevan ainakin kolme syytä toimintaan. Ensinnäkin Etiäinen tuo esille perinteistä savolaista kansanmusiikkia. Toisekseen se antaa mahdollisuuden esittää yhtyeen jäsenten omaa säveltuotantoa. Kolmas asia on sitten se, että ammattilaisina viisikko voi tuoda soittoon sitä virtuositeettia, jota kansanmusiikkikin kaipaa. Hanuri, viulu, basso, mandoliini... Etiäiset taitavat monia instrumentteja eikä siinä kaikki. Petra Lisitsin-Mantere muistuttaa, että kaikki myös laulavat. – Tarpeen mukaan voimme esittää kappaleita vaikka viisiäänisinä sovituksina. Mutta ei niin hyvää, etteikö aina myös jotain pulmaa. Anna Janka-Murros sanoo, että vaikeinta on löytää kiireisille etiäisille yhteistä harjoitusaikaa. – Mutta aina kun joku esityspyyntö tulee, kyllä se aika jostain saadaan. Muutama vuosi sitten tämä olisi ollut vielä täyttä utopiaa, mutta nyt se on kuitenkin totista totta: savolaiset ovat saaneet oman ammattilaisista koostuvan pelimanniyhtyeen. Etiäisessä on ytyä Teksti: Seppo Kononen Ylä-Savon talvipäivillä helmikuussa Etiäinen esiintyi nelikkona Anna Janka-Murroksen, Riitta Väisäsen, Petri Makkosen ja Antti Janka-Murroksen hahmossa. Satakielen polkka irtosi lennossa. Hanuri yhdistää Petra Lisitsin-Manteretta ja Petri Makkosta, mutta Etiäisessä Petra vastaa erityisesti laulusta. K at ja La m pi ne n Se pp o Ko no ne n
Karri ”Paleface” Miettinen KOLUMNI R äp-musiikki syntyy 70-luvun alussa New Yorkin esikaupunkialueilla. Eletään lamavuosia. Elämä suurkaupungin siirtolaiskortteleissa on rajua. Vietnamista on palannut sodan julmuuden arpeuttama sukupolvi. Työttömyys, päihdeongelmat ja väkivalta kukoistavat. New Yorkin alueella on satoja katujengejä. Hiphop-kulttuuri syntyy tarpeesta luoda jotain tyhjästä, ilman harrastusvälineitä ja soittotaitoa. Juuri kellään ei ole kotonaan soittimia, mutta kaikilla on levysoittimet ja tukku levyjä. Levysoittimesta tuleekin hiphopin pääinstrumentti. Jamaikalaiset siirtolaiset ovat tuoneet New Yorkiin soundsystem-kulttuurin. Jamaikalla on jo 50-luvun lopusta asti kokoonnuttu tanssimaan ja kuuntelemaan tiskijukkia ulkoilmabileisiin. Kilpailevat soundsystemit ovat kamppailleet tanssiyleisön suosiosta. Tämä perusajatus on myös hiphop-kulttuurin pohjana. Hiphopmusiikin alkuperäinen keskushenkilö on DJ eli kotoisammin tiskijukka. Tiskijukat olivat panneet merkille, että tanssiyleisö hullaantuu eniten kappaleen breakdown-osan aikana. Breakdown on useimmiten toisen kertosäkeen jälkeen tuleva rytmikäs väliosa, jossa kaikki muut instrumentit jäävät pois ja rytmi jää rumpujen ja perkussioiden varaan. Tunnetuin ja toistetuin lienee James Brownin ”Funky Drummerin” rumpukomppi. Kun tiskijukka omisti kaksi kappaletta samaa levytystä, pystyi hän kahdella levysoittimella jatkamaan tuota breakdownosaa loputtomiin. Toinen levy vapautetaan juuri kun edellinen päättyy ja sillä aikaa tämä kelataan uudelleen alkuun. Näin syntyi ensimmäinen taustarytmi räppäreille. Kun tiskijukka äityi yhä monimutkaisempiin miksauksiin tarvittiin joku joka huudattaa yleisöä. Se oli räppäreiden alkuperäinen tehtävä. Pian ilmaisu jalostui, kun mukaan tuli tarinankerrontaa ja yhä mutkikkaampia rytmisiä kadensseja. Seuraava sukupolvi kaivoi esiin sivistyssanakirjat ja räppien muoto sai yhä monimutkaisempia ja hienostuneempia tasoja. Seuraavat polvet kehittivät aina vaan sanojen virtaa kiinnostavampaan ja kokeilevampaan suuntaan. Pian räppäristä tulikin hiphopin päähenkilö. Alkuperäiset räppärit olivat jonkinlainen yhdistelmä juontajaa, stand-upkoomikkoa ja rhythm’n blues-laulajaa. Taustalla oli tietenkin laajemmin afroamerikkalaisen jutuniskennän perinne, blues ja gospel sekä erityisesti seurakunnan pastorin äänenpainot. Ne kuuluivat myös mustien kansalaisoikeustaistelijoiden puheenparressa. Kun kuuntelee nuoren Muhammad Alin riimittelyä haastatteluissa, yhteys räppäreihin on selvä! Juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Nimittäin Länsi-Afrikassa. Matkalla alkulähteelle, puuvillapelloilta ja orjalaivoista päädytään nopeasti Saheliin jossa vaikuttaa edelleen griottien perinne. He ovat tietäjiä, pelimanneja, historioitsijoita. He muistavat vanhat tarinat ja laulavat uudet uutistapahtumat. Kuulostaako tutulta? Sinällään tämä hahmo on läsnä kaikissa kulttuureissa. Kaikilla yhteisöillä on tällainen runonlaulajansa aikana ennen järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja joukkotiedotusvälineitä. Teppana Jänis! Arhippa Perttunen! Larin Paraske! Siinä meidän esihistoriallisia ämseitämme! Musiikillisesti räp-musiikki lainaa kaikkialta. 80-luvulla alkuvuosina rumpukoneet ja sämplerit alkoivat popularisoitua. Niiden avulla levyiltä lainattuja katkelmia eli ”sämplejä” saatettiin alkaa muokata sopiviksi taustabiiteiksi. Aluksi räp oli hyvin nopeaa ja perustuu discomusiikin poljentoon. 80-luvun kuluessa se hidastui kun New Orleans-, soulja etenkin funk rock-samplet valtasivat alaa. 90-luvulla räppärit sämpläsivät jo mitä tahansa, jazzia, elektronista musiikkia, reggaeta, klasaria… Pian uutta musiikillista kudosta pystyttiin rakentamaan yhä lyhyemmistä katkelmista. Enää lainattiin rummunisku tuolta, jousistäbi täältä. 90-luvun aikana räppääminen oli jo levinnyt ympäri maailmaa. Se alkoi juurtua pikkuhiljaa pallomme etäisimpiin kolkkiin. Kuten tyypillistä, protovaiheessa paikallinen räp-musiikki oli hiilipaperikopiota amerikkalaisesta esimerkistä. Kuten yhtä lailla afroamerikkalaista perua olevan rockinkin kohdalla, kesti aikansa ennenkuin alkoi syntyä todella suomalaista rockia. Lähes parikymmentä vuotta kului, ennenkuin Jarkko Laine, Hector, Juice ja kumppanit alkoivat luoda rockia todella suomalaisista lähtökohdista. Sama pätee räppiin. Suomalaiset musiikilliset vaikutteet, perinteinen suomalainen kansanmusiikki on alkanut kuulua suomiräpissä vasta viime vuosina. Kokeilut ovat vielä harvalukuisia ja hedelmällistä maaperää on paljon. Odotankin mielenkiinnolla mitä kaikkea syntyy osana genreä jossa kaikki on mahdollista! Räppi on pohjimmiltaan kansanmusiikkia. Jos kansanmusiikiksi ymmärretään kaikki ensisijaisesti muistinvaraiset perinteet, joiden ominaispiirteisiin kuuluu se, että muoto löyhästi ajateltuna pysyy mutta sanat ja sävelet muuttuvat eli syntyy koko ajan uusia toisintoja. Kulttuurista toiseen siirtyvä räp toteuttaa omalla tavallaan tätä ajattelua. Räppi on kansanmusiikkia 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Ti m o H ap po ne n
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Kansanmuusikon puku viestittää aina jotain E nsimmäinen kansanmusiikin ammattilaisiksi kouluttautunut muusikkopolvi toimi tienraivaajana monessa asiassa, mitä nykyään ei joudu välttämättä edes ajattelemaan. Niekku-yhtye joutui punnitsemaan tarkasti muun muassa pukeutumistaan. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston ensimmäiseen vuosikurssiyhtyeeseen kuului muun muassa Liisa Matveinen . – 1970-luvulla oli itsestään selvää että kanteleensoittajan esitykseen kuului kansantai kansallispuku, jotkut olisivat varmaan toivoneet jopa peruukkia ja pitkiä lettejä... Kotipaikkakunnallani Ilomantsissa käytettiin paljon feresiä eli karjalaista sarafaania, Matveinen muistelee. Niekun lisäksi Matveinen esiintyi aktiivisesti Martin tytöt -yhtyeessä, joka oli kolmen kanteleensoittajan kokoonpano. – Meiltä vaadittiin aina kansallispuvut, feresikään (karjalainen kansanpuku) ei kelvannut! Juhlaa vai työtä? 1980-luvun puolessavälissä muusikot alkoivat kuitenkin vastustaa kansallispukua esiintymisvaatteena. Liisa Matveinen painottaa useampaan otteeseen, ettei kyse ole kansallispuvun inhoamisesta, päinvastoin. – Minä rakastan kansallispukua, mutta se on juhlapuku! Ryhdyimme vastustamaan sitä, että pukua pidettiin työelämäsTeksti: Tove Djupsjöbacka Ennen kansallispuku oli aika lailla pakollinen osa kansanmusiikkiesitystä. Sitten sitä vastaan kapinoitiin. Minkälaisin ajatuksin suomalaiset kansanmuusikot nykyään valitsevat esiintymisasunsa? U ni ku va / M at s V uo re nj uu ri Tältä näytti Suden Aika -yhtye vuonna 2011: Mai Niemen suunnittelemat kirkkaanväriset viitat sekä mustaa. Liisa Matveinen toinen vasemmalta.
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 sä. Tavallaan työ tuntui häpäisevän sitä. Puvun kanssa kierrettiin keikoilla kaikilla mahdollisilla lavoilla, matkustettiin, käärittiin hihaa soittaessa kanteletta, jolloin puku näytti ihan miltä sattui... Ei se puku ollut silloin omassa arvossaan. Olimme kyllä nuorina liikuttavan fanaattisia tässä asiassa, Matveinen hymyilee. Oli selvää, että asiat muuttuvat kun kansanmusiikkia tehdään työnä. On erilaista esiintyä silloin tällöin kansallispuvussa kuin käyttää sitä päivittäin haastavissa olosuhteissa, hikoilla pitkiä konsertteja mittavilla kiertueilla... – Nykyään keikan jälkeen vaatteet heitetään pyykkiin joka kerta. Jos on kansallispuku, siitä pitäisi ensin irrottaa kaikki osat jotka värjäävät, sitten ommella ne käsin takaisin. Ja ehkä olet matkalla ja asut hotelleissa viikon! Työasuna se on hyvin epäkäytännöllinen. – Niekun kanssa muistan meidän pohtineen, miksei kanteleensoittajakin voisi pukeutua niin kuin sinfoniaorkesterin jäsen, mustaan ja valkoiseen? Ryhdyttiin sitten toimimaan enemmän niin. Kerran yksi keikan tilaaja sanoi meille, että jos ei ole kansallispukua, ei sitten tarvitse tulla. No emme sitten tulleet! Juuri Niekku-vuodet osuivat murrosvaiheeseen ja pukuasioita tuli mietittyä paljon. – Ensimmäisissä matineoissa kaikilla oli karjalaiset liivihameet samantyyppisistä kankaista, ja puolet meistä aika lailla vihasivat niitä! Lopulta esiinnyttiin ihan kaikenlaisissa vaatteissa. Kaustisella meillä oli tapana käydä Halpa-Hallissa ostamassa kaikille samanlaiset paidat, jotain aina keksittiin. – Niekun ensikonserttiin vuonna 1991 teetettiin meille puserot ja niihin sopivat hatut, sekä todella lyhyet mustat minihameet! Ja mustat pitsikynsikkäät... SibeliusAkatemian kansanmusiikin osaston alkuaikoina yritimme Heikki Laitisen kanssa saada kansanmusiikkia pois jalustalta, jalkautumaan ihmisten pariin. Halusimme näyttää, että kansanmusiikkia voi soittaa ihan tavallisissakin vaatteissa. Hihat hallintaan Niekun jälkeen Liisa Matveinen päätyi Tallari-yhtyeen riveihin. Siellä pukeutumisasiat olivat helpompia, toimittiin enemmän pelimannipohjalta. – Tallarissa oli monesti mustaa ja valkoista, enemmän sitä ammattimuusikon pukeutumista. Yhteen konserttiin meille teetettiin varta vasten pohjalaiset juhlaasut: hameet, puserot, liivit... Ja minulle tehtiin oikein erikseen hihanpitäjä, että hiha pysyi ylhäällä. Kanteleensoittajalle se on todella olennaista, hihat yksinkertaisesti sammuttavat kanteleen kielet. Nykyään kansanmusiikin kentällä pukeutudutaan aika vapaasti omanlaisiinsa pukuihin, Matveinen toteaa. On kansanomaisia vaikutteita, villaa, pellavaa, kansallispukujen versioita ja paljon muuta. – Viime aikoina ei onneksi ole paljonkaan tarvinnut miettiä sitä, tilaako joku keikalle uudestaan jos on pukeutunut väärin. Alussa sitä piti ilman muuta miettiä! Viimeiset viisitoista vuotta Liisa Matveisen elämään on kuulunut Suden Aika -yhtye, joka on pukuvalinnoillaan halunnut korostaa kalevalaista maailmaa. – Käytämme Mai Niemen suunnittelemia Kalevala-aiheisia neuleviittoja, jotka liittyvät vanhoihin jumalattariin: Ilmatar, Tuuletar ja niin edelleen. Välillä on tilattu uusia malleja. Viittojen alla on kesällä valkoista ja talvella mustaa. – On hienoa että monet miettivät asujaan ja sitä, mitä musiikki ilmaisee. Voihan ajatella ettei puvulla ole väliä, kunhan osaa soittaa. Mutta on tärkeätä että asu sopii omalle vartalolle, että itsellä on hyvä olla. Paikallisuus ja yhteenkuuluvuus Kansanmusiikki, kansantanssi ja kansallispuvut ovat omilta osiltaan saman tarinan eri puolia. Kaikki liittyy kansallisromantiikkaan, maaseudun rahvaan kulttuurin asettamiseen tiettyyn muottiin ja sille annettuun uuteen termiin. Kansallispuvut ovat asiantuntijoiden suunnittelemia uusintoja talonpoikaisväestön 1700ja 1800-luvulla käyttämistä perinteisistä juhla-asuista. Näiden rinnalla käytetään myös esihistoriallisiin hautalöytöihin perustuvia muinaispukuja. Sa m i Pe rt ti lä Johanna Juhola (vas.) Las Chicas del Tango -yhtyeen kanssa. Myös tässä kokoonpanossa kirkkaat värit ovat valttia, silloin artisti erottuu paikassa kuin paikassa. Hyvin nuori Niekku-yhtye konserttilavalla kansanomaisissa asuissa. Vasemmalta Arto Järvelä, Maria Kalaniemi, Anu Itäpelto, Liisa Matveinen, Anna-Kaisa Liedes ja Leena Joutsenlahti.
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Sa ul i H ei kk ilä Kuten musiikkikaan, puvut eivät ole muuttumattomia, eri aikoina mielipiteet ovat vaihdelleet suuresti esimerkiksi hameenhelmojen pituuksista. Puvut ovat kuuluneet hyvin läheisesti erityisesti kansantanssiin – ensimmäinen varsinainen kansantanssiesitys vuonna 1865 sai oikeastaan alkunsa siitä, että haluttiin esitellä pukuja, ja samalla keksiä pukujen kantajille mielekästä tekemistä. Länsisuomalaiset puvut eroavat karjalaisista, ja esimerkiksi Vienan Karjalassa tietyt vanhoilliset pukeutumistavat säilyvät pitkään, kuten musiikkikin. Oman kotiseudun kansallispuvun kautta voi vahvasti viestiä myös paikallisidentiteettiä. Samanlainen puku tuo myös yhtenäisyyttä isollekin esiintyjäryhmälle, esimerkkinä mainittakoon vaikka näyttävästi pukeutuvat Alavuden kaksiriviset. Ammattimuusikkojen yhtyeissä paikallisperinne ei välttämättä ole voimakkaasti määrittelevä seikka, ja muusikkoja saattaa olla mukana hyvinkin eri puolilta Suomea, edustaen aivan eri perinteitä. Perinteisyys ja arvokkuus Nykykansanmuusikoista harmonikansoittaja Johanna Juhola on tunnettu värikkäistä ja näyttävistä esiintymisasuistaan. Hän on kansantanssiaikoina tehnyt runsaasti tuttavuutta myös kansallispuvun kanssa. Nykyään Juholan musiikkia ei välttämättä lokeroida kansanmusiikiksi, jolloin kansallispuku voi antaa hiukan harhaanjohtaviakin viestejä. – Kaikki asut viestittävät aina jotain. Jos esiintyy ruutupaidoissa tai arkisissa vaatteissa, tai epäyhtenäisesti pukeutuneina, viestittää hakevansa arkista, rentoa tilannetta, Juhola toteaa. – Kansallispuku puolestaan nostaa arvokkuutta ja viittaa perinteisyyteen. Jos minä esiintyisin kansallispuvussa ulkomailla ihmiset ajattelisivat että ”tämä on nyt sitä perinteistä suomalaista kansanmusiikkia”. Kansallispuku tavallaan viestii siitä ja luo perinteisen vaikutelman. On hyvä että siitä voi nykyään käyttää vain joitain osia – silloin vaikutelma voi olla se, että soitamme kansanmusiikkia mutta olemme modernisoineet sitä. Kyllähän kansantanssiryhmätkin monesti käyttävät muita asuja esittäessään jotain modernimpaa. Olisi tietysti mielenkiintoista aiheuttaa ristiriitaa eli soittaa kansallispuvut päällä jotain ihan muuta kuin mitä puvun kautta voisi olettaa. Kirkkaat värit erottuvat Johanna Juhola määrittää nykyään oman musiikkinsa fantasiatangoksi ja vaikuttaa hyvinkin aktiivisesti pukeutumiseen yhtyeissään Johanna Juhola Reaktori ja Johanna Juhola Trio. – Pukeutumisen pitäisi tukea musiikkia. Haluan viedä ihmisiä vähän vinksahtaneihin mielikuvitustarinoihin. – Haluan vaatteiden olevan erityisiä ja uniikkeja, ne eivät saisi näyttää perusvaatekaupasta ostetuilta. En voi vaikuttaa esiintymispaikkojen ulkonäköön. Kirkkaat värit kuitenkin erottuvat mitä tahansa taustaa vasten ja ilman valokeilaakin saa itsensä näkyviin. Mustalla lavalla mustien monitorien ja mikrofonitelineiden seassa kirkkaat värit erottuvat kun taas mustiin pukeutunut ihminen saattaa kadota mustuuteen. Johanna Juholakin pukeutuu mustaan esimerkiksi Tango-orkesteri Unton kanssa soittaessaan, jolloin tuntee itsensä enemmän rivimuusikoksi. – Musta asu voi toimia myös siten, että häivytetään esiintyjää ja tuodaan itse musiikkia esille. Itse pidän kuitenkin enemmän persoonista lavalla. Olen valikoinut Reaktorin ja Trion soittajatkin siten, että heistä olisi itseni kanssa huomiosta kilpailijoita. Johanna Juhola ei itse halua määrätä täsmälleen, mitä muut yhtyeen jäsenet laittavat päälleen. Jo kymmenen vuoden ajan hän on luottanut Tauko Designin Mila Kansallispuku sopii kaikille Suomalaisen kansallispuvun tarina lasketaan virallisesti alkaneen 5.8.1885, kun keisari Aleksanteri III vieraili keisarinnansa kanssa Lappeenrannassa. Soutajina toimivat kansallispukua käyttävät soreat neitoset herättivät huomiota, heidän joukossaan myös tuleva näyttelijä Ida Aalberg. Nykyään suomenkielisellä alueella on 200 kansallispukumallia ja ruotsinkielisellä alueella saman verran. Joka puvulle pitää löytyä esikuvia, museaalisia dokumentteja. Kansallispukuja on nähty viime vuosina kaikenlaisissa tilaisuuksissa häistä Linnan juhliin, erikoisuutena myös vapaamuotoiset kansallispuvun tuuletuspiknikit. Kiinnostus pukuharrastukseen kulkee jatkuvasti aalloissa. Pukujen valmistukseen erikoistuneita tekijöitä löytyy ympäri Suomea. Legendaarinen Helmi Vuorelma -tuotemerkki sai lopulta jatkajakseen Suomen Perinnetekstiilit Oy -yrityksen, jonka toimitilat ovat juuri siirtyneet Lahteen. Suuri osa puvuista tehdään itse kansallispukujen ompelukursseilla. Kansallispukunsa saa valita oman mieltymyksen mukaan, siihen ei ole tiukkoja sääntöjä. Haastatellessani kansallispukukonsultti Taina Kangasta kansallispuvun 130-vuotisjuhlien yhteydessä hän kertoi ajankohtaisista asioista näin: ”Viime aikoina on kysytty, saavatko maahanmuuttajat käyttää kansallispukua. Totta kai saavat! Jos kokee olevansa suomalainen, niin suomalaista kansallispukua saa ilman muuta käyttää.” Tove Djupsjöbacka Jyväskylässä sijaiseva Kansallispukukeskus esitteli toimintaansa Folklandialla 2016. Jo rm a A iro la Pelimannipiireissä esimerkiksi Alavuden kaksiriviset pukeutuu aina komeasti kansallispukuihin. Tässä Samuelin Poloneesissa vuonna 2008.
21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Moisioon tässä asiassa. Kanssamuusikoille suunnitellaan varta vasten heille sopivia vaatteita. Johanna Juhola Trio on tehnyt paljon pitkiä koulukiertueita Norjassa, ja silloin vaatteilta vaaditaan myös käytännönläheisyyttä. – Pitää olla sellaisia vaatteita, joissa voi ensin roudata ja sitten esiintyä. Sitten niissä hikoillaan ja niitä pitää pestä välillä, eikä matkalaukkuun mahdu niin monia vaatekertoja... Jokainen soitin myös vaikuttaa vaatteisiin eri lailla. Harmonikansoittajalla kuluu vasen hiha, joka onkin jouduttu monessa Juholan puvussa vaihtamaan useita kertoja. Hyvän kankaan etsintää Luottovaatettaja on tehnyt Johanna Juholalle yli kaksikymmentä esiintymisasua, ja myös arkivaatteita. Hän mainostaa Tauko Designia vilpittömän innoissaan, ja moni kollegakin on innostunut heidän puvuistaan, esimerkiksi viime Kansanmusiikkilehden kannessa komeilevat Emilia Lajunen ja Suvi Oskala. – Aiemmin yritin löytää täydellisiä esiintymisvaatteita kaupoista, mutta jos muoti ei sillä hetkellä ollut sopiva, mielessä olevaa vaatetta ei kaupasta löytynyt. Enää ei tarvitse etsiä keskinkertaisia ratkaisuja. – Nykyään kankaiden etsiminen onkin se suurin haaste. Kun oikea kangas löytyy, ostan sen ja teetän siitä jotain. Ostan myös käytettyjä vaatteita innostavan kankaan takia ja teetän niistä uusia. Kun ompelee vaatteita kierrätetyistä kankaista tietää, kuinka ne tulevat kestämään, ja miltä ne näyttävät pestyinä. Ja on minulla yksi esiintymisasu, joka on tehty eri kansallispukujen kankaista, äidin varaston ylijäämästä! 15. Juurijuhla – RotFest 1.-8.4. Tapahtuma pitää sisällään huikeita suomalaisen kansanmusiikin eturivin yhtyeiden konsertteja sekä ruotsalaisten huippukansanmuusikoiden vierailuja. Sellosalin lavalle nousevat 7.4. Timo Rautiainen & Ville Ojanen , Valma & Varsinaiset sekä Jaakko Laitinen & Väärä Raha . 5.4. Sellosalin konsertissa esiintyvät upeat ruotsalaiset kansanmusiikin legendat Lena Willemark & Mats Öberg sekä ruotsalais-portugalilainen Stockholm Lisboa Project vieraanaan Maria Kalaniemi . Tapahtuma huipentuu 8.4. Kansanmusiikin ilotulitukseen, jossa räiskymässä Kelavala , eli pitelemättömät Heikki Laitinen , Reijo Kela ja Kimmo Pohjonen . Juhlakonserttiin tuo tuulahduksen saaristosta Aspö spelmän , ja kansantanssin riemua esittää Katrilli . Espoolainen Leikarit esittää konsertissa espoolaista kansanmusiikkia Suomen itsenäisyyden ajalta. Tuorein yhteistyökumppani Suomen luontokeskus Haltia vie kuulijat avajaiskonsertissa keskelle upeata luontomaisemaa kun päänäyttelysalissa soi paimensävelmät Armas -yhtyeen soittamana. Ja jouhikkovelho Pekko Käppi laittaa tunnelman astetta groovempaan suuntaan omassa esityksessään. JuuriJuhla-RotFest tuottaa kirkkokonsertin tunnelmallisessa Espoon tuomiokirkossa Psalttamus-pelimannivirsiteemaisesti, esiintymässä upea kolmikko Timo Alakotila , Senni Valtonen ja Maria Kalaniemi . Suomenruotsalaista iltaa vietetään 4.4. tunnelmallisessa Lagstad Hembygdsgårdissa, jossa pidetään Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin Svalan-levyn julkistamiskonsertti. Tanssimaan pääsee Sellosalin päivätansseissa, jossa tanssittamassa ovat JuuriJuhlan kestosuosikit eli Espoon pelimannit, solistinaan upea Vieno Kekkonen ! Lapsille ja koko perheille JuuriJuhlan ohjelmassa on tarjolla myös monenlaista konserttia. Koululaisilla on mahdollisuus kuulla Stockholm Lisboa Projectia Sellosalissa. Tapahtuman viimeisenä päivänä 8.4. on vauhdikas Nuorten Pilpatuskonsertti Espoon kulttuurikeskuksen lämpiössä. Siellä esiintymisvuorossa ovat lasten ja nuorten kansanmusiikkija kansantanssiryhmät. www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFest on yksi Espoon kaupunkifestivaaleista. Tuplajuhlaa pukkaa, sillä 15. JuuriJuhla-RotFest juhlistaa myös Suomi 100 –juhlavuotta! Stockholm Lisboa Project -yhtyeellä on JuuriJuhlassa vieraanaan Maria Kalaniemi. U lla N ik ul a Antti Paalasen asuun on päässyt vaikuttamaan harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen, joka nähtyään hänet soittamassa normaaleissa vaatteissa käski lähteä pukuostoksille. Siisti puku, joka joustaa soittaessa, on nykyään valttia.
22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 PERJANTAI 10.3. LAUANTAI 11.3. KLO 19 Meiltähän tämä käyp! Kuopion pelimannit, Mahottomat, Menevät mimmit, Triijuulla, Tervon pelimannit ja Kalevan kaiku Kuopion kaupungintalon juhlasali KLO 21 Poloneesiklubi & jamit! Ilta kansanmusiikin parissa framilla mm. Mahottomat, Spelarit, Idän lokarit Ravintola Intro KLO 10-14 Kansanmusiikkia kaupunkiin! Pelimannit jalkautuvat Kuopion kaupungille soiton merkeissä KLO 10 Lastenkonsertti Klovni Elviira ja Mukulele Kuopion Musiikkikeskus KLO 11-13.30 Soiva kierros Korttelimuseossa Kuopion Korttelimuseo KLO 15 Pelimanniparaati Kuopion Musiikkikeskus KLO 17.30 Kirkkokonsertti: Friikoolin messu Kuopion Tuomiokirkko KLO 19 Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars ja Vieno Kekkonen & Pekka Pentikäisen kvartetti Kuopion Musiikkikeskus KLO 21 Iltakonsertin tanssijatkot pelimannitanssit, nyt jalalla koreasti! Kuopion Musiikkikeskus KLO 21 Poloneesiklubi ja jamit! mm. Faarao Pirttikangas, Ilo(iset) tytöt, Kokka Ravintola Intro KLO 10 Kansanlaulukirkko Kuopion Tuomiokirkko KLO 12 Aulat soi! Kuopion Musiikkikeskus KLO 13 Samuelin Poloneesi 45 vuotta -pääjuhla mm. Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni, Faarao Pirttikangas, Etiäinen, Arvid Lundén, Savolaiset mestaripelimannit, Kasareikka, WAU Kuopion Musiikkikeskus KUOPIO 10.-12.3.2017 www.kuopionmusiikkikeskus.fi puh. 0600 96100 (1,98 €/min + pvm) www.kuopionmusiikkikeskus.fi Liput Musiikkikeskuksen konsertteihin: puh. 0600 96100 (1,98 €/min + pvm) www.lippu.fi puh. 0600 900 900 (1,98 €/min + pvm) Koko ohjelma: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys 45 VUOTTA 45 45 45 VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA KLO KLO SUNNUNTAI 12.3.
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2017 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät ry. Etelä-Hämeen kansanmusiikin mennyttä ja nykyaikaa Raimo Salmela Laulut, rallit, kansantanssit ja pelimannimusiikki ovat aina tuoneet nuorille ja varttuneillekin iloa, viihdytystä ja ohjelmaa seuranpitoon juhlina ja arkena. Laulua ja musiikkia halutaan ja rakastetaan. H ämeessäkin lähes kaikissa kylissä ja monen lähipiirissäkin oli pelimanni tai jopa soittoryhmä, jonka soittimina olivat viulut, haitarit, kantele, mandoliini tai jokin muu soittopeli. Vanhoja kansanveisuja, tansseja ja ralleja tai aivan omia muistiin tallentuneita kappaleita esitettiin korvakuulolta markkinoilla, kansanjuhlissa ja kotipidoissa. Lahdessa ja sen ympäristössä vaikutti pelimanni Sokea Otto , joka nimensä mukaisesti oli näkövammainen ja ansaitsi viulunsoitolla elantonsa. Hän tuli hyvin tutuksi kesäisin viihdyttäessään turisteja, jotka siirtyivät Helsingin junasta Vesijärven satamassa Vellamo-, Suomitai Jyväskylälaivoihin matkustaen kesää viettämään huviloilleen Vesijärven ja Päijänteen rannoille. Laiturin tyvessä Sokea Otto soitteli omia sepitteitään sekä kuulemaansa kansanmusiikkia ja keräsi kolikoita viulukoteloonsa. Sokean Oton soitannalla oli vaikutus myös muihin pelimanneihin, jotka kuulemansa perusteella opettelivat soittamiaan hänen kappaleitaan. Kansanmusiikin harrastus, kuuntelu ja suosio lisääntyivät voimakkaasti Kaustisen ja Konsta Jylhän suosion myötä 1970-luvulle tultaessa. Etelä-Hämeen nuorisoseurojen liiton yhteydessä oli jo toiminut Kauko Mantereen johtamana pelimanniyhdistys. Sen toimintaa jatkamaan perustettiin 14.11.1971 Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät edistämään ja kehittämään etelähämäläistä kansanmusiikkia. Uusi yhdistys rekisteröitiin vuonna 1975 itsenäiseksi yhdistykseksi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävät ry. Jo ensimmäisessä kokouksessa 1971 ilmeni, että maakunnan eri puolilla oli taitavia ja suosittuja kansanmusiikin soittajia, joilla oli intoa ja valmiutta ryhtyä yhteistyössä kehittämään kansanmusiikkia ja saamaan soittajia mukaan viihdyttävän ja hyvän harrastuksen pariin. Perustajajäseniksi ilmoittautui heti Kauko Mantereen lisäksi suuri joukko pelimanneja, kuten Raimo Raussi , Erkki Ojanen , Tuomas Kataja , Pertti Heinonen , Raimo Syrjänen ja Asko Leveäoja . Kaikki tuttuja soittajia kotiseudullaan ja laajemminkin sekä Helvi Jukarainen ja valokuvaaja Tapio Rantakari . Yhdistyksen lipun suunnitteli padasjokelainen Urpo Koivukoski . Lahtelainen Uuno Viipuri sävelsi yhdistyksen kunniamarssin, EHKYn marssin. Toiminta lähti alusta pitäen reippaasti käyntiin. Jäseneksi liittyi runsaasti lisää innokkaita soittajia. Suurimmillaan jäH ill a Va lt ak ar i PERJANTAI 10.3. LAUANTAI 11.3. KLO 19 Meiltähän tämä käyp! Kuopion pelimannit, Mahottomat, Menevät mimmit, Triijuulla, Tervon pelimannit ja Kalevan kaiku Kuopion kaupungintalon juhlasali KLO 21 Poloneesiklubi & jamit! Ilta kansanmusiikin parissa framilla mm. Mahottomat, Spelarit, Idän lokarit Ravintola Intro KLO 10-14 Kansanmusiikkia kaupunkiin! Pelimannit jalkautuvat Kuopion kaupungille soiton merkeissä KLO 10 Lastenkonsertti Klovni Elviira ja Mukulele Kuopion Musiikkikeskus KLO 11-13.30 Soiva kierros Korttelimuseossa Kuopion Korttelimuseo KLO 15 Pelimanniparaati Kuopion Musiikkikeskus KLO 17.30 Kirkkokonsertti: Friikoolin messu Kuopion Tuomiokirkko KLO 19 Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars ja Vieno Kekkonen & Pekka Pentikäisen kvartetti Kuopion Musiikkikeskus KLO 21 Iltakonsertin tanssijatkot pelimannitanssit, nyt jalalla koreasti! Kuopion Musiikkikeskus KLO 21 Poloneesiklubi ja jamit! mm. Faarao Pirttikangas, Ilo(iset) tytöt, Kokka Ravintola Intro KLO 10 Kansanlaulukirkko Kuopion Tuomiokirkko KLO 12 Aulat soi! Kuopion Musiikkikeskus KLO 13 Samuelin Poloneesi 45 vuotta -pääjuhla mm. Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni, Faarao Pirttikangas, Etiäinen, Arvid Lundén, Savolaiset mestaripelimannit, Kasareikka, WAU Kuopion Musiikkikeskus KUOPIO 10.-12.3.2017 www.kuopionmusiikkikeskus.fi puh. 0600 96100 (1,98 €/min + pvm) www.kuopionmusiikkikeskus.fi Liput Musiikkikeskuksen konsertteihin: puh. 0600 96100 (1,98 €/min + pvm) www.lippu.fi puh. 0600 900 900 (1,98 €/min + pvm) Koko ohjelma: www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys 45 VUOTTA 45 45 45 VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA VUOTTA KLO KLO SUNNUNTAI 12.3. Etelä-Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen soittoryhmää Kaustisella 2015.
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 senmäärä oli 1970-luvun lopulla, jolloin heitä oli lähes 300. Kansanmusiikin kerääminen aloitettiin heti. Kappaleiden määrä lisääntyi. Paljon oli tuttua kansanmusiikkia, mutta myös vähemmän tunnetut, jopa unhoon jääneet soitteet löydettiin suurta yleisöä viihdyttämään. Soittoryhmiä ja yhtyeitä syntyi maakunnan eri puolille. Pelimannimusiikki eli maassamme muutenkin nousukautta ja kansanmusiikki nautti suurta suosiota yleisön keskuudessa. Etelä-Hämeen maakunnassakin toimi vuosituhannen vaihteeseen tultaessa yli 30 soittoryhmää tai pelimanniorkesteria. Toiminnan alusta lähtien EHKY pyrki hyvään ja tasokkaaseen toimintaan. Luotiin yhtenäinen nuotisto, harjoituksissa kehitettiin soittotaitoa, yhteisesiintymistä ja opeteltiin uusia kappaleita. Soittotilaisuuksia oli maakunnassamme ja koko Suomessa runsaasti. Kaustinen, Pispalan Sottiisi ja Samuelin Poloneesi ja monet muut kansansoittojuhlat tulivat tutuiksi EHKYn soittajille. Esiintymismatkoja tehtiin Norjaan, Ruotsiin, Saksaan ja Puolaan muun muassa yhteistyössä Kalevan Nuorten liiton tanhuryhmän kanssa. EHKYn keskeisiä henkilöitä ovat olleet soitonjohtajat Kauko Mantere toiminnan alkupuolella ja myöhemmin Ossi Niinimäki nuottien hankkijoina ja ohjelmien laatijoina. Molemmat olivat myös puheenjohtajina. Eino Nieminen , Erkki Ojanen, Asko Leveäoja ja Raimo Raussi ovat EHKYssä tai muualla johtaneet orkestereita tai soittoryhmiä. Suomen Kansanmusiikkiliitto nimesi vuonna 1985 Etelä-Hämeen ensimmäiseksi oltermanniksi Tuomas Katajan. Hänen jälkeensä vuonna 2002 oltermanniksi nimettiin Raimo Raussi. Perustajajäsenet Raimo Raussi ja Asko Leveäoja ovat edelleen mukana. Ossi Niinimäen jälkeen EHKYn puheenjohtajana toimi Lauri Ojanen. Nykyinen puheenjohtaja on huuliharpputaituri, mestaripelimanni Aimo Mantere . EHKYn kapellimestarin sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävää vuodesta 2001 vuoteen 2011 hoiti Heikki Rassi . Vuodesta 2011 alkaen kapellimestarina ja soitonjohtajana on toiminut Lauri Keskinen . EHKY järjestää nykyään viisi kertaa vuodessa koulutuspäiviä. Pitopaikaksi on viime vuosina vakiintunut Lautsian lomakeskus Hauholla. Oman maakunnan alueella joskus esiinnytään. Monet soittajista harjoittelevat ja esiintyvät myös kansalaisaopistojen soittoryhmissä. Parhaillaan kapellimestari Lauri Keskisen johdolla EHKYssä harjoitellaan ja valmistaudutaan osallistumaan Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille, joilla olemme olleet mukana viime vuosina. EHKYn jäsenmäärä on 34 henkilöä. Heistä noin puolet kerrallaan osallistuu aktiivisesti EHKYn järjestämään soittotoimintaan. Haitarinsoittajat ovat suurin ryhmä. Erityisesti viulunsoittajia ja kitaristeja haluttaisiin enemmän. Myös basso ja kantele toisivat ryhmään sopivan täydennyksen. Toivoisimme kovasti, että EHKYn toimintaan saataisiin mukaan lisää soittajia. Nykyiset, entiset ja uudet soittajat: tervetuloa soittelemaan kansanmusiikkia ja tansseja, oppimaan uutta, viihtymään ja vaalimaan pelimanniperinteitä! K aikki laulaa – Alla sjunger -teemavuosi käynnistyi jo joulun välipäivinä Oriveden kursseilla. Päätösjuhlassa, täpötäydessä Klemettisalissa, raikui Kuopijoonhumppa viestien kutsua maaliskuun Samuelin Poloneesin. Laulu onkin Savossa hyvä teema! Helsingistä lähdemme jo perjantaina 10.3. tilausbussilla liikkeelle. (Vielä on paikkoja.) Orivesi All Stars on harjoitellut Oriveden lisäksi eri puolilla Suomea. Lahdessa 12.2. konsertissa orkesteri tietysti myös lauloi soiton lomassa. JuuriJuhlassa pärähtää Sellosalissa tanssisoitto 8.4. ja kesäkuussa saamme OAS:n Seurasaareen kajauttelemaan säveliä Antinaukion lavalle11.6. Folklandialla laulettiin maakuntalulut sangen isänmaallisin ja ylevin tunnelmin. Maakuntalauluista vanhin, Savolaisen laulu vuodelta 1852 vie sanomallaan aikaan, jolloin fennomania ja yliopiston aatemaailma kiehui. Collanin marssisävel sai A. Oksasen runoilemaan savolaisista ajan "marseljeesi"-hengessä. Jos joudut Itsenäisyyden juhlavuoden teeman mukaisesti tutkailemaan Maammelaulun tahi Topeliuksen sekä Runebergin runouden taustoja, joudut mukaan 1700-luvun eurooppalaisten vallankumousten historiasta Euroopan hulluihin vuosiin. Kuningasja sitten keisarihymnit sävyttivät poliittista ilmapiiriä, johon innosti C.J. Rouget de Lislen vallankumouslaulu Marseljeesi. Akateeminen lauluperinne vyöryi meille lännestä ja laulettiin ruotsiksi. Vasta Lönnrot runonkeruumatkoillaan löysi kalevalaisen runonlaulun ja toi sen kansalliseen arvostukseen. Ruotsin ja Venäjän vallan muutoksissa yliopistomiehet alkoivat tajuta vasta 1840-luvulla Pohjolan merkityksen, ja kansallinen itsetunto sai laulun muodon. Juteinin "Arvon mekin ansaitsemme" oli ensimmäinen "me-henkinen" suomalainen laulu, jossa talonpoika ja suomalainen neito saivat omat säkeensä. Runebergin "Maamme-laulu – Meidän maa" sai aikanaan pari-kolmekymmentä suomennosta. Paavo Cajander paranteli tekstiä vielä vuonna 1867 ilmestyneeseen Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennokseen. Kumtähden kentän 13.5.1848 juhlallisuuksista asti on kiistelty Paciuksen sävellyksen alkuperästä. Olihan itse Runeberg ja monet muut säveltäneet runoa. Erkki Salmenhaaran mukaan sävelmä pohjaa puolalaiseen masurkkaan. Makuasioita! "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm" ei ollut tsaarinvallan aikaan Virossa laulujuhlien ohjelmistossa, mutta vuonna 1918 siitä otettiin säkeistö itsenäisyysjulistukseen. Liiviläisten kansallislaulussa "Min izämö" on sama sävel kuin Maamme-laulussa. Näin haluttiin korostaa sukukansojen yhteistä perintöä ja kansallista identitetttiä. Helsingissä Musiikkitalon Sakaroiden vetämät yhteislaulatukset 10.4. tietää klo 18 ja 19 keikkaa täysille saleille. Nyt vaan penkomaan oman maakunnan kansanlauluja! Keravan Musiikkiopiston Näppärikurssit ovat kuin pieni Kaustinen. Kiitos Mauno ja Alina Järvelä sekä koko musiikkiopisto hienoista kursseista! Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry:n sääntömääräinen kevätkokous on maanantaina 20.3. klo 18.30 Bulevardi 1 kahvisalongissa. Kokouksen jälkeen on jamisoitot. Laulamisiin Anja Hinkkanen UUDENMAAN NURKKA Laulu raikui myös Folklandialla.
25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliitteessä etelähämäläistä kansanmusiikkia
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017
27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE K auhajokisen kulttuurityön kannustamiseksi Kauhajoen kaupunki on jakanut ilmenevän tarpeen mukaan Pro Kauhajoki -mitaleja. Pro Kauhajoki -mitali myönnetään henkilölle, joka on erittäin merkittävästi vaikuttanut kunnan kulttuurija muun sivistystoiminnan edistämiseen. Mitali voidaan myöntää myös kauhajokiselle, joka on merkittävästi ansioitunut maakunnan ja koko maan sivistyselämässä. Mitalia ei myönnetä vuosittain. Tähän mennessä Pro Kauhajoki mitali on myönnetty mm. akateemikko, professori Jorma Panulalle . Kauhajoen kaupungin sivistyslautakunta on luovuttanut 6.12.2016 vuoden 2016 Pro Kauhajoki mitalin Director Musices, mestaripelimanni Risto Ala-Ikkelälle . Perusteluissaan Kauhajoen kaupunki on kiinnittänyt huomionsa Ala-Ikkelän pitkään ja ansiokkaaseen historiaan Kauhajoen kulttuurielämän tunnetuksi tekijänä sen eri muodoissaan sekä aktiiviseen ja pyyteettömään osallistumiseen niin paikkakunnan kuin valtakunnankin kulttuurielämässä. Taiteellisen toiminnan yhteenvedossa tuodaan esille mestaripelimanni Risto AlaIkkelän pitkäkestoinen ja monitahoinen toiminta Kauhajoella sekä maakunnassa: hän on lunastanut paikkansa kansanmusiikkielämässä pelimannien luottomiehenä, opettajana, ohjaajana ja asiantuntijana. Musiikin monipuolinen taiteilija, säveltäjä ja sovittaja Ala-Ikkelä on konsertoinut useiden tunnettujen kansanmuusikoiden kanssa Suomen lisäksi laajasti ulkomailla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikan mantereella. Hän on toiminut yhteistyössä monien eri instrumenttien taitajien kanssa, viihdyttäjänä eri tanssimusiikin yhtyekokoonpanoissa sekä kuorojen ja soittokunnan johtajana. Hän on mm. Kauhajoen poikasoittokunnan perustajajäsen vuodelta 1952 ja toimii tällä hetkellä Kauhajoen soittokunnan johtajana. Musiikkiharrastusten parissa hänellä on vierähtänyt jo 65 vuotta. Risto Ala-Ikkelän työtä on paikkakunnalla kuvattu erään yksittäisen kuorolaisen näkökulmasta: ”Olemme oppineet tuntemaan aktiivisen ja taitavan johtajan. Isänmaalliset sekä veteraanijärjestöjen ja lottien juhlatilaisuudet, lottien ja veteraanien siunausja muistotilaisuudet yltävät useaan kymmeneen vuosittain. Harjoituskerrat huomioiden on lähtöjä reilu 70 vuosittain, vain tämän yksittäisen kuoron osalta”. Niina Kiprianoff Mestaripelimanni Risto Ala-Ikkelälle Pro Kauhajoki –mitali T änä keväänä Keski-Pohjanmaan Konservatoriosta Kokkolasta valmistuu kolme uutta kansanmuusikkoa. Jokainen heistä on tehnyt päätöskonsertin sijaan levyllisen omaa musiikkia. Kansanmusiikin opiskelu tuntuu antavan tilaa perinteen kunnioittamisen lisäksi oman luovuuden kunnioittamiselle, ja se näkyy konkreettisesti kolmena uutta musiikkia sisältävänä levynä. Yksi näistä uusista levyn tekijöistä on pietarsaarelainen Sirpa Luoma . Oulussa arkkitehdiksi opiskellut Luoma löysi kansanmusiikin noin neljä vuotta sitten kun hän rupesi soittamaan perkussioita kansanmusiikistakin ammentavassa Maksetut Viulut -yhtyeessä. Hän oli soittanut klassista viulua parikymppiseksi asti ja taukoa soitosta oli ollut jo vuosia. Kansanmusiikki vei kuitenkin mukanaan ja viulunsoittoon löytyi uusi into. – Kansanmusiikissa kiehtoo se, että se menee jotenkin tunteisiin enemmän. Se koskettaa syvemmältä ja siihen vain imeytyy mukanaan, Luoma sanoo. Aapintuvan Pelimanneissa mukaan tarttui myös kaustislainen soittotyyli, ja pitkien pohdintojen jälkeen hän päätti pitää päivätyöstään parin vuoden opintovapaan ja lähti opiskelemaan kansanmusiikkia Keski-Pohjanmaan Konservatorioon. Levy syntyy Levyn tekeminen houkutteli alunperinkin enemmän kuin päätöskonsertti. Hän ei ollut säveltänyt aikaisemmin, mutta omia kappaleita alkoi pikku hiljaa syntyä, ja ensimmäisen lukuvuoden loppuun mennessä myös päätös siitä, että hän haluaisi äänittää ne levylle. Kansanmusiikin vaikutteet näkyvät eniten kappaleiden instrumentaatiossa ja musiikkia voisi luonnehtia nykykansanmusiikiksi. Laidasta laitaan musiikkia kuuntelevalle Luomalle on kuitenkin kertynyt musiikillisia vaikutteita pitkältä ajalta ja eri tyyleistä, eikä hän mielellään lokeroi musiikkiaan mihinkään yhteen tyyliin. Musiikin tekemistä Luoma kuvaa itselleen luontevimmaksi ilmaisumuodoksi. Inspriaation lähteitä tekemiseen löytyy vaikkapa visuaalisista elämyksistä ja hetken tunnelmista. – Minua inspiroi erilaiset paikat, joissa on joku voimakas tunnelma. Niistä syntyy herkästi musiikkia, Luoma kertoo. Musiikissa kuuluu elokuvallista tunnelmien välittymistä. Kappaleet levyllä ovat yhtä lukuunottamatta instrumentaaleja ja Luoma itse soittaa enimmäkseen viulua. Fölk levyllä Luoman kappaleita soittaa yhtye nimeltä Fölk, joka syntyi keväällä 2016 valmistuneen opiskelukaverin päätöskonsertissa soittaneesta porukasta. Luoma halusikin toteuttaa levyn juuri tuon yhtyeen kanssa. Yhtyeen nimi Fölk syntyi, kun Luoma oli opiskelukavereidensa kanssa keikkamatkalla Helsinkiin, ja bussissa mietittiin yhdessä nimeä yhtyeelle. – Nimessä kuuluu toisaalta traditio, mutta sisältää kuitenkin hauskan tvistin ja se on ytimekäs, Luoma sanoo. Yhtyeessä soittaa Luoman lisäksi Heta Kaipainen , Tuuli Jaakonaho , Set Häkkinen , Julius Kokko sekä syksyllä mukaan tulleet Olli Sippola ja Oskari Paakki . Uudenajan pelimanneja Luoman levy julkaistaan tämän vuoden toukokuussa ja levyn nimi pysyy toistaiseksi yllätyksenä. Kaksi muuta levyä, Set Häkkisen Luonnos ja allekirjoittaneen Rose’s -nimellä tekemä levy The Joyful Rage, on julkaistu jo ennen joulua ja niitä molempia voi kuunnella Spotifyssä. Luoma kuvaa pelimanniutta asenteeksi – heittäytymiseksi – ja se näkyy myös näissä kolmessa levyn tekijässä. Laura Suurla Uutta kansanmusiikkia Keski-Pohjanmaan Konservatoriolta Sirpa Luoma
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Vantaan kansanpelimannit ry kiittää lämpimästi kaikkia yhdistyksiä, pelimanneja ja musiikin ystäviä pitkästä yhteistyöstä, joka huipentui 40-vuotisjuhliimme kotiseututalo Påkaksessa 13.8.2016. Pelimannimeininki jatkukoon! VKP ry T ervetulloo vuan Kuopijoon, Samuelin Poloneesissa tavataan maaliskuun 10.12. päivinä. Suomen Kansanmusiikkiliiton vuotuiseen talvitapahtumaan kokoonnutaan nyt jo 46. kerran ja täällä Savossa ollaan oikeinkin mielissään, että väkeä on tulossa eri puolilta valtakuntaa ihan solkenaan. Tuoreimman päivityksen mukaan esiintyjälistalla on lähes 600 nimeä. Mutta ei hätää, kaikki kyllä mahtuvat saman katon alle; yksistään Kuopion musiikkikeskuksen isossa salissa on istuinpaikat yli tuhannelle hengelle. Pääosa esityksistä on juuri erinomaisesta akustiikaltaan maankuulussa musiikkikeskuksessa, minkä lisäksi soitto hajautuu myös moniin eri paikkoihin kaupungilla – liikekeskuksiin, kirjastolle, palvelutaloihin, vanhasta Puu-Kuopiosta muistuttavaan korttelimuseoon. Iltajamit ja muut jälkisoitot on keskitetty aivan torin tuntumassa olevaan ravintolaan, jonka nimi viittaa enemmänkin alkusoittoon. Entisessä kivisessä pankkitalossa sijaitseva Intro on osa NHL:ssä uljaan uraan tehneen jääkiekkoilija Kimmo Timosen kuopiolaista ravintolaimperiumia. Samuelin Poloneesissa on totuttu käymään myös kirkossa. Sunnuntain 12.3. kansanlaulukirkko kuten lauantain illansuun Friikoolin messu soitetaan, lauletaan ja kuullaan Kuopion jyhkeässä tuomiokirkossa. Kolmas kerta Kuopiossa Poloneesi soi Kuopiossa nyt kolmannen kerran. Mukana on yhä pelimanneja, jotka muistavat varmasti myös ensimmäisen poloneesin vuonna 1987. Toisen kerran kokoonnuttiin vuonna 2003. Jos poloneesit ovat olleet kaupungissa noin viidentoista vuoden välein, niin neljännen vuoro tulee vuonna 2032. Pankaahan allakkaan! Leppävirtalainen haitaripelimanni Markku Vuori on johtanut Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistystä edellisestä poloneesista lähtien ja pitää suurena kunniana, että tämä tärkeä tapahtuma saatiin Kuopioon nyt, kun koko Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään. Maakunnan toinen kansanmusiikkiyhdistys, Ylä-Savon pelimanniyhdistys, oli järjestämässä liiton mukana 1990-luvulla yhtä poloneesia Iisalmessa, nyt kaksi yhdistystä ovat toimineet jo vuosia tiiviissä yhteistyössä. Harput, sahat, ukulelet Ja jos joillakin rintamilla on koettu tappioita, niin ylpeitä voidaan Savossa olla, että täällä on ymmärretty tuoda jotain uutta tilalle. Heinäveteläiset ja mäntyharjulaiset olivat etunenässä nostamassa huuliharppua soittajien suuhun. Sahansoiton uusi tuleminen alkoi puolestaan Tervosta edesmenneen Petteri Heikkisen aloitteesta. Mitä tulee tämän päivän villitykseen ukuleleen, niin Savostahan sekin lähti – varkautelaisen Kaura-ahon kansanmusiikkiyhdistyksen riveistä. Vuoden koulutusputki avattiin tuttuun tapaan Ylä-Savon talvipäiviltä Iisalmesta helmikuun ensimmäisessä viikonvaihteessa. Siilifolk on järjestämässä kurssitusta ainakin kaksirivisen ja kanteleen soittajille.Erityisesti Ylä-Savossa on tiedossa treenausta niin soittajille kuin laulajillekin, kun Iisalmen Mansikkaniemelle valmistellaan laulunäytelmää nuorisoseurojen perinteiseen maakuntajuhlaan kesäkuun lopulle. Kavalkadi nähdään myös Siilifolkissa. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta: Kuopiossa tavataan VarsinaisSuomen kuulumisia Varsinaissuomalaiset pelimannit ovat alkaneet jokaviikkoiset harjoitukset suurtanssiteos JOKI-ÅN -musiikin parissa. Kappaleet ovat paljolti kansanmusiikkipohjaisia, ja ne on sovittanut Marjaana Puurtinen. Tanssiteos on varsinaissuomalaisten panos Turussa kesällä järjestettävälle viisipäiväiselle Europeade-kansantanssifestivaalille, ja se toteutetaan 300 tanssijan, soittajan ja laulajan voimin. Joki-Ån-suurtanssiteoksen koreografian on tehnyt Mirkku Weckström ja puvustuksen Laura Hannula. Ensiesitys on Turussa 27.7.2017. Palkeiset muuttavat muotoaan. Nyt niiden perinnettä jatkaa Somerolla lauantaina 10.6. järjestettävä pelimannitapahtuma Hovimäki soi. Tapahtumapaikkana on Hovimäen karavaanarija leirintäalue. Pelimannikonsertti on iltapäivällä Esakallion tanssilavalla. V.L. Ylä-Savon talvipäivien mandoliinikurssilla, jota Katja Lampinen ja Heikki Lahti pitivät, heittäytyi Mikkelin mies Pertti Ruotsalainen 30-luvun Dallapé-humppaa soitettaessa pieneksi merimieheksi. Ukkoutumisen ja mummoutumisen vaara on pienentynyt Pohjois-Savon kansanmusiikissa, kun mukaan on saatu myös soittajaperheiden pienimpiä. Kuva on Nilsiässä pidetyistä harjoituksista.
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 11 Nykyajan länsimainen musiikkikulttuuri on valtaosin tasavireistä, mutta tasavireisyys on vain yksi kompromissi muiden joukossa. Meillä oktaavi on jaettu matemaattisesti 12:een samankokoiseen puolisävelaskeleeseen. Monissa muissa musiikkikulttuureissa oktaavi on jaettu tätä pienempiin tai suurempiin yksiköihin. Vaikuttaisi siltä, että oktaavi ja kvintti ovat yleismaailmallisesti puhtaaksi koettuja intervalleja, mutta muut säveltasot ovat enemmän tai vähemmän kulttuurisidonnaisia. Kuitenkin ihmiskorvalle puhtaimmilta kuulostavat intervallit löytynevät yläsävelsarjan ensimmäisistä osasävelistä, luonnon omasta viritysjärjestelmästä. Eri viritysjärjestelmiä on valtavasti: keskisävelviritykset, hyvin temperoidut, pythagoralainen, luonnonpuhdas, tasavireinen jne. Niiden vertailua helpottaa oktaavin jakaminen 1200:een senttiin (cent), jolloin puolisävelaskel on 100 senttiä (100C). Tällöin esimerkiksi tasavireinen duuriterssi on 400C, kun taas luonnonpuhdas on vain 386C. Pohjoismaisessa viuluperinteessä, etenkin vanhemmassa kerrostumassa, esiintyy erikorkuisia terssejä, kvartteja ja septimejä, jotka ovat jotain matalan ja korkean intervallin väliltä. Samankaltaisia tasavireisen järjestelmän ulkopuolisia sävelkorkeuksia käytetään runsaasti myös esimerkiksi lähi-idän musiikkiperinteen maqameissa, joissa 2., 3., 4., 6. ja 7. sävel Vire Vire on monimutkainen aihe, jonka parissa muusikot ovat kamppailleet vuosituhansien ajan. Miten soittimen saisi vireeseen niin, että kaikki intervallit ja soinnut soisivat kauniisti, kaikista eri sävellajeista? E A D G H E E A D G H E +2 +2 +2 -14 -14 -14 määritellään vähintään neljäsosaintervallin (50C) tarkkuudella. Tasavireisessä järjestelmässä mikään sävel tai intervalli (oktaavia lukuunottamatta) ei soi aivan puhtaasti suhteessa sävellajin perussäveleen. Duuriasteikossa 3., 4., 6. ja 7. sävel ovat ylävireisiä ja 2. ja 5. sävel alavireisiä luonnonpuhtaaseen viritysjärjestelmään verrattuna. Merkittävimmät erot ovat juuri terssin, sekstin ja septimin kohdalla. Muusikon on hyvä tietää, että puhtaampaan intonaatioon pääsee korjaamalla juuri näitä säveliä hieman alaspäin, jos oma instrumentti sen sallii. Tasavireisillä soittimilla (kuten piano, kitara ja haitari) korjaaminen on hankalampaa. Tämän voi todeta helposti esimerkiksi kitaraa virittämällä. Jos virittää E-duurin mahdollisimman puhtaaksi oman korvan mukaan, on G-duuri auttamatta epävireinen. Sama kieli joutuu olemaan vuoroin terssin, kvintin tai perussävelen roolissa, jolloin virettä pitäisi korjata eri suuntiin. Ehkä siksi kansanmusiikin säestyksessä on usein päädytty käyttämään terssittömiä avosointuja. Luonnonpuhdas viritysjärjestelmä on korvalle kauniin ja puhtaan kuuloinen, mikäli pysytään diatonisessa musiikissa. Kromatiikka tuo kuitenkin ongelmia mukanaan, kun sävelten roolit muuttuu. Siitä syystä kiinteävireisissä soittimissa on päädytty tasavireiseen ratkaisuun, joka käytännössä soi yhtä (epä-)puhtaasti kaikissa sävellajeissa. Tähän kompromissiin on länsimainen korva melko hyvin tottunut, vaikka usein pyrkiikin kohti luonnonpuhdasta virettä. Lisätietoa viritysjärjestelmistä ja akustiikasta löytyy netistä: http://www2.siba.fi/akustiikka/index. php?id=1&la=fi http://www15.uta.fi/arkisto/mustut/mute/ vir01.htm https://fi.wikipedia.org/wiki/Viritysjärjestelmä http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/ View?id=muut_mt_viritys Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille
32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Hillevi Fransman, Teresa Helminen, Anne Smulström Loviisasta ovat olleet Folklandialla aikaisemmin myös esiintymässä, mutta tällä kertaa yleisössä. Tämän vuoden risteilyllä oli kiinnittänyt huomiota, että laulua ja nuorta väkeä oli paljon. Slovelianaiset tuolitanssijat (Academic Folk Dance Group Student Maribor Slovenia) olivat jääneet kaikille parhaiten mieleen, mutta myös Tötterssön oli mukava yllätys. U nescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toteutus etenee Suomessa vauhdikkaasti. Viime kesänä Kaustisella perustettu Kansanmusiikin ja kansantanssin rinki kokoontui Folklandialla toiseen kokoukseensa. Elävä perintöprosessia esiteltiin myös Folklandian messuosastolla. FolkForumissa 13.1.2017 kuultiin Leena Marsion ja Matti Hakamäen puheenvuorot sopimuksen toteuttamisesta, elävän perinnön luetteloinnista ja sen hyödyistä kansanmusiikin ja -tanssin kentälle.Elävän perinnön Wikiluettelossa on jo reilut 70 ilmoitusta yli sadalta taholta viidellä eri kielellä. Kansanmusiikkiin ja -tanssiin liittyviä ilmoituksia on nyt 15 kappaletta. Alan toimijoita, yhdistyksiä, asiantuntijoita ja aktiiveja innostetaan nyt kartuttamaan wikiluetteloa uusilla esimerkeillä. Ilmoittaa voi myös hyviä käytäntöjä eli esimerkiksi erilaisia hankkeita tai metodiikkaa. Maaliskuussa 2017 on wikiluettelossa olevia kohteita mahdollista hakea Kansalliseen elävän perinnön luetteloon. Tämä on seuraava askel prosessissa, joka ohjaa myös toimijoita pohtimaan tarkemmin elävän perinnön tilaa ja vaalimisen tarpeita. Toiveena on, että kansanmusiikki ja -tanssi olisivat hyvin edustettuina tässä luettelossa. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Seula on tiukka: yksi kohde per maa per vuosi. Seuraava kansanmusiikin ja kansantanssin perintöringin tapaaminen pidetään KEK:n kevätkokouksen yhteydessä 25.4.2017 Museoviraston tiloissa Helsingissä. Lisätietoja ja ilmoittautumiset tj@kansanmusiikki.fi. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita! Elävä perintö -prosessin kuulumisia Mikä jäi Folklandialla mieleen? Karoliina Pakkanen ja Aki Hietala tulivat Joensuusta. Karoliinalle Folklandia oli ensimmäinen, kun taas Akille kerta oli esiintyjänä jo kymmenes. Karoliinalle jäi parhaiten mieleen Paleface ja Aria kiinnosti eniten Accrowbatics, joka tosin ei haastatteluaikana ollut vielä ehtinyt esiintyä. Keskipohjanmaa-lehden kulttuuritoimittaja Anni Saari oli Folklandialla työn merkeissä kolmatta kertaa. Mieleenpainuvin esitys hänellekin oli Paleface ajankohtaisuutensa vuoksi. Yli 5000 osallistujaa kaikista Euroopan maista valtaa Turun kadut 26.30.7. kun kansanperinnetapahtuma Europeade saapuu Suomeen ensimmäisen kerran. Ohjelmaa esitetään osallistujien voimin 14 lavalla eri puolilla kaupunkia päivittäin. Tapahtuman aikana tehdään maailmanennätys humpan tanssimisessa liittyen Koko Suomi Tanssii -haasteeseen. Paikallinen kansantanssija musiikkiväki esittää 300 hengen voimin suurtanssiteoksen Joki – Ån. Varvintorille pystytettävässä Europeadekylässä voit nauttia ohjelmasta ja virvokkeista, osallistua työpajoihin ja hankkia mukavia folk-henkisiä tuliaisia aamusta iltaan. Tule mukaan seuraamaan ohjelmaa, osallistu jamisoittoihin ja koe huikeat avajaisja päätöskonsertit. Hotellipaketit helpoiten: visitturku.fi. Haastatelu: Sauli Heikkilä
K oirasen perheen ja Suomen Kansanmusiikkiliiton vuorovuosin valitsema Vuoden Nuori Pelimanni -nimitys osui tänä vuonna Koirasen perheen valitsemalle kangasalalaiselle 14-vuotiaalle viulistille Arvid Lundénille . Arvid opiskelee viulunsoittoa Pirkanmaan musiikkiopistossa Ulla Tervan opissa sekä Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, missä opettajana on Tero Hyväluoma . Lisäksi kalenterissa on joka kesä Kangasalan Pelimannien pelimannileiri ja joulun välipäivinä nyt jo neljättä kertaa Suomen Kansanmusiikkiliiton Oriveden kansanmusiikkikurssi. Viulun valitseminen soittimeksi oli alusta asti selvää. – Äidin alttoviulua soittava ystävä oli meillä kylässä viulun kanssa ja soitti yhdessä isäni kanssa. Ihastuin viulun ääneen heti ja aloin puhua vanhemmille halustani soittaa viulua. Viulu hankittiin ja ensimmäiseksi opettajaksi tuli Leenamaija Raukola ensin yksityisoppilaana ja myöhemmin Pirkanmaan musiikkiopistossa. Musiikkiopistossa Arvid opiskelee klassisella linjalla, mutta kansanmusiikki on kulkenut koko ajan rinnalla. Leenamaija Raukolalla on ollut merkittävä rooli Arvidin kansanmusiikki-innostuksessa. – Minulla oli hyvä tuuri, kun Leenamaijalta sain kansanmusiikkikärpäsen pureman. Leenamaija rohkaisee vasta-alkajatkin heti lavalle, ja antaa heille myös vastuuta. Arvid onkin ollut yksi Kangasalan Pikkupelimannien ahkerimmista esiintyjistä. Omia keikkoja on ollut Kaustisen festivaaleilla jo kolmena vuonna, kuten myös tulevanakin kesänä. Arvid soittaakin mieluummin kansanmusiikkia kuin klassista, joka sekin on kyllä ainakin "semikivaa”. Arvid ei mielellään erittele klassisen ja kansanmusiikin soittamisen eroja, joskin hän pitää klassisen opiskelua välillä turhankin tarkkana. – Kansanmusiikissa soittaminen on vapaampaa ja voi myös improvisoida. Yllättävän paljon niissä on kuitenkin samaa ja kummankin opiskeleminen hyödyttää toista. Arvidin ohjelmisto painottuu tällä hetkellä suomalaiseen ja pohjoismaiseen kansanmusiikkiin, joskin mukana on myös amerikkalaista kansanmusiikkia. Keikkoja hän tekee useimmiten isänsä Olli-Pekka Lundénin kanssa. Lisäksi Arvid soittaa myös Kangasalan Pikkupelimanneissa ja Orivesi All Starsissa. Kaikissa on omat hyvät puolensa. – Orivesi All Starsin soundi on niin mahtava kun on paljon soittajia ja on helppoa soittaa mukana. Musiikkiluokalla koulussa pääsee soittamaan myös muuta musiikkia ja kuuluupa perjantai-iltojen harrastuksiin Pirkanmaan musiikkiopistossa opiskelevien kavereiden kanssa koottu oma yhtyekin. Siinä Arvid soittaa viulun lisäksi välillä bassoa tai rumpuja. Haaveena olisi kuitenkin oikea oma kansanmusiikkiyhtye. – Se saisi olla mielellään iso, kaikkia soittimia useampi kuin yksi. Arvid Lundén on Vuoden Nuori Pelimanni Folklandian gaalassa Arvid Lundén esitti amerikkalaisen Boil ´em Cabbage Down -kappaleen, joka on kulkenut mukana kuusivuotiaasta asti. Pe tr i K iv in en Vuoden Wäinö 2016 on Mestarikansantanssija Hannu Nipuli, Lahti Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus vuosittain nimeämä Vuoden Wäinö 2016 on Mestarikansantanssija Hannu Nipuli Lahdesta. Nipuli on toiminut päätyökseen Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen toiminnanjohtajana vuodesta 1989. Hän on toiminut tanssijana, palkittuna koreografina, kansantanssitoiminnan kehittäjänä ja tuottajana sekä lukuisissa alan luottamustehtävissä. Vuoden Wäinö -tunnustus myönnetään alalla toimivalle henkilölle taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai merkittävästä innovaatiosta alalla. Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden 2017 yhtye Gájanas, Inari Yhtyeestä sivulla 37. Vuoden 2016 Tanssiteko Pispalan Sottiisin pääjuhla, Riemua!, Tampere Teosta luonnehdittiin kautta aikojen parhaaksi kansantanssin ja -musiikin spektaakkeliksi, jossa rohkeat valinnat ja yhteistyö superosaajien kesken sai aikaan hienon lopputuloksen. Mukana oli 1000 tanssijaa, 100 soittajaa ja 10 näyttelijää. Teos oli tanssijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden yhdessä rakentama huikea kokonaisuus Suomen kansan tanssiperinteestä, jossa perinne tuli eläväksi ja tarjosi niin tekijöilleen, kuin yleisölleenkin hienon elämyksen. Vuoden 2016 kansanmusiikkilevyt ovat Kiharakolmion Jubilee ja Enkelin Pappilan hääyö Kansanmusiikki.fi -portaalin ja Kansanmusiikki-lehden kahdeksatta kertaa valitsema Vuoden kansanmusiikkilevy – palkinto jaetaan tällä kertaa tasapistein 20-vuotisjuhlavuottaa viettävälle Kiharakolmion Jubilee -albumille ja debyyttilevynsä julkaisseelle pelimanniyhtye ENKELIn Pappilan hääyölle. Vuoden ohjaajat Sami Sivonen Imatralta ja Anne Mehtonen Tampereelta Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajiksi on nimitetty imatralainen teatteriohjaaja, teatteriagentti Sami Sivonen Vuoksenniskan Nuorisoseurojen Irti Teatterista ja Tampereen Nuorisoseurojen puheenjohtaja tanssiohjaaja Anne Mehtonen. Nimityksen tavoitteena on nostaa ohjaajan työn arvostusta nuorisoseuraliikkeessä. Muut Folklandia Gaalan palkinnot ja tunnustukset 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Teksti: Sauli Heikkilä
34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka ja bassoremmit ja ergonomiset PasiProlantioremmit Naantali
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 N äin aloittaa lähes puoli vuosisataa laulajia ja muita äänenkäyttäjiä opastanut laulupedagogi ja puheterapeutti Ritva Eerola. Jo bel cantosta lähtien on ollut olemassa kaksi erilaista suuntausta laulun opetuksessa: sijoituskeskeinen ja kokonaisvaltainen. Sama ilmiö on ollut havaittavissa kaikissa laulutyyleissä. Kun tieto ja ymmärrys ovat kasvaneet aikaisemmasta pääsointikeskeisestä rikassointisempaan äänenkäyttötapaan, ollaan vähitellen siirtymässä kokonaisvaltaisempaan kehon käyttöön, olipa sitten kyse klassisesta laulusta, rockista tai iskelmästä. Pumppaamisesta koko kehoon – 50–60-luvulla oli vaihe, jolloin kehon käyttöä opetettiin pumppaamalla vatsalihaksia sisäänpäin, josta seuraa automaattisesti äänihuulten jännitys ja pahimmillaan kyhmyt, muistelee Ritva Eerola. Äänihuulia tulisi suojella kireydeltä, joten painetta ei saisi kohdistaa ylöspäin. Äänihuulten vapaa toiminta takaa tiiviin äänihuulten sulkeutumisen, jolloin muodostuu enemmän osasäveliä ja rikkaampi sointi. Toimintasuuntien ajattelu on erittäin tärkeä kokonaisvaltaisessa laulamisessa. Nykyisin suosittua CVT-metodia (Comp lete Vocal Technique) Eerola pitää tietokonepelinä, jossa nappuloilla tehdään erilaisia sointeja sangen konemaisesti ja lopputulos on kova ja elämätön sointi. Hän luokitteleekin sen äänikeskeisiin metodeihin. Ilmaisulähtöisessä tavassa sointi muodostuu tunteiden energisoidessa vokaalit eli sanojen kehollistumisesta. Fortea ei saisi ajatella kovana äänenä – paikallisena bodauksena – vaan tunne-energian kasvamisena koko kehossa laajentuvasti, jolloin lopputuloksena on elävä sointi, kuvailee Eerola Yli puoli vuosisataa äänenkäytön opetusta Eerolan oma tie laulupedagogiksi alkoi varhain, kun musiikki – etenkin laulu – olivat olennainen asia opettajaperheessä, jossa myös isoisät olivat opettajia. Yhteiset lauluhetket olivat kasvattavia. Isän hokeman lauseen ”korkealla ei saa laulaa liian hentoisesti”, syvemmän merkityksen, heleän ja tumman värin yhdistämisen eli chiaroscuron Eerola ymmärsi vasta myöhemmin. Kun vanhempien mielestä lapsi oli liian hentorakenteinen balettiin, hän jatkoi pianonsoiton ja laulun opiskelua. Syvempi kiinnostus äänenkäyttöön heräsi jo lukioaikana, kun syntyi halu neuvoa toisia, miten ääni soisi paremmin. Silloisen Alppilan musiikkiopettajan neuvot eteen laulamisesta tuntuivat oudoilta, kun hänen oma äänensä kuulosti hyvin keinotekoiselta, aivan päinvastaiselta, kuin hänen kollegansa Inkeri Simolan luonteva laulaminen. Toinen tärkeä herääminen tapahtui lauluopintojen yhteydessä samasta neuvosta laulaa eteen ja ohjeesta sijoittaa ääni otsan ja nenävarren muodostamaan kolmioon. Neuvot synnyttivät halun selvittää perusteellisesti, miten ääni muodostuu ja Eerola hakeutuikin Helsingin yliopiston puheja ääniterapeuttiselle linjalle perehtymään faktoihin. Sieltä ei kuitenkaan tullut apua siinä määrin kuin hän olisi toivonut. Ehkä eniten äänenkäyttöä ovat valaisseet opinnot Wienissä ja Roomassa. Opintojen ohessa alkoi opettaminen musiikkiopistossa ja kurssien pitäminen. Sitten tarjoutuikin yliopistossa toimi ääniterapian opetuksessa tuleville puheterapeuteille. Pesti venyi 24 vuodeksi. Laulunopetus oli mukana koko ajan ja valtasi enemmän aikaa, kun Sibelius-Akatemiasta tarjoutui laulun tuntiopettajan paikka 80-luvun alussa. Viisi vuotta myöhemmin perustettiin Äänenkäyttö ja -huolto -opintojakso ikään kuin laulunopetuksen tukiaineeksi. Eerola siirtyi sen opettajaksi. Ääntöbalanssi-ohjelma Ritva Eerolan opetuksessa on ollut varhaisesta vaiheesta mukana ajatus tasapainosta äänen tuottamisessa. Laulaminen on kokonaisvaltainen luonnollinen tapahtuma, jossa on mukana koko keho. Eerolan lempiohjeita on, että laulajan – lauloipa hän klassista tai mitä tahansa – suu on muuttanut rintakehään, silloin on koko keho mukana. Klassisten ja vaikka kansanlaulajien välinen ero on siinä, että kun muut laulavat kehon egergiakeskityksen ollessa enemmän etupuolella, klassisten laulajien energian keskitys ohenteelle siirryttäessä on selkäpuolella. Symbioosina näistä kaikista vuosista on syntynyt Balance in Phonation (BiP™) Voice Training eli Ääntöbalanssi™-ohjelma, josta on saatu hyviä tuloksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hänen oppilaansa ovat voittaneet myös palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa New Yorkissa (1. palkinto), Moskovassa, Cannesissa ja Italiassa. Kun opetustapa on audiokinesteettinen, tulee joka päivä laulettua sisäisesti oppilaiden kanssa. Omat esiintymiset jäivät pedagogiikan jalkoihin 90-luvulla, kun aika ei valitettavasti riittänyt. Antoisinta työssä on saada auttaa muita ja nähdä tuloksia – varsinkin ammattiäänenkäyttäjillä, joilla on ollut jopa ammatin menettäminen kyseessä. Ritva Eerola opettaa käyttämään ääntä kokonaisvaltaisesti – Niin paradoksaalista kuin se onkin, laulaessamme emme saisi ajatella ääntä, vaan sanoissa olevaa ilmaisuenergiaa, jolla saamme vokaaleihin vivahderikkaan, soivan peruslinjan. Olemme vokaalitaiteilijoita ja koemme puhuvamme äänteitä joka solulla, ei vaan suulla. Ritva Eerola ohjaa oppilasta Ääntöbalanssi TM -ohjelman esittelytilaisuudessa. Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä
36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 M usiikin alkuperä, eli mistä musiikki on peräisin ja kuka sen on säveltänyt, tuli varsinaisen kiinnostuksen kohteeksi yllättäen vasta 1700-luvulla. Näin ainakin väittää Matthew Gelbart mainiossa kirjassaan The Invention of ”Folk Music” and ”Art Music”. Esimerkiksi skotlantilaisten melodioiden, joita tuolloin julkaistiin paljon, synnyttäjiksi arveltiin vuoronperään kuningatar Maryn italialaista yksityissihteeriä David Rizziota (1533–1566), kuningas Jaakko I :stä (1394–1437) ja muinaisia bardeja. Lopulta kuitenkin vallitsevaksi totuudeksi tuli, että melodiat olivat peräisin nimettömiltä piioilta ja rengeiltä, eli tavalliselta kansalta, jota korruptoituneen taiteen sijaan elähdytti ainoastaan puhdas ja yksinkertainen luonto. ”Luonnollisen” kansanmusiikin käsite tarvitsi tuekseen taidemusiikin käsitteen. Ei toista ilman toista. Kansanmusiikki oli taidemusiikin Toinen ja päinvastoin. Tätä edelsi merkittävä muutos, joka vähitellen tapahtui 1700-luvulla käsitteiden ”luonto”, ”tiede” ja ”taide” välillä. Nimittäin vielä vuosisadan alkupuolella nämä käsitteet eivät muodostaneet mitään vastakkainasettelua, vaan tiede ja taide olivat ikään kuin luonnon jatke: niiden tuli jäljitellä luontoa ja sen sääntöjä. 1760-luvulta eteenpäin syntyi uudenlainen käsitys historiasta lineaarisena, teleologisena, edistyksellisenä ja universaalina tapahtumaketjuna. Sen mukaan ihmiskunta kehittyy pois alkuperäisestä luonnontilastaan kohti jotain muuta. Se, mitä se muu tulisi olemaan, vaihteli kirjoittajan mukaan. Olennaista kuitenkin oli käsitys, että sivilisoituminen (ja sen mukana taiteen ja tieteen kehitys) merkitsi erkaantumista luonnosta. Näin ollen tiedettä ja taidetta ei enää käsitetty luonnon jatkeeksi vaan sen vastakohdaksi. Luonnonmusiikista kansanmusiikiksi Vastaava käsitys ”taidemusiikin” ja ”luonnonmusiikin” vastakkaisuudesta löytyy myös Suomen sanomalehdistä 1800-luvulla. Vasabladetissa 23.6.1860 pohdittiin, löytyykö Ruotsin säveltaiteesta (tonkonst) kansallista ruotsalaista henkeä: luonnonmusiikista (naturmusik) se löytyy, mutta taidemusiikista (konstmusik) ei. Hieman ristiriitaisesti kirjoittajan mukaan kansanmusiikki ei kuitenkaan ole alun perin lähtöisin kansan parista, vaan ennemminkin koulutuksen saaneiden keskiaikaisten muusikoiden kynästä. Sieltä nämä laulut ja tanssit kulkeutuivat kansan pariin, jossa ne säilyivät, kunnes ylemmät säädyt alkoivat niistä huolehtia. Näin luonnonsävelet (naturtonerna) siirtyivät säännönmukaisemmalle alueelle ja tulivat korotetuksi taiteen piiriin. Mielenkiintoista tässä kirjoituksessa on myös se, että vastakkaisuudestaan huolimatta sen mukaan sekä luonnonmusiikki että taidemusiikki kuuluvat säveltaiteeseen. Tämä näyttäisi olevan yleisemminkin sanojen merkitysten välinen suhde tuona aikana. Käsitteet ”luonnonmusiikki” ja ”kansanmusiikki” esiintyivät tuohon aikaan toistensa synonyymeinä, joskin edellinen kävi harvemmaksi. Silti kansanmusiikin ja taidemusiikin toisiinsa nojautuminen jatkui. Wiborgsbladet uutisoi 3.3.1883 Pietarissa käydystä oikeustapauksesta, jossa nuorta vossikkakuskina toiminutta naista epäiltiin murhan yrityksestä. Naisesta kerrottiin, että vapaa-aikanaan hän luki paljon, mutta erityisesti hän rakasti musiikkia, ”eikä pelkästään kansanmusiikkia vaan hienoa taidemusiikkia”. HelLuonnollista ja kansallista kansanmusiikkia Missä ovat suomalaisen kansanmusiikin juuret? Yksi ilmeinen vastaus on kalevalainen runonlaulu, jonka osaajia 1800-luvun alkupuolella oli vielä riittävästi Kalevalan kokoamiseksi. Unohtaa ei sovi tietenkään itäistä ja läntistä soittoperinnettä, eikä myöhempiä rekilauluja. Mutta yhtä mielenkiintoinen, joskin harvemmin esitetty kysymys on, milloin ja miten niitä alettiin pitää kansan, ennen kaikkea ”Suomen kansan” ”kansanmusiikkina”? Teksti: Olli Heikkinen Kuva: I.K.Inha, Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma, Museovirasto
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 singfors Dagblad kuvaili19.4.1884 erästä wieniläisen taidemaalari Hans Makartin taulua. Kirjoituksen mukaan se symboloi musiikkia, sekä ”luonnonmusiikkia että taidemusiikkia”. Mitä vielä tarvittiin ”suomalaisen kansanmusiikin” syntyyn? Nationalismi. Luonnonmusiikki tarvitsi luonnollisen ja nimettömän kansan. Melodioita olivat ylioppilaat ja stipendiaatit keränneet jo 1850-luvulta lähtien, ja ensimmäisten keräysten tulokset julkaistiin neliosaisessa nuottivihkosarjassa Valituita Suomalaisia Kansan-Lauluja (1854-5). Kesällä 1886 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julisti sävelmäkeräyskutsun kaikille ”suomalaisten kansansävelmien ystäville”. Tavoitteena oli kerätä ja julkaista täydellinen kokoelma ”kansan suusta talteen kirjoitettuja sävelmiä”. Kuten aiemmin Skotlannissa, laulujen synnyttäjiksi arveltiin mitä ilmeisimmin nimettömiä renkejä ja piikoja, koska laulun esittäjää ei tarvinnut mainita, ainoastaan ”saantipaikka”. Melodioiden ei katsottu siis olleen yksittäisten henkilöiden vaan paikkakunnan omaisuutta. Ja kun niitä myöhemmin laulettiin kansakouluissa ympäri maan, tuli niistä koko Suomen kansan kansallista omaisuutta. Kansanja taidemusiikin yhteys ei kuitenkaan kadonnut. Niiden kansallisen liiton kiteytti Ilmari Krohn Uudessa Suomettaressa 16.10.1891. Hän oli varma, ettei kansanmusiikki ”tule sortumaan katumusiikin suuhun”, vaan ”nuori taidemusiikkimme on, imien itseensä kansanmusiikin hengen ja taidepuvussa antaen sen takaisin kansalle, opettava sitä rakastamaan ja säilyttämään omaisuuttaan”. Ja niinpä seuraavana vuonna esitetyssä Jean Sibeliuksen sinfonisessa runossa Kullervo tuota kansanmusiikin henkeä kuulivatkin yllin kyllin lähes kaikki kriitikot, minkä takia ensiesitys on säilynyt historiankirjoissa suomalaisen sävelkielen syntyhetkenä näihin päiviin. Sen minkä sivilisoituminen oli erottanut, sen nationalismi yhdisti. Vaan mitäpä musiikkia oli tämä ”katumusiikki”? Se oli sitä musiikkia, jota vastaan kansallinen taidemusiikki ja kansanmusiikki liittoutuivat: populaarimusiikkia, vaikkei sitä sillä nimellä tuolloin vielä kutsuttukaan. Vaan osittain katumusiikin suuhun kansanmusiikki kuitenkin sortui. Jo suomalaisen populaarimusiikin isäksi tituleerattu J. Alfred Tanner sovitti tekstinsä usein vanhoihin rekilaulumelodioihin ja onpa kansanmusiikki ollut inspiraation lähteenä monesti myöhemminkin. V uoden 2017 yhtyeeksi on nimetty nuori, modernia saamelaista musiikkia edustava inarilainen Gájanas. Yhtyeen tuotanto on raikas yhdistelmä runsasta musiikillista kudosta, improvisaatiota sekä vuosisatoja vanhaa joikuperinnettä. Yhtyeen keulahahmo on Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Hilda Länsman , joka on seurannut äitinsä, Angelin tytöistä soolouralle lähteneen Ulla Pirttijärven jalanjälkiä saamelaisen musiikkiperinteen säilyttäjänä ja kehittäjänä. Virtuoottiset veljekset Nicholas ja Kevin Francett sekä Erkki Feodoroff luovat Länsmanin kanssa äänimaiseman, josta voi kuulla vaikutteita aina proggressiivisesta rockista jazziin ja grungeen. Yllättävätkin yhdistelmät sekoittuvat Länsmanin joikuihin saumattomasti. Vuoden yhtyeen nimityksellä Kaustisen kansanmusiikkijuhlat kunnioittaa saamelaisen kulttuurin, musiikin ja perinteiden säilytystyötä ja muistaa saamelaisten kansallispäivän 100 vuoden taakse ulottuvaa historiaa. Gájanasin lisäksi festivaaleilla nähdään amerikkalaisen folkin valovoimaisin naiskvartetti Laura Cortese & the Dance Cards , pienen venezuelalaiskylän karismaattinen ja taidokas, Eurooppaan ensi kertaa saapuva ensemble Betsayda Machado & La Parranda el Clavo sekä shetlantilainen ”musiikillinen tornado”, vauhdikas Fiddlers’ Bid , jonka kanssa yhdessä lavalle nousee kotimainen vastine – virtuoottinen Frigg . Viron tämän hetken suosituin bilebändi Trad.Attack! aloittaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan Kaustisella. Kotimaisista yhtyeistä esiintymässä nähdään mm. Kaustisen vuoden 2013 showcase-sarjasta tuttu, nyt maailmaa valloittava vocal folk hop -yhtye Tuuletar , Niko Kumpuvaaran johtama folkorkesteri solistinaan Paula Koivuniemi sekä Kaustisen legendaariset – Folkkarit , Prusikoukku ja 20 vuotta täyttävä Tötterssön – yhteiskonsertissaan. Lastenkutsuilla mukana on mm. Timo Parvelan Maukka ja Väykkä -tarinakonsertti sekä Satu Sopanen & Tuttiorkesteri . Legendaarisen Helvi Jukaraisen koreografiat pääsevät oikeuksiinsa mestarikansantanssija Hannu Nipulin kokoamassa kansantanssikonsertissa. Pelimanniryhmiä odotetaan paikalle sadoittain ja kaukaisimpina juhlavuotta saapuvat viettämään Thunder Bayn Pelimannit Kanadan Ontariosta sekä Ameriikan poijat Yhdysvalloista. Kesän 2017 showcase-sarjaan on valittu jälleen runsaasta hakijoiden joukosta kolme yhtyettä. Marko Siekkinen & Toivoniemen reservaatti on oululainen bluegrassja folkhenkinen elämäntarinoiden tulkitsija. Duo Systrami on pohjoisruotsalainen kaksosduo, jonka saumattomuus kuuluu aina sovituksista tulkintoihin saakka. Perpetuum Lokomobile on taitavien muusikoiden moderni näkemys maailmanmusiikin äänimaisemasta sekasorron keskellä. Kahdeksas valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu järjestetään kansanmusiikkijuhlilla 10.-11.7.2017. Vuoden 2017 kilpailu on tarkoitettu pienyhtyeille (2-4 henkilöä), ja siinä on aiemmista vuosista poiketen vain yksi sarja. Esitettävän musiikin tulee olla kansanmusiikkia, joko perinteistä tai uutta. Uudellakin musiikilla tulee olla selkeä linkki perinteeseen. Kilpailun järjestää Kaustisen Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa ja kilpailun voittajat esiintyvät Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Lisätiedot: Anne-Mari Hakamäki, ohjelmajohtaja puhelin 040 358 2446 anne-mari.hakamaki@kaustinen.net Vuosisadan pidot Kaustisella Kaustisella juhlitaan 50 vuoden merkkipaalua näyttävästi historiasta ponnistaen, katse kuitenkin vahvasti tulevaisuuteen suunnattuna. Juhlavuoden Pidot-teemaa mukaillen luvassa on näyttävät ja monipuoliset vuosisadan juhlat, jotka kumpuavat alueellisista juhlaperinteistä ja samalla nivoutuvat Suomi 100 -vuoden juhlintaan.
38 K uvien perusteella Georgia onkin satumaisen kaunis paikka. Taannoisen Ville Haapasalon ohjelman perusteella myös rento ja vieraanvarainen maa, jonka kylissä musiikilla on edelleen tärkeä sija jokapäiväisessä elämässä. Geor gialaisen musiikin keskiössä on laulu ja erityisesti moniääninen laulu. Monet suomalaisetkin muistavat vielä jo Neuvostoliiton aikana Suomessa vierailleet gruusialaiset – Georgian alue tunnettiin tuolloin Gruusiana – folklore-ryhmät, joihin mieskuorot kuuluivat oleellisena osana. Niistä monet kiertävät edelleen maailmalla. Suomessa tunnetuin lienee Rustavi, joka syntyi neuvostoaikana ja jonka tyyliin on tarttunut aikakauteen sopivaa mahtipontisuutta. Rustavin vastapainoksi syntyi 30 vuotta sitten naiskuoro Mzetamze, joka nojasi enemmän perinteiseen muinaiseen ilmaisuun. Laulun voima ja sykähdyttävät harmoniat saavat joka tapauksessa ihon kananlihalle. Voi, kun tuota pääsisi kokeilemaan, huokaavat lauluintoiset. Georgialaista polyfoniaa korvakuulolta Tammikuussa georgialaiseen moniääniseen lauluun oli mahdollista tutustua Helsingissä, kun georgialaista laulua vuosia harrastanut valokuvaaja Soili Mustapää järjesti kurssin Käpylän kirkolla opettajana Georgian Guriassa syntynyt ja Tbilisissä asuva etnomusikologi ja laulupedagogi Nana Mzahanadze . Kirkkoon oli kokoontunut kolmikymmenpäinen joukko lauluintoisia ja jo ensimmäisistä äännähdyksestä kuuli, että lauluvoimaa ja -taitoa löytyi, vaikka mukana oli myös hyvin vähän laulaneita. Perinteisesti georgialaiset kuorot ovat joko miestai naiskuoroja, mutta kurssilla oli molempia sukupuolia. Naisopettajasta johtuen ääniala kurssilla oli siis suhteellisen korkea ja miehet joutuivat hieman pinnistelemään bassostemmojen kanssa. Opetus perustui korvakuulolle ja vain sanat luettiin paperista. Ulkoa nekin olisi pitänyt opetella, mutta suomalaiselle kiemurainen ja paljon outoja ja lähes mahdottomia äänteitä sisältävät sanat tuntuivat mahdottomilta muistaa. Nana ihmettelikin, miten täällä puhuminen on ylipäätään mahdollista, kun äänteitä on niin vähän. Jotkut kurkkuäänteet jäivätkin varmaan kaikille hieman mysteereiksi. Kurssilla laulettiin muutamaa georgialaista kansanlaulua Länsi-Georgiasta. Opetusmetodi oli yksinkertainen, mutta selkeä. Joukko jaettiin äänialojen mukaan kolmeen ja kappaleen omaksuminen aloitettiin niin, että Nana lauloi melodian ja valittu joukko toisti sen. Samaa jatkettiin niin kauan, että kaikki osasivat sen. Sen jälkeen käytiin ylästemma läpi samalla menetelmällä. Nämä kaksi ääntä kokeiltiin sitten yhdessä, jonka jälkeen harjoitettiin vielä lopuksi bassot. Vaikka Nana kertoikin haluavansa olla mieluummin muusikko kuin opettaja, hän oli pedagogina häikäisevä: kärsivällinen, tarkka ja huumorintajuinen. Pienintäkään merkkiä väsymisestä tai hermostumisesta ei ollut näkyvissä koko viikonlopun aikana, vaikka päivät olivat kuusituntisia. Hän jaksoi ohjata lempeästi ja määrätietoisesti myös niitä, joiden oli hankalaa siirtää matala bassonsa oikeaan äänialaan. Tarina kertoo, että kun Jumala jakoi kansoille maita, olivat georgialaiset unohtuneet jonnekin juhlimaan. Kun he saapuivat paikalle, sanoi Jumala: ”Missä te olette olleet, kaikki maat on jo jaettu, mihin minä teidät laitan!” Georgialaiset hämmentyivät ja kertoivat olleensa tietenkin nostelemassa maljoja Kaikkivaltiaan kunniaksi. Vastaus sai Jumalan mietteliääksi ja hetken harkittuaan hän sanoi: No hyvä on. On minulla yksi pikkuinen maapala, jota olen säästellyt itselleni. Saatte sen. Moniääninen Georgia kävi Käpylässä Kurssin viimeisessä kappaleessa päästiin kokeilemaan georgialaista tanssiakin. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Im er et ilä in en ch on gu ri, ku va : w w w .h an ge bi .g e. KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Jopa jodlausta Georgialainen moniääninen laulu perustuu kolmeen ääneen, joita joskus täydentää gurialaiseen tyyliin kuuluva jodlaustekniikka eli krimanthuli. Yksiäänisiä kansanlauluja säestetään lännessä nelikielisellä chongurilla, jousisoittimilla ja harpuilla. Idässä säestyssoittimia ovat kolmekielinen panduri ja haitari. Tietyllä alueella kuoron säestyssoittimena toimii myös säkkipilli. Keskiössä on kuitenkin laulu. Laulut voidaan luokitella työ-, juhla-, tanssija rituaalilauluihin. Georgialaiset laulutyylit voidaan karkeasti jakaa kahteen: kakhetilaiseen ja gurialaiseen. Edellisessä koristeellista melodialaulua kannattelee vain hieman vaihteleva borduna eli jatkuva tai vain hieman vaihteleva melodialinja. Jälkimmäisessä äänillä on itsenäiset melodialinjat, jotka aaltoillessaan luovat värikkäitä kontrasteja ja sointuja. Nämä kaksi perustyyliä jakaantuvat vielä noin viiteentoista alueelliseen ”murteeseen”. Georgialainen moniääninen kirkkolaulu on maailman vanhinta. Kristinuskosta tuli valtionuskonto 300-luvulla ja aluksi kirkko omaksui kreikkalaisen yksiäänisen laulutavan. 800-luvulla moniäänisyys oli jo vakiintunut myös kirkon käytännöksi. Kirkkolaulussa on kansanlaulun omaisia piirteitä ja siksi sen katsotaan olevan vanhempaa perua kuin kirkkolaulu. Kirkkolaulu mukailee myös jakoa itäiseen ja läntiseen perinteeseen. Perinteinen georgialainen kansanmusiikki perustuu toisenlaiseen säveljärjestelmään kuin länsimainen. Asteikon viides sävel on puhdas kvintti, mutta muiden sävelten vire poikkeaa länsimaisesta. Eroja on alueellisesta tyylistä riippuen hyvinkin paljon, mutta eroista huolimatta, niiden asteikot ja myös intonaatio eli tapa laulaa juontuvat samasta juuresta. Toisinaan samassa laulussa saattaa esiintyä sekä idän että lännen tyylipiirteitä. Länsimainen musiikki on kuitenkin vaikuttanut paljon ja monet nykyisin georgialaista musiikkia esittävät esiintyjät käyttävät länsimaista viritystä. Maallikkolaulaja ei huomannut Käpylän kurssilla virityksessä mitään erikoista. Viime vuosikymmeninä jotkut kuorot ovat alkaneet elvyttää myös alkuperäistä viritysjärjestelmää. Harrastus kasvaa Suomessakin Georgialaiset kuorot eivät ole ehkä saavuttaneet aivan yhtä suurta huomiota maailmalla kuin bulgarialaiset kuorot, mutta ne ovat saavuttaneet monen sydämen ja monessa maassa on jo jopa levyttäneitä georgialaista musiikkia esittäviä kuoroja ja yhtyeitä. Monia niistä on opettanut myös Nana Mzahanadze. Suomessakin useammalla kuorolla on ohjelmistossaan myös georgialaista laulua. Ensemble Iberia ja Dzveli Pepela -yhtyeillä on ohjelmistossaan georgialaisella laululla keskeinen paikka. Molemmissa vaikuttaa tutorina Georgiassa musiikkia opiskellut MeriSofia Lakopoulos (Kansanmusiikki-lehti N/2016). Uskonnollista georgialaista laulua ovat edistäneet Jaakko (nyk. Damaskinos) Olkinuora Joensuussa ja Sofia Laukkanen Kuopiossa. Ehkä jonain päivänä Suomessakin vaikuttaa isompi georgialaiseen lauluun erikoistunut kuoro. Ainakin kurssin jälkeen aloitetut viritykset kurssin uusimisesta tulevana kesänä osoittivat intoa ainakin löytyvän. Nana Mzahanadze syntyi Guriassa musikaaliseen perheeseen. Elämä oli musiikin täyttämää alusta asti ja hän kasvoi laulaen. Myöhemmin tie vei Tbilisiin opiskelemaan konservatorioon, jossa hän toimii tällä hetkellä tutkijana. Nanalla ei ole vakituista yhtyettä, mutta konservatorion aikaisen kuoron kanssa hän laulaa satunnaisesti ja onpa tehnyt muutaman kiertueenkin. Muutama vuosi sitten hän teki saksalais-georgialaisen trion kanssa projektiluontoisen levyn Sisa Tura. Tutkimustyön ohella Nana opettaa päätoimisesti eri puolilla Eurooppaa georgialaista laulua. Vaikka opettaminen on usein innostavaa, laulaminen on suurempi kutsumus ja georgialaisen laulamisen ohella hän haluaisi laulaa myös esimerkiksi irlantilaisia lauluja. Kesällä 2017 hän opettaa kymmenen päivän kesäkurssilla Georgiassa. Lisätietoja osoitteessa: braveheartgeorgia.org tai soili.mustapaa@gmail.com Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt kolmannen kerran, 7.-13.8. Kallio-Kuninkalassa Järvenpäässä. Ethno Finland on tarkoitettu 17-30 -vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan. Leirin kielenä on englanti. Ethno Finlandin vetäjät 2017: Antti Järvelä ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Leirimaksut: 310 € suomalaiset osanottajat 300 € muiden Pohjoismaiden osallistujat 260 € muun maalaiset osallistuja www.kansanmusiikkiliitto.fi/ ethno-finland Ethno Finland 2017
40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Muistoissamme Olavi Isonikkilä 16.03.18 – 02.01.2017 Pelimanni on poissa Heti tämän vuoden alussa poistui joukostamme Olavi Isonikkilä. Viulua hän soitti koulupojasta lähtien ja soitto jatkui koko pitkän elämän ajan. Ensimmäiset opit soittoon hän oli saanut opettajaltaan Väinö Piippolalta Alatornion Ylikaakamon kansakoulussa. Ensimmäisen viulun oli tehnyt isä. Koulupoikana hän sai tienattua oman viulun, jota soitteli omaksi ja muiden iloksi. Viulu oli mukana myös armeijaan mennessä ja koko sotien ajan. Omissa muisteloissaan Isonikkilä kertoo soittaneensa kolmen viikon aikana jokaisena iltana viihdykkeeksi Äänisellä talvisodan aikana. Armeijassa hän yleni vääpeliksi. Vapauduttuaan ja kotiuduttuaan sotareissultaan Olavi Isonikkilä ryhtyi automieheksi ja ajeli sillä eläkkeelle asti. Usein ajokeikat olivat kaukana kotoa ja silloin hän viihdytti viulullaan iltaisin itseään ja muita kortteeripaikoissaan. Tuolloin kuorma-auton lava lastattiin käsin, joten iltaisin oli varmaan sormissa herkistelyn paikka.Sotien jälkeen hän soitti orkesterissaan myös tansseja. Isonikkilän muisti ja sävelkorva oli uskomaton. Kun hän sai vähänkin vihjettä kappaleesta, oli se pian hänellä soittimessaan.Prikaatinkenraali Kauko Taskilan ryhtyessä eduskuntavaaliehdokkaaksi Olavi Isonikkilä esitti vaalikiertueille pelimanniyhtyettä ”Peippolan Pelimannit”, jota hän veti aivan elämänsä loppumetreille asti. Hänen poistueessa joukosta loppui myös yhtyeen toiminta. Kauko Taskila menehtyi jo vaalikiertueen alussa. Vielä 90-vuotiaana hän soitti Kuopion Rauhanlahdessa haitaristin ja humoristin Pauli Huttusen Hennatyttären kanssa (kuvassa), joka opiskeli tuolloin SibeliusAakatemiassa viulun soittoa. Kaiken muun lisäksi Isonikkilä osallistui aktiivisesti rintamaveteraanien toimintaan muun muassa sihteerinä kymmenien vuosien ajan. Siunaustilaisuudessa saimme kuunnella Petra Keinäsen soittamana viululla Konsta Jylhän Vaienneen viulun ja Veteraanin iltahuudon. Jäämme kaipaamaan aktiivista soittajaa. Teppo Keskimaunu KAMU’17 ja Nordic Folk Camp Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 31.7.-4.8.2017 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. KAMU-leiri on tänä vuonna samalla myös pohjoismainen Nordic Folk Camp, ja leirillä on opettajia ja osallistujia Ruotsista, Norjasta, Islannista ja Färsaarilta. Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirillä opetetaan kansanmusiikkia eri muodoissaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirin suomalaiset opettajat ovat Emilia Lajunen , Anna Kattainen ja Jari Komulainen . Ulkomaiset opettajat julkistetaan myöhemmin. Kurssin hinta on 310 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 335 euroa muille. Suomalaisille osallistujille on varattu oma kiintiönsä, joten ilmoittaudu mahdollisimman pian. Lisätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Karoliina Kantelinen Kymi Sinfonietan solistina Kymi Sinfonietta esitti helmikuussa sävellyksen Muinanen Kalevala – Tarina suomalaisuudesta. Sen oli Kalevalan 1849-version pohjalta muokannut, säveltänyt kansansävelmillä ja orkestroinut Andrew Lawrence-King . Vanhan musiikin guru, Lawrence-King toi yhteen Kalevalan tekstin, perinteiset karjalaiset ja inkeriläiset kansansävelmät sekä oman vanhan musiikin tuntemuksensa luodakseen vision siitä, miltä nämä kertovat runoelmat olisivat saattaneet kuulostaa dramatisoituna keskiaikaiseksi oopperaksi. Orkestraatiossa Kymi Sinfonietta -orkesterin soittimet yhdistyvät LawrenceKingin keskiaikaisella harpulla ja perinteisellä kanteleella esittämiin sooloihin. Muina solisteina toimivat laulajat Karoliina Kantelinen , Mikael Maasalo ja Valter Maasalo . Kuoro-osuudet lauloi Kamarikuoro Utopia. Karoliina Kantelisen aloittanut vastikään myös Suden Aika -yhtyeen neljäntenä jäsenenä. Ura Värttinässä jatkuu myös.
41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Beltuna Sara 2 Beltuna Sara 3 Beltuna Alex 3 Kansanmusiikkia Espoossa 1. 8.4.2017 www.juurijuhla.fi 2017 15. La 1.4. klo 18 • Haltioidu Haltiassa: Armas ja Pekko Käppi Klo 17 Haltian näyttely ja konsertin päälle jatkojamit Suomen luontokeskus Haltia. Liput alk. 17/12 e tai konsertti + näyttelyopastus 22/17 e Su 2.4. klo 19 • Psalttamus pelimannivirsiä Muusikkoina Senni Valtonen, Timo Alakotila ja Maria Kalaniemi Espoon tuomiokirkko. Vapaa pääsy Ti 4.4. klo 13.30–15.15 • Päivätanssit Sellosalissa: Vieno Kekkonen & Espoon pelimannit Sellosalin lämpiö. Vapaa pääsy Ti 4.4. klo 17.30 ja 19.30 • Maria Kalaniemi ja Eero Grundström, Svalan levynjulkistamiskonsertti. Vierailijoina Pekko Käppi sekä Mikko Kosonen Lagstad Hembygdsgård. Liput 12/8 e ovelta Varaukset juurijuhla@juurijuhla.fi Ke 5.4. klo 19 • Pohjoismaista tunnelmointia huipulta! Lena Willemark & Mats Öberg sekä Stockholm Lisboa Project vieraanaan Maria Kalaniemi Sellosali. Liput alk. 17/11 e To 6.4. klo 10 • Stockholm Lisboa Projectin koulukonsertti Sellosali. Liput 5 e. Varaukset sellosali@espoo.fi. Espoon KULPS 4.-6. lk –ryhmille ilmainen Pe 7.4. klo 19 • Karskin vallatonta menoa! Valma & Varsinaiset sekä Timo Rautiainen & Ville Ojanen salissa, lämpiössä Jaakko Laitinen & Väärä raha Sellosali. Liput alk. 17/11 e La 8.4. Pilpatussoitot eri puolilla Espoota La 8.4. klo 12 • Nuorten Pilpatuskonsertti Nuorten kansanmusiikkija kansantanssiryhmiä, aulatapahtumia jo klo 10 lähtien! Espoon kulttuurikeskus, lämpiö. Vapaa pääsy La 8.4. klo 18 • Kansanmusiikin riemukas ilotulitus! Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi juhlakonsertissa Kelavala, Kansantanssiryhmä Katrilli, Aspö spelmän sekä Leikarit. Tanssittamassa klubilla Orivesi All Stars! Sellosali. Liput alk. 17/11 e Maria Kalaniemi Eero Grundström Kelavala Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.fi/juurijuhla Eteläpohjalaiset S Sppeelliitt 7 4.-6.8.2017 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille ? Pelimanni-, kansantassija kansanlaulukonsertteja yli 30 ? Valtakunnallinen murrelaulukilpailu ? SM-kisa huuliharpun ja mandoliinin soittajille ? Speli-mestaruuskisa 1ja 2-rivisen haitarin soitossa ? Murteella puhumisen SM-kilpailu Erinomaiset majoituspalvelut pelimanneille ja yleisölle: E-P:n Opisto puh 06-4256000 www.epopisto.fi Perinteisen kansanmusiikin ja –tanssin juurilla. Pelimannien ja kansantanssijoiden ilmoittautuminen sekä lisätietoja: www.spelit.fi ep.spelit@gmail.com Timo Saarimäki puh.050-5303405 Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Ronuuttajat Vuoden 2017 Speliyhtye Jalasjärven 2-riviset P Peelliim maannnniittuunnnneellm maaaa
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Airi Hautamäki solisteineen: Sinun omasi M estari-Airi se vaan jaksaa yllättää. Koulutettuaan suuren määrän kaksirivisen soittajia hän on alkanut haalia ja kouluttaa myös tanssimusiikin solisteja. Tällä kertaa ovat esittelyvuorossa lähipiiriin kuuluvat Outi Hautamäki (tytär), Anssi Tamminen (edellisen puoliso) ja Pentti Paloniemi (veli). Solistivuoroja on jaettu tasaisesti jokaiselle (naiselle tietysti yksi enemmän). Sävelmät ovat lähinnä ikivihreitä 1900-luvun jälkipuoliskolta, joita nuori 6-vuotiaana aloittanut Airi (silloinen Paloniemi) tapaili pianoharmonikastaan. Jokaisella laulajalla on persoonallinen otteensa sävelmiin ja teksteihin. Solisteille yhteistä on tekstien huolellinen ääntäminen. Anssin diftongien käsittely on esimerkillistä ja lauluoppien mukainen, Outi jaksaa vetää sanat loppuun asti eikä sido konsonanttipäätettä seuraavaan vokaaliin (tyyppiä ei ”paljon nautoja”vaan ”paljon autoja”). Pentin pehmeä ääni tuo uusia sävyjä kokonaisuuteen. Midiohjattu rytmikone ei anna tilaa sooloilulle eikä agogisille vaihteluille ja näin ollen solistit ovat tyytyneet seuraamaan koneen tiukkaa linjaa. Pahimmin rytmikoneen konemaisuus tulee esiin äkkinäisissä lopetuksissa. Antti Koiranen Pentti Alakotila: Haaveita, koettuja elämän iloja T imo Alakotilan tuntee pianon takaa koko kansanmusiikkia harrastava ja rakastava Suomi, Pentti Alakotila on sen sijaan uusi tuttavuus säveltäjänä, laulajana ja lauluntekijänä. Ensilevyn nimi Haaveita, koettuja elämän iloja kertoo, ettei Alakotila ole enää ihan ”eilisen teeren poikia”, kuten Savossa sanotaan, vaan on ehtinyt näkemään elämän kulkua hyvinkin monelta kantilta. Levykotelon selitysosassa hän lainaa edesmennyttä Junnu Vainoita, että ”kun mies tulee tiettyyn ikään, niin eihän sillä pelaa mikään”, joten cd:n tekemisellekin tuli jo kiire. Taltioiduista viidestä laulusta voi onneksi päätellä, että hyvin on miehellä paikat pelanneet levytyksessä ja että ja kelpo väkeä hän on osannut myös valita kumppaneikseen äänitykseen. Avustajien nimilistasta näkee, että Alakotilat ovat kaikkinensa vahvaa musiikkisukua. Äänessä on peräti neljä suvun edustajaa. Haaveillen, Kesän muistoja, Lapsuuden ystävälle, Luojan lapsi... Jo laulujen nimistä näkee, ettei kyse ole mistään tämän päivän Suomi-popista, vaan tarjolla on sitä perinteistä , herkkää ja tunnelmoivaa laululyriikkaa, jota nykyisin kuulee etupäässä vain levyiltä. Timo Alakotilan kuudelle soittimelle tekemät sovitukset ovat ammattilaisen työtä ja Felis-kvartetin viulut soivat korviahivelevän viehkosti. Pia Akselin laulaa toisena solistina Pentti Alakotilan itsensä rinnalla, ja taustalla antavat tukea mieskvartetti ja naiskvintetti. On mukavaa, että tällaistakin rauhoittavaa laulumusiikkia vielä tehdään. Mihin meillä on kiire valmiissa maailmassa? Seppo Kononen Otra Otra, 2016 Alkuvuoden ihastuttavimpia kansanmusiikkikokemuksia oli oululaisen Otra-kvartetin konsertti Helsingin Hakasalmen huvilassa. Akustiikaltaan hienossa tilassa ilman sähköistä vahvistusta esitetty keikka oli hienojen sävyjen juhlaa, jossa pohjan loivat Heli Haapaniemen tyylikäs ja välillä jopa svengaava harmoni sekä Lauri Marjakankaan ilmavasti helisevä kitara. Särmää soittoon toivat puolestaan Jaana Herlevin viulu – erityisesti alttoviulun rouhea sointi – sekä yhtyeen vetäjän Maarit Saarenkunnaan dramaattinen altto. Monessa kappaleessa lisäväriä antoi vielä tyylikäs stemmalaulu. Vaikka yhtyeen hienoa sointia ei levylle olekaan pystytty taltioimaan aivan akustisen konsertin kaltaisesti, on Otran esikoislevy hyvä käynnistys levyvuodelle 2017. Erityisesti Otrassa ilahduttaa sovitusten tyylikkyys: jopa perusrenkutuksista ”Minun kultani kaunis on” ja ”Hellulle” on kaivettu esiin mielenkiintoiset uudet sovitukset. Balkanilainen rytmiikka kuplii usean kappaleen pinnan alla, minkä lisäksi matkaa tehdään niin Unkariin kuin portugalilaisen fadon maisemiin, jälkimmäisessä innoittajana upea fadista Liana. Viisi levyn sävellyksistä on Saarenkunnaan käsialaa, paljastaen omanlaisensa sävelkielen, jota soisi kuulevansa seuraavalla levyllä enemmänkin. Kahta kappaletta ryydittävät vielä Heli Laaksosen riemastuttavat tekstit. Erityiskiitokset levy saa Markku Seppäsen työstämästä kauniista kannestaan. Paul Silfverberg Ilo(iset) tytöt: Tulossa! I lo(iset) tytöt, viisi vuotta sitten Savonlinnan Taidelukiossa perustettu kolmen naisen yhtye, esittää todellisia tämän päivän kansanlauluja. Laulujen aiheita on löytynyt opintotuen saamisesta, nettideittailusta, ammatinvalinnasta ja monesta muusta nuoren naisen elämää koskettavasta. Oivaltavat sanoitukset ovat trion valtti ja nautinto kuulijalle, sillä harvoin kansanmusiikissa kuulee näin tiukasti nykyarkeen sidottua tarinan kerrontaa. Myös kyky esittää asiat huumorin kautta on taito, jota ei moni osaa, sitä kannattaa vaalia! Ilo(isten) tyttöjen musiikki on sekoitus rehtiä pelimannimusiikkia, laulelmaa ja poppia – kuulenpa jossain välissä ripauksen Ultra Bratakin. Soittoja laulutaitoa bändiläisillä on vara vielä kehittää, mutta toisaalta tämän yhtyeen sydämessä sykkivät elämänmakuiset sanoitukset, musisoinnin ilo ja hyvä svengi, ja ne triolla ovat hallussa. Arja Kangasniemi Lekkujad: Tulinbo Ruadieh L ekkujad on karjalankielisten sävelmien sekä pop/jazz-estetiikasta inspiraationsa vetävien muusikoiden kaunis yhtälö. Levy alkaa svengaavalla maailmanmusiikkimenolla. Basson, perkussioitten ja sähkökitaran luomasta komppisoundista on vaikea välttää mielleyhtymiä 70-luvun Piirpauke-yhtyeeseen. Erityismaininnan ansaitsee Pekka Nylundin kitarointi, joka löytää luonnollisesti lakipisteensä aina jämäkästä sähkiskompista ryhdikkääseen klassisen näppäilyyn. Sovituksellisesti kappaleisiin on jätetty kauniisti tilaa, että itsessäänkin hengittävät melodiat saavat raidoilla pääosan, ottamatta huomioon pätkiä, joissa levyn pohjavire pääsee ulottumaan aina akustisesta kitaratunnelmoinnista aina hyvinkin hapokkaisiin ja painostaviin puhallinsooloiluihin. Mielenkiintoinen levy, jonka parissa viettää helposti useammankin kuuntelukerran. Teemu Eerola 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Paras paikka hankkia kansanmusiikkilevyt, -kirjat ja nuotit: kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikki
Helsinki–Cotonou Ensemble: The Road is Long – Live at the Savoy Theatre Osuuskunta No Problem Music, 2016 V aikka Helsinki – Cotonou Ensemble ei olekaan varsinainen kansanmusiikkiyhtye, valittiin orkesterin edellinen levy Fire, Sweat and Pastis vuoden 2014 kansanmusiikkilevyksi. Valinta kuvastaa hyvin sekä orkesterin laatua että kansanmusiikkitermin joustavuutta: kyllä huikea afro-jazz sopii ennakkoluulottoman kamu-harrastajan levyhyllyyn siinä missä perisuomalaiset jouhikkosävelmätkin. The Road is Long on yhtyeen kolmas pitkäsoitto ja vie kuulijan hikiselle uuden vuoden vaihteen live-keikalle Helsinkin Savoy-teatteriin. Kitaristi Janne Halosen ja beniniläisen lyömäsoittaja-laulaja Noël Saïzonoun luotsaama yhtye on onnistunut yhdistämään lähtökohtansa – beniniläisen voodoo-taustan ja jazz-taituruuden toimivaksi synteesiksi, jossa lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Kolmen lyömäsoittajan luoma, koko ajan muuttuva rytmimatto luo musiikille pohjan, jonka päälle svengaavat lauluosuudet ja jatsahtavat soolot rakentavat oman vuoropuhelunsa. Konsertin käynnistävä nimikappale on vielä hieman varovainen aloitus, ja englanninkielisen laulun klangi tuntuu vieraalta verrattuna muiden kappaleiden afrikkalaiseen lauluun. Levyyn perehtyminen kannattaakin aloittaa kakkoskappaleelta Minin Vodjo, joka käynnistää melkoisen ilotulituksen soiton intensiteetin kasvaessa tahti tahdilta levyn päätökseen asti. Ja kerrankin voi kehua myös äänitystä ja miksausta: ne tuovat konsertin tunnelman hienosti kotikaiuttimiin ja ainoa mikä jää puuttumaan on Noël Saïzonoun hurjan esiintymisen näkeminen. Hienoa, että aikoinaan Hasse Wallin Asamaanin käynnistämä suomalais-afrikkalainen musiikkiyhteistyö on saanut näin upean jatkon. Paul Silfverberg Tötterssön: Ämpäri! T ötterssön on mahdollisesti aikamme merkillisin, ja sikäli myös vaikeimmin arvosteltava kansanmusiikkiyhtye, sillä Tötterssön ei asetu mitenkään millekään konventionaaliselle laatuakselille. Tötterssön on yhtye, joka on löytänyt uuden ulottuvuuden "hyvän" ja "huonon" rajapinnasta, nauraa sen jälkeen itsellensä ja syöttää tuotteensa kuulijoilleen lisää nauraen. Tehokkaasti nimetty Ämpäri! on tiedostavaa postmodernia analyysia aikamme musiikista ja samaan aikaan typeryydessään tylsin Suomessa koskaan julkaistu albumi. Tarkoittamatta tylsimmällä mitään negatiivista tässä yhteydessä. Tötterssöniä voisi olla helppo sanoa suomalaisen kansanmusiikin Led Zeppeliniksi, ellei Led Zeppelin olisi hyvä yhtye ja Tötterssön ei ole, koska Tötterssön todella todella välttää kaikki makumieltymyksiin sidotut mielleyhtymät. Ämpäri! seikkailee kaikkien tunnettujen käsitteellisten musiikki-idiomien joukossa kuin puuma yössä. Hankkikaa tämä levy ja kuunnelkaa itse. Teemu Eerola Ottoset: Kaustislainen purppuri 2006 E n tiedä, onko sattumaa, että juuri samaisena vuodenvaihteena julkaistaan sekä Purppurikirja (esittely seuraavassa lehdessä, toim.huom.) että kaustislainen purppuri-cd. Vai liittyvätkö kumpikin tahollaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelohankkeeseen? Levyn aineisto on äänitetty jo vuosina 1993 ja 1999. Levyn tuottajana on Kaustisen Nuorisoseura ja sen muusikkoina Ottoset –yhtye. Musiikkiryhmän vetäjänä on Ville Ojanen, kaustislaisia hänkin. Vielä mielenkiintoisempi olisi ollut sekä kuulla että nähdä tämä purppuri. Mutta hyvä näinkin. Taitavat nuoret muusikot hoitavat kiitoksella vaativan urakkansa. Levytekstit on kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi, mikä viittaa kansainväliseen käyttötarkoitukseen. Tanssiohjeita en kyllä löytänyt mainituilta nettisivuilta www.facebook.com/ kaustisennuorisoseura. Antti Koiranen Mikko Perkoila & Vinkulelu: Prinsessa ja viisauden portti (Kirja ja levy) Roimamusiikki M ikko Perkoila on Vinkulelu-yhtyeineen laatinut musiikillisen, runomittaisen sadun jota tarjoillaan levyn ja nuotit sisältävän tarinakirjan yhdistelmänä. Vaikka tarina onkin varsin perinnetietoinen turhamaisine prinsessoineen ja kataline noitineen, on Perkoila saanut mukaan aimo annoksen omintakeisia koukkuja. Tarina koostuu yhdeksästä laulusta joiden välissä tarinaa kuljetetaan toistuvalla balladilla. Vierailevien muusikoiden lisäksi varsinaisen Vinkulelun riveissä soittavat lisäksi prinsessan ja noidan osuudet laulava Rista Tuura viuluineen sekä prinssinä ja lohikäärmeenä esiintyvä sellisti Mika Seppänen. Kokonaisuus on etenkin musiikillisilta ansioiltaan viihdyttävä ja avustavien lapsiarvioijien mukaan hyvin kuuntelua kestävä. Myös Susanna Poukan hauskasti kuvittama runo-osuus on hyvin tehty. Nuottiosasto sen sijaan tuntuu jääneen oikolukematta, sillä alkusoitosta puuttuu muutama tahti välistä ja varsin suurena puutteena levyn hienoimpiin kuuluvan kappaleen ”Vuorten viisas” nuottia ei ole mukana lainkaan. Tämä toivottavasti korjataan tulevissa painoksissa. Lisäksi kun tarinaa kehotetaan esittämään, on nuottipuoli varsin ylimalkainen lauluosuuksiensa merkinnän osalta eivätkä levyversiot aina kulje samoilla rytmityksillä. Toisaalta tulkinnalle jää tästä syystä varsin vapaat kädet. M: Kaikkein parasta minun mielestä, mikä ei tosin ehkä ole oleellista, oli se kun siellä tuli Super Mario-musiikkeja välissä ja prinssi laulaa että se oli saanut Nintendon Wiin. L-S: Parasta oli se noidan laulu kun se tekee loitsua. Antti-J. Janka-Murros (sekä erikoisavustajat Matias (7) ja Lotta-Sofia (5) Janka-Murros) Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Näennäinen Playground K okoonpano Jaakko Laitinen & Väärä Raha on toiminut vuodesta 2009. Uutuus Näennäinen on yhtyeen neljäs pitkäsoitto. Viisimiehisen kokoonpano keskushenkilö on laulaja Jaakko Laitinen, joka on tehnyt myös kaikkien laulujen sanoitukset. Sävellykset ovat tehneet ryhmän muut jäsenet, ja mukana on myös pari lainakappaletta. Musiikillisesti yhtye on taitava, soitto kulkee eikä meinaa. Reippaasti yhdistellään suomalaista iskelmää balkanilaisiin ja muihin itämaisiin tunnelmiin. Soittajana erottuu erityisesti Jarkko Niemelä, jonka trumpetti ja bouzouki soivat irtonaisesti ja omaperäisesti. Muut soittajat ovat Marko Roininen (haitari), Tuomo Kuure (kontrabasso) ja Janne Hast (rummut). Lisäksi mukana on liuta vierailevia muusikkoja, joista Valtteri Bruun on myös äänittänyt ja miksannut laulut. Väärä Raha on varmasti keikalla vielä levyäkin irtonaisempi. Erityisesti haluaisin kuulla suosikkibiisini Kultainen keskitie keikkaversiona. Kaikkiaan lauluteksteissä on monia hyviä oivalluksia, mutta välillä niiden juoni kyllä katoaa. Olisiko tekstien tiivistäminen ja hiominen ollut paikallaan varsinkin levyn loppupuolen kappaleissa? Laulajana Jaakko Laitinen on mainio ja ilahduttavaa on se, että muutamassa kappaleessa pääsee esille myös hänen herkempi puolensa. Hannu Virtanen 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 • PELIMANNI-LIITE
LEVYT NUOTIT 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Subsonic Trio: Sonic Migration Bafe’s Factory K olmen maanosan edustajista koostuva Subsonic Trio on saanut aikaan varsin eteerisen debyyttilevyn; selkeitä tarttumapintoja musiikissa kun on hyvin harvassa. Brasilialaisen Adriano Adewalen, Australiasta lähtöisin olevan Nathan Riki Thomsonin sekä Suomea edustavan Kristiina Ilmosen muodostaman kolmikon musiikki perustuu suurilta osin erilaisten huilujen kuten lirun, maorisekä wagogohuilujen äänimaisemaan, Adewalen rakentaessa alle taidokasta perkussiotaustaa. Äänimaisema on muutenkin ehkä paras sana levyn kuvaamiseen, sillä sen muutamassa kappaleessa piipahtavaa trad-lainaa lukuunottamatta yhtyeen omista sävellyksistä koostuva levy on niin vahvasti toinenkin jalka ambient-tunnelmissa että vertailukohtia pitää etsiä perinnemusiikin sijaan lähinnä varhaisen Pink Floydin psykedelian tai Miles Davisin fuusiotuotantojen suunnalta. On olemassa musiikkia, jota pitää kuunnella hyvin tarkasti ja toisaalta myös sellaista, joka toimii parhaiten taustalla. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Sonic Migration on parhaimmillaan kun laittaa levyn pyörimään ja päästää ajatuksensa harhailemaan musiikin avustuksella. Antti-J. Janka-Murros centriaamk Floating Sofa Quartet: The Moon We Watch is the Same GO’ Danish Folk Music V oiko musiikillisesti kokea parempaa kuin että musiikki solahtaa ensi kuulemalta sykkimään sisimpään? Näin minulle kävi, kun laitoin tanskalaisruotsalais-suomalaisen Floating Sofa Quartetin debyyttilevyn soimaan. FSQ tuntuu elävän soittimiensa kautta. Soittajat tulkitsevat musiikkiaan niin herkästi, väkevästi ja joka hetkessä läsnä ollen, että sitä kuunnellessa haluaisi itkeä, nauraa, tanssia ja laulaa riippumatta siitä, soittaako yhtye polskaa vai balladia. Puisen poikkihuilun, 2,5-rivisen haitarin, viulun ja kontrabasson sekä ”kakkossoittimien” säkkipillin, alttoviulun, mandoliinin ja harmoonin soundit kietoutuvat kauniisti toistensa ympärille, mutta tuovat samalla omilla äänenväreillään särmää kappaleisiin. Eri musiikkityylien vaikutteet sekä repivät rikki odotukset että sulautuvat yhteen. FSQ yllättää myös Jomfruen og Månen -kappaleen sisältämillä arkistonauhaballadin pätkillä – ja vielä, kun levyn luulee jo loppuvan. Tässä kuunteluhetkessä tuntuu olevan kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Arja Kangasniemi Rumba Tre: Tie Musiikkituotanto Laulumies, T amperelainen Rumba Tre -yhtye yhdistää mukavasti espanjalaishenkistä musiikkia suomenkielisiin sanoituksiin. Lähin vertailukohde voisi olla Taljanka-yhtye. Rumba, flamencon riehakkaampi ja suoraviivaisempi pikkuveli on erittäin tervetullut tänne pohjoiseenkin. Yhtyeen mukaan musiikki sisältää ”Lorcaa ja dorkaa”. Kirsi Kunnaksen Lorca-käännökset ovat upean visuaalisia, muut tekstit edustavat monenlaista tyyliä. Suurimman vaikutuksen tekevät ilman muuta dorkatekstit: rumbamusiikin ytimeen päästään, kun lauletaan kylmäaltaista ja Prismasta. Levylle olisin kaivannut vielä enemmän tätä nousuhumala-meininkiä kuin ylevää tunnelmointia. Yhtyeen keskushahmo Jukka Hynninen on monen hienon soittokaverin ympäröimänä, joista mainittakoon Sami Sippolan ja Antti Hynnisen saksofonit. Rytmejä tarjoillaan niin lyömäsoittimin, taputuksin kuin kastanjetein. Rytmiraidat olisi voinut nostaa miksauksessa enemmän pinnalle, ne ovat välillä kovin utuisia. Tove Djupsjöbacka Seikkailuorkesteri: Aistiseikkailu I Ensimmäinen kosketus levyyn Aistiseikkailu I on hämmentävä. Levyn kuvitus on kömpelö ja graafinen asu suorastaan amatöörimäinen. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään omakustanne vaan osa laajaa tuoteperhettä, johon kuuluu kirjoja, kortteja ja julisteita. Nettisivun perusteella materiaalin takana on lastentarhanopettaja Sanna Leena Saarinen, joka on tehnyt aineistoa varhaiskasvatuksen tueksi. Levy on tehty muun materiaalin tueksi, mutta toimii itsenäisestikin kuunneltavana lastenlevynä. Levyn sisältö on huomattavasti ulkoasuaan miellyttävämpi. Seikkailuorkesterin Marko Aho, Suvi Karppila, Tapsa Kojo, Riikka Rauhala ja idean äiti Sanna Leena Saarinen ovat tehneet hyvää työtä ja levyn ammattitaitoinen toteutus akustisine soittimineen miellyttää aikustakin korvaa. Levyn on julkaissut suomalaista outlaw kantria julkaiseva Maaseutumusiikki.fi ja Jakelijana toimii jyväskyläläinen Varhaiskasvatuksen tietopalvelu, jonka tuotevalikoimaan kuuluu laajasti varhaiskasvatusalaan liittyvää materiaalia, myös musiikkia. Keväällä ilmestyy Soiva kansanlaulukirja ja Hej, nu ska vi sjungorita!. Palataan näihin myöhemmin. Sauli Heikkilä Kaksi uutta nuottijulkaisua Sofia Walzer Tanssisävelmiä 1800luvulta Johan Julinin ja Johan Lemanin nuottikirjoista Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys S ofia Walzer -kirjassa on 200 sivua nuotteja 1800-luvun alkupuolella Oulussa eläneiden Johan Julinin ja Johan Lemanin käsin kirjoittamista nuottikokoelmista. Julinin nuottikirja on vuodelta 1829 ja Lemanin vuodelta 1861. Nuotit sisältävät tuon ajan suosittuja tanssimusiikkikappaleita: katrilleja, galoppeja, polskia, valsseja jne. Nuotit on kirjoittanut puhtaaksi Unto Kukka. Kappaleet ovat esittelyn mukaan suomalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia, englantilaisia ja venäläisiä. Kappalekohtaisesti sitä ei kuitenkaan kerrota. Sävelmien alkuperän selvittäminen on kesken. Tekijöiden mukaan kappaleet ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia sävelmiä. Mukana on niin helppoja kuin vaikeitakin kappaleita. Jokaiselle nuotinlukutaitoiselle löytyy sopivaa ennenkuulumatonta soitettavaa. Säveltäjiä alkuperäisissä nuottikirjoissa ei ollut ja useimmat kappaleet on nimetty vain tanssityylin mukaan. Kirja pääsi mukaan Suomi 100 -hankkeiden joukkoon ja Reijo Kossin sommittelemassa kannessa komeileekin Suomi Finland 100 -juhlalogo. Airin Sävelet III Airi Hautamäen sävellyksiä nuottijulkasuna Omakustanne V iime vuonna tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Airi Hautamäki osallistui ensimmäistä kertaa soittokilpailuihin kaksirivisellä haitarilla. Juhlan kunniaksi Hautamäki julkaisi kolmannen nuottikirjan omista sävellyksistään. Aikaisemmissa kirjoissa käytettiin Hautamäen kehittämiä numeronuotteja, tällä kertaa nuotit ovat perinteisessä muodossa. Kirjaan sisältyy myös tietoa Hautamäen urasta, julkaisuista ja sävellyksistä – myös englanniksi. Kirjan 62 kappaletta ovat nuotintaneet Miia Palomäki ja Leija Lautamaja, jotka ovat molemmat aloittaneet soittamisen kuusivuotiaina Airin opissa. Kauttaaltaan mustavalkoisessa kirjassa on myös runsaasti kuvia uran varrelta. Kirja lieneekin pakollinen hankinta jokaiselle Airi Hautamäen ja hänen musiikkinsa ihailijalle. Sauli Heikkilä
centriaamk
46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 KIRJAT Emma Viljanen: Drag/Veto – För dragspel/Standardibassoharmonikalle V eto/Drag on suomenruotsalainen pedagoginen nuottijulkaisu 5-riviselle harmonikalle. Kirjaan on koottu perinteisiä suomenruotsalaisia melodioita, jotka soveltuvat alkeisopetukseen ja vähän pidemmälläkin oleville oppilaille. Kirjan tarkoitus on tarjota ideoita luovaan ja elävään soittamiseen. Tämä näkyy kappaleiden kohdalla vinkkeinä, miten kyseistä soitetta voi jalostaa ja käsitellä esimerkiksi melodiaa muuntelemalla tai kokoamalla oman sovituksen erilaisista vasemman ja oikean käden elementeistä. Kirjassa onkin onnistuttu tuomaan esille yksi omasta mielestäni kansanmusiikkipedagogiikan suurimmista hienouksista: näennäisesti yksinkertaisista kappaleista voi saada aikaan hyvin kiinnostavia kokonaisuuksia, joissa on mielekästä soitettavaa sekä vasta-alkajalle että edistyneelle soittajalle. Kuten kirjan alkusanoissakin todetaan: ”Jo aivan vasta-alkajakin voi olla taiteilija.” Kirjan ulkoasu on selkeä ja kutsuva, ja kappaleilla on sekä ruotsinettä suomenkieliset hauskat nimet. Erityisen kunniamaininnan annan joka kappaleen kohdalta löytyville edistymissymboleille. Pienet kuvakkeet merkkaavat esimerkiksi oikeaa kättä, vasenta kättä, molempia käsiä yhdessä ja palkeen käyttöä. Kun oppilas hallitsee yhden osa-alueen, hän voi värittää kyseisen symbolin kappaleen alta ja edistyminen on konkreettisesti nähtävissä. Kirjaa tukevat myös tekijän nettisivuilta löytyvät äänitykset kappaleista sekä osaan kappaleista lisästemmat yhtyesoittoa varten. Leija Lautamaja V epsäläiset jaetaan asuinpaikkansa perustella kolmeen ryhmään: keskivepsäläiset, etelävepsäläiset ja pohjoisvepsäläiset. Tamperelaisen Jari Eerolan tuore teos esittelee näistä kaksi. Syitä pohjoisvepsäläisten pois jättämiseen ei eritellä. En tiedä, olisiko petroskoilaisen tanssintallentaja Viola Malmin materiaaleista löytynyt näitäkin. Joka tapauksessa suomalais-ugrilaiseen musiikintutkimukseen merkittävän täydennyksen tuova teos on tekijän mukaan ensimmäinen musiikkitieteellinen tutkimus vepsäläisten lauluista, joita kutsutaan yleisnimellä lühüdpajod. Eerola vätteli näistä Tampereen yliopistossa tohtoriksi etnomusikologian oppialalla vuonna 2012. Nyt julkaistu nuottikirja on populaarimpi versio aineistosta. Aika näyttää, minkälaiseen käyttöön aineisto päätyy. Uskoisin, että monet lauluryhmät, joiden ydinmateriaalina on runolaulu ja suomalais-ugrilainen perinne, löytävät oivallisen lisän ohjelmistoonsa tästä huolellisesti toimitetusta nuottivihosta. Lauluista on tehty suomennokset. Kenen tekemät ne ovat, ei selviä tekstistä. Kirjasta ei myöskään käy ilmi, miksi on valittu sävellajeja laidasta laitaan aina kuudesta b:stä kuuteen #:iin. Osa sävelmistä on nuotinnettu tilapäisin ylennysja alennusmerkein ilman etumerkintää. Tämä puolestaan perustellaan hyvinkin selkeästi. Sävellajin valikoituminen säestyksettömässä laulussa on useimmiten satunnaista. Melodioiden transponoiminen pariin sävellajiin (yksi duuri-, yksi mollisävellaji) ei olisi nuotinnosohjelmien käyttäjille kovinkaan suuri urakka. Laulajien ikähaarukka on laaja, 10-vuotisesta 85-vuotisiin. Laulajat ovat useimmiten naisia ja tyttöjä, mutta muutama miespuolinenkin on valikoitunut mukaan. Joissain tapauksissa laulut on esittänyt kylän kuoro. Erityisesti kiittelen liitelevystä, johon on koottu 100 raitaa yhdelle levylle. Tämä jos mikä kertoo laulujen lyhykäisyydestä. Ansiokas on myös vepsäläiskylien kolmikielinen luettelo, joskin pienten numeroiden tihrustaminen upeista kartoista on hieman rasittavaa. Antti Koiranen S uuri Ukulelekirja on kirjaimellisesti painava (1322 g) perusteos, jolla luulisi nykyisen ukulelebuumin aikana olevan kysyntää. Kirjan alkuosa koostuu perusteellisesta, mutta helppolukuisesta ukulelen tarinasta. Tekijät eivät ole eritelleet, mistä kukin on vastuussa, mutta tarina on hyvin kirjoitettu ja tekijät tuntevat aiheensa läpikotaisin. Soittimen historia, itse soitin, soittajat ja yhtyeet käsitellään perusteellisesti. Ilahduttavaa on, että ukulelen historia ja nykytilanne Suomessa saa paljon tilaa. Kiinnostavaa tietoa löytyy kaikille kevyen musiikin harrastajille, ei pelkästään ukulele-intoilijoille. Kiitosta voi antaa myös hyvästä hakemistosta ja lähdeluettelosta. Ukulelen tarinaosion ainoaksi miinuspuoleksi voi lukea kohtuuttoman palstaleveyden ja kirjan painon. Kirjan lukeminen selällään maaten on likipitäen mahdotonta. Kirjan massiiviseen kokoon suurin syyllinen on soitto-opetusosio, joka on reilusti yli kaksi kertaa laajempi kuin alkuosa. Miten niin simppelin soittimen soitto-oppaaseen saadaankaan niin paljon sivuja? Siihen on kaksi syytä: Soitto-opetus etenee erittäin hitaasti ja lauluja on paljon, yli kahdeksankymmentä. Nelivärisessä kuvituksessakaan ei ole säästelty. Teos käy myös toivelaulukirjasta. Mukana on kansanlauluja, lastenlauluja, ja kevyttä musiikkia meiltä ja muualta. Tuoreitakaan iskelmiäkään ei ole unohdettu ja niinpä kirjasta löytyy sellainenkin kappale kuin Missä muruseni on. Mietityttää hieman, kannattiko näin laajaa laulukirjaa yhdistää soitto-oppaaseen, mutta toki se säästää soittointoiselta etsimisen vaivaa. Kirja keskittyy komppisoittamiseen ja laulujen säestämiseen ja mikä sen parempaa näin laulun teemavuonna. Melodiasoitto käytännöllisesti katsoen ohitetaan neljällä aivan yksinkertaisimman lastenlaulun tabulatuureilla. Suurella ukulelekirjalla on annettavaa kaikille ukulelekärpäsen pureman saaneelle, mutta parhaiten se sopii aivan aloittelevalle soittajalle. Ukuleleä sanotaan matalan kynnyksen soittimeksi ja Suurta Ukulelekirjaa voi sanoa matalan kynnyksen soitto-oppaaksi. Kirja sopii hyvin erilaisten ukulelepiirien oppimateriaaliksi ja myös itseopiskeluun. Pitemmälle tähtäävät soitonharrastajat joutuvat kääntymään vieraskielisen materiaalin pariin. Sauli Heikkilä Arto Julkunen ja Markus Rantanen Suuri Ukulelekirja – Suosikkisoittimen tarina ja soiton perusteet Aviador Kustannus 2016, 360 sivua, kovakantinen, nelivärinen Jari Eerola: Vepsläižed lühüdpajoižed. Vepsäläisiä lühüdpajoja Maailman musiikin keskuksen julkaisuja 16. Helsinki 2016. 90 sivua, 100 nuotinnosta.
47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Folkja pop/jazz-laulu Selina Sillanpää, laulu, viulu Vanhoja virsiä Virosta ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver (Ruotsi), laulu, yhtyeet Suomalaisten balladit laulaen ja liikkuen ja itse sepittäen Maija Karhinen-Ilo Suomiviulu Lassi Logren, viulu, nyckelharpa, jouhikko, yhtyeet Ruotsiviulu, polskaa ja sottiisia Emma Ahlberg, viulu, yhtyeet Polskaa ja Quebecin reeliä Esko Järvelä, viulu,yhtyeet Bluegrass/oldtime Grant Gordy (USA) kitara, yhtyeet Bluegrass/oldtime Joe K. Walsh mandoliini,laulu Oldtime Seppo Sillanpää oldtime-banjo, mandoliini, viulu, yhtyeet Kielisoittimet Petri Hakala, mandoliini, kitara, yhtyeet Brasilian rytmit ja jazz Daniel Marques, kitara Gabriel Grossi, improvisointi, kurssilla luodaan yhtye, johon kaikki soittimet käyvät Ukulele Remco Houtman-Janssen (Alankomaat) ukulele Koskettimilla komiasti Timo Alakotila, harmooni, piano Haitarit, koskettimet Olli Kari, haitarit, piano, harmooni, yhtyeet Kanteleella kauniimmin Pokelasta Adeleen Ida Elina konserttikannel, yhtyeet, laulu Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen, tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kurssilla perustetaan yhtye, johon käyvät kaikki soittimet. Myös yksityistunteja. Kontrabasso Oskari Hannula, kontrabasso kaikentasoisille soittajille, lainabasso tarjolla. Haapaveden kamariorkesteri joht. Timo Hannula, konsertti perjantaina 1.7. klo 18.00 Haapaveden kirkko, Sibeliuksen 2. sinfonia Kesän 2017 Folk-kurssihinnat Hinnat ennen 28.4. ilmoittautuneille / 2.5. – 9.6. ilmoittautuneille • Pelkkäopetus180€/200€ • Opetusjatäyshoito440€/475€ • Ruokajamajoitus260€ • Asuntovaunupaikka50€/viikko Huom.Opetusjatäysihoitoovatvoimassa kurssin ajan. Mikäli haluat majoituksen myös pe-su,hintaon40€/vrk/hlö (sis. aamupalan ja liinavaatteet) Patjamajoitustavoitkyselläfolk-toimistosta puh. 044 333 9333 ERILLISKURSSIT: Nykykansantanssia Anni Koponen. Kurssilla valmistetaan pieni esitys festivaalille perjantaina kurssimaksu60€,vähintään20kurssilaista 911vuotiaat, 2 h/pv yli 12 v. 3 h/pv yhteinen 1,5 h/pv kaikille, jolloin rakennetaan esitystä Laulunkieli Susanna Haavisto, näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo, piano, laulaja, säestäjä Hintapelkkäopetus250€,opetusjatäysihoito525€,väh.10kurssilaista. Tanssikurssit Johanna Kajaala, Tanssinopettaja (AMK) Opetus:50€ KiddieJam -lastentanssi 3-4 v. klo 10.00-10.45, enintään 12 lasta 5-6 v. klo 11.00-11.45, enintään 15 lasta LisätietoaKiddieJamista: www.oamk.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys/hankkeet/kiddiejam/ Aikuisten paritanssin alkeet Opetus:50€ Lasten kurssi Nelli Ikola-Heiska ja Kirsi Vinkki viulu, laulu, kaikki soittimet käy Hinta:70€. Pelimannimeininkiäyhdessäsoittaenja laulaen, myös vasta-alkajille. Iltapäivällä ohjattua ja valvottua toimintaa opiston alueella klo 16.00 asti. Tarvittaessa myös yksityistunteja. Ilmoittautuminen vain Haapaveden opiston internet sivun kautta: www.haapop.fi Lisätietoja: www.haapavesifolk.com/kurssit tai timo.hannula@haapavesi.fi, puh. 044 759 1298 104 FOLK-KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2017 31. Haapaveden FOLK –KURSSI 26.6. – 30.6.2017 Erin • Tuomari Nurmio ja Folk Liisa • ASA & BAND • Andy Irvine (Irlanti) • Grant Gordy & Joe K. Walsh (USA) • Daniel Marques & Gabriel Grossi (Brasilia) • Edu Kettunen Trio • Eläkeläiset • Ukulelezaza (Hollanti) • Freija • Pekko Käppi K.H.H.L • Timo Alakotila • KreetaMaria Kentala ja paljon muuta. Mukana myös Juha Hurmeen Älykkään kirjallisen huumorin peruskurssi nro 6. Ka ik ki m uu to ks et m ah do lli sia ! Pekko Käppi K.H.H.L. Erin
48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Merkit Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Lauri Rantanen, Heinola, 20.1.2017 Pelimannimerkit Pronssinen pelimannimerkki Sonja Essé, viulu, Espoo, Orivedellä 28.12.2016 Juhani Niskanen, huuliharppu, Mäntyharju, Orivedellä 28.12.2016 Kultainen pelimannimerkki Lea Virtanen, laulu, Hyvinkää, Orivedellä 28.12.2016 15. MAAKUNNALLINEN LUOMUSOITTO 25.3.2017 alk. klo 10 Saarijärven kaupungintalossaLuomusoitto konsertti klo 14 Pelimannien ilmoittautuminen ja lisätietoja puh 044 4598 291, eija.viitanen@saarijarvi.fi Maaliskuu: Timo Alakotila & Piano (6.-10.3) Huhtikuu: Tötterssön (8.-13.4) Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Kiertueille myydään max. 5 keikkaa / yhtye. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan/yhtyeen niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2017 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä Suomen Kansanmusiikkiliittoon! Hae syksyn 2017 kiertueille 1.-31.3.2017! Kiertueelle haku tehdään joka vuosi samalla aikataululla: kevään kiertueille haetaan 1.-30.9. ja syksyn kiertueille 1.-31.3. Keväisin järjestetään neljä kiertuetta (tammi-, helmi-, maalisja huhtikuu) ja syksyisin neljä kiertuetta (syys-, loka-, marrasja joulukuu). Lisätietoa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueet/kiertuehaku Kevään 2017 Kansanmusiikkikiertuilla: Tötterssön Oletko vailla säkkipilliä tai kelttiharppua? Yrjänä Ermala järjestää keväällä pienen säkkipillin sekä pienen metallikielisen kelttiharpun rakennuskursseja Turussa. Kestot perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Ajankohdat: 3.-5.3., 17.-19.3. 24.-26.3., 31.3 – 2.4. Lisätietoja Facebookissa sivulla "Yrjänä Ermala soitinrakentaja/luthier" tai puh. 046 593 0431
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 4 • 2016 Irtonumero 8 € MUKANA PELIMANNI-LI ITE Viiden kielen villitys, s. 6 Luunappi naurattaa ja pakahduttaa , s. 11 Liitelevyllä makupaloja vuoden 2016 kansanmusiik kilevyiltä Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki 1 . lu ok an po st im er kk i Jäsenedut CD Satuja soitosta 15 € Nyt jäsentarjouksena vain 12 € CD Anne-Mari Kivimäki: Pauhu 15 € Nyt jäsentarjouksena vain 12 € CD Rämps: Kaikki pelaa 10 € Nyt jäsentarjouksena vain 8 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0117”. Etu on voimassa 31.5.2017 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Kansanmusiikki-lehti tulee myös kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos et tiedä oletko lehden tilaaja vai jäsen, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jos tilaat Kansanmusiikki-lehden nyt vuodeksi 2017, saat vuoden 2016 viimeisen lehden ja sen liitelevyn kaupan päälle! Kansanmusiikki-lehden voi tilata tai liittyä jäseneksi myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liity Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Tule Kansanmusiikkilehden avustajaksi! Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja -ehdotuksia. Kaikista yhtyeistä, ilmiöistä ja esiintyjistä on mahdotonta kirjoittaa, mutta hyville tarinoille on aina tilausta. Jos haluat kirjoittaa artikkeleita tai arvostella levyjä, lähetä sähköpostia ja työnäyte. Lehteä avustetaan pääosin talkoilla, mutta harkinnan mukaan pieniä palkkioitakin voidaan maksaa. www.kansanmusiikki-lehti.fi www.facebook.com/kansanmusiikkilehti Suomen Kansanmusiikkiliiton vastauslähetyspalvelu jouduttiin lopettamaan, sillä Posti laittoi palvelulle kuukausimaksun. Tämä olisi nostanut vastauslähetysten hinnan liian korkeaksi. Liimaa postimerkki vastauslähetyksiin. Pahoittelemme!
50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2017 Onneksi olkoon uudelle Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajalle! Millaisin odotuksin otat pestin vastaan? Kiitos onnitteluista! Tehtävä on minulle mieluinen, mutta samalla haasteellinen. Yhdistys täytti 40 vuotta vuonna 2013. Alku aikoina riveissä oli paljon soittajia ja ryhmiä, mutta nyttemmin ne ovat harventuneet. Nuoria soittajia on jo jonkin verran tullut yhdistyksen toimintaan mukaan. Meidän tulisi saada nuorille tarjolle musiikkiopiston toiminnan kaltaista koulutusmuotoista soittoharjoitusta. Tämä haaste kantaa kauemmaksi kuin tämä vuosi. Minkälaista on hämäläinen kansanmusiikki mielestäsi? Mikä siinä on parasta? Hämäläinen kansanmusiikki on mielestäni ihanan paikallista. Hämeessä on ollut hyviä soittajia ja kappaleiden tekijöitä. Mieleen tulevat mm. Eino Sipponen , Hugo Värälä , Antti Koiranen , Yrjö Raja , Voitto K. Mäkelä , Toivo ”Topi” Honkonen , Rakel Vesa ja Yrjö Makkonen . Parasta on että he ovat tehneet paljon paikkakunnista kertovaa ja niitä kunnioittavaa musiikkia. Niitä on sitten voitu soitella vuosikymmenet Hämeen Kevätsoitossa ja muuallakin. Minkälainen on oma kansanmusiikkitaustasi? Olen soittanut noin 13-vuotiaasta asti ensin korvakuulolta ja sitten menin Ruoveden Opiston harmonikkaryhmään. Siinä olen soittanut vuodesta 1973 kevääseen 2016 saakka. Opettajana toimi dir.mus. Irene Juselius . Olen toiminut Vaskiveden Tanhu-Lystin säestäjänä vuodesta 1989 ja teen sitä edelleen. 30 vuoden rajapyykki lähestyy. Säestysryhmässä ovat mukana myös viulisti Erkki Mäkinen ja mieheni, laulaja Keijo Papinsaari . Olemme käyneet mm. Saarenmaalla, Nordlek-tapahtumissa ja Pispalan Sottiisissa esiintymässä. Nuorisoseuratyö on minulle myös tuttua. Olen toiminut aikoinaan kotikyläni Kauko-Pohjan Nuorisoseurassa johtokunnassa ja sihteerinä noin 30 vuotta. Seuralla oli oma tanhuryhmä jota silloin myös säestelin. Nuorisoseurat ja kansanmusiikkiyhdistykset tekivät aikoinaan enemmän yhteistyötä keskenään. Esiinnymme Keijon kanssa yhdessä syntymäpäivillä, tansseissa ja järjestämme yhteislaulutapahtumia. Olemme kahdeksan vuoden aikana tehneet neljä cd-levyä. Tuottajana on toiminut toiminimeni Sirkei Ohjelmapalvelut. Viimeisin on Rakastan sinua elämä -cd-levy (2016), joka sisältää slaavilaista musiikkia. Aiemmat levyt ovat Karjala muistojen maa (2013), Runoilijan tien reitillä (2010) ja Alla puiston lehmusten (2010). Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksessä olen ollut jäsenenä yli 40 vuotta. Hämeen Kevätsoitto on ollut tärkeä tapahtuma. Se on kiertänyt eri paikkakunnilla moneen kertaan. Mitä haluat saavuttaa puheenjohtajakautenasi? Mistä unelmoit tulevaisuudessa? Haluaisin puheenjohtajakautenani pitää yhdistyksen toiminnan määrätyssä mielessä ennallaan. Samalla haluan kuitenkin ottaa huomioon ajan haasteet ja pyrkiä saamaan toimintamme pysymään ajan kehityksessä mukana. Haluan saada aikaan yhteistyötä ja verkostoitumista Suomen Kansanmusiikkiliiton, eri yhdistysten ja soittajien kanssa. Nuorisoseurajärjestöihin yhteistyön palauttaminen olisi myös hyvä asia. Haluan myös mennä eri tilaisuuksiin soittamaan ja tapaamaan pelimanneja. Kannustan ja toivon Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen jäseniä tekemään saman. Tulevaisuudessa unelmoin yhdistyksen vahvistuvan ja kehittävän toimintaansa sekä saavan uusia nuoria soittajia innostuneesti riveihinsä mukaan. Yhteistyötä voisi laajentaa myös esim. laulajien ja kansantanssijoiden suuntaan. Vuoden teemaan ”Kaikki laulaa” olemme suunnitelleet yhteislauluiltaa, johon kokoamme ohjelmiston ja sanat tänä keväänä. Miten Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksessä juhlitaan Suomi 100 -vuotta? Hämeen Kevätsoitto on Suomi 100 vuotta -teemalla sunnuntaina 2.4. Viljakkalan koululla Ylöjärvellä. Lisäksi huomioimme Kansanmusiikin päivän 10.5. Kaustiselle Hämeen Kansanmusiikkiyhdistys on menossa noin 10 henkilön ryhmänä. Siellä soitetaan ja juhlitaan Suomi 100 v -teeman alla. Syksyn tilaisuudet ovat vielä auki, mutta tarkoitus on suunnitella sinnekin vielä tapahtumia ja toimintaa. Kannustan kaikkia soittajia ja laulajia hakeutumaan lähinnä olevan Kansanmusiikkiyhdistyksen toimintaan mukaan! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Sirpa Olkinuora Sirpa Olkinuora Syntynyt: 3.4.1958 Kotipaikka: Ruovesi Koulutus: Merkantti 1977, Merkonomi 1979, Liiketalouden tradenomi 2009 Perhe: Puoliso Keijo Papinsaari ja poika Antti Ukkonen Haastattelu: Päivi Ylönen-Viiri Kuva: Irina Tuomainen/Ruovesi-lehti
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi Muista ilmoittaa tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi Folk-Suomi on taas ilmestynyt! Kesän kansanmusiikkitapahtumat yhdessä esitteessä ja kansanmusiikkiliitto.fi/ folk-suomi Pienen säkkipillin sekä pienen metallikielisen kelttiharpun rakennuskurssi Turussa 3.-5.3. 17.-19.3. 24.-26.3. 31.3.-2.4. Yrjänä Ermala 046 593 0431 M a a l i s k u u Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien Kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 4.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Irlantilaisen kansanmusiikin kurssi 4.-5.3. Järvenpää www.kum.fi Folkdansinstruktörsutbildning i Pargas 10.-12.3. Parainen www.folkdans.fi Aikuisten kansantanssileiri 11.-12.3. Ruokolahti www.nuorisoseurat.fi Bluegrassja Old Time -mandoliinikurssi 18.-19.3. Järvenpää www.kum.fi Från hambo till mazurka -kurs 18.3. Tampere www.folkdans.fi Kohtaamisia, koulutusta, konkretiaa! 25.-26.3. Helsinki www.zodiak.fi Purppuriviikonloppu 25.-26.3. Kaustinen eljarvel@gmail.com Folkdansinstruktörsutbildning 31.3.-2.4. Lappfjärd www.folkdans.fi H u h t i k u u Ruotsalaisen paripolskan kurssit 2.4. Helsinki www.brage.fi Folkdansinstruktörsutbildning 21.-23.4. Loviisa www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 22.4. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Kurs i nyländsk purpuri 22.4. Loviisa www.folkdans.fi To u k o k u u Laulunkieli 5.-7.5. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi Näppärikurssi 5.-7.5. Helsinki www.kansanmusiikki-instituutti. fi/napparit H e l m i k u u Kalevalan päivän tapahtuma 28.2. Helsinki www.karjalainennuorisoliitto.fi Sofia Walzer -nuottikirjan julkaisutilaisuus ja konsertti 28.2. Oulu www.ppkyhdistys.net M a a l i s k u u Project Vainiolla: Weeping 3.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi Piste LuoMuKanteleet-yhtyeen 20-vuotisjuhla ja levyn julkistamiskonsertti 4.3. Vantaa www.luhmo.fi/luomukanteleet Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen soittopäivä 5.3. Turku www.vskamu.fi Timo Alakotila & Piano 6.3. Joensuu www.kansanmusiikkiliitto.fi Timo Alakotila & Piano 7.3. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi Perinnearkku-klubi: mm. Timo Alakotila & Piano 8.3. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin kerho: Gondoli-Tero, Luonnos 9.3. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Timo Alakotila & Piano 9.3. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi Samuelin Poloneesi 45 vuotta 10.-12.3. Kuopio www.kansanmusiikkiliitto.fi/s amuelinpoloneesi Timo Alakotila & Piano 10.3. Kaustinen www.kansanmusiikkiliitto.fi Les Amazones d’Afrique 16.3. Helsinki www.savoyteatteri.fi Salo Irish Festivaali 17.-18.3. Salo www.facebook.com/saloirishfest Artjamei – riitit ja liike 22.3. Helsinki www.musiikkitalo.fi TFO & Ammuu! 23.3. Turku www.tfo.fi Harmonikkaristeily 25.-26.3 Turku-Tukholma www.satahamesoi.fi Luomusoitto 25.3. Saarijärvi www.saarijarvi.fi/sisalto/ luomusoitto Kohtaamisia, koulutusta, konkretiaa! 25.-26.3. Helsinki www.zodiak.fi Pelimannikonsertti Suomi 100 & Kellot kohti Purpureita 25.3. Sastamala kirsi.viitalalehtonen@gmail.com Tallari: Suupohjan viulumestarit 30.3. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/tallari/ Tanssimylly 31.3-2.4. Tampere www.nuorisoseurat.fi H u h t i k u u JuuriJuhla-RotFest 1.-8.4. Espoo www.juurijuhla.fi Varsinais-Suomen Kansanmusiikki yhdistyksen iltamat 1.4. Loimaa www.vskamu.fi Hämeen kevätsoitto 2.4. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Kevättä palkeissa XIV -perinteisen kansanmusiikin konsertti 2.4. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Jarkko Lahti & Antti Paalanen: Miehemme Hiidellä 7.4. Helsinki www.musiikkitalo.fi Tötterssön 8.4. Kaustinen www.kansanmusiikkiliitto.fi Karjalaisen Nuorisoliiton kansantanssiluokittelut ja Kevätpäivät 8.4. Porvoo www.karjalainennuorisoliitto.fi Tötterssön 10.4. Kokkola www.kansanmusiikkiliitto.fi Perinnearkkuklubi: mm. Tötterssön 12.4. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin kerho: mm. Tötterssön 13.4. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net 1+1 20.4. Helsinki www.musiikkitalo.fi Lempo-festivaali 21.-22.4. Kouvola www.lempofest.net Levin Kevätsoitot 21.-23.4. Levi www.kevatsoitot.fi Pippuri Soikoon! 26.4. Joensuu www.joensuu.fi/ kulttuuritapahtumat IV kansainvälinen kantelekilpailu 5.-7.5. Kaustinen www.kantele.net Järvelän kylässä: Andy May 6.5. Kerava www.kerava.fi/kulttuuri Touko-Taiga 8.-12.5. Helsinki www.uniarts.fi Valtakunnallinen kansanmusiikin päivä 10.5. Koko Suomi www.kansanmusiikki.fi Valtakunnallinen kansanmusiikin ja -tanssin päivä 10.5. Joensuu www.pelimanni.net/pkpelimannit Marraskuun valo – Miia Palomäen maisterikonsertti 13.5. Helsinki www.musiikkitalo.fi Kirjaston lauantaikonsertti: Jaakko Laitinen & Väärä raha 20.5. Kerava www.kearva.fi Siepakoiden kevätkonsertti 21.5. Saarenkylä www.kansantanssi.com Maailma kylässä -festivaali 27.-28.5. Helsinki www.maailmakylassa.fi 51 KANSANMUSIIKKI • 4 • 2016
KONSTA JYLHÄ -kilpailu Pelimannitalo, Kaustinen 10.–11.7.2017 Pelimannitalo järjestää yhdessä Kansanmusiikki-instituutin kanssa valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun Kaustisella kansanmusiikkijuhlien aikaan. Kilpailu on suunnattu pienyhtyeille. Rahapalkintojen yhteisarvo on 10.000 Euroa. Kilpailun säännöt ja osallistumisohjeet: www.kansanmusiikki-instituutti.fi KonstaJylha?2017mainosKM-lehti.indd 1 13.2.2017 14.15