Jyväskylän Ylioppilaslehti 24. HUHTIKUUTA 2002 • 42. VUOSIKERTA . . . .
Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 . —tuki kuin unelma s. 5 M i e t t e i t ä maksullisesta v a a k a m a m b o s t a Riisuttu rahasta s. 10-11 Kuvassa inhimillisyys s. 13 Tahtoako vai eikö tahtoa? s. 14 K A N N E N KUVA: PETTERI KIVIMÄKI JA S A N N A RYYNÄNEN Jyväskylän Ylioppilaslehti pääkirjoitus/ Tämän Jy lk Anna-Maija Tuuliainen J * * . kes " ' k i a u k e a m a kertoo karun tarinan Marja-Leenasta, orvokkisilmäisestä nuoresta neidosta, josta tuli "vanha huora". Kyseessä ei ole sellainen tavallinen selviytymistarina, jollaisia lehdet niin mielellään kertovat. Tekstiä lukiessa mielialat vaihtelivat mielenkiinnosta sääliin. Tuskin tiesi nuori tyttö mihin lähti, kun halusi ansaita vähän palkanlisää, jolla ostaa kauniita vaatteita. Itsensä myyminen on tehnyt Marja-Leenasta selvästi onnettoman naisen, jonka välit sukulaisiin ovat poikki ja joka on joutunut hylkäämään haaveensa perheestä ja lapsista. Etova olokin minulle tuli muutaman kerran, varsinkin lukiessani kohtaa, jossa Marja-Leena lakonisesti toteaa miesten olevan uskottomia luonnostaan. "Minulle on turha tulla sanomaan, ettei miehet kävisi vieraissa. Jokainen käy kun kohdalle sattuu. Jostain syystä miehiä kiihottaa erityisesti maksullinen pillu", hän sanoo. Puistattaa ajatella, että Marja-Leena olisi oikeassa. Hänen kertomaansa vahvistaa ikävällä tavalla Seppo, joka haastattelussa ilmoittaa harrastavansa säännöllisesti siripparcita ja maksullisia naisia. Näillä kuuluu olla "töröt tissit ja timmi perse". Vaimolleen Seppo ei aio pikku viihdykkeestään hiiskahtaakaan, koska tämä "ei ymmärtäisi". No ei varmasti niin. Mutta millään en «m.RuftfyiläDn Toimitus Keskussoiroalontie 2 40600 Jyväskylä (014)2603360 tylMcon@cc.jyu.fi Fox (014)2603928 Päätoimittaja Anna-Maijo Tuulioinen (014)2603359 4 5 8 1 4 9 7 2 anirtu@cc.jyu.fi Toimittajat Miira Rauhamäki 5 5 6 7 9 5 9 mirauhom@cc.jyu.fi U3ssi Toivonen 4 5 9 2 7 1 btofwon@ccjyu.ii Tämän numeron taitto: ^r\ro Ryynänen sory@sl.jyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Fbuta Rouhbnen (014)60 7226 JYYn jäsenille kotiin kannettuna Jylkkän maksoo 8 euroa. Osoitteenmuutokset JYYn keskustoimisto, (014)2603355 Ilmoitusmyynti tmi Mortti Mikkonen (014)272 1 6 6 , 4 6 4 2 533 Fox (014) 272 163 Ylioppilasjuhlien v a l t a k u n n a l l i n e n ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy, (02) 2331 222 l i m o i t u ksenvalmista j a Grafiikka Rutanen (014)216315,0505962444 grafiikko.rutonen@co.inet.fi Painopaikka tehtisepat Oy, Pieksämäki (015)7234212. Painos 8 ISSN 0356-7362 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Ilmestyy lukukausien aikana, 16 kertaa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. K U I T T I I l m e s t y m i s p ä i v ä t k e v ä ä l l ä 2 2 d e a d l i n e 30.4. Järjestöilmoitusten deadline p ä i v ä ä a i k a i s e m m i n ! ! I l m o i t u s h i n n a t tekstissä 1,00 euroa / pmm takasivu 1,20 euroa / pmm määräpaikkalisä 0,12euroa / p m m etusivu myydään ainoastaan kokonaan v ä r i l i s ä 0,4 e u r o a / p m m Jylkköri ei ole arvonlisäverollinen, joten hintoihin ei lisätä veroa. haluaisi uskoa, että huorissa hyppääminen olisi miehille jotenkin lajityypillinen piirre. Minun on vaikea muodostaa neutraalia mielipidettä maksullisesta seksistä. Seksuaalisuus on luonnollinen osa ihmisen persoonaa ja sen toteuttamisessa on jokaisella omat henkilökohtaiset tapansa. Mutta entäs petipuuhat maksua vastaan? Kyllä kai jokainen saa lopulta vapaa-aikanaan touhuta mitä huvittaa, kunhan puuhastelun kaikki osapuolet ovat mukana vapaaehtoisesti eikä ketään pakoteta mihinkään väkisin. Itseäni tosin yököttää ajatus maksetusta tuokiosta täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, jolla voi kaupanpäälliseksi olla ties mitä tauteja. Mielestäni seksi ei voi, eikä se saisi, olla kauppatavaraa. Tosin on myös ihmisiä, jotka eivät syystä tai loisesta pääse toteuttamaan seksuaalisuuttaan. Esimerkiksi monet vammaiset eivät arkielämässään saa nähdä paljasta pintaa lainkaan. Heille voisi seksipalveluja järjestää enemmänkin nythän nämä palvelut rajoittuvat lähinnä vammaisille suunnattuihin seksin apuvälineisiin. Omastani ja edustamani lehden puolesta toivotan lopuksi kaikille-reipashenkistä vappua! Muistakaahan käyttää kortsuja muuhunkin tarkoitukseen kuin vappupalloiksi! :) faM-/töfji/*£ Populaarikulttuuria Arkadianmäeltä vieraasta päästä/ Aki Puupponen "Juonipaljastuksia seuraavasta vuoden 2003 jaksosta: Hilkka Ahde rustaa paljastuskirjan työpaikkakiusaamisesta joulumarkkinoille. "Poliittinen salaliitto se oli, kun työtoverini pyysivät minua täysistuntoon. Vaikka odotin siellä veskissä kolme tuntia, niin ei sinne ketään tullut. Paitsi kuitupitoinen kakka.' Matti Ahde taputtelee kotiin päin', mistä Hilkka nosiaa syytteen. Jaana Pelkonen pelkää leimautuvansa kauniiksi hempukaksi, mistä olisi vain etua etenkin eduskunnassa. Wallu Valpio haluaa satusedäksi ja ehkä poliitikoksi miten nämä natsaavat yhteen? Tosi hyvin. Vielä kun VVallu vilauttaa fallosfantsuaan eduskunnan kyselytunnilla, suosio on taattu eliitin piirissä. Eliitillä tarkoitan Kauniaisten kuudesluokkalaisia, trendikkäitä tyttöjä, jotka lukevat Mixistä iskuvinkkejä ja hengaavat Pahvi-nimisen narkkarin kanssa. Kyrö tilittää: 'Sukset ristiin Missin Isän kanssa!' Katso kaikki kohuromanssista ja tupo-neuvoiteluista!" Meidän jokaisen sisällä asuu pieni Ville Vallaton, joka tekee kepposiaan Kaljusen sikaniska-sedälle. Julkkispolitiikot ovat Kaljusen setiä, joita me tarvitsemme; Villellä olisi äärimmäisen tylsää, jos Karjusen setä kuolisi sydänja verisuonitauteihin. Kun julkkispoliitikko hyppää median molskille, Nato, tupo ja sava saavat konkreettisen muodon, ja kaikki mitä hän sanoo on hänen yleisönsä ennalta tuomitsemaa. Ja kaikkein tärkein seikka: yleisön jäsen tuntee olevansa "aktiivinen kansalainen" ja vaikuttavansa päivän politiikkaan, kun haukkuu eduskunnan missin tissit teepusseiksi. "Vallaton"-sana tuo minulle mieleen kaksi mielleyhtymää. Yhtäältä "vallaton" on alistettu, vailla valtaa ja toisaalla villi, vapaa auktoriteeteista. En voi mitään sille, etiä tulevaisuudessa näen Hilkka Ahteen omahyväisen voitonhymyn eduskunnassa. Mutta voin aina riekkua, räkyttää ja riemua heila tämäntapaisilla kirjoituksilla. Milloin Vallaton näkee Valon? AVUSTAJAPALAVER! TIISTAINA 23.4. KLO 14.00 TOIMITUKSESSA Tony Halme puolustaa lakia, jonka mukaan äänestysikää laskettaisiin latenssivaiheen tienoille. K-P
Hallitus saa After 33 this is how flexible you're gonna be Saturday Hki-Praha-Dublin-Lontoo-Hki. 352,Hki-Paiiisi-Banelona-Lontoo-Hki...370,Hki-Budapcst-Pruha-Pariisi-Hki.....373, Hinnat ovat kokonaishintoja (sis. verot ja palvelumaksun) nuorille alle 26-v ja opiskelijoille alle 33-v. Hinnat perustuvat huhtikuun 2002 hintoihin. Kysy mvös multa KILROY Flexible-lentopassejal ^ r /ZE\ lun BASIC Amsterdam... 311,Banelona..... 434,BudapesL 331,Dubtin. 309,Lontoo 319,Modrid.... 343,Pariisi. 302,Praha. 324,Varsovn.... 268,VVien. 318,Hinnat ovat menopaluuhintoja (sis. verot ja palvelumaksun) alk. Hki, Tre ja Tku. Kysy myös lentoja muista kaupungeista I Matkustus 14.6.-17.8.2002. KILROY Basic-lipuissa tiettyjä rajoituksia. Kysy myös muita KILROY Basic-vaihtoehtojal 'KILROY troyfb. for young ptopte undir 26 and studtnts undtr 33 orJy. O i/vww.hi/roytrave/s.com OPEN 24 H0URS! Helsinki Turku Tampere Jyväskylä Oulu Vaasa Call-Center 0203-MLROY «OTJ-545769J travels YLIOPISTON hallitukseen on jälleen valittu opiskelijaedustajat. Neljä varsinaisjäsentä sekä kolme varajäsentä joiden lisäksi valituksi tulee kulloinenkin korkeakoulupoliittinen sihteeri edustavat kaikkia seitsemää tiedekuntaa. Varajäsenet eivät ole henkilökohtaisia. Valinnat tekee ylioppilaskunnan edustajisto ainejärjestöjen esitysten ja ylioppilaskunnan hallituksen muodollisen käsittelyn pohjalla. Kolmivuotisen kauden aloittavat varsinaisjäsenet Tiina Oksanen (humanistinen tiedekunta). Timo Koponen (matemaattis-luonnontieteellinen), Else Turtiainen (yhteiskuntatieteellinen) sekä Marika Lindholm (informaatioteknologia). Varajäseniksi nimettiin Marko Vapa (liikunta), Jaana Kinnari (kasvatustieteellinen), Teemu Jaatinen (taloustieteellinen) sekä JYYn nykyinen korkeakoulupoliittinen sihteen Antti Vesala. TIINA OKSANEN opiskelee englantilaista filologiaa viidettä vuotta, ja hän kertoo saaneensa tiedon avautuvista hallituspaikoista sähköpostitse. "Sitten kuulin yhdyshenkilöiltä, että humanistisesta tiedekunnasta tarvittiin edustaja yliopiston hallitukseen, ja päätin lähteä mukaan, vaikka en olekaan täällä enää kolmea vuotta. Olen myös varajäsenenä Poikkitietcilijöissä", Oksanen kertoo. Oksanen kertoo menevänsä mukaan avoimin, positiivisin ja uteliain mielin ilman erityisempiä ennakko-odotuksia. "Ainejärjestötoiminta on sydäntäni lähellä. Olen Magna uutta verta Canan puheenjohtajana nyt jo toista kertaa, vaikkakaan en peräkkäisinä vuosina", sanoo Oksanen. Opiskelijaedustuksen roolin hallinnollisissa elimissä Oksanen näkee erittäin tärkeänä. Alkuvaiheessa haastavinta hän arvelee olevan erilaisten käytäntöjen oppimisen. Oksanen kertoo olleensa keskeisellä paikalla seuraamassa kielten laitosten yhdistämistä. "Olen pyrkinyt saamaan opiskelijoiden vaihtelevia mielipiteitä esille ja yleiseen tietoisuuteen, etenkin kun yhdistämisprosessi eteni melko nopeasti. Pääsin tulevaan uuteen laitosneuvostoon, jossa myös on mielenkiintoista nähdä, miten asiat lähtevät etenemään. Siinä työ on vasta alkamassa." "HALLITUKSEEN minua pyydettiin tiedekuntamme edustajaksi, ja minua kiinnosti tutustua tuontyyppiseen toimintaan. Alunperin lähdin laitosja tiedekuntaneuvostoihin varajäseneksi, ja pääsin myöhemmin varsinaiseksi jäseneksi", kertoo fysiikkaa neljättä vuotia opiskeleva Timo Koponen. Koponen korostaa, ettei hän ole ollut missään tekemisissä yliopistopolitiikan tai poliittisten ryhmien kanssa, vaikka hallinnolliset asiat kiinnostavatkin. Koponen kertoo suurimpien kiinnostuksenkohteidensa olevan tieteissä, kuten teoreettisessa fysiikassa ja matematiikassa. "Tavoitteeni tässä luottamustehtävässä on edustaa ylioppilaskuntaa ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoita sekä osallistua aktiivisesti päätöksentekoon. Opiskelijan oikeudet eivät ole yksiselitteinen asia, ja pyrinkin tuomaan tiedekunnan opiskelijanäkökulman esille. Jos opiskelijoilla on jotain asiaa, kannattaa tuoda mielipiteensä julki, että voimme käsitellä niitä kokouksissa. Millään ei voi olla perillä kaikista asioista, mikäli ei oteta kantaa", Koponen sanoo. KOHTA NELJÄ VUOTTA valtio-oppia opiskellut Else Turtiainen kertoo olleensa yhteiskuntatieteellisen tiedekuntaneuvostossa kolme vuotta. "Hallintoon tulin lähteneeksi ainejärjestötyön kautta. Se oli sellainen sektori, joka alkoi kiinnostaa. Alunperin sysäys lähteä mukaan tällaiseen toimintaan tuli siitä, että koin sen olevan hyvä keino ajaa opiskelija-asioita tiedekunnan sisällä", Turtiainen toteaa. Tulevista suurista asiakokonaisuuksista Turtiainen mainitsee esimerkkinä informaatioteknologisen tiedekunnan tutkintojärjestelmän uudistamisen. "Odotan hallituskaudeltani hyviä kokemuksia ja tunnetta siitä, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Yksi totuttelemista vaativa seikka tulee varmaankin olemaan se, että täytyy olla ajan tasalla ja ottaa perusteellisemmin selvää muidenkin kuin oman tiedekunnan asioista", sanoo Turtiainen. "OLEN AINA OLLUT kaikessa mukana. Yliopiston hallitukseen ajauduin vähän sattumalta. Aloitan oikeastaan jo toisen kauteni, viime kaudella tulin varajäseneksi puolivälissä mukaan edellisen opiskelijajäsenen lähdettyä. Sitten etsittiin tilalle innokasta henkilöä, ja joku ehdotti minua. En edes ehtinyt lupautua tai kieltäytyä, kun minut oli jo valittu", naurahtaa syksyllä neljännen opiskeluvuotensa aloittava tietotekniikan opiskelija Marika Lindholm. Lindholm toivoo, että pääsisi alkavalla kaudella useammin mukaan kokouksiin. Varajäsenenä hän sanoo voineensa osallistua päätöksentekoon harvemmin. "Olen ollut edustajistossa ja parhaillaan ylioppilaskunnan hallituksessa. Lisäksi olen toiminut ainejärjestö Ynnän puheenjohtajana viime vuoden", Lindholm kertoo aiemmasta kokemuksestaan. Lindholm kertoo oppineensa paljon siitä, miten yliopiston hallinto toimii ja ketkä asioista päättävät. "Pikkuhiljaa olen oppinut ymmärtämään, miten arvoja vaikutusvaltainen elin yliopiston hallitus on. Opiskelijaedustus on hyvin tärkeää, ja mielestäni yliopiston rehtori on ottanut opiskelijat hyvin mukaan esimerkiksi erilaisiin työryhmiin. Kaikkialla asiat eivät tässä suhteessa käsittääkseni ole näin. Laitosneuvostossa ollessani huomasin, että opiskelijoilta kysellään paljon asioita", Lindholm toteaa. Lindholm kehottaa kaikkia kiinnostuneita lähtemään mukaan vaikuttamaan. "Siitä saa oikeasti aika paljon, etiä on mukana tällaisessa." LASSI TOIVANEN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON yliMatematiikan ja tilastotieteen laitos 4. Johanna Sihto (Olli Hietamies) 2. Antti Vesala (Heidi Pitkänen) tiedekunta oppilaskunta on valinnut yliopiston 1. Juha Lehrbäck (Anna Tuhola) 3. Tuomas Lonka (Ari Raatikainen) 1. Hanna Savander (Riina Päiväniemi) hallintoelimiin humanistisen tiedekun2. Katri Tonttila (Hermanni Riikonen) Psykologian laitos 4. Saija Taivalmäki (Satu Päiviö) 2. Marko Vapa (Vesa Seppälä) nan laitosneuvostoja lukuunottamatta 3. Antti Impinen (Ville Vertanen) 1. Taija Nurmesniemi (Saara Räsänen) 5. Toni Peltonen (Satu Pikkarainen) 3. Matti Villgren (Fiina Hiitola) opiskelijajäsenet ja heille varajäsenet. 2. Tuomo Aro (Emmi Nousiainen) Tietotekniikan laitos 3. Anna Lehtinen (Terhi Paakkinen) Matemaattis-luonnontieteellinen Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Muiden kuin humanististen laitosneu1. Marika Lindholm (Olli Alanen) 4. Maria Taanila (Mari Leppänen) tiedekunta 1. Else Turtiainen (Minna Hautamäki) vostojen opiskelijajäsenet 1.8.alkaen 2. Anna Kämäräinen (Auri Kaihia virta) 1. Miia Jämsen (Olli Hietamies) 2. Terhi Paakkinen (Mari Leppänen) ovat (varsinaisen jäsenen jälkeen su3. Minna Lesonen (Suna Kinnunen) Tietojenkäsittelytieteiden laitos 2. Janika Konnu (Hermanni Riikonen) 3. Juuso Rahkola (Johanna Heinonen) luissa hänen varajäsenensä): 1. Niina Jaatinen (Henna Paalanen) 3. Timo Koponen (Jouko Perkkiö) 4. Juho Vilokki (Markus Peltola) Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos 2. Riitta Riekkola (Raija Ijäs) 4. Tomi Aberg (Seija Sirkiä) Bio-ja ympäristötieteiden laitos 1. Hanna Moilanen (Anne Petäjäjärvi) 3. Pauli Peltola (Perttu Soininen) 5. Pasi Kankaanpää (Leena Rauhala) Kasvatustieteiden tiedekunta 1. Helen Cooper (Maija Häkkinen) 2. Anu Kettunen (Jenny Lindborg) 1. Marko Seppä (Jenni Virtanen) 2. Hanna Plattonen (Anna-Niina Terävä) 3. Aino Rekola (Leena Lepistö) Informaatioteknologian tiedekunta 2. Maria Toivonen (Jenni Aro) 3. Elina Rantanen (Mikko Ylilauri) 4. Heikki Kerkkänen (Janna Koivisto) 1. Juha Kamunen (Niina Jaatinen) 3. Niina Arola (Aino Antin) 5. Teija Karttunen (Tiina Jauhiainen) TIEDEKUNTANEUVOSTOJEN 2. Pasi Hakkarainen (Pirjo Lähdesmä4. Anna Kainulainen (Heidi \Vasenius) Fysiikan laitos opiskelijajäsenet 1.8.alkaen: ki) 1. Timo Koponen (Antti Tolvanen) Kemianlaitos 3.Hanna Alm (Auri Kaihlavirta) Taloustieteiden tiedekunta 2. Paula Kuokkanen (Mikko Laitinen) 1. Miia Jämsen (Anni Siitonen) Humanistinen tiedekunta 4. Johanna Kihniä (Ville Haapsaari) 1. Signe Jauhiainen (Ulla-Maija Turunen) 3. Inkeri Halkosaari (Outi Virtanen) 2. Minna Kärnä (Mirkka Juoiasniemi) 1. Kau Lappeteläinen (Sara Laitiolam2. Marja Äijänen (Sami Pursiainen) 3. Suvi Vaahto (Katja Eronen) PO Liikunta-ja terveystieteiden 3.Satu Heikkinen (Johanna Lähteenmäki)
[ kahvipöytävisailu-| OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1 . Mikä on kaukaisin kohde, jonka voit nähdä ilman kaukoputkea? 2. Kuka teletapeista on punainen? 3. Kenen väitöskirjan nimi on Sosiaaliset suhteet Turun satamassa? 4. Millä nimellä Vincent Furnier paremmin tunnetaan? 5. Monenko maan urheilijoita oli mukana Ateenan olympialaisissa 1896? ALLIKKO 6. Missä kaupungissa Salaiset kansiot -televisiosarjaa kuvattiin vuoteen 1998 saakka? 7. Millainen kala on holkeri? 8. Minkä urheilulajin majuri Ernst Killander kehitti Ruotsissa vuonna 1918? 9. Mitä tekee seminologi? 10. Kuka oli itsenäisen Suomen ensimmäinen pääministeri? Montako kolmannen vuoden opiskelijaa tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu? uns)|nuj -lieeAjSSiroi ninnj) id uau -jtueiujeA undtuei :sriN08 •pnAjnyuiAS puw\3 juad m EE|U9UJ3!S0U!9>| '6 uas^nisjuunns 9 !et| uaiauiueMs eAn|tin>| U00UJI3U, uapieyrMy i essuaAnoouBA '9 £1'9 jadooQ aojiv f uoiSjAjox oune|Aj -g WZ IS^E|B6 uepaujoipuv' t 13S)inVlSVA tarjolla tänään tarjolla tänään on Jylkkärin osasto, jolla kerrotaan vinkkejä Jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkielämästä. kuten musiikkitarjonnasta, teatterista, taidenäyttelyistä ja bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat. Anna oma menovinkkisi osoitteeseen jylkkari-tanaan@cc.jyu.fi P0P/R0CK.JAZZ/KLUBIT l.uiakko Pe 26.4. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, la 27.4. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus (K18), pe 3.5. lmpalcd Nazarene + Funeris Nocturnum, la 4.5. Absoluuttinen Nollapiste, ke 8.5. Punfcsfation: Nothing Nice + Flipping Beans + No Shame + KA.T.T. Ilokivi: Pe 26.4. Huoneisto esittää: Mental Alaska; Es, Janne Laurila, Avarus, Sefahat, liput 3e. Fluoro la 27.4, Ilokivi 21 04. K18, 5 e. Alakerta: Instant Sadhu, Indigo, Lumo, nbr. Vldfcerta: Rihmasto (live), Vuori, Joha, Fedja, Härski, Paisti. Ti 30.4. Ilokiven vappu; Else->Sysmis & suomipoppia, liput 3e. Bar 68: la 27.4. Metal Gods, ti 30.4. The Surftones KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Jyväskylä Sinfonia: Janne ja Aino Ikuisesti Sinun pe 3.5. ja ti 7.5. klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Yhdessä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa, 17/15/10 e Suomalainen Konservatorio: ke 24.4 Stadia Big Bändin konsertti. Siltasali klo 19. Pe 26.4 Viron television tyttökuoro. Normaalikoulun yläaste-lukio, sali klo 19. NÄYTTELYT Alvar Aalto-museo: Kultakelloja Mehiläispesä Alvar ]a Aino Aallon valaisimia 19.5. saakka. Luento: Su 28.4. klo 13 "Valolla viihtyisyyttä kotiin", Markkinointipäällikkö, Dl Markku Värsila Vapaa pääsy. Keski-Suomcn museo: Manu Forsblom 23.3.-5.5. Retrospektiivinen näyttely. Matkaikoneja 23.3.-5.5. Ikoneja Risto Vilhusen kokoelmasta Taidemuseo: Holvi: 12.4. 2.6 265 kpl, Sihtolan kokoelman Jyväskylään lahjoitetut teokset Suoja: 27.4. 2.6. Jyväskylän taiteilijaseuran 57. vuosinäyttely Suomen Käsityön museo: 18.4.-30.6. Eurooppalaista huopaa • laidetta, käsityötä ja muotoilua. Pöytäpidot. Esito Oy:n ja Taito-lehden pöytäliinakilpailun satoa museon galleriassa 23.4.-19.5. Galleria Becker: 27.4. 15.5. Anne Alho Galleria Harmonia: 11.4. 12.5. l.K. Inha ja K. Ennola, Maisema ja aika Galleria Pinacotheca: 7.3.-31.5. Virpi Lehto. maalauksia Jyväskylän kaupunginteatteri: Suuri näyttämö: Taru Sormusten Herrasta to 2.5. klo 18, to 2.5. Kotiopettajattaren tarina pe 26.4., la 4.5. klo 19 Sdrfccld itte la 27.4. klo 14. Maan päällä paikka yksi on la 27.4. klo 14, la 4.5. klo 14, ma 6.5. klo 16. Hattu päähän ja hahmo vapaa ti 30.4. klo 20. lanne ja Aino pe 3.5. klo 12 (ennakko), klo 19 (ensi-ilta), ti 7.5. klo 19. Pieni näyttämö: Olympiatyltö to 25.4., pe 26.4., to 2.5, ia 4.5. klo 19, la 27.4. klo 14. Avarasylinen nainen la 27.4. klo 19, la 4.5. klo 14. Juhani Ahon Rautatie pe 3.5., ti 7.5. klo 19. Huoneteatteri: Hölmöläiset ke 24.4. klo 10 ja 13, la 27.4. klo 15, su 28.4. klo 15. Casanova ja Eroksen mehaniihfea to 25.4., 26.4. klo 19. JYT: Alaston su 28.4,, ma 29.4. klo 19 ja la 4.5. klo 15. Liput 7/5 e, yli kymmenen hengen ryhmät 4 e/henk. Tiedustelut ja lippuvaraukset 040568 9526. Ilokivi. Kissatarha to 25.4. klo 19 ja la 27.4. klo 15. kesto n. lh 45 min., ei väliaikaa. Liput 7/5 e, yli kymmenen hengen ryhmät 4 e/henk. Varaukset p. 050-380 8900. Ilokivi. Jyväskylän Työväenteatteri: Kesdpdivd pe 26.4. klo 19. Ad*astra: Iso R ke 24,4., ma 29.4., to 2.5., ma 6.5., ti 7.5. klo 20, Tanssisali Lutakko. juoman-lilaan Kampusteatteri, Nikolai Gogolin Reviisori pe 3.5. klo 19 (ensi-ilta), la 4.5. klo 16, ma 6.5. klo 19, ti 7.5. klo 19, ke 8.5. klo 19. Juomatehtaan studio. Vapaudenkatu 25. Liput: 4/6 euroa, varaukset p. 040 531 3737. Lisätietoja Marika Mäki-Laurila 040590 4723, Sanna Aho 040-531 3737 Improvisaatioteatteri Joo: Tikulla silmään la 27.4., su 28.4. ja ma 29.4. klo 19. Juomatehtaan draamastudio. Lippujen hinnat 5/4 euroa. Varaukset ja tiedustelut 050-300 1994/Sami. Jyväskylän Yliopiston Kameraseuran kevätnäyttely 22-28.4. Yliopiston kirjastolla. Runoilija Kai Nieminen saapuu Jyväskylän suomalais-japanilaisen yhdistyksen ja crikoiskustantajicn Kirjakahvilan vieraaksi ke 8.5. klo 16-18. Yleisöluennon otsikko on Linnun liverrys, sammakon kurnutus: japanilaisen runon monet ilmeet. Keski-Suomen Kirjailijatalo. Seminaarinkatu 26 B. Vapaa pääsy. Lisätietoja: Riitta Koikkalainen, korian@cc.jyu.fi tai Terttu Rajala, trajala@joensuu.fi. Avoimet ovet Nikolainkulmassa ke 24.4. kello 12-17. Opastetut kierrokset, musiikkipitoinen ohjelmatarjonta sekä kahvitarjoilu. tutustumiskierrokset alkavat Nikolainsalista klo 13, 15 ja 16. Kansallisen veteraanipäivän juhla, yliopiston päärakennus la 27.4. Klo 13. Vapaa pääsy. Kunniamerkii. Kahvitarjoilu. UNICEFin valtakunnallinen janopäiväkeräys Jyväskylässä Tshadin hyväksi 27.-30.4. Lipaskerääjät liikkuvat 27.4. ja 29.-30.4. klo 12—18 suurten automarkettien edustoilla, Alkojen edessä sekä kävelykadulla. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Hilkka Mäki-asiala, p. 014-615244, gsm 040-5080970, hinakias@st.jyu.fi. Ydinvoiman vastainen mielenilmaus kävelykadun Kompassilla pe 26.4. klo 16.30 alkaen. Tietoa maamme energiapolitiikan eri vaihtoehdoista. Lapsille askartelua. Järjestäjä: Valtavirta-verkosto, http://www.ydinvoima.net. -iyy KVAT (Konepohjan vapaa-aikatoimikunta) järjestää Runon ja viinin illan Rentukassa ke 24.4. klo 20-02. Pääesiintyjänä on Anni Sumari (s. 1965). Sumari on kirjoittanut seitsemän runoja novellikokoelmaa sekä matkakertomuksen Eurooppaa kiertäneestä kirjailijajunasta (Junanäytclmä, 2001). Hänen kokoelmansa Miltdjd mddrd (1998) voitti Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon. Sumarin viimeisin runokokoelma Sineariaani (2000) oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Sumarin runoja on käännetty venäjäksi, saksaksi, ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja liettuaksi. Runojaan lausuvat myös Antti Eronen, Jarmo Lindholm sekä Lyrisijät. Musiikkia esittävät ylioppilaskylän kuoro KorteJorte, Hanna Suonpää sekä duo Anne Petäjäjärvi ja Riikka Koponen. Viinejä moneen makuun. Salaattipöytä 3 euroa. Pääsyliput 1 euro + narikka 1 euro. Lisätiedot Leena Kuukasjärvi, vapaa-aikasihteeri, Konepohjan vapaa-aikatoimikunta puh. 050-325 2963, Tanja Välisalo, puheenjohtaja, Konepohjan vapaa-aikatoimikunta puh. 040-708 1671. SOSIAALIVALIOKUNTA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta järjestää to 25.4. klo 13 alkaen Jyväskylän huumetilannetta käsittelevän seminaarin yliopistolla Lyhdyssä. Tilaisuuden tarkoituksena on tarkastella erityiesti nuorten aikuisten / opiskelijoiden huumeidenkäyttöä sekä huumehoidon tilannetta. Alustusten jälkeen keskustelu on vapaata. Alustajat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä terveydenhoi laja Arja Lehtonen (aiheena lilanne YT1 LS:lIä seka ruiskun-ja neulanvaihtotoiminta terveysneuvontapiste Visiitissä) Rikosylikomisario Raimo Peltovuori (aiheena mm. huumerikollisuuden kasvu Jyväskylässä) Suunnittelija Tarja Boelius-Tikka (aiheena Nuorten ystävät ry:n huumetyön kehittämishanke) Irti huumeista ry, Ulla Kosonen (aiheina huumeriippuvaisen läheiset ja hoitoonpaäsy Jyväskylässä) A-klinikalta sosiaaliterapeutti Anu Kaukonen (aiheena päihdehuollon palvelut ja huumehoito Jyväskylässä) Tilaisuuteen vapaa pääsy. Tervetuloa! Lisätietoja: JYYn sosiaalisihteeri PiiaJärvenpää-Kansikas, puh: 014260 3357 email: jyy soposihieeri@cc.jyu.fi news in english INFORMATION TECHNOLOGY TO TWO-STEP DEGREES To improvc flexibility and efficiency, the Jyväskylä University Faculty of Information Technology has decided to make a giobaily exceptional move to two-step degrees. The new model connects the natural and cconomic science cducations for the First two years offering two distinct main Iines of study (Information systems and computer science) to accomplish the 120credit candidate's degree. After that, students choose onc of the "master modulcs" of thcir field of spccialization, which leads to the 160-180-credit Master's degree in about five years. The new system will begin already in autumn 2002. STUDY GRANTS TURN TEN YEARS OLD The current study grants turned ten, unfonunately There have been no raises to them since 1992 and students get increasingly worsc by with the money tliey get, which forces them to work at the same timc whilc thcy study That, in turn, leads to longer durations of studying. In Jyväskylä, there were two events organizcd about the topic. On April 15, a petition of 470 signatures demanding the increase of study grants was given to Susanna Huovinen, a representative of the MPs of Central Finland. "The study grants have not evolved lately. li is imponant to secure the material welfare of students ... The aim is to mend the deficits," said Mauri Pekkarinen, the head of the Centre Party in his speech. On April 16, the student union continucd together with Jamko in downtown Jyväskylä, offenng cookics, juice and balloons to passers-by, together with Information on study grants. "Our main point was that there have not been increases to study grants for ten years. That's why the theme was the tenth binhday of study grants. We wanted to highlight this defect in a positive spirit. It's a good thing that study grants exist, but at die moment they don't correspond with the students' needs," revealed Piia Järvenpää-Kansikas, the Secretary for Social Affairs of the student LOOSE SOUND, VVOBBLY VOCALS In March, Helsinki-based Giant Robot and The Duplo were active and both published their second album. The Duplo recording presents a loose sound, which somehow manages to bnng good mood to the listener. The wobbly vocals of Aleksi Pahkala suit the less serious style of the band very well. They have also managed to get rid of their previous drummer, the lv star Wallu Valpio. Giant Robot has matured with a giant step from their first album, which was titled Crushing You With Style. Now, they blend hiphop and elektro with an oddly suiting way. Especialiy the latter pan of the record forms a seamless continuum, which climaxes with a ten minute final song. In the Supenveekend track the symphony orchestra of St Petersburg are also involved. NEWS BY: ANTTI AIRAKSINEN, M I K A PUUKKO
Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 Q pintotuki täytti vuosia TEKSTI JA KUVA: LASSI TOIVANEN NYKYISEN SUURUINEN opintotuki täytti kymmenen vuotta ikävä kyllä. Sitten vuoden 1992 korotuksia ei ole tehty opintotukeen eikä asumislisän vuokrakattoonkaan. Opiskelijalle käteen jäävällä rahamäärällä tulee yhä heikommin toimeen, mikä ajaa opiskelijoita töihin opintojen ohella. Tämä puolestaan johtaa yhä pidempiin valmistumisaikoihin. JYVÄSKYLÄSSÄ opintotukiasia oli esillä kahtena päivänä. Maanantaina 15. huhtikuuta järjestettiin yliopiston päärakennuksessa kahvitilaisuus, joka piti sisällään puheita opiskelusta ja sen edellytyksistä. Tilaisuudessa luovutettiin myös 470 allekirjoitusta käsittävä, JAMKOn keräämä ja JYYn kanssa yhteisenä kansanedustajille luovutettu addressi opintotuen korottamisesta. Addressin otti vastaan Susanna Huovinen keskisuomalaisten kansanedustajien puolesta. Lisäksi kahvitilaisuudessa esiteltiin peri feriayliopistojen opintotukikannanotto, joka käsittelee opiskelijoiden pulmallista toimeentuloja asumistilannetta. LÄSNÄ OLIVAT muiden muassa myös kristillisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi sekä Matti Kangas Vasemmistoliitosta. Osallistujille tarjottiin opintotuen syntymäpäiväkakkua Musica-kuoron laajennetun kvartetin säestyksellä. Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen puhui korkeakoulutuksesta Suomessa. "Suomessa asiat ovat hyvin. Korkeakoulutuksen saaminen on etuoikeus ja sijoitus tulevaisuuteen. Opintososiaaliset seikat tulisi ottaa paremmin huomioon. Koulutuksen järjestämisessä opiskelija itse on kolmantena toimijana valtiovallan ja yliopiston ohella. Näiden toimijoiden yhteistyöllä tavoitteet voidaan saavuttaa", totesi Sallinen. "OPISKELIJA ON ammattikorkeakoulussa työtoverin asemassa, yhteistyö on tärkeää. Hyvä ammattikorkeakoulu tarjoaa hyvät edellytykset opiskelulle. Yhteiskunta tulee opiskelijoita vastaan esimerkiksi opiskelun maksuttomuudessa. Opintotuen epäkohtiin kuuluu se, että tuki loppuu usein kesken", sanoi ammattikorkeakoulun vararehtori Inkeri Papp KANSANEDUSTAJA. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen puhui opintotukijärjestelmän epäkohdista. "Opintotuki ei ole kehittynyt viime aikoina. On tärkeää turvata opiskelijan aineellinen hyvinvointi. Opiskelun muita edellytyksiä on silti parannettu, ja opiskelijoita kuunnellaan jatkossakin. Epäkohtia pyritään korjaamaan; aikoinaan asetetuista periaatteista tulisi pyrkiä pitämään kiinni", sanoi Pekkarinen. KÄVELYKADULLA tempaistiin opintotukisynttärien merkeissä tiistaina 16. huhtikuuta. JYY ja JAMKO tarjosivat ohikulkijoille keksejä, mehua ja ilmapalloja. Myös puhallinorkestcn Pu'ikupillil esiintyi energisesti kylmästä ja tuulisesta säästä huolimatta. Kyseessä ei varsinaisesti ollut mielenosoitus, vaikka osa tapahtumaa seuranneista niin tulkitsikin. Ohikulkijoille jaettiin tietoa opintotuesta ja tiivis hintavertailu opintotuesta sekä opiskelijaelämään liittyvästä hintatasosta vuonna 1992 ja nyt. 'Vaikka opintotuki on vuoden 1992 tasolla ja useat opiskelijat joutuvat käymään töissä opiskelun ohella, silti vaaditaan yhä nopeampaa opiskelutahtia. Tavoitteet ovat ristiriidassa", totesi JYYn pääsihteeri Matti Mäkinen tiiviissä puheessaan kävelykadulla. V e t u r i t a l l i n t u l e v a i s u u s p u h u t t a a JOJONKIN AIKAA vireillä olleesta Veturitalli-hankkeesta tarjottiin lisätietoa kiinnostuneille tiistaina 16. huhtikuuta Nikolainkulman salissa. Yleisölle avoimessa keskustelutilaisuudessa kerrottiin Veturitallin historiasta sekä esiteltiin kolme mallia sen mahdollisesta tulevaisuudesta. Hankkeen tarkoituksena on tutkia mahdollisuuksia muuntaa Vapaudenkadulla sijaitseva vanha, edelleen alkupcräiskäytössä oleva huoltorakennus monipuoliseksi kulttuuritilaksi. Jyväskylän elävän musiikin yhdistys Jelmu ry joutuu muuttamaan Tanssisali Lutakosia, ja kaupunki on alustavasti luvannut korvaavat tilat toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Arkkitehti Jussi Kantonen on luonnostellut Jermulle uuden toimipaikan osaan Veturitallia. Myös paljon muuta toimintaa, kuten harrastajateattereita, elokuvaa, tanssia ja kuvataideopetusta, on kaavailtu saman katon alle. Veturitalli on suojelukohde. Peruskorjauksen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu kolme miljoonaa euroa. Tämä on Jyväskylän kaupungin strateginen hanke, jonka hankesuunnitelma pitäisi saada kulttuurilautakunnan käsittelyyn tulevan elokuun aikana", keitoi tilaisuudessa puhetta johtanut Jyväskylän kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Aila Paloniemi. VETURITALLIA ON VUODESTA 1896 alkaen rakennettu jaksoittain. Keskustasta katsoen vasemmalla sijaitsee suuri halli, ja loppuosa jakautuu pienempiin lohkoihin. Rakennukseen kuuluu lisäksi kolmikerroksinen torni. Rakennuksen läheisyyteen on hahmoteltu asuinja toimistorakennuksia, kevyen liikenteen väylä, oleskelualue seka parkkipaikka. "Sitä, mihin tähänastisissa tallisuunnitelmissa on päädytty, on tutkittu eri tahojen kanssa. Eri alojen ihmiset ovat olleet korvaamattomana apuna. Hankesuunnitelmaa, eli sitä, mitä voidaan tehdä ja millaisin kustannuksin, ei ole vielä tehty Tutkimusta on tehty vasta luonnostasolla", Kantonen totesi. Kaikissa kolmessa alustavassa suunnitelmassa Jelmun toiminta tulee sijoittumaan vasemman puolen halliin sekä viereiseen pienempään, kluhikäyttöön soveltuvaan lilaan. Jelmun viereen on kaavailtu muun muassa teatteritilaa, joka toimisi myös konsentija elokuvasalina. Eri luonnoksissa tilassa on joko nouseva katsomo tai vaihtoehtoisesti tasalattia. Lastenkulttuurikeskusta tai kuvataidekoulua on harkittu sijoitettavaksi loppuosaan. Tilojen suunnitteleminen muunneltaviksi on Kantosen mukaan pidetty jatkuvasti mielessä. KALLISTA SUUNNITTELIJOIDEN mukaan on esimerkiksi tarpeellisten lämpö-, vesija sähköjärjestelmien asentaminen. Keskustelutilaisuudessa kerrottiin, että mikäli hanke toteutuu, tulisi rakennuksessa olemaan jatkuvasti toimintaaja mahdollisesti useita tilaisuuksia yhtä aikaa. "Rakennuksen vakiokäyttäjiltä jäävä aika voitaisiin vuokrata satunnaisemmille ulkopuolisille", kertoi kaupungin kulttuuritoimenjohtaja Elli Ojaluoto. HANKE EI OLE SAANUT osakseen täysin varauksetonta suhtautumista. Tilan käyttäjien toimima on koettu taloudellisesti liian tuottamattomaksi. Tässä on kyse sen tyyppisistä käyttäjistä, joiden luontainen tila olisi luonteeltaan tilapäinen, kuten Lutakko. Veturitallin korjausaste tulee olemaan yli sata prosenttia, eli käyttäjä, joka menisi uusiin liloihin, pääsisi pienemmin kustannuksin kuin Veturitallissa. Jos kaupungin yhtenä päättäjänä voisin olla sanomassa, mihin verovaroja tulee käyttää, sanoisin, että rakennukseen tulee sijoittaa erittäin kovan bisneksen tekijöitä eikä kulttuuritoimen tiloja. On ristiriitaista sijoittaa harrastajateattereita huippukalliisiin tiloihin", sanoi Vihreiden kaupunginvaltuutettu Kaija-Leena Kaijaluoto. Virinneessä keskustelussa todetuin, että toimiva ja moneen käyttöön soveltuva kulttuuritila on tärkeä kaupungin vetovoimatekijä, joista koituvia hyötyjä ei kokonaisuudessaan voi täysin etukäteen kartoittaa. "Olen vakuuttunut, että hanke tuo jatkossa monella lapaa myös rahaa takaisin. Strategisessa suunnittelussa myös korostetaan, että kulttuuritilalla on muitakin arvoja", totesi Paloniemi. LASSI TOIVANEN JYYN sosiaalipoliittinen sihteeri Piia Järvenpää-Kansikas kertoo, että kävelykadun tapahtumalla oli tarkoituksena kiinnittää huomiota opintorahan ja asumislisän riitämätiömyyteen. "Oleellisin pointti oli se, että opintorahaa ei ole korotettu kymmeneen vuoteen. Tämän vuoksi teemana oli opintotuen kymmenvuotissyntiärit. Halusimme tuoda julki tämän epäkohdan, kuitenkin positiivisessa hengessä. On hienoa, että opintotukijärjestelmä ylipäätään on olemassa, mutta se ei nykyisellään vastaa opiskelijan tarpeita", Järvenpää-Kansikas sanoo. • kolumni REPRESSIO JA VÄKIVALTA Ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen nousu ihmisten tietoisuuteen Seattlen ja sitä seuranneiden massiivisten protestien myötä ei ole jäänyt eliitiltä huomaamaita. Kansainväliset kovaa uusliberalismia ajavat rahoitusorganisaatiot kuten IMF ovat saaneet suurimman ryöpyn niskaansa uuden poliittisen heräämisen aallosta, joka vastustaa pääomien globalisaatiota ja siitä seuraavaa eriarvoisuuden lisääntymistä niin eri valtioiden sisällä kuin välilläkin. Syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat ja niitä seurannut Yhdysvaltojen julistama 'Terrorismin vastainen sota" on antanut poliittista liikkumavaraa kansalaisoikeuksien kaventamiselle länsimaissa. Samalla on auennut tilaisuus poliittista vaihtoehtoa tarjoavan yhä voimistuvan globalisaatiokriittisen liikkeen nujertamiseksi. Helsingin Sanomat uhrasi jokin aika sitten runsaasti palstatilaa suomalaisten aktivistien poliittiseksi marginalisoimiseksi väittäen heidän "harjoitelleen väkivaltaista mellakointia". Erityisesti Valkohaalarit olivat tulilinjalla. Valkohaalareiden toimintamalli oli väkivallaton vastarinta, väkivallaton kansalaistottelemattomuus, joka on taktiikkana levinnyt useiden mielenilmausten yleiseksi toimintamalliksi HS kääntää väkivallattomuuden retoriikassaan väkivaltaiseksi mellakoinniksi; mielenosoitusten väkivaltaisuus ei ilmeisesti koskaan riipu poliisin toiminnasta, vaan aktivistit provosoivat mellakkapoliiseja käyttämään voimakeinoja mielenosoitusten tukahduttamiseksi. Lopuksi Valkohaalarit leimataan rikollisiksi "ääriaktivisteiksi" viittaamalla mm. sakkomerkintöihin poliisin rekistereissä. Harvoinpa avoimesti toimiva tottelematon rangaistuksetta jää. "Aaah, Antiglobalistes!", huudahti brysseliläinen poliisimies (v)ihasiuneena löytäessään ystäväni autosta rasismin vastaisia t-paitoja, jotka sitten takavarikoitiin. Ystäväni oli menossa tapahtumaan, jossa väkivallattoman vastarinnan keinoin suljettiin päiväksi laittomia siirtolaisia ja pakolaisia ahkerasti kotimaihinsa palauttavan lentoyhtiön toimisto. Todellisuudessa antiglobalistiseksi liikkeksi leimattu poliittinen liikehdintä on globalisaatioon tähtäävää. Erotuksena on, millä ja kenen ehdoilla globalisaatio toteutuu; ihmisten vai pääoman. JUSSI HERMAJA • • •
Q Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 KUUTOSSIVUNKUVA Viimeinen ydinvoiman vastainen mielenosoitus? Vappua, toveritl PERJANTAINA 26.4. Helsingissä marssitaan taas ydinvoimaa vastaan. Päivä on Tshernobylin onnettomuuden 16-vuotismuistopäivä, mutta tempauksen ajankohtaisempi kohde on käsillä oleva ydinvoimapäätös. Eduskunta tekee periaatepäätöksen ydinvoiman lisärakentamisesta toukokuussa. "Viime vuonna meitä oli yli 3000. Toivomme, että tänä vuonna, äänestyksen kynnyksellä tuo määrä vielä ylittyisi", toteaa energiakoordinaattori Tuuli Kaskinen Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Tuleva päätös ei koske ainoastaan viidettä ydinvoimalaa, vaan se linjaa myös muuta energiapolitiikkaamme pitkälle tulevaisuuteen. Eli se vaikuttaa suoraan myös siihen, kuinka paljon meillä panostetaan uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön, mikä on todellista, aidosti kestävää energiapolitiikkaa", Kaskinen painottaa. "Toisaalta, jos päätös on nyt myönteinen, näyttää se vihreää valoa samalla myös useammille uusille ydinvoimaloille", Kaskinen jatkaa. SUUNNITELMAT viidennestä ja jopa sitä seuraavista voimaloista ovat olleet olemassa jo 1970-luvun alkupuolelta saakka. Suomen neljä nykyistä ydinreaktoria on tilattu vuosina 1970-1974. Nykyisiä voimaloita koskeneet päätökset eivät vielä kohdanneet suurtakaan vastustusta, mutta jo vuosina 19731974 ydinvoiman vastainen liike alkoi nostaa ponnekkaasti päätään maailmanlaajuisen ydinvoimaa koskevan kritiikin kasvun myötä. Vastustus alkoi paikallisina liikkeinä. Sijoituspaikoiksi kaavaillut kunnat alkoivat tehdä yksi toisensa jälkeen ydinvoimalle kielteisiä päätöksiä, ja lopulla mahdollisina sijoituspaikkoina jäljelle jäivät ainoastaan Loviisa ja Eurajoki, joissa reaktoreita jo oli. KUN PAIKALLISIA ydinvoiman vastaisia liikkeitä ei enää tarvittu, syntyi tilaus valtakunnalliselle liikkeelle. Energiapoliittinen yhdistys Vaihtoehto Ydinvoimalle eli EVY perustettiin vuonna 1977. Neljännesvuosisadan aikana Suomessa on nähty lukuisia ydinvoiman vastaisia mielenosoituksia. Näistä mieleenjäänein lienee 26.4.1986 Helsingissä järjestetty mielenosoitus. Sama päivä kun on jäänyt maailmanhistoriaan mustana päivänä, jolloin Tshernobyl räjähti. Tieto onnettomuudesta tosin tuli Suomeen vasta parin päivän viiveellä, joten mielenosoitus oli täysi yhteensattuma "Ydinvoiman vastaiset mielenosoitukset ovat olleet Suomessa aina rauhallisia ja hyväntuulisia. Tulevan mielenosoituksen valmisteluita on tehty aiempien vuosien tapaan hyvässä yhteistyössä poliisin kanssa", toteaa Luonto-Liiton pääsihteen Jouni Nissinen TÄNÄ VUONNA kulkue lähtee Senaatintorilta kello 17, mitä ennen Senaatintorilla on ohjelmaa jo kello 16:a lähtien. Kulkue kiertää presidentin" linnan ympäri Esplanadille ja siitä Mannerheimintien kautta eduskuntatalolle, jonka edessä on luvassa puheita. Illalla mielenosoituksen jännitystä voi laukaista Makasiiniravintolassa järjestettävissä bileissä. Mielenosoitustapahtuman järjestää reilu vuosi sitten perustettu Valtavirta-verkosto, johon kuuluu 42 kansalaisjärjestöä sekä yksityishenkilöitä. TERHI NAUMANEN Mielenosoitukseen järjestetöön bussikuljetus Jyvöskylöstö. Lähtö linjo-outoosemon tilousajoloituristo klo 12, paluu seuraavona yönä jatkobileiden jälkeen (täsmällinen aiko päätetään matkan oikona). Hinta: meno-poluu 12 e, yhteen Suuntoon 8 e. Mukaan mahtuu 50 ensimmäistä ilmoittautunutta. Ilmoittautumiset: Simo Salmela, puh. 050-325 1936, sähköposti ssalmela@cc.jyu.li HARA, HAKALA JA SAARILUOMA PROFESSOREIKSI Filosofian tohtori Veikko Hara on nimitetty professuuriin, jonka ala on tietoliikenne, erityisesti liikkuva tietojenkäsittely, ajaksi 1.8.2002-31.7.2005. Osa-aikainen professori toimii tietotekniikan laitoksessa informaatioteknologian tiedekunnassa. Haran opetustyö Jyväskylän yliopistossa liittyy langattomien järjestelmien teknologiaan, sovelluksiin ja liiketoimintamalleihin. Painopiste on syventävien opintojen opetuksessa ja tutkijankoulutuksessa. Professuuriin sisältyy myös tieteellisten tutkimushankkeiden koordinoimista ja kansainvälisten yhteyksien rakentamista. Filosofian tohtori Ismo Hakala on nimitelty tietotekniikan professuuriin Kokkolassa toimivaan Chydenius-instituuttiin ajaksi 1.6.2002-31,12.2006. Tietotekniikan professori johtaa ja koordinoi Chydenius-instituutissa järjestettävää uetotekniikan muuntokoulutusta, ohjaa tutkielmia sekä kehittää tietotekniikan koulutusta ja tutkimusta yhteistyössä Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian liedekunnan, Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kanssa. Valtiotieteiden tohtori (psykologia) Pertti Saariluoma on nimitetty kognitiotieteen professuuriin tietojenkäsittelytieteiden laitokselle ajaksi 1.8.2002-31.12.2003. Kognitiotieteen professori kehittää kognitiotieteen opetusta Jyväskylän yliopistossa ja kehittää informaatioteknologian tiedekunnassa käyttäjäystävällisen tietojenkäsittelyn koulutusta ja teknologian käytettävyyden ja käyttöliittymien tutkimusta. Kognitiotiede on monitieteinen tutkimusala, joka selvittelee tietoyhteiskunnan inhimilliseen puoleen liittyviä ilmiöitä yhdistäen psykologian, filosofian, kielentutkimuksen, tietojenkäsittelytieteen ja organisaatiotutkimuksen ajattelutapoja. SYL JA IHAMUOTILA ERI LINJOILLA OPISKELIJAVALINNOISSA Helsingin yliopiston kansleri Risto Ihamuotila on ottanut kantaa yliopistojen opiskelijavalintoihin. Ihamuotilan mielestä raskaista ja kalliista pääsykokeista tulisi luopua ja yliopistoihin siirtymisen nopeuttamiseksi opiskelijavalinnassa tulisi käyttää ylioppilastutkintoa ja haastattelua. Suomen ylioppilaskuntien liitto näkee opintoihin siirtymisen nopeuttamisen tärkeänä, mutta ei katso kansleri Ihamuotilan ehdotuksen olevan oikea tapa tämän toteuttamiseen. Ylioppilastutkintoa ja erityisesti sen tulevaa ainereaalikoetta voidaan loki nykyistä paremmin hyödyntää yliopistojen opiskelijavalinnoissa ja siten keventää niitä. Näin yliopistojen pääsykokeissa voidaan siirtyä mittaamaan enemmän alalle soveltuvuutta esim. aineistokokeen avulla. Pääsykokeiden järjestämisen kalleus on myös kyseenalainen peruste, jos ehdotetaan siirtymistä hakijoiden haastattelemiseen. Toisaalta haastatteluissa subjektiivisuuden vaara olisi erittäin suuri ja hakijan opiskeluedellytyksiin liittymättömät ominaisuudet saattaisivat nousta ratkaisevaan rooliin. INFORMAATIOTEKNOLOGIA KAKSIPORTAISEEN TUTKINTOON Joustavuus ja tehokkuus olivat johtotähtiä, kun Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta ryhtyi radikaaliin tutkintorakenteensa uudistukseen. Maailmanlaajuisestikin harvinaisen remontin tavoitteena on murtaa tieteidenvälisiä aitoja ja siirtyä eturintamassa kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen. Uusi, 17.4. hyväksytty tutkintomalli yhdistää luonnontieteellisen ja kauppatieteellisen opetuksen ensimmäisen kahden vuoden ajalta tarjoten kaksi selkeää päälinjaa (tietojärjestelmätiede ja tietotekniikka) 120 opintoviikon laajuiseen kandidaatintutkintoon. Tämän jälkeen opiskelija valitsee erikoistumisalansa monitieteisistä "maisterimoduleisla". Erikoistumisopinnot johtavat 160-180 opintoviikon laajuiseen maisteritutkintoon noin viidessä vuodessa. Moduleita ovat esimerkiksi elektroninen liiketoiminta, käyttäjäystävällinen tietojenkäsittely, digitaalinen media sekä langattomat järjestelmät. Uudistusta valmistellut tietojenkäsittelytieteiden laitoksen johtaja Heikki Saastamoinen on hakenut tutkintomallia yhdysvaltalaisista yliopistoista, joissa kaksiportainen tutkintorakenne on käytössä. Siellä tieteidenvälinen perusopetus on kuitenkin harvinaista. Saastamoisen mukaan Jyväskylän yliopiston uutta tutkintokokonaisuutta pidetäänkin maailmalla kiinnostavana esimerkkitapauksena, johon kilpailijoilla on pitkä matka. Uuteen koulutusmalliin siirrytään jo syksyn 2002 uusien opiskelijoiden aloittaessa opintonsa. Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta on lajissaan Suomen ensimmäinen ja sen uedeprofiili on harvinaisuus, sillä se tuottaa sekä kauppatieteellisiä että luonnontieteen tutkintoja. Kauppatieteellisellä koulutusalalla pääaineena on tietojärjestelmätiede, luonnontieteellisellä koulutusalalla tietotekniikka tai tietojenkäsittelytiede. Tiedekunnassa opiskelee noin 1500 pääaineopiskelijaa.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 | ivmppcUikktsi AMMATIT PUNTARISSA Olen 24 vuotta vanha eli jo siis aikuinen ja kai aika isokin, mutten vieläkään ole päässyt selville siitä, mikä minusta tulee. Viettäessäni päivät sossun sponsoroimana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että olisi ihan kivaa jos omaisin jonkinlaisen ammatin. Mietin eri vaihtoehtoja, missä ammatissa haluaisin toimia. Olisi varmasti hienoa olla urheilutoimittaja. Urheilutoimittaja saa käydä ilmaiseksi katsomassa urheilua, ja sitten kertoa kuinka kävi. Esimerkiksi jalkapallossa on kolme vaihtoehtoa. Lisäksi urheilutoimittaja pohtii, olisiko voinut käydä myös toisin, jos nyt vaikkapa Litti olisi saanut enemmän peliaikaa. Ville Klingalta, Antero Mertarannalta ja J-P Jalolta kysellään varmasti usein, miksi Litti ei saa peliaikaa. Ville Klinga, Antero Mertaranta ja J-P Jalo eivät tietenkään tarkalleen tiedä, miksi Liiti ei saa peliaikaa, mutta heillä on esittää asiantuntevia arvioita asiasta, sillä he ovat urheilutoimittajia. Toisaalta olisi hienoa olla taiteilija. Vaikka en itse päihteitä käytäkään, en silti osaa olla olemana kateellinen taiteilijoille siitä, että he voivat tehdä mitä tahansa kuinka päihtyneinä tahansa ja silti saada ei pelkästään ymmärrystä vaan vieläpä arvonantoa osakseen siitä, että heidän on pakko vetää niin kovat perseet, koska luomisen tuska on niin hirveä. Taitelijoiden on niin ikään hyväksyttyä ja jopa odotettua saada äkkinäisiä ja voimakkaita tunteenpurkauksia, koska he tuntevat niin vahvasti. Tunteenpurkaukset ovat taiteililjoilla niin vahvoja siksi, että he ovat taiteilijoita. Kuten urheilutoimittajat, myös taiteilijat esittävät asiantuntevia arvioita erilaisista asioista, ja usein kokonaan taiteen ulkopuolisista asioista. Minulla ei myöskään olisi mitään sitä vastaan, että olisin menestyvä maUi. Malli pääsee lehtien kansiin ja palstoille, koska on niin kaunis. Koska malli on niin kaunis, hän on myös kiinnostava, vaikka ei omaisikaan muita avuja kuin ulkonäkönsä. Malli voi sanoa esimerkiksi suhtautuvansa asioihin järkevästi. Suhtautua asioihin järkevästi on tietenkin täysin subjektiivinen käsite, mutta sehän ei mallia haittaa, koska hän tietää suhtautuvansa asioihin järkevästi. Kun mallista tulee liian vanha tai liian ruma tai kumpaakin, han voi alkaa laulajaksi tai näyttelijäksi, tai, luoja paratkoon, molemmiksi. Viihtyisin myös jääkiekkoilijana. Jääkiekkoilijan keskimääräiset ansiot SM-liigassa ovat 28 333 euroa, millä maksaisi jo kämppiksenkin vuokran ihan mukavasti. Jääkiekkoiljan työhön kuuluu lyödä puolitoistametrisellä mailalla kumilätkää ja muovilla suojattuja muita pelissä olevia ihmisiä. Minustakin tuntuu hämmästyttävän usein siltä, että haluaisin lyödä pitkällä mailalla joitakin ihmisiä. Toisinaan mailalla lyöminen ei riitä jääkiekkoilijoille, vaan he hakkaavat toisiaan paljain nyrkein, ja silloin monituhatpäinen yleisö rakastaa heitä kaikkein eniten. Seuraavan päivän lehdessä urheilutoimittaja kuitenkin kirjoittaa, että nyrkillä lyöminen ei kuuluu jääkiekkoon. JUKKA VUORIO Muovijäte ottaa aivoon! TEKSTI JA KUVA: ELISABETH UNGER ROSKIS ON vietävä ulos. Maatuva jäte bioroskikscen, purkit ja purnukat lasinkeräykseen ja roskapussi kuivajätteeseen. Entäs sitten? Omaatuntoani kalvaa kuivajäte. Viikko toisensa jälkeen kasvatan omalta osaltani kaatopaikan ikuista jätevuorta. Kurkistan pussiin ja näen lähestulkoon pelkkää muovia: leipäpusseja, rikkinäisiä hedelmäpusseja, musta kova astia jossa oli lihavalmiste, kuivapastan pakkausmuovi, styroksipakkaus, jogurttipurkkeja, sipuliverkko. nakkipakctin muovi, muovilla ei ole loppua. KUVAILIN roskapussini sisällön Helsingin yliopiston kemian professorille Heikki Tenhulle. Muoviekspcrtti vahvisti ennakkoaavistukseni: "Suurin osa tavaroista, joita olet roskikseen heittänyt, ovat stabiileja, ja ne säilynevät kaatiksella lähes muuttumattomina ainakin vuosikymmeniä. Polypropeenin pinta voi ankarissa oloissa, kuten auringonpaisteessa, hapettua ja haurastua, mutta muovikappaletta se ei tuhoa", vahvistaa Tenhu. Eikö maatumaitomalle muoville ole vaihtoehtoa? Vaikka moni pakkausmuovi kelpaa kierrätettäväksi tai poltettavaksi, muovia ei Suomessa käytetä uudelleen. Syitä lienee yhtä monta kuin muovejakin. Varsinkin elintarvikepakkauksissa, muun muassa makkarapaketeissa, käytetään usein erilaisia muoveja yhtäaikaa. Niiden lajittelu on varsin hankalaa. "Makkarapaketit ovat yleensä kerrosmuoveja, joissa on useita eri polymeerikalvoja päällekkäin. Ne ovat myös varsin kestäviä", muistuttaa muoviprolTa Tenhu. JYVÄSKYLÄÄ KÄYTETÄÄN usein esimerkkinä kierrätyksen mallikaupungista. Maineeseen se on päässyt järjestämällä biokeräyksen ensimmäisenä kaupunkina koko maassa. Keltinmäessä biojätteen laatua parannellaan koeluontoisesti jakamalla asukkaille biohajoavia kompostiastian pusseja. Mutta miten on kotitalousmuovin laita? Kaupungin jätetiedottaja Terttu Seriolan mukaan muovin keräystä on kokeiltu, mutta materiaali oli likaista eikä kelvannut jatkokäsittelyyn. Lisäksi kuljetusmatkat ovat tulleet hyötyyn nähden liian kalliiksi. Muovinkeräys lopetettiin. Se siitä muovin kelpaamisesta polttamiseen ja kierrätykseen. Parvekkeella ei nuotiota sovi sytyttää. Seriola muistuttaa, että jäteongelma syntyy jo pakkausvaiheessa. "Jos jätettä halutaan vähentää, se täytyy muistaa jo tuotannon alkuvaiheessa. Kuluttajat ovat olleet 90-luvulla aktiivisia, ja valmistajat ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista pakkausmateriaaleista kuten biohajoavista muoveista", sanoo Seriola. TOTTAPA TOSI, moni valmistaja ja kauppaketju mainostaa ympäristöystävällisyyttä nettisivuillaan. Tekoihin on kuitenkin vielä pitkä matka. Jotkut liikkeet sentään järjestävät omaa kierrätystään ja satsaavat henkilökuntansa ympäristötietokoulutukseen. Biohajoava muovi on sen sijaan vielä uusi ja monelle tuntematon. Elintarvikepakkausmateriaalina biohajoava muovi ei täytä tarkoitustaan nimenomaan siksi että se on biohajoavaa. Valio koepakkaa maitotuotteitaan opinnäytetöissä testattaviin materiaaleihin ja tekee biohajoavaan materiaaliin pakatuille tuotteille säilyvyyskokeita, mutta meijerin tiedottajan Tanja Virtasen mukaan ne eivät yleisty vielä lähivuosina. "Biohajoavat pakkausmateriaalit ovat biologisesti aktiivisia, ja on todennäköistä, että osittaista hajoamista tapahtuu jo ennen tuotteen käyttöä. Hajoamistuotteet vaikuttavat haitallisesti pakatun tuotteen aistinvaraiseen laatuun, kuten hajuun, makuun, koostumukseen ja väriin, ja voivat heikentää tuotteen säilyvyyttä", kommentoi Virtanen. LISÄKSI BIOHAJOAVA muovi hengittää, eikä se sovi suojakaasupakattuihin tuotteisiin, kuten suurimpaan osaan leikkeleistä tai puolilihavalmisteisiin. Mutta biohajoava muovi sopii hedelmäpusseiksi, juuresten, talouspaperien ja vessapaperien pakkausmateriaaliksi. Ongelma on se, että biohajoavia tuotteitta tunnetaan liian vähän. Ja niin kauan kuin tuote on marginaalinen, sen hinta pysyy korkeana. "Meidät on naurettu pihalle", sanoo biohajoavia tuotteita maahantuovan Biopartnersin Jouni Riutta. Hänen mukaansa biohajoavan muovin käytön repenuaari voisi olla laajempi. Englannissa myydään jo vaippoja ja terveyssiteitä, joissa suojamuovi on biohajoavaa. Ruotsissa ja Itävallassa roskaruokaravintolaketju käyttää biohajoavia astioita ja ruokailuvälineitä. Biohajoavia tuotteita olisi tarjolla: korvapuikkoja, jätepusseja, kukkien kuljetusruukkuja, jopa koirien puruluita ja jätöspussukoita. Mutta markkinat reagoivat hitaasti. Riutta katsoo kuitenkin positiivisesti tulevaisuuteen. Nakkikioskeille saadaan biohajoavia astioita, Biopartnersin kantokasseja voi ostaa marketeista. Viljelijät käyttävät biohajoavia muoveja avomaakasvatuksessa, ja Pohjanmaalla jotkut pakkaavat tuotteensakin biohajoaviin pusseihin. TUNTUU, ETTÄ vihannesten turha muoviin pakkaaminen on aina vain lisääntynyt. Lihansyönnin lopettaminen puolittaisi muoviroskan määrän, mutta silti löytäisin turhan muovin paprikan, munakoison, kurkun ym. vihannesten ympäriltä. Syyllisen löytäminen on vaikeaa. Tuote pakataan usein valmistajalla, jotta se kestäisi kuljetuksen ilman naarmuja. Matka espanjalaiselta munakoisofarmilta jyväskyläläiseen markettiin on pitkä. Perusteluja riittää: vihannes muuttuu nihkeäksi, parsakaalista leikataan kannat veitsellä... Harva kauppias vaivautuu itse muovittamaan vihaneksensa, mutta ostaa sen mielellään valmiina. "Sillä saadaan muutama päivä lisää säilyvyyttä ja kuluttajankin mielestä se on paremman näköistä", sanoo Minimanin hedelmämyyjä. MONIEN JÄTTEITÄ ammatikseen käsittelevien tulevaisuuden toivo lepää energiahyötylaitoksessa. Sekä Seriola että Virtanen uskovat, että pakkausjätekysymysten ratkaisu painottuu 5 1 vuoden tähtäyksellä materiaalien kierrätykseen ja pakkausmateriaalien sisältämän energian hyväksikäyttöön. Tulevaisuudessa kaikki kuivajäte hyötykäytetään tavalla tai toisella. Parin vuoden sisällä Jyväskylään rakennetaan jätteiden lajittelukeskus, jossa roskat erotellaan hyödynnettäviin ja hyödyntämättömiin. Hyödynnettävät roskat pyritään käyttämään energiaraaka-aineena. Jätemuovista voisi syntyä esimerkiksi lamppuöljyä. Mustankorkean kaatopaikan päällikön Timo Nissisen mukaan Vantaalle rakennetaan parhaillaan koelaitosta, jonne energiaksi kelpaava jäte viedään. •
Jyväskylän ylioppilaslehti 7/2002 r E N lii n pukeutuu klassisesti tai muodikkaasti Romantiset ja I juhlavat alusasut, sukkanauhasukat ja stay-upit Myös olkaimettomat rintaliivit ja korsetit. Kaikki morsiamen aluspukeutumiseen. Ammattitaidolla VALISERE" Puh. (014)620 629 f) Ark. 9.30-18.30 * La 9.30-15 hengentuote K o i r a n v i e t t i Jotkut pelkäävät hämähäkkejä. Minä pelkään koiria. Mielestäni koirilla on voimakas puremisvietti. Se on hirvittävää. Pieni hämähäkki makuuhuoneen katossa ci ole mitään verrattuna siihen, kun minulla alkaa pelkokakka naputtamaan kalsaria vasten joutuessani naamakkain koiran kanssa, vaikkakin vain ihan pienen ja pyöreän ja niin perkeleen suloisen mäyräkoiran kanssa. On myös niitä koiria, rumia, isoja, äkäisiä ja vaarallisia koina, joiden pelkääminen on pelkkää terveitä järkeä. Sitten on koiria, niitä ihania ja täydellisesti sivistyneitä pcrhekoina, jotka lasketaan perheen lapsilukumäärään mukaan ja jotka eivät varmasti ikinä pure. Puripa vaan yksi sellainen sivistynyt karvapallero isääni jouluaattona kolme vuotta sitten. Ja perheen lapset nauroivat. Kaverin koira on puolestaan osa kavena. Sitä koiraa pitää silittää, jos haluaa olla kaverin kanssa väleissä. Ja toki kaverin koira sinua saa purra. Sehän vain leikkii. Mutta sinä et saa purra kaverin koiraa, sillä kaverin koira on kaverille kuitenkin parempi kaveri kuin sinä. Katukoira liikkuu vapaasti missä vain. No, kyllähän sen ymmärtää ettei omistaja pidä kivaa koiraansa kiinni, koska nykyaika on herkkä tuomitsemaan eläimiin kohdistuvan järjestyksenpidon rääkkäykseksi. Tai vaikka ei olisikaan rääkkäystä, on se koiran mielestä yksinkertaisesti vittumaista. Katukoira siis liikkuu vapaasti ja puree vapaasti. Totta kai se puree, jos sitä menee hämäämään, hölmö! Koristekoira, puudeli, ei pure. Mutta kengille se kyllä kusee. Ja vaikka se ei pure, on se siinä mielessä vaarallinen, että tiedetään miten käy, jos kiimainen katukoira haistaa söpön nöpöpeppupuudelin tuoksun kengässäsi. Jos luulet, että pohjimmiltasi pelkäät koiria, on sinun syytä myöntää se. Tunnusta. Uity meihin pelkääjiin. Täristään yhdessä. Hymiö. TEEMU VESTERINEN palaneen käry PALSTAN TARKOITUKSENA ON ROHKAISTA OPISKELIJOITA ETSIMÄÄN VAIHTOEHTOJA MAKSALAATIKOLLE JA KOTIVIINILLE. SILLOIN TÄLLÖIN JOUKOSSA ON MYÖS JOKUNEN RUOANLAITTOON ETÄISESTI LIITTYVÄ OHJE. HELLUREI JA hellät tunteet. Palaneen käryn keittiökaaos on syksyn jälkeen tarjoillut, ehdotellut, pöllinyt reseptejä ja vetänyt parhaat makuelämykset hihasta. Nyt on vuorossa viimeinen kulinaristinen vuoristorata ennen kesänmittaista taukoa. Olikin miltei vaikeaa keksiä, millä ruoalla jättää innokkaille kokkailijoille hyvän mielen ja ottaa luuloi pois epäilijöiltä. Nyt mennään lujaa, nyt lehdään appelsiinisilakoita. Kokkauspäivä oli keväisen kaunis ja kiireinen. Nälkä oli nurkan takana rengasrauta kädessään odottamassa viatonta ja ruoatonta kulkijaa iskeäkseen. Oli siis valmistauduttava nopeasti Olin jo pitkään haaveillut tomaattisilakoista, mutta jotain lisäpotkua oh saatava. Appelsiineistahan sitä, mistäs muualtakaan. KIPAISIN KAUPASTA puoli kiloa silakkafileetä. Ja oli kallista, oikeasti kirjolohen hintaista, joten tunsin itseni jo tässä vaiheessa tyhmäksi. Yleensä tunne iskee vasta keittiössä. Silakka halpenee kesän myötä kunhan rannikot sulavat, joten ei hätää. Vielä appelsiini koriin eikä enää ollut ongelmana kuin kastike. Vailla mitään tietoa ideani onnistumisesta kaappasin mukaan pienen purkin tomaattipyreetä ja kasvisrasvapohjaista ruokakermaa. Taisi maksaa yhteensä jotain neljän dinaarin pintaan. VUOKA KANNATTAA voidella kevyesti ennen silakoiden asettelua. Sen jälkeen silakat asetellaan vierekkäin, siten että ne on taitettu keskeltä kahtia nahkapuoti sisäänpäin. Silakkarivien väliin asetellaan appelsiininlohkoja. Tämän jälkeen ruokakerma ja pyree sekoitetaan reippaalla otteella kenties kaatonokkaisessa kipossa. Herkullinen seos kaadetaan tasaisesti silakoiden ja appelsiinien päälle. Koska uuni on laitettu lämpiämään jo kauppaan mennessä, vuoka asetetaan hellästi j a itsestään pientä ylpeyttä näin kokkina tuntien uuniin. 175 celsiusta ja 3040 minuuttia. Siinä ajassa ehtii vaikkapa keittämään potut tai kauramakaronit lisukkeeksi. JÄLLEEN KERRAN ihan älyttömän hyvää Appelsiini tuo mahtavasti mehukkuutta silakoihm, ja maku sopii TEKSTI JA KUVA: JUHA-PEKKA HONKANEN täydellisesti kastikkeeseen Omat reseptit ovat parhaita. Tuohon voisi kokeilla vaikka persikkaa seuraavalla kerralla Silakat ovat täynnä kalsiumia, joten luut kestävät nyt kesäfestarit ja muut seikkailut. Epäilys nurkkaan ja keittiöön. Tämä ruoka on yksinkertaisesti tehtävä, jos suinkin kalaa pystyy syömään. Lisää vauhtia ja vaaratilanteita syksyllä laters. • Hello eli houkutteleva tarjous MINUA LÄHESTYI ystävällisesti sähköpostilla Mr. George Khumalo Johannesburgista Etelä-Afrikasta. Luottamuksellisesti Mr. Khumalo teki tarjouksen, joka on vähintään yhtä kiinnostava kuin pari vuotta sitten kun minua kysyttiin erään lehden päätoimittajaksi. KAIKKI PERUSTUU Khumalon mukaan siihen, että eräs hänen pankkinsa (ABSA Bank Ltd.) asiakas kuoli lento-onnettomuudessa. Tilille jäi kuitenkin huomattava summa rahaa, jota kukaan sukulainen ei ole tullut kuittaamaan. ETELÄ-AFRIKAN pankkilait vaativat Khumalon mukaan, että hylätyt rahat ja uinuvat tilit menevät hallituksen omaisuudeksi. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että koko 15 miljoonan dollarin summa menee ennen kesäkuuta hallituksen pohjattomaan kankkulan kaivoon. Tätä Khumalo ja eräät hänen pankkinsa rahalähetyksiä käsittelevällä osastolla eivät halua. Sen sijaan hän tahtoo auttaa minua: "I have deäded to establish a cordial business relationship with you." KHUMALO TARJOAA minulle 30 prosentin siivua eli 4,5 miljoonaa dollaria perinnöstä. Minulla on siis tilaisuus päästä sinnittelemästä ns. rehtorin rahoilla ja ehkäpä myös ostaa asunto, jos hintataso ei pompsahda kovin paljoa nykyisestä. EHTONA ON, että esittäydyn onnettomuudessa kuolleen sukulaisena. He hoitelevat summat tililleni ja saavat 65 prosenttia. Loput viisi prosenttia käytetään kuluihin, joita aina ilmenee tämänkaltaisessa liiketoiminnassa. "PLEASE TREAT this business proposal as strictly confidennal for Security reasons", Khumalo pyytää. LUOTTAMUKSEN ja turvallisuuden lisäämiseksi lähetin Khumalon viestin sekä poliisille että Keskisuomalaiselle. Arvelin molemmille tahoille, että näin hyviä tarjouksia ei minulle kannata tehdä. Olin kyllä kovin otettu, kun Mr. Khumalo nimitti minua tittelillä 'The President/Managing Director". AAMULLA KUN mietin kolumnin aihetta, komisario rikospoliisista soitti. Näitä huijausyrityksen tekijöiden viestejä liikkuu kuulemma jonkun verran. POLIISI KEHOTTI minua jättämään vastaamatta viestiin. Tämän loogisen päätelmän olin jo ennättänyt itsekin tehdä. Komisario kertoi, että seuraavassa vaiheessa olisin saanut kutsun Etelä-Afrikkaan. Eräs talousvaikeuksiin joutunut suomalainen asianajaja oh tarttunut tarjoukseen. Hänet oh hakattu pahanpäiväisesti liikekumppaneiden tapaamisessa. Vauhkonen JOS JOKU HALUAA seikkailumatkan Etelä-Afrikkaan, niin voin luottamuksella toimittaa Mr. Khumalon meiliosoitteen ja puhelinnumeron. JOUNI VAUHKONEN
BJ Jy»sMan ylioppilaslehti 7/2B82 Jfräkulan Ylioppilaslehti 7/MB2 j f l H u o r a n a s i a k a s : "MINÄ KÄYN säännöllisesti stnppareita katsomassa ja huorissa, eikä se minusta ole ollenkaan paha asia", sanoo Seppo, keski-ikäinen tavallisen siisti suomalainen mies. "Vaimo ei saa sitä ikinä lietää, koska se ei ymmärtäisi. Edes parhaat mieskaverini eivät tiedä, en voi riskeerata, työni takia tämä asia täytyy pitää pimennossa. Tosin en tiedä, haittaisiko se sitten loppupeleissä kuitenkaan, sillä minä olen hyvä ja tärkeä työntekijä firmalle. Ja kyllä työnantaja tajuaisi varmaan, että elämäähän tämä vain on, mutia vaimo lähtisi lätkimään, se on varma." "TYKKÄÄN VAALEAVERIKÖISTÄ, tissien pitää olla töröt ja perseen timmi, eikä nainen saa ryhtyä vetistelemään. Minä haen huorilta ihan tavallista seksiä, enkä mitään muuta. No, joskus jotain temppuja. Oman vaimon kanssa sänkyyn mennessä sinne tulee kaikki muutkin asiat, maksullisen naisen kanssa ei tarvitse huolehtia asuntolainan maksueristä tai muustakaan." "Sitä minä en usko, että kukaan on niitä hommiin pakottanut, on se tietysti väärin jos niin on, muita ei ainakaan Suomessa sellaista ole, en usko. Kyllä ne on mukana omasta tahdostaan." "EI VAIMOJEN tai tyitökavereitten pidä olla kateellisia ilotytöille. Minä ainakin arvostan omaa vaimoani kovasii, hän tekee kodista kodin, ja huolehtii jälkikasvusta ja tekee omaa komeaa työuraa. Ilotytöt on sellaisia pikkuseuralaisia, niitä tulee ja menee, vaimo on ja pysyy, ja niin sen pilaakin mennä." • Haostateltavien pyynnöstä sukunimet on jätetty mainitsematta. • TUTUSTUIN MARJA-LEENAAN miltei kahdeksan vuotia sitten satuin istumaan samaan pöytään hänen kanssaan alakaupungin yössä kulkiessani. Hän oli huomiota herättävän kaunis, vaaleahiuksinen ja orvokkisilmäinen, sirorakenteinen, huoliteltu nainen. Jostain syystä hänen pöytänsä oli lyhjä, vaikka paikka oli muuten täynnä kevätiltaa viettämässä olleita ihmisiä. Sain häneltä luvan istuutua, ja selvästi puheseuraa kaivannut nainen viriili jutustelun ensimmäisen tuopilliseni aikana. Jonkin ajan päästä yksi sctäikäinen ihminen uskaltautui pöydän toiseen päähän, lian selvästi tunsi Marja-Leenaksi esittäytyneen naisen ja toi tälle tullessaan lasillisen viskiä, jonka uusi tuttavuuteni oiti vastaan nyökäten. Vähin erin myös mies liittyi keskusteluun, jolloin jutustelu sai oudon sävyn. Mies keskeytti kerkeästi Marja-Leenan puheen, oikoi hänen sanomisiaan ja osoitti kaikilla kielellisillä keinoilla ne rajat, joiden sisällä MarjaLeenan oli hänen mielestään puheissaan pysyttävä. Minä pahoitin lopulta mieleni naljailusta ja päätin vaihtaa paikkaa, kysyin Marja-Leenaa mukaan, ja lian läksikin. Muna miehelle hän totesi että mehän näemme myöhemmin. Kysyin ulos päästyämme, oliko mies hänen puolisonsa tai miesystävänsä, ja oliko heillä ollut pahakin riita kun tuolla lailla piii ränkyitää. Riitaa ei kuulemma ollut, puhetapa oli tavallinen heidän välillään. "On se tavallaan minun miesystäväni, yksi niistä." MYÖHEMMIN YÖLLÄ kotiinlähtöä tehdessämme mies ilmestyi seuraamme uudestaan. Ennen häipymistäni omille teilleni varMaksusta mi TEKSTIT: RIITTA KOIKKALAINEN, KUVAT: PETTERI KIVIMÄKI JA SANNA RYYNÄNEN mistin Marja-Leenalta, etteikö hän tosiaankaan halunnut itselleen taksia ja lähteä kotiin nukkumaan. Verbaalista kuritusta harrastanut mies otti Marja-Leenan kainaloonsa ja toiesi että "kyllä niinä tästä huorasta sen huolen pidän minkä se ansaitseekin" ja katsoi minua niin kuin katsotaan mitään ymmärtämätöntä lasta. Toivotin hyvät yöt ja jätin pariskunnan siihen kadulle. VÄHÄN TUON jälkeen osuin Marja-Leenan kanssa samaan ruokakauppaan. Hän tarttui tcrvehdykseeni, ja päädyimme siitä kaupungille kahville. Hän kertoi, että ensitapaamisemme iltana hänen oli ollut tarkoitus viettää vapaailtaa, mutta yksi hänen vakituisistaan oli ilmoittanut alkuillasta että tulee kaupunkiin. Ja koska se mies oli hyvä maksaja, oli Marja-Leena päättänyt jättää vapaansa pitämättä. Vakituinen? Maksaja? "Niin, minä myyn itseäni", sanoi MarjaLeena, katse suunnattuna kadulle. Nielaisin pari kertaa ja sanoin vaisusti enä jaa, senkö lakia se mies puhui sillä tavalla. "Niin, se virittää itsensä tunnelmaan sillä tavalla, en minä sitä sen kummemmin kuuntele, kun se kuuluu asiaan." Nolostuin, sanoin eiten tiedä mitä sanoa, miten tässä nyt pitäisi olla. Marja-Leena sanoi, että ymmärtää hyvin jos lähden kesken kahvin kävelemään, koska ihmisiä yleensä hävettää näyttäytyä huoran seurassa. Nielaisin tyhjää uudemman kerran ja sanoin vaisusti että en minä tiedä, pitäisikö minua hävettää, miksi pitäisi, minä olen hämmentynyt. lilanne laukesi hieman, vaihdoimme puheenaihetta oli kukkasipulien isiuttamisaika, niisiä piisaa aina puhetta keväisin. Marja-Leena antoi minulle puhelinnumeronsa, tavallisen liiitymän, ei työpuhelimensa. Sanoi, etiä olisi mukavaa joskus muulloinkin jutella tavallisista asioista. Mutta että ymmärtää kyllä jos en halua. Asia jäi kaihertamaan mieliäni niin että lopulta sitten soitinkin. Olinko utelias, sitäkin, mutta jotenkin olisi tuntunut raukkamaiselta vetäytyä hiljaisuuteen, kun toinen niin selvästi oh hakenut kontaktia. TUON JÄLKEEN tapasimme Marja-Leenan kanssa muutaman kerran, sitten hän muutti vähäksi aikaa muualle. Nyi hän on jälleen täällä, kotikulmillaan. Kirjeitse olemme pitäneet yhteyttä satunnaisesti. Puheenaiheena ovat olleet ihan tavalliset asiat, lyösiänsäkin Marja-Leena on kirjoittanut, muita niitä asioita en oikein ole osannut enkä uskaltanut lähteä kommentoimaan sen olen kertonut, että minä olen niitä feministejä, joiden mielestä ihmisen myyminen on väärin. Ihminen ei ole tavara. Välillä olen ollut huolissani Marja-Leenasta, koska viinaa tuntui menevän aina vaan enemmän ja enemmän, ja kirjeistä päätellen asiakkaatkaan eivät aina muistaneet käyttäytyä mitenkään säällisesti. TÄNÄ KEVÄÄNÄ sain jälleen kirjeen Marja-Leenalta. I Iän kertoi jättäneensä entisen elämänsä ja siirtyneensä eläkkeelle. "Olisi mukavaa nähdä naamakkain, tule käymään, juteltaisiin. Elämä on nyi muuttunut, rauhoittunut." Kun kulku siiten osui kohdalle, kävin. Tällä keltaa puhuimme hänenkin työasioistaan niitten oikeilla nimillä. Välillä mieltä väänsi, mutia toisaalla: maailmassa tapahtuu kaikenlaista, eivätkä vähemmän mukavat asiat häviä vain sillä että kieltäytyy niitä näkemästä. "Piti jättää touhut kun en enää jaksanut", kertoi Marja-Leena. "Mitä nyt puhelimessa leikin Kiimaisia Kerttua muutamana päivänä viikossa. Se on helppoa, sillä siinähän on vain puhelin, ja minulla on siinä rooli. Kansiossa on kaikenlaisia tarinoita. Jos en itse jaksa kehitellä mitään, voin aina lukea sieltä, suurimmaksi osaksi luenkin. Soutajille riittää kun ääni on vähän matala ja jotain kähisee, ihan sama oikeastaan mitä siinä sanoo. Siinä ei tienaa niin hyvin kuin huoran varsinaisessa ammatissa, mutta olen onnistunut säästämään vahan aiemmilta vuosilta, minä pärjään kyllä," USKALLAN NYT kysyä myös NE kysymykset. "Minusta nyt vaan tuli huora. En minä tiedä, elämä vaan meni niin. Olin töissä yhden kaupan kassalla, ja lähin työkaverini houkutteli minut kerran mukaansa. Hän oli aina hyvin pukeutunut ja nätti, ja rahaa tuntui riittävän. lhmettem i e l e e n Iin miten hän sai palkkansa riittämään, ja sitten kun olimme tutustuneet tarpeeksi hyvin, hän kertoi salaisuutensa, hän makasi toisinaan miesten kanssa maksusta. Siitä se sitten lähti. Olin nätti ja miesten mieleen, ja alkuun kaikki sujui helposti." Pian työnantaja sai tietää työntekijöidensä sivutöistä ja niiden laadusta, ja irtisanoi tytöt. "Sitten ei enää ollut mitään muuta. Maine oli mennyt siinä mielessä, ettei kukaan enää uskaltanut palkata muihin töihin, ja koska miehiä riitti, ajattelin, että kai tätäkin voi tehdä. Ei se tuntunut niin pahalta kuin olin ennen kokeilemista ajatellut. Aloin ilmoitella päiväkahveista lehdessä, ja olihan minulla sitten jo maine, miehet osasivat tulla kysymäänkin. Olen poseerannut myös miestenlehdissä ja jossain vaiheessa olin stripparikin." VUOSIEN SAATOSSA Marja-Leena sanoo nähneensä kaiken suomalaisesta miehestä, ja vahan muistakin. "Minulle on turha tulla sanomaan, ettei miehet kävisi vieraissa. Jokainen käy kun kohdalle sattuu. Jostain syystä miehiä kiihottaa erityisesti maksullinen pillu. Minua ei niitten miesten syyt kiinnostaneet. Minua kiinnosti heidän rahansa. Huoran työhön kuuluu olla sitä mitä asiakas haluaa, ja jos se haluaa esittää ettei vaimo ymmärrä, niin esittäköön, eihän se kestä kuin sen hetken." "Alussa uskoin kun miehet pitivät minua ihanana ja suloisena, saatoin joskus jopa antaa ilmaiseksi jos joku oikein kehui, koska luulin, että ne oikeasti tykkäsivät minusta. Multa kyllä minä siitä lavasta äkkiä pois opin, kun huomasin, mitä ne miehet oikeasti vain halusivat", huokaa tämä nainen. "Sellainen tuntui pahalta, kun mies, joka on ensin ihaillut ja pitänyt jopa vähän hyvänäkin, kainalossaan, nousee sitten, vetää vaan housut jalkaansa ja lähtee pois sanomatta yhtään mitään. Mutta siihenkin tottui." "Viina tuli kuvioihin, se rentoutti ja pehmensi asioita. Perhe katkaisi välinsä minuun kun saivat tietää sivutyöstäni, ja vanhat kaveritkin käänsivät selkänsä vaikka jotkut entiset micstuttavat kyllä sitten kävivät petissä, mutta ci nekään enää julkisesti halunneet minua tuntea." Marja-Leena on hetken hiljaa, sytyttää uuden tupakan. "Pahimmalta tuntui, kun entinen naapurin mies olisi halunnut ostaa minut. Sille minä en antanut. Se oli ihan siinä alussa, olin turhan ylpeä, nyt kun ajattelee, min samahan se olisi ollut, mutta silloin vielä olin jotakin muutakin kuin maksullinen nainen." "AIKA YKSINÄISTÄ tämä elämä on. Muut huorat on ainoita kavereita, ei muut ihmiset oikein tajua", kuvaa Marja-Leena arkeaan. "Perheestä ja lapsista haaveilin jossain vaiheessa, multa ei niistä yrityksistä mitään tullut. Minulle on tehty yksi abortti, koska alussa en käyttänyt pillereitä. Kävi vahinko. Sukupuolitauteja on ollut, kun kaikki miehet eivät ole halunneet käyttää kondomia. Ja maksoivathan ne paremmin jos saivat paljasta. Rallaa on tullut multa sitä on myös mennyt. Kauniina pysyminen on kallista, ja kun ei minua kukaan muu hemmottele, olen itse sen joutunut tekemään." 'Toinen asia, mikä miehiä kiihottaa, on se, että ne luulee huoran tekevän työtään siksi eitä se nauttii niin kovasti seksistä. No, ainakaan minä en ole nauttinut siitä pitkään aikaan, ei edes alussa tuntunut juuri miltään, sen takia olikin helppo lähteä tähän työhön kun huomasi, ettei se oikeastaan tunnu missään. Asiakkaan suuntaan täytyy tietysti teeskennellä, se kuuluu kuvioon." NYT MARJA-LEENA sanoo olevansa alalla enää tuon puhcliniyön verran. "Näin vanhalla huoralla ei ole enää menekkiä sillä tavalla. Puhelimessa ci ikä paljastu niin helposti. Muutenkin, sairastuin maksakirroosiin, on pitänyt alkaa ajatella asioita uusiksi. Yritän päästä viinasta eroon koska en tahdo kuolla siihen, mutta välillä retkahdan kyllä. Käyn juttelemassa yhden Pelastusarmeijassa työskentelevän ihmisen kanssa aina silloin tällöin, ja hän on kovasti koettanut sanoa, että kyllä minä tässä elämässä voisin muutakin vielä tehdä, eihän minulla vielä ole ikää kuin vajaa viisikymmentä vuotta. Saa nähdä nyt, käy niin kuin käy." OLTIIN PUHUTTU ennen tapaamistamme, että tekisin jutun Marja Leenasta, mutta tämän istumisen aikana minua alkoi arveluttaa. Että liityn kirjoittamalla siihen porukkaan, jotka ovat käyttäneet hyväksi MarjaLeenaa. "Ei kun. Tee vain. Ihan hyvä jos ihmiset saavat tietää että mekin ollaan ihmisiä, ja olemassa. Toisaalta, jaksaako kukaan kiinnostua vanhan huoran tarinoista?" • ' • p V B V R H H V H H H H H H H V B V H n R B M H H n i ' '• -»t.*-' 1 ^ i! i: ^. '• \ • . ' ^ • • . ' " ^ | H ' >Ä" . . . . . . ' • • : , ":;. pjflHpl : * ä , L -f
Luontokuvaaja etsii • • IHMISYYTTÄ TEKSTI: SARI HEINILÄ JA VESA GIRS, KUVA: VESA GIRS Hannu Ahoselle tasapainoinen luontosuhde löytyy yksilön heräämisen kautta. "PERINTEISET luontokuvat ovat valheellisia monella tavoin", sanoo vuoden luontokuvaaja. Jyväskylän yliopiston luonnontieteellisessä museossa työskentelevä Hannu Ahonen. Ahonen nappasi palkitun kuvansa Ihmisen synnyttämät kyyt polkupyörämatkallaan huomatessaan hiekkatiellä auton yliajaman emokyyn, jonka syntymättömät poikaset olivat levinneet emonsa ympärille. Aihe on raju ja rujo, vaikka itse kuva on esteettisesti kaunis. KUVAN VALINTA vuoden luontokuvaksi on kuitenkin yllättävää. Olemme tottuneet henkeäsalpaavan kauniisiin koskemattoman ja neitseellisen luonnon kuvauksiin. Yleensä katsojille tarjotaan kuvissa unohdusta luonnon todellisesta tilasta, hengähdystä ihmisen muokkaaman ympäristön yksitoikkoisesta maisemasta ja takaraivoissamme vallitsevasta syyllisyydestämme väärin käytetyn luonnon puolesta. LUONTOKUVAAJIEN joukossa Hannu Ahonen on outo lintu. Hän ei mene, kuten hän itse toteaa, viimeisiin pieniin reservaatteihin ottamaan lavastekuvia kauniista luonnosta, koska se kuluttaa valtavasti energiaa ja tuhoaa luontoa enemmän kuin tuottaa sen puolesta tulosta. BBC:n kansainvälisessä luontokuvakilpailussa hänet palkittiin Urbaani luonto -sarjassa kuvasta, jossa orava kurkistaa hänen oman kuuraisen ikkunansa takaa. "EN KOE ITSEÄNI luontokuvaajaksi. Jos kuvaan jotain, se on minun mökkini ympärillä olevaa. Voin napata siitä kuvan, mutta en paria sataa metriä kauempaa talostani, ja kohteeni ovat yleensä vielä kesyjä. Siinä se minun luontokuvaus on. Kauniiden luontokuvien ottaminen ei ole minulle mikään itseisarvo. Kuvat tulevat kuin itsestään, räpsähtävät. Kohteet tulevat itse lähiympäristööni, en tee kuvien eteen työtä. Oravanpoikasia ja pikkulintuja, tarvitseeko muuta kuvata." LUONNON JA ihmisen luoman ympäristön ristiriita on voimallisesti läsnä myös Ahosen kotipaikassa Tikkakoskella. Hänen talonsa on sotilaslentokentän lähettyvillä, ja taistelukoneiden jylinässä asuu itsekin vuoden luontokuvakisan valinnasta yllättynyt luonnon puolestapuhuja. "Nyt oh' aika erilaiselle luontokuvalle, eikä tätä äärilaitaa ole vuoden luontokuvissa liiemmin näytetty Joskus on esitelty ihmisen liikettä luonnossa, mutta tässä kuvassa se näkyy oikein selvästi. Syynä kuvani valintaan oli ehkä myös se, että raadissa oh yksi jäsen luontokuvaajien ulkopuolella. Hän näkee asiat vähän toisella tavalla." VALINNALLAAN RAATI halusi ottaa kantaa maailman tämänhetkiseen tilanteeseen. "Sanoma ottamastani vuoden luontokuvasta tulee itse itsestään", sanoo Ahonen. "Kuva on ruvennut itse puhumaan, kun katsotaan syksyn tapahtumia, ensin terroritekoja ja sitten Afganistanin pommituksia. Siten kuvastani tuli enemmän ajan kuva kuin pelkästään luontokuva. Siinä on myös ihmisyyden kuva, millaisia synnyttäjiä ja puoskareita me olemme luontoa kohtaan. Ja samalla itseämme kohtaan." TASAPAINOISEMPI luontosuhde löytyy Ahosen mielestä yksilöiden heräämisen kautta, kun he ryhtyvät ymmärtämään elämää itsessään. Silloin luonnostaan ihminen alkaa kuluttaa vähemmän. "Ympärillä ihmisellä on kaikki valmiina. Tarvitsemme lämpöä, vaatteita ja ruokaa. Kun tasapaino ja harmonia on sisällä, ei niitä tarvitse hakea enää ulkoa. Silloin ihminen tahtoo kauneuden säilyvän ulkopuolellaankin, ja itsekkyyden vaikutus häviää." HANNU AHONEN kertoo kuvillaan haluavansa välittää, että täällä kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin ovat kauniita. Hän haluaa kannustaa ihmisiä löytämään kauneuden niin itsestään kuin ulkopuoleltakin. Ahosen edellisellä näyttelyllä Sinulle eli tällaisia me olemme hän halusi kertoa, että löytääksemme todellisen luonnonsuojelun meidän ihmisten tulee suojella itseämme itseltämme. Ymmärtämällä omat pimeät puolemme muuttuvat yhteiskunnan perusrakenteet, ja silloin luonnonsuojelukin on muuta kuin politiikkaa ja kuppikuntaisia näkemyksiä. "IHMISET OTTAVAT näyttelyni aivan toisella lailla, kun he tietävät, että olen vuoden luontokuvaaja. Näyttelyni otetaan paljon vakavammin ja sehän tässä hassua onkin. Katsojat tulevat näyttelystäni vakavina ja sanovat sen puhutelleen. Toisaalta on hienoa, kun kuvani ovat järisyttäneet. Samoin vuoden luontokuva on saanut hyvän vastaanoton. Ihmiset ovat jopa itkeneet. Mutta ei siinä Ahosen Hannulla ole mitään tekemistä, olen ollut vain välittäjänä. Itsensä tuntee vain pienemmäksi tässä hommassa."
M Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 Avo v a i avio? TEKSTI JA KUVAT: VEERA JÄÄSKELÄINEN AVIOLIITTO KRUUNAA PARISUHTEEN REPLIIKKI "Ollaanko me nähty joskus ennenkin?" saattaa tuottaa yllättäviä tuloksia, ja opiskelijahipoista voi sittenkin löytää tosi rakkauden. Ainakin näin kävi Kaisa Krappelle, joka on kolmen vuoden seurustelun jälkeen menossa naimisiin elämänsä miehen kanssa. . "Menimme kihloihin viime kesänä, mikä käytännössä tarkoitti meille sitä, että menemme naimisiin. Ajatuksena taustalla oli, että haluaa sitoitua parisuhteeseen." Avoliitto ja avioliitto merkitsevätkin Kaisalle aivan eri asioita. Kahden vuoden yhteisasuminen Kari Louramon kanssa on sujunut siihen malliin, että parisuhteelle on nyt aika hankkia virallinen vahvistus. "Avioliittossa tosissaan sitoutuu ja alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Häiden jälkeen meitä on virallisesti kaksi." KAISA MYÖNTÄÄ uneksineensa omista haistaan jo kouluun mennessään. Lapsuuden prinsessahaaveista ovat iän myötä pahimmat pinkkija röyhelöintoilut karisseet, mutta innokkaasti Kaisa on käynyt elokuussa pidettävien häiden suunnitteluun käsiksi. "Kyllä hääjuhla on minulle todella tärkeä, se on yksi niitä elämän tärkeimpiä tapahtumia. Siitä tulee varmasti sellainen asia, johon muistoissa palaa useasti." Myös Kari on tosissaan mukana louhussa, ja suunnittelee häitä ehkä enemmänkin kuin Kaisa. Riitaa pariskunnalle ei ole vielä mistään tullut, sillä päälinjat ovat hyvin samalaiset molempien unelmissa. "Ensin on kirkkovihkiminen ja sitten suhteellisen suuret tanssihäät. Kutsuja lähtee joku parisataa. Tiettyjä perinteitä noudatam:, esimerkiksi häävalssi kuuluu ohjelmaan, itta haluamme myös omannäköistä ohjelmaa." Tuleva morsian tietää niihin on ryhtymässä, eikä hänellä ole harhaluuloja siitä, että avioliitto toisi pumpulimaista auvoisuutta arkeen. "Avioliitto on molemminpuolista tukea, kivoja ja hankalia asioita, rakkautta, yhteistä tulevaisuutta ja kaiken jakamista", Kaisa luettelee. Epävarmuutta hän ci suuren askeleen edessä tunne. "Me sovellumme niin hyvin yhteen kuin vain voi. Eipä siinä silloin paljoa tarvitse tulevaisuutta pelätä." • KEVÄÄLLÄ ON AINA hyvä hiukkasen pohdiskella rakkautta, häitä ja muita kivoja asioita. Skeptikot sanovat avioliiton käyneen vanhanaikaiseksi ja lähes mahdottomaksi, kun yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja sitä rataa. Toisaalta suhteen virallistaminen tuo tiettyä turvallisuutta ja vakautta. Kaupan päälle tulee tietysti hääjuhla, josta haaveilu on varmasti monen salainen harrastus. Opiskelijat Maria Saarela ja Jeni Ohramaa uskovat molemmat vakaasti siihen, että saman ihmisen kanssa pystyy kyllä elämään koko elämänsä, vaikka se vaatiikiin paljon työtä. "ENHÄN MINÄ naimisiinmenoa vaihtoehtona pois sulje. Mutta kuten Bukowski kirjoittaa, elämä alkaa vasta 65-vuotiaana. Ehkä sitä silloin voisi harkita", Jerri hymähtää, mutta vakavoituu sitten. "Jonkinmoinen seurusteluaikahan ennen avioliittoa pitää olla. Sen pituus riippuu sitten ihan pariskunnasta, kuinka hyvin he oppivat tuntemaan ja tietämään toisensa. Sehän se ihanne kaiketi on, että saman tyypin kanssa pystyisi sitten elämään loppuikänsä." Mariankin mielestä naimisiinmenoon pitäisi suhtautua vakavasti, eikä hän olisikaan valmis astelemaan alttarille vielä aivan muutaman vuoden seurustelun jälkeen: "Suhteessa täytyy saavuttaa yhteisymmärrys ja toisen syvällinen tuntemus, jolloin ei tarvitse selittää jokaista pikkuasiaa. Ennen naimisiinmenoa arjen pitäisi jo olla yhteinen, ettei tule harhakuvitelmia siitä, että avioliitto jotenkin tekisi suhteen täydemmäksi. Eihän se kuitenkaan ole periaatteessa kuin rituaali." Lähitulevaisuudessa Maria ei naimisiin aio mennä. Eipähän tarvitse sitten kestää saman ihmisen kanssa niin pitkään, kun menee vähän myöhemmin naimisiin, hän filosofoi. ITSE HÄÄJUHLISTA Jerrillä ja Marialla ei kummallakaan ole kovinkaan positiivisia kokemuksia "Useimmat häät, joissa olen ollut, toteuttavat sitä samaa kaavaa. Ensin ollaan kirkossa, sitten mennään johonkin mukamas rennompaan paikkaan, jossa kenelläkään ei ole hauskaa ja ohjelma mättää. Häihin mennäänkin syömään, Jerri kärjistää. "Perinteiset häät ovat sellaiset, että ensin ollaan jäykkinä kirkossa, sitten mennään jäykkään kahvitilaisuuteen, vai mikä häävastaanotto se on, sitten jäykästi ryöstetään morsian, sitten on jotain hikisiä tanhuja. Loppuillasta suku on kännissä ja tappelee", kuuluu Marian yhtä kaunis versio. Toki kriittiset nuoret myöntävät olleensa leppoisammissakin hääpirskeissä. Ero jäykistclyjuhliin ci ole ollut ehkä niinkään ulkoisissa muotoseikoissa vaan asiaan suhtautumisessa. "Kaikki perinteiset jutut voi tehdä myös hyvin, niin että ne ovat oikeasti hauskoja. Ehkä se on kaikkein lärkcintä, että mukana on koko ajan huumorinpilke", on Marian resepti onnistuneisiin ]uhliin. SEKÄ MARIA ETTÄ JERRI kallistuvat omia häitään kuvitellessaan kohtalaisen pieniin ja yksinkertaisiin juhliin. Mitään prinsessahumua, pitsejä, nmssuja tai muita krumeluurcja ei huolita kummankaan häihin. Eikä kaukaisia sukulaisia tai muita velvollisuudentunnosta kutsuttuja vieraita. "Minun häissäni pitää olla paljon ystäviä ja paljon ruokaa. Ja joku kiva paikka häävastaanotolle, vaikka joku kartano, saari, vanha linna tai muu vähän erikoisempi. Mutta totta kai vihkiminen tapahtuisi kirkossa", Maria kaavailee. "Sellainen tyylikäs yksinkertaisuus on minun juttuni. Tämä koskee myös hääpukua. siinä ei -, , / . | saa olla mitään pitsiä tai röyhelöitä. Puv u n v o i s i vaikk a teettää, niin saisi sitten sellaisen kuin haluaa." Marialla riittää paljonkin pohdiskeltavaa puvussa. Jerrillc tämä kaikki taas on proosallisen helppoa. "Ei muuta kuin heittää mustan puvuo päälle, niin se käy joka paikkaan." Rennot, mukavat ja kohtalaisen pienet häät ovat Jerrillä kiikarissa. Mitään suuria omaisuuksia juhlallisuuksiin ei tuhlattaisi, mutia kohtuudella rahaa saisi silli palaa. "Porukka viihtyy ja poppi soi, ei kai siinä muuta." • +
Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002JB MUSIIKKIA LAIDASTA LAITAAN ja laidan yli TEKSTI JA KUVA: LASSI TOIVANEN OIVA MAHDOLLISUUS tutustua sekä populaarimusiikin marginaaleista ponnistaviin yhtyeisiin kuin jo tutuiksikin käyneisiin nimiin tarjoutui perjantaina 12. huhtikuuta. Tuolloin käyntiin pyörähtivät järjestyksessään jo viidennettoista, tänä vuonna kaksipäiväiset, Jyrock-sisäfesiivaalit. Loppuunmyytynä perjantaina Ilokiven alaja yläkertojen lavoille kipusivat Aloha Junktion, Astro Can Caravan, Circle. Jollyjumpers. Kapteeni Ä-ni, The Rollstons, The Staufenbiel Brothers, The Micragirls, DJ Annie sekä And The Lefdianded. Lisäksi illan mittaan levyjä pyörittivät dj:t Imelda. Tuukka" Ruoisalo sekä Soulfood. ILLAN ALOITTI uudempi tuttavuus Aloha Junktion, joka maalaili hämyisiä tunnelmia puhaltimilla vahvistettuna. Sen verran leijuvaa yhtyeen tuotanto välillä oli, että keikka olisi saattanut loimia myös loppuillan hieman kieroutuneena chilloutina. Tasaisen kevyttä musisointi ei silti ollut; välillä yhtye siirtyi raskaampaan paahtoon, multa palasi sitten uudelleen unenomaiseen ja paikoin hieman, liian positiivisessa mielessä, kummalliseenkin hämyilyyn. Yläkerran festaritoiminnan käynnisti The Rollstons, josta annettu ennakkoin_ io pii vaatimattomuudessaan ja itseironisuudessaan hieman harhaanjohtavaa. Sein oli koukkuista sekä letkeää ja laskelmoimattoman viihdyttävää poppia, eikä yhtye sortunut liiallisen puuduttavaan retroiluun, vaikka moni saman genren combo niin loisinaan tekeekin. Alakerrassa jatkoi vahvaan perkussioja puhallinosastoon nojannut instrumentaalikokoonpano Astro Can CaraMELKO YLLÄTTÄVÄ kokemus oli omaperäinen The Staufenbiel Brothers, joka esitti yläkerrassa huuliharppuvemuuhun yhtyeeseen, sen verran ominlakeista tavaraa keikka tarjosi. Bändi lienee niitä, joista joko pitää tai sitten ei. Monille jo pidempiaikainen tuttu, pitkän uran tehnyt porilainen Circle toimi alakerrassa mainiosti. Ei ehkä jokaisen mielialan musiikkia, mutta ihmeteltävä on edelleen, miten Circle voi olla yhtä aikaa tietyllä tapaa sekä hypnootDJ Annie toista instrumentaalibluesia. Varsinkin kosketinsoitiniaustai olivat piristäviä. The Staufenbiel Brothersia on vaikeaa, ja ehkä turhaakin, verrata mihinkään lista ja monotonisen sekä paikalleenjähmettavän junnaavaa että varsin tanssittavaa. Jos joku yhtyettä tuntematon määrittelyjä etukäteen kaipasi, ennakkotiedolleen "transsirokki" oli parhaimmasta päästä. PUOLILTAÖIN YLÄKERRASSA esiintyi energinen tyttöryhmä The Micragirls. Kuopiolaiset garagepoprokkarit ovat soittaneet kokoonpanossa vasta melko vähän aikaa, mutta livecsiintyminen oli enimmäkseen mukavasti kohdillaan. Ilmiselvästi ryhmä on alkanut vakiinnuttaa fanipohjaansa, sen verran hektinen meininki eturiviläisillä näytti olevan. Tämän vuoden Jyrockin ainoa ulkomainen vieras oli norjalainen DJ Annie, joka soitti yläkerran tanssivireessä olleelle yleisölle tyylikästä diskomaustcttua elcktroa. Seuraavaksi alakerrassa sai vuoron Jolly Jumpcrs, jonka keikkaa toimittaja ehti seuraamaan erinäisistä syistä harmittavan vähän. Tällä Circlen ohella jo pitkään tahkonneella yhtyeellä vaikutti olevan vannoutuneita ihailijoita, ainakin päätellen sivukorvalla kuulluista "koko festarin pääesiintyjä" -kommenteista. Yhtyeestä tosin pitivät selvästi muutkin kuin juurirokkifanaatikot. PETTÄMÄTÖN And The Lefthartded sopi loppuillan soittopaikalleen kuin rautanaula otsaan. Taukoa pitäneet autotallivelhot tuskin olivat kenellekään täysin tuntemattomia suuruuksia, sen verran pitkään Vilunki 3000, T. Kaukolampi (nuorempi polvi tuntenee miehet paremmin Op:l Bastardseista) ja kumppanit ovat jaksaneet heilua. Vaikka väsymys alkoi tuossa vaiheessa iltaa jo painaa, jaksoi keikkaa seurata intensiivisesti. Mikäli sortuisi toistelemaan kuluneita fraaseja, voisi tyytyä toteamaan, että Vasurit rullasivat kuin se iänikuinen hirvi. PERJANTAI-ILLAN PÄÄTTI Jyrock 2002:n ainoa hiphop-akti, Soul Captain Bändistä versova Kapteeni Äni. Muunmuassa hiphop-, dubja raggasämplet taustanaan Jukka Poika, Nopsajalka sekä miksaaja BommiTommi jaksoivat heittää yllättävän pitkäkestoisen setin, vaikka festariyleisö alkoi olla osin jo hieman väsähtänyttä. Onneksi talossa oli vielä myös pirteampiä sähköjäniksiä, joihin juurevat rytmit purivat hyvin. Kantaaottavat sanoitukset eivät kuulostaneet itsetarkoitukselliselta "yhteiskunta haisee" -uhoamiselta, vaan niistä löytyi myös ihan oikeaa asiaa, huumoria unohtamatta. • • • TEKSTI: OLLI SULOPUISTO, KUVA: TUOMAS PYNNÖNEN JYROCKIN LAUANTAIN aloitusaktilla oli perjantaista railakkaampi ote musiikkiin. Devillacin kitarajumutuksessa kuului kaikuja 90-luvun alun Seattlesta ja uudempien aikojen stonerista. Seuraavana alakerran estradille kivunnut, Circlen hengenheimolainen ja sisaryhtye Pharaoh Overlord, loi emoyhtyeensä tapaan hengästyttävän hypnoottisia ryimikuvioiia. Niiden pauloihin joko jäi ikuisesti tai sitten yhtyeen agressiivinen jumitus jätti kokonaan kylmäksi. Varsinaisia nykyajan seireenejä siis, nämä Porin pojat lukuisine vierailijoineen lavalle kipusi ekstrana ainakin torvisti, huuliharpisti ja parikin kitaristia. Ei silti tusinakamaa, vaan täydellisen vangitseva ja puhdistava livekokemus. YLÄKERRAN KONEAKTIT kilpailivat keskenään eksentrisyydellä: Puola haahuili ambientin, vääristyneen sirkusmusiikin ja Danny Elfmanin soundirack-maailmoiden välillä, kun taas L'go Pistooli synnytti mielleyhtymiä Ranskan elektroniseen bändirintamaan, vocoder oli ahkerassa käytössä ja ajoin äänet lähentclivät toisen hassunhauskasi väärinkirjoitetun brändibändin, Op:l Bastardsin, surinapörinöitä. Kuusumun profeetta vaelsi tukevasti omassa puolipilvessään. Herra Rätön liki puhelaulamat, hämmentävät tarinat esitettiin inhimillisellä volyymillä, mikä antaakin viitettä Profeettojen tavasta tavoittaa yleisön huomio ei huutamalla, ei äänenvoimakkuudella, ei räällä eikä roiskeella, vaan etsimällä porttia sisältään. ALAKERRASSA illan toiseksi viimeinen esiintyjä oli Hypnomen, jonka musiikkia on illan muiden esitysten tapaan niin kovin vaikea luokitella. Varmaa oli vain se, että rytmiä ja groovea, sitä kuuluisaa backbeatia, löytyi. Hieman surfmetallisista sävyistä siirryttiin sulavasti urkutulitukseen ja siitä edelleen rokkiräimeeseen. Rytmi ujuttautui vaivihkaa kuuntelijoiden lantioon ja veti tanssilattialle. Hämmentävän hieno ja hikinen esitys, kaiken kaikkiaan. YLÄKERRASSA illan päättelivät Polytron ja Imatran Voima, joiden lähestymistapa musiikkimaailmoiden luomiseen oli ehkä aavistuksen edeltäjiään bassoja rytmivoittoisempi Ulkomusiikillisista seikoista huomio kiinnittyi lVO:n linjakkaisiin esiintymisasuihin. Johan vanha viidakon sananlaskukin sanoo, että kalsareita päällimmäisenä pitävälle miehelle ei vinoilla. LAUANTAIN SITOI pakettiin rokenrollin hengen kohtalaisesti sisäistänyt rylmimusiikkiorkesteri The Flaming Sidebums. Mr. Martinez kohkasi itsensä niin hikeen, että paidasta oli pakko luopua, ja taisipa rokkikukko hieman myös surffata kuulijoiden käsivarsien varassa. Jalkojen vipatuksesta ja sukkien pyörimisestä päätellen yleisö tuntui arvostavan perusarvoja kunnioittavaa jytää. Bändin aiemmin nähneet valittelivat kyllä aikaisempien keikkojen tuntuneen jykcvämmiltä. Ja jos nyt jotain saa nillitlää, niin yliympäriinsä hehkuteltu yleisön kyykyttäminen jäi tällä kertaa väliin. VIEHÄTTÄVÄSTÄ viikonlopusta jäi mainio maku. Millä muulla rockfestarilla on yhlä siistit vessat, kysyi toverini, joka tahtoi myös erityisesti kehua yläkerran festarihenkeä luonutta oheistoimintaa (yksi ruokapiste ja yksi myyntikoju). Sitä paitsi: eräs poika ja eräs tyttö taisivat vähän ihastua toisiinsa viikonlopun aikana. Voiko sitä festivaalilta enää enempää pyytää?» Puola
» I B Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2002 ^ . * W T Tästä eteenpäin bluesia ALASTON haluaa herättää keskustelua From now on. J. Leino and the Blues Guys. Blues Guys Music 2001, jakelu: Amigo. Olisin halunnut olla seuraamassa tämän levyn tekoa. Näky on varmasti ollut hurja: Jii Leinon luotsaama herrajoukko diskovermeissä. Liian pienet kauluspaidat, tolppakorkokengät ja tukka kivasti afrokikkaroilla. Tai sitten joku on sitonut sedät tuoleihin ja pakottanut kuuntelemaan funkkadillyä monta viikkoa yhtä soittoa ennen levytyssessiota. Katossa on killunut hilcpallo, ja ravinnokseen miehet ovat saaneet vain vihreää smurffilimpparia. Tai ainakin J. Heinosta on jonkun asteinen humppakärpänen purrut; suuri osa levyn kappaleista on hänen käsialaansa. Öykkäreiksi sedät eivät sentään ole suostuneet. Asennetta on, mutia sitä ei räimitä kuulijan korville miten sattuu. Siis: mielestäni J. Leinon ja BluesGuysien järjestyksessään kolmas pitkäsoitto on varsin funkvaikutteinen. Jotkut biisit, kuten levyn avausraita (sovitus Jimmy Johnsonin Heap see -kappaleesta), menevät suoraan diskohumpan puolelle. Mukana on perinteisempiäkin kaupunkibluesvetoja, mutta ne kuulostavat jotenkin värittömiltä, valjuilta, JiiLeinon musisoinniksi. Kitara kyllä soi, ja kuulija ymmärtää kuuntelevansa taitavaa soitantaa, mutta jotain jää uupumaan. Soittajataustainen kuuntelija pitää aivan varmasti tästä levystä: Muusikot saavat tilaa ja heillä kaikilla on myös taito täyttää se. Minuun kolahti välittömästi ensikuuntelulla erityisesti kaksi kappaletta, ja ne kestivät jokaisen kuuntelukerran, pysyivät suosikkeina. Do me right rullaa mukavasti alusta loppuun, pehmeästi, houkuttelee keinumaan, keinuttamaan, mukanaan. Eikö lie tarkoituskin? Ja se biisi, missä kaikki menee niin persiilleen kuin ikinä, aivan kuin bluesbiisissä pitääkin, mutta iloisesti persiilleen. Bluesia duurissa. Tämä tunnelmaltaan ja tyyliltään vähän hajanainen levy on dekoratiivinen. Soittajat saavat kikkailla sen kun kerkeävät, ja nehän kerkeävät, ja kikkailevat. Ja mikäs siinä, elämöikööt, kun kerran osaavat. RIITTA KOIKKALAINEN TEKSTI: LASSI TOIVANEN, KUVA: MATTI KOISTINEN Palkitut korkeat odotukset The Duplo: Rainbow (Stupido Records) Giant Robot: Supenveekend (EMI) Kun Jyväskylä kantaa vuoden popcitylitteliä, on oiva tilaisuus katsastaa, minkälaista poppia Helsinki-skenen kaksi katu-uskottavinia poppoota tällä hetkellä työstää. Kesällä 1999 radiossa soi kyllästymiseen asti Giant Robotin Helsinki Rock Gly. Samoille helleaalloille ennätti myös Duplon Summer of'99 -viisu. Molemmat biisit olivat tarttuvia, täydellisen urbaaneja kesäbiisejä ja kumpikin orkesteri herätti suuna kiinnostusta. Menneenä maaliskuuna jättiläisrobotti sekä The Duplo aktivoituivat julkaisemalla järjestyksessään toiset pitkäsoittonsa. Korkeat odotukset molemmat selvittävät tyylillä Tyylikästä on sekin, että The Duplo potkaisi ennen vuodenvaihdetta Wallu Valpion pois rumpalin pallilta. Nyt The Duplo on The Duplo eikä pelkästään jokin media-VVallun projekteista. Mitäköhän tästä tuumaa Kirsi Piha, Duplon ensialbumin suuri diggari? Parin kuuntelukerran jälkeen selviää, ettei The Duplon uutuus ole vielä sen kestävämpää musisointia kuin parin vuoden takainen Jyrockin keikka. Ensialbumin elektroja garagevaikutteet ovat vaihtuneet ilmavampaan soundiin. Viisikko saa silti kuuntelijan jollain ihmeellisellä tavalla hyvälle tuulelle. Aleksi Pahkalan horjuvat lauluosuudet sopivat kuin nakutettu bändin vähemmän vakavaan tyyliin. Hieman totisemmalla ja ainakin paljon monitasoisemmalla puolella matkustaa Giant Robot. Yhtyeestä, jos sitä sellaiseksi voi nimittää, on tulossa vahoesimerkki 2000-luvun musiikkikokoonpanosta. Haastatteluissa jäsenet puhuvat mielummin työyhteisöstä, ja nykyisin GR on rekisteröity osuuskunta. Yhteistä The Duplon kanssa on turvauminen Nick Trianin tuottaja-apuun. Kokonaisuudessaan Giant Robot on kehittynyt jättiharppauksin viiden vuoden takaisesta kierrätyspahvikantisesta vinyylimaxista. jonka kannessa luki orkesterin nimen ohella 33rpm robotics. Tuo levy on edelleen itselläni, mutta enemmän kansikuriositeettinä kuin musiikillisena elämyskokemuksena. Ensimmäisellä pitkäsoitollaan Cmshing You With Styie robotit eivät vielä tienneet, mihin suuntaan lähteä. Nyt Giant Robot sekoittaa hiphopia ja elektroa omituisen toimivalla tavalla. Etenkin levyn jälkimmäinen puolisko muodostaa tyylillisesti saumattoman jatkumon, joka huipentuu yli kymmenminuuttiseen lopetukseen. Supenveekendnimibiisissä soivat Tuomas Kantelisen orkestroinnit Pietarin sinfoniaorkesterin voimalla. Giant Robotissa kaikki liittyy kaikkeen. Yhtyeen johtavan lauluntekijän, Tuomas Toivosen, arkkitchtitaustasta voi kuulla kaikuja levyn biisissä Airport City. Levyn kantta voi lukea sekä matkakaaviona Eurooppaan että ironisena rockstaraheiuona. Globaalin rocktähden elämä on suurimmaksi osaksi matkustamista, maleksintaa ja lentokentällä odottelua satumaisten superviikonloppujen sijasta, Parasta on, että The Duplo uskoo vielä perinteisempään tähteilyyn. Levyllä kerrotaan, mikä on Helsingin undergroundin soundi. Se ei ole suinkaan rock, muttei myöskään hiphop tai elektro, vaan house. Vakavaa vai ei? TOMMI PYLKKÖ "NÄYTELMÄ ON ajatuksenvirtaa ja pohdiniaa. Se pyrkii tutkimaan syitä ja seurauksia sekä sitä, mitä on elää vaikean sairauden kanssa", kertoo JYT:n kevätkauden päättävän Alastonmonologinäytelmän käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä Kirsi Biskop, joka itse kuvailee näytelmää ennemminkin monologin tyyppiseksi. Lavalla on päähenkilön lisäksi kaksi hahmoa (Aulikki Kalliolaini ja Anna Maria Toivonen), jotka Biskopin mukaan toimivat keskeisen hahmon sisäistä maailmaa heijastelevina peileinä. Näytelmän työryhmään kuuluvat lisäksi Sanna Ryynänen (valosuunnittelu) ja Matti Koistinen (valoajo). Antti Viitamäki vastaa äänisuunnittelusta ja yhdessä Harriet Urposen kanssa myös musiikista. Ääniajon takana on Markus Rautjoki ja puvustuksen, lavastuksen sekä maskeerauksen on suunnitellut Kaisa Nissi. Graafikkona on Tiiu Kaitalo. Näytelmä on toteutettu työryhmäohjauksena. ALASTON KERTOO skitsofreniaa sairastavasta Karoliina Roudasta, jonka esikuva löytyy elävästä elämästä. "Olen vuosia seurannut äärimmäisen herkkää ja vaikeaa sairautta. Nyky-yhteiskunnassa mielenterveyteen suhtaudutaan jotenkin primitiivisesti, eikä henkisesti sairaita kohdella kokonaisina ihmisinä. Etenkin naisen ollessa kyseessä ihmisarvo menee nopeasti. Hoitokoneiston mylly pyörii, mutta yksilöllinen kohtaaminen jää vähäiseksi. Sairas ihminen menettää itsemääräämisoikeutensa ja sananvapautensa", lataa Biskop. "NÄYTELMÄ ON SIKÄLI ajankohtainen, että nykyään esimerkiksi hoidon taso on vaihtelevaa, joten tämä on tietyllä tapaa kannanotto mielenterveyskeskusteluun", toteaa Toivonen. Näytelmän tarkoitus ei silli Biskopin mukaan ole pelkkä kritisointi, vaan se kertoo esimerkin ja haluaa herättää ajatuksia sekä keskustelua. Työryhmä kuitenkin ihmettelee nykyisenlaista lääkepainotteista hoitotapaa, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus usein unohtuvat. "Mikäli näytelmä tai sen aihe kiinnostaa, voivat halukkaat jäädä näytöksen jälkeen keskustelemaan kanssamme. Haluamme kuulla myös yleisön mielipiteitä. Monilla on kokemuksia mielenterveyden ongelmista joko omakohtaisesti tai tuttavien kautta", Biskop ja Toivonen kertovat. NÄYTELMÄN YKSI sanoma tekijöiden mukaan on se, että henkisesti sairaat ovat kokonaisia ihmisiä, joilla on samat tarpeet kuin muillakin. "On surullista, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat aina yksin ja joilla ei ole ketään, jolle puhua. Monet lokeroituvat jo nuorella iällä, eivätkä pysty luomaan sosiaalisia verkostoja. Ihmissuhteiden merkitys korostuu tekstissä", toteavat Biskop ja Toivonen. Alastoman teemana skitsofrenian ohella on myös itsemurha. Päähenkilö Karoliina näkee vaihtoehtoinaan vain itsemurhan, viinan tai lääkkeet, mutta lopulta vain ihmiskontakti tarjoaa helpotusta. KÄSIKIRJOITTAJA Biskop kertoo, ctta monologimuoto oli alusta asti selvä, sillä Alaston on hänen ensimmäinen tekstinsä. Alunperin Biskop suunnitteli vielä pienimuotoisempaa näytelmää, nykyisellään sen kesto on reilu tunti. "Alaston on henkisen prosessin kuvaus, johon on lisätty elämäntapahtumia. Jokainen saa näytelmästä varmaankin jotain. Toivottavasti se herättää oivalluksia tai ärtymystä, en toivoisi 'ihan jees' reaktioita. Palkitsevinta tässä on se, että saa mahdollisuuden tarjota katsojalle samastumiskohteen sekä keskustelunaiheen ja -foorumin", Biskop sanoo. • Kirsi Biskop on pääosassa JYT:/n näytelmässä Alaston.
Jyväsiin Ylioppilaslehti 7/2002 JH Tikulla silmään IMPROVISAATIO ON valmistelematta luotu esitys. Teatteri on näytelmien esittämistä katsojille. Joo on improvisaatioteatteri, ja Tikulla silmään on Joon esitys, joka tulee jokaisena esityskertanaan olemaan erilainen. Siksi sen arviointi on hankalaa oikeastaan tämä teksti pitäisi kirjoittaa vasta jälkeenpäin, sitten kun jokainen näytös on ohi. IMPROVISAATIO vaatii tekijältään paljon: on oltava koko ajan läsnä, valmiita avaintai sisääntulorepliikkejä ei ole, ajatus on otettava lennosta kiinni ja sitä on jatkettava, välittömästi. Vaihtoehtoja on niin paljon, että taitamattomat tekijät eivät osaa valita. Tuolloin esitys kopsahtaa montun pohjalle, sinne jäädäkseen. Taitavat tekijät puolestaan kykenevät luomaan esityksen niin, että yleisö ja esiintyjät itsekin huijaantuvat olettamaan tekemiseen kokonaisuutta. Kohtuullisen taitavat tekijät saavat aikaan rykelmän enemmän ja vähemmän toimivia sketsejä, joita katsoja jaksaa seurata ilman, että vaivaantuu esiintyjien puolesta. JOON ESITYKSESSÄ ei tarvinnut vaivaantua. Improvisointi alkoi yleisön lämmittelyllä, mikä oli hauska poikkeama normaalista teatterikäyntijäykistelystä. Tarkoitus lienee ollut saattaa yleisökin asiaan kuuluvaan tekemisen meininkiin yleisön tehtävä oli antaa esitykselle raamit. Lämmittelyä olisi tarvittu enemmän, sillä kovin innokkaasti ei ensi-iltayleisö tohtinut ehdotuksiaan näyttelijäjoukolle esittää. Pienen kakomisen jälkeen elämän tärkeä tapahtuminen ja sen paikka kuitenkin löytyivät, ja näyttelijäjoukko pääsi töihin. ENSIMMÄINEN puoliaika oli hieman hajanainen ja esiintyjäjoukko arantuntuista, mitkä seikat eivät improvisaatiossa ole isokaan haitta, ne suorastaan kuuluvat asiaan. Mutta ensimmäinen puoliaika oli myös hieman jankkaava, ja se häiritsi. Silloin kun ajatus hukkui, näyttelijätoverit eivät rientäneet oivalluksineen apuun, vaan esitys pysähtyi hetkeksi. Toisaalta ehkä niin oli hyväkin, sillä kesken kohtauksen esitetty uusi ajatus Joo:laiset puolikkaasta päästä lähtien vasemmalle päin kiertäen: Reetta Jokinen, Mika Terävä, Tiina Laine, Marko Kämäräinen, Krista Koivula, Sami Siltala. Henkäys hiileen olisi saattanut jähmettää tilanteita entisestään kun yksi ajatus on karannut, tuskin toistakaan kovin kerkeästi saa kiinni. TOINEN SEIKKA, mikä nosti mieleen pienen huokauksen oli se, että ehkä tekijäjoukon epävarmuudesta johtuen ne perinteiset ja takuuvarmasti yleisöstä naurun kirvoittavat kohteet seksi ja uskonto luotiin mukaan heti alusta. Mutta yllättävää ja hienoa oli, että esiintyjät eivät jääneet kliseisesti alleviivaamaan noita teemoja vaan kuljettivat niitä henkilöihin ja henkilöissä itsestään selvästi, pikkuisen arkisesti, enemmälti vouhkaamatta. TOISELLA PUOLIAJALLA alkoi porukassa olla henki päällä. Hahmot elivät ja kehittyivät, dialogikin pääsi paikoin aidosti rytmiseksi saakka. Plussaa toisella puoliajalla oli myös se, että vaikka alussa esiteltyihin helppoihin naurattamisen keinoihin tietenkin palattiin, tehtiin se taiten. Herkullinen oli muun muassa kohtaus, jossa yksi hahmoista päätti heittäytyä ex-hulttioksi ja meni kunnon töihin kappalaiseksi. Kun kaikkien pappien pomo työpaikkahaastattelun päätteeksi ilmoitti korkeuksistaan uudelle työntekijälle että oma termari sitten mukaan, paasi minultakin, tiukkapipoiselta ryppyotsaiselta arvostelijalta, iloinen kikatus. Eikä se ollut ollenkaan ainoa laatuaan. RIITTA KOIKKALAINEN Theodoros Henkäys hiileen. Tekijöinä Jaakko Frosen, Pia Lindroos, Ari Lokaniemi ja Susanna Rumpu. Markprint 2001. KIRJASTON uutuushylly on otollinen paikka tutkia uutuuskirjoja, jotka eivät ole kirjakauppojen mainostulituksessa. On joskus ihmeellistä, kuinka paljon teoksia julkaistaan niiden koskaan saamatta sen suurempaa huomiota. Melkein yhtä hämmästyttävää on kirjojen ulkoasullinen kirjavuus. Uutuushyllyssä voi törmätä Heikki Heikkilän akateemiseen väitöskirjaan nimeltä Ohut ja vankka journalismi, jonka kansi näyttää tehdyn viidessä minuutissa. Toisaalta voi ihastella upean Theodoros-kirjan viimeisteltyä paino-ja ulkoasua. VIIME VUODEN lopulla julkaistu Theodoros liittyy Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä paraikaa pyönvään Petranäyttelyyn. Petra on kohonnut viime vuosien aikana suosituksi turistikohteeksi johtuen muinaisesta histonastaan, josta on säilynyt jäänteitä myös nykyaikaan. Korkealle kehittynyttä kaupunkia raunioitti kaksi suurta maanjäristystä vuosina 363 ja 551 jKr., ja kaupunki löydettiin uudelleen vasta vuonna 1812. ETELÄ-JORDANIASSA sijaitsevan kaupungin turistikohteena säilyminen tulevaisuudessa on tällä hetkellä maailmanpoliittinen arvoitus. Jordania on tullut tunnetuksi ystävällismielisenä arabimaana, jolle matkailu on tärkeä ja alati kasvava tulonlähde. vaikka alueelle pääsisi tulevaisuudessa turvallisesti matkustamaankin, on Petra-näyttely silli ainutlaatuinen kokonaisuus. Jos fyysiseen näyttelyyn ei pääse tutustumaan, niin Theodoros-kirja lievittää historiannälkää. Opiskelijavinkkelistä tarkastellen kirjan ylivoimaisesti negatiivisin puoli on sen korkea hinta. MIKSI SITTEN esitellä ja arvioida Theodorosta tässä lehdessä? Siksi, että se on esimerkkinä mallikkaasta akateemisesta lopputyöstä. Kirjan fiktio-osuus liittyy Pia Lindroosin graduun Tampereen yliopiston ticdostusopin laitokselle. Samalla teos on toiminut Ari Lakaniemen ja Susanna Rummun maisterin lopputyönä Taideteolliseen korkeakouluun. Toiseksi kirja antaa hyvin poikkeavan näkökulman perinteiseen historian kirjoittamiseen ja kuvittamiseen, välillä jopa liiankin modernin. Paria kuvallista tyylirikkoa lukuunottamatta kirja on saumaton kokonaisuus. PIA LINDROOSIN kirjoittamassa fiktio-osuudessa kohtaavat todellisuus ja mielikuvitus, menneisyys ja nykyisyys. 500-luvulla jKr. eläneen Theodoros Ododianoksen elämänvaiheita rinnastetaan nykynaisen, Doron, arkielämään. Jos tiedettä voi popularisoida yhtä tyylikkäästi kuin tässä kirjassa, kukaan tieteen puolesta taistellut ei taatusti käänny haudassaan. Kirjan faktaosuus on professori Jaakko Fröstnin käsialaa, joten Theodoroksen jälkimmäisen puoliskon postmodernia kuvapyöritystä voi paeta hieman pcrinteisemmälle historian esittämisen puolelle. Helsingin yliopiston kreikkalaisen filologian professori Frosen on ollut mukana Petran kaivausten ympärillä miltei kymmenen vuolta. Historialliset, hiiltyneet papyruskääröt löytyivät vuonna 1993. Tuosta kiehtovasta löydöstä Theodoros-kirjakin ammentaa paljon magiikkaa. HUOLIMATTA TEOKSEN ilmavasta ulkoasusta Theodorokseen on sullottu tietomäärä, jota normaalilukija ei sulata yhdellä tai kahdella lukaisulla. Egyptistä kirjaa varta vasten tilatut papyrukset eivät tulleet turhaan hankituksi. Suomen kirjataiteen komitea nimitti teoksen vuoden kirjavalioksi kuvataidekirjojen sarjassa pari viikkoa sitten TOMMI PYLKKÖ pianissimo VIELÄ EHTII SEISOMAPAIKALLE Maailman viimeinen SEISOMAPAIKKA-Klubi pidetään Ilokivessä ke 24.4. klo 21.00. Viisi stand up -iltaa on takanapäin, ja klubin yleisömenestys on illan MC:nä toimivan Teemu Vesterisen mukaan ollut yllätys: katsojia on ollut yhteensä yli tuhat. Viimeisen klubin kunniaksi on hankittu huippuesiintyjä, näyttelijä Andre Wickström Helsingistä. 26-vuotias Wickström tekee stand upia Suomen lisäksi Ruotsissa. Wickströmiä pidetään tämän hetken parhaana suomalaisena koomikkona. Lisäksi nähdään talven open mic -näyttöjen perusteella "esiintyjälistalle nosteltua" uutta voimaa. Lavalla nähdään pääesiintyjä Wickströmin lisäksi Ismo Leikola, Janiika Aaltonen (Tre), Antti-Jussi Alarmo sekä Hyde Hyytiäinen. Ovet avataan klo 19.30. Liput 4 euroa. Varaukset ja tiedustelut: Teemu Vesterinen, puh. 050 5420 711. JYT SAI KUNNIAA TURUSSA Ylioppilasteatterifestivaaleilla Turussa kunniamaininnalla palkittu Jyväskylän ylioppilasteatterin näytelmä Kissatarha on saanut lisäesityksiä. Seuraavat esitykset ovat ylioppilastalo Ilokivessä (Keskussairaalanne 2) 16.4..18.4., 25.4. klo 19 sekä lauantaina 27.4. klo 15. Kesto n. lh 45 min., ei väliaikaa. Liput 7/5 e, yli kymmenen hengen ryhmät 4 e/hJo. Varaukset numerosta 050 380 8900. CASTREN JA RASINKANGAS PALKITTIIN Keski-Suomcn taidetoimikunnan vuodesta 1970 myöntämän vuotuisen taidepalkinnon saavat tänä vuonna kuvataidekriitikko Hannu Castren ja muusikko Pentti Rasinkangas. Kaksi 1700 euron suuruista palkintoa luovuteltiin 20 4. Keski-Suomen juhlassa Viitasaarella. Hannu Castren on laaja-alamen kuvataiteen kriitikko, opettaja, kuraattori ja kirjoittaja, joka työssään painottaa keskisuomalaista näkökulmaa ja nostaa esiin paikallisia taiteilijoita Viime vuosina hän on keskittynyt opettamiseen, näyttelyiden kuratointiin ja taidekirjojen tekemiseen. Hänen viimeisin teoksensa on 2000+ Keskisuomalainen kuvataide vuosituhannen vaihteessa. I lannu Castren on myös Jyväskylän taiteilijaseuran puheenjohtaja. Pentti Rasinkangas on esiintynyt ammatikseen lapsille vuodesta 1980 Hän on saanut Ohilyöniiorkesierinsa kanssa lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 1995. Pentti Rasinkangas sekä tekee usealle kielelle käännettyjä lastenlauluja että esittää niitä. Rasinkangas on esiintynyt paljon yksin ja eri kokoonpanoissa, mutta eniten vuonna 1986 perustetun Ohilyönti-orkestcrin kanssa. Hän on ollut perustamassa ensimmäistä yhteiskunnan tukea nauttivaa lastenmusiikkiorkesteria, Loiskista, joka on toiminut vuodesta 2001 kotipaikkanaan Jyväskylä. Pentti Rasinkangas on Loiskiksen taiteellinen johtaja ja on mukana esiintymässä joissakin sen ohjelmistoissa. JYVÄSKYLÄN SUURIN LÄHIKIRJASTO ON 30-VUOTIAS Kortepohjan lähikirjasto avasi ovensa 30 vuotia sinen 11.4.1972. Kaupunginarkkitehti Erkki Kantosen suunnittelemassa rakennuksessa lähtökohtana oli ns. perhekirjasto, joka palvelee samassa tilassa erilaisia ikäryhmiä. Erityisesti lasten tarpeet otettiin huomioon kirjaston suunnittelussa. Nykyisin Kortepohjan kirjasto on Jyväskylän suurin lähikirjasto, jossa on noin 43 000 kirjaa ja ääniteaineistoa 1300 kpl. Uusia kirjoja hankitaan n. 1600 kpl vuodessa. Kirjastoa käyttävät vilkkaasti mm. alueella asuvat opiskelijat ja lapsiperheet. Kävijöitä on päivittäin n. 300. Kirjojen lisäksi kirjastosta voi lainata mm. aikakauslehtiä, satuja musiikkikasetteja, videoita, cd-levyjä ja cd-rom -levyjä. Asiakkaiden käytössä on kaksi yleisömikroa.
ED Jmsfcytän ylioppilaslehti 7/2002 am au VIETÄ KESÄSI OPISKELLEN! KESÄLLÄ ALKAVIA OPINTOJAMME • Johdatus kultuurienväliseen viestintään 2 ov • Katsomisen taito -verkkokurssi 2 ov • Johdatus ohjelmointiin 3 ov • Johdatus tietokoneverkkoihin 3 ov • Ohjelmointi 5 ov • Johdatus tietojenkäsittelyyn 1-3 ov • www-tekniikat 2 ov • Java-ohjelmointi 3 ov • Erityispedagogiikka 15 ov, myös peruskurssi 3 ov • Kasvatustiede ja aikuiskasvatus 15 ov • Urheiluhistorian seminaari 8.-9.8. • Kansantanssit ja seuratanssit 1 ov • Kesäinen kasvikurssi 1 ov • Suoekologian kurssi 1 ov • Klassinen fysiikka 6 ov • Kemian approbatur -työt 2 ov • Kemian peruskurssi 2,4 ov • Epäorgaanisen kemian cl -työt 1,2 ov • Analyyttinen kemia 1,3 ov • Matematiikka, approbatur 3,3 ov • Symbolinen laskenta 1 ov • Todennäköisyyslaskenta 4 ov Tilastollinen fietojenkäsittelv SPSS 1 ov Yrittäjyyden ja Psykologia f5 ia 35 ov Filosofia 15ja35ov Filosofian didaktiikka 1-2 ov Johdatus etiikkaan 1 ov Elämänkatsomustieto 15 ja 35 ov Ruotsin kielen valmentava kurssi 2 ov Ruotsin peruskurssi Akademisk svenska 2 ov Englannin kielen valmentava kurssi 2 ov Interdisciplinary Communication Skills 1 ov Interdisciplinary Text Workshop 1 ov Yrittäjyyden ja liiketoiminnan perusteet 4 ov NONSTOP OPINNOT Näihin opintoihin voit ilmoittautua ympäri vuoden itsellesi sopivan aikataulun mukaan: • Aikuiskasvatus 15 ov (opetusta sekä Jyväskylässä että Helsingissä) • Asiakaspalvelu ja markkinointi 6 ja 15 ov • Ekologia ja ympäristönhoito 15 ov • Elämänkatsomustieto 15 ja 35 ov • Filosofia 15ja35ov • Gerontologia 15ov • Johtaminen 15ov • Kansantaloustiede 15 ov • Kasvatustiede ja aikuiskasvatus 15 ov (opetusta sekä Jyväskylässä että Helsingissä) • Kolmas sektori 15ov • Kulttuurienvälinen opetus 15 ov • Markkinointi 15ov • Moninaistuva maailma 15 ov • Multimedia 15 ov • Perheopinnot 15 ov • Psykologia 15ja35ov • Ammatillisesti sovellettavat psykologian opinnot 6 ov • Johdatusta psykologiaan 2 ov • Sosiologia i5 ov • Suomen kieli 15 ja 35 ov • Suomen kielen taydennyspaketti luokanopettajille 7 ov • Terveyden edistäminen 15 ov (opetusta sekä Jyväskylässä että Helsingissä) • Työ ja ihminen muutoksessa 15 ov • Valtio-oppi 15 ov • Yhteiskuntapolitiikka 15ov • Yrityksen taloustiede 15 ov KATSO: KYSY LISÄÄ: www.avoin.jyu.fi puh. (014) 260 3697 avoneuvo@avoin jyu .fi os. Matarankatu 4, Tourula Ensin koko potukka saunomaan Vuorilammen saunaan tai savusaunaan ja vielä kabinetissa kunnon tarjoilut. Kesällä tietenkin ajetaan j MCC-rinneautoskaba. Ja mitä muuta? Soita meille, niin tuumataan! LAAJAVUORt Jyväskylä, p. (014) 624 885 www.helimHafkaJ.fi keskustelua Sinäkö se oot. Silvennoinen jokeltelee avonaisesta auton ikkunasta. Voi vittu olisihan se pitänyt arvata, sanoo Tanja. Luoja että se on kaunis vieläkin. Hetken pelkään, että Tanja luulee minun järjestäneen jutun. Taä nyt lais mennä vähän pieleen, Ropponen saa sanottua. Minua rupeaa väkisinkin naurattamaan Ropposen lause ja koko tilanteen absurdius. Peitän nauruni kysymällä. Mitäs nyi tehdään. Nyt puolestaan Ropponen rupeaa hihittämään. Halataan, vastaa Tanja. Ja niin me halaamme. Minä ja Tanja. Hän käyttää vieläkin samaa hajuvettä kuin nuorena. Ropposta hän muiskaultaa poskelle. Vellua kättelee ja Silvennoista tuijottaa kysyen. Jatkuu seuraavassa numerossa... HYI, HUUMEITA VIERAISTA KULTTUUREISTA! Aikamme seksikäs syntipukki eli HUUMEET näytteli pääosaa Jylkkärissä 06/2002. Lisätietoja kertoo Stakesin julkaisema Tapani Sarvannin kirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus 1997. Sarvanti tekee selkoa huumeiden historiasta, joka muistuttaa meitä siitä, että kaikki huumeet olivat aikoinaan laillista (ovat toisinaan vieläkin) ja suosittua kulutustavaraa valkoisen yläluokan keskuudessa. Huumeet siis sallittiin laissa kunnes niiden laajempi käyttö liitettiin mustiin ja värillisiin maahanmuuttajiin. Heidän erilaatuista päihdekulttuuriaan kauhisteluin samalla tavoin kuin nykyäänkin monissa kehitysmaissa kauhistellaan ja vierastetaan valkoisen miehen alkoholin käyttöä. Värillisten maahanmuuttajien valkoisia naisia puoleensa vetävä seksuaalinen karisma uhkasi myös valkoisen rodun jatlcuvuutta. Kieltolain syntyyn liittyi siis myös rotuennakkoluuloja ja reviiriristiriitoja. Nerokkaasti kieltolait tekivät kaikista valkoisen miehen kulttuurin ulkopuolisista päihteistä laittomia, mikä teki maahanmuuttajista epäiltyjä huumerikollisia. Kieltolain myötä piilorasistisesta huumekielteisyydestä tuli suosittu normatiivinen uskomus ja huumeista sopiva syntipukki kaikelle pahalle. Kauhistelevan mediatodellisuuden ansiosta sekä avoimen tieteellisen keskustelun puuttuessa syntyi tämä mielivaltainen huumeiden kollektiivinen vainoamismentaliteetti. Tätä menoa luvassa on pian uusi juutalaisvainojen kaltainen kärsimysnäytelmä "mustille" ja narkomaaneille eli Pentti Karvosen ns. "henkipattoheimolle" sekä heidän auttajilleen (ks. Pentti Karvosen haastattelu, Citylehti 04/2002). Sarvannin kirjan mukaan huumeiden kieltolait ovat jäänne modernin teollistuvan yhteiskunnan totalitäärisestä hengestä, jonka mukaisia olivat myös juutalaisten vainot. Moderniin ideaaliinsa sulkeutunut totalitäärinen yhteiskuntahelvetti on Berliinin muurin romahtamisen ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä muuttunut vähitellen kohti avoimempaa postmodernia tietoyhteiskuntaa, jossa on tilaa myös liberaalilla huumeongelmaa minimoivalla tiedotuskäytännöllä. Tähän liittyy ongelmien suhteellistaminen sekä avoin rehellinen keskustelu myös huumekieltolakien hyödyistä ja haitoista sekä huumeiden laillistamispaineesta. Nehän ovat itseasiassa vain kulttuurillemme vieraita, mutta varmasti vaarallisia päihdeaineita, kuten ovat myös alkoholi ja tupakka. Historiamme on siis jo osoittanut, että moderni totalitäärinen, kieltoihin perustuva yhteiskunta voi ideaaleillaan hämätä joitain ihmisiä jossain jonkun aikaa, mutta se EI voi hämätä kaikkia ihmisiä kaikkialla kaiken aikaa. RASIMON YDINJÄTTEELLE El TURVALLISTA LOPPUSIJOITUSPAIKKAA Jaakko Pirttikoski esitti viime Jylkkärissä ydinvoima-aiheisen kolurriniru innoittamana joitakin perusteluita ydinvoiman puolesta. Ensinnäkin Belgian hallitus todellakin päätti luopua ydinvoimaloistaan vuoteen 2025 mennessä ihan kokonaan, eikä ainoastaan asettanut 40 vuoden käyttöikää jota rukattaisiin ylöspäin tämän tästä, kuten Pirttikoski vihjailee. Pirttikosken mielestä sähkön saatavuus on Suomessa huonompi kuin Belgiassa, jonka naapurina on ydinvoimamaa Ranska. Venäjältä tuotavaa maakaasua Pirttikoski ei pidä vaihtoehtona, ja hän toteaa venäläisten ydinvoimaloiden turvallisuuden olevan milloin mitäkin. Eduskunnan päättäessä, antaako lupa uudelle ydinvoimalalle, kyseessä on paljon enemmän kuin yksi ydinvoimala, nimittäin tulevaisuuden energiantuotantostrategia. Uusi ydinvoimala sitoo pääomia tehokkaasti uusiutuvien energianlähteiden kehittämiseltä. Maakaasun käyttö siirtymäaikana on perusteltua, vaikkakin siinä on omat ongelmansa. Joka tapauksessa maakaasun käyttö on huomattavasti turvallisempaa kuin ydinvoiman käyttö sijaitsi voimala sitten Venäjällä tai muualla. Viimeisin läheltä piti -tilanne on kuluvalta kuulta Yhdysvalloista Point Beachistä. Pirttikoski väittää, että ydinjätteen loppusijoitus on Suomessa ratkaistu. Suomalainen ydinjätetutkimus ei kuitenkaan ole muita maita edellä, vaikka eduskunta tekikin Posivalle periaatepäätöksen ydinjätteen sijoituspaikasta. Posiva kuten mikään muukaan ydinvoimayhtiö ei ole kyennyt osoittamaan ydinjätteiden loppusijoituksen tai ydinjätekuljetusten olevan riskittömiä. Pirttikoski vähättelee energiansäästöstrategiaa leimaten sen mitättömäksi valojen sammutteluksi. Energiantuotannon jadatva lisääminen ajaa sähköyhtiöiden etua. "Kuluttakaa!", ne kehottavat. Energian säästöllä uudisrakennuksissa uusilla menetelmillä lämmitysenergian tarve vähenee 60-90%. Samoin teollisuudelle on jo olemassa teknologiaa merkittävään energiansäästöön. Taajuusmuuttujia käyttämällä voidaan sähkömoottoreiden jotJxa käyttävät n. 60% Suomen teollisuuden sähköstä energiankulutus vähentää puoleen. Esimerkkejä energiansäästöstä on lukuisia, unohtamatta yksilötasolla energiansäästölamppuja tai valojen sammutteluakaan, lisätietoa:htroyAvww.ydinvoirna.net JUSSI HERMAJA
Jyväskylän Ylioppilaslehti 7/2DD2 E keskustelua KUKA PALVELEE KETÄ? Jyväskylän Ylioppilaslehden edellisessä numerossa (6/2002) oli juttu Jumalaa palvelemassa". Kristillisen sanoman mukaan Jumalanpalveluksen tarkoitus on kuitenkin täysin päinvastainen. Ihminen ei palvele Jumalaa vaan Jumala ihmistä. Vapahtajamme Jeesus Kristus on kuollut ristillä sovittaakseen meidän kaikkien synnit, ja Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä kuolleista osoittaakseen meille, että Hän on voittanut synnin ja kuoleman vallan, ettemme ole enää niiden orjia. Jumalanpalveluksessa Jumala toteuttaa tämän konkreettisesti. Ehtoollista jakaessaan pappi sanoo: "Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettuja vuodatettu". Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa uskoa nämä sanat juuri omalle kohdalleen. Ehtoollisessa Jeesuksen veri ja ruumis menevät konkreettisesti sisällemme puhdistaakseen kaikki syntimme. Kristillisessä sanomassa ihminen ei voi enää palvella Jumalaa, koska Jumala on jo valmistanut pelastuksen ihmisille valmiiksi pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. TAPIO SÄNKIAHO KANNABIKSEN LAILLISTAMISESTA Jylkkärin 6/2002 juttukokonaisuus "Pää pilvessä" oli muuten hyvä, mutta yksi kohta minua jäi mietityttämään. Johanna Salmela kirjoittaa: "Ylioppilaskuntien ajatellaan usein kannattavan jopa kannabiksen laillistamista. Tähän luuloon JYYn hallitus haluaa vastata huumeidenvastaisella toiminnalla." On kyseenalaista, että JYYn hallitus ryhtyy huumeidenvastaiseen toimintaan jonkun tahon painostuksesta. On hyvä että huumeita vastustetaan, multa JYYn on tehtävä se omalla tavallaan, kriittisesti, kumartamatta mihinkään suuntaan. JYYn on tarkasteltava kaikkia huumeiden suhteen esitettyjä väitteitä ja loimintakeinoja monipuolisesti. Ei ole oikein, että esitykset kannabiksen laillistamiseksi tuomitaan JO heti alkuun ilman perusteluja vain kolmannen sektorin toimijoiden "mieliksi" Kannabiksen laillistaminen oikein toteutettuna ei edes olisi ristiriidassa huumeidenvastaisen työn kanssa. Tämänhetkinen tilanne, jossa sekä kannabiksen käyttö että hallussapito ovat kriminalisoituja, hyödyttää huumausainerikol•. Kimtrahis on Suomen ylivoimaisesti myydyin laiton päihde, ja siksi ammattirikolliset panostavat sen salakuljetukseen ja myyntiin. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat pimeillä markkinoilla, joill.i ci ole minkäänlaisia sääntöjä tai valvontaa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että siirtyminen huumausaineesta toiseen tapahtuu pääasiassa sosiaalisen verkoston vaikutuksesta. Saadakseen kannabista yksilön on päästävä tiettyihin "piireihin", joissa usein liikkuu muitakin aineita. Kynnys kokeilla muita aineita tällaisessa sosiaalisessa tilanteessa on varsin alhainen, koska aineita tarjotaan varsin auliisti ja alhaisella hinnalla. Jos kannabis laillistettaisiin siten, että sitä myytäisiin valvotusti rajatuissa pisteissä, esim. Alkon myymälöissä, olisi mahdollista, että ammattirikolliset menettäisivät kannabismarkkinat. Kun todetusti puhdasta, tasalaatuista ja tasavahvuista kannabista olisi saatavilla helpommin, vakaalla hinnalla ja turvallisesti julkisista paikoista, eivät rikolliset kykenisi kilpailemaan kannabismarkkinoilla. Tämä järjestely olisi myös omiaan heikentämään sitä sosiaalista mekanismia, joka alentaa kynnystä kokeilla myös muita aineita. Järjestely on toiminut mm. Hollannissa, jossa väkilukuun suhteutettuna ihmisten huumeidenkäyttö on nykyisin samalla tasolla kuin Suomessa, kun 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa Hollannin kovien huumeiden ongelma oli vielä räjähtämässä käsiin. Kannabiksen laillistaminen ei myöskään antaisi mitään huumevalistuksen kanssa "ristiriitaisia signaaleja" kuten usein on väitelty. Kannabis olisi laillistamisenkin jälkeen epäterveellinen päihde, jonka haittavaikutuksista tulisi tiedottaa monipuolisesti. Alkoholikin on laillinen päihde, ja alkoholin vaaroista tiedottaminen on kaikkea muuta kuin "turhaa" tai ristiriitaista sitä koskevan lainsäädännön kanssa. HEIKKI KERKKÄNEN Toimituksen huomautus: Huumerikollisuuden lisääntymisestä Jyväskylässä kertovan jutun loppuun oli virheellisesti liitetty Johanna Salmelan nimi. vaikka kyseessä on Jyväskylän ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri Piia Järvenpää-Kansikkaan teksti. Pahoittelemme virhettä. KANNANOTTO KESKIOLUESTA Taas on ilmennyt todisteita siitä, että valtionhallinnossa ollaan vieraannuttu todellisuudesta: keskiolutta halutaan laimentaa! Kansallinen terveysprojekti yrittää kusettaa kansaa. Virtsaamisen tarve tietenkin lisääntyisi, kun laimeampaa ohranestettä juotaisiin nykyistäkin enemmän. Onneksi keskioluen vesitysesitys ei ole suurta kannatusta saavuttanutkaan. Jos nyt kuitenkin keskiolueen halutaan välttämättä puuttua, tehtäköön se pikemminkin seuraavasti. Nostetaan keskioluen alkoholipitoisuutta A-oluen tasolle korottamatta sen hintaa nykyisestä. Samalla voidaan myös viilua A-oluen piioisuuita nykyistä korkeammaksi. Näin saadaan keskiolueen lisää kitkerää "viinanmakua", joka paitsi tekee sen juomisesta epämiellyttävämpää, myös korostaa tietoisuutta siilä, että keskiolutkin on alkoholijuoma. Tässä mallissa vaikutus ns. humalajuomiseen on sama kuin laimentamisessa: puhdas nolla. Me, jotka silloin tällöin juomme itsemme humalaan, teemme sen joka tapauksessa välittämättä rlittSvaSn tasoon tarvittavien kerta-annosten lukumäärästä. Pitoisuuden korotus on myös ympäristöteko: vahvempana oluita kuluisi vähemmän, mikä vähentäisi sen kuljetuksesta aiheutuvia hiilidioksidija pienhiukkaspäästöjä. Kuljetusja varastointikustannuksista saatava säästö tekisi osaltaan hintojen korottamisen tarpeettomaksi. Jonkun mielestä oluen pitoisuuden lisäys ilman hinnan korotusta on varmasti epärealistinen ajatus. Olemme tästä eri mieliä ovathan jotkut, nyt nimeltä mainitsemattomat tahot julkisesti vaatineet työaikojenkin lyhentämisiä ansiotasoa alentamatta! AKATEEMINEN SIPERIA SEURA Sana on vapaa käytä sitä! KESKUSTELUA-PALSTA on yhtä kuin Jyväskylän Ylioppilaslehden mielipideosasto: väylä purnaukselle, keskustelunavauksille ja -jatkoille, kommentoinnille... aiheena JYY.Jylkkän, yliopisto, Jyväskylä ja muu maailma. Kirjoita tekstisi mieluiten tietokoneella ja toimita se Jylkkärin toimitukseen levykkeellä tai sähköpostina osoitteeseen jylkkari@cc.jyu.ii. Voit kirjoittaa myös nimimerkillä, mutta liitä tällöinkin mukaan nimesi ja yhteystietosi. Kirjoita tiiviisti (max 2500 merkkiä). Toimitus varaa oikeuden lyhentää tekstejä tarvittaessa. TOIMITUS, Keskussairoolonlie 2 , 4 6 Jyväskylä •järjestötJärjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-jarjestot@cc.jyuf Ilmoitukset numeroon kahdeksan ti 30,4. mennessä! Dematiopiskelijat Tervehdys 1 Ennen kesälaitumille kirmaamista on demareilla tiedossa vielä tiukkaa toimimaa. Yhteispoliitlinen seminaari järjestetään 27.4. Helsingissa yhdessä muiden opiskelijaliittojen kanssa. Aiheena tänä vuonna on "Aatteiden taisto?". Seuraavan kokouksen ajankohdan loydäi nettisivuiltamme. Aktiiviseen ja iloiseen joukkoomme mahtuu edelleen mukaan demarihenkisia toimijoita Tule siis toimintaan mukaan! Pj Marianne Huttunen kertoo mielellään lisää, marhutt@cc.iyu.li. Myös nettisivuiltamme löydät Iisaa tietoja, http://www.cc.jyu.li/yhd/demari Evankeliset opiskelijat Teemaillat lauantaisin klo 19.00 Lulhenn kirkolla, Kansakoulukatu 5. 20.4. Johdossa Jumala Esa Jaakkola. 27.4. Kevätgospel Minna ia Jussi Pyysalo. 3.-5.5.5015-leiri Keuruulla, yhteinen Jyväskylän |a Tampereen eo:n kanssa. Lisätietoja ja ilmoittautuminen 24.4. mennessä 050 5362723/Elina. 11 5. Rukous Jukka Jämsän Jyväskylän opiskelevat partiolaiset. Tule osallistumaan aktiiviseen ui koilmatoimintaan. Tiedossa mm. kämpparetkiä, uintia, vaelluksia ja paljon yhdessäoloa. Partiotausla ei ole vaatimus Tulossa mm. Kampuksen legenda Kampustelttailu 22.-23.4. Lisätietoja saal nettisivuilta: http.//www.cc.jyu.li/yhd/|opas/ seka oi Katjalta katja@cciyu.li Ylioppilasteatterin seuraava kokous su 5.5. klo 16.00 Jazz Barin terassilla sään salliessa, muussa tapauksessa Hemingwaysissa. Yhteystiedot jyt-postia gpcc.jyu.fi, puheenjohtaja Sanna Lahdenmemi 040-568 9526 /*& Tl 7.5. klo 19.00. seurat Maria Vilhusella, Aarontie 7 a 11. Viikolla 20 kevätrelki, intoa myöhemmin lisää. Lisätietoja: saara.korkalainen.kmuiaijypoly. Jyväskylän ev.lul Opiskelijalähetys Jyväskylän ev.lut. Opiskelijalähetyksen illat vanhassa pappilassa kaupunginkirjastoa vastapäätä torstaisin klo 18.30. Tervetuloa ensimmäistä tai sadalta kertaa 1 25.4. Isä meidän rukous / Heikki lehtimäki (poikkeus ennakkotiedoista). 27.4. Saunailta Kortepohjan kirkolla klo 19 (vapaamuotoista jutustelua ia saunomista). 1.5. klo 12-16 vappukahvila toimistolla Vapaudenkatu 24 B. 2.5. Dialogi (kevään viimeinen ilta). Muuta Onko kivi kengässä' Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki on valmis henkilökohtaiseen keskusteluun, heikki@co.jyu.fi. Puh 050-5714564 Katso Iisaa www.jyu.li/ -avikam/opko. Sähköpostilistalle voit liittyä lähettämällä osoitteesi Janne Yliselle, jamayl@cc.|yu.li Ynnan vappuohielma Ma 29.4 klo 18 alkaen saunotaan Vuohiani melia ia ProVappu-Bileet pidetään klo 2204 Giggling Martinissa Ti 30.4. klo 12 kokoonnutaan Harjulle (sadesäällä Makimalin perhepuisloon). minkä jälkeen siirrytään klo 18 Kirkkopuistoon ja edelleen klo 20 Taoascoon Simall Bileisiin. Zen-ryhmä Tervetuloa haiioittamaan zen-medilaatiota keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 18. Paikkana on Pajakappeli Ryhhlan vieressä. Alkuun opastetaan. Lisatietoia mavattul@st.jyu.fi Järjestöpalstan pelisäännöstä Järjestöilmoitukset lähetetään osoitteeseen jylkkarijar)eslol@cc.jyu.fi 1) Ilmoitusten ehdoton maksimipituus on 70 SANAA (pidemmät leikellään säälittä). 2) Ilmoitukset lähetettävä viimeistään lehden ilmestymistä edeltävänä TIISTAINA (mvöhäsiy neita ei Huomioida). 3) Puulaakinne mahdollisen LOGON voitte toimittaa joko sähköpostilla osoitteeseen jylkkari-jarjeslol@cc.jyu.fi lai paperilla toimitukseen skannattavaksemme (mieluummin ensimmäinen vaihtoehto). 4) Vain TAPAHTUMAT, MENOT JA ILMOITUSASIAT. 5) Ja SÄHKÖPOSTIOSOITE siis: jylkkari-iarjestol@cc.jyu.fi (olemme huomanneet näiden asioiden menevän perille paremmin jankuttamalla...) | P i i l o s a n a 1' 1 b l^lffr 1 '' 1 10 13 r jM 1 i^SJBBfeflkfcjji''! 3 r ~ r 122 r V Marko Kunnari VAAKASUORAAN: I. Oodi vappujuomalle: oi, kuin huvi. (10) 8. Hylätty heikolla pokerikädellä herättää hämmennystä. (7) 9. Ladastakin se löytyi, vaikka jälkeen päin nauratti. (5) I I . Kun eräs Teletappi nikkelöidään, kiinnostuu asiasta Aseirkin. (5) 12. Puolustusministerillä saattaa olla ns. teema ensi vaaleissa. (7) 13. Artisti lauleli edelleen yksin. (4) 15 Kiipee jyrkällekin mäelle vaikka pakittaen. (4) 17. Akvaarioesitteessä luki amia. mutta kyseessä olikin simppu, ja jodi oli liikaa. (7) 19. Etelä-Afrikan maa-aluetta ei kannata lännestä etsiä vaan idästä. (5) 21. Ei pärjännyt Hakametsässä tällä kaudella. (5) 22. Ranskan määräinen välttämättömyys on siivekäs. (7) 23. Vappuaamuna joi, kelpasi silti iltatuimaan ravintolaan. (10) PYSTYSUORAAN: 2. Prinsiippimies laskee edelleen Thantin muuttuen kokemattomaksi. (5) 3. Puhallinorkesteri soitti tribuutin uhanalaiselle eläimelle. (5) 4. Auringon paistaessa on kivaa terassilla. Voi vähentää tätä. (5) 5. Jopa Leiras lähetti maahan apupaketteja. (6) 6. Seitsemän jälkeen ei Latte enää maistunut. (7) 7 Vappuna haki appi lipeät, muut mutustelivat tätä. (10) 10. "Vappuna ma tolpilla seison", totesi heliumtäytteisiä kauppaava taksisuhari. (10) 14. Jollei tuo teos kuulu korttikauppaan, niin silloin et saa alennusta. (7) 16. Vaikka pi eteen se on vieläkin vihreä, nyt väsynyt. (6) 18. Kairalla huojuu tuulessa nelikulmikas lakki. (5) 19. Moni kiipeilijä on sinne paljon uhrannut a i kaa. (5) 20. Unkarin viinialueella torstaina kajasti aamuaurinko. (5) [K|0i OZ Bl!|3)|S!do £l |Bd9N 61 o>l>|Bd3-| 22 1BISV '81 1ESSV12 !«BBN '91 IBieN 6L otsoni] c i B|B|nUJ|7l 10||edeui|| o i daap-gi edjoieddii / P9H £1 331E1II '9 UJE1S9U3 21 laeisi g lu&TU 3IEEA f !»Bd '6 IIIEH E EIHEMI 8 jiuBin z mimngonvi • t ••jjsxnvisvA
Tutkain-palvelun kaikki viestit lähetetään numeroon 15400 (0,45 fAiesti). PALVELUN AVAAMINEN: lähetä tekstiviesti: TUTKAIN AVAA Jos haluat valita keskustelukumppanisi sukupuolen, lähetä tekstiviesti: TUTKAIN AVAAXX = MN(OLEN MIES, ETSIN NAISTA) tai X = NM (OLEN NAINEN, ETSIN MIESTÄ) Viestin lähettäminen keskustelukumppanille: Lähetä tekstiviesti TUTKAIN X X = viestisi keskustelukumppanillesi. LISÄTIETOJA: lähetä tekstiviesti: TUTKAIN OHJE Palvelu toimii vain Suomessa Sonera IN -asiakkailla. Tutkain on kätevämpi tapa • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • * loytaa seuraa snta lähistöltä. Tutkain on palvelu, jonka avulla löydät salaisen keskustelukumppanin lähiympäristöstäsi. Kun Tutkain on päällä, se etsii lähistöllä olevia palvelunkäyttäjiä hyödyntäen verkkopaikannuksen avulla saatavaa matkapuhelimen paikkatietoa. Palvelu ilmoittaa parin löytymisestä ja tämän jälkeen voit keskustella parisi kanssa anonyymisti tekstiviesteillä ilman nimimerkkiä tai puhelinnumerosi ja paikkatietosi välittymistä vastaanottajalle (0,45 €/viesti). Jatkuvasti kehittyvät matkapuhelinpalvelut Sonera IN