Q Jyväskylän Ylioppilaslehti15/2003 Lihan • • • • • •• vannaa, s. 7 Miehistä me s. 17 KANNEN KUVA: H A N N A MARJANEN Jyväskylän Ylioppilaslehti #AWfW ViytiAflri Toimitus Keskussairoatantie 2 40600 Jyväskylä (014)2603360 jyfkkori@cc.jyu.fi Fox (014)2603928 Päätoimittaja Anna-Maija Tuuliatnen (014)260 3359 4 5 8 1 4 9 7 2 arwru@cc.jyu.fi Toimittuja! MSro Rauhamäki 5 5 6 7 9 5 9 mifouham@cc.jyu.fi Petnjs Koskimies 5 5 3 7 8246 pekoskim@ccjyu.fi Taitto Mara Rauhamäki Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhianen (014)60 7226 JYYn jäsenille kotiin kannettuna Jytkkäri maksaa 8 euroa, eijäsenille 45 euroa. Osoitteenmuutokset JYYn keskustoimisto, (014)2603355 Ilmoitusmyynti tmi Martti Mikkonen ( 1 4 ) 2 7 2 1 6 6 , 4 6 4 2 5 3 3 Fox (014) 272 163 Ylioppiloslehtien v a l t a k u n n a l l i n e n ilmoitusmyynti RrunnyrkJd Oy, (02) 2331 222 IlmoHuksenvalmistaja Grafiikka Rutanen (014)216315,050596 2444 grafiikka.rutanen@co.inet.fi P a i n o p a i k k a lehfcsepätOy. Pieksämäki (015)7234212. Painos 8000 kpl ISSN 0356-7362 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Ilmestyy lukukausien a i k a n a , tänä vuonna 15 kertaa Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. SES I' I l m e s t y m i s p ä i v ä t k e v ä ä l l ä 2 3 ilmestyy d e a d l i n e 2.4. 16.4. 7.5.(koupunkinumero) 26.3. 9 . 4 . 30.4. Järjestöilmoitusten deadline p ä i v ä ä a i k a i s e m m i n ! ! I l m o i t u s h i n n a t tekstissä 1,00 euroa / pmm takasivu 1,20 euroo / pmm möäräpoikkalisä 0,12 euroa / p m m etusivu myydään ainoastaan kokonaan v ä r i l i s ä 0,4 e u r o a / p m m Jylkkäri ei ole arvonlisäverollinen, joten hintoihin ei lisätä veroa Odottava äiti tyhmä mahaolento? pääkirjoitus/ on oiAnna-Maija Tuuliainen lutaika moinen kokemus muuttua ikuisesta opiskelijasta odottavaksi äidiksi. Se on samalla merkinnyt muitakin melkoisia muutoksia, kuten siirtymistä YTHS:n piiristä äitiysneuvolan asiakkaaksi sekä itsenäisestä ihmisestä yhteiseksi omaisuudeksi. Mitä selvemmin vauvamasu näkyy, sitä reippaammin täysin tuntemattomatkin ihmiset katsovat oikeudekseen huomautella kummun koosta. Välillä tuntee olevansa pelkkä iso kävelevä maha. Lapseton tuttavapiiri on toisaalta hämillään eikä aina tiedä miten reagoisi. Äitiysneuvola on kokonaan oma maailmansa, täysin tuntematonta aluetta tähän saakka. YTHS:llä saa jonottaa vaikka kuukausia rutiinitarkastuksiin; nyt minut punnitaan sekä verenpaine ja hemoglobiini mitataan vähintään kerran kuussa. Kaikenlaista on joutunut selvittämään neuvolan terveydenhoitajille. Ehkäisy ennen raskautta? Alkoholinkäyttö (yksityiskohtainen lomake)? Huumeet? Lapsen isän sekä molempien lähisuvun sairaudet? Ruokavalio? Tenttaaminen on saanut pohtimaan omia tapoja ja tottumuksia monelta kantilta. Tyhmäksikin raskaus tuntuu naisen tekevän. Esimerkiksi neuvolassa puhutaan toisinaan kuin vähäjärkiselle, mikä voi tietysti Pysy pystyssä! johtua siitäkin, että vatsassa potkii ja myllää vanhempiensa ensimmäinen lapsi. Toisaalta itsekin huomaa tyhmistyvänsä sitä pahemmin, mitä pidemmälle raskaus etenee. Ajatukset harhailevat ja välillä on vaikeaa osata käyttää yksinkertaisiakaan laitteita kuten haarukkaa tai leivänpaahdinta. Tulevat isoäidit tekevät ja ostavat vaavelille kasoittain vaatteita. Heitä on jo hyvissä ajoin pitänyt varoitella, että ei sitten pastellivärejä, kiitos. Sukellus hempeänsokeriseen lastentarvikemaailmaan on nimittäin ollut järkytys. Joutuu näkemään jonkin verran vaivaa, jos ei halua pikku kullannupulleen sukupuolen mukaan määrättyjä stereotyyppivärejä. Siis: EI vaaleanpunaista tytölle eikä vaaleansinistä pojalle. Eikä vaahtokarkkien väristä röyhelöhörsellystä lapsen huoneeseen. Eikä vauvan äidille kukilla ja pitsillä imellettyjä mammavaatteita. Lopuksi varoitus autottomille lukijoille: älkää ryhtykö tähän. Lähes kaikki alan liikkeet ja seutukunnan minimaalinen äitiysvaatevalikoima sijaitsevat kaupungin laidoilla, osa maalaiskunnan puolella. Vaikka äitiyspakkauksen saa lähimmästä postista, laatikko on iso ja painaa kymmenisen kiloa. Henkilöautoon on pikku pakko turvautua, halusi tai ei. vieraasta päästä/ Signe Jauhiainen AVUSTAJAPALAVERI KE 2.4., AIKA J A PAIKKA K E R R O T A A N M Y Ö H E M M I N AVUSTAJIEN S Ä H K Ö P O S T I L I S T A L L A . T ä s s ä eräänä iltana tuli t o d i s t e tuksi, että ainejärjestöaktivismi on vaarallista. Olin menossa syömään pannukakkua ja kokoustamaan, kun liukastuin. Kaatuileminen on kaltaiselleni epätasapainoiselle hötkyilijälle arkipäiväistä, mutta iällä kertaa sattui. Odotin tuskissani yön yli ja raahauduin vasta aamulla näyttämään koipeani lääkärille. Normaalisti YTHS:llä minulle sanotaan, että oireet häviävät, kun lakkaan ajattelemasta. Tällä kertaa taisi olla tosi kyseessä, koska suhtautuminen oli aivan toisenlaista. Kaikki heittäytyivät ylivarovaisiksi. Terveydenhoitaja ei uskaltanut tehdä nilkalle mitään vaan ohjasi lääkärille. Lääkärikin lähetti minut eteenpäin röntgenkuvaan toiselle puolelle kaupunkia. Onneksi nilkka ei ollut mununut! YTHS:n puolustukseksi on kuitenkin kerrottava, että myös jonotusaika lyheni moninkertaisesti. Normaalin parin viikon jonon sijaan pääsin lääkärille jo parin lunnin odotuksen jälkeen. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni kepit riesakseni. Kepeillä oli käänteentekevä vaikutus ihmisiin. Kaikki ventovieraatkin aukoivat minulle kohteliaasti ovia. Ensimmäisenä päivänä en osannut suhtautua muiden avuliaisuuteen vaan jupisin, että "en mä nyt niin sairas ole". Totuin ovien aukomiseen kuitenkin nopeasti. Viikon kuluttua pystyin jo astumaan jalallani. Kepit alkoivat näyttää turhilta, kun välillä kävelin ilman niitä. Jätin kepit koliin, vaikka kävelyni oli hankalaa ja jalkaan sattui edelleen. Kun en enää näyttänyt tarvitsevan apua, ovenavaukset loppuivat. Pari kertaa jäin melkein oven väliin. kun luulin entisen kohteliaisuuden olevan voiHyviä neuvoja riitti runsaasti. Useampikin tuttu kysyi, olenko jo hakenut korvauksia. Vastasin yksinkenaiscsti, etten tarvitse korvauksia, koska aion parantua. Parantumisvarmuuteni hälveni hieman, kun sain kuulla lukuisia tarinoita tutun tutuista, joiden jalkaan sattui vielä vuoden päästä tai joiden nilkka ei oikene edelleenkään. Kipeän jalan kanssa huomasin, että kampuksemme on hyvin vaikeakulkuinen. Tutustuin myös useisiin hisseihin. Hitaasti kävellessäni tapasin paljon tuttuja, mikä oli varsin mukavaa. Kepit olen jo ajat sitten palauttanut ja jalka on parantunut hyvin, vaikkei nilkka oikenekaan kunnolla. Enää minun ei tarvitse varata ylimääräistä vantia paikasta toiseen siirtymiseen, mutta korkeakorkoiset talvisaappaat täytyy vieläkin jättää kotiin.
19. MAALISKUUTA 2003 • 4 3 . VUOSIKERTA Avainsanat: innostus ja motivaatio TEKSTIT JA KUVA: ANNA-MAIJA TUULIAINEN VUODEN 2002 hyvää opettajaa ja hyvää esimiestä yhdistää ainakin kaksi asiaa: molemmat ovat puheliaita, helposti lähestyttäviä naisia. Hyvä opettaja Marianne Reukauf opettaa seitsemättä vuotta saksan kieltä ja kulttuuria. Homma oli hänellä opiskelijoiden mielestä hanskassa alusia alkaen, sillä hän oli ehdolla hyväksi opettajaksi jo ensimmäisenä opetusvuonnaan. "Näen itseni aika tasa-arvoisena opiskelijoiden kanssa, en koe olevani hierarkiassa ylempänä. Onhan minulla tietysti asiantuntemusta, mutta opettaessani opin ja kehityn itsekin." "Perinteinen opettajuus ei minuun oikein istu. Opettajilla on usein se piirre, että he mukamas tietävät kaiken. Besservvisseriksi muuttumisen vaara uhkaa minuakin, sitä pitää vain älytä varoa." MINKÄÄNLAISEN roolin vetämistä Reukauf ei opettajille suosittele, sillä siitä jää helposti kiinni. Rooli lipsahtaa helposti teennäisyyden puolelle, ja sen opiskelijat kyllä vaistoavat. "On kaiken Aja O, että itse tykkää siitä mitä tekee. Jos on itse motivoitunut, innostunut ja jaksaa kokeilla uutta, innostus heijastuu opiskelijoihinkin." Opettaminen ei innosiuneimmallekaan lehtorille ole aina pelkkää nannaa, sen Reukauf tunnustaa. "Joskus tunnit eivät vain mene putkeen. Opiskelijat saattavat olla väsyneitä tai aihe ei jaksa innostaa. Mutta kieltenopetuksessa on vaan tehtävä näitä perusasioita, jotka eivät aina kauheasti kiinnosta." Työintokaan ei aina keiku korkeuksissa: "Ympärillä tapahtuvat asiat, kuten kielten laitoksen rahatilanne ja henkilökunnan vähentäminen, laskevat motivaatiota kyllä. Mutta onneksi opiskelijat innostavat ja pitävät pystyssä." "Jos olisin pitänyt vuosijuhlassa puheen, olisin sanonut että palkintoraha tulee tarpeeseen: nyt voidaan taas tilata lehtiä laitokselle", Reukauf piikittelee. Reukauf saa kiitosta muuan muassa siitä, että hän kerää opiskelijoilta jatkuvasti palautetta ja myös hyödyntää sitä opettamisensa kehittämisessä. Hän kantaa opiskelijoistaan huolta myös toimimalla opettajatutorina ja gradutukiryhmän vetäjänä. Palkintorahoistaan (3400 euroa) Reukauf aikoo sijoittaa osan saksan ainejärjestön Sturm und Drangin toiminnan tukemiseen. Hän haluaa myös järjestää rahoilla virkistystä kollegoille reissu Peurunkaan on jo tilattu. YLIOPISTON KIELIKESKUS vei tänä vuonna sekä opetuksen laatupalkinnon että hyvän esimiehen palkinnon, joka myönnettiin keskuksen johtajalle Maija Kalinille. Miten näin onnellisesti pääsi käymään? "Ollaan tehty kymmenen vuolta hirveästi töitä opetuksen laadun kehittämiseksi", Kalin valottaa. Kielikeskus on hyvin erilainen työpaikka kuin ainelaitokset, joita yhdistää yksi yhteinen ala. Keskus on monikulttuurinen ja monikielinen yhteisö, jossa ulkomaalaisia työntekijöitä on enimmillään ollut puolet henkilökunnasta. 'Tämä on todellinen haaste: meillä ei ole yhtä yhteistä kiellä. Kokouksille täytyykin varata aikaa, jotta ehditään tulkata kunnolla ja rohkaista kysymään." PALKITSEMISPERUSTEISSA kerrotaan Kalinin toimivan "yhteistyökykyisesti vuorovaikutuksessa laitoksen moninaisten sidosryhmien kanssa sekä osallistuu aktiivisesti koko yliopiston kehittämiseen". Nämä sidosryhmät käsittävät lyhyesti sanottuna yliopiston kaikki tiedekunnat ja laitokset sekä yhteistyökumppanit avoimen yliopiston puolella. Kun mukaan otetaan vielä opetusministeriö ja opetushallitus, työkenttää riittää. Mutia millainen esimies tämä lemMaija Kalin ja hyvän esimiehen onnittelukukat kielikeskuksen henkilökunnan "salongissa". peän oloinen nainen on? Hän miettii vastausta pitkään ja puhuu koko ajan ihmisistä, ei alaisista. "Olen ehkä sellainen... sanoisinko salliva. Katson, että ihmiset toimivat parhaiten, kun heitä ei liikaa tyyrätä. Annan ihmisille tilaa kehittää opetustaan ja katson, että monenlaiset kukat ovai arvokkaita; kaikenlaiset kukat ovat kukkia." Marianne Reukaufin tavoin myös Maija Kalin tekee nykyistä työtään seitsemättä vuotta, vaikka tutkimustyökin olisi häntä kovasi i kiinnostanut. "Mutta täällä on niin innostava henkilökunta, että ei tähän työhön voi leipäantyä. Ei voi olla hyvä esimies, jos ei ole hyvää työyhteisöä. Esimiehen tehtävässä on kyllä aivan rannattomasti työtä, mutta kun on innostava ja innostunut henkilökunta, sitä työtä jaksaa tehdä."» Mainetta, kunniaa ja euroja JYVÄSKYLÄN yliopistosäätiö ja yliopisto palkitsivat hyvän opettajan ja hyvän esimiehen lisäksi kolme muuta ansioitunutta yliopiston vuosijuhlassa 5. maaliskuuta. YLIOPISTON viestintäpäällikkö, tohtori Anu Mustoselle myönnetty tieteellisen tiedon julkistamispalkinto (5100 e) on jo ehtinyt saada melkoisesti mediajulkisuutta. Mustonen on tutkinut median sisältöjä ja yleisön mediankäyttötapoja, erityisesti mediaväkivaltaa. Hän on kirjoittanut mm. Mediapsykologia-oppikirjan, joka on alallaan ensimmäinen Suomessa ja aivan ensimmäisiä koko maailmassa. Hän on tehnyt myös asiantuntijaselvityksiä EU-hallintoon ja eduskunnalle. HYVÄSTÄ väitöskirjasta palkittiin 3400 eurolla filosofian tohtori Pekka Lehtovuori. Tieteellisen läpimurron saavuttaneessa fysikaalisen kemian väitöstyössään hän tutki kokeellisesti eräiden biologisesti merkittävien radikaalien magneettista spektroskopiaa ja tulkitsi koetuloksia laskennallisten menetelmien avulla. YLIOPISTON kulttuuripalkinto, 3400 euroa, myönnettiin lehtori Veli Saarelle. Palkintoraati kiittelee hänen laajaa luonnontieteellistä asiantuntemustaan sekä kulttuurihistoriallista tietämystään yliopiston ja Seminaarinmäen puistoalueista, mikä on ollut hyödyksi yliopiston kampusalueiden hoidossa ja suunnittelussa. LISÄKSI Pekka Olsbolle ja Hilkka Peltoselle myönnettiin 2000 euron apurahat kirjallisuuden väitöstutkimuksiin.» Suunnittele kalenterille kansi Ensi vuonnakin suurin osa yliopistomme opiskelijoista kantaa laukussaan JYYn kalenteria. Harva asia tulee niin tutuksi nuoren Jyväskylän parissa kuin kalenterimme kansi. Viimevuotiseen tapaan kannen suunnittelusta järjestetään kilpailu. Kansi on muodoltaan samanlainen kuin tänäkin vuonna, eli A6kokoinen, pahvinen, nelivärinen ja siinä on kierresidonta. Suunnittelija voi kuitenkin valita, haluaako hän kannen olevan kiiltävävai mattapintainen. Kannen voi tehdä miten haluaa: tietokoneella, värikynillä tai vaikka muovailuvahasta kunhan sen voi skannata. Mikäli käytät tietokonetta, lähetä tiedosto jo valmiiksi cmyk-muotoiscna tai jos ohjelmallasi ei pysty tekemään cmyk-muotoisia kuvia, tule käymään Ylioppilastalolla muuttamassa värimaailma cmyk-muotoon yhdessä tiedotussihteerin kanssa niin saat itse valvoa, että kilpailutyöstäsi tulee sen sävyinen kuin pitääkin. Soveliaita tiedostomuotoja ovat ainakin tiffit, epsit ja jpg:t. Voittaneen ehdotuksen tekijän JYY palkitsee 50 euron lahjakortilla tekijän valitsemaan jyväskyläläiseen liikkeeseen. Kilpailutöiden tulee olla perillä JYYn keskustoimistossa huhtikuun 25. päivään mennessä. Kansiehdotuksen voi toimittaa osoitteilla: jyy-tiedotussihteeri@cc.jyu.fi tai JYY, tiedotussihteeri Sanna Ryynänen, Keskussairaalanne 2,40600 JYVÄSKYLÄ. Tiedotussihteeriltä saa myös lisätietoja, puh. 260 3923. JYYN RASISMIN VASTAINEN PÄIVÄ torstaina 20.3: Kello 12-14.00 tietoa aiheeseen liittyvistä järjestöistä Ilokivessä. Kello 17.00 alkaen Ilokivessä keskustelutilaisuus rasismista. Alustajina rasismin tutkija ja maahanmuuttaja. Tarjolla kahvia/teetä ja sämpylöitä Lisätietoja: jyy-kv-sihieeri@cc.jyu.fi puh: 260 3979. Järjestävät JYYn kv-valiokunta ja kehy-ryhmä.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 [ kahvipöytävisailu-j 1 OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Missä Juice Leskinen Grand Siam äänitti Sivilisaatio-albuminsa? 2. Kuka on Jyväskylän maalaiskunnan kunnanjohtaja? 3. Milloin viimeksi jääkiekon Suomen mestaruuden voitti joukkue Helsingin. Tampereen ja Turun ulkopuolelta? 4. Mikä jumala Eris on kreikkalaisessa mytologiassa? 5. Mitkä kuuluvat balttilaisiin kieliin? ALLIKKO 6. Monenako päivänä Helsingin Sanomat ilmestyy tänä vuonna? 7. Ketkä toimivat eduskunnan puhemiehenä 1990-luvulla? 8. Mikä on jazzpianisti Chick Corean oikea etunimi? 9. Missä sijaitsee meijerimuseo? 10. Millainen on gravidi? Mitä karjahlival vampyyriarmeijan nälkäiset sotilaat? |U|ppred eu3A :SflN08 eA3|oeuee>|sey o i •esseinsnd-puinN 6 opueuijy '8 E|0)|)j!iM e>|)|np el uouoddn OAeed 'uoujeiins -on ei)!!H 'uoujujons R|>||| 'oiiv t»|S3 'BSJOS lAOie» i 9S£ '9 issnaidsieu -miu el enuoii 'EIAIBI g eieuin! uapnnsiejnduj f 1861 euuonA lediey unino £ i p d y oiujei'g eiijoipnis mpeoy Aoqqy' \ laSMfMSVA tarjolla tänään tarjolla tanaan o n j y l k k ä r l n o s a s l o j o s s a kerrotaan vinkkejä Jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkielämästä. kuten musiikkitarjonnasta. teatterista, taidenäyttelyistä ja bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat. Anna oma menovinkkisi osoitteeseen j y l k k a r i t a n a a n @ c c . j y u . f i P0P/R0CK'JAZ77KLUBIT Lulakko: Ke 19.3. Vaihtoehto vs.JKL-PUNK-HCSessions: Division of Laura Lee (Swe) ja AU Systems Co (Can). To 20.3. Tehosekoitin ja Varjo. Pe 21.3. Sonata Arctica ja Smash. La 22.3. Maija Vilkkumaa ja BetoniHank. To 27.3. Chtldren oj Bodom. La 29.3. The Rasmus. Bar 68: Pe 21.3. Rust. La 22.3. A.S.S. Cobra. Pe 28.3. Cosmo Jones Beal Machine. Uokivi: Ke 19.3. Kiellenopiskclijoiden euroviisut klo 21-03. lipui 2e. 26.3. Seisomapaikka -klubi klo 20-02. esiintyjinä Jaakko Saariluoma ja kolme naisvierailijaa. liput 5e. Pe 28.3. HUONEISTOklubi klo 21-03. The Rol/stons ja Artisoklta. liput 3,5e. KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Jyväskylä Sinfonia: 19.3. ja 26.3. Massiset romantikot klo 19 jyväskylän leatteritalossa. 2.4. Suomalaisittain klo 19Jyväskylän teatteritalossa. Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalikuoro ja lausuntataiteilija Annikki Limatius-Toivanen tulkitsevat Maria-aiheisia runoja ja ortodoksisia kirkkolauluja Jyväskylän ortodoksisessa seurakuntasalissa su 23.03. klo 18. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto Arfefcitriiti. 21.4. saakka Valoja. Jukka Korpihete. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Misui laide on kotoisin? Keskisuomalaisten taiteilijoiden ensimmäinen sukupolvi. Keskisuomalaisia puupurtäjiä teoksia Myväskylän kaupungin taidekokoelmasta. Kaupunkielämää teoksia Suomen Taidegraafikoiden kokoelmasta. Suoja: 23.3. saakka VVunoerktum. Galleria Harmonia: 6.4. Joan Fontcuberla Milffos & Co. 21.3. Riitta Uusitalon Nasu-animaatio sekä lasten vidcotuoiantoa ja animaatioita. Keski-Suomen museo: Perusnäyttelyt Kesfti-Suomi maaltunlalto sekin on? ja Jyväskylä — kaupunkiko sekin on? 20.4. saakka Villasella Arja Jäppisen veistoksia. 20.4. saakka Enconr, uudelleen, again -Jyväskylän kuvataidekoulun vuosinäyttely. Suomen Käsityön museo ja Kansallispukukeskus: Perusnäyttelyt Aikamatka käsityöhön tunne vuosituhannet sormenpöissösi ja Käsityössä elämän tuntu tunnelmointia pohjakerroksessa. 4.5. saakka Pil/diPinna itse tehty moottoripyörä. 4.5. saakka Mootloiipyördmuolia. 23.3. saakka Vuoden käsityöläinen 2003. 26.3.-21.4. Kalevalan naiset RitvaSofia Linnun rakukeramiikkaa. Nikolain ikkuna: 6.4. saakka Hely Hopea ja muut maatiaiset. Galleria Mystic: 25.3. alkaen Juhani Petäjäniemen tietokonegrafiikkaa. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Suuri näyttämö: Tädlld Pohjantähden alla to 20.3. klo 18. la 22.3. klo 19 ja li 25.3. klo 18. Piuhat pailtat pe 21.3. klo 19, la 22.3. klo 13, pe 28.3. klo 19, la 29.3. klo 13 ja ti 1.4. klo 19. Taru sormusten herrasta to 27.3. klo 18. Hata ei lue lakia la 29.3. klo 19. Pieni näyttämö: Kolmen karhun kullanhuuhdonta (Teatteri E4) ke 19.3. ja to 20.3. klo 18. Konsta Kotlian korkeanpaikanluimmo pe 21.3. klo 18, la 22.3. klo 13, to 27.3. klo 18. pe 28.3. klo 18. la 29.3. klo 13 ja ti 1.4. klo 18. Uraputkessa (Teatteri E4) ma 24.3. klo 19, U" 25J. klo 19 ja ke 26.3. klo 19. Nukkekoti la 29.3. klo 19. Huoneteatteri: Nummisuutarit ke 19.3. (ensi-ilta). pe 21.3., la 22.3., ke 26.3. ja pe 28.3. klo 19. Idiootti su 23.3., la 29.3. ja su 30.3. klo 19. Varmat päivät pe 4.4. klo 19. JYT: Yltstyö to 20.3.. su 23.3., to 7.3.. su 30.3. ja ma 31.3. klo 19, liput 7/5e (yli kymmenen hengen ryhmät 4e/hlö), varaukset: 044-279 5588. Huoneteatterin kirjallinen salonki Nikolainsalissa su 30.3. klo 15-17. Vieraana professori Erkki Peuranen, aiheena Dostojevskin Idiootti. Keskustelun vetäjänä Raili Kivelä. Mukana ohjaaja Jari Tuononen Jyväskylä Sinfonian Klassiset romantikot -sarja: Yliopiston musiikin laitoksella (sali M103) prof. Brian Newbouldin luennoi 18.3. klo 11.00-12.30 (sinfonia nro 7) ja klo 14.00 15.30 (sinfonia nro 10). Jyväskylä Sinfonia soittaa luentojen yhteydessä näytteitä molemmista sinfonioista. -mKULTTUURIVALIOKUMTA Kulttuurivaliokunnan toimimaan ovat lervclullcct kaikki kultiuuntoiminnasta kiinnostuneet. Lisätietoja kulttuurisihteeri Jiri Siroselta. 014-260 3356. jyy-kultiuurisihtccri@ec.jyu.fi. KVAT ja kv-vahokunta järjestävät maanantaina 31 3. kello 17 00 Ilokivessä intialaisen ruoan kokkauskurssin. Opettajana toimii bangladeshilainen Shilpi Manjuma Khanam. Ilmoittautumiset: jyy-kv sihleeri@cc.jyu.fi 26.3. mennessä. Maksu 5 euroa (maksetaan paikan päällä). Mainitse jos haluat kasvisruoan. TERVETULOA! SOSIAALIVALIOKUNTA Sosiaalivaliokunta kokoontuu maanantaina 24.3. klo 16.30 Ilokiven ruokalan takaosassa. Ak P atei Dlei emistä kkaromti PlayStation i A I N E J Ä R J E S T Ö Dumppi ry tarjoaa pelimiehille ja -naisille tilaisuuden tavoitella akateemista pleikkarimestaruutta. PlayStation 2 -turnaus järjestetään Jyväskylän yliopiston opiskelijoille viikolla 14. Karsinnoista, finaalista ja päätösbileistä koostuvaan turnaukseen ei peritä osallistumismaksua. Pääpalkintona parhaiten pelanneelle on PlayStation 2 -pelikonsoli sekä WRC2-rallipeli. Myös muut hyvin pelanneet palkitaan pienemmillä palkinnoilla. D U M P I N P R O J E K T I j a kulttuurivastaava H a n n u Klemetin mukaan tapahtumalla ei ole sen kummempaa "kantavaa pointtia". Toimittajatädin korvaan homma kalskahtaa vähän teinitouhulta... "Ehkä tää jossain mielessä onkin teinitouhua. Pelailu on ihan kivaa ajanvietettä, ja hauskanpidostahan tässä on kyse". Klemetti kuvailee nyt toista kertaa järjestettävää turnausta. K A R S I N N A T P E L A T A A N maanantaista keskiviikkoon noin klo 9-15. Turnaukseen ci tarvitse ilmoittautua etukäteen, riittää kun ilmestyy karsintapaikalle ja jaksaa jonottaa pelivuoroaan. Karsintapaikat ovat Agoran aulassa sekä Lozzin aulassa (P131). Karsintapelinä toimii WRC2-rallipeli, jossa parhaat ajat kuitanneet pääsevät finaaliin taistelemaan turnauksen voitosta. F I N A A L I kamppaillaan Agoran auditorio l:ssä torstaina 3. huhtikuuta kello 16 alkaen. Finaalin lopuksi jaetaan palkinnot, ja oheisohjelmaakin on luvassa. T U R N A U K S E N päätösbileet ovat torstai-iltana Giggling Marlinissa n. klo 22 alkaen. Ennakkoliput (2 e) bileisiin myydään finaalissa; ovella liput maksavat kolme euroa. A N N A M A I J A T U U M A I N E N news in english POEMS AND CHANTS ABOUT MARIA The cathedral choir of Saint Nikolaus from Kuopio and elocutionist Annikki Limatius-Toivanen interpret poems and Onhodox chants about Maria in the Orthodox parish meeting hali (address Rajakatu 39) at 6pm on Sunday March 24. The programme takes the audience through the life of Mary, from her binh to deadi. Included are poems about the pains of being a mother, and especially about the pains of the mother of Christ as she follows him to the cross to witness His suffering on the cross. ON THE BIG SCREEN It's time for some testosterone action as Y tu mania tambi£n (And Your Mother Too, Mexico/USA 2001) splashes on the big screen in Kampus Kino on Tuesday March 25. The movie, vvritten and directed by Alfonso Cuarön, tells a story of two young men, Tenoch and Julio, on the verge of their adulihood with a buming desire in their loins. As it happens, they meet a beautiful Adult Woman, Luisa, and she even hits the road with the guys! On April first the Kampus Kino takes us from the heat of the Mexico to chilly Norway with the movie Elling (Norway, 2001), directed by Petter Niess. Although set in the chilly Norway, this sympathctic movie has two out-patients, Elling and Kjell Barne, leaming to cope with the socalled normal life, and even on their own terms. ORIENTAL DANCE Many people think thai it is ali about shaking your hip, but actually the classical vibration of ones haunch in oriental dance comes from your knees. One can learn this, and lots more. in the courses organised by Jyväskylä based Seitsemän Hunnun Tanssi (Seven Veil Dance) nationwide organisation widi some 500 members of ali ages in its hipshaking ranks. In Jyväskylä, there is not yet any teacher specialized in the male folkdances so the attendees in Jyväskylä are females. Duting the coming summer there will a four day festival of oriental dance in Jyväskylä with courses, evening happenings and shows in the centre of the city. Before that, ali those who are interested can check the action on March 21 at 7pm tn Aalto-sali in the spting show of the organisation. NEWS BY ANTTI AIRAKSINEN A N D MIKA PUUKKO
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 Q OPPONOI ei ole pilkunviil TEKSTI IA KUVATVIRPI KIRVFS TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON tietojenkäsittelytieteen tohtori ja yliassistentti Hannakaisa Isomäen mukaan opponoinnin tärkein tehtävä on opettaa akateemista dialogia. Hänen mielestään opponoijan tehtävänä on tarkistaa tekstin todenperäisyys, eikä takertua kielioppivirheisiin. Luennoitsijoiden tulisi korostaa, että opponointi kohdistuu asiaan eikä ihmiseen. Opponointitilanteessa koko ryhmän on tarkoitus oppia käsiteltävästä aiheesta. "Olisi hirveän kiva. että opiskelijat löytäisivät argumentoinnin ilon. Heidän tulisi voida hyvällä itsetunnolla sanoa mielipiteensä ja perustella se". Isomäki toteaa. ISOMÄEN OMISSA opiskeluryhmissä proseminaarin ja gradun tekijät ovat samassa ryhmässä. Tällöin proseminaarilaiset saavat oppia tulevaa varten ja gradun tekijät saavat enemmän palautetta. Isomäki painottaa opponoinnissa opettajan vastuuta. Opettajan tulee pitää huolta siitä, että opponoitaviksi tuoduissa töissä säilyy tietty taso. Tämän tarkoituksena on suojella opiskelijoita noloilta tilanteilta. Tohtonn mielestä opponointitilanne tuntuu Hannakaisa Isomäen mielestä opiskelijan kannattaa tehdä itselleen selväksi, mikä on tutkielman tarkoitus. opiskelijoista usein pelottavalta. Useimmiten pelko ilmenee lievänä ahdistuneisuutena, mutta joskus opiskelija saattaa pelätä koko seminaarin ajan. "On totta, että opponointitilanteessa argumentointitaidot korostuvat", hän sanoo. Täksi kevääksi Isomäellä on suunnitteilla tietojärjestelmätieteen tutkielmaseminaari verkkokurssina, jossa myös opponointi suoritetaan sähköisesti. ISOMÄEN MIELESTÄ palautteesta 40 prosenttia tulisi olla positiivista ja loput 60 prosenttia vaativaa palautetta. "Jos on liian positiivinen koko ajan, työstä häviää jotain. Tuloksista huomaa, etteivät opiskelijat tällöin pinnisiele niin paljon", Isomäki arvioi. Opponointityylit vaihtelevat Isomäen mukaan tiedekunnittain. Esimerkiksi psykologian opiskelijat rakentavat pitkiä lauseita pehmenlääkscen palautetta kun taas tietojärjestelmälieteen opiskelijat ovat palaulleenannossaan rationaalisen järkeviä. Myös kulttuurien välisei erot ovat suuria. Esimerkiksi kiinalaisille opponoiminen on hyvin vaikeaa, koska heille on opeiettu. ettei asioita tule kyseenalaistaa. Sen sijaan amerikkalaisten yliopistonopcttajien mukaan intialaiset naiset tuovat itseään jopa aggressiivisesti esille. Hän korostaa sitä, että perustelutaitoja tarvitaan myös erityisesti siirryttäessä työelämään. Isomäki on työskennellyt koko ikänsä yliopistossa. Hän väitteli viime toukokuussa Tampereen yliopistossa käyttäjäystävällisestä tietojärjestelmätieteen maisteriohjelmasta.» Liikuntatieteen tiedekunnasta keväällä valmistuva Heli Katajamäki opponoi opiskelutoveriaan itselleen entuudestaan vieraasta aiheesta; amerikkalainen jalkapallo ja kaularankavammat. itäisi opettaa enemmän ENGLANTIA OPISKELEVAN Hannan mielestä opponoinnista on paljon apua, jottei tule sokeaksi omalle tekstilleen. Hän pitää hyvänä myös sitä, että oppii ottamaan vastaan kritiikkiä. "Opponointitilanteissa aiheuttaa joskus ongelmia se, etlä myös opponoiminen on arvosteltava suoritus. Tämä johtaa siihen, että jotkut opiskelijat yrittävät päteä vähän liikaa ja teilaavat toisen työn ihan täysin tai etsivät suurennuslasin kanssa joka ikisen epäoleellisenkin virheen toisen työstä", I lanna kritisoi HANNA PAINOTTAA, että opponointiin tulisi antaa selvät ohjeet. "Opponointitilanteissa, joissa olen ollut mukana, on keskitytty melkeinpä pelkästään negatiivisiin asioihin, mikä voi opponoinnin kohteesta tuntua siltä, ettei työssä ole mitään hyvää", Hanna sanoo. Hanna kertoo olleensa myös tilanteessa, jossa opettaja joutui puuttumaan opponoijan liian raskaaseen kritiikkiin. Hannan mielestä opponoinnin tulisi sisältää myös positiivista palautetta. SOSIAALIPOLITIIKASTA jo valmistunui Taina pitää tärkeimpänä opponointikokemuksenaan, että on oppinut puolustamaan omia näkemyksiään. 'Välillä on tuntunut siltä, ettei opponointi auta paljoakaan oman työn kehittämisessä, koska oma aihe on usein toiselle niin vieras, ettei hän kykene pääsemään aiheeseen sisälle", Taina kommentoi. 1 länen mielestään opponointisysteemiä ei tulisi muuttaa, koska se kuuluu kiinteänä osana yliopistomaailmaan. FILOSOFIAN OPISKELIJA Reija pitää opponointia kivana, jos työstä löytyy korjattavaa: "On kamalaa, jos työ on huippuhyvä, eikä siitä löydy moitteen aihetta ja pitäisi sanoa jotakin. Pilkunnussijaksikaan ei huvittaisi ryhtyä."» (Haastateltavien nimet muutettu) — Kiiluvasilmäiselle velanmaksulle oli syynsä "SE ON ONNIKIN SUHTEELLINEN käsite, jos on teille suurikin onni saada minut tänne", väistyvä valtiovarainministeri Sauli Niinistö lohkaisi Jyväskylän Kokoomuksen Nuorten järjestämässä Faktaa&Fiiliksiä seminaarissa 12. maaliskuuta. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Jaakko Selin oli juuri avannut seminaarin ja todennut, että oli onni saada kiireinen ministeri paikalle. Ministerin alustaman seminaarin aihe oli Nuoret ja politiikka. Liikuntatieteellisen tiedekunnan luentosalissa L302 pidetty tilaisuus oli varsin rasakka: alkoi kello 14.45 ja loppui jo 15.30, jolloin Niinistöllä oli kiire kiitää seuraavaan tilaisuuteen. Muutamalle yleisökysymykselle jäi sentään aikaa. "Se on niin että jokainen on oman onnensa seppä, mutta politiikka asettaa paljonkin raameja sille, miten tämä seppä pääsee liikkumaan", Niinistö aloitti alustuksensa. Nuorista Niinistö keskittyi seminaarissa puhumaan tulevaisuuden toimijoina, eläkkeiden ja valtion velan maksajina. Politiikan hän kiteytti ylipäänsä tulevaisuuden asiaksi. Koulutuspolitiikkaa puolestaan eri maat linjaavat eri tavoin: "Suomessa nuorilla on mahdollisuus opiskella ja vieläpä kysyä, mitä siitä maksetaan." "Politiikalla vaikutetaan siihenkin, onko ihmisillä ylipäätään töitä ja mitä työnteosta jää käteen, vaikka lopulta politiikka vaikuttaa työllisyyteen vähemmän kuin luullaan. Viimekätisessä vaiheessa tulevat nämä eläkekysymykset, jotka meilläkin ovat viime aikoina olleet paljon esillä", Niinistö laajensi. "Mutta sitä ei voi politiikalla säätää, että kaikki olisivat onnellisia", hän tähdensi. "On jo aikakin, ja täysi syy, puhua tulevaisuudesta. Sekä yleinen elämäntahti että kilpailutilanteet kiihtyvät ja muutokset tulevat koko ajan nopeampaan tahtiin. Seuraavat viisi vuotta ovat taas paljon nopeampia kuin edelliset viisi." NIINISTÖ OTTI ESILLE eduskunnan puhemies Riitta Uosukaisen taannoisen jäähyväispuheen, jossa tämä kiitteli Niinistöä säästämisestä koko Suomen hyväksi. "Siinä kovassa säästämisessä ja kiiluvasilmäisessä velanmaksussa on ollut tietty idea takana. Yksi asia nimittäin on, joka tulevaisuudestakin pystytään ennustamaan: suomalaisien ikääntymiskehitys. Vanhuushuoltosuhde Suomessa kasvaa ja vaatii rahallisestikin paljon, ja tilanne on EU:n ongelmallisimpia 20 vuoden kuluttua." Valtiovarainministerinä Niinistö istui tiukasti valtion rahakirstun päällä, vaikka hän kertoi työhuoneessaan käyneen jos jonkinlaista delegaatiota käsi ojossa laman jälkeisinä vuosina. Oli levinnyt sana, että nyt on rahaa jaossa. "Ei kukaan ajatellut muuta kuin tätä päivää, vaikka tämän päivän velka on makseltava myöhemmin, aina sen joskus joku maksaa. Pelkäänpä, että teistäkin moni on sitä myöhemmin maksamassa", Niinistö varoitteli kuulijoita. Opintotuen reiluista korotuksista haaveileville Niinistöllä oli sanansa sanottavana: "Koko opiskelevan joukon opintotukea ei ole varaa koronaa työttömyysturvan tasolle, semmoisia rahoja ei ole." ANNA-MAIJA TUUMAINEN
O Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 KUUTOSSIVUNKUVA uutisia KONNEVEDEN TUTKIMUSASEMA TÄYTTI 20 Suomen yliopistollisten tutkimusasemien kuopuksen, Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman, kaksikymmenvuotisjuhlaa vietettiin 6. maaliskuuta kunnantalon Konnevesi-salissa. Konneveden asemalla on ensimmäisenä Suomessa otettu huomioon ekologian ja sen lähitieteiden muuttuminen kuvailevasta ja luokittelevasta tutkimuksesta prosessien syysuhteita etsiväksi, kokeelliseksi luonnontieteeksi. Uutena käyttäjäryhmänä aseman löysivät 90luvulla eri laitosten opiskelijat ja tutkijat, jotka vetäytyvät sinne kirjoittamaan tai muuhun keskittymistä vaativaan työhön. Opinnäytetyön tekijät voivat hakea tähän myös rehtorin stipendiä. Tämä käyttö rajoittuu pääasiassa talviaikaan, koska biologisten aineiden opiskelijat ja tutkijat täyttävät aseman kesällä ääriään myöten. KAKSI MAISTERIOHJELMAA HAKEE OPISKELIJOITA Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunta hakee opiskelijoita yrittäjyyden maisteriohjelmaan ja matemaattis-luonontieteellinen tiedekunta nanotieteiden maistenohjelmaan. Yrittäjätieteiden maisteriohjelma on kauppatieteiden maisterin tutkintoon (160 ov) oikeuttava ohjelma, johon valitaan hakijoita, joilla on pyrkiessään vähintään 60-80 opintoviikkoa kotitai ulkomaisia akateemisia opintoja. Runsaat aiemmat kieliopinnot luetaan hakijalle erityiseksi ansioksi, samoin aiemmat sivuaineopinnot muultakin kuin kauppatieteelliseltä alalta. Opiskelijat vahtaan hakemusten, psykologisten soveltuvuustestien ja henkilökohtaisen haastattelun perusteella. Hakulomakkeen ohjeineen voi tulostaa netistä: www.jyu.fi/economics/auctor/AUCTOR2. pdf. Hakulomake liitteineen tulee palauttaa 4.4. klo 16.00 mennessä lomakkeessa mainittuun osoitteeseen. Nanotieteiden maisteriohjelmaan opiskelijat valitaan soveltuvien LuKtai B.Sc.-tasoisten (noin 100 ov) opintojen jälkeen opintomenestyksen ja mahdollisen haastattelun perusteella. Hakulomakkeet liitteineen (esim.opintorekisteriote tai muu todistus aikaisemmista opinnoista) toimitetaan Jyväskylän yliopiston kirjaamoon (Kirjaamo, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto; käyntiosoite Seminaarinmäki, T-rakennus, 1. kerros) viimeistään perjantaina 28.3.2003 klo 16.15. Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa www.chem.jyu.fi/nanoscience/masters/. Harva metsä on rautaa VENLA, atso TEKSTI JA KUVA: MIIRA RAUHAMÄKI JYYN SOSIAALIVALIOKUNNAN alaisuudessa toimivaan tasa-arvovastaavan virkaan valittiin uusi kasvo helmikuun alussa. Hän on toisia vuotta tietojärjestelmätiedettä opiskeleva Venla Räty, 20. Venlan toimenkuvaan kuuluu tasa-arvon ajaminen sekä JYYn sisällä että JYYn puolesta. Tasa-arvovastaavan toimea ei ole aiemmin ollut tässä muodossa, joten sen toimenkuva on vielä haussa", Espoosta Jyväskylään opiskelujen perässä muuttanut Venla selittää. Hän kertoo miettivänsä tasa-arvoasioita sekä sosiaalivaliokunnan kokouksien kautta että itsekseen pohtimalla. Tarkoituksenaan hänellä on järjestää jonkinlainen tasa-arvoscminaari kenties ensi syksynä. YKSI TÄRKEÄ TEEMA Venlalle on liikkuminen ja sen esteet. 'Täällä yliopistolla tehdään kartoitusta siitä, miten hyvin liikuntaesteiset pystyvät kulkemaan yliopiston rakennuksissa. Omia huonoja kokemuksia minulla on Lozzin toisen kerroksen tiloista, jonne ei kulje hissiä. Minulla piti olla tunti siellä, mutta en mennyt sinne, koska en päässyt sisälle", Venla valittelee. Hänen mukaansa Jyväskylässä ylipäänsä liikuntaesteinen pystyy liikkumaan suhteellisen hyvin. "Kauppakadulla on pienempiä liikkeitä, joissa on vaikeampi liikkua. Tietää, mitä liikkeitä vältellä." VENLA ON aktiivinen puuhanainen myös Lihastautiliitossa. Hän on sen nuorisotoimikunnan virkaatekevä puheenjohtaja sekä Keski-Suomen paikallisyhdistyksen hallituksen jäsen. "Yritän täällä Jyväskylässä kehittää liikuntarajoitteisille nuorille jotain tekemistä. Mutta koska meitä ei ole monta ja olemme niin laajalla alueella hajallaan, se on vaikeaa." HELSINGIN seudulla lihastautiliitolla on No Problem -bändiprojekti, joka virallisesti päättyi vuoden vaihteessa RAY:n rahoituksen loputtua. Rahoitusongelmista huolimatta nämä 12-14 nuorta, Venla mukaan lukien, ovat edelleen soitelleet yhdessä ja csiintymispyyntöjä on vieläkin tipahdellut. Soitto tapahtuu lähinnä syntikoilla. "Soittajilla on sekä omat avustajat että opettajat, joten touhu ei ole ihan halpaa. Teemme ilmeisesti tänä vuonna niin, että pidämme muutaman päivän mittaisen harjoitusleirin, josta opettajat saavat Venla vastaa tasa-arvon lisäksi N o Problem -bändin melodioiden soitosta. maksun ja me kustannamme itse loput." "Aika moni nuori haluaisi mukaan projektiin, mutta kaikki eivät siihen mahdu. Meillä ei vain ole rahaa maksaa opettajille." Bänditoiminta on Venlan mielestä erinomainen aktivointikeino, ja hän haluaisikin virittää vastaavaa toimintaa myös Keski-Suomeen. "Yritämme saada yliopistolta musiikkiterapian opiskelijoita opettajiksi", Venla vihjaisee.» JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Julistaa haettavaksi yleisavustukset vuodelle 2003 Yleisavustuksia varten ylioppilaskunnan alajärjestöille on talousarviossa varattu 11 500 euroa. JYYn hallitus on päättänyt yleisavustusten jakoperusteista seuraavaa: Avustukset ovat haettavissa maaliskuun loppuun mennessä. Yleisavustusanomuslomakkeita saa keskustoimistosta. Yleisavustusanomukseen tulee liittää: kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio, edellisen vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus, selvitys jäsenkunnasta, selvitys mahdollisen JYYn jäsenkunnan ulkopuolisen jäsenistön määrästä sekä yhdistyksen säännöt, ellei niitä ole jo aiernmin toimitettu JYYlle. Lisätietoja ja neuvoja antaa pääsihteeri Matti Mäkinen, puh. 014260 3354?, sähköposti: jyyrpaasihtceri@cc.jyu.fi Yleisavustusanomukset tulee toimittaa JYYn keskustoimistoon 31.3. kello 14.30 mennessä. Määräajanjälkeen tullata anomuksia ei huomioida!
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 Q vaihtopenkki P A L S T A L L A ESITELLÄÄN VAIHTOEHTOISIA URHEILUJA LIIKKUMISMUOTOJA. TEKSTI JA KUVA: ELINA JÄNTTI Itämainen t ei pelkkää lantionheilut ITÄMAISEN TANSSIN tunnilla ci vilahda yhtäkään napaa. Sitä vastoin tanssille omaleimainen huivien kilkatus ja helinä käy voimakkaana, kun tanssijat pyörittävät, heiluttavat ja väristävät lantioitaan. Lonkan isku, isku, isku, Shakiran tahdissa mennään. Vaikka itämaista tanssia on joskus leimannut mummoimago, enää siitä ei ole tietoakaan. "Itämaisen tanssin harrastajissa on paljon nuorta porukkaa. Musiikkina käytetään myös arabipoppia, mitä ihmiset kuuntelevat muutenkin", iloitsee Jonna Korhonen. Laji on saanut Jonnan pauloihinsa. Hän ei omien sanojensa mukaan ole koskaan ollut kovin liikunnallinen ihminen, mutta itämaista tanssia Jonna on harrastanut jo viisi vuotta. Hän treenaa aktiivisesti ja ohjaa kolmea itämaisen tanssin ryhmää viikossa. Lisäksi tulevat tanssinopettajaäidm kanssa Kuopiossa pidettävät kurssit. Tanssi vie tältä englanninopiskelijalta älyttömästi aikaa, mutta minkäs hurahtamiselleen voi. TANSSITUNTI JATKUU. Itämainen tanssi on kovin naisellista, viettelevää. Eikö tunneilla käy miehiä? "Miehille on olemassa omat erilaiset kansantanssinsa, joissa hypitään paljon ja joissa on muutenkin aika maskuliininen meininki. Jyväskylässä ei ole miesten itämaisiin tansseihin erikoistunutta opettajaa, joten vielä ei ole miehiä tunneille kuulunut", kenoo Jonna. Vaikka ollaan Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n salilla Suomen Jyväskylässä, eksoottinen tunnelma valtaa tilan. Kulttuurinen puoli on vahvasti mukana. Pääasiassa itämainen tanssi on egyptiläistä tanssia, johon kuuluvat myös erilaiset kansantanssit. Itämainen tanssi on helposti varioitavissa lattarien, afron ja vaikkapa flamencon elementeillä. Tanssin juuret ovat egyptiläisten arkielämässä. Esimerkiksi kansantanssiin pohjaava liike, jossa kosketetaan otsaa tai lanteita ranteilla, syntyi kun fellahinaiset eli maanviljelijät eivät voineet koskea otsaansa likaisilla sormillaan. "Itämaisessa tanssissa ei ole vakiintunutta termistöä tai opetuskäytäntöä. Itse tykkään käyttää opetuksessa mielikuvia, ja oppilailta tulee usein hauskoja oivalluksia liikkeistä. Kerran joku sanoi lantion kahdeksikkopyörityksistä (lonkan laskukahdeksikoista), että tämähän on ihan kuin baarijakkaralle yrittäisi nousta", nauraa Jonna. JYVÄSKYLÄSSÄ MAJAANSA pitävä Seitsemän Hunnun Tanssi ry on valtakunnallinen itämaisen tanssin yhdistys. Kaikenikäisiä jäseniä on viitisensataa. Tulevana kesänä itämaisen tanssin väriloisto valtaa Jyväskylän katukuvan: luvassa on itämaisen tanssin festivaali, jolloin on tarjolla neljän päivän ajan erilaisia kursseja, iltaohjelmaa ja katutapahtumia keskustassa. Tanssijoiden punoittavista poskista päätellen töitä saa tehdä, mutta vartalon kierrot ja piirissä tehtävät pyörähdykset näyttävät silti helpolta. Itämaisesta tanssista on käytännössä havaittavaa fysikaalista apua. Ainakin päätteellä istuvat opiskelijat ja muut selkäkipuiset hyötyvät. Kun selkää ja ylävartaloa pyöritellään vaikka miten päin, ylävartalon liikkuvuus paranee. Myös syvät vatsalihakset saavat loistavaa treeniä. Eikä vatsan koolla ole itämaisessa tanssissa väliä. "Kaikkein parasta tässä on, että saa iloa ja energiaa." TANSSIN JUURET OVAT EGYPTILÄISTEN ARKIELÄMÄSSÄ. Jonna Korhonen treenaa tuntien jälkeen kevätnäytöksessä esitettävää saoiotanssiaan. Puku on tuliainen Kairosta. "Itämaisessa tanssissa yhtä tärkeää hyvän perusasennon ja tekniikan osaamisen kanssa on löytää oma, persoonallinen ilmaisu", Jonna tähdentää. LOPUKSI JONNA VALOTTAA ratkaisun meitä kaikkia arveluttavaan kysymykseen eli uskomattoman nopean lantion värinän arvoitukseen. Värinä ei suinkaan lähde siellä mistä kaikki yleensä lähtee eli lantiosta, vaan yllättäen polvista. "Jalat vierekkäin, polvia nopeasti pienessä koukussa edestakaisin, ja muu kroppa rentona. Kun saa polvien liikkeen säännölliseksi, lantion liike tulee kuin itsestään." Kokeilkaa rohkeasti. Takapuoli tärisee kivasti.» Seitsemän Hunnun Tonssi n/:n Kevätnäytös Aoltosolilla 21.3 klo 19. Lisää tietoa itämaisesto tanssisto osoitteesso www.7ht.cjb.net Hubaa H u b Q a , H u b a a H u b a a ! H u b a a Hubaa! il! • ^ ^ " ^ TEKSTI: PETRUS KOSKIMIES, KUVA: HUBARYHMÄ TOIMITUKSEEN ILMESTYI eräänä päivänä CDlevy, joka ei sisältänyt kaikista ennakko-odotuksista huolimatta musiikkia. Tietokoneen näytöllä alkoi pyöriä sen sijaan 46 minuuttia kestävä sketsielokuva, jonka aikana nauruhermot olivat täydessä toimessa. Huba 3 toimii erittäin hyvänä piristyksenä kesää odotellessa. 'Teimme ensimmäisen elokuvan lukiossa sellaisella kokeilumielellä. Ei sitä koskaan näytetty tai levitetty mihinkään suuntaan, mutta sen jälkeen aloimme pohtia mahdollista jatkoa. Nimeksi tuli Huba 2, joka sai niin paljon hyvää palautetta että päätimme jatkaa leffojen tekoa", kertoo Jari Varsaluoma, yksi Hubaryhmän käsikirjoittajista ja esiintyjistä. Käsikirjoitukseen osallistuivat lisäksi Jukka Mäntylä, Jukka Varsaluoma ja Teemu Kontoniemi. ELOKUVISSA ESIINTYY NOIN 20 nuorta, joista noin puolet asuu Jyväskylässä. Porukalla ei ole varsinaisesti elokuvien tekemiseen koulutusta, vaan nämä lähinnä Jyväskylän yliopistossa opiskelevat henkilöt ovat suuntautuneet matemaattisille aloille. Sketsit ovat nidottu yhteen tv-teemalla. Jokainen pätkä on erillinen, mutta mainoksien avulla elokuvasta on saatu kokonaisuus. "Ennen Huba 3:en kuvauksia pistimme pystyyn aivoriihen, jossa mietimme mahdollisia ideoita. Parhaista ehdotuksista kokosimme sitten käsikirjoituksen", selittävät elokuvan ideoijat. Kuvaukset kestivät koko viime kesän ajan ja raakaELOKUVAA O N ILMAISEKSI NETISSÄ HUBA2 NÄKYI LISÄ SUBTVSSÄ JA M O TV:SSA. materiaalia tuli yhteensä viisi tuntia. "Hauskaahan meillä tietenkin oli, mutta kyllä tähän upposi kaikki vapaa-ajat. Välillä tämä kävi ihan työstä. Eikä me kostuta tästä rahallisesti ollenkaan. Ainoa palkka on ihmisten antama palaute. Me teemme tätä huvin vuoksi." ELOKUVAA ON jaossa ilmaiseksi netissä. Huba2 näkyi lisäksi SubTV:ssä ja Moon TVssä. "Netti on paras tapa saada elokuva esille. Elokuvaa on lisäksi näytetty eri kouluissa vähän joka puolella Suomea, mutta levittämisessä on niin kova työ, ettei me olla sen kummemmin lähetelty tätä." Elokuvasta ei ole tarjolla tällä hetkellä kuin netissä oleva versio, mutta VHS-muotoon siirtäminen ei ole ongelma. "Olemme testanneet, että elokuvaa voi pyörittää vähän huonommillakin koneilla, ja se on ihan vapaasti haettavissa netistä. Ja jos koneen kanssa on ongelmia, niin voimme lähettää sen postissa videokasettina", nuoret miehet ilmoittavat.» | a • Huba Yhteystiedot: http://huba.tiimipeli.net, huba2@nic.li » « r l ME KOSTUTA Ä RAHALLISESTI KAAN." ^^S^^ loutuvaf n "'n tv. % i b a a l H u b a a H u b a a ! • * • • * * * * .
• • • • Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 if r T i\r n Lettutieteen Vihtori Tämä pupu on suunniteltu tekemään kutaa klitorikselle. LELUILL^otkua TEKSTI JA KUVAT: LETTUTIETEEN VIHTORI , ^ • • • * • • • • seksielämään "SE ON AINA SITÄ YHTÄ ja samaa, eestaas höyläämistä", valitteli Lettutieteen Vihtorin ystävätär tässä päivänä eräänä. Mikä piristeeksi, jos seksielämä oman kullan kanssa on jumahtanut tasaiseksi vanhan toistamiseksi? Tai jos partneria ei ole, mikä maustaisi tätä oman käden onnelaa? Kenties vaihtelua voisi tuoda jonkinlainen seksin apuväline, pälkähti Vihtorin päähän. Eli ei kun jalat alle ja tutustumaan Jyväskylän kahden seksikaupan tarjontaan. "KYSE EI OLE apuvälineistä vaan seksileluista", Anti-Shopin omistaja Tapsa korjaa heti kärkeen kysellessäni tyhmänä apuvälineitä. "Toiset ymmärtävät apuväline-sanasta, että lelut ovat kainalosauvoja jalka kipsissä kulkeville. ja vempelettä. Tapsan mukaan AntiShopin hyllyillä koreilee toista tuhatta eri tuotenimikettä. Mitkä näistä vermeistä sitten ovat kaikista kysytyimpiä? "Hieromasauvat, liukuma-ja eroottiset voiteet, käsiraudat sekä Rakkauspeli", listaa Tapsa kestosuosikkien ryhmiä, joista löytyy tukuittain eri malleja. Keinovaginoita ja pumpattavia barbaroitakin hänen mukaansa menee, mutta ne eivät aivan kärkeen yllä. "Niissä molemmissa on tekniikka kehittynyt hirveästi, ne ovat nykyään paljon luonnollisempia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Jelly-materiaalilla on saatu aikaan pehmeyttä ja jämäkkyyttä", Tapsa tuumaa. Anti-Shopissa on vielä New Shopia Eli ikään kuin välttämätöntä pahaa, kun muuten ei loimi. Seksilelut on tarkoitettu yhteisiin ja yksinään tehtäviin aikuisten leikkeihin", hän jatkaa asiantuntevasti. Sekä Anti-Shopin että New Shopin hyllyt pursuavat jos jonkinmoista peliä enemmän satsattu erilaisiin asusteisiin ja sitomisvälineisiin. Hyllyillä notkuu esimerkiksi ruoskia, kahleita, nänninpuristimia ja erikoisempana tuotteena metallinen siveysvyö. Kestosuosikki on tietysti käsiraudat. NEW SHOPIN OMISTAJAN Pekan mukaan myydyimpiä seksileluja ovat muun muassa hieromasauvat. Niiden valmistusmateriaaleissa on hänen mukaansa menty reippaasti eteenpäin parin viime vuoden aikana, kun silikoni on vallannut alaa ja tehnyt sauvoista pehmeämmän ja "luonnollisemman" tuntuisia. Pekka listaa yleisimpinä tuotteina myös geishakuulat joilla treenataan vaginan lihaksia sekä perhoset eli naisen sukupuolielinten päälle laiteltavat klitoriskiihottimet sekä peniksen tyveen kiinnitettävän pupunmallisen klitoriskiihotumen. Erilaiset kiristysrenkaat (jotka peniksen tyveen kiinnitettynä kuulemma estävät veren pääsyn takaisin lisäten erehtioaikaa), kiihotinkumit, anustapit ja -pallot kuuluvat hänen mukaansa myös myyntipöydän vakiokalustoon. Osoittaapa hän hyllystä myös peniksen päähän laitettavia jatkoja ja penispumppuja. joista jälkimmäiset perustuvat verisuonten laajentamisen kautta tapahtuvaan peniksen koon kehittämiseen. "Pitää uskoa, että sillä tulee lisää pituutta ja paksuutta. Mitäpä sitä ei mies tekisi tämän asian eteen, jos kokee sen ongelmalliseksi", Pekka naurahtaa. PEKAN JA TAPSAN MUKAAN tuotteet, joita on esitelty mediassa, myyvät aina hetken aikaa paremmin. "Esimerkiksi tätä kaalimato-hieromasauvaa esiteltiin viime syksynä jossain televisio-ohjelmassa ja sen kysyntä lisääntyi heti sen jälkeen. Vaikka kyseessä ei olisi sen kummempi tuote kuin muutkaan, sitä kysellään jonkun aikaa ja sitten se taas unohtuu", Pekka paljastaa keltainen, toukan mallinen sauva kädessään. Samanlaisen yllättävän suosion kohtasi hänen mukaansa myös sininen delfiini-sauva. Mikä niitä naisia sitten eläinhahmojen sisäänsä työntämisessä kiihottaakin... No, löytyypä New Shopin hyllyltä erikoisempina tuotteina myös pumpattava possu ja lehmä, joissa on sisään mentävät aukot. Vihtori on tyrmistynyt. VIHTORIN PÄLYILLESSÄ seksileluja astuu pornokauppojen ovista sisään ja ulos tasainen määrä ihmisiä. Suurin osa heistä on keski-ikäisen näköisiä yksinäisiä miehiä, mutta onpa joukossa myös nuorempaa ja vanhempaa pariskuntaa sekä yksin liikkeeseen marssivia naisiakin. Pekan mukaan tämä kuvastaa hyvin liikkeessä käyvien kirjoa: "Mutta vuosien varrella naisten ja pariskuntien määrä liikkeen asiakaskunnassa on lisääntynyt. Nykyään varsinkin nuoret naiset uskaltavat paremmin astua kynnyksemme yli." Tapsan mukaan kaikenikäiset aikuiset, naiset ja miehet, ovat Anti Shopin asiakaskuntaa. "Naisia ja pariskuntia käy koko ajan enemmän. Naisia käy nykyään prosenteissa ehkä 40-60 suhteessa miehiin nähden." LIIKUNTARAJOITTEISIA näkee kaupassa myyjien mukaan vähemmän, vaikka heille seksileluista voisi kuvitella entyisesti olevan iloa. "Juttelin yhden miespuolisen hoitajan kanssa asiasta. Hänen mukaansa hoitajan pitäisi henkilökohtaisesti pystyä näyttämään avustettavalleen, kuinka lelu toimii, mutta naishoitajat tuntuvat epäilevän heti hyväksikäyttöä. Tämä tuntuu olevan arka asia, josta kukaan ei pysty puhumaan", Pekka puntaroi. NIIN TEITÄ KAIKKIA pikku perverssejähän tietysti kiinnostaa, löysikö Vihtori ystävättärelleen piristettä. Mjaa-a, hankkipa hyvinkin, mutta uusia kaalimato-efektejä minimoidakseen jättää kertomatta mitä. Kukin löytäköön itse sopivimmat seksin lisämausteensa, tulevat ne sitten kaupan hyllyiltä tai kunkin omasta mielikuvituksesta.» Takaisin politiikan pariin PIDÄN VAALEISTA. Niissä pääsee hetkeksi tuntemaan politiikan kaikkein kiinnostavimmat piirteet. Vaaleissa on paljon tilaisuuksia, yllättäviä käänteitä, julkista puhetta, keskustelua, kamppailua. EHDOKKAAN NÄKÖKULMASTA ihmis ten pahimmat ja parhaimmat piirteet nousevat esiin. Jos pyytää tukea joltain, jota on auttanut hänen vaikeina aikoinaan, sitä ei saa. Joku yllättävä henkilö tai taho antaakin vaaleihin yllättävän summan rahaa. Eivät poliitikot ole sen arvaamaitomampia kuin muutkaan ihmiset. LAITOIN PELIIN noin 47 000 markkaa, mutta kilpakumppanit näyttivät polttavan saman summan euroina, noin 200 000 400 000 markkaa. Omasta budjetistani puolet meni Keskisuomalaiselle ja loinen puoli vaalilehden painatukseen ja jakeluun. Osan rahoista sain isältä ja kavereilta, osan otin palkasta ja loput lainasin pankista. Harrastukset maksavat. YRITÄN KUVITELLA etukäteen, miltä tuntuu vaalien jälkeen. Kirjoitan tämän useita päiviä ennen viimeistä vaalipäivää. Todennäköisesti minua ei valita. Äärimmäisen harva pääsee ensimmäisellä yrittämällä ja näin pienellä budjetilla. Urheilutermein: Teen oman suoritukseni. Katsotaan mihin se riittää." Jatkan päivätyötäni ja politikoin niillä keinoilla, jotka olivat ennen vaalejakin käytössä. ENSIMMÄINEN KAMPANJA tarkoittaa samaa kuin "tuotteen lanseeraus markkinoille". Siinä tehdään naama tunnetuksi ja varsinainen markkinointitapahtuma on neljän vuoden kuluttua. Vuoden päästä tulevat taas kunnallisvaalit. Näyttävä kampanja palveli myös niihin valmistautumista. ASETIN TAVOITTEEKSI tuhat ääntä. Sitä ei tietenkään voi julkisesti kertoa etukäteen. Kun katsotte lukujani, niin tiedätte miten olen onnistunut. On erittäin kova homma kohottaa kunnallisvaalien 115 ääntä kymmenkertaiseksi. Yrittäkää itse, jos ette usko. ENTÄ JOS kaikki meni nappiin ja sattuman oikut heittivät minut eduskuntaan? Yliopiston iso työhuone vaihtuu eduskunnan koppiin ja loputtomiin junamatkoihin Helsinkiin. Aikoinaan tein muutaman viikon toimittajan hommia eduskunnassa. Talo on tuttu. Näette minun vilahtavan telkkarissa. Nyt kämppää. etsin TÄMÄN LEHDEN yleisönosastolla ylioppilaskunnan aktiivit todennäköisesti vastaavat edelliseen kirjoitukseeni napakasti. Se on hyvä. He tarvitsevat kaiken poliittisen taitonsa, kun ns. Sailaksen työllisyysryhmä muutaman viikon päästä antaa raporttinsa. Tämä on heille hyvää harjoitusta. ENTÄ MITÄ TEET, jos lapsesi paljastuu maastohiihtäjäksi? Kysymyksen lähetti minulle nimimerkki Vanhemmat maastohiihtoa vastaan ry:n puheenjohtaja. JOUNI VAUHKONEN
ir u Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/20031 T kolumni Keskiluokkapainajainen Kerron teille nyt jotain todella henkilökohtaista. Pelkään keskiluokkaistuvani, ennemmin tai myöhemmin. Tiedättehän, arkinen aviopari omakotitalossa kahden lapsen ja koiran kanssa. Perheidyllissä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta keskiluokkaistumiseen ainakin omassa mielessäni liittyvässä tylsyydessä ja tasapäisyydessä on. Tarkkailen pelolla itsestäni merkkejä tästä nyky-yhteiskunnassa aikuistumiseksi luokiteltavasta kehityksestä. Ensimmäinen merkki lienee, etten jaksa enää nuoruuden palolla julistaa ekologisia ja edes hieman anarkistisia ideoitani muille. Olen vaipumassa miltei epätoivoon yksilön vähäiseltä tuntuvien vaikutusmahdollisuuksien takia. Toisaalta taas olen sen verran saamaton, etten ole liittynyt isompaan ryhmään periaatteitani ajamaan. Muitakin merkkejä tietynlaisesta yhteiskunnalle periksi antamisesta olen itsessäni huomannut. Minusta on tulossa vuosi vuodelta mukavuudenhaluisempi. Räntäsateessa pyöräillessäni olisin melkein valmis ryhtymään yksityisautoilijaksi, mitä en muun muassa saastuttamisen vuoksi haluaisi tehdä. Välillä huomaan säikähdyksekseni, että mieleni tekisi syödä makkaraa. Se nipistää omaatuntoa, kun on ollut kuusi vuotta syömättä lihaa eikä ole ainakaan aikaisemmin aikonut lopettaa kasvissyöntiä. Kirkkoon en ole kuitenkaan vielä liittymässä. Kirkon jäsenyyden luen ehkä hieman mustavalkoisestikin kuuluvaksi porvarilliseen koti, uskontoja isänmaa -ajatteluun, mikä on ainakin vasemmalta kantilta ajateltuna keskiluokkaa pahempi versio. Tätä konservatiivista kolmiyhteyttä vastaan käyn omaa hiljaista taisteluani kirkkoon kuulumattomuudella. Rauhan vuoksi mainittakoon, että minulla ei ole mitään uskoa ja uskontoa vastaan, mutta tuputtamista ja kirkon levittäytymistä yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan en siedä. Omissa elämäntavoissani ideologiset periaatteeni sentään vielä näkyvät, mutta hylkäänköhän nekin joskus nuoruuden haihatuksina? Pelkään, että huomaan yhtäkkiä olevani osa aikuismassaa, joka ei kritisoi yhteiskuntaa, nukkuu vaaleissa ja käy autolla hypermarketissa. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että tiedostan keskiluokkaistumisen pelon ja kehityskulun orastavat merkit itsessäni. Ehkä varhainen diagnoosi auttaa taistelemaan tasapäistymistä vastaan. Voi olla, että keskiluokkaiset aikuiset ovat olotilaansa sen verran tyytyväisiä, etteivät he ymmärrä syytä taisteluun. Minä kuitenkin aion säilyttää lapsenomaisen innostuksen ja ihmettelykyvyn sekä halun kokea joka päivä tässä maailmassa jotain uutta. Viattoman innokkaasti uskon, ettei arjen harmaantuminen ole vääjäämätöntä. HENNA-KAISA SIVONEN Tuntemattomat laitokset, osa 3/6 ERILAISUUS on i TEKSTI: ANNUKKA PALONIEMI JA LILJA SAIKKONEN, KUVAT: TUUKKA RÖNKKÖ "HE OVAT EMPAATTISIA ja sopeutuvaisia naisia ja miehisiä miehiä", toteaa tietojärjestelmätieteiden opiskelija Jusa (nimi muutettu). Kaksi nuorta valtiotieteilijää puolestaan konstruoivat heidän profiilinsa näin: "Empaattisia ja tarmokkaita tyttölapsia sekä pehmeitä ja humaaneja miehiä, joilla on samettihousut ja flanellipaita, mieluiten rastatukka." He ovat tietenkin erityispedagogeja. ERITYISPEDAGOGIIKAN sella opiskellaan joko erityisopettajiksi, erityiskasvatuksen asiantuntijoiksi tai varhaiserityisopettajiksi. Erityispedagogiikan kohderyhmistä on historian saatossa käytetty monenlaisia nimityksiä, esim. sielullisesti poikkeavat lapset sekä syvästi vajaamieliset. Nykyään tätä kirjavaa joukkoa kutsutaan kasvatuksellista erityistukea tarvitseviksi henkilöiksi. Tällä hetkellä polttava kysymys on yleisja erityisopetuksen yhdistäminen eli integraatio. Sen tavoitteena on kaikille yhteinen koululailaitoktos, joka pystyy kohtaamaan erilaisten oppijoidcn yksilöllisyyden. Toteutuakseen integraatio vaatisi koko kouluorganisaation muutosta sekä opetusresurssien lisäämistä. AINOA erityispedagogiikan luennolta löytämämme mies on Jari Malinen, 32. Jari on ensimmäisen vuoden erityisopettajaopiskelija, mutta takana on jo vuosien työkokemus seurakunnan nuorisoohjaajana. "Huomasin alkavani pärjätä paremmin ja paremmin vaikeiden tapauksien Jari Malinen kanssa. Eturivin kilteistä ei saanut otetta, mutta käytöshäiriöisillä ja tarkkislaisilla on särmää ja mielipiteitä." Entä onko Jari koskaan harkinnut rastojen hankkimista? "Olen. Samoihin aikoihin kun hankin tatuointeja ja korvikset, harkitsin myös rastoja. Silloin en vielä tajunnut, että omaa erilaisuutta ei voi korostaa ulkoisilla avuilla, vaan ainoastaan omalla olemisellaan."» Kelkkajääkiekkoa erityisliikunnan demolla. JYLKKÄRI X VUOTTA SITTEN Jyväskylän ylioppilaslehdessä 17.5.77 (9/77) Jotaarkka Pennanen määritteli itselleen ammattinimekkeen jäädessään pois Jyväskylän Ylioppilasteatterista. Monet taiteilijat voivat varmasti allekirjoittaa saman: "Tällä hetkellä olen vapaa taiteilija, mikä merkitsee samaa kuin työtön taiteilija, jos minulle ei tarjota jostakin töitä ja työkenttänäni on koko Suomi." hämeenaho AKKISTOJM KÄTKÖKrÄ E5ITVEL£MH6 "Väestönsuoja AINA AJAMKOMTAINEH KtltifM S0»»N $AUAKoVAKlASS|Ktt>.
M Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 f f l MARITTA VIITAMÄKI syntyi marraskuun neljäntenä päivänä Tampereella vuonna 1952. Viime vuonna hänellä olikin syytä juhlia sekä 50-vuotispäivää että 25-vuotista taiteilijauraa. Viitamäki on näytellyt Jyväskylän kaupunginteatterin riveissä heti valmistuttuaan Tampereelta teatterikoulusta, joka nykyisin tunnetaan Nätynä (Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos). "Sinänsä aika jännä juttu, että säästyin aina kaikilta koulunäytelmiltä. Teini-iässä heräsi ensimmäisen kerran kipinä näyttelemiseen, mutta koska olin hyvin arka, en uskaltanut hakea mihinkään alan koulutukseen." Lukion jälkeen Viitamäki pääsi Mikkelissä olleeseen kansanopistoon, jossa oli näyttelijälinja. Toisena vaihtoehtona oli hakeutua hevostenhoitajaksi. Viitamäki pyrki Mikkeliin sillä ehdolla, että jos onnistaa niin sitten mennään. Muussa tapauksessa hevostenhoito olisi voittanut. "Se oli vuoden kestävä linja, jonka aikana persoonani muuttui ja jossain mielessä löysin itseni. Olisin hakenut sen jälkeen Tampereelle, mutta sinä vuonna ei ollut hakua, joten piti keksiä jotain muuta", kertoo Viitamäki. Viitamäki meni kesätöihin Saimaalla seilanneelle laivalle, ja eräänä päivänä elokuvaohjaaja Rauni Mollberg oli odottamassa Viitamäkeä satamassa tarjoten tälle roolia elokuvasta Maa on syntinen laulu, josta Viitamäki yhä muistetaan. "Mollberg oli kiertänyt tyttökoteja ja sisäoppilaitoksia. Hän tarvitsi elokuvaan nuoria tyttöjä, muttei mitään ammattinäyttelijöitä. Seuraavan vuoden vietinkin kuvaamassa elokuvaa, jonka jälkeen pääsin Tampereelle", selittää Viitamäki. TULEVIEN NÄYTTELIJÖIDEN alkutaival ei yleensä ole mitään ruusuilla tanssimista. Viitamäellä tilanne oli toinen hänen tullessaan Jyväskylän kaupunginteatteriin. Takana oli neljän vuoden koulutus ja yksi elokuva. "Itse en joutunut käymään samalla tavalla kivikkoista tietä kuin monet niin sanotut pitkän tien kulkijat. Mollbergin kanssa työskentely ja teatterikoulu antoivat minulle aivan toisenlaiset valmiudet" Taidealoilla tarvitaan aina hyvin paljon palavaa halua ja uskoa. Voidaankin siis puhua eräänlaisista kutsumusammateista. "Saman määrän rahaa saa muualtakin, ja vieläpä huomattavasti helpommin. Näytteleminen oli alusta saakka kuitenkin itselleni eräänlainen pakkomielle. Matkan varrella on tullut vastaan ihmisiä, jotka vain kokeilevat näyttelemistä. Yleensä tällaiset tapaukset eivät kovin kauaa kestä." Viitamäen mukaan Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijöistä noin puolet on niin sanottuja pitkän uen kulkijoita. "Koulussa saa lyhyemmässä ajassa valmiudet näyttelijän työhön. Nykyään ammattinäyttelijöistä on min paljon tarjontaa, että harrastajapohjalla on varmasti vaikea päästä töihin", myöntää Viitamäki. NÄYTTELIJÄN PERUSVAATIMUKSIIN kuuluu kyky olla joku muu kuin oma itsensä. Roolit pitää sisäistää niin henkeen ja vereen, että lavalla todellakin on se esitettävä hahmo. Harjoitusten aikana jokainen rakentaa roolinsa itse, ja se seuraa kotiin saakka. "Olen nähnyt sellaisia tapauksia, jotka menevät liian syvälle roolinsa, ja siinähän voi seotakin. Pahimmassa tapauksessa unohtaa oman itsensä." "Harjoitusvaiheessa rooli seuraa kotiin. Ja jos se ei millään tunnu aukeavan ui siitä ei saa itsensä näköistä, niin silloin sitä miettii yöt ja päivät. Juuri tuolloin se tulee uniin saakka", selittää Viitamäki. Yleisö tunnistaa hyvin nopeasti teeskentelemisen, liian yrittämisen ja sen, onko rooli valmis vai keskeneräinen. "Itse ajattelen että kaiken, mitä lavalla näkyy ja kuuluu, täytyy olla totta. Jos jokin roolissa hankaa koko ajan vastaan, se ei silloin toimi." Kaupunginteatterilla on esityksiä yleensä torstaista lauantaihin, ja erikseen lisäksi myydyt näytökset ja lastenteatterit. Aiemmin näytelmiä oli myös sunnuntaisin, jolloin ainoa vapaapäivä oli maanantai. Viitamäki sanookin, että sosiaalinen elämä oli vähän niin ja näin, kun itse lomaili päivänä, jolloin kaikki muut olivat töissä. TIUKOISTA AIKATAULUISTA ja suurista näytösten lukumääristä huolimatta Viitamäelle ei aiheudu ongelmia valmistautumisen kanssa. "Tämä riippuu ihmisestä. Itse rakennan roolini niin pikkutarkasti ja järjestän asiat päässäni niin hyvin, että voin unohtaa kaiken lavalle mennessäni." Lavalla näyttelijöiden tulee pystyä luottamaan toisiinsa. Sitä kautta pystyy kokemaan ne tietyt huippuhetket. "Esimerkiksi dialogeja on helppo näytellä sellaisen kanssa, josta tietää ja luottaa siihen, että vaikka en olisikaan ihan samanlainen kuin edellisellä kerralla, niin vastanäyttelijä ei mene sekaisin. Tietenkin näytelmä pysyy samana, m u t t a ihmisten v i r i t y k s e t vaihtelevat joka päivä", Viitamäki selittää. tekijää ei synny ymmärrettäviä näytelmiä. "Ohjaajan rooli on erittäin tärkeä. Jollain on oltava kaikki langat käsissä. Jos näin ei kuitenkaan ole. niin ihminen alkaa automaattisesti mennä siitä mistä aita on matalin. Tällöin näyttelijät tekevät ohjaajan työn, ja tuloksena on sillisalaattia", kertoo Viitamäki ja jatkaa: "Jos näytelmä on huono, niin ei yleisö ajattele, että olipas tämä huonosti ohjattu vaan huonosti näytelty. Hyvän ohjaajan kanssa voi käyttää kaiken energiansa omaan työhön, eikä tarvitse itse miettiä mikä on hyvää ja mikä ei." NÄYTTELIJÄÄ VOI TODELLAKIN sanoa monen persoonan summaksi. Lavalla ei seiso pelkästään tavallinen ihminen, vaan vähintään kaksi eri mieltä "Näyttelemisen parhaita puolia on se, että saa elää monta elämää. Muissa töissä yleensä eletään vain yhtä, muita näyttelijänä pääsee olemaan monena erilaisena ihmisenä tai vaikkapa eläimenä", toteaa Viitamäki. "Joskus saattaa jopa kuolla ja herätä henkiin samantien." "Kerran kuolin kaksi kertaa samana päivänä. Kahvilanpitoja on nauranut, kun olen sanonut ehtiväni syömään vasta sen jälkeen loin minua on ensin ammuttu", Viitamäki nauraa. Viitamäki haluaa korostaa näyttelijöiksi haluaville. että ihmisellä pitää olla mukana sisua ja halua. "Joka tälle alalle lähtee, saa varautua takaiskuihinkin. Kouluihin on todella hankala päästä, mutta siinähän sitä harjoitusta saa kun kena toisensa jälkeen osallistuu esimerkiksi Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin." "Olen ymmänänyt, ettei tosi nuoria ihmisiä valita, ellei kyseessä ole aivan erikoislahjakkuus. Siis kouluihin haetaan hyviä esiintyjiä, joilla on kuitenkin jo valmiiksi elämän tuomaa kokemusta." " Ja heissä pitää kai olla persoonallisuutta luulisin."» Tulevaisuus mAf\ew NÄYTTELIJÄT OVAT YKSILÖITÄ, mutta itse työ on alusta loppuun ryhmätyötä. Näytelmä on yksinkertaisesti jokaisen mukanaolevan henkilön työn summa. "Vaikka olisi kuinka isossa pääosassa, niin se ei silti nouse esille ilman toisten tukea. Roolin koko ei ole minkäänlainen kriteeri sille, onko rooli hyvä vai huono." Voisi helposti kuvitella, ettei taiteen tekemiseen vaadita paljoakaan voimavaroja, vaan että riittää kun on pelkästään sitä oikeaa taiteellista silmää. Totuus on toinen. "Tämä on todella henkistä työtä. Meillä on harjoitusaikaa neljä tuntia kerrallaan. Ei vain yksinkertaisesti jaksa enempää, ja mitä suurempi projekti, sen raskaampaa työ on. Esimerkiksi Jäällä PohjantäMen alla -näytelmän työstäminen oli koko ryhmälle raskasta, mutta samalla antoisaa." "Mutta on tämä myöskin fyysisesti raskasta. Itsekin jouduin lähtemään kuntosalille, kun näyttelin Peppi Pitkätossua", Viitamäki naureskelee. VIITAMÄKI EI OLE PELKÄSTÄÄN teatterinäyttelijä. vaan takana on myös elokuvarooleja. Teatterin ja elokuvan tekemisessä on suuria eroavaisuuksia. "Elokuvaa tehdään todella pienissä pätkissä ja kohtaus kerrallaan. Ottoja otetaan kymmenenkin kappaletta ja niistä valitaan se paras. Joskus yksi ainoa otto riittää. Yleisö on kuitenkin minulle itselleni niin tärkeä osa näyttelemisiä, etten vaihtaisi teatteria elokuviin." Viitamäki on uransa aikana näytellyt paljon lapsirooleja. kuten aiemmin mainittua Peppi Pitkätossua ja esimerkiksi Nalle Puhissa Nasua. "Henkilökohtaisesti tärkeimpiä roolejani on ollut juuri Peppi. Mutta olen tehnyt kyllä laidasta laitaan. Tietenkin rooli Maa on syntinen laulu -elokuvassa on lähellä sydäntäni, koska se oli aivan ensimmäinen roolini. Nyt näyttelen Klonkkua Taru sormunten herrasta -näytelmässä, mikä on ollut erittäin haastavaa ja samalla mukavaa", kuvailee Viitamäki. Viitamäki on onnistunut välttämään liian samanlaisia rooleja. Häntä ei siis vaivaa tietynlainen leimaantuminen aina samanlaisen roolin esittäjäksi. "Ihmiselle voidaan antaa vaikkapa klovnin maine, jonka voi ottaa vastaan tai sitten ei. Roolin vangiksi voi joutua silläkin tavalla, että ohjaajat antavat tehdä suorituksia aina samalla tavalla." MUTTA KUKA ON NÄYTTELIJÄN paras tai kamalin kaveri? Ohjaaja. Ilman ulkopuolista Xv \K\\\e Näytteleminen ammattina kiehtoo monia. Kyseessä on kuitenkin ala, jossa ei päqää ilman kovaa työtä ja omistaumista asialle. Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelyä Maritta I "Ruttu" Viitamäki kertoo 3 I s* m M teatterimaailman hyvistä | p^fy V\ ' a huonoista P uo ' ,sta AINA EI NUORENKAAN IHMISEN tarvitse odottaa kauan päästäkseen suurille teatterilavoille, eikä Teatterikorkeakoulu ole ainoa tie ammattinäyttelijäksi. Mika Partanen, 24, on näyttelijänalku, jolla on takanaan opinnoi sekä Outokummun että Lapinlahden kansanopistojen näyttelijälinjoilla. Iisalmesta lähiöisin oleva Paitanen suorittaa parasta aikaa työharjoittelua Joensuun kaupunginteatterissa, jonka jälkeen hän saa virallisesti päästötodistuksen Outokummusta. 'Tätini on näyttelijä, ja sitä kautta innostuin itsekin. Ensimmäiset kosketukset teatteriin sain jo Iisalmessa valoja äänimiehenä", kertoo Paitanen Puoli vuotta kestävän harjoittelun aikana Partanen pääsee näyttelemään tällä hetkellä työn alla olevaan näytelmään, jonka esitykset alkavat syksyllä. Tulevaisuus on kuitenkin vielä hämärän peitossa. "AINAHAN SITÄ voi yrittää saada jalkaa Joensuun kaupunginteatterin oven väliin, mutta etenen asia kerrallaan. En ole tarkemmin vielä miettinyt koulujakaan." 'Tarkoitus olisi jatkaa teatterin parissa, mutta pitää nyt katsoa mitä sitä tekee. Tavallaan työharjoittelun jälkeen koko Suomi on auki."» TEKSTIT: PETRUS KOSKIMIES, KUVAT: HANNA MARJANEN (KLONKKU-KUVA) JA MATTI SALMI (NUKKEKOTI) Lavalla näyttelijöiden tulee luottaa toisiinsa. Kuvassa (oikealla) Marittan kanssa Jorma Böök Nukkekoti-näytelmässä. Uran ens askel HELSINGISSÄ SIJAITSEVA Teatterikorkeakoulu on yksi Suomen arvostetuimmista näyttelijätyön opinahjoista. Monet kuuluisat suomalaiset ovat hakeneet oppinsa juuri täältä. Koulutusta pidetään erittäin korkeatasoisena, ja tämä näkyy muun muassa siinä, että sisälle pääsee vain muno-osa hakijoista. "Keskimääräinen hakijamäärä on 1600 vuodessa. Sisäänotto vaihtelee 60:sta 80:een vuodesta riippuen. Näyttelijäntyön suomenkielisen koulutusohjelman hakijamäärä on noin tuhat vuodessa, joista 14-18 valitaan", kertoo Teatterikorkeakoulun rehtori Lauri Sipari. TeaK:ssa on yhteensä kymmenen koulutusohjelmaa, joista useimmissa on haku joka vuosi. VALINTAKOKEISSA HAKIJOIDEN on osoitettava taiteellista lahjakkuuttaan ja kykyä korkeakouluopintoihin, mikäli he haluavat päästä sisälle. Suomenkielisen koulutusohjelman kokeet ovat nelivaiheiset. "Meidän ydinalueemme on elävä teatteri-ja tanssiesitys. Molempien maisteritutkinto kestää 160 opintoviikkoa eli neljä vuotta. Näyttelijän peruskoulutus muodostaa riittävän pohjan esiintymiseen myös muissa välineissä", selvittää Sipari. NÄYTTELIJÖIDEN TYÖLLISTYMINEN on ollut ajoittain puheenaiheena. Teattereita kun löytyy Suomesta rajallinen määrä. "Teatteriala on sikäli muuttunut, että vakinaisia paikkoja ei ole tarjolla yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kiinnitykset ovat lyhyitä ja usein produktiokohtaisia. Nykyään näyttelijöistä vähintään puolet on freelancercita, joiden työllisyys tietysti vaihtelee suuresti. Toisaalta esimerkiksi Itäja Pohjois-Suomen teatterit ovat pitkään poteneet koulutettujen näyttelijöiden puutetta." Teattereissa näyttelevien keskipalkka oli vuoden 2002 marraskuussa 2095,41 euroa kuukaudessa. Korkeakoulutasolla näyttelijätyötä ja esittävää taidetta voi lisäksi opiskella Tampereen yliopistossa sekä Helsingin, Turun ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa.» +
|Q Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 I • :L O U N A S £ 1 1 1 6 EH K Myös vegaanivaihtochto joka päivä. Ruokalalla on oikeus muutoksiin. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. MUUT 4,40 e JATKO-OPISKELIJAT 3,60 cJS TI 18.3. TO 20.3. MA 24.3. Tl 25.3. KE 26.3. PE 28.3. Perunaohukaiset, Kasvislasagne Aurajuusto-perunakiusaus Kasvisgratiini Täytetyt kasvisohukaiset Kas\iswokki porkkanamuhennos Lihakeitto Keitetyt nakit, perunasose Paistettu kala, purjokasuke Kirjolohipannu Currykala Makaronilaatikko Broilerjuustokebakot Jauhelihakastike Curry-porsaspata Kassler Jauhemaksapihvit ! NakkistroganofF PE 21.3. TO 27.3. MA 31.3. KE 19.3. Punajuuripihvit, Kukkakaalikeitto Kukkakaali-lasagnette Ratatouille vihannesremoulade Jauhelihapihvi, tomaattikastike Jambalaya Kalamurekepihvi Kinkkupizza O Q o Q O 1 O Broilerpastapaistos Paisteltu kalaleike Burgundin lihapata Tonnikalakastike, spagetti ilokivi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA ilokivi JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA TARJOUKSESSA AJATUKSIA! Niinikangas & Laukkanen: Ajatukset käytsia ajatuksia. Kannattaa hankkia työpöydälle, töön: Julkaisijan käsikirja (Enostone, 2001) käsikirjastoon, mikä ettei veneeseenkin. Jos kannattaa julkaista, niin mitä, miksi, milloin 14,50 eur ja kuinka.... Nyt kaikki julkaisemaan! 5,00 eur Popper: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (Otava, 2000) Foucault: Tarkkailla ja rangaista Popperin mielteet ovat edelleenkin ajatuksia he(Otava, 2001 2. painos) rättäviä. Näin päätteli vasta herännyt raatimme. Klassikkoteos! Michel se oli ainakin kova poika 9,50 eur tarkkailemaan. Lue, tarkkaile ja ihmettele. 14,50 eur Wright von: Hyvän muunnelmat (Otava 2001) Minervan pöllö lekutteli raadin lukunurkkaukNiiniluoto: Järki, arvot ja välineet: seen ja huhuili Georg Henrikin nimeä. Ei auttaKulttuurifilosofisia esseitä nut! Otimme mainitun kirjan tarjouslisiallemme. (Otava, 2001 2. painos) Mikäpä ottaessa, hyvä kirja! Kolmcsataaviisikymmentäkaksi sivua suomalai20,00 eur Opiskelijan K a m r m g Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa ) f t f t £ \ __2kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Ruokalistamme löytyvät osoitteesta www.sonaatti.fi ja samasta osoitteesta löydät meistä myös muita tietoja. Tiesitkö, että meidän kautta voit myös järjestää juhliesi tarjoilun. Ovatko JUHLAT tiedossa??? Toteutamme elämyksiä niin pieniin Iqiin suuriinfqnjiutlatiuiisuuksiin meiltä tai teillä. Kysy ehdotelmia suoraan toimipisteistämme tai saat myös yhteyden meihin: Sonaatti Juhlat puh. 260 3910 tai 050 581 8350 tai juhlat@sonaatti.fi tai www.sonaatti.fi Toivotamme Sinut tervetulleeksi palvelujemme pariin. TERVETULOA WWWJYU.FI/JYROCK ILOKIVI 11.-12.4. PERJANTAI TIXA PASIANSSI MARYLAND LACKLUSTER TV-RESIST0RI CHAINSM0KER DAM0 SUZUKIS NETWORK (JPN) MAGYAR P0SSE DISCO ENSEMBLE THE PATSY WALKER PUPPA J & TAS0TTAVAT LAUANTAI LIEKKI SISTER FL0 B00MHAUER RADIOPUHELIMET ANGIE REED (GER) FEUX KUBIN (GER) JIM AVIGNON (GER) SELFISH SHELLFISH AHKERAT SIMPANSSIT SANTTU KARHU JA TALVIS0VAT (KARJALA) 0AK LEAF S0UNDSYSTEM LIPUT: 2 PV 2 2 E (VAIN ENNAKOSTA, AIRON MUSIIKKI) JYY:N JÄSENET 20 E (KAMPUS DATA). ENNAKKOLIPUN VOI OSTAA MYÖS JYR0CKIN KOTISIVUILTA. YHDEN ILLAN UPPUJA RAJOITETUSTI OVELTA: 1 PV 12 E. IKÄRAJA 18 V. TERVETULOA Tule Jylkkäriin ., ., ' sivariksi! Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) kaipaa joukkoihinsa siviilipalvelusmiestä 20.8.2003 alkaen. Siviilipalvelusmies toinin pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä, ja hän tekee kaikkia pienen toimituksen töitä: kirjoittaa juttuja, ylläpitää verkkolehteä ja valokuvaa sekä tarvittaessa myös taittaa lehteä. Monipuolisuus on siis rautaa, mutta erityisesti valokuvaus! ja kuvankäsittelviaitoa arvostetaan. Taitto ohjelmana Jylkkän käyttää QuarRXpressiä, joten sen tuntemus on suotavaa Vapaamuotoisten hakemusten tulee olla perillä Jylkkaiin toimituksessa taiJYYn keskustoimistossa (.molemmat Ylioppilastalolla, Keskussairaalanne 2, 40600 JKL) tiistaina 15.4. klo 15.30 mennessä. Lisätietoja antavat päätoimittaja Anna-Maija Tuuliaincn (puh. 014-260 335*J. sähköposti aniitu(">ec jyu.fi). pääsihteeri Matti Mäkinen (014-260 3354. jyy-paasiht£eri@ce.jvu,fi)ja siviilipalvelusmies Petrus Koskimies (014-260 3360, pekoskl m@cc.jyu .10. www.sonaatti.fi +
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 E ...Juyulla . kaikki ofi paremmin JL TEKSTI: SANNA RYYNÄNEN, PIIRROS: JESSICA RISTIMÄKI LAPSUUDEN MUISTOJA ympäröi aina ruusunpunainen hohde, tunne siitä, että silloin asiat olivat Vielä Hyvin. Minulle 70-luvun Suomi oli se lottovoittovaltio, jossa kaikilla oli ruokaa, vanhukset hoidettiin, työttömiä olivat vain ne jotka halusivat, terveydenhoito ei maksanut eivätkä lapset syntyneet tappajiksi. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin vanhukset laskevat alleen maatessaan laitoksissa turraksi lääkittyinä hoitoa odottamassa. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin voi yrittää päästä käymään maksua vastaan toteamaan, että lääkäreillä ei ole aikaa, ja vaikka olisikin, ei olisi varaa hoitaa. Työttömät turhautuvat ja lannistuvat, työssäkäyvät sairastuvat stressiperäiseen masennukseen. Miksi 70-luvulla kaikki oli paremmin? "Eikä ollut", nauraa yhteiskuntatieteiden lehtori Raija Julkunen. "Suomesta ci voida edes puhua varsinaisena pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ennen kuin kahdeksankymmentäluvulla. Seitsemänkymmentäluvulla vasta rakennettiin moderneja hyvinvointipalveluja. Julkista rahaa oli paljon vähemmän ja palvelut selvästi huonompia kuin nykyisin. Jopa yhdeksänkymmentäluvun lama-aikana enemmistön elinolosuhteet paranivat entisestään." Miksi nyt kuitenkin tuntuu siltä, että esimerkiksi terveydenhoitopuolella palvelut menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan? "Kyse on ennemminkin odotuksista. Seitsemänkymmentäluvulla ihmiset olivat tottuneet siihen, että kuoltiin nuorempina ja elettiin raihnaisempina. Vanhustenhoidossa ei tehty lonkkatai kaihileikkauksia, eikä lainkaan niin pieniä keskosia autettu selviämään elossa kuin nykyisin. Nyt ihmiset tietävät odottaa parempaa terveydenhoitoa. Toisaalta lääketiede on mennyt niin paljon eteenpäin, että paljon useampia sairauksia on mahdollista hoitaa. Tämä aiheuttaa pohjattoman resurssicniarpeen terveydenhoidon puolella." Silloin sentään rakennettiin hyvinvointipalveluja. Nyt vain karsitaan. Jossain on oltava mätää. "90-luvulla tulimme todellakin siihen pisteeseen, että rahat loppuivat. Ei voitu edes ylläpitää jo olemassaolevia palveluja." Hahaa! Arvasin! Missä on rahat ja miten ne saadaan luomaan hyvinvointia kansalaisille? "Sepä se. Missä ovat rahat? Elämme iällä hetkellä vaihetta, jota voi kuvata neljällä jälki-käsitteellä: lamanjälkeinen, jälkiteollinen, jälkisuvereeni ja jälkiekspansiivinen." ten valta yhteisiin asioihin on kaventunut. Tähän saakka selvää. Lama vei rahat eikä talous enää kasva niin kuin ennen. Ja sitä vähäistäkään kasvua ei voi käyttää miten huvittaa. Lisää. Kerro jälkiekspansiivisuudesta. "Edellä käsitellyt asiat liittyvät itse asiassa myös tähän. Jälkiekspansiivisuudella tarkoitan sitä, että olemme siirtyneet pysyvään julkisen rahan niukkuuden aikaan. Monet seikat pitävät tämän päivän Suomessa ja maailmassa huolen siitä, että rahaa menee kaikki mitä on eikä sekään riitä. Yksi tärkeimmistä tällaisista seikoista on lisääntyneet eläkemenot." Ei voi olla. Eiväthän suuret ikäluokat ole vielä jääneet eläkkeelle. "Eläkemenot kasvavat ihan itsestään. Työeläkejärjestelmähän luoliin 60-luvulla. Kun silloin ihmiset jäivät eläkkeelle, he olivai ehtineet kerryttää eläkettään vasta hyvin vähän, jolloin heille maksetuinkin vain hyvin vähän. Milä pidemmälle aika on kulunut, sila parempia eläkkeitä ihmiset ovat kerryttäneet työssäolonsa aikana ja suurempi osa kansantulosta menee eläkkeisiin. Ennen vanhat ihmiset olivai köyhiä, nyt suurin osa heisiä tulee mukavasti toimeen." Ah. Ymmärrän. Toisaalla uusia sosiaalimenoja aiheuttavat työttömyys ja työmarkkinoiden epävakaisuus. Myös perheistä on tullut epävakaampia, sekin aiheuttaa kuluja valtiolle. Veroja taas ci voida nostaa määrättömiin toisaalta globaaliin talouteen liittyvän verokilpailun vuoksi, toisaalta, koska korkea verotus syö talouskasvua ja vähentää työllisyyttä. Nyt taistellaan jo nykyisenkin veroasteen säilyttämisestä." Tämähän on ihan toivotonta. Emme siis enää koskaan voi kirkasotsaisesti opettaa lapsilleni"RAHAA MENEE KAIKKI MITÄ O N EIKÄ SEKÄÄN RIITÄ." tiin tehdä tasa-arvoinen yhteiskunta. Ihmisillä oli vahva tunne, että mennään koko ajan parempaan päin. Nyt resursseja on selvästi enemmän, mutia se ei auta, kun yhteiset tarpeet kasvavat rajalla. Ikään kuin ei olisi mitään muita lapoja hoitaa yhteisiä ongelmia ja tarpeita kuin julkinen raha. Usein ihmiset myös toimivat varsin irrationaalisesti. He haluavat pitää kiinni omasta rahastaan ja tehdä omat kulutuspäätöksensä sen sijaan että antaisivat saman summan esimerkiksi homekoulujen kunnostukseen tai hoitohenkilökunnan palkkaamiseen. Yhteisessä käytössä samalla rahamäärällä saadaan aikaan paljon enemmän kuin yksityisessä." 70-LUVUSTA eivät siis tehneed<ään kultaisia valmiit, toimivat hyvinvointipalvelut, vaan lahlo parempaan tulevaisuuteen. Onko tämän päivän ongelmien ratkaisu niinkin yksinkertainen kuin tuon 70-luvulla eläneen tahdon viriäminen uudelleen: Vähemmän omaa rahaa, enemmän yhteistä? Vähemmän trendielementtejä sisustukseen ja pukeutumiseen, enemmän opettajia ja sairaalapaikkoja? Vai pitäisikö vain luovuttaa jälkiekspansiivisuudcn lamaannuttamana. Kerätä rahaa sen minkä ehtii, että ainakin itse selviää, kun turvaverkko alkaa rispaantua kuin Tudiapuron paita. • "YHTEISESSÄ KÄYTÖSSÄ SAMALLA RAHAMÄÄRÄLLÄ SAADAAN AIKAAN PAUON ENEMMÄN KUIN YKSITYISESSÄ." Uuh. Hitaasti. "Ensiksikin lama katkaisi julkisten tulojen entisenlaisen virran ja aiheutti valtion velan paisumisen sellaisiin mittakaavoihin, mitä meillä ei oltu koskaan ennen koettu. Toiseksi jälkiteollisen talouden kasvu ei ole yhtä voimakasta, vakaata ja ennustettavaa kuin aiemmin, teollisen yhteiskunnan aikaan. Kolmas käsite, jälkisuverecnius, tarkoittaa sitä, että maailma on pienempi, avoimempi ja markkinaehtoisempi. Talouteemme ja yhteiskuntaamme vaikuttavat vahvasti muun muassa EU ja Emu. Globaalin talouden pelisäännöt vaativat, että julkinen talous pidetään kovan kurin alla, tarkasti tasapainossa Emu-sääntöjen mukaisesti. Ihmisine, että on lottovoitto syntyä Suomeen emmekä odottaa tulevilta päättäjiltä, että he jotenkin järjestäisivät meille ruusuisen tien kehdosta hautaan. "Nykyvinkkelistä ajateltuna 70luku oli tietysti hyvin toiveikas vuosikymmen. Silloin ajan henki oli sellainen, että hyvinvointipalveluja rakennettiin, parannettiin ja laajennettiin jatkuvasti. Suomesta halut
EH Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2D03 kolumni "Mukaan lähdin seikkailumielellä" Hei sinä tavallinen pulliainen! Tiesitkö, eitä meistä jokaisella on mahdollisuus päästä televisioon kertomaan lyhyesti harrastuksistaan, jotka eivät jää kenenkään mieleen, ja vastailemaan juuri Sinulle esitettyihin kysymyksiin, joiden vastauksia et tosielämässä koskaan tarvitse? Kyllä vain, totta se on. Televisiossa ei ole koskaan ennen pyörinyt niin montaa erilaista visailutai muuten vaan itsensä nöyryyttämisohjelmaa, joihin otetaan esiintyjiksi lähes ihan ketä sattuu. Ja nyt viimeistään olen todistanut sen itsellenikin, sillä minä olen mukana Nelosella pyörivässä Giljotiinissa (jakso näytetään toukokuun lopulla). Keskisuomalainen jokapoika ei ihan välttämättä osaa Jyväskyläsiä Maikkarin (vaikka ohjelmaa esitetäänkin Nelosella) studioille LänsiPasilaan. Enkä minäkään osannut, mutta neuvoahan suomalainen mies ei tuntemattomilla kysy, ennen kuin on ihan pakko. Ja päädyttyäni lopulta Ylen tv-tornin juurelle pällistelemään hätääntyneenä kelloa, joka ilmoitti että minulla oli vielä vartti aikaa ehtiä ajoissa Kolmosen studioille, päätin, että nyt saattaisi kyseessä olla sellainen pakko. Kun saavuin oikealle studiolle, näin ensimmäiseksi ohjelman juontajan. Nyökkäsin hänelle tervehdykseksi, onhan hän minulle jo entuudestaan tultu television kautta. Mietin, tapahtuukohan iätä paljonkin, että tavalliset pulliaiset moikkailevat julkkiksille, vaikka näkisivät nämä ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin telkkarissa tai lehtien palstoilla? Ja kun kilpailu alkoi, suunnitelmani haihtuivat mielestäni ja mietin vain, onko sormeni tarpeeksi lähellä nappia, jota painamalla voin varata itselleni kysymysvuoron? Vai onko se sittenkin liian lähellä, entä jos painan nappia vahingossa? Mihin kameraan minun piti katsoa? 'Jukka, oletkos kalamiehiä, onko tullut kalasteltua paljon?" juontaja kysyy. "No, hehheh, joo, eipä ole tullut tässä muutamaan vuoteen kalasteltua", vastaan hermostuneena tottakai, ja mietin samalla että eikö se nyt näy päällepäin, eitä minähän okn vegaani. Jakson voittaa etukäteen tyhmimmäksi ajattelemani osallistuja. "Mukaan lahdin ihan seikkailumielellä", Tulipahan käytyä" ja "Kokemus se on tämäkin". Kuvauksien jälkeen osallistujien kommentit ovat kuin suoraan kirjasia "TV-ohjelmaan osallistuneen tavallisen pulliaisen kuluneimmat fraasit kautta aikojen", mutta minun ajatukseni ovat jo toisaalla. Minä haluan iätä lisää, seuraavaksi minä haluan miljonääriksi ja madolle maailman ympäri. JUKKA V U O R I O Puhku pii Iit jättää teini-iän M A T K A M I E L E S S Ä ! Torvet soivat, • ^ ^ » l 1 « ^ ^ T • 1 ^ ^ ^ ^ ^ ^ W . ^ ^ • M ^ T E K S T I JA KUVA: MIIRA R A J A M Ä K I vaikka lahkeet uhkaisivat palaa Puhkupilleillö pukkaa keikkaa, viimeisin Yliopiston vuosijuhlassa 5.3. Kaisa Keitto toisena vasemmalta lukien. "MEILLÄ ON MAFIA", hihkuu Marja Ikonen, toinen parikymppissyntiäreitään viettävien Puhkupillien kapellimestareista. Siltä todella tuntuu, kun kuuntelee Marjan ja hänen kollegansa Tiiu Tuomisen tarinointia puhallinorkesterista. Kyseessä kun ei ole mikään ihan pieni ja saamaton, yliopiston nurkkien villakoirille töräyttelevä ryhmä. "Meiltä lähti Tampereen yliopistoon opiskelemaan kaksi muusikkoa, ja he perustivat sinne puhallinorkesterin. Samoin on käynyt Vaasassa ja Joensuussa. Myös Oulun teekkaritorvilla on nykyään entinen puhkupilli kapellimestarinaan", Tiiu ja Marja selittävät. EIKÄ PUHKUJEN soluttautuminen yhteiskuntaamme ole jäänyt vain puhallinorkcstereihin. Puhkuvia naamoja on nähty myös esimerkiksi Funkykarkureiden, Ari Klemin, Korsuorkesterin ja Miljoonasateen riveissä. "Aki Sirkesalo on ollut meidän remmissä ja Marjonen ensimmäinen levy on tehty Puhkupillcissä". Tiiu jatkaa meriittilistaa. KOTIKAUPUNKINSA Jyväskylän sisällä Puhkujen torvet ovai ilahduttaneet kaupunkilaisia sekä JYYn tilaisuuksissa kuten vappukarkeloissa MiSSä se Väinö on -biisisuosikilla että yliopiston virallisemmissa juhlissa. Onpa ryhmä nähty ampumahiihdon MM-kisojen marssikulkueen kärjessäkin 80-luvun loppupuolella. 1 lirnahduttavin esiintymislava lienee kuitenkin ollut Sokoksen alusvaateosastolla Ultra bra -rintsikkatelineiden välissä yliopiston vuosijuhlapäivänä 1997. Yliopisto kun halusi tuolloin näyttäytyä pitkin Jyväskylän katukuvaa. "Olemme suostuneet soittamaan aika kylmälläkin kelillä. Esimerkiksi joskus viisi vuotta sitten Ambioiican peruskiven muuraamistapahtumassa soitimme 16 asteen pakkasessa katoksen alla. Paikalle luodun lämpöpatterin vieressä oli tulikuumaa ja soittajien lahkeet meinasivat palaa. Vähän kauempana patterista lämpöä ei tullut ollenkaan. Soitinten virekin laski puoli sävelaskelta", Marja ja Tiiu hihittelevät. Puhkujen musiikillinen skaala on ollut hyvin vaihtelevaa aina lastenja joulukonserteista työväenlauluihin ja Straussiin. SOITTAJIA 20 vuoteen on mahtunut 400. Nykyisellään 20päinen poppoo koostuu eri alojen opiskelijoista, jokusesta työtä tekevästä ja yhdestä lukiolaisesta. Orkesterista vaihtuu vuosittain 10-15 soittajaa. Lisäksi reservissä, muualle muuttaneina etäpuhkuinä, on parisenkymmentä naamaa. Uusia huolitaan aina lisää. Yliopiston entisen hallintojohtajan Matti Hietalan käynnistämä Puhkupillit on toiminut niin hallintolaitoksen kuin muunkin yliopiston ja JYYn siipien suojassa yliopiston tiloja hyödyntäen. Se on julkaissut tähän mennessä kuusi levyä ja käyttää Tiiun mukaan rahansa mieluummin omien kiekkojen julkaisemiseen ja ulkomaan kiertueisiin kuin esimerkiksi omien lilojen hankkimiseen, mihin monet muut opiskclijaorkesterit panostavat. SOITTAJIEN riveihin mahtuu sekä musiikin ammattilaisia että soittotaitoaan ylläpitäviä ihmisiä. "Meillä ei ole pääsykokeita. Riittää, kun tietää, mikä torvi on kyseessä", Marja naurahtaa. Ihan helppoja kappaleita orkesteri ei kuitenkaan laskettele menemään, sillä biisit ovat musiikkiopiston tasolla 3/3. "Musta tuntuu, että jokaisella on sisäinen mittari. Itse sitä huomaa. pysyykö nuottien perässä vai ei. Jos nyt joku tahti jää soittamatta, niin se ei haittaa. Kunhan pystyy luovimaan mukana", kolmatta vuotta Puhkuissa huilua soittava Anna Österberg selventää. "Trumpetissa me yleensä kysytään apua ykköstrumpetistiltamme", Kaisa Keitto lisää. PUHKUPILLIEN JÄSENYYS ei ole pelkkää torveen puhaltelua. Elämäniloa on pidetty yllä myös esimerkiksi omalla, neljä kertaa vuodessa ilmestyvällä Puhkusikalehdellä, pelipäivillä, ruokakekkereillä ja Seniili-approlla. Hetkonen, Seniili-approlla? "Kiersimme sunnuniai-iltapäivänä lähiöiden keskiolutbaareja ja herätimme näin niiden kantaväestössä ihmetystä. Alun perin kaikkien piti pukeutua tuulipukuihin, mutta lopulta kukaan ei halunnut olla Hansu tai Pirre", Tiiu valottaa PUHKUILLA ON MYÖS oma älykköryhmä, Mensapillit. Siihen osalliseksi päästäkseen täytyy läpäistä testit: "Musikaalinen testi on sama kuin julkinen nöyryytys. Tämän lisäksi pyrkijän täytyy kirjoittaa tieteellinen artikkeli raadin määräämältä alalta. Paha se on kirjoittaa vaikkapa historian opiskelijana artikkeli solubiologiasta", Marja katkaltaan Puhkupillit 20-vuotta -juhlakonsertti (klo 18) jo näyttely Musicallo lo 22.3. Ohjelmosso katsaus Puhkujen historiaan jo nykypäivään ex-puhkujen vauhdittamona. Lännenmiehet .... .. ja uhm soturit www.helinmatkat.fi Yliopistonkatu 32 40100 Jyväskylä Puh. (014) 337 3100 TTFvVESTERN ja hongkongilaitoimintaelokuva kuuluvat niihin elokuvagenreihin, jotka ovat tuottaneet monien keskinkertaisten tekeleiden lisäksi joukon hienoja kulttileffoja. Suomen elokuva-arkiston esityssarjassa nähtävät Sergio Leonen länkkäri Maahan, senkin hölmö! (Italia 1971) ja Ronny Yun ohjaama fantasiaseikkailu Jian-Hw valltohiuksinen morsian (Hong Kong 1993) kuuluvat kumpainenkin lajityyppiensä helmiin. MAALISKUUN 19. ESITETTÄVÄ Maahan, senkin hölmö! valmistui Huuliharppukostajan jälkeen Sergio Leonen suunnitteleman elokuvatrilogian toisena osana. Meksikon vallankumousvuosiin sijoittuvan tarinan päähenkilöt ovat maalaistollona esiintyvä rosvo Juan (Rod Steiger) ja kauas kotoa eksynyt IRA.n pommiekspemi Sean (James Coburn). Kummallakin miehellä on unelmansa: Juan haaveilee Mesa Verden pankin rahoista, Sean puolestaan vapaudesta, joka on kuulemma täyttä totta rajan pohjoispuolella. Nämä unelmat kuitenkin katoavat vallankumouksen myrskyyn, joka tekee ahneesta kyynikostakin vapaustaistelijan (siis nyky kielenkäytössä terroristin). Humoristisena tarinana käynnistyvä elokuva saa vähitellen synkempiä sävyjä ja huipentuu Leonen taidokkaasti sommittelemiin taistelukohtauksiin. Elokuvan musiikin on säveltänyt Ennio Morricone. RONNY YUN elokuva Jiang-Hu: valkohiuksincn morsian on toiminnantäyteinen seikkailu, joka seuraa kahden nuorukaisen, Lianin (Brigitte Lin) ja Zhuon (Leslie Cheung) vaiheita yhdessä ja erillään. He tapaavat ensimmäisen kerran lapsuudessaan, jolloin susien kasvattama Lian pelastaa Zhuon hengen. Sitten heidän tiensä erkanevat. Zhuosta kasvaa mestarimiekkailija, josta odotetaan Wu Tang -klaanin uutta johtajaa. Myös Lianista on isona tullut armoitettu taistelija, joka antaa nahkaruoskansa soida. Hän on päätynyt Wu Tang -klaanin arkkivihollisen Jin leiriin, niinpä nuoret kohtaavat uudestaan reippaan kamppailun merkeissä. ELOKUVA ON VÄRIKÄS yhdistelmä Romeo ja Julia -henkistä romantiikkaa ja kiinalaista sankaritarua. Sen kuvallinen loisto on kirkkaimmillaan taistelukohtauksissa, jossa painovoima ei häiritse pääpann miekkatanssia. Tätä vientiä on luvassa 26.3. MARKUS LATVALA Suomen elokuvo-arkiston esitykset Jyväskylän koupunginkirjoston Minnansalissa keskiviikkoisin klo 18.00.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 f Q TEKSTI: T O N I PELTONEr EMOPETROL vier JUKKA RAPO MONET BÄNDIT MEILLÄ JA muualla näkevät tärkeäksi pitää yllä internetissä suoraa yhteyttä diggaajiinsa. Moby, Limp Bizkit ja suomalainen Kemopetrol muiden joukossa. Kemopetrol haluaa ehdottomasti pitää bändin kotisivut (www.kemopetrol.org) omassa hallinnassaan suunnittelutoimistoja tai levy-yhtiötä ei väliin haluta sorkkimaan. Aktiivisin osa sivustoa on Vieraskirja, jossa käydään lähes päivittäistä viestinvaihtoa fanien ja bändin välillä. Pääosa kysymyksistä suunnataan yhtyeen keulahahmolle Laura Närhelle. "Kanava on meille todella tärkeä ja vastaileminen ei ole suuri vaiva. Keskustelun taso pysyy asiallisena, eikä se ole mikään teinien hömppäajatuksenvaihtopalsta. Meidän bändi haluaa keskustella kuuntelijoidensa kanssa samalla tasolla", Laura kertoo vieraskirjasta. Nimi: yuyibong Viesti: i am korean!!! kemopetrol FIGHTING!!!! kkkk 21/02/03 16:38 INTERNETIN KAUTTA BÄNDIIN ottavat yhteyttä myös uudet ulkomaiset fanit kaukaisimmat Koreasta. Tammikuussa tuorein Everythings fine -albumi julkaistiin Koreassa ja Goodbye nousi radiosoittolistalla kahdeksanneksi. __ "En tiedä mistä ne kaikki ovat saaneet meidän levyn käsiinsä, koska ei sitä niin monessa maassa ole vielä edes julkaistu. Usein tutustuminen tapahtuu suomalaisen kaverin kautta", bändin solisti arvelee. Bändin jäsenet eivät jaksa murehtia ulkomaiden tilannetta menestys ei siitä parane. Kemopetrol antaa paikallisten levy-yhtiöiden rauhassa tapella keskenään, missä levyä julkaistaan ja missä ei. 'Turhauttavaa on, kun vieraskirjassa ihmetellään, miksi bändiä ei näy keikalla eri maissa. Kyllähän bändi mielellään minne vaan lähtisi, mutta yhdenkin keikan järjestäminen on monesta asiasta kiinni", Laura toteaa. Nimi: lafleur Viesti: saint clou (thank you) for this great show in paris good blonds females in the audience bit povver 21/02/03 02:29 Kemopetrol pitää Jyväskylästä. Lisäksi solisti Laura Närhen mukaan opiskelijat ovat juuri sitä bändin oikeaa yleisöä. ULKOMAANKIERTUEITA EI ole siis tulossa, mutta hiljattain bändi esiintyi Kulttuuri-instituutin järjestämänä yhdellä Pariisin rokkiklubilla. "On hienoa, että suomalaiset tulevat katsomaan meitä, kun ulkomailla keikkailemme. Vaikka eksoottisuuden tunne vähän menee, kun bändin astuessa lavalle huudetaan suomeksi: Ota paita pois Laura", Kalle selittää. Keikkailu on tältä keväältä rauhoitettu muutamaa pistoesiintymistä lukuun ottamatta minimiin, sillä Kemopetrol valmistelee uutta levyä. Yhdeksän biisidemoaonjo. "Biisien pitää tulla rauhassa. Yhdellä viikolla tehdyt styget ovat yhdenlaisia ja toisella toisenlaisia. Aina sitä miettii vain, että miten helvetissä tästä saa kokonaisuuden aikaan", bändin biisintekijä Kalle kertoo alkutekijöissään olevasta tuotoksesta. "Ei meillä mitään studioaikataulua ole vielä, mutta kyllä nyt ajateltiin laittaa viime levyyn verrattuna töpinäksi. Nopeutta tärkeämpää on kuitenkin tehdä hyvää jälkeä", Laura sanoo. Kemopetrolin keikkaohjelmistoon kuuluu jo ainakin yksi uusi biisi. Jyväskylää bändi muistaa aina lämmöllä, sillä muiden syiden lisäksi yksi kemopetrolilainen tuntee erään keskustan ravintolan henkilökuntaa, joten juomat ovat aina bändille ilmaisia. Niinpä tietenkin.» Kemopetrol torstano 20.3.2003 Moofekuun Kuplassa NuNussa liput ennakkoon 5 euroa ja ovello 7 euroa. Ennakkoon 18. ja I°.pöivöklo 11-13 (Bokivi, MoA, Dumpin toimisto jo Tourula). Järjestäjinä ainejärjestöt OJITA, Dumppi, lööppi, Magna Ojita, torku, Puolue ja Ynnä. Kuka kirjoittaa, kuka lukee, ja kenelle? •nen lopullinen totuus. Kaikesta. Tammi 2002 RUNOILIJA ja kääntäjä Kai Nieminen on sanonut, ettei hau ole koskaan ryhtynyt kirjailijaksi vaan kasvanut sellaiseksi. Viime syksynä hau julkaisi uuden oman runokokoelman, Oli nimennyt sen kovin vaativasti: Lopullinen totuin. Kaikesta JO PROLOGISSA OTE tarkentuu, kahdentuu. |a moneniuu: kyse ei ole runokokoelmasta vaan niin, mistä? Kirjailijasta? Kirjoittamisesta? Se, joka kirjoittaa, kysyy (runon) perään, ja runon kirjon tamisen perään, jotka ovat kaksi eri asiaa? Ja kirjoittajan: Tarkkailija havainnoi kirjoittajaa. jota pitää runoilijana, mutta tama toteaa, ettei enää kirjoita runoja vaan runon näköisia parahduksia. M u t t a k e n e n , ja kenelle? Osoittaja, osoiteltu ja osoile jääväl avoimiksi, jos lukija niin uskaltaa. Lipi koko teoksen. PARKUA SIIS. Mutta myös naurua, lempeyttä, kiivautta, halua, antautumista, liikutusta. Liikuttamista. Kirjallisia keskusteluja, ja vähemmän kirjallisia. Hupsuuden ja viisauden nautittavia pilkahduksia. Oivalluksia, jotka avautuvat kyllä jo ensilukemalta, mutta kestävät natustelunkin. vai mitä sanotte: tuon tuostakin vilkuilen taaksen] ja jähmetyn sualapatsaaksi vaikku minun pitdisi välttää suolaa, M nostaa verenpainetta MUTTA VAIKKA kuinka rivejä |a niitten välejä kaivelin en lopullista totuutta sittenkään löytänyt, iloisesti liki kulienkin En ole pettynyt, silla lopullisen jälkeen on vain hiljaisuus, enkä suurin surminkaan soisi Niemisen vaikenevan. RIITTA KOIKKALAINEN Elämänmakuista matkantekoa TEKSTI: RIITTA KOIKKALAINEN, KUVA: H n P : / / W W W . C C . J Y U . F I / I L O K I V I / K I N O K U V A T / TESTOSTERONI JYLLÄÄ Kampus Kinossa tiistaina 25.3., jolloin nähdään Alfonso Cuarön ohjaama ja käsikirjoittama Ja äitiäs kans (Ytu mamä tambien, Meksiko/USA 2001). Kaksi nuorta miestä, Tenoch (Diego Luna) ja Julio, (Gael Garcia Bernal) on havahtumassa miehuuteensa, he suorastaan kiemurtavat tuskissaan kupeittensa polttelun vuoksi. Kuin taivaasta heidän syliinsä lankeaa Aikuinen Nainen Luisa (Maribel Verdu). Ja se Kaunis Ihana lähtee kuin lähteekin tien päälle nuorten herrain kanssa! HYVÄ, ETTÄ ELOKUVA esitetään näin rännän ja loskan aikoihin, keväämmällä katsomossa voitaisiin villiintyä vähän liiankin kanssa. Espanjalaisten lisäksi vain meksikolaiset osaavat nauraa näin avoimesti miehuuden joillekin ulottuvuuksille ja punoa naurun sisään muita, ehkä totisempiakin teemoja. Enkä nyt väitä etteikö miehuuskin olisi totista touhua, on se, toki toki... MEKSIKON RAITEILTA ja kiihkeistä tunnelmista siirrytään uistaina 1.4. vähän viileämmille tasoille, Norjaan. Petter Na»s käyttää elokuvassaan Ellmg (Norja 2001) kahta peräkammarin poikaa kritisoidakseen lempeästi norjalaista yhteiskuntaa. Siinä sivussa osansa saavat taideja kulttuurielämäkin. Elokuva on myös sympaattinen kehityskertomus, missä kaksi avohoitopotilasta (Per Christian Ellefsen Ellinginä ja Sven Nordin hänen toverinaan Kjell Barnena) kasvavat pärjäämään maailmassa, ja vielä ihan omilla ehdoillaan.» Kompus Kinon nöytönnöl Ilokivessä (Keskussairaalontie 2) tiistaisin kello 19, liput 4 / 5 euroa. NAINEN! NAINEN! NAINEN!
E Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 Alussa oli sana (ja sarjakuva) TEKSTI: OLLI SULOPUISTO, KUVA: TIINA TIIHONEN PAULI KALLIO ON NIITÄ harvoja suomalaisia, jotka listaavat viralliseksi ammatikseen sarjakuvakasikirjoittaja. Kallion ensimmäinen lapsi oli Suuri Kurpitsa -lehti, joka ilmestyi 1981-1999. Uutta suomalaista sarjakuvaa esittelevän lehden elinkaari kattoi pari vuosikymmentä, vaikka julkaisutoiminta onkin pysynyt aina harrasteena. Suuren yleisön tietoisuuteen hän pulpahti 1990luvun alkupuolella. Ammattimainen tekeminen alkoi Kramppien ja Nyijähdysun myötä. Samana talvena päätin pistää opinnoi jäihin ja kokeilla miten pärjään, hum, sekalaisilla kuluuuritouhulla. Ajattelin palata opintojen pariin jos sarjakuva ei elätä", hän muistelee. KRAMPPIEN JA NYRJÄHDYSTEN jälkeen Pauli Kallion näkemyksiä maailmasta on voinut ihailla monessa muussakin sarjassa: PC Palloseura (Pentti Otsamo), Postimies Niilo (Jukka Tilsa), Ornelle Birks Makkonen (Ville Pirinen), Onnen Lahjat (Kati Koväcs) sekä Annan ja Oton olohuone (Petteri Tikkanen). Hänen sarjojansa on Pauli Kalliolla on koko ajan jotain vireillä. Parhaillaan käydään neuvotteluja Onnen lahjojen julkaisemisesta eräässä maakuntalehdessä. julkaistu ainakin TV-maailmassa, Elannossa, Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa, Aamulehdessä, Soundissa, Rumbassa, Ilta-Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa. Melkoinen suoritus sarjakuvasivui kun tuntuvat olevan useimmille suomalaisille lehdille vain pakollinen taakka. Vaikka Kallion sarjojen tapahtumat eivät olekaan suoraan lainattuja tosielämästä, hänellä on kyky saada sarjakuvan hahmot vaikuttamaan kokonaisilta ihmisillä eikä vain kokoelmalta vitsejä. "Pistän koko ajan laiteen kaikenlaisia rivejä, joista moni jää käyttämänä koska ne ovat inonaisia gagcja. Niitä sitten muokataan sen mukaan mihin sarjaan ne pitää saada sopimaan", hän kuvailee työmetodiaan. Kallion hahmojen kiinnostuksen kohteet ovat jokapäiväisiä. Silli niisiä kasvaa toisinaan elämää suurempia periaatekysymyksiä. "Minun poikani ainoa poikani kannattaa Saksan joukkueita!" huokaa eräs hahmo PC Palloseurassa. Myös musiikki herättää samanlaisia tunteita: "Mitä sun levyhyllyllesi on tapahtunut? MC Hammer. Paul Young. Marky Mark. Billy Ocean... Queen! Army of Lovers! Chris Rea! Metrikaupalla paskaa!" Ihmissuhteiden ilot ja inhot tiivistyvät Kramppien naishahmon suussa seuraavasti: "Minäpä kerron mistä si"MINUN POIKANI AINOA POIKANI KANNATTAA SAKSAN JOUKKUETTA!" HUOKAA ERÄS HAHMO FC PALLOSEURASSA. nun ongelmasi johtuu. Sinä kohtelet miehiä niinkuin ihmisiä kohdellaan. Eivät ne ole sellaiseen tottuneet." KAIKISTA populaarikulttuurin palasista keskeisin on musiikki. Omette Birks Makkosen dj-seikkailuissa se on keskeisessä osassa, kun taas Krampeissa ja Nyrjähdyksissä hyvä levy korjaa usein ihmissuhteen kolhut ja kehno kertoo lopun lähestyvän. Samalla stripii laajentavat lukijan musikaalista yleissivistystä ja ohjaavat hänet "oikeiden levyjen" äärelle. Tässä suhteessa Kalliolla on siis samanlainen vaikutus lukijaan kuin vaikkapa Niek Hombyllä. TÄHÄN ASTI Pauli Kallion kulituuritouhut ovat rajoittuneet pitkälti kotimaisen sarjakuvan tekemiseen. Hän on tehnyt yksittäisiä käsikirjoituskeikkoja, toiminut levykriitikkona ja tiskijukkana. Pitkästä urasta huolimatta, tai oikeammin siitä johtuen, hän ei enää juuri lue sarjakuvia. "Mieluummin luen kirjoja, katselen elokuvia tai kuuntelen musiikkia. Ja sekin vaikuttaa, että kun täkäläinen sarjakuvakauppa lopetti, niin enää ei törmää niin paljon uusiin sarjoihin", hän luettelee. "Mutta yksi mikä on tullut on Ghost World. Se on pilkasta aikaa tuore ja yllättävä sarja". Kallio innostuu kehumaan Daniel Clowesin työtä. Vanhoja suosikkeja ovat Robert Crumb. Joakim Pirinen, Prado, Janssonin sisaruspari ja "ikiaikaiset Amerikan klassikot" George Herriman, Cliff Sterrett ja Frank King "Yleensäkin tykkään sellaisten piirtäjien töistä, joiden kanssa työskentelen itse", hän lisää vielä. PITKÄ URA EI OLE SIIS vienyt kykyä nauti ia sarjakuvasta. "Totta kai oma työ vaikuttaa vähän siihen, kun kuluttaa nun kuin tyhmästi sanotaan jotain kerrontataidetta, elokuvaa tai sarjakuvaa". Kallio pohtii. "Multa enintään se häiritsee sarjakuvan kanssa. Muuten tulen kyllä toimeen."» Kauppakatu 3. 40100 Jyvaskyl Puh 675 133 TUU KOPIOIMAAN f Kopiot itsepalveluna: joustavasti ja nopeasti toimivat koneet auttava ja ammattitaitoinen henkilökunta AVOINNA *m-P£ 8-17.00 Hyvät palvelut: väri-ja mustavalkotulostus väri-jamustavalkokopiot julisteet, flyerit toimistotarvikkeita KOPIOPÄIVÄT 24.-28.3.2003 Viikolla 13 Valoksella kopioidaan Jyväskylän halvimpaan hintaan! Kaikki A4-kokoiset utV^ itsepalvelukopiot vain ^ o f r 4,5.int/sivu W & KE 19.3. Vaihtoehto vs. JKL-PUNK-HC-Sessions: DIVISION OF LAURA LEE (SWE), ALL SYSTEMS G0 (CAN) LIPUT 6/0 SK-18! Ei Ennakkomyyntiä TO 20.3. TEHOSEKOITIN, VARJO LIPUT 8/7 [sl * PE 21.3. S0NATA ARCTICA, SMASH LIPUT 8 / 7 [ s l * LA 22.3. MAIJA VILKKUMAA, BET0NIHANK LIPUT 9 / 7 [ s l * TO 27.3. CHILDREN OF B0D0M LIPUT 10/8 [Sl * LA 29.3. THE RASMUS LIPUT 10/8 [Sl * * = Ennakot Airon Musiikista, llpunhlnnolsla halvempi vain Jelmun lasenlllel liity läseneksl paikanpäällä lal Jelmun nettisivuilla vVWW.JELMU.NET! Ullakko. Schaumanlnkatu 3.40100 Jyväskylä 014-617866 www.cec.jyu.fi/kesayo AVOIN YLIOPISTO-OPETUS: Huom! Opetus järjestetään Jyväskylässä Verotusmenettely, verotarkastus ja oikeusturva 3 ov (TaY) alk.21.3. Alexander-tekniikka 1 ov jatkokurssi (TeaK). ilm. 21.3. mennessä Liikeja ääni-improvisaatio 1 ov (TeaK). ilm. 24.3. mennessä Kontakti-impro I ov (TeaK), ilm. 25.4. mennessä Informaatio-ja tietotekniikkaoikeus 4 ov (LY), ilm. 28.3. mennessä MUUT KURSSIT: Vanhemmuus-kurssi kasvattajille 29.3./50 € . ilm. 17.3. mennessä Koulun näyttämötyö-kurssi opettajille 4.-5.4. /I70 € . ilm. 21.3. Activate your English for vvorking life (27 t) 15.4.-22.5. 140 € . ilm. 4.4. menn. Luontokuvauskurssi 23.4.-15.5./155 €/ ilm. 11.4. mennessä Tunneäly tyvppejä ja toimintatvylcjä työelämässä 24.4. 20 € . ilm. 10.4. Parisuhteen ja lapsen huollon säätely 10,5./ 30 €. ilm. 28.4. mennessä "Tilkkutyöt opetuksena" -kurssi 23.-24.5/100 € , ilm. 9.5. mennessä Askartelu-ja kädentaitopäivät: "Kädentaitoja eri maista ja kulttuureista" 29.-30.7./ 110 € . ilm. 18.7. mennessä Draamaprosessit kasvatusja opetustyössä 1 .-2.8./ 170 € . ilm. 18.7. mennessä Kysy myös kesän lukiolais-ja ahikursseista'. JYVÄSKYLÄN KESÄYLIOPISTO TIEDUSTELUT: puh. (014) 260 3723/avoin yliopisto puh. (014) 260 3720/ muutkurssit
h Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2003 H Suurinta TEKSTI: MIIRA RAUHAMÄKI, KUVA: PETTERI KIVIMÄKI Ad Astra -teatteri: Jumala on kauneus Ensi-ilta ke 12.3. Baari Vakiopaineessa Alkuperäisteksti: Paavo Rintala, käsikirjoitus: Kristian Smeds Ohjous: Mika Terävä Rooleisso: Saara Jäntti, Jorkko Kounismäki, Marko Kämäräinen, Sanna Nieminen Musiikki ja äänet: Antti Viitamäki Viulut: Päivi Hirvonen, Lotta Kuoppala ja Katariina Ruokonen, olttovoulu: Niina Tuoretmaa, sello: Anna Jaatinen Valosuunnittelu: Anu Kumpulainen, valojen jo äänten ojo: Joni Pietikäinen Lovostus: Mika Terävä ja Jarkko Kaunismäki Puvustus ja luotonto: Mika Terävä jo työryhmä "EI SE OLE MIKÄÄN se sellainen polle, joka ei jaksa vauhkota pitkin maantietä ja lopulta kaadu tielle", toteaa Vilho Lampi (Jarkko Kaunismäki) väsymystä osoittavalle ratsulleen Ad Astra -teatterin Jumala on kauneus -näytelmän ena-illassa. Ratsulle, jonka katsoja osaa luontevasti illusioida pelkästä näyttelijän ja köyden välisestä yhteistyöstä. "Suurin on uhma. Se yhdistää kauneuden jumaluuteen", on herkempi Vilho (Sanna Nieminen) todennut hetkeä aiemmin. Niin elikin Vilho (1898-1936), uhmansa vallassa, lakeutensa keskellä Limingassa, kanssakyläläisten oudoksumatta. Päivät talonpojan srkoisen velvollisuuksien parissa maata kääntäen, yöt vimmansa vallassa maalaten. SUUREN PERSOONAN tavoin Vilhoon mahtuu monta: niin uhmaa kuin herkyyttä ja arkuutta, sanaseppoa sekä syrjäänvetäytyvää. Tätä ristiriitojen summaa tulistuttaa, itketyttää, riuhtoo ja hyrsytiää lavalla neljä lahjakkaan rikasta näyttelijää yhdessä roolihahmossa: Kaunismäen ja Niemisen ohella Vilhon nahkoihin hyppäävät Saara Jäntti sekä Marko Kämäräinen. TARINA EI ETENE juoninäytelmän mukaisesti, mutta draaman, elämän, kaaret siitä löytyvät. Vilhopersoonat taistelevat keskenään kymmenessä retrospektiivisessä maalauksessa ja tavoittelevat tavoittamatonta, suurinta kauneutta. Vaan kun sen luulee jo löytävänsä, ei siihen olekaan tyytyväinen ja jalkaa etsintää. Ohjaaja Mika Terävä kertoo ihastuneensa näytelmään tämän muodon vuoksi, eikä ihme. Lavalla leikitellään esineillä ja roolihahmoilla, vaatimattoman, mutia kuvainnollisen lavastuksen parissa. Tähän aikamme kiintoisan nimen eli Kristian Smedsin tekstiin juuri passelia. Henkarista muotoutuu mutkattomasti ranskalainen pikkolo ja tulitikkurasioista ja niiden tikuista Pohojanmaan lakeus ihmisineen, jonka osaksi katsojatkin viritetään. Ahtaan raaka kellaritila on onnen omiaan tälle kokonaisuudelle. Katsomo istuu näytelmän sylissä. Tulee olo, kuin itse eläisi tuolla estradilla. No, ainakin eturivissä istuttuani, takarivistähän en tiedä. INTIIMI LAVA paljastaa herkästi näyttelijän virheet. Draivia löytyy vaikka muille jakaa. Mutta välillä liikaakin. Jäntin muovaava Vilho on tasaisen pinkeä, liikuttuneenakin. Väliin sijoitettu rentous tekisi hahmosta monimuotoisemman. Niemisen esittämä Vilho puolestaan tuntuu olevan herkkyyden erilaisuudesta huolimatta liiankin erilainen Vilhon kokonaisuuteen nähden. Miesten vetämissä Vilhoissa meno on enemmän taatun "aitoa". Yksittäisistä kohtauksista jäin ihmettelemään vain alkua ja loppua. Loppu tuntui liian venytetyltä. Alkukohtauksen Vilhot puolestaan olivat liian ystävällisiä toisilleen, vaikka heidän piti olla ristiriidassa keskenään. Muuten mainioon ohjaukseen olisin kaivannut lisää tauotuksia: Vilhonkaan elämä ei liene ollut pelkkää kilpajuoksua. Mutta kaiken kaikkiaan, kuten sanottua, näissä näyttelijöissä ja ohjaajassa on sitä potentiaalista uhoa ja palavaa intoa katsojan naulittavaksi. Antti Viitamäen luomai äänikuvat ovat jälleen kerran piste i:n päällä, edelleen kaataen aitaa katsomon ja lavan väliltä. Anu Kumpulaisen suunnittelemat ja Jani Pietikäisen ajamat valot elävät tarinan matkassa. Erityisen sykähdyttävänä muistan sinisenä haihtuvan hahmon. VILHON TARINALLA ON mielestäni paljon sanottavaa oman aikamme höyrypäisestä yhteiskunnasta. Se sanoo esimerkiksi, että tärkeintä ei ole elämän totuuden löytäminen vaan etsiminen. Mikä kenellekin tätä totuutta suoltaa, on subjektiivista. Vilhon sanoin: "Kuka voisi sanoa toisesta ihmisestä, elääkö tämä todellisuudessa vai ei. Ja kuka voisi sanoa, mikä se sellainen yhteinen todellisuus on."» Jumala on kauneus -näytelmö Boori Vokiopoineen teotterrhlossa ke 19.3, su 23.3, ke 26.3, to 27,3, b 29.3, su 30.3, ke 2.4 psu6.4,kaHjltel9. \faoJs. Vdä*xrasbP14)620776. Marko Kämäräisen (edessä) ja kolmen muun Ad Astralaisen maalaama Vilho Lampi epäilee, ettei ole tältä planeetalta. Kuvassa takana Sanna Nieminen ja Jarkko Kaunismäki. L ä h d e m a t k a l l e , j o s s a n a u t i t h y v i n v a l v o t u i s t a ö i s t ä . Väinönkatu 3 p. 014 334 0500 jyväskylä@area.fi www.area.fi KESÄASUNTOJA HELSINGISSA 1.5. 31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Soluasunnot 170 235 €/kk/asukas Tiedustelut puh. 09-3877 133, http://honeybee.helsinki.fi/latokarf Latokartano-Säätiö, Talonpojantie 1 1 , 00710 Helsinki AEttlEÄL Asumisoikeus asu n to ia ASUMISOIKEUS OY _ Vapautumassa Tuomiokirkonkatu 3 4 A, 2.krs 33100 TAMPERE, Puh. (03) 271 2220 F a x ( 3 ) 2 7 1 2211 Rakenteilla KT-kohde JYVÄSKYLÄ, Lutakko Schaumanin puistotie 27 Arvioitu valmistuminen 11 /03 JYVÄSKYLÄ, Seppälä Kytökatu 2 KT 3h+k+s+parveke, 66,5 m 2 Asomaksun. 13,125,80 € Käyttövastike 453,45 €/kk JYVÄSKYIÄ, Keijo Tervalankatu 2 KT2r,+k+s+parveke 55,5-57,5 m 2 Asomaksu n. 10.985 euroa Käyttövastike 367,54 €/kk Tiedustelut p u h . (03) 271 2220 w w w . t a a s i i m i s o i k e u s . f i Kohteissa Vesimaksu 10-12 € / h l ö / k k , autopaikka 7-12 € / k k Lisäksi 2kk:n vakuusmaksu Rural Studies MUSfUtUOPINNOt Loiukäu londelle! Monitieteiset maaseutuopinnot Rural Studies on Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan yliopistojen muodostama verkosto, jossa opiskelija voi syventyä monitieteiseen maaseutuopetukseen ja -tutkimukseen oman alansa lähtökohdista. Ohjelmassa voi suorittaa aineja syventävien opintojen tasoisia opintojaksoja. Ohjelmaan sisältyy maaseutuaiheisten pro gradu -tutkielmien ohjausjärjestelmä, gradupolku. Opiskelija valmistuu siitä yliopistosta, jossa on kirjoilla. Opetus toteutetaan lähija etäopetuksena sekä intensiivikursseina. Opetus alkaa yhteisellä viikon kestävällä intensiiviopintojaksolla syyskuussa. Viimeinen hakupäivä on 9.5.2003. Hakulomakkeita voi tiedustella koordinaatioyksiköstä tai sen voi tulostaa www-sivuiltamme. Lisätietoja koordinaatioyksiköstä: Eeva Uusitalo, eeva.uusitalo@helsinki.fi. 044 336 6910 tai Vesa Rouhiainen, vesa.rouhiainen@helsinki.fi, 044 555 6774. E S R varjopaaKKai TUNTEET KÄSIN KOSKETELTAVISSA "Meillä ci kohtaloita kumarreta. Se on kohtalo, joka kumartaa meille", uhoaa Vilho Lampi Ad Astran Jumala on kauneus -näytelmässä. Tätä samaa tarmoa löytyy niin Ad Astrasta kuin muistakin lukuisista jyväskyläläisistä harrastajateattereista itsestään, ja paljon. 1 larrastajateattereiden määrä ja laatu ovat mielestäni todella korkealla täälläpäin. Tuntuukin kummalliselta, että tätä eivät kaupungin päättäjät tunnu tarpeeksi arvostavan. Miten muuten olisi mahdollista, että näille ryhmille ei löydy kaupungin puolesta minkäänmoisia harjoitteluja esiintymistiloja? Veturitalleista on ollut puhetta juu, mutta mitään ei tapahdu. Niin Jermun kuin unohdetumpien teatteriharrastajien ja maalaustaiieilijoidenkaan kohdalla. Nykyisellään ainakin kolme teatteriryhmää mahduttautuu Vakiopaineen estradille, joka muutoin mainiona tilana on piskuinen isommille produktioille. Tälle keväälle on harrastajateatterien saamien avustusten määrääkin luvattu tiputtaa. Niin, itse harrastan teatteria sekä katsojana että näyttelijänä, eli oma kantturahan tässä on myös ojassa. Mutta liloista ja rahasta tappeleminen ei ole tarmon uhoa hälventänyt. Tälläkin hetkellä teatterilavoilla pyörii tuon tuostakin mielenkiintoisempia tuotoksia niin JYTillä, Ad Astralla kuin Huoneteatterillakin. Sopisi kaupungin päättäjäsetien ja -tätien käydä välillä Kaupunginteatterin ohella kurkkaamassa myös näiden harrastajateatterien tarjontaa. Todettakoon, että en tahdo kirjoituksellani soimia Kaupunginteatteria, vaan nostaa harrastajia sen rinnalle. Vaikkakin itse olen huomannut viihtyväni usein paljon paremminkin juuri harrastajakuin Kaupunginteattenn katsomossa. Miksikö? Osaavaa otetta löytyy mielestäni molemmista, mutta harrastajat uskaltavat usein ottaa rohkeampia ja tuoreempia teoksia lavalleen. Harrastajateatterissa myös seinä esiintymislavan ja katsomon väliltä tuntuu hälvenevän herkemmin kuin kaupunginteatterissa, tilojen intiimiyden vuoksi. En muista milloin viimeksi olisin kokenut voivani yhtä läheltä katsoa, kosketella, haistella ja maistella niin uhonvimman, ahdistuksen, ilon ja lopun tunteita kuin mainitun Ad Astran näytelmän ensi-illassa. Mikäpä sen maittavampaa ja koulivampaa, kun saa kätellä moninaisten tunteiden ja ajatusten kanssa. Niin ja harrastajilla ei usein ole varoja pygätä pystyyn samanlaisia kulisseja kuin ammattilaisilla, mikä saakin aikaan mitä mielikuvituksellisempia lopputuloksia. Jatkuvat tulosvaatimukset sinänsä eivät paina harteilla, mikä taas luo vapautta. Vapautta antaa mennä niin kuin hyvältä tuntuu. MIIRA RAUHAMÄKI (joko ei nykyisellään kuulu mihinkään edellämainituista teattereista) H 2
E L Ä M Ä S I S E I K K A I L U ! • • • ' • • VK in M'ikk:iilu-ui lu ilniapaliin ..pailnna. jossa lajoinn o\ ai i ' i i l o i n . 1 1.1 k<>\ aiUiipi W W W . L A P I N K U L T A C 'ä .apin oiamaassa. i kaksipai\ äiscnä <\ I » r ä j f V . j l l o k s i ! . YHl I . I S T Y Ö S S Ä : SASTA E N G E . C O M +