• Professorille ei voi puhua Pienikin kohtaaminen auttaa opinnoissa. Uutiset 2 Moni nimi on noussut Jyrockista. Vapaalla 12–13 25 vuotta hittejä ja huteja Usko ei näy akateemisessa arjessa. Sivu 6 Rohkeita t-paitoja kampuksella 15. MAALISKUUTA – 6. HUHTIKUUTA 51. VUOSIKERTA NUMERO 05/2010 KESKIAUKEAMA Onko reilua?
• OPM haluaa juopot pois opiskelemasta Opetusministeriön asettaman työryhmän esityksen mukaan opiskeluoikeus olisi jatkossa mahdollista peruuttaa. Se voitaisiin peruuttaa opiskelijalta, joka on opinnoissaan vaarantanut toisen henkilön terveyttä tai turvallisuutta. Peruutusoikeus koskisi opintoja, joihin sisältyy alaikäisten turvallisuutta tai potilas-, asiakastai liikenneturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Myöhemmin opiskeluoikeus voitaisiin myös palauttaa. Lisäksi työryhmä esittää, että opiskelijaksi hakeutuva voitaisiin jättää valitsematta tietyillä aloilla esimerkiksi vakavan päihderiippuvuuden takia. Toteutuessaan ehdotus toisi lakeihin säännöksiä opiskelijan päihdetestauksesta. UUTISET TULOSSA 15.3.2010 2 Opetusministeri saa lukukausimaksuesityksen OPETUSMINISTERI Henna Virkkunen (kok.) vastaanottaa torstaina 18. maaliskuuta esityksen, jossa pohditaan muun muassa noin tuhannen euron lukukausimaksua suomalaisiin korkeakouluihin. Esityksen muotoilleen työryhmän mukaan kertyvällä 250 miljoonalla eurolla voitaisiin parantaa opetuksen laatua. Vaihtoehtoina on esitetty myös koulutusseteleitä, valmistumisen jälkeen maksettavaa erillisveroa ja vain ensimmäisen tutkinnon säilyttämistä maksuttomana. Ministeri Virkkunen on vakuuttanut, ettei lukukausimaksuja oteta käyttöön ainakaan nykyisen hallituksen kaudella. Osa työryhmän esityksistä otettaneen kuitenkin käsittelyyn hallituksen budjettineuvotteluissa. Seminaarissa kirkastetaan Suomi-kuvaa SUOMEN IMAGOA pohtiva maabrändivaltuuskunta parkkeeraa karavaaninsa Jyväskylään pohtiakseen koulutusta. Torstaina 25. maaliskuuta kello 16–19 yliopiston päärakennuksella pidettävässä yleisöseminaarissa pohditaan sitä, miten koululaitos valmistaa suomalaisia työelämään. Seminaarin kutsui koolle maabrändivaltuuskunnan jäsen Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun johtava dekaani Helena Hyvönen. Puhumassa on myös muun muassa opetusministeri Henna Virkkunen (kok.). Tilaisuuteen tulee ilmoittautua 19. maaliskuuta mennessä osoitteeseen ilmoittautuminen@mitasuomion.?. Maabrändivaltuuskunta on ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) asettama työryhmä, jonka tarkoitus on pohtia Suomi-kuvan kirkastamista. Alle puolet fukseista on keskustellut henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Tuoreen väitöksen mukaan lyhyetkin kohtaamiset voisivat nopeuttaa valmistumista. OPISKELIJOIDEN valmistumisaikojen lyhentämisestä mainittiin jo 1800-luvun lopulla, jolloin oltiin huolestuneita lääkäreiden 13 vuoden valmistumisajasta. Nykyisinkin vain 5–15 prosenttia opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Yksi syy valmistumisen viivästymiseen voi olla myös integroitumisen puute. Näin ajattelee uusien opiskelijoiden integroitumisesta yliopistoon väitellyt valtiotieteiden maisteri Susanna Lähteenoja, jonka mukaan vuorovaikutuksen tulisi olla olennaisena osana akateemiseksi asiantuntijaksi kasvamista. Tutkija kysyy, onko akateemista asiantuntijuutta mahdollista saavuttaa ilman edes jonkinasteista integroitumista yliopistoon? Esimerkiksi Yhdysvalloissa opiskelijoiden integroitumisesta on tullut hyvin keskeinen yliopistoa kuvaava mittari. ”Mitään ihmeellistä ei tarvita, vaan tärkeintä on kohtaaminen. Kohtaaminen, joka on opettajan kannalta hyvinkin pieni ja ohimenevä, voi opiskelijasta olla innostava ja motivoiva”, 34-vuotiaana yliopistoopinnot aloittanut tutkija kertoo. KUN JOISSAKIN laitoksissa opiskelijat saatetaan nähdä jopa tulevina kollegoina, toisissa laitoksissa opiskelijoiden integroimisen ei ajatella kuuluvan yliopistolle lainkaan. Integroitumisen riittämätöntä toteutumista kuvastanee myös tutkimustulos, jonka mukaan yli puolet opiskelijoista ei ollut ensimmäisen vuoden aikana tavannut opettajia henkilökohtaisesti tai keskustellut heidän kanssaan. Lisäksi kymmenes opiskelijoista ei ollut keskustellut lainkaan ensimmäisen vuoden aikana toisten opiskelijoiden kanssa. ”Humanistiopiskelijat olivat eniten kanssakäymisessä opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa, he kokivat opettajien olevan kiinnostuneita opiskelijoista, ja he myös itse arvioivat kehittyneensä akateemisesti. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa integroituminen oli vähäisintä.” Lähteenoja soisi opiskelijan ja yliopiston kohtaamisen olevan kuin tanssiin kutsu. ”Alun into nitistetään hyvin tehokkaasti, jos uudet opiskelijat kohtaavat vain etäiset opettajat ja virastomaisen yliopiston, jossa kukaan ei odota heiltä mitään, ja jossa kyllä neuvotaan jos löytää oikealle ovelle ja uskaltaa kysyä. On arvioitu että jopa kaksi kolmasosaa opiskelijan oppimisesta ja kognitiivisesta kehityksestä tapahtuu kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.” LÄHTEENOJA TUTKI myös opiskelijoiden tietokäsityksiä. Niissä on kyse siitä, miten opiskelija määrittää tiedon, miten luotettavana hän pitää sitä ja mistä sitä saadaan. Tietokäsityksiltään kehittynyt opiskelija on kiinnostunut siitä, kuinka eri mieltä olevat asiantuntijat perustelevat väitteensä. Tutkimuksessa selvisi, että miehillä oli kaikissa tiedekunnissa keskimäärin hieman kehittymättömämmät tietokäsitykset kuin naisilla. Miehet ajattelivat naisia mustavalkoisemmin ja heillä oli käsitys, että kyky oppia on synnynnäinen, jota ei voi muuttaa. Myös kontaktiaktiivisuudella, samaistumisella ja kehittyneemmillä tietokäsityksellä oli positiivinen yhteys integroitumiseen. Lähteenoja itse koki ahaa-elämyksen huomatessaan tietokäsitystensä kehittyvän, ja hän toivoo, että kaikkien opiskelijoiden kohdalla tähän kiinnitettäisiin huomiota. ”Keskusteleminen ja erilaisten ihmisten ja näkemysten kohtaaminen ja omien näkökantojen selittäminen ja puolustaminen muille kehittää tietokäsityksiä. Nämä keskustelut myös sitouttavat opiskelijoita opintoihin ja antavat heille tunteen siitä, että he oppivat ja kehittyvät.” Lähteenoja käytti tutkimusaineistona vuosina 2001 ja 2002 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, humanistisessa ja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa kerättyä kyselylomaketta. Hänen sosiaalipsykologian alan väitöksensä tarkastettiin Helsingin yliopistossa helmikuussa. Virpi Kirves Mitään ihmeellistä ei tarvita, vaan tärkeintä on kohtaaminen. ” Susanna Lähteenoja Matematiikan fuksien Saara Könösen ja Saana Saajorannan mukaan ylio joka järjesti fuksien ensimmäiselle viikolle ”niin paljon ohjelmaa, ettei va Opiskelija kaipaa Massal Opettajalle on matematiikan fuksien mukaan helpompi lähettää sähköpostia kuin jutustella luennon jälkeen. ENSIMMÄISET VIIKOT yliopistossa Saana Saajoranta oli yhtä hymyä. ”Sitä se tutustuminen vaati. Ei voi vain mököttää ja olla puhumatta kenellekään mitään”, matematiikan fuksi linjaa. Yhdeksäntoistavuotiaan Saajo
• 3 YLIOPISTOLIIKUNNAN suosituimmilla ryhmätunneilla jumpataan lähes kylki kyljessä, kun innokkaita osallistujia riittää toista sataa. Pumppi-tunneilla levytankoja ei riitä kaikille. Helsingissä kävijämääriä rajoitetaan varausjärjestelmällä, mutta Jyväskylässä tällainen kallis järjestelmä ei ole mahdollinen. Millaisia ratkaisuja ruuhkan välttämiseksi on mietitty, liikuntapäällikkö Anneli MöräLeino? ”Olen laittanut yliopistoliikunnan nettisivuille Kevään ohjatut tilastona -tiedoston, josta voi katsoa kävijämäärät ja näin ollen halutessaan vältellä ruuhkaisimpia tunteja. Tampereella osallistujille jaetaan numerolaput saapumisjärjestyksessä, mutta meillä ei ole käytössä asiakaspalvelutiskiä, josta lappuja voitaisiin jakaa. Hyviä ideoita siitä, miten jonotussysteemi saataisiin toimimaan, otetaan vastaan!” Mitkä ovat ruuhkaisimmat ryhmätunnit? ”Maanantain combatic ja tiistain kiinteytys. Näillä tunneilla osallistujamäärät ovat alkuvuonna olleet reilusti yli sadan, ja niistä on tullut palautettakin. Välineiden loppumisesta kesken ei ole valitettu.” Onko suosituimpien tuntien määrää lisätty lukujärjestyksessä? ”Tälle keväälle saatiin yksi kiinteytystunti lisää. Combaticia ei ollut syksyllä ollenkaan, koska siihen ei saatu ohjaajaa, mutta nyt tunteja on kaksi viikossa. Tuntien määrään vaikuttaa myös se, milloin palloilusali on vapaana, sekä ohjaajien määrä ja heidän aikataulunsa. Toisaalta en myöskään halua vähentää esimerkiksi tanssitunteja, vaikka niillä ei ole yhtä paljon kävijöitä, sillä on tärkeää, että niitäkin on tarjolla.” Kati Pukki ? Mitä tehdä täpötäysien liikuntatuntien kanssa? KYSYN VAAN opiston ajattelumaailmaan totuttelu vei aikaa. Tärkeänä osana uusiin kuvioihin sopeutumisessa on ollut luonnontieteilijöiden ainejärjestö Ynnä, ain pystynyt jäämään kotiin.” a open juttusille luento vie kyselyhalut rannan ja niin ikään ensimmäistä vuottaan matematiikka opiskelevan Saara Könösen, 20, mielestä uusien ystävien löytäminen yliopistosta ei ole hankalaa. Sen sijaan luennoitsijoille puhumisen kynnys on korkea. Liki kahdensadan opiskelijan massaluennolla harva uskaltaa avata suunsa, vaikka opettaja yleensä Könösen ja Saajorannan mukaan luennon lopuksi kommentteja pyytääkin. Toisaalta myös henkilökohtaiset juttutuokiot ovat jääneet vähiin: molemmat fuksit ovat kyllä käyneet tekemässä opintosuunnitelmansa lehtorin ohjauksessa, mutta professorien kanssa ei juuri ole tavattu. ”Toki sähköpostin lähettämisen kynnys on pienempi”, Saajoranta sanoo. MATEMATIIKAN opiskelijoiden onneksi viikoittaisten parikymmenen opiskelijan ohjausryhmien ja laskuharjoitusten ohjaajat ovat helpompia lähestyä. ”Vaikka ensin sielläkin oli vähän sellainen olo, että onkohan tämä ihan tyhmä kysymys”, Könönen myöntää. Muutos on lukiosta suoraan tulleille suuri. ”Olen pienestä lukiosta, missä matematiikan ryhmässä oli kahdeksan ihmistä. Siinä sai henkilökohtaista ohjausta aivan eri tavalla”, Saajoranta selventää. Luennoitsijoiltaan molemmat toivoisivat kyselemään kannustavaa asennetta, mutta etenkin kärsivällisyyttä selittää kokeneelle tutkijalle jo itsestäänselviksi tulleet matemaattiset kiemurat. Sitä, nopeuttaisiko henkilökohtaisempi ohjaus valmistumista, fuksit eivät vielä osaa arvioida. ”Mutta arvosanat voisivat olla parempia”, Saajoranta summaa. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? N ATANAEL S INISALO Yliopiston henkilöstö on tarmokasta Syksyllä 2009 tehdyn henkilöstökyselyn mukaan Jyväskylän yliopiston työntekijät voivat hyvin, ja heidän työmotivaationsa on korkealla. Henkilöstö koki itsensä tarmokkaaksi, sitoutuneeksi ja arvioi yltävänsä hyviin työsuorituksiin. Tutkimustulosten mukaan yliopiston työntekjiät kokivat kuitenkin jonkin verran stressiä meneillään olevasta yliopistouudistuksesta. ”Huolestuttava suuntaus oli määräaikaisten työolojen heikentyminen. He arvioivat työnsä entistä epävarmemmaksi, saivat vähemmän tukea työyhteisössä ja arvioivat vaikutusmahdollisuutensa heikentyneen”, tutkimusta koordinoinut Saija Mauno toteaa. Maksumielenosoitus täyttää Senaatintorin Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto suunnittelevat lukukausimaksujen vastaista suurmielenosoitusta Helsinkiin. Keskiviikkona huhtikuun 21. päivä järjestettävässä mielenosoituksessa on tarkoitus tuoda esiin ”maksuttoman koulutuksen hyviä puolia iloisessa hengessä”. Mielenosoitus järjestetään Senaatintorilla puolilta päivin. Sekä SYL että SAMOK ovat peränneet eduskuntapuolueilta kannanottoja maksuttoman koulutuksen puolesta.
• TOIMITUS SUOSITTELEE L uennon lopulla toistuu tuttu kuvio: Professori tiedustelee, jäikö kuulijoille kysyttävää. Saliin laskeutuu painostavan odottava hiljaisuus. Opiskelijat pälyilevät kurssitovereitaan. Eihän kukaan ole niin tyhmä, että avaa suunsa? Iltapäivä on jo pitkällä, ja kotiin olisi kiva päästä. Lopulta luennoitsija päästää salin kärsimyksistään. Palataan asiaan ensi viikolla. T ässä lehdessä kerrotaan väitöstutkimuksesta, jonka mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoista alle puolet on käynyt henkilökohtaisesti opettajansa juttusilla. Tutkimus on tehty Helsingin yliopistossa, mutta sen suulaampia ei todennäköisesti olla Jyväskylässäkään. Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden tiiviimpi kanssakäyminen olisi kuitenkin kummankin ryhmän etu. Väitöstutkimuksen mukaan eron nykyiseen ei tarvitsisi olla edes suuri: pienikin kohtaaminen auttaa opiskelijaa kokemaan tiedeyhteisön omakseen. Seurauksena, jolleivät sentään opiskeluajat lyhenisi, ainakin oppi menisi paremmin kaaliin, kuten matematiikan fuksit uutissivulla kertovat. Toisaalta asiaansa paneutuneille, kenties uusiakin kysymyksiä keksiville opiskelijoille lienee mukavampi luennoida. O petusministeriön työryhmän 18. maaliskuuta julkaistavassa esityksessä väläytellään noin tuhannen euron lukukausimaksua parantamaan korkeakoulujen opetuksen laatua ja nopeuttamaan opintoja. Maksuttoman koulutuksen kunniakkaasta periaatteesta luopuminen ”paremman opetuksen” verukkeella on kuitenkin lyhytnäköistä ajatellen varsinkin sitä, että jo nykyistä asenneilmapiiriä muuttamalla opetuksesta voisi tulla aidosti keskustelevaa. Pelkät setelit eivät kielenkantoja kirvoita. O piskelijoiden ja luennoitsijoiden lähentyminen on paljon juuri vanhempien, pitkään akateemisissa piireissä pyörineiden vastuulla: fuksille on aivan ymmärrettävästi kova paikka avata suunsa kolmekymmenvuotisen tutkijanuran ja satapäisen salin edessä. Oma osansa on silti myös opiskelijoilla. Mitäpä jos seuraavalla luennolla rohkeutensa keränneelle kysyjälle ei pyöriteltäisi silmiä? Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? KUMISAAPPAAT (jalkineet). Julistamme räntäja loskasesongin virallisesti avatuksi. RATEYOURMUSIC.COM (verkkosivu). Musiikin ystävien vastine leffafriikkien Internet Movie Databaselle. MAAJUSSILLE MORSIAN (tosi-tv). Maataloustuet ovat perusteltuja , jotta ohjelmasta saadaan lukuisia uusia kausia. 4 Jarno Liski TULI KAUNIS kevätpäivä. Miljoona leskenlehteä koukistaa polvensa valmiina repimään tiensä läpi roudan ja asfaltin. Sepä ei juuri lohduta. Syyt liittynevät suoremmin, epäsuoremmin ja eivät ollenkaan Itämeren jäätilanteeseen. Ainejärjestöristeilyalus juuttui jäihin Tukholman edustalla. Me vaihdoimme Turku–Tukholma-risteilyn 13 tuntiin Tallinnan edustalla. Siinä ehtii joko juoda tai nukkua. Molempia ei. Krapulaisena yritän korjata uutisvajareitani. Päättelen, että olemme Suomen herrojen kanssa toisistamme tietämättä intoutuneet kokeilemaan terminaalista sedaatiota etanolilla. Niin sekaviksi ovat puheensa käyneet. SILLÄ VÄLIN, kun minä olen liikkunut maailmalla jättäen jälkeeni rypistettyjä kuitteja, arveluttavaa kuvamateriaalia ja otaksuttavasti kiinniottomääräyksen, on media muuttunut sirkukseksi. Liekö tämä joku toimittajien aikaistettu aprillipila? Etelärannan vuorineuvokset laskevat satamalakossa menetettyjä miljoonia niin kuin olisivat niitä kansalle joululahjaksi keränneet. Siellä ne hourivat lakko-oikeuden rajoittamisesta. Ovatko ne kännissä? Maakuntasatraappi emeritus komppaa kolumnissaan, että lakko-oikeuden pyhyys ”ei voi tarkoittaa kaikkien astaloiden suomista suppealle vähemmistölle itsekkäiden pyyteittensä runnomiseksi, kansantalouden ja väestön alistamiseen kuin sääty-yhteiskunnan kultaisina hetkinä”. No, tuon luulisi ainakin olevan humalassa. EK ja Eki tekevät hyvin, kun ottavat ahtaajat esimerkiksi siitä, mihin on sopimusyhteiskunnassa tultu. Vielä 1970-luvulla ahtaajat marssivat aamulla satamaan katsomaan, olisiko tänään työtä tarjolla. Jos ei ollut töitä, ei tullut palkkaakaan. VANHASSA olisi taas vara parempi, kun pitää kilpailukykyä puolustaa. Kirimistä tässä kisassa riittää, sillä kiinalaisilla kilpakumppaneilla ei ole edes järjestäytymisoikeutta. Tanssikaa ja laulakaa, Suomen herrat. Tämä krapula on teillä vasta edessä. Herrat menettivät järkensä Mitäpä jos seuraavalla luennolla rohkeutensa keränneelle kysyjälle ei pyöriteltäisi silmiä? ” pääkirjoitus 15. maaliskuuta 2010 Parempaa opetusta saa puhumalla Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Natanael Sinisalo. 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Saara Kirjalainen Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
• Kaatakaa kulttuuri Kauppakadulle Ja sitten meillä on tätä kyldyyriä, useampaa laatua, josta kukaan ei tiedä mitä se on, mutta taatusti hintansa arvoista. Se on kuulemma sitä, että paljon oppii, kuulee, näkee ja lukee, kaiken kokee, kaiken sekoittaa elämänsä keittopullossa ja antaa ajan kirkastaa, niin katso, pohjalla lepää sivistyksen valkoinen sakka. Ja sitten se Taide, jonka suhteen eritoten pätee se mitä alussa on mainittu. Ja se on Tiede, joka vyöryy mahtavana kuin missisippi, paljon tietää, vaan kaiken salaa. Ja se on vielä tunne, joka kummasti mieltäni nostattaa, jota vaalii kunta ja kaitsee isänmaa, se on yhteinen kulttuuritahto. Ennenkaikkea se on asia, joka kilpailee valtuustossa verorahoista urheilun kanssa ja vielä voittaa, vaikkei saa mitään silminnähtävää aikaan. Se on ajanhukkaa, kuorolausuntaa, vinkuvia viuluja, tyhjiä saleja, paskantärkeitä miehiä, jotka ei muualla pärjää. Lauri Perkki Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 8.3.1969 5 Kellastuneet sivut ”Faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.” Sampo Pankin pääekonomisti Lauri Uotila tarjoaa vaihtoehdon ilman kesätöitä jääneelle nuorelle. (Taloussanomat 8.3.2010) LYHYESTI ”MITÄ VIKAA SIINÄ on että on tarjolla joka päivä sekä kasvisruokaa ja liharuokaa? Miksi nykyinen systeemi on niin huono että siitä riitelemiseen pitää tuhlata aikaa ja resursseja? Eikö aikuiset ihmiset voisi syödä omat ruokansa ja jättää muiden kyttäämisen väliin.” Shaq ”ELI KASVISSYÖJIENKIN pitää sitten nirsoilematta ja mutisematta syödä samaa ruokaa kuin muutkin, jos ei satu olemaan juuri se kasvisruokapäivä? Kasvisruokavalion voi valita siitäkin syystä, että ei pidä lihasta. Tällöinhän aina tarjottu kasvisruokaehto vastaisi sitä, että muille nirsoille olisi pinaattilettupäivänä lasagnea ja nakkeja.” VP Lisää keskustelua osoitteessa www.jylkkari.?. Haluaisin esittää oman näkemykseni tärkeästä aiheesta, joka nostettiin esille Jylkkärin pääkirjoituksessa 04/2010. Olen samaa mieltä siitä, että on todella hieno asia, että Suomessa koululaisille tarjotaan valtion kustantama ateria ja myös opiskelijat saavat syödä pikkurahalla opiskelijaruokalassa huolehtimatta kokkaamisesta, tarjoilusta ja tiskeistä. Itsekin neljännen vuoden opiskelijana hyödynnän opiskelijaruokailua lähes joka viikko kuutena päivänä seitsemästä eli oikeastaan aina, kun se vain on mahdollista. On todella paljon halvempaa ja vaivattomampaa käydä opiskelijaravintolassa syömässä kuin laittaa kotona ruokaa. Vegetaristina en allekirjoita päätoimittajan näkemystä siitä, että koulujen ja opiskelijaruokaloiden kasvisruoat olisivat ravintosisällöiltään terveellisempiä ja ravitsevampia kuin kotona valmistetut ruoat. Monelle vegetaristille koulutai opiskeluateria saattaa olla päivän ainoa lämmin ruoka, joten sen tulisi olla ravintosisällöltään erittäin monipuolinen, mitä se valitettavan harvoin on. Itse olen käynyt kouluni erittäin pienessä kunnassa, jossa vegetaristeja oli vähän, mikä johti siihen, että jouduin syömään samoja kasvisruokia päivästä toiseen, ja esimerkiksi soijaa – kasvissyöjien yhtä tärkeintä ravintoaineiden lähdettä – käytettiin ruoissa erittäin vähän, jos lainkaan. Yliopiston ruokaloissa tuntuu olevan hieman sama meininki. Monessa ruokalassa vegaaniruokia kierrätetään päivästä toiseen, ja niiden ravintoarvo on todella mitätön. Myös ruoan kalorimäärä ei monesti päätä huimaa ja kasvisruoasta todella jää nälkä – vai pötkiikö esimerkiksi liikunnan opiskelija tai harrastaja pitkälle yhdellä kauhallisella kasvissosekeittoa tai viidellä falafelpyörykällä? Näistä asioista huomauttaminen on jo mielestäni täysin eri asia kuin ruoasta nirsoilu ja Afrikan lapsista muistuttaminen. Jokaisella – niin lihankuin kasvissyöjälläkin – on oikeus monipuoliseen ja ravitsevaan ateriaan, ja koulussa on oikeus saada vaihtelevia ruokalajeja päivittäin. Lisäksi pitää muistaa, että henkilön ruokavalio voi olla sellainen kuin on hyvin monenlaisista syistä. Nirsoilu on hyvin harvoin esimerkiksi vegetarismin taustalla. Ruokavalioon vaikuttavat perheen ruokailutottumukset, kuten omassa tapauksessani, jossa kaikki perheessäni ovat koko elämäni ajan olleet kasvissyöjiä, enkä ole koskaan syönyt lihaa. Tällöin vegetarismi vertautuu ruoka-aineallergiaan, koska vatsa ei ole tottunut lainkaan käsittelemään lihaa. Joissain tapauksissa taustalla ovat jopa uskontoon vertautuvat ideologiset syyt, jotka näkyvät muissakin henkilön valinnoissa. Toisaalta myös monikulttuurisessa yhteiskunnassamme useiden eri uskontojen tavat vaativat tietynlaisen ruokavalion. Ymmärrän toki, että pääkirjoituksen palstatila on mikä on, mutta silti aihetta oli jo näiden esittämieni seikkojen takia käsitelty erittäin pinnallisesti, sillä monelle ruokailuasia ei kuittaannu pelkästään sanomalla "jollei maistu, älä syö". Sehän on aivan päivänselvää, että jokainen ihminen syö pakon edessä vaikka pieniä kiviä, mutta siitä ei meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme ja tässä keskustelussa olekaan kysymys. Ajankohtainen aihe on mielestäni ymmärretty koko JYYn taholta täysin väärin. Mielestäni on aivan turhaa keskustella kasvisruokapäivistä ja muista sellaisista, kun sen sijaan tulisi keskustella tasa-arvosta – siitä, kuinka kaikenlaisten ruokavalioiden omaavien henkilöiden tulisi saada vatsansa yhtä täyteen ja samanlaiset vitamiinit ja ravintoarvot päivittäisestä ruoastaan sekä koulussa että opiskelijaruokalassa. Riikka Heimala-Lindqvist suomen kielen pääaineopiskelija Ruokavalioille tasa-arvoa JYYn hallituksen puheenjohtaja Johanna Pietiläinen kannustaa ”yliopisto-opiskelijoita rohkeuteen ja ennakkoluulottomuuteen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi” Jylkkärin (1/2010) kolumnissaan ”Missä olet, minne menet ylioppilasliike?”. Hän pitää tärkeänä keskittyä opiskelijan kannalta tärkeisiin, kauaskantoisiin toimiin eikä ”vain tyytyä reagoimaan positiivisesti tai negatiivisesti muiden tekemisiin”. Tällainen toimintakulttuurin uudistaminen ja ajattelumallien tuulettaminen on ylioppilaskunnassamme enemmän kuin paikallaan. Jo pitkään on voivoteltu kankeasti toimivaa ylioppilaskuntaa. Edustajisto äänestää liian vähäisen ja myöhäisen etukäteisvalmistelun pohjalta, ja aloitteet helposti henkilöityvät asiasisällön jäädessä peittoon. Pahimmillaan laajin tieto liikkuu ja päätökset tehdään pienessä piirissä, joka vielä kokouksissa kiertää pöydästä toiseen supattelemassa häiriten kokousta. Saavutetaanko näillä toimintatavoilla kauaskantoisia päätöksiä? Olemme Pörssi & Dumpissakin syyllistyneet vuosien varrella yllämainittuun huonoon toimintaan. Siksi sitoudumme jatkossa P&D:n tapaan toimia, joka on luettavissa osoitteessa porssidumppi.com. Hiotuilla ja julkilausutuilla toimintatavoilla pyrimme entistä paremmin avoimuuteen ja opiskelijan parhaaseen. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntaamme koskevia päätöksiä on tehtävä nykyistä järkevämmällä äänellä. Haastamme täten myös muut edustajistoryhmät sekä ylioppilaskunnan hallituksen pohtimaan omia toimintatapojaan. Ylioppilaskuntamme toimintaa on syytä terävöittää ja tehostaa varmoin ja vahvoin ottein. Edustajistoryhmä Pörssi & Dumppi Toimintatavat uusiksi Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Ruotsin kielen opiskelusta tehtävä valinnaista Opetusministeriön tuntijakotyöryhmä selvittää parhaillaan perusopetuksen yleisiä tavoitteita, ja sen myötä keskusteluun on noussut myös ruotsin kielen erityisasema. On erittäin tärkeää vaalia kahden virallisen kielen rikkautta, mutta kysymys kuuluukin: miten tuota rikkautta todella vaalitaan? Pakollinen ruotsin kielen opetus on johtanut tilanteeseen, jossa kukaan ei ole tyytyväinen – eivät opiskelijat, koulutuksen järjestäjät eivätkä tutkijat tai kouluttajat. Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoinen ja perustuu suomenkielisille asetettuhin ruotsin taidon vaatimuksiin. Luonnollinen kaksikielisyys rajoittuu Suomessa Uudenmaan, Turunmaan ja Pohjanmaan rannikkoseuduille. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu estää valitsemasta muita tarpeellisia kieliä, koska oppijan resurssit ovat rajalliset. Motivaation puute, oppimisvaikeudet ja kelkasta putoamisen tunne synnyttävät tarpeetonta ruotsalaisuuden ja ruotsin kielen vastustusta. Pakollisuuden korvaaminen valinnaisuudella normalisoisi yleistä asennetta ruotsin kieltä ja ruotsalaisuutta kohtaan. Valinnaisuus nostaisi kielten opiskelijoiden motivaatiota, vastaisi paremmin kansainvälistymisen haasteeseen ja edistäisi opetuksen resurssien järkevää kohdentumista. Lisäksi paljon tukea vaativien oppilaiden kohdalla valinnaisuus mahdollistaa resurssien kohdentamisen avaintaitoihin. Nyt teemme päätöksiä, jotka vaikuttavat vuosikymmenten päähän. On sanomattakin selvää, että esimerkiksi kielipoliittiset vaatimukset valtion viroissa, joilla pakollista ruotsin kielen opetusta myös perustellaan, tulevat muuttumaan ja yhteiskunnan muutoksen myötä. Pakollinen ruotsin kielen opetus on ristiriidassa kansainvälistymistavoitteiden ja yhä monikulttuurisemman yhteiskunnan toimivuuden kanssa. Rakenteet on tehty vastaamaan aikaansa. Politiikan tehtävänä on arvioida järkija argumenttiperusteisesti rakenteiden vastaavuus tulevaisuuden haasteisiin koko yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Touko Aalto (vihr.) JYYn edustajiston, Jyväskylän kaupunginvaltuuston ja vihreiden puoluehallituksen jäsen. Pakollinen ruotsin kielen opetus on johtanut tilanteeseen, jossa kukaan ei ole tyytyväinen. ” Touko Aalto
• 6 Jussi Nyrhinen 25, markkinointi: ”Uskallan. Se on meillä taloustieteiden tiedekunnassa täysin luontevaa. Opettajien kanssa on tullut juteltua aivan opintojen alusta lähtien.” Lasse Ranta 23, historia: ”Uskallan. Tällä haavaa käyn puhumassa melkein viikoittain ohjaajani kanssa, kun teen gradua. Minulle on ollut aina helppoa mennä juttelemaan opettajien kanssa.” Sanna Kaivosoja 24, erityiskasvatus: ”Minulla ei ole ollut kauheasti tilanteita, että olisi tarvinnut mennä puhumaan. Mutta nyt gradua tehdessäni olen kyllä puhunut. Riippuu tietysti asiasta, mutta on siinä tietty jännite, jos pitää mennä puhumaan professoreille. Uskallatko puhua professoreille? GALLUP N ATANAEL S INISALO Usko ulos kaapista Vaikka harva asia on enää liian henkilökohtainen yleisen keskustelun aiheeksi, uskosta ei opiskelijaruokaloiden pöydissä paljon keskustella. PUHEVIESTINNÄN opiskelijan Krista Väisäsen mielestä kristinuskon ympärillä leijuu turhaa mystisyyttä. ”Uskovat saattavat sulkeutua liikaa omiin kuvioihinsa, mikä aiheuttaa helposti ennakkoluuloja.” Hiljaisen hissukan lisäksi toinen stereotypia uskovaisesta on kiihkoilija, joka lyö Raamatulla tajun kankaalle. Ääripäitä on kuitenkin Väisäsen mukaan harvassa. Itsekin uskossa olevan Väisäsen mielestä kristinuskoon liittyvän hämäryyden on aika karista pois. Nuori nainen onkin ollut mukana järjestämässä yliopistolle jyväskylän kristillisten opiskelijajärjestöjen Uskallatko?tempausta, jonka tarkoitus on haastaa sekä itseä että opiskelukavereita kohtaamaan toisensa sellaisina kuin ovat. Tempaus järjestetään 17. maaliskuuta. Kampanjaan on sitoutunut lukuisa joukko kristittyjä opiskelijoita, jotka vetävät kyseisenä päivänä päälleen Uskallatko?-tekstillä varustetut t-paidat. Vastuutiimi toivoo, että raikkaalla logolla merkatut paidat viestivät avoimuudesta ja rohkeudesta: omasta uskostaan saa olla ylpeä. ”Erottautuminen ei koskaan ole helppoa”, myöntää Väisänen. Valtavirtaan uppoaminen on myös yleisesti hyväksytympää. Väisänen näkee kampanjan mahdollisuutena ponnistaa kohti uutta avoimuutta yliopistolla. ”Molemminpuolinen suvaitsevaisuus lähtee rehellisestä keskustelusta. Uskovaiset ovat ihan tavallisia opiskelijoita iloineen ja huolineen.” Kampanjapäivän aikana saakin ihmetellä ääneen ja kysellä osallistujilta mitä lystää. Kampukselle on varattu myös kaksi taukohuonetta, jonne saa tulla vaikka juomaan mehua tai juttelemaan. ”Uskallatko olla oma itsesi?” on Väisäsestä aiheellinen kysymys kaiken nykypäivän sallivuudenkin keskellä. ”Vaatii rohkeutta kyseenalaistaa esimerkiksi tavanomainen opiskelijaelämä. Saattaa olla suuri kynnys kertoa kavereille lähtevänsä ennemmin kristilliseen opiskelijailtaan kuin ryyppäämään.” PSYKOLOGIAA kolmatta vuotta opiskeleva Elisa Leinonen harkitsi tovin ennen kuin sitoutui kampanjaan ja tilasi paidan. ”Jouduin tosissani kysymään itseltäni, uskallanko näyttää värini. Jännittää tietysti vähän, minkälaista kommenttia tulee.” Leinonen ei juuri ole näyttänyt uskoaan aiemmin opiskelukavereille. ”En salaile sitä, mutten myöskään toitota. Tempaus on mielestäni hyvä tapa tuoda kristinuskoa esiin. Rohkaisee huomata, että meitä on näin paljon.” Uskon ja tieteen välillä ei Leinosen mielestä ole ristiriitaa. Hän on silti kokenut omassa opiskelussaan, että luennoitsijat karttavat vaihtoehtoisia malleja. ”Esimerkiksi luomisteoriaa ei pidetä edes yhtenä vaihtoehtona, vaikka argumentit olisivatkin tieteellisiä.” Hänelle Uskallatko?-slogan puhuukin muun muassa rohkeudesta tuoda omaa näkökulmaa esiin. ”Yliopistossa pitäisi opettaa enemmän kriittisyyttä. Täytyy olla mahdollisuus kyseenalaistaa luennoitsijoita ja vanhoja teorioita, jos ne tuntuvat ontuvilta.” LEINONEN EPÄILEE , että kristityksi leimautumiseen voi liittyä tiettyjä pelkoja. Uskovia saatetaan pitää tiukkapipoisina, koska heillä on Raamatusta nousevia periaatteita. ”Harvoin muistetaan, kuinka salliva kristinusko oikeastaan on. Minulle usko on vapautta olla sellainen kuin olen ja varmuutta siitä, että Jumala katsoo perään. Tietyt rajat suojelevat ja pitävät elämän kuosissa”, Leinonen kertoo. Opiskelun aiheuttamat paineet ovat kuitenkin tuttuja Leinoselle. ”Usein painaa vain eteenpäin eikä tajua, ettei elämä olekaan pelkkää suorittamista, tenttiä tentin perään.” Uskallatko?-päivää hän odottaa innolla ja jännityksellä. ”Toivoisin, että teema herättää paljon pohdintaa sekä uskallusta kysyä ja kyseenalaistaa, ajatella itse ja miettiä, mitä meille opetetaan.” Tuuli Aalto Lisätietoa Uskallatko -kampanjasta osoitteessa www.uskallatko.net. Elisa Leinosella usko kuuluu akateemiseen arkeen: perimmäistä totuutta tavoitellaan kuten tieteessäkin. Uskovaiset ovat ihan tavallisia opiskelijoita iloineen ja huolineen. ” Krista Väisänen
• K ir j o it ta ja o n J YY n ha l li t uks en jä s e n . Henna Lahti NYKY-YHTEISKUNNASSA tuntuu olevan vallalla kulttuuri, jossa toimijan ihmisarvo mitataan kalenterimerkintöjen ja kiireen määrällä tai työpäivän pituudella. Ihmiset selittelevät kaikkea sillä, että heillä on kiire. Jos haluaisi viettää viikonlopun mökillä ilman kännykkää ja sähköpostia, saa helposti laiskan vätyksen leiman. Vapaa-aika on out ja burn out trendikkäästi in. JÄRJESTÖTOIMINTA antaa osaltaan eväät loppuun palamiselle. Jo näin ylioppilaskunnan hallituspestin alkutaipaleen jälkeen voin sanoa, ettei vapaa-aikaa ole jäänyt paljoakaan. Paitsi että kokouksissa ja työryhmien palavereissa on istuttava tuntikausia päivässä, alati muuttuva yhteiskunnallinen pelikenttä velvoittaa toimijoita olemaan tavoitettavissa ja valmiina nopeisiin reagointeihin lähes vuorokauden ympäri. Ei toki tarvitse olla järjestöaktiivi, saadakseen kalenterinsa täyttymään, sillä myös tunnollisen opiskelijan viikko täyttyy nopeasti luennoista, ryhmätöistä tenteistä ynnä muusta. Viisipäiväisen työviikon tuntimittari heiluu siis itse kullakin punaisen rajamailla. YLIOPPILASKUNNALLE ja koko ylioppilasliikkeelle on tulossa mielenkiintoinen – ja kiireinen – kevät. Luvassa on arkisten askareiden lomassa muun muassa yliopistohenkilökunnan lakon seurailua ja mielenilmaus maksuttoman koulutuksen puolesta. Ollaan yhdessä aktiivisia ja näytetään päättäjille, ettei opiskelijoiden mielipiteitä voida noin vain jättää huomiotta. Vähintä, mitä voimme tämän kaiken kiireen keskellä tehdä, on olla ylpeä sekä omista että muiden onnistumisista ja olla toisille tukena silloin, kun on vaikeaa. Vaikka onkin ajan trendien mukaista olla kiireinen, minä ainakin kaipaan kiireen sekaan myös omaa aikaa, aikaa olla ystävien kanssa ja aikaa nukkumiseen. Muistetaan kaikki pysähtyä välillä pitämään huolta itsestämme ja lähimmäisistämme, nukkumaan hyvin ja hyväksymään, ettei asioita voi aina saattaa loppuun yhdessä hujauksessa. On myös opittava löytämään omat rajansa, sanomaan ei ja olemaan terveen itsekäs. Ennen kaikkea tulee nauttia tästä hetkestä ja opiskeluvuosista, joiden sanotaan olevan elämämme parasta aikaa. Kiire, mikä ihana tekosyy JYYPÄÄ Vapaa-aika on out ja burn out trendikkäästi in. ” Henna Lahti 7 Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.?. GRADU on nyt paketissa ja valmistuminen lähenee nopeammin kuin lumet sulaa. Taitaa siis olla niin, että joudun luopumaan yliopiston sähköpostistani lähiaikoina. Miten saisin kaikki tärkeät viestini talteen? Nimim. ”Semi-maisteri” VALITETTAVASTI kaikki hauska loppuu aikanaan! Voit kuitenkin palata opiskeluaikojen viestittelyihin vielä kiikkutuolissakin, kunhan tallennat viestisi tietohallintokeskuksen sivuilta löytyvien ohjeiden mukaisesti. Valitsemalla kaikki viestit ja painamalla webmailista löytyvää Archivenappia, saat postit tallennettua yhtenä zippipakettina. Tarkemman ohjeen kuvien kera löydät osoitteesta https://www.jyu.?/thk/ohjeet/tutoriaa lit/webmail-sahkopostiohjelma/sahkopostien-tallennus. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI IR TO K U V A JYYn järjestämässä paneelikeskustelussa ruodittiin opintotukiuudistussuunnitelmaa ja työurien pidentämistä. Villa Ranan Paulaharju-saliin oli saapunut tiistaina 9. maaliskuuta opiskelijaedustajien lisäksi muun muassa opintotukisuunnittelija Saija Kyllönen Jyväskylän yliopistolta, koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen STTK:sta ja Helsingin yliopiston opintopsykologi Juha Nieminen (oik.) Keskustelijat olivat lähes yksimielisiä siitä, että töitä kannattaa tehdä jo opintojen ohessa, vaikka valmistuminen viivästyisikin. Värikkäämpää keskustelua käytiin opintotuen tulevaisuudesta. Muun muassa Nieminen ja Lempinen uskoivat, ettei opintotuen kehittäminen nopeuta opintojen valmistumista, vaan korkeakouluissa pitäisi panostaa opetuksen laatuun. Lempinen totesi, että opetuksen järjestämisen ontuessa yliopiston johto on syytä laittaa vaihtoon. Laiton johtosääntö uusiksi Tutkintolautakunnasta puuttui opiskelijoiden edustus. JYVÄSKYLÄN yliopisto on joutunut muuttamaan syksyllä hyväksyttyä johtosääntöään. Sääntö osoittautui olevan osin ristiriidassa yliopistolain kanssa, sillä tutkintolautakunnasta puuttui lain vaatima opiskelijajäsen. ”Muutosvaiheessa tapahtuu aina virheitä. Kiire näyttäytyy joka tasolla”, yliopiston hallintojohtaja Kirsi Moisander kertoo erehdyksen taustoista. JOHTOSÄÄNNÖN valmisteluprosessi sai viime keväänä osakseen paljon kritiikkiä muun muassa avoimuuden puutteesta sekä opiskelijaedustuksen vähenemisestä yliopiston päättävissä elimissä. Lain ja johtosäännön ristiriidan huomasi ensimmäisenä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittinen sihteeri Sami Tuori kuitenkin vasta maaliskuun alussa. Yliopisto oli määritellyt johtosäännössään tutkintolautakunnan jäseniksi otettavan ainoastaan professoreja ja tohtorin tutkinnon suorittaneita yliopiston henkilökunnan jäseniä, kun uudessa yliopistolaissa vaaditaan lautakuntaan vähintään yksi opiskelijajäsen. ”Ja yhden korjauksen myötä löytyi muitakin korjaamista kaipaavia kohtia”, Moisander selvittää. Johtosäännön sanamuoto mahdollisti esimerkiksi myös sen, että tutkintolautakunnasta enemmistö on tutkimushenkilöstöä. Yliopistolaki taas vaatii, että enemmistö on opetushenkilökuntaa. YLIOPISTON tutkintolautakunta käsittelee gradujen, lisentiaatintöiden ja väitöskirjojen arvosanoja koskevia oikaisupyyntöjä. Lain mukaan tutkielmaa ei saa arvioida, jollei ole itse suorittanut samantasoista opintosuoritusta. Sääntö koskee myös opiskelijajäsentä, mutta vaikka tällä ei olisikaan maisterinpapereita, hän voi kokouksissa ottaa osaa keskusteluun. Koposihteeri Tuorin mukaan nyt haussa olevalle opiskelijajäsenelle tutkinto olisi silti etu. Koulutusjohtaja Kari Pitkänen kertoo, että tutkintolautakunta on ehtinyt kokoontua väärällä kokoonpanolla yhden kerran. Yliopisto joutuukin nyt selvittämään, joudutaanko kokouksessa tehdyt päätöksen käsittelemään uudestaan. Yliopiston hallitus päätti johtosäännön muutoksista torstaina 11. maaliskuuta pidetyssä kokouksessaan. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? N ATANAEL S INISALO JYVÄSKYLÄN yliopistolla ollaan varovaisen tyytyväisiä varhain keskiviikkoyönä 10. maaliskuuta syntyneeseen sopuun työehtosopimuksesta. Sopu perui torstaille 18. maaliskuuta suunniteltu yliopistohenkilöstön lakon. ”Kyllä tämän sopimuksen kanssa pystyy elämään”, Jyväskylän yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja Saija Kyllönen kommentoi. Kahden työantajajärjestön ja kolmen työntekijäliiton välinen sopimus on kaksivuotinen ja sen on voimassa helmikuun 2012 loppuun saakka. Uusi työehtosopimus sisältää muutoksia aikaisempaan muun muassa työaikamääräyksien ja sairausajan palkan osalta. Lisäksi henkilöstölle sovittiin vajaan prosentin palkankorotus marraskuun alusta lähtien sekä 5,5 prosentin suuruinen kertaerä niin ikään marraskuun palkanmaksun yhteydessä. ”Paljon jää kuitenkin sen varaan, millä tavalla aikaisemmin on toimittu”, Kyllönen kertoo. Henkilöstön puolella kannetaan edelleen huolta myös yliopiston muuttuneesta toimintakulttuurista, jossa valvonta tuntuu lisääntyneen ja edustuksellisuus vähentyneen. Molempien osapuolien hallintojen tulee vielä hyväksyä neuvoteltu sopimus. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Lakonuhka ohitti yliopistot
• JYYN KEHITYSYHTEISTYÖSIVUT Reilu kauppa on tänä päivänä valtavirtaa. Mutta kuka hyötyy siitä eniten – ja onko reilu kuitenkaan oikeudenmukaista? ”ONHAN SIINÄ solidaarisuuden elementtejä, kuten tuotteiden takuuhinta”, Helsingin yliopiston tutkija Joni Valkila vastaa kysymykseen Reilun kaupan oikeudenmukaisuudesta. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen viestintäpäällikkö Janne Sivonen puolestaan toteaa yksiselitteisesti: ”Reilu kauppa on oikeudenmukaista. Se on kuluttajavetoinen järjestelmä, jota ohjaa viljelijöiden oma näkökulma. Kehitysmaiden tuottajat ovat itse mukana päättämässä, mikä reilussa kaupassa on reilua.” Helsingin kauppakorkeakoulussa Reilusta kaupasta gradua tekevän Niina Niemen mielestä ei ole kuitenkaan perusteltua korvata lahjoituksia kehitysyhteistyöhön ostamalla vain Reilun kaupan tuotteita. ”Vastustan sitä, että Reilu kauppa nähdään jotenkin perinteistä kehitysyhteistyötä tehokkaampana tapana auttaa, vaikka Reilu kauppa ei tavoita sitä kaikkein köyhintä joukkoa. Pitäisin parempana esimerkiksi koulutukseen keskittymistä.” Sivonen vastaa Reilun kaupan vaikutuskyvyn olevan rajallinen – kaikki aloitteet kehitysmaiden olojen edistämiseksi ovat toivottavia. ”Reilu kauppa ei pelasta yksin koko maailmaa. Tarvitaan paljon muitakin keinoja auttamaan esimerkiksi katulapsia, työttömiä tai maattomia ihmisiä. Reilu kauppa ei ole apua, vaan kauppaa. Kysymys on siitä, millä ehdoilla kauppaa tehdään”, Sivonen kertoo. REILU KAUPPA on lähtöisin meksikolaisten kahvinviljelijöiden 1980luvulla tekemästä aloitteesta saada riittävä ja vakaa hinta omille tuotteilleen. Takuuhinnan päälle osuuskunnille maksetaan Reilun kaupan lisää, joka käytetään erilaisiin yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Joskus viljelijät eivät kuitenkaan edes tiedä kuuluvansa Reilun kaupan järjestelmään. Tutkija Valkila totesi tämän haastatellessaan kahvinviljelijöitä Nicaraguassa. ”Viljelijä ei päätä sertifioinnista, vaan osuuskunnan johto. Osuuskunnalle on edullista olla mukana Reilun kaupan järjestelmässä, koska tuloja saadaan hiukan enemmän ja varmemmin. Viljelijälle taas on järkevää olla osuuskunnan jäsen, sillä hän saa sitä kautta helpommin lainaa sekä hyötyy kehityshankkeista.” Valkilan mukaan lainojen avulla pienviljelijä voi sijoittaa satojensa määrään tai laatuun tai panostaa luomutuotantoon. Pelkästään rahamäärässä mitaten kahvin pienviljelijät eivät tällä hetkellä välttämättä hyödy Reilun kaupan hinnoista. ”Luomukahvia lukuun ottamatta viljelijän saama kilohinta Reilun kaupan kahvipavuista ei tällä hetkellä eroa suuresti markkinahinnasta”, Valkila kertoo. Sivonen myöntää, että viljelijän saama taloudellinen hyöty voi jäädä pieneksi maailmanmarkkinahintojen ollessa korkealla. Takuuhinnan ”reiluuden taso” on kuitenkin määritelty yhdessä viljelijöiden kanssa, ja monien tuotteiden kohdalla markkinahinnat vaihtelevat rajusti. Hintojen romahtaessa Reilun kaupan takuuhinta on tuottajan turva. Reiluutta ei mitatakaan vain rahassa. Myös mahdollisuus ennakkorahoitukseen, työntekijöiden oikeudet ja työolot, ympäristönäkökulma, ja takuuhinnan vakaus kuuluvat Reilun kaupan kriteereihin. ”Esimerkiksi suurtiloilla oikeus äitiyslomaan tai myrkyllisiltä kemikaaleilta oikein suojautuminen parantavat työntekijöiden oloja”, Sivonen mainitsee. EUROOPAN UNIONISSA Reilun kaupan tuotteita ostetaan nyt 1,5 miljardilla eurolla vuodessa. Summa on 70-kertaistunut kymmenessä vuodessa. Suomessa Reilun kaupan valikoimaan kuuluu nyt oli tuhat tuotetta, muun muassa hedelmäoluita, ruusuja ja t-paitoja. Maailma ei ole kuitenkaan vielä valloitettu, sillä esimerkiksi Reilun kaupan kahvin osuus on vain pari prosenttia kokonaistuotannosta. Viljelijät joutuvat usein myymään osan tuotannostaan – joskus jopa 70–80 prosenttia – tavallisille markkinoille. ”Kysyntä on kasvanut viime vuosina huimasti, mutta kasvun varaa on edelleen valtavasti”, Sivonen toteaa. Niina Niemi laskee Reilun kaupan ansioksi sen, että tuotteiden näkyvyys mediassa on herättänyt keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta. ”Suuryritykset ovat joutuneet miettimään vastuutaan ja kuluttajat pohtimaan ostopäätöksiään”, hän toteaa. Suuryrityksistä muun muassa Nestlé ja kahvilaketju Starbucks ovatkin lähteneet mukaan Reiluun kauppaan. Niitä on kuitenkin syytetty oman kilven kiillottamisesta ja eettisyydellä rahastamisesta. ”Kaikille yrityksille pitää antaa mahdollisuus vastuulliseen toimintaan. Jokaisen Reilun kaupan tuotteen ostaminen vaikuttaa konkreettisesti kehitysmaiden tuottajien elämään, joten tuotteiden myyminen ei ole katteetonta imagon kohottamista. Tavoitteena on tehdä lopulta kaikesta kaupasta reilua, mutta jos mukana on vain pieniä toimijoita, Reilu kauppa jäisi marginaaliseksi pienen piirin jutuksi”, Sivonen puolustaa. Sekä Niemi että Valkila kuitenkin kritisoivat välikäsien saamaa suhteellista hyötyä Reilusta kaupasta. ”Vähittäiskaupoille Reilu kauppa ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan normaalia liiketoimintaa”, Niemi muistuttaa. Rikas pohjoinen pallonpuolisko varmasti hyötyy Reilun kaupan tuotteiden myynnistä kuten muustakin kaupankäynnistä. Toisaalta Reilun kaupan laajeneminen edellyttää, että liiketoiminta on mielekästä kaikille osapuolille. Vaikka pelkät kuluttajan ostovalinnat eivät tee kaupasta reilua – EU:n ja Yhdysvaltojen maataloustuet ja tullirajoitukset muodostavat lopulta suurimmat esteet – on lompakolla viestiminen helppoa. Jokainen tekee oman valintansa supermarketin käytävillä. Vain kyynikko jättää sen kokonaan tekemättä. Riikka Suhonen Reilulla on rajansa Reilu kauppa ei ole apua, vaan kauppaa. Kysymys on siitä, millä ehdoilla kauppaa tehdään. ” Janne Sivonen JYYn KEHYPÄIVÄT 16.–19. maaliskuuta TIISTAI / TUESDAY 16.3. Kampus Kino: The Yes Men Fix the World (France/UK/USA 2009, 87 min., S) Liput: opiskelijat 5 euroa, muut 6 euroa. Ilokivessä klo 19 / in Ilokivi at 19 KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 17.3. Reilun kaupan kahvitus Ilokiven ruokalassa klo 11–16 / Fair Trade Coffee Tasting in Ilokivi Cafeteria at 11–16 Bollywood-leffailta luokassa A103 klo 16.30 / Bollywood Movie night in Class A103 at 16.30 TORSTAI / THURSDAY 18.3. Intia-lounas Ilokivessä klo 11–16 / India Lunch in Ilokivi Cafeteria at 11–16 Training by Kepa in Opinkivi at 12–16 Intia-ilta Opinkivellä klo 18–21 / India Evening in Opinkivi at 18–21 PERJANTAI | FRIDAY 19.3. Blue Eyes Brown Eyes: THE CONCERT / Ilokivessä klo 21–03 / In Ilokivi at 21–03
• Esa Salminen OLEN KYYDINNYT aidsiin kuolleen teinitytön ruumista Mosambikin maaseudulla ja istunut kauluspaitakokouksissa pääkaupungeissa Maputossa ja Lusakassa tylsistymiseen asti. Olen asunut viisi vuotta siellä, mihin apueurojen tulisi valua, ja kyllästynyt kuuntelemaan länsimaisten ihmisten kinastelua siitä, pitäisikö kehitysapu lopettaa koska maailmassa on edelleen köyhiä Tällainen väittely vie huomion pois itse asiasta. Se on kuin vaatisi koululaitoksen lakkauttamista sen tähden, että kaikki ekaluokkalaiset eivät osaa lukea. KEHITYSMAIDEN KÖYHYYS on monimutkaista: samaan aikaan köyhyys vähenee ja kasvaa. Jos katsotaan kolmenkymmenen vuoden päähän taaksepäin, niin huomataan, että asiat ovat Afrikassa kokonaisuudessaan paremmin. Mutta kun mietitään vaikka tämän päivän Mosambikia, niin nähdään, että vaikka talous kasvaa, aliravitsemus ja köyhyys syvenevät. Yksinkertaistaen: talous kasvaa, mutta suurin osa kansasta elää sen ulkopuolella – kädestä suuhun. Sen tähden ne, joiden mielestä vapaakauppa ja talouskasvu ovat ihmelääke köyhyyteen, ovat väärässä. Lienee totta, ettei kehitystä voi olla ilman talouskasvua, mutta on käsittämätöntä ajatella, että talouskasvu yksin hoitaisi homman. AINAKIN ENTISISSÄ kotimaissani Sambiassa ja Mosambikissa pullonkaulana on sama eliitti: suurimmat päättäjät presidentistä ministereihin ovat maan rikkaimpia liikemiehiä, jotka ymmärrettävästi haluavat pitää omista eduistaan kiinni, vaikka kansan kustannuksella. Mosambikissa ulkomainen apuyhteisö on kansalaisyhteiskunnan tuella ajanut läpi monia uudistuksia, jotka ovat tehneet Mosambikista hiukan demokraattisemman valtion. Nykyään kylissä ja kunnissa kansalaiset pääsevät ainakin jossain määrin vaikuttamaan päätöksentekoon ja saavat ääntään kuuluviin. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jos halutaan, että vaikkapa maatalouspolitiikka hyödyttää myös köyhiä viljelijöitä. Me ulkomaiset järjestöt koulutamme ja rohkaisemme kansalaisia muodostamaan mielipiteitä, menemään kokouksiin ja avaamaan suunsa. Aina välillä jotain hienoa tapahtuukin: jossain kunnostetaan koulu, toisaalla seppien paja saa kunnalta kipeästi tarvitsemaansa tukea. ILMAN AVUNANTAJIEN ja rohkeiden kansalaisten ääniä ei hierarkkisissa yhteiskunnissa automaattisesti synny demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta. En ole varma, onko hienovaraisesti painostettu demokratia paras vaihtoehto, mutta siitä olen varma, että ilman painostusta nykyMosambik olisi paljon epädemokraattisempi paikka. Harvojen talouskasvu vain jatkuisi ja nälkäisiä olisi yhä enemmän. On siis järjetöntä ajanhukkaa jauhaa siitä, onko avusta avuksi. Pitäisi keskittyä siihen, millaisesta apupolitiikasta on hyötyä, ja millaisesta kauppapolitiikasta. Pitäisi lopettaa ilmastoiduissa huoneissa tyhjän jauhaminen, tehdä oikeita päätöksiä ja toteuttaa niitä tarmokkaasti. Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka on työskennellyt Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepalla Mosambikissa, Sambiassa ja Suomessa. Kun mikään ei yksin riitä KOLUMNI On järjetöntä ajanhukkaa jauhaa siitä, onko avusta avuksi. ” Esa Salminen JYYn uusin kehyprojekti käynnistyi virallisesti maaliskuussa. JYYN JA BAL RASHMI Societyn yhteinen kehitysyhteistyöhanke Intian Rajasthanissa, Bijoliyassa alkoi virallisesti maaliskuun alussa. Hankkeeseen on saatu rahoitus kolmeksi vuodeksi, joten se kestää ainakin vuoteen 2012. Projektin tavoitteena on naisten ja lasten voimaannuttaminen erilaisten toimintojen keinoin sekä Bijoliyan kyläyhteisöjen kehittyminen kokonaisuudessaan. Toimintoja ovat muun muassa lasten kesäleirit, erilaisten naistenryhmien perustaminen ja mikroluotot, joiden avulla naiset voivat aloittaa pienyritystoiminnan. BIJOLIYA ON ALUEENA hyvin haastava, ja on tärkeää, että juuri sinne tehdään tämän kaltainen kehitysyhteistyöhanke. Viimeisen vuoden aikana koko Rajasthan on kärsinyt vakavasta kuivuudesta, joka koskettaa erityisesti naisten päivittäistä elämää. Naiset hakevat veden, jota käytetään päivittäisissä toimissa. Kuivuuden aikaan vesi täytyy hakea kauempaa kuin normaalisti. Myös päivittäisestä hygieniasta huolehtiminen kuivana kautena on hankalaa erityisesti naisille. Tavoitteena on, että voimaantumisen myötä kyläyhteisöt heräävät siihen todellisuuteen, että myös heillä on oikeus toimivaan infrastruktuuriin ja sen myötä muun muassa oikeus toimivaan veden jakeluun. NAISTEN LUKUTAIDOTTOMUUS on Bijoliyassa yleistä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että tytöt lopettavat koulun varhaisessa vaiheessa, koska he menevät naimisiin tai perheessä on poika, jonka koulunkäyntiä halutaan tukea enemmän. Osa tytöistä ei aloita koulua lainkaan, vaikka nykyään Intiassa kaikilla lapsilla on yleinen oppivelvollisuus. Hankkeella pyritään kannustamaan lapsia – ja erityisesti tyttöjä – koulunkäyntiin. Intiassa on olemassa laki, joka takaa kaikille ilmaisen peruskoulutuksen, jolloin perheen varallisuus ei ole koulunkäynnin este. Hankkeen tarkoituksena on kasvattaa kyläyhteisöissä ihmisten tietoisuutta myös näistä oikeuksista. Naisten voimaantumisella tarkoitetaan tietoisuuden kasvamista heille kuuluvista oikeuksista, sekä sosiaalisen statuksen kohottamista perheja kyläyhteisöissä. Bal Rashmi Society on tehnyt vastaavanlaisia projekteja muilla alueilla, ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Heli Pikkarainen Kirjoittaja on Bal Rashmi -projektin koordinaattori. Lisätietoja: www.balrashmi.org ja www.jyy.?/kylayhteisot. Lukutaitoa ja mikroluottoja R EE TT A N YK ÄN EN
• 10 VAPAALLA KAMPUS KINO RENTUKKA Miksi kukaan ei enää anna lausuntoja juutalaisuudesta? Rabbit jänistävät. Ke 24.3. Jylkkäri-visa To 25.3. Stammtisch 22–03 Pe 26.3. GHETTO PARTY: Kemmuru (levynjulkkarikiertue), Riku & Rölli, Jouni & Tsydde, DJ Yollu Pinnalle Ilokiv Kirjasto kysyy käyttäjiltä Jyväskylän yliopiston kirjasto kerää kyselyllä kokemuksia kirjaston käytöstä. Kyselyyn voi vastata kirjaston sivuilla huhtikuun 11. päivään saakka. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja. Ti 16.3. kello 19 Andy Bichlbaum & Mike Bonanno: The Yes Men Fix the World (Ranska, Iso-Britannia/USA 2009) Aiemmin Tampereellakin seminaariväkeä jekuttanut Yes Men -parivaljakko Andy Bichlbaum & Mike Bonanno jatkaa nerokkaita tempauksiaan suuryhtiöiden eettisinä vahtikoirina. Dokumentti seuraa muun muassa, kuinka jees-miehet lupaavat Dow’n nimissä korvaavansa vahingot, jotka kemikaaliyhtiön tehtaan vuoto on aiheuttanut intialaiselle Bhopalin kylälle. Katsojan helpotukseksi kekseliäät pilat kylvävät myös toivon siemeniä! Ti 23.3. kello 19 Tarsem Singh: The Fall (Iso-Britannia/USA/Intia 2006) Intialaisen Tarsem Singhin näyttävä fantasiaelokuva sijoittuu 1920-luvulle. Sairaalaan joutunut näyttelijä Roy alkaa kertoa huikeaa satua pienelle Alexandrialle. Singh sovittaa kankaalle sen, miten pikkutyttö kuvittelee kuulemaansa. The Fallin ylitsevuotavan visuaaliselle ja mielikuvituksekkaalle ilotulitukselle tarjoaa vertailukohtia taustalla häärineiden ohjaajien David Fincherin ja Spike Jonzen omat ohjaustyöt, joissa todellisuus ja taru lyövät kättä yhtä lailla. Jyrockin lavalle kiivetessään useimmat bändit vasta haaveilevat maineesta ja levymyynnistä. Niistä moni on ponnistanut pitkälle. VUODESTA 1985 lähtien järjestetty Jyrock on aina pyrkinyt nostamaan esille uusia ja mielenkiintoisia bändejä. Siihen on selkeä syy: rahaa nimekkäiden artistien palkkaukseen ei ole yksinkertaisesti ollut. Lähellekään jokaisesta yli 400 Jyrockissa esiintyneestä yhtyeestä ei ole tullut listamenestyjää, mutta monta mielenkiintoista artistia on vieraillut vuosien varrella Jyväskylässä. Muun muassa Clifters, Don Huonot, Zen Cafe ja CMX olivat melko tuntemattomia vielä Ilokiven lavalla, mutta yhtyeiden jatko on ollut suomalaista pop-musiikin historiaa. Jylkkäri listasi 25 vuoden aikana Jyväskylässä vierailleista bändeistä mielenkiintoisimpia ja tarkasteli, mitä niille tapahtui Jyrockin jälkeen. CLIFTERS (1985) oli julkaissut ensimmäisen sinkkunsa vuotta ennen Jyväskylän visiittiä, mutta ura lähti kunnolla nousuun vasta Jyrock-vierailun jälkeen. Nyt takana on yhdeksän studioalbumia ja neljä kokoelmaa. BACKSLIDERS (1985) saapui ensimmäiseen Jyrockiin hallussaan rockin SM-kisojen kakkossija edellisvuodelta. Erityisesti moottoripyöräilijöiden suosiman hardrock-bändin uralla on riittänyt vauhtia ja törmäyksiä. Ryhmä hajosi ensimmäisen kerran jo vuonna 1987, mutta on noussut aina uudelleen pyörien päälle. Kovin takaisku sattui, kun perustamisesta saakka bändiin kuulunut laulaja-basisti Marko Hirsma kuoli vuonna 2001 moottoripyöräjengien välienselvittelyssä. Vuonna 2005 bändi kasattiin uudestaan kokoon, ja tänä vuonna se julkaisi jälleen uuden levyn: On The Road Again. SIG (1985) on ehtinyt esiintyä yli 30vuotisella urallaan viidessä eri kokoonpanossa, mutta tällä hetkellä toiminta on telakalla. Bändi kohtasi viime vuonna todellisen suru-uutisen, kun alusta saakka bändissä laulanut Matti Inkinen päätti päivänsä. KANSANTURVAMUSIIKKIKOMISSIOTA (1985) ei ehkä kovin moni muista, mutta yhtyeen pohjalta vuonna 1986 syntynyt Radiopuhelimet on jo tutumpi kokoonpano. Oululainen rockyhtye vieraili Jyrockissa myös vuosina 1987 ja 2003. 22-PISTEPIRKKO (1985, 2004). Kun utajärveläistrio voitti Rockin SM-kisat vuonna 1982, heidän soittotaitojaan arveltiin kehnoiksi. Nyt veljesten Asko ja P-K Keräsen sekä heidän ystävänsä Espe Haverisen muodostama trio on julkaissut 13 pitkäsoittoa ja pysynyt samassa kokoonpanossa koko 30-vuotisen uran. Omaleimainen garagerock on saavuttanut huomattavaa suosiota myös ulkomailla. THE LEATHER NUN (1987) shokeerasi näyttämällä yleisölle pornofilmejä ja käyttämällä show’ssaan strippareita. Goottirockia soittaneen ruotsalaisbändin levyt saavuttivat kulttisuosiota ja kelpasivat myös kriitikoille. Yhtyeen julkaisuista vastanneen levy-yhtiön mennessä konkurssiin vuonna 1991 alkoi kuitenkin bändin alamäki. ”Nahkanunna” hajosi lopulta vuonna 1995. JIMI TENOR (1987, 2005) on tehnyt urallaan paljon enemmän keikkoja ulkomailla kuin Suomessa. Jyrockissa multi-instrumentalistiksi tituleerattu artisti kävi sekä uransa alkumetreillä että pitkän kansainvälisen uran jälkeen. Myös Jimi Tenorin vaimo, yhdysvaltalainen soul-laulaja Nicole Willis vieraili Jyväskylässä vuonna 2005 The Soul Investigators -yhtyeen kanssa. UNION CARBIDE PRODUCTIONS (1991). Punkkia ja psykedeelistä rockia soittanut ruotsalaisbändi ei koskaan saavuttanut suurta suosiota, mutta sen pohjalta perustettu The Soundtrack of Our Lives löi paljon edeltäjäänsä paremmin itsensä läpi. Jyrockissa vierailleesta bändistä on jäljellä T.S.O.O.L.:ssa laulaja Ebbot Lundberg sekä kitaristi Ian Persson. Yhtye voitti Grammyn parhaasta alternative albumista vuonna 2003 ja heidän albumeistaan kolme on myynyt Ruotsissa kultaa. Vuonna 2004 julkaistu Origin Vol. 1 nousi listoille myös Yhdysvalloissa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. THE LOST T-SHIRTS OF ATLANTIS (1992) ei hassusta nimestään huolimatta saavuttanut koskaan huikeaa maailmansuosiota. Englannista Jyrockiin saapuneen yhtyeen neljästä levystä viimeinen julkaistiin 1994. Bändi keikkaili Suomessa Jyväskylän lisäksi muun muassa Provinssirockissa ja Suomussalmella. Yhtyeellä on Facebookin faniryhmässä tällä hetkellä 112 jäsentä. SUBURBAN TRIBE (1994) otti uransa ensiaskelia saapuessaan Jyväskylään vuonna 1994. Metallibändi löi kunnolla läpi vasta 2000luvulla ja sävelsi muun muassa While The World Awaits -nimisen kappaleen, joka toimi Suomen Big Brotherin tunnusmusiikkina. OPEL BASTARDS (1999). Runsaasti kulttisuosiota kerännyt elektrotrio saapui Jyrockiin ennen ensimmäisen albuminsa julkaisua. 2000-luvun alun suosittu liveesiintyjä ajautui kuitenkin pian ongelmiin. General Motors ei suvainnut automerkkinsä Opelin nimen käyttöä, joten yhtyeestä tuli Op:l Bastards. Kun kolmikko ajautui vielä kiistaan levyyhtiönsä kanssa, pisti poppoo syntetisaattorit kaappiin ja lopetti toimintansa vuonna 2002. Yhtye teki kuitenkin paluun vuonna 2007 ja julkaisi viime vuonna toisen albuminsa. Trion jäseniä on nähty Jyrockissa myös kokoonpanoissa And the Lefthanded (2002) ja KaukolampiPuranen-Nykänen (2007). G-LITTER (2000). Lupaavasta alusta huolimatta jazzfunk-ryhmä ei koskaan saanut tulta siipiensä alle. Yhtyeen jäsenet ovat silti edelleen musiikkitouhuissa vahvasti mukana, esimerkiksi G-litterissä rumpuja soittanut Timo Siitonen tunnetaan nyt paremmin Stig Doggina. PEACHES (2001). Seksuaalisuutta vahvasti musiikissaan esille tuova kanadalaisnainen on yksi tunnetuimpia Jyrockissa vierailleita artisteja. Nykyisin Saksassa asuva Peaches on tehnyt yhteistyötä muun muassa Pinkin ja Iggy Popin kanssa. Yksin tuotannostaan vastaavaa elektronisen musiikin artistia ei kannata sekoittaa ruotsalaiseen tyttölapsikaksikkoon, joka esittää samalla nimellä diskojumputusta. ANNIE (2002). Jyrockissa DJ-keikan heittänyt Annie iski paria vuotta myöhemmin kultasuoneen laulaessaan heleällä äänellä tarttuvaa elektropoppia. Vuonna 2004 julkaistuista singleistä Heartbeat nousi Englannin listalla 25:ksi ja Chewing Gum Suomessakin top 20:een. Norjalaisnaisen buukkaamista Jyväskylään auttoi huomattavasti, että hän seurusteli Op:l Bastardsiin kuuluvan T. A. Kaukolammen kanssa. JOSÉ GONZÁLEZ (2004) saapui Jyrockiin juuri läpimurtonsa kynnyksellä. Akustista kitaraa soittavan pehmeä-äänisen ruotsalaisartistin debyyttilevyä Veneer myytiin yli 700 000 kappaletta, ja se sai muun muassa platinalevyn IsoBritanniasta. Juha Korhonen toimittaja@jyy.?
• 11 Pekka Vahvanen KANSANMURHASTA SYYTETTY Bosnian serbijohtaja Radovan Karadzic saapuu oikeuden eteen kuin hajamielinen professori luennolleen. Ennen istunnon alkua hän vitsailee oikeusavustajansa Peter Robinsonin kanssa ja hymyilee lämpimästi. Sitten Karadzic katselee lasin takana olevaan yleisöön vilkuttaen lähipiirilleen – ja minullekin. Tällainenko on mies, jota syytetään Srebrenican joukkomurhasta, jossa kuoli 8 000 ihmistä? Saman hymypojan omallatunnollako on useiden tuhansien siviilien kuolemaan johtanut Sarajevon piiritys? Karadzic on karismaattinen hahmo, joka vakuuttaa, vaikka ei kaikkien argumenttien paikkansapitävyyttä tunnustaisikaan. Mutta hän onkin manipuloinnin mestari. Pakoillessaan pidätystään tämä Euroopan etsityin mies onnistui tekeytymään vaihtoehtoisen lääketieteen asiantuntijaksi ja pitämään luentoja aiheesta sadoille ihmisille. Alkuperäiseltä ammatiltaan Karadzic on psykiatri. Runokirjojakin hän on kirjoittanut. Tavallaan hän on intellektuelli tyyliin Claes Andersson – mutta samalla jotain ihan muuta. KARADZICIN OIKEUDENKÄYNTI Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa Haagissa alkoi maaliskuun alussa hänen kahden päivän puolustuspuheenvuorollaan, ja jatkuu todennäköisesti vasta viikkojen päästä. Vaikka Karadzic on värikäs puhuja ja kyse on isoista asioista, oikeusistuimen lehtereitä tarkastellessa huomaa, kuinka ihmisyksilön mielenkiinto välillä eksyy syrjäpoluille. Kolmen tunnin jälkeen oman kengänpohjan kuvioinnin tarkastelu alkaa vaikuttaa monien mielestä kiinnostavammalta kuin oikeussalin tapahtumat. Kaukaa oikeudenkäyntiä seuraamaan tullut vanha bosnialaisnainen haukottelee alituisesti. Vieressäni istuva toimittaja vaikuttaa torkahtavan. Vartija tulee kysymään, onko kaikki kunnossa, ja mies herää. ON YMMÄRRETTÄVÄÄ, että oikeusistuinten turvatoimet ovat tiukkoja, mutta välillä tuntuu, että vartijoidenkin mielenkiinto kohdistuu kummallisiin asioihin. Yksi heistä tulee huomauttamaan minulle: ”Voisitko istua vähän suoremmassa.” Vaikka monista asioista ollaan tarkkoja, kukaan ei kysynyt henkilöllisyystodistustani sisään tullessani; istun uhkauksia saaneiden Karadzicin omaisten vieressä ilman, että kukaan itse asiassa tietää, minkä luokan irstas terroristi olenkaan. Istunto päättyy ja Karadzicin sukulainen lähettää lentosuukon syytetylle. Karadzic vastaa siihen suurieleisellä lentopusuttelulla. Tässä vaiheessa vartija vetää verhon oikeussalin ikkunan eteen, jotta näköyhteys katkeaisi. ”Noin ei saa tehdä”, kuuluu vartijan tuomio. Kirjoittajan mielipiteet ovat henkilökohtaisia, eivätkä ne välttämättä vastaa ulkoministeriön näkemyksiä. K ir j o i tt aj a on h ar joit t el us sa S uo men s uu r l ä h et y stö s sä H a a g is sa . JÄLKIKIRJOITUS Oikeuden kääntöpuoli Karadzic katselee lasin takana olevaan yleisöön vilkuttaen lähipiirilleen – ja minullekin. ” Pekka Vahvanen ven lavalta Teekkarit tuovat speksin Jyväskylään Uuteen Aalto-yliopistoon naitettujen Otaniemen teekkareiden tuottama ja toteuttama speksi saapuu toistamiseen Jyväskylän seudulle. Speksin tekemiseen osallistuu vuosittain yli 100 teknisen alan opiskelijaa. Speksi on musikaalifarssi, jossa yleisön ehdotukset eli omstartit muovaavat jokaisesta näytöksestä omanlaisensa. Vuoden 2010 teekkarispeksi on 1600-luvun Japaniin sijoittuva Musashi. Speksin voi nähdä Jyväskylä Paviljongilla 15. huhtikuuta kello 19. Lippuja välittää tiimiakatemialähtöinen markkinointiosuuskunta Takomo. Zen Café Raptori Peaches 22 Pistepirkko Annie The Lost T-shirts of Atlantis Backsliders Don Huonot José González Le Corps Mince de Francoise The Leather Nun G-litter CMX Jimi Tenor N ATANAEL S INISALO Hassinen lavalle kirjamessuilla Neljättä kertaa Jyväskylässä järjestettävät kirjamessujen teema on tänä vuonna ”Tietoa ja tunnetta”. Messuilla esitellään muun muassa suomen kieleen, kulttuuriin ja koulutukseen vahvasti vaikuttaneiden Wolmar Schildtin sekä Uno Cygnaeuksen elämäntyötä. Messulavalle nousee kolmesti Finlandia-palkintoehdokkaana ollut jyväskyläläiskirjailija Pirjo Hassinen. Paviljongissa 27.–28. maaliskuuta pidettävien kirjamessujen ja Viini 2010 -tapahtuman rinnalla järjestetään myös Vapaa-aikasekä Muoti ja Hyvinvointi -messut. Kolmas Nainen Neljä Ruusua Regina Anna Järvinen Suburban Tribe Rinneradio Aavikko
• 12 ARVIOT ARVIOT Ville Leinonen: Majakanvartijan uni Sound of Finland Ville Leinosen uusimman levyn sisäkannessa varoitetaan käyttämästä sitä suoritettaessa tarkkaavaisuutta vaativaa tehtävää. Varoitus on asiallinen, sillä Majakanvartijan unen arvostaminen vaatii keskittymistä, vaikka se tekee kaikkensa saadakseen kuuntelijan ajatuksen harhailemaan. Se on kokonaistaideteos, joka on kuin 1970-luvulla tehty kellertyvä, hiukan tuhma mutta silti kovin viaton elokuva tai muisto varhaisteini-iän helteisistä kesäpäivistä. Majakanvartijan unen kokeellisessa äänimaailmassa on paljon kaikuja Leinosen aikaisemmilta levyiltä: siinä on Suudelmittaren herkkyyttä ja rytmikkyyttä mutta Hei!-iskelmälevyn ennakkol u u l o t t o m u u t t a . Levyn kymmenes kappale Tiikerini kelpaisi kehtolaulusta siinä, missä avausraita Lotion da Vie on suorastaan irstas. Leinosta voisi pitää ällömakeana hippinä, mutta jos yhdessä kappaleessa luvataan pysäyttää ilmastonmuutos ”yhden pienen hymyn vuoksi” ja toisessa hyräillään eteerisesti ”muovimaailma piste com”, täytyy kyynisenkin kuulijan hyväntuulisesti hieman tirskahtaa. Marja Honkonen ”Hilpeä, helteinen uni.” Tanssiteatteri Kramppi: Dracula Teksti, musiikki, ohjaus: Antti Viitamäki, kokoava koreogra?: Miia Elivuo, rooleissa mm.: Jonas Saari, Elsa Kalervo, Hannu Sompinmäki, Heta Hämäläinen, Jaakko Junttila, Mika Partanen, Jarmo Savela, Sauli Yksjärvi. Tanssiteatteri Krampin Dracula on tekijöiltään melkoinen ponnistus. Yli satapäinen työryhmä ei ole uurastanut turhaan, sillä kahdessa vuodessa Säynätsalon Findomon tehtaan uumeniin on luotu hieno ja persoonallinen kauhumusikaali. Tarina etenee jouhevasti ja runsaasti tanssia sekä akrobatiaa sisältävä esitys on monipuolinen ja ehjä kokonaisuus. Erityisesti visuaaliset oivallukset juonen kannalta tärkeiden käänteiden kuvittamiseksi ilahduttavat. Pääesiintyjistä vakuuttavin on Elsa Kalervo Mina Murrayn ja Elisabetan rooleissa. Tasaisesta näyttelijäkaartista erottuu myös Jarmo Savela professori Abraham van Helsingin roolissa, joka tuo muuten vakavailmeiseen tarinaan ripauksen kepeyttä. Ensi-iltaa jäi häiritsemään ainoastaan pienet ongelmat valaistuksen ja äänentoiston kanssa. Kolkko tehdashalli luo tarvittavan synkän tunnelman, mutta ylimääräiset pörinät ja kolinat vievät turhan helposti huomion pois lavalta. Juha Korhonen ”Sopivan kotikutoinen spektaakkeli.” Kummitus: Kahdet kasvot (BASF 1975) POPULAARIMUSIIKKI on mielenkiintoinen juttu, koska itse musiikin lisäksi artistin tunnettavuuteen vaikuttavat ulkomusiikilliset tekijät. Musiikkijulkisuuteen pääsyä Suomessakin on auttanut, jos artistilla on ollut tarjota musiikin lisäksi jokin imago, josta lehdet ovat voineet kirjoittaa ja jota yleisö on voinut keikoilla ihmetellä. Imagonrakennuksen historia maassamme tarjoaakin esimerkkejä aina liiketaloudellisesta nerokkuudesta äärimmäisiin epäonnistumisiin. Tamperelainen Kummitus perustettiin 1970luvun puolivälissä kauhurockimagon varaan: sen jäsenet esiintyivät lehtikuvissa kasvot maalattuina ja yleisöä peloteltiin kauhujutuilla. Musa-lehden haastattelussa bändin rumpali, nykyinen iskelmäartisti Seppo Tammilehto kertoi Kummituksen haluavan ”tuoda julki toisten ulottuvuuksien ja henkimaailman olentojen näkemyksiä maallisille kuolevaisille”. Eräänlaista meediotoimintaa siis. Nykyajan kuolevaisille Kummitus jätti jälkeensä yhden singlen ja LP:n, joissa henkimaailmaa tuotiin esille muun muassa Tuonen rock’n’roll, Kalman koura ja Kuoleman liekki -nimisissä kappaleissa. Lienee kuulijan henkisestä tasapainosta kiinni, avaavatko ”palaa sinussa jo liekit vieden siteet elämään” -tyyliset säkeet reitin tuonpuoleiseen vai tuntuvatko ne pelkästään hölmöiltä. KUMMITUS ITSEKÄÄN ei oikein tiennyt, miten imagon kanssa pitäisi toimia, koska yhtyeen perustamisvaiheessa jäsenten henkilöllisyydet salattiin, mutta LP:n kansissa muusikot esiintyvät jo omilla nimillään ja kasvoillaan. Jos unohtaa kauhuimagon, Kummitus tarjoaa levyillään ihan pätevästi soitettua rockia. Musiikillisen puolen toimivuudesta huomaakin imagokeskeisyyden kääntöpuolen: ulkomusiikilliset tekijät voivat varastaa huomion silloinkin, kun bändi pärjäisi musiikillisilla avuilla. Kummituksen jäsenistä ainakin Tammilehto ja kitaristi Jussi Niemi tekevät edelleen musiikkia. Jälkimmäinen jatkaa kauhuteeman toisenlaisia sovelluksia Matti Nykäsen yhtyeen kapellimestarina. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Viestejä tuonpuoleisesta VUOSI SITTEN Danny Boylen Slummien miljonääri kruunasi voittokulkunsa kaappaamalla keskeiset Oscarit. Hyvänmielen yllätyshitti on Intian Haluatko miljonääriksi -visan kysymysten ympärille kietoutuva rakkaustarina, joka kuitenkin alkaa kidutuksella ja sisältää rankkaa kuvastoa slummien kasvatteja uhkaavasta hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Miljonääri on epätasainen elokuva, joka syöttää samassa paketissa hattaran kevyttä satua ja katulasten raadollista arkea. Sen kantava voima on paikallisväristä ja miljöistä ammentavassa ylöspanossa sekä tarinankäänteissä. Etnisen pinnan alla se on vain uuteen ympäristöön siirretty tuttu ryysyistä rikkauksiin -tarina. Miljonääri on eksoottisesti maustettua pikaruokaa, joka maistuu, jos pystyy nielemään keitoksen, joka tukeutuu liiaksi onnekkaisiin sattumiin. Tv-visan oikeat vastaukset kun sattuvat osumaan päähenkilön ihmissuhteiden käännekohtiin. Kysymykset ja kohtalon oikut nivoutuvat täydellisesti yhteen, mikä on joko tarkkaa käsikirjoittamista tai vain laiskaa ja teennäistä dramaturgiaa. Boyle on tekijä, joka saisi muromainoksestakin ra?aavan. Käsikirjoituksen ongelmat ohitetaan pitämällä vauhtia yllä ja kuvakerronta napakkana. Äänimaailma kuhisee, leikkaus on dynaamista, kuvat hehkuvat väreissä ja ?lmiltä haisee niin curry kuin takapihan roskasangot. Tyylittely jyrää pidemmän päälle autenttisuuden alleen ja loppumetreillä se luisuu kikkaileviksi ristikuviksi, joka vie veljesten kohtaloilta tehot. Vaikka Boylen soppa pistää välillä nikottelemaan, ei edes lopputekstien alla juokseva Bollywoodille kumartava tanssikohtaus jaksa ihmetyttää. Slummien miljonääri on hallittua huttua, mutta mitään uutta tai merkittävää se ei tarjoa. Riku Suonio Sarjassa ruoditaan klassikko uusiksi. Paikallisvärissä liotettu Hollywood-hattara OMSTART, KLASSIKKO I Walk The Line: Language of the Lost Fullsteam Records Helsinkiläisen I Walk The Linen neljäs albumi Language of the Lost sisältää 34 minuuttia radiokelpoista punkrockia. Mollivoittoisuudestaan huolimatta varsin aurinkoisia mielikuvia synnyttävä levy on turvallinen soppa, josta löytyy makua ja mausteita. I Walk The Linen kokoonpano on toimivien elementtien summa. Laulaja Ville Rönkön leveä ääntämys ja kevyesti sylkevä laulutyyli sopivat hyvin bändin rempseään meininkiin. Anna Pirkolan koskettimet tuovan saundiin massiivisuutta ja sävykkyyttä. Soittamisen ilo ja energia ovat tallentuneet nauhalle kiitettävästi. Punkille ominainen yhteiskuntakriittisyys on levyllä lähinnä kosmeettista. Rockille ominaisesti teksteissä tärkeämpää on se ,miltä ne kuulostavat, kuin se, mitä ne tarkoittavat. Kappalemateriaaliltaan tasaisen levyn kirkkaimmat kolmeminuuttiset ovat kutkuttavasti polveileva Backfire sekä indienakutusta isoon meininkiin naittava Every Stone Left Unturned. Kokonaisuutena Language of the Lost on tiukka paketti. Sen helposti lähestyttävään tunnelmaan ja viihdyttävään poljentoon on vaivatonta heittäytyä. Kesää odotellessa. Rauli Karjalainen ”Mollivoittoista aurinkoisuutta.” Vuokko Hovatta: Liaani Sony Music Laulaja Vuokko Hovatan toinen levy aiheuttaa kuuntelijassaan lievää huolta: jos Liaani päätyy kotisoittolistan kärkeen, onko seuraava askel Marita Taavitsaisen pitkäsoitto? Ultra Bra -menneisyyden viimeistenkin rippeiden karistaminen on vienyt Hovattaa entistä iskelmämpään suuntaan, vaikka uudella levyllä on myös herkkiä ja harkittuja kappaleita. Aivan Radio Suomen päiväsoittolistan hekumoilla ei kuitenkaan vielä olla. Satakieli-kappaleessa on paitsi vaikutteita kansanmusiikista myös jatsahtavasta laulelmasta ja Aulikki Oksasen sanat antavat Liaani-nimikappaleelle pysäyttävää kuulautta. Nansoon pukeutuvia nuoria naisia puhuttelee varmasti Kaksi naista, ja Heinäkuussa olisi ilman nopeaa tempoa jopa häävalssipotentiaalia. Vain Alettan haitarivälike kuulostaa pikemminkin Fakta homma -sarjan tunnarilta kuin loppuun saakka mietityltä viittaukselta itäeurooppalaiseen etnoon. Kaikkiaan Liaani kuitenkin lunastaa aiemman Lempieläimiä-levyn luomat korkeat odotukset. Iskelmäflirtti toimii, vaikka kerkkokoskismaista mahtipontisuutta onkin vähän ikävä. Marja Honkonen ”Porttiaine perinteiseen iskelmään.”
• IN ENGLISH On Palm Sunday, a week before Easter, Finnish children dress up as witches and go from door to door handing out decorated willow twigs for sweets. 13 NEWS in BRIEF New international tutors needed NEW INTERNATIONAL tutors are again needed for the next semester. The main task of the tutor is to help foreign students settle into a new country, city and university. The duties of a tutor last for the ?rst weeks or the ?rst month after the arrival of the foreign student, but usually the students turn to the tutor also later on when encountering problems. The tutors are paid a small reward and a oneday-long tutor training is organized for them. The selection will be based on the applicant's international experience and motivation. A good command of English is required. In addition, an intermediate knowledge of Finnish is an asset. The application time ?nishes on 31st of March. Based on the applications, some of the applicants will be asked for an interview on the 22nd of April. The interview and the tutor training on 6th of May are obligatory. More information can be found on the univeristy website. Still time to grumble BAD WEATHER, horrible teachers, lousy ?at? The Student Union of the University of Jyväskylä is organizing yet again the traditional Complaining Weeks that continue until March 19th. Submit your complaints on the internet or at some of the complaining booths around the campus. Complaining booths are open on Tuesday March 16th, 11 am to 1 pm at Agora and Ylistö and Wednesday March 17th, 11 am to 1 pm, at the main library. All complaints remain completely anonymous. The electronic complaint form can be found at www.jyy.?/valitusviikot. It’s not only about the parties and the education: exchange student have come to ?nd to adventures. WALKING THROUGH Jyväskylä, one hears a multitude of languages, from familiar French and German to obscure Asian and African dialects. The city is teeming with exchange students come to Finland for an educational adventure. In 1992, Christopher McCandless left his home and journeyed into the Alaskan wilderness, a story made famous by the 2007 ?lm Into the Wild. It is the tale of a young man seeking not only new adventures but a more authentic existence. Young people relate to McCandless’s dissatisfaction with modern, consumer-driven society and the need to ?nd greater meaning. After many late night discussions, it is apparent that McCandless’s story is popular amongst exchange students. When asked why they came on exchange to Finland, students answered candidly. Paulina Graczyk, Business Economics major, wanted to ”try something new” to ”find something exotic.” ”Travelling to a location like Spain or England seemed dull. Finland provided that special something.” This sentiment is echoed by Albane Laclaviere who wanted the ”culture shock” of life in Finland. Much like McCandless, these students were looking to push the boundaries, to experience something different, learning valuable life lessons. The extreme winter weather was itself an attraction for Business Economics major, Cindy Loison. There is something alluring about the north, drawing people to Finland from southern climes like South Africa and Argentina; perhaps it is that attraction which drove 22-year-old McCandless into Alaska. KATRIINA HYVÖNEN , a PhD student in the department of psychology con?rms that students from different cultures ”have new and refreshing perspectives.” Hyvönen has never had problems with exchange students concerning issues of prejudice or racism. It never ceases to amaze that students can look beyond their differences allowing ‘conflicting’ cultures like Russian and Georgian students to develop friendships. For example Mila Shu, an International Business major, came on exchange to ”live differently” and make international friends outside of Russia. FINNISH STUDENTS too feel the need to expand their horizons. Jarkko Kekki, English major, says short holidays were not enough. Wanting to see people ”smiling in different languages” took him on exchange to far away New Zealand. ”Living abroad allows one to gain different kinds of perspectives on things”, Kekki says. Many students expressed a love for travelling and the desire to travel to even more exotic locations around the world. Kekki prefers travelling by train but admits that hitchhiking is by far the most exciting way to get around. Shu enjoys ”travelling by foot” as this affords her the opportunity to ”understand the country and people.” Graczyk, Loison and Laclaviere expressed an interest in hitchhiking and the latest cheap travel ‘couchsur?ng’ method but for a girl alone, this type of travelling can be scary and dangerous. The internet has many forums dedicated to hitchhiking. A list of perils is always included. Although hitchhiking has is subculture of its own, one should be very aware of the dangers before embarking on foot in an unknown country. In the 1990’s, McCandless travelled North America with only his thumb and a dream; the dangers for a lone boy hitchhiking were much less apparent then than today. Exchange students in Finland have the added opportunity of not only being in Finland but also of travelling to more exotic locations, such as northern Lapland, in organised tour groups where safety is not an issue. Perhaps going on exchange is the modern equivalent of a McCandless’s backpacking odyssey, minus the perils. DESPITE the exchange student reputation for partying and disturbing the peace, these students have come to Finland to experience a new life. As McCandless said, ”it is the experiences, the memories, the great triumphant joy of living life to the fullest extent in which real meaning is found.” Suzanne van Rooyen Hitchwiki.org – a free guide for hitchhikers around the world. girls.hitchbase.com – A DIY hitchhiking guide for girls couchsur?ng.org – travel around the world, from couch to couch Into a wild exchange Albane Laclaviere, Cindy Loison and Paulina Graczyk were lured to Finland not only for the studies and the parties, but also the adventure of trying to cope in a new culture. All three also expressed interest of hitchhiking. Living abroad allows one to gain different kinds of perspectives on things. ” Jarkko Kekki N ATANAEL S INISALO Travelling to a location like Spain or England seemed dull. ” Paulina Graczyk
• POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: ke 17.3. Valley Below + VJ Månsteri. Pe 19.3. Speedtrap + Deadsunrise + Forced Kill + Viva Clarity. La 20.3. Aavikko + Radiopuhelimet + I Was A Teenage Satan Worshipper. To 25.3. Church Of Misery + Fleshpress. Pe 26.3. Herra Ylppö Ja Ihmiset + Day Eleven. la 27.3. Holocausto Canibal + Torture Killer + Inferia. To 1.4. Amorphis. Pe 2.4. Unkind + Armageddon Clock + Hangover Overdose. La 3.4. Pagan Altar + Isole. Ma 5.4. Nachtmystium + Jarboe. Poppari: Ma 15.3. Monday Club. Ke 17.3. Cub Moustache. Pe 19.3. Puhkupillit. la 20.3. Elliot. Ma 22.3. Monday Club. Ti 23.3. L´Ensemble Central Finlandais. Ke 24.3. Blues Live. To 25.3. Constantine. Pe 26.3. Spanky, Wanky & The Funksearchers + DJ Chris Robin. La 27.3. The Surftones. Ma 29.3. Monday Club. Ti 30.3. Boogie Chillen -klubi: Doug Jay. To 1.4. Tylykohtalo. Pe 2.4. Happy Hour. La 3.4. U.Pasanen Band. Ma 5.4. Monday Club. Ilokivi: Pe 26.3. Hulinaklubi. To 1.4. The Holy Thursday Bovver Club. Pe 2.4. Club Lunatic Eclipse. la 3.4. NS.klubi. Vakiopaine: Pe 26.3. Laurila & Rauhala Duo. La 27.3. Kerttu R & Kemunarttu. Su 28.3. Vakiovisa. Ma 29.3. Cuenta Cuentos. Red Neck: Pe 19.3. C.Rown & The Coronets. Pe 26.3. Beyond The Dream + Deathrical. Pe 2.4. Misleds + Charles Bronson & The Voodoo ?ve. Pub Katse: ma 15.3. Jamit. To 18.3. Ville Leinonen & Majakan Soittokunta. Pe 19.3. Saralee. La 20.3. King Star. Su 21.3. Jamit. Ma 22.3. Jamit. To 25.3. Song For The Blind: Rockafeller + Avaruuskaiut & Kauko Röyhkä. Pe 26.3. Collarbone. La 27.3. Board Of Aves. Su 28.3. Jamit. Ma 29.3. Jamit. Ke 31.3. For Selena And Sin + Manzana + A Million Miles. To 1.4. Pinppi plays P.M.M.P. Pe 2.4. The Myth Of Autumn. La 3.4. Oliver. Su 4.4. Jamit. Ma 5.4. Jamit. Paviljonki: To 18.3. Jari Sillanpää – Kuin elokuvissa. Pe 19.3. Anna Abreu & Antti Tuisku. Pe 26.3. Onnen Kerjäläiset -musikaali. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Alvar Aalto – Puun ulottuvuudet 21.3. saakka. Jyväskylän kuvataidekoulun arkkitehtuuriosaston kevätnäyttely 27.3. alkaen. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Stefan Nyström – muotokuvia 18.4. saakka. ISÄ – voimauttavia valokuvia 23.5. saakka. Galleria Harmonia: KeskiSuomen valokuvataiteen 9. aluenäyttely 7.3. saakka. Sari Poijärvi ja Ulla Repo: Kaksois Klik 11.4 saakka. Keski-Suomen Museo: Kuvataideryhmä Sisäänhengitys + Kiveen hakattu historia – Sulo Strömbergin valokuvia 21.3. saakka. Pääsiäismuna + Kuvataidekoulun kevätnäyttely 27.3. alkaen. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Paperista taidetta + Jokapäiväinen paperimme 23.5. saakka. Galleria: Kahden tahdin kahvipannut. Mopokerho Moccamasters. 18.3. alkaen. Näytönpaikka: Keski-Suomen tekstiiliopettajat 5.4. saakka. Kujalla: Helmoissa 11.4. saakka. Keski-Suomen luontomuseo: Mustaleski ja havununna 30.5. saakka. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Faijat: Ke 17.3. To 18.3. Ke 24.3. To 25.3. Ti 6.4. Ke 7.4. Ulvova Mylläri: Pe 19.3. La 27.3. Reviisori: La 20.3. Pe 26.3. Su 28.3. Viiru ja Pesonen: Ti 23.3. Ke 24.3. Herra Heinämäen Lato-Orkesteri: Su 21.3. Tulikoe: La 20.3. La 27.3. Huoneteatteri: Punahukka: Pe 19.3. La 20.3. Su 21.3. Ke 24.3. To 25.3. La 27.3. Su 28.3. ELOKUVAT Kampuskino: Ti 16.3. The Yes Men Fix the World. Ti 23.3. The Fall. Ti 30.3. Night Visions. Kansallinen av-arkisto: Su 21.3. Elämä On Yhtä Vihellystä. Su 28.3. Velho. Su 4.4. Cléo Viidestä Seitsemään. 14 MENOT Jylkkäri on luettu. Mainokset lehteen myy Karel Christensen e-mail: karel.christensen@rckustannus.fi puh: 044 5000 450 www.jylkkari.fi Jyväskylän yliopiston opiskelijoista 58% tarttuu Jylkkäriin heti sen ilmestyttyä. MA 15.3. Kasvisgratiini Yrttisei Jauhelihapihvi, tomaattikastike TI 16.3. Kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 17.3. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 18.3. (KEHY-päivä) Kasviscurry Kalaa jugurttikastikkeessa Suikalepaisti italialaiseen tapaan PE 19.3. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spagetti Kinkkupizza MA 22.3. Kasvislasagne Lihapullakeitto Broilerjuustokebakot, hedelmäinen jugurttikastike TI 23.3. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Makaronilaatikko Nakkikastike KE 24.3. Kikhernepihvit Silakkapihvit, kermaviilikastike Kinkkukiusaus TO 25.3. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät PE 26.3. Feta-pinaattipiirakka Kalakeitto Jauhelihakastike, spagetti MA 29.3. Kasvis-nuudeliwokki Uunilohi Pippuripihvi, kermapippurikastike TI 30.3. Pinaattiohukaiset Päivän kala Lihakastike KE 31.3. Kasvissosekeitto Lammaspyörykät Mangobroileri TO 1.4. Kasvispapupata Chilikala Kebabwokki PE 2.4. Pitkäperjantai. Hyvää pääsiäistä! LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,70 e. 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 57,00 e.
• Bikka Puoskarin journalistiikan opinnot katkesivat jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Sodankylästä kotoisin oleva saamelaisnainen tekee 20 tuntia viikossa suoraa lähetystä YleX Tänäänissä. Saamelainen etelän aalloilla 15. SIVUN KASVOT ”TULIN VIIME kesänä Ylelle kotimaan toimitukseen kesätoimittajaksi. Se oli kivaa, ja tuntui siltä, että on oikeassa paikassa ja tehnyt oikeita valintoja. Mun piti tulla takaisin Jyväskylään viime syksynä, mutta näin kesän aikana, että YleX:ssä on paikka auki. En millään voinut olla hakematta – täällä nyt ollaan. Radiossa on jotain äärimmäisen viehättävää, koska se on pelkästään äänen varassa. Radio on myös se, mikä minulla on ollut aina auki ihan pienestä asti. Muitakin töitä olen ehtinyt tehdä, kuten baarihommia, kaupan kassaa ja jätskikiskajuttuja. Ne oli enemmän rutiinia. Olisi valehtelua, jos väittäisin, että olisin saanut viivakoodin höyläämisestä jotain kiksejä. Nyt on ihan mahtava juttu, että aamuisin on hyvä ?ilis lähteä töihin. Tämä työ vaatii uteliaisuutta ja innostumisherkkyyttä. On erilaisia kanavia ja ohjelmia, mutta YleX Tänään on ajankohtaisohjelma. Se vaatii journalistista osaamista. Me ei olla juontajia, vaan juontaja-toimittajia. ENNEN TÄTÄ työtä ehdin lukea journalistiikkaa vuoden ja kirjallisuutta kolme vuotta. Alun perin tulin Jyväskylään lukemaan kirjallisuutta heti lukion jälkeen vuonna 2005. Tarkoitus oli opiskella äidinkielen opettajaksi, mutta jossain vaiheessa tuntui, että ehkä se verbin taivutus ei ole suurin intohimo. Ennen kuin hain journalistiikalle, oli jo pitkään, ehkä lukiosta tai yläasteelta, semmoinen ajatus, että toimittajan työ olisi tosi mielenkiintoista. Paperit olisi tarkoitus hankkia, mutta nyt en ole tehnyt opintoja. Tällä hetkellä radio on se juttu. Teen tätä täysillä päivä, viikko ja duuni kerrallaan. SUORA LÄHETYS jännittää yllättävän vähän. Se johtuu siitä, että jotenkin mulle rakentuu vahvasti illuusio siitä, että me ollaan studiossa kahdestaan. Jutellaan niitä näitä, ja siellä on 20 aktiivia, jotka kuuntelee ja lähettää viestejä. Joku pidempään täällä olleista sanoi miettineensä, että jos joku kuulija on kuunnellut kaikki lähetykset, sehän tietää enemmän itsestä kuin oma äiti. Kyllähän me kerrotaan täällä omia juttuja, mutta ei ketään kiinnosta, mitä olen tehnyt eilisiltana ja missä järjestyksessä. Puhun luonnostaan aika yleiskieltä. Pohjoisen mie on vaihtunut minäksi, mutta ei se mitään ponnisteluja ole vaatinut. MULLA EI OLLUT suurta vihasuhdetta Sodankylään, mutta en näe itseäni siellä tulevaisuudessa, ainakaan vielä. Pohjoisessa kaikki on kaukana, mutta kenestäkään ei tunnu, että kaikki on kaukana. Täällä Helsingissä aluksi suhtautui niin, että jos joutui odottamaan 10 minuuttia bussia tai ratikkaa, eihän se ole mikään maailmanloppu. Mutta nyt on kasvanut siihen, että kyllä se on maailmanloppu, homman pitäisi toimia paremmin. BIKKÁ ON saamelainen nimi. Aluksi se oli pari kuukautta Biggá geellä. Vanhemmat sitten ajatteli aika pian, että jos muutettaisiin nämä kooksi, mistä olen ihan kiitollinen. Osaan puhua pohjoissaamea. Puhuin sitä jonkin verran ennen kouluunmenoa ja luin sitä koko kouluajan. Kirjoitinkin sen, mutta kyllähän se ruostuu. On käynyt mielessä, pitäiskö ottaa joskus äidin vinkeistä vaari, ja lähteä Pohjois-Norjaan joksikin aikaa kielitaitoa verestään. En ole saamelaispoliittisissa kiemuroissa mukana, mutta ehdottomasti olen ylpeä saamelaisjuuristani. Toisaalta minun mielestä mistään juurista ei pitäisi olla sen ylpeämpi kuin toisista.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? N ATA NA EL S IN ISA LO
• ohjaus ERIKA HAST käsikirjoitus KARI HOTAKAINEN www. huoneteatteri pe 12.3. la 13.3. su 14.3. pe 19.3. Liput 14 / 12 / 8 Nikolainkulman lipunmyynti (014) 266 0114 Esitykset klo 19.00, paitsi sunnuntaisin klo 15.00 RIIVATTU KOMEDIA. JUMALATTOMAN HAUSKA. la 20.3. su 21.3. ke 24.3. to 25.3. la 27.3. su 28.3. pe 9.4. la 10.4. pe 23.4. ”Mitä se Jumala sanoo, kun näkee minut?” Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee SIVIILIPALVELUSMIESTÄ 1.7.2010 alkaen Siviilipalvelusmies toimii pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä valokuvaajana ja graafikkona. Hän osallistuu myös muihin toimituksellisiin töihin: kirjoittaa juttuja, taittaa lehteä ja osallistuu verkkosivujen ylläpitoon. Hakijalta edellytetään kuvankäsittelyn ja kuvittamisen osaamista. Ylioppilaslehdessä ovat käytössä Photoshopja Illustrator-ohjelmat, joiden tuntemus katsotaan eduksi. Vapaamuotoisen hakemuksen työnäytteineen tulee olla perillä Ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 1.4.2010 kello 14.30 mennessä. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden siviilipalvelusmies”. Hakemuksen ja työnäytteet voi lähettää myös sähköisinä osoitteeseen paatoimittaja@jyy.fi. Hakijalla tulee olla koulutusjakso suoritettuna niin, että hän voi aloittaa työskentelyn 1.7.2010 alkaen. Palvelus aloitetaan tänä vuonna ylioppilaskunnan taloustoimistosta, mistä siviilipalvelusmies siirtyy Jylkkäriin elokuun aikana lehden kesätauon päätyttyä. Lisätietoja antavat arkisin päätoimittaja Marja Honkonen, p. 010 423 4509 tai paatoimittaja@jyy.fi ja siviilipalvelusmies Natanael Sinisalo p. 010 423 4511. Hakijan kannattaa tutustua lehteen esimerkiksi verkossa: www.jylkkari/fi. Jylkkäri ilmestyy vuonna 2010 kaikkiaan 15 kertaa. Numeroista yksi on Jyväskylän seudulle jaeltavia kaupunkinumeroita, joiden painos on noin 52 000 kappaletta ja kolme 8 000 kappaleen painoksen abinumeroita. Jylkkärin normaalipainos on 7 000 kappaletta. Ilmestymisaikataulu: Numero Deadline Ilmest. . 6 (kaupunki) ke 24.3. ke 7.4. 7 ke 14.4. ma 26.4. 8 ke 28.4. ma 10.5. Kesätauko 9 ke 11.8. ma 30.8. 10 ke 1.9. ma 13.9. 11 ke 15.9. ma 27.9. 12 ke 6.10. ma 18.10. 13 (abi) ke 20.10. ma 1.11. 14 ke 3.11. ma 15.11. 15 ke 24.11. ti 7.12. Mainokset myyvät myös ensi vuonna RC Kustannus / Karel Christensen p. 044 5000 450 karel.christensen@rckustannus.fi sekä Pirunnyrkki Oy p. 02 2331 222. www.jylkkari.fi JÄRJESTÖT Lähetä järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia. EVANKELISET OPISKELIJAT Koko Tellus hanskassa ja hanskat hukassa? Älä muserru taakkasi alle, vaan tule vapauttavaan voimaharjoitteluun lauantaisin kello 18.30 Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5)! Tulossa 20.3. Miten eläisin oikein? – Saija Väätäinen, 27.3. ja 3.4. EI EO-ILTAA. Olet tervetullut myös messuun kirkolle sunnuntaisin kello 12. Ei messua su 3.4. *EXTRA* Elämän tarkoitus hakusessa – kristinuskon perusteet hämärän peitossa? Vielä ehtii mukaan luterilaisten järjestöjen ilmaiselle Alfa-kurssille, missä näitä asioita pähkäillään keskiviikkoisin hyvässä seurassa musan ja iltapalan kera! Kysy lisää Marjutilta, marjut.haapasaari@gmail.com, 0440 777 205. Infoa muusta mukavasta Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ PARI KALAA Elämä on joskus kova pala purtavaksi. Et ole ainoa, joka puntaroi pelkoja ja uskallusta, elämisen kipua ja kauneutta – tule kuulemaan muiden ajatuksia aiheesta ja kohtaamaan heitä! Tärkeät koordinaatit: Ilokiven alakerta torstaina 25.3. klo 19. Illassa esiintyy uskalias draamakaksikko Talita kuum!, rohkaisevia sanoja jakavat uljaat Leena ja Kalevi Lehtinen. Rouheaa musaa tarjoilee sointuva houseband. Sydämen lisäksi vatsaa hellitään pikkuherkuilla. Ilta on ilmainen ja avoin kaikille. Tämä kutsu on kuitenkin sinulle. Tule – sinua odotetaan! Järjestämässä Jyväskylän Evankeliset opiskelijat, Jyväskylän OPKO ry, Kansan Raamattuseuran opiskelijat ja KeskiSuomen Ev.lut. Kansanlähetys. Jylkkäri, lähes täynnä asiaa