Jyväskylän Ylioppilaslehti 18.4.2010

Homehuoli kummittelee yhä Sisäilmaongelmat kampusten riesana. Uutiset 2 Tea Hiilloste on laulava kemisti. Kasvot 15 Energiaa pursuva blondi Ainejärjestötiloissa on tiivis tunnelma. Keskiaukeama Astérixin koti on kaapissa 1. MAALISKUUTA – 14. MAALISKUUTA 51. VUOSIKERTA NUMERO 04/2010 ABINUMERO VAPAALLA 10–11 Uuden koulun opettaja
”Työurat pitkiksi alkupäästä” Yhdeksän opiskelijajärjestöä on vedonnut työurien pidentämiseksi alkupäästä opintojen ohjausta tehostamalla. Järjestöjen vetoomuksessa toivotaan, että opiskelemaan pääsyä helpotettaisiin, kesäopintomahdollisuuksia lisättäisiin ja esimerkiksi varuskuntiin järjestettäisiin tenttimahdollisuuksia. Näin vähennettäisiin turhien välivuosien määrää. Lisäksi järjestöt toivovat, että opintojen ajaksi taattaisiin nykyistä parempi taloudellinen tuki. Ehdotuksen työurien pidentämiseksi kolmella vuodella allekirjoittivat muun muassa Suomen ylioppilaskuntien ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitot. UUTISET TULOSSA 1.3.2010 2 Kela perii liiat tuet takaisin OPISKELIJOIDEN on jälleen aika summata viime vuoden pennosensa. Vuonna 2009 opintotukensa tulorajan ylittäneiden kannattaa palauttaa ylimääräiset tukikuukautensa maaliskuun loppuun mennessä vapaaehtoisesti, sillä näin tukiaika palautuu uudelleen käyttöön. Sen jälkeen kuukaudet siirtyvät takaisinperintään, jolloin ne menettää kokonaan. Laskun päälle Kela rapsaisee vielä 15 prosentin koron. Vuodelta 2008 Kela peri opintotukea takaisin 40 prosenttia vähemmän kuin aiemmin. ”Merkittävä väheneminen johtuu siitä, että opiskelijoiden omia tulorajoja korotettiin 30 prosentilla. Lisäksi huonontunut työllisyystilanne on vähentänyt opiskelijoiden työssäkäyntimahdollisuuksia”, toteaa suunnittelija Jouni Parkkonen Kelan opintotukiryhmästä. Keskimäärin Kelan takaisinperintälaskun loppusumma on 1 114 euroa. Päätöksestä voi valittaa 30 päivän kuluessa. Vapaan tulon määrä on 660 euroa tukikuukautta ja 1 970 euroa tuetonta kuukautta kohden. Opiskelija saa taas valittaa YLIOPPILASKUNTA järjestää perinteiset valitusviikot maanantaista 8. maaliskuuta alkaen. Valittaa saa ihan mistä vaan: opettajasta, koulutuksesta, opintotuesta, ylioppilaskunnasta, sosiaaliturvasta, säästä, kiireestä, valittamisesta – siis ihan kaikesta. Jos tenttituloksesi on kuudetta viikkoa myöhässä, pakkaset ärsyttävät tai opiskelijaruokalan sapuskat eivät maistu, olet oikeutettu avautumaan. Marmattamista varten löytyy valituslomake osoitteesta www.jyy.fi/valitusviikot ja valituspisteitä eri puolilta kampusta. Valituksesi säilyy täysin anonyymina alusta loppuun. Ikääntyvät rakennukset pitävät huolen siitä, että yliopiston remonttijonossa on yhä tungosta. Sisäilmaongelmat kummittelevat mielissä, vaikka korjaukset olisikin jo tehty. SISÄILMAONGELMAT vaivaavat Jyväskylän yliopiston jo kertaalleen remontoituja rakennuksia – ainakin henkilöstön ja opiskelijoiden mielissä. Esimerkiksi Seminaarinmäellä sijaitsevassa pari vuotta sitten remontoidussa C-rakennuksessa on luokkahuoneita, joita henkilökunta ja opiskelijat karttavat vanhan maineen takia. ”Meillä ei olisi varaa pitää tiloja tyhjillään”, huokaa yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen . Korhosen mukaan ”hometalon” leimaa on hankala karistaa, vaikka sisäilmaongelmista päästäisiinkin. Hän myöntää kuitenkin, että osa työntekijöistä on ehtinyt ennen remontteja herkistyä niin, etteivät he voi palata vanhoihin työtiloihinsa. ”Valitettavasti osa on niin superherkkiä, etteivät he pärjää enää juuri missään”, kertoo myös yliopiston henkilöstöjohtaja Markku Uusitalo . Kyse on hänen mukaansa kuitenkin yksittäistapauksista. SISÄILMAONGELMAT ovat leimanneet yhtä jos toista yliopiston rakennusta kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Päärakennusta korjattiin vuosina 2002 ja 2006, vanhan ala-asteen remontti valmistui 2003, Oppion remontti päättyi toissa kesänä ja Educalla korjailtiin alapohjaa ja tehostettiin ilmanvaihtoa talvella 2008. Kirjastolla voidaan vesivahinkojen täyteisestä historiasta huolimatta tällä hetkellä hyvin. ”Ja Seminariumista tulee parhaista parhain”, Korhonen kehuu liki valmista remonttia. Paljon on tosin vielä korjaamattakin. Liikuntaa remontoidaan toistamiseen todennäköisesti ensi syksystä lähtien. Hallinnon T-rakennuksen ilmanvaihto on puutteellinen, ja se odottaa peruskorjausta. Mattilanniemessä ilmanvaihto temppuilee niin ikään lähes kaikissa rakennuksissa. Ylistöllä Ambiotican korjaustyö on kesken. Nykykulttuurin tutkimuskeskus taas hylkäsi Parviaisentalon ja muutti Juomatehtaalle. Pitkäkadun Crakennus aiotaan purkaa. Listaa lukiessa voisi päätellä, että valtionyhtiö Senaatti-kiinteistöt sysäsi yliopistojen omistamalle Suomen yliopistokiinteistöt Oy:lle Jyväskylässä lähinnä sutta ja sekundaa. Korhosen mukaan Jyväskylä ei kuitenkaan ole kärsinyt sisäilmaongelmista mitenkään erityisesti muihin yliopistoihin verrattuna: vanhoissa taloissa krempoilta ei voi välttyä ja rakennuksia pitää aika ajoin muutenkin korjata. Uuden yliopistolain myötä muuttunut omistajuussuhde luo pikemminkin uskoa siihen, että korjaushankkeisiin saadaan uutta potkua. Tällä hetkellä vakavia ongelmia ei Korhosen mukaan ole missään. ”Puhtaasti homeongelmaisia taloja ei ole. Eikä minkään kohteen sisäilmaongelmille ole yhtä syytä: ne ovat moniongelmaisia. Yleisimmät syyt ovat lattiamateriaalit, kuidut ja ilmanvaihto, kuten esimerkiksi Ambioticassa. Kaikkiin rakennuksiin voi mennä turvallisesti”, Korhonen vakuuttaa. KORJAUKSET näkyvät myös henkilöstön hyvinvoinnissa: esimerkiksi vuosien 2007 ja 2008 välillä yliopiston henkilöstön sairauspoissaolojen määrä laski. Uusitalo muistuttaa, ettei remonttien ja parin–kolmen päivän ?unssien vähenemisen syy–seuraussuhdetta voi yksiselitteisesti todentaa. Toisaalta yliopiston sisäilmatyöryhmä, jota Uusitalo johtaa, toimii edelleen aktiivisesti pitääkseen huolta siitä, että kaikkia oirehtivia kuullaan. ”Joskus rajanveto toimien tarpeellisuudesta on vaikeaa, jos näkyviä ongelmia ei ole. Työryhmällä on selvät askeleet, joiden mukaan edetään. Lopulta tehdään sitten vaikka seinään tai lattiaan reikä ja katsotaan, onko siellä mitään”, Uusitalo sanoo. Vuosittain tutkitaan 20–30 yksittäisen työhuoneen sisäilma. Sisäilmatyöryhmään voivat ottaa yhteyttä myös opiskelijat. Kiinteistöhuollolla on kuitenkin myös sopimus Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kanssa siitä, että oireita saaneista opiskelijoista tiedotetaan yliopistolle. ”Tänä vuonna on tullut vain yksi viesti”, Korhonen sanoo. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Professori Leena Laurisen työhuoneessa Agoralla on helpompi hengittää. Homeleima pitää Kaikki alkoi Professori Leena Laurinen sairastui Educalla vaikeaan astmaan. SINNIKÄS JA KUIVA virkayskä. Se oli ensimmäinen oire kasvatustieteen professori Leena Laurisen työperäisestä astmasta. ”Enhän minä siitä osannut huolestua. Vasta kun kerran yskin niin, että oksensin mahani tyhjäksi, tajusin mennä lääkäriin”, Laurinen kertoo. Vuosina 1989–1998, eli yhdentoista vuoden ajan, yliopiston sisäilmaongelmista kärsivässä Educa-rakennuksessa työskennellyt Laurinen oli huomannut jo aiemmin väsyvänsä töissä nopeammin. ”Lopulta sitä olisi voinut kuvata kuolemanväsymykseksi. Lääkäri määräsi, että siihen rakennukseen et palaa. En ole käynyt laitoksella yli kymmeneen vuoteen”, Laurinen muistelee. SIITÄ LÄHTIEN Laurisen elämä on ollut kahden kuukauden äänenmene
3 JYLKKÄRILLE kantautuneiden huhujen mukaan kirjallisuutta pääaineena lukevien graduohjaus on takkuillut viime kuukausien aikana. Graduseminaari oli esimerkiksi alkutalvesta joitakin viikkoja tauolla, koska työntekijät olivat yliopistouudistuksen myötä sopimuksettomassa tilassa. Onko kirjallisuuden graduohjauksessa ongelmia, humanistisen tiedekunnan varadekaani Raine Koskimaa? ”En suoralta kädeltä osaa sanoa tuohon yhtään mitään. Kirjallisuuden pääaineessa on kuitenkin kahden professorin eläkkeelle jäämisen myötä työsuhteita täyttämättä, joten ei ihme, jos jonkinlaisia ongelmia on ollut.” Milloin työsuhteet täytetään? ”Professuurien täyttöjä valmistellaan parhaillaan. Nyt on sellainen tilanne, että kaikkia paikkoja ja tehtäviä tarkastellaan, muun muassa minkälaiset tehtäväkuvaukset niihin asetetaan.” Ovatko opiskelijat antaneet ohjauksen puutteesta palautetta? ”Mitään suoraa reklamaatiota ei ole tullut. Vuodenvaihteeseen saakka molemmat professorit olivat vielä töissä, ja tällä hetkellä yliassistentti Mikko Keskinen hoitaa toista professuuria. Ei tilanne kovin paha ole.” Minkälaisella aikataululla professuurit täytetään? ”Sitä on mahdoton arvioida, sillä uuden yliopistolain mukaisen täyttöprosessin kestosta ei ole vielä kokemuksia. Tavoitteena on saada paikat hakuun ennen kesälomia, mutta joka tapauksessa prosessissa kestää useita kuukausia. On katsottu paremmaksi edetä tilannetta seuraten ja hätiköimättä.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? ? Miksi kirjallisuutta lukevien graduohjaus tökkii? KYSYN VAAN Satamaa odottaa iso mylläkkä Rakennusmylläkkä Jyväskylän satamassa jatkuu myös tulevina vuosina. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 22. helmikuuta pidetyssä kokouksessaan Lutakon sataman tarkennetun yleissuunnitelman, jossa muun muassa Kuokkalan sillalle johtava Satamakatu siirretään osin maan alle ja alueen aukiot yhdistetään kannella. Kaikkien sataman uudistusten yhteishinnaksi tullee noin 15 miljoonaa euroa. Suunnitelma hyväksyttiin kolmen äänestyksen jälkeen. Satamakadun remontti on tarkoitus aloittaa ensi vuonna. Satamaalueen pitäisi olla kokonaisuudessaan valmis vuonna 2015. . Avaran ja korkean huoneen ikkunat saa astmakohtauksen yllättäessä auki, eikä sinne saa tuoda edes Educalla käyneitä papereita. ä tiloja tyhjillään sitkeästä virkayskästä tyksiä, astmakohtauksia ja sinnikästä työtä oman terveyden säilyttämiseksi. Koska vaikea hengityssairaus on diagnosoitu ammattitaudiksi, hänen astmalääkityksensä maksavat yliopisto ja valtionkonttori. Lisäksi professori on päässyt kuntoutukseen. Laurisen mukaan yliopisto on tehnyt hänen eteensä sen minkä voi, vaikka kesti jonkin aikaa, ennen kuin sairaus otettiin vakavasti. Alkuun Laurinen sai vaellella eri rakennuksilla pef-hengitysmittarin kanssa etsimässä sopivaa työhuonetta. ”Mutta täällä on niin monenlaisia homeita: Alvar Aallon home on ihan erilaista kuin Seminaarinmäen vanhojen rakennusten home. Ja Mattilanniemen tiilitaloissa on aivan kamalaa.” Jonkin aikaa Laurinen piti konttoriaan lääninhallituksen tiloissa Cygnaeuksenkadulla. Lopulta löytyi työhuone Agorasta, mikä on Laurisen mukaan ainoa yliopiston rakennus, jossa hän pysyy työkuntoisena. KOTILAITOKSELTAAN Laurinen ei voinut tuoda mukanaan mitään. Paperit on tuhottu, kirjoista luovuttu, eikä Laurinen voi olla samassa tilassa esimerkiksi D-rakennuksesta tuotujen sähkölaitteiden kanssa. ”Esimerkiksi piirtoheitin imee sisuksiinsa pölyä ja mikrobeja, ja tuulettaa niitä sitten ympäriinsä. Sain myös uuden tietokoneen.” Työssään hän käyttää lähinnä sähköisiä aineistoja. Jos professori tarvitsee kirjan, hän tilaa sen uutena. ”Eikä se saa kiertää kirjaston kautta. Sielläkään en ole kosteusvaurion jälkeen pystynyt käymään.” Evakko omasta työyhteisöstä on raskas paitsi käytännön järjestelyiden kannalta myös henkisesti. ”Onhan täällä vähän yksinäistä. Eivätkä ihmiset erota sitä, että vaikka he kantavat vaatteissaan homeitiöitä, he eivät ole likaisia”, Laurinen pahoittelee. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? N ATANAEL S INISALO Avustuskriteerit muuttuivat Ylioppilaskunta on muuttanut aineja muille opiskelijajärjestöille jaettavien yleisavustusten kriteerejä. Muutosten on JYYn hallituksen mukaan tarkoitus yhdenmukaistaa avustusten jakamista ja helpottaa pienten ainejärjestöjen huomioon ottamista. Yhteensä yleisavustuksia varten on varattu tänä vuonna 14 800 euroa. Avustusta tulee hakea maaliskuun aikana ja niistä päätetään huhtikuussa. Avustusten suuruuteen vaikuttavat muun muassa järjestön toiminnan laajuus, laatu ja moninaisuus. Yleisavustusten lisäksi ylioppilaskunnalta voi saada esimerkiksi projektiavustusta.
TOIMITUS SUOSITTELEE K esällä ymmärsin, miksi opiskelijaja kouluruokailu on suuren ihmisrakkauden osoitus. Minä – kaksi kuukautta gradulleni elänyt – sain opiskelijaravintolassa päivittäin syödäkseni niin, että joku toinen hoiti kokkaamisen, tarjoilun ja tiskaamisen. Ruoka oli terveellisempää ja ravitsevampaa kuin pöperöt, jotka itse hellalle poltan. Vähän kuin olisi käynyt kotona syömässä. M utta aina on varaa nirsoilla. Myös ylioppilaskunnassa keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö Ilokiven listalla olla kerran viikossa kasvisruokapäivä. Toisille asia on pyhä lehmä, toisille viherstalinistien salajuoni tavallista lihaan mieltynyttä suomalaista vastaan. Keskustelu muistuttaa paljolti sitä mylläkkää, jonka Helsingin kaupunginvaltuusto aiheutti päättämällä tuoda kouluihin viikoittaisen kasvisruokapäivän. Samaista on ehdotettu myös Jyväskylässä, toistaiseksi ilman seurauksia. K asvisruokakinastelu kertoo kahdesta asiasta. Ensinnä vanhemmilla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä heidän lapsensa koulussa syövät. Jyväskylän koulujen seitsemän viikon ruokalistalle mahtuu kuusi kasvisruokapäivää. Yksikään lapsi ei kuitenkaan ole toistaiseksi nääntynyt. Toisaalta vihannesjeesustelu on sekin hassua, kun lähes viikoittainen kasvisruokapäivä kouluilla jo on. Kasvisruoan leimaaminen ”vihreitten hyväksi ideaksi” syö vain itse asian kannatusta. Lisäksi keskustelun molemmat osapuolet ovat huolissaan siitä, ettei kasviruoka maistu koululaisille. Ratkaisuksi kumpikaan ei silti esitä sitä, että lapsia tulisi totuttaa erilaisiin ruokiin ja opettaa olemaan nirsoilematta. Jos lapset saisivat päättää, koulussa olisi joka toinen päivä lasagnea ja joka toinen päivä nakkeja. K un olin lapsi, meillä oli kotona periaate, että jollei tarjottu ruoka maistu, ei tarvitse syödä. Nälkä ajaa niin lapsen kuin opiskelijan lopulta lautasen ääreen. Olisikohan kasviruokakinastelijoidenkin jo aika muistaa äidin klassinen peruste siitä, ettei Afrikan lapsilla ole ruokaa? Tärkeintä on pitää kiinni terveellisestä ja ravitsevasta kouluruoasta – oli se tehty mistä ruoka-aineista tahansa. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? BUSSI (linkki). Junalla on turha yrittää mihinkään. VERKKOKESKUSTELU (vuorovaikutus). Suomi24-foorumilta löytyy jo 50 miljoonaa väärää mielipidettä. KASVISRUOKAPÄIVÄ (periaate). Loppuu se ikuinen tillilihasta valittaminen. 4 John Pajunen HAHMOTAMME ympäröivää todellisuuttamme alkaen mielikuvista. Kun on kyse muita ihmisiä koskevista mielikuvista, on vastassa toisinaan todellisen luontonsa hyvin kätkeviä antisosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavia henkilöitä, tai epävirallisesti psykopaatteja. MIELIKUVA, jota välitetään esimerkiksi yritysmaailmasta, arviointineuvostosta, opetusministeriöstä ja ties mistä ad nauseam, muodostuu kielipelein, joka koostuu innovaatiosta, missioista, johtamisstrategiasta, vaikuttavuusarvioinnista, auditoinnista, laatuhankkeista ja ties mistä. Innovaatioinnostuksessa yhdistän ennakkoluulottomasti yhteen mielikuvat psykopatiasta ja laatutyöstä. Psykopaatti on lipevä ja hänessä on usein viehätysvoimaa. Laatu-, arviointi-, visioja strategiakielipeleissä on vetovoimaa. Manipulointi on psykopatiassa samoin kuin laatuleikeissä väline tavoitteiden saavuttamisessa. Uhkailu, katteettomat lupaukset ja hajoita ja hallitse -strategiat ovat toimivia. Se, että hallinnollinen psykopatia ahdistaa henkilöstöä, ei järjestelmäpsykopatiaa hetkauta, sillä sen tunnusmerkistöön kuuluu empatian puute. PITKÄN tähtäimen realistinen suunnittelukyky on psykopaatille vierasta, samoin vastuun kantaminen omista toimista. Laatukonsultaatio korulauseista huolimatta unohtaa realismin ja vastuun, kun arvioidaan kauaskantoisia seurauksia. Oleellista tässä on kysyä: kenen realismi ja kenen vastuu? Realismi on niin sanottua talousrealismia, ja se on voitonsaajan – eli ylimmän desiilin – realismia. Vastuu puolestaan on muiden desiilien vastuuta. YHTEISKUNTAja järjestelmäkritiikki on hyvän yhteiskunnan tunnusmerkki, mutta sitä ei ole syytä sisällyttää laatuprosessiin, koska sliipattu mielikuva virtaviivaisesta organisaatiosta ryvettyy. Itsekritiikki edellyttää katumuksen ja virheen myöntämisen mahdollisuutta (mikä psykopaatilta uupuu). Millainen mielikuva laatujärjestelmien itsekritiikistä teillä on? Mielikuva Jos lapset saisivat päättää, koulussa olisi joka toinen päivä lasagnea ja joka toinen päivä nakkeja. ” pääkirjoitus 1. maaliskuuta 2010 Jollei maistu, älä syö Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Natanael Sinisalo (kannen kuva) 010 423 4511, sivari@jyy.? Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
Huummetta kansalle, huummetta urheilijoille Kansasta tuntuisi douppaaminenkin olevan lähtöisin, vaikka kansa sitä toisaalta kovasti paheksuu – miksi ei? Jos kansa arvostaa voittajia jopa epäjumalinaan ja rakentaa heille taloja, niin kyllä kai voitontahtoa silloin urheilijoilta löytyy. Niin paljon, että keinoistakaan ei ole niin väliä. Voitontavoittelijat arvioivat douppaamalla saatavan hyödyn suuremmaksi kuin vastaavat terveydelliset haitat. Kukapa ei olisi valmis – räikeänä esimerkkinä – tinkimään muutaman päivän jopa elämästään saadakseen ilmaiseksi uuden loisto-omakotitalon. Vaan mitä tapahtuisi, jos urheilija ei olisi epäjumala eikä saisi urheillen taloudellisia etuuksia? En varmasti valehtele, kun väitän, että urheilu puhdistuisi nopeasti ja douppaaminen vähenisi jyrkästi. Jylkkärin pääkirjoitus Oslon MM-kisojen aikaan 24. 2. 1982 Elisa Lylander 23, psykologia: ”En ole kärsinyt missään paikassa. Olen kyllä kuullut, että joillakin on ollut oireita.” Sebastian Rytkölä 23, yhteiskuntatieteet: ”Enpä oikeastaan. Oon kuullut, että ongelmia on esimerkiksi liikunnalla ja MaT-rakennuksessa. Joillakin kavereilla on ollut oireita.” Tuula Alanko 20, psykologia: ”En. Olen kuitenkin kuullut, että täällä on sisäilmaongelmia, ainakin psykologian laitoksella.” Oletko kärsinyt yliopiston sisäilmaongelmista? 5 GALLUP Kellastuneet sivut ”En tarvitse mitään muuta kuin rakkaani. Mutta rakkaus ei elätä.” Salarakkaana julkisuuteen tullut Henna Kurhinen, 20, kertoo, miksi hänestä tuli kohujulkkis. (Trendi maaliskuu 2010). LYHYESTI VÄHIMMÄISVAATIMUKSENA luennoitsijoille tulee olla innostus opiskeltavaa asiaa kohtaan. Opetus on monelle tutkijalle pakko. Mielenkiinto on siis ko. asian tutkimisessa, ei haluttomille saliin puoliväkisin vääntäytyneille kännykkää näprääville ”älyköille” luennoimisessa. No ei se kuule Lisää keskustelua osoitteessa www.jylkkari.?. Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA IR T O K U V A Reggae ja keitto roiskuivat lauantaina 20. helmikuuta Ylä-Ruthilla, kun Ruth’s Soup ’n Sound -brunssi järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa puuhannut dj Jarkko Räikkönen (takana) toivoo, että musiikkibrunsseja järjestettäisiin jatkossa Jyväskylässä useamminkin, peräti viikon–kahden välein. ”Haluamme olla tuomassa brunssikulttuuria Jyväskylään. Jatko riippuu paljon tämän tapahtuman onnistumisesta. Nyt on ainakin mahtava ?ilis”, tapahtumassa levyjäkin soittanut Räikkönen hehkutti. M ARJA H ONKONEN IR T O K U V A Mahdollisuuksia talviurheilulajien harrastamiseen on ollut tänä talvena enemmän kuin pitkiin aikoihin. Jyväsjärven lisäksi kaupungilla on sivakoitu muun muassa kaupunginkirjaston viereisessä puistossa. N ATANAEL S INISALO
Ylioppilaskirjoituksia edeltävää lukulomaa viettäviä Teemu Mannista ja Matti Kanasta ei huoleta, vaikka he ovat hakemassa aloille, joita ei vielä lukiossa ole voinut opiskella. N ATANAEL S INISALO Tiensä löytäminen alalle, jota ei lukiossa opeteta, voi jäädä kokonaan opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Oma tiedonhankinta korostuu – ellei alaan vain satu törmäämään. KIRJOITUKSET PAINAVAT lukion kolmannen vuoden opiskelijoilla päälle. Niiden jälkeenkään eivät abit voi heittäytyä kokonaan vapaalle, vaan alkaa pääsykokeisiin valmistautuminen. Cygnaeus-lukiosta kirjoittava Teemu Manninen suunnittelee pyrkivänsä sosiaalityötä opiskelemaan Jyväskylään tai Tampereelle. Hän ei ole kokenut joutuneensa eriarvoiseen asemaan opintojen suunnittelussa perinteisemmille aloille pyrkiviin opiskelutovereihinsa verrattuna, mutta myöntää, että tietoa voi olla joskus vaikeampi saada. ”Toki opinto-ohjaajalta on ollut vähän vaikeampi saada tietoja tällaisesta alasta, jolle perinteisesti ei ole niin paljoa hakijoita. Ja tiedonhankinta on hieman hankalampaa, kun oppitunneilla ei tuputeta koko ajan aiheesta tietoa”, Manninen kertoo. SOSIAALITYÖN tuutorit Johanna Koski ja Susanna Kaartinen vahvistavat, että kyseessä on ala, jolle useammin päädytään muita reittejä kuin suoraan lukiosta. He arvioivat, että sosiaalityötä opiskelemaan tulevista suunnilleen kolmannes on alalla aiemmin työskennelleitä tai esimerkiksi sosionomin tutkinnon suorittaneita, jotka tulevat laajentamaan osaamistaan. Toinen kolmannes heidän mukaansa on muista pääaineista vaihtaneita, joista monet ovat lukeneet sosiaalityötä aluksi sivuaineenaan. Loput tulevat lukiosta suoraan. Teemu Manninen törmäsi sosiaalityön koulutusohjelmaan yliopiston järjestämässä abi-infossa. Oppiaine tuntui hänestä siitä lähtien omalta, sillä hän on kiinnostunut työskentelemisestä nuorten ja lasten parissa. Mannisella onkin lähipiirinsä ansiosta jonkin verran tietoa siitä, mitä työskentely alalla käytännössä on, mutta opiskelukäytännöistä tietoa on pitänyt hankkia yliopiston puolelta. SAMANLAISIA kokemuksia on myös Mannisen vuosikurssitoverilla Matti Kanasella , joka on hakemassa yhteiskuntaopin innoittamana taloustieteitä opiskelemaan. ”Ei minulla hirveästi hajua ole siitä, millaista opiskelu siellä on, kun esimerkiksi ketään kavereita ei ole alaa opiskelemassa. Työmahdollisuuksista olen kylläkin saanut tietoa ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opettavan äidin kautta.” Hyppy tuntemattomaan ei silti pelota kumpaakaan, koska mielessä siintää jo työskentely alalla. Toteamus ”sen näkee sitten” tiivistää miesten odotukset tavoittelemallaan alalla opiskelusta. Selkeiden odotuksien vaarana olisikin, että todellisuus osoittautuu joksikin muuksi. Tuutorina vuosi sitten ollut Johanna Koski kertoo, että esimerkiksi monet lähiopiskelijat turhautuvat kirjatenttien paljouteen sosiaalityössä, ja toivoisivat enemmän kontaktiopetusta ja ryhmätyöskentelyä. ”Osa sosiaalityön aloittaneista myös vaihtaa pääainetta, koska he kokevat, että ala ei jostain syystä olekaan itseä kiinnostava, se tuntuu liian rankalta tai ei ole riittävän palkitsevaa”, Koski kuvailee. MYÖS SOSIAALITYÖN tuutorina toimineen Riikka Rantasen mukaan yleisimmät stereotypiat liittyvät siihen, että sosiaalityö mielletään helposti pelkästään lastensuojelun sosiaalityöksi. Ei myöskään tiedosteta, ettei kunnallinen sektori ole ainut mahdollinen työllistäjä. Käytännön harjoittelua myös toivotaan usein lisää. Tuttu ala tai oppiaine, jota on aiemmin opiskellut lukiossa, ei kuitenkaan välttämättä takaa sen oikeampaa mielikuvaa. Esimerkiksi matematiikkaa opiskelemaan tulevat voivat yllättyä, kuinka erilaista opiskelu ja sen sisältö ovat verrattuna lukio-opiskeluun, vaikka oppiaine on osana kouluopetustamme jo ensimmäisiltä luokilta asti. Riikka Valtonen Hyppy tuntemattomaan ei pelota abiturienttia Tiedonhankinta on hieman hankalampaa, kun oppitunneilla ei tuputeta koko ajan aiheesta tietoa. ” Teemu Manninen
K ir j o it ta ja o n J YY n ha l li t uks en jä s e n . Janne Koskenniemi ELÄMÄMME AIKANA kohtaamme monenlaisia muutoksia: vanhenemme, saamme lapsia, sairastumme ja kuolemme. Suureen osaan näistä muutoksista voimme valmistautua, koska saamme niistä tietoa etukäteen. Osa muutoksista tulee kuitenkin täysin yllättäen ja pyytämättä. Näihin tilanteisiin on ihmismieli keksinyt sanonnan ”On turha rykiä, kun paskat on jo housussa.” Aloiteltuani toimintaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan piirissä olen erinäisiä kertoja mietiskellyt sanonnan merkitystä. Lähiaikoina olen joutunut palaamaan samojen mietintöjen ääreen yllättävän usein. SUOMEN yliopistokentällä tapahtuu tällä hetkellä suuria muutoksia, mutta samalla myös omalla etupihallamme Jyväskylässä kuohuu. Liikunnan kampuskirjastoa uhkaa lakkautus, kasvatustieteellisen ainejärjestöjä ajetaan ulos ainejärjestöhuoneistaan ja Aallon lukusali suljetaan. Kaikkia näitä kohtia yhdistää yksi tekijä: nuijan kopautus. Nuijan kopautus, joka on kuulunut ennen kuin opiskelijoita on asioista kuultu. Ratkaisuja ei ole etsitty yhdessä. TÄLLÄ HETKELLÄ dialogin puute on ollut suurin ongelma yllä esittämiini ja moniin muihin asioihin liittyen. Asiat kiirivät niin ylioppilaskunnan kuin opiskelijoiden tietoon melko usein kautta rantain ja myöhään. Käytäntö on hämmentävä, kun tietää yliopiston ylimmän oksan viestintäpotentiaalin. Kritisoidessamme tiedotuksen puutetta liikunnan kirjaston osalta rehtorin kommentti meni kuta kuinkin näin: ”Tällaisia pieniä detaljeja ei voida enää ottaa huomioon.” Suuret linjat ovat toki tärkeitä, mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että nämä ”pikku detaljit” ovat juuri se opiskelijan ääni. Milloin tämä ääni on kyllin suuri ja voimakas, että se otetaan huomioon? ITSE OLEN sitä mieltä, että rykiminen tässä tilanteessa kannattaa. Jos yliopisto ei halua avointa ja dialogista suhdetta opiskelijoiden välille, niin minun puolestani voimme aloittaa kuuluvan huutorykimisen ja antaa äänemme kuulua. On turha puhua opiskelijoiden kuulemisesta, jos se ei todella tarkoita kuuntelemista. Ei ole mitään järkeä riistää opiskelijoilta heidän oikeuksiaan olla mukana tekemässä konkreettisesti juuri heihin kohdistuvia päätöksiä vaikenemalla. Kertomatta jättäminenkin on valehtelua. Kannattaako rykiminen? JYYPÄÄ Milloin opiskelijan ääni on kyllin suuri ja voimakas, että se otetaan huomioon? ” Janne Koskenniemi 7 Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.?. PANIIKKI! Nyt tarttis tutkielman aineiston analysointiin SPSS-ohjelmaa, mutta sitä ei löydykään tämän mikroluokan koneelta. Pitääkö minun kiertää kampukselta toiselle ja etsiä ohjelmaa joka luokasta? Vai löytyykö asiasta joku lista? Nimim. ”Gradu tulilla” HEI, NO PANIC! Voit tarkistaa asian ilman kuljeskelua tietohallintokeskuksen verkkosivuilta. Eri tietokoneluokkiin asennetut ohjelmistot on listattu osoitteessa http://www.ad.jyu.?/jyunet/asennet utSoftat.html. SPSS löytyy muun muassa fysiikalta, taloustieteiltä, liikunnalta ja kirjastolta. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI Osoitettaan tiuhaan vaihtavat opiskelijat työllistävät viestintäviraston postipalveluiden varmennusyksikköä Jyväskylässä. POSTIIN PÄÄTYY vuosittain kymmeniä tuhansia kirjeitä ja paketteja, joita osoitetietojen perusteella ei pystytä lähettämään mihinkään. Lähetys ristitään tällöin perille saamattomaksi. Mutta mitä anonyymeille lähetyksille lopulta tapahtuu? ”Me emme saa avata postilähetyksiä. Perille saamaton posti lähetetään Viestintävirastoon. He pyrkivät selvittämään yhteystiedot, jos voivat”, kertoo Itellan logistiikkakeskuksen liiketoimenjohtaja Juha Koskinen . Kirjesalaisuus koskee siis myös Itella Oyj:tä. Vuodesta 2002 alkaen Itella on toimittanut perille saamattomat lähetykset suljettuina Viestintäviraston postipalvelujen erilliseen varmennusyksikköön Jyväskylässä. Näiden seinien sisällä kirjesalaisuus lakkaa. Lähetyksiä avataan siinä toivossa, että sisältä löytyisi edes jokin yhteystieto, johon postin voisi osoittaa. Salaperäisten kirjeiden availeminen kuulostaa ehkä maailman siisteimmältä ammatilta. Viestintäkeskuksen varmennuspäällikkö Seppo Laine on kuitenkin tottunut kaikenlaiseen. ”Tuntuu, ettei enää ihmettele mitään. Eihän me millään ehditä lukemaan kaikkea, eikä saadakaan.” Varmennustyö on eettisesti velvoittavaa. Sisältöön ei saa puuttua, eikä kirjeitä ja paketteja koskaan avata yksin. Laineen suhde lähetyksiin on asiantunteva, jopa etäinen. ”Ammattisilmä rupeaa huomaamaan heti löytyykö yhteystietoja vai ei. Eikä me niitä sen enempää tutkita, meillähän on oikeus katsoa vain lähettäjän tai vastaanottajan tiedot”, Laine summaa. Varmennusyksikköön tulevista kirjeistä noin 60 prosenttia saadaan joko toimitettua oikeaan paikkaan tai palautettua lähettäjälleen. Loput 40 prosenttia päätyvät silppuriin. Tavarat, joille ei löydy oikeaa osoitetta myydään pois. ON VAIKEA USKOA, että joku voi unohtaa kirjeestä kaikki yhteystiedot. Perille saamaton posti herättääkin kysymyksiä henkilöistä lähetysten takana. Myös uskomusolennot ja postiosoitteettomat henkilöt saavat lähetyksiä. ”Jumalalle tulee postia. Ja kyllä meillä sellaisia vakioasiakkaita on. Valtio rupesi säästämään jossain vaiheessa ja siirsi mielenterveyspotilaita enemmän avohoitoon, niin meille alkoi tulla paljon enemmän kirjeitä”, Laine kertoo. Usein taustalla on kuitenkin melko tavallinen tarina. ”Opiskelijat ovat aika suuri ongelma. He eivät tee osoitteenmuutoksia, eikä posti oikein pysy perässä. Muistaisivat pistää lähetyksiin edes lähettäjän nimen”, Laine pohtii. ”Rahaa ei pitäisi lähettää postissa lainkaan, se on houkutus monelle välikädelle. Mutta rahaakin tänne päätyy. Puoli vuotta sitä säilytetään kuten muutakin perille saamatonta postia, sitten posti hävitetään ja rahat tilitetään valtion kukkaroon.” JUMALALLE OSOITETTU posti saattaa aiheuttaa postivirkailijalle päänvaivaa, mutta muutamalle henkilölle Suomessa posti kulkee pelkällä nimellä tai statuksellakin. Joulupukki saa aina kirjeensä, vaikka kuoressa ei osoitetta olisikaan. ”Asianmukaisesti maksettu lähetys menee Joulupukin postikonttoriin, vaikka joku lapsi nyt olisi kirjoittanut kuoreen vain että Joulupukille. Hänelle on kyllä myös virallinen postiosoite”, kertoo Koskinen. Joulupukki on henkilönä ainutlaatuinen, sillä hän saa pelkällä ”toiminimellään” yli 700 000 kirjettä vuodessa. Pukki peittoaa jopa Suomen tasavallan presidentin, jota kansa lähestyy vuosittain vain noin 7 500 lähetyksellä, sähköposti mukaan lukien. Lapset muistavat presidenttiä noin 200 kirjeellä. Muista varmennusyksikköön pelkällä nimellä tulevista kirjeistä yleinen on muun muassa Tuttiritari. Kirjeet eivät kuitenkaan mene näyttelijä Jukka Leistille , sillä tutteja sisältävät kirjeet on osoitettu tutteja vievälle uskomusolennolle. Jantso Jokelin Kadonnutta lähetystä kannattaa kysellä ensisijaisesti Postista. Tuntemattoman lähetyksen määränpää Jumalalle tulee postia. Ja kyllä meillä sellaisia vakioasiakkaita on. ” Seppo Laine Helmikuusta 2009 lähtien varmennusyksikkö on ottanut vastaan enää alle kymmenkiloisia kirjeitä. ”Kun käsittelimme vielä paketteja, niin olihan siellä kaikkea outoa – aina ei edes tunnistanut, mitä on lähetetty”, varmennuspäällikkö Seppo Laine kertoo. Nykyisin yksikön haaviin kertyy paljon muun muassa ulkomaille postitettuja aerosoleja ja deodorantteja, joita lentoyhtiöt eivät kyytiinsä kelpuuta. N ATANAEL S INISALO
J yväskylän yliopiston kampuksilla on lukuisia ainejärjestötiloja. Monet kuitenkin odottavat yhä hetkeään saada kunnollista elintilaa laitoksensa kupeesta. Yliopiston toimitilastrategian mukaan laitokset ja tiedekunnat ovat vastuussa ainejärjestöhuoneiden järjestämisestä. Silti ilman järjestöjen omaa aktiivisuutta ja ankaraakin lobbausta ei montaakaan neliömetriä ole vallattu. Mutta millaisia ovat nämä ainejärjestöjen opintososiaaliset tilat? S eminaarinmäellä kärsitään eniten tilaongelmista ja jopa häädöistä. Luokanopettajaksi opiskelevien 300jäsenisen Pedagon tila sijaitsee C-rakennuksessa silkalla avoimella käytävällä, johon on kaappien avulla jaettu pieni keittokomeron tapainen. Muuttokehotuksen on puolestaan saanut kasvatustieteen opiskelijoiden Emile, joka sai huoneen D-rakennuksesta vajaa vuosi sitten. Tila halutaankin nyt muuhun käyttöön vuokrakustannussyistä. Huoneista taistellaan P-rakennuksellakin, joka on tukikohta ainakin viidelle ainejärjestölle. Kun ilmeni, että tutkijan huone oli jäämässä tyhjilleen, toimi englannin opiskelijoiden Magna Carta ripeästi ja saikin neliöt vuoden alussa haltuunsa. Romaanisen filologian opiskelijoiden Astérixin puheenjohtaja Miika Hämynen puolestaan odottaa luennon loppumista päästäkseen käymään järjestönsä kaapilla. ”Onhan P:llä ahdasta, mutta olisi hienoa omistaa jotain muutakin kuin kaappi, jolle pääsee vain tauoilla. Toki edistystä on, että viime vuonna saimme kaapin joka hyllyn tavaroillemme”, Hämynen kertoo. Seminaarinmäellä päästään sentään nauttimaan vanhasta arkkitehtuurista. Etnologian opiskelijoiden Nefa pitää majaansa vuonna 1905 valmistuneen Villa Ranan kivijalassa. Katto on matala ja huone pieni ja viileä, mutta vintage tuo viihtyisyyttä. ”Kivijalka on alun perin ollut tutkijanhuone, ja meillä se on ollut jo ainakin kymmenen vuotta. Keskiviikkoisin täällä on kaikille avoimet ovet”, kertoo puheenjohtaja Antti Kiviranta . O sa ainejärjestötiloista saa miettimään, paljonko niitä oikeasti käytetään. MaC-rakennuksessa sijaitsevassa psykologian opiskelijoiden Stimppakopissa ei ole ketään. Tila tuo mieleen lähinnä pienen varaston. Sohvan torkkupeitto tosin on mytyssä, mikä kielii siitä, että rauhalliset päiväunet on ainakin taattu. Yhteiskuntatieteiden ja ?loso?an opiskelijat taas jakavat tilan MaB-rakennuksessa. Huoneessa on pimeää ja nurkissa paljon tavaraa, haalarit roikkuvat naulassa. Onko huone unohdettu? ”Onhan se ainejärjestöhuoneeksi melko nolo. Suurin osa kehitysideoista on hylätty, koska tila on auttamattomasti liian pieni ja syrjässä”, kommentoi filosofian Mephiston Anna Ojamies . Myös Tourulan viestintätieteilijöiden järjestöt Lööppi, Parku ja Imago kokevat yhteisen toimistonsa sijaitsevan liian sivussa. ”Huonetta käytetään harvakseltaan ryhmätyöskentelyyn ja kokouksiin”, kertoo Parkun puheenjohtaja Henna Sihvonen . ”Olisi hienoa, jos tilat saataisiin ensimmäiseen kerrokseen, jossa opiskelijat muutenkin parveilevat. Toteuttaminen onkin toinen juttu, vaikka on siitä jo puhuttu laitoksen johtajan kanssa”, Lööpin puheenjohtaja Jussi Karhunen sanoo. T ietojärjestelmäja tietojenkäsittelytieteen Dumppikaan ei ole täysin Agoran tilaansa tyytyväinen, vaikka hulppean sisustuksen luulisi saavan kenet tahansa valumaan huokaisten sohvalle vaakatasoon. ”Nykytoiminta on kasvanut huonetta suuremmaksi, ja täällä on aina paljon väkeä. Etsimme isompaa tilaa”, kertoo varapuheenjohtaja Juuso Jokinen . Kaikkialla ei kuitenkaan valiteta ahtaudesta tai seuran puutteesta. Matematiikan opiskelijat tuntuvat suosivan plus-miinus-nolla-ajattelua: MaD-rakennuksessa sijaitsevan entisen tupakkahuoneen ahtaushan on yhtä kuin enemmän seuraa. Tiivis tunnelma on Agorallakin Linkin Kattilassa, jossa joukko tietotekniikan opiskelijoita näpyttelee tyytyväisinä peliohjaimia. ”Täällä on usein aika hektinen meininki. Konsolit houkuttaa.” Taloustieteiden opiskelijoilla ei luulisi olevan syytä valitukseen, sillä Pörssillä on tiloja MaE-rakennuksella peräti kaksi. Jo järjestön toimisto on toteutunut unelma. Toisessa tilassa Selkkarissa vastassa on vielä ainakin neljä sohvaa, ja kummasti alkavat Gösta Sundqvistin ”on meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri” -säkeet kaikua päässä. Kaiken neliömäärillä ja tavaroilla pätemisen jälkeen tilastotieteen opiskelijoiden ajatukset MaD-rakennuksen huoneestaan lämmittävät: ”Tiltin pikku toimistosta on komea näköala, ja aina löytyy joku, jonka kanssa pelata korttia.” Yliopistossakin monet parhaat asiat ovat, jos eivät nyt aivan, niin lähes ilmaisia. Teksti: Jaana Kinnari Kuvat: Natanael Sinisalo Ainejärjestöt asuvat ahtaasti Onhan P:llä ahdasta, mutta olisi hienoa omistaa jotain muutakin kuin kaappi, jolle pääsee vain tauoilla. ” Miika Hämynen Elintila oman laitoksen kyljessä on kortilla. Tärkeintä ainejärjestöhuoneessa ei kuitenkaan välttämättä ole koko.
”Ei tänne ihan sohvaa mahdu”, toteaa Astérixin puheenjohtaja Miika Hämynen esitellessään järjestönsä kaappia. Nefan Kivijalan kattoon ripustettu tuulikello ei sentään viimasta liikahtele, vaikka tilassa on talvisin melko viileää. Ainejärjestöhuoneiden varustelussa on eroja. Nefan Kivijalassa pääsee popittamaan. Yleensä Pörssin Selkkarista on vaikea löytää vapaata istumapaikkaa. ”Nyt sattui olemaan tenttipäivä. Silloin on hiljaisempaa”, sanovat Laura Pietilä ja Meri Lahtinen, hekin ovat vain hengähtämässä. Vaikka Linkin Kattila on rentoutumisen vyöhykettä, täytyy sentään yhteisestä omaisuudesta pitää huolta. Taululle on kirjoitettu, milloin viimeksi kahvinkeitin on pesty ja kukkaa kasteltu.
10 VAPAALLA KAMPUS KINO RENTUKKA Presidentti Kekkonen urkki salaisuuksia. Ti 2.3. kello 19 Anne Fontaine: Coco Avant Chanel (Ranska 2009) Coco Avant Chanel kertoo ranskalaisen muotisunnittelijan Coco Chanelin vaiheista ennen tämän varsinaista läpimurtoa. Omia teitään kulkeva, orpokodista ponnistava Coco ei perusta yläluokkaisesta elämäntavasta – pröystäilevästä muodista puhumattakaan. Coco kohahduttaa aikalaisiaan itsenäisyydellään ja hyödyntää monipuolista elämänkokemustaan uudenlaisen, yksinkertaisen tyyliihanteen luomisessa. Audrey Tatoun sielukas näyttelijäntyö Coco Chanelina tukee ohjaaja Anne Fontainen mielenkiintoista henkilökuvaa 1900-luvun alussa kukoistaneesta muotiikonista. Ti 9.3. kello 19 Ken Loach: Looking for Eric (Iso-Britannia/Ranska/ Italia/Belgia/Espanja 2009) Vannoutunut jalkapallofani ja postimies Eric on menettänyt elämänuskonsa. Eric lohduttautuu polttamalla pojiltaan ratsaamansa hasissätkän ja saa tukea yllättävältä taholta: hänen ikiaikainen idolinsa, Manchester Unitedin takavuosien kukkoileva ranskalaistähti Eric Cantona ryydittää Ericin ottamaan itseään niskasta kiinni. Jo 1960-luvulla debytoinut Ken Loach on ansioitunut työväenluokkaisten ihmiskohtaloiden kuvaajana. Pe 5.3. Y-rock Ke 10.3. Jylkkäri-visa To 11.3. Stammtisch 22–03 Muusikko voi olla kelpo luokanopettaja, vaikka hänen levynsä ei sovi alakoululaisille. TATUOITU RÄPPÄRI , jonka levyillä riimitellään naisista ja biletyksestä, on kaukana perinteisestä ihanneopettajan mallista. Opettajaksi opiskelevan Ville Hautalan asema tuli entistä haastavammaksi, kun ensimmäisiä sijaisuuksia pitäessään alakoululaiset pyysivät häneltä oppitunnin alussa nimikirjoitusta. Vaikka ronskeja riimejä suoltavan rap-muusikon ja perinteisen kansankynttilän välillä on selkeä ristiriita, Hautalan tavanneen on helppo uskoa, että opettajan työt hoituvat. Imago musiikkitouhuissa on vain pieni pala totuutta. Leveästi hymyilevän Hautalan ääni on jutellessa rauhallisempi kuin riimitellessä. Hänen kotoaan on vaikea löytää edes pimeää kulmausta synkkätunnelmaisen kuvan ottamista varten, sillä kaikkialla on siistiä ja valkoista. Siitä saa tosin kiittää hänen avopuolisoaan. MUUTAMAN VUODEN hiljaiselon jälkeen Hautala, artistinimeltään VilleVille, on julkaisemassa uutta levyä, joka on hänen uransa kuudes. Radiohiljaisuus on ohi on omakustanne, jota jaetaan ilmaiseksi verkossa ja myydään parilla eurolla. Ensimmäisten julkaisujensa aikoihin Hautala oli vielä huoleton kasvatustieteiden fuksi. ”Nyt kun niitä ensimmäisiä levyjä kuuntelee, huomaa, että onpas sitä ollut nuori. Siellä on paljon asioita, joita ei enää sanoisi. Mutta en silti kadu mitään, niiden takia olen nyt tässä pisteessä.” Viidessä vuodessa hän kertoo kasvaneensa paljon ihmisenä. Graduvaiheeseen edennyt opiskelija on rauhoittunut ja oppinut ottamaan vastuuta. ”Ennen musiikkikin oli pelkkää hauskanpitoa. Nykyään se on edelleen hauskanpitoa, mutta siinä on myös sisältöä. Samalla tulee kiinnitettyä huomiota enemmän siihen, mitä maailmalla tapahtuu.” Biisien lisäksi muutoksen voi päätellä jo levyjen kansikuvista. Vuonna 2005 ilmestyneen Gorillamusiikkiaalbumin kannessa artisti esittelee paidatta lihaksikasta yläkroppaansa. Uuden levyn kanteen on suunniteltu parodiamielessä Timo T.A. Mikkosta . ”En ole kuullut Mikkoselta ainuttakaan hyvää mielipidettä”, Hautala naureskelee perustellessaan kannen ideaa. KASVATTAMISESTA ja opettamisesta Hautala puhuu mielellään. Hänen teesinsä on selkeä: lapsille pitää antaa aikaa ja huomiota. ”Se, että poika saa uudet lätkäkamat, ei korvaa sitä, että menee hänen kanssaan jäälle lätkimään”, Hautala vertaa. ”Jos Pekka-Eric Auviselta ja Matti Saareltakin olisi kysytty aikoinaan vähän useammin, mitä heille kuuluu, ei heidän olisi tarvinnut hakea huomiota omalla tavallaan.” Hautala toivoo, että kouluissa otettaisiin huomioon niin sanotut keskiverto-oppilaat. Siis sellaiset kuin Hautala oli itse nuorena. ”Koulussa keskitytään etsimään pelkästään lahjakkuuksia, ja myös heikot huomioidaan. Keskiverto-oppilaat unohdetaan.” Myös uuden levyn lyriikoissa otetaan kantaa kasvatuksellisiin asioihin: ”Kasvualusta luo katkenneita puunoksia, samaan aikaan ne vaan halaa Pisa-testin tuloksia.” Hautala ei silti toivo, että oppilaat kuuntelisivat hänen levyjään. ”Ei ne sovellu alakouluikäisille. Haluaisin lyödä kanteen parental advisory -tarran, ja haluankin korostaa vanhempien vastuuta. Heidän pitää tehdä selväksi, mitä asioita aikuiset Ristiriitainen Neulapojat kerätään pankkiin Ylioppilaskunta kerää ainejärjestöjä ja muita bileiden järjestäjiä varten djpankin, johon listataan paikallisten tiskijukkien yhteystietoja, palkkiotoiveita ja musiikkityylejä. Dj:n voi kavaltaa hallituksen kulttuurivastaavalle osoitteella janne.koskenniemi@jyy.?. Koulussa keskitytään etsimään pelkästään lahjakkuuksia. Keskiverto-oppilaat unohdetaan. ” Ville Hautala Ville Hautalan mielestä perinteinen ajatus kaiken tietävästä ja virheettöm Ville Hautala uskoo, että hänen uusi levynsä kelpaa myös vanhan koulukunnan rapistä pitäville.
11 Vilhelmiina Valkeus SINKKUELÄMÄ on parhaimmillaan kuin uusi aamu eksoottisella saarella. Olet valmis mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin ja kohtaamisiin. Ja vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan, on edessä kuitenkin hieno päivä sinisen taivaan alla. Toisinaan vannoutuneinkin yksin kulkija kohtaa kuitenkin hämmentävän riittämättömyyden tunteen. Seurustelevien ystävien moitteettoman julkisivun rinnalla oma elämä tuntuu kirjalta, josta loppukohtaus puuttuu. Lukijat ympärillä arvailevat, että tuleekohan sitä koskaan. Ehkä pahin onnellisen sinkun itsetuntoa horjuttava tekijä ovat menneisyyden haamut. Kun kadulla törmää vanhaan ihastukseen, toivoisi rinnalleen valitun henkilön osoittamaan, että karikoiden jälkeen vene löysi kotisatamaan. KAVERINI VALITTI, että hänen Facebook-ystävälistansa on muuttunut entisten deittien hautausmaaksi. Avatessaan läsnäolevien chatlistan hän kohtaa ne monet potentiaaliset poikaystävät, joiden kanssa juttu ei lopulta toiminutkaan. Henkilöiden poistaminen ei taas houkuta imagosyistä: silloin hän menettäisi kontakteistaan valtaosan söpöistä kundeista. Toinen ystäväpolo ei kipeän eron jälkeen voinut kahteen kuukauteen kirjautua naamakirjaan sisään ollenkaan. Pojalla ei ollut sydäntä poistaa eksäänsä, mutta hän ei kestänyt myöskään nähdä tämän kuvaa, saati sitten hyväntuulisia statuspäivityksiä. KOLMAS SINKKUTUTTU kadotti uuden vuoden juhlissa kännykkänsä ja sen mukana yli 500 puhelinnumeroa sekä valtavan määrän tekstiviestejä. Hetken surtuaan tyttö oivalsi menetyksen hyvät puolet. Puhelimen mukana lähtivät monen edellisvuoden epämääräiset kontaktit, tyhjiksi osoittautuneet odotukset ja kiusalliset yhteydenotot. Kaikki oikeasti tärkeät numerot hän sai takaisin ystäviltään. Uuden puhelimen luettelossa oli alkuun vain muutama nimi, mutta jokainen niistä sai ruudussa vilkkuessaan ystäväni vastaamaan hyvillä mielin. LYHYEN MATIKAN kaavallani alkanut vuosi voi olla entistä onnellisempi, jos jättää kaikki vanhat huolet taa mutta säilyttää menneen vuoden helmet mukanaan. Loukatuilla, pettyneillä tai muuten vain metsän kautta menneillä on vapaus hankkia entisten kokemusten tilalle hyviä ja parantavia. Huolet saa haudata, toivoa ei koskaan. Me, joilla yhä on vanha numeroluettelomme tallella, voimme puolestamme käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla: muistuttaaksemme ystäviämme siitä, että haluamme pysyä heidän listallaan. K ir jo it t aj a t ar k k a i lee ka mp u k se n ihm i ss u h d e po li ti ik ka a. JÄLKIKIRJOITUS Sydänsurujen hautausmaa Huolet saa haudata, toivoa ei koskaan. ” Vilhelmiina Valkeus N ATANAEL S INISALO roolimalli Jyrock kaipaa kuvia Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Jyrock kaipaa kuvia menneiltä vuosilta huhtikuussa koottavaan näyttelyyn. Kaikenlaiset kuvat ovat tervetulleita, myös tarinoita ja kertomuksia tapahtuman tiimoilta otetaan vastaan. Kuvia voi lähettää osoitteeseen jyrock@gmail.com tai tuoda suoraan kulttuurisihteerin toimistoon Ilokiveen. Jyrock järjestetään 16.–17. huhtikuuta Ilokivessä. Festariliput tulevat myyntiin maaliskuun alussa. mästä opettajasta on muinainen. ”Viime vuosituhannen kansankynttilän malli palaa loppuun.” Massiivinen Dracula Säynätsalossa Tanssiteatteri Kramppi on tarttunut historiansa suurimpaan produktioon. Bram Stokerin romaaniin pohjautuva kauhumusikaali Dracula saa ensi-iltansa 6. maaliskuuta Säynätsalossa, Finndomon tyhjässä teollisuushallissa, jonne teatteri on rakentanut esitystilan. Musikaalin on käsikirjoittanut, säveltänyt ja ohjannut jyväskyläläinen Antti Viitamäki ja sen pääkoreogra?na toimii Miia Elivuo. Draculan 40päinen esiintyjäkaarti koostuu keskisuomalaisista teatterin, tanssin ja musiikin aktiiviharrastajista. Koko illan kauhumusikaali on suunnattu yli 15-vuotiaille. tekevät ja mitä lapset.” Satunnaisia sijaisuuksia tekevä Hautala kertoo itsekin unohtavansa kaikki voimasanat viimeistään 200 metriä ennen koulua. Hiphop-musiikin hän on silti vienyt myös luokkaan. ”Porukalla on tehty muun muassa riimejä ja kokeiltu beatboxausta. Näyttää se nokkahuilut ja virret voittavan.” ENTÄ SITTEN ne tatuoinnit? Nykylapset ovat toki nähneet kaikenlaista ja tatuoimaton henkilö alkaa pian olla harvinaisuus, mutta musteella koristellut kädet ovat silti opettajalle erikoiset. ”Täytyy sanoa, että ensimmäiset tunnit tatuointien ottamisen jälkeen vedin pitkähihaisilla paidoilla. En niitä aio kuitenkaan sen enempää piilotella, eikä nämä nyt sentään mitään pääkalloja ole.” ”Enemmän Duudsonien HP:lla, joka on myös opettaja, taitaa olla selitettävää. Vai miten sanot lapselle, että ei kannata lyödä nauloja kiveksiin, vaikka itse tekeekin niin televisiossa?” Nykypäivän opettaja voi olla muutakin kuin nutturapäinen täti. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? VilleVillen uutta albumia voi kuunnella 3. maaliskuuta lähtien osoitteessa www.myspace.com/mcvilleville .
12 ARVIOT ARVIOT Tuulenkantajat: Koirankuria Helmilevyt Helmilevyjen katalogista löytyy Joose Keskitalon ja Profeetan kaltaisten nuorten mestareiden ohella myös vanhempien tekijöiden musiikkia. Monipuolisen levy-yhtiön tuorein veteraani on 30 vuotta sitten perustettu Tuulenkantajat. Preparoidun pianon, jouhikon ja lukuisten muiden akustisten instrumenttien voimalla liitelevä keskisuomalainen viisikko viihtyy pääosin aurinkoisissa ja hyväntuulisissa maisemissa. Kappalenimien kuvastoa hallitsevat eläimet ja luonto. Hetkittäin äänimaisema synnyttää voimakkaan mielikuvan, jossa samoilee ilolla. Hetkittäin meininki ?irttailee Kolmen sepän aukiolla kesäisin taustanauhan kanssa soittavan panhuiluorkesterin kanssa. Levyn kohokohdiksi nousevat viehkeästi kiemurteleva Jussaaren shamaani Mannerheimintiellä, sekä Pekka Hiekkavirran hilpeällä tarinalla varustettu Kulta-ahven. Koirankuria-levyn kepeä yleisilme jää paatuneen nuoren opiskelijan makuun hieman naiiviksi. Vahvemmat sävellykset, muutama ylimääräinen mollisointu ja mystisempi intensiteetti antaisivat Tuulenkantajien monipuoleiseen ilmaisuun sen kaipaamaa ytimekkyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Rauli Karjalainen ”Ytimekkyys uupuu.” Jyväskylän Huoneteatteri: Punahukka Käsikirjoitus: Kari Hotakainen, ohjaus: Erika Hast, rooleissa: Jani Ahonen, Suvi Porrassalmi, Sirkka Penttinen, Petri Mutikainen, Marianna Räsänen, Kaisa Nissi ja Petteri Olkinuora. Jyväskylän Huoneteatteri on tarttunut onnistuneesti Kari Hotakaisen kipeänhauskaan Punahukka-näytelmään. Tarina salakuljettajiksi päätyneistä veljeksistä on paitsi taitavasti näytelty, myös eleettömän tyylikkäästi lavastettu ja huolellisesti ohjattu. Erityisesti Kaisa Nissin neuroottinen adoptioneuvoja, Jani Ahosen uskonpalossa kärvistelevä konduktööri ja Sirkka Penttisen vanhan kansan viisautta oleva Helvi-äiti tekevät Huoneteatterin kevään ensi-illasta katsomisen arvoisen. Mutta vaikka Punahukka on hauska, oivaltava ja viihdyttävä, kipeiden teemojensa alle se ei juuri pääse raaputtamaan. Lapsettomuus, uskottomuus, uskonsa menettäminen ja kuolema jäävät sivujuonteiksi muuten ansioituneessa näytelmässä. Satiirin hahmot ovat toki aina karikatyyrejä, mutta niiden kehitys olisi voinut kirjata sen viimeisen pisteen muutoin näppärä tekstin laelle. Marja Honkonen ”Viihdyttävä pintaraapaisu.” Teppo Välimäki: Sua aina jäljitän / Ilman sua pelkään niin (MTR-Music 1992) JO MUINAISET SUOMALAISET studioäänittäjät pääsivät tallentamaan televisiojuontajien laulutaitoja nauhalle muiden levyprojektien ohella. Ainakin Heikki Kahila, Kari Salmelainen ja Joel Hallikainen ovat eläneet laulajan ja juontajan kaksoisroolia jossakin uransa vaiheessa, ja levyttämistä kokeili yhden singlen verran jopa Ruutuässän Jorma Pulkkinen. Kertokaa se hänelle ja Palaja Sorrentoon klassikkoiskelmät Pulkkisen tulkintoina sisältävä single on kuitenkin osoittautunut hyvin vaikeaksi palaksi löytää. HELPOMMIN löydettävä juontajalevytys sen sijaan on Poliisi-TV:n takavuosien juontajan Teppo Välimäen single. Sua aina jäljitän -levyn sponsorina on toiminut LifeGuard-turvasireeniyritys, ja A-puolen tekstikin liikkuu turvallisuusaiheissa, johon yhdistetään kömpelösti parinmuodostustarina. Baarista löytyneen kaunottaren henkilöllisyys selviää Välimäen laulaessa ”PoliisiTV:stä löysin sut, oli valvontakamera tallentanut”. Ilmeisesti uudenlaiselle tv-ohjelmalle tarvitsi alkutaipaleella löytää huomiota kaikin mahdollisin keinoin. VÄLIMÄEN laulutaidot riittävät aivan hyvin levylaulajaksi. Mies olisi kuitenkin ansainnut parempaa materiaalia, koska Sua aina jäljitän -kappaleen taustat ja teksti tökkivät. B-puolen rakkauslaulun tekstistä Poliisi-TV-viittaukset puuttuvat, mikä laskee heti mielenkiintoa. Toisaalta mieleen ei tule montaakaan luontevaa tapaa yhdistää iskelmätekstissä rikollisten etsintä ja parinmuodostus, joten aihepiiri ehkä tyhjeni jo Apuolelle. TEPPO VÄLIMÄKI päästettiin uudestaankin studioon, mikä ei miehen laulukykyjen perusteella ole ihme. Vuonna 1994 hän levytti nimen perusteella kauhean Rusinarinnatkappaleen ja vuotta myöhemmin EP:n, mutta kummastakaan ei tullut suurta menestystarinaa. Tunnetumpi Teppo Välimäki -niminen suomalaismuusikko lieneekin jalasjärveläinen mestaripelimanni, joka voitti 1960ja 1970-luvuilla useita harmonikansoiton Suomen mestaruuksia. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Levyllä lakia ja järjestystä
IN ENGLISH Before the games in Vancouver, Finland had won 41 gold medals in Winter Olympics. Most of them are from cross country skiing. 13 Thomas Babila Sama LAST YEAR, I visited two countries in West Africa. During my visit I decided to make a presentation in the University of Ouagadougou in Burkina Faso and to teach a course in the University of Bamako in Mali. I wanted to have an experience of how teaching and learning works in West Africa and to share my own experience from the North with the students. In Burkina Faso I made a presentation to geography students of the university. After listening very attentively to my presentation, the students were very interested in how I got to Finland, which was obscure to them. As a matter of fact, the students knew nothing about Finland and couldn’t imagine where Finland is located until I told them. “I got to Finland by applying to study there at the Master’s and was successful,” I replied. “Are the Finns nice to foreigners?” another student asked. “The Finns are quite nice to foreigners,” I replied. IN THE UNIVERSITY of Bamako in Mali I taught a course on qualitative research methodology to licentiates of the university. For the class I created a group mailing address for the students and instructed them to submit their paper before their presentation. It was at this point I realised that this method of teaching using the internet wasn’t familiar to the students because some had never had an email address or used a computer before. “Are you surprised that licentiates here know nothing about computing,” one junior researcher of another department asked me when I was helping the students to create an email address and to show them how to log in. “I’m shocked because in Finland for example, even 3-year-olds can use a computer,” I replied. ALL IN ALL, it was an interesting experience for me and the students because of the exchanges we had during the lectures. I found that one difference between the academic culture of the North and South is that in the North, we tend to use a lot of technological tools for teaching and learning, while in the South, they still rely on chalk and the blackboard. On the other hand, I think many students in the South have limited practical knowledge about some countries in the North and for this reason, North–South-cooperation should be encouraged. The good thing is that despite the differences, students in the South are able to learn the same things like their counterparts in the North. Th e w r i t e r is a stud en t o f s o c ia l an d p ub lic p o l icy . COLUMN Two academic cultures The students knew nothing about Finland and couldn’t imagine where Finland is located until I told them. ” Thomas Babila Sama HAE TAMPEREEN YLIOPISTOON www.yliopistohaku.fi Hakuaika päättyy 16.4.2010 Valintaopas 2010 verkossa: www.uta.fi/opiskelijaksi
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 4.3. Kalmah + Throes Of Dawn + Sacred Cruci?x. Pe 5.3. I Walk The Line + No Shame + Relentless. To 11.3. Stam1na. Pe 12.3. Stam1na + Republic Of Desire. La 13.3. Ismo Alanko Teholla. Poppari : Ma 1.3 Monday Club @ Jukka Karjalainen. To 4.3. Kitaraduo Niklas Winter & Teemu Viinikainen. Pe 5.3. Ron Jeremy Big Band. La 6.3. Rehtorit. Ma 8.3. Monday Club @ Johanna Rantala & Joni Saukkoriipi. Ke 10.3. Duo Selänne & Pelkonen. Pe 12.3. Aura. La 13.3. Aura. Ilokivi : Ke 3.3. Sami van Ingen: Just One Kiss – The Fall of Ned Kelly. Pe 5.3. Hattujen Yö! Avaruuskaiut, Laivue ym. La 6.3. NS.klubi: Jaakko Eino Kalevi. Ke 10.3. The Babtism of Hell. Pe 12.3. JYYn vuosijuhlat. La 13.3. Club Kaappi Jyväskylän Seta ry 20-vuotisjuhlat. Vakiopaine : Pe 5.3. Eero Rannio. Su 7.3. Nainen sylin tarpeessa. Ma 9.3. Cuenta Cuentos. La 13.3. Kolja -duo. Su 14.3. Vakiovisa. Red Neck : Ke 3.3. Tarujen saari. Pe 5.3. Ben Granfelt Band. Pe 12.3. For Selena and Sin. Pub Katse : Ma 1.3. Jamit. Pe 5.3. Snowhite & Nook. La 6.3. Potra. Su 7.3. Jamit. Ma 8.3. Jamit. Su 14.3. Jamit. Jyväshovi : Ti 2.3. Jaana Hiltunen & Sheriff. Ke 3.3. Jade’s Band. To 4.3. Jade’s Band. Pe 5.3. Markus Törmälä & FBI Beat. La 6.3. Avalon Solistiyhtye. Ti 9.3. Timo Tervo & Slager. Ke 10.3. Janne Laine Trio. To 11.3. Tomi Loppi Band. Pe 12.3. Taikakuu. La 13.3. Jarkko Honkanen & Taiga. Paviljonki : La 13.3. Club For Five – You’re The Voice. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo : Alvar Aalto – Puun ulottuvuudet 21.3. saakka. Jyväskylän Taidemuseo : Holvi: Stefan Nyström – muotokuvia 18.4. saakka. ISÄ – voimauttavia valokuvia 12.3. alkaen. Galleria Harmonia: Keski-Suomen valokuvataiteen 9. aluenäyttely 7.3. saakka. Sari Poijärvi ja Ulla Repo: Kaksois Klik 11.3 alkaen. Keski-Suomen Museo : Sisäänhengitys-taiteilijaryhmä + Kiveen hakattu historia – Sulo Strömbergin valokuvia 21.3. saakka. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukesku s: Paperista taidetta + Jokapäiväinen paperimme 23.5. saakka. Galleria: Tilaan 14.3. saakka. Näytönpaikka: Puikkoset – vapaat neulojat 7.3. saakka. Keski-Suomen tekstiiliopettajat 9.3. alkaen. Kujalla: Helmoissa 11.4. saakka. Keski-Suomen luontomuseo : Mustaleski ja havununna 30.5. saakka. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri : Ke 10.3. Viiru ja Pesonen. Pe 12.3. Ulvova Mylläri. La 13.3. Ulvova Mylläri + Tulikoe. Huoneteatteri : Punahukka Pe 5.3. La 6.3. Pe 12.3. La 13.3. Su 14.3. ELOKUVAT Kampuskino : Ti 2.3. Coco Avant Chanel. Ti 9.3. Looking for Eric. Kansallinen av-arkisto : Su 7.3.Robert Bresson: Raha. Su 14.3. Orson Welles: Oikeusjuttu. 14 MENOT EVANKELISET OPISKELIJAT Iloa, valoa vai raivoa? Olet tervetullut ja odotettu kaikkinesi lataamaan sydämesi akkuja lauantaisin kello 18.30 Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5)! Tulossa 6.3. Jumalan valmistamissa askelissa – Marjut Haapasaari, illassa myös karun kirpeää musaa Joensuusta; 13.3. Valitusvirsistä ilonhuutoihin – Pasi Palmu. Olet tervetullut myös messuun kirkolle sunnuntaisin klo 12. *EXTRA* Kaipaatko päästä syvemmälle Sanaan? EO:n raamiksesta tietoa Matilta, matti.h.o.pekkarinen@jyu.?. Infoa muusta mukavasta Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ JYYN WANHAIN TOIMIJAIN YHDISTYS JYYn Wanhain Toimijain Yhdistys kokoontuu pe 12.3. kello 15.30 Opinkiven saunalle. Yhdistyksen vuosikokous pidetään kello 16.30. Tervetuloa! Lisätietoa: Vesa Järvinen, vesa.jarvinen@ihmuseo.? Lähetä järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden tarvittaessa lyhentää tai muokata ilmoituksia. JÄRJESTÖT MA 1.3. Porkkanaohukaiset Paistettu kalaleike Jauhelihalasagne TI 2.3. Täytetyt kasvisherkkusieniohukaiset Lohikeitto Kiinalainen porsaspata KE 3.3. Kasvisnuudeliwokki Paistettu kala?le Sitruunasei TO 4.3. Linssikeitto Broilepastapaistos Jauhelihapihvi, herkkusienikastike PE 5.3. Punajuurikroketit Savukalakastike, spagetti Pyttipannu MA 8.3. Aurajuustokiusaus Broilerkookoskeitto Keitetyt nakit, perunasose Jauheliha-punajuurikastike TI 9.3. Falafelpyörykät, tomaattikastike Paistettu kala Burgundin lihapata KE 10.3. Kesäkurpitsakeitto Merellinen lasagne Broilerleike TO 11.3. Kasvislinssikastike Tonnikalatortillat Lihapyörykät PE 12.3. Kasvispyttipannu Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,70 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e, muille 57,00 e. Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16
Tytöt tykkää -hitillään vuonna 2007 tanssittanut ja ärsyttänyt Tea Hiilloste aloitti syksyllä kemian opinnot Jyväskylän yliopistossa. Energiapillerin mielestä lasten ohjelmien juontaminen sopii kemiaa opiskelevalle terveydenhoitajalle, koska vastakohdat täydentävät toisiaan. Tea tykkää hymyillä 15. SIVUN KASVOT ”OMAT TUNTEMUKSET Tytöt tykkää -kappaleesta ovat edelleen samat kuin silloin, kun kuulin sen ekan kerran. Tiesin heti, että teen sen mun levylle, ja siitä tulee sinkku. Se oli hauska, huoleton biisi, jota ei tartte sen syvällisemmin ajatella. Kunnon kesäralli. Sit on eri asioita, joita mietitään ja pohditaan syvällisemmin. Pidän todella paljon myös sellaisesta. Mun levyllä jotkut muut biisit edustavat tätä sarjaa. Palaute biisistä oli mukavaa, koska useat joko rakastivat tai vihasivat. Sehän olisi kauheinta, jos ei herätä mitään tunteita. Multa tultiin myös kysymään, oonko tehnyt tän tosissani. Totta kai mää oon tehnyt tosissani biisin. Mutta täytyykö sitä ottaa niin tosissaan? Pitää olla sen verran huumoria, että tällainen mahtuu kaikkien muiden biisien sekaan. BIISI UPPOSI tosi monen ikäisille, mutta juontajan työt televisiossa tietysti vaikutti, että varsinkin lapset ovat tykänneet. Oon tehnyt Kids Top 20 -lasten musohjelmaa neljä vuotta, ja tällä hetkellä juonnan Subin Juniori-kanavalla. Tykkään työstäni juontajana todella paljon, mä rakastan sitä. Saan täysillä toteuttaa itseäni ja omaa luonnettani. Siinä pitää heittäytyä, se on mahtavaa. Kids Top 20 -ohjelmaan ei olisi päässyt juontamaan, jos ei olisi superenerginen ja iloinen. Musta osa on sellaista persoonaa. Sit taas Juniorilla pitää osata heittäytyä eri tunnetiloihin ja näytellä erilaisia juttuja. Oon siellä välillä oma itseni, mutta aina sen niin sanotun roolihahmon rajoissa. En voi väittää olevani se sama Juniorin Tea, kun tässä näin normaalisti istun. Pitää muistaa, että ohjelma luo ne omat puitteet ja rajat sille, millainen se juontaja tai näyttelijähahmo on. Ihminen omassa elämässään on paljon muutakin. POPSTARS -KILPAILULLE olen tosi kiitollinen. Ilman sitä ei ois näitä muita upeita juttuja tapahtunut. Vuonna 2004 osallistuin Popstars 2 -kilpailuun, pääsin Jane-bändiin ja me tehtiin kaksi levyä. Sen jälkeen lähdin tekeen sooloa, koska meidän bändi hajosi. Ollaan kyllä edelleen tekemisissä, olen muun muassa Eeva-Leenan lapsen kummi. Me ollaan ihan bestiksii. Nyt oon ihan tietoisesti pitänyt musiikista taukoo. Jatkoin silloin Janesta suoraan sooloilemaan. Nyt oon halunnut keskittyä opiskeluun ja teeveehen. Aika on rajallista, se pitää aina muistaa. Täytyy priorisoida asioita. Mulle tärkeitä asioita ovat ystävät, perhe, työt ja opiskelu. OON AINA haaveillut lääkärin ammatista ja mua on kiinnostanut tieteet. Kemia on ollut tosi mielenkiintoista ihan lukioajoista asti, kävin kaikki kurssit ja kirjoitinkin sen. Päätin hakea lukemaan kemiaa yliopistoon ja pääsin tänne Jyväskylään. Oikein paljon olen tykännyt nykyisistä opinnoista. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Voi välillä olla tieteiden puolella, toisaalta taiteiden ja vähän siinä keskellä. Niitä voi soveltaa, voinhan tehdä biisin jostain tieteeseen liittyvästä aiheesta, kuten UV-säteestä olen tehnytkin. Opiskelusta saa hauskempaa, jos välillä vaikka laulahtaa siinä vähän keitellessään liuoksia. URHEILU ON musiikin lisäksi toinen henkireikä ja aihe, josta voin kertoa vaikka tunnin. Jyväskylässä aloitin kuntopotkunyrkkeilyn, se on ihana laji. Sit oon käynyt kuntosalilla ja niissä jumpissa. Ne on tosi hyviä. Aiemmin oon myös pelannut salibandya ja harrastanut judoa. 17-vuotiaana aloitin aktiivisesti juoksemisen, ja tällä hetkellä suurin saavutus on puolimaraton. Rakastan juoksemista. Edellisviikolla juoksin yhteensä 50 kilometriä. Liikunta antaa tosi paljon energiaa ja on varmasti selittävä tekijä sille, miksi on terve ja jaksaa hymyillä näin paljon.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? N ATA NA EL S IN ISA LO
Elämässä riittää tilanteita. Onneksi autamme jokaisessa. Jos olet 18-28 -vuotias, löydät kaikki tarvitsemasi palvelut ja käytännölliset ohjeet nyt yhdestä osoitteesta: op.?/memo Aika potkia renkaita?