• Väitös ei kelvannut Jyväskylälle Tutkija loikkasi Tampereelle. Uutiset 2 Koiran elämää soluasunnossa. Vapaalla 10–11 Rocy on vaativa kämppis Pienpuolue versoo kampukselle. Keskiaukeama Muutoksen kehdossa 15. MARRASKUUTA – 6. JOULUKUUTA 51. VUOSIKERTA NUMERO 14/2010 Vitsi vie Kiinaan KASVOT 15 SIVU 7
• UUTISET TULOSSA 15.11.2010 2 Saunaan ei saada rakkausaukkoja Opinkiven saunan väliseinästä tehdään jälleen säleikkö. Seinästä syntyi keväällä poru, kun paloturvallisuusriskiksi muodostunut avattava säleikköseinä korvattiin umpinaisella. Grönionin ja kokoomuksen edustajistoryhmät tekivät tuolloin aloitteen seinän palauttamisesta takaisin alkuperäiseen muotoonsa, jotta keskustelu kahden saunatilan välillä olisi mahdollista. Lopulta edustajisto esitti, että saunaan tehtäisiin joko kiinteä säleikköseinä tai ”rakkausaukot”, joiden kautta keskustelu onnistuisi. Hallitus päätyi lopulta helpommin toteutettavan säleikköseinän kannalle. Remontti tehdään tammikuussa. Luvassa laulukirja ja tutoropas YLIOPPILASKUNTA linjaa tulevan vuoden toimintaansa seuraavassa edustajiston kokouksessa. Edustajisto käsittelee 17. marraskuuta Ilokivessä kello 17 pidettävässä kokouksessaan ensi vuoden toimintasuunnitelmaa, jonka luonnoksessa suunnitellaan muun muassa JYYn oman laulukirjan tekemistä, joukkoliikennekyselyn uusimista sekä tutoroppaan laatimista. Lisäksi ensi vuonna järjestetään muun muassa edustajistovaalit sekä lukuisia ekskursioita. Toimintasuunnitelman tarkoitus on linjata, mihin ylioppilaskunta keskittyy edunvalvontatyössä ja muussa toiminnassa. Sen, miten lysti maksetaan, edustajisto päättää joulukuun 2. päivä pidettävässä kokouksessaan. Tällöin budjetin lisäksi pöytään nuijitaan myös tulevan vuoden hallituksen kokoonpano. Hyvä opettaja -kisa käynnistyy AINEJÄRJESTÖT voivat jälleen ilmoittaa suosikkiopettajansa vuotuiseen Hyvä opettaja -kisaan. Vuoden 2011 palkinnon saajaksi etsitään erityisesti opettajaa, jolla on taitoa opastaa opiskelijoita uraja ammatinvalintakysymyksissä. Hyvän opettajan valitsee raati, jossa on yksi opiskelijaedustaja kustakin tiedekunnasta. Raadin puheenjohtajana toimii ylioppilaskunnan opintoja tiedevaliokunnan puheenjohtaja, jolle myös toimitetaan esitykset hyvistä opettajista 26. marraskuuta mennessä. Esityksiä voi lähettää korkeintaan kolme kustakin tiedekunnasta. Ylioppilaskunta toivoo myös esityksiä raadin opiskelijajäsenistä. Yliopistosäätiön lahjoittama Hyvä opettaja -palkinto jaetaan Jyväskylän yliopiston vuosijuhlassa maaliskuussa. Vuoden 2010 Hyväksi opettajaksi valittiin liikuntapedagogiikan lehtori Marja Kokkonen. Jyväskylässä hyllytett väitöskirja kelpasi Ta Jyväskylän OKL:n tutkija Pekka Räihä vei väitöskirjansa Tampereen yliopistoon, koska Jyväskylässä tiedekunta ei lähettänyt työtä esitarkastajille. JYVÄSKYLÄN yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tohtorikoulutettavan, Pekka Räihän syksy on ollut värikäs. Tapahtumaketju lähti liikkeelle jo viime tammikuussa, kun laitos antoi Räihälle kaksi kuukautta aikaa saattaa väitöskirja valmiiksi. ”Tein duunia yötä päivää ja sain sen siihen pisteeseen, että työ oli valmis esitarkastukseen minun sekä ohjaajani professori Pentti Moilasen mielestä”, 15 vuotta Jyväskylän yliopistolla työskennellyt tutkija kertoo. RÄIHÄ PALAUTTI keväällä väitöskirjansa pariinkin otteeseen tiedekunnalle, mutta sitä ei koskaan lähetetty esitarkastajille. Hänelle kerrottiin, että väitöskirjassa on muodollisia puutteita, sillä se ei täyttänyt tiedekunnan monogra?an eikä artikkelikokoelman kriteereitä. ”Viesti oli, ettei täällä mitä tahansa hyväksytä. Ohjeistukset, joita ei virallisesti edes annettu, olivat ristiriitaisia tai sitä luokkaa, että musta olisi pitänyt muuttaa valkoiseksi.” Räihän väitöskirja yhdistelee elementtejä artikkelija monogra?aväitöskirjasta, sillä hän koki innovatiivisen rakenteen sopivan parhaiten tutkimansa asian käsittelyyn. Räihä haastoi työssään ”Koskaan et muuttua saa! Luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikeudesta” yliopiston vallitsevia käytänteitä sekä sisällön että muodon osalta. Räihä toteaa, ettei missään nimessä kuvitellut väitöskirjansa olevan virheetön, mutta hänen mielestään menettelytapa sen käsittelyssä oli väärä. ”Aivan kuten kaikissa töissä, myös omassani oli vikaa ja parannettavaa, mutta tieteellisten menettelytapojen mukaan palautteen pitää tulla esitarkastajilta. Esitarkastajilta tulleet muutosehdotukset olisin toki ottanut huomioon.” Kun Räihän mielestä alkoi näyttää siltä, että koko hänen väitöskirjan eteen tekemänsä työ oli valumassa hukkaan, hän otti yhteyttä ulkopuoliseen, Tampereen yliopistolla työskentelevään professoriin. Tampereelta saadun palautteen mukaan väitöskirja oli mielenkiintoinen ja hyvinkin esitarkastuskelpoinen. Niinpä Räihä päätti viedä väitöskirjansa Tampereelle, jossa työ hyväksyttiin pienin korjauksin. Väitöstilaisuus pidetään pian tämän lehden ilmestymisen jälkeen. Erikoinen piirre asiassa on se, että hyväksytyn työn esitarkastajat ovat samat, joita oli suunniteltu tarkastamaan työ myös Jyväskylässä. KUN JYVÄSKYLÄSSÄ kuultiin, että Räihä oli ollut yhteyksissä Tampereen yliopistoon, hänelle tarjottiin viiden kuukauden määräaikaista työsopimusta sillä ehdolla, että hänen on väiteltävä Jyväskylässä. ”Pitkästä työhistoriastani johtuen koin tarjotun sopimuksen loukkaavana. Minulle kerrottiin, että tässä taloudellisessa tilanteessa ei muuta voida tarjota, mutta samalla tiedekunnassa oli muun muassa kolme virkaa auki. Hain kaikkiin, mutta en tullut valituksi. Syynä oli se, että en ollut väitellyt.” Lisäksi auki oli yksi määräaikainen paikka auki, johon Räihä olisi tutkimusalueensa puolesta hyvin sopinut. Se laitettiin uudelleen hakuun, vaikka Räihä olisi ollut pätevä saamaan paikan. ”Kun minulle tuli mahdollisuus tehdä väitöskirja toiseen yliopistoon, minusta tuli Jyväskylässä huono työntekijä. Kun hakee itselleen oiPekka Räihän mielestä hänen väitöskirjansa hyllyttämistä Jyväskylässä vo innovoida? Voiko uusia ideoita tulla alhaaltapäin?” Jos Nokian työntekijä veisi vuosien uurastuksena kehittämänsä sovelluksen Applen konttoriin, ei suomalaisen kännykkä?rman johto varmasti katsoisi sitä hyvällä. Pekka Räihän loikkaus Tampereelle pitämään väitöstilaisuutta on epäilemättä aiheuttanut närää Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vuosia kestäneen aherruksen hedelmä, väitöskirja, on kuitenkin juuri se tuote, josta yliopisto saa mainetta ja rahaa. Väitöskirjan käsittelyssä tiedekuntaneuvostolla on yleensä kumileimasimen rooli. Koska se hyväksyy ohjaajan ja esitarkastajat, ei sille pitäisi jäädä murehdittavaa itse työstä. Kun Räihän väitöskirja ei edennyt Jyväskylässä esitarkastukseen, voisi olettaa, että työn ohjaus on mennyt pieleen. Tai sitten taustalla oli jotain muuta. OKLl:ssa pitkään opettaneella Räihällä on maine voimakkaasti kantaaottavana henkilönä, joka kritisoi niin nykyistä luokanopettajakoulutusta kuin myös yliopistoa ja tiedeyhteisön toimintatapoja. On silti vaikea uskoa, että Räihän mielipiteet voisivat vaikuttaa väitöskirjan hyllyttämiseen. Koska kriittisyys kuuluu tieteentekoon, pitäähän tiedemaailmaakin pystyä arvioimaan kriittisesti. Vai pitääkö? Kasvatustieteellinen tiedekunta toivoi, ettei Jylkkäri kirjoittaisi aiheesta juttua. Perusteluksi tarjottiin imagosyitä. Toisaalta, eikö se, ettei mikä tahansa väitöskirja mene täällä läpi, osoita Jyväskylän olevan Tamperetta laadukkaampi yliopisto? Tai sitten Jyväskylässä ei haluttu nähdä mitään nykyisiä käytänteitä haastavaa. Tampereella oltiin avarakatseisempia. Juha Korhonen Suppeakatseinen tiedeyhteisö
• 3 JYVÄSKYLÄN yliopiston kauppakorkeakoulu muuttaa Mattilanniemen E-rakennuksessa olleiden sisäilmaongelmien vuoksi Ylistönmäelle. Niin ikään sisäilmaongelmien vuoksi viestintätieteiden laitos pakkaa tavaransa Tourulasta ja suuntaa Seminaarinmäelle. Samoissa tiloissa ollut Avoin yliopisto siirtyy Mattilanniemeen entiseen Nokian taloon. Kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen, riittääkö kaikille väistötiloja tarvitseville asianmukainen paikka opiskelua ja tutkimusta varten? ”Kyllä riittää, kaikille löytyy tilat. Viestinnän siirtyminen vaatii vielä pikkuisen selvittelyä, mutta uusia tiloja on ainakin A-rakennuksella ja vanhalla ala-asteella.” Kuinka paljon muutto vie aikaa, vaivaa ja rahaa? ”Tämä on kieltämättä melkoinen punnerrus. Erityisesti viestinnän sijoittaminen Seminaarinmäelle on hankalaa. Rahaahan tämmöiset siirrot vievät aina, siitä ei pääse mihinkään. En uskalla nyt arvata, kuinka paljon.” Tarvitseeko yliopisto lisää rakennuksia kampukselle? ”Hyvä kysymys, johon en pysty vastaamaan. Maaliskuun loppuun mennessä tehdään yliopiston pitkän tähtäimen investointisuunnitelma, josta asiat selviävät. Sen voin luvata, että isoja muutoksia on tulossa.” Sisäilmaongelmat tuntuvat vaivaavan jatkuvasti yliopiston rakennuksia. Onko lisää remontteja luvassa? ”Ainakaan vielä ei ole sellaista vakavampaa tiedossa, että se aiheuttaisi toimenpiteitä. Ei onneksi. Koputanko puuta? Koputan.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? ? Riittääkö kaikille tilaa yliopistolla? KYSYN VAAN Uusmaalaiset pysyvät Uudellamaalla Yliopistokoulutus vastaa maakunnan tarpeisiin parhaiten Uudellamaalla. KTM Signe Jauhiaisen kansantaloustieteen väitöskirjasta käy ilmi, että etenkin pääkaupunkiseudulla opiskelevien liikkuvuus on vähäistä: siellä suurin osa opiskelijoista on Uudeltamaalta kotoisin ja jää opintojen jälkeen kotimaakuntaansa töihin. Niin ikään Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla liikkuvuus on vähäistä. Jauhiaisen tutkimuksessa havaittiin myös, että kahden korkeakoulutetun perheet keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja yliopistokeskuksiin. Väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 19. marraskuuta. Pääministeri luennoi Euroopasta Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) saapuu Jyväskylään tiistaina 16. marraskuuta Martti Ahtisaari -luennon puhujaksi. Luennon otsikkona on Suomi, Eurooppa ja nouseva itä. Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa pidettävä luento on kaikille avoin. Luento alkaa kello 17. Kysymyksiä pääministerille voi esittää luennon jälkeen, ja hän osallistuu myös yleisön kahvitilaisuuteen. Martti Ahtisaari -luennon aiempina puhujina ovat Jyväskylässä vierailleet muun muassa Göran Persson, Jorma Ollila, Matti Vanhanen, Tarja Halonen sekä Harri Holkeri. ty ampereelle oidaan pohtia myös laajemmasta kuvasta. ”Voiko oppilas tai opiskelija keuksia, ajaa itsensä ojaan”, Räihä pohtii. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ole ollut koskaan ennen ongelmia tiedekunnan tai laitoksen johdon kanssa, vaan yhteistyö on sujunut hyvin. ”Tämä on ollut loistava paikka työskennellä.” Nykyistä työsopimusta Räihällä on jäljellä vuoden loppuun saakka, siitä eteenpäin jatko on epäselvä. Moni on udellut Räihältä, mitä hänelle tarjottiin Tampereelta. ”Ei mitään muuta kuin normaalin menettelyn eli esitarkastuksen, jonka tuloksena on väitös.” RÄIHÄN TILANNE on herättänyt kummastusta myös opiskelijoiden keskuudessa. Samuli Moilasen johdolla 86 luokanopettajaja erityispedagogiikan opiskelijaa allekirjoitti muun muassa rehtori Aino Salliselle lähetetyn selvityspyynnön Räihän tilanteesta. Opiskelijat ovat huolissaan siitä, ettei Räihä voi jatkaa enää työtään OKL:ssä, vaikka hän on monien opiskelijoiden mielestä yksi parhaista ja eniten ajatuksia herättäneistä kouluttajista. Opiskelijat ovat yrittäneet saada selvää väitöskirjan hylkäämiseen liittyvistä asioista, mutta ovat saaneet lähinnä ristiriitaista tietoa. ”Ristiriitaisuuksien ja Tampereen hyväksymisen jälkeen väkisinkin alkaa spekuloida, miksi väitöskirjaa ei hyväksytty täällä”, Moilanen toteaa. Opiskelijat painottavat, että he tukevat Räihää täysin omasta tahdostaan, eivätkä esimerkiksi Räihän pyynnöstä. KASVATUSTIETEIDEN tiedekunta ei halunnut kommentoida Räihän tapausta. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? J OHANNES K AARAKAINEN Palkkatietojen salailu on esillä seuraavassa hallituksen kokouksessa. Kauppaoikeuden lehtori katsoo rehtorin toimivan lain vastaisesti. YLIOPISTON hallitus käsittelee professorien palkkatiedoista syntynyttä julkisuuskiistaa seuraavassa kokouksessaan todennäköisesti epävirallisesti. Osa hallituksen jäsenistä aikoo ottaa asian esiin kokouksessa saadakseen lisätietoja tapauksen taustoista ja yliopiston johdon motiiveista. Yliopiston hallitus kokoontuu seuraavan kerran 17. marraskuuta. Esimerkiksi hallituksen jäsenet Pentti Vartia sekä opiskelijaedustaja Juha Lintula kiinnostuivat asiasta, kun Jylkkäri kysyi heidän kantaansa yliopiston toimivan johdon päätökseen valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). JYVÄSKYLÄN yliopiston kauppaoikeuden lehtori Riitta Ollila arvosteli rehtorin toimia erittäin kovasanaisesti Jylkkärin vekkolehteen kirjoittamassaan lukijakommentissa. ”Rehtori Aino Sallinen pitää saattaa yliopistolain mukaiseen vastuuseen tahallisesta hyvän hallinnon ja julkisuuslain vastaisesta menettelystä. Ei yliopiston johtopaikalla voi toimia henkilö, joka selvässä tapauksessa kieltäytyy noudattamasta lakia eikä ole valmis vastaamaan tekemistään”, kirjoittaa Ollila. Ollila yhtyy Jylkkärin haastattelemien asiantuntijoiden ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden näkemykseen siitä, että juridisesti kysymys palkkatietojen julkisuudesta on selvä. Hänen mukaansa on syytä kysyä, valvooko hallitus, miten rehtori päätösvaltaansa käyttää. ”Hallituksen pitää valvoa, että rehtori toimii paitsi laillisesti, myös hyvän hallintotavan mukaan”, sanoo Ollila. HALLITUKSEN puheenjohtaja Jorma Rantanen ei katso hallituksella olevan tarvetta perehtyä asiaan. Hänen mukaansa päätös palkkatietojen salaamisesta on tehty edellisen hallituksen aikaan, eivätkä siihen liittyvät kysymykset siksi kuulu nykyiselle hallitukselle. Hänen mukaansa päätökseen tyytymättömällä osapuolella on laillinen oikeus valittaa. Hän ei myöskään ole vakuuttunut, että valituksessa olisi kysymys ajan peluusta, vaikka esimerkiksi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden profesori Olli Mäenpää on niin epäillyt. ”Professorit kommentoivat liiankin helposti joskus asioita, joissa eivät ole osallisina”, sanoo Rantanen. HÄMEENLINNAN hallinto-oikeus totesi syyskuussa, että yliopiston on luovutettava professorien palkkatiedot niitä vuonna 2009 pyytäneelle sanomalehti Keskisuomalaiselle. Yliopiston tekemän valituksen vuoksi oikeuden päätös ei tule voimaan ennen kuin ensi vuonna käsittelyn jälkeen. Viime vuonna KHO:n juttujen keskimääräinen käsittelyaika oli 10 kuukautta. Yliopiston nykyisen hallintojohtajan Kirsi Moisanderin mukaan päätöksen valittamisesta teki rehtori Aino Sallinen. Rehtori tai oikeudessa yliopiston asiamiehenä toimiva lakiasiainjohtaja Jouni Valjakka eivät ole suostuneet kommentoimaan, kuka valituksesta on päättänyt ja miksi. Jyväskylän Ylioppilaslehti ja Keskisuomalainen pyysivät vuonna 2009 saman vuoden virassa olevien professorien palkkatietoja, jotka nimikirjalain mukaan ovat julkisia. Tätä tuoreemmat palkkatiedot ovat salassa pidettäviä, koska yliopistolain muutos muutti virat työsuhteiksi. Jarno Liski Salailusoppa sakenee Ei yliopiston johtopaikalla voi toimia henkilö, joka selvässä tapauksessa kieltäytyy noudattamasta lakia. ” Riitta Ollila
• TOIMITUS SUOSITTELEE K äsissäsi on Jylkkärin juhlavuosikerran toiseksi viimeinen numero. Pitkin vuotta olemme 50-vuotiasta ylioppilaslehteä tehden pohtineet sitä, mitkä sen tehtävät ja rooli ovat suhteessa niin ylioppilaskuntaan, yliopistoon kuin ympäröivään kaupunkiin. Olemme pyrkineet tekemään lehteä, jolla on tärkeää asiaa opiskelijalle. Jos haluaa tietää, mitä yliopistolla tapahtuu, kannattaa lukea Jylkkäriä. K uin juhlavuoden kunniaksi ylioppilaslehtikentällä ollaan kuitenkin ryhdytty miettimään, onko viisikymmentä vuotta ihan tarpeeksi. Vaikka paikalliset ylioppilaslehdet ovat syntyneet nimenomaan siksi, ettei valtakunnallisen ylioppilaslehden koettu palvelevan maakuntia, osa uskoo, että yhdelläkin julkaisulla pärjättäisiin. Asiaa on pohdittu muun muassa ylioppilaskuntien yhteisessä seminaarissa, mikä on tuonut jo monta kertaa aiemmin ilmaan heitettyyn ideaan ensimmäistä kertaa lihaa luiden ympärille. Syynä on tietysti raha. Etenkin pienten ylioppilaskuntien talous on tiukalla ja horisontissa väijyy Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaan ex-päätoimittajan oikeusjuttu työehtosopimuksen vastaisesta palkkauksesta. Syitä valtakunnalliseen lehteen siirtymiselle kyllä löytyy, mutta ilmassa on hätävarjelun liioittelun tuntua. P aikallisten ylioppilaslehtien tarpeellisuus on hyvä kyseenalaistaa aika ajoin, sillä keskustelu ja palaute pitävät lehden virkeänä. Yllättävän usein samat ihmiset, jotka sanovat 50 vuotta Jylkkäriä riittävän, pitävät tärkeänä, että oman ainejärjestön ajankohtaiset asiat ja tapahtumat saisivat julkisuutta. Sitä valtakunnallisesta ylioppilaslehdestä on turha haikailla. T ämänkin Jylkkärin tärkeimmät aiheet ovat nimenomaan paikallisia. Yliopiston tilapula, väitöstutkijan kyseenalainen kohtelu ja monet muut pienemmät jutut ovat aiheita, jotka voivat olla isossa mittakaavassa vähäpätöisiä, mutta opiskelijan arjessa hyvinkin konkreettisia. Siksi niistä on tärkeää kirjoittaa. Kampuksen paikallislehteä on syytä julkaista vielä 50 vuotta lisää – ainakin jos yliopisto silloin vielä Jyväskylässä on. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? NASTARENKAAT (varuste). Seminaarinmäeltä on mukavampi laskeutua etuperin kuin kyljellään. DELFIINIOLYMPIALAISET (selainpeli). Ei ole mitään niin koukuttavaa kuin kuun yli loikkaava eväkäs. AAMU (ajankohta). Varhain apteekissa asioivia eläkeläisiä on helppo etuilla jonossa. 4 John Pajunen OLETETAAN , että rekisterikilpitehtailijalta vaaditaan tuotannon tehostamista. Mittarina on painomitta: montako kilogrammaa rekisterikilpiä per aikayksikkö tehdas saa valmistettua. Oletetaan, että rekisterikilpien lukumäärää ei tilanteesta johtuen saa kasvatettua. Ratkaisu tehostamisongelmaan tietenkin on tehdä suurempia kilpiä paksummasta teräksestä. OLETETAAN , että opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamiseksi päätetään rajata maksimiopintopistemäärää. Oletetaan lisäksi, että opintoja saa valmistumisen jälkeen täydentää kahden vuoden ajan, ja että maksimiopiskeluaika on määritetty seitsemäksi vuodeksi, joskin tavoiteaika on viisi vuotta. Tästä seuraa se, että opiskeluaikaa on yhdeksän vuotta, ja koska opiskeluajan rajauksen oli tarkoitus saada opiskelijat työmarkkinoille aiemmin, on valitun keinon seuraus päinvastainen kuin toivottu seuraus. OLETETAAN , että rikkeestä ei ole seuraamuksia, ja että teini haluaa tehdä asian, joka on rikkeeksi määritetty. Teini tekee, eikä sillä ole seuraamuksia. Oletetaan, että hän saa kuulla teon rikkeellisyyden olevan säännön laatijan viesti. Teini saa tämän viestin, ja tulkitsee säännönlaatijan olevan vatipäiden aatelia. Koska on vaikea kunnioittaa vatipäitä tai vatipäiden viestejä, voi tehdä rikkeitä laajemminkin. OLETETAAN , että organisaatiota vaaditaan tuottamaan enemmän pisteitä, ja että pisteet vastaavat määritelmällisesti tehokkuutta. Pisteitä saa suoritteista, mutta suoritteiden laadun mittaamista ei ole määritetty. Pisteiden laskeminen on kuitenkin helppoa. Miten organisaatio vastaa vaatimuksiin, mitkä ovat seurauksia? ENSIMMÄISEN skenaarion sijoituspaikka on Neuvostoliitto, todenperäisyydestä ei ole tietoa. Muut ovat Suomesta: katsokaa vaikka lait tupakasta, sakkojen muuntorangaistuksesta ja Kari Väyrysen huhtikuinen kirjoitus tutkintotavoitteista ?loso?a.?-sivustolla. Todenperäisyyden voi lukija punnita itse. Keinot, syyt ja seuraukset Olemme pyrkineet tekemään lehteä, jolla on tärkeää asiaa opiskelijalle. Jos haluaa tietää, mitä yliopistolla tapahtuu, kannattaa lukea Jylkkäriä. ” pääkirjoitus 15. marraskuuta 2010 Vielä viisikymmentä lisää Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Johannes Kaarakainen. 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Johannes Kaarakainen. Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
• Ylioppilasasunnot Kaupunki on varannut Kortepohjan alueelle tilaa noin 1 000 ylioppilaan asuntoja varten. Tilaa on vähän ja tuskin kannattaa ajatella tuhatta ylioppilasta tuolle alueelle. Rakentamaan kannattaa ryhtyä heti, kun rahaa heltiää valtiolta. Kaupunki ottanee huomioon uusia alueita kaavoittaessaan, että Jyväskylässä tulee lähivuosina olemaan 7 000–8 000 ylioppilasta. Näille on varattava asuinsijat tulevan yliopiston paikka ja nykyinen korkeakoulun paikka huomioon ottaen. Tämä on vallan hyvin mahdollista, koska tulevan yliopistokaupunginosan asemakaavaa ei ole vielä tehty. Asia pidettäneen mielessä. Joskus puhuttiin kokonaisesta ylioppilaskylästä, johon piti olla jo maat luvattuna. Ajatus lienee vanhentunut, mutta ylioppilaitten asuminen ei ole. Pääkirjoitus Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 15.5.1965 5 Kellastuneet sivut ”Jos nainen käyttäytyy kuin Leif Salmén, hänet nähdään äkäisenä akkana.” Tutkija Sinikka Torkkola tv-haastattelijoista (Helsingin Sanomat 9.11.2010) KOMMENTTINA juttuun Viittauskisan kuninkaat: eniten viittauksia fysiikan puolella on tietääkseni erikoistutkija Jan Rakilla; yhteensä 6 267 ja h-indeksikin on 42, ja nämä ”vain” 125 julkaisulla. Eniten viittauksia Rakin yhdellä julkaisulla on peräti yli 700! Eli, tämä näistä ranking-listoista. Juha Äystö LUKIJAN kädenojennukseksi Pasi Jääskeläisen kolumniin: Talvi on luomakunnan keino valmistella luotujaan kevääseen./ Jaksaakseni lasken vuorokausia./ Jänis kyyhöttää koirani edessä pihamaan lumivaipalla./ Kehun koiralle, kuinka kaunis pupujussi on./ Vaikka koira kommentoi raivoisasti, jänönen ei hievahda./ Synnynnäinen selviytymiskeino kevääseen./ Elämän Jänis kohta suojelevassa pimeydessä. Sirkka-Liisa Sundqvist Lisää kommentteja Jylkkärin verkkosivuilla osoitteessa www.jylkkari.? Tiina Ahola 25, englanti ”Kun en itse tupakoi, tykkään tietyllä tapaa ajatuksesta. Toisaalta ulkotiloissa riittää raitista ilmaa, joten kuinka paljon ulkoilmaa voi ja tarvitsee kontrolloida?” Paavo Ylämäki 28, kirjallisuus ”En polta, joten se on hyvä idea. On hyvä, ettei ainakaan oviaukkojen läheisyydessä polteta.” Elina Jokinen 32, kirjoittamisen tutkijatohtori ”Kai se on yleinen tendenssi. Voi miettiä onko kuitenkaan järkeä, jos ei väitöskirjan tekijä pääse tauolla savuille. Terveen järjen käyttö on sallittua, aikuisia ihmisiähän täällä ollaan. Itse en polta.” Mitä mieltä olet savuttomasta kampuksesta? GALLUP LYHYESTI Harkintaa ulkopuolisen toiminnan tukemiseen Virve Särkkä kirjoitti Jylkkärissä 13/2010 ”Raamatusta, valtionkirkosta ja homoseksuaaleista”. Kirjoituksessa tunnuttiin ymmärtävän hyvin erilaisia näkökulmia viime viikkoina pinnalla velloneessa, kärkkäisiin vastakkainasetteluihin yllyttäneessä keskustelussa. Viimeinen kappale oli kuitenkin yllättävä asenteellisuudessaan ja siihen oli jäänyt seikkoja, joita on syytä tarkentaa. Kristilliset opiskelijat (KO) ei vastusta kaikinpuolisen tasa-arvon toteutumista, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia saati ihmisarvoja. Tämä on tuotu esille molemmilla kerroilla, kun aiheeseen liittyviä aloitteita on käsitelty edustajistossa (16.9. ja 21.10.). Voimme myös taata, ettei KO:n suunnalta ole protestoitu Club Kaappi -iltojen, VinoKinon tai muiden kampuksen seksuaalivähemmistöille suunnattujen tapahtumien järjestämistä. Jyvivan ensimmäinen aloite JYYn liittymisestä Setan kannatusjäseneksi kaatui reilulla ääntenenemmistöllä. Toinen aloite JYYn ilmaisesta tuesta ensi kesän Half-Pridetapahtuman mainostukselle ratsasti edellisen vanavedessä, minkä todistivat edustajistolta tulleet kommentit. Se meni kirkkaasti läpi, ja kuten Särkkä itsekin totesi, ei-ääniä annettiin neljä. Kristillisten opiskelijoiden edustajia on tällä hetkellä kaksi, joten puolet vastustavista äänistä on tullut muualta. Ydinkysymys on, mihin JYY haluaa käyttää yli kymmentuhatpäisen jäsenistönsä varoja, saati rajallisia tiedotukseen varattuja resurssejaan, joita jo JYYn omat tapahtumat ja tarpeet työllistävät äärimmilleen. JYYn budjetin rakentaminen on raastavaa puuhaa, ja kymmenistäkin euroista on revitty hiuksia, kun esimerkiksi englanninkielinen materiaali ja tiedotus ovat olleet lapsenkengissä viime vuosiin asti. Edustajistolta odottaisi harkitumpaa vastuullisuutta päätöksissä, joissa luvataan näitä resursseja ulkopuolisten tahojen käyttöön. Kristillisten opiskelijoiden edustajat jättivät eriävän mielipiteen 21.10. edustajistossa hyväksyttyyn aloitteeseen, ja esittivät samalla, että JYY laatisi selkeän viestintästrategian ja linjaisi, kuinka oleellista on ottaa kantaa vahvasti jäsenistön mielipiteitä jakavissa poliittisissa kysymyksissä. Elä ja anna muidenkin elää. Vai miten olisi, lähtisikö JYY, kirjoituksessa mainitun vastavuoroisuuden nimissä, tukemaan myös seuraavia Kristus-päiviä? Kristilliset opiskelijat vakaasti toivoo, että ylioppilaskunta edustajistoineen pysyttelisi ennen kaikkea laajan jäsenistönsä välittömien etujen ajamisessa. JYYn kristilliset opiskelijat On mielenkiintoista seurata Jylkkärin Vapaa sana -osion kirjoituksia. Mielestäni niiden kirjo kuvaa hyvin sitä tilaa, missä suomalainen ylioppilasliike nykyisellään on. Vaatimukset ovat mielestäni käsittämättömiä. Saattaa olla, että sama ihminen vaatii kirkkoa siirtymään keskiajalta 2010-luvulle, mutta jostain syystä haluaa säilyttää yliopiston vanhakantaisena ja hallinnollisesti kankeana. Kirkon nähdään jämähtäneen vanhoihin oppeihinsa ja rakenteisiinsa, mutta suomalaisen yliopistolaitoksen katsotaan hyljänneen koko perustansa. Loogista ajattelua? Ehkä joillekin. Itse kannatan jatkuvaa uudistumista ja ajassa elämistä sekä kirkolle että yliopistolle. Vain täten voidaan toimia aktiivisesti ja vaikuttavasti ympäröivässä yhteiskunnassa. Kirkolla muutosprosessit ovat vielä edessä. Yliopiston muutos on tuonut paljon hyvää mukanaan. Yhtenä esimerkkinä tästä on pienempi ja toiminnallisempi yliopiston hallitus. Vaikka dekaaneilta vietiin mandaattipaikat ja opiskelijoiden ja keskiryhmien edustusta pienennettiin, on hallitus ensimmäistä kertaa kykenevä toimimaan kunnolla. Samalla on mahdollista tehdä merkittäviä uudistuksia opetustarjontaan. Mielestäni on hienoa, että Jyväskylän yliopisto uskaltaa siirtyä sanoista tekoihin ja leikata myös kokonaisia koulutusohjelmia ja pääaineita koulutustarjonnastaan. Tätä kehitystä on syytä jatkaa. Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on paljon sellaista, joita voitaisiin tehdä yhdessä Tampereen yliopiston kanssa siten, että sisäänottomääriä voitaisiin leikata rajusti. Yleensä tiedekunnat ja laitokset yrittävät pitää kiinni olemassa olevista toiminnoistaan ja resursseistaan, vaikka tarpeet tulisi määritellä kansallisella, ei paikallisella, tasolla. Yliopiston tulisi määritellä painopistealueensa tarkemmin ja syvemmin ja tätä kautta tiivistää tutkimustoimintaansa ja opetustarjontaansa entisestään. Tätä kehittämistyötä tulisi tehdä kaikkien Suomen tiedeja taidekorkeakoulujen yhteistyönä, jotta turvataan jokaisen alan huippuosaaminen Suomessa. Paikallisesti leikkauksia on kuitenkin voitava tehdä. Samaan aikaan, kun opiskelijat vaativat enemmän vaikutusvaltaa ja osallisuutta yliopistoyhteisön sisällä, ottavat he pesäeron yliopiston peruspääoman kartuttamiseen ja pitävät sitä yliopiston asiana, ei opiskelijoiden. Ei vaadita kovin suuria ennustajanlahjoja siihen, että voidaan sanoa opiskelijoiden kuitenkin olevan muutamien vuosien päästä vaatimassa pääomatuottojen ohjaamista opetukseen. Jarkko Seppälä YTM JYYn hallituksen pj 2006 Rakkaudesta rakenteisiin On hienoa, että yliopisto uskaltaa siirtyä sanoista tekoihin ja leikata myös kokonaisia koulutusohjelmia. ” Jarkko Seppälä Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA
• Suomalainen korkeakoulukenttä on murroksessa. JYYn pääsihteerin päivät opiskelijoiden etuja valvoessa ovat pitkiä ja raskaita, joten vapaa-ajalla Minna Oinas haluaa rentoutua ilman tavoitteita. SYKSYINEN JA KYLMÄ Jyväskylä jää taakse, kun avaan Jyväskylän Flamencoyhdistyksen harjoitustilan oven Mäki-Matissa. Sisällä on lämmintä ja valoisaa. Espanjankielinen tiukkarytminen flamencomusiikki kuuluu taustalla. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Minna Oinas tanssii opettajansa kanssa musiikin tahdissa. He näyttävät onnellisilta. Jään hetkeksi nojaamaan ovenpieleen ja sitten vasta tervehdin. Flamenco-harrastuksen Oinas löysi Yläkaupungin yö -tapahtumassa. Monena vuonna Oinas jonotti Vakiopaineeseen päästäkseen näkemään yhdistyksen vuosittaisen flamencoesityksen. ”En ole ikinä ollut mikään kiltti ballerina. Tämä on sellaista tuhman tytön tanssia. Flamencossa on paljon voimakkaita tunteita ja rikottuja linjoja, se ei ole hillittyä ja piiloteltua.” Flamencoa Oinas on harrastanut kolmisen vuotta, taukoa hänellä oli vuosi välissä. Tanssinut Oinas on kuitenkin lähes koko elämänsä ajan. Aikaisemmin hän on harrastanut balettia, jazz-tanssia sekä tanssinut kilpatansseja, joista suosikki oli kiihkeä rumba. Välillä tanssin korvasi sali, mutta hän kaipasi kokonaisvaltaisempaa liikuntamuotoa. ”Flamenco pitää huolta niin kehosta kuin mielestäkin. En ole ikinä ollut mikään aerobic-ihminen, en vaan yksinkertaisesti kestä huonoa musiikkia. Flamencon iskevä ja tunteellinen musiikki iski heti, vaikka en edes silloin aloittaessani vielä ymmärtänyt musiikin sanoja.” SYKSY ON ylioppilaskunnan toimistolla kiireistä aikaa. Uusien opiskelijoiden saapuminen on myös pääsihteerille innostava asia. Viime vuodet yliopistomaailma on ollut muutosten kourissa ja Jyväskylässäkin on ollut keskustelua niin oppiaineiden lopettamisesta, lukukausimaksujen käyttöönotosta kuin opintoaikojen nopeuttamisesta. ”Eduskuntavaaleissa JYYllä on yhteisiä tavoitteita ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan kanssa. Suomen ylioppilaskuntien liiton kautta me pyrimme vaikuttamaan valtakunnallisella tasolla. Ikuinen ongelma tässä on, kuinka saada nuoret kiinnostumaan huoltosuhteesta ja eläkepäätöksistä, vaikka nyt tuollaiset asiat saattavatkin tuntua kaukaisilta,” Oinas sanoo. Pääsihteeri korostaa, että opiskelijoiden tulisi parantaa poliittista lukutaitoaan ja kiinnostua syvemmin poliittisesta päätöksenteosta. Maaliskuun eduskuntavaaleissa päätetään monista kauaskantoisista ja opiskelijan arkeen vaikuttavista asioista. ”Samalla tämä on myös haaste puolueille, joiden pitäisi nyt kertoa kantansa opiskelija-asioista.” FLAMENCO ON Minna Oinaalle puhtaasti harrastus, eikä hänellä vapaa-ajalla tarvitse olla suorituspaineita tai tavoitteita. Tanssinharrastajana hän haluaa silti kehittyä paremmaksi, mutta ei missään tapauksessa hampaat irvessä. ”Inhoan sitä ajatusta, että pitäisi olla oman elämänsä toimitusjohtaja. Ei minulla tarvitse olla vapaa-ajalla tavoitteita, uskon siinä jäävän jotain nauttimatta ja kokematta, jos ei pysty olemaan avoimena elämälle. Minä en halua elää niin, että käyn omassa elämässäni kehityskeskusteluita itseni kanssa ja katson taulukoista, kuinka olen edennyt asetetuissa tavoitteissa.” Kyösti Hagert Ajattelija vapaalla -sarjassa tutustutaan Jyväskylän yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden harrastuksiin. Flamencossa ei piilotella tunteita AJATTELIJA VAPAALLA G Minna Oinas on opiskellut valtio-oppia ja toiminut monissa tehtävissä JYYssä ennen pääsihteeriyttään, mm. edarin jäsenenä, hallituksessa ja kulttuurisihteerinä. G Oinas harrastaa ?amencoa alkeistason jatkokurssilla ja käy kerran viikossa tekniikkaja kerran koreogra?atunnilla. G Flamenco on espanjan romanien perinteinen tanssija musiikkilaji, jossa on yli viisikymmentä erilaista tyylilajia. G Nyky?amenco on syntynyt 1960-luvulla. Suomessa lajin harrastajia on useita tuhansia ja ?amencoyhdistyksiä ja -kouluja useita kymmeniä . FA K TA Minna Oinas ei tee vapaa-ajalleen tavoitelistoja, mutta haluaisi silti kehittyä ?amencotanssijana. ”Kaipaisin enemmän lihasvoimaa jalkoihin. Tekniikkaa haluaisin oppia paremmin, sillä silloin olisi helpompi keskittyä tulkintaan.” En ole ikinä ollut mikään kiltti ballerina. Tämä on sellaista tuhman tytön tanssia. ” Minna Oinas
• 7 K irj oi t t aja on J YYn h a l lituks e n jäs e n . Anna-Mari Kaján PESTI EDUNVALVONTAJÄRJESTÖN hallituksessa on lopuillaan. Hyvä niin, vaikka vuosi lyhyt aika onkin. Tämä ?loso?an opiskelija odottaa myös toista opiskelijan arkea – metafysiikkaa, viittauskäytänteitä ja seminaaripapereita. Mä niin lupaan opiskella ahkerasti! KUTEN ON SOPIVAA , esitettäköön sekä negatiivinen (”kehitystä vaativa”) että positiivinen asia JYY-vuodesta. Positiivista on ollut debatti opiskelijoiden asemasta ja yliopiston tukipalveluista. Julkisen keskustelun myötä ylioppilaskunnankin tekemisillä on enemmän relevanssia. Puolesta tai vastaan, ajankohtaisten aiheiden puimisella saavuttaa myös useampia opiskelijoita, jotka voivat itse kantansa päättää. Entä kehitettävää? Olen ollut yliopistossa kirjoilla vuodesta 2006. Sinäkin aikana yliopisto ja opiskelun vaatimukset ovat muuttuneet merkittävästi. On ollut kiinnostavaa kuulla kommentteja sivustakatsojilta, jotka ovat seuranneet kauemmin uudistuvaa akateemista maailmaa. ”Fiilis on muuttunut.” Uutta on esimerkiksi se, että keskustelu opiskelujen maksuttomuudesta on salakavalasti muuttunut epäuskottavaksi ja väljähtyneeksi. Erilaiset maksullisuuden muodot ovat jo läsnä yliopistossamme. Koulutuksen maksullisuus nostetaan esiin nykyään positiivisessa valossa. Hätkähdyttävää. OPISKELIJOIDEN elämä töineen, harrastuksineen, muutoksineen ja odotuksineen jää kiristyvien määräysten ja läpäisyprosenttien jalkoihin. Opiskelijat myös jakautuvat yhä enemmän kahtia. Yhteiskunnalliset vaatimukset ja arjen realiteetit eivät taida olla oikein synkassa. Kaipaisin selkeytystä – ja julkista keskustelua – myös siihen, mikä on ylioppilaskunnan ja opiskelijoiden suhde yliopistolain uudistamaan instituutioon. Paitsi henkilökunta, myös opiskelijat asettuivat uudenlaiseen asemaan vuosi sitten. Opiskelijoita tituleerataan epävirallisesti jopa ”asiakkaiksi”. Osaako opiskelijajärjestö vastata uudistuvan yliopiston toimintatapoihin ja tavoitteisiin? Miten opiskelijan etua tulee jatkossa puolustaa? Useampien olisi myös hyvä kuulla opiskelijoiden ääntä viime vuosien muutoksista ja tunnelmista. Pääosin helsinkiläinen Opiskelijatoiminta -verkosto on itse asiassa julkaissut syksyllä oman opinto-oppaansa, joka ”kerää yksien kansien väliin käytännöllistä tietoa, ajatuksia ja kokemuksia nyky-yliopistosta ja opiskelijaelämästä.” Suosittelen vilkaisemaan. Entä mitä sinun arkeesi kuuluu? Arkisia merkintöjä JYYPÄÄ Opiskelijoita tituleerataan epävirallisesti jopa ”asiakkaiksi”. ” Anna-Mari Kaján Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.?. OLEN monta kertaa kuullut, että jokaisen tulisi käyttää mahdollisimman hyvää salasanaa. Toivo, voisitko selittää, millainen se hyvä salasana sitten on? "Salasanavalistusta kaipaava" TÄMÄ ONKIN tärkeä kysymys, sillä turvallinen salasana on tehokas portinvartija, joka pitää tunkeilijat loitolla omista tiedoistasi. Hyvän salasanan tärkein piirre on ennalta-arvaamattomuus älä valitse salasanaan mitään sinuun itseesi liittyvää numerosarjaa tai sanaa. Ylipäänsä tulisi välttää selväkielisten sanojen käyttämistä salasanoissa. Merkkejä pitäisi olla vähintään kahdeksan, miksei enemmänkin. Turvallisuutta lisää entisestään, jos salasanassa on sekaisin pieniä ja isoja kirjaimia, numeroita sekä erikoismerkkejä. Jos vielä muistat silloin tällöin vaihtaa salasanasi uuteen, asiat ovat omalta osaltasi sangen hyvällä tolalla. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI Tupakat pois ja piiput piiloon Yliopiston tupakointikiellon on tarkoitus parantaa kampusalueen viihtyvyyttä. Kiellon myötä tupakointipaikat siirtyvät kauemmas rakennuksista. SEMINAARINMÄELLÄ sätkää poltteleva Tatu Virtanen ymmärtää, että tupakointi on kiellettyä paikoissa, joissa se saattaa häiritä muita, esimerkiksi ravintoloissa. ”Tuskin täällä kampusalueella polttaminen ketään haittaa. Minuun tupakointikielto ei juuri vaikuta. Kun se tulee voimaan, poltan sivummalla.” Tupakointi loppuu Jyväskylän yliopiston kampusalueilla mahdollisesti jo syksyn aikana. Yliopisto kokoaa parhaillaan työryhmää, joka päättää, kuinka tupakointikielto toteutetaan. ”Savuttomuuden pitäisi tulla voimaan viimeistään vuodenvaihteessa”, kertoo Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Kirsi Moisander. KIRJALLISUUTTA opiskeleva Virtanen pitää kieltoa turhana holhouksena ja valvontana. ”Olen kieltoa vastaan. Tupakoinnin kieltäminen on linjassa kaiken mahdollisen rajoittamiseen tähtäävän politiikan nykytrendin kanssa.” ”Tupakointikieltoon sisältyy käytännön ongelmiakin. Kadulla lojuvat natsat varmasti lisääntyvät kun tupakkapaikkoja ja tuhkakuppeja poistetaan tai siirretään kauemmas.” Hallintojohtaja Moisander korostaa, että kiellon tarkoituksena ei ole kiusata opiskelijoita, vaan edistää yleistä hyvinvointia ja viihtyvyyttä. ”Tupakointikielto toteutetaan ihan käytännön syistä. Oppilaitosten savuttomuus on osa kansallista savuttomuuskampanjaa.” Uudet tupakointipaikat sijoitetaan kauemmas rakennuksista, ettei savua pääse sisälle. Moisanderin mukaan nykyisin etenkin ovien edessä tupakointi on ongelmallista. Tupakointipaikat on tarkoitus sijoittaa siten että ne toimivat, mutta eivät korostu liikaa. ”Ainakin Kuopiossa tupakoijat siirtyivät nopeasti uusille paikoille, eikä maassa lojuvista tumpeista tullut ongelmaa.” JYVÄSKYLÄN ammattikorkeakoulu kielsi tupakoinnin kampusalueellaan jo elokuussa. Monissa muissa Suomen oppilaitoksissa, kuten ItäSuomen yliopiston Kuopion kampuksella, käryttely on ollut kiellettyä jo kauan. ”Uskon, että yliopiston tupakointikielto toteutuu sangen kivuttomasti. Käsittääkseni yliopistossa opiskelevat tupakoivat vähemmän kuin ammattikorkeakouluissa”, huomauttaa Moisander. YLIOPISTO AIKOO myös kannustaa opiskelijoita ja henkilökuntaa tupakoinnin lopettamiseen. Tässäkin käytännön toteuttamisesta vastaa työryhmä. Esimerkiksi Kuopiossa yliopisto kustantaa työntekijöilleen yliopiston apteekin järjestämän tupakasta vieroituksen tukipaketin ja sallii työajan käytön vieroitukseen yksilötai ryhmäohjauksessa. ”Jyväskylässä menetelmistä ei ole vielä tehty minkäänlaisia päätöksiä. Tukemisesta neuvotellaan työterveysyhtiön ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kanssa”, kertoo Moisander. Johannes Palmgren Kirjaston edessä tupakoiva Tatu Virtanen uskoo, ettei kampusalueella polttaminen haittaa muita. Jyväskylän Ylioppilaslehti järjestää lukijoilleen valokuvauskilpailun, jonka teemana on "Opiskelumotivaation lähde". Kuka tai mikä potkii sinut aamuluennolle, miten selviät pänttäysurakasta tai mikä auttoi gradun valmiiksi? Kilpailuun osallistutaan digitaalisella valokuvalla. Valokuvat on toimitettava 7.1.2010 mennessä sähköpostilla osoitteeseen valokuvauskilpailu@jyy.fi. Kuvan mukaan tulee liittää kuvaajan nimi sekä yhteystiedot. Kuvaajalla täytyy olla lähettämäänsä valokuvaan täydet oikeudet. Kilpailun järjestäjällä on oikeus julkaista kilpailuun osallistuneita kuvia ilman erillistä korvausta kertajulkaisuna sekä Jyväskylän Ylioppilaslehdessä että lehden verkkosivustolla. Kilpailuun osallistuvien kuvien tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla. Voittajan valitsee kilpailun järjestäjistä koostuva raati. Voittaja julkistetaan Jylkkärin numerossa 1/2011 ja lisäksi hänelle ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti. Paras kuva palkitaan sadan euron lahjakortilla Kampus Dataan. Lisätietoa: valokuvauskilpailu@jyy.fi. J OHANNES P ALMGREN
• 8 S yyskuun puolivälissä kielitieteilijä ja blogikirjoittaja Jussi Halla-aho (ps.) aiheuttaa Ilokiveen kansainvaelluksen. Suuren väittelyillan – missä Halla-ahon on määrä taittaa peistä vihreiden varapuheenjohtajaa vastaan – ennakkoliput myydään loppuun tunnissa. Oville muodostuu epätoivoisen pitkä jono. Salia eivät ole kuitenkaan täyttämässä vain maan tunnetuimpaan maahanmuuttokriitikkoon kriittisesti suhtautuvat vihervasemmistolaiset yliopisto-opiskelijat. Ainejärjestöjen ja punk-yhtyeiden hihamerkkien joukosta bongaan yhden epätyypillisen: tummiin pukeutunut nuori nainen on kiinnittänyt laukkuunsa ”Muutos 2011”-kangasmerkin. Hätkähdän paitsi merkkiä myös reaktiotani. Olinko tosiaan pitänyt epätodennäköisenä, että yliopistolle mahtuisi myös maahanmuuttokriittisiä? E nsin on tietysti hyvä selventää, millainen ryhmä Muutos 2011 on. Lokakuussa rekisteriin päässyttä Suomen tuoreinta puoluetta luotsaa tällä hetkellä turkulainen oikeustieteiden ylioppilas Jiri Keronen, 26. Hän seuraa tehtävässä puheenjohtajuudesta luopunutta Juha MäkiKetelää, joka heinäkuussa sai tarpeekseen maahanmuuttokeskustelun yksisilmäisyydestä. Jäseniä Muutoksella on nelisensataa ja toimintaa ainakin kymmenessä vaalipiirissä. Esimerkiksi Jyväskylässä toiminta on pienimuotoista: paikallisessa Muutosklubissa on kymmenisen aktiivia. Yhteyshenkilön löysin vasta puoluesihteerille soiton jälkeen. Muutoksen juuret ovat maahanmuuttokriittisten kokoontumispaikkana tunnetulla Hommaforumilla, missä pienpuolueen ohjelmaa sorvattiin julkisin keskusteluin. Syntyjään Muutoksen on ollut tarkoitus uudistaa poliittista kulttuuria. Se kannattaa suoraa demokratiaa täydentämään päätöksentekoa ja korostaa sananvapautta. Kuulostaako vihreiden demokratiaohjelmalta? Aika lähellä se sitä onkin. Monet Muutoksen laveasti kirjoitetun tavoiteohjelman kohdista olisivat helposti ”vihervassarin” allekirjoitettavissa. Vasta 14. sivulla alan takellella: ollaan päästy maahanmuuttopolitiikan ”järkeistämiseen”, mikä muutoslaisten ajatusmaailmassa tarkoittaa muun muassa ”monikulttuurisen sensuuriyhteiskunnan”, EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan sekä tulijamäärän lisäämisen vastustamista. EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille halutaan lukukausimaksut. Perusopetuksen keskeiseksi tavoitteeksi asetetaan suomalaisten lasten – niin maahanmuuttajien kuin syntyperäisten – kasvattaminen suomalaiseen kulttuuriin. Maassa maan tavalla. Vertailut äärikansalliseen Suomen Sisu -ryhmään eivät tunnu aivan tuulesta temmatuilta. Silti Muutoksen medialeima perussuomalaisten mielipuolisimpien maahanmuuttovouhottajien separatistisiipenä alkaa tuntua – no, vähän liioitellulta. E i ihme, että Muutos-aktiivi, jyväskyläläinen Teemu Torssonen on kiinnostunut aiemmista näkemyksistäni puolueestaan. Hän suhtautuu vihervasemmistolaiseksi leimatun ylioppilaslehden jutuntekoaikeisiin kohteliaan epäillen. Toimittajallakin on ennakkoluulonsa. Kun tapaamme yliopiston kirjaston kahvilassa, tunnistan maastohousuisen ja siilitukkaisen Torssosen heti. Mutta älkää antako maastohousujen ja siilitukan hämätä! Torssonen on kaukana haja-asutusalueiden natsit -vitsistä, vaikka isänmaallisuus toistuu miehen puheissa usein. Sähköasentajaksi valmistunut 29vuotias Torssonen on myös ?loso?an opiskelija. Iltalukiossa hän perusti filosofis-poliittisen keskustelukerhon. Nyt yliopisto-opinnoissa on ollut pieni tauko, sillä Torssonen halusi välillä töihin. ”Mutta työttömyystilannekin on mitä on. Osittain senkin prosessin aikana kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista jälleen”, Torssonen kuvailee. Suurempi kimmoke oli Torssosen tekemä kuntalaisaloite lautakuntien kokousten avaamisesta yleisölle edes silloin, kun niissä ei käsitellä salassa pidettäviä asioita. Aloite joutui Torssosen mukaan ensin teille tietämättömille ja lopulta se siirrettiin työryhmään, jolta saadaan vastauksia vasta muutaman vuoden kuluttua – siitä huolimatta, että jo nykyinen kuntalaki sallisi muutoksen. Ehkä siksi Torssoseen vetoavat Muutoksessa ajatukset lähidemokratiasta ja kansanäänestyksistä. ”Hallinto ei luota siihen, että kansalaiset päättäisivät oikein. Valtion käsite on päässyt hämärtymään. Sen tulisi olla omien kansalaistensa edunvalvontak o n e i s t o ” , To r s s o n e n pohtii ja h u o m a u t taa, ettei nykyistä järjestelmää silti ole tarkoitus syrjäyttää. Sitovat kansanäänestykset tukisivat edustuksellista demokratiaa. Ei sillä, etteikö Torssonen näkisi maahanmuuttokysymysten puolella ongelmia. Rasistileimaa hän pitää kohtuuttomana. Maahanmuuttovastaisuus on Torssosen mielestä ihan eri asia kuin Muutoksen kritiikki nykyistä politiikkaa kohtaan. ”Se rasismileima on lähtenyt ihan lapasesta. Minä en halua edes mitään hyviä leimoja, joita mulle ei kuulu, niin saati sitten pahoja leim o j a” , Torssonen sanoo. Silti hän ymmärtää, miksi yliopistolla karsastetaan maahanmuuttokriitikoita. ”Ei tämä mikään Muutoksen kotikenttä ole. Esimerkiksi filosofian laitoksella oli vahvoja mielipiteitä isänmaallisuutta vastaan. Jos vaikka sanoo, että Mannerheim oli hyvä tyyppi, niin siellä voi tulla aikamoinen argumentaatioryöppy vastaan”, Torssonen pohtii. Hän kokee asiansa niin tärkeäksi, että on valmis kestämään kohtuuttomat syytökset – ja mahdolliset seuraukset työllistymiselle. ”Muutoksessa toimiminen ei välttämättä ole akateemiselle uralleni pelkkää plussaa.” T ässä suhteessa on kenties ymmärrettävää, että toinen paikallinen Muutos-aktiivi, Hommaforumin moderaattorina toimiva nimimerkki Miniluv ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään. Torssosen tapaan Miniluv on akateeminen kolmekymppinen mies. ”Moderaattorina on helpompi olla nimetön, jotta tyytymättömät eivät tule huutelemaan”, Miniluv peMuutokse Hommaforumilla siinneellä Muutos 2011 -puolueella on leh vihervassareiden suosikki-inhokiksi. Millaisia Suome maahanmuuttokriitikkoja k Soluja molekyylibiologiaa yliopistolla opiskeleva Simo Syrjänen (edessä) oli mukana Jyväskylän Muutosklubilla e Teksti: Marja Honkonen
• 9 rustelee. Häntä huolestuttaa aluksi myös kameran ja toimittajan tuleminen Muutosklubin ja Hommakerhon kokouksiin. ”Minulta sellainen toiminta, joka saattaisi johtaa foorumin jäsenen identiteetin paljastumiseen, olisi erittäin vakava virhe. Kyllä ne kamerat on jätettävä kotia”, Miniluv kirjoittaa ennen haastattelua. Ehdottomuus kuitenkin karsiutuu kahvikupin äärellä: pikemminkin Miniluv tuntuu olevan hermostunut. Häntä ei ole aiemmin haastateltu poliittisista näkemyksistään. ”Opiskeluaikoinani äänestin itse vihreitä. Kun joku mainitsi, että 'miksi niitä neekereitä pitää hyysätä', niin kyllä mä kavahdin. Tämmöinen asenteen kehittyminen mulla on ollut. Ulkomaan uutisten seuraaminen – Ruotsin, Ranskan ja Englannin tilanne – on avannut silmät”, Miniluv selventää. Poliittisista ongelmista merkittävimpänä hän pitää silti valtion velkaantumista. ”Vaikka olen mukana maahanmuuttokriittisessä toiminnassa, ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että se olisi minusta se suurin ongelma”, hän kertoo. ”Ei mulla ole ollut koskaan mitään ongelmia ulkomaalaisten kanssa.” H ommaforumilla Miniluv on ollut mukana alusta lähtien: hän on nähnyt miten Halla-ahon vieraskirjaan syntyi ensin vilkasta keskustelua, joka sitten vietiin paremmin toimivan käyttöliittymän suojiin. Vieraskirjan peruja on kutsua maahanmuuttokriittistä ”nuivaksi”, monikulttuurisuuden ihailijoita ”mokuttajiksi” ja Halla-ahoa itseään leikkisän ironisesti ”Mestariksi”. Foorumin oma slangi ja sisäpiirin vitsit ovat omiaan luomaan yhteisöllisyyttä, jonka myötä kirjoittajat ovat ryhtyneet tapaamaan myös oikeassa elämässä. Ensimmäinen Hommakerhon kautta tavannut aviopari vihittiin lokakuussa. Yhdestä puusta veistetystä joukosta ei silti ole kyse. ”Eihän se porukka ole yhtä mieltä siellä juuri mistään”, Miniluv naurahtaa. Tietynlainen konsensus on toki olemassa esimerkiksi humanitaarisesta maahanmuutosta. V aikka Homma ja Muutos ovat nykyään kaksi eri asiaa, esimerkiksi Jyväskylässä molemmissa toimivat miltei samat ihmiset. Kerran kuussa pidettävissä kokouksissa on hankala sanoa, mihin Muutosklubi loppuu ja mistä Hommakerho alkaa. ”Kellonajasta sen tietää”, toteaa Muutosklubin yhteyshenkilönä toimiva Risto Pohjonen, joka muun muassa videoi Halla-ahon esiintymisen väittelyillassa verkkoyleisön katsottavaksi. Paikalla on myös se nuori nainen, jonka laukkuun ompelemasta kangasmerkistä tämän jutun idea syntyi. Katariina Lusma on yksi harvoista naispuolisista aktiiveista. Hän uskoo, että esimerkiksi vihreät vetoavat naisiin puolueena helpommin, koska niissä on paljon naisia muutenkin. Itse hän pitää muiden puolueiden kantoja hymistelevinä. ”Ehkä Muutos on leimautunut äijäpuolueeksi”, Pohjonen pohtii. Keskustelu poukkoilee toiminnan suunnittelusta median tapaan käsitellä maahanmuuttoaiheita. Paikalla on myös kaksi uutta kävijää. Välillä muistellaan sitä, kuinka ”Mestari” oli muutoslaisten kanssa väittelyillan jälkeisillä yksillä Hemingway’sissa, missä tämäkin kokoontuminen pidetään – vaikka mies onkin tulevissa eduskuntavaaleissa kilpailevan puolueen ehdokkaana. Tunnelma on leppoisa – aluksi ehkä hieman turhankin epämuodollinen puolueelle, joka haaveilee omasta keskisuomalaisesta kansanedustajatyrkystä. Jos Arkadianmäelle aiotaan ehtiä, olisi jo kiire perustaa kannatusyhdistyksiä, miettiä rahoitusta ja suunnitella kampanjointia. ”Ei meistä ole kukaan ollut poliittisesti aktiivinen ennen tätä”, ryhmän toisena yhteyshenkilönä toimiva Seppo Saarela kertoo. Myös Torssosta – joka harkitsi ehdokkuuttakin – huolettavat Muutoksen mahdollisuudet perinteisellä puoluekentällä. ”Ihmiset tarvitsevat varmasti vähän aikaan sen sulattelemiseen, kun puolue, joka ei halua olla perinteinen puolue tulee perinteiseen poliittiseen ympäristöön”, hän sanoo jo aiemmin haastattelussa. Muutoksen ei ole tarkoituskaan muodostaa esimerkiksi yhteistä Nato-kantaa, vaan jäsenten kesken kiistaa aiheuttavat asiat olisivat juuri niitä, joista kansanäänestys olisi tarpeen. ”Muutos puolueena on työkalu, joka nostaa erilaisesti ajattelivia ihmisiä mukaan poliittiseen ympäristöön”, Torssonen selventää. ”Ei Muutos ole hyvä ponnahduslauta työpoliitikoille. Ei se vedä sellaista ainesta. Mukana on enemmänkin ihmisiä, jotka kokevat, että on pakko tehdä jotain, vaikka olisi parempaakin tekemistä kuin politiikka.” J oukkovoimansa Muutos ja Homma ovat silti osoittaneet. Esimerkiksi puolueen oma tv-mainos suunniteltiin muutosaktiivien yhteistyönä ja rahoitettiin lahjoituksin. Suurta ja salaperäistä kansallismielistä uhkaa Jyväskylän kerhotoiminnasta on hankala piirtää. Kuvaaminenkin sopii lopulta kaikille. ”Kirjoitathan asiallisen jutun”, ehtii vielä joku toivoa. Enää jää kysymys siitä, millainen juttu olisi muutoslaisten mielestä asiallinen. Kun Jylkkäri pari lehteä sitten pohti, onko ulkomaalaisia järkevä kouluttaa Suomessa, kun työllistyminen on niin heikkoa, onnistuttiin Hommafoorumilla lukemaan juttu pahemmanlaatuisena ”mokuttamisena”. ”Onhan se vähän juoksuhaudasta toiseen huutamista. On ihmisiä, jotka käyttävät kliseitä ja sloganeita. Niitä löytyy kyllä molemmilta puolilta”, Saarela ruotii maahanmuuttokeskustelua. ”Fiksua olisi saada yhteismaa, jossa voisi oikeasti keskustella”, Pohjonen sanoo. ”Ihmisiä on joka junaan. Molemmilla puolilla on aina sellaisia, jotka lukevat artikkelin vihamielisesti”, Saarela summaa. Sen pitäköön mielessä niin vihervasemmistolainen kuin maahanmuuttokriittinen lukija. en miehet htijuttujen perusteella kaikki ainekset nousta akateemisten en nuorimman puolueen jäsenet ovat oikeasti ja voiko käsitellä mediassa ”oikein”? ensimmäistä kertaa. Teemu Torssonen ja Seppo Saarela ovat olleet mukana toiminnassa jo keväästä saakka. Kuva: Johannes Kaarakainen
• 10 VAPAALLA KAMPUS KINO Sadepilvet tulivat satamaan. Ti 16.11. kello 19 Juan José Campanella: Katseeseen kätketty (Argentiina/Espanja 2009) Katseeseen kätketty kertoo asianajajasta, joka kirjoittaa romaania yhdestä tapauksestaan ja pääsee rikoksen jäljille. Murhamysteerion kimurantti käsikirjoitus takaa, että juoni on aina pari askelta katsojaa edellä. Parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscarin voittanut elokuva yhdistää ihmissuhdedraaman ja trillerin. Ke 17.11. kello 19 Johan Jonason: Guidance (Ruotsi 2009) Pohjoismaisen elokuvan festivaalin Arktisen Upeeta ja Kampus Kinon yhteistuotanto Guidance on elokuva tavallisista ihmisistä epätavallisissa tilanteissa. Pahasti masentunut Roy hakeutuu kaukaiselle maatilalle vaihtoehtoterapeutin hoitoon, mutta terapeutti osoittautuu olevan huonommassa henkisessä kunnossa kuin potilaansa. Ti 23.11. kello 19 Olivier Assayas: Kesähetket (Ranska 2008) Irma Vep -elokuvallaan läpilyöneen art house -ohjaajan uusin tuotos on ranskalaista ihmissuhdedraamaa parhaimmillaan. Suku kokoontuu taidetta pursuavaan kartanoon Helene-isoäidin 75-vuotispäiville. Kohtaaminen johtaa tunteikkaisiin pohdintoihin siitä, kuka hoitaa suvun taideaarteita, kun isoäidistä aika jättää. Vaivattomasti soljuva tarina osoittaa, että Assayas on vahva ehdokas ranskalaiseen ohjaajaeliittiin. Ti 30.11. kello 19 Josef Fares: Faija (Ruotsi 2010) Ruotsalainen Josef Fares muistetaan Jalla! Jalla! ja Kopps -komedioistaan. Maahanmuuttajanäkökulmasta huumoria repivä Fares kertoo tällä kertaa tarinan Azizista, yksinhuoltajaisästä, jota näyttelee hänen oma isänsä, näyttelijä Jan Fares. Hedelmällisesti rönsyilevä tarina nostaa varmasti hymyn huulille. Nyyti-hengailua Kortepohjassa KVAT järjestää Nyyti-hengailuillan sunnuntaina 21. marraskuuta kello 18 alkaen Lillukassa. Tapahtuma on osa JYYn hyvinvointiviikkoa ja sinne ovat tervetulleita niin ylioppilaskyläläiset kuin muut kiinnostuneet. Eläin on vaativ Vaikka tilasta voi olla puutetta, hyvät ulkoilumaastot ja suunnittelu auttavat lemmikin omistajaa opiskelijaasunnossakin. MUUTAMAN neliön opiskelija-asunnot aiheuttavat usein klaustrofobiaa jo ihan tavalliselle yksinasujalle. Jyväskylä on kuitenkin täynnä opiskelijoita, jotka jakavat niukan huoneen vielä lemmikkinsä kanssa. Kun tilaa on muutama neliö ja opiskelijaelämä usein levotonta ja epäsäännöllistä, väkisinkin herää kysymys: miten yhteiselo toimii? Kolmannen vuoden suomen opiskelija Roosa Rentola on asunut novascotiannoutaja Rocyn kanssa koko opiskeluaikansa. Rentolan ensimmäinen asunto oli solu, toinen pieni yksiö ja nykyinen kahden hengen soluasunto, jota hän vuokraa kokonaan itselleen. Ja vastauksena kysymykseen, hyvin tuntuu sujuvan. Edes soluasunto ei aiheuttanut harmaita hiuksia koiran omistajalle. Ainakaan kun seurana oli toinen samanlainen. ”Tilanne oli vaan pakko laittaa toimimaan. Lisäksi oli hirveä etu, että kämppiksellä oli koira. Siitä oli seuraa Rocylle”, Rentola selittää. Omistajien lähtiessä ulos koirat jätettiin kyllä varmuuden vuoksi omiin huoneisiinsa, mutta ongelmia ei koskaan ilmennyt. Toki Rentola ymmärtää, että onneakin oli matkassa. ”Jos koirat olisivat tapelleet, niin se olisi ollut mahdoton tilanne”, hän huomauttaa. AIHEUTTAA pieni asunto päänsärkyäkin. Rentola muistelee, että kahdenkymmenen neliön yksiössä seinät tuntuivat joskus kaatuvan päälle. ”Oli ahdistavaa jättää koiraa yksin sinne”, hän muistelee. Rentolan opiskelutoveri Heidi Paasikunnas asuu shetlanninlammaskoira Viekkaan kanssa pienessä opiskelijayksiössä. Hänkin on kyllästynyt tilanpuutteeseen siinä määrin, että hakemus suurempaan asuntoon on jo vetämässä. Paasikunnas kylläkin epäilee, että tilanteesta kärsii lemmikkiä enemmän omistaja. ”Uskon, että koiralle tärkeintä on se, mitä sen kanssa tekee”, hän miettii. Sekä Paasikunnas että Rentola viettävätkin koiriensa kanssa runsaasti aikaa ulkona. Paasikunnas ja Viekas harrastavat lisäksi muun muassa agilityä. Sisätila ei tunnu niin tärkeältä. ”En nyt usko, että jos olisikin 30 neliömetriä lisää tilaa niin se koira juoksisi hirveästi ympyrää”, Paasikunnas toteaa. Rentolallekin suurin ongelma yhden hengen opiskelija-asunnossa olivat vaivatta seinän läpi kantautuvat äänet ja olematon kaappitila. ”Koiran ruokasäkkiä täytyi pitää lattialla ja vain toivoa, ettei se syö sitä.” SPONTAANI opiskelijaelämä istuu kuitenkin vaikeasti lemmikin pitoon. Etenkin vilkas fuksivuosi aiheutti Rentolalle vaikeuksia ja omantunnontuskia. Paasikunnas puolestaan jätti koiran hankkimisen suosiolla seuraavaan vuoteen. Yliopistoon asettumisen jälkeen tilanne on kuitenkin jo huomattavasti helpompi. ”Kun tietää yliopiston tarjonnan, ajankäytön voi säätää sen mukaan”, Rentola selittää. Ystäväpiirin vakiinnuttua myös sosiaaliset menot on helpompi järjestää koiran ehdoilla. Yliopisto-opiskelu sinänsä on esimerkiksi työntekoon verrattuna vaivatonta yhdistää lemmikin hoitoon. ”Yliopisto on varmaan helpoin elämänvaihe, koska kontaktiopetusta on aika vähän”, Rentola huomauttaa. Koiran hoitaminen vaatii silti uhrauksensa. Iltamenoista joutuu karsimaan, ja Paasikunnas kertoo jättäneensä jopa jonkin kurssin välistä, ettei joutuisi jättämään koiraa illalla yksin. Myös yövieraiden kanssa täytyy sumplia. Vieraita on huono sijoittaa koiran viereen lattialle nukkumaan. ”Yksiössä ei oikein voi pitää vieraita, kun koira viuhtoo menemään”, Rentola miettii. Sekä Paasikunnas että Rentola kuitenkin sanovat, ettei uhraus tunnu pahalta. Lemmikki tuo niin paljon muuta. ”Omasta suhtautumisesta se on kiinni”, Paasikunnas toteaa. Minna Tiainen Roosa Rentolan novascotiannoutaja Rocy uskaltautui tutustumaan vierail Lemmikin ELÄINLÄÄKÄRI Sanna Hanhilahti ei pidä lemmikkien pitämistä opiskelija-asunnossa lähtökohtaisesti ongelmallisena. Olennaista on kuitenkin lemmikin koko. ”Mitään jättikoiraa en opiskelijaasuntoon ottaisi”, Hanhilahti toteaa. Suuret koirat vaativat tilaa, ja niille esimerkiksi piha-aitaus tulisi tarpeeseen. Pienellä koiralla vaatimukset sen sijaan ovat opiskelijankin täyJos koirat olisivat tapelleet niin olisi ollut mahdoton tilanne. ” Roosa Rentola
• 11 Emmi Tuomisto SAMMUTAN television ja haukottelen. Pitäisiköhän mennä nukkumaan, sanon. Hän ei vastaa. Riisuudun ja pujahdan peiton alle. Hetken kuluttua hän saapastelee äänettömänä vuoteeseen. Ähkäisee raskaasti ja yrittää saman tien vaipua uneen. Käännyn hänen puoleensa ja hän näyttää kiusaantuneelta. Älä yritä mitään, hänen kiristynyt ilmeensä viestittää. Ojennan kättäni, mutta hän nousee ja menee pois. Sohvalle. Iltaisin hän haluaa nukkua rauhassa, ei siedä lässytystä. Seuraavana päivänä tulen kotiin luennoilta. Aamulla pedattu sänky on myllätty. Hän on tietysti taas nukkunut koko päivän. Hymyilyttää. Tällaista on elämä äijän kanssa, todellisen alfauroksen. Kyseessä on nelivuotias kääpiöspanieli Tapsu. ON MIESTEN ja koirien välillä silti erojakin. Kun koira joskus tuijottaa minua pää kallellaan ja yrittää selvästi miettiä, mistä nyt on kyse, minua alkaa naurattaa sen suloisuus. Hehkutan kaikille, miten älykäs se on. En koskaan huuda “Jos sä et kerran ite tajua, mikä on, niin ihan turha ees selittää!” En lähetä ystävälleni tekstaria, jossa kysyn epätoivoisena, mitä nyt tehdään, kun olen ollut jo monta tuntia hiljaa ja näyttänyt surulliselta, eikä mies vieläkään vaan tajua, että olen edelleen suuttunut siitä yhdestä jutusta. Joskus katselen koiraani, jonka ainoa intressi on nostaa koipeaan mahdollisimman moneen seinään. Olen hirveän ylpeä siitä. Pörröinen häntä pystyssä se raapii maata. Hän kävi tässä! Pihalle kuseksiva mies saa osakseen raivokasta ivaa. Uskomaton moukka. MIEHEN RINNASTAMINEN koiraan on kai oikeastaan aika vanha vitsi. Mutta kovasti ne vain muistuttavat toisiaan. Molemmat vahtivat reviiriään. Yhtä jäykin jaloin he kävelevät ohi uhaksi kokemiensa asioiden. Miehellä se voi olla epäilyttävä jengi bussipysäkillä, koiralla maassa liehuva tyhjä muovipussi. Kummatkaan eivät siedä kovia otteita. Pikku nuha kaataa miehen sänkyyn ja koira kiljaisee vertahyytävästi kun havunneulanen osuu sen tassuun. Koirat työntävät mielellään kuononsa narttukoirien takamukseen, ja miehet… pitävät takamuksista myös. PARHAITA YKSILÖITÄ ovat ne, jotka jaksavat ilahtua aina sinut nähdessään, vaikka tulisit kotiin keskellä yötä äänekkäästi kompuroiden. Ja vaikkeivät ilahtuisikaan, ovat kumminkin lepytettävissä ylijääneellä grilliruualla. K i r jo itt a j a o n journa l is t ii ka n o pisk eli j a. JÄLKIKIRJOITUS Sängyssä äijän kanssa ” Emmi Tuomisto Hyvinvointia kaamosviikolla Ylioppilaskunnan perinteinen hyvinvointiviikko järjestetään tänä vuonna kaamosviikkona. Sunnuntaina 21. marraskuuta alkavan viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa luentoja, kynttilänvalantakurssi ja joulukorttien askartelua. Lisäksi yliopistoliikunnan ohjatuille vuoroille pääsee ilman liikuntatarraa. Kaamosviikon luennoista on mahdollista saada suoritusmerkintä opintoihin liittyvään liikuntakurssiin (YLIY). Koko viikon ohjelman voi tarkistaa ylioppilaskunnan verkkosivuilta sosiaalivaliokunnan alasivuilta. va kämppis J OHANNES K AARAKAINEN Iltaisin hän haluaa nukkua rauhassa, ei siedä lässytystä. lijoihin aivan läheltä. n koolla on väliä tettävissä. ”Olisi hyvä, jos koiralle löytyisi jonkinlainen oma paikka, jossa se pystyisi rauhoittumaan”, Hanhilahti miettii. TOISAALTA pienempienkin lemmikkien kanssa on haasteensa. Kissat tarvitsevat virikkeitä, ja esimerkiksi parveke tai valjaissa ulkona käyttäminen parantaisivat niiden elämänlaatua pienessä asunnossa. Erilaisten jyrsijöiden häkit puolestaan voivat lajin vaatimuksista riippuen lohkaista melkoisen osan pienestä opiskelijaasunnosta. Hanhilahti kuitenkin korostaa tilan sijasta omistajan huomion tärkeyttä. ”Aikaa kaikki eläimet vaativat. Puolta vuorokautta pidemmäksi aikaa ei eläintä kuin eläintä pitäisi jättää yksin”, hän toteaa. Minna Tiainen Mitään jättikoiraa en opiskelija-asuntoon ottaisi. ” Sanna Hanhilahti Lakki päähän ja soihtu käteen Opiskelijat marssivat jälleen itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa. Kulkue lähtee maanantaina 6. joulukuuta Seminaarinmäeltä päärakennuksen edestä ja kiertää Kauppakadun ja Puistokadun kautta Vanhalle hautausmaalle. Hautausmaalla pidetään juhlatilaisuus sankarihaudoilla kulkueen päätteeksi noin kello 18. 30. Perinteisen soihtukulkueen järjestävät opettajakoulutuslaitoksen ensimmäisen vuoden opiskelijat, mutta myös muut opiskelijat voivat ottaa siihen osaa. Marssijoiden toivotaan käyttävän soihtukulkueessa ylioppilaslakkia.
• 12 ARVIOT ARVIOT Kati: Miehet on miehii / Tahdon naisesi olla (Finnlevy 1992) TAMPERELAINEN Kikka teki läpimurron 1980-luvun lopussa tarttuvilla ja eroottisesti latautuneilla diskohiteillä. Suomen levy-yhtiöpomot olivat vuosia metsästäneet kotimaista vastinetta Samantha Foxille ja Sabrinalle ja saivat aikaan kiitettävästi heikkotasoisia diskolevyjä, mutta vasta Kikassa oli riittävästi ainesta kansansuosikiksi. Kikan kaksi ensimmäistä levyä saivat platinaa yli 70 000 kappaleen myynnillään. Suosio oli niin kova, että muitakin levyyhtiöitä kiinnostivat vastaavat rahamäärät. FINNLEVYN vastaus Kikalle löytyi niinkin läheltä kuin samasta perheestä, sillä yhtiö hankki talliinsa Kikan siskon Katin. Kati sai taustavoimikseen musiikin ammattilaisia kuten Hausmyllyn jäsenet, Risto Asikaisen ja Tauskin. Laulajattaren nimeä kantaneelta esikoisalbumilta julkaistiin singlenä Hausmyllymiesten käsialaa oleva Miehet on miehii, jonka kertosäkeessä julistetaan ”Miehet on miehii, mieleltään pienii, ne tahtoo vaan alistaa”. Kappale lienee tehty tyttöjen iltojen hengennostatushetkiä ajatellen. Katin singlen molemmat puolet ovat tarttuvia ja sopivan menevästi sovitettuja diskopopkappaleita. Kokonaisuus kaatuu kuitenkin ontuviin teksteihin sekä Katin laulusuoritukseen. Etenkin b-puolen kappaleessa Katilla on melkoisia vaikeuksia pysyä sävelessä, eikä hänen lauluäänensäkään ole kaksinen. Kikan musiikillisista saavutuksista voi olla montaa mieltä, mutta laulajana hän oli ammattilainen siskoonsa verrattuna. Katin levytysura jäikin yhteen albumiin, josta löytyvät tämän singlen kappaleiden lisäksi sellaiset laatuteokset kuin Duunaa beibi duunaa, Se se vasta on mies ja Takapeili. KATIN LYHYEEN laulu-uraan mahtui myös televisioesiintyminen Kansanhuvit-ohjelmassa. Videotallenne keikasta on ladattu jälkipolvien iloksi YouTubeen, joten siitä voi todeta, että keski-ikäisillä suomalaisilla oli huomattavia vaikeuksia modernien diskorytmien tanssimisessa jo 1990-luvun alussa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Siskot studiossa Magenta Skycode: Relief Solina Pehmeä, aurinkoinen, uninen, juhlava. Näin voisi luonnehtia Magenta Skycoden toista albumia Relief. PMMP:n säveltäjänä ja tuottajana tunnettu Jori Sjöroos on valmistanut kymmenen kunnianhimoista sävelteosta, joiden viitepisteenä on toiminut amerikkalainen musiikki, erityisesti jenkki-indie. Relie?n kappaleet ovat täynnä nyansseja, yksityiskohtia ja koristeellisuutta. Sjöroos on satsannut runsauteen ja kerroksellisuuteen. Eloisuutta lisäävät lukuisat, usein hauskasti ja yllättävästi sovitetut stemmat. Soitannollisesti heikoin lenkki on toisinaan hieman monotoniset rummut. Sjöroosin kädenjälki on viimeisen päälle hiottua. Vaikka säröt ja särmät puuttuvat, ovat kappaleiden tunnelmat yleensä riittävän voimakkaita ja vetoavia. S a d u n o m a i n e n King Of Abstract Painters ilahduttaa. Trains Are Leaving The Yard vie kuulijan sinfonisiin lännenmaisemiin. Montagin eeppinen melankolia tuo puolestaan kepeähköön kokonaisuuteen sopivasti painokkuutta. Kuuleman mukaan Relie?ä ovat inspiroineet kissat. Niitä voi ihastella myös hienon The Simple Pleasures -kappaleen hauskalla, kotivideomaisella musiikkiviedolla. Rauli Karjalainen ”Hiottua ja koristeellista pop-musiikkia.” PRETTY WOMAN kalskahtaa 1980-luvun lopussa nosteessa olleelle Julia Robertsille räätälöidyltä mittatilausroolilta. Omassa bisneksessään tunteensa tukahduttaneen kaksikon kohtaaminen oli alun perin surumielinen draama, jonka työnimi $3,000 on summa, jolla liikemies ostaa viikoksi elämäniloa kaupallisen rakkauden työkalulta. Tuotannon aikana henki kuitenkin muuttui: koneistosta pulpahti uusintaversio My Fair Ladysta, jossa herrasmies kuorii alaluokan naisesta itselleen salonkikelpoisen edustusvaimon. Hömelön ilolinnun rooli istuu Robertsille kuin Armanin puku Richard Gerelle. Jättiläisbarbieta pukiessaan mies ei voi välttyä lankeamasta vapaamielisen naisen light-anarkiaan. Mutta lopulta nainen tarvitsee pelastajansa luottokorttia päästäkseen nousemaan sosiaalisilla tikapuilla. Pretty Woman on häpeilemätön satu, jossa prinssi päristelee krominkiiltävällä ratsullaan pelastamaan korkeanpaikankammoa uhmaten prinsessansa tornista. Eikä Robertsin esittämä Vivian ole väärien valintojen uhri, vaan erikoisissa vaatteissa kulkeva ronski yksityisyrittäjä. Huumeet, rikollisuus ja muu hyväksikäyttö on häivytetty lähes olemattomiin. Ammatin varjopuolia voi itkeä pokan olkapäätä vasten ja koppaville Rodeo Driven myyjättärille voi käydä haistattelemassa ostoskassimuurin takaa. Pretty Womanissa raha ei haise, vaikka se olisi ansaittu huijaamalla tai huoraamalla. Kylmäkiskoinen markkinatalous syö sielun, mutta sen saa takaisin kävelemällä paljain jaloin vastaleikatulla ruohikolla. Nainen on kauneimmillaan, kun hän saa toteuttaa luontaista viettiään – shoppailua. Paras paikka on tukevasti miehen nivusten ja lompakon välissä, kunhan ymmärtää oopperan päälle ja tietää, mikä on oikea väline etanoille. Riku Suonio Sarjassa ruoditaan klassikko uusiksi. Pankin päällä OMSTART, KLASSIKKO Anna-Lena Laurén: Sitten saavuin Moskovaan Teos & Söderströms Paljon kiitellyt Hulluja nuo venäläiset ja Vuorilla ei ole herroja -kirjat tehneen Anna-Lena Laurénin konstailematon ja lämminhenkinen tyyli ilahduttaa jälleen toimittaja-kirjailijan tuoreessa teoksessa Sitten saavuin Moskovaan. Moskovan-kirjeenvaihtajana toimivan nuoren sinkkunaisen elämää kuvaileva omaelämänkerrallinen teos on älykästä chick lit -kirjallisuutta, joka ei silti sorru aliarvioimaan lukijaansa ja alentamaan tunteita hömpäksi. Suomenruotsalaista intellektuellipainosta Carrie Bradshaw’sta kehtaa ihailla avoimesti: saihan tämä tänä vuonna tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Suomalaista käännöstä paremmin Laurénin koskettavat kokemukset pääsisivät oikeuksiinsa varmasti alkukielellään ruotsiksi. Se olisi kuitenkin huono syy jättää suomennos kokonaan lukematta. Maattomien kosmopoliittien, venäläisten ja kaikkien pari-kolmekymppisten sielunmaisemaa viehättävällä tavalla luotaava Sitten saavuin Moskovaan on arvokasta luettavaa kelle tahansa työn ja perheen suhdetta sekä omaa tulevaisuuttaan pohtivalle. Marja Honkonen ”Älykköpainos Sinkkuelämää-sarjasta.” A Circus Uusi Maailma: Bass & Pole Ohjaus: Seija Hakkarainen Rooleissa: Christian Drabczyk, Pekka Huttunen, Keijo Koskenharju, Soila Kyyriäinen, Janne Moilanen, Sini Pajunen, Noora Pasanen, Lotta Roukala, Eero Virtanen Circus Uuden Maailman Bass & Pole sopii Vakiopaineen baaritilaan loistavasti. Tilaan on pystytetty kaksi tankoa, joiden ympärille nykysirkusryhmä rakentaa absurdin, akrobatisen ja hauskan teoksen. Esitys voisi kuvata vaikka boheemin seurueen baari-iltaa. Erityisen hyvin ryhmä käyttää hyväkseen tilan suuria ikkunoita Kauppakadulle. Tila on siis hallussa, mutta toivomisen varaa jää. Kohtaukset on niputettu yhteen huolimattomasti, eikä tarinan punainen lanka avaudu katsojalle. Myös valaistus on jäänyt raa’aksi: parhaimmillaan se olisi voinut lisätä teoksen herkimpien kohtien intensiteettiä ja siten tukenut ainakin ensi-illassa vielä hitusen epävarmaa ilmaisua. Myös musiikin tulkinta kaipaa varmuutta, vaikka Sini Pajusen laulamat persialaiset biisit tulevatkin jo vakaasti, syvältä ja tunteella. Bass & Pole on silti mielenkiintoisinta esittävää taidetta Jyväskylässä tällä hetkellä. Kannattaa käydä kokemassa. Marja Honkonen ”Normi-ilta Vakiopaineessa.” Dan Koivulaakso & al: Radikaaleinta on arki Into Radikaaleinta on arki nostattaa prekariaatin itsetuntoa. Kirja nimittää perinteisen palkkatyön ulkopuolella ahertavia pätkä-, osa-aika-, ynnä muita työläisiä miljoonan marginaaliksi, joka tarvitsee uutta työväenliikettä. Vasemmistolainen pam?etti kyseenalaistaa jatkuvan taloudellisen kasvun ja vaatii tekoja silpputöiden lisääntymisen ja tuloerojen kasvun estämiseksi.Töiden pitäisi jakaantua tasaisemmin kaikkien kesken ja ihmisten välistä, jo koulussa alkavaa kilpailua, pitäisi suitsia. Kirjan viesti on ajankohtainen ja tärkeä, mutta kovin paljon uusia ideoita tai konkreettisia ehdotuksia se ei tarjoa. Vaatimukselle siitä, että koko yhteiskunta aloittaisi downshiftauksen on perustelunsa, mutta toive ei tunnu realistiselta. Pam?etin tehtävä taitaakin olla asenteiden päivitys ja ravistelu omassa joukossa. Lähes huomaamatta on syntynyt uusi ja laaja yksityisyrittäjien ja pätkätyöläisten joukko, joka on yhtä hajanainen kuin heidän aatemaailmansa. Hyvä oivallus on lähes jokaiselle kirjan sivulle nostetut epäkohdat duunareiden työelämästä. Sairaslomalla olevia työntekijöitä sorvin ääreen patisteleville työnantajille pitäisi ehdottomasti saada roti. Juha Korhonen ”Oikeuksia arjen sankareille.” A
• 13 Most Finns spend the Independence Day evening in front of the television watching the tedious presidential gala reception in Helsinki, which broadcasts live on channel one. Central of?ce cuts hours THE STUDENT Union central of?ce will be cutting service hours on Fridays. The of?ce will be at your service until 3 pm on Fridays. Otherwise the of?ce is open until 4 pm. At the central of?ce you can make reservations for University spaces, get general information concerning the Student Union and get a membership sticker for your student card. Moreover, you can get tips and help on student association activities from the secretary of member services. Student Union plans for next year THE STUDENT Union JYY will be deciding on next years events at the next meeting of the Council of Representatives. The meeting will be held on Wednesday, November 17 in Ilokivi at 5 pm. The plans for next year include writing a tutor guide for student tutors and gathering a JYY song book that would include traditional tunes usually sang in sitsfests and other events. Next years budget will be decided on the meeting after that, which will be held on Thursday, December 2. In that meeting the Council of Representatives will also choose a new Board of Executives. Independence Day closes university FINLAND’S Independence Day will close shops and silence the town on Monday, December 6. Due to the national public holiday most shops, post of?ces and public buildings, including the university will be closed for the whole day. Independence Day festivities in Jyväskylä include a torchlight procession organized by the ?rst year students of the Faculty of Education. The procession starts from the main building at 6 pm. Many people light two blue and white candles on their windowsill as remembrance of war veterans. The Student Union JYY will be organizing its traditional Christmas Party in Ilokivi on the same day. The party will begin at 6pm. NEWS in BRIEF The LGBT community is thriving in Jyväskylä with SETA hosting numerous social events for people of all persuasions. JYVÄSKYLÄ might not be able to boast the largest gay club in Scandinavia – that honour goes to Don’t Tell Mama club in Helsinki. In fact, there are no gay clubs in Jyväskylä at all, but that doesn’t mean that the LGBT community is not alive and kicking in this little city. In many countries homosexuality is ridiculed or even illegal. Finland is considered a ‘gay friendly’ country with legislation protecting gay rights. The Association for Sexual Equality SETA is the national support and social group for LGBT people. ”In Finland it’s quite safe for same-sex couples to be affectionate in public, but it could be risky late at night. Male couples are more likely to be targets of street violence than female couples. That might be a universal issue, not unique to Jyväskylä”, tell Petri Janhunen and Jani Teittinen of SETA Jyväskylä. If you are concerned – especially as a foreigner – of getting unwanted attention from street bullies then rest assured that same-sex couples are free and safe to show affection at the monthly SETA-hosted parties. ”FINNS don’t really feel the need to de?ne themselves by sexuality” says Jarkko Kekki, a language student at the University of Jyväskylä. ”It’s not something they feel the need to show off.” Thus, it might be harder for foreigners used to more flamboyance perhaps to identify and interact with gay Finns. SETA Jyväskylä is very active amongst the students, hosting parties and other cultural events on a regular basis. Monthly parties, known as Club Kaappi (Club Closet) are held in Ilokivi and students of all sexual persuasions are welcome to attend. These parties offer the perfect opportunity for Finns and foreigners to get to know each other in a fun and friendly environment. An annual gay and lesbian film festival is also hosted each year by Vinokino. The most recent event was held 5.–6.11. in Ilokivi. Jyväskylä’s SETA hosted the Vinokino and Club Kaappi event together providing loads of entertainment the entire weekend, with a party co -hosted by Club Lunatic Eclipse on the Saturday. ”There were 7 screenings. Movies included ones for men, women, trans-people and even one for faghags! All people were welcome, and maybe a little different view of life,” tell Janhunen and Teittinen. The next SETA party in Ilokivi is Club Kaappi’s Pikkujoulut 3.12. SETA also offers support for transgendered individuals. ”Locally we have a support group for transgendered people of all ages and nationalities”, say Janhunen and Teittinen. ”Transgendered issues are taken into account in legislation too. The law secures a transperson’s rights to medical examinations and physiological treatments at specialised transclinics”, they emphasise. No matter what your sexual preference, or how you choose to define yourself, there is a community in Jyväskylä offering friendship and support, so don’t be afraid to be who you are. Suzanne van Rooyen Club Kaappi goes bar Bra 24.11. SETA JKL: http://www.jklseta.?/english.php; The Trans Group: transjklsetainfo@gmail.com Gay and happy in Jyväskylä Finns don’t really feel the need to de?ne themselves by sexuality. ” Jarkko Kekki The amount of new member applications sent to the of?ce of SETA Jyväskylä has been unusually high during the last few weeks, perhaps due to recent discussions over gay marriage in Finland. According to Petri Janhunen, the chairman of SETA Jyväskylä, the organization has recieved applications also from outside of Jyväskylä. J OHANNES K AARAKAINEN IN ENGLISH
• POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 18.11. Royal Republic (SWE), Iconcrash. Pe 19.11.Viikate, Kaihoro. La 20.11. Raappana & Sound Explosion Band. To 25.11. Deathchain. Pe 26.11. CMX. Ke 1.12. Jätkäjätkät. Pe 3.12. Kill The Curse, New Waters. La 4.12. Machinae Supremacy (SWE), Kill The Romance, Random Eyes. Su 5.12. Sotajumala, Dimebag Beyond Forever tour 2010. Poppari: Ma 15.11. Monday Club @ Sanna & Heikki. Ti 16.11. Jani Suontausta & Taivaan Pasuuna. Ke 17.11. Ira Kaspi ja Peter Engberg Join The Club. Pe 19.11. Jeavestone & Kati Salo. La 20.11. Blues Live. Su 21.11. Popparin VIP-pikkujoulut. Ma 22.11. Monday Club @ Tiina & Toni. Ti 23.11. Serata italiana – italialainen ilta. Ke 24.11. Salaiva. Pe 26.11. Dakota. La 27.11. Dirty Deeds Indeed. Ma 29.11. Monday Club @ Sara Johannala. Pe 3.12. Boogie Chillen -klubi: Henry Ojutkangas. La 4.12. Club Moustache. Ma 6.12. Itsenäisyyspäivän Monday Club. Ilokivi: Pe 19.11. Cold Cuts. La 20.11. Grand Old Ilokivi Festival. La 27.11. Avaruusklubi vol. 7 Big Bang. Pe 3.12. Club Kaapin itsenäiset pikkujoulut. La 4.12. Reggae Connection. Ma 6.12. JYYn pikkujoulut. Vakiopaine: Ma 15.11. Cuenta Cuentos. La 20.11. Hi-Lo & In Between. Su 21.11. Vakiovisa. La 27.11. Jukka Karjalainen. Pe 3.12. Toothpaste. Su 5.12. Vakiovisa. Ma 6.12. Cuenta Cuentos. Red Neck: Pe 19.11. Eppu Normaali -tribuutti: Syrjäytyneet. Pe 26.11. Tribute to Led Zeppelin: Let's Eppelin. Pe 3.12. Lost Madison. Pub Katse: Pe 19.11. Dark Days Ahead, Deadforger. La 20.11. The 69 Eyes acoustic. Su 21.11. Jamit. Pe 26.11. My Funeral, Bloodride. La 27.11. Dead Shape Figure, Hateform, Full Scale Con?ict. Su 28.11. Jamit. Pe 3.12. Blank, Dark the Suns. La 4.12. Used to Fuck People Like You in High School. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Valovoimaa 24 h – Alvar Aalto & Viljo Hirvonen & Valaistustyö Ky, 2.1.2011 saakka. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Koti, uskonto ja äidinmaa – Päivi Meriläinen, retrospektiivi, 1.1.2011 saakka. MUMs – Vastuullisesti valmistettuja veistoksia, 16.1.saakka. Suomen käsityön museo: Galleria: Parasta puusta, 5.12. saakka. Pikkukarhun onnea Kristallivirran rannalla – Sirkka Muurelan kirjontoja, 5.12. saakka. 17.11. – 2.1. Nallet joulupuuhissa. Suomen Nukketaiteilijoiden joulunäyttely Ikkunagalleriassa. Suomen kansallispukukeskus: Kuja: Vuosisadan kuoromatka. Vaput 100 vuotta. 27.2. saakka. Näytönpaikka-ikkuna (Kilpisenkatu 12): Naamiogalleria – Kaarina Pekkalan ja Ella Hämäläisen italialaisia karnevaalinaamioita, 21.11. saakka. 23.11. – 19.12. Talvipäivän seisaus, Teija Ässämäki ja Marjo Suhonen. Keski-Suomen luontomuseo: Vuoden luontokuvat 2009, 28.11. saakka. 3.12. – 30.4. Salarakkaan häätö. Galleria Harmonia: Emma Lappalainen 28.11. saakka. 2.12. – 2.1. Leena Saraste: Kirjailijatar saalistaa. Keski-Suomen museo: Jyväskylän Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely, 21.11. saakka. Tontut piilosilla, Suomen Nukketaiteilijat ry:n nukkeja Keski-Suomi -näyttelyssä, 27.12. saakka. 27.11. – 6.2. Kalevala granaina – Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen ja Granadan yliopiston Taiteiden tdk:n yhteisprojekti. Lyseon museo: Piirilääkäri Wolmar Schildtin opintomatka 1848. Yliopiston kirjasto: Unon seminaarin henki – Jyväskylän Seminaarin ensimmäinen johtaja, Uno Cygnaeus, 200 vuotta, 19.11. saakka. 24.11.–15.1. Kolmas ulottuvuus lastenkirjoissa. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Vaavin salattu elämä: Ke 17.11. Ke 24.11. To 25.11. Ke 1.12. To 2.12. Heinähattu ja Vilttitossu: To 18.11. La 4.12. Faijat: To 18.11. La 4.12. Ansa: Pe 19.11. La 20.11. Pe 26.11. Ke 1.12. To 2.12. Pe 3.12. My Fair Lady: La 13.11. La 20.11. La 27.11. To 2.12. La 4.12. Fosforinhohtoinen lurjus: La 20.11. Siina & Taikaradio: Metrolla mummolaan: Su 21.11. Ismo Leikola kasvaa ihmisenä: To 25.11. Kaukametsän pakolaiset: La 27.11. To 2.12. Pe 3.12. La 4.12. Huoneteatteri: Home sweet home – sisäilmastonmuutos: Pe 19.11. La 20.11. Su 21.11. Pe 26.11. La 27.11. Su 28.11. Pe 3.12. La 4.12. Su 5.12. Bug: Ke 1.12. To 2.12. 14 MENOT MA 15.11. Bataattisosekeitto Sitruunanmakuinen seiti Jauhelihalasagne TI 16.11. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 17.11. Aurajuusto-punajuurikiusaus Kalagratiini Kebabwokki TO 18.11. Kasvispizza Broiler-kookoskeitto Intialainen lihapata PE 19.11. Kasvislinssikastike, spagetti Päivän kala Nakkipannu MA 22.11. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot TI 23.11. Kasvismakaronilaatikko Kalakeitto Makaronilaatikko KE 24.11. Kasvispihvit, tomaattitimjamikastike Lohikiusaus Possustroganoff TO 25.11. Kasvissosekeitto Chilikala Pippuripihvi, kermapippurikastike PE 26.11. Feta-pinaattipiirakka Rapeat kalapihvit Kalkkunaleike cordon bleu Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,30 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e, muille 53,00 e. Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 MA 29.11. Kasvisrisotto Kalaleike, purjokastike Jauhelihapihvit, chili-tomaattikastike TI 30.11. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Currykala Mausteinen broilerpata KE 1.12. Kesäkurpitsavuoka Oopperakellarin silakat Karjalanpaisti TO 2.12. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät PE 3.12. Kasviskastike, spagetti Jauhelihakastike, spagetti Pyttipannu
• Seminaarinmäen mieslaulajien kuoronjohtaja Reima Viitalan uralla on riittänyt kohokohtia, joista ajankohtaisin vie hänet pariksi viikoksi Kiinaan. Muun muassa vuoden luokanopettajaksi sekä Jyväskylän yliopiston vuoden alumniksi valittu Viitala uskoo kaikessa tekemisessään yhteisöllisyyteen. Ryhmässä on voimaa 15. SIVUN KASVOT ”MONESTI URAN kohokohtana pitää sitä, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu. Uusin levy on usein rakkain levy. Tämä Kiinan-kiertue on tällä hetkellä ehdottomasti yksi kohokohdista. Se on niin suuri hyppy tuntemattomaan, että siellä voi tapahtua vaikka mitä. Ollaan kuitenkin vanha kuoro, yli 20 vuotta, mutta millainen setti toimisi Kiinassa? On ollut haasteellista opetella lausumaan kieltä: Esitämme muutaman kiinankielisen kappaleen, ja lisäksi meillä on muutama spiikki kiinaksi. Niistä voi tulla hassuja. Teimme TV2:lle vuosia sitten musiikkipitoisen sketsiohjelman, ja se valittiin Montreux’n kultainen ruusu -festivaaleille. Sen jälkeen ollaan oltu muun muassa Lissabonissa ja Hannoverissa maailmannäyttelyssä, Ruotsissa sekä Amerikassa. Vastaanotto on ollut aika mukavaa joka maassa, mutta välttämättä samat kappaleet tai vitsit eivät toimi kuin Suomessa. Kun lähdetään Kiinaan, on mielenkiintoista nähdä, mikä kappale siellä naurattaa. SEMMARIT SYNTYI opettajankoulutuslaitoksessa syksyllä 1989. Päätettiin perustaa kuoro ja aluksi koko juttu oli vähän vitsi. Haluttiin vain pitää hauskaa yhdessä. Pian huomattiin, että mehän voidaan tehdä omia kappaleita. Aloitimme kansanlauluilla ja niihin keksittiin joku juju, yllättävä elementti. Siitä lähti huumorivoittoinen esiintymisemme. Kun meillä oli 20-vuotisjuhlakiertue, puhuttiin, että miksei tätä voisi jatkaa vielä pitkään, sillä uusia ideoita syntyy koko ajan eikä tämä tunnu raskaalta. Mulla on tällä hetkellä semmoinen tunne, että vanhempana uskaltaa pelleillä entistä enemmän. Huumori tulee säilymään ja näkymään jopa rohkeampana hullutteluna. NUORENA SOITTELIN eri bändikokoonpanoissa, mutta ennen OKL:ää mulla ei ollut kuorotaustaa. Olin tietysti laulanut lapsikuorossa pienenä, mutta se ei ollut mikään kunnianhimoinen tai korkeatasoinen. Sain kuoromusiikkiin oikeastaan kosketuksen vasta Jyväskylässä Musica-kuoron kautta. Kostiaisen Pekalla on valtavan suuri vaikutus siihen, miksi oon tällä hetkellä Semmareissa ja kuoronjohtaja itsekin. Kuoronjohtajana oleminen on ollut aika vuoristorataa. Joku vuosi on tuntunut siltä, että mä osaan tän jutun. Seuraavana vuonna on tuntunut, että en osaa yhtään. En ole perinteinen kuoronjohtaja. Ei perinteinen kuoronjohtajakaan päätä kaikesta, mutta meillä jakaantuu kaikki vastuu valtavasti. Mulla on taiteellinen vastuu – miltä kappale kuulostaa ja miten se on harjoiteltu. Kyllä pojat varmaan keikalla pärjäisi ilman mua. Motivoida niitä ei tarvitse, mutta potkia pitää. Mulla on ikävä, mutta ihan luonnollinen tehtävä. Jonkun täytyy ottaa se rooli, että nyt jatketaan treenejä, jos homma ryöstäytyy käsistä. Totta kai, kun on 21 miestä, kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa, mutta kyllä se on saatu toimimaan. Se on yksi kuoron pitkän iän salaisuuksista, että kaikki jätkät sitoutuu tähän ihan täysillä. Totta kai voi olla aina yksi tai kaksi kaveria pois keikalta, mutta ei oikein enempää. Siihen sitten on varmasti monta syytä, mikä aiheuttaa sen sitoutumisen. Yksi on se, että me tehdään omaa musiikkia. Jokaisella kuorolaisella on tunne, että voi oikeasti vaikuttaa kuoron toimintaan omilla ideoilla, mielipiteillä, koreogra?aidealla, sävellyksellä, sanoituksella tai sovituksella. Se luo varmasti motivaatiota. OPETTAJANTYÖ on ihan unelma-ammatti, jos ajattelee sitä suhteessa Semmareihin. Niissä on paljon samankaltaisuutta ja ne ovat loistavia vastapainoja toisilleen. Mun tapa tehdä töitä on, vaikka se sana on jo kärsinyt in?aation, yhteisöllinen. Teen koulussa samalla tavalla töitä kuin Semmareissa. Tykkään järjestää paljon erilaisia tapahtumia. Meidän koulussa esimerkiksi vietettiin juuri Nenäpäivää, jossa koulun bändit pääsivät esiintymään. Kuoro on vaikuttanut minuun kaikkien kuorolaisten kautta: opettanut kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä – ei ole vain yhtä totuutta. Totta kai se on opettanut myös musiikillisesti paljon. Lisäksi se on opettanut paljon ryhmän voimasta: mikä valtava voima on erilaisissa ihmisissä, kun ne puhaltavat yhteen hiileen.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? J O H A N N E S K A A R A K A IN E N
• JÄRJESTÖT EVANKELISET OPISKELIJAT Ihmeellinen Jumalan Sana, ihmeellinen elämä! Tule ihastumaan ihmeeseen lauantaisin kello 18.30 Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5)! Tulossa 27.11. Raamatun ohjeet ja omatunto – Ari Norro, 4.12. Mitä ihmettä? – Marke Suni. Olet tervetullut myös messuun kirkolle sunnuntaisin kello 12. *EXTRA* SOFFA-ilta tulee taas, viikolla 46. Lisää tietoa sähköpostilistalta! 19.–21.11. Euroopan suurin kristillinen nuorisofestari, MaataNäkyvissä, Suomen Turuus. Innostu mukaan osoitteessa www.maatanakyvissa.?/! 6.12. Itsenäisyyspäivän ehtoollishetki ylioppilaiden soihtukulkueen jälkeen n. kello 19, mukana Gospelkuoro Enkoreage. Infoa muusta Päiviltä, eo.jkl.opiskelijatyontekija@gmail.com, 044 351 5570 tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON SINFONIAORKESTERI Jyväskylän Yliopiston Sinfoniaorkesterin solistikonsertin ”Kirkon kaiku” solisteina kuullaan Pasi Eerikäistä (viulu) ja Heli Siekkistä (bandoneon). Ohjelmassa Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli ja Astor Piazolla: Aconcacua, konsertto bandoneonille ja kamariorkesterille. Kapellimestarina Eveliina Aijasaho. Konsertti Kuokkalan kirkossa tiistaina 23.11. kello 19. Liput ovelta 8 /5 EUR (opisk., eläk., alle 12v.). w w w .j y lk k a ri .?