> £ ^ % 6 )^SUJT7kl • • • • • • • • • • US Apua, kellitystä vai yhteistyötä? ESA SALMINEN Kirjoittaja työskentelee SYLossa kehitysyhteistyöprojektikoordinaattorina Keskustelin ystäväni kanssa kehitysmaajournalismista. Häntä ihmetytti miksi yhtäällä kutajokelaiselta metsäkoneurakoitsijalta pyydetään rahaa köyhille ja nälkään kuoleville mosambikilaisille tulvien uhreille kun toisaalla tahdotaan korostaa sitä. ettei koko kehitysmaakenuä ole savimajoja ja nälkäkuolemaa tulvillaan. Mosambikissakin kun opiskelijat käyvät elokuvissa ja Guatemalassa maya-inuaanit opiskelevat yliopistoissa. Miia järkeä on osoittaa, ettei kaikki ole niin lohduttomasti kuin saatetaan luulla, jos kuitenkin halutaan kchylle lisää rahaa? Eikö riisitautinen lapsi herätä enemmän sympatioita kuin yliopistoopiskelija? Vastaus saattaa piillä niputtamisessa: meillä menee hyvin ja muilla huonosti. Kaikki auttaminen on auttamista. Todellisuudessa kuitenkin täytyy erottaa toisistaan humanitäärinen apu ja kehitysyhteistyö. Edellisessä osoitetaan, että muualla on nälkäkuolemia ja välitöntä tuskaa, joiden lievittämiseen tarvitaan rahaa. Jälkimmäisessä taas pyritään erilaisin projektein ja ohjelmin Etelän ihmisten kanssa yhdessä rakentamaan kestävää kehitystä ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Kehitysyhteistyö on siis paljon pitkäkestoisempaa ja tähtääkin pitkän aikavälin positiiviseen muutokseen, kun taas kehitysapu on vain akuuttiapua. Keski-Amerikan tapauksessa voidaan ajatella toisaalta Mitch-hirmumyrskyn aiheuttamia tuhoja, joiden korjaamiseksi järjestettiin lipaskeräyksiä ja tukikonsertteja ja toisaalta SYL: onkin tukemaa maya-intiaanien AMEU -järjestöä, joka pyrkii koulutuksella parantamaan mtiaaninuorten asemaa yhteiskunnassa. Molemmat tukimuodot ovat tärkeitä. Hieman harhaanjohtavasti molemmat usein niputetaan saman termin alle, joko muodikkaan "kehitysyhteistyön" tai säälivän "kehitysavun", joita ei mielletä eri asioiksi. Kehitysyhteistyöllä yritetään tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi siirtämällä resursseja rikkaammilta mailia köyhimmille. Nykyään on muotia puhua Etelän äänen kuuntelemisesta, tai kehityksestä tuen saajan ehdoilla. Myötätuntoisesta auttamisesta on pyritty lähemmäs tasa-arvoista yhteistyötä. Monet Etelän järjestöt ja valtiot ovat korottaneet ääniään kertoakseen, ettei länsimaiden ajama markkinataloudcllinen kehitys ole ainoa vaihtoehto. Kehitys ei nouse tikapuiia. joilla Pohjoinen on muutamia askelmia ylempänä. Jokainen valitsee itse tiensä, ja Etelälläkin on oikeus vaikuttaa omaan "kehittymiseensä". Siksi on hyvä huomata, euä myös muualla on ajattelevia ja / tai korkeasti koulutettuja ihmisiä, ja eitä Morogorossakin seurataan samoja saippuasarjoja kuin Lahdessa.
Kehitysyhteistyötä kuulee kutsuttavan hippien haihatteluksi tai punavihreäksi humanistilössöilyksi. Kuitenkin näinä globaalin talouden aikoina yhä useammat ovat alkaneet ajatella maailman asioita suuresta ja mahtavasta globalisaatiosta puhutaan pöydissä eduskunnasta lahiöbaareihin. Kehitysyhteistyön puolesta kilpaa puhuvat maailman talousjohto, ympäristönsuojelijat sekä poliitikot. Mielipiteitä ja toisistaan poikkeavia toimintaehdotuksia on yhtä paljon kuin puhujia. On niitäkin, joita kehyily ei kiinnosta, tai jotka eivät asiasta juuri tiedä. Lähetimme perustietopaketin muutamille suomalaisille henkilöille ja kysyimme mitä mieltä he ovat kehitysyhteistyöstä. 'Tietysti on niin, että kehitysyhteistyössä laatu on tärkeintä, ei määrä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun määrä on lähes nolla, on sillä ratkaiseva merkitys, sillä se vie myös kehitysyhteistyöltä sisällölliset mahdollisuudet. Suomi on kerran puolivahingossa ylittänyt YK:n suositteleman 0,7 % osuuden bruttokansantuotteesta. BKT:n arvaamaton alhaisuus vuonna 1991 aiheutti sen, että kehitysyhteistyön osuus oli lähes 0,78 %. Sen jälkeen Suomen kehitysyhteistyötä leikattiin ennätyksellisen rajusti. Leikkauksia perusteltiin laman aikana taloudellisesti valtion oli pakko säästää. Samaan aikaan kuitenkin muut pohjoismaat pitivät kehitysyhteistyönsä 0,7 prosentin osuudessa BKT:stä. Kun nyt olemme nähneet viisi hyvää vuotta peräjälkeen, emmekä silti saa kehitysyhteistyörahoja nousuun, on taloudelliset perustelut asetettava uuteen valoon. Valtiolta näyttää puuttuvan poliittista tahtoa nostaa kehitysyhteistyörahat kuopasta. Juhlapuheissa puhutaan kehitysyhteistyön, globaalien haasteiden ja köyhyyden voittamisen puolesta, mutta käytännön tekoja ei tehdä. Tulevaisuudessa kehitysyhteistyö on sijoitettava uuteen kontekstiin: elämme pienenevällä pallolla, jossa on kasvava tarve globaalirahoitukselle. Nykyään puhutaan "maailman julkisista hyödykkeistä." Näistä tärkein on ympäristö ja sen suojeluun asetettavat varat, mutta myös ihmisten liikkuvuus, pakolaisuus, rauhanturvatoiminta, kriisien hallinta sekä niin kutsuttujen siirtymätalousvaltioiden kehitys ovat sektoreita, jotka muodostavat kehitysyhteistyön kanssa kokonaisuuden, joka on suuri haaste kaikille tulevina vuosikymmeninä." Kimmo Kiljunen, kansanedustaja "Kehitysyhteistyö on kansainvälinen velvollisuutemme. Kehityksen perusta on aina kansan oma työ ja tahto. Niinpä kehitystä ei voi tuoda eikä viedä, ulkoa sitä voidaan vain auttaa. Onnistunut apu vaatii antajalta pitkäjänteisyyttä ja vastaanottajalta sitoutumista. Suomikin on aikanaan ollut köyhä. Voimme auttaa muita myös kertomalla kokemuksistamme. Kansalaisten myönteinen asennoituminen kehitysapuun pitää ottaa huomioon myös Suomen hallituksen määrärahapäätöksissä." Satu Hassi, kehitysyhteistyöministeri "Olisi saatava aikaan hallitusja oppositiorajat ylittävä, koko kansakuntamme yhteinen moraalinen ja poliittinen sitoumus kehitysyhteistyön asteittaisesta nostamisesta Yhdistyneiden kansakuntien suosittamalle tasolle." Lauri Ihalainen, SAK:n puheenjohtaja "Mahdollisuuden antaminen kehitysmaille ei ole vain sydämen vaan myös järjen asia. Koulutus on parasta kehitysapua parempi on opettaa onkimaan kuin antaa kala". Kari Raivio, Helsingin yliopiston rehtori "Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu maailmassa ori syvä ja syvenee koko ajan. YK yrittää parhaansa mukaan muistuttaa tästä läntisiä maita, mutta monet maat, mm. Suomi ja USA, tuntuvat pitävän koko järjestöä pilkkanaan. Vai miten muuten o n selitettävissä se, että USA toimii vastoin YK:n suosituksia J kansainvälisten kriisien yhteydessä, tai että Suomi laskee kehitysapua, vaikka YK on anta. nut selvästi nykyistä korkeam, man suosituksen? Vallalla oleva hymistely ja piittaamattomuus on masentavaa ja loukkaavaa." Maija Vilkkumaa, muusikko "On aika siirtyä sanoista tekoihin ja nostaa Suomen kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kuvo: Esa Salminen "Maailmassa on kaikkina hetkinä oltava sama määrä syntymistä ja hajoamista, toisin sanoen "hyvää" ja "pahaa". Jos on ökyrikkaita, on välttämättä myös rutiköyhiä; länsimaisen elintason ja -iän saavuttaminen maailmanlaajuisesti olisi katastrofaalista ja sitä paitsi utopiaa: luonto ei sitä kestäisi. Kehitysapu on tietenkin oikea ja kaunis ajatus, mutta sen rinnalle tulisi saada rikkaiden maiden köyhdyttämisohjelma. Sekin on utopiaa. Ihminen ei muutu; toivoa ei ole." Otto, laulaja Jukka Paarma, arkkipiispa "Suomen valtioja yritysjohto (Ahtisaarihan yhdisti ne) puhuu paljon "globalisaatiosta". Silti, kuten UPM-Kymmenen sähellys Indonesiassa todistaa, Suomen VYJ:n ymmärrys maailmasta on kapea ja chauvinistinen. Suomi haluaa itselleen vihdoin siirtomaat. Maailman keskinäisriippuvuuksien verkosto on vahvistunut. Samalla, kun se tarjoaa taloudellisen voiton mahdollisuuden, se tekee paikallisista kriiseistä nopeasti maailmanlaajuisia katastrofeja. Talouden globalisaation rinnalla toimii vahva kulttuurinen globalismi. Globalisaatio tuhoaa maailman, ellei globalismi ehdi estää. Globalismin voimia, maailmankansalaisten yhteistyötä vaikkapa vain köyhyyden poistamiseksi, ihmisoikeuksien puolesta, ympäristön suojelemiseksi kannattaa tukea ihan itsekkäistä syistä. 0,7 prosentin bkt-osuus on vaatimaton henkivakuutus." Timo Harakka, toimittaja "Kannatan kehitysmaiden tukemista ja auttamista. Eri maiden ongelmat ja samalla syyt köyhyyteen ovat hyvin erilaisia, joten yhtä oikeaa tapaa tehdä kehitysyhteistyötä tuskin löytyy. Kehitysmaissa hyvin usein yhteiskunnallinen vallanja varainjako on erittäin epätasaista. Niissä harvoin toimii lasa-arvoinen kansalaisyhteiskunta, sillä sekä poliittinen, taloudellinen että hallinnollinen valta on usein eliitin hallussa. Siksi voimavaroja pitää suunnata ennenkaikkea siihen, että kehitysmaiden kansalaiset ovat jatkossa entistä paremmin tietoisia omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Tähän tarvitaan sekä koulutusta että parempia tiedonsaannin ja välittämisen kanavia j a tottakai myös paljon ihmisten omaa halua toimia paremman tulevaisuuden hyväksi." Piia-Noora Kauppi. Europarlamentaarikko "Maailma ympärillämme muuttuu niin nopeasti, että tulevaisuudessa luottamus omiin kykyihin, luovuus ja taito tehdä itsenäisiä päätöksiä korostuu. Koulutus ja sivistyksen lisääminen sekä infrastuktuurin kehittäminen ovat avainasemassa, kun pohdimme, mitä yhteiskunta voi tehdä globaalisti hyvinvoinnin parantamiseksi." Veli Sundbäck, varatoimitusjohtaja, Nokia "Näinä aikoina kun riistokapitalismi, globalisaatio sekä ahneus lähestyvät yhä kiivaammin huippukohtiaan, (ts. syövät samalla omien olemassaolojensa peruspilareitaan) ovat rakkauteen, humaaniuteen sekä luonnonmukaisuuteen perustuvat ajatukset & teot kultaakin kalliimpia. Juuri tähän pohjautuu Kehitysyhteistyön olemassaolo ja siksi päätinkin myös itse muutamalla sanasella tätä nyt hyppysissäsi olevaa lehteä somistaa. Kuten kaikki hyvin tiedämme, planeettamme materialistinen omaisuus ja sitä kautta valta on jakautunut hyvin epätasaisesti. Tilanteen kärjistymistä kylmällä tavalla osoittaa tuore UNDP:n tilastotieto: pelkästään 358 henkilöä omistavat yhteensä saman verran varallisuutta, kun n. puolet (2,5 miljardia ihmistä) koko maapallomme väestöstä. Taloudelliset erot ovat räikeästi esillä kaikkialla, eikä niiden havaitsemiselta voi käytännössä välttyä. Ja vaikkakaan se raha ei onnea tahi laadukasta elämää tuokaan, niin silti sen alituisessa puutteessa eläminen voi olla hankalaa tässä hallitsevien taloussääntöjen mukaan toimivalla sekä niiden kahlitsemassa maailmassa. Ja kun vielä yleisesti tiedetään se tosiasia, että ne kulutushysterian synnyttämät runsaat hedelmät putoilevat kypsinä niin valitettavan pienen eliitin pusseihin, yhtynette kanssani seuraaviin lausahduksiin: Alas hedonistinen konsumerismi! Kunniaan todelliset, epäitsekkäät sekä kestävät arvot!" Sipe. rocktähti "Kehitysyhteistyö on tärkeä osa Suomen ja suomalaisten kansainvälistä vastuuta. Kehitystyömäärärahat romahtivat 1990-luvun alun laman aikana. Lipposen hallitusten aikana tuen markkamäärää on kyllä lisätty selvästi, mutta voimakkaan talouskasvun vuoksi kehitysyhteistyön osuus bruttokansantuotteesta ei ole juuri noussut. Vuonna 1996 hallitus teki kehitysmaapolitiikastaan periaatepäätöksen, mutta sen mukaiseen BKT-osuuteen ei ole päästy. Mielestäni Suomen tulisi linjata uudelleen kehitysyhteistyön tavoitteita. Meidän olisi esimerkiksi asetettava uudestaan selkeä tavoite ja aikataulu sille, milloin Suomi saavuttaa YK:n suosittaman 0,7%:n BKT-tason. Kehitysyhteistyö on tärkeä asia ja sen tekemisessä tarvitaan myös kansalaisjärjestöjä. Mutta kehitysmaiden aseman parantamisen ja maailmankaupan reilujen pelisääntöjen puolesta on toimittava myös muilla foorumeilla. Jokainen meistä tekee tärkeitä päätöksiä mm. omalla kukkarollaan kaupassa. Mielestäni Suomen tulisi olla nykyistä aktiivisempi myös köyhimpien maiden velkojen anteeksiantamisessa. Velkojen anteeksiannolla on tuettava maita, jotka pyrkivät aidosti demokratiaan, köyhyyden poistamiseen ja kansalliseen sovintoon. Suomen on oltava aktiivinen myös kansainvälisen varainsiirtoveron aikaan-saamiseksi. Tällaisen veron luotolla voitaisiin edistää ympäristöja kehityskysymysten ratkaisemi-sta. Valtiovarainministeriö on tilannut selvityksen kansainvälisten pääomaliikkeiden vakauttaja häiriötöntä toimintaa edistävistä toimenpiteistä. Selvitys valmistuu marraskuun loppuun mennessä." Suvi-Anne Siimes, Vasemmistoliiton pj., toinen valtiovarainministeri "Maailman Ympäri -iv-ohjelman veturina olen syvästi huolissani köyhimpien maiden kohtalosta. Ne nääntyvät kohta nälkään ja menevät konkurssiin ja katoavat siinä rytäkässä karttapallolta kokonaan. Se tarkoittaisi, että olisi vähemmän valtioita, joista minä voin esittää tyhmiä kysymyksiä ja kertoa huonoja puujalkavitsejäni. Sellaista kehitystä en voi hyväksyä." Simo Frangen, maisteri
TEKSTI JA KUVAT: MERJA LEPPÄAHO kurttuotsaisuus ei kuulu sambialaiseen mielenlaatuun Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on tukenut vuosina 1997 2000 kenialaista Green Bell Movementia. Hankkeen päättyessä suunnitelmissa on uusi kolmivuotinen kehitysyhteistyöhanke, jonka kohteena on Sambian itäisen maakunnan naisjärjestö (Eastern Provincc Women Development Association). Naisjärjestön tavoitteena on erilaisten projektien avulla taistella köyhyyttä vastaan, oppia uusia taitoja ja kasvattaa yhteiskunnallista tietoisuutta. KEPA (kehitysyhteistyön palvelukeskus ry) järjesti lokakuussa Sambian pääkaupungissa Lusakassa kansainvälisen gendcr-työpajan, jonka tarkoituksena oli valaista sosiaalisten sukupuoliroolien toimimaa ja merkitystä Gcndcr-analyysin tekeminen konkretisoitui kenitamaikalla, joka ryhmäni osalta suuntautui itäiseen maakuntaan, Chipatan kaupunkiin ja Kangomben kylään, tulevan yhteistyökumppanimme Chipata DVVDA.n (District VVomen Development Association) ja Mkolc naisryhmän vieraaksi. Kylavierailurt tarkoituksena oli tutustua Chipata DWDA:n toimintaan, naisryhmän jäseniin sekä heidän ja muiden kyläläisten elämään. Sambialais-suomalaisen ryhmämme tehtävänä oli myös kartoittaa genderkysymyksiä, joita kyläyhteisössä ja tavoitteellisessa kehitysyhteistyössä joudutaan pohtimaan. Chipata DWDA:n henkilökunta ja naisryhmän jäsenet toivottivat ryhmämme lämpimästi terveiulleeksi ja koin tulevan yhteistyömme olevan naisryhmälle tärkeä niin hyvin ryhmämme mokittiin ja majoitettiin kaikkien arkikiirciuen keskellä. Tavallisen perheenäidin päivässä on ilman vieraiden palvelemistakin paljon muuta puuhaa kylässä tekemiemme haastattelujen ja keskustelujen avulla kanoiiimme äidin työpäivän pituudeksi 16 tuntia, kun miehen työpäivä on kaksi tuntia lyhyempi. Päivän askareet koostuvat äiti-ihmisellä pääasiassa ns. tuottamattomasta työstä kuten ruoanlaitosta ja kodinhoidosta, mutta aina ehtiessään eli "vapaa-aikanaan" vaimo auttaa miestään perheen tiluksilla. Naisryhmät naisen asialla Chipatasta 40:n kuoppaisen ja pölyisen kilometrin päässä sijaitsevassa Kangomben kylässä ei ole sähköä tai puhelinta, mutta kaivo ja koulu löytyvät kohtuullisen matkan päästä. Suurin osa lapsista käy onnekseen koulua, vaikka vastuulla onkin us£in lisäksi perheen pienimmät tai kotieläimet. Naisryhmän jäsenet kokoontuvat niin ikään säännöllisesti tavaamaan ja laskemaan. Kylästä hieman kaupunkiin päin kohoaa naisryhmän yhlenä projektina talo lääkärille, jonka vastaanottopalvelut parantavat kyläläisten terveyttä ja elintasoa entisestään. Naisryhmän tavoitteena onkin ennen kaikkea kohentaa terveyttä ja ravitsemusta sekä turvata ruoantuotanto harjoittamalla peltometsäviljelystä. Tässä luonnonmukaisessa vUjelymetodissa pelloille istutetaan maaperää rikastavia puita, jotka tehostavat kesannointia näin samalta pinta.ilalta saadaan aikaisempaa suurempia satoja. Mkolen naisryhmä harjoittaa myös ns. Training for Transformation -koulutusta, jonka avulla maaseudun naiset ovat muuttaneet käsityksiään voimistaan, heikkouksistaan ja mahdollisuuksistaan. Koulutuksen tuloksena naiset kokevat oikeudekseen toimia itsenäisesti myös kodin ulkopuolella, kouluttautua ja ansaita ns. omaan pussiin. Naisryhmän toiminnasta hyötyvät välillisesti myös perheenjäsenet ja kyläyhteisö, kun koulutuksen myötä ruokavalio paranee, sairaudet vähenevät ja nainen jaksaa paremmin kantaa vastuunsa perheen elintasosta ja hyvinvoinnista. Moniavioisuus laitonta mutta yleistä Tunnelma kylässä on seisahtunut, vaikkakin kanat kaakattavat ja siat säntäilevät vuohien ja lehmien seassa. Kaikki näyttävät mielestäni tyytyväisiltä ja hyvinvoivilta; länsimainen kurttuotsaisuus on tipotiessään. Sambiassa virallinen kieli on englanti, mutta kylissä sitä osaavat vain harvat. Yhteisen kielen puuttuminen ei kuitenkaan estä tulkitsemasta vastaanottoa ystävälliseksi. Lapset hieman arastelevat valkoihoista, mutta naisryhmän naiset tervehtivät rohkeasti ja pyrskähtelevät nauruun, kun yritän aloittelijamaisesti kietoa valuvaa chitengeäni, afrikkalaista hamekangasta tiukemmin ympärilleni. Ilmeisesti myöskään nyanzankielinen tervehdykseni ei kuulosta aivan silta kuin sen pitäisi, sellaisen naurunremakan yntykseni saa aikaan. Lokakuu on Sambiassa kuuminta ja kuivinta aikaa ennen vilvoittavaa ja virkistävää sadekautta. Maa on kristitty, mutta ennakkotiedoista poiketen hartaus ei vastannut aivan odotuksiani: Lusakan katukuvassa vilahteli paljaita sääriä ja kylässäkin pukeuduttiin varsin niukkoihin toppeihin. Kristillisyydestä ei myöskään kieli moniavioisuus, joka tuntui olevan kylän naisille suorastaan ylpeilyn aihe. Vaimot ovat keskenään kuin sisaria ja "mies ja lapset" hoidetaan yhdessä tuumin. Järjestely toimii siten, että mies viettää tietyt päivät ja yöt aina vuorotellen kunkin vaimon majassa. Moniavioisuus ei ole Sambiassa laillista, mutta kylissä vallitsevat omat "viidakon lakinsa" mitä useampi vaimo miehellä on, sitä korkeammasta arvostuksesta hän nauttii ja mitä arvostetumman miehen vaimo on, sitä korkeampaa arvostusta saa myös itse osakseen. Naisen ristiriitainen asema Naisen asema afrikkalaisessa kylässä ei ole aina helppo ja ristiriidaton. Niinpä onkin erityisen positiivista, että Kangomben kylässä myös miehet osallistuvat naisryhmän toimintaan; saamalla miehet mukaan hankkeeseen voidaan taala, että järjestön periaatteet ja kaikkien perheenjäsenten voimavarat tulevat tasapuolisesti huomioiduksi. Itä-Sambian naisjärjestöt ovat erinomainen väylä välittää tietoa maaseudulle: tavoitteena on, eitä tämän kansalaistoiminnan avulla ihmiset saisivat valmiuksia tehdä päätöksiä ja toimia omaehtoisesti elinolojensa parantamiseksi. • Korvolla, puhtaan veden ääreltä, näkyy vain iloisia ilmeitä.