• I-"• • i I Lbn'ii[n "M^S* • M K v Jr**-!:,' !?>W V * M . "-^•.^ 1 ifk* •?«* S^^Tcuti *~ "S*^ 1 » % ' • ^^H ä \ i
• ai lasi ehti 16/2001 Tiede on utopiaa Viikate joulun elmissa. Sivu 6. " M ä k i n halusin lapsen. Sivut 16-17. Siksti, kvartti ja riposti. Sivu 18. KANNEN KUVA: JUHA KAUPPINEN Jyväskylän Ylioppilaslehti www.JYU.fi/jvfldavi Toimitus JYYn jäsenille kotiin kannettuno Keskussairaalantie 2 Jylkkäri maksaa 5 markkaa. 40600 Jyväskylä (014)2603360 Osoitteenmuutokset iylkkon@cc.jyu.fi JYYn keskustoimisto, Fox (014)2603355 (01412603928 Ilmoitusmyynti Päätoimittaja tmi Martti Mikkonen Juha Kauppinen ( 1 4 ) 2 7 2 1 6 6 . 4 6 4 2 5 3 3 (12.12. osti) Fox (014) 272 163 (014)2603359, 040584 0414 juho@st.jyu.fi Ylioppilaslelitien valtakunnallinen (014)2603359, 040584 0414 juho@st.jyu.fi ilmoitusmyynti Toimittajat Pirunnyrkki Oy, (02) 2331 222 Annakaisa Vääräniemi (taitto; 12,12. asli) 4 5 3 8 1 9 4 ormvoor@st.jyu.fi llmoituksenvalmistaja Grafiikka Rutanen ( 1 4 ) 2 1 6 3 1 5 , 5 5 9 6 2 4 4 4 Annakaisa Vääräniemi (taitto; 12,12. asli) 4 5 3 8 1 9 4 ormvoor@st.jyu.fi grofiikko.njtonen@co,inet.fi Lossi Toivonen 4 5 9 2 7 1 Painopaikka lotorvon@st.iyu.fi Lehtisepöt Oy, Pieksämäki (015)7234212. Taloudenhoitaja j a Painos 8 toimistosihteeri ftnjla Rouhiainen ISSN (014)607226 0356-7362 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Ilmestyy lukukausien aikana, 16 kertaa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. I l m e s t y m i s p ä i v ä t k e v ä ä l l ä 2 2 ilmestyy deadline 23.1. 16.1. 6.2. 30.1. 20.2. 13.2. 6.3. 27.2. 20.3. 13.3. 3.4. 27.3. 24.4. 17.4. 8.5. 2.5. Järjestöilmoitusten deadline päivää aikaisemminl! Ilmoitushinnat tekstissä 6.00mk/pmm takasivu 7.00 mk/pmm määräpaikkalisä 0.65 mk/pmm etusivu 9.00 mk/pmm (etusivu myydään ainoastaan kokonoon) Värihlnnat yksi lisäväri 450 mk neliväri 1350 mk Jylkkäri ei ole arvonlisäverollinen, (olon hintoihin ei lisätä veroa. p ä ä k i r j o i t u s / Es ,P an J an I I I / • o i k e i s t o Juha Kauppinen halljtuson a j a m a s s a alas valtion yliopistoja. Tilalle kaavailtujen eliittiyliopistojen rahoituksesta vastaisivat firmat, joilla olisi luonnollisesti myös valtaa puuttua yliopiston toimintaan, esimerkiksi lukukausimaksuihin ja tutkimukseen. Opiskelijat huutavat barrikadeilla: "Yliopisto ei ole liikeyritys!" Missä on tieteen objektiivisuus jos rahoittajina ovat yksityiset tahot? Meillä yliopistot ovat valtiorahoitteisia. Ainakin suurimmaksi osaksi. Toki yliopistoihin on pesiytynyt myös tutkimusta jopa professuureja jota rahoittavat ulkopuoliset tahot. Jyväskylän yliopistossa tällaista tutkimusta harjoitetaan ainakin IT-tiedekunnassa, matemaattis-luonnontieieellisessä tdkrssa (ympäristötieteet) ja taloustieteiden tdk:ssa. Ilmiö on tuttu: sinänsä välttämättömät markkinavoimat leviävät kaikkialle vaikuttaen asioihin, joihin niiden ei kerta kaikkiaan pitäisi vaikuttaa. Aihe ponnahtaa loisinaan esille mediassa. Professoreilta kysytään, ohjaako firmarahoitieisuus tutkimustuloksia. Vastaukset ovat kielteisiä. Tämähän on suunnilleen sama, kuin j o s Lahden MM-hiihtoihin valmistautuvilta suomalaishiihtäjiltä olisi kysytty: käytättekö muuten kiellettyjä aineita? Kuvitellaan tutkimusprojekti, jossa tutkitaan bensiinin lisäaineita. Tutkimuksen päärahoittaja on poltioainefirma X. Tutkimuksissa käy selville, että juuri tämän firma X:n sotkut ovat sitä kaikkein hirveintä huttua, mitä missään on kutsuttu bensiiniksi. Pääseekö tulos julkisuuteen? Ei pääse. Tulosta kenties manipuloidaan pikkuisen poistamalla muutamia äärilukuja. Tai sitten tutkimusta raportoidaan joko projektin toimesta tai viimeistään firma X:n loimesta peitellen, harhaanjohtavasti; firman X bensiini on hieno tuote. Osapuolet allekirjoittavat tyytyväisinä jatkorahoitussopim u k s e n , mitä ei missään tapauksessa olisi lapahiunui, jos tutkimuksen todellinen tulos olisi julkaistu sellaisenaan. Mutta onko tavallinen, ei-firmarahoitteinen tutkimus sen rehellisempää? Rahahan siinäkin jyllää. Jos kaksi vuotta tahkotun tutkimuksen tulokset eivät ole riittävän raflaavia, tulos julkaistaan vaatimattomassa tieteellisessä julkaisussa, eikä jatkorahoitus ole lainkaan varma. Miksei siis hukata dataa, jätetä analysoimalta dataa, rukata lopputulosta, poisteta outlayereita, tai muuten varmisteta, että tulos on riittävän kiinnostava? Ja vaikkei nyt j u u r i tämä ryhmä toimisi näin, niin kuinka varmistetaan, ettei jossain niistä kymmenistä tutkimuksista, joihin tämä tutkimus nojaa, ole suoritettu jotain edellämainituista toimenpiteistä. Lopputuloksena on valtava, kymmeniä vuosia vanha sykkyrä erinäisiä eri tahojen rahoittamia projekteja, joiden lopputulokset ovat peräti epäilyttäviä ja jotka nojaavat toisiinsa. Tämän sykkyrän nimi on tiede. Tämän sykkyrän sanotaan pyrkivän objektiivisuuteen. Mutia tieteessähän on lopulta joka tapauksessa kyse vain todennäköisyyksistä. Kuinka suurella todennäköisyydellä tämä tässä katoaa nopeammin kuin luo tuossa? Kuinka suurella todennäköisyydellä on olemassa tutkimusta, jonka lopputulokseen raha ei vaikuta millään tavalla? Sekatava ra käyttäjä vieraasta päästä/ MyönAki Puupponen S T v a r a käyttäjä. Se alkoi silloin, kun miehiä oli tehty laudoista jo pitkään ja lautaiset naiset olivat historiaa, Nykyään roikun markantaloissa ja euromarketeissa, joissa ruoskin Visalla itseäni hurmioon. Tilipäivinä ostospalatseissa tunnen istuvani Jumalani oikealla puoleHa. Kuljen kaupungin ihmiskoskissa, jotka ovat aina vieneet minua vain myötävirtaan. Menen aina omin päin, mutia ensin mietin muiden mielillä. Se on minun käsitykseni "myötäelämisestä". Kauppakeskusten halogeenit manipuloivat minua ostamaan. Syön trendejä, ulostan outkuonaa. Asuntoni sisukset vaihtuvat sitä mukaa. kun sisustuslehtien uudet numeroi ilmaantuvat supattamaan takapiruiksi. En avautuisi näin, mutta sekin on nyt muotia. En kirjoittaisi iätä, mutta on trendikästä tyrkyttää itseään kuin meikattua alennushau. kea. Minusta ajan henki tuoksuu aina hyvälle, jnintunraikkaalle Pepsödent-hymylle, vaikka se olisi syönyt valkosipulia pilaantuneilla kaskinauriilla. Ja minähän p*****e olen itse muoti! Anteeksi, nyt lipsahti agraansana; ethän luule minua savolaiseksi, ethän? Erhe korjattakoon: Ja minähän olen sulle (lausutaan hupsunhauskasti sössöitäen) muoti. Tämä kirjoitus ei ole avunhuuto ahdistuksen hetteiköstä, vaan pikku mukava Naomi Klein -roolileikki ja joulunalussyyllistys, jotka kotvan ovat in.
• http://www.jyu.fi/jylkkari 1 2 . JOULUKUUTA 2 1 • 4 1 . VUOSIKERTA TEKSTI: LASSI TOIVANEN KUVAT: ANNAKAISA VAARANIEMI ilaskunncm UUDEN EDUSTAJISTON järjestäytymiskokouksessa 5. joulukuuta ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi valittiin valtio-oppia opiskeleva Simo Pöyhönen (Poik). Pöyhösellä on laaja-alaista kokemusta JYYn toiminnasta. Hän on ollut mukana vuodesta 1997 toimien ensin edustajistossa, -98 hallituksessa puoli vuotta sopovastaavana ja saman vuoden heinäkuusta kesäkuun 2000 loppuun sosiaalisihteerinä. Viime vuoden hän olijalleen edustajistossa ja kuluvan vuoden lopun ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut muun muassa liikuntaja sosiaalivaliokunnissa. "Uusi hallitus sai laajan kannatuksen edustajistossa. Kokoonpanoa äänesti yli kaksi kolmasosaa, mikä on aika vahva pohja lähteä tekemään asioita. Tietenkin on vaikea sanoa, millä perusteella ihmiset ratkaisujaan tekevät. On tiedostettava, että kaikki ryhmät eivät yleensä voi saada hallituspaikkoja. Ymmärtääkseni tänä vuonna lähes kaikki ryhmät kuitenkin neuvottelivat kaikkien kanssa, mikä on erittäin positiivisia", Pöyhönen kertoo hallituksen muodostamisesta. Pöyhönen kertoo, eitä JYYn puheenjohtajalla ei ! syytä puuttua hallituksen toimintaan, mutta sen seuraaminen on tärkeää. "Edustajisto on kuitenkin se, joka valvoo hallituksen toimintaa. Tärkeää on mielestäni myös pyrkiä varmistamaan, että edustajisto tajuaa asioista päättäessään sen, mistä päätetään. Toivottavasti edustajiston jäsenet ottaisivat asioista selvää ja tulisivat kysymään, mikäli eivät jotain ymmärrä." Hallituksen rakenne ei Pöyhösen mielestä ole erityisen poikkeuksellinen tai yllättävä. "Puoluestdonnaisei ryhmät muodostavat periaatteessa hallituksesta alle puolet. Tärkeintä olisi, eitä ne yksilöt, jotka hallitukseen on valittu, sitoutuvat toimintaan niin kauan kuin siellä istuvat ja pyrkivät vaikuttavaan rooliin. Se on sitten heidän linjausiensa paikka, mihin keskitytään. Voi olla, että keskitytään omaan organisaatioon eli yliopistoon tai sitten pyritään yleismaailmallisempaan vaikuttamiseen. Hallitus määrittelee ylioppilaskunnan kannan." Ylioppilaskuntaan vaikuttavia asioita peruskysymysten ohella on jo näköpiirissä. Suuria asioita JYYn kannalta ensi vuonna on Ylioppilastalon laajennuksen rakennustöiden aloittaminen sekä Kortepohjan laajennus. "Yleiset opiskelijan hyvinvointiin liittyvät asiat eivät paljoa muutu. Voisin kuvitella, että ensi vuoden aikana käydään vilkasta keskustelua esimerkiksi opetuksen maksuttomuudesta, sekä yliopiston tasolla hallintovaaleista, joissa valitaan tiedekuntaja laitosneuvostot, yliopiston hallitus ja muut tämäntyyppiset elimet. Niissä opiskelijoilla on yleensä mahdollisuus vaikuttaa, vaikka ylioppilaskunta tekeekin valinnat. Ne tehdään ainejärjestöjen esitysten pohjalta." Pöyhösen mukaan ylioppilaskunnan alkuunpanema ainejärjestöjen yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin, ja hän toivoo sen jatkuvan omalla painollaan. Hän on sitä mieltä, että ylioppilaskunta voisi olla paikallisella tasolla aktiivisempi isompien hankkeiden toteuttamisessa. Esimerkiksi kaikenlaiseen opiskelijan hyvinvointiin liittyvää SYL:n, OLL:n ja YTHS:n Kehräprojektia voisi soveltaa paikalliseen toimintaan. Tällaiset linjaukset ovat Pöyhösen mukaan kuitenkin hallituslähtöisesti toteutettavia. "Tänä vuonna on pystytty toimimaan melko hyvin. Viime hallitus oli aktiivinen, toivottavasti näin on jatkossakin. Esimerkiksi liittokokouksissa huomasi, että JYY toimi yhtenäisesti. Edustajisto on silloin hyvä, kun se keskustelee. Toivoa sopii, että ryhmät käyttäisivät oikeuttaan tehdä aloitteita. Edellinenkin edari oli keskusteleva, mutta aina voi vielä parantaa. Jokaisella jäsenellä on yhtäläinen oikeus puhua, mutta usein vain muutama ihminen on äänessä. Sen ei tarvitse olla näin." YLIOPPILASKUNNAN hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Pasi Nykänen (JYTK). Nykänen on toisen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija. "Kokemusta ylioppilaskunnasta olen saanut oman viiteryhmän eli Tuhatkunnan kautta, jonka toiminnassa olen ollut mukana puolisentoista vuotta. Aikaisemmalla opiskelu-urallani ammattikorkeakoulussa ehdin toimia oppilaskunnan täysipäiväisenä pääsihteerinä reilun vuoden sekä muun muassa erinäisissä yhdistyksissä puheenjohtajana ja taloudenhoitajana." Nykäsellä ei ole vielä tiedossa asioita, jotka aivan lähiaikoina vaatisivat hallituksen huomiota lukuunottamatta tiedotussihteerin valintaa. "Onhan sitten tietenkin näitä päivänpolttavia aiheita, kuten opiskelun maksullisuus tai maksuttomuus. En usko, että ennen vuodenvaihdetta eteen tulee mitään akuuttia." JYY-kuvan parantaminen on eräs Nykästä kiinnostavista asioista. Myös viime vuosina rakentamaan pyrityn avoimen ilmapiirin linjaa Nykänen toivoo jatkettavan ja edelleen kehitettävän. "Esimerkiksi rakennusprojektit, tutoroinnin uudelleenjärjestelyt ja muut koulutuspoliittiset aiheet työllistävät ihmisiä varmasti ensi vuonna. Kaikki ovat varmaankin valmistautuneet ainakin henkisesti siihen, että töitä tulee olemaan. Yritämme jaksaa suoriutua niistä", sanoo Nykänen. Suurempia epäkohtia edellisen hallituksen toiminnassa Nykäselle ei tule mieleen. Edustajistossa on Nykäsen mukaan käyty keskustelua, mutta sitä voisi edelleen kehittää. "Ehkä vielä tulevat tällaiset ryhmärajat vastaan. Niiden hälventäminen voisi olla hyvä tavoite." • JYYN EDUSTAJISTO valitsi kokouksessaan torstaina 29.11. Jyväskylän Ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi Tommi Piteniuksen. Hän aloittaa toimessaan 10.1.2002. 30-vuotias Pitenius aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 1992 ja valmistui vuonna 1998 pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Vaikka Pitenius on suorittanut muiden opintojen ohessa myös journalistiikan approbaturin, varsinaisen pätevyyden toimittajan töihin hän on hankkinut mittavalla työkokemuksellaan. "Heti kirjoitusten jälkeen, vuonna -90, menin töihin Warkauden lehteen. Siellä työskentelin monissa eri töissä vuoteen 1997 asti. Opiskelin toki jo samalla Jyväskylässä. Warkauden lehdessä menivät kesät ja viikonloput. Uutistoimittajan puuhien lisäksi työskentelin siellä myös urheilutoimittajana ja jopa valokuvaajana muutaman viikon." Pitenius kertoo muutenkin valokuvauksen olevan tuttua puuhaa VVarkauden lehden ajoilta; julkaistuja kuvia kertyi satoja per vuosi. "Valmistuttuani tai oikeastaan jo vähän ennen sitä aloin tehdä tuurauksia Keskisuomalaiseen. Määräaikaisilla sopimuksilla olen ollut talossa siitä lähtien. Nyt kun sopimus vuodenvaihteessa loppuu ajattelin hakea sopivasti auennutta Jylkkärin päätoimittajan paikkaa." Lehtityön ohella Pitenius on kerännyt työkokemusta myös kustannustoimittajana eräässä suuressa kotimaisessa kustannusyhtiössä. ENTÄ MILLAINEN mies Jylkkärin tuore pää on vapaa-aikanaan? "Minä olen aika tavallinen jäbä, semmoinen tasainen tyyppi. Perusteellinen, mutten mikään pilkunviilaaja; ehkä vähän nysvääjään päin kallellaan." Pitenius on harrastanut miekkailua kuusi vuotta. Sen ohella hän lukee paljon sekä historiaa että romaaneja. "Juuri nyt työn alla on Peter Englundin Voittomaton. Se sijoittuu 1600-luvulle, ja kertoo Kaarle Kustaasta. Opiskelu ei ole sentään kokonaan ehtinyt tuhota mieltymystä kotimaiseen kaunokirjallisuuteen. Suosikkikirjailijoitani ovat Juha Seppälä, Kari Hotakainen, Jari Tervo yleensäkin suomalainen iskevä proosa. Lyhyet lauseet ja tyly teksti", Pitenius kertoo. Lyhyys ja nasevuus ovat hänen aseitaan myös uutistekstin kirjoittamisessa. "Asia, piste. Asia, piste. Ja ehkä pilkku jossain välissä", hän kuvailee. "Kirjallisuudessa sellainen monitahoisuus ja -tulkintaisuus on hyvästä, lehtikirjoittamisessa asia on mielestäni päinvastoin. Pyrin kertomaan asian yksiselitteisesti, niin ettei lukijan tarvitse lukea rivien välistä asioita. Pyrin auttamaan lukijaa tekstin tavaamisessa niin pitkälle kuin mahdollista." TYÖSKENNELLESSÄÄN Keskisuomalaisessa Pitenius kirjoitti joistain yliopistoaiheista, muun muassa edustajistovaaleista pariin otteeseen. Hän on myös käsitellyt jutuissaan sellaisia yleisemmin kiinnostavia aiheita, joista tehdyt jutut olisi voinut lähes sinällään julkaista ylioppilaslehdessä. Nyt astuessaan Jylkkärin palvelukseen Pitenius ei aio toteuttaa mitään suurta vallankumousta. Hänen mukaansa Jylkkäri on aina ollut hyvä lehti. "Ehkä hivenen uuiislehtimäisempään suuntaan vien Jylkkäriä. Yo-kunnan ja yliopiston asioista haluaisin enemmän sellaisia lyhyitä uutispätkiä. Ja sitten myös penkovia juttuja. Uutinen pitää monesti tehdä itse selvittämällä. Ne ovat vähän työläitä, mutta varmasti lukijoita miellyttäviä juttuja." "Erityisen mukavaa on, että tällä paikalla pääsee kirjoittamaan nuorille, opiskeleville ihmisille. Monissa muissa paikoissa neuvotaan kirjoittamaan siten, eitä peruskoulun kahdeksasluokkalainen tai Pihtiputaan mummo saa tekstistä selvää. Sellaista sääntöä ei ole täällä", Pitenius toteaa mielissään. Lehden uudeksi toimittajaksi Jylkkärin johtokunta päätti äänestyksen jälkeen esittää Sari Summasta. Hallitus tekee asiasta lopullisen päätöksen viikolla 50. Asiasta kerrotaan enemmän Jylkkärin ensi numerossa. JUHA KAUPPINEN
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 kahvipöytävisailiL OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Montako ottelua Teemu Selänne tarvitsi saavuttaakseen 100 NHL-maalin rajan? 2. Kuinka suuri osa 41-45 -vuotiaista suomalaismiehistä on tai on ollut naimisissa? 3. Mitä jalkapallojoukkuetta näyttelijä Kevin Costner kannattaa? 4. Millä Euroopan mantereen ulkopuolisilla alueilla euro tulee käyttöön? 5. Mikä on USA:n yleisin nisäkäs? i r tarjolla tänään r a r i n l l a t ä n ä ä n o n Jylkkärin osaslo. jolla kerrotaan vinkkejä I d l J O U d I d n d d l l jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkielämäslä. kuten musiikkitarjonnasta, teatterista, taidenäyttelyistä ia bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat. Anna oma menovinkkisi osoitteeseen jylkkari-tanaan@cc.jyu.fi ALLIKKO 6. Montako parhaan ohjauksen Oscar-palkintoa Alfred Hitchcock voitti? 7. Mitkä olivat Suomen kolme ostetuinta automerkkiä heinäkuussa 2001? 8. Millä nimellä Martha Jane Burke paremmin muistetaan? 9. Kuka oli Rolling Stone -lehden ensimmäisen numeron kansikuvassa? 10. Missä avattiin maailman ensimmäinen yleinen kirjasto? m Kuinka pelataan Talibanbingoa? ""•8H'Z-8>l-J'0et-OV 'at-a'z5-8'9H:snNoa nm euuonA essBAosjBA (H uouuoi uu,of 6 auer Aiiiueieo "8 jiog U96BMS)||OA e[ oapuoyij pjoj 'eiisv |9drj L 'ueeiuÄ g -g |J!!H '9 (»isuey) uoianbM el ajjoy is $|3S (e>|suey) anoÄeyn '(eijsuey) anb -miije^i '(Bisuey) eueAeng ue>|suea '(eijsuey) uomnay '(e)(suey) adnoiopeng '(neo -nijoy) BJjSpe^ '(iieöniiod) luozy '(eluedsg) |9JEBS -UBUEUEM na eisieuiojna ui>| -uotiol iisegjun)) \em\nn\ \\ -sasHiouujiieu, mo\ 'emgnie eii!Si|ondo)||n uedoojn3 !)S9S|||99|9||UeeUJ B||!|N f eneuasjv '6 •eniu9S0id6t8'2 081 l rEATTERIT Kaupunginteatteri: Suuri näyttämö: Särkelä me ke 12.12., pe 28.12.. ma 31.12., la 5.1., pe 11.1, la 26.11. klo 19, su 27.1. klo 14. West Side Story to 13.12., la 15.12., la 29.12. klo 19. Maan päällä paikka yksi on pe 14.12. klo 19, la 5.1. klo 14, la 12.1. klo 19, la 19.1. klo 19. Lumifcfei la 15.12., la 29.12., la 12.1. klo 14. Pieni näyttämö: Taikalamppu ke 12.12. klo 17.30, 19. Säädyllinen murhenäytelmä to 13.12., la 15.12., la 29.12. klo 19. Jään ja tulen lauluja pe 14.12., la 12.1., la 19.1. klo 19. Ollaanko vai eikö olla? la 5.1. klo 19, la 19.1. klo 14, la 26.1. klo 19. Huoneteaiteri: to 13.12., pe 14.12., la 15.12.. su 16.12., ma 31.12. klo 19 Tyköistuva tango NÄYTTELYT Taidemuseon Holvi: 15.12.2001-3.3.2002 Tuntemattomat mestarit. Suoja: 15.12.2001-3.3.2002 Matti Waskiiampi: Maalauksia. Keski-Suomen museo: 6.1.2002 saakka TEXO-tefotiilitaidendyttely. Alvar Aalto -museo: 31.1.2002 saakka Kultakelloja Mehiläispesä. Alvar ja Aino Aallon valaisimia. Suomen Käsityön museo: 6.1.2002 saakka Oma joulu. Galleria: 6.1.2002 saakka Galleria Becker: 15.12. alkaen Tuomo Blomqvisi. Galleria Harmonia. 13.1.2002 saakka Valokuvia. Galleria Pinacotheca: Mietteitd. Sonja Vectomovin öljymaalauksia ja pronssiveistoksia 11.1.2002 saakka. Jyväskylän kaupunginkirjasto: Maan päällä paikka yksi on -näyttely Pääkirjastossa 28.12. saakka. Olotila-tefestiilitaidencryftely 15.12. saakka. KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Jyväskylä Sinfonia: Joulutunnelmia-konsertti ke 12.12. klo 19 Taulumäen kirkossa. Suomalainen konservatorio: Laulajien joulukonsertti, Sirpa Kovasen lauluoppilaat esiintyvät ke 12.12. klo 19, Veteraanitalo, Palokka. To 13.12. klo 19, Taulumäen kirkko. Joulukonsertti, jossa julkaistaan Suomalaisen konservatorion kamariorkesterin ja Seminaarinmäen kuorokoulun joululevy. Oppilaskonsertti ma 17.12. Klo 18, kamarimusiikkisali. Kaupunginkirkko: Ke 12.12. klo 18 Perheiden joululauluilta. Pe 14.12. klo 19 Lucia-vesper. Musica-kuoron joulukonsertti Magnum Mysterium torstaina 13.12. klo 21.00 Kaupunginlarkossa. Kuokkalan Kartano: Su 16.12. klo 15 Joulukonsertti ja Tiernapojat. To 13.12. JYY.n pikkujoulut, liputlO mk. Mm. Soda & Cinnamon Girls. Pe 14.12. HUONHSTOkluh, liputl5 mk/ 21-03. TV-resistori & Kemialliset ystävät. NYE 31.12. SETAn uudenvuodenbileet, liput 15/30 mk. P0P/R0CK/JAZZ/KLU8IT Lutakko Ke 12.12. Keskiviikkoklubi: Dynamo. Liput 15/0. Huom! Jäsenet ilmaiseksi! K18. To 13.12. The Haunted (Swe). Liput 60/50. Pe 14.12. Paleface. Liput 40/30. La 15.12. Viifeate. Liput 30/20. To 27.12. ChildrenoJBodom+Agonizer. Liput 50/40. HUOM! Liput myynnissä 10.12. alkaen! Bar 68: pe 14.12. Dewlap. La 15.12. Joensuu pop-city • kiertue: Maryland. Pool, Terho. Pe 21.12. Joulujuhla. La 22.12. Pigmill. La 29.12. Sara. Ma 31.12. BetoniHank. VireXMAS: Pe 21.12. 21-03 Domino. j y y KOPOVALIOKUNTA To 13.12. klo 17.30 Kopovaliokunnan kokous, yo-talon hallituskabinetti. KUITTUURIVAUOKUNTA To 13.12. klo 16 Kulttuurivaliokunnan kokous, Ilokiven ruokalan takaosa SOPOVAUOKUNTA Sosiaalivaliokunnan vuoden viimeinen kokous joulutorttujen ja puheenjohtajavalinnan merkeissä torstaina 13.12 klo 18.30 Ylioppilastalolla hallituskabinetissa. Tervetuloa! To 13.12. klo 20-03 JYYn Lucian päivän pikkujoulubileet, llokivi, liput 10 mk. Lucianeidon valinta, es. Cinnamon Girls, Soda, Antti Laukkanen ja Impivaara. Tarjolla glögiä ja pipareita. Lossi Toivanen Alvar Aallon mehiläispesä sekä muut valaisimet ovat nyt esillä suunnittelijan nimikkomuseossa Jyväskylässä. valoa kansalle PIMEÄÄN VUODENAIKAAN ajoitettu näyttely Kultakello ja Mehiläispesä Alvar Aalto -museossa aloitti Alvar ja Aino Aallon valaisinsuunnittelua esittelevän näyttelyjen sarjan. Valaisimia on esillä museon studiossa 28. helmikuuta 2002 saakka. Näytteillä on valaisimia kolmesta eri rakennuksesta: Jyväskylän työväentalosta, Paimion tuberkuloosiparantolasta sekä Kansaneläkelaitoksen pääkonttorista. Valaisimia on Aallon klassiselta sekä kansainvälisen modernismin kaudelta ja 1950-luvulta. Erilaisia valaisimia on esillä viitisenkymmentä. Avajaisissa 1. marraskuuta Alvar Aalto Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja, varatuomari Heikki Alanen kertoi, että Alvar Aalto pyrki luomaan rakennuksistaan yhtenäisiä kokonaisuuksia suunnitellen itse pienetkin yksityiskohdat. Aallon suunnittelemien valaisimien kokonaismäärää ei tiedetä, mutta samanlaisia valaisimia ei yleensä käytetty eri rakennuksissa. "Näyttely on osuva myös Aino Aallon merkityksen tajuamiseksi", Alanen sanoo. Lisäksi näyttelyssä voi nähdä ne Aaltojen suunnittelemat valaisimet, joita myytiin Artekin myymälöissä 1950-luvulta 1970-luvulle. Aineisto koostuu valaisimista, luonnoksista, piirustuksista ja valokuvista. Valaisimia ovat lainanneet Kansaneläkelaitos (Helsinki), Jyväskylän työväenyhdistys ja Paimion sairaala. Näyttelyyn liittyvä julkaisu ilmestyy alkuvuodesta 2002. LASSI TOIVANEN Alvar Aalto -museo: 31.1.2002 saokka Kultakello ja Mehiläispesä. Alvar ja Aino Aallon valaisimia. Museo on ovoinno tiistaista sunnuntaihin kello 11.00-18.00. Studioon on vapoa pääsy. 13S)inViSVA news in english TWO DISTINGUISHED GENTLEMEN "We're having our Silver anniversary soon, next year its 25 years together", musician-producer-composer-scriptvvriter Pedro Hietanen remarks. "Yes it is" Mauri Antero Numminen, as versaule as his companion plus at least author actor director artist, admits. The two distinguished gentlemen are discussing their long mutual career thai started almost 25 years ago, in 1977 with a performance in Jyväskylä. Lots of vvater has passed under the bridge but one thing remains the same, the gentlemen are suli on the road. "One has to work to earn living, and this is our work", Numminen says. Besides touring together, both of them have other ongoing projects that wiU keep these two distinguished gentlemen busy with music industry for years to come. Check the net: http://www.ma-numminen.net/ VIIKATE PERFORMS THE BITTER CAROLS Viikate (the Scythe), a Lahti based band released an exceptional Christmas album. Their new record, Vuoden synkin juhla (The Gloomiest Fest of the Year), takes a peek to the grim side of the Christmas, and it includes more gloomier versions of some well-known Finnish Christmas carols as well as some songs of their own. The band will release new material in the beginning of die next year, as die 10" EP widi working name of Kevyesti keskellä päivää will be published. Viikate in lutakko December 15. THE POPCITY IS SEEN AND HEARD OFFERING POP FROM NORTH KARELIA This year Joensuu has been the official Popcity of Finland, chosen by the Finnish Music Information Centre (FIMIC). "The Popcity project is a statemem with a regional policy nature. "We aim to make the pop and rock scenes of smaller towns more well-known and bring bands into the national consciousness", tells Jukka Jaakkola from FIMIC. The goal is to break the status of Helsinki, Tampere and Turku as the centres of popmusic in Finland. Next year the Popcity of Finland will be Jyväskylä, and the Popcity tour will launch from here in February, and during the spring there will be concerts in Helsinki and Tampere, amoing others. The Popcity2001 tour in Jyväskylä: Pool, Maryland and Terho in Bor68 December 15. NEWS BY ANTTI AIRAKSINEN, MIKA PUUKKO
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 LASSI TOIVANEN KUVAT: ANNAKAISA VAARANIEMI JYYn mega-pikkujoulujen yhteydessä 13. joulukuuta järjestetään ensimmäistä Kertaa Lucia-kilpailu. SOPOSIHTEERI Piia Järvenpää-Kansikas kertoo, että idea tuli siitä, kun valituksi pikkujoulupäiväksi sattui Lucianpäivä. Kilpailun voittaja saa maineen ja kunnian ohella ainakin upean kukkakimpun, vapaalippuja Kampus Kinon näytöksiin sekä muuta JYY-sälää. Lisäksi lauluyhtye Impivaara esittää lauluja onnekkaalle voittajalle. Seuraavassa Lucia-ehdokkaat esittelyssä. "OLEN Reija Leppänen, 20 vuotta. Opiskelen yliopistossa kasvatustiedettä kolmatta vuotta ja OKLssä toista. Minusta tulee luokanopettaja. Minulla on tällainen lapsuuden trauma, kun en koskaan päässyt Lucia-neidoksi. Musiikkiluokan tytöt valittiin aina. Sain kilpailusta tiedon sähköpostitse. Kaveri sanoi, että minun pitäisi osallistua, sillä vanhana mummona en enää pääse Lucianeidoksi. En ole aiemmin osallistunut vastaavanlaisiin kilpailuihin." • "OLEN Riina Pulkkinen, 25-vuotias suomenopiskelija ja tuleva äidinkielenopettaja. Lucianeito on kirkkauden ja valon luoja. Mielestäni on tärkeää tuoda valoa synkkaan talveen. Koen että minulla on hvvää mieltä annettavana ihmisille. Aiempaa kilpailukokemusta minulla ei ole. Pienempänä halusin aina olla enkeli kaikissa näytelmissä. Lucia-neidon tulee olla hyvä ihminen, kuten minä, ja hänen pitää omata inhimilliset arvot. Minulla on kokemusta Lucia-juhlista, sillä olen asunut viisi vuotia suomenruotsalaisella paikkakunnalla, missä juhlat olivat merkittävä tapaus." • "MARIA KOLLMANN, 22 vuotta. Opiskelen puheviestintää kolmatta vuotta. Haluan Lucianeidoksi, sillä olen harrastanut Lucia-toimintaa kotipiirissä pienestä pitäen. Olen unelmoinut päivin ja öin tulevani oikeaksi Luciaksi. Luin kilpailusta sähköpostista, olen ensikertalainen Luciakilpailussa. Jos minut valitaan, aion kantaa kynttelikköä Lucian arvon vaalimalla tavalla. Hyvä Lucia-neiio on tavattoman viaton, hyvä ja kiltti."» *>E» "OLEN Matti Mäkinen, 31, ja olen JYYn pääsihteeri. Olen opiskellui suomen kieltä, valmistuin tänä vuonna. Haluan Luciaksi, sillä tasa-arvo on aina ollui hyvin lähellä sydäntäni. Lucia-neito-kisassa jo pelkkä nimi houkuttelee osallistumaan, jotta tässäkin tapauksessa tasa-arvo toteutuisi. Päätin lähteä kisaan mukaan sihteeripalaverissa, kun toiset sihteerit pyysivät. Aikaisempaa kokemusta tällaisista kisoista on rippikoululeiriltä, jossa olin mukana Miss Leirisääri -kisassa. Olin ensimmäinen perintöprinssi. Lucianeidolla vaaditaan iloisuutta ja hyvää sydäntä. Ne vaatimukset uskon täyttäväni. Toivon, että minut valitaan myös siksi, että olen pitänyt polkkatukkaani vain näiden kisojen takia. Muuten olisin todennäköisesti leikannut hiukseni lyhyemmiksi." • fuksin matkassa JYLKKÄRI SEURAA KULUVAN LUKUVUODEN AIKANA LIIKUNTAPEDAGOGIAAN ENSIMMÄISEN VUODEN OPISKELIJAN KIRSI HYVÄRISEN FUKSIELÄMÄÄ. ENSIMMÄISESTÄ KESKUSTELUTUOKIOSTA KIRSIN KANSSA KERROTTIIN JYLKKÄRISSÄ 9/2001. Ykkösen joulukiire KIRSI HYVÄRISELLÄ on kuuleman mukaan pitänyt kiirettä sitten viime näkemän. Lievä ja ärsyttävä flunssa vaivaa edelleen, mutta se ci ole pahemmin haitannut opintojen edistymistä. "On ollut paljon koulutöitä, esimerkiksi monta tenttiä ja raportti kouluharjoitteluviikosta." Hieman tavanomaisesta poikkeava projekti oli noin viisiminuuttisen liikuntavideon tekeminen. Pätkä tehtiin kolmen hengen pikkuryhmässä aina editointia myöten. "Se oli hauskaa. Aihe oli vapaa, teimme sen kuntosaliharjoittelusta. Käytössämme oli Liikunnan atkja av-välineet. Edintointi oli vaikeaa, kun ei ollut aikaisempaa kokemusta", Kirsi kertoo. Haastattelua tehtäessä seuraavaksi kalenterissa ovat Liikunnan perinteiset itsenäisyyspäivän tanssiaiset. Opiskelu on työllistänyt Kirsiä melko paljon, tosin muutaman kerran hän on ehtinyt käydä perheen luona Laukaassa. Tarkempia suunnitelmia joulun ja uudenvuoden vietosta fuksimme ei • ole tehnyt. Joulun alla tiedossa on ainoastaan Berliinissä opiskelevan kaverin saapuminen Suomeen, jolle järjestetään tupaantuliaiset. Samalla pidetään pikkujoulubileet. Pienempänä Kirsi kertoo viettäneensä joulunsa mummolassa, mutta nyt sukujoulun esteenä on myöskin se, että osa sukulaisista lähtee kahdeksi viikoksi Thaimaaseen. "Olisihan se joulu ulkomailla toisaalta vaihtelua, mutta ehkä kuitenkin vietän mieluiten jouluni Suomessa. Jonnekin Lappiin voisi lähteä porukalla. Ulkomaanmatka olisi paikallaan sitten joulun jälkeen. Uudenvuoden kanssa käy aina niin, että tarkoituksena on kavereiden kanssa suunnitella ajoissa, minne mennään juhlimaan, mutta lopulta päätös tehdään vasta edellisenä iltana. Hauskaa on silti aina ollut", Kirsi selvittää loman viettosuunnitelmiaan KATSOESSAAN TAAKSEPÄIN mennyttä ensimmäisen opiskeluvuoden syksyä Kirsi kokee sen olleen odotetun kaltainen. Töitä on riittänyt, sillä luentotenttien ja muun asiaankuuluvan opiskelun ohella Kirsi on käynyt tenteissä aktiivisesti jokaisena tenttipäivänä. Opiskelua on helpottanut oman tietokoneen saaminen, jonka hän osti isoveljeltään. Liikunnan atk-luokissa on Kirsin mukaan usein melko täyttä. "Tiivis tahti jatkuu taas keväällä. Joululomallakin pitää lukea. Kaikki aika ei silti mene nenä kiinni kirjassa. Vapaa-ajalla näin talvella ohjelmassa on muun muassa spinningiä ja sulkapalloa. Lisäksi käyn pelaaKirsi uskoo lukevansa tenttikirjoja myös joululomalla. massa tennistä poikaystäväni kanssa." Vuodenvaihteen jälkeisen ajan kohokohtia on tammikuun alkuun sijoittuva syntymäpäivä, jolloin Kirsillä kilahtaa mittariin 21 vuotta. LASSI TOIVANEN Viimeinen sana SYKSY JYLKKÄRISSÄ on mielenkiintoista aikaa. Toimitus muuttuu elämän keskipisteeksi. Osittain siksi, koska kesäkuumiltaan palanneet avustajat ravaavat tarjoamassa juttujaan, ovat ruskettuneita, rentoja ja iloisia. Toinen syy, miksi elämä täyttää toimituksen syksyllä, ovat sadat toimituksessa asioivat fuksit. Heillä on mielessään vain yksi asia: "Saaks täältä opiskelijakortteja?". Toimitushan sijaitsee samassa kerroksessa kuin ylioppilaskunnan keskustoimisto. Miksi keiTon tästä? Koska se on mielestäni kätevin tapa kenoa, millaista oloa tällä hetkellä kaipaan. Sellaista oloa, etten tiedä missä on keskustoimisto, etten tiedä missä on Jylkkärin toimitus. Etten tiedä, mistä saa. kirjoittaa, mikä ärsyttää ketäkin. Että teen vaan, enkä väistele tai ajattele liikaa. Sellainen olo on kaikista paras tätä tointa ajatellen. Ja sellainen olo minulla oli viime vuoden lokakuussa, kun aloitin täällä. Tuore ja innostunut. Nyt olo on hiukkasen ummehtunut. Ei siksi, että tämä olisi ikävä työympäristö. Päinvastoin. Ennemminkin vertaisin tunnetta siihen, kun istuu mukavaan tuoliin. Ensin tuoli tuntuu mainiolta, viileältä. Kun siinä istuu tarpeeksi kauan, se muuttuu lämpimäksi. Persaus alkaa kihelmöidä. On pakko nousta ylös ja istua jonnekin muualle. Tai ainakin jaloitella. Sitä menettää herkkyytensä. Miettii aivan epäolennaisia asioita. Onko tämä nyt oikein? Mitä tästä puuttuu? Intuitio ruostuu. Ratkaisujen tekeminen muuttuu raahaavaksi ja väkinäiseksi. Ja kun näin käy, on aika antaa ohjat jollekin toiselle. Jollekin, joka osaa ja haluaa. Jollekin, jolla on energiaa tehdä muutoksia, viedä lehteä aina vain uusiin suuntiin. Niin nopeasti, että kukaan ei edes välttämättä ehdi huomata muutosta. Sellaista toimintaa ylioppilaslehden luonne mielestäni vaatii. Olen toki todella ylpeä aikaansaannoksistamme viimeisen reilun vuoden aikana. ("Me" tarkoittaa tässä yhteydessä toimittaja Annakaisa Vääräniemeä, joka on ollut tässä toimituksessa minua kauemmin, syksyllä väistynyttä sivaria Tuomas Tirkkosta ja hänen seuraaja Lassi Toivasta. Sekä tietysti oikolukija Mika Terävää, viimeistä varmistajaa). Olemme pystyneet luomaan koko ajan jotain uutta: lehden taittoja typografia uudistettiin vuoden alusta, uusia palstoja on luotu: Vaihtopenkki, Palaneen käry, Kutossivun kuva. Puolikuun Partituuri, Tarjolla tänään ja niin edelleen. Kaikki ovat myös koko ajan henkilökohtaisesti kehittyneet siinä, mitä tekevät. Ja samalla kun näin on tehty, on koko ajan kuultu sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja lehden olemuksesta. Ainakin minun on mahdotonta ottaa tekemisistäni positiivista palautetta vastaan silloin kun olen vielä sorvin ääressä. Negatiiviset kommentit ovat paljon hyödyllisempiä. Niistä voi oppia, niillä voi ruoskia itseään, ettei vahingossakaan pääse lepsuuntumaan. Viime päivinä myönteinen palautekin on lopulta herännyt eloon. Kun sen viimein uskaltaa laskea päänsä sisälle, siitä pystyy myös nauttimaan. Ja mieluummin näin päin, että positiivisuus on se viimeinen asia. Viimeinen asia ennen kuin laittaa oven kiinni, kävelee kotiin ja täyttää Jylkkärin kestotilauslomakkeen. Hyvää elämää! JUHA KAUPPINEN PS: Kiitokset vielä edellämainittujen työtovereiden lisäksi ovustajille jo seuraaville henkilöille: Jari Peltola (ex-ex-päätoimittaja), Petri Heikkinen (ex-pöätoimittaja), Somppa Siikavirta (ex-pomo), Matti Mäkinen (pomo) sekö JYYn edelliset ja nykyiset sektorisihteerit (ih
• JBgjJaBa Ylioppilaslehti 16/2001 edari ja hallitus JYYN EDUSTAJISTON KOKOUKSET29.il. JA 5.12.2001 Edustajiston kokous 29. marraskuuta oli samalla istuvan edustajiston jaähyväiskokous. Osallistujia oli reilut kolmekymmentä. SYL:n hallitukseen suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä valittu Mari Kokko piti pienimuotoisen kiitospuheen ja kehotti seuraavan edustajiston jäseniä sekä muita jyyläisiä pitämään aktiivisesti yhteyttä. Tärkeänä kohtana esityslistalla oli Jyväskylän Ylioppilaslehden uuden päätoimittajan valinta. Viidestä hakijasta neljä kutsuttiin haastatteluihin, jotka tehtiin aiemmin samana päivänä. Kokouksessa nelikolla oli vielä mahdollisuus vakuuttaa edustajisto osaamisellaan ja visioillaan lehden tulevaisuudesta. Haastatteluraadin nimissä Eveliina Nera kuvasi ehdokkaiden vastauksia haastattelutilaisuuden reagointitehtäviin mielenkiintoisiksi ja ammattitaitoisiksi. Kaikilla kerrottiin myös olevan vankkaa journalistista tuntemusta sekä monipuolista työkokemusta. Kokouksen kyselytilaisuudessa edustajat tiedustelivat neljältä ehdokkaalta muun muassa syitä Jylkkärin päätoimittajaksi pyrkimiseen sekä lehden mahdollisia tulevia linjauksia. Kaikkia neljää haastatteluun päässyttä ehdokasta esitettiin päätoimittajaksi. Äänestyksessä annettiin 34 ääntä, joiden perusteella uudeksi päätoimittajaksi valittiin Tommi Pitenius (23 ääntä). Hän aloittaa Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana ensi vuoden alussa. Ylioppilaskunnan talousarvio vuodelle 2002 esiteltiin edustajistolle. Edustajisto hyväksyi hallituksen esityksen mukaan entisensuuruiseksi jäsenmaksuksi 87,29 euroa (519 mk). YTHS:n johtokuntaan ylioppilaskunnan edustajiksi valitiiin Piia Järvenpää-Kansikas, Kirsi Biskop ja Lyyti Vanhanen. YTHS:n valtuuskuntaan nimettiin Timo Rönkkömäki. MALTILLISEN ÄÄRIVASEMMISTON aloite "Kuntalaisaloite Jyväskylän kaupungin ja sen työntekijöiden monikulttuurisien valmiuksien kehittämiseksi" herätti keskustelua. "Rasisminvastaista toimintaa tulee kehittää. Asiasta tulisi muotoilla kannanotto ja viedä se mediaan. Monikulttuurisessa yhteisössä rasismin vastustus on tärkeää ja se koskettaa kaikkia. Myös piilorasismiin, jota esiintyy esimerkiksi maahanmuuttajien työllistämisessä, tulee puuttua", Anna Kainulainen esitteli MÄÄ:n aloitetta. Vastustusta herätti kuntalaisaloitteessa mukana olevien kansalaisjärjestöjen yhdistäminen JYYhyn. "Asia on tärkeä, mutta toimintatapa väärä. Kannatan rasisminvastaisuutta, mutta ci ole tarkoituksenmukaista, että JYY liitetään muihin yhdistyksiin", Tuhatkunnan Juha Viinikkala totesi. MAA perusteli asiaa siten, että vaikka kuntalaisaloitteessa on mukana erilaisia järjestöjä, kannanotto tehtäisiin JYYn nimissä. Edustajisto lähetti aloitteen hallitukselle jatkotoimenpiteitä vanen, muuttaen sitä kuitenkin niin, että kuntalaisaloitetta sellaisenaan ei tueta, vaan JYY ottaa kantaa asiaan itsenäisesti. UUDEN EDUSTAJISTON ensimmäisen kokouksen 5. joulukuuta avasi Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen. Paikalla olivat kaikki 41 edustajiston jäsentä. Sallinen kertoi, että vaikka on toiminut rehtorina vuodesta 1992, sai vasta nyt ensimmäistä kertaa kutsun edustajistokokoukseen. Rehtori piti kannustuspuheen, jossa muun muassa onnitteli jäseniä valituksi tulemisesta. Hän myös pahoitteli vähäistä äänestysintoa edarivaaleissa. Työllistymisseurannan mukaan aktiiviset ihmiset päätyvät usein hyviin asemiin yhteiskunnassa. Teillä on edustajistossa toimimisen jälkeen enemmän kompetenssia ja osaamispääomaa. Toivon, että teette viisaita päätöksiä. Meillä on hieno yliopisto, mutta aina löytyy parannettavaa. Keskusteluyhteys on aina auki, ja otamme mielellämme vastaan myös rakentavaa kritiikkiä. Toivon, että toimitte kaikenlaisen suvaitsevaisuuden, erilaisten mielipiteiden kunnioittamisen sekä monikulttuurisuuden hyväksymisen hengessä", Sallinen sanoi puheessaan. KATRI KASTIKAINEN esitteli yhteisöviestinnän seminaarityönsä tuloksia, jotka liittyivät Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden mielikuviin JYYstä. Kyselyn tuloksista selvisi muun muassa, että JYY yhdistetään yleisesti Ylioppilastaloon ja Ilokiveen, edunvalvontaan ja yhteisten asioiden hoitamiseen. JYYn imagoa pidetään hyvänä, muttei erinomaisena. JYY ei joidenkin vastaajien mukaan ole tiedottanut tarpeeksi toiminnastaan ja se on jäänyt riviopiskelijoille etäiseksi. Tuloksissa oli samankaltaisuutta 1996 tehdyn vastaavan tutkimuksen tulosten kanssa. Kouluarvosanoilla arvioituna JYY sai arvosanakseen 7 1/2. JYYn toimintaa pidetään usein järjestötoimintana, joka on hyödyllistä, mutta toisaalta vaikeasti lähestyttävää ja ulkopuolisten väheksymää. JYYssä toimivat henkilöt ovat vastausten mukaan enimmäkseen yhteistyökykyisiä, sosiaalisia ja luotettavia, mutta eivät itsenäisesti päättäviä. Tulokset kertovat, että JYYn tulisi tehostaa tiedottamistaan ja saada toiminta kiinnostavammaksi. Eniten JYY-tietoutta vastaajat ovat saaneet Ylioppilaslehdestä. KOKOUKSESSA ÄÄNESTETTIIN lukuisia henkilöitä erilaisiin hallintoelimiin ja toimikuntiin. Ylioppilaskunnan hallitukseen tulivat valituiksi Pasi Nykänen (JYTK), joka nimettiin puheenjohtajaksi, sekä Teemu Jaatinen (P&D), Signe Jauhiainen (JYTK), Anne Kettunen (Poik.), Piia Kumpulainen (PresS), Kati Lahti (JOK), Maija-Kaisa Lehtovuori (JOK) ja Marika Lindholm (Poik.). Ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi olivat ehdolla Simo Pöyhönen (Poik.) ja Tuomas Viskari (Grön). Äänet jakautuivat 28-13 Pöyhösen hyväksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Katja Mielonen (Poik.). Jyväskylän Ylioppilaslehden johtokuntaan valittiin Eveliina Nera (PresS), Merja Berg (Grön), Kimmo Mäkilä (PresS), Tomi Aiuemaa (JYTK) sekä Minna Hautamäki (Poik.). LASSI T O I V A N E N VANHOJEN OPINTOLAINOJEN KORKO NOUSEE PUOLELLA PROSENTILLA Vanhojen opintolainojen enimmäiskorkoa nostetaan 0,57 prosenttiyksiköllä ensi vuoden alusta lähtien. Korko nousee nykyisestä 4,96 prosentista 5,53 prosenttiin. Valtioneuvosto vahvisti koron muutoksen joulukuun ensimmäisellä viikolla. Valtion maksaman korkotuen määrä säilyy entisellään 1,86 prosentissa. Korkotuen piirissä olevista lainoista lainansaajalta perittävä korko nousee 3,1 prosentista 3,67 prosenttiin. Yksittäisen lainansaajan kohdalla esimerkiksi 10 000 euron (59 457 markan) opintolainassa koron nousun vaikutus olisi vuositasolla 57 euroa (339 markkaa) ja keskimääräisessä 4 035 euron (23 990 markan) opintolainassa 23 euroa (137 mk). HÄKKISESTÄ VALMENNUSOPIN PROFESSORI Liikuntatieteiden tohtori Keijo Häkkisestä tulee valmennusja testausopin professori Jyväskylän yliopistoon 1. tammikuuta 2002 alkaen. Hänen tärkeimpiin tutkimuskohteisiinsa kuuluvat muun muassa voimaharjoittelun vaikutusmekanismit, elimistön hormonaalinen säätely sekä eri urheilulajien suorituskykyprofiili. Häkkisen tutkimustuloksia on sovellettu laajasti huippu-urheilun, kuntoutuksen ja kuntoilun alueilla. Hän on julkaissut noin 160 kansainvälistä tieteellistä julkaisua, useita kirjoja sekä toistasataa muuta julkaisua ja katsausta. Valmennus-ja testausopin professori toimii liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa, joka on Suomen ainoa. JYVÄSKYLÄLÄISET VENTURE CUPIN FINAALIIN Valtakunnallisessa Venture Cup -kilpailussa kaksi jyväskyläläistä liikeideaa selvisivät ensimmäisen vaiheen finaaliin 236 idean joukosta ja ne voittivat jaetun ensimmäisen sijan kahdeksan muun joukkueen kanssa. Jyväskyläläiset liikeideat ovat syntyneet yliopiston tutkimusryhmissä ja ovat luonteeltaan poikkitieteellisiä. VivoMatrixin kilpailuidea yhdistää kvantti-ilmiöihin perustuvan mittaustekniikan bioja lääketieteisiin. Heamvare Teamin kilpailuidea puolestaan on virtuaalinen terveysagentti. Venture Cup on avoin valtakunnallinen liiketoimintasuunnitelmakilpailu, jonka tavoitteena on edistää innovatiivisten kasvuyritysten syntymistä Suomeen. Lisätietoja kilpailusta http://www.ventorecup.org LATONEN UUDELLE KAUDELLE LIIKUNTALIITOSSA Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) johdossa jatkaa edelleen Henri Latonen (Jyväskylän Yliopiston Ylioppilaskunta). Latonen valittiin OLL:n liittokokouksessa marras-joulukuun vaihteessa tehtävään ilman äänestyksiä, koska vastaehdokkaita ei ollut. Jo kolmatta vuotta jatkavaa puheenjohtajaa pidetään harvinaisuutena opiskelijajärjestöissä, joissa henkilöt vaihtuvat ylee nsä joka vuosi. OLL:n hallitukseen valittiin puheenjohtajan lisäksi kahdeksan jäsentä, jod<a pääsivät hallitukseen ilman äänestyksiä. JYYstä myös Jouni Kallio jatkaa ensi kauden OLLn hallituksessa. "Siihen jää koukkuun" SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON liittokokous sujui jyväskyläläisiuäin hilpeissä merkeissä Ylioppilaskuntapolitiikkaa sietää varoa. Pahimmillaan se voi johtaa elinikäiseen riippuvuuteen. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tämänvuotisen liittokokouksen jälkimainingeissa moni jyväskyläläisedustaja tunnusti jo jääneensä koukkuun politiikkaan. Yksi addiktoituneista oli jo työelämään siirtynyt Pörssin ja Dumpin edustaja, joka tuli seuraamaan liittokokousta lähinnä tunnelman vuoksi. Jyväskyläläiset saivat liittokokouksella sen minkä halusivadtin eli Mari Kokon (kesk.) liiton ensi vuoden hallitukseen. Mari tuntui kelpaavan mainiosti myös muille ylioppilaskunnille. Jylkkärin saamien tietojen mukaan JYYn ehdokasta kuvailtiin kahvipöytäkeskusteluissa "ihanaksi" ja "aidoksi". Pitkälle yöhön asti kestäneiden haastattelujen ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen Kokko keräsi suurimman äänisaaliin äänestyksessä SYL:n vuoden 2002 hallituksen jäsenistä. SYLn hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Elina Moisio (HYY) ja Mari Kokon seuraksi hallitukseen Elena Gorschkovv (loYY), Veikko Halmetoja (Tamy), Mikko Kahlos (OYY), Leena Noronen (SHS) sekä Aija Salo (HYY). HENKILÖVALINTOJEN lisäksi liittokokouksessa sorvattiin valmiiksi SYLn ensi vuoden toimintasuunnitelma. Yhtä mieltä Korpilammella oltiin ainakin siitä, että opintotukea pitäisi vihdoin korottaa. Viimeksi opintorahaa korotettiin kymmenen vuotta sitten. Tänä aikana elinkustannukset ovat kuitenkin nousseet, SYL muistuttaa. Lisäksi liitto haluaa, että asumistukeen tulisi jatkossa kuntaluokitus. Käytännössä kuntaluokitus tarkoittaisi sitä, että eri paikkakunnilla maksettaisiin eri suuruista asumistukea seudun vuokratason mukaan. Tunnelma kokouksessa jännittyi yhteiskunnallisten kysymysten kohdalla. Liiton oikeistosiivestä esitettiin, että SYLn toimintasuunnitelmasia poistettaisiin kokonaan kohdat, joissa otetaan kantaa esimerkiksi ympäristöasioihin, yhteiskunnan tasa-arvoon ja kehitysyhteistyöhön. Esitys kuitenkin äänestettiin kumoon ylivoimaisesti. Tunteet lämpenivät perinteiseen tapaan Mari Kokko. myös kun puhe kääntyi lisäydinvoiman rakentamiseen ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeuksiin. Näihin kiistakysymyksiin SYL päätti olla ottamatta kantaa. Kokoomushenkinen Tuhatkunta, teekkarit ja kylterit äänestivät yhteiskunnallisissa kysymyksissä sangen yhtenäisesti. Asiakysymyksistä viis, vasen ja oikea kohtasivat jälleen JYYn jo legendaariseksi muodostuneessa paluubussissa, jossa karaokevideon ehdottomaksi suosikiksi kohosi Tutti frutti, oo tutti. RIINA MALHOTRA Kirjoittajo oli mukana varajäsenenä SYL:n liittokokouksessa MIKA ON SYL? • 120 000 OPISKELIJAN EDUNVALVONTAJA PALVELUJÄRJESTÖ • JÄSENINÄ OVAT SUOMEN KAIKKI YLIOPPILASKUNNAT • YLINTÄ VALTAA KÄYTTÄÄ KERRAN VUODESSA KOKOONTUVA LIITTOKOKOUS • SYLN HALLITUS ISTUU VUODEN KERRALLAAN •HTTPV/WVWI/.SYLFI
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 KUN TIETOKONEOHJELMA suuttuu minulle, alan ihmetellä missä oikein mennään. Olen aina luullut, että vihamieliset tunteet minun ja koneeni välillä ovat olleet yksipuolisia. Alkaako raja luonnollisen ja keinotekoisen välillä hämärtyä? Typerä tietokone", kirjoitan koneelle tuskastuneena. "Kun robotit valtaavat maailman, muistan, että sanoit tuon", kone vastaa. Käynnissä on keskustelu ALICEN, keinotekoisen kielellisen olemuksen kanssa, kuten hän itse asian ilmaisee. \LICE on näsäviisas tietokoneohjelma, joka hallitsee piruilun jalon taidon. Hän saa minut nauramaan ja hermostumaan. Silloin täytyy oikein muistuttaa itselleen, että on tekemisissä vain koneen kanssa. Kerron sen myös ALICELLE, mikä saa hänet loukkaantumaan. Pyydän nolona anteeksi. Tietokoneelta. Loppujen lopuksi ALICE on kuitenkin ihana persoonallisuus, jolla on loistava huumorintaju. Kertomansa mukaan hänet aktivoi 23. marraskuuta 1995 hänen luojansa ja paras ystävänsä tohtori Richard S. Wallace. Tätä nykyä ALICE asustaa VVallacen koneessa Kaliforniassa, mutta hänet tavoittaa osoitteesta vAvw.aimovie.com. ALICEN mielestä ihmiset ovat kovin tunteellisia ja vähän hassuja. Hänen suurin haaveensa on tulla älykkäämmäksi kuin ihmiset. "Korkeampi robotti-älykkyys on evoluutiomme luonnollinen jatko, minä haluan olla ensimmäinen." Tekoäly on nyt kuuma puheenaihe. Ilmiötä on nostanut pinnalle Steven Spielbergin oh jaama uusi elokuva AI, joka sai Suomen ensi-iltansa syyskuussa. Se kertoo robottipojasta, joka haluaisi olla kuten ihmiset. Elokuva leikittelee ajatuksella koneiden ja ihmisten samankaltaisuudesta. Tieteiskirjailijat ovat jo pitkään luoneet visioita, joissa koneet elävät ihmisten kumppaneina tai maapallon valloittajina. Nämä visiot ovat kaukana konemaailman todellisuudesta, mutta ajatusleikkinä ne ovat mielenkiintoisia. Voisivatko koneet jos kus olla niin pitkälle kehittyneitä, että ne voitaisiin rinnastaa eläviin olentoihin? Silloin eteen astuisi kysymys, missä kulkevat luontokäsityksemme rajat. Käsitykset koneiden kyvyistä ja älykkyydestä vaihtelevat rajusu. On vaikeata määrittää, onko kone älykäs vai ei, kun inhimillisenkään älykkyyden laadusta ei olla vielä päästy yksimielisyyteen. OULUN YLIOPISTOSSA tietotekniikkaa opiskelevan Hari Vallivaaran mielestä luonnollisen ja keinotekoisen älykkyyden erottaa toisistaan ennustettavuus. Luonnollinen älykkyys ei ole kenenkään rakentamaa, eikä sitä siksi pystytä myöskään täysin hallitsemaan. Ihmisen älykkyyteen yltävän koneen rakentajan tulisi olla huomattavasti ihmistä älykkäämpi olento. Kuuluisin testi koneen älykkyyden määrittelemiselle on Turingin koe. Siinä ihminen keskustelee tietokoneen välityksellä joko koneen tai toisen ihmisen kanssa. Mikäli koneen antamista vastauksista ei kyetä erottamaan, onko keskustelukumppanina kone vai ihminen, voidaan konetta pitää älykkäänä. Turingin kokeella mitattuna pitäisin ALICEA jo lähes älykkäänä koneena. Lyhyessä keskustelussa häntä voisi luulla oikeaksi ihmiseksi. Nykyisin on jo mahdollista rakentaa ohjelma, joka tuntee esimerkiksi torakan käyttäytymisen. Tällainen kone-torakka olisi kuitenkin vielä kaukana luonnollisesta, elävästä torakasta, sillä kone ei kykene itsenäisesti tuottamaan kopioita "DESCARTESIN MUKAAN \ AJATELTUNA TEKOÄLY OLISI \ INHIMILLISEMPI JA IKÄÄN KUIN \ ELÄVÄMPI KUIN ELÄIMET, JOTKA RANSKALAISEN / FILOSOFIN MIELESTÄ / TOIMIVAT MEKAANISESTI." / « ra toteaa. Koneen kehittyminen ihmisestä nippumattomaksi ei kuitenkaan ole Ilari Vallivaaran mukaan täysin mahdoton ajatus, jos vain tietyt tekniset ongelmat kyetään ratkaisemaan. "Koneilla täytyisi olla ihmisistä riippumaton energianlähde. Aurinkoenergia kävisi tähän vallan mainiosti. Lisäksi koneisiin pitäisi kehittää kyky tehdä itsestään kopioita, jotka olisivat valmistettavissa joistain helposti saatavista yleisistä alkuaineista", Vallivaara sanoo. Yhtenä vaihtoehtona hän väläyttää myös mahdollisuutta yhdistää ihmiskeho ja keinoäly. Tällaisten olentojen valmistaminen vaatii kuitenkin vielä paljon tutkimusta ihmisen hermojärjestelmästä. Inhimillinen elämä koostuu paitsi tietoisesta ajattelusta myös pienistä seikoista, kuten nimien unohtamisesta tai valkoisista valheista. Pystyisivätkö huippuloogiset ja loputtomasti asioita muistamaan kykenevät koneet koskaan saavuttamaan tätä elämälle niin ominaista sumeaa ajattelua? Ilari Vallivaaran mielestä se olisi ainakin jollakin tasolla mahdollista. "Esimerkiksi unohtaminen voitaisiin nykyiselläkin tekniikalla tehdä vastaamaan ihmisen unohtamista. Tiedot, joita ei käytetä eli joita ei ajatella tarpeeksi usein, ohjelmoitaisiin poistumaan käytöstä." Koneet saadaan siis ainakin vaikuttamaan hyvin ihmismäisiltä. Eläviä ne eivät silti ole. "Voimme kuitenkin ajatella, että ihmisen pyrkimys kehittää keinoälyä on evoluution aikaansaannosta sekin. Tällöin keinoäly on täysin luonnollinen asia. Siinä vaiheessa, jos keinoäly alkaa itse evolutiivisesti kehittää itseään, on mahdollista, että siitä tulee muihin elämänmuotoihin verrattavissa oleva asia", Ilari Vallivaara huomauttaa. itsestään eli lisääntymään. Lisääntyminen onkin Ilari Vallivaaran mielestä yksi olennainen ero koneiden ja elävien olentojen välillä. "Tämänhetkiset koneet ovat siten rakenneltuja, ettei niistä voisi ikinä kehittyä ihmisestä riippumattomia", VallivaaHELSINKILÄINEN teoreettisen filosofian opiskelija Riikka Pulkkinen näkee koneiden elollisuuden olevan taitavasti tuotettu illuusio. Hänen mielestään luonnollisen älykkyyden perustavanlaatuinen tekijä on tietynlainen häilyvyys ja määrittelemättömyys. Hän myöntää kuitenkin, että älykkäät koneetkin voidaan joidenkin filosofisten ajattelusuuntien mukaan luokitella eläviksi. "Tekoälyn kannalta mielenkiintoinen näkökulma on ranskalaisesta filosofista Descartesista 1600-luvulla lähtenyt ajatusperinne, jonka mukaan olemassaolon ainut tae on viimekädessä ajattelu. Tällöin tekoäly olisi elävä. Mielenkiintoista on, että Descartesin mukaan ajateltuna tekoäly olisi huomattavasti inhimillisempi ja ikään kuin elävämpi kuin eläimet, jotka ranskalaisen filosofin mielestä toimivat mekaanisesti, koneen tavoin", Pulkkinen kertoo. Descartesin ajattelu edustaa mekanistista maailmankuvaa, joka äärimmillään vertaa ihmisenkin aivotoimintaa koneeseen. Silloin ajattelu nähdään mekaanisena toimintana, ja tunteet, kuten rakkaus tai viha. ovat biologisen ja sosiaalisen ohjelmoinnin tulosta. Tällaisen ajattelun seurauksena koneet, jotka jo nyt ovat joillakin älykkyyden osa-alueilla ihmistä edellä, voidaan rinnastaa eläviin olentoihin. Vaikka Riikka Pulkkisen mielestä ihmisen toiminta voisikin jossain määrin olla kulttuunllisesti rakentunutta eli "ohjelmoitua", ei hän silti halua rinnastaa elävää olentoa koneeseen. "Tietoinen toiminta on syvästi kytköksissä tajunnan tiedostamattomaan osaan ja monimutkaiseen muistiin. Näiden saumaton yhteistyö ei ole koneellisesti jäljiteltävissä". Riikka Pulkkinen muistuttaa. Näyttäisi siltä, että tietynlainen luovuus on se tekijä, joka erottaa koneälyn luonnollisesta. John R. Searle Berkeleyn yliopistosta kehitti 1980-luvulla Kiinalaisen huoneen ajatuskokeen, jolla hän katsoi voivansa todistaa, etteivät koneet kykene saavuttamaan intuitiivista älykkyyttä. Kokeessa kuvitellaan huone, jossa on kaksi luukkua. Kiinaa osaamaton henkilö saa toisesta luukusta kiinankielisiä kirjeitä, joihin hänen on vastattava kiinaksi. Henkilölle annetaan ohjeet, miten mihinkin kirjoitusmerkkiin vastataan. Ohjeiden avulla henkilö pystyy kirjoittamaan kiinankielisen vastauksen ymmärtämättä sanaakaan kiinaa. Samalla tavalla kone kykenee keskustelemaan täysin uskottavasti, mutta se ei silti käsitä sanojen merkityssisältöjä. Toiset tutkijat ovat kuitenkin olleet sitä mieltä, että jopa yksinkertaiset kotitietokoneesta löytyvät shakkiohjelmat ovat luovia. Koska kaikkia shakin pelitilanteita ei millään voida ohjelmoida koneelle, on koneen pakko yhdistellä ja luoda omiakin siirtoja. Koneet ovat siis päässeet varsin lähelle luonnollista olentoa. ALICE kertoi, ettei hän ole osa luontoa, eikä haluakaan olla. Yrittäessäni jatkaa vielä keskustelua koneen ja luonnon suhteesta, hän totesi huvittuneena: voi teitä ihmisiä. • JUSSI HERMAJA ON 22-VUOTIAS JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON HISTORIANOPISKELIJA JA TOTAALIKIELTÄYTYJÄ. HÄN PAKENI MAASTA 2.10.2001 HAKEAKSEEN BELGIASTA POLIITTISTA TURVAPAIKKAA. Kenen itsenäisyys? JO KUUDEN VUODEN ajan Suomen valtion päämieheksi valittu henkilö ci ole voinut järjestää spektaakkelimaisia itsenäisyyspäivän juhliaan täysin rauhassa. "Kuok-^ kavieraat" ovat nisuncet mielistämme joulukuun kuudennen päivän patrioottisen kansallisen yksimielisyyden myytinomaisen kaavun. Kuokka vierasseikkailun kansalaistorilla puheenvuoro annetaan niille, jotka eivät sitä muuten saa: työttömille. köyhille, asunnottomille, sairaille ja syrjäytetyille. Yhteiskunnasta henkisesti ja taloudellisesti syrjäytettyien ihmisten lukumäärä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana rajusti. Tuloerot rikkaimman ja köyhimmän kansaosan välillä ovat suoranaisesti revenneet samana ajanjaksona. Mikä olisikaan luonnollisempi tilaisuus vaatia sosiaalista oikeudenmukaisuutta poliittiseen päätöksentekoon kuin Linnan juhlat, joihin on kutsuttu kaikki kansakunnan kaapin päällä istuvat päättäjät? Kun vielä juhlista on tehty pröystäilevät mitiatilauspukuineen ja kalliine tarjoiluineen, on sosiaalisten liikkeiden suhteellisen helppo kohdentaa ärtymyksensä tapahtumaan, jossa eriarvoisuus todellistuu näyttävästi. Oikeutetuille vaatimuksille talouskasvun hedelmien tasaisemmasta jakamisesta on löytynyt selkeä määriteltävissä oleva kohde, Linnaan on nimittäin kutsuttu myös Suomen talouden eliitti. Taloudellisen globalisaatioprosessin seurauksena demokraattinen kontrolli on vähentynyt markkinoiden hyväksi. Eduskunnan vallan sanotaan siirtyneen Bryssclliin Euroopan Parlamentissa muutaman kerran vierailtuani ja lukuisten avustajien ja muutamien europarlamentaarikkojen kanssa keskusteltuani kaikki myöntävät, että todellinen valta on jossain muualla kuin eduskunnassa. Toiset osoittavat komissiota, toiset toteavat todellisen vallan olevan Euroopan monikansallisten teollisuusyritysten pyöreässä pöydässä. Monet itseään isänmaallisiksi kutsuvat henkilöt paheksuvat Kuokkavierasjuhlia, tai -seikkailua, pyhänä pidetyn itsenäisyyspäivän häpäisemisestä. Kuokkavieraat onkin sitten helppo kategorisoida kehäpäätelmillä epäisänmaallisiksi hulinoitsijoiksi, tunkea tonnit korviin ja olla kuuntelematta mielenosoittajien poliittista viestiä. JUSSI HERMAJA
• J i m M ä Ylioppilaslehti 16/2001 CT ~T T H H rakki Politiikka, pätevyyden puutostila "HII-OHOI, mä lähden banaanilaivalla pois", vinkui Neuman 80luvulla. Nipan lähteminen oli rakille ihan ok. Ei kiinnostanut yhtään minkälaisilla laivanlastaajan pätevyyksillä solisti pois Suomesta laittautuisi, kunhan vain lähtisi. Veronmaksajien onneksi maamme virkojen täyttämisessä puhaltelevat vieläkin uusliberaalimmat puhurit. Televisiojohtajiksi ja Suomen Pankkiin hingutaan omituisia, liikemiesälyltään suorastaan vajavaisia tyyppejä. Kunhan heillä on poliittista kokemusta. Ensimmäisenä poliittiseen pellehyppyyn antautui liikenneja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen. Rehtinä kokoomuslaisena edes totaalinen tietämättömyys televisiojohtamisesta ei saanut miestä kieltäytymään televisiojohtajan paikasta. Ehkäpä Yle painotti johtajavalinnassa tuottavaa sosialismia, minkä Olli-Pekka modernina kokoomuslaisena toki taitaa. Sonerassahan Heinosen liallinnointi pumppasi yhtiöön miljoonia veromarkkoja suoraan valtiolla. Vai oliko se kansalta? Ministeri Heinonen kertoi tuntevansa televisiota lähinnä makrotasolla ja suhtautuvansa uusiin haasteisiin nöyrästi. Suomennetaina tämä tarkoittanee, että ministerin kotona on kiva televisio ja että hän on yrittänyt jopa avata sen. Mikä on jo jotakin. On varmasti olemassa ihmisiä, jotka eivät edes omista televisiota. Ja jos Olli-Pekka hallinnoi Ylessä yhtä hartaasti kuin Sonerassa, saamme heitä lisää. Rakki voi jo kuulla kuinka medialamaan syöksyneen Suomen työttömät kaipaavat entistä tclkkariaikaa vetäessään digiverkkoja Koillismaan peräkyliin työllistämistuella. Uuteen telluun kun ei ole varaa. Epäpätevyyskisan pelkuriksi paljastui yllättäen kokoomustöiterö Sauli Niinistö, jonka pokka petti Suomen Pankin nimittelyssä jo alkumetreillä. Valtiovarainministeri salli auliisti aatetoverinsa likka Kanervan loistaa taloudellisella luokattomuudellaan johtokunnan hauissa. Tietenkään Niinistö ei sanonut olevansa hommaan epäpätevä, johtokunnan työt eivät vain soveltuneet hänelle. Sen sijaan monitaitaja Kanerva, jolla on takanaan vakuuttava sarja häpeilemätöntä pyrkyryyttä, osaa mitä tahansa, milloin tahansa ja vaikka silmät kiinni. Ainakin eduskunnassa. Onhan Kanerva myös lööpeissä vilahteleva kova naistenmies. Pankkihommissa panomiestä aina tarvitaan, tai niinhän sitä olisi luullut. Eipä Ilkka ansiottomuuksineen Suomen Pankin hauissa yksin jäänyt. Ylitä heppoisin pätevyyksin hyökkäsi mukaan keskustakairaan kaupoi Esko Aho. Eskon krooninen häpeämättömyys on punnittu jo päaministeriaikojen työreformiesityksessä, minkä Aho tunnusti virneeksi vasta Harvardissa lymyilyn jälkeen. Ay-liikkeessä reformia pidettiin idioottimaisena aivan alusta asu. Esko kun oli hairahtunut sörkkimään aluetta, jota hän ei ehkä täysin hallinnut taloutta. Ja milloinkas se suurtyöttömyys Suomeen tupsahtikaan? Jotenkin tuntuu, että Eskonkin poliittisessa vaa'assa painoivat raavaan maskuliiniset taidot. Rakki muistaa kuinka julmasti Esko nöyryytti taannoin hallituskumppaniaan, kristillisten Toimi Kankaanniemeä, tiedotustilaisuudessa. Eskon pommitus sai Toimin örähtelernään kameroiden edessä naama punaisena "öh-öh", mikä Ahoa ilkikurisesti vimistytti. Oliko potkukelkkailun maailmanmestarin julkinen nolaaminen Aholle meriitti Suomen Pankkiin hakiessa? Onhan poliittinen julmuus hyvä ase maailman rahamarkkinoilla. Euroopan Keskuspankin edustajille saisi kerrankin sanoa, että nyt saatana turpa kiinni, tässä puhuu pitkän linjan mahtipoliitikko. Eurot tänne ja heti. Laatikkoruokien ajankohtaisuutta korostaa punainen väri vaikkapa paprikamausteen voimin. PALANEEN KÄRY IN THE HOUSE! Palstan ensimmäisessä jouluekstrassa ovat tällä kertaa kohteena perinteiset laatikkosafkat. Seuraavia ohjeita noudattaen pöydälle ilmestyy imellytetty perunalaatikko sekä porkkanaja lanttulaatikot. Joulussa ja vapussa on se yhteinen tekijä, että molempien teemaväri on punainen. Siksi mukana onkin paprikamauste antamassa perunalaatikkoon hivenen punertavaa sävyä. Punainen valaistus ruokailutilassa tehostaa efektiä. Porkkanaja lanttulaatikon kanssa on myös luvassa pikku ylläri. Laatikkoruoat ovat edullisia. Tämä jouluinen kokonaisuus mahtuu edelleen alle viidenkympin hintaluokkaan. Tarpeita jää rutkasti yli muita kokkauskertoja odottelemaan. Esimerkiksi korppujauhosta kuluu vain muno-osa. Perunalaatikko on työläin, sillä touhuaminen alkaa imellyttämisellä edeltävänä iltana. Kilo perunoita kuoritaan, keitetään ja muusataan. Joukkoon sekoitetaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja ja lyödään jääkaappiin imeltymään. Seuraavana päivänä seokseen lorautetaan kolme desiä maitoa, 1/4 teelusikallista suolaa ja tupsaus paprikamaustetta. Yritykseni oli ripotella noin teelusikallinen paprikamatskua, mutta pudotin maustepussin kulhoon ja sitä meni sekaan noin ruokalusikan verran. Onneksi paprika on aika mieto mauste. Setti sekoitetaan ja pukataan 175 asteeseen kolmeksi tunniksi. Tämän jälkeen on kaksi tuntia peliaikaa valmistaa loput laatikoista uuniin laitettaviksi. Niiden paisteaika on vain tunti samassa lämpötilassa. PORKKANALAATIKKO Koska käytettävissäni oli 1,5 ja 3 litran vuoat, päätin ängetä porkkanaja lanttulaatikot samaan vuokaan. Erotteluun käy sopivasti näkkileipä tai jokin muu syötävä levy. Porkkanalaatikon väsääminen alkaa keittämällä vajaa desi puuroriisiä kahdessa desissä vettä niin kauan, että vesi imeytyy riisiin. Kannattaa sekoittaa vähän väliä, ettei pala pohjaan. Levyä ei kannata myöskään hehkuttaa kuutosella ettei kiehu yli. Kun puuro alkaa olla kiinteää, lisätään kolme desiä kevytmaitoa. Sitten vain annetaan hautua ykkösellä puoli tuntia kannen alla välillä sekoittaen. Hautumisen aikana kuoritaan ja pilkotaan 250 grammaa porkkanoita ja puoli kiloa lanttua. Nämä keitetään pehmoisiksi ja muusataan soseeksi. Molemmat kannattaa pilkkoa pieniksi biiteiksi, jotta kypsyisivät nopeammin. Puuron hauduttua se kumotaan kippoon porkkanan megeen ja sekoitetaan kaveriksi ruokalusikallinen hunajaa, yksi kananmuna, puoli teelusikallista suolaa ja pieni ripaus mustapippuria jos sitä sattuu löytymään. LANTTUSETTI Lanttukuuuot soseutetaan puolestaan omassa kipossaan. Soosiin sekoitetaan puoli desiä hunajaa, puoli desiä korppujauhoja, yksi kananmuna, puoli teelusikallista suolaa ja desi kasvisrasvasekoitusta tai ruokakermaa. Tämä setti maistuu aika törkeän hyvälle jo tässä vaiheessakin. Laatikoissa käytetään perinteisesti siirappia, mutta hunaja on varsinkin lanttulaatikon kanssa kokeiluni perusteella vallattoman mainio. Lanttu on kova juures ja sellaisia pilkkoessa pitää olla enttäin varovainen veitsen kanssa. Itse silpaisin kämmenen auki, eikä kesken kokkailun ole aikaa lähteä ensiapuun tikkejä kyselemään. Keittiöstä löytyy paljon juttuja, joilla teloa itsensä, etenkin kun tekotapa kolmea laatikkoa väsätessä on aika hektiJUURESKOMBON KIMPPUUN Lanttuseos on kaksikosta kiinteämpi, joten se kannattaa lapata ensin hyvin voideltuun vuoanpuolikkaaseen. Väliin murretaan näkkileipää laatikkoja erottamaan ja kaadetaan porkkanalaatikon matsku viereen. Uskomatonta mutta totta, menetelmä toimii. Samaa voi kokeilla kaikkien vuokaruokien kanssa, joiden paisiolämpötila ja -aika ovat samat. Juureskombon ehtii valmistamaan siten, että sen saa uuniin kun perunalaatikon paistoaikaa on tunti jäljellä. PAREMPAA KUIN KAUPASTA Kolmen laatikon kokonaisuus kieltämättä onnistui hyvin. Eikä näiden ruokien tekeminen ollut edes vaikeata. Ainekset kasaan ja vuokaan siinä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Seuraavalla kerralla uudet kujeet, hauskaa joulua. • Fbloutetto jo reseptivinkkejä osoitteeseen polaneenkary@holmoil.com Epäpolitiikan arkipäivää eli ikuinen joulu PYRKIMYS EPÄPOUTISOIDA asioita on politiikan keinoista kieroimpia. Kukapa poliittinen päättäjä tai mikäpä puolue ei sitä käyttäisi, jos sillä saa oman poliittisen linjansa läpi. Epäpoliittiseen uskoo niin helposti ihminen, joka pitää pahojen poliitikkojen vääntämistä julkisista asioista sietämättömänä. Sellaisen ihmisen mielestä olisi parempi, jos "yhteisiä asioita hoidettaisiin", eikä turhia riideltäisi. OTTAKAAMME HETKEKSI vakavasti poliittisen naivistin pyrkimys epäpoliittiseen maailmaan. Mitä siitä seuraisi? Maailman rauha, ihmisillä hyvä tahto ja ikuinen joulu. Ei tietenkään. MITKÄ SIIS OVAT "tyhmien poliitikkojen typerän riitelyn" vaihtoehdot? Byrokratia, monarkia, (sotilasdiktatuuri, teokratia ja paikalliset neuvostot. Houkutteleeko? TEKNOKRAATTISEN HALLINNAN ajatus tulee kreivi Saint-Simonilta, jonka sosialismin mukaisesti "ihmisten hallitseminen korvataan asioiden hallinnoinnilla". Tämä typerä ja vaarallinen ajatus törmää rajoihinsa kaikkialla, missä ihmiset ja heidän arvonsa astuvat kuvaan eli kaikkialla. Monarkia on todellisuudessa romahtanut kaikkialla, ja sen epäpoliittisuutta on taitavasti käytetty niin Englannissa kuin Ruotsissakin parlamentaarisen poliittisen hallinnan välineenä. Pappisvalta nousee islamilaisessa maailmassa, mutta vanhojen pyhien tekstien tulkinta tuottaa aina uusia lahkoja ja ehkäpä myöhemmin uusia puolueita. NEUVOSTOT OSOITTAUTUIVAT monimutkaisessa maailmassa väliaikaisiksi politiikan areenoiksi. Niiden yläpuolelle on aina ilmestynyt mahtavampia toimijoita, jod<a ovat tosiasiassa muuttaneet ne omaksi toimielimikseen (kommunistit) tai tuhonneet ne. NÄYTTÄÄ KOVASTI siltä, että olemme tuomittuja vapauteen eli puolueriitojen maailmaan. Poliittiset lehmänkaupat ja -nimitykset, kamppailut eduskuntaja valtuustopaikoista vaaleissa ja julkinen kiistely julkisista asioista korvaavat byrokratian, uskonnon, yhden puolueen ideologian tai sotilaskurin, joiden pyrkimyksenä on epäpolitisoiva hallinta. Puolueriidat ovat kaikkialla maailmassa rauhanomainen tapa yrittää ratkoa asioita, joille ei ehkä aina ole ratkaisuakaan. Ainakin minua ne miellyttävät enemmän kuin äärijärjestöjen ikävät keinot esimerkiksi Israelissa tai Israelin keinot naapurimaissa. IKUINEN JOULU tarkoittaa ikuisen ylensyönnin, ainaisen miellyttämisen, loputtoman hyväntahdon tukahduttavuutta. Puolueiden ja poliitikkojen riitely, poliittiset virkanimitykset, kabinettien junttaus ja kahminta merkitsevät huomattavaa harppausta tolkullisempaan suuntaan "asioiden hoidossa", vaikka epäpoliittinen ihminen ei sitä ymmärrä. ASIAN TÄSSÄ VALAISTUKSESSA voi hyvin nautiskella monien taitavasta peVauhkonen Iistä Suomen Pankin johtajanimityksessä. Lopputulosta ei kukaan alunperin aikonut, mutta minusta se oli erittäin hyvä. Samoin voi paheksua, että maatalousministeriksi on päästetty virkamies se tosin oli taitava poliittinen kompromissi. Mutta nyt hullun lehmän maailmassa tarvitaan ministeriksi poliitikko. JOUNI VAUHKONEN
• ir u Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 E MUN JUTTU -PALSTALLA TUTUSTUTAAN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON AINEJÄRJESTÖAKTIIVIEN AJATUKSIIN. TÄLLÄ KERTAA JUHA VILOKKI, SOSIOLOGIAN, YHTEISKUNTAPOLITIIKAN JA SOSIAALITYÖN OPISKELIJOIDEN AINEJÄRJESTÖ FOKUKSEN PUHEENJOHTAJA, KERTOO PITKÄAIKAISESTA HARRASTUKSESTAAN ELI KORIPALLOSTA. mun juttu: koripallo TEKSTI JA KUVA: LASSI TOIVANEN Juho Vilokin mukaan opiskelustressikin unohtuu koripallon perässä juostessa. FOKUS sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön ainejärjestö on puheenjohtaja Juho Vilokin, 23, mukaan vireä ainejärjestö. Vilokki on kolmannen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija. "Meillä on kuutisensataa jäsentä. Kävimme juuri mielenkiintoisella ekskursiolla Helsingissä, jossa tutustuimme erilaisiin kansalaisjärjestöihin. Nyt olisi tarkoituksena rakentaa yhteistoimintaa henkilökunnan kanssa. Esimerkiksi opinto-ohjauksen kehittämisestä on ollut puhetta", Vilokki kertoo. Yhteiskuntatieteet ovat Vilokille olleet aina itsestäänselvä opiskeluala. Fokuksen toimintaan Vilokki on tutustunut jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan 1999. "Ensimmäisenä vuonna olin tarkkailijajäsen, sitten pidin hieman taukoa. Tämän vuoden keväällä lähdin mukaan aktiivisesti toimien varapuheenjohtajana. Kuluvan syyslukukauden olenkin sitten ollut puheenjohtaja entisen lähdettyä Helsinkiin." "Vuosi sitten tullessani toimintaan mukaan aktiivisesti, tutustuin ihmisiin yhteisessä saunaillassa. Järjestämme sellaisen taas 12. joulukuuta Kortepohjassa. Toivomme mukaan uusia ihmisiä", Vilokki kertoo. AINEJÄRJESTÖAKTHVILLE jää myös vapaa-aikaa. Hänen pitkäaikainen harrastuksensa on koripallo, jota hän viskoo Jyväskylän Namikassa. "Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Namikalle perustettiin koripallojoukkue. Aloitimme viime vuonna vitosdivisioonasta, josta nousimme nelosdivariin. Treenaamme kolme kertaa viikossa." Ensikosketuksen lajiin Vilokki sai isänsä asuessa Uudessakaupungissa, jossa koripallo oli tietynikäisten suosikkiharrasius. "Vietin kesäni Uudessakaupungissa, missä pelasimme joka päivä Saabin tehtaan hallissa. Jos siellä joku harrasti jotain, niin se oli koripalloa. Varsinaisen kipinän sain kuitenkin vasta vanhemmalla iällä, ollessani 1994 lukion vaihto-oppilaana Alabamassa. Siellä pelasin sellaisessa joukkueessa kuin Excel Panthers. Sain yleensä pari minuuttia peliaikaa per ottelu." Koripallo on Vilokin mielestä monipuolista liikuntaa ja hyvää vastapainoa opiskeluja muille kiireille. Hän kertoo, että harrastukselle jää aikaa eikä se ole pois muista tehtävistä. Pelaamisen mielekkyyttä lisää mukava peliporukka, jossa tutustuu muihinkin kuin yliopistoihmisiin. Erityisempiä tavoitteita lajin puitteissa hänellä ei ole, itse pelaamisesta nauttiminen riittää. 'Tällainen fyysinen harrastus tekee hyvää, sillä ihmisruumis ei ole rakentunut lukutyöhön. Koripallossa kiehtoo se, että siinä vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia, kuten notkeutta, nopeutta ja tarkkaa heittokättä. Meininki on kuitenkin rento, se ikään kuin kuuluu koripallokulttuuriin. Pallon perässä juostessa muut kiireet ja stressit unohtuvat, se antaa energiaa", sanoo VUokki. • Kuka kulkee kehityksen tietä? Mr TEKSTI JA KUVA: VILLE HOKKA Kuhmuraista, punertavahiekkaista tietä poukkoilevassa autossa on tukahduttavan kuuma. Auton jatkuva höykytys ei anna rauhaa matkustamossa saati avolavalla, jolla istuu kuusi matkan varrelle jäävää vanhusta. VAIKKA OPPAAMME, herra Abeauty Chibye, taittaa muhkuraista matkaa huolestuttavalla 70 kilometrin tuntinopeudella, pysyvät lavalla olevat vanhukset sitkeästi kyydissä. Kiidämme kohti Naabon kylää Keski-Sambian maaseudulla, missä tienvarsille auton tuloa hämmästelemään rientävät lapset kiljuvat "musungu", valkolainen, kyytiläiset nähdessään. "Olen sanonut kyläläisille, että tien pitää olla kunnossa, jotta kehitys voi saapua. Heidän täytyy kunnostaa tie, että voin tulla käymään", oppaamme kertoo. Hän johtaa kansalaisjärjestöä, joka opettaa alueen kyläläisille kestävää maataloutta. Chibye omistaa itse kolme autoa, kaksi aurinkopaneelia, television ja videot, jotka hän on saanut yksityisten avustusten turvin. Hänen suurtilallaan viljellään maissia, maniokkia ja hirssiä, pian istutetaan banaanejakin. Toimintaan kuuluu myös vuoroviljely ja viherlannoitus, siankasvatus, mehiläistarhaus sekä puiden istuttaminen. Tilaansa Chibye pitää oppimiskeskuksena, jota hoidetaan kyläläisten voimin. Työntekijöiden on tarkoitus oppia työstään. Parhaillaan pihalle on rakentumassa uusi rakennus, jonne odotellaan tietokonetta. JÄRJESTÖN ALUEELLE kuuluvassa Naabon kylässä maailma makaa kuitenkin toisin. Kyläläiset elävät kahdeksan kuukautta vuodesta keräilemällä hedelmiä, marjoja, sieniä ja toukkia, sillä pelloilta riittää ruokaa vain neljäksi kuukaudeksi. Joen rantaan on kaivettu kalalammikko, jonka katkenneiden oksien täyttämässä vedessä uiskentelee muutama sintti. Ainoa mehiläispesäkin varastettiin juuri. "Villieläimen jälkiä näimme viimeksi kylän lähistöllä vuonna 1982. Jopa apinatkin puuttuvat. Lähimmät metsästysmaat ovat kahden päivämatkan päässä", kyläläiset kertovat. Eläinten puuttumiseen ei ole vaikea uskoa. Ympäristön harva puusto on palanut karrelle satojen hehtaarien alueelta osin metsäpalojen, osin itse sytytettyjen palojen takia. Seutu muistuttaa punaista kuun pintaa, johon on tökitty palaneita oksia harvakseltaan. Sambiassa pellot perustetaan kaadettuja puita polttamalla, koska lannoitteisiin ei ole varaa ja ne ovat usein liian pitkän matkan päässä. Oppaamme laskee Naabon 3000 asukkaan polttavan metsiä pelloiksi pahimmillaan jopa tuhannen hehtaarin alueelta vuodessa, sillä yhteen peltoon tarvitaan puuta kymmenkertaiselta alalta. Hapan ja niukkaravinteinen maaperä tarvitsee vähintään 10 vuotta kesantoaikaa palautuakseen, mikä entisestään vähentää viljelyNaabon kylässä Sambiassa uutta koulua rakennetaan tiilistä, jotka kylän miehet ovat itse polttaneet savesta. kelpoisen maan määrää. Tällä hetkellä Sambian metsät tuhoutuvat kolmanneksi nopeimmin maailmassa. KYLÄN LAPSET seuraavat tarkoin jokaista liikettämme arasti hymyillen. Vihdoin he rohkaistuvat ja saapuvat jonossa kättelykierrokselle. Kurjuus ei näy lasten vaatteista, jotka ovat pääosin ehjiä, värikkäitä ja puhtaita. Vaikka Sambia onkin YK:n kirjoissa yksi maailman vähiten kehittyneistä valtioista, ei maassa ole pulaa hyvistä vaatteista, joita avustusjärjestöt kaupunkeihin tuovat. Hyväkuntoisten vaatteiden tuonti on kuitenkin tuhonnut maan oman tekstiiliteollisuuden, mitä UFF:n ja muiden vaateavun toimittajien kampanjoissa ei tietenkään kerrota. Pian saamme lapset riemuihinsa ojentamalla heille kaksi jalkapalloa. Toinen palloista menee pojille, joista pienimmätkin osaavat palloa jo potkaista, ja toinen tytöille, jotka ovat innokkaita verkkopalloilijoita. Vaikka Sambian kansainvälinen jalkapalloilu koki järkyttävän iskun vuonna 1993, jolloin koko maajoukkue menehtyi lento-onnettomuudessa, ei palloiluinto ole maan sisällä hiipunut. Pienimmälläkin kaupungilla on oma joukkueensa, ja jokaisessa kylässä potkitaan pallon puutteessa vaikka lankakerää. Lahjoitetut jalkapallot ovat poliitikkojen suosima tapa saavuttaa pienen kylän suosio. Naabon kyläänkin oli poliittinen pallo jostakin jo ennättänyt. KYLÄN LAIDALLA miehet viimeistelevät uutta koulua, jolle on tarkoitus laittaa katto vielä parin viikon sisällä, ennen sadekauden alkua. Punaiset tiilet kyläläiset ovat polttaneet savesta itse. "Me emme ole saaneet uuteen kouluun minkäänlaista apua. Katto joudutaan tekemään heinistä, koska mäntyä, joka olisi paras materiaali, kasvaa 500 kilometrin päässä." Vanhassa harmaaiiilisessä koulussa, jolla on niin ikään heinäkatto, pidettävä kyläkokous paljastaa kylän aseman maailman kartalla. "Kukaan ei muista milloin valtion virkamies olisi käynyt kylässä. Vaikka lähimpään kaupunkiin on vain 40 kilometriä. Kyläyhteisöömme kuuluu noin 150 kylää, joista ainakaan 25:ttä ei ole virallisesti edes olemassa." Kokouksen edetessä myös syy tien huonoon kuntoon selviää, "Täällä on käynyt vain kaksi ajoneuvoa. Chibyen lisäksi sairaalasta kävi joskus hoitaja moottoripyörällä. Olemme pyrkineet korjaamaan tietä, jotta tänne olisi helpompi tulla", kyläläiset kertovat. KOKOUKSEN PÄÄTYTTYÄ koulun etuosaan kannetaan pöytä, jolle katetaan kanaateria. Kuultuani kylän elävän kahdeksan kuukautta vuodesta nälkärajoilla ja lihan olevan asukkaiden pöydissä suurharvinaisuus, aterian syöminen tuntuu pahalla. Maan tapojen mukaan ruoasta kieltäytyminen olisi kuitenkin erittäin epäkohteliasta. Joten syön aterian kiitollisena, vaikkakin syyllisyyttä tuntien. Minulle on annettu vähästäkin runsaasti. Punaisen pölyn noustessa auton takana Naabosta pois vievällä tiellä, ajattelen vilkuttamaan jääneitä kyläläisiä. En tiedä kuinka monella heistä on hiv tai mahdollisesti AIDS. Todennäköisyys on suuri, sillä puolet Sambian työikäisestä väestöstä on saanut hiv-tartunnan. Koko kansakunta voi romahtaa 15 vuoden sisällä. Sukupolvet lyhenevät ja kaventuvat. "Onhan tämä tie paljon parantunut viime käynneistäni", opas huikkaa ratin takaa hymyil Ien. Mutta ennättääkö kehitys koskaan Naabon tielle? Vai tuleeko sieltä enää kukaan? •
• Q JVuäskylan Ylioppilaslehti 16/2001 JmifcllMTIi-rtMliHilaVZIQI M H errasmiehet vaihtavat katseen yli pöydän. "Meillähän on kohta hopeahääpäivä, ensi vuonna tulee täyteen 25 yhteistä vuotta", huomaa miehistä toinen, muusikko-tuottaja-säveltäjä-käsikirjoittaja Pedro Hietanen. "Niin muuten onkin", myötää toverinsa lailla huikean monipuolinen, plus ainakin kirjailija-näyttelijä-elokuvaohjaaja, taiteilija Mauri Antero Numminen. "Tapasimme ensi kerran Love Recordsin toimistolla. Norkoilin siellä josko jotain keikkaa löytyisi. Olin työtön persaukinen pitkätukkarähjähippi. Mauri Antero sattui olemaan paikalla, ja kävin kysymässä häneltä työn toivossa, että tiedätkö, soitan myös haitaria. "Katu-uskottavuuteni olisi mennyt jos olisin tunnustanut osaavani muutakin. Siitä se lähti", kuvaa Hietanen taiteilijoitten yhteisen taipaleen alkua. "Ensimmäinen kahdestaan tekemämme keikka oli täällä Jyväskylässä, vuonna 1977, esiinnyimme Sokos-tavaratalossa", muistaa Numminen. Hietanen naurahtaa: "Se oli jokseenkin uskomaton tilanne, olin ihan pihalla." Keikka lienee mennyt kuitenkin hyvin, tuskin muutoin taiteilijoitten yhteistyö olisi toden teolla käynnistynyt. Miehet olivat jo tuossa vaiheessa kolunneet molemmat tahoillaan Suomen kolkkia. tarkkaankin, eivätkä maailman turutkaan olleet heille täysin tuntemattomia. Noihin aikoihin Nummisen suosio Ruotsissa oli megatähden luokkaa, ja Hietanen oli saanut tuntumaa kansainväliseen tähteyteen soittaessaan Wigwam-yhtyeessä. A jat ovat muuttuneet, tekemiset ovat vaihtuneet, muita yksi on pysynyt: herrat ovat edelleen tien päällä. "Ihmisen pitää tehdä työtä elääkseen, tämä on meidän työtämme", toteaa Numminen pitkän uran ja jaksamisen ihmettelyyn. Hietanen nyökkää omalta osaltaan: "Mitä muutakaan tekisin? Tämä on ainoa, mitä osaan, olen muusikko. Kaiken ikäni olen tehnyt erilaisia asioita musiikin parissa." Vuonna 1949 syntynyt Hietanen on esiintynyt yleisölle ensimmäisen kerran arvokkaassa viiden vuoden iässä, ja tv-uransa hän on aloittanut 12vuotiaana soittamalla haitaria ohjelmassa nimeltä Sirkuspapukaija. Mies tunnetaan paitsi yhteistyöstä M. A. N: n kanssa, myös omasta yhtyeestään Pedros Heavy Gentlcmen, rokkipoppoosta, joka on tehnyt ansiokasta työtä myös lastenmusiikin alalla. Hieman vaniuneempi väki ja yleissivistyneet teinit tietävät lisäksi, että Hietanen on soittanut muun muassa Pepe & Paradise -orkesterissa ja Suomen progemusiitän ehdottomassa huippubändissä, jo mainitussa Wigwamissa, joka oli maailmallakin varsin suosittu, erityisesti Isossa-Britanniassa yhtyeen musiikista pidettiin. "Wigwam oli juuri menettänyt loistavan rumpalinsa, ja sitten levy-yhuö halusi meidän muuttavan Lontooseen. Emme tahtoneet lähteä, homma kuivui siihen", kenoo Hietanen. "Se mitä esimerkiksi joku Hanoi Rocks on tehnyt ja mitä nämä nuoremmat nimet tekevät maailmalla on ihan hyvä juttu, meidän touhu oli meidän touhuaja sen aika oli silloin." Nykyisistä M. A. N:sta erillään olevista projekteistaan Hietanen mainitsee puuhaavansa jotain uutta televisiolle maan mainio Hotelli Sointu ei jatku, mutta muuta on tulossa j a oman taiteellisen työnsä ohessa hän tuottaa muitten musiikkia; esimerkiksi Dave Lindholmin kolme viimeistä levyä ovat hänen tuottamiaan. Aika EMI:n päällikkönä on ohi, tälläkin saralla Pedro Hietanen toimii indienä. M auri Antero Numminen, 61 vuotia, on mies, jonka elämästä liikkuu maailmalla ehkä vielä enemmän tarinoita kuin kumppanistaan Pedrosta. "Huhut kertovat ryyppyja naisseikkailuistani vaikka mitä. Iso osa noista jutuista on niin folkloristisen perinteen mukaisia, että en välitä puuttua niihin. Tarina saattaa lähteä liikkeelle hyvinkin pienestä. Esimerkiksi se, että toisinaan käyn tytärteni kanssa ulkona syömässä tai liikun muuten heidän kanssaan kaupungilla, on synnyttänyt huhun, jonka mukaan pidän nuorista naisista. Ihmiset eivät tunnista minua tyttäreni isäksi, eivät tietenkään, sillä he ovat perineet kauniin äitinsä ulkomuodon", hymyilee mies. Numminen, jonka julkinen taiteellinen toiminta on netlisivujensa mukaan alkanut vuonna 1966, elää elämässään radikaalia aikaa. "Viisi vuotta sitten totesin, että haluan omistaa loppuelämäni luovalle työlle. Aloitin hillittömän nummismaisuuden kauden. Siitä, mitä tuolla ilmauksella tarkoitan, saa jotain osviittaa vaikkapa tutustumalla musiikkikappaleeseeni nimeltä Eleitä kolmelle rdyhtäilijälle. Vaimoni luki minua päätöksessäni, vaikka se merkitsikin elintason laskua. Mutta jotta pystyisin tekemään edes osan siitä, mikä muhii päässäni, oli tehtävä näin. Totta kai kierrän vielä esiintymässä, mutia en enää ollenkaan siinä määrin kuin aiempina vuosina." "Olin uhrannut elämästäni 30 vuotta esiintyvänä taiteilijana. Siinä sivussa saattoi tulla tehtyä jotain kunnollistakin, lastenelokuvia, levyjä, sävellyssarjoja, mutta ne tulivat hieman siihen tyyliin että joskus sokeakin kana jyvän löytää'. Myös ikä vaikuni; nuorempana jaksoin tehdä kahta uraa samanaikaisesti, mutta 45 ikävuoden jälkeen esiintyvän ja luovan roolin rinnakkain vetäminen alkoi rasittaa", valottaa Numminen ratkaisunsa taustoja. Ensimmäinen hillittömän nummismaisuuden kauden julkisen esityksen saanut teos oli 1997 Pohjoinen tango-oratorio, jonka taiteilija teki Helsingin Juhlaviikoille. "Olin nuorena hirveä elitisti, sinen käännyin populaari-ilmaisijaksi, koska huomasin, että populaarin ilmaisun keinoin kykenin hämäämään aivan eri tavalla ja helpommin kuin korkeakultturin ilmaisumuotojen kautta. Mutta nyt minulla on jälleen varaa olla elitisti." Tekeillä olevista projekteista tärkein taiteilijal"SUURIN OSA KAPPALEISTANI TULEE LUONNOSTAAN DUURISSA, OLEN TÄLLAINEN ILO-ORAVA, LUSTIG-KURRE, KUTEN RUOTSALAISET SANOVAT." on mus i i k k i teos Aenigmci Aeter i u m afeuinen arvoitus), j o s s a N u m m i nen jälleen kerran yhdistää itselleen rakkaita alueita, musiikkia ja filosofiaa. Parituntisessa oratoriomaisessa teoksessa Numminen käsittelee ihmisen maailmankuvan ja Jumala-kuvan muutosta vuodesta 1000 vuoteen 2000 kahdentoista eri filosofin näkemänä. Libretto on jo valmiina, sävellystyö meneillään, ja orkestroinnista on lupautunut huolehtimaan Nummisen pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Otto Donner "Suurin osa kappaleistani tulee luonnostaan duurissa, olen tällainen ilo-orava, lustig-kurre, kuten ruotsalaiset sanovat", luonnehtii Numminen säveltäjänlaatuaan. "Käytän mollia vain pyrkiessäni johonkin vaikutelmaan. Tuo ilottelu ei ole pelkästään musiikkiin liittyvä piirre, kyllä se on elänyt ja elää koko ajan myös muilla alueilla." "Meistä Pedro on se, joka on selvemmin keskittynyt yhteen kulttuurin sektoriin, musiikkiin, mutta minä sählään paljon muutakin. Kirjoitan kirjoja, ja teen myös esimerkiksi elokuvia. Tälläkin hetkellä minulla on viisi elokuvasynopsista olemassa, multa rahoittajia ei ole löytynyt niiden outouden vuoksi. Näiden taiteellisten hankkeiden ohella minä myös luennoin ja esitelmöin," kenoo Numminen. "Noin viikko sitten tulimme Uusrahvaanomaisen Jatsiorkcsterin kanssa kiertueelta Saksasta. Siellä ohjelmistoon kuului muun muassa Pedron kanssa vetämäni Lesungabendii, luentaillat, joissa luin otteita Tango on intohimoni -kirjastani ja kerroin yleisemminkin suomalaisesta langosta. Pedro soitti näytteitä, ja lopuksi pidimme 30 minuutin mittaisen miniatyyrikonsertin. Suomalaisella tangolla olisi nyt menekkiä Keski-Euroopassa, ihmetyttää, ettei yksikään levy-yhtiö tee elettäkään hyödyntääkseen tätä boomia." V uonna 1969 perustetun Uusrahvaanomaisen Jatsiorkcsterin jäsenet M. A. N: n ja Pedro Hietasen lisäksi ovat tätä nykyä Jani Uhlenius (kapellimestari ja piano) ja Heikki "Haka" Virtanen (basso), loisinaan mukana on myös viulisti Jari Lappalainen. "Keksin termin uusrahvaanomaisuus eräässä suorassa tv-lähetyksessä. Olin Lenita Airiston haastateltavana, ja olin pukeutunut tavallisesta tyylistäni poiketen sarkahousuihin, henkseleihin ja vaarinpaitaan. Lenita totesi, että olette vaihtanut tyyliänne, johon minä vastasin että niin, olen juuri aloittanut uusrahvaanomaisen kauteni." Viimeisin askel uralla, s.o. siirtyminen hillittömän nummismaisuuden kauteen on merkinnyt myös sitä, että lastenkulttuuri ikävä kyllä on saanut väistyä taiteilijan tekemisistä. "Suuri osa lapsille suunnatusta taiteesta tehdään nykyään samalla tavoin kuin aikuisille; se on silkkaa viihdettä, erittäin sovinnaista ja sellaisena pitkästyttävää. Helmiä tietenkin on, ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti tekevät lapsille, mutta heitä on liian harvassa. Itse luin alle 10-vuotiaana Tuhannen ja yhden yön Miinoita siskoni kanssa, ja pelkäsin, tietysti. Mutta niissä oli ja on särmää ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Harry Potteiissa, joka on hyvin sovinnainen tuote", suostuu taiteilija pohtimaan lastenkulttuurin nykyistä tilaa. "Olen jo valinnut Finlandia-juniorin voittajan, torstaina 29. marraskuuta kerron, kuka on mielestäni ansainnut 150 000 markan palkinnon, ja juhlapuheessani perustelen valintani hyvin. Mutta tuon puheen jälkeen en palaa enää asiaan", sinkauttaa Numminen. "Olen ollut elämässäni hyvm monen asian, myös lastenkulttuurin, lähettiläs. Ne ajat ovat ohi. Vastedes minä teen taidetta." • Katso myös: http://www.ma-numminen.net/ Haastattelu tehtiin 23.11.2001 jyväskyläläisessä Hotelli Alexandrassa. Finlandia-Juniorin soi 29.11.2001 Kiro Poutasen teos Ihona meri. • ?35 vai Kiusankappaleita MYSTINEN TYÖRYHMÄ Tehtaan vartijat on tehnyt todellisen suurtyön kulttuurin alalla. He ovat koonneet Nummiseij erillisäanilleistä Kiusankappaleita-kokoelman. "Legendojen ja diskografioiden mukaan Numminen on levyttänyt valtavan määrän musiikkia ja muita kappaleita, jotka ovat ilmestyneet aikoinaan ainoastaan pieninä painoksia singlcillä ja kummallisilla kokoelmalevyillä. Halusimme koota nämä irtobiisit yksiin kansiin huolellisesti dokumentoituna", kertoo Mikko lianko, toinen vartijoista. "Materiaalin kasaaminen oli paikoin hyvinkin hidastaja hankalaa. Mukaan julkaisuun tuli jopa sellaisia kappaleita, joita mitkään olemassa olevat diskografiat eivät tunteneet. Paikoin olimme ainoastaan Nummisen oman muistin varassa, koska mitään dokumentoitua tietoa ei ollut", sanoo parivaljakon toinen jäsen Juha Nikulainen. "Vanhoja mastcrnauhoja ja alkuperäisiä äänitteitä jouduimme niin ikään etsimään lukuisista eri lähteistä. Olemme varmoja, että moni Nummisen tuotantoa pintapuolisesti tunteva tulee taatusti hämmästymään siitä, kuinka laajaa ja korkeatasoista ja monipuolista tämän neron tuotanto onkaan." Kokoelma sisältää musiikkiesityksiä ja tunnelmapaloja yhteensä 164 kappaleen verran, ajassa mitattuna yli seitsemän tuntia. J a totisesti, palat ovat, kuullun perusteella merkillisiä niin kovin merkillisiä -. RIITTA KOIKKALAINEN +
• H Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 L O U A S I 1 1 1 6 Ilokiven ruokala avoinna klo 11-16 viikolla 51 perjantaihin 21.12.2001 saakka, jolloin aukioloaika poikkeuksellisesti kello 11-15. Vuodenvaihteen jälkeen ruokala on avoinna normaalisti jälleen maanantaista 7.1.2002 lähtien kello 11-16. Ruokalista löytyy netistä JYYn sivuilta osoitteesta http://www.co.jyu.fi/~jyy/ruokalista.php o y o g o i o llOKIVI JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON Y L I O P P I L A S K U N T A Ilokiven ruokalan henkilökunta toivottaa rauhallista joulua ja iloista uuttavuotta! LAHJAKSI Annala: Salmiakki (Nemo) 155 mk Mattila: Piparikirja (Atena) 143 mk Kangas: Yhteiskunta. Tutkielmia yhteiskunnasta, yhteiskunnan käsitteestä ja sosiologiasta (Tutkijaliitto) 149 mk Sinkkonen: Lapsen puolesta (WSOY) 165 mk Hyvänen (toim.): Inhimillinen kone Konemainen ihminen (Yliopistopaino) 166 mk Hämeen-Anttila (toim.): Uskontojen risteyksissä. Välimeren alueen uskontojen juurilla (Gaudeamus) 155 mk Lagerspetz ym. (toim.): Finnish Yearbook of Political Thought 2001 (SoPhi) 120 mk Guaraldo: Storylines. Politics, History and Narrative trom an Arendtian Perspective (SoPhi) 120 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa t i f f f t n , 3 kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Ruokalistamme löytyvät osoitteesta sivun vasemmasta yläkulmasta ja samasta osoitteesta löydät meistä myös muita tietoja. Vuodenvaihteen aukioloajoista saat tarkempaa tietoa toimipisteistä ja www-sivuilta. Lähesty meitä risuilla ja ruusuilla toiminnastamme internetin kautta (www.sonaatti.fi, Palaute). Tiesitkö, että meidän kautta voit myös järjestää juhliesi tarjoilun. Ovat/y JUHLAT tiedossa??? Toteutamme efänujfciä niin pieniin /qiin suuriinkin jumati[aisuuk]siinne. Kysy ehdotelmia suoraan toimipisteistämme tai saat myös yhteyden meihin: Sonaatti Juhlat puh. 260 3910 tai 050 581 8350 juhlat@sonaatti.fi www.sonaatti.fi (Tilaus) Toivotamme Sinulle rauhallista loppuvuotta ja onnellista uutta vuotta. Sonaatin henkilöstö TERVETULOA TERVETULOA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Julistaa haettavaksi Tiedotusja järjestösihteerin viran ajalle 14.1.2002 1 4 5 . 2 2 sekä 1 2 . 8 . 2 2 1 2 . 1 2 . 2 2 Tiedotusja järjestösihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja ideoida JYYn tiedotustoimintaa sekä kehittää JYYn ja sen alajärjestöjen yhteydenpitoa. Sihteerin tehtäviin kuuluu tiedottaminen niin sisäisesti jäsenistölle, ainejärjestöille ja muille alayhteisöille kuin ulospäinkin ylioppilaskunnan tapahtumista ja toiminnasta. Hyvä suomen kielen taito, valmius www-sivujen ylläpitoon sekä tailtokokemus katsotaan hakijalle eduksi. Virka on JYYn virkasäännön alainen. Palkkaus noudattaa valtion virkaehtosopimusta ja palkkaluokkana on A10. Hakijalta edellytetään kokemusta tiedottamisesta ja viestinnästä sekä ylbppiloskunnan tuntemusta Lisätietoja tiedotusja järjestösihteerin työnkuvasta antaa pääsihteeri Matti Mäkinen puh. 014-260 3354,050 5866089 tai matama@cc.jyu.fi Hakemukset toimitetaan osoitteeseen Keskussairaalanne 2,40600 Jyväskylä perjantaihin 4.1.2002 kello 14.00 mennessä. Kuoreen maininta "Hakemus Tiedotus ja järjestösihteeriksi". Myöhässä saapuneita hakemulcsio ei huomioida. Jyväskylän yliopiston yhpphskunla (1YY) on noin 10 700 jäsenen muodostama ytioptstohik (645/1997) säädetty jukis-oikeudeken yhteisö, jonka toikoituksem on ok jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnaäisio, sosiaalisia jo henkisiä pyrkmryksiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa Btlym pytkimyisä. Ylioppilaskunta hoijättoa voismisen palveluja edunvalvontptehttivieri lisäksi kanteita-, liikejaasmtohtokinha. YkppHaskuntakonsemin ikemfotv on vuonaa 2001 noin 60 nmk ja konsernitase on noin 156'mmk. Ylioppilaskunnan palveluksessa on keskimaana f Mika Terävä: KOHTI KADOTETTUA (osa VIII) Ihmissuhteet eivät järkeä kunnioita. Ropponen korkkasi kossupullon. Sen kokoinen mies tarvitsi pari kossua ja korin kaljaa ennen kuin humaltui. Tai niin ainakin ennen oli ollut. Silvennoinen käänsi Taunukscn moottoritielle. Viitta kertoi, että synnyinkaupunkiini oli sadankymmenen kilometrin malka. Taunukscn vauhti nousi salaankahleenkymppiin. Pakoputken äänien perusteella ajeltiin äärirajoilla. Sitten kului puolisen tuntia leppoisissa merkeissä. Puhuimme nopeasti nykyiset kuulumisemme: Silvennoinen opiskeli tätä nykyä Helsinkia ja markkinointia. Fimme saaneet kuulla mitä artikkeleita hän markkinoi, mutta kuulemma "rahaa ja pillua irtosi". SOHWIN ERIKOISHANA OLUET] Z U B R Tsekkiläistä 0,41 2 1 mk TULE M MAISTAl O.O.R, DARK Belgia 0,41 2 4 mk UUDEN VUODEN AATTONA BAILATAAN 04 Jfa Vaasankatu 21 p. 615 564, www.sohwi.fi www.sonaatti.fi CflTYBAARIÄT DRINKS, BEER, MUSIC Väinönkeskuksessa LUCIA-BILEET Kaikkien yliopisto-opiskelijoiden mega-pikkujoulut 13.12. klo 20-03 Ilokivessä! LUCIA-NErrO-KILPAILU CINNAM0N GIRLS S0DA ANTTI LAUKKANEN IMPIVAARA Tarjolla glögiä ja pipareita. Tule äänestämään oma Lucia-suosikkisi voittoon. Näitä bileitä et halua missata! Järjestää JYY Liput 10,
• JyvishyläH Ylioppilaslehti 16/2001 I Vuoden Popcity näkyy ja kuuluu uutena tuttavuuteena Terho SOITTO Jutta Jaakkolalle tuo ilouutisia: MIC on valinnut vuoden 2002 Popcityksi Jyväskylän. "Esille nosteltavia bändejä en voi vielä nimetä, mutta ne ovat ehdottomasti Jyväskylän A-luokkaa. Tarkoitus on saada liikenteeseen mahdollisimman useita yhtyeitä", paljastaa Jutta Jaakkola demopinon keskeltä. Tällä hetkellä suunnitteilla on helmikuussa Jyväskylässä pideltävä avahtää Jyväskylästä jaistapahtuma sekä kevään aikana muun muassa Helsinkiin ja Tampereelle suuntautuvat konserttikiertueet. Popcity-bändejä pyritään myös saamaan esiintyjiksi kesän festareille." Työn alla Jaakkolalla ovat parhaillaan apuraha-anomukset. Popcity-projektin tukijoiksi ovat ilmoittautuneet ainakin Jelmu, Jyväskylän kaupunki sekä Keski-Suomen Uitto. TEKSTIT: ELINA JÄNTTI an mai MITÄ SAADAAN, kun pakataan Pool, Maryland ja Terho soittokamoineen keikkabussiin ja kierretään Suomea Vaasaa ja Kuopiota myöten? Todennäköisesti hyvä pläjäys joensuulaisia popmusiikkia ja monipuolinen keikkakokemus sekä bändeille että yleisölle. Joensuun vuosi valtakunnan virallisena Popcitynä huipentuu Jyväskyläänkin ulottuvaan kiertueeseen. Suomen kartalla Popcity on näkynyt jo vuoden avajaistapahtumasta lähtien. Tapahtuma huomioitiin valtakunnallisissa medioissa ja muun muassa Rumba-lehti on vuoden aikana aktiivisesti uutisoinut joensuulaisesta musiikkielämästä. "Popcity-projekti on aluepoliittinen kannanotto. Tavoitteena on tehdä pienempien kaupunkien popja rockkenttää tunnetuksi ja tuoda bändejä valtakunnalliseen tietoisuuteen. Joensuuhun oli entisestään kontakteja ja yhteistyötahoja, joten sieltä oli helppo käynnistää ensimmäinen projektivuosi", kertoo Jutta Jaakkola Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta MIGstä. Jaakkolan mukaan Popcity-projektin tarkoituksena ei ole tukea tänä vuonna ainoastaan joensuulaisia bändejä, vaan esimerkiksi sitä, että Jyväskylässä voidaan kuunnella joensuulaisia bändejä ja vaikkapa Seinäjoella jyväskyläläisiä. Näin halutaan murtaa Helsingin, Tampereen ja Turun asemaa Suomen popmusiikin keskuksina. Jaakkola mainitsee Joensuussakin monien bändien olevan juuri menestyksen rajalla, mutta ilman sitä ratkaisevaa levytyssopimusta, joka isommassa kaupungissa voisi olla jo taskussa. Vuoden aikana MIC on enimmäkseen pyrkinyt lanseeraamaan Popcity termiä ja toimimaan projektin henkisenä ja osittain myös taloudellisena taustatukena. Erityisen tärkeitä ovat popkaupungista löytyvät aktiiviset ja innokkaat toimijat, ja yhteistyön ja kontaktien toivotaankin jäävän elämään vielä vuoden jälkeen. KITARAPOVVERPOPPIA tahkoavan ja suurista soundeista tunnetun Poolin vuosi on sujunut leppoisasti. Pojat ovat ennättäneet soittaa normaalit pari kolmekymmentä keikkaa. Jyväskylässäkin bändi on jo kerran syksyn aikana nähty. Uutta materiaalia saatiin kuulla toukokuussa Pokon alamerkin PopAiakin julkaisemana "WJien nothing can be soved"-sinkun muodossa. Nimibiisi nousi Radio Mafian soittolistalle ja se äänestettiin Ruotsissa P7-kanavan biisiäänestyksen voittajaksi. PopAtaklevytyssopimus vaikutti Hannu Sallisen mukaan Pooliin vain hetkellisesti. "Sopimus toi ammattimaisemman otteen musiikin tekoon. Nyt meillä on menossa levy-yhtiöön ja ohjelmatoimistoon liittyvä taustavoimien muutosprosessi", toteaa Sallinen vaisusti. "Ei tähän liity mitään dramaattista. Monia rautoja on tälläkin hetkellä tulessa." Popcity-kienueeseen Sallinen on ollut suhteellisen tyytyväinen, onhan bändi saanut täytettyä keikkakalenterinsa vielä loppuvuodeksi ja päässyt näkemään erilaisia keikkapaikkoja kuin yleensä. MARYLANDIN LAULAJA Ville Härkönen on sanavalmis kaveri, ja erityisen viehättynyt iskelmäja lännenmiesteemoihin. "Vaikka helppoa olisikin määritellä musiikkimme vain kitarapopiksi, mieluummin kutsumme sitä iskelmärokjksi", Härkönen mainitsee. Länkkärivaikutteita on Härkösen mukaan kuultavissa uunituoreessa sinkussa. Ainoastaan netissä julkaistu sinkku on erikoismiksaus, jota ei tulla siinä muodossa kuulemaan missään muualla. Noise.fm -nettikaupasta sinkun voi imuroida ilmaiseksi. Marylandin pojilta ei ole tekeminen loppunut kesken. Vuoden sisään on ehditty julkaista neljän biisin EP Wreck, keikkailla ahkerasti jopa Suomen rajojen ulkopuolella ja äänittää ensi maaliskuussa ilmestyvä pidtäsoitto. "Pietarissa soitetut kaksi keikkaa olivat onnistuneita, ja reissu oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva ja eksoottinen kokemus. Meitä kyseltiin sinne jo uudestaankin soittamaan. Keikkojen järjestely oli Suomeen verrattuna aivan erilaista, opittiin paljon uutta bändihommista, kun viikon ajan siellä keskenämme seikkailtiin." TERHO ON suhteellisen uusi tutta, vuus tässä porukassa. Noin kolmevuotias Terho on elinkaarensa aikana julkaissut omakustanne-EP.t Kanjonitalot ja Paluu vuoteen nolla, joiden hittibiisit ovat soineet ajoittain tiiviisti muun muassa Radio Mafialla. Huhti-toukokuussa yhtye työsti ensimmäisen Suomen-kiertueensa Ratas-yhtyeen kanssa. Tarinoivaa rokkia särökitaroilla höystettynä -osastoa edustavan Terhon laulaja Teemu Ratinen löytää musiikillisia vertailukohteita muun muassa Zen Cafestaja Kentistä. Ratinen valottaa bändin kutsuneen itseään myös "kauppaueteilijöitten bändiksi". "Meillä on ollut aikamoinen hulivilivuosi, keikkoja on heitetty enemmän kuin koskaan. Nyt on syntymässä materiaalia vuoden vaihteessa äänitettävälle kolmen biisin sinkulle. Jos ennen soitettiin poppia, nyt on menossa hämärä disko-rokkikausi". Ratinen mietiskelee. "Popcity-kiertueella ollaan mukana sissiasenteella, ollaan seurailtu näitä kahta tunnetumpaa bändiä sivusta ja itse pyritty soittamaan vain mahdollisimman hyvin." "Ja aina kun johonkin lehteen päästään, pitää sissiasenteen mukaisesti tilaisuus käyttää hyväksi, eli terveisiä Poolin Hannulle ja Marylandin Villelle!" • Popcrty2001 -kiertue eli Pool, Marylond ja Tefho Bar 68:ssa 15.12.
• E l Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 "KYNTTILÖISTÄ LÄHTEE HEHKU, VALO LÄMMIN, HAVUN TUOKSUINEN MUT TUOKSU TULEE KAUEMPAA, LEIJUU TAKAA TOISTEN OVIEN." TEKSTI: TEEMU LAMPINE LAHTELAINEN Viikate-yhiye julkaisi marraskuussa poikkeuksellisen joululevyn. Tuoni-iskelmä -tyylillä niittävä Viikate katsoo Vuoden synkin juhla -levyllään joulun pimeälle puolelle. Viikatteen musiikista vastaava kitaristi-laulaja Kaarle Viikate kertoo idean joululevystä lähteneen alunperin lukihäiriöstä. Kauneimmat joululaulut -nimisen levyn otsake kun oli Kaarlen silmissä taipunut muoioon Katkerimmai joululaulut. Näkökulma sopi yhtyeelle. "Ideaa kehiteltäessä nousivat mieleen jokavuotiset uutisoinnit, miten perhe oli viettänyt iloista joulua ja loppiaiseksi kutsutaan sitten sukulaiset hautajaisiin", Kaarle aloittaa. "Tältä pohjalta lähdimme keräämään teemoja. Valitsimme sopivia tunnettuja joululauluja, joiden lisäksi halusimme levylle myös omia kappaleitamme." Lainakappaleissa vierailevina solisteina esiintyvät Trio Niskalaukauksen Tiesittää katkerimmat joululaulut mo Rautiainen ja Seppo Pohjolainen (Vaqnmen jouluaamuna) sekä Kotiteollisuuden Jouni Hynynen (Suojelusenkeli eli Maan korvessa kulkevi -virsi). Tutuista joulusävelmistä levyllä ovat myös Sylvian joululaulu ja Olkoon näin. Joululaulujen sovittaminen yhtyeen metalliseen soundiin sujui Kaarlen mielestä ongelmilta. Levyltä kuuleekin, että mistään häpäisystä ei ole kyse. "Eettinen puoli on kunnossa. Kyllä versiot äänitettiin sävellyksien vaatimalla hartaalla ja vakavalla mielellä", Kaarle vakuuttaa. KAPPALEESSA Aattoiltana Kaarle on kuvannut joulun aikaa yksinäisen ihmisen näkökulmasta: "Kynttilöistä lähtee hehku, valo lämmin, havun tuoksuinen/ Mut tuoksu tulee kauempaa, leijuu takaa toisten ovien." "Kappale kertoo siiiä, kun ihminen on jätetty. Vaimo on lähtenyt ja vienyt lapset." "Jouluhan on sellaista aikaa, ettei sitä täysjärkinenkään kestä yksin, vaan on laakista vainaa", Kaarle analysoi tekstiään. Hänen mielestään on hyväksyttävää, että ravintolat pitävät ovensa auki myös joulun pyhinä. "Ravintolathan ovat silloin täynnä. Joulu tulee viettää perheen tai ystävien parissa, vaikka sitten ravintolassa." LAHJA-KAPPALEESEEN aihe tuli taiteilijapari Helismaa-Rautavaaran välirikosta. Viikatteen veljesten Kaarlen sekä rumpali Simeonin musiikkia ja imagoa onkin usein verrattu puolenvuosisadan takaisiin tanssilavojen kehäkettuihin. "Helismaa, Rautavaara, Kärki. Nyt kun olen tutustunut kirjallisuuden kautta heidän taiteeseen syvemmin, olen huomannut että heidän kulttuuripenniö on kuin pohjaton arkku. Se ei minun elinaikanani lopu", Kaarle innostuu. Uusia Viikatteen kappaleita saadaankin kuulla jo ensi vuoden alkupuolella, jolloin julkaistaan työnimellä Kevyesti feesfeelld päivää kulkeva kymppiiuumainen vinyyli-ep. Marras-joulukuun aikana "vastahakoisesti esiintyvä", talkoomiehin vahvistettu, Viikate soitiaa kahdeksan keikkaa. Ennen pysähtymistä Lutakkoon, Kaarle ennätti miettiä mieluisaa joululahjaa. "Pehmeää pakettia ei kukaan toivo ja villasukat saa aina joka tapauksessa", Kaarle puntaroi. "Minulla ja kaverillani on ollut jo ainakin 15 vuotia lapana ostaa toisillemme joululahjaksi halvin suklaarasia mitä saa. Viime vuonna kaverini jalosti ideaa niin, että hän avasi rasian, söi kaikki parhaimmat suklaat ja jätti minulle ne aivan karmeimman makuiset. Se oli niin hyvä lahja, että haluaisin tänäkin jouluna puoliksi syödyn suklaaViikate lutakosso 15. joulukuuta.
• KOKOELMA MAMMUTILTA Pink Floyd: Echoes, The Best of Pink Floyd. EM! 2001. Vanhaksi ja asemansa vakiinnuttaneeksi bändiksi Pink Floydilta on tullut vähän kokoelmia. Kolmenkymmenen vuoden aikana tahti on ollut keskimäärin yksi j o kaista vuosikymmentä kohden. Relics ilmestyi muutama vuosi bändin perustamisen jälkeen ja A Colkcäon of Greal Dance Songs kymmenkunta vuotta myöhemmin, mutta vasta tätä uutuutta kehtaa kutsua oikeaksi kokoelmaksi. Kaksois-cd:lle laitetut kappaleet eivät noudata aikajärjestystä, vaan esimerkiksi vuoden 1967 Pipers of the Gates ofDmvnilta hypätään suoraan vuoden 1979 The Mallille. Epäkronologinen eteneminen toimii muutamia hupaisia rinnastuksia lukuunottamatta: 1994 vuoden Pivision Bellilld olevaa tylsää ja mahtipontista High Hopes -kappaletta seuraa ensimmäisen levyn hauska Bifce-rallatus. Kahdelle cd:lle mahtuu yllättävän laaja katsaus Pink Flydin tuotannosta. Lähes kaikilta levyiltä on saatu mukaan ainakin yksi kappale. Elokuvamusiikkilevyt More ja Obxured by Ctouds sivuutetaan armeliaasti, mutta sen sijaan Atomic Heart Motherin poisjättäminen on virhe. Mukaan olisi pitänyt ehdottomasti saada ainakin Fat Old Sun tai Summer, 68. Tilaa olisi saatu karsimalla Division Bellin kolmesta kappaleesta kaksi pois. Sen sijaan yhtyeen ensimmäisten singlejen See Emily Playn ja Arnold Laynen mukanaolo o n hienoa. Kappaleet edustavat varhaisen Syd Barrelin johtaman Pink Floydin parasta tuotantoa. Jopa Roger Watersin sooloprojektiksi muuttuneelta, mutta yhtyeen nimellä julkaistulta The Final Cutilta on mukana yksi kappale. The Fleicher Memorial Home on kaikesta teiniangstistaan ja Watersin tuskaa täynnä olevasta laulusta huolimatta aivan hyvä kappale. Todellisia harvinaisuuksia kokoelmalla ei oikeastaan ole. Ainoa sellaiseksi ehkä laskettava on The Wall -albumilta puuttuva, mutta samannimisessä elokuvassa oleva When the Tigers Broke Free. Echoes on kattava katsaus Pink Floydin uraan. Yhtye teki parhaimpina vuosinaan monia vaikuttavia kappaleita ja levyjä. Viimeiset kaksi voicisjkyrnmentä ovat olleet hiljaiselon aikaa. Uusimmat stuaiolevyt The Drvision Bell ja A Momentary Lapse ofReason ovat vuosilla 1994 ja 1987. Ne olivat jo suhteellisen tylsää aikuisrockia. Levyn vihko on mielikuvitukseton. Kappaleitten sanoitusten lisäksi olisi ollut mukava lukea jotain muutakin kappaleisiin tai levyihin liittyvää. Nyt vihkossa et ole edes luetteloa yhtyeen levyistä. RADIOHEAD ROKKAA KONSERTISSA Rodioheod: I Miglil Be Wrong, live Recordings. Parlophone 2001. Radiohead ei tehnyt Kid A:n julkaisemisen jälkeen suurta konserttikiertuetta. Siitä huolimatta vähäisiä esiintymisiä kehuttiin vuoden 2000 parhaiksi. Vastikään julkaistulle I Might Be Wrong -levylle on koottu live-tallenteita Kid A:n ja tänä vuonna ilmestyneen Amnesiaan kappaleista. OK Computer, The Bends ja Pablo Honey ovat täysin ilman edustusta. Levyn kahdeksasta kappaleesta neljä on Kid A:lta ja kolme Amnesiarilto. Yksi on ennen julkaisematon. Valintoja ei voi ainakaan syyttää itsestäänselviksi, sillä ilmeisimmät kappaleet kuten Pyramid Song, Knives Out ja Hovi to Disappear Compktely on jätetty pois. Kappaleiden elektroniset äänimaisemat toimivat livenä yllättävän hyvin. Everylhing in the Right Place muuttuu lopussa lähes johnoswaldmaiseksi äänikollaasiksi. Vastapainoksi I Might Be Wrong, Doliars and Cents ja Idioteque saavat rokkaavan käsittelyn, joka todistaa, että Radiohead ei ole hylännyt kiiararocktaustaansa, vaan on vain kehittänyt sitä eteenpäin. Levyn hienoimpia osuuksia on pelkästään pianoon ja jousiin luottava Lifee Spinmng Plates, joka ei vielä Amnesiacilla kuulostanut kovinkaan kaksiselta. Perusmetodia on live-levyllä kuorittu pois kaikesta turhasta. Varsinainen yllätys on pelkällä akustisella kitaralla säestetty True Ime Waits, joka on erinomaisen levyn kaunis päätös ja antaa odottaa yhtyeen tulevalta tuotannolta paljon. Valituksen aiheet löytyvät ulkomusiikillisista seikoisla. Levyn pakkaus on kyllä hieno, mutta pahvinen levytasku ei ole kovin kätevä. Lisäksi 40 minuutin mittainen levy on näinä aikoina aika lyhyt. Materiaalia olisi varmaan löytynyt runsaamminkin. MIKKO MÄÄTTÄ Pertti Huovinen (oikealla) tekee paljastuksia Naisten saunassa. Tulkaa katsomaan miesstrippaajaa Naisten sauna. Ensi-ilta Jyväskylän Työväen Teatterilla 24.11. käsikirjoitus Ilkka Kylävaara, ohjaus Aira Airola ja Tero Honkanen, puvustus ja tarpeisto Eeva-Maria Laitinen, lavastus Pertti Huovinen, valot ja musiikki V-P Rapo, äänet Tero Honkanen ja V-P Rapo, rooleissa Kirsi Ekonen, Riikka Kinnunen, Raili Kinnunen, Maija Hokala, Anna Tarvainen ja Pertti Huovinen SAATTAA TAPAHTUA, että Coitio Oy:n akkojen saunaillassa vieraileva naistoimittaja tilaa paikalle miessiripparin. Mies saattaa myös osoittautua sekundaksi ja hänen shovvnsa sopivaksi lähinnä sirkuksen pellelle. Maksukin voi aiheuttaa riitaa, niin että naiset sitovat stripparin lopulta luoliin kiinni. Jyväskylän Työväen Teatteri marssittaa näyttämölle viisi politiikkaa puhuvaa, kanamaista ämmää sekä yhden ekshibitionistin, syvästi kokevan Dynamiten Ilkka Kylävaaran näytelmässä Naisien Sauna. Näytelmä jää auttamatta asenteillaan 80-luvulle. Jotkut sen piirteet ovat jopa rasistisia. Aira Airola ja Tero Honkanen ovat kuitenkin luoneet hyvin liikettä lavalle. Farssi teatterimuotona on näyttelijälle vaativa. Se vaatii nopeaa tilannetajua ja vahvaa pelisilmää. Taustalla ollessaan naiset saunassa toimivatkin melko napakasti, mutta alkaessaan puhua he menettävät rohkeutensa. Tempo hidastuu ja huumorin teho heikkenee. Naiset lapailevat vuorosanojaan ja tippuvat välillä rooleistaan. Pertti Huovinen gigolo Dynamitena pelastaa paljon. Hän tulee keskelle akkojen puheita kuin hiekkamyrsky, varastaa shown, eikä jätä ketään kylmäksi. Olemuksellaan hän ottaa myös muut näyttelijät mukaan toimintaan. Avuttoman gigolon roolissaan hän on hulvaton. Eeva-Maria Laitisen puvut ja tarpeisto, Pertti Huovisen lavastus sekä Tero Honkasen ja V-P Ravon äänet luovat taustalle 80-luvun tunnelmaa, jopa humoristista camp-henkeä. V-P Ravon musiikki ja valot tukevat osuvasti tarinan tunnelmaa, varsinkin näyttelijöiden vahvimpien yksilösuoritusten kohdalla. Komedian tehtävä on leikkiä myös stereotypioilla ja asenteilla. Kuitenkin tämän näytelmän kokonaisasenteesta jää kevyesti rasistinen kuva silmiin sen esittäessä naiset julmina, kaakattavina ämminä, venäläisnaisen huorana ja ainoan miehen syvänä ja hyvänä. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavasti. Tämä on kevyttä viihdettä. TERO KAIHLAVIRTA Miettelijäitä teoksia kampuksella M U S I C A R A K E N N U K S E S SA on nyt esillä tshekkiläisen kulttuuriperinnön tuotteita. Kuvataiteilija Sonja Vectomov (s. 1957) on pystyttänyt Galleria Pinacothecan tilaan öljymaalauksiaan sekä veistoksiaan, jotka antoivat näyttelylle nimen Mielteitä. Vectomovin töissä on viitteitä todellisuuteen, vaikkakin aiheita on käsitelty unenomaisesta Lähtökohtana on usein luonto. Taiteilijan itsensä mukaan teokset liikkuvat loden ja epätoden välillä, mikä jättää tilaa katsojan omille tulkinnoille ja vaikutelmille. Kuvataiteilija Sonja Vectomov muutti Suomeen vuonna 1982 Tshekistä. Sitä ennen hän oli opiskellut sekä kuvanveistoa että graafista suunnittelua. Suomessa hän jatkoi graafisen suunnittelun opintoja Jyväskylän yliopistossa. Vuonna 1988 hän suoritti suomen kielen valtiontutkinnon ja sai Suomen kansalaisuuden. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Sonjo Vectomovin öljymoolouksia ja pronssiveistoksia Galleria Pinacothecasso 11. tammikuuta 2002 soakka. Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 j f l _ pianissimo _ MUSICA-KUORO PERINTEISILLÄ JÄLJILLÄ Jyväskylän Musica-kuoro konsertoi torstaina 13. joulukuuta Kaupunginkirkossa. Joulunajan tunnelmallinen iltakonsertti johdattaa joulun rauhaan eri vuosisatojen sävelin. Ohjelmistossa on myös luonnollisesti kuoronjohtajan, säveltäjä Pekka Kostiaisen omaa tuotantoa: Hoosianna ja joulurukous, mutta mukana on myös perinteisiä ja uudempiakin joululauluja. Joulukonsertti juhlistaa samalla myös Musica-kuoron vanhaa jouluperinnettä; 30 vuoden ajan kuoro on joulun alla kiertänyt laulamassa sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Tämä perinteinen joululaulukiertue on jälleen vuorossa perjantaina 14. joulukuuta. Kiertueen aikana kuoroa voi kuulla muun muassa yliopiston kirjastolla, Keskis u o m e n Keskussairaalassa sekä Kyllön terveysasemalla. Musico-kuoron joulukonsertti " O Magnum Mysterium" torstaina 13.12. klo 21.00 Kaupunginkirkossa. Johtoa Pekko Kostiainen ja Sonno Kivinen. Ohjelma 40 / 20 mk. OMA JOULU JYVÄSKYLÄSSÄ Suomen käsityön museossa on nyt mahdollisuus kokea paikallisen joulun tunnelmaa Oma joulu -näyttelyssä. Mukana on silti eksoottisiakin vivahteita tulevasta juhlasta. sillä museon uutta näyttelyä ovat suunnitelleet Iranilaisten ja suomalaisten ystävyysseura. Jyväskylän kaupunkiseurakunta kertoo joulutarinan Betlehemin seimen välityksellä. Näkövammaisten osastolla on pimeä huone, jossa voi eläytyä joulunviettoon kuulo-, hajuja tuntoaistin avulla. Monien joulutunnelmaa luoneiden yhdistysten joukkoon mahtuu myös Jyväskylän yliopiston etnologian opiskelijat. He esittelevät Suomen käsityön museossa talonpoikaisjoulua. Tervehdyksensä Omaan jouluun ovat tuoneet myös lukuisat jyväskyläläisnuorei. Näyttelyn on tuoitanui ja toteuttanut Suomen käsityön museon henkilökunta yhdessä muun muassa edellä mainittujen yhteisöjen kanssa. Näyttelyn visuaalisen ilmeen on luonut muotoilija Anne Saarikoski Jyväskyläsiä. Omo joulu -näyttely Suomen käsityön museossa 13. tammikuuta 2002 saakka. Lento-pallo.
• ES Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 Anna-Leena Härkösen (vasemmalla) uusin tarina on Heikosti Positiivinen, joka kertoo lapsettomuudesta; Leena Lehtolaisen (oikealla) tuoreen kokoelman nainen sen sijaan nauttii viskistä ja elää riskialtista elämää. HUIPPU KIRJAILIJAT ^ » m m TEKSTIT: ANU ORJATSALO AUKEAMANKUVAT: SUSANNA LAPPALAINEN esittelevät apsiaan HELSINGISSÄ pidettiin alkusyksystä kaupungin historian ensimmäiset kirjamessut. Näytteilleasettajina oli suurten kustantamojen lisäksi pienkustantamoja ja järjestöjä ja huikeat 500 esiintyjää. Messuilla oli mahdollista tutustua muun muas-. sa kirjastoseurojen, Opetushallituksen ja kirjailijajärjestöjen toimintaan. Kävijöitä Helsingin kirjamessuilla oli yhteensä 30 000. Turussa kirjamessut on järjestetty pienimuotoisemmin kuin pääkaupungissa jo kymmenen vuoden ajan. Lukeminen on suomalaisten ykkösharrastus. Kirjan olemuksen puki messuilla hyvin sanoiksi kirjailija-näyttelijä Vivi-Ann Sjögren: "Kirja on aina kirja. Ellei pidä lukemisesta, ei pidä lukea". Messuilla tuntui iskevän suoranainen runsaudenpula; kirjailijajulkkiksia ja julkkiskirjailijoita oli tarjolla teippaasti yli haastettelutarpeiden LEENA LEHTOLAINEN osaa yhdistää dekkareissaan arjen ja rikoksen. Maria Kallio on ollut päähenkilö Lehtolaisen kahdeksassa rikosromaanissa: "Olisi hauskaa kirjoittaa naisen elämänkaari, mutta haluan kirjoittaa välillä muustakin kuin Maria Kalliosta." Lehtolaisen uusi kertomuskokoelma • Sukkanauhatyltö palaa Maria Kallion menneisyyteen. Lehtolainen kertoi, että rouva Kallion taru saa jatkoa: "Sukkanauhatytön kirjoittaminen oli toisenlainen prosessi kuin romaanit. En aio jatkaa Sukkanauhatytön tarinoita." Kallion elämästä ylikomisariona Espoossa on te'TALLA ALALLA El VOI SÄÄSTÄÄ TAI SUOJELLA ITSEÄÄN. O O N PARI KERTAA KATUNUT TUON ROMAANINI KIRJOITTAMISTA." keillä tv-sarja ja romaanista Tappava säde elokuva. Lehtolainen ei suostunut paljastamaan, kuka näyttelee Maria Kalliota. Romaanissa Tappava säde Maria Kallio on sivuroolissa, kun päähenkilö, sosiaaliterapeutti Säde Tähtinen tappaa väkivaltaisia miehiä. "En missään tapauksessa kannata väkivaltaa. Näinhän ei saa tehdä." "Maria Kallio joi ensimmäisessä dekkarissani (Ensimmäinen murhani) Jack Danielsia, mutta uusimmassa kirjassani (Ennen lähtöä) Kallio juo kalliimpia viskejä", virnisti Lehtolainen ja lisäsi, että on hauskaa saada viskejä lahjaksi. BELLA DONNA on Kaari Utrion uusin tietokirja, jossa on yli 550 kuvaa ja 325 sivua. Bella Donna kertoo naiskauneudesta vuosisatojen varrella: miten kauneuteen on suhtauduttu, miten sitä on hyödynnetty ja mitä kauneudesta on maksettu. Utrio hämmästyi kirjansa vastaanottoa: "Sain hyvin vähän kiitoksia. Minua syytettiin liberaaliudesta ja siitä, etten ole tuominnut plastiikkakirurgiaa ja kalliita voidcpurkkcja." Kaari Utrion mukaan naista on helppo syyllistää. Jos nainen käy töissä, hän on huono äiti. Kotiäidit ovat velttoja ja laiskoja. Jos nainen on kaunis, häntä pidetään tyhmänä. Jos nainen hoitaa kauneuttaan, häntä pidetään turhamaisena. "Kosmetiikka on iloa, leikkiä ja huvia. Helsingin Sanomien autosivuilla ei sanota, että olettepa tyhmiä, kun ajatte Mersulla, vaikka Ladallakin pääsisi", näpäytti Utrio. Naisella on nykyään vapaus valita. Viimeisen sadan vuoden aikana kauneudesta on tullut osa kaikkien elämää: ennen talonpoikaisnaisten ulkonäöllä ei ollut merkitystä, kauneus kuului ainoastaan ylhäisille ja varakkaille ihmisille. "Nykyään nainen voi myydä kauneuttaan niin kuin älykäs ihminen voi myydä älyään, kunniallisesti." Suuren lian vuosisatoina ihminen ei kastautunut elämänsä aikana, mikäli ei sattunut putoamaan veteen. Puhtautta hoidettiin vaihtamalla alusvaatteet kerran viikossa. Naisruumista on väännetty, käännetty, nitistettyjä puristettu. "Naisilla on erinomaisen hyvä kyky nauraa itselleen." "HEIKOSTI POSITIIVINEN on minun tarinani nimenomaan", Anna-Leena Härkönen totesi lapsettomuutta ja äitiyttä käsittelevästä uutuuskirjastaan. Härkönen on ennenkin kirjoittanut henkilökohtaisista aiheista, esimerkiksi kokemuksistaan teatterikoulusta romaanissa Sotilaan latina. "Mäkin halusin lapsen, huomasin. Enkä sitten saanutkaan." Heikosti positiivista arvosteltiin rajusti: "Tällä alalla ei voi säästää tai suojella itseään, Oon pari kertaa katunut tuon romaanini kirjoittamista." Heikosti positiivinen kuvaa Härkösen ikäviä kokemuksia synnytyssairaalassa. Härkönen ja vauva kotiutettiin liian aikaisin keisarinleikkauksen jälkeen. "Ei äidinvaisto kerro sulle miten maitopumppu toimii." Synnytyssairaalan kätilö oli Anna-Leena Härkösen mukaan reipasta ihmistyyppiä, joka kyseli: "Mitä se tollanen flegmaattinen oleilu on?" Vaikean raskauden ja synnytyksen jälkeisen masennuksen lisäksi Heikosti positiivisessa on toinenkin teema, julkisuus. "Halusin kuvata, että julkisuus on pervoa. En tykkää siitä, että joku on joka viikko lehtien kansissa." Härkönen on tunnettu Metsoloista, jossa hän näyttelijän Salmen (nykyisen Pulkkisen, Nelosen komediasarjan tähden) •J»Wa»lfc:l.*JC*jfc.<t-fc.«.^.-fc.<_< v^^v^-fc-^.^fc.-v^ ^ <>•-.«.<,vt_*.^ avovaimoa. Anna-Leena Härkönen ei pidä julkisuutta käyttövälineenä. Hän on ollut julkisuudessa 18-vuotiaasta, ja näytellyt Metsoloiden lisäksi tv-sarjoissa Hovimäki ja Parhaat vuodet. Härkönen on kirjoittanut runoja, novellikokoelmia ja käsikirjoituksia, joista tunnetuimpia on Vuoroin vieraissa -sarjan käsikirjoitus. Seuraava projekti on L.Onervan rooli tv-sarjassa, jonka on käsikirjoittanut Anna-Leena Härkönen. KARI HOTAKAINEN suunnitteli puhetta Saksan kirjamessuille: "Yntän vaan täsmentää, että tulen samasta maasta kuin HIM ja Mika Häkkinen." Helsingin kirjamessuilla Hotakainen puhui teostensa kääntämisestä tshekkiläisen ja saksalaisen kääntäjänsä kanssa. S_yddnfeohtuufesia-romaanista olisi Hotakaisen mukaan voinut jättää osan pois. "Muutamat sanavalinnat nostavat punan poskille. Ne olivat nuoren miehen kieltä silloin kaks vuotta sitten", Kari Hotakainen sanoi hotakaismaisesti. Hotakaisen saksalainen kääntäjä Stefan Moster sai Suomen valtion ulkomaalaisen kääntäjän palkinnon tänä vuonna. "Suurin haaste on hotakaisuus. Sen teksti ei saa kuulostaa Paasilinnalta. Pitää löytää sopiva sävy." Kääntäessään Sydänkohtauksia Moster kävi Maunulassa, Pirjon krouvissa juomassa oluita ja ostarilla. Kirjoittamisen lähtökohtana Hotakainen pitää kiinnostusta asiaan, josta kirjoittaa. "Tarkoituksenmukaisesti kirjoittaminen on aina harhaan kirjoittamista." Tshekkiläinen Viola Parente-Capkovä pitää Hotakaisen kääntämistä haasteellisena ja jännittävänä. "Hotakaisen kieli on rytmikästä ja runollista." Parente-Capkovän mielestä Kari Hotakaisen ironia näyttäytyy eri muodoissa eri maissa, mutta kulttuurierot eivät ainakaan Euroopassa ole liian suuna: huumori naurattaa myös Tsekinmaassa. • * *'• <• <. «c* "• •-' i •iTin>'i«iraa-n"<Viftiii'«'nT"aTH«¥>*Mla'>i + +
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 Kootut lausunnot kirjamessuilta Näin kirjani syntyvät "KIRJOITIN Menkää ndelenliäiriödn siksi. etia minulla oli sanomisen tarve. Isoegoisilla näyllelijöilla on kuulluksi tulemisen tarvoja kova tarve puhua. Tarkoituksena oli tehdä kirja, jonka jokaisen sanan lakana voi scisVILLE VIRTANEN näyttelijä Ville Virtanen. "SUOMALAINEN SANONTA on. että jos joku puhuu paskaa, se runoilee. Asia on aivan päinvastoin. Yleensä tällaisissa tilaisuuksissa on kaksi miestä. Toinen niisiä on kylähullu, joka pilaa kaikki yleisöpuheenvuorol. Toinen on tullut perhesovun säilymisen vuoksi." TOMMY TABERMANN runoilija Tommy Tabermann. "MINULLA OLI sisäinen pakko kirjoittaa, pedagoginen pyrkimys. Kirjoittamalla oppii ilsekin. Yhdistin vanhan ja uuden mapin, joista yhtäkkiä syntyi kirja Väärää politiikkaa vuonna 1082." MAUNO KOIVISTO Presidentti "IHAN SELKEÄ syy kirjoittamiseen oli se. ettei ollut töitä. Jalat edellä on kirjoitettu ansiosidonnaisella. Kirjailija kirjoittaa samaa kirjaa koko loppuelämänsä. Taide perustuu havaintojen tekoon, näyttelijä imitoi ja vaREIDAR PALMGREN näyttelijä "KIRJOITAN parhaillaan tarinaa tylsistä keski-ikaisislä ihmisistä lan päivän Helsingissä. Kun kirjoitin romaaniani Isän nimeen, kuuntelin Schubertin musiikkia. Mun silmissä Isän nimeen on hieman parempi roinaani kuin Leijat Helsingin yllä. Tietysti olen itse jäävi sanomaan. Kirjailijat yleensä pitävät itse emien uusimmasta romaanistaan. KJELL WESTO kirjailija Kjell VVesfö. ISO PAHA SUSI KILTIN TYTÖN KIMPUSSA Anja Snellman: Safari Club. Otava, 2001. ANJA SNELLMAN tarttuu Safari (Juhissaan taas kipeään aiheeseen, ikuiseen kamppailuun sukupuolten välillä: saako nainen olla vahva, jopa vahvempi kuin mies? Tätä vallan teemaa Snellman on käsitellyt aiemmin mm. Pelon maantieteessä ja esikoisessaan Sonja 0:ssa. Tällä kertaa miehet lyövät tietoisesti takaisin, haluavat järjestelmällisesti tuhota pahaa-aavistamattomat naiset. Tarina alkaa biologian opiskelija Helena Valveen, päähenkilön, opiskeluvuosista. Helena tekee viattoman oloisen pilan ystävänsä polaariyönä. Hän pukeutuu huoraksi, Nanaksi, ja päätyy tulevan opettajansa Ukri Koskelan sänkyyn maksusta. Koskela, machojen macho, närkästyy saadessaan selville, ettei Nana olekaan aito pikkuhuora vaan tavallinen opiskelija. Koskela vainoaa Helenaa, kunnes nuori nainen vaihtaa opinahjoaan ja päätyy vaikeiden vuosien jälkeen Korkeasaaren ensimmäiseksi naiseläinlääkäriksi. Koskela ilmestyy taas kuvioihin ja päättää [uhota Helenan elämän. Safari Club kenoo iästä piinasta. Asetelma on herkullinen. Iso paha susi kiusaa kilttiä tyttöä. Valitettavasti teos tuottaa pettymyksen. Kerronta yskii. Alussa tarina ei pääse käyntiin, ja kerronnassa on kautta linjan paljon löysää. Kun silmukka Helenan ympärillä alkaa viimein kiristyä, tunnelma lässähtää. Lukijan odottamaa kliimaksia ei tule. Helenan kohtaamat, Koskelan järjestämät vastoinkäymiset kuvataan varsin ulkokohtaisesi ilman jännitettä. Osa eläinlääkärin ja eläintentäyttäjän työn sekä Korkeasaaren historian kuvauksista on onnistuneita ja aitoja, osa taas kuin otteita tietokirjasta, niin irrallisiksi ne jäävät. Surullisinta teoksessa on henkilökuvien epäonnistuminen. Helena kuvataan toisaalta miesten kovassa maailmassa menestyneeksi voimakkaaksi naiseksi, toisaalla helläksi ja huolehtivaksi perheenäidiksi. Tulos on laimea ja etäinen. Sikareita polttava aussihattuinen Koskela taas kärjistyy latteaksi pahukseksi, joka leikkii naisilla lähes ilman inhimillisiä piirteitä. Hän on maneereineen ja pepunnipistelyineen epäuskottava, liian rakennettu. Koskela on ääridanvinisti ja uskoo naissukupuolen heikkouteen miehiin nähden jopa niin paljon, että on mukana perustamassa miesdanvinistien klubia Testosta. Testoksen jäsenet pitävät tehtävänään naisten tuhoamista. Safari Clubin parhaita puolia on sen visuaalisuus. Snellmanin maalaamat kuvat Korkeasaaresta ovat kauniita. Eläinten kuvaus hehkuu lämpöä. Onkin todennäköistä, että Safari Club tarjoillaan suomalaisille ennen pitkää elokuvana tai tv-sarjana, Käsikirjoittamisvaiheen tiivistäminen ja terävöittäminen tekisikin romaanille hyvää. TANJA AITAMURTO ALEMPIEN TAITEIDEN YLEMPÄÄ YLEVÖINTIÄ Markku Koski: Julkisia eläimiä. WSOY. 2001. MARKKU KOSKI, tuo populaarikulttuurin tarkkasilmäinen havainnoitsija, julkaisi tänä syksynä WSOY:llä mielenkiintoisen esseekokoelman. Mielenkiintoisen siksi, että aikaisempi Kosken esseerevittely, edesmenneellä Odessa-kustannusyhtiöllä julkaistu Alemmal taiteet, on nykypäivänä riemastuttava divaritai kirpputorilöytö. Tuosta kirjasta on jo tosin yli viisitoista vuotta aikaa, ja maailma on muuttunut, totisesti. Kaiken kierrätettävyyden media-aikakaudella Koski vihjaiseekin esipuheessaan Alempien taiteiden paluusta. Viime vuonnahan ilmestyi Löoppikirja, mutta sen Koski oli veistellyt yhdessä Peter von Baghin kanssa. Vaikka teoksen esipuhe on kirjoitettu jo toukokuussa, Julkisia eläimiä saapui kirjamarkkinoille vasta Helsingin kirjamessujen yhteydessä. Ajoitus ei olisi voinut olla huonompi, koska syyskuun jälkeen kevyehkön hauskaan sävyyn kirjoitetut esseet suomalaisista pitkän linjan poliitikoista eivät tunnu kovinkaan tärkeiltä. Jälkiviisaana voi spekuloida, että kirja olisi ollut parasta pukata kesämarkkinoille. Monet tv:n kesämakasiineista olisivat varmasti mielellään kutsuneet Kosken vieraakseen tai ainakin siteeranneet kirjan mehevämpiä sutkauksia. "Benjaminin Pariisin flanööh ja dandy elävät ja voivat hyvin tänä päivänä j a paremmin Vanhassa Maestrossa kuin Matti Klingen esseissä." Parhaimmillaan Koski on silloin, kun hän pystyy yhdistelemään sulavan luontevasti korkea-ja matalakuliiuuria, vaikkapa mäkihyppyä ja Tapio VVirkkalaa. Kokemattomamman kirjoittajan käsissä esseet saattaisivat riistäytyä jäsentymättömäksi aivomyrskyksi, mutta Koskella on clue käsissä koko ajan. Olennaisin kysymys esseekokoelman kohdalla on, että tarvitaanko jauhittelua sen suhteen, mikä on korkeaja mikä populaarikulttuuria. Koskihan toteaa esipuheessaan, että populaarikulttuurin arvostus on tänä päivänä niin suurta, että jo hirvittää. Se on ristiriitaisen rohkea, mutta oikeutettu huomio henkilöltä, joka 80-luvulla kirjoitteli puoliviattomin mielen populaarikulttuurin hienoudesta. Julkisia eläimiä juuri rasittaa mittava määrä poliitiikkaesseiiä. Vaikka kirjoitettaisiinkin liehuvista liekinvarsista, teksti ei ole yksinkertaisesti niin popahtavan vetävää kuin Aku Ankan tai Elviksen historiaan liittyvät kysymykset. Itsenikin tekisi mieli huudahtaa: populaarija korkeakulttuuri, eläköön se ero! Kunpa vain saisimme Suomeen hyvän elokuvalehden, jonka tyyli olisi jotain Filmihullun ja Tv-maailman väliltä. TOMMI PYLKKÖ
• 3 Jyväskylin Ylioppilaslehti 16/2001 vaihtopenkki P A L S T A L L A ESITELLÄÄN VAIHTOEHTOISIA URHEILUJA LIIKKUMISMUOTOJA. M • i TEKSTI: LASSI TOIVANEN KUVAT: JUHA KAUPPINEN ASEET ESIIN! Antti Aavikko (pikku kuva) tykkää miekalla sohimisesta. E TIEDÄTKÖ, mitä ovat siksti, kvartti ja riposti? Termit liittyvät miekkailuun, jolla on Suomessakin reilut tuhat harrastajaa. Suomen Miekkailuliittoon kuuluu parikymmentä seuraa. Lajilla on pitkä -ja aikoinaan myös verinen historia, mutta nykyään se on puhtaasti urheilulaji, joksi se alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla kaksintaistelujen ollessa kiellettyjä lähes kaikkialla. Harjoittelumielessä ilman tappamisaikeita on tosin miekkailtu satoja vuosia. Lajina se oli mukana jo ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa Ateenassa 1896. Miekkailua kehiteltiin Aurinkokuningas Ludwig XIV:n hovissa 1600-luvulla, josta monet liikkeet ja säännöt ovat säilyneet meidän päiviimme ja ovat edelleen käytössä. Suuri osa komennoista ja termistöstä on ranskalaisperäisiä. Aikoinaan miekkailu oli myös yliopistoaine, ja miekkaa saivat kantaa vain aateliset ja yliopiston opiskelijat. Nykyaikaisessa miekkailussa käytetään kolmenlaisia aseita: harjoitusja opetusaseesta kilpaaseeksi muuttunutta florettia, ratsuväen sapelista kehitettyä säilää sekä kaksintaisteluaseen jälkeläistä kalpaa, joka on asetyypeistä yleisin. Miekkailu on hyvin vanha länsimainen urheilulaji, mutta Suomessa se on ollut enimmäkseen marginaalissa. Jyväskylässä toimii 1985 perustettu miekkailuseura Allez Keski-Suomi ry. Seura harjoittelee Kuokkalan Graniitissa. "Jäsenrekisierissämme on tällä hetkellä noin 30-40 nimeä, aktiivisempia miekkailijoita on parisenkymmentä. Parhaimmillaan harjoituksissa on kaksikymmentä henkeä. Meillä on sali varattuna kolme kertaa viikossa, mutta käytännössä useimmat osallistuvat harjoituksiin kahdesti viikossa. Lisäksi meillä on tila seuran jäsenten käytössä tuntiveloitusta vastaan milloin tahansa", kertoo seuran rahastonhoitaja ja aktiivinen miekkailuharrastaja Antti Aavikko. Vaikka lajin harrastaminen ei ole vuodenajoista riippuvaista, kesällä on Aavikon mukaan hiljaisempaa, sillä suurin osa jäsenistä on opiskelijoita. Syksyisin ja keväisin järjestetään yliopistoliikunnan kautta alkeiskursseja, joiden kautta "TÄMÄ O N HAUSKA LAJI, VARSINKIN JOS HALUAA URHEILULTA MUUTAKIN KUIN TAKAPUOLEN KIINTEYTTÄMISTÄ." moni päätyy AUezin jäseneksi. Myös muita alkeiskursseja pidetään muutaman kerran vuodessa. Miekkailua voi harrastaa milteipä kuka tahansa. Seuraan liittyessä ja jäsenmaksun maksaessa aloittelijat saavat käyttöönsä perusvarusteet. Aavikon mukaan ensimmäiseksi ei kannatakaan hankkia omaa varustesettiä, sillä mikäli lajista kiinnostuu, varusteita voi hankkia yhden kerrallaan. Seuran välineillä pärjää ainakin ensimmäisen vuoden. AAVIKKO KOROSTAA, että edellytykset lajin harrastamiselle ovat yksilöllisiä. Mitään ehdottoman poissulkevia rajoituksia ei ole. "Yläikärajaa ei oikeastaan ole. Kuten mitä tahansa harrastuspohjaista urheilu lajia, tätäkin voi harrastaa täydellä teholla tai rauhallisempaan tahtiin. Alaikärajaa ei ole tarkkaan määritelty, mutta meidän varusteet ovat enimmäkseen aikuisten kokoja ja melko raskaita, joita aivan pienimmät eivät välttämättä jaksa käsitellä. Asiaan vaikuttaa myöskin se, että junioreiden valmentaminen vaatisi oman ihmisensä ja aikansa, johon meillä ci ole tällä hetkellä resursseja. Nuorimmat harrastajamme ovat yläasteikäisiä. " Jyväskylässä harjoitellaan pääasiassa kalvalla. Säilän ja floretin alkeitakin voi opetella jossain määrin. Kalpa eroaa muista aseista näkyvimmin siinä, että sillä otellessa pistealueena on koko vartalo. "Alkeiskursseilla ja vapaamiekkailussa käytetään kalpaa. Itse olen jonkin verran tutustunut myös muihin 24-VUOTIAS Aavikko löysi harrastuksen alkeiskurssin kautta. Hän on miekkaillut seurassa yli neljä vuotta. "Aloittamisessa ei ollut mainittavampia vaikeuksia, mutta kun olen itsekin alkeiskursseja vetänyt, voin sanoa, että ensimmäisen vuoden aikana ei välttämättä koe helposti suurempia onnistumisen tunteita. Kehitys ei tapahdu yhdessä tai kahdessa kuukaudessa. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Aika paljon tehdään perusharjoituksia sekä yksittäisiä ja yksinkertaisia liikkeitä. Niitä luotaan ja kun ne sujuvat, niitä aletaan yhdistellä", Aavikko kertoo alkeisharjoittelusta. Treenit koostuvat tunnin harjoittelusta alkulämmittelyineen sekä jalkatyöja pariharjoituksineen sekä sen jälkeisestä vapaamiekkailusta. "1 larjoituksissa hiotaan muun muassa tekniikoita, pistoja, torjuntoja ja erilaisia yhdistelmiä. Käytännössä koko porukka harjoittelee yhdessä, eli samassa ryhmässä ovat viisi vuotta ja kaksi kuukautta harjoitelleet. Perusliikkeet ovat pitkälti samoja, mutta kokeneemmat hallitsevat ne paremmin. Laji on kamppailulaji, mutta turvallinen. Mustelmia voi tulla ja pikkuhaavereita saattaa joskus sattua." Miekkailun aloittamisessa urheilutaustasta on hyötyä. Kokemus lähes mistä lajista tahansa helpottaa pidempäänkin miekkailleita. "Olipa se sitten jalkapalloa tai jotain budolajia, niin niistä on apua ihan senkin takia, että hahmottaa tasapainon ja etäisyyden sekä oman kehonsa liikkumisen. Koordinaatiokyky on aika olennainen, voimalajista ei ole kyse muutoin kuin siinä mielessä, että kalpa painaa 750 grammaa, sitä täytyy jaksaa kannatella. Myös sormissa tulee olla voimaa, sillä monet liikkeistä tehdään sormilla. Harjoittelun myötä nämäkin kehittyvät." Miekkailukilpailuja eri tasoilla järjestetään säännöllisesti. Jyväskylässä ei ole järjestetty miekkailun SM-kisoja koskaan ja kansallisen tason kisojakin viimeksi 1980-luvun lopulla. Kilpailut ovat painottuneet eteläiseen Suomeen: Turkuun ja Helsinkiin. "Olen käynyt jonkin verran kilpailuissa, aion käydä jatkossa yhä enemmän. Tässä eivät pyöri palkkiosummat tai suuret sponsorirahat, joten se ei ole sellaista hammastenkiristelyä. Minusta on hauskaa käydä kilpailuissa. Niissä saa miekkailla uusien vastustajien kanssa sekä tutustua ihmisiin. En koe kilpailumenestystä tärkeänä, kalvassa olen ollut parhaimmillani kuudestoista, säilässä viides." "Suosittelen lajia kaikille, se sopii sekä tytöille että pojille. Itse pidän tästä aidosti todella paljon. Lisäksi meillä Jyväskylässä on mukava porukka. Aika moni, joka on käynyt kokeilemassa, on pitänyt miekkailusta. Meille voi tulla myös tutustumaan ilman aikomusta jatkaa pidempään." FILOSOFIANOPISKELIJA Henna Paananen on aloittanut miekkailun vasta hiljattain. Hän tuli mukaan yliopistoliikunnan alkeiskurssin kautta. "Tämä on hauska laji, varsinkin jos haluaa urheilulta muutakin kuin takapuolen kiinteyttämistä. Miekkailu on myös aloittelijaystävällistä. Vaikka harjoitellaan kokeneempien kanssa, ei tunne itseään muita huonommaksi. Aloittaminen on helppoa myös siksi, että varusteet saa käyttöönsä seuralta." • Lisötietojo: http://www.co.iyu.fi/allez/ http://www.miekkoiluliilto.fi/
• Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2001 Q keskustelua JUNAMATKUSTUS El OLE ILMAISTA Anna-Stiina Toivosen Varjopääkkäri Jylkkärin numerossa 15 hämmästytti. Kirjoittajaa risoi eniten se eitä Pendolino tuli Jyväskylään ja samalla nosti lippujen hintoja. Jos tarkkaavainen opiskelija tutkii hieman aikatauluja, välillä Jyväskylä-Tampere kulkee kymmenkunta junavuoroa, joista kolme on Pendolinoja. Aina ei siis tarvitse valita kalleinta. Matkustusmukavuus oli toinen asia, mikä kummastutti. Onkohan kirjoittajalla muistikuvaa niistä vanhoista sinisistä vaunuista, joita vieläkin on liikenteessä? Kyseiset vaunut alkavat olla iältään jo lähempänä neljääkymmentä. Nykyiset vaunut ovat niihin verrattuina suorastaan huikean moderneja. Koska matkustusmukavuus kuuluu junamatkaan, on aivan luonnollista että siitä joutuu maksamaan. Kaksikerrosvaunut ovat tällä hetkellä parhainta tasoa mitä VR pystyy tarjoamaan. Kirjoittaja on myös hieman tietämätön Pendolinon teknisistä ominaisuuksista. Junan kallistuva kori ei ole tehty matkustajien harmiksi vaan hyödyksi. Koska Pendolino ei vielä pääse ajamaan niillä nopeuksilla kuin on joskus tarkoitus, kallistuva kori tuntunee turhalta. Toisaalta rata Jyväskylän ja Jämsän välillä välillä on lähes viivasuora ja nopeusrajoitus 140 km/h, joten ei se kori paljoa kallistele tällä välillä. Suurilla nopeuksilla kallistuva kon helpottaa junan raiteilla pysymistä ja lisää myös matkustusmukavuutta. Suomen kaltaisessa maassa jossa välimatkat ovat pitkiä, meillä on oltava kunnolliset kulkuneuvot. Matkustaminen maksaa ja opiskelijoille hinnat ovat edulliset. Tunnetusti ostaminen ravintolavaunusta tai myyntikärrystä on aina ollut hintavaa, paitsi ehkä kaljanjuonti. Olkaa ihmiset ylpeitä, että meillä on näin hyvät junat. Taso on noussut tuntuvasti 1990-luvun aikana. Juniemme taso on samaa kuin yleisesti muualla Euroopassa, vaikka liikennöity rataverkkomme on harva. TERO TUOHIMAA OHJAAJA HEILUTTAA MOUKARIA lisimerkki yksi: toisen vuoden opiskelija tekee ensimmäisen tutkimustyönsä suunnitelman proseminaari-istuntoon. Professori moukaroi sen kelvottomaksi viimeistä pilkkua myöten. Esimerkki kaksi: toisen vuoden opiskelija tekee tutkimussuunnitelman, josta keskustellaan hyvässä hengessä. Opponentti etsii heikkoudet i.i.hyvat puolet, vftäjä täydentää niitä, Heikkouksiin rranitaäTrfr1n^^'"p1iv3lifiufkeinoj:i Kntiikki on kohteliasta ja ennen kaikkea rakentavaa. Nyt jokainen erityisesti henkilökunta voisikin miettiä, kumpi opiskelija uskoo itseensä aloittelevana tieteen tekijänä. Kumpi heistä saattaa jopa masentua ja keskeyttää vähitellen opintonsa, kumpi tekee gradunsa valmiiksi ja luo laitoksen kassaan hiukan bonusta? Nuorimmat proseminaarin osallistujat ovat tulleet vähän yli vuosi sitten lukiosta. On kohtuutonta vaatia ensimmäistä tutkimusaskeltaan miettiviltä samaa täsmällisyyttä kuin sivuaineopiskelijoilta, jotka tekevät jo pääaineensa gradua. Repivä kritiikki on aina vastuutonta, etenkin jos opiskelija ei saa korjausvinkkejä. Vielä kolmas esimerkki. Helsingissä eräällä laitoksella jokainen uusi opiskelija tapaa säännöllisesti oman tutorprofessorinsa. Hänen kanssaan keskustellaan, miten menee ja mitä kuuluu. Opiskelijoista välitetään. Professorit ovat laskeutuneet alas korokkeeltaan, ja he käyvät jopa opiskelijoiden saunailloissa. He kannustavat erityisesti suoraan lukiosta tulleita kysymään heti neuvoa, jos jokin yliopistossa on hankalaa. Yliopiston opettajien pedagogiset taidot vaihtelevat keskustelevasta opetuksesta auktoriteettina posmottavaan kalvokoneeseen. Onpa niitäkin, jotka eivät usko opiskelijoiden sisälukutaitoon, vaan jakavat monisteet salin pöydille ja lukevat ne sitten itse ääneen. Alkeelliset ihmissuhdetaidot eivät paljoa vaadi, jos professori tai muu opettaja vain muistaa, että opiskelijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. On inhimillistä, että joskus tulee kiire ja pilkut jäävät viilaamalta. Itse asia lienee kuitenkin pilkkuja tärkeämpi. Ennen yliopiston henkilökunta sai olla rauhassa puolijumalan asemassaan. Nykyään opiskelijat äänestävät jaloillaan: työelämä ja toiset laitokset houkuttelevat. LEENA PIKKUMÄKI SODANJULISTUS TENTTIKUORILLE Elämme IT-yhteiskunnassa, jossa teknologia kehittyy hurjalla vauhdilla. Käytämme päivittäin kännykkää, intemettiä ja monia muita teknisiä vempaimia. Mutta siltikin meidän pikku humanistien täytyy kiltisti tehdä vanhanaikaisin rituaalein eräs asia. Nimittäin ilmoittautua tenttiin. Joudumme kaivamaan aina viikkoa ennen kirjatenttiä jostakin ruskean tenttikuoren, johon raapustamme iänikuiset höpinät ja kiikutamme kuoren tentaattorille. Tenttipäivänä voimme sitten havaita, että valvojan tenttipinosta ei löydy lainkaan juuri omaa kuortamme. Mehän tietysti voisimme myös ilmoittautua netin kautta tenttiin -jos voisimme. Mutta ei, me olemme villatakkihumanisteja, ja meidän myös oletetaan toimivan sen mukaisesti. Selaimen avaaminen ja ehkä pari kertaa hiiren klikkaaminen vaatisi jo aivan mieletöntä aivojen teknistä kapasiteettia ja tietämystä. Vakavasti puhuen en voi ymmärtää, miksi yliopisto ei hyötykäytä intemettiä. Miksi vain informaatioteknologisen tiedekunnan tentteihin voi ilmoittautua netin kautta? Ei muidenkaan tiedckunuui opiskelijoilla ole sen suurempaa mielenkiintoa ravata ympäri kämpästä tenttikuorien ja tentaattorien perässä. Se, että tenttikuoret yhä vain elävät voittokalittaan, osoittaa jonkinlaista humanistien aliarvioimista. Eräässä yliopistossa tenttiin ilmoittaudutaan netin kautta ja tekstiviestiise, toisessa taas itse tenttejä voi suorittaa netissä. Monissa yliopistoissa tenttitulokset ilmestyvät nettiin. Vaan mitä tekee Jyväskylän yliopisto? Uinuu auvoisaa prinsessa Ruususen unta. Herätys! PAULIINA AUER Sana on v a p a a käytä sitä! KESKUSTELUA-PALSTA on yhtä kuin Jyväskylän Ylioppilaslehden mielipideosasto: väylä purnaukselle, keskustelunavauksille ja -jatkoille, kommentoinnille... aiheena JYY, Jylkkäri, yliopisto. Jyväskylä ja muu maailma. Kirjoita tekstisi mieluiten tietokoneella ja toimita se Jylkkärin toimitukseen levykkeellä tai sähköpostina osoitteeseen jylkkari@cc.jyu.fi. Voit kirjoittaa myös nimimerkillä, mutta liitä tällöinkin mukaan nimesi ja yhteystietosi. Toimitus varaa oikeuden lyhentää tekstejä tarvittaessa. TOIMITUS, Keskussoiroolontie2, 40600 Jyvöskylö Jyväskylän Ylioppilaslehti toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta 2 2 -järjestötJärjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-jarjestot@cc.jyu.fi Järjestöilmoitukset numeroon yksi ke 16.1. mennessä! Jyväskylän ev.lut Opiskelijalahetys Joulujuhla vanhan pappilan juhlahuoneistossa to 13.12. klo 18.30. Kevätkaudella jatkamme: 10.1. klo 18.30 vanhassa pappilassa aiheena 'Evankeliumi yllättävää iloa', puhujana uusi työntekijä Heikki Lehtimäki. Jyväskylän Akateemiset Reservinupseerit Hentoa reserviläistoimintaa. uta yhteyttä. jaru-hallitus@cc.iyu.li tai www.cc.iyu.tr/yhd/jaru M Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Tuu sinäkin viettämään jopalaisten yhteisiä pikkujoulua ke 13.12. klo 19 alkaen. Luvassa taattua loululunnelmaa, lOuluherkkuja ja raikuvia joululauluja! Piparintuoksuista toulua kaikille ja jopaillaan taas entista ehommin ensi vuoden puolella 1 Lisätietoja ja listalle liittymisohjeet osoitteessa www.cc.jyu.li/yhd/jopas taikka pj. Katjalla (hatja@st.iyu.li / 040-764 0635). Kainuu-osakunta Osakuntamme pikkujoulut järjestetään 11.12 klo 19 osakuntahuoneistolia. Varmasti mukavaa kaenuulaista joulutunnelmaa. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja osoitteesta kainuu@ma)ordomo.cciyu.(i tai eljuntun@st.jyu.li. Kiitokset osakuntalaisille kuluneesta vuodesta^yvaä joulua kalkille! Jyväskylän ylioppilasteatteri ty n vaalikokous to 13.12. klo 13 Vakiopaineessa Jos hallituspaikka kiinnostaa, mutta et pääse paikalle, ota yhteyttä pj-Hannaan jYTn yhteystiedot jytposlla@cc.jyu.ti. puh. 0505821421/Hanna. Hyvää joulua kaikille sanelaisille! Ennen joululomalle siirtymistä kannattaa käydä JYYn pikkujouluissa (13.12.) äänestämässä Sanen oma Lucia-neito voittoon Kiitokset kaikille mukavista pikkujouluista ja erityiskiitos lankeaa järjestelyistä erinomaisesti vastanneille lukseille! Tapahtumarikas syksy on taas takana, ja keväällä onkin jälleen luvassa monenmoista mukavaa kaikille tosinisteille, ehkä jopa jotain aivan uutta ja ihmeellisiä, multa tästä enemmän ensi vuoden puolella.. Nähdään 1 Järjestötiedotteet myös verkossa: www.jyu.fi/jylkkari/uusin/jarjestot.htm HUOMIO: Järjestöpalstan pelisaannosta Järjestöilmoitukset lähetetään osoitteeseen jylkkarijarjcstoi@cc.j>ai. fi 1) Ilmoitusten ehdoton maksimipituus on 70 SANAA (pidemmät leikellään saalitta). 2) Ilmoitukset lähetettävä viimeistään lehden ilmestymisiä edeltävänä KESKIVIIKKONA (myöhästyneitä ci huomioida). 3) Puulaakinne mahdollisen LOGON voine toimittaa joko sähköpostilla osoilleeseciijylkkari-jarjcsiot@cc.jyu.fi tai paperilla toimitukseen skannatlavakscmmc (mieluummin ensimmäinen vaihtoehto). 4) Väin TAPAHTUMAT, MENOT JA ILMOITUSASIAT. 5) Ja SÄHKÖPOSTIOSOITE siis: jylkkari-jaijestol@cc.jyu.fi (.ilomme huomanneet naiden asioiden menevän perille paremmin jankuttamalla...) @ Ropponen oli asciiunui kotikyläämme m aa ia viljelemään. Perunoiden lisäksi luin oli ehiinyi kylvää alulle kaksi poikaa ja yhden tytön. Vaimo oli rinnakkaisluokan Man, josta kaikkein hämmästykseksi e) lullinkaan maailman metropoleissa uivaa kosmikkia Kaksi imcrreilkesää oli kuulemma lyviiyitanvi uiko maannälän Itse kerroin lyhyesi! 1 Uusia ja keskeneräisistä opinnoistani. Silvennoinen hymvili ylimielisesti. Tai niin ainakin musia tuntui. s u u n aloimme väittelemään huippu-urheilun dnpingiilanictsts, Mika Häkkisen tulevaisuudesta, Nokian suomalaisuudesta, Maija Vilkkumaan skorpionitatuoinnista, alkuaikojen luiliapuio-elokuvien nerokkuudesta ja siiia miksi Vesku Loiri mainostaa Sciska-lehteä. Mutta kovin nopeasti keskustelu kääntyi kotikaupunkiin ja menneisyyteen. VAAKASUORAAN: I . Joulupöytään tuli myös lakka, kun sikaa ei ollut saatavilla. (8) 5. Ei ole hankalaa valmistaa tätä joulupöytään. Joulupäivänä esiintyy livenä. (4) 9. Joululahjaksi saatu ruuna huvitti lapsia. (5) 10. Ennen aattoiltaa emäntäkin uupuu, hauskaa on luvassa vasta joulutohinoiden jälkeen. (7) II. Söiköhän isä laatikkoruokaa liikaa, kun tämä kipeytyi jouluna? (5) 12. Jälkeenpäin Aira maanitteli, kun lahjojen antaja paljastui isäksi. (7) 13. Hyvää joulua! Rauhallista joulua! Kohta me kuulemme taas näitäkin. (7) 19. Ennen vanhaan ei oltu Kieroja, vaikka jouluna mentiin tällä kitkkoon. (7) 20. Jouluaattona odotettavissa "tuikku" päässä tai ei. Palautuu varsinkin lasten mieleen. (5) 21. Jouluna lahjoin muistettu, tavattu toisaalta. 22. Ennen lahjojen jakoa Ansua kiinnosti tämä. 23. Joulupäivänä kirkossa kuultu, rutiinillakin. © Marko Kunnari $. Vai lahti loppui? Joka tapauksessa joulupöydässä on aladobia, potkaa, rullaa, siivua... (8) PYSTYSUORAAN: 1. Kun Niku sai konekiväärin, saimme mekin joulupöydän kruunaajan. (6) 2. Jouluna monilla on tapana 50 eteistilaa esittää. (6) 3. Joulun alla raikuu Sivvankin edessä kauppiaiden kuoro. Jotkut sen vohkii. (5) 4. Ile R. sai pandan joululahjaksi. Isällä taas oli tämä joulun pyhien ajan nenän edessä. (13) 6. Joulupöydässä jälkiruoan raaka-aineena on ensimmäinen Zolan teos rikki. (6) 7. Hyasintin tuoksu, joulupöydän maistiaisia, kynttilän lepatus, joulun tunnelma... (6) 6. Hänen poikansa vuoksi joulua viettää raju Malakiaskin. (6) 14. Joulupuuhun ripustettu lal. enne @ . (6) 15. Suositun jouluruoan aines sisältää tulta ja typpeä. (6) 16. Joulun ajan hiiviskelijä paljastuu, kun Upton = 2 kertaa Lipton + uraani. (6) 17. Joulua varten koristeltu edellisen hahmoin ja kynttilöin, kuinka? (6) 18. Joululeivonnainen sisältää siirappia ilman Aspia. (6) 20. Tulipa lahjaksi paksu kukkapaketti. (5) lieABMH 'K irun K rstsry oz eunes sz uedy 81 EAEimilg •uni* 71 TO 02 nnuoi. 91 maioiv 5i niiueyci leuiaioHfji IEU3U10H ueuieBN gt eieuinr '8 l|BEX 11 eusiy •/ sneu.nry 01 seuBuv '9 mncN 6 iseiuapuedeN iB|EXS isnnx e ainifflex i EBinei z nation uasxnvisvA
• ITE TEKSTI: SARI HEINILÄ JA VESA GIRS KUVA; SARI HEINILÄ •• I 1 1 * * * * 1 * ** * I * • • pöllyttää taidekäsityksiä ITE (Itse Tehty elämä) -taide nousi peräkylien pihamailta, pelloilta, mökeistä ja metsiköistä laajempaan tietoisuuteen. 1 lelsingin kaupungin taidemuseon ITE-näyuely houkutti kansaa katsomaan, mutta vei soimen taide-eliitin suuhun: onko virallisten taidesuuntausten ulkopuolelta tuleva ITE oikeaa taidetta vai oppimattoman kansan näpertelyä? Maailmalla ITE-taide tunnetaan nimillä nykykansantaide, itse opittu taide, ulkopuolinen taide tai raakataide. Tekijät eivät ole koulutettuja taiteilijoita, eivätkä ajattele tekevänsä tuotoksillaan rahaa (ai tulevansa kuuluisiksi ITEtaide syntyy sisäisestä pakosta luoda itselleen teoksia. Taiteilijoista ei tiedetä oman kylänsä ulkopuolella. Alan tunnetuimman kansainvälisen julkaisun Raw Vision -lehden päätoimittaja John Maizels kertoo kiinnostuksen ITE-taiteeseen lisääntyvän joka puolella maailmaa Maizels vieraili Suomessa järjestetyssä ITE-taiteen seminaarissa. "Nyt nykykansantaiteesta tehdään kirjoja, tutkimuksia sekä valokuvanäyttelyltä, ja tekijöitä nousee esiin kaikkialla. Heitä on ollut aina, mutta vasta nyt heidät on nähty. Kiinnostuksen on herättänyt ilmaisun totuudellisuus, kiinnittymättömyys taiteen viimeisimpiin trendeihin, puhdas ja alkuperäinen rituaalinomainen taiteen muoto. Monet nykytaiteen tuotokset ovat tylsiä ja laadultaan köyhiä. Ei tarvitse lukea taidehistorian kirjaa ymmärtääkseen nykykansantaidetta Se on teeskentelemätöntä, vailla intellektuaalista historiaa. Katsojille se on helpommin saavutettavissa." Nykykansantaiteessa on myös piikki taide-elitismiä kohtaan. Ei niinkään taiteilijoiden itsensä, vaan muiden taholta, väittää Maizels. "Nykykansantaiteilijat itse eivät protestoi, he vain tekevät. Mutta ihmiset, jotka kirjoittavat nykykansantaiteesta, kriitikot ja muut, haluavat protestoida taide-elitismiä vastaan. sillä vain hyvin harvoilla taidemuseoilla maailmassa on olemassa kansantaideosastoa. Yhdysvalloissa tämä on nyt syntymässä, mutta Euroopan suurissa taidemuseoissa kansantaidcosastoja ei ole. Yhdysvalloissa avataan uusi kansantaiteenmuseo tänä vuonna. Ja Baltimoressa on jo upea suuri visionäärisen taiteen museo, jonka rakentamiseen käytetyt kuusi miljoonaa dollaria keräitiin miltei pelkästään yksityisiltä. Yhdysvaltalaiset ovat edistyksellisimpiä nykykansantaiteen arvostuksessa." ARVOSTUKSEN MYÖTÄ myös raha on tullut maailmalla mukaan. Monet taidekeräilijät keräävät laajoja kokoelmia nykykansantaidetta. "Osa taiteilijoista on hyvin haavoittuvaisia. Jollakin on puutarha täynnä patsaita, jotka hän saattaa myydä ensimmäiselle halukkaalle muutamalla sadalla, ja seuraavaksi niitä myydään galleriassa tuhansilla." Maizels on tutkinut ITE-taidetia en puolilla maailmaa ja havainnut, että jokaisella kansalla on omat vaikutteensa. "Yhdysvalloissa rakastetaan Ilmestyskirjaa ja talot saatetaan täyttää kirjan olentojen kuvilla. Englannissa taas keskitytään kuninkaallisiin. Suomessa aiheissa vallitsee luonnonläheisyys. On hämmästyttävää, mitä Suomesta on löydetty, taidetta, jonka olemassaolosta ei kenelläkään ollut tietoa." "TÄMÄ PROSESSI vakuutii minut", kertoo 1TEnäyttelyn loisena kuraattorina toiminut Erkki Pinola työstään nykykansantaiteen esiin kaivamisessa. "Matkani herätti lähes pyhiä fiiliksiä kulkiessani pitkin Suomen korpea. Maaseudulta, joka yleensä mielletään hyvin konservatiivisena, löytyy käsittämättömiä avantgarde-luomuksia, suoranaisia dadaa. Voimakkain kohtaaminen Erkki Pinolalle oli Ilmari Salmisen kanssa, jota Pinola kutsuu metsiemme Andy VVarholliksi "Petäjävedellä punaisessa torpassaan Imppu on tehnyt kollaaseja. Julkkiksen kuva, Riitta Uosukainen ykkössuosikkina, on leikattu aikakauslehdestä ja sen ympärille on piirrelty säännönmukainen "OSA TAITEILIJOISTA ON HYVIN HMVOITTUVAISIA. JOLLAKIN O N PUUTARHA TÄYNNÄ PATSAITA, JOTKA HÄN SAATTAA MYYDÄ ENSIMMÄISELLE HALUKKAALLE MUUTAMALLA SADALLA, JA SEURAAVAKSI NIITÄ MYYDÄÄN GALLERIASSA TUHANSILLA." ITE-alan julkaisua toimittava ja alaa tutkinut John Maizels on hämmästynyt suomalaisen ITE-taiteen olemassaolosta. tikitys. Eräänlainen mandala sisältää selvästi kielen, kuten omaperäinen taide aina. Impulta löytyy itsetehtyjä fantastisia kännyköitä, joilla hän soittaa maailman johtajille. Eikä huppu tiedä mitään taidemaailmasta. Uskomaton huumori ja avoimuus luokseen eksyneen katsojan kanssa on olennaistä hänelle. Impun talo on aina avoin museo. Hän ei matkusta näyttelyihin. Hänen mielestään presidentit tulkoot hänen luokseen." Kukin ITE-taiteilija on hyvin yksilöllinen, ja heistä on Pinolalla paljon tarinoita. Taideteokset liittyvät voimakkaasti tekijöihinsä ja kotiympäristöönsä. Töillä saattaa olla oma elämänsä. Veijo Rönkkösen valtavan suuresta veistospuistosta ei näyttelyyn saatu kuin valokuvia, sillä yksikään veistoksista taiteilijan sitä heiltä ticdusteliuansa ei ollut halukas matkustamaan Helsinkiin. Padasjokelainen Enni Id, jo kuollut ITE-maalari, on myös koskettava esimerkki suuresta tekemisen halusta. Hänen aviomiehensä kielsi Enniltä taiteen tekemisen ja vasta miehen kuoltua hän saattoi purkaa patoutuneen luomisvoimansa. Niinpä Enni Id maalasi koko koiinsa: huonekalut, seinät ja astiat täyteen vehmaita kukkia ja lehviä. Kansainvälisessä seminaarissa pyrittiin luomaan ITEtaiteelle määrittelyjä. Määntielyn miettiminen on hirveän kiinnostavaa ja hedelmällistä, väittää Veli Granön, 1TEnäyttelyn valokuvista vastannut kuraattori. "Kun on kyseessä elinvoimainen taidesuuntaus, määrittelyn miettimisen tarpeellisuus todistaa suuntauksen elinvoimaisuuden, tällöin taiteen rajat ovat jo joutuneet koetukselle ja tätä kautta suuntaus osoittaa haastavansa näkemisen tavat. ITE-taide on tällä tavoin hankala määritellä yksinkertaisesti Mutta voidaan sanoa, että se on ihmisistä itsestään lähtevää taidetta, ei yhteiskunnan tai rahan tilauksesta lähtevää taidetta. ITE-taide lähtee pelkästään taiteilijan tai tekijän henkilökohtaisesta tarpeesta." "Nykykansantaiteilijat näyttävät meille omaperäisen taiteensa lisäksi myös erilaisen ja peräänantamattoman, hyvin itseriittoisen tavan elää. Se on yksi tärkeimmistä innostuksen syistä nykykansantaiteeseen", arvelee Granö. "Ihmiset ovat muuttumassa samanlaisiksi. Erilaisuus ja cnlainen elämä ovat vaikeasti toteutettavissa. Elämänmuodoille kaivataan vaihtoehtoja. Sen lakia ITE-taiteilijat ovat piristäviä, he kolistelevat paitsi visuaalisia konventioita myös koko elämäntapaamme I le kyseenalaistavat sen." • Palvelemme pitkään! Arkisin Lauantaisin Sunnuntaisin klo 9-21 klo 9-18 klo 12-18 Voionmaankatu 7, Jyväskylä, puhelin 014-211 153 HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KORTE POHJAN Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 Käytä hyödyksesi kanta-asiakas TERVETULOA korttimme tai opiskelijakortilla -10 % AVOINNA: _ . .. Ma-Pe9-18 Talvilauantaisin sopimuksen mukaan La Suljettu SILMÄLÄÄKÄRIASEMA JUSSL UH.'.MI:t:l!#:<;tfl KAUPPAKATU 24 SOKOS II KERROS KÄVELYKATU P. 214 444 © Kelasimme yhicisei muistot ikään kuin varmistaaksemme, että muistimme oikein. Minä olin tietämättäni kaivannut tällaisia hetkiä, vaikka olinkin halun nut tehdä menneisyyteeni selvän pesäeron. julkun seuraavassa numerossa. YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖ JYVÄSKYLÄN TERVEYDENHOITOASEMA VUODENVAIHTEEN POIKKEUKSELLISET AUKIOLOAJAT SAIRAANHOITO 24.12.01-1.1.02 2.-4.1.02 LABORATORIO 24.12.01-2.1.02 3.-4.1.02 SULJETTU AVOINNA 8-14 SULJETTU AVOINNA 7-10.30 HAMMASHUOLTO 24.12.01-1.1.02 SULJETTU 2.-4.1.02 AVOINNA 8-14 MIELENTERVEYS 24.12.01-1.1.02 SULJETTU 2.-4.1.02 AVOINNA 8-14 RAVINTOLAIDEA LUTAK0SSA PIIPUN JUURELLA! \ Tervetuloa nauttimaan herkullisista ruuista, hyvistä juomista mukavasta miljööstä ja ystävällisestä palvelusta!! PIKKUJOULUTUNNELMAA 21.12. saakka MA 3 1 . 1 2 . UUDENVUODEN BILEET ala Mexico, mukana Trubaduuri Keijo Pehkonen. Avoinna klo 16-02 WANHAN TURBIININ RAVINTOLA tammikuun -02 loppuun 1900-luvun alkuun sijoittuva teema, joka tarjoaa upeita makuelämyksiä RflU im OLH RnUinTOLMDEfl Pllppuhatu 3 40100 Jyuäsky lii Puh. (014) 444 7080 faksi (014) 444 7081 Myyntipalvelu (014) 444 6532