• J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI NUMERO 6/2005 6. HUHTIKUUTA – 19. HUHTIKUUTA 46. VUOSIKERTA UUTISET Kirjasto ei halua automaattista uusintaa 2 NÄKÖKULMIA Kuka lohduttaisi professoria? 4 KULTTUURI Baywatch on klassikko 16 MENOT Runon, viinin ja punkin kolmiyhteys 17 Kaksi Keskistä, kaksi Tuuria sivut 11–13 + Jyrock-liite
• 2 UUTISET 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI J YVÄSKYLÄN YLIOPISTON kirjaston kurssikirjojen kahden viikon laina-aika on maan lyhin, yhdessä Joensuun yliopiston kanssa. Esimerkiksi Turussa kaikkien kirjojen laina-aika on 28 vuorokautta. Jyväskylän Ylioppilaslehden tekemässä yliopistokirjastojen vertailussa löytyi runsaasti toisistaan poikkeavia käytäntöjä. Turun ja Oulun yliopistojen kirjastoissa on esimerkiksi käytössä muissa kuin kurssikirjoissa järjestelmä, joka uusii lainat automaattisesti eräpäivänä, ellei toinen asiakas ole niitä varannut. Jyväskylässä automaattiseen uusintaan siirtymistä on pohdittu. ”Hyvää olisi se, ettei lainaajien tarvitsisi huolehtia muiden kuin kurssikirjojen eräpäivistä, vaan voisivat palauttaa ne, kun eivät enää tarvitse. Toisaalta teoksia ei enää löytäisi hyllyistä”, arvelee Jyväskylän yliopiston kirjaston varajohtaja Marja Sarvilinna. S AKOTUSJÄRJESTELMÄ on Jyväskylän yliopiston kirjastossa kevyt. Maksua voi kertyä myöhästynyttä kirjaa kohti korkeintaan euron verran. Marja Sarvilinnan mukaan monet opiskelijat ovat toivoneet jopa tiukempaa käytäntöä. Turussa sakkoja kertyy ilman maksukattoa päivässä 30 senttiä per kirja, joten lasku on pienempi, jos kirja myöhästyy ainoastaan muutaman päivän. Sakotuksen lisäksi kirjastolla onkin toinen valttikortti myöhästymisien ehkäisyyn, lainakielto. Sarvilinna ei kerro, kuinka pitkään kirja saa myöhästyä ennen kiellon napsahtamista. ”Emme tahdo, että asiakkaamme taktikoivat pitämällä kirjoja lainakiellon asettamisen rajoille ennen palauttamista, koska kirjojen täytyy kiertää asiakkaalta toiselle. Kiellolta välttyy parhaiten, kun palauttaa kirjat ajoissa.” Sarvilinnan mielestä lainauskieltoasian salaaminen ei vaaranna lainaajan oikeusturvaa, mutta suostuu kuitenkin paljastamaan, että raja on ”hieman alle kaksi viikkoa”. Lainakieltoon joutuu myös, jos sakkoja on kertynyt yli tuon seitsemän euron summan tai yölainan palauttaa myöhässä. Kiellon purusta joutuu pulittamaan seitsemän euroa. Muissa yliopistoissa lainakiellosta on saatavissa tarkemmat tiedot. Helsingissä kirja voi myöhästyä 14 ja Turussa jopa 28 päivää. Lainauskiellon purku tulee Jyväskylän yliopiston kirjastossa kalliimmaksi kuin Joensuussa ja Helsingin opiskelijakirjastossa, joissa purkumaksua ei ole, vaan asiakas joutuu maksamaan kaikki velkansa pois. Turussa kirjastonhoitajien suosion palauttaminen maksaa yhdeksän euroa. O PISKELIJA ON helppo kuvitella sunnuntaina kello 14 syömässä aamiaista ja katselemassa Simpsoneita. Vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla, sillä yliopiston pääkirjasto on silloin ollut avoinna jo viisi tuntia. Jyväskylän lisäksi yliopiston kirjasto on sunnuntaisin auki ainoastaan Turussa, mutta sielläkin vasta keskipäivästä alkaen. ”Kirjastolla saa parhaiten aikaiseksi sen vähän mitä jaksaa tehdä. Kun käy täällä tekemässä hommia tunnin tai pari, saa hyvän mielen”, perustelee yhteiskuntapolitiikan opiskelija Juha Koski oudohkoa graduaineiston tutkimusajankohtaa. Päivi Heiskanen on liikkeellä akuutin tarpeen pakottamana. Hän sanoo tulevansa kirjastolle sunnuntaina vain, kun tilanne sitä välttämättä vaatii. Yhteiskuntapolitiikkaa opiskelevan Heiskasen on päästävä tulostamaan. Jono on kuitenkin pitkä. ”Olen odotellut nyt noin 10 minuuttia. Eiköhän tässä ainakin vielä puoli tuntia mene ennen kuin pääsen tietokoneelle.” K IRJASTOLLAKIN ON edessään suuria haasteita. Yliopistojen tutkinnonuudistus vaikuttaa myös kirjaston toimintaan, erityisesti kurssikirjastoon. Kaikkien oppiaineiden tutkintovaatimuksien samanaikainen uudistaminen tuo tullessaan useita uusia teoksia, joita kirjastolta ei löydy. Hankintoihin varattiin tälle vuodelle 1,5 miljoonaa euroa, joista suurin osa kuluu lehtien tilauksiin ja tietokantojen käyttöoikeuksien lunastamiseen. Vain noin 200 000 euroa käytetään kurssikirjoihin, ja siksi niiden kysyntään ei pystytä aina vastaamaan, koska suurimmissa tenteissä on satoja osallistujia samanaikaisesti. ”Tilanne on hankala. Olemme muun muassa lyhentäneet varattujen kirjojen säilytysaikoja seitsemästä päivästä viiteen nopeuttaaksemme kirjojen kiertoa”, kirjaston varajohtaja Marja Sarvilinna kertoo. Mikko Saranen jylkkari@jyy.fi Jyväskylässä maan lyhin laina-aika kurssikirjoille Yliopiston kirjasto sivistää Suomen Ateenassa sunnuntaisinkin Kirjasto Laina-ajat Sakotuskäytäntö Lainakielto Sakkotulo Jyväskylä kk. 14 vrk max. 1 euro/kirja jos kirja myöhässä 37 000 e muut 28 ”vajaat 2 viikkoa”, tai jos yölaina myöhässä, tai maksuja yli 7 euroa. purku 7 euroa. Helsinki osa kk. 14 vrk kk. 0,35e/vrk (max. 4,90) jos myöhässä 14 vrk, tai 200 000 e opiskelijamuut 28 0,15e/vrk (max. 2,10) maksuja 10 euroa. kirjasto ei purkumaksua. päättyy, kun sakot maksettu. Turku 28 vrk 0,30e/vrk jos laina myöhässä 28 vrk, 33 000 e yölainat 1e/vrk yölaina myöhässä, tai maksuja 10 euroa. purku 9 euroa. Tampere kk. 21 vrk kk. 0,80e/vrk jos maksuja yli 10 euroa. Tampereen muut 28 Kolme armopäivää, ei purkumaksua. kirjastossa jos palauttaa niiden kielto poistuu, kun ei tiedetä aikana, ei sakkoa. sakot alle 10 euroa. summaa. * kk.=kurssikirja Kurssikirjat ovat kirjastossa kortilla. Tutkinnonuudistus vaikeuttaa tilannetta entisestään, sillä useassa aineessa tenttikirjat menevät uusiksi. H ANS -P ETER W ECKMAN J YVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA POHDITAAN mahdollisuutta perustaa oppimiskeskuksia, joiden kautta opiskelijat voisivat saada muun muassa kirjaston, opiskelijapalveluiden, atk-keskuksen ja kielikeskuksen palveluita yhdeltä luukulta. Asiaa käsitelleen työryhmän esitys luovutettiin yliopiston rehtorille maaliskuun puolivälissä. Työryhmän jäsenen, ylikirjastonhoitaja Pirjo Vatasen mukaan heti selvitystyön alkumetreillä selvisi, ettei palveluiden siirtäminen yhden luukun taakse riitä, vaan niitä on pyrittävä kehittämään entistä yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. ”Työryhmän tavoitteena oli, että tärkeimmät palvelut olisivat keskuksissa läsnä, joko fyysisesti tai virtuaalisesti”, Vatanen sanoo. Alustavasti pienempiä keskuksia on kaavailtu Mattilanniemeen, Ylistönrinteelle ja Tourulaan. Pääkampukselle muodostettaisiin kirjastosta ja nykyisestä hallintorakennuksesta yhteinen iso palvelukeskus, josta opiskelija löytäisi kaikki tarvitsemansa palvelut. ”Tilaongelmien vuoksi uudistusta ei voida toteuttaa aivan lähiaikoina, mutta suunnitelmia pitäisi alkaa jo tehdä”, Vatanen kiteyttää. Oppia tahdotaan keskittää
• 3 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Liikuntapäivän projektivastaava kaivataan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta julistaa haettavaksi liikuntapäivän projektivastaavan paikan. Vastaavan tehtävänä on järjestää JYYn liikuntapäivä syksyllä. Työ alkaa toukokuun alussa ja kestää liikuntapäivään asti eli lokakuun puolen välin tienoille. Palkka liikuntapäivän järjestämisestä on 1500 euroa. Hakijalla katsotaan eduksi liikuntatoiminnan ja ylioppilaskunnan tuntemus. Vapaamuotoinen hakemus tulee toimittaa JYYn keskustoimistoon (Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) perjantaihin 15.4.2005 kello 14.30 mennessä. Kuoreen tunnus ”liikuntapäivän projektivastaava”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Simo Pöyhönen (014-260 3354, paasihteeri@jyy.fi) ja liikuntavaliokunnan puheenjohtaja Sanna Ilvola (050-512 6121, sakailvo@cc.jyu.fi). Kehitysmaiden tietoyhteiskuntakehitys? Mikä on tietoyhteiskunnan tila kehitysmaissa? JYYn kehy-valiokunnan järjestämässä Keep It Free! -seminaarissa pohditaan maanantaina 11. huhtikuuta MaA 211 -salissa mm. avoimen lähdekoodin merkitystä maailman tietoyhteiskuntakehityksessä. Puhujina seminaarissa ovat ainakin Maailma.net -portaalin koordinaattori Timo Mielonen ja tutkija Juha K. Siltala Helsingin yliopistosta. Siellä voi harjoitella myös vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmien asentamista. Vaihtareille kaivataan tutoreita syksyksi JYY etsii tutoreita ulkomaisille opiskelijoille ensi syksyksi. Kv-tutorin tehtävänä on auttaa vaihto-oppilaita sopeutumaan uuteen maahan ja kaupunkiin, sekä opastaa käytännön asioissa. Tutor auttaa vaihtareita myös suunnittelemaan opintoja. Työ on hektisimmillään syyskuun ajan, mutta tutoria tarvitaan koko syyslukukauden ajan. JYY järjestää tehtävään koulutuksen ja tutoroinnista maksetaan palkkio. Mikäli haluat tutoriksi, jätä hakemuksesi 10.4. mennessä. Hakulomake löytyy netistä: www.jyu.fi/tdk/hallinto/ka/opiskelijavaihto/tutorhaku.html lyhyet S UOMEN HALLITUS päätti maaliskuun budjettikehysneuvotteluissa lisätä yliopistojen tutkimusvoimavaroja. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan lämmitä Tieteentekijöiden liittoa, johon kuuluu suurin osa yliopiston henkilökunnasta, professoreita lukuun ottamatta. Vuosina 2006–2007 kauppaja teollisuusministeriön tutkimusja tuotekehitysmenoja aiotaan lisätä vuositasolla 15 miljoonaa euroa ja Suomen Akatemian tutkimusvoimavaroihin pumpataan ekstraa noin 10 miljoonaa euroa per vuosi. Yhteislisäksi tulisi näillä summilla noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Tieteentekijöiden liitolle aiheuttaa bonusharmia se, että lisärahat kohdistuvat kilpailtuun rahoitusosaan: erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin, joista tutkijat voivat kilpailla erityisesti Suomen Akatemian ja Tekesin kautta. ”Valitettavasti budjettirahat suunnattiin juuri sinne, minne niitä ei toivottu. Kilpailtu raha tarkoittaa projekteja ja pätkätöitä”, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka toteaa. N EUVOTTELUISTA OLI etukäteen toivottu paljon, koska Suomen kilpailukykyä pohtineet työryhmät olivat ennen kehysneuvotteluja esittäneet lisäpanoksia nimenomaan tutkimukseen. Toiveet kuitenkin kuopattiin kalkkiviivoilla ja yliopistot joutuivat jälleen tyytymään. ”Kuoppakorotus olisi tarpeen nimenomaan yliopistojen perusrahoitukseen. Nykyinen linja uhkaa lisätä entisestään pätkätöitä. Samoin jatkuva hakemusja raportointikierre vie aikaa varsinaiselta tutkimustyöltä”, Puhakka arvioi. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja toivookin opetusministeriöltä konkreettisia päätöksiä kestämättömän ja vain hieman vähentyneen pätkätyötilanteen ratkaisemiseksi. Puhakka ei usko enää yksittäisten yliopistojen päätöksien vaikuttavan vallitsevaan käytäntöön. ”Usein hyvissäkin tutkijakouluissa Akatemian rahoituksella oleville tutkijoille ei kotiyliopistoissa tehdä rahoituspäätöstä koko tutkimuskaudeksi, vaikka Akatemia olisi sitoutunut rahoittamaan tutkimusta esimerkiksi neljäksi vuodeksi. Silti kotiyliopisto tekee peräkkäin puolen vuoden tai vuoden määräaikaisuuksia”, Puhakka puuskahtaa. H ALLITUS LINJASI myös maaliskuun kehyksissä yleisiä koulutuksen kehityssuuntia. Yliopistoa koskevia uudistustavoitteita seuraavalle kaksivuotiskaudelle ovat muun muassa, että yliopistojen pääsykoejärjestelmää uudistetaan siten, että ylioppilastutkinnon painoarvoa valintaperusteena lisätään; lukioopinnoissa palataan tavoitteelliseen kolmen vuoden kestoon ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien tutkinto-opiskelijoiden opintojen maksullisuus selvitetään syksyn 2005 budjettiriihen päätöksiä varten. Opetusministeri Tuula Haatainen (sd) lausuikin lukukausimaksuista aprillipäivänä: ”Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa kouluttaa julkisin varoin ulkomaalaisia, vaan siitä, voisimmeko me maksullisen koulutuksen avulla myydä osaamistamme työllisyyden ja kansantuotteen kasvattamiseksi.” Viikkoa aikaisemmin opetusministeri kertasi näkemyksiään yliopistojen rahoituksen tulevaisuudesta. ”Yliopistojen rahoituspohjaa on entisestään monipuolistettava ja yksityistä rahoitusta on saatava lisää. Vertailussa Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä, julkista rahoitusta on suurin piirtein saman verran, mutta yhdysvaltalaisen yliopistojen rahoitustilanteen tekee ylivertaiseksi yksityisen rahoituksen merkittävä osuus. Yksityisen rahoituksen lisääminen ei tarkoita kuitenkaan välttämättä opiskelijoiden lukukausimaksuja”, Haatainen totesi Helsingin yliopiston 365-vuotisjuhlassa. T IETEENTEKIJÖIDEN liiton puheenjohtaja Antero Puhakka ei usko yksityisen rahan ratkaisevan yliopistojen rahoituksen perusongelmia. ”Suomen yliopistoissa on liian vähän opettajia suhteessa opiskelijoihin. Siihen ei auta muu kuin perusrahoituksen oikaisu”, Puhakka toteaa. Yksityispuolen rahoituksen kasvussa on puheenjohtajan mukaan uhkakuvana se, että tieteen ja tutkimuksen riippumattomuus kärsii. Miten voidaan julkisin varoin ylläpidetyissä yliopistoissa tehdä yksityisten yritysten rahoituksella salaiseksi jäävää tutkimusta? Missä kulkevat tänä syksynä yritysten tuotekehityksen ja yliopistotutkimuksen rajapinnat? ”Mikä on tilaustutkimusta ja missä on yhtälössä akateeminen ja tieteellinen vapaus?” pulmikoi puheenjohtaja Puhakka. ”Jos yksityisrahoitus kasvaa hyvin voimakkaasti, voi Suomesta hävitä sivistysyliopistomme periaatteet. Selvää on, että soveltaville tieteille löytyy yksityistä rahaa aina enemmän ja helpommin. Ei ole montaa tahoa vielä löytynyt, jotka olisivat humanistien, kasvatustieteilijöiden tai teologien tutkimusta avokätisesti rahoittaneet.” Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Tieteentekijät haluavat tutkimukselle lisäeuroja Valtion kaavailema 25 miljoonan lisäraha ei tyydytä ”Kuoppakorotus olisi tarpeen nimenomaan yliopistojen perusrahoitukseen. Nykyinen linja uhkaa lisätä entisestään pätkätöitä.” Antero Puhakka Tieteentekijöiden liiton pj. ”Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa kouluttaa julkisin varoin ulkomaalaisia, vaan siitä, voisimmeko me maksullisen koulutuksen avulla myydä osaamistamme työllisyyden ja kansantuotteen kasvattamiseksi.” Tuula Haatainen Opetusministeri H ANS -P ETER W ECKMAN
• reuna huomautus Tatu Hirvonen T O T ATU , N AOMI K LEIN . ”You might not see things yet on the surface, but underground, it’s already on fire.” T OIMITTAJA K LEININ brändikielteinen kirja No Logo varoitti maailmasta, jossa ei ole kunnon töitä, jossa ihmiskunnan kohtalo muokataan suurten monikansallisten yritysten päämajoissa, ja jossa elinympäristöstämme on tullut valtava mainosteline. Onko mikään muuttunut viisi vuotta kirjan julkaisun jälkeen, paitsi että No Logosta tuli brändi, McDonalds sotkee mainoksensa Ad Busters -tyyliin, ja että Juha Siltala kärsii Helsingin yliopiston työilmapiiristä vuosi vuodelta enemmän? Olemmeko vain brändiorjia aina vaan epävarmemmassa globaalitaloudessa? Jos otamme tarkasteluumme mukaan viimeiset 10 000 vuotta, joka sekin ihmisen kehityksen ajanlaskussa vastaa vain kahta ja puolta minuuttia, muuttuuko kuva? Toulousen yliopiston professori Paul Seabright tekee tällaisen kvanttihypyn yhdessä viime vuoden parhaista ja haastavimmista tiedekirjoista fysiikan tällä puolen: The Company of Strangers – A Natural History of Economic Life. Toisin kuin Klein, Seabrightin mielestä maailmamme ei ole järjestynyt viidakon lakien mukaisesti, luonnonlakien kylläkin. K IRJASSA ESITELLYT tutkimustulokset biologian, antropologian, historian, psykologian ja taloustieteiden piiristä puoltavat näkökulmaa, että globaalin maailmantalouden tärkein voimavara ei ole ahneus vaan luottamus. Suomessa suunniteltu, Portugalissa ommeltu, Tanskassa painettu, Virossa viimeistelty ja maailmalla myyty t-paita on globaalin kulutuksen ja ventovieraiden ihmisten aikaansaama ihmeteko. Toisin kuin Klein antaa meidän ymmärtää, Seabright ei usko, että olemme pelkkiä brändiorjia. Halutessamme kyllä, mutta se on eri asia. Brändejä samoin kuin yrityksiä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Jos yritykset todellisuudessa pystyisivät manipuloimaan meistä brändeilleen aivottomia seuraajia, näin ei tietenkään kävisi. T ALOUS JA SEN INSTITUUTIOT ovat yhtä epävakaita kuin yksilöt joista ne koostuvat, mutta se lisääkö globalisaatio talouden epävakautta, voidaan nähdä monella tapaa. Nykyiset ison mittakaavan talousflunssat ovat toki vakava ilmiö, mutta paikallisesti elämän perustarpeet pystytään tarjoamaan aikaisempaa varmemmin ja paremmin. Koska nykyinen globaali talousjärjestelmä on epätäydellinen, on sitä Kleinin tyyliin helppo kritisoida. Kaikkien edun nimissä tärkeää olisi kuitenkin tiedostaa myös sen tuomat edut. Epätäydellisyydessäänkin se on kuitenkin huonoista vaihtoehdoista se vähiten loco. Pinnan alla saattaa hyvin jo palaa, mutta kuten laulussa lauletaan:” We didn't start the fire, it was always burning, since the world's been turning.” Omistan sen vuorostani sinulle, dear Naomi. jylkkari@jyy.fi No Loco Nätti poika (ihminen). Tampereella sanotaan: “Mieluummin Jonne Aaron kuin Mervi Tapola.” Sunnuntai (viikonpäivä). Silloin juodaan epäinhimillisen paljon kahvia eikä tehdä ollenkaan töitä. Kevätihastus (ihminen). Voiko olla mitään kivempaa kuin se, että joku on vieressä, jonka haluaa siinä olevan? Ja vaikka kuinka yrität pyristellä, se vaan hymyilee ja pysyy siinä. Ja pikku hiljaa sinäkin vaan hymyilet ja lopetat pyristelyn. Ja aurinko paistaa. 4 NAKÖKULMIA 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI alkukirjoitus 6. huhtikuuta 2005 toimitus suosittelee: M arraskuussa 2003 Suomen 20 yliopistossa oli 2 257 kokoaikaista professoria työn touhussa. Kaikkien virkaan nimitettyjen professoreiden keskipalkka oli 4 911 euroa, ja suurin osa heistä, lähes 65 prosenttia, nautti valtion palkkaluokkaa A28. Nyt kuitenkin valtio haluaa päästä eroon palkkaluokista ja yliopisto siirtyy viimeisten joukossa kehityskeskustelujen palkkateurastamoon. Ja professoreiden, jotka toimivat useimmiten laitoksilla esimiehinä, pitää vuoden loppuun mennessä arvioida henkilökuntansa jäsenten työpanoksen arvoa. Verenvuodatuksella ei olekaan ollut kevään aikana rajoja. Yliopistojen sisäiset webbiblogit ovat pursuilleet jo pitkään. Onpa kymmenen Jyväskylän yliopistonkin professoria allekirjoittanut nettivetoomuksen, jossa vaaditaan Professoriliittoa estämään palkkauudistuksen toteuttamisen kokonaan. Professoreiden etulampaan epäkiitollisen tehtävän on vastaanottanut julkisuudessa kaikkien sorrettujen kansojen ystävä, kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi, joka toimii Helsingin yliopiston alaisen Erik Castrén -instituutin johtajana, sekä yliopiston sisäisesti kansainvälisten politiikan professori Heikki Patomäki, joka on toiminut akateemisen vuoden 2004–2005 Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen ma. johtajana. Patomäki jopa pyysi eroa tehtävistään palkkausjärjestelmän ongelmien vuoksi. Julkinen lammas Koskenniemi purkautuikin 13.3. Helsingin Sanomien kirjoituksessaan, miten hän ei ole tullut tällä tavoin käskytetyksi sitten suoritettuaan varusmiespalveluksen 1970-luvulla. Koskenniemi kieltäytyykin arvioimasta alai-siaan, koska opettajan ja tutkijan ”arvo mitataan pistein, jotka heijastavat tieteen kannalta outoja ja sille vieraita ’ammatinhallintaan’, tuottavuuteen ja ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä näkökulmia”. Voi hitsi, kun on proffana nykyään ankeeta. K uka on nämä ihmiset professoreiksi ja laitoksen johtajiksi pakottanut? Laitoksen johtaminen on lähtökohtaisesti hallinnon alan homma, jonka jokainen tietää. Laitoksen johtaja voi aina, ja myös tänään, luopua esimiehen velvollisuuksistaan ja palkkalisistään sekä palata riviprofessoriksi. Kritiikin ajankohta on myös kummallinen, kun muut työyhteisön jäsenet ovat jo pitkään valmistelleet palkkausuudistusta ja yrittäneet sovittaa sitä mahdollisimman hyvin laitoksen työtehtäviin. Kuulopuheiden mukaan työryhmissä ei ole professoritasoa liiemmin näkynyt – ei Jyväskylässä, eikä aktiivisessa Helsingissä. Kaikkien yliopistossa työskentelevien pitäisi nyt koota voimansa ja kehittää tulevien kuukausien ja vuosien myötä uudesta palkkausjärjestelmästä yliopistoyhteisöä oikealla tavalla motivoiva ja siinä erityisen aktiivisesti kunnostautuvia työntekijöitä palkitseva. Selvää on, että tehtävänimikkeisiin orjallisesti kiinnitettyjen palkkaluokkien on aika jäädä myös yliopistossa historiaan. Uhrilampaiden kiljunta palkkauudistuksesta hiljentynee yhtä nopeasti kuin alkoikin. Viimeistään vappuna, kun professoreilla alkavat pitkät kesälomat ja huviloiden pöydät täyttyvät taas mansikoista ja samppanjasta. Toni Peltonen Kuka lohduttaisi professoria – uuden palkkausjärjestelmän uhria? k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 260 3359 / 044 531 1099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Juha Mäkinen (014) 260 3360 / 050 369 8285 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Hans-Peter Weckman (014) 260 3973 / 040 568 3696 / weckman@cc.jyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 260 3355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 7000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Jyväskylän talous matokuurille Jyväskylä aloittaa rankat talouden tervehdyttämistoimet velankasvun pysäyttämiseksi. Toimivaksi havaittua erorahakäytäntöä laajennetaan koskemaan muun muassa kerrossiivoojia, keittäjä-ämmiä ja satunnaisia demareita puoluekantaan katsomatta. Suuruudeltaan 200 000–300 000 euron korvaus maksetaan merkitsemättöminä seteleinä Hämeenlinnan oikeustalon aulassa varttia ennen istuntoa. Ensimmäinen kultainen kädenpuristus tarjotaan valtuutettu Riitta Tynjälle (skp), jotta tämä ”olisi saatana vieköön hiljaa”. Aiemmin Jyväskylä on leikannut menojaan korottamalla kaupunginjohtajan palkkaa sekä syyttämällä vaikeuksistaan valtiota, maalaiskuntaa ja äitiä. ”Jyväskylä on maakunnan veturi, Jyväskylä on uuden aallon kaupunki!” huutaa Markku Andersson vaikkei kysytty. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info Lehti TTT:n uutisia
• 5 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Outi Vihro, saksankieli: ”Kolme kertaa. Lainaan kerralla monta kirjaa, ja sitten unohdan. Kyllähän se vähän maksaa, mutta siinä tilanteessa on valmis pulittamaan itsensä pois häpeästä.” Oletko ollut lainakiellossa yliopiston kirjastossa? kuvattua Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta juhli 76-vuotista taivaltaan lauantaina 19.3.2005 Agorassa. Ilokiven jatkoista nauttivat muiden opiskelijoiden muassa lautasliinakorvilla varustettu JYYn hallituksen talousvastaava Laura Mattila sekä kulttuurisihteeri Minna Hautamäki (oik). Munattomuuden vastaisku Heikki Kerkkänen lämmittelee mielipidekirjoituksessaan (Jylkkäri 05/05) yhteissaunaa ihailemilleen räväköille taiteilijoille. Pesässä palavat kritiikin mittapuun pirstaleet. Sykähdyttävää ei ole ainoastaan se, että Kerkkänen näinä vaginamonologien aikoina uskaltaa kirjoittaa muMielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. J ÄÄKIEKKOSARJOISSA pelataan pudotuspelejä, ja tänä keväänä erityisen tarkkailun kohteena ovat suljettuun SMliigaan tyrkyllä olevat Mestiksen parhaat joukkueet. Yliopistoja ammattikorkeakoulumaailmassa pudotuspelit eivät ole vielä onneksi koittaneet, mutta paineita sellaiseen myös suomalaisessa korkeakoulukeskustelussa tuntuu olevan. Onko yliopistoliigan sulkeminen yhtään jääkiekon tragikoomista veljeään onnistuneempi vaihtoehto? Rinnastusta voi toki ajatella kaukaa haetuksi, mutta mietitäänpä hetki. Y LIOPISTOT OVAT SE itsetietoinen ryhmä, jonka varpaille ammattikorkeakoulut yrittävät toistuvasti astua. Myös jääkiekossa muutama Mestisjoukkue pitää itseään kovasti parempina kuin liigan häntäjoukkueet, ja tukijoita heille löytyy myös oman liigan ulkopuolelta. Toistuvasti myös Opetusministeriön virkamiestasolta (olkoon se tässä vaikkapa avoimen SM-liigan tukijoukon verrokki) rakennetaan ajatusta siitä, että ammattikorkeakoulut ovat dynaamisempia, laadukkaampia ja tehokkaampia kuin yliopistojen suljetussa piirissä veltostunut joukko. Kun suljettu liiga ei ole uusia joukkueita halunnut mukaan, on väläytelty erilaisia kiertokeinoja ja mahdollisuuksia. Koulutusrintamalla nämä asiat on hoidettu tekemällä suunnitelmia, joissa ammattikorkeakouluista hypätään suoraan yliopistoon suorittamaan maisterin, lisensiaatin ja jopa tohtorinkin tutkintoja. Samalla kuitenkin korostetaan, miten erilaiset järjestelmät täydentävät toisiaan pysymällä erillisinä, ja kuinka ammattikorkeakoulujärjestelmällä, kuten Mestikselläkin, on oma paikkansa. Kuulostaapa jääkiekkofanista tutulta. A MMATTIKORKEAKOULUT ovat ainakin omasta mielestään siis kuin Vaasan Sport: pärjäisivät yliopistojen saipoja ja blueseja paremmin, jos vain annettaisiin mahdollisuus. Maisterin tutkinto on kuin liiganousu ja Suomen mestaruus kuin tohtorinhattu. Mutta entäpä ne liigakriteerit: vahva kasvatustyö, vakaa talous ja hienot puitteet. Nämähän täyttyvät, mutta täyttyvätkö urheilulliset kriteerit, vai tuleeko ammattikorkeakoulukentästä lopullisesti farmiliiga? Kirjoittaja on JYYn pääsihteeri. Yliopistojen suljettu liiga vapaa sana jyy pää Simo Pöyhönen M IKA K ARHULAHTI Heikki Kerkkäsen tarkkasilmäiseen ja oivaltavaan mielipidekirjoitukseen ”Yhteiskuntatieteilijät ovat munattomia” (Jylkkäri 5/2005) tahtoisin lisätä, että hän unohti mainita kriittisten yhteiskuntatieteilijöiden opiskelijaryhmän. Tämä opiskelijaryhmä osaa ajatella omilla aivoillaan ja kokee olevansa vapaa kaikesta indoktrinaatiosta siinä missä muut ovat kulttuurin orjia: akateemisia sopuleita, jarisarasvoita ja bilekanalintuja. ”Akateemisten mentaalimasturbaattorien” suosikki Foucault painottaa suuressa osassa tuotantoaan yksilön alistuneisuutta kulttuuriselle vallankäytölle. Foucault’n tuotannon loppupuolella tapahtuu muutos, jonka myötä hän alkaa kiinnittää huomiota identiteetin rakentumisen positiivisiin puoliin. Ei liene mikään etusivun uutinen, että muutkin kuin kriittiset poikkeusyksilöt rakentavat identiteettiään itse. Siinä ei ole mitään pahaa, että yksi pitää tieteestä, toinen hauskan pidosta (jopa selvin päin!) ja kolmas järkevänä miettiä mitä tekisi valmistumisensa jälkeen. Kriittisten yhteiskuntatieteilijöiden opiskelijaryhmään jäsenet toimivat jalojen asioiden eteen ihmisoikeuksia puolustavissa kansanliikkeissä ja maailmaa parantaessaan. Perheväkivalta, rasismi ja ihmisoikeuksien polkeminen ovat kiistatta vakavia ongelmia. Kriittiset kuitenkin sortuvat samaan kuin Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush hyökäten jossain päin maailmaa olevaa pahan akselia kohtaan samalla, kun oma takapiha on retuperällä. Ryhmän jäsenten kanta oikeudenmukaisuuden, tasavertaisuuden, solidaarisuuden johdannaisten eli reiluuden, muiden arvostamisen ja empatian edistämiseen omassa sosiaalisessa ympäristössä onkin, kumma kyllä, vähintään häilyvä. Yksikään yhteiskuntatieteiden opiskelija ei ole täydellinen ja kriittisten ryhmän potentiaalia erityisesti sosiaalisten taitojensa kehittämiseen pidetään varsin hyvänä. Ihmiset ja ennen kaikkea oma suhtautuminen heitä kohtaan eivät muutu hyökkäämällä kepillä ja kivellä. Kriittisten kannattaisikin kokeilla olla ennemmin rakentavia: empatiaa, kuuntelemista ja yrittää ymmärtää mikä muiden järjenjuoksussa tekee itselle oudoista asioista näille mielekkäitä. Saattaisi maailma näyttää paremmalta paikalta. Kriittiset yhteiskuntatieteilijät voisivat lisäksi suositella edellä mainittujen suvaitsevaisuuden perustaitojen kehittämistä myös muille, joilta niitä puuttuu: esimerkiksi vaimonhakkaajille, skineille ja sotilasdiktaattoreille. Mikael Seppälä Kriittisiä yhteiskuntatieteilijöitä on olemassa Jouni Koskinen, tietojärjestelmätiede: ”Yliopiston kirjastolle on tullut kerran ja kaupungille monesti. Kirjat vain jäävät roikkumaan ja sakkomäärä kertyy.” Tuija Kautto, valtio-oppi: ”Ei ole tullut kertaakaan. Olen lainannut aika vähän yliopiston kirjastolta, koska kaupungin kirjastolla on pidemmät laina-ajat.” Susanna Kokkinen, historia: ”Kerran olin lainauskiellossa, mutta se peruutettiin. Varastokappaleeseen oli virheellisesti laitettu kahden viikon laina aika, vaikka siinä kuuluu olla neljä.” Miksi vain äidit pitävät vanhempainlomaa? Ylioppilastutkinnon suorittaneista 59 ja korkeakoulututkinnon suorittaneista 55 prosenttia on naisia. Korkeasti koulutettujen naisten eteneminen johtaviin asemiin on edelleen hidasta. Yksi naisten asemaa työelämässä heikentävä tekijä on perhevapaiden kustannusten kasaantuminen äidin työnantajan maksettavaksi. Naiset pitävät yli 95% perhevapaista. Lapsen syntymästä työnantajalle aiheutuvat kustannukset ovat noin 12 000 euroa. Lainsäädännöllä ei ole yritetty jakaa perhevapaiden kustannuksia naisten ja miesten työnantajille. Tämä on este naisten vakinaisten työsuhteiden syntymiselle ja työelämän tasa-arvolle. On ryhdyttävä pikaisiin toimiin perhevapaiden kustannusten tasaamiseksi molempien vanhempien työnantajien kesken. Eija Toiviainen Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry:n puheenjohtaja Lapsilla on oikeus isään ja äitiin Esa Suominen (Jylkkäri 5/2005) antaa mielipidekirjoituksessaan ymmärtää, että samaa sukupuolta olevat parit kykenevät vanhempina tarjoamaan kaiken, mitä lapsi tarvitsee aivan yhtä hyvin kuin eri sukupuolta olevat parit. Mielestäni asia ei ole lainkaan itsestään selvä. Lapsilla on oikeus sekä isään että äitiin; vanhempaan, joka on samaa sukupuolta ja vanhempaan, joka on eri sukupuolta kuin lapsi itse. Nicholas Dimakides nattomuudesta huonona asiana ja väittää kaiken mentaalimasturboinnin olevan nimenomaan peniksen hivelyä. Yhteissaunan lauteilta syydetään ivaa kaikkea ulkopuolella liikkuvaa kohtaan, oma saunamökki nousee paskan yläpuolelle. Yksi asia unohtuu. Erilaiset saavat ainutlaatuisuudestaan kiittää tavallisia ihmisiä; isomunaiset eivät voisi ylpeillä, jos ei toisilla olisi haaravälissä lyhyempää. Systeemin liekanarussa kulkevan neuvo: ei saa purra ruokkivaa kättä! Jos liikaa yllyttää ja provosoi, tylsistä ja tavallisista opiskelijamassoista saattaa kuoriutua tyhmänrohkeita yksilöitä, jotka haluavat vastustaa ja repiä palasiksi kaiken. Jokaisen tehdessä mitä huvittaa hukkuvat Lemmy ja Turkkakin tavallisuuden kuseen. Yliopisto kiistatta on täynnä ihmisiä, jotka eivät Kerkkäsen tavoin ole valmiita – ainakaan korkealla tunneriskitasolla – tekemään mitään muuttaakseen maailmaa paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi paikaksi. Tavallisuuden kuseen hukkumisella uhkailu on rohkeaa ja uskaliasta, mutta täyttää ei-rakentavan kritiikin tuntomerkit. Valittaminen, jos mikä, on helppoa ja varsin tavallista. Kovan stondiksen ja syyttelyn lisäksi maailma tarvitsee sinnikkyyttä, empatiaa ja toiveikkuutta. Yhteiskuntatieteilijät, löytäkää Ele Alenius, Bettina S, Reko Lundán ja Kaseva. Älkää antako aggressiolle valtaa. yht. yo Juha Teräväinen
• U NKARILAINEN L ÉNÁRD G UNDA valmistui vuodenvaihteessa IT-insinööriksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Nyt hän ohjelmoi saman yrityksen palkkalistoilla, jolle teki AMK-lopputyönsä. Gunda tykkää työstään, se on hauskaa. ”Tätä voisi tehdä vaikka kuinka pitkään”, hän toteaa. Suomalaisen toimiston kiireetön ilmapiiri on tehnyt vaikutuksen. Unkarissa näet töitä paiskitaan enemmän ja tulosta pitää tehdä nopeammin. Ihmiset ovat myös Gundan kertoman mukaan siellä stressaantuneempia. ”Suomalaisella työpaikalla on rauhallisempaa.” Gunda saapui Suomeen reilu vuosi sitten Debrecenin yliopiston vaihto-ohjelman kautta. Hän opiskeli ammattikorkeakoulussa vuoden ja valmistui kandidaatiksi. Kotimaassaan Gunda opiskelee suunnilleen samaa kuin Suomessakin, mutta teoreettisemmin. Tällä hetkellä hänellä on tekeillä gradu Debrecenin yliopistolle. Valmista pitäisi tulla huhtikuussa. S UOMI ON KUULUNUT unkarilaisen elämään jo lapsesta asti, sillä Gundan perhe asui täällä kolme vuotta, kun Lénárd oli päiväkoti-ikäinen. Tuolta ajalta tarttui kieleen suomi, ympärille tuttavapiiri ja innostus maahan. Kotona Unkarissa Gundan perheessä käytetään jopa edelleen joitakin suomalaisia sanoja. Jälkiruoka on jälkiruoka, eikä utóétel. Lénárd Gundan Suomi-intoa lisäsi myös se, että hän oli lukioaikana täällä vuoden vaihdossa. Hän opiskeli myös Unkarissa yliopistossa tietotekniikan lisäksi suomen kieltä. T ÄLLÄ HETKELLÄ NUOREN unkarilaismiehen suunnitelmissa on pysyä Jyväskylässä vielä ainakin vuoden verran. Suomessa on toki muutakin mukavaa kuin tietokoneet. Gunda tutustui täällä tyttöystäväänsä Heliin. Tämä onnellinen kahden kulttuurin kohtaaminen sattui vajaa vuosi sitten hungarologian oppiaineen järjestämässä tapahtumassa. Plussapisteitä on tuonut myös sählyharrastuksen aloittaminen. Onneksi työporukan sählyvuorolla peliä ei oteta liian tosissaan. Myös Lénárd Gundan pikkusisko Cintia seurasi veljensä jalanjälkiä tammikuussa. Sisko opiskelee Jyväskylän yliopistossa suomea puolen vuoden ajan. Lénárdista on hauskaa, että sisko muutti lähelle. Ainoa, joka kauhistelee sisarusten suomalaistumista, on heidän unkarilainen isoäitinsä, joka pitäisi mieluummin lapsenlapsensa hiukan lähempänä kotia. Milla Salo jylkkari@jyy.fi 6 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Water wasting westerners A great part of Earth's water, about 97 per cent, is allocated in seas. The remaining part is sweet water of which 99 per cent is concentrated in the polar glaciers. So, only about one per cent of all the fresh water in the world, is available for human consumption. And this tiny part is not divided equally, so many western countries use remarkably more water than their proportional share of world's water resources should be. There is plenty of water in Finland and Finnish people tend to use water more than would be necessary. Here even the toilets are flushed with drinkable water, at least from the view point of countries with poor water resources. The lack of fresh water leads inevitably to crises. The lack of water and disputes over the control of the water resources have brought about wars in the past, especially in the Middle East. Actually, fresh water might also be a bigger reason to current conflicts in the Middle East than previously believed for. ”Behind the political and religious matters lies probably the question who controls the main water regions in the Middle East”, says senior researcher Tommi Koivula from the Department of Strategy of the Finnish National Defence Academy. So water can be the oil of the future but probably no one aspires after the water resources of Western countries by using force. Dealing with questions of fresh water shortage might prevent several risks of social unequality, medical care and international security. The eigth national Thirst day campaign organised by the Finnish Unicef is held on April 27.–30. The subcommittee of Development Cooperation and the students of Master's Programme in Development and International Co-operation collect support funds on Thursday, April 28 from 10am to 4pm in main campus and Mattilanniemi. The Thirst day funds will be used to build and repair wells, water supply, water line and pumps in Eritrea. Symbiosis of poetry, punk and wine Punk poet Santtu Puukka is a stockman during the day, but writes poetry on his leisure time. His first work, Nuorallatanssia, almost got the literature prize of Helsingin Sanomat (the biggest Finnish newspaper). Before this, Puukka was a singer of punk band called Klaus. For starters, literature and punk do not mix but according to Puukka they actually do. ”My poems are rhytmic, just like song lyrics. Also they take a stand in social matters. I want to point at things that surround us but are not always noticed. That's the mission of my poems”, Puukka clarifies. Puukka gets on stage in Rentukka during the Evening of Poetry and Wine with the duo Hotguitars formed by Jyrki Laiho and Teemu Korpipää. The Evening of Poetry and Wine in Rentukka on Wednesday, April 6. Performers include, among others, Santtu Puukka feat. Hotguitars. Translated by Antti Airaksinen. news in brief u u d e t s u o m a la is e t Sarjassa jutellaan Jyväskylässä asuvien maahanmuuttajien kanssa. Lénárd pitää Suomen kiireettömistä töistä Gundan perheessä jälkiruoka on myös unkariksi jälkiruoka, eikä utóétel. H ANS -P ETER W ECKMAN E RASMUS OHJELMA ON ylivoimaisesti suosituin tie vaihto-opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon. Kuluvalla lukuvuodella kirjoilla olleista 346:sta vaihtarista peräti 284 on järjestänyt paikkansa Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Yliopiston vaihtareista noin 60 prosenttia on naisia. Eniten vaihto-opiskelijoita on taloustieteellisessä tiedekunnassa: peräti 85 kappaletta. Tilaston toinen on yhteiskuntatieteiden tiedekunta, vaikkakin selkeästi taloustieteistä jäljessä. Yhteiskuntatieteissä pakertaa yhteensä 39 vaihtaria. Parhaiten Suomen outo eksotiikka tuntuu purevan saksalaisiin, josta tänä lukuvuonna on Jyväskylän yliopistossa kaikkiaan 61 opiskelijaa. Lénárd Gundan kotimaasta Unkarista tulijoita on ollut 11. Erasmus haalii vaihtareita Acehin kärsimys ei lopu tsunamiin I NDONESIAN MAAKUNTA Aceh on kokenut kovia. Joulukuun tsunamissa maakunta oli pahiten tuhoutuneella vyöhykkeellä ja siellä kuoli yli 200 000 ihmistä. Samalla viiden miljoonan acehilaisen asuttamalla maakaistaleella on taisteltu itsenäisyydestään näkyvästi jo 1970-luvulta lähtien. Vain hirveä luonnonkatastrofi sai itsenäisyystaistelun osapuolet laskemaan hetkeksi aseensa. Historiassaan Aceh oli sulttaanikunta, joka liitettiin siirtomaavalta Hollannin Itä-Intiasta muodostamaan Indonesian tasavaltaan vuonna 1948. Itsenäisyyttä on janottu siitä lähtien, ja yhtä aktiivisesti on Indonesian armeija sitä vastustanut. Amnestyn tietojen mukaan ihmisoikeusloukkauksiin ovat syyllistyneet molemmat osapuolet. I LOKIVEN RUOKALASSA istui maaliskuussa neljä acehilaista nuorta miestä kertomassa lyhyestä opettelusta notkuvalla suomen kielellään sukulaistensa ja maan arkipäivästä. Parikymmenpäiselle yleisölle jutellut nelikko maalasi kuvia tavallisesta elämästä, joka on täynnä pelkoa ja toivottomuutta tulevasta. Niin paljon miehet edelleen pelkäävät, että lehteen eivät nimiään halunneet, kuvista nyt puhumattakaan. Jopa tulkista miehet kieltäytyivät etukäteen, koska olivat varmoja, että tulkki olisi Indonesian valtion palveluksessa. Miesten mukaan armeijaa pitää pelätä Acehissa joka kadunkulmassa. Perheen isät valvovat yöt ollakseen suojelemassa omiaan, jos armeija tulee. Ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää. ”Ennen siirtomaavaltaa vuonna 1873 Acehissa oli oma sulttaanihallitsija, raha, perustuslaki. Oma kieli, lippu, kulttuuri. En ole indonesialainen, olen acehilainen”, yksi miehistä tiivisti. ”Indonesiaa kiinnostaa Acehissa vain öljy”, hän lisäsi. Itsenäisyysliike GAM perustettiin Acehiin vuonna 1976, ja se asetti tavoitteekseen islamilaisen sulttaanikunnan perustamisen. Edes hallitsija Suharton tukahduttava yksinvalta ja acehilaisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset eivät tehneet siitä kansan liikettä. GAM-sissit muuttivat maan tilanteen vuonna 1989. Yli sata Libyassa koulutettua sissiä tekivät iskuja armeijan tukikohtiin ja poliisiasemilla. Hallitus reagoi tähän julistamalla Acehin sotilaallisten operaatioiden alueeksi ja yli tuhat siviiliä tapettiin seuraavan kolmen vuoden aikana. Ainakin 500 ihmistä katosi ja sotilaat raiskasivat kyläläisiä eri puolilla maakuntaa. Sotatila loppui vasta vuonna 1998, ja Acehissa tapahtuneita väärinkäytöksiä tutkineita ryhmiä perustettiin. Indonesian asevoimien tuolloinen komentaja jopa pyysi acehilaisilta anteeksi kärsimyksiä, joita armeijan väärinkäytökset olivat aiheuttaneet. Kuitenkin ihmisoikeusloukkauksia koskeneet tutkimukset eivät Amnestyn mukaan johtaneet vastuullisten upseereiden ja poliitikkojen syyttämiseen. Väärinkäytöksien aikana armeijan johdossa olleita myös nimitettiin korkeisiin virkoihin Indonesian hallintokoneistossa. K ESÄLLÄ 2000 ALKOIVAT viimein rauhanneuvottelut GAM:n ja Indonesian hallituksen välillä. Osapuolet allekirjoittivatkin sopimuksen, jonka mukaan Aceh saa itsehallinnon vuoteen 2004 mennessä ja oikeuden 70 prosenttiin alueen öljytuloista. Autonomiakompromissi itsenäisyyden sijasta. Sovitut asiat eivät kuitenkaan toteutuneet ja luottamusta osapuolten välillä ei saavutettu. Toukokuussa 2003 Indonesian hallitus julisti Acehiin taas sotatilan ja maakunnassa oli 2004 vuoden lopulla eri arvioiden mukaan 50 000 armeijan sotilasta. Presidentti Martti Ahtisaaren johdolla osapuolet palasivat tsunamin jälkimainingeissa takaisin neuvottelupöytään Suomessa. Rauhanneuvotteluista toivotaan tuloksia syksyyn mennessä. Toni Peltonen
• 7 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI M ILTÄ NÄYTTÄÄ museologian tulevaisuus? Mikä on alan opiskelun nykytilanne? Näitä asioita pohditaan valtakunnallisessa Museologian jäljillä -seminaarissa 7.–8.huhtikuuta. Tapahtuma kerää yhteen museoalan osaajia, opiskelijoita sekä muita kiinnostuneita. ”Seminaarin tarkoituksena on päivittää museologian nykytila Suomessa. Samalla sen tavoitteena on valaista museologian ja koulutuksen suhteita nykypäivänä. Seminaari antaa opiskelijoille kuvan siitä, mihin heidän opintonsa heitä valmentavat ja minkälaisiin asioihin heidän tulisi kiinnittää opinnoissaan huomiota”, tapahtumassa puhuva Lahden kaupunginmuseon johtaja Jouko Heinonen kiteyttää. Tapahtumassa puhuvat ja keskustelevat paneelissa myös pohjoismaisen museologian ruotsalainen vaikuttaja ja kunniavieras Per-Uno Ågren, Ulla Salmela museovirastosta sekä Päivi Salonen Opetusministeriöstä. Paneelikeskustelua johtaa toimittaja AnnaKaisa Hermunen. J OHTAJA H EINOSEN mukaan museolaitokseen on syntynyt viime vuosien aikana noin pari sataa työpaikkaa. Myös suurten ikäluokkien poistuminen eläkkeelle vapauttaa monia työpaikkoja eri kaupunkien museoissa. Kuitenkin Heinonen toteaa, että museot tulevat jatkossakin olemaan yleisön arvostamia, mutta useimpien rahaasioista päättävien tahojen laajalti väheksymiä. ”Yhteiskunnan viihteellistyessä ja esinemäärän kasvaessa museologian mahdollisuudet eivät ainakaan vähene. Uskon, että museologialla tulee olemaan käyttöä selityksiä elämään hakevana tieteenalana”, Jouko Heinonen toteaa. Kunniavieras Per-Uno Ågren pitää museologiaa tärkeänä oman paikan ja oman ajan ymmärtämisessä. ”Me elämme voimakkaassa ja nopeassa muistelukulttuurin kasvussa”, Ågren pohtii. Hän näkee museologian tulevaisuuden lupaavana. ”Minulle on erityisen tärkeää osoittaa, miten paljon ideoita ja tutkimustietoa pohjoismaat voivat nivoa yhteen ja kehittää alaa eteenpäin”, kunniavieras sanoo ennen seminaaria. Virpi Kirves Ainejärjestö Diaarion järjestämä Museologian valtakunnallinen seminaari to-pe 7.–8.huhtikuuta Liikunnan salissa 304. Iltatilaisuudet Musican kahviossa. Lisätietoja: www.jyu.fi/diaario/seminaari2005/ M AAPALLO ON VEDEN vallassa. Vesi peittää 71 prosenttia maapallon pintaalasta. Suurin osa maailman vesistä, noin 97 prosenttia, sijaitsee merissä. Jäljelle jäävästä makeasta vedestä suurin osa (99 prosenttia) on tiivistyneenä napajäätiköissä. Kaikesta maailman makeasta vedestä ihmisten käytössä on siis vain noin prosentin verran. Tämäkään pieni osa ei ole jakautunut tasaisesti, sillä useat länsimaat käyttävät huomattavasti enemmän vettä kuin niiden suhteellinen osuus maailman vesivaroista olisi. Esimerkiksi Kanadassa, jossa on puoli prosenttia maailman väestöstä, käytetään viidesosa maailman makeasta vedestä. Myös Suomessa vettä riittää ja sitä käytetään omiin tarpeisiin ja ylikin. Vesiköyhien maiden näkökulmista täällä huuhdellaan vessatkin varsin juomakelpoisella vedellä. ”Suomessa on vettä tarpeeksi jopa vientiin”, Ympäristöfysiikan yliassistentti Ari Lampinen biologian laitokselta kertoo. S UOMESSA JA MAAILMASSA veden myynti on varsin uusi ja toistaiseksi harvinainen ilmiö, joka tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa. Suomessa Helsinki on yrittänyt myydä vettä Arabiemiirikuntien liitolle. ”Veden myynti on yksi osoitus kestämättömästä elintavasta. Historiallisesti jokaisella alueella on aina pysytelty vesivarojen uusiutuvuuden alapuolella, mutta nykyään teknologia sallii sen ylittämisen”, yliassistentti Lampinen selittää. Perinteisesti vain makea pohjavesi, pintavesi ja sadevesi ovat kuuluneet hyödynnettäviin vesiin. Maailman juomavesipulaan on kehitetty ratkaisu, jossa suolaista vettä puhdistetaan uuden teknologian avulla juomakelpoiseksi. ”Suolaveden hyödyntäminen merkitsee vesiongelman poistumista, mutta kyseistä teknologiaa käytetään vielä toistaiseksi hyvin vähän. Eräissä maissa, kuten esimerkiksi Arabiemiirikuntien liitossa se on kuitenkin tärkein makean veden lähde”, Lampinen sanoo. P UHTAAN VEDEN puute johtaa väistämättä kriiseihin. Vedenpuute ja vesialueiden hallintakiistat ovat sytyttäneet sotia historian saatossa lähinnä Lähiidässä. Vesi saattaa itse asiassa olla arveltua suurempi syy myös Lähi-idän alueen nykyisiin konflikteihin. ”Poliittisten ja uskonnollisten kysymysten takana on todennäköisesti ennen kaikkea kyse siitä, kuka hallitsee keskeisiä vesialueita Lähi-idässä”, kertoo erikoistutkija Tommi Koivula Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta. Saman laitoksen komentajakapteeni Arvi Tavaila pitää erittäin todennäköisenä, että myös suurin osa tulevaisuuden vesisodista sijoittuu Lähi-idän alueelle. Hän ei kuitenkaan usko vesien vähenemisen asettavan länsimaille välitöntä uhkaa. ”Länsimaiden vesiresurssit ovat huomattavat ja paremmat teknologiset edellytykset helpottavat vesikriiseistä selviytymistä.” Vesi voi olla tulevaisuuden öljy, mutta länsimaiden vesivarantoja tuskin tullaan havittelemaan sotilaallisin keinoin. ”Maat, joilla on resursseja kehittyä mahdollisiksi sotilaallisiksi uhkiksi länsimaille, eivät kärsi vesipulasta ja sellaisen sattuessakin mahdollinen hyökkäys Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin olisi varsin epätodennäköistä”, komentajakapteeni Tavaila arvioi. Puuttuminen puhtaan veden vähyyteen saattaisi kuitenkin ehkäistä useita sosiaaliseen eriarvoisuuteen, terveydenhuoltoon ja kansainväliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. ”Vesiongelma on suurin juuri köyhillä alueilla, joissa on myös valtava väestönkasvu. Keinot ongelman ratkaisuun olisivat kyllä olemassa, mutta se kuuluisa poliittinen tahto puuttuu tässäkin asiassa”, erikoistutkija Tommi Koivula muistuttaa. Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi Länsimaat läträävät vettä yli tarpeidensa Asiantuntijoiden mukaan vesisota ei uhkaa Eurooppaa Museologia on vaihtoehto viihteellistymiselle Suomessa vettä riittää. Toisin on monissa köyhissä maissa, joissa nopea väestönkasvu lisää ongelmia. H ANS -P ETER W ECKMAN S UOMEN U NICEFIN valtakunnallinen Janopäiväkeräys järjestetään kahdeksannen kerran 27.–30.huhtikuuta. Jyväskylässä keräyslippaiden varressa on sekä järjestön paikallisryhmä että yliopistoväki. JYYn kehy-valiokunta ja Jyväskylän yliopiston kehitysyhteistyön maisteriohjelman opiskelijat kiertävät torstaina 28.4. klo 10–16 lippaiden kanssa erikoiskierroksen vielä Seminaarinmäellä ja Mattilanniemessä. Janopäiväkeräyksen tuotolla rakennetaan ja kunnostetaan kaivoja, vesipisteitä, vesiputkia, pumppuja ja kuivakäymälöitä Eritreaan. Unicef antaa myös hygieniavalistusta sekä kouluttaa kyläläisiä huolehtimaan pumppujen kunnossapidosta ja vesihuollon toimivuudesta. Janopäivän tuotot Eritreaan
• 8 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI O HJATUT TUNNIT vetävät liikkujia tunneille, mutta joskus ne ovat jo liian täynnä. Yliopistoliikunnan suurimmat ruuhkahuiput ovat lukukausien alussa. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan etenkin silloin. Jyväskylän yliopisto ei ole enää opiskelijoiden ja henkilökunnan liikuntajärjestäjänä ainoana maan eturivissä. Liikuntapäällikkö Merja Kalaja toteaa, että monet yliopistot ovat panostaneet liikuntapalveluihin ja -tiloihin viime vuosina. Esimerkiksi Helsingin yliopisto on rakentanut monipuolisia liikuntakeskuksia myös opiskelija-asuntoloiden läheisyyteen. ”Totuus on, että emme ole tässä enää lippulaiva muille yliopistoille, vaan muut ovat kirineet meidät kiinni”, Kalaja sanoo. Liikuntatoimiston kannalta palveluiden lisääminen on Jyväskylässä hankalaa, kun toimistolla työskentelee vain yksi päätoiminen työntekijä. Monessa isossa yliopistossa henkilökuntaa on moninkertainen määrä. Yksi henkilö ei käytännössä pysty enempää liikuntaa koordinoimaan, joten Kalaja on päättänyt keskittyä laadun parantamiseen. Ohjaajien laatua ei liikunnan määrä tai raha korvaa. ”Ohjaajat ovat meillä huippuluokkaa”, liikuntapäällikkö sanoo tyytyväisenä. Saman kehun allekirjoittaa myös Anneli Mörä-Leino, joka on helmikuun puolivälistä lähtien hoitanut virkavapaalle vuodeksi jääneen Kalajan tehtäviä. Y LIOPISTOLIIKUNNAN suosituimpia ohjattuja treenejä ovat circuit-tunnit. Näille kiertoharjoittelutunneille osallistui viime kevätlukukaudella arviolta 6 525 kävijää. Suosio on pysynyt ja kävijöitä on syksyn ja kevään aikana ollut vähintään yhtä paljon. ”Luulen, että suosio johtuu siitä, että circuit yksinkertaisesti puree kaikille. Se on helppo ja tehokas”, circuit-ohjaaja Johanna Lapinniemi sanoo. ”Miehetkin uskaltautuvat tunneille, koska se ei sisällä haastavia askelsarjoja”, hän lisää. Tarjontaa on pyritty lisäämään kysynnän mukaan. Suosituimpia tunteja on lisätty eniten ja niitä on pyritty järjestämään päällekkäin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus päästä jollekin harjoitusajalle. Ohjatut liikuntavuorot täyttyvät kuitenkin helposti, joten ohjaajien vastuulle jää treenien organisointi. ”Ohjaajilla on oikeus ja velvollisuus rajoittaa osallistujamäärää, sillä esimerkiksi liikuntavälineet on pyritty mitoittamaan sen mukaan, miten paljon saliin mahtuu liikkujia”, liikuntapäällikkö Kalaja tarkentaa. S UOSITUIMPIEN TUNTIEN ongelmana on hapen puute. ”Tunneilla on niin paljon ihmisiä, että happi loppuu nopeasti”, circuit-tunnin alkua odottava Leni Pärssinen kertoo. Liikuntapäällikkö Merja Kalaja tietää ongelman ja korostaa, että juuri siksi osallistujamäärän rajoittaminen on tärkeää. ”Toki olen huolissani, mutta luotan meidän ohjaajiimme”, Kalaja sanoo. Hän muistuttaa, että osallistujat eivät ole vakuutettuja yo-liikunnan puolesta, joten harjoittelu on omalla vastuulla. ”Mitään suurempia onnettomuuksia tunneilla ei ole vielä käynyt, mutta joskus on käynyt niin, että mahdollisesti hapen puutteen vuoksi liikkujaa on alkanut pyörryttää.” Osallistujien keskuudessa ongelmaksi koetaan myös välineiden määrä ja laatu. Välineet eivät aina riitä kaikille. ”Laudat ovat vanhanaikaisia, joskus ne tuntuvat jopa vaarallisilta. Uusia lautoja ei riitä kaikille”, Leni Pärssinen huomauttaa. V IIME SYKSYN uutuuslaji joogavenyttely nousi suoraan suosituimpien liikuntatuntien top 10 -listan viidennelle tilalle. Suuri kävijämäärä vaatii myös ohjaajan erityishuomiota. Joogavenyttelyä ohjaava Hanna-Mari Maijala on ottanut tunneillaan käyttöön korokkeen, jotta kaikki näkisivät ja varsinkin kuulisivat. ”Joogassa äänenkäyttö on vaikeaa, koska jooga on rauhallista, mutta kuitenkin kaikkien pitäisi kuulla, takarivissäkin”, Maijala sanoo. Vauhdikkaammille tunneille circuitohjaaja Lapinniemi ehdottaa, että ohjaajat liikkuisivat enemmän ympäri salia. ”Jotta kaikki näkisivät, liikkeen voisi käydä näyttämässä eri puolella salia. Silloin myös takarivi näkisi kunnolla mitä seuraavaksi tehdään.” Päivi Pelkonen jylkkari@jyy.fi 1. Circuit 2. Body 3. Aerobody 4. Bailatino 5. Joogavenyttely 6. Combatic 7. ASL (Aerobic, Step, Lihaskunto) 8. Venyttely 9. Latinobic 10. Startti Ohjatut tunnit top-10 Yliopistoliikunnan salit täyttyvät nopeasti Jyväskylän yliopisto ei ole enää liikunnan lippulaiva Yläasteen liikuntatunneilla circuit tunnettiin nimellä kuntopiiri. Vatsalihasliike jalat ylhäällä ottaa etenkin ylävatsaan. ”Tunneilla on niin paljon ihmisiä, että happi loppuu nopeasti.” Leni Pärssinen opiskelija Y LIOPISTOLIIKUNNAN ohjatut tunnit alkavat aina tasalta. Vuoroille osallistujat ovat harvinaisen tietoisia siitä, että mikäli haluaa taatusti päästä tunnille, paikalla kannattaa olla huomattavasti aikaisemmin. Kymmentä vaille voi hyvin riittää. Toisaalta joskus jo kaksikymmentä vaille peli on menetetty. Viisas pelaa varman päälle, ja saapuu paikalle ainakin kaksikymmentä minuuttia vaille, jopa puolelta. Suosituimpien tuntien osallistujamäärää rajoitetaan usein sen perusteella, että jos ei riitä ohjaajan valitsemia välineitä, kuten voimatankoja, tunnille ei ole tulemista. Näille ohjatuille vuoroille haluaminen tietää odottamista, odottamista ja vähän lisää odottamista. Odottaminen on tietysti täysin vapaaehtoista, mutta onhan sen palkintona takuuvarma pääsy tunnille. Mikään ei ärsytä niin paljon, kuin esimerkiksi steppilautojen loppuminen nenän edestä. I TSE ODOTTAMINEN ON suorastaan harras tapahtuma. Välivaraston ulkopuolelle kertyneet jumppaajat eivät toisilleen puhu, ellei satu kaveri paikalle. Kaikki odottelijathan ovat toistensa kilpailijoita kisassa pääsystä tunnille. Eikä kilpailijoille puhuta, hyvänen aika. Jos on oikein tehokas, jonottaessa ehtii lukea tenttiin tai ratkoa matikan yhtälöitä. Jono on myös paikka, jossa Jylkkäriä luetaan ahkerasti. Tuntien vakiokävijät ovat lisäksi laatutietoisia. Esimerkiksi steppilaudoista ei kelpaa mikä vain lauta. Parhaimpia ja siksi suosituimpia ovat harmaa-mustat, yhtenä kappaleena liikuteltavat laudat. Erillisistä osista koottavat vihreät laudat liukuvat ikävästi lattialla ja niitä on uskomattoman hankala kantaa, varsinkin jos kuormassa on myös matto, kuminauha ja käsipainot. Paremman laudan saadakseen ei auta muu kuin mennä jonottamaan välinevaraston oven taakse hyvissä ajoin. Jonotusnumeroita ei tunneta, mutta toisaalta jonossa vallitsee reilu meininki. Kukaan ei yritäkään kiilata. Kiilaajalle perisuomalaiseen tapaan tuskin sanottaisiin mitään, mutta luodut katseet olisivat tappavia. Ilona Turtola kommentti Alkulämmittelynä pitkä odotus H ANS -P ETER W ECKMAN
• 9 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI H URJIA MUODONMUUTOKSIA ei Suomen terveydenhuollossa yleensä joka päivä nähdä. Suurin osa plastiikkakirurgisista leikkauksista tehdään terveydellisistä syistä – ja aivan tavallisille ihmisille. Kauneuskirurgian lisäksi plastiikkakirurgian kattokäsitteen alle soljuvat erilaisten kasvainten, palovammojen sekä synnynnäisten kehityshäiriöiden kirurginen hoito. Näillä leikkauksilla voidaan korjata haavoja, kudospuutoksia, epämuodostumia tai kehon muita muotovirheitä. Plastiikkakirurgisia operaatioita tehdäänkin Suomessa vuosittain tuhansia sekä julkisen että yksityisesti kustannetun sairaanhoidon piirissä. K ESKI -S UOMEN keskussairaalan plastiikkakirurgisen osaston ylilääkäri Jussi Rintamäki on tarkka ulkonäkökirurgian termissä. ”Noin 90 prosenttia plastiikkakirurgiasta on sairauden hoitoa. Esimerkiksi luomien poisto tai arpien korjaus ei sekään ole varsinaista ulkonäkökirurgiaa, vaan korjaavaa kirurgiaa”, Rintamäki sanoo. Sen lisäksi että hän on yksi kolmesta keskussairaalan plastiikkakirurgista, Rintamäellä on yksityisvastaanotto muun muassa Jyväskylässä, Plastiikkakirurgiapalvelu Ludwigissa. Yksityislääkärille hakeutuvat esimerkiksi potilaat, jotka eivät halua jonottaa julkisen terveydenhuollon puolella. Samoin pelkästään ulkonäköön liittyviä leikkauksia ei verovaroin kustannetuissa julkisissa sairaaloissa tehdä, joten suunta siirtyy yksityiselle klinikalle. S UURIN OSA yksityisvastaanoton asiakkaista on nuoria ja keski-ikäisiä naisia. Opiskelijoitakin mahtuu joukkoon. ”Opiskelijoita käy kasvoluomien poistoissa ja kasvoarpien korjausleikkauksissa. Pääsääntöisesti heillä ei ehkä kuitenkaan ole sellaisia ongelmia, joiden vuoksi plastiikkakirurgille hakeudutaan”, ylilääkäri Jussi Rintamäki toteaa. Yksityislääkärin asiakkaista suurin osa kustantaa hoitonsa itse. Osa potilaista, kuten tapaturmapotilaat, saattavat kuulua vakuutusyhtiöiden korvausten piiriin. Joka tapauksessa potilaita riittää. ”Kun Jyväskylässäkin on plastiikkakirurgista tarjontaa, ei heidän tarvitse lähteä Helsinkiin. Kyllä me olemme täystyöllistettyjä.” Leikkausten hinnoissa on suuria eroja. Pienistä luomien poistoista selviää muutamalla satasella, mutta suuremmat sairaalahoitoa edellyttävät leikkaukset maksavat usein jopa tuhansia euroja. Esimerkiksi vaativalle rintojen korjausleikkaukselle voi kertyä hintaa euroissa lähes kymppitonni. P LASTIIKKAKIRURGI Jussi Rintamäki myöntää itsekin törmäävänsä ammattiinsa liittyviin virheellisiin ja leimaaviin mielikuviin. Kirurgi korostaa, että vain ani harva Suomen noin 70 plastiikkakirurgista on työssään tekemisissä kuuluisuuksien ulkonäön kanssa. ”Helsingissä on joitakin lääkäreitä, jotka ovat profiloituneet julkkisten plastiikkakirurgeiksi, mutta kyllä me täällä toimimme ihan tavallisten ihmisten kanssa.” Tuomas Tirkkonen jylkkari@jyy.fi Suomen Plastiikkakirurgisen yhdistyksen kotisivut: www.chirurgiplasticifenniae.fi. T OIVAKKALAINEN Annikki Rantalainen kävi viime vuoden marraskuun alussa Keski-Suomen keskussairaalassa rintojen pienennysleikkauksessa. Kuten suurin osa plastiikkakirurgisista operaatioista, toimenpide tehtiin terveydellisin perustein. ”Minulla on nuoresta saakka ollut isot rinnat. Siinähän ne ovat menneet, mutta sitten kun minulle tuli reuma, niin alkoi tuntua, etten enää jaksa kantaa niitä”, Annikki Rantalainen kuvaa tilannetta ennen leikkausta. Kookkaat rinnat aiheuttivat Rantalaiselle jatkuvia niskaja hartiakipuja sekä päänsärkyä. Kivut saivat hänet lopulta hakeutumaan gynekologin vastaanotolle kysymään, voisiko asialle tehdä jotain. Pari vuotta odotettuaan hän pääsi leikkausjonoon. ”Kun minulle soitettiin ja kerrottiin, että minulle olisi paikka jonossa, en yhtään epäröinyt.” P IENENNYSLEIKKAUKSESSA rinnoista poistetaan haluttu määrä kudosta, muutamasta sadasta grammasta useisiin kiloihin. Annikki Rantalaiselle itse leikkauksen aika koitti lopulta noin kahden vuoden jonotuksen jälkeen. Hän on hyvin tyytyväinen leikkaustulokseen. ”Rintojen painosta lähti kolme kiloa pois. Jos käyttäisi sellaista vertausta kuin Painonvartijoissa, niin sieltä lähti kuuden voipaketin verran”, Rantalainen nauraa. Hän tietää, että plastiikkakirurgiasta tulee joillekin mielikuva, että kyse on pelkästään ulkonäköleikkauksista. ”Mutta ei tätäkään tehty kauneudenhoidon vuoksi, vaan terveyssyistä. Vaikuttaahan tämä ulkonäköön, mutta olin ennen leikkausta tosi kipeä. Tämä on ollut minulle iso asia.” Virheelliset mielikuvat leimaavat tavallistakin plastiikkakirurgiaa Jyväskylän leikkaajat ovat täystyöllistettyjä sekä yksityisellä että julkisella puolella Rintaleikkauksesta apu jatkuviin kipuihin ”Rintojen painosta lähti kolme kiloa pois. Jos käyttäisi sellaista vertausta kuin Painonvartijoissa, niin sieltä lähti kuuden voipaketin verran.” Annikki Rantalainen H ANS -P ETER W ECKMAN Keski-Suomen keskussairaalan plastiikkakirurgisen osaston ylilääkärin Jussi Rintamäen mukaan vaativa rintojen korjausleikkaus maksaa jopa kymppitonnin.
• 10 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI J AANA TIETÄÄ , mitä on menettää läheinen ihminen. 24-vuotiaan liikunnan opiskelijan isä teki itsemurhan kahdeksan vuotta sitten. Jaanan isä sairastui psyykkisesti vuotta ennen päätöstään. ”Sairastuminen tapahtui yhtäkkiä. Isä meni psykoosiin, eikä häntä aluksi otettu sairaalaan, koska hän ei itse halunnut. Hän joutui lopettamaan työt yksityisyrittäjänä. Isä ei myöskään suostunut ottamaan lääkkeitä, koska pelkäsi, että joutuisi huonompaan jamaan”, tytär kertoo. Kun Jaanan isä lopulta meni sairaalaan, alkoi hieman valoisampi jakso. Puheet itsemurhasta alkoivat kuitenkin kesän lähestyessä vuonna 1996. ”Isä puhui puoli vuotta itsemurhasta päivittäin. Hän saattoi esimerkiksi hypistellä hauleja 7-vuotiaan pikkuveljeni edessä”, Jaana muistaa. J OULUN JÄLKEEN PERHE oli lähdössä mummolaan. Isääkin pyydettiin mukaan, mutta hän ei jaksanut lähteä. Hän oli lomalla sairaalan hoitojaksolta. Tässä vaiheessa Jaanan isä vain nukkui, söi ja käveli ympyrää. ”Sinä aamuna isä ei sanonut kenellekään mitään. Olimme yrittäneet tukea häntä positiivisella ja negatiivisella tavalla. Mutta silloin alkoi tuntua, ettei enää itse jaksa.” Samalla reissulla perhe sai vietyä haulikon pois talosta. Isä oli aina ollut kiinnostunut ampumavälineurheilusta, joten kotoa löytyi aseita. ”Olin hirveän ahdistunut koko sen päivän. Isä oli ampunut itsensä kolmen aikaan iltapäivällä. Paras ystävä löysi hänet vessasta. Isä makasi likakaivon päällä, hän oli sammuttanut valot ja jättänyt ulko-oven auki. Kuitenkin joulukuusessa paloivat valot.” Kun poliisit tulivat illalla mummolaan, Jaana tiesi heti, mitä oli tapahtunut. Hän kaappasi pikkuveljen kainaloonsa ja yritti lohduttaa tätä, kun mummo tuki romahtanutta äitiä. J O SEURAAVANA PÄIVÄNÄ perhe palasi takaisin kotiinsa. Naapurit olivat siivonneet kylpyhuoneen. ”Kun isä kuoli, uskoni romahti sataprosenttisesti. Soimasin Jumalaa, että tämän ei pitänyt mennä näin. Olin luottanut, että asiat järjestyvät. Mulle tuli ahdistus, hirveä suru ja pelko. Omalla tavallaan pelko jatkuu vieläkin. Mitä jos menetän jonkun muunkin läheisen”, Jaana kertoo. Tytär oli pitkään vihainen isälleen tuskasta, jonka hän aiheutti perheelleen. Koti oli pienellä paikkakunnalla, joten tieto itsemurhasta levisi heti. Kuitenkin vain yksi Jaanan opettajista esitti osanottonsa. Jaanan paras kaveri ei osannut reagoida mitenkään. V IISI VUOTTA ennen kuolemaansa Jaanan isä oli tullut uskoon. ”Kuoleman jälkeen kuulin inhottavia puheita siitä, että isä olisi uskon takia sairastunut psyykkisesti. Kuitenkaan niin se ei mennyt.” Jaanan muistot isästä ovat hyvät. ”Mulla oli isän kanssa aika samantyyppinen huumorintaju, eikä äiti aina pysynyt perässä meidän jutuissa. Me naurettiin paljon.” Usein mieleen palaavat ”saunalaulusessiot”, jolloin hän lauloi isänsä kanssa lauteilla kaksiäänisesti. ”Osaan arvostaa sitä, että mulla on edes joskus ollut äärettömän hyvä isä”, Jaana huokaisee. Kuitenkin hänelle on jäänyt isän sairastumisesta ikuinen pelko. ”Tarkkailen itseäni ja läheisiäni hirveän paljon enemmän. Olen paljon herkempi huolestumaan, jos toisella on paha olla. Mulla on heti tuntosarvet pystyssä, jos on vähän alakuloisempi olo”, Jaana tunnustaa. K AIKESTA KOKEMASTAAN huolimatta Jaana ei ole menettänyt uskoaan. Myös muu perhe on selviytynyt. Jaanan muutettua Jyväskylään selviytymistä on auttanut Tuettu suru -projektin järjestämä vertaistukiryhmä. Hän on käynyt myös muutaman kerran juttelemassa YTHS:n psykologin kanssa . Jaana on myös kertonut avoimesti opiskelukavereille asiasta ja suhtautuminen on ollut hyvin tukevaa. Alusta asti Jaanalle on ollut tärkeää elää mahdollisimman normaalia elämää vaikeista tapahtumista huolimatta. Hänen oli myös jaksettava ollakseen esimerkki muulle perheelle. Jaana ei jäänyt sairauslomalle isän kuoltua, vaan kävi itsepintaisesti koulussa. Vielä nykyisinkin opiskelu yliopistossa ja työ urheilukaupassa auttavat jaksamaan. Jaanan mielestä itsemurha on tabu, josta vaietaan liikaa. Hän haluaakin rohkaista omalla esimerkillään samassa tilanteessa puhumaan surustaan. Läheisen itsemurha kun ei ole omaisten syy, vaan on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Yksi kuolinsyy muiden joukossa. Ei siinä ole omaisilla mitään hävettävää. Virpi Kirves jylkkari@jyy.fi Isän itsemurha ei lannistanut tytärtä Asiasta puhuminen ja normaali elämä auttavat toipumisessa I TSEMURHAT ovat vähentyneet opiskelijaikäisten keskuudessa. Tilastokeskuksen vuosittain tekemän kuolinsyytilaston mukaan 20–29 -vuotiaiden itsemurhia oli vuonna 2003 vajaat sataviisikymmentä. Samana vuonna kaiken kaikkiaan itsemurhan teki Suomessa 1075 henkilöä. Viimeksi näin pieniin lukuihin on päästy 1960-luvun lopulla. Kansanterveyslaitoksen professori Jouko Lönnqvistin mukaan masennus tunnistetaan aiempaa paremmin ja näin myös apua tarvitsevat ihmiset saavat nopeammin hoitoa. Yhteiskunnassa on myös alettu puhua mielenterveysongelmista avoimemmin. Silti miesten itsemurhakuolleisuus on Suomessa tilastollisestikin huomattavan korkea verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. ”Sosiaalisen tuen puute lisää itsemurhariskiä. Korkeakouluopiskelijoilla ongelmaksi saattavat muodostua aikaisemmasta elämästä irrottautuminen, päihteiden käytön lisääminen ja persoonallisuuden ongelmat”, Lönnqvist kertoo. K ANSANTERVEYSLAITOKSEN professori Jouko Lönnqvist ei kuitenkaan halua osoittaa syyttävällä sormella itsemurhan tehneitä. ”Itsemurhaa suunnitteleva on usein sellaisessa tilanteessa, että joutuu viime kädessä miettimään vain itseään. Silloin ihminen ei osaa nähdä läheisiään, jotka yrittävät auttaa.” ”Yleensä itsemurhaa suunnitteleva ei halua kuolla, vaan päästä eroon sietämättömästä tilanteestaan.” Professori korostaa, että läheisille tapahtuma on aina käännekohta, joka jää vaikuttamaan ihmisen elämään. ”Pitäisi pyrkiä siihen, että itsemurha on kuolema muiden joukossa. Täytyy muistaa, että itsemurha ei koske ainoastaan omaisia, vaan myös aina laajemmin lähiympäristöä.” Itsemurhaa pidetään niin vaikeana asiana, ettei siitä uskalleta keskustella normaalisti. Usein omaiset saattavat myös Lönnqvistin mukaan pelätä, että jos he kertovat itsemurhan yksityiskohtia, heitä aletaan syyttää tapahtuneesta. ”Pääosin läheiset selviävät hyvin, mutta se vie aikaa. Yleensä ihmiset ovat kiitollisia niille, jotka ottavat yhteyttä ja keskustelevat asiasta”, professori kiteyttää. YTHS: N VASTAAVAN psykologin Asko Hietalan mukaan heidän tietoonsa tulee vain vähän itsemurhatapauksia. Vuosittain YTHSn mielenterveyspalveluissa käy noin 700 asiakasta, joista muutamalla kymmenellä on itsemurhan tehnyt läheinen. ”Emme korosta järkytysten hoito-ohjelmia, jotka ovat olleet muotia viime aikoina. Niitä ei aina tarvita ja joillekin niistä on jopa haittaa”, psykologi Hietala kertoo. Tyypillisiä reaktioita itsemurhan kokeneiden läheisille ovat järkytys, helpotus, häpeä, syyllisyys, mahdollinen oma psyykkinen kuolema sekä elämänuskon menetys. Hietala painottaa, että läheisten hoidon on perustuttava yksilöllisiin kokemuksiin. ”Kriiseillä ei ole muuta kuin yksilölliset kasvot.” Virpi Kirves YTHS:n lisäksi itsemurhan tehneen läheiselle on tarjolla vertaistukea ja keskusteluapua kriisikeskus Mobilessa, Surunauha-yhdistyksessä (www.surunauha.net) ja Jyväskylän Mielenterveysseuran Tuettu suru -projektissa (www.tuettusuru.net). Suomessa tehdään itsemurhia 1960-luvun harvaan tahtiin H A N S -P E T E R W E C K M A N
• Jyrock-festivaali täyttää jo 20 vuotta. Ylioppilastalon Ilokivessä 15.–16. huhtikuuta järjestettävä tapahtuma esittelee jälleen joukon uusia ja mielenkiintoisia artisteja, mutta lavalle astelee myös muutama vanha konkari. Jyrockissa esiintyy tänä vuonna ennätykselliset neljä ulkomaista vierasta. Festivaalin juontajana häärii Paska. Parinkymmenen artistin lisäksi Jyrockin viihtyvyydestä vastaavat myös 20 dj:tä – näistä muutamat terassin kirpeässä kevätillassa. Viime vuosina kaikki eivät ole mahtuneet sisään, joten kannattaa ostaa liput ajoissa. Lisätietoja ja tarkat esiintymisajat löytyvät Jyrockin nettisivuilta. Tervetuloa juhlaan! Jyrock järjestää ensimmäistä kertaa ilmaisen avajaisklubin torstaina baari Vakiopaineessa ja sunnuntain päätösklubin Tanssisali Lutakossa. Liput: Kahden päivän lippuja on myynnissä vain ennakkomyyntipaikoissa ja Jyrockin kotisivuilla. JYYn jäsenille lipun hinta on 22 euroa, ja sen voi ostaa Kampus Datasta. Muille hinta on 25 euroa Airon Musiikista. Yhden illan lippuja (15e) ovelta vain rajoitetusti. Avajaisja päätösklubit ovat ilmaisia. Ikäraja 18. Päätösklubi järjestetään yhteistyössä Iiris Elokuvafestivaalin ja Jelmu ry:n kanssa. Torstai 14.4. Avajaisklubi (Vakiopaine) kello 20–02 Jarmo Saari Solu & Jaakko Sunnuntai 17.4. Päätösklubi (Lutakko) kello 20–02 Pocket Knife, Joose Keskitalo & musiikkivideoita www.jyu.fi/jyrock Ilokivi 15.–16.4.2005 Popidiot (Eesti) Lo-Fi-Funk ( Ruotsi ) 500 kg Lihaa
• Perjantai 15.4.2005 Ilokivi: Klo 19.30–03.00 Tässä on tekijä, jonka fuusioidussa musiikissa sekoittuvat niin jazzin, soulin, rockin, funkin kuin teknonkin ainekset. Jimi Tenor on pitkän ja komean kansainvälisen uran tehnyt muusikko ja taiteilija, joka palasi vuosi sitten Barcelonasta Lahteen. Vuonna 1987 Tenor esiintyi Jyrockissa His Shamans -bändinsä kanssa. Nyt hän palaa Jyrockiin esiintyen soolona. Mikäli miehen soolokeikan vuoden 2004 joulukuussa Helsingissä nähneitä on uskominen, luvassa on uuden materiaalin lisäksi joukko vanhoja hittejä. Dungen on 24-vuotiaan multi-instumentalistin Gustav Ejstenin luotsaama ruotsalainen psykedeelinen folkrock -bändi. Vuonna 2004 ilmestynyt Dungenin kolmas levy Ta Det Lungt on saanut loistavia arvosteluja kriitikoilta ympäri maailmaa, ja sen soundia on kehuttu yhdeksi omaperäisimmistä moniin vuosiin. Esimerkiksi internetin ehkä arvostetuin indie-sivusto Pitchforkmedia antoi albumille 9,3 pistettä sellaisten viimeaikaisten suuruuksien kuten Interpolin, LCD Soundsystemin ja Bloc Partyn jäädessä alle yhdeksän. Ejsten soittaa myös huilua Håkan Hellströmin uudella albumilla. Dungen esiintyy ensi kesän maineikkaalla Roskilde-festivaalilla ja soittaa Jyrockissa ainoan Suomen keikkansa, joten luvassa on harvinaista herkkua. Jimi Tenor Dungen (Ruotsi) Rättö & Lehtisalo on porilainen kaksikko, joka tunnetaan muun muassa sellaisista suomalaisen vaihtoehtomusiikin suurnimistä kuten Circle ja Kuusumun Profeetta. Jo kaksi kokopitkää albumia julkaissut duo valmistelee parhaillaan kolmatta albumiaan ja soittaa Jyrockissa ensimmäisen livekeikkansa koskaan. Radio Helsingillä paljon soinut Föönattu Kääretorttu on ehkä paras vuoden 2005 aikana julkaistu biisi, ja livenä kuullaan varmasti muitakin hittejä kuten Valonopeus ja Nykyaika. Livenä kaksikkoa vahvistaa joukko muita soittajia, mm. Aavikon rumpali Tomi Leppänen. Rättö & Lehtisalo Popidiot ( Eesti ) Pasilan laulajat Lowlife Rock’n’Roll Philosophers Popidiot on Tarton yliopistossa tavanneiden Hendrik Luukin ja Matti Peuran perustama kokoonpano. Kokeellisen elektronisen musiikin harrastajien uusin projekti on musiikillisesti liian suoraviivaista ja populääriä konemusapuristeille, mutta kuitenkin liian kieroa mattimeikäläisille. The Hypnomenistä tutut Nieminen & Litmanen soittavat groovahtavaa jazzin, rockin ja psykedelian sekoitustaan uruilla ja rummuilla. Duon kehuttu pitkäsoitto ilmestyi keväällä 2004. Tyyliään miehet kutsuvat itse ”scandinavian action jazziksi”. Vahvasti 70-lukuisen kuuloinen duo on mykistävää kuultavaa. Porilaisen Stalwartin musiikkia on maamme musiikkilehdistössä yritetty epätoivoisesti määritellä lähes käsittämättömin termein: häröjunnaus, funkkaava lo-fi jumitus, porisoundi, noise, garage, avantgarde. Maallikon korvaan Jyrki Laiho, Veli Nuorsaari ja Janne Peltomäki onnistuvat yhdistämään soitossaan junteimman metallin ja ärsyttävimmän taiderockin yllättävän kauniilla tavalla. Bugari Ormondin ja Keijo Kessun muodostama duo yrittää epätoivoisesti pysyä maan alla. Jyrock-hiiri haistoi kuitenkin maukkaan UGjuuston satojen kilometrien päästä. Agenttimme ovat kertoneet Pasilan Laulajien keikkojen muistuttavan positiivisella tavalla Op:l Bastardsin ensimmäisiä live-esiintymisiä. Luvassa on siis orgaanista konepohjaista parhautta. Kitara, taivas ja läppäri 4-ever! Jyväskylän ja Porin välille avatun teleportin välityksellä Jyrockiin saapuvan Lowlife Rock'n´Roll Philosophersin yhteydessä mainitaan usein bändin baritonikitaroinnista vastaava Mikko Elo, joka soittaa Kuusumun Profeetassa bassoa. Bändin herkän eteerisestä maalailusta aina massiiviseen jyräykseen vaihtelevasta soundista vastaa kuitenkin vahva kuusijäseninen filosofikoulukunta, jonka soinnin kruunaavat solisti Noora Tommilan ja taustalaulaja Ilana Vähätuvan vokaalit. Nieminen & Litmanen Stalwart
• Lauantai 16.4.2005 Ilokivi: Klo 19.30–03.00 Suburban Kids with Biblical Names (Ruotsi) Johan Hedbergin ja Peter Gunnarssonin muodostama Suburban Kids With Biblical Names edustaa uutta ruotsalaista indiemusiikkia parhaimmillaan. Yhtye on ollut kasassa vasta noin vuoden, mutta jo nyt bändistä kohistaan länsinaapurissamme. Bändin soundi on muodikkaan riisuttu. Pääosaa SKWBN:n musiikissa näyttelee heleä laulu ja kauniit, tarttuvat melodiat. Käykää ihmeessä yhtyeen kotisivuilla kuuntelemassa heidän ensimmäisen EP:nsä hitit – keikalla on sitten kiva hoilata kertosäkeitä mukana. SKWBN :n livekokoonpanossa on Johanin ja Peterin lisäksi kaksi muuta muusikkoa. Parhaillaan Ruotsin radiokanavilla kovassa soitossa olevan malmöläisen Lo-Fi-Fnk:n musiikkityyli on diskoja popvaikutteinen elektro. Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva duo esiintyy livenä naislaulajalla vahvistettuna. Yhtyeeltä ilmestyi juuri (...And The JFG?) CD EP ja nuorelle bändille ennustetaan loistavaa tulevaisuutta. Lo-Fi-Funk (Ruotsi) Sweatmaster 500 kg Lihaa Sultans Tigerbombs Regina Sergio Jyrockin parikymppistä rypemistä suomalaisen populaarimusiikin pohjamudissa ja kroolaamista kirkkaimmissa aallokoissa juhlistetaan julkaisemalla pieni kirja festivaalin historiasta. Siinä käydään läpi artisteja kahdenkymmenen vuoden ajalta sekä haastatellaan juhlan vanhoja tekijöitä. Kirjaa myydään Jyrockissa sekä festivaalin jälkeen Kampus Kirjassa. Jyrockin vanhoja julisteita esittelevä näyttely löytyy huhtikuun ajan Ilokiven ruokalan seiniltä. Festivaalin ajaksi näyttely siirtyy turvaan baari Vakiopaineeseen. Rokkijulisteita ja historiaa Sweatmaster on ryhmä rock´n´rollia rakastavia demoneita. 1960-luvun garagesta, soulista ja esipunkista vaikutteensa hakenut turkulainen trio soittaa nykyajan garagerockia perinteitä kunnioittaen. Bändi julkaisee huhtikuussa toisen kokopitkän albuminsa Tom Tom Bullet. Tuore levy vie Sweatmasterin muun muassa Saksaan ja Espanjaan. Tigerbombs viihdyttää yleisöä iloisella garagepopillaan. Livekeikkojen energiastaan mainetta niittänyt bändi nousi muutamassa vuodessa kulttisuosikiksi ja debyyttialbumi Loves You ilmestyi viime keväänä. Music Televisionillakin pyörähtänyt 1000 Sparks -biisi on levittänyt tiikeripommien ilosanomaa laajalle. Pariinkin otteeseen vuosien varrella Jyrockissa vieraillut Kauko Röyhkä esiintyy festivaalilla tänä vuonna 500 Kg Lihaa -kokoonpanon kanssa, jonka laulajana kuullaan Maritta Kuulaa. 80-luvulla kulttisuosiota niittäneeltä bändiltä ilmestyi vuonna 2004 comebackalbumi Sielu. Vuosien hiljaiselonsa katkaissut yhtye tulkitsee muun muassa Uuno Kailaan runoja. Sultans on 25-vuotistaiteilijajuhlaansa viime vuonna viettäneen Veli-Matti ”Läjä” Äijälän minimalistista bluesia soittava kokoonpano, jota nähdään harvoin livenä. Läjän monista projekteista Sultansin musiikki on ehkä helpoimmin lähestyttävää. Lisää pelkistettyjen rumpujen ja bluesriffien päälle vain naiset, viina ja vankila ja täydellinen blueskaava on valmis. Tamperelainen heleää elektronista poppia soittava Regina on saanut kasvaa ja kehittyä ilman musiikillisia tai ulkomusiikillisia paineita. Internetissä omatoimisesti seikkailleet Regina-kappaleet herättivät keikkaja Jyrock-järjestäjien mielenkiinnon. Verdura Recordsin uusinta indielupausta Sergiota voi hyvin kuvailla tummasävytteiseksi melankoliarockiksi, josta ei silti räiskettä puutu. Joy Divisionilta ja Sonic Youthilta osin vaikutteensa ammentanut yhtye on täynnä tyylikkään vihaisia miehiä. Tekstit: Minna Hautamäki, Ville Häkkinen, Johanna Laitinen, Jiri Sironen ja Erkka Vesa.
• V ESA K ESKISELLÄ MENEE lujaa. Sen voi päätellä pelkästään iltapäivälehtien lööpeistä, mutta vielä paremmin kyläkaupan takapihalta. Siellä aukeaa rakennustyömaa, joka kolminkertaistaa jo nykyiselläänkin hulppeat tavaratalotilat yhteensä noin 100 000 neliöön, mikä vastaa yli 15 jalkapallokenttää. Kivinavetan, pohjalaistalon ja varastohallin kupeeseen pykätty keltainen linnamainen rakennus on kuin jumalattoman kokoinen kulissi, jonka taakse haluaisi kurkata. Rakennusta ei ole vaatimattomuudella pilattu, ja piirustusten mukaan tässä on vasta puolet. Uuden sukupolven kyläkaupan lisäksi tiloihin tulee hotelli, ravintoloita ja Vapaudenpatsasta korkeampi torni. Suunnitelma tuntuu suuruudenhullulta. ”Kyläkaupasta tulee kansainvälinen matkailunähtävyys. Kokonaisuuden valmistuttua vuonna 2007 tarkoitus on, että turisti tulee sekä pääkaupunkiin Helsinkiin, että pääkylään Tuuriin”, Vesa Keskinen jyräyttää bassoäänellään ja ilme pysyy pokerina. Keskinen kuulostaa siltä, että on joutunut toistamaan uutta ideaansa jo muutamaan kertaan. Kompleksin vetonaulana ovat halvat hinnat eksoottisessa ympäristössä. Hienoinkin sviitti nimittäin irtoaa hotelli OnnenTähdestä sadalla eurolla. Sviitti? Tuurissa? Joku siis haluaa tulla lomailemaan kauppaan keskelle korpea? Ilmeisesti aika moni ainakin kaupoille, sillä Matkailun Edistämiskeskuksen kävijämäärälaskelmien mukaan Tuurin kyläkauppa on Suomen suosituin matkailunähtävyys. Suomalaisille riittää näemmä lomaeksotiikaksi siis asuntovaunupaikka kyläkaupan asfalttipihalla ja keskivertoa halvemmat hinnat tavarasta, mitä löytyy mistä tahansa automarketista. Toki valikoima on laaja, ja on vaikea keksiä tuotetta, mitä ei kyläkaupasta löydy. Hyllyillä kun on tuotteita täytetyistä riekoista perämoottoriin ja selluliittigeelistä sohjokauhaan. Mutta ken luulee, että Keskisellä myydään pelkkää junttikamaa, erehtyy: vaatepuolella on omat osastonsa muun muassa Dieselillä, Espritillä ja Marimekolla. Ja musiikkiosastokin on kattava. Mitä seuraa tilojen kolminkertaistamisen jälkeen, siitä ajatuksesta voi jokainen kulutusholisti jo nyt päihtyä. Isä, poika ja eri henki Kahden sukupolven kyläkauppiaat ovat kahta mieltä hyvästä Tuurista Sieltä ostetaan, mistä halvemmalla saadaan – siis Keskiseltä! Nyt kyläkauppias Vesa Keskinen haluaa tämän tekoreippaan mainoslauseen kantautuvan myös ulkomaalaisten korviin. Edeltävän polven kyläkauppias, isä Matti Keskinen, haluaisi painaa jo jarrua. Onnenkylän entinen ja nykyinen isäntä. Matti Keskinen iskosti poikaansa kyläkauppakorkeakoulun opit, mutta pojalla on kuitenkin oma käsityksensä kaupankäynnistä. 11 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI H ANS -P ETER W ECKMAN Vesa Keskisen visio uudesta kyläkaupasta näyttää tältä. Keskisen mukaan valmistuessaan keltainen linna huokuttelee Tuuriin myös ulkomaisia turisteja.
• P ELKÄLLÄ HALVALLA hiivaleivällä Vesa Keskinen ei tietenkään massoja houkuttele. Sirkushuvit näyttelevät olennaista osaa, ja niitä kyläkaupassa järjestetään hengästyttävällä tahdilla: on Miljoona Pilkki, avantouinnin MMkisat, Miljoonatanssit, Lamborghinin arvonta, Miljoona Kelkka, Vahvin mies -kisa, Miljoonarock ja lukuisia muita miljoonatapahtumia. Oheistapahtumat kera edullisten eväitten saavat tuulitakit kahisemaan. Tulokset puhuvat puolestaan: 152,5 miljoonan euron myynnillään Veljekset Keskinen on kasvanut Suomen toiseksi suurimmaksi tavarataloksi, heti Helsingin Stockmannin jälkeen. Myyntikehitystä kuvaava käyrä on kunnioitusta herättävän nousujohteinen: vuodesta 1976 myynti on nelisataakertaistunut. Ei ihme, että Vesa Keskinen valittiin toissa vuonna vuoden kasvuyrittäjäksi edustamaan Suomea maailman menestyneimpien yrittäjien kilpailuun, tuloksena kuudes sija. Keskisen meriitit huomioon ottaen puheet kansainvälistymisestä saavat eri sävyn. Suurien menestystarinoiden takana on usein järjettömän kuuloinen idea, ja sellaisten keksimisessä Vesa Keskinen ei kuivu. Sitä paitsi kyläkaupan voittokulku on melkoinen suoritus mieheltä, joka ei ole käynyt lukion jälkeen muuta kuin armeijan. Ja isä-Matin kyläkauppakorkeakoulun. ”M Ä PYRIN H ELSINGIN kauppakorkeaan, mutta jäin pisteen päähän. Olin aina tottunut onnistumaan kaikessa ja mietin, miten homma voi mennä näin. Tein oman johtopäätökseni, että se oli kohtaloa. Mun kuului tulla suoraan tänne isän oppiin. Uskon, että se on ollut oikea ratkaisu”, ehkä pitkän edellisen illan jälkeen nuutuneen oloinen Keskinen sanoo. Viimeisen puolen vuoden aikana media on ollut hänestä kiinnostuneempi kuin koskaan ja rankka työtahti on luettavissa kasvoilta. Haastattelutilannekin on hektinen. Kyläkauppiaan Communicator piippailee vähän väliä. Jossain välissä kietaistaan työntekijän läksiäiskahvit (Vesa itse juo kokista) ja lopulta hänellä on kiire Apu-lehden haastatteluun äitinsä kanssa. Isän oppiin jääminen oli Vesan mukaan oikea ja myös luonnollinen ratkaisu. Perheyritys oli kasvuympäristö, jossa Vesa jo viisivuotiaana liimaili hintalappuja pennin kappalepalkalla. Pojan juhlallisesti isä-Matin kyläkauppakorkeakouluksi ristimä seitsenvuotinen jakso oli pelkkää käytäntöä. ”Siperia opettaa” –mentaliteetti oli vahvoilla. Isä antoi pojalleen kaikkein mielenkiintoisemman ostoalueen, mitä 19vuotias nuorimies voi toivoa: pesuja puhdistusaineet. ”Isä delegoi mulle osaston, mistä ei itse tykännyt yhtään eikä se muakaan ois vähempää voinut kiinnostaa”, Vesa naurahtaa. Hän kertoo tietävänsä edelleen lähes kaiken pyykinpesuaineista. Ja naisten kosmetiikasta, elektroniikasta, kalsareista ja koirannappuloista. Kahvilan tiski ja atk-hommat ovat ainoita hänelle oudoiksi jääneitä alueita. V UONNA 1994 OPPIPOJASTA isännän paikalle päästyään poika alkoi kuitenkin viedä kyläkauppaa isän opeista toiseen suuntaan. Oheistapahtumat ja mediaa kiinnostavat tempaukset tulivat osaksi kaupankäyntiä. Isä ja poika myöntävät, että liikkeenjohdollisissa ajatuksissa on eroja. ”Isältä tuli käytännön opit, mutta olemme erilaisia persoonia. Mulla oli jo kyläkauppakorkean aikana omasta mielestäni hauskoja ideoita. Mutta isä sanoi, että älä poika keskity mihinkään humpuukiin. Kaupankäynti on ostamista ja myymistä, ja se on siinä”, Vesa kertoo. Matti Keskinen toteaa ykskantaan pojan olleen jääräpäinen oppilas. ”Omalla tyylillä se alkoi vetämään. Ei siinä paljon mun mielipiteitä kysytty. Mutta kun ne ei oo enää mun rahoja, niin tehköön niin kuin tahtoo. Jos ne ois mun määräysvallan alla, niin niitä sijoitettaisiin nuukemmasti”, hän sanoo rauhalliseen tyyliinsä, leveällä pohjalaismurteella. Isä Keskinen jättäytyi eläkkeelle jo 46-vuotiaana, sillä ”alkoi kyllästyttää ja oli liikaa hommaa”. Hän halusi metsästää, kalastaa ja harrastella mitä huvittaa. Ja silloin kun huvittaa, Matti tekee edelleen sisäänostoja kyläkauppaan. Nykymeno saa kuitenkin hänet pyörittelemään päätään. Kustannussäästöjä ei Matin mielestään tehdä tarpeeksi. Hän karsisi suurimman osan tempauksista ja tapahtumista. Miljoona Pilkki ja pari muuta tapahtumaa saavat hänen siunauksensa, mutta muista ei kuulemma kostu kuin mainoksen muodossa. Myös yleinen kulutushysteria on isäMatin mielestä mennyt mahdottomuuksiin. ”Kyllä tuossa joulun alla kävi sääliksi asiakkaita, jotka rahtasivat kärrykaupalla tavaraa. Erityisesti muoti on asia, jota en ymmärrä. Nuorille opetetaan liian varhain, että kaiken pitää uudistua jatkuvasti.” ”Mutta ajat muuttuu ja ihmiset muuttuu. Eihän nykyään enää myydä raappahousujakaan. Siihen pitää vain sopeutua, muutoksiin”, Matti Keskinen tuumiskelee sovittelevasti. V AIKKA ISÄN JA POJAN liiketaloudelliset näkemykset eroavat, yhtäläisyyksiäkin löytyy. Veljekset Keskisen menestysresepti on hyvin yksinkertainen. Lähtökohta on asiakaskeskeisyys ja se, että hyllyllä on tavaraa halvemmalla kuin muualla. Vesa Keskinen teroittaa moneen otteeseen maalaisjärkeä, mihin ei ekonomin papereita tarvita. ”On kuunneltava mitä asiakas haluaa. Sen saa tietää yksinkertaisesti siten, että tavaran sisäänostajat ovat kontaktissa kuluttajien kanssa. Meillä ostajat eivät ole mitään lasikopissa istuvia kyttyräpomoja. He ovat kahtena päivänä viikossa myymälässä, jolloin saavat suoraa palautetta myyjiltä ja asiakkailta.” Vesa silminnähden närkästyy väitteestä, ettei kyläkaupassa ole merkittävästi halvempaa kuin muualla. ”Joka ainoa hintavertailu on voitettu. Meillä seurataan positiivisessa mielessä sairaalloisen tarkasti tuo hintahomma, koska se on meidän peruskivi. Meidän ostajat käy joka aamu läpi suurimmat maakuntalehdet ja niiden tarjoukset, joihin reagoidaan välittömästi laskemalla tuotteemme hintaa pikkuisen alle.” T OISIN KUIN M ATTI Keskisen kyläkauppiasvuosina, nykyihmisille kuluttaminen on todellakin enemmän kuin pelkkää ostamista. Tarpeiden tyydyttämisen lisäksi ostoskeskuksissa hengailu ja erilaisten muoviin käärittyjen hyödykkeiden hiplailu on nautinnollinen tapa viettää vapaa-aikaa. Ostoshelvettiin ajetaan päiväksi koko perheen voimalla, pakataan gigakärryt täyteen megapakkauksia ja käydään pikaruoka-aterialla ostoskierroksen päätteeksi. Lähteekö tämä tarpeesta vai tarjonnasta, riippuu katsantokannasta. Keskiset ovat tietenkin yhtä mieltä siitä, että myyjän tehtävä on tarjota asiakkaalle vaihtoehtoja, ja on jokaisen oma päätös, miten paljon kuluttaa. ”Ei se missään nimessä voi olla mun vika, jos ihmiset haluaa ostaa. Mitä enemmän täältä ostetaan sitä paremmin pystyn palkkaamaan ihmisiä ja lähialueella menee hyvin. Tuuri on yksi harvoja muuttovoittokuntia maaseudulla”, Vesa Keskinen perustelee. Laajennuksen myötä asiakkaitten ostohaluihin tullaan vastaamaan voimalla. Vaikka kierros kyläkaupassa vastaa jo nyt kohtuullista kävelylenkkiä, ei tilaa ja tavaraa yksinkertaisesti ole tarpeeksi. ”Esimerkiksi ruokapuoli on jo kolme–neljä vuotta ollut liian pieni. Meille on tarjottu kymmenittäin uusia ruoka”Mutta ajat muuttuu ja ihmiset muuttuu. Eihän nykyään enää myydä raappahousujakaan. Siihen pitää vain sopeutua, muutoksiin.” Matti Keskinen Ex-kyläkauppias Matti Keskinen jäi eläkkeelle kyläkaupasta jo 46-vuotiaana. Hän tekee silti edelleen sisäänostoja, kun huvittaa. 12 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI
• K OULUJA KÄYMÄTTÖMÄN miehen nousu Suomen parhaaksi kasvuyrittäjäksi voi saada kauppakorkeakoulun tenttikirjan näyttämään entistä etovammalta. Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Liisa Uusitalo myöntää, että koulun penkiltä ei kukaan suoraan hyppää menestyväksi kaupan ammattilaiseksi, mutta puolustaa yliopistokoulutuksen merkitystä. ”Rahoitus ja markkinoinnin suunnittelu on vaativaa työtä ja siihen tarvitaan arkiajattelua analyyttisempaa otetta. Vähemmän vaativiin tehtäviin pääsee toki myös ilman koulutusta”, Uusitalo sanoo. Tapaus Vesa Keskinen saa professorin pakittamaan lausunnoissaan. ”Vähittäiskaupan alueella innovatiivisella idealla voi tulla kovinkin suosituksi. Voi olla, että korkeakouluopiskelu jopa laiskistuttaa, ja tavallinen ihminen on lähempänä asiakasta.” ”Keskisen kaltainen menestys on Suomessa harvinaista. On hänkin palkannut toimintansa paisuessa ympärilleen koulutettuja ihmisiä.” Uusitalo ja saman kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Arto Lahti listaavat pyydettäessä muutamia menestyksellisen kaupankäynnin ehtoja, joita kyläkauppiaat kommentoivat: Toimiva logistiikka on kaupankäynnin tärkein tekijä. Matti Keskinen: ”Se varmasti pitää paikkansa. On tärkeää, että tavaran kierto pelaa. Meilläkin vasta nyt alkaa tämä toimia, kun on tuo tietokonesysteemi.” Vesa Keskinen: ”Tärkein tekijä on asiakastyytyväisyys. Yksikään asiakas ei oo tullut kiittämään, että onpa teillä upea varaston kierto ja toimiva logistiikka, vaan sitä että on hienoa että hinnat ovat kohdallaan.” Uusia kustannussäästöjä on mietittävä jatkuvasti. MK: ”Niitä ois paljon täälläkin, mutta ei niitä täällä kukaan tee. Mua ne ei kuuntele!” VK: ”Viimeksi tänään tehtiin henkilöstöasioissa linjausta ja henkilökuntaa ei tästä lisätä. Kyllä niitä joutuu jatkuvasti miettimään, sillä tämä on kilpailtu ala. Mutta toisaalta periaatteena on ollut, että puolen miljoonan myynnin lisäyksen jälkeen palkataan yksi henkilö lisää.” Menestyvältä johtajalta vaaditaan älyä, sosiaalisuutta, joustavuutta sekä henkistä ja fyysistä kapasiteettia. MK: ”Tärkein puuttuu: täytyy osata ostaa oikealla tavalla oikeita tavaroita ja myydä ne oikeaan hintaan, eikä kiskoa. Täytyy osata myöntää virheensä.” VK: ”Mä näen noitakin tärkeämpänä työilmapiirin. Sen tähden mä oon itse lapsenomaisesti innostunut kyläkaupan touhuista ja se tarttuu. Pyrin olemaan avoin, kuunteleva ja tasapuolinen kaikkia kohtaan. Ystävällisyys onkin yksi tärkeimmistä voimavaroista.” Kyläkauppakorkeakoulu vs. Kauppakorkeakoulu merkkejä, mutta tilaa ei ole. Ja koska ihmiset kysyvät, miksi ei oo niitä ja niitä, näihin tarpeisiin pyritään vastaamaan.” Helsingin Stockmannilla on myynnissä yli puoli miljoonaa eri tuotemerkkiä, mutta Veljekset Keskinen ei pyri samaan. ”Laajennuksen myötä meillä on myynnissä ehkä noin 350 000 eri artikkelia. Ei siis Suomen kattavin valikoima, mutta asiakkaitten mielestä paras”, Vesa teroittaa. V ESAN KANSSA ei tarvitse kauaakaan jutella, kun huomaa että hänellä on tapa höystää sanomisiaan hitusella dramatiikkaa. Esimerkiksi käsite Tuurista Onnenkylänä ja sen ympärille rakennettu tarina on Keskisen mielikuvituksesta lähtöisin: ”Ainoastaan kerran koko maailmanhistorian aikana on Onnettaren ratsu, Yksisarvinen pudottanut kultaisen kenkänsä. Tämä yli kaksi kiloa painava kultainen OnnenKenkä on upotettu tuurilaisesta peruskalliosta louhittuun kalliolohkareeseen tuottamaan Onnea jokaiselle ihailijalleen tasapuolisesti nyt ja ikuisesti.” Vesan omakohtainen innostus kyläkaupan maailmaan on monta pykälää voimakkaampaa kuin edeltävällä sukupolvella. Erilainen ote yrittämiseen paljastuu siitäkin, että poika-Keskisellä ei ole aikomustakaan jättäytyä isänsä jalanjäljissä eläkkeelle ennen 65 ikävuotta. Kysymys ajasta V. Keskisen jälkeen saa kyläkauppiaan mietteliääksi. Hän toteaa sitten, että yrityksen jatkajalla tulee olla sama sukunimi. Ja kuten olemme lehdistä saaneet lukea, Vesalla on emännän paikka auki. A SIAKASKUNTA ON tavallisena torstaipäivänä Kyläkaupan asiakaskunta on kuin Suomi pienoiskoossa: vääjäämättömästi harmaantumassa. Kaupan käytäviä kansoittavat lukumääräisesti eniten mummot ja vaarit identtisissä tuulitakeissaan. Keskinen on iskenyt kultasuoneen, sillä juuri tämä ikäluokka juoksee tarjousten perässä, ja mikä parasta, se kasvaa koko ajan. Tulevien laajennushankkeiden vuoksi Keskiselle eivät kuitenkaan mummot riitä: Tuuriin on tultava turisteja. Se, riittääkö ulkomaalaisille pelkkä omituisuuden eksotiikka, jää nähtäväksi. Ja jos kaiken tulee jatkuvasti kasvaa, riittääkö Vesalle Tuuri? Eikö toisaalta olisi helpompaa rakentaa toinen liike lähemmäs turisteja ja suurempaa ostovoimaa, eli Etelä-Suomeen? ”Ei. Tällaista matkailunähtävyyttä ei kannata kloonata. Jos se olisi järkevää, niin sittenhän Ranska pystyttäisi joka kaupunkiin Eiffel-tornin. Kun perustetaan matkailunähtävyys, sen täytyy olla uniikki”, Vesa Keskinen selittää ja lisää: ”Kyläkauppa ei lähde Tuurista yhtään mihinkään. Tätä ei tehdä rahan takia.” Isä-Keskisen halut hiljentää pojan tahtia voi ymmärtää. Paniikkijarrutus on kuitenkin jo myöhäistä. Kävi kunnianhimoisessa hankkeessa miten hyvänsä, on hienoa, että bisnestä voi tehdä menestyksellisesti kehä kolmosen ulkopuolellakin. Jaana Siljamäki jylkkari@jyy.fi ”Keskisen kaltainen menestys on Suomessa harvinaista. On hänkin palkannut toimintansa paisuessa ympärilleen koulutettuja ihmisiä.” Liisa Uusitalo Markkinoinnin professori Vesa Keskisen kauppiasura alkoi pesuaineosastolta. ”Meidän ostajat käy joka aamu läpi suurimmat maakuntalehdet ja niiden tarjoukset, joihin reagoidaan välittömästi laskemalla tuotteemme hintaa pikkuisen alle.” Vesa Keskinen Kyläkauppias 13 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI
• J OS HALUAT TIETÄÄ , mitä tulevaisuus tuo tullessaan, älä turhaan tuijota kristallipalloon. Katso sen sijaan netti-televisio Vision suora lähetys. Lähetyksessä pistetään pystyyn paneelikeskustelu, jossa A-luokan asiantuntijat kertovat omia näkemyksistään ja odotuksistaan tulevaisuudesta. Sanomalehti Keskisuomalaisen elokuvakriitikko Marko Ahonen kertoo populaarikulttuurissa vallitsevista tulevaisuuden näkymistä, ja tietotekniikan laitoksen professori Jarkko Vuori valottaa tulevaisuutta sen tekniseltä kannalta. Vaihtoehtoisesta tulevaisuudenkuvasta mielipiteitään laukoo myös teosofi Sampsa Kuukasjärvi. Sokerina pohjalla on televisiopersoona Juhan af Grann. Vaikka af Grann ei pääsekään paikalle, yliluonnollisten kykyjensä ansiosta hän osallistuu paneelikeskusteluun. Ainakin melkein. ”Af Grann antoi Visiolle erikoishaastattelun, koska on lähetyksen aikaan ulkomailla. Haastattelua ripotellaan pitkin ohjelmaa, joten hän on ikään kuin yksi keskustelijoista”, kertoo Vision tiedottaja Johannes Munter. Suora lähetys on Vision historian kolmas. Se lähetys niin kuin kaikki muutkin Vision ohjelmat muutenkin ovat yliopiston viestintätieteiden laitoksen opiskelijoiden tekemiä. Lähetys lähetetään Quicktime-muodossa, joten katsominen vaatii Quicktime-ohjelman. Suora lähetys löytyy myös Vision nettisivuilta ohjelma-arkistosta heti, kun tuottajat sen ehtivät sinne laittaa. Ilona Turtola Vision suora lähetys maanantaina 18.4.2005 klo 17. Lähetystä voi seurata osoitteessa www.jyu.fi/visio. Vision suora lähetys tulevaisuuteen 14 KULTTUURI 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI K AUPUNGINTEATTERILLA voi tänä keväänä sukeltaa kaninkolon kautta taikamaailmaan, kun ohjelmistoon saapuu kaupunginteatterin ja tanssiteatteri Krampin yhteistyö, Lewis Carrollin kirjaan perustuva Liisa Ihmemaassa. Klassikkosatu saa uuden kuosin, sillä tällä kertaa tarinaa kuljetetaan musiikin avulla, laulaen ja tanssien. ”Kaikki tanssivat, näyttelevät ja laulavat, mutta vain muutamiin rooleihin kuuluu pidempiä repliikkejä ja laulusooloja”, kertoo yliopistolla kasvatustiedettä ja psykologiaa opiskeleva Minttu Pietilä, joka tanssii esityksessä hummerin ja pelikortin roolit. Pietilä on yksi niistä neljästäkymmenestä onnellisesta, jotka pääsivät esitykseen mukaan viime keväänä järjestettyjen pääsykokeiden kautta. Tanssijavalintojen jälkeen esitystä alettiin työstää toisiinsa tutustumisella, peruskoreografioita harjoittelemalla ja hahmojen luonteiden hakemisella. ”Harjoituksissa hahmojen persoonaa on haettu improvisaation avulla. On mietitty kuinka hahmo seisoo, kävelee tai suhtautuu muihin hahmoihin? Kieltämättä on kyllä ollut haasteellista miettiä miten hummeri tanssii tai miten pelikortti liikkuu”, myöntää Minttu Pietilä. T ANSSITEATTERISSA LIIKKEEN avulla ilmaistaan paljon. Jokaisen päänkäännöksen täytyy olla liioiteltu, jotta takarivissäkin nähdään mitä hahmo miettii. Lavasteista on pyritty tekemään mahdollisimman pelkistetyt, jotta lavalla olisi tilaa monen kymmenen tanssijan liikesarjoille. Tanssi ei kuitenkaan missään vaiheessa syrjäytä tarinaa. ”Koreografia kulkee ensisijaisesti tarinan ehdoilla ja liikkeet myötäilevät sitä mitä tarinassa halutaan sanoa”, kertoo koreografi Miia Elivuo. Ihmemaassa on monenlaista asukkia, joiden persoonallisten tyylien tulisi erottua toisistaan. Elivuo kertoo luonteiden ja tanssityylien kehittelyn sujuneen mutkattomasti. Inspiraatiota satumaailmaan on haettu todellisesta elämästä. ”Liisa on ihmishahmo ja hyvin normaalisti ja sovinnaisesti liikkuva. Eläinhahmot taas on ollut helppo sijoittaa elementtiinsä oikeiden esikuviensa mukaan, jänikset on laitettu loikkimaan ja hiiret kipittämään. Olen ajatellut myös eläimen luonnollista asuinpaikkaa, elääkö se maalla vai meressä”, koreografi selventää I HMEMAAN KOREOGRAFIA syntyi kollektiivisena projektina. Elivuon työapuna toimi prosessin aikana viiden assistentin työryhmä, jotka loivat itsenäisesti joitakin osia. Valmiiseen koreografiaan pyrittiin kuitenkin jättämään tilaa myös tanssijoiden omille ideoille. ”Tiesin että meillä on monia tanssijoita, jotka haluavat osallistua ja vaikuttaa. Halusin jättää tilaa myös heidän mielipiteilleen”, Miia Elivuo sanoo. Minttu Pietilä onkin tutustunut perin pohjin viime joulusta asti hiomiinsa roolihahmoihin. Hummerin tanssityyli on löytynyt ja muutenkin sympatia ja samaistuminen merenelävään ovat kasvaneet. ”Kauhistuin kun huomasin ruokareseptissä hummeria valkoviinikastikkeessa”, Pietilä nauraa. Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi Liisa Ihmemaassa -tanssisatu Jyväskylän kaupunginteatterissa seuraavaksi pe 15.4. klo 18. Miten hummeri tanssii? Liisan Ihmemaa herää henkiin ilmeillä, laululla ja liikkeellä H ANS -P ETER W ECKMAN Minttu Pietilä, Elisa Keisanen, Terhi Pursiainen ja Jonna Rantamäki tanssivat Lewis Carrollin klassikon Ihmemaassa. H A N S -P E T E R W E C K M A N
• 15 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI K AUPPAKADUN KELLO näyttää yhtätoista perjantai-iltana. Kaksi iloista juhlijaa jammailee jo tutun katusoittajan kitaran rytmeissä. Kaikenikäisiä ja -näköisiä pysähtyy kuuntelemaan, mutta monet kulkevat vilkaisten ohitse. Pipopäinen katusoittaja Gerardo Rosi kuuluu Jyväskylän talviseen katukuvaan. Italialainen Rosi on vieraillut täällä ja muualla Suomessa soittelemassa kahdenkymmenen yhden vuoden ajan. Joka matkalla hän on piipahtanut viihdyttämässä myös jyväskyläläisiä yökulkijoita, sillä kaupunki on yksi miehen lempipaikoista. Ilma on Kauppakadulla tuulinen ja talvitakkikaan ei tunnu antavan tarpeeksi lämpöä. Katusoittajan päätä ei palele, koska päässä on kaksi pipoa päällekkäin. ”Loppuillasta täytyy lisätä vielä yksi. Näytän varmaan ihan pingviiniltä.” Pahimmillaan Gerardo Rosi on soittanut kuusi tuntia 26 pakkasasteessa. Salaisuutta kylmänsietoon ei ole. Omien sanojensa mukaan hän ei tunne kylmää samalla tavalla, silloin kun soittaa ja eläytyy musiikkiin. Jossain vaiheessa yön tunteina kuitenkin luonto tulee lopulta aina vastaan ja sormet yksinkertaisesti kieltäytyvät yhteistyöstä. V AIKKA R OSIN VERI vetää kadulle, hän on myös soittanut erilaisissa bändeissä pitkään. Levyjäkin on ehtinyt tulla seitsemän kappaletta. Mies pitää siitä, että kadulla ihmiset pysähtyvät laulamaan. Onpa joku joskus pysähtynyt soittamaan seuraksi huuliharppua tai viuluakin. Yö on katusoittajalla Gerardo Rosin mukaan parasta aikaa soittaa, sillä silloin se on enemmän kuin musiikkia. Katusoittajan ympärille syntyy tapaamispaikka. ”Minulle soittaminen kadulla on eräänlainen tehtävä. Tuntuu, että voin antaa jotain ihmisille.” Trubaduurin reissut eivät mahdu vain Suomen kartalle, matkaa on taitettu ympäri Eurooppaa. Ennen liftatenkin, nykyään omassa asuntoautossa. Katusoittaja on ehtinyt elämänsä aikana monenlaisiin seikkailuihin. Matkoiltaan hänellä on paljon tarinoita kerrottavana. Jotkut hauskoja, mutta mukaan mahtuu ikävämpiäkin kokemuksia. Yleensä ottaen kuitenkin kaikki on mennyt maasta riippumatta hyvin ja ihmiset ovat olleet avuliaita. ”En pelkää soittaa kaduilla, mutta en myöskään ole hullu. Ajattelen, että kaikilla on oma kohtalonsa. Jos minun on tarkoitus saada pullosta päähän, niin sille ei vain sitten voi mitään.” S ILLOIN TÄLLÖIN JOKU pysähtyy öisellä Kauppakadulla heittämään kolikon mustaan kitarakoteloon. Nahkatakkinen humaltunut mieskin kaivaa ohi mennessään muutaman lantin lompakostaan. Katusoittaja jaksaa keskustella ja naureskella ihmisten kanssa, riippumatta siitä, onko kyseessä tuttu vai tuntematon. ”Ei minua haittaa, jos joku on humalassa. Kun tapaa kivoja ihmisiä, niin täytyy nauttia, ja jos joku käyttäytyy inhottavasti, niin on vain pysyttävä lujana”, Gerardo Rosi linjaa. Vaikka kitarakotelon pohja paistaakin kolikoiden lomasta, niin Rosin mukaan musiikilla voi elää. Ansiot riippuvat päivästä ja konsertoimalla palkka olisi varmasti varmempi. Miehen mukaan katusoitto vaatii vahvaa ihmistä ja rahankäyttö täytyy punnita tarkoin. Kokemus ja päättäväisyys auttavat. Erilaisista ennakkoluuloista katusoittaja ei ole elämässään koskaan välittänyt. ”Tämä on minun osani, tätä minun on tarkoitus tehdä. Voi tehdä erilaisia asioita, välittämättä niin paljon siitä, mitä muut sinusta ajattelevat.” ”S OITA P ARANOID , et varmasti osaa!”, ohikulkija huutelee. Toinen kyselee onnistuisikohan Hurriganes. Ja Gerardohan soittaa. Trubaduurin kappalevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin. Kuullaan joululauluja, kauniita balladeja, rockia sekä paljon muuta. Suklaanruskeiden silmien ja nallemaisen olemuksen takaa löytyy tavallinen mies, joka tekee epätavallisia asioita. Musiikki, hyvät ihmissuhteet ja elävät ihmiset tekevät italiaanon iloiseksi. Gerardon Rosin unelmissa on jonakin päivänä löytää rakas ja perustaa perhe. Kuitenkaan kitaraa hän ei aio ainakaan heti heittää menemään, vaan aikoo jatkaa soittamista niin kauan kuin sydän käskee. ”Olen kiitollinen musiikille. Se on tarjonnut minulle paljon mahdollisuuksia ja seikkailuja. En tiedä, mitä teen huomenna, sillä seuraan vaistojani. Uskon, että kaikkeen löytyy aina ratkaisu.” Tunnin jutustelun jälkeen jäätymistila on niin vahva, että matka sisätiloihin taittuu vain vaivalla, mutta katusoittajaa ei näytä edes paleltavan. Gerardo jää soittelemaan ja naureskelemaan ohikulkijoiden kanssa. Kello neljään ja kotiin lähtöön on vielä pitkä matka. Maria Virkkula jylkkari@jyy.fi Musiikki lämmittää soittajan pakkasyöt ”The good things, they never get old” Katusoittajien ei tarvitse hakea Jyväskylässä lupaa esiintymiseen. Soittajan tulee sijoittua kadulle siten, ettei hän estä liikennettä eikä paloja pelastustoimen kulkureittejä. Äänentoistolaitetta ei saa kävelykadun käyttösäännön mukaan käyttää. Paristoilla toimiviin muutaman watin vahvistimiin ei ole puututtu. Musiikkityylille ei ole rajoituksia. Viime kesänä, sateesta huolimatta, Jyväskylässä riitti esiintyjiä keskimäärin joka kolmas päivä. Esiintyjiä ei kuitenkaan ollut monia, joten samat esiintyjät olivat katukuvassa useamman kerran. Katusoittajina uransa varrella ovat leipäänsä tienanneet esimerkiksi Lapinlahden Linnut, Mamba ja B.B. King. Katusoittajaksi? H ANS -P ETER W ECKMAN Ville Jaatinen ja Mikael Oinonen nauttivat Gerardon sulosävelistä. Italialainen katusoittaja Gerardo Rosi pitää Jyväskylän pakkasissa yleensä kahta pipoa. Joskus kolmea.
• 16 arviot 6/2005 Ad Astra: Puhu minulle rakkaudesta – Kaj Chydeniuksen lauluja. Ohjannut Seija Hakkarainen. ”Campari tuoremehulla”, viisikymppinen nainen tilaa Vakiopaineen tiskillä ennen esityksen alkua. Ihan tavallinen keikka ei ole siis tiedossa. Ad Astran reilun tunnin teatterinomainen lauluilta toimii monella tasolla. Näyttelijöistä koottu laulajaryhmä laulaa teknisesti paremmin ja huonommin, mutta tunnetila säilyy yhtenäisenä. Yleisön kokenut varmuus on selkeästi huudossa myös esiintyjien keskuudessa. Laulajajoukon ylivoimaiset taiturit ovat upeasti laulavat Satu Syyrakki ja Erkki Teitinen, mutta myös Seija Hakkarainen laulaa puhtaasti nuoren tytön roolinsa ja Minna Tuomainen saa kaiken anteeksi pistelemättömällä asenteellaan. Ainoastaan joukon nuori mies, Petteri Olkinuora, sekä baarinpitäjän roolia vetänyt Elina Pyörälä jättävät illassa toivomisen varaa. Ehkä Olkinuoralla se oli vain ensi-iltajännitystä, sillä kädet täristen ei Rattopojan laulua uskottavasti esitetä. Muutenkin Olkinuora jää askeleen jälkeen laulullisesti muista, minkä huomasi selkeästi muuten onnistuneista moniäänisistä kertosäkeistä. Ad Astra on löytänyt muutamasta Chydeniuksen laulun sanoituksesta uusia koomisia piirteitä. Yleisö nauroi ja lopussa lauloi, kun palavat sanat ja sävelet muistuttivat niistä päivistä silloin kun. Toni Peltonen Oi niitä aikoja, kun rakkaus oli Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä. Suom. Erkki Jukarainen. Tammi 2005. Paul Auster on amerikkalaisen kirjallisuuden monitaitoinen ammattilainen. Austerin romaanituotantoa arvostetaan ja hänen proosaansa luetaan runsaasti. Yksinäisyyden äärellä ei ole romaani, se sekoittaa omaelämäkertaa ja kirjallisuusesseistiikkaa. Teos on julkaistu jo 1982, mutta se suomennetaan vasta nyt. Kirja laajentaa Austerin kirjailijakuvaa ja paljastaa yksityishenkilön. Yksinäisyyden äärellä jakautuu kahteen osaan: ”Näkymättömän miehen muotokuva” on vahvasti omaelämäkerrallinen kuvatessaan Austerin isän kuolemaa, ja ”Muistin kirja” osoittaa Austerin voiman esseistinä, hänen suhteensa kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Kumpaakin tekstiä yhdistää temaattisesti isän ja pojan suhde, kuolema, muistot ja yksinäisyys. Austerin leimallinen, psykologisesti tarkkanäköinen tyyli istuu sekä henkilökohtaiseen että pohtivampaan tekstiin. Hiljaisuuden äärellä huokuu persoonallista lämpöä. Teos paljastaa yksinäisyyden kaksi puolta. Perheen ja ihmisten välillä yksinäisyys aiheuttaa kipua ja vieraantumista, yksinäinen jää eristyneenä tyhjyyteen. Kirjoittavalle ihmiselle yksinäisyys muuttuu välttämättömäksi, osaksi ajattelua ja työtä. Kirja syntyy yksinäisyyden hedelmänä. Yksinäisyyden voi löytää tai siihen paeta. Auster ei ihannoi myyttis-romanttista kirjailijakuvaa. Kirjailija pysyy esseessäkin ihmisenä, miehenä ja isänä. Auster tuo myös etnisyyttään, juutalaisuuttaan enemmän esiin. Keskittymisen arvoinen teos, lukijan retriitti. Minna Pöyhönen Yksinäisyys mahdollistaa kirjoittamisen Huoneteatteri: Miehuuskoe. Kirjoittanut Hannu Raittila. Ohjannut Antti Lattu. Kuulkaas nyt kuvallisessa kulttuurissa sanallisen sijaan varttunut nuoriso! Ulkonäkö ei kerro kaikkea: Hannu Raittila on muutakin kuin äijä ja kirjailija. Se on äijäkirjailija. Raittila on ansiokkaasti selvittänyt miten perinteinen suomalainen miehuus pärjää tässä ajassa. Ja jos te olisitte lukeneet tai edes avanneet Parnassonne hiljattain tietäisitte senkin, että Veijo Meri kehaisi Hotakaista, Tervoa ja Raittilaa omiksi pojikseen. Tuotantomielessä. Niin. Antti Lattu on pitkänmatkan teatterimies ja dramatisoinut ja ohjannut Huoneteatterille Raittilan novellin, kertausharjoitusfarssin Jylhäkallion ylpeys nimellä Miesvahvuus. Hyvää työtä on tämäkin äijä tehnyt. Raittilan novellihan on erinomainen niin kielellisesti, tyylillisesti kuin seikkaperäisesti. Kanavuoren uumeniin sulloutunut tiedotuskomppania pohtii miten hoitaa armeijan oma tiedotus tietoyhteiskunnassa sotatilan aikana. Homma on eräänlaista leikkiä, jossa eri medioiden sisällöntuottajat tuottavat puolustusvoimien poikien tekemien sotatilanneraporttien pohjalta sodalle sen ulkoisen sisällön. Sen miltä se näyttää. Tarkastelun alla on siis myös kappale kauneinta nykyaikaista sodankäyntiä. Lattu on maustanut sopan laulu ja sketsinumeroilla, jotka näyttelijät hoitavat sympaattisesti ja hauskasti. Minäkertojan muuntaminen henkilöhahmo Raittilan monologeiksi ei ehkä ole paras ratkaisu farssin tyylilajin säilyttämisen kannalta tempo hidastuu. Katsomisen arvoinen esitys. Antti Niskanen Tulis sota ja tappas, sano K UN NUORI JA KÖYHÄ jenkkiläinen ponnistaa pikkukaupungin asuntovaunualueelta telkkariruudulle, on matkan varrella useimmiten suoritettavia estetiikkaa korjaavia toimenpiteitä. Niin on tie kulkijaansa kuluttanut. Monelle riittävät hammasraudat ja -kuoret, sekä hyvä hiusmuotoilija, meikkitaiteilija ja valomies. Mutta toisille on luoja suonut niin ohuet eväät, että jos kunnon primetime tv-sarjoihin halajaa, puukkoa ei voi väistää. Yleensä jos ei muuta, niin nenä ainakin murretaan. 1990-luvun Baywatch oli sarjoista irvikuvallisin, kaikkine epäinhimillisine silikoni-implantteineen, mutta eipä tästä ulkonäkötelkkarista ole sittemminkään mihinkään päästy. Nättiä kun on kiva kattoa. U USIN TÄMÄN GENREN sarjoista on SubTV:n L-koodi, josta ei löydy yhtään esteettisesti standardi-ihanteista poikkeavaa naikkosta lakanoiden välistä. Yhtään isoa, nahkatukkaista ja pahasisuista rekkakuski-lesboa ei kymmenien henkilöhahmojen joukkoon ole kelpuutettu. Vaikka asiantuntijoiden mukaan nimenomaan heiltä sitä kunnon rakkautta saa, ei sarjassa tyypillisiltä femman femme-heitukoilta. Toni Peltonen Baywatch J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI T ELEVISIOSARJA B AYWATCH tunnetaan parhaiten punaisista uimapuvuista ja muodokkaista naisnäyttelijöistään. Huippuhetkellään maailman katsotuinta tv-sarjaa tuotettiin vuosina 1989–2001. Rantavahtien arjesta kertovan sarjan naisnäyttelijäkaarti koostui suurilta osin Playboy-tytöistä; tunnetuimpina Pamela Anderson ja Carmen Electra, jotka pääsivät eturivissä esittelemään kykyjään tiukoissa uimapuvuissa. Sarjan idea rakentuikin kirjaimellisesti naisnäyttelijöiden silikonilla topatuille rintavarustuksille. Naiskatsojia, mikäli niitä oli, puolestaan viihdytti, muiden sarjassa nähtyjen lihaskimppujen ohella,rantakuntoon treenattu, myös Ritari Ässänä ja saksan levylistoilta tunnettu David Hasselhoff. B AYWATCH SARJAN mukaan rantavahdin arki on kaikkea muuta kuin ikävystyttävää vartiotornissa istumista tai flegmaattista rannalla maleksimista. Sarjan henkilöt joutuvat, jatkuvan henkien pelastamisen ohella, mitä jännittävimpiin tilanteisiin. Varsinaisten leipähukkujien ohella Venice Beachilla päänvaivaa aiheuttavat liian piukkojen uima-asujen ohella pääasiassa rakkauselämä, suhteet perheeseen ja rannalle silloin tällöin eksyvät rikolliset. Suurin osa jaksoista yhdistelee taidokkaasti kaikkia näitä elementtejä, eli katsojaa hemmotellaan lyömättömällä yhdistelmällä draamaa, jännitystä ja romantiikkaa. Tähän kun lisää vielä Baywatchille ominaisen tilannekomiikan (parhaana esimerkkinä jakso, jossa naisten ja miesten pukuhuoneiden kyltit vaihtavat paikkaa) lopputuloksena on aina viihdyttävä katselunautinto. Sarjan erikoisluonnetta kuvaa erinomaisesti jakso nimeltään ”Money, honey”, jossa uhanalaisten merieläinten puolesta toimiva organisaatio uhkaa tehdä konkurssin. Neuvokkaat ja eläinrakkaat rantavahdit keksivät oivan keinon kerätä rahaa yhdistyksen hyväksi: vahdit päättävät järjestää bikinikilpailun. Baywatchissa nähdään myös suomalaista naiskauneutta, kun Linda ”Brava” Lampenius näyttelee yhdessä jaksossa rikollisten piinaamaa viulistia. Liekö sattumaa, että Lampeniuksen näyttelijänlahjat paljastuivat sarjan tuottajille tämän esiinnyttyä, kuinkas muuten, Playboy-lehden sivuilla. K ULTTISARJA JÄTTI jälkeensä, paitsi katsojien mieliin aina hölkkäävän Pamela Anderssonin, myös yhden tv-elokuvan. Samoin Baywatch innoitti Rantojen kunkku -nimellä Suomessakin esitettyä tv-parodiaa. Lisäksi aikuisviihteen maailma otti vaikutteita sarjan innovatiivisuudesta, ja Babewatch-sarjan elokuvia on ilmestynyt jo lukuisia. Vaikka tv-sarja lopetettiin jenkeissä pohjaan vajonneiden katsojalukujen takia vuonna 2001, ei punaisissa uimapuvuissa esiintyvien Playboy-tyttöjen taru ole suinkaan lopussa. Uusinnat pyörivät jatkuvasti ympäri maailmaa ja tuoreimpien uutisten mukaan ohjaajaguru Steven Spielberg on ostanut sarjan elokuva-oikeudet. Baywatch-fanit odottavat jo innolla tätä tv-klassikon uutta tulemista. Joel Niemi jylkkari@jyy.fi Rintakarvat ja silikonit pelastavat henkiä Playboysta maailman katsotuimpaan tv-sarjaan Pamela Anderson oli Baywatchin rantavahdeista legendaarisin. Vieläkin netti pursuaa tarinoita tästä uhkeasta ilmestyksestä. kommentti Tv:ssä pitää olla kokoa ja näköä Mieskauneutta klassikkosarjassa edusti puhtaimmillaan David Hasselhoff, jonka roolihahmo oli aaltoja uhmaava Mitch. Oivalliset Satu Syyrakki ja Erkki Teitinen katsovat Elina Pyörälän laulua.
• 17 6/2005 Pop/Rock/Jazz/Klubit Ilokivi: Pe 8.4. Jyväs-Elektro VI: Mesak + VCS2600 + Rikos DJs, La 9.4. Seisomapaikkaklubi, Ke 13.4. Praesens -klubi, Pe–La 15.4.–16.4. Jyrock. Lutakko: Pe 8.4. Hammerfall (SWE), La 9.4. 22-Pistepirkko + Black Audio, Ke 13.4. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, La 16.4. Teräsbetoni + Roctum, Su 17.4. Jyrock päätösklubi: Pocket Knife + Joose Keskitalo + DJs. Bar 68: Pe 8.4. Sister Flo, La 9.4. Boomhauer, Pe 15.4. Velcra, La 16.4. Brüssel Kaupallinen. Jazz Bar: Ke 6.4. Jorma Hietamäki & Let’s Eppelin, To 7.4. Korpi Ensemble, Pe 8.4. Bluesgators, La 9.4. Blues Live jami-ilta, Ti 12.4. Työpajajamit-GrooveBlues-Funk-Soul-Jazz, Ke 13.4. Entente, To 14.4. Hanna Suonpää + Late Night Tales, Pe 15.4. Emma Salokoski + Ailing Bailing, La 16.4. Mirka Liimatta + Marjaana Pakkanen, Ti 19.4. Dana Fuchs Band. Redneck: To 7.4. Betonihank, To 14.4. YUP. Vakiopaine: La 9.4. Livekaraoke, Su 10.4. Alipaine-klubi, To 14.4. Jyrock -avajaisklubi: Dj Silli + Jaakko Live + Jarmo Saari. Paviljonki: Pe 15.4. Jean S + Laura. Blaze: To 7.4. Phonour: Jori Hulkkonen. Klassinen musiikki Jyväskylän Sinfonia: Sunnuntailapsen säveliä ke 6.4. Virtauksia ajassa ke 13.4. Konsertit klo 19 Jyväskylän teatteritalolla. Suomalainen Konservatorio: Jussi Koskisen päättökonsertti to 7.4. klo 17 Konservatorion siltasalissa. Konservatorio soi! ma 11.4. klo 18 JAMKn kamarimusiikkisalissa. Saksofonin ilta ti 12.4. klo 19 kamarimusiikkisalissa. Ilkka Kleemolan päättökonsertti to 14.4. klo 17 Siltasalissa. Aapo Halosen päättökonsertti to 14.4. klo 19.30 Siltasalissa. Hannu Lamminmäen päättökonsertti pe 15.4. klo 14 Siltasalissa. Harmonikkatapahtuma la 16.4. klo 14 Siltasalissa. Kamarikuoro Cantinovum – USA:n kiertueen lähtökonsertti su 17.4. klo 16 kamarimusiikkisalissa. Yliopisto: Grand Concert – Puhkupillit & Jyväskylän puhallinorkesteri su 10.4. klo 15 Musican salissa. Seminaarinmäen mieslaulajien konsertit ke 13.4. klo 18 ja 21 yliopiston juhlasalissa. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Jyväskylän yliopiston Päijänne-projektin näyttely Päijänteen vuosi 10.4. saakka. Parantavia ikoneja 17.4. saakka. Keski-Suomen keskussairaalan 50-vuotiskiertonäyttely 17.4. saakka. Tie tulevaisuuteen – Japanilaista nykytaidetta 16.4. alkaen. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. La Tour de Soleil – Alvar Aalto ja Pärnun kylpylän arkkitehtuurikilpailut 10.4. saakka. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Metsäjänis ja rusakko –näyttely 17.4. saakka. Suomen käsityön museo: Perusnäyttely Käsityössä elämän tuntu. Siirtymä – sata vuotta keskisuomalaista käsija taideteollisuutta 1.5. saakka. Nawa, Nawa! – kuvia, tarinoita ja kosketuksia Namibiasta 24.4. saakka. Jyväskylän taidemuseo: Suojassa Veikko Hirvimäki 26.6. saakka. Maailman ihanin tyttö 10.4. saakka. Galleria Becker: Heli Sammalisto 9.4. alkaen. Galleria Harmonia: Hanna-Kaisa Hämäläinen: Tähdistö – eräs näkökulma tyttöyteen 10.4. saakka. Galleria Pinacotheca: Erkki Ala-Könnin esinekuvastoa: Esineen olemus 15.4. saakka. Vakiopaine: Seija Hakkarainen 13.4. saakka. Paula Kouki ja Terhi Hänninen 18.4. alkaen. Ilokivi: Jyrock 20 vuotta –näyttely. Teatterit Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Muodonmuutos su 3.4., ma 4.4., to 7.4., su 10.4., ma 11.4., ma 18.4. Kaikki esitykset Ilokiven alakerrassa klo 19. Jyväskylän kaupunginteatteri: Heikko esitys! ke 6.4. klo 19, ti 12.4. klo 19, ke 13.4. klo 19, pe 15.4. klo 19. Juurakon Hulda to 7.4. klo 19, la 16.4. klo 13 ja 19. Mobile Horror to 7.4. klo 19, la 16.4. klo 14. Juakse ko hullu! pe 8.4. klo 19, to 14.4. klo 19. Arkkienkeli Oulussa la 9.4. klo 19. Tuuli tuli ja meni pe 8.4. klo 19, la 9.4. klo 14 ja 19, to 14.4. klo 19, la 16.4. klo 19. Liisa ihmemaassa –tanssisatu pe 15.4. klo 18. Teatteri Eurooppa Neljä: Sirpaleita suomalaisesta onnesta ma 18.4. klo 19, ti 19.4. klo 19. Hissun kissun hiirulaisia ti 19.4. klo 10. Jyväskylän Huoneteatteri: Uuno Kailaan tytär pe 8.4. klo 19, la 9.4. klo 19. Miesvahvuus pe 8.4. klo 19, su 10.4. klo 15, pe 15.4. klo 19, la 16.4. klo 19, su 17.4. klo 15. Naisen voima ensi-ilta ke 20.4. klo 19. Ad*Astra: Puhu minulle rakkaudesta – Kaj Chydeniuksen lauluja la 9.4. klo 18, su 10.4. klo 18. Esitykset Vakiopaineen kellarissa. Jyväskylän seudun kansalaisopiston teatteritaiteen opiskelijat: Salomo ja Ursula la 16.4. klo 15., ti 19.4. klo 19. Esitykset Vakiopaineen kellarissa. Muut JYYn kirpputori lauantaina 9.4. klo 11–15 Ilokiven yläkerrassa. Cuenta Cuentos -tarinailta maanantaina 11.4. klo 20 alkaen Vakiopaineessa. Tiistaina 5.4. kello 19 Chan-Woo Park: Oldboy (Etelä-Korea 2003) K-15 Chan-Woo Parkin ohjaama Oldboy on likimain puhtaaksiviljelty kouluesimerkki aasialaisesta väkivaltaestetiikasta. Tyylilajista, johon siis nimensä mukaisesti kuuluu paljon tarkasti näytettyä väkivaltaa. Oldboyn päähenkilö on yks tavallinen juoppo vaan, Dae-su Oh (Minsik Choi), joka tavallisten juoppojen tapaan rentoutuu vetämällä pään täyteen viinaa. Eräänä iltana ”kapakasta putkaan ja sieltä kotiin” -kuvio rikkoutuu, kun matkalla poliisiasemalta kotiin joku joukko sieppaa miehen ja vie hyvään talteen. Hänestä pidetään huolta: hänet pestään, puetaan ja syötetään kyllä, mutta Dae-su ei koko tuona aikana tiedä kuka hänet on vanginnut ja miksi, eikä kuinka pitkäksi aikaa. Vankeus päättyy yhtä äkkiä kuin se alkoikin: 15 vuoden jälkeen Dae-su löytää itsensä keskeltä kalseaa suurkaupunkia. Tämäkin on osa isompaa suunnitelmaa, mutta miespä yllättää ja päättää, että hänelle riitti nyt. Hän lähtee kostomatkalle, josta ei puutu verta, hikeä eikä – yllättävää kyllä – kyyneliäkään. Tiistaina 12.4. kello 19 Frederico Fellini: 8 1/2 (Italia 1963) Jokaiselle näytöskaudelle Kinon väki on varannut vähintään yhden klassikon, ja tämän kevään valinta on osunut italialaisohjaaja Frederico Fellinin 8 1/2 -elokuvan kohdalle. Fellinin elokuvan keskushenkilönä on nelikymppinen elokuvaohjaaja Guido Anselmi (Marcello Mastroianni), ja sen lähtötilanteessa kaikki, mukaan lukien mies itse, odottavat uutta elokuvaa syntyväksi. Tekemisen tiellä on kuitenkin syvä vajavaisuuden ja riittämättömyyden tunto, johon mies on havahtunut kuin huomaamattaan. Tästä lähdöstä joku toinen olisi tehnyt läpeensä ahdistuneen keskiikäisen miehen odysseian, mutta ei Fellini. Hän on riittävän älykäs, kokenut ja, niin, nöyräkin, antaakseen tarinassaan tilaa myös sille elämisen tunnolle, joka ei valtaa vaan elää iloa maailmasta sen myötä. Näyttelijät, Mastroiannin lisäksi muun muassa Claudia Cardinale, Anouk Aimée ja Sandra Milo, punovat Frederico Fellinin unet todeksi ja todet uneksi niin taiten, etten oikein osaa sanoakaan. Kyllä. Fellinin 8 1/2 on hyvä elokuva. Riitta Koikkalainen Suomihousen pioneeri Jori Hulkkonen saapuu Jyväskylään Phonour-klubille levynjulkistamiskiertueellaan. Dualizm on Hulkkosen kuudes albumi, joka yhdistelee elementtejä New Orderista 1990-luvun acid houseen. Samaa voi odottaa myös illan dj-setiltä. Viimeiset kymmenen vuotta Turussa asunut tiskijukka on ehtinyt kiertää maapallon moneen kertaan ympäri keikoillaan. Tällä hetkellä Hulkkonen soittaa säännöllisesti Indigo Music Hallissa Istanbulissa ja Rose Gardenissa Helsingissä. Jyväskylässä hän on vieraillut perinteisesti kerran vuodessa. Toni Peltonen Jori Hulkkonen Phonour-klubilla Blazessa torstaina 7.4. Liput 3 euroa. Jori Hulkkonen sekoittaa uusromantiikkaa houseen JYY ja ainejärjestöt järjestävät jo viidennet Sima-juhlat vapunaaton iltana lauantaina 30.4.2005 Ilokivessä. Tänä vuonna pääesiintyjänä rokkaa turkulainen tulevaisuuden toivo The Crash. Paikallisvoimaa lavalla illan aikana edustaa Purity. Liput Simaan maksavat 10 euroa ennakkoon ja 12 ovelta. Ennakkolipun ostaneet saavat myös haalarimerkin, joka toimii lippuna. Ennakkolippuja on myynnissä ti–ke 13., 19., 20. ja 26.4. klo 11–13 (Ilokivi, MaA, Pääkirjasto ja Tourula). Lippuja myös Airon Musiikista alkaen 18.4. Järjestäjinä ovat tällä kertaa JYYn lisäksi ainejärjestöistä Comix, Dumppi, Magna Carta, Otsoni, Puolue, Sane, Stimulus, Tiltti ja Ynnä. Toni Peltonen Sima vappuaattona 30.4. Ilokivessä klo 21–04. Liput 10 euroa ennakkoon, 12 ovelta. The Crash säihkyy vappuna Simassa Valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen haluaa näyttää dokumentaarisesti lapsuuden ja nuoruuden välissä tasapainottelevia tyttöjä, joiden elämää ravistelevat tunteet unelmista epävarmuuteen ja ahdistuksesta iloon. Galleria Harmoniassa esillä olevan näyttelyn Tähdistö – eräs näkökulma tyttöyteen järjestää Luovan valokuvauksen keskus. Juho Kahilainen Hanna-Kaisa Hämäläisen Tähdistö – eräs näkökulma tyttöyteen Galleria Harmoniassa 10.4. saakka ti– su klo 11–18. Vapaa sisäänpääsy. Valokuvanäyttely avaa näkökulmia tyttöyteen Menovinkit sähköpostitse osoitteella jylkkari-tanaan@cc.jyu.fi Hissimatka voi päättyä näinkin. tekemistä S ANTTU P UUKKA tekee päivätyönsä varastolla, mutta vapaa-aikana korsolaisen kynä sauhuaa uusia runoja. Viime vuoden puolella julkaistu miehen esikoisteos Nuorallatanssia oli jopa vähällä saada Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Ennen kirjailijan uraa hän ehti vaikuttaa laulajana punk-yhtye Klausissa. ”Se oli erikoisempaa ja kokeilevampaa punkia. Perinteiseen ‘kukaan ei osaa soittaa’ -meininkiin ei ollut koskaan kiinnostusta. Sellaiseen en olisi suostunut”, runoilija oikaisee. Kaunokirjallisuus ja punk eivät noin äkkiseltään tunnu sopivan yhteen, mutta Puukan mukaan ne sopivat. ”Mun runot ovat rytmillisiä aivan kuten biisien sanoitukset. Lisäksi ne ottavat kantaa yhteiskuntaan.” ”Haluan osoittaa asioita, jotka ovat ympärillämme, mutta joita ei aina edes huomata. Se on mun runojeni tehtävä”, hän tarkentaa. R ENTUKASSA järjestettävässä Runon ja viinin -illassa Puukka nousee lavalle Jyrki Laihon ja Teemu Korpipään muodostaman Hotguitars-duon kanssa. Laiho on monelle tuttu muun muassa Circleja Kuusumun Profeetta -bändeistä, ja Korpipää on toiminut äänittäjänä Giant Robotin ja Rinneradion levyillä. Runojen taustalla siis kuullaan kitaraa välillä säröpedaalein ja välillä konerummuin ryyditettynä. Vastaavia yhteiskeikkoja on jo takana kolmikolla nelisen kappaletta. “Emme harjoittele yhdessä lainkaan. Koko homma perustuu täysin improvisaatioon”, Puukka selvittää. K ORTEPOHJAN vapaa-aikatoimikunnan jokakeväinen Runon ja viinin -ilta järjestetään nyt 12. kerran. Paikka on edelleenkin Rentukka, ja teemaksi on valittu Kauriin kääntöpiiri. ”Teema liittyy illan viineihin, jotka ovat kaikki peräisin eteläiseltä pallonpuoliskolta.” ”Kaikkia kahtatoista viiniä voi hyvällä omalla tunnolla maistaa, ja senkin jälkeen pystyy vielä nauttimaan runoudesta”, vapaa-aikasihteeri Laura Laakso vakuuttaa. M IKÄLI HALUAA ennakolta virittäytyä keskiviikkoillan tunnelmaan, kaupasta voi käväistä vaikka hakemassa pullon chileläistä Viña Maipo Cabernet Sauvignonia ja uppoutua Pablo Nerudan maalailemiin Andien maininkeihin. Juho Kahilainen jylkkari@jyy.fi Runon ja Viinin -ilta ke 6. huhtikuuta Ravintola Rentukassa. Esiintymässä ainakin Santtu Puukka feat. Hotguitars, Riku Keskinen, Pekka Riipinen ja Korteforte. Liput 2 euroa. Runon, viinin ja punkin symbioosi MENOT J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI H ANS -P ETER W ECKMAN
• LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 3,95 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 39,50 e, muille 48,00 e. Ilokiven ruokalistat myös netissä: www.jyy.fi/ruokalista.php V OI HYVÄT IHMISET . Saanen kertoa teille tapauksesta, joka todistaa, miten tämä meidän nykynuoriso nykyään oikein käyttäytyy. Päätin juhlia itsenäisyyspäivää lähtemällä kohentamaan kuntoani lenkkeilyn jalolla saralla. Ohitin pallit verkkareissani ryhdikkäästi heiluen muutaman nuorisomme edustajan. Nämä maleksivat mitään tekemättä, täysin toimettomina, ryhtiä vailla bussipysäkillä linkkiä odottamassa. Toinen heistä katsoi sopivaksi avata suunsa ja lausua minulle pilkalliseen sävyyn sammakonäänellään: “Juokse, juokse, kyllä sitä tietä riittää”. Missä ovat tavat? Missä on nykynuoriso? Missä on Mynämäki? En tiedä,mutta ei tässä elämässä mikään muutu. Silloin kun olin teini (totta se on) itsekin kaveriporukassa pilkkasin armotta tuota jaloa ihmisrotua. Noita hyväntekijöitä. Niin, en ymmärtänyt, että he hikoilivat asfaltilla minun, eivät itsensä tähden. Niin se on. On on. On on, oleva on. En karvattomana ihmisen taimena vielä käsittänyt lenkkeilijöiden pyyteetöntä asiaa. Nyt ymmärrän. Mitä olisin minä, finninaamainen ja puhumaan opetteleva teini ollut ilman noita typerän näköisissä verkkaripuvuissa ja kirkkaankeltaisissa pipoissa hytkyviä hikitikkuja? Enkö saanut juuri heiltä ensimmäisen oman hauraan teiniminäni, sen ei-lenkkeilijän? Enkö saanut heiltä omaa mielipidettä, teinitovereitteni arvostusta – ja hyviä nauruja? Lenkkeilijät, nuo ilmeettömät, salaa viisaat tien tallaajat. He tietävät, vaan eivät kysyttäessä myönnä. Mietin. Millainen tuskainen puberteettiarki ja heikko minäkuva nykynuoria kohtaisi ellen itse pukisi päälleni purppuraraitaista kärsimyskerrastoani, ja suuntaisi synkkään yöhön nuorison sylkykupiksi. Aikuiset ihmiset, liittykää hiljaiseen joukkoomme. Nuorisomme hyvinvoinnin puolesta. Golgata, me tulemme. Saariluoma: Milan Kundera – viimeinen modernisti (Faros) ”Kun oleminen on sietämättömän kevyttä ja tuntuu kuin elämä olisi toisaalla, hanki tämä.” 24,50 e Kallioinen: Rutto & Rukous – Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa (Atena) ”Tautista historiaa! – Sairaan hyvä, totesi raatimme nuorin jäsen.” 34,00 eur Droit: Esineiden luonto – filosofisia kokemuksia (Tammi) ”’...sänky on avaruusalus. Kahden maailman välissä. Hienoa! Pisteitä!” 19,50 eur Opiskelijan akateeminen kirjakauppa Kauppakatu 9 puh 260 3157 kirjamyynti@kampusdata.fi Via Dolorosa jälkikirjoitus Antti Niskanen TI 5.4 Herkkusieni-kasviskeitto Lohipyörykät Chili con carne KE 6.4. Kesäkurpitsaherkku Broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 7.4. Pinaattiohukaiset Gratinoidut tonnikalakääröt Jauhelihapyörykät PE 8.4. Juurespihvit, vihannesremoulade Värikäs uunikala Jauhelihamaksapihvit MA 11.4. Kukkakaalikeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 12.4. Kasvispapupata KEHY-lounas: Intialainen broilerpilahvi Riistakäristys KE 13.4. Yrttipihvit Perämiehen silakkaherkku Aurajuusto-hedelmäporsaspata TO 14.4. Soija-kasviswokki Pippuripihvi, kermapippurikastike Juustoinen kirjolohileike PE 15.4. Ilokivi on suljettu henkilökunnan koulutuspäivän ja Jyrockin valmistelujen takia. M 18.4. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike
• 19 6/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI JY / FINANCIAL ECONOMICS 5P, 2X100 SUORAAN PAINOON A UTO SAMMUU liikennevaloihin, sanat sekoavat esitelmää pitäessä tai tekstiviesti lähteekin väärälle henkilölle. Miksi joitain tilanteita pidetään noloina? ”Yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme on yleisesti rakentuneita normeja siitä, miten tietyissä tilanteissa tulee toimia, ja mikä koetaan häpeälliseksi ja noloksi”, selvittää Jyväskylän yliopiston psykologian professori Antero Toskala. Jokaisella ihmisellä on myös oma sisäinen normistonsa, joka on toisilla tiukempi kuin toisilla. ”Siksi jotkut ihmiset kokevat kaiken mahdollisen noloksi, ja toiset taas voivat tehdä melkein mitä tahansa kokematta häpeää”, Toskala jatkaa. Perushäpen tunteet ovat samoja monissa kulttuureissa, mutta nolot tilanteet ovat myös kulttuurisidonnaisia. Suomalaisessa kulttuurissa nolo olo syntyy suhteellisen yleisesti esiintymistilanteista, koska se sisältää siinä määrin tiukkoja normeja ja odotuksia. Kulttuurissamme on vahva pelko siitä, että nolaa itsensä muiden silmissä. ”Pienissä kulttuureissa, kuten meillä Suomessa, käyttäytymisnormit ovat hieman jäykempiä ja tiukempia, joten häpeän aiheita muodostuu helpommin”, Toskala kuvailee. N OLOISSA TILANTEISSA hävettää, punastuttaa, kädet tärisevät ja sydän pomppii. Oireet ovat tyypillisiä ahdistuneisuuden ja häpeän fysiologisia ilmentymiä. Ihminen pyrkii luonnostaan hallitsemaan omia tunteitaan ja reaktioitaan nolossa tilanteessa. ”Tiukka kontrollin tarve kuitenkin vain lisää jännitettä ja pahentaa oireita. Jos pystyy hyväksymään tunteensa, niin fysiologiset reaktiot eivät ole niin vahvoja”, Toskala selventää. Nolostumiseen voi hakea apua yksilöterapiasta. ”Terapiassa selvitetään, mitä mielen sisällä tapahtuu. Nolossa tilanteessa taustalla on uhka häpeästä, jota pyritään pakonomaisesti kontrolloimaan. Tunteisiin pyritään terapiassa luomaan toisenlainen, sallivampi ja joustavampi suhde”, psykologian professori Antero Toskala kuvailee. Näkyviä oireita voi kontrolloida myös lääkkeillä, esimerkiksi betasalpaajalla, fysiologisiin oireisiin saattaa apua löytyä jopa leikkauksesta. S TRESSIHERMON salpausleikkaus on professori Toskalan mukaan hieman kiistanalaisempi juttu. Kuitenkin joillekin potilaille se tuoda kauan kaivatun helpotuksen. Leikkausta tarjoavat esimerkiksi Privatix-klinikka Helsingissä ja Oulussa sairaala Botniassa. Punastumista ja liiallista käsien tai kasvojen hikoilua hoidetaan salpaamalla stressihermo tähystysleikkauksena. Kaikkia fysiologisia oireita ei leikkauksella voida täysin poistaa, vaan sen lisäksi ongelmaa hoidetaan psykoja hypnoterapialla sekä lääkityksellä. ”Yhdeksän potilasta kymmenestä kertoo meille saaneensa merkittävää apua tästä leikkauksesta. Klinikoillamme tehdään keskimäärin kymmenen leikkausta kuukaudessa”, kertoo toimistosihteeri Sari Rintala Privatix-klinikalta. Stressihermojen salpausleikkaus kestää tunnin, ja sen hinta riippuu toimenpiteen laajuudesta. Esimerkiksi kummankin puolen hermojen salpaus maksaa Helsingissä noin 6000 ja Oulussa 4900 euroa. Kaisu Keisala jylkkari@jyy.fi Tämä on tosi nolo juttu Kulttuuri ja omat sisäiset normit määräävät nolousasteen H ANS -P ETER W ECKMAN HY -MAASEUDUN TUTKIMUS 3X100 pirunnyrkki suoraan painoon
• ESPOO ENTERPRISES 2X100 pirunnyrkki suoraan painoon TELE FINLAND 5X190 pirunnyrkki suoraan painoon RAATIKELLARI 2X60 suoraan painoon SOHVI 2X50 suoraan painoon