Jyväskylän Ylioppilaslehti 15.3.2006

Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.

NUMERO 15/2005 23. MARRASKUUTA – 6. JOULUKUUTA 46. VUOSIKERTA Opiskelijaruoka on liian halpaa Paineita hinnannostoon vuodenvaihteessa. Uutiset 2 Kirsi Marttinen valittiin hallitukseen. Uutiset 3 Jyväskylästä SYL:n johtoon Levy syntyi osin sattumalta. Kulttuuri 10 Joniveli sooloilee Koulutuksella korkealle keskiaukeama J ANIC L EINO
2 UUTISET 15/2005 O PISKELIJAN VATSA voi tyhjentyä lähitulevaisuudessa muustakin syystä kuin alkoholista, mikäli Suomen hotellija ravintolaliiton ajama esitys opiskelijalounaan enimmäishinnan korotuksesta hyväksytään. Liiton mukaan tavallisen annoksen hintakattoa olisi nostettava 21 sentillä ja kalliimman erikoisannoksen 32 sentillä. Syiksi se listaa kohonneet raaka-aineja palkkakustannukset. Peruslounas maksaisi korotuksen jälkeen 2,56 euroa. S UOMEN YLIOPPILASKUNTIEN liiton mukaan maksimihintaa voidaan nostaa vain, jos valtion lounaasta maksamaa ateriatukea korotetaan samalla. Opiskelija-aterian maksimihinta on tällä hetkellä 3,82 euroa. Suoraan ravintoloitsijalle maksettavan ateriatuen suuruus on 1,47 euroa annosta kohti. Tällä hetkellä enimmäishinnan korotusesitys on pohdittavana opetusministeriössä, mutta päätöstä tai aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon. ”Hintaa pitää tarkistaa jossain vaiheessa, mutta en ota kantaa siihen, milloin sen pitäisi tapahtua. Viime kädessä asiasta päättää ministeri, ja hän ei ole vielä muodostanut lopullista kantaa”, kertoo opetusministeriön neuvotteleva virkamies Leena Koskinen viitaten kulttuuriministeri Tanja Karpelaan. Ravintolaliitto haluaa enimmäishinnan ylös jo vuodenvaihteessa, vaikka opiskelijaliiton toivoma ateriatuen nousu on epätodennäköistä kesken budjettivuotta. ”Olisi optimaalista, että hintakaton nosto tapahtuisi samaan aikaan ateriatuen nostamisen kanssa, mutta sellaiseen ratkaisuun pääseminen tuntuu aika mahdottomalta”, Koskinen sanoo. ”Hintakehityksen kannalta olisi parempi, että sitä tarkistettaisiin säännöllisesti, eikä yhdellä kerralla reilusti. Ei myöskään pitäisi odottaa niin kauan, että se vaikuttaisi ruuan laatuun.” Sopo-asioista vastaava SYL:n hallituksen jäsen Petri Eklund kertoo ymmärtävänsä korotukselle olevan tarvetta, mutta sen aika ei ole vielä. ”Monessa paikassa myydään aterioita myös alle maksimihintojen”, hän muistuttaa. SYL:n tavoitteena on lähteä ajamaan ateriatuen nostoa aktiivisesti ensi keväänä. Lisätuen myötä voisi enimmäishintakin nousta vuoden 2007 alusta. V IIMEKSI HINTOJA nostettiin elokuussa 2003, ja tuki seurasi perässä puolta vuotta myöhemmin. Jyväskylässä monia opiskelijaravintoloita pyörittävän, ja JYYn osittain omistaman, Sonaatti Oy:n toimitusjohtajan Arto Maijalan mukaan hintojen korotukselle on todellinen tarve. ”Raaka-aineiden hintakehitystä ei voi tietää etukäteen. Vihannesten hinnassa on jopa 30% vaihtelua. Korotuksen jälkeen olisi mahdollisuus hinnoitella todellisten kustannusten mukaan”, Maijala sanoo. ”Tässä on viimeiset 2,5 vuotta viilattu ja viilattu. Eihän palvelutaso voi pysyä samana, jos kustannukset vain nousevat. Odotan mielenkiinnolla, mitä uudessa asiakastyytyväisyyskyselyssä sanotaan vaikkapa salaateista, sillä olemme joutuneet trimmaamaan niitä.” JYYn omistaman Ilokiven tuloksen perusteella korotukselle ei ole välitöntä tarvetta. JYYn soposihteeri Juha Koskisen mukaan nykyisellä hinnalla voitaisiin jatkaa vielä kolme vuotta. ”SYL:n suunnitelma korottaa ateriatukea ja samalla opiskelijalounaan hintaa vuoden päästä sopisi meille hyvin”, Koskinen sanoo. Ilokiven emäntä Arja Harju toteaa, että nykyinen hintataso vaatii kohtuullisen tiukkaa taloudenpitoa. ”Aika tiukka raha se 2,35 euroa on. Meillä tehdään esimerkiksi salaatti itse, vaikka se olisi mahdollista ostaa valmiina, kun työvoimaa kuitenkin tarvitaan sitten muuhunkin”, Harju sanoo. ”Emme ensimmäiseksi koske laatuun, sillä jos se heikkenee, asiakkaat kaikkoavat.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Lounaan hintaan ajetaan korotusta Nykyinen opiskelijahinta 2,35 euroa, ravintolaliiton ehdotus 2,56 T OISEN MAAILMANSODAN alla Jyväskylän yliopiston haltuun uskottiin arvokas kirja, jumalanpalveluskäyttöön 1400-luvulla painettu Missale Aboense. ”Se lähetettiin Helsingistä KeskiSuomeen todennäköisesti turvaan pommituksilta”, kertoo yliopiston kirjaston kokoelmista vastaava toimistopäällikkö Pirkko Audejev-Ojanen. Täyden omistusoikeuden kirjaan Jyväskylän yliopisto sai nykyisen kirjastorakennuksen vihkiäisissä vuonna 1974. Kirjaa säilytetään kirjaston varastossa maan alla, 18 celsiusasteen lämpötilassa. Audejev-Ojanen nostelee Missalea valkoisin kangashansikkain. ”Yli kolmenkymmenen vuoden ajan olen esitellyt tätä kirjaa eri ihmisille.” Hän pidättäytyy lausumasta edes arviota sen rahallisesta arvosta. ”Se on mittaamaton”, hän sanoo. K IRJAN NIMI Missale Aboense on latinaa. Suoraan suomeksi käännettynä se on ”Turun messukirja”. Vaikka Mikael Acrigolan ABC on ensimmäinen suomenkielinen kirja, Missale on Audejev-Ojasen mukaan sitä olennaisempi suomalaisen kirjan kannalta, sillä se oli ensimmäinen teos, joka painettiin suomalaisia varten. Missale Aboense painettiin Lübeckissä Bartholomeus Ghotanin kirjapainossa vuonna 1488. Turun hiippakunnan piispa Konrad Bitz mieli suomalaiseen jumalanpalvelukseen vastaavaa messukirjaa, joka oli tuohon aikaan käytössä papeilla Keski-Euroopassa. Suomeen kirjapainotaito saapui vasta 1600-luvulla. Kirjaa painettiin neljä kappaletta. Helsingin yliopiston kirjastolla ja Tukholman kuninkaallisella kirjastolla on nykyään molemmilla hallussaan yksi painos. Neljäs on päätynyt ryöstösaaliina Kööpenhaminaan. A RVOKAS KIRJA on painettu vasikannahkaiselle pergamentille. Nykyinen painopaperi ei säilyisi näin pitkään. Jyväskylän yliopiston painoksesta tiedetään, että se kävi ennen Suomen liittämistä Venäjään 1809 ainakin Tukholmassa. Ilmeisesti siellä osa sen lehtisistä tummui tulipalossa. Kirjan sivuja on käytetty muun muassa tilija verotietojen merkitsemiseen, paperia kun ei aina ollut. Onkin ihme, että melkein kaikki 266 sivua ovat tallella – vain 17 uupuu. Messukirjan neljä painosta eroavat toisistaan lähinnä värisävyissä, joita on käytetty initiaaleihin eli isoihin, kuvitettuihin alkukirjaimiin. Kultainen, sininen ja punainen on saatu luonnosta – kasveista ja luteiden verestä – eikä aika ole niitä haalistanut. E NTÄ TUOKSUUKO tämä Turun messukirja? Audejev-Ojanen on muistuttanut hetki sitten painokkaasti, että ainoastaan fyysisellä kirjalla voi olla tuoksu; sähköisesti arkistoituun kirjaan sitä ei koskaan saada. ”Ei se enää tuoksu”, vastaa hän nyt haikeasti, mutta kohottaa kuitenkin yhden sivun kirjasta nenälleen. ”Hmmm… vanhan kirjan tuoksua tässä saattaa olla.” Jenni Latvala Yliopiston 500-vuotias kirja-aarre Missale Aboense on korvaamaton. J ANIC L EINO
3 15/2005 Akatemialta tutkimusrahoitusta yli 2,3 miljoonaa Jyväskylän yliopistolle myönnettiin Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen määrärahaa yli 2,3 miljoonaa euroa yhdeksälle hankkeelle. Rahoitusta myönnettiin koko maahan yhteensä runsaat 11 miljoonaa. Eniten tukea Jyväskylässä sai ammatillista identiteettiä ja subjektiutta työyhteisöissä tutkiva projekti. Rahoitusta myönnettiin kasvatustieteen, valtio-opin, filosofian, historian, taloustieteen, psykologian, musiikin ja taiteen tutkimushankkeille. Luonnontieteiden harjoittelupalkka Jyväskylässä tonnin Luonnontieteellisen alan harjoittelupalkka liikkuu Jyväskylässä tuhannen euron tienoilla. Fysiikalla keskipalkka on 980 euroa, kun kemialla palkkataso liikkuu 940 – 1100 euron välissä. Fysiikalla harjoittelupaikkoja löytyi myös varsin hyvin, kun kemialla vain noin kolmannesta hakijoista onnisti. Luonnontieteiden akateemisten liiton opiskelijavaliokunta teetti syyskuussa selvityksen, jossa vertailtiin Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistojen harjoittelukäytäntöjä luonnontieteissä. Selvityksen mukaan luonnontieteellisten alojen harjoittelupaikkojen palkkahaitari on 850 – 2000 euroa kuussa. Hankalinta harjoittelupaikan saaminen on Joensuussa ja Kuopiossa. Siellä keskimäärin vain alle puolet hakijoista sai paikan. Tarkista asumislisäsi Asumislisän katto nousi 252 euroon marraskuun alussa. Kela ei kuitenkaan ole voinut tarkistaa kaikkien opiskelijoiden tukimääriä, joten se kannattaa tehdä itse. Marraskuun aikana tehty muutosilmoitus tuo korotetun tuen myös marraskuulta. Kuluta kulttuuria, älä rahaa JYYn ympäristöja kulttuurivaliokunnat järjestävät museoretken Älä osta mitään -päivänä perjantaina 25.11. Kiertue alkaa kokoontumisella Taidemuseon Holvin edessä kello 14.30, jossa tutustutaan Ars Fennica palkitun taiteilija Roi Vaaran näyttelyyn. Sieltä matka jatkuu Suomen käsityön museolle. Iltapäivällä voi vielä käydä yleisöluennolla, jossa puhutaan performanssitaiteesta Suomessa. Ympäristökilpailun voitto Otsonille Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan tämän vuoden ympäristökilpailun voitto ei mennyt yllätyksen piikkiin. 200 euron voittopotin korjasi ympäristötieteen ja -teknologian ainejärjestö Otsoni, jonka kohdalla raati totesi kaikkien peruskriteerien täyttyvän huolella ja ylikin. Kunniamaininnan ja 50 euroa sai sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön ainejärjestö Fokus. lyhyet J OURNALISTIIKAN oppiaine on selvittänyt syksyn aikana mahdollisuutta siirtyä humanistisesta tiedekunnasta yhteiskuntatieteelliseen. Muutoksen toteutuminen ei ole kuitenkaan todennäköistä, sillä asiaa ei ole virallisesti laitettu vireille. Muuttohalujen taustalla on huoli oppiaineen tulevasta asemasta toimittajakouluna, kun viestintätieteiden laitos miettii tiedekunnan kehotuksesta oppiaineiden yhteisten opetussisältöjen lisäämistä. ”Ajateltiin, että kun kaikki on kerran avoimena, miksei sitten oteta selvää, voisiko journalistiikka toimia yhteiskuntatieteellisessä”, journalistiikan professori Raimo Salokangas sanoo. ”Tällä hetkellä ei ole tulossa neuvotteluja asiasta, sillä humanistisen tiedekunnan dekaani, laitoksemme johtaja ja yliopiston rehtori vastustavat ajatusta, ja se on aika kova hallinnollinen este”, Salokangas lisää. Viestintätieteiden laitoksen johtaja, puheviestinnän professori Tarja Valkonen ei näe ehdotuksessa hyviä puolia. ”Neljän oppiaineen monitieteisyys on viestintätieteiden laitoksen vahvuus. En voi ajaa asiaa, joka on laitoksen edun vastaista.” Laitoksen johtaja haluaa rauhoittaa tilannetta toteamalla, että viestinnän aineiden yhteistyötä vain lisätään. ”Tavoitteena on lisätä oppiaineiden rajat ylittävää opetusta, ei minkään yksittäisen oppiaineen alasajo, tai epämääräisen viestinnän yleisen tutkinnon rakentaminen”, Valkonen painottaa. Humanistisen tiedekunnan dekaani, puheviestinnän professori Maarit Valo ei kommentoinut asiaa, koska se ei ole tullut tiedekunnan käsiteltäväksi. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen johtajan Risto Heiskalan mukaan journalistiikan siirtyminen yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan sopisi asiaperustein arvioituna hyvin. ”Journalistiikka teki aloitteen, ja on heidän asiansa selvittää lähtemisen mahdollisuus. Me olisimme mielellämme ottaneet sen tänne, mutta asia näyttää olevan nyt jäissä”, Heiskala kertoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Toimittajakoulutus kosi tiedekuntaa SYL: Yliopistojen on valittava vahvuutensa JYYn Kirsi Marttinen valittiin ensi vuoden hallitukseen S UOMEN YLIOPPILASKUNTIEN liiton liittokokous sujui varsin sopuisassa hengessä 17. – 19. marraskuuta. Edes SYL:n toiminnan linjoja tuleviksi neljäksi vuodeksi viitoittavan strategiapaperin hyväksyminen ei tuottanut ennakkoon pelätyn kaltaista vääntöä Espoon Korpilammella. Ilmeisesti huolellinen pohjatyö kannatti, sillä linjapaperi meni kokouksessa läpi ilman merkittäviä muutoksia. Hallintoja oikeustieteen ylioppilas Ilkka Wennberg Tampereen yliopiston ylioppilaskunnasta valittiin ylioppilaskuntien liiton hallituksen puheenjohtajaksi selvin äänin. Hänen lisäkseen ensi vuoden hallitukseen valittiin kuusi jäsentä: Eeva Heinonen Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta, Hanna Koskinen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnasta, Mikko Koskinen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta, Kirsi Marttinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnasta, Karri Mikkonen Kuopion yliopiston ylioppilaskunnasta ja Liisa Selvenius Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta. J OS JYY N HALLITUKSEN puheenjohtaja Kirsi Marttinen saisi valita, ottaisi hän mieluiten SYL:n hallituksessa vastaan kansainvälisistä asioista vastaavan pestin. Salkkujako ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä mielessä hallituspaikan varmistuttua, eikä Marttinen ainakaan myöntänyt, että häntä olisi harmittanut tavoitellun hallituksen puheenjohtajuuden meneminen sivu suun. ”Nyt on kaikin puolin hyvä fiilis, henkilökohtainen äänimääräkin lämmittää”, Marttinen sanoi kukkakimppu kädessään heti valintansa jälkeen. Ensisijaisesti Marttinen katsoi tulleensa valituksi JYYn ehdokkaana, mutta myös Keskustan opiskelijaliiton ja muiden periferiaylioppilaskuntien tuesta oli valinnassa varmasti apua. L IITTOKOKOUKSEN AVANNUT opetusministeri Antti Kalliomäki (sd) kehui puheessaan tutkintojen kaksiportaistamisen kansainvälistymistä edistäviä vaikutuksia. Hän myös uskoo viimeistään ensi vuonna käyttöönotettavien henkilökohtaisten opintosuunnitelmien auttavan opiskelijoita arvioimaan entistä paremmin työmääriään ja oppimistavoitteitaan. Lisäksi Kalliomäki sanoi, että opiskelijoilta tulevaan palautteeseen ja opiskelijoiden hyvinvointiin pyritään kiinnittämään jatkossa entistä enemmän huomiota korkeakoulujen tuloksellisuutta arvioitaessa. Ä ÄNESTYKSESSÄ kaksi kolmasosaa liittokokousedustajista katsoi, että opintotukea tulisi kehittää jatkossakin selvästi tukipainotteisesti tulorajojen nostamisen sijaan. ”Tämä on ollut ylioppilasliikkeessä perinteinen arvokysymys. Lähinnä kauppatieteiden ja tekniikan opiskelijat ovat katsoneet, että tulorajoja pitäisi korottaa”, SYL:n nykyisen hallituksen sopovastaava Petri Eklund sanoi. JYYn entinen pääsihteeri Kasperi Launis toimi monien aikaisempien vuosien tapaan kokouksen puheenjohtajana. ”Pirun työntäyteisiä päiviä oli. Jossain vaiheessa esimerkiksi puheenjohtajan valinta näytti ihan selvältä, mutta jännäksi se kuitenkin meni”, Launis sanoi kotimatkakyytiä odotellessaan. L IITTOKOKOUKSEN viimeisenä päivänä hyväksytyn kannanoton mukaan yliopistokoulutuksessa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Tässä kilpailussa menestyminen edellyttää, että yliopistot valitsevat omat vahvuusalueensa tarvittaessa nykyisiä koulutusalojaan karsimalla. Kannanoton hyväksyminen ei sujunut yksimielisesti, sillä läheskään kaikki liittokokousedustajat eivät olisi olleet halukkaita liputtamaan korkeakoulujen kilpailuttamisen puolesta. Mikko Arvinen jylkkari@jyy.fi Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous ei keksinyt suuria muutoksia liiton linjapaperiin. JYYn Kirsi Marttinen piti kiitospuheen SYL:n hallituksen puolesta. M IKKO A RVINEN
4 NÄKÖKULMIA 15/2005 reuna huomautus Jari Peltola J OS OLISIN JOULUPUKKI , antaisin kulttuuriministeri Tanja Karpelalle lahjaksi kopiosuojatun cd-levyn sekä kannettavan mp3-soittimen. Sen jälkeen odottaisin Karpelan kysyvän käsiään yhteen hieroen, että mitenkäs minä voin kuunnella tätä levyä tällä soittimella. Siinä saisi Tanja aattoiltana kuulla pitkät jutut siitä, että voi kuule kyllähän se pukin puolesta sopisi, mutta kun taisi tulla vähän säädettyä erinäisiä lakeja tuossa männä syksynä. O UTOJEN LAKIEN säätämisessä on tosin kunnostauduttu muuallakin. Esimerkiksi Tanskassa ei saa lain mukaan käynnistää autoa, jos joku toinen on käynnistyshetkellä kyseisen auton alla, ja Saksassa on laitonta, jos autosta loppuu polttoaine keskellä paikallista autobahnia. Etelä-Korean lainsäädännön mukaan poliisien on puolestaan ilmoitettava, mikäli he ovat saaneet autoilijoilta lahjuksia. Voin mielessäni kuvitella eteläkorealaisen liikennepoliisin selittävän pomolleen iso setelitukko kourassa, että annoinpa muuten porukan parkkeerata tänään ihan miten lystäävät. M ONIEN MAIDEN lainsäädännöissä on varsin kummallisia pykäliä yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kukaan enää muista niiden olevan siellä. Näiden unohtuneiden pykälien soveltaminen nykyajassa saattaisi kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa linnuilla on etuajo-oikeus kaikkeen muuhun liikenteeseen nähden maanteillä. Iowan osavaltiossa yksikätisten pianistien on lain mukaan esiinnyttävä ilmaiseksi, ja Georgian lainsäädäntö kieltää aasien pitämisen kylpyammeessa. Oletettavasti presidentti Bush ei siis peseydy Georgian-vierailuillaan. L AKEIHIN KIRJOITETTUJEN älyttömyyksien lisäksi ihmisen täytyy yrittää selvitä erilaisten kirjoittamattomien sääntöjen ja lakien viidakossa. Jos minä esimerkiksi kadotan toisen hanskani, se on jostakin syystä aina saman käden hanska. Suht samannäköisiä tummia hansikkaita voisi vallan mainiosti pitää eriparisinakin, mutta mitenkäs sen teet, kun hyllystä löytyy viisi vasemman käden hanskaa. Koskaan ei myöskään kannata lausua ääneen toivetta siitä, että käynpä tuossa vaan nopeasti kaupassa ostamassa tuoremehua, koska kuin salamaniskusta kauppa täyttyy samalla hetkellä asiakkaista, ja siinä kassajonossa, jonka valitsen on edellisenä asiakkaana mummo, joka ilmoittaa kassaneidille haluavansa maksaa plootuilla. J OULULLAKIN ON omat kirjoittamattomat lakinsa, ainakin Suomessa. Kun joulurauhan julistus luetaan aattona televisiossa Brinkkalan talon parvekkeelta, tv-katsojan tulee aina päivitellä muille, että eipä ole Turussakaan lunta. Ja jos paketista paljastuu illalla Mitä-MissäMilloin -kirja, niin lahjan saajan on silloin sanottava, että mistä ihmeestä se pukki tiesikin, etten minä ole vuoteen katsonut televisiota tai lukenut lehtiä. jari.peltola@jyu.fi Sillä lailla Boikotti (toiminta). Jyväskylän Energia boikottiin, mikäli suurvoimala päätetään rakentaa Keljonlahden kauniille luontoalueelle. Kahvitauko (työrytmi). Amerikkalaisen tutkijan Gloria Markin mukaan keskeytykset eivät suinkaan laske työtehoa, vaan voivat jopa nostaa sitä. Kahville siitä! Rauta (alkuaine). Laivat, miehet, pillerit, naiset. Ihan sama mistä sitä saa, mutta kummasti se pimeydessä auttaa. alkukirjoitus 23. marraskuuta 2005 toimitus suosittelee: Koulutussuunnittelun hankalan korkea oppimäärä k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 2603359 / 044 5311099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto (014) 2603360 / 050 3554767 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino (014) 2603973 / 040 5330445 / sivari@jyy.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 2603355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti: Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Painos 7 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Moni suosikki jäi ilman kutsua linnaan Useiden tunnettujen suomalaisten jääminen tänäkin vuonna ilman kutsua linnaan herättää närää kansan keskuudessa. Etenkin KRP:ssä työskentelevät olisivat halunneet nähdä Nils Gustafssonin linnassa, ja myös Peter Nygårdilla ja Matti Nykäsellä on vankka kannattajakuntansa. Tämä siitäkin huolimatta, että Nykänen on jo pariin otteeseen päässyt linnaan. ”Synti ja vääryys, ettei tuo naapurikaan ole vielä linnaan päätynyt”, kommentoi pyhtääläinen tilallinen Pentti Hinaaja. Kansalaiset olisivat myös valmiit laajentamaan kutsuvierasjoukkoa ulkomaiden suuntaan. Esimerkiksi Radovan Karadzic, Ratko Mladic sekä Augusto Pinochet sopisivat hyvin linnaan, ihmiset arvioivat. ”Väinö Väinö, missä on se Väinö?” kyselivät puolestaan CIA:n edustajat, ja muistuttivat, että Guantanamossa on aina tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Koraania. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ Lehti TTT:n uutisia K orkeakoulutuksen oikean määrän pohdinta johtaa usein hedelmällisiin keskusteluihin. Arvioita löytyy laidasta laitaan, joista esimerkkejä löytyy myös tämän lehden keskiaukeamalta ja vaikkapa viereiseltä sivulta. Jos katsotaan, että korkeakoulutuksen määränpäänä on työllistyminen, akateeminen työllisyys on tilastojen mukaan hyvällä tolalla. Maistereista vain noin nelisen prosenttia on työttömänä, joten tästä päätellen valtakunnassa on kaikki hyvin. Lähituntuma tilanteeseen ei kuitenkaan rauhoita. Jo ystäväpiirissä oman alan työt eivät ole valmistuneilla mikään itsestäänselvyys, herrahissistä puhumattakaan. Jos työtä irtoaakin, joko akateemisen leivän pituus tai paksuus tuottaa pettymyksen. P rofessori Osmo Kivinen sekä tutkijat Juha Hedman ja Kai Mäkelä arvioivat jo vuonna 2003 Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan, että jos Suomessa pitäydytään opetusministeriön asettamassa tavoitteessa tarjota 70 prosentille ikäluokasta joko yliopistotai ammattikorkeakoulututkinto, vuoden 2010 jälkeen työmarkkinoille syntyy selkeä koulutusristiriita eläköityvien ja työelämään tulevien välillä. Eläköityvistä kun vain seitsemällä prosentilla on yliopistotutkinto. Nuorien korkeakoulutettu 70 prosenttia täyttäisi näin poistuvan 7 prosentin työtilaisuuksia, joista moniin ei vastavalmistuneita edes kelpuuteta. Selvää onkin, että tämä työllistyvyystulppa siirtyisi seuraaville ikäpolville. Edessä olisi kansallisesti tilanne, joka tuntuu arkipäivältä jo tänään monella alalla. M iten tähän on oikein tultu? Ammattikorkeakoulun synty opistotason tuhkasta ja yliopistokoulutuksen samanaikainen mittava lisäys on johtanut korkeakoulutuksen kohtuuttomalta vaikuttavaan osuuteen koulutusrakenteessa. 1990-luvulla alkanut korkeakoulutuksen kilpavarustelu olisikin jo vihellettävä poikki, vaikka ylikoulutus ei vielä näy tutkimuksissa hälyttävällä tasolla. Turha on odottaa, että liikakoulutus voidaan osoittaa vertaamalla työntekijän koulutustasoa duunikavereihin. Jos kaikki siivoojat ovat maistereita, ei kukaan heistä ole mopin varteen ylikoulutettu. Palkkapussissa se vain näkyy. S uomeen pitäisi perustaa uusi kansallinen neuvottelukunta tekemään konkreettisia ehdotuksia korkeakoulutuksen tilanteeseen, kun opetusministeriöstä ei suuria linjoja näytä löytyvän. Yhteisen pöydän ääreen kerääntyisivät niin korkeakoulujen henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajat kuin poliitikot, valtion virkamiehet ja työmarkkinaosapuolet. Tiiviin keskustelun jälkeen voitaisiin suorittaa kansallinen survivor-henkinen suljettu lippuäänestys siitä, kenen tontilla alkaa viikate ensin suhia. Ja tämä päätös olisi lopullinen. Toni Peltonen
5 15/2005 jyy pää Juha Koskinen Anu Lehtonen, 24, liikuntaja yhteiskuntatieteet: ”Ei ole. Sitä on paljon, mutta ainakin nyt koen, että korkeakoulutukselle on käyttöä. Opiskelijat saavat siitä niin paljon itselleen.” Miika Toukola, 24, matematiikka: ”Ei. Eihän tiedon lisääminen ole huono asia. Sitä tarvitaan, että saataisiin asiat kuntoon.” Laura Kankaanniemi, 24, suomen kieli: ”Ei ole. Tietysti jos se kovin paljon tästä lisääntyy, niin saattaa alkaa näkyä, että korkeakoulutettua väkeä on liikaa.” Jere Viljanmaa, 22, matematiikka: ”Sanoisin, ettei ole liikaa korkeakoulutusta, mutta valitaan liikaa opiskelijoita. Kouluja on sopiva määrä, mutta pitäisi panostaa laatuun. Nyt on vähän liikaa massaluentotyyppistä opetusta, josta kärsii kaikki.” Onko korkeakoulutusta liikaa? kuvattua Makedonian tasavallan presidentti Branko Crvenkovski tarvitsi neljä poliisiautoa ja kolme nahkatakkista turvamiestä varmistamaan puhettaan Martti Ahtisaari -luennolla 8. marraskuuta. Tilaisuus alkoi lähes koreamaisella kansallispukuisella lapsikuorolla, ja jatkui presidentin pohdinnoilla Makedonian asemasta Euroopan tulevaisuudessa. Ymmärrän enemmän, tuomitsen vähemmän Hyvä Kyllästynyt humanisti (Jylkkäri 14/2005), olet tunnistanut ongelman, ja kyllä siihen löytyy ratkaisujakin, kun muutkin osaavat ajatella ja ilmaista mielipiteensä. Ainejärjestöjen omatoimisen ja usein pyyteettömän työn onnistuneisuutta mitataan turhan usein sosiaalisella mittarilla, jolla on vahva korrelaatio alkoholin kulutukseen. On opiskelijatapoja ja on yleisiä tapoja. Kieltämättä itsekin olen nuoruuden opiskelijavuosina osallistunut lukuisiin savottoihin, joissa ei jälkeen päin ole ollut järjen haiventakaan. Siksi ymmärrykseni on lavea, kukin aikuisena oppikoon mittansa. Suurempi haaste on saada stimuloivia ratkaisuja opiskelijatoimintaan ja etenkin yhteiseksi koettuun järjestötoimintaan. Chat-palstat ovat nekin vain pienen osan harrasteena, mutta toimivat osaltaan sosiaalisen vaihdannan välineenä. Tapahtumat, sitsit ja illanvietot ilman alkoholia ovat kannatettavia. Vastalääke tylsyyteen on varmasti löydettävissä, ja se on todennäköisesti parempaa kuin vatsalääke aamupahoinvointiin. Opiskelun vastapainoksi haetaan jotakin muuta, mutta minkä ihmeen takia? Kyllä opiskeluun liittyvä voi olla rentouttavaa ja kehittävääkin. Porukan voi koota asialliselle yritysvierailulle, hiihtoretkelle, voimme mennä tapaamaan oppineita ulkomaille, tehdä pikku projekteja ihan tekemisen vuoksikin. Perustimme lokakuussa Pörssi ry:n alaisuuteen yrittäjyyden opiskelijoiden ainekerhon (JYRI), ja mietimme palaverissamme hyviä toimintatapoja ja kohteita. Ykköseksi nousi tällä hetkellä yritysyhteistyö ja sopivien kohteiden plokkaaminen. Saunailtakin kyllä keskustelussa vilahti, mutta ei mitenkään virnuilevassa mielessä. Ehkä tälle ainejärjestölle tulee kehitetyksi perhepoliittisesti kestäviä toimintatapoja, sillä useat yrittäjyyden opiskelijat ovat vakiintuneempia, varttuneempia ja opiskelurytmiltään hyvin intensiivisia. Onnittelut hyvästä keskustelun avauksesta. Terveeseen suuntaan tämä kokonaisuutena on menossa, ja teemme kukin voitavamme. Kulttuuri on vaan semmoinen vinha epeli, että se toimii monella tasolla. Nyt kun muutamme ”perusoletuksia” eli poistamme alkoholihuurut ihanteiden listalta, saamme vähitellen muutoksia arvoihin ja asenteisiin, ja lopulta käyttäytymiseen – pohjalla on tietysti positiivinen ihmisja oppimiskäsitys. Hannu Laitinen Ainekerho JYRIn vetäjä Valtuustoaloite linja-autojen opiskelija-alennuksista Jyväskylän kaupungissa tulee selvittää julkisen liikenteen kunnollisten opiskelija-alennusten käyttöönotto samalla, kun muita joukkoliikenteen tukisopimuksia selvitetään. Alennusoikeus tulisi sitoa kotipaikkaan. Asian puolesta puhuu monta perustetta. Tästä järjestelystä olisi selvää taloudellista hyötyä kaupungille, luonnollisesti myös opiskelijalle ja asiakasmäärien lisääntyessä todennäköisesti myös Jyväskylän Liikenteelle. Läheskään kaikki opiskelijat eivät ole kirjoilla Jyväskylässä, vaan kotipaikkakunnillaan. Opiskelijat, varsinkin muualta kaupunkiin muuttaneet yliopisto-opiskelijat, eivät saa mitään lisäarvoa kotipaikkansa siirtämisestä Jyväskylään, vaikka asuisivatkin suhteellisen pysyvästi kaupungissa. Linjaautoliikenteen alennuksen kytkeminen kotipaikkaoikeuteen toisi kaupungille lisää kuntalaisia, joista saadaan valtionosuudet. Opiskelijat myös maksavat vaatimattomistakin tuloistaan veroja. On myös huomioitava, että Jyväskylän Liikenteen asiakaskuntana opiskelijat nostaisivat joukkoliikenteen alhaista käyttöastetta merkittävästi. Jyväskylän Liikenteen lippuhinnat ovat Suomen kaupunkiliikenteiden kalleuslistan kärjessä. Julkisen liikenteen suosiminen on joka tavalla kestävää niin päästöjen kuin tieliikenteen kuormittumisen alentamisen kannalta. Vastaava bussilippualennusjärjestely tehtiin onnistuneesti mm. Oulussa vuonna 2001. Bussilippualennus osoittaisi osaltaan kaupungin myönteistä asennoitumista opiskelijoihin, jotka muodostavat merkittävän osan kaupungissa asuvasta väestöstä. Heini Utunen (kesk) Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Kilpailukyky vaatii korkealaatuista opetusta Menestyäkseen kansainvälisessä kilpailussa suomalaisten yliopistojen on valittava vahvuusalueensa, uudistuttava rakenteellisesti ja lisättävä opettajien määrää. Laadukkaalla opetuksella varmistamme, että tulevaisuudessakin Suomessa tehdään huippututkimusta. Kilpailukykyinen yliopistolaitos takaa sen, että suomalaiset tutkinnot ovat korkealaatuisia sekä arvostettuja. Tahdomme, että tulevaisuuden suomalainen yliopisto kestää kansainvälisen vertailun kaikilla opettamillaan aloilla ja että parhaimmillaan se on maailman huippua. Rakenteellinen kehittäminen on synnyttänyt paljon puhetta mutta vain vähän tekoja. Jokaisen suomalaisen yliopiston on nyt löydettävä omat vahvuutensa. Meillä ei ole varaa siihen, että yliopistot yrittävät olla kaikkien alojen mestareita. Profiloituakseen niiden on tarvittaessa kyettävä karsimaan koulutusalojaan. Korkealaatuisen opetuksen perusta on, että opettajilla on kykyä ja ennen kaikkea aikaa opettaa. Yliopisto-opettajien pedagogiset taidot ovat viime vuosina kohentuneet, mutta aika on kortilla. Kun vuonna 1990 jokaista opettajaa kohden oli noin 14 opiskelijaa, nyt luku on kivunnut jo lähes 22:een. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma ei saa merkitä opetuksen resurssien heikkenemistä. Pikemminkin opetuksen resursseja tulee lisätä. Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokousjulkilausuma Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. P ITÄISIKÖ ammattikorkeakoulut laittaa samaan pakkopaitaan kuin yliopistot? Yliopistoväkeä on ärsyttänyt jo vuosikymmenen ajan ammattikorkeakoulujen vapaampi taloudenpito, joustavampi työntekijäpolitiikka ja kohdennettavammissa olevat resurssit. Onneksi valtioneuvosto suunnittelee ammattikorkeakouluverkon valtiollistamista. Tulee ihan vanhat kunnon Neuvostoliiton ajat mieleen! Ammattikorkeakouluja on nyt hyvin monenlaisia. Osa on jopa yksityisiä. Kaikkia kuitenkin rahoittaa pääosin valtio. Nyt valtio haluaisi saada äänensä kuulumaan päärahoittajan painoarvolla. Ilmeisesti opetusministeriön ”allekirjoitatte tämän sopimuksen tai itkette ja allekirjoitatte” -politiikka ei ole tarpeeksi brutaali tapa toimia 2000-luvulla. On siis napattava ammattikorkeakoulut valtiolle, vaikka toimivia ja yhteistyöhön perustuvia mallejakin olisi. Valtiolla on jo nyt hyvin tehokkaat keinot ammattikorkeakouluverkon karsimiseen. Ammattikorkeakoulutoimipisteen voi lakkauttaa valtioneuvoston päätöksellä. Pääministeri avaa käsiteltävän kohdan, keskustellaan ja mahdollisesti äänestellään, nuija kopahtaa ja pyyhekumi viuhuu – koko homma on ohi vartissa, ja sitten vain sama uudestaan. Yhden alan lopettaminen jossakin tietyssä ammattikorkeakoulussa on yhtä helppoa. Miksi siis aloittaa hikinen ja kivinen valtiollistamisen tie? A LKUPERÄINEN ONGELMA lienee se, että kunnat puolustavat jellonaäidin raivolla omia korkeakoulujaan. Siksi monet tähänastisista karsimispäätöksistä ovat poliittisesti tyssänneet jo heti alkuunsa. Mutta valtiollistamisen jälkeen on pian tuloksena tasapainotettu tilanne, jossa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat yhden ministeriön alla sekä samantapaisten lakien ja sopimusten mukaan toimivia. Sellaisen välitilan tavoitteleminen voisi olla myös opetusministeriön mielestä valtiollistamisen pitkän tähtäimen tavoite – seuraavana askeleena yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistäminen. Kirjoittaja on JYYn sosiaalipoliittinen sihteeri. Ammattikorkeakoulut nippuun ja pakettiin vapaa sana J ANIC L EINO
6 15/2005 H ANAA N AME opiskelee neljättä vuotta biologiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän edustaa Israelin yliopistojen arabivähemmistöä. Viime lukuvuonna arabeja oli yksitoista prosenttia kaikista korkeakouluopiskelijoista, joita oli yhteensä 245 000. Israelin yliopistojen jatko-opiskelijoista vain viisi prosenttia on arabeja. Name on kotoisin arabikylästä Pohjois-Israelissa, läheltä Haifan kaupunkia, eikä hän siten ole hakeutunut palestiinalaisalueiden, Gazan ja Länsirannan, yliopistoihin. 22-vuotias Hanaa kertoo olevansa modernin ja maltillisen, viisilapsisen arabiperheen kasvatti. ”Minut on kasvatettu muslimiarvoihin. Se tarkoittaa kunnioitusta ja arvostusta muita ihmisiä kohtaan. Usein minua luullaan kristityksi, koska en sovi musliminaisen stereotypiaan, sillä en peitä itseäni. Minulle uskonnollisuus on elämänarvo, ei elämäntapa.” N AMEN VANHEMMAT , tukkukauppiasisä ja luokanopettajaäiti, ovat varmistaneet, että perheen kaikki lapset saavat korkeakoulutuksen. Hanaalla on kaksoissisko Sanaa, joka opiskelee myös biologiaa. Siskokset ovat tehneet muitakin samoja valintoja. He ovat muun muassa suorittaneet lukion Intiassa kansainvälisessä koulussa stipendin turvin. Alle kaksikymppiset tytöt ajoi Intiaan juurettomuus. ”Meillä oli vaikeuksia identifioitua tähän maahan, ja halusimme tehdä yhteisöllistä vapaaehtoistyötä opintojemme ohella.” ”Paluu takaisin oli järkytys, sillä mikään Israelissa ei vastannut toiveita vapaasta maasta. Intifadan aika, viimeiset neljä vuotta, on tarkoittanut suurta kurjistumista koko maassa.” Israelissa valtion yliopistoissa lukukausimaksu on noin 1 700 euroa vuodessa. Opiskelijat rahoittavat opintonsa lainoilla, stipendeillä, töillä ja muilla tuloilla. Varsinkin vähätuloisten perheiden lapset saavat eri säätiöiltä ja instituuteilta tukea opinnoilleen, kuten on Namen perheen opiskelevien nuorten laita. E NSIMMÄISET yliopistovuodet Jerusalemissa olivat vaikeita, eikä Hanaa pitänyt kaupungissa asumisesta. Jännitteet eri ihmisryhmien välillä olivat aistittavissa koko ajan. Viime vuonna Hanaa Name kutsuttiin assistentiksi yliopistolliseen tutkimushankkeeseen, Ihmisoikeudet israelilaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäistä kertaa hän kokee olonsa mieluisaksi ja toiveikkaaksi pyhässä kaupungissa. Nuori palestiinalainen haluaisi pitää Jerusalemin luonteelleen ominaisena, poikkeuksellisena ja kansainvälisenä kahden kansan kaupunkina. Heini Utunen jylkkari@jyy.fi ”Jos lähtisin, olisi vaikea palata” M ONEN ARABIN on vaikea määritellä olemistaan Israelissa, niin myös Hanaa Namen. Historian näkökulmasta alue on palestiinalaisten, vaikka se on muuttunut juutalaisten enemmistövaltioksi. ”Olemme Israelin arabeja tai palestiinalaisia. Käytän niitä molempia, sillä en tiedä, mitä olen. Emme ole israelilaisia tai pelkästään arabeja, vaan jotakin siitä välistä.” Hänen mielestään alue, jossa hän elää, ei tee hänestä israelilaista. Vaikka Name on kiitollinen Israelin valtion antamasta mahdollisuudesta opiskella yliopistossa, samalla valtio on vaikeuttanut monella tapaa hänen elämäänsä. Nuorta palestiinalaista harmittaakin, että lukuisat arabit suunnittelevat Israelista lähtöä, koska eivät voi elää paikallisissa olosuhteissa. Namekin on haaveillut oleskelusta Yhdysvalloissa, mutta tällä hetkellä se ei ole vaihtoehto. ”Jos lähtisin Israelista, tänne olisi varmasti vaikea palata. Haluan joka tapauksessa tehdä töitä tämän alueen ja maan eteen, vaikka se ottaa suuren osan elämästäni, tarkoittaa vaikeuksia ja joudun varmasti uhraamaan paljon. Jos minä en ole tekemässä muutosta, kuka tekee sen?” Hanaa Namen ystäväpiiristä löytyy sekä arabeja että juutalaisia, ja yliopistolla suurin osa kavereista on juutalaisia. Name ei vedä rajaa eri ryhmistä tulevien ihmisten välille. Nuori opiskelija haaveilee rauhan tulevan siihen mennessä, kun hänellä on lapsia, ettei hänen tarvitsisi selittää lapsilleen, kuka ympärillä on juutalainen ja kuka arabi. Heini Utunen Ensimmäiset yliopistovuodet Jerusalemissa olivat vaikeita Vain joka kymmenes Israelin korkeakoulutettava on arabi Hanaa Namea luullaan usein kristityksi, koska hän ei peitä itseään uskonnollisten muslimien tapaan. Israelissa lakkoja lukukausimaksuja vastaan I SRAELIN OPISKELIJAT ovat ajaneet lukukausimaksujen alentamista äänekkäästi. Vuonna 1998 opiskelijat osoittivat mieltään lakkoilemalla yhden lukukauden ajan vähentääkseen opiskelijan maksuosuutta. Tuolloin valtio tekikin periaatepäätöksen lukukausimaksun asteittaisesta alentamisesta puoleen sen silloisesta tasosta. Vuoteen 2005 mennessä maksut ovat alentuneet aiotun 43 prosentin sijasta vain 23 prosenttia. Israelin kansallisen korkeakouluopiskelijoiden liiton puheenjohtaja varoitti lukukauden avauspuheessaan syksyllä 2004 laajoista protestikampanjoista, mikäli lukukausimaksun alennuksia ei laiteta täysimääräisinä käytäntöön. H EINI U TUNEN Juttusarjassa tutustutaan muiden maiden yliopistoelämään paikallisen opiskelijan kanssa.
7 15/2005 K UN SYKSYN FUKSIAISISTA ja uusien bileistä on selvitty, alkavatkin jo pikkujoulut, ekskursioreissut ja ainejärjestöjen bileet kolkutella. Kun cocktailiin lisätään vielä tuparit, syntymäpäivät, tenttiputken nollauspäivät, saunaillat ja kotiviinin maistajaiset, onkin kosteita iltoja kertynyt kalenteriin jo melkoinen määrä. Kurkun ei pitäisi päästä tällä vauhdilla kuivamaan, sillä hauskanpitoa vauhdittaa usein alkoholi. ”Alkoholinkulutus on Suomessa selvässä nousussa ja opiskelijakulttuuriin on perinteisesti liittynyt ainakin ajoittain rajua alkoholinkäyttöä ja humalan ihannoimista”, toteaa opiskelijoiden alkoholinkäytöstä tohtoriksi väitellyt YTHS:n yleislääkäri Mikael Nyström. K OLME NELJÄSTÄ opiskelijasta kutakuinkin hallitsee alkoholin käyttönsä ja tissuttelee normaalikulutuksen rajoissa. Luentosalien ulkopuoliseen elämään kuitenkin kuuluu joskus aika olennaisestikin alkoholin reipas kulutus, ja juomalla pyritään nimenomaan humaltumaan. Juomisen puolesta puhuvat alkoholin käytön positiiviset puolet. ”Humalassa olemisessa on kivaa se, että itseään kontrolloi vähemmän, olo tuntuu paremmalta ja huonotkin jutut kuulostavat hyviltä. Juominen rentouttaa ja auttaa nollaamaan tilanteen välillä”, Heidi, 25, ja Johanna, 25, listaavat juomisen iloja. ”Humalassa puhun paljon enemmän. Tulee iloinen olo. Sitä unohtaa arjen – tai vaikka ei unohtaisikaan, niin ainakaan se ei tunnu niin pahalta”, Johanna summaa. Edes seuraavan aamun paha olo ei oikeastaan haittaa. ”Krapulassa voi antaa itselleen luvan olla tekemättä mitään. Se ei muuten onnistuisi”, Johanna pohtii. M OLEMMAT NAISET juovat itsensä humalaan lähes viikoittain tai ainakin kerran kuussa, eivätkä murehdi juomisen terveysvaikutuksia tosissaan. Juomiseen vaikuttaa elämäntilanne; opiskelijana ja sinkkuna tulee juotua enemmän, työelämään siirtyessä vähemmän. ”Juomiseen vaikuttaa myös stressi ja halu paeta todellisuutta. Ja tietysti se, että se on kivaa!” lisää juuri poikaystävästään eronnut Johanna. Heidi puolestaan juo mieluummin iloihin kuin suruihin. ”Juon rentoutuakseni ja aina vain ystävien seurassa. Yksin juominen olisi kamalaa!” Terveysvalistuskampanjat naisia lähinnä ärsyttävät. ”Miksi ei koskaan puhuta siitä, että juominen on hauskaa kun sitä tekee tarpeeksi harvoin ja hyvässä seurassa – tai tarpeeksi usein!” innostuu Heidi. Samaa mieltä on myös Johanna. ”Tiettyyn pisteeseen asti juominen on hyvä rentoutumiskeino.” ”Nykyajan valistus on sellaista, että hoetaan vain kamalaa, kamalaa. Kyllähän nuoret juovat, kun ne huomaavat, että sehän ? on hauskaa. Pitäisi sanoa, että oikein nautittuna alkoholin juominen on ihan OK”, Heidi pohtii. Anna-Kaisa Varamäki jylkkari@jyy.fi Kupin kallistelu on osa opiskelijaelämää T ERVEYDEN EDISTÄMISEN tahot ovat huomanneet, ettei paasaus alkoholiasioissa auta. Sen sijaan kaksivuotinen Mäyräkoirasta sikspäkkiin -hanke on pyrkinyt löytämään uusia keinoja valistavan saarnauksen tilalle. YTHS:n, Elämäntapaliiton ja Suomen ylioppilaskuntien liiton yhteishankkeen tavoitteena on herättää korkeakouluopiskelijat pohtimaan itse kriittisesti alkoholinkäyttöään opiskeluelämässä. Samalla pyritään vähentämään alkoholista aiheutuvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Usein jo opiskeluaikana kehittyvät juomatottumukset ja stressinhallintakeinot jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen. Hankkeen tavoitteena ei ole taikoa opiskelijoita raivoraittiiksi, vaan kannustaa hallitumpaan, ja siis terveellisempään, alkoholin käyttöön. Jos juomisen seurauksena on satuttanut itseään tai muita, raha-asiat ovat retuperällä, välit kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa ovat kiristyneet tai juominen lähtee jatkuvasti käsistä, voi olla syytä kääntyä esimerkiksi YTHS:n puoleen. Oman alkoholinkäytön vaikutuksia voi punnita osoitteissa www.yths.fi ja www.taitolaji.fi. Mäyräkoirasta sikspäkkiin haastaa ajattelemaan Ilokiven kahvi halvinta P ÄÄTÄ SÄRKEE . Ja väsyttää. Tunnetilan helpottamiseksi Jylkkäri selvitti, mistä saa opiskelijakortilla halpaa kahvia. Kahvi on edullisinta Ilokivessä, josta ison kupin – eli noin 2,5 desilitraa – saa 75 sentillä. Yleisin hinta kahville on 90 senttiä. Hintoja vertailtiin Sonaatin opiskelijaravintoloissa Lozzissa, Piatossa, Wilhelmiinassa, JYYn Ilokivessä sekä kahviloista musiikin laitoksen Musicassa, liikuntatieteellisen tiedekunnan Sykkeessä, päärakennuksen Aallokossa ja yliopiston pääkirjaston Cafe Librissä. Vertailuun kuului myös Amican Media viestintätieteiden laitokselta. Ilokivi vie kärkipaikan hintavertailussa, mutta toiseksi halvimman kupillisen saa 85 sentillä Lozzista, Wilhelmiinasta ja Piatosta. Kalleimmillaan iso kuppi maksaa 90 senttiä. Se on hinta kofeiinin orjan helpotukselle Mediassa, Cafe Librissä, Aallokossa, Sykkeessä ja Musicassa. U SEIMMISSA PAIKOISSA ison kahvin saa lounaan yhteydessä tavallista halvemmalla. Halvimman jälkiruokakahvin saa Lozzista, jossa se maksaa 50 senttiä. Muualla sen hinta on 60 – 70 senttiä. Ilokivessä ja Piatossa ei tunneta lainkaan jälkiruokakahvin käsitettä, eli kahvi maksaa kaikille saman verran. Jos haluaa ottaa kahvin mukaan, se nostaa kupillisen hintaa useimmissa paikoissa. Esimerkiksi Piatossa take away -kahvi maksaa 1,10 euroa. I HMISTEN JA LUONNON hyvinvoinnin edistäminen nostaa kupillisen hintaa hieman. Reilun kaupan kahvia voi ostaa Cafe Libristä, Ilokivestä, Wilhelmiinasta ja Piatosta. Jos haluaa juoda kahvinsa keskustassa kaukana opiskelijaravintoloiden hälinästä, siitä pitää maksaa lähes kaksi euroa. Esimerkiksi Elosen kahvilassa ja Coffee Housessa kupillinen maksaa 1,70 euroa. Wayne's Coffeesta saa opiskelija-alennusta, joten siellä kahvi maksaa 1,35 euroa. Tuomas Kokko jylkkari@jyy.fi ”Miksi ei koskaan puhuta siitä, että juominen on hauskaa, kun sitä tekee tarpeeksi harvoin ja hyvässä seurassa – tai tarpeeksi usein!” Heidi J ANIC L EINO J ANI C L EIN O
15/2005 8 Korkeakoulusta
15/2005 9 ammattikouluun Korkeakoulutuksen määrästä ja laadusta on riittänyt puhetta tänä syksynä. Elinkeinoelämän viesti opetusministeriölle on selvä: katse korkeuksista duunaritasolle. Kun suuret ikäluokat valmistautuvat joukkopakoon työelämästä, heistä vain joka kymmenes on korkeasti koulutettu. Monet miettivätkin, onko opetusministeriöstä hävinnut tyystin tuntuma työmarkkinoihin. Koulutetaanko Suomessa liikaa liian korkealle? T URUN YLIOPISTON taloustieteen professori Matti Viren istui kevättalvella 2004 Helsingin kauppakorkeakoulun järjestämässä keskustelutilaisuudessa ja kummasteli jälleen kerran opetusministeriön edustajan puheita. Niissä toistui kova halu kasvattaa yliopistoista valmistuvien määrää. ”Olin ymmälläni”, Viren tiivistää ajatuksiaan. Samaan aikaan hänellä oli käynnissä työmarkkinoihin liittyviä tutkimushankkeita, ja sivusilmällä hän myös seurasi, mihin ja minkälaisiin töihin omat kasvatit Turusta häipyivät. ”En voinut olla huomaamatta, että ongelmia on.” Professorilla tuli tarve koota ajatuksiaan paperille. Syksyksi valmistuneen tutkimuspaperin otsikoksi muotoutui Akateeminen työttömyys on jo todellinen ongelma. Sama teksti julkaistiin myöhemmin myös artikkelina yliopiston henkilökunnan omassa Acatiimi-lehdessä. Viren on edelleen ymmällään. V UONNA 2004 yliopistojen käytävillä kulki 174 047 opiskelijaa, lähes 50 000 enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Maistereitakin valmistui yli 12 500, lähes 3 000 enemmän kuin vuonna 1994. ”Määrät ovat aika isoja. Aletaan olla jo siinä vaiheessa monella alalla, että kysyntä ja tarjonta eivät vastaa toisiaan”, professori Matti Viren toteaa tilanteesta. Tilastojen mukaan akateeminen työttömyys ei ole juurikaan kasvanut, mutta yksinkertainen prosenttiosuus ei pureudu siihen minkälaisissa töissä valmistuneet puurtavat. ”Jos amatöörinä nyt sormituntumalla arvioin, ei kiintiöitä pitäisi lisätä millään alalla. Ja mieluummin ollaan koulutuspaikoissa varovaisia ylöspäin mentäessä kuin alaspäin.” Kaikkein huolestuttavimpana professori kuitenkin pitää sitä, millä perusteilla opetusministeriössä päätöksiä tehdään. ”Ministeriön arviot perustuvat pääosin vanhoihin uskomuksiin ja mututuntumaan”, Viren laukoo. Hänen mukaansa osa ministeriön koulutusmäärien arvioinnin pohjana käyttämistä luvuista on jo päätöshetkellä vuosia vanhentuneita. Virenin arvion mukaan päätöksistä jää aina työmarkkinoiden viimeaikainen kehitys pois. ”Toinen asia on, että ministeriöllä ei ole käytössään kunnollisia seurantajärjestelmiä, joiden avulla voisi tarkastella esimerkiksi minkälaisiin töihin valmistuneet sijoittuvat.” Opetusministeriön pitäisi seurata Virenin mukaan työmarkkinoita paljon aktiivisemmalla silmällä. ”Jos olisi selvää ja kiistatonta, että koulutus tuo mukanaan palkkaedun ja koulutusta vastaavan työn, ei koulutuspaikkojen lisäämiseen olisi mitään esteitä. Mutta nyt sitä ei tiedetä.” ”Jos valmistuneilla kestää kaksi vuotta saada edes jotain töitä, ja jos työt ovat Suomen Postilla ja Mäkkärillä, niin...”, Viren tuhahtaa nykytilanteesta. Taloustieteen professorin mukaan Suomella olisi paljon opittavaa seurantajärjestelmistä esimerkiksi Ruotsista. ”Suomessa se vain tuntuu olevan vanha traditio, että tehdään päätöksiä mutulla.” ”O PETUSMINISTERIÖSSÄ on paljon peruutuspeiliin katsomista, ja siellä arvioidaan tulevaisuuden koulutustarpeita nykyisten työttömyystilastojen mukaan”, Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen toteaa, ja toivoo ministeriöltä luonnollisesti myös herkempää korvaa työmarkkinoiden tarpeisiin. Keskusliiton mukaan korkeakoulujen aloituspaikkamäärät ovat lähes alalla kuin alalla liian suuria. Korkeakoulujen pitäisi pystyä määrittelemään vahvat osaamisalueet alueellisesti. Tulevaisuudessa ei voi mennä niin, että kaikki koulut kouluttavat kaikille aloille. Nykyiseen valmistuvien määrään Koposella ei ole nokan koputtamista. Sen työmarkkinat pystyvät nyt suurinpiirtein sulattamaan, mutta aloituspaikkojen mukainen määrä on toinen asia. Esimerkiksi viime vuonna yliopiston aloitti yli 20 000 opiskelijaa, lähes 8 000 enemmän kuin samana vuonna valmistui maisteriksi. Korkeasti koulutettujen keskusjärjestö Akavan koulutusja työvoimapoliittinen sihteeri Heikki Liede ei näe suurempaa rakenteellista ongelmaa yliopistoissa. Ainoastaan kaupallisella alalla ja tekniikassa näkyy koulutuksen ylitarjontaa. Yhtä selvästi hän silti näkee, että opetusministeriön pitäisi pystyä reagoimaan työvoimatarpeiden muutoksiin nopeammin. ”Koulutusmäärät eivät voi liikkua irrallaan työmarkkinoiden tarpeesta”, Liede toteaa. Kritiikkiä tulee myös ministeriön nykylinjasta, vaikka edistystäkin on tapahtunut niiden 30 vuoden aikana, mitä Liede on koulutuspolitiikkaa ammattijärjestössä tehnyt. Lieteen mukaan koulutussuunnittelussa pitäisi käyttää enemmän tutkittua tietoa työelämästä. ”Opetusministeriössä ei tunnuta olevan työmarkkinoista kiinnostuneita. Ja kukapa haluaisi selvityksillä päästä sellaisiin tuloksiin, että jotain on mennyt pieleen?” M ONEN työmarkkinajärjestön mukaan opetusministeriön pitäisi nyt suunnata katsettaan korkeakouluista ammattikoulutukseen ja duunariportaan arvostuksen nostamiseen. Toisen asteen osaajia tarvitaan, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle vuosina 2010 – 2015. Heistä alle kymmenesosalla on korkeakoulutus, kun nuorissa ikäpolvissa luku lähenee jo 40 prosenttia. Muuttuvat työmarkkinat janoavat asiantuntijatehtäviin hieman aiempaa enemmän korkeakoulutettuja, mutta monen arvion mukaan eivät nykyisen koulutustarjonnan mukaista osuutta. Jos ammattikoulutukseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, työvoiman kysyntä ja tarjonta ovat pian pahasti ristiriidassa. ”Toisen asteen osaajia tarvitaan vielä pitkään”, Elinkeinoelämän keskusliiton Markku Koponen toteaa. Peruskoulun jälkeen pitäisi yhäkin suuremman osan nuorista valita lukion sijaan ammattikoulu. Tästä seuraisi myös, että lukioon ja korkeakouluopintoihin tulisi paremmin sinne soveltuvaa ainesta. Se taas johtaisi Koposen mukaan opintojen hyvään – ja ehkä myös nopeampaan – suorittamiseen. Nyt lähes 70 prosenttia lähtee lukioon. Erityisesti tyttöjen valintoihin pitäisi EK:n mukaan pystyä vaikuttamaan. ”Sellainen fifty-fifty-suhde ammattikoulun ja lukion välillä olisi tarpeeksi merkittävä muutos, ja tämä suhde itse asiassa pojilla nyt onkin.” Koulutusjohtajan mukaan koulujen ja elinkeinoelämän parempi yhteistyö auttaisi paljon. Näin tulisi oikeampi kuva siitä, minkälaista ammatillinen työ nykyään on. Akavan Liede ehdottaa myös, että ammattikoulutus pitäisi moniportaistaa. Tarjolla pitäisi olla myös nykyistä lyhyempi koulutusmahdollisuus. ”Kaksi – kolme vuotta ammattikoulussa on liian pitkä aika, kun ei nuori halua mihinkään kouluun.” N YKYISEN HALLITUKSEN koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaasta väestöstä kohoaa nykyisestä 40 prosentista vähintään 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Suunnitelma on taas arvioitavana loppuvuodesta. Monet ovat kyseenalaistaneet näin suuren korkeakoulutustavoitteen, ja jotkut ovat pitäneet tavoitetta luokittelukysymyksenä. Taloustieteen professori Matti Viren ei täysin allekirjoita opetusministeriön ajatusta siitä, että korkeampi koulutustaso toisi automaattisesti yhteiskuntaan laajemmin hyvinvointia ja edistäisi kansakunnan kilpailukykyä. ”Se on aika kaukaa haettu, jos ihmiset eivät pääse töihin. Työttömyys on sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen ongelma” ”Työttömyydestä leimautuu aina, mutta koulutetun työttömän leima on vielä ankarampi. Häntä pidetään luuserina, ja seurannaisvaikutukset näkyvät myös laajemmin yhteiskunnassa.” Viren myös muistuttaa, että korkeakoulutus on kallista hommaa niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. EK:n Markku Koposen mukaan olisi parempi puhua koulutusprosenttien sijaan mahdollisimman korkeasta osaamisen laadusta kaikilla työja koulutustasoilla. ”Se ei tarkoita, että kaikkien tarvitsee olla korkeasti koulutettuja.” Samaa mieltä on Akavan Heikki Liede, joka sanoo, että koulutustason nousun pitää tapahtua joka asteella. ”Koulutuksen taso ei siitä nouse, että yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyy yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Eikä siinä ole mitään tolkkua, jos ei edes työelämä sen tasoista koulutusta tarvitse.” Liede painottaa, että on vaihtoehtoisiakin tapoja kouluttaa. Ei kaikkia herkkuja tarvitse tarjota aivan alussa, vaan koulutusta voi tarjota myös työelämän kuluessa. ”Ei se niin voi tapahtua, että siirretään yliopistoihin opiskelijoita, joilla ei ole oppimisedellytyksiä. Jos ei ole elämän eväitä siteeksikään.” Koulutuspolitiikassa on omaksuttu Lieteen mukaan liiaksi yksi ajatus, jossa tasa-arvoistetaan kaikki koulutus. ”Maailmassa on erilaisia duuneja ja niihin kouluttaudutaan eri tavalla. Tärkeintä on, että kaikilla on mahdollisuus tehdä itse valintansa.” Teksti: Toni Peltonen Kuvitus: Janic Leino ”Jos olisi selvää ja kiistatonta, että koulutus tuo mukanaan palkkaedun ja koulutusta vastaavan työn, ei koulutuspaikkojen lisäämiseen olisi mitään esteitä. Mutta nyt sitä ei tiedetä.” Matti Viren taloustieteen professori ”Ministeriössä on paljon peruutuspeiliin katsomista, ja siellä arvioidaan tulevaisuuden koulutustarpeita nykyisten työttömyystilastojen mukaan.” Markku Koponen Elinkeinoelämän keskusliitto ”Opetusministeriössä ei tunnuta olevan työmarkkinoista kiinnostuneita. Ja kukapa haluaisi selvityksillä päästä sellaisiin tuloksiin, että jotain on mennyt pieleen?” Heikki Liede Akava
10 KULTTUURI 15/2005 S UOMIHIPHOP on tänä syksynä saanut näkyvyyttä leffateattereissa, kun massat ovat suunnanneet katsomaan Tyttö sinä olet tähti -elokuvaa. Siinä missä valkokankaan sankarit nauttivat menestyksestä, todelliset tähdet jäävät vähemmälle huomiolle. Levyt eivät myy ja keikkoja ei pukkaa samaan tahtiin kuin vielä pari vuotta sitten. Vähästä huomiosta huolimatta Suomessa, ja etenkin Jyväskylässä, tehdään kauniimpaa suomiriimiä kuin koskaan aiemmin. V UONNA 1982 SYNTYNYT Joniveli eli Joni Vanhanen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Ajatuksen voimalla marraskuun alussa. Albumi on kaikkea muuta, kuin mitä suomihiphop-julkaisulta stereotypioihin nojautuen voisi odottaa. Biitit ovat kokeilevia, melodisia ja tarjoavat mielenkiintoista äänimaailmaa. Sanoitukset puolestaan laittavat pohtimaan lastenkasvatusta, kansainvälistä politiikkaa sekä omaa arvomaailmaa. Miehen ja naisen välistä intiimiä kanssakäymistäkin kuvataan kauniisti ja herkästi. ”En usko, että musiikilla voi muuttaa maailmaa. Jos saan tällä ihmiset ajattelemaan muuta kuin itseään, niin olen onnistunut”, Joniveli toteaa. J ONIVELJEN ENSIMMÄINEN sävellys syntyi kotitietokoneen ääressä Kortepohjassa yli kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2002 hän kasasi oman studion Jyväskylän keskustaan, ja pari vuotta myöhemmin oma tuotantoyhtiö, Silver Club Productions, liitettiin kaupparekisteriin. Joniveli onkin toiminut tuottajana Jonny Bro -nimellä lukuisille kotimaisille ja ulkomaisille artisteille. Hän on tuottanut muun muassa Ezkimon, Skandaalin ja Urbaanilegendan debyyttialbumit. Artistina Joniveli tunnetaan Urbaanilegendasta. Miehen soololevy syntyi osittain sattumalta. Viisi biisiä oli valmiina, ennen kuin hän edes mietti sooloalbumin julkaisua. ”Se oli jollain tavalla luonnollinen jatkumo Urbaanilegendan levylle, eikä ollut muutakaan tekemistä”, Joniveli toteaa. P OHDISKELEVAKSI luonteeksi tunnustautuvan Joniveljen sooloesikoinen ui osittain hyvinkin synkissä vesissä. Erityistä angstia mies tuntuu tuntevan materialismia, tosi-tv:tä, lööppejä ja pinnallisuutta kohtaan. ”Ihmiset haluavat olla väärällä tavalla tärkeitä”, hän toteaa. Joniveli on huolissaan myös siitä, miten nykyinen maailmanmeno vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi hän nostaa lööpin, jossa missi taannoin tilitti olleensa nuorena ruma läski. ”Olin järkyttynyt siitä, miten sellaista voi painaa. Ajattelin, miltä lööppi tuntuu nuoresta tytöstä, joka kokee itsensä ylipainoiseksi.” ”Nykyisin ajatellaan, että ulkoiset asiat antavat ihmiselle arvon, ja se on väärin. Pitäisi enemmän miettiä sitä kautta, miten läheiset ihmiset ajattelevat ja miten vaikuttaa niihin. Läheiset ovat paljon tärkeämpiä kuin ne, joita ei edes tunne.” Miehen oma suhde julkisuuteen on puhtaasti ammatillinen. Seiskan julkkispalstoilla patsasteleminen ei häntä kiinnosta. ”Itse haluan julkisuutta vain sitä kautta, että mahdollisimman moni ihminen löytäisi levyni. Tarkoitus on olla enemmän taka-alalla tulevaisuudessa”, hän toteaa. A JATUKSEN VOIMALLA on työstetty kokonaisuudessaan Joniveljen omalla studiolla. Mies on tuottanut, äänittänyt ja miksannut koko albumin itse. Omalla studiolla työskentely on luovaa ja vapaata. Täysin huoletonta pienyrittäjän elämä ei kuitenkaan ole. ”Heikkoja hetkiä tulee silloin, kun on 12 euroa tilillä ja laskuja ja vuokra maksettavana. Silloin ajattelen, että voisin tehdä tätä harrastuspohjalta. Kuitenkin jostain rahaa aina järjestyy ja sitten menen studiolle hyvällä fiiliksellä.” Joniveli ei koe mahdottomaksi, että tekisi joskus niin sanottuja kunnon töitä, mutta taiteilijan sielu vetää musiikin pariin. Paljon ideoita on vielä toteuttamatta. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu muun muassa julkaista melodinen sooloalbumi Jonny Bro -nimellä. ”On pakko uskoa, että tällä pystyy joskus tulevaisuudessa elättämään muitakin kuin itsensä. Uskon siihen niin kauan kuin toisin todistetaan. Siinä vaiheessa, kun näkee, ei enää tarvitse uskoa.” Minna Passi jylkkari@jyy.fi Joniveljen synkkä soo lo Jyväskyläläinen Joni Vanhanen ei vastaa suomihiphopin stereotypioita Joniveljen marraskuussa ilmestynyt esikoislevy ui osittain hyvinkin mustissa vesissä. Tuottajana mies tunnetaan myös nimellä Jonny Bro. Jyväskylä Beat City J YVÄSKYLÄ ON TUNNETUSTI Rock City. Ei hätää, sillä myös hiphop-kulttuuri elää ja voi hyvin. Joidenkin valistuneiden arvioiden mukaan Keski-Suomen helmi jyrää varsinkin biittipuolella. Joniveli eli Jonny Bro on nimekkäin heistä. Tuore tuottajalupaus on Marks, jonka Street Corner Symphony -levyltä löytyy toinen toistaan potkivampia remixejä. Miehen biittejä voi bongata myös Urbaanilegendan ja Joniveljen levyiltä. 2Fly Entertainmentin tallissa olevat AH & The O ovat myös tehneet yhteistyötä monien artistien kanssa. Viimeistään viime vuonna julkaistu Urbaanilegendan ensimmäinen pitkäsoitto Rivien välistä todisti kaupungista löytyvän taitoa myös räppipuolelta. Urbaanilegendan lisäksi kannattaa seurata erityisesti Toisen Kanavan liikkeitä. Toinen Kanava julkaisi kesällä Monnimusiikkia-promojulkaisun ja pitkäsoitto on parhaillaan työn alla. Myös Villeville julkaisi kesällä ensimmäisen mixtapensa Tästä se alkaa. Uusi promojulkaisu on luvassa vielä tämän vuoden puolella, ja pitkäsoitto on suunnitelmissa. Juliuksen muutama vuosi sitten julkaistu debyyttialbumi Juuret on myös tarkistamisen arvoinen. Live-musiikkia on tarjolla yllättävänkin runsaasti. Blazessa kerran kuussa järjestettävä The Bounce -klubi tuo Jyväskylään esiintyjiä ympäri Suomea ja satunnaisesti ulkomailtakin. Myös Lutakon, Ilokiven ja Jazz Barin esiintyjälistojen väijyminen on hedelmällistä. Minna Passi ”Heikkoja hetkiä tulee, kun on 12 euroa tilillä ja laskuja ja vuokra maksettavana. Silloin ajattelen, että voisin tehdä tätä harrastuspohjalta.”
11 15/2005 ”T ÄMÄ ON PITKÄAIKAINEN haave. Tehdä ylioppilasteatteriin esityksiä omien tekstien pohjalta”, kertoo teatteriaktiivien kirjoittamista johtanut Venla Väisänen. Jyväskylän ylioppilasteatterin oma väki vastaa syksyn esityksissä niin kirjoittamisesta, ohjauksesta kuin lavatyöskentelystäkin. Vierailijoita ei tälle matkalle haluttu. Ensin ensi-iltaan ehtii marraskuun lopussa Murtumia, joulukuussa on Paskakapareen vuoro. M URTUMIEN KÄSIKIRJOITUS syntyi seitsemän kirjoittajan luovassa yhteistyössä, ja lopputuloksena lavalla nähdään yhdeksän lyhyttä tarinaa elämän käännekohdista. ”Pääasiassa ne ovat erillisiä tekstejä, mutta tietyt tarinat valittiin, jotta niistä syntyisi myös yhdessä jotain”, sanoo Kaisa Nissi, yksi näytelmän ohjaajista ja kirjoittajista. Murtumissa lähdettiin hakemaan ihmiselon säröjä. Rakkauden kaipuuta, sen puutetta, valtaa, väkivaltaa. Elämän murtumakohtia. Esityksessä on pyritty siihen, että jokaiselle löytyy joku pätkä, joka kolahtaa. Tunteita, joita on itse kokenut tai nähnyt sivusta. ”Jos katsoja näkee murtuman täällä, sen voi myös huomata itsessä, ja ehkä lähteä sitä kipsaamaan”, tarinoista kaksi kirjoittanut Eeva Haverinen kiteyttää. I NSPIRAATIOTA Murtumien kirjoittamiseen haettiin myös teatterin kodista, Ilokivestä. Improvisaatioharjoituksissa yritettiin löytää alakerran uusia puolia. ”Syksyn aikana on tullut tutkittua tilan pimeitä paikkoja, joita ei yleensä valaista”, Venla Väisänen selittää. Pimeät paikat ovatkin johtaneet siihen, että esimerkiksi lavan ja katsomon paikkaa on muutettu totutusta. ”En tiedä sitten, näkyykö Ilokivi itse teksteissä muuten, kuin että se on meitä kaikkia lähinnä ahdistanut”, Nissi hymähtää. Lisäinnoitusta haettiin kaikista tavaroista, joita on vuosien varrella kerääntynyt ylioppilasteatterin varastoon. Parissa episodissa esiintyykin varastosta löytynyt sairaalan sänky. ”Improharjoituksissa kirjoittamista sai hyvin auki. Aivan eri tavalla, vaikka me kirjoittajat oltiin tunnettu ja oltu eri näytelmissä yhdessä pitkään”, prosessia kuvailee Jaakko Junttila, yksi kirjoittajista ja näyttelijöistä. Työstetyt tekstit laitettiin improilun jälkeen pinoon ja jokainen sai valita mieleisensä. Näistä taas valikoitiin lavalle sopivimmat jatkokäsittelyyn. ”Periaatteena oli, että kun teksti on valmis, se on ryhmän teksti. Sitä sorkittiin, tökittiin ja osoiteltiin vapaasti”, Junttila kertaa. K IRJOITTAJAKUNTA OPPI paljon, kun tekstit revittiin ryhmän tarkasteltavaksi joka vaiheessa. Lavalla moni lause paljastui vielä mahdottomaksi. ”Kirjoittajan päässä on usein niin paljon kirjoittamatonta tekstiä, että on hankala arvioida, mikä on liikaa sanottu, ja mikä taas pitää sanoa tai näyttää”, selittää ohjausvaiheessa työryhmään liittynyt Antti Marjakangas. Liian vakavaksi kokonaisuus ei kuitenkaan työryhmän mukaan livahda. Komiikkaa ei ole unohdettu, vaikka työskentely on tiukassa aikataulussa ollut välillä rankkaakin. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Jyväskylän ylioppilasteatterin Murtumia ensiillassa ma 21. 11. ja esityksessä ma 28. 11. ja su 4. 12. Muut esitykset tammikuussa. Liput opiskelijoilta 5 euroa, muilta 6 euroa. Paskakapareen ensi-ilta ma 5. 12. Lisätietoja: www.jyvaskylanylioppilasteatteri.fi. Ylioppilasteatteri luottaa nyt omiin teksteihin Loppuvuoden ensi-illoissa Murtumia ja Paskakaparee Murtumissa nähdään lavalla myös Jonas Saari ja näytelmän kirjoittamiseenkin osallistunut Eeva Haverinen. S AKU L ILLUKKA Kirjakaupunki-idealle uutta potkua Jyväskylässä J YVÄSKYLÄSTÄ TULEE kaupunki, joka vetää puoleensa uusia kirjailijalahjakkuuksia, tekee olemassaolevia tunnetuksi, edistää kirjoittamisharrastusta ja yllyttää keskusteluun. Tällaisia tavoitteita on syksyn mittaan listattu, kun Jyväskylästä kirjakaupunki -hanke on saanut vettä myllyynsä. Ajatus ei ole aivan uusi, sillä Vanhan kirjan talven perustaja ja Päijänne-Antikvariaattia pitävä Jouko Ylönen pohdiskeli asiaa jo 1990-luvun puolivälissä. Silloin hanke kuitenkin kuivui kasaan. ”Kustantajia tulee ja menee, kirjailijoita tulee ja menee. Tämä vaatii jonkinlaista punaista lankaa”, Ylönen muistutti keskiviikkona 16. marraskuuta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Kaikille avoimeen keskustelutilaisuuteen oli saapunut parisenkymmentä ihmistä. ”Jostain syystä Keski-Suomi on ollut paitsiossa kirjallisuuden suhteen moniin muihin maakuntiin verrattuna”, Keski-Suomen kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Katriina Kajanus totesi. M ITÄ KIRJAKAUPUNKI sitten pitäisi sisällään? Suunnitelmat olivat ainakin keskustelutilaisuuden perusteella vielä alkuvaiheissaan, mutta päällimmäiseksi nousi uuden kirjatapahtuman lanseeraaminen. Sopiva aika olisi loppukevät tai alkukesä, jolloin se ei menisi päällekkäin Vammalan vanhan kirjallisuuden päivien tai Mukkulan kansainvälisen kirjailijakokouksen kanssa. ”Kirjamessujen suosio osoittaa, että tällaisella toiminnalla on potentiaalia. Pitää vain keksiä, miten erotutaan niistä”, Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja, kirjailija Teppo Kulmala tiivisti. Kirjakaupunkihankkeen organisaation on tarkoitus olla joustava, ja ainakin alkuvaiheessa organisoijana toimiikin Keski-Suomen kulttuuriyhdistys. Tukea saadaan myös maakuntakirjastolta, joka on luvannut kirjakaupungin käyttöön www-sivut ja tilaa tapahtumien järjestämistä varten. Jyväskylän vahvuutena on kunniakkaan kirjallisen historian lisäksi myös aktiivisesti toimiva Kirjailijatalo, joka on kansallisestikin tunnettu. Tarkoituksena ei ole aloittaa kokonaan tyhjästä, vaan rakentaa olemassaolevan toiminnan päälle. Keskustelutilaisuudessa pohdittiin myös, miten saada kustantajat ja kauppiaat mukaan toimintaan. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi M AIJA B LÅFIELDIN elokuva Maailmaa pelastamassa voitti tämänvuotisen Arktisen upeeta -elokuvakilpailun. Dokumentissa seurataan Marcel Bloemendalia, joka on kiertänyt Eurooppaa liki 30 vuoden ajan. Skitsofreeninen Marcel uskoo voivansa pelastaa maailman ja tuovansa siihen ikuisen rauhan. Tuomariston mukaan elokuvan monet tasot tarjoavat katsojalle useita eri tulkintamahdollisuuksia, ja tekijän suhde kohteeseen on läheinen ja luottamuksellinen. Lisäksi tuomaristo myönsi kunniamaininnan Pauliina Punkin elokuvalle Kuka pelkää suursyömäriä, joka ironisoi suomalaisuuden myyttejä hauskalla tavalla. Teemu Mäki -palkinto myönnettiin Marjo Viitalan elokuvalle Kotimaan uutisia, jossa ”tarkastellaan älykkäällä tavalla ihmisen ja eläimen suhdetta”. Tuomariston lausunnossa kiitetttiin nuorten ja lupaavien tekijöiden töitä, jotka osoittivat heillä olevan kykyä elokuvalliseen kerrontaan, joka ei tyydy niin sanottuun tv-dokumentin latteaan ilmaisuun. Valtakunnalliseen naispuolisille elokuvantekijöille suunnattuun kilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna yhteensä 89 ohjaustyötä. Kilpailuun kelpuutettiin vuosien 2004 – 2005 aikana valmistuneita fiktio-, dokumentti-, animaatio-, sekä kokeellisia elokuvia. Festivaalilla nähtäväksi valittiin 25 ohjaustyötä. Kilpailun tuomariston muodostivat professori ja kriitikko Pauline von Bonsdorff, ohjaaja Jan Ijäs ja kriitikko Hannu Waarala. Olli Sulopuisto Dokumentti Euroopan kiertäjästä palkittiin Arktisen upeeta -kilpailussa
Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus. WSOY 2005 Lamavuosista alkaa olla tarpeeksi vuosia aiheen kaunokirjalliseen käsittelyyn. Näin toteaa myös yksi Hannu Raittilan ”suuren lamaromaanin” Pamisoksen purkauksen henkilöistä valmistellessaan kirjan nimeä kantavaa, lamaajasta kertovaa radiokuunnelmaa. Romaani rakentuu vastaavanlaisista päällekkäisyyksistä, joissa kertojan ääni ei aina selviä lukijalle. Toisaalta todenperäisyys ei tunnukaan tärkeältä. Raittila on osannut rakentaa kunnianhimoisen tarinansa nykyhetkeen sijoittuvan osuuden kuvaamaan 2000-luvun tosi-tv-maailmaa, jossa tiedotusvälineiden fakta ja fiktio kaadetaan samaan kattilaan. Samalla kirjailija tuntuu, outoa kyllä, kyseenalaistavan mahdollisuuden puhua lama-ajan tapahtumista nykymaailman mielettömyydessä. Vuoden 1991 tapahtumia käsitellään Helsingin edessä lilluvan Pamisosaluksen tapahtumien kautta. Laman runtelemien ihmisten synkkien kertomusten ja talvisen merimaiseman kautta Raittila maalaa apokalyptisen tunnelman, joka kuvaa koko tuon ajan Suomea, kirjaimellisesti laman aallonpohjaa. Talous on romahtanut, ja ihmiset sen partaalla. Tarinan puoleenväliin lukija luulee pitelevänsä käsissään Raittilan ensimmäistä perinteiseen tyyliin rakennettua jännitysromaania. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ei tarinassa eikä koko elämässäkään. Lopussa todellisuutta edustaa enää vedenpuhdistamon rauhoittavan tarkoituksenmukainen toiminta. Johannes Kotkavirta Laman kaunokirjallisia kaikuja arviot 12 15/2005 Jarkko Martikainen: Pitkät piikit. Like 2005 Minä niin mieluusti pitäisin Jarkko Martikaisen esikoisesta varauksetta. Martikainen on vuosien saatossa osoittanut olevansa kiinnostava laulukynäilijä ja varsin sympaattinen pikkumies. Pitkät piikit -mininovellikokoelman perusteella on kuitenkin pakko kehottaa Jarkkoa pysymään lestissään, tai ainakin hiomaan ilmaisuaan kovasti. Tässä yhteydessä voisi heristää sormea kustannustoimittajankin suuntaan. Sakset käteen! Martikaisen esikoinen sisältää paljon hyvää ja muotovaliota kieltä, mutta myös paljon tökeröhköä kieltä, osoittelua, rautalangasta vääntämistä ja naiiviutta. Martikaisen oma kuvitus on mukava lisä ja parhaillaan hän yltää häivähdykseen harmsilaisesta absurdismista, mutta kirjassa on ihan liikaa rempseästi kirjoitettuja itsestäänselvyyksiä ja koukkujen puutetta. Jos pyritään olemaan näin selkeästi moralistipakinoitsija lyhytprosaistin vaatteissa, tarvitaan siihen muutakin kuin kirjoittajakoulutustasoista kerrontaa ja Kari Karikatyyri -henkilöhahmoja, jotka kantavat edustamiaan asioita, aatteita ja yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin vaateripustin kauluspaitaa. Martikaisella olisi selvästi kykyä ja silmää eriskummallisiin ja poskettomiin skenaarioihin. Tämän ovat hänen laulusanoituksensa jo osoittaneet. Valitettavasti pidemmässä muodossa ideoiden kehittely jätetään esiasteelle ja supistetaan liikaakin. Kasassa on nippu henkilöhahmojen ulkokuoria ja jännitteen puutetta. Pidemmän päälle esikoinen puuduttaa. Se on aika ikävä juttu, kun ottaa huomioon, että sivuja on alle 200, joista osa vielä kuvia. Ville Luoma-aho Satiirikon tylpät piikit Kalle Haatanen: Pitkäveteisyyden filosofiaa. Atena 2005 Yhteiskuntapolitiikan tutkija Kalle Haatanen on antanut aikalaisdiagnoosilleen länsimaisen ihmisen ajankäytöstä ja kyllääntyneisyydestä juhlallisesti nimen Pikäveteisyyden filosofiaa. Helsinkiläinen kertoo tavoitteekseensa ”antaa kaikupohjaa tai tuoda näkyviin niitä modernin ihmiselämän piirteitä, jotka latistavat elämää ja antavat pohjan pitkäveteisyyden kokemukselle. Haatanen jaaritteleekin taviksista, spektaakkelista, ajan tappamisesta, työstä ja onnesta. Valitettavan urbaaneja ja rajoittuneita ovat jotkut äijän oletuksista. Minuun ainakaan ei pesiydy ”se hieman apea vieraantuneisuuden tunne” ollessani ”kesähäissä tai jonkun kesämökillä sytyttämässä saunaa ja kohta grillaamassa makkaraa”. Silti hän sanoo olevansa ”asennemaailmaltaan liberaali”. Haatasessa raivostuttavaa on ensinnäkin hapatus itsestä: kirjan sisällöllistä antia ei ratkaisevasti lisää tieto kirjoittajan boheemista vuorokausirytmistä. Hurjinta on kuitenkin se, että tohtorismies ei osaa viitata, eikä kirjasta löydy lähdeluetteloa. Loppua kohden kirja paranee aavistuksen verran. Haatanen havainnoi ja oivaltaa. Hän tosin nostalgisoi alituiseen, kolmevitonen kun on. Loputtomat sulkeistukset tekevät kuitenkin lukemisesta työlästä. Jotta lukija ymmärtäisi Haatasen ironiaa, hänen tulisi harrastaa erilaisia medioita – niin vihjailevasti Haatanen usein kritisoi tapoja, ilmiöitä ja virallisia päätöksiä. Muutaman vuosikymmenen kuluttua useat esimerkeistä ovat jo todennäköisesti vanhentuneita. Pitkäveteisyyden filosofiaa kannattaakin lukea nimenomaan nyt. Jenni Latvala Fantastinen tylsyys L OVE R ECORDS on eittämättä Suomen maineikkain levy-yhtiö. Ei tarvitse kauheasti liioitella, vaikka väittäisi, että jokainen, joka oli 1970-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa jotakin, levytti uransa jossain vaiheessa Lovelle. Kaksimielinen kaksoissydän-logo koristi vuosikymmenen mittaan muun muassa Juicen, Hectorin, Dave Lindholmin, Maaritin, Hurriganesin, Wigwamin ja M. A. Nummisen levynkansia. Siis muun muassa. Miska Rantanen on aiemmin kirjoittanut historian Helsingin Lepakkoluolasta. Love-historia on tuon kirjan tavoin läpeensä pätevää työtä, ilahduttava poikkeus lukuisten viime vuosina markkinoille lykättyjen puolivillaisten rock-”tietokirjojen” massassa. Vaikka kirja sisältää hämmästyttävän määrän tietoa – keräilijöille on omat nippeliosuutensa siitä, miten tunnistaa Love-levyjen ensipainokset – se on hyvin jouhevaa luettavaa. Rantanen kirjoittaa asiantuntevasti niin taiteesta kuin taloudesta. A LUN ALKAEN Loven oli tarkoitus julkaista kirjallista musiikkia, jazzia ja taidemusiikkia. Viimemainittu jäi Loven katalogissa marginaaliseksi ilmiöksi, mutta rockista tuli kuin puolivahingossa keskeisin tuotantosuunta. ”Kirjallinen musiikki” puolestaan löysi linjansa vasemmistolaisen laululiikkeen myötä. Poliittiset laulut pysyivät yhtiön ohjelmassa loppuun asti, ja etenkin 1970-luvun alkupuoliskolla ne myivätkin hyvin. Rantanen arvioi, että ilman Loven julkaisukanavaa taistolaisuus olisi jäänyt marginaalisemmaksi ilmiöksi. Poliittisesti motivoitunut tuotanto toi suomalaisten ulottuville musiikkia monista maista, jotka normaaleilta levy-yhtiöiltä jäivät unholaan, kuten Angolasta ja Albaniasta. Pieni erä keväällä 1971 julkaistua guinea-bissaulaista musiikkia sisältävää lp:tä salakuljetettiin sotilasjuntan hallitsemaan Portugaliin pakkaamalla se M. A. Nummisen levynkansiin! L OVE R ECORDSIN päättivät perustaa Atte Blom, Otto Donner ja Christian Schwindt vuonna 1966 Kivelän sairaalan vessassa. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan levy-yhtiö oli miehille rakas harrastus. Vasta vuonna 1970 he alkoivat maksaa itselleen palkkaa. Oikeaan osuneet artistivalinnat ja suomalaisen rockin nousu johtivat kuitenkin levy-yhtiön nopeaan kasvuun 70-luvulla. Loven maine perustuu osittain yhtiön idealistiseen tapaan tehdä bisnestä. Taiteilijoille annettiin vapaat kädet tehdä juuri sitä, mitä halusivat. Julkaisuohjelmaan kuului paljon sellaistakin – esimerkiksi etnistä – musiikkia, jonka ei odotettukaan myyvän, mutta joka nähtiin silti tärkeäksi tuoda julki. Ja toisinaan juuri ”epäkaupallisista” lähtökohdista tehdyt levyt osoittautuivat kaupallisiksi menestyksiksi. Tinkimättömiä olivat usein myös yhtiön artistit. Barbra Streisand olisi halunnut levyttää Jim Pembroken sävellyksen Lost Without A Trace, mutta tämä ei lämmennyt ajatukselle. Abba houkutteli ruotsalais-suomalaista Made In Swedenia kiertuebändikseen, mutta yhtyeen suomalaisjäsenet kieltäytyivät. Oma lukunsa on kymmeniä tuhansia myynyt Hurriganes, jonka tuomilla rahoilla Lovella oli mahdollisuus olla vielä piirun verran idealistisempi. Hurriganes oli myös ensimmäinen yhtye, jonka kanssa Love teki kirjallisen levytyssopimuksen – sitä ennen oli pärjätty suullisilla herrasmiessopimuksilla. J ÄLKIVIISAASTI on helppo todeta, että rahtunen tiukkaa talousajattelua ei olisi ollut levy-yhtiössä pahitteeksi. Kaikki voitot sijoitettiin uuteen tuotantoon, eikä pahan päivän varalle jätetty mitään. Toimintalogiikka nojasi oletukseen jatkuvasti kasvavasta äänitemyynnistä. Vuonna 1977 iski lama, ja vastikään uuden studion rakentanut firma huomasi olevansa niin sanotussa kusessa. Seuraavan vuoden alussa suurin osa työntekijöistä jouduttiin irtisanomaan. Talousvaikeuksissa kamppailleen Loven loppuvaiheet ovat tarinan kiintoisimpia. Yhtiötä koitettiin pelastaa osakeannilla, jota tukemaan vasemmistolainen kulttuuriväki keräsi adressia. Allekirjoittajien joukossa oli muun muassa Väinö Linna. Love vältti konkurssin kertaalleen ennakkoperintälain muutoksen ansiosta. Tämän jälkeen rahoitusapua etsittiin ammattiliittojen ja vasemmiston kulttuurijärjestöjen suunnalta. Neuvotteluja oli junailemassa muuan Paavo Lipponen. Yhteistä säveltä ei kuitenkaan löytynyt, ja Love ajautui lopulta konkurssiin kesällä 1979. L OVEN RUNSAASTI julkaisemat progressiivinen rock ja poliittinen laulu alkoivat nekin 70-luvun lopulla tallautua historian jalkoihin. Atte Blomin vainun ansiosta yhtiössä kuitenkin osattiin reagoida musiikilliseen murrokseen. Loven 70-luvun lopun kiinnityksiin kuuluivat muun muassa Pelle Miljoona, Leevi & The Leavings sekä Tuomari Nurmio. Loven perustajat olivat suomenruotsalaisia. Mielenkiintoista ja sopivaa kyllä, Loven historian on kustantanut suomenruotsalainen Schildts. Tack för alla. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.fi Miska Rantanen: Love Records 1966 – 1979. Schildts 2005. Rakkaudella Lovesta Legendaarinen levy-yhtiö sai arvoisensa historian Kaj Chydenius: Lauluja (1966), Rauli Badding Somerjoki: Muotokuva (1973), Pohjalla (1978). Tabula Rasa: s/t (1975), Poliittisten laulujen parhaat (1972). Martikaisen puuduttava esikoinen.
TI 29. 11. kello 19 Franck Landron: Tekstiilit (Ranska 2004) K-15 Kaikki pikkujouluihin ohjelmaa tarjoavat tahot teatteriryhmistä stand up -koomikoihin ovat jo kaivaneet varastoistaan takuuvarmat nauratuskikat, joista yksi on alastomuus tai muutoin seksuaalisuuteen liittyvä tarinointi. Kino liittyy tähän joukkoon näyttämällä Franck Landronin komedian tavallisen porvarisperheen seikkailusta nudistien eli naturistien joukossa. Pariisilaispariskunta, jörö Olivier (Alexandre Brasseur) ja kerrassaan ihastuttava Sophie (Barbara Schultz), haluaa viedä perheen lomalle pois kaupungista, jonnekin meren rannalle, ja löytävät halvan vuokramökin La Ventun saarelta. Idyllinen lomamökki sijaitsee keskellä naturistiyhteisöä, mikä seikka paljastuu lomailijoille vasta paikan päällä. Osa yhteisön jäsenistä on suvaitsevaisia – mikäs siinä, jos nyt joku välttämättä haluaa pitää vaatteet päällään – mutta osa ryhtyy painostamaan loma-asukkaita oman yhteisönsä norminmukaiseen olemiseen muun muassa pilkkaamalla vaatetettuja lomalaisia tekstiileiksi. Mökkiläisten lähinaapurit ottavat erityiseksi huolekseen kauniin Sophien vapauttamisen. Käsivarakameran käyttö päiväajan tapahtumia kuvattaessa luo katsojalle lomatunnelmaa, yöllisissä ympyröissä huojuva kuva saa katsojan samastumaan tirkistelijöihin. Hauskoja hetkiä elokuva tarjoaa erityisesti alussa, ja niille, jotka tykkäävät tisseistä (ja kaikkihan tykkäävät!), elokuva on omiaan. Riitta Koikkalainen 13 15/2005 MENOT Tanssiteatteri Krampin väki mietiskeli kesän ja syksyn aikana, miksi ihminen uskoo. Lähtökohtaa jalostettiin puhumalla, improvisoiduilla liikkeillä ja ripauksella myöhäisten iltojen luovaa hulluutta. Osittain improvisaatioon ja interaktiiviseen kommunikaatioon perustuva esitys pohdiskelee rituaalien ja yhteisön merkitystä ihmiselle. Sen, millainen soppa näistä aineksista on syntynyt, voi tarkistaa Rituaaliesityksestä, joka pyörii vielä marraskuun loppuun saakka Vakiopaineen teatteritilassa. Tanssiteatteri Kramppi: Rituaali. Esitykset Vakiopaineessa to 24.11. ja la 26.11 kello 20. Tanssiteatteri tutkii rituaaleja "Katto on paikka, jonne kiivetään, jossa unelmoidaan, ja jossa tehdään päätöksiä." Näin kuvailevat draamakasvatuksen peruskurssin opiskelijat draamatyöpajasta syntynyttä näytelmäänsä. Esitys yhdistää tekijöiden mukaan runomatineaa ja eeppistä teatteria. Kattotarinoita tutkii tabuja ja julkisivuja: mitä tehdä, kun oman sisäisen todellisuuden äkillinen näyttäytyminen aiheuttaa hämmennystä? Draamakasvatuksen approlaisten Kattotarinoita-näytelmä Juomatehtaan draamastudiossa. Ensi-ilta ke 23.11. kello 19; esitykset to 24.11. kello 19 ja pe 25.11. kello 18. Vapaa pääsy. Draamakasvatuksen approlaiset pesiytyvät nyt katoille Jelmun väellä on varsin erikoinen huumorintaju, jos marras–joulukuun vaihteen esiintyjäkimarasta voi jotain päätellä – siinä määrin erilaisia artisteja on peräkkäisille päiville buukattu. Keskiviikkona 30.11. paikalle saapuu pitkään odotettu Ruotsin räyhäpoppoo The Hellacopters, ja torstaina mennään kovaa ja korkealle Sonata Arctican mukana. Näiden kahden rämistelyn jälkeen seuraavana onkin kaikkien musiikkinörttien oma lemmikki, eli Absoluuttinen Nollapiste. Ikään kuin tällaisessa genreheilurissa ei olisi riittämiin, lauantaina lavalle kipuaa Anna-Mari Kähärän orkesteri. Farkut vai sammarit? Ota siitä nyt selvää. Ke 30.11. The Hellacopters, liput 20 euroa. To 1.12. Sonata Arctica, liput 14 euroa. Pe 2.12. Absoluuttinen Nollapiste, liput 8 euroa. La 3.12. Anna-Mari Kähärän orkesteri, liput 10 euroa. Lutakko hämmentää kuulijat tekemistä Pop/Rock/Jazz/Klubit Lutakko: Ke 23. ja to 24.11. CMX, Pe 25.11. The Crash + Viola, La 26.11. Green Carnation (NOR) + Battlelore + Deathlike Silence, Ke 30.11. The Hellacopters, To 1.12. Sonata Arctica, Pe 2.12. Absoluuttinen Nollapiste, La 3.12. Anna-Mari Kähärän Orkesteri, Su 4.12. Rähinä live!, Ti 6.12. Teräsbetoni + Elias Viljanen & Evil Spirit. Bar 68: Pe 25.11 Jolly Jumpers, La 26.11 Bitch Alert, Pe 2.12 Black League, La 3.12 Rebelhead. Blaze: Ke 23.11. Di Loudness: reggae bashment, La 26.11. Roistola-lumilautaleffan ensi-iltabileet, Ke 30.11. DJ Orkidea Mix-CD release tour: DJ:t Orkidea, Juho Kahilainen & Nitro. Ilokivi: Pe 25.11. Etnoyö: Snekka + C·s + Wolandoo + Mami Wata, LA 26.11. Seisomapaikkaklubi, Ti 6.12. JYYn pikkujoulut. Jazz Bar: Pe 18.11. Baby Boy Varhama Blues Band, La 19.11. Maj Jam (SoulR&B), Ke 23.11. Leni Stern (USA), To 24.11. Turgan Trio: Severi Pyysalo, Marko Timonen, Tuure Koski, Pe 25.11. Coversnake, La 26.11. Willie & the Wolves Levynjulkaisukeikka, Ti 29.11. Wanhan Jazzin Ystävät & Dixie Harlem + jamit, Ke 30.11. Ilkka Rantamäki & New Shades of Blues + jamit , To 1.12. Teddy Rok Seven Jazzliitto, Pe 2.12. Maiden Madness, La 3.12. Järvisen Lentokone & Radius X, Su 4.12. Selma, Ma 5.12. Lucie Niemelä Band. Redneck: Ke 23.11. Miss Treatment (FIN) + Scary B.O.O.M. (RUS), Pe 25.11. 20-vuotistaiteilijajuhlat!: Garbo, Pe 2.12. Sister Flo, Su 4.12. Lauri Tähkä & Elonkerjuu-orkesteri. Fever: Pe 25.11. Radio Helsinki -klubi Vakiopaine: Pe 25.11. Ei Mikko Alatalo plays Mikko Alatalo, Su 27.11. Alipaineklubi, La 3.12. Ville Härkönen & Velvet, Ti 6.12. Itsenäisyyspäivän tanssitapahtuma Rentukka: La 26.11. The Outsiders plays Ramones. Klassinen Jyväskylän Sinfonia: Rakkauslauluja: Ke 23.11. klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Revontulen Aurorasali Riku Niemi, kapellimestari, Maria Lund ja Pentti Hietanen. Kaanaanmaa: Ke 30.11. klo 19 Taulumäen kirkko. Jan Söderblom, kapellimestari, Jukka Perko, saksofoni. Ajattomia tulkintoja tutuista virsistä yhdessä Jyväskylän maaseurakunnan kanssa. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Pohjolan metson hovissa – Matti Rikkosen valokuvanäyttely 19.11. alkaen Alahallissa. Perusnäyttelyt: Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Maalarin maisema – Keskisuomalaista kuvataidetta Keski-Suomen museon kokoelmista. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Arkkitehti Aino Aallon elämäntyö -näyttely Alvar Aalto museon Studiossa. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Vaihtuva näyttely Minun Indonesiani. Suvun joulu – Jouluinen näyttely Suomen Nukketaiteilijoilta. Jyväskylän taidemuseo, Holvi: Roi Vaara – Ars Fennica 05 25.11. alkaen. Klovnin kyyneleet – Alice Kairan maalauksia 1.12. alkaen. Galleria Becker: 26. – 27.11. Saskioiden myyjäiset, 30.11. alkaen Hanna Holma. Galleria Harmonia: 24. 11. alkaen Markus Henttonen: To be on View, Luovan valokuvauksen keskus. Galleria Mystic: Tilkkujemmarit. Ilokivi: Juha Mäkinen: Päässäni on hakkuuaukio 29.11. asti. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: La 26.11. klo 13 Maestro, klo 19 Juoruja, klo 14 Pikkusinisiipi. Ti 29.11. klo 19 Juoruja, klo 18 Keisarin uudet vaatteet, Nukketeatteri Rooman vierailu. Ke 30.11. klo 19 Juoruja, klo 9, 10 ja 18 Keisarin uudet vaatteet. To 01.12. klo 19 Juoruja, klo 9, 10 ja 18 Keisarin uudet vaatteet. Pe 02.12 klo 19 Mies se on vainajakin, klo 9 ja 10 Keisarin uudet vaatteet, klo 19 Mobile Horror. La 03.12. klo 13 Mies se on vainajakin, klo 19 Maestro, klo 14 Mobile Horror. Jyväskylän Huoneteatteri: Ke 23.11. klo 19 Vanja-eno. Pe 25.11. klo 19 Vanja-eno (loppuunmyyty). La 26.11. klo 19 Vanjaeno. Su 27.11. klo 15 Suhdesouppia. Ke 30.11. klo 19 Suhdesouppia. To 1.12. klo 19 Suhdesouppia. Pe 2.12. klo 19 Suhdesouppia (loppuunmyyty). La 3.12. klo 19 Suhdesouppia. Su 4.12. klo 15 Suhdesouppia. Ma 5.12. klo 19 Vanja-Eno, lisäesitys. Vakiopaine: Tanssiteatteri Kramppi: Rituaali To 24. ja La 26.11. klo 20. Ylioppilasteatteri: Murtumia Ma 28.11. ja Su 4.12. Muut Sauli Niinistö vierailee Jyväskylän yliopiston kampuksella Ke 23.11., ja on opiskelijoiden tavattavissa klo 11 – 11.30 MaA-rakennuksen aulassa. Klo 16 – 17 avoin yleisötilaisuus Agorassa. Netti-tv Vision suora lähetys Ke 23.11. klo 17 Tourulasta, ohjelman teemana synti. Menovinkit sähköpostitse osoitteella jylkkari-menot@jyy.fi Tekstiileissä porvarisperhe seikkailee nudistien joukossa. J YVÄSKYLÄÄN SAAPUVA performanssitaiteilija Roi Vaaran työtä esittelevä näyttely on tähän mennessä miehen laajin esittäytyminen Suomessa. Tänä vuonna Ars Fennica -palkinnon voittanut Vaara on kansainvälisesti tunnettu taiteilija, joka on tehnyt performansseja yli neljännesvuosisadan. Vaara on ensimmäinen koskaan Ars Fennica -ehdokkaana ollut performanssitaiteilija. Palkinnosta päättänyt Peter Doroshenko perustelikin Vaaran valintaa toteamalla tällä olevan käsittämättömän kyvyn herättää keskustelua, ja että ”hänen ilmaisuunsa kätkeytyvä taituruus luo yllättäviä vaikutuksia ujuttamalla joukkoon ripauksen kokonaisuutta horjuttavaa mustaa huumoria”. Läpimurtonsa taiteilija teki vuonna 1983 hämmästyttämällä ihmisiä kulkien kaupungilla valkoiseksi maalattuna. Hän on toistanut saman performanssin myöhemmin useita kertoja. Roi Vaaralla on myös linkki Jyväskylään. Hän opiskeli täällä 1970-luvulla taiteen tutkimusta. Näyttelyssä on mukana dokumenttikuvia sekä videoita Vaaran performansseista ympäri maailmaa. Olli Sulopuisto Roi Vaara – Ars Fennica 05 -näyttely Jyväskylän kaupunginmuseon Suojassa 25.11. alkaen. Liput aikuiset 4 euroa, opiskelijat 2 euroa. Perjantaisin vapaa pääsy. Performanssien palkittu taitaja M ERLE A DDISON Pirstaloitunut todellisuus. Live Biennial of Performance Art, Grunt Gallery, Vancouver, Kanada 2003.
K ÄNNYKKÄ SOI yliopiston pääkirjastossa. Tenttiin lukeva opiskelija menee aulaan rupattelemaan Pariisissa vaihdossa olevan kaverinsa kanssa. Tunnin puhelun hinta on molemmille sopiva: nolla euroa. Vuoden kuluttua tämä näky ei ole enää mahdoton. Internetin kautta välitettävät puhelut ovat yleistyneet nopeasti, ja kohta kännyköihin tulee mahdollisuus soittaa nettipuheluita tavallisten puheluiden rinnalla. Jos soittaja ja vastaanottaja ovat langattoman laajakaistaverkon alueella, nettipuhelut sisältyvät laajakaistan hintaan. Monessa firmassa, kahvilassa tai esimerkiksi pääkirjastossa on jo nyt ilmainen langaton laajakaista. Ainoa asia, mikä vielä puuttuu, ovat langattomassa laajakaistayhteydessä toimivat matkapuhelimet. Tämäkin ongelma ratkeaa pian. Puhelinyhtiö Motorola julkaisi laajakaistakännykkänsä syyskuun puolivälissä. Nokia seuraa perässä julkaisemalla nettipuheluihin kykenevän bisnespuhelimen joulukuussa ja karvahattumallin ensi keväänä. Myös kodin tavallisesta laajakaistayhteydestä saa tehtyä langattoman 50 euron hintaisella lisälaitteella. P UHELINOPERAATTOREILLE nettipuheluiden yleistyminen on myrkkyä. Nokian mukaan Länsi-Euroopassa 88 prosenttia puheluista soitetaan kotoa tai työpaikalta. TeliaSoneran tuotekehitysjohtaja Pasi Mehtonen toppuuttelee innostusta. Osa puheluista siirtyy nettiin, mutta jollakulla pitää silti olla langat käsissä. ”Aina tarvitaan joku taho, joka takaa asiakkaalle saumattoman palvelun”, Mehtonen sanoo. Sonera testaa tällä hetkellä Tanskassa nettipuheluiden mahdollisuuksia. ”Teknologia on vielä lapsenkengissä. Lähinnä varaudumme siihen, että markkinoille alkaa tulla nettipuheluihin soveltuvia laitteita.” Talouslehti The Economist ennustaa, että yleistyvät nettipuhelut pakottavat puhelinyritykset muuttamaan hinnoitteluaan. Jatkossa puheluista ei enää velotettaisi minuuttitaksan mukaan, vaan kiinteä summa kuukausittain. Ensimmäisenä nettipuheluista kärsivät Mehtosen mukaan ulkomaanpuheluita välittävät yritykset. Ulkomaanpuheluista voi saada nopeasti jopa satojen eurojen säästöjä. Näin suurten summien takia ihmiset jaksavat nähdä jo jonkin verran vaivaa. S UURI ONGELMA nettipuheluiden tiellä on se, että yhtenäistä tekniikkaa ei ole olemassa. Operaattoreita on jo nyt satoja. Suurimmalla nettipuheluiden välittäjällä, ruotsalaisella Skypellä, on tällä hetkellä 54 miljoonaa asiakasta. Sen puhelut ovat ilmaisia, mutta ainoastaan yhdestä Skype-puhelimesta toiseen. Tekniikka on suljettua, eli kukaan muu ei voi välittää Skype-puheluita. Jos yhden nettipuhelinfirman liittymästä ei voi soittaa toiseen ilmaiseksi, koko nettipuheluiden ajatus kärsii. ”Hinnoittelukuvio on niin sekava, että ei tiedä, mikä puheluiden hinta tulee olemaan todellisuudessa. Sitten kun alkaa olla laitteita, nähdään, miten operaattorit ja muut alan pelurit hinnoittelevat tuotteitaan”, sanoo Nokian teknologiaviestinnän päällikkö Hannu Markus. Nettipuheluihin kuitenkin uskotaan vahvasti. Internet-huutokauppa Ebay osti syyskuun alussa Skypen. Kauppahinta oli 3,3 miljardia euroa. Nyt jännitetään, oliko kyseessä nerokas investointi vai uusin kupla nettihuuman aiheuttamien turhien rahareikien pitkässä sarjassa. Esa Mäkinen jylkkari@jyy.fi LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 48,00 e. M IKÄ ON SE TUNNE , joka pyörittää maailmaa? En tarkoita mitään pientä sisäistä kihelmöintiä tai kutinaa. Minä tarkoitan aikuisen naisen tuntemaa pidäkkeetöntä ja villiä vihaa. Viha on voima, joka auttaa meitä selviämään matkaseuraksi arvotusta rupusakista tällä helvetin ikuisesti kestävällä junamatkalla syntymän seisakkeelta kuoleman matkakeskukseen. Ohessa oma top 3 -listani aiheesta ihmiskunnan inhokit. T EKOERIKOISET IHMISET : Tyyppi, jolla ei ole henkistä kanttia koota itselleen sopivaa tyyliä ja elämäntapaa omin neuvoin oksennukseensa tukehtuneita julkkuja apinoimatta, ei ole kuluttamansa hapen arvoinen. Muita tapoja osoittaa tekoerikoisuutta on ylistää elokuvaa tai kirjaa, josta ei ole ymmärtänyt yhtään mitään, tai kertoa löytäneensä Vastauksen Kysymyksiin jostain biisistä, jonka on hädin tuskin kuullut. Saunan taakse vaan kaikki ja tunkilla päähän, sanon minä. I HMISET , JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ nauramisen ihanuutta: Aina löytyy ihmisiä, jotka pelkäävät nauraa ääneen tai näyttää muutenkaan tunteitaan. He jankuttavat alvariinsa, ettei tyhjännaurajasta tule miestä. Nämä tyypit kulkevat läpi elämänsä naama norsunpimperolla, usein täysin syyttä. Samalla he julistavat toivottomuuden evankeliumia läheisilleen. Haluaisin muistuttaa näitä ihmisiä kahdesta asiasta. Ensinnäkään en halua koskaan tulla mieheksi. Toisekseen siellä saunan takana on tilaa myös teille. I HMISET , JOTKA ARVOSTELEVAT avoimesti toisten musiikkimakua: Tähän joukkoon kuuluu se tyyppi, joka valittaa bileissä koko ajan taustamusiikista ja arvostelee sitä kovin sanakääntein, vaikka illan isäntä tai emäntä on juuri kertonut koonneensa cd:n juhlia varten lempikappaleistaan. Jos kuulut tähän ryhmään, ota neuvostani vaarin. Mikäli mörkörokki tai 80-luvun syntikkapoppi ei kolahda, pidä se omana tietonasi ja mene muualle vinkumaan. Mikko Kuus-kuus-kuustonen on varmasti keikalla jossain. Juuri nyt. Mene sinne. N ÄITÄ IHMISIÄ minä vihaan aidosti (nimet muutettu): Leo Anttila (Löysi Jimi Hendrixin ihan uudella tavalla kriisiydyttyään, kun sosiologian tentti ei mennyt läpi.) Orvokki Laulainen (On viimeiset kaksikymmentä vuotta padonnut tunteensa ja aikoo jatkaa samaan malliin. Pitää kaikkia ääneen nauravia naisia kurtisaaneina.) Antero Kolehmainen (Diggailee Pandoraa, eikä edes yritä peitellä sitä.) L ÖYSITKÖ ITSESI listalta? Jos et, palaa asiaan myöhemmin. Päivitän listaa koko ajan. Huomenna voit jo yllättyä iloisesti! Naisen viha on voima jälkikirjoitus Tiina Koponen TI 22. 11. Sienirisotto Värikäs uunikala Jauhelihapihvit, tomaattikastike KE 23. 11. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Kinkkukiusaus Curryporsaspata TO 24. 11. Kasvissosekeitto Tonnikalatortillat Broilerpyörykät PE 25. 11. Kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Kalaleike, sitruunakastike MA 28. 11. Kasvispata Ranskalainen kala Riistapihvi TI 29. 11. Kasvispyttipannu Lohipyörykät Chili con carne KE 30. 11. Kasvisjuustokeitto Juustoinen kirjolohikastike Porsaanleike, sinappikastike TO 1. 12. Kesäkurpitsaherkku Jauheliha-juustokääryle Kalkkunabarbequekastike PE 2. 12. Punajuuri-aurajuustokiusaus Tonnikalakastike, spaghetti Pyttipannu MA 5. 12. Kasvispihvit Sitruunainen turskaleike, ruohosipulikastike Jauhelihawokki Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Ilmaiset nettipuhelut kännykällä pian totta sohwi 1x100 suoraan painoon Jylkkäri ilmestyy myös ensi vuonna: 1/2005 18. tammikuuta 2/2005 1. helmikuuta 3/2005 15. helmikuuta 4/2005 1. maaliskuuta J ANIC L EINO
Sosdem-nuoret 2x50 suoraan painoon ?????????? ??? ? ?????? ????????? ???? ???? ?? ???? ???? ? ??????? ???????????????????????????????? Vituttaako? Kerro meille. jylkkari@jyy.fi
Seuraava numero on vuoden viimeinen. Ei kyllä uskoisi. dna 5x190 pirunnyrkki suoraan painoon Tilaa Jylkkäri kotiin. Hinta vain 25 euroa vuodessa, JYYn jäsenille 8 euroa. Soita (014) 60 7726 tai meilaa jylkkari@jyy.fi