MlJKE»l KAKSITOISTA 1 8 . LOKAKUUTA 20S8 SISÄLTÖÄ Ihmeitä öisen taivallan Jyväskylän tähtiseura Siriuksen tähtitorni laitteineen on harrastajatasolla Suomen huippua. Itse Yhdysvaltain avaruushallitus NASA on kiinnostunut siellä tehdyistä havainnoista. Toimittajamme ihasteli avaruutta Nyrölässä pitkän linjan tähtiharrastaja Arto Oksasen vieraana. KESKIAUKEAMA PÄÄKIRJOITUS 4. LOKAKUUTA 2000 Toivo kuuluu Keinuheppa ei sorru muovlkulttuuriin Jokainen keinuhevonen on ainutlaatui• , s nen. Tämän tietää puuseppä Terhi Äi(\ käs, joka on erikoistunut tekemään keinuheppoja puusta tietenkin, perinteitä kunnioittaen. SIVU 17 Vaalit vyöryvät kampuksellekin Kohdakkoin koittavat kunnallisvaalit toivat seitsemän nuorehkoa opiskelijaehdokasta JYYn paneeliin laittamaan kaupungin, isänmaan ia opiskelijan asiat ojennukseen. SIVU 9 : J r \ i i s k y l u n yliopiston y l i o p p i l a s k u n n a n j u l k a i s u , joka ilmestyy yliopiston lukukausien aikana. 16 kettoa vuodessa. « K U L T T I i-, mielipidejo tiedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. P u n t o i m i l l n j n Juha Kauppinen (014)2603359.040 5840414 luho@st.iyu.li Toimittein!: Annoksi» Väninniemi (014) 260 3360,040 5381904 onnwoi@st.iyu.fi Tuomas Tirkkonen (014)2603360,050 524 5128 tuonik@sl.iyu.fi Toimitus Jyväskylän ylioppilastalo Keskussoiiaolonlie 2 40600 Jyväskylä fa (014)2603928 Sähköposti iy!ltai@<c.jyufi Verkkolehti tfHVfjyufiyiylkkori Taloudenhoitaja jo toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014)607226 JVY:n jäsenille kotiin kcnnethino Jylkkäri moksoo 50 morkkoo. Osoitteenmuutokset mnkeskustoimisio, (014) 260 3355 Ilmoitusmyynti tmi Martti Mikkonen (014)272166.0400642533 fo«(OI4)272163 Ylioopiloslchtien valtakunnallinen ilmoitusmyynti Rrunnyrkki Oy (02)2331222 llmoituksenvalmisraja Grafiikko Rutanen (014)216315.0505962444 grafiikta.ratonen@co.inet.fi I l m o i t u s h i n n a t tekstissä 6.00mk/pmm tokosMi 7.00mk/pmm nxjorapotkkolisä 0.65 mk/pmm etusivu 9.00 mk/pmm (etusivu myydään oinoastoon kokonoan) Värihimial yksi fisävöii 450 mk neliväri 1350 mk Jylkkäri ei ole orvonlisäveiollinen. joten hintoihin ei lisätä veroa. Painopaikka Lehtisepäl Oy. Pieksämäki (015)7234212. BSM 0356-7362 KUNNIN KUW: JUHA KAUPPINEN ILMESTYSSYKSY 2 : 1.111 5 1 1 . 29.11. 13.12. 24.10. 9.11. 25.11. 7.12. äh. Järjestöilmoitusten deadline päivää aikaisemmin!! Ristiinnaulitsen itseni kirjoittamalla politiikasta, jota luisuharteisempaa hahmoa ei nyky-yhteiskunnassa kaiketi ole. Politiikka ei kiinnosta ketään, ja mikä surullisinta, poliitikkojen valtakin alkaa olla lähinnä taskulämmin vitsi. Vallan nyörit ovat luisevilla käsillän poliitikoilta varastaneet jorma ollila -kloonit hangaround -klubeineen. Heidän seurakuntansa nimi on markkinavoimat. Mutta politiikasta. Ja tulevista kunnallisvaaleista. Nythän on nimittäin niin, että politiikan laskusuhdanne johtuu nuorten ihmisten kiinnostuksen lerpsahtamisesta. Politiikasta puuttuu kapina, sanotaan. Nuoria puolestaan kiinnostaa kapina, joten kovin vaikeasta yhtälöstä ei ole kyse. Muutamat puolueet ovat tulevissa vaaleissa päättäneet saada nuoret jälleen liikekannalle (uuttahan tällainen ei olisi: muun muassa vuoden 1979 eduskuntavaaleissa kolme neljäsosaa 18-30 -vuotiaista käytti äänioikeuttaan). Näiden puolueiden viisastenkivi on vaalilistoille imuroitu nuoriso. Puolueiden johdossa arvellaan, että jos ehdokkaiksi saadaan haalittua muhkea joukko nuoria, niin johan rämpivät toiset nuoret lipukkeita leimauttamaan. Toimiiko? Toivottavasti toimii. Kysymyksiä on ainoastaan yksi: ovatko nämä ehdokasnuoret oikeasti nuoria? Kaikkihan me olemme kuulleet puhuttavan nuorista ruumiista, joiden sisällä mullistelevat vanhat sielut. Näillä kummajaisilla on nimikin: pikkuvanhat. Sellaisia matkijoita ei listoille kaivata. Kyllä nuoren pitää olla nuori: sisältä ja päältä. Kunnallisvaaleista jaarittaessa mieleeni juolahtaa toinenkin vääjäämättä lähestyvä valintatilaisuus, nimittäin JYYn edustajistovaalit loka-marraskuussa. Ehkä olet kuullut 'edareista', ja tiedät, että heitä kannattaa äänestää. Siinä leirissä, jos missä, lepää valta ja toivo ja mahdollisuus, jota ei saa jättää käyttämättä. Mikäli olet sellainen illiäinen, että jätät äänestämättä, ja luulet olevasi osa jotain protestia, niin kuulehan: hölmömpää protestia ei ole olemassakaan. Jos Sinä jätät äänestämättä, käynnistyy vallankumous. Vallankumous, jonka seurauksena toivo siirtyy nuorilta vanhoille. Ei sillä, että vanhoissa jotain vikaa olisi. Heistä vain ei ole toivoa käsittelemään. Se homma kuuluu nuorille. Aina. JUHA KAUPPINEN VIERAASTA PÄÄSTÄ Istuisitko kanssani penkille? Kun syksy on fakta eli kun kaikkien kävelykadun vastaantulijoiden kädet ovat syvällä paittoon taskuissa ja koiran pafkat katujen varsilla jäässä, täyttää ihmisen ikävä toisen luo. Aurinko sammuu kohta seitsemältä, hameet ovat naftaliinissa ja sterkat osaavat soittaa vain sydämen vereslihalle riipiviä bluesbiisejä. Syys-lokakuun vaihteessa Alma aloittaa Ensionsa etsinnät uuden ajan karaoke-bingoista, Shellin baareista tai muista räkälöistä. "Käytkö täällä usein?", Ensio liimautuu Alman kylkeen. "Kuulostanko vanhalta piialta, jos vastaan kyllä?", Alma lyö kättä polveen tirskuen ja välillä villisti vinkaisten. Hän toivoo, ettei Ensio huomaa hikiläikkiä kukallisen nylonpaidan kainaloissa. Jos ei ole koiraa karvoihin katsomista, niin ei se rakkaudenkaipuukaan ikää kysele. Jos et ole löytänyt omaa hanipuppeliasi, hönötöppöäsi tai ommoo kultoo vielä kuudenkymmenen vuoden etsintöjen jälkeenkään, miksi heittäisit kirveesi kaivoon juuri tänä syssynä? Eihän sitä koskaan tiedä, milloin se onni potkaisee. Juuri ennen täydellistä pimennystä usein kirkastuu ja asioillahan on tapana järjestyä. Myös nuoret sydämet himoitsevat lämpöistä kainaloa, johon käpertyä kun kesäkissat ja -kollit ovat enää valokuvina albumeissa ja runoina pöytälaatikoissa. Bilehiinen vaellusmekat, lihatiskidiscot, ovat pullollansa seuraa kaipaavaa nuorta lihaa. "Meille vai teille?", Ethän korskuu johon Amanda muka närkästyneenä: "Toihan oli mun repliikki. Missä tasa-arvo?" Olo on pvc:tä ja olutta. Myöskään esiteinien ikävään ei pidä suhtautua halveksuen. Kaikille kun eivät beverlyhillsdylan.it riitä eikä lattarikesän jälkeen A2kokoiset rickymartinitkaan tuo mieleen kuin surulliset muistot rippileirin ihanasta isosesta. Siitä, joka istui kerran iltanuotiolla vieressä ja otti kädestä kun pastori niin kaikkia kehotti tekemään. "Ja ihan kuin, ihan kuin hän todellakin olisi viivytellyt sormiensa irrottamista viimeisen virren jälkeen..." "Tuu mun tietskariin" olo lienee monen www-ihmisen kohtalona näin syksyisin. On kivaa kyhnöttää omassa pikku kammarissa, oman pikku koneen ääressä kun Tiimarista ostetut tuikkukynttilät hehkuvat kilpaa lämpöpatterin kanssa ja paha, kylmä maailma tuntuu jäävän kerrassaan jonnekin kauas. "Extreme79: mullo kylmä ja paleltaa.. .haluisko joku lämmittää tällasen pienen peikkopojan sormia ja vaikka vähän muutakin. Siis sydäntä. Afrodite->Extreme79: Joo. Mä oon 177cmja56kg,OK?? XXX." Leikkikäähän lapset puista pudonneilla lehdillä ja muistakaa, että ne voivat olla yöpakkasten jälkeen 1 i u k k a i t a. Ja jos syysiltojenne ratoksi alatte neuloa potentiaaliselle poikaystäväehdokkaalle villapaitaa, tehkääkin paidasta kaiken varalta iso. Eihän sitä koskaan tiedä millainen Arsi sieltä (kenelle sitten mistäkin) haaviin takertuu... MARJA-TERTTU PULLIAINEN iiftiHimv ii [lllllllillHMi]
NUMERO KAKSITOISTA • 18. LOKAKUUTA 2000 • 40. VUOSIKERTA http://www.jyu.fi/jylkkari Suomen yliopistoihin on vuoden 1998 jälkeen nimitetty 131 professoria. Viran täytön mahdollisia menettelytapoja on kaksi: hakumenetelmä ja kutsumismenetelmä. Avoimen haun pitäisi olla menetelmistä tavallisempi, eräänlainen normikäytäntö. Tilastot kertovat kuitenkin muuta: 1998 jälkeen täytetyistä professuureista 57 on täytetty hakumenetelmällä ja 79 kutsumalla. Henkilö voidaan kutsua professoriksi ilman hakua kahdessa tapauksessa: jos hän on erittäin ansioitunut tai jos kyseessä on määräaikainen professuuri. Määräaikaisten professuurien määrän lisääntyminen viime vuosina on kaiketi vaikuttanut siihen, että myös kutsuntamenettelyllä täytettyjen professuurien määrä on kasvanut. Ajansäästö ei kelpaa perusteeksi Professuurin määräaikaisuuden ja henkilön ylivoimaisen pätevyyden ohella kelpasi aiemmin syyksi myös kiire. Juhani Saarivuo opetusministeriöstä kertoo: "Kutsuntamenettely otettiin käyttöön kun yliopistot kasvoivat kovaa vauhtia ja virkoja piti saada täytettyä perinteisiä keinoja nopeammin. Vuoden -98 lakiuudistuksen jälkeen ajansäästö ei kuitenkaan enää ole sellaisenaan kelvannut perusteeksi kutsumenettelylle." Saari vuon mukaan kutsuntamenettelyä ei opetusministeriön tietojen mukaan ole käytetty väärin, siis siten, että epäpätevämpi henkilö olisi kutsumcnctelmää hyväksi käyttäen "ajettu" virkaan ohi pätevämmän. "Itse asiassa kutsumenettely ja hakumenettely ovat käytännössä hyvin lähellä toisiaan." Saarivuo kertoo. "Molemmissa otetaan huomioon useampia ehdokkaita. Erona on vain se, että prosessi voidaan hoitaa kutsumenettelyllä huomattavasti hakumenettelyä nopeammin." Perusteena määräaikaisuus Jyväskylän yliopiston humanistisessa ticdekunnasTEKSTI: JUHA KAUPPINEN PIIRROS: JANI PALSAMAKI ^ sa ollaan parhaillaan täyttämässä taidekasvatuksen ja nykykulttuurin professuureja. Ensin mainittu aiotaan täyttää vapaalla haulla, kun taas jälkimmäistä esitetään täytettäväksi kutsuntamenettelyllä. Miksi? "Ensinnäkin nykykulttuurin virka on määräaikainen. Toisekseen nykykulttuurin tutkimusyksikkö on toiminut meillä 80-luvun puolivälistä lähtien, ja tutkimusta on alusta lahtien vetänyt erikoistutkijan nimikkeellä sama henkilö. Nyt kun erikoistutkijan virka muutetaan professuuriksi, on luonnollista, että tämä päteväksi osoittautunut henkilö jatkaa siinä", kertoo humanistisen tiedekunnan hallintopäällikkö Matti Myllykoski. Myllykoski on seurannut humanistisen tiedekunnan toimia läheltä kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen mukaansa avoin haku on tänä aikana ollut täyttömenetelmistä selvästi yleisempi. Kutsumista on käytetty vain harvoissa poikkeustapauksissa. Tällöin syynä on ollut juun viran määräaikaisuus. Määräaikaista virkaa on vaikea täyttää hakumenetelmällä, koska hakuprosessi kestää pisimmillään jopa kaksi vuotta. Tällaisen prosessin läpiviemisessä ei ole juurikaan järkeä jos kyseessä on esimerkiksi kolmen vuoden määräaikainen profesKutsuntamenettely—laadun tae? Äkkiseltään voisi luulla, että paras mahdollinen henkilö löytyisi avoimella haulla. Talloinhan kaikki potentiaaliset vaihtoehdot käydään läpi, eikä epäselvyyksiä jää. Näin ei kuitenkaan aina ole. Matemaattis-luonnotieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkö Matti Pylvänäinen kertoo: "Esimerkiksi nanoteknologian puolella oli sellainen lilanne, että silloista apulaisprofessoria joka on meille kullanarvoinen henkilö alettiin kosiskella muualle. Tiedustelimme tältä henkilöltä, millä hänet saisi jäämään. Neuvottelujen jälkeen asia ratkesi sillä, että hänet kutsuttiin täydeksi professoriksi. Jos näin ei olisi tehty, olisimme menettäneet wj*> erittäin pätevän henkilön muualle." Pylvänäinen korostaa, että kutsuntamenettelyyn pitää olla erittäin painavat perustelut. Hän toteaa myös, että edes kutsuntamenetelmää käytettäessä valintaa ei koskaan tehdä laput silmillä; aina tarkkaillaan muitakin vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä. 'Ympäristötieteiden professuuria täyttäessä haimme ensin professoria avoimella haulla viideksi vuodeksi. Tämän viiden vuoden jälkeen professuuri vakinaistettiin kutsuntamenettelyllä. Sitäkään ei kuitenkaan tehty minään automaationa. Käytimme ulkopuolisia arvioijia ja ikään kuin päivitimme tietomme: oliko sama henkilö edelleen pätevin virkaan? Kun varmistui, että hän oli, pystyimme turvallisesti käyttämään kutsuntamenettelyä säästäen kuitenkin samalla valtavasti aikaa ja rahaa." # Ylintä opettajaa lahjoittamassa Yksityistä rahaa vetävillä koulutusaloilla professorit ovat saaneet uusia kutsumanimiä: Tampereella puhutaan veikkausproffasta ja Oulun yliopistossa kemiraprofessuurista tai Nokian lahjoittamista proffista. Yritykset rahoittavat myös Jyväskylän yliopiston professoreiden virkasuhteita; ulkopuoliset kohdensivat varoja professuureihin viime vuonna kahdeksan henkilötyövuoden edestä. Pelkästään lahjoitusvaroista palkkaa saavia professoreja ei ole. Jyväskylän yliopiston suunnittelujohtaja Erkki Tuunasen mielestä lahjoitusprofessuuri on muutenkin väärä käsite. Professuuria kustantaa usein monta uhoa kimpassa määräajan. Yritysten rahoitus perustuu yhteistyösopimuksiin yliopiston kanssa. "Aikaisemmin järjestelmä oli sellainen, että ulkopuolinen taho saattoi kustantaa professuuria viisi vuotta ja jatkorahoitus saatiin valtion budjetista. Nyt ei ole ollut sen kaltaista käytäntöä vuosiin. Ulkopuolisin varoin rahoitetut virkasuhteet ovat usein määräaikaisia", Tuunanen selvittää. Usein ylimmän opettajan rahoittaminen lähtee käyntiin yhteistyön pohjalta. Tuunanen sanoo ulkopuolisesta rahansaannista olevan tarkat ohjeet. Tuella pitää todella olla vahva taloudellinen pohja, ja sen täytyy tukea laitoksen intressejä ja osaamista. "Yliopistokin tekee usein aloitteen. Yritykset eivät kulje yleensä vastaan suoraan raha taskussa", Tuunanen muistuttaa. Tuunasen mielestä kaiken ulkopuolisen rahoituksen perään ei kannata juosta. Jyväskylässä eniten yksityisin varoin tuettuja professuureja on informaatioteknologian alalla ja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Näihin määräaikaisiin virkoihin professorit valitaan yleensä hakuprosessin kautta. Kasvatustieteissä tai humanistisessa tiedekunnassa ei ole ollut vuosiin ulkopuolisesti rahoitettuja professuureja. Kaikkiaan professorin virkoja on Jyväskylässä 160 kappaletta. Yksi uusimmista lahjaprofessuureista on bioja ympäristötieteiden laitoksella. Tekniikan tohton Jukka Rintala aloitti syksyllä ympäristötieteiden professorina Jyväskylän yliopistossa. Rintalan professuuri on lahjoitus Jyväskylän Teknologiakeskus Oy:ltä ja Vapo Oy:ltä. Neljän vuoden ajan nämä tahot yhdessä opetusministeriön kanssa rahoittavat uutta virkaa, jossa pääalana on ympäristöteknologia ja tekninen ympäristönsuojelu. Joskus ulkopuolisella rahalla käynnistetään kokonaan uusi professuuri. Silloin virka usein jatkuu lahjoitusten jälkeenkin. Rintala toteaa oman virkansa olevan vakinainen. Neljän vuoden päästä professuuria rahoitetaan yliopiston varoista. 'Tuntuma on se, että tuskin kukaan katsoo pahana, jos yksityistä rahaa onkin mukana. Aina se onjonkun rahaa, ja koulutusta annetaan niin objektiivisesti kuin se on mahdollista muissakin asemissa. Eihän ne yritysten rahat suoraan professorille tule, vaan yliopiston kautta. Yksityinen raha ei anna poikkeuslupia", Rintala painottaa. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI
• • NIME80 KAKSfTOETA IS. UHCMCUUTA 20011 _KAHVIPÖYTÄVISAILU OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1 . Kuka on säveltänyt Rentun ruusun? 2. Mikä on eduskunnan puhelinnumero? 3. Montako luuta on jalkaterässä? 4 . Mikä oli Titanicin nopeus, kun se törmäsi jäävuoreen? 5. Mikä oli ainoa kirja, jonka Margaret Mitchell kirjoitti? ALLIKKO 6. Kuka on viimeinen kuun pinnalla kävellyt ihminen? 7. Mikä Jyväskylän paikallisliikenteen bussilinjoista lähtee maanantaista torstaihin viimeisenä liikkeelle keskustasta? 8. Montako säkeistöä on Kreikan kansallislaulussa? 9. Minkä koon rintaliivejä Dustin Hoffman käytti elokuvassa Tootsie? 10. Mikä oli Idi Aminin suurin urheilusaavutus? Mikä on ainoa nimensä mittainen luku? OME U3UUEE18UI -nu uapnu uo BflUi uinu EJUI -lejjty BJEBLU us uo essiojauinu Bssintu Ess^ey ISHA :snN09 "snniEisaiu uepueBn UEllBSUBE)|SBJ UA|I3>|>)JAN "OI 09£ 'S "891 "8 "990 Olisi aiiaiuuje|o>|)(BBx 52 e[un 'L 2Z6tessnn)| -ninof Eiiouuainnit suasjaiuMA IsitasiEisio) UEiuao ausfing -g •EBUJ3IA usinni -g Bniuios n t '92 "C uauo|BHnssB)ci. rtarjolla tänään tarjolla tänään on Jylkkärin uusi osasto, jolla kerrotaan vinkkejä Jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkielämästä. kuten musiikkitarjonnasta, teatterista, taidenäyttelyistä ja bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat ja edustajisto. Anna oma menovinkkisi osoitteeseen jylkkari-tanaanf&cc.jyu.fi rmeininki • NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo Nuona muotoilijoita Suomesta. Galleria Becker Kimmo Jylhän Maalauksia kuvia. Galleria Harmonia 26.10.-19.11: Nicky West: Valokuvia. Taidemuseo 20.10.-19.11.: Asetelma uusiksi. Tavallisen ihmisen taidetta. Keski-Suomen museo. 29.10. saakka: Pariisin paviljonki 2000. 27.10. alk: Glamour, glamour. Suomen Käsityön museo 5.10. alk. Hovimäki käsityön aatelia. 17.10.-26.11. Hilkka Vanni: Paperivalaisimia. TEATTERIT Huoneteatteri Masermustahna. la 21.10. Klo 19.su 22.10. Klo 15, pe 27.10. Klo 19. Pahaa sutta ken pelkäisi ma 23.10. Klo 14. Kaupunginteatteri Pieni näyttämö: Gabriel tule takaisin pe 27.10 klo 19. Lännen syrjällä La 21.10. klo 14 ja 19. to 26.10. klo 19. JaätelönteMjä ja lohikäärme ke 18.10. ja to 19.10. klo 12 ja 18. Suuri näyttämö: Fame ke 25.10. klo 19 ja pe 27.10. klo 19. Ruhtinaan peili la 28.10. klo 14 Tohvelisankarin rouva la 21.10. klo 14 ja 19, to 26.10. klo 19. Täydelliset Iidat pe 20.10. Klo 19, U 24.10 klo 19. Viktoria ja hänen husaarinsa la 28.10. klo 19. POP/ROCK-JAZZ/KLUBIT Konservatorio 27.10. Klo 17 oppilaskonscnu. Lutakko 20.10. Kalle Ahola (solo) 21.10. Cliche, Killer, Reprinted 27.10. Lemonator28.10.The 69 Eyes, Palmcut. Domino 24.10. DJ LilTony 19.10. to klo 21 alk.: Laulurastas. 28.10 la: Radiopuhelimet-näytelmä, keikalla Radiopuhelimet ja Terveet Kädet. RENTUKKA 23.10. Liikunnan kastajaisbileet. riyyEDUSTAJISTO Kokous Ilokivessä tiistaina 24.10. kello 17.00. KV-VAUOkUNTA Kulttuurivaliokunnan kokous 23.10. klo 18. llokivi, ruokalan takaosa. KULTTUURIVAUOKUNTA Kokous ma 30.10. klo 18 yo-talolla. Uudet ihmiset ovat erittäin tervetulleita joukkoomme! Reilun kaupan kahvia maistatellaan ke 25.10. Ilokivessä lounasaikaan. Suvaitsevaisuusviikko 23.-27.10. ESN-päivä to 26.10. Stammtischit jatkuvat ti-iltaisin Rentukassa. Lisätietoja: Laura Laamanen (siht.), puh. 260 3979, 040 562 8462, jyy-kv-sihteeri@cc.jvu.fi, tai Tuija Hämäläinen (pj), tuijaha@st.jyu.fi OPINTOJA TIEDEVALIOKUNTA Opintoja tiedevaliokunta esittää: Seuraava valiokunnan kokous keskiviikkona 18.10.2000 klo 16.15 Ilokiven takaosassa. Tervetuloa kertoilemaan traagisia tarinoita opiskelijoiden arkipäivän huolista, murheista ja muistakin turhista toiveista. Tarjolla kahvia/teetä + jotain purtavaa, (ja hyvää seuraa...) Sektori järjestää keskiviikkona 25.10. klo 17.30 alkaen hallinnon opiskelijajäsenille koulutusta ylioppilastalolla. Lisätietoja antaa koposihteeri Katja Mielonen jyy-koposihteeri@cc.jyu.fi p. 260 3358. viintä mai Viehättyäkseen viinikulttuurista ei tarvitse odottaa keski-ikään saakka. Jyväskylän yliopisto-opiskelijoilla on ollut syksystä lähtien oma viiniseura. Siellä ei ole pakko osata kaikkia lasimalleja tai oikeita maistelutapoja, vaan se on juuri se ensimmäinen harjoittelupaikka ehkä ennen hienoa viini-illallista. Viime vuonna viinin ystävät tapasivat ensi kertaa ylioppilaskunnan viinija juustoillassa. Siellä oli virinnyt ajatus yhteisestä seurasta. Yksi aloittajajäsenistä. Hanna Hirvikorpi, toteaa, että hänkään ei etukäteen tiedä juuri mitään viinikulttuurista. "Kaikki seuralaiset ovat melko aloittelijoita viinikulttuurin suhteen. Venailemme illoissamme eri viinejä, haistelemalla ja maistelemalla lähes oikeiden oppien mukaan", Hirvikorpi lausahtaa. Viiniseuralaiset haluavat painottaa sitä, että viini-illat ovat kultturelleja tempauksia ja ne rajoittuvat pelkästään juomien maistelemiseen. Mikään kännäysseura se ei ole. Pientä palanpainiketta revitään patongista. Myös juustoja kaipailtiin ensimmäisessä viini-illassa. Viiniseurasta tiedotetaan kulttuurisähköpostilistan kautta. Hirvikorven mukaan opiskelijapiireissä on huomattavissa kaksi eri viinikulttuuria. Toiset tekevät itse kotiviiniä sekä juovat sitä ja kaupan halpoja viinejä humaltuakseen. Osa taas viettää viini-iltoja seurustellen rauhallisesti ystävien kanssa viinin ja patongin kera. Ensimmäisessä ja tällä hetkellä ainoassa viiniseuran kokoontumisessa teemana oli chileläiset viinit. 15 henkilöä testaili kahta valkoja kahta punaviintä. Arviot olivat kehuvia. Chilestä tuoduista viineisHonna Hyppänen tutkailemassa viinin sokeripitoisuutta. tä pehmeä punaviini ja kuiva, hieman kalliimpi valkoviini olivat maistelijoiden suosikkeja. "Harvoin tulee ostettua kotiin monta eri viinimerkkiä. joten viini-illat täydentävät sitä puutetta. Lisäksi nyt on hyvä näyttää vanhemmillekin tietoni viineistä. Heillähän se kiinnostus viineihin on lähtöisin", toteaa Anna-Liisa Heiskala. Seuraavissa tapaamisissa otetaan maisteltavaksi muiden maiden viinejä. Hanna Hirvikorven mukaan ehkä paikalle kutsutaan joku asiantuntijakin joskus puhumaan viineistä. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Viiniseuran infokanava on kulttuuri-lista@niajordomo.jyu.fi. Suunnittelukokouksesta Ilmoitetaan ainejärjestöille; seuraava viini-ilta on suunniteltu kuukauden päähän. NEWS IN ENGLISH laSMVlSVA Russian Male Choir on Tour The male choir of Novospassk, vvhich has twice won international choir competitions, visits Jyväskyläs Taulumäki church next vveekend (20 Octobcr, 7pm). This Muscovite choir, led by Father Mitrofan, consists of 16 elite singers. The set includes masterpieces of Orthodox church music from the I8th to 20th centuries. Mainstream Lemons? The band Lemonator has recently released their third full length album "The Waltz", vvhich radiates positive attitude and warmth. The vocalist Lasse Kurkis strongest lyrics deal with human relationships. Moreover, he thinks that romance and beauty should belong to music. Until now, Lemonator has not had much publie exposure outside Finland, but The VValtz is being directed also to the foreign market. "Our aim was to make an album as good as ali the foreign albums ... The album is good, it has been received well and has also sold quite satisfactorily," Kurki says. Jyväskyläs Teacher Training School gets a new Building In two years, the lovver level of the teacher training school will move into a new building at the Seminaarinmäki campus area betvveen Pitkäkatu and the present teacher training school. The new three-storey school building with spectacular glass walls will make a massive impression. There will also be parking places for 350 cars, 75 of which underground. The idea of a convertible learning centre is pronounced: for example, there will not be long halhvays or strict classroom areas. Professors invited and searched for There are two ways to fill a professorship: the application method and the invitation method. One would assume that the application method was used as a norm, but the statistics show that after 1998 out of 136 positions, 79 have been filled with the invitation method. There are two instances in which a person can be invited into the position of a professon either the person is highly distinguished or the professorship is of a fixed term. Because the application process can take as long as two years, it is difficult to fill a fixed term professorship with this method. According to Juhani Saarivuo from the Ministry of Education, there has not been any misuse of the invitation method. Tn both cases, multiple applicants are considered. The only difference is thai the process is much laster when using the invitation method," Saarivuo reveals. MARKO LEHTINEN MIKA PUUKKO
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NUMERO KAKSTTOISTA 1 8 . LOKAKUUTA 2000 Norssilaiset pääsevät syliin TEKSTI: MIKKO SAIRANEN Seminaarinmäen kampusalueelle on tulossa toinen mittava uudisrakennus ylioppilastalon laajennuksen lisäksi. Normaalikoulun ala-aste pääsee kahden vuoden sisällä uuteen taloon. Arkkitehtuurikilpailun voitti "Syli" -niminen suunnitelma. Norssin muuttomatkasta ei tule pitkä. "Syli" avautuu Pitkäkadun ja nykyisen Norssin väliselle alueelle, jossa nyt on pysäköintikenttä ja puistoa. Ennen rakennuspaikan ratkeamista paikkavaihtoehtoina selviteltiin keskustan eri ala-asteita, Kuokkalaa sekä näkyvimmin sijaintia normaalikoulun yläasteen ja lukion välittömässä läheisyydessä. Uusi koulu nousee nyt kuitenkin osaksi kampusta uimahallin, Ul:n ja vanhan koulun tuntumaan. "Uuden koulun arkkitehtuurikilpailuun ilmoittautui kolmisenkymmentä arkkitehtitoimistoa, joista neljä kutsuttiin mukaan. Kutsuttavien valinnassa kiinnitettiin huomiota muun muassa toimistojen aiempaan koulusuunnittelukokemukseen", kertoi Valtion kiinteistölaitoksen yliarkkitehti Tuomo Hahl kilpailun julkistamistilaisuudessa yliopiston juhlasalissa. Hahl toimi puheenjohtajana palkintolautakunnassa, joka valitsi yksimielisesti voittajaksi ehdotuksen "Syli". Nimimerkin takaa löytyi helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki. "Voittaneessa ehdotuksessa rakennus on sijoitettu niin, että se vetäytyy hienovaraisesti irti sekä Pitkäkadusta että vanhasta Norssista. Palkintolautakuntaa miellytti se, että suunnittelijat ovat halunneet rakennuksen silti selkeästi osaksi kampusta. Yhdessä vanhojen rakennusten kanssa se luo muurimaisuutta", luonnehti arkkitehti Esa Laaksonen, joka esitteli kilpailutyöt. Mitä tulee, mitä katoaa? Suunnittelu toki jatkuu kilpailun ratkettuakin. Palkintolautakunta on kirjannut kilpailun tuloksiin, että viherväylän jatkuminen koulurakennuksen ohi on yksi seikka, johon jatkosuunnittelussa toivotaan huomiota. Koulusta on tulossa kolmikerroksinen, mikä yhdessä näyttävien lasiseinien kanssa luo massiivisen vaikutelman. Tämä on arveluttanut palNorssilaisten uudessa opinsylissä tulee olemaan suunnittelupiiioksen mukaan vaha, väljyyttä ja hieman vallatonta menoakin. kiniolautakuntaa, joka haluaa pohdittavaksi massan rikkomista pienempiin osiin ajatellen ala-asteen koululaisia. Keinoja voisivat olla katokset tai kenties lasin korvaaminen paikoin muulla materiaalilla. "Näkemyksemme mukaan kehitystoiveisiin voi helposti vastata", sanoo arkkitehti Ilmari Lahdelma arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy:stä. Tuleeko parkkipaikoista pula kampuksella, kun seminaarinmäen suurimmalle pysäköintikentälle rakennetaan jyhkeä koulu? Tilanne ei ole aivan huono, sillä kilpailijoiden edellytettiin liittämään suunnitelmaansa pysäköintipaikkoja 350 autolle. Näistä 75 tulee maan alle. Autopaikkoja tulee uuden koulun pohjoispuolelle, uimahallin puolelle sekä Hippoksen tuntumaan. Nykyistä oppimiskäsitystä käytännössä Koulurakentamisen onnistuminen riippuu ennen muuta siitä, miten tilat mahdollistavat soveltuvan toiminnan. Toimintatavoitteiden taustalla taas ovat vallitsevat käsitykset oppimisesta ja tiedosta. Tästä seuraa, ettei nykyaikaiseen kouluun suunnitella pitkää käytävää ja vaihtoehdottomia luokkahuoneita. Ajatukset oppimiskeskuksesta ja muuntuvuudesta tulevat esiin rakennusprojektin tiedotteista. Mitä uusia toimintatapoja uudisrakennus tarjoaa, normaalikoulun ala-asteen rehtori Sari Nissinen? "Uuden koulun tilat mahdollistavat tutkivan oppimisen vanhaa paremmin. Aulatilat on suunniteltu myös opiskelutiloiksi ja luokkatiloihin pitäisi mahtua usean tietokoneen. Näitä mahdollisuuksia ei nykyisessä rakennuksessa ole ja ison tilan suhteen olemme riippuvaisia yliopiston tilavarauksista." Nissinen toivoo, että aulan ja ruokailutilat voisi tarvittaessa yhdistää. Näin muodostuvaa tilaa voisi tarpeen tullen käyttää vaikkapa vanhempainilloissa. Koulu saa myös monitoimitilan näyttämöineen liikunnan, musiikin ja draaman tarpeisiin. Opiskelijoita, tässä tapauksessa opetusharjoittelijoita, koskien uudisrakennus tietää sellaisia kohennuksia, että he saavat omat tilat suunnitteluun. Myös opiskelijan, ohjaajan ja didaktikon keskinäisiä ohjauspalavereja varten on omat huoneensa. • B "^^I^F^^^^^^^L ^^ * ^ ^ T #1 m I J I H M I K U U E fiHHSRfe ii ll i vlvar Aallon suunnittelema li« ulun ala-aste valmistui kas:n korkeakoulun harjoitusty 954. Samassa yhteydessä se n päärakennus. Aallon kirv; 1 ja U2. Uuden koulun vaip 'anha Norssi tulee palvelas eräistehtävässään 48 vuotta rr ika ajoin vaihtunut. Seuraak nnukselle tullee käyttöä arhaiskasvatuksen laitoksen p auloina. Koska uusi rakennus, "Syli", kytkeyy monumentaaliseen Aalto-kampuken, on luonnollista huolehtia, että Alir Aalto -säätiön näkemyksiä kuullaan rosessissa. Palkintolautakunta käytti iantuntijana Alvar Aalto -säätiön ni, eämää arkkitehtia, eikä soraääniä julu säätiön suunnalla. "Uuden koulun sijainti Aalto-kamiiksen osana oli haastava, mutta myös M M hyvin innostava lähtökohta suunnittelulle. Punatiili koettiin luonnolliseksi materiaaliksi tässä yhteenliitettävässä konseptissa. Lasi puolestaan edustaa ajassa liikkuvaa materiaalia", kuvailee Ilmari Lahdelma voittaneesta arkkitehtitoimistosta. MIKKO SAIRANEN libeestä uusi tunnus Jyväskylään Jyväskylän kaupunki on saamassa kouluketjuunsa IB-lukion. Kansainvälisen IB-lukion perustamista kaupunkiin on suunniteltu jo yli vuoden verran. Opetuslautakunnan viimeisimmässä kokouksessa tehtiin sitten lopullinen päätös asiasta tosin IB-lukioesitys jatkaa vielä kaupunginhallituksen ja valtuuston kautta. Alkuperäinen ajatus oli sijoittaa IB-lukio osaksi Jyväskylän normaalikoulua. Yliopiston johto tuki hanketta perustellen sitä elinkeinoelämän ja yliopiston omilla tarpeilla. Opetusministeriön kanta IB-lukion sijoittamisesta Norssiin oli kuitenkin kielteinen, sillä IB-lukion myötä Norssissa olisi pitänyt luopua joistain muista hankkeista. Lisäksi ministeriössä katsottiin, että englannin kielellä opettavien opetusharjoittelu tulisi toteuttaa muualla kuin normaalikoulussa monipuolisemman tarjonnan takaamiseksi. Opetuslautakunnassa päätettiin sijoittaa IB-lukio Lyseon yhteyteen. "Lyseo sopii hyvin IB-lukion paikaksi, vaikka lukiota toivottiinkin ensisijaisesti Norssiin. Kokonaisuudessaan hanke on hyväksi. Se palvelee kotiinpalaajia ja Suomeen tulevien tutkijoiden lapsia", kommentoi vararehtori Salme Näsi Jyväskylän yliopistosta. Salme Näsin mielestä lB-lukiosta on hyötyä myös kansainvälistyville suomalaisopiskelijoille, jos vain lukiossa riittää paikkoja. Opetusviraston kehittämispäällikkö Eino Leisimo toteaa, että lautakunnan päätöksen jälkeen IB-lukiosta on tullutkin jo kyselyjä lukioikäisten vanhemmilta. Jyväskylässä on ollut englanninkielistä opetusta peruskoulutasolla kahdessa koulussa, mutta kansainvälinen lukio puuttuu tarjonnasta. "IB-lukio on kuin putken jatkumo. Vielä pitää kuitenkin odottaa opetusministeriön ja IB-lukioista vastaavan, kansainvälisen IBO-organisaation (International Baccalaureate Organisation) lupaa ennen kuin lukio käynnistetään. Tarkoitus olisi aloittaa valmistava opetus ensi vuonna", kehittämispäällikkö Leisimo toteaa. Itse IB-lukio on kaksivuotinen, mutta sitä edeltää aina yksi vuosi valmistavaa pre-IB-koulutusta. Opetus on kokonaan englannin kielistä. Opetustoimen ensi vuoden taloussuunnitelmassa on jo otettu huomioon uuden opinahjon penistaminen. IB-lukiolle on myös luvattu ulkopuolista tukea, muun muassa Jyväskylän seudun kehittämisyhtiöltä (TYKES) ja Keski-Suomen liitolla. IBO:n delegaatio tulee tarkastamaan koulun sitten, kun Lyseon lukiossa on tehty joitakin muutoksia. Leisimon mukaan uudistukset koskevat joitakin laboratoriotiloja ja kirjastoa. Lyseon omaa oppilasmäärää joudutaan pientämään IB-lukion myötä, mutta aloituspaikat tullaan siirtämään muihin kouluihin. ANNAKAISA VÄARÄNlEMI
Aika kultaa JYVKEllKV ' " AiUliT! KUHERO KAKSITOISTA • 18. LOMKUVTA S N TEKSTI: JUKKA VUORIO KUVA: JANI PALSAMAKI Koulukiusaus on vakava asia. Mutta se. että minä olen ollut koulukiusattu, ei ole. Kävin ala-asteen pienessä eteläsuomalaisessa Kiskon kunnassa. Koulussa oli noin sata oppilasta. En muista, että kukaan olisi joutunut kärsimään sen enempää vääryyttä kuin muutkaan. Itse asiassa kaikki kärsivät vääryyttä. multa tasapuolisesti. Muistanpa joskus olleeni kiusaajaosapuolenakin. Lähinnä muutama drive by -tyylinen housujen nilkkoihin veto kalvaa omatuntoa. Silloin pienenä se tuntui vain hauskalta. Teon ilkeyden huomasi vasta toisen purskahtaessa lohduttomaan itkuun. Kusihousu ei saa kavereita Ketään ei kuitenkaan kiusattu jatkuvasti, vaan maaseutukoulussa joutui naurunalaiseksi itse asiassa ihan omasta syystä, kuten jos vaikka kusi housuun tai kikkeli näkyi uimahousujen välistä. Yläasteella loppui äkisti minun pullean pojan Aki ja Turo -huumorini. En ole ihan varma mikä on asian laita nykyisin, mutta silloin kun minä siirryin yläasteelle (niin, kaupunkiin) kuului farkkutakissa olla Iron Maidenin tai Metallican selkämerkki. Tässä asiassa tein tahattomasti ensimmäisen virheeni (sillä kukapa seiskaluokkalainen virheitä tahallaan tekisikään). Nimittäin voitteko kuvitella, ensimmäisiä päiviä seiskalla astelin viettämään The Beatlesin selkämerkki takkia koristaen. Se ei ollut pelkkä tyylirikko, vaan ysiluokan poikien mielestä oikea emämunaus. Niinpä minut ensimmäisistä päivistä lähtien tunnetuin nimellä "Beades". Tai "Piitles", en minä sitä koskaan kirjoitettuna nähnyt. Sain siitä vähän sellaisen tyhmän jätkän maineen. Sellaisen munaajan maineen. Mutta ei siinä vielä kaikki. Vähän tämän jälkeen eräs uusi luokkakaverini päätti näyttää isommille pojille, että kyllä hänkin kiusaa tätä helvetin Piidesiä. Niinpä hän tuli repimään minua rinnuksista. Jotenkin häkellyin tilanteesta niin hullusti, että lein huulillani pusuliikkeitä ja muistaakseni yritin pussata poikaa. Hän järkyttyi tapauksesta niin, että päästi heti irti, tuijotti minua ja huusi "Hyi helvetin pusukala". Niin sain uuden pilkkanimen. Pusukala. Nyt kerron kuinka pääsin siitä eroon. Pusukalaksi nimittelyä jatkui pan viikkoa. Nyt suhtaudun asiaan ihan rennosti, tietenkin, mutta silloin nimittely sai minut hiiltymään. Eräänä aamuna liikuntatunnin ollessa alkamassa hiillyin itse asiassa niin kovasti, että heitin yhtä ilkkujista tosi kovaa koripallolla kasvoihin. Siitä seurasi tietenkin suhteellisen raju yhteenotto, joka lopulta päättyi minun tappiooni. Olin kuitenkin onnistunut tappelemaan sen verran onnistuneesti vastaan, etten ollut ainoa jonka nenä oli rutusssa ottelun jälkeen. Se takasi sen, ettei kukaan enää sanonut minua Pusukalaksi. Perkele. Sen jälkeen seiskaluokka sujui ihan keskivertomalliin, ei ihan käytävän reunalla kyhjöttäessä, muttei myöskään kovisten kanssa tupakalla juostessa. Ja kun kasiluokka alkoi, minä olin valmistautunut. Minulla ei pelkästään ollut farkkutakissani Metallican selkämerkkiä, vaan hankittuna oli myös toinen takki, jonka selässä komeili isolla Iron Maidenin Eddie. Metallican selkämerkissä vessanpöntöstä nousi puukkoa pitelevä käsi ja alapuolella oli teksti jossa luki "Metal up your ass". Tukkakin oli leikattu päällä pystyyn ja sivuilta kaljuksi. Kesällä oli tullut kokeiltua jopa kaljan juontia ja tupakan polttoa. Tunsin, ettei mikään voisi mennä vikaan. Olin väärässä, kuten varmaan arvasitte. Ensin rinnakkaisluokkien pojat alkoivat kutsua minua ja ystävääni Rocksteadyksi ja Be-Bopiksi. Nimitykset tulivat silloin suositusta Turtles-piirrossarjasta. Ei se vielä mitään. Jossain vaiheessa minä keksin, että näyttää coolilta pitää hanskoja kädessä, t-paitaa housuihin tungettuna ja kauluspaitaa avonaisena siinä päällä. Kyllä vaan, niin minä keksin. Isommat pojat ottivat minut koulun käytävällä ruokajonossa kiinni ja pakottivat minut laittamaan hanskat kädessä paidan nappeja kiinni ja laulamaan Ukko Noaa. Ja minä laitoin ja lauloin. Suunnilleen koko koulun oppilaiden katsellessa. Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, oikeastaan minusta oli ihan ok esiintyä kaikkien nähden sellaisessa tilanteessa. Oikeastaan sain siitä vain lisää intoa. Ja kohta minut tunnetuinkin, ei suinkaan edellisestä Ukko Noa -kohtauksesta, vaan koulun innokkaimpana keskusradioaamunavausten pitäjänä. Ja kaikkien päättömien yhteensattumien kautta löysin itseni ysiluokalla lopulta oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan pallilta. Niin moninaista on elämä • kiusattujen tukena Kouluissa ja päiväkodeissa kiusattujen ja heidän perheidensä tueksi perustetuin vuonna 1993 yhdistys. Kiusattujen tuki ry. Sen toimialueeseen on vuodesta 1995 kuulunut myös työpaikkakiusaaminen. Asiantuntemusta aiheesta on: yhdistyksen perustajat ovat itse kiusaamisen kanssa tekemisiin joutuneita yksityishenkilöitä. Kiusattujen tuki pyrkii toiminnallaan edistämään kiusaamisen takia henkisen ja fyysisen väkivallan uhreiksi joutuneiden oikeusturvaa ja elämänlaatua. Kiusattujen tuki ry. toimii muun muassa tiedottamalla sekä järjestämällä kursseja, ryhmätoimintaa ja kesäleirejä. Kiusattujen tuki ry:n valtakunnallinen auttava puhelin päivystää tiistaista torstaihin kello 12-16. Numero on 0800-9-7474 ja siihen soittaminen on ilmaista. Verkkosivut osoitteessa hupyAvww.ldusattujentuki.fi. TUOMAS TIRKKONEN
• • -mimmmamm Vilppi on väärin kovassakin Vippaskonstit eivät ole vieraita tieteessäkään. Vilppiä tavataan tiedemaailmassa niin tutkimusresursseista kilpailtaessa kuin opinnäytetöissäkin. Akateemista vilppiä on monenlaista, tutkimustulosten sepirtämisestä tai vääristelystä plagiointiin eli luvattomaan lainaamiseen. Vilppi on Suomen yliopistoissa hyvin harvinaista, jos kohta kaikki tapaukset eivät tule tietoon. Muun muassa näitä tieteellisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä, sekä perinteisiä että uusia, pohdittiin Jyväskylän yliopistolla 11. lokakuuta luentotilaisuudessa "Vilppi akateemisessa yhteisössä". Kutsuttuna luennoitsijana oli kansleri Keijo Paunio, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. Tiedeyhteisö puuttuu ongelmiinsa Eettiset pohdinnat kuuluvat tieteen tekemiseen. Paunion mukaan vielä nykyäänkin tapaa käsityksiä, jod<a pitävät tiedettä arvoista vapaana alueena, ainakin "puhtaassa" muodossaan; mahdollisia eettisiä ongelmia ilmaantuu vasta sovellusvaiheessa. Niitä on kuitenkin syytä pohtia, koska niiden kiistämisellä voi olla arvaamattomia seurauksia. Tutkimuksen etiikkaa valvovia elimiä on ollut jo kauan esimerkiksi Yhdysvalloissa. Suomeen Tutkimuseettinen neuvottelukunta perustettiin vuonna 1992, opetusministeriön Suomen Akatemialle antaman toimeksiannon perusteella. Ensimmäiset ohjeet tieteellisen vilpin ehkäisemiseksi, käsittelemiseksi ja tutkimiseksi ilmestyivät pari vuotta myöhemmin, ja tällä hetkellä ovat käytössä ohjeet vuodelta 1998. "Ohjeet muuttuvat, mutta niiden täytyy olla meidän yleisesti hyväksymiämme", linjasi Paunio. Tutkimuseettisten elinten perustaminen on Paunion mielestä signaali yhteiskunnalle siitä, että tiedemaailma pyrkii hoitamaan omat ongelmansa itse. Kaikkialla tällaisia instituutioita ei ole; esimerkiksi Saksassa tieteellisiä vilppiasioita puidaan oikeussaleissa. Paunio muistutti, että esille tulleita vilppitapauksia on Suomen yliopistoissa hyvin vähän. Yliopistoilla on velvollisuus raportoida ilmitulleista vilppitapauksista toimikunnalle. Todennäköistä on, että osa tapauksista ei kuitenkaan tule sen tietoon. Mutta miksi jotkut tutkijat yleensä sortuvat vilppiin? '"Yliopistohan pullistelee ambitioita ja kilpailu on nuorison keskuudessa tänä päivänä valtavan kovaa. Paineet on tiedostettava ja niistä syntyviä ongelmia pyrittävä ehkäisemään ennakolta. Tärkeintähän on ilmapiiri, joka yliopistolla vallitsee. Tämän takia eettisillä toimikunnilla on suuri merkitys ilmapiirin luojana." Virtuaalista vilpillisyyttä verkoissa Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm puolestaan puhui viittaamisen etiikasta. Epäeettisiä viittaamistapoja . tieteellisessä tekstissä on monia, kuten tahallisen epätarkka viiltäminen, vähättelevä tai yksipuolinen viittaus, tekaistuun lähteeseen viittaaminen tai lähteen käyttö omissa nimissä. Uusi ongelmallinen alue ovat tietoverkot. Netistä pystyy nytkin imuroimaan muun muassa valmiita esseitä. Moni lienee kuullut tapauksista, joissa opiskelija on yrittänyt tarjota professorille verkosta kopioituja tekstejä esseinä. Ekholm arvelee tällaisia tarinoita urbaanilegendoiksi. Ongelmiin on siki kiinnitettävä huomiota: verkkoihin tottuneet nuoret ovat kasvaneet toisenlaisessa kulttuurissa kuin vanhempi polvi. Virtuaaliyliopistoja kehitettäessä on pelisääntöjä tehtävä selväksi. Verkkoihin tarvittaisiinkin Ekholmin mielestä niin sanotun rights managementin, tekijänoikeuksien hallinnan, kehittämistä. Intemet-sivuille voidaan esimerkiksi laittaa huomautus, jossa edellytetään lähteen mainitsemista sitä lainattaessa. Myös linkit on ymmärrettävä viitteiksi luvanvaraiseen aineistoon. Linkkien elinaika on usein lyhyt ja verkkomateriaali monenkirjavaa; tutkijan onkin edelleen muistettava lähdekritiikki. TUOMAS TIRKKONEN Mies. Toinen. Ja kolmaskin. Kokonainen miesryhmä. Niitä on syntynyt viime aikoina vauhdilla Suomessa. Miesaktivisti Jarmo Lindholm toteaa, että miestoiminta on nyt "injuttu". Hän on itse käynnistämässä avointa miesryhmää Jyväskylään. Miesryhmät ovat valtakunnallisen järjestön, Miessakit ry:n, tukemia paikallisia toimintaryhmiä. Lindholm on toiminut miesaktivistina kymmenisen vuotta. Miessakit ry tuli kuvioihin viitisen vuotta sitten. Jyväskylässä ei Lindholmin mukaan ole vielä tämmöistä virallista miesryhmää. Hän "JOS hiekkalaatikon ympäristö luumaa ,; eltaerilaisia piiloryhmiä saattaa olisi t ä y n n ä m i e h i ä lapsineen, Mitenkin oiia. jot" kut miesseurat ovat niin se olisi sosiaalinen k a ä O S . " f hkä ^y™* P°liittisten aspektien ympärille. Toiset taas tykkäävät enemmän anarkistisemmista salaseuramenoista. '"Valtakunnallisten miesryhmien tarkoituksena on ystävystyttää miehiä toisiinsa, keskustella asioista ja vaikuttaa niihin yhdessä miesporukalla", Lindholm summaa. Kotitasa-arvoon vaikuttamista Miessakkien sääntöihin on kirjattu, että yhdistyksessä halutaan nostaa juuri elämän pehmeämmät asiat miesten käsille. Perheolot, kumppanuus ja ihmisyys ovat jääneet liikaa naisten omiksi asioiksi. Lindholmin mukaan juuri Suomessa keskusteluaiheena on perheiden tasa-arvo, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa käydään keskustelua enemmänkin homosuhteista. "Miesten heikko asema perheissä on verrattavissa siihen, kun naiset puhuvat omasta huonosta lasa-arvostaan yhteiskunnassa", selittää Lindholm. "Yhteiskunta on kuin naisen kuva. Lapset saavat mallin äidiltään. Jos esimerkiksi hiekkalaatikon ympäristö olisi täynnä miehiä lapsineen, niin se olisi sosiaalinen kaaos. Miehiltä puuttuu kulttuurinen tausta". Lindholm jatkaa. Perheiden tasa-arvo ei Linholmin mielestä ole silti vain kotien sisäinen asia. Perheisiin vaikutetaan myös muualla kasin. Miehilläkin on hyvä olla ulkopuolisia tukihenkilöitä. TEKSTI JA KUVA: ANNAKAISA VAARANIEMI "Kun mies on haavoittunut esimerkiksi avioeron vuoksi, niin miesryhmässä pyritään eheyttämään ja auttamaan häntä. Itsetunnon kohottaminen on myös tavoitteena ryhmässä", Lindholm toteaa. Lykkimistä yli kynnyksen Itsetuntoa kohotetaan myös Miessakkien Lyömätön linja -projektin avulla. Sillä yritetään hävittää miesten väkivaltaisia käyttäytymismalleja tarjoamalla kriisipalveluja. Helsingissä Miessakit järjestävät miesfoorumeita, joissa keskustellaan ajankohtaisista asioista. Siellä noin kolmasosa on opiskelijamiehiä; suurin osa foorumiväestä on keski-iässä. Lindholm sanoo, että jyväskyläläisen miesryhmän kanssa voitaisiin tehdä matkoja micsfoorumeihin ja tutustua muihin miesryhmiin. Hänen mielestään miesten kynnys ryhmään tulemiselle on suuri, vaikka muuten miehet on helppo saada liikkeelle. "Hyvä esimerkki, tai kaunein näky mitä tiedän, on se kun mies työntää lastenvaunuja", tunnustaa miestoimija Lindholm. • Mies ei innosta tutkimaan Itseään miesaktivistiksi kutsuva Jarmo Lindholm harmittelee miestutkimuksen vähyyttä. Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan kirjallisuus ja toivoo, etiä saisi joskus suorittaa arvolausekokonaisuuden miestutkimuksesta. Miestutkimuksen pientä kentlää kuvaa hyvin se kun laittaa yliopiston kirjaston jykdok-hakuun asiasanaksi miestutkimus; hakuvaslauksia tulee parikymmeniä. Sen sijaan naistutkimus-sanalla saa vastauksia muutama sata. Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitoksella työskentelevä tutkija, miestutkimuksen kansallinen koordinaattori Arto Jokisen selitys asiaan on se, että miehiä ei kiinnosta miesten tutkiminen. "Naistutkimusta on ollut 1960luvulta saakka, mutta miestutkimus on käynnistynyt kunnolla vasta 80luvulla. Viime vuosikymmennellä aloitettiin tietoisesti kriittinen miestutkimus. Omaa laitosta miestutkimuksella ei silti ole Tampereellakaan", mainitsee Jokinen. Vahvimmat alueet suomalaisessa miestutkimuksessa ovat Jokisen mielestä isyys, homokulttuuri sekä erilaiset miesesiintymät julkisuudessa. Hänen omaa alaansa on miesten väkivaltaisuus. Niin miestutkimus kuin miestoimintakin ovat 90-luvulla hieman lisääntyneet. Jokisen mukaan myös tasa-arvoasioissa ollaan edistytty viime vuosikymmenellä, jolloin isät ovat alkaneet yhä enemmän toimimaan kotitöissä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston sihteeri Jouni Kempe toteaa, että on liian voimakasta puhua mistään miesaktivismista tai -liikehdinnästä. Erilaisia miesryhmiä arvellaan olevan noin 30-100 kappaletta, mutta toiminta ei ole kovin organisoitua. Miessakit ry on Kempen mielestä ainoa järjestö, joka pyrkii aktiivisesti järjestämään miesryhmiä. Sen lisäksi on erilaisia isäryhmiä tai seurakuntien miesiltoja sekä kasvuryhmiä, kuten Adonis tai Ukkoklubi. Niistä kuulee harvoin puhuttavan julkisuudessa. "Mitään salaseuroja ne eivät ole. Kasvuryhmillä ei vain ole tarvetta tiedottaa itsestään. Siellä käsiteltävät asiat ovat jokaisen omia, henkilökohtaisia juttuja". Ano Jokinen lausuu. Arto Jokinen on tutkinut myös niin sanottujen miesliikeläisten henkilökuvaa. Yleensä ryhmissä toimivat miehet ovat noin 30-50 -vuotiaita. He ovat koulutettuja ja elävät keskitason sosiaaliluokassa, mutta yleensä heidän maskuliinisuutensa ei ole sopusoinnussa todellisuuden katissa. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI i
NUMERO KAKS1T0ST* < Poliittinen syksy puskee kampuksellekin, jos kohta särmiltään tylsäksi hiotun konsensuksen hengessä. Eräänlaisena osoituksena tästä oli männäviikkoinen JYYn kunnallisvaalipaneeli: ehdokkailta laidasta laitaan löytyy kannatusta nykyistä halvemmille bussilipuille ja ihmisläheisemmälle politiikalle, mutta räväköitä kannanottoja kaihdettiin. Lokakuun 12. päivänä yliopiston päärakennuksella pidettyyn keskusteluun osallistui seitsemän ehdokasta, joiden näkemyksiä tentattiin vajaan puolensadan hengen läsnä ollessa. Panelistit olivat Jussi Seppänen (kesk.), Heikki Isokäantä (kok), Simo Halttunen (sd.), Eveliina Korhonen (krist.,sit.), Kalle Hernberg (SKP), Tanja Kekäläinen (vas.) ja Minna Heikka (vihr.). Juontajana toimi Jylkkärinkin sivuilta tuttu Mika Terävä, tittelinään "kahdeksannen vuoden riEhdokkaat Jyväskylän asialla Ehdokkaat vastailivat vuorollaan niin juontajan kuin yleisönkin kysymyksiin sekä kommentoivat toisiaan. Kipakoihin pulmiin tivattiin ehdokkailta myös kyllä tai ei -vastauksia. Vastauksista ilmeni muun muassa, että muut kuin Korhonen soisivat kävelykatua pidennettävän ja että porvarit haluaisivat ralliradan Laajavuoreen mutta vasemmisto ja vihreät eivät; Halttunen ei tosin ottanut kantaa. Seppänen ja Isokäantä sallisivat myös Haukanniemen virkistysaluetta rakennettavan. Automarketteja taas on kaikkien mielestä jo tarpeeksi, jollei liikaakin. Rasismiongelman olemassaolo tunnustettiin ja siihen haluttiin puuttua. Kekäläisen mielestä rasistisen teon tekijä ja teon kohteeksi joutunut olisi saatava saman pöydän ääreen k e s k u s t e l e maan. Myös Seppäsen mielestä keskusteluyhteyksien luominen on hyväksi rasismin voittamisessa. SKP:n Hembergin mukaan rasismin syynä on pohjimmiltaan kapitalismi, jota näin ollen on vastustettava. Muihinkin yleisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin puututtiin. Turkistarhaiskut tuomittiin yksimielisesti. Muut paitsi Korhonen hyväksyisivät homoliitot. Siviilipalveluksen lyhentämisen kannalla olivat muut paitsi Isokäantä. Ehdokkaat opiskelijan asialla Kysymys, mitä ehdokkaat tekisivät valtuutettuina opiskelijoiden hyväksi, oli odotettu: kaikki panelistit ovat opiskelijoita, vastavalmistunutta YTM Hcikkaa lukuunottamatta. Kekäläinen tukisi joukkoliikennettä, jotta bussilippujen "sikamaisen korkeita" hintoja saataisiin alemmas. 1 Iän vaatii myös lastenvaunujen kanssa liikkuville oikeutta matkustaa ilmaiseksi. Heikka oli samoilla linjoilla. Halttunen haluaisi kaupungin entistä enemmän tukevan opiskelija-asuntojen rakentamisia, Isokäantä taas kaupungin kirjastojen lisäävän hankintojaan opiskelijoiden kurssikirjapulan helpottamiseksi. Seppänen päällystäisi Hippokselta Konepohjaan vievän kevyen liikenteen väylän. Korhosen mielestä muidenkin kuin vain nuorten opiskelua on tuettava. Hernberg julisti opiskelijoiden toimeentulon riittämättömyyttä ja vaati opiskelijoille verotonta 4 000 markan perustuloa. Ehdokkaat muilla hyvillä asioilla Yleisellä tasolla puhuttaessa ehdokkaiden käsityksistä saattoi saada lämpimän läikähdyksen syömmeensä; kohdallaan kun tuntuivat olevan muun muassa rahanjakoa koskevat prioriteetiikysymyksei. Heikka ja Halttunen tukisivat vanhustenhoitoa, Seppänen taas kohdentaisi varoja opetukseen sekä terveydenhuollon virkojen vakinaistamiseen, kuten Isokääntäkin. Hernberg sijoittaisi rahaa sosiaalija terveysalan työllistämiseen, Kekäläinen mielenterveystyöhön ja Korhonen nuorisotyöhön. Eliitin kulttuuripalatseihin, parkkihalleihin tai muihin "fallossymbolcihin" (Hembergin käyttämä ilmaus) sen sijaan ei haluttu törsätä. Se, että näin toistaiseksi tapahtuu ja että tärkeiltä toimialoilta puuttuu resursseja, epäilemättä tulee muuttumaan, mikäli joku tai jotkut JYYn paneeliin osallistuneista tulee valituksi. Tämän voi päätellä, vaikka ehdokkaat jyrkkiä kannanottoja ja lupauksia ymmärsivätkin paneelissa välttää. Tilaisuudessa lippuäänestyksenä toteutetun ovensuukyselyn perusteella yleisön hurmasivat Keskusta ja Vihreät (kummallekin 28 prosenttia äänistä), peesissään Kokoomus (16 prosenttia). Vasemmistolle herui kahdeksan prosenttia per puolue ja kristillisille kolme. Kyselyyn vastanneita oli 38. • Kunnallisvaalien äänestyspäivä on sunnuntaina 22.10. TIIVIIT Hiv tuplaantui Virossa Virossa hiv-tartuntoja on diagnosoitu huolestuttava määrä viimeisten kuukausien aikana. Jo lokakuun ensimmäisellä viikolla diagnosoitiin 38 hiv-positiivista. Tänä vuonna Virossa on ilmennyt 143 uutta hiv-tanuntatapausta. Se ylittää reilusti vuosien 1988-1999 välissä todettujen tartuntojen määrän. Tällä hetkellä maassa elää 200 viruksen kantajaa. Viisi heistä on sairastunut aidsiin. Syyskuussa Virossa ilmeni virustartuntoja epidemian tapaisesti, kun tilastot lisääntyivät kuukaudessa 90 uudella tapauksella. Suurin osa Viron hiv-potilaista on suoneen pilkittäviä narkomaaneja. He ovat nuoria, iältään noin 18-24 vuotiaita. Eniten on Narvan miespuolisia nuoria. Naapurimaan kurja tilanne ei Suomen Aids-tukikeskuksen apulaistoiminnanjohtaja Kirsti Kartanon mielestä vaikuta Suomeen. Esimerkiksi opiskelijavaihtoon lähteville nuorille Kartano antaa tutut, vanhat ohjeet: "Kaikessa touhussa pitää ottaa järki käteen kantaa kondomeja mukana ja olla käyttämättä yhteisiä huumeneuloja", Kartano korostaa. Suomessakin hiv-tanuntojen määrä on ollut kasvussa suonensisäisesti huumeita käyttävien keskuudessa vuodesta 1998 lähtien. Viime vuoden 142 hiv-diagnoosista 81 oli tällaista tartuntaa. Se oli synkin vuosi huumeiden käyttäjien keskuudessa. Tänä vuonna uusia viruksen kantajia oli ilmaantunut syyskuun loppuun mennessä 103 tapausta. Lisää infoa Viton hiv-tllanteesta: http://www.tervisekaitse.ee Vaihtarit ja reilu kauppa esillä Ensi viikolla (23.-27.10.) vietettävään suvaitsevaisuusviikkoon liittyy kampuksella tapahtumia vaihtoopiskelijatoiminnan sekä reilun kaupan merkeissä. Eurooppalaisen opiskelijavaihto-ohjelman Erasmuksen kautta vaihto-opiskelijoiden yhteiseurooppalainen verkosto ESN (Erasmus Student Network) viettää valtakunnallista tapahtumapäivää torstaina 26. lokakuuta. "ESN tarjoaa vaihtarille tukea kohdemaassaan ja järjestää muun muassa tutorointia sekä bileitä", kertoo e s £ W ^ JYYn kansainvälisten asioiden sihteeri Laura Laamanen. Suvaitsevaisuusviikolle osuu niin ikään kansainvälisiin näkökulmiin liittyvä Reilun kaupan viikko. Keskiviikkona 25. lokakuuta järjestetään Ilokivessä reilun kaupan kahvitus. Tapahtumalla halutaan muistuttaa reilun kaupan vaihtoehdosta, jossa suositaan ekologisesti, eettisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla tuotettuja elintarvikkeita ja muita tuotteita. Lisätietoja kansainvälisten asioiden sihteeriltä, jyy-kv-sihteeri@cc.jyu.fi tai http://www.cimo.fi Varjokutsunnat Siperiassa Etkö saanut kutsunnoissasi tietoa siviilipalvelusui totaalikieltäytymismahdollisuudesta armeijan sijaan? Oletko muuten vain kiinnostunut aseistakieltäytymisestä? Jyväskylän Aseistakieltäytyjäliitto järjestää vapaamuotoisen kaikille avoimen infotilaisuuden aseistakieltäytymisestä torstaina 19.10. klo 18-20. Tilaisuus järjestetään nuorisokahvila Siperiassa Sepänkeskuksessa. Paikalla on siviilipalvelusmiehiä ja totaalikieltäytyjiä kertomassa omia kokemuksiaan. Paikallaolijoilla on mahdollisuus kysellä ja keskustella kaikista aseistakieltäytymiseen liittyvistä seikoista niin yleisellä kuin henkilökohtaisellakin tasolla. keski-iässä Ellen ja Anturi Nyyssösen säätiö vietti 30-vuotisjuhliaan 6. lokakuuta Agorassa. Juhlapuheessaan Valmet Oyj:n toimitusjohtaja Juhani Pakkala ylisti säätiön perustajan, lääkintöneuvos Artturi Nyyssösen elämäntyön jatkumista säätiön työssä. Apurahan saajan puheenvuoron piti dosentti Lasse Kangas. Eri alojen tieteellistä tutkimusta Jyväskylän yliopistossa tukemaan perustettu säätiö on rahoittanut liki neljääsaiaa tutkijaa noin neljän miljoonan nykymarkan edestä. Säätiön perustivat 1970 Artturi Nyyssönen ja puolisonsa Ellen. Anturi Nyyssönen (1892-1973) oli eräs päättyneen vuosisadan huomattavista jyväskylälaisvaikuttajista. Muukalaisena Jyväskylässä Jyväskylä, hmm. No, mieleen tulevat ainakin järvet, Aalto ja arkkitehtuuri, yliopisto ja Vakiopaine. Lämmitetty kävelykatu, konservatorio ja kepulaisuus. Niin ja tietenkin Matti Nykänen. Mielikuvani Jyväskylästä olivat kieltämättä melko sekavia ennen kaupunkiin muuttoa. Nyt ensimmäisen parin kuukauden jälkeen -jonkinlainen ensivaikutelma on kuitenkin ehtinyt muodostua. Jykylään muuttaminen hirvitti hieman, täytyy myöntää. Opiskelupaikan varmistumistuttua se oli väistämättä edessä. Vuosi sitten, kun astelin pitkin kävelykatua rastaletit heiluen, tuntui että minua tuijotettiin. Helsingissä asumisen jälkeen se oli aika outoa. Ehkä kuvittelin koko jutun, mutta ulkopuolisuuden ja muukalaisuuden tunne jäivät mieleen. Ovatko jyväskyläläiset ennakkoluuloisia, jopa hiukan maalaisia? En tiedä, onko nykyisellä, hillitymmällä kampauksellani vaikutusta asiaan, mutta ensimmäisten kahden kuukauden perusteella tunnen itseni tervetulleeksi. Kun kyselin eräällä keskustan kirpputorilla mistä saisi käytettyjä huonekaluja, apua ei tarvinnut kahdesti pyytää. Myyjämummot ja pari asiakasta alkoivat kilvan punnita vaihtoehtoja; missä olisi halvinta ja miten sinne pääsisi. Vain hetkeä aiemmin oli mietitty yhdessä, mistä saataisiin parille amerikkalaisopiskelijalle käytetyt polkupyörät. Lopulla eräs herra tarjosi kyydin ja käytti minua kaukana kaupungin ulkopuolella toisella kirpputorilla, mistä löysinkin etsimäni. Suurkiitos tuntemattomalle Volvo-kuskille ja hänen mukavalle perheelleen! Saitte ennakkoluuloni haihtumaan. Ainakin osittain... Ystävällisten ihmisten lisäksi vaikutuksen ovat tähän mennessä tehneet Vakiopaine ja vireä musiikkielämä bändejä on lähes joka illalle sekä keskustassa iltaisin soiva, mystinen pasuuna tai urkumusiikki. Vähemmän mukavampia ilmiöitä ovat turhan virkaintoiset parkkipirkot. Raatihuoneen ikävä portsari ja perjantai-illan aggressiot kävelykadulla. Jyväskylän slogan Uuden ajan kaupunki tuntui myös hieman hymyilyttävältä, kun Katerose Oarrickin veistos "Aalto" sai kellua Nokian rannassa kumollaan parin viikon ajan. Niin, mistä johtuvat viikonlopun iltojen järjettömät väkivallan purkaukset? Käykö syyksi pelkkä viina? En tiedä onko Jyväskylä tilastollisesti mitenkään erityisen väkivaltainen kaupunki, mutta ainakin täkäläiset lehdet kenovat tappeluista jatkuvasti. Nyt on kuulemma tuhopolttajakin liikkeellä. Onkohan maalaiskaupungin nopea muodonmuutos joillekin liikaa: aiheuttaako teknohuuma identiteettiongelmia? Rasismiakin on kerennyt jo ilmetä. Ahdistusta on tietenkin aina. Kaupunkien välillä on kuitenkin eroja siinä, miten ongelmiin puututaan. Tarjoaako Jyväskylä nuorisolle kanavia ylimääräisten paineiden purkamiseen esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien muodossa? Muukalaisvihaakin vastaan voi taistella kunhan halua ja motivaatiota löytyy tarpeeksi. Ihmetyttää esimerkiksi poliisin välinpitämätön suhtautuminen Palokan taannoisiin rotuselkkauksiin. Ensivaikutelmaa pidetään syystäkin tärkeänä, luohan se pohjan kaikille tuleville vaikutelmille. Oma ensivaikutelmani Jyväskylästä on hämmentynyt, mutta positiivinen. On ollut kiinnostavaa seurata omien asenteiden ja ennakkoluulojei • muokkautumista kokemusten ja kohtaamisten myötä. Pääsen hiljalleen mukaan uuden kaupungin elämänmenoon ja vähitellen kai minustakin tulee -jyväskyläläinen. PEKKA TERVONEN '
• • Lehmän-, sinunja silmälasien kauppoja! Myös piilolaseja joilla voit nukkua yön yli... Äänestä jaloillasi, tule meille! O P T I K K O L I I K E LOI N E I LMA A S E M A K A T U 1 1 , 40100 J Y V Ä S K Y L Ä A V O I N N A A R K . 9 1 7 . 3 p. ( i 4 ) 4497 s i o E M A I L : p o k a p e t e @ y a h o o . c o m kunnallisvaalit 2 2 . 1 . Käytä puheenvuorosi! •/iunelma on tahdon asia ,J I N H I M I L L I N E N . T E K I J Ä . Aktiivisen elinkeinopolitiikan rinnalla tarvitaan lisää satsauksia peruspalveluihin T O N Y M E L V I L L E Yliopiston lehtori Kielenkääntäjä w w w . j y u . f i / ~ m e l v i l l e OPISKELUATEESKSr\M'VTM\A22.10. JUSSI S E P P Ä N E N liikuntaja terveystieteiden opiskelija I KtSKirriA ^ — ^ — ^ ^ ^ (Mustan Palvelevin KopioPaMi Kopiot itsepalveluna: • joustavasti ja nopeasti ilman jonotusta • toimivat koneet • opiskelijaystävällisct hinnat Qv Hyvät palvelut: • g r a d u j e n s i d o n t a j a k a n s i t u s • värij a m u s l a v a l k o l u l o s t u s • värij a m u s i a v a l k o k o p i o l • julisteet ja posteril Kauppakatu 3 40100 Jyväskylä Puh. 675 133 Fox 675 343 ARKIAAMUN ROAD-MOVIE (OSA IV) Oli Jorman idea muuttaa tähän upouuicen lähiöön. Jota mainoslauseissa kuvattiin sanoilla moderni, urbaani ja viihtyisä. Allekirjoitan kaikki muut laatusanat paitsi viimeisen. Vaikka ihmisethän paikan viihtyisäksi tekee. Kyllä minä aikanaan Jorman nuorikkona viihdyin oikein hyvin näissä maisemissa. Ensimmäinen yö pahvilaatikoiden keskellä uudessa kodissa oli ikimuistoinen. Yö jolloin epäilen Aleksin saaneen alkunsa. Nämä muistot ja ajatus siitä, miten kaikki olisi voinut olla toisin, puskivat pintaan kun juoksin asvatttisen autoväylän yli sateen kastellessa Tpaitani litimäräksi. Lasten kanssa kulkiessani käytin aina alikulkusiltaa. Tunnelia johon modernin, urbaanin ja viihtyisän lähiömme nuoret toivot olivat purkaneet taiteellisia visioitaan koristelemalla seiniä erilaisilla semioottisilla merkeillä. Näitä merkkejä tuntui kiusalliselta selittää uteliaalle ja puheliaalle esikoiselleni Villelle. Uusi look OpHkulmasta • Tutustu värikkääseen syysmallistoon. K a i k k i k e h y k s e t 4 % ostaessasi myös linssit. • 9 paria Dailies-piilolinssejä 7 5 , (norm 900,-) • 3 kpl Solocare-piilolinssinestettä 120,Tarjoukset voimassa 3 . 1 1 asti. Tule O p t i k u l m a a n , p a l v e l e v a a n o p t i k k o l i i k k e e s e e n . Optikulma Kehysmuodin edelläkävijä Jyväskylässä Avoinna ma-pe 10-18; la 10-15, Jyväskeskus 2. krs, p. 310 0033 K O T I K U N T A KORPILAHTI Demarinuoret demarinuoret.fi *~ tahtoa ja tekijöitä Demarit Jyväskylässä 216-302 mm\ L I S Ä T I E D O T kunnansihteeri Eila Tuomainen, p. (014) 820 202, rakennustarkastaja Reijo Blomster, p. (014) 820 231. MYY MAANSA HALVALLA jotta sinulla, joka olet kyllästynyt istumaan iltaa liikennevaloissa, olisi mahdollisuus päästä kotiin parissa kymmenessä minuutissa. Rakennusmaan alennusmyynti jatkuu rajuna, sillä suurin osa kaava-alueiden jäljellä olevista omakotitonteista myydään puoleen hintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oikeaan osoitteeseen pääsee jo 5 markan neliöhinnalla. Nopeasti toimiva välttää varausmaksunkin ja pääsee metsänomistajaksi, koska tontilla oleva puusto sisältyy hintaan. Kirkonkylän keskustassa meillä on muutakin kuin tuo satama. Kannattaa kysyä, josko rannalle olisi jäänyt vielä muutama tontt i . Päijänteelle kertyy matkaa muutama askel, eikä muitakaan merkittäviä etäisyyksiä mitata kilometreissä. Siinä on kaikki.
• • • JYVÄSKYLÄN HIMO KATOISTATEKSTI JA KUVAT: JUH Tähtitornin päällyskupu kääntyy urillaan ja peittää jyrinällä hiljaisuuden alleen. Samalla kuvussa oleva aukko kääntyy osoittamaan itätaivaalle. Jyväskylän Siriuksen puheenjohtaja Arto Oksanen kehottaa vilkaisemaan kaukoputken etsimeen. Näkymä on uskomaton: tyhjyydessä kelluu aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta, Saturnus. Sen renkaat näyttävät käsin kosketeltavilta. "Etäisyys, tuntemattomuus, maailmankaikkeuden mittasuhteet." Jyväskylän tähtitieteellisen seuran, Siriuksen, puheenjohtaja Ano Oksanen luettelee syitä, miksi hän on tuijotellut tähtitaivasta jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Samat syyt saavat hänet viettämään vuosittain seitsemisenkymmentä yötä Nyrölän tähtitornilla, Jyväskylän tuntumassa. Siriuksen jäsenet etupäässä Oksanen ja hänen ystävänsä Marko Moilanen astuivat harrastuksessaan puolitoista vuotta sitten aivan uudelle tasolle kun Nyrölän tornille hankittiin uusi, huippuluokan kaukoputki. Hankinnan jälkeen Oksasen ja Moilasen osaamisesta kiinnostuivat merkittävät tahot. "NASA lähetti erääseen internet foorumiin kyselyn. Siinä peräänkuulutettiin edistyksellisiä harrastajia, joilla on riittävän hyvätasoiset välineet. Me ilmottauduiuin, ja ne otti meidät avosylin vastaan." Kutsu on kaikin puolin merkittävä. Maailmalla on yhteensä vain 20-30 harrastajaryhmää. jotka on kelpuutettu mukaan tutkimukseen. Suomen tähtiseuroista mukaan kelpasi ainoastaan Sirius, jonka resurssit ja laitteet ovatkin harrastajatasolla maamme ykkösiä. Tempel-1 ja Deep Impact Millainen on tutkimus, johon NASA:n kaltainen taho tarvitsee harrastajien apua? "Meidän tehtävänä on valokuvata TEMPEL-1 -nimisiä komeettaa, joka kienää aurinkoa Marsin ja Jupiterin ratojen tuntumassa sen verran kaukana kuitenkin, että sitä ei voi paljain sutiin nähdä. NASA haluaa tietää mahdollisimman kattavasti kuinka tämä pyrstötähti käyttäytyy." Siriuksen ja muiden huippuharrastajaryhmien havainnoista rakennetaan matemaattinen malli selvittämään TEMPEL-1 :n liikkeitä. Tämän jälkeen NASA lähettää Deep Impact -luotaimen komeetan luokse. Luotain ampuu komeetan sisuksiin kuparisen "möhkäleen", jonka avulla selvitetään useita kilometrejä pitkän kappaleen rakennetta, sisältä purkautuvia alkuaineita ja kaasuja. Sadan vuoden päästä tämä projekti on vain yksi luku avaruuden tutkimuksen historiassa. Kummalliseksi luvun tekee se, että sitä on ollut kirjoittamassa Jyväskyläläinen harrastajaryhmä. Supernovia ja gammapurkauksia Pidemmälle edenneet tähtiharrastajai ovat usein erikoistuneet johonkin avaruuden osa-alueeseen. Arto Oksasen suurimmat kiinnostuksen kohteet sijaitsevat kaukana, linnuraiamme ulkopuolella. "Vieraat galaksit ja maailmankaikkeuden suurimmat räjähdykset, kuten supernovat, ovat kiinnostavimpia." Eräs Oksasen merkittävimmistä havainnoista tapahtui vain kolme viikkoa sitten Nyrölässä, kuinkas muuten. "Kuvasin gammapurkauksen optisen jälkihehkun. Se oli kolmas harrastajan tekemä havainto maailmassa, ensimmäinen Euroopassa." Gammapurkauksen optinen jälkihehku? Vaatinee selvitystä: "Gammapurkaukset ovat supernovaakin suurempia räjähdyksiä, jotka tapahtuivat maailmankaikkeuden kaukaisimmissa osissa, kun maailmankaikkeus oli hyvin nuori. Mun havaitsema gammapurkaus tapahtui yli kymmenen miljardin valovuoden päässä, eli yli kymmenen miljardia vuotta sitten." Maapallo syntyi noin viisi miljardia vuotta sitten. Oksasen valokuvaama valoilmiö siis tapahtui viisi miljardia vuotta ennen maan ja koko aurinkokuntamme syntyä! Aika jolloin ei ollut aikaa Oksanen puhuu "maailmankaikkeuden kaukaisimmista osista". Voiko maailmankaikkeudessa olla osia, jotka ovat kauempana kuin toiset? "Jos oletetaan, että maailmankaikkeus syntyi viisitoista miljardia vuotia sitten alkuräjähdyksessä, niin se kenoo viime kädessä mitattavissa olevan maailmankaikkeuden koon, mikä on siis viisitoista miljardia valovuotta. Sitä ennen ei ollut mitään ei edes aikaa." Mutta eikö tunnu vähän komilta sanoa, että maailmankaikkeus on niin ja niin iso, ja sen takana on ei mitään. "Näin se vaan on", Oksanen sanoo ja naurahtaa rennosti. "Sitä voi verrata vaikka pallon pintaan. Pallolla on olemassa mitattava pinta-ala, mutta ei reunaa. Jos pallon pinnalla on kaksiulotteinen olento, niin se ei voi käsittää, että sen pallon pinnan ulkopuolella voi olla jotain. Samalla lailla tämä meidän kolmiulotteinen maailmankaikkeus on ikään kuin suljettu sen neljännen ulottuvuuden kautta. Meidän käsityksen mukaan maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään." Tornissa "Ilma vaikuttaa ihan kohtalaiselta. Vähän on utua ja toi kuu tietysti häiritsee himmempien kohteiden katselua", Oksanen tuumailee. Olemme Nyrölän tähtitornilla. Paikalla on myös jyväskyläläinen pitkän linjan tähtiharrastaja Harri Hyvönen Hän huikkaa tornista meille terveiset ennen kuin olemme ehtineet edes kiivetä ylös: "Kasikakkonen näkyy ainakin hyvin. Ehkä vähän himmeesti, mutta ihan OK." Messier 82 on kaukainen galaksi. Oksasella on kuitenkin mielessään lähemmät kohteet: "Kyllä maallikkoon saa yleensä tehtyä vaikutuksen kuun kraatereilla ja Saturnuksen renkailla." Oksanen on oikeassa. Tuntuu uskomattomalta katsella kuuta niin läheltä. että vain osa siitä mahtuu kerralla kaukoputken etsimeen. "Siinä voi kuvitella vaikka lentävänsä", Oksanen sanoo ja ojentaa kaukoputken ohjailuvimpaimen. Siirtelcn putkea edestakaisin kuun pinnalla. Kraaterien yksityiskohdat näkyvät häkellyttävän selvästi. Tällaisella putkella voi kuusta nähdä kaikki sataa metriä pidemmät yksityiskohdat. Eli jos siellä olisi jalkapallokenttä, niin se näkyisi tänne pienenä pisteenä." Mutta siellä ei ole jalkapallokenttää. Eikä muitakaan elonmerkkejä. Vain hiljainen, paikoin muovailuvahamainen kuun pinta, joka kuulemma on suhteessa sileämpi kuin pöytätcnnispallon pinKiinnostavaa, mutta aliarvioitua? "Täytyy sanoa, että kyllä Nyrölän ja Jyväskylän maine tässä asiassa johtuu juuri Arton tieto-taidosta. Muut ollaan enemmän tai vähemmän oppipoikia", sanoo Hyvönen. Oksanen kiirehtii lisäämään, että kyllähän muutkin tekevät havaintoja, ja mainitsee muun muassa Marko Moilasen perin ahkerana havainnoitsijana. Vaatimaton mies korostaa muutenkin nimenomaan seuran saamaa arvostusta. Näin siitäkin huolimatta, että hän oli vastikään esitelmöimästä Englannissa eräässä avaruustutkijoiden kongressissa, ja että maailman suurin tähtitieteen julkaisu tekee parhaillaan hänestä anikkelia. Siriukselle on ollut tuoreista saavutuksistaan myös konkreettista hyötyä: "Useat yliopistot ovat jo ottaneet yhteyttä ja esittäneet yhteistyötarjouksia meille." Näihin ei kuitenkaan lukeudu oman kaupunkimme yliopisto: "Ollaanhan me oltu yhteydessä Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokseen, mutta ne on suhtautunut hyvin laimeasti. Sanovat vaan, että ihan hyvä idea, ja niin edelleen." Kuulostaa ihmeelliseltä, että maan paras harrastajakäytössä oleva kaukoputki ja vankka osaaminen eivät ole saaneet fysiikan laitoksen väkeä innostumaan. Vielä omituisempaa on tietysti se, että samaan aikaan nämä asiat on huomattu ulkomailla aina NASA:n toimistossa asti. -fefefc Yö alkaa kääntyä aamuksi. Tornia ympäröivä avomaasto puskee yhä nopeammin usvaa ilmoille. Kaukaisuudessa ajavien autojen valot heijastuvat kohti taivaankantta korkeina, nopeasti liikkuvina soihtuina. Selkärankaa myöten kulkee tasaisin välein vilunväreitä. Silmäluomet tuntuvat painavan ainakin tonnin. Päätämme lähteä. Kotimatkalla Ano Oksanen muistuttaa vielä päättäväisesti: "Niin, voithan sä siinä jutussa mainita, että kyllä mc ollaan hyvin ylpeitä saavutuksistamme." Tätä ei ole vaikea uskoa. Eikä myöskään sitä, että eivät nämä saavutukset varmasti vielä tähän lopu. • JYVÄSKYLÄN RIHLAPERAN TORNISSA YLEISÖNÄYTANTOIÄ MARRASKUUN ALUSTA MAALISKUUN LOPPUUN KESKIVIIKKOISIN KLO 20-21 JA SUNNUNTAISIN 19-21. VAIN KIRKKAALLA SÄÄLLÄ. Avaruus on siinäkin tulevaisuus Jyväskylin Siriuksen tähtitornissa alkusyksystä tehtyjä havaintoja tullaan hyödyntämään Yhdysvaltain ilmailu-ja aviruushallituksen NASA:n avaruusmitassa. NASA pamauttaa vuonna 2004 taivaalle avaruusluotaimen, joka tutkii Tempel 1 -nimistä komeettaa, sen rataa ja kaasupurkauksia. Hankkeessa käytetään eri puolilla maailmaa kyseisestä komeetasta kerättyjä tietoja; yksi havaintopisteistä on juuri Siriuksen tähtitorni Jyväskylän maalaiskunnan Nyrölässä. Suomi avaruusasiain osaisena Suomessa on muun teknologisen osaamisen ohella päästy saavutuksiin myös avaruusteknologiassa; meille on kysyntää avaruusalan projekteissa. Suomi on ollut mukana niin Neuvostoliitto-vainaan Phoboskuin Euroopan avaruusjärjestön ESA:n satelliittihankkeessa. Myös Ruotsin kanssa on thety yhteistyötä Tele-X -satelliittihankkeen muodossa sekä NASA.n valvontahommissa. ESA: n jäsen Suomi on ollut vuodesta 1995. Avaruustutkimusta tehdään Suomessa Ilmatieteen laitoksen Geofysiikan tutkimuksessa (GEO) sekä Teknillisen korkeakoulun alaisella Metsähovin tutkimusasemalla Kirkkonummella. GEO tutkii geomagnetismia, avaruusplasmafysiikkaa, Maan keski-ilmakehää sekä aurinkokuntamme muita planeettoja. Metsähovissa tutkimuskohteena on radioastronomia. Tähtitiedettä voi opiskella Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa. Avaruusteknologian hallintoon erikoistunutta keskusvirastoa ei Suomessa ainakaan toistaiseksi ole. Tähtiharrastusta kaikelle kansalle Suomessa on myös tavallisen kaduntallaajan tähtiharrasiustoimintaa. 1921 perustettu Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. pyrkii edistämään yleistajuista tietämystä maailmankaikkeudesta sekä tähtitieteen ja sen lähialojen harrastustoimintaa. Vajaan kahdeksan tuhannen jäsenen yhdistys muun muassa julkaisee Tähdet ja avaruus -lehteä sekä alan kirjallisuutta ja järjestää esitelmätilaisuuksia. Paikallisia tähtiharrastajien yhdistyksiä on lähemmäs kolmekymmentä, joista yksi on Jyväskylän Sirius. TUOMAS TIRKKONEN Aiheesta lisää kyberavaiuudessa: www.nasa.gov http://www.ufsa.li http://www.funet.fi/pub/astro/html/index.html http://www.geo.fmi.fi http://www.space.com
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI mmEBO KAKSfTOBTA-18. LOMKUUTA 2000 3 ^ YÄRJOPHKKXM, Porisekko • • • • naa anulle? Presidentti Tarja Halosen haastatteluista kuulee taas eräänlaisen stadin friidun puhevivahteen. Vielä vaalien alla Halonen käytti usein leppoisaa selkokieltä, mikä osaltaan tekikin hänestä empaattisemman ehdokkaan. Ketään ei saisi tuomita puhetavan perusteella, mutta oliko kyseessä kuuntelijoiden kosiskelu kielen avulla? Kun kansa saatiin omalle puolelle, pystyy taas siirtymään slangin suuntaan. Ehkä lämä kuitenkin sallitaan presidentille. Mutta miten esimerkiksi pohojanmaalaisen pitäisi porista Jyväskylässä? Onko savolaisen viäntäminen viärin? Itse käytän vieläkin sanoja kuten kahavia ja mainia. En ole jättänyt synnyinseutuni murretta, vaikka olen asunut jo muutaman vuoden keskisessä Suomessa. Joskus pitäisi kontrolloida puhumistaan, mutta puhe on niin spontaania. Ei sitä aina kykene hallitsemaan. Keski-Suomessa puhutaan tosin melko neutraalisti. Ihmiset käyttävät yleiskieltä. Yleensä kirjakielellä puhutaan silloin, kun halutaan vaikuttaa fiksummalta ja kohteliaalta. Tuon keinon otin käyttööni sen jälkeen, kun sain kaupungin bussipysäkillä kuulla olevani "joku tyhmä maalainen". Kysyin vain pysäkillä seisovalta naiselta, että milloin tästä menee niitä onnikoita Konepohojaan. Opiskelutovereista huomaa helposti sen. mistä päin he tulevat -jos henkilöllä on riittänyt ylpeyttä pitää kotiseutunsa murre. Hauskoja tilanteita syntyy varsinkin yhteisissä illanvietoissa, kun jokainen sölkkää murteellaan pikku sievässä. Vihannesten viruuttaminen ei ole kaikille päivän selvä asia; itäsuomalaiselle viruuttaminen on venyttämistä. Eri paikoissa tuima ruoka on erilailla maustettua. Oma murre saattaa häipyä vieraalla paikkakunnalla pitkiä aikoja oleskellesssa, mutta se palaa pian kielelle kotipaikkakunnalle saapuessa. Jotkut vapautuvat kielellisesti jo kotimatkalla ja juttelevat murteellaan kanssamatkustajille. Tutussa porukassa kielikin pyrkii yhdentymään. Minulle kotoinen olo tulee jo, kun avaan radion tai television oikeaan aikaan. Muun muassa kaksi miestä kokkailee telkkarissa niin mukavasti tutulla murteella höpöttäen. Joidenkin mielestä vahvat murteellisuudet eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka murteesta on tullut muutamien esiintyjien tavaramerkki. Paikallismedian kielessä on usein luonnostaan paikkakunnan omaa piirrettä alueen murreleimaa. Nekin vaikuttavat ihmisten puheeseen. Esimerkiksi Kummelin hämäläishokemat ovat tarttuneet tehokkaasti koululaisiin. Nuorten joukossa puhetyyli onkin kuin muodin asia. Uusin villitys on ä:n ja ö:n hyljeksiminen, mikä on kyllä tiedostettu juttu: äät ja ööt kuuluvat vahvasti suomen kieleen ja murteisiin. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Mervi Heikkilä Ihmisen muistin onkaloista voi löytyä vaikka mitä. Yleistä historiaa opiskeleva Seijan, 25, muistiin ala-asteen opettajat ovat kylväneet yleishyödyllisen kertotaulun, aakkosten ja lukemisen jalon taidon lisäksi myös muita kulttuurin siemeniä. "Ala-asteen toisella luokalla opin ulkoa runon "Vinksin vonksin vaaksiainen, syyskesän kummajainen, suikkasiipi hoikkakoipi, lattialla toikkaroipi", Seija lausuu. Myös 20-vuotias Laura hallitsee runopuolen. Pisteet ja papukaijamerkit suomen kieltä opiskelevan Lauran kohdalla paukuttamisesta ja pänttäämisestä menevät kuitenkin lähinnä vieraiden kielten opettajille. "Muistan ulkomuistista Mirkka Rekon runon Vedessä palaa sekä Heikki Kinnusen sketsin lltaravit. Osaan myös ulkoa viidennen luokan englannin kirjan Lubas-laulun ensimmäisen säkeistön, kaikki seitsemännen luokan ruotsinkirjan kappaleet sekä aakkoslaulun, joka piti opetella ulkoa englannin tunnilla lukiossa. Se oli noloa", Laura muistelee. Kaikki olympiavoittajat Noloihin tilanteisiin on elämänsä varrella joutunut myös psykologiaa opiskeleva Kimmo, joka ei muista ulkoa edes kännykkänsä numeroa. Psykologian saloihin perehtynyt mies sai sanojensa mukaan aikoinaan tsempata, jotta opAla-asteen tädit ja sedät taputtaisivat käsiään, kun kuulisivat a HooMoilanen pi sosiaaliturvak u l l a n m u n i j e n s a vielä Enemyn Burn Holvuosienkin jälkeen osaavan ulkoa pupujussibiisitja Pohjanmaan joet. t u n n u k s e n s a l o p p u o s a n . Niinpä 25-vuotias Kimmo ihm e t t e l e e k i n , miten hänen on onnistunut oppia sittemmin kirjaston lainaajatunnus. Toinen Kimmon muistiin jäänyt sarja koostuu Vanhan Testamentin profeettojen nimisiä. "Aamos, Obadja, Miika, Naruun ja niin edelleen. Osaan myös ulkoa kihlaja hääpäivämme, koska niitä ei kehtaa tarkistaa joka kerta sormuksesta. Osaisinpa yleensäkin enemmänkin asioita ulkoa", Kimmo toivoo. Psykologiaa niin ikään opiskeleva 26-vuotias Aapo puolestaan on sitä mieltä, että asioita voisi opetella järkevämminkin kuin paukuttamalla niitä ulkoa. Aapo painottaa tietojen sisäistämisen tärkeyttä, ei pelkkää pänttäämistä. Tästä huolimatta Aapollekin on kertynyt vuosien varrelta monia muistiin ikiajoiksi syöpyneitä tietoja. "Osaan ulkoa Los Angelesin ja Soulin olympialaisten kaikki miesten yleisurheilun voittajat ulkoa, koska harrastin joskus 90-luvun alussa urheilutietokisoja. Ja myös lywood Burn kappaleen rapin. Joskus aikoinani osasin ulkoa myös Suomen joet virtaamisjärjestyksessä pohjoisesta etelään." Virtaavat vedet tarkemmin määriteltynä Pohjanmaan joet löytyvät järjestyksessä myös 19vuotiaan Tiinan muistista; samoin aurinkokuntamme planeetat, vokaalin määritelmä, vino pino maakunialauluja ja Jean Pierre Kuselan Naurava kulkuri. Milloin on Ohton nimpparit? Tiina tietää kuitenkin kotipaikkansa suunnalta ylivertaisen muistihirmun. "Seinäjoella on pultsari, joka osaa ulkoa koko nimipäiväkalenterin. Jos hänelle sanoo jonkun päivämäärän, hän pystyy heti sanomaan, kenellä on silloin nimipäivä ja myös päinvastoin." Muistin jättiläisistä kokemusta on myös Maisalla, jonka kaveri osaa ulkoa kaikkien tuttaviensa puhelinnumerot. "Minusta se on uskomatonta, miten joku voi hallita sellaisen määrän numeroita. Ilse osaan ulkoa Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen ja ala-asteella opitut Kreikan jumalien nimet." Isä meidän -rukous on tuttu 25-vuotiaalle erityispedagogiikkaa opiskelevalle Sarillekin. Tyttökerhosta hänelle on lisäksi jäänyt mieleen hyvän yön ringin toivotus "Tule Jeesus luoksemme, ole aina luonamme, aamen." Lapsuuden ja nuoruuden ajalta Sarin muistiin on kertynyt myös joukko perinteisiä lastenlauluja jäniksen metsäkökötyksistä ja hämähäkin rankkasadekohialoista Dingon ja Yön melodioihin. "Vielä vuosien jälkeenkin osaan laulaa ne läpi. Jos taas olisin formulatai jääkiekkofani, osaisin varmaan ulkoa kaikki kisatiedot, kuten veljeni, joka osaa ulkoa kaikki viime vuoden jääkiekkotilastot", Sari kertoo. Rollin Omituisten otusten kerhon ja Suomen rannikkokaupungit ulkoa muistava Katri on tullut siihen tulokseen, että asioiden ulkoa opetteleminen kannattaa. "On hauskaa opetella erilaisia tietoja ulkoa. Lisäksi se helpottaa elämää." HELENA MOILANEN I T
mnuBiosM • Sir >JvaUer Ralegh renessanssimie Moni meistä haaveilee matkustavansa ympäri maailmaa tutkimassa sen monia ihmeellisyyksiä. Yksi ensimmäisistä todellisista seikkailijoista oli oman aikansa ehkä suvereenein henkilö, englantilainen Sir Walter Ralegh. Ralegh opiskeli nuoruudessaan mm. Oxfordissa, mutta lopetti opintonsa jo ensimmäisen vuoden jälkeen liittyäkseen sotaan hugenotteja vastaan Ranskassa Vuonna 1578 hän lähti velipuolensa Sir Humphrey Gilhertin kanssa merirosvojen vastaisen retkikunnan mukaan. Ralegh palasi Englantiin vuonna 1581 ja nousi lähes välittömästi silloisen kuningatar Elisabeth II:n suosikiksi. Walter oli pitkä ja komea mies. Myös hänen runoilijankykynsä ja laulunlahjansa herättivät hovissa ansaittua ihastusta. Henkilökohtaisella charmillaan hän saikin mm. hankittua itselleen viinimonopolin Englannissa, ja vuonna 1585 Raleghista tuli ritariksi lyömisen myötä Sir Walter. Kaksi vuotta myöhemmin Sir Walterista tuli muiden vastuullisten tehtäviensä ohessa myös parlamentin jäsen. "Teli her the joyous time wil not be staid" "SK ^ " t a nVfo\\\i\\&toV>\iMV mantereelle matkanneita retkikuntia, jotka kuitenkin epäonnistuivat tehtävässään asuttaa mannerta. Osasyynä tähän on pidetty, ettei Ralcghin valitsemilla uudisasukkailla ollut mitään käytännön käsitystä siitä, miten viljellään maata. Vuonna 1585 Ralegh johti henkilökohtaisesti yritystä vallata Amerikan manner. Yritys päättyi nolosti: koko 105-miehinen retkikunta jouduttiin pelastamaan Roanoken saarelta, etteivät intiaanit olisi tappaneet heitä. Toinen Raleghin rahoittama 117-jäseninen uudisasukasryhmä ehti pari vuotta myöhemmin pitää majaansa Amerikassa noin vuoden ennen kuin koko ryhmä katosi mystisesti johonkin. "Bring hether the Pincke and purple Cullambine" Sir Walter joutui myös riitoihin Elisabeth ll:n kanssa ja joutui jopa lyhyeksi ajaksi Towerin vankilaan vuonna 1592 mentyään salaa naimisiin erään Elisabethin hovineidon kanssa. Ralegh onnistui pian vapautumaan vankilasta ja keskittyi joksikin aikaa hovin sijasta parlamentin asioihin. Vuonna 1595 politiikkaan kyllästynyt Ralegh johti ystävänsä seikkailija Laurence Kemysin kanssa nykyisen Venezuelan alueelle, silloiseen Guyanaan matkansa suunnannutta retkikuntaa. Tarkoituksena oli löytää tarunomainen kultainen kaupunki El Dorado. Retkikunnan löydökset eivät olleet kuitenkaan lähellekään matkakustannusten veroisia; Sir Walter menetti suuren osan omaisuudestaan. "I feare I have troubled your troupes \o1onge* Englannissa Ralegh joutui uudelleen vankilaan. Syynä tähän esitettiin valtiollista vehkeilyä Espanjan kanssa Englantia vastaan. Tällä kertaa hän joutui olemaan telkien takana peräti 13 vuotta. Sir Walter ei kuitenkaan häkeltynyt, vaan päätti keskittyä matkailun sijasta kirjallisen tuotantonsa kartuttamiseen. Osan vankila-ajastaan hän käytti mm. lopulta kesken jääneeseen maailmanhistorian kirjoittamiseen. Kaltereiden takana syntyi myös useita runokirjoja, yleisiä huomioita ja esseitä taiteesta sekä päivänpolitiittisia pamfletteja. "My God shall raise me up, I trust" Vapautumisensa jälkeen Sir Walter teloitettiin entisen valtiopetossyytösten nojalla espanjalaisten vaatimuksesta vuonna 1618. Raleghin pää palsamoitiin ja annettiin tämän vaimolle, joka säilyttikin sitä 29 vuotta aina kuolemaansa asti. Tämän jälkeen pää haudattiin samaan paikkaan vartalon kanssa. Sir Walter Raleghin perintö elää keskuudessamme nykypäivänäkin. Kenen esimerkiksi veikkaisitte tuoneen tupakan ja perunan ensimmäisenä Euroop•pxxri* JARI PELTOLA Väliotsikot ovat säkeitä Sir Walter Raleighin runosta "A Ditty: In praise of Eliza, Queen of the Shepherds". PUHEKUPLAT W Voiko kalkkilaivan kapteeni olla musta? "Kun me rakastelemme, jumalatkin vaikenee", lauletaan nuorison suosimassa punk-laulussa. Ovatko vääräuskoiset punk-aatteen kannattajat yksijumalaista valtionuskontoamme vastaan? Kyllä ovat. f ff Useita ruoka-aineita myydään kaupoissa grammoina, vaikka ruokaohjeissa niitä mitataan deseissä. Onko tämä tarkoituksellinen hämääminen omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta poliittisia ääriryhmiä kohtaan? Kyllä on. Senkki? ??? f f f On virheellistä puhua stressipalloista, koska näiden pallojen mukanaan pitäminen ja säilyttäminen itse asiassa lisää stressiä. Tämä on yksi seikka, johon nykyinen hallitusohjelma ei puutu millään tavalla. Urheilija harjoittelee useita vuosia, kärsii välillä loukkaantumisista mutta taistelee sitkeästi tiensä arvokisoihin. Siellä häntä odottaa havvaijipaitaan pukeutunut urheilutoimittaja, joka kysyy epäonnistuneen suorituksen jälkeen, miten tästä eteenpäin. PHOO I MirshJ Fte*n KAAXUVKKÄV VOITAVA MÄÄGÄ I MI/VUOA O N ! y\^ fltffrHfffiBfcj PIENIIN PÄIN! Frangin & Heikura: Kolmas mies, Tampere 2000 jHrVTflHrt-KuvM ESITTÄÄ VARHAISTA TUSKAA SARJAKUVAPIIRTÄJÄ PEKKO HUKKAPUTKEN SENSUROIMATTOMAT TUNMlKTUKSET OSA I E : Tuuliviiri pollea totuutta etsimässä Seitsemännellä lutkatta luin Linnan "Täällä pohjantähden al/a". Pöliittin-en elämäni alkoi. El Cl. MC OLI MAA VAUMISET NIITÄ rAHIKSlAUHTARCITA.TAPPOIVfrT KBVrtlX PUUAISIA-... Iläastecn ajan olin torpparin asialla. Kun historiassa päästiin kansalaissotaan valistin väsymättä toiereitani. Vuosien ajan uskoni io-ja 2fl-lukujen sosialismiin kasvoi. Lukion alettua aloin jo tähyillä nykyaikaa. Tällöin feMrtirxn vakaumukseni koki äkillisen käänteen. euuu.K&uKUir OA) RotsTOJA ,AIUA 0U66T-. „.V>US*. KATO TÄIST6US * A » U 3 M A „ ptlMATA TM] *r«eT7« ? Eräs tuttu käännytti minut (tunnissa) rorsiksi En rupea juhumaan i h misistä yleensä, mutta ainakin minussa asui ei niin pienikään rasisti. Hetkessä olin 'valkoisen rodun Soturi'univormua iulkoaopittuja kiihkopuheita myöten ..ja sitten sille Jylkkärin toimittajalle että.. "Vaikka viime vuonna tai sitä edellisenä ei tapahtunut mitään, pitää silti uskoa asioiden edistymiseen." KANSANEDUSTAJA, OPISKELIJA SIRPA PIETIKÄINEN (KOK.) Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 4/1986 (25.2.1986) Fanaatikkona oleminen on kuitenkin vittumainen posti,varsinkin kun aate ei oikein kestä argumentointia eikä ole muskelia täyttää Perustelujen aukkoja väkivallalla. Oma soturinlättyni lätisi jatkuvasti ja menestyväni naisten parissa oli suorastaan heikko ftkdgltogjl Miehekkäästi pakkasin laukkuni ja vaihdoin kaupunkia. Uudessa ympäristössä saatoin hylätä v i h * jmjflgpi •typeryyttäni my ontumatta. OM TÄÄ 1(S MATSiPllMJtU HAA.. /• n y A mx Huomasin kuitenkin .että uusien tovereideni painotuotteet muistuttivat aika lailla niitä edellisiä. Tarkkaile uSSÄni j Jos he eivst »le oikean aattftn Kannalla, hanki a « ja tapa heidät! Ta«*«lu on aitonut ta m» on sota? I Muista Vuotta Hl? 1 Tuota pikaa ajauöuin mukaan emin vasemmisto-ja sitten nuorkommunisti toimintaan. Siirryin etsimään tukea saatanalta. Wyt uhoamisen lähtökohtana oli sentään rasismin sijaan veljeys, mutta oloni kävi tukalaksi. Säälr vain, että sitä Mustaa Haamattua ei jaksanut pirukaan lukea.
« B O M K M S U • 18. LOKAKUITTA 2000 L O I U N A S J 1 1 1 6 MA 23.10. * LUUHiinif jMiMtuiiii m u u n a a t iui|)yniiut iin>a|ruyi<u»i. » m y n » > l a t u u n v a u n u t . m u juhut [ftuvu. i T0 2.ll. Pinaatukeittoa Kukkakaalilasagnettea Porkkanasosekeittoa Gruusialaista kaalipataa Lohipyöryköitä Kasvisjuustokeittoa Kasvispyttipannua Kalagratiinia Makaronilaatikkoa Merenniakuista lasagnea Kinkkukiusausta Porkkana-purjotaytcttyä seilei Punajuuri-jauhelihakastiketta Pippuripihviä Paistettua kalaleikettä, Broilerlcike kettä Kalamurekcpihviä Siskonmakkarakeittoa purjokastiketta Pviistakäristystä TO 26.10. KE 1.11. PE 3.11. Tl 24.10. Purjo-peruna vuokaa O Q o H O l O Kesäkurpitsapaistosta Punajuuripihvejä Kasvispihvejä Täytetyt jauhelihaohukaiset l l O K I V I Jauhemaksapihvejä Kaalikääryleitä Chili con camea Mantelikalaa l l O K I V I Lohikiusausta Salami-kinkkukastiketta ja Keitetyt nakit, perunasoseita Makkarakeittoa l l O K I V I Jauhelihakeittoa spaghettia Kalakeittoa (sei) ^ J 7 i JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA LOKAUUTTA KAMPUS KIRJASTA Isotalus & Aarnio (toim.): Presidentti 2000. Mistä vaalit on tehty? (SoPhi) Horse race??? 120 mk Laine: Kuka Hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. (Atena) Tämänkertaisen lukupiirimme ehdoton ykkönen. 157 mk Matikainen & Manninen (toim.): Aikuiskoulutus verkossa. (Paimenia Kustannus) Aikuiskoulutuksessa, jos missä, käsitteet vaativat määrittelyä. 170 mk Chomsky: Uusi sotilaallinen humanismi. Kosovon opetukset. (Like) Kielitieteilijä ei luovuta. Hyvä niin, toteaa raatimme. 127 mk Sannikka: Seniorin Tietokoneopas. (Satku) Humanistimme suosittelee: tietokoneen käytön ei tarvitse olla vaikeaa. 129 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa föHSRl ' kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Ruokalistamme löydät internetistä. www*sonaattLfi Virkistäviä ruokaja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: Agoran ravintola Ravintola Lozzi Ravintola VVilhelmiina Ravintola Ylistö Kahvila Kvarkki Kahvila Aallokko Liikunnan kahvila Cafe Libri Kahvila Musica Kahvila Novelli Kaupungin pääkirjasto Mattilanniementie 2 Keskussairaalantie 4 P-rak. Ahlmaninkatu 2MaA-rak. Survontie 9YFL-rak. Survontie 9YK-rak. Seminaarinkatu 15C-rak. Keskussairaalantie 4 L-rak. Seminaarinkatu 15B-rak. Seminaarinkatu 15M-rak. Vapaudenkatu 39-41 puh. 260 4571 puh. 260 3910 puh. 260 3911 puh. 260 3866 puh. 260 3887 puh. 260 3901 puh. 260 3902 puh. 260 3903 puh. 260 3904 puh. 624 438 TERVETULOA TERVETULOA Sohwi Zone System Zone 1 ma-peklo 16-18, hanaolut (0,5) ja siideri (0,3) 18,ne 2 pe ja la klo 22-23 Upcider(0,3)10,Korvaa aamiaisesi, brunssisi, lounaasi, välipalasi, päivällisesi, alkuiltäpalasi ja loppuiitapalasi Sohwin suosituilla Tapaks O d o t e t t u J Ä R V I S E N L E N T O K O N E 2 7 . H A L O O ! A i d o t HotVVings-Sohvvil! Vaasankatu 21, sohwi.fi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Bdustajistovaalit lähestyvät Menossa on mukana edustaja jokaisesta vaaleihin osallistuvasta ehdokasryhmästä. Joukkueen huoltajana toimii Juha Kauppinen. Jylkkärin perinteinen edaripaneeli Ilokivessä tiistaina 24. lokakuuta 2000 kello 13.00. kampus syksy 2000 19.10. Paul. Bob Marley:Live in Corn 24.10. Godard. Viimeiseen hengenvc 31.10. Jarmusch. Dead Man. 1995. j 07.11. Medem. Napapiirin rakastava 14.11. Ijäs. Sokkotanssi. 1999. 21.11. Widerberg. Jo joutui armas^hi 28.11. Tarkovski. Nostalgia. 1984. \ esitykset kello 19. Liput 20/25. Sft. 1000, i:oon. 1960 m%, looo, k . i . . W ^ www.sonaatti.fi
-rt Hioo HKsnmsTA • is m m . am JYT Tampereelle jyväskylän ylioppilasteatterin syyskauden menestyksekkäästi avannut monologinäyielmä Neljän seinän sankari vierailee Tampereen ylioppilasteatterilla (Itsenäisyydenkatu 12) torstaina 26.10. klo 19.00. Vierailu on osa kummankin teatterin 40-vuotisjuhlavuotta. Neljän seinän sankari kertoo "opettajuudesta, pelkuruudesta ja muusia sellaisesta". Monologin esittää Janne Riekki ja ohjaa Mika Terävä. Käsikirjoitus on toverusten yhteinen. Lippuja voi varata Tampeieen ylioppilasteatterilta tai numerosta 050-5433522. Kahvilaillat kokoavat kirjakansaa kolmasti Kirjat, kirjoittajat ja kirjojen lukijat kohtaavat syksyn aikana jyväskyläläisten kustantamojen jäijestämissä kirjakahvilailloissa. Tilaisuuksien teemat perustuvat jyväskyläläisten kustantamojen uutuuskirjojen aiheisiin. Mukana olevat kuusi kustantamoa ovat Kampus-Kustannus, Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö Julpu, Atena, SoPhi, PS-Kustannus ja Sharda. Kirjakahvilailloista ensimmäinen on pidetty tämän lehden ilmestymisen aikaan, lokakuun 17. päivänä. Keskustelun aiheena on ollut presidenttiys, Pekka Isotaluksen ja Eeva Aarnion presidentinvaaleista kirjoittaman uutuuskirjan pohjalta. Myöhemmin syksyllä keskustellaan miehuudesta: 7. marraskuuta kirjakahvilaillan vieraiksi saapuvat kirjailijat Harri Tapper ja Teppo Sintonen. Syksyn viimeiset kirjakahvittelut pidetään 30. marraskuuta, jolloin aiheena on oppiminen ja kirjailijavieraana Oiva Ikonen Iltojen juontajana toimii Riitta Koikkalainen. Paikkana on kahvila Elonen ja ajankohtana kunakin kertana kello 17.30.-19.00. Työväen Teatteri 90-vuotias Jyväskylän Työväen Teatteri täyttää tänä syksynä 90 vuotia. Juhlaa vietetään perjantaina 20 lokakuuta Aalto-salilla kello 18 alkaen, ja sinne on vapaa pääsy. Juhla jatkuu kello 21 maksullisella juhlabufletilla Sipisen salissa. Teatteri sai alkunsa 1910, jolloin työväen nousevan sivistystoiminnan hengessä perustettiin Jyväskylän Työväenyhdistyksen Näytelmäseura. Alkuaikojen talousongelmien ja sota-ajan vaikeuksien jälkeen Jyväskylän Työväen Teatteriksi muuttunut teatteri kohosi katsojamääriltään maan kärkijoukkoon. Talousvaikeuksien myötä Työväen Teatterin toiminta siirtyi uutukaiseen kaupunginteatteriin 1960-luvun alussa. Työväenhenkinen teatteritoiminta on jatkunut myöhemmin muun muassa Ainolan kesäteatterissa. Historiansa aikana Työväen Teatteri on esittänyt lähemmäs sataa näytelmää. Teatterin alaisuudessa toimii nykyään Tanssiteatteri Kramppi sekä teatterillinen musiikkiryhmä Mollin Duuraajat. Venäläinen valiokuoro kiertää Novospasskin luostarin mieskuoro piipahtaa Jyväskylässäkin hengellisiä tunnelmia tarjoamassa. Tässä moskovalaisessa kuorossa on 16 valiolaulajaa, joiden johtaja isä Miirofan elelee munkkina Novospasskin luostarissa. Luostarikuorolle tuli viime vuosikymmenellä kaksi voittoa kansainvälisistä kuorokilpailuista. Lisäksi se on kieltänyt monissa Euroopan maissa, muun muassa Suomessa vuosina 93-99. Kuoro täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Moskovassa kuoro huolehtii luostarin tärkeimmistä jumalanpalveluksista ja esiintyy säännöllisesti ortodoksissa tilaisuuksissa. Tämän vuotisen ekumeenisen kulttuuritapahtuman teemana on luostarin laulut. Konserttiohjelmassa on ordotoksisen kirkkomusiikin helmiä 1700-luvulta 1900-luvulle tunnelmallisesti valaistuissa kirkoissa. Luostarin lauluja kauneinta luostarimusiikkia Taulumäen kirkossa 20.10. klo 19.00. TeihiÄikkään tämäkin heppa joutvu vielä kiikuttavalle koetukselle. Hepat keinuvat vaikka ravia TEKSTI JA KUVA: ANNAKAISA VAARANIEMI Hevoshulluus ja -lelut kuuluvat yleensä lapsuuden asioihin, mutta Terhi Äikkäalle ne ovat rakkaita asioita vielä aikuisena. Puusepän ammatissaan hän on yhdistänyt nämä asiat: hän rakentelee pajassaan puisia keinuhevosia. Aikkään keinuhevoset ovat ihan kiikuttavia esineitä. Suurimmalla pollella on säkäkorkeutta 60 senttimetriä. Sen selässä on hyvä aikuisenkin ratsastaa. Hevosen harjakset ovat yleensä aitoa jouhea. Keinuhevosiin erikoistuminen oli Aikkään mielestä hänen ainoa keinonsa elättää itsensä alalla. "Ellen sitten olisi halunnut liukuhihnalle töihin", hän kuittaa. Jokainen puuhevonen tehdään Aikkään pajassa uniikkiversiona. Tiettyjä osia hevosen rakentamisen a\kupääsvä hän tekee sarjatuotantona. Itse hevosen muotoa veistelemään pääsee vasta noin 20 eri vaiheen jälkeen. Puolentoista vuoden aikana Terhi Äikäs on väsännyt kymmeniä puuheppoja. Ihan päivässä tai parissa ei leikkikalu synny. Myös toivomuksia voi tekijälle esittää heppojen suhteen; valmiita puuhevosmalleja Äikäs on ideoinut seitsemän kappaletta. Joukossa on jopa kaksivuotiaille sopivia keinuheppoja. Äikäs testaa itse kaikki keinueläimensä kovassa vauhdissa. "Tarkoitukseni on se, että hevoset säilyisivät sukupolvelta toiselle ja sopisivat kaikenlaiseen keinumiseen. Lapsethan nyt keinuvat miten päin tahansa." Puukorvien korjaaja Vaikka Aikkään suvussa on puuseppiä ja yksityisyrittäjiä, niin käsityöläiseksi ryhtyminen ei ollut hänen ensimmäinen askeleensa työelämässä. Ennen puuhevospuuhastelua hän toimi muun muassa ravivalmentajanaja maatalousalalla. "Sitten suoritin henkilökohtaiset arpajaiset ja lähdin puualan artesaanikoulutukseen Varkauteen", Äikäs jalkaa. Puuseppä Äikäs toivoo, että vielä joskus hän voisi omistaa hevosen ja lehmiäkin ihan eläviä sellaisia. Pienoismalleja hän veistelee metsälehmuksesta, joka on pehmeämpää kuin keinuhevosissa käytetty koivu. Myös entisöinti ja huonekalujen tekeminen kuuluvat tämän sepän toimenkuvaan "Jotkut tuovat vanhoja keinuhevosiaan tänne korjattavaksi. Useimmillla niistä on korva poikki tai jouhet irronneet. Sata vuotta vanhat hepat eivät ole vain enää kovin kestäviä kovaan keinumiseen", Äikäs muistuttaa. Luonnollisesti lapsille Keinuhevoskulttuuri eli Aikkään mukaan nousukautta 1800-ja 1900 -lukujen vaihteessa. Silloin puuseppätyössä oli kilpailun makua. Keinuhevoshistoriaa tunnetaan jo 1600 luvulta lähtien. Nykyään keinuhevosia tehdään muovistakin, mutta Äikäs tahtoo kunnioittaa perinteitä ja tehdä kaiken alusta loppuun itse mahdollisimman luonnollisesti. Hevosen pinta esimerkiksi lakataan pellavaöljyllä Jyväskylässä tai suuremmalti Suomessakaan ei ole Aikkään mukaan paljon muita keinuhevosten tekijöitä. Muutaman kerran hänen hevosensa ovat olleet julkisessa paikassa näyttelyn omaisesti esillä. Äikäs toteaa, että hänen markkinansa sijoittuvat useimmiten etelään. Ihmiset ostavat koivuisia hevosia myös somisteiksi sekä koristeiksi. "Suurin osa, varmaan noin 90 piosemvia, hevosistani menee kuitenkin lapsille." Yksityisyrittäjä Aikkään päivä puuhevosten parissa venyy keskimäärin kymmentuntiseksi. Hän itse puhuu työstään kuin se olisi välillä elämäntapaintiaanin hommaa, mutta työstään hän ei tee tunnekysymystä. "Pitkän tähtäimen lyötä tämä kuitenkin on. Hevosten kehitteleminen jatkuu koko ajan. Pidän jokaisesta hepasta kirjaa eli numeroin ne ja kirjaan, etiä kenelle ne ovat menneet. Tällä hetkellä on menossa 60. hevo"Lapsethan nyt keinuvat miten päin tahansa:
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI M M ) KAK9T0BT» • 18. lOMHUTt ZÖOO TEKSTI; RIITTA KOIKKALAINEN KUVA: JUHA KAUPPINEN "Miten luontokuva eroaa tavallisesta kuvasta", huokaa Markku Könkkölä. "Rajaa on mahdotonta määrittää yksiselitteisesti-" Mies toimii sellaisen joukon puheenjohtajana, joka kulkee maita ja mantuja kameran kanssa. Porukan virallinen nimi on Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. Luontokuvaajia on monenlaisia. "Jotkut kojuilevat, toiset kulkevat kuvauspaikkoja läpi ilman kameraa, jotta tietävät tilaisuuden tullen mistä kannalta sihdata ja mitä", kuvaa Könkkölä kollegoitaan. "Itse valmistaudun hyvinkin huolella, mutta yntän myös pysyä avoimena uusille ideoille kulkiessani, eihän sitä Liedä mitä tulee vastaan." Leipänsä luontokuvilla hankkii vain harva, mutta monelle, kuien Könkkölälle itselleen, kuvaaminen on tärkeä kakkostyö. Miehen ykköstyö on yliopistolla, atk-keskuksella. "Nämä työt toimivat hurjan hyvin toistensa vastapainona. Ja ne ovat lähentyneet viime vuosina toisiaan. Oma toimenkuvani on muuttunut visuaalisemmaksi vai onko vain niin että minä itseni kautta teen näitä toisikseen, että koko it -ala ei olisikaan muuttunut, en tiedä." Metsä huutaa, kuka vastaa Könkkölän mieluisimpia kuvauskohteita ovat metsä, kasvit ja vesi. Aivan viime aikoina hän on innostunut kuvaamaan myös rakennettua miljöötä: vanhoja taajamia ja maaseutua. "Ne ovat paitsi huikeita kuvauskohteita niin myös katoamassa maisemasta, niiden dokumentointi on minulle tärkeää," Elementeistä vesi on visuaalisin, metsäja kasvikuvissa painottuu myös kantaaottavuus. "Olen koko ikäni ollut mehtäläinen", naurahtaa Könkkölä. "Minulle on kerrottu, että ihan pienenä, ennen kuin olin oppinut edes kävelemään, olin jo puuhannut lahokantojen parissa. Ja konttaillut muurahaisien perässä." Kamera tuli taloon heti kun miehellä oli siihen varaa: "Kun tulin opiskelemaan, sain ensimmäisen opintolainan, sillä ostin kameraa" Suomesta ei Könkkölän mukaan löydy juurikaan oikeata metsää. "Tikkumetsiä on vaikka kuinka paljon, mutta metsää joka olisi saanut ja saisi elää metsän elämää on vain pieniä planttejä siellä täällä", tuhahtaa mies. "On koomista että puualan ammattilaiset ovat määritelleet metsän iäksi 100 vuotta. Sehän on vain se aika, missä ajassa puu kasvaa täyteen pituuteensa. On mielivaltaista määritellä koko ekosysteemin ika yhden lajin perusteella. Ihan yhtä järkevää olisi mitata metsän ikä tiaisen elinkaaren kautta!" Mies harmistuu selvästi aiheesta puhuessaan. "Puuammattilaiset ajattelevat että metsä on tottunut katastrofiin eli loppuhakkuuseen ja toipuu siitä ongelmitta. Mutta näinhän tapahtuu vain puupelloilla: puut kaadetaan tietynikäisinä, istutetaan uusia ja taas kaadetaan. Metsä puolestaan saattaa olla tuhansiakin vuosia vanha, se uudistuu omaa tahtiaan, eriaikaisesu, ilman tehoviljelyä." Kansallisja luonnonpuistot eivät Könkkölän mukaan nitä turvaamaan uhanalaisten lajien säilymistä. "Niitä on liian harvassa ja ne ovat puupuistojen saartamia. Ne ekologiset käytävät, joita pitkin eri lajit voisivat siinyä metsästä toiseen jos alkuperäinen elinympäristö muuttuu jostain syystä lajille sopimattomaksi puuttuvat. Esimerkiksi monien kovakuoriaisten kohdalla tilanne on tämä." Luontokuva kiiltokuva? maisen kauniit luontokuvat. Myös kantaaottavia kuvia on, mutta iso yleisö ei ole kovin innoissaan otoksista joissa huudetaan ja kiroillaan", huomauttaa Könkkölä. Luonnonvalokuvaajalla on miehen mielestä tärkeä osa ympäristökeskustelussa. "Autenttisuus on yksi tärkeä luontokuvan kriteeri, ja se on myös varjeltava asia. Luontokuvat ovat dokumentteja siitä mitä on", sanoo Könkkölä. "Kuva hämeenkylmäkukasta on todiste siitä, että kuvaaja on käynyt paikan päällä ottamassa kuvan, että se tosiaan on ollut siellä ja sellaisena kuin se kuvassa näkyy. Kuvat voivat olla myös ei-esittäviä tutkielmia esimerkiksi jäästä, mutta silloinkin niiden tulisi olla autenttisia. Aidon tunnelman välittäminen on tärkeää", painottaa Könkkölä Hyvän kuvan ottamiseen menee aikaa. "Oletetaan että tarvitaan kuvaa omenapuusta. Luonnonvalokuvaaja vilkuilee ikkunasta ulos, kyttää oikeanlaista valaistusta ja lähtee kuvausreissuUe vasta sitten kun valo ja muukin tunnelma on kohdallaan. Prosessissa saattaa mennä vuosia", kertoo Könkkölä. "Meillä luonnonvalokuvaajilla valo on tärkein, valo tekee kuvan." • Jyväskyläläinen Markku Könkkölä on valokuvannut luontoa 20 vuotta. Pääkohteita ovat metsä, kasvit ja vesi. Mies toimii myös Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n puheenjohtajana. Seura on perustettu vuonna 1977, ja siinä on jäseniä noin 800. "Eniten julkisuulta saavat kiiltokuvahttp://www.to.jyu.fi/luormonvalokuvaajai
NUIKRO KAKStfDETA 1 8 . UHUKUIFTA ZOOO miinoita valtavirtaan? lossrkurki koikkelehtii Lulakossa 27. lokakuuta. Helsinkiläinen Lemonator-yhtye on juuri julkaissut kolmannen täyspitkän levynsä The Waltz. Runsaasta rahallisesta ja ajallisesta satsauksesta huolimatta The Waltz huokuu positiivisuutta ja lämpöä; siis asioita, joita ei rahalla voi ostaa. Näistä elementeistä on rakennettu myös bändin keulahahmo, Lasse Kurki. "Mä oon popromantikko yli kaiken. Ja oon mä muutenkin romanttinen; tosin en ehkä sillä tavalla kun joku Casanova." Kurjen tekstit kertovat useimmiten tytöstä ja pojasta, jotka joko rakastavat tai ovat rakastaneet toisiaan. Uudella levyllä Kurki pyrki omien sanojensa mukaan löytämään myös muita ulottuvuuksia sanoituksiinsa, mutta vankimmat tekstit käsittelevät edelleen ihmissuhteita. Englanninkieliseen musiikkiin erottamattomina kuuluvat sanat "kili" ja "die 1 " ikoasLi rankkaa" esiim >'v ä t niinikään levyn sanoissa runsaslukuisena. "Mitään konkreettista lappamista mä en sillä tarkoita. Enemmänkin mä tapan asioita ympärilläni. Joku kili-sana vaan soundaa niin helvetin hyvältä musiikissa. Mun mielestä yleensäkin pop-musiikissa sanojen pitää soida." "Jos mullon joku asia, minkä mä haluan sanoa, enkä mä saa sitä soimaan, niin mä etsin jonkun toisen keinon sanoa tai sitten mä sanon jotain muuta." Kadotettu kauneus "Mua ärsyttää, miten kriitikot sano Neil Youngin uudesta levystä, että "tää nyt on tätä näin". Helvetti, jos levyllä on kymmenen ihan älyttömän kaunista ja koskettavaa biisiä, niin ei se oo "tätä näin". Joka väittää niin, on tunteeton idiootti. Sellaiset pitäis tappaa!", Kurki mekastaa. "Ihmiset on nykyteknologian myötä unohtaneet, mikä on oikeasti rankkaa. Kaikesta tulee vaan muovisempaaja lämpöjä herkkyys katoaa. Joku Neil Young -levy on tällasena aikana oikea punk-levy. Siinä on enemmän anarkiaa kuin yhdessäkään Kornissa tai Limp Bisquitissa, jotka luulee olevansa helvetin rankkoja ja ajaa sitten Lamborghinilla kotiin." Romantiikan ja kauneuden mitä se sitten kenellekin merkitsee tulisi Kurjen mielestä kuulua musiikissa. "Mulle romantiikka irtoaa himasta. Mä tykkään kynttilänvalosta ja sellasesia. Nykyään mä oon huomannut, että mä en tee kesäsin enää yhtään musiikkia. Ehkä täällä Suomessa voi ammentaa parhaiten sellasesta syksytalvi -romantiikasta." Maailmanvalloitus? Lemonatorin kädenojennukset ulkomaille ovat tähän mennessä olleet aika vähäisiä. "Pari kertaa ollaan käyty Amerikassa ja kerran Tallinnassa. Ja sitten meidän eka levy julkaistiin Japanissa." The VValtzia ollaan aiempaa selkeämmin kampeamassa myös rajojen taakse. "Kyllä meillä oli tavoitteena tehdä levy, joka pärjää ihan kaikille ulkomaan levyille. Niinpä me alettiinkin tekeen sitä niin, ettei me juuri lotottu kelloo. Levystä tuli hyvä, se on saanut hyvän vastaanoton ja on kaikkien onneksi ruvennut myös myymään ihan hyvin." Autuaaksi ulkomaat eivät sinänsä Kurkea tekisi. "Tottakai mä haluaisin tehdä iän saman homman ulkomailla, käydä keikoilla ja myydä levyä, mutta hienointa ois, kun sais tehtyä tärkeän levyn toisensa perään. Niinkuin joku Tom Waits. Mä haluisin, että mulla ja meillä säilyis intohimo tähän hommaan. Se on mun suurin unelma musiikin suhteen." "Sen takia mä oon älyttömän onnellinen, että olen viime aikoina löytänyt keinon tehdä musiikkia ja sanoja, jotka merkitsee mulle itselleni paljon." • lemonator Lulakossa perjantaina 27.10.2000. Liput 25/30 maikkaa. Laulurastas lurittelua ugri-riimejä TEKSTI: ESA KLEMOLA KUVA RIIKKA SUNDQVIST Reggaeta Suomessa? Kuulostaa kummalliselta. Jyväskylää tässä harvojen taitajien joukossa edustaa Laulurastas. Bändistä on neljän vuoden aikana kehkeytynyt jonkin asteinen kulttinimi Jyväskylässä ja vähän muuallakin. Oman persoonallisen lisänsä yhtyeen musiikkiin tuovat tiukkoihin dub-rytmeihin yhdistetyt suomenkieliset lyriikat. "Suomenkieli on ollut meille selviö alusta asu. Kyllä suomalaiset lyriikat saa istumaan reggaeseen, on vain mietittävä miten sen tekee ja ennen kaikkea oltava jotain sanottavaa. Samat ilmiöt, joihin otamme kantaa, vaikuttavat kaikkialla, mutta kai tuo jyväskyläläisyyskin jotenkin tulee esiin", kertoo yhtyeen kosketinsoittaja-trumpetisti-toustaaja Janne Siro Vähemmän on enemmän Laulurastaan tarina alkoi loppuvuodesta 96. Janne kertoo yhtyeen rock-taustaisten jäsenten "pärähtäneen rastoiksi", innostuneen reggaesta ja muodostaneen kokoonpanon nimeltä Pääluoja. Alun hard core -reggae vaihtui ajan myötä perinteikkäimmille ja dubahtavimmille linjoille ja bändi kasvoi kahdeksanhenkiseen nyky-muotoonsa. Nykyään kokoonpanoon on tullut mukaan kuvioihin", kiittelee Antti. "Aikaisemmin oli kaikenlaisia hevi-miksaajia, jotka eivät ymmärtäneet soundistamme mitään. Miksaajan rooli on tärkeä tällaisessa kokoonpanossa hän on yksi soittajista. Keikoilla soundien ja monitoroinnin pitää olla kunnossa." Prinssi Kyöpelin mukaan Suomessa ei ole olemassa varsinaista dub-sceneä. Soundimaailman sisäistäminen ottikin oman aikansa. Perusrcggaesta dancehall-bileissä jalostuneen dubin teossa tärkeintä on Kyöpelin sanojen mukaan eräänlainen "less-is-more" ideologia. Tämä tarkoittaa käytännössä turhien juttujen karsimisia. Entä miten rastoja Laulurastaat kokevat olevansa? "Alussa meininki oli fanaattista. Nykyisin ylimääräinen synkistely ja tiukkapipoisuus on jäänyt pois. Olemme kuitenkin aika erilaisia ihmisiä ja kaikilla on asioihin omat mielipiteensä. Silli rastafarismissa on sellaisia asioita, jotka edelleen allekirjoitamme." Klubeilla ja street-partyissa "Klubiympäristö on meille kaikkein ihanteellisin. Toki esimerkiksi streetpartyt ovat olleet P ä r ä h d i m m e raSLOikSi" mukavia kokemuksia. Emme ole tyrkyttäneet itseämme keikoille, vaan sana on levinnyt suusta suuhun. Mitä enemmän olemme keikkailleet, sitä enemmän meitä on kysytty uusiin paikkoihin. Tässä suhteessa olemme kai olleet vähän liiankin flegmaattisia." Ison, kahdeksanhenkisen, porukan ongelma on se, että aikataulujen sovittakuuluvat Jannen lisäksi Matti Pihl (laulu), Mikko Leinonen (basso), Antti Lind (rummut), Ville Vainio (kitara), Niklas Backman (perkussiot), Heikki Korkkalainen (saksofoni) sekä miksauspöydän takana dubsäädöistä ja efekiipolitiikasta vastaava Prinssi Kyöpeli. "Kyöpelin tulo mukaan on avannut -kpkortaartiiudenuJoiiuYiiudeju eJLdub -niinen, ja homman.organisoiminen vaatii runsaasti ponnisteluja. Laulurastaat ovat ehtineet tekemään puolen sataa keikkaa ja esiintyneet kotikaupunkinsa lisäksi useaan otteeseen esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Keikkojen lisäksi loppuvuoden suunnitelmiin kuuluu esikois-sinkun purkittaminen. Janne ja Antti kertovat kuulijakunnan olevan varsin kirjavaa, dub tuntuu uppoavan yllättävän monenkirjavaan yleisöön. "Kannattajakuntaan kuuluu yhtä hyvin niin 'hörhöporukkaa 1 , reggae-diggareita kuin esimerkiksi hip-hop -porukkaa ja modernin klubimusiikin ystäviäkin. Aktiivisin fani-piiri koostuu kai ihmisistä, jotka ymmärtävät kuunnella myös "messagea". Yhteyksiä hip-hop -piireihin on lujittanut yhteistyö MC Palefacen kanssa. Mies on säännöllisen epäsäännöllisesti vieraillut Laulurastaan keikoilla. Apinointia pellolla Laulurastaat eivät lue itseään puhtaiksi reggaetai dub-puritisteiksi. Heikki ja Köpi kertovat työstävänsä sivutoimisesti houseja drum'n bass-henkistä konemusiikkia. Modernimpia vaikutteita on myös yhtyeen omassa soundista vaikka jäsenet toteavatkin olevansa oman musiikkinsa suhteen varsin perinnetietoisia. "Matti ei kuuntele hirveästi moderneja juttuja, vaan laulaa enemmänkin 'ugrimelodioita'. Me myui.yritärnme sijten muokata kokonaisuutta vähän modernimmaksi. Työnjako on biisinteossa se, että Matti tekee lyriikat ja melodiat ja me muut vastaamme rytmeistä ja sovituksista. Usein biisit syntyvät jamitellen, fiilispohjalta. Esimerkiksi 'Onni' oli aluksi puhdasta junglea ja välillä yritimme saada toimimaan sitä R&rB-asussa. Loppujen lopuksi siitä tuli kai aika tavanomaista one-drop-reggae -rytmiikkaa." Entä miten taipuvat karibialais-rytmit suomalaisten muusikkojen käsissä? "No, ainakin apinoimalla ihminen oppii. Mustilta kavereiltakin on tullut hyvää palautetta; ei meitä ole koettu 'turisti-reggaen' tekijöiksi. Toisaalta on meidän musiikissa sellainen suomalainen "pelicKispektikin" mukana!" •
NIMEROKAKITOISTA • li. LOKAKUITTA 2 M Mies ja muusa Pasi Heikura & Simo Frangen: Kolmas mies Suuri Kurpitsa, Tampere 2000 Alivaltiosihteeristä tuttujen Frangeilta ja Heikuran Rumbassa julkaistuista Mies-sarjakuvista on nyt vuorossa kolmas kokooma-albumi. Sisältö on verbaalisesti odotetun taitavaa: huvittavia monimielisyyksiä riittää useita strippiä kohden. Parhaimmillaan vitsit ovatkin peräti hauskoja. Kolmas mies toiminee parhaiten pieninä annoksina. Tällöin sanaleikkien runsaus ei ala syödä itseään. Kokonaisen albumin mitassa stripit sen sijaan alkavat väsyttää. Piirrosjälki on sangen simppeliä, mikä toisaalta epäprofessionaalisuudessaan viehättää, toisaalta sekin pitemmän päälle kyllästyttää. Mies-huumorin vertailukohdaksi tulee haettua ei losin täysin oikeutetusti Alivaltiosihteeri-sketsiohjelma, joka on pyörinyt Radiomafiassa vuosikymmenen ajan jokseenkin samoin eväin ja uuvuttanut ainakin allekirjoittaneen jo vuosia sitten. Sarjakuvamuotoisia huumoria leimaa sama ongelma: kaiken kaikkiaan toimivaa, muttei enää erityisen sytyttävää. Christer Nuutinen: Kolmas muusa. Suuri Kurpitsa, Tampere 2000 Toinen saman kustantamon "Kolmas"-otsikkoinen sarjakuva on Christer Nuutisen käsialaa. Allekirjoittaneelle, suuren yleisön tahvolle, muistuu Nuutisen piirrosjäljestä ensimmäisenä mieleen Kramppeja ja nyrjähdyksiä, johon verrattuna "Kolmas muusa" on erilainen. Albumi koostuu lyhyistä, erityylisistä sarjakuvakertomuksista, joita kuitenkin yhdistää kaunis, lyyrinen ote. Erityismainnan ansaitsee runouden tekemisen ongelmia hauskasti kuvaileva tarina "Yön kuluessa", jossa kommentoidaan ajankohtaisesti muun muassa uutta suomenkielistä rap-lyriikkaa ja toisaalta nykyiskelmien korniuksia. Myös sadunomaisen naivistisesi! piirretty sarjakuvarunoelma "jos olisin sinun" viehättää. Kaiken kaikkiaan "Kolmas muusa" on sympaattinen ja tutustumisen arvoinen teos. TUOMAS TIRKKONEN Tultua muttei turvallista Rosa Liksom: Perhe WSOY 2000 Rosa Liksom on palannut romaanikokeilu Kreislandin jälkeen lyhytproosan panin. Hyvä niin. Liksomin kirjoittama pirstaleinen maailma tuntuu sitä rikkaammalta, mitä useampi henkilö päästetään ääneen. Tällä kertaa elämästään tilittävät mm. luontoa vastaan kovin ottein tappeleva metsänomistaja, omantunnontuskista kärsivä murhamies, joka ei ole saanut tuomiota, sekä alati ryyppäävä perheen äiti. Liksomin henkilöiden elämän onni on usein pienestä kiinni: perheen auvoinen arki voi muuttua painajaiseksi kun äiti aloittaa laihdutuskuurin. Nainen voi tappaa napakymppimiehensä, joka ei suostu jakamaan hotellihuonetta hänen kanssaan. Groteskien elämäntarinoiden rinnalla teoksessa on myös herkkää luonnonkuvausta, etten sanoisi jopa lyyrisiä vivahteita. Kieli on useimmiten peräpohjolan puhekieltä. Mitään radikaalisti uutta Perhe-teoksen tekstit eivät Liksomin aiempaan tuotantoon tuo, edustavatpahan vain tasokasia jatkumoa oivassa sarjassa. Arkisen elämän liioittelu ja paisuttelu on Liksomin teksteissä lähes poikkeuksetta huumoria luova tyylikeino. Se voi myös virittää hätkähdyttäviä ansoja: juuri kun lukija tuudittautuu "tämä on hauskaa arjen parodiointia" -tunteeseensa, seuraa parin paloittelusurmaajan puheenvuoro. Nämä fiktiiviset henkilöt kertovat hämmästyttävän samantapaisesti tekosistaan kuin muuan todellinen rituaalimurhaaja televisiossa viime keväänä. Mitä se vanha kansa puhuikaan totuuden ja tarun eroista? Liksomin aikaisemmat tekstit ovat olleet suosittua materiaalia näyttämöillä. Perhe-teos tuo varmasti tähän perinteeseen oman osansa. Pari teoksen monologia taidettiin esittääkin muinoin KOM-teatterin Isänmaallisessa illassa. Melkein tässä alkaa odottaa Liksomilta uutta näytelmää. Esikoisnäytelmä Family Ajfairsin kantaesityksestä kun on jo seitsemisen vuotta aikaa. MIKA TERÄVÄ Keskisuomalaisten sotalasten kokemuksia kartoitettiin työväenopistossa 133 lappukaulan kohtalot kirjaan TEKSTI: ANNAKAISA VAARANIEMI " H ä r k ä v a u n u s s a lappu kaulassa olisival n e l a p s e t voineet laulaa, joiden m a t k u s t u s t a p a kuulosti vähiten mukavalta." Jyväskyläläinen Pauli Lampinen oli sotalapsi numero 7071. Pahvinen narulappu on siitä kokemuksesta vielä tallessa: "7071, Pauli Lampinen, Nastola". Sotalapsimuistotkin ovat hyvin muistissa ja jopa paineittuina tuoreeseen kirjaan. Pitäkää huolta mukuloista sotalapsikirja valmistui äskettäin Jyväskylän kaupungin työväenopiston opintopiiristä. Lampinen oli mukana Pitäkää mukuloista huoli -kirjan toimituskunnassa. Hänen mukaansa kirja pohjautuu tutkimukseen, joka tehtiin Keski-Suomessa asuvien sotalapsien keskuudessa. Kun vuonna 1997 perustettiin Keski-Suomeen oma sotalapsiyhdistys, oli jo silloin ollut mielessä kirjan julkaiseminen. Lampinen toteaa työväenopiston rehtori Olli Kaikkosen ehdottaneen yhteistyötä kirjan tiimoilta sopivalla hetkellä. Opintopiiriläiset saivat vihiä 240 keskisuomalaisesta sotalapsesta, joista sitten 133 vastasi tarkoin suunniteltuun kyselylomakkeeseen. Lampisen mielestä kinalla haluttiin tuoda esiin juuri sotalapsien omat kokemukset historialliselta kannalta. Sivuilla on myös muilla tavoin sotalasten kanssa toimineiden kommentteja. "Sotalapsiasiaan suhtaudutaan usein synkkään sävyyn. Syitä lapsien ryhmäsiirtoihin on etsittyjä esitetty kovasti, mutta se ei ole syyllisyyskysymys. Katastrofisiakin asioita varmasti ilmenee siltä ajalta, mutta lapsista pidettiin huolta paremmin kuin yleisesti luullaan", Lampinen mainitsee. Sodanaikaisesta Suomesta ulkomaille pääsuhtautuvansa ruotsin kieleen nyt myönteisemmin ja omistavansa jotenkin kansaivälisemmän näkökannan asioihin. Yliopistoaikoinaan hän toimi opiskelijavaihdon johtajana ja olipa hän jopa ylioppilaskunnan pääsihteerinä Jyväskylässä. Sotalapsiaikojen muisteleminen ei tee sotalapsi 7071:lle kipeää. Tosin julkisuudessa asia on tullut esiin Lampisen mielestä kunnolla vasta viime vuosikymmenellä. Pitäkää mukuloista huoli -kirjan lopussa on sotalapsina olleiden esseitä, haastatteluja • runoja. Isot sitaattilauseet eivät liity haastateltavaan; ne on lainattu Pitäkää mukuloista huoli -teoksesta (Keski-Suomen Sotalapset ry, Gummerus, Jyväskylä 2000). " M i t e n sitä vieraille ihmisille selittäisi sukupuunsa? Kyyneleet olivat sotkeneet kirjaimet ja olipa joku hätäpäissään, jos ei nyt syönyt pahviaan, niin ainakin pureskellut sen kappaleiksi." seminen merkitsi usealle lapselle elämänlaadun parenemista. Pauli Lampinen kertoo itse viettäneensä sotalapsiaikansa monessa paikassa siihen asti, kun hän pääsi Vänem-järven lähelle mukavaan maalaistaloon. Siellä hänen sijaisvanhemmikseen tulivat omien isovanhempien ikäiset farfar ja farmor. Kuusivuotiaana Suomesta lähtenyt Lampinen aloitti koulunkäynnin ruotsin kielellä. Sen jälkeen yhteys suomalaisiin sukulaisiin oli vaikeaa. Hän sopeutui silti helposti Ruotsiin. "Ruotsista tuli silloin kotimaani. Sain hyvin kavereita ja ilmapiiri kotona oli hyvä. Suomeen lähdin itkien takaisin. Tiesin, että en näkisi sijaisvanhempiani enää koskaan. "Äiti ja isä tuntuivat ventovierailta ja tappelin isosiskon kanssa. Ei minun tapojani ja käyttäytymistäni ymmärretty. Oli ikävä Ruotsin kotia." Koulunkäynti oli vaikeaa Suomessa. Moni kyllä jäi vieraaseen maahan, mutta osa pyydettiin Suomeen jo kouluikäisenä", toteaa Lampinen. Naapurimaan avusta on jäänyt vain positiivinen kuva Lampisen mieleen. Hän toteaa Sotalapsia mahalla <@ 54 200 lasta lähti Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan vuosina 1939—1946. Lisäksi yksityistä kautta siirrettiin 15 000 — 24 000 sotalasta <§) erikseen lähetettiin väliaikaisia kummilapsia ja kesä lapsia $ sosiaaliministeriön lasiensiirtokomilea perustettiin 1941 ^ sotalapseksi hyväksyttiin rakennustöihin Karjalaan palanneiden, pommituksessa vaurioituneiden kotien, invalidien ja kummiavustusta vaille jääneiden kaatuneiden lapset; lisäksi lapset, joiden isät olivat asepalveluksessa ja äidit ansiotyössä tai joiden äidit olivat raskaana tai jotka olivat monilapsisesta perheestä i® yläikäraja oli 13 vuotta; keskisuomalaisten sotalasten keski-ikä oli viisi vuotta t§i alle kolmevuotiaiden lapsien äidit pääsivät mukaan <g) vuonna 1946 valtioneuvostossa päätettiin, että sotalapset pitää palauttaa kotimaahansa (g) 15000-20000 jäi uuteen maahan; niistä 5200 lapselle tehtiin huoltajuussopimus <§ sotalapsiyhdistyksiä on kolmessa maassa. Suomessa niitä on 14