3 HALOO MAASEUTU PÄÄKIRJOITUS AI tuli kylään Saavuimme puolisoni kanssa mökillemme ja totesimme, että valkosipulin lehdet olivat viikon aikana kellastuneet kärjistään. Puolisoni otti tekoälysovelluksen auki puhelimestaan ja samalla kun avasi kameran videotilaan, puhui puhelimeensa: ”mikä näitä valkosipuleita vaivaa?” Kuuntelin järkyttyneenä, miten puhelimen kaiutin alkoi selittää, ei kankealla kirjakielellä tai koneäänellä, vaan rennosti kuin kaveri: ”Eipä noissa mitään isompaa huolta, tollanen lehtien kellastuminen on ihan tavallista valkosipulilla tälleen kevätaikaan. Se voi olla typen puutetta tai siinä voi olla kuivuuttakin taustalla.” Keskustelu jatkui jonkun aikaa, kunnes jossain vaiheessa puhelin valitti, että nyt ”hän” näkee vain ruohikkoa ja kengät. 57-vuotiaalle tietoturva-ahdistusta kokevalle virkamiehelle se oli liikaa. Moni varmaan jakaa kokemukseni: tekoäly ja siihen perustuva tekniikka vyöryvät elämäämme sellaisella vauhdilla, että vastaavia hämmästyksen hetkiä tulee vastaan vähintään viikoittain. Utopistisina joskus pidetyt ajatukset ovat maataloustukien hallinnossa viljelijöille jo arkipäivää. Muutaman päivän välein Sentinel-satelliitit skannaavat kaikki Euroopan tukihakemuksiin ilmoitetut peltolohkot, tekoälysovellukset analysoivat niiltä muun muassa lehtivihreän määrän sekä kasvilajit. Havaitessaan poikkeamaa tukihakemuksen tietoihin järjestelmä lähettää viljelijälle käskyn kävellä peltolohkolle ja ottaa sovelluksellaan kuvan kasvustosta. Tästä keväästä alkaen tekoäly on analysoinut ja hyväksynyt viljelijöiden lähettämiä kuvia. Epäselvissä tapauksissa kuntien maaseutupalveluiden asiantuntijat voivat kuitata, että kuvassa on todellakin kauraa, jota metsän varjo oli hiukan hämärtänyt tekoälylle tunnistamattomaksi. Kehityksessä mukana pysyminen on niin sanotulle diginatiiville sukupolvelle luontaista, mutta viljelijöiden korkea keski-ikä viittaa myös muihin kuin kännykän kanssa koulutiensä kulkeneisiin. Uteliaisuus uutta kohtaan olisi välttämätöntä meille jokaiselle. Keskinäinen kokemusten ja osaamisen jakaminen on korostunut viime vuosina vauhdikkaasti kehittyvillä tuotannonaloilla, ja siinä myös maaseudun kehittämishankkeet ovat toimineet katalysaattoreina. Otetaanpa tavaksi tiedon ja havaintojen jakamisen kulttuuri ja hypätään uhkaavalta tuntuvan teknologisen murroksen aallonharjalle. Uskon että se vielä ”sataa suoraan laariin” kuten näin alkukesästä on tapana sanoa. Tässä lehdessä esitellään EU:n maatalousja maaseuturahoituksen mahdollisuuksia ja vaikutuksia Lounais-Suomessa. Haloo maaseutu! -lehti on ilmestynyt Varsinais-Suomessa jo vuodesta 2017, mutta tänä vuonna levikkialue on laajentunut aluehallintouudistuksen seurauksena myös Satakuntaan. Lehden sisältöä on suunniteltu yhteistyössä koko Lounais-Suomen maaseutuverkoston kanssa. EU:n maatalousrahoitusta myöntävät Lounais-Suomessa elinvoimakeskus ja kuntien maaseutupalvelut; EU:n maaseuturahoitusta taas elinvoimakeskus ja Leader-ryhmät. Lounais-Suomen maaseutuverkoston toimijoihin voit tutustua tämän lehden takakannessa olevasta kartasta. Tänä vuonna lehden teemaksi on valittu osaaminen, digitalisaatio ja innovaatiot. Ne ovat teemoina myös molempien maakuntien alueellisissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa. Lehti on täynnä inspiroivia esimerkkejä maatalouden ja maaseudun kehittämisestä. Kiitokset kaikille haastatelluille kokemusten ja onnistumisten jakamisesta! Antti Jaatinen, maaseutuyksikön päällikkö Lounais-Suomen elinvoimakeskus
4 4 HALOO MAASEUTU Lounais-Suomen elinvoimakeskus on myöntänyt EU:n maaseuturahoitusta Sokerijuurikkaan tutkimuskeskukselle hankkeeseen, jossa testataan peltorobottia, työdroonia ja puomisadetuskonetta sokerijuurikkaan viljelyssä. Hankkeessa työskentelevä tutkija Sami Talola ja kenttämestari Arvo Ekman uskovat, että kaikki kolme konetta tulevat yleistymään Suomen maatiloilla, kunhan tietoa ja kokemusta saadaan lisää. Hankkeen tuloksista tulevat hyötymään erityisesti Lounais-Suomen viljelijät, sillä sokerijuurikkaan viljely on keskittynyt Lounais-Suomeen. Ja kun uutta teknologiaa testataan sokerijuurikkaan viljelyssä, saadaan samalla myös sellaista tietoa, joka on hyödynnettävissä muidenkin kasvien kohdalla. Hankkeen tuloksia julkaistaan Juurikassarka -lehdessä ja muissa ammattilehdissä. Lisäksi niitä esitellään Maataloustieteen päivillä ja hankkeen järjestämissä pellonpiennarpäivissä. Yksi kaikille avoin pellonpiennarpäivä järjestetään Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksella Paimiossa 1. heinäkuuta. Silloin esitellään esimerkiksi peltorobottia, työdroonia ja puomisadetuskonetta sekä hankkeen kokemuksia ja tuloksia niiden käytöstä. Peltorobotti voi tehdä töitä vaikka läpi yön Hankkeessa käytössä oleva tanskalainen FarmDroid FD20 -peltorobotti on osoittautunut varsin lupaavaksi. Sen voi ohjelmoida kylvämään siemeniä, haraamaan rikkakasveja ja ruiskuttamaan kasvinsuojeluaineita. Robotti hyödyntää tarkkaa paikkatietoa ja vaatii siksi oman RTK-aseman. – Signaalin kantavuus on jopa 10 kilometriä, ja robotti muistaa jokaisen kylvämänsä siemenen sentin tarkkuudella. Parasta robotissa on se, että se toimii aurinkoenergialla ja niin itsenäisesti, että sen voi jättää töihin vaikka yöksi. Kun kaikki on hoidettu, robotti lähettää puhelimeen viestin, että työ on valmis, kertoo Sami Talola. Mekaaninen haraus onnistuu sekä rivivälistä että riviltä, sillä robotti osaa varoa kylvämiään taimia. – Mekaaninen torjunta on kiinnostava mahdollisuus vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Jos tulee kasvinsuojeluaineille resistenttejä rikkakasveja tai kasvinsuojeluaineita ei olisi saatavilla, mekaaninen torjunta voi olla yksi ratkaisu, Talola sanoo. Arvo Ekman kertoo, että parhaat tulokset on kuitenkin saatu mekaanisen harauksen ja täsmäruiskutuksen yhdistelmällä. – Jos meillä on sokerijuurikkaalla 50 sentin riviväli, voimme ruiskuttaa torjunta-aineella 10 senttiä leveän kaistan viljelykasvin kohdalta ja harata samanaikaisesti rivivälit mekaanisesti. Hankkeessa testattavan robotin hankintahinta lisävarusteineen on noin 100 000 euroa. Tähän mennessä niitä on Suomessa vasta muutamia, mutta maailmalla jo noin 500 kappaletta. Yksi houkutteleva puoli peltorobotissa on sen keveys verrattuna muihin maatalouskoneisiin. Robotin paino on vain 1 000 kiloa. Haasteena taas on siirtymät. Jos lohkot ovat kaukana toisistaan, robotin kuljettaminen on työlästä. Talola ja Ekman uskovat, että robotit voivat olla tulevaisuudessa kannattavia investointeja erityisesti isoille tiloille, joiden lohkojen välillä ei ole pitkiä siirtymiä. Peltoviljely voi jo muutamien vuosien kuluttua näyttää hyvin erilaiselta. Peltorobotit, työdroonit ja sadetuskoneet tekevät tuloaan ja nyt niiden mahdollisuuksia testataan Paimiossa. Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus testaa uusia menetelmiä peltoviljelyyn Sami Talola ja Arvo Ekman esittelevät FarmDroid FD20 -peltorobottia, joka on kuvassa vielä talviteloilla.
5 HALOO MAASEUTU Droonit ovat hyviä apuvälineitä täsmäviljelyyn Hankkeessa testattavalla Agras T50 -työdroonilla voi levittää esimerkiksi siemeniä, lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Drooni pystyy kantamaan 50 kilon lastin, joten erityisen hyvä se on monenlaisissa täsmäkäsittelyissä. Droonilla pääsee pellolle silloinkin, kun maa ei kestä painavia maatalouskoneita ja sen kanssa voi lentää suoraan käsiteltävään paikkaan esimerkiksi ojien yli, kunhan lentäjällä säilyy näköyhteys drooniin. Huono puoli työdroonissa on lyhyt lentoaika. Yhdellä akulla lentää kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen akku pitää vaihtaa ja ladata. Lisäksi säiliön täyttöön menee oma aikansa. Nämä toimet hoidetaan droonin oman huoltovaunun avulla. – Jos hehtaarille on tarkoitus levittää vaikka 400 kiloa jotain tavaraa, niin droonia ei kannata käyttää, mutta pienten alueiden käsittelyssä sen työsaavutus on kilpailukykyinen traktoriin verrattuna, Arvo Ekman kertoo. Hankkeella on käytössään myös pieni drooni, jolla lennetään ensin koko pelto läpi ja arvioidaan, missä paikoissa tarvitaan käsittelyä. – Sen jälkeen työkartta siirretään tietokoneen avulla työdroonille, joka käsittelee tarvittavat alueet. Tällä menetelmällä säästetään aikaa, aineita ja ympäristöä, Ekman selittää. Hankkeessa testataan eri lentonopeuksia ja lentokorkeuksia, jotta työdroonin käytöstä saadaan suurin mahdollinen hyöty. Lisäksi testataan lautaslevitintä ja tehdään ruiskutuskokeita heti, kun ilmasta käsin tehtävään kasvinsuojeluaineiden ruiskutukseen saadaan kokeilulupa. – Toiveena on, että oikealla lentokorkeudella droonin roottorit painavat ilman alas niin, että myös juurikkaan lehtien alapinnat tulevat käsiteltyä, Sami Talola sanoo. Drooni ja sen tarvitsema huoltovaunu maksavat kymmeniä tuhansia euroja. – Hinnan ja tarvittavien erityiskategorian ynnä muiden lentolupien vuoksi en usko, että tällaiset työdroonit tulevat kovinkaan nopeasti yleistymään yksittäisillä tiloilla, mutta drooni voisi olla potentiaalinen väline urakoivalle yrittäjälle, jolloin yhdestä droonista hyötyisi useampi tila, Talola pohtii. Puomisadetuskone on tervetullut apu kevätkuiville pelloille Lounais-Suomessa kevätkuivuus on todellinen ongelma. – Rannikolla sateet menevät keväällä usein ohi ja sitten kärsitään kevätkuivuudesta. Kuivuuden vuoksi sato pienenee ja samalla ravinteiden tehokas käyttö heikkenee. Siksi erilaisia sadetusjärjestelmiä kannattaa testata, Sami Talola taustoittaa. Tykkisadetuskoneita on käytössä jo jonkin verran, erityisesti erikoiskasvitiloilla, mutta niillä joudutaan sadettamaan usein liian kovalla paineella. Hankkeessa testattava puomisadetuskone pystyy sadettamaan pienellä paineella niin pientä pisaraa, ettei kuivankaan savimaan pinta kuoretu. Puomisadetuskoneen testaus aloitettiin viime kesänä ja työ jatkuu tänä vuonna. Puomisadetuskoneen sekä sen tarvitsemien runkolinjojen, vesiputkien ja pumpun hankinta-arvo on yli 50 000 euroa. Hinta vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon koneeseen halutaan tekniikkaa ja kuinka kaukaa vesi pitää tuoda. – Täällä voimme käyttää Paimionlahden ja Paimionjoen vettä, joten matka ei ole pitkä. Lisäksi sokerijuurikas on sellainen kasvi, joka kestää hyvin murtovettä, Talola kertoo. Sokerijuurikkaan kastelun lisäksi puomisadetuskonetta testataan juurikkaan kumppanuuskasvien idätyskastelussa. Sokerijuurikkaan kumppanuuskasveja voivat olla esimerkiksi valkoapila tai nurmimailanen, jotka suojaavat maata ja sitovat typpeä. Ne eivät kuitenkaan idä helposti, jos keväällä on kuivaa. Työtehoseura arvioi uuden teknologian työtehoa Työtehoseura on hankkeessa yhteistyökumppanina ja sen tehtävä on arvioida, mitä töitä maatilalla kannattaa tehdä milläkin koneella, kun otetaan huomioon työn tehokkuus ja talousnäkökulma. Myös EU:n maaseuturahoituksen tukiehdot vaikuttavat valintojen kustannustehokkuuteen. Rahoituskaudella 2023–2027 rahoitusta ei voi saada kastelujärjestelmiin, mutta muiden koneiden kohdalla tukimahdollisuudesta voi kysyä elinvoimakeskukselta tai oman alueen Leader-ryhmältä. Teksti: Janica Vilen Agras T50 -työdrooni on samannäköinen kuin pieni kuvauskopteri, mutta valtavasti suuremmassa mittakaavassa. Drooni painaa 50 kiloa ja lisäksi se pystyy kantamaan 50 kilon lastin. Kuva: SjT. Irtecin puomisadetuskone on varustettu 50 metrin matalapainepuomilla. Kuva: SjT.
6 6 HALOO MAASEUTU Mathildedalissa havitellaan uusia asiakkaita kotimaisista yrityksistä ja kansainvälisistä matkailijoista Kolme Salon Mathildedalissa toimivaa matkailuyritystä kehittää yhdessä uusia palveluita matkailukauden pidentämiseksi ja liiketoimintansa kasvattamiseksi. Yritysten yhteistyön hedelmistä hyötyy koko ruukkikylä ja Salon alue.
7 HALOO MAASEUTU Lounais-Suomen elinvoimakeskus on myöntänyt EU:n maaseuturahoitusta Yrityssalon hallinnoimalle yritysryhmähankkeelle, jossa on mukana kolme matkailualan yritystä: Almara Oy (Mathildan Marina), Ruukkimatkailu Oy (Hotel & Cafe Mathildedal) sekä Sanrimet Oy (Matilda Villas). Yrityssalon edustaja Maija Pirvola kertoo, että tavoitteena on saada kylän matkailusesonkia pidennettyä ja yritysten liiketoimintaa kasvatettua. Kevääseen havitellaan kotimaisia kokousasiakkaita ja syksyyn ulkomaisia elämysmatkailijoita. – Tätä työtä tehdään tuotteistamalla uusia palveluita ja parantamalla digitaalista saavutettavuutta. Vuokraa koko kylä! Hankkeen ensimmäisessä työpaketissa kehitettiin uusia tuotteita kotimaisille yrityksille. Maria Rantanen Mathildan Marinasta kertoo, että Mathildedalissa onnistuu esimerkiksi metsätai veneilykokous – tai sitten voi vuokrata koko kylän. – Vuokraa koko kylä -paketilla haluamme korostaa, että isokin organisaatio voi tulla pitämään kokousta Mathildedaliin. Usein isot yritykset etsivät kokoustiloja isoista ketjuhotelleista. Nyt niiden helppous on tuotu myös tänne, hän esittelee. Olga Tammi Hotel & Cafe Mathildedalista on valittu vastaamaan tarjouspyyntöihin. Hän räätälöi jokaiselle yritykselle juuri toiveiden mukaisen paketin. Kylässä on yli sata majoituspaikkaa, joskin eri kohteissa. Tarjolla on myös paljon tunnelmallisia ja eri kokoisia kokoustiloja sekä kattava tarjonta erilaisia aktiviteettejä, esimerkiksi opastettuja ruukkikierroksia, panimovierailuja, tennistä, padelia, golfia, alaja ylämäkipyöräilyä, rinneautoilua, melontaa, joogaa, taidepajoja, kalastusopastuksia sekä retkeilyä kansallispuistossa, merellä ja järvillä. Kaikki palvelut saa pieniltä paikallisilta perheyrityksiltä, mutta yhden luukun periaatteella. Vuokraa koko kylä -kokouspaketti löytyy Visit Mathildedal -sivustolta. Se lanseerattiin Business Forum -tapahtumassa ja samalla kutsuttiin kokousvaraajia tutustumaan Mathildedaliin. – Testipäivät tulivat hetkessä täyteen ja nyt kun kymmenet ihmiset ovat vierailleet Mathildedalissa, tarjouspyyntöjä on tullut ja kauppoja on lyöty lukkoon, Olga Tammi iloitsee. Mathildedal on reilun tunnin matkan päässä Turusta ja vajaan kahden tunnin matkan päässä Helsingistä. Kylää markkinoidaan stressivapaana vyöhykkeenä ja kokouspaketeille annetaan unohtumattomuustakuu. Syksyksi havitellaan saksankielisiä matkailijoita Hankkeen toisessa työpaketissa tehdään palvelumuotoilua kansainvälisille matkailijoille. Salossa on jo pitkään tehty yhteistyötä saksankielisten matkailijoiden houkuttelemiseksi ja saksankielisten osuus onkin suurin Salon kansainvälisistä matkailijoista. Mathildedaliin heitä tullaan houkuttelemaan esimerkiksi suomalaisen luonnon, hiljaisuuden, meren, kyläyhteisön, ruukkihistorian, lähiruuan ja monenlaisten elämysten avulla. – Tavoitteena on kehittää kansainvälisille matkailijoille sekä yhteisiä että yrityskohtaisia uusia palveluita tämän päivän matkailutrendit huomioiden, Maija Pirvola kertoo. Digitalisaatio ja tekoäly osaksi yritysten arkea Hankkeen kolmas työpaketti keskittyy digitalisaatioon ja tekoälyyn. Kaikille yrityksille rakennetaan oma kuvagalleria ja tekoäly valjastetaan osaksi yritysten arkea. Verkkosivuille tehdään sekä hakukoneoptimointia että tekoälyoptimointia. Yritykset saavat apua alan ammattilaisilta ja joitain asioita he opettelevat tekemään itse. – Lisäksi yritykset perehtyvät tiedolla johtamiseen ja asiakkuudenhallintajärjestelmiin, Maija Pirvola lisää. Olga Tammi kertoo, että he ovat Hotel & Cafe Mathildedalissa panostaneet myös markkinoinnin automatisointiin, erityisesti LinkedInissä. Yhteistyössä koko alue on houkuttelevampi Yksi hankkeen läpileikkaavista tavoitteista on kehittää yritysten välistä yhteistyötä. Hankkeeseen osallistuvat yrittäjät ovat yhteistyöhön todella tyytyväisiä jo nyt. Tuukka Liljavirta Matilda Villasista kertoo, että yleensä vastaavissa kohteissa jokainen toimija myy vain omia palveluitaan, eikä matkailija saa käsitystä kokonaisuudesta. – Yhteistyö on avannut silmiä siihen, miten paljon enemmän voimme yhdessä saadaan aikaan. Ja meidän kolmen lisäksi kaikki muutkin kylän yritykset ovat mukana, sillä uusille kohderyhmille tarjotaan myös heidän palveluitaan, hän kommentoi. Teksti: Janica Vilen Kesälomakauden aikana Mathildeldal on suosittu lomaja päiväretkikohde: viihtyisä, kaunis ja elävä kylä kansallispuiston kainalossa ja meren syleilyssä. Kylän vanha ruukkihistoria tuo alueelle oman säväyksensä. Rouhea 1800-luvun Valimo huokuu vanhan tehdashallin rustiikkista tunnelmaa ja tarjoaa upeat puitteet niin kesän juhliin kuin erilaisiin yritystapahtumiin. Kuva: Emilia Hoisko. Hotel & Cafe Mathildedalin kattohuoneet ovat rauhan tyyssija. Vanhan kokoonpanohallin katolle nostetut merikontit tarjoavat uudenlaisen yöpymiselämyksen mahtavissa merimaisemissa. Osana yritysryhmähankkeen toimenpiteitä Hotel & Cafe Mathildedal on saanut vastuullisuussertifikaatin, mitä arvostetaan sekä kokousasiakkaiden että matkailijoiden keskuudessa. Kuva: Mikko Pääkkönen / Hotel & Café Mathildedal.
8 8 HALOO MAASEUTU Robotisoitu laserhitsaus -hankkeessa tarjotaan yrityksille tietoiskuja, demonstraatioita ja yksilöllistä neuvontaa. – Yrityksillä on rajallinen määrä aikaa perehtyä uusiin teknologioihin. Me pureksimme uuden tutkimustiedon sopivaan pakettiin ja näytämme, miten sitä voi hyödyntää käytännössä, projektipäällikkö Teemu Harjula kertoo. Hän selittää, että laserhitsaus on noin 70 prosenttia perinteistä hitsausta nopeampaa. Lisäksi siinä syntyy vähemmän lämpöä ja prosessi on kokonaisuudessaan siistimpi, minkä ansiosta osat eivät väänny ja jälkikäsittelyn tarve vähenee. Riskittömästi kiinni uuteen teknologiaan Viime vuosina laitteiden hinnat ovat laskeneet, ja investoinnit uuteen teknologiaan kiinnostavat nyt myös mikroja pienyrityksiä. Idea tietoa tarjoavasta hankkeesta lähti paikallisista yrityksistä. – Demoissamme laserhitsausta pääsee kokeilemaan riskittömästi omilla tuotteilla. Näin yritykset pääsevät matalilla kustannuksilla kiinni uusimpaan teknologiaan, Teemu Harjula summaa. Muutamassa satakuntalaisessa yrityksessä hyödynnetään jo laserhitsausta, ja monessa tilaisuuksiin osallistuneessa yrityksessä suunnitellaan investointeja. – Laserhitsaus tässä mittakaavassa on uusi prosessi. Laaduntuottokyky on laserhitsauksen kulmakivi ja me olemme niitä, jotka auttavat laadun parantamisessa parametrien määrittämisen avulla, tutkija Jarno Kankaanranta sanoo ja kannustaa ottamaan yhteyttä ja osallistumaan hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin. Automatisointi ja uudet teknologiat lisäävät kilpailukykyä Metalliteollisuuden ulkomaan viennin arvosta merkittävä osuus syntyy Satakunnassa. – Sillä, että alueemme metallipajat hyödyntävät uusimpia ja tehokkaimpia prosesseja, on erittäin suuri painoarvo myös koko Suomen näkökulmasta, hankkeessa työskentelevä Elsa Penttilä toteaa. – Satakunnassa on tällä hetkellä pulaa hitsaajista. Jos prosesseja saadaan tehostettua ja automatisoitua, työvoimaa riittää paremmin ja yritykset voivat kasvaa, Jarno Kankaanranta lisää. Teksti: Jasmin Rikkonen Laserhitsauksen käyttö yleistyy maailmalla ja Suomessa. Esimerkiksi Yhdysvaltalainen SpaceX hyödyntää laserhitsausta rakettien kärkikolmioiden valmistuksessa. Nyt sama teknologia on yhä saavutettavampaa myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Kuva: Elsa Penttilä. Robotisoitu laserhitsaus tuo vauhtia ja kilpailukykyä Satakunnan yrityksiin Satakunnan ammattikorkeakoulu lisää paikallisten yritysten tietoa robotisoidusta laserhitsauksesta maaseuturahoituksella tuetussa hankkeessa. Käytännönläheisissä demonstraatioissa esitellään teknologiaa yritysten omilla tuotteilla.
9 HALOO MAASEUTU Ohjelmistoalan yrittäjä Antti Kankaanranta kirkasti yrityksensä suuntaa Leader-rahoituksen avulla Antti Kankaanranta vietti lapsuutensa Huittisten Vakkilassa. Takaisin Huittisiin hän palasi noin viisi vuotta sitten Tampereella ja pääkaupunkiseudulla vietettyjen vuosien jälkeen. – Opettajana työskentelevä vaimoni asui jo täällä, ja lisäksi kotiseudulla oli vastassa ystäviä ja tuttuja. Maaseudun rauha on ollut miehen mieleen, eikä hän ikävöi kiireen tuntua. – Ohjelmistoalan etu on, ettei toimiston fyysisellä sijainnilla ole väliä, ja asiakkaat voivat olla mistä päin Suomea tahansa, Kankaanranta sanoo. Oikea määrä osaajia oikeaan aikaan Investointiprojektien hallinnan parissa työskennellyt Kankaanranta päätti valjastaa osaamisensa myös muiden yritysten käyttöön. – Rakensin projektien hallintaan tarkoitetun tuotteen. Projekteissa tarvitaan erilaisia tekijöitä, ja ohjelmiston avulla asiakas voi myös ennustaa esimerkiksi tulevia rekrytointija osaamistarpeita kuukausitasolla. Kankaanrannan mukaan työkuorman ennustamisen tavoitteena on, että asiakasyrityksillä olisi oikea määrä osaajia oikeaan aikaan. Maaseuturahoituksella markkinointisuunnitelma ja työvälineitä Uuden yrityksen markkinointiin Kankaanranta sai apua Talikko Consultingin asiantuntijan kanssa laaditusta markkinointisuunnitelmasta. – Markkinointisuunnitelman teko kirkasti ajatuksiani palvelun hyödyistä asiakkaille ja keskityinkin ensivaiheessa työkuorman ennustamiseen. Kävimme asiantuntijan kanssa läpi myös ohjelmiston kehityssuuntaa, hinnoittelua ja mahdollisia sopimusmalleja. Yrittäjä sai Leader Joutsenten reitin myöntämän EU:n maaseuturahoituksen tuen yrityksen perustamiseen. Markkinointisuunnitelman lisäksi Kankaanranta hankki 7 500 euron tuen avulla tietokoneen ja muita työvälineitä. – Haluan kannustaa muitakin alkavia yrittäjiä tutustumaan aloitustukeen. Kun suunnittelee tuen hakemista, kannattaa pyytää heti neuvoa asiantuntijoita. Itse sain paljonkin apua tukihakemuksen kanssa. Teksti ja kuva: Jasmin Rikkonen Antti Kankaanranta kehitti projektiportfolion hallintaan tarkoitetun ohjelmiston, jonka avulla yritykset voivat ennustaa työkuormaa ja varautua erilaisiin skenaarioihin. Leader Joutsenten reitti myönsi Vakkilan ohjelmistopalvelulle tuen yrityksen perustamiseen.
10 10 HALOO MAASEUTU Ruokaviraston johtava asiantuntija Kirsti Tuumi on tiiviisti mukana EU:n tulevan rahoituskauden valmistelussa ja digitalisaation edistämisessä. – Maataloushallinnon digitalisaatiossa seuraava askel ei ole uusi järjestelmä, vaan se, että tieto liikkuu sujuvasti ja oikeaan aikaan eri toimijoiden välillä, hän kiteyttää. Euroopan komissiossa puhutaan kerää kerran -periaatteesta. – Jos viljelijä on kerran johonkin ilmoittanut jonkin asian, tavoitteena on, ettei samaa asiaa kysytä enää uudestaan tukiprosessissa ja vielä sen jälkeen vaikkapa tutkimustarkoituksessa. Toiveena on byrokratian väheneminen, Tuumi selventää. Käytännössä periaate saadaan käytäntöön, jos viljelijöiltä saadaan lupa maatalousdatan jakamiseen ja järjestelmiä saadaan kehitettyä niin, että ne keskustelevat keskenään. Tulevaisuudessa komissio velvoittaakin jäsenmaita huolehtimaan datan yhteentoimivuudesta. Sen vuoksi Suomessakin aloitetaan yhteentoimivuuden nykytilan kartoitus. – Meillä on siinä mielessä helpompi tilanne kuin monilla muilla jäsenmailla, että meillä on Suomessa vain yksi peltolohkorekisteri, yksi maataloustukien käsittelyjärjestelmä ja yksi maaseudun kehittämistukien järjestelmä. Sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan väliä, onko järjestelmiä yksi vai kymmenen, vaan sillä, että niiden tieto on laadukasta, hyvin kuvattua ja löydettävissä. Tiedon tulee olla yhteentoimivaa ja hyödynnettävää. Kenelle tietoa jaetaan? Jos maatalousdata saadaan yhteensopivaksi ja sitä voidaan jakaa entistä helpommin, kenelle sitä sitten jaetaan? Kirsti Tuumi vastaa: – Esimerkiksi ruuan jatkojalostajat ovat kiinnostuneita maatalousdatasta. Viljelytietoa tarvitaan esimerkiksi monenlaisten kestävyystavoitteiden luomisessa. Elintarvikemarkkinat voivat kehittyä siihen suuntaan, että kuluttajat haluavat tulevaisuudessa ostaa esimerkiksi täsmäviljeltyä ruokaa. Tällaisissa tilanteissa datan jakamisesta voi saada markkinaetua. Tällä hetkellä esimerkiksi ruotsalaiset kauramaidon valmistajat eivät halua ostaa kauraa Suomesta, koska tiedon puutteessa heidän kestävyysindikaattorinsa menisivät miinukselle. – Suomen pelloista suurin osa on kuitenkin kestävyystavoitteiden näkökulmasta oikein laadukkaita. Jos tiedot voisi jakaa, kauraa voitaisi huoletta ostaa niiltä tuottajilta, jotka pystyvät todentamaan asian. Elintarvikevalmistajat saavat jo nyt tietoja omilta sopimusviljelijöiltään, mutta tätä tiedonsiirtoa varten on pitänyt luoda kalliita kahdenvälisiä rajapintoja. – Komissiolla on sellainen ajatus, että jos data saadaan liikkumaan ilman kalliita rajapintoja, myös pienemmät yritykset voivat saada mahdollisuuden kehittää palveluita. Maatalousdatan avulla voisi kehittää esimerkiksi jonkun uuden johtamisen välineen tai Hayday-pelin tilan omista lohkoista. Suomi on mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, joissa rakennetaan perustaa yhteiseurooppalaiselle maatalousdatan hyödyntämiselle. Jos data saadaan yhteensopivaan muotoon ja avoimempaan jakoon, siitä voivat hyötyä muun muassa tutkijat, elintarvikevalmistajat, poliittiset päättäjät ja tietysti itse viljelijät. Maatalousdatan jakamista halutaan helpottaa Johtava asiantuntija Kirsti Tuumi on tehnyt Ruokavirastossa pitkän uran eri tehtävissä, esimerkiksi järjestelmäkehittäjän roolissa. Nyt hän on mukana uuden rahoituskauden valmistelussa ja siihen liittyvissä datahankkeissa.
11 HALOO MAASEUTU Myös poliittiset päättäjät tarvitsevat maatalousdataa arvioidakseen päätöstensä vaikutuksia. Lisäksi se on tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Muuttuvassa maailmassa dataa tarvitaan yhä nopeammin ja tarkemmin. Tiedon jakamisesta olisi apua myös viljelijälle Komissio haluaa tukea tiedon liikkuvuutta koko ruokaketjun kehittämiseksi. – Maatalouden ympärillä liikkuu paljon muutakin dataa kuin se, mitä me virastossa keräämme. Esimerkiksi tällä hetkellä tietoa liikkuu ketjun alkupäästä kaupan suuntaan, mutta ei takaisin päin. Jos alkutuotanto saisi kaupalta dataa, se voisi auttaa viljelijää miettimään, mitä seuraavana vuonna kannattaa viljellä ja millaisilla tuotantotavoilla. Tilan maatalousdataa voidaan jo nyt rikastaa esimerkiksi säädatalla tai maaperätiedolla. Näin pystytään tekemään erilaisia analyysejä vaikkapa maatilan johtamisen tueksi. – Jatkossa maatalousdataa voidaan hyödyntää myös tukiehtoratkaisuissa, jolloin päästään toivottavasti tilanteeseen, jossa paperinmakuisten suunnitelmien sijaan tuen ehtona onkin vaikkapa useampaan datalähteeseen perustuva analyysitulos. Kohti reilua datataloutta Kun tiedon helpompaa liikkumista suunnitellaan, on tärkeää pohtia asiaa sekä tiedon luovuttajan että vastaanottajan näkökulmasta. Tavoitteena on kaikille osapuolille reilu datatalous. – Viljelijän antamaa tietoa voidaan jakaa vain viljelijän suostumuksella ja onkin tärkeää ymmärtää, mihin suostumuksensa antaa. Jos sopimuksessa määritellään, että dataa saa jatkojalostaa ja myydä eteenpäin, tiedon luovuttamisen kannattaa silloin olla vastikkeellista. Maatalousdata on arvokasta esimerkiksi huoltovarmuuden ja markkinoiden kannalta ja siksi viljelijän pitäisi hyötyä sen jakamisesta. Suuria riskejä Tuumi ei datan jakamisessa näe. – Jos dataa luovuttaa vaikkapa tutkimukselle ja tutkimus vetää siitä jotain johtopäätöksiä, niin eihän siinä mitään väärää pääse tapahtumaan. Mutta henkilötietojen kanssa pitää olla tarkka, kuten muutenkin. Samoin omat yritysideat kannattaa pitää omana tietonaan kilpailuedun säilyttämiseksi. Jos jotain varoittavia esimerkkejä tulee vastaan, niin pyrimme kyllä kertomaan niistä avoimesti. Tiedon vastaanottajan ja hyödyntäjän näkökulmasta korostuu taas tietojen tarkka kuvaus. – Jos puhutaan esimerkiksi peruslohkon pinta-alasta, pitää tietää, puhutaanko viljelijän ilmoittamasta pinta-alasta, valvonnassa todetusta pinta-alasta vai digitoinnin lopputuloksena selvitetystä pinta-ala. Tämä vaatii tulevaisuudessa paljon tarkkaa kuvaamistyötä. Yhteiseurooppalainen data-avaruus ja yhdenmukaiset maatilatunnukset kehitteillä Ruokavirasto on yhdessä Luonnonvarakeskuksen ja Data Space Europe Oy:n kanssa mukana useammassa kehitysprojektissa. Esimerkiksi Common European Agricultural Data Space (CEADS) -hankkeessa kehitetään yhteiseurooppalaista data-avaruutta maatalousalalle. – Siinä tiedon tarjoajien ja vastaanottajien välille kehitetään reilu ja eettinen data-avaruus, jossa pelataan yhteisillä reilun datatalouden säännöillä. Datan välitystä avaruudessa hoitaa datanvälityspalvelu, joka ei varastoi mitään. Tavoitteena on, että se toimii kuin puhelinoperaattori, joka siirtää puhelut, mutta ei kuuntele tai tallenna niitä. Suomi on päässyt mukaan myös Edic-konsortioon (European Digital Infrastructure Consortium), jossa tehdään esimerkiksi yleiseurooppalaista digitaalista maatilatunnistetta. – Tällä hetkellä jokaisessa jäsenmaassa on erilainen tilatunnus. Esimerkiksi eläinten tai viljaerien liikkumisen seuranta tai alkuperän todentaminen olisi helpompaa, jos kaikilla olisi samanlainen digitaalinen tilatunnus. Teksti ja kuva: Janica Vilen Ensimmäiset automaattiset tukipäätökset on nyt tehty Suomessa on kokeiltu vuoden 2025 teurashiehopalkkioiden ja ulkosaariston nautapalkkioiden tukipäätösten ratkaisemista automaattisesti AB-tukialueella. Ensimmäiset automaattiset päätökset on nyt tehty. Automaattiseen päätöksentekoon siirtyivät ne hakemukset, jotka hyväksyttiin sellaisenaan ilman vähennyksiä tai seuraamuksia. Muut hakemukset ratkaistaan edelleen kuntien maaseutupalveluissa. Salon maaseutupalvelupäällikkö Kirsti Lepistö seuraa tilannetta mielenkiinnolla. – Uskon, että automaattinen päätöksenteko tulee ilman muuta laajenemaan tulevina vuosina. Suomessa on vahva tahto keventää hallinnon työtä automatiikan avulla ja valtio tukee pilotointia. Salon maaseutupalveluissa oli tänä vuonna 50 teurashiehopalkkiohakemusta. Palkkio on 250 euroa per eläin ja se maksetaan nautarekisterin tietojen perusteella tukivuonna teurastetuista hiehoista. – Tässä tukimuodossa ei tarvita ihmisen harkintaa, koska päätösperuste tulee suoraan nautarekisteristä. Sen vuoksi tämä on pilottiin valittu. Automaattinen päätöksenteko ei vielä säästä asiantuntijoiden aikaa, sillä aikaisemminkaan nautapalkkioihin ei juuri aikaa kulunut. Sen sijaan pilottiin osallistuminen vie oman aikansa. – Ruokavirasto on tehnyt niin hyvän pohjatyön ja testannut prosessin niin moneen kertaan, että kunnissa on päästy helpolla. Kuntien vastuulla on laadunvarmistus. Maaseutupalveluisssa yksikön päällikkö vastaa ratkaisusisällön oikeellisuudesta ja raportoinnista Ruokavirastolle, jos automaatio ei toimi odotetun mukaisesti. Käytännössä hän tekee pistokokeita vähintään kahdelle prosentille päätöksistä, kuitenkin aina vähintään kahdelle päätökselle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kokeilua voidaan laajentaa myös muihin tukiin. – Tällä rahoituskaudella on vaikea keksiä sellaisia tukimuotoja, joissa automaattista päätöksentekoa voisi käyttää, mutta kohta nähdään, millaisia tukimuotoja seuraavalla rahoituskaudella on. Jos tukimuotoja muokataan niin, että harkintaa tarvitaan vähemmän, automaattinen päätöksenteko voisi hyvin yleistyä. Teksti ja kuva: Janica Vilen
12 12 HALOO MAASEUTU Kun näkee toisten opastavan, oppii itsekin uutta! Kansainvälinen hanke lisää paikallisoppaiden yhteistyötä Leader Ravakan ja Leader Satasillan kansainvälisessä opashankkeessa Eurajoen, Alasatakunnan, Laitilan, Mynämäen seudun, Uudenkaupungin ja Rauman oppaat kehittävät osaamistaan koulutusten, opintomatkojen ja vertaisoppimisen kautta. Irlantilaiset matkaoppaat vierailivat Välimaan perinnetorpalla Eurajoella toukokuussa 2026. – Kun näkee toisten opastavan, oppii itsekin uutta. Se tuo itsevarmuutta ja vahvistaa ammattiylpeyttä, Eurajoen oppaiden Suvi Lamminen kuvailee. – Olemme saaneet uusia ideoita opastuksiin ja niiden kehittämiseen. Myös hiljaista tietoa on siirretty uudemmille oppaille, Eurajoen kunnan kulttuurija matkailutuottaja sekä paikallisen opasyhdistyksen jäsen Emma Puosi kertoo. Uusia matkailutuotteitakin on syntynyt. Uudessakaupungissa valmistellaan esimerkiksi Saunottajan matkassa -rooliopastusta, jossa historiaa lähestytään elämyksellisellä tavalla. Kansainvälinen yhteistyö avaa uusia näkökulmia Hankkeessa haetaan uusia näkökulmia myös meren takaa. Yhteistyö ja opintomatkat erityisesti Irlannin Kilkennyn oppaiden kanssa ovat tarjonneet uusia oivalluksia molempiin suuntiin. Leader Ravakan hankekoordinaattori Tiina Hero kertoo, että Irlannissa opastoiminta on enemmän kaupunkivetoista, kun taas Suomessa opasliitto kouluttaa auktorisoituja oppaita myös maaseudulla. – Toisaalta irlantilaisilla on vahva halu esitellä omia kyliään ja paikallista elämäntapaa vierailijoille, vaikka auktorisoituja oppaita ei kaikkialla olisikaan. Leader Satasillan alueella hanketta koordinoiva Rauni Halonen kertoo, että Suomen vierailulla irlantilaiset vaikuttuivat paikallisten oppaiden osaamisesta, yhteistyöstä ja siitä, miten maaseudun asukkaat voivat toimia oppaina kotiseudullaan. – Lämmin sauna, pulahdus toukokuiseen mereen ja saunanjälkeinen grillimakkara tarjosivat kansainvälisille vieraille unohtumattoman elämyksen! Leader Ravakan ja Leader Satasillan yhteisessä Voices of Heritage – Kulttuuriperinnön äänet -hankkeessa paikallisoppaat kehittävät osaamistaan, verkostoituvat ja rakentavat uudenlaisia elämyksiä. Leader Ravakan alueella hanketta koordinoi Tiina Hero ja Satasillan alueella Rauni Halonen. Hankevetäjät kertovat, että moni opas on suorittanut paikallisoppaan koulutuksen useammalla paikkakunnalla, joten lounaisen rannikkoseudun yhteistyö täydentää luontevasti oppaiden osaamista.
13 HALOO MAASEUTU Digitaalisuus tuo opastukset uusille yleisöille Hankkeessa on järjestetty koulutuksia oppaiden toivomista teemoista. – Esimerkiksi merellisistä aiheista, kalastuksesta, luonnosta ja digitaalisista ratkaisuista, Tiina Hero luettelee. Oppaat ovat perehtyneet muun muassa virtuaaliopastuksiin, QR-koodien hyödyntämiseen, Google-profiilien kehittämiseen sekä omien palveluiden markkinointiin verkossa. – Monet ovat oivaltaneet, että omaa osaamista voi myös myydä itse. Se voi tarjota lisäansioita kunnallisten opastusten rinnalla, Halonen kertoo. Paikalliset helmet kootaan nuorten matkailukarttoihin Kulttuuriperinnön äänet -hanke on mukana projektissa, jossa luodaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen kuntiin eurooppalaisen Use it! -mallin mukaisia nuorten matkailukarttoja. – Kartat kokoavat yhteen Euran, Eurajoen, Säkylän ja Uudenkaupungin seudun nuorten ajatukset siitä, mitkä ovat ne kohteet, vinkit ja salaiset helmet, jotka nuoren matkailijan tulisi tällä alueella kokea, Leader Satasillan nuorten hankepäällikkö Eetu Orava kertoo. Kartat julkaistaan 3. marraskuuta 2026. Euroopassa Use it! -karttoja on tehty jo vuosia, mutta Suomessa niitä on vasta Oulussa ja pian myös Lounais-Suomessa. Kartta nostaa esiin alueen nuorten asukkaiden aitoja, arkisia ja yllättäviäkin suosikkeja. Teksti ja kuvat: Jasmin Rikkonen Vanhanajan lelu knaphyrrä viuhui sulavasti Välimaan torpan vapaaehtoisen Katri Sundqvistin käsissä. Knaphyrrä on Eurajoen murretta ja tarkoittaa nappihyrrää. Irlantilaiset matkaoppaat vaikuttuivat paikallisoppaiden ja opasyhdistysten välisestä yhteistyöstä. Teija Nuurma, Katri Sundqvist, ja Emma Puosi esittelivät Välimaan perinnetorppaa opaskollegoilleen. Opintoretkellä matkaoppaat pääsivät muun muassa tasapainoilemaan puujaloilla.
14 14 HALOO MAASEUTU Peltomappi-sovellus auttaa maan kasvukunnon kehittämisessä ja maatilan johtamisessa Viljelijöiden toiveista liikkeelle lähtenyt Peltomappi-sovellus kokoaa yhteen avoimesti saatavat paikkatietoaineistot ja pellolla tehdyt havainnot. Sovelluksen ensisijainen tarkoitus on kehittää maan terveyttä ja kasvukuntoa, mutta lisäksi sitä voi hyödyntää laajemminkin maatilan johtamisen apuvälineenä. Sovellus saadaan viljelijöiden käyttöön vuonna 2027.
15 HALOO MAASEUTU Viljelijöille kehitetään parhaillaan helppokäyttöistä Peltomappi-karttasovellusta, jonka avulla voi arvioida, seurata ja kehittää maan terveyttä ja kasvukuntoa tilatasolla. Sovellusta tehdään EIP Peltomappi -hankkeessa, joka on saanut EU:n maaseuturahoitusta Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskuksilta. Sovelluksessa hyödynnetään avoimesti saatavia paikkatietoaineistoja ja tilan omia havaintoja. Hankkeessa mukana oleva viljelijä Aki Laaksonen pitää tärkeänä sitä, että havainnot voi tehdä puhelimella heti vaikka traktorin ratista, jolloin niihin tallentuu tarkka paikkatieto. – Sovelluksella voi merkitä esimerkiksi laskuaukot, kaivot, kivet, märät paikat ja tiiviit paikat. Sitten kun meille tulee urakoitsija levittämään lietettä, saan jaettua hänelle kuvan kartasta, eikä minun tarvitse enää piirrellä hänelle erikseen kohtia Google Mapsiin. Sovelluksesta on sitä enemmän hyötyä, mitä useampi ihminen lohkoilla työskentelee. – Jos viljelyksessä on viisi lohkoa, niin ne nyt muistaa ulkoakin. Mutta mitä isompi tila, mitä enemmän vuokramaita ja mitä suurempi joukko on töissä, sitä hyödyllisemmäksi sovellus tulee. Kun tämä saadaan valmiiksi, siitä tulee hyvä johtamisen apuväline, Laaksonen uskoo. Maaseudun innovaatioryhmä testaamassa Hanketta toteuttavat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Ammattiopisto Livia, Luonnonvarakeskus ja Gispo Suomi Oy. Koska kyseessä on EIP-hanke, siihen on koottu myös maaseudun innovaatioryhmä viljelijöistä. Mukana on kymmenisen viljelijää Varsinais-Suomesta ja Etelä-Pohjanmaalta. Näin toiminnassa yhdistyy mukana olevien asiantuntijoiden tietämys ja maatilayrittäjien käytännönläheinen osaaminen. Mukana olevia viljelijöitä motivoi maan terveyden ja kasvukunnon parantaminen sekä uuden johtamistyökalun testaaminen. – Mutta parasta tässä hankkeessa on oikeastaan ollut se, että on päässyt vertailemaan kokemuksia ja ratkomaan asioita samanhenkisten ihmisten kanssa. Maan kasvukunnon kehittäminen on aina ollut minulle valtava intohimo. Hankkeessa on mukana innovatiivisia ja tilan toimintaa kehittäviä viljelijöitä, joilla on samat tavoitteet, Aki Laaksonen kommentoi. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ansa Palojärvi kertoo, että vuonna 2024 he saivat hankkeen valmisteluun valmistelurahan. Valmisteluvaiheessa lähdettiin liikkeelle viljelijöiden toiveista ja tarpeista ja silloin syntyi idea uudesta sovelluksesta. EIP Peltomappi -hanke alkoi vuonna 2025. – Takana on jo kaksi testauskierrosta. Nyt meillä on vielä vuosi aikaa ratkoa, miten sovellus saadaan muidenkin viljelijöiden käyttöön ja miten sen ylläpito rahoitetaan hankkeen jälkeen. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja Ammattiopisto Liviassa sovellusta testataan myös alan opiskelijoiden voimin. Gispo Suomi Oy vastaa sovelluksen teknisestä toteutuksesta. Avoimen lähdekoodin kautta sovellukseen on saatu useita taustatasoja, esimerkiksi peltolohkodata, tilarajat ja salaojakartat. Sovellus auttaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä Sovelluksen avulla on mahdollista kerätä ja arvioida tietoa peltomaan kasvukunnosta sekä seurata tuloksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Aki Laaksonen käyttää sovellusta esimerkiksi maalajien seurantaan. – Täällä maalajit vaihtelevat paljon. Lohkon alaosa voi olla turvemultaa ja yläosa hiekkaa. Sovelluksen avulla pystyn ottamaan maalajien vaihtelun huomioon ja suunnittelemaan toimenpiteitä maalajin mukaan. Sovelluksen avulla voi myös piirtää alueita kartalle. – Kun laitan piirron päälle, voin ajaa traktorilla sen lenkin, jonka sisällä on ongelmia, ja ottaa alueen huomioon tulevissa toimenpiteissä. Esimerkiksi ravinnekuitua levitetään syksyllä ja sovelluksella voin tehdä valmiin levityskartan, josta näkyy, mille alueille pitää levittää enemmän ja mille vähemmän. Kun havaintoja kertyy useammalta vuodelta, sovelluksesta saa kokonaisvaltaisen kuvan muutoksen suunnasta ja parannustoimien vaikutuksesta. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Ville Korpelainen Ammattiopisto Liviasta ja Aki Laaksonen Kivilän tilalta uskovat Peltomappi-sovelluksen kiinnostavan erityisesti nuoria viljelijöitä. Aki Laaksonen viljelee vadelmaa, sokerijuurikasta sekä kevätja syysviljoja Mynämäellä Kivilän tilalla neljännessä polvessa. Sovelluksessa pystytään hyödyntämään erilaisia taustatasoja. Tässä omien havaintojen taustalla on satelliittikuva.
16 16 HALOO MAASEUTU Suomen Maatalousmuseo Sarka avasi vuonna 2024 näyttelyn nimeltä On se kone! Näyttely esittelee suomalaisen maatalouden koneistumista viimeisen sadan vuoden aikana: vanhin kone on traktori 1920-luvulta ja uusin kone on nykyaikainen tietokone, joka onkin monen nykyviljelijän tärkein kone. Kun näyttely avattiin, museossa tehtiin kaikkien aikojen kävijäennätys. Museonjohtaja Lauri Viinikkala kertoo, että koko Sarka-museon piti alun alkaen olla maatalouskonemuseo, mutta lopulta päädyttiin esittelemään suomalaista maataloutta ja maaseutua laajemminkin. Maatalouskoneita on kuitenkin museon kokoelmissa toista sataa. – Aikaisemmin niitä ei saatu toivotulla tavalla esille. Konehalli oli täynnä tavaraa, vaikka esillä oli vain kolmannes kaikista koneista. Se johti siihen, että alan harrastajat pitivät näyttelyä vaatimattomana ja tavalliset museokävijät eivät saaneet siitä juuri mitään irti. On se kone! -näyttelyyn valittiin kaikista museon maatalouskoneista vain murto-osa, mutta nyt ne ovat selkeämmin ja paremmin esillä. – Näyttelyn avulla halutaan auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksi mikäkin kone on omana aikanaan mullistanut suomalaista maataloutta ja miten yhteiskunta on muuttunut siinä samalla. Tarinallinen lähestymistapa on saanut kävijöiltä paljon kiitosta. Pelloilla kulkevien koneiden lisäksi maatalouden konekantaan kuuluu esimerkiksi kuivurit sekä navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa käytettävät koneet, joita näyttelyssä esitellään myös. Mukana on esimerkiksi Suomen ensimmäinen lypsyrobotti ja kananmunien haudontakaappi. Näyttelyssä kulkee mukana kuvitteellinen eteläsavolainen Merosten perhe, jonka maatilaelämää voi seurata 1950-luvulta 2020-luvulle. Osana hanketta Sarka-museo keräsi myös Suomen koneharrastajat yhteen. Näyttelyyn tulee joka kesäksi yksi vaihtuva kone jonkun koneharrastajan omasta kokoelmasta ja kerran vuodessa Sarka-museolla järjestetään KoneSarka-tapahtuma. On se kone! Loimaalle avattu näyttely kertoo maatalouden koneistumisen tarinan Sarka-museon näyttely havainnollistaa, miten koneiden kehittyminen on muuttanut suomalaista maataloutta viimeisen sadan vuoden aikana. Tarinaa kerrotaan perinteisten keinojen lisäksi kekseliäästi animaatioilla, peleillä ja muilla digisisällöillä. Maanviljelijän vuosikello -peli on museonjohtaja Lauri Viinikkalalla jo hyvin hanskassa. Pelissä saa arvuutella, mihin vuodenaikaan ja mihin tarkoitukseen mitäkin maatalouskonetta tarvitaan. Jos onnistuu vetämään koneen oikean vastauksen päälle, saa tarkempaa tietoa. Mukana on 16 erilaista maatalouskonetta.
17 HALOO MAASEUTU Traktorisimulaattorin ratissa Petra Nikula. Pelejä ja animaatioita lasten iloksi Näyttelyssä on hyödynnetty kekseliäästi digitaalisia pelejä, animaatioita ja äänimaailmoja, joiden luomiseen museo sai EU:n maaseuturahoitusta Leader Jokivarsikumppaneilta. Hankkeen koordinaattori Petra Nikula kertoo, että digisisällöt suunniteltiin erityisesti lapsia ja nuoria varten, mutta aikuiset ovat olleet niistä aivan yhtä innoissaan. – Esimerkiksi kuivurien toimintaa on vaikea ymmärtää pelkästään tekstin ja kuvien avulla, mutta animaatio selittää niiden toimintamekanismit hyvin havainnollistavasti. Näyttelyn digisisältöjen teknisestä toteutuksesta ovat vastanneet Magis Multimedia ja Modify Media, mutta asiasisällön on koonnut museo ja ulkopuoliset asiantuntijat. Esimerkiksi kuivurianimaatiossa auttoi erään kuivurimyyjän arkistot. – Lasse Kännö toimi kuivurimyyjänä 1960–2000-luvuilla. Hän lahjoitti myyjänuransa arkistokokoelman museolle vuonna 2015. Joukossa on piirroksia, esitteitä, valokuvia sekä muuta markkinointimateriaalia. Näyttelyn digisisällöt on tehty suomeksi ja ruotsiksi. Kuusi niistä saatiin osaksi näyttelyä ja yksi julkaistiin verkossa: salaojien toimintaa esittelevä animaatio löytyy Digi-Sarasta ja YouTubesta. Traktorisimulaattori on näyttelyn vetonaula Näyttelyn ehdoton vetonaula on traktorisimulaattori. Simulaattori on tehty Valmet 502 -traktorista, joka oli monella suomalaisella tilalla käytössä 1970-luvulla. Lauri Viinikkala kertoo, että lentosimulaattoreita on tehty paljon, mutta Sarka-museon traktorisimulaattori on ainoa laatuaan. – Sellaisia simulaattoreita on ollut, joissa istutaan koneen kyydissä, mutta ohjataan sitä tavallisella peliohjaimella. Tätä traktoria ajetaan sen omilla hallintalaitteilla. Traktorin ympärillä oleville seinille heijastuu peli neljään suuntaan. Horisontti liikkuu traktorin liikkeiden mukaan, mikä saa aikaan todella aidon vaikutelman traktorin kyydistä, mutta sivusta katsojia kuva saattaa huimata. Tavoitteena on suorittaa pelissä annettuja tehtäviä. Onnistuisiko esimerkiksi heinäpaalien lastaaminen peräkärryyn ja kuljettaminen latoon? Täyden peräkärryn kanssa peruuttaminen ei ole heikkohermoisten hommaa. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Näyttelyn kuivurianimaatiossa pääsee tutustumaan erilaisiin kuivureihin vuosien varrelta: kaappi-, säkki-, verkkolava-, kylmäilma-, siiloja kennokuivureihin. Kuvassa animaatiota testaa Petra Nikula. Tässä animaatiossa pääsee katsomaan, miten navetat, sikalat ja kanalat ovat kehittyneet 50-luvulta 80-luvulle ja lopulta 2020-luvulle. 1950-luvulla Suomi oli vielä täynnä pieniä parsinavettoja. 1980-luvulla pihattojen määrä alkoi kasvaa ja navettoihin tuli ensimmäiset lypsykoneet. Nykyaikaisissa navetoissa lehmät voivat syödä, ulkoilla, levätä ja käydä lypsyrobotilla oman mielensä mukaan. Koneistumisen ja automaation seurauksena keskimääräinen tilakoko on kasvanut 20 lehmästä 100 lehmään. Näyttelyn uusin pellolla liikkuva kone on aivan viime vuosina yleistynyt peltomopo, jolla voi kerätä hukkakauraa. Peltomopossa on kapeat renkaat, jotka eivät sotke satoa ja kori, johon hukkakaurat saa laitettua.
18 18 HALOO MAASEUTU Altti Kettinen ja Pär Mickos ovat perustaneet yrityksen nimeltä Nexamass ja saaneet sen kehittämiseen EU:n maaseuturahoitusta Lounais-Suomen elinvoimakeskukselta. Tavoitteena on luoda toimiva järviruokoketju, josta hyötyvät maanomistajat, korjuuyrittäjät, kuljetusyrittäjät ja ostajat – sekä tietysti ympäristö. Yrittäjät uskovat, että ruoko voisi olla tulevaisuuden raaka-aine, kunhan ketju vain saadaan kuntoon. Ruokoa voi hyödyntää esimerkiksi katemateriaalina, kuivikkeena, kattojen rakentamisessa ja pakkausteollisuudessa. Viime vuosina siitä on tehty myös pillejä, energiaa ja biohiiltä. Mahdollisuudet ovat valtavat ja sen tietää myös teollisuus. Siksi ketjun loppupää, eli ostajat ovatkin jo valmiina odottamassa raaka-ainetta. – Urakoitsijoitakin on jo aika hyvin. Jos pystyisimme takaamaan heille tarpeeksi työtä, he voisivat investoida parempaan kalustoon, mikä tekisi toiminnasta tehokkaampaa. Tällä hetkellä korjuuta tehdään Suomessa lähinnä vanhoilla rinnekoneilla, joilla niittokustannus on aivan liian korkea. Nyt markkinoilla alkaa olla myös ruokoa varten kehitettyjä leikkuulaitteita, mutta niiden arvo on 200 000 euron luokkaa, yrittäjät kertovat. Ja sitten päästääkin ketjun alkupäähän, eli maanomistajiin. – Keskitymme aluksi talviruokoon, jota voi niittää lokakuun alusta maaliskuun loppuun maalta käsin. Maanomistajat ovat yleensä viljelijöitä ja he ovat osoittautuneet hyviksi yhteistyökumppaneiksi. Kun viljelijöille avautuu mahdollisuus lisäansioille, he tarttuvat siihen yleensä innolla ja keksivät ratkaisut ongelmiin, Pär Mickos kehuu. Nexamassin osaksi jää luotettavan markkinapaikan ja toimivan arvoketjun luominen. Esimerkiksi metsää on viljelty ja korjattu Suomessa jo satoja vuosia. Siksi metsätalouden menetelmät ja ketjut on hiottu kuntoon. Ruoko taas on suhteellisen uusi raaka-aine, jonka kanssa sama työ on nyt edessä. Ruovikot ovat lisääntyneet laidunnuksen vähenemisen ja rehevöitymisen seurauksena viimeisten vuosikymmenten aikana. Nyt Suomen rannikoilla on arviolta jo 40 000 hehtaaria ruovikkoa, joka halutaan saada kustannustehokkaasti teollisuuden tarpeisiin. Nexamass tähtää biomassojen hyödyntämiseen – ensimmäisenä käsittelyssä on järviruoko Pitkän linjan yrittäjät Pär Mickos ja Altti Kettinen tapasivat toisensa A’Pelagon Nordic Blue -kiihdytysohjelmassa, jossa he valmensivat meriin liittyvää liiketoimintaa kehittäviä start up -yrityksiä. Yhteistyön tiivistyttyä heille syntyi myös oma yritysidea.
19 HALOO MAASEUTU Ruokohankkeita on toteutettu jo useita Järviruokoon liittyviä hankkeita on toteutettu Suomessa jo useita. Osa on saanut EU:n maaseuturahoitusta, mutta hankkeisiin on löydetty rahoitusta myös monista muista kanavista. Esimerkiksi parhaillaan käynnissä oleva BalticReed-hanke on saanut rahoitusta EU:n Interreg Central Baltic -ohjelmasta. Hankkeessa on kolmen miljoonan euron budjetti ja tavoitteena on niittää ruovikkoa 250 hehtaarilta Suomesta ja Ruotsista. Lista ruokoon liittyvistä hankkeista löytyy Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen ylläpitämältä ruokotietosivustolta. Ruovikoilla on tärkeä rooli ekosysteemissä, sillä ne tarjoavat eläimille pesintäja piilopaikkoja. Lisäksi ne sitovat hiiltä, pidättävät ravinteita ja ehkäisevät eroosiota. Tavoitteena regeneratiivinen liiketoiminta Nexamassin yrittäjillä on takanaan pitkä ura, ja Pär Mickos oli oikeastaan jäämässä jo eläkkeelle, kun tämä yritysidea sai alkunsa. Nyt ura siis jatkuu ja motivaatio siihen löytyy ympäristöstä. Yrittäjät uskovat, että heillä on aito mahdollisuus regeneratiiviseen eli uudistavaan liiketoimintaan. – Se tarkoittaa sitä, että yrityksen voittoa tuottava liiketoiminta parantaa samalla ympäristön tilaa. Se on aivan huikea idea, Altti Kettinen iloitsee. Kaikki ruoko, mikä nostetaan, poistaa samalla ravinteita vedestä. – Tiedämme tarkkaan, kuinka paljon typpeä ja fosforia ruoko sisältää, joten pystymme raportoimaan jokaisen niiton ympäristövaikutuksen, Mickos sanoo. – Pahin tilanne olisi se, että ruoko jäisi mätänemään veteen. Silloin siitä vapautuisi valtavat määrät metaania, lisää Kelttinen. Järviruoko on lisääntynyt Suomessa laidunnuksen vähentymisen ja rehevöitymisen seurauksena. Ruovikoitumisesta kärsivät muun muassa useat kahlaajalinnut ja osa petokaloista, mutta ruovikoilla on myös myönteisiä ekologisia vaikutuksia. Ilman niitä Itämeri olisi paljon huonommassa kunnossa, sillä ilman ruovikoita ravinteet pääsisivät valumaan suoraan veteen. Sitomalla ja varastoimalla ravinteita ruoko parantaa vedenlaatua ja siksi Nexamass ei halua siitä kokonaan eroon. – Tarkoitus ei ole leikata ruokoa niin, että se kuolee, vaan niin, että joka vuosi voidaan leikata uusi kasvusto. Näin biomassaa saadaan käyttöön jatkuvasti ja joka kerralla puhdistetaan samalla vesistöä. Toki pitää puhua tuhansista hehtaareista ennen kuin vaikutuksen voi nähdä Itämeressä, yrittäjät kertovat. Esteitä ja pullonkauloja Nexamass on tunnistanut järviruokoketjun kehittämisessä muutamia esteitä ja pullonkauloja. – Tällä hetkellä ruovikoiden niitto nähdään lainsäädännössä pelkästään vesistöjen hoitona, ei elinkeinona. Laki on myös kirjoitettu niin, että ruoko kasvaisi aina vedessä, vaikka nykyään sitä kasvaa paljon myös maalla. Ja luvituksessa se on verrannollinen ruoppaukseen, mikä on kuitenkin aika järeä toimenpide, he kertovat. Vesialueiden omistajien tavoittaminen on toinen pullonkaula. Siksi Nexamass panostaa tällä hetkellä vain maan päältä leikattavaan ruokoon. Vesialueen omistajia voi olla satoja, eikä heidän yhteystietojaan ole koottu mihinkään. Lisäksi vedessä kasvavan ruovikon korjaamiseen tarvitaan kelluva kalusto. Jos Nexamassin toiminta kasvaa odotetulla tavalla, muutaman vuoden kuluttua Suomeen tarvitaan myös kymmeniä uusia leikkuuyrittäjiä. – Nykyiset yrittäjät saavat korjattua joitain tonneja vuodessa, mutta tulevaisuudessa tavoitteena olisi saada ruokoa kymmeniä tonneja, Kettinen sanoo. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Järviruoko on kookas heinäkasvi, jota kasvaa merien, järvien ja jokien rannoilla. Ruoko on kuitumainen raaka-aine ja kuituasioissa Suomi on maailman edelläkävijä. Puuta korvaavat kuidut kiinnostavat erityisesti siksi, että metsää ei voi hakata loputtomasti.
20 20 HALOO MAASEUTU Satafood tutkii maatalousdroonien mahdollisuuksia peltoviljelyssä Satafood Kehittämisyhdistys ry:n toteuttama DroneFarmi-hanke tuo uusinta tietoa drooniteknologiasta viljelijöiden saataville. Hankkeen yhteistyökumppanina toimii Mtech Digital Solutions, joka on tuonut maatalousdrooneja Suomen markkinoille. Satafoodin toimitusjohtaja Ulla Kommeri kertoo, että droonit ovat erityisen tehokkaita tilanteissa, joissa levitetään pieniä määriä ainetta tarkasti rajatuille alueille tai viljelytoimenpiteitä pitää toteuttaa, vaikka pelto on vielä märkä, eikä kanna raskaampaa kalustoa. Hän mainitsee esimerkkeinä syysviljojen kevätlannoitukset ja biostimulanttikäsittelyt sekä piensiementen, kuten kerääjäkasvien kylvön tai nurmien paikkauskylvöt. Drooniteknologia vauhdittaa täsmäviljelyn kehittymistä Kasvinsuojelutoimenpiteiden toteuttaminen, erityisesti rikkakasvien pesäketorjunta drooneilla nähdään merkittävänä tulevaisuuden käyttökohteena. Sen avulla kasvinsuojeluaineiden käyttöä voitaisiin vähentää. Kasvinsuojeluaineiden droonilevitys odottaa vielä lainsäädännön kehittymistä. Tällä hetkellä Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes myöntää vain erityislupia koeja tutkimuskäyttöön. Ulla Kommeri kertoo, että Suomessa asiaa viedään kuitenkin aktiivisesti eteenpäin. Lainsäädännön edistämisessä keskeisin rooli on maaja metsätalousministeriöllä sekä Turvallisuusja kemikaalivirastolla. DroneFarmi-hankkeessa tuotetaan tietoa viljelijöille ja muille alan toimijoille sekä osallistutaan keskusteluun siitä, millaisia ratkaisuja tarvitaan drooniteknologian käytön edistämiseksi peltoviljelyssä kansallisella ja EU-tasolla. – Alan toimijoilla on selvä tahtotila droonien maatalouskäytön edistämiseksi. Esimerkiksi Aasiassa droonit ovat jo laajasti käytössä maataloudessa, ja käyttö laajenee kovaa vauhtia myös muualla maailmassa. Myös Euroopassa drooneja käytetään kasvinsuojeluun tietyillä erityisehdoilla, esimerkiksi Sveitsin vaikeakulkuisissa rinnemaastoissa. Ratkaisu maan tiivistymiseen Yksi droonilevityksen tärkeimmistä eduista on maan rakenteen parempi säilyminen. Kun pellolla liikutaan vähemmän raskailla koneilla, maaperän tiivistyminen vähenee. Samalla vältetään ajourien aiheuttamat vauriot kasvustolle. Erityisesti märkinä vuosina tällä voi olla suuri merkitys sadon onnistumisen kannalta. Lisäksi droonilevitys tuo enemmän joustavuutta kasvinsuojeluruiskutusten ajoitukseen: runsaiden sateiden jälkeen työt voidaan aloittaa heti kasvuston kuivuttua, kun pelto ei vielä kantaisi traktoria. Viljelijöitä askarruttavia asioita ovat erityisesti droonilevityksen tarkkuus, kasvinsuojeluaineiden mahdollinen tuulikulkeuma ja riittävä vesimäärä ruiskutustehon varmistamiseksi. Käytettävä vesimäärä vaikuttaa myös droonien käytön kokonaistehokkuuteen. – Esimerkiksi Etelä-Euroopassa ruiskutuksia tehdään usein huomattavasti pienemmillä vesimäärillä kuin Suomessa. Edellä mainituissa aiheissa on vielä selvitettävää, jotta voidaan varmistaa levityksen tehokkuus ja toimivuus erilaisissa olosuhteissa. Webinaarit kokoavat tietoa viljelijöille Ulla Kommeri kertoo, että hankkeessa on panostettu tiedonvälitykseen. Webinaarit ovat keränneet runsaasti osallistujia ja demonstraatioita on järjestetty messuilla ja tapahtumissa. – Näen todella positiivisena, miten viljelijät ovat vastaanottaneet uuden tiedon: innoissaan, suurella mielenkiinnolla ja tiedonjanoisena. Vaikka drooneja ei vielä juurikaan näy Satakunnan pelloilla, kiinnostus on selvästi suurta. EU:n maaseuturahoituksen mahdollistama DroneFarmi-hanke on tuonut yhteen alan keskeisiä toimijoita ja avannut keskustelua uudesta teknologiasta. Hankkeen toiminta-alueena on Satakunta, mutta tietoa tuotetaan koko Suomen tarpeisiin. – Olen kiitollinen ja onnellinen, että saimme maaseuturahoituksen tuen tuossa hetkessä, kun kaikki oli uutta. Hanke on kiinnostanut valtakunnallisesti sekä yhdistänyt oikeita henkilöitä ja organisaatioita. Lisäksi tämä on ollut ensimmäinen puhtaasti viljelytoimenpiteisiin liittyvä drooniteknologian tiedonvälityshanke, Ulla Kommeri kiittää. Teksti: Jasmin Rikkonen Drooneja hyödynnetään jo nyt esimerkiksi ilmakuvauksessa, rakennusalalla tarkastuksissa ja metsien lannoituksessa. Nyt Satafood selvittää, millaisia mahdollisuuksia droonit tarjoavat suomalaisessa maataloudessa ja mitä viljelijät ajattelevat niiden käytöstä.