• Numero 6­7/2011 Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen mukaan ikälaki tulee voimaan v. 2013. Paavo Arhimäki: Kulttuuri ja taide luovat hyvinvointia Lapin-matkailuun tutustuneet matkavastaavat puurajan tuntumassa Pallaksella. Sivu 3 Matkavastaavilla tiukka kierros pohjoisessa Jäsenille etuja Lapin-matkoilla Lapin lumo on ikuista. Maakunnan matkailulla on pitkät perinteet ja nykyään vahva asema maakunnan elinkeinojen joukossa. Eläkeläiset ry on solminut Lapin laajimman hotelliketjun, Lapland Hotelsin, kanssa yhteistyösopimuksen, joka tarjoaa järjestön jäsenille etuja Lapin-matkoilla. Järjestön matkavastaavat tutustuivat syyskuussa neljän päivän ajan ketjun hotelleihin ja palveluihin. Nähdyksi tuli miltei koko Länsi-Lappi ja osia maakunnan muistakin alueista. Matkavastaavat saivat tuhdisti tietoa Lapista, Lapin matkailusta ja Lapland Hotelsin 11 hotellista sekä ohjelma- ja muista palveluista. Matkavastaavien antama palaute sopimuksesta ja tutustumismatkasta oli kiittävää. Tällaista on kaivattu. Psykologi Eija Stengård. Mielenterveys koskee kaikkia ­ Mielenterveyden edistäminen koskee kaikkia, sanoo THL:n Mielenterveyden edistäminen - yksikön päällikkö, psykologi Eija Stengård. Eläkeläiset ry on mukana mielenterveysprojektissa, joka kuuluu laajaan kansainvälisen hankekokonaisuuteen Jyskyjärvellä. Vesillekö venosen mieli. Kuva: Eva Rönkkö. Vielä kukkii Vienan kulttuuri Eläkeläiset ry:n opintovastaavat tekivät elokuussa kulttuurija opintomatkan Vienan Karjalaan. Se oli myös aikamatka, monessa mielessä. Matka opetti arvostamaan sekä viennakarjalaista että suomalaista kulttuuriperinnettä ja niiden historiallista vuorovaikutusta. Sivu14 Sivut 18­21 Sivut 6­7 Eläkeläiset ry:lle tukimaksu Sivu 5 Mennyt meissä ­ 60- ja 70-luvun kuvia Sivut 22­24
• 2 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Syyskokoukset ja vastuu yhteisestä toiminnasta V uoden viimeinen neljännes on perinteisesti eläkeläisyhdistyksissä vireän ja monipuolisen toiminnan kausi. Yhdistysväki kokoontuu erilaisiin harrastuksiin, kerhoihin ja toimintaryhmiin, järjestää retkiä ja matkoja, juhlia ja tapahtumia ja samalla hoitaa jäsenhuollon ja ystävätoiminnan tehtäviä. Kaiken tämän rinnalla keskustellaan, suunnitellaan ja sovitaan myös eläkeläisille ja ikäihmisille tärkeistä edunvalvonnan kysymyksistä ja niihin liittyvistä tehtävistä. Eläkeläistoiminnassa viihtyminen ja vaikuttaminen eivät sulje toisiaan pois. Oikein toteutettuina ne tukevat toisiaan. Molemmat edellyttävät yhteen kokoontumista, mukana oloa ja osallistumista sekä usein myös itsensä likoon laittamista. Yhteinen toiminta ja sen myönteiset vaikutukset ulottuvat yhdistyksen toimintaympäristössä omaa jäsenkuntaa laajemmalle. Yhteisen toiminnan puitteet ja edellytykset eivät synny tyhjästä. Puitteet rakentuvat yhdistyksestä ja jäsenistö luo toiminnalle edellytykset. Yhteiselon demokraat- tiset pelisäännöt on kirjattu yhdistyksen sääntöihin. Yhdistys ja sen toiminta vaativat aina tekijöitä ja toteuttajia. Vapaaehtoisessa, suoraan jäsenistöön nojaavassa eläkeläistoiminnassa toiminnan toteuttajat nousevat yhdistyksen omasta väestä. Keskeisiä ovat puheenjohtajat, sihteerit, taloudenhoitajat ja muut yhdistyksen hallinnon jäsenet ja eri toimintojen vetäjät. Siinä missä toiminnan perusta ja ideat nojaavat laajasti jäsenistöön ja sen tarpeisiin, toiminnan käytännön toteuttaminen jää voittopuolisesti näiden yhdistysaktiivien vaaraan. Heidän työnsä on yhdistystoiminnan välttämätön edellytys, ja se ansaitsee kaiken tuen ja arvostuksen. Liian usein tämä jää toiminnan pyörteessä huomaamatta ja kiitoksen sanat lausumatta. Tulevissa syyskokouksissa ovat yhdistysten kaikki keskeiset luottamustoimet täytettävinä vuodeksi eteenpäin. Kokousta valmisteltaessa ja itse kokouksessa on hyvä pysähtyä yhdessä miettimään ja arvioimaan yhdistyksen tapaa toimia ja järjestää oma toimintansa. Pohtia kannattaa erityisesti työnjakoon liittyvät kysymykset tarkoituksenmukaisuuden ja tehokkuuden mutta myös kuormittavuuden näkökulmasta. Tilanteet luonnollisesti vaihtelevat paljon yhdistyksittäin. Kaikissa tapauksissa tarvitaan kuitenkin keskeisiin luottamustehtäviin pystyviä ja toimintaan sitoutuvia naisia ja miehiä. Vain sen varassa yhdistyksen toiminta voi jatkua ja kehittyä. Yhdistysten jäsenissä on monenlaista osaamista, kokemusta ja valmiuksia eri tehtäviin. On katsottava ennakkoluulottomasti ympärilleen. Ihmisiä on rohkaistava ja pyydettävä reilusti ottamaan vuorollaan vastuuta yhteisestä toiminnasta. Eläkeläistoiminnan vahvuuksia on se, että uudet ja tuoreet jäsenetkin ovat usein jo aiemmissa elämänvaiheissaan tutustuneet järjestötoimintaan tai hankkineet muuten valmiuksia, joita yhteisen toiminnan järjestämisessä tarvitaan. Järjestö osaltaan kouluttaa ja tukee yhdistysten luottamushenkilöitä. Ihanteellista olisi, jos eri tehtäviin valittavat luottamushenkilöt yhdessä edustaisivat sekä eläkeläistoiminnan kokemusta ja jatkuvuutta että tuoreuta ja uudistumista. Parhaiten yhdistysten luottamustehtäviin kannustaa se, että yhdistyksen jäsenet ovat kiinnostuneita yhdistyksestä ja sen toiminnassa aloitteellisia ja aktiivisia. Yhdistystoiminnan perimmäinen vahvuus on jäsenten keskinäisessä yhteistyössä, jossa jokaiselle halukkaalle löytyy mielekkäitä tehtäviä. Luottamushenkilöt tarvitsevat varmuuden siitä, ettei kukaan jää yksin tehtäviensä kanssa. Tästä yhdistyksen jäsenet ovat yhdessä vastuussa. Syyskuun 11. päivässä on merkillinen taika. Englantia puhuvissa maissa se merkitään niin, että kuukauden numero sanotaan ensin ja sen jälkeen päivä. Siihen päivään on omanakin elinaikanani osunut ainakin kolme järisyttävää tapahtumaa, joista suinkaan ensimmäinen ei ollut kymmenen vuotta sitten tapahtunut kaksoistornien luhistuminen New Yorkissa. * * * Vuonna 1973, syyskuun 11. päivänä jyrisivät tankit Chilen pääkaupungissa Santiagossa presidentin palatsia kohti. Lyhyen ja epätasaisen taistelun tuloksena oli demokraattisissa vaaleissa valitun sosialistipresidentti Salvador Allenden kuolema. Chile vaipui kahdeksi vuosikymmeneksi sotilasdiktatuurin pimeyteen. Pinochet jatkoi asevoimien komentajana 1990-luvun lopulle ja elinikäisenä senaattorina vuoteen 2002 asti. Presidentin virasta luopumisen jälkeenkin hän oli kavaltanut asekauppojen yhteydessä ja tienannut kokaiinikaupalla noin 27 miljoonan dollarin varat. Myöhemmin on osoitettu, että kaiken taka- Puheenjohtajan 9/11 palsta Kalevi Kivistö na oli Yhdysvaltojen salainen palvelu CIA. Sotilasdiktatuurin vuosina Chilessä surmattiin virallisten tietojen mukaan yli 3000 ihmistä, 40 000 vangittiin ja kidutettiin. Suuri joukko ajettiin maanpakoon, pieni osa heistä myös Suomeen. Suomessa muistetaan harvoin, että toisen maailmansodan jälkeen on USA:n "takapihalla", latinalaisessa Amerikassa poliittisista syistä surmattujen määrä suurempi kuin samaan aikaan Itä-Euroopassa. Jokainen uhri on liikaa, jokaisen kohtalo on murhenäytelmä. Myöhemmin on selvinnyt, että Suomen suurlähettiläs toimi kaikessa hiljaisuudessa vainottujen pelastamiseksi kaappauksen jälkeisinä kuukausina. Yhdessä silloisen arkkipiispan Martti Simojoen kanssa otin itsekin kulttuuriministerinä yhteyttä Yhdysvaltojen vähän aikaisemmin Suomessa vierailleeseen työministeriin Suomeen paenneen pakolaisen omaisen löytämiseksi . * * * Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1981, syyskuun 11. päivänä hallitus väänsi budjettia loppusuoralla pääministerin virka- asunnossa Kesärannassa. Tunnelmat olivat jännittyneet, koska jo häämöttänyt sopu kaatui Paavo Väyrysen palattua kotimaahan. Kävin SKDL:n hallitusryhmän puheenjohtajana neuvotteluja välillä kaupungilla muun puoluejohdon kanssa, välillä Kesärannassa pääministerin ja muun hallituksen kanssa. Noin klo 23 illalla keskustelin kahden kesken pääministeri Koiviston kanssa, jolloin hän tiukasti silmiin katsoen totesi, että ratkaisu pitäisi löytyä, koska "aika loppuu". Ymmärsin mistä oli kyse. Historian siivet havisivat. Seuraavana aamuna klo 11 aikaan presidentti Kekkoselle myönnettiin sairasloma, jolta hän ei enää virkaansa palannut. Tuntia ennen budjettisopu oli syntynyt. * * * toma kuulosti. Sen jälkeen selityksiä onkin tullut sitä runsaammin. USA reagoi tapahtuneeseen, ei rikoksena, jonka tekijät on saatettava oikeuteen, vaan julistamalla "sodan terrorismia vastaan". Siihen perustuen se hyökkäsi ensin Afganistaniin ja sitten Irakiin väittämällä maan valmistavan joukkotuhoaseita, joita sitten ei koskaan löytynyt. Osama bin Laden ja hänen kumppaninsa saattoivat omalta kannaltaan tuskin toivoa parempaa: massiiviset hyökkäykset muslimimaailmaa vastaan olivat juuri sitä, mitä al-Qaidan johtajat olivat toivoneet. USA sidottiin vuosikymmeneksi huippukallisiin sotiin, joiden loppua ei näy. Niiden aiheuttama velkaantumisen kierre horjuttaa koko maailman taloutta . * * * Amerikkalaisissa hotelleissa ei ole 13. kerrosta ­ tietystä syystä. Mitähän jos kalentereista poistettaisiin syyskuun 11. päivä? Vuonna 2001, syyskuun 11. päivänä kävelin Tallinnan vanhan kaupungin torilla, kun kännykkä pärähti soimaan. "Langan" päässä oli SPR:n silloinen pääsihteeri Markku Niskala, joka kertoi kahden jumbojetin törmänneen WTC:n torneihin New Yorkissa. Kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse, niin uskomattomalta Markun ker-
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 3 Kulttuuripalveluja kaikkialle Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki: solidaarisuutta yli sukupolvien ­ Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia. Ne avaavat näkemään yhteiskuntaa ja maailmaa. Erityisesti huonoina aikoina kulttuurin tuoma ilo on tärkeää. Tästä on osoituksena se, että huonoinakaan aikoina ihmiset eivät halua luopua evätikä karsia kulttuurista, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki muistuttaa. Tennariministeriksikin nimetty vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhimäki, 34, on joutunut tuoreena kulttuuri- ja urheiluministerinä melkoiseen mediaryöpytykseen. Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuussa hän kertoi, ettei ole koskaan käynyt oopperassa. Niinpä oopperalaulaja Jaakko Ryhänen kutsua pasautti Kansan Uutisten haastattelussa paremminkin populaarikulttuurin piirissä viihtyvän ministerin Savonlinnan oopperajuhlille katsomaan Don Carloa. Ryhänen oli varma, että sen myötä Arhinmäki myy sielunsa myös oopperalle. Ministeri vähän suivaantui menoihinsa puuttumisesta, mutta suuntasi Savonlinnaan. Syksyllä kulttuuriväkeä kohautti ministerin valinta lähteä katsomaan Suomen otteluita koripallon EM-kisoihin Musiikkitalon avajaisten sijaan. Myös nettipiratismin puolustaminen on närkästyttänyt. män. Eläkeläiset, kuten muutkin, kaipaavat laadukasta ja kiinnostavaa kulttuuritarjontaa: teatteria, musiikkia, kuvataidetta ja niin edelleen. Paljon hämmennystä on myös aiheuttanut takuueläkkeen saamiseen velvoittava hakeminen. ­ Takuueläkettä pitää itse hakea. Vasemmistoliitto on ollut sitä mieltä, että sen pitäisi tulla automaattisesti. Takuueläkettä voi saada myös takautuvasti. Eläkkeen hakemiseen tarvitaan yhteisön tukea. Eläkeläiset ry:n jäsenet ovat aktiivisia ja tuntevat paljon eläkeläisiä. Kysykää tovereiltanne, ovatko he varmasti tarkistaneet asian. Itsekin yritän puhua tästä kaikissa eläkeläistilaisuuksissa. Vasemmistoliiton puheenjohtajalla ja kulttuuriministerillä on selkeä käsitys, mihin vasemmistoliittoa ja vasemmistoa tarvitaan. ­ Vasemmisto puolustaa pienituloisia tavallisia eläkeläisiä, työläisiä, työttömiä ja opiskelijoita. Suomessa ja maailmassa tarvitaan poliittista voimaa, joka ajaa solidaarisuutta ahneuden sijaan ja yhteisöllisyyttä omaan napaan tuijottamisen tilalle. Vasemmistoa tarvitaan puolustamaan ympäristöä ja vähemmistöjä. Isovanhempien tuki tärkeä Arhinmäki ja puhuu lämpimästi omista isovanhemmistaan ja perheestään. ­ Minulle perhe, johon koin myös isovanhempieni kuuluvan, on aina ollut tärkeä. Isovanhempani tukivat ja auttoivat minua. Teimme paljon mukavia asioita yhdessä. Myöhemmin minä vuorostani tuin ja autoin isovanhempiani. Kotimme ei ollut puoluepoliittinen, mutta kotona kannustettiin yhteiskunnallisuuteen ja kriittisyyteen. Olen pienestä pitäen puuttunut epäoikeudenmukaisuuteen ja vaatinut muutoksia. Kulttuuriministerin mielestä on tärkeää nähdä, että suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhteistyötä ja solidaarisuutta sukupolvien yli. ­ Ilman nykyisten eläkeläisten ponnisteluja meillä ei olisi työntekijää turvaavaa lainsäädäntöä, peruskouluja ja muita julkisia palveluja. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että jokainen pärjää yhteiskunnassa. On huolehdittava eläkeläisten toimeentulosta ja inhimillisistä hoito- ja hoivapalveluista. Arvostan suuresti sitä työtä, jota Eläkeläiset ry. tekee nyt, ja mitä nykyiset eläkeläisaktiivit ovat tehneet vuosikymmeniä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Laajaa luottamusta Urheilukansa rakastaa jalkapalloa pelaavaa ja fanittavaa ministeriä, ja Arhinmäki nauttii laajaa luottamusta. Eduskuntavaaleissa hän sai ennätykselliset 17 226 ääntä. Hänen kannattajakuntansa muodostuu enimmäkseen nuoremmasta polvesta, mutta Arhinmäki on kaiken ikäisten ja vähäosaisten puolestapuhuja. Hän kokee päässeensä tärkeän tehtävään ja uskoo voivansa vaikuttaa myönteisesti myös eläkeläisten asioihin. ­ Kulttuuri- ja urheiluministerinä toimiminen on mielenkiintoista. Olen ollut aina suuri kulttuurin ja urheilun ystävä ja harrastaja. Kun tehtäviini näiden lisäksi kuuluvat nuoriso- ja tasa-arvo asiat, on välillä hankala ehtiä kaikkiin tilaisuuksiin. Ministerin työ on kiireistä ja vaatiisovittelua eri alueiden paineiden kanssa. Lisäksi paineita tuo se, että puolueen puheenjohtajana hän joutuu vastaamaan myös yleisesti hallituksen politiikasta. ­ Koskaan ei ole missään tarpeeksi, mutta on hienoa päästä vaikuttamaan tärkeiksi kokemiini asioihin. Iloa tuovat kiinnostavat tapahtumat ja ihmisten tapaaminen. Paavo Arhimäki kommentoimassa suhmuraisia hallitusneuvotteluja kesäkuun alussa. Kuva: valtioneuvoston kanslia ministerinsä? Entä kuinka kulttuurin ja urheilun vastakkainasettelu voitaisiin muuttaa positiiviseksi kanssakäymiseksi? ­ Ministereitä ei voi olla juurikaan nykyistä enemmän, joten eri osa-alueita on oltava samalla ministerillä. Kulttuurin ja urheilun vastakkainasettelua on ollut niin pitkään kuin muistan, mutta itse pyrin tätä raja-aitaa rikkomaan. Molemmilla on suuri merkitys yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille. Arhinmäki kuittaa korkeakulttuuriväen nurinat toteamalla, että hänelle on edelleen epäselvää, mikä on korkeakulttuuria. ­ Onko kuvataide, teatteri ja kirjallisuus korkeakulttuuria vai populaarikulttuuria? Ne jotka kuluttavat paljon kulttuuria, kuluttavat paljon sekä korkeakulttuuria että populaarikulttuuria. Vastakkainasettelu on turhaa. Vanhuspalvelulaki voimaan vuonna 2013 Eläkeläisten määrä kasvaa nopeasti. Monien sosiaalinen ja taloudellinen asema on vaikea. Hallitus esittää isoa leikkausta kuntien valtionosuuksiin. Kunnat vastaavat ikäihmisille tärkeistä peruspalveluista. On pelättävissä että ne huononevat entisestään ja niiden maksut nousevat. ­ Erittäin tärkeää on se, että vasemmiston pitkään ajama vanhuspalvelulaki astuu voimaan vuonna 2013. Sen toteuttamiseen on varattu myös rahat. Kunnat vastaavat peruspalveluista. Kuntien mahdollisimman vakaa taloudellinen tilanne on tärkeää erityisesti lapsille, nuorille ja eläkeläisille. Kuntien valtionosuuksista säästäminen ei ollut Vasemmiston tavoite. Tässä taloudellisessa tilantees- sa joudumme tekemään myös ikäviä säästöpäätöksiä. Onneksi kuntien valtiolta saamat rahat tulevat ensi vuonna euromääräisesti lisääntymään, ei laskemaan. Näillä toivottavasti pystytään turvaamaan hyvin palvelut. Kulttuuripalveluja kaikkialle ­ Vasemmistolaisena kulttuuriministerinä minulle on "sydämen asia", että kaikilla olisi mahdollisuus kokea laadukasta kulttuuria. Kulttuuri kuuluu kaikille. Ei saa olla lompakon paksuudesta kiinni, voiko osallistua kulttuuritapahtumiin. Kulttuuria pitää myös tuoda lähelle ihmisiä, mm. lähiöihin ja toisaalta myös suurten kaupunkien ulkopuolelle. Pyrin vaikuttamaan, että maksuttomia kulttuuritapahtumia tuetaan entistä enem- Turhaa vastakkainasettelua Kulttuuri- ja urheiluministerin työssä tasapuolisuus urheilun ja kulttuurin välillä ei ole aina kovinkaan helppoa ja aiheuttaa polemiikkia. Pitäisikö molemmille olla omat SISKOTUULIKKI TOIJONEN
• 4 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN KÄKÄTE-projektin tukimus vahvisti Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -ohjelman arvion Yli 75-vuotiaat jäävät syrjään tietoyhteiskunnasta Iäkkäimmät ihmiset ovat muuhun väestöön nähden eriarvoisessa asemassa tietokoneen ja internetin käytössä. Kaikista iäkkäimmät sekä yksinäiset vanhukset jäävät usein tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä käy ilmi KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia -projektin) TNS Gallup Oy:llä teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin 75­89-vuotiaiden kotona asuvien ikäihmisten näkemyksiä elinoloistaan sekä suhtautumista teknologiaan ja teknisiin apuvälineisiin. Tutkimustulos vahvistaan Eläkeläiset ry:n Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -ohjelmassa esitetyn arvion tietotekniikasta. Ohjelmassa erot tietoteknisessä osaamisessa nostetaan toimeentulo- ja hyvinvointierojen rinnalle suureksi eriarvoistavaksi tekijä ksi suomalaisessa yhteiskunnassa Ohjelman mukaan nopea muutos viestinnässä ja tiedonvälityksessä on lisännyt iäkkäimpien ja vähän koulutusta saaneiden ikäihmisten ahdinkoa. Palveluja ja niistä tiedottamista on siirretty tietokoneille huolehtimatta vaihtoehtoisten palvelujen kehittämisestä. Jotkut palvelut, kuten pankkien kassapalvelut, on tehty kohtuuttoman kalliiksi. ­ Suuri osa ikäihmisistä haluaa oppia uusimmankin tietotekniikan edellyttämät taidot. Varsinkaan matalan kynnyksen tietotekniikan koulutus- ja neuvontapalveluja ei voin. ­ Yhteiskunnan palvelujen siirtyminen yhä enenevissä määrin verkkoon herättää huolta etenkin vanhimmista ikäihmisistä. Ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta yhtäläiset oikeudet saada palveluja eivät toteudu tällä hetkellä, korostaa projektipäällikkö Lea Stenberg. Aikaisemmin tutkittu vain nuorempia Nyt julkaistut tulokset perustuvat ensimmäiseen yli 800 henkilön otoksella toteutettuun tutkimukseen, jossa kohteena ovat olleet näin iäkkäät ihmiset. Aiemmin tutkittaessa ja tilastoitaessa väestön teknologian käyttöä on kohderyhmänä ollut esimerkiksi alle 75-vuotiaat henkilöt. Monet heistä ovat tottuneet tietokoneen käyttöön jo työelämässä. ­ Heitä koskevia tutkimustuloksia ei kuitenkaan pitäisi yleistää koskemaan myös vanhempia ikäryhmiä, huomauttaa projektipäällikkö Kirsti Pesola. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE-projekti käynnistyi tammikuussa 2010. Viisivuotisen RAY-rahoitteisen projektin tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä. Kuva: Markku Mäkelä ole riittävästi. Tulo- ja hyvinvointierojen rinnalle on kasvanut kolmas eriarvoistava tekijä: erot tietoteknisessä osaamisessa. Kurjuus kasaantuu ­ Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että kurjuus kasaantuu. Esimerkiksi 85­89-vuotiaista 11 %:lla on käytössään tieto- kone ja vain 6 %:lla internet. Kaikilla 75­89-vuotiailla vastaavat luvut ovat 23 % ja 19 %. Suhteutettuna koko väestöön siis noin 300 000 ikäihmistä jää täysin vaille internetin tarjontaa, toteaa TNS Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkonen. Usein puhutaan siitä, että internet olisi hyvä apu etenkin huonokuntoisille ikäihmisille, joiden on vaikea lähteä hoitamaan asioitaan kodin ulkopuolelle. Myös yksinäisten vanhusten on ajateltu hyötyvän internetin mahdollistamasta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Esimerkiksi internetin käyttäjiä on vähiten sellaisten ikäihmisten joukossa, joilla on vain vähän läheisiä ihmissuhteita tai jotka ulkoilevat har- EETU:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö vanhushuoltolain valmistelusta: Hoidon tarve on ikää tärkeämpi peruste määriteltäessä oikeutta hoitoon Hoidon tarve on Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n puheenjohtajan, ministeri Kalevi Kivistön mukaan ikää tärkeämpi peruste, kun valmisteilla olevassa vanhushuoltolaissa eli ikälaissa määritellään ryhmät, joilla on subjektiivinen oikeus hoitoon. ­ Me vanhenemme eri tahdissa ja eri tavalla. Joillakin meistä toimintakyky saattaa mennä jo ennen eläkeikää ja joillakin se säilyy 90-vuotiaanakin. Siksi oikeus hoitoon pitäisi ratkaista toimintakyvyn eikä kaavamaisesti iän perusteella, Kivistö sanoi Jyväskylän kaupungin ja vanhusneuvoston järjestämässä Vanhusten viikon juhlassa Jyväskylässä sunnuntaina. Kivistö muistutti, että lakiluonnoksessa asetetaankin yksilökohtainen, toimintakykyyn perustuva arvio ensisijaiseksi. ­ Ikärajoista kiistely on siksi ehkä hiukan näennäistä, joskin sen liian korkeaksi asettaminen saattaa johtaa varsinaisen perusteen, hoidon yksilöllisesti arvioidun tarpeen, kiertämiseen. Kivistö huomautti, että. edellisen hallituksen valmistelema lakiluonnos jätti vielä monta tärkeää asiaa avoimeksi. Niistä tärkein on lain rahoitus, jonka myös uuden hallituksen ohjelma jättää avoimeksi. ­ Jatkossa on huolehdittava siitä, että rahoitus osoitetaan valtion toimesta kunnille, joiden taloutta luvassa olevat valtionosuusmenojen leikkaukset vielä kiristävät, Kivistö sanoi. ­ Toinen keskeinen kysymys on hoidon laadunvalvonta. Valvonnan pitäisi perustua lailla määriteltyihin selviin ja yksiselitteisiin normeihin, jotka ulkopuolinen valvontaviranomainenkin voi todeta. Ennen kaikkea pitäisi säätää selvät perusteet henkilökunnan määrälle suhteessa hoidettavien määrään, koska henkilökunnan riittävä mitoitus on hyvän hoidon perusedellytys. Puhuessaan kototona tapahtuvan hoidon valvonnasa Kivistö viittasi Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professorin Teppo Krögerin arvioon, että laitoshoidon ja julkisten kotipalveluiden väheneminen on johtamassa itse ostettujen kotipalvelujen ja -hoidon voimakkaaseen kasvuun ja nopeasti laajeneviin harmaan talouden markkinoihin, joiden laajuudesta muualta Euroopasta on pelottavia esimerkkejä. ­ Siksikin olisi tärkeää, että vanhuspalvelulailla voitaisiin varautua myös yksityisten kotipalvelujen laadun valvontaan, Kivistö totesi. ten ikäluokkien eläköityessä, mutta vuosisadan puoliväliin mennessä vanhushuoltosuhteemme on EU:n keskiarvon alapuolella. ­ On myös hyvä muistaa, että meillä Suomessa ovat eliniän odotteiden pidentyessä myös työajan odotteet pidentyneet. Vuodesta 2000 lähtien miesten työelämään osallistumisen aika on pidentynyt lähes eliniän pitenemisen tahdissa ja naisten työajan odote on pidentynyt samana aikana 3,6 vuodella elinajan odotteen pidennyttyä 2,4 vuodella. Todellinen huoltosuhde ei siis ole heikentynyt niin kuin pelkistä ikääntymisluvuista voisi päätellä. ­ Kun suurten ikäluokkien eläköitymisestä puhutaan jopa syyllistävässä äänilajissa, on syytä muistaa, että ne toivat aikanaan työmarkkinoille ja koko kansantalouteen merkittävän voimavaran. Osittain rahastoiva työeläkejärjestelmä sai heidän palkanmaksuvarastaan kartutettuja työeläkevaroja niin, että nyt eläköitymisen haasteesta voidaan kohtuudella selviytyä. Ilman suurten ikäluokkien aikanaan antamaa panosta työeläkejärjestelmän varat olisivat jääneet pienemmiksi ja vaikka eläkettä saavien määrä olisi myös pienempi, olisi haaste osapuilleen sama kuin se on toteutuneessa todellisuudessa. Syyllistäminen on siis perusteetonta, Kivistö totesi. Vuoden vanhusteko -palkinto Etelä-Karjalaan Vanhusten viikkoa vietettiin 2.­9.10. Viikon teemana oli tänä vuonna Vapaaehtoisuus voimana - Frivillighet som kraft! Joensuussa pidetyssä valtakunnallisesta pääjuhlassa palkittiiin Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän kehittämä toimintamalli "Opiskelijat ikääntyneiden muistiryhmien ja kerhojen ohjaajina sekä omaishoitajien tukena" Vuoden 2011 vanhustekona. Vanhustyön keskusliiton ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen myöntämä palkinto on suuruudeltaan 5000 euroa ja se jaettiin nyt neljännen kerran. Harmaantumisen aavetta ei pidä syyllistää Kivistö puuttui puheessaan myös keskusteluun niin sanotusta vanhushuoltosuhteesta ja totesi erästä tunnettua lähdettä mukailleen että "aave kummittelee Euroopassa, harmaantumisen aave". ­ Koko Eurooppaa odottaa väestön ikärakenteen suuri muutos, jonka on aiheuttanut eliniän odotteiden pidentyminen. Toisaalta syntyvyyden kontrolli on johtanut siihen, että ns. vanhushuoltosuhde muuttuu voimakkaasti. Suomessakin tilanne muuttuu nopeasti sodan jälkeen syntyneiden suur-
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 5 Valtuuston toive toteutuu Eläkeläiset ry:lle voi maksaa vapaaehtoisen tukimaksun Kaamoksen kaato -tapahtuma 18.­22.1.2012 Kylpylähotelli Kuntorannassa Lisäjakso 25.­29.1.2012 järjestetään, jos ensimmäinen jakso täyttyy! Ohjelma Keskiviikko klo 14.00 alkaen klo 14.30 - 20.00 klo 15.00 klo 15.30 - 16.30 klo 16.30 - 18.30 klo 19.00 - 20.00 klo 20.00 alk. Aikamies Majoittuminen ja tulokahvit Kylpylä- ja allasosasto auki Tervetuloa!, Ravintola Aikamies Pajojen tulet sytytetään! Päivällinen, Ravintola Aikamies Yhteislaulua, Ravintola Aikamies Levy/karaoketanssit, Ravintola Lauantai Lauantaina sisällä klo 7.00­10.00 klo 10.00­12.00 klo 15.00 klo 16.30­18.30 klo 19.30 klo 21.00 Aamiainen Pajat avoinna kaikille! Lavatanssit tutuksi: Tanssiopetusta ravintolassa! Päivällinen Illanvietto: Osallistujien esittämää ohjelmaa! Orkesteritanssit, Ravintola Aikamies Torstai Torstaina sisällä klo 7.00 ­10.00 klo 10.00 ­12.00 klo 12.30 ­13.30 klo 14.00 klo 15.00 ­17.00 klo 16.30 ­18.30 klo 19.00 klo 20.00 ­ 21.00 klo 20.00 alk. Torstaina kylpylässä klo 7.00 ­ 20.00 klo 10.00 ja 11.00 klo 15.00 alk. Torstaina ulkona klo 11.00 Aamiainen Pajoissa taotaan! Ryhmätietovisa iltapäivän ratoksi, Ravintola Aikamies Iltapäiväkahvi Pajoissa taotaan! Päivällinen Pajojen tuottamaa viihdykettä, Ravintola Aikamies Runotuokio, Takkakabinetti/yläsali Levy/karaoketanssit, Ravintola Aikamies Kylpylä- ja allasosasto auki Vesijumppaa Allastanssit Lumihankigolf ­ lähtö vastaanoton ulko-ovilta Lauantaina kylpylässä klo 7.00­20.00 Kylpylä- ja allasosasto auki klo 10.00 ja 11.00 Vesijumppaa klo 15.00 Allastanssit Lauantaina ulkona klo 13.00 Lumikenkäkävelyä - lähtö vastaanoton ulko-ovilta Sunnuntai klo 7.00­20.00 klo 7.00­10.00 klo 9.00­10.00 klo 10.00 Kylpylä- ja allasosasto auki Aamiainen Pajojen tulet sammuvat! Hymyillään kun tavataan! - päätöstilaisuus Hinta 239 euroa/henkilö sisältää majoituksen kahden henkilön huoneessa puolihoidolla ja tapahtuman ohjelman. Pajoista Päivittäiseen pajatyöskentelyyn kukin voi osallistua oman mielenkiintonsa pohjalta vapaasti. Pajat jaksolla 18.-22.1. ovat liikuntapaja (kuntoliikuntaa, liikuntaleikkejä, vinkkejä yhdistyksen liikuntatoimintaan), tarinateatteripaja (leikkimielisiä improvisaatio- ja ilmaisuharjoituksia) ja digikamerapaja (tutustutaan digikameran käyttöön, OMA KAMERA MUKAAN!). Pajat jaksolla 25.-29.1. ovat liikuntapaja (ks. edellä),­ Viva el español! -paja (tutustutaan leikkimielisesti espanjan kieleen, maistellaan maan musiikkia ja kulttuuria) ja kirjoittajapaja (harjoitellaan omaelämänkerrallisen tekstin kirjoittamista). Perjantai Perjantaina sisällä klo 7.00 ­10.00 klo 10.00 ­12.00 klo 12.30 ­13.30 klo 14.00 klo 15.00 - 17.00 klo 16.30 - 18.30 klo 19.00 klo 20.00 alk. Aamiainen Pajoissa taotaan! Tietoisku terveydestä ja liikunnasta, Ravintola Aikamies Iltapäiväkahvi Pajoissa taotaan! Päivällinen Pajojen tuottamaa viihdykettä, Ravintola Aikamies Karaoketanssit, Ravintola Aikamies Perjantaina kylpylässä klo 7.00 ­20.00 Kylpylä- ja allasosasto auki klo 10.00 ja 11.00 Vesijumppaa Perjantaina ulkona klo 11.00 Talvinen liikuntatuokio ulkona - lähtö vastaanoton ulko-ovilta Pidätämme oikeuden ohjelmanmuutoksiin. Eläkeläiset ry:n hallitus on päättänyt ottaa käyttöön vapaaehtoisen tukimaksun ensi vuoden alusta. Päätös perustuu valtuuston ponteen tukimaksun selvittämisestä ja tarpeeseen löytää uusia tapoja eläkeläistoiminnan tukemiseen. Aloite tukimaksusta tuli valtuuteuilta, kun valtuusto käsitteli järjestön taloutta keväällä 2010. Jäsenille tarjotaan uudenlainen mahdollisuus taloudellisen tuen osoittamiseen järjestölle. Tukimaksuina kertyneet varat käytetään järjestön sääntöjen mukaiseen toimintaan. Jäsenistön taloudellista tukea on tarvittu järjestömme toiminnassa aina ja näin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Vapaaehtoinen järjestötoiminta nojaa perusteiltaan lopulta aina omaan jäsenistöönsä. Tuen tarve ei ole edes vähentymässä, vaan päinvastoin kasvamassa. Tästä pitää huolen toiminnan kustannusten jatkuva nousu. Järjestöllemme ensiarvoisen tärkeät Raha-automaattiyhdistyksen avustukset eivät ole seuranneet kustannusten nousua. Omalle varainhankinnalle taas verottaja on asettanut uusia rasitteita. Velvoittavaa jäsenmaksua ei haluta herkästi korottaa, jottei se estä kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten mukaan tuloa järjestön toimintaan. Samasta syystä myös erilaiset toimintaan liittyvät maksut halutaan pitää mahdollisimman alhaisina. Kun yhteisen toiminnan järjestäminen vaatii kuitenkin rahaa, vedotaan tukimaksun kohdalla kunkin jäsenen omaan harkintaan mahdollisuuksista taloudellisen tuen antamiseen. Tukimaksu on nimensä mukaisesti täysin vapaaehtoinen. Tukimaksun voi maksaa jäsenmaksun yhteydessä. Ensi vuoden jäsenmaksulaskussa tulee olemaan erillinen maininta tukimaksun maksamisesta. Samalla viitteellisellä laskulla maksetaan sekä jäsenmaksu, että vapaaehtoinen tukimaksu. Tukimaksulle ei ole euromääräistä rajaa, vaan maksettava summa on jokaisen itsensä päätettävissä. Toiminnan kannalta jokainen tuki euro on tärkeä. Niissä tapauksissa, joissa jäsenmaksu maksetaan suoraan jäsensihteerille käsikannossa, tukimaksun voi maksaa jäsenmaksun yhteydessä. Jäsensihteeri merkitsee tilityslistaan jäsenmaksun rinnalle maksetun tukimaksun ja tilittää sen jäsenmaksutilityksen yhteydessä järjestölle. Vaikka vapaaehtoinen tukimaksu maksetaan jäsenmaksun yhteydessä, ei sillä ole jäsenoikeuksiin ja ­ velvollisuuksiin mitään yhteyttä. HANNU PARTANEN toiminnanjohtaja
• 6 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry ainoana kanslaisjärjestönä mukana mielenterveyden edistämisprojektissa ­Terveyden ja hyvinvoinnin Mielenterveys koskee kaikkia ja kuuluu kaikille THL:n Mielenterveyden edistäminen -yksikön päällikkö Eija Stengård toivoo, että yhdistykset ja ryhmät antavat palautetta Eläkeläiset ry:n keskusteluaineistoista. Eläkeläiset ry osallistuu laajaan kansainväliseen hankkeeseen, jossa luodaan koulutusaineistoja mielenterveyden edistämiseksi. Projekti koskee kaikkia ikäryhmiä. ­ Olemme hyvin iloisia, että Eläkeläiset ry lähti hankkeeseen.Toivomme, että sen laatimia keskusteluaineistoja käytetään hyväksi yhdistyksissä ja seuraamme mieluusti niiden käyttöä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden edistäminen -yksikön päällikkö, psykologi Eija Stengård. ­ Toivottavaa on, että yhdistykset ja ryhmät myös antavat palautetta aineistoista. Stengårdin johtama yksikkö on monivuotisten mielenterveysprojektinen suomalainen päätoimija. Hankekokonaisuus on alkanut vuonna 2007 ja päättyy vuonna 2013. ­ Hankeita on kolme. Ensimmäisessä vaiheessa laadittiin tietokanta mielenterveyden edistämisestä. Juuri päättyvässä osiossa luotiin täydennyskoulutusohjelma ja koulutettiin yhteisöissä ja laitoksissa toimivia. Tietokantaan koottiin kouluja, työpaikkoja ja iäkkäiden asumispalveluja varten yli 450 mielenterveyden edistämisen työkalua. Hanke tekee vielä laajan käsikirjan käytännön toimijoille. Se on valmis vuoden 2013 keväällä. Eläkeläiset ry on ollut ainoana suomalaisena kansalaisjärjestönä mukana hankkeen toisessa osiossa. Koulutettavana on ollut järjestösihteeri Anu Mäki, joka yhdessä Kontulan Eläkeläiset ry:n jäsenistä kootun idearyhmän kanssa on laatinut myös keskusteluaineistot yhdistyksille. Keskusteluaineistoista ensimmäinen lähetetään yhdistyspostissa 18. lokakuuta. Syksyn aikana tulee vielä toinen aineisto ja keväällä kaksi lisää. kia ikäryhmiä: lapsia, nuoria, työikäisiä, ikääntyviä ja vanhuksia. Sen kehittämillä toimintamalleilla pyritään edistämään mielenterveyttä niin kouluissa, työpaikoilla, ikäihmisten asumispalveluissa ja laitoksissa kuin kotipalvelujen asiak- Mielenterveys koskee kaikkia Mielenterveysprojekti koskee kaik- Oman elämänsä asiantuntijoina Eläkeläiset ry:n keskusteluaineistojen valmisteluun on osallistunut suurimmaksi osaksi Kontulan Eläkeläiset ry:n jäsenistä koostuva pienryhmä. Pienryhmä on sekä ideoinut keskusteluaineistojen teemoja että kommentoinut tekstejä niiden kirjoittamisen eri vaiheissa. Ryhmä on kokoontunut tähän mennessä kaksi kertaa. Pienryhmä jatkaa työskentelyään kevääseen 2012 asti ja osallistuu myös keskusteluryhmistä saatujen palauteaineistojen läpikäymiseen ja mahdollisten jatkotoimien suunnitteluun. Pienryhmän osallistuminen keskusteluaineistojen tuottamiseen on Eläkeläiset ry:n ikääntymispolitiikan mukaista: ikäihmiset ovat oman arkensa asiantuntijoita ja heidän kuulemistaan ja osallisuuttaan tulee kaikin tavoin lisätä. Ryhmän jäsenet Kontulan Eläkeläiset ry:stä ovat Anne Ruikka, Anita Kostamo, Sirkka Korhonen, Olavi Lepistö ja Sirkka Kuivala sekä etäjäsenenä sähköpostin kautta Kari Jokinen Jyväskylän Eläkeläiset ry:stä. (A.M.) Eläkeläiset ry:ssä osataan iloita toisten seurassa ja toisten seurasta.
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 7 laitos toivoo palautetta keskusteluaineistoista kaidenkin keskuudessa. ­ Esimerkiksi laitoksissa hanke ei koske vain asukkaita ja asiakkaita, vaan myös henkilökuntaa. Samoin kouluissa huolehditaan oppilaiden lisäksi opettajista, siistijöistä, ruokalan tädeistä, koulukuraattoreista, kouluavustajista, Stengård sanoo. Mielenterveyden edistäminen koskee kaikkia. Se ei ole häiriöiden, ongelmien tai sairauksien hoitamista. Sitä ei pidä myöskään samastaa mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisemiseen, vaikka sen kanssa se menee osittain limittäin. ­ Ennaltaehkäisyssä keskitytään erityisesti riskiryhmiin, kuten leskeksi jääneisiin, juuri eläkkeelle jääviin, läheisensä menettäneisiin. Tiedämme, että muun muassa nämä ryhmät ovat riskiryhmiä. Esimerkiksi eläkkeelle jääminen on niin suuri muutos elämässä, että se saattaa vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen. Riskiryhmistä puhuttaessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä ja useimmat selviytyvät elämänmuutoksista ja menetyksistä hyvin. Stengård sanoo, että projektissa on jonkin verran mukana ennaltaehkäisevää työtä, mutta painopiste on selvästi mielenterveyden edistämisessä. Eläkeläiset ry siä mielenterveyden perustekijöitä. Palvelumallin muutos vaikuttaa Ikäihmisten määrä on kasvanut, joten pelkästään senkin vuoksi heidän mielenterveydestään on tullut iso asia. ­ Monet haluavat asua kotona, jolloin toimintakyvyn säilyttäminen on aivan keskeinen tekijä. Se ei tarkoita ainoastaan fyysistä toimintakykyä. Myös mielenterveys vaikuttaa toimintakykyyn ratkaisevasti. Masennus ja siihen liittyvä aloitekyvyttömyys ja turvattomuuden tunne heikentävät sitä niin, että ei enää jaksakaan huolehtia itsestään. ­ Pitkään kotona asumisen myötä myös ikäihmisten yksinäisyys voi lisääntyä. Ystävät ja tuttavat ovat ehkä kuolleet, lapset asuvat kaukana, mahdollisesti jopa toisissa maanosissa. Näin hoivapalveluissa tapahtuvat muutoksetkin saattavat vaikuttaa mielenterveyteen. Kotona asuville tuodaan ruoka ja lääkkeet kotiin ja annetaan mahdollisesti pari kertaa viikossa muita palveluja. Aikaisemmin ikäihmisiä haettiin enemmän päivätoimintakeskuksiin, joissa he tapasivat toisiaan ja joissa saattoi olla monenlaista ohjelmaa. Voimaa arkeen ­keskusteluaineisto 1/2011 ELÄKKEELLE JÄÄMINEN ­ ISO ELÄMÄNMUUTOS, JA MAHDOLLISUUS Keskusteluaineistoista ensimmäinen. raampia ja siksi alttiimpia mielenterveysongelmille kuin aikaisemmin? ­ Eivät ole. Nyt vain mielenterveyden ongelmia tunnistetaan paremmin ja niihin haetaan rohkeammin apua. Toisaalta tiedetään enemmän myös mielenterveyden suojaamisesta ja edistämisestä. Stengård huomauttaa, että alaasteen ekaluokkalaisen ja laitoksessa asuvan kahdeksankymppisen mielenterveyden edistäminen on erilaista. Mutta paljon on yhteistäkin. ­ Hyvä uni, hyvä ravinto, liikunta, mielekäs toiminta ja toisten ihmisten seura ovat kaikille yhtei- Ongelmat ja ratkaisut tunnistetaan paremmin Viime vuosina on puhuttu paljon ikäihmisten ja vanhusten mielenterveydestä ja sen häiriöistä. Ovatko ikääntyvät nyt jotenkin hau- Vapaaehtoistyöstä mielihyvää tekijöillekin Stengård tähdentää, että eläkeläisjärjestöillä on suuri merkitys sosiaalisten suhteiden luojina ja vaalijoina. Ystävätoiminta on monelle yksinäiselle ikäihmisille sananmukaisesti henkireikä. ­ Ystävä- ja vapaaehtoistoiminta synnyttää hyvää mieltä myös tekijöissä ja edistää siten heidänkin mielenterveyttään. ­ Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, eikä meistä tule toistemme kanssa samanlaisempia ikääntyessämme. On hyväksyttävä se, että kaikki eivät ole yhtä seurallisia. Jos on aina ollut seurallinen ja ihmissuhteet ovat liittyneet miltei kokonaan tai enimmäkseen työelämään, voi eläkkeelle jääminen aiheuttaa sellaista yksinäisyyttä, joka on mielenterveydelle vaativaa ja raskasta. ­ Toisaalta eläkkeelle jääminen voi tarjota uusia mahdollisuuksia, tilaisuuden luoda uusia ihmissuhteita ja löytää uusia mukavia harrastuksia, osallistua vapaaehtoistoimintaan, miettiä elämänsä suuntaa ja arvoja uudelleen, Stengård sanoo. Niin tärkeää kuin onkin huolehtia hyvästä arjesta ja vaalia arjen iloja, voi mielenterveyttä suojella ja edistää myös pohtimalla isoja kysymyksiä, vaikkapa elämän tarkoitusta. ­ Tunne siitä, että elämällä on edelleen merkitystä, on eläkkeelle jäädessä ja ikääntyessä suuri henkinen voimavara. Sitä edistää, jos saa keskustella muiden ikäistensä kanssa, mikä elämään tuo tarpeellisuuden tunnetta. PEKKA ISAKSSON Kunnioitus ja arjen ilot suojelevat mieltä ­ Kuinka kohtaamme toisen ihmisen ja kunnioitamme häntä ­ ja myös itseämme. Näin psykologi, yksikön päällikkö Eija Stengård kiteyttää mielenterveyttä edistävän toimintatavan ja myös mielenterveysprojektin peruskysymyksen. ­ Siihen kuuluu toisena osana kysymys, kuinka rohkeasti puutumme laiminlyönteihin ja kaltoinkohteluun. Stengårdin kiteytys on osa vastausta kysymykseen, eikö mielenterveysprojekti tunnu aivan mahdottomalta työtaakalta, kun tiedämme, kuinka paljon esimerkiksi vanhusten asumispalveluissa ja laitoshoidossa on puutteita ja asukkaiden, asiakkaiden ja potilaiden suoranaisia laiminlyöntejä. ­ Mielenterveyttä edistävää työtä voi tehdä kovin paljon, kaikkialla: kouluissa, työpaikoilla. laitoksissa, asumispalveluissa, kotihoidossa, Stengård vastaa. ­ Toisaalta yksi tämän työn suurimmista mahdollisuuksista on se, että se ei vaadi uusia resursseja. Toisen ihmisen ­ ja itsensä ­ kunnioittaminen ei maksa mitään. Kysymys on siitä, kuinka teemme työtä esimerkiksi asumispalveluissa. Mielenterveyteen vaikuttavat paljon aivan arkiset asiat: siisteys, kauneus ja ruokailutilanteiden järjestäminen niin, että ne ovat kiireettömiä ja ruoka on hyvää. ­ Olen työryhmien kanssa työskennellessäni antanut tehtäväksi listata 100 itselle iloa tuottavaa asiaa ja kirjoittaa ne muistiin vihkoseen: Jos maailma musertaa, niin sieltä voi sitten katsoa, mitkä ne terveyttä suojelevat ja edistävät asiat olivatkaan. ­ Tehtävän saaneet ovat joskus katsoneet minua, että mitähän tuo nyt yrittää ­ 100 asiaa. Olen vastannut, että kirjoittakaa muistiin ne pienet asiat, jotka teille arjessa tuottavat iloa. Niitä voivat olla kalaan lähteminen, kahvikupposen juominen rauhassa aamulehteä lukien, puutarhanhoito... Projektin aikana Hämeenlinnassa toteutettiin arkinen, mutta merkitykseltään suuri asia eräässä asumispalveluyksikössä. Asukkaat ja henkilökunta hoitivat yhdessä puutarhaa ja mm. kylvivät kukkien siemeniä ja seurasivat niiden nousemista taimiksi ja varttumista täysikasvuisiksi kasveiksi ja niiden kukkimista. Iloa syntyi paljon. ­ Iloa tuottaviksi asioiksi saatetaan mieltää vain suuret, Karibian-risteilyn kokoiset asiat, mutta useimpien ihmisten elämään sellaisia tulee vain hyvin harvoin, jos koskaan. ­ Useimpien ihmisten elämässä on myös huolia ja murheita. Niistä selviäminen kuluttaa ihmisen energiaa. Tällöin on tärkeä muistaa hyvät asiat ja huolehtia itsestään. Ikääntyessä alkaa ymmärtää elämän rajallisuuden: tämä olikin määräaikainen sopimus. ­ Sekin saattaa synnyttää uuden näkökulman ­ ja monille synnyttääkin: on mahtavaa olla juuri nyt tässä, ystävien seurassa, on hyvä lähteä kalaan, hoitaa puutarhaa, kastella kukkia, Eija Stengård sanoo. (P.I.)
• 8 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Bingo kuuluu kiinteästi kerhotoimintaan. Muuramessa tullaan toimeen omillaan Kuntaliitoksen uhka huolestuttaa myös eläkeläisiä Jo kolmannessa virkkeessä puhe kääntyy kuntaliitokseen. Muuramen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Lauri Hautanen ja matkavastaava Sinikka Hokkanen esittelevät ennen yhdistyksen keskiviikkokerhoa yhdistyksen toimintaa ja kerhopäivien ohjelmaa. Kuntaliitokseeen päätyminen on luonnollista. Muuramen ja eräiden muiden kuntien liittämisestä Jyväskylään on kohistu pitkään. Öljyä tuleen heitti kuntaministeri Henna Virkkunen esittäerssään kuntarakenteen rajua karsimista tällä vaalikaudella. Maksumiehiksi ei haluta Eläkeläisyhdistyksessäkin kuntaliitoksesta on puhuttu tuon tuosta. Yhdistyksessä pelätään palvelujen, erityisesti terveydenhoitopalvelujen, keskittymistä Jyväskylään, palvelujen maksujen kallistumista ja kunnan talouden huononemista. Ne kaikki heikentäisivät ennemmin tai myöhemmin eläkeläisten elämisen laatua. Emäntien tarjoomukset ovat yhdessäolon lisäksi kerhon parasta antia.
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 9 Yhdistyksen puheenjohtaja Lauri Hautanen (keskellä) avaa kerhon kertomalla ajankohtaisista asioista ­ Emme halua Jyväskylän kaupungin kriisitalouden maksumiehiksi. Muuramen talous on hyvällä mallilla, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Lauri Hautanen, joka seuraa kunnan taloutta tarkasti myös valtuutettuna ja teknisen lautakunnan jäsenenä. Ilmaiset tilat kunnalta Muuramen Eläkeläisillä on huoli kuntaliitoksesta siksikin, että Muuramen kunta on harvinaisen suopea järjestöjen toiminnalle. Niinpä eläkeläisyhdistyskin saa toimitilat ilmaiseksi kunnalta, joka on vuokrannut Muuramen työväentaloa järjestöjen toimitilaksi. ­ Jyväskylässä tällaista etua ei ole. Tilojen vuokraaminen tulee siellä yhdistyksille kalliiksi, Hautanen sanoo. Muuramen yhdistys on sikälikin onnekas, että se saa järjestää kesäisin kahdet tanssit Vasemmistoliiton paikallisyhdistyksen omistamassa tanssipaikassa Hietarinteessä. ­ Ehtona on, että hoidamme itse järjestysmiehet, ja sehän kyllä käy. Vuodessa ilmaisista tiloista syntyvä säästö on suuri, sillä Muuramen Eläkeläiset ry kokoontuu kerhoilemaan joka keskiviikko. Kerhossa kahvitellaan, puhutaan asiaa ja asian vierestä, pelataan bingoa, kerrotaan lähesty- Kokemukset epäilyttävät Vuoden 2009 alusta Jyväskylään liitettiin Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti. Kokemukset ovat kaikkea muuta kuin rohkaisevat. Hautanen kertoo, että kokemukset myöskään tähänastisesta yhteistyöstä Jyväskylän kaupungin kanssa eivät rohkaise kannattamaan kuntaliitosta. ­ Meillä on oma terveyskeskus, mutta sitä hallinnoi Jyväskylä. Siinäkin on rahastuksen maku. ­ Jos kuntaliitos tulee, mikään ei takaa, että saisimme pitää terveyskeskusvastaanoton täällä. Mikä sitten eteen eläkeläisille, joilla ei ole omaa autoa? Hautanen aprikoi. toon ja jo sitä ennen yhteiskuljetusta Jaakko Teppo goes to Mallorca -musikaaliin. ­ Ja tietysti me lähdetään ensi syksynä Eläkeläiset pinnalle -risteilylle, puheenjohtaja ja matkavastaava vahvistavat. ­ Yhteistyötä matkojen järjestämisessä on paljon muiden Eläkeläiset ry:n yhdistysten kanssa, Sinikka Hokkanen kertoo. Kurssilaisia ja kuorolaisia Yhdistys myös kouluttaa jäseniään vireästi. Keväällä kolme jäsentä oli atk-tutoreiden kurssilla Kuntorannassa. Tänä syksynä kolme jäsentä osallistui järjestötoiminnan jatkokurssille ja yksi Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -kurssille. Vielä Muuramessa ei ole ryhdytty tekemään yhdistykselle kotisivuja nettiin, koska atk-osaajia ja tietokoneen käyttäjiä on vähän. ­ Taitojen oppiminen ei ole ainakaan isästä kiinni. Eräälä yliopiston kurssilla tapasin 92-vuotiaan, kertoo atktutorien kurssilla ollut Tapio Sinikka Hokkanen on yhdistyksen matkakavastaava. vistä matkoista, kulttuuurija muista retkistä ja vaihdetaan muuten vain kuulumisia. ­ Ja pikkuisen juhlistetaan jäsenten täysiä vuosia. Me kun olemme melkein kaikki tämmöisiä sota-ajan lapsia. niin syntymäpäiviä kakkukahvein ja muin seromonioin juhlitaan nyt aika usein. Vilkasta toimintaa Vaikka Muuramen yhdistys on pienehkö, sen toiminta on vilkasta. Taloudellinen tilakin on sen verran hyvä, että yhdistys pystyy tukemaan jäseniään matkoille ja retkille. Kesällä oltiin Savonlinnassa. Nyt suunnitellaanKuntorannan-matkaa tammikuussa Kaamoksen kaa- Suhonen. Avuksi jöäsenten kurssittamisessa on Eläkeläiset ry:n myöntämä kurssituki, jota vasta tänä syksynä on hoksattu hakea. Ohjelmatoimintaakaan ei ole unohdettu, vaan yhdistyksessä toimii Karpalotkuoro. ­ Siinä on kyllä pelkästään naisia. Miehet eivät vissiin osaa tai uskalla laulaa, sanoo Lauri Hautanen. Uusia jäseniäkin yhdistykseen on tullut aika paljon. Hautanen ja Hokkanen kuitenkin valittavat, että uudet ihmiset jättäytyvät usein aktiivitoiminnasta pois. ­ Suhtautuminen järjestötoimintaan ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat, kun sukupolvi vaihtuu. Siinä on pohdittavaa sekä meille että varmaan myös muille yhdistyksille. Olemme yrittäneet ratkaista asiaa suoraan kysymälläkin, mutta yksiselitteistä vastausta ei ole oikein saatu, mikä uusia jäseniä todella kiinnostaa. PEKKA ISAKSSON
• 10 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Yhteistyötä ja osaamista laulaen Syksyn alkajaisiksi kuorostamme oli Kuntorannan musiikkija ilmaisutaidon kurssilla useampia osallistujia. Varmaan aktiivisuus kursseilla käynneistä on myös tuonut osaamista kuoroonkin lisää. Riemukkaat iltamat kurssilla oli taas oikea voiman ponnistus. Yleisökin kiitteli. Sekakuoro Iltatähdet ja Tikkakosken Naislaulajat kokoontuvat yhteisiin Ruskalaulajaisiin su 30.10.2011 klo15.00 Sepänkeskuksen Reaktorisalissa. Johon toivotamme kaikki tervetulleiksi Molemmat kuorot ovat vuosittain työskennelleet paljolti samanlaisen "lukujärjestyksen mukaan". Viikoittaiset harjoitukset, 4 ­6 esiintymistä erilaisissa tapahtumissa. Viikonloppukurssi kerran pari vuodessa. Tarvittaessa esiinnytään pienemmillä kokoonpanoilla. Syksyn tullen ovat yli 30 vuotta toimineet kuorot syttyneet laulamaan kaikkien iloksi yhdessä ja erikseen. Yhteistä laulun lisäksi meillä on osaava kuoronjohtaja Olga Kallio. Hänen ohjauksessaan ja opissa tunnemme osaamisen riemua. Tuntuu monesti Olgan taidon ja kannustuksen auttavan niin laulujen kuin elämisenkin vaikeissa kohdissa. Järjestöt ja yhteisöt suunnittelevat, "unelmoivat" yhteistyöstä ja -tapahtumista toisten kanssa toimintakertomuksissaan, useimmiten ilman toteutumista. Uskoin Helokkien Syyslaulajaisten vuosi sitten vauhdittavan laulutapahtumien järjestämisiä. Monessakohan aluejärjestössä on asiasta edes keskusteltu. Yhteistyö, yhteiset tapahtumat, on aluejärjestöjen työsarkana. Matkat (Kuntoranta), teatterit, kotiseudun nähtävyyde (museot), kulttuuritapahtumat (näyttelyt). Yhteisiin tapahtumiin on myös useampia lähtijöitä. Näin saadaan uusia ystäviä ja tuttuja. Syysterveisin Iltatähtien Isäntä Osmo Korhonen Tervehdys, eläkeläistoverit A Vepsäläisen kuoro esiintymässä syyslaulajaisissa. jattelin tässä avata sanaisen arkkuni: kun se meidän tervolaisten oma osasto loppui, olen tuntunut jääneeni "lehdellä soittajan" asemaan. Minulla on sellainen kutina, että meidän poppoosta eivät ole enää jäseninä muut kuin minä. Väliäkös sillä, minä en kuitenkaan poistu sivuvasemmalle. On tietysti ihan selvää, ettei täältä 70 kilometrin päästä tule lähdetyksi Suonenjoelle kerhoihin. Kun olisi edes muutama kaveri, bensakin on ylen kovissa hinnoissa. Jäsenyyteni pidän kaiken varalta. Jos vaikkapa joskus lomailen. Nyt pistän tulemaan eräänlaisen toteamuksen. Sen voi kiteytää sanaksi paukutteluovi. Olet sinäkin sellaisesta varmaan tietoinen. Paukutteluovia ei kuitenkaan tapaa enää. Ihmisten väkivalta kasvaa. Ennen vanhaan olivat mökit ja talot sen verran hataria, että ovi meni kiinni kerralla. Eli kun lapsi tai aikuinen suuttui jostakin, hän meni ulos ovet paukkuen. Suurin suuttumus häipyi saman tien. Kokemuksesta tiedän, että joskus kovan paukahduksen jälkeen jopa hymyilytti. Suuttumus oli ohi. Nykyään rakennetaan talot niin tiiviiksi, että ovi menee kiinni vain suhahtamalla. Suuttumus on purettava lähel- lä olevaan henkilöön. En tiedä, ottaako tätä kukaan todesta, mutta minun mielestäni asiassa on vinha perä. Tässä sitten vielä yksi esimerkki meistä ihmisistä, miten viha puretaan ­ vaan onko kohde oikea? Sotimaan Ampiainen pisti persuuksiin, kun kasvimaata kuokin, luuli kai, että tarjolla oon ja kaikki lentävät ruokin. Kesken työni piti lähteä pois ottaa lääkettä suureen kipuun. Mietin, miten pistäjän saada vois lentämään itsensä vipuun. Minä jäätelöpaketin aukaisin, heti siihen saapui tämä. Siihen kärpäslätkälle laukaisin ­ sitten tähteenä oli vain jämä. Sen jälkeen vasta huomasin, tuo pistäjä vielä lensi. Niin tyhmä on tämä ihminen, että syyttömän tappaa ensin. Inkeri Nuutinen Talluskylä Ystävyyttä laulaen Joensuussa Kun karjalainen on surullinen, hän laulaa. Mutta kun karjalainen on iloinen, niis silloin hän laulaa kaksin verroin! Ilosta laulettiin Pohjois-Karjlan aluejärjestön ja Joensuun Eläkeläisten yhteisesti järjestämissä syyslaulajaisissa Joensuun Kerhotalolla. Joensuun yhdistyksen miesryhmä Mollit ja Vepsänmaalta ystävyysvierailulle tullut Kansankuoron kuusihenkinen lauluryhmä panivat parastaan reilun tunnin mittaisessa konsertissa. Kun soutjärveläiset vieraat ohjelmansa lopuksi lauloivat Moskovan valot ja Odessan ja pyysivät yleisön mukaansa laulamaan, niin tunnelma salissa kohosi kattoon. Oli selvästi aistittavissa, että ollaan paitsi ystäviä myös sukulaiskansoja. Tämä oli jo kolmas kerta, kun vepsänmaalaiset vierailivat Joensuusn Eläkeläisten vieraina. Kiitos tästä kuuluu Suomi­Venäjä-seuran aktiiville Esko Turuselle. Teksti:. Ossi Haatainen Kuva: Eeva Surakka Paluu evakosta T Porvoon Eläkeläiset ry Vanhuspalvelulaki säädettävä pikaisesti Viime keväänä pidettyjen eduskuntavaalien monissa tilaisuuksissa oli esillä vanhuspalvelulain säätäminen. Tuolloin oli jo olemassa asiaa koskeva ministeriön esitys. Kaikki puolueet ja niiden kansanedustaja ehdokkaat olivat yksimielisiä lain tarpeellisuudesta. Lakiluonnokseen esitettiin kuitenkin kritiikkiä. Lakiluonnos on sittemmin ollut lausunnolla, ja niitä on annettu yhteensä noin 130 kappaletta. Julkisuudessa on lain sisältöön ja sen voimaantuloon esitetty monenlaisia näkökantoja. Tärkeintä on, että niitä verukkeina käyttäen ei lain valmistelua jarruteta. Luonnollista on, että annetut lausunnot otetaan huomioon siten, että ne huomioimalla aikaansaadaan hyvä, vanhusten oikeuksia, turvallisuutta ja terveyden ylläpitävä laki. Porvoon Eläkeläiset ry:n mielestä lain tulee sisältää mm. seuraavat periaatteet: 1. Laissa on määriteltävä selvästi, että jokainen ikäihminen on sen piirissä tarpeittensa mukaisesti. 2. Henkilöstö mitoitus laitoksissa ja kotipalveluissa tulee tarkoituksenmukaisella tavalla laissa säätää. Mitoituksessa on huomioon otettava potilaiden kunto siten, että enemmän hoitoa tarvitsevat lisäävät henkilöstön määrää. 3. Lain toteutuksen valvonta on järjestettävä luotettavalla tavalla ja lain rikkominen on sanktioitava. 4. Kunnille on turvattava tarvittavat taloudelliset resussit lain toteutukseen. 5. Laki tulee olla voimassa viimeistään 01.01.2013 alkaen. Porvoon Eläkeläiset ry:n jäsenkokous 22.9.2011 alvisodan päätyttä aloimme suunnitella kotitanhuville palaamista 6­7 kuukauden evakkoreissulta. Jotkut näkymät ja kokemukset ovat jääneet erikoisesti mieleen. Matka taittui härkävaunussa välillä Sotkamo­Haapajärvi edestakaisin ja sitten kuorma-autolla Kuhmoon. Kun tulimme silloiseen Kuhmon kirkonkylään, oli ensimmäinen näky sodan tuhoista kärsinyt kirkko. Ovet, ikkunat, alttarit ja penkit sikin sokin. Lähellä olleet hirsiset viljamakasiinit olivat myös palaneet. Kirkonkylän keskustassa oli lisää raunioita. Jouduimme asumaan isän syntymäkodissa jonkin aikaa ennen kuin saimme mennä Saunajärven kylään, joka oli pahinta sodanjättömaatta. Ikävää katseltavaa olivat salmessa kelluvat eläinten ruhot. Sitten kun pääsimme kotikylän suuntaan, olivat näkymät vieläkin ikävämmät. Alkoi näkyä lii- an matalaan haudattuja kaatuneita, ja polvet olivat monesti jääneet näkyviin. Kun matkaa jatkettiin, alkoi olla myös vielä hautaamatta olevia ruumiita, sekä maalle jääneitä että järvessä kelluvia raatoja, kuten niitä silloin kutsuttiin. Hevosten ruhot mätänivät osin hautaamatta. Niitäkin saattoi olla satoja pienelläkin alalla., etenkin mottien alueella. Raadonsyöjillä oli ruokaiset olot, korppeja, kettuja ja tuuman pituisia kiiltäviä raatokärpäsiä, ja niitä oli pilvin pimein. Luelahden talon pellon reunassa oli iso puusta rakennettu risti joukkohaudalla, huipulla punainen tähti. Sitä lemua, joka mottien tienoilla oli, ei voi verrata mihinkään muuhun. Ne alueet haisivat vuosia jälkeenkin päin. Pekka Huotari Riihimäki Ei Raatteen-, vaan Rukajärventiellä Liekö helle pehmentänyt aivot, kun tuli edellisessä lehdessä julkaistuun juttuun väärä tien nimi meidän retkelle. Pitäisi olla RUKAJÄRVENTIE, eikä Raatteen tie. Oikea otsikko olisi siis Joensuulaiset Rukajärven tiellä. Anteeksi mokani. Eeva Surakka
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 11 Kelan tietokanta täydentyi Kelan tilastotietokantaan Kelastoon lisättiin syyskuussa 11 uutta raporttia, jotka käsittelevät mm. takuueläkettä, opintolainoja javammaisetuuksia. Lisäksi on laajennettu neljän vuosi sitten julkaistun raportin tietosisältöä. Kelan tilastotietokanta eli Kelasto on julkaistu internetissä kaikille avoimena palveluna. Kelastossa on tällä hetkellä yhteensä 74 raporttia, joita käyttäjä voi muokata haluamillaan valinnoilla. Kelastoon on koottu keskeinen tilastotieto Kelan hoitamasta sosiaaliturvasta, kuten tiedot Kelan etuuksien saajista sekä maksetuista ja keskimääräisistä etuuksista. Lisäksi Kelastosta löytyy tietoa hakemuksista sekä niiden ratkaisuista ja käsittelyajoista. Koko maan tietojen lisäksi tietoja voi saada erilaisten aluejaotuksien mukaan. Savolaiset matkan varrella. Savon aluejärjestö "Oolannin sodassa" Savon aluejärjestö järjesti kesäretken Ahvenanmaan saaristoon heinäelokuun vaihteessa..Meitä oli mukana 48 jäsentä eri yhdistyksistä. Brändön saaren historiaa, vanhaa postitietä ja sen aikaista kalastuselinkeinoa, sekä saaren nykyistä toimintaa, jossa merkittävänä osana on kirjolohenkasvatus sekä omenien ja perunan viljely, meille kertoili paikallinen matkaopas Iris Öström. Yövyimme hotelli Gulvilassa. Aamulla matka jatkui yhteysaluksella Ahvenanmaan pääsaarelle. Rannassa oli vastassa matkaopas IngaBritt Wirta. Hänen värikkäällä opastuksellaan pääsimme tutustumaan maaseutuun sekä Bomarsundin linnoituksen raunioihin. Siellä hän kertoi hyvin asiantuntevalla tavalla linnoituksen rakentamisesta ja sen tuhoutumisesta. Bussiin palattuamme lauloimme, kuinka kauhia se Oolannin sota oli. Maarianhaminassa teimme vielä kaupunkikierroksen. Ahvenanmaan erikoisasemasta johtuen saaren rannat eivät ole täytetyt kesämökeillä, vaan kaunis saaristo on säilynyt luonnonmukaisena. Yön vietimme Argipelak-hotelissa, josta jatkoimme matkaa seuravana päivänä autolautalla Turkuun ja amjoituimme Seaport-hotelliin. Turkuun emme tutustuneet ryhmänä vaan jokainen valitsi vapaasti tutustumiskohteensa. Aamulla matkamme jatkui Tampereelle, jossa teimme puolitoistatuntisen tutustumiskierroksen Tampereen kaupungin matkaoppaan seurassa tutustuen esim. Tampereen tuomiokirkkoon, jossa on upeat seinämaalaukset sekä kävimme Pispalassa tietenkin. Lounaan jälkeen lähdimme kotimatkalle. Iloinen mieli huumorilla höystettynä oli koko matkan suola ja sokeri. Vaikka monille pitkä bussimatka oli aika rankka, silti kaikki olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa. Seuraavaa retkeä odotellessa: Hyvää alkavaa syksyä ja vilkasta toimintaa. Raimo Heikkinen Jyväskylän yhdistyksen syyskausi alkoi Kaijalassa Uutuutena yhteisraportit Uutuutena Kelastosta saa myös yhteisraportit, jotka Kela ja Eläketurvakeskus sekä Kela ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat julkaisseet. Kelan tilastotietokanta on toteutettu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Löydät sen osoitteesta http://www.kela.fi/kelast o tai Kelan verkkosivuilta kohdasta www.kela.fi » Tietoa Kelasta » Tilastot » Tilastotietokanta Kelasto Eläkeläisten kannalta kiinnostavimmat uudet julkaisut aiheitta ovat ­ Suomen eläkkeensaajat ja keskimääräiset eläkkeet ­ Suomen eläkkeensaajat ja kokonaiseläkkeen suuruusjakaumat ­ Suomen työkyvyttömyyseläkkeensaajat sairauden mukaan ­ takuueläkkeen saajat ja keskimääräiset eläkkeet ­ maksetut takuueläkkeet Kahvittelun odottelua Kaijalassa. Jyväskylän Eläkeläiset ry aloitti syyskauden tapahtumien sarjan pitämällä vapaamuotoisen yhdessäolotilaisuuden PAM:n kesäpaikassa Kaijalassa Jyväskylässä. Sateisesta säästä huolimatta liki 50 yhdistyksemme jäsentä oli tullut paikalle. Ohjelmassa oli esittelyn jälkeen kahvittelua, johon yhdistyksen taloudenhoitaja Anneli Silvennoinen oli leiponut maistuvat pullat Lisäksi hän oli kerännyt maukkaita omenoita kaiken kansan nautittavaksi. Tikkataulukin löytyi (kaupasta), ja mölkkykisaan osallistui yli 20 henkilöä. Pitkän taiston jälkeen Anja Sandelin selviytyi voittajana mölkkykisassa. Liekö ollut tuuria vai taitoa, sillä Anja ei ollut aikaisemmin tätä lajia harrastanut. Kaijalassa oli mainio sauna, josta naisväki pääsi ensin nauttimaan. Ehdotus yhteisestä saunavuorosta ei saanut kannatusta... Palokkajärven vesi oli vielä ihan sopivan lämmintä, ja moni kävi siellä uimassa kylpyjen lomassa. Miesten saunavuoron aikana naiset (ja ne miehet, jotka eivät saunoneet) aloittivat makkaroiden grillaamisen. Emännät olivat hankkineet mukaan myös muuta suuhunpantavaa. Eikä syömiset loppuneet kesken. Tilaisuutta pidettiin ihan onnistuneena, vaikka ennalta ei ohjelmaa oltu juuri suunniteltukaan. Muutama tunti meni ihan mukavasti toisten kanssa rupatellen. Lopuksi täytyy sanoa, että vaikka menomatkallakin hieman seikkailtiin, niin kyllä paluumatkallakin... ainakin allekirjoittanut. Tahvo Eronen
• 12 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Parkettikin tanssittiin puhki Porvoolaiset lahden toisella puolella Porvoon Eläkeläiset ry:n kesäkauden merkittäviä tapahtumia oli matka Suomenlahden eteläpuolelle. Tästä oli periaatteessa sovittu Piritan eläkeläisten kanssa vuonna 2010 yhteisessä Jaalassa pidetyssä juhlassa. Porvoon ja Piritan eläkeläisillä on jo vuosia jatkuneet kiinteät yhteistyösuhteet. Toiminta perustuu vuoroin vieraissa -periaatteeseen. Molemmat osapuolet olivat 19.9.11 pidetyssä juhlassa yhtä mieltä, että yhteistyön tulisi edelleen jatkua, muodostuneita periaatteita noudattaen. Matka-ajaksi oli sovittu 17.­ 19.9. Majapaikaksi oli haluttu ja saatu Viimsin kylpylähotelli. Valinta oli kaikin puolin onnistunut monipuolisen palvelun ja ystävällisen henkilökunnan ansiosta. Paikan rauhallisuus ansaitsee myös kiitoksen. Voi täydellä vilpittömyydellä suositella. Koska meillä oli linja-auto omasta takaa, parkkipaikankaan saannissa ei ollut ongelmia. Ensimmäinen matkapäivä kului pitkälle iltapäivään laiva- ja linja-automatkaa tehden. Mitään erityistä ohjelmaa ei sille päivälle ollut järjestetty. Matkalaiset saivat ollutkaan. Matkan päätapahtuma ajoittui viimeiseen matkapäivään. Yhteinen juhla pidettiin Viimsin kalastajakylämuseossa. Museona olevaan kylään oli ensimmäiset rakennukset tehty vuonna 1824. Alkuperäisiä rakennuksia on edelleen olemassa huomattava määrä. Juhlamme ollessa ulkoilmassa paikka oli erinomaisesta säästäkin johtuen hyvin onnistunut. Juhlasta jäi meille kauniit ja mukavat muistot. Isäntämme osoittivat jälleen sitä kuuluisaa virolaista vieraanvaraisuutta. Juhlan nimesimme Viron itsenäisyysjulistuksen juhlaksi. Se oli myös porvoolaisten 40-vuotisen toiminnan yksi juhlatapahtuma. Juhlasta on melkoinen määrä kuvia, jotka ovat kotisivuillamme nähtävissä. Suurkiitos kuuluu kuljettajallemme Pentille turvallisesta matkasta. Samoin kiitokset kaikille matkaan osallistuneille. Matka jäi mukavana tapahtumana muistojemme joukkoon ja myös osoituksena yhdistyksemme arvokkaasta toiminnasta. Kalevi Väisänen Matkalaiset yhteiskuvassa. käyttää kylpylän ja hotellin tarjoamia palveluja. Ja niille näkyi olevan tarvetta. Hotellissa tiedettiin suomalaisten kovat tanssihalut. Tämän mukaisesti illalla olikin parketilla pyörähtelyn mahdollisuus. Käyttö oli niin kovaa, että tanssilattian parketti rikkoutui keskeltä ja kesken illan. Kukaan ei sentään loukkaantunut. Toisena matkapäivänä piti alun perin olla ystävyystapaaminen, mutta se jouduttiin isäntäyhdistyksen kiireiden vuoksi siirtämään seuraavalle päivälle. Hyvä näin. Ei aika pitkäksi käynyt. Linja-auton keula kohti Tallinnaa ja ostoksille. Kerrankin oli kiireetön matka. Retkeen kuului tutustuminen kuuluisaan laulupaikkaan. Sinne pystytettiin Viron 20 vuoden takaisen itsenäisyysjulistuksen juhlaa varten tarvittavaa kalustoa. Tarkoitus oli myös tutustua Piritan keskustassa olevan nunnaluostarin vieressä olevaan kuuluisaan rauniokirkkoon. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollista, koska kirkko oli jonkun tapahtuman vuoksi suljettu pitemmäksi aikaa. Toinen takaisku kohtasi matkalaisia kylpylässä, kun rikkoutuneen lattian vuoksi iltatansseja ei Karkkilan Eläkeläiset kylpylälomalla Haapsalussa Heinäkuun 31. päivän aamuna kokoontui iloinen joukko eläkeläisiä odottelemaan linja-autokuljetusta laivaterminaaliin. Oltiin lähdössä kylpylälomalle Viroon. Kohteena oli Haapsalu ja siellä Fra Mare -kylpylä. Matkaan lähti 22 henkilöä. Osalle matkalaisista loma tässä kylpylässä oli jo 3. perättäinen, joten matkaa voitiin pitää perinteisenä. Matkanjohtajana meillä oli oman yhdistyksen aktiivi Eino Paakkunainen, joka tunnetaan laulutaitonsa lisäksi hyvin aktiivisena henkilönä. Kun mukana oli myös Heli kitaroineen, niin tiesimme, että soitto ja laulu tulee raikumaan tälläkin matkalla. Laivamatka Tallinnaan sujui ongelmitta, eikä matkatavaroita tarvinnut raahata, koska ne kulkivat meren yli linja-autossa. Tallinnassa kassit siirrettiin toiseen bussiin ja runsaan sadan kilometrin matka Haapsaluun oli valmis alkamaan. Linja-autossa saatiin hotellikortit, joten vastaanotossa oli vain avainten lunastaminen ja majoittuminen saattoi alkaa. Hotellikortteihin Saunaosasto kylpylässä on saanut meidän jäseniltä sekä nyt että myös aikaisemmin runsaasti kiitoksia, eikä suotta, sillä se on tosi hieno ja monipuolinen suola- ja höyrysaunoineen. Matkanjohtajamme oli järjestänyt yhteisen illanvieton kahvitarjoiluineen. Siellä sitten kului ilta rattoisasti Helin soiton sekä yksin-ja yhteislaulun merkeissä. Myös vitsivarasto jäsenillämme tuntuu olevan ehtymätön. Loma kului tosi nopeasti ja koitti kotiinlähdön aika. Tuntui tosi haikealta, mutta mukava oli myös tulla kotiin. Onhan se myös niin, että jos ei tule kotiin, ei voi uudelleen lähteä. Sitä lähtöä odotellessa. Kiitokset Eikalle upeasta matkasta ja kaikille jäsenille: Oikein hyvää syksyä !!! Haapsalussa ehdittiin hoitojen ja muun ohjelman välissä kokoontua yhteiskuvaan. oli jokaiselle merkitty jo samalle päivälle lääkärin vastaanotto, jossa sovittiin hoidoista. Tulopäivän ohjelmaan kuului myös maittava päivällinen. Jatkossa meille kuului täyshoito ja se kyllä tiesi sitä, että nälkä ei päässyt yllättämään. Hoitokertoja 8 vuorokauden pakettiin kuului kaikkiaan 15, joten päivät kuluivat tosi nopeasti hoidoissa kulkien, saunoen, uiden ja läheisessä ikimännikössä samoillen. Tarjolla oli myös pakettiin kuuluvien hoitojen lisäksi maksullisia hoitokertoja sekä hemmotteluhoitoja, joita varsinkin naisväki aika ahkerasti käytti hyväkseen. Sen voi sanoa, että maksulliset hoidot kotimaahan verrattuna olivat tosi edullisia. Esa Vepsäläinen
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 13 TUULA-LIINA VARIS "Lentäen olisit jo verillä" H esari vertaili äskettäin, miten kauan milläkin välineellä kestää matka provinssi-Suomen kaupunkien ja Helsingin välillä. Muihin suuntiin ei kansalaisten kotimaassaan oletetakaan matkustavan, päätellen poikittaisten yhteyksien kelvottomasta tilasta sekä maan päällä että taivaissa. Kotikaupungistani Joensuusta junamatka pendolinolla kestää 4 tuntia 20 minuuttia, mutta lentomatkan Hesari väittää kestävän vain tunnin. Joensuusta kannattaa siis ilman muuta matkustaa Helsinkiin lentäen eikä junalla. Voi veikkoset, eihän se noin mene. Lentokone toki on ilmassa tunnin ja pendolino liikkeessä 4 tuntia 20 minuuttia, ICjuna vielä vähän kauemmin. Mutta lentomatkailijan pitää olla matkalla paljon ennen ilmaan pääsyä ja pitkään sen jälkeenkin, ennen kuin hän on päämäärässään. Kotoa on lähdettävä viimeistään tuntia ennen lennon lähtöaikaa, lentokenttäbussia tai matkustajia eri osoitteista poimivia lentokenttätakseja käytettäessä huomattavasti aikaisemmin. Lentoasemalla ryhdytään jonottamaan: palvelutiskille, turvatarkastukseen, koneeseen. Aikataulu voi pitää tai sitten ei. Aina on ­ varsinkin kurjalla säällä ­ varauduttava myöhästymi- siin, sillä niitä on usein. Helsinki-Vantaan lentoasemalla menee hyvinkin puolisen tuntia ennen kuin on tulohallissa ja vähintään vartti matkatavaroita odotellessa. Jos käy hyvä oikein hyvä tuuri, lentokenttäbussilla voi päästä 40 minuutissa rautatieaseman kylkeen. Paluumatka edellyttää saapumista Helsingin lentoasemalle vielä Joensuun vaatimuksiakin aikaisemmin. Jonot ovat uuvuttavat. Palvelutiski, turvatarkastus, jonotus portilla, odotus koneelle vievässä bussissa, jonotus siitä ulos ja koneeseen... Kun vihdoin ollaan "perillä", ei suinkaan olla perillä, vaan jossakin Liperissä. Niin kuin Helsingin päässä ollaan jossakin Vantaan perukoilla. Matkaa on jatkettava toisin välinein ja välineestä riippuen aika tuntuvin kustannuksin. Minulla on kymmenien vuosien kokemus lentämisestä Joensuun ja Helsingin välillä. Jos kaikki sujuu saumattoman sutjakasti eikä ruuhkaa eikä pitkiä jonoja ole sen paremmin lähtö- kuin tulokentälläkään, matkatavaratoiminnot eivät takkuile, eikä lentokentälle vievillä teillä ja kaduilla ole ruuhkaa, lentomatkasta kaikkineen voi selvitä noin kolmessa tunnissa. Semmoinen sujuvuus on harvinaista herkkua. Lentäminen on joskus ollut ihanaa ylellisyyttä ja verrattoman hieno elämys. Nykyisin lentäminen on paitsi ekosysteemille sietämätön rasitus myös kaikkein hermoille käyvin tapa siirtyä paikasta toiseen. Koko proseduurissa ei ole yhtään rauhallista hengähdystaukoa, aikaa lukemiselle tai työpaperien tutkimiselle. Edes vessaan ei pääse, kun lentoemäntien kärryt tukkivat käytävän. Siinä istut ahtaassa tuubissa polvet leuassa ja kupla otsassa ja odotat vain, että koettelemus päättyisi. "Lentäen olisit jo verillä", maalasi taiteilijaystäväni Alpo Jaakola nuorena miehenä polkupyöräänsä Finnairin mainosta mukaillen. Ikimuistoinen lause. Ja totta. Ainakin hermonsa saa lentäen riekaleiksi. Vaihdoin junaan enkä ole katunut. Lähden kotoa taksilla varttia ennen junan lähtöä ja olen asemalla viidessä minuutissa. Junaan pääsee yleensä heti. Ensimmäiseen luokkaan tietysti, koska työeläkekortin omistajana matkustan puoleen hintaan. Väljässä, rauhallisessa vaunussa voin nauttia ilmaiset aamukahvit ja lukea VR:n tarjoamat aamulehdet, joiden parissa aika usein kuluu melkein Imatralle saakka. Sitten paneudun työpapereihin. Ne hoidettuani luen mieleistä kirjaa. Päädyn junalla Helsingin keskustaan levänneenä ja mieli tyynenä, valmiina päivän hommiin. Istun mielelläni ne puolitoista ja vaikka kaksi- kin leppoista tuntia junassa kuin "voittamassa" aikaa lentokoneessa. Raideliikenteessä on ollut ongelmia, pahojakin, ja niistä on VR tietysti vastuussa. Silti ihmetyttää, miksi junia kytätään sekuntikello kourassa, ja hirveä huuto nousee pienistäkin myöhästymisistä. Lentojen jatkuva myöhästely otetaan annettuna, vaikka lentoasemat ovat tavan takaa lähes katastrofitilassa. Tarina kertoo ensimmäisen lentomatkansa järkyttämästä vanhasta intiaanista, joka ei lähtenyt lentoasemalta mihinkään: hän odotti, että hänen sielunsa ehtii mukaan. Junamatkailijan ei tarvitse jäädä asemalle sieluaan odottamaan. Se pysyy varmasti mukana. Esillä Käpylän kirjastossa 15.10. saakka Toivo Koivisto Kallio-Vallilan Eläkeläiset ry:stä pystytti näyttelyn Vienan-kuvista Käpylän kirjastossa on lokakuun 15.päivään asti esillä Kallio-Vallilan Eläkeläiset ry:hyn kuuluvan Toivo Koiviston pienimuotoinen valokuvanäyttely Vienan Karjalasta. Kuvat Koivisto otti vuosi sitten kesällä tekemällään Vienan-matkalla. Näin Koivisto kertoo matkastaan, joka johti näyttelyn pystyttämiseen: "Olin vuoden 2010 kesäkuussa bussimatkalla Vienan Karjalassa Jyskyjärven ja Paanajärven kylissä sekä Kalevalan (Uhtua) kaupungissa. Matkakumppaneina oli sukujuuriltaan Karjalaan kuuluvia sekä Karjalan kulttuurista ja kielestä kiinnostuneita. Matkan vetäjänä ja asiantuntevana oppaana toimi valokuvaaja ja Vienan Karjalan tuntija Petri Niikko. Majoitumme TsirkkaKemijoen mutkaan sijoittuvassa Jyskyjärven kylässä. Kylässä asuu vajaa tuhat asukasta. Asumukset ovat valtaosin perinteisiä yksikerroksisia hirsitaloja. Kylän maisemaa hallitsevat joen yli Teimme Jyskyjärveltä moottoriveneretken Vienan Kemijokea pitkin Paanajärvelle. Matkaa kertyi lähes 60 kilometriä. Muutama koski laskettiin, yksi sivuutettiin kävellen. Puolivälissä pidimme tauon ja nautimme venemiesten keittämät nokipannukahvit blineineen, suolakurkkuineen ja muine lisäkkeineen. Koko matkan aikana näimme ainoastaan yhden ihmisen ja kolme pientä mökkiä. Paanajärven kylä on sinnitellyt yli kolmekymmentä vuotta patoallasuhan alla. Voimakas kansalaisliike on saanut siirrettyä patohanketta. Alueen rakentamiskielto on säilyttänyt kylän ainutlaatuisuuden. Talot ovat lähes sadan vuoden takaisessa ulkonaisessa asussaan. Muutamia taloja on saatu korjattua. Kesällä alueelle saapuu lomalaisia ulkomaita myöten." Talon kengitys Paanajärvellä. johtavat köysisillat. Puu-Käpylän asukkaana tunsin olevani kuin kotona kierrellessäni Jyskyjärven kyläteitä ja polkuja. Kaikenlainen turha kiireinen hössötys oli poissa. Talojen ympärillä oli pieniä kasvimaita, joita silminnähden hoidettiin hyvin. Nykyajasta kertovat talojen ulkopuolilla siellä täällä näkyvät lautasantennit. Asuimme perheissä. Keskustelut sujuivat karjalan murteella. Ruokaa oli karjalaiseen tapaan yllin kyllin. Samalla tutustuimme toisiimme. Oma emäntämme oli aikaisemmin työskennellyt Kostamuksen kaivoskombinaatissa, mutta nyt jo jäänyt eläkkeelle. Yksi hänen lapsistaan työskentelee Suomen puolella ja vävy Kostamuksessa. Jyskyjärvellä matkamme kohokohta oli runolaulaja Vieno Morogovan esitys. Vieno kävi elämänsä vaiheita läpi runojen ja laulujen myötä. Kädessään vihko, jota joskus ohimennen silmäili. Tunnin pituista esitystä seurasi lähes henkeään pidätellen. Kansanlaulaja Vieno Morogova. Jyskyjärven kulttuuritalon juhlasalin seinää koristavat isot Kalevala-aiheiset piirrokset. Siellä pääsimme tutustumaan kyläläisten kulttuuriharrastuksiin. Juhlasalissa esiintyi kansantanssija lauluryhmä, aulassa oli myytävänä pakallisten tekemiä taidokkaita tekstiili-, puu-ja tuohitöitä. Paanajärven kylä on yksi sadasta maailman uhanalaisimmista kulttuurikohteesta Kuvat ja teksti: TOIVO KOIVISTO
• 14 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n opintovastaavat Vienan karjalaisten vieraina E lokuun viimeisellä viikolla ryhmä Eläkeläiset ry:n opintokerho-ohjaajia matkusti Vienan karjalaisten luokse saadakseen kokemuksia ainutlaatuisesta, vielä elossa olevasta alkuperäiskansan kulttuurista. Kerhojen vetäjät olivat toivoneet yhteistä tekemistä, jolla vahvistaa heidän välistään tukiverkkoa. Vaikka matka oli omakustanteinen, ryhmä saatiin kokoon. Opintomatkan kohteeksi valittiin vanhat runokylät, joista Lönnrot ja hänen aikalaisensa keräsivät talteen suullisena perintönä polvelta toiselle siirtyneitä runolauluja. .Karjalasta ja myös Kainuun alueelta kerätyt runolaulut tunnetaan nyt Kalevala -eepoksena, joka on käännettynä yli sadalle kielelle. "Kiertää päivän, kiertää kuun, vaan ei kierrä juminkekoa", sanotaan kansanrunoudessa arvoituksellisesti. Hyvä pohjustus matkalle saatiin Kuhmossa Juminkeosta, Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin keskuksesta. Tiivis kertomus keruumatkoista 1800-luvun alkupuolella sekä vielä jatkuva työ kansanperinteen tallentamiseksi ja levittämiseksi muuttuivat eläviksi kuviksi säätiön auditoriossa, jossa katsottiin filmiltä vanhoja Vienan kyliä. Viereisessä näyttelysalissa oli seppien rautaan takomia näkemyksiä Kalevalasta.Juminkeko-talo edustaa uutta suomalaista puuarkkitehtuuria ja sen rakenteisiin on kierrätetty paikalla sijainnut vanha puutalo. Mitä juminkeko- sana tarkoittaa, jäi vieläkin arvoitukseksi. Jyskyjärven Tuomi-lauluyhtyeen naiset taputtavat matkalaisten esittämälle Ystävälle-laululle. Iltatarinoista jäi mieleen päällimmäisinä ihmisten tyytyväisyys yksinkertaiseen, kiireettömään elämään sekä kylän yhteishenki. Vaikka talojen ja aitojen korjauksessa olisi vielä paljon tehtävä ja köyhyys oli silminnähtävää, oli kylällä oma posti, lastentarha, viisi kauppa ja koulu. Voiko kylä olla köyhä, jos sillä on varaa opettaa 70 lasta opettajalla? Seuravina päivinä tutustuimme Uhtuaan, nykyiseen Kalevalaan, Vuokkiniemeen ja Kontokkiin. Viimeisenä iltana teimme sketsejä Kalevalan säkeistä. Säkeet oli koottu vierailukohteidemme Kalevala -runoista. Näin saimme runot eläviksi ja ilot ilmoihin. Matkapäivien aikana pohdittiin opintokerhojen työtä ja vaihdettiin vinkkejä toimivista kerhoista. KSL radiotuottaja Olli Sydänmaa kuvasi opintokerhojen vetäjien ajatuksia kerhotyöstä ja sen roolista eläkeläisten yhdistyksille. Nauhoituksista on koottu KSL:n nettisivuille video. Sen osoite on http://www.ksl.fi/opintokerhotmainmenu-87.html. Matkasta ilmestyy myös video, jota voi käyttää kerhojen opintoaineistona. Ryhmässä oli mukana myös kaksi venäjänkielistä naista Rovaniemeltä. Ajatus kielenoppimiskerhon perustamiseksi Rovaniemelle Teemme yhdessä -hankkeen tuella syveni ja kotiin palattiin tietäen, että loppusyksystä Rovaniemellä opitaan vastavuoroisesti suomea ja venäjää. Aikamatka Rajanyityksestä alkoi aikamatka taaksepäin. Ensimmäinen kohde oli suomalaisten rakentama Kostamus. Ei voinut jäädä epäselväksi, mitkä talot olivat suomalaisten ja mitkä myöhemmin paikallisten rakentamia. Osa taloista eroittui jotenkin liian siisteinä kaupunkikuvasta .Lasten ja vanhempien hälinä torilla kukkamyyjien ympärillä kertoi koulujen alkavan seuravana päivänä. Opintojen alkua juhlittiin vapaapäivänä töistä. Hitaasti kiiruhtaen jatkoimmme sorateitä pitkiin vanhaan Jyskyjärven kylään. Koskemattoman luonnon ja syvien soiden välistä eteen ilmestyivät joenvarteen asettuneet rakennukset ja kauppa-aukiolle kerääntyneet kyläläiset. Yösija saatiin parin hengen ryhmissä karjalaisten kodeissa. Emäntien ystävällisyys ja kaunis vanha karjalan kieli tekivät vaikutuksen matkalaisiin. Illalla kylän klubitalolla nähtiin rehti ja iloinen naisten laulu- ja perinnetanssiesitys. Iltaruoka perheissä oli ylellistä paikallisherkkua. Illalla perheissä kuultiin monenlaisia tarinoita kylän elämästä, kuten kamppailusta jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja toisaalta turvallisesta ennustettavuudesta, jota koettiin neuvostoajalta. Jyskyjärven kaksi vaijerien varassa oleva siltaa on rakennettu kyläläisten keräämillä varoilla Kannattaa käydä Kannattaa käydä katsomassa Vienan Karjalaa silmät ja korvat auki, historian vuoksi. Länsimainen kehitys ja kertakäyttökulttuuri eivät ole sinne vielä saapuneet. Lapsuus tulee mieleen ja antaa ajattelemisen aihettaa. Voisi verrata myös sitä ihannekuvaa, minkälainen oli Karjala, joka haluttaisin takaisiin, ja mikä on todellisuus. Kokemuksissa tärkeäksi nousi myös tiedonsaanti oman ja sukulaiskansan historiasta. ­ Koulussa opetettiin Kalevalan lorut mutta ne ovat jääneet kaukaisiksi. Nyt sen tajuaa, minkä urotyön keräilijät ovat tehneet meidän perinteemme säilyttämisen eteen. Seuraava kirjan, jonka luen, on Kalevala meän kielellä, oli Vaatovaaran Martin yhteenveto. Teksti EVA RÖNKKÖ Kuvat: EEVA RÖNKKÖ JA OLLI JOKINEN Ryhmä Uhtualla. Tällä paikalla Lönnrot perimätiedon mukaan kuunteli runonlaulajia ja kirjoitti runoja muistiin.
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 15 Runopysäkki Lakkareissu Lomalle lappiin lähteä pitää, muuten ei tunnu miltään. Motiivina marjat suon jotka talvella pöytään tuon. ...matka on pitkä, uuvuttaa, mutta lumo pohjoisen houkuttaa. Jaksan istua autossa, kun tiedän mitä on vastassa. Illalla mökki jo häämöttää ja rinnassa kummasti läikähtää. Olen joutunut Lapin lumoon, niin on käynyt monen Matin. ...aamulla suolle suunnistan, eväsrepun heitän oksaan koivun. Näkyy hilloja mättäillä ja pian niitä on kopassa. Valkoinen kukka on tupasvillan, takana loistaa sompasammal. Jalat vievät mättäältä toiselle ja noukin hilloja laulellen. Hillasaalis painaa astiassa, jano polttaa rinnassa. Repun luokse riennän taas ja mättäällä istun, kahvia juon. ..... Kesäiset pohjolan illat niin kuulaat valoisat Marjarohmulla niin olo onnellinen Helena Koponen & Riitta Kukkonen, Maavesi Stressi Hiipii hiljaa yllättää Radio ensin vaikenee, TV pimenee. Töiden ja asioiden hoito tympäisee! Vaan kun lukeminenkin unohtuu, oot jo syvällä, suossa upottavassa. Muista, et kone ole, jo hyvinvointisi huolta kaipaa. Siis havahdu, ja stressiä kavahda! Nauti, iloitse, päivästä kiireettömästä, oleilusta, ystävän halailusta! Ja lenkistä, vaikkapa sadesäällä, kas silloin taivaskin auki on! Mutta jos aurinko paistaa, tuplasti nauti, riemuitse! Hartaasti toivoisin, että terveenä kuolisin. * Tämä paikka on varmaan yhtä hyvä kuin joku toinen. * Takana mutkikas elämäntaival ja hyvä niin. - Ties minne olisin joutunut, jos olisin suoraan kulkenut. * Viisas ei viisastele. * Hyvin menee, huonosti tulee - köyhänä pysyn. Rudolf Lindblad Helsinki Ystävä, kaikissa lämpötiloissa pesunkestävä. * Luulit olevasi yksin, erehdyit, olin ajatuksissani juuri siellä. * Me ihmiset unohdumme toisiltamme vieraiksi Lea Niemine Inkeroinen Keskimäärin ihmiset uskovat olevansa tavalla tai toisella poikkeavia yksilöitä, paitsi ne keskimmäiset, jotka uskovat olevansa täysin normaaleja. * Johtajuus on riskin sietokykyä ja vastuunottamista, mutta ei välttämättä vastuun kantamista. Sen kantaminen ja epäonnistumiset on mukavampaa työntää muiden harteille. Oiva Björkbacka Helsinki Näin haihtuu murheet, kiirekin unohtuu ja sun hyvä olla on. Ja elämä jälleen hymyilee Irmeli Mandell Vaasa "Silloin taivaskin auki on" K iitos taas runoista. Ja aforismeista! Moni otti viime lehdessä esittämäni aforismihaasteen vastaan. Hyvä niin, onhan aforismi varsinainen ajattelun lihaliemikuutio. Runopuolella viivähdetään vielä hetki kesässä sekä pohditaan stressin olemusta. Helena Koposen ja Riitta Kukkosen yhteisrunossa Lakkareissu hehkutetaan hillasuon ja Lapin ihanuutta. Runon tunnelma on onnellinen ja hyvin, hyvin suomalainen. Hauskaa, että runolla on kaksi tekijää. Yhdessä kirjoittaminen voi olla todella mukavaa. Onhan meillä kirjailijakunnassakin näitä parivaljakoita, runopuolella tosin vähemmän, mutta heitäkin on. Esimerkiksi runoilijat Tommi Parkko ja Markus Jääskeläinen ovat kirjoittaneet yhteisteoksen. Koposen ja Kukkosen runon vahvuus on sen tunnelma. Jos runoa haluaisi muokata, voisi rytmipuolta vielä miettiä. Nyt Lakkareissussa sekoittuvat riimi ja riimittömyys. Runossa myös käytetään paikoin käänteisiä sanajärjestyksiä ("eväsrepun heitän oksaan koivun"), ne voisi mahdollisesti suoristaa. Ääneen lukemalla huomaa, millaista rytmihuoltoa runo voisi vielä kaivata. Ehdottaisin "joko ­ tai"-meininkiä, eli riimit koko runoon tai sitten kokonaan pois. Mutta hyvän mielen runohan Lakkareissu on, moni varmaan mielellään muistelee hillasoita ja lataa niistä energiaa talvea varten. Sitä paitsi "marjarohmu" on ihana sana. Irmeli Mandell kirjoittaa saatteessaan lukeneensa viime aikoina paljon Aila Meriluodon tuotantoa ja saaneensa siitä sytykkeen omaankin kirjoittamiseen. Näinhän yleensä on, hyvän tekstin lukeminen auttaa ja innostaa kirjoittamaan. Mandellin runo sopii Koposen ja Kuk- kosen marjastusrunon kaveriksi. Molemmat runot ovat stressinlievitysrunoja. Irmeli Mandell kuvaa runossaan tuttua tilannetta, liikaa huolehtimista ja murehtimista. Sitten pikkuhiljaa runo ohjaa lempeästi stressittömyyteen. Oma lempikohtani on:" Nauti, iloitse,/päivästä kiireettömästä,/oleilusta, ystävän halailusta!/Ja lenkistä, vaikkapa sadesäällä,/kas silloin taivaskin auki on!." Tämä näkökulma todistaa, että teksti ei ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan vaikuttaa tapaamme nähdä ja kokea todellisuus. Aforismeja monipuolisesti Aika moni tosiaan tarttui aforismihaasteeseen, ja voihan olla, että lisääkin mietelauseita on vielä tulossa. Rudolf "Limppu" Lindblad runoilee aforismiensa alkajaisiksi näin: "Aforismi vaikea juttu/päässä liian moni tuttu/josta syntyy mieleen muuri/on plagiaatin vaara suuri/Jospa pelkoni voittaisin/jotakin vääntää koittaisin". Nuo säkeet kuvaavat aforismin kirjoittamisen haasteita. Koska täysin uusia ja omia ajatuksia ei meillä kenelläkään ole, pitäisi aforismille löytää paras mahdollinen tyyli ja ilmaisumuoto, joka tekee siitä persoonallisen. Aforismin keskeinen ilmaisutapa on paradoksi, näennäinen ristiriita. Näin myös Limpulla: "Hartaasti toivoisin, että terveenä kuolisin." Tuohon pieneen mietteeseen sisältyy sekä jotain hyvin koomista että myös valtavan traagista. Ihmisen on vaikea mieltää kuolevaisuuttaan, ja sitä herkkää kohtaa aforismi valottaa. Paradoksin voimaa hyödyntää myös hieman pidempi, elämäntaivalta kuvaava aforismi. Siinäkin oivallus kantaa ja lohduttaa: tämä elämä meillä on, ja sen voi nähdä lempeästi. "Tämä paikka on varmaan/yhtä hyvä kuin joku toinen." Harvoin meillä on vain yksi absoluuttisen hyvä vaihtoehto, pikemminkin on jatkuvasti monia hyviä, vaikkakin erilaisia mahdollisuuksia. "Viisas ei viisastele." Joskus kolmella sanalla voi sanoa enemmän kuin kokonaisella kirjalla. Ja vielä saa nauraa tervehdyttävää naurua, kun lukee aforismin "hyvin menee....". Siinäpä on oivallinen kuva markkinavoimien keskellä sinnittelevästä ihmisestä, jolla kuitenkin kapitalismin harmiksi menee hyvin! Oiva Björkbackan aforismit käsittelevät tarkkanäköisesti ihmisen toimintaa ja käsityksiä itsestään. Ironia on vahvasti mukana, kuten usein aforismeissa: "Keskimäärin ihmiset uskovat olevansa tavalla tai toisella poikkeavia yksilöitä, paitsi ne keskimmäiset, jotka uskovat olevansa täysin normaaleja". Aforismi jää hyvällä tavalla vaivaamaan mieltä ja muistuttaa suhteellisuudesta. Kuka oikein määrittelee, mikä onkaan normaalia tai poikkeuksellista? Johtajuus-aforismi ottaa terävästi kantaa vastuukysymyksiin (ja on ajankohtainen). Siitä tulevat mieleen jotkin Hannu Parosen aforismit. Lea Niemisen aforismit käsittelevät ihmissuhteita. Ystävä-mietelauseen voisi vaikka painattaa t-paitaan ystävälle lahjaksi. Yksinoloa käsittelevä aforismi tuo mieleen tanka- ja haikurunojen tunnelman. "Me ihmiset unohdumme toisiltamme vieraiksi". Tämä Lea Niemisen miete osoittaa, miten tärkeää ilmaisutyyli on. Aforismi on puettu runolliseen muotoon, joka tekee siitä vaikuttavan. on monta 20­30-luvuilla syntynyttä kirjailijaa, jotka yhä luovat, kirjoittavat tuoretta tekstiä. Aira Meriluoto, Sirkka Selja ja Kirsi Kunnas ovat kirjoittaneet yli 60 vuotta. Meriluodon uusin kokoelma, Tämä täyteys, tämä paino, on tältä vuodelta. Sirkka Seljan uusin teos on viime vuonna ilmestynyt Riikinkukonlapsi eli valitut runot, joissa mukana on myös ennen julkaisemattomia runoja. Kirsi Kunnaskin on 2000luvulla julkaissut uutta tuotantoa, samoin kuin muutaman vuoden Kunnasta nuorempi pitkän linjan runoilija Lassi Nummi. 80-vuotiaan Mirkka Rekolan uusin kokoelma, Kuulen taas äänesi, on juuri ilmestynyt. Upeita runoilijoita kaikki. Uuden luominen ei kuulu pelkästään nuorelle polvelle, vaan on iästä riippumatonta. Nautitaan siis luovuudesta, runoista ja kauneudesta. Odottelen taas luovuutenne tuotoksia postiin tai sähköpostiin. Iätön luovuus Irmeli Mandell kertoi lukeneensa Aila Meriluodon tuotantoa. Keskuudessamme Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 16 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Klaukkalan Eläkeläiset esiintyivät avustajina Kaurismäen filmissä ja kävivät Norjassa Klaukkalan Eläkeläisillä on toimintaa myös kesällä, Tämän vuoden kevätkauden lopuksi tehtiin retki historialliselle Pyhän Olavin Kirkolle Vammalaan. Täytyy ihmetellä, miten talkoohenki on ollut valtavaa, että on saatu tuhopoltettu kirkko entisöityä. Poikettiin myös Punkalaitumella Talonpoikaismuseo Yli-Kirralla, Mauri Kunnaksen "Koiramäen talossa".Sieltä löytyy miltei kaikki, mikä kuuluu entiseen maalaiselämään. Mielenkiintoista. Kesäkeskiviikkoisin on pelattu petankkia ja mölkkypalikkaa pienellä, mutta innokkaalla porukalla. Heinäkuussa osa meistä vietti tuetun lomaviikon Lautsiassa. Elokuun alussa saimme yhdessä Klaukkalan Eläkkeensaajien kanssa tilaisuuden tutustua Helsingin uuteen Musiikkitaloon ennen varsinaisia avajaisia Olimme avustajina Mika Kaurismäen elokuvassa Tie Pohjoiseen, jonka pääosissa ovat Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman. Esiinnyimme konserttiyleisönä. Elo-syyskuun vaihteessa mekin olimme matkalla Pohjoiseen. Päämääränä oli Äkäslompolo, jossa oli majapaikkamme. Sieltä teimme retkiä mm. Ylläkselle Pallakselle, Leville ja jopa Norjaan. Maisemat ovat siellä mahtavia vuonoineen, vuorineen ja kirkasvetisine vuoristopuroineen. Yön vietimme Altassa. Sopuleitaoli tosi paljon, eläviä ja kuolleita. Särestöniemi oli myös retkikohteena varsin mielenkiintoinen lukuisine taideteoksineen. Kävimme myös Pakasaivolla, joka on syvällä kurussa oleva järvi, jollaisia on vain Lapissa. Samalla reissulla poikettiin Seitakivellä, jonne seitsemän nurmijärveläistä kiipesi Jukolan poikien tavoin. Kolarin Eläkeläisllä oltiin vieraina. Siellä saimme kuulla mielenkiintoista tietoa Kolarin kunnasta. Haitaristi johti yhteislaulua ja mei- Yhdistyksen jäseniä Norjan-matkalla. Klaukkalan Eläkeläiset ry:n ja Klaukkalan Eläkkeensaajat ry:n jäseniä konserttiyleisönä Mika Kaurismäen elokuvan Tie Pohjoiseen kuvauksissa. dän Seitsemän siskoa esiintyi. Kahvi maistui lohileipien kera. Kotimatkaaedeltävänä iltana oli yhteinen illanvietto, jossa kullakin "kuppikunnalla" oli omaperäistä ohjelmaa. Päivittäisillä kävelylenkeillä saatiin nauttia Lapin luonnon rauhasta ja tutuksi tulivat niin porot kuin kuukkelitkin. Vielä ei ollut ruskaaika, mutta kaunista oli silti. Kotimatkalla poikettiin kahvilla Pohjola-opistolla, jossa itse isäntä, Paavo Väyrynen kertoi paikan monipuolisesta toiminnasta. Sosiaalisen toiminnan lisäksi siellä on mm. viinitila ja moni ostikin pullon kotiinviemisiksi. Ruokailupaikkakin oli mielenkiintoinen, ravintola Vaskikello Pyhäsalmella. Matka oli kaikenkaikkiaan hieno, kannattaisi mennä uudestaan! Elämä jatkuu, keskiviikon kerhot ovat alkaneet täydellä teholla yhdessäolosta nauttien ja tulevia suunnitellen. SIRKKA ITÄNIEMI Anneli Alava kuollut Eläkeläiset ry:n entinen pitkäaikainen tiedotussihteeri ja Eläkeläinen-lehden toimitussihteeri Anneli Alava on kuollut. Alava työskenteli Eläkeläiset ry:ssä 1.12.1970­30.6.1987 eli peräti 17 vuotta. Alava kuoli 2.9.2011. Hän oli syntynyt 7.8.1925 Iisalmessa. Alavaa jäivät kaipaamaan puoliso, kolme lasta,neljä lastenlasta ja kaksi lastenlastelasta kaksi. Alava harrasti erityisesti kirjallisuutta ja luki viimeiseen asti. Oulun Eläkeläiset ry päätti kesäkauden Vaaskelassa Kesäkauden päättäjäiset vietettiin Vaaskelassa sillä hetkellä sateettoman päivän vallitessa. Juhlan aluksi Taisto Markuksela soitti hanurilla Nuoruusmuistoja. Tervehdyssanat lausui puheenjohtaja Anneli Rautio mainiten mm. eläkeläisten oikeuksista. Kuoro Eloisat lauloi kolme laulua Taisto Markukselan säestämänä. Liikuntajaosto Ikiliikkujat esitti sauvavoimisteluohjelman Kalastaja Eemeli, jonka oli laatinut Eevi Kaasinen, ohjaajana Ritva Mörönen. Juhlapuhujana oli pastori Pertti Telkki, joka piti huumoritäytteisen puheen juhlaväelle. Punainen peruukki päässään esiintyi Ritva Mörönen Ikääntymisen ilo -ohjelmalla, jonka oli kirjoittanut Eevi Kaasinen. Kauniin runon esitti Irja YliMarttila. Miehet lauloivat haitarimusiikin säestyksellä tilaisuuteen sopivan laulun. Marin Leninki esitti nykymuotia huumorimielessä, oli kynähametta, kellohametta, puolihametta,t-paitaa, pallopaitaa, kaksi Marokkolaista kaunotarta esitti perinnepukuja. Yhteisesti lauletun Juhlamarssin jälkeen oli vielä tanssia Paronit- orkesterin tahdissa. Yleisöä oli runsaslukuisasti paikalla, oli omaa väkeä ja naapurijärjestöistä osanottajia. Keittiöhenkilökunta laittoi tarjottavan. Ritva Mörönen
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 17 LIMPAN Statyer och reliker I skrivandes stund finns säkert inte många av Gadaffis statyer kvar i Libyen. Detsamma gäller förstås också Saddam Husseins statyer i Irak och Leninstatyerna i Europas forna folkdemokratier. På sydligare breddgrader verkar det vara viktigt att vid varje maktskifte förstöra alla minnesmärken från gångna epoker. Här i Finland tar vi det kallare. Trots att största delen av oss ännu verkar betrakta ryssarna som landets arvfiende, står statyn av den ryska tsaren Aleksander den andra kvar på landets viktigaste torg. Vi finländare är inga statyvältare, men Helsingfors universitets grundare Aleksander den första var nära att få en postum släng av sleven. Ett gäng ultranationalistiska studenter bar nämligen under lappotiden ut bysten av "ryssen" från universitetets festsal. De hade i alla fall så mycket folkvett att de varken välte eller förstörde bysten, som än i dag står till påseende på universitetets bibliotekets gårdsplan. Historiens stigar går litet härs som tvärs. En annan före detta rysk fältherre sitter till häst på en central plats vid en gata som bär hans namn. För en tid sedan blev han röstad till den största finländaren genom tiderna. Han fick säkert en massa röster också av dem som rasar mot tvångssvenskan. Det är väl inte så välkänt att han som ung var totalt tvåspråkig, nämligen på svenska och ryska. Jag åsyftar förstås på C G Mannerheim. Trots att mina lärofäder på verkstan kallade honom slaktargeneralen, vill jag ingalunda ifrågasätta hans stora inverkan på vårt lands historia. Han har säkert gjort förtjänt av sin staty. En som säkert också hade gjort sig förtjänt av sin staty var den åländske självstyrelsekämpen Julius Sundblom, som står på Mariehamns Esplanad och sträcker ut sin välsignande hand över staden. Av någon orsak har den utsträckta handen handflatan uppåt. När jag bodde på Åland på sextiotalet sade en och annan av mina åländska vänner, att han står där och tigger snus. Jag kom aldrig att ta reda på om gubben ifråga snusade eller ej, men en annan sak skrattade jag gott åt många gånger. Jag tog ofta min morgonlänk förbi statyn och särskilt på veckosluten hade någon humorist ofta lagt en tom brännvinsflaska i statyns näve. På Helsingfors Esplanad står som vi alla vet Runebergs staty. Gubben var förutom nationalskald också en hejdundrande fruntimmerskarl. Det är väl därför jag har hört berättas att han under ljusa sommarnätter står på tå och gör piruetter på sin piedestal. Detta lär bero på att han inte kan besluta vems bara akter han hellre vill se på; Salutorgets Haavis Amandas eller någonderas av Topelius symboliska döttrar Saga och Historia, som står vid Södra Esplanaden bakom Svenska Teatern. Alla som kan sin litteraturhistoria vet säkert att om Eino Leino, som står i sin slängkappa i hörnet av Norra Esplanaden och Högbergsgatan skulle vakna till liv, så skulle han grämas över att hans stamkrog Catania på andra sidan gatan har skattat åt förgängelsen. Presidenterna har i forna tider haft en viktig roll i landets historia och i hög grad gjort sig förtjänta avsina statyer. En sak som åtminstone jag tycker vara litet jäk- lig är, att efter Stålberg och Svinhuvud, som står framför riksdagshuset, har de varit tvungna att nöja sig med symboliska statyer. Paasikivi med två blankpolerade svarta stenstoder invid Glaspalatset, som i folkmun fått heta Alli och Juho Kusti. Kekkonen, som höll ordning på torpet och lotsade landet genom det kalla kriget, fick en ankdamm med symboliska handlyktstolpar i Hesperiaparken. För att nu inte tala om Risto Ryti, som gjorde ett modigt beslut, vilket troligen räddade landet från ockupation och som han efter kriget fängslades som krigsförbrytare för. Han skulle nog ha förtjänat ett bättre minnesmärke än en symbolisk vinkelkrimskrams. Men nu till relikerna. Den enda finska relik jag känner till är biskop Henriks kvarlevor. Han som bonden Lalli tog livet av på Kjulo sjöns is i vredesmod för att biskopen hade våldgästat hans gård. De ligger i en väldig stensarkofag i Nousis kyrka. Det fick jag reda på när jag var på mitt barnbarn nummer tvås bröllop och barnbarnsbarn nummer sex dop i sagda kyrka. Visst lär det finnas heliga benbitar också i andra finska kyrkor, men de har aldrig rört mig i ryggen. Ett besök i Lenins mausoleum i Moskva var en upplevelse jag helst skulle ha kunnat undvara. På ett officiellt besök hos Livs sovjetiska broderförbund fick jag som VIP-person gå förbi den långa kön som ringlade över Röda torget. Lenins balsamerade kropp som låg i strålkastarljuset på lit de parade i det halvmörka rummet kändes på något sätt overklig. När det efter några veckor blev min tur att skriva sista ordet i Ny Tid skrev jag om vad jag kän- de i mausoleet. Jag avslutade kåseriet med en dikt som gick ungefär så här: Kamrat Lenin vad har de gjort ned dig Du som skrev att religionen är opium för folket ligger här som en relik, en makaber avgudabild Kamrat Lenin som stor människa har du förtjänat dina statyer men detta... Seppi von Bonsdorff , som då var chefredaktör för tidningen, sade att han förstår mig och i stora drag är av samma åsikt, men att det med tanke på min ställning som funktionär i ett jämviktsförbund kanske vore klokt att skriva om någonting annat. Vad jag skrev om minns jag inte mera. Himangan Eläkeläiset ruskaretkellä Aavasaksalla Perjantaina 16.10. klo yhdeksän oli Roiman Talon pihaan kerääntynyt iloista sakkia odottamaan linjaauton tuloa. Ruskaretki pohjoista kohti oli alkamassa. Ilma oli hiukan sateinen, mutta se ei haitannut iloista porukkaa. Saavuimme Ylitorniolle neljän maissa ja majoituimme hotelliHelenan Kievariin. Viideltä oli jo päivällinen ja sitten illalla karaokelaulantaa halukkaille. Lauantaina teimme kiertoajelun Aavasakan vaaran huipulle. Sää suosi meitä ja saimme ihailla mahtavia maisemia. Sitten matka jatkui Aavasaksan Eläkeläisten järjestämään tapaamiseen Kansantalolle. Meille oli järjestetty pientä ohjelmaa, kahvit ja lopuksi vielä bingon peluuta. Oli mukavaa tavata toisia eläkeläisiä. Taas viideltä syömään muusia ja poronkäristystä. Illalla oli tanssia elävän musiikin tahdissa. Mapuchekeräys Mapuche-keräykseen ovat osallistuneet Jarmo Henriksson Antti Zitting Matti Kalliomäki Eila Kylä Mikko Sihvonen Simo Räty Maila Hölttä Varsinais-Suomen Aluejärjestö Auta mapuche-vanhusta Eläkeläiset ry:n rahankeräys 1.3.201031.12.2012. Keräystilin numero 101230-71470 Viite: Auta mapuche -vanhusta Retkeläiset Aavasaksan huipulla olevan ulkoilmateatterin näyttämöllä. Sunnuntaiaamuna aamupalan syötyämme lähdettiin ajamaan kohti kotikylää. Matka kului kuin siivillä, lauloimme, pidettiin arpajaiset ja kerrottiin arvoituksia ja pieniä juttuja. Tällaisia arjesta irtautumisia kaipaa jokainen. Hyvää syksyä, terveiset ja kiitokset Aavasaksan Eläkeläisille! Aira Rauhala
• 18 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Matkalaiset oppaineen ja kuljettajineen Pallaksen vaellusreittien lähtöpisteessä Yhteistyösopimus Lapland Hotels -ketjun kanssa kiinnostaa yhdistyksiä Matkavastaaville tuhdisti tietoa ja mukavia elämyksiä Lapin m Eläkeläiset ry:n matkavastaavat tutustuivat syyskuun puolivälissä neljän päivän ajan järjestön yhteistyökumppanin, Lapin laajimman hotelliketjun Lapland Hotelsin, tarjoamiin palveluihin, Lappiin ja Lapin matkailuuun yleensä. Hotelliketjun järjestämällä tutustumismatkalla kierrettiin puoli Lappia ja katsastettiin yhdeksän ketjun 11 hotellista. Elämyksiä tuli äijösti, vaikka ruska oli täsä vuonna Koillis-Lappia lukuun ottamatta haalea. Tutustumismatka sai kiitosta osanottajilta. ­ Tämä on juuri semmoista tukea yhdistyksille, jota kaivataan. Näin pienempienkin yhdistysten jäsenet pääsevät osallisiksi niistä eduista, joita yhteistyösopimuksilla voidaan saavuttaa, sanoo Pietarsaaren Eläkeläiset ry:n matkavastaava Alli Bro. Bro kertoo, että Pietarsaaressa on jo ollut puhetta Lappiin lähtemisestä. Hän arvelee, että se saattaa toteutua jo ensi keväänä. Matkan varrella voidaan tehdä vastavierailu myös Pelloon, jonka eläkeläiset ovat käyneet Pietarsaaressa. Kaikki muutkin matkavastaavat arvelivat yhdistyksissä olevan kiinnostusta Lapinmatkailuun tai sen lisäämiseen niissä tapauksissa, joissa sitä jo on harjoitettu. Muutamissa yhdistyksissä matkavastaava oli suorastaan käsketty matkalle selvittämään hyviä kohteita. Näin esimerkiksi Raahessa. ­ Mikä lie laiskamato minuun iskenyt, mutta ensin en ajatellut lähteä tänne. Johtokunnassa sanoivat minulle, että lähdettävä on. Yhdistyksessä on virinnyt kiinnostus Lapin-matkoihin, kertoi Raahen Eläkeläiset ry:n matkavastaava ja puheenjohtaja Anja Sarajärvi. Raahen yhdistys ei juurikaan ole matkustanut pohjoiseen, vaikka Raahesta ei aivan mahdoton matka Lappiin ole. Levillä käytiin vuonna 2005 järjestön kesäpäivillä, mutta sen jälkeen on suunnistettu enimmäkseen lähialueelle, etelään ja itään. Ruskaretkenkin kohde on ollut Suomussalmi, jossa on samalla käyty Raatteen tiellä. Hakunila-Vaaralan Eläkekeläiset ry:n matkavastaava Pekka Tommiska pitää Lappia kiinnostavana kohteena myös eteläisemmän Suomen yhdistyksille. Häneen ja moniin muihinkin teki suuren vaikutuksen heti ensimmäinen kohde, Rovaniemen kupeessa sijaitseva Bear´s Lodge eli suomeksi Karhunpesä. Kaikki matkavastaavat ovat yhtä mieltä siitä, että eläkeläisille hyvin tärkeä vetovoimatekijä on majoituksen, ruokailujen ja muiden palvelujen hinta. ­ Tärkeä asia on myös se, että hotelleissa ja muissa kohteissa osataan järjestää sopivaa, yhteishenkeä ja yhdessäoloa suosivaa iltaohjelmaa, Tommiska täydentää. Matkavastaavat saivat tuomisikseen muun tuhdin tietopaketin lisäksi kaikkien 11 hotellin listahinnat ryhmille. Matkan emäntä, Lapland Hotelsin myyntipäällikkö Oona Kuru tähdensi, että kaikista matkoihin ja palveluihin liittyvistä asioista, myös hinnoista, voidaan aina neuvotella ajankohdan ja tilanteen mukaan. Matkavastaavilla oli pitkilllä bussimatkoilla ja tauoilla aikaa vaihtaa kokemuksia myös yhdistysten kaikesta muusta matkailutoiminnasta. Pekka Tommiska kertoi yhdistyksensä tehneen koti- Leila Ahmaoja (vas), Pekka Tommiska, Olavi Ström ja Alli Bro Ylläksen patikkareittien infopisteessä.
• ELÄKELÄINEN Nro 6­7 lokakuu 2011 - 19 Ruska oli tänä vuonna Länsi-Lapissa haalea, mutta maisemat yhtä komeat kuin aina muulloinkin. atkailusta torantakin tulisi edullisemmaksi, jos itse käyttäisimme sitä enemmän, Bro sanoo. Muut matkavastaavat ovat samaa mieltä, mutta kotimaiset kylpylät Kuntoranta mukaan lukien ovat hävinneet yhdistysten järjestämissä tarjouskilpailuissa. Silti yhdistykset pyrkivät järjestämään vuosittain myös Kuntoranta-loman, muutamat useamminkin. Lohjanseudun Eläkeläiset ry on pienehkö yhdistys Uudellamaalla. Matkavastaava Leila Ahmaoja kertoo, että yhdistys käy kahdella risteilyllä vuodessa. Yleensä mukana on parikymmentä jäsentä. ­ Tällaiselle pienehkölle yhdistykselle yhdistysvierailut ovat tärkeä henkireikä. Kun niitä järjestetään niinkin paljon kuin meidän järjestössämme on tapana, toivoisi yhdistyksen kiinnittävän erityistä huomiota niissä esitettäviin ohjelmiin. Liian usein sekä isäntäyhdistykset että vieraat tyytyvät tarjoamaan tuttua ja moneen kertaan kuultua ja katsottua. Ahmaoja sanoo. PEKKA ISAKSSON Yhteistyösopimuksella etuja kaikille jäsenille Eläkeläiset ry:n ja Lapland Hotelsin viime talvena tekemä yhteistyösopimus koskee kaikkia hotelliketjun hotelleihin majoittuvia järjestön jäseniä. Etuihin kuuluu 10 euron arvoinen ravintolapalveluseteli per vuorokausi, vaihtuvia erikoistarjouksia, jotka ovat voimassa ainoastaan järjestön jäsenille sekä alennuksia hissilippuhinnoista Ylläs-Ski:llä, Pallaksella ja Oloksella, kun majoitus on samaan aikaan yrityksen hotelleissa. Myös välinevuokrista, hiihtokouluista ja Lapin Safarit Oy:n viikko-ohjelmista saa alennuksen samalla ehdolla. Nämä edut ja alennukset ovat voimassa yksittäisvarauksille, jolloin varauksen alainen ryhmäkoko on enintään 10 henkilöä. Suuremmille ryhmille myyntisihteeri Oona Kuru lupaa tapauskohtaisesti räätälöityjä hintoja ja palveluja. ­ Aina kannattaa ottaa yhteyttä, kun tulette Lappiin, ja kertoa toiveista ja tarpeista. Sopiva ratkaisu löytyy, Kuru sanoi tutustumismatkalla olleille matkavastaaville. Kuru toivoo matkavastaavilta jatkossakin ideoita Eläkeläiset ry:n jäsenille ja yleensä ikäihmisille sopivista palveluista. Matkailu virkistää ja luo yhteisyyttä Tutustumismatkalla olleet matkavastaavat pitivät sekä sopimusmuotoista yhteistyötä että tutustumismahdollisuutta hyvinä avauksina Lapin-matkailun kehittämisessä. ­ Matkailu on erittäin tärkeä osa yhdistysten toimintaa. Se virkistää, luo yhteishenkeä ja on myös vetovoimatekijä jäsenhankinnassa, sanoo Kallaveden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja matkavastaava Sirkka Jeulonen. (P.I.) Bussimatkojen aikana kertoiltiin yhdistysten matkailutoiminnasta. Vuorossa Veikko Kettunen Oulusta, takana Leo Ruotsalainen Lapinlahdelta. maan matkojen ja teatterimatkojen lisäksi viime vuosina kylpylämatkoja Viroon. Siellä on oltu Pärnussa ja Haapsalussa. Vaarala-Hakunilan yhdistys järjestää vähintään kolme teatterimatkaa vuodessa, yhden syksyllä, yhden kevätkaudella ja yhden kesäteatterivierailun. ­ Olen huomannut, että teatteriin lähtevät monesti nekin, jotka eivät muille matkoille tai tanssireissuille lähde, Tommiska sanoo. Tommiskan mainitsemat Viron-matkat saivat Alli Bron reagoimaan. Hän kertoi pitävänsä pienoisena riskinä sitä, että yhdistykset niin helposti valitsevat Viron-kylpyläloman järjestön oman paikan, Kuntorannan, sijasta. ­ Vaikka tietysti ymmärrän, että yhdistysten ja jäsenten on saatava valita vapaasti mieluisin ja edullisin vaihtoehto. Mutta varmasti Kun-
• 20 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Hetassa käytiin myös hotellin allasosastolla. Lapin lumolla on perinteitä Sonkamuotkan Sanna Alatalo halasi kaikki matkalaiset tervetulleiksi matkamuistoputiikkiinsa. Lapin matkailulla on satavuotias historia Lapin matkailun historia ulottuu sadan vuoden taakse. Sen esihistoria toki ulottuu kauemmaksi, 1700-luvun alkuun, mutta sen ajan eurooppalaisia matkustajia voi pitää enemmänkin tutkimusmatkailijoina kuin turisteina. Lapin eksotiikka heitäkin kaukaiseen, myyttiseen Pohjolaan kutsui. Varsinaisesta matkailusta voidaan kuitenkin puhua vasta 1910- ja 1920-luvulla, jolloin maakunnan pohjoisosien tieverkkoa alettiin rakentaa. Ensimmäiset Lapin hotellit rakensi Suomen Matkailuyhdistys 1920- ja 1930-luvulla Rovaniemelle ja Pallakselle. sä eläinten kanssa, kertoo Äkäshotellin myyntisihteeri Paula Friman. Friman on Riihen Mantan tyttärentyttärentytär, joten perinteet jatkuvat myös suku- ja perhetasolla. Äkäslompoloon saatiin maantie vasta 1950-luvulla. Alkuvaiheessa turistit matkasivat kylään Kolarin kirkonkylästä poroahkioilla. Pallashotelliin tultiin hiihtämällä 28 kilometrin taival, matkatavarat poroahkioissa. Lapin massamatkailun kasvu ajoittuu 1970-luvulle. Tuolloin muutosvastarinta oli vielä kovaa: matkailua pidettiin tuottamattomana toinen toistensa paitojen pesemisenä "oikeiden" elinkeinojen, kuten teollisuuden ja kaivostoiminnan, rinnalla. Arvostelijat olivat väärässä. Myös Lapland Hotels -ketjulla on vankat juuret sekä Lapin matkailun varhaisessa että nykyhistoriassa. Sen omistuksessa ovat nykyään muun muassa todella perinteiset Lapin hotellit, Pallas, Hetta ja Kilpisjärven matkailuhotelli (Kilpis). Lapland Hotels -ketju syntyi, kun kaksi perinteistä matkailualan perheyritystä yhdisti voimansa syyskuussa 2002. Marjut ja Leo Pitkänen sekä Pertti Yliniemi rakensivat omistusjärjestelyllä yhteisen yrityskokonaisuuden. Yhdistyminen oli tuolloin yksi merkittävimmistä Suomen matkailussa. Siinä yhdistyivät Pitkästen omistamat Levin, Rovaniemen ja Ylläksen hotellit sekä Ylläksen rinteet ja Yliniemen omistamat Oloksen, Pallaksen, Kilpisjärven ja Hetan kohteet. Kesäkuussa 2005 Pertti Yliniemen perheyhtiöstä tuli Lapland Hotels -ketjun enemmistöomistaja. Saman vuoden marraskuussa ketju laajentui Saariselälle. Lapland Hotels ja Lapin Safarit Oy ostivat yhdessä Riekkoparvi Oy:n osakekannan kokonaisuudessaan. Näin Saariselän Riekonlinnasta tuli ketjun yhdeksäs hotelli.Samassa yhteydessä Lapland Hotels osti Reino Lehtoniemeltä ja Seppo Siréniltä 30 prosenttia ohjelmapalveluyritys Lapin Safarit Oy:n osakekannasta. Toimeliaita naisia Paula Friman on neljännen polven matkailuammattilainen. Yksi Lapin matkailun kiinnostavista piirteistä ovat kekseliäät, toimeliaat ja vahvat naiset. Kun ensimmäisiä turisteja aletttiin houkutella Äkäslompolon pieneen lapinkylään Yllästunturin juurelle 1920-luvulla, oli asialla kylän voimanainen Riihen Manta. ­ Matkailijat majoitettiin talojen kamareihin ja pirtteihin. Isäntäväki saattoi siksi aikaa vetäytyvä parville yhdes- Aika jalostaa Lapin matkailussa on luonnollisesti samoja epäaitoja ja tyylittömiä piirteitä kuin kaikessa massaturismissa ympäri maailmaa: on kiinalaista krääsää, on tyylitöntä rihkamaa kaupittelevia matkamuistopuoteja, on saamelaisen perinteen väärinkäyttöä ja muita epämiellyttäviä ilmiöitä. Mutta on myös kulttruurista laatua ja aitoa perinnetietoisuutta. Matkailu itsekin on sadassa vuodessa ehtinyt luoda oman perinteensä. Hyviä esimerkkejä, onneksi eivät ainoita, ovat vaikkapa Pallas-hotellin vaalima nostalginen ote omaan perinteeseensä, Äkäshotellin ylpeänä kantama ironinen lempinimi Pirtukirkko ja matkailuravintoloiden pyrkimys Lapin ruokaperinteen vaalimiseen ja kehittämiseen. Monesti aidon ja epäaidon raja on häilyvä: aika jalostaa joskus epäaidonkin niin että siitä tulee klassikko ­ kuten tapahtuu kulttuurin kaikilla alueilla. PEKKA ISAKSSON Pohtimolammen Karhunpesä (Bear´s Lodge) oli yksi matkavastaavien suosikeista. Pallaksen vieraat ovat tuoneet vuosien mittaan hotellin vitriineihin suuren joukon pöllöjä, pöllöaiheisia kirjoja ja muita esineitä.