NUMERO 3– TOUKOKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Savon Aluejärjestön puheenjohtaja Sirkka Jeulonen nautti mahtavasta säästä. Valtuusto jumppasi pykälien välillä Eläkeläiset ry:n valtuusto oli koolla Kuntorannassa. Pykälien välillä venyteltiin kunnolla, kun Heimo Liimatainen (vasemmalla) veti taukojumppaa. Kuva: Tuomas Talvila Sivut 6–7 Jörn Donner. Kuva Otava/Sini-Marja Niska Donnerin SuomiFinland Sivu 22 Sivu 14 Sivu 32 Pilkillä Onko yhteisöasuminen varakkaiden etuoikeus?
2 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN O tsikko on ehkä oudohko mutta minusta samalla hyvin kuvaava. Tarkoitan sote-uudistuksen syntymistä – tai sanoisinko paremminkin sen synnyttämistä. Siitä ei ota kukaan selvää mutta sen amebamaiset lonkerot ulottuvat meidän kaikkien elämään monella tavalla. Lopputuloksena näemme ja koemme kaikki sen hyvät ja huonot puolet. Uudistuksen alkuperäinen tavoite oli hieno ja olen edelleen sitä mieltä, että uudistusta sosiaalija terveyspalveluissa todellakin tarvitaan. Sitä vaatii kansalaisten etu. Harjoitus on kuitenkin karannut hallinnasta kuin moukari kokemattoman heittäjän käsistä. Nyt odotetaan, milloin hallitsematon rautapallo häkistä singahtaa ja mihin se osuu. Kunnille äskettäin tehty kysely sote-uudistuksesta kertoo mielestäni aika lailla sen, missä ja miten tämän uudistuksen kanssa mennään. Kysely lähetettiin kaikille kunnille ja siihen vastasi 280 eli lähes kaikki kunnat. Tässä muutama kysymys ja niihin kunnilta saatu vastaus: Kaventaako esitetty malli hyvinvointieroja? Ei, vastasi 85 prosenttia kunnista (Kuitenkin tämän piti olla keskeinen tavoite koko uudistuksen läpiviennille.) Yhteensovittaako uudistus palveluita? Ei, vastasi 88 prosenttia kunnista. Saavutetaanko uudistuksella 3 miljardin euron kustannusten hillintä? Ei, vastasi 89 prosenttia kunnista. Ovatko siirtymäsäännökset tarkoituksenmukaisia? Eivät, vastasi 78 prosenttia kunnista. Onko uudistuksen vaikutuksia arvioitu riittävästi? Ei, vastasi 77 prosenttia kunnista. Ei tarvitse laskea suhteellisia osuuksia eikä hakea tulkintoja siitä, mitä mieltä kunta-asioiden asiantuntijat hankkeesta ovat. Käytännössä koko kuntakenttä näkee, ettei hanketta tulisi viedä eteenpäin tällä aikataululla ja esitetyssä muodossa. Karkeasti alle 20 prosenttia uskoo hankkeen onnistumiseen keskeisissä seikoissa, siis niissä, joilla koko uudistusta perustellaan. Ulkopuoliset asiantuntijat antavat tästä samansuuntaiset arviot. Mutta kuunteleeko hallitus osaamisen ja kokemuksen ääntä? Ei, vaan hanketta viedään läpi järjettömällä vauhdilla, välittämättä riskeistä joiden seuraukset voivat olla tuhoisia ja arvaamattomia. On vaikea ymmärtää tällaista vauhtisokeutta. Pääministeri on eri yhteyksissä esitellyt kaikenlaisia kakkaroita joilla on ollut tarkoitus kaiketi osoittaa rationaalista ajattelua ja päätöksentekoa. Nyt hän syyllistyy omien oppiensa vastaiseen menettelyyn. Rationaalisen päätöksenteon pitäisi perustua faktoihin ja asiantuntijoiden arviointeihin. Niitä on, mutta niitä ei kuunnella. Demokratia on etääntynyt sitä mukaa kun vallan kammarissa tulee päiviä lisää. Sote-asia on kuitenkin niin iso ja merkittävä, että on suorastaan vaarallista kulkea tiellä jota nyt kuljetaan pelkästään itsepäisyyden vuoksi. Järjestönä meidänkin on oltava koko ajan vaikuttamassa hankkeeseen kaikin käytettävissä olevin keinoin, yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Tämä ei ole poliittisia rintamalinjoja noudatteleva asia, kuten kuntakentän laajaa yksituumaisuutta henkivät vastauksetkin osoittavat. Eläkeläiset ry piti Kuntorannassa valtuuston kokouksen, jossa monien muiden merkittävien asioiden lisäksi valitsimme uudeksi toiminnanjohtajaksi Jan Koskimiehen. Tehtävänsä hän ottaa vastaan elokuun alussa, mutta isolla joukolla tapaamme hänet jo kesäkuussa Vuokatissa. Matkan varrella hän tulee kaikille tutuksi. Uskon, että hänestä saamme hyvän ja innostavan ihmisen joka yhdessä muun henkilökunnan, luottamushenkilöiden ja jäsentemme kanssa luotsaa Eläkeläiset ry:n valoisaan tulevaisuuteen. Haasteet ovat voitettavissa ja yhteiset asiamme eteenpäin vietävissä yhdessä tekemällä. Tervetuloa järjestöön meidän kaikkien puolesta. Ameban lonkerot K otihoidon henkilöstön määrä on vähentynyt, vaikka samaan aikaan asiakasmäärät ovat kasvaneet, kertoi THL tiedottaessaan (11.4.) Vanhuspalvelujen tuottajakohtaisesta seurantatutkimuksesta. Kotihoidossa oli seurantaviikolla päivittäin 3000 asiakasta enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Kotihoidon työntekijöiden määrä oli silti vähentynyt yli 400 henkilöllä. Samanaikaisesti ympärivuorokautisesta hoidosta on vähentynyt 2800 asiakaspaikkaa. Vaikka tämä on lisännyt kotihoidon paineita sekä asiakasmäärien että asiakkaiden hoidettavuuden lisääntyessä, resursseja ei ole siirretty kotihoitoon. Palvelujärjestelmän tavoitteellinen rakennemuutos laitoksista kotiin annettaviin palveluihin ei tapahdu nyt vanhusten hyvinvoinnin ehdoilla, heidän tarpeistaan huolehtien, vaan sillä haetaan ensisijaisesti taloudellisia säästöjä. Säästöt kohtelevat kaltoin vanhuksia ja heidän omaisiaan. Ne näyttäytyvät vanhuspalvelujen määrän ja laadun puutteina, lisääntyvänä turvattomuuden tunteena, huolena ja murheena, pahimmillaan hoivan ja hoidon suoranaisina laiminlyönteinä. Vanhuspalvelut tulisi nähdä kokonaisuutena, mikä kattaa ihmisen koko vanhuuden ajan turvan. Erilaisen opastuksen ja neuvonnan kautta elämäntilanteen sekä toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnin pohjalta palveluja lisätään asteittain kotiin. Jos kotona asuminen ei enää turvallisesti suju, tulevat vuoroon erilaiset tuetun asumisen muodot ja jossakin vaiheessa vääjäämättä myös laitoshoito. Kun laitoshoidon tarve on ilmeinen, tulee tehostetun palveluasumisen paikka saada kolmen kuukauden määräajassa. Määräaikaa vielä yleensä noudatetaan mutta iso ongelma on se, että kaikki halukkaat eivät pääse jonoon. Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinnista tehtävät johtopäätökset ovat aina tulkinnanvaraisia. Kun tulkintaa on keskitetty yksin viranomaislääkäreille, on vaarana, että vanhuksen elämäntilanteen kokonaisarvio jää vähäiseksi. Pelkona on, että kunnan alimitoitettu talousarvio konsultoi myös jonon muodostumista. Palvelun, hoivan ja hoidon valinnoissa tulisi aina kuunnella ja kunnioittaa vanhusta itseään ja tarvittaessa hänen omaisiaan. Sujuvan palveluketjun tulisi kaikissa vaiheissa tukea vanhuksen omia voimavaroja kuntouttavalla palveluotteella vahvistaen yksilöllisesti hyvän ja arvokkaan vanhuuden kokemuksia. Luontevaa olisi, että maakuntamallilla toteutettavasta sotesta huolimatta vanhuspalvelut tarjottaisiin lähipalveluina. Näin vanhuksen oman lähiyhteisön tuki voidaan parhaiten liittää osaksi hoivakokonaisuutta. Seurantatutkimuksen mukaan kuntouttaminen ei ole riittävästi mukana vanhusten hoitoja palvelusuunnitelmissa. Kun sairaalahoidosta kotiutetaan aikaisempaa nopeammin ja varsinainen hoitokin siirtyy lisääntyvästi kotiin, kasvaa myös kotona annettavan kuntoutuksen tarve, korostavat THL:n asiantuntijat. Tilanne on vastaava myös tehostetussa palveluasumisessa. Vanhuspalvelujen kehittämisessä tilanne on kummallisen ristiriitainen. Samaan aikaan, kun väestön ikääntymisen seurauksena vanhuspalvelujen tarve tuntuvasti kasvaa ja hallitus keskittyy yhdessä kärkihankkeistaan ikäihmisten kotihoidon kehittämiseen, hallitus leikkaa säälimättä vanhustenhuollon rahoitusta. Leikkausten apuvälineinä käytetään vanhuspalvelulain tarkoitushakuista vesittämistä ja uusittavana olevaa laatusuositusta. Juuri julkaistussa luonnoksessa laatusuositukseksi kerrotaan säästettävän 33,5 miljoonaa euroa iäkkäiden ympärivuorokautisesta hoidosta. Hallituksen leikkaustavoite vanhustenhuollon kustannuksista on 70 miljoonaa euroa. Tuottajakohtaisen seurantatutkimuksen rinnalla THL on tehnyt vuoden 2016 tilannetta kuvaavan kuntakohtaisen selvityksen. Tutkimuksia on toteutettu vuodesta 2013 alkaen ja niillä seurataan vanhuspalvelulain täytäntöönpanon vaikutuksia ja lain tavoitteiden toteutumista. Tutkimusten tulokset on luettavissa THL:n verkkosivuilla. Jotta vanhuspalvelujen koko kuva ja todellisuuden moninaisuus saadaan selville, tulee kuntien ja palveluntuottajien tietojen rinnalle saada myös palveluja tarvitsevien ja niitä käyttävien vanhusten ja heidän omaistensa kokemukset ja arviot. Tätä asiaa korosti myös Sosiaalija terveysministeriön Vanhusja eläkeasioiden neuvottelukunta tutustuessaan tuoreisiin tutkimuksiin. Arkituntemuksen perusteella voi olettaa, että kun palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta kysytään vanhuksilta itseltään ja heidän läheisiltään, niin tulokset ovat viranomaisten ja palveluntuottajien arvioita huomattavasti kriittisempiä. Vanhuspalvelut ja leikkaamalla kehittäminen
Nro 3 toukokuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäivien ohjelmia on pitkin talvea harjoiteltu yhdistyksissä ja isommalla joukolla alueellisissa yhteisharjoituksissa eri puolilla maata. Voimisteluesitystä hiottiin muun muassa Vantaan Hiekkaharjun Puistokulmassa (kuvassa). Yhteisharjoituksia on vedetty eri puolilla maata myös kansantanssissa, senioritanssissa ja musiikissa. Kesäpäivillä 13. 15.6. Sotkamon Vuokatissa on runsaasti näkemistä ja tekemistä kaikille osallistujille. Jo ennen varsinaista avajaispäivääkin, ennakkopäivänä 12.6. on ohjelmaa tapahtuman pääpaikkana toimivassa Katinkullassa. Kesäpäivien ohjelmasta kerromme tämän lehden sivuilla 8–13 Valmiina Vuokattiin
4 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Europarlamentaarikko Merja Kyllönen on huolissaan suomalaisen keskusteluilmapiirin heikkenemisestä. – Tietynlainen vapaamuotoisuus on joidenkin poliitikkojenkin kielenkäytössä mennyt liian pitkälle. Räkyttäminen ja toisten ihmisten aliarvionti ja halventaminen on valitettavasti yleistynyt. Sättiminen, kiukuttelu ja riitely eivät lisää politiikan uskottavuutta, Kyllönen huomauttaa. – Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Huonot esimerkit leviävät ihmisten yleiseen käyttäytymiseen ja puheeseen. Räikeimmillään tämä näyttäytyy Kyllösen mukaan kielteisessä suhtautumisessa Suomeen muualta tulleisiin ihmisiin. – Monet eivät tunnu antavan heille mitään mahdollisuutta. Ei jakseta perehtyä toisten kulttuuriin, historiaan ja asioiden taustoihin vaan mennään valmiilla ennakkosasenteilla törmäyskurssille. Kyllönen muistuttaa, että suomalaista yhteiskuntaa on varsinkin koko sodanjälkeinen aika rakennettu yhdessä tekemällä. – Onko nyt unohdettu yhtenäisyyden arvo kansakunnalle? Osaammeko elää ihmisiksi yhdessä, kysyy Kyllönen, joka saapuu puhujaksi Eläkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäivien Suomi 100 – työllä rakennettu -pääjuhlaan. Eläkeläinen-lehdelle europarlamentaarikko Kyllönen antoi puhelinhaastattelun Brysselistä käsin. Eurooppa harmaantuu Väestön vanheneminen on haaste koko Euroopalle. Sitä ei kuitenkaan tule käsitellä pelkkänä ongelmana ja uhkana, Merja Kyllönen sanoo. – Seniorikansalaisten uusi sukupolvi on myös voimavara. Mutta totta kai ikääntyminen asettaa omat haasteensa, jotka ovat erilaisia kuin nuoremmalla sukupolvella ja joihin tulisi vastata kaikilla politiikan lohkoilla. Kyllönen korostaa, että kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa on muistettava ottaa huomioon myös ihminen, joka ei enää ole nuoruuden vireydessä. – Toimivat palvelut on turvattava kaikille, puhuttiinpa sitten liikenteestä, sosiaalipolitiikasta, ympäristöstä, kulttuurista tai energiasta. – Vaikutusarviointi tulisi tehdä paitsi lasten ja nuorten, myös senioreiden ja vajaakuntoisten näkökulmasta. Entinen liikenneministeri Merja Kyllönen on Euroopan parlamentin liikennettä ja matkailua käsittelevän TRAN-valiokunnan jäsen. – Esteettömän Euroopan toimintamalleja pohditaan liikennesektorilla koko ajan. Ikäihmiset muistettava digihuumassakin Yksi suuri mullistus koko Euroopankin tasolla on palveluiden ja viranomaisasioinnin siirtyminen verkkoon. Tekniikka tuo tässä mielessä paljon hyvää ja sujuvoittaa asioiden hoitamista. Digihuumassa voi kuitenkin helposti unohtua, että teknologia voi myös se syrjäyttää ja jättää ihmisiä ulkopuolelle, Kyllönen sanoo. – EU:n pöydissä tästä käydään ihan ihmisoikeustason arvokeskusteluja. Tiedon saanti ja osallisuus luetaan perusoikeuksiksi. Mutta kansallisestikin on huolehdittava siitä, että ihmisillä teknisistä valmiuksista riippumatta on mahdollisuus palveluihin. – Verkon lisäksi on esimerkiksi kehitettävä puhelinpalveluita heille, joille tietotekniikan käyttö syystä tai toisesta ei ole mahdollista. Samalla on estettävä rahastus. On varmistettava, että palvelujen hinnat eivät nouse kohtuuttomiksi. Arjen asiatkin esillä unionissa Kyse on ison ihmisjoukon arkiseen elämään vaikuttavista asioista. Sellaisten käsittely on Kyllösen mukaan EU:ssa ”ihan peruskauraa”. Julkisuudessa europarlamentaarikoiden työn tämä osa ei kuitenkaan isommin näy. – Asioiden virtahan on valtava ja tiedotusvälineiden resurssit toki rajalliset. Uutisissa pyörivät EU:n isot talouden ja pakolaiskysymysten kaltaiset isot asiat. Näin ollen ei ole ihme, jos moni eurokansalainen kokee unionin etäiseksi. Kyllönen huomauttaa, että nuiva suhtautuminen EU:hun ja sen päätöksentekoelimiin liittyy usein puutteelliseen tietoon. Ajallemme ominaisesti suoranaista valheellista uutisointiakin on liikkeellä. – Tuore tapaus on Britannian brexit, jonka alla ihmiset saatiin hyvinkin virheellisellä informaatiolla uskomaan, että EU on pahasta. – Mutta kannattaa ottaa selvää, mitä direktiivien taustalla oikeasti on ja onko niillä esimerkiksi paha tarkoitus suomalaiselle veronmaksajalle vai ei, Kyllönen evästää. Hän kannustaa ihmisiä ja yhteisöjä olemaan yhteydessä edustajiinsa Euroopan parlamentissa. – Olkaa aktiivisia, kyselkää. Meiltä löytyy hirmu paljon kontakteja ja tietoja asioiden hahmottamiseksi. TUOMAS TALVILA Europarlamentaarikko Merja Kyllönen: Satavuotias Suomi on rakennettu yhteistyöllä Europarlamentaarikko Merja Kyllönen saapuu puhujaksi Eläkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäivien Suomi 100 – työllä rakennettu -pääjuhlaan. Kuva: Nick Tulinen Merja Kyllönen Syntynyt 1977 Suomussalmella, asuu Suomussalmen Pesiökylässä puolisonsa ja kolmen koiran kanssa. Puolue vasemmistoliitto Euroopan parlamentin jäsen 2014TRAN-valiokunnan jäsen (liikenne&matkailu) 2014ENVI-valiokunnan varajäsen (ympäristö, terveys, ruokaturva) 2014Venäjä-valtuuskunta Japani-valtuuskunta Suomussalmen kunnanvaltuutettu vuodesta 2000, jatkaa edelleen. Liikenneministeri Kataisen 2. hallituksessa 2011-2014 Kansanedustaja 2007-2014
Nro 3 toukokuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Olimme laskeutumassa kohti Shirazin lentokenttää Iranissa ja matkanjohtaja kävi vielä muistuttamassa seurueen naisjäseniä, että huivi tulee olla päässä astuttaessa lentokoneen portaille. Porukka teki työtä käskettyä, vaikka useimmat eivät olleet huivin käyttöön tottuneetkaan. Monissa Euroopan maissa, mm. Saksassa ja Ranskassa, on keskusteltu kiivaastikin muslimien pukeutumissäännöistä. Kasvot peittävien huivien (niqab ja burka) käyttö on kielletty ainakin Ranskassa ja Saksassakin niin halutaan tehdä. Myös päähuivin (hijab) käytön kieltämisestä esimerkiksi Ranskan kouluissa ja yliopistoissa on keskusteltu, koska Ranskassa valtio on ollut uskontojen suhteen neutraali jo toista sataa vuotta eikä kouluissa ole lainkaan uskonnon opetusta. Samassa yhteydessä on haluttu kieltää kouluissa myös muut näkyvät uskonnolliset symbolit, esim. suurikokoiset ristit. Kun Kemal Atatürk uudisti Turkkia 1920-luvulta lähtien, hän yritti tehdä Turkista oikeusvaltion, puolusti naisten emansipaatiota, poisti islamilaiset naisten pukeutumissäännöt ja uudisti kirjaimiston arabialaisesta latinalaiseksi. Huivien käyttöpakon poistamista onkin usein pidetty yhtenä naisten vapautuksen symbolina. Ruotsin ulkoministeri aiheuttikin diplomaattisen selkkauksen kieltäytyessään käyttämästä virallisella Iranin vierailullaan huivia. Varsinkin ajatollah Khomeinin johtaman vallankumouksen jälkeen huivin käyttöä koskevat normit ovat Iranissa olleet tiukat. Tilassa, jossa miehiä on läsnä, naisten tulee käyttää huivia. Monissa maissa käytäntö on liberaalimpi, esimerkiksi Libanonissa huivia tulee käyttää vain moskeijassa ja uskonnollisen johtajan tapaamisessa. Iranissakin käytäntö väljeni sodan jälkeisenä aikana jopa niin, että vanhoillisemman maaseudun väestön oli vaikea pysyä kehityksessä mukana. Nopeaa kehitystä seurannut papiston johtama uskonnollinen vastarektio oli yksi polttoaine shaahin vastaisissa protesteissa. Kun siihen liittyi vasemmiston ja ay-liikkeen johtama, sosiaalisista epäkohdista johtuva kapinamieli, oli maaperä Khomeinin vallankumoukselle valmis. Pian sen jälkeen papisto raivasi vallankumouksen toisen keskeisen tekijän, vasemmiston, marginaaliin tai maanpakoon. • • • Huivin käyttöä koskevia normeja on pidetty osoituksena islamin vanhoillisuudesta. Iraniin huivin käyttö kotiutui aikanaan kristillisen Bysantin hovista, josta se levisi ensin ylempiin sosiaaliluokkiin ja sittemmin koko kansan keskuuteen. Käytäntö ei siis olekaan vain islamiin liittyvä. Apostoli Paavali kirjoitti, että ”… jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee … hän häpäisee päänsä …” ja kehottaa vielä päättelemään itse ”onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin” (1. Kor. 11: 5 ja 13). Sitä kautta naisten huivin käyttö tuli osaksi suomalaista kulttuuria ja ainakin herätysliikkeiden alueilla huivin käyttöä pidettiin vähintään ”maan tapana”. Niinpä vielä minun lapsuudessani Pohjanmaalla ainakin vanhemmilla naisilla oli huivit päässään vähintään kirkossa, mutta myös arjessa. Ja edelleenkin esim. Pietarin kirkossa Vatikaanissa naisen pitää peittää olkapäänsä. Jos huivin käyttö nähdään vanhoillisena naisten sorron merkkinä ja osoituksena islamin taantumuksellisuudesta, on syytä tutkia asiaa vähän tarkemmin. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Ongelmana huivi Suomen eläkevarat kasvoivat viime vuoden viimeisellä neljänneksellä kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. Työeläkevaroja oli joulukuun lopussa 188,5 miljardia euroa. Kuinka paljon varojen määrä nousi, Työeläkevakuuttajien analyytikko Peter Halonen? – Viimeisen neljänneksen aikana 4,4 miljardilla eurolla. Vuosina 2006 2016 kasvua on ollut vuosittain keskimäärin noin 7,4 miljardia euroa. Viimeisen vuosineljänneksen aikana tuottoja kertyi Halosen mukaan etenkin osakesijoituksista. Myös korkoja kiinteistösijoitukset tuottivat melko hyvin. – Varat on sijoitettu hajautetusti eri omaisuuslajeihin ja maanosiin. 95,2 miljardia euroa oli osakkeissa ja osaketyyppisissä sijoituksissa. Korkosijoituksissa oli noin 77,8 miljardia ja kiinteistösijoituksissa noin 15,4 miljardia. Tuotot menevät eläkkeiden rahoittamiseen Tuotot menevät jatkossakin eläkejärjestelmän rahoittamiseen. Vaikka rahastoja on käytetty koko eläkejärjestelmän olemassaolon ajan, vasta vuodesta 2014 alkaen eläkevaroja on Halosen mukaan jouduttu nettomääräisesti käyttämään eläkkeiden rahoitukseen. – Rahamäärä, jota meille on virrannut sisään eläkemaksuista, on pienempi kuin ulos menevä. Eläkkeitä joudutaan maksamaan enemmän kuin järjestelmään saadaan eläkemaksuina sisään. Tulevaisuudessa sijoitusvaroilla katetaan yhä suurempi osa eläkemenoista. Eläkevarojen koko kertoo siitä, että Suomessa on varauduttu väestön ikääntymiseen ja eläkemenojen kasvuun hyvin. – Tulevaisuudessa rahastoihin joudutaan kuitenkin turvautumaan yhä enemmän. Voisiko eläkemaksuja jo pikkuhiljaa laskea? – Valitettavasti tämä ei olisi hyvä idea. Jos eläkemaksua lähdettäisiin nyt tiputtamaan alaspäin tilanteessa, jossa eläkkeiden rahoitus on maksualijäämäinen ja eläkemenot kasvavat entisestään, jouduttaisiin eläkemaksua melko nopeasti nostamaan ylöspäin, jotta rahoitus olisi jälleen tasapainossa. Ei ole mitään takeita, että sijoitustuotot pysyvät yhtä hyvinä kuin ne ovat historiassa olleet. UP/MIKA PELTONEN Mihin suomalaisten eläkerahat on sijoitettu? Paljonko eläkemaksuja on vuoden aikana kerätty TELA:n analyytikko Peter Halonen? – 24,9 miljardia euroa, josta eläkevakuuttajien toimintakuluihin meni puoli miljardia euroa, rahastoihin kolme miljardia ja eläkkeiden maksuun loput 21,4 miljardia. Paljonko eläkkeitä on vastaavana aikana maksettu? – Eläkkeitä maksettiin vastaavana aikana 25,2 miljardia euroa. –Telan nettisivuilla, osoitteessa “http://www.tela.fi/ tyoelakerahan_kiertokulku” on työeläkerahan kiertokulkukaavio, josta näkee, kuinka paljon eläkemaksuja on kerätty ja maksettu euroissa yksityisellä ja julkisella puolella. Sivulla on myös selittävää tekstiä. Kuvat on täytetty vuoden 2016 ennakkotiedoilla. Paljonko rahastojen tuotot olivat vastaavana aikana? – Vuosina 2014-2015 rahastot tuottivat noin 8,5 miljardia euroa. Tästä potista arvonmuutoksia oli 5,4 miljardin euron. edestä ja tuottoja mm osingoista, koroista ja vuokratuloista 3,4 miljardia euroa. Paljonko niistä käytettiin eläkkeiden maksamiseen – Eläkemaksuista käytettiin rahastojen kasvattamiseen kolme miljardia euroa. Eläkkeiden maksatukseen käytettiin samaan aikaa 3,8 miljardia euroa. – Rahastojen kasvusta noin 8,5 EUR mrd. käytettiin siis eläkkeiden maksuun 3,8 EUR mrd. Loppuosa tuotoista eli 4,7 EUR mrd. jäi rahastoihin. UP/MIKA PELTONEN Paljonko eläkemaksuja on kerätty? Eläkeläiset osoittivat vuonna 2015 mieltään Helsingissä. Suomalaista eläkejärjestelmää, eläkeköyhyyttä ja työeläkerahastoja käsiteltiin myös Eläkeläiset ry:n valtuuston seminaarissa Kuntorannassa huhtikuun lopulla. Seminaarin annista kerrotaan Eläkeläinen-lehden kesäkuun numerossa.
6 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN – Sote-uudistuksen yhteydessä valinnanvapauden nimissä vaadittuun palvelujen pakkoyhtiöittämisen seurauksena olisi monenlaisia ongelmia, totesi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö valtuuston kokouksen avauspuheessaan. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, terveyserojen kaventaminen, hoitoon pääsyn helpottaminen ja yhtenäisten hoitoketjujen muodostaminen ovat yleisesti hyväksyttyjä, Kivistö sanoi. – Kiista koskee hallituksen omaksumaa palvelujen yksityistämisen ja julkisten palvelujen pakkoyhtiöittämisen linjaa. Sosiaalija terveyspalvelujen markkinoistamisen ydinongelma ei ole vapaus valita, vaan julkisten varojen siirto yksityisille pääomasijoittajille. Se olisi arvostelijoiden käsityksen mukaan lahjakirja kansainvälisille terveysjäteille. Se nostaisi terveydenhuollon kustannuksia tutkijoiden arvion mukaan noin kahdella prosentilla bkt:sta eli noin 4 miljardilla eurolla. Seurauksena olisi asiakasmaksujen nousu, palvelujen laadun heikentäminen tai verorahoituksen kasvu tai kaikki nämä yhdessä. Lopputuloksena olisi palvelujen käytön maksukynnyksen nousu, mikä karsisi palvelujen käyttäjistä erityisesti vähävaraisia ihmisiä. Palvelujen käyttö valikoituisi maksukyvyn perusteella ja kansalaisten ja väestöryhmien väliset terveyserot kasvaisivat. Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa 26.4. pidetyssä kokouksessa valtuusto mm. vahvisti järjestön toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen käsittelikuluvan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion, ensi vuoden toiminnan ja talouden suuntaviivoja sekä paikallisyhdistyksiltä ja aluejärjestöiltä tulleet aloitteet. Laaja kirjo aloitteita Paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt lähettivät valtuustolle vastattavaksi kaikkiaan 51 aloitetta. Sosiaalija terveyspalvelujen turvaaminen ja kehittäminen tehtäessä sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta (sote) huoletti kaikkiaan 14:ää yhdistystä. Digitalisaation eli sähköisen tiedonvälityksen yleistyminen sai seitsemän yhdistystä pohtimaan digiloikan mahdollisia eriarvoistavia vaikutuksia. Vanhusneuvostojen asema nykyisissä kunnissa ja tulevassa maakuntahallinnossa askarrutti kuutta yhdistystä. Viisi yhdistystä halusi järjestön terävöittävän kantojaan kansanja takuueläkkeen saajien ja eläkeindeksien oikeudenmukaisuuden osalta. Järjestön koulutustoiminnan kehittäminen olineljän aloitteentekijän mielessä. Kolmessa yhdistyksessä kannettiin huolta asianmukaisten toimintatilojen saamisesta eläkeläisyhdistyksille. Loput aloitteet olivat yksittäisiä ja käsittelivät mm. asumisen esteettömyyttä, joukkoliikenteen maksuttomuutta, toiminnan tunnetuksi tekemistä ja jäsenmaksuja. TUOMAS TALVILA Eläkeläiset ry:n valtuuston seminaarissa 27.4. käsiteltiin suomalaista eläkejärjestelmää, eläkeköyhyyttä ja työeläkerahastoja. Seminaarin annista kerrotaan Eläkeläinen-lehden kesäkuun numerossa. Soten pakkoyhtiöittäminen johtaisi monenlaisiin ongelmiin Kalevi Kivistö valtuuston avauksessa: Savon Aluejärjestön Sirpa Rossi ja Kalevi Tuominen tutustuivat kokouspapereihin. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö keskittyi avauspuhenvuorossaan sote-uudistuksen ongelmiin.
Nro 3 toukokuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n valtuusto valitsi VTM Jan Koskimiehen järjestön uudeksi toiminnanjohtajaksi. Koskimies on 40-vuotias helsinkiläinen politiikan, vaikuttamisen ja järjestötyön ammattilainen. Hän on työskennellyt pitkään vasemmistoliiton eduskuntaryhmän eri tehtävissä. Tällä hetkellä hän on ryhmän eduskuntasihteeri. Hän on mukana monenlaisessa kansalaistoiminnassa ja toiminut mm. Suomen Sadankomitean pääsihteerinä Jan Koskimies ottaa Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtajan tehtävän vastaan elokuun alussa, jolloin toimen pitkäaikainen haltija Hannu Partanen jää eläkkeelle. Perusteellinen valintaprosessi Eläkeläiset ry:n toiminnajohtajan paikka on ollut julkisesti haettavana ja hallitus valmisteli valtuustolle valintaa kahden haastattelukierroksen ja perusteellisen prosessin kautta. Sääntöjen mukaan toiminnanjohtajan valinta kuuluu valtuuston tehtäviin. – Hakijoita oli kaikkiaan 19 ja taso erittäin kova, luonnehti järjestön puheenjohtaja Martti Korhonen esitellessään asiakohtaa valtuuston kokouksessa. TT ”Ikäihmisten tasavertaisista oikeuksista ja mahdollisuuksista saada palveluja on huolehdittava, kun palvelujärjestelmiä muokataan uuden digitaalisen teknologian mukaisiksi”, korostetaan Eläkeläiset ry:n valtuuston kannanotossa: VALTUUSTON KANNANOTTO Ikäihmisten oikeudet turvattava digiuudistuksissa Eläkeläiset ry edellyttää, että ikäihmisten tasavertaisista oikeuksista ja mahdollisuuksista saada palveluja on huolehdittava, kun palvelujärjestelmiä muokataan uuden digitaalisen teknologian mukaisiksi. Eriarvoistuminen ja turvattomuuden tunne on kyettävä estämään. Vanhemmille ikäluokille pitää aina varata mahdollisuus asioida viranomaisten kanssa myös tavalla, johon he ovat tottuneet ja oppineet ja mihin heillä on käytännössä mahdollisuus. Ikäihmisten perusoikeuksista, yksityisyyden suojasta ja itsemääräämisoikeudesta on uuden teknologian yhteydessä tarkoin huolehdittava. Uusien asiointikanavien riittävästä tiedotuksesta on huolehdittava. Laitteiden käyttömahdollisuuksia ja neuvontaa tulee tarjota esimerkiksi kehittämällä jo olemassa olevaa julkishallinnon yhteispalvelupisteiden ja kirjastojen verkostoa. Digitalisaation edetessä yhä suuremman osan asioinnista ja palveluista edellytetään hoituvan tietokoneella tai mobiililaitteella verkossa. Kirjepostia ollaan enenevissä määrin korvaamassa sähköisillä järjestelmillä. Sinänsä väistämätön ja monilta osin palvelua ja elämän laatua parantava kehitys on johtamassa myös kielteisiin ilmiöihin erityisesti ikääntyneen väestön ja erityisryhmien kannalta. Suomessa on edelleen lähes puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta, jotka eivät käytä tietotekniikkaa. Niillekin, jotka välttävästi hallitsevat tietokoneen ja mobiililaitteen käytön, pienetkin häiriöt tai järjestelmämuutokset aiheuttavat usein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Julkisen hallinnon digitalisointihankkeet ovat iso, koko väestöä koskeva kokonaisuus. Valtio on ottamassa mahdollisesti jo vuoden 2018 aikana käyttöön sähköisen postilaatikon, josta tulee pääasiallinen viestintäpalvelu valtion ja kansalaisten välille. Toissijaiseksi palveluksi jää perinteinen kirjelähetys, jonka posti tuo kotiin. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on lausunnossaan todennut, että uudistuksessa on otettava huomioon myös henkilöt, jotka eivät osaa tai joilla ei ole teknisiä mahdollisuuksia hoitaa asiointiaan yksin sähköisten palvelujen avulla. Tasa-arvo ja esteettömyys on huomioitava kaikessa suunnittelussa. Tätä edellyttää myös viime vuoden lopussa voimaan tullut EU:n direktiivi julkisen sektorin verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. Ikäihmisten tarpeita ja toiveita on kuunneltava jo palveluiden suunnitteluvaiheessa ja heille on annettava mahdollisuus käyttäjätestaukseen ennen palvelujen virallista käyttöönottoa. Kuntorannassa 26.4. 2017 Eläkeläiset ry:n valtuusto Jan Koskimies uudeksi toiminnanjohtajaksi Jan Koskimies Eläkeläiset ry:n jäsenmaksu on ensi vuoden alusta lähtien 18 euroa vuodessa. Valtuusto päätti jäsenmaksun korottamisesta kahdella eurolla nykyisestä 16:sta eurosta. Päätös oli yksimielinen. Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen muistuttaa, että toiminnan järjestäminen vaatii euroja niin yhdistyksissä, aluejärjestöissä kuin järjestössäkin. – Vaikka järjestönä saamme yhteiskunnan tukea Veikkauksen voittovaroista, tarvitsemme myös omaa rahoitusta. Julkinen rahoittaja korostaa nykyisin aiempaa painokkaammin oman rahoituksen merkitystä. Paikallinen ja alueellinen toiminta perustuu käytännössä kokonaan jäsenmaksuihin ja erilaisiin yhteisiin talkoisiin. – Jäsenmaksut ovat oman rahoituksen perusta. Viimeksi olemme korottaneet jäsenmaksua vuoden 2014 valtuustossa ja jäsenmaksu on vuodesta 2015 alkaen ollut 16 euroa. Nyt valtuusto on hallituksen esityksen mukaisesti päättänyt nostaa jäsenmaksun ensi vuoden alusta 18 euroon ja että maksu jakaantuu nykyisillä osuuksilla yhdistyksen, aluejärjestön ja järjestön kesken. Tuolla jäsenmaksulla pärjäämme uskoakseni useamman seuraavan vuoden. Samalla vältymme tulevaisuudessakin hyvin suurilta jäsenmaksun kertakorotuksilta, Partanen arvioi. – Jäsenmaksun korotuksen tarve perustuu toiminnan kustannusten yleiseen nousuun. Samalla hillitsemme paineita korottaa esimerkiksi koulutuksen ja tapahtumien osallistumismaksuja. Tavoitteemmehan on tuottaa sellaista toimintaa, että raha ei muodostu esteeksi toimintaan osallistumiselle pienilläkään eläkkeillä. Jäsenmaksu oikeuttaa jäsenyhteisöjemme toimintaan ja maksuun sisältyy Eläkeläinen-lehden seitsemän numeroa. Jäsenetuna tulevat Kuntorannan alennukset ja muita kohdennettuja etuja. Partanen sanoo. TT Jäsenmaksu ensi vuonna 18 euroa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti valtuustolle, että virkeästi toimivan kansalaisjärjestön suurin voimavara ovat sen jäsenet. – Kiitos-sanaa pitää järjestöpuolellakin muistaa käyttää. Muistakaamme jäsenistön aktivointi ja koulutus, samoin onnistuneiden hankkeiden ja toimintamallien monistaminen ja levittäminen. Järjestön tulevaisuuden haasteita puheenvuorossaan käsitellyt Korhonen huomautti, että niin kutsuttu kolmas ikä on mullistanut kuvan eläkeläisestä. – Me olemme eläkeiässä aktiivisia toimijoita, järjestöpuolella usein jopa niitä kaikkein aktiivisimpia. Eläkkeelle jääminen ei nykyaikana enää tarkoita sitä, että istutaan kiikkustuoliin odottelemaan ajan kulumista. Tähän murrokseen on järjestön toiminnankin kyettävä vastaamaan Korhonen korosti. – Tarvitaan toimintaa, joka kiinnostaa ja sitouttaa aktiivisia kolmasikäläisiä. Muun muassa Jokilaaksojen Aluejärjestön Olavi Peltoniemi ja Lapin Kaarina Kapraali kiittelivät Korhosen puheenvuoroa tärkeäksi ja positiviiseksi . Lappilainen Maija Ekorre totesi, että Eläkeläisten toimintaan mahtuu nuorempia ja vanhempia jäseniä. – Se, että on Eläkeläisissä ei tarkoita, että on vanhus. Pirkanmaan Maire Kauhanen luonnehti olevansa ”ensimmäistä rock-sukupolvea” ja kannattavansa ”äksöniä myös järjestötoiminnassa”. – Yhdistyksen hyvä henki ratkaisee. Ollaan ystävällisiä tovereita ja autetaan toinen toisiamme, Kauhanen kannusti. TT ”Jäsenistö suurin voimavara” – Yhdistyksen hyvä henki ratkaisee, sanoi pirkanmaalainen Maire Kauhanen.
8 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Kesäpäivillä 13. 15.6.on runsaasti näkemistä ja tekemistä kaikille osallistujille. Jo ennen varsinaista avajaispäivääkin, ennakkopäivänä 12.6. on Katinkullassa ohjelmaa. Päätilaisuudet (avajaiset, iltamat ja Suomi 100-juhla) sekä suurin osa muustakin ohjelmasta sijoittuu Katinkultaan mutta 14.6. tapahtumia on myös Urheiluopistolla. Katinkullan ohjelmista mainittakoon • Kansan Arkisto esittäytyy ja opastaa 13.–14.6. (Kuva viereisellä sivulla). Yhdistykset voivat luovuttaa asiakirjojansa arkistoon (pääkaupunkiseudulla toimivien yhdistysten ei silti välttämättä kannata kuljettaa aineistoaan Vuokattiin asti); kuvakatselmus, toisen kerroksen kokoustilat • treffit 13.-14.6., toisen kerroksen auditorio, ohjelmassa keskustelua, kokemusten vaihtoa ja arvontoja: – matkavastaaville 13.6. kello 15-16 – emännille 14.6. kello 12-13 – puheenjohtajille 14.6. kello 17-18 – monikulttuurisuustreffit 14.6. kello 16.30-18. • Kävelypässit (katso juttu sivulla 12) suorittavat halukkaille Ikinä-toimintakykytestin 14.6. alkaen kello 10 toisen kerroksen luokkatiloissa. Kesäpäivätoimistossa jaetaan vuoronumeroita, joiden perusteella 50 henkeä pääsee osallistumaan. • Suomi 100 -tietovisan alkukarsinta toisen kerroksen yökerhossa 13.6. kello 16-17.30 ja loppukilpailu 14.6. kello 15-16.30 • esityksiä ja karaokea yökerhossa 13.-14.6. • Tilkusta peitoksi -työpaja (KSL) (kuva viereisellä sivulla) alakerran Kennedy-kabinetissa 14.6. • yhteistyökumppanit ja näytteille asettajat ovat tavattavissa juhlasalissa, jossa on myös musiikkiesityksiä. • Verkko ja vempaimet hallintaan -tietotekniikkahanke esittäytyy omassa bussissaan Katinkullan edustalla • omatoimista suunnistusta (katso juttu alla) Kesäpäivillä tapahtuu Näyttelyiden, työpajojen ja harjoitusten lomassa voi kesäpäivillä kokeilla rastien löytämisen iloa. Suunnistus on kuntoilua, joka sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille. Niin aloittelija kun myös aikaisemmin suunnistanut löytää lajista sopivasti haastetta. Katinkullan alueen kartoista ja radoista vastaa Sotkamon Jymyn Teemu Köngäs. Hotellin piha-alueelle on suunniteltu helppo lenkki ja sitä voi kulkea oman kunnon mukaisesti yksin tai pienessä porukassa. Toinen rata yltää lähimetsään ja tarjoaa vähän enemmän haastetta niille, joille suunnistus on jo tuttu. Molemmat radat ovat samalla kartalla ja niitä voi kiertää vaikka peräkkäisinä päivinä. Suunnistaa voit arkivaatteissa mutta ota sääolot huomioon. Mukavat lenkkarit helpottavat kulkemista. Kompassi ei ole välttämätön, koska kartta pysyy oikeassa suunnassa myös maastokohteita tarkkailemalla. Aikaa ei oteta ja rasteja saa kulkea omaan tahtiin jo maanantaista lähtien. Rastit ovat haettavissa keskiviikon iltamajuhlaan asti. Kuntosuunnistuksen karttoja voi ostaa paikan päällä Kesäpäivä-infosta 2 euron hintaan. Tervetuloa rasteille. Kesäpäivien ohjelma tarjoaa monenlaista liikunnallista tekemistä. Keskiviikkona, 14.6 järjestetään Urheiluopiston puolella kello 9.30 – 11.00 tanssipaja. Suomalaisia on innostettu Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä valtakunnallisella kampanjalla Koko Suomi tanssii ja näin mekin kannamme kortemme kekoon. Tule Vuokatin tanssipajaan virkistämään mieltä ja notkistamaan lanteita iltamia varten. Etukäteen ei tarvitse osata mitään, pajassa on hauskaa yhdessäoloa ja mainio paikka tehdä tuttujen kanssa tanssitreffit. Tanssipajassa opetellaan muutama pieni tanssinpätkä, joita voitte yhdistyksissä hyödyntää. Tanssipajaa ohjaavat Hannele Pitkä-Liukkonen, Terttu Hellgren ja Eva Rönkkö. Urheiluopiston ohjelmista 14.6. mainittakoon • aamu-uinti ja vesivoimistelu kello 7-9 • Toimintapajat kello 9.30 alkaen: – Koko Suomi tanssii -paja (katso juttu alla), jonka jälkeen pidetään liikuntaverkoston treffit – nyrkkeilypaja: katsojille järjestetään esittelynäytös. Siinä lyödään niin sanottuja ”pistareita” eli hidastettuja lyöntejä vastustajan käteen. Näytöksen jälkeen osallistujat pääsevät halutessaan itse harjoittelemaan. Pääpukareina esiintyvät Kari Turunen (kuvassa) ja Pekka Pitkänen. – kansantanssipaja: tarkoitettu ”kaikelle kansalle”, osallistuminen ei vaadi kansantanssin aiempaa harrastusta. Tanssitaan eri maiden tansseja ja harjoitellaan illan poloneesia varten. Pajassa voi osallistua tanssiin tai halutessaan vaikkapa vain katsoa ja kuunnella. Sinikka Mäkelä opettaa ja soittamassa on nelihenkinen pelimanniorkesteri Rieväkylän poijat (kuva viereisellä sivulla) • aluejärjestöjen välinen hiihtokilpailu putkessa alkaen kello 13 Koko Suomi tanssii myös kesäpäivillä Uutuus Kesäpäivillä tule suunnistamaan!
Nro 3 toukokuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN Tapahtuman alustava ohjelma Ennakkopäivä maanantai 12.6. klo 15 Majoittuminen. Kaikki majapaikat klo 16–18 Ruokailu, Katinkulta, 2. krs. klo 18–19.30 Tervetulotilaisuus laulun ja tanssin parissa, Katinkulta-areena klo 20 Lähtö iltaretkelle Katinkullasta Vaaroille (Vuokattivaara) klo 20 Kävelypässien iltamat Sotkamossa Pohjavaaran koululla Ensimmäinen tapahtumapäivä tiistai 13.6. klo 7–9 Aamuvoimistelu Katinkullassa ja Urheiluopistolla (klo 8), Uinti ja vesivoimistelu (klo 8) Urheiluopistolla klo 10 Kesäpäivätoimisto avataan, Katinkullan sisääntuloaula Kansan Arkisto esittäytyy, arkistojen luovutuspiste, Yrjö Lintunen -valokuvanäytös, Arpa-projekti esittäytyy , juhlasali klo 11-13.30 Avajaisten harjoitukset kainuulaisille, Katinkulta-areena klo 11–17 Ruokailu, Katinkulta, 2. krs. ja klo 13-16, sulkapallohalli klo 12-20 Näytteilleasettajat (pystytys klo 10–12), musiikkia pikkulavalla klo 12–16. Katinkullan juhlasali klo 13–17 Esiintyjät esiin: pienesityksiä ja karaokea, Katinkullan yökerho/ auditorio klo 14.30–16 Ohjaaja Hilkan vastaanotto kaikille iltamissa esiintyville, Katinkulta-areena klo 15–16 Matkavastaavien treffit, Katinkullan yökerho/auditorio klo16 Pyöräilytempaukseen osallistuvien saapuminen (vastaanotto), Katinkullan edusta klo 16–17.30 Suomi100-tietovisan alkukarsinta, Katinkullan yökerho klo 16-18 ”Novellikoukku” – virkkaa ja kuuntele (Kainuun aluejärjestö), Kennedyn kabinetti klo16–18 Voimisteluesityksen harjoitukset, Katinkulta-areena klo 18–19.30 Suurkuoron harjoitukset, Katinkulta-areena klo 20–21.30 Avajaiset: Kainuun aluejärjestön ohjelmaa, voimisteluesitys, suurkuoro Katikulta-areena Kainuun Aluejärjestön tanssit Naapurinvaaran lavalla avajaisten jälkeen Toinen tapahtumapäivä keskiviikko 14.6. klo 7–9 Aamuvoimistelu Katinkullassa ja Urheiluopistolla (klo 8), uinti ja vesivoimistelu (klo 8) Urheiluopistolla klo 9–19 Näytteille asettajat (musiikkia klo 11–16.30), Katinkullan juhlasali klo 9 ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa” -valokuvanäyttelun avaus Katinkulta klo 9–11 Kansantanssitreeni, Katinkulta-areena klo 10 KSL: Tilkusta peitoksi-työpaja, Kansan Arkisto esittäytyy / arkistojen luovutuspiste, Yrjö Lintunen -valokuvaesitys, Verkko ja vempaimet -hanke, Ehyt ry: Arpaprojekti, Kävelypässien tasapainoja fyysisen kunnon mittausklinikka (klo 10.–12.30), Katinkulta-areena 9.30–10.45 Koko Suomi tanssii -työpaja Urheiluopisto 11.–11.30 Liikuntaverkoston tapaaminen. Urheiluopisto 11.45 Nyrkkeilypaja (esittelynäytös ja yleisölle kokeilumahdollisuus, klo 13.15 saakka) klo 11–17 Ruokailu, Katinkulta 2.krs. ja 11–15 sulkapallohalli klo 12–13 Emäntien treffit, Katinkulta klo 12–13.30 Iltamatreenit, Katinkulta klo 13.30–15 Suurkuoron ja Suomi 100-juhlan treenit (klo 15 saakka, Katinkulta klo 13.30–15 Kansantanssipaja, Urheiluopisto klo 13–14.30 Esiintyjät esiin – pienesityksiä ja karaokea, Katinkullan yökerho klo 13–15 Aluejärjestöjen välinen hiihtokilpailu, Urheiluopiston hiihtotunneli klo 15 Suomi 100 –tietovisan loppukilpailu, Katinkullan yökerho klo 15 Senioritanssin treenit (klo 16.30 saakka), Katinkulta-areena klo 16.30 Kansantanssin treenit (klo 18 saakka) klo 16.30–18 Monikulttuurisuustreffit, Katinkullan auditorio klo 17 Puheenjohtajien treffit, Katinkullan yökerho klo 18–19.30 Suomi 100 –juhlan ja iltamien treenit (muille paitsi kuorolle ja kansantanssijoille), Katinkulta-areena klo 20–21.30 Iltamat: senioritanssin yhteisesitys, aluejärjestöjen ym. ohjelmaa, Katinkulta-areena klo 21.45 Iltamatanssit elävän musiikin tahdissa, keskiyön poloneesilla ulos klo 23.30 alkaen, Areenan pikkulava Päätöspäivä torstai 15.6. Klo 8–8.30 Aamuvoimistelu Kävelypässien johdolla, Katinkulta-areena Klo 8.30–9.30 Suomi 100-juhlan sound check Klo 10–11.30 Suomi 100 – työllä rakennettu -juhla: suurkuoro, kansantanssi, juhlapuhe: europarlamentaarikko Merja Kyllönen, Katinkulta-areena Klo 11.30–13.30 Ruokailu, Katinkullan 2. krs ja Sulkapallohalli Vuokatin kesäpäivien tarkennettu ohjelma paikkatietoineen ja karttoineen julkaistaan kesäpäivien käsiohjelmassa, joka jaetaan kaikille tapahtuman osallistujille. Kansan Arkisto on mukana kesäpäivillä esittelemässä toimintaansa ja ottamassa vastaan yhdistysten asiakirjoja ja muuta materiaalia arkistoon. Kuva Kansan Arkiston esittelypisteeltä Porin kulttuurija retkeilypäivillä 2015. Vuokatin kesäpäivien tilkkupeittohanke on ollut menestys yhdistyksissä talven aikana. Vuokattiin tuodut peitot kootaan yhteen ja asetetaan näytteille. Pelimanniorkesteri Rieväkylän poijat tahdittaa kansantanssipajan.
10 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Kotimaista kokoonpanotyötä! Hinta alk. 1990€ tai 74€/kk ? ei ajokorttia, ei rekisteröintiä! ? sähkökäyttöinen, hiljainen ? valtakunnallinen huoltopalvelu ? nopeus 12 tai 25 km/h www.SKANDLEIJONA.FI Ko k e i l e i l m a i s e ks i 1 p ä i v ä ä ! Soita 02 480 9060 (pvm) ALKU PERÄ INEN LEIJO NA! Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi • www.summassaari.? P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Syntymäpäiväruokailu 32 /hlö/4–14-v. –50 % Anna meidän hoitaa järjestelyt, niin päivänsankari ja juhlaväki voivat keskittyä juhlimiseen. Omassa kabinetissa valmiina kattaukset ja kynttilät. Alkuun kuohuviinilasilliset (12 cl, myös –holiton vaihtoehto). Ruokailu noutopöydästä sisältäen alkuruuat, pääruuat, leivät, levitteet ja raittiit ruokajuomat. Jälkiruuaksi täytekakkukahvit. Kevätloma 89 /hlö/2 vrk/2 hh Sis. aamiaiset, majoituksen, kylpylän ja kuntosalin käytön. Voimassa 4.6. asti. 1 hh lisä 50 /2 vrk. Syntymäpäiväruokailu 32 Syntymäpäiväruokailu 32 /hlö/4–14-v. –50 % Aika on juhlia … Eläkeläinen-lehden aikataulut NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (ma) Kesäkuu nro 4 pe 9.6. 26.6. Syyskuu nro 5 ma 28.8. 11.9. Lokakuu nro 6 ma 2.10. 16.10. Joulukuu nro 7 ma 20.11. 7.12. 09 276 360 fennokauppa.fi Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm.hintaisista tuotteista 2017 APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA Pyydä ilmainen postimyyntikuvasto ? Vuokatissa sijaitseva Angry Birds Activity Park -elämyspuisto tarjoaa Eläkeläiset ry:n kesäpäivien aikana vapaan sisäänpääsyn kaikille päivien osallistujille. Kaikki kävijät saavat myös vapaalipun, jonka voi myöhemmin käyttää missä tahansa Suomen Superpark-sisäaktiviteettipuistossa. Vuokatti Angry Birds Activity Park sijaitsee osoitteessa Lastaajantie 3 www.angrybirdsvuokatti.fi www.superpark.fi Kajaanin Matkailuoppaat ry tarjoaa Eläkeläiset ry:n kesäpäivien yhteyteen opastettuja bussija kävelykierroksia Kajaanissa ja Sotkamossa. Opastetulla kierroksella vieraat saavat kattavan kuvan paikkakunnan nykypäivästä ja historiasta. Yhdistyksessä on 22 opasta, joten useamman ryhmän yhtäaikainen kiertoajelu voidaan toteuttaa vaivattomasti. Lisätietoja kierroksista ja hinnoista: Ritva Kemppainen Kajaanin Matkailuoppaiden puheenjohtaja, puh. 044 500 4471, kemppainen.ritva@gmail.com kajaanin.matkailuoppaat@gmail.com “Novellikoukkutoiminnan ideana on kuunnella novellien luentaa ja tehdä samalla käsitöitä. Idea on parin viime vuoden aikana levinnyt kirjastoihin eri puolille Suomea.” ”Kainuussa ideasta on jalostettu Suomi 100 –juhlavuoden hanke, jonka tavoitteena on neuloa tai virkata itsenäisyyden juhlavuoden peitto kaikille Kainuun keskussairaalassa vuonna 2017 syntyville vauvoille ja kainuulaisvauvoille, jotka syntyvät jostain syystä muualla kuin Kaksissa. Kainuun Soten hallitus on kokouksessaan 30.3.16 päättänyt kustantaa hankkeen langat.” ”Peitto on sinivalkoinen kooltaan 50 cm x 70 cm. Lankaa yhteen peittoon on laskettu kuluvan n. 200 g. Lankana on Novita Ipana –lanka. Vyötteen mukaan sopiva puikkokoko on 3½. Peiton voi tehdä neulomalla tai virkkaamalla: malli on vapaa. Langat ja malleja saat kirjastosta. Ota mukaan 3½ virkkuukoukku tai puikot. Valmiita peittojakin on jo ihasteltavana ja niistä voi myös ottaa mallia. Valmiiseen peittoon ommellaan juhlavuoden merkki.” Raili Myllylä Kesäpäivien ”Novellikoukku” järjestetään tiistaina 13.6. Katinkullan Kennedy-kabinetissa. ”Novellikoukku”– virkkaa ja kuuntele Elämyspuisto tarjoaa vapaan sisäänpääsyn kesäpäiväläisille Kuva: Angry Birds Activity Park Kajaanin Matkailuoppaat ry järjestää tilauksesta opastettuja kierroksia Vuokatin kesäpäivien ilmoittautumisaika on päättynyt, mutta majoitusta voi kysellä Vuokatin alueen majoituskohteista suoraan. Majoitushaku osoitteessa www.vuokatti.fi Kesäpäivien osallistumisrannekkeita ja ruokalippuja voi tilata tapahtuman keskuspaikkana toimivasta Holiday Club Katinkullasta: hotellimyynti.katinkulta@holidayclub.fi Tietoa kesäpäivistä Eläkeläiset ry:n kotisivulla: www.elakelaiset.fi Vielä vailla paikkaa Vuokatissa?
12 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Kävelypässit ovat kävelleet yhteensä noin 3 000 kilometriä Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon -kampanjansa aikana. Kampanja alkoi 6. maaliskuuta Helsingin Senaatintorilta ja päättyy 13.kesäkuuta Eläkeläiset ry:n kesäpäivien avajaisiin Vuokatissa. Keskimäärin ryhmän kuusi jäsentä on kävellyt 500 kilometriä. Siten he olisivat Iisalmen yläpuolella, jos matkaa olisi taitettu yhtämittaista reittiä Helsingistä. Pässit ovat kuitenkin kävelleet kilometrinsä kotikonnuillaan. Siihen tulee muutos kesäpäivien alla, kun neljä jäsentä ryhmästä siirtyy kävelemään Kainuuseen, ensin viitostietä Kajaaniin ja sieltä Pohjavaaran kautta Vuokattiin Nuasjärven pohjoispuolisia teitä. Lähtö kampanjan viimeiselle viidelle päivälle on 9.6. noin 60 kilometriä Kajaanista etelään viitostiellä. – Kainuussa yhteisesti käveltäessä päivämatkat pitenevät keskimäärin 20 kilometriin. Yksi etapeista, maanantain 12.6. etappi, on noin 25 kilometriä pitkä, kertoo ryhmän reittivastaava Aarno Jalonen. – Ryhmä on kävellyt tähän mennessä reilusti enemmän kuin tavoite oli. Laskimme, että ryhmän jokaisen jäsenen olisi käveltävä 5,6 kilometriä joka päivä kampanjan ensimmäisinä 95 päivänä. Sillä saavuttaisimme Vuokatin juuri sadan päivän päästä. Nyt näyttää siltä, että meille kertyy ikään kuin ylimääräisiä kilometrejä. Suuri ansio siinä on ryhmä nestorilla Pertti Vuoriolla, joka on kerryttänyt pitkillä lenkeillään taivalluksen yhteistulosta yli 700 kilometrillä. Pässit ovat aprikoineet, mitä tehdä ”ylimääräisillä” kilometreillä, kun niitä ei oikein voi mutkallekaan vääntää. Ryhmässä on syntynyt ajatus kilometrien huutokaupasta Vuokatissa kesäpäivien yhteydessä. Ostajat saisivat todistuksen kävelyyn käytettyjen, mutta hyväkuntoisten kilometrien hankkimisesta. Kertyneillä rahoilla voitaisiin esimerkiksi kustantaa kuntoloma Kuntorannassa sellaiselle Eläkeläiset ry:n vanhimpaan ikäpolveen kuuluvalle jäsenelle, jolla ei ole siihen muuten mahdollisuutta. Mallitestaus Kajaanissa, iltamat Pohjavaarassa Kainuun osuutensa aikana kävelypässit järjestävät maanantaina 12.6. kello 12.00 tilaisuuden Kajaanin Kauppatorilla lähtölaukaukseksi parin päivän loppurynnistykselle. Tilaisuudessa muun muassa esitellään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Ikinä-testi, jota ryhmä on käyttänyt testatessaan Eläkeläiset ry:n jäsenten suorituskykyä. Tilaisuuteen kutsutaan muutamia Kajaanin uuden valtuuston ikäjäseniä näyttämään mallia testattavana olemisesta. Maanantain etapin päätepisteessä Pohjavaaran koululla on samana iltana kello 20.00 alkaen iltamat, johon on lupautunut esiintymään myös kajaanilainen näyttelijä Vesa Kaikkonen Konsta Pylkkäsenä. Iltamiin on vapaa pääsy kaikille Eläkeläiset ry:n kesäpäiville siihen mennessä saapuneille ja toki myös kaikille muille. Vuokatissa kävelypässien ryhmä osallistuu ohjelmaan muun muassa järjestämällä Ikinä-testin noin 50 ennakkovarauksen tehneelle. Varauslippuja saa kesäpäivätoimistosta keskiviikkoaamusta alkaen. Torstaiaamuna kävelypässit vetävät suosituksi tulleen lämmittelyjumppansa aamuvoimisteluna. PEKKA ISAKSSON Kävelypässit ovat osallistuneet myös muuhun liikuntaan. Pässijoukkueen jäsenet Heimo Liimatainen (vas.) ja Antti Honkonen (oik.) tiukassa petankkikisassa Tikkurilan Eläkeläisten liikuntatapahtumassa. Joukkue voitti pronssia. Kisassa oli mukana kaksi muutakin joukkuetta. Kesäpäivillä ryhmä testaa ja jumppauttaa Kävelypässit ovat patikoineet yhteensä 3 000 kilometriä ”Ryhmässä on syntynyt ajatus kilometrien huutokaupasta Vuokatissa kesäpäivien yhteydessä. ” Raision Seudun Eläkeläisistä on ainakin viisi hurjapäätä lähdössä Vuokatin kesäpäiville polkupyörillä. Matkaa Kainuun vaaramaisemiin kertyy 680 kilometriä. – Liikkeelle polkaistaan Raisiosta tiistaiaamuna 30.5. Ensimmäisen päivän etappi vie Loimaalle, kertoo raisiolaisten Team Pyäriäisten johtomiehenä toimiva Aarre Lehtonen. Raisiolaiset ovat jo etukäteen lähestyneet viestillä matkan varrella toimivia Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksiä. –Toivomme että yöpymispaikkakkunnillamme olevat yhdistykset auttaisivat meitä teltan ja muun yöpymisen suhteen. Eikä saunomistakaan ylenkatsota. Matkan varrella voi myös liittyä mukaan, vaikka päivän pyöräretkelle tai polkea kanssamme vaikka Vuokattiin saakka, Lehtonen vinkkaa. Ainakin Loimaan ja Lempäälän eläkeläisyhdistyksissä on pyöräilijöille jo järjestelty taukopaikkaa. Team Pyäriäisten mukana Raisiosta starttaa myös kuopiolainen pyöräilymies, Eläkeläiset ry:n kotisivun Pyörällä päästään -blogia kirjoittava Kari ”Tumi” Turunen. Matkan varrella Turunen erkanee raisiolaisten ryhmästä ja koukkaa Kuopion kautta, josta sitten polkee kuopiolais-siilinjärveläisen kolmikon kanssa perille Vuokattiin. – Mieliala reissun lähestyessä on erittäin hyvä ja kunto riittävä, vastaa ”Tumi” nauraen. – Puijon portaita on juostu, nyrkkeilijä Amin Asikaisen leirillä oltu ja pyörälenkkejä ajettu. Turunen myöntää, että kevään Raisiosta ja Kuopiosta pyöräillään Vuokattiin
Nro 3 toukokuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Toukokuun taukojumppa tarjoa taas helppoja liikkeitä. Liikkeet tuovat liikkuvuutta selkärankaan ja saavat veren kiertämään. Liikkeitä voi tehdä yhdessä yhdistysten kerhoissa. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Nautinnollista kevätliikuntaa! Leikkaa talteen, sarja jatkuu! 2. Kierrä vartaloa ja ”läpsäytä” käsiä puolelta toiselle niin että kädet koskettavat lantiota 4. Hölkkkää 1. Avaa rintakehä, jousta käsiä taakse, työnnä käsiä eteen, pyöristä selkä, tee liikettä monta kertaa 3. Taivuta ja koske POLVIA, VARPAITA, POLVIA ja ojenna käsiä eteen erittäin verkkainen eteneminen on epäilemättä ollut iso haaste monen eläkeläispyöräilijänkin valmistautumiselle. –Mutta kyllä se kesä sieltä vielä tulee, ja kesäpäivät nyt ainakin joka tapauksessa. TT Raision Team Pyäriäisten suunniteltu matkareitti aikatauluineen on seuraavanlainen: Lähtö 30.5. Raisio-Loimaa, 31.5. Loimaa-Lempäälä, 1.6. Lempäälä-Orivesi 2.6. Orivesi-Jämsä, 3.6. Jämsä-Muurame, 4.6. Muurame-Laukaa, 5.6. Laukaa-Istunmäki, 6.6. IstunmäkiTervo, 7.6. Tervo-Pielavesi, 8.6. Pielavesi-Iisalmi, 9.6. Iisalmi-Sukeva (Mainua), 10.6. Sukeva (Mainua)-Kajaani, 11.6. Kajaani-Sotkamo Aarre Lehtonen toivoo yhteydenottoja osoitteeseen: aarre.lehtonen@gmail.com tai puh. 0400-781446 Iin Eläkeläisten kuoro on harjoitellut ahkerasti paikallisella Järjestötalolla. Säestäjinä Marja-Liisa Halonen ja Arvo Viinamäki. Alueellisia yhteisharjoituksia on pidetty eri puolilla maata. Voimistelua harjoiteltiin isolla joukolla muun muassa Vantaan Hiekkaharjun Puistokulmassa. Kohti kesäpäiviä
14 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Erityisesti eläkeläiset ovat alkaneet viime vuosina kiinnostua yhteisöllisistä asumismuodoista, sillä monet asuvat yksin, ja työelämän päätyttyä he alkavat kaivata uutta yhteisöä ympärilleen. Yhteisöasuminen tarjoaa ikääntyville monia etuja ja on sekä taloudellisesti että sosiaalisesti järkevää. Sosiaalisuus ja yhteinen vastuunkanto antavat elämään uudenlaista merkitystä, mikä taas pitää yllä fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä hyvinvointia. Seuraa on helppo saada ja naapureilta pyytää apua, kun heidät tuntee. Eikä tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Yhteisöllisissä asuintaloissa asukkailla on yleensä normaalisti varustellut omat asunnot, mutta niiden lisäksi talossa on tavanomaista enemmän yhteisiä tiloja vapaa-ajan viettoa, harrastustoimintaa ja vaikkapa yhteisiä kahvihetkiä ja aterioitakin varten. Myös saunat ja pyykkituvat ovat yhteiskäytössä. Yhteisöllisyys on lähtökohtana tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Raskas byrokratia, raskaat kustannukset Ensimmäiset yhteisölliset asuintalot Helsingissä ovat asunto-osakeyhtiöitä ja asukkaiden yhteisesti rakennuttamia, mikä on vaatinut usein tontin ostamisesta lähtien raskasta byrokratiaa ja suunnittelutyötä. Eikä se ole ollut halpaa. Kaupunkien toivotaankin järjestävän tukea ja ohjausta lisääntyvään yhteisrakennuttamiseen. Vuonna 2006 valmistui Helsingissä ensimmäinen asukkaiden yhteisesti rakennuttama senioreiden asunto-osakeyhtiömuotoinen yhteisötalo Loppukiri. Talossa on 58 omistusasuntoa ja runsaasti yhteistiloja, jotka asukkaat hoitavat yhdessä. Omistusasuntopohjaisten yhteisöjen rinnalle on noussut myös asumisoikeusmuotoisia yhteisöllisiä koteja senioreille, kuten esimerkiksi Jaso-asunnot Jyväskylässä ja Omatoimi Saarijärvellä. Senioreiden asumisoikeusasunnot on tarkoitettu yli 55-vuotiaille, sillä heihin ei sovelleta varallisuusehtoa, vaikka lainalla olisi Asumisen rahoittamisja kehittämiskeskus Aran korkotuki. Asuntoihin haetaan normaalisti kaupungilta saadulla asumisoikeusnumerolla. Taloissa on paljon yhteisiä tiloja ja toimintaa, mutta osallistuminen niihin on vapaaehtoista. Asumisoikeusmaksun lisäksi asukkaat maksavat käyttövastikkeen ja hoitovastikkeen, jolla kustannetaan ulkopuolisten hoitamat isännöinti, talon ylläpito ja siivous. Lisäksi vastikkeessa on pieni osuus asukastoiminnasta, jota vetää tätä varten palkattu toiminnanohjaaja. Suomessa pääsee siis helpoimmin asumaan yhteisöön, jos on riittävästi varallisuutta. Mutta entä jos sitä ei ole? Kuinka varattomalla eläkeläisellä olisi mahdollista päästä nauttimaan yhteisöllisestä asumisesta? Koulutusta yhteisöasujille Sosiaalisen monimuotoisuudenkin kannalta olisi suotavaa, jos yhteisöissä olisi omistusasuntojen lisäksi vuokra-asuntoja, mutta niille pitäisi löytää taho, joka omistaa ja vuokraa niitä. Se voisi olla jokin yleishyödyllinen organisaatio tai kunta, joka ymmärtää yhteisöasumisen edut ikääntyvän väestön hyvinvoinnin näkökulmasta. Luopioisissa haluttiin tehdä vanhasta mielisairaalasta senioreiden yhteisöllinen asuintalo, jonka asunnot olisivat vuokra-asuntoja. Sitä varten oli perustettava osuuskunta, joka osti kunnalta rakennuksen yhdellä eurolla ja korjautti ja laajennutti sen yhteisölliseksi asuintaloksi. Nyt talo alkaa olla valmis, ja osuuskunta vuokraa asuntoja halukkaille. Varsin mittavaan muutosja laajennustyöhön osuuskunta ei kuitenkaan saanut Aran rahoitustukea. Orivedellä on suunniteltu ikäihmisten palvelujen kehittämishankkeen yhteydessä vuokratai monimuotoasumiseen perustuvaa asuinyhteisöä, jonka toteuttaisi Aunen ja Erkin koti –säätiö. Oriveden Aurum-projektin projektijohtajan Tiina Kuisman mukaan aloite yhteisöasumisen kehittämiseksi tuli senioreilta itseltään. ? Minulle se oli yllätys, koska en ollut varustautunut, että löytyy niin paljon intoa lähteä tutustumaan yhteisöllisen asumisen malleihin. Nyt Orivedellä tutkitaan, olisiko yhteisöstä mahdollisuus tehdä monimuotoinen, eli että siihen tulisi sekä asumisoikeus, omistusja mahdollisesti Aran tukemia vuokra-asuntoja. ? Haluaisimme tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä tarjota sellaisen talouden pohjarakenteen, jossa ei olisi kiinni varallisuudesta, pääseekö asumaan yhteisöön. Kuisman mukaan tuleville asukkaille tullaan järjestämään yhteisöllisen asumisen koulutus, jossa yhteisölle rakennetaan sosiaalista kestävyyttä ja opetellaan yhteistä päätöksentekoa. ? Ei yhteisö muodostu välttämättä siten, että avataan ovet ja sanotaan että tulkaa tänne, täällä on yhteisö. Projektin yhteiskehittämisen työryhmissä on mukana myös Oriveden kaupungin ja Tampere–Orivesi yhteistoiminta-alueen edustajia. Kuisma iloitsee, että Oriveden kaupunki on ymmärtänyt yhteisöllisen asumisen edut ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseksi. ? Ikäihmisille on voimauttavaa sekin, että saa itse osallistua tulevaisuuden suunnitteluun. Aran säännöt rajoittavat yhteistilojen rakentamista Aran apulaisjohtajan Markku Ahon mukaan Aran on mahdollista osallistua sellaisen yhteisöllisen asuintalon rakentamiseen, jossa kortteliin tai alueelle rakennetaan vierekkäin sekä omistusasuntoja että Aran tukemia vuokra-asuntoja. Pelkästään ikäihmisten normaaleista vuokra-asunnoista koostuvan yhteisötalon rakentaminen Aran rahoittamana ei kuitenkaan onnistu, koska näissä Ara soveltaa ”tiukkoja” normaaliasuntojen mitoituksia yhteiskäyttöön tuleville tiloille. ? Yhteiskäyttötilat eivät kuulu meidän perusasumisen rahoitukseen. Jos kokonaisuuteen kuuluu useampi talo, voidaan silloin varata niille yhteisesti pinta-alallisesti enemmän yhteistiloja. Näin voidaan saada laadukkaampia tiloja tehokkaammin laajemman joukon yhteiskäyttöön. Ympäristöministeriö on julkaissut Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2013 – 2017, joka on asettanut tavoitteeksi muun muassa kehittää ikääntyneiden asumisen yhteisöllisyyttä ja ikäystävällisiä asuinalueita. Tampereelle Tohlopin kaupunginosaan on suunnitteilla Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä, johon tulee nousemaan myös kunnallisia vuokrataloja Aran rahoituksella. Alueen suunnittelun lähtökohtana on yhteisöllisyys, mutta ainakaan Aran rahoittamien vuokratalojen asukkailta ei vaadita kiinnostusta yhteisöasumiseen, koska asukasvalintakriteereinä ovat asukkaiden tulot ja varallisuus. ? Jos asunnot on tarkoitettu Onko yhteisöasuminen varakkaiden etuoikeus? Yhteisöllinen asuminen poistaa yksinäisyyttä ja turvattomuutta, mutta köyhillä siihen ei ole varaa. Helsingissä on useita yhteisöllisiä taloja, muun muassa kuvan Malta-talo Jätkasaaressa. Kuva: Tuomas Talvila ”Ei yhteisö muodostu välttämättä siten, että avataan ovet ja sanotaan että tulkaa tänne, täällä on yhteisö. ” Oriveden Aurumin projektijohtaja Tiina Kuisma
Nro 3 toukokuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis T oteutin äskettäin pitkään suunnittelemani teon: tilasin Kansallisarkistosta kantakortin isäni vaiheista viime sotien aikana ja sen lisäksi vielä armeijan kantahenkilökuntaan kuuluvan ns. nimikirjan. Isäni oli nuoresta miehestä asti palvellut aliupseerina vakinaisessa armeijassa, tarkemmin ratsuväessä. Mutta missä hän oli sodan aikana? Häneltä ei voi kysyä eikä äidiltäkään, sillä molemmat ovat vuosikymmeniä sitten kuolleet. Isän ja äidin sukupolvesta ei ainuttakaan sukulaista ole enää elossa, ja vaikka olisikin, eivät varmaan olisi kertoneet. Sota-ajasta ei juuri puhuttu, isä ei puhunut ollenkaan. Vuosien mittaan meitä kolmea sisarta alkoi yhä enemmän askarruttaa isän sota, sen vaiheet. Se tiedettiin, että Talvisodassa isä oli rintamalla, sillä siitä oli muistona kansio erilaisia ansiomerkkejä ja -ristejä. Mutta missä hän oli jatkosodassa? Oliko hän rintamalla ollenkaan vai oliko hän vakinaisessa työpaikassaan Ypäjällä armeijan hevoshuoltokoulussa, jossa tietenkin myös tarvittiin miehiä? Miksi meille ei koskaan kerrottu? Siksikö, että olimme vielä alaikäisiä vanhempien kuollessa? Minua on aikuisena askarruttanut kaksossiskon ja minun ristiäiskuva. Synnyimme jatkosodan pahimpana nälkävuotena 1942. Raskaana olevat saivat ylimääräisiä korttiannoksia, mutta äiti odotti kaksosia. Siitä ei tiedetty ennen kuin synnytyksessä. Hänen täytyi olla pahasti aliravittu. Olimme pieniä ja surkeita kuin nyljetyt oravat, eikä meidän uskottu jäävän henkiin. Siitä huolimatta äidin laihoilla kasvoilla on ristiäiskuvassa huvittunut hymy. Mutta isä on pelästyneen näköinen, tukka sekaisin, suu avoinna ja silmissä kauhistunut katse. Jos sitä lapsena ihmetteli, kerrottiin kuin vitsinä, että isä kauhistui kun vauvoja on kaksi. Me kaksi rääpälettä olimme siis hänet pelästyttäneet. Mutta onko todellinen syy muualla? Kuuluiko isä niihin kymmenin tuhansiin sotilaisiin, joiden mieli murtui rintaman kauhuissa? Luin Ville Kivimäen tietoteoksen Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945 (WSOY 2013). Kirja on järkyttävä todistus sodan tuhovaikutuksista sotilaiden mielissä ja myös niistä usein raaoista ja säälimättömistä tavoista, joilla mieleltään järkkyneitä sotilaita kohdeltiin. Mielen murtuminen oli elinikäinen stigma, se saatettiin leimata heikkouden, pelkuruuden, jopa isänmaan petturuuden merkiksi, se oli häpeä. Opin senkin, mistä tulee sanonta, että mieleltään sairastunut on ”tärähtänyt”. Siitä, että potilas kirjaimellisesti oli tärähtänyt, ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan, ei muuta kuin tärisemään. Kuuluiko minun isäni ”tärähtäneisiin”, mursiko sota hänen mielensä? Historiaa ei pidä salata eikä kaunistella, ei oman perheen historiaakaan. Siksi lähetin Kansallisarkistoon pyynnön saada nuo dokumentit. Niiden saaminen kestää arkiston mukaan noin kaksi kuukautta. Odotus on pitkä, sillä palvelussa on ruuhkaa: isän vaiettu sota on alkanut kiinnostaa yhä useampia meitä sotilaitten lapsia ja lapsenlapsia. Kymmenet, ehkä sadat tuhannet minun ikäpolveni ihmiset ovat kokeneet saman kuin minäkin: kotona ei puhuttu. Se oli väärä strategia, joka vain lisäsi perheiden pahoinvointia ja siirsi isien traumat vielä lastenkin kannettavaksi. Monessa kodissa lapset olisivat paremmin ymmärtäneet vaikealuonteista isäänsä, jos olisivat tietäneet, mitä tämä oli joutunut sodassa kokemaan. Ovatpa kantakortin ja nimikirjan antamat tiedot mitä tahansa, uskon, että se hiljainen vaikeneva mies, isäni, jonka elämä päättyi 14 vuotta rauhanteon jälkeen itsemurhaan, tulee niiden kautta minulle tutummaksi ja rakkaammaksi kuin eläessään oli. Sodan pitkät jäljet esimerkiksi tietylle ikäluokalle, ei sinne voida ottaa esimerkiksi vain tietyn ajatussuunnan omaavia ihmisiä, mutta voihan hakijoille toki kertoa, että täällä pyritään yhteisöllisyyteen, Aho sanoo. Käräjätörmän asuintalot tulevat olemaan tavallisia vuokrataloja, joihin ei yhteistiloiksi varata muuta kuin yhteissauna, pesutupa ja kerhohuone. Yhteisöllisyyttä haetaan Ahon mukaan alueen kokonaissuunnittelulla. ? Suunnittelussa tehdään sellaisia ratkaisuja, että ihmisiä saatetaan helpommin yhteen. Esimerkiksi pihat ja kävelytiet suunnitellaan siten, että ihmiset kohtaavat luonnollisella tavalla toisensa kulkureiteillään. Varsinaista yhteisöllistä asumista ei siis Aran rahoittamissa vuokrataloissa voida toistaiseksi toteuttaa, eikä Ahon mukaan muutoksia tilanteeseen ole lähiaikoina luvassa, sillä ne vaatisivat säädösja lakimuutoksia. IITA KETTUNEN www.arabianranta.fi/ taloyhtion_sivu/viewgroup/62/ www.jasoasunnot.com www.omatoimi.fi www.aunenjaerkinkoti.fi www.pollokartano.fi Utajärven Eläkeläiset mietti viime syksynä budjettia tehdessään, että olisihan se mukava lähteä, Vuokatin kesäpäiville, tuetuille lomille ja vaikka minne, mutta kun ei ole rahaa. Siinä kokousta pidettäessä rohkeni yksi jäsen nostaa käden ylös pyytääkseen puheenvuoroa. Hän sai puheenvuoron, ja esitti, että tehdään lato. Puheenjohtajana innostuin ja olin kopauttaa nuijaa pöytään merkiksi, että hyväksytään. Salissa ennätti tulla kova porina, että mistä puut siihen latoon. Alkoi kova suunnittelu. Siihen päädyttiin, että jokainen metsänomistaja antaa muutaman rungon rakennustarvikkeiksi. Ja jos ei ole metsää mistä niitä puita voisi kaataa, pihapiirin puutkin käyvät. Siitä se sitten lähti. Runkoja kaadettiin metsistä ja pihoista ja kuljetettiin rakennuspaikalle. Kevätilmojen myötä päästiin parkkaamaan. Miehet parkkasivat ja naiset valmistelivat ruokaa. Kotinsa ja pihapiirin tähän projektiin antoivat Lauri ja Kaisa. Näin meillä meni vajaa viikko. Nyt on vain mukavat muistot näistä yhteisistä päivistä ja lato valmiina. Projektilla oli myös hyvin sosiaalinen merkitys. Ladon markkinointi on aloitettu ja toivottavasti nähdään Vuokatissa. Kaisu Rämet puheenjohtaja Utajärven Eläkeläiset Latotalkoilla Utajärveltä Vuokattiin Ladon rakennusta Utajärvellä. Eläkeläiset ry:n kotisivut tutussa www.elakelaiset.fi -osoitteessa ovat saaneet uuden ilmeen ja osittain uuden rakenteenkin. Tervetuloa mukaan sivuille! Tärkeimpiä uudistuksia on se, että sivut nyt mukautuvat automaattisesti käyttäjän näytön koon mukaan. Sivuja voi näin ollen entistä huomattavasti paremmin tutkia ja lukea ”perinteisen” tietokoneen lisäksi myös tabletin ja älypuhelimen ruudulta. Eläkeläiset ry haluaa jatkuvasti kehittää kotisivujen sisältöä ja ulkoasua. Jäsenten ja muiden sivujen käyttäjien palaute on tässä työssämme ensiarvoisen tärkeää. Kommentoitavaa, kysyttävää, ideoita? Ottakaa yhteyttä: tuomas.talvila@elakelaiset.fi puh. 050 570 9716 Eläkeläiset ry:n kotisivujen ilme uudistui www.elakelaiset.fi
16 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry kannusti vaalien alla kaikkia jäseniään vaikuttamaan kuntavaaleissa. Järjestön tavoitteeksi on linjattu viihtyisä asuinja palvelukunta erityisesti eläkeläisväestölle. Turvallisen ja arvokkaan elämisen edellytyksistä on huolehdittava, järjestö korostaa. Suuri joukko Eläkeläiset ry:n jäseniä eri puolilla maata tuli myös valituksi kuntiensa valtuustoihin. Eläkeläinen-lehden numerossa 2 julkaistiin niiden ehdolla olleiden Eläkeläiset ry:n jäsenten nimet, jotka yhdistykset olivat lehdelle toimittaneet. Näistä ehdokkaista läpimenneet julkaistaan seuraavassa listassa aluejärjestöittäin ja kunnittain. (Läpimenneiden nimet ovat kunnittain aakkosjärjestyksessä.) Eläkeläiset ry onnittelee kaikkia uusia valtuutettuja. Jokilaaksot Ii: Aini Autio (Vas.), Pertti Huovinen (Vas.), Hilkka Kalliorinne (Vas.) Oulu: Risto Kalliorinne (Vas.), Martti Korhonen (Vas.), Mikko Viitanen (Vas.), Kalervo Ukkola (Vas.) Pudasjärvi: Paavo Tihinen (Vas.) Pyhäjärvi: Martti Savolainen (Vas.) Raahe: Vesa Flink (Vas.), Katja Hänninen (Vas.), Viljo Lehmusketo (Vas.), Asser Siuvatti (Vas.) Kaakkois-Suomi Kouvola: Jorma Liukkonen (Vas.) Imatra: Timo Mykrä (Vas.) Kainuu Kajaani: Vesa Kaikkonen (Vas.), Miikka Kortelainen (Vas.), Antero Kyllönen (Vas.), Ritva Mikkonen (Vas.), Raili Myllylä (Vas.), Aki Räisänen (Vas.) Suomussalmi: Marja-Liisa Holappa (Vas.), Veijo Holappa (Vas.), Terttu Huttu-Juntunen (Vas.), Merja Kyllönen (Vas.), Martti Seppänen (Vas.) Vaala: Tapio Huotari (Vas.), Kalle Moilanen (PS) Puolanka: Aarre Väisänen (Vas.), Anna-Maija Sutinen (Vas.) Keski-Suomi Hankasalmi: Marja-Leena Kytölä (Vas.) Laukaa: Viljo Kumpulainen (Vas.) Lappi Kemi: Pertti Henttinen (Vas.), Matti Kettunen (Vas.), Aaro Tiilikainen (Vas.), Aili Virtala (Vas.) Kolari: Voitto Vaattovaara (Vas.) Salla: Lauri Ainasto (Vas.), Raija Kiiskinen (Vas.), Veikko Lehikoinen (Vas.) Sodankylä: Kauko Nurmela (Vas.) Tervola: Pertti Keränen (Vas.), Raimo Puikko (Vas.) Pirkanmaa Akaa: Matti Humaloja (Vas.) Hämeenkyrö: Jussi Niinenmaa (Vas.), Vilho Ponkiniemi (Vas.) Nokia: Matti Haapala (Vas.), Seppo Kallio (Vas.), Ilkka Kotiranta (Vas.), Anneli Lehtonen (Vas.), Orivesi: Reijo Kahelin (Vas.) Sastamala : Leena Saarela (Vas.) Tampere: Ulla-Leena Alppi (Vas.) Valkeakoski: Reijo Heinonen (Valkeakosken Sitoutumattomat yhteislista), Esko Laakso (Vas.) Pohjanmaa Kokkola: Seppo Tastula (Vas.) Laihia: Raimo O. Kinnari (Vas.) Pohjois-Karjala Joensuu: Petteri Tahvanainen (Vas.) Satakunta Nakkila: Terttu Viinamäki (Vas.) Pori: Veijo Puhjo (Vas.) Savo Iisalmi: Seppo Knuutinen (Vas.), Iivo Polvi (Vas.), Kirsti Puurunen (Vas.) Kuopio: Markku Söderström (Vas.), Erkki Virtanen (Vas.) Siilinjärvi: Pauli Berg (Vas.), Raija Hassinen (Vas.) Varkaus: Raija Puumalainen (Vas.), Matti Semi (Vas.) Uusimaa Espoo: Kari Uotila (Vas.) Järvenpää: Ossi Kaminen (Vas.) Karkkila: Eino Hellsten (Vas.), Timo Lehto (Vas.), Harri Lindfors (SDP), Maritta Salo (Vas.) Kerava: Maila Hölttä (Vas.), Markku Liimatainen (SDP) Raasepori: Harry Yltävä (Vas.) Kaikki kuntavaalien tulostiedot löytyvät www.vaalit.fi -sivustolla ”Hallituksen sote-suunnitelmat merkitsevät palveluiden huonontumista, kansalaisilta perittävien maksujen korotuksia ja eriarvoisuuden lisääntymistä. Siksi me vaadimme ehdotetun muotoisen soten valmistelun keskeyttämistä. Valmistelu on aloitettava uudelta pohjalta asiantuntijoita kuunnellen. Keskeisiä periaatteita valmistelussa ovat rahoituksen ja henkilökunnan huomattava lisäys perusterveydenhoitoon (terveyskeskuksiin) terveyskeskusmaksujen poistaminen ja muidenkin maksujenkohtuullistaminen palveluiden järjestäminen pääosin kuntien ja muiden julkisten yhteisöjen toimesta erityispalveluita tuottavien maakuntien itsenäisyyden takaaminen. Maakunnat eivät saa olla riippuvaisia valtion rahoituksesta, vaan niillä on oltava itsenäinen verotusoikeus. Maakuntien valtuustoilla ja muilla luottamushenkilöistä muodostuvilla elimillä on oltava todellista vaikutusvaltaa.” Kemin Eläkeläiset ry:n johtokunta 15.3. ”Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestö ry:n kevätkokouksen 20.3. mielestä sote-uudistus on tarpeellinen ja turvaa yhdenvertaiset sote-palvelut kaikille Suomen kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Nyt tehty sote-valinnanvapauslakiehdotus on kuitenkin keskeneräinen ja se suosii suuria sosiaalija terveydenhuoltoalan toimijoita. Suomen itsenäisyyden ajan suurinta kuntaja sote-järjestelmän uudistusta ei ole järkevä toteuttaa nyt esitetyssä muodossa. Lisäksi uudistuksen aikataulua tulee pidentää ja vaiheistaa alueellisesti. Uudenmaan maakunta, jossa on 1,6 miljoonaa asukasta ja pääkaupunkiseudun erillisratkaisu, on erityisen haasteellinen uudistuksen toteuttamiselle. Uudistukseen sisältyvien valtavien riskien takia tarvitaan perusteellista harkintaa ja lisää aikaa valmistelulle.” ”Sote-uudistuksella maamme valtaapitävät poistavat viimeisetkin hyvinvointivaltion rippeet”, lausutaan Raahen Eläkeläisten kevätkokouksen julkilausumassa. ”Siirrymme kilpailuvaltioon ja -kuntiin, missä asukkaat, asiakkaat, palvelut ja työntekijät ovat jatkuvan kilpailun vallassa. Sote merkitsee satojen tuhansien pienipalkkaisten naisten pysyvien työsuhteiden poistamista. Edessä on jatkuvat YTneuvottelut. Suurin osa sosiaalija terveydenhuollon työntekijöistä on pienipalkkaisia perheenäitejä.” Epävarmuus siirtyy myös perheiden lasten elämään, kannanotossa todetaan. Palvelujen kilpailuttamisesta on kokemusta mm. vammaisten asumispaikkojen vaihtamisena. Sama on edessä vanhusten asumisessa, kannanotossa todetaan. ”Aikoinaan haaveiltiin ns. kumppanuudesta, missä yhdistämällä kuntien, yritysten, järjestöjen ja perheiden vahvuudet pidettiin selvänä, että se tarkoittaa hyvinvoinnin tuottajien yhteisöä, jota ohjaavat demokraattiset instituutiot. Toisin kuitenkin kävi, kilpailutus jyräsi kaikki pienet Raahen yksityiset palveluyksiköt, jotka on ostanut suuri palvelutuottaja.” ”Kilpailuvaltio keskittää asukkaat muutamaan suureen keskukseen. Vaalipuheista huolimatta nykymallilla maaseuduille ei jää elinvoimaa.” ”Kilpailuttaminen on jo rapistuttanut yhteisvastuun, eli solidaarisuuden, kun nykyinen päättäjä sukupolvi leimaa eläkkeellä olevat työläisetkin suurtuloisiksi, vaikka heidän ostovoimansa on vuosien kuluessa laskenut huimasti”, toteaa Raahen Eläkeläisten kevätkokous. Kannanottoja Eläkeläiset ry:n jäsenillä menestystä kuntavaaleissa Kemin Eläkeläiset: Sote kokonaan uusiksi Uudenmaan Aluejärjestö: sote uuteen valmisteluun Raahen eläkeläiset: Sote-uudistus tuo epävarmuuden Tämänhetkisiin sote-uudistuksen suunnitelmiin liittyvät valinnanvapausja kilpailutusperiaatteet huolestuttavat eläkeläisyhdistyksiä. Kilpailuttamisen kritiikki oli esillä jo vuoden 2013 Oulun kesäpäivien Rotestikulkueessa, josta kuvamme.
Nro 3 toukokuu 2017 – 17 ELÄKELÄINEN Valokuvaaja Martti Lintunen haastaa eläkeläisiä kuvaamaan oman elämänsä arkea, sen todellisuutta ja niukkuuttakin. – Se on se kaikkein tärkein asia jota kannattaa dokumentoida, Lintunen kannustaa. – Sellaisille arjen kuville kannattaisi järjestää keräys ja oma kilpailunsa. Jokainen harrastajakuvaaja tietää, että kuvia tule enimmäkseen näppäiltyä juhlahetkistä, matkoilta ja muista poikkeuksellisista tilanteista. Sitä tavallista arjen elämää iloineen ja murheineen tule ikuistettua kovin harvoin. – Tämähän on pitkä perinne. Arkea ei osata arvostaa, juhlia ja merkkihenkilöitä sen sijaan kuvataan. Martti Lintunen sanoo – Haaste eläkeläiskuvaajille onkin tämä: kuvatkaa arjen elämää. Martti Lintunen (s. 1945) on palkittu valokuvaaja, valokuvauksen opettaja, kirjailija ja toimittaja. Hän on toiminut lehtikuvaajana yli 50 vuotta, reissannut kuvausmatkoilla ympäri maailmaa. Martti Lintunen on neljännen polven valokuvaaja. Hänen isänsä, valokuvaaja Yrjö Lintusen syntymästä tuli tämän vuoden helmikuussa kuluneeksi sata vuotta, ja Yrjö Lintusen mukaan on nimetty myös loppusuoralla oleva Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailu, jonka tuomaristoon Martti Lintunen puolestaan kuuluu. Tuomariston muut jäsenet ovat Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Eläkeläiset ry:n kuvakilpailun tasoa Martti Lintunen pitää erittäin hyvänä. – Olin myönteisesti yllättynyt tasosta. Selkeästi teillä on riveissänne innostuneita ja oivaltavia kuvaajia. Kuvakilpailumme viisi finalistia esitellään tämän lehden seuraavalla aukeamalla. Näkeminen kiinnostaa, tekniikka ei Martti Lintunen on useissa kirjoissaan käsitellyt näkemisen ja valokuvan merkitystä ja asemaa yhteiskunnassa. – Valokuva on aina valintojen tulos. Objektiivista valokuvaa ei ole olemassakaan, vaikka kamerassa on objektiivi , Lintunen korostaa. – Yhtään valokuvateknistä kirjaa en ole tehnyt. Enkä ole siitä kiinnostunutkaan. – Jos ottaa autopuolelta vertauksen, niin olen autokoulun opettaja, en mekaanikko. Omista kameroistaan Lintunen kertoo aina teipanneensa tarpeettomat nappulat ja vivut (”turhat ominaisuudet”) piiloon. – Kamera on aivojen ja näkemisen jatke. Laitteena se on vain musta laatikko jossa on reikä. Jokainen matka muuttaa ihmistä Martti Lintunen on kiertänyt maailmaa lehtikuvaajana vuosikymmenet, joko yksin tai kirjoittavan toimittajan työparina. Hän on kuvannut paljon esimerkiksi kehitysyhteistyötä, sisällissotia, luonnonmullistuksia ja inhimillisiä katastrofeja, kirjoittanut lastenkirjoja, matkakirjoja, purjehduskirjoja, näkemisen oppaita, käsikirjoittanut tv-sarjan ja niin edelleen. Lintusen seurassa ei aika käy pitkäksi. Tarinoita maailman matkoilta riittää, niissä huumori ja vakavat aiheet vuorottelevat. – Kun reissaa niin oppii tuntemaan kotimaansa paremmin. Miltään matkalta et tule samanlaisena takaisin. Se on muuttanut sinua, ja huonompaan suuntaan tai parempaan suuntaan. Se on tehnyt sinusta joko entistä ahdasmielisemmän tai avarakatseisemman. Voin vain toivoa että minusta hieman paremman ja avarakatseisemman. – En ole koskaan kuvitellut että voisin muuttaa maailmaa, mutta ehkä voisin muuttaa muutaman ihmisen ajattelua. Ilmastonmuutos on valtava uhka Maailman ja ihmiskunnan tilasta Lintunen on huolissaan. Ilmastonmuutos on valtava uhkatekijä, jonka merkityksen liian harva hänen mukaansa edelleenkään tiedostaa ja tunnustaa. – Ja suurvaltojen johtajat tekevät parhaansa vain kiihdyttääkseen tuhoisaa muutosta. – On totta että ihminen on se nisäkäslaji jolla on mahdollisuus tuhota itsensä. Työssään sotien, onnettomuuksien, köyhyyden ja sairauksien kuvaajana Martti Lintunen on nähnyt paljon raakuuksia ja kurjuutta. Kuinka hän on jaksanut työssään? – Kamera tekee sivulliseksi. Et voi olla sataprosenttisesti mukana ja kuvata samalla. Voit olla osittain läsnä, mutta et koskaan kokonaan. Se on asia, joka on pakko hyväksyä, jos haluaa noita juttuja tehdä. Vaadi mahdottomia Martti Lintunen asuu vaimonsa kanssa Helsingin Arabianrannassa. Hän on nähnyt ison osan maailmaa ja on edelleen valmis matkustamaan. Mutta muuttamista pois Suomesta valokuvaaja ei ole koskaan harkinnut. – Olen kyllä sanonut, että jos minut ajettaisiin täältä pois, valitsisin asuinpaikaksi Uuden Seelannin. Ilmastollisten syiden lisäksi perusteena on se, että Uusi-Seelanti on kirjava kulttuurinen mosaiikki hyvällä tavalla. Martti Lintusella on kaksikin mottoa. – Ensimmäinen kuuluu: ”Vaadi mahdottomia”. Toinen on lainattu Pablo Picassolta: ”Hyvä maku on luovuuden vihollinen”. TUOMAS TALVILA Kuvatkaa oman elämänne arkea Martti Lintusen haaste eläkeläisvalokuvaajille: Martti Lintunen on kiertänyt maailmaa lehtikuvaajana vuosikymmenet. – Jokainen matka muuttaa sinua johonkin suuntaan, hän sanoo. Kuva: Tuomas Talvila
18 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Tässä ovat valokuvakilpailun viisi finalistia, palkintojärjestys paljastetaan Vuokatissa Eläkeläiset ry:n järjestämään valokuvaaja Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailuun “Elämä 100-vuotiaassa Suomessa” saapui määräaikaan 31.12. 2016 mennessä yhteensä 46 kuvaa 19:ltä eri kuvaajalta. Kilpailun tasoa tuomaristo luonnehti erittäin korkeaksi. Kilpailun tuomaristo on valinnut kärkisijoille viisi kuvaa, joiden lopullinen järjestys (Sijat 1-3 ja kaksi kunniamainintaa) julkistetaan Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Vuokatissa 14.6. Eläkeläinen lehti esittelee tällä aukeamalla kärkisijoille yltäneet viisi kuvaa, satunnaisessa järjestyksessä. Kaikki kilpailukuvat ovat nähtävinä dianäyttelyssä EläKuva: ”Aika vaatii joukkovoimaa!” Kuvaajan nimimerkki: ”Näppäilijä” Kuvan nimi: “Vuosisatojen ohitus” Kuvaajan nimimerkki : “oomee” Kuva: “Muistoja mummolan ullakkokamarista” Kuvaajan nimimerkki: “Lumikellot” Kuva: “Yhteinen tanssi “ Kuvaajan nimimerkki: “Leni”
Nro 3 toukokuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN Tässä ovat valokuvakilpailun viisi finalistia, palkintojärjestys paljastetaan Vuokatissa keläiset ry:n kesäpäivillä. Elämä 100-vuotiaassa Suomessa -valokuvanäyttelyn avaus on Vuokatissa HolidayClub Katinkullassa keskivikkona 14.6. klo 9. Kilpailun tuomariston muodostivat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita. Kuvan nimi: “Vuosisatojen ohitus” Kuvaajan nimimerkki : “oomee” Kuva: “Yhteinen tanssi “ Kuvaajan nimimerkki: “Leni” Kuvan nimi: “Ystävykset poika ja poni “ Kuvaajan nimimerkki: “TyHeKo 38”
20 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Runopysäkki K evättä, kuntoilua, sotalapsimuisto ja runon synty. Siinä tämänkertaisen runopysäkin ainekset. Kevät on innoittanut niin Lea Niemistä kuin Sirkka Kuikkaakin. Niemisen Malttamaton -runossa kuvataan kevään odotusta. (Tänä keväänähän odotusta onkin kestänyt tavanomaista pidempään.) Säkeet ”kuin vähän jo/vihertäisi” kertovat hyvin siitä, että kevään tuloon liittyy paljon innokasta tulkintaa, vaikka juuri mitään merkkejä ei vielä olisi näkyvissä. Malttamaton -runo on varsin suomalainen kevätruno. Kun talvi on pitkä, ansaittua kevättä kaivataan ja odotetaan kiihkeästi. Muille kuin suomalaisille on eksoottista, että jo helmikuussa päivien pidentyessä alamme puhua, että on ”kevättä ilmassa”. Sirkka Kuikan Kevät -runo henkii pakahtunutta tunnetta. Runon tyyli muistuttaa hieman Tulenkantajien hurmiota. Itselleni tuli erityisesti mieleen Katri Valan runous voimakkaine tunneaistimuksineen. Kevät -runo on kaikkineen viehättävä, mutta sen loppu on suorastaan ihastuttava. Kevät personoidaan, kevät on rakastettu, jonka kanssa mennään yhdessä puron varteen. Kuikka käyttää rohkeasti huudahduksia ja huutomerkkejä, tämän nimenomaisen runon tunnelmaan ne sopivat erinomaisesti. Sekä Lea Niemisen että Sirkka Kuikan kevätrunot ovat omaäänisiä. Ne eivät tyydy toistamaan kliseitä keväästä, vaan lähestyvät aihetta raikkaasti. Käyttörunous Inkeri Nuutisen runo Kuntoillen on hyvä esimerkki käyttölyriikasta. Runo on kuvaus naisporukan onnistuneesta kuntoutusreissusta. Yhteishenki, hyvä tunnelma ja positiivinen kokemus välittyvät. Kuntoillen edustaa käyttölyriikkaa puhtaimmillaan. Käyttörunoutta löydämme usein onnittelukortista, vieraskirjan tervehdyksestä, kronikoista. Jos mietimme lyriikan perinnettä, aiemmin kaikki runous oli käyttörunoutta, tiettyyn tarkoitukseen kirjoitettua. Nuutisen runo on tietyllä tavalla yksityinen; kuntoutusreissulaisiin viitataan etunimillä, aika ja paikka mainitaan päiväkirjamaisen tarkasti ja lopuksi tuodaan näyttämölle säkeiden kirjuri, joka ”piirsi rivit muistoksenne”. Silti runossa on myös yleinen taso. Varmasti moni vastaavan retken tehnyt tunnistaa kokemuksen. Nuutisella on monia hauskoja säkeitä: ”Jollekulle tiukkaa tekee ristiinveto/Anneli on siinä aika peto” tai ” Vesieläviksi melkein tultiin siellä/veden painovoima vähän menon tiellä”. Paikka, aika ja runon synty Oiva Björkbackan runo Mistä runot syntyvät liittyy vahvaan perinteeseen. On olemassa lukuisia runoja, jotka käsittelevät runon syntyä – olen niitä tainnut joskus tällä palstalla esitelläkin. Björkbackan persoonallinen runo tuo tähän hyvän lisän. Runo alkaa ylevässä tyylirekisterissä, joka sitten hauskasti muuttuu kakkossäkeistössä: ”Ja mitä vielä…/moni riimittelee runojaan/vain piruuttaan – pöytälaatikkoon./Kelle näitä näyttäisi, /kuka niitä lukea viitsisi.” Vaikka runossa on ilkikurisuutta, on siinä myös vakavuutta. Björkbacka kuvaa hienosti sitä, miten kirjoittamalla tavoitamme aina vain likiarvon (---vain kalpean jäljen,/neutronien törmäyksestä/ hiukkaskiihdyttimessä”). Kakkossäkeistön ironisen naurun jälkeen vakavoidutaan ja keskitytään runoilun merkityksellisyyteen. Mainio runoltaja-sana ansaitsee erityishuomion. Sotalapsikokemus yhdistää lähes 80 000 suomalaista, ja välillisesti sillä on ollut vaikutuksensa seuraaviinkin sukupolviin. On hienoa, että siitä siis myös kirjoitetaan ja että aihetta käsitellään runonkin keinoin. Veikko Meriläinen kirjoittaa saatteessaan käyneensä ”toisten kohtalotoverien kanssa nostalgisella matkalla”. Paluumatkalla bussissa syntyi runoja aiheesta. Meriläisen runo Menneisyys vieraalla maalla on koskettava yksinkertaisuudessaan ja eleettömyydessään. Toisto lisää vaikuttavuutta: jokainen säkeistö päättyy samaan säkeeseen ”vieraalla maalla”. ”Oli tuttua vielä talo ja mäki/ sen päältä jälleen lapsuuden näki” – hienosti ilmaistu. Paikat ja maisemat kuljettavat meidät ajassa toisaalle. Runossa nähdään mäen päältä lapsuuteen. Menneisyys vieraalla maalla on eheyttävä, kaunis ja lohdullinen runo. Yhdessä runojen äärellä Viime keväänä kannustin hakeutumaan runolukupiireihin tai perustamaan sellaisen. Samaa suosittelen edelleenkin! Olen nyt muutaman lukukauden ajan vetänyt runonlukupiiriä, jossa joka kerraksi luetaan kaksi runoteosta. Skaala on ollut erittäin laaja. Kevään viimeiselle kokoontumiskerralle luimme paitsi ensimmäisen suomenkielisen naislyyrikon Isa Aspin Kohise villi aalto -teoksen myös räppäri Paperi T:n Post Alfa -kokoelman. Nuorimman ja vanhimman ryhmäläisen ikäero lähentelee viittäkymmentä vuotta, ja keskustelut ovat aivan mahtavia. Keväällä käsittelimme myös Timo Harjun teosta Kastelimme heitä runsaasti kahvilla eikä meistä kukaan tainnut selvitä sessiosta kuivin silmin. Vuonna 2009 ilmestynyt vanhainkotiteemaan liittyvä teos on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ryhmässämme sattui olemaan pari työuransa vanhustyössä tehnyttä, ja heitä kyseinen teos liikutti valtavasti. Harjun hieno teos linkittyy teemallisesti myös Maila Pylkkösen roolirunoihin, jotka Pylkkönen julkaisi kuusikymmenluvun Mistä runot syntyvät Sanovat, että runot syntyvät tunteenpalosta, luonnon pakahduttavasta kauneudesta, ikirakkaudesta, joka mielen täyttää. Ja mitä vielä… moni riimittelee runojaan vain piruuttaan – pöytälaatikkoon. Kelle näitä näyttäisi, kuka niitä lukea viitsisi. Koiruuttani annan mielikuvilleni vallan, ajatusten lentää sinne tänne. Kynä ehtii piirtää vain kalpean jäljen, neutronien törmäyksestä hiukkaskiihdyttimessä . Runoltajan tie tuskien taival vaiko riemukas retki unelmien, haaveiden maailmaan, tunteiden kuohuntaa, elämän monenkirjavaa kudontaa. Sinä päätät, sinä valitset oman tiesi suunnan. Päämäärä häämöittää sumussa. Oiva Björkbacka, Helsinki Kevät Voi ihana kevät! Sinä lumoat minut jälleen, kun huntusi laskeutuu ylle koko tienoon. Kirkkaat aamusi lempeän yön jälkeen avaavat silmäni, kuin uuteen maailmaan. Olen uudesti syntynyt ja haluan elää jälleen. Halaan ja suutelen sinua, kuin pitkän kaipauksen jälkeen kohtaisin rakkaimpani. Tule; mennään yhdessä puron varteen! Sirkka Kuikka, Kuopio Malttamaton Joko nyt, saa veneen vesille laiturin kesäsaunan lämpöiseksi linnut jo lirkuttelee kuin vähän jo vihertäisi sydän ihan innostuu lyömään kevään tahtiin. Lea Nieminen, Inkeroinen Kuntoillen Yhdeksäs huhtikuuta kohti Vuorelaa kymmenkunta naista matkustaa, kuntoukseen ensin, tanssi-ilta alkaa ei revi kättä, ei särje jalkaa. Samalla kun aaltopituudella ollaan, ei turhaan saivarrella. On kuntoillessa yllä hyvä henki ei kukaan ole isäntä, ei renki. Jalat ylös, koukkuun, alas laske hiljaa tytöt opastavat Salmea ja Liljaa Eeva-Liisa, Jenny, Terttu sekä Aino onko suorassa nyt selkä, entä paino. Jollekulle tiukkaa tekee ristiinveto Anneli on siinä aika peto. Eeva ykkönen ja Savonlinnan Elli mukana kuntoilussa kelli. Siellä ihan bodaajien malliin kun Kela maksaa kuntoutuksen kalliin. Itseäni vähän syyttää omatunto, ei huippulukemiin kun noussut kunto. Vesieläviksi melkein tultiin siellä veden painovoima vähän menon tiellä. Nämä rivit muistoksenne piirsi Inka ei kai suuremmin lie tehnyt tinkaa, vaikkon aeto savolaenen vasenkätinen ja naenaen. Inkeri Nuutinen, Talluskylä ”Kirkkaat aamusi lempeän yön jälkeen”
Nro 3 toukokuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi ”Viime keväänä kannustin hakeutumaan runolukupiireihin tai perustamaan sellaisen. Samaa suosittelen edelleenkin!” taitteessa. Teoksessa Arvo – vanhaäiti puhuu runonsa on vaikuttavia runoja vanhainkotitai laitostunnelmista niin ikään. Niinpä toistan viimekeväisen suositukseni: hankkiutukaa runopiiriin tai perustakaa sellainen. Kun seuraava lehti ilmestyy, onkin jo keskikesä. Havaintojen terästäminen, keskittyminen ja pysähtyminen lisäävät läsnäolon tunnetta. Runojen kirjoittaminen ja lukeminen kehittävät kaikkia edellä mainittuja taitoja. Hetkessä läsnäollen kevään ja kesänkin huomaa, eivätkä ne vain kiidä ohi. Runopostin toivossa, Menneisyys vieraalla maalla Jälkeen monen, monen hetken yhdessä taas teimme retken uudistaen suuren kokemuksen vieraalla maalla. Oli tuttua vielä talo ja mäki sen päältä jälleen lapsuuden näki, vaikka jo ventoa talossa väki vieraalla maalla. Lähdön ja tulon, taas eron hetken, itkun ja naurun tämänkin retken koimme kuin sielun puhdistuksen vieraalla maalla. Veikko Meriläinen, Oulu Miksi Suomessa on niin ilotonta? Pärjäisimmekö paremmin, jos yksitotisen ja yksioikoisen suomalaisuuden sijaan omakuvamme muuttuisi vähemmän vakavaksi? Onko karnevaalissa ja huumorissa aineksia moniäänisyyteen ja arjen kestävyyteen? Näitä ja monia muita kysymyksiä pohtii toimittaja Juha Drufva suomalaisuuden ihanteita ruotivassa kirjassaan. Kuten uutuuskirjan otsikkokokin kertoo, taustatekstinä Suomenhevosen ilonpidolle toimii Topeliuksen Maamme-kirja (1975). Maamme-kirjahan on ollut varsin vaikutusvaltainen Suomen maabrändin rakentaja. Sen avulla on yksi jo toinenkin sukupolvi kuvitellut, millaisia me suomalaiset olemme ja millaisia muualla Suomessa asuvat ovat. Maamme-kirjan luoma kuva kansasta oli varsin ihanteellinen. Drufvan mukaan teos toimii eräänlaisena työnantajan käsikirjana, jonka avulla kuvailtiin potentiaalisten työntekijöiden toivottuja ominaisuuksia. Suomi oli saatava nousuun kovan työnteon avulla. Samankaltaista retoriikkaa kuullaan nykyisinkin. Kansallisuutta ja karnevalismia Kovaa työntekoa, ahkeruutta ja nöyryyttä korostava mentaliteetti istuu sitkeässä. Se palvelee Drufvan mukaan hyvin nykyisiäkin työnantajia, joiden pussiin hyödyt päätyvät – jos eivät aivan suoraan, niin viimeistään veroparatiisien kautta. Drufvan tyylilaji on jonkinlainen karnevalistinen essee; yhdistelmä oppineisuuden osoittamista, jutunkerrontaa ja yllättäviä näkökulmia. Hän maalailee leveällä pensselillä suomalaisuuden mentaliteettikartastoa, keskittyen välillä yksityiskohtiin, välillä koko Euroopan karttaan. Alkupuolen tarinat Minä, suomenhevonen ja Minä, tosisuomalainen Matti kirjoittavat humoristisesti uudelleen Maamme-kirjan hahmoja. Muut muistuttavat enemmän kirjallisia esseitä, keskittyen Aapelin, Pentti Haanpään ja Erno Paasilinnan luomiin suomalaisuuskäsityksiin. Onko suomalainen mies? Kansallisuutta pohtivat kirjoitukset ovat hämmästyttävän usein miesten laatimia kirjoituksia – ei pelkästään meillä Suomessa, vaan muuallakin. Voihan olla, että esimerkiksi armeijaan kytkeytyvä velvollisuus puolustaa isänmaata innoittaa miettimään kansallisuuden olemusta. Silti on outoa, että kansallisuuspuhe on niin mieskeskeistä. Esimerkiksi tässä uutuuskirjassa mainitaan lyhyesti lähteenä vain yksi nainen, folkloristiikan emeritaprofessori Satu Apo. Eeva-Liisa Mannerilta on lainattu hevosaiheinen runo. Naiset ovat kuitenkin osallistuneet kansallisuuden, teollisuuden, kulttuurielämän ja suomalaisen mentaliteetin rakentamiseen monin tavoin. Karnevalistista suomalaisuuden luentaa olisi löytynyt vaikkapa Maria Jotunin tai Sinikka Nopolan kirjoista. Tunnustettujen toisinajattelijoiden joukkoon voisi sinne Haanpään ja Paasilinnan viereen nostaa vihdoin esimerkiksi Eeva Kilven tai Sofi Oksasen. He voisivat tuoda suomalaisuuskuvaan vähän toisenlaisia vivahteita, samoin ns. maahanmuuttajataustaiset kirjailijat. Esimerkiksi Hollantiin Suomesta muuttaneella Umaaya Abu-Hannahilla on paljon mielenkiintoista sanottavaa suomalaisesta työelämästä. Haasteita ja hauskoja huomioita Suomenhevosen ilonpidon mahdollisuuksista Suomi-yhtiössä koostuu ”alkulaukasta” ja seitsemästä esseestä. Essee lienee sopivin määritelmä hieman vaihtelevan tyylisille jutuille. Paikoitellen teksti on varsin lennokasta ja hauskaa, toisinaan taas omaan makuuni liian tiivistä, liian paljon intertekstuaalisia viittauksia sisältävää. Lukijan avuksi tarjotaan tosin valtava määrä alaviitteitä ja selityksiä, joiden tarkoitusta on välillä vaikeaa ymmärtää. Jos tarkoitus ei ole karnevalisoida akateemisia kirjoitusperinteitä, pituudeltaan melkein varsinaisen esseen veroiset alaviitteet eivät houkuta lukemaan niihin piilotettuja viisauksia. Sopii parhaiten siis hitaille lukijoille. SANNA KIVIMÄKI Tiedottamisen merkitys kaikessa toiminnassa on perin vaikea laji. Monista tiedottamisen väylistä huolimatta usein koetaan, että tieto ei kulje tai sitä pantataan tai oikeaa tietoa ei saada oikeaan aikaan. Varkauden Eläkeläiset pohtivat myös asiaa ja päätyivät kokeilemaan oman toimintansa osalta Kerhokansion kautta levitettävää tietoa. Kerhokansioon koottiin kaikkien kerhojen osalta oma välilehti, jonka päivityksestä ja sisällöstä jokaisen kerhon vetäjät ovat vastuussa. Esimerkiksi matkavastaavan sivuilla ovat kaikki tulevat matkat osallistumislistoineen, ajankohtineen ja tarkempine sisältöineen ja aikatauluineen. Jokainen voi paneutua kansion sisältöön kaikessa rauhassa aina, kun kokoonnumme minkä tahansa asian merkeissä. Kansio on siis jokaisen kerhon aikana esillä ja vapaassa käytössä. Kerhokansiomme toimii myös ajantasaisena toimintakertomuksena. Esim. käytyämme kokeilemassa keilausta, puuhamiehet Heikki ja Jouni raportoivat tapahtumasta ansiokkaasti omalle välilehdelleen. Tanhuajat ovat laittaneet upeita kuvia omista osallistumisistaan juhliin ja tapahtumiin. Näin saamme koostettua koko vuoden tapahtumat ilman suurempia ponnistuksia ja vuoden lopussa ”kaikki on käden ja muistin ulottuvilla”. Kerhokansio sisältää myös hyödyllistä tietoa, koska sieltä löytyvät mm. mallit keskinäiseen testamenttiin, edunvalvontavaltakirjaan, edunvalvontatestamenttiin, hoitotahtoon ja hoitotestamenttiin. Näitä malleja voi lainata kotiin ja tutustua niihin omassa rauhassa. Kerhokansio on otettu hyvin vastaan jäsenistön piirissä. Usein kansion kimpussa hääräillään monen jäsenen voimin. Kansion mukana olevat muistilaput olivat hyvä lisäys, koska niihin voi jokainen merkitä itselleen tärkeät päivämäärät ja aikataulut. Muistilaput toimivat myös toiveiden ja viestien välittäjinä jäsenistöltä johtokunnalle. Kaikki ei ole vielä valmista kansion suhteen mutta Varkauden Eläkeläisissä on oppivaista ja kekseliästä porukkaa, joten kansio elää ja kehittyy koko ajan. Leena Salo Varkauden Eläkeläiset ry kerhokansion kimpussa Synkistelevät suomalaiset ennen ja nyt Juha Drufva: Suomenhevosen ilonpidon mahdollisuuksista Suomi-yhtiössä. Topeliaaninen suomalaisuus karnevalismin hengessä. Kuvitus: Timo ”Timppa” Mäkelä. Nordbooks, 2016. ”Drufva maalailee leveällä pensselillä suomalaisuuden mentaliteettikartastoa, keskittyen välillä yksityiskohtiin, välillä koko Euroopan karttaan. ” Kerhokansiossa kaikki on ”käden ja muistin ulottuvilla”.
22 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Neljä vuotta sitten ilmestyi parin tiiliskiven kokoinen elämäkertateos Mammutti, kaksi vuotta sen jälkeen noin 300-sivuinen päiväkirjamerkintöihin perustuva Pikku mammutti, ja nyt, Suomen juhlavuotena noin satasivuinen SuomiFinland. Teokset ohenevat, mutta alkuvuodesta 84 vuotta täyttänyt Jörn Donner ei vaikene. Eikä ole menettänyt kriittisyyttään eikä sarkasmiaan, oli sitten kysymys maan ja maailman ilmiöistä tai kirjoittajan henkilökohtaisesta elämästä. Donner itse määrittelee uuden teoksensa epäreiluksi esseeksi, ja kutsuu sitä paskilliksi, jonka synonyymejä ovat pilkkakirjoitus tai herjakirjoitus. Hän myöntää, että teksti on epätavallisen, miltei perverssin itsekeskeinen. Lukija ei näin välttämättä koe. Isänmaan satavuotisjuhlinta, johon on budjetoitu noin 19 miljoonaa euroa, ei häntä suuremmin innosta. Tuntemattoman sotilaan uudelleen filmaaminen on täysin tarpeetonta. Donnerin tavoin sopiikin kysyä: Miksi tarina hävitystä sodasta olisi pääasia? Donnerin mielestä ”kansakunnan syntyä” pitäisi kuvailla pitemmällä historiallisella perspektiivillä. Kansalaissota seurauksineen ei anna aihetta juhlaan, mutta vuoden 1919 eduskuntavaalit antaisivat; ne olivat ensimmäinen askel kohti parlamentaarista demokratiaa. Myös tasavallan ensimmäistä presidentin K.J. Ståhlbergin valinta samana vuonna presidentiksi olisi juhlimisen arvoista. Pönötys ja pöyhistely eivät miellytä Donneria, sillä Suomi on pieni maa, ”mato tai kärpänen maailman myrskyissä”, ei maailman napa, vaan ennemminkin takapuolta. Donner myöntää suorastaan inhoavansa Suomen nykyistä hallitusta, eikä tunnu luottavan siihen yhtään. Sipilä, Orpo, Soini eli SOS – pelastukoon ken voi. Suomen ummehtuneisuudesta kertoo maahanmuuttopolitiikka ja se, että eräät EU-vastaiset poliitikot haluavat ”lakkauttaa avoimen Euroopan” eivätkä ymmärrä, että maahanmuutto, tapahtuu se mistä syystä hyvänsä, hyödyttää vastaanottavaa maata, ainakin pitkällä aikavälillä. Hiukan erikoista on se, että Donner, Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä pitäisi Suomen Nato-jäsenyyttä hyvänä. Tosin hän toteaa, että kun jäsenyys ei toteutunut vuonna 1995 EU:hun liittymisen myötä, se ei toteudu ikinä. Donner kirjoittaa avoimesti omista vaikeista sairauksistaan ja käsittelee paljon kuolemaa. Hän kysyy, onko vanhalla ja raihnaisella ihmisellä oikeus elää ja aiheuttaa suuria kuluja yhteiskunnalle. Omasta puolestaan hän katsoo, että niin kauan kun hän tekee työtä, hän on hyödyllinen ja siis oikeutettu elämään. Tämä hätkähdyttää lukijaa, ainakin minua. Ketä ja mitä kansalaisen pitäisi hyödyttää? Valtion kassaako? Eikö demokratian perusajatus ole se, että valtio on kansalaisen palvelija eikä päinvastoin? Etnisiin eroihin perustuvan rasismin lisäksi maassamme leviää ikärasismi. Poliittinen eläkeikä on ajan mittaan laskenut noin 55 vuoteen, sitä vanhempana on melkein mahdotonta päästä maan hallitukseen. Presidentti ja puoluejohtajat ovat poikkeus. Liberaali demokratia voi muuttua ei-liberaaliksi harvainvallaksi, kuten on käynyt mm. Unkarissa. Suomessa, jossa yksi puolue ei juuri pysty saamaan enempää kuin 25 prosentin kannatuksen, ei radikaaleja uudistuksia pystytä tekemään. Täällä tanssitaan ”hitauden slowfoksia”. Donner luettelee toistakymmentä uudistusta, joita tarvittaisiin, mutta joista ei koskaan tule mitään. Ne koskevat mm. energiapolitiikkaa, ruoantuotantoa, yritystukia, maahanmuuttoa, kansalaispalkkaa, vanhusten ja lastenhoitoa ja asevientiä. Kansanedustajien määrä pitäisi vähentää sataan, sanoo Donner. Pieneen kirjaan mahtuu paljon asiaa, joka saa lukijan valppaasti miettimään omaa asennettaan paitsi Suomen poliittiseen kulttuuriin myös muihin inhimillisen elämän alueisiin. Hänen pohdintansa vanhuudesta on kiinnostaa lukijaa, siis minua, joka ei itse mieti, kannattaako yhteiskunnan pitää iäkästä ihmistä hengissä. 18-vuotiaasta lähtien kulttuurin ja politiikan kentällä toiminut Jörn Donner on Suomessa harvinaisuus, ainutlaatuinen persoona, käsittämättömän tuottelias ja monipuolinen, pirullisen sarkastisen ja lahjomattoman kriittinen. Ikä ei ole häntä tasinut, ennemminkin terävöittänyt. Omalta kohdaltaan hänen ei pitäisi kannattavuuttaan miettiä. Häntä tarvitaan. TUULA-LIINA VARIS Donner ei vaikene Jörn Donner: SuomiFinland, pamfletti, suom. Kari Koski. Otava 2017. Jörn Donner kuvattuna vuonna 2012. Kuva Otava/Sini-Marja Niska
Nro 3 toukokuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN ”Minulta kysyttiin yhtenä päivänä: Mitä te teette? –Minä huvittelen vanhenemalla, vastasin. Siinä on puuhaa joka hetkeksi.” Tämän kirjailija Paul Léataudin periaatteen mukaisesti edetään myös hollantilaisen Hendrik Groenin salaisessa päiväkirjassa Viimeiset villitykset. Hendrik asuu palvelutalossa. Hän on jo yli 83-vuotias, mutta ei ole oppinut pitämään vanhuksista vanhuudesta puhumattakaan. Viiden muun tekemättömyyteen kyllästyneen kaverinsa kanssa hän perustaa Vanha mutta ei vainaa -kerhon, jotta elämään voisi saada säpinää ja tapahtumia, retkiä, pieniä juhlia ja taide-elämyksiä. Lisäksi hän päättää tulla ulos korrektiuden kuorestaan ja ryhtyy pitämään päiväkirjaa vuoden 2013 alusta. Hän haluaa kirjata vuoden tapahtumat päivä päivältä ilman sensuuria: ”Tulevanakaan vuonna minä en pidä vanhuksista. Siitä laahustuksesta rollaattorien perässä, turhanaikaisesta kärsimättömyydestä, iänikuisesta valituksesta, pikkuleivistä teen kanssa, kaikesta siitä huokailusta ja voivottelusta. Olen itse 83 ¼ vuotta,” Hendrik aloittaa päiväkirjansa. Syyskuun 15. päivänä Henrdrikin kaveri Evert tuo hyviä uutisia: yksinäisten vanhusten onnittelupalvelu on lakkautettu vapaaehtoisten puutteen vuoksi: ”Ventovieraat ihmiset tulevat laulamaan onnittelulaulun ja syövät sen jälkeen kakun suihinsa: sen sorttisen seurallisuuden jälkeen alkaa jo kiivaasti kaivata yksinäisyyttä. Myönnettäköön, ettei minulla ollut viime vuonna kanttia sulkea heiltä ovea. Evertillä oli. He lauloivat silti vielä hänen ovensa ulkopuolella ”Paljon onnea vaan.” Palvelukodin asukkaat tekevät johtopäätöksiä ajoittain hyvinkin kärjekkäästi. Kun iltapäiväkahvi on hieman haaleaa, todetaan yksimielisesti, että palvelukoti on varmaan laatukriteerien suhteen koko maan häntäpäässä. Kuolemantapausten johdosta sovittuja juhlia ei peruta, koska silloin jouduttaisiin perumaan miltei kaikki juhlat. Maailman tilaa arvioidaan monesta näkökulmasta: ”Amerikkalainen tutkimuslautakunta oli todennut, että huimat 6,6 miljardia dollaria vastapainettuina seteleinä, jotka oli vuonna 2003 lennätetty useammalla lentokoneella Bagdadiin hallituksen palkkojen maksamiseksi, oli ”mahdollisesti varastettu.” Amerikkalaiset olivat antaneet rahat irakilaisille., ja nämä olivat kadottaneet ne. Kadottaneet? Hävittäneet kuusituhatta miljoonaa dollaria noin vain? Aivan, pari kuorma-autollista rahaa. Hukassa. Jätetty vain jonnekin lojumaan.” Golfia ja skootterointia Hendrik arvioi, että golfin pelaaminen voisi olla erittäin sopiva urheilulaji ikäihmisille, kenties jopa hyvin iäkkäillekin. Hän tilaa hyvissä ajoin golfkentältä vuoron eikä hintakaan säikäytä kuin vähän: kolmen tunnin vuoro 55 euroa sisältäen kahvin ja leivonnaisen, mutta ei viiniä eikä pikkusuolaista. Lisäksi tarvitaan kaksi golfautoa 30 eurolla: ”Golf oli ensimmäinen epäonnistunut retkemme tähän mennessä. Kaikki alkoi vielä hyvin. Kahvia ja kakkua klubitalolla ja ystävällinen, vähän tärkeilevä ohjaaja, joka selitti pelin alkeet teoriassa. Mutta tuskin ehdimme ulos kokeilemaan niitä käytännössä, kun alkoi jo sataa. Ja oli kylmä. Ja oikeastaan koko idea oli meille vähän liian kunnianhimoinen, me tuskin osuimme palloon. Havainnollistaakseni asian: Eefje löi omaan nilkkaansa, ja Graemen käsistä maila lipsahti niin, että se ohitti ohjaajan pään hiuskarvan päästä. Vain Evert pyörätuolissaan oli oikea sensaatio: hän löi pallon jopa sadan metrin päähän.” Hendrik innostuu senioriskootteristaan, koska enää ei tarvitse välittää rajallisesta kävelysäteestään tai olla pelkän palvelubussin varassa. Tosin synkkä uutinen hieman hillitsee hänen hurjasteluaan: ”Kootsterhilkessä joku vanhus oli ajanut senioriskootterilla kanavaan ja hukkunut. Ota se varoittavana esimerkkinä, Groen! Älä kuvittelekaan olevasi joku Niki Lauda, joka voi kaahata kaikkialla jänisvaihteella.” ”Kävin aamulla sairaalassa. Vaikeaa. Siellä kun pitäisi osata näyttää vähän optimistiselta, mutta se ei ole helppoa, jos näkee tilanteen niin synkkänä kuin minä. Minusta tulisi tosi huono sairaalaklovni.” Pienikin ylimääräinen palvelus hoitajalta saa palvelukodissa mielet lämpiämään. Myös Amor vierailee ahkerasti palvelukodissa, niin myös Hendrikin luona. Viehättävä teos vanhenemisen viimeisistä villityksistä. JUHA DRUFVA Palvelutalo, jossa ei tylsistytä Viimeiset villitykset Hendrik Groenin (83 ¼ v.) salainen päiväkirja. Suom. Sanna van Leeuwen. Gummerus 2017 Pienellä ja suurella rikkaudella on eroja ja yhtäläisyyksiä. Mitä lottovoittaja ajattelee maasta, mihin syntyminen on jo itsessään lottovoitto. Näitä pohditaan Kajaanin Kaupunginteatterin Lottovoittajat -näytelmässä. Lottomylly on jauhanut 46 vuoden aikana Suomeen 3300 lottomiljonääriä. Kaikkien aikojen suurin potti 27,8 miljoonaa euroa jakautui kahdelle kymmenen osuuden porukalle ystävänpäivänä 2015. Tuolloin tuli Suomeen kerralla 20 lottomiljonääriä. Suurin 13,3 miljoonan potti yhdelle pelaajalle meni Lahteen huhtikuussa 2014. Eräs helsinkiläinen suutari voitti 1970-luvulla Loton päävoiton kaksi kertaa. Eräs espoolaisrouva onnistui saamaan päävoiton Lotosta sekä Viking Lotosta. Maailman kokonaisvarallisuus on noin 200 000 miljardia euroa, maailman rikkain prosentti omistaa 50 prosenttia ja rikkain kymmenys omistaa jopa 87 prosenttia. Näytelmän alussa saunailtaa viettävä porukka pelaa Lottopeliä nostellen kulhosta lappuja, joihin kukin on kirjoittanut, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa. Pääpotin voittaneet ryhtyvät kertomaan rikastumiskokemuksistaan. Voiton jälkeen kaikki muuttuu, vaikkei haluaisikaan, eikä välttämättä aina myönteiseen suuntaan. Enimmäkseen jokainen on saanut kokea tylyjä asenteita työkavereiltaan, sukulaisiltaan, naapureiltaan ja tuttaviltaan lottovoittonsa jälkeen. Oululaisella lähihoitajaksi kouluttautuvalla lottovoittaja Tapiolla (Asko Vaarala) on vaikeuksia eläytyä aivan aidosti oopperan aarioihin Oopperatalossa frakkiin pukeutuneena. Yhden suhde 18,5 miljoonaan Toisella puoliajalla käännetään katse globaalien lottovoittajien suuntaan. Miksi heihin ei suhtauduta yhtä tylysti kuin yksittäisiin lottovoittajiin vaan suurrikkaita ihaillaan ja palvotaan kuin kuninkaallisia. Heidän rikastumispyrkimystensä vastustaminen olisi varmaan tähdellisempää kuin kadehtia yksittäisiä onnenpekkoja, joita Fortunan onni on sattumalta potkaissut mahdollisuuksien ollessa todellakin vain yhden suhde 18,5 miljoonaan. Eiväthän lottovoittajat ole mitään pahaa tehneet kenellekään, kuten maailman äveriäät, jotka riistävät ihmisiä ja luontoa häikäilemättä. Syy piileekin syvemmällä, kuten duunarilottovoittaja (Janne Kinnunen) kertoo: ”Kun lottovoittaja tulee rikkaaksi ilman tekoja ja lujaa yrittämistä, hän ei saa arvostusta vaan pelkkää kateutta niskoilleen. Kun hän saa rahaa tekemättä sen eteen mitään, haluavat kaikki tulla saaliin jaolle. Tunne, ettei kelpaa mihinkään, vaikka rahaa on riittävästi, on ihan hirveä. Lottovoittoa et saa koskaan anteeksi.” Voiko lottovoittorahat kokea aidosti omiksi, koska ne on yhteisesti kerättyjä, ei omalla uurastuksella lunastettuja? Jos puolet jättipotista antaisi timanttiesiintymisistään rikkaan, mutta maailman köyhimmän maan Sierra Leonen seitsemälle miljoonalle asukkaalle, jokainen heistä saisi euron. Auttaisiko se mitään tai ketään? ”Ei Kainuussa köyhiä olla, koska valtio antaa Talvivaaralle kuukausittain 3 000 euroa jokaista kainuulaista kohti,” filosofoi lottovoittaja Törmi (Heikki Törmi). Rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle Hölmistynyt kansalainen (Vera Veiskola) on voittanut lotossa kahdesti. Toisella kerralla kolme ja lisänumeroa, ensimmäisellä kerralla syntyessään Suomeen 1980-luvulla. Kaksinkertainen lottovoittaja päättelee, että hyvinvointivaltio-vision tilalle suurpääoma tarjoilee visiota, jossa tasavertaisten mahdollisuuksien turvaamisen sijaan tarjoillaan surua, hätää, tyttömyyttä, häpeää, pelkoa, ympäristökatastrofeja, sotia, pakolaisuutta, raakaa rasismia ja fasismia. ”Saako tuleva sukupolvi käteensä pelkän pöllöarvan?” Veiskolan näytelmän lopuksi esittämä rukous Kaikkivaltiaalle Rahalle sai yleisön hiiren hiljaiseksi. Lavasteet toimivat hyvin. Kaksi akvaariota kuvaavat konkreettisesti umpiota, johon lottovoittaja ja sitä ilman jäävä köyhä elämässään joutuvat. Molemmat joutuvat elämään eristyneinä yksilöinä ulkona normaalista arkipäivän elämästä. Näyttelijät vaihtavat rooleja lennosta aivan huomaamatta, joten kaikki sujuu kitkattomasti ja mutkattomasti, toisin kuin lottovoittajien elämä. Loppukohtauksessa hölmistynyt kansalainen raahaa haavoittuneen lottomiljonäärin turvaan kuin Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan lopussa Finlandia -hymnin soidessa. Minne olet menossa Suomi-neito lottomyllyinesi? JUHA DRUFVA Kajaanin Kaupunginteatteri: Lottovoittajat Ohjaus ja käsikirjoitus: Jussi Sorjanen Lavastus: Markku Hernetkoski, valosuunnittelu; Jukka Laukkanen, äänisuunnittelu; Juho Lukinmaa, pukusuunnittelu; Tiina Siltala, kampaukset; Tarja Torniainen. Näyttämöllä: Janne Kinnunen, Heikki Törmi, Asko Vaarala, Vera Veiskola ja Markus Virtanen. Esitys kuuluu Kajaanin kaupunginteatterin Suomi 100-juhlavuoden viiden kotimaisen kantaesityksen sarjaan. Lottovoittajat rikkauden kurimuksessa Minne olet menossa Suomi-neito lottomyllyinesi, kysellään Kajaanin Lottovoittajat-näytelmässä. Kuvassa näyttelijä Vera Veiskola. Kuva: Kajaanin kaupunginteatteri/Ia Samoil
24 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Intohimon valtaan joutunut ihminen ei halua palata entiseen normaaliuteensa. Hän haluaa jatkaa untaan, vaikka se olisi vain harhainen väärinkäsitys. Kiihko on tavallisuutta kiinnostavampaa ja sitä on ylläpidettävä hinnalla millä hyvänsä. Kauneus voi muuttua myös kauheudeksi, kuten Kansallisteatterin Kuolema Venetsiassa -näytelmän päähenkilöllä, keski-ikäisellä, maineensa huipulla olevalla kirjailija Gustav von Aschenbachilla, joka yrittää pitää kiinni häipyvästä nuoruudestaan. Aschenbach rakastuu odottamatta Venetsian matkallaan, samassa hotellissa asuvaan puolalaisperheen kuvankauniiseen teinipoikaan. Aschenbach yrittää nuorentua, sillä vaativathan intohimot nuoruutta, terveyttä ja salskeutta, vaikka juuri intohimot rappeuttavat nämä ominaisuudet nopeasti. Esityksen traagisessa loppukohtauksessa Aschenbach meikkauttaa parturilla itseään peittääkseen ryppynsä ja näyttääkseen nuoremmalta, mutta lopputuloksena on pellen naamio. Tässä kohtaamme Thomas Mannin (1875–1955) syvällisen näkemyksen elämän traagisuudesta ja sen, mihin väärinkäsitykset voivat johtaa. Samaan tapaan Pentti Saarikoski käsittelee aihetta Hämärän tanssien aloitussäkeessä: ”Tyttö kaunis kuin voikukka otti minua kädestä ja sanoi. Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään.” Vaikka Aschenbach on virallisesti tunnustettu kirjailija ja aateloitu keisarin toimesta, hän vaipuu kauneuden tavoittelussa mielensä kaaokseen. Hän yrittää tavoittaa Platonin Faidros -dialogin taideihanteita, mutta aika loppuu kesken, ennen kuin hän tajuaa, kuinka suuren ja peruttamattoman virheen hän on kauneutta tavoitellessaan tehnyt koleran riivaamassa Venetsiassa. Taiteen ja elämän suhde Thomas Mannin tuotannon peruskysymyksiä ja teemoja ovat taiteen ja elämän suhde; miten dionyysinen, aistillinen ja järjellisen apolloninen vaihtelevat elämässä taistelllen koko ajan keskenään ihmisen suosiosta. Mannin mukaan kirjailija on henkilö, jolle kirjoittaminen on vaikeampaa kuin muille ihmisille. Thomas Mannille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto 1929 hänen suuresta romaanistaan Buddenbrookit , jonka hän julkaisi jo 26-vuotiaana. Romaani perustuu Mannin oman lyypekkiläisen kauppiassuvun vaiheisiin. Hänen odotettiin jatkavan isänsä liiketoimia, mutta hän päätti isoveljensä Heinrichin esimerkkiä seuraten ryhtyä kirjailijaksi. Mann kutsui itseään harhautuneeksi porvariksi, koska hänen mielestään taiteilija oli aina ulkopuolinen suhteessa materialistiseen porvaristoon nähden. Ulkopuolinen on myös Kuolema Venetsiassa novellin Aschenbach, joka yrittää 50-vuotiaana rynnistää ulos porvarillisesta elämästään, ja lopputulos on synkkä. Jukka Puotila Aschenbachina juhlistaa taiteilijauraansa Kuolema Venetsiassa -esityksellä ja tekee sen todella upeasti. Samoin Jukka-Pekka Palo kertojana. Hän luo aidosti mannilaisen klassisen mystisen tunnelman. Esitystä säestävät tunteikkaasti soittavan Artturi Aallon sellon sävelet. Philip Glassin ja György Ligetin musiikki ja Charlie Christianin Good Morning Blues korostavat melankolisen, tavattoman kauniin esityksen tunnelmaa kaihoisasti. Hauska oivallus on, kun klassinen äänimaisema yhtäkkiä räjähtää täysin toisiin tunnelmiin Nina Hagenin My Wayn myötä Aschenbachin mielen järkkyessä. Hiekka valuu tiimalasissa Michael Baranin ohjaama ja dramatisoima Kuolema Venetsiassa on tarkkaan ohjattu, tiheätunnelmainen, syvällinen teatterihelmi. Rapistuvaa Venetsiaa kuvaava, yksinkertainen, kaunis lavastus ja hienostunut valaistus tukevat tekstin voimaa ja näyttelijöiden väkeviä tulkintoja. Tiimalasista valuva hiekka on hieno oivallus kuvastaen ajan ja ihmisen rajallisuutta. Kalevi Kivistö totesi ensi-illan esityksen jälkeen, että nyt olisi teatterien syytä ottaa ohjelmistoonsa myös Thomas Mannin pojan Klaus Mannin (1906– 49) vuonna 1936 julkaisema teos Mefisto. Se kuvaisi syvältä myös meidän aikaamme. Klaus Mann ikuisti sisarensa Erikan entisen miehen, näyttelijä Gustaf Gründgensin (1899–1963) romaanissaan kaksoisroolissa, sekä näyttämön Mefistona että natsi-Saksan kulttuurielämän monikasvoisena pahuuden ruumiillistumana. Mefisto -romaani oli Klaus Mannin poliittinen kannanotto ja tulkintakoe siitä, mikä mahdollisti natsien valtaantulon Saksassa. Koskettava Kuolema Venetsiassa jatkaa Kansallisteatterin syksyn ohjelmistossa. JUHA DRUFVA Kansallisteatterin pieni näyttämö: Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa. Ohjaus ja dramatisointi: Michael Baran, suomennos; Oili Suominen, lavastus ja pukusuunnittelu; Tarja Simone, valoja videosuunnittelu; Ville Toikka, äänisuunnittelu; Kristian Ekholm, naamioinnin suunnittelu; Jari Kettunen. Rooleissa Jukka Puotila, Jukka-Pekka Palo ja Artturi Aalto. Jukka Puotila juhlistaa Gustav von Aschenbachina taiteilijauraansa todella upeasti. Kuva: Kansallisteatteri/Tuomo Manninen. Kauneuden kaihoisa kaipuu
Nro 3 toukokuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN Kuolema Venetsiassa: Artturi Aalto, Jukka-Pekka Palo ja Jukka Puotila. Kuva: Kansallisteatteri/ Tuomo Manninen. Kansallisteatterin karismaattiset pitkän linjan näyttelijät Jukka Puotila ja Jukka-Pekka Palo kohtaavat herkästi ja mieleenpainuvasti Michael Baranin taiten dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä Kuolema Venetsiassa . Ehkä hieman yllättäen se on Kansallisteatterista eläkkeelle jäävän Puotilan taiteilijajuhlaesitys. – Valinta ei ole minun, sen tekivät Kansallisteatterin taiteellinen johtaja Mika Myllyaho ja ohjaaja Michael Baran, Puotila selvittää. – Aluksi se ei tuntunut kovinkaan luontevalta näytelmältä minulle. Ohjaajalla oli kuitenkin selkeä käsitys siitä, kuinka esitys toteutetaan, ja harjoitusten myötä aloin pitää siitä yhä enemmän. Loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen, että teimme sen, Kuolemasta Venetsiassa tuli erittäin tärkeä ja koskettava työ minulle. Assenbachin rooli on haastava, lähes julkea ja tavattoman kiinnostava. – Mannin teksti on yksi maailmankirjallisuuden huipuista. Kuten kaikessa näyttelijän työssä, aivan aluksi piti ymmärtää mitä teksti käsittelee, mistä siinä puhutaan. Usein kysytään, kuinka ihmeessä näyttelijät oppivat käsittämättömän pitkät tekstit ulkoa, mutta se on vain teknistä osaamista. Vaativampaa on saada teksti elämään, muuntaa se taiteeksi. Mitä sanottavaa Mannin Kuolema Venetsiassa -tekstillä ja tällä näytelmällä on meidän aikanamme? – Omakohtaisesti ajatellen samaistumiskohta löytyy muun muassa siitä, että olen kutakuinkin päähenkilö Assenbachin ikäinen. Tätä kautta ja oman elämäni viimeaikaisten tapahtumien – viitaten sairastumiseeni – jälkeen ymmärrän ehkä paremmin kuin koskaan elämän rajallisuutta. Se on iso kysymys meille kaikille. Toisekseen esityksessä pohditaan syvällisesti taitelijana olemisen tuskaa; vieläkö sinulla taitelijana on jotakin annettavaa ja uutta löydettävää yleisölle ja itsellesi. Minulle näyttelijänä ei riitä maine ja kunnia, joita olen kyllä saanut. Aina pitää asettaa kysymys, mitä vielä on annettavaa ja millä perustelen sen, että teen tätä työtä. Ensi syksynä Koivu ja tähti Vaikka Jukka Puotila on jäänyt eläkkeelle Kansallisteatterista, niin mistäpä mies muualta tulisi haastateltavaksi kuin samaisen teatterin ensi syksynä ensi-iltansa saavan Pirkko Saision Koivu ja tähti, Suomen 100-vuotisjuhlanäytelmän harjoituksista. – On hienoa, että pääsin vihdoinkin näyttelemään Laura Jäntin ohjaamaan esitykseen, ja ensi kertaa näyttelen myöskin Pirkko Saision kirjoittamassa näytelmässä. Hänen tekstinsähän ovat aina olleet vetovoimaisen merkittäviä ja vahvasti yhteiskunnallisia. Puotila sairastui vakavasti muutama vuosi sitten. Suusyöpä vaiensi joksikin aikaa yhden valtakunnan suosituimmista näyttelijöistä. – Se sai miettimään elämän rajallisuutta. On hienoa, että olen saanut elämäni aikana tehdä tätä hienoa työtä, enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan, sairaudestaan toipunut täydessä työvireessä oleva Puotila iloitsee. – Olen jäänyt vakituisesta työstä eläkkeelle, koska olen jo lähes eläkeikäinen ja toki sairaus sai ajattelemaan, että elämässä pitää olla muutakin kuin työtä. Jatkan näyttelijän työtä freelancerina, mutta rajoitetusti. Vapaus myös mahdollistaa sellaisia töitä, joihin teatterikiinnitys ei ole suonut ajallisia mahdollisuuksia. Puotila iloitsee siitä, että eläkepäivät tuovat aikaa perheen yhteisiin hetkiin ja vaikkapa liikuntaan, jopa urheilusuoritusten jälkeisiin venyttelyihin ja ennen muuta ukin elämään. – Se, jos mikä on antoisaa ja hauskaa. Ukkina oleminen on ainutlaatuinen ja hieno elämänvaihe, jota en missään nimessä halua päästää käsistäni. Sehän on aina juhlaa, varsinkin, kun lasten vanhemmat huolehtivat arjesta. Lastenlapset olivat yksi syy päätökseeni jäädä eläkkeelle. Tohtori Raimon satiiripläjäys Kansallisteatterin projektien lisäksi Puotilaa työllistää edelleen Radio Suomen Tohtori Raimon neljäs tuotantokausi. Hersyvän hauskassa poliittisessa satiiripläjäyksessä viikoittain imitoivat myös muun muassa Martti Suosalo ja Noora Rinne. Jukka Puotila onkin valtakunnan tunnetuin imitaattori ja koomikko. Onko hauskaa matkia toisia? – Onhan se! Alun perinhän imitoiminen oli minulle vain leikkiä, esiinnyin joissain taideopiskelijoiden bileissä ja sen sellaisissa. Ei minulla ollut minkäänlaista tarkoitusta imitoida kun pilanpäiten jossakin saadakseni muutama ropo. Mutta homma lähti täysin lapasesta, ja imitoinnista kehkeytyi vakavasti otettava työ. Paavo Haavikko totesi jo 80-luvulla, että poliittinen satiiri on mahdotonta, koska he tekevät sen itse. – Aina se on ollut vaikeaa, ja hyvät poliittisen satiirin kirjoittajat ovat vähissä. Parhaista nykyään tulee lähinnä mieleen Taina West ja Tohtori Raimon luottokirjoittajani Iira ja Risto Karhula. Kunnioitan erityisesti heidän kykyään satirisoida nykyistä poliittista menoa. –Mutta Haavikko oli oikeassa; edelleenkin poliittista satiiria parhaimmillaan tekevät poliitikot itse. Usein voidaan vain todeta, että noin uskomatonta kuviota ei yksikään sananikkari olisi kyennyt keksimään, Puotila taivastelee Teatterissa käynti kannattaa aina! Maailmanpoliittinen tilanne ja rahan valta saavat rypyt Puotilan otsalle. – Saimme juuri tietää, että Kansallisteatterin laaja remontti voidaan toteuttaa valtion tukemana, mutta laajemmin ottaen ajat ovat erittäin ankeat. Niin kauan, kun eletään nykyisenlaisessa markkinataloudessa suhdanteet voivat vaihdella kovastikin. Rahan määritellessä kaiken, kulttuuri ja henkiset arvot jäävät valitettavasti tuottavampien asioiden varjoon. Maailmanpoliittinen tilanne monine epävarmuuksineen on hurja, meitä kaikkia arveluttava ja huolestuttava, pelottavakin. Entä arvostetaanko ja ymmärretäänkö sata-vuotiassa Suomessa riittävästi kulttuuria ja taidetta ja niiden merkitystä? – Mielestäni kyllä. Ei ole lainkaan sama, minkälaista taidetta tehdään. Ja teatterilaisena on tietysti ilahduttavaa huomata, että teattereiden katsojaluvut ovat kiitettäviä. Esimerkiksi Kansallisteatterissa käydään katsomassa myös esityksiä, jotka haastavat katsojia ajattelemaan ja ottamaan kantaa asioihin pelkän viihteen sijaan. Ja, mikä huomionarvoista, miehetkin käyvät teatterissa. Eläkeläisen lukijoille Jukka Puotila hihkaisee: ”Tulkaa teatteriin viihtymään ja kokemaan jotain uutta! Teatterissakäynti kannattaa aina!” SISKOTUULIKKI TOIJONEN Ukkina oleminen ainutlaatuisen hieno elämänvaihe Maailmanpoliittinen tilanne ja markkinoiden valta saavat rypyt suosikkinäyttelijä Jukka Puotilan otsalle. Canth-Töyräs-Heikkilä, ohj.Jarmo Skön KAUPPA-LOPO musikaali 17.6. 30.7.17 erajarventeatterit.fi 0504368466, 050 301253 Eräjärventie 946 35220 Eräjärvi Orivesi
26 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN N iin Suomessa kuin muualla länsimaissa on havaittu eläkeläisten keskuudessa voimistuvaa luokkaistumista. Luokkaistumisella tarkoitetaan henkilöiden, tässä tapauksessa eläkeläisten, jakautumista keskenään eriarvoisiin ryhmiin esimerkiksi varallisuuden ja terveydentilan mukaan. Keskituloisten ja kohtuullisen terveyden omaavien eläkeläisten osuus koko eläkeläisten ryhmästä on laskenut, samalla kun kahden ääripään osuudet ovat kasvaneet. Ensimmäisen ryhmän muodostavat aktiiviset ikäihmiset jotka siirtyvät eläkkeelle entistä parempikuntoisina. Heillä on laaja sosiaalinen verkosto jota he ylläpitävät ja he osallistuvat erilaisiin harrasteryhmiin oman kiinnostuksensa mukaan. He ovat valmiita käyttämään vapaa-aikaansa säännölliseen terveydestään huolehtimiseen ja panostamaan terveyden hoitoon myös rahallisesti. Toiseen ryhmään kuuluvat ne yli 65-vuotiaat henkilöt, joilla on useampia hyvinvoinnin haasteita. Haasteita voivat olla esimerkiksi taloudellinen niukkuus ja vähäinen sosiaalinen verkosto sekä heikentynyt terveydentila ja sairauksien hoidon vaikeudet kuten käytettävissä olevien varojen riittämättömyys lääkehoidon toteuttamiseen. Lisäksi henkilöllä voi olla haasteita pysyvän ja turvallisen asumisen järjestämisessä. Asumisen haasteet voivat puolestaan lisätä ongelmia, mikäli asuinolot ovat puutteelliset tai asuinympäristö esteellinen. Lisäksi yksinasuva henkilö voi kokea yksinäisyyttä, turvattomuutta ja elämän tarkoituksettomuutta. Kun henkilöllä on useampia edellä mainittujen kaltaisia elämänlaatuun ja toimintakykyyn negatiivisesti vaikuttavia haasteita yhtäaikaisesti, kutsutaan sitä kasautuneeksi huono-osaisuudeksi. Segregaatiota vai luonnekysymys? Voimistuneelle segregaatiolle eli kahtiajaolle tyypillistä on se, että eri ryhmiin kuuluvilla henkilöillä on toistensa kanssa vähän, tai ei ollenkaan, yhteisiä asioita tai kohtaamispaikkoja elämässä. Aiemmin yhdistäviä tekijöitä tulotasosta ja terveydentilasta riippumatta eläkeläisille saattoivat olla esimerkiksi yhteneväisten terveyspalveluiden käyttö ja vapaa-ajan kiinnostuksen kohteet kuten kädentaitokerhot ja seurakuntatoiminta. Koska vapaa-ajan harrastemahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja niiden osallistumiskustannukset vaihtelevat, ovat myös niiden käyttäjät jakautuneet käytettävissä olevien resurssien mukaan. Eräs haastattelemamme Pirkanmaan alueella toimiva vastaava kotihoidon työntekijä kertoi, että toisaalta on taas se ryhmä asiakkaita, jotka eivät osallistu mihinkään eivätkä lähde mihinkään. Heille yritetään ehdottaa mahdollisuuksia, mutta niihin ei tartuta, vaikka olisi toimintakykyä osallistua. – Onhan meitä monen luonteisia. Kaikki eivät ole ole sosiaalisia tai kaipaa mitään toimintaa edes työikäisenä. Aktiiviset ikäihmiset puolestaan pyytävät esimerkiksi SPR:n saattoapua silloin kun tarvitsevat, mikäli läheisistä ei löydy seuraa. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta Vuonna 2013 Suomessa julkaistiin asumisen kehittämisohjelma ikääntyneille. Kehittämisohjelman mukaan myös ihmisellä itsellään on vastuu sekä asumisestaan että vanhenemisen tuomiin terveysongelmiin ja toimintakyvyn muutoksiin varautumisesta. Samassa kehittämisohjelmassa kuitenkin jatketaan, että myös vanhemmilla ihmisillä on tarve yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen, jonka mahdollistamiseksi tarvitaan uudenlaisia asumisen ja palveluiden vaihtoehtoja. Tällaisina mahdollisuuksina on nähty mm. esteettömät senioritalot, joita löytyy monenlaisia vuokra-asuntotyyppisestä omistusasuntoon. Tavoitteena on tarjota myös vähävaraisimmille ja huonokuntoisimmille asuntoja. Lisäksi uudempana palvelumahdollisuutena on tullut ns. perhehoiva, jolloin yksityinen henkilö ottaa omaan kotiinsa hoitoon 3–4 vanhusta (ei kuitenkaan sukulaisia). Vanhukset maksavat hoidon kunnalle kotihoitona. Kehitysohjelma on aiheuttanut keskustelua puolesta ja vastaan. Ohjelman mukaan palvelujärjestelmää kehitetään siten, että korostetaan ihmisen omaa vastuunottoa ja suositaan yksityisten palvelujen lisääntyvää käyttöä, samaan aikaan kun köyhyysrajalla elävien huono-osaisten eläkeläisten osuus kasvaa. Herättää myös epäilyksiä, kenen saavutettavissa esimerkiksi uudet asumisen vaihtoehdot todellisuudessa ovat. Monet asumisyhteisöt ja senioritalot vaativat tiettyä tuloja varakkuustasoa jotta asuntoon pääsee kiinni ja yhteisöön pääsee osalliseksi. Suomessa tulee olemaan merkittävästi kasvava joukko ikäihmisiä, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia näitä asuntoja, yksityisiä palveluita eikä lähipiiristä ei löydy arjen auttajaa. Parempi huominen Luokkaistumista ja voimistuvaa kahtiajakautuneisuutta voidaan hallita huolehtimalla sosiaalija terveyspalveluiden saatavuudesta. Ikäihminen ja erityisesti huono-osaisuuden haasteiden kanssa painiva henkilö tulisikin kohdata palveluissa kokonaisvaltaisesti yhden osa-alueen sijaan. Hoitosuhteiden pitkäkestoisuuteen tulisi kiinnittää huomiota, sillä taustojen tietämisellä ja kokonaiskuvan tuntemisella voidaan lisätä henkilön turvallisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä myös henkilön aidolla kohtaamisella tapaamistilanteessa ja aikaa antamalla. Sosiaalija terveyspalvelujen tarjoama tuki ja hoito edistää henkilön hyvinvointia myös auttamalla havaitsemaan mahdolliset päihdeja mielenterveysongelmat ajoissa sekä ehkäisemällä yksinäisyyden kokemusta. Näin, vaikka ammattilaisen tuoma turvallisuuden tunne ei korvaakaan omaisten ja muiden läheisten puutetta. Kotija terveyspalvelujen saannin turvaaminen, tuki vapaa-ajantoimintoihin osallistumiseen ja yksinäisyyden lievittämisen ovat keinoja kohentaa iäkkäiden elämänlaatua. Olisiko ennakointi ja etsivä sosiaalityö ratkaisu, jolloin myös kaikista huono-osaisemmat vanhukset löytyisivät? Etenkin he, joilla ei ole sosiaalityön tai kotipalvelun asiakkuutta. Heiltä voi jäädä käyttämättä etuuksia tai palveluita, joihin he olisivat oikeutettuja, mikä voi osaltaan syventää pahoinvointia. Sari Ahola, Anne Vuorenpää, Heidi Paloniemi ja Anna Virtanen, sosionomi (YAMK)-opiskelijat, Tampereen ammattikorkeakoulu Merja Sinkkonen koulutuspäällikkö, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu Artikkeli on syntynyt osana TAMKin sosionomi (ylempi AMK) opintoja, opintojaksossa ”Sosiaalityön ajankohtainen tutkimus liittyen huono-osaisuuteen”. Rikas, rakas, köyhä, vanhus Synnyimme 1947 ja koulussa olimme samalla luokalla yhdessä 31 luokkatoverin kanssa ja myöhemmin saman joukon kanssa yliopistossa. Viimeksi luentosaliin tulleet opiskelijat istuivat luentosalissa ikkunalaudoilla ja portailla. Työvuodet hurahtivat sukkelasti, mutta nyt on vielä yksi ruuhka odottamassa 10 vuoden päästä. Osa meistä tarvitsee hoitolaitoksesta hoitopaikan. Äitini kokemuksista heränneenä toivon seuraavia uudistuksia. Nyt olemme tarpeeksi vahvoja, vaikutusvaltaisia ja järkeviä toteuttamaan haluamamme uudistukset. Ensimmäinen uudistus koskee selkokielen tulkkien palkkaamista terveydenhoitoon. Hoitaja ja lääkäri eivät välttämättä puhu selkeästi, kuuluvasti ja kohden potilaan kasvoja. Tärkeissä tilanteissa, joita ovat henkilön passittaminen kotiin tai hoitolaitokseen, on tulkin käyttö pakollista. Huonokuuloisuus ei tarkoita huonojärkisyyttä. Vaadin ihmisoikeuksia noudatettavaksi näissä tilanteissa. Toinen uudistus koskee hoitolaitoksia. Nykyisten hoitolaitosten kylkeen rakennusliikkeemme osaavat vallan mainiosti rakentaa uusia asukassiipiä tai kontteja yksikerrosratkaisuina. Tällainen rakentaminen on edullista, mutta ei mainostettua, koska rakentaja ei saa suuria voittoja tämänkaltaisesta rakentamisesta. Parakissa on ihan mukava asua. Olen asunut sellaisessa kaksi vuotta. Kolmas uudistus koskee hoitolaitosten yörallia. Yöhoitaja vapautetaan pyykinpesusta ja lattioiden moppaamisesta ja niihin töihin otetaan harjoittelijoita, joiden esimies on yöhoitaja. Yöhoitajalle maksetaan korvaus esimiehenä olosta. Harjoittelija saa harjoittelukorvauksen, ruokasetelin ja työvaatteet. Yöhoitaja palauttelee rallikuskeja ja vaeltajia takaisin vuoteisiinsa. Hoitolaitoksissa lisätään potilasturvallisuutta Lappeenrannan teknillisen yliopiston kehittämillä silikonitai komposiittiluudilla, joilla potilas voi huiskia kasvoiltaan pois öisiä vaeltajia. Uutena ammattina ehdotan kävelyttäjä-opettajaa. Hän ottaa maksun siitä, että kävelykierroksen aikana potilaan kanssa hän opettaa asiakkaalle kielten alkeita, esimerkiksi kiinaa, japania, espanjaa tai venäjää. Opettaja valmistautuu tuntiin ja saa siitä korvauksen, jonka maksaa asiakas. Vanhemmille miespotilaille taas on tarjolla urheilukommentaattorikävelyttäjä tai ulkomaantoimittajakävelyttäjä. Usein tässä vaiheessa elämää vanhemman henkilön murheena on huono näkö ja heikko puristusvoima käsissä. On mukavampi päättää tämä retki täällä maan päällä pää virkeänä. Olemme oppineet japania ja olemme saaneet hyvin happea. Sirpa Minkkinen ”Ikäihminen ja erityisesti huono-osaisuuden haasteiden kanssa painiva henkilö tulisikin kohdata palveluissa kokonaisvaltaisesti yhden osa-alueen sijaan.” ”On mukavampi päättää tämä retki täällä maan päällä pää virkeänä.” Sodanjälkeinen suurin vuosiluokka Mielipiteitä
Nro 3 toukokuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN Kurssit Kuntorannassa Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua lisäksi Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Syksyn 2017 alustava kurssikalenteri Lisätietoja Kurssikalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kansantanssi 1.4.9. (3 vrk) Tanssimme ja opettelemme ohjelmiston tekoa. Ohjelmaja musisointikurssi 28.9. – 2.10. (4 vrk) Laulamme leppoisasti, saamme uutta ohjelmistoa kerhoon, käytämme musiikkia muiden ohjelmien osana. Yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon jatkokurssi 4.-8.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille konkareille. Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi (9.-11.10.) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Kotisivujen päivityskurssi (11.13.10.) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Ikääntymispolitiikan opintopäivät vanhusneuvostojen jäsenille 11.-14.10. (3 vrk) Aluehallinto ja sote ovat muutoksessa, kuinka käy vanhusneuvostojen? ”Villasta asiaa” käsityö ja askartelukurssi 23.-26.10. (3 vrk) Huuda huovuttamalla – teemme kantaa ottavaa käsityötä. Tutustumme tuftaukseen ja neulomme kintaita. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 23.-26.10. (3 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä; katse järjestön tulevaan toimintaan. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 20.-22.11. (2 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media Tarkemmat tiedot ja hinnat ilmoitetaan myöhemmin Kurssien hinnat ja tarkemmat tiedot ilmoitetaan myöhemmin. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. Kurssituki vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. Arkadianmäen isot pojat ja tytöt ja monet muut tahot rakentelevat meidän toimintaympäristöämme kovanlaista vauhtia digimaailmaa kohti. Kohta kaikkialla saamme törmätä ”palvelemme verkossa” -tiedotuksiin. Haapajärven Eläkeläiset kokoontui maaliskuun alussa kolmentoista hengen voimin pariksi päiväksi Nettitreffeille hankkimaan valmiuksia. Haapajärven ammattiopistolta saimme vuokrattua asianmukaiset tilat verkkoyhteyksineen ja muine vimpaimineen sekä hyvät kahvija ruokapalvelut. Kurssin vetäjänä toimi Ilpo Kämäräinen, kärsivällisesti porukkaa opettaen, ohjaten ja auttaen. Ilpo toi mukanaan muutamia kannettavia niiden käyttöön, joilla ei ollut omaa konetta. Ensimmäisen päivän aihealueita olivat mm. junalippujen tilaaminen, karttapalvelut ja verkkopankin käyttö. Porukka oli todella innokkaasti mukana, ja päivän päätteeksi riitti saadussa opissa sulateltavaa. On muistettava, että lähes puolet osallistujista painoi tietokoneen virtanäppäintä aamulla ensimmäistä kertaa elämässään. Viestintä sähköisti kurssilaiset Toisen päivän keskeisenä aiheena oli viestintä. Johan rupesi tapahtumaan, kun porukka sai oman sähköpostiosoitteen ja alkoi lähetellä toisilleen viestejä. Iloinen innostus oli käsinkosketeltavaa. Kurssilaisista alkoi kuulua sen suuntaisia kommentteja, että kyllä kai se oma kone pitänee hankkia. Osanottajat pitivät kurssia todella tarpeellisena ja hyödyllisenä. Ilpon tapa käsitellä asioita sai positiivista palautetta. Muutamat toivoivat vielä enemmän henkilökohtaista ohjausta. Kaikkien yhteinen toive oli jatkokurssi mahdollisimman pian. Jouko Autio Jämsässäkin oltiin Nettitreffeillä. Kuvassa Jämsän Eläkeläiset tutustumassa Internetin ihmeelliseen maailmaan Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen Petra Åhlströmin johdolla. Ilmoittautuneita oli 15, joukossa ummikkoja sekä vähän jo tietäviä. Syksyllä jatketaan. Haapajärven Eläkeläisten digiloikka
28 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Kolmas ryhmä yhdistysten monikulttuurisen toiminnan tukihenkilöitä valmistui maaliskuun kurssilta Kuntorannasta. Puolentoista vuoden koulutukseen osallistui 15 henkeä kuudesta paikallisyhdistyksistä: Keravalta, Järvenpäästä, Porvoosta, Iisalmesta, Lieksasta ja Oulusta. Monikulttuuristen teemojen äärelle kokoonnuttiin keskustelemaan kolme kerta puolen vuoden välein. Lähijaksoilla tutustuttiin maahanmuuton taustoihin, mihin ja milloin ihmiset ovat Suomesta muuttaneet, paljonko on ollut tulijoita ja keitä Suomeen muuttaa sekä mistä maista eniten Suomeen muutetaan. Luonnollisesti suuri puheenaihe lähijaksoilla oli humanitäärinen muutto: miksi ihmiset jättävät kotimaansa ja miten voimme olla heille tueksi. Yhdistysten monikulttuurinen toiminta on pääsääntöisesti suunnattu iäkkäiden maahanmuuttajien tukemiseksi. Lähijaksolla perehdyttiin siihen, miten voi iäkkäänä sopeutua elämään uudessa kotimaassa. Suuri tuki vieraskielisille iäkkäille on se, että he voivat tavata suomalaisia ikäihmisiä. On tärkeää, että on joku, kenen kanssa puhua sitä vähäistä suomen kieltä, mitä on ehtinyt oppia. Kielikaveri-toimintaa on ollut viimeisinä vuosina kasvussa ja jo neljä yhdistystä käy säännöllisesti keskustelemassa maahanmuuttajien kanssa. Koulutuksen alussa monia askarrutti ja pelottikin se, osaavatko he kohdata vieraskielisiä ihmisiä ja se, miten muut omassa yhdistyksessä suhtautuvat tähän toimintaan. Miten riittää voimia toimia monikulttuurisuuden parissa, kun aihe herättää niin monenlaisia tunteita? Viimeisellä jaksolla todettiin, että pelot olivat hälvenneet ja ihmisten kohtaaminen tuntui paljon luontevammalta. Faktatiedot ja asioiden pohdiskelu on tuonut mielenrauhaa sekä uskoa siihen, että pystymme yhdistyksen kautta antamaan tukea Suomeen muuttaneille iäkkäille. Koulutuksessa opittujen tehtävien avulla ohjattiin monissa yhdistyksissä keskusteluja ja ne ovat saaneet ilmapiirin muuttumaan ymmärtäväisemmäksi. Yhteisesti kuitenkin todettiin, että kontaktien saaminen iäkkäisiin maahanmuuttajiin on hidasta ja siihen tarvitaan monia verkostoja sekä pitkäjänteistä työtä. Viimeisenä koulutuspäivänä syntyi Keravan Eläkeläiset ry:n jäsenillä ajatus, koota tukihenkilön toimenkuva. Yhteisten kokemusten pohjalta kirjoitettiin toimenkuva, jonka tiivistetyssä muodossa on ohessa. Toimenkuva kokonaisuudessaan on luettavissa Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla www.elakelaiset.fi EVA RÖNKKÖ Kolmas ryhmä yhdistysten monikulttuurisen toiminnan tukihenkilöitä valmistui maaliskuun kurssilta Kuntorannasta. Uusia tukihenkilöitä yhdistysten monikulttuuriseen toimintaan Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta on yhdessäoloa, yhdessä tekemistä ikääntyneiden maahanmuuttajien kanssa. Paikallisyhdistykset järjestävät retkiä, leirejä ja tapahtumia sekä toimivat kielikaverina iäkkäille uussuomalaisille. Tukihenkilöt toimivat paikallisyhdistyksissä niiden tukena monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Tukihenkilöt luovat kontakteja oman alueen monikulttuurisuustyön verkostoihin ja iäkkäisiin maahanmuuttajiin, ovat aloitteentekijöinä yhdistyksen johtokunnalle sekä pyrkivät tuomaan vähemmistöön kuuluvien iäkkäiden ääntä esille edunvalvontatyössä. Tukihenkilöt eivät vastaa monikulttuurisesta toiminnasta irrallaan yhdistyksen toiminnasta, vaan yhdessä johtokunnan kanssa. Monikulttuurisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen tukena on Eläkeläiset ry:n toimistossa suunnittelija Eva Rönkkö (040 501 3599, eva.ronkko@elakelaiset.fi). Älä epäröi ottaa yhteyttä, apua saa niin ideointiin kuin myös toiminnan toteuttamiseen. Tukihenkilön toimenkuva lyhyesti Väestön vanhentumisen tsunami pyyhkäisee Euroopan ylitse. Sataa itsenäistä vuottaan juhliva Suomi ikääntyy ensimmäisten joukossa. Pidentyvä elinikä on iloinen asia, mutta lasten vähyys taas ennustaa surullista tulevaisuutta. Ikääntyminen on ennen kaikkea kulttuurin muutos. Sitä lähestytään usein taloudellisten mittareiden kautta, mikä on toki tarpeen, mutta ei auta ikäsyrjinnän lopettamisessa. Vanhuuden vallankumouksellinen muutos Ikäihmiset ovat hieman liioitellen siirtyneet sadassa vuodessa syytingistä Espanjan aurinkorannalle. Hyvinvointivaltio on mahdollistanut itsenäisemmän vanhuuden, toisaalta perhesuhteet ovat ohentuneet. Suomen 1,5 miljoonalla eläkeläisellä on kuitenkin monta kohtaloa. Eläkkeiden kipupisteet ovat takuuja kansaneläkettä saavien ikääntyneiden naisten sekä nuorempien työkyvyttömyyseläkeläisten kohdalla. Kun katson omia eläkeikäisiä vanhempiani, niin todellinen vanhuus ei ole vielä läsnä ”kolmannen iän” alkupäässä. Vanhuuseläkeaika kokonaisuudessaan lähestyy jo neljännesvuosisadan mittaa. Työkulttuurin vahvuus voi olla myös julmaa EETU ry:n tutkimuksen mukaan jopa noin kolme neljästä ikääntyneestä (+55-v) kokee olevansa toisen luokan kansalainen ja vain eräänlainen kuluerä yhteiskunnassa. Suomi voi olla karu paikka työuran jälkeen, kun uuden ihmisen kohtaamisessakin kysytään ensimmäisenä mitä tämä tekee työkseen? Kovalla työllä vaurastuneita Aasian maita saatetaan pitää esimerkillisinä vanhojen ihmisten kunnioituksessa, mutta sukukeskeinen kulttuuri on rapautumassa. Etelä-Koreassa vanhusten itsemurhat yleistyvät, Kiinassa lapset velvoitetaan lailla tapaamaan vanhempiaan ja Japanissa internet-kahviloista on tullut joillekin pysyviä koteja. Eläkejärjestelmät ovat Suomeen verrattuna yllättävän takapajuisia. Kansakunnan muisti on vaarassa unohtua Irlantilainen tuttuni ihmetteli Suomessa: miksi vanhat ja nuoret eivät täällä ”sekoitu”? Olohuoneen jatkeeksikin kutsuttu pubikulttuuri tuo siellä eri ikäiset yhteen, kun meillä luontevat kokoontumispaikat ovat vähissä. Sukulaisuuteen perustuvia yhteyksiä pidetään vielä toivottavasti arvossa, tosin suvut ovat yhä pienempiä. Eri-ikäiset on usein rajattu omiin yhteisöihin, jotka eivät juuri keskustele. Jos ei ole kokemusta eri elämänvaiheiden luonteesta, saattavat empatian tunteminen ja historian ymmärtäminen olla vaikeita asioita. Nyt pitää rakentaa sukupolvien välisiä siltoja Osa ikäpolvien välisistä suhteista on arkisia ja näkyviä, kuten lastenlasten vierailut mummolassa. Osa on enemmän piilossa, kuten työeläkkeiden rahoituksen sukupolvisopimus, jossa jokainen ikäluokka on vuorollaan maksajana ja saajana. Entä jos ihminen on aivan yksin? Professori Juho Saari on todennut, että yksinäisyys voi olla melkein koko elinkaaren mittainen kokemus. Yksinäinen eläkeläinen ei pääse helposti näkyväksi osaksi sukupolvien ketjussa. Ikääntyneiden digihyppy on iso ponnistus. Internet voittaa etäisyydet myös lapsenja lapsenlapsiin, jotka elävät yhä isomman osan elämästään verkossa. Tämä ei silti korvaa fyysistä lämpöä ja läsnäoloa. Eri yhteisöjen muodostamia ”kuplia” on tarpeen tullen hyvä törmäyttää keskenään. Lapseni päiväkodista tehdään vierailuja läheiseen palvelutaloon esimerkiksi pääsiäisenä. Työeläkemalli muuttuu aina ajan hengen mukana. Riskien yhteisestä ja oikeudenmukaisesti mitoitetusta jakamisesta on silti hyvä pitää kiinni, järjestelmän oikeutus ja kannatus riippuvat lopulta siitä. JANNE PELKONEN erityisasiantuntija Työeläkevakuuttajat Tela Vanhuuden arvostus 100-vuotiaassa Suomessa?
Nro 3 toukokuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban M ånga av dem som var krigsbarn i Sverige har som äldre berättat om sina traumatiska upplevelser i vårt västra grannland. Själv var jag två gånger i Sverige och hade inga problem. Det beror troligen på att jag kunde svenska, och på att jag var från en sjömansfamilj där folk kom hem och reste iväg stup i ett, och nu var det bara min tur att resa. Jag var verkligt rädd bara två gånger under hela kriget. Den första gången har jag nu för tiden många gånger skrattat gott åt, men då den hände var det blodigt allvar. Andra gången var under Helsingfors första sk. storbombardemang. Det skall jag återkomma till i mitt nästa kåseri, men nu till de alldeles förskräckliga händelserna under min första Sverigeresa. Finska Åndfartygbolagets S/S Arkturus, som mamma när hon jobbade på båten kallade gamla Arken, strävade fram genom packisen någonstans söder om Åland. I lastrummet låg vi krigsbarn i av grova bäddar hopspikade bås på sänghalmen som grisar i sina stior. Tio barn i varje bås. Flickorna på styrbordoch vi pojkar på babordsidan om mittgången. Pappa hade ju lärt mig att båtens högra sida var styroch vänstra babord, och jag tyckte det var viktigt att visa hur mycket jag visste om båtar. Det var klart väder och luftfara så vi fick inte gå ut utan måste vistas i lastrummet också på dagarna. Där låg jag fullt påklädd på en grå filt som var utbredd över halmen med ryggsäcken under huvudet och kände mig olycklig. Min första sjöresa var inte als sådan son jag hade tänkt mig. Lastrummet var mörkt och dystert. Maskinen dunkade, isen skrapade mot båtens sidor och de svaga glödlamporna i taket, som troligen var undersidan av lastrumsluckan, gungade sakta i sina ledningar. Jag slöt ögonen och tyckte synd om mig själv. Plötsligt kände jag att någon grep tag om mig. När jag öppnade ögonen såg jag en rödhårig flicka från båset på andra sidan gången som, ve och fasa, försökte pussa mig. Jag sköt henne ifrån mig och lyckades komma på fötter men hon försökte hela tiden få grepp om mig. Mormor hade med ris på bar akter lärt mig att man inte får slå flickor med knytnävarna, så vad hjälpte annat än att ta till harvärjan och springa undan. Jag kutade upp för trappan till däcket, men den gråklädda lottan som vaktade dörren fångade mig, och förmanade flickan som sprang efter mig att hon skulle sluta reta lilla Rudolf. Jag undrade hur hon visste vad jag hette, men hon läste ju mitt namn på skylten som vi alla hade hängande i ett snöre kring halsen. Resten av resan, som på grund av ishinder tog nästan två dygn, verkade i mitt tycke oändligt lång. Jag var hela tiden rädd och på min vakt. Alltid när flickan märkte att jag tittade åt hennes håll flinade hon och kastade slängkyssar. Det kändes fruktansvärt, och min lättnad var oerhört stor när hon i Stockholm hamnade i en annan buss. Min resa fortsatte med tåg till Falun, och därifrån med buss till ett barnhem i en stor herrgårdsliknande byggnad i en närbelägen by. Där gick jag resten av folkskolans första klass, som i mitt tycke var på något sätt barnsligt lätt jämförd med den finska skolan. Hemmets husmor sade att vi skulle stanna där tills vi fick litet kött på benen. Sedan skulle vi få svenska föräldrar på olika håll i landet, och jag resa till Halmstad. som var Hangös svenska vänskapsstad. Det enda jag minns av halmstadsresan var att det kändes litet ledsamt när tanterna som var reseledare lämnade av oss på olika stationer, och att det elektriska lokomotivet påminde om Brändöspårvagnen i Helsingfors. Tant Selma som tog emot mig i Halmstad var betydligt äldre än min egen mamma, och jag kände mig litet förlägen när hon gav mig en välkomstkram. Sedan åkte vi buss till Snöstorp, som var en liten by tre kilometer norr om Halmstad. Tant Selma och farbror Johan bodde i ett litet tvåvånigt hus vid foten av Hallandsåsen, och jag fick ett eget rum i övre våningen med utsikt över böljande sädesfält. Farbror Johan, som satt och solade sig i en trädgårdsstol när vi kom, var pensionerad skeppare. Han hade rödbrusigt ansikte och vita mustacher under sin skärmmössa, och hälsade mig välkommen med orden: Jasså, du är vår finska påg, jag hoppas att du skall trivas hos oss, och klappade mig på axeln. När jag sedan såg mitt rum i vindsvåningen fick jag genast en känsla att här skulle jag trivas, och det gjorde jag. På hösten började jag på andra klassen i fröken Gyllensteins småskola och fick en massa jämnåriga kamrater. Följande sommar med mina nya kamrater var nog min därtills bästa sommar. När jag många år senare läste Astrid Lindgrens roliga bok Alla vi barn i Bullerbyn, fick jag en känsla av att boken nästan handlade om mitt liv som krigsbarn i Snöstorp. Följande höst, när Finland hade erövrat största delen av fjärrkarelen, och fronten var långt borta, fick jag resa hem. En orsak till hemresan var troligen också, att mamma kände sig ensam, och ibland behövde barnvakt åt min nyfödda lillasyster Marianne medan hon köade efter kortransonerna i butikerna. Jag gick också folkskolans tredje klass i Vallgårds svenskspråkiga folkskola, fast vårterminen blev ju litet kortare på grund av att Stalin hade beslutat att Helsingfors skall utplånas, men mera om detta i mitt följande kåseri. Nu återstår bara att önska er alla en trevlig sommar. Som krigsbarn i Sverige Rubriken är kanske aningen konstig men samtidigt enligt mig en träffande beskrivning. Vad jag avser är socialoch hälsovårdsreformens födelse – eller kanske jag snarare borde tala om födsloprocessen. Ingen blir klok på projektet men likt en amöba sträcker sig dess armar ut och påverkar våra liv på många olika sätt. Slutresultatet får vi sedan ta del av, med både dess goda och dåliga sidor. Reformens ursprungliga syfte var bra och jag tycker fortfarande att vi verkligen behöver en reform inom socialoch hälsovården. Det ligger i medborgarnas intresse. Men allt står inte rätt till med träningen då släggan kastas men erfarenheten saknas. Nu väntar vi bara på den stund när ett otyglat klot flyger ut ur buren, var än det sedan träffar. En enkät som nyligen gjorts bland kommunerna med anledning av socialoch hälsovårdsreformen beskriver enligt mig rätt väl reformens nuläge. Enkäten skickades ut till samtliga kommuner och 280 kommuner, det vill säga nästan alla, besvarade den. Här följer några av frågorna och kommunernas svar: Utjämnar den föreslagna modellen skillnaderna i välfärden? Nej, svarade 85 procent av kommunerna. (Detta var ju dock en av de centrala målsättningarna för hela reformen). Innebär reformen en bättre samordning av tjänsterna? Nej, svarade 88 procent av kommunerna. Uppnår man med reformen en kostnadsinbesparing på 3 miljarder euro? Nej, svarade 89 procent av kommunerna. Är övergångsbestämmelserna ändamålsenliga? Nej, svarade 78 procent av kommunerna. Har reformens verkningar utvärderats tillräckligt? Nej, svarade 77 procent av kommunerna. Man behöver inte räkna ut proportionella andelar eller leta fram tolkningar över vad sakkunniga i kommunfrågor anser om projektet. I praktiken tycker hela kommunfältet att projektet inte bör föras vidare med denna tidtabell och enligt den föreslagna modellen. I runt tal tror mindre än 20 procent att projektet kommer att lyckas i de centrala målsättningarna, alltså de med vilka hela reformen motiveras. Utomstående experter för fram liknande uppskattningar. Men lyssnar regeringen då på dem som har kunskap och erfarenhet? Nej, regeringen fortsätter att driva igenom projektet med en vansinnig tidtabell, utan att bry sig om riskerna som kan ha katastrofala och oförutsägbara följder. Det är svårt att förstå denna fartblindhet. Statsministern har i olika sammanhang presenterat en och annan ”kakkara”, dessa snillrika mojänger vars avsikt uppenbarligen varit att påvisa rationellt tänkande och beslutsfattande. Nu gör han sig skyldig till ett beteende som strider mot det han själv predikar. Ett rationellt beslutsfattande bör utgå från fakta och sakkunnigas utvärderingar, men han slår dövörat till. I takt med att dagarna i maktens boning ökar, desto mer avlägsen verkar demokratin. Frågan om vårdreformen är dock så omfattande och av stor betydelse att det är rent av farligt att vandra den väg man nu valt av ren och pur envishet. Inom vår organisation måste vi nu hela tiden delta för att påverka projektet med alla tillbudsstående medel, tillsammans med andra organisationer. I den här frågan följer vi inte de politiska frontlinjerna, vilket redan kunde utläsas ur den breda samstämmighet som kommunfältets svar visade. Pensionärerna rf:s delegation höll sitt sammanträde i Kuntoranta där vi, utöver många andra viktiga frågor, valde Jan Koskimies till ny verksamhetsledare. Han tar emot sitt uppdrag i början av augusti, men vi träffar honom redan i juni vid sommardagarna i Vuokatti. Vi har gott om tid att lära känna honom. Jag tror att vi i Jan hittat en duktig och inspirerande människa som i samarbete med övriga anställda, de förtroendevalda och våra medlemmar lotsar Pensionärerna rf mot en ljus framtid. Utmaningar finns till för att övervinnas och gemensamma frågor för vi framåt genom att arbeta tillsammans. Vi inom Pensionärerna önskar er alla välkomna med i vår organisation. Amöbans armar
30 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN On todettu, että että suomalainen perinteinen tanssikulttuuri on murroksessa. Uutena trendinä on nousussa K50-festivaalit ja diskot, joissa varttuneet viihtyvät keskenään. Toisaalta 1960-luvun rock-sukupolvi jatkaa ikääntyessään nuoruutensa musiikkiharrastusta. Mummot ja vaarit rokkaavat siinä missä nuoret aikuiset kuuntelevat sujuvasti iskelmiä. Erilaiset alakulttuurit musiikissa ja tanssissa sekoittuvat ja keskivertomaku kehittyy kaikkiruokaisuuden suuntaan. Kylpylähotelli Rauhalahden ravintolapäällikkö Juha Tirkkonen (s.1961) allekirjoittaa yli 20 vuoden kokemuksella toteamuksen. Tirkkosen mukaan Rauhalahden tanssit edustavat perinteisen sodanjälkeisen tanssikulttuurimme jatkumoa. – Olemme yksi johtavista ympärivuotisesti toimivista tanssipaikoista. Meillä on tanssit kolme kertaa viikossa. Keskiviikkoisin on naistentanssit, perjantaisin ja lauantaisin on sekahakutanssit. Keskimäärin tansseissamme käy 200-250 henkeä, mutta tietenkin yleisömäärä riippuu hyvin paljon esiintyjistä. Esimerkiksi viime lokakuussa Jari Sillanpään keikalla myytiin peräti 1 150 lippua. Silloin piti ottaa käyttöön kaikkien kolmen ravintolan tilat sekä eteisaula, jossa on myös A-oikeudet. Kädenalitanssijat askarruttavat järjestäjiä SuomiViihde -lehden lukija-äänestyksessä talvikauden viihtyisimmän tanssipaikan tittelistä Rauhalahti on kisannut aina kärjessä. Vuosina 2013 ja 2014 tuli ykkössija. Tirkkosen mukaan Rauhalahden tansseissa kävijöiden ikäjakauma on valtaosaltaan 40-60 vuotta. Nuorempaa väkeä vetävät esimerkiksi sellaiset yhtyeet kuin Hurma, Neljänsuora ja Taikakuu. –Tilanne perinteisellä tanssirintamalla on se, että tansseissa kävijöiden ikääntyessä ei niin sanotun luontaisen poistuman tilalle tule samaa määrää nuorta tanssiväkeä. Tämä on tietenkin meidän tanssien järjestäjien kannalta huolestuttavaa. Tanssiyleisöt myös eriytyvät, eli siinä mielessä ei tanssiparketti ole enää sama kuin vielä 1970-luvulla. Tirkkosen mukaan niin sanotut kädenalitanssijat ovat uusi ilmiö myös Rauhalahden ravintolan tanssiparketilla. Nämä kädenalitanssijat ovat useimmiten tanssikouluissa pitkälle treenanneita tanssin intohimoisia harrastajia. – Esimerkiksi saman urheiluseuran tanssijat tai tanssikoulun tanssijat tulevat tänne isolla porukalla tanssimaan ja valloittavat tanssiparketin koko illaksi. Muut eivät sitten oikein ilkeä mennä tanssimaan näiden koko parketin leveydeltä ja pituudelta tanssivien taitureiden sekaan. Ennen tanssiravintolaan tultiin pitämään hauskaa ja hakemaan seuraa tanssin lomassa. Näiden pro-tanssijoiden tanssiminen muistuttaa Tirkkosen mukaan enemmän tanssikilpailuja ja esiintymistä kuin perinteistä seurallista tanssimista. –He maksavat pääsylipun eivätkä useinkaan tilaa juuri mitään muuta. Tämä ilmiö on puhuttanut meitä tanssien järjestäjiä viime aikoina melkoisesti, koituuhan tanssien järjestäjälle melkoisesti kuluja kalliista orkesterista ja esiintyjistä. Se on ongelmallista sekä meidän tanssien järjestäjien että perusasiakaskunnan näkökulmasta. Päivätansseissako pelastus? Tirkkosen mukaan tanssimusiikki on edelleen enemmän ihmisiä yhdistävä kuin erottava tekijä. – Toisaalta nykyajan nettinuoriso ei tarvitse enää tanssitilaisuuksia yhteydenpidon muotona kuten aikoinaan, kun internettiä eikä kännyköitä ollut. Maaseudulla tansseissa käynti oli nuorisolle kirkossa ja koulussa käynnin lisäksi miltei ainoa viikoittainen yhteydenpitokeino. Parhaimmillaan 1960-luvulla Suomessa oli lähes 4 000 tanssipaikkaa. Kesäisin tanssilavat vetävät taas entistä enemmän väkeä, mutta Tirkkosen mukaan Suomessa on jo monta kaupunkia, missä ei ole säännöllistä ympärivuotista ravintolatanssitoimintaa lainkaan. Olisivatko päivätanssit se muoto, jolla tulevaisuudessa tanssiharrastusta pidettäisiin yllä, jolloin esimerkiksi eläkeläiset voisivat käydä säännöllisesti päivätansseissa? – Olemme kokeiluluonteisesti järjestäneet eläkeläisten päivätansseja. Kokemus oli rohkaiseva ja aiomme kehittää ideaa eteenpäin, Tirkkonen sanoo. JUHA DRUFVA Perinteinen tanssikulttuuri etsii uusia askelmerkkejä – Kesäisin tanssilavat vetävät entistä enemmän väkeä, mutta Suomessa on jo monta kaupunkia, missä ei ole säännöllistä ympärivuotista ravintolatanssitoimintaa, sanoo Rauhalahden ravintolapäällikkö Juha Tirkkonen. Kuva: Juha Drufva Pirkko Saision uusin kirja Spuuki Spaidermän ja raju Nonna on hersyvän hauska ja rakkaudentäyteinen isoäidin ja pikkumiehen keskustelukirja. Se nostattaa hymyn kareet suupieliin, mutta on myös liikuttava ja ajatuksia herättävä. Spuuki Spaidermän on Saision tyttärenpoika ja Saisio Nonna. Ylen haastattelussa hän kertoi, ettei oikein kokenut itseään mummiksi ja päätyi kutsumaan itseään Nonnaksi. Se ei liittynyt mitenkään siihen, että hän yrittäisi olla nuorempi kuin mitä on. ”Olen oikein mummi-ikäinen ja ihan hyvässä järjestyksessä, mutta kun ei istu niin ei istu”, Saisio selvitti. Kirjassa Vastasyntynyt kasvaa Kolmivuotiaaksi ja vauhdilla Kuusivuotiaaksi päiväkotilaiseksi. Hänelle maailma näyttäytyy ihmeellisenä ja kiinnostavana satujen ja mielikuvituksen siivittämänä. Tuo mainio lapsi hahmottaa maailmankuvaansa Nonnansa kanssa keskustelemalla ja kyselemällä laajalla kaarella asioista ja ilmiöistä sielunvaelluksesta napanuoran katkaisemiseen. Hänen kiinnostuksen kohteensa ovat loputtomia. Kysymykset saavatkin kuulijat usein ymmälleen. Saisio on hyvin tietoinen siitä, että hän on voinut napsia nonparellit nauttiessaan tyttärenpoikansa edesottamuksista ja salaviisaista, hupaisista kysymyksistä kommenteista heidän yhteisinä hetkinään. Hän ymmärtää, että pienten lasten vanhemmat väsyvät ajoittain arjen pyörittämiseen. Niin Spaidermänin ja hänen pikkusiskonsakin näyttelijävanhemmat. He ovat lapsistaan huolissaan, jopa stressaantuneita ajoittain. Ja väsyyhän Nonnakin, kun Spuuki Spaidermän yökyläilee useamman vuorokauden Nonnan luona. Huonounisen Saision mielestä ihanin hetki on joskus se, kun auton perävalot häipyvät pihasta ja lapsenlapset lähtevät. Mutta siten jo iskee ikävä. Nonnan onneksi rakkauden täyteisiä kohtaamisia Kolmevuotiaasta Viisivuotiaaksi kehkeytyneen kanssa on suhteellisen paljon, isoäiti asuu osan vuodesta puolisonsa Rekkarin, Pirjo Honkasalon, kanssa Madeiralla. Sinne pikkumies on matkustanut maailmanmiehen ottein jo monesti. Madeiran kukkaloisto on saanut hänet puhkeamaan rakkaudentunnustuksiin rajua Nonnaansa kohtaan. Kerrankin, kun Spuuki Spaidermän oli joululomaa viettämässä Madeiralla, hän sanoi rakastavansa Nonnaa niin paljon kuin on kukkia Madeirassa. Arjen tultua kukat tosin muuttuivat kurahousuiksi. ”Rakastan sua niin paljon kuin on kuravaatteita lastentarhoissa”, Viisivuotias totesi. Kirjan loppupuolella Kuusivuotias saa pikkusiskon, jonka maailmaan tulo hieman viivästyy. Isoveli ehtii jo toivoa, että koko pikkusiskoprojekti peruttaisiin. Yksivuotias, zeniläisesti hymyilevä pikkusisko valloittaa kuitenkin isovanhemmat ja vanhemmat ja isoveli yrittää parhaansa mukaan sopeutua tilanteeseen. Tosin hän epäilee nähtyään viimeistä tuomiota esittävän synkän maalauksen Uudenkaupungin kirkossa, että pikkusisko saattaa joutua ”sinne alas”, koska itkee niin paljon. Nonnalla ja tyttärenpojalla on erittäin läheinen, luottamuksellinen suhde. Nonna on pikkupojan uskottu liittolainen, johon voi luottaa, kun avaruusoliot uhkaavat tai vaikkapa silloin, kun vanhempien kanssa tulee erimielisyyksiä. Pirkko Saisio on moneen kertaan palkittu, yksi maamme kiinnostavimmista, eläytymiskykyisemmistä ja lahjakkaimmista kirjailijoista. Hänen yhteiskunnallinen tietoisuutensa ja terävä-älyisyytensä, humanismi ja empatia heijastelevat kirjallisessa tuotannossa ja hänen osallistumisessaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä kaanonissa tämä lämminhenkinen keskustelukirja vaikuttaisi ennakkoon tekevän poikkeuksen, mutta eipä teekään. Saision usein itseironiset kohtaamiset ja keskustelut, sanavalmiin, älykkään lapsenlapsenlapsen kanssa tuovat mainion lisän hänen tuotantoonsa ja herättävät miettimään monia, yleisinhimillisiä asioita lapsen näkökulmasta. Ennen kaikkea kirja on ylistyslaulu isovanhemmuudelle ja tasavertaiselle aikuisen ja lapsen kohtaamiselle ja heidän väliselle rakkaudelle. Kirjan kuvitus on Viisivuotiaan taidetta, koostuen mielikuvituksen loputonta rikkautta ja piirtämisen taitoa osoittavista värikylläisistä tussipiirrustuksista. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Isoäitiyden onnea ja kyyneleitä Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Kuvitus: Remu eli Spuuki Spaidermän. Siltala 2017. 193 s. ”Tanssimusiikki on edelleen enemmän ihmisiä yhdistävä kuin erottava tekijä.”
Nro 3 toukokuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN Turun Eläkeläiset ry:n laulukuoron Köörin Poikien CD-levyn julkistamistilaisuus pidettiin 22.2. Levyn vastaanotto on ollut hyvä ja levyä on myyty jo kohtalaisesti. Köörin Pojat harjoittelevat joka keskiviikko osoitteessa Linnankatu 51 Pekka Vuorion johdolla. Jos olet laulutaitoinen ja kuorotoiminta kiinnostaa niin ota yhteyttä, puhelin 0500 785904. Varkauden Eläkeläiset juhlivat 21.3. 100-vuotiasta Suomea mutta samalla myös 100-vuotiasta jäsentään Hilkka Karvosta. Juhlassa oli vieraita Savonlinnasta, Sorsakoskelta ja Heinävedeltä. Täytekakku ja suolapala juhlistivat omalta osaltaan arvokasta juhlapäivää. Juhlaja onnittelupuheessa muisteltiin sadan vuoden takaista aikaa. ”Talvi 1916–1917 oli erityisen ankara. Vielä maaliskuun alkupäivinä Turunkin korkeudella mitattiin -40 asteen pakkaspäiviä. Talven selkä taittui vasta 22.3., joka on sattumoisin sankarimme syntymäpäivä. Tuo vuosi 1917 oli sään suhteen muutenkin erikoinen. Suomessa vettä saatiin vasta sadonkorjuun aikaan ja kesä oli kylmä ja kuiva. Keski-Euroopassa muistavat vuoden suurena lanttuvuotena, koska peruna ja muut kasvit eivät kasvaneet kylmän kesän vuoksi. ” ”Vuonna 1917 syntyi Suomi itsenäisenä tasavaltana mutta syntyi täällä muutakin 81 046 uutta suomalaista (2016 syntyi hieman yli 52 000 lasta), joiden tilastollinen elinaika oli tuolloin miehillä 43 vuotta ja naisilla 49 vuotta. Elinajan odote oli hieman enemmän vuonna 1917 syntyneillä pojilla 57 vuotta ja naisilla 60 vuotta. Varkauden asukasluku oli tuolloin 1162 henkilöä ja koko Suomessa väestöstä oli puolet alle 25-vuotiaita. väkiluku 3 134 300 .” Ohjelma sisälsi laulua, runoa ja tanssia. 100-vuotias sankari Hilkka, jonka kunto-ohjelmaan kuuluu mm. joka maanantainen uimahallissa käynti, nautti juhlasta täysin siemauksin. Leena Salo Köörin Pojat julkaisivat levyn Tuplasti 100 vuotta Varkaudessa Hilkka Karvonen saa halauksen puheenjohtaja Leena Salolta ja kukat ojentaa Unto Myllynen. Eläkeläinen-lehden maaliskuun numerossa julkaistussa Havukosken Eläkeläisten pipohaasteesta kertoneessa jutussa oli virheitä. Haasteessa on kyse siitä, että Havukosken Eläkeläiset Vantaalta haastaa muut Uudenmaan eläkeläisyhdistykset kutomaan “Suomi 100” -pipoja sotaveteraaneille. Jutusta oli lehden toimituksen käsittelyn jälkeen mennyt lehteen lukuisia kirjoitusvirheitä sisältänyt versio. Virheet eivät sisältyneet alkuperäiseen kirjoitukseen vaan olivat syntyneet lehden toimituksessa. Niin ikään ei toimituksen muokkaamasta jutusta välttämättä välittynyt tempauksen se idea, että neulontahaasteella haetaan nimenomaan sinivalkoisia ”Suomi 100” -pipoja, joista malli oheisissa valokuvissa. Eläkeläinen-lehti pahoittelee jutussa esiintyneitä virheitä ja epätäsmällisyyksiä. Korjauksia neulontahaastejuttuun: Suomi 100 –pipoja sotaveteraaneille Kuvissa olevan mallin mukaisen pipon tiivistetyt teko-ohjeet ovat Eläkeläinen-lehden maaliskuun numerossa. Lomakylämme sijaitsee Parkkimajärven rannalla Pyhäjärvellä (OL), Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa. Valtatieltä 4 viitta, Itäranta-tietä noin 8 km. Alue on marjastajien ja kalastajien paratiisi, kalastaa saa Pyhäjärven kalastusluvalla. Vene airoineen ja uimapaikka. Alueella on 3 kesäkäyttöön tarkoitettua mökkiä. Mökki 1 Petipaikkoja 6, keittiö, mikro, jääkaappi, ruokailuvälineet, TV. Eläkeläiset ry:n jäsenille 40 euroa vrk / 100 e viikonloppu / 170 e viikko / 550 e kuukausi. Mökki 2 Petipaikkoja 5, varusteet samat kuin yllä. Eläkeläiset ry:n jäsenille 30 e vrk / 75 e viikonloppu / 110 e viikko / 350 e kuukausi. Mökki 3 Petipaikkoja 2, minikeittiö, jääkaappi, mikro. Eläkeläiset ry:n jäsenille 20 e vrk / 50 e viikonloppu / 90 e viikko / 250 e kuukausi. Asuntovaunu / -auto 15 e vrk / sähköliitännällä 25 e vrk. Puulämmitteisen saunan käyttö kuuluu vrk:n hintaan. Erillinen wc-rakennus ja grilli. Luotoranta avoinna 17.6. 2017 – 30.9. 2017. Lisätietoja ja varaukset : Mökkimestari Erkki Jauhiainen, 0400 680 904 sekä Armas Niemi, 0400 689 735 Pyhäjärven Eläkeläiset ry:n Luotorannan kesäpaikka Eläkeläinen-lehti – 50 vuotta eläkeläisen asialla
32 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Maaliskuun lopulla kokoontui Savon alueelta pilkkihenkistä porukkaa Kallioniemeen Varkauden Eläkeläisten järjestämään koko aluetta koskevaan pilkkikilpailuun. Sää oli mitä mahtavin ja sehän tiesi sitä, että kalansaaliit tulisivat olemaan tiukassa, koska kahta hyvää ei saa – hyvää säätä ja hyvää saalista. Aloitusmerkin saatuaan kilpailijat säntäsivät jäälle ja siellähän ne kalamiehet/-naiset erottuivat joko ”puoliammattilaisiksi” tai ”amatööreiksi”. Joukkuekilpailun voitti Suonenjoki-Iisvesi, jotka pilkkivät melkein viiden kilon (4733g) saaliin. Saaliilla irtosi komea kiertopalkinto. Hopeaa pokkasi Vehmersalmen joukkue ja pronssia Kuopio-Kallavesi. Varkauden joukkue ymmärsi vieraanvaraisena isäntänä jäädä viimeiseksi. Mukana oli yhteensä 27 pilkkijää, useita jäällä kävelijöitä. Sisällä pelattiin bingoa, heitettiin bocciaa ja taiteiltiin tornipelin kanssa. Saunomistakaan ei unohdettu, vaan leppoisat löylyt nautittiin pienessä rantasaunassa. Paikalla oli kaikkiaan kuutisenkymmentä osallistujaa. Kiitos kaikille mukana olleille! Leena Salo 97 vuotta 14.5. Elli Wasse Kankaanpää 95 vuotta 22.5. Sirkka Orvokki Elina Javanainen Porvoo 93 vuotta 3.6. Paavo Johannes Ruusunen Kuru 9.6. Esko Tamminen Loimaa 92 vuotta 9.4. Heikki Johannes Parviainen Vaasa 91 vuotta 22.6. Sirkka Santala Pihlava 90 vuotta 21.5. Sirkka-Liisa Laukkanen Kajaani 23.5. Aini Helmi Lemmitty Katiska Martinniemi 85 vuotta 23.5. Helli Inkeri Myllymäki Martinniemi 27.5. Seppo Komulainen Kajaani 4.6. Ahti Kitunen Kuru 6.6. Eeva Huovinen Kajaani Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 80 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan torstaina 18.5.2017. 80 vuotta Pentti Servo, Raimo Hiltunen, Rolf Törrönen ja Tauno Holmström 70 vuotta Terttu Kainulainen ja Tarja Gollin-Lindström Eläkeläinen-lehti – 50 vuotta eläkeläisen asialla Savon Aluejärjestön pilkkikisat Kallioniemessä TUL:n Tampereen piiri isännöi 11.12.11. neljättä kertaa järjestettävää valtakunnallista veteraanien kaksipäiväistä kulttuurikatselmusta. Tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana TUL:n lisäksi Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Suomen Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden Liitto. Tapahtuma on avoin kaikille järjestelyissä mukana olevien järjestöjen 55 vuotta täyttäneille yksinesiintyjille ja ryhmille. Kulttuurikatselmuksen lajeina ovat tanssi, musiikki, lausunta ja ohjelmaryhmät. Tanssi jakaantuu ryhmätanssiin, kansantanssiin, senioritanssiin, vanhoihin salonkitansseihin ja kantri-/rivitanssiin. Musiikissa ovat mukana yksinlaulajat, lauluryhmät ja -yhtyeet, kuorot ja karaokelaulu sekä soitinsolistit ja -yhtyeet sekä orkesterit. Lausunnassa esiinnytään sekä yksin että ryhmässä ja ohjelmaryhmiin kuuluvat sketsit, pienoisnäytelmät sekä erilaiset ohjelmakokonaisuudet. Tampereella tapahtumapaikkoina ovat keskustassa sijaitsevat Pyynikin palloiluhalli ja Tampereen Puistotornin kiinteistö Tampereen Työväen Teatterin naapurissa Hämeenpuistossa. Pyynikin palloiluhallilla järjestetään lauantaina 11.11. avajaiset sekä tanssija ohjelmakokonaisuudet ja sunnuntaina 12.11. tapahtuman loppunäytös, jossa on mahdollisuus nähdä katselmuksen parhaita paloja. Katselmuksen musiikkija lausuntalajit järjestetään Puistotornin tiloissa ja karaokea lauletaan ravintola Teatterikulmassa. Lauantain iltatilaisuus on perinteikkäässä Puistotornin Konsussa. Lounasta tarjoillaan Pyynikin palloiluhallin viereisessä Tampereen Tredun Santalahdentien toimipisteessä. Ilmoittautuminen tapahtumaan on alkanut ja se jatkuu 6.10. saakka. Tapahtuman suojelijana toimii näyttelijä, teatterineuvos Eila Roine. Tapahtumasta on lisää tietoa osoitteessa www.veteraanikatselmus.fi, josta saa myös ilmoittautumislomakkeita. Tiedustelut: 045 7730 2122 tai jukka.nieminen@tul.fi. Tule Tampereelle marraskuussa! Pilkkijät kisan aloitustunnelmissa. Sää oli mitä mahtavin.
Nro 3 toukokuu 2017 – 33 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri, materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai: elakelaiset@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2017 80 vuotta 9.5. Aino Tuulikki Heiskanen Kirkkonummi-Siuntio 12.5. Raili Naski Nakkila 16.5. Väinö Aho Pihtipudas 18.5. Tyyne Elisabet Hiltunen Porvoo 21.5. Pauli Seppo Tossavainen Tikkurila 21.5. Jussi Jalmari Paavola Lapua 28.5. Tauno Salonen Loimaa 28.5. Salme Uusitalo Pihlava 29.5. Aune Lehtinen Korso 31.5. Helka Valtanen Kajaani 10.6. Matti Keinonen Kuru 10.6. Soili Kyllönen Kaarina 10.6. Reino Immonen Kajaani 75 vuotta 11.5. Annikki Kujanen Kokkola 17.5. Timo Niemelä Hyrylä 27.5. Pirkko Nurmi Halikko 31.5. Arvo Moilanen Suomussalmi 2.6. Lemmikki Jääskeläinen Loimaa 7.6. Varpu Raija Forsblom Porvoo 9.6. Salme Helenius Pihlava 20.6. Heikki Ronkainen Porvoo 21.6. Maija-Liisa Jokinen Pihlava 21.6. Sinikka Mankinen Kajaani 27.6. Elvi Liisa Ester Paajaste Kaarela 70 vuotta 22.3. Hannu Tolmunen Lahti 20.4. Sisko Paloniemi Vaala 27.4. Pertti Korhonen Malmi 22.5. Pirjo Saarnio Kajaani 23.5. Rauni Kaarina Ojala Martinniemi 24.5. Ulla Runnakko Kokkola 30.5. Seppo Helin Loimaa 2.6. Maija-Liisa Rusanen Suomussalmi 3.6. Raija-Sisko Heikkinen Porvoo 3.6. Risto Soukka Loimaa 3.6. Asta Virtanen Kuru 7.6. Marjatta Aronoja Loimaa 8.6. Antero Kyllönen Kajaani 17.6. Marja-Leena Matinlompolo Pello 26.6. Lauri Kortelainen Kajaani 65 vuotta 13.5. Milla Pekkanen Porvoo 31.5. Elisa Koivisto Kalajoki 10.6. Saara Kinnunen Suomussalmi 21.6. Esa Lingren Pihlava 60 vuotta 18.5. Terttu Koski Pihlava 22.5. Ritva Juntunen Suomussalmi Pihlavan Eläkeläiset Hanna Kyllikki Koivuviita Kolarin Eläkeläiset Seija Marketta Uusitalo Kalajoen Eläkeläiset Vilho Haanpää Suolahden Eläkeläiset Pirkko Ilottu Pirkko Leppänen Eva Koskinen Toivo Ensio Wacklin Ritva Jaakko Oulun Työväen Eläkeläiset Johannes (Jussi) Pekkala Helvi Annikki Niskanen Vilho Iisak Pihlaja Alli Karppinen Ylivieskan Eläkeläiset Reimo Autio Rauman Eläkeläiset Olli Johannes Lindström Hyrylän Eläkeläiset Väinö Johannes Pitkänen Teuvan Eläkeläiset Mauno Ilmari Fossi Ykspihlajan Eläkeläiset Aura Mirjami Rokala Vaalan Eläkeläiset Elsa Helvi Leiviskä Tornionseudun Eläkeläiset Ritva Niemi Anna-Kaisa Salonen Bertta Kari Urho Paaso Pietarsaaren Eläkeläiset Katri Annikki Nyman Kimmo Karppanen Malmin Eläkeläiset Eila Viljanen Etelä-Vantaan Eläkeläiset Elsa Pakarinen Pellon Eläkeläiset Antero Pakisjärvi Kuhmon Eläkeläiset Marjatta Sormunen Viljo Määttä Raili Pulkkinen Kokkolan Eläkeläiset Aino Toivonen Dragsfjärdin Työväen EläkeläisetDragsfjärds Arbetarpensionärer Anita Andersson Rauman Eläkeläiset Teuvo Johansson Paltamon Eläkeläiset Anna Aliina Kemppainen
34 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN HIIHTOVIESTITULOKSET Miehet 3x1km: 1. Raahen Eläkeläiset (Pauli Patanen, Veijo Perttamo, Reijo Kyröläinen), 10.43. 2. Oulun Työväen Eläkeläiset (Seppo Sipola, Heikki Alakiuttu, Jorma Inkeroinen), 12.22. 3. Haukiputaan Eläkeläiset (Kauko Meriläinen, KaukoKivistö, Arvo Liedes), 12.28. 4.Kiimingin Eläkeläiset (Olli Aikoniemi, Kauko Salmela, RaimoPiri), 13.37. 5. Oulun Työväen Eläkeläiset 2 (Erkki Manninen, Pekka Kostekivi , Antero Mikkonen), 16.10. 6. Oulun Eläkeläiset (Martti Eilola, Esa Erholtz, Taisto Hämälä) 16.37. Naiset 3x1km 1. Oulun Eläkeläiset (Ritva Kenttä, Liisa Salmela, Raija Kilpiö), 16.15. 2. Raahen Eläkeläiset (Vappu Pekuri, Kaarina Pietilä, Kaisu Kyröläinen), 18.42. 3. Oulunsalon Eläkeläiset (Kaarina Helänen, Anneli Salo, Pirkko Piispanen), 21.26. Henkilökohtaisten kilpailujen tulokset: www.jokilaaksojenaluejarjesto.kotisivukone. com/kilpailut Samasta osoitteesta löytyy myös juttu Aluejärjestön pilkkikilpailuista. Auran Majalla Oulussa oli perjantaina 17.3. talvipäivät. Aamulla ei hyvältä näyttänyt, kun räntää nakkeli melko reippaasti. Kilpailujen aikana keli oli kuitenkin hyvä. Sade jatkui kilpailujen jälkeen. Äärimmäisen tiukan lumikenkäviestin voitto ratkesi sekunin kymmenysosalla Himangan II-joukkueen eduksi. Kuvassa hopealle sijoittuneen Vaasan II-joukkueen Senja Honkonen ja Martti Urpiola vauhdikkaassa vaihtotilanteessa. Kuva: Raimo Vahtera Pohjanmaan alueen talvipäivää vietettiin maanantaina 20. maaliskuuta Himangalla Roiman majalla aurinkoisessa säässä ja iloisissa, leikkimielisissä tunnelmissa. Kilpailtiin pilkinnässä, kettinginja nuolenheitossa, tandemhiihdossa ja lumikenkäjuoksussa. Kilpailijoita haastateltiin leikisti voitelun onnistumisesta, etenkin huulten, hajuvesien tuoksun miellyttävyydestä yms. Myönteisiä vastauksia saatiin, joskin vähän selittelyn makuisesti. Väkeä oli paikalla noin sata. Kovimman kannustuksen saivat tandem-hiihtäjät ja lumikenkäilijät, koska heidän kilpailunsa edistymistä oli niin helppo seurata. Hauskinta tietysti oli, kun joku sattui tandemhiihdossa horjahtamaan. Se vahingonilo kai on ihmiselle ihan aitoa iloa, jos se tapahtuu ilman vammaa. Päivä aloitettiin lounaskeitolla klo 11 ja kilpailut alkoivat klo 12. Kilpailujen jälkeen tarjolla oli tuvan puolella päiväkahvit ja pannaria sekä isossa kamarissa hanuristien Erkki Vähäraution ja Esa Hakkaraisen tarjoamaa musiikkia. Pilkkijöiden saavuttua meren jäältä 2 tunnin koitoksesta seurasi palkintojen jako ja sitten lopuksi arvonta, joka toi vielä monelle hyvää mieltä arpavoiton kera kotiin vietäväksi. Seija Tikkanen POHJANMAAN ALUEEN TALVIPÄIVÄ 20.3.2017 HIMANGALLA, tulokset: Kettingin heitto Naisten sarja: 1. Kerttu Borén 90, 2. Eila Juvonen 80 Miesten sarja: 1. Matti Myllymäki 100, 2. Alpo Juvonen 100, 3. Reima Lyyluoma 90, 4. Antti Lahdenperä 80, 5. Jörgen Enström 80 Lumikenkäjuoksu, joukkuekisa: 1. Himanka II (Kerttu Borén, Erkki Vähärautio), 43,5 sekuntia 2. Vaasa II (Senja Honkonen, Martti Urpiola), 43,6, 3. Himanka I (Pirjo Lehtonen, Timo Lehtonen) 55,6. 4. Vaasa I (Aila Vahtera, Jalo Heittola) 1 min. 13,8. Pilkki, joukkuekisa: 1. Pietarsaari I (Gunnel Pietilä, Reijo Hakola, Reino Tuikkanen), 1,011 kg, 2. Pietarsaari II (Hilkka Tilus, Eero Leino, Seppo Pietilä), 0,708 kg Henkilökohtainen kilpailu 1. Kari Högbacka Himanka 710 g. 2. Reijo Hakola Pietarsaari 593 g. 3. Seppo Pietilä Pietarsaari 503 g. 4. Reino Tuikkanen Pietarsaari, 418 g. 5. Eero Leino Pietarsaari, 205 g., 6. Kalevi Männikkö Jurva, 115 g., Suurin kala: Reijo Hakola, 153 g. Tandem-hiihtojoukkueet 1. Vaasa 1,55 min. (Aila Vahtera, Jalo Heittola, Senja Honkonen ja Martti Urpiola) 2. Himanka 2,37 min (Erkki Vähärautio, Heikki Spak, Melvi Pöyhtäri ja Tarja Keiski) Nuolen heitto, joukkuekisa 1. Jurva (Eila Juvonen,Heino Mukari, Reima Lyyluoma, Raimo Lyyluoma, Eila Juvonen) 62 pistettä, 2. Himanka (Heikki Spak, Timo Lehtonen, Eeva Lauri, Erkki Vähärautio, Anja Korpi) 61 pistettä, 3. Vaasa (Aila Vahtera, Rauha Riisfors, Juhani Ilkka, Antti Viklund, Kauko Peltonen) 58 pistettä Naisista parhaana palkittiin Aila Vahtera ja miehistä Heino Mukari. Jokilaaksojen Aluejärjestön naisten hiihtoviestin voitti Oulun Eläkeläiset ry:n naisjoukkue varsin ylivoimaiseen tyyliin, ja jo kolmannen kerran peräkkäin. Kuvassa naisviestijoukkueen ankkuri Raija Kilpiö saapumassa maaliin. Miesten viestimestaruuden nappasi Raahen Eläkeläisten kolmikko. Pohjanmaan alueen talvipäivää vietettiin iloisissa tunnelmissa Jokilaaksojen alueen talvipäivässä päästiin hiihtämään hyvässä kelissä
Nro 3 toukokuu 2017 – 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 2/2017 ratkaisu Krypto 3/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 2/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Eve Erämetsä, Helsinki ja Aarre Väisänen, Puolanka. Onnittelut voittajille! Krypton 3/2017 ratkaisut on lähetettävä 9. kesäkuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
36 – Nro 3 toukokuu 2017 ELÄKELÄINEN Restelin ruokaravintoloissa ja Restelin Shell HelmiSimpukka-asemilla saat Osuuskunta Tradekan jäsenen PINS-kortillasi reilun 20 % alennuksen normaalihintaisista annoksista ja alkoholittomista juomista. BURGER KING® ja Rax Buffet -ravintoloissa Tradekan jäsenen vuosietu on 10 %. Säästää mukavasti lomakassaa ja aina kun haluat herkutella. Kaikki Restelin ravintolat löydät osoitteesta restel.fi. R -20% Tradekan jäsenille Restelin ruokaravintoloissa Kaikki Tradekan jäsenen vuosiedut ja vaihtuvat extraedut löydät osoitteesta www.tradeka.fi Lomalla ja aina kun haluat herkutella