NUMERO 1/2014 Tuli talvi, Kaamos kaatui Juuri kun talvi vihdoin tuli, kaatoivat eläkeläiset kaamoksen Kuntorannassa tammikuun puolivälissä. Kuntoranta oli jälleen täynnä talvista iloa ja toimintaa. Kehoa ja mieltä hoidettettiin monenlaisella liikunnalla, uusia taitoja harjoiteltiin työpajoissa ja ennen kaikkea viihdyttiin hyvässä seurassa. Nyt kun kaamos on kaatunut, on hyvä aika ryhtyä valmistautumaan Syystärräyksiin. Ne järjestetään kolmessa jaksossa aivan elokuun lopulla. Kaamoksen kaatajaisten päivät aloitettiin reippaalla aamujumpalla. Kuvassa etualalla Arja Jauhiainen Paltamosta. S. 16–18, Syystärräyksistä s. 11 Timo Typpö ja tietokone Tuttu näky Etelä-Espoon Eläkeläisissä Vuoden eläkeläiseksi Espossa valittu Timo Typpö (kuvassa ) sanoo, että suurilla ikäluokilla on kohtuulliset tietotekniikkataidot, jotka ilmeisesti ovat peräisin työelämästä. Vanhemmilta ikäluokilta ne yleensä puutTuvat. – Poikkeuksia tietenkin on. Tietotekniikan oppiminen on paljolti kiinni asenteesta ja nappulakammon voittamisesta. Jokainen oppii ikään katsomatta, jos on myönteinen asenne asiaan, vanha opettaja vakuuttaa. Kun Typpö viime vuoden lopulla palkittiin kunniamaininnalla, oli toisena perusteena juuri hänen toimintansa tietotekniikan vertaisohjaana yhdistyksessä. Toinen peruste oli monipuolinen musiikkiharrastus, joka on tuonut iloa ja hyötyä paitsi yhdistyksen jäsenille myös muille espoolaisille ikäihmisille. Sivu 18 Yhdistykset ja aluejärjestöt,huomio! Toimintatonnit ovat haussa, s. 4
2 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Rakennetaan vahvat vanhusneuvosto V anhuspalvelulain voimaan tulon myötä vanhusneuvostot tulivat alkaneen vuoden alusta kuntiin lakisääteisiksi. Laki velvoittaa kunnan asettamaan vanhusneuvoston ja huolehtimaan sen toimintaedellytyksistä sekä vaikutusmahdollisuuksista. Lain minimi lienee jo täytetty kaikissa kunnissa, kun tammikuun aikana hitaimmatkin kunnat saivat neuvostonsa perustettua. Kentältä on kantautunut ääniä, että paikoitellen neuvostojen perustaminen on ollut vaivalloista ja osalle kuntien virkamiehiä ja päättäjiä suorastaan vastentahtoista. Myös puolueiden kunnallisjärjestöillä on joissakin tapauksissa ollut vaikeuksia ymmärtää vanhusneuvostojen itsenäinen luonne kunnan ikääntyneen väestön edustajana. Enemmistö palautteista on kuitenkin ollut myönteistä ja uusien vanhusneuvostojen tarjoamiin mahdollisuuksiin on tartuttu innostuneesti. Myönteisten asenteiden vahvistamista kuitenkin edelleen tarvitaan kuntapäättäjien ja johtavien viranhaltijoiden keskuudessa. Vanhusneuvostot ovat nyt eläkeläisyhdistysten vaikuttamistyön keskiössä. Yhdistysten on yhdessä huolehdittava siitä, että neuvostoista muodostuu alusta alkaen oman kuntansa ikääntyneen väestön tarpeita ja toiveita kuuntelevia todellisia vaikuttamisen kanavia kun- nalliseen päätöksentekoon. Uusien neuvostojen on ylitettävä lakia edeltäneiden vapaaehtoisten vanhusneuvostojen toiminnan rajat ja usein myös tavat. Vanhoja neuvostoja syytettiin usein todellista vaikutusvaltaa vailla oleviksi kahvikerhoiksi ja niissä mukana olevat eläkeläisaktiivit valittivat turhautumistaan. Jatkossa ikääntyneiden asemaan liittyvistä asioista ei pidä kunnissa päättää ilman vanhusneuvoston aitoa myötävaikutusta. Vanhusneuvostojen toiminta-alue on alusta alkaen nähtävä laajana, kokko kunnan toiminta-alueen kattavana, eikä sitä saa rajata vain sosiaali- ja terveydenhuollon vanhuspalveluihin. Lakiin on kirjattu selkeästi, että neuvostoille on annettava mahdollisuus vaikuttaa kunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka ikääntyneen väestön tarvitsemien palvelujen kannalta. Laajuudessaan laki myötäilee järjestömme Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen – ohjelmassa määriteltyä ikääntymispolitiikan laajaa kenttää sillä erotuksella, että ikääntymispolitiikkamme ulottuu kunnan toimialaa laajemmalle, koko yhteiskuntaan. Laajasta tehtävästä johtuen Puheenjohtajan palsta kunnissa tulee olla oma vanhusneuvosto riippumatta siitä, minkälaisilla kunnan rajat yltävillä yhteistyörakenteilla jatkossa yksittäisen kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Vanhusneuvostoissa kaikkea kunnan päätöksentekoa tulee arvioida sen perusteella, miten kukin päätös vaikuttaa ikääntyneen ihmisen arkeen. Eläkeläisjäsenet ja heidän taustayhteisönsä edustavat neuvostoissa juuri arjen asiantuntijuutta. Jotta tämä perustehtävä voi toteutua on huolehdittava siitä, että vanhusneuvoston asioita käsitellään säännöllisesti yhdistyksissä ja että saman kunnan alueella toimivat järjestömme yhdistykset tekevät tässä saumatonta yhteistyötä. Samalla on myös tunnustettava, että yhdenkään eläkeläisjärjestön voima ei riitä yksin vastaamaan vanhusneuvostojen työstä, vaan siihen tarvitaan ennakkoluulottomasti järjestörajat ylittävää rakentavaa yhteistyötä kunnan alueella toimivien eläkeläisyhdistysten kesken. Paikallaan on myös kehittää toimintatapoja, joilla yhdistykset tavoittavat nykyistä laajemman osan kunnan alueen ikäihmisistä. Jotta vanhusneuvostojen eläkeläisedustajat ja myös eläkeläisyhdistykset kykenevät suoriutumaan haastavista tehtävistään, tarvitaan koulutusta ja jatkuvaa vuoropuhelua ja kokemusten vaihtoa. Näissä merkeissä Eläkeläisliit- tojen etujärjestö EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen – hanke järjestää kuluvan vuoden aikana yhdessä Sitran Aktiivinen kansalainen – kaiken ikäisenä – avainalueen kanssa yhteensä 14 tilaisuutta eri puolilla maata. Tilaisuudet ovat avoimia ja maksuttomia ja niihin toivotaan eläkeläisten vahvaa edustusta. Parhaillaan on menossa järjestömme oma 16 alueellisen tilaisuuden kierros teemalla Eläkeläisyhdistys lähidemokratian tukena. Tilaisuuksissa käsitellään myös vanhuspalvelulakia ja vanhusneuvostoja. Syksyllä järjestämme aiempaan tapaan vanhusneuvostojen jäsenten neuvottelupäivät, jonne toivomme ennätyksellistä osanottoa. Rehellisyyttä kehiin KALEVI KIVISTÖ Tasavallan presidentti kertoi työ- ja elinkeinoministeriön seminaarissa, että Suomen julkinen sektori on liian suuri, koska se haukkaa 58 % bruttokansantuotteestamme. Lausunto on tietenkin tarkoitettu tukemaan niitä, jotka haluavat ajaa hyvinvointivaltion keskeisiä palveluja alas. Se on varsin yleinen laulu koko Euroopassa ja varsinkin Etelä-Euroopan maissa sen tuloksia korjataan. Siellä kehitys on pahimmillaan johtanut julkisten palvelujen rapautumiseen. Kun palvelujen käyttäminen vaikeutuu, on lopputuloksena myös kansantalouden kustannusten kasvu. Esimerkiksi terveyspalveluja tarvitsevat ihmiset joutuvat lykkäämään hoitoon hakeutumista liian pitkään, jolloin hoidosta tulee kalliimpaa. Ongelmallisia eivät ole vain presidentin lausunnon seuraukset, yhtä ongelmallisia ovat sen perustelut. Tällaisilla suhdeluvuilla on se ominaisuus, että niiden antama tulos riippuu ratkaisevasti suhdanteista. Matalasuhdanteessa, jossa nyt olemme eläneet, sosiaaliturvaan käytetyt menot lisääntyvät ja kansantuote, johon niitä verrataan, pahimmillaan laskee. Kun jaettava kasvaa ja jakaja pienenee, kasvaa suhdeluku. Korkeasuhdanteessa käy päinvastoin. Tällaiset vertailut täytyy tehdä aina suhdannekierron – tai useammankin – yli, jotta lukemiin saataisiin tolkkua. Kun lukemia vertaillaan toisten maiden vastaaviin, on vertailussa monta sudenkuoppaa. Osa maista maksaa tulonsiirrot nettomääräisinä, verottomina. Osa taas – kuten Suomi – verottaa niitä, jolloin ne kirjautuvat kansantalouden tilinpitoon bruttomääräisinä. Se että valtio ja kunnat saavat osan tulonsiirroista takaisin verotuloina, jää näissä vertailuissa ottamatta huomioon. Osassa maita esimerkiksi eläkemenot luetaan julkisiksi, näin tehdään Suomessakin vaikka työeläkkeistä huolehtivatkin yksityiset eläkevakuutusyhtiöt. Osassa maita eläkemenot - tai osa niistä - jäävät kansantalouden tilinpidossa julkisen talouden ulkopuolelle. Samantasoisten tulonsiirtojen ja eläketurvan vertailuissa maiden sijoittuminen julkisen talouden koon vertailussa ei riipu vain menojen tasosta vaan myös tavasta, jolla niiden hoito on järjestetty. Julkisella sektorilla on myös tuloja. Julkisten tulojen ja menojen erotus on Suomessa Euroopan pienimpiä, suhteessa bkt:een vain 2 %. Eläkerahastotkin tuottivat sijoitustuloja viime vuoden tammi-syyskuussa 8.8 miljardia euroa, kun valtio velkaantui samassa ajassa vain puolet siitä, 4.5 mrd euroa. Sudenkuoppa sisältyy myös palvelujen aiheuttamien kustannusten vertailuun. Suomessa terveydenhoito on suurelta osin julkisen vallan vastuulla, joskin yksityiset toimijat valtaavat yhä enemmän alaa. Suomessa terveydenhoitoon käytetään noin 7.3 % kansantuotteesta. USA on tyypillisin esimerkki yhteiskunnasta, jossa terveydenhoito on järjestetty yksityisten yritysten varaan. Obaman suuret vaikeudet saada aikaan edes julkista sairausvakuutusta ovat yleisesti tiedossa. USA:ssa terveydenhoitomenot ovat suhteessa kansantuotteeseen lähes kaksinkertaiset Suomeen verrattuna. Ne eivät kuitenkaan näy julkisen talouden kokoa mittaavissa luvuissa. Kansantaloudessa ne kuitenkin painavat yksityisyydestään huolimatta tuplasti sen mitä ne painavat Suomessa. Eikä se yksityistäminen Suomenkaan terveydenhoidossa mikään säästöautomaatti ole. Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen nosti asiasta haloon todetessaan, että esimerkiksi yksityiset vuokralääkärifirmat perivät palkkioita, jotka ylittävät kaksin-, jopa kolminkertaisesti virkalääkärin palkkatason. Yksityistäminen, johon terveyskeskukset joutuvat hätäpäissään turvautumaan, ei siis tuota ainakaan säästöä. Julkisen sektorin kokoa kauhistelevilta olisi siis ainakin syytä toivoa peruskäsitteiden selvittämistä itselleen. Pahin ongelma vertailussa on se, että bruttokansantuote ja eri toimialojen menot ovat ihan eri asioita. Edellinen ei koostu jälkimmäisistä. Yksityissektorin menot ovat itse asiassa suuremmat kuin koko bkt, vaikka presidentin puhe antaa mielikuvan ”ylisuuresta” ja yksityistä suuremmasta julkisesta sektorista. Piittaamattomuus laskelmien perusteista edesauttaa populistisia hyvinvointivaltion purkamisvaatimuksia. Vastuuntuntoinen yhteiskunnan kehittäminen edellyttää rehellistä tosiasioiden erittelyä.
Nro 1 helmikuu 2014 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset tukee ja kerää allekirjoituksia Kansalaisaloite vaatii laitoksissa hoidettaville oikeutta ulkoiluun Ennakkotieto Eläkeläiset ry:n valtuuston kokouksesta Järjestön valtuuston sääntöjen 12 §:n mukainen varsinainen kokous pidetään 26.-27.5.2014 Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 13 §:n asiat. Jäsenyhdistykset (paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt) voivat tehdä esityksiä valtuustolle. Valtuustolle osoitetut kirjalliset esitykset pyydetään toimittamaan järjestön toimistoon 10.3. mennessä kuitenkin viimeistään 26.3. kello 16.00. Sääntöjen edellyttämä ennakkoilmoitus kokouksesta postitetaan valtuuston jäsenille ja jäsenyhdistyksille 20.2.2014. Varsinainen kokouskutsu ja kokousasiakirjat lähetetään valtuuston jäsenille 8.5.2014. Eläkeläiset ry:n hallitus 13.12.2013 Kalevi Kivistö puheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja Eläkeläiset ry:n hallitus: Erkki Manninen Uimaharjulta allekirjoitti aloitteen Kaamoksen kaatajaisissa Kuntorannassa. Lomakkeiden mallikappale on lähetetty yhdistyksille tammikuun yhdistyspostissa. Kuva: Elvi Kalamies. E läkeläiset ry on päättänyt tukea antaa vain kerran. kansalaisaloitetta, jossa esiteKannatusilmoituslomake pitää täyttää tään ympärivuorokautisessa ISOILLA TIKKUKIRJAIMILLA. Ruuhoidossa oleville lakisääteistujen täyttäminen aloitetaan vasemman tä oikeutta ulkoiluun. Allekirjoituksia reunan ensimmäisistä ruuduista, 1 merkaloitteeseen kerätään huhtikuun puoliki/ruutu. Lomakkeeseen kirjoitetaan väliin saakka. kaikki etunimet. Syntymäaika kirjoiteAloitteessa vaaditaan ympärivuorotaan täydellisenä, esim. 23/04/1946. Lokautisessa hoidosmake allekirjoitesa oleville samaa ”Ympärivuorokautisen hoidon taan normaalilla oikeutta kuin van- tarpeessa olevat ihmiset allekirjoituksella. geille eli tunnin ansaitsevat oikeuden tunnin Jotta aloite eteulkoilutusta päinisi, on tärkeätä, päivittäiseen ulkoiluun. Sellainen että allekirjoitukvittäin. Kansalaisaloit- on lailla turvattu vangeille.” sia kerätään niin teen on käynnistäEläkeläiset ry:n nyt Ikäinstituutti. Eläkeläiset ry kehottaa yhdistyksessä kuin turuilla ja toreillajäsenyhdistyksiään keräämään allekirkin. Allekirjoitetut lomakkeet lähetetään joituksia aloitteen kannatusilmoituksiin. 15.4.2014 mennessä osoitteeseen IkäinsMallilomake ja ohjeet on lähetetty yhtituutti, Asemapäällikönkatu 7, 00520 distyksiin ja aluejärjestöihin tämän vuoHelsinki. Kuoreen: Kansalaisaloite. den ensimmäisessä yhdistyspostissa. Kansalaisaloite on tämmöinen: Niitä voi tilata lisää Ikäinstituutista, ”Reilut 50 000 yli 63-vuotta täyttänyttä puh.050 413 3465. Lomakkeen voi alihmistä on ympärivuorokautisesti hoilekirjoittaa myös sähköisesti osoitteesdettavana vanhainkodeissa, terveyskessa www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/625 kusten vuodeosastoilla ja tehostetussa (edellyttää pankkitunnuksia). Kannapalveluasumisessa. Merkittävä osa heistusilmoituksen samaan aloitteeseen voi tä ei pitkälle menneen muistisairauden, yksinäisyyden tai syrjäytymisen seurauksena kykene ajamaan omia etujaan. Tämän vuoksi ulkoilumahdollisuuksien parantamiseen on puututtava lainsäädännöllisesti. Ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset ansaitsevat oikeuden tunnin päivittäiseen ulkoiluun. Sellainen on lailla turvattu vangeille. Ulkoilu on ihmisen perusoikeus ja sen pitäisi toteutua kaikkien kohdalla koko Suomessa. Ulkoilu myös tukee hyvinvointia ja terveyttä. Ulkoiluoikeuden sisällyttäminen lakiin vahvistaisi pitkäaikaishoidon asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja tukisi heidän hyvinvointiaan. Tämän takia haluamme siitä kirjauksen lainsäädäntöön, koska nykyään liian monen on pakko olla sisällä.” ANU MÄKI/PEKKA ISAKSSON Tarkkana EU-vaaleihin EU-parlamentin vaalipäivä Suomessa on suununtai 25. toukokuuta. Vaalikampanja on parhaillaan käynnistymässä. Eläkeläiset ry:n hallitus kehottaa järjestön jäseniä ja kaikkia ikäihmisiä seuraamaan vaalikeskustelua, osallistumaan siihen ja äänestämään vaaleissa sekä huolehtimaan, että muutkin tekevät niin. Vaalit ovat tällä kerralla poikkeuksellisen tärkeät sekä yleispoliittisten tekijöiden että eläkepolitiikan vuoksi. On arvioitu, että vaaleissa äärioikestolaisten ja oikeistopopulististen ryhmittymien kannatus saattaa kasvaa. Eläkepolitiikka on sovittu pidettäväksi kansallisen päätöksenteon piirissä. Eurooppaa ravistellut taloudellinen kriisi on kuitenkin luonut paineita myös eläkejärjestelmien sopeuttamiseksi EU-talouteen. Eläkeläiset ry tähdentää, että eläkepolitiikasta on edelleen päätettävä kansallisesti. Hallitus totesi EETU ry:n pitäneen voimassa aikaisemman lausuntonsa kalastuslain muuttamiseen. Lausunnossa EETU vaatii yli 65-vuotiaiden maksuttoman viehekalastusoikeuden säilyttämistä. Lausunto vastaa Eläkeläiset ry:n aikoinaan asiaan ottmaa kantaa.
4 – Nro 1 helmi 2014 Kolarin Eläkeläiset järjestää Talvipäivät Kolarin Eläkeläiset ry on syyskokouksessaan 2013 valinnut jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajana Annikki Rantakokon ja varapuheenjohtajana Anja Koivumaan. Sihteerinä ja matkavastaavana toimii Sulo Kylmämaa, taloudenhoitajana/jäsensihteerinä Reijo Raappana, Häneen voi ottaa yhteyttä , kun on kysyttävää jäsenasioista. Edustajiksi Eläkeläiset ry:n Lapin aluejärjestön kokouksiin valittiin Annikki Rantakokko, Sulo Kylmämaa ja Anja Koivumaa. Annikki Rantakokko on myös valittu aluejärjestön toimikuntaan sekä työvaliokuntaan 2014. Yhdistyksen edustajaksi kunnan perustamaan vanhuusneuvostoon on esitetty Helena Niirasta Toimintasuunnitelmassa mukaisesti yhdistys edunvalvontaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvien tehtäviensä lisäksi harrastaa ystäväpalvelutoimintaa ja osallistuu muiden eläkeläisjärjestöjen järjestämiin tapahtumiin sekä järjestää tansseja ja myyjäisiä. Kalenterissa on myös Eläkeläiset ry. Lapin aluejärjestön Talvipäivien järjestäminen Kolarissa maaliskuun lopussa. Yhdistys hankkii aktiivista uusia jäseniä. Yhdistyksen toiminnasta tiedotetaanb alueen paikallislehdessä Yhdistys toivoo jäsentensä aktiivista osallistumista, voimiensa mukaan myös tänä vuona, josta toivomme kaikille onnekasta. SULO KYLMÄMAA Oulussa eläkeläisillä on monta huoelta Oulun Työväen Eläkeläisten syyskokous pohti tulevaisuuden näkymiä. Monet asiat huolestuttivat. Taloudellinen tilanne on heikko ja työttömyys lisääntyy. Verotulot vähenevät ja näin ollen asioiden hoitaminen vaikeutuu. Terveydenhoidon saatavuus heikentyy entisestää, samoin palvelut. Tämä vaikeuttaaa etenkin pienituloisten eläkeläisten elämää. Viime vuonna saimme vihdoin lakisääteisen vanhusneuvoston. Sen tehtäviin kuuluu kaupungin päättävien elinten päätösten seuranta ja vaikuttaminen niihin. Järjestöjen on syytä saattaa ajankohtaisia asioita neuvoston tietoon. Oulussa ollaan suunnittelemassa ikäihmisten perhepäivähoitoa. Aiemmin tavoitteena oli, että mahdollisimman moni saisi asua omassa kodissaan kaupungilta saatavan kotiavun turvin. Tämä on uusi asia ja tuntuu varmaan uudelta ja oudolta, jos pitäisi lähteä omasta kodista vieraaseen ympäristöön asumaan. Omaishoitajien lakisääteisen tuen tulee olla kaikkien saataviassa ja sen maksaminen tulee siirtää Kelalle, jotta se olisi tasapuolinen koko maassa. Tämä on paljon ihmisläheisempi tapa hoitaa omaisia kuin suunnitelmissa oleva perhepäivähoito. Aina tule ottaa huomioon ihmisen oma valinta. Vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013. Lakiin tulee jokaisen yhdistyksen syventyä perusteellisesti, jotta voitaisiin opastaa ihmisiä vaatimaan sen etuuksia ja oikeuksia Aleksinkulmaan ollaan kuulemme suunnittelemassa hyvinvointipistettä, mikä on hyvä asia. Huolestuttavaa on se, voivatko järjestöt jatkaa siellä toimintaansa tulevaisuudessa entiseen tapaan. TERTTU SIEKKINEN ELÄKELÄINEN Eläkeläiset sai kohdeavustusta ohjattavaksi yhdistyksille ja aluejärjestöille Toimintatonnit ovat nyt haettavina Eläkeläiset ry on saanut Raha-automaattiyhdisytkseltä 14 000 euroa kohdennettua toiminta-avustusta käytettäväksi jäsenyhdistystensä viikkokerhojen ja ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen, toiminnan kehittämiseen sekä toiminnan vetäjien ja toteuttajien voimavaraistamiseen. Järjestö ohjaa koko avustuksen hakemusten perusteella ns. toimintatonneina järjestön paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille. Avustuksia voivat hakea sekä Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistykset että aluejärjestöt.. Toimintavustuksesta on lähetetty hakulomake ja hakuohjeet tammikuun yhdistyspostin mukana yhdistyksille ja aluejärjestöille. Hakulomake pitää palauttaa täytettynä Eläkeläiset ry:lle 6.3.2014 mennessä. Avustuspäätökset vahvistaa järjestön hallitus maaliskuun kokouksessa. Eläkeläiset ry toimittaa tiedon avustuksen saajille välittömästi hallituksen kokouksen jälkeen ja avustus maksetaan avustuksen saajan pankkitilille. Eläkeläinen-lehti julkaisee ohessa hakuohjeen kokonaisuudessaan. Mihin toimintatonnia voidaan hakea? Toiminta-avustusta voidaan hakea seuraaviin tarkoituksiin: a) kerhotoiminta tai ystävätoiminnan vetäjien koulutus – kurssin järjestäminen ja/tai kouluttaminen • esim. yhdistyksen oma, naapuriyhdistysten yhdessä tai aluejärjestön kurssi, työväen/kansalaisopiston tms. kurssi • kurssitettavina: vetäjät/ohjaajat/ohjelmanesittäjät/ kokit/emännät/isännät/ järjestyksenvalvojat tms. – kerho- ja ystävätoiminnassa tarvittavat aineistot ja osaaminen • esim. hygieniapassi, nuotit, kansiot, esiintymisasut tai materiaalit niiden valmistamiseen – opintopiirin perustaminen • opintopiirin teemana esim. viikkokerhon tai ystävätoiminnan kehittäminen – vertaistapaamisten järjestäminen • esim. kerho/ystävätoiminnan vastuuhenkilöt ja toteuttajat jakamassa kokemuksia ja ideoimassa uutta b) uudenlaisen ystävä/vapaaehtoistoiminnan käynnistäminen tai sen vakiinnuttaminen tai c) muu hakijan perustelema toiminta Millaisiin kuluihin toiminta-avustusta voi saada? Toiminta-avustusta voi saada a) kurssimaksuihin (työväenopisto/kansalaisopisto tms.) b) tilavuokriin c) valmiisiin koulutusaineistoihin, niiden tekemiseen tai muihin materiaalihankintoihin d) monistus- ja postituskuluihin e) kulukorvauksiin ja matkakuluihin f) ruokailuihin g) muihin välttämättömiin toiminnasta aiheutuviin kuluihin Millaisiin kuluihin toiminta-avustusta ei voi saada? Toiminta-avustusta ei voi saada Eläkeläiset ry:n työntekijöistä tai järjestön järjestämästä toiminnasta aiheutuviin kuluihin. Avustusta ei voi saada esimerkiksi järjestön kurssien tai tapahtumien osallistumismaksuihin eikä KSL:n tuella järjestettyyn opintotoimintaan. Kuka voi hakea toiminta-avustusta? Toiminta-avustusta voivat hakea paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt. Kuinka paljon toiminta-avustusta voi saada? Hakija voi saada toiminta-avustusta 500–1000 euroa. Avustussummaa määrättäessä otetaan huomioon: a)avustuksen käytön kohde ja perustelut b)talousarvio suunnitellulle toiminnalle c) suunniteltuun toimintaan osallistuvien lukumäärä (arvio) d) hakijan taloudellinen tilanne ja sen saamat muut avustukset Miten toiminta-avustusta haetaan? Toiminta-avustusta haetaan Eläkeläiset ry:n sitä varten laatimalla lomakkeella. Milloin toiminta-avusta haetaan? Toiminta-avustus tuli hakuun tammikuussa 2014. Hakulomake pitää palaut- taa täytettynä Eläkeläiset ry:lle 6.3.2014 mennessä. Milloin päätös toiminta-avustuksen myöntämisestä tehdään? Toiminta-avustushakemukset käsitellään helmi-maaliskuun 2014 aikana. Eläkeläiset ry:n hallitus vahvistaa avustuspäätökset maaliskuussa. Eläkeläiset ry:n hallitus tekee avustuspäätökset vuosittain hakemusten perusteella ja avustuksen saajat vaihtuvat vuosittain. Eläkeläiset ry toimittaa tiedon avustuksen saajille välittömästi hallituksen kokouksen jälkeen ja avustus maksetaan avustuksen saajan pankkitilille. Milloin toiminta-avustus pitää käyttää? Toiminta-avustus pitää käyttää vuoden 2014 aikana. Käyttöä ei voi siirtää seuraavan vuoden puolelle. Avustusraha tulee käsitellä osana yhdistyksen virallista kirjanpitoa. Mitä asioita toiminta-avustuksen käytöstä pitää raportoida? Toiminta-avustuksen saajat saavat avustuspäätöksen yhteydessä lomakkeen raporttia varten. Raporttilomake tulee palauttaa asianmukaisesti täytettynä järjestölle viimeistään 15.2. 2015 mennessä. Lomakkeessa kysytään mm. seuraavanlaisia asioita: a) mihin toiminta-avustusta käytettiin (lyhyt talousselvitys) b) missä ja milloin toiminta-avustusta käytettiin ja kuinka monen henkilön kuluja avustuksella katettiin c) miten osallistujat ja yhdistys arvioivat toiminnan (kurssi/tapaaminen/aineistot jne.) hyödyllisyyttä ja sen vaikutuksia halukkuuteensa jatkaa ja kehittää toimintaa yhdistyksen piirissä Keneltä saa lisätietoja ja apua toimintatonnin hakemiseen? Lisätietoa ja apua antavat järjestösihteeri Anu Mäki (avustettava toiminta) ja taloussihteeri Anitta Koski (hakijan taloudellinen tilanne). Ystävyystoimintaa: Joensuun Mollit esiintymässä oululaisessa palvelukodissa vuoden 2013 kesäpäivillä.
Nro 1 helmikuu 2014 – 5 ELÄKELÄINEN LÄHDE LÖYTÖRETKELLE - kevään parhaaseen retkikohteeseen vaikka isommallakin ryhmällä! ORIM ATTIL A Sortinsakki vierailee säännöllisesti palvelutaloissa ja päiväkeskuksessa. SUOMENN SUURI ! OUTLETas ta Aukeaa014 1.3.2 Itsenäisyyden hiljaisille sankareille Laulu raikui Puhakan palvelukodissa Muhoksella Muhoksen Eläkeläisten lauluryhmä Sortinsakki vei musiikillisen itsenäisyyspäivän tervehdyksen Puhakan palvelutalon asukkaille. Sortinsakki vierailee säännöllisin väliajoin paikkakunnan ikä-ihmisten asuntoloissa ja päiväkeskuksessa. Tämänkertainen vierailu oli juhlava kokemus, kuulijat olivat sitä ikäluokkaa joka on tehnyt pitkän päivätyön hyvinvointivaltion rakentamisen eteen. Konserttimme koostui aluksi tutuista isänmaallista koululauluista, joiden myötä monelle tuli mieleen lapsuusajan muistot, kun opettaja karttakepillä pul- | SA LO Aina uusia löytöjä ja shoppailun riemua! pettiin lyöden löi tahtia. Mukaan mahtui myös setti joululauluja ja lopuksi Maammelaulu. Vierailulla ollut eläkkeellä oleva opettaja Onni Kokkonen kiitteli Sortinsakkia esityksistä, todeten, että olipa todella upea tapa tuoda itsenäisyyspäivän tervehdys tänne Palvelutaloon. Mummut ja vaarit ovat Itsenäisyytemme hiljaisia sankareita ilman kunniamerkkejä. Teksti: SEPPO ALALAURI Kuva: MARJATTA SÄÄVÄLÄ Koko perheelle laadukkaita merkkituotteita hinnoilla, joita et ole ennen nähnyt etkä näe! Kengät | Vaatteet | Asusteet | Astiat | Kodintekstiilit | Koriste- ja sisustusesineet | Retkeily | Kalastus | Kirjat | Musiikki | Kosmetiikka Korut | Makeiset | Elokuvat | Elintarvikkeet ja paljon muuta! KAHVILA-RAVINTOLA! Tilaathan ryhmien ruokailut ja kahvitukset etukäteen kiitos! Tuhansia neliöitä tilaa sekä runsaasti P-tilaa linja-autoille! ORIMATTILA SALO Kankaantie 13 050 348 5337 info@megaareena.fi Salorankatu 5-7 050 442 5254 salo@megaareena.fi Tutustu tarkemmin www.megamyyntiareena.fi Juhani Siurua jatkaa puheenjohtajana Iissä Iin Eläkeläiset ry:n syyskokouksessa valittiin puheenjohtajaksi Juhani Siurua ja varapuheenjohtajaksi Paavo Tolonen. Johtokunta v. 2014: Halonen Maria-Liisa, Halonen Paavo, Kakkonen Eeva, Liedes Martti, Mustakangas Kirsti, Mäkitalo Pirkko, Niskanen Kaarina, Ruotsalainen Reijo ja Veijola Anneli. Varajäsenet: Junes Ossi, Kamsula Leo, Piukkula Rauha ja Taskinen Meeri. Uusia jäseniä saatiin toimintaan mukaan viisi. Jäsenmaksu nousi 16 euroon/jäsen. Toiminta jatkuu edellisvuosien tapaan tutttujen jumppa- ja musiikkikerhojen parissa. Virkistysmatkat ja juhlien järjestäminen kuuluvat edelleen toimintaan. Järjestäytymiskokouksessa uusi johtokunta valitsi sihteeriksi Meeri Taskisen. Taloudenhoitajana jatkaa Anja Mäkipaaso ja matkavastaavana Kaarina Niskanen. Leena Korhonen Kiimingissä Ryhmäkuvassa milTei koko Imatran yhdistyksen johtokunta. Imatralla on tarjolla ohjelmaa joka viikolle – Tiedättekö, mitä ovat hapanlohko ja pirana? Tällaisten ruokien reseptejä voisi muistella… Näin pohti Matti Miettinen, kun Imatran Eläkeläiset ry:n kerhossa keskusteltiin vapaamuotoisesti tulevasta toiminnasta. Monenlaisia asioita tulikin esiin uuden johtokunnan pohdittavaksi. Yhdistyksen kerho kokoontuu kevätkaudella joka viikko, mutta kesääkin jo mietitään. Vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Anneli Haimakainen (puh. 045 136 4935). Sihteerinä toimii ja jäsenasiat hoitaa Juhani Lahtinen (puh. 040 834 7832). Keskiviikkoisin kello 9.30 Koskiksessa kokoontuvaan kerhoon tulee kevätkauden aikana vieraaksi muun muassa Imatran Inkeri eli Hanna Ollikainen, ja paikalle toivotaan myös asiantuntijaa kertomaan vanhuspalvelulaista. Toukokuussa laavuretkellä halutaan tietoa luonnonkasveista ravintona. Elämänkertakirjoittamisen opintopiiri kokoontuu joka toinen viikko. Aihetta on tarkoitus käsitellä myös kerhossa. AIMO RUUSUNEN Kiimingin Eläkeläiset ry:n valitsi puheenjohtajaksi Leena Korhonen toiselle kaudelle. Varapuheenjohtajaksi valitiin Timo Heikkinen uutena johtokunnan jäsenenä. Varsinaisiksi johtokunnan jäseniksi valittiin: Sirkka Vengasaho, Sisko Kuopusjärvi, Sylvi Haarahiltunen, Anneli Moilanen, Kauko Salmela uusi ja Matti Kaukoranta uusi Ja varajäseniksi: Arto Kouri, Liisa Vesa ja Tapio Lehtonen uusi. Toimintamme jatkuu kokoontumisina kahden viikon välein entisen Kiimingin kunnantalon valtuustosalissa torstaisin klo 13.00. Teemme virkistysretkiä ja osallistumme paikallisiin tapahtumiin vuoden kuluessa. Laulukööri laulaa tiistaisin Jäälin koululla ja käy esiintymässä eri tilaisuuksissa. ANNELI JA LEENA
6 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN – Terveysbisneksen toiminta on härskiä ja tuottoisaa ja sen maksavat kansaneläkeläiset, sanovat sihteeri Terho Leppälä, vasemmalla, ja puheenjohtaja Aimo Törmälehto. Ylivieskan Eläkeläiset isännöi juhannuksena triplajuhlat Sitkeä järjestö kaipaa uusia tekijöitä joukkoonsa Y livieskan Eläkeläiset ry. täytti 40 vuotta viime keväänä. Yhdistys ei järjestänyt varsinaisia juhlia, sillä niiden aika on ensi kesänä, kun aluejärjestö Jokilaaksojen Eläkeläiset juhlii viisikymppisiään yhdessä kahden toisen niin ikään 50-vuotiaan pohjoisen aluejärjestön, Kainuun ja Lapin kanssa. Vuoden 2014 juhannuksen tienoilla Ylivieska saa siis isännöidäkseen varsinaiset superjuhlat, joihin odotetaan noin tuhatta osallistujaa. Järjestelyihin naapuriapua Juhlien järjestelyissä vetovastuu on aluejärjestöillä, mutta paikallisille toimijoille jää oma osansa onnistumisen varmistamisessa. Parinkymmenen aktiivin Ylivieskan Eläkeläiset tekee voitavansa, ja järjestelyihin osallistuu myös lähiseudun järjestöjä. Ylivieskan porukka on kaikkiaan 50-60 hengen vahvuinen, samankokoinen kuin naapureissakin. Uusia, nuorempia aktiiveja toivotaan kovasti mukaan. – Mitään viisasten kiveä uuden väen mukaan saamiseksi ei ole, mutta toivottavasti suurten juhlien valmistelun kautta saadaan tuoretta porukkaa toimintaan, järjestön puheenjohtaja Aimo Törmälehto pohtii. Toimijoiden määrä on vuosien mittaan vähentynyt, ja aktiivikäyrän nostamiseksi yläviistoon tarvitaan töitä. Konkreettisena toimenpiteenä yhdistys lähtee helmikuussa retkelle Kuntorantaan, miettimään jatkotoimintojen elvyttämisstrategiaa. – Yhdistys on rahaton, eikä meillä ole varaa vuokriin. Kaupunki tarjoaa tilan, jossa pystymme pitämään porinakerhoa, mutta se on niin ahdas, ettei muuhun ole mahdollisuuksia, ei edes jumppavarttiin. Isommat tilat ovat maksullisia. Olemme tehneet kaupungille vaatimuksen paremmista tiloista, mutta jäimme vaatimuksemme kanssa yksin, Törmälehto toteaa. Tila riittää vain juttelulle Suuria satsauksia ei odotettavissa Törmälehto arvelee, että Pohjois-Pohjanmaan lounaisosassa sijaitseva Ylivieska valikoitui aluejuhlan paikaksi ainakin muutamasta syystä: kaupunki on muuttovoitokas ja aluejärjestön eteläpuolen yhdistykset tarvitsevat toimintaansa kiritystä. Lisäksi Ylivieskassa on sopivat ja toimivat tilat juhlaa varten. Urheilutalo eli liikuntakeskus sijaitsee keskeisellä paikalla ja on kyllin tilava tuhatpäiselle yleisölle. Ylivieskan Eläkeläisille ja muille pienryhmille kaupungin osoittama toimitila vanhan autoliikkeen sijoilla sen sijaan on varsin vaatimaton. Keskiviikkoisin ylivieskalaiset järjestävät keskusteluryhmän eli porinakerhon kokoontumisia. Sen puitteissa kutsutaan silloin tällöin alan ammattilainen luennoimaan vanhustoimintaan liittyvistä asioista. Toisinaan ovat vuorossa yhteislaulutuokiot. Bingoa on tarjolla, samoin arvontaa. Vaikka kaupunki tarjoaa riittämättömät toimitilat, muuten Ylivieska suhtautuu Törmälehdon mukaan eläkeläisyhdistyksiin hyvin. Noin sadan euron toimintatukea ne saavat vuosittain. Vanhusneuvosto aloitti keväällä, ja se on lähtenyt toimimaan hyvin. – Ylivieskan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ei ole odotettavissa suuria satsauksia vanhusväestön suuntaan, Törmälehto sanoo. Hän on yhdistyksensä edustaja neuvostossa. Bisnes ulos terveydestä Törmälehto kertoo, että ylivieskalaisia vanhuksia puhuttaa erityisesti terveyskeskusasia. – Peruspalvelukuntayhtymä Kallion toiminta on ollut aallokkoista alusta asti ja akuutti lääkäripula vaivaa. Sosiaali- ja terveysministeri Risikon esitys yksityispalvelujen ymppäämisestä terveyskeskuksiin niiden tehostamiseksi on hämmästyttävä ja tulee vaarantamaan erityisesti terveyskeskustoiminnan ja koko kansanterveyslain sisällön. Törmälehto pitäisi bisnesajattelun tiukasti terveydenhoidon ulkopuolella. – Kansaneläketasolla elävä eläkeläisjoukko on vaarassa pudota terveyspalvelujen ulkopuolelle kokonaan. Yksityistämistä ei saa rullata kokoomushuumassa läpi. Lääkäreistä on tullut bisnesmiehiä. Heidät tulisi ohjata vasta- valmistuneina työskentelemään terveyskeskuksiin. Niukkuutta jaossa kaikille Positiivisiksi kehityskuluiksi ikäihmisten kannalta Törmälehto mainitsee asuntotilanteen ja hoitopaikkojen määrän, jotka ovat moninkertaisesti paremmat Ylivieskassa ympäristökuntiin verrattuna. Palveluissa on vetovoimaa ja ne keskittävät kaupunkiin runsaasti vanhusväestöä. Myös kotisairaanhoito toimi hyvin, omaishoitajakysymys sen sijaan on ongelmallinen riittämättömien resurssien vuoksi. Vanhukset eivät silti ole ainoa kärsijien joukko. – Ylivieskan kaupunki on nyt velkasaneerauksessa ja niukkuutta jaetaan joka ikäryhmälle. Törmälehto penää nuorempia eläkeläisiä ottamaan ohjat käsiinsä ja vaikuttamaan ikäryhmänsä puolesta. –Nuorempienkin pitäisi tajuta, että meidän täytyy ottaa vastuuta omasta vanhenemisestamme järjestöjen kautta. Olemalla mukana voi vaikuttaa huomiseen. TERO KAIKKO
Nro 1 helmikuu 2014 – 7 ELÄKELÄINEN Nakkilan pakkasjuhlasta piristystä arkeen Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläisten kuoroa johti ja säesti saksofonilla Erkki Rikala. Säestyksestä vastasi Seppo Honkaniemi. M onien vuosien perinteitä noudattaen Nakkilan Eläkeläiset ry:n järjestämä pakkasjuhla houkutti paikalle runsaan yleisömäärän. Tällä kertaa istuinpaikat täyttyivät Nakkilan Työväentalossa keittiötiloista haettuja jakkaroita myöten, sillä paikalle saavuttiin niin Satakunnasta kuin sen rajojen ulkopuoleltakin. Lämminhenkisen juhlan tervehdyssanat lausunut yhdistyksen puheenjohtaja Terttu Viinamäki totesi pakkasjuhlan tuovan kaivattua piristystä arkeen, jota viimeisimpien tutkimusten mukaan liian usean ikäihmisen kohdalla varjostaa yksinäisyys. Satakunnan aluejärjestöltä tuomissaan terveisissä Viinamäki toivoi mahdollisimman monen vanhusneuvoston jäsenen osallistuvan heille kevään aikana järjestettäviin koulutustilaisuuksiin. ? Osallistuminen on tärkeää etenkin uudenkarhean vanhuspalvelulain vuoksi. Koulutustilaisuuksista saamme valmiuksia, jotta voimme toimia omien paikkakuntiemme vanhusneuvostoissa ikäihmisten hyväksi. Vanhusneuvostojen rooli kuntien päätöksenteossa on suuri, ei päätösten tekijöinä, vaan asiantuntijoina ja ikäihmisten asioiden esille tuojina. On tärkeää, että vanhusneuvostot pystyvät toimimaan ja täyttävät niille asetetut odotukset, kannusti Terttu Viinamäki. Yllätysten jälkeen parketille Yllätysohjelmanumeroin eden- Kahvipöytäpohdintoja Martti Anttonen yllätti Terttu Viinamäen luovuttamalla hänelle puheenjohtajan nuijansa. nyt pakkasjuhla tarjosi yleisölle runsaan kuorokavalkadin. Monien tuttujen ikivihreiden sekä uudemmankin musiikin smaailmaan kuulijoita johdattivat kuorolaulajat Raumalta, Ylöjärveltä, Nakkilasta ja Hämeenkyröstä. Ennen ensimmäisen tahdin kajahtamista Satakunnan Eläkeläiset ry:n entinen puheenjohtaja, nykyinen varapuheenjohtaja Martti Anttonen järjesti yllätyksen seuraajalleen Terttu Viinamäelle pyytäessään tätä kanssaan estradille. ? Monien vastuutehtäviensä lisäksi Terttu valittiin vuodenvaihteessa sekä maakuntaliiton vanhusneuvoston jäseneksi että Satakunnan aluejärjestön puheenjohtajaksi. Siihen liittyen luovutan hänelle käytössäni ol- leen Satakunnan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan nuijan. Samalla toivon, että nuija kopahtaa pöytään merkiksi hyvistä päätöksistä, mainitsi Martti Anttonen runsaiden aplodien saattelemana. Antti Alisaaren juontama pakkasjuhla aloitettiin ruokailulla ja lopetettiin parituntisen ohjelmaosuuden päätteeksi tanssin pyörteisiin. Vaikka pakkasjuhlan pääosassa oli iloinen yhdessäolo, nousi useissa kahvipöytäkeskusteluissa esille uutisoinnit yksinäisten vanhusten asuinolosuhteista. ? Onko yhteiskunta, säästösyistä johtuen, muuttumassa näin kylmäksi. Vai mitä muuta voi välittyä TV-ohjelmasta, jossa kerrotaan yksinäisten vanhusten asuvan jopa kellarissa, jos kukaan ei ole pitämässä heidän puoliaan, kysyi Terttu Viinamäki. ? Koen tilanteen kaksijakoisena, sillä omien läheisteni saaman hoidon perusteella tiedän, että ikäihmisiä kunnioitetaan ja heitä myös hoidetaan hyvin, joten vanhusten laitoshoidosta nyt television välityksellä esiin tulleita puutteita ei mielestäni pidä yleistää liikaa, hän tähdensi. Hallituksen suunnitelmille, joissa laitoshoitoa vähennettäisiin ja tilalle tarjottaisiin kotipalveluita niin, että entistä useampi vanhus voisi asua omassa kodissaan, ei pakkasjuhlassa hurrattu. ? Juurihan kuulimme tutkimuksesta, että ikäihmiset ovat liian yksinäisiä, muistutettiin naapuripöydästä ja toivottiin tutkimustuloksiin tutustuttavan Arkadianmäelläkin. MERJA PUROLA
8 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Vaasan Eläkeläiset ry järjestämässä seminaarissa käsiteltiin uutta vanhuspalvelulakia monipuolisesti. Kuva: Raimo Vahtera. Toimintakyky on vanhuspalvelulain avainsanoja Ikävuodet eivät ratkaise oikeutta tarvittaviin palveluihin Onko kyse subjektiivisesta, vanhuksen yksilöllisestä oikeudesta tarvitsemiinsa palveluihin? kysyi Vaasan kaupungin peruspalvelujohtaja Jukka Kentala tarkastellessaan vanhuspalvelulain kunnille asettamia vaatimuksia Eläkeläiset ry:n seminaarissa Vaasassa. – Lähes subjektiivisista! tuli vastaus Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Avin ylitarkastajalta Aija Strömiltä,. Ström ei juuri nähnyt jouston paikkaa uudessa laissa. Laki edellyttää, että kunnat tarjoavat yli 63-vuotiaille toimintakyvyn edellyttämät palvelut oikeaan aikaan, oikeanlaisina ja riittävinä. Palvelutarve on selvitettävä viivytyksettä ja palvelut järjestettävä määräajassa. Ström tähdensi, että vanhuksen oma kanta palveluihin on selvitettävä – myös muistisairaan – ja kirjattava palvelusuunnitelmaan. Kunnalta on saatava päätös kirjallisena. Erityisesti silloin, jos palvelua ei anneta. – Päätöksestä voi aina valittaa, Ström muistutti. Jonoon laittaminen on kielteinen päätös. Kunnat saavat varautua ilmoittamaan kaksi kertaa vuodessa, missä ajassa vanhusten tarvitsemat palvelut ovat järjestyneet. Riittävä henkilökunta ja sopivat tilat on oltava ja jokaisen palvelutarve selvitettävä. Vanhuspalvelulaki sisältää kunnianhimoisia tavoitteita. Mutta entä jos laki jää kuolleeksi kirjaimeksi? Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö tietää, mitä pykälät pitävät sisällään mutta myös sen, miten pitkä matka todellisuuden ja tavoitteiden välillä on. Vakava ristiriita Kivistön mukaan on jo siinä, että valtio pakottaa kunnat ankaraan säästökuuriin samalla kun vanhuspalvelulaki lisää kuntien menoja. – Pelkästään asuntojen korjaaminen niin, että vanhus voisi kotonaan asua, vaatii 700 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä. Kotihoidon ylistäminen voi kääntyä alistamiseksi Vanhusten halutaan ensi sijassa asuvan omassa kodissaan. Kunnan on järjestettävä palvelut sinne. Ikääntyneen asumisen tarpeet ovat erilaiset kuin terveellä aikuisella. Kulkemisen esteitä täytyy poistaa, tukikahvoja asentaa, valaistusta tehostaa, erilaisia turvajärjestelmiä laittaa jne. – Ettei kotihoidon ylistäminen olisi ylistämällä alistamista! Vanhuspalvelulaki korostaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta. Tarvittaessa on laadittava henkilökohtainen palvelusuunnitelma. Siinä käydään läpi kaikki tarpeellinen, joka tukee vanhuksen hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja osallisuutta sekä ehkäisee ennalta toimintakyvyn heikkenemistä. Kivistö muistuttaa, että ihmisen ikävuodet eivät yksin ratkaise palvelun tarvetta. Avainsana on toimintakyky. Palveluiden pitää olla saavutettavissa mahdollisimman lähellä. Palvelumaksujen omavastuuosuudet ovat nousseet koko ajan, mikä voi rajoittaa tarpeellisten palveluiden käyttöä. Laki myös edellyttää, että vanhus saa tarpeellista neuvontaa tarjolla olevasta avusta ja tuesta. Jokaiselle vanhukselle on nimettävä henkilökohtainen vastuuhenkilö, jos hän ei enää itse selviä asioidensa hoitamisesta. Vanhusten siirtely halutaan lopettaa Palveluasuminen on vaihtoehto silloin kun kotona asuminen ei ole mahdollista. Kivistön mukaan siihen suuntaan tapahtunut muutos on ollut paljolta näennäinen: laitoksen nimikyltti on muutettu palvelutaloksi. Yksi lain tavoite Kivistön mukaan on lopettaa vanhojen ihmisten siirtely paikasta toiseen. Aviopareja ei liioin saa pakottaa eroon toisistaan. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon voidaan turvautua vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on arvokkaan elämän ja turvallisuuden kannalta peruteltua. Kunnalta vaaditaan palvelusuunnitelma Kunnanvaltuuston on hyväksyttävä suunnitelma ikääntyvän väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn tukemiseksi sekä iäkkäiden tarvitsemien palvelui- den järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Ensimmäisen suunnitelman on oltava kunnissa valmiina ensi vuoden alussa. Olennaista on arvioida tarvittavat voimavarat tavoitteiden toteuttamiseksi. - Alibudjetointi on ilmeinen vaara, niin lain vastaista kuin se onkin, Kivistö huolehtii. Kunta vastaa palveluiden järjestämisestä tuottamalla palvelut itse tai ostamalla ne yksityiseltä yritykseltä tai yhteisöltä. Neuvostolle vaikutusvaltaa Vanhusneuvosto täytyy valita jokaiseen kuntaan, ja sille on taattava riittävät toimintaedellytykset. Vanhusneuvostolle on annettava laajat mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvointiin, terveyteen, osallisuuteen, elinympäristöön, asumiseen, liikkumiseen, päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen ja ikääntyneen väestön tarvitsemiin palveluihin. Valtuustokausittain vahvistettavan suunnitelman laatimiseen vanhusneuvosto on otettava mukaan. Vanhusneuvoston on tehtävä vuosittain raportti toiminnastaan ja havainnoistaan kunnan tarkastuslautakunnalle. Ikäihmisten raati uutta Vaasassa on peruspalvelujohtaja Jukka Kentalan mukaan enna- koitu vanhuspalvelulakia mm. keräämällä tutkimustietoa. Ikäpoliittinen ohjelma on tehty kolme kertaa. – Ohjelman toteuttamiseksi on vaikea saada riittävästi rahaa; kohdennetut valtionosuudetkaan eivät välttämättä päädy vanhusten palveluun. Vanhusneuvoston edustajien osallistumisesta eri lautakuntien kokouksiin on alustavasti keskusteltu Vaasassa. Ikäihmisten raati oli Vaasassa uusi tapa hankkia tietoa suoraan asianosaisilta. Neljän päivän aikana 23 hengen raati pohti hyvään elämään ja asumiseen liittyviä kysymyksiä. Tuloksena oli 18 konkreettista esitystä. Vaasassa on tehty palvelurakennusten inventointi, joka paljasti laajan tarpeen rakentaa uutta ja muuttaa vanhoja rakenteita. Vanhuspalvelut on myös laatusertifioitu. Siihen sisältyy henkilöstön riittävyyden seuranta. Kentala kiinnitti huomiota siihen, että Suomessa dementiaa sairastavia hoidetaan vuodepotilaina sairaalassa. Suhdeluku Suomessa on 220 hoitovuorokautta 1000 asukasta kohden, kun se esimerkiksi Ruotsissa on 4,3 ja Norjassa vain 1,1. - Dementia ei parane makaamalla, Kentala tietää. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestö kokosi Vaasan Opistotaloon asiasta kiinnostuneen yleisön. Seminaarin järjestämiseen saatiin tukea KSL:ltä. IRMELI MANDELL
Nro 1 helmikuu 2014 – 9 ELÄKELÄINEN Vahvat vanhusneuvosto -seminaarien sarja alkoi Turusta Ikäihmiset torjuvat kaventunutta kansalaisuutta T ulevaisuudessa ikäihmiset kulkevat mukana koulubusseissa tai tietokoneohjatuilla sukkula-autoilla, huristelevat sähköisillä mopoilla, käyttelevät sähköisiä tablettejaan ja tilaavat tarvittaessa ”varapuolison”. Niin ikään heillä on sähköinen terveyskortti, e-reseptin käyttö on arkipäivää ja osallistuminen yhteiskunnan rientoihin ja työntekoon on tehty helpoksi. Näin visioitiin Vahvat vanhusneuvostot -seminaarissa Turussa tammikuun puolivälissä. Seminaarissa pyrittiin kuulemaan ikäihmisiä itseään sen sijaan, että virkamiehet sanelisivat heille mitä he tarvitsevat. Päämääränä oli ikäihmisten arjen parantaminen ja vanhusneuvostotyön saaminen toimivaksi. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n tekemän tutkimuksen mukaan ikäihmiset tuntevat itsensä usein toisen luokan kansalaisiksi. Heillä on hiljaista tietoa ja pätevyyttä, jota ei käytetä. Nyt etsittiin keinoja vahvuuksien käyttöön ottamiseksi. Turussa pidetty seminaari oli ensimmäinen EETU ry:n ja Sitran Vahvat vanhusneuvostot seminaarien sarjasta. Vuoden 2014 aikana eri puolella Suomea järjestetään 14 koulutustapahtumaa, joissa pohditaan ikääntyvien osallisuutta yhteiskunnassa ja sitä, miten vuodenvaihteessa lakisääteisiksi muuttuneiden vanhusneuvostojen toimintaa voidaan kehittää. Sarja kuuluu EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen hankkeeseen, joka käynnistyi vuoden alusta. Mukana ovat kaupungeista Turku ja Tampere. Tampereella on jo kehitetty Palvelupysäkki-, Henkilökohtainen budjetti- sekä Asiakasja palveluohjaus ratkaisut ja Turussa on selvitetty, miten ikäihmiset voisivat osallistua enemmän yhteiskuntaan. Tänä vuonna tulokset analysoidaan ja päätetään jatkotoimista. Rahoittaittajana on Sitra, jonka Aktiivinen kansalainen - kaiken ikäisenä avainalueeseen hanke kuuluu. ”Käsikynkässä eteenpäin yhteiskuntaan” – Eikö ikääntyminen ole vain sitä, että on vanhennuttu ja kestetty kaikki, huudahti eräs seminaarin osanottaja. Tällä hän halusi korostaa, että ikääntyminen ei ole vamma tai sairaus. Suomessa eläkkeelle siirtyneitä on jo 1,5 miljoonaa, heistä yli 65-vuotiaita miljoona. Seminaarissa ruotsinkieliset eläkeläiset halusivat herättää henkiin käsitteen ”armkrok” eli käsikynkkä, yhdessä mennään eteenpäin vaikka sitten käsikynkkää. Vapaaehtoistoiminta todettiin tärkeäksi, mutta vapaa- ehtoisille vaadittiin ns. porkkanoita vaativan työn pontimeksi. Seminaarissa puhuttiin paljon kaventuneesta kansalaisuudesta. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hän ikään kuin jää yhteiskunnan kakkoskansalaisen rooliin. Kuitenkin nykyinen ikäihmisten sukupolvi on elänyt aivan erilaisen elämän kuin edeltäjänsä ja on näin varustettu monilla tiedoilla ja taidoilla. Niitä tulisi seminaarin osanottajien mielestä käyttää hyväksi. Samoin kuin vanhaa kunnon maalaisjärkeä ikääntyneiden asioita mietittäessä. ”Tämän päivän ikäihmiset ovat aivan eri tavoin valmiita ottamaan oman elämänsä haltuun”, sanoi Sitran johtava asiantuntija Eeva Päivärinta seminaarissa. ”Keskuudessamme elää tietävin ja osaavin ikäihmisten joukko tähän mennessä. Eläkeläiset eivät enää siirry työelämästä poistuttuaan vanhuuden lepoon, odottamaan onneaan. Sen sijaan he elävät vielä jopa 40 vuotta hyvää elämää”, totesi Päivärinta. ”Pää pelaa, mutta jalat eivät” Seminaarissa toivottiin ohjausta nykyajan sähköisten laitteiden käytössä myös siten, että opastaja tulee asiakaan luo, ei päinvastoin. Jos pää pelaa mutta jalat ovat heikot, kiertävä laiteopastaja neuvoo. Muutenkin sähköisistä välineistä toivottiin seminaarissa sekä apua arkipäivään että seuran korviketta. Ikäihmiset eivät seminaarilaisten mielestä pelkää teknologian käyttöä, kunhan välineet räätälöidään heidän tarpeittensa mukaisiksi ja riittävä koulutus sähköisten palveluiden käyttämiseen taataan. Elinikäisen oppimisen tulee kuulua myös työelämän jo ohittaneille, todettiin seminaarissa. Sähköisten palveluiden käyttämisen esteenä ovat usein pienet eläkkeet, jotka eivät mahdollista tietokoneiden tai tablettien hankintaa. – Eläkeläisten ikähaitari on suuri ja tämä on otettava huomioon palveluissa, totesivat Aira Hellström Turusta ja Seppo Mustonen Eläkeliitosta. Heidän mielestään vanhusneuvostojen on tavattava myös nuoria eläkeläisiä ja kysyttävä mitä he odottavat. Nuoren eläkeläisen tarpeet ovat sangen erilaiset kuin ikääntyneempien. ”Vanhusneuvostot kumileimasimia?” Turkuun kokoontuneet halusivat vanhusneuvostojen kokoonpanoista mahdollisimman laajan ja toivovat vanhusneuvostoille mahdollisuutta koota ikäihmisiä yhteen vaihtuvien teemojen ympärille. Ikäihmisten kokemuksen ja hiljaisen tiedon hyödyntäminen nähdään arvokkaana ikääntyneiden palveluihin ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Kotoa ulos lähteminen on ikääntyvien kuntalaisten hyvinvointiin aivan keskeisesti vaikuttava tekijä ja lääkkeeksi toivottiin ystäväapua. Ikääntyneen voisi yhtä hyvin viedä ulos syömään kuin tuoda hänelle aterian kotiin. Samalla hoituisi seurustelupuoli. Eräs toive oli, että vanhusneuvoston jäsenet jalkautuisivat niiden ikääntyneiden luo, jotka eivät halua lähteä muiden pariin. Talonmiehiäkin kaivattiin takaisin. Myös maahanmuuttajat on saatava mukaan toimintaan. Ylipäätään osallistujat toivoivat yleisötilaisuuksia ja asioiden tiedottamista paremmin. ”Nykypäivän ikäihmiset haluavat elämänotteen ja elämänkuvan, joka kestää aina elämän loppuun asti. Tämä tarve on tehtävä näkyväksi”, Päivärinta Sitrasta totesi. ERJA EKHOLM Pekka Paatero ja Ulla-Maija Vierimaa kumppaneineen pohtivat ikääntyneiden palveluiden sekä sähköisten apuvälineiden kehittämistä. ”Mei paistetaan silakoi, plätei ja makkaria” V ehmaan kunnan pienuus on sikäläisen vanhusnevoston toiminnan vahvuus. Jokainen ikäihminen tavoitetaan – jos ei muuten, niin puhelimella. Vanhusneuvoston aloitteiden toteuttamista vahtii kova täti, Vehmaan vanhusneuvoston puheenjohtaja Maija Jaakkola-Angervuori. Hän nimittäin soittaa perään ja kysyy, joko aloite on mennyt eteenpäin. Ja kunnanisien puntit tärisevät ja he tottelevat. – Jos mittään ei kuulu, mää soita niil”, kertoi Jaakkola-Angervuori. Jaakkola-Angervuori nauratti seminaariyleisöä kertomuksellaan Vehmaan asioiden hoidosta. Hän teki vuonna 2007 aloitteen vanhusneuvoston perustamisesta ja neuvosto aloitti työnsä vuonna 2009. Tuona aikana on järjestetty ikäihmisille 11 juhlaa tunnettuine solisteineen. Kunnassa toimii myös papiljottipiiri; vanhukset tuodaan kotoaan palvelukeskukseen saunomaan ja vapaaehtoiset sujauttavat papiljotit päähän! Niin ikään vapaehtoiset ulkoiluttavat vanhuksia. Kerran laitettiin oikein kunnon sianlihakastikettakin. Kaikki tarvikkeet saadaan lahjoituksina. Kunnassa toimii myös vanhusneuvola, johon voi soittaa tai tilata käyntiajan. Jaakkola-Angervuoren mielestä suurissa kunnissa pitäisi olla vanhusneuvosto-jaostoja, jolloin asioiden hoito olisi helpompaa.
10 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Eläkeläisety ry palkittiin Turun liikuntapäivästä, tänä vuonna rakennetaan yhteistyötä Yhdistyksiä tarvitaan alueellisten liikuntaverkostojen luomiseen Eläkeläiset ry:n yhdistyksillä on tänä vuonna mahdollisuus tuoda omia näkökulmia ja asiantunijuutta oman alueensa ikäihmisten liikunnan kehittämiseen. Vuoden 2014 aikana Ikäinstituutti järjestää aluehallinnon kanssa yhteistyössä kuusi seminaaria, joissa kootaan alueellisia verkostoja. Tavoitteena on lisätä tiedonvälitystä, yhdistää resursseja ja tehdä eri toimijoiden välillä yhteistyötä vähän liikkuvien ikäihmisten hyväksi. Seminaareissa kerrotaan myös hyvistä käytännöistä, joita monessa kunnassa on luotu. Seminaareihin kannattaa osallistua ja pohdiskella omissa yhdistyksissä, miten ja millaista yhteistyötä omalla alueella voisi tehdä. Toimenpideohjelmaan voi tutustua ja verkostoon liittyä osoitteessa www.liikkeellavoimaavuosiin.fi Vielä kärjessä, mutta liikunta vähenemässä Suomalaiset ovat tunnetusti liikkuvaa kansaa ja kuntoliikunnan harrastuksessa yksi johtavia maita maailmassa. Ikääntyneetkin harrastavat liikuntaa Suomessa yhtä yleisesti kuin nuoret, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista. TärkeIämmät syyt eläkeiässä liikunnan harrastamiselle ovat terveys, hyvinvointi, sosiaaliset kontaktit ja uusien elämysten saaminen. Liikkunnan tuoma ilo ja yhdessä tekeminen on ollut osa Eläkeläiset ry:n toimintaa koko järjestön historian ajan. Yhdistysten juhlien ja kesäpäivien lisäksi kansantanssijoiden, voimistelijoiden ja senioritanssijoiden värikkäistä kuvioista saatiin nauttia viimevuoden kesäpäivillä Oulussa. Kansainvälisesti katsottuna nan kehittäminen. Tulevaisuudessa on tärkeätä, että vanhuspalvelulain soveltamisohjeisiin ja ikääntyneiden palvelujen laatusuosituksiin lisätään ohjeistukset iäkkäiden liikunnasta. ”Suuri haaste on kehittää palvelutalojen, kotihoidon ja pitkäaikaishoitolaitosten toimintakulttuuria liikunnallisemmaksi”, toteaa ohjelmajohtaja Elina Karvinen Ikäinstituutista. Tueksi julkaisu Valtion liikuntaneuvoston ja Ikäinstituutin yhteistyössä tuottamassa Liikunta ja ikääntyminen -julkaisussa kerrotaan miksi ja miten ikäihmisten tulisi liikkua ja tarjotaan eri toimijoiden hyviä käytäntöjä ja työkaluja terveysliikuntatoiminnan käytännön toteutukseen. Julkaisu postitetaan kaikkiin Eläkeläiset ry:n yhdistyksiin. Aamuvoimistelua Kaamoksen kaatajaisissa. Liikunta on kiinteä osa Eläkeläiset ry:n toimintaa. Suomi kulkee eturintamassa ja kuntoliikunta on näkyvästi kansalaisten arjessa läsnä. Tilastojen mukaa kävely ja muu liikunta ovat kuitenkin vähenemässä. Suomalainen elämäntapa on muuttunut. Teknologia ja joukkoliikenne tekevät fyysisen liikkeen melkein tarpeettomaksi. Ihmisen elimistö kaipaa kuitenkin rasitusta ja päivittäinen säännöllinen liikkuminen on ikäihmiselle elinehto. Tutkimusten mukaan vain muutama prosentti eläkeläisistä liikkuu kestävyys- ja lihaskuntosuositusten mukaisesti. Terveyttä ja hyvinvointia Liikkumattomuus on noussut jopa maailmanlaajuisesti kansanterveydelliseksi ongelmaksi, joka osaltaan vaikuttaa kasvaviin sosiaali- ja terveysmenoihin. Erityisesti ikääntyvästä väestöstä tiedetään, mitä hyötyä säännöllinen liikkuminen ja lihasten vahvistaminen tuo terveydelle. Siksi liikunnan edistäminen kuuluu kaikille, jotka toimivat ikäihmisen kanssa. Tärkeintä tässä työssä on yhteistyö liikuntasektorin, eläkeläisyhdistysten ja kunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Uusien toimintatapojen sekä asenteiden muuttamisen taustalla on kansallinen ikäihmisten liikunnan toimenpideohjelma Liikkeellä voimaa vuosiin. Tällä hetkellä vain puolessa kuntien hyvinvointistrategioista mainitaan ikäihmisten liikun- Kuopiossa jammaillaan ja keilataan Liikkuminen porukassa on mukavaa! Siitä todistaa sekin, että syyskuussa aloitetussa, kerran viikossa kokoontuvassa EloFolkJam -tanssiliikuntaryhmässä on ollut hyvin väkeä. Tämä uusi liikuntamuoto on näyttänyt, että se sopii kaikille ikään ja taitotasoon katsomatta. Siinä painottuvat kehon ja mielen yhteys. Suomalaisista tansseista tulevat askeleet kehittävät koordinaatiota ja tasapainoa. Se on samalla sosiaalinen tapahtuma, johon ei tarvitse tulla parin kanssa, vaan voi nauttia liikkeistä ryhmän kanssa yhdessä. Hauskaa on ollut, eikä harmita, vaikka ei aina askeleet ja liikkeet satu kohdalleen. Idea EloFolkJamin käynnistämisestä syntyi, kun Kuopion ja Kallaveden Eläkeläisissä pohdittiin, mitä uutta voisi tehdä liikunnassa. Oulun kesäpäivillä saimme ensi kosketuksen EloFolkJam´iin ja se tuntui muka- Alavan Palvelutalon liikuntasaliin mahtuu vielä uusiakin jammailijoita. Palkinto Vie vanhus ulos -kampanjassa Ikäinstituutti on järjestänyt jo kolmena vuonna kampanjan Vie vanhus ulos. Kampanjalla edistetään niiden ikäihmisten ulkoilua, jotka tarvitsevat apua ulkoillakseen turvallisesti. Eläkeläiset ry osallistui kampanjaan muun muassa Turussa järjestetyllä monikulttuurisella liikuntapäivällä Iloa yhdessä liikkuen. Tapahtuma voitti kampanjan joulukuun palkinnon Jaksava Järjestö -sarjassa. Vuoden 2013 aikana kampanjassa kertyi 20 450 ulkoilukertaa. Kävelykyky säilyy kävelemällä – jokaisena vuodenaikana! Kuka tahansa meistä voi ilmaista välittämistään ja arvostustaan viemällä oman vanhuksensa tai iäkkään naapurinsa ulos. EVA RÖNKKÖ Liikkeellä voimaa vuosiin -seminaarit 17.3. Tampere, Juvenes kokouskeskus 29.4. Oulu, AVI:n rakennuksen kokoustilat 6.5. Joensuu, Tiedepuisto 14.5. Vantaa, Heureka 16.9. Turku, Paikka avoin 2.10. Rovaniemi, Lapin AVI:n juhlasali Liikunnasta lyhyesti Lihasten käyttö on välttämätöntä ikäihmiselle – Liikunta hidastaa lihasvoiman vähenemistä ja ylläpitää tasapainoa, liikkuvuutta ja nivelten hyvinvointia – Säännöllinen tasapaino- ja voimaharjoittelu on tehokas yksittäinen keino ehkäistä kaatumista – Liikkuminen vahvistaa mielen hyvinvointia ja muistia – Tarjoaa ikäihmiselle mahdollisuuden turvalliseen omatoimiseen tai ohjattuun liikkumiseen päivittäin valta tavalta liikkua. Yksi ryhmäläinen kävi ohjaajakurssin ja johdattelee nyt joukkoa tanssin rytmeihin. Molemmista yhdistyksistä on ollut mukana monenikäisiä eläkeläisiä. Alavan Palvelutalon liikuntasaliin mahtuu vielä uusiakin jammailijoita. Mukaan voi tulla tutustumaan tai käydä silloin kun itselle sopii. Keilavuoromme on toiminut Kuopion keilahallissa jo koko vuoden ajan. Kymmenkunta eläkeläistä käy viikoittain tunnin rupeaman keilaamassa. Väinö on hienosti opastanut ja innostanut meitä. Tyyli on vapaa emmekä ole kilpailuhenkisiä, ainakaan paljon! Keilatessa kroppa saa liikuntaa ja on mukava rupatella toisten kanssa vuoroaan odotellessa. Mukaan mahtuu keilaajia lisää! MERVI HÖYLÄ
Nro 1 helmikuu 2014 – 11 ELÄKELÄINEN Syystärräykset 2014 ENSIMMÄESET TÄRRÄYKSET 25.-27.8.2014 Lappi, Jokilaaksot, Kainuu, Helsinki TOESET TÄRRÄYKSET 27.-29.8.2014 Satakunta, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Etelä-Häme, Varsinais-Suomi KOLOMANNET TÄRRÄYKSET 29.-31.8.2014 Tärräysten organisointi – Kesän sato talteen -kilpailun näyttely, Eevankabinetti – Karaokelaulu-kilpailu, Ravintola Aikamies – Iltamaverstas Iltamat ja tanssit, Ravintola Aikamies ja kolmantena päivänä Huoneiden luovutus klo 10 mennessä Lähtölaulut klo 10.15-10.45, Eevansali – Palkintojen jako – Arpajaiset – Lähtölaulut Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala, Savo, Keski-Suomi, Uusimaa Eläkeläiset ry pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin. Suattaapi olla… Ryhmille myyntihinta 130,00€ /henkilö Hintaan sisältyy – Majoitus 2hh – Aamiainen x 2 – Päivällinen x2 – Kahvi x 2 (tulokahvi, iltapäiväkahvi toisena tapahtumapäivänä) – Kylpylän käyttö (ohjattua vesijumppaa määrätunnein) – Kuntosalin käyttö (ohjaaja paikalla määrätunnein) – Tanssit orkesterin tahdittamana kahtena iltana – Tärräysten tapahtumat ja muu ohjelma tulopäivänä Majoittuminen klo 14.30 alkaen Avajaiset klo 15.30, Eevansali Aluejärjestöjen välinen puhujakilpailu, Eevansali Aluejärjestöjen välinen lausuntakilpailu, Eevansali Lauluilta ja tanssit, Ravintola Aikamies toisena päivänä Toiminta- ja tietopajoja klo 10-17 – Kulttuuri ja retkeilypäivät 2015: Tapahtumapaikkakunta esittäytyy, Eevansali – Liikunnallista iloittelua sisällä ja ulkona – Eläkeläinen-lehti 50-vuotta eläkeläisten äänitorvena -kyselytunti, Eevansali – Käsityönäyttely, Eevansalin aula Eläkeläiset ry Hinta Varaukset – Kylpylähotelli Kuntoranta, myyntipalvelu puh. (017) 560 1403 – Varauksia otetaan vastaan 15.2.2014 alkaen aina 15.5.2014 asti – Maksuaikataulu Kuntorannasta – kullekin aluejärjestölle on varattu n. 40-50 paikkaa – yhdistykset tiedottavat aluejärjestölle osallistumishalukkuudestaan ja osallistujamääristään – aluetoimikunta pitää huolen siitä, että aluejärjestön kiintiö saadaan täyteen – jokainen aluejärjestö tuo tärräysten iltamiin noin kymmenminuuttisen ohjelmakokonaisuuden l ohjelma kootaan mukaan lähtevien yhdistysten esityksistä, ja tarkoituksena on, että jokainen lähtijäyhdistys kantaa kortensa kekoon l iltamaohjelmia hiotaan tärräysten Iltamaverstaassa ammattiohjaajan kanssa Tärräysten kilpailut Puhujakilpailu (tuomaristo) l aiheena paras tai pahin liikuntakokemus l käytettävissä oleva aika 5 minuuttia/kilpailija l kustakin aluejärjestöstä odotetaan 2-3 kilpailijaa Lausuntakilpailu (tuomaristo) l runojen teemana onni ja /tai kypsä rakkaus l kaksi runoa/lausuja l kustakin aluejärjestöstä odotetaan 1-2 kilpailijaa Kesän sato talteen –kilpailu (tuomaristo) l kilpailuun tuodaan säilöttyä kesän satoa (marjoja, hedelmiä, sieniä, vihanneksia, kalaa, lihaa) astioissa, joista tuomaristo voi niitä myös maistaa l tuotteen oheen käytetty säilöntäresepti (voittajareseptit julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä) Karaokelaulu-kilpailu (yleisö ja tuomaristo) l 1 laulu/kilpailija/kierros l 2 kierrosta, ensimmäisellä kierroksella karsitaan loppukilpailuun osallistuvat Tuula-Liina Varis M inunkin kotikaupunkini keskustassa on tyhjillään ammottava liikehuoneisto, konkurssiin mennyt Tiimari. Sen kohtalo on puhuttanut tavallista kansaa ja mediaakin enemmän kuin moni muu bisnesperikato. Miksi? Ainakin työntekijöiden ja ketjun entisen omistajan mielestä siksi, että Tiimari muutti menestyskonseptinsa ja hylkäsi uskolliset asiakkaansa, jotka olivat tottuneet asioimaan liikkeessä perustamisesta asti. Tiimarihan oli koko kansan sekatavarakauppa, josta sai halpaan hintaan kaikenlaista tarpeellista. Se oli monenlaisen hyödyllisen pikkutavaran ja myös pienen kauniin turhuuden aarreaitta, pikkutyttöjen paratiisi. Miten monet koulunalkupäivät minäkin pyörin Tiimarin asiakasruuhkassa tyttöni kanssa, kun hän valitsi kimaltelevia tarroja, hajukumeja, eläintenmuotoisia teroittimia – ihan mahdotonta luetellakaan kaikkea sitä pikkutytön silmissä ihanaa, mitä Tiimari oli kukkuroillaan. Voihan sitä sanoa krääsäksi, mutta se maksoi niin vähän, että ostamisen ilon saattoi lapselleen suoda. Vietteli Tiimarin tavara aikuistakin, sieltä muistan ostaneeni Tiimari-ilmiö mm. ensimmäisen värikkäisiin silkkikansiin verhotun kiinalaisen muistikirjani. Kun Tiimarista tuli kansainvälinen pörssiyhtiö, vanha imago ei enää kelvannut. Asiakaskunta ilmeisesti oli liian köyhää ja väärän ikäistä. Halpa pikkutavara vaihtui luksustuotteiksi, joiden ostamiseen tyttölapsilla ja heidän äideillään enää ollut varaa, eikä haluakaan. Minäkin katselin Tiimarin näyteikkunoita ja totesin, että tyylikkäämpää on kuin ennen, mutta sisälle en enää mennyt. Tiimari-ilmiö on tunnistettavissa muuallakin. Myös kulttuurin alueella on käynyt niin, että tapahtuman imago on haluttu uudistaa ja kohderyhmä vaihtaa. Ja huonosti on käynyt – on menetetty uskolliset, mutta uusia ei ole saatu tilalle. Näin kävi mm. Joensuun laulujuhlille, joka maineen ollessa korkeimmillaan ajettiin konkurssiin kaupungin toimesta. Konserttimusiikin festivaalin haluttiin hamuavan nuoria yleisökseen, vaikka kaupungissa oli jo jokakesäinen Ilosaarirock. Laulujuhlien yritys sille kentälle ajoi kiville ja kävi kalliiksi, sillä toisin kuin taiteessa viihdebisneksessä osataan todella rahastaa. Lievästi kauhistuen olen seurannut Ylen kakkoskanavan muuttumista kaiken kansan asiakanavasta nuoria ja varhaiskeski-ikäisiä kalastelevaksi viihdekanavaksi. Tosiasiassa ei ohjelmaa suunnitella kokonaisille ikäryhmille, vaan vain sille osalle, jota viihde kiinnostaa. Jääkö tämä nuoriso perjantai-iltaisin kotisohvalle töllöttämään kakkoskanavan kosiskelevaa hömppää? Eiköhän se lähde baariin ja bailaamaan? Voiko kanavan suosio lisääntyä samaan aikaan, kun yhä suurempi osa nuorista katsojista siirtyy nettiin puuhailemaan mitä nyt puuhavatkaan? Ei voi. Toistaiseksi ainakin katsojaluvut todistavat samaa. Perimmältään tietysti on kysymys siitä harhaisesta kuvitelmasta, että tietyn ikäiset ihmiset toimivat kaikki tietyllä tavalla, pitävät tietyistä asioista, viihtyvät tietyn kulttuurin ja viihteen parissa. Näinhän ei oikeassa elämässä ole. Ikäryhmien sisäisissä kiinnostuksen ja harrastuksen kohteissa on suurempia eroja kuin ikäryhmien välisissä. Individualismista puhutaan, mutta ihmisiä käsitellään laumoina ja massoina. He eivät ole yksilöitä vaan asiakaskuntaa, työvoimaa, äänestäjäkuntaa, ikäluokkia. Sen ymmärrän, että kaupalliset kanavat tavoittelevat viihdeorientoituneimpia ja kulutushaluisimpia katsojia, koska mainokset ovat niiden liiketoiminnan elinehto. Kulutushalukkaimmat eivät tosin aina ole kulutuskykyisimpiä, eivätkä kaikki nuoret heppoisen viihteen suurkuluttajia. Koko kansan verovaroillaan rahoittamalla Ylellä ei ole mitään syytä tehdä peesata kaupallisia kanavia ohjelmasisällöissään. Keksikää jotain omaa!
12 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Laulaja Arja Havakka muistuttaa päättäjiä Sivistysvaltion kuuluu huolehtia vanhuksista L aulaja, muusikko Arja Havakka on ikäihmisten asialla. Hän kysyy, kuinka iäkkäiden käy Nyky-Suomessa, jossa ajatellaan vain rahaa ja tehokkuutta ihmisyyden kustannuksella? Kauniisti soljuvalla Lokki-valssilla 90-luvulla pinnalle päässyt Arja Havakka on vähentänyt viime vuosina esiintymisiään, jotta hänelle jäisi kotikunnassaan Keminmaalla enemmän aikaa vapaaehtoistyölle vanhusten parissa. – Ikäihmiset ovat lähellä sydäntäni. Heitä ei saa hylätä. Jotakin pahasti pielessä, kun iäkkäät, kuten isoäidit, eivät enää kuulu tässä maassa perusperheeseen, laulaja sanoo. Havakan mukaan tilanne Suomessa on tänä päivänä todella karu. Ikäihmiset asuvat eristettyinä kerrostaloissa, hoitokodeissa ja vanhustentaloissa. Pahimmillaan voi käydä niin, että hoitajapulan vuoksi huonojalkainen, hauras vanhus ei pääse suihkuun tai saunaan viikkokausiin. Ongelma tiedetään, mutta juuri mitään ei kuitenkaan tehdä asian hyväksi. – Nyt tarvitaan sydämensivistystä. Ensin on saatava vanhusten asiat kuntoon ja vasta sitten voidaan kenties ajatella jotakin Guggenheimia sun muuta. Sivistysvaltion kuuluu huolehtia ikäihmisistä. Sen pitäisi olla – Olen kertonut orkesterin pojille, että vaikka olenkin naispuolinen basisti, olen silti orkesterin kaikille itsestään selvää, vaan munat. eipä näytä olevan. Havakan mukaan Suomessa Havakka ihmettelee, miksi julkaisematta ainuttakaan levyä. siinä missä supersuositut Duran ajatellaan vain rahaa. koululaiset Suomessa eivät käy Sitten kaikki muuttui hänen Duran, Bon Jovi ja Karita Mat– Onko meillä suomalaisilla edes lomillaan katsomassa vanurallaan kertarysäyksellä. Ketila. tulevaisuutta lainkaan? Raha on huksia, vaikka heillä olisi siihen väällä 1995 Havakka nimittäin Suosionsa huippuvuosina tärkeintä, ja joka paikassa tapeltäysi mahdollisuus. levytti uusiksi Lokki-valssin, 90-luvulla Havakka teki parlaan ja riidellään. Tässä rytäkäs– Se on surullista. Myös nuorvenäläisen kansansävelmän, haimmillaan reilut kolmekymsä heikoimmat unohtuvat, vanten pitäisi mennä vanhusten ja tanssikansa oli otettu kautta mentä keikkaa kuussa. hukset. Ei luokse maan. Laulu oli kuin mittatila– Kaikki oli yhtä hulinaa tuopitäisi antaa ” Ensin on saatava vanhusten joukolustyö tanssiparketeille. hon aikaan. Aina en tiennyt rahalle niin asiat kuntoon ja vasta sitten la. Jos ” On hiljainen aaltojen keinunminne päin maata olin kulloinsuurta valtaa. voidaan kenties ajatella jotakin j o l l a k i n ta tää/ se laivaamme kauaksi kin menossa, Joensuuhun vai Laulaja on koira, vie.” Kalajoelle? Etelään? Pohjoikuuluu Poh- Guggenheimia sun muuta.” sekin tu– Tiesin silloin studiossa, seen? Kun menimme keikaljois-Suolisi ottaa kuinka tämä kaunis valssi pile Haaparantaan, förskott oli messa Eläkeliiton Keminmaan mukaan. On tärkeää, että vanhat tää laulaa levylle, matalalta ja ensimmäinen ruotsinkielinen yhdistyksen vapaaehtoistyötä ihmiset näkisivät kaikenlaista hiljaa, tunteita säästämättä, Hasana, jonka otin siellä käyttöön, tekevään ryhmään. elämää ympärillään. Se on vävakka toteaa. laulaja lohkaisee. – Joka kuun ensimmäinen tiishintä, mitä voimme tehdä heiSamassa suosion imussa lauLokki-valssi koitui väistämättai viemme Keminmaalla mumdän eteensä. lajan Lokki-albumia myytiin tä mezzosopraano Arja Havamoja ja pappoja ulkoilemaan nopeasti yli 30 000 kappaletta, kan kohtaloksi, mutta ammattikoko päivän. Tämä toiminta palatinalevyn verran. Lappilaispiireissä tiedetään, että hän on Mittatilaustyö parketeille jatkuu läpi vuoden. Meillä on muusikko komeili pitkään Suomyös yksi tämän maan kovimKeminmaalla kuorokin, ÄmmiArja Havakka ehti tehdä muumen soitto- ja myyntilistoilla mista naisrokkareista. Rokkia kööri. Käymme laulamassa iäksikon työtään ympäri Suomea hän lauloi ikimuistoisesti myös käille myös vuodeostoilla. päätoimisesti peräti 28 vuotta vuonna 1999 Agentsien platinaa Arja Havakka Syntyi 3.10. 1944 Lahdessa. Asuu Lapin maakunnassa Keminmaalla. Laulaja, basisti. Opiskeli nuoruudessaan Helsingin konservatoriossa tähtäimenään klassinen laulu. Laulanut eri kuoroissa. Ammattimuusikko 1960-luvun lopulta lähtien. Hittejä mm. myyneellä albumilla Laulava sydän. – En tiedä, miksi naisrokkareita on Suomessa aika vähän. Luonnettahan tämä homma ennen kaikkea vaatii. Tuntuu siltä, että moni haluaa vain näyttää fiiniltä siellä lavalla 25 sentin koroissa. Asenne ratkaisee tanssipaikoilla Lavasuosikki Arja Havakan suosion salaisuus maamme tanssipaikoilla on 60-luvulta lähtien ollut tinkimätön työnteko. – Tässä hommassa on asenne tärkeintä. Kun menen esiintymään tiettyyn paikkaan, olen silloin sen paikan työntekijä ja yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, Havakka kertoo. Musiikki valitaan keikalla aina sen mukaan, millaista väkeä on kulloinkin salissa. – Vanhemmalla väellä on omat toiveensa ja odotuksensa musiikin suhteen. Nuoremmilla omansa. Pitkillä keikkareissuilla tarvitaan myös huumoria. – Olen sanonut usein orkesterin pojille, että olkaapa sitten valmiina. Aplodit saattavat tulla koska tahansa. Olen kertonut heille myös sen, että vaikka olenkin naispuolinen basisti, olen silti orkesterin munat. Nostalgiaa menneiltä ajoilta Arja Havakka julkaisi taannoin uuden levyn. Joki ja tuuli-albumilla on poimintoja 70-80-lukujen tanssibändien vakio-ohjelmistosta: Lyö kourasi kouraan, Kaunis sunnuntai, Vieläkin vieläkin vain. Tällä nostalgisella levyllä soittavat kemiläiset Men in black-muusikot, jotka tunnetaan myös Jari Sillanpään taitavana keikkabändinä. – Pidän kunnon iskelmistä ja myös perinteisestä jatsista, tummien ihmisten laulamasta musiikista, Havakka mainitsee. KARI KUMPULAMPI Äiti innoitti laulun pariin Lokki, Tuulella ei ole ystävää ja Johnny B. Goode. Levyttänyt viisi albumia. Keikkailee Linnut-orkesterin kanssa. Tekee Pohjois-Suomessa Keminmaalla vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa. Oman musikaalisuutensa Arja Havakka on perinyt äidiltään, Lempi Havakalta (1914-1952). – Äitini oli Laatokan Karjalasta, Kurkijoelta. Siellä laulettiin aina. Evakon jälkeen äidin lauluharrastus jatkui Kanta-Suomessa, Lahdessa. Hän lauloi kirkkokuorossa. – Olin ehkä kolmen neljän vanha, ja muistan, miten äiti opetti minulle hengellisen laulun Maa on niin kaunis. Se on tärkeä ja unohtumaton laulu minulle yhä, Havakka kertoo. Hän oppi äidiltään myös karjalankielen. – Kun joku kysyy minulta, että mittee siul kuuluu, alan haastaa hänelle vaistomaisesti karjalaa.
Nro 1 helmikuu 2014 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Tämä ilta Istun rannalla Päijänteen vesi kirkas aalloilla sen. Kivet puhtaana rannassa veen silmissäni eteeni heijastuu. Suomi-laiva lähdössä on upea näky on – unohtumaton. Tule mukaan kanssasi elän – voitamme Päijänteen selän. Anja Honkanen, Vaajakoski Rakkauden pyörteissä Unta vain Tiedän lähteväni Kesäinen retki Olin siirtynyt ajasta ikuisuuteen tuonne taivaan valtakuntaan. Kanssani saapui muitakin, oli sukua, tuttua muuta. Tiedän, että ennen lähtöäni olen yhtä koko luomakunnan kanssa, lämpöä ja aurinkoa kaikki tyynni sylissäni ovat kukat kauniit, metsän puut, purot, pellot, meret, kaikki vapaat eläimet. Kaikkialla tuoksuu huumaavasti. Vieläkin muistan sen kesäisen retken, kanssasi vietetyn pienen hetken. Olimme silloin nuoria niin aurinko silmiimme kirkkaisiin valoaan loi, kaukana taivaalla salamoi. He rohkeina astuivat eteenpäin, liki keskelle taivaantupaa. Kun on elämä eletty oikeinpäin, ei tarvinne kysyä lupaa. Pyhä Pietari katsoi minuunkin päin, osoitti sormella kohti. Otsa rypyssä,huomasin, hän kohtaloani pohti. Onni tulee hiipien, kuin varjona varkain. Käy tuonne taivaanlaidalle, Rakkaus saapuu, räiskyen - säkenöiden. köyhä,mitätön kurja. Se vie järjenkin vahvan. Heräsin vuoteella hätkähtäin, Et näe muuta kuin auvoista aikaa. huh,se olikin pelkkää unta! Lennät kuin siivillä päivästä päivään, oottelet rakkaalta kuutakin taivaan. Leena Toivanen, Kuopio Rakastaa voi toisiaan puhtaasti hautaan asti. Elon polulla on mutkaa, vastaletta. Suoraa sekä myötälettä, mahoton määrä. Mutta rakkaudessa vastaleetkin tuntuu myötäiseltä. Kiva on joskus pölyjä puistaa, ja hiutaleet huolella ulos heittää. Hauska on silitellä puhdasta pöytää, siinä kupponen kahvia juoda. Olo on kuin eläisi paratiisissa voi toisinaan halailla ja omenaa syödä. Kuulen lintuin äänet, näen jopa pienet toukat, madot, myyrätkin, näen sinitaivaan kutsuvan. Aistin tuulen lempeän hivelevän poskeain kuin rakkahani joskus ennenkin. Tunnen kaikki läheiseni siinä, tunnen kaiken kanssa yhtyväni. On hyvä olla, kaiken kanssa yhtä hengittäin, toisiamme tajuten. Olisipa ollut aina näin. K Retkistä noista on kulunut aikaa, vieläkin tunnemme niiden taikaa. Polut vanhat on kadonneet nuo, ei enää löydetä niiden luo. Muistojen tie, kesäisiin retkiimme jälleen vie. Martti Heikkinen, Iisalmi Jouko Rissa, Sumiainen ”Kesä on paras talvella” Kirsti Hiltunen, Pello eskellä talvea on hyvä lukea runoja kesästä. Claes Andersson onkin sanonut, että ”kesä on paras talvella”. Tällä runopysäkillä on paitsi kesäisiä tunnelmia, myös rakkautta, kuoleman läheisyyttä ja unta. Oikeastaan koko ihmiselämän tärkeiden teemojen kirjo – hyvä kattaus näin vuoden ensimmäiseen lehteen. Martti Heikkinen riimittelee kesästä ja samalla muistoista. Kesäinen retkiruno puhuu siitä, miten kaikki eletty on meissä. Vaikka polkua ei enää löytyisikään, muistojen väylä on aina auki. Sitä pitkin pääsee vuodenajasta ja vuosiluvusta riippumatta kesään ja retkelle. Heikkinen käyttää runossaan luontevasti lyyristä kameraa, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Lyyrinen kamera on Markku Toivosen luoma käsite, ja sillä kuvataan runoissa tapahtuvaa ”zoomausta”. ”Aurinko silmiimme kirkkaisiin/valoaan loi, kaukana taivaalla salamoi”, siinä on samassa lähikuva (silmät) ja zoomaus ylös taivaaseen ja salamoihin. Tai: ” Jalkojen alla pehmeä matto/harsona taivaalla pilvien katto”. Alhaalta ylös kuin Lauri Viidan Mylly-runossa, jossa kirjoitetaan hautausmaanäkymistä : ”allamme ruumiita muutama sata/ ja päällämme Linnunrata”. Martti Heikkinen kirjoittaa saatekirjeessään, että oli aikonut runostaan laulua, mutta melodia on jäänyt tekemättä. ”Tehköön joku, jos kiinnostaa”, hän heittää haasteen muille. Kesätunnelmat jatkuvat Anja Honkasen runossa Tämä ilta. Runo alkaa melko perinteisenä ”runomaalauksena”, jossa runon puhuja ihastelee näkemäänsä: kirkasta vettä, kiviä, lähtevää laivaa… Mutta kaksi viimeistä säettä vievät runon toiselle tasolle. Runoja Se oli aikaa nuoruuden kuuman, kesäisten retkien, tunteiden, huuman. Jalkojen alla pehmeä matto, harsona taivaalla pilvien katto. Kirkkaana vain kesäinen retki on muistoissain. voi aina tulkita monin tavoin – tämän runon lopun luen kutsuksi kenelle tahansa kanssakulkijalle. ”Kanssasi elän” on hieno ilmaisu, se saa havahtumaan ja miettimään. Emme elä yksin, vaan aina toisten kanssa. Unta ja rakkautta Leena Toivanen kirjoittaa Unta vain -runossaan tuonpuoleisista. Claes Anderssonilla on muuten kirjassaan Luova mieli erittäin kiinnostavia ajatuksia runon ja unen yhteydestä. ”Uni on sekä runon innoittaja, sen kätilö ja peili, että läheistä sukua runon muodolle ja kielelliselle rakenteelle”, hän kirjoittaa. Toivanen käyttää runossaan osittaista riimitystä, mistä syntyy letkeä vaikutelma. Letkeys on hyvä, koska asia on lataututunut. Kirjoittaja tekee klassisen tempun eli ”pelastaa sankarin”: ” Käy tuonne taivaanlaidalle,/ köyhä,mitätön kurja./ Heräsin vuoteella hätkähtäin,/ huh,se olikin pelkkää unta!” Uni päättyy ennen kuin kohtalo selviää. Pidän runossa erityisesti juuri vakavan ja totisenkin aiheen käsittelemisestä huumorin keinoin. Tyylillisesti Unta vain tuo mieleen Hellaakosken ja P. Mustapään runotradition. Sankarin pelastamisesta sallittakoon tähän pieni anekdootti, jonka muistan kerran kuulleeni. Mika Waltari kirjoitti aikanaan jatkokertomusta lehteen. Kerran hän oli jättänyt sankarin todella vaikeaan paikkaan eikä tiennyt, miten ihmeessä saisi tämän pelastettua. Seuraavassa numerossa Waltari aloitti tarinansa jotakuinkin tähän tapaan: ”Päästyään pinteestä sankari jatkoi…” Kirsti Hiltunen runoilee aiheista perinteisimmästä: rakkaudesta. Rakkauden pyörteissä on kypsä rakkausruno. Ensin kirjoittaja maalaa eteemme tunnehuuman, joka on tuttua iskelmistä ja elokuvista, mutta vähän myöhemmin saammekin lukea kestävästä arkirakkaudesta. Runossa on hauskoja ilmauksia: vastale ja myötäle. Vaikka kirjoittaja kuvaa kypsää rakkautta arkisesti (pölyjen puistelu, kahvikupponen), vielä runon lopussa hän osaa yllättää lukijan. ”Olo on kuin eläisi paratiisissa/voi toisinaan halailla ja omenaa syödä.” Alussa kuvattiin huumaa, lopussa puhutaan paratiisista – ympyrä sulkeutuu. Omenan syöminenkin on hauska kuva, koska yhtäältä se liittyy arkiseen elämään ja toisaalta Paratiisi-kertomukseen. Runon olisi ehkä voinut jakaa kolmeen säkeistöön. Toinen säkeistö voisi alkaa kohdasta ”Rakastaa voi toisiaan puhtaasti” …ja kolmas ”Kiva on joskus pölyjä puistaa”… Rakkauden pyörteissä on viisas ja kaunis runo, jossa rakkaus näyttää eri puolensa. Jokainen on lähtijä Jouko Rissan runo Tiedän lähteväni on jylhä ja liikuttava yhtäaikaisesti. Runossa on salliva, panteistinen tunnelma. Lähtijä on sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Pidän kovasti siitä, miten kirjoittaja luettelee havaitsemiaan asioita. Vaikuttavaa on, että syliin mahtuvat niin puut, purot kuin eläimetkin. Toisessa säkeistössä runon puhujan katse tarkentuu, hän näkee pienimmätkin ötökät. Hienoa konkretiaa. Kolmannessa säkeistössä toisto tuo runoon tiettyä ”mantramaisuutta”. Tähän säkeistöön koko runo huipentuu. Runohan olisi voinut päättyä sanoihin ”toisiamme tajuten”. Silloin se olisi päättynyt harmonisen sovinnollisesti. Mutta kirjoittaja päätti toisin, ja nyt kaksi viimeistä säettä ”Olisipa ollut/ aina näin” tuovat loppuun ristiriidan ja särön – juuri tämä tekee runosta niin hienon kuin se on. Miten inhimillistä onkaan, että ymmärrämme asioiden kauneuden usein vasta, kun olemme niitä menettämässä. Harjoitusta unipäiväkirjasta ”Runon voi sanoa olevan aineellistunut uni, unen jälki kielessä”, kirjoittaa Andersson Luova mieli -kirjan luvussa ”Runo unessa, uni runossa”. Hyvää harjoitusta kirjoittamiseen onkin unipäiväkirjan pitäminen. Unet ja runot ovat salaperäisiä. Minua kiehtoo ajatus siitä, että uni on lähtöisin aivoista, jotka tuottavat elämäämme myös kaiken rationaalisen. Koska uni on aivojeni tuotos, se on siis todellinen osa elämääni? Seuraavan kerran, kun joku sanoo, että sehän oli vain unta, voisiko siihen lisätä: siis sentään unta! Runoillaan ja uneksitaan tänäkin vuonna. Postianne odottaen, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Eläkeläisten työpanos kasvaa Luova ongelmanratkaisu vahvistuu varttuessa tiedä, mikä informaatiotulvassa on oleellista. Kokenut työntekijä löytää todennäköisesti helpommin oleellisen tiedon ja osaa suodattaa epäoleellisen. Toisaalta yhteen tulkintatapaan jämähtäminen estää metsän näkemisen puilta. Oppimiskyky ei häviä ikääntyneeltäkään. – Paras yhdistelmä on nuoren ja kokeneen henkilön yhteistyö. Silloin voidaan löytää uusia oivalluksia, Müller toteaa. Kaikkiaan 35 449 yli 63-vuotiasta toimi palkansaajina tai yrittäjinä vuonna 2011, kertoo Tilastokeskus. Heistä arviolta 13 000 työskenteli julkisella sektorilla. Kevan mukaan vanhuseläkkeellä työskentely julkisella sektorilla on kolminkertaistunut vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Eläkkeellä hankitaan ansioita opetus- ja hoitoalalta, päivähoidosta, siivous- ja keittiötyöstä sekä asiantuntijan työstä. Oleellinen löytyy kokemuksella Puheet eläkerajan nostamisesta herättävät ristiriitaisia tunteita, kun samaan aikaan ikääntyneitä irtisanotaan. – Työnantajat haluavat palk- Aivoista pidettävä huolta Kokenut löytää informaatiotulvassa todennäköisesti helpommin oleellisen kuin nuori. Kuva on Eläkeläiset ry:n Kaamoksen kaatajaisten kakkosjaksolta. kalistoilleen muutosmyönteisiä, itseohjautuvia tiimityöntekijöitä, jotka sitoutuvat pätkätöitä tarjoavaan työnantajaan. Mieluiten pitäisi olla hyväkuntoinen, alle 35-vuotias, jolla on jo aikuiset lapset ja 10 vuotta työkokemusta, tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitok- selta heittää. Informaation määrä ja uudet teknologiat erityisesti tietotyössä haastavat aivojen lähi- eli työmuistin. Müllerin mukaan nuorten aivot kestävät työmuistin kuormitusta paremmin kuin ikääntyneiden. – Mutta nuori ei välttämättä Aivot kehittyvät 25-35-vuotiaaksi asti. Erityisesti sosiaalisuus, vuorovaikutuskyky ja luova ongelmanratkaisu kypsyvät. Müllerin mukaan Suomi tarvitsee työntekijöitä, joilla on monipuolista taitoa ja kokemusta. Hän muistuttaa, että aivot käyttävät nukkuessa kehon energiavarannoista 30 prosenttia, valveilla ollessaan 80 prosenttia. Vastaavasti energian kulutus nousee merkittävästi, kun ihminen siirtyy tekemään yhden tehtävän sijaan esimerkiksi kolmea tehtävää vuorotellen. Ordförandes kolumn – Jos ihminen ylirasittuu työuransa alkuvaiheessa, työuran pituuden ennuste ei välttämättä ole hyvä, Müller muistuttaa. Aivot eivät ole erillinen saareke. Kehon vireystila ja aineenvaihdunta vaikuttavat aivojenkin toimintaan. Tämän takia on pidettävä huolta kehosta kokonaisuutena. Työssä 80-vuotiaaksi – Liialliset paineet keski-iässä johtavat siihen, että meillä on yhä raihnaisempia vanhuksia, Müller toteaa. Tärkeää olisi löytää levon ja tekemisen tasapaino. Pitkään jatkunut, vakava-asteinen uupumus, burnout, saattaa joissakin tapauksissa kiihdyttää ikääntymistä. Tämä taas lyhentää työuraa. Pitkäaikainen haitallinen stressi lisää myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin tai sokeritautiin. – Jos työolosuhteet, kuten työaika ja työkokonaisuudet järjestetään hyvin, ihminen voi jatkaa työssä 75-80-vuotiaaksi, Müller arvioi. Teksti: UP/TIINA TENKANEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Ärlighet efterlyses! Republikens president sade vid arbetsoch näringsministeriets seminarium att den finländska offentliga sektorn är för stor då den slukar 58 % av vår bruttonationalprodukt. Uttalandet är givetvis avsett att stödja dem som vill nedmontera välfärdsstatens centrala tjänster. Det är en rätt vanlig visa i hela Europa och speciellt i Sydeuropa skördar man resultaten. Utvecklingen där har i värsta fall lett till att den offentliga servicen fallit sönder. Då det blir svårare att använda sig av olika tjänster blir slutresultatet en kostnadsökning nationalekonomiskt sett. Då till exempel människor som är i behov av hälsovårdstjänster är tvungna att söka vård alltför sent blir vården i stället dyrare. Det är inte bara följderna av presidentens uttalande som är problematiska, utan minst lika problematiska är motiveringarna. Dylika relationstal har den egenskapen att resultatet i avgörande grad beror på konjunkturerna. I en lågkonjunktur, som den vi nu befunnit oss i, ökar utgifterna för socialskyddet, medan nationalprodukten som utgifterna jämförs med i värsta fall sjunker. Då dividenden ökar och divisorn minskar, ökar relationstalet. I en högkonjunktur är situationen precis den motsatta. För att man ska få klarhet i siffrorna måste dylika jämförelser alltid omfatta minst en konjunkturcykel, eller kanske fler. Då man jämför siffrorna med motsvarande siffror i andra länder finns det många fallgropar på vägen. I en del länder betalas inkomstöverföringarna till nettobelopp, skattefritt. Andra länder, som till exempel Finland, beskattar inkomstöverföringarna, vilket gör att de skrivs in i nationalräkenskaperna till bruttobelopp. I dessa jämförelser tar man alltså inte i beaktande att staten och kommunerna får tillbaka en del av inkomstöverföringarna i samband med beskattningen. I vissa länder räknas till exempel pensionsutgifterna till de offentliga utgifterna. Detta gäller också för Finlands del, trots att privata pensionsförsäkringsbolag har hand om arbetspensionerna. I somliga länder står pensionsutgifterna, eller en del av dem, utanför den offentliga ekonomin i nationalräkenskaperna. Då man jämför inkomstöverföringar på samma nivå samt pensionsskyddet beror ländernas placering vid jämförelser av den offentliga ekonomins omfattning inte enbart på utgiftsnivån utan också på vilket sätt skötseln av utgifterna organiserats. Den offentliga sektorn har också inkomster. Differensen mellan inkomster och utgifter hör i Finland till de minsta i Europa, bara 2 % i relation till BNP. Pensionsfonderna hade också investeringsinkomster på 8,8 miljarder euro under perioden januari–september i fjol , medan statens skuld under samma tid ökade med 4,5 miljarder euro, det vill säga bara hälften av summan. Jämförelserna mellan de utgifter som servicen orsakar är en annan fallgrop. I Finland är hälsovården i stor utsträckning på den offentliga maktens ansvar, även om privata aktörer breder ut sig allt mer. I Finland används ungefär 7,3 % av nationalprodukten till hälsovård. USA är det mest typiska exemplet på ett samhälle där man överlämnat anordnandet av hälsovården på privata företag. Obamas stora svårigheter att ens få till stånd en allmän sjukförsäkring känner vi alla till. I förhållande till nationalprodukten är hälsovårdsutgifterna i USA nästan dubbelt så höga som i Finland. De märks dock inte i de siffror som mäter omfattningen på den offentliga ekonomin. Trots att utgifterna härstammar från den privata sektorn väger de alltså nationalekonomiskt sett dubbelt i jämförelse med Finland. Privatiseringen är inte heller i den finländska hälsovården någon sparautomat precis. Tapani Kiminkinen, läkaren från landet, fick till stånd ett ordentligt rabalder då han konstaterade att exempelvis de privata hyrläkarfirmorna debiterar arvoden som är dubbelt eller rentav tre gånger så höga jämfört med tjänsteläkarnas lönenivå. Den privatisering som hälsocentralerna i sin nöd är tvungna att tillgripa för alltså åtminstone inte med sig några inbesparingar. Det är alltså allt skäl att hoppas att de som förfasar sig över sen offentliga sektorns omfattning först reder ut grundbegreppen för sig själva. Det största problemet vid jämförelser är att bruttonationalprodukten och de olika verksamhetsområdenas utgifter är två helt olika saker. Den första utgörs inte av de senare. Den privata sektorns utgifter är i själva verket större än bruttonationalprodukten totalt, även om presidentens tal målar en bild av en ”överdimensionerad” offentlig sektor, större än den privata sektorn. Det likgiltiga sättet att förhålla sig till beräkningsgrunderna främjar populistiska krav på en nedmontering av välfärdsstaten. En ansvarsfull utveckling av samhället förutsätter att faktauppgifter analyseras på ett ärligt och uppriktigt sätt.
Nro 1 helmikuu 2014 – 15 ELÄKELÄINEN Limpan J Vi fyllde år ag satt framför datorn och funderade på vad man skall skriva om på årets första kåseri. Borde man kanske berätta om hur det känns att fylla åttio år, som jag gjorde på självständighetsdagen? Frugan hade ordnat stor fest för tjocka släkten med god mat och ädla drycker. Jag fick massor av blommor, många trevliga presenter och så mycket beröm att jag i mina svarstal bad alla spara minst hälften av sina vackra ord till min begravning. Medan jag funderade, lyssnde jag med ett halft öra på nyheterna. Det var inget nytt; bara krig, flyktingar och elände utomlands, samarbetsförhandlingar och uppsägningar här hemma, men plötsligt kom något som fick mig att spetsa öronen: Kristina Cruises hade sålt sin båt Kristina Katarina och sagt upp hela besättningen. Det kändes för jävligt. Trevliga människor som man blivit bekant och trivts med på många års kryssningar blir arbetlösa. Mitt sista andhål på havet, sedan min kondis inte mera räcker till att segla själv, är borta. Vi har åkt med frugan på bolagets kryssningar allt sedan jag för många år tillbaka sålde min egen båt. Vi var med på den nu sålda båtens jungfruresa från Helsingfors till Gibraltar, och när vi steg iland från en kryssning på Adratiska havet i den grekiska staden Preveza i medlet av september funderade jag närmast på i vilken hamn vi skulle börja vår nästa kryssning. Hur vi ännu under stugsesongen kom att åka på kryssningen till Adriatiska havet var rena lyckträffen. Vi hade kommit till stan för att vattna blommorna och vittja brevluckan på färska räkningar. När väderflickan i TV:n lovade regnväder beslöt vi att stanna hemma ett par dagar. Regnet skvalade ned och vi satt inne och pratade om ditt och datt, bla. om min stundande åttioårsdag. Vi kunde ju fira den med en stunds tystnad eller resa på någon kryssning, föreslog jag. Aldrig i denna värld, när du fyllde sjuttio var vi på kryssning, och sedan fick jag koka kaffe åt försenade gratulanter stup i ett mitt under julbestyren. Min sjuttisexårsdag i september kan vi fira ned en stunds tystnad, så salipper jag bjuda på kaffe, replikerade frugan. Samtidigt damp en broschyr från Kristina Cruises in i brevluckan. Jag bläddrade förstrött igenom den, men när jag konstaterade att båten skulle vara i Vendig på frugans födelsedag fick jag en snilleblixt: – Vad skulle du tycka om vi tar en gondoltur på Venedigs kanaler när du fyller år, frågade jag. Frugan var inte särskilt svår att övertala , och den åttonde september satt vi på Finnairs flyg till den kroatiska staden Split,i vilken vår odyssee på Adriatiska havet började. Med mina skrala bakben har jag svårt att hänga med på de guidade turerna till de stora sevärdheterna, så vi beter oss som typiska finska turister brukar göra; ser kyrkorna från utsidan och krogarna från insidan. I Split satt vi på en uteservering, drack vårt obligatoriska landöl och beskådade hamnen och folklivet. I den Slovenska staden Koper tog vi en sightseeingstur med taxi. På väg till en pittoretisk gammal kuststad, som hette Pira, åkte vi genom ett lummigt landkap med stiliga villor omgivna av välskötta trädgårdar. Chafförsflickan berättade att staten hade byggt dem för partibossar, som fick dem mycket billigt när all statlig egendom privatiserades. Den tredje hamnen var sedan Venedig. Där åkte vi vaporetto längs den stora Grande kanalen till Dogepalatset. Att vaporetton är en sjöbuss som går likt en spårvagn mellan hållplatserna rumtom i kanalerna visste jag redan från Donna Leons detektivromaner, i vilka inspektör Guido Brunetti tog vaporetton till jobbet. I en smal kanal bakom den berömda San Marcusplatsen väntade den beställda gondolen. Alla vet vi ju hur en gondol ser ut, men visste ni att den är krokig som en banan åt, höger och att årklykan, som gondoliären stöder sin enda åra på när han stående på bakdäcket vickar fram sitt kontiga flytetyg, består av en krokig valnötsrot och kallas forcola? Det är trångt om saligheten på kanalerna, och ännu trångare under broarna. Det vänstertrafik i de smala kanalerna, vilket troligen beror på att åran är på högra sidan, varför man är tvungen att lägga till på vänstersidan. . Där satt vi brevid v arandra mitt i båten på våra mjuka tofter och beskådade de gamla palatsen som kantade kanalerna, av vilka rätt många var hotell. Visst var det romantiskt, nen jag kunde inte undgå att fundera på vilka mögelproblem det måste finnas i gamla hus som står mitt i vattnet. När vi efter kanalfärden kom tillbaka till Marcusplatsen hade vi ännu över en timme tid förrän vi skulle träffa guiden på vaporettohållplatsen. Framför dörren till den inplastade Marcuskyrkan ringlade en lång kö japanska turister, så vi slog oss ned på en uteservering och beställde två öl. Det var resans dyraste öl. Tillsammans med en liten skål krutonger som tilltugg kostade de 27 euro. När vi efteråt studerade notan kunde vi konstatera att tolv euro gick till orkestern som spelade gamla evergreens på ett podie. Solen sken, orkestern spelade som på Tanhumäki dansbana i vår gröna ungdom, ölet läskade och och livet log tills jag slängde ett par krutonger åt en duva, som satt under bordet och kuttrade. Det borde jag inte ha gjort. Om några sekunder slogs ett tiotal duvor om de arma brödbitarna så att fjädrarna rök om dem, och ett vilt flaxande bakom oss berättade att en större flock var på kommande. Jag räddade oss från flyganfallet genom att slänga resten av krutongerna ut på torget så långt som jag orkade. Jag undrar bara hur in i norden duvan har blivit fredsymbol? Följande hamn var Durres i Albanien. Där hittde vi resans billigast landöl. Vi försökte komma in på en krog i en av de tusentals bunkrar, som diktatorn Enver Hoxha hade bygt runtom i landet. Den Yhdistyksen aktiivisuus vaikutti Myllypuron hammashoitolaa ei lakkauteta Myllypuron uuden terveysaseman hammashoitolaa ei lakkauteta. Myllypuron Eläkeläisten aktiivisuus ja kannanotto oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että hammashoitolan lakkauttamispäätöstä ei tehty. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto kertoi vastauskirjeessään, että esittämämme lähipalvelut sisällytetään vanhuspalvelulain toteuttamissuunnitelmaan Helsingissä. Myllypuron Eläkeläiset on toimintansa aikana lähettänyt ehdotuksiaan ja kannanottojaan virkamiehille, lautakunnille ja valtuustoryhmille sekä kansanedustajille. Myllypuron terveyspalvelut ovat olleet esillä lähes koko yhdistyksen 35-vuotisen historian ajan. Uusi puheenjohtaja ja sihteeri Syyskokouksen ja johtokunnan jär- jestäytymiskokouksen jälkeen yhdistyksen toimihenkilöt on nimetty. Uutena puheenjohtajana aloittaa Juha Hämäläinen, joka edellisenä kautena toimi sihteerinä. Varapuheenjohtajana jatkaa Matti Heino, joka on lisäksi yhdistyksen rauhanvastaava. Johtokunnan kokouksessa päätettiin, että Marita Heikkilä on osaston uusi sihteeri, Liisa Lindroos jatkaa taloudenhoitajana ja Maija Julin jäsen- ja matkavastaavana. Sinikka Vartiainen on kahvikassan hoitajan lisäksi keittiövastaava. Annikki Moliis ja Soila Sunikka ovat myös keittiövastaavan tehtävässä. Yleisvastaavia ovat Pirkko Toikka ja Seija Roivainen. Aira Eklund on yhdistyksen arpavastaava. Puheenjohtajan tehtävästä luopunut Osmo Tolvanen on toiminut yhdistyksessä aktiivisesti parikymmentä vuotta. Osmo on vuosien var- var tyvärr stängd och skulle öppnas först på kvällen. På stans huvudgata hittade vi en trevlig uteservering. Vi hade inga lokala pengar, men servitören sade att euron är gångbar valuta och snart satt vi under en parasoll med två kalla öl framför oss. Jag betalade med en tjugoerosedel och fick över tretusen albanska lek tillbaka. Jag stoppade den ansenliga sedelbunten i skjortans brtöstficka och kände mig smått välbärgad. Hur rika vi egentligen var, upptäckte vi i en klädbutik där frugan köpte två fina sommarblusar för åttahundra lek. Här försökte jag skriva en kort reflektion om penningkurser och valutaspekulationer, men det blev en så lång och invecklad harang att jag med deleteknappen förpassade den till de misslyckade skriveriernas helvete. Nu börjar mitt utrymme vara fullskrivet och fortsättter jag säger Pekka såsom redaktörerna alltför ofta brukade förr i tiden: – Juttun är inte illa, men ta bort hälften och gör det fort, det är deadline i morgon. Den här direktöversättningfrågan från finskan rymms säkert ännu med: – Vet ni att Havsgurkan ligger mellan Rygg- och Akterhaven? Mina gamla vänner Hasse och Olli vet det säkert, men ni som inte vet det får fundera på det till nästa mummer av tidningen. Terveisiä Tampereelta Yhdistystä vie edelleen eteenpäin puheenjohtajamme Maire Kauhanen ja varalla on Marita Kiuru, puheenjohtajan oikeana kätenä. Sihteeri ja matkavastaava ovat entiset, samoin taloudenhoitaja. Jäsensihteerinä alkaa RasPalvelut säilytettävä taan Pirkko. Myllypuron Eläkeläiset edellyttää, Muutama johtokunettä eläkeläisillä on käytettävissään nan jäsentä vaihtui, joten riittävät peruspalvelut eikä raken- alamme pirteänä uuden neuudistuksia tehtäessä eläkeläisille vuoden. Suunnitteilla on tärkeitä palveluja ajeta alas. Palve- akvarelli-kerho, pilateslut tulee käyttäjilleen olla maksutto- ta ja zumbaa. Opiskelua mia tai hyvin kohtuuhintaisia. tietokoneen alkeilla ja yhToimintavuoden suunnitelmiin distystoimintaa. kuuluu muun muassa kylpylämatVanhoja kerhoja on pitka, teatteri- ja virkistysretkiä sekä källe toista kymmentä, yhteistyötä muiden yhdistysten ja jotka tietenkin jatkavat. järjestöjen kanssa. Uutuutena syksyllä alkoi Senioritanssi ja sepä oli JUHA HÄMÄLÄINEN suosittu. Tanssijoita on rella hoitanut kaikkia toimihenkilötehtäviä ja nähnyt niin toiminnan kuin jäsenmäärän nousu- ja tasaantumiskaudet. Osmo on edelleen mukana ja osallistuu mm. yhdistyksen kotisivujen kehittämiseen. riittänyt todella hyvin, mutta vielä Tapiolaan mahtuu lisääkin. Maahanmuuttajia yritämme auttaa keskustelemalla tällä rakkaalla omalla kielellämme. Viimekesäinen ”leiri” sai suosiota ja ehkäpä tulevanakin kesänä... Suunnitelmissa on matka Aulangolle ja tutustuminen paikalliseen Työläismuseoon. Joitakin mainitakseni. Viipuriin ainakin menemme kevään kuluessa, muusta ei vielä parane puhua julkisesti. Että tämmöistä meillä, entä teillä toisilla? Hyvää jatkoa kaikille ja oikein hyvää toiminnan vuotta. ANJA KUUSKOSKI
16 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Digipajoissa tehtiin tapahtumalehdetkin Kaamoksen kaatajaiset kokosivat jälleen väkeä liikkum Eläkeläiset ry:n ja Kylpylähotelli Kuntorannan suosittu talvitapahtuma, Kaamoksen kaato, katkaisi talven selän napakassa pakkassäässä. Kahteen samansisältöiseen tapahtumaan osallistui tammikuun puolivälissä järjestön jäseniä ympäri Suomea. Tällä kerralla kaatajaisten työpajoissa harrastettiin liikuntaa ja opeteltiin valokuvaamista, kuvankäsittelyä ja tiedotelehden taittamista. Digikamerapajat taittoivat molemmille tapahtumajaksoille A4-kokoisen lehden, joka julkaistiin seinälehtenä ja muutaman kappaleen painoksena. Runsaasti liikuntaa ja yhdessä tekemistä Kaamoksen kaatajat osallistuivat monenlaiseen liikuntaan. Jokainen päivä aloitettiin aamujumpalla, sitten oli vuorossa joko Raija Puumalaisen vetämä liikuntapaja tai vesiliikunta. Molemmilla jaksoilla tutustiin Eva Rönkön opastukselle FolkJamiin ja Varkauden Eläkeläiset ry:n iskuryhmä harjoitutti bocciaa. Karaistuneimmat kävivät vielä lenkillä kirpeässä talvisäässä. Iltaisin tanssitiin. Kumpikin jakso päättiyi iltamiin, joiden ohjelman osallistujat kokosivat suitsait keskuudestaan. Jos ei tässä riittämiin, niin vielä saattoi pelata bingoa ja kuunnella Kuntorannan terveys- ja hyvinvointipalvelujen vetäjän Samuli Kinnusen luentoa hyvästä tasapainosta. Omat tiedot tulivat testatuiksi tietovisassa, jossa nelihenkiset joukkueet kilpailivat yleistiedon vaikeassa lajissa. Hieno lisä ohjelmaan olivat Arto Pippurin vetämät yhteislaulutilaisuudet, joissa laulettiin kansakoululauluja. Boccia on leppoisa peli, josta kilpailuhenkisetkin saavat tyydytystä – ja niitähän Eläkeläiset ry:ssä ri den Eläkeläisten boccian harrastajien opastuksella. Käsitöitäkin esillä Ensimmäisellä jaksolle olivat muun muassa Iisalmen ja Kajaanin Eläkeläiset saaneet liikkeelle isohkot ryhmät. Iisalmen ryhmä oli tuonut ensimmäiselle jaksolle myös yhdistyksen käsityökerhon töitä, joita esiteltiin ja myytiin tapahtumassa. – Kauppakin on käynyt, mutta monet ovat myös katselleet sillä silmällä, että saavat uusia ideoita omiin kerhoihinsa, sanoi lauantaipäivää myyntipöydän äärellä päivystänyt yhdistyksen johtokunnan jäsen Eini Partanen. Joka maanantai kok käsityökerhoon kuuluu kymmenkunta jäsentä. min mukana oli miehik nyt kerho on kokonaan n taama. – Ei tarkoituksella, vaa Syystärräyksissä tavataan Kovin kauan ei Eläkeläiset ry:n jäsenten tarvitse odottaa seuravaa valtakunnallista kokoontumista yhteen. Edustajakokouksen päätöksen mukaisesti järjestön Syystärräykset järjestetään jo ensi syksynä, 25.–31. elokuuta. Tärräyksissäkin on mukavaa ohjelmaa ja kiehtovia kilpailuja. Eini Partanen päivysti Iisalmen Eläkeläisten käsityökerhon myyntipöydän ääressä.. Salme Tervonen (oik.) o
Nro 1 helmikuu 2014 – 17 ELÄKELÄINEN maan, oppimaan uutta ja viihtymään yhdessä vaihtaa viikon kuulemiset ja kahvitella, Partanen sanoo. – Sekin varmaan vetää kerhoon, että kahdella teollisuusompelukoneella pystytään tekemään muutakin kuin tavallisilla kotikoneilla. Monet kerhon jäsenet ovat suorastaan pinttyneitä, jolleivät peräti intohimoisia, käsityöihmisiä. Sellaisiin tunnustaa kuuluvansa myös Eini Partanen. – Monesti herään kello 4–5:n maissa ja rupean neulomaan. Onneksi oli sitkeä matkaavstaava iittää. Kaatajaisissa peliin tutustutiin Varkau- koontuvaan u nykyään Aikaisemkäin, mutta naisten val- an ikäänty- misen ja kuolemantapausten vuoksi. Uusia miehiä ei ole mukaan tullut, naisia kyllä. Käsityökerho järjestää joka marraskuussa myyjäiset. Rahallakin on merkitystä, mutta ennen muuta kerhoa pitää yllä yhteisöllisyys. – On niin mukava tavata toisiaan, Kaamoksen kaatajat olivat tyytyväisiä kokemaansa. – En ole pitkään aikaan ollut yhteisllä reissuilla. Nytkin epäröin lähtemistä. Onneksi yhdistyksen matkavastaava miltei pakotti minut mukaan. Siitä iso kiitos hänelle, täällä on ollut todella mukavaa, sanoi Salme Tervonen Kajaanista. Pentti Huttunen Iisalmesta osallistui digipajaan. – Ehdottomasti kannatti tulla. Samaa mieltä oli iisalmelainen Jorma Sivonen, joka niin ikään prehtyi kuvaamiseen, kuvankäsitteyyn ja taittamiseen. – Hyvä tapahtuma. Aikaan on jäänyt muuhunkin kuin pajatyöskentelyyn. Neljänä iltana olen tanssinut itseni uuvuksiin. Kyllä ovat jalat saaneet kyytiä. PEKKA ISAKSSON Digipajoista seuraavalla sivulla Kaatajaisissa allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, s.3 oli hyvin tyytyväinen, että matkavastaaja oli patistanut hänet mukaan Joka aamu jumpattiin. Etualalla Veikko Heikkinen Sonkajärveltä. Anja Holopainen (vas.) taivutteli lavatanssitunnilla kädetkin oikeaan järejstyksee,
18 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Tämmöistä on oppiminen Hyötyä ja huvia, huteja ja hassuja asetelmia – ja onnistumisen iloa ”Voi mikä tyytyväisyys valtasi omista aikaansaannoksistani. Palautteen saamista otoksista odotan innolla. Uskon, että nälkä kuvauksen oppimiseen kasvaa, kun oppii korjaamaan virheitään.” Näin kirjoittaa Sinikka Jääskeläinen Kaamoksen kaatoa 2 -lehdessä. Sinikka Jääskeläinen osallistui Kaamoksen kaatajaisten toisen jakson digipajaan ja oli mukana myös tekemässä tapahtumalehteä. Kun hän kirjoitti juttunsa lehteen, oli tapahtuma vielä menossa ja digipajassakin palautekeskustelu edessä. Hyvin se varmaan meni. Opetus oli perusteellista ja oppilaat motivoituneita. Näin Sinikka Jääskeläinen kirjoittaa: ”Kurssin vetäjäksi olimme saaneet innostavan ja asiantuntevan Elvi Kalamiehen Vaasan Eläkeläisten digikerhosta, assistenttinaan ja huoltajanaan Heikki Kalamies. Aluksi kävimme läpi lähinnä pokkarikameran ominaisuuksia, koska suurimmalla osalla osallistujista oli pokkarit tai kännykän kamerat. Muistilokeroistani alkoi löytyä tietoa Elvin opastuksella valotusajoista, yökuvista, ISO-luvuista ynnä muista, ynnä muista. Seuraavana päivänä saimmekin harjoitella kuvan ottoa sekä sisällä että ulkona. Ensin piti räplätä sitä omaa kameraa ja etsiä eri ominaisuuksia.” ”Nyt kuvatessa yritin jättää automaattitoiminnon käytön vähiin. Kokeilin erilaisia säätöjä ja kuvasin ja kuvasin. Olin unohtanut, miten poistetaan kuvia kamerasta. Se piti opetella uusiksi, koska huteja ja hassuja asetelmia tuli aika paljon. Elvi oli opettanut miten kohde sijoitetaan kuvaan. Yritin saada tasasuhtaisia kuvia.” Digipajojen osanottjaien kan- Yrjö Kauris (vas.), Pentti Huttunen ja Jorma ivonen perehtymässä Raimo Vahteran (toinen vasemmalla) opastuksella kuvankäsittelyn ja lehtisten taittamiseen. nesta kanteen tekemiä tapahtumalehtiä monistettiin muutamia kappaleita, ja ne ovat näkyvissä myös Eläkeläiset ry:n kotisivuilla. Liioittelematta voi sanoa, että historian lehdet eivät vain kahisseet, vaan suorastaan suhisivat Kuntorannassa. Ensimmäistä kertaa Eläkeläiset ry:n historiassa tapahtuman osanottjat tekivät itse tapahtumalehden – mahdollisia seinälehtiä lukuun ottamatta. Kahina ja havina, suhinasta puhumattakaan, on mainiota, mutta vielä parempaa on se, että digipajalaiset saavat yhdistyk- siin viemisinä taitoja, joilla kohentaa tiedottamista. Oppi on jo otettu käyttöön. Vain muutama päivä Kaamoksen kaatajaisten jälkeen posti toi Eläkeläiset ry:n toimistoon Aimo Mursulta Iisalmen Eläkeläiset ry:stä kirjeen, jossa oli yhdistyksen jäsenkirje ja esite. Molemmat kuvallisia ja palstoihin taitettuja. ”On tässä osansa digipajan opeilla”, Aimo Mursu kirjoittaa saatteessa. Hän tutustui kuvankäsittelyyn ja lehtisten taittamiseen kaatajaisten ykkösjaksolla. Pentti Huttunen Iisalmesta kertoo oppineensa pajassa tai- toja, joita hän voi soveltaa Savonetin vertaistukiohjaajana. Savonetti on Kuopiossa ja Pohjois-Savossa toimiva yhdistys, jonka tavoitteena on edistää ikäihmistern tietokonevalmiuksia. – Kuvankäsittely on uutta minullekin. Varmasti sillä ja muilla täällä opituilla uusilla jutuilla on käyttöä ohjaamisessa, Huttunen sanoi. Jorma Sivonen osallistui digipajaan ihan harrastuksen vuoksi. Kamera on hänellä mukana erityisesti silloin, kun hän liikkuu luonnossa. – Tietokoneopista on aina hyötyä. Minä olin pitkään sitä mieltä, että en hanki tietokonettä ikinä, mutta niin se vain tuli ostetuksi. Kun se nyt kerran on olemassa, niin pitäähän sitä oppia käyttämään monipuolisesti. Kaatajaisten pajoista on siis hyötyä, mutta onpa niistä huviakin. Opiskelu ei ole otsa rypyssä puurtamista. – Tämä on mukavaa porukkaa, Jorma Sivonen sanoo. – Vertaisia ollaan, Huttunen täydentää. PEKKA ISAKSSON Korkeat korot sopisivat miehille Korkeat korot sopisivat paremmin suomalaisille miehille kuin naisille. – Miesten ruumiinrakenne on yleensä sellainen, että pieni etukeno vakaanuttaisi paremmin tasapaino. Tämmöistäkin kuultiin kattajaisissa Kuntorannan Terveyspysäkin vetäjän Samuli Kinnusen oivassa luennossa tasapainosta. Toki kuultiin paljon muutakin, ehkä helpommin miestenkin pirtaan sopivaa ja arjessa sovellettavaa. – Umpisuomalaisena miehenä en minäkään ole ryhtynyt korkeita korkoja käyttämään, Kinnunen sentään tunnusti. Kaamoksen kaatajat saivat hauskan ja muutenkin antoisan tietopaketin tasapainon merkityksestä terveydelle. Samuli Kinnunen oli ottanut havaintovälineeksi ihmisen selkärangan, muovisen varmaan.
Nro 1 helmikuu 2014 – 19 ELÄKELÄINEN Espoon Vuoden eläkeläinen Timo Typpö toivottaa kaikki musiikin ja tietotekniikan pariin Äänellään lintukin laulaa, nappulakammon voi voittaa – Meillä Elmuskassa on mottona: ”Äänellään lintukin laulaa.” Musiikin harrastaminen ja esittäminen on ihmisoikeus. Näin sanoo Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n jäsen Timo Typpö Elmuska on yhdistyksen musiikkikerho, jonka Typpö perusti muutama vuosi sitten ja jonka vetäjiin hän edelleen kuuluu. Timo Typpö puolestaan valittiin Espoon vuoden 2013 eläkeläiseksi. Yhtenä perusteena kunniamaininnalle oli juuri Elmuska. Eläkkeelle Typpö on siirtynyt opettajan virasta, jossa hän ehti olla 25 vuotta. Etelä-Espoon Eläkeläisten jäsen hän on ollut viitisen vuotta, siitä ajasta vuoden johtokunnassa pöytäkirja- ja jäsensihteerinä. – Lopetin johtokunnassa, koska Elmuska ja tietotekniikka työllistivät riittävästi. Liittymistä Eläkeläisiin kannusti halu olla mukana sosiaalisessa harrastustoiminnassa. – Toiminta yhdistyksessä on ollut erittäin mielenkiintoista. Olen saanut olla ihmisten kanssa, jotka ovat kypsässä iässä ja joilla on runsaasti elämänkokemusta. Se on ollut myös vaihtelua lasten kanssa olemiselle, vaikka lasten ja ikäihmisten kesken on myös yhtäläisyyksiä Iloa ja aivojumppaa Typön kiintymys musiikkiin on tuonut iloa ja hyötyä koko yhdistykselle ja kaikille sen jäsenille, jotka suinkin ovat halunneet osallistua Elmuskan virittämään monipuoliseen musiikkiharrastukseen. – Musiikin harrastaminen on tärkeää ja hyödyllistä kaikille ihmisille. Se ylläpitää ja kohentaa myös ja ennen kaikkea aivojen kuntoa, ikään katsomatta, eli vauvasta – jopa sikiöstä – vaariin ja Timo Typpö hoitaa koneeltaan yhdistyksen kerhoissa yhteislaulujen sanat, musiikkiakin toisinaan, ohjelmat ja paljon muuta. Tammikuisessa torstaikerhossa hän esitteli yhdistysä alustamassa olelleelle Jonna Savolaiselle Espoon ja Kauniaisten Muistiyhdistyksestä. mummoon saakka. Näille väitteille on runsaasti tieteellistä katetta niin kansainvälisissä kuin suomalaisissakin tutkimuksissa, Typpö sanoo. Musiikkimiehen mielestä on murheellista, että musiikista on mediassa nykyisin tehty pelkkää höpökilpailua ja bisnestä. – Elitistisessä asentees- Arki on meidän juhlaamme Etelä-Espoon Eläkeläiset ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlia vietetään Matinkylässä huhtikuun alussa. – 50-vuotisjuhla on tärkeä, mutta se on vain yksi juhla juhlien joukossa. Toivottavasti siitä tulee lämminhenkinen juhla, eikä mikään ”pönötystilaisuus”. Sanoisin mieluummin: Arki on meidän juhlaamme, Timo Typpö sanoo. – Koska meille on tullut runsaasti uusia jäseniä, on mielestäni tärkeää, että saamme heidät mukaan harrastamaan ja osallistumaan yhdistyksemme toimintaan. Typön mukaan musiikin harrastamista haittavat ja estävät traumaattiset kokemukset koulun laulutunneilta ja elitistinen musiikkikasvatus, joka on edelleenkin valtavirtaus. sa katsotaan, että musiikkia, varsinkin esittävää musiikkia, saavat harrastaa vain ”hyvät laulajat ja soittajat, mieluimmin vain ”huiput”. Tällaista ilmapiiriä on myös elä- Pyhtäällä suuunnitellaan omatoimista tietotekniikan opiskelua Pyhtään Eläkeläiset suunnittelee aloittavansa tänä vuonna omatoimisen tietotekniikan opiskelun. – Vielä on selvitettävä monta käytännön juttua, kuten ajat ja tilat, mutta se on todettu, että tarvetta tällaiseen vertaisohjaukseeen ja kaveritukeen perustuvaan oppimiseen on, sanoo yhdistyksen puheenjohtajaksi edelleen valittu Yrjö Kauris. Kauris hoitaa myös taloudenhoitajan ja tiedottajan tehtävät. Muiksi toimihenkilöiksi on valittu Jouko Nikander (varapuheenjohtaja), Marja Töyrykä (sihteeri, matkavastaava), Ulla Fransas (jäsensihteeri), Elma Merilä (Varamatkavastaava. Muut johtokunnan jäsenet ovat Seppo Sinisalo, Martti Kanninen, Terttu Järvinen, Erik Mettinen, Maija Jurvelin ja Lea Kanninen. keläisten keskuudessa. Monet sanovat, että harrastajien musiikki ei ole riittävän arvokasta. Tämä ei tietenkään tue eikä kannusta harrastamaan musiikkia. Siksi Elmuska onkin ottanut motokseen tuon sananpaukahduksen, jonka mukaan äänellään sen lintukin laulaa. – Vain harrastamalla musiikilliset taidot kasvavat ja tuovat vireyttä elämään, Typpö sanoo. Väittelle löytyy helposti katetta omasta yhdistyksestä. Ikäihmisten kiinnostuksesta ja halukkuudesta harrastaa musiikkia kertoo se että Elmuskan, karaokessa, kuorossa, bändissä ja yhteislauluissa käyntikertoja kertyiviime vuonna noin 1 200 viime vuonna. Sen lisäksi yhdistys sai palkinnoksi menstyksestä jäsenhankintakilpailussa kaksipäiväisen musiikikurssin. Harrastusta ryydittävät esiintymiset omissa ja muiden tapahtumissa. Tietotekniikka avaa uuden maailman Toinen peruste Vuoden eläkeläinen -palkinnolle oli tietotekniikka: Typpö on rakentanut yhdistykselle kotisivut ja perehdyttänyt yhdistyksen jäseniä tietotekniikkaan. – Yhdistykselle kotisivut rakensin käyttäen yrityksen ja erehdyksen menetelmää. Ovathan ne aikaamatöörimäiset, mutta ovat olleet kuitenkin hyvään tarpeeseen. Muun muassa kopioin Eläkeläiset ry:n kotisivuilta linkin sähköiseen jäseneksiliittymislomakkeeseen, jonka kautta valtaosa uusista jäsenistämme on tullut. Typpö sanoo, että suurilla ikäluokilla on kohtuulliset tietotekniikkataidot, jotka ilmeisesti ovat pe- räisin työelämästä. Vanhemmilta ikäluokilta ne yleensä pututuvat. – Poikkeuksia tietenkin on. Tietotekniikan oppiminen on paljolti kiinni asenteesta ja nappulakammon voittamisesta. Jokainen oppii ikään katsomatta, jos on myönteinen asenne asiaan, vanha opettaja vakuuttaa. – Meillä on henkilöitä, jotka vannoivat aluksi, että eivät halua koskea niihin uusiin vempeleisiin, mutta jotka ovat vähitellen alkaneet harrastaa asiaa. On yli 80-vuotyiaita jäseniä, jotka surffailevat netissä, käyttävät sähköpostia ja maksavat verkkopankin kautta laskunsa ja mitä kaikkea osaavatkaan tehdä. Tietotekniikan avulla avautuu ikäihmisillekin tavallaan uusi maailma. Siinä on sen tärkein merkitys. Typön kokemuksen mukaan vertaisohjaajan tulisi olla ennen kaikkea kannustava ja pitkäjänteinen. On vietävä esillä oleva asia loppuun, jos suinkin mahdollista. – Omaa mielenkiintoani tietotekniikkaan on ruokkinut sen haasteellisuus. Ubuntu-maailma (maksuton ja myös suomeksi saatava Linux-pohjainen tietokoneen käyttöjärjestelmä) tarjoaisi huomattavasti helpomman tien ikäihmisten tietotekniikan käytölle. Esteenä on vallitseva Windows-uskovaisuus. Ubuntu on helppokäyttöinen, tehokas, turvallinen ja taloudellinen, Typpö sanoo. Timo Typpö on kolmas Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n jäsen, joka on saanut Vuoden eläkeläinen -kunniamaininnan. Aikaisemmin sen ovat saaneet Eila Esko ja Sulo Suojoki. PEKKA ISAKSSON Jämsänkosken vuosi päättyi teatterissa ja pikkujoulussa Jämsänkosken Eläkeläiset viettivät pikkujoulua Kyöpelissä 30.11.2013. Ensin käytiin JJ-Teatterissa katsomassa komedia Gabriel, tule takaisin. Kulttuuriohjelman jälkeen siirryttiin Kyöpelin alasaliin. Monipuolisen ohjelman ohella nautittiin joulupuuroa, kahvin kera torttuja. Gunnar Silvanin säestyksellä laulettiin perinteellisiä joululauluja. Yhdessäolo on eläkeläisillekin tärkeä tapahtuma niin kokouksissa kuin juhlahetkinäkin.Jämsänkosken Eläkeläisten syyskauden ohjelma päättyi tähän pikkujoulutapahtumaan. Vuoden 2014 toiminta aloitettiin 14.1 kokoontumispaikkana edelleen Kyöpeli
20 – Nro 1 helmi 2014 ELÄKELÄINEN Eläkeläisety ry:n koulutuskalenteri keväällä 2014 Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Peruskurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille (4 vrk) 10.-14.2. Muistikerhojen ohjaajakurssi (2 pv) 10.2. ja 24.2. Vantaan Puistokulma, Talkootie 4. Yhdistystoiminnan perusteet toimihenkilöille: toimihenkilöiden tehtävät, yhdistyslaki, asiakirjojen laadinta. Vetäjänä Anu Mäki. Hinta: 250 € (ph)/290 € (th) Ilmoittautuminen heti. Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi (4 vrk) 10.-14.2. Yhdistyksen taloudenhoidon perusteet taloudenhoitajille. Vetäjänä Anitta Koski. Hinta: 250 € (ph)/290 € (th) Ilmoittautuminen heti. Senioritanssin kurssi (3 vrk) 12.-15.2. Uusia istumatansseja ja muita senioritansseja kansanlaulujen tahdissa Opettajina Aira-Liisa ja Juhani Sorsa. Hinta: 190 € (ph)/220 € (th) Ilmoittautuminen heti. Musiikkikurssi laulajille ja soittajille (4 vrk) 13.-17.2. Yksin- ja kuorolaulajille sekä soittajille. Sauli Malinen ja Jari Martikainen. Hinta: 250 € (ph)/290 € (th) Ilmoittautuminen heti. Kotisivut yhdistykselle (3 vrk) 24.-27.2. Kurssilla perehdytään helppokäyttöisten kotisivujen laatimiseen. Samalla kerrataan tekstin ja kuvan käsittelyä sekä internetin käyttöä. Opettajana Petra Åhlström. Hinta: 190 € (ph)/220 € (th) Ilmoittautuminen 31.1. mennessä. Yhdistyksen matkavastaavan peruskurssi (4 vrk) 10-14.3. Matkavastaavan tehtävät ja vastuut. Retki- ja matkajärjestelyjen perusteet. Opettajana: Anu Mäki. Hinta: 280 € (ph)/320 € (th) Ilmoittautuminen 10.2. mennessä Ohjelmatoiminnan kurssi (4 vrk ) 13.-17.3. Kurssi ohjelmaryhmien vetäjille ja jäsenille sekä yksilöesiintyjille. Uusia ohjelmaideoita eri tilaisuuksiin. Kurssi järjestetään vuorovaikutuksessa kirjoittajakurssilaisten kanssa. Vetäjänä Hilkka Hyttinen. Hinta: 280 € (ph)/320 € (th) Ilmoittautuminen 13.2. mennessä Kirjoittajakurssi (4 vrk) 13.-17.3. Kurssi tähtää erityisesti esitettävien tekstien tuottamiseen: sketsit, pienoisnäytelmät, runot, pakinat. Kurssi järjestetään vuorovaikutuksessa ohjelmakurssilaisten kanssa. Hinta: 280 € (ph)/320 € (th) Ilmoittautuminen 13.2. mennessä Liikuntakurssi (4 vrk) AJANKOHTA MUUTTUNUT! 13.-17.3. Ensisijaisesti uusille ohjaajille: ohjaustaitoja, musiikin kanssa työskentelyä, monipuolista liikuntaa. Opettajina Eva Rönkkö ja Raija Puumalainen. Hinta: 250 € (ph)/290 € (th) Ilmoittautuminen 14.2. mennessä Tiedottajakurssi (2 vrk) AJANKOHTA MUUTTUNUT! 19.-21.3. Kurssi yhdistyksen tiedotuksesta vastaaville sekä muuten tiedotustaitoja tarvitseville. Uutisointi lehteen, tiedotteen laatiminen, sähköinen tiedonvälitys. Vetäjänä Pekka Isaksson. Hinta: 140 € (ph)/160 € (th) Ilmoittautuminen 17.2. mennessä Arkistointikurssi (2 vrk) 19.3.-21.3. Kurssi sihteereille, tiedottajille sekä muille arkistoinnista vastaaville tai muuten kiinnostuneille. Perinteisten asiakirjojen ja kuvien arkistointi sekä digitaalinen arkistointi. Perinteen keruun ohjeita ja haastattelutekniikkaa. Kansan Arkiston kouluttaja Hinta: 140 € (ph)/160 € (th) Ilmoittautuminen 17.2. mennessä. Huom! Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kurssi muistikerhojen ohjaajiksi aikoville. Sopii myös niille, jotka vastaavat yhdistysten viikkokerhojen ohjelmasta sekä muillekin kiinnostuneille. Kurssin ohjelmassa mm. aivojen terveydenhuolto, muistiin vaikuttavat tekijät kuten liikunta ja ravitsemus, käytännön toiminta ikääntyneiden kanssa ja muistelutyö muistin tukena. Kouluttajana mm. Merja Ruotsalainen Vantaan Muistiyhdistyksestä. Ilmoittautuminen 27.1. mennessä: satu.rautio@elakelaiset.fi puh. 020 743 3610. Kahden päivän kurssin hinta: 30 €, joka sisältää kurssimateriaalin lisäksi tulokahvin ja keittolounaan kumpanakin päivänä. Katrilleja kaikille -kansantanssikurssit (1 pv) Teemakurssi, joka on tarkoitettu sekä kansantanssin ohjaajille tanssipareineen sekä kaikille halukkaille tanssijoille. Opettamassa kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä ja säestämässä pelimanni Tapani Luhtaranta. – Lauantai 22.2. klo 10-16 Vantaa, Hiekkaharjun Puistokulma Ilmoittautuminen 31.1. mennessä: satu.rautio@elakelaiset.fi puh. 020 743 3610. Kurssin hinta: 25 €, joka sisältää tulokahvin ja keittolounaan. – Lauantai 8.3. klo 10-16 Kajaani, Kainuun Kansan Pirtti Ilmoittautuminen 14.2. mennessä: satu.rautio@elakelaiset.fi puh. 020 743 3610. Kurssin hinta: 25 €, joka sisältää tulokahvin ja keittolounaan. – Lauantai 22.3. klo 10-16 Ykspihlaja, Ykspihlajan Toimitalo Ilmoittautuminen 28.2. mennessä: satu.rautio@elakelaiset.fi puh. 020 743 3610. (Ilmoittautuminen 20.2. jälkeen: tuija.aali@elakelaiset.fi) Kurssin hinta: 25 €, joka sisältää tulokahvin ja keittolounaan. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Satu Rautio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: satu.rautio@elakelaiset.fi (20.2. jälkeen: tuija.aali@elakelaiset.fi) Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Kurssien hinnat Ilmoitamme kurssien hinnan kunkin kurssin kohdalla. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kaksi uutta kerhoa Lauritsalaan Vihreä vuodenvaihde Pihtiputaalla Osmo Kontinen valittiin Lauritsalan Eläkeläisten uudeksi puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajaksi valittiin Onni Varis. Sihteerinä jatkaa Aimo Röpetti. Lisäksi johtokuntaan valittiin Elsi Ukkonen, Kirsti Salonsaari, Leena Rinkinen, Matti Vesalainen, Saimi Pukki, Martta Huuskonen, Irma Tiainen, Martti Nylund sekä Paavo Rinkinen, Eila Koskela ja Anneli Varis. Haasteita yhdistyksen toiminnalle tuo toimiminen kahdella paikkakunnalla. Tavoitteena on turvata ja kehittää hyvään al- Pohjoisen Keski-Suomen maisemissa Pihtiputaalla, esikoiden kukkiessa ja nurmikoiden viheriöidessä vaihdoimme uuteen vuoteen. Kunnon talvea odotellessa muistelemme mukavia Oulun kesäpäiviä. Syyskokouksessa teimme seuraavat valinnat: Puheenjohtaja /matkavastaava Väinö Aho, varapj. Mikko Selin, talouden hoitaja Olavi Kananen ,jäsensihteeri Pirkko Ihalainen, sihteeri Maire Varis. Muut johtokunnan jäsenet Kirsti Kumpulainen, Maija Pulkkinen, Tapio Saastamoinen, Hellevi Siekkinen, Marjatta Suvanto, Toi- kuun lähtenyt toiminta Lauritsalassa sekä Joutsenossa. Lauritsalassa käynnistetään kaksi uutta kerhoa. Hyvinvointikerhossa tutustutaan alueen hyvinvointipalveluihin, niiden saatavuuteen sekä oman hyvinvoinnin edistämiseen. Suurin osan yhdistyksen jäsenistä ovat eri puolilta Suomea Lappeenrantaan muuttaneita. Kotiseutuhistorian kerhossa paneudutaan lähiseudun historiaan monin eri menetelmin ja pitkällä kaavalla. AIMO RÖPETTI ni Selin, Maila Tyvimaa ,Jaakko Uitto ja Salli Ruuska. Vanhusneuvostoon Väinö Aho, varam. Maire Varis, Olavi Kananen varam. Mikko Selin. Paikallisessa seniorityöryhmässä, joka järjestää paikkakunnalla tapahtumia ympäri vuoden ,olemme mukana eri järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. MAIRE VARIS