• 1 CURLY 4/2014 MEDIAA ENNEN JA NYT LEHTI NUORILTA NUORILLE 4/2014 | #65 | 28.11.2014 | 17. Vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi YLEX UP -TÄHTI VILLE ROSSI MUKANA MEDIATEHTÄVIÄ! CURLY ZAC EFRON
• 2 CURLY 4/2014 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO 3 Pääkirjoitus: Mediaa ja muovia muurin varjossa 4 Silppuri: Top 5 keinot kaamosmasennukseen, Zac Efron, Haastattelussa Timo 5 Silppuri: Kelaamon lyhäriarvostelussa Emma, Kerkko Koskisen Kollektiivi 2, Planin Matkalla -haastis 6 Curly-kolumni: Ai netistäkö ei voi saada ystäviä? 7 Kotipaikkakuntani: Kolari 8 Curly-kolumni: Mukana kehityksessä 10 RIMLAB – Miltä Suomi soundaa? 12 Curly-kolumni: Suodattamaton media 13 RuutiExpo 2014 14 Valokuvata voi ilman nettiä 16 Berliinissä kukkii katutaide 18 Esperanto – kielellistä tasa-arvoa 20 Sanataideryhmä Saniainen: Kielikuvia 22 Tositarina: Kun mielen pomona on syömishäiriö 24 Mielipide 26 Yeesi-kolumni: Heikentääkö sosiaalinen media ihmissuhdtaitoja? 27 Lotan YleX -vierailu Kannessa: Zac Efron s.4 YleX s.27 Up -tähti Ville Rossi s.9 ? #65 28.11.2014 17. vuosikerta ISSN 1455-2574 LEHTI NUORILTA NUORILLE Ilmaisjakelulehti Painosmäärä 12 000 Curly-lehti on nuorten tekemä ilmaisjakelulehti nuorille. Lehteä julkaisee valtakunnallinen, mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Tätä numeroa jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoihin ja nuorisotaloille sekä kymmenien paikkakuntien nuorisotaloille ja oppilaitoksiin. Lisäksi lehden numero lähetetään kaikille Mediataitoviikkoon ilmoittautuneille ryhmässä yli 10-vuotiaat. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja www.lehtiluukku.fi PÄÄTOIMITTAJA: Pipsa Sinkko-Westerholm 041-533 6541 pipsa.sinkko@curly.fi www.curly.fi Curlyn Pipsa (Facebook) TÄTÄ LEHTEÄ OVAT OLLEET TEKEMÄSSÄ: Pamela Arslan Sofia Böling Andrei Calin Dumitrescu Heli Heinola Martina Helin Ronja Holopainen Mari Kangas Vilma Kilpelä Keni Korkka Paula Kronqvist Tuomas Latva-Pirilä Essi Lind Jevgeni Lensu Markku Lukkariniemi Anju Marjamaa Henrik Marke Miikka Merenheimo Satu Meronen Emilia Neuvonen Maiju Nurminen Pauli Pesola Pauliina Pirttinen Ella Ruuskanen Suvi Sironen Kaarina Tiainen Mariano Trinidad Leena Vasenius Tommi E. Virtanen PLANIN MATKALLA -NUORET: Abdirahiim, Ahmed, Aisha, Filsan, Helen, Marieta ja Kevin-Oliver TORNION ADAPTERI -NUORET: Helena, Jenna, Joni, Lilja, Lotta ja Inka RUUTIEXPO -PAJA: Arzo, Carmen, Kiia, Liisi ja Valeria SANATAIDERYHMÄ SANIAINEN: Jenni Hurmerinta, Anna Kallio, Matias Loikala, Sara Murtomäki ja Sofia Suomi LEHDEN ULKOASU: Kasperi Lundgren KANNESSA: Valle CURLY RY:N OSOITE: Sörnäisten rantatie 31 Nuorten toimintakeskus Happi 00500 Helsinki HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Eija Krogerus 050-4020 170 eija.krogerus(a)curly.fi PAINOPAIKKA: Sanomapaino Oy, Vantaa 2014 www.sanomapaino.fi Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curlyyn tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutusja jakelutavasta riippumatta. Lähetä palautetta osoitteeseen curly(a)curly.fi Osoitemuutokset www.curly.fi, sähköpostilla tai tekstiviestillä! Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet ja kuvittaneet nuoret mm. Kolarista, Torniosta, Turusta, Tampereelta ja Espoosta. ? Curly osallistuu Mediataitoviikkoon 9-15.2.2015 monin eri tavoin. Lehdessä on viikkoon liittyen mediatehtäviä ja kilpailuja. Lehden numero lähetetään kaikille viikkoon ilmoittautuneille yli 10-vuotiaiden ryhmille. Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa 2015. Kolari Espoo Turku Tornio Kartta: Kiia, 14v., Helsinki Tämän tunnuslaatikon nimi on apinalaatikko. Laki edellyttää, että se on oltava joka lehdessä. Sieltä on löydyttävä tieto julkaisijasta, vastaavasta toimittajasta ja lehden valmistamisvuodesta. 16 Tampere
• 3 CURLY 4/2014 Tulkkimme Anke kertoi eräänä iltana elämästään Itä-Saksassa. Hän syntyi ja eli lapsuutensa kommunistisessa DDR:ssä ja oli 19-vuotias kun Berliinin muuri murtui. Sen mukana murtui myös säästeliäs ja kontrolloitu elämäntapa. Kaupassa harmaiden paperipakkausten tilalle tulvivat hetkessä länsimaiset tuotteet värikkäissä muovipaketeissaan. Järkytys oli ollut suuri, mutta siitä ei puhuttu. Muutoksen oli oltava hyvä. Muovijalustoissa seisseet muovi-ilmapallot ja niiden irtipäästäminen oli siis osuva symboli muurin kaatumiselle. *** Median muutos on tapahtunut lähes yhtä nopeasti ja isosti. Lapsuuteni mediamaisema oli yhtä monipuolinen kuin itä-saksalaisen tavaratalon merkkivaateosasto; ei ollut kännyköitä, ei internetiä, ei kaupallisia tv-kanavia, Googlea, Wikipediaa tai somea. Oli lankapuhelin ja TV, josta näkyi kaksi valtiollista kanavaa. Nyt Skype-puhelu ei ole enää scifiä ja somessa vietetään enemmän aikaa kuin kavereiden kanssa kasvotusten. Tästä ovat nuoremmatkin ihmeissään (s.12 ja 26). Mitähän seuraavan 25 vuoden aikana keksitään? Teleportti Berliiniin? *** Kirjoitan pääkirjoitusta Berliinissä, kebabin kehdossa, jossa tavis on hipsteri ja kulttuuri kukkii kaduilla ja kerrostalojen seinissä. Minut ja Curly valittiin neljän muun toimittajan lisäksi saksalaisen PNJ -järjestön toimittajavaihtoon, jossa aiheena tällä kertaa on vapaaehtoistyö nuorisotyössä. Tämän viikon ravaamme pitkin Berliiniä tutustumassa nuorisotyötä tekeviin järjestöihin. Vapaaehtoistyö Saksassa on osa jokaisen järjestön ja laitoksen toimintaa, siitä kymmenettuhannet nuoret ja vanhemmatkin saksalaiset ja ulkomaalaiset osallistuvat vapaaehtoisvuoteen monien eri ohjelmien kautta. Tehokasta, mutta ei ehkä ihan reilua – useat vapaaehtoiset elävät vuoden vanhempiensa rahoilla tai omilla säästöillään, sillä työstä saa vain n.300€/kk. Vuodesta on se hyöty, että vapaaehtoistyöstä saa kivan välivuoden lisäksi tarvittua työkokemusta. Vuoteen sisältyy myös alan koulutusta ja EU:n ulkopuolelta tulevat saavat ajalle oleskeluluvan. *** Hotellini kulmalla kulki alkuviikosta ilmapalloketju, joka symboloi lähes 30 vuotta paikoillaan jököttänyttä Berliinin muuria. Muovijalustoihin kiinnitetyt ilmapallot vapautettiin muurin murtumisen 25-vuotispäivän kunniaksi megaluokan bileiden säestyksellä. Silmiin pisti se, että satojentuhansien kaduille tulleiden juhlijoiden joukossa näin yhden humalaisen, eikä hänkään ollut paikallinen. Toista on meillä Suomessa… *** Mediaa ja muovia muurin varjossa PÄÄKIRJOITUS TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet veloituksetta suoraan kotiin. CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Syntymävuosi Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Curly on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä nuorten tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu! Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. Curly ry Sörnäisten rantatie 31 00500 Helsinki Kirjepostimerkki MIKÄ CURLY? Curly on nuorten mediaprojekti, jossa tehdään mm. lehteä, videoita ja internetsivuja. Lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista, valokuvaamista, videoiden toteutusta, internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä. Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta www.curly.fi Tervetuloa Curlyn ihmeelliseen maailmaan! 1 CURLY 3/2014 TYÖ, KOULU VAI KORTISTO ? LEHTI NUORILTA NUORILLE 3/2014 | #64 | 03.10.2014 | 17. Vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi MILLA RUMI ROBIN NORDICOMICS -LEIRI CLARKKENT -KISAN VOITTAJA! CURLY Curly on jälleen mukana Mediataitoviikossa, jota vietetään 9.-15.2.2015. Lehdessä on viikkoon liittyvää materiaalia kuten mediatehtäviä ja kilpailuja. Kannattaa osallistua! Lisää: www.mediataitokoulu.fi/mediataitoviikko Valoa! Pipsa, Päätoimittaja p.s Lisää Berliinistä s.16.
• 4 CURLY 4/2014 SILPPURI MITÄ TYÖTÄ TEET? – Olen tuntityötekijä Havukosken nuorisotalossa Vantaalla. MITEN SAIT TÄMÄN TYÖN? – Opiskelen nuorisoja vapaa-ajan ohjaajaksi. Olin myös työharjoittelussa Havukosken nuorisotalossa. MITÄ TEET VAPAA-AJALLA? – Soitan kitaraa ja minulla on bändi. Bändin nimi on The Culprit, joka suomeksi tarkoittaa syyllinen. Haastattelun tekivät Planin Matkalla -hankkeen nuoret. www.plan.fi/matkalla Ala-asteikäisenä kuulin elokuvasta High School Musical. Katsoin ja rakastuin. Zac Efron, joka esitti hahmoa nimeltä Troy Bolton, siinä oli se ratkaiseva hetki. Niin taitava näyttelijä ja ulkonäöstä ei ollut kuin plussaa. Näin alkoi minun matkani kohti Zac Efronin leffojen katselua ja melkeinpä koko ihmisen jumalointia. Elokuvateatterissa katsoessani viimeistä High School Musicalia toivoin, että näyttelijöistä kuullaan vielä. Vuonna 2009 ilmestyi leffa nimeltä 17 Again jonka pääosassa oli Zac Efron. Lievästi sanottuna olen katsonut sen varmaan miljoona kertaa ja silloin vuonna 2009 katsoin sen monta kertaa peräkkäin. Zac Efron on vuonna 1987 syntynyt yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hänen ensimmäinen rooli on ollut elokuvassa Melinda's World vuonna 2003. Efron on näytellyt yli 10 leffassa ja myös yli 10 tv-sarjassa erikokoisissa rooleissa. Vaikka olenkin hänen suuri fani niin täytyy myöntää, että en ole katsonut kaikkia. Mutta ne monet mitä olen nähnyt on ollut melkeinpä täydellisiä. Jos et ole ikinä katsonut yhtään Zac Efronin elokuvaa niin nyt on aika. The Lucky One esimerkiksi on aivan loistava ja siitä voi aloittaa tai ihan mistä vaan. Tämä näyttelijä on lahjakas niin näyttelemisessä, tanssimisessa kuin laulamisessakin. Jos et ole aiemmin tämän tähden elokuvia siis katsellut, nyt on todellakin aika katsoa. Leffoja löytyy laidasta laitaan, siitä vaan kun valitset. Teksti: Lotta Kuismanen, 16v., Tornio Teksti: Heli Heinola, 17v., Tyrnävä Kuva: Essi Lind, 18v., Rovaniemi TOP 5 KEINOA VÄLTTÄÄ KAAMOSMASENNUS TÄNÄ TALVENA! On tullut taas se aika, kun illat pimenevät ennen kuin pääsemme kotiin ja ilma on kylmää. Toisin sanoen kaamosmasennus alkaa kurkkia nurkan takaa. Curlyn toimittaja Heli Heinola kokosi omassa elämässään hyväksi todetut keinot, kuinka välttyä kaamosmasennukselta. Vaikka pohjoisessa kaamoksen aikaan aurinko ei nouse ollenkaan, masennuksen voi välttää. 1: LIIKU NEGATIIVISET AJATUKSET POIS Vaikka kävelylenkille tai pumppitunnille lähteminen saattaisikin tuntua varsin negatiiviselta ajatukselta, saa se sinut treenin jälkeen paremmalle tuulelle. Kehosta vapautuu mielihyvähormoneja urheillessa, joka saa mielesi virkeäksi. 2: PIDÄ ITSESI HYVÄLLÄ TAVALLA KIIREISENÄ Aika menee nopeammin ja päivät mielekkäämmin, kun on joka päivä jotain mitä odottaa. Oli se sitten leffailta ystävien kanssa tai shoppailureissu äidin kanssa. Zac Efron oli High School Musicaleissa Troy Bolton. Tyttökaveri Gabriellaa esitti Vanessa Hudgens. Kuv a: The W alt Disne y Com pan y Nordic ESITTELY SSÄ ZAC EFRON Teksti: Marieta Susurkova, 14v., ja Helen Eriksoo, 15v., Vantaa Kuva: Kevin-Oliver Valjus, 14v., Vantaa HAASTATTELUSSA TIMO, 25V. 3: VÄHENNÄ RUUTU-AIKAA Tietokone, tabletti, puhelin, televisio… Nämä kaikki rasittavat silmiäsi, ja jos päälle lisätään vielä koulussa taululle tuijottelu, ovat silmäsi todellisessa koetuksessa! Vähennä ruutu-aikaa nykyistä puoleen, ja huomaat pian kuinka olosi on paljon virkeämpi. 4: SYÖ TERVEELLISESTI Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Jos syömme paljon eineksiä ja roskaruokaa, totta kai tunnemme olomme huomattavasti väsyneemmäksi kuin jos söisimme puhtaista raaka-aineista itsevalmistettua peruskotiruokaa. Sanonta hyvä ruoka parempi mieli pitää täysin paikkaansa. 5: SOSIALISOIDU Vaikka ulkona olisikin pakkasta ja pimeää, älä jää yksin kotiin. Lähde ulos ja sosialisoidu. Yhdessä pimeän ja kylmyyden manaaminenkin muuttuu mielekkäämmiksi. Samalla aivosi virkistyvät raikkaassa ulkoilmassa! + Muista D-vitamiini. Talvella Dvitamiinin saantimme jää hälyttävän pieneksi, joten on suositeltavaa ottaa sitä ravintolisänä päivittäin. D-vitamiini ravintolisiä saa apteekeista ja hyvin varusteluista ruokakaupoista.
• 5 CURLY 4/2014 SILPPURI Kerkko Koskinen Kollektiivi on toiminut vuodesta 2012, jolloin jäseninä olivat: Manna, Vuokko Hovatta, Paula Vesala ja Kerkko Koskinen. Paula Vesalan tilalla on nykyään Maija Vilkkumaa. Kerkko Koskinen Kollektiivi 2 on parempi, kuin yhtyeen ensimmäinen albumi, koska Kollektiivi vaikuttaa yhtenäisemmältä kuin edellisellä levyllä. Levyn parhaimmat biisit ovat Vapaudesta, Tallinnan lautta, Ole tyytyväinen nuorena ja Lokki. Pidän levystä, koska siinä on svengaava tyyli ja melodiat sekä jazzja blueshenkisiä biisejä. Suosittelen levyä kaikille kevyen musiikin ystäville ja poliittisesti vaikuttajille. 2000-luvun alussa suomalainen indie-elokuvakulttuuri oli erittäin surullisessa ja jähmettyneessä tilassa. Kyllähän elokuvia tekeviä porukoita oli runsaasti ja elokuvia tehtiin paljon, mutta tuotantoarvot olivat heikot ja genre oli miltei poikkeuksetta metsäsplatteriä. Käytännössä valtaosan silloisesta tuotannosta pystyi tiivistämään sanoilla ”tekoverta ja leikkiaseita”. Kirkas poikkeus valtavirrasta oli Ismo Kiesiläisen vuonna 1999 perustama ryhmä Ihmiskunnan Ainoa Toivo eli IAT. Ryhmä ei tehnyt metsäsplätteriä, vaan jotain ihan muuta; IAT teki elokuvia, joissa oli ideaa ja sisältöä. En sano, että kaikki sen elokuvat olisivat mielestäni hyviä ja monia niistä en jaksanut edes katsoa loppuun. Mutta vuonna 2005 ilmestynyt, tuolloin 23-vuotiaan Kiesiläisen ohjaama Emma, muutti käsitykseni findiestä. Se näytti, että findie voi olla paljon muutakin kuin hillumista metsässä. Emma on tarina Vesasta (Turkka Mastomäki), jonka ei anneta tavata tytärtään Emmaa (Ida Rantanen). Vesa on ajettu epätoivon paralle. Hän asuu pimeässä asunnossa, eikä tee juuri mitään muuta, kuin katsoo päivät pitkät videoita tyttärestään, jota käy kuvaamassa salaa koulun pihalla. Elokuva jättää pimentoon, miksi asia on niin. Ehkä todellisuudessa Vesa oli ollut vaimonhakkaajajuoppo ja lähestymiskielto on perusteltu, mutta Vesa saa katsojan puolelleen herättämällä myötätuntoa. Yhteiskunnassa, jossa puolet avioliitoista päättyy eroon ja vastaavanlainen tilanne, jossa jompikumpi vanhempi ei saa nähdä lastaan, varmasti koskettaa monia iästä riippumatta. Emma aiheuttaa hämmennystä tuotantoarvoillaan. Vaikka vuonna 2003 videota kuvaavia HD-järkkäreitä ei ollut ja editoinitikoneet yskivät lyhyemmilläkin klipeillä, näyttää Emma silti miltei yhtä hyvältä kuin mikä tahansa nykykalustolla tehty elokuva. Tästä meidän tarvitsee kiittää kuvaajaa, editoijaa, valaisijaa ja muita kameran takana työskennelleitä ihmisiä, jotka tekivät parhaansa. Erityisesti haluan kiittää musiikin säveltäjää Martti Anttilaa. Emman musiikki, etenkin lopputekstien aikana soiva iskelmähtävä melodia on ihan käsittämättömän kaunis. Mikä tärkeintä, musiikki on soitettu oikeilla soittimilla. Se tekee musiikista paljon elävämmän kuuloista, verrattuna täysin sieluttoman ja synteettisen soundiin, jota nykyisin kuuluu miltei jokaisessa indie-elokuvassa. Emma ei ole kuitenkaan täydellinen elokuva. Elokuvan rytmitys on outo. Välillä tuntuu, ettei tapahdu mitään. Usein leikkauksista syntyy tunne, että ajankulkuun suhtaudutaan holtittomasti. Näytteleminen, etenkin nuorimmilta sivuhahmoilta oli asiallista, mutta monesti kankeahkoa. Myös nyt, kun katsoin elokuvan uudestaan kymmen vuotta vanhempana, tietynlainen raskas symboliikka ja enteily tuntuvat jotenkin teennäisiltä ja tekotaiteellisilta. Ja jos rehellisiä ollaan, olisin todella mielelläni halunnut nähdä lisää tarinan taustaa... Nämä asiat kuitenkin haluaa antaa anteeksi. Emma on outo elokuva. Emma on täynnä lohduttomuutta ja surua. Emma on masentava. Elokuva kuitenkin tekee oudon tempun ja jättää hyvän, elämänmyönteisen jälkimaun. Elokuva ei välttämättä sovellu jokaiselle, mutta suosittelen lämpimästi tutustumista siihen. Sen lisäksi, että Emma on mielenkiintoinen elokuvana, se on myös erittäin mielenkiintoinen näyte mielenkiintoisilta ajoilta. Plan Suomen toteuttama Matkalla -hanke tukee Suomeen tulleita maahanmuuttajanuoria ja heidän perheitään. Järvenpään seurakuntaopiston opiskelijat Miia Elokorpi, Teresa Asp ja Maija Katajisto toimivat hankkeessa parhaillaan vapaaajantutoreina. Hankkeessa mukana olevat Abdirahiim, Ahmed, Aisha ja Filsan haastattelivat tutoreita tapaamisessaan 4.11.2014. 1)Miksi opiskelette nuorisoja vapaa-ajanohjaajaksi? Haluamme ammatin, jossa voimme hyödyntää kädentaitoja ja olla ihmisten kanssa. 2)Mistä tykkäätte? Eläimistä ja ulkoilusta. 3)Miksi olette meidän ryhmätapaamisessa? Haluamme oppia uusia kokemuksia. 4)Mikä on teidän roolinne täällä? Olemme täällä vapaa-ajan tutoreina. 5)Mitä neuvoja antaisitte nuorille? Olkaa omia itsejänne. Emma on surullinen tarina Vesasta. Emma Genre: draama Kesto: 19min52sek Valmistumisvuosi: 2005 Ohjaus ja käsikirjoitus: Ismo Kiesiläinen Kuvaus: Lauri Räty Tuotanto: Liisa Lehmusto Äänisuunnittelu: Kim Wirtanen KELAAMON LYHÄRIARVOSTELUSSA EMMA Teksti: Jevgeni Lensu, 25v., Espoo Kirjoittaja kuuluu Kelaamossa Curly lyhäriraati -ryhmään. Kelaamo on yhteisö suomalaisille elokuvaharrastajille, -opiskelijoille ja nuorille, jotka haluavat jakaa töitään ja verkostoitua muiden tekijöiden kanssa. www.kelaamo.fi Teksti: Abdirahiim 14v., Ahmed, 16v., Aisha, 14v., ja Filsan 16v., Espoo Kuva: Abdirahiim Miia Elokorpi (vas.), Teresa Asp ja Maija Katajisto ovat Matkalla -hankkeen vapaa-ajantutoreita. NUORET, OLKAA OMIA ITSEJÄNNE! Teksti: Pauliina Pirttinen, 14v. Tampere LEVYARVIO: KERKKO KOSKINEN KOLLEKTIIVI 2
• 6 CURLY 4/2014 Nykyisin oletetaan, että kaikkiin kavereihin ja ystäviin tutustutaan F2F -kohtaamisella esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai vaikka jonkun aiemman ystävän kautta. Muistetaanko, että Facebook, Instagram, Interpals, Kik, Whatsapp jne kautta voi saada ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea tai jopa ympäri maailmaa? Tuttavuus voi kehittyä kaveruudeksi ja siitä oikeaksi ystävyydeksi. Nykyään on Skypet ja muut ilmaiset videopuhelusysteemit, joilla on tosi helppo keskustella. On aika epätodennäköistä, että uusi tuttava olisi joku huijari, koska jos juttelet sen kanssa webkameran kautta ja puhelimessa useasti ilman varoitusta, ei se toinen ehdi lavastamaan kaikkea. Onhan niitä aina poikkeuksia, mutta suurimmaksi osaksi Skypen videopuhelut ovat aika luotettavia. Olen itse tutustunut tosi moniin netin välityksellä milloin mitäkin kautta. Monillekaan Interpals ei sano mitään, mutta sitä kautta olen tutustunut muutamaan tosi ihanaan ja mukavaan ihmiseen. Kik taas on ilmainen viestipalvelu, jota kautta saa lisää tuttavia kun katsoo vaikka Instagramista nimen kik ja lisää kontakteihin. Sitten alkaa vaan jutella. Yksi keino mistä itse olen saanut ihania ystäviä on, kun jostain Facebookin tapahtumasta tehdään halukkaiden kanssa Whatsapp-ryhmä, missä sitten tutustutaan paremmin. Ja aina pitää muistaa, että yhden nettitutun kautta voi saada uusia ja siitä taas uusia tuttavia. Yksi kaveri sanoi kerran nettituttavista että: ''No ei ne periaatteessa eroo mitenkään sellasista frendeistä mitä näät elämässä jatkuvasti, teet vaan kavotusten enemmän, mut ei muuta.'' Näinhän se on, ei nettikavereiden kanssa tule yhteisiä kokemuksia, muuta kuin puhetta tosi paljon. Istut junassa kohti kaupunkia missä on ystävä ketä et ole ennen nähnyt kasvotusten aiemmin. Kun astut junasta ulos ja näet sen eka kertaa vuoden aktiivisen juttelun jälkeen, niin on se hienoa. Aina kun näkee jonkun nettiystävän kasvotusten ensimmäistä kertaa niin on se että wau. Se on oikeasti olemassa. Joten miten se olikaan, ettei netissä voi tutustua ihmisiin? Kyllä voi. Mutta jos on nettikavereita niin ei se tarkoita ettei olisi siinä ''oikeassa'' elämässä ystäviä. Ne ovat myös mittaamattoman arvokkaita. Minulle on tultu monesti sanomaan että ”eikö sulla ole ystäviä täällä Torniossa tarpeeksi kun pitää muualtakin niitä hankkia?” Mutta eihän ystäviä voi koskaan olla liikaa. Nettiystävät eivät ole heikkous vaan vahvuus. Joten muistakaa, että ystävyys on rikkaus oli se sitten syntynyt yhteisen harrastuksen kautta tai netin välityksellä. Teksti: Lotta Kuismanen, 16v., Tornio Kuva: Inka Huhta, 15v., Tornio CURLY-KOLUMNI Ai netistäkö ei voi saada ystäviä? 6 CURLY 4/2014 ? Kolumni on yksi lehden juttutyypeistä, jossa toimittaja voi esittää oman mielipiteensä. Tyylikeinot, kuten huumori on sallittu. ! Kirjoita oma kolumni aiheesta Minä ja media. Sivulle mahtuu n.2500 merkkiä ja oma kuva.
• 7 CURLY 4/2014 KOTIPAIKKAKUNTANI Kolari on pieni kunta, joka sijaitsee Pohjois-Suomessa Ruotsin rajalla. Olen asunut täällä koko ikäni. Kolari on turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö. Mutta kun ikää alkaa tulla lisää, paikka tuntuu aina vain pienemmältä. Joskus tuntuu, että täällä ei ikinä tapahdu mitään. Nuorille järjestetään onneksi joskus jotain reissuja ja tapaamisia. Koulumme on pieni, yläkoulussa on vain noin sata oppilasta. Yläkoulu ja alakoulu yhdistettiin viime syksynä ja koulumme on nyt yhtenäinen peruskoulu. Yläkoululaiset kärsivät tästä muutoksesta enemmän kuin alakoululaiset. Yläkoulussa jokaisella ikäluokalla on vain kaksi luokkaa eli A ja B -luokat, alakoululla luokkia on vain yksi. Kolarin kuntakeskus on nimeltään Jokijalka ja se tunnetaan myös nimellä Kolarin kirkonkylä. Kunnassa on myös paljon pieniä syrjäkyliä. Näitä ovat esimerkiksi Saarenpudas, Vaattojärvi, Ylläsjärvi ja Äkäslompolo. Ylläsjärvellä ja Äkäslompolossa harjoitetaan paljon matkailualaa ja talvisesonkina nämä kylät ovat täynnä turisteja. Kesällä kylät ovat erittäin hiljaisia. Hiihtokeskus Ylläs sijaitsee Kolarissa. Sieltä voi vuokrata tai ostaa lasketteluvälineitä, hissilippuja ja lumikenkiä. Äkäslompolossa järjestetään moottorikelkkaretkiä ja koiravaljakkoretkiä. Siellä on myös paljon ruokailupaikkoja. Kolari sopii asuinkunnaksi niille, jotka tahtovat rauhallisen paikan asua. Kolari sopii myös matkailualan työntekijöille ja talviurheilua harrastaville. Kolarissa kannattaa käydä talvella tai syksyllä ruskan aikaan, koska silloin täällä tapahtuu eniten. Kesällä täällä ei ole oikeastaan paljon mitään. Teksti: Mari Kangas, 15v., Kolari Kuvat: Suvi Sironen, Anju Marjamaa ja Kaarina Tiainen, Kolari KOTIPAIKKAKUNTANI: KOTIPAIKKAKUNTANI: KOLARI KOLARI • Maakunta: Lapin maakunta • Pinta-ala: 2 617,77 km ² • Adukasluku n. 3843 (206. suurin kunta v.2014) • Väestötiheys: 1,50 as/km ² • Etäisyyksiä: Rovaniemi 170km, Helsinki 1000km, Pajala (Ruotsi) 30km • Tunnettuja kolarilaisia: Suvi Teräsniska, Sari Havas Kolari Kolari on pieni paikka Suomen ja Ruotsin rajalla. Kuvassa kirkonkylä. Ylläksen hiihtokeskus sijaitsee Kolarissa. Kolariin kannattaa tulla syksyllä tai talvella. 7 CURLY 4/2014
• 8 CURLY 4/2014 CURLY-KOLUMNI MUKANA KEHITYKSESSÄ Loppujen lopuksi minunkin oli nöyrryttävä kehityksen vietäväksi. Koko elämäni ajan olen omistanut peruskapulan, ja se on riittänyt minulle. Mutta viime kesästä lähtien se ei enää riittänytkään. Olin valmis heittämään puhelimeni seinään hankalan netin, pienen välimuistin ja sivujen ongelmallisen aukaisemisen vuoksi. Viimeinen pisara oli, kun en saanut sähköpostiani auki lukuisista yrityksistä huolimatta. Minun tavoittaminen sosiaalisen medioiden kautta oli päivän aikana varsin hankalaa, sillä kaikki päivän aikana saadut viestit luin vasta illalla tietokoneelta. Edellisinä puhelimina minulla on ollut Nokian puhelimia kolme kappaletta, yksi peruskapula, yksi läppäpuhelin ja viimeinen, Nokia X3-02 Touch and Type. Se kuulosti hy v ä l tä kolme vuotta sitten. Ajat muuttuvat nopeasti ja ihmisen on muututtava sen mukana. Mutta minä en halunnut muuttua. Halusin pitää elämäni yksinkertaisena. Halusin näppäimet puhelimeeni, sillä tekstailen todella paljon. Touch and Type sopi minulle hyvin, sillä siinä oli sekä kosketusnäyttö että näppäimet. Mutta netin käyttäminen oli melkoista tuskaa. Puhelimen näyttö oli liian pieni selaamiseen ja joidenkin sivujen mobiiliversiot eivät välttämättä toimineet kunnolla. Sitten tulivat Instagram, WhatsApp ja muut mahtavat sovellukset. Tavoittaminen ja yhteydenpito kävi hankalammaksi, kun Facebook tai tekstiviestit eivät olleet enää ne pääasialliset tavoittamiskanavat. Varsinkin harrastusasioista keskusteltiin paljon WhatsAppissa. Harmitti, kun en itse voinut osallistua WhatsAppin toimintaan. Lisäksi Wi-Fin päällä pitäminen kulutti liikaa akkua, enkä edes välttämättä saanut yhteyttä ympärillä oleviin verkkoihin. Wi-Fin sammuttaminen oli sitten asia erikseen. Teknologian kehitys on muuttanut meidän elämäämme paljon. Nykypäivänä on mahdotonta selvitä ilman puhelinta. Ihmisten tarpeet ovat muuttuneet ja kehitys pyrkii täyttämään nämä tarpeet. Ja jos ei kulje kehityksen mukana, jää jalkoihin. Ilmiön huomaa varsinkin nuorissa. Nuoren ihmisen on vaikea pysyä menossa mukana, jos ei ole itse menossa mukana. Lopulta minäkin sitten nykyaikaistuin ja hankin kunnollisen älypuhelimen. Enkä ole katunut ostostani. Minut saa kiinni kaikkien kanavien kautta. Netin käyttö on helppoa. Ei tarvitse tietokonepäätettä, kun koko maailma avautuu kämmenelle. Wi-Fin saa helposti kytkettyä päälle ja pois, ja yhteyden saanti on helppoa. Elämäni ja työskentelyni koulussa ja harrastusmaailmassa on helpottunut. Kiitos teknologian kehitykselle! Teksti: Paula Kronqvist, 19v., Tornio Kuva: Miikka Merenheimo, 14v., Tornio
• 9 CURLY 4/2014 9 CURLY 4/2014 Teksti ja kuva: Satu Meronen, 16v., Tampere Tamperelainen Ville Rossi käy takkuilevan lukion lisäksi töissä, hän on näyttelijä. Päivisin olevat kuvaukset pitää hoitaa ajallaan ja niistä ei voi joustaa, joten koulun tulee joustaa. Työ vaikuttaa myös vapaa-aikaan. Rossi näyttelee YLE:n päivittäisdraamasarjassa Uusi Päivä hahmoa Roni Siren. Näyttelemisestä syntyy lukuisia poissaoloja ja niiden selvittelyjä. Osa opettajista antaa poissaolot anteeksi vain parin lisätehtävän avulla, mutta osa voi jopa potkia ulos kurssilta liiallisten poissaolojen takia. Koska kuvausten määrät vaihtelevat, ehtii Rossi myös hyvin vaihtelevasti kouluun. Joskus saattaa tulla sellaisia jaksoja, että en käy moneen viikkoon koulussa. Se on tosi huono juttu. Opettajat ei tykkää siitä yhtään, toteaa Rossi. Töiden myötä lukiosta on tullut rankempaa, sillä aikaa koulutehtävien tekemiseen ei jää kovinkaan paljoa. Normaalien koulutehtävien lisäksi Rossin riesana ovat myös poissaoloista kertyneet lisätehtävät, joten aika on joskus todella tiukassa. Toisaalta työ tasapainottaa koulunkäyntiä, koska koko ajan ei tarvitse keskittyä pänttäämiseen, vaan voi tehdä jotain mistä pitää. Kun Rossi ei käy kuvauksissa tai uurasta koulutöiden parissa, hän laulaa bändissä, pelaa pelejä ja viettää paljon aikaa tietokoneella. Laulan bändissä ja se on asia, johon ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa, tunnustaa Rossi. Joskus Rossista tuntuu, että vapaa-aikaa ei jää tarpeeksi, mutta jostain aikaa saa aina kuitenkin ”puserrettua”. Ville Rossin tunnistavat useimmiten alaasteikäiset tytöt. ”OOTSÄ SE RONI?” Työn tuoman julkisuuden vuoksi Rossi tunnistetaan kadulla säännöllisesti. Tunnistamista tapahtuu aina, kun Rossi on Tampereen ulkopuolella, mutta ei niinkään Tampereella. Ala-asteikäiset tytöt tunnistaa eniten. Kun oon menossa vaikka kouluun tai töihin, joku pieni tyttö saattaa tulla bussissa mun viereen istumaan ja kysyy ”Ootsä se Roni?” ja kyllähän mä sitten oon. Kuka: Ville Rossi Ikä: 19 vuotta Asuu: Tampereella Opiskelee: Sammon keskuslukiossa viestintälinjalla Työ: NäytteleeYLE:n päivittäisdraamasarjassa Uusi Päivä hahmoa Roni Siren Harrastukset: Laulaa bändissä False Alert ja pelaa erilaisia pelejä Tulevaisuuden toiveammatti: Näyttelijä tai muusikko 9 CURLY 4/2014 Tämä kilpailu on osa vuoden 2015 Mediataitoviikkoa Viisi asiaa, jotka jokaisen pitää tietää kuumista huhuista! TEETKÖ SINÄ NÄMÄ VIRHEET? TÄYDELLINEN LAHJA Tee ystävän päivästä ikimuistoinen!
• 10 CURLY 4/2014 Teksti: Emilia, 29v., Helsinki. Laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä, RIMLAB -työpajaohjaaja. Kuvat: Tommi E. Virtanen, Emilian kuva: Martina Helin RIMLAB Miltä Suomi soundaa? Maailmankaikkeuden toinen RIMLAB -biisinkirjoituspaja pidettiin 8-9.11. Helsingissä Nuorten toimintakeskus Hapessa. Pajassa osallistujina olivat Hedu,19, Orton, 20, Pekka, 13, ja René, 19. Kaikki olivat kirjoitelleet biisejä aiemmin, mutta ryhmässä kirjoittaminen oli joillekin uutta. Hedu ja Orton olivat ensikertalaisia. Kahden päivän aikana molemmat ryhmät saivat biisin kirjoitettua ja nauhoitettua demon. Haastattelin pajalaisia viikonlopun aikana biisinkirjoituksen tiimellyksessä. HEDU Ikä: 19 Mikä sai tulemaan RIMLAB -pajaan? Hedu: Tästä voi oppia uutta ja täällä pääsee ulos omilta mukavuusalueilta. Sulla on vahvat taustat musiikintekijänä, kerro vähän: Hedu: Soitin kitaraa ja lauloin 4 vuotta punkkia bändissä. Sit aloin käydä laulutunneilla. Aloin tehdä akustista singer-songwriter -musaa. Soitan myös kitaraa ja laulan avantgarde rock-bändissä. Mikä on ollut parasta pajoissa? Hedu: Olen haastanut itseni ja mennyt ulos omalta mukavuusalueelta. Tyytyväinen olo. Mitä mieltä biisinkirjoituksesta? Hedu: Luominen oli tuskallista ja haastavaa, mut sit kun se lähti käyntiin, niin se oli palkitsevaa. PEKKA Ikä:13 Miten löysit RIMLAB -pajat? Pekka: Netissä oli ilmoitus. Kiinnostuin, koska tykkään tehdä biisejä. Olet mukana jo tokaa kertaa pajassa ja teet toista biisiä, kerro vähän fiiliksiä: Pekka: Kaikki on ollut tosi lällyä. Ekalla kerralla oli hieman haastavaa, koska olin vain säveltänyt; sävellys on mun vahvuus. Mut sit kun tuli ideoita muilta niin itseltäkin alkoi tulemaan. Mikä on ollut erityisen kivaa? Pekka: Kaikki on ollut kivaa, musiikin tekeminen, porukka ja ruoka. Olen saanut biiseistä positiivista palautetta. RENÉ Ikä: 19 Miksi tulit mukaan RIMLAB -pajaan? René: Halusin tehdä jotain outoa viikonlopun aikana. Miksi haluat kirjoittaa biisejä? René: Haluan purkaa kaikki tunteeni, joita sisälläni on. Mikä on ollut kivointa? René: Kaikki, erityisesti musiikin tuottaminen.
• 11 CURLY 4/2014 EMILIA, 29V., RIMLAB -PAJOJEN OHJAAJA: ”Oma rakkaus biisien kirjoittamiseen syntyi puolivahingossa. Istuin pienenä paljon autossa, koska isosiskoni oli kilpa-esteratsastaja ja lähes joka viikonloppu perheemme matkusti satoja kilometrejä kilpailumatkoille autolla ja taustalla soi aina radio. Opin tunnistamaan Pet Shop Boysin, Chris Isacin, Stingin ja Madonnan äänet ja biisien tunnelmat, mutta mysteeriksi jäi mistä he lauloivat. Biisit toistuivat radiossa viikosta toiseen ja lauloin mukana omilla sanoilla. Siskon kanssa tuli usein kiistaa siitä mistä niissä laulettiin. The Weather Girlsin ”It’s raining man” oli sisareni mukaan ”It’s raining day”. Myöhemmin aloitin pianonsoiton, luin paljon kirjoja ja sain korvalappustereot. Kesäloman purjehdusmatkoilla kirjoitimme ystäväni kanssa aikamme kuluksi kappaleita. Keksimme Aikakoneen biiseihin omia sanoituksia ja teimme sävellyksiä loruihin ja esitimme niitä stagenamme rantakalliot ja yleisönä merilokit. Idolimme olivat Cat Catin sisarukset, Mascara, Aikakoneen Sani ja Vera sekä tietysti Spice Girls. Isäni toi minulle ulkomaan työmatkoiltaan levyjä. Niissä oli taikaa. Sain esittää levytoiveita ja ne pohjautuivat usein NRJ:n listaykkösiin. Isä toi myös levyjä, joista itse piti, ehkä laajentaakseen musiikkimakuani. Koulussa oli kiva oppia englantia, sen avulla sain uusia ystäviä reissuissa ja opin ymmärtämään biisien tarinoita. Yläasteella saimme kotiin ensimmäisen tietokoneen netillä. Se mahdollisti sen, että pystyin etsimään laulujen lyriikoita netistä ja aloin kääntää tekstejä suomeksi. Kuuntelin artisteja Susanne Vegasta Bone Thugs and Harmonyyn. Käsitys elämästä rikastui näiden artistien tarinoiden myötä. Luin myös paljon kirjoja ja harrastin teatteria. Niistä sai ideoita kirjoittamiseen ja kirjoitinkin itse paljon. Olisi kiva kuulla sinun tarinoitasi, biisien tai runojen muodossa. Tule mukaan RIMLAB -biisinkirjoituspajaan! MIKÄ RIMLAB ? RIMLAB on syyskuussa 2014 alkunsa saanut kaksipäiväinen biisinkirjoitustyöpaja. Pajoja on syksyn aikana järjestetty kaksi. Molemmat pajat pidettiin Helsingissä Nuorten toimintakeskus Hapessa, Helsinki Freedom Recordsin tiloissa. Pajoihin saa osallistua kuka tahansa 8-20 -vuotias, joka on kiinnostunut biisinkirjoituksesta. Aiempaa kokemusta biisien kirjoittamisesta tai musisoinnista ei tarvita. Pajat sisältävät yhteisiä tehtäviä, jotka auttavat tehtävässä. Biisit kirjoitetaan ja toteutetaan pienryhmissä, joissa apuna ja tukena on ohjaaja. Paja on ilmainen. Kevään 2015 aikana RIMLAB -pajoja tullaan pitämään Helsingin lisäksi muillakin paikkakunnilla ympäri Suomea. Hanke etsii yhteistyötä eri paikkakunnilla toimivien nuorisotalojen tai järjestöjen kanssa. Tarkemmat paja-aikataulut ja paikkakunnat päivittyvät rimlab.fi -sivustolle. Kaikki RIMLAB -pajat dokumentoidaan. Biisit ja dokumenttimateriaalista tehdyt videohenkilökuvat ovat nähtävissä rimlab.fi -sivustolla. Videohenkilökuvat ja biisit päätyvät myös YLE Areenaan: http://areena.yle.fi/tv Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.fi/RimLab ? ! Riimit ovat sanoja, joilla on yhteinen tai samalta kuulostava loppuosa. Kirjoita oma riimiruno tai biisin sanoitus ja mene mukaan RIMLAB -pajaan tekemään oma biisi! OBS! RIMLAB funkar på svenska också mer svenskspråkig info finns på vår nätsida! If you don’t speak much Finnish or Swedish, don’t worry, we can work in English as well when needed!
• 12 CURLY 4/2014 Neljäsluokkalainen kävelee allapäin koulun käytävällä selvästi jotain mielellään. Opettaja huomaa tämän ja menee juttelemaan hänen kanssaan, mikä painaa? Vastaus on hyvin erikoinen opettajan mielestä: ”Kukaan ei ole tykännyt mun vlogista Youtubessa.” Internetin valtakautta kun katselee, tulee mieleen monia asioita. Tulee mieleen, että on positiivista, kun ihmiset saavat tehdä omia juttujaan ja jakaa intressejään internetin ihmeellisessä maailmassa. Mutta onko tälle asialle kääntöpuolta? Minusta tälle on todella iso kääntöpuoli. Itse kuulun sukupolveen, joka kasvoi internetiin, mutta jonka piti myös omalta osaltaan opetella käyttämään sitä. Tiesimme mitä siellä tehtiin ja mitä ei saanut tehdä, mikä oli hyvin vahingollista ja mikä saattoi olla hyväkin juttu. Nykyään pienimmillä netin käyttäjillä ei ole tätä taitoa. Ei tiedetä mikä on hyvästä, ei tiedetä miten netissä käyttäydytään, CURLY-KOLUMNI Suodattamaton media mitä siellä voi kohdata ja miten niitä asioita tulisi käsitellä. Youtuben videopäiväkirjan pito eli ”vlogaus” tuo hyvin selville sen, miten nettiin pääsee kuka tahansa mistä tahansa. Pienetkin lapset ja alakoululaiset kuvaavat kamerakännyköillään videoita omista tekemisistään, jotka pistävät sitten Youtubeen ja odottavat tykkäyksiä, kommentteja ja tilauksia. Esimerkkeinään heille toimivat monet multitähdet, jotka ovat videopäiväkirjoillaan saaneet itselleen jopa kymmeniä tuhansia aktiivisesti heidän videoitaan kommentoivia seuraajia. Tässä halutaan totta kai olla samanlaisia kuin nämä idolit. Netti ei tuo kuitenkaan mukanaan pelkästään iloisia kommentaattoreita ja ystäviä, vaan myös huomattavan ison kourallisen anonyymejä, jotka haluavat kaikin mahdollisin keinoin kiusata. Kun alakoululaisen mehunjuontivideo alkaa täyttyä alaspäin käännetyistä peukuista ja haukuista, lapsi ei voi käsittää. Miksi ihmiset haukkuvat tätä? Äiti sanoi aina, että ketään ei saa haukkua, se on väärin, miksi siis täällä netissä kaikki vain haukkuvat? On sivuseikka onko kyseessä nuori tyttö joka pistää kuviaan johonkin kuvanjakopalveluun, tai videopäiväkirjaa pitävä poika, joka vetää turkinpippuria nenäänsä koska kymmenen ihmistä alkoi seurata tämän kanavaa. Näiden netissä pyörivien videoiden tai kuvien suosio pohjustaa nuoren tai lapsen itsetuntoa. Koulun käytävillä ei enää välttämättä haukuta siksi, että kaverilla on rumat vaatteet, vaan sitä kuinka vähän tilaajia tämän Youtube -kanavalla on. Pitäisikö meidän paremmin oppineina siis tehdä asialle jotain? Pitäisikö meidän opettaa nuoret ja lapset suodattamaan netissä esiintyvää tavaraa? Pitäisikö kertoa että tykkäykset Youtubessa, peukut Facebookissa tai kommentit askissa eivät ole yhtä kuin sinä? Mieti. Teksti: Joni Kokkinen, 23v., Tornio Kuva: Markku Lukkariniemi 12 CURLY 4/2014
• 13 CURLY 4/2014 RUUTIEXPO 2015 YEESIN STÄNDILTÄ KAJAHTAA Yeesin ständillä Pilvi (oik.) ja Saara. Nuorten vaikuttamistapahtuma RuutiExpo keräsi yhteen nuoret ja päättäjät. Curlyn pajassa tehtiin tekstejä strippeihin ja tuunattiin Suomen karttoja. RuutiExpo järjestettiin neljättä kertaa 30.10 Helsingin kaupungintalolla. Paikalla kuultiin puheenvuoroja, haastatteluja ja kannanottoja sekä vuoropuhelua nuorten ja päättäjien kesken. Paikalla esittäytyi kymmeniä nuorten kanssa toimivia virastoja ja järjestöjä ja tarjolla oli monenlaista pajatoimintaa. Tapahtumassa esiintyivät myös Ruudin ydinryhmäehdokkaat. Ydinryhmä on nuorten vaikuttamisjärjestelmä, joka koostuu kahdestakymmenestä 13-17 -vuotiaasta nuoresta. Ryhmä valitaan sähköisellä vaalilla, jossa voivat äänestää Helsingissä asuvat v.1997-2001 syntyneet nuoret. Vuodeksi kerrallaan valitun ydinryhmän tehtävänä on tuoda nuorten ääni kuuluviin päätöksenteossa. Curly oli paikalla kertomassa toiminnastaan ja tarjoamassa mahdollisuuden saada oma ääni kuuluviin oikeassa, painetussa lehdessä. Curlyn pajassa tehtiin tekstejä kaksija kolmiruutuisiin strippeihin sekä tuunattiin Suomen karttoja lehdessä julkaistavaksi. Julkaistujen töiden kesken arvottiin kaksi Finnkinon leffalippua. Voittajaksi valikoitui Iida Kilpeläinen. Onnea voittajalle! eteläeurooppalaisten ystävällisyyttä ja avoimuutta sekä itäeurooppalaista ruokakulttuuria. Pohjoisamerikkalaista kulttuuria kuvastaa nuorten mielikuvissa yhteisöllisyys ja avoimuus. Latinalaisessa Amerikassa ihmiset suhtautuvat elämään rennosti ja osaavat nauttia hetkestä vaikeuksista huolimatta. Tätä nuorten mukaan kuvastaa karnevaalihenki ja samban elämänmakuiset rytmit. Maailman Kartta -tehtävän tarkoituksena oli saada nuorten ääni kuuluviin ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa. Yeesi nosti tapahtumassa esiin mielen hyvinvoinnin tärkeyden ja siihen vaikuttamisen. Toiminnallisten tehtävien tarkoituksena oli saada nuoret huomaamaan, kuinka jo pienillä teoilla pystyy vaikuttamaan omaan ja läheisten hyvinvointiin. Mielen hyvinvointi on keskeinen teema kaikessa nuorisotyössä. On tärkeää saada nuorten ajatukset ja ideat kuuluviin heihin liittyvissä asioissa. Nuorten mielen hyvinvoinnin edistämiseksi voidaan oppia ottaa muiden kulttuurien hyvistä puolista. Se kannustaa mielenterveysja nuorisojärjestöjä tarttumaan entistä vahvemmin monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden teemoihin. Yeesi on perustanut englanninkielisen monikulttuurisuustiimin, jonka tavoitteena on järjestää mielen hyvinvointiin liittyvää nuorisotoimintaa kansainvälisessä hengessä. Teksti: Pauli Pesola, Helsinki Kirjoittaja on Yeesin vapaaehtoinen Teki jä: Liisi V ir ok annas , 1 8v . Helsinki 13 CURLY 4/2014 Tekijät: Carmen, 13v., Arzo, 14v. ja Valeria, 13v., Helsinki Brasilialainen karnevaalihenki ja venäläiset pelmenit. Siinä on nuorten ohje hyvään mieleen, josta suomalaisetkin voisivat ottaa oppia. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Ruuti Expoon osallistunut Nuorten mielenterveysseura Yeesi kysyi nuorilta, mitä kaikkea voisimme oppia muista kulttuureista mielen hyvinvoinnin edistämiseksi. Maailman Kartta -tehtävässä nuoret saivat kirjoittaa ajatuksiaan paperilapulle ja liimata lapun suurelle maailmankartalle. Tehtävään osallistui noin 50 nuorta, joista suurin osa kaipasi Suomeen yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja positiivista elämänasennetta. Nuoret kiittelivät keskieurooppalaisten kohteliaisuutta ja hyviä tapoja,
• 14 CURLY 4/2014 Tilastokeskuksen mukaan yli neljännes 75-89-vuotiaista käyttää nettiä ja melkein kaikki alle 55-vuotiaat käyttävät nettiä. Miten siis pärjäisimme ilman internetiä tai tietokonetta? Eräs asia jota voi tehdä ilman nettiä, on valokuvaus. VINKKEJÄ VALOKUVAUKSEN ALOITTAMISEEN Valokuvaus on helppo harrastus ja siinä voi myös kehittyä. Valokuvata voi puhelimella, digikameralla tai järjestelmäkameralla. Kameroita on monia erilaisia ja niistä voi valita itselleen sopivimman. Nykyään monissa älypuhelimessa on yhtä hyvät kamerat kuin digikamera olisi. Kannattaa miettiä tarkkaan ja vertailla eri kameroita, jotta tietää mikä on itselleen sopiva. Myös järjestelmäkamerat ovat hinnakkaita, joten niitä ostaessa kannattaa ensin perehtyä valikoimaan. Kuvaaminen on hyvä harrastus. Se kehittää luovuutta ja sommittelutaitoja. Voit oppia myös valotuksen ja erilaisten tilanteiden merkityksen. Ja siihen ei tarvita nettiä, ellei kuvia sitten julkaise. Eihän se ole pakollista. Niistä voi myös nauttia itse ja käyttää niitä muuten. ? ! Teksti ja kuvat: Ella Ruuskanen, 14v. ja Vilma Kilpelä, 14v., Mikkeli VALOKUVATA VOI ILMAN NETTIÄ Nykyään kaikki ovat Internetissä, kaikki palvelut muuttuvat sähköisiksi ja jopa ylioppilaskirjoitukset muuttuvat tietokoneella tehtäviksi. Miksi? ELLA: ”Käytän kuvaamiseen Canon EOS 1100D:tä. Se on mielestäni helppokäyttöinen eikä kaipaa kovinkaan paljon perehtymistä kun sitä osaa jo käyttää. Aloitin kuvaamisen noin vuosi sitten, kun aloin pitää blogia. Kuvasin aluksi Canonin digikameralla. Omistan kameratarvikkeita vain kamerajalustan. Mieluiten kuvaan ihmisiä, taivasta ja kukkia. Kuvaan monia asioita ja yleensä koko ajan. Löydän joka kohdasta jotain, mistä voin ottaa kuvan ja pyörin kännykkäkameran kanssa joka paikassa. Julkaisen kuviani monissa sosiaalisissa medioissa kuten varmasti moni samanikäinen. Instagram ja Facebook ovat yleisimmät palvelut. Pidän Instagramista henkilökohtaisesti enemmän. Julkaisen kuviani myös blogissani, jota varten useimmiten kuvaan. Blogiin on mielestäni mukava kuvata, koska sinne voi julkaista mitä vain mitä keksii. Valokuvaukseen voi myös jäädä koukkuun. Välillä huomaan ajattelevani miten ottaisin tuostakin asiasta kuvan, jos kamera olisi mukana. Tykkään myös muokata kuviani. Muokkausohjelmilla on mukava leikkiä. Muokkaan yleensä valotusta ja kontrastia.” VILMA: ”Minulla on Olympus E-520 ja Canon EOS 300D. Olympusta tykkään käyttää luontokuvaamiseen ja Canonia esineiden ja ihmisten kuvaamiseen. Olympus on todella helppokäyttöinen ja oli minun ensimmäinen järkkärini. Sain sen puolitoista vuotta sitten. Varsinkin kesäisin tykkään räpsiä kuvia erilaisista juhlista ja muutenkin kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Osaan yleensä olla hiljaa, että ihmiset esiintyy kuvissa luonnollisesti eikä se häiritsisi heitä. Tykkään kuvata luontoa eniten ja jos nään metsässä maiseman tai muuta nättiä niin otan kuvan siitä heti. Minusta minulla on nyt enemmän silmää asioille ja arvostan niitä enemmän valokuvaamisen myötä. Itse suosittelen valokuvaamista kaikille, jotka vähänkään tuntevat kiinnostusta sitä kohtaan. Canon EOS 300D mielestäni vaatii enemmän “harjoittelua”, mutta tietysti se voi johtua myös siitä että olin tottunut käyttämään Olympusta. Canonilla mielestäni saa huonossakin valossa parempia ja tarkempia kuvia. Juttu osallistui Curlyn ja Aikakausmedian Mediataitoviikolla helmikuussa 2014 järjestettyyn kuvareportaasi eli repparikilpailuun ja oli parhaiden joukossa. Nämä kamerat ovat käytössämme. Reppari eli kuvareportaasi on laaja selostus jostain asiasta. Kuvat ovat tärkeitä ja niitä voi olla monta. Tyyli on vapaa ja henkilöhahmot tärkeitä. Tee reppari aiheesta Parempi internet. Lue ohjeet: www.curly.fi/lehti
• 15 CURLY 4/2014 Nämä kuvat ovat auringonlaskusta. Molemmissa kuvissa on samantapainen toteutus. Käytimme käsitarkennusta, joten valot näkyivät vain pisteinä. Kuvissa on tarkennettu yhteen kohtaan, tässä tapauksessa kasviin. Tausta on myös harkittu. Näissä kuvissa valo on tärkeässä roolissa.
• 16 CURLY 4/2014 Berliini ei ole vain Saksan pääkaupunki, kulttuurien sulatusuuni, historiallinen avomuseo ja hipsterien mekka. Se on myös ilmainen katutaidegalleria. Saksalainen järjestö PNJ kutsui jälleen suomalaisia toimittajia viikon tutustumisvierailulle Berliiniin. Järjestön Suomen yhteistyökumppani Allianssi valikoi matkalle viisi toimittajaa eri puolelta Suomea. Curlyn Pipsa oli yksi onnekkaista. Viikon aikana kierrettiin ympäri kaupunkia tutustumassa nuorisotyötä tekeviin järjestöihin, joiden toiminnassa on mukana vapaaehtoisia. Katuja tallatessa ei historialta tai katutaiteelta voinut välttyä. Lähes 30 vuotta kaupunkia jakanut Berliinin muuri töröttää edelleen pystyssä paikoitellen. Pisin on East Side Galleryksi nimetty 1,5km pituinen muurinpätkä, joka toimi jo pystyttämisen alkuajoista katutaideteoksien alustana LänsiBerliinin puolella. Silloin muuria väritti poliittiset kannanotot ja propaganda. Vuonna 1989 tapahtuneen muurin kaatumisen jälkeen katutaide levisi massiivisesti ympäri kaupunkia. Vaikka graffitit ovat Berliinissä kiellettyjä, törmää katutaiteeseen kaikkialla eri kaupunginosien varallisuudesta riippumatta. Miljoonakaupungissa tagien ja graffitien poistaminen olisi mahdotonta, joten niiden annetaan kukkia. Kaupunki on taiteestaan myös kuuluisa, joten ainakin nimekkäiden artistien työt saavat olla rauhassa. Myös laillisia, tilattuja seinämaaluksia löytyy. Perinteisten kuvien lisäksi kaduilla näkee monenlaista katutaidetta. Paremmilla alueilla tageja näkyy vähemmän, sillä rikkailla omistajilla on varaa poistaa ne seinistään. Mutta sielläkin kadunkulmassa saattaa törmätä vaikka tolppaan kytkettyihin erivärisiin polkupyöriin. Katutaiteella tehdään myös bisnestä. Nimekkäimpien taiteilijoiden työt ovat päätyneet Berliinissäkin gallerioihin, museoihin ja taidehuutokauppoihin ja tekijöistä tullut miljonäärejä. Berliinissä järjestetään maksullisia kävelykierroksia, joissa tutustutaan kaupungin hienoimpiin katutaideteoksiin oppaan avustuksella. Toiset kierrokset sisältävät myös graffitien maalausta. Toimintaa järjestävät useat matkatoimistot ja tahot. Ilmaisiakin kierroksia löytyy. Ohjatut kierrokset ovat kuitenkin turhia, sillä katutaide on läsnä kaikkialla. Kun avaa silmät, saa taide-elämyksiä täysin ilmaiseksi. Jos nimekkäiden tekijöiden työt kiinnostavat, kannattaa netistä etsiä vinkkejä ja suuntaa niiden löytämiseksi. alternativeberlin.com www.berlinstreetart.com www.graffitiarchiv.org www.blublu.org Googlaa: graffiti tour berlin tai berlin street art BERLIINISSÄ KUKKII KATUTAIDE Tämäkin on katutaidetta. Ranskalainen Thierry Noir on esimerkki kuuluisaksi tulleesta katutaiteilijasta, jonka työt ovat päätyneet gallerioihin. East Side Gallery on pätkä Berliinin muuria, jota koristaa katutaide. Yksi kuuluisista katutaiteilijoista Berliinissä on BLU, jonka töitä näkee ympäri kaupunkia. Tämä työ on maalattu jo vuonna 2005. Berliinistä löytyy paljon myös laillista katutaidetta.
• 17 CURLY 4/2014 Mikä: Kuvakilpailu, johon osallistutaan yhdellä kuvalla. Kuva voi olla selfie tai muu kuva. Milloin: Alkaa Mediataitoviikolla 9.2. loppuu 31.3.2015 Voittaja julkistetaan 13.4.2015 Kenelle: 13-29 -vuotiaille nuorille Missä ja miten: Kuva julkaistaan Instagramissa hashtagilla #hpnetissä Mukaan kuvateksti siitä, mistä kuva kertoo. Mieti, millainen on sinun hyvä päiväsi netissä tai millainen se voisi olla. Käytä mielikuvitusta! Muista, että saat julkaista vain itse ottamia kuvia. Malleilta on kysyttävä julkaisemiseen lupa. Muuta: Jos Instagram-tilisi on yksityinen, tulee kilpailun järjestäjä (Curlynpipsa) hyväksyä kilpailun ajaksi seuraajaksi. Kuvan voi myös lähettää kuvatiedostona meilillä pipsa.sinkko[at]curly.fi Voittajakuvia saatetaan julkaista järjestäjien kanavissa. Muita kuvia ei julkaista ilman erikseen pyydettävää lupaa. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti meilillä tai kommentilla Instagramissa. Palkinnot: 1. Samsung Galaxy Tab 4 8.0” 4G (ovh. 369€) 2.-5. DNA:n Prepaid -kortteja (arvo 25€) Instagram ei sponsoroi, suosittele tai hallinnoi kilpailua millään tavalla. Kilpailu ei liity Facebookiin. Instagram ei ole missään vastuussa kilpailuun liittyvissä asioissa. Osallistumalla kilpailuun kuvaaja vapauttaa Instagramin kaikesta vastuusta. Mediataitoviikko 2015: DNA:n ja Curlyn suuri kuvakilpailu Hyvä päivä netissä 17 CURLY 4/2014
• 18 CURLY 4/2014 ESPERANTON AAKKOSET a, b, c, ?, d, e, f, g, ?, h, ?, i, j, ?, k, l, m, n, o, p, r, s, ?, t, u, ?, v, z A, B, C, ?, D, E, F, G, ?, H, ?, I, J, ?, K, L, M, N, O, P, R, S, ?, T, U, ?, V, Z ? ! Esperanto on keksitty, keinotekoinen kieli. Mitä muita keksittyjä kieliä tiedät? Lue lempikirjasi englannintai ruotsinkielellä ja kirjoita siitä lyhyt arvostelu Silppuri -palstalle. Esperanto on Ludwig Lazarus Zamenhofin 1800-luvun lopulla kehittämä kieli, joka yhdistää harrastajansa maasta, kielestä ja uskonnosta riippumatta. Kielellä on ollut aktiivisia harrastajia Suomessakin yli sata vuotta. Zamenhof sai idean kielen kehittämiseen asuessaan lapsena Puolan Bia?ystokissa, jossa oli venäläisiä, puolalaisia, saksalaisia ja juutalaisia. Hänen mukaansa kaikki puhuivat vain omaa kieltään ja suhtautuivat vihamielisesti toisiinsa. Niinpä Zamenhof ajatteli, että yhteinen kieli helpottaisi yhteisymmärrystä ja parantaisi eri kansallisuuksien välisiä suhteita. Internet ja sosiaalinen media antavat mahdollisuuden käyttää esperantoa päivittäin. Aiemmin suositun kirjeenvaihdon tilalle ovat tulleet keskusteluryhmät Skypessä, WhatsAppissa ja Facebookissa, jossa esperanton voi valita käyttäjäkieleksi. Myös Twitterissä viserretään #esperanto. Voit löytää esperanton myös Wikipediasta, You Tubesta, Google-kääntäjän kielivalikoimasta ja Androidin sovelluskaupasta. ESPERANTO – KIELELLISTÄ TASA-ARVOA Vaikka esperanto elää vahvasti verkossa, ei perinteistä printtimediaa ole hylätty. Esperantoksi on julkaistu sarjakuvia, nuortenkirjoja, oppaita ja järjestölehtiä. Kuva: Andrei Calin Dumitrescu, 26v., Helsinki ? 18 CURLY 4/2014 PIENI ESPERANTO-SUOMI SANAKIRJA Saluton! – Terve! Bonan matenon/tagon/vesperon/nokton! – Hyvää huomenta/päivää/iltaa/yötä! Kiel vi fartas? – Miten voit? Mi fartas bone. Kiel vi? – Voin hyvin. Entä sinä? Kio estas via nomo? – Mikä sinun nimesi on? Mia nomo estas __________. – Nimeni on __________. ?u vi parolas esperanton? – Puhutko esperantoa? Mi komprenas. – Ymmärrän. Mi ne komprenas. – En ymmärrä. Mi amas vin. – Rakastan sinua. Dankon – Kiitos Nedankinde – Ei kestä ?is! – Terve/Moikka (lähdettäessä)
• 19 CURLY 4/2014 ”Kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Lapsena leikin keksimällä omia kieliä, joiden puhujien asuinpaikoista piirsin kuvitteellisia karttoja. Veli ja mummo eivät kuitenkaan tästä innostuneet ja kieleni jäivät elottomiksi paperille. Oikeitakin vieraita kieliä opettelin innokkaasti, mutta käytännön kokemusta niitä sain vasta Suomeen muuton jälkeen. 15-vuotiaana lähdin eräänä päivänä kaupunginkirjastoon, päämääränä uuden vieraan kielen oppiminen. Silmiini osui esperanton oppikirja, ja kiinnostus jonkun muun keksimää kieltä kohtaan heräsi heti. Lapsuuden keksintöihini verrattuna esperanto oli kuitenkin paljon käytännönläheisempi ja suoraviivaisempi. Toisin kuin minun yritykseni kehittää jonkinlaista salakieltä, esperanto pyrkii olemaan ymmärrettävä niillekin, jotka eivät ole koskaan opiskelleet sitä. Peruskieliopin omaksuin kahdessa tunnissa, ja kahden viikon opettelun jälkeen olin jo chättäilemässä internetissä uuden chileläisen kaverini kanssa. Lukiovuosina sosiaalisen elämäni keskipisteessä oli esperantonkielinen meseporukka. Keskustelu-aiheina olivat yleensä koulu, urheilu ja ihastukset, mutta näiden lisäksi sain mielenkiintoisia tiedonpalasia kaikista maailman kolkista. Aloin kiinnittää enemmän huomiota myös kielen poliittiseen puoleen: esperanto ei kuulu millekään kansalle eikä ole virallisena kielenä missään maassa, toisin kuin kansainvälisenä kielenä laajasti pidetty englanti. Kaikki ovat syntyperästään riippumatta tasa-arvoisia esperantomaailmassa ja kieli kuuluu kaikille niille, jotka haluavat sen puhujiksi. Esperanton puhuminen luo minulle aina vapauttavan tunteen, koska voin olla melkein varma siitä, että keskustelukumppanini välittää maailmanrauhasta ja on aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja kulttuureista. Käytin esperantoa internetissä niin paljon, että kun avasin ensimmäistä kertaa suuni keskustellakseni kasvotusten toisen esperantistin kanssa, pystyin jo puhumaan sujuvasti. Yliopistolla löysin lisää samanmielisiä kavereita ja muutaman vuoden jälkeen minusta tuli FEJOn eli Suomen nuorten Espe”Olen 23-vuotias esperantisti Hyvinkäältä. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä, koska opiskelen Lapin yliopistossa oikeustiedettä. Löysin esperanton keväällä 2008 ollessani vaihto-oppilaana Itävallassa. Opin kielen Lernu.net -sivustolla, jossa tein aloittelijakurssin ja jo noin kahden viikon jälkeen pystyin aloittamaan kirjeenvaihdon esperantoksi. Sittemmin olen osallistunut erilaisiin esperanto-tapaamisiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Suurin esperanto-tapahtuma, johon olen osallistunut on Junulara E-Semajno (Nuorten esperanto-viikko), joka on uutena vuotena järjestettävä viikon kestävä tapahtuma, johon osallistuu 200-300 nuorta eri puolilta maailmaa. Olen jälleen tulevana uutena vuotena menossa tapahtumaan. Olen saanut esperanton avulla ystäviä eri puolilta maailmaa, joiden kanssa kommunikoin esperantoksi lähes päivittäin Facebookin tai Skypen avulla. Esperanto on todella helppo tapa tutustua ihmisiin eri maista ja kielen oppiminen vie yllättävän vähän aikaa verrattuna moniin muihin kieliin.” Teksti: Tuomas Latva-Pirilä, 23v., Hyvinkää/Rovaniemi Kuva: Keni Korkka LINKKEJÄ: Verkkosivusto esperanton opiskeluun: http://fi.lernu.net/ Wikipedia esperantoksi: http://eo.wikipedia.org/ Esperanto Suomessa: www.esperanto.fi FEJO (Suomen nuorten Esperantoliitto): www.facebook.com/fejoeo ANDREI, 26V., HELSINKI TUOMAS, 23V., HYVINKÄÄ Teksti: Andrei Calin Dumitrescu, 26v., Helsinki Kuva: Henrik Marke rantoliiton puheenjohtaja. Olemme pieni, mutta aktiivinen porukka. Tapaamme aina välillä saunan, telttailun tai ihan vain teekupin merkeissä, vaihtamaan kuulumisia ja pohtimaan esperantomaailman uutisia. Vaikka esperanto ei vielä sujuisikaan, ovat uudet jäsenet tervetulleita mukaan, koska kielitaito paranee vain keskustelemalla. Sanotaan, että oikeaksi esperantistiksi tulee ainoastaan silloin, kun on viettänyt viikon ajan täysin esperantonkielisessä ympäristössä. Siihen on mahdollisuus ympäri maailmaa, Suomea lähimpänä yleensä Keski-Euroopassa. Minä sain kasteeni Unkarissa 2007 IJS (Internacia Junulara Semajno) -nimisessä tapahtumassa, joka oli siihenastisen elämäni hauskin. Ohjelmaan kuului mm. tanssikurssi, viininmaistelu, vierailu mehiläistarhalla ja vesipyssytaistelu paikallisia palomiehiä vastaan. Vakavamielisemmille on olemassa myös nuorten esperantoliittojen maailmanlaajuinen kattojärjestö TEJO, jonka kokouksissa voi käydä suunnittelemassa kongresseja, seminaareja, konsertteja jne. Esperantoksi on tehty paljon taidetta puhujamäärän huomioon ottaen. Soitin itse muutaman vuoden ajan koskettimia ja melodikaa Dolchamarissa, Suomen ainoassa esperantonkielisessä bändissä. Keikat olivat unohtumaton kokemus, yleisö tanssi innoissaan ja oli hyvin kannustava. Vaikka siinä oli monta ennestään tuttua kaveria, olo oli kuin rocktähdellä. Matkustaminen tapahtumiin ei käy kalliiksi, kun käyttää Pasporta Servoa, eli sohvasurffausta esperanton puhujille. Majoittajat esittelevät aina mielellään omaa kaupunkia. Yhteisen kielen lisäksi löytyy hyvin todennäköisesti myös yhteisiä tuttuja.” ? 19 CURLY 4/2014
• 20 CURLY 4/2014 märillä varpailla on kylmä kävellä joten makaan sängylläni joka on valas hivelen teräspiippuisia eviä, joilla luen väärin päin kerityn lankakerän vesi on kai pian korvissa olisin halunnut sanoa monia asioita kasvatit puutarhan kieloja luisevat sormet varpaat jäivät kaisloihin kiinni teräseviä nyt olen tulppa olisin halunnut monia asioita olisin halunnut posliinikeuhkoja kukkia lunta (Kirjoitettu tunnilla vanhan valokuvan pohjalta.) KISKOT PÄÄTTYVÄT KUUSEN ALLE Jarrut päästävät viimeiset tuskaisat kirskahduksensa. Vaunut heilahtavat, kolisevat, ja ovat sitten vaiti. Auringon ujot säteet ovat vaivihkaa pujahtaneet pilviharson läpi ja paahtaneet ruosteisia kiskoja kunnes ne hehkuvat tummaa lämpöä. Kukaan ei ole ollut paikalla hillitsemässä rikkaruohon kapinaa, sillä juna pysähtyy tässä vain kahdesti päivässä, lyhyeksi silmänräpäykseksi kun muutama tokkurainen, harmaa matkustaja pullahtaa ovista ja kompastelee kohti kotia paitsi silloin kun juna tulee tänne kuolemaan. 20 CURLY 3/2014 Matias Loikala, 18v. ? Lue Wikipediasta mikä on runo, novelli ja proosaruno. Mikä on niiden ero? ! Kirjoita oma proosaruno aiheesta Tulevaisuus. Kuvat: Jenni Hurmerinta, 28v., Helsinki Sara Murtomäki, 16v. SANATAIDERYHMÄ SANIAINEN: KIELIKUVIA KESÄTYTÖT Varpaita naurattaa. Ne kirmaavat pitkin pohjaa ja painuvat välillä syvemmälle hiekkaan leikkien piilosta. Kesätytöt ovat menettäneet osan samasta riemusta pitkille kuumille päiville, hiljaisille auringonlaskuille ja sille yhdelle tähdenlennolle, joka kaarsi lettukestien loputtua yli takapihan puutarhan. Kesätytöt tietävät, että pian lehdet liukuvat salakavalasti ruskan sävyihin. Varvastossut viedään vintille ja vanhoista punaisista kumisaappaista löytyy reikä. Pelkkä pussilakana ei enää riitä yöllä, eikä metsämansikoita ole jäljellä lähiniityllä. Nyt voi vielä teeskennellä, että aika on rikkinäinen levysoitin, joka soittaa samaa hetkeä uudestaan ja uudestaan. Nyt kuuluu vielä antautua auringolle ja järvien pinnalta heijastuville valoläikille. Nyt on olemassa vain sinistä vettä ja taivasta ja hehkuvan auringon välkettä ja tummia siluetteja. Nyt kesätytöt saavat vielä olla olemassa. Anna Kallio, 16v. Matias, Sara, Anna ja Julia kuuluvat nuorten Saniainen -sanataideryhmään.