Avun Maailma 01/2022 - Lehtiluukku.fi

Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Vänner på vägen Röda Korset förde samman Ronja och Jenni Kaverin kyydissä Punainen Risti yhdisti Ronjan ja Jennin Elli Aaltonen & Pertti Torstila: ”Järjestöjen autonomia on turvattava” ”Organisationernas autonomi bör tryggas” 1 2022 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 1 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 1 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Ystävyyden tekoja PIAN KAKSI vuotta jatkuneella yhteisellä kamppailulla koronaa vastaan voi olla myös positiivisia seurauksia. Kun moni on kokenut henkilökohtaisesti tai läheistensä kautta eristyksen ja yksinäisyyttä, havahdumme ajattelemaan sen seurauksia. Erityisesti nuoret aikuiset puhuvat yksinäisyyteen liittyvistä asioista enemmän. Sosiaalisessa mediassa moni vaikuttaja näyttää rohkeasti esimerkillään, että vaikeistakin asioista voi puhua. Silti yksinäisyydestä puhutaan yhä yllättävän vähän, vaikka ongelma on laaja. Yksinäisyyden syistä, seurauksista ja ratkaisuista tarvitaan lisää tietoa, varsinkin poikkeuksellisen korona-ajan jälkeen. Tästä syystä Punainen Risti on aloittanut yksinäisyyttä käsittelevän järjestelmällisen tutkimustyön. Ensimmäinen Punaisen Ristin yksinäisyysbarometri julkaistaan ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Vastavalitut hyvinvointialueiden aluevaltuustot aloittavat toimintansa maaliskuussa, joten ajoitus on erinomainen. Yksinäisyysbarometrin tuloksissa riittää pohdittavaa myös kunnissa. Siellä tuetaan ja rakennetaan sellaista yhteisöllisyyttä, jolla myös yksinäisyyttä voidaan vähentää. Ratkaisut eivät löydy vain päättäjiltä. Punaisen Ristin vapaaehtoisten ystävätoiminta on jatkunut 1950-luvulta asti ja se on suosituin vapaaehtoistoiminnan muotomme Suomessa. Ystävänpäiväviikolla muistutamme, että jokainen meistä voi vähentää yksinäisyyttä ympärillään. Tartu siis puhelimeen ja ota yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin! Pienikin teko on tärkeä. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Hyvä Joulumieli rikkoi ennätykset Apua taifuuni Rain uhreille Kehitysjournalismipalkinnot jaettu Vain murto-osa luovuttaa verta 6 Kavereita uudessa kaupungissa 8 Ystävätoiminta yhdistää 10 Koronatietoa omalla kielellä 12 Tanajoen armoilla Keniassa 16 Harvinaista verta 20 Ympäristö sodan uhrina 22 Järjestötyö ansaitsee tukensa 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Mikko Leskinen AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 1/2022 9.2.2022 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Kaisa Sirén Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 85 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen Att handla som en vän VÅR GEMENSAMMA kamp mot coronan har snart pågått i två år och den kan också ha positiva följder. Att många personligen eller via anhöriga har upplevt isolering och ensamhet gör nämligen att vi stannar upp och tänker på dess följder. I synnerhet unga vuxna talar nu mer än förr om frågor som gäller ensamhet. På sociala medier är många influencers prov modiga och visar att man kan tala även om sådant som är svårt. Trots det talar vi förvånansvärt sällan om ensamhet, för problemet är omfattande. Vi behöver mer kunskap om orsakerna bakom ensamhet, om dess följder och om vilka lösningar som finns, och det gäller framför allt efter den exceptionella coronatiden. Därför har Röda Korset gått in för att systematiskt ta reda på mer om ensamhet. Röda Korsets ensamhetsbarometer publiceras för första gången på vändagen 14 februari. Nyvalda fullmäktige i våra nya välfärdsområden inleder sitt arbete i mars, så tajmingen är perfekt. Även på kommunnivå ger ensamhetsbarometern något att bita i. Det är i kommunerna man stödjer och bygger upp den gemenskap som också kan bidra till att minska ensamhet. Men det är inte bara beslutsfattarna som sitter på lösningarna. Röda Korsets frivilliga vänverksamhet har funnits sedan 1950-talet och det är den mest populära formen av frivilligverksamhet vi har i Finland. Under vändagsveckan påminner vi om att var och en kan minska ensamheten omkring sig. Greppa alltså telefonen och ta kontakt med släkt och bekanta! Även en liten handling är viktig. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Nytt rekord för Jul i sinnet Hjälp till offren för tyfonen Rai Bara en bråkdel ger blod 34 En vän i en ny stad 36 Vänverksamhet förenar 38 Sällsynt blod 40 Organisationsarbetet förtjänar stöd 44 Svensk resumé Växlande våg i Tanafloden i Kenya Coronafakta på eget språk 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 2 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 2 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
22 ILMASTONMUUTOS JOHTOTÄHDEKSI Puheenjohtajat Elli Aaltonen ja Pertti Torstila tahtovat tavoittaa nuoret. 10 KORONATIETOA KAIKELLE KANSALLE Eri kieliryhmien tavoittaminen vaatii erilaisia viestejä ja kanavia. 12 PAREMMAN HUOMISEN SIEMENIÄ Keniassa Tanajoen maakunnassa etsitään ilmastoviisasta elämäntapaa. 8 YSTÄVÄ USKALTAA OLLA ERI MIELTÄ Annelin ja Kertun ystävyys jatkuu vuosikymmenten jälkeen Punaisessa Ristissä. A A P O H U H TA Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi LI IS A K U IT T IN E N P E T R I M U L A R I 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 3 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 3 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
4 H A N N A LI N N A K K O Ristiin rastiin Avun maailma 2/2022 ilmestyy 27. huhtikuuta. PUNAISEN RISTIN ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyvä Joulumieli -keräykselle asetettiin historian korkein keräystavoite 2,5 miljoonaa euroa, mutta siitä huolimatta tavoite saavutettiin jo jouluviikolla. Lahjoitusten avulla jaettiin joulun alla 70 euron ruokalahjakortti 36 000 vähävaraiselle lapsiperheelle eri puolilla Suomea. Koronakriisi on syventänyt ja laajentanut lapsiperheiden talousvaikeuksia. Perheiden määrä ruoka-avun asiakkaissa on kasvanut. Lapsiperheköyhyys ja sen vaikutukset herättivät loppusyksystä runsaasti keskustelua, joka sai yhä useamman suomalaisen kantamaan kortensa kekoon. – Halusimme tänä vuonna nostaa korttien määrää, jotta mahdollisimman moni pienituloinen perhe saisi toivomansa jouluruoat. Luotimme siihen, että vaikeina aikoina suomalaisten auttamishalu kasvaa, ja ennätystulos vahvisti asian. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille, Liisa Partio Mannerheimin Lastensuojeluliitosta sanoo. Hyvä Joulumieli -lahjakorttien jakelusta perheille vastaavat Punaisen Ristin osastot ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistykset. Tukea tarvitsevat perheet valitaan yhteistyössä mm. neuvoloiden, kuntien sosiaalitoimen sekä kirkon diakoniatZyön kanssa. Hyvä Joulumieli järjestettiin tänä vuonna jo 25. kerran. Laman keskellä alkunsa saaneelle keräykselle on ollut jatkuvasti tarvetta, sillä lapsiperheköyhyys ei ole vähentynyt. Noin joka kymmenes lapsi Suomessa asuu vähävaraisessa perheessä. – Keräys tuo iloa ja helpotusta perheiden jouluun, mutta itse ongelmaa sillä ei ratkaista. Siihen tarvitaan poliittisia päätöksiä. Jokaisen perheen pitäisi pystyä luottamaan siihen, että yhteiskunnan turvaverkko pitää vaikeissa tilanteissa, Liisa Partio sanoo. Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestävät Hyvä Joulumieli -keräyksen yhdessä Ylen aamun, Yle Radio Suomen ja Yle Radio Vegan kanssa. Keräyksen tuotoilla jaettavilla lahjakorteilla voi ostaa ruokatarvikkeita K-ruokakauppojen, Lidlin ja S-ryhmän liikkeistä. KIMMO HOLOPAINEN Hyvä Joulumieli ylitti ennätystavoitteensa Lapsiperheiden kasvanut avuntarve herätti suomalaiset lahjoittamaan. KIITOS KAIKILLE Hyvä Joulumieli -keräykseen osallistuneille kotimaan vähävaraisten perheiden puolesta! Kehitysjournalismin palkinto päästöjen valottajille Vuoden 2021 Kehitysjournalismin palkinto on myönnetty Karoliina Knuutille ja Mika Niskaselle artikkelista Hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa – ulkoistammeko päästömme?, joka ilmestyi Maailman Kuvalehdessä viime maaliskuussa. Palkintoraadin mukaan artikkeli avasi kulutuksesta aiheutuvia, todellisia päästöjä ammattitaitoisesti ja perusteellisesti. Monimutkaista kysymystä käytiin läpi ymmärrettävästi eikä silti liikaa yksinkertaistaen. Voittajat valinneeseen raatiin kuuluivat tänä vuonna toimittaja Pauliina Grym, taiteilija Maija Tammi, toimittaja Taina Tervonen, ilmastopolitiikan asiantuntija Oras Tynkkynen sekä elokuvatuottaja Iikka Vehkalahti. Raati jakoi myös kaksi kunniamainintaa, jotka menivät ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedille ja toimittaja Liselott Lindströmille. Kehitysjournalismin palkinnon myöntävät vuosittain Suomen Punainen Risti, Viestintä ja kehitys -säätiö, Helsingin Sanomain Säätiö ja Journalistiliitto. Veripalvelu ja FINBB yhteistyöhön Veripalvelu ja Biopankkien Osuuskunta Suomi FINBB solmivat vuoden 2021 lopulla yhteistyösopimuksen. Sopimuksen myötä Veripalvelun biopankin aineisto ja palvelut tulevat näkymään kansallisessa Fingenious-palvelussa tutkijoille ja biopankkiaineistoja hyödyntäville yrityksille. Fingenious on digitaalinen palveluportaali, jossa biopankkiaineistoja etsivä tutkija voi perehtyä Suomessa tarjolla olevaan näyteja tietoaineistoon. Veripalvelun biopankin erityispiirteenä on laaja kokoelma biopankkisuostumuksen antaneiden verenluovuttajien näytteitä ja tietoja. Veripalvelun biopankin tutkimusalueena on terveyden edistäminen sairauksia ennalta ehkäisevien ja tautimekanismeja tunnistavien tutkimusten kautta. – Yhteistyö FINBB:n kanssa parantaa Veripalvelun biopankin aineistojen käytettävyyttä tutkijoille, Veripalvelun tutkimusjohtaja Jukka Partanen kertoo. KAROLIINA KNUUTI ja Mika Niskanen tekivät selvää jälkeä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 4 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 4 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
5 E E V A A N U N D I M IR V A H E LE N IU S Tunnista, tiedosta ja toimi! RASISMINVASTAISTA VIIKKOA vietetään jälleen maaliskuussa. Koronatilanteen takia verkkoon ja sosiaaliseen mediaan painottuvan kampanjan teemana on tällä kertaa: Tunnista, tiedosta ja toimi! Tavoitteena on auttaa ihmisiä tunnistamaan ja tiedostamaan rasistisia rakenteita ja toimimaan niitä vastaan. Helpoin tapa osallistua kampanjaan on ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa. Suomen Punaisen Ristin viime vuonna julkaisemat rasisminvastaiset toimintaohjeet otettiin järjestöissä, yrityksissä ja yhdistyksissä hyvin vastaan ja niitä jaettiin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt päämääränä on siirtyä puheista tekoihin: Punainen Risti haastaa jokaisen tarkastelemaan kriittisesti sekä omaa toimintaansa että rakenteita rasismin näkökulmasta. Rekrytoidaanko ihmisiä esimerkiksi pelkän nimen perusteella? Vaikuttaako tausta asunnonsaantiin? Kun rasistisen rakenteen olemassaolo on tiedostettu, sitä vastaan voi pyrkiä vaikuttamaan. Helppo paikka aloittaa on perehtyä rasisminvastaisiin toimintaohjeisiin, jotka löytyvät Suomen Punaisen Ristin verkkosivuilta. Perinteiseen tapaan Punaisen Ristin piirit jakavat Rasisminvastaisella viikolla myös Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksia henkilöille, ryhmille tai yhteisöille, jotka ovat toiminnallaan edistäneet ihmisten yhdenvertaisuutta. Rasisminvastaisuus ei ole mielipidekysymys. YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella ihmisellä on samat oikeudet ja vapaudet riippumatta esimerkiksi ihonväristä, uskonnosta ja alkuperästä. Suomessa syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Rasismi on jyrkässä ristiriidassa myös Punaisen Ristin periaatteiden kanssa. AKU SUOMALAINEN Rasisminvastaisen viikon kampanja 21.–27. maaliskuuta keskittyy koronan takia verkkoon. VERENLUOVUTUKSEN SYYSKAMPANJA OLI MENESTYS Veripalvelun järjestämään VeriRyhmien syyskampanjaan osallistui 2 602 rekisteröitynyttä verenluovutusporukkaa. Veripalvelu haastoi kampanjassa suomalaisia työpaikkoja, yhdistyksiä, oppilaitoksia sekä opiskelijaja ystäväporukoita käärimään hihansa ja auttamaan potilaita yhteisvoimin. Kampanjan aikana VeriRyhmien jäsenet luovuttivat verta yhteensä upeat 8 526 kertaa. Vähintään viisi verenluovutuskäyntiä kampanja-aikana tehneiden ryhmien kesken arvottiin neljä 15 kappaleen lahjakorttipakettia. 100 000 euroa taifuuni Rain uhreille Suomen Punainen Risti on myöntänyt katastrofirahastosta 100 000 euroa taifuuni Rain tuhoista kärsivien auttamiseen Filippiineillä. Joulun alla Filippiinejä koetellut taifuuni vaikutti ainakin 2,3 miljoonan ihmisen elämään. Korkeimman eli viitoskategorian hirmumyrskyksi luokiteltu Rai oli voimakkain Filippiineille viime vuonna osunut trooppinen myrsky. Taifuuni Rai aiheutti jatkuvia rankkasateita, tulvia ja maanvyöryjä. Liikenneja viestintäyhteydet katkesivat monin paikoin ja vedenjakelu häiriintyi. Evakuoinneista ja ennakko-varoituksista huolimatta myrsky vaati yli 400 kuolonuhria. Noin 139 000 rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Suomen Punaisen Ristin myöntämät varat suunnattiin Filippiinien avustusoperaatioon kansainvälisen Punaisen Ristin kautta. Murto-osa suomalaisista luovuttaa verta Vain noin 3,5 prosenttia luovutusikäisistä eli 18–70-vuotiaista luovuttaa verta Suomessa. Uusia luovuttajia tarvitaan jatkuvasti korvaamaan vanhimmista ikäryhmistä poistuvaa luovuttajakuntaa. – Moni luovuttaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti jopa vuosikymmenten ajan, verenluovutuksen johtaja Satu Pastila Veripalvelusta kertoo. – Verta voi luovuttaa ensimmäistä kertaa vaikka viisikymppisenä. Silloinkin potilaita ehtii auttaa pitkään, koska yläikäraja tulee vastaan 71 vuotta täyttäessä. Ensiluovutuksen yläikäraja on 59 vuotta. Verta pääsee luovuttamaan ajanvarauksella vuoden jokaisena arkipäivänä. Varaa aika verenluovutukseen: veripalvelu.fi/ajanvaraus PUNAINEN RISTI haastaa kaikki vastustamaan rasismia, joka vahingoittaa sekä kohdettaan että yhteiskuntaa. RAIVAUSTÖITÄ TAIFUUNI Haiman jälkeen vuonna 2016. 71 398 HENKILÖÄ kuului vuodenvaiheessa Suomen Punaiseen Ristiin. Uusina jäseninä järjestöön liittyi vuoden mittaan 2 245 henkeä. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN JÄSENREKISTERI 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 5 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 5 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
6 Ystävänpäivä: Nähdään toisemme! Ystävyyttä Napapiirillä Kolarilaista Jenni Jutilaa ja kajaanilaista Ronja Klemettiä yhdistää muun muassa rakkaus kirpputoreihin. Ystäviä heistä tuli Rovaniemellä Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta. TEKSTI MARIA PALDANIUS KUVAT KAISA SIRÉN J os sattuu syntymään lappilaiseen pikkukylään, saa tottua siihen, että piirit – ja myös ystäväpiirit – ovat pienet. Tämän tietää Länsi-Lapissa, Kolarin kuntaan kuuluvassa kylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Jenni Jutila , 20. Ruotsin rajan tuntumassa sijaitsevassa Kolarissa on asukkaita alle 4 000. – Lapsuudessa vietin aikaa pääasiassa perheeni kanssa. Kavereita ei ollut montaa, koska paikkakunta oli pieni ja ihmisiä niin vähän. Ystävät ovat minulle kuitenkin tärkeitä, Jenni kertoo. Ystävien merkitys alkoi kirkastua viimeistään syksyllä 2021. Tuolloin Jenni oli asunut jo kaksi vuotta Rovaniemellä, jonne hän alun perin muutti ollakseen lähempänä opiskelukavereitaan ja opinahjoaan, jossa hän suorittaa kaksoistutkintoa. Jokunen kaveri oli löytynyt, mutta olo oli silti yksinäinen. Kuin tilauksesta silmiin osui sosiaalisesta mediasta ilmoitus Suomen Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminnasta. – Se tuli sopivaan saumaan. Päätin laittaa viestiä Punaisen Ristin Rovaniemen osastoon. Lähetin heille tietoja itsestäni ja pian sain viestin, että minulle oli löytynyt sopiva ystävä. – Olen iloinen, että näin ilmoituksen ja uskalsin ottaa yhteyttä. Rohkeuteni on viime vuosina kasvanut, Jenni tuumaa. Suoraan snäppiin Jos on asunut uudessa kaupungissa vasta kolme kuukautta, ei ole ihme, että piirit ovat vielä pienet. Tämä oli tilanne 19-vuotiaalla, kajaanilaisella Ronja Klemetillä , kun hän muutti Rovaniemelle syksyllä 2021. Vaikka odotettu opiskelupaikka ei vielä auennut, kaupungissa odotti mukava asunto ja työpaikka päiväkodissa. Rovaniemellä hän saattoi myös jatkaa Kajaanissa alkanutta toimintaansa vaRONJA KLEMETTI (vas.) ja Jenni Jutila lähtivät ensitapaamisella ajelemaan ympäri Rovaniemeä ja kiertämään kirpputoreja. – Meitä kiinnostavat samat asiat. Koskaan ei tarvitse väitellä mistään. Aina ystävyys ei välttämättä ole näin helppoa, Ronja ja Jenni nauravat. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 6 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 6 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
7 7 "Ystävät ovat rikkaus, jota täytyy vaalia." – USKOMME, ETTÄ tästä tulee elinikäinen ystävyys, Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta toisensa löytäneet Jenni ja Ronja sanovat. paaehtoisena Punaisessa Ristissä. – Rovaniemellä työnnyin mukaan vähän kaikenlaisiin juttuihin. Olen ihminen, joka tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, ja sillä ajatuksella ilmoittauduin myös vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan. Olin kokeillut sitä jo Kajaanissa, ja kokemus oli ollut hyvä. Ehdin toimia ystävänä puoli vuotta ennen muuttoa Rovaniemelle, Ronja kertoo. Jennille ehdotettu vapaaehtoinen ystävä oli Ronja. Yhteydenpito aloitettiin sähköpostilla, joka on sopivan neutraali ja anonyymi tapa päästä alkuun. Parikymppiset nuoret kokivat sen kuitenkin pian kömpelöksi ja liian viralliseksi viestintäkanavaksi. Ratkaisu tuli kuin yhdestä suusta: eiköhän siirrytä Snapchatiin? – Minulta kysyttiin aluksi, saako sähköpostini antaa Ronjalle, ja annoin luvan. Muiden some-tilien jakaminen jätettiin meidän omaksi asiaksemme. Montaakaan viestiä ei ehditty vaihtaa, kun päätimme siirtyä snäpin puolelle, ja viikkoa myöhemmin tapasimme kasvotusten, Jenni kertaa. Ronjalla on vapaaehtoisena kokemusta sekä verkkoystävätoiminnasta, jossa ystävä voi sijaita missä päin Suomea tahansa, että perinteisestä kasvokkain tapahtuvasta ystävätoiminnasta, jossa ystävä löytyy yleensä samalta paikkakunnalta. – Nuorten ystävätoiminnassa ollaan usein aluksi nettiystäviä, ja sen jälkeen voidaan ruveta näkemään kasvokkain. Meillä Jennin kanssa se tapahtui ihan luonnostaan. Yksissä tuumin Olikohan se kirppiskierros vai kylillä ajelua? Jennin ja Ronjan ensimmäinen tapaaminen alkutalvesta 2021 oli niin mukava, leppoisa ja luonteva, että yksityiskohdat ovat jo painuneet pimentoon. On paljon mahdollista, että molemmat vaihtoehdot toteutuivat – että tuoreet kaverukset tutustuivat Rovaniemen kirpputoritarjontaan ja ajelivat kylillä Jennin autolla. Ajatukset mukavasta tekemisestä menivät saumattomasti yhteen. – Meillä oli monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten kirpparit. Tykkäsimme myös ajella ympäriinsä. Juttu lähti luistamaan heti, pystyimme puhumaan kaikesta, ja ajatukset menivät yksiin. Meidän ei ole tarvinnut väitellä mistään: kun toinen ilmaisee jonkun asian, toinen on samaa mieltä, Ronja kuvaa. Autolla ajelun ja kirpparikierrosten lisäksi Jenni ja Ronja ovat käyneet kahvilla ja hakeneet take away -ruokaa nautittavaksi Ronjan kämpillä jutustelun lomassa. Nuoret ovat ideoineet myös yhteistä visiittiä verenluovutukseen, joka on molemmille tuttua jo entuudestaan. – Lähden mielelläni mukaan kaikkiin mahdollisiin juttuihin ja olen luonteeltani niin ulospäin suuntautunut, että voin jutella mistä tahansa kenen tahansa kanssa. Täällä Rovaniemellä kaikki on vielä niin uutta, että on kiva, kun kaupunkiin voi tutustua yhdessä kaverin kanssa, Ronja sanoo. Tapaamisia on osaltaan rajoittanut Jennin osa-aikatyö perheyrityksessä Kolarissa, mutta ystävyys ei katso aikaa ja etäisyyttä. Seuraava tapaaminen jatkuu luontevasti siitä, mihin edellinen jäi. – Vaikka olemme ehtineet nähdä harvakseltaan, sitäkin mukavampia ne tapaamiset ovat olleet. Ystävät ovat rikkaus, ja ystävyyttä täytyy vaalia, Jenni toteaa. Asenne ratkaisee Jennin ja Ronjan ystävyyssuhde tuntuu olevan kuin ruusuilla tanssia. Nuoret kuitenkin muistuttavat, että kaikilla ystävystyminen ei käy yhtä helposti. – Kaikki ystävyyssuhteet eivät välttämättä toimi. Meidän on toiminut, koska olemme niin samanlaisia. Toisaalta ystävyys voi toimia, vaikka ihmiset olisivat erilaisiakin, Jenni pohtii. Jos Ronjalta ja Jenniltä kysytään, yksi ystävystymisen salaisuuksista on kokeilunhalu. Kokeilunhalu lienee hyvinkin läheistä sukua uteliaisuudelle, avoimuudelle ja heittäytymiskyvylle. Kun asenne on kohdillaan, ei haittaa, vaikka mielenkiinnonkohteet tai mielipiteet poikkeaisivat toisistaan. – Jos toinen tykkää vaikka ratsastaa ja toinen on hevosten suhteen varovaisempi, lajia voi mennä yhdessä kokeilemaan. Molemmat voivat oppia uutta sekä itsestään että toisistaan, Ronja vinkkaa. Ronjan ja Jennin ystävyys on hyvä esimerkki siitä, mitä Punaisen Ristin ystävätoiminta voi parhaimmillaan poikia: aidon ystävyyssuhteen, jossa ilot ja surut jaetaan tasavertaisesti ilman roolijakoa. Ronja ja Jenni vierastavat ajatusta, että toinen olisi ikään kuin aktiivinen vapaaehtoinen ja toinen passiivinen ystävän tarvitsija. – Sehän tarkoittaisi sitä, että minä olen tässä vain toista ihmistä varten, eikä yhtään toisinpäin. Se olisi molemmille epämiellyttävää ja jäisimme helposti etäisiksi, Ronja pohtii. Samaan hengenvetoon hän mainitsee kuitenkin vapaaehtoisen ohjeet, joiden mukaan vapaaehtoisen ei pitäisi kuormittaa ystäväänsä omilla huolillaan. Ohje on täysin perusteltu – mutta Jennin ja Ronjan kohdalla sille ei ole ollut tarvetta. Ystävyys on muodostunut sellaiseksi, että molemmat voivat avata sydäntään. – Kun kerroin tästä ohjaajalle Kajaanissa, hän totesi, että tällaisia me nykynuoret olemme, Ronja naurahtaa. Molempien mielestä ystävätoimintaa tarvitaan lisää – kaikkialla Suomessa ja kaikissa ikäryhmissä. – Yksinäisiä on paljon, ja ystävätoiminnan kautta moni voi löytää kaverin itselleen. Elämä ilman ystäviä on aika yksinäistä, Jenni kiteyttää. ? RONJA JA JENNI löysivät yhteisen sävelen jo ensitapaamisella. He käyvät mielellään muun muassa ajelemassa, kahvilla ja kirppareilla. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 7 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 7 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
8 K erttu Alatorvinen työntää levyn valkoiseen CD-soittimeen ja painaa nappia. Pian soittimesta pärähtää ilmoille iskelmälaulaja Juhamatin kappale. Alatorvinen nostaa kädet ilmaan ja alkaa laulaa. – Tätä levyä minä soittelen aina, hän kertoo laulun lomassa. Kappale on tuttu myös Punaisen Ristin vapaaehtoiselle Anneli Anttilalle . Sitä on kuunneltu Alatorvisen luona paljon. – Me laulamme usein Kertun kanssa, Anttila sanoo ja yhtyy lauluun. 87-vuotias Alatorvinen ja häntä 11 vuotta nuorempi Anttila ovat ystävyksiä, jotka Punaisen Ristin ystävätoiminta on saattanut yhteen. Yleensä he tapaavat Alatorvisen luona. Hän asuu kunnan palvelutalossa Sodankylän keskustan tuntumassa. Tapaamisissa ystävykset vaihtavat kuulumisia ja ”höpöttelevät” niitä näitä. Toisinaan Anttila lukee Alatorviselle lehtiä. Tai sitten he laulavat. Silloin kun Anttila ja Alatorvinen eivät pääse tapaamaan toisiaan, he ovat yhteydessä puhelimitse. Ystävykset soittelevat toisilleen päivittäin. – Siitä tuli tapa koronan myötä. Koronan takia en välillä uskaltanut vierailla Kertun luona. Meni varmaan vuosi, ettemme tavanneet, Anttila kertoo. Nauravainen ja nätti tyyppi Alun alkaen Anneli Anttila ja Kerttu Alatorvinen tutustuivat toisiinsa jo vuosikymmeniä sitten. Oli vuosi 1964, ja Alatorvinen tuli kesälomatuuraajaksi Valion Sodankylän meijeriin, jossa Anttila työskenteli apulaisena. Meijerissä otettiin vastaan maitoa alueen tilallisilta ja pakattiin maitoa, piimää ja kermaa. – Minä olin silloin 19-vuotias. Kerttu oli jonkin verran vanhempi, mutta ei se haitannut. Meistä tuli ystävykset, Anttila kertoo. Hän sanoo muistavansa Alatorvisen noilta ajoilta hyvin. Alatorvinen oli Anttilan mukaan ”nauravainen ja nätti tyyppi”. – Semmoinen oikein hauska, hän lisää. Alatorvisen mukaan Anttila oli samanlainen itsekin. – Ja Annelilla oli voimaa. Hän jaksoi nostella tonkkia, Alatorvinen muistelee. Meijerityö oli raskasta. Anttilalle ja Alatorviselle on jäänyt työstä mieleen jäiset maitoautojen vastaanottolaiturit, joilla he liukastelivat kumisaappaissaan. Kerran Alatorvinen tipahti laiturilta alas ja joutui lääkäriin. – Minua oksetti kauheasti. Lääkäri sanoi minulle, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Sen sijaan hänellä oli iloisia perheuutisia: olin Ystävänpäivä: Nähdään toisemme! Tärkeät toisilleen Sodankyläläiset Kerttu Alatorvinen ja Anneli Anttila ystävystyivät jo 1960-luvulla työpaikalla. Elämä vei heidät erilleen, mutta Punaisen Ristin ystävätoiminta yhdisti heidät jälleen vuosikymmeniä myöhemmin. TEKSTI JA KUVAT LIISA KUITTINEN ANNELI ANTTILA (vas.) ja Kerttu Alatorvinen kuvattiin vielä joulutunnelmissa. Anttila lukee usein Alatorviselle, joka näkee enää heikosti. neljännellä kuulla raskaana. En edes tiennyt, että odotin! Alatorvinen kertoo. Erossa yli 20 vuotta 1980-luvulla Kerttu Alatorvinen muutti uuden miehen perässä Sodankylästä Ranualle. Yhteys ystävään katkesi. Alatorvinen ja Anttila eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa ainakaan pariin kymmeneen vuoteen. – Aina välillä mietin, mitä Kertulle mahtaa kuulua, mutta silloin ei ollut somea eikä kännyköitä. Yhteydenotto jäi, Anttila kertoo. 2000-luvulla Alatorvinen muutti takaisin Sodankylään ja meni uudestaan naimisiin. Jossain vaiheessa hän muisti vanhan ystävänsä ja päätti etsiä tämän käsiinsä. – Aloin hakea Annelin puhelinnumeroa ja löysin sen. Soitin Annelille ja sanoin, että olen tullut takaisin Sodankylään ja minulla on sinua ikävä, Alatorvinen kertoo. Anttila muistaa Alatorvisen puhelun hyvin. Se oli jo kännykkäaikaa. Anttila oli ollut Punaisen Ristin väen kanssa Levillä ja oli juuri palaamassa kotiin. Hän oli otettu siitä, että Alatorvinen muisti hänet ja otti yhteyttä. Kerttu Alatorvisella on näkövamma, jonka vuoksi hän näkee huonosti. Hän pyysi Anttilaa ensin avustajakseen muutamaksi tunniksi viikossa. Se sopi Anttilalle, ja vähän myöhemmin vanhat ystävykset alkoivat tapailla toisiaan Punaisen Ristin ystävätoiminnan puitteissa. Työuralta vapaaehtoiseksi Anneli Anttila oli 24 vuotta töissä Kehitysvammaisten Tukiliitossa. Työura päättyi tapaturmaan vuonna 2007. – Olin liiton leirikeskuksessa ottamassa pyykkiä pois narulta, kun astuin tyhjään. Minulta meni käsi, ja lonkat jouduttiin leikkaamaan. Vasen käteni on yhä väärä, ja peukalo roikkuu, Anttila kertoo ja näyttää kättään. Tapaturman seurauksena Anttila joutui vuodeksi kuntoutukseen. Koska käsi ei koskaan parantunut, hän jäi lopulta kokonaan pois työelämästä. Työelämän jätettyään Anttila aloitti vapaaehtoistyöt. Vuonna 2008 hän päätyi mukaan Punaisen Ristin hommiin, ja pian hänet jo houkuteltiin Punaisen Ristin Sodankylän osaston puheenjohtajaksi. Hän toimi osaston puheenjohtajana 11 vuotta. Anttila kokee, että vapaaehtoistyö on ollut hänen – aktiivisen naisen – pelastus. – Minulle aukesi sitä kautta uusi elämä. Jos olisin vain istunut kotona, olisin varmaan nyt jo jossain hoitolaitoksessa. Vapaaehtoistöiden kautta olen saanut toteuttaa itseäni ja saanut haasteita. Se on avartanut maailmaani, hän sanoo. Nyt hän pyrkii kuitenkin vähentämään "Anneli jaksoi nostella maitotonkkia." 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 8 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 8 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
9 9 vapaaehtoistöiden määrää, sillä vastuita on kertynyt liikaakin. – Mutta Punaisen Ristin ystävätoimintaa en jätä! Aratkin asiat puhutaan Anneli Anttilasta on tullut Kerttu Alatorviselle tärkeä ihminen. Niin tärkeä, että Alatorvinen soittaa Anttilalle aina, kun hänen pitää päättää jotakin. – Kysyn Annelilta, mitä mieltä hän on. En osaa päättää itse, Alatorvinen sanoo ja nauraa. Alatorvinen on esimerkiksi tiedustellut Anttilalta, kannattaako hänen käydä Taukopirtissä. Taukopirtti on omaishoidettaville ja ikäihmisille suunnattua kerhotoimintaa. Anttila on kannustanut Alatorvista menemään. – Olen päättänyt, että käyn ainakin tämän talven, Alatorvinen sanoo päättäväisesti. Anttilan mukaan Alatorvinen luottaa häneen ja hän Alatorviseen. Anttilalle saa soittaa vaikka keskellä yötä, ja hän vastaa puheluihin lähes aina. – Puhumme aratkin asiat, ja ne jäävät meidän välisiksi, Anttila kertoo. Ystävä saa olla eri mieltä Kerttu Alatorvinen on ollut naimisissa kolmesti, ja hänellä on kolme lasta. Kaikki aviomiehet ovat kuolleet, ja lapset asuvat kaukana – yksi Norjassa, toinen Ruotsissa ja kolmas eteläisessä Suomessa Salossa. He ovat yhä työelämässä eivätkä siksi pääse auttamaan äitiään arjen askareissa. – Siksikin on hyvä, että olen tässä, Anttila pohtii. Hänen mukaansa välit Kertun kanssa ovat niin läheiset, että he uskaltavat olla asioista myös eri mieltä. – Olemme me ottaneet yhteenkin, hän sanoo. – Missäköhän asiassa me olemme? Ei ole jäänyt minulle mieleen, Alatorvinen arvelee. Aiemmin kun Alatorvisen liikuntakyky oli parempi, ystävykset kävivät yhdessä myös shoppailemassa. Viime vuosina shoppailureissut ovat jääneet, ja ystävykset ovat tavanneet lähinnä kotioloissa. Anneli Anttila on kuitenkin päättänyt, että kun kesä tulee ja koronapandemiasta päästään eroon, hän vie Alatorvisen jonnekin. Sitä odotellessa juttu jatkuu entiseen tapaan. – Höpötämme aivan kuin ennenkin, Anttila kuvailee. Ystävysten mielestä heillä on ollut mahtava elämäntaival, ja se on ollut ilo jakaa toisen kanssa. – Kun olemme yhdessä, meillä on aina niin mukavaa. Kerttu on minulle ihan kuin sisko, Anttila sanoo. ? Ilahduta yksinäistä! Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa, mutta kuka tahansa voi myös auttaa. Y stävänpäivä 14. helmikuuta on yksi Suomen Punaisen Ristin vuoden pääkampanjoista. Ystävätoiminnan juhlaa vietetään toista kertaa peräkkäin koronaepidemian varjossa, joten perinteisiä ystävätapahtumia ei tälläkään kertaa järjestetä. Kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten sijaan yksinäisyyttä lievitetään etänä. Vaikka epidemia on välillä pakottanut tapaamiset tauolle, Punaisen Ristin ystävätoiminta on jatkunut läpi koronan aaltojen, jopa tärkeämpänä kuin koskaan. Tutkimusten mukaan yksinäisyys on lisääntynyt poikkeusaikana räjähdysmäisesti. Kyselyiden mukaan jopa joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä, eikä yksinäisyys katso ikää, elämäntilannetta tai yhteiskunnallista asemaa. Sen vaikutukset ovat kuitenkin vakavat niin yksilön kuin koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Yksinäisyydestä kärsivä alkaa helposti kokea itsensä arvottomaksi ja näkymättömäksi. Tutkimusten mukaan vasten tahtoaan yksin jääminen altistaa masennukselle ja aiheuttaa jopa fyysisiä oireita: se nostaa stressitasoa, voimistaa kokemusta kivusta ja lisää sydänja verisuonitauteja. Punaisen Ristin ystävänpäivän iskulause on tuttu: Nähdään – toisemme! Kampanjan tavoitteena on herättää keskustelua yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista ja haastaa suomalaiset lievittämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Helppo tapa osallistua kampanjaan on ottaa vastaan Punaisen Ristin Mitä kuuluu? -haaste. Ajatus on yksinkertainen: otetaan ystävänpäiväviikolla yhteyttä sellaisiin tuttuihin tai sukulaisiin, joihin ei niin usein tule pidettyä yhteyttä. Tuleeko sinulle mieleen joku, jolla todennäköisesti ei ole paljon sosiaalisia kontakteja tai joka erityisesti ilahtuisi yhteydenotostasi? Siispä soita tai lähetä hänelle viesti ja kysy, mitä kuuluu! Haasta myös tuttusi mukaan ilahduttamaan yksinäistä ja jaa haastetta eteenpäin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #MitäKuuluu tai #NähdäänToisemme! Ystävänpäivä on myös erinomainen hetki tutustua Punaisen Ristin monipuoliseen ystävätoimintaan. Vapaaehtoiseksi ystäväksi pääsee ottamalla yhteyttä oman paikkakunnan Punaisen Ristin osastoon tai piiritoimistoon. Parhaat valmiudet toimintaan antaa ystäväkurssi, jonka voi suorittaa verkkokurssina. Myös itse ystävänä toimiminen onnistuu verkon tai puhelimen välityksellä. Lue lisää: punainenristi.fi "Kerttu on minulle ihan kuin sisko." Ystävä kiittää avustasi! P unaisen Ristin ystävät ovat palkattomia vapaaehtoisia, mutta täysin ilman kuluja toiminta ei pyöri. Varoja tarvitaan esimerkiksi vapaaehtoisten koulutuksen ja ohjaamisen järjestämiseen sekä vapaaehtoisten matkakulujen korvaamiseen. Voit tukea toimintaa lahjoittamalla Punaisen Ristin kotimaan toimintaan: Tekstiviestillä: SPRLAHJA numeroon 16499 (15 €) MobilePaylla: kotimaan lahjoitusnumeroon 32232 Puhelinsoitolla: 0600 15590 (10,01 € + pvm) Tilisiirrolla: OP FI29 5000 0120 4156 99 (viite 5335) Lisää vaihtoehtoja: www.punainenristi.fi/lahjoita Keräyslupa: Poliisihallitus RA/2020/1407/9.11.2020. Ålands landskapsregering ÅLR 2021/8473/12.10.2021. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 9 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 9 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
10 P unaisen Ristin monikielisen koronaviestintähankkeen avainhenkilöt aloittivat työnsä Varsinais-Suomen piirissä joulun alla. Avainhenkilöt ovat piirien ja hankkeen tuntipalkkaisia, kielitaitoisia henkilöitä, jotka vievät viranomaisten, sairaanhoitopiirien ja Punaisen Ristin hankkeen viestejä eteenpäin sekä auttavat pitämään yllä kiinnostusta ja keskustelua koronasta ja rokotteista. Avainhenkilöt jalkautuvat omakielisiin yhteisöihin, tapahtumiin, ryhmiin ja oppilaitosvierailuille. Tehtävään valitut henkilöt ovat valmiiksi aktiivisia omassa yhteisössään mutta toimivat mielellään myös sen ulkopuolella. Yksi Turussa toimiva avainhenkilö on Varsinais-Suomen Viro-keskuksen vapaaehtoinen ja neuvoja Ülle Priks . Priks on käynyt Koronatietoa omalla kielellä Punaisen Ristin monikielisessä koronaviestintähankkeessa on havaittu, että tiedon täytyy olla saatavilla niissä kanavissa, joita ihmiset muutenkin käyttävät. Eri kieliryhmien tavoittaminen vaatii myös erilaisia viestejä ja kulttuuristen käsitysten huomioimista. TEKSTI ERIKA-EVELY EE EISEN avainhenkilöille suunnatun perehdytyksen ja osallistunut ensimmäisiin vierailuihin. – Oppilaitosvierailu jännitti aluksi, mutta hankkeen koordinaattori Marian Ismail oli onneksi mukana. Hänen kanssaan oli helppo olla. Ryhmä oli mukava ja oppilaitosvierailu kiinnostava, Priks kertoo. Hänen mukaansa oppilaitoksissa tavoittaa monia kieliryhmiä, mutta vironkielisten laajempi tavoittaminen ei onnistu vain oppilaitosvierailuiden ja maahanmuuttajapalveluiden kautta. Virolaiset eivät muodosta Suomessa tiiviitä yhteisöjä. – Se johtuu meidän historiastamme, olemme hyvin individualistisia. Ärsytyskynnys tulee nopeasti vastaan, kun arkielämää häiritään. Teemme usein kaiken päinvastoin kuin meille sanotaan. Monet eivät pohdi sen pidemmälle, millaisesta historiasta nämä asenteet ja arvot kumpuavat, vaan korostavat ainoastaan vapautta päättää ja vastustaa, Priks sanoo. Viro-keskuksessa Priks neuvoo asiakkaita kaikissa kysymyksissä ”syntymästä kuolemaan” ja ohjaa eteenpäin, jos ei osaa itse vastata. Keskuksessa hän työskentelee myös korona-aiheiden parissa. Asiakkaat kyselevät esimerkiksi matkustamisesta ja työskentelystä rajoitusten aikana. Vapaaehtoisena Priks järjestää koronan salliessa tapahtumia ja retkiä. Viro-keskus on jakanut koronatietoa myös laivoilla ja somessa. Koronaviestintähankkeen tuella keskus on tuottanut muun muassa esitteitä ja lyhyitä tietoiskuvideoita. "Ärsytyskynnys tulee nopeasti vastaan." VIESTINTÄHANKKEEN hitiksi on noussut yli 250 000 katsojaa kerännyt somalinkielinen keskustelu koronasta. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 10 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 10 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
11 Kymmeniä kieliä ja kumppaneita S uomen Punaisen Ristin Järjestöjen monikielisen ja monikanavaisen koronaviestinnän koordinaatiohanke auttaa muita järjestöjä, Punaisen Ristin piirejä sekä yhteistyökumppaneita tuottamaan koronatietoa ja jakamaan sitä erikielisiin yhteisöihin. Hankkeen tavoite on yhteistyössä järjestökumppanien kanssa kehittää ja tukea järjestöjen koronaviestintää, saavuttaa heidän kauttaan mahdollisimman paljon erikielisiä kohderyhmiä ja vaikuttaa viestinnällä heidän terveyskäyttäytymiseensä. Hanke järjesti vuonna 2021 yhteistyökumppaneiden kanssa rokoteinfoja lukuisilla eri kielillä, kannusti rokotteen ottamiseen 23 eri kielellä, tuotti järjestökumppaneiden kanssa esitteitä ja kymmeniä videoita. Videoista eniten on katsottu somalinkielistä keskusteluohjelmaa, jolla oli vuoden loppuun mennessä yli 250 000 katsojaa sosiaalisessa mediassa ja satelliittitelevision kanavilla. Hanke tekee tiivistä yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Vuonna 2021 yhteistyötä tehtiin myös parinkymmenen järjestön, usean kaupungin, Helsingin epidemiologisen yksikön, ELY-keskusten ja sairaanhoitopiirien kanssa. Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun. – Netissä korona-aiheiset julkaisut saavat usein negatiivisia ja epäasiallisia kommentteja. Videoihin ei kuitenkaan ole tullut asiattomuuksia. Siitä olen hyvin iloinen, Priks sanoo. Videoissa käytetään erilaisia lähestymistapoja. Osa on pelkkää tiukkaa asiaa, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi virolaiseen sananlaskuun perustuva muistutus: Tauti ei liiku puita pitkin, tauti liikkuu ihmisten mukana. Video on ollut suosittu väline myös muissa hankkeessa mukana olevissa järjestöissä. Vuoden 2021 aikana hanke tuki videoiden tuottamista englanniksi, arabiaksi, venäjäksi ja somaliksi. Videoita on työstetty järjestöjen yhteisissä tapaamisissa, joissa on pohdittu luovia näkökulmia ja tapoja välittää terveystietoa. Kohderyhmän tuntemus tärkeää Monikielisen koronaviestintähankkeen ensimmäiset 10 kuukautta ovat varmistaneet käsitystä siitä, että pelkkä viranomaisten tuottaman tiedon kääntäminen ei riitä. Kaikkia kieliryhmiä ei tavoita samanlaisilla viesteillä ja samoilla kanavilla. Kielen lisäksi on huomioitava kulttuuri ja siihen liittyvät käsitykset kuten luottamus viranomaisiin, suhtautuminen rokotuksiin ja uskonto. Myös levityskanava vaikuttaa lopputulokseen – käytetäänkö kuvia, videoita vai painettua esitettä? Entä saavutettavuus? Millä laitteilla viesti on luettavissa, mitä tekstityksiä vaaditaan? Tiedon jakamiseen vaikuttaa kulttuurin yhteisöllisyys tai individualistisuus. Yhteisöllisissä kulttuureissa tietoa jaetaan helpommin, joten isoja ryhmiä on mahdollista tavoittaa kerralla. Individualistisemmissa kulttuureissa ihmiset tavoitetaan usein yksi kerrallaan. Viro-keskuksessa on huomattu, että monet virolaiset eivät mielellään jaa koronatietoa sosiaalisessa mediassa, koska he pelkäävät leimaantumista. Videoita kuitenkin katsotaan mielellään. Monesti kovaääninen vähemmistö pitää somessa paljon ääntä, joten moni ei uskalla edes osallistua keskusteluun. Tapahtumissa asiakkaat sujauttavat koronaesitteen nopeasti laukkuun, eivätkä uskalla jäädä keskustelemaan. Kun yhteisöllisemmissä kulttuureissa koronasta järjestetään keskustelutilaisuuksia, kysymyksiä tulvii jonoksi asti. Ihmiset myös haluavat jakaa kokemuksiaan. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että niin sanottua ylhäältä alaspäin tulevaa viestintää vieroksutaan. Parhaiten tietoa pystytään jakamaan ihmisille tuttujen järjestöjen, luotetuiksi koettujen kanavien ja henkilöiden kautta. Koronatiedon täytyy olla saatavilla ymmärrettävässä muodossa niissä kanavissa, joita ihmiset jo valmiiksi käyttävät. Sosiaalisessa mediassa toimivat usein parhaiten lyhyet ja ytimekkäät viestit. Jokaisesta kulttuurista löytyy monenlaista suhtautumisia koronaan. Joitakin kulttuureja ohjaavat lähihistorian muistot ja tapahtumat, toisia tiukemmin uskontoon perustuvat säännöt. Yhteisöissä leviävät sekä yleiset että yhteisökohtaiset valeuutiset ja medialukutaito voi vaihdella todella paljon. Viro-keskuksen johtajan Kirsi Äyrään mukaan esimerkiksi virolaiset ovat hyvin informoitua joukkoa, ja oikeaa tietoa on helposti saatavilla. – Myös valeinfoa toki löytyy, ja hyvä medialukutaito on sen takia tärkeää. Lisäksi Viron koronarajoitukset ja koronapolitiikka eroavat monessa asiassa Suomesta, Äyräs kertoo. Virossa koronapolitiikka on ollut osin tiukempaa kuin Suomessa. Terveydenhuollon ja pelastustoimen rokottamattomat työntekijät ovat Virossa joutuneet lähtemään työpaikoiltaan. Suomen koronapassin kapeampaa käyttöä ei myöskään välttämättä ymmärretä. Maiden erilainen suhtautuminen hämmentää, ja koska omankielisen median seuraaminen on helppoa, virhetulkintoja syntyy helposti. – Meidän koronaviestintämme kohderyhmä on selkeästi Suomessa asuvat tai työskentelevät virolaiset, Äyräs sanoo. Medialukutaitokortit jakoon Somalinkielisten keskuudessa jaetaan koronahankkeen avulla tuotettuja materiaaleja myös ympäri maailmaa. Tarkistettu ja luotettava tieto omalla äidinkielellä on tärkeää myös muualla kuin Suomessa asuville. Suomi-Somalia Seura on Mediakasvatusseuran kanssa tuottanut digitaaliset disinformaatioja medialukutaitokortit median ymmärtämiseen. Monikielinen koronaviestintähanke on kääntänyt ne soraniksi, arabiaksi, viroksi, venäjäksi ja englanniksi. Harvoin materiaaleja pystytään kuitenkaan kääntämään suoraan mitään muokkaamatta. Hanke järjestää tarvittaessa myös videoiden ja muiden materiaalien tulkkausta ja kääntämistä. Osaavien kääntäjien ja luotettavien tulkkien löytäminen vie aikaa, minkä lisäksi kaikki käännökset tarkistetaan vielä kohdekieltä äidinkielenään puhuvilla. Hankkeessa vuonna 2021 mukana olleille järjestökumppaneille suunnatun kyselyn perusteella hankkeen taloudellinen ja viestinnällinen tuki on koettu hyödylliseksi, luotettavaksi ja monipuoliseksi. Vuonna 2022 hanke jatkaa koronatiedon levittämistä, uusien materiaalien tuottamisen tukemista ja kuukausittaisen uutiskirjeen julkaisemista. ? VIRO-KESKUKSEN Ülle Priks (oik.) haastattelee virolaista lääkäriä Tarmo Aredaa. "Valeinfon takia medialukutaito on tärkeää." 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 11 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 11 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
K enian ruohoaavikolla ilmastonmuutos on läsnä joka kilometrillä. Maantiellä vehreältä rannikolta kohti pohjoista maisema käy yhä niukemmaksi. Paimentolaisten lampaat ja vuohet laiduntavat piikkipensaiden seassa. Siellä täällä näkyy kuivettuneita lehmän ruhoja. Osa kuperakattoisista asumuksista on vielä käytössä, osasta väki on lähtenyt etsimään elantoa muualta. Tanajoen maakunta, Tana River County, alkaa kapeana kaistaleena Intian valtameren rannikolta ja ulottuu linnuntietä noin 300 kilometriä mutkittelevan Tanajoen yläjuoksulle. Kenian pisin joki virtaa Mount Kenyalta yli tuhannen kilometrin matkan mereen. Tanajoen vesi on tiilenpunaista ja sakeaa. Penkereillä ja reunamailla kasvaa muun muassa hedelmäpuita. Hiukan kauempana on maissipeltoja. Erilaisia vihanneksia ja papujakin kasvatetaan. Keinokastelulla joen viljavaa reunusta on voitu vähän kasvattaa, mutta sitten iskee vastaan kuiva ja kova maa. Tanajoen maakunnassa ihmiset ovat aina olleet riippuvaisia joesta. Sateiden ja tulvien kanssa on pystytty elämään, koska niiden saapuminen on osattu ennustaa. Enää se ei onnistu. Ilmastonmuutos on tehnyt joenpinnan korkeudesta ennustamattoman. Kuivuudet ovat äärimmäisiä. Sateita ei tule pitkiin aikoihin, ja sitten kun tulee, rankkasateet saattavat tulla kesken sadonkorjuun. Tätä ongelmaa on ratkottu vuodesta 2020 alkaen Suomen ja Kenian Punaisten Ristien yhteishankkeessa, joka tähtää niin kutsuttuun ilmastoviisaaseen viljelyyn. Vaihtoehtoja maissille Zakayo Deye Wayu , 62, on ollut maanviljelijä koko ikänsä. Hän on huomannut satojen pienentyneen. – Aiemmin ei ollut mitään kasvisairauksia. Maa oli hedelmällistä, ja sateet tulivat ajallaan. Nyt on toisenlaista. Puita on kaadettu, ja niistä on poltettu puuhiiltä. Ilmasto on muuttunut, hän pohtii. Zakayo Deye Wayu on Wachakonen kylän viljelijöiden 12 Aina veden armoilla yhteisen ryhmän puheenjohtaja. Ryhmään kuuluu kaikkiaan 25 perhekuntaa. Mukana on myös nuoria ja kylän vanhimpia. – Nyt viljelemme pumpatun veden avulla. Kasvisairauksia on paljon. Peltoja pitää ruiskuttaa, ja silti sadot jäävät pieniksi, hän kertoo. Punaisen Ristin ilmastoviisaan viljelyn hanke on tarjonnut kyläläisille mahdollisuuksia kokeilla vaihtoehtoisia viljelykasveja, istuttaa puita, viljellä taimia ja kasvattaa mehiläisiä. – Opettelemme viljelemään uusia kasveja. Myös puiden taimet ja niiden hoito ovat uutta. Mangosta on saatu uusia lajikkeita, sellaisia, joita on helpompi jalostaa, Zakayo Deye Wayu kertoo. Kenian Tanajoella taistellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan istuttamalla puita ja viljelemällä uusia kasvilajeja. Suomen ja Kenian Punaisten Ristien yhteishankkeessa tavoitellaan ilmastoviisaita elämäntapoja. TEKSTI HILKKA HYRKKÖ KUVAT AAPO HUHTA 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 12 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 12 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
13 KÄÄNNÄ ? "Viljelemme pumpatun veden avulla, mutta sadot jäävät pieniksi." Maanviljelijät ovat saaneet Punaisen Ristin tuella lehtikaalin, vesimelonin ja papujen siemeniä. Niitä voi kasvattaa puuntaimien lomassa, ja niitä kastellaan samalla kuin taimiakin. Tavoitteena on, että kaikki sato ei kypsyisi samaan aikaan, jolloin syötävää olisi tasaisemmin pitkin vuotta. Maissinviljelyn hallitsevuudesta alueella pyritään eroon. Maissi vaatii paljon vettä, ja sen pinnalliset juuret pidättävät huonosti kosteutta ja eroosiota. Osana ilmastoviisasta viljelyä viljelijöitä ja hedelmien jalostajia kannustetaan yhteistyöhön. Tavoitteena on, että viljelijät saisivat hedelmistään paremman hinnan. – Työmme yksi tehtävä on yhdistää viljelijät, ostajat ja jatkojalostajat toisiinsa. Esimerkiksi Tanajoen maakunnassa on kaksi yhtiötä, jotka valmistavat mangoista mehua ja hilloa, Kenian Punaisen Ristin hankepäällikkö Benedict Musembi kertoo. Tavallisesti mangot myydään eteenpäin vaatimattomalla noin kahden sentin kappalehinnalla tai kymmenen sentin kilohinnalla. Täysikasvuinen mangopuu tuottaa vuodessa noin tuhat kiloa mangoja, joten yksi puu tuottaa omistajalle vain noin sata euroa vuodessa. – Kun jalostajat on saatu mukaan ja alettu kasvattaa paTANAJOKI VIRTAA kiven heiton päässä Said Komora Malimin kastelukannusta. Maghaghisan viljelijäryhmä Wachakonen kylässä kastelee taimia kaksi kertaa päivässä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 13 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 13 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
14 remmin ilmastoon sopivia mangolajikkeita, vuosituotto yhdestä mangopuusta on voinut nousta jopa kymmenkertaiseksi, Benedict Musembi kuvaa. Maissipellon laidassa ryhmä viljelijöitä alkaa perata rikkaruohoja ja karsia maissista ylimääräisiä lehtiä. Viime päivien sateet ovat nostaneet Tanajoen pintaa, ja jokivettä on noussut lammikoihin maissiviljelmän tuntumaan. Wachakonen kylässä asukkailla on yhteisten viljelyhankkeiden lisäksi oikeus noin puolen hehtaarin omaan peltoon. Useimmat käyttävät peltotilkkuaan edelleen maissin kasvatukseen, koska se tuottaa vuodessa kolme satoa. Yksi niistä on juuri kypsynyt, ja kylän nuoret miehet kuormaavat maissintähkiä moottoripyörän tarakalle. Muu osa kasvista menee rehuksi paimentolaisten karjalle. Puut auttavat ihmisiä Puusta on Keniassa jatkuva pula. Esimerkiksi kaikki rakentamiseen ja puusepän työhön tarvittava raaka-aine tuodaan Tansaniasta. Puiden ja metsien väheneminen on vuosikymmenten ajan lisännyt eroosiota ja aavikoitumista. Puita tarvitaan myös siihen, mihin kaikkialla maailmassa: hiilinieluiksi ja tuottamaan ilmakehään happea. Pitkällä tähtäimellä uudet metsät Kenian ruohoaavikoilla voisivat hidastaa ilmastonmuutosta. Osana Punaisen Ristin hanketta Wachakonen viljelijät ja koululaiset kasvattavat puuntaimia ja istuttavat niitä joka puolelle. Tärkeää on myös ihmisten asenteiden muokkaus. Siinä on Benedict Musembin mielestä menty jo paljon eteenpäin, kun ihmiset tunnustavat, että ilmaston muuttuminen on tosiasia. – Me rohkaisemme ihmisiä ajattelemaan, että puut auttavat meitä. Siinä on tapahduttava asenteiden muutos. On ymmärrettävä, että jos me käytämme puuta joka päivä, meidän täytyy joka päivä myös kasvattaa ja istuttaa, hän sanoo. Ruohoaavikolla kasvu on onneksi nopeaa. Puun siemenet istutetaan kuitukankaalla suojattuun multapaakkuun, jota kastellaan sen verran, että paakku pysyy pehmeänä. Noin viikossa siemen itää ja alkaa työntää vihreää versoa. Vaikka puun kasvamiseen menee vuosia, työ palkitsee vuosikymmenten, jopa vuosisatojen ajan. Punaisen Ristin hankkeessa ihmisiä kannustetaan kestämään odotusta jakamalla heille puutarhavihannesten siemeniä ja työkaluja. Istuttamalla puuntaimien väleihin kotitarveviljelmiä saadaan nopeasti lisäsatoa. Wachakonen viljelijöitä suurempi haaste ilmastotoimille ovat perinteistä paimentolaiselämää elävät ihmiset. Heidän elämäntapansa on pystyttää tilapäiset asumukset sinne, missä on eläimille vettä ja ruokaa, ja lähteä taas liikkeelle, kun seutu on kaluttu ja juotu tyhjäksi. – Paimentolaisia on hyvin vaikea motivoida istuttamaan puita tai viljelemään ilmastoystävällisiä kasveja. Viljely vaatii aina paikallaan pysymistä, mutta heidän kulttuurinsa on olla liikkeellä, Benedict Musembi pohtii. Toisaalta koulut ja terveyspalvelut sitovat paimentolaisia tietyille alueille. Puuntaimet pitäisi saada istutettua osaksi tätä ajattelua. "Rohkaisemme ihmisiä ajattelemaan, että puut auttavat meitä." 1 2 4 3 1 Yhteisten peltojen lisäksi maanviljelijöillä on oikeus omaan maatilkkuun. Siitä saatu raha ja lisäravinto on kaikille tarpeeseen. 2 Ympäristöopin tunnilla on annettu tehtäväksi piirtää kuva puiden hoitamisesta. Kymmenvuotias Osman Abdi keskittyy työhönsä eturivissä. 3 Ympäristönsuojelu elää myös kuvissa, joilla on muutenkin iso rooli opetuksessa. James Ngundo maalaa puiden istuttamisesta ja kasvattamisesta kertovaa muraalisarjaa Kiarakungun alakoulun seinään Holan kaupungissa. 4 Kun Tanajoella lopulta sataa, sade on usein rankkaa. Rutikuiva maa ei ime rankkasadetta, joten pellot muuttuvat järviksi. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 14 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 14 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
"Kun vettä ei sada, kaikesta tulee autiomaata." 15 Zakayo Deye Wayu kiipeää ketterästi vesisäiliön portaat ja keplottelee tukirakennetta pitkin rakennelman toiselle laidalle. Siellä hän avaa vesihanan, jotta naiset voivat käsipumpulla täyttää kastelukannut. Wachakonen taimitarhan puuntaimien on aika saada päivän toinen vesiannos. Hetkeä myöhemmin myös taivas suo kyläläisille vettä. Sadevesi ei läpäise kuivaa ja kovaa maata, joten pian koko tienoo on yhtä suurta vesilätäkköä. Joen pinta nousee, ja virtaus kiihtyy silmissä. Lapset, jotka hetkeä aikaisemmin lähtivät ylittämään kuivaa peltoa, kahlaavat polviin saakka ulottuvassa vedessä. Pienimmältä katoavat kengät. Vettä on jälleen hetken, mutta se on väärässä paikassa ja väärään aikaan. Muutos lähtee lapsista Tehokkaimmin ihmisten ajatteluun ja arvoihin vaikutetaan aloittamalla asennekasvatus riittävän varhain. Tanajoen maakunnan kouluissa opiskellaan nykyisin uutena oppiaineena ympäristöoppia. Myös koulujen pihoja täplittävät puuntaimet ja niiden suojaksi rakennetut kartiot. Holan kaupungin Kiaurukungun alakoulun rehtori Patrick Munge on ylpeä oppilaistaan. He tarttuivat innolla toimeen, kun Punaisen Ristin hanke toimitti koululle työkaluja, siemeniä ja puuntaimia. – Oppilaat tekevät yhteistyötä ja huolehtivat puuntaimista ryhmissä. He ovat itse kehitelleet suojat pienille taimille. Välitunneilla lapset hakevat läheisestä kastelukanavasta vettä ja kastelevat taimia, rehtori kertoo. Hyvä puunkasvattaja voi saada palkkioksi saippuaa. Kolmannen luokan ympäristöopin tunnilla oppilaat ovat saaneet tehtäväksi piirtää, miten puita hoidetaan. Kymmenenvuotias Osman Abdi on keskittynyt työhönsä. Ensin syntyy puita, sitten ihmishahmoja ja kastelukannuja. Viimeisenä taivaalle tulee aurinko – tai itse asiassa kaksikin. Piirustukset asetetaan näytteille koulun kulttuuripäivänä, jolloin vanhemmatkin saavat ihastella lasten töitä. Yosuf Ismaili on koulun ympäristökerhon puheenjohtaja. Hän asuu läheisessä Matanyan kylässä. Kun koulupäivä on ohi, 13-vuotias Yosuf auttaa kotona juottamalla perheen karjan. Yleensä hän ajaa lehmät, vuohet ja lampaat vesikanavalle juomaan, mutta sen lisäksi on kannettava vettä perheen tarpeisiin. – Välillä se on vaikeaa, kun vettä on vähän. Silloin sitä on haettava kauempaa. Toivon, että puuntaimet kasvavat niin hyvin, että voin istuttaa niitä myös kotikyläämme, Yosuf sanoo. Myös Watumo Omar on innokas ympäristökerholainen. – Kun täällä Tanajoella sataa, joki alkaa tulvia. Joen lähellä on taloja, kyliä ja peltoja. Kun tulva nousee, ihmisten on lähdettävä pakosalle. Talot sortuvat, Watumo miettii. – Ja kun vettä ei sada, kaikesta tulee autiomaata. Puut ja kasvit eivät saa vettä, eläimet kuolevat. Kanavassa ei ole vettä, joten sitä pitää hakea kauempaa, hän selittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia kuin aikuinen. Tanajoen maakunnassa kasvaa jo parempi tulevaisuus. ? OPPILAILLA ON omat nimikkopuuntaimet. Välituntien aikana hoidetaan myös koulun yhteistä kotipuutarhaa, josta saadaan jatketta kouluruokailuun. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 15 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 15 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
Etsitään: harvinaista verta Verenluovuttajia tarvitaan kaikista etnisistä taustoista. Heidän ansiostaan Suomessa saavat apua myös harvinaisten veriryhmien edustajat. TEKSTI TYTTIELINA KUJALA KUVAT LAURA OJA IHAB IMRAN ALSOUSE käy säännöllisesti luovuttamassa verta, koska niin pienellä vaivalla voi auttaa muita ihmisiä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 16 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 16 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
17 K riittisessä tilanteessa kaikkia veriryhmävaatimuksia ei voida ottaa heti huomioon. – Jos ihminen vuotaa reippaasti verta, myös mahdolliset punasoluvasta-aineet poistuvat samalla hetkellisesti eivätkä aiheuta välitöntä ongelmaa. Silloin potilaalle voidaan antaa sitä saatavilla olevaa verta, joka sopii hänelle mahdollisimman hyvin, kertoo Veripalvelun erikoislääkäri Susanne Ekblom-Kullberg . Hätäveriryhmä O Rh negatiivinen käy kaikille hätätilanteessa. – Hädässä tehdään kaikki tilanteen pelastamiseksi. Myöhemmin hoidetaan mahdollisia seuraamuksia. Silloin käytetään kunkin omalle elimistölle sopivinta verta. Papan nenä ja mummon veriryhmä Isiemme ja äitiemme geenit määrittävät meitä monessa asiassa. Veriryhmä periytyy molemmilta vanhemmiltamme. Joissain väestöryhmissä voi esiintyä harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdistelmiä, joita ei löydy muilta. Potilas tarvitsee verta luovuttajalta, jolla on sama harvinaisuus – parhaiten sopivaa verta löytyy usein oman syntyperän väestöryhmästä. Veripalvelu toimittaa verta Suomen sairaaloihin. Myös muiden maiden veripankit voivat tilata verta Veripalvelulta: meillä saattaa olla esimerkiksi suomalaissyntyiselle potilaalle sopivaa harvinaista verta. Myös Suomessa olisi hyvä olla luovuttajia eri etnisistä väestöryhmistä, jotta täällä harvinaisten veriryhmien verta saadaan sitä tarvitseville mahdollisimman nopeasti. Silloin verta ei tarvitse tilata ulkomailta, mitä on onneksi tarvinnut tehdä vain muutamia kertoja vuodessa. Verituotteen pitkä kuljetusmatka voi siirtää hoidon aloittamista. Siksi veren tarvetta yritetään ennakoida. Esimerkiksi synnytyksiä varten lisäverta voidaan varata etukäteen saataville. – Meillä on hyvä neuvolasysteemi, joka tunnistaa raskaana olevien veriryhmävasta-aineita ja sen myötä harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdisteitä. Näin tiedämme varautua synnyttäjän verentarpeeseen etukäteen ja "Veriryhmästä U negatiivinen ei ole yhtään luovuttajaa." KÄÄNNÄ ? voimme tilata verta tarvittaessa ulkomailta, Susanne Ekblom-Kullberg sanoo. Luovutettu veriyksikkö jaetaan punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi, ja niistä tehdään verivalmisteita potilaille. Harvinaisten veriryhmien punasoluvalmisteita varastoidaan myös pakastettuina, jolloin ne säilyvät käyttökelpoisina useita vuosia. Verta tilataan ulkomailta yleensä tuoreena ja pakastetaan tarvittaessa Veripalvelussa myöhempään käyttöön. Vastasyntyneille pakastettuja punasoluja ei kuitenkaan tahdota antaa. Veriryhmä ilman luovuttajia Verituotteita tarvitaan esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneille, leikkaukseen valmistautuville ja syöpää sairastaville. Veripalvelu pyrkii ylläpitämään ABOja RhD-pääveriryhmistä viiden päivän punasoluvarastoa. Mahdollisia veriryhmäyhdistelmiä on lukuisia. – Verensiirtojen kannalta merkityksellisiä veriryhmiä on noin 30. Kaikkia ei tarvitse olla valmiina, Susanne Ekblom-Kullberg sanoo. Joka arkipäivä Suomessa tarvitaan 800 verenluovuttajaa, mutta vain hiukan yli 110 000 suomalaista luovuttaa verta vuoden aikana. Hätäveriryhmään kuuluu suomalaisista viisi prosenttia. Heistä verta luovuttaa vuosittain vajaat 10 000 ihmistä. Osasta säännöllisiä luovuttajia tehdään laaja veriryhmämääritys, jolloin voidaan löytää myös harvinaisia veriryhmiä. Veripalvelulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi yhtään luovuttajaa veriryhmästä U negatiivinen, joka on afrikkalaissyntyisillä henkilöillä esiintyvä harvinainen veriryhmä. Afrikkalaista syntyperää olevilla ihmisillä esiintyy muita useammin sirppisoluanemiaa, jonka hoidossa voidaan tarvita toistuvia punasolusiirtoja pitkäkestoisesti. Sirppisolusairas voi tarvita punasolutiputusta jopa muutaman viikon välein. Harvinaista veriryhmää edustavalle potilaalle voi olla vaikea löytää riittävästi sopivia luovuttajia. Epidemia vaikeuttaa viestin vientiä Esimerkiksi oppilaitoksissa pidetyt infotilaisuudet olivat ennen koronaepidemiaa hyvä tapa tavoittaa kaikkialta kotoisin olevia uusia luovuttajia. – Maahanmuuttajaväestössä toisen sukupolven edustajien lukumäärä kasvaa jatkuvasti, ja he käyvät koulua täällä. Kielitaitoisina heidän on helpompi asioida myös verta luovuttaessa. Verenluovutuspisteellä luovuttajalta kysytään henkilökohtaisia kysymyksiä. Siksi siellä pitää pystyä vastaamaan itse suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi – ilman tulkkia. Taustatietolomakkeen voi halutessaan täyttää Veripalvelun sivuilla ennen luovutuskäyntiä. Veripalvelu on siirtänyt epidemiarajoitteiden takia viestintää verkkoon, mutta omat kanavat eivät tavoita kaikkia kieliryhmiä edustavia ihmisiä. – He eivät lue samoja somekanavia kuin suomenja ruotsinkieliset, ja siksi olemme yrittäneet tavoittaa luovuttajia järjestöjen kautta, Susanne Ekblom-Kullberg kertoo. ”Let’s walk the talk!” Monikulttuurista yhteistyötä edistävä Moniheli ry. alkoi joulukuussa jakaa kanavissaan tietoa verenluovutuksesVERIPALVELUTOIMISTOT palvelevat luovuttajia koronan vuoksi vain ajanvarauksella. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 17 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 17 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
18 KOSKA JOKAISELLA EI OLE Finlaysonin Muumiaakkos-tuotteet tukevat Punaisen Ristin yksinäisyyden vastaista työtä. Kampanjatuotteet ovat saatavilla Finlaysonmyymälöistä ja -verkkokaupasta sekä Prismoista ja Prisman verkkokaupasta. Lue lisää kampanjasta: finlayson.fi Patakinnas 12,95 | Patalappu 12,95 | Essu 24,95 | Pussilakanasetti 59,95 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 31.1.2022 10.10 31.1.2022 10.10 ta englanniksi ja suomeksi. Monihelin 110 jäsenjärjestöä välittävät materiaalia eteenpäin jäsenilleen. Tulevaisuudessa tietoa pyritään välittämään myös muilla kielillä. Toiveena on, että jäseniltä tieto kulkee taas eteenpäin – ihmiseltä ihmiselle. Viesti on turvallinen ja uskottava, kun se tulee tutulta suunnalta. Luovuttajaksi ryhtymisen esteenä voi olla esimerkiksi epäluottamus viranomaisia kohtaan tai epäilys siitä, mihin verta käytetään. Monihelin puheenjohtaja Emma Tamankag kouluttaa sairaanhoitajia ammattikorkeakoulussa. Hän tietää, että tavallinen terveyskeskuskäyntikin voi aiheuttaa epäluuloja, jos asioita ei ole selitetty kunnolla. – Minulta kysytään, miksi laboratoriossa minulta otettiin niin paljon verta, mihin he käyttävät sitä? Emma Tamankag sanoo, että ihmisillä voi olla ennakkoluuloja myös oman kulttuurinsa tai uskonnon takia. Esimerkiksi hänen kotimaassaan Kamerunissa verta ei luovuteta kuin perheenjäsenelle ja lähimmille ystäville. – Tieto on valtaa. Jos ihminen ei tiedä elimistönsä tuottavan koko ajan uutta verta, hän voi pelätä vaikka saavansa anemian. Emma Tamankag ja Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim Hussein kävivät molemmat itsekin luovuttamassa verta vuodenvaihteessa. – Me olemme yhteisön johtajia, joten näytämme mallia ja todistamme, että verenluovutus on turvallista. Minäkin uskon vasta nähdessäni omin silmin. Let’s walk the talk, Emma Tamankag sanoo. Hän uskoo, että terveyttä edistetään parhaiten jakamalla tietoa suoraan ihmisille. Kaikki mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Pelkkä tiedon jakaminen ei silti riitä. – Haluaisin järjestää workshopin tai seminaarin, jossa voisi vapaasti käydä läpi erilaisia verenluovutukseen liittyviä ennakkoluuloja. Vasta kun ne ovat tiedossa, voimme yrittää vaikuttaa asiaan. – Verenluovutus on epäitsekäs palvelus ihmiskunnalle. Joka kerta, kun lahjoitat verta, autat kolmea ihmistä. Se voit olla sinä, perheenjäsen, hyvä ystävä tai rakastamasi ihminen, Emma Tamankag kannustaa verenluovutusta empiviä. Hän haluaa jakaa myös toisen, kaverinsa bongaaman ajatuksen: – Sinun ei tarvitse olla lääkäri pelastaaksesi ihmisiä. Kun luovutat verta, olet joka kerta hengenpelastaja. Joko saa tulla luovuttamaan? Ihab Imran Alsouse luovutti verta ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten. Silloin hän ajatteli, että verenluovutus voi parantaa myös hänen terveyttään, viedä vaikka päänsäryn. Luovutuspisteellä hoitaja selitti, että verta lahjoitetaan muiden terveyden vuoksi. – Nyt luovutan verta hyväntekeväisyyden ja terveyden takia. Minulle tulee hyvä ja rento olo sen jälkeen. Tunnen olevani tavallaan osa verenluovutuspeliä, jossa pelastetaan maailmanlaajuisesti ihmisiä, Ihab Imran Alsouse sanoo. Ensimmäisen kerran Ihab Imran Alsouse kävi luovuttamassa verta Helsingin Kivihaassa, jonne hän matkusti bussilla. Nyt hän ei enää osaa vaihtaa paikkaa, joten hän ajaa paikalle parikymmentä minuuttia autollaan kotoaan Espoosta. – Tykkään Kivihaasta. Se on hyvä, siisti ja turvallinen, kuten tietysti kaikki verenluovutuspaikat. Henkilökunta on erittäin kohteliasta ja tullut läheiseksi minulle. Se ei ole ihme, sillä Ihab Imran Alsouse käy Kivihaassa usein. Hän on jo kaksi vuotta luovuttanut verta kolmen kuukauden välein. Hän kävisi useamminkin, jos annettaisiin. Miesten on kuitenkin hyvä luovuttaa verta korkeintaan neljä kertaa vuodessa. Minimiväli on 61 vuorokautta. Ihab Imran Alsouse on kotoisin Jerusalemista ja miettii, miksi verenluovutuspisteellä Kivihaassa näkee aina vain suomalaisen näköisiä ihmisiä. Onko verenluovutus kulttuurisidonnaista? Hän haluaa kannustaa muitakin Suomeen muuttaneita luovuttamaan verta. – Siinä ei ole mitään menetettävää. Luovutus vie itseltäni parin kuukauden välein vain noin 40 minuuttia, ja voin pelastaa sillä jonkun elämän. Itse haluan luovuttaa verta nyt, kun pystyn. Sitten yli 80-vuotiaana voi olla, että itse tarvitsen jonkun toisen luovuttamaa verta. – Verenluovuttaminen on tavallaan kuin henkivakuutus. Luovutan verta itseni, muiden ihmisten ja Jumalan takia, Ihab Imran Alsouse sanoo. ? "Kun luovutat verta, olet joka kerta hengenpelastaja." MONIHELIN PUHEENJOHTAJA Emma Tamankag kannustaa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ryhtymään verenluovuttajiksi. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 18 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 18 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
KOSKA JOKAISELLA EI OLE Finlaysonin Muumiaakkos-tuotteet tukevat Punaisen Ristin yksinäisyyden vastaista työtä. Kampanjatuotteet ovat saatavilla Finlaysonmyymälöistä ja -verkkokaupasta sekä Prismoista ja Prisman verkkokaupasta. Lue lisää kampanjasta: finlayson.fi Patakinnas 12,95 | Patalappu 12,95 | Essu 24,95 | Pussilakanasetti 59,95 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 31.1.2022 10.10 31.1.2022 10.10 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 19 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 19 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
20 Luonto sodan jaloissa Konfliktit aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi massiivista vahinkoa ympäristölle. Kansainväliset sodan oikeussäännöt eli humanitaarinen oikeus suojelee kuitenkin myös luontoa. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA DELIL SOULEIMAN/AFP/LEHTIKUVA E nsikuulemalta asiat eivät liity toisiinsa. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus suojelee ihmisyyttä sodan keskellä – miten se liittyy ympäristönsuojeluun? Hyvin vahvasti, vastaa Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino . Etenkin Vietnamin sodan seurauksena humanitaarisessa oikeudessa alettiin kiinnittää huomiota sodan ympäristövaikutuksiin samasta syystä, josta koko humanitaarinen oikeus on syntynyt: halusta vähentää inhimillistä kärsimystä. – Ympäristöä koskevilla säännöillä haluttiin suojella ennen kaikkea siviiliväestöä sekä rajoittaa kohtuutonta kärsimystä aiheuttavia sodankäynnin tapoja. Viimeisten vuosikymmenten aikana näkökulma on kuitenkin laajentunut, kun ymmärrys sodankäynnin ympäristövaikutuksista on lisääntynyt, Leino kertoo. YHDYSVALTAIN ARMEIJAN kolonna ohitti öljyn saastuttamasta lähteestä vettä etsineen lammaslauman Pohjois-Syyriassa 2020. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 20 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 20 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01