Ase & Erä 01/2020 - Lehtiluukku.fi

1 – 2020 8,50 43 karhu a sama lla haask alla Metsästäjäliiton uusi toiminnanjohtaja: Sudesta Sudesta täytyy käydä täytyy käydä rakentavaa rakentavaa keskustelua keskustelua Lumettomuus Lumettomuus pistää saalispistää saalistilaston uusiksi tilaston uusiksi SHOT Show 2020 Suomalaisväriä Suomalaisväriä asealan messuilla asealan messuilla Tunnettu kanakoiraTunnettu kanakoiraharrastajien mekka harrastajien mekka Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa • Susi seurasi pihaan • Susi seurasi pihaan • Lumijälkilaskennat • Lumijälkilaskennat • Pitkän linjan metsästäjä • Pitkän linjan metsästäjä • Ähtärin Urheilumetsästäjät • Ähtärin Urheilumetsästäjät • Ahti Huvila Oy • Ahti Huvila Oy ”Jäi suunnaton suru” Sudet tappoivat Sudet tappoivat Cindy-ajokoiran Cindy-ajokoiran
Nautinnollisia lukuhetkiä Nautinnollisia lukuhetkiä tunnelmallisiin talvi-iltoihin tunnelmallisiin talvi-iltoihin Hae omasi Hae omasi Lehtipisteestä Lehtipisteestä tai tilaa suoraan tai tilaa suoraan kotiisi! kotiisi! www.luontaisterveys-lehti.? www.luontaisterveys-lehti.? www.antiikkijataide.? www.antiikkijataide.? www.sielunpeili-lehti.? www.sielunpeili-lehti.?
Ase & Erä 2020 www.asejaera-lehti.? Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.? puh. 040 753 8555 2/2020, ilmestyy viikolla 12 AMMUNNAN HARJOITTELU Ampumaradat, simulaattorit. Jousija ilma-aseet. Patruuna ja luotityypit. Lataustarvikkeet. Nuoret metsästäjät. Aseja erätapahtumat 2020. 3/2020, ilmestyy viikolla 17 ASEJA ELEKTRONIIKKAUUTUUDET Metsästysaseiden katsaus. Tähtäimet. Riistakamerat, GPS, Koirapannat ja tutkat. Metsästysasut ja jalkineet. Kyttäys ja naamiointi. MESSUNUMERO. 4/2020, ilmestyy viikolla 23 MAASTOAJONEUVOT JA METSÄSTYSVARUSTEET Mönkijä, veneet ja kanootit. Metsästäjän varusteet. Tähtäimet ja optiikka. MESSUNUMERO. 5/2020, ilmestyy viikolla 33 METSÄSTYSKAUDEN AVAUSNUMERO Vesilintujen metsästys. Tekniikka metsästyksen apuna. Metsämajoituksen varusteet. Metsästyskoiran jahtikauden ravinto ja lisäravinteet. Kotimaan metsästys. Metsästyskoiran syksy. 6/2020, ilmestyy viikolla 38 HIRVIJAHTI. Puukot ja teräaseet. Riistan säilöntä ja pakkaus. Naismetsästäjät: varusteet ja aseet. 7/2020, ilmestyy viikolla 44 METSÄSTYSMATKAILU. Peuraja kaurisjahti. Ulkomaiset metsästyskohteet. Metsästysretket. Talvimetsästäjän varusteet. 8/2020, ilmestyy viikolla 49 PIENRIISTA Pienaseet. Loukkupyynti. Turkisten käsittely. Riistanhoito. Jahtisafarit. @asejaeralehti
4 Sisältö 1/2020 6 28 21 6 Kuvaushaaskat riski Karhut tottuvat haaskaruokinnalla ihmisen hajuun. Se on Tukesin mukaan turvallisuusriski. Pienellä alueella oli samana yönä nähty 43 karhua. 11 SusiLIFE-hanke Vahinkojen ennaltaehkäisy nousee merkittävään rooliin SusiLIFE-hankkeessa. 12 Susien tappama Sudet tappoivat kuluneena metsästyskautena kymmeniä koiria. Yksi niistä oli suomenajokoira Cindy. 16 Lumettomuuden riesa Lumettomuus on vaikuttanut eteläisessä Suomessa ilveksen ja peuran metsästykseen. Saalistavoitteista ollaan paikoin pahasti jäljessä. 12 Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaasta ei turhaan sanota, että se on kanakoiraharrastajien mekka. Maakunnassa suhtaudutaan muutenkin myönteisesti metsästykseen. 21 Metsästäjä Kauhajoelta löytyy mies, joka on aina valmis talkoisiin metsästyskoirien eteen. 22 Metsästysseura Ähtärin Urheilumetsästäjät pitää kiinni viimeisistä perinteistä: jahtilauantaisin on tarjolla hirvisoppaa. 25 Ahti Huvila Oy Ahti Huvila Oy perustettiin 70 vuotta sitten Soinissa. Aseja eräliike on edelleen voimissaan. 26 Susi seurasi pihaan Poliisi antoi luvan pihasuden ampumiseen Kauhajoella. Susi oli seurannut lenkillä ollutta perheenäitiä Kauhajoella. 27 Jälkilaskennat Riistahallinnolta tuli vihreää valoa susien lumijälkilaskennalle. Ne käynnistyvät muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, kun maahan saadaan lumipeite. 28 Eläinkonservaattori Netta Lempiäinen on unelmiensa ammatissa eläinkonservaattorina. Eläinten elintapojen tuntemus auttaa oikean ilmeen löytämisessä. 32 Eräihmisten messut Tänä vuonna on jälleen tarjolla useita eräaiheisia messuja – ja mikä parasta: niitä on sopivasti ympäri Suomen niin etelän kuin pohjoisenkin ihmisille. 34 Uusi johtaja Maaliskuun alussa Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana aloittava Jaakko Silpola katsoo tulevaan positiivisesti. 36 Tappituntumaan Taittuvien metsästysaseiden, kuten haulikoiden, drillinkien ja kaksoisluodikoiden, tiukkuus pyrkii heikentymään pitkäaikaisen käytön myötä. Nivelen voi kuitenkin tiukata. Karhuja saapuu ruokailemaan haaskoille myös keskellä päivää ja useita karhuja kerrallaan. On sattunut tapauksia, joissa luonnossa liikkuja on saapunut paikalle karhujen ollessa ruokailemassa. Seppo Salonen (vas.) on tunnettu lätynpaistaja ja hän on tuttu näky pannuineen pesäpallopeleissä, jalkapallokentän reunalla sekä erilaisissa tapahtumissa. Nuotiolla tarinoimassa myös Kalevi Aittokallio (keskellä) ja Jarmo Kujanpää. Vaihtopukuinen riekko on kuin taideteos.
5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus p. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 65 euroa/vuosi Määräaikainen 72 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2020 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) Susiongelmia ja haaskakarhuja ?? Sudet jakavat vahvasti mielipiteitä. Etenkin maaseudulla asuvat kokevat, että heidät on jätetty täysin yksin susiongelman kanssa. Sudet haittaavat jo jokapäiväistä elämää, kun pitää esimerkiksi miettiä, uskaltaako lapsia päästää yksin ulos tai voiko lähteä lenkille. Moni kotipihalla ollut koira on päätynyt vuoden aikana suden suuhun. Metsästykselle susireviirit tietävät yhä pahenevia vaikeuksia. Koiria ei uskalleta hevillä laskea jahtiin, kun susiriski on paikoin niin iso. Ja jos niin tekee, voi käydä niin kuin kävi toisaalla tässä lehdessä kerrotulle suomenajokoira Cindylle, joka koki kohtalonsa Keski-Pohjanmaalla: susilauma repi hyvän ajurin, vaikka metsästäjät olivat aivan lähellä. Vastapuolella ovat ne, joiden mielestä suomalaisten pitää sopeutua elämään rinnakkain suden kanssa. Näitä voimakkaita mielipiteitään latelevat etenkin kaupunkilaiset, jotka tuntuvat vieraantuneen perin kauas todellisuudesta tai ainakin heidän mielipiteissään susi on se, joka vie voiton tässä ”rinnakkainasettelussa”. Viis ihmisistä, kunhan susilla menee hyvin. Monet metsästäjät ja susialueiden asukkaat luovat nyt katseensa Metsästäjäliiton uuteen toiminnanjohtajaan, joka sanoo, että sudesta täytyy käydä rakentavaa keskustelua. Jokainen tuki onkin tärkeää tänä päivänä, jolloin susitilanne tuntuu kärjistyvän koko ajan vain enemmän. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes on ottanut kantaa kuvaushaaskojen turvallisuuteen. Tukesin mukaan petotiheyden kasvu haaskoilla on riskitekijä, jota ei voi ohittaa. Suurpedoista voi olla vaaraa esimerkiksi alueen asukkaille, mökkiläisille, retkeilijöille ja muille luonnossa liikkujille. Etenkin karhut ovat oppineet, että ihminen tarkoittaa yhtä kuin ruokaa. Karhut ovat heittäytyneet hyvinkin tuttavallisiksi ihmisiä kohtaan; ne ovat muun muassa yrittäneet päästä sisään autoon, tonkineet ihmisten tavaroita ja hypänneet peräkärryyn. Mikään laki ei ainakaan toistaiseksi säätele yksiselitteisesti haaskojen avulla toimivien suurpetokuvausta tarjoavien yritysten toimintaa. Jos haluaa perustaa haaskan omalle maalle se onnistuu ainakaan laki ei siihen puutu. Suurpetokuvausyrityksiä onkin yhä enemmän. Ala on kasvanut vauhdilla 30-40 vuodessa. Nyt puhutaankin jo massaturismista, koska kuvauspaikoille rahdataan turisteja linja-autolasteittain. Alalle toivotaan selkeämpiä ohjeita, miten voi toimia ja miten ei ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. 40 Uusia käsiaseita Las Vegasin vuotuisessa SHOT Show:ssa nousi tuhansien näytteilleasettajien joukosta nousi esiin yksi amerikkalaisen asealan kuopuksista, Kimber America. 42 Pitkät aseet SHOT Show 2020 ei juuri tarjonnut yllätyksiä pitkistä aseista kiinnostuneille. Pienten kaliiperien esiinmarssi jatkuu edelleen. 48 Käytetyt aseet Sotilasaseet pitävät pintansa käytettyjen markkinoilla. Moni asekeräilyn epävirallinen harrastaja on aloittanut militaria-keräilyllä. 52 Pistoolin huolto Pistoolin huolto ei ole rakettitiedettä. Huolto ei myöskään vaadi erikoistyökaluja, joten se onnistuu kotikonstein. 66 Jänismetsälle Tapani Suoniemen metsästysstrategia perustuu tuttuun jahtialueeseen ja ajokoiran käytöksen tuntemiseen. Aina ei kuitenkaan tule saalista. 70 Ilman koiraa Suomen runsaasta vuotuisesta jänisja rusakkosaaliista lähes puolet ammutaan ilman koiraa. Tulokseen päästään lukemalla jälkiä ja menemällä ympäristöihin joista tämä riista löytyy. Työryhmät töihin ? Maaja metsätalousministeriön käynnistämälle Suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu ja määrittely -hankkeelle on asetettu valmisteluja ohjausryhmät. Hankkeessa selvitetään suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytyksiä ja tavoitteita. Lisäksi hankkeessa arvioidaan mahdollisia muita tyydyttäviä ratkaisuja. Tavoitteena on tuottaa esitys suden kannanhoidollisen metsästyksen järjestämisestä. – Muiden suurpetojen, kuten karhun ja ilveksen, kohdalla metsästys on tärkeä osa suunnitelmallista kannanhoitoa. Suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytykset selvitetään nyt perusteellisesti laajapohjaisessa työssä. Metsästys on osa suden tuoretta kannanhoitosuunnitelmaa ja tavoite on, että se toteutuu, toteaa maaja metsätalousministeri Jari Leppä. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat maaja metsätalousministeriön edustajien ohella ympäristöministeriön, Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen metsästäjäliiton, MTK:n ja Suomen riistakeskuksen edustajat. Ohjausryhmä ohjaa valmisteluryhmän työtä ja tekee maaja metsätalousministeriölle esityksen valmisteluryhmän suunnitelman pohjalta. Hankkeen valmisteluryhmään kuuluvat maaja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön, Luonnonvarakeskuksen, Poliisihallituksen, Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen, MTK:n, Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Suomen Kennelliiton, Suomen metsästäjäliiton ja valtakunnallisen riistaneuvoston sekä alueellisten riistaneuvostojen edustajat. Työryhmien toimikausi alkoi 23. tammikuuta. Talvipyyntikokeilu ? Suomessa päästiin vuosikymmenten jälkeen kokeilemaan metsäkanalintujen talvipyyntiä, kun maan pohjoisosissa oli 20.–31. tammikuuta kestävä metson ja teeren metsästys. Metsäkanalintujen metsästysajat perustuvat tarkkaan ja kattavaan kantojen seurantaan. Itä-Lapin ja Koillismaan alueiden pitkään jatkunut metsokannan kasvu antoi mahdollisuuden kokeilla lumiolosuhteiltaan muuta maata haasteellisemmilla alueilla urosmetsojen metsästystä.
6 ? Tukes: Kuvaushaaskojen petomäärät turvallisuusriski Tukes: Kuvaushaaskojen petomäärät turvallisuusriski Pienellä alueella Pienellä alueella 43 karhua 43 karhua samana yönä samana yönä Karhut tottuvat haaskaruokinnalla ihmisen hajuun. Se on iso turvallisuusriski. T urvallisuusja kemikaalivirasto (Tukes) aloitti suurpetojen haaskakuvauspalveluita tarjoavien yritysten valvonnat viime vuonna. Valvonnassa pyrittiin selvittämään sitä, aiheutuuko kuvaushaaskoista riskejä alueella liikkuville tai asuville ihmisille. Tukesin mukaan petotiheyden kasvu on vaaratekijä. – Palveluita käyttäville asiakkaille kuvaushaaskoista ei ole vaaraa. Kuvaushaaskojen ympärille muodostuu kuitenkin suurpetotihentymiä, joista voi olla vaaraa alueen asukkaille, mökkiläisille, retkeilijöille ja – Karhuja on havaittu tavallista lähempänä ihmisasutusta ja kesäasuntoja. Yhdessä tapauksessa ne yrittivät päästä itävaltalaisperheen autoon sisään. muille luonnossa liikkujille. Havaintojen mukaan eräälläkin kuvaushaaskalla vieraili parin hehtaarin alueella 43 eri karhuyksilöä yhden yön aikana ja se on paljon, toteaa Tukesin ylitarkastaja Jaakko Leinonen. Läheltä piti -tilanteita ollut Leinosen mukaan selvityksessä kävi ilmi tilanteita, joissa karhut ovat käyneet liian tuttavalliseksi ihmistä kohtaan. – Karhuja on havaittu tavallista lähempänä ihmisasutusta ja kesäasuntoja. Yhdessä tapauksessa ne yrittivät päästä itävaltalaisperheen autoon sisään ja Oulangan Karhunkierroksella karhut kävivät nuuskimassa yöllä nukkumassa olleiden retkeilijöiden varusteita. On käynyt myös niin, että henkilö on tietämättään kulkenut haaskalle karhujen ollessa juuri ruokailemassa. ? Karhuja saapuu ruokailemaan haaskoille myös keskellä päivää ja useita karhuja kerrallaan. On sattunut tapauksia, joissa luonnossa liikkuja on saapunut paikalle karhujen ollessa ruokailemassa.
7 Haaskoilla vierailevat karhut tietävät, että ihmisen läheltä saa ruokaa. Matti Hyypöläinen käy Kuhmossa metsästämässä. Miehellä on myös ajokoira, mutta hän kertoo, ettei sillä voi seudulla ajattaa susivaaran vuoksi. Hyppöläinen kertoo kuulleensa, että kuvaushaaskoilla joudutaan hätistelemään karhuja vaikka heinäseipäillä edemmäs niiden odottaessa innolla ruokkijaansa.
8 – Tiedossa on tilanteita, joissa karhut ovat hypänneet peräkärryyn, jolla on oltu tuomassa ruokaa haaskalle. ? Itä-Kuhmossa asuvalla Lasse Mikkosella on omakohtaista kokemusta kuvaushaaskan pidosta. Hän rakensi kojun omalle maalleen ja seurasi suurpetoja vaimonsa kanssa, lähinnä ahmaa ja karhua, omaksi ilokseen. Petojen käytyä liian tuttavalliseksi hän päätti lopettaa ruokinnan. – Karhut tulivat toista kilometriä haaskalta perässäni kesäasunnon pihaan etsimään ruokaa. Kun en vienyt ruokaa, ne hajottivat kuvauskopin kaksi kertaa. Raivaussahani ne särkivät kolmesti. Ahma tuli parin metrin päähän urisemaan vaimolleni ja lähes kerjäämään ruokaa. En nähnyt enää järjelliseksi hommaksi pitää haaskaa, sillä pedot kesyyntyivät niin paljon. Riski törmätä kesyyn karhuun tuli liian isoksi, sillä kesäasunnolla viettävät aikaa pihassa myös lapsenlapsemme. Kesyjä petoja Mikkonen kritisoi voimakkaasti sitä, että kuvaushaaskoja ylläpidetään erityisesti Kuhmossa vuoden ympäri. Hänen mukaan tällainen toiminta on sallittua vain Suomessa. Suomussalmella ruokinta lopetetaan kymmenen päivää ennen karhujahdin alkamista elokuussa ja jatketaan taas keväällä. – Meillä on jo useampi karhusukupolvi vieroitettu luonnon ravinnosta. Emot tuovat pennut ruokailemaan pienestä lähtien haaskalle, eivätkä ne opi itse saalistamaan ruokaansa. Ruokinta pitäisi ehdottomasti lopettaa viimeistään elokuussa ja jatkaa vasta keväällä. Silloin karhut oppisivat hakemaan marjoja ja muuta ruokaa metsästä. Mikkosen mukaan suurpetojen kesyyntyminen ihmisen suhteen haaskoilla on selviö. Omalla metsäisellä haaskapaikalla eivät sudet vierailleet, vaikka alueella susia paljon onkin, mutta susien käytöksestä miehellä on omakohtaista kokemusta. – Silloin aikoinaan, kun susia saatiin luvallisesti metsästää, olivat sudet oikeasti villejä. Kun lippusiimaa vedettiin, ei hiihtäjä voinut lähteä suoraan suden perään, sillä se haistoi heti miehen tulon ja meni siimasta läpi. Nyt kun niitä joudutaan karkottamaan, niillehän joutuu paukuttamaan kunnolla, että lähtevät edes liikkeelle. Kyllä sillä, joka väittää, etteivät pedot kesyynny haaskalla, on oma lehmä ojassa. Sikaruton houkuttelua Suurpetojen kesyyntymisestä vieläkin suurempana riskinä Mikkonen pitää afrikkalaisen sikaruton leviämistä Suomeen haaskojen kautta. – Venäjältä tulevat merikotkat, ahmat, karhut ja sudet rajan yli haaskoille. Se on todella iso riski, että niiden mukana kulkee myös sikarutto. Eikö todellakaan kukaan ministeriössä tai muussakaan virastossa puutu tähän asiaan? Haaskoilla oikein houkutellaan sikarutto tänne meille Suomeen. Se on kallis tälli, jos yksikään tapaus löytyy, Mikkonen korostaa hämmästellen. Kuvaushaaskoja on kritisoitu voimakkaasti myös senkin vuoksi, että niiden epäillään muuttavan suurpetojen käyttäytymistä ihmistä kohtaan totuttamalla ne ihmisen hajuun ja opettamalla suurpedot hakemaan ruokaa ihmisen lähettyviltä. Tuliko tämä selvityksessä esille? – Varsinaisesti asiaa ei tutkittu, mutta tällainen olettamus saatiin. Karhu toimii luontaisesti niin, että se pakenee ihmistä. Haaskaruokinnalla ne tottuvat ihmisen hajuun, eivätkä toimi ihmisen kohdatessaan enää ”Tällainen toiminta sallittua vain Suomessa” – Venäjältä tulevat merikotkat, ahmat, karhut ja sudet rajan yli haaskoille. Se on todella iso riski, että niiden mukana kulkee myös sikarutto. Karhuemo pentuineen seurasi Lasse Mikkosta kesäasunnon pihaan. Mies sai ikuistettua karhut reilun kymmenen metrin päästä mökkinsä ovelta. Karhut kiertelivät aikansa pihapiirissä syötävää etsien kadoten viimein metsään tyhjin suin. Kuva: Lasse Mikkonen normaalilla tavalla, Leinonen kertoo. Valvonnalle on tarvetta Kaupallista suurpetokuvausta tarjoavia yrityksiä on Suomessa lähes 30. Suurin osa sijaitsee Itä-Suomessa ja niissä on keskitytty karhujen kuvauksiin. Kuvauskojuista saa paikasta riippuen tallennettua kameraan myös ahmoja, kotkia, haukkoja sekä susia. Julkisuudessa on nähty kuvia, joissa karhu ja susi ovat haaskalta otetussa kuvassa yhdessä sulassa sovussa. Asiantuntijan mukaan suurpedot eivät normaalisti ole luonnossa näin läheisissä väleissä. – Ennen selvityksen alkua kävin opiskelemassa karhujen elintapoja Kuusamon Suurpetokeskuksen karhumiehen Sulo Karjalaisen luona. Hänen mukaansa susi väistää karhua ja kunnioittaa sen voimaa, eivätkä ne sen vuoksi esiinny samoilla haaskoilla. Kuvaushaaskat tarjoavat karhuille normaalia enemmän ravintoa, joten karhujen lisääntymisterveys näyttää parantuneen ja entisen yhden tai kahden pennun sijaan nyt on normaalia, että karhuemot synnyttävät kolme tai neljä pentua. Eli karhut lisääntyvät näillä alueilla nopeammin. Loppupäätelmänä selvityksessä saatiin se, että kaupallisten kuvaushaaskojen valvonnalle ja yhteisten pelisääntöjen luomiselle
9 ? Haaskapentueista pihasusia? ? Kuhmolainen Tuomas Huotari on päässyt näkemään käytännössä, minkälaisia ongelmia kuvaushaaskoilla ruokitut suurpedot ovat saaneet aikaan. Toimiessaan suurpetoyhdyshenkilönä sekä SRVAeli suurriistavirka-apu -tehtävissä hän on ollut mukana lopettamassa ongelmakarhuja. – Kuvausyrittäjät väittävät, että karhut eivät kesyynny ruokinnalla, mutta ei se pidä paikkaansa. SRVA-henkilöt joutuivat ampumaan vanhan karhun, joka jäi odottelemaan ruokaa ja makasi kuvauskopin seinustalla. Tapaus sattui luontokuvausyrittäjän haaskalla. Tiedossa on myös tilanteita, joissa karhut ovat hypänneet peräkärryyn, jolla on oltu tuomassa ruokaa haaskalle. Tai kun oppaat ovat vieneet turisteja kopille, ovat karhut olleet jo odottamassa. Eräs isäntä oli grillannut illalla ruokaa mökkinsä terassilla ja hieman myöhemmin karhu oli istunut grillin vieressä ritilää imeskelemässä. Kyseinen karhu ammuttiin pari viikkoa myöhemmin kahden karkotuksen jälkeen. Myös tämä karhu oli tuttu näky erään kuvausyrittäjän haaskalla, mies luettelee tapauksia. Huotari kertoo samaa käytöstä myös susista. Hänen mukaansa haaskoilla ruokituista susista tulee helposti pihasusia. – Tilastoista on nähtävissä, mitä haaskapentueista tulee. Saunajärven laumasta lähteneistä pennuista ainakin kaksi on ammuttu häirikkösusina ja huhujen mukaan kolmaskin Venäjän puolella. Kuhmon Saunajärvellä elävä alfapari ei ole kyennyt saalistamaan ruokaa pennuilleen normaalilla tavalla ja lauma on pysynyt hengissä vain ruokinnan avulla. Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen kertoi antamassaan haastattelussa (Ase&Erä 8/2017), että kyseisen lauman molemmat alfat olivat huonokuntoisia ja liikkuivat vähän. Ronkainen epäili, etteivät ne kyenneet välttämättä enää saalistamaan hirviä. – Nythän sieltä ei ole enää edes pannoitettu susia. Ei ilmeisesti haluta näyttää, mitä seurauksia susien syöttämisellä on, Huotari arvelee. Huotarin mukaan Kuhmon karhumäärä on noussut reippaasti viimeisen 15 vuoden aikana ja karhut ovat tavallinen näky pelloilla ja pihoilla. Karkotusten määrät ovat vaihdelleet. Ajoittain suurriistavirka-apu on saanut juosta karhujen perässä harva se päivä, mutta nykyään asukkaat ovat jo turtuneet suurpetoihin, eikä niiden käynneistä jakseta välittää. Juuri tämän ilmiön Huotari kertoo syyksi, miksi Tassumerkinnät ovat vähentyneet ja liekö siis Luonnonvarakeskuksen arvio susien siirtymisestä läntiseen Suomeen pelkästään tilastollinen harha. – Kun meillä päin näkee suden, se alkaa olla sama kuin jäniksen näkisi. Ei niitä enää ilmoiteta Tassu-rekisteriin. Sen nähtiin olevan täysin tehotonta, eikä se johda yhtään mihinkään, tehköön nyt joku muu niitä hommia. Pihakäynnit pyrimme merkitsemään kuitenkin, mutta muita susihavaintoja ei merkitä, Huotari lataa. Tuomas Huotari on nähnyt läheltä, minkälaista petorallia Kuhmon kuvaushaaskoilla käy. Hän luettelee tilanteita, joissa karhut ovat käyttäytyneet kuin sirkusnallet ruokaa kerjäten. Kuhmolaisille pedot ovat jo yhtä ihmeellisiä kuin jänikset pellolla. on tarvetta. Ongelmaa luo etenkin se, että ala on täysin vapaata kenen tahansa harrastettavaksi, eikä se kuulu minkään lain alle. – Kuka tahansa voi perustaa haaskan mihin tahansa omistamalleen maalle. Mikään laki ei yksiselitteisesti säätele toimintaa, vaan se jää useiden lakien harmaalle alueelle ja ohjeita on käyty läpi vain yleisemmällä tasolla. Ruokavirasto määrää sen, minkälaista ruokahoukutinta haaskoilla saa käyttää. Ala on kasvanut -80 ja -90 -luvuilta, jolloin suurpetoja kävivät katsomassa yksittäiset henkilöt jonkun oppaan auton kyydissä verrattuna nykyiseen massaturismiin, jossa asiakkaita kuvauspaikolle tulee bussilasteittain. On siis tarvetta selvittää, minkälaista säätelymekanismia ala tarvitsee, Leinonen toteaa. Karhujahtiin yllätyksiä Kuvaushaaskoista on koettu olevan haittaa myös luvalliselle karhunmetsästykselle. Etenkin ulkopaikkakuntalaisille haaskojen sijainnit eivät ole tiedossa ja karhun ampumisesta ruokinnalta ollaan hyvin nopeasti käräjillä. Haaskojen merkintää ei ole määritelty sellaiseksi, että se palvelisi muita luonnossa liikkujia. – Haaskoista pitäisi tehdä ilmoitus haaskarekisteriin, mutta ilmoittamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Kuvauskojulla tulee olla kyltti, jossa kerrotaan haaskan olemassaolosta, mutta sen nähtyään ollaan esimerkiksi karhujahdissa jo haaskan äärellä ja sen havaitseminen on liian myöhäistä, kommentoi Leinonen. Kuhmossa metsästävä Matti Hyypöläinen Viljakkalasta kokee vieraspaikkakuntalaisena, että kuvaushaaskat ovat aiheuttaneet karhujahdissa ylimääräistä harmia ja sydämentykytyksiä, koska niiden olemassaoloa on ollut vaikeaa etukäteen tietää. Mies mökkeilee Kuhmossa ja lähistöllä on kolme kaupallista haaskaa. – Olisi hyvin aiheellista, että kuvaushaaskojen sijainnit olisivat julkisesti ja selkeästi tiedossa. Nyt niiden olemassaolon on jo oppinut tietämään, mutta ensimmäisiä kertoja Kuhmoon tulevat metsästäjät eivät niistä kaikista voi olla tietoisia, mies toteaa. Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan susien painopiste olisi siirtynyt idästä länteen, mutta Hyypöläinen on pannut merkille, että susien määrä on Kuhmossa iso ja niitä mies näkee jopa useammin kuin karhuja. Hän kritisoi kuvausyrittäjiltä puuttuvaa velvollisuutta osallistua suurpetojen määrän laskemiseen. Kuitenkin haaskat ovat petojen määrän havainnointiin oivallisia paikkoja ja tämän määrän ilmoittamatta jättäminen tekee vuotuiseen kanta-arvioon suuren lovin. – Karhuja mökin läheisyydessä näkee harvoin, mutta susia on paljon. Niitä näkee metsässä ja auton valoissa pienillä teillä, sekä ruokintapaikkojen läheisyydessä. Havaintoja on lähes joka päivä. Mielestäni kuvaushaaskojen yrittäjillä tulisi olla velvollisuus ilmoittaa petoeläinten määrä Luonnonvarakeskukselle. n Erja Pekkala Normaalisti susi väistää karhua luonnossa, mutta haaskoilta molemmat suurpedot voidaan saada samaan kuvaan. Sudet saavat jyrsiä talvisaikaan rauhassa ruokaa haaskoilla viimeistä murua myöten, kun karhut uinuvat hangen alla.
10 Boreal Wildlife Centre toimii Kuhmossa ”Karhun kanssa pärjää hyvin” Tukesin selvityksessä oli mukana Kuhmon Viiksimossa toimiva Boreal Wildlife Centre. T urvallisuusja kemikaalivirasto (Tukes) teki viime vuoden puolelle selvitystä kaupallisista kuvaushaaskoista ja niiden mahdollisesti ympäristölleen aiheuttamista turvallisuusriskeistä suurpetojen kerääntyessä pienille alueille. Selvityksessä oli mukana myös Kuhmon Viiksimossa toimiva Boreal Wildlife Centre. Vuodesta 2008 lähtien toiminut yritys järjestää asiakkailleen mahdollisuuden eläinten tarkkailuun sekä valokuvaukseen. Yrityksen perustajat ovat Jani ja Markku Määttä ja Kari Kemppainen. Suurin osa yrityksen asiakkaista tulee ulkomailta. Jani Määtän mukaan ulkomaiset asiakkaat viipyvät yleensä aina Boreal Wildlife Centren kuvauskojujen asiakkaille ei karhuista todettu Tukesin selvityksessä olleen vaaraa, eikä yritykseen ole tullut palutetta myöskään alueen asukkailta. Yrityksen omistajista Jani Määttä muistutti, että Kuhmo on aina ollut karhualuetta asukkaiden tulisi muistaa asia ja toimia sen mukaisesti. Kuva: Boreal Wildlife Centre kerralla pidempään kuin kotimaiset vierailijat. Yrityksessä ei ole törmätty vaaratilanteisiin ja Jani Määttä kertookin karhun olevan mukava työskentelykumppani. – Suurpedoista kuvauspaikalla vierailevat karhu, susi ja ahma. Karhuja voi kerrallaan nähdä jopa neljä tai viisi. Karhu ei ole vaarallinen, sillä se menee aina ihmistä karkuun ja sen kanssa pärjää hyvin. Jos sitä alkaa pelkäämään, niin silloin nämä hommat on sama lopettaa. Asiakkaat eivät joudu karhujen kanssa silmätysten, sillä ruokaa viedään hyvissä ajoin ennen vieraiden tuloa ja opas on aina asiakkaiden mukana. Karhut saapuvat paikalle iltayöstä. Yritykseen ei myöskään ole tullut palautetta alueen asukkailta tai mökkiläisiltä. Määttä näkeekin asukkaiden oman toiminnan vaikuttavan paljon siihen, tulevatko karhut heidän tonteilleen vai eivät. – Täällä asuvan tai lomailevan täytyy ottaa karhu huomioon, eikä jättää niille pihalle mitään, mikä niitä saattaa kiinnostaa. Hyvä esimerkki on kalanperkeet. Niitä ei pidä nakella ympäriinsä. Toki karhumäärät ovat Kuhmossa lisääntyneet, mutta seutu on ollut aina karhualuetta, Määttä muistuttaa. Karhujahti haittaa asiakkaita Karhunmetsästyksen Määttä näkee ongelmalliseksi kaupallisten kuvaushaaskojen ympärillä, mutta enemmänkin yrittäjän ja hänen asiakkaansa näkökulmasta kuin metsästäjää haittaavana tekijänä. Määttä kertoo tilanteista, joissa metsästyskoirat ovat tulleet häiritsemään kuvauskojuille ja koirat ovat ottaneet myös karhuja haukkuun haaskalta. – Karhuja on myös ammuttu haaskalle, mutta niihin ei ole puututtu. Syyttämiskynnys on korkea tai syytteet ovat kaatuneet oikeudessa, mikä on minusta väärin. Määtän mukaan tapauksissa vedotaan siihen, ettei haaskan olemassaoloa ole tiedetty tai että etäisyydet ovat olleet riittävät karhun ampumiseen ruokinnalta. – Kuvaushaaskat ovat varmasti kaikkien metsästäjien tiedossa. Yrittäjillä on netissä sivustoja, joista paikkakunnat saa selville. Lisäksi tieto kulkee nykyään sosiaalisessa mediassa nopeasti metsästäjien kesken ja osa käy myös tarkistamassa paikat tulemalla asiakkaaksi kuvauskojulle. Kuvaushaaskoja käytetään pikemminkin hyväksi karhujahdissa, ja meille on haitallista, että asiakkaiden ollessa kojuissa ympärillä on karhunmetsästys käynnissä. Julkisuudessa on aika ajoin ihmetelty valokuvia, joissa karhu ja susi poseeraavat yhdessä. On jopa pohdittu, ovatko kuvat ollenkaan aitoja, mutta Määttä ei pidä ollenkaan merkillisenä näiden kahden suurpedon rinnakkaiseloa haaskoilla. – Kyllä suden ja karhun saa silloin tällöin samaan kuvaan. Jos susia on vain yksi, se yleensä väistää karhua. Jos susia on useita ja karhuja vain yksi, silloin se väistää susia. n Erja Pekkala
11 Riistakeskus palkkasi kolme uutta suunnittelijaa SusiLIFE-hankkeeseen Vähemmän ristiriitoja? Vahinkojen ennaltaehkäisy nousee merkittävään rooliin SusiLIFE-hankkeessa. L okakuussa käynnistyi Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoima kuusi vuotta kestävä SusiLIFE-hanke, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää suden hyväksyttävyyttä ja lievittää suteen liittyviä ristiriitoja. Hanketta rahoittavat Euroopan unioni, maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö sekä muut hankepartnerit ja sen kokonaiskustannukset ovat 5,5 miljoonaa euroa. Hankkeessa on mukana myös Suomen riistakeskus, joka palkkasi marraskuusta lähtien kolme uutta hankesuunnittelijaa, joiden tehtävänä on välittää tietoa susista ja auttaa susialueilla vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Evijärveläinen Jaakko Alalantela työskentelee Pohjanmaan aluetoimistolla Seinäjoella ja hänen lisäkseen aloitti kaksi suunnittelijaa, jotka työskentelevät Itä-Suomessa. Koirien suojauskeinoja mietinnässä Vahinkojen ennaltaehkäisyssä nousee hyvin oleelliseksi kotieläinten suojaus sekä karjatiloilla että metsästyskoirien kohdalla. – Ensimmäisenä voisi nostaa esiin kotieläintilojen suojauksen, jossa nyt kartoitamme riskitiloja, joilla petoaitaa ei vielä ole ja sitä heille ehdotetaan. Erityisesti lammastilat ovat susien hyökkäyksille alttiita, toki myös muut karjatilat huomioidaan, kertoo Alalantela. Metsästäjät ovat kokeneet voimattomuutta koiran suojaamisessa suden hyökkäykseltä. Erilaisia liivejä markkinoilla on jo useampia, mutta koiran henkeä ne eivät välttämättä pelasta. Alalantela metsästää itse kahden jämtlanninpystykorvan kanssa ja omaa sitä kautta kokemusta siitä, mitä koiralla metsästäminen yleensä tarkoittaa. – Liivi ei koiraa sinänsä pelasta, mutta se voi antaa aikaa koiran ohjaajalle saapua paikalle ajoissa. Tarkoitus on nimenomaan – Kaverit ovat päinvastoin kokeneet hyväksi, että näihin tehtäviin lähtee henkilö, jolla on omaa käytännön kokemusta metsästyksestä. Jaakko Alalantela aloitti työnsä SusiLIFE-hankkeessa viime vuoden lopulla ja kertomansa mukaan palaute kentältä on ollut hyvää. Työsarkaa hankkeessa riittää, sillä päällimmäisenä tavoitteena on edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. kehittää työkaluja, joilla koiran ohjaaja pystyisi reagoimaan ja saamaan ajoissa selville, että koira on törmännyt suteen. Onko se sitten kamera koiran mukana tai voidaanko mahdollisesti koiran GPS-pantaan asentaa jokin sutta säikäyttävä elementti. Näitä asioita pohditaan ja pyritään kehittämään toimivia suojausmenetelmiä. Rinnakkaiseloon pyritään Suden kannanhoitosuunnitelman valmistuttua viime vuoden puolella nousi otsikoihin ja keskusteluihin voimakkaasti termi ”siedättäminen”. SusiLIFEhankkeessa halutaan kuitenkin puhua mieluummin rinnakkaiselon edistämisestä. Alalantela avaa keinoja, joilla tähän pyritään. – Esimerkiksi juuri se, että kotieläintiloille tuodaan petoaitoja, se auttaa ihmisiä pärjäämään susien kanssa. Kun vahinkoja pystytään estämään, ihmisen ja suden rinnakkaiseloa pystytään edistämään. Suuri osa työajasta kuluu kentällä ja se onkin Alalantelalle tuttu, sillä hän on toiminut Lappajärven-Vimpelin riistanhoitoyhdistyksessä kuusi vuotta. Alueellisesta työstä iso osa tehdään yhdessä suurpetoyhdyshenkilöiden ja paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa. – Teen paljon maastotyötä ja kerään myös susien DNA-näytteitä. Iso osa työstä on tukemista ja vahinkojen ennaltaehkäisemistä. Ollaan tukena ja auttamassa heitä, joille susi tuottaa haittaa. Yhteiskunnassa sudesta on tullut vedenjakaja, joka on saanut ihmiset syviin poteroihin puolesta ja vastaan. Sosiaalisessa mediassa petokeskustelu on jo pitkään ollut hyvin kärjistynyttä. Leimaa antavaa on provosointi puolin ja toisin – myös huhuille siipiä antavat valeuutiset ovat suden kohdalla saaneet vahvaa jalansijaa. Kuinka metsästäjien kenttä otti vastaan siirtymisen ”omista riveistä” susikeskusteluissa paljon parjatun riistakeskuksen leipiin? – Oman kokemukseni mukaan metsästäjäkentän yhteistyö riistakeskuksen kanssa on ollut toimivaa. Aloittaessani suunnittelijan tehtävissä suhtautuminen on ollut todella asiallista. Kaverit ovat päinvastoin kokeneet hyväksi, että näihin tehtäviin lähtee henkilö, jolla on omaa käytännön kokemusta metsästyksestä. Kasvokkain käytävä keskustelu on kentällä ollut muutoinkin hyvin rakentavaa, eikä sosiaalisen median kärjistämistä ole ollut havaittavissa, kertoo Alalantela hyvillään. n Erja Pekkala
12 ”Susipolitiikka katastrofaalisen järjettömillä jäljillä” Sudet tappoivat Cindyn Sudet tappoivat kuluneena metsästyskautena kymmeniä koiria. Yksi niistä oli suomenajokoira Cindy. S uomenajokoiranarttu Lyckostämmans Cindy koki 10-vuotiaana kohtalonsa jänismetsällä Keski-Pohjanmaalla Haapajärven puolella 10. lokakuuta. Sudet tappoivat koiran piittaamatta lähistöllä olevista metsästäjistä. – Näin pääsi käymään, vaikka metsästimme jänistä Cindyllä siinä suhteellisen lähellä Haapaveden ja Nivalan seurojen puolella jo neljättä päivää. Olimme jokaisena aamuna ennen koiran irtilaskua ampuneet ilmaan useita kymmeniä pelottelulaukauksia susien varalta kuitenkin ilman toivottua tulosta nyt jälkikäteen nähtynä, kertoo koiran omistaja Eero Seppä. – Mitkään käyttämämme varotoimenpiteet eivät toimineet tässäkään tapauksessa, koskapa sudet uskalsivat hyökätä täyttä jänisajoa paahtavan Cindyn kimppuun aivan lähietäisyydellä kolmesta miehestä ja ”hätärallia” paikalle kaahaavasta autostani välittämättä. Susiriski oli ollut tiedossa, ja sen mukaan oli Sepän mukaan myös toimittu. – Kaikki hyvä päättyy aikanaan niin kuin tässäkin tapauksessa. – Kun jänisajo meni naapuriseuran Haapajärvisten alueelle, minkä tiesin erittäin vaaralliseksi susien suhteen, ajoimme sinne välittömästi ottamaan koiraa turvaan. Pääsimmekin autolla aivan ajon tuntumaan, missä ajettava jänis tuli täysillä siihen tielle jatkaen matkaansa tietä pitkin. Cindyn normaali ajokiljunta ei kuulunut silloin 200 metriä etäämpää meistä ja autosta. Ajo katkesi yllättäen Seppä luuli kiinnioton onnistuvan mallikkaasti, mutta yllättäen Cindyn ajo oli katkennut aivan lähellä. – Sieltä ei kuulunut mitään, ja koska maasto oli peitteinen, miSusilauma tappoi Cindyn. Mitään ei ollut tehtävissä. tään ei myöskään näkynyt. Näin kuitenkin tutkasta, että Cindy on paikallaan siinä lähellä, ja lähdin ottamaan sitä sieltä kiinni, kun se ei totellut luoksetulokomentoja. Se, mihin Seppä oli törmännyt, oli hänen mukaansa jotain enemmän kuin mitä voisi toivoa koettavaksi edes asiantilaan syyllisille päättäjille. – Se, mitä löysin, ei unohdu ikinä. Cindy makasi riekaleiksi revittynä ja raadeltuna maassa... juuri autolta näköyhteyden
13 euroopan OSTETUIN MÖNKIJÄMERKKI UFORCE 800 UFORCE 1000 13.290 € 14.990 € + paikkakuntakohtaiset toimituskulut + paikkakuntakohtaiset toimituskulut REKISTERÖITY 2:LLE REKISTERÖITY 3:LLE LÖYDÄ LÄHIN JÄLLEENMYYJÄSI: WWW.ATVFINLAND.FI MONIPUOLISET UFORCET SOPIVAT MYÖS TALVIAJOON! KYSY LISÄÄ HYTTIVARUSTEISTA JA LUMILEVYISTÄ LÄHIMMÄLTÄ CFMOTOJÄLLEENMYYJÄLTÄSI! ? Raskas matka Eero Seppä kuvassa oikealla. ulkopuolella. Sen puoliksi syöty reisilihas vapisi vielä sentin liikettä pitkän aikaa, vaikka sen näkyvillä oleva sydän ei enää värähtänytkään. Sen suolia oli pitkin puskia. Jouduimme katkomaan puukolla ympäri puskia vedettyjä suolia, että pystyimme viemään koiran riekaleet mukanamme autolle. Sudet olivat poistuneet, kun Seppä oli ilmestynyt paikalle. Jäljistä päätellen susia oli ollut 6-7. – Muussa tapauksessa ne olisivat tappaneet minutkin miten helposti hyvänsä, aseeton kun olin vieraalla alueella. Sepälle jäi jäljelle vain katkeran makuinen kysymys: mitähän muuta olisi vielä pitänyt tehdä? Tilanne paheni vuosi vuodelta Nivalassa syntynyt ja kasvanut Eero Seppä asuu nykyisin Ruotsissa, mutta syksyt hän on viettänyt metsästellen Haapavedellä ja Nivalassa. Seppä on pitkään ollut tekemisissä suomenajokoirien kanssa. – Cindyn edeltäjän Björkallèns Jyskyn sain Suomen käyttövali
14 – Olimme jokaisena aamuna ennen koiran irtilaskua ampuneet ilmaan useita kymmeniä pelottelulaukauksia susien varalta – kuitenkin ilman toivottua tulosta nyt jälkikäteen nähtynä. – On erittäin ikävä jättää tällainen kylmä maailma perinnöksi jälkipolville elettäväksi, missä lähimmäisen turvallinen elämä ja henkinen hyvinvointi ei merkitse valtaapitäville mitään. Cindy on haudattu kotipihaan Nivalassa. Eero Seppä tulee aina muistamaan Cindyn erinomaisena jäniskoirana. – Cindyllä oli kiihkeä, korkeimmalle arvosteltu ja laajasti tunnustettu ajohaukku ja ajotaito, Seppä sanoo. oksi neljällä koekerralla, mutta kun sen aika alkoi käydä vähiin, hankin sille vuonna 2009 seuraajan eli Cindyn. Noihin aikoihin oli susitilanne jo alkanut valtaamaan alaa niin Ruotsissa kuin Suomessakin, mutta Pohjanmaalla tultiin Sepän mukaan vielä juttuun kohtuullisen hyvin. Tilanne kuitenkin paheni nopeasti vuosi vuodelta. – Viime vuosina se muuttui aina vain tukalammaksi, ja ensimmäisiä koirien menetyksiä susille alkoi tulla aina vain lähempänä. Sitten sudet tappoivat keskellä parhainta aluettani seuran hirviporukan hirvikoiran, ja aika pysähtyi ensimmäisen kerran, Seppä kuvailee. Siitä shokista oli joten kuten selvitty ajan kanssa. – Sillä oli kyllä seurauksensa. Se kutistuva alue, mihin kukaan uskalsi enää mennä kävi ahtaaksi kaikkine konflikteineen, kuten arvata saattaa. ”Susivaaraan alkoi tottua” Sepän sanoin ilmaistuna aika kuitenkin teki kavalaa työtään, ja siihen susivaaraan alkoi jotenkin tottua ja vähättelemään sitä, kun ei mitään sattunut. – Cindy oli kehittynyt edeltäjäänsä vieläkin paremmaksi jäniskoiraksi, ja sitä oli vietävä sinne missä se sai muiden häiritsemättä näyttää mihin se pystyy. Se oli Sepän mukaan ollut kohtalokas virhe. – Minulla oli nuoret perheenjäseneni jokaisena syksynä Cindyn elinaikana viikon jahtireissuilla vieraana, ja niin olivat viime syksynäkin. Olimme tietoisesti menneet alueelle, missä tiesimme olevan paremmin jäniksiä juurikin siitä syystä, ettei siellä ole kukaan muu uskaltanut käydä susien vuoksi. Seppä oli ennättänyt hankkia uuden ajokoiranpennun vain pari viikkoa ennen Cindyn kuolemaa. – Olin yllättävän tilanteen edessä. Siinä vaiheessa tuntui, että oli virhe enää hankkia sitä juurikin susien vuoksi, mutta jälkiviisaus ei siinä enää auttanut mitään. Siitä olen kuitenkin varma, ettei pennusta voi tulla Cindyn tasoista koiraa tulla, eikä tarvitsekaan, kunhan jossain päin joskus uskaltaisi edes päästää irti, niin sekin jo olisi jotain. Mihin maailma oikein menossa? Cindyn kuolemasta on kulunut nyt muutama kuukausi. Rakkaan koiran menettäminen susille on ollut kova paikka. – Ei edes omien vanhempien kuolema ole ollut näin hirveää kuin tämä, Seppä sanoo. Aikaa on ollut myös miettiä, mihin maailma on oikein menossa. – On erittäin ikävä jättää tällainen kylmä maailma perinnöksi jälkipolville elettäväksi, missä lähimmäisen turvallinen elämä ja henkinen hyvinvointi ei merkitse valtaapitäville mitään. Tämä luonnosta harhaanjohdettu eliitti kostaa muille susien avulla omaa pahaa oloaan tekemällä toisenlaisia elämänarvoja arvostavien elämästä yhtä arvotonta kuin omakin elämänsä on. Mistään ihmiskunnan taikka luonnon kärsimyksistä välittämättä. Euroopan Unionin ja samalla Suomen ja Ruotsin susipolitikka on Sepän mukaan niin katastrofaalisen järjettömillä jäljillä, ettei siitä tule koitumaan millekään osapuolelle kunniakasta lopputulosta. – Ikävä kyllä, mutta näin uskon. n Maija Salmi Kuvat: Eero Seppä
15 Metsäpeurojen palautus sujuu suunnitelmien mukaan Ensimmäiset jo luonnossa Nuorten metsäpeurojen päiviin kuuluu sarvien kalistelua, joka on hyvää harjoitusta tuleviin kosiopuuhiin. Kuvassa vasemmalla on Lauhassa vuonna 2018 syntynyt 1,5-vuotias hirvas, ja oikealla saman ikäinen Ranuan eläintarhasta huhtikuussa 2019 Lauhaan tuotu hirvas. Lauhassa syntyneellä näkyy takaselässä kohta, josta karvoihin kiinnitetty GPS-lähetin irtosi jokunen viikko sitten. Sakari Mykrä-Pohja kertoikin, että kiinnitystekniikassa on vielä hiomista. Vapautetuilla aikuisilla vaatimilla on pannat. Jos vaatimet pysyvät hengissä kevääseen, niiden vasatuotto saadaan selville paikantimilla. – Se tulee olemaan mielenkiintoista. Vasomisen onnistuessa kyseessä olisivat näillä main ensimmäiset luonnossa vapaana syntyneet metsäpeurat varmastikin ainakin 150 vuoteen, Mykrä-Pohja iloitsee. Kuva: Rita Nukke Ensimmäiset metsäpeurat totuttelevat elämään vapaudessa. A se & Erä on seurannut tiiviisti MetsäpeuraLIFE–hanketta ja sen näkyvimpiä toimia, jotka ovat metsäpeurojen palautusistutukset Pirkanmaan Seitsemisen ja Etelä-Pohjanmaan Lauhanvuoren kansallispuistojen alueille. Metsäpeuroja on tuotu totutustarhoihin sekä eläinpuistoista että luonnonkannasta. Lauhanvuoren tarhasta vapautettiin luontoon syksyllä neljä nuorta urosta. Niistä yhdelle kävi onnettomasti sen sotkeutuessa kiima-ajan tuoksinassa tarhan paimenlankaan. Hirviporukka päästi eläimen pinteestä ja se katosi metsään, eikä siitä ole sen jälkeen tehty yhtään havaintoa. Tarhalta epäiltiin, että uros on voinut voipua tapauksesta niin paljon, että sen voimat loppuivat. Peuroille kuuluu hyvää Joulukuussa vapauden makuun Lauhassa pääsi vielä kolme urosta, yksi vaadin vasoineen ja yksi vasaton vaadin. Kevättalvella sieltä on tarkoitus vielä vapauttaa ainakin yksi vasa emoineen. Seitsemisestä on vapauteen laskettu suunnitelmien mukaisesti kolme hirvasta ja kaksi vasallista vaadinta. Seurantaa varten aikuisilla vaatimilla on GPS-pannat ja osa uroksista on saanut selkäkarvoihin liimatun lähettimen, joka putoaa karvan vaihtuessa. – Vapautetuille eläimille kuuluu hyvää. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat tallessa. Suurimman osan ajastaan peurat kuluttavat tarhan tuntumassa tai noin kilometrin etäisyydellä siitä. Ne käyvät tutustumassa lähimaastoon muutamien kilometrien retkillä ja joitain reissuja on tehty 10-15 kilometrin päähän. Kaukaisin käynti on linnuntietä noin parinkymmenen kilometrin päässä. Ne ovat kuitenkin aina palanneet takaisin tarhan tuntumaan, kertoo hankkeen projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja Metsähallituksen Eräpalveluista. Peurat viihtyvät toistensa seurassa, mutta porukoiden kokoonpano ja pääluku vaihtelee hieman. Tarhan tuntumassa peurat eivät käy pelkästään moikkaamassa aitauksen sisällä olevia lajitovereitaan, vaan sinne houkuttaa myös eväs. – Tarhalla on lisäruokaa tarjolla, mutta vapautetut totta kai hommaavat sapuskaa myös omin neuvoin maastosta. Eläimet vaikuttavat terveiltä, eikä niissä ole mitään merkkejä nälkiintymisestä, eikä havaintoja ole myöskään tehty saalistusyrityksistä tai tapaturmista, Mykrä-Pohja jatkaa. Maltillista susiliikennettä Metsäpeurojen selviytyminen vapaudessa on puhututtanut, sillä tarhauspäätöksen jälkeen Lauhanvuoren ympäristön susimäärä on kasvanut voimakkaasti. Tarha sijaitsee nyt kahden reviirin välissä. Susien liikehdintä peura-alueella on kuitenkin ollut maltillista. Viime päivinä tosin Virroilla pannoitettu Kapu on riistahavainnot.fi -sivuston mukaan parkkeerannut tarhan tuntumassa. – Seitsemisestä ei ole viime kuukausina kirjattu susihavaintoja lähimailtakaan. Lauhasta on tallennettu yksi havainto reilun parin kilometrin päästä tarhalta, ja viiden kilometrin säteellä havaintoja on tehty muutama. On toki syytä muistaa, että toistaiseksi kuluva talvi ei ole ollut paras mahdollinen jälkihavaintojen tekoon. Lauhanvuoren lauman susia oleilee kyllä siellä puiston tuntumassa, mutta aivan reviirin ytimessä ei totutustarha onneksi ole. Seitsenvuotinen metsäpeuran kannanhoitohanke kestää vuoteen 2023. Uusia yksilöitä on tarkoitus vapauttaa luontoon sitä mukaan, kun ne ovat ensin tottuneet tarhassa uudelle asuinseudulleen. – Tarhoihin syntyy uusia yksilöitä ja myös eläintarhoista liikeneviä metsäpeuroja tuodaan niihin vapautettujen tilalle. Karkea arvio on, että syntyvien ja tuotavien myötä pääluku karttuu alkaneena vuonna tarhoissa yhteensä 12-15 yksilöllä, arvioi Mykrä-Pohja. n Erja Pekkala – Eläimet vaikuttavat terveiltä, eikä niissä ole mitään merkkejä nälkiintymisestä, eikä havaintoja ole myöskään tehty saalistusyrityksistä tai tapaturmista.
16 Ilvekset ja peurat säästävät henkensä jos talvea ei tule Lumettomuus laittaa saalistilastoa uusiksi Lumettomuus on vaikuttanut eteläisessä Suomessa ilveksen ja peuran metsästykseen. Saalistavoitteista ollaan paikoin pahasti jäljessä. J äljestykseen ja lumijälkien olemassaoloon perustuvat ilves-, kettuja villisikajahti ovat olleet Etelä-Hämeessä miltei nollissa. – Toki jotakin on kaadettu, mutta etenkin joulukuusta lähtien metsästys on ollut hankalaa lumen puutteen takia. Koko riistanhoitopiirissä oli 21 ilveksen kaatolupaa ja tähän mennessä (tammikuun puoleen väliin) niitä on onnistuttu saamaan vajaa kymmenkunta yksilöä. Osa on saatu loukuilla, mitä tapahtuu joka vuosi. Joidenkin yksilöi
17 Jos lunta olisi edes vähän, valaistusolosuhteet olisivat paljon paremmat ja kyttäysjahti onnistuisi paremmin. – Urosilveksen jäljet havaittiin liki ainoana päivänä, kun meillä oli edes hieman lunta. Jahtiporukka saatiin kasaan aika nopeasti ja ilves kaatui. Iso osa Etelä-Suomen ilveksistä säilyttänee henkensä tänä talvena. Peurajahtiin olisi monin paikoin tarvetta. Peurojen kaatotavoitteet Peuroille Luke asetti 11 00012 000 eläimen kaatotavoitteen Etelä-Hämeeseen. Viime vuonna piirissä kaadettiin noin 10 000 peuraa. Tällä hetkellä määrä on Muuttolan mukaan noin 8000 peuraa. – Aikaa on vajaa kuukausi ja 3000 peuran kaato tuossa ajassa on mahdottomuus, vaikka luntakin sataisi. Jos hyvin menee, pääsemme ehkä 9000-10000 peuraan. Alkukauden jahti onnistui paremmin kuin edellisvuonna. – Tuolloin valoa oli riittävästi, jotta peuroja saatiin kaadetuksi kyttäykseltä. Peuroja ammuttiin varmaan aika paljon pelloilta. Alku oli erittäin hyvä, mutta se torpedoitui marras-joulukuuhun, jolloin peuraa ei pimeässä mestsässä enää havainnut. Ajojahti sitoo helposti parikymmentä miestä, mutta tulos voi olla 2-3 peuraa päivässä. Jos nuo 20 miestä ampuisivat kukin peuroja kytikseltä, olisi tulos varmasti parempi. Kauriita on viime vuosina kaadettu Etelä-Hämeessä 300500 yksilöä. – Kaurisjahtiin ei lumettomuus vaikuta samalla tavoin kuin peurajahtiin. Peura on melko puhtaasti hämämäraktiivinen eläin, kun kauris käy ruokinnoilla myös päiväsaikaan. Iso osa kaadoistakin ajoittuu joko aamipäivään ennen puoltapäivää tai myöhemmin iltapäivään. Riistakannat vahvistuvat Mikäli kaatomäärät jäävät huomattavasti alle tavoitteista, saattaa olla tähän mennessä saatujen tavoitteiden osittainen romuttuminen. – Jos Etelä ja Lounais-Suomessa jää kaatamatta kenties useampi kymmenen, noin 70 ilveksestä, kannan kasvu näkyy varmasti luonnossa, Marko Muuttola sanoo. Peurojen määrä tuntui metsästäjien mielestä jo hieman pudonneen edellisen jahtikauden ja viime syksyn suurten kaatomäärien perusteella. – Osa kansalaisista ei ole kovin innostunut vähentämään ilveksiä, koska niiden toivotaan pitävän peuraja kauriskantaa kurissa. Myös pienpetopyynti on kärsinyt lumen puutteesta. – Supikoiria voi olla vaikea löytää luolistaan, eikä kyttäysmetsästyskään ole helppoa pimeässä metsässä. Supikoiran pyynnissä saa nykyisin toki käyttää muun muassa valoa. Supien elämänrytmiin kuuluu talvihorros, mutta ne saattavat nyt tehdä pitempää lenkkiä, eivätkä pysy luolissaan kuten normaalitalvina tekevät. Kaadettavaa riittäisi Pirkanmaalaisen Lempäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Timo Viitanen uskoo, että kaikkia peuralupia tuskin saadaan käytetyksi, mutta toisaalta tilanne ei ole aivan toivotonkaan. Lempäälä ja sen naapurikunta Vesilahti lukeutuvat koko maan peuratiheimpiin alueisiin. – Jollei lunta sada, ei tavoitteeseen päästä. Päivän pituus rajoittaa kytistä. Jos lunta olisi edes vähän, valaistusolosuhteet olisivat paljon paremmat ja kyttäysjahti onnistuisi paremmin. Omalla yhdistykselläkin on tuhat lupaa. Viime vuonna lupia oli melko tavalla sama määrä ja kaatoprosentti oli 90 prosentin luokkaa. Nyt luvista on käytetty noin 70 prosenttia, joten tuskin edellisvuosien kaatoprosentteihin ylletään, sanoo Viitanen. Peurakantaa on viime vuosina vähennetty kovalla kädellä, mikä on näkynyt myös muun muassa liikenneoneettomuuksien määrissä. – Peurojen aiheuttamat liikennevahingot ovat pudonneet pari vuodessa noin kymmenellä prosentilla. Sen sijaan kaurisonnettomuuksien määrä on kaksinkertaistunut, sanoo Viitanen. Yhden ilveksen lupa tuli käytetyksi. – Urosilveksen jäljet havaittiin liki ainoana päivänä, kun meillä oli edes hieman lunta. Jahtiporukka saatiin kasaan aika nopeasti ja ilves kaatui. Samassa yhtydessä havaittiin varmuudella ainakin kolmen eri ilveksen jäljet, eikä jahtialue ollut kuin 6500 hehtaaria. Jälkien määrä kertoo ainakin hyvinvoivasta kannasta. n Juhani Karvonen den jäljille on saatettu päästä riistakameran kuvan perusteella. Enin osa kaatuu ajojahdeista, joita ole juurikaan voitu järjestää. Ilveskanta on piirissä niin vahva, että kaikki luvat tulevat yleensä käytetyiksi. Lumitalvena lupien käyttöaste on 100 prosenttia, sanoo riistasuunnittelija Marko Muuttola Riistakeskus EteläHämeestä Sama ilmiö koskee villisikoja, joita on ammuttu tällä jahtikaudella kymmenkunta. – Villisiat on ammuttu jo syksyllä osin kyttäykseltä ja joitakin hirvijahdin yhteydessä. Joulukuun jälkeen ei ole käytännön mahdollisuuksia metsästykseen ollut.
18 Etelä-Pohjanmaan aakeet ja laakeet Parhaat maastot kanakoirille Etelä-Pohjanmaasta ei turhaan sanota, että se on kanakoiraharrastajien mekka. Maakunnassa suhtaudutaan muutenkin myönteisesti metsästykseen. E telä-Pohjanmaan aakeet laakeet peltomaisemat luovat ison ja yhtenäisen alueen, jossa on tilaa ja mahdollisuuksia harrastaa kanakoirilla. Tästä kertoo myös se, että Lapuan peltomaisemissa järjestettävä nuorten mannermaisten kanakoirien katselmus eli Junkkari kerää paikalle joka vuosi yli 300 koiraa. Kyseinen katselmus on järjestetty jo 43 kertaa. Hyvät harrastusmaisemat vetävät puoleensa kokeissa kävijöiden lisäksi myös kanakoirien treenaajia – jopa niin, että he jäävät maakuntaan pysyvästi. Näin kävi entiselle vantaalaiselle Nina Pärssiselle, joka tätä nykyä asuu Lapualla ja harrastaa kahden lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa. – Kanakoiraharrastuksen aloitin vuonna 1995. Olen käynyt Tuomas Ahola sai tallennettua riistakameraan hirviemän tuplavasoineen. Taustalla näkyy Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä nuorta männikköä ja metsänpohjan rehevää suopursumattoa. EteläPohjanmaa
19 ? – Tänne EteläPohjanmaalle kokeisiin tai treenaamaan tulevilta koiraihmisiltä saattaa unohtua se, että paikalliset tekevät paljon työtä harrastuksemme eteen. Maakunnan peltomaisemissa lintuja riittää. Paikalliset harrastajat huolehtivat sekä lintujen ruokinnasta että istutuksista. vuosien aikana paljon kokeissa ja treenaamassa Etelä-Pohjanmaalla ja siinä samalla tietysti tutustuin myös paikallisiin. Muutama vuosi sitten lähdin etsimään maakunnasta pientä tukikohtaa, jossa voisin asua sitten, kun jään pois työelämästä ja harrastaa täysipainoisesti koirien kanssa. Ostin Tiistenjoelta yli 200 vuotta vanhan pohjalaistalon ja seuraavaksi jäin pohtimaan, eikö sitä elämällään voisi tehdä muutakin kuin työskennellä Helsingissä. Niinpä hain töitä Alajärveltä ja muutin tänne pysyvästi, nainen kertoo samalla koiriensa työskentelyä pellolla tiiraillen. Parhaat maastot kanakoirille Pärssinen on jäsenenä Kauhavan Alakylän metsästysseurassa sekä Tiistenjoen metsästysseurassa. Hän on toiminut kymmenen vuotta kanakoirien KAER-kokeen ylituomarina ja arvostellut koirien työskentelyä sekä kilpaillut omien koiriensa kanssa usealla eri alueella Suomessa. – Täällä on paljon peltoja, on luonnonlintuja ja istutettuja lintuja. Lapuan ja Kauhavan lisäksi upeita peltomaisemia löytyy vaikkapa Ilmajoelta tai Kauhajoen Kainastolta. EteläPohjanmaalla on ehdottomasti Suomen parhaat maastot harrastaa kanakoirien kanssa. Pärssinen muistuttaa, että kanalintuharrastuksen onnistumiseksi tarvitaan paljon työtä seuroissa ja valtavaa määrää talkoina tehtävää vapaaehtoistyötä eli kökkää, kuten eteläpohjalaiset sanovat. – Tänne Etelä-Pohjanmaalle kokeisiin tai treenaamaan tulevilta koiraihmisiltä saattaa unohtua se, että paikalliset tekevät paljon työtä harrastuksemme eteen. Ensinnäkin tarvitaan paljon harrastajia, jotka ruokkivat ja istuttavat lintuja, sekä tekevät riistanhoitotyötä poistamalla pienpetoja. Toisekseen tarvitaan iso joukko ihmisiä, jotka tulevat omalla ajallaan kokeisiin tuomaroimaan ja järjestämään niitä. Lisäksi tarvitaan vielä myötämielisiä maanomistajia, jotka mahdollistavat seuroille maittensa käytön. Itsekseen eivät tällaiset harrastusmahdollisuudet synny. Keskivertoa riistakantaa Etelä-Pohjanmaan eteläisimmässä kunnassa Isojoella asuva Tuomas Ahola käy jahdissa kolmessa metsästysseurassa, jotka ovat Isojoen metsästysseura, Villamo-Heikkilä metsästysseura ja Vesijärven metsästysseura. Pääasiallisesti riista on pienpetoja ja sorkkaeläimistä hirvi. Tarhasta löytyy myös rotuja, joilla pyytää riistaa vaikka jäniksestä karhuun. – Pienpetojen ja hirven lisäksi käyn pyytämässä karhua ItäSuomessa ja toki metso täytyy joulupöytään saada. Yleensäkin kaikenlainen metsästys kiinnostaa. Tällä hetkellä minulla on neljä jämtlanninpystykorvaa, yksi Vaikka näätäkanta on Isojoella pudonnut, erehtyy kultakurkku silloin tällöin saaliiksi. Tuomas Ahola jäljittää mieluummin näätää kuin pyytää sitä loukulla.
20 – Itselle harrastus on niin tärkeä, että siihen pitää aika vaan järjestää. Jos sattuu lapsenhoitovuoro, niin silloin kaksivuotias poika lähtee mukaan hirvitai kettupassiin. Etelä-Pohjanmaalla on ehdottomasti Suomen parhaat maastot harrastaa kanakoirien kanssa. Nina Pärssinen muutti Etelä-Pohjanmaalle harrastuksen perässä ja hän kehuukin päässeensä kanakoiraharrastajien mekkaan. Kuva: Maria Ahlbäck Suurpetojahti on Isojoella harvinaista herkkua. Ilveslupa oli käytössä kausille 2014-2015 sekä 2015-2016, jolloin Ahola sai ammuttua ilveksen omalle koiralleen talvella 2016. Päivä on ollut onnistunut ja Tuomas Ahola on saanut ketun eräksi. Tällä kertaa ajurina oli kaverin suomenajokoira. Etelä-Pohjanmaan eteläosissa koetaan kunnon lumitalvia, vaikka tänä talvena lunta on nähty hyvin vähän. karjalankarhukoira sekä nuori suomalaisen ja amerikkalaisen ajokoiran sekoitus ja joukon jatkona viiden kuukauden ikäinen plotin ja amerikkalaisen sekoitus, Ahola kertoo. Kotikunnan riistakannat ovat miehen mukaan koko Suomen mittakaavassa keskivertoa, ja tyypillisesti elintilaa tänä päivänä valtaavat pikkusorkat ovat löytäneet Isojoellekin. – Hirveä saisi olla paremmin. Vaikka täällä susimäärä on ryöpsähtänyt viime vuosien aikana, ei se silti ole vaikuttanut hirven vasatuotantoon, kuten monessa muussa seurassa maakunnassa on käynyt. Sudet syövät enimmäkseen peuraa ja kaurista, joiden määrä on viimeisen kahden vuoden aikana lisääntynyt paljon. Toki on löytynyt susien kaatamia hirviä, mutta vähemmän kuitenkin. Valtamaisemana ojitettu suo Pienpedoista Ahola on huomannut näätäkannan romahtaneen ja supikoirien määrä vaihtelee runsaasti. Syiksi hän epäilee metsästyspaineen sekä muuttuneen elinympäristön. – Seuratasolla voidaan sanoa, että näätäsaalis on laskenut alle kolmasosaan entisestä. Ja jälkien määrä tuntuu olevan myös vain murto-osa. Näädän rautapyynti on yleistynyt ja nykyiset metsien rakenteet eivät voi olla vaikuttamatta riistan elinoloihin. Metsät ovat täällä suurimmaksi osaksi ojitettua nevaa, joka kasvaa nuorta mäntyä ja korkeaa suopursua. Hirvi siellä viihtyy, mutta eipä juuri muut eläimet. Isojoen eteläosissa on vanhaa metsää ja kuusikkoja ja eron riistan määrässä huomaa selkeästi. Etelä-Pohjanmaalla metsäst yk se en su ht audut a a n pääasiallisesti myönteisesti. Maaseutupitäjissä monen ihmisen perhekuntaan tai lähipiiriin on aina kuulunut joku metsästystä harrastava ja sen positiiviset vaikutukset tunnetaan. – Suhtautuminen on myönteistä ja esimerkiksi maanvuokrasopimusten kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Ihmiset ymmärtävät, että se on meille monille elämäntapa ja hyvä harrastus. Myös se on tiedossa, että esimerkiksi hirvien kohdalla metsästys on välttämätöntä turvallisuuden ja metsätalouden vuoksi. En usko myöskään paikallisten taholta tulevan vastustusta, vaikka tulevaisuudessa joudutaan todennäköisesti kaatamaan myös enenevässä määrin suurpetoja. Ikäväkseen mies on joutunut toteamaan, että korkeajalkaisella ajokoiralla metsästys on seudulla vähentynyt ja kiinnostus on siirtynyt enemmänkin mataliin ajokoiriin ja mäyräkoiralla ajattamiseen. Kettuja jänisjahti ovat painuneet minimiin. – Ennen vanhaan kettujahdissa saattoi olla parikymmentä äijää ja nyt hyvä jos on kaksi. En tiedä mistä se johtuu; olisiko sitten niin, että nykyään ihmisillä vaan on niin paljon muuta siinä kotona puuhattavaa, ettei metsään ehditä. Itselle harrastus on niin tärkeä, että siihen pitää aika vaan järjestää. Jos sattuu lapsenhoitovuoro, niin silloin kaksivuotias poika lähtee mukaan hirvitai kettupassiin, mies nauraa mielissään. n Erja Pekkala ?
21 Kauhajoelta löytyy mies, joka aina valmis talkoisiin metsästyskoirien eteen Suomenajokoiralla iso sija sydämessä ? EteläPohjanmaa Metsästys on Seppo Saloselle henkireikä ja elämänlanka. K auhajoella asuva Seppo Salonen sai kimmokkeen metsästykseen ja nimenomaan suomenajokoiralla tapahtuvaan metsästykseen ollessaan hieman päälle kymmenen vuoden ikäinen. Perheessä tai lähisuvussa ei ollut tuolloin metsämiehiä, eikä palo syttynyt verenperintönä, vaan sen sytytti poikaan koira. – Se oli 60-luvun alussa. Meidän kylällä oli yksi ajokoira ja se juoksi meidän heinälatoon. Laitoin äkkiä ovat kiinni ja kiipesin navetan kautta orrelle istumaan ja katsomaan koiran touhuja. Silloin se iski. Se oli niin hieno koira ja päätin, että tuollainen minullakin joskus on. Sitten myöhemmin appiukko oli kova mettämies ja hänen kanssaan hankimme yhdessä ajokoiran vuonna 1973, Salonen kertoo. ”Rotua en vaihda” Siitä lähtien on Salosen tarhassa ollut aina suomenajokoira. Tällä kertaa jänistä opettelevat ajamaan nuoret ajokoirat Äijä ja Pirskatti. – Suomenajokoira on minulle niin rakas värkki, että vaikka joku toisi minulle kymmenentuhatta euroa, että vaihdatko rodun, niin en vaihtaisi, mies vannoo. Omien koirien treenaamisen lisäksi Salonen tekee metsästyskoiralla harrastamisen eteen valtavan määrän talkoita eli eteläpohjalaisittain kökkähommia. Vaikka suomenajokoiralla on miehen elämässä erityinen johdatus, on hän valmis apuun aina, kun tarvitaan talkooväkeä kokeiden järjestämiseen ja tuomarointiin tai näyttelyihin. Haalarin taskusta löytyvät tuomarikortit jäniksenja ketunajokokeeseen, dreeverinajokokeeseen, hirvikokeeseen sekä hirven jäljestämiseen ja myös karhutaipumuskokeen tuomarointiin. – Kun on ajokoirasta kyse niin silloin ollaan lujasti asialla, vaikka tarve olisi vieraassa seurassa. Tuomarikertoja tulee kauden aikana noin 40 kaikki koelajit mukaan lukien. Viisi kelloa olen saanut Etelä-Pohjanmaan Ajokoirakerhon kilpailusta eniten tuomarikertoja keränneille. Etenkin ajokoirahomma on menossa niin huonoon suuntaan susien ja valtavasti lisääntyvän pikkusorkan vuoksi, että sen eteen pitää tehdä kaikki mitä pystytään, Salonen painottaa. Henkireikä Metsästyksestä tärkeintä miehelle on jänisjahti. Aikoinaan hän kävi sorsastamassa, mutta nykyään saavat miehen puolesta kaikki linnut lennellä. Hirvijahti loppui 12 vuoden harrastamisen jälkeen, sillä omien koirien treenaus kävi liian raskaaksi. – Hirvijahdin jälkeen piti omat koirat juoksuttaa yöllä. Silloin kun niitä hankkii, ei niitä pidä tarhassa seisottaa, vaan niiden pitää päästä toteuttamaan viettejään. Hirvijahti ei sovi oikein aktiiviselle ajokoiramiehelle. Koiralle pitää aina joku jänis ampua. Mietippä itse, jos joutuisit tekemään töitä ilman palkkaa, miltä se tuntuisi, mies virnistää silmät tuikkien. Vaikka suomenajokoira on ikuisesti Salosen sydämessä, on erityisesti luonnossa olemisella suuri merkitys hänen elämässään. Mies menee kauden aikana koirineen metsään niin usein kuin mahdollista. – Luonnossa on se rauhallisuus ja siellä näkee metsän elämästä niin paljon sellaista, mistä muuten ei tietäisi yhtään mitään. Jos minulla ei olisi tätä harrastusta, olisin varmasti työllä itseni tappanut. Tämä on minulle sellainen elämänlanka. n Erja Pekkala Seppo Salonen (vas.) on tunnettu lätynpaistaja ja hän on tuttu näky pannuineen pesäpallopeleissä, jalkapallokentän reunalla sekä erilaisissa tapahtumissa. Silloin kun jahtiin lähdetään porukalla, on Sepolla varmasti mukana lättytaikinaa ja lohileivät. Nuotiolla tarinoimassa myös Kalevi Aittokallio (keskellä) ja Jarmo Kujanpää. Seppo Salosella riittää tarinoita. Joka kerta tavatessa tai nuotiolla istuessa muistuu mieleen joku hauska tapahtuma vuosien varrelta. Kertomisen lahja on 68-vuotiaalla miehellä hallussa.
22 EteläPohjanmaa Ähtärin Urheilumetsästäjät pitää kiinni viimeisistä perinteistä Jahtilauantaina hirvisoppaa Ahtärin Urheilumetsästäjissä ollaan menty jo kauas näistä ajoista: ensimmäinen puheenjohtaja oli todennut tyytyväisenä, että metsästysmaja on ainut paikka, jossa saadaan olla naisilta rauhassa. – Seuran toimintaan tulin mukaan 12-vuotiaana, mutta lapsesta asti olen kulkenut isäni mukana metsällä ja päässyt läheltä seuraamaan, mitä esimerkiksi lahtivajalla tehdään. Isäni oli myös seuran perustajajäseniä. Se oli mielestäni hyvä kasvualusta nuorelle pojalle päästä aikuisten miesten toimiin mukaan. Sieltä oppi hyvät elämänarvot, nyt neljä vuotta puheenjohtajan toiminut Raitamäki kertoo. Seuran pääpaino hirvissä Toiminnan pääpaino on nykyään hirvenmetsästyksessä. Aikoinaan seurassa oli useita ampujia, jotka kävivät myös kisoissa ja harrastuksiin kuului myös hirvenhiihto. – Hirviporukassa on jäseniä noin 30 ja lupia oli viime kaudella 22. Ylläpidämme myös riistapeltoa ja meillä on oma ampumarata. Jänisjahdissa aikoinaan käytiin paljon yhdessä, mutta nykyään seurassa ei taida olla ketään, joka harrastaisi ajokoiralla jäniksenmetsästystä. Pienpetopyyntiä on jonkin verran, lähinnä hirvenmetsästyksen sivutuotteena. Normaalin riistakannan vaihtelun lisäksi puheenjohtajan mukaan merkillepantavaa viime syksynä oli se, että hirvilupien täytäntöönpano oli haastavaa erityisesti vasojen kohdalla. Ähtäri sijaitsee Etelä-Pohjanmaan kunnista syvimmällä sisämaassa, ja seuran alueelle eivät pienet sorkkaeläimet ole levinneet ainakaan vielä riesaksi asti. Ja jänis voi kunnassa hyvin, vaikka ilves verottaa kantaa. – Hirveä oli viime syksynä todella huonosti, erityisesti vasoja. Niitä ei kerta kaikkiaan ollut. Osasyynä haastavuuteen oli toki se, että lunta ei ollut, eikä jälkiä nähty. Peuraa ja kaurista meillä on jonkin verran ja metsäSeuran puheenjohtaja Veli Raitamäki on ollut seuran toiminnassa mukana koko ikänsä. Hän peräänkuuluttaa entisaikojen yhteisöllisyyttä ja metsästyskavereiden yhdessä vietetyn ajan merkityksellisyyttä. Ä htärin Urheilumetsästäjät ry on perustettu tammikuun alussa vuonna 1964. Ähtärissä oli jo tuota aiemmin ollut metsästysseuratoimintaa, sillä vuonna 1932 oli perustettu Ähtärin metsästysyhdistys ry. Tuohon aikaan metsästys oli niin sanotusti herrain hommaa. Seuraan kuului 19 jäsentä ja he olivat paikkakunnan parempipalkkaisista. Seuran toiminta loppui vuonna 1947. Maata nykyisellä seuralla on ollut parhaimmillaan käytössä vuonna 1973, jolloin pinta-ala oli noin 15 000 hehtaaria. Nyt käytettävissä on noin 12 000 hehtaaria. Nykyinen puheenjohtaja Veli Raitamäki on päässyt seuraamaan toimintaa paraatipaikalta, sillä aikoinaan lahtivaja oli omassa pihapiirissä ja Raitamäki juoksenteli jo poikasena aikuisten metsästäjien touhuja seuraamassa.
23 ? – Meidän seuraan pääsee jäseneksi helposti. Meillä ei ole vaatimusta maanomistajuudesta tai paikkakunnalla asumisesta. jäniksen kanta on hyvä, tosin sitä ei täällä metsästetä juurikaan. Karhujahdissa kuulumme yhteislupa-alueeseen ja siellä taisi olla yksi jäsen mukana. Itse en ole kyseisestä jahdista niinkään kiinnostunut – sata miestä saman karhun perässä on vähän liikaa. Suurpetojahdit olisi hyvä olla seurakohtaisia, Raitamäki toteaa. Vanhoja hyviä aikoja Metsästysseuratoiminta on muuttunut sen 42 vuoden aikana, mitä Veli Raitamäki on ollut seurassa jäsenenä. Eikä suuntaus ole ollut hänen mielestään kaikilta osin kovin hyvää. Ajan henki on muuttunut ja ihmisten ajankäyttö siinä samalla. Entisaikaan metsästys oli monelle se ainoa harrastus, eikä perheen yhteinen kalenteri näyttänyt samalta kuin nykyään. – Ihmisillä on nykyään niin kova kiire. Ennen jahtiporukka vietti aikaa yhdessä. Kämpällä istuttiin ja juteltiin metsästyspäivän jälkeen, mutta nykyään kun hirvet saadaan kumoon ja vedettyä lahtivajalle, täytyy metsästäjien lähteä kotiin. Ennen miehet eivät niinkään välittäneet, mihin aikaan kotiin mennään, vaikka perhe-elämää toki arvostettiin silloinkin. Silloin vain arvostettiin myös metsästyskavereiden kanssa yhdessäoloa. Nykyään arki on niin kalenteroitua, että aikaa ei vain riitä kaikkeen, mies harmittelee. Ähtärin urheilumetsästäjien jäsenmäärä on nyt noin 70. Kuten trendi nykyään seuroissa tahtoo olla, on myös Ähtärissä rivit harmaantuneet ja harvenneet. Keski-ikä liikkuu viidenkymmenen tienoilla, mutta ilahduttavasti myös muutamia nuoria on tullut mukaan. Hirvijahdissa usein sattuu ja tapahtuu. Miehet ovat noutamassa pois koiraa, joka otti puussa näkyvän ahman haukkuunsa. Ähtärin Urheilumetsästäjien hirviporukassa on kolmisenkymmentä jäsentä. Mukana on kaksi naista ja vuotuinen saalismäärä on noin parikymmentä hirveä. Seurassa ollaan menty kauas niistä ajoista, jolloin ensimmäinen puheenjohtaja totesi tyytyväisenä, että metsästysmaja on ainut paikka, jossa saadaan olla naisilta rauhassa. – Hirviporukkaan kuuluu vakiojäseninä kaksi naista ja meillä järjestetään vuosittain naisten oma jahti. Muutama nuori tuli mukaan ja nuoremmalla polvella, joilla jalka vielä nousee, on myös mukavasti hirvikoiria. Vanhin jäsen on 85-vuotias. Talkoita ja perinteitä Ähtärin urheilumetsästäjät on hyvin pieni metsästysseura verrattuna esimerkiksi moneen muuhun maakunnan seuraan, joissa jäseniä on satoja ja suurimmissa yli tuhat. Talkoohenkeä kuitenkin riittää omiksi tarpeiksi ja jäsenten voimin pidetään maja kunnossa. Seuralla on myös netissä omat kotisivut, joita on aktiivisesti ylläpidetty. Sivuilta pääsee tutustumaan seuran historiaan ja nykypäivään runsain kuvin ja videoin. Seuran maja Kestinhovi on alun perin Rosenlewin omistama ja se on rakennettu vuonna 1956. 1970-luvulla kämppä hankittiin seuralle. – Seuran majaa vuokraamme nykyään jonkin verran myös ulkopuolisille. Lisäksi järjestämme joka kevät seuran jäsenten väliset
24 – Hirvijahdissa on lauantaina aina hirvikeittoa, johon entisaikaan kasvatimme itse kaikki vihanneksetkin perunoista lähtien. – Alkoholin käyttö jahdissa on siistiytynyt täysin. Nyt kaatoryyppy tarkoittaa sitä yhtä pientä ryyppyä ja pullo tulee vaillinaisena pois metsästä. Se on erittäin hyvä asia. pilkkikisat. Viikko juhannuksen jälkeen kutsumme maanomistajat nauttimaan hirvikeitosta. Suurin ero hirvijahdeissa Seuran kunniajäsen Jukka Lahtinen, 82, on nähnyt nuorena hyvin erilaista metsästystä verrattuna nykyaikaan. Suurimman eron hän mainitsee liittyvän hirvijahtiin. – Alkuun hirvijahti meidänkin seurassamme painottui ajomiesmetsästykseen. Viimeisen 15-20 vuoden aikana ovat hirvikoirat tulleet mukaan. Toinen iso muutos on tapahtunut tekniikassa. Aikoinaan LA-puhelimissa sai jonottaa vuoroaan italialaisten seassa ja koirille on tullut GPSpannat kaulaan. Onhan se tosin vienyt metsästyksestä hieman makua pois. Nyt tiedämme, että koira menee tuolla ja hirvet sen edessä. Haavakkohirvien jäljittämisessä tutkat ovat erinomaisia, Lahtinen sanoo. Hyvää ja huonoa kehitystä Lahtinen on nähnyt ajan, jolloin alkoholin käyttö metsästyksen yhteydessä oli paikoin runsastakin. Sosiaalisessa mediassa näkee edelleen väitteitä, joiden mukaan metsästäjät sohivat aseillaan ympäri päissään, mutta Lahtisen mukaan se ei pidä paikkaansa. – Alkoholin käyttö jahdissa on siistiytynyt täysin. Nyt kaatoryyppy tarkoittaa sitä yhtä pientä ryyppyä ja pullo tulee vaillinaisena pois metsästä. Se on erittäin hyvä asia. Lahtinen haluaa oman seuran osalta kumota myös sellaisen yleisen mielipiteen, jonka mukaan metsästysseuroihin olisi nykyään vaikeaa päästä. – Meidän seuraan pääsee jäseneksi helposti. Meillä ei ole vaatimusta maanomistajuudesta tai paikkakunnalla asumisesta. Kunhan on hyvätapainen henkilö, jonka maanomistajat hyväksyvät mailleen metsästämään. Liittymismaksu on toki iso, 500 euroa, mutta meillä on paljon valtion ja yhtiöiden maita, joiden vuokra on korkea. Seuran riistanhoitotyötä mies haluaa nostaa vielä esiin. Seuran alueella on kaksi kosteikkoa, joita maanomistaja ylläpitää, mutta joiden perustamisesta aloite on tullut seurasta. Seuran sisällä oli vielä vuosi sitten seurue, joka harrasti fasaaninmetsästystä, mutta kun ihmiset vanhenevat myös monet perinteet kuihtuvat. – Reilun 30 vuoden ajan kasvatimme ja metsästimme fasaaneja. Meillä kävi myös vieraita maksullisissakin jahdeissa. Tässä kun vanhetaan, monet hommat loppuvat, Lahtinen harmittelee. Kritiikkiäkin mieheltä nykymeininkiin löytyy. Hirvimerkin ampumakoe muuttui joku vuosi niin, että liikkuva kuva poistettiin kokeesta. – Hirviammuntakoe meni kyllä päin pyllyä. Tietysti kyse on myös aseen tarkennuksesta, mutta kyllä taito on nyt rapistunut ja siitä kärsii hirvi. Haavakkoja jää valitettavasti useammin kuin ennen. Ammuntakoe pitäisi Lahtisen mielestä palauttaa ennalleen. – Jotkut pahat puheet väittävät, että koe piti muuttaa, koska isokenkäiset alkoivat vanhentua. Kortit piti saada pysymään voimassa, joten mentiin siitä, mistä aita oli matalin. Vaikka osa vanhasta perinteikkäästä toiminnasta on hiipunut, on lauantain jahtisoppa säilynyt. – Hirvijahdissa on lauantaina aina hirvikeittoa, johon entisaikaan kasvatimme itse kaikki Hirviporukka kokoontuu ennen jahdin aloittamista suunnittelupalaveriin. Seuran kunniajäsen Jukka Lahtinen pitää puhetta hirvijahdin suunnittelupalaverissa Hyvösmäen kodalla. vihanneksetkin perunoista lähtien. Se on jäänyt, mutta keitto on säilynyt. Maanomistajista pidämme myös perinteisesti huolta. Lihavina vuosina heille meni kolmasosa lihoista, mutta nykyään se maanomistaja, jonka maille hirvi kaatuu, saa runsaasti lihaa, Jukka Lahtinen kertoilee. n Erja Pekkala Kuvat: Seuran albumi ?
25 ? EteläPohjanmaa Kotimainen kivääri asekaupan kivijalka Ahti Huvila Oy:llä nyt 70-vuotisjuhlavuosi Ahti Huvila Oy perustettiin 70 vuotta sitten Soinissa. Aseja eräliike on edelleen voimissaan. K auppias Ahti Huvila perusti kauppaliikkeen heinäkuussa 1950 Soiniin, Etelä-Pohjanmaalle. Aseet ja ampumatarvikkeet tulivat mukaan liikkeen toimintaan 1960-luvulla. Tällä hetkellä Ahti Huvila Oy on yksi asealan johtavista vähittäisliikkeistä Suomessa. Heinäkuussa 70 vuotta täyttävä aseja eräliike on edelleen saman perheen ohjissa, sillä perustajan jalanjäljissä alalle lähtivät tytär Seija ja hänen puolisonsa Pekka Ojajärvi. – Itse tulin mukaan liikkeeseen noin 40 vuotta sitten ja nyt toimitusjohtajana on jo poikamme Olli-Pekka Ojajärvi. Meitä työskentelee liikkeessä perheen kolmen hengen lisäksi kolme vierasta työntekijää, Pekka Ojajärvi kertoo toimitusjohtajan ollessa työmatkalla. Postimyyntiä alusta asti Kivijalkaliikkeelle 70 toiminta vuotta on pitkä aika tänä päivänä. Verkkokauppa on vallannut alaa myös aseja erätarvikkeissa ja monet harrastajat tilaavat tuotteita ulkomailta halvempien hintojen toivossa. Ahti Huvila Oy on ollut aikaansa edellä, sillä liikkeessä on tehty postimyyntiä jo varhaisista vuosista lähtien. Nykyään verkkokaupan osuus on yli puolet myynnistä. – Liikkeessä on silloin alussa myyty aseita puhelimitse ja toimitettu postiennakolla, sehän oli nettikaupan esiaste. Perustimme verkkokaupan myös hyvin varhain. Vuosien varrella netistä on tullut silläkin tavalla merkittävä, – Toivottavasti täysin lyijyn kieltävää lakia ei tule voimaan. Kotimainen kivääri pitää pintansa asemyynnissä, vaikka valikoimaa riittää. Myös pienoiskivääreillä on hyvä menekki. Pekka Ojajärvi kertoo, että naiset kiinnittävät miehiä enemmän huomiota aseen ulkonäköön ja ostavat myös kalliimpia aseita. että asiakkaat ottavat sieltä etukäteen selvää, mitä haluavat ja tulevat ostamaan tuotteet paikan päältä. Enää ei tehdä kauppaa samalla tavalla kuin ennen, jolloin asiakas tutustui tuotteisiin vasta täällä kaupassa, Ojajärvi kertoo. Kauppiaan mukaan kilpailua alalla on ollut aina. Menestyksen salaisuudeksi hän uskoo palvelun, hintatason ja valikoiman. Tuotevalikoima laajenee koko ajan ja aika harvoin käy niin, ettei asiakas löydä haluamaansa tai sitä vastaavaa tuotetta suoraan liikkeestä. – Asiantuntemusta pitää myyjillä olla. Tuotteita tulee koko ajan lisää ja erityisen nopeaa kehitys on optiikassa ja metsästyksessä käytettävässä elektroniikassa, kuten tutkapannoissa. Aseet ovat vähän jäykempiä uudistumaan, vaikka niissäkin tulee joka vuosi jotain uutta. Kotimainen kivääri kannattelee Tärkeimmäksi kauppatavaraksi Ojajärvi nimeää aseet ja optiikan ja hän kiittelee nimenomaan kotimaista asetuotantoa. Asekauppaa säätelee tiukka lainsäädäntö, johon ikänsä alalla ollut kauppias on jo tottunut, eikä säädösten heilahtelut tuota ylimääräistä murhetta niihin pitää vain sopeutua. – Onneksi kotimainen kivääri pitää suomalaisen asekaupan pystyssä. Se on meidän kivijalka. Tänä päivänä asettaan hankkivan pitää muistaa olla ajoissa liikkeellä, sillä aseluvan hakemisesta aseen ostamiseen saattaa kulua aikaa viikosta kolmeen kuukauteen. Aivan jahtikauden alkuun ei luvan hakemista kannata jättää, sillä silloin ei todennäköisesti enää ehdi kyyhkyjahtiin, Ojajärvi muistuttaa. Tulevaisuudessa lainsäädäntö saattaa kurittaa patruunamyyntiä merkittävästi, sillä Euroopan unionin ajama lyijykielto tietää kauppiaan mukaan ongelmia vanhojen aseiden omistajille. – Lyijykielto tekisi etenkin vanhoista haulikoista arvottomia. Lisäksi ongelmia tulisi .22 kaliberin patruunoiden käyttöön, koska hyviä lyijyttömiä patruunoita ei ole vielä saatavilla. Niiden panoksissa on lähes kaikissa lyijyä, joitakin kupariluoteja on jo olemassa, mutta ne eivät oikein toimi kunnolla. Hirvikivääreihin on jo olemassa hyviä lyijyttömiä panoksia ja lisää tulee koko ajan. Lyijyttömät hirvipatruunat ovat päässeet jo metsästäjien suosioon. Toivottavasti täysin lyijyn kieltävää lakia ei tule voimaan. n Erja Pekkala
26 Poliisi antoi luvan pihasuden ampumiseen Kauhajoella Peto seurasi äitiä pihaan Susi seurasi lenkillä ollutta perheenäitiä Kauhajoella. T ammikuun ensimmäisenä sunnuntaina Kauhajoen Hangaskylässä susi lähti seuraamaan keskellä päivää lastenvaunuja työntänyttä perheenäitiä. Äiti kävi lyhyellä lenkillä kylätiellä ja paluumatkalla susi lyöttäytyi mukaan. Yksi perheen vanhemmista lapsista huomasi suden. Susi ei ihmisistä piitannut, vaan tuli tutkimaan pihapiiriä, jolloin äiti katsoi viisaammaksi mennä lasten kanssa sisätiloihin. Perhe sai kuvattua sudesta useita videoita ikkunasta ja susi jäi tuijottamaan ikkunassa katsovia ihmisiä. Poliisi toimi nopeasti Pohjanmaan poliisi toimi asian suhteen nopeasti ja sudelle annettiin lopetusmääräys. Saman perheen puutarhassa oli jo vuotta aiemminkin susi juoksennellut, mutta nyt suden pelottomuus ihmisiä kohtaan oli merkille pantavaa. – Toimeksianto on tullut SRVA-tehtävänä eli poliisi on pyytänyt meiltä suurriistavirka-apua ihmisarkuutensa menettäneen suden lopettamiseen, Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen kertoo. Lupaehdon mukaan saman suden täytyy tulla uudestaan pihaan lupa-alueelle, jolloin sen saa ampua tai sitä voidaan jäljittää. – Oleellista on se, että susi tekee uuden pihakäynnin ja käyttäytyy pelottomasti. Asukas soittaa hätäkeskukseen, jolloin lupa jahdin aloittamisesta tulee meille. Mikäli alueella on metsästäjiä valmiina, voidaan susi ampua myös saman tien sinne pihaan, jos se on turvallista ihmiset huomioiden. Toinen vaihtoehto on, että susi tekee pihakäynnin ja sitä lähdetään jälkien perusteella jäljittämään. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että täällä ei ole yhtään lunta, eikä jälkiä näy kuin korkeintaan pehmeissä pelloissa, Tammikuun alussa Kauhajoella susi seurasi perheenäitiä kotipihaan asti. Sitä ei häirinnyt edes pihasta kantautuneet äänet, joita leikkivät lapset touhuissaan pitivät. Se kierteli aikansa pihassa ikkunasta kuvanneita ihmisiä katsellen ja poistui sen jälkeen peltoja pitkin. Kuva: Perheen kuvaamasta videosta Hangaskylällä on susista ollut riesaa nyt muutaman vuoden ajan. Kolme vuotta sitten susi majaili keskellä päivää Jussi Mettälä (oik.) emolehmien seassa. Jarkko Latvanen oli paikalla selvittämässä suden käyttämää reittiä. Kuva: Erja Pekkala EteläPohjanmaa Latvanen selventää poliisiluvan täytäntöönpanosta. Musta maa estää jäljityksen Kylällä on ollut metsästäjiä valvomassa ja vahtimassa kuin kodinturvajoukot konsanaan, tuleeko susi uudestaan pihoihin. Kertaalleen yksinäinen susi on ollut lupa-alueessa ja lupa-alueen lähistöllä on liikkunut susia eri kokoonpanoilla. Poliisilupa on voimassa rajoitetun ajan, ja näyttää uhkaavasti siltä, että lupa ehtii mennä umpeen, ennen kuin lumi sataa maahan ja paljastaa suden liikkeet. – Miehet ovat olleet koko ajan tarkkailemassa tilannetta. Yksi jälki löytyi lupa-alueelta tieltä, mutta sen jäljittäminen oli nurmipelloilla täysin mahdotonta. Nyt täytyy selvittää lupaviranomaiselta, saammeko lupa-aikaan jatkoa. Töitä täällä on kyllä koko ajan tehty, että virka-apupyyntö saataisiin täytettyä, mutta ilman lunta tehtävä on mahdoton, Latvanen toteaa. Kyseisellä alueella Kauhajoen pohjoisosissa liikkuu Latvasen mukaan jopa 14 suden porukka. Susia ja niiden jälkiä nähdään usein asutuksen läheisyydessä ja petoja juoksentelee autojen valoissa. Lapsille on järjestetty susikyytejä kouluun, koska pikitien linja-autopysäkille on useista kodeista matkaa kilometrejä ja tiet ovat pimeitä kyläteitä. – Viime viikolla susia nähtiin samoihin aikoihin kymmenen eri yksilöä. Riistakameraan on tallentunut kesällä kahdeksan penikan pentue. Susia on täällä valtava määrä. On vain ajan kysymys, milloin tapahtuu jotakin todella vakavaa. n Erja Pekkala
27 EteläPohjanmaa Riistahallinnolta vihdoin vihreää valoa susien lumijälkilaskennalle Laskijat lähtövalmiina, nyt odotetaan lunta Susien lumijälkilaskennat käynnistyvät, kun maahan saadaan lumipeite. M aaja metsätalousministeriö tiedotti joulukuussa, että susien alueellinen lumijälkilaskenta toteutetaan tänä talvena yhdellä, rajatulla alueella EteläPohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Satakunnassa, jos sääolosuhteet sen sallivat. Laskennasta on sovittu maaja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton kesken. Valmistelut ovat jo pitkällä ja laskijoiden, laskentapäälliköiden sekä jälkitarkastajien koulutukset aloitettiin 21. päivä tammikuuta Kauhajoella. Aloite laskennan suorittamiseen on tullut metsästäjiltä. Laskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluoma Suomen Metsästäjäliitosta totesikin Kauhajoella järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että laskenta on helppo tuoda tälle alueelle, koska laskentaorganisaatio on jo valmiina. Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala on ollut jo kahtena vuonna organisoimassa lumijälkilaskentaa Rannikko-Pohjanmaa – Pohjanmaa 3 -hirvitalousalueella. Vesa Ruusila (vas.), Sirpa Thessler ja Leena KangasJärviluoma toivat kaikki Kauhajoellaesille sitä, että yhteisen laskennan tarkoituksena on lisätä vuoropuhelua ja luottamusta erityisesti metsästäjien ja riistahallinnon sekä tutkimuksen välillä. Tilaisuudessa olivat myös läsnä peräpenkissä istuvat Jukka Hautala ja Antti Kurvinen Metsästäjäliitosta, sekä Kauhajoen metsästysseuran puheenjohtaja ja alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Pauli Kiviluoma. Laskenta-alueelta on löytynyt suden jälkiä joka kerta, kun lumi on käynyt maassa. Pitkin talvea jälkiä on havaittu sateen pehmentämästä maasta pihateiltä ja kurakoista, mutta jälkien seuraaminen ilman kunnollista lumipeitettä on mahdotonta. – Täällä on tehty taustatyötä Jukan toimesta ja se helpottaa järjestelyitä, eikä meidän ole tarvinnut lähteä nollasta liikkeelle. Metsästäjäliiton mielestä tämän hankkeen yhtenä tavoitteena on suteen liittyvien toimijoiden keskinäisen luottamuksen rakentaminen ja vahvistaminen. Lisäksi tavoitteena on turvata kansalaisten tuottama susitieto ja sen saaminen jatkossakin, Kangas-Järviluoma kertoi. Hän korosti myös sitä, että tällä nyt tehtävällä yhteistyöllä saataisiin kenttätasolle tietoa DNA-keräyksen sekä Tassu-järjestelmään tehtävien havaintojen tärkeydestä. – Tarkoitus on motivoida paikallisia toimijoita yhteistyöhön ja varmistaa, että kanta-arvion tekeminen tulisi lähemmäksi paikallista ihmistä ja jatkossakin metsästäjät osallistuisivat havaintojen tekemiseen. Lumi tarvitaan koko alueelle Pohjalaismaakunnissa on odotettu lunta kuin kokko mikko joulua, sillä seudun metsästäjillä on ollut kova halu suorittaa lumijälkilaskenta edellisten vuosien tapaan. Lisää pontta toi tieto riistahallinnon ja -tutkimuksen osallistumisesta laskentaan. Maa on käynyt valkeana osassa laskenta-aluetta muutamaan otteeseen, mutta nyt (20. tammikuuta) Pohjanmaan rannikko, Etelä-Pohjanmaa ja naapurikunnat Satakunnan puolella ovat lähes kokonaan mustalla maalla. – Laskenta vaatii hyvät olosuhteet. Tuore lumi pitäisi sataa päivää tai kahta aikaisemmin, jotta vanhat jäljet peittyvät ja uusia jälkiä ehtii syntyä. Huonoissa oloissa laskentaa ei kannata tehdä, totesi Luonnonvarakeskuksen ohjelmapäällikkö Sirpa Thessler. Thessler korosti, että nyt tehtävässä laskennassa saadaan hyvää tietoa alueen susikannasta, mutta se ei muuta kanta-arvion menetelmiä. – Kanta-arvio tehdään normaalisti kesäkuussa ja se perustuu maaliskuun susimäärään. Lumijälkilaskenta tuottaa hyvää ainestoa tältä alueelta ja sitä käytetään lisänä kanta-arviota tehtäessä. Valtakunnallisena menetelmänä jälkilaskentaa ei voida käyttää, koska sitä ei voida toteuttaa koko maassa sään puolesta eikä myöskään sen vuoksi, että se on niin työläs järjestää. Lisäksi kanta-arvioon tarvitaan tietoa susimäärästä myös muina ajankohtina vuodesta. Maaja metsätalousministeriön erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila totesi, että susi herättää valtavasti tunteita ja yhdessä tekemisen kautta voidaan lisätä luottamusta ja vuoropuhelua eri toimijoiden välillä, sekä tuottaa arvokasta lisätietoa kanta-arvioon. Vielä ei ole tiedossa, jatkuvatko yhteiset laskennat tulevaisuudessa. – Vastaava on tehty Kainuussa ja sieltä on hyviä kokemuksia. Arvioimme laskennan jälkeen, kuinka jatkossa toimitaan, Ruusila totesi. n Erja Pekkala
28 Netta Lempiäinen unelmiensa ammatissa eläinkonservaattorina Eläinten elintapojen tuntemus auttaa ilmeen löytämisessä Vaihtopukuinen riekko on kuin taideteos.
29 ? Täytetty eläin vaatii hoitoa ? Netta Lempiäinen kertoo, että täytetyt eläimet säilyvät tiiviissä lasikaapissa auringolta suojattuna kosteudeltaan ja lämpötilataan lämpötilaltaan tasaisissa olosuhtissa olosuhteissa helposti vuosikymmeniä. – Tuhohyönteiset eivät nykyisillä menetelmillä ole enää niin suuri uhka, kun nahat parkitaan ja puhdistetaan huolella. Suora auringonvalo haalistaa karvoja ja sulkia ja kosteus tuo mukanaan homesienen sekä sillä nahka voi helposti imeä itseensä kosteutta. Vaihtelevat kosteusolosuhteet saavat myös nahan ”elämään”, ja heikommin täytetty työ menee huonon näköiseksi hyvinkin nopealla aikataululla tällaisissa olosuhteissa. Täytettyä eläintä ei kannata asettaa alttiiksi suoralle auringon valolle, sillä se haalistaa työn värit ajan kuluessa olemattomiin. – Pölyt kannattaa puhdistaa työstä muutaman kerran vuodessa pölyhuiskulla. Sormilla koskettelua kannattaa välttää, sillä joka kosketuksella sormista irtoaa työhön rasvaa, joka ajan myötä voi pilata työn ulkonäön. Nisäkkäitä voi puhdistaa varovasti pehmeällä harjalla tai kevyesti imuroimalla. Vanhoissa töissä voi piillä tuholaisia, jolloin paras keino on laittaa työ alustoimeen muovisäkkiin ja suihkuttaa sinne hyönteismyrkkyä. – Kun pussi on noin vuorokauden suljettuna hyönteisetkin kuolevat. Järvenpääläiselle eläinkonservaattori Netta Lempiäiselle eläinten täyttäjäksi ryhtyminen oli onnekas sattumus ja lopulta haaveiden täyttymys. Jokaisen onnistuneen työn takana on huolellinen työnjälki ja luonnontuntemus. T ämä vuosi on kymmenes, kun Netta Lempiäinen täyttää eläimiä ammattimaisesti. Tie täyttäjäksi on ollut hieman poikkeuksellinen. – Biologian maisteriopintoni Helsingin yliopistolla vahvistivat rakkauttani luontoon. Yliopistoaikoinani jatkoin myös lintuharrastusta, johon isäni minut jo pienenä opetti. Olenkin saanut osani kaikenlaisista linturalleista ja bongaamisista, sekä lintutornissa staijailuista. Opintojeni aikana minulle vahvistui tunne, että Luonnontieteellinen museo olisi se paikka, johon minun tulisi opintojeni jälkeen päätyä. Kun Lempiäinen valmistutui yliopistolta vuonna 2010, hän sai tietoonsa, että museolla on – Haluan keskustella asiakkaan kanssa aina ennen täyttöä, jotta voin varmistua sitä, että ajatuksemme työn toteutuksesta ovat samat. Täytettyä eläintä ei kannata asettaa alttiiksi suoralle auringon valolle, sillä se haalistaa työn värit ajan kuluessa olemattomiin. Netta Lempiäisen mukaan kilpailut ovat hyvä paikka testata omaa ammattitaitoa ja saada huippuammattilaisten kritiikkiä tai kiitosta omalle työlleen. Täyttäjän suurin haaste on luoda eläimelle sille luonteenomainen ilme. avautumassa oppisopimuskoulutuspaikka eläinkonservointiosastolla. – Paikka oli kaltaiselleni luontointoilijalle, lintuharrastajalle ja aarteiden keräilijälle kuin lottopotti. Monen hakijan joukosta valikoiduin yhdeksi kolmesta oppilaasta, ja näin alkoi urani konservaattorioppilaana. Museolla eläinkonservointia opiskellessa Lempiäisen takaraivossa alkoi kuitenkin piillä ajatus yritystoiminnasta. – Valmistuttuani konservaattoriksi kolmen vuoden oppisopimuskoulutuksen jälkeen menin hetkeksi opiskelemaan liiketaloutta, mutta opinnot katkesivat siirryttyäni takaisin museolle, tällä kertaa määräaikaisesti konservaattoriksi. Perustin aika pikaisesti päivätyöni oheen toiminimen, jonka turvin tein iltaisin asiakastöitä. Haaveeni kasvoivat salaa, ja sopimukseni päätyttyä museolla päätin toteuttaa visioni yrittäjyydestä. Vuoden 2016 kesällä sai alkunsa Studio Naturalia Oy. Kallotkin onnistuvat Lempiäinen suoritti myös metsästyskortin, sillä metsästys kiinnostaa ja sillä saa myös lisää
30 Onnistunut täyttö alkaa nahan käsittelystä. Nahka on nyljettävä ja puhdistettava kaikesta rasvasta ja lihasta huolella. Kilpailuilla testataan taitoja ? Netta Lempiäinen osallistui toissa vuonna eläinten täytön Euroopan mestaruuskilpailuun ammattilaissarjassa täytetyllä lehtopöllöllä. Työ arvosteltiin omassa sarjassaan sijalle seitsemän 39 kilpailutyön joukosta. Hän on osallistunut myös suomenmestaruuskilpailuihin kolmesti. – Kilpailut ovat hyvä paikka testata omaa ammattitaitoa ja saada huippuammattilaisten kritiikkiä tai kiitosta omalle työlleen, Lempiäinen sanoo. Kasattu kissan luuranko ei maallikon silmään paljasta, miten paljon työtä kyseinen luuranko on vaatinut. tuntumaa riistalajien käyttäytymiseen. – En ole kovin innokas metsästäjä, sillä työt vievät kaiken ajan, mutta sorsajahdeissa olen käynyt. Myös muut metsästyksen muodot kiinnostavat kovasti. Kaikenlainen luonnontuntemus auttaa täyttäjän työssä. Lempiäisen työt tulevat suurelta osin metsästäjiltä. Suurin osa on täyttöjä, mutta myös kalloja luutöitä tulee jonkin verran – Puhdistan kallon kuin kallon, hiirestä hirveen ja lopputuloksena on täydellinen, rasvaton, puhdas ja valkea kallo. Kasattuja eläinten luurankoja katsellessa harvoin tulee miettineeksi sitä työmäärää, jonka kyseinen työ on vaatinut. Luurankoja olen tehnyt muutaman, muun muassa käärmeitä ja muita matelijoita sekä kissoja ja koiria. Parkkaus tuo työlle kestävyyttä Onnistunut täyttö alkaa nahan käsittelystä. Nahka on nyljettävä ja puhdistettava kaikesta rasvasta ja lihasta huolella. – Työn elinikä lyhenee, jollei nahkaa ole puhdistettu ja parkittu hyvin. Kun se työvaihe on hoidettu hyvin, voi täyttö kestää kymmeniä, jopa satoja vuosia. Periaatteessa käsittely on sama eläimestä riippumatta. Lempiäinen parkitsee nahan, mikä saa nahan kestämään ja se antaa myös suojaa hyönteisiä vastaan. Parkkaus vie eläimen koosta riippuen parista vuorokaudesta reiluun viikkoon. – Nahan parkitus on aika monimutkainen prosessi: nahka käsitellään erilaisilla aineilla, joihin nahka upotetaan ja välillä myös pestään. Viime vuonna yksi yleisesti käytetty hyönteisuojaaine Eulan SPA kiellettiin ympäristösyistä, eikä sitä enää saa ostaa mistään. Asento ja ilme luovat elävyyttä Eläimen asento on hyvin tärkeä onnistuneelle työlle. Nisäkkäille saa ostettua tekovartaloita, jotka on jo valmistettu luonnonmukaisiin perusasentoihin. – Jos tilaaja haluaa jonkin erikoisen asennon, on vartalo muotoiltava itse. Linnuille muotoilen aina vartalon omakätisesti. Täyttäjän suurin haaste on luoda eläimelle sille luonteenomainen ilme. – Ilmeen hakeminen alkaa siitä, että otan tarkat mitat eläimen naamasta, jotta saan mittasuhteet oikeiksi. Kuvat auttavat oikean ilmeen löytämisessä. Eläinten elintapojen ja käyttäytymisen tunteminen on tärkeää. Kuvia ja videot ovat suureksi avuksi. Eläin tulisi lähettää täyttäjälle kokonaisena eikä sitä tarvitse suolistaa. Turhat viillot ovat aina haitaksi. – Nylkeminen olisi hyvä tehdä yhdellä viillolla eli ns. tuppeen, mutta parasta olisi jättää nylkeminen täyttäjälle kaurista pienempien eläinten kohdalla. Täyttäjälle voi aina myös soittaa jos kaipailee vinkkejä nylkemisen suhteen. Hirvija peuratrofeissa Lempiäinen kehottaa jättämään pelivaraa. – Nahan irrotus aloitetaan selän puolelta ja nahka on katkaistava ehdottomasti lapojen takaa. Etujalkojen nahkaa nyljetään siten, että nahka viilletään auki jalan takapuolelta ja pyöräytetään poikki. Myös etujalkojen välissä
31 – Nahkaa ei koskaan voi olla liikaa ja ylimääräistä on aina helpompi leikata pois. – Metsästyskauden alussa kanalintujen höyhenet ja myös nisäkkäiden turkki ei ole välttämättä parhaimmillaan. Rauhoitetulle lajille lupa ELY-keskukselta ? Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen kasvitai eläinlajien tuonnin, viennin, myymisen ja vaihtamisen ilman erillistä lupaa. Täytetyn, rauhoitetun eläimen hallussapitoon tulee hankkia lupa Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Luonnonsuojelulain piiriin kuuluvat lähes kaikki Suomen linnut riistalajeja ja joitakin muita lintulajeja lukuun ottamatta. Näitä niin sanottuja vahinkolintuja ovat harakka, varis, korppi, kesykyyhky, räkättirastas sekä harmaaja merilokki. Lain mukaan kuollutta, rauhoitettua lajia ei saa ottaa haltuun ilman Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lupaa. Lupa tarvitaan myös täyttöä varten. Ilveksen kallo on täydellinen, rasvaton, puhdas ja valkea. oleva rintanahka säilytetään ehjänä. On suositeltavaa, että kaikki päät nyljetään tuppeen niin pitkälle kuin mahdollista. Nylkemistä voi helpottaa tekemällä noin 20 sentin viilto niskaan korvien taakse, mutta sekään ei oikeastaan ole tarpeellista. Kaulan puolelle ei saa missään tapauksessa tehdä viiltoja jos nahka aiotaan täyttää. Nahka pitäisi katkaista reilusti etujalkojen takaa ja jättää mieluummin liikaa nahkaa kuin liian vähän. Jos nahkaa on liian vähän trofee jää lyhyeksi, eikä sille täyttäjä voi oikein mitään. Lempiäinen kertoo saavansa vuosittain nahkoja, jotka on leikattu liian edestä, eikä siitä saa enää parasta mahdollista. – Nahkaa ei koskaan voi olla liikaa ja ylimääräistä on aina helpompi leikata pois. Tuore otus täyttäjälle mieluisin Eläin pitäisi saada täyttäjälle tuoreeltaan. – Se ei tietysti aina ole mahdollista. Jos esimerkiksi Lapissa sattuu putoamaan komea metso, voi sen pakastaminen olla hankalaa. Viileässä ulkoilmassa lintu säilyy hyvänä ehkä pari vuorokautta. Työn voi lähettää pakastettuna ja ilmatiiviisti suljetussa muovipussissa. Aikanaan täytettäviksi tarkoitetut eläimet suositeltiin pakastettavaksi ja käärittäväksi sanomalehteen. Pakastus on edelleen tarpeen, mutta sanomalehden sijaan tulee käyttää tiivistä muovipussia. – Tiukassa muovissa eläin ei kuivu, mikä helpottaa täyttämistä. Muovipussin päälle kannattaa kääriä vielä runsaasti sanomalehteä eristeeksi, tämä hidastaa eläimen sulamista ja imee kosteutta lähetyksen aikana. Mitä paksumpi muovi, paremmin se sen pitää kosteutta. Lempiäinen kehottaa olemaan suolaamatta nahkaa. – Suola imee kosteutta ja nahkaan jääneet lihasten palat ja rasva kuivuvat kiinni, mikä teettää täyttäjälle nopeasti ylimääräisiä töitä sekä huonontaa nahkan laatua. Mikäli suolaaminen on tarpeellista, niin huolehdi siitä, että ylimääräinen lihasja rasvakudos tulee kaavittua nahkasta pois. Jos mahdollista, lintua tai pientä nisäkästä ei kannata käsitellä itse. – Jos eläintä ei saada toimitettua nopeasti viileään paikkaan, ne voidaan kuitenkin suolistaa varovasti tekemällä siisti rintalastan suuntainen aukko mahaan. Linnun kohdalla on syytä varoa likaamasta alaperän ja pyrstön höyheniä. Verta vuotavat kohdat voidaan tukkia talouspaperilla, esimerkiksi suuhun kannattaakin laittaa jo valmiiksi paperia likaantumisen estämiseksi. Lintua ei pidä roikottaa kaulasta, siivistä tai pyrstöstä vaan aina jaloista. Olennaista on eläimen nopea pakastus siististi, sillä pienet eläimet saattavat pilaantua yllättävän nopeasti, Lempiäinen opastaa. Täyttäjä ei voi tehdä eläimestä ”uutta”. Jos sen höyhenpuku tai turkki on huonossa kunnossa, ei sitä voi millään keinolla parantaa. – Metsästyskauden alussa Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. Puh. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi Luotettava Apelin kääntöjalka Myös yhdistelmä aseisiin Suoraan maahantuojalta tai jälleenmyyjien kautta. kanalintujen höyhenet ja myös nisäkkäiden turkki ei ole välttämättä parhaimmillaan. Esimerkiksi alkukaudesta pyydetyssä kanalinnussa sulat irtoavat todella helposti, sillä ne ovat vielä kasvuvaiheessa. Tällöin puhutaan tuppisulkaisesta linnusta. n Juhani Karvonen Kuvat ja lähteet: Studio Naturalia
32 Messuilla haistellaan uusimmat trendit ja opitaan uutta Erämessujen vuosi Riihimäen Erämessuilla on tänä vuonna näyttävästi esillä muun muassa jousiammunta. Kuva toissa vuoden messuilta. Tänä vuonna on jälleen tarjolla useita erä-aiheisia messuja – ja mikä parasta: niitä on sopivasti ympäri Suomen niin etelän kuin pohjoisenkin ihmisille. Suurimmat erämessut keräävät vuosittain jopa 40 000 messukävijää. M essukauden avaajana toimii Savon Erämessut – Erätaika 2020, joka järjestetään poikkeuksellisesti myös tänä vuonna. – Suurin uudistus messuillamme on se, että siirrymme järjestämään messuja parillisina vuosina. Sen vuoksi messut järjestetään tänä vuonna, vaikka ne järjestettiin myös viime vuonna. Olemme katsoneet, että parillisina vuosina meillä on mahdollisuus toimia paremmin kohtuullisen ison erämessutarjonnan seassa, kertoo Savon Erämessujen messupäällikkö Erkki Kainulainen. Kuopio-hallissa 24.-26.4.2020 järjestettävä Savon Erämessut – Erätaika 2020 järjestetään nyt 14. kerran.
33 Konekarhu kerää aina yleisöä. Kuva Erätaika 2019 -messuilta. – Pyörää ei olla tietenkään keksitty uudestaan. Kalastus, metsästys ja retkeily ovat edelleenkin pääosissa messuillamme. ? TAMARMS 2020: Aseja militariamyyntitapahtuma 16.2. Tampere-talossa. Perinteinen, jokakeväinen kaikille avoin kansainvälinen militaarimateriaalin ja keräilyaseiden myyntitapahtuma. Tämän vuoden näyttelyn teemana on Suomen armeijan hevoseläinlääkintämateriaali. ? Arma-Asemessut: 19.4. Turun Messuja kongressikeskuksessa. Turkulaisen asekeräily-yhdistys Arma Aboa ry:n järjestämillä asemessuilla esitellään historiallisia aseita ja edistetään niihin liittyvää tietoutta. ? Savon Erämessut – Erätaika 2020: Kuopio-hallissa 24.-26.4. ? Retkelle-messut: Jyväskylän Paviljongissa 25.-26.4. Tapahtumassa saa tietoa luonnossa liikkumisesta, pääsee tutustumaan luontomatkailupalveluihin, retkikohteisiin sekä retkeilytarvikkeisiin. Paikalla on liikkumiseen ja kuntoiluun liittyviä yrityksiä, yhdistyksiä, oppilaitoksia sekä retkibloggareita. ? Lapin Erämessut: Rovaniemi 15.-17.5. Kymmenennen kerran järjestettävien messujen messupaikkana toimii Lappi Areena Rovaniemellä. Lapin suurin alan tapahtuma lupaa näkemistä, kokemista, oppimista ja maistamista kaikille erähenkisille ihmisille. ? Riihimäen Erämessut: Riihimäen Urheilupuistossa 4.-7.6. ? Karjalan Erämessut – Karelia Outdoor: 12.-14.6. Kontiolahden ampumahiihtostadionilla. Messukävijöille on tarjolla niin retkeilyn uusimmat trendit kuin tietoa metsästyksestä, kalastuksesta sekä muusta vapaa-ajan käytöstä. Trofeenäyttelyn lisäksi ammuntamahdollisuuksia niin ekokuin jousiaseilla sekä ampumahiihdossa käytettävillä pienoiskivääreillä. Juontajana YLE:n tvkommentaattori, kilpauransa lopettanut ampumahiihtäjä Sanna-Leena Perunka. ? Länsi-Suomen Erämessut: Porin ravirata 26.-28.6. Ensimmäistä kertaa Porissa järjestettäville messuille pääsee nonstoppina kaupunkireittiä kulkevilla messubusseilla. Nähtävää ja koettavaa koko perheelle. Katinkurun ampumaradalla aseiden testausmahdollisuus. Radalle on maksuton kuljetus. ? Soinin Luontoja erämessut: Soini, Suomenselkä 8.9.8. Erähenkinen viikonloppu Suomenselän suoja harjumaisemien keskellä. Laajentuneet messut tarjoavat ohjelmaa myyntija esittelyosastoista retkeilytapahtumiin sekä iltatilaisuuksiin. – Olen ollut sitä mieltä, että nuoret kannattaa ottaa mukaan niin kalastukseen, metsästykseen kuin eräilyynkin eikä laittaa heitä tekemään omia juttujaan. Messuilla halutaan jatkossakin tarjota messuvieraille viimeisimpiä uutuuksia niin metsästyksen, kalastuksen, retkeilyn kuin koiraharrastuksen maailmasta. Kainulainen on huomannut, että messukävijöitä kiinnostavat vuosi toisensa jälkeen eniten uutuudet. – Tämän vuoden mallit ja trendit ovat yleensä yleisön mielenkiinnon kohteena. Niiden lisäksi panostamme runsaaseen ohjelmatarjontaan. Lapsiperheille on esimerkiksi tarjolla hyvää ohjelmaa lauantaina. Sunnuntaina, joka on yleensä hiljaisempi päivä, on tulossa huippuesiintyjä, Kainulainen lupaa. Messujen yksi isoimmista pääyhteistyökumppaneista on Metsästäjäliitto. Isolla ulkoständillä on luvassa niin opastusta kuin koulutustakin liiton esittelyn lisäksi. Mukana ovat näyttävästi myös koirat, esittelyssä on nähtävillä kaikki yleisimmät metsästyskoirarodut. Paikalla on myös aina kiinnostusta herättävä konekarhu. – Vahvuutenamme on aina ollut messuvieraita ilmaiseksi parkkipaikalta kuljettavat linja-autot, jotka kulkevat parkkialueen ja messujen väliä nonstoppina. Kävijätavoitteeksi on asetettu tänä vuonna noin 20 000 messuvierasta. Erätaika-messujen järjestäjä on Savon Erämessut Oy, jonka omistavat Pohjois-Savon Ajokoirayhdistys ry ja Pohjois-Savon Pystykorvakerho ry. Koiraharrastajia on yhdistyksissä yhteensä noin 1 500 ja jäsenet osallistuvat aktiivisesti Erätaika-messujen toteuttamiseen. Riihimäellä kesäkuun alussa Suomen suurin ja vanhin eräalan tapahtuma Riihimäen Erämessut on järjestetty Riihimäellä vuodesta 1972 lähtien. Joka toinen vuosi järjestettävillä messuilla esittäytyy koko eräala laajimmillaan. Messualueena toimii tänäkin vuonna Riihimäen Urheilupuisto. Messut järjestetään 4.-7.6. – Pyörää ei olla tietenkään keksitty uudestaan. Kalastus, metsästys ja retkeily ovat edelleenkin pääosissa messuillamme, kertoo Riihimäen Messujen toimitusjohtaja Ninni Manninen. Luvassa on trofeenäyttely kuten aiemmillakin messuilla. Koirat ja jousimetsästys sekä -ammunta ovat myös näyttävästi esillä. – Pyöriä, kuten läskija maastopyöriä, on mukana aiempia messuja enemmän. Uutta onkin 2 000 neliön pyörien testausalue. Riihimäelle odotetaan jälleen lähemmäs 40 000 kävijää. Määrä on ollut vakiintunut jo useampana vuotena. Kävijäprofiilin mukaan lähialueelta tulee noin 18 prosenttia kävijöistä. Yli 36 prosenttia tulee yli 150 kilometrin päästä. – Ikäjakauma on jonkin verran nuorentunut. Olen ollut sitä mieltä, että nuoret kannattaa ottaa mukaan niin kalastukseen, metsästykseen kuin eräilyynkin eikä laittaa heitä tekemään omia juttujaan. Eräily on kuitenkin koko perheen yhteinen harrastus. Messujen päätöspäivänä, sunnuntaina, nähdään jousiammunnan 3D:n SM-kilpailujen finaali. – Messuilla on myös paljon koira-, kalastusja retkeilyohjelmia, Manninen kertoo. n Soili Kaivosoja
34 Jaakko Silpola Metsästäjäliiton toiminnanjohtajaksi ”Hyvä tuuli purjeissa eteenpäin” Maaliskuun alussa Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana aloittava Jaakko Silpola katsoo tulevaan positiivisesti. – Nollastahan ei tarvitse lähteä. Liiton liki sadan vuoden historian aikana Suomessa on saatu paljon aikaan metsästykseen liittyvissä asioissa. Hyvä tuuli purjeissa jatketaan suomalaisen metsästyksen edistämistä. S uomen Metsästäjäliiton hallitus on valinnut liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi agronomi (MMM) ja MBA Jaakko Silpolan. Hän aloittaa tehtävässään 1. maaliskuuta. 55-vuotias Silpola on ollut edunvalvonnan erityisasiantuntija Vapo Oy:ssä. Tätä ennen hän toimi Turveteollisuusliiton toimitusjohtajana ja kansainvälisen tieteellis-teknisen International Peatland Society -yhteistyöjärjestön pääsihteerinä. Työnsä ohella hän on toiminut useissa luottamustehtävissä eri etujärjestöissä. Silpola puhuu mieluummin metsästyksen ja riistanhoidon mahdollisuuksista kuin haasteista. – Tällä hetkellä metsästystä tukevia isoja kasvavia trendejä ovat luonto ja luontoarvot, ruokana puhdas riistaliha ja harrastuksista retkeily. Näiden lisäksi näen selkeänä tulevaisuuMetsästäjäliiton uudeksi toiminnanjohtajaksi valittu Jaakko Silpola haluaa kuunnella tarkalla korvalla liiton jäsenistöä. – Vaikeistakin aiheista on käytävä rakentavaa keskustelua. – Susien tämänhetkisestä määrästä on oltava yhteisymmärrys niin tutkijoiden, metsästäjien kuin muiden toimijoiden kesken. den mahdollisuutena myös sen, että 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu joko myönteisesti tai neutraalisti metsästykseen. Silpola haluaa nostaa esiin myös metsästysseurojen aseman kylillä. – Seurat ovat aktiivisia toimijoita kylillä. Ne esimerkiksi ylläpitävät metsästysmajoja, joita käytetään usein myös kylätaloina. – Samalla kun puhutaan seurojen ukkoutumisesta ja metsästäjäkunnan keski-iän noususta, näen myönteisenä nuorison kiinnostuksen luontoja riista-asioihin. Myös se, että naisia tulee yhä enemmän mukaan metsästykseen, on erinomainen asia. Rakentavaa keskustelua Metsästäjäliiton tälle vuosikymmenelle asetettu tavoiteohjelma on Silpolan mielestä hyvä työväline, jonka avulla liitto voi olla aktiivinen ja luotettava metsästäjien edunvalvoja niin Suomessa kuin EU-tasolla. Silpolan mielestä on löydettävä hyvä yhteiskunnallinen yhteisymmärrys, mitä kestävä metsästys on eri asioista puhuttaessa. – Susi toki puhuttaa paljon. Susien tämänhetkisestä määrästä on oltava yhteisymmärrys niin tutkijoiden, metsästäjien kuin muiden toimijoiden kesken. On pystyttävä torjumaan susien aiheuttamia vahinkoja karjataloudelle, samoin kun on voitava käyttää metsästyskoiria metsästyksessä myös jatkossakin. Aiheesta on käytävä rakentavaa keskustelua, vaikka kysymys onkin vaikea. – Mutta on muitakin yhteiskunnassa puhuttavia kysymyksiä, jotka Liittoa ja metsästäjiä koskettavat. Esimerkiksi monien sorsalajien kanta pienenee ja kuinka sitä voidaan torjua luonnonja riistanhoidon keinoin ja pitämällä haitallisten vieraspetojen minkin ja supikoiran kannat kohtuullisena. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on tärkeää ja metsästäjät ovat tässä keskeisimpiä käytännön toimijoita. – Edelleen keskustelun kohteena ovat valkohäntäpeuran, kauriin ja hirven kantojen sopiva taso sekä tieliikenteen sekä maaja metsätalouden vahinkojen torjunta. Oma kysymyksensä on harmaahylkeen eli hallin vaikutus kalatalouselinkeinoon ja kuinka hyljetuotteiden kauppakielto rajoittaa metsästystä, vaikka kiintiöt antaisivat siihen mahdollisuuden. Viime aikoina otsikoihin on myös noussut maanviljelykselle suuriakin vahinkoja aiheuttava valkoposkihanhi. Silpola muistuttaa, että isoihin edunvalvonnallisiin kysymyksiin kuuluu myös Euroopan komission kaavailemat lyijyrajoitukset metsästyksessä ja urheiluammunnassa. Käynnissä on kaksi erillistä rajoitusprosessia, joissa liiton on oltava hereillä ja aktiivinen. Yhteistyön merkitys Euroopan metsästäjien kattojärjestön FACE:n kanssa tulee korostumaan tässä vaikeassa asiassa, jolla voi toteutuessaan olla merkittäviä haittavaikutuksia esimerkiksi metsästäjien ampumaharjoitteluun. Riistamatkailun mahdollisuudet Jaakko Silpolan oma metsästysharrastus alkoi jo 15-vuotiaana, jolloin hän suoritti metsästyskortin. – Olen kolmen metsästysseuran jäsen, joista yhden seuran puheenjohtaja. Metsästän pääasiassa Etelä-Hämeessä sekä KeskiSuomessa, mutta myös muualla Suomessa. Hirvieläinmetsästys vie eniten aikaa, mutta ehtii sitä myös pienriistametsälle. Silpolalle on kertynyt metsästyskokemuksia myös ulkomailta. – Riistamatkailun kehitysmahdollisuudet kiinnostavat minua niin metsästysseuran kuin maanomistajan näkökulmasta. Samalla kun hoidan metsiäni, mietiskelen niin metsäja riistatalouden kuin maaseudun matkailuelinkeinojen näkökulmista metsästysmatkailun mahdollisuuksia tukea toinen toisiaan. Ensimmäiseksi Silpola haluaa kuunnella herkällä korvalla jäseniä eli metsästäjiä ja jäsenseuroja sekä kiertää Liiton piirien kokouksissa. – Metsästäjien eränkäynti kohdistuu hyvinkin eri tavoin eri riistaeläimiin ja jäsenillä on paljon sellaista kokemusta, mitä itselläni ei ole. Myös alueellisesti on metsästyksessä erilaisia haasteita ja edunvalvontatarpeita. Rakentava keskustelu jäsenten sekä liiton toimiston osaavan henkilökunnan kanssa syventävät osaltani ymmärrystä, missä tällä hetkellä ollaan menossa metsästysasioissa Suomessa, Jaakko Silpola uskoo. n Soili Kaivosoja Kuva: Metsästäjäliitto
35 Syksyn hirvijahdit onnistuivat odotetusti Hirvikanta pienoisessa laskussa Luonnonvarakeskuksen reaaliaikaisen verotusennusteen mukaan hirvikanta pienenee hieman lähes koko maassa edelliseen vuoteen verrattuna. Syksyn hirvijahdissa kaadettiin alustavan saalistiedon mukaan noin 6 000 yksilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. S yyskuun alussa alkanut hirvijahti jatkui täysimittaisena vuoden vaihteeseen saakka, minkä jälkeen hirveä sai metsästää tammikuun 15. päivään saakka ilman koiraa. Syksyn ja talven jahdeissa oli käytössä 50 385 pyyntilupaa. Yhdellä pyyntiluvalla sai kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa, ellei pyyntiluvan ehdoissa ollut muuta määrätty. – Hirvien pyyntilupia myönnettiin noin kahdeksan prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Pyyntilupamäärän vähentyminen kohdentui pitkälti Pohjois-Suomeen. Muualla maassa muutokset hirven pyyntilupamäärissä olivat vähäisempiä, kertoo Suomen riistakeskuksen riistapäällikkö Jani Körhämö. Alustavan saalistilanteen mukaan kokonaissaalismäärä oli kuluneen kauden aikana 52 000 – 53 000 yksilöä. – Saalismäärä oli lupamäärään nähden aika lailla odotetun kaltainen. Etelän hyvinkin sateinen ja lumeton jahtikausi on osaltaan hankaloittanut käytännön metsästystä. Toisaalta pohjoisessa Suomessa ajoittain runsas lumi haittasi jahtia. Dramaattisesti se ei näy kuitenkaan saalismäärissä. Verotus ollut kantaa leikkaava Saalismäärän pudotus edelliseen hirvikauteen oli noin 6 000 yksilöä. Körhämön mukaan saalisja havaintotiedot viittaavat verotuksen olleen monin paikoin kantaa leikkaavaa, jota on myös tavoiteltu. – Monin paikoin Keskija Etelä-Suomessa niin kutsutut havaintoindeksit ovat olleet hieman matalampia edellisvuosiin nähden. Samaa kertoo Luonnonvarakeskuksen tuottama reaaliaikainen verotusennuste, jolla mitataan alustavaa kanta-arviota. Seuraavan kauden verotussuunSaalismäärän pudotus edelliseen kauteen oli noin 6 000 yksilöä. nittelu tapahtuu maalis-huhtikuun aikana, kun Luonnonvarakeskus on saanut valmiiksi kanta-arvion tämän kauden havaintoja saalismääristä. Ensi kauden luvat haetaan huhtikuun loppuun mennessä. – Lopullinen lupamäärä määräytyy alkukesän aikana, kun riistakeskus tekee päätökset pyyntilupahakemuksiin, Jani Körhämö kertoo. Hirvikanta on laskemaan päin Pihtiputaan riistanhoitoyhdistyksen alueella ei päästy käyttämään kaikkia pyyntilupia. Luvista käytettiin vain noin 80 prosenttia. – Kyllä meillä on nähtävissä, että hirvikanta on laskemaan päin. Lisäksi hirvet ovat liikkuneet hyvin alueittain. Meilläkin on seuroja, jotka ovat ampuneet 100 prosenttia, mutta myös alueita, jotka ovat päässeet ampumaan vain 30 prosenttia pyyntiluvista, kertoo Pihtiputaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Parkkonen. Parkkosen oman seuran, Elämäjärven Erämiesten, osalta 25 luvasta 16 kaadettiin vain noin neliökilometrin alueelta. – 6 000 hehtaaria oli lähes tyhjää. Sonneja Pihtiputaan alueella on ollut jopa enemmän kuin naaraita, mutta vasojen – erityisesti kaksosvasojen – osuus on ollut heikkoa. – Mielenkiintoinen huomio on ollut, että koko kunnan alueella vasatuotanto on ollut erityisen heikkoa, Parkkonen toteaa. Iisalmessa 94 prosenttia luvista Iisalmen riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvenmetsästys on onnistunut hyvin. Käyttöönotetuista luvista kaadettiin 94 prosenttia. – Alueellamme oli käytössä 82 pyyntilupaa. Jonkin verran hirviä jäi kaatamatta alueilla, joissa oli paljon peltoa ja asutusta. Kun pelloilta loppuu ruoka, hirvet lähtevät sieltä liikkumaan talvilaitumille, kertoo Iisalmen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Vilho Kaarakainen. Alueen suosituksissa oli uroksissa 51 prosenttia ja vasaosuuden tavoite 49 prosenttia. – Meillä 48 prosenttia uroskannasta ja 48 prosenttia vasakannasta toteutui. Luvut osoittavat, että kantoja on ollut hyvin tasaisesti, Kaarakainen toteaa. n Soili Kaivosoja Klikkaa itsesi kaupoille! Nopeat ja edulliset toimitukset. Ilmaiset palautukset ja bonustuotteita 46,5€ 33,0€ 46,5€ 79,9€ 59,9€ 100% MERINO 100% MERINO VIKING ICEFIGHTER TALVISAAPAS 49,5€ 69,9€
36 ASEET Takaisin tappituntumaan Taittuvapiippuisen nivelen voi piukata Korkealuokkaistenkin taittuvien metsästysaseiden, kuten haulikoiden, drillinkien ja kaksoisluodikoiden, tiukkuus pyrkii heikentymään pitkäaikaisen käytön myötä. Aikanaan halvempiin hintaluokkiin kuuluneissa aseissa niiden nykytilanne voi olla vielä surullisempi. Jos ase on muuten kohtuullisessa kunnossa, asesepillä on onneksi tarjota keinot näiden usein rakkaiden aseiden turvallisuuden kohentamiseksi. O rimattilan Mallusjoella toimiva aseseppä Klaus Götsch esittelee tässä vakiintuneen menetelmän, aseen niveltapin vaihtamisen paksummaksi. – 98 prosenttiin vanhoista taittuvista metsästysaseista pitäisi vaihtaa uusi niveltappi, sanoo keskieurooppalaisiin metsästysaseisiin erikoistunut Götsch. Toimenpide maksaa, eikä se aina ole pelkällä rahallisella laskelmalla punniten kannattava, ottaen huomioon että ajanmukaisemman uuden tai hyvässä – 98 prosenttiin vanhoista taittuvista metsästysaseista pitäisi vaihtaa uusi niveltappi. käyttökunnossa olevan aseen voi saada halvemmalla. Jos laskelmaan otetaan mukaan muitakin arvoja kuin pelkkä raha, asia näyttäytyy toisenlaisessa valossa. Niveltapin vaihdolla ja vastaavilla kunnostustoimenpiteillä yleiskunnoltaan muuten vielä hyvä vanhakin ase voi palvella omistajaansa vielä kauan ja usein siirtyä myös seuraavan sukupolven käyttöön. Jossakin kulkee kuitenkin raja, jossa aseen yleinen kunto on niin heikko, ettei korjaus ole puolustettavissa. Jos vanha lousku on auttamattomasti käynyt ampujalle ja lähellä seisoville vaarallisiksi eikä aseella ole kummoista keräilyarvoa, mutta siihen liittyy riittävästi muistoarvoja, on ehkä aika antaa deaktivoida ase ja vaikkapa ripustaa se seinäkoristeeksi paikkaan, jossa ase ei kutsu potentiaalisia murtovarkaita. ? Pieni isku voi auttaa juuttuneen niveltapin peiteruuvin irrottamisessa. Jos ruuvinkannoissa on rumia jälkiä ne kielivät siitä että joku muu kuin aseseppä on peukaloinut asetta. Varmin tapa tiukentaa löystynyt rinnakkaispiippuinen haulikko on vaihtaa niveltappi paksumpaan. Tässä ase puretaan toimenpidettä varten.
37 ?
38 Pahimmillaan löystyminen näkyy paljaalla silmällä patruunapesien takapinnan ja iskupohjan välisenä selvänä, kun asetta katsoo vastavaloon. Väljyyden tutkiminen Pahimmillaan löystyminen näkyy paljaalla silmällä patruunapesien takapinnan ja iskupohjan välisenä selvänä, kun asetta katsoo vastavaloon. Välyksen voi mitata rakotulkilla. Usein tulkkaus näyttää että sulkuvälys vaihtelee kohdasta toiseen, eli rako on toisissa paikoista väljempi kuin toisissa. Vähemmän räikeissä tapauksissa väljentyminen voi olla piilovika, joka paljastuu selvimmin kun ensin poistetaan etutukki ja sitten ravistellaan asetta. Löyhyys tuntuu ja tarkkakorvainen kuulee sen. Niveltapin vaihto käypää hoitoa Pääsääntöisesti niveltappi on kovempaa terästä kuin sulkuharkko, joten on todennäköisempää, että kuluminen ei tapahdu niinkään tapissa kuin harkossa olevassa syvennyksessä joka vastaa niveltappiin. Tästä huolimatta ensisijaisena korjaustoimenpiteenä on niveltapin vaihtaminen paksumpaan, koska paksumpi tappi peräyttää piippuparia lähemmäs iskupohjaa ja pienentää näin sulkupintojen venähtänyttä välystä. Tapauksesta riippuen kyseeseen saattaa tulla niinkin pieni tapin paksuuden lisäys kuin vähän yli millin sadasosa. Hyvällä onnella aseen tiukentaminen saattaa onnistua irrottamalla niveltappi ja kääntämällä se 180 astetta. Ennen irrottamista tapin alkuperäinen asento on syytä merkitä. Tällainen korjaus tulee kyseeseen lähinnä jos aseella ammutaan vuodessa korkeintaan muutamia metsästyslaukauksia. Tämän artikkelin kuvissa haulikon niveltappi vaihdetaan hivenen verran paksumpaan. Tämä on ”käypää hoitoa” edusAlkuperäinen tappi mitataan, ja sen tilalle vaihdetaan yhtä pitkä, mutta paksumpi. Mitoitus on tarkkaa puuhaa: tässä uusi tappi on 0,08 mm paksumpi kuin vanha. Jos se olisi vaikkapa 0,03 mm tätä paksumpi, ase ei enää menisi kiinni. Miksi tiukkuus rapistuu? ? Taittuvien metsästysaseiden kriittisten paikkojen tiukkuus häviää hiljalleen niin laukausten kuin aseen avaamisen ja sulkemisen seurauksena. Kuluttavia voimia on useita, kuten aseen käsittely yleensä, tärinä ja kolhiutuminen kuljetuksessa, ammuttujen laukausten määrä ja käytettyjen latausten rekyylit, huippupaineet, painenousujen jyrkkyys ja edellisten synnyttämät väreilyt. Myös aseen käsittelytyyli vaikuttaa. Liike joka kannattaa jättää kokonaan tekemättä, on tällaisen aseen aukaiseminen ja kiinni heilauttaminen lännentyyliin vain yhden käden otteella. Itse asiassa aseen nivelen tulisi olla niin tiukka, ettei piippupari putoa alas pelkän oman painonsa voimalla kun ase avataan avausvipua kääntämällä. Oikeaoppisesti taittuvaa metsästysasetta ei suljeta nostamalla piippuja ylös, vaan pitämällä ne suunnattuna alaviistoon turvalliseen suuntaan ja nostamalla perää rauhallisesti. Kulumisen myötä niveleen syntyy liiallista välystä eli klappia, ja sen seurauksena ylimääräistä liikkuvuutta eri suuntiin. Tästä taas seuraa että piippujen takapinta ei enää ole täydessä kontaktissa iskupohjaan, eli pystyyn seinämään jonka läpi poratuista rei’istä iskupiikit lyövät nalliin, ja johon patruunoiden takapinta painautuu laukauksen voimasta. Niveltapin vaihtaminen paksumpaan peruuttaa piippuparia iskupohjan suuntaan. Lopuksi työ viimeistellään sovituksella jossa täsmätään piippuparin takapinnan tasainen tiivistyminen lukonkehyksen iskupohjiin ja lukon oikea sulkeutuminen. Kuvassa avausvipu aukaisuasennossaan. Viimeistelysovituksen jälkeen ase on taas tiukka. Vipu ei loksahda itsestään täysin keskiasentoonsa van jää siitä hiukan oikealle. Liitos tiivistyy kun metsästäjä painaa vipua vasemmalle. tava menetelmä, jolla löysäksi käyneen rinnakkaispiippuisen metsästysaseen tiukkuus palautetaan. Väljyysongelman ja korjaustarpeen tutkimisen jälkeen korjaus aloitetaan purkamalla ase. Vanha niveltappi poistetaan sen aseen valmistajan käyttämän kiinnitystavan edellyttämillä toimenpiteillä. Eräissä tapauksissa tappi on kierteytetty toisesta päästään, joskus sileä ja aavistuksen ylikokoinen kiillotettu, jäädytetty tappi on lyöty paikoilleen hallitusti lämmitetyssä lukkorungossa olevaan reikäänsä, johon se puristautuu lukkorungon jäähtyessä. Toisinaan tappi on lukittu poikittaisella lukkoruuvilla. Kuvissa kunnostettavassa esimerkkiaseessa sileä, toisesta päästään paksumpi niveltappi on molemmista päistään peitetty kaiverretuilla, kierteytetyillä peiteruuveilla. Tapin irrottamiseksi nämä kierretään auki, minkä jälkeen tappi naputellaan ulos vasaran ja tuurnan avulla. Uusi tappi sorvataan hopeateräksestä ja kiillotetaan. Jotta uusi, paksumpi tappi mahtuisi paikalleen, on reikää vastaavasti avarrettava kalvaimella. Poistettavan metallin määrä on lähes olematon. Lopuksi peitekannet ruuvataan paikoilleen ja käydään viimeistelemään asennusta. Lopullinen sovitustyö Niveltapin vaihtamisen jälkeen sulun tiukkuus on vielä säädettävä kohdalleen sovittamalla niveltapin ja sulkuharkon vastinpinnat toisiinsa tarkkaillen piippupa
39 Hyvällä onnella aseen tiukentaminen saattaa onnistua irrottamalla niveltappi ja kääntämällä se 180 astetta. Jälleenmyyjiltä ja verkkokaupasta Puh. 040 738 4198 www.jakke-lisaravinteet.fi NIVELONGELMIIN ja KOVAAN RASITUKSEEN MARKKINOIDEN PARHAAT PITOISUUDET – EI TÄYTEAINEITA! UUTUUS Jakke Collagen+HA sisältää –kollageenia! Nivelet ja jänteet ovat jatkuvassa rasituksessa varsinkin aktiivikoirilla. Myös vanhenevat koirat tarvitsevat nivelilleen tukea. KOTIMAISET LISÄRAVINTEET KOIRILLE rin sulkupinnan ja iskupohjan välystä ja aseen sulkeutumista. Tavoitteena on aikaansaada se mahdollisimman pieni sulkupintojen välys, jossa lukko kuitenkin sulkeutuu moitteettomasti. Kun niveltappi on vaihdettu paksumpaan, siihen vastaava piippuparin takimmaisen sulkuharkon puolipyöreän syvennyksen säde on tiukempi kuin uuden akselitapin säde. Ase ei tällöin sulkeudu loppuun asti, vaan piippuparin takapää jää aavistuksen koholle lukkokehyksen iskupohjasta. Aseseppä viimeistelee työn poistaen määrätyistä kohdista hyvin vähän metallia tarkistaen, että piippuparin sulkupinnan ja iskupohjan pinnat kohtaavat toisensa kauttaaltaan tasaisen tiiviiksi, ja että ase sulkeutuu kauniisti. – Aseen omistajat haluavat yleensä että lukko menee helposti kiinni ja avauseli sulkuvipu itsestään keskiasentoonsa, sanoo Klaus Götsch. Sileää mallia oleva alkuperäinen niveltappi lyödään ulos tuurnalla. Tapin reikä avarretaan kalvaimella niin että uusi, paksumpi tappi mahtuu paikalleen. – Vivun jääminen keskiasennostaan hiukan oikealle ei kuitenkaan ole merkki viasta, vaan siitä että ase on riittävän tiukka. Kun ampuja työntää vivun käsin tiukemmalle, tiiviys on niin kuin sen pitää olla. n Gunnar Pettersson
40 Las Vegasin vuotuisessa SHOT Show:ssa nousi tuhansien näytteilleasettajien joukosta esiin yksi amerikkalaisen asealan kuopuksista, Kimber America. SHOT Show 2020 Asetehtaan ansaittua pöyhkeyttä kuvastaa se, että EVO-sarjan aseita valmistetaan vain vuonna 2020 ja korkean hintansa vuoksi niistä tulee varmoja keräilyja sijoituskohteita. K imber American historia on värikäs tarina ryysyistä rikkauksiin, toteutunut amerikkalainen unelma, joka kertoo osaamisesta, uskaltamisesta ja sinnikkyydestä. Yritys perustettiin vuonna 1979 Oregonissa Kimber of Oregon –nimen alle. Yhtiön perustanut Jack Warne oli aiemmin työskennellyt australialaistaustaiselle Sporting Arms –yhtiölle, joten hänellä oli vankka kokemus aseiden valmistuksesta ja alan yrittämisestä. Jo alkuvaiheissa Warne otti kimppaan poikansa Gregin. Kaksikko päätti alkaa tuottaa Kimber America toi markkinoille tusinan uusia käsiaseita Asealan kuopus ryösti huomion pienoiskivääreitä ja –pistooleja, jotka jenkkilän loppumattomilla markkinoilla ovat aina varma valinta. Asealalla uusien yritysten alku on yleensä karmea, eikä Kimberilläkään ollut helppoa. Yritys sinnitteli koko 1980-luvun, jolloin perustaja-omistajien oli pakko myydä se muulla alalla omaisuutensa luoneelle Bruce Engelille vuonna 1989. Aiemmat omistajat jatkoivat työntekijöinä Engelin ottaessa johtajan aseman. Engel, joka ei tuntenut asealaa lainkaan, johti yritystä osaamattomasti, ja se ajautui lopulta varattomuuteen ja konkurssitilaan jo kahdessa vuodessa, vuonna 1991. Työntekijöiden palkat jäivät loppusyöksyssä saamatta, mutta niiden sijaan Greg Warne otti korvaukseksi yrityksen työstökoneita ja laitteita. Warne nuorempi, joka osasi aseiden valmistuksen ja oli varmasti saanut oppia ainakin huonosta yrityksen hoitamisesta, alkoi valmistaa toista jenkkilässä pomminvarmaa asemallia, Coltin 1911 –pistoolin kloonia Kimber-asemerkin alla. Osa yrityksen työntekijöistä, mukanaan
41 muuan Dan Cooper, lähti omaan suuntaansa ja perusti kilpailevan pienasetehtaan. Laadukkaat aseet herättivät huomiota aseharrastajien keskuudessa perinteisellä mallimarkkinalla, ja Warne sai tuekseen urheilutarvikealalla omaisuuden luoneen Les Edelmanin. Selkeä suunnitelma tuotti tulosta Kaksikolla oli selkeä suunnitelma: valmistetaan kaikkiaan viisi tuhatta Kimberin 1911-asetta, myydään ne, ja katsotaan, missä sitten mennään. Kimber American historia on värikäs tarina ryysyistä rikkauksiin, toteutunut amerikkalainen unelma, joka kertoo osaamisesta, uskaltamisesta ja sinnikkyydestä. Aseet, joiden hyvä maine kiiri tuotteiden edellä, myytiin sutjakkaasti loppuun ja perusta oli luotu. Mainittakoon, että Kimber on ollut vuosikausia USA:n eniten 1911-sarjalaisia tuottava ja myyvä yritys, eivätkä aseet ole suinkaan malliston huokeimmasta päästä. Mallistossa on pelkästään erilaisia 1911-klooneja liki 20 erilaista. Kimberin tuotevalikoimaan ovat syntyneet piekkarien jälkeen kiväärit, pistoolit ja revolverit. Takavuosina yritys valmisti myös muunnossarjoja 9-millisiin pistooleihin, jotta niillä pystyi ampumaan huokeampia .22-patruunoita. Yrityksen päämaja on nykyään New Yorkin Yonkersissa ja sillä on sivutoimipiste New Jerseyssä. Aseiden laatu on johtanut siihen, että Kimberiä käyttävät kuuluvat USA:n ampumamaajoukkueeseen. Sen lisäksi Los Angelesin SWAT-tiimi sekä Yhdysvaltain puolustushallinnon alaiset merijalkaväen yksiköt käyttävät Kimberin aseita. Yrityksen osaamisen luonut Greg Warne riitaantui rahoittaja Edelmanin kanssa, joka osti asesepän ulos. Warne kuoli vuonna 2006 Costa Ricassa. Rapide ja Raptor 2 ovat Kimberin 1911-kloonien mallistossa jo kohta kahdeskymmenes erilainen. Järeä K6-revolveri on kaliiperissa .357 melkoisen vaikuttava tekijä. Kimber EVO-sarjassa on kaikkiaan kolmea eri asemallia: EVO Raptor (kuvassa) sekä EVO SP ja EVO SP Collector Edition. Lyttynokkainen Texas-revolveri on erikoinen uutuus sekin; 357 magnum takaa voimaa, mutta lyhyt piippu hajontaa. Kahvassa on toisella puolella Texasin valtion symboli ja toisella kuuluisa lause ”Come and take it”, eli suomeksi suurin piirtein ”Tulkaapas ottamaan”, joka liittyy osavaltion omistuksesta aikoinaan aiheutuneisiin taisteluihin amerikkalaisten ja meksikolaisten välillä. Tusina uutta käsiasetta On poikkeuksellista, että jokin asetehdas esittelee yksillä ja samoilla asemessuilla moisen määrän uutuuksia. Samankaltaista arroganssia on ollut takavuosina Smith&Wessonilla, Browningilla ja jopa CZ Americalla, jotka kaikki ovat huomattavasti vanhempia toimijoita kuin Kimber. Kimber on kuitenkin luonut ansaitun maineensa tarkalla työllä ja kestävällä laadulla. Vaikka aseiden hinta on erittäin korkea verrattuna kilpailijoiden tuotteisiin, laaja mallisto yhdistettynä kadehdittavaan brändiin takaa yrityksen tuotteille varman menekin. n Antti Kauranne Amethyst on suunniteltu naisten aseeksi, kuten koreasta ulkoasusta voi päätellä, sen sijaan Micro Raptor ja Triari on suunniteltu miehisempien asiakkaiden itsepuolustusaseiksi.
42 SHOT Show 2020 Pienten kaliiperien esiinmarssi jatkuu Pitkissä aseissa ei yllätyksiä SHOT Show 2020 ei juuri tarjonnut yllätyksiä pitkistä aseista kiinnostuneille. On merkillepantavaa, että pienempien kaliiperien jo vuosikausia kestänyt esiinmarssi jatkuu: luotiaseissa .22 ja .22 Mag, ja haulikoissa jopa .410. H eritage Manufacturing on tullut aseharrastajille yrityksenä, joka valmistaa huokeita lännenreplikarevolvereita. Pääosa tuotteista on kaliiperissa .22 ja .22 Mag, mutta onpa tuotannossa myös isompia revolvereita. Tämän vuoden uutuus oli todellinen erikoisuus, Rough Rider Rancher Rimfire Revolver Carbine, jossa todella pitkäpiippuiseen – noin 40 senttiä – revolveriin on istutettu kiväärimallinen pähkinäpuinen suora perä. Aseen tavallisempi alumiinirunko on tässä uutuudessa vaihdettu teräsrunkoiseen ja tähtäiminä ovat säädettävät Buckhorn-tähtäimet. Heritagen revolverit eivät konsanaan olleet hinnalla pilattuja, ja niinpä pitkäpiippuinen ja –peräinen uutuuskin kantaa TPS Armsin survival-kivääriä alumiinirungolla saa luotipiipulla jopa kaliiperissa .357 Mag. vaatimatonta, alle 300 taalan hintalappua. Heritagen mottona on jatkaa ja elävöittää vanhojen lännenaseiden perinnettä, ja uutuus onkin kuin Sergie Leonen ja Clint Eastwoodin spaghettiwesternistä. Revolverikarbiinia suositellaan hupiammuntaan ja pienpetojahtiin. Chiappa 1892 Wildlands Italialainen asetehdas Chiappa ratsastaa sekin lännenperinteellä. Yrityksen mallistosta valtaosa on winchester-tyyppisiä kahvalukkokivääreitä, ja tämänkertainen ylläri oli sekä kiinteärakenteinen että osiin purettava ja koottava ”takedown” 1892 Wildlands. Piipulla on pituutta se 40 senttiä, ja sen päällä on Picatinny-kisko lisävarusteille. Asetta valmistetaan kaliipereissa .45-70 ja .44 Mag, ja tähtäinsysteemi koostuu takana olevasta Skinnertyyppisestä metallirengastähtäimestä ja edessä olevista optisista kuiduista. Tukki on harmaa tai musta ja aseen metalliosat on viimeistelty hillityllä Cerakotekäsittelyllä. Hintaa kahvapyssyllä on kuitenkin rutkasti, yli 1500 taalaa. Maailmansotareplikat pop Jenkkilässä ammunnan harrastajien määrä on valtaisa, ja joka vuosi uudet ikäluokat liittyvät mukaan tuliaseiden ihmeelliseen maailmaan. Osa asevalmistajista pyrkii erottumaan erikoisuuksilla, ja nehän houkuttavat tietenkin osaa asiakkaista. Keystone Sporting Arms on valinnut tavallista erikoisemman konseptin; yritys valmistaa ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisten asemallien replikoita, mutta pesittää ne pienempiin kaliipereihin,. kuten .22 ja .22 Mag. Yrityksen ensimmäinen malli on suomalaisillekin hyvin tuttu, alun perin venäläinen Mosin/Nagant -kivääri vuosimallia 91/30. Kivääri, josta aikanaan kehitettiin kotimaiset versiot legendaarista Ukko-Pekkaa myöden, on kuitenkin pienennetty nuorempien ampujien mitoille. Asetta myydään tavallisessa paketissa hintaan 399 taalaa, mutta ostaja saa halutessaan myös vanhaksi tuunatun myyntipakkauksen puulaatikossa inttiaiheisin leimoin ja numeroin, jos haluaa maksaa sata taalaa enemmän. Ei showta ilman survival-kivääriä Toisen maailmansodan jälkeen jenkkiarmeijan ilmavoimat havahtuivat todellisuuteen, että alas ammuttujen lentokoneiden pilotit olivat kalliisti koulutettua ammattihenkilökuntaa, joka kannatti saada kotiin lennättämään lisää moottorileijoja niin nopeasti kuin suinkin. Lentäjien sivuaseena toimi toki aina luotettava Colt 1911, jolla selvisi kaksijalkaisen vihulaisen eliminoinnista varsin ketterästi, mutta jos sen lisäksi pilotti oli päätynyt erämaaseu
43 ? Marlinin .444 –tulokas on ase perinne-hifistelijöiden mieleen. Sakolaisen 85-sarja on ollut jenkeille mieluisa aihio alkaa kehittää unelmiensa kivääriä omien mielihalujen mukaan. dulle, josta joutui tekemään matkaa sivistykseen pahimmillaan jopa päiväkausia, oli eväspuolikin turvattava, ja mieluummin riistaa kaatamalla. Survival riflen eli selviytymiskiväärin luomiseksi kehitettiin kansalaiskampanja, johon entiset lentäjät osallistuivat hyvinkin kiitettävästi. Hanketta johtamaan saatiin everstiluutnantti Franklin S. Allen, ja johtaviksi teemoiksi valittiin aseen keveys, purettavuus osiin sekä riittävä tappoteho. Asetta alkoi valmistaa legendaarinen Harrison & Richardson –yritys, joka oli sadan vuoden aikana tehnyt nimensä tunnetuksi pahamaineisten minirevolverien eli derringereiden valmistajana. Alkuperäisessä M6 survival –kiväärissä oli päällekkäispiippuinen ratkaisu, jossa alempana oli minikaliiperinen .410-haulipiippu ja yläkerrassa .22 Hornet -luotitorvi. Pienet kaliiperit olivat perusteltuja; haulipiipulla sai kaadettua pienempiä nelijalkaisia ja isompia kaksijalkaisia evääksi ja Hornet-luodilla sai hengen myös pois vihusoltuilta. Aseesta uusintapainoksen tehnyt TPS Arms on kuitenkin pistänyt aseen, joka todellakin on edelleen koottava/purettava, melko uusiksi. Kun alkuperäisessä M6:ssa oli 35-senttinen piippu, on uutuuden vastaavaa venytetty vielä kymmenen senttiä pidemmäksi. Aseessa on edelleen alumiinirunko, joka tekee sen todella kevyeksi kantaa, kuten selviytymiskivääreiden rotuun kuuluukin, mutta kaliiperivalinnat alkavat naurattaa. Alkuperäinen .410-haulipiippu on säästetty uutukaiseen, mutta siihen saa erilaisia supistajia. Sen sijaan luotikaliipereissa on valinnan varaa; alkaen .22:sesta aina Hornetiin, HMR:ään ja jopa .357 Magnumiin. Olisi kiinnostavaa tietää vaan ei kokeilla, kuinka kovaa ja terävästi alumiinirunkoinen M6 potkaisee, jos sillä lasauttaa menemään .357 Magnum –luotipaukun. Selviytymisaseen hinta on vajaat 600 taalaa. Patruunatehdas perusti menestyjän Aina silloin tällöin patruunatehdas tekee sellaisen läpimurron tuotekehityksessään, että sillä on vaikutuksensa myös asevalmistajiin. Federal-patruunavalmistaja onnistui kehittämään junnuampujien suosimaan .410-patruunakaliiperiin sellaisen latingin, että sillä alkoi isompiakin lintuja putoamaan. Haulikon patruunan nimi on Federal Premium’s TSS .410 Turkey load, ja se on tehty tungstenista. Patruunan etutuppea kehittämällä tehdas onnistui kehittämään hauliparven, joka oli tiheydeltään tavallisia tungstenpagtruunoita noin viidenneksen ja lyijypatruunoita jopa oli puolet tiheämpi. .410-haulikoita valmistavat asetehtaat ottivat tuotekehittelyn hyödyt onkeensa, ja yksi ensimmäisten joukossa markkinoille ryntäävistä oli TriStar Arms. Perinteisesti .410-kaliiperiset ovat kertalaukauksisia junnujen aloitusaseita, mutta tehdas päätti toisin. Viper2 –mallistossa on tarjolla puoliautomaattista haulipyssyä, joita valmistetaan sekä lyhennettyinä junnulle että täysimittaisina aikuisille. Pyssyt ruuttaavat sekä 65että 76-millistä .410-patruunaa taivaalle ja vaikka hinta on suolaisa runsaat 700 taalaa, yhdistettynä tehokkaaseen patruunaan TriStarin Viper-kyypyssyt saanevat maineen ”saamapyssy”. CZ-USA 457 Varmint AT-ONE Jenkkiläiset kasa-ammuntakilpailut ovat saaneet uuden tyyppiset ammunnan harrastajat liikkeelle. Yli 20 eri osavaltiossa käytävä, noin 30 ampumatapahtuman kilpasarja on saanut myös asetehtaat tuottamaan uusia kivääriaseita uuden sarjan aloittelijoiden tarpeisiin. CZ USA on esitellyt .22-kaliiperisen tukiltaan, poskipakaltaan ja liipaisultaan säädettävän paksupiippuisen tarkkuuskiväärin, johon saa valintansa mukaan joko 24tai 16.5-tuumaisen piipun. Aseen laminoitu ja säädettävä perä kantaa mallisuojattua Boyd AT ONE –merkintää. Marlin-tehtaan erikoisuus Marlin-asetehtaalla on tuotantolinjoillaan kahvakiväärien erikoinen malli, jonka uutuus kantaa nimeä Marlin Model 1895-.444. Kahvakivääri syö vuonna 1964 kehitettyyn suurriistan metsästykseen kehitettyyn patruunaan, joka peittoaa tehoiltaan Heritage Manufacturing on tullut aseharrastajille tutuksi yrityksenä, joka valmistaa huokeita lännenreplikarevolvereita. Myös kotimaiset merkit loistavat Yhdysvaltojen asemarkkinoilla.
44 Marlin-asetehtaalla on tuotantolinjoillaan kahvakiväärien erikoinen malli, jonka uutuus kantaa nimeä Marlin Model 1895-.444. Keystone Sporting Arms tuottaa junnuille suunnattuja ja pienennettyjä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia asetyyppejä pesitettyinä piekkarikaliiperiin. Tikkalainen on iso kivääri pienennettynä edulliseen kaliiperiin. jenkkilässäkin suositun .308:n ja 45/70:n. Ballard-tyyppisessä, syvään 1:20 rihlatussa piipussa on tarkkuutta ja aseen pähkinäpuinen, uritettu perä antaa kokonaisuudelle ajatonta eleganssia. Ase irtoaa alle 800 taalalla. Sakolaista valinnan vapautta Ilahduttavasti myös kotimaiset merkit loistavat Yhdysvaltojen asemarkkinoilla. Sakolla on mantereella erikoinen konseptinsa, joka tunnetaan nimellä Sako Bespoken Rifle, eli tilaustyönä tehty kivääri. Ideana on se, että asiakas valitsee aseen tyypin, ja sen jälkeen omat kriteerinsä, joka henkilökohtaisesti tuunattavaan aseeseensa saa; esimerkiksi piipun tyypin, liipaisinkoneiston ja puuosat. Tampereen Asehistoriallinen Seura Tamarms ry järjestää asekeräilijöille ja militariaharrastajille hienon myyntija ostotapahtuman. Paikkana on edellisvuosien tapaan Tampere-talon näyttelytilat ja ajankohta sunnuntai 16.2.2019. Aukioloaika on yleisölle klo 10.00-16.00 ja sisäänpääsymaksu on 15 euroa (vain käteismaksu). Tule mukaan tähän maamme laajimpaan ase-ja militariaharrastajien kokoontumiseen! Tampere-talosta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut ravintoloineen. Talon läheisyydessä on useita hotelleja ja ravintoloita. Lähistöllä on runsaasti pysäköintitilaa, mm. pysäköintitalo. Perinteisesti mukana on myös alaan liittyvä erikoisnäyttely: Suomen armeijan hevoseläinlääkintämateriaali. TAMARMS 2020 Kansainvälinen ase-ja militariamateriaalin myyntitapahtuma 16. helmikuuta 2020, nyt jo 29. kerran Tampere talossa! Myyntipöyt iä on kahta eri kokoa, 50x150 cm kokoisten pöytien hinta on 55 € ja 80x180 pöytien hinta on 60 €. Pöydän hintaan sisältyy myös yhden avustajan sisään pääsy. Myyntipaik an varanneet pääsevät sisään sunnuntain a klo 7.00. Myyntitava raa voi tuoda tiloihin myös jo lauantaina ilta päivällä. Ilmoittautum inen ja lisätiedot: Antti Rantanen 0400-626 079 (ilt.), Eero Peltonen 03-2655 343 (ilt.). Lopullinen hinta määräytyy kokonaisuuden mukaan. Sakon 85-sarja, joka on muutoinkin hyvässä huudossa jenkkilän markkinoilla, on ollut yksi eniten tuunattavien aseiden listalla. Tikka T1x Rimfire Ison aseen olemus pienemmässä kaliiperissa on pelkistys, jossa tiivistyy kotimaisen Tikka-merkin olemuksen ydin tuotteessa T1x Rimfire. Asetta valmistetaan kaliipereissa .22 LR sekä .17 HMR, joka tekee siitä oivallisen harjoitusaseen tai jopa metsästyspyssyn, jos mielikuva saaliista ei ole lintua suurempi. Tikkalaisen hintakaan ei päätä huimaa: alle 500 taalaa. n Antti Kauranne
45 ASEET G lock-tehtaan uutuus on Glock M44 kal 22l LR pienoispistooli. – Ensimmäinen erä on maassa tammi-helmikuun vaihteessa, sanoo messuilla tälläkin kertaa käynyt Timo Huikkala Asetalo Oy:stä. Aseesta tulee markkinoille SHOT Show 2020 Shot Show’sta odotettavissa uutuuksia Suomen markkinoille Ammattilaiset Las Vegasissa Yhdysvalloissa Las Vegasissa järjestetty Shot Show kokosi paikalle myös suomalaisia asealan ammattilaisia tutustumaan uutuuksiin. Alan suurimmassa tapahtumassa oli noin 60 000 osallistujaa. kaksi eri versiota: Glock M44 22l LR pienoispistooli M9x0,75 kierrepiipulla ja Glock 44 pienoispistooli kierrepiipulla. – Glock M44 22l LR pienoispistooli M9x0,75:ssä on kierrepiippu. Ase on kevyt ja kestävä. Aseessa on hybridiluistin, joka on suunniteltu varta vasten mallille 44. Aseessa on Glockin tuttu Safe Action System ja ase on täysin molemminkätinen, Huikkala kertoo. Aseessa on lisäksi MBSkahvasäädöt, Glock Marksman -piippu, kymmenen patruunan polymeerilipas, säädettävä polymeeritakatähtäin ja luistissa etu-urat. Piipun päällä on reikä, josta näkee, onko patruunapesässä patruuna vai ei. Mukana seuraa kaksi lipasta, kierresuoja, kierreadapteri, puhdistussetti, tähtäinten säätötyökalu, käyttöohjekirja sekä Mja Lkoon backstrapit beavertaililla ja ilman. Ase on rakennettu Glock G19runkoon. Hinta on 690 euroa. Glock M44 22LR pienoispistooli on kevyt taskuase kaliiperiltaan .22LR. Ominaisuudet ja varustus ovat samat kuin edellisen version. Hinta jää Huikkalan mukaan satakunta euroa edullisemmaksi kuin Glock M44 22LR pienoispistoolin M9x0,75. Myös tämä versio on rakennettu Glockin G19-runkoon. Shot Showssa esiteltiin myös muun muassa Colt Python sekä Henryn vipulukkokivääri. – Coltiin joudumme hakemaan lisenssit, joten ase on alkukesästä Suomessa. Sen sijaan Henryn uusi vipulukkokivääri 308 tulee meille maalis-huhtikuussa, sanoo Huikkala. Leupoldilta valaistu ristikko Leupold tuo mark k inoille valaistun ristikon hyvän hinta-laatusuhteen omaavaan Freedom-tähtäinkiikarisarjaan. – Leupold Freedom hinnat alkavat 300 eurosta ja valaistujen mallien hinnat alkavat 600 eurosta. Valo on nyt saatavilla 1,5-4x20, 3-9x40, 3-9x50 ja 4-12x40 malleihin. Leupold Freedom mallit valmistetaan USA:ssa ja niillä on Leupoldin tunnettu 30 vuoden takuu, sanoo SHOT Show´ssa käynyt Mika Hjorth Urheilutukku Hjorthista. n Juhani Karvonen Leupoldin VX Freedom 3-9x40:een on saatavilla uusi ristikko. Reserviläisliitto tiukkana ”EU:n lyijyammuskielto alas” R eserviläisliitto peräänk uu lut t a a Suomelt a toimenpiteitä EU:n kemikaaliviraston valmisteleman lyijyammuskiellon tyrmäämiseksi. Kielto romahduttaisi patruunatuotannon unionin alueella, koska kaupalliset tuotantolinjat sulkeutuisivat kannattamattomina eikä niitä enää kriisitilanteissa voitaisi ottaa viranomaiskäyttöön. – Kriisitilanteessa patruunoita ei kyettäisi tuottamaan riittävästi sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin ja muihin, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyviin tehtäviin. Puolustusvoimien tarve hankkia patruunoita ennakkoon kasvaisi merkittävästi ja tähän jouduttaisiin todennäköisesti ohjaamaan lisää varoja valtion talousarviosta, linjasi Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg. Lyijyn vaihtoehdot kalliita Lyijyammusten korvaaminen vaihtoehtoisilla materiaaleilla olisi Reserviläisliiton mukaan myös kallista ja heikentäisi sisäistä turvallisuutta. Kimmokeriskit ja luotien läpäisykyky kasvaisivat, koska muut materiaalit ovat usein kovempia ja niiden lähtönopeus lyijyluoteja suurempi. Aseiden käyttötaito ja osumatarkkuus heikkenisivät harjoittelumäärien laskiessa. – Korvaavat ampumatarvikkeet olisivat vaarallisempia selvästi suuremman kimmokeriskin, läpäisykyvyn ja kantomatkan johdosta. Osa nyt käytetyistä turvavälineistä ei todennäköisesti enää suojaisi käyttäjäänsä näiltä luodeilta, kertoi Nyberg marraskuisessa eduskunnan puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa. Reserviläisliitto esittää merkittäviä muutoksia myös EU:ssa niin ikään jo vireillä olevaan lyijyhaulien käyttökieltoon kosteikoilla. Esityksessä käytetty RAMSAR-kosteikkomääritelmä tulkitsee suuren osan Suomen pinta-alasta kosteikoiksi. Liitto vaatii, että rajoitusten piiristä tulee ehdottomasti rajata pois ainakin ampumaradat, joiden lyijyhaitat on jo minimoitu ympäristöluvilla. – Esitämme, että lyijyhaulikiellon kosteikkomääritelmä rajataan kattamaan vain pysyvät vesistöt. Tällöin tilanne säilyisi pitkälti nykyisen kaltaisena, sillä Suomessa kiellettiin lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä jo vuonna 1996, linjaa Nyberg. n
46 M etsästyskauden rauhoituttua sitkeyttä vaativiin kettupasseihin ajatukset kiertyvät toisinaan takavuosien merkillisiin tapahtumiin. Feisbuukissa pyörii video, missä moottoritien aitojen sisäpuolelle joutunut nuori hirvi tormaa lähestyvää pyöräilijää päin. Kun pyöräilijä suistuu ajokkinsa kanssa maahan pelkästä säikähdyksestä, näyttää hirvi menettävän mielenkiintonsa häneen. Mitenkähän tuokin on tehty, kysyy olan yli katselija? Eihän hirvi hyökkää. Miten lienee, kyllä nuo nörtit osaavat, totean lakonisesti. Palautan mieleeni muutaman tapahtuman, jotka voivat tuntua ”Munghausenin jutuilta”. Koiran haukku oli jumittunut sekametsän tiheikköön, missä haukulle päästäkseen täytyi mennä koiramiehelle tyypilliselle ”haulikonkantamalle”, vieläpä lyhyelle sellaiselle nähdäkseen, mitä haukussa oli. Sorkkia kyllä oksiston alta näkyi niin, että useammasta eläimestä oli kysymys. Mutta mitä, siinäpä pulma. Metsän keskellä oli muutama metrikymmen kanttiinsa oleva suonpyöräke, ja eivätköhän hirvet liikkuneet hiljakseen sen poikki uros tavanomaisesta poiketen edellä, sitten naaras ja viimeisenä vasa. Olimme seurueessani tottuneet siihen, että aikuiset hirvet kyllä aina saatiin, mutta vasat tahtoivat teettää töitä. Niinpä kun vasaa noin makeasti tarjoiltiin, oli ratkaisuni selvä. Vasa luonnollisesti tuollaisesta paikasta putosi niille sijoilleen, mutta mitä sitten tapahtui? Muutamia sekunteja, jopa sekunnin murto-osia täytyi jälkeenpäin kasailla loogiseksi tositapahtumaksi. Samalla hetkellä kun laukaus kajahti kääntyi naarashirvi rauhallisesta sivuttain kävelystään päin ja oli samantien täydessä vauhdissa. Uros sen sijaan jatkoi rauhallisesti matkaansa kuin ”Oikeassa kädessäni oli yhä tukko hirven karvoja” Voiko hirvi hyökätä? mitään ei olisi tapahtunut. Ehdin tajuta vain, että kohti tullaan, ja seuraava mielikuva on ylitseni rynnistävästä tummasta jättiläisestä. Muutaman sekunnin kuluttua olin pitkälläni sammalikossa ja etsin asettani, mikä oli lentänyt kädestäni maahan. Koetin tyrmistykseltäni suoriutua aseineni jonkinlaiseen puolustukseen todetakseni vain, että hirvi poistui hiljakseen uroksen perään. En aluksi tahtonut käsittää, mitä tapahtui, mutta kun katsoin oikeaa kättäni, siinä oli yhä tukko hirven karvoja. Jonkinlainen mielikuva palautui, että hirven hyökätessä suojasin itseäni hirven alapuolelta ojentamalla oikean käteni hirven syöksyessä ylitseni. Käsi tapasi hirven rinnan ja siihen tarttui hirvestä melkoinen karvatukku. Tovin piti asiaa sulatella, ennenkuin sen saatoin myöntää tapahtuneeksi. Yhä uudelleen katsoin kädessäni olevia karvoja, metsän roskissa olevaa asettani ja kostean sammalen kastelemia vaatteita. Se tuli päälle, tuli se, toistelin itselleni. ? ? ? ? ? Koira haukkui melkoisessa viidassa, missä asian selvittämiseksi täytyi taas lähestyä sille tyypilliselle haulikonkantamalle. Lopulta pensikon seasta pistää naarashirven pää. Kun kerran on naaras, saattaa siellä vasakin olla. Aikani kun haukkua seurailin, havaitsin pensaiden liikkuvan naaraan sivustalla, joten vasaapa siinä taas tarjoiltiin. Mutta miten ampua? Naaraasta sentään näkyi pää ja ajoittain selkääkin, mutta vasasta vilahteli toisinaan vain korvat pensikon yläpuolella. Katse etsi jonkinlaista ohuempaa paikkaa viidasta, mihin vasakin josain vaiheessa ilmestyisi, mikäli eivät saisi minusta vainua, kun olin taas turhankin lähellä. Kun olin koko ajan ampumavalmiina, se pieni vilahdus vasan ”yläkanttia” tuli viimein näkyviin, ja ruuti paloi. Näin enää vain naaraan ja tiesin onnistuneeni. Se seisoi hetken paikoillaan, jolloin kehoitin sitä poistumaan. Hämmästyksekseni näinkin sen päättävän toisin. Se lähti pensikko ryskyen tulemaan päin, ja oli parissa sekunnissa muutamasa metrissä tulossa kohti. Ehdin saada minun ja hirven väliin pienehkön kuusen rungon, minkä suojaan vetäydyin. Hirvi tuli vauhtiaan hidastamatta lahkeitani hipoen, koska sen piti väistää runkoa. Peräytyessäni olin laskenut aseen piipun alaviistoon, ja piippu kalahti pää painuksissa ryntäävän hirven otsaan. Törmäys oli sen verran vauhdikas, että hirven otsasta piippu kimmahti ylös ja iski minua päin naamaa. Ylähuuli litistyi hampaita vasten, ja syljin verta ja karjuin mitä kauheimpia uhkauksia hirvelle. Se pysähtyi parinkymmenen metrin päähän, mutta tulkitsi sanomani henkikultansa suhteen oikein. Nyt ehti päävärkkikin mukaan kaikkiin tapahtumiin, eikä tarvinnut epäillä, hyökkäsikö se. Mutta miten kävi, jos ei ollut sitä puunrunkoa vähäisenä suojanani, mitä hirven oli pakko hiukan väistää? Neuvojan on tietysti helppo ohjeistaa, että laukauksen jälkeen täytyy olla heti valmiina uuteen laukaukseen. Niinpä kai, mutta kun on opettanut mielensä – Se tuli päälle, tuli se, toistelin itselleni.
47 ”knall och fall” -periaatteelle ennen ei ammuta, ja kun hirvi keskimäärin on perin sopuisa eläin, ei sen ensimmäisen paukun jälkeen tahdo vieläkään tointua nopeaan uudelleenlataukseen puhumattakaan siitä, että pitäisi puolustautua. ? ? ? ? ? Olin venynyt jo toista viikkoa jossain pohjoisen kairassa. Muutamaa lintuhaukkua lukuunottamatta tapahtumia oli ollut vähän. Koko olemus terhakoitui, kun päivänä muutamana kaukaisen tievan takana jatkui itsepintainen haukku, minkä kuulin liikkuvan. Ei siis lintu, Törmäys oli sen verran vauhdikas, että hirven otsasta piippu kimmahti ylös ja iski minua päin naamaa. vaan aivan jalkapelissä kulkeva. Paljoa se ei liikkunut, kunhan pyöriskeli pikkualalla. Lapin kairoissa näkyvyyttä riittää, ja tovin tuulen alta lähestyttyäni havaitsin jo etäältä haukussa olevan hirven, sarvipään. Aikani seurailtuani lähestyin puolensadan metrin päähän. Mietin, miten karkottaisin sen, ja päätinkin päästää muutaman kutsuäänen. Totta se minut oikeasta hirvestä erottaisi ja ottaisi pitkät. Mutta mitä vielä. Kutsuääniä päästettyäni se lähti tulemaan päin. Rauhallisesti se askelsi tulemaan pariinkymmeneen metriin sieraimet suurina ja silmät päästä pullistuen, jolloin sanoin sille sovittelevasti, että ei vaineskaan, minä se vain tässä vähän pilailin. Sen olemus muuttui perin julmaksi, eikä sovinnollisilla sanoillani ollut toivottua vaikutusta. Aikaisemmat kokemukset mielessäni totesin itselleni, että tappaa tuo kai täytyy, sotkee muuten minut kiveliöön. Ampumavalmiina kuin kiekkoradalla vetäydyin paksun männynrungon taakse ja yritin hopittaa hirveä matkoihinsa. Se siirtyili vain muutaman metrin kerrallaan, pysähteli pitkiksi ajoiksi kuin sanoen, että koetapas vielä petkuttaa niin täältä pesee. Tässä on syksy tapeltu ja saatu selkään, vähät naaraat ovat menneet yhdelle riivatun rojohopelle, ja sitten kun luulen että olisi saumaa, niin se oletkin sinä, pahainen kaksijalka. Anna olla laitimmainen kerta! Näin sanoi hirvi, ja nöyränä otin nuhteet vastaan. Mutta kun otsikoin juttuni kysymyksellä ”Voiko hirvi hyökätä?”, niin vastaan myöntävästi. n Jouni Puoskari
48 ASEET Pystykorva, Mosin-Nagant, Parabellum, komissaari-Nagant... Sotilasaseiden markkinat Pystykorvan vanhempi esi-isä oli venäläinen Mosin-Nagant -jalkaväenkivääri vuosimallia 1891. Niitä jäi Suomelle sotasaaliiksi tuhansittain. Pystykorva-kiväärit ovat puuosiltaan kuluneita. Hyvällä tuurilla puusarjat saa hankittua satasella. Sotilasaseet pitävät pintansa käytettyjen markkinoilla. Moni asekeräilyn epävirallinen harrastaja on aloittanut militaria-keräilyllä. R eserviläisillä on tapana järjestää perinneasekilpailuja, joissa käytetään vanhaa, sotavuosien kalustoa. Tämän vuoksi, ja paljon myös patrioottisen perinteen ansiosta käytettyjen aseiden markkinoilla ikäkuluilla sotilasaseilla on vankka jalansija. Kärkisijoilla keikkuu vuodesta toiseen sama viisikko niitä aseita, joilla Suomea on yritetty vallata ja puolustettu: pystykorva, sen venäläinen kantaisä MosinNagant –kivääri, Parabellumja Tähti-pistoolit sekä nostalgisen ruma revolverierikoisuus Nagantrevolveri. Yleisimpiä aseita ovat m91kiväärit erilaisine versioineen, niin kotimaisia kuin venäläisiä. Talvisodan jälkeen varikoissa oli hieman yli 200 000 kappaletta m/91 –kivääriä, niiden lisäksi uudemmat kotimaiset pystykorvat ja muut suomalaiset aseet. Vielä vuonna 1951 varikoissa laskettiin olevan 170 000 kivääriä m/91. Sen jälkeen aseita on myyty ulkomaille ja henkilökunnalle, kuin myös keräilijöille. Mosin–Nagant venäjäksi ???????? ??????-?????? on viiden patruunan makasiinilla varustettu 7,62x53R -kaliiperinen pulttilukkoinen sotilaskivääri. Aseen perusratkaisut olivat aikanaan kelvolliset, joka selittää sen pitkän käyttöiän. Puna-armeija käytti Mosin–Nagantia vuodesta 1891 aina 1960-luvulle asti, jolloin tuolloin vielä käytössä olleet tarkka-ampujamallit korvattiin nykyaikaisemmilla Dragunovtarkka-ammunta-aseilla. Aseesta on olemassa useita muunnelmia, joista alkuperäisen M1891-mallin lisäksi mainittakoon M1938ja M1944sekä Tähti-pistoolin saa kolmella sadalla eurolla, Nagantia näkee huokeimmillaan myytävän jopa kahteen sataan.
49 ? Nagantia oli kahta mallia; ruotusotilaalle yksija komissaareille kaksitoiminen. Nagantin patruuna on erikoinen; luoti on ”piilotettu” hylsyn sisään. Se mahdollistaa myös aseen äänenvaimentamisen tehokkaammin kuin muissa revolvereissa, joissa tämä ei käytännössä onnistu. M07-karbiinit, ja myös M91/30, joka on Neuvostoliitossa paranneltu versio alkuperäisestä M1891:stä. Kaikkia näitä on saatavilla myös Suomessa varsin kohtuulliseen hintaan, huokeimmillaan alkaen sadasta viidestäkympistä ja päätyen kolmeen-neljään sataan euroon. Monia suomalaisia variaatiota Jalkaväenkiväärin hyvä perusolemus ja se, että Suomi sai niitä kasapäin sotasaaliina ja ostettua muualta aiheutti myös sen, että perusvenäläinen kivääri otettiin Suomessa uuteen tarkasteluun ja uusien kotimaisten mallien lähtökohdaksi. Suomalaiset M/91-24 ”Lottakivääri”, M/27, M/28 ja M/28-30 ”Pystykorvat” ja M/39 ”UkkoPekka” ovat vanhoista Mosin–Nagantin osista koottuja. Piippuja, tähtäimiä sekä tukkeja on valmistettu myös Suomessa useilla eri tehtailla. Suomen puolustusvoimat kärsi omien, mahdollisesti jo 20-30 vuotta vanhentuneiden kivääriensä kulumisongelmista, ja samoin myös suojeluskuntajärjestöllä oli samat ongelmat omien aseidensa kanssa, eli piippujen kuluneisuus. Tällöin suojeluskuntajärjestö laskeskeli, että paras vaihtoehto on hankkia uudet piiput alkuperäisten mittojen mukaan ja vaihtaa ne kuluneimpiin aseisiin. Vuonna 1923 Suojeluskuntain Yliesikunta päätti tilata ulkomailta vaihtopiiput kivääreihin. Sveitsiläinen SIG ja asetehdas Venus toimittivat piippuja ja aseita alettiin piiputtaa ja kunnostaa muutenkin. Suojeluskuntain Asepaja havaitsi, että jos piipusta teki paksumman, se myös lisäsi aseen vinkaan hyvin, joten muutostyö oli perusteltu. Suomalaisten käsissä vanhasta kunnon kolmilinjalaisesta on useita versioita, ja niiden erottaminen toisistaan vaatii ammattimiehen silmää. Talvisodan venäläisistä sotasaalisaseista, jalkaväenkivääri 9130:sta kunnostettiin välirauhan aikana Suomessa oma mallinsa, jolloin se sai tyypitykseensä vielä lisänimen ”suomalainen”. Muita suomalaisilla asepajoilla käytettyjä kolmilinjalaisen malleja on muiden muassa sotilaskivääri m28-30, suojeluskuntakivääri m/28, sotilaskivääri m/39 eli ”Ukko-Pekka”, ratsuväenkivääri M/27, jossa aseen paino 3,8 kg, aseen pituus 1237 mm ja piipun pituus 530 mm. Rakuunakivääri m/91 oli venäläistä tekoa oleva kevyempi ja lyhyempi versio m/91 jalkaväen kivääristä. Se oli tarkoitettu alun perin ratsuväen käyttöön ja Suomessa oli näitä vain muutama tuhat kappaletta lähinnä koulutuskäytössä. Legendaarinen jalkaväenkivääri m/27 eli ”Pystykorva” oli pituudeltaan 1190 mm, aseen piipun pituus 685 mm ja paino 4,1 kg. Suomalaiset tutustuivat Naganiin heti tuoreeltaan. Niitä oli maassamme Venäjän armeijan sotilailla ja santarmeilla. tarkkuutta. Kaikkiaan noin 26 000 asetta kunnostettiin vuoteen 1928 mennessä, jolloin huonokuntoisin kalusto oli kunnostettu. Erikoisin mallinimi oli M/24 eli ”Lottakivääri”. Tämä nimi tuli siitä, kun Lotta Svärdjärjestö oli järjestänyt rahankeräyksen ja maksanut osan aseiden uusista piipuista. Vuonna 1935 Suojeluskuntain Yliesikunta ja Sako tekivät sopimuksen, jonka mukaan suojeluskuntalaiset voisivat omalla kustannuksellaan lähettää m/24 -kiväärinsä Sakolle, jossa ase muutettaisiin malliksi m/28-30. Muutos koski lyhyempää piippua ja parempia tähtäimiä. M/24-aseissa oli havaittu, että varsinkin alkusarjojen piiput olivat heikkolaatuisempia eivätkä kestäneet kulutusta ko
50 Asekeräilyssä pikkuseikoilla on merkitystä, ja kun Suomenkin markkinoilla esiintyy erilaisia Mosin-Nagant –malleja jopa tusinan verran, vaatii todellakin asiantuntijaa erottamaan, mikä on alkuperäinen kivääri 1891 verrattuna legendaarisiin – ja kalliimpihintaisiin UkkoPekkoihin tai Pystykorviin. Sotien jälkeen vanhat kolmilinjalaiset ovat löytäneet uutta käyttöä hirvikivääreinä yleensä uudelle, isommalle kaliipereille pesitettynä ja piiputettuna, mutta näkee noita myös reserviläisten ja aseharrastajien perinneampumakilpailuissa jopa verraten hyväkuntoisina. Huokeimmillaan kotimaisia versioita myydään kunnosta riippuen 300-500 euroon. Parabellumia vielä myynnissä Yleisin suomalaisten kansalaissodassa sekä myöhemmissä kahdessa itsenäisyysodassa vv 1939-1944 käyttämä pistooliase oli Parabellum P08, joka nykyisin tunnetaan USA:ssa suunnittelijansa nimen mukaan nimellä Luger. Se on saksalainen itselataava pistooli, joka on ollut palveluskäytössä useissa maissa 1900-luvun alusta lähtien monena eri variaatioina. Sitä valmistettiin vuosien 1900–1945 välillä liki kaksi ja puoli miljoonaa kappaletta. Parabellumin monimutkainen ja helposti likaisena jumiutuva sulkumekanismi perustuu lyhyeen piippurekyyliin ja sen lukkomekanismina toimii Maxim-konekivääristä periytyvä polvilukko. Ase oli hyvän ja tarkan maineessa, mutta vaati säännöllistä puhdistusta ja huoltoa toimiakseen varmasti. Ase oli myös kallis valmistaa, ja sodan aikana siirryttiinkin tarpeen alati kasvaessa huokeampiin malleihin. Sotavuosina 1939-1944 Suomen armeijalla oli jo hankittu yhtenäistä lyhyttä asetta, pääosin saksalaisia Parabellumeja. Niiden rinnalle nousivat merkittäviksi tekijöiksi venäläiset sotasaalisaseet sekä kotimainen Lahti-pistooli. Suomalaisissa aseissa oli pääosin 7,65 millimetrin patruuna, joka johtui saksalaisten asetehtaiden saamasta määräyksestä hävityn ensimmäisen maailmansodan Versaillesin rauhansopimuksessa nimettyjen ehtojen mukaan. 9-milliset olivat pannassa, jolloin tuttu ase Yleisin suomalaisten kansalaissodassa sekä myöhemmissä kahdessa itsenäisyysodassa vv 1939-1944 käyttämä pistooliase oli Parabellum. pesitettiin ja piiputettiin pienemmälle patruunalle. Suomeen näitä pistooleja hankittiin ensimmäisen kerran vuonna 1922 kaikkiaan noin 2000 kappaleen erä. Myöhemmin pistoolia hankittiin vuosien saatossa lisää noin 6000 kappaletta. Tämä malli oli Suomen armeijan eniten käyttämä malli, joka pysyi palveluskäytössä aina 1980-luvulle saakka. Aseeseen kuului nahkakotelo sekä monissa aseissa oli puinen kahvaan kiinnitettävä perälauta, joka toimi aseen jatkotukkina. Markkinoilla myynnissä olevien käytettyjen hinnat vaihtelevat viidestä sadasta pariin tuhanteen, numerotarkasta ja hyväkuntoisesta tykistömallista saattaa joutua maksamaan jopa useammankin tuhannen euroa. Tähti-pistooli kuului upseereille Moni asekeräilyn aloittanut epävirallinen harrastaja on aloittanut militaria-keräilyllä. Ensin tulee saada vihollismaan aseet, sitten omat, sitten liittolaisten ja niin edelleen. Suomen sotaisa historia tarjoaa hyvät mahdollisuudet nimenomaan militaria-harrastukseen. Käytettyjen lyhyiden aseiden myyntipalstoilla vilahtelee aika ajoin kahtakin venäläisperäistä Sotien jälkeen vanhat kolmilinjalaiset ovat löytäneet uutta käyttöä hirvikivääreinä yleensä uudelle, isommalle kaliipereille pesitettynä ja piiputettuna. Tähtipistooli Tokarev TT33 oli upseerien ja komissaarien sivuase.
51 sotatuliaista, ”Tähti-pistoolia” ja Nagant-revolveria. Tähti-pistoolin saa kolmella sadalla eurolla, Nagantia näkee huokeimmillaan myytävän jopa kahteen sataan. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeenkin Tokarev TT33 -pistooli oli Neuvostoliiton armeijan upseerien ja politrukkien henkilökohtainen ase. Se oli suunniteltu ampumiseen korkeintaan 50 metrin etäisyydelle. Tähtäimet, joista takatähtäin oli säädettävissä, oli kohdistettu 25 metriin. Muihin venäläisiin ja ulkomaisiin aseisiin verrattuna Tokarevin TT eroaa suurella läpäisykyvyllä ja tehokkaalla iskuvoimalla. Tokarevin patruunaksi valittiin 25-millinen 7.62 –paukku, koska samaa kaliiperia ajateltiin käytettävän myös puna-armeijan tulevissa konepistooleissa. Tokarev TT-33 on maineikkaan venäläisen asesuunnittelijan Fjodor Tokarevin 1930-luvulla Neuvostoliitossa suunnittelema itselataava pistooli. Tokarev-projektiin valmistauduttiin huolella tutkimalla ja koeampumalla kymmeniä länsimaisia pistooleja. Asesuunnittelijalla oli aikaa, sillä puna-armeijalla ei ollut tuolloin mitään sotaa käynnissä ja laitoksesta haluttiin luoda maailman mahtavin ja nykyaikaisin Tokarev TT toimii lyhytrekyyliperiaatteella ja sen lukitusmekanismi on tavanomainen Browning-tyyppinen; piippu lukittuu luistiin kahdella hylsynpoistoaukon edessä olevalla lukitusolakkeella. Aseen perusratkaisu on kopioitu Browningin FN Model 1903 –automaattipistoolista. Ase on itselataava lyhytpiippuinen pistooli, jossa patruunan syöttö, lukitus ja hylsynpoisto tapahtuvat automaattisesti. Piipun ohjaus tapahtuu piippuun akseloidulla linkulla, jonka alempana akselina toimii luistinsalvan akseli. Tähti-pistoolin lempinimi tulee sen kahvan kuviosta. Vaikka aseen valmistus Venäjällä loppui jo 1953, ase on edelleen käytössä ja tuotannossa eri maissa. Nagant-revolveria oli kahta mallia Naganista valmistettiin monia eri malleja. Jo alkujaan tehtiin erikseen upseerija miehistömallit. Upseerimalli, myöhemmin komissaarien sivuaseena tutuksi tullut oli kaksitoiminen eli revolveri virittyi ja laukesi liipaisimesta vetämällä. Miehistömalli oli aina viritettävä peukalolla iskurista ennen laukausta. Punaarmeijan organisaatiokiistoissa poliittisella kurinpitokoneistolla oli siis käytössään tämäkin etu miehistöön verrattuna monen muun edun lisäksi. Venäläisten upseerien yleinen sivuase toisen maailmansodan loppuun saakka oli Nagant-revolveri, jonka belgialainen Leon Nagant kauppasi vuonna 1892 Venäjän tsaari Nikolai II:lle vuonna 1895. Kaikkiaan naganteja lienee valmistettu noin kaksi miljoonaa kappaletta. Asetta valmistettiin ensin vain Belgian Liegessä Nagantin omalla asetehtaalla ja sitä toimitettiin Venäjälle kaikkiaan 20 000 kappaletta ennen valmistuksen siirtämistä Tulaan. Ase oli aikanaan varsin vallankumouksellinen revolverina, koska se käytti savutonta ruutia ja luoti oli vaippaluoti lyijyluodin asemasta. Aikalaisekseen ase oli yksinkertainen ja sutjakka ollen melkein puoli kiloa edeltäjäänsä Smith & Wessonin palvelusrevolveria keveämpi. Naganin rullaan sopii seitsemän patruunaa, kun revolverit ovat yleensä olleet perinteisesti kuudesti laukeavia. Seitsemäs panos edusti siis melkein kahdenkymmenen prosenttiin tulivoimaetua verrattuna muihin revolvereihin. Suomalaiset tutustuivat Naganiin heti tuoreeltaan. Niitä oli maassamme Venäjän armeijan sotilailla ja santarmeilla. Vapaussodassa ne olivat käytössä punaisella puolella ja näihin liittyneillä venäläisillä sotilailla. Suomen armeija on käyttänyt sotasaaliiksi saamiaan Naganteja hyvin vähäisessä määrin, lähinnä kotijoukkojen upseerien aseena jatkosodan aikana nimikkeellä ”7,62 rev/Nagant”. Sotien jälkeen Nagant -revolvereita oli kaiken kaikkiaan varikoissa 1 402 kappaletta, joista 1 134 upseerija 268 miehistömallista. Lopullinen piste m/1895 Nagant -revolverin viralliselle olemiselle Suomessa pantiin vuonna 1960. Silloin ne puolustusvoimien toimesta muun asemateriaalin ohessa myytiin ulkomaille Interarmco-yrityksen toimin. Käytettyjen laarista tämän suositun sota-aseen ja sian kehtolauluksi mainitun revolverin voi saada jopa sadalla viidelläkympillä. n Antti Kauranne TALVITARJOUKSIA! KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Glock UUTUUS! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI M9X0, 75 KIERREPIIPULLA5 (50507) 690,GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI, TASKUASE (39684) 595,Penta?ex kaukoputket, poistohinnoin! Lintujen ym. tarkkailuun... Penta?ex 60/700AZ2 90,NYT 60,Penta?ex 60/700 AZ 275,NYT 210,Penta?ex 114/1000 GOTO 330,NYT 250,Penta?ex MAK90 GOTO 490,NYT 370,FAS 6004 ilmapistooli 590,Umarex Co 2 ilmapistooleita/revolvereita; Glock 19 4,5 BB kuulilla, aidon kokoinen ilmapistooli 145,Glock 17 Gen4 4,5 BB kuulilla 170,Glock 17 4,5 BB kuulilla tai/ja 4,5 luoti metalli luisti, blowback 199,Colt SAA 45 revolveri sinistetty tai niklattu 4,5mm 195,Colt 1911 A1 4,5mm pistooli 230,Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 160,Walther P38, kal 4,5mm 165,P .08 Legends, Parabellumin kopio 98,C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,C96 Legends Ukko-mauser, metallia 165,Makarov PM pist. 4,5mm 125,Ilma-aseita harjoitteluun! Hämmerli AR20FT tarkkuusilmakivääri 4,5mm kertalaukaus, 300 bar ilmasäiliöllä, säätötukki, 7,5J, kokopituus 1009mm. 930,Hämmerli AR20FT 5,5mm /16J ilman kiikaria 930,Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari 245,Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari 295,Magtech AR600 4,5mm 160 m/s (9) ilmakiv sin. 175Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. 195,Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. 235,Magtech AR N2 1000 4,5mm kaasumäntä! 255,Magtech AR N2 Extreme 1000 kaasumäntä, 5,5mm 35J synt tukki 399,Magtech AR N2 Extreme 1300 kaasumäntä, 4,5mm 30J synt tukki 399,Theoben laatuilmakoiden kevättarjoukset! Evolution .177 kaasumäntä, 16J,vaim. (ei kiik) 630,NYT 550,SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas 1016,NYT 900,TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. 1380,00 NYT 1200,.177 Rapid MFR FAC RH 0503 kiintovaimentimella 1480,NYT 1300,Eliminator 22 FAC + Vortex vaimenin 1170,NYT 1050,Crusader .177 FAC + Vortex vaimennin 990,NYT 900,HELMIKUUN HUIPPUPATRUUNATARJOUKSET! HULL SOVEREIGN FITASCH 28g Sporting patruuna, haulikoot, 9, 8, 7,5, 7 ja 6,5 345,-/1000 kpl HULL COMP X 12/65 7,5 28G 280,-/1000 kpl HULL COMP X 12/65 9 tai 7,5 24G 270,-/1000 kpl HULL COMP X 12/65 9 tai 7,5 21G 250,-/1000 kpl MAGTECH 32 S&W LONG LWC 98G LEAD 500,-/1000 kpl
52 ASEET Manuaali käteen ja puhdistussetti valmiiksi Pistoolin huolto kotikonstein Ennen huoltohommiin ryhtymistä kannattaa haalia käsille aseen puhdistustarvikkeet: palojäämiä irrottavaa kemikaalia, sopivan väljyisiä rasseja sekä vanha hammasharja. Huoltohankkeessa käytettiin esimerkkinä SIG Sauerin pistoolia. Pistoolin huolto ei ole rakettitiedettä. Huolto ei myöskään vaadi erikoistyökaluja. S RA-kisoissa, siis sovelletun reserviläisammunnan kilpailuissa, törmää paljon useammin kuin practicalkisoissa siihen, että kilpailijan lyhyt ase, useimmiten pistooli, jumittaa. Tähän on yksinkertainen syy: practical-ampujat tuntevat pyssynsä paremmin ja osaavat purkaa ja koota sen silmät ummessa siinä, missä monikaan SRA-lajia harrastava sisko tai veikko ei ole kuunaan purkanut, huoltanut ja koonnut käsityökaluaan. Ilmiö perustuu käsitykseen, että pistooli olisi monimutkainen laite, jonka purkaminen vaatii asesepän taitoja. No, näin se ei ole. Vaikka pistoolissa on keskimäärin noin 50 erilaista osaa, huoltopurku vaatii niistä noin viiden palikan erottamista toisistaan. Ensi alkuun pääsee, kun löytää aseestaan varmistimet, lippaan irroitussalvan ja luistin irroittamissalvan. Niin, ja sen lisäksi pitää osata liikuttaa luistia, mutta jokainen pistoolilla ampunut osannee sen taidon, koska aseen virittämiseksi pitää luisti vetää taakse ja päästää eteen. Samalla olettamuksella menevät osaamisen olettamiseen aseen lippaan irroittaminen sekä varmistimen poisto tai päälle asettaminen. Jos ase on kastunut, anna aseen ensin kuivahtaa tasaisessa huoneen lämmössä vuorokauden verran. Jos asetta on säilytetty kylmissä, mahdollisesti myös kosteissa tiloissa, ota huomioon lämpötilan kohotessa aiheutuva kondensoituminen, metalliosien ”hikoilu”. Varmista, että ase on tyhjä! Jutun tähti eli malliase on SIG Sauer P227. Kuvat ja ohjeet perustuvat siihen. Pääperiaatteissaan samat nuotit pätevät kaikkiin nykyaikaisiin pistooleihin. Ensinnä poistetaan aseesta lipas ja varmistetaan se, ettei piippuun ole jäänyt patruunaa. Painetaan liipaisinkaaren takaosassa olevaa lippaan vapautinsalpaa asetta pitelevällä kädellä ja otetaan lipas pois. Laitetaan aseesta poistettu lipas alustalle. Seuraavaksi vedetään aseen luisti taakse, jolloin patruunapesässä mahdollisesti oleva patruuna lentää luistissa olevan hylsynpoistoaukon kautta ulos. Seuraavaksi tarkastetaan aseen patruunapesä, ettei piippuun ole jäänyt patruunaa. Lopuksi päästetään pistoolin iskuvasara vireestä käyttämällä aseen vireestäpäästövipua. Luisti irti ja piippu pois luistista Seuraavaksi aseen luistiosa, joka
53 ? Luistin irrotussalpa sijaitsee rungon vasemmalla puolella. pitää sisällään piipun, jousen ja palauttimen karan, irroitetaan muun pistoolin rungosta. Näin on tehtävä, että päästään puhdistamaan aseen piippu, patruunapesä sekä laukaisukoneiston yläosa. Otetaan pistooli oikeaan käteen. Vedetään luisti taakse, samalla nostaen oikean käden peukalolla luistinsalpaa ylöspäin, jolloin se lukkiutuu takaasentoon luistin salvan varaan. Käännetään lukitussalpa alaspäin ja otetaan tukevalla otteella vasemmalla kädellä kiinni aseen luistista. Painetaan luistinsalpaa oikean käden peukalolla ja lasketaan luisti vasemmalla kädellä saattaen eteen. Vedetään luisti piippuineen eteenpäin irti rungosta ja asetetaan aseen runko alustalle odottamaan taas kokoamista. Seuraavaksi erotetaan luistin osat erilleen puhdistamista varten. Otetaan luisti vasempaan käteen etutähtäin kämmentä vasten. Otetaan tukevasti peukalo-etusormiotteella kiinni palauttimen karasta ja nostetaan ylöspäin, jolloin kara ja jousi irtoavat piipusta. Nostetaan luistissa olevaa piippua ylöspäin ja vedetään noin sentin verran eteenpäin. Nostetaan piippu patruunapesän kohdalta ylöspäin ja poistetaan piippu luistista taaksepäin vetämällä. Asetetaan piippu ja luisti alustalle huoltotoimenpiteitä varten. Jos asetta ei ole koskaan aiemmin purettu, osat saattavat olla jo jumiutumassa ja siksi kankeita. Myös huoltajan tottumattomuus saattaa aiheuttaa tunteen, ettei kaikki mene ihan kuin oli toivottu. Jos palikoita ei saa itsekseen irti toisistaan, kannattaa homma pistää tauolle, pakata pyssy kuljetuskuntoon ja reissata tapaamaan lähintä harrastustai aseveljeä / Kun ensikertalainen alkaa huoltaa omaa asettaan, ei ole häpeäksi hakeutua kokeneemman jahtikaverin, asekauppiaan tai jopa asesepän pakeille huoltoa tekemään. Aseen lipas tulee irrottaa aseesta ja samalla tarkistetaan, ettei piippuun ole jäänyt patruunaa. Kun luistin irrotussalpa on painettu alas, luisti irtoaa aseesta melko helposti. Uudemmilla aseilla ensimmäiset kerrat saattavat vaatia näppivoimia. siskoa tai jopa aseseppää, jotta homma saadaan vauhtiin. On kuitenkin syytä muistaa, että juurikin nämä pistoolin osat on tehty kestämään, joten rikki niitä ei käsivoimin saa, joten voimaa – ja CRC:tä – kannattaa käyttää ennakkoluulottomasti. Oli kuinka tahansa, pistooli pitää saada osiin ennen kuin huolto ja puhdistaminen voidaan aloittaa. Piippu tärkein, aloita siitä Minkä tahansa aseen ehdottomasti tärkein osa käyntitarkkuuden kannalta on aseen piippu, joten huoltaminen kannattaa aloittaa piipusta näin etenkin, jos käytettävissä oleva aika tai oma kärsivällisyys ei kestä tuntikausien ”jynssäämistä”. Tarkastellaan silmämääräisesti, valoa vasten aseen piipun sisäpintaa. Arvioidaan piipussa olevien ruutijäämien määrä. Selvitäänkö pelkästään hankaavilla tekstiileillä, vai olisiko syytä ottaa krouvimmat keinot, kuten harjaaminen käyttöön ensimmäisessä vaiheessa? Tämän jälkeen aloitetaan palojäämien poisto: poistetaan ruutituhrut käyttäen apuna tarpeen mukaan joko harjalla ja öljyllä, mutta sen jälkeen sillaa, mielellään aseen kaliiperin mukaan oikean kokoisia huopatulppia tai aseenpuhdistamiseen tarkoitettua kangasta tai puhdistusnyöriä käyttäen.
54 pesästä piipun suuta kohden. Kun saat sen kokonaan läpi piipusta niin vedä varovasti ja tasaisesti takaisin patruunapesän suuntaan. Näin harjakset pysyvät ehjinä ja niiden puhdistusteho säilyy pidempään. Kun karstan määrä niukkenee, on taas aika vaihtaa pehmeämpiin materiaaleihin, vaikkapa siihen sillaan tai puuvillakaistaleeseen. Työnnellään pehmeämpiä puhdistavia elementtejä piipun lävitse ja aina välillä vilkaistaan, miten maisema aseen piipun sisäpuolella alkaa muuttua. Toista toimenpidettä sinnikkäästi niin kauan, kunnes puhdistavaan apuvälineeseen, esimerkiksi sillatukkoon, ei jää enää palojäämiä. Nyt on sitten piippu puhdas palokarstasta, mutta hommassa ollaan vasta puolivälissä. Metallihippuset pois kemikaaleilla Toisin kuin ruutijäämien poisto, luotien vaippamateriaalien aiheuttamien metallijäämien poistaminen aseen piipusta ja rihloista on liki herrasväen hommaa. Kullekin vaippamateriaalille on nimittäin jopa oma erikoinen kemikaalinsa, joka auttaa metallihiukkasten liuottamisessa. Kemikaaleja on sekä sprayettä nestemäisessä muodossa annospulloissa. Varmimpaan ja tasaisimpaan tulokseen pääsee, kun käyttää pullotavaraa. Kemikaali levitetään tasaisesti piipun sisäpinnoille käyttämällä apuna esimerkiksi puhdistuspuikkoa ja huopatulppaa. Vedä satsi hitaasti piipun läpi tasaisesti pyöritellen, niin kemikaali leviää tasaisimmin koko huollettavalle metallipinnalle. Aineen valmistaja on yleensä toimittanut käyttöohjeen nesteen mukana, tutustu ohjeisiin. Anna kemikaalin vaikuttaa aseen piipun sisäpinnoilla ohjeen mukaisesti. Yleensä se vaatii puolesta tunnista muutamiin tunteihin. Riittävän tovin odoteltuasi työnnä puhdas sillatuppo tai huopatulppa piipun läpi patruunapesästä piipun suun suuntaan. Tarkastele puhdistusmateriaalia sen jälkeen, kun saat sen Tarkastele puhdistusmateriaalia sen jälkeen, kun saat sen piipun lävitse. Paljonko metallijäämiä on aineessa, tarvitaanko uusintakäsittely? piipun lävitse. Paljonko metallijäämiä on aineessa, tarvitaanko uusintakäsittely? Pahimmissa tapauksissa kemikaali pitää jättää vaikuttamaan uudestaan saman verran. Sen jälkeen taas uusi sillaveto, ja uusi tarkistus. Toimenpide toistetaan kunnes vaippamateriaalia ei enää tartu puhdistusmateriaaliin. Lyhytpiippuisella aseella kuten pistooli ei homma kestä kovin kauaa. Seuraavaksi puhdistetaan aseen rungossa oleva patruunapesä. Silla, puhdistuslaput ja jopa vanha hammasharjakin saavat käyttöä, kun patruunapesästä poistetaan ruutijäämät. Laukaisukoneiston yläpää puhdistetaan samalla. Kun ensikertalainen alkaa huoltaa omaa asettaan, ei ole häpeäksi hakeutua kokeneemman jahtikaverin, asekauppiaan tai jopa asesepän pakeille huoltoa tekemään. Silloin oppii hyville tavoille kerralla – ja aseen elinkaari alkaa piirtyä pidemmäksi jo ensihuollosta lähtien. Poista kosteus ulkokeikan jälkeen Kun ase on puhdistettu, se öljytään vielä varastointija käyttötilanteen mukaan. Pidempi tauko vaatii paksummat rasvat, lyhyempi kevyet. Kokoa ase päinvastaisessa järjestyksessä verrattuna purkuun. Piippu, jousi ja kara luistiin ja luisti kiinni aseen runkoon. Jos ase on rataja kilpailukäyttöön tarkoitettu, on syytä ampua niin sanotut rasvalaukaukset ennen kilpailuja. Puhdistuksen jälkeen aseen piipun sisäpinnalle jää aina jonkin verran öljyä. Liukas öljy saattaa vaikuttaa aseen normaalin käyntiin muutaman ensimmäisen laukauksen verran. Ensimmäiset kaksi, kolme laukausta ennen kilpailusarjan ampumista ovat tarpeen, sillä ne polttavat piipusta puhdistusöljyn jäämät pois ja pistooli rupeaa sen jälkeen tikkaamaan tasaista, totuttua kasaansa. n Antti Kauranne Kostuta ennen piippuun sujauttamista puhdistava väline laadukkalla aseöljyllä tai liuottavalla aseöljyllä ja työnnä se sen jälkeen piipun läpi tarpeellista apuvälinettä, esimerkiksi jäykkää muovitai puupuikkoa tai metallista puhdistuspuikkoa apuvälineenä, mutta aina aseen patruunapesän suunnasta piipun suun suuntaan. Karstaa irtoaa kuitenkin, ja mieluummin meistä itse kukin työntää sen ulkoilmaan aseen piipusta kuin kohti lukkoa ja patruunapesää. Ensimmäisen hoonauksen jälkeen kannattaa arvioida puhdistussarjaan jääneen karstan määrää ja sitten verrata tulosta siihen, kuinka maisema on muuttunut aseen piipun sisäpinnoilla. Jos piippu näyttää edelleen yhtä harmaalla, saattaa olla krouvimpien konstien aika ja vaihtaa puhdistusharjoihin. Ne ovat yleensä fosforia ja pronssia. Teräsharjoja ei kannata käyttää kuin äärimmäisessä tilanteessa, ja harjasta irronneet metallihiukkaset on syytä poistaa öljyllä ja sillalla ennen jatkotoimenpiteitä. Puhdistuspuikon varren pitää olla laadultaan sellainen, että se ei vaurioita aseen piipun suuta tai rihloja piipussa. Suihkuta harjaan liuottavaa aseöljyä, ja vetele puhdistussarjaa piipun lävitse, edelleen patruunaKun aseen luisti on irrotettu, piippu lähtee siitä irti alasja taaksepäin vetämällä. Vanhalla hammasharjalla saa palojäämät pois luistin kapeista koloista. Kemikaaleja on sekä sprayettä nestemäisessä muodossa annospulloissa. Varmimpaan ja tasaisimpaan tulokseen pääsee, kun käyttää pullotavaraa.
55 ”Tarvitsisimme Suomeen lisää rahoitusta” Pohjoismainen yhteistyö tarpeen Riistapäivillä pohdittiin pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia riistanhoidossa ja -tutkimuksessa. A lan toimijat kokoontuivat Riistapäiville Turkuun pohtimaan vesilintukantojen hoitoa, monilajista kannanhoitoa sekä suurpetokantojen, erityisesti karhun ja suden, kannanhoitoa. Teemana oli pohjoismainen yhteistyö. Umeån yliopiston politiikan tutkimuksen professori Camilla Sandströmin mukaan riistalajien siirtyminen uusille alueille vaatii uusia riistanhoitokäytäntöjä, joita koskevassa päätöksenteossa on hyvä tiedostaa sosiaaliset, poliittiset ja ekologiset näkökulmat. Riistapäivillä vieraillut Sandström piti tärkeänä viranomaisten roolia kansainvälisten vaatimusten ja paikallistason tarpeiden yhteensovittajana. – Siellä, missä petoja on enemmän, niihin suhtaudutaan negatiivisemmin, mutta suhtautumiseen vaikuttaa myös etääntyminen politiikasta, Sandström sanoi. Päivien teemana oli pohjoismainen yhteistyö, joten alustuksia ja tietoja vaihdettiin runsaasti Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta. – Vesilintujen muuttoreittitason kannanhoito ei ole pelkästään kansainvälistä, vaan paikallista. Viranomaisten, tutkijoiden ja kentän yhteistyö on tärkeää. On tärkeää saada kaikki osapuolet mukaan alusta asti, korosti professori Jesper Madsen Tanskan Aarhusin yliopiston biotieteen instituutista. DNA-näytteistä eri maista tietoa Norjan luontotutkimusinstituutin (NINA) vanhemman tutkijan Öystein Flagstadin mukaan Suomen ja Skandinavian kaikkien neljän suurpedon kannat ovat jossain määrin eristyneet toisistaan. Yhteistyötä pidettiin tärkeänä Suomen, Ruotsin ja Norjan susikannan tutkimisessa. – Tiedämme, että eristäytyneet petopopulaatiot ovat meille kaikille ongelma. Tarpeellisinta olisi aloittaa susista. Ruotsiin tarvittaisiin vähintään yksi lisääntyvä susiyksilö joka viides vuosi. Eniten ovat eristyneet sudet. Laajoilla poronhoitoalueilla suurpetokannat ovat harvat, jonka vuoksi eläinten siirtyminen eri maiden välillä on vähäisempää. Suomesta Ruotsiin vaeltavat sudet pääsevät harvoin etenemään Keski-Ruotsin tasalle asti lisääntymään Skandinavian kantaan. – Geeniperimän monipuolistamiseksi Ruotsiin tarvitaan uusia susia. Ruotsin kaikki noin 400 susiyksilöä on pystytty jäljittämään 4-5 yksilöstä periytyväksi, ja sen vuoksi sisäsiittoisuutta esiintyy, Flagstad sanoi. Naturvårdsverketin Jens Andersson piti tärkeänä yhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Norjan susikannan tutkimisessa. – Tiedämme, että eristäytyneet petopopulaatiot ovat meille kaikille ongelma. Tarpeellisinta olisi aloittaa susista. Ruotsiin tarvittaisiin vähintään yksi lisääntyvä susiyksilö joka viides vuosi. Pohjoismainen yhteistyö on kirjattu mukaan Suomen susikannan hoitosuunnitelmaan. Karhukannan rakenne samana Flagstadin mukaan karhujen levittäytyminen uusille alueille on riittävää niiden geeniperimän kannalta. Esimerkiksi Suomen ruskeakarhujen kasvava kanta saa yksilöitä sekä Venäjältä että Skandinaviasta. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola toi esiin, että matemaattisen skenaariomallin perusteella on laskettu, että Suomessa karhuja voidaan pyytää kestävästi 14 prosenttia karhukannasta. Ruskeakarhun johtaviin tutkijoihin kuuluva Norjan luonnontieteellisen yliopiston (NMBU) emeritusprofessori Jon Swenson piti lukemaa korkeana, mutta ymmärsi sen johtuvan muualta tulevista karhuista. Ruotsissa karhunmetsästys on kasvanut nopeasti moninkertaiseksi, minkä vuoksi mukautuvaa kannanhoitoa on pidetty tärkeänä. Toistaiseksi sitä koskevassa aluetasolle hajautetussa soveltamisessa on kuitenkin onnistuttu vain harvoin lainsäädännön suomasta mandaatista huolimatta. Kojola kertoi tuoreesta tutkimusta, jonka mukaan karhukannan alueellinen rakenne ei ole Suomessa muuttunut kahden karhusukupolven eli 21 vuoden aikana. Nuori, uusille alueille levittäytyvä, ja myös metsästyksen saaliiksi päätyvä karhu on todennäköisemmin uros. ”Tarvitaan lisää tutkimusrahoitusta” Maaja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio piti pohjoismaista yhteistyötä ja tutkimusta monilajisuudesta erittäin tervetulleena. – Tarvitsisimme Suomeen lisää rahoitusta suurpetojen ja monilajisuuden tutkimukseen. Riistapäivät osoittaa, että Ruotsissa ja Norjassa on yli 10-kertainen satsaus monessa. Kyse ei ole vain vuotuisesta seurannasta, Husu-Kallio kommentoi. n
56 ASEET Yli viiden aseen omistajan hankittava asekaappi Standardien erot hämmentävät Gyttorp G3/S1/8NT on mitoitettu neljälle aseelle. Se on SIS-, IMPja EN-sertifioitu ja hyväksytty, eli täyttää aselain vaatiukset SS3492 ja EN14450:2006. Asekaappistandardeissa on eroja – ja se hämmentää kuluttajia. J os aseen omistajalla on enemmän kuin viisi asetta, ne täytyy lain mukaan säilyttää hyväksytyssä asekaapissa. Hyväksytyksi asekaapiksi on määritelty jo aiemmin suomalaisen standardin SFS5870 tai vastaavan turvallisuustason täyttävät asekaapit. Suomessa sellaisia markkinoilla olevia asekaappeja ovat ruotsalaisen SS3492standardin sekä eurooppalaisen EN 1143-standardin mukaan tehdyt. Kun EU-byrokratia vaikuttaa laintulkintaan myös Suomessa, aiempi kansallinen asekaappien luokitusstandardi kumottiin ja sen tilalle asetettiin yleiseurooppalainen standardi. Ampuma-aseiden säilyttämiseen tarkoitetuista turvakaapeista annetun sisäministeriön asetuksen muutos astui voimaan 1.3.2018. Asetus viittaa nyt turvakaappien vaatimusten osalta kansallisen standardin sijaan eurooppalaisiin standardeihin. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry on tästä syystä kumonnut turvakaappien kansallisen standardin. Uusitussa asetuksessa viitataan eurooppalaisiin ja Suomessa vahvistettuihin standardeihin SFS-EN 14450 taso S1 ja SFS-EN 1143-1 taso aiemman kansallisen standardin SFS 5870 sijaan. Eurooppalaisten standardien mukaiset turvakaapit ovat jo aiemmin olleet Suomessa sallittuja, koska Poliisihallitus on hyväksynyt niiden vaatimukset. Eurooppalaisten standardien käyttö lisää tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla. Asekaapin vaatimukset päättää Suomessa sisäministeriön Poliisiosasto. Vuonna 2018 voimaan tulleen uuden lainsäädännön mukaisesti hyväksytyn asekaapin vaatimukset on nykyisin siis täyttää EN 14450 standardi. Jotta asekaappi täyttää EN 14450 -standardin, on siinä oltava EN 1300 -standardin mukainen lukko. EN 1300 -standardi mahdollistaa lukkojen luokittelun sen mukaisesti, miten kauan ne kestävät murtoyrityksiä yleisimpiä murtovälineitä käyttämällä. Luokittelu tapahtuu aikavasteen mukaan seuraavasti: 1 tähti: Lukon murtamiseen kuluu vähintään 5 minuuttia 2 tähteä: Lukon murtamiseen kuluu vähintään 10 minuuttia 3 tähteä: Lukon murtamiseen kuluu vähintään 15 minuuttia Suomessa alan asiantuntijat ovat testanneet eurostandardien mukaisia asekaappeja ja dokumentoineet prosessin. Parhaimmillaan lukon murtamiseen ja oven avaamiseen meni vain hiukan yli kaksi minuuttia. Löyhempi eurostandardi? Kuluttajia ja asealan asiantuntijoita hämmentää poliisihallituksen antama lausunto, että eurooppalainen EN-14450 -standardi vastaisi turvallisuustasoltaan SFS5870-standardin vaatimuksia. Tämän lausunnon vuoksi moni asiakas päätyy ostamaan halvemman EN14450-standardin mukaisen turvakaapin, joka ei kuitenkaan täytä lainsäätäjän edellyttämiä vaatimuksia. Väitteelle on jopa vakavasti otettavaa perustaa, sillä ruotsalaisen testauslaitoksen, RISEN, lausunnon mukaan normin SSF3492 vaatimukset ovat huomattavasti kovemmat kuin mitä asetuksessa olevan minimivaatimuksen standardin EN14450 S1. Standardeja annettaessa vaatimuksissa on tarkkaan kuvattu asekaapin rakennetta ja sitä, minkälaisia murtautumisyrityksiä ja kuinka pitkään ajallisesti asekaapin täytyy kestää, jotta se voidaan hyväksyä standardiin. SFS5870-standardissa on
57 Anar Queen 3 mm täysteräksinen asekaappi. Kaappi täyttää uuden aselain vaatimukset, on EN14450 sertifioitu ja hyväksytty. jos ei siirry, mitkä ovat perustelut siirtymisen estämiselle?” Sisäministeriö ryhtyi toimiin ja pisti pystyyn hankkeen, jossa kuultiin poliisiviranomaisia, turva-alan ammattilaisia ja asekaappien maahantuojia. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry kutsui jo lokakuussa 2015 sisäministeriön, Poliisihallituksen asehallinnon, harrastajajärjestöjen sekä asekaappivalmistajien edustajat kokoukseen. Kokouksen aiheena oli standardin kehittäminen tai kumoaminen ottaen huomioon, että EN-standardin kanssa ei saa olla samalla soveltamisalalla kansallista standardia. Kokouksessa todettiin, että Ruotsi oli jo kumonnut kansallisen standardinsa SS 3492, mutta laatinut sen tilalle teknisesti täysin vastaavan normin (SSF 3492). Kokouksessa todettiin lisäksi, että Suomessa ei ole laitosta, joka pystyisi antamaan standardia koskevan hyväksynnän. Siten markkinoilla ei myöskään ole yhtään standardin mukaan hyväksyttyä turvakaappia. Kokouksessa päädyttiin siihen, että Standardisoimisliitto pyytää muun muassa sisäministeriöltä ja Poliisihallitukselta lausuntoa siitä, tulisiko SFS 5870 -standardi kumota. Standardisoimisliitto lähetti lausuntopyynnön 26.11.2015, johon Poliisihallitus vastasi muun muassa toteamalla, että Poliisihallituksen asehallinnon käsityksen mukaan kansallinen standardi SFS 5870 on samalla soveltamisalalla kuin EN-standardi EN 14450 ja ristiriidassa sen kanssa. Poliisihallitus ja sisäministeriö lausuivat hyväksyvänsä kansallisen standardin SFS 5870 kumoamisen. Standardisoimisliitto on todennut, että standardia ei kumota niin pitkään, kuin siihen viitataan sisäministeriön asetuksessa. Vireillä olevassa turvakaappiasetuksen muuttamista koskevassa hankkeessa ei tulla alentamaan ampuma-aseiden säilyttämiseen tarkoitettujen turvakaappien turvallisuustasoa tämän hetkisen asetuksen ja sen nojalla annettujen standardien vastaavuutta koskevien lausuntojen määrittelemästä turvallisuustasosta. Lopputulemana voidaan todeta, että on vähintäänkin erikoista, jos korkeamman turvaluokituksen taannut kansallinen kaappistandardi korvattiin eurooppalaisen löyhemmällä tulkinnalla. Kuluttaja, joka tietenkin äänestää useimmiten lompakollaan, on tyytyväinen saadessaan huokeammalla aseilleen laillisen säilytystilan, ja jo aiemmin kansallisen standardin voimassa olleet, jotka maksoivat aikanaan enemmän asekaapeistaan, voivat huokaista helpotuksesta tietäessään, että heidän aseensa ovat varmasti turvallisessa paikassa. n Antti Kauranne On vähintäänkin erikoista, jos korkeamman turvaluokituksen taannut kansallinen kaappistandardi korvattiin eurooppalaisen löyhemmällä tulkinnalla. lukkolaitteen suhteen esitetty vaatimus 3§:ssä. Sen mukaan kaapin oven salpakoneistossa on oltava erillinen sulkumekanismi, joka aktivoituu, kun lukko yritetään lyödä sisään tai räjäyttää. Tällaista sulkumekanismia ei löyhemmäksi mielletyn EN14450-standardin mukaisissa kaapeissa ole. Tämän lisäksi tiukemmassa SFS5870-standardissa on määritelty materiaalivahvuuksien testausmenettely, jolla mitataan asekaapin iskunkestävyyttä. Standardivaatimuksissa todetaan, että asekaapin ulkoseinämän teräspellin vahvuus on oltava vähintään 4 mm. EN14450-standardin mukaisissa asekaapeissa on yleisesti käytössä 3mm:n teräspelti. Nämä tosiseikat asettavat eurostandardin hieman outoon valoon, kun sitä vertaa aiempaan kansalliseen standardiin. Kirjallinen kysymys Vuonna 2016 keskustalainen kansanedustaja Katri Kulmuni esitti kirjallisen kysymyksen standardiuudistuksista: ”Aikooko ministeriö huolehtia siitä, että uudella asetuksella ei alenneta asekaappien turvallisuustasoa SFS 5870 -standardin tasosta, kuten eduskunta on hallituksen esityksen perusteella lakia hyväksyessään olettanut ja siirtyykö Suomi yhteispohjoismaiseen normiin, kuten muutkin EU:n pohjoismaiset jäsenmaat Tanska ja Ruotsi, ja
58 ASEET Asekaapin voi saada jo satasella Kuka tarvitsee turvakaappia? Asekaappien halpisluokka alkaa satasesta vaan kuinka moni halvimmista täyttää standardivaatimukset? 2 000-luvun alussa, kun aselain uudistuksessa mainittiin sana asekaappi, markkinoille alkoi virrata kaikenkarvaisia tuotteita asekaappi-nimikkeen alla. Nykyiselläänkin asekaappeja on tarjolla satasesta yli tuhanteen euroon saakka, ja niillä on huikeita eroja myös laadun suhteen. Asekaapeille on asetettu teknisiä laatuvaatimuksia, standardeja, joita kaikki markkinoilla olevat tuotteet eivät täytä. Eikä niiden tarvitsekaan, sillä kaikki eivät tarvitse asekaappia – ellei laki sitten taas tulevaisuudessa kiristy. Aseita voi säilyttää myös, jos ne on purettu ampumakelvottoErä-asekaappi neljälle aseelle. Paino tyhjänä 21 kg, ulkomitat 250 x 220 x 1325mm (L/S/K) ja sisämitat 246 x 190 x 132mm. Hinta 129 euroa/Puuilo. OK-asekaappi kolmelle aseelle. Mitat noin 25 x 21 x 126 cm, paino 21,5 kg. Hinta 109 euroa/K-Rauta. Asekaappi Corrosafe SC30. Korkeus 170cm, leveys 75cm, syvyys 65cm ja paino 225kg. Hinta 1590 euroa/ Greentrail. Anar Standard. Mitat 1400 x 250 x 250 mm ja paino 18 kg. Hinta: 179 euroa/Kärkkäinen. Varma V8 -asekaappi. Koko 1500 x 400 x 425 mm, paino 121 kg. Hinta 699 euroa. miksi ja mikäli aseen osat säilytetään toisistaan erillisissä tiloissa. Vaikka ”asekaappi” ei olisi muuta kuin vanha työmaan metallinen yksiosainen vaatekaappi, ja jos se on lukittavissa ja metallia, aseen säilytysturvallisuuus kasvaa merkittävästi, jos vaihtoehtona on vaatehuoneen takanurkkaan pussiin piilotettu pyssy. Kaapin tulee nykyisin täyttää uuden eurooppalaisen, aiemmin kotimaisen standardin SFS 5870 vaatimukset, ja standardia sinällään on hanakalaa löytää internetistä. Periaatteena on kuitenkin se, että kaapin on oltava tehty vähintään 4 millimetrin teräksestä; markkinoilla olevat 2-milliset peltihalpiskaapit eivät tätä vaatimusta täytä. Myöskin alle 150 kiloa painava kaappi on ankkuroitava seinään tai lattiaan, ettei voro veisi sitä mennessään. Halvimmat nykyisillä markkinoilla olevat kaapit painavat noin 20 kiloa, ja ne olisi siis aina pultattava joko seinään tai lattiaan, ettei Alfred iskisi. Lukittava metallikaappi On kuitenkin todettava, että mikä tahansa lukittava metallikaappi on hyvä hankinta, vaikka kotona ei yli viittä asetta olisikaan. Aseita ja patruunoita ei ole suotavaa säilyttää irrallaan, sillä kuka takaa, että asunnossa käyvät vieraat tai alaikäiset eivät alkaisi niitä käpälöidä, jos osuvat silmiin. Kuluttajia hämmentävä seikka, johon paneudutaan toisessa tämän lehden jutussa, on Poliisihallituksen siunaama päätös uudesta eurooppalaisesta asekaappistandardista, joka korvasi aiemman kotimaisen luokituksen. Kun tutkii asekaappeja myyvien yritysten tarjontaa, joka on kiitettävän runsasta, ei voi olla huomaamatta erästä seikkaa: esiteja markkinointiteksteissä on isoja laatueroja. Toisissa todetaan, että halpiskaappi ”sopii aseiden säilytykseen lukituissa sisätiloissa”, toisissa todetaan suoraan, että kaappi ei täytä turvastandardeja. Ja onpa meillä myös laatutavaraa valmistavia ja myyvä yrityksiä, jotka eivät ymmärrä kertoa tuotteistaan, että ne täyttävät varmasti tiukimmatkin standardit. n Antti Kauranne
59 ? Metsästäjäliitto palkitsi Suomen Dreeverijärjestön Wadénpalkinnolla. Tunnustus myönnetään taholle, joka on merkittävästi edistänyt metsästystä tai riistanhoitoa. Palkinnon myöntämisen perusteena on Dreeverijärjestön pitkäjänteinen ja sitkeä työ hirvieläinten metsästyksessä käytettävien hitaasti ajavien koirien säkäkorkeuden nostamiseksi. Pitkäjänteinen työ kantoi hedelmää, sillä vuonna 2019 voimaan tulleen metsästysasetuksen muutoksen myötä hirvieläintä ajavan koiran säkäkorkeusrajoitusta nostettiin 28 senttimetristä 39 senttimetriin. Viime syksynä alkanut jahtikausi oli ensimmäinen, jonka aikana alle 39 senttimetrin korkuisella ajavalla koiralla on ollut lupa ajattaa hirvieläimiä. – Aikaisempaa kookkaampien koirien, kuten dreeverien, käyttäminen tehostaa pyyntiä ja tuo uusia koiraharrastajia mukaan hirvieläinten metsästykseen. Metsästystä monipuolistavan ja valkohäntäpeuran kannanhallintaa tukevan esityksen läpimeno saatiin aikaan liittojen hyvällä yhteistyöllä, Metsästäjäliiton hallituksen varapuheenjohtaja Ilkka Mäkelä perustelee valintaa. Dreeverijärjestö ilahtui palkinnosta – Metsästäjäliiton tunnustus on hieno päätepiste pitkälle työrupeamalle, toteaa Dreeverijärjestön puheenjohtaja Timo Nurmiluoto. – Suomen Dreeverijärjestössä on vuosikymmenten aikana tehty paljon työtä pienten hirvieläinten, meillä lähinnä metsäkauriin ja valkohäntäpeuran, saattamiseksi luvallisiksi ajoeläimiksi tähän tarkoitukseen nimenomaan kehitetylle pienajokoiralle eli dreeverille, Nurmiluoto sanoo. – Dreeverin ohella toki myös muut sallitun mitan täyttävät ajavat koirat, kuten jotkut bassetit ja beaglet, saavat luvan ajaa näitä pieniä hirvieläimiä, Nurmiluoto jatkaa. Dreeverijärjestön puheenjohtaja Timo Nurmiluoto vastaanottaa Wadén-palkinnon Turussa valtakunnallisten Riistapäivien yhteydessä 14. tammikuuta. Metsästäjäliitto jakaa Wadénpalkinnon vuosittain suomalaiselle henkilölle tai toimijalle, joka on tehnyt merkittävää metsästyksen tai riistanhoidon edistämistyötä ja siten vaikuttanut metsästyksen tulevaisuuteen. Vuonna 2019 palkinnon sai Ylen Eränkävijät-sarja. Wadén-palkinto sisältää tuhannen euron rahapalkinnon, kunniakirjan sekä metsäaiheisen grafiikan. Wadén-palkinto on nimetty Daniel Johannes Wadénin mukaan. Wadén oli Suomen puhelintoiminnan merkittävimpiä pioneereja sekä erittäin innokas metsästäjä ja riistanhoidon puolestapuhuja. Testamenttinsa kautta hän on ollut pitkään myös Metsästäjäliiton toiminnan tärkeä rahoittaja. Metsästäjäliiton saamalla avustuksella kehitetään ampumataitoja ABC-koulutuksia ampujille Suomen Metsästäjäliitto on saanut maaja metsätalousministeriöltä 115 000 euron avustuksen. Sillä aiotaan edistää Metsästysammunnan ABC-koulutusten järjestämistä eri puolilla Suomea. V uosittain metsästyskortin suorittaa 6000-8000 uutta metsästäjää. Metsästäjätutkinnossa ei ole pakollisena käytännön ampumakoulutusta ja siksi Metsästäjäliitto on kehittänyt Metsästysammunnan ABCkoulutusta jo vuodesta 2015. Metsästysammunnan ABCkoulutuksessa uudet metsästäjät oppivat ampumaradalla käytännönläheisesti turvallisen haulikkoja kivääriammunnan perusteet. ABC-koulutuksessa otetaan ensiaskeleet kohti tarkkaa ja eettistä riistalaukausta. Rahoituskauden keskeisenä tavoitteena on lisätä markkinoinnilla ABC-koulutusten kysyntää, ja varmistaa koulutusten jalkautuminen valtakunnallisesti luomalla Metsästysammunnan ABC -aluekouluttajamalli, jonka avulla tuetaan ja rohkaistaan Metsästysammunnan ABC-kouluttajat järjestämään kattavasti koulutuksia. Toinen keskeinen tavoite on turvata kouluttajille ABC-koulutusten järjestämispaikat eli ampumaradat ja kehittää konkreettinen yhteistyömalli ampumaratojen toiminnanharjoittajien ja kouluttajien välille. n Metsästysammunnan ABC-koulutuksessa uudet metsästäjät oppivat ampumaradalla käytännönläheisesti turvallisen haulikkoja kivääriammunnan perusteet. Metsästysammunnan ABC-koulutus on tarkoitettu nimenomaan uusille metsästäjille. Dreeverijärjestö palkittiin
60 ASEET Aseiden kuljetus julkisissa liikennevälineissä onnistuu Luvat kunnossa, ilmoitus etukäteen Moni aseen omistaja on joutunut pohtimaan pidemmän reissun alla, voiko ylipäänsä ottaa omistamansa aseen mukaan ja kuinka sen kanssa tulisi toimia. Pitäisikö aseesta ilmoittaa ennakolta, kuinka se tulisi pakata ja pitäisikö sitä kantaa käsimatkatavarana vai pakata kuljetusvälineen ruumaan. K otimaisilla joukkoliikennevälineillä on tarkat ohjeet aseiden kuljettamisesta. Pääperiaatteina voidaan pitää sitä, että aseen on oltava lataamaton ja lukittavasAseiden kuljettaminen on kokonaan kielletty Venäjälle suuntaavissa junissa. Joukkoliikennevälineiden pääperiaatteena on, että aseen on oltava lataamaton ja lukittavassa kovassa kuljetuslaatikossa, sen kuljettamisesta on ilmoitettava etukäteen ja patruunat on aina pakattava erikseen. sa kovassa kuljetuslaatikossa, sen kuljettamisesta on ilmoitettava etukäteen ja patruunat on aina pakattava erikseen. Lisäksi suositellaan, että aseen kuljetussuojus eli asekotelo olisi hyvä naamioida sen näköiseksi, ettei ulkopuolinen hoksaa, että pakkauksessa on sisällä ase tai useampi. Ase voi seilata reittivuorolla Viking Line ohjeistaa aseiden omistajaa ja niitä kuljettavaa ilahduttavan seikkaperäisesti. Varustamon ohje kuuluu osin seuraavasti: ”Matkustajat eivät saa tuoda ampuma-aseita mukanaan laivalle. Ampuma-aseilla tarkoitetaan aseita, aseiden osia tai jäljitelmäaseita, deaktivoituja aseita tai muita aseita muistuttavia esineitä. Niihin kuuluvat myös projektiiliaseet, jotka toimivat ilmanpaineella tai kaasulla. Risteilymatkalla ei ole mahdollista kuljettaa ampuma-aseita. Reittimatkalla on kuitenkin erityistapauksissa sallittua kuljettaa
61 ? Surullisten ennakkotapausten vuoksi on paljon kyselty, miten aseita saa tai pitää kuljettaa omassa ajoneuvossa, kun ollaan menossa jahtiin. Omalla autolla aseen kuljettaminen oli helppoa hoitaa oikein, kun ase suljettiin auton tavaratilaan. Mutta sitten on niitä, jotka reissaavat jahtimailleen joko mönkijällä tai moottorikelkalla, joissa ei ole erillistä tavaratilaa. Kun sakkoja ja takavarikkoja oli tehty tarpeeksi, alettiin pohtia kuljetusmääräysten täsmentämistä uudelleen. Siksi lisättiin 12.6.2015 annettuun aselain uudistukseen pykälä, joka astui voimaan 1.12.2015. Tämä liittyy lähinnä henkilökohtaisessa ajoneuvossa tapahtuvaan kuljetukseen: Ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy. Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ampuma-asetta saa kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa tai sijoitettuna suojattuun tilaan sekä kantaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy. Metsästysaseen kuljettamisessa noudatetaan lisäksi, mitä metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään. Jos ampuma-asetta säilytetään väliaikaisesti muutoin kuin 106 §:ssä edellytetään, ampuma-ase tai muu sen osa kuin äänenvaimennin tulee säilyttää lukitussa paikassa, muuten lukittuna taikka siten, että ampumaase tai sen osa on luvanhaltijan tai muun kyseisen ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetun henkilön välittömässä valvonnassa. Kulkuneuvossa ampuma-asetta saa säilyttää vain väliaikaisesti aseen käyttötai kuljetustapahtumaan liittyen. Ampuma-aseen tulee tällöin olla lukitussa paikassa tai muuten lukittuna ja säilytettynä siten, että ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta. Laivojen risteilymatkoilla ei saa kuljettaa ampuma-aseita. VR:n ohjeissa sanotaan: ampuma-aseita voi kuljettaa junissa käsimatkatavarana ampuma-aselain mukaisesti, lataamattomana ja suojuksessa. laivalla mukana laillisia ampuma-aseita, jos matkustaja on reittimatkaa varatessaan ilmoittanut niistä. Laillisilla ampuma-aseilla tarkoitetaan ampuma-aseita, jotka on tarkoitettu metsästykseen tai urheiluammuntaan ja joihin on aselupa. Edellisen kohdan menettelyä noudattaen voidaan esim. harrastusaseiden, kuten paintball-aseiden ja ilmakiväärien, jotka eivät tarvitse aselupaa, kuljetus sallia edellyttäen, että ne ilmoitetaan etukäteen varauksen yhteydessä. Ampuma-aseita voi kuljettaa laivalla vain ajoneuvossa. Ampuma-aseet on kuljetettava ajoneuvossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Ase on säilytettävä lataamattomana kotelossa, se ei saa näkyä ajoneuvon ulkopuolelle ja ajoneuvon on oltava lukittu matkan aikana. Ilman ajoneuvoa liikkuva matkustaja ei saa tuoda laivalle mukanaan aseita. Ammusten kuljettaminen on sallittua vain pienissä ja kohtuullisissa määrissä ja ne on säilytettävä erillään ampuma-aseista. Laivan autokansi on lukittu matkan aikana.” Lentokuljetukseen lupa etukäteen Urheiluja metsästysaseita saa kuljettaa ruumaan menevässä matkatavarassa lentoyhtiön luvalla. Aseiden kuljetuksesta on ilmoitettava etukäteen Finnairille. Varmista, että sinulla on kaikki vaadittavat luvat ja asiakirjat esimerkiksi ottamalla yhteyttä kohdemaasi suurlähetystöön. Huomioithan, että aseen kanssa ei voi matkustaa Lontoon Heathrow’n lentokentälle tai sen kautta. Aselaukku lasketaan yhdeksi matkatavaraksi ja siinä saa olla kaksi kivääriä tai haulikkoa tai viisi käsiasetta (lyhytpiippuista). Aseen tulee olla lataamaton ja pakattu lujaan pakkaukseen. Patruunoita saa kuljettaa ruumaan menevässä matkatavarassa omaan käyttöön enintään 5 kg pakkauksen paino mukaan lukien matkustajaa kohden lujasti pakattuina. Patruunat eivät saa sisältää räjähtäviä tai sytyttäviä luoteja, ja niiden luokituksen on oltava 1.4S ja YK-numeron UN 0012 tai UN0014. Kiskoilla käsimatkatavarana VR:n verkkosivuilla ohjeistetaan aseiden kuljettamisesta muun muassa seuraavasti: ”Vaarallisten aineiden kuljetukseen sovelletaan lakia ja asetusta vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautateillä. Käsimatkatavarana saa kuljettaa pieniä määriä vaarallisia aineita, jos ne on pakattu vähittäismyyntiä varten ja tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön tai vapaa-ajanja urheiluharrastuksiin, eivätkä ne aiheuta haittaa tai vahinkoa muille matkustajille tai VR:lle. Ampuma-aseita voi kuljettaa junissa käsimatkatavarana ampuma-aselain mukaisesti, lataamattomana ja suojuksessa.” Venäjälle suuntaavissa junissa aseita ei saa kuljettaa lainkaan. n Antti Kauranne Omassa ajoneuvossa erillisessä tilassa suojakotelossa
62 Kaupankäynnin ja asehuollon kiusana Aseiden kuljetusvaikeudet Aseiden luvanvaraista postimyyntiä harjoittaneille lukuisille sisä-Suomessa sijaitseville aseliikkeille tilanne on jo vuosia ollut mahdoton: aseet eivät enää liiku kuten ennen. Matkahuolto on ainoa aseiden kaukoliikuttelun toimija. Posti ei ole ryhtynyt kuljettamaan aseita, niiden osia tai aseita muistuttavia esineitä senkään jälkeen, kun asiasta oli käyty kiistaa eri instansseissa. Matkahuolto ohjeistaa aseenomistajaa ? Matkahuollon nettisivuilla asiakasta opastetaan seuraavasti: ”Suojaa ase pehmusteilla ja suojamateriaaleilla ja pakkaa se tukevaan pahvilaatikkoon, jotta sisältö on suojassa taivutukselta ja puristukselta. Pelkkään asepussiin pakattu ase on aina puutteellisesti pakattu lähetys, vaikka pussi olisi pehmustettu tai topattu. Sen sijaan kovakuorinen asesalkku, jossa on pehmusteet sisällä suojaamassa asetta ja ase on kiinnitetty salkun sisälle niin, ettei se pääse liikkumaan, on hyvä suoja aseelle. Pakkaa kuitenkin kovakuorinen asesalkku aina vähintään pahviin turvallisuussyistä ja salkun suojaamiseksi esim. naarmuilta. Pakkaa patruunat aina eri lähetykseen kuin ase. Patruunat ovat aina VAK-lähetyksiä, ja niiden pakkaamisessa ja lähettämisessä noudatetaan vaarallisten aineiden ja esineiden lähettämisestä annettuja ohjeita ja määräyksiä.” Matkahuolto on tällä hetkellä aseen omistajan ainoa logistinen partneri. Posti ei kuljeta aseita. A seharrastajien tilannetta on tiukentunut asevalvonta ja hankintaprosessin hankaloittaminen kiusannut jo vuosia. Myös alan yrittäjät ovat kohdanneet vaikeuksia, kun tutut logistiikkakumppanit alkoivat vieroksua aseiden kuljettamista ja käsittelyä. Aseiden kuljettaminen pitkän matkan päästä joko myyntitai huoltotarkoituksessa on siinä tilanteessa, että ainoastaan Matkahuolto kuljettaa aseita tai niiden osia. Entinen Itella, nykyinen Posti otti tiukimman mahdollisen linjan aseiden, niiden varaosien ja aseiden näköisten esineiden kuljettamisessa. Postipalveluyhtiö Itella lopetti kaiken ampuma-aseiden kaltaisten esineiden kuljettamisen vuodenvaihteessa 2011-2012 ja valvoi päätöksen toteutumista tuolloin tehotarkastuksilla. Yhtiö perusteli päätöstään EU-direktiiveillä ja turvallisuussyillä, vaikka kyseiset esineet eivät poliisinkaan mukaan ole luvanvaraisia tai vaarallisia. – Kyse on lähetysten valvonnan muutoksesta. Jos meille jätetyssä paketissa on asetta tai sen osaa muistuttava esine, palautamme sen lähettäjälle lähettäjän kustannuksella, kertoi Itellan pakettipalveluiden johtaja Aku Happo STT:lle vuodenvaihteessa 2011. Kokonaan postin kuljetuksista on kielletty vuodesta 2012 seuraavat artikkelit: aseet, ilmaaseet, aseja räjähdysainejäljennökset. Kuljetuskielto kattaa siis aseet ja niiden lukot, lippaat, patruunat, vaimentimet ja näitä vastaavat osat sekä kaasupistoolit ja kaasupanosten laukaisemiseen tarkoitetut laitteet, ei kuitenkaan optiikkaa, puhdistusvälinesarjoja ja tyhjiä koteloita. Vuonna 2011 Itella Posti Oy kieltäytyi kuljettamasta aseita, aseiden osia ja aseiden näköisiä esineitä. Päätöksestä valittivat monet yrittäjät ja yksityishenkilöt. Kiistaa viime kädessä selvittäneen Viestintäviraston mielestä postilla oli kuitenkin oikeus valikoida kuljetettavansa. Koska Itellalla on lakiin perustuva velvollisuus kuljettaa postilähetyksiä, päätöksestä valitettiin aikanaan edelleen hallinto-oikeuteen. – Itella Posti ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita, joiden nojalla voitaisiin katsoa kaikkien sen kieltämien esineiden, kuten ampuma-aseen osien, kuljettamisen aiheuttavan ilmeistä vaaraa ihmiselle tai omaisuudelle, hallinto-oikeuden ratkaisussa sanottiin. Hallinto-oikeuden näkökulmasta Itellan ei pidä turhaan yrittää rajoittaa kansalaisten postilähetysten sisältöä. Oikeasti vaaralliset aineet ja esineet ovat eri asia. Niiden lähettämisen saa aina turvallisuussyistä kieltää. Oikeuden mukaan Itella sai kuitenkin nyt pitää lähetysrajoituksensa voimassa siihen asti, että Viestintävirasto tekee asiassa uuden ratkaisun. Nykyisellään käytäntö tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aseen omistaja ei voi enää lähettää asettaan postitse maan toiselle puolelle tutulle ja osaavalle asesepälle korjattavaksi. Tai juuri ostettua arvoasetta ei voi enää lähettää maahantuojan huoltoon mahdolliseen takuukorjaukseen tai huoltoon. Aseiden luvanvaraista postimyyntiä harjoittaneille lukuisille sisä-Suomessa sijaitseville aseliikkeille tilanne on jo vuosia ollut vallan mahdoton: aseet eivät enää liiku kuten ennen. Myöskään kahden yksityishenkilön välinen asekauppa, tai edes yksittäisten aseen osien kauppa ja kuljettaminen postitse ei enää käy. Asiaa palloteltiin postilakiin vedoten monta kertaa edes takaisin erilaisten kanteluiden tekijöiden, tuolloisen Itellan ja viestintäviraston välillä. Posti sai kuitenkin pitää päänsä ja olla kuljettamatta aseita tai esimerkiksi niiden osia. Matkahuolto sai uusia asiakkaita Kun Itella ei enää kuljettanut aseita, oli pakko hakea muita mahdollisuuksia aseiden liikuttamiseen turvallisesti. Maailman suurin yksityinen kuljetusala UPS niin ikään ulkomaisine kilpailijoineen ei tuolloin toiminut vielä täydellä teholla kattavasti Suomessa. Jäljelle jäivät kotimaiset kuljetusyritykset, joita ovat esimerkiksi Matkahuolto, Kaukokiito ja VR Transpoint. Myös UPS kieltäytyi aseiden ja vaarallisten esineiden kuljettamisesta. Matkahuollon verkosto lienee tällä haavaa kattavin, sillä yrityksen palveluverkostoon kuuluu noin 2000 palvelupistettä, joista 60 on yhtiön omia toimipaikkoja. Asiamiessopimuksin Matkahuollon palveluja markkinoidaan ja myydään noin 400 paikkakunnalla. Tämän lisäksi verkkokaupan ja postimyynnin pakettipalveluja saa useista Suomen Lähikauppa Oy:n toimipaikoista, joita ovat erilaiset päivittäistavaramyymälät. n Antti Kauranne
63 Pohjois-Karjalan luonnonsuojelualueille laajempi metsästysoikeus? Lisää lajeja pyyntilistaan Metsästäjäliitto esittää metsästyksen laajempaa mahdollistamista Pohjois-Karjalaan perusteilla olevilla luonnonsuojelu-alueilla. M etsästys on luonnonsuojelulain nykysäädösten mukaan lähtökohtaisesti kielletty Pohjois-Karjalaan parhaillaan suunnitteilla olevilla suojelualueilla. Metsästäjäliiton mielestä metsästyksen laaja jatkuminen näillä alueilla on perusteltua. Metsästäjäliitto on antanut ympäristöministeriölle lausunnon koskien Pohjois-Karjalassa valtion maille perustettavia luonnonsuojelualueita. Näillä alueilla metsästys uhkaa muuttua lähtökohtaisesti kielletyksi. – Suurimmalla osalla esityksen kohteena olevia alueita on voitu aiemmin metsästää. Metsästyksen mahdollisimman laaja jatkuminen nyt perustettavilla uusilla luonnonsuojelualueilla Metsästäjäliiton mielestä jäniseläinten osalta tulisi sallia myös rusakon pyynti. on tarpeellista muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja mahdollisesti vahinkoa tuottavien lajien hallinnan näkökulmasta, tiivistää Metsästäjäliiton luonnonja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. Suojeltavien alueiden yhteispinta-ala on reilut 36 000 hehtaaria, mikä on maakunnan tasolla suuri osuus ja vaikuttaa alueen virkistyskäyttöön. Riistalajiluettelo vaatii täydennystä Asetusluonnoksessa on nyt tiettyjä metsästyksen mahdollistavia poikkeuksia. Luonnoksen mukaan alueella saisi jatkossa metsästää hirveä, metsäjänistä, villisikaa, teertä ja metsoa. Näiden lisäksi vieraspedoista sallittua olisi minkin ja supikoiran metsästys. Sallittujen riistalajien luettelo tulisi Metsästäjäliiton mielestä kuitenkin olla alueella kattavampi. – Tietyillä suojelualueilla on sallittuna metsäkanalinnuista teeren ja metson pyynti, kun taas pyy on rauhoitettu. Vuoden 2019 riistakolmiolaskentojen mukaan pyykannat ovat jatkaneet alueella kasvua ja ne lähestyvät paikoin jopa laskentahistorian huipputiheyksiä. Maamme korkeimmat pyytiheydet havaittiin vuonna 2019 nimenomaan PohjoisKarjalassa ja Pohjois-Savossa. Näiden lukujen valossa pyyn jättäminen metsästyksen ulkopuolelle Pohjois-Karjalassa on perusteetonta, Grenfors sanoo. Metsästäjäliiton näkemyksen mukaan jäniseläinten osalta tulisi sallia metsäjäniksen lisäksi myös rusakon pyynti. Molemmat lajit ovat elinvoimaisia ja maakunnan alueella esiintyviä lajeja. Pohjois-Karjalassa metsästävät Metsästäjäliiton jäsenseurat ovat esittäneet myös, että näiden lisäksi tulisi sallia myös ketun ja näädän metsästys. Samoin vieraslajina Suomessa elävän kanadanmajavan ja sekä kanalinnuille suuria pesätappioita aiheuttavien varislintujen metsästys koetaan alueella tarpeelliseksi. Avoin keskustelu hyvin tärkeää Kestävä metsästys on tärkeä osa virkistystä ja suomalaista kulttuuriperintöä. Metsästäjäliiton mielestä on erittäin tärkeää, että paikallisten metsästäjien kanssa keskustellaan, heitä kuullaan aidosti ja kerrotaan mahdollisimman varhain suojelun vaikutuksista alueella tapahtuvaan metsästykseen. – Avoimen keskustelun avulla vältytään epätietoisuudelta ja epävarmuudelta, mikä on kaikkien osapuolten etu, sanoo Grenfors. n
64 Metsästyksestä ei haluta tehdä liian helppoa Fasaanilla jahdin makuun Fasaanijahti voi olla linnustajalle ainoa vaihtoehto. Moni kanakoiraharrastaja haluaa myös kouluttaa koiransa fasaaneilla. Fasaanijahteja järjestäviä yrittäjiä on eri puolilla maata. S ekä metsästäjien että koirien kannalta on olennaista, että linnut lähetetään luontoon jo noin viiden viikon iässä. Hävikkiä on, mutta yrittäjän ei kannata liikoja asiasta välittää. Porvoon kupeessa Pornaisissa fasaanijahteja järjestäväMikko Halla laskee kesäisin noin 3000 fasaaninpoikasta luontoon. Halla ostaa poikaset untuvikkoina ja päästää ne vapauteen noin kymmenviikkoisina. – Koska untuvikoilla ei ole emoja, pidän ne kuutisen viikkoa lämpölamppujen alla. Pidän niitä viikon tai kaksi tarhassa, minkä jälkeen päästän ne vapauteen. Poikaset ovat käytännössä villilintuja, mikä on metsästyksellisesti tärkeää. Peruskanta ei riitä ja metsästettävien lintujen pitää olla hyviä. Tarhalintu ei selviäisi luonnossa kovin pitkään, vaan menehtyisi nälkään, sanoo Halla. Fasaanijahti tapahtuu kanakoirien avulla. – Osalla on omat koirat, mutta voin myös antaa omia koiriani tueksi. Järjestän treenejä kanakoirille ja myyn lintuja myös ulos koiraharrastajille. Osa fasaanijahteihin osallistujista on yritysten omia jahteja, Halla selventää. Eteläisen Suomen kanalintukato näkyy jahdeissa. – Toisaalta koko metsästyskulttuuri tuntuu olevan murroksessa, sillä aika monen jahtiseurueen suusta olen kuullut, ettei heillä ole aikaa viettää kaikkia viikonloppuja lokakuusta joulukuuhun hirvitai peurajahdissa. Hyvin järjestetty fasaanijahti 1-2 kertaa vuodessa sopii paremmin heidän metsästysharrastukseensa. Hyvä noutaja löytää yleensä linnun vaikeastakin paikasta.
65 Koiraharrastajat käyvät Rautalammilla ? Pohjois-Savossa Rautalammilla fasaanijahteja järjestävän Ville Hämäläisen Willen Jahdin asiakkaat ovat suurelta osin koiraharrastajia Kuopion ja Iisalmen ympäristöistä ja ylipäätään Pohjois-Savosta. – Pieni osa asiakkaista ovat sellaisia, jotka tulevat vain lintujahtiin. Valtaosa on omatoimisia koiraharrastajia. Seisovien kanakoirien omistajat haluavat koulututtaa koiriaan fasaaneilla. Yritysjahteja on jonkin verran vuodessa ja niihin sisältyy myös monesti sorsajahti, jossa voi metsästää sorsia iltalennolta. Järjestän myös muutamia ajojahteja vuosittain. Fasaanjahtien suosio on kasvanut koska metsäkanalintukannat ovat monin paikoin vähissä, Hämäläinen kertoo. Vuosittain Hämäläinen päästää vapauteen tuhansia lintua. – Lasken poikaset luontoon noin kuuden viikon iässä. Ne ovat alttiita vaaroille, mutta vanhemmat poikaset opastavat nuorempia. Massaa pitää olla koska hävikki on silti suuri. Varsinkin kanahaukka verottaa lintuja. Vapaana elävä lintu on Hämäläisen mukaan koiraharrastajalle parempi ja metsästäjän kannalta arempi ja vaikeampi metsästettävä. – Lintujen käytös riippuu paljolti kelistä. Jokainen jahti on erilainen. Fasaanit päätyvät käytännössä aina metsästäjille. – Fasaanin liha on maukasta ja saaliin metsästäjät käyttävät ja käsittelevät ne yleensä itse. – Jos laskisin tarhalintuja vapaaksi keskeltä peltoa ja metsästäjät odottaisivat pellon laidalla, olisi kyse muusta kuin metsästyksestä. – Alkusyksystä lintuja on paimennettava, jotta ne eivät lähtisi alueelta ulos. Paras keino on hyvä ruokinta, riistapellot, riittävät suojat ja tehokas pienpetopyynti. Muutaman metsästäjän fasaanisaalis voi olla 10-15 lintua. Voi päästää hyvinkin lähelle Fasaani käyttäytyy koiran edessä paljolti samalla tavoin kuin metsäkanalinnut. – Tietyllä kelillä fasaani voi päästää koiran hyvinkin lähelle parinkin metrin päähän. Jos sää on tuuleton ja sateinen voivat koira ja fasaani tuijottaa toisiaan hyvinkin läheltä. Jos sää on kuiva pakkaskeli fasaani saattaa paeta koiraa jo sadankin metrin päästä, eikä koira ei välttämättä edes näe lintua. Halla ei järjestä jahteja avoimilla pelloilla, vaan puolipeitteisessä maastossa. – Näin itse metsästykseenkin tulee haasteellisuutta. Päinvastoin kuin metsäkanalinnut fasaani pakenee lentäen yleensä vain lyhyen matkan. – Fasaanin ensimmäinen käyttäytymismalli on linnun painautuminen maahan, kakkosvaihtoehto on juosta maata pitkin pakoon ja vasta viimeisenä keinona fasaani lähtee siivilleen. Tapahtumia oltava riittävästi Hallan mukaan hyvässä fasaanijahdissa tulee olla riittävästi lintuja, jotka käyttäytyvät luonnonmukaisesti. Jos metsästys on liian helppoa siitä katoaa mielenkiinto. – Jahdissa pitää olla riittävästi tapahtumia, mikä ei tarkoita välttämättä linnun pudottamista. Koira voi ajaa linnun ylös, joskus lintu monesti pakenee näköetäisyyden päähän. Koira pääsee uudelleen lintuun päin vastoin kuin yleensä kanalintujahdissa.Tätä kautta syntyy useita tapahtumia yhden linnun kautta. Metsästäjät arvostavat tapahtumia, joita pitää olla useita. Hallan järjestämissä jahdeissa 4-5 metsästäjän ryhmä saa ammutuksi ehkä 10-15 lintua. Tapahtumia kuitenkin riittää. – Korostan jahdeissa nimenomaan metsästyksellisyyttä. Jos laskisin tarhalintuja vapaaksi keskeltä peltoa ja metsästäjät odottaisivat pellon laidalla, olisi kyse muusta kuin metsästyksestä. Kun linnut käyttäytyvät luonnonlintujen lailla, saa metsästäjäkin aidon kokemuksen. Lisäksi fasaanijahti sopii hyvin aloittelijoille. Koiran pystyttämä lintu voidaan paikantaa ja ehdin antaa metsästäjille passipaikat ja ampumasektorit. Syksyisin kokopäivätyötä Etenkin syksyisin fasaanien hoito on kokopäivätyötä. – Alkusyksystä lintuja on paimennettava, jotta ne eivät lähtisi alueelta ulos. Paras keino on hyvä ruokinta, riistapellot, riittävät suojat ja tehokas pienpetopyynti. Joskus lintuja on paimennettava koiran avulla. Hävikkiä kuitenkin on, eikä sitä voi estää. – Liikenne vie jonkin verran ja aina joitakin lintuja eksyy ulos omalta alueelta. Maapedot ovat poikasaikana iso uhka. Kanahaukat vievät lintuja, mutta ehkä suurin haitta kanahaukoista on, että ne tekevät fasaanit levottomiksi. Sen vuoksi on tärkeää, että fasaaneilla olisi riittävät suojat. n Juhani Karvonen Eläinkonservaattorin paja www.studionaturalia.fi Valmistamme ammattitaidolla linnut nisäkkäät kallotyöt luurangot @studionaturaliaoy @studionaturalia
66 Jahdissa tunnettava koiransa kyvyt Jänis osaa juoksuttaa koiraa
67 ? Tapani Suoniemen metsästysstrategia perustuu tuttuun jahtialueeseen ja ajokoiran käytöksen tuntemiseen. Aina ei kuitenkaan tule saalista. P älkäneläinen helmikuussa 13 vuotta täyttävä Jalmari Suoniemi odottaa innolla yhtä ensimmäisistä jänisjahdeistaan. – Huono päivä jänismetsällä on parempi kuin hyvä päivä koulussa, sanoo Jalmari. Jalmarin isällä Tapani Suoniemellä on kokemusta kymmenien jänisten ampumisesta. Kolmikkoa täydentää 5-vuotias suomenajokoira Pönttis, viralliselta nimeltään Palohaan Seila. Pöntikselle jänisjahtiin lähtö on kuin joulu tulisi hetkeksi taloon. Kun isäntä alkaa laittaa metsästysvaatteita päälleen, ei Pönttis malta enää aloillaan pysyä. – Huuto on hirveä jos lähden hirvijahtiin ja jätän Pönttiksen tupaan. Se näkee ikkunasta, miten porukka kokoontuu pihalle. Huuto kuuluu ulos asti, sanoo Suoniemi. Jalmarille vapaapäivä koulusta ei ollut ongelma. Opettaja suhtautuu myönteisesti metsästysharrastukseen. – Muutama vuosi sitten ammuin sillä hetkellä maan suurimman metsäjäniksen, jonka paino oli 4,2 kiloa. Ennätys kesti seuraavaan vuoteen, kunnes joku ampui pari sata grammaa painavamman. ? Pönttis on ajanut montaa jänistä, mutta nyt ei päästy edes lähelle. – Vapaapäivä oli metsästyksen takia aika helppo saada, sanoo Jalmari. Aseenkantolupaa hän ei voi saada, eikä rinnakkaislupaakaan, mutta saa kantaa asetta jonkun aseenkantoluvan omaavan henkilön välittömässä läheisyydessä. – Ostin haulikon aikanaan vaimon sukulaisen kuolinpesästä. Se oli käytännössä uusi ase, sanoo Tapani Suoniemi. ? Tapani ja Jalmari Suoniemi käyvät metsällä yhdessä mahdollisimman usein.
68 – Muistan vielä joskus 1980-luvulla olleen talvia, jolloin jänisten jättämä jälkijono saattoi olla niin taajaan poljettu jotos, että niillä olisi voinut ajaa polkupyörällä. Jalmari hankki metsästyskortin syksyllä. – Jalmari ja naapurin samanikäinen poika kävivät suorittamassa metsästyskortin. Kaveri sai kortin ensimmäisellä kerralla läpi, mutta Jalmarille tuli pari virhettä liikaa. Poikaa harmitti kovasti ja seuraavana päivänä hän lähti äidin kanssa Hämeenlinnaan lähes 50 kilometrin päähän uuteen kokeeseen. Se meni läpi kirkkaasti. Oman metsästyskortin saaminen oli 1980-luvulla tuskan takana. Teoriakokeessa oli sellaisia noppikysymyksiä, joilla taisi olla tarkoituskin harhauttaa. Metsäjäniksen tulevaisuus Suoniemelle on jänisjahti ollut aina mieluista. – Muutama vuosi sitten ammuin sillä hetkellä maan suurimman metsäjäniksen, jonka paino oli 4,2 kiloa. Ennätys kesti seuraavaan vuoteen, kunnes joku ampui pari sata grammaa painavamman. Suoniemen omassa seurassa ei juuri muita jänisjahdista kiinnostuneita ole. – Koiriakin on, mutta jostain syystä jänis ei kaikkia enää jaksa viehättää. Suoniemi on aidosti huolissaan metsäjäniksen kohtalosta. Kuluva talvi ei tee valkoiselle jänikselle eloa ainakaan helpommaksi. – Metsäjänis on vähentynyt selvästi, enkä itse sitä edes etenkään tällaisena talvena hennoisi ampua. Rusakkoja on paljon, ja valitettavasti rusakko ja metsäjänis tuntuvat myös risteytyvän. Ainakin itse olen vuosien mittaan ampunut parikin erittäin vaaleaa rusakkoa, mikä antaa aiheen epäillä, etteivät ne olisi olleet aivan puhtaita rusakoita. Metsäjänis häviää koko ajan taistelussa elintilasta rusakolle. Muistan vielä joskus 1980-luvulla olleen talvia, jolloin jänisten jättämä jälkijono saattoi olla niin taajaan poljettu jotos, että niillä olisi voinut ajaa polkupyörällä. Pelkään, että ilmastonmuutoksen edetessä metsäjänis käytännössä häviää eteläisestä Suomesta. Jänis jäi tällä kerralla saamatta, mutta uusi metsästyskokemus jäi elämän eväiksi. Nuoresta iästään huolimatta Jalmari Suoniemi taitaa aseiden käsittelyn. Jänis on tapojensa orja Pirkanmaalla sijaitsevalla Pälkäneellä ei tarvitse jäniksen jälkiä etsiä, lunta ei ole metsässä hiutalettakaan. Suoniemen ja Pönttiksen metsästysstrategia pohjautuu metsästäjän vankkaan paikallistuntemukseen ja koiran käytöksen tuntemiseen. – Jänikset liikkuvat paljolti samoja polkuja. Rusakko suosii metsäteitä ja liikkuu suoraviivaisesti, mutta metsäjänis kulkee mieluusti hieman tien sivussa mutkitellen. Passipaikat ovat vuodesta toiseen samoja. Jollei Pönttistä ei kuulu varttituntiin, voin epäillä sillä olevan jänis ajossa. Se ei hauku, jollei näköyhteyttä jänikseen ole. Jäniksellä voi olla siis esimerkiksi viiden minuutin etumatka, joten se voi tulla metsästäjän eteen äkkiarvaamatta. Jänis ei pelkää ihmistä, jos tämä pysyy liikkumattomana, ja se saattaa juosta aivan vierestä. Jahdissa on aina omat muuttujansa. – Pönttis saattaa lähteä ajamaan kettua tai kauristakin. Sitä ei voi oikein mitenkään estääkään.
69 – Olen kerran nähnyt, miten kahden dreeverin ajama jänis pyöritti koirien kanssa aluksi pientä ympyrää. Jossain vaiheessa jänis hyppäsi sivuun ja koirat ajoivat loppujen lopuksi takaa toisiaan. Jos Pönttis saa ajon, sitä ei saa käskemällä pois eikä se anna ottaa itseään kiinni. Susipelkoa ei seudulla ole Suoniemet ottavat ensimmäiseksi passipaikakseen metsäautotien kääntöpaikan. – Olen tältä paikalta ampunut monta jänistä Pönttiksen ajosta. Jänikset suosivat jostain syystä tätä reittiä. Jänis voi tosin tulla tielle monestakin suunnasta, joten tarkkana pitää olla koko ajan Pönttis touhuaa jossakin etumaastossa ja tulee takaisin isännän luo. Koira ei anna mitään merkkiä siitä, että se olisi saanut hajua jäniksistä. Lumeton ja märkä metsä on ilmeisen hajuton. – Yöllä on satanut vettä, mikä on sekoittanut hajut aika tehokkaasti. Rusakot ovat ehkä jääneet lymyilemään peltojen metsäsaarakkeisiin, eikä niillä ole tarvetta lähteä liikkeelle. Ne tietävät, ettei niiden vanhoja jälkiä voi vihollinen helposti haistaa. Pälkäneellä ajokoiran uskaltaa laittaa maastoon, sillä susipelkoa ei seudulla ole. – Yksi epävarma havainto on viime ajoilta ollut, mutta itse uskoisin sen olleen irrallaan päässyt samojedin pystykorva. Jäniksellä omat mahdollisuutensa Vaikka Pönttis pääsisi ajoon, on jäniksellä edelleen erittäin hyvät mahdollisuudet selviytyä. – Jänis voi juoksuttaa kiihkoissaan olevaa koiraa. Se saattaa ensiksi pinkoa kovaa karkuun ja jäädä odottamaan perässä juoksevaa koiraa ja ponkaista taas matkan muutaman metrin päästä. Jänis on saanut minuuttien lepotauon, kun taas koira vain kiihtyy entisestään. Jotkut jänikset tekevät paluuperiä tai hypäävät pitkällä loikalla sivuun. Olen kerran nähnyt, miten kahden dreeverin ajama jänis pyöritti koirien kanssa aluksi pientä ympyrää. Jossain vaiheessa jänis hyppäsi sivuun ja koirat ajoivat loppujen lopuksi takaa toisiaan. Pönttiksellä ei ole tutkapantaa, mutta toisaalta siitä ei tässä jahdissa suurta etua olisikaan. – Metsästysmaasto on valittu siten, ettei jäniksen pako isojen teiden suuntaan olisi kovin todennäköinen. Pönttis osaa myös tulla takaisin kotiin kaukaakin. Jos Pönttis saa ajon, sitä ei saa käskemällä pois eikä se anna ottaa itseään kiinni. – Tutkapannasta tietysti voisi seurata, missä koira liikkuu, mutta sen eteen pääseminen olisi hankalaa. Koska Pönttis osaa tulla yksin kotiin, helpointa siinä tilanteessa on itsekin ajaa kotiin. Koira tulee perästä. Suoniemet palaavat autolle. Pönttis seuraa, mutta ei hyppää pakettiautoon vaan painuu takaisin maastoon. Suoniemet ajavat kotiin ja kymmenisen minuuttia myöhemmin Pönttis palaa omia aikojaan. Suoniemellä on ollut monta ajokoiraa, joiden kyvyt ovat olleet hyvin erilaiset. – Ajokoira ajaa, mutta niiden kyvyssä löytää jälki on suuria eroja. Ensimmäinen ajokoirana oli kääpiökokoinen, eikä tullut tiineeksikään, mutta sillä oli aivan pettämätön kyky löytää jälki hankalissakin olosuhteissa. Ampumataito piti opetella uudestaan Suoniemi ampuu vain varmoja laukauksia. Kerran ampumistaidon uudelleen opetellut mies tuntee omat kykynsä. – Olin nuoruudessa kohtuullisen hyväkin ampuja, mutta työtapaturmassa toisesta silmästä meni näkö kokonaan. Olin vuosia metsästämättä ja olin myydä jo aseetkin pois, mutta päätin vielä kokeilla, tulisiko minusta metsästäjää. Alku oli vaikeaa ja vasemmalta ampuminen tuntui erityisen hankalalle. – Vähitellen taito palautui, mutta ei ampumataito ei ole vieläkään samaa luokkaa kuin se nuorena oli. Metsästä en osaa poiskaan enää olla, naurahtaa Suoniemi. n Juhani Karvonen
70 Vankoilla koivilla räjähtävään pakoon Jänisjahtiin ilman koiraa Suomen runsaasta vuotuisesta jänisja rusakkosaaliista lähes puolet ammutaan ilman koiraa. Tulokseen päästään lukemalla jälkiä ja menemällä ympäristöihin joista tämä riista löytyy, ja ampumalla taitavasti.
71 ? Tämän haulikkorihlan alapiipulla voi ampua etäältäkin, peltoaukealta, yläpiipulla läheltä, pompolta. Jänis on järsinyt kuorta maahan kaadetun lehtipuun oksasta. Jäniksen silmä näkee sivullekin päin. Nuori haapametsä on jänikselle mieluisaa ympäristöä. Haulikkomies varautuu ampumaan pompolta. M etsäjänis ja rusakko luottavat uhkaavissa tilanteissa pitkiin, vankkoihin koipiinsa, joilla pystyy pinkaisemaan räjähtävään pakoon. Metsästäjän pitää lähettää laukaus niin pikaisesti, ettei eläin ole ehtinyt pois kaatoetäisyydeltä. Lymyäminen ennen pikaista pakoa on monella eläinlajilla vaistoperäinen piirre, mutta jäniksellä se ilmenee erityisen selvänä. Valkea jänis muistuttaa talvella lumen verhoamaa kiveä, eikä eläintä helposti huomaa. Pupu piilottelee, ja useinkin lähtee kun ihminen on tullut jo 10-20 metrin päähän. Metsäjänis ei asetu päivälevolle heti jälkiensä päähän, vaan osaa mennä luonteenomaisella tavalla jälkiensä sivuun. Paikalleen jäämistä ennakoi se, että jänis kääntyy ja palaa takaisin omia jälkiään pitkin, hyppää pitkällä sivuloikalla syrjään, ja jatkaa tavallisesti eri suuntaan kuin ensivaiheessa, paluuperämaastoon tullessaan. Näin jänis tekee useita kertoja. Eläimen voi tässä vaiheessa löytää etenemällä jälkien sivulla tai takaa kiertämällä. Jäniksen lepopaikkaa lähestyvä metsästäjä pitää haulikkoa valmiina. Kun lunta on paljon ja se on pehmoista, kahlaaminen on hankalaa. Tavallisesti tarvotaan suksilla. Normaalihiihtäminen kuitenkin edellyttää, että käsissä on sauvat, ei haulikko. Olen itse vaihtanut eräissä tilanteissa sukset ja sauvat lumikenkiin. Haulikkoa voi pitää valmiina molempien käsien avulla. Pompolta Jänis ammutaan silloin tällöin muun metsästyksen ohessa, kun pupu pomppaa pakosalle metsästäjän silmien edestä. Tällaisiin tilanteisiin metsästäjä joutuu Suomessa tavallisen samoilevan metsästyksen kuluessa. Eräilijä kävelee hiljalleen metsästysmaansa halki, ase olalla tai kädessä. Pompon tullen haulikko on kyettävä suuntaamaan ja laukaiseman nopeasti. Tässä tilanteessa on parempi, jos raskas varusterinkka ei paina olkapäitä. Pompolta on helpompi metsästää päiväretkellä tukikohtakämpältä tai kesämökiltä käsin, kuin täyspakkaus mukana vaellusretkellä. Metsäjänis ja rusakko luottavat uhkaavissa tilanteissa pitkiin, vankkoihin koipiinsa, joilla pystyy pinkaisemaan räjähtävään pakoon. Valmius metsästää jänis muun ohessa on otettava huomioon patruunoita valittaessa. Itselleni kävi kerran niin, että pyytä pillittäessäni jänis loikkasi kymmenkunnan metrin päästä pakosalle. Ammuin jänön ennen kuin se oli ehtinyt parinkymmenen metrin päähän. Onneksi haulikkoni oli ladattu kolmoshauleilla, jotka pyylle olivat karkeanlaisia, mutta jänikselle riittivät. Metsästäjän opas suosittelee jänisjahtiin 3-3.3-millisiä (kakkosja kolmoshauleja). Monet kokeneet metsästäjät suosittelevat rusakolle myös 4-millisiä. Kyttäämällä Jänikset ja rusakot tulevat toistuvasti samoille paikoille ruokailemaan, tiettyinä vuodenaikoina myös vain toistensa seuraan. Riistapeltojen laitamilla on usein piilokojuja, joista käsin paisteja voi tehdä. Talvisille ruokailupaikoille riistanhoitaja kaataa haapoja, joiden latvuksista jänikset syövät oksia tai jyrsivät kuorta. Myös kuiva heinä, porkkanat, sokerijuurikkaat ja viljanjyvät houkuttelevat. Puutarhoihin rusakoita voi tulla riesaksi asti. Ne jyrsivät hedelmäpuiden kuorta. Aseena on käytetty jossain määrin myös metsästysjousta, koska kyttäämällä voi päästä lähelle, eikä maali ole liikkuva. Kolkkakärjillä varustetut nuolet eivät kelpaa, sillä niitä käytetään vain parikiloisia tai tätä pienempiä eläimiä ammuttaessa. Metsäjänis painaa Lymyäminen ennen pikaista pakoa on monella eläinlajilla vaistoperäinen piirre, mutta jäniksellä se ilmenee erityisen selvänä.
72 Kirjallisuutta • Bang Preben – Dahlström Preben: Jälkiä luonnossa (Otava) • Helle Eero – Wikman Marcus: Lumijälkiopas (Metsästäjäin Keskusjärjestö) • Jahtimailla. Riistanisäkkäät (Weilin & Göös) • MacDonald David (ed.): The new encyclopedia of mammals (Oxford Universisty Press) Näissä (hyppyjäljissä) takatassujen painallukset ovat useimmiten etutassunjälkien etupuolella. Rusakko on käynyt napsimassa heiniä, joista osa sojottaa lumen läpi. Kolmoshauleilla ladatut patruunat ovat tavallisia metsäjänisjahdeissa. Rusakkojahdeissa käytetään kolmoshaulien ohella myös kakkoshauleja. Papanoita ruokailupaikalla, lumen peittämällä niityllä. Tämä suolistettu rusakko jäi saaliiksi aivan lyhyeltä ampumamatkalta. Havutukosta leviää raikasta aromia lihaan. Metsäjänis tuli pähkinäsyötille, erämiehen lähelle. 2,5-6 kiloa, rusakko 2,7-8 kiloa. Tarvitaan leikkurikärkiä. Hiipimällä Jänikset ja rusakot elävät tietynlaisissa ympäristöissä, jotka ravinnon saannin tai suojaisuuden takia ovat sopivia. Metsäjänis asustaa mielellään nuorissa sekaja lehtimetsissä, nimenomaan haapametsiköissä ja pajupensastojen vaiheilla. Avosoilta näitä eläimiä etsii turhaan. Papanat ja jyrsintäjäljet puiden pinnoissa paljastavat ruokailupaikkoja. Jäljistä näkee, kun jänis on kaivanut metsäniityllä lumen alta heinää. Jälkien runsaus paljastaa, että paikalle tullaan uudelleen ja uudelleen. Pupu kyllä kuulee tai hajuaistillaan tunnistaa lähestyjän, vaikka tämä hiipisi varovasti, mutta metsäjäniksellä on taipumus liikkeelle lähtemisen jälkeen hidastaa vauhtiaan, jopa pysähdellä muutamien kymmenien metrien päähän tulijasta, ilmeisesti tarkkaillakseen millainen vaara uhkaa. Rusakko ei niinkään pysähtele, kun on päässyt vauhtiin. Luodikolla Rusakot tulevat peltojen ympäröimistä pensasja metsäsaarekkeista aukeille viljelysmaille syömään viherravintoa. Eläimiä näkee pellolla joskus päivälläkin, mutta useammin kuutamoöinä. Ampumamatkat voivat olla pitkiäkin. Luodikot soveltuvat käytettäviksi. Rusakon ja metsäjäniksen ampumiseen patruunan luodin painon pitää olla vähintään 25 grammaa, ja osumaenergian 100 metrin päässä vähintään 200 joulea. n Jouko Piirola
Ase&Erä -lehden seuraava numero ilmestyy maaliskuussa viikolla 12. Mukana mm. Ammunnan harjoittelu Ampumaradat, simulaattorit Jousija ilma-aseet Patruuna ja luotityypit Lataustarvikkeet Nuoret metsästäjät Ilmoitusvaraukset 19.2.2020 mennessä Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.? puh. 040 753 8555 www.asejaera-lehti.? @asejaeralehti 2/2020 Seuraavassa numerossa
74 Nuori jänis ei kaipaa välttämättä riiputusta Mureaa ja maukasta jäniksestä – Totuin jo lapsena näkemään pyydettyä riistaa, ruhoja riippumassa ja opin myös valmistamaan riistaruokia, kertoo Uudenmaan Marttojen vapaaehtoinen Ruokamartta Marjukka Mikkola. Nuorta jänistä ei tarvitse välttämättä riiputtaa. Pienriista on turhankin harvinaista herkkua. Jänis ja rusakko ovat maukasta ja proteiinirikasta luomuruokaa. M etsäjäniksen ja rusakon metsästys jatkuu helmikuun loppuun. Joko kotimaista tai ulkomailta tuotua jänistä on tarjolla pitkin vuotta pakastettuna hyvin varustetuissa ruokakaupoissa ja kauppahalleissa. Sitä voi myös pyytää kauppiaalta tilattavaksi. Tammikuussa kotimaista jänistä löytyi pääkaupunkiseudullakin muutamasta isosta marketista. – Ilmajoelta olevan yrityksen jänispaisti maksoi espoolaisessa tavaratalossa alle 29 euroa kiloa. Jänis ei siis ole kaikkein kalleinta riistaa, sanoo Uudenmaan Marttojen vapaaehtoinen Ruokamartta Marjukka Mikkola. – Riista on vähärasvaista, hyvin proteiinipitoista ja ehdottomasti luomua. Se on ilmastoystävällistä lähiruokaa. Mikkola on kotoisin Sodankylästä, jossa metsästys on edelleen hyödyllinen ja ekologinen harrastus. – Totuin jo lapsena näkemään pyydettyä riistaa, ruhoja riippumassa ja opin myös valmistamaan riistaruokia. Metsästys oli luonnollinen tapa hankkia lihaa ruokapöytään. – Riista on vähärasvaista, hyvin proteiinipitoista ja ehdottomasti luomua. Se on ilmastoystävällistä lähiruokaa. Jänis on kasvissyöjä, sen liha on rakenteeltaan broilerimaista, mutta vaatii pitkän hauduttamisen, Mikkola listaa. Laatu on taattua Tuoreen tai pakastetun jäniksen
75 Helppo sienimuhennos isohko kourallinen kuivattuja (esikäsiteltyjä) korvasieniä, tatteja tai suppilovahveroita tai sekasieniä voita 1 iso sipuli suolaa, valkopippuria 2 dl kuohukermaa Valmista muhennos ensin. Liota sieniä noin tunti, siivilöi, purista kuivaksi, säilytä liotusliemi. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipuli voissa, lisää sienet ja kuullota vielä. Lisää pannulle kerma ja mausteet anna kiehua hetki. Jos muhennos on liian paksua, ohenna liotusvedellä ja anna kiehahtaa. Tarjoa jänisfilee ja sienimuhennos keitinperunoiden tai perunasoseen kanssa. Lisäksi voit tarjota jäisiä puolukoita tai etikkakurkkuja. Myös keitetyt ja voissa paistetut, suolalla ja hunajalla maustetut lanttukuutiot sopivat hyvin. Paahdettua jänisfileetä ja sienimuhennosta Neljä annosta: 600 g kalvoista puhdistettua jäniksenfileetä voita paistamiseen suolaa, rouhittua mustaja roseepippuria Ota fileet huoneenlämpöön 0,5-1 tuntia ennen kypsentämistä. Kuumenna pannulla voi, kunnes se alkaa kevyesti paahtua. Paista fileitä pari kolme minuuttia, käännä ja paista toiselta puolelta. Voit paistaa kahdessa erässä, niin pannu ei jäähdy. Nosta fileet folion päälle, mausta suolalla ja pippureilla. Kääräise folio päälle ja anna lihan levätä hetki. Lihan tulisi olla keskeltä reilusti punertavaa. Täysin kypsän fileen saat paistamalla sitä 4-5 minuuttia per puoli. Tarjoa vinosti poikkisyin viipaloituna. Kermainen jänispata Neljä annosta: n. 400-600 g jänispaistia Marinadi: 2 dl punaviiniä 1 dl rypsiöljyä 2 rkl soijakastiketta 1 rkl hunajaa 1-2 laakerinlehteä 1 sipuli lohkoina 4 valkosipulinkynttä 4-6 kpl kokonaisia maustepippureita 4 kpl kuivattuja katajanmarjoja 0,5-1 tl suolaa Anna jäisen jänispaistin sulaa viileässä, huuhtaise ja kuivaa. Yhdistä marinadin ainekset, lisää paisti ja anna maustua viileässä yön yli. Kuumenna uuni 100 asteeseen. Laita paisti voideltuun uunivuokaan tai –pataan. Lisää pataan: puolet marinadista ja sen sipulit ja laakerinlehdet 3 dl vettä 1 lihaliemikuutio 0,5 tl jauhettua mustapippuria 1 tl kokonaisia maustepippureita 2-3 kuorittua, paloiteltua porkkanaa pala lanttua kuorittuna ja kuutioina Hauduta paistia 100 asteessa kannella tai foliolla peitettynä noin kolme tuntia, käännä paistia välillä. Ota paisti uunista, erottele lihat varovasti luista. Siivilöi haudutusneste, ota juurekset talteen. Lisää nesteeseen: 2 dl kermaa suurusta ruskealla Maizenalla Lisää juurekset ja lihat kastikkeeseen. Anna paistin hautua vielä liedellä tai uunissa jälkilämmöllä puolisen tuntia. Tarjoa perunasoseen sekä puolukkahillon ja säilykepunajuuriviipaleiden kanssa. Ohje: Marjukka Mikkola voi tilata myös suoraan metsästäjältä. Verkosta on helppo etsiä lähin metsästysseura ja kysellä sieltä myyntihalukkuutta. Millaisen jäniksen kuluttaja metsästäjältä saa? – Jäniksen ja rusakon esikäsittelyssä pätevät samat säännöt kuin minkä tahansa riistan suhteen. Saaliin nopealla suolistamisella varmistetaan, että lihan laatu, maku ja säilyvyys ovat parhaat mahdolliset, sanoo innokas harrastajametsästäjä Juhani Hakkarainen Raholan Erä –yhdistyksestä Pohjois-Karjalasta. – Suolistamisessa poistetaan sisäelimet, jotta niiden bakteerit eivät pilaa lihaa. Koira saa yleensä palkinnoksi keuhkot sekä sydämen. Hakkaraisen mukaan nuori jänis ei välttämättä kaipaa riiputusta, mutta se voidaan tehdä lihan mureuttamiseksi. Ruhoa riiputetaan muutamia päiviä viileässä ja varjossa nahka päällä, jotta pienen ruhon liha ei kuivu. – Jos metsästäjä myy jäniksen, hän antaa sen toiveiden mukaan joko kokonaisena tai paloiteltuna. Varsinkaan ennen ei ymmärretty fileen arvoa vaan se saatettiin ja saatetaan vieläkin pilkkoa muiden lihojen tapaan ja hauduttaa vaikka karjalanpaistiksi, Hakkarainen harmittelee. Lihaan on voinut jäädä jokunen hauli, joka saattaa löytyä jopa vielä syödessä isoimmista paistipaloista. Metsäisiä makuja Riistassa on aina riistan maku, jäniksessä se on kuitenkin suhteellisen mieto. Joskus lihaa on liotettu maidossa, piimässä tai jogurtissa, mutta se on melko turha vaihe. Usein käytetty kermainen kastike miedontaa makua lisää. Toki kastikkeessa saa olla vahvojakin mausteita ja metsäisiä lisäkkeitä. – Itse olen tottunut marinoimaan lihan. Riistalihan marinointiliemessä käytän usein punaviiniä. Marinoiminen mureuttaa lihaa makuelämyksen lisäksi, Marjukka Mikkola sanoo. – Reheviä ja riistalle sopivia mausteita ovat esimerkiksi sipuli, valkosipuli, katajanmarjat, pippurit, rosmariini ja timjami. Lisukkeiksi sopivat kotimaiset juurekset, kuten peruna, lanttu ja nauris. Myös sienet ovat herkullinen lisä joko kastikkeessa tai paistettuna lisukkeena. Höysteenä käyttäisin puolukkaa, karpaloa, mustaherukkaa tai pihlajanmarjahyytelöä. Mikkola on etsinyt juomasuosituksia netistä, ystäviltä ja kysymällä Alkosta. – Jänisruokien juomiksi Alko suosittelee mehevää ja hilloista tai vivahteikasta, kehittynyttä ja tanniinista punaviiniä. Hitaasti hautunut jänispata tykkää paahteisista ja täyteläisistä italialaisista sangiovese-rypäleen viineistä. Oluista parhaita ovat täytetäiset ja runsasmakuiset, kuten tumma lager, stout ja porter. n Soili Kaivosoja Kuvat: Marjukka Mikkola
76 V oimakkaimmat villisikakanta-alueet ovat edelleen Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Oma riista -palveluun tallennettujen saalistietojen mukaan lokakuun alusta tammikuun puoliväliin mennessä on koko Suomessa kaadettu 319 villisikaa. Eniten saalista on tullut Kaakkois-Suomen riistakeskuksen alueella, 166 yksilöä, Uudenmaan riistakeskuksen alueella, 58 yksilöä sekä Pohjois-Karjalan riistakeskuksen alueella, 37 yksilöä. – Riistanhoitoyhdistykset ovat kartoittaneet tilannetta ja on ollut havaittavissa, että villisikoja on esiintynyt viime vuonna hieman edellisvuotta vähemmän, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tuomas Kukko. Viime vuonna Suomessa saatiin saaliiksi yli 800 villisikaa Kaakkois-Suomessa tihein kanta Viime vuoden tilastot kertovat, että Suomessa jäi saaliiksi kaikkiaan 859 villisikaa. Edellisvuoden luku oli noin 50 villisikaa enemmän. Villisiat liikkuvat valtakunnanrajan tuntumassa edestakaisin. – Villisikakantoja on verotettu pääsääntöisesti kyttäysmetsästyksellä. Hirvijahdeissa villisikasaalista ei ole saatu. Virallinen kanta-arvio varmistuu vasta helmikuussa. Ruuti palaa, kun sika ilmaantuu – Ruuti on ollut kuivaa, tulenavaus rohkeaa ja itseluottamus kohdallaan. Onhan noita sikoja kaatunut, nauraa Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Ilkka Tiainen. Ja kaatunut todella on. Viime vuoden tilasto näyttää saalismääräksi 69 yksilöä, mutta Tiaisen mukaan tämän vuoden tammikuun puolesta välistä kalenterivuosi taaksepäin on kaadettu jo sata villisikaa. – Luvut kertovat, että metsästäjät ovat olleet täällä meillä aktiivisia. Villisikakantoja on verotettu pääsääntöisesti kyttäysmetsästyksellä. Hirvijahdeissa villisikasaalista ei ole saatu. Ahkerasti liikkuva Tiainen arvelee, että kanta on vähentynyt. Tosin oikeita määriä on vaikea arvioida, sillä villisikalaumat liikkuvat valtakunnanrajan tuntumassa edestakaisin. – Yhtään ei ole tietoa, mitä naapurin puolella on. Kaikki sieltä tuleva tieto on vain toisen käden tietoa. Tiaisella itsellään onkin tarkoitus hankkia viisumi ja lähteä paikan päälle ottamaan asioista selvää. – Paikallistasolla saa parhaan tuntuman. Monikaan ei luota asiantuntijoilta saatuihin tietoihin. Suuresta määrästä huolimatta alueella ei ole ollut villisikavahinkoja. – Kyllä kaikki alueen vahingot ovat karhun aiheuttamia. Karhutiheys on täällä meillä iso. Aiemmin ilves verotti joitakin kissoja, mutta nyt se on rauhoittunut, Tiainen kertoo. Pohjois-Savossa muutama havainto Iisalmen riistanhoitoyhdistyksen alueella on tehty ainoastaan muutamia havaintoja villisioista, mutta hirvipassien yhteydessä havaintoja ei ole ollut. – On selvää, että villisiat ovat meidänkin alueellamme lisääntyneet. Onko määrä kasvanut haitaksi asti, onkin sitten kaksipiippuinen juttu. Se riippuu, miltä taholta kysytään. Metsästäjille villisika on varmasti mukava saalis. Kesäasukkaidemme mielestä villisikoja ei varmasti tarvita. Joillakin alueilla villisiat kävivät kaivamassa kesäasukkaiden perunapellot ja kasvimaat ja tekivät samalla paljon tuhoa ja vahinkoa, kerrotaan Iisalmen riistanhoitoyhdistyksestä. Pihtiputaan riistanhoitoyhdistyksessä ollaan samoilla linjoilla. – Jo jokunen vuosi sitten alueellamme näkyi yksittäisiä villisikoja. Tänä vuonna havaintoja ei ole tehty yhtä enempää, kertoo Pihtiputaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Parkkonen. n Soili Kaivosoja
77 Lynx TD15 Sasta50 Special Edition • Lynx TD15 Sasta50 Special Edition -allia on saatavana sekä mustilla että ruostumattomilla metalliosilla. • Synteettinen, Sastan väreissä oleva tukki. Aseessa on myös Sastan väreillä tehtyjä ulkonäköä korostavia yksityiskohtia. Aseen keskikehtoon on kaiverrettu Sastan logo juhlavuositekstein. • Suoravetolukon käyttövipu on alumiinia, varustettu karhennuksilla. • Paino on kaliiperista riippuen noin 3,7-3,9 kg, kaliiperit .308 Win, 9,3x62, 6,5x55 SE. • Hinta 4050 euroa (sis. alv.) TUOTEUUTISET Lynx TD15 Sasta50 Special Edition Sasta ja Lynx Rifles yhteistyöhön S uomalainen ulkoiluvaatettaja Sasta jatkoi joulukuussa 50-vuotismerkkipäivänsä juhlistamista uudella kotimaisella yhteistyöllä. Juhlavuoden neljäs kumppanijulkistus korostaa suomalaista teknistä osaamista, kun Lynx Rifles tuo myyntiin rajoitetun erän kotimaisia Lynx TD15 Sasta50 Special Edition -metsästyskivääreitä. Lynx-kiväärit jatkavat Sastan juhlavuosiyhteistöitä, joita ovat Coston kanssa tehty sarkalippis, Marttiinin Sasta-juhlapuukko sekä ravintola Nokan syysmenu ja kierrätysmateriaalista ommellut esiliinat. Torsti Laaksonen, yksi Suomen arvostetuimmista asesuunnittelijoista, perusti oman Lynx Rifles -asetehtaansa vuonna 1979 tavoitteenaan kehittää täydellinen, suoravetoiseen lukkoaktioon perustuva metsästyskivääri. Laaksonen saavutti tavoitteensa, kun suoravetoinen Lynx 94 -lukkoaktio patentoitiin maailmanlaajuisesti vuonna 1994, josta lähtien se on toiminut asesuunnittelun kansainvälisenä suunnannäyttäjänä. – Lynxin suoravetolukkoinen kivääri on nerokas esimerkki suomalaisesta teknisestä osaamisesta. Se on yksinkertaista, laadukasta ja toimivaa, lajissaan maailman ehdotonta huippua. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan tällaista maailmanluokan osaamista pidetään kuitenkin vakan alla ja luotetaan tietäjät tietää -ajatteluun. Pärjätäksemme kisassa suurten kansainvälisten toimijoiden rinnalla tulee meidän kertoa rohkeasti, mitä kaikkea Suomessa osataan tehdä ja vieläpä usein paljon paremmin kuin muualla. Sastaa ja Lynxiä yhdistää sama tinkimättömyys valmistaa laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Sellaisia, joiden suunnittelupöydällä on karsittu kaikki turha pois ja jätetty pelkästään toimivuuteen tarvittavat yksityiskohdat, kertoo Sastan toimitusjohtaja Juha Latvala. – Perinteiselle erämerkille on luontevaa tehdä yhteistyötä kotimaisen kiväärivalmistajan kanssa. Lynxin Sasta-juhlamalli on jo valmistuessaan keräilykappale ja samalla juhlistaa arvokkaasti myös heidän 40-vuotista taivaltaan. Lähtökohtana laatu ja toimivuus Lynx Rifles on valmistanut Sastan juhlavuoden kunniakLynx TD15 Sasta50 Special Edition on saatavana sekä mustilla että ruostumattomilla metalliosilla. Aseessa on synteettinen, Sastan väreissä oleva tukki ja muita ulkonäköä korostavia yksityiskohtia. Aseen keskikehtoon kaiverrettu Sastan logo juhlavuositekstein. Suoravetolukon käyttövipu on alumiinia ja varustettu karhennuksilla. si viiden kappaleen erän Lynx TD15 Sasta50 Special Edition -malleja, jotka ovat myynnissä Lynx Riflesin tehtaanmyymälässä Tampereella. – Meille on ilo ja kunnia osallistua legendaarisen Sastan 50-vuotisjuhlaan. Yhtiöidemme arvoissa ja tuotteidemme filosofioissa on paljon yhteistä. Aivan kuten Sastan tuotteissa, Lynxkivääreissä ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän, toteaa Lynx Rifles Oy:n toimitusjohtaja Samuli Törönen. Eräihmisten kotimaisen luottomerkin Sastan tarina sai alkunsa tarpeesta pärjätä karuissa luonnonoloissa. Tuotemerkki syntyi Nurmeksessa vuonna 1969 perustajansa Urpo Saastamoisen oivalluksesta tehdä metsästyspuku sarkavillasta. Alun pitäen omaan käyttöön suunnitellulle ja ommellulle sarkapuvulle ilmeni ensin lähipiirissä ja pian laajemmin kysyntää, minkä johdosta perheyhtiön teollinen vaatetuotanto sai alkunsa. n
78 Kansallispuistojen vetovoimaisuus ja talousvaikutukset kasvavat edelleen Miljoonia käyntejä viime vuonna S uomen kansallispuistoihin tehtiin vuonna 2019 noin 3,22 miljoonaa käyntiä, mikä merkitsee kahden prosentin kasvua edellisvuoteen verrattuna. Kansallispuistokävijöiden rahankäytön vaikutus lähiseuduilla on myös kasvanut 3,7 prosenttia, ja on nyt yli 219 miljoonaa euroa. Kasvuprosentit ovat vaihdelleet eri vuosina, mutta nousutrendi on jatkunut jo yli 15 vuotta. Luvut osoittavat, että Metsähallituksen Luontopalvelujen valtion budjetista saama lisärahoitus tuottaa vahvasti yhteiskunnallista lisäarvoa. Valtion retkeilyalueilla tehtiin 274 400 käyntiä, mikä on neljä prosenttia enemmän kuin edellisvuonna sekä historiakohteille 802 300 käyntiä, missä on kasvua kolme prosenttia edellisvuodesta. Myös muilla suosituilla luontokohteilla käyntimäärät ovat kasvaneet. Kokonaiskäyntimäärä kaikilla Metsähallituksen Luontopalvelujen alueilla ja luontokeskuksissa on yli kahdeksan miljoonaa. – Käyntimäärät ovat koko ajan nousseet, mutta rahoituskehyksemme on ollut laskeva. Jos tämä kehitys olisi jatkunut, käyntimäärät ja sitä myötä myönteiset yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat alkaneet laskea. Myös käytön kestävyys ja asiakasturvallisuus olisi ollut koetuksella, jos meillä ei olisi ollut varaa ylläpitää palveluja. Siksi olemme kiitollisia Luontopalvelujen rahoituksen tason pysyvästä nostamisesta ja kehittämiseen ohjatusta tulevaisuusinvestointirahoituksesta. Saamme varmistettua käytön kestävyyden ja laitettua retkeilypalveluja kuntoon, sanoo luontopalvelujohtaja Timo Tanninen. Asiakastyytyväisyys Asiakastyytyväisyys palveluihin on säilynyt korkealla tasolla ja oli
79 Kansallispuistojen merkitys on lisääntynyt kotimaan ja kansainvälisessä matkailussa, ja tietoisuus luonnon terveysvaikutuksista on kasvanut. Vuonna 2000 perustettu Syötteen kansallispuisto sijaitsee Pudasjärven kaupungin sekä Posion ja Taivalkosken kuntien alueella. Kuva: Metsähallitus Pääkaupunkiseudun liepeillä oleva Nuuksio on Suomen kolmanneksi suosituin kansallispuisto. Kuva: Metsähallitus viime vuonna 4,38 asteikolla 1-5. Se on kuitenkin ollut laskussa suuren kysynnän kohteilla, joilla ei ole pystytty panostamaan maastopalveluihin ja liikenneratkaisuihin. – Lisärahoituksella pystymme parantamaan näiden suosituimpien kohteiden palveluja ja ratkomaan liikenteen ruuhkautumisongelmia. Lisäksi toivomme, että etenkin suurien kaupunkien läheisyydessä kunnat lähtevät kehittämään joukkoliikennettä kansallispuistoihin ja muihin suosituimpiin luontokohteisiin. Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Kurjenrahkan kansallispuistoon suunnattu joukkoliikenneratkaisu on tästä hieno esimerkki. Pääkaupunkiseudulla sen sijaan on kipuiltu Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistojen ruuhkien kanssa, ja tähän tarvitaan ehdottomasti toimivia joukkoliikenneratkaisuja, Tanninen toteaa. Luontoja historiakohteiden suosion syitä on monia. Keskeistä on, että näiden kohteiden merkitys on lisääntynyt kotimaan ja kansainvälisessä matkailussa, ja tietoisuus luonnon terveysvaikutuksista on kasvanut. Lisäksi Metsähallitus on rakentanut talvikaudella suosittuihin kansallispuistoihin reittejä ja kehittänyt kesäaktiviteetteja tukevia palveluja, mikä näkyy kesämatkailun vahvistumisena. Historiakohteilla puolestaan kasvua on eniten suurten kaupunkien läheisyydessä. Näiden kasvutrendien on arvioitu vahvistuvan jatkossakin. Rahankäyttö Kävijöiden rahankäytön kokonaistulovaikutukset paikallistalouksiin ovat kasvaneet edelleen. Kansallispuistojen vaikutukset olivat 219,3 miljoonaa euroa, missä 3,7 prosenttia kasvua edellisvuoteen verrattuna. Kaikilla seurannan piirissä olevilla 63 suojelualueella kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset kokonaistulovaikutukset olivat yhteensä 321,9 miljoonaa euroa. Myönteinen talousja työllisyyskehitys on tulosta matkailuyritysten ja Metsähallituksen Luontopalvelujen hyvin toimivasta kumppanuudesta. Terveyshyödyt Kävijät arvottivat kokemansa käynnin terveysja hyvinvointihyödyt noin 100 euron arvoiseksi. Kävijätutk imusten mukaan erityisesti luontoalueilla ja kulttuuriperintökohteissa korostuu merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Luonnon monimuotoisuudeltaan arvokkaat ja kulttuuriperinnöltään rikkaat alueet tekevät mielellemme hyvää. Kansallispuistot myös liikuttavat ihmisiä monipuolisesti. Esimerkiksi Kolilla vuonna 2019 tehdyn kävijätutkimuksen mukaan asiakkaat liikkuivat kansallispuistossa lihasvoimin yli miljoona kilometriä. Perinteisten patikoinnin, melomisen ja hiihtämisen rinnalle on noussut uusia aktiviteetteja kuten maastopyöräily, polkujuoksu ja retkiluistelu. Kansallispuistojen monipuoliset mahdollisuudet harrastamiseen ja liikkumiseen avaavat ovia esimerkiksi lapsille ja nuorille, joiden luontoyhteys on vasta muodostumassa. n Puukot.? Kauppakeskus IsoKristiina Kaivokatu 5, 53100 Lappeenranta Nettikauppa puukot.? Puh. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.? PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ • Puukot ja tarvikkeet • Puukon terät ja helat • Tupen nahkat ja ompelutarvikkeet • Tupen nahkavärit ja vahat • Erilaiset muotoraudat ja punsselit • Kiillotuslaikat ja hiontavahat terien viimeistelyyn • Erikoisviilat ja teroittimet • Metallit: messinki, uushopea, pronssi • Kuitulevyt • Teräkset terien taontaan • Ym. tarvikkeet
80 Hanke puuttuu riistalintujen taantumiseen ? SOTKA-hanke jatkaa vuonna 2019 aloitettua Elinympäristöjen parantamisen pilottihanketta, jossa ympäristöministeriö ja maaja metsätalousministeriö tekivät yhteistyötä arvokkaiden lintuvesien kunnostuksessa. Pilotissa MMM rahoitti neljän kosteikon ja yhden lintuveden kunnostamisen sekä pienpetojen tehopyyntihankkeen. Hankkeelle on budjetoitu 3 miljoonaa euroa vuosille 2020-21. Lisäksi hankkeessa etsitään uusia hallinnointija rahoitusmalleja. SOTKA-hanke tukee ympäristöministeriön HELMI-ohjelman (Heikentyneiden elinympäristöjen parantaminen) lintuvesien kunnostusosiota kehittämällä metsästykseltä rauhoitettavien levähdysalueiden verkostoa, rakentamalla ja kunnostamalla lintukosteikkoja edistämään sorsalintujen poikastuottoa sekä poistamalla vieraspetoja turvaamaan pesimärauhaa (HAAHKA-hanke). RIEKKO-hankkeessa ennallistetaan riekoille soveltuvia soita ja kunnostetaan puroja ja puronvarsia valuma-alueittain. MMM: Sorsalinnut vähentyneet huolestuttavasti SOTKA-hanke käynnistymässä M aaja metsätalousministeriö käynnistää vuoden 2020 alusta SOTKAhankkeen, jolla parannetaan taantuneiden riistalintujen elinympäristöjä. Hankkeelle on budjetoitu kolme miljoonaa euroa vuosille 2020-21. Hankkeessa tehdään yhteistyötä riistaja ympäristöhallinnon kesken. Rehevillä järvillä viihtyvät sorsalajit ovat vähentyneet viime vuosina huolestuttavasti. Myös uhanalaisen metsäkanalinnun, riekon, kannat ovat hiipuneet viime vuosikymmeninä. Syy lajien vähenemiseen on niiden elinympäristöjen heikentyminen, minkä vuoksi taantuneiden riistalintujen elinympäristöjä parannetaan vuoden 2020 alusta alkavalla MMM:n rahoittamalla ja koordinoimalla SOTKA-hankkeella. – Kosteikkojen perustaminen ja pienpetojen pyynti on tärkeää riistanhoitotyötä, jolla voidaan tukea vesilintukantojen elpymistä. SOTKA-hanketta tehdään yhteistyöllä metsästäjien, maanomistajien ja järjestöjen kanssa, maaja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo. Sorsalajeille levähdysalueita Taantuvia sorsalajeja ovat punasotka, haapana, jouhisorsa, lapasorsa ja tukkasotka. – Sorsalajien elinympäristöt heikentyvät, kun rehevät järvet kasvavat umpeen, naurulokkiyhdyskunnat katoavat lintujärviltä, särkikalat aiheuttavat ravintokilpailua ja pienpedot häiritsevät pesimärauhaa, kertoo hankkeen koordinaattori Heidi Krüger maaja metsätalousministeriöstä. Han k keessa kehitetään metsästykseltä rauhoitettavien levähdysalueiden verkostoa kokeilemalla ajallisia ja alueellisia, esimerkiksi osan lintujärvestä kattavia, rauhoituksia. Metsästyslaki mahdollistaa riistansuoja-alueen perustamisen, jolla voidaan edistää alueen luonteen säilymistä ja riistan elinoloja. Levähdysalueverkoston luomisen yhteydessä rakennetaan korvaavia metsästyskosteikoita lähiympäristöön. Hankkeessa kehitetään metsästykseltä rauhoitettavien levähdysalueiden verkostoa kokeilemalla ajallisia ja alueellisia, esimerkiksi osan lintujärvestä kattavia, rauhoituksia. Hankkeessa perustetaan myös sorsalintujen poikastuotantoa edistäviä elinympäristöjä esimerkiksi patoamalla uusia kosteikkoja. – Tavoitteena on kolmen vuoden aikana toteuttaa vähintään 400 hehtaaria poikastuotantokosteikkoja, jotka hyödyttävät myös vaateliaita sorsalajeja, Krüger kertoo. Pesimärauhaa petopyynnillä SOTKA-hanketta tukeva HAAHKAeli haitallisten vieraspetolajien tehopyyntihanke pyrkii takaamaan maassa pesiville linnuille pesimärauhan minkkien ja supikoirien alueellisella poistolla. – Pyynnistä vastaavat ammattitaitoiset tehopyytäjät yhteistyössä paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa. Tehopyyntiä toteutetaan saaristossa ja sisämaan arvokkailla lintuvesillä ja muilla soveltuvilla kosteikoilla. SOTKA-hankkeen yhteydessä toteutetaan RIEKKO-hanke, jolla ennallistetaan riekoille soveltuvia soita ja kunnostetaan puroja ja puronvarsia valuma-alueittain. – Riekon taantuminen johtuu elinympäristöjen heikentymisestä ja ilmastonmuutoksen tuomista muutoksista, kuten pidemmästä lumettomasta ajasta, Krüger sanoo. Suoalueita ennallistamalla riekkoja on saatu palaamaan aiemmille asuinalueilleen. RIEKKO-hankkeen suoalueet toimivat myös pintavalutuskenttinä, jotka puhdistavat metsien ojitusvesiä ennen kuin ne laskevat vesistöön. Hanke on jatkoa Metsähallituksen riistan elinympäristöjen hoitamisen hankkeille. n
ASE & ERÄ metsästää kanssasi testaten aseita ja patruunoita, mukana uusien aseiden esittelyjä unohtamatta ampumatarvikkeita ja riistakohteita. ASE & ERÄ myös retkeilee ja vaeltaa kanssasi esitellen metsästys-, retkeilyja vaellusasusteita sekä -varusteita ja antaa tietoa kiinnostavimmista eräja vaellusreiteistä. TILAA ASE & ERÄ Vuosikerta (8 nroa) 72€ Kestotilaus (8 nroa/vuosi) 65€ www.asejaera-lehti.? tilaukset@karprint.? Puh. 09-413 97 300 Metsästäjän, eränkävijän ja aseharrastajan asialla Karprint Oy Ase&Erä Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... Lähiosoite: ...................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puhelin: ............................................................................................................................. Sähköposti: ..................................................................................................................... Allekirjoitus: ................................................................................................................... 1) Tilaus Tilaan ? itselleni ? lahjaksi Ase&Erä -lehden (8 nroa/vuosi) ? kestotilauksena 65€/v ? määräaikaisena 72€/v. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Puhelinnumero: .......................................................................................................... 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.? -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.? Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.? Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.? -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.? Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.
82 LUKIJALTA Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com Harrastuksen ajojahti n Lainlaatijat ovat jälleen päässeet ”lyömään” erästys/ampumaharrastajia kuin vierasta sikaa! Puoliautomaattiaseiden omistajien pitäisi viiden vuoden välein esittää harrastuksen jatkuminen ja kyseisen aseen tarpeellisuus viranomaiselle. Jospa ”unohtuisi”, niin aseesta tulisi laiton ja metsästäjästä/ammunnanharrastajasta suuri rikollinen. Viranomaisilla ei ole edes rekisteriöintiin valmiuksia. Mitään muuta harrastuksen lajia tai vastaavaa asiaa ei maassamme kohdella näin epäkunnioittavasti kuten meitä eräkansaa, vaikka olemme erittäin kunniallista väkeä. Katson allekirjoittaneena lain loukkauksena ja olevan perustuslain vastainen. Yhtä hyvin voisi säätää lakeja esimerkiksi siitä, onko viimeisenä viitenä vuotena tehty mökillä/ huvilalla riittävästi kunnostustöitä ja käyty siellä riittävän usein ja jos ei, niin koko homma valtiolle. Kansanedustajille voisi tulla laki, että ovatko he käyttäneet riittävän paljon puheenvuoroja eduskunnassa ja tehneet töitä yhteiskuntamme hyväksi ja jos ei, niin asettuminen ehdokkaaksi olisi evätty seuraavalle kaudelle. Suureksi paisuneista ministerien/ kansanedustajien erityisavustajista voisi irroittaa valvontatehtäviin edellämainitun lakiehdotuksen/ lain toimimisen edellytykseksi. Eräkansaa ja ampumaharrastajia on huijattu nyt perusteellisesti. Lainvalmistelussa on kuultu edustajiamme ja luvattu, ettei mitään puoliautomaattiaseiden käytön hankaloittamista tulisi, mutta kas kummaa, laiksi oli kirjautunut. Eittämättä tulee mieleen, että onko edunvalvontamme kunnossa ja vaatineeko tarkastelu aivan lähiaikoina. Samoin mielen sopukoista putkahtaa esiin, ovatko puheet/teot samoja ”kentän väen” kanssa keskusteltuna ja lainvalmistelun pöydissä eduvalvojiemme kanssa? Presidentti Mauno Koivisto aikoinaan totesi Turun murteellaan erään kinkkisen asiakokonaisuuden kohdalla, että ”tarttis varmaan tehrä jottain” niin pitäisi myös meidän erä/ammunnanharrastajien. Olemme kunnioitettuja isänmaamme kansalaisia, mutta meitä kodellaan ja riepotellaan kuin maanpettureita/räsynukkeja. Meidän pitää ryhdistäytyä ja pitää puolemme paremmin. Pitäisikö rekisteröityä puolueeksi, kuten vuosia sitten kirjoitin Ase&Erän palstalla. Jos metsätyskortin omaavista + harrastuksen puolestapuhujista puoletkin äänestäisi ”omaa edunvalvonnan puoluettamme, olisi meillä vaikutusvaltaa. Vain pieni joukko kansanedustajista on puolellamme; osa toidellisuudessa, osa vain puheissa. Erittäin hienona valopilkkuna on naismetsästäjien/harrastajien merkittävä kasvu. Tälle meidän ”körmyjen” on nostettava hattua ja antaa kaiken tukemme. Toivottavasti myös saamme nuoria harrastajia lisää joukkoomme, mutta meidän on luotava myös heille tilaa ja tehdä lujemmin työtä harrastuksemme puolesta tarkastellen aluksi edunvalvontamme tavoitteet! Erähenkisyyden puolesta Risto Saarinen Virrat Uusi mies ruorissa n Tamperelainen T.R. pohti viime Ase ja Erän (8-19) Lukijalta-palstalla, että onko Metsästäjäliitto lainkaan jäsenistönsä asialla. Olen pitkälti samaa mieltä. Ainakin viime vuosina kyseinen liitto on hymyillyt toiseen suuntaan ja pyllistänyt toiseen. Sellainen toiminta ei ole missään mielessä pystynyt vahvistamaan luottamusta. Nyt liittoa on valittu johtamaan uusi mies. On kuulemma metsästäjä sentään, joten se jo vähän antaisi toiveita, että josko nyt mentäisiin parempaan suuntaan! Toivotan hänelle uudessa pestissään onnea ja menestystä. Toinen tamperelainen Rautaisia mietteitä n Lyijykeskustelussa on mielestäni unohdettu yksi asia. Jos lyijykielto ulotetaan kaikkeen metsästykseen ja aseisiin sekä vesialueiden ulkopuolellekin, se vaikuttaa laajasti. Itse aloitin urani kenttäsirkkelin perämiehenä varmaan jotain viisitoistakesäisenä. Saha on edelleenkin kunnossa ja olen jo reilut 60-vuotias, joten kokemusta lienee. Vuosien aikana olen nähnyt kymmeniä lyijyhauleja haljenneena lankun kyljessä, mutta terä ei ole kärsinyt. Kyllä sen aikoinaan kuuli, että joku kovempi siellä kopsahti, ja vieläkin kun kuulolaitteen laittaa täysille. Mutta jo pärekattonaulakin aiheutti terään ainakin parin hampaan vaurion, joka vaati huoltoa heti, muuten laatu alkoi kärsiä. Nykyisin on parempia teriä, stelliitti ja kovametalli, mutta nekään eivät vaurioitta teräksestä näköjään selviä ja niitä ei kotikonsteilla oikein pysty huoltamaan. Höylääminenkin on tuttua puuhaa ja siellä sirkkelin onnellisesti ohittanut teräshauli tekee inhottavan kolon teriin ja kaikki sen jälkeen on kivan pikku patin sävyttämää eli sutta ja sekuntaa. Terät huoltoon ja kustannuksia tulee huomattavasti. Eikö sitä lyijyä jo bensassa levitetty huomattavasti, joten vaikuttaako muutama haulikon panos siihen enää mitään? Ja ampumaradoilla se varmasti on jo huomioitu, ettei niistä leviä luontoon mitään muuta haitallista kuin vain ääntä, ja mua ei ääni pelota, voimaa pitää olla. Matti Kylmänen Liminka Hohhoijaa SusiLife! n Miten Suomessa voi olla varaa laittaa monta miljoonaa euroa johonkin susihankkeeseen, jossa varjellaan valtion rakkeja, vainotaan metsästäjiä ja aiotaan opettaa maaseutujen asukkaille, että sudet ovat ihan kivoja. Kun tuollaisista suunnitelmista lukee, ei tiedä itkeä vai nauraako. Ne ovat ihan käsittämättömän järjetöntä rahojen ja resurssien tuhlausta. Lisäksi isona vaikuttimena taitaa olla suomalaisen metsästäjän leimaaminen salakaatajaksi. Voi hyvänen aika tätä vihreän Suomen nykymenoa. En tykkää yhtään. Suivaantunut Kuka kertoisi minulle? n Kuka osaisi kertoa minulle, että miksi minun pitäisi oppia elämään rinnakkain suden kanssa vuonna 2020? Kuka tällaisen idean on ylipäätään pistänyt alulle? Jos joku voisi kertoa sen päättäjän/virkamiehen nimen, lähettäisin hänelle kauniin kiitoskortin, että kiitos Sinulle, kun veit mielenrauhani loppuiäksi. Ja haluatko sinä tulla tänne iltaisin kuuntelemaan susien ulvontaa? Pientilan emäntä itärajalta Nimimerkki "Suivaantunut" ei yhtään tykkää nykyisen Suomen vihreästä menosta.
Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-11 177519-2001 Paleleeko? NEVERCOLD pitää eräilijän lämpimänä! Elektroniset VERMONT-lämpökintaat • lämmityselementit sormien yläpuolella ja kämmenselässä • 100 g Thinsulate ™ -eriste • materiaali polyesteri, kämmenpuoli nahkaa • 3-portainen lämpötilan säätö • toiminta-aika 2 – 4 tuntia • 1800 mAh litiumioniakut, mukana verkkolaturi • koot XS7 – XL11 Elektroninen ASPEN LADY -lämpöliivi • materiaali fleece, väri musta • lämmityselementit rinnassa, yläselässä ja ristiselässä • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi rinnassa • toiminta-aika 2 – 5 h, kahdella akulla 4 – 10 h • tehokas 2600 mAh litiumioniakku, mukana verkkolaturi • koot S36 – XL46 199,00 € 4 lämmityselementtiä Paleleeko sormia ja varpaita? Häiritseekö huono verenkierto talvisia harrastuksia? Nevercold-tuotteiden avulla nautit nyt kylmästäkin lämpimästi! 199,00 € 4 lämmityselementtiä 199,00 € Elektroninen NORVIK -lämpöliivi • erinomainen väliasuste talviseen metsästykseen ja kalastukseen • materiaali softshell (100 % polyesteri) • joustavat stretch-kaistaleet molemmilla sivuilla • lämmityselementit rinnassa, yläselässä ja ristiselässä • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi rinnassa • toiminta-aika 2–5 h, kahdella akulla 4–10 h • tehokas 2600 mAh litiumioni akku, mukana verkkolaturi • koot S50 – XXL58 Myynti: eräja kalastusliikkeet www.nevercold.fi UUDET TEHOKKAAMMAT KÄDENJA VARPAANLÄMMITTIMET Elektroniset KIRUNA-lämpökäsineet • lämmityselementit sormien ympärillä • 100 g Thinsulate ™ -eriste • materiaali polyesteri, kämmenpuoli nahkaa • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi ranteessa • toiminta-aika 2–8 h • 1800 mAh litiumioniakut, • mukana verkkolaturi • koot S8 – XXL12 199,00 € @nevercoldinternational