• Lauantai 23. toukokuuta 2015 | Nro 41 | www.aamuset.? | m.aamuset.? | TS-Yhtymä Naantalissa on trumputettu 1700-luvulta lähtien. Hilkka Palo, 13, on ensimmäinen tyttötrumputtaja. Saaristo s. 14 Tyttökin voi trumputtaa Suomen sota jätti jälkensä Velkualle. Palvan meritaistelun jälkikuohuissa ryöstettiin kirkko ja surmattiin siviilejä. Saaristo s. 42 Palvan uhrit ÅST:n Myrskyluodon Maija on klassikon ensimmäinen kerta ruotsinkielisessä ammattiteatterissa. Viihde s. 76 Maija uskaltaa unelmoida Ötökkäveistoksesta tulossa patsaspuiston seuraaja Kupittaalle. Uutiset s. 6 Saaristo Aamuset KAUPUNKIMEDIA SE PAREMPI KAU PU N KIL EH TI JO VU OD ESTA 1981
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 2
• 3 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• 4 A AMUSET PÄÄKKÄRI Pääkirjoitus 23.5.2015 Lauantai 23. toukokuuta 2015 HUIPULLA tuulee. Ainakin, jos huipuksi lasketaan Turun kaupungin asioista päättäminen. Päätösvalta on valtuustolla, mutta se päättää asioista, jotka kaupunginhallitus esittelee. Kaupunginhallitus on paljon vartijana. Kaupunginhallituksen tuore puheenjohtaja Lasse Lindholm (kok.) luopuu yllättäen pestistään ja valtuusto joutuu nimittämään uuden puheenjohtajan 1. kesäkuuta. Ovi on käynyt kaupunginhallituksessa viime aikoina liiankin taajaan ulospäin. Muutos ei ole pahasta, mutta liiallisesti annosteltuna se tuo epävarmuutta päätöksentekoon. Kaikkea ei kannattaisi vaihtaa kerralla. Liika on liikaa. Minna Arve (kok.) jätti viime syksynä kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden ja vaihtoi puoluesihteeriksi. Vuoden alussa lähtivät myös Aimo Massinen (sd.), Timo Laihinen (ps., sittemmin kok.), Pirjo Rinne (vas.), Lauri Kattelus (kok.) ja Katri Sarlund (vihr.). TILALLE nousivat Mika Maaskola (sd.), Mikael Miikkola (ps.), Satu Alanen (kok.), Li Andersson (vas.) ja Elina Rantanen (vihr.). Paikkansa jättävät nyt myös kansanedustajiksi nousseet Li Andersson sekä Saara-Sofia Sirén (kok.) Lindholm hoiti luottamustehtäväänsä osa-aikaisesti, kun Arve oli päätoiminen. Luottamustoimen yhdistäminen siviilityöhön ei onnistunut, ei ainakaan näin merkittävän luottamustoimen. Se selvisi runsaassa puolessa vuodessa. Mikä ennen onnistui, ei välttämättä onnistu enää. Aika on toinen. Asiat monimutkaistuvat ja vaativat yhä enemmän aikaa. Kykypuolue on tavannut marssittaa eturiviin nousevia tähtiä. Kaupunginhallituksen puheenjohtajiksi ovat vuorollaan nousseet poliittisen uran alkuvaiheessa Petri Lahesmaa, Aleksi Randell ja Minna Arve. Näkyvällä paikalla oli varhain myös Petteri Orpo. NYT tarjolla ovat konkarisarjasta ainakin Olli Manni, Kaija Hartiala ja ehkä myös Juhani Leppä, joka oli syksyllä kisassa mukana aivan kalkkiviivoille asti. Jatkuuko nuorten leijonien sarja vai turvataanko kokemukseen? Kokemusta ei ole pahasta, mutta kokoomuksella on nyt valinnan paikka. LASSE VIRTANEN Nuoruutta vai kokemusta? MITÄ pääministeri Juha Sipilältä odotetaan? Voiko hallitusta johtaa kuten yritystä? ALA-SULKAVA: Se on varsin mielenkiintoinen näkemys. LAINE: Luulen, että Sipilä osaa kyllä neuvotella. Hän kannattaa turhan byrokratian karsimista, mikä on tietysti hyvä. Mutta ihmeitä lienee turha Sipilältäkään odottaa. MA-S: Kunnianhimoa ja tavoitteita pitää olla, se on selvä. Mutta faktat ovat faktoja. Ei poliittisia käytäntöjä voi kukaan muuttaa näin lyhyellä aikavälillä. Oppositio lyö kapulaa rattaisiin ja kompromisseja pitää tehdä. AL: Hallitusneuvottelut ovat osoittaneet, että monet asiat taustalla vaikuttavat lopputulokseen. Joka puolueella on omat periaatteet, joiden takana pitää seisoa. Mutta se voi olla ihan virkistävääkin, että pääministerinä on yritysjohtaja eikä poliittinen broileri. MA-S: On se ennenkin nähty, että joku tulee politiikkaan ulkopuolelta kovin uudistustavoittein, mutta jonkin ajan kuluttua hän tulee alas muiden poliitikkojen tasolle. Politiikassa asioita ei voi viedä eteenpäin yhtä dynaamisesti kuin yritysmaailmassa. Yritysmaailmasta voisi kyllä ottaa oppia esimerkiksi siinä, että ministerin tulisi ymmärtää johtamaansa vastuualuetta. Kyllä myyntijohtajankin pitää osata myydä. AL: Varsinkin valtiovarainministerin täytyisi olla hyvin perillä talousasioista. Ei siellä ministeriöissä virkamiehistö vaihdu ministerin myötä. Ministerin pitäisi osata katsoa virkamiesten raporttien taakse. MA-S: Käytännössä se kuitenkin menee niin, että salkut jaetaan jälleen kerran poliittisen statuksen mukaan. AL: Nyt palaamme myös pitkän tauon jälkeen porvarihallituksen aikaan. Vaikka olen itse vasemmistolainen, en ymmärrä ininää siitä, että oikeisto voitti vaalit. Poliittisen kentän täytyy olla dynaaminen, jotta politiikka toimii. MA-S: En silti usko, että vasemmistopuolueet meillä yhdistyvät. Vasemmistoliitolla on niin selkeät perusarvot, jotka eroavat demareista merkittävästi. AL: Olen samaa mieltä. Vasemmistoliiton sisällä on käyty monta vuotta vääntöä vanhan ja uuden polven välillä. Valtaan nouseva nuori siipikin tuntuu yhä olevan aatteellista porukkaa. TURUN kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta kääntyi kannattamaan ratikoita superbussien sijaan. Kiskojen tuominen takaisin Turun katukuvaan vakauttaisi joukkoliikennesuunnittelua. Lisäksi modernit ratikat ovat upea näky kaupunkikuvassa. HALLITUSNEUVOTTELUT tuntuvat esiintyvän mukavan ripeästi, vaikeista päätöksistä huolimatta. Hyvää on se, että hallitus saataneen kokoon reilusti ennen juhannuslomia. Ei ole huonot housuissa, kuten viime kerralla. KOSKELLA jännitetään, onnistuuko Suomen ensimmäisen kattohaikarapariskunnan pesintä. Toivottavasti. Ikääntyvässä Suomessa tarvitaan haikaroita ehkä kipeämmin kuin koskaan aiemmin. Tack… …nej tack! TURKU–OULU-TEATTERIEXPRESS. Mikähän siinä on, että Linnateatterista lähdetään nimenomaan Ouluun? Tuorein lähtijä on toimitusjohtaja Maija Palonheimo, joka seuraa Kari-Pekka Toivosta, Mikko Koukia ja Arto Valkamaa. Kouki ja Valkama tosin ovat jo ehtineet Turkuun, tietenkin. VALTIONEUVOSTO on määrännyt Luonnonmaan lentokieltoalueeksi 28. toukokuuta alkaen. Kauhea uutinen. Miten rikkaat lorvailijat nyt pääsevät helikopterilla mökeilleen? KIINTEISTÖLIIKELAITOKSEN mukaan lampaat ovat saapuneet Ruissaloon. Koska saapuvat rosvopaistin syöjät? att ett ska a opa aistnat n kä o. a. N DEBATTI Bisnesleidi MARIA ALA-SULKAVA on yrittäjä ja FC Barcelona fani. AINO LAINE on muusikko ja yhdistysaktiivi. Kulturelli
• 5 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• 6 A AMUSET UUTISET Lauantai 23. toukokuuta 2015 Onko ötökkäveistos sopiva seuraaja patsaspuistolle? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. TURUN kaupunginteatteri laajentaa ensi syksynä toimintaansa Dominon elokuvateatteriin Humalistonkadulle. Domino on syyskaudella lukuisten vierailevien näytelmien, konserttien ja esitysten näyttämönä. Mukana yhteistyössä ovat myös Saaristoooppera, Stand up Turku! -festivaali ja Linnateatteri. Logomo-teatteri jatkaa kaupunginteatterin virallisena päänäyttämönä. Kaupunginteatteri valtaa Dominon KIINTEISTÖLIIKELAITOKSEN johtokunta hyväksyi keskiviikkona esityksen, jonka mukaan pääkirjaston kulmalle Linnankadun ja Kauppiaskadun risteyksen rakennetaan liikennevalot tänä vuonna. Kaupunginvaltuusto päätti tämän vuoden budjettia käsitellessään, että Linnankadun ja Kauppiaskadun risteykseen rakennetaan liikennevalot. Uusilla liikennevaloilla on tarkoitus parantaa Kirjastosillan ja Kauppatorin välisen jalankulun ja pyöräilyn turvallisuutta. Toiselta Linnankadun ylittävältä suojatieltä poistetaan keskisaareke, koska liikennevalo-ohjatuilla suojateillä ei saarekkeilla ole turvallisuutta parantavaa vaikutusta. Saarekkeen poistolla saadaan Linnankadulta vasemmalle kääntyvälle liikenteelle lisätilaa. Liikennevalo-ohjaus on suunniteltu toimimaan kaksivaiheisesti ilman, että kääntyvillä ajosuunnilla olisi erillisiä nuoliopasteita. Kirjaston kulmalle liikennevalot LASSE VIRTANEN KIRJASTOSILLAN rikkoutuneet lasilamellit eli lasiset tolpat vaihdetaan uusiin heinäkuun alkupuolella. Vaihto voidaan tehdä, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää viiden lämpöasteen. Liima kovettuu lamelliin ja vaihto onnistuu. Kiinteistöliikelaitos valmistelee hintapyyntöä työstä. Lamelleja on varastossa, mutta työ on ostettava. Se maksaa yli tuhat euroa tolpalta. Kun rikkoutuneita tolppia on 16, hinta kivunnee yli 20 000 euroon. – Lamellit vaihdetaan samanlaisiin. Niitä on varastossa, sanoo Turun kaupungin infrapalvelujohtaja Tapio Siirto. Kiinteistöliikelaitos on myös selvittämässä kaikkien yli 900 tolpan vaihtamista. Materiaaliksi on tarjolla karkaistun lasin ohella polykarbonaatti eli iskunkestävä muovi. Kustannusarvio on alustavasti noin 250 000 euroa töineen ja materiaaleineen. Selvitystyön alla on ollut muun muassa se, miten vaihtoehtoinen materiaali taittaa valoa eli miten illassa hohtavan sillan ulkoasu muuttuisi. Riskinä pidetään sitä, että muovi kellastuisi vanhetessaan. – Selvitys ei ole vielä valmis, mutta tässä vaiheessa vaihtoa ei kannata tehdä, arvioi Siirto. Siirto on edelleen sitä mieltä, että lamellit on rikottu ilkivaltaisesti. Todisteena on video, johon yksi tilanne on tallentunut. Poliisi ei kuitenkaan kyennyt tunnistamaan siitä tekijää tai tekijöitä. Se ei ole ainoa todiste. – Karkaistuun lasiin jää iskun alkukohta. Se lähtee säröilemään iskukohdasta säteittäisesti. Niitä on nähtävissä. Emme silti sulje pois mahdollisuutta, etteikö lamelli voisi hajota itsestäänkin. Karkaistulla lasilla on sellainen ominaisuus. Pieni osa saattaa jälkijännityksestä hajota itsekseen. Tuorein ilkityö on viime joulukuulta. Sen jälkeen lamelleihin ei ole kajottu. Siltaa valvotaan kahdella kameralla. Urakoitsija tarkistaa tolppien kunnon joka päivä. Kirjastosillan rikotut tolpat vaihdetaan LASSE VIRTANEN VIIDEN taiteilijan ja lasten yhteisprojekti, jossa suunnitellaan uutta patsaspuistoa Kupittaalle, alkaa saada hahmoa. Pienoismalli on valmis. Rakennesuunnitelmaa tehdään, lupia haetaan ja perustusta aletaan rakentaa. Jos rakennustöihin päästään kesällä, avajaisia vietetään joulun alla. Uuden patsaspuiston työnimenä on Ötökkä, vaikka lapset äänestävät nimestä myöhemmin nimikilpailussa. Leikkipaikka on ötökän oloinen ja näköinen. Sen päänä on norjalaisen troolarin alumiininen komentosilta ja tuntosarvina spottivalot. Ötökässä on liukumäki, kiipeilyverkko ja mahdollisuus ryömiä. Kaikkea sitä, mitä lapset haluavat tehdä, voi tehdä ötökässä. – Se on surrealistinen ötökkä, summaa taiteilija Jan Erik Andersson. Ideat ovat lähtöisin työpajoista, joita pidettiin yhdessä lasten kanssa. Niissä on työstetty esimerkiksi ääntä konsertein. – Osa ötökän kaiteista koostuu putkista, joista saa tehtyä itse ääntä, kertoo Andersson. Pahvityöpajoissa tehtiin myös suuria veistoksia. – Syntyi ajatus veneestä, joka on ehkä kliseinen, mutta silti myyttinen ja hyödyllinen lähtökohta, arvioi Andersson. Piirroslisko tuotti idean siivistä ja hännän suomuston. – Lasten piirustuksista tehdään tarroja, joita kiinnitetään eri puolille veistosta. Ötökän mahan alla on sementtirenkaita, joiden läpi voi ryömiä. Kiipeilysiivessä on saappaita, jotka ovat betonia täynnä. Ne on ruuvattu kiinni veistokseen. – Saappaita kuulutetaan yleisöltä. ÖTÖKÄN päässä on hiekkalaatikko. – Pansiosta löytyi norjalaisen Ötökkä se on Lasten rakastaman patsaspuiston seuraaja on ötökkä, jonka päänä on troolarin komentosilta taiteilijat Eero Merimaa (vas.), Oona Tikkaoja, Ann Sundholm, Jan-Erik Andersson ja Jani Rättyä esittelevät Ötökän pienoismallia. Samu Valleala troolarin komentosilta, kertoo Andersson. Komentosillan katolla, jonne lapset eivät pääse, on muovikuusia, ”fake-metsä”, kuten Andersson asian ilmaisee. – Mehän olemme joulukaupunki, muistuttaa Andersson. Ötökkä maalataan vihreän eri sävyihin. Skaala ulottuu keltaisenvihreästä sinisenvihreään. Suunnittelua on tehty yhteistyössä turvallisuusekspertin eli yrittäjä Marko Eskolaisen kanssa. Turvallisuussyistä veistoksen korkeutta laskettiin kahteen metriin ja mahan renkaita lyhennettiin. Alumiinin lisäksi käytössä on puulevyä ja muovia. Ötökkä on noin 18 metriä pitkä. Yksityiskohtia on vielä avoinna, sillä lasten mielikuvituksella ei ole rajoja. Se kävi ilmi työpajoissa. – Lohikäärmeen sisällä oli apinanlihaa ja keitettyjä perunoita. Mietin, että mitenköhän tämä toteutetaan, hymyilee ohjausryhmän puheenjohtaja Mari Helin. – Lupaan pieniä yllätyksiä. Ei paljasteta vielä kaikkea, sanoo Andersson. BUDJETTI on niukka ja siinä pysyminen haaste. Sponsoreita haetaan. – Olisimme todella iloisia pienestäkin lahjoituksesta tai jos hinnoista voisi neuvotella, toivoo tuottaja Niina Niemi-Nagy. – Projekti on iso, emmekä haluaisi karsia mitään. OPPISOPIMUSOPISKELU yleistyy. Turussa solmittiin viime vuonna yli tuhat oppisopimusta. – Oppisopimuskoulutus tarjoaa tilaisuuden motivoituneen työntekijän rekrytointiin ja kouluttamiseen ammattiin, jolle yrityksessä on kysyntää, sanoo Turun oppisopimustoimiston koulutustarkastaja Esa Anttila. Yrityksissä ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä oppisopimuskoulutukseen. – Meillä on ollut 22 oppisopimusopiskelijaa, jotka ovat valmistuneet monipuolisesti alalle, Unica Oy:n toimitusjohtaja Sanna Hovi kertoo. Valtio tukee oppisopimusopiskelua työantajalle maksettavalla koulutuskorvauksella. Peruskoulunsa päättäneen 16-vuotiaan nuoren oppisopimusopiskelijan ensimmäisen vuoden palkkakuluista korotettu 800 euron kuukausittainen koulutuskorvaus kattaa lähes 50 prosenttia. Oppisopimuksen suosio kasvussa
• 7 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• 8 A AMUSET KAUPUNKI Lauantai 23. toukokuuta 2015 Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen aamuset@aamuset.? . Lähettäjä vastaa kuvan oikeuksista. Palkitsemme julkaistun kuvan lähettäjän elokuvalipuilla. Ilmoita viestissä myös katuosoitteesi. Liput postitetaan kuvan julkaisua seuraavan kuukauden alkupuolella. TÄYSOSUMA HENRIKINSEURAKUNNAN yhteislauluillat saavat jatkoa 4. kesäkuuta kello 18, jolloin Henrikinkirkon kupeessa sijaitsevassa Tähkäpuistossa lauletaan kesän kunniaksi. Yhteislaulun lisäksi Taas kukkaisilla kukkulat -luontoja yhteislauluillassa on luvassa myös kuoroesityksiä ja toimittaja Ann-Mari Rannikon pieniä kesäisiä tarinoita. Sateen sattuessa tilaisuus järjestetään kirkkosalissa. Tähkäpuiston lauluilta avaa kesän –TYYLINI on tosi vaihteleva. Välillä se on rento, välillä taas businesstyylinen, kertoo Saara Juvonen, 26. Juvonen ostaa vaatteita milloin mistäkin. – Käyn H&M:ssä, Zarassa ja Sokoksella ja käytän myös nettikirppiksiä. Aika paljon ostan vaatteita ulkomailta. Takkini on jostain ulkomailta ja laukku Sisiliasta. Housut ovat Ralph Laurenin. Huivin olen ostanut Facebook-kirppikseltä. Juvonen pitää mustasta, valkoisesta, harmaasta ja ruskeasta. Tekokuitu ei iske. – Yritän löytää luonnonkuituisia vaatteita. Tekokuituvaatteet eivät kestä eivätkä ne aina ole mukavia päällä. Ne saattavat olla sähköisiä ja kutittaa. Jalassa on usein ruskeita nahkakenkiä. – Nyt minulla on nilkkurit mutta käytän myös paljon korkkareita. Luonnonkuituja ulkomailta Millä Turun asuinalueella Aulis Kotaviita valokuvassa esiintyy? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. – Nyt lähti talviturkki! KADUN TYYLI OLETKO SINÄ tai onko ystäväsi pettämätön tyylitaituri? Tee ilmianto verkkosivuillamme www.aamuset.? tai lähetä tekstiviesti numeroon 16183. Kirjoita viestin alkuun TS AAMUSET, sen jälkeen viestisi ja nimesi. Viestin hinta on 16 senttiä/160 merkkiä. IPANADEBATTI NOSTALGINEN TURKU OONA KARHUNEN ROSKAAMINEN puhuttaa 6-vuotiasta Adalmiina Klavéria ja 5-vuotiasta Casper Bogujercia. ADALMIINA: Luontoo ei sais roskastaa koska se on tyhmää. Eläimet voi syödä ne roskat. CASPER: Mä oon nähny paljon roskia. Me ollaan nähty puistossa ja puskissa ja asfaltil. Siel on ollu ainaki karkkipussei. A: Mäki oon nähny meijän pihal roskia. Siel oli kaks karkkipussia ja sit tikkaripaperi. Roskat pitäis laittaa roskikseen. Jos ei oo roskist lähellä ni sit sinne pitää kävellä. Mä en tasan tarkkaan tiiä et miks ihmiset heittää roskia maahan. C: En kyl mäkään. A: Mä en oo koskaan roskannu. C: En mäkää. A: Lapset varmaan heittää roskii enemmän ku ne syö enemmän niitä herkkuja. Aikuiset ei niist välitä hirveesti. Jos mä vaik oisin pihalla ja koti ois lähellä ni mä veisin ne roskat kotiin. Mä osaan lajitella roskia. Pullot menee pulloihin, muovipullot muoveihin ja kaikki tavarat mis on roskia ni ne menee sinne mis on niitten kuva roskiksessa. C: Mä oon nähny semmosen roskiksen mis on ötökän kuva. Se oli hassu. Sit siin oli kans roskis mis oli norsun kuva. A: Meil tulee metsäretkel roskii mut me laitetaan ne reppuihin ja viedään ne sitten kotiin. Kerran jollain oli Fantaa mukana. Ku on kevättalkoot ni siel on kans jotain limsaa ja makkaraa. C: Ja sillon saa syödä paljon jäätelöö. A: Mä en tiedä koska semmoset on mut meijän pihal on ollu. C: Mä en oo koskaan ollu semmosis. A: Niit pidetään ettei piha tuu sotkuseks. Siel siirretään multaa ja oksia ja viedään ne lavalle. Muuta mä en tiedä. Ötökät ja norsut roskikseen itella roskia. n, n n i A: Mä set ollu C: M s l t HEIKKI MÖTTÖNEN LAULAJA Aulis Kotaviita on etenkin vanhemman polven turkulaisten tuntema viihdyttäjä. Kun silmäilee läpi tämän viihdekonkarin esittämien ja levyttämien kappaleiden listaa, niin kovin paljon turkulaisemmaksi ei laulaja voi enää tulla. Ansaitusti Director musices -arvonimeä kantavan Kotaviidan laajan repertuaariin kaikkein tunnetuin kappale taitaa olla Veikko Lavin sanoittama ja Pentti Viherluodon säveltämä Turun surusilmä. Myös Föri tuo föri vie, Ilta Uittamolla, Myllysillan luona, Portsan poikain laulu, Ruissalon rantaa sekä Sigyn-valssi ohjaavat Auran rannoille. Kotaviidan ensimmäinen albumi Aurajoen vanhat lehmukset valmistui vuonna 1984 ja siitä on tehty myöhemmin myös CD-versio. Osuvin sattuma liittyy kappaleeseen Myllysillan luona, jonka tuhoa sanoittaja Börje Aaltonen ounasteli jo 1980-luvun alussa. Koko Turku seurasi sitten sydän syrjällään Myllysillan vajoamista keväällä 2010. Monet Kotaviidan esittämistä Turku-aiheisista kappaleista ottavat muutenkin kantaa eri asioista kotiseudun puolesta. Turku myönsikin hänelle aiheesta kaupungin taidepalkinnon vuonna 2002. KOTAVIITA tulkitsee erityisen mielellään hänelle tuttujen Usko Kempin, Pentti Viherluodon ja Kalevi Rothbergin sävellyksiä. Hänen herkkä esitystapansa ja persoonallinen tyylinsä saa varmasti karummankin pehmenemään. Kotaviita on ollut vakiosolistina uudenvuodenaattona Turun konserttitalossa järjestetyissä nostalgisissa Sointu-konserteissa. Viimeksi lavalle nousivat Pentti-Oskari Kankaan 7 seinähullua veljestä solisteinaan Marjatta Leppänen, Matti Heinivaho sekä tietysti Kotaviita itse. Tansseissa soitti Matti Heinivaho yhtyeineen. Kotaviidalla oli koko 1980-luvun ajan yhdessä Tauno Huhtalan ja Reijo Aholan kanssa lauluyhtye Quartet Turun Pojat, joka esiintyi taas tänä keväänä Naantalin Kristoffer-salissa. NYKYÄÄN 78-vuotias Kotaviita työskenteli aikanaan Turun kaupungin palveluksessa. Vaikka hänet tunnetaan parhaiten laulajana ja tulkitsijana, niin on hänellä äänensä lisäksi myös toinen instrumentti, ja se on trumpetti. Hän on toiminut urallaan myös useiden eri orkesterin johtajana. Kilpailuhenkeäkin löytyy ja Kotaviita on menestynyt loistavasti myös valtakunnallisissa seniorilaulukilpailuissa. Aulis Kotaviita on kuulunut myös Turun Soitannollisen Kerhon näkyvimpiin taustavaikuttajiin. Turkulaisuuden tulkki Aulis Kotaviita on paikallisen iskelmänostalgian mestari Aulis Kotaviita oli solistina Turun Soitannollisen Seuran pihasoitossa kesäkuussa 1978. Markku Ojala Saara Juvonen, Yliopistonkatu. Oona Karhunen Eija Lindroos
• 9 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• 10 A AMUSET URHEILU Lauantai 23. toukokuuta 2015 TUTON Mestis-joukkueen pelaajakoordinaattorina ja joukkueenjohtajana viime kaudella toiminut Elmo Aittola valmentaa tulevalla kaudella myös seuran A-nuoria. Valmentamisen ohella Aittola jatkaa myös Tuton edustusjoukkueen parissa. 32-vuotias Aittola on aiemmin ollut voittamassa Mestis-mestaruutta Tutossa 2008 ja Sportissa 2009. Kauden 2009–10 päätteeksi hän nosteli Kanadamaljaa TPS:n videokoordinaattorina. Aittola A-nuorten peräsimeen TURUSSA, kuten muuallakin Suomessa, törmää usein oman urheiluhistorian ja -saavutusten väheksyntään. Turun seudulla on valtavasti urheiluhistoriaa ja suuria voittajia. Vaikka joukkuelajit sivutettaisiin, Paavo Nurmi, Jarno Saarinen, Pertti Karppinen (kuvassa) ja monia muita. Urheilukulttuurin edistämisessä keskeistä on historian muistaminen. Pohjois-Amerikassa historia on vahvasti läsnä, kun joka lajilla on oma hall-of-famensa. Turkuun tuskin heti kannattaa perustamaa joka lajille omaa kunniagalleriaa, mutta varsinaissuomalaisen urheilun hall of fame olisi varmasti asia, josta koko VarsinaisSuomen urheilukulttuuri hyötyisi paljon. Välttämättä sen kokoaminen ei olisi edes kallista. Seinillä ja innokkuudella pääsisi pitkälle. Tai sitten yksityinen taho voisi mesenoida. ILKKA LAPPI Urheilukulttuuri muistaen Oletko Kupittaalla syyskuussa, kun Helmarit kohtaa Montenegron? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ÅBORAAKKELI ILKKA LAPPI JOENSUUN Katajan juhliin päättyneet Korisliigan finaalit olivat erinomaista mainosta lajille. Jokainen pelejä paikan päällä tai televisiosta katsonut näki huipputason kotimaista koripalloa, joka ei kalpene yhtään kansainvälisessä vertailussa. Finaalit tarjosivat lukemattomia hetkiä, jotka olisivat voineet kääntää sarjan toisinkin päin. Sellaisia hetkiä oli pelkästään viidennessä pelissä useita. Koripallofinaaleista Turussa ei viime vuosina ole saatu liiemmälti nauttia. Ennen tätä kevättä koripallofinaaleja pelattiin Turussa viimeksi keväällä 1982. Turun NMKY kaatoi finaalisarjassa Helsingin Pantterit. Tuona keväänä Namikan paidassa mestaruutta juhlivat muun muassa Jari Rannikko ja Tapio Sten. Finaalit olivat tuolloin Turussa huomattavasti tavanomaisempi näky. Olihan Namikalla palkintokaapissaan kolme kultaa 1970-luvun puolelta. ERINOMAISEN koripallon lisäksi finaalisarja tarjosi lukemattomia tarinoita. Katajan Teemu Rannikko ja Petri Virtanen saivat ensimmäiset mestaruutensa, kun taas Bisonsin kapteeni Tuukka Kotti jäi edelleen ilman SM-kultaa. Tunne oli pinnassa myös taiston tauottua, kuten Susijengin runkopelaajien Rannikon ja Kotin kohtaamisesta kättelyissä näki. Katajan voiton myötä Rannikon ura kotimaisessa koripallossa myös tavallaan sulkeutui. Vaikka mestaruus ei Turussa ratkennutkaan, Turku sai nähdä 15 vuotta sitten maailmalle lähteneen Rannikon kotikaupungissaan. Joensuussa varmasti muistetaan seurahistorian ensimmäinen kulta. Turussa toivottavasti muistetaan ottelunjälkeiset tapahtumat. Rannikko antoi Pantteri-patsaan viisi hopeaa saavuttaneen Virtasen nostettavaksi. Virtanen myös leikkasi korisukan, mikä perinteisesti kuuluu kapteenin tehtäviin. Rannikko antoi myös Pantterin yleisölle ja otti näin kannattajat komeasti mukaan mestaruusjuhliin. TURKULAISITTAIN erityisen riemastuttavaa oli, että kaksi upeaa peliä pelattiin Turkuhallissa. Jälkimmäisessä ottelussa paikalla oli yli 3 000 katsojaa. Tuollaiset luvut ovat kovia suomalaiselle koripallolle. Viime vuosina runkosarjan koko maan katsojakeskiarvo on ollut tuhannen katsojan tietämillä. Vaikka Loimaalta iso joukko Bisons-faneja joukkueen perässä tulikin, kaikki eivät olleet loimaalaisia. Turkuhallin katsomossa näkyi ilahduttavan paljon myös nuoria. Tulivatko he katsomaan Rannikkoa vai Bisonsia? Sillä ei ole merkitystä. Mutta sillä on, jos edes osa nuorista innostui lajista. Ehkä jokunen jopa aloittaa koripallon pelaamisen. Sitä kautta turkulainen koripallo voi aidosti joku päivä palata kotimaiselle huipulle. Parasta propagandaa Korisliigan finaalit tarjosivat huimia vaiheita Neljännessä finaalissa Turussa Teemu Rannikko joutui vielä jättämään Pantteripatsaan rauhaan. Turkulaisen koripallon kirkkain tähti sai kuitenkin kruunun uralleen viidennessä finaalissa. Ilkka Lappi
• 11 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• 12 A AMUSET SAARISTO Lauantai 23. toukokuuta 2015 Onko saariston yhteysaluksilla helppo liikkua? TURUN messukeskuksessa järjestetään marraskuussa uusi venetapahtuma Venexpo. Näyttelyyn on sitoutunut merkittävä määrä kotimaisia veneyrityksiä. Tapahtumaan odotetaan kävijöitä myös Ruotsista. – Tavoite on saada Venexposta vetovoimainen tapahtuma suurelle yleisölle, Buster Boatsin toimitusjohtaja Juha Lehtola kertoo. Messukeskuksen keväinen venetapahtuma on myös uudistumassa. Venexpo tuo uutuudet syksyllä Turkuun PARAISTEN ja Nauvon välisen lauttapaikan rannoilla otetaan käyttöön uusi liikennevalo-ohjausjärjestelmä. Lautan lastauskäytännöt muuttuivat samalla. Muutoksilla parannetaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta lauttarannoilla. Lautan lastauksen alkaessa ensiksi tyhjennetään etuajo-oikeuskaista vihreän valon palaessa. Kun kaista on tyhjä, syttyy punainen valo. Tämän jälkeen lastataan muun liikenteen kaista. Punaisen valon syttyessä etuajo-oikeuskaistalle kyseisen kaistan lastaus on päättynyt. Etuajokaistan lastausta voidaan tarvittaessa jatkaa tavallisen liikenteen kaistan lastauksen yhteydessä tai sen jälkeen vain poikkeustapauksissa, jos lautalle on tulossa aikataulutettua bussitai jakeluliikennettä. Poliisilla on mahdollisuus sakottaa tienkäyttäjiä etuajo-oikeuskaistan väärinkäytöstä ja ELY-keskus etuajo-oikeuksien lupaviranomaisena voi peruuttaa etuajo-oikeuden tai antaa huomautuksen lupaehtojen rikkomisen johdosta. Lauttarannoissa tulee noudattaa tarkkaavaisuutta, annettuja nopeusrajoituksia sekä valo-ohjausta vaaratilanteiden välttämiseksi. Paraisten rantaan liikennevalot Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. HEIKKI MÖTTÖNEN KALAJALOSTE Lahtinen Oy muutti joitain vuosia sitten Turun kauppahallista Paraisten Rantatielle. Nykyinen konsepti on viehättävä sekoitus kalaja äyriäiskauppaa, lounaskahvilaa sekä meriaiheista erikoisja lahjatavaraliikettä. Kuten arvata saattaa, kalakaupan sekä lounaiden pääraaka-aineet nousevat lähivesistä. On erittäin kunnioitettavaa ja tyylikästä, että Lahtiset eivät lipeä peruskonseptistaan, vaan kaikkien annosten perusraaka-aine on joko kala tai äyriäiset. Tällaisen paikan voisi kuvitella olevan vaikkapa Italiassa tai Ranskassa. – Jossain vaiheessa lounaslistalla kokeiltiin lihaakin, mutta ei sitä mennyt ollenkaan. Ehkä siitä on tullut jo vähän kunnia-asiakin, että meidän listalta löytyy vain kalaja äyriäisruokia, toimitusjohtaja Tiina Rentto myöntää. JOKAPÄIVÄISESTÄ lounaslistasta löytyy aina päivän soppa, lounas, paistettu kala sekä salaatti. Erään keväisen lounasviikon poimintoina löytyivät esimerkiksi kalamurekepihvi lämpimällä kananmunakastikkeella tai tsatsikilla, paneroidut ahvenfileet lämpimällä tomaatti-tillikastikkeella tai kylmällä piparjuurikastikkeella, kirkas tai kermainen lohikeitto sekä paistetut silakat voisulalla ja perunamuusilla. – Mureke tehdään yleensä hauesta ja laitetaan vähän lohta joukkoon, että saadaan rasvaisuutta. Kaikki tehdään itse, mitään valmistuotteita ei käytetä, Rentto painottaa. Tiina Rentto on miehensä Tommi Lahtisen kanssa vetänyt puolisonsa vanhempien 1980-luvulla perustamaa yritystä vuodesta 1997 lähtien. Lahtisilla on myös oma kalatukku Nauvon puolella, mutta sen merkitys on vähentynyt viime vuosina. – Tukkukaupalla oli alkuun isompi merkitys, mutta se on jäänyt olosuhteiden pakosta vähemmälle. Lämminsavutus ja fileeraukset tehdään kuitenkin edelleen Nauvossa, Rentto muistuttaa. YRITYS myy lähes pelkästään kotimaista kalaa. Myös kalatiskin erikoisherkut valmistuvat oman väen toimesta. Eniten menee lohta ja silakkaa, mutta listaa muokataan aina sesongin mukaan. Kalajaloste Lahtisen kuulu siikatartarlevite viedään lähes käsistä. – Päivän listalta löytyy, mitä meri on meille antanut. Lounaslista laaditaan aamulla sen mukaan, miten saalista on tullut. Sesonki pyritään hyödyntämään, esimerkiksi keväällä listalla on vähän harvinaisempaa norssia, Rentto muistuttaa. Mannermainen kalakeidas Kalajaloste Lahtisen lounaslistalla on pelkkiä mereneläviä Tiina Rentto vannoo kotimaisen kalan nimeen. Jane Iltanen
• 13 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 14 Saaristo OONA KARHUNEN –TRUMPUTTAJAKSI ryhtyminen vaatii tietynlaista luonnetta ja esiintymisvarmuutta. Kaikki eivät pysty siihen, sanoo tapahtumatuottaja Henri Nevari Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksestä. Alkuvuosina trumputtajina oli pelkkiä poikia. Kolme vuotta sitten mukaan tuli myös ensimmäinen tyttötrumputtaja, nyt 13-vuotias Hilkka Palo. – Henri pyysi minua mukaan. Seuraavana päivänä suostuin. Trumputtaminen on hauskaa hommaa. Yleensä ihmiset ottavat paljon kuvia, Palo kertoo. – Huomasin, että Hilkka on ulospäin suuntautunut ja rohkea nuori nainen. Ajattelin että siinä on loistava trumputtaja, Nevari sanoo. Tänä vuonna trumputtajia on neljä tai viisi. Heistä kaksi on tyttöjä. TRUMPUTUS alkoi Naantalissa jo 1700-luvulla. Trumputtaja eli rummuttaja julisti rummunlyönnein esimerkiksi joulurauhan sekä ilmoitti palotarkastuksista. Trumputus oli asukkaille ainoa tietolähde. – Jossain vaiheessa tulivat sanomalehdet ja radio ja trumputus jäi turhaksi, Nevari sanoo. Tapani Kiippa herätti perinteen uudelleen henkiin vuonna 1974. Trumputtaminen piti myöhemmin kuitenkin lopettaa, kun viereisillä terasseilla juominen aiheutti häirintää trumputtamisessa. 2008 Naantalin Kulttuuritaloyhdistys halusi elvyttää tapahtuman. Trumputuksen käynnistämisessä auttoivat Kiippa, joka tiesi sävelen ja tekstin sekä Kari Villberg, joka opetti trumputtajia rummuttamaan. – Myöhemmin taidot ovat menneet trumputtajalta trumputtajalle. Nyt kun sävel ja teksti taas tiedetään, se ei ole ollut ongelma, Nevari sanoo. Nykyään trumputusta voi kuulla kesällä kerran päivässä, noin seitsemän minuuttia ennen kello 20 alkavaa iltavesperiä eli iltasoittoa. Tytötkin trumputtavat Hilkka Palo, 13, jatkaa vuosisataista perinnettä Naantalissa Muutama vuosi sitten trumputtajana aloittanut Hilkka Palo on Naantalin ensimmäinen tyttötrumputtaja. Palo kertoo, että lapsilla on tapana ihmetellä trumputtajaa. Oona Karhunen ”Trumputtajan voi myös tilata omiin juhliin.” Trumputuspaikkoina ovat Kaivohuoneen kulma, sen jälkeen Rantakioski ja lopuksi Ravintola Uuden Killan edusta. – Trumputtaja rummuttaa vanhan sävelmän. Hän huutaa tekstin, jossa pyydetään hiljentymään iltavesperiin, Nevari kertoo. ILTAVESPERIEN lisäksi trumputusta voi kuulla joissain tapahtumissa. Esimerkiksi Birgitan yönä, Taiteiden yönä ja Naantalipäivänä trumputetaan. Trumputtajan voi myös tilata omiin juhliin. – Myös Raumalla on trumputtaja joissain tapahtumissa. Naantali on kuitenkin ainoa paikka Suomessa, jossa perinne jatkuu jokapäiväisenä kesällä, Nevari sanoo. Palo kertoo välillä unohtaneensa sanoja. Nevari kuitenkin sanoo, ettei sillä ole merkitystä. – Sanat voivat mennä väärässä järjestyksessä, mutta sitähän ei tiedä kuin trumputtaja itse sekä “vakiomummot” eli joka illan vakiokuuntelijat, Nevari sanoo. Nevari uskoo, että trumputusperinteellä on erityinen asemansa. – Ei enää voisi kuvitellakaan, että trumputus lopetettaisiin. Trumputus on iltavesperin kanssa Naantali-juttuja, jotka sopivat kuin hansikas käteen, Nevari sanoo.
• 15 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 16 Saaristo Mikael Rydenfelt Piristystä talouteen Raportin mukaan kaikki hyötyisivät Itämeren suojelusta ESA TÖYKKÄLÄ AIEMMIN tänä vuonna uutisoitiin konsultointiyritys Boston Consulting Groupin (BCG) tekemästä arviosta, jonka mukaan Itämeren tilan parantamisella olisi valtavia taloudellisia vaikutuksia. Raportin mukaan suojelutoimet voisivat luoda kaikkiaan jopa 900 000 uutta työpaikkaa Itämeren alueelle vuoteen 2030 mennessä. – Kun Itämeren tilaa parannetaan, siitä on kunnille lukuisia hyötyjä. Ei vain liiketoimintaan liittyen, vaan esimerkiksi myös virkistysmahdollisuuksien ja viihtyvyyden kannalta. Jotta turismin nykyinen kasvuvauhti voisi säilyä ja siitä voisi syntyä työpaikkoja, tarvitaan puhtaammat vedet, kertoo BCG:n konsultti Nina Källström. BCG:n raportissa on verrattu kahta erilaista skenaariota: kuinka käy, jos Itämeren ongelmiin aletaan puuttua ja kuinka käy, jos kehityskulkuun ei saada muutosta. Arvioitu uusien työpaikkojen määrä on saatu näiden kahden skenaarion erotuksena. Raportin mukaan varsinaiset taloudelliset vaikutukset voisivat olla jopa 270 miljoonaa euroa keskimääräiselle Itämeren alueen kunnalle vuoteen 2030 mennessä. UUSIA työpaikkoja syntyisi varsinkin vesiteknologian alalle. – Vesiteknologia on ehkä mielenkiintoisin puoli, koska vesistöihin liittyvät ongelmat eivät ole paikallisia, vaan globaaleja. Itämeren alueella on korkea innovatiivisuusaste, paljon tutkimusta ja hyviä yrityksiä. Parhaassa tapauksessa tänne voisi syntyä vesiteknologiahubi, joka lähtisi viemään ratkaisuja maailmalle, Källström sanoo. BCG:n raportissa painotetaan, että Itämeren suojelussa pallo on nimenomaan kunnilla ja paikallisella päätöksenteolla. Mitä kuntien sitten pitäisi tehdä asian hyväksi? RAPORTIN mukaan katse kannattaa suunnata etenkin maatalouteen. Itämeren hyvinvoinnin kannalta suurin ongelma on rehevöityminen, jota ravinnepäästöt vauhdittavat. Suurin osa typpija fosforipäästöistä koituu maataloudesta ja sen jälkeen jäteja hulevedestä. Maatalouteen etsitään keinoja, joiden avulla maanviljelijä pystyy käyttämään vähemmän lannoitteita mutta tuottamaan silti parempaa tulosta. – Ruotsissa on tehty järjestelmä, jossa jätevedestä jätetään ravinteita uudestaan maatalouden käyttöön, Källström kertoo. BCG:n raportin mukaan kaksi kolmesta kunnasta ei edes tiedä Itämeren ongelmien laajuudesta tai ei saa tarpeeksi resursseja suojelun käynnistämiseksi. Nina Källström pitää kuitenkin Turkua hyvänä esimerkkinä, jollaisia on Itämeren alueella vielä vähän. – Yhteistyörajatkin ylittyvät, kun Turku ja Helsinki ovat lähteneet mukaan suojeluun yhdessä. Tällaista johtajuutta tarvittaisiin enemmänkin.
• 17 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 18 Saaristo
• 19 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 20 ILKKA LAPPI VUODESTA 2007 asti Lokalahdella Uudenkaupungin kupeessa järjestetty Karjurock on kasvanut vuosien saatossa, mutta on kyennyt säilyttämään omalaatuisen leimansa. Alusta asti tapahtuma on järjestetty promoottori Robert Sainion omalla kotipihalla. Ensimmäisillä festivaaleilla kävi muutama sata ihmistä. Viime vuosina kävijämäärä on vakiintunut noin 10 000 festivaalijuhlijaan. Kävijämäärän lisääntymisen myötä myös puitteet ovat kasvaneet. Karjurockin pihapiirin tiloja on muokattu joka vuosi ja lisäksi festivaalityöntekijöiden määrä on kasvanut. Nykyään Karjurock työllistää noin 150 ihmistä festivaaliviikonlopun aikana. Promoottori Sainiolle Karjurock on jo lähes ympärivuotinen työ. Alakouluikäiseksi ehtinyt festivaali on haalinut vuodesta toiseen nimekkäitä esiintyjiä maaseudulle. Karjurockissa ovat soittaneet muun muassa Eppu Normaali, Apulanta, J. Karjalainen, Anna Abreu ja Stratovarius. Viime vuonna festareilla nähtiin ensimmäinen ulkomaalainen bändi, kun powermetallin pioneeri Helloween räjäytti pankin Lokalahden yössä. Tänä vuonna Karjurock järjestetään 16.– 18. heinäkuuta. Estradille nousevat muun muassa hevisuuruus W.A.S.P, brittiläinen hardrocklegenda Uriah Heep, Jenni Vartiainen, Pää Kii, paluuta soolouralle vuosien tauon jälkeen tekevä Maija Vilkkumaa sekä Matti ja Teppo. Tänä vuonna Karjurock järjestetään kolmepäiväisenä tapahtumana. Torstaina 16. heinäkuuta koko perheelle suunnatussa tapahtumassa esiintyy Robin. Hänen lisäkseen alueella on myös muuta lapsiperheille sopivaa ohjelmaa. Koska Karjurockin koko on haluttu vakiinnuttaa nykyiselleen, on festivaalin pitänyt etsiä muita laajentumiskeinoja. Tänä vuonna Karjurockin Karjuteltta jalkautuu Laitilan munamarkkinoille 12.–14. kesäkuuta. Karjuteltassa esiintyvät muun muassa Jukka Poika, Jonne Aaron, bilebändi Jean S ja eurodancen eturiviin 1990-luvulla kuulunut E-rotic. Kehittyvä Karjurock Karjurock on kasvanut maltillisesti vuosi vuodelta. Karjurock 5.–6.6. Paraisten päivät Paraisilla. Perinteiset kesäpäivät, joilla markkinahenkeä ja -ohjelmaa koko perheelle. 6.6. Kustavi-päivä Kustavissa. Kustavipäivän tämänvuotisena vetonaulana Saaristo-ooppera, joka esittää oopperansa Gabriel tule takaisin. 20.6. Saappaanheiton mestaruuskisat Mjösundin urheilukentällä Kemiönsaaressa. Koko perheen tapahtuma, jossa saappaat lentävät useassa eri sarjassa. 22.–26.6. Paraisten Urkupäivät. Tämän vuoden ohjelmassa muistetaan erityisesti Sibeliusta. Esiintymässä Urkupäivillä ovat muun muassa alttoviulisti Semjon Kalinowsky ja urkuri Franz Danksagmüller. 26.–27.6. Saariston tango Kustavin Lootholmassa. Esiintyjinä muun muassa Juhani Rautiainen ja Pertti Aho. 2.7. Kustavi-aiheisten laulujen konsertti Kustavin kirkossa kello 18. Millaisena Kustavi näyttäytyy lauluissa? 3.–5.7. Baltic Jazz Taalintehtaalla. Historiallisessa ruukkimiljöössä esiintyvät tänä vuonna muun muassa Timo Lassy Band, Ilkka Rantamäki, Jussi Fredriksson Trio ja Baltic Jazz All Stars Antti Sarpilan johdolla. 7.7. Sommarsång 2015 Nötön kirkossa kello 19. Vuodesta 1999 järjestetty Sommarsång on järjestetty ulkosaariston kirkoissa. Tapahtuman Saariston kesä on yhtä juhlaa Saaristo
• 21 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET järjestäjänä on alusta asti ollut näyttelijä Riko Eklundh. Tänä vuonna esiintyy tenori Carl Unander-Scharin Tukholmasta yhdessä Riko Eklundhin kanssa. Henrik Wikström säestää. 7.–12.7. Kemiönsaaren musiikkijuhlat. Jo 17. kertaa järjestettävä tapahtuma kerää kamarimusiikin ystävät yhteen. Tänä vuonna tarjolla muun muassa ranskalaisia tunnelmia Francis Poulencin sävelin sekä Ferrucio Busonin Sarja klarinetille ja jousikvartetille g-mollissa. 11.7. Nagu Rock Nauvossa. Framnäsin niemessä lavalle nousevat muun muassa Viper Arms, Softengine ja Timshel. 15.–19.7. Volter Kilpi -viikko Kustavissa. Tämän vuoden ohjelmassa muun muassa kirjallisuudentutkija Mervi Kantokorven luento Volter Kilven tavasta kuvata lapsia tuotannossaan ja tietokirjailija Markus Hotakaisen luento tietokirjailijan roolista tiivistäjänä ja yleistajuistajana. 16.–18.7. Karjurock Lokalahdella. Estradille nousevat muun muassa hevisuuruus W.A.S.P, brittiläinen hardrocklegenda Uriah Heep, Jenni Vartiainen, Pää Kii, paluuta soolouralle vuosien tauon jälkeen tekevä Maija Vilkkumaa sekä Matti ja Teppo. 17.–18.7. Mossala Jazz Saariston lomakeskuksessa Houtskarissa. Esiintyjänä pitkän linjan rockabillymies Lester Peabody. 18.–19.7. Viikinkipäivät Rosalassa. Jo 11. kerran järjestettävillä Viikinkipäivillä esitellään vierailijoille viikinkiaikaista elämää, käsitöitä ja aktiviteetteja. 18.7. Parfest Paraisten keskustassa. Ensimmäistä kertaa 2013 järjestetty tapahtuma tarjoaa musiikkia ja hyvää kesäfiilistä koko perheelle. 22.–25.7. Korpo Sea Jazz Korppoossa. Kolme päivää täysveristä jazzia. Esiintymässä muun muassa Verneri Pohjola. 23.7. Puhuminen on hopeaa, mutta laulaminen kultaa Söderlångvikin kartanossa Dragsfjärdissä kello 19. Aino Acktén elämästä kertova musiikkiteatteriesitys. Näytelmä esitetään ruotsiksi, laulut ja aariat alkuperäiskielillä. 24.–26.7. Iniö Folk Festival. Perinteistä kansanmusiikkia kolmen päivän ajan. 28.–31.7. Nauvon Kamarimusiikkipäivät. Tämän vuoden taiteilijoina taiteellinen johtaja Erkki Lahesmaa, alttoviulisti Hanna Pakkala ja viulisti Laura Vikman. Päivien aikana taiteilijat soittavat muun muassa saariston nuorten musiikinopiskelijoiden kanssa. j g Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 22 Saaristo
• 23 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 24 Saaristo OONA KARHUNEN TARINA kertoo kahdesta serkuksesta, Liisasta ja Heikistä, jotka rakastuivat toisiinsa. Heitä yritettiin erottaa. Heikki laitettiin Iniöön kalastamaan silakoita ja Liisa joutui lammaspaimeneksi. Se ei kuitenkaan estänyt heidän rakkauttaan. Pari lähetti kuninkaalle anomuskirjeen. Kirje oli kuitenkin kirjoitettu niin huonolla ruotsilla, ettei kirjettä koskaan toimitettu kuninkaalle. Myöhemmin serkukset saivat lapsen. Tuomari tuomitsi kuolemaan sekä serkukset että heidän lapsensa. Heikki mestattiin ja Liisa poltettiin elävältä sen jälkeen, kun tämä oli nähnyt sulhasensa surman. Lapsi upotettiin kiehuvaan veteen. Paikkaa, jossa mestaus tapahtui, alettiin kutsua Kyynelten kallioksi. Taivassalossa Tuomoisen ja Taipaleen rajalla sijaitsevasta kalliosta ei aina ole puhuttu. – Nuoruudessani asiasta ei kerrottu kylällä juuri mitään. Tätini kertoivat minulle asiasta kun olin kouluiässä. Minulle kerrottiin, että siinä on tapahtunut kahden orpanan surma, mutta koskaan ei puhuttu kyynelten kalliosta, kertoo Pyörilän tilan vanha emäntä Anneli Salminen. PUHUMATTOMUUDEN vuoksi tarina synnytti huhuja. Kallio oli alue, jota pelättiin. – Olen kulkeneet tietä pitkin kouluun. Aina peloteltiin, että kallion kohdalla on haamuja. Lisäksi kulmakunnan isommat pojat tekivät meille kiusaa olemalla kalliolla lakanat päällä. Kallion kohdalta mentiin niin kovaa, että henkeä oikein salpasi. Paikka on valikoitunut mestauspaikaksi mahdollisesti sen sijainnin vuoksi. – Helsinginrannantie on ollut Taivassalon levein tie, ja postikin kulki Kauhujen kalliolla Rakastavaisten serkusten julma kohtalo sai haamut liikkeelle Kyynelten kallion tarina herättiin uudelleen henkiin. Tarina on kirjoitettu kalliolla sijaitsevaan muistomerkkiin. Nyt kun Anneli Salminen tietää tarinan, hän ei enää pelkää kalliota kuten nuorempana. Oona Karhunen sitä pitkin. Kallio on ollut päätien varrella, minkä vuoksi mestaaminen on varmaan tapahtunut siinä. Kaikille näytettiin, mitä synti oli. Kalliota, jolla muistomerkki on nyt, on sanottu kyynelten kallioksi. Varsinaisesta mestauspaikasta ei kuitenkaan ole varmuutta. – Joku myös kertoi, että lapsi olisi hukutettu Vainioperässä saunan pataan, minkä mukaan paikka voisi olla toisella puolella tietä. Toisaalta ylempänä oleva kohta, jossa merkki nyt on, olisi näkynyt paremmin maantielle. Varmuutta ei ole, sillä tarinat ovat jälkipolvien kertomaa. AJAN myötä kallion merkitys on muuttunut. Nykyään kalliolle uskalletaan mennä. – En pelkää paikkaa enää nyt kun tiedän tarinan paremmin. Heikin ja Liisan jälkeen ei myöskään pitäisi olla enää tapauksia, joissa serkukset olisi surmattu. Sen takia tämä tarina on jäänyt jollain tavalla asiakirjoihin. Tarinan olemassaolosta on ristiriitaisia näkemyksiä. – Kyynelten kallion tarinasta ei kuulemma edes löydy tietoa mistään. En tiedä onko kirkonkirjoja olemassakaan siltä ajalta. Tarinana serkusten tapaus on vain kulkenut, Salminen sanoo. ”Aina peloteltiin, että kalliolla on haamuja.” Kyynelten kallion tarina herättiin uudelleen henkiin. Tarina on kirjoitettu kalliolla sijaitsevaan muistomerkkiin. Nyt kun Anneli Salminen tietää tarinan, hän ei enää pelkää kalliota kuten nuorempana.
• 25 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 26 Saaristo HEIKKI MÖTTÖNEN AHVENANMAALAISKOKKI Michael Björklundin kasvot tulivat koko kansalle tunnetuksi FST:n Strömsöohjelmasta. Saman miehen päästä syntyi idea ahvenmaalaisesta pizzaravintolasta, jonka tuotteet valmistetaan paikallisista raaka-aineista. Björklundin konseptin mukaan ahvenanmaalainen pizza ei ole pizzaa, vaan peltileipää. – Käytämme vain korkealaatuisia raaka-aineita, emmekä mitään säilykkeitä. Keitämme itse oman tomaattikastikkeemme ja valmistamme myös muut kastikkeemme alusta loppuun asti itse. Lisäksi Ålands Mejerit valmistaa meille erikoisjuustosekoituksen, Björklund paljastaa. Pub Niskoja on tällä hetkellä kaksi. Se aito ja alkuperäinen löytyi Maarianhaminan Länsisatamasta, mutta paikka on muuttanut kaupungin Itäsataman puolelle. Turusta Kristiinankadun alkupäästä jokirannasta löytyy toinen. – Etsimme jatkuvasti uusia yrittäjiä, jotka haluavat avata Pub Niska -ravintolan. Erityisesti rannikkoseutu kiinnostaa. Kesäksi avataan taas kaksi uutta kesäravintolaa, toinen tulee Tammisaareen, mutta toinen on vielä salaisuus, Björklund raottaa. PIZZERIAN nimeksi jalostui Pub Niska, vanhaa pirtun salakuljettajaa Algoth Niskaa kunnioittaen. Myös ravintoloiden sisutuksessa mennään teeman mukaan. Algoth Niskan värikäs tarina elää Pub Niskojen paikan merihenkisessä sisustuksessa. Peltileivästä pääsee nauttimaan istumalla puisten rahtilaatikoiden päällä. – Halusimme suunnitella ravintolan, jossa on salakuljetusteema. Saaristoon liittyy paljon tarinoita salakuljetuksesta ja erityisesti Algoth Niskasta. Niskahan toimi myös Ahvenanmaalla, Björklund taustoittaa. Niskalla oli todellakin suorat kytkökset Ahvenanmaahan, sillä hän solmi toisen avioliittonsa Cecilia Anderssonin kanssa Maarianhaminassa vuonna 1927. Tästä avioliitosta syntyi Jack-poika seuraavana vuonna. Pub Niskan peltileipiä on siis nimetty Niskan elämäntarinan mukaan, eli Cecilia, Jack, Kieltolaki ja Salakuljettaja. Viipuri viittaa Algothin syntymäkaupunkiin. Magda oli taas Niskan ensimmäisen vaimon nimi. KIELITAITOINEN Niska oli oman elämänsä robinhood, joka toimi toki laittomasti kuskaamalla pirtua kieltolain aikaan Suomeen. Yleensä pirtu löytyi Ruotsista tai ulkomaisista laivoista. Vaikka Niska joutui lusimaan parikin kertaa, tunnettiin hänet silti herrasmiesrosvona, joka oli väleissä myös viranomaisten kanssa. Iskelmästara Ilkka ”Danny” Lipsanen on puolestaan Niskan tyttärenpoika. Ison D:n mukaan ei ole nimetty peltileipää – ainakaan vielä. Pizzaa ahvenanmaalaisittain Pub Niska kunnioittaa vanhan salakuljettajan värikästä tarinaa Michael Björklundilla on aina aikaa asiakkaille. Timo Jakonen
• 27 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 28 Saaristo HEIKKI MÖTTÖNEN AHVENANMAAN väestomäärä on viimeisimmän laskennan mukaan 28 875 ihmistä, eli pienehkön suomalaisen kaupungin verran. Ahvenanmaan vahvuus on siinä, että porukka puhaltaa yhteen hiileen. Elävä esimerkki löytyy jalkapallokentiltä. Miten on mahdollista, että Ahvenanmaan maakunnasta tulee peräti kaksi pääsarjatason jalkapallojoukkuetta? – Kyllä suurin syy on hyvin tehty perustyö taustalla. Meillä on lisäksi koko maakunnan ja Maarianhaminan kaupungin tuki. Täällä jalkapallo koetaan tärkeäksi asiaksi. Pienemmässä yhteisössä asiat on ehkä kuitenkin helpompi saada toimimaan, IFK Mariehamnin päävalmentaja Pekka Lyyski paaluttaa. Åland United porskuttaa vuodesta toiseen Naisten liigan kärjessä ja IFK Mariehamn tavoittelee miesten puolella kaikkien aikojen ensimmäistä SM-mitaliaan. Tähän mennessä sen paras sijoitus on neljäs sija. – IFK Mariehamn on saanut jatkuvuutta ja olemme olleet viime vuosina viiden parhaan joukossa, emmekä enää putoamistaisteluissa. Jonkin verran kuitenkin huolestuttaa pieni kylläisyys yleisön keskuudessa. Täällä on paljon tukholmalaisseurojen kannattajia ja heitä pitäisi saada lisää meidän peleihimme, Lyyski toivoo. Itämeren jalkapalloihme Ahvenanmaalaiskaksikko porskuttaa pääsarjatasolla Valkovihreissä pelaava MIFK on näyttänyt tulleensa Veikkausliigaan jäädäkseen. Tiina Pirilä LYYSKILLÄ on perspektiiviä arvioida maakunnan jalkapallomenestystä, sillä hän on valmentanut IFK Mariehamnia vuodesta 2002 lähtien. Hän nosti joukkueen Kakkosesta Ykköseen kaudeksi 2004 ja sieltä yhdessä kaudessa heittämällä aina pääsarjatasolle asti. Vuonna 1919 perustettu IFK Mariehamn pelaa Veikkausliigassa nyt siis yhdettätoista kauttaan. Lyyski on eurooppalaisten pääsarjojen kolmanneksi vanhin valmentaja virkaiältään. Vain Arsenalin manageri Arsene Wenger sekä pohjoisirlantilaisen Portadown FC:n pääkäskijä Ronnie McFall ovat valmentaneet seuroissaan pidempään yhtäjaksoisesti. – Pitkäjänteisyys on varmasti myös yksi syy. Täällä valmentajat ja pelaajat ovat aina saaneet fiksua kohtelua, eikä ketään ole potkittu kesken kaiken pois, Lyyski muistuttaa. NAISTEN puolen menestysveturi Åland United syntyi kun viisi paikallista seuraa löi hynttyyt yhteen. Åland United on pelannut liigassa vuodesta 2006. Se on juhlinut kahdesti Suomen mestaruutta, vuosina 2009 ja 2013. Eikä se mestaruus viime vuonnakaan kaukana ollut, kun joukkue hävisi päätöskierroksella PK-35:lle ja jäi sen takia niukasti hopealle. – Onhan se jonkin sortin ihme, että Ahvenanmaalta on kaksi joukkuetta pääsarjassa. Olen itse tullut tänne jo vuonna 1976 työn perässä ja olen kiitollinen ahvenanmaalaisille, että työt ovat jatkuneet, Lyyski vielä kiittelee. ”Pienessä yhteisössä asiat on helpompi saada toimimaan.”
• 29 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 30 Saaristo ILKKA LAPPI TURUN maine elokuvakaupunkina on tuonut viime vuosina useita elokuvaproduktioita kaupunkiin. Myös saaristomaisemissa on kuvattu viime vuosina ahkerasti. Muun muassa Aku Louhimiehen Käsky, Dome Karukosken Tummien perhosten koti, Hovimäki-sarja, Johanna Vuoksenmaan Viikossa aikuiseksi ja Petri Kotwican Henkesi edestä ovat elokuvia, joita on kuvattu saariston maisemissa. Jo ennen nykyistäkin elokuvabuumia saaristolla on pitkä historia elokuvien kuvauspaikkana. Muun muassa Valentin Vaala ja Erkko Kivikoski käyttivät saariston maisemia. 1961 Vaalan ohjaama ja Lasse Liemolan ja Laila Kinnusen tähdittämä Nuoruus vauhdissa huipentuu Ruissalon ajoissa. Kivikosken viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi jäänyt Yö meren rannalla kuvattiin 1981 saaristossa. Turun ja saariston elokuvahistoria ulottuu vieläkin pidemmälle. Yrjö Nyberg kuvasi Turussa jo 1920-luvulla. – Myös ensimmäinen suomalainen äänielokuva, Nybergin revyyelokuva Sano se suomeksi vuodelta 1931 kuvattiin osin saaristossa, kertoo LänsiSuomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Raninen. VAIKKA Turun seudulla ja saaristossa paljon nykyään kuvataankin, ulkomaiset tuotannot eivät ole Turkua vielä joukolla löytäneet. Tosin vuoden 2011 kesällä 18 nuorta eurooppalaista elokuvantekijää vieraili saaristossa kuvaamassa kuusi lyhyttä dokumenttielokuvaa saariston kulttuurista. Suurin ongelma ulkomaisten tuotantojen saamiselle ovat puuttuvat kannustimet. Useissa muissa valtioissa on olemassa audiovisuaalisen alan tuotantokannustimia, jotka vetävät tuomaan tuotannot maahan, koska tekijät saavat osan elokuvan tekemiseen käytetystä rahasta takaisin valtiolta. – Kansainvälisissä keskusteluissa kannustimet ovat ensimmäinen asia, joka nousee esille. Se olisi koko avalalle tärkeää, että kannustimet saataisiin uudella kaudella. Tällä hetkellä myös suomalaisten elokuvien rahoja virtaa ulkomaille. Esimerkiksi Henkesi edestä -elokuvan jälkityöt tehtiin Irlannissa, koska sieltä sai hyvät kannustimet, Raninen kertoo. – Kansainvälisten tuotantojen saaminen olisi senkin takia tärkeää, että ihmiset matkustavat nykyään elokuvien perässä. Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan peräti 25 prosenttia briteistä tekee matkustuspäätöksiä näkemiensä elokuvien perusteella, Raninen jatkaa. SAARISTOSSA kuvataan lähivuosinakin elokuvia. Ranisen haaveissa on myös tuoda saaristoa tutuksi ulkomaisten käsikirjoittajien silmissä. – Sellainen haave minulla on, että voisimme joskus kutsua ulkomaisia huippukäsikirjoittajia tutustumaan saaristoon ja jopa työstämään käsikirjoituksiaan saariston maisemiin. Sillä olisi varmasti positiivinen vaikutus saariston ja Turun seudun elokuvamaineeseen ulkomailla, Raninen sanoo. Merellistä leffahistoriaa Turun saaristossa on kuvattu elokuvia jo ennen sotavuosia Johanna Vuoksenmaan Viikossa aikuiseksi toi nimekkään näyttelijäjoukon saaristoon. Dionysos Films Viime vuosina saaristossa on kuvattu muun muassa Rölli ja kultainen avain -elokuvaa, jossa Christian Ruotanen ja Krista Kosonen näyttelivät. MRP Matila Röhr Productions
• 31 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 32 Saaristo ILKKA LAPPI TURKUUN ja kaupungin pitkään historiaan liittyy lukemattomia kummitustarinoita. Muun muassa Turun linnassa, tuomiokirkossa ja Vanhan Suurtorin ympäristössä on nähty kummituksia. Myös saaristoon liittyy lukemattomia kummitustarinoita. Tässä neljä tunnetuinta. Nunna ja sulkakynä KIRJALAN saarella sijaitsee Kappelirannan kartano, joka pitää sisällään satoja vuosia historiaa. Kartanon historia ulottuu ainakin 1400-luvulle. Tuolloin Hartvig Dyker lahjoitti Kappelinrannan Naantalin nunnaluostarille sovituslahjana Turun tuomiokirkon häpäisemisestä. Perimätiedon mukaan kartano aikanaan rakennettiin luostarin perustusten päälle. Tarinoiden mukaan kartanossa nähtiin toisinaan nunnan kaapuun pukeutunut nainen, jolla oli sulkakynä kädessään. Aivan tuoreita Kappelirannan kummitushavainnot eivät ole, sillä kartanon vanha päärakennus paloi 1989. Tosin kartanon pitkästä historiasta muistuttavat edelleen muun muassa 1600-luvulta peräisin olevat harmaakivikellarit. Vuonna 1995 Markku ja Hanna Järvinen ostivat kartanon alueen. He eivät ole uudessa juhlakartanossaan kummituksiin törmänneet. Avonainen ovi NAUVOSSA sijaitseva Gammelgårdin kartano on värikkään historiansa aikana ehtinyt toimia niin vaivaistalona, kunnalliskotina, vanhainkotina kuin hotellinakin. Monen maallinen vaellus on päättynyt kartanon seinien suojissa. Ei siis ihme, että Gammelgårdiinkin liittyy moninaisia kummitustarinoita. Talossa on muun muassa kerrottu lattialla olevien mattojen kasautuvan omia aikojaan, urkuharmoni on soinut itsestään ja eräs ovi aukeaa, vaikka sen sulkisi kuinka tarkasti. Erään espanjalaisnaisen kerrotaan myös nähneen huoneessaan keskellä yötä mustahiuksisen pikkupojan aaveen. Brinkhallin lapsi ELOKUVIEN ja tv-sarjojen kuvauspaikkana tunnetun Brinkhallin kartanon 500-vuotiseen historiaan mahtuu myös monia mysteerejä. Kartanon päärakennuksen yläkerrasta on kuulunut puheensorinaa ja pianonsoittoa. Aikanaan kartanon lattian alta löytyi lapsen luuranko. Kartanon puutarhassa onkin nähty lapsen hahmo. Kartanossa liikkuvien aaveiden henkilöllisyydestä ei kuitenkaan ole kuin arvauksia. Seilin valekuristaja EHKÄ saariston tunnetuimmat kummitustarinat liittyvät Seilin saareen. Kuuluisa saari on päätynyt myös laulujen aiheeksi. Aikojen saatossa Seiliin on muun muassa karkotettu spitaalisia ja hoidettu mielisairaita. Nykyään entisen mielisairaalan tiloissa toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Lukuisten kummitustarinoiden saarella syntyy uusia legendoja nykyäänkin. Viime vuosina syntyneitä kummitustarinoita on muun muassa valekuristajan tarina. Seilissä yöpyneet opiskelijat ovat heränneet keskellä yötä kuristavaan tunteeseen. Kartanoiden menneisyydessä on paljon selvittämätöntä Kartanoiden menneisyydessä on paljon selvittämätöntä Kummitusten Kummitusten saaristo saaristo Seilin kartanoa piinaa tätä nykyä valekuristaja. Yöpyjät heräävät keskellä yötä kuristavaan tunteeseen.
• 33 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 34 Saaristo MERJA KAJALA TACKORKIN tilalla Nauvossa on kasvatettu vihreää parsaa kymmenen vuoden ajan. Puutarhuri Margot Wikström kertoo, että parsa viihtyy parhaiten hiekkaisessa maassa aurinkoisella paikalla. Hänen mukaansa parsan taimet voi kasvattaa siemenestä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. – Kestää viisi vuotta, ennen kuin siementaimista saa satoa. Parsan taimia kannattaa kysellä taimistoilta. Kun parsapenkkiin istuttaa kahden–kolmen vuoden ikäisiä juurakoita, voi satoa korjata jo parin vuoden päästä. Wikström kertoo, että parsaviljelmä vaatii paljon työtä, sillä se täytyy pitää puhtaana rikkaruohoista. Tackorkissa parsapenkki kitketään käsin kolme kertaa kasvukauden aikana. – Parsasta saadaan satoa toukokuun kolmannesta viikosta lähtien ja sadonkorjuuta jatketaan juhannukseen saakka. Sadonkorjuun päätyttyä parsapenkki lannoitetaan. Silloin juurakko alkaa muodostaa seuraavan vuoden satoa. WIKSTRÖM arvioi, että yhden perheen tarpeisiin tarvitaan vähintään kymmenen taimea. Taimet istutetaan riviin noin 30 sentin välein. Tackorkissa parsarivit istutetaan puolentoista metrien välein, jotta työskentelylle jää tilaa. Valkoisen parsan viljely onnistuu Wikströmin mukaan hiekkaisessa maassa. Taimet ovat samanlaisia kuin vihreän parsan viljelyssä, mutta valkoista parsaa kasvatetaan hiekkakummun sisällä. Parsa muuttuu vihreäksi auringossa. Tackorkin tilalla kasvatetaan parsaa neljänneshehtaarin alalla. Satoa myydään pääasiassa Nauvon torilla ja tilamyymälässä. – Kysyntä on suurempaa kuin tarjonta. Kotimainen parsa on niin suosittua, että sitä lähdetään hakemaan kauempaakin. PARSA ei saa kuivua säilytyksen aikana. Wikström säilyttää parsan märkään keittiöpyyhkeeseen kiedottuna jääkaapin kylmimmässä osassa. Parsan tulee olla jämäkän tuntuista. Tackorkissa myydään korkeintaan muutaman päivän vanhaa parsaa. Tuoretta kotimaista parsaa käsitellään eri tavalla kuin tuontiparsaa. Kymmenen minuutin keittoaika on Wikströmin mukaan liian pitkä kotimaiselle parsalle. – Parin minuutin keittoaika riittää. Moni ei tiedä, että suomalaista parsaa ei tarvitse kuoria. Jos varren tyvi on kova, siitä voi napsaista pätkän pois, mutta sekään ei ole yleensä tarpeen. Wikström pitää erityisesti parsakeitosta ja paistetusta parsasta. – Halkeilleista ja nostossa vioittuneista parsoista teen keittoa. Kauniit parsat paistan voissa valurautapannulla ja lisään joukkoon vähän suolaa, pippuria ja sitruunamehua. En keitä parsoja, sillä osa ravinteista huuhtoutuu pois keitinveden mukana. Herkkä herkku Parsapenkki palkitsee ahkeran tarhurin Kotimaisen parsan sesonkin on toukokuussa kiivaimmillaan. Ari-Matti Ruuska Margot Wikström kasvattaa parsaa Nauvossa. Janne Riikonen Parsa ei säily tuoreena monta päivää. Annamari Nurminen
• 35 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 36 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG KUN ulkomailta rahdatut superfoodit alkavat kyllästyttää, kannattaa kääntää katse saaristoon. Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena saaristossa, Pohjanlahden rannikolla sekä Ahvenanmaalla. Voimakkaan makuinen marja ei miellytä jokaista, vaikka sisältääkin runsaasti C-vitamiinia, kuituja ja energiaa. Ne ovat myös hyviä Eja B1-vitamiinien lähteitä. Marjan siemenissä ja hedelmälihassa on runsaasti energiaa sisältävää hyvälaatuista öljyä, jolla on useita terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Tyrnistä voi valmistaa esimerkiksi tahnoja, hilloja, soseita ja jauheita. Mutta parhaimmillaan ne ovat suoraan pensaasta tai pakastimesta otettuna, aamupuuron päällä ja pienellä ripauksella sokeria. Jos ei vielä ole kunnolla herännyt aamiaispöytään, niin muutaman tyrnin puraisu antaa takuuvarman potkun päivään. MUSTASELJA kukkii runsain kermanvalkoisin kukinnoin, ja kypsät marjat ovat kiiltävän mustia. Selja tunnetaan monista terveysvaikutuksistaan, ja aikoinaan Elias Lönnrotkin neuvoi hoitamaan ”kurkkuwilhoa” seljateellä, johon oli sekoitettu etikkaa. Eteläruotsalaisen kansanuskomuksen mukaan mustaselja pitää pahantahtoiset olennot loitolla ja pitkät perinteet sillä on myös eurooppalaisena lääkekasvina. Seljankukan sanotaan auttavan ainakin vilustumiseen. Marjat taas lisäävät vastustuskykyä, vahvistavat sidekudoksia, toimivat käheyteen, keuhkokuumeeseen, hermosärkyihin, kolmoishermosärkyyn, jopa iskiakseen. Mustaseljaa ei kuitenkaan kannata sekoittaa sen sukulaislajeihin, jotka ovat myrkyllisiä. Kauniit valkoiset kukinnot kannattaa poimia talteen ja valmistaa niistä vaikkapa mehua. Seljankukkamehu on yksinkertaista ja hyvää veteen tai drinkkiin sekoitettuna, ja antaa makua myös jälkiruokiin. Seljankukat voi myös pakastaa käytettäväksi myöhemmin. Seljankukkamehu (2,5 litraa) 2 sitruunaa 40 seljan kukintoa 2 kg sokeria 30 g sitruunahappoa 1,5 l vettä Harjaa sitruunat juuriharjalla lämpimässä vedessä ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Lado kukinnot ja sitruunat isoon kulhoon. Kiehauta sokeri, sitruunahappo ja vesi niin kauan kunnes seos liukenee kokonaan. Kaada kuuma seos kukkien ja sitruunan päälle ja anna seoksen seistä viileässä paikassa peitettynä 4-5 päivää. Sekoita muutaman kerran päivien aikana. Siivilöi mehu ja kaada steriloituihin pulloihin. Sulje korkki ja säilytä pimeässä ja viileässä paikassa. Kesäinen seljamalja 2 cl seljankukkamehua Proseccoa niin että valkoviinilasi täyttyy Reilusti mintunlehtiä, osa murskattuna Rakenna lasiin ja nauti. Saariston superfoodia Huumaava seljankukka ja tujakka tyrni taipuvat drinkkeihinkin Mustaselja soveltuu erinomaisesti esimerkiksi hilloksi. Thinkstock
• 37 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 38 Saaristo
• 39 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo KOLME ASKELTA ALKUUN HENRIIKKA FINGERBORG METSÄN siimeksessä Turun Nättinummen korkeilla kallioilla on rauhallista ja hiljaista, kunnes turkulainen Tommi Rokka ajaa maastopyörällään täyttä häkää alas. Renkaat kumisevat ja sammal lentää. Uskallan madella hitaasti alas jyrkältä mäeltä, ja mietin millä ilveellä kalliolta selviää kahden renkaan päällä. – Paino pitääkin olla ihan satulan takaosassa, muuten lentää ympäri, kymmenen vuotta aktiivisesti pyöräilyä harrastanut Tommi Rokka ohjeistaa. Maastopyöräilyn perusperiaate on ajella metsässä polkuja pitkin ja nauttia luonnon itse tekemistä nähtävyyksistä sekä haasteista. Niitä asettavat kalliot, isot nousut sekä laskut ja esimerkiksi kaatuneet puut. Rokka ajaa maastopyöräilyn lisäksi maantiepyörällä sekä alamäkeä sitä varten rakennetuilla radoilla Turussa. – Minua on aina kiehtonut vauhti, teknisyys, luonto ja vapauden tunne. Näissä lajeissa nämä kaikki osa-alueet yhdistyvät, Rokka kertoo. HARRASTELIJAN lempireitteihin kuuluu Turun länsipuolen polut; Impivaara, Länsikeskus, lentokenttä, Haunisten allas, Raision Kullavuori ja Masku. Yhtäjaksoista polkua löytyy monia kymmeniä kilometrejä Kuhankuonolle asti. Matkalta löytyy hienoja näköalapaikkoja missä on mukava hengähtää hetki ja nauttia. – Myös Hirvensalossa tulee ajettua aika paljon. Siellä on mukavan teknistä maastoa ja paljon korkeuseroja, pääsee koittamaan sykerajoja ylämäessä. Lajia aloittaessa Rokka painottaa, että on tärkeää ajaa omien osaamisten rajoissa. Ei ole esimerkiksi noloa taluttaa alamäkeä alas tai nostella pyörää erilaisten kivien yli. Tyhmää on mennä suinpäin ajamaan liian teknistä polkua, mihin ei vielä pysty. – Yleensä näissä tapauksissa sattuu ja tapahtuu. Helpompi kehittää itseään ja testata sitten kun aika on riittävän kypsä. Itsekin talutan joitain kohtia jos tiedän, että se ei vielä onnistu. Moni kyselee, että mistä näitä reittejä sitten löytää. Metsät on täynnä polkuja ja niitä yhdistelemällä saa tehtyä vaikka sadan kilomerin lenkkejä. Vauhtia, vapautta ja paksuja kumeja Maastopyöräily vei Tommi Rokan sydämen ”Ei ole noloa taluttaa alamäkeä alas.” Henriikka Fingerborg 1. Mene lähimetsän reunaan, etsi polun pää ja lähde seuraamaan mihin se johtaa. Polkua pääsee aina takaisin ja yleensä se myös haarottuu johonkin suuntaan mistä alkaa syntymään oma lenkkireitti. 2. Lähde mukaan MTB-Turku porukkalenkille, jonne kaikki ovat tervetulleita. Ei tarvitse ajatella olevansa liian huono tai hidas. Ensikertalaiset sijoitetaan porukan vetäjän taakse ja vetäjä kontrolloi vauhtia. Kaikki pyöräilijät huomioidaan. 3. Mene oman tai naapurikaupungin nettisivuille ja etsi luonnonnähtävyyksiä, luontopolkuja tai kuntoilureittejä. Käy tutustumassa. Niin pääset kehittämään omaa suuntavaistoa pääset helposti myös tutustumaan lähialueen polkuihin ja metsiin. Turun alueelta löytyy esimerkiksi reitistö nimeltä “Paavonpolut”, ne ovat loistavia polkuja mitä itse olen hyötykäyttänyt aluksi, ja lähtenyt sitten laajentamaan omaa tietämystä metsästä. Turun lähiseuduilta löytyy toista sataa kilometriä hyviä reittejä. Tommi Rokka pitää maastopyöräilystä sen teknisyyden ja vauhdin vuoksi.
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 40
• 41 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 42 Saaristo OONA KARHUNEN PALVAN saarella, Naantalin Velkualla, sijaitsee Pyhän Henrikin kirkko. Kirkko on kokenut kovia jo hieman valmistumisensa jälkeen. 1793 rakennettu kirkko joutui jo vuonna 1808 käydyn Palvan meritaistelun aikana rajun ryöstelyn kohteeksi. Ryöstely kosketti voimakkaasti koko Velkuan aluetta. Esimerkiksi jo ennen taistelua Salavaisten saarelta vietiin karjaa ruoaksi venäläisten aluksille. Lisäksi taistelujen jälkeen miltei kaikki alueen talot ryöstettiin. – Kirkko ja pappila ovat ehkä olleet ensimmäiset ryöstön kohteet. Niistä ryöstely on edennyt muihin taloihin. Palvan saarelta on varmasti aloitettu ja siitä edetty muille saarille, kertoo vuodesta 1986 Pyhän Henrikin kirkon suntiona toiminut Ilkka Puonti. Taistelujen tuoksinassa kirkosta vietiin kaikki, mikä oli hiukankin arvokasta Saaliiksi ryöstäjät saivat kaikkea tekstiileistä hopeisiin. – Ongelma ei ollut vain se, että arvotavarat ja elintarvikkeet vietiin ja väki karkotettiin. Lisäksi ikkunat rikottiin, ovet särjettiin ja kaikki laitettiin hyrskyn myrskyn. Onneksi kirkkoa ei kuitenkaan poltettu. Se olisi ollut vielä pahempi vaihtoehto. PUONTILLA on käsitys, ettei tuhoa välttämättä ole tehty kerralla vaan paikalle on palattu uudelleen. – Venäläiset olivat kuitenkin niin pitkän ajan Velkualla. Kappalainen oli vankina useamman päivän. Venäläiset ovat voineet olla paikkakunnalla noin viikon. Se on pitkä aika. Siinä ehtii tapahtua paljon. Ikävämmäksi puoleksi taistelujen aikana Puonti mainitsee väkivallan. Hän kertoo, että moni siviilikin menehtyi taistelun jälkeisissä tohinoissa. – Touhu oli aika raakaa. Kun eräs isäntä esimerkiksi lähti pakenemaan soutuveneellä, hänet ammuttiin veneeseen. Mitä haittaa hänestä olisi kenellekään ollut, jos hän olisi päässyt toiseen saareen tai mantereen puolelle? Ryöstöt vielä jotenkin ymmärtää, mutta siviilien pahoinpitelyt tuntuvat aika hurjilta. Kirkon kannalta on tärkeää, että paikkakuntalaiset ehtivät ennen taisteluja piilottamaan arvokkaan, piispa Jacob Gadolinin lahjoituksena saadun, alttaritaulun. – Kolme vuotta kirkon valmistumisen jälkeen saatu alttaritaulu on ainoa esine, joka edustaa kirkon rakentamisaikakautta. Sitä, mihin se piilotettiin, en tiedä. Mistään ei ole löytynyt edes arvailuja siitä, missä se olisi saattanut olla. Vuonna 1812 paikallinen nuoriso lahjoitti kirkolle laivan muistoksi käydystä Palvan meritaistelusta. Kirkon katosta roikkuva laiva on pienoismalli ruotsalaisesta kolmikantisesta linjalaiva Lovisa Eleonorasta. – Mielenkiintoista on se, että pienoismallin tyyppiset laivat eivät edes osallistuneet Palvan meritaisteluun. Ne olivat niin isokokoisia etteivät ne pystyneet purjehtimaan sisäsaariston kapeilla väylillä vaan toimivat tukialuksina avomerellä. En osaa sanoa, onko sitten vain haluttu lahjoittaa hieno alus kirkolle. Kyllähän sitä edelleenkin ihaillaan. KIRKON läheiselle kalliolle on kasattu muistomerkki Suomen sodan aikaisen laivatykin jäännöksistä. Tykki oli vielä sodan jälkeen ehjä. – Paikkakunnan nuoret miehet kokeilivat tykkiä satakunta vuotta taistelujen jälkeen, mutta he eivät oikein osanneet käyttää sitä tai tienneet seossuhteita, ja tykki meni rikki koeräjäytyksessä. Onneksi ei käynyt mitään, mutta seuraukset olivat tykin kannalta ikävät. Puonti uskoo kirkon olevan nykypäivänäkin merkityksellinen. – Palvan meritaistelun aika on oleellinen osa kirkon historiaa ja jostain syystä se myös kiinnostaa ihmisiä. Uskon, että se on nykyisillekin velkualaisille arvokasta paikkakunnan historiaa. Rajun ryöstelyn uhri Pyhän Henrikin kirkko koki pahaa tuhoa Palvan meritaistelussa Paikallinen nuoriso lahjoitti sodan jälkeen Pyhän Henrikin kirkolle pienoislaivan muistoksi käydystä Palvan meritaistelusta. Kirkon suntiona toimiva Ilkka Puonti kertoo, että pienoismallin kaltaiset laivat eivät edes osallistuneet taisteluun vaan ne toimivat tukialuksina avomerellä. Oona Karhunen Taistelun muistomerkkiin kuului toimiva laivatykin pienoismalli, joka meni rikki pojankoltiaisten koeammunnoissa 1900-luvun alkupuolella. ”Moni siviili menehtyi taistelun jälkeisissä tohinoissa.”
• 43 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo www.aamuset.?
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 44 Saaristo MUISTA ENNEN REMONTTIA MARIANNE ROVIO HIRSIMÖKIT ovat kesällä yleensä miellyttävän lämpöisiä, mutta aikaisin keväällä tai syksyn saapuessa, kylmyys saattaa yllättää mökkeilijät. Mökin eristäminen suojaa kylmältä sekä mahdollisesti myös helteiden kuumuudelta. Hirsimökin lämpöeristämisessä on huomioitava arkkitehti Heimo Paukkusen mukaan materiaalien läpihengittävyys. – Hirsi on läpihengittävää materiaalia, ja myös eristämisessä on käytettävä samanlaisia hengittäviä materiaaleja. Jos hirsimökkiä alkaa eristämään esimerkiksi styroxtyyppisillä tai vastaavanlaisilla levyillä, niin kosteusja homeongelmat ilmestyvät aivan varmasti jonkun ajan kuluttua. Hengittävyys on huomioitava materiaalien valinnassa. Suosittuja eristämismateriaaleja ovat mineraalivilla sekä puuja selluloosakuiduista valmistetut eristeet, joita saa sekä puhallusvillana sekä levyinä. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on puukuitupohjainen tai jätepaperia hyödyntävä eriste. Myös olkea ja kaislaa käytetään eristysmateriaaleina. Luonnonmukaiset materiaalit ovat Paukkusen mukaan parempia myös tuulettuvuuden kannalta ja ne hengittävät paremmin. HIRSIMÖKIN eristämisessä helpointa on toteuttaa seinien eristäminen. Tosin hirsiosat jäävät peittoon, mutta verhoukseksi voi laittaa päälle esimerkiksi hirsipaneelin. Mökkiin voi vaihtaa myös uudet tiiviimmät ikkunat ja ovet. – Helpoin tapa on eristää seinät sisäpuolelta niin, että sisäseinän eristää esimerkiksi 50 millimetrin levyisillä hengittävillä puukuitulevyillä ja sitten laittaa tapetit päälle. Tai jos haluaa, että hirsimökin tunnelma säilyy sisäpuolella, niin voi laittaa puukuitulevyjen päälle vielä hirsipaneelit tapetin sijasta, Paukkunen kertoi. Paukkunen ei suosittele eristämistä ulkoseinien kautta, koska näin ikkunat jäisivät liian syvemmälle tai myös ikkunat pitäisi uusia. – Yleensäkään ei ole paras vaihtoehto lähteä eristämään mökkiä ulkopuolelta käsin, koska koko rakenne muuttuisi liikaa. PAUKKUNEN muistuttaa, että seinien eristämisessä on otettava huomioon, että höyrysulkuja ei saa hirsimökissä olla. – Pitää olla tarkkana, että hirsimökin kaikessa rakentamisessa ja remontissa huomioidaan aina läpihengittävyys, jotta kosteusvaurioilta vältytään. On todella tärkeätä huolehtia, että rakennuksen ilmanvaihto ja tuuletus toimivat kunnolla. Hirsimökin katto on helpompi eristää, jos mökkirakennukseen kuuluu ullakko. Muussa tapauksessa katon sisärakenne vaatii purkua. – On paljon helpompaa, jos voi eristää suoraan ullakon. Ullakon eristämisessä voi käyttää hyödyksi esimerkiksi puhallusvillaa. Jos huonetila noudattaa vesikaton muotoa, niin pitää purkaa katon sisäpintaiset pinnat, jotta voidaan lisätä lisäkoolaukset ja niiden väliin laitetaan lämmöneristysmateriaalit, jonka jälkeen lisätään vielä höyrynsulkumuovit. Hirsimökki kannattaa eristää sisältä Talon voitava hengittää remontinkin jälkeen Ryhdikäs hirsimökki hivelee silmää. Veikko Wahlroos • Ota yhteyttä rakennustarkastajaan ennen remontin alkua. Talviasuttavaksi rakennettavassa mökissä on huomioitava rakennusmääräysten RakMk C3 -asetukset. • Tarkasta ympäristöministeriön sivuilta mitkä eristeet ovat sallittuja. • Pyydä tarvittaessa asiantuntijalta apua varmistaaksesi sopiva remonttisuunnitelma ja materiaalit.
• 45 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 46 Saaristo MARIANNE ROVIO MONI puuhailee mielellään mökillään keveämpien palkkatöiden vastapainoksi kaikenlaista. Jos laiturin pinnat ovat päässeet huonoon kuntoon, niin uusi pintakäsittely saa aikaan uudenveroisen laiturin. Sateisten ja aurinkoisten päivien vaihtelu rasittaa laiturin puupintoja. Talvisin kiinteätä laituria saattavat vaurioittaa puolestaan jäät. Laiturin käsittelyssä on huomioitava myös vesieliöstö ja valittava tuotteita, jotka eivät vahingoita ympäristöä. Ennen pintakäsittelyä laituri on puhdistettava. – Laituri pitäisi pestä ennen käsittelyä, ja jos siinä on hometta, niin ensin pitäisi pestä vesiympäristöön soveltuvalla homepesuaineella, joka ei vahingoita eläimistöä. Painepesurilla on hyvä pestä, mutta myös ihan tavallinen harja riittää, jos ei ole muuta käytössä, kertoi erikoismaalari ja Procolour Oy:n toimitusjohtaja Teemu Karhu. Tavallisimmin laiturit on valmistettu painekyllästetystä puusta, joten maalien sijasta ne käsitellään puuöljyllä tai kuullotteilla. Paras maalausaika on tietysti kuivaan aikaan. – Yleensä painekyllästetty puu kestää paremmin myös laiturin rakennusmateriaalina. Joskus myös näkee muusta materiaalista rakennettuja laitureja. VESISTÖN äärellä tulee katsoa tuoteseloste tarkkana, jotta mereen ei valu haitallisia aineita. – Näistä tulisi valita vesiohenteinen tuote, jotta se ei sisällä liuotteita. Eli kannattaa katsoa tuoteselostuksesta, että haihtuvien aineiden osa on vesi eikä liuotteet. Puuöljyistä ja kuullotteista löytyy Karhun mukaan melkein yhtä paljon sävyjä kuin tavallisista maaleista, vaikka tavallisimpia ovat luonnonläheiset värit. Niitä voi käyttää myös värittöminä, mutta Karhu muistuttaa, että pigmentin käyttö takaa myös UV-suojan. – Puuöljyistä löytyviä värisävyjä saa vakisävyinä kuten harmaata tai erisävyisiä ruskeita. Väritöntä puuöljyä voi myös sävyttää maalikaupassa periaatteessa minkä väriseksi vain. Kuullotteet sävytetään tavallisesti värikartan mukaan asiakkaan toiveesta, ei ihan kaikkia sävyjä kuitenkaan saa. KARHU toteaa, että puuöljyt ovat laiturin kannalta myös siksi parhaita, että tavalliset maalit tekisivät pinnan todella liukkaaksi. – Jos tavallisella maalilla maalaa, niin laiturin pinta tulee vaarallisen liukkaaksi, ehkä laiturin tolpissa tai kiinteissä kalusteissa käy vielä tavallinen maali. Puuöljyllä tai kuullotteilla laituri tulee käsitellä ainakin pariin kertaan. – Jos laituri on todella kuivaa puuta, niin voi mennä useampiakin kerroksia. Mutta ainakin 1-2 kerrosta. Kaikki ylimääräinen maali, joka jää pinnalle, tulee pyyhkiä pois, koska se ei enää siitä imeydy, Karhu neuvoo. Laiturin pinnat kuntoon kesäksi Tavallinen maali tekee pinnasta vaarallisen liukkaan Laiturin huoltoon hurahtaa helposti viikonloppu. Lauri Rotko
• 47 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 48 Saaristo MARII KOIKSON –ENNEN kuin aloittelija päättää lähteä kalastusretkelle, hänen pitäisi ottaa selvää kalastuksesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, muistuttaa turkulainen kalatalousneuvoja ja kalabiologi Olli Ylönen. Kalastamisharrastus kannattaa aloittaa onkimisesta tai pilkkimisestä, jotka ovat jokamiehen oikeuksia eikä niitä varten tarvita erikseen lupia. Aloittelijan tulee kuitenkin tietää, ettei kalastusta saa harjoittaa missä tahansa vesistöillä, kuten esimerkiksi Halisten koskialueella ei saisi missään tapauksessa mato-onkia, koska vesistö on lohija siikapitoista ja ongella saadaan harvennettua pieniä lohikaloja. Halisiin istutetaan taimenen vaelluspoikasia, joiden on tarkoitus lähteä merelle syömään ja on haitallista, mikäli niitä käydään onkimassa. – Rannikkojoet luokitellaan yleensä lohija siikapitoisiksi. Usein lohija siikapitoiset paikat on merkitty punakeltaisella kyltillä, jossa mainitaan kalastuslain kahdeksas pykälä koskien lohi-ja siikapitoista vesistöä. Kalastajan tulee noudattaa vesistöillä olevia varoituskylttejä, joita ei valitettavasti ole aina merkitty kaikkiin paikkoihin, sanoo Ylönen. UISTINja perhokalastukseen tai verkkopyyntiin tarvitaan aina erillinen lupa. Saariston kalastusoppaaseen on merkitty paikkoja, mistä saa hankittua erillisiä lupia. Lounais-Suomen kalastusalue myy erikseen virkistyskalastuslupia Halistenkoskelle ja Liedon Nautelankoskelle. – Keväisin ihmiset käyvät haalimassa haavin kanssa jokiin nousevia norsseja, vaikka heillä ei yleensä ole siihen lupia. Ensi vuodeksi yritämme keksiä jonkin keinon siihen, että laiton kalastaminen saataisiin poistettua. Halvin ja helpoin kalastusväline on mato-onki, joka kustantaa eurosta kahteen. Toki jonkinlainen vapakin tarvitaan. Perinteisen virvelisetin saa kaupasta halvimmillaan muutamalla kymmenellä eurolla. Kalojen onkimisessa toimii parhaiten kastemato, mutta niiden puutteessa voi käyttää esimerkiksi taikinaa tai muuta kaapista löytyvää. Matoja voi tarvittaessa ostaa kalastustarvikeliikkeistä, Prismoista tai tavarataloista. – Ongella on helpointa pyydystää ahventa ja särkeä. Särjet ja ahvenet tulevat hyvin toimeen lämpimissäkin vesissä. Kalastaessa tulee säätää kohoa siten, että syötti menee tarvittaessa matalammalle ja toisinaan etäisyys kohosta koukkuun saa olla todella pitkä, kuten esimerkiksi lahnoja pyydystettäessä, jotka ovat usein pohjan tuntumassa, hän neuvoo. SYKSY on parasta aikaa lohikalojen pyydystämiselle, koska tällöin kalat nousevat rannikkojokiin kutupuuhiin. Lohikalat tarvitsevat yleensä paljon happea, jonka vuoksi ne tulevat toimeen paremmin viileämmissä vesissä. Kun on lämpimämpää vettä, lohikalat hakeutuvat virtapaikkaan jotta ne saisivat enemmän happea. – Mikäli lähipiirissä ei ole ketään joka osaisi neuvoa kalastusharrastuksen aloittamisessa, kalakummit voivat opastaa aloittelijoita. Kalastamisesta löytyy paljon tietoa paikallisilta nettisivustoilta ja kalastamisesta on kirjoitettu runsaasti erilaisia kirjoja, muistuttaa Ylönen. – Kalastaminen on tervehenkinen harrastus, jossa ulkoillaan paljon ja opitaan tunnistamaan erilaisia kalalajeja. Kalastamalla saadaan tuoretta ruokaa ja sapuskaa mahan täydeltä. Kalannarraamisen alkeet Tietämättömyys voi sortaa aloittelijan syyllistymään luvattomuuksiin Olli Ylösen poika Leevi on innokas kalamies. Olli Ylönen
• 49 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 50 Saaristo OONA KARHUNEN KUSTAVISSA sijaitsevan savipajan pihapiiri muuttuu kesällä käsityökyläksi, jossa ihmiset pääsevät seuraamaan käsityöläisten työskentelyä. Kesäkuun alussa aukeavan käsityökylän idea perustuu siihen, etteivät Ihmiset enää nykyisin pääse näkemään, kun käsityöläiset oikeasti tekevät tuotteita. – Yleensä nähdään vain valmiita tuotteita eikä välttämättä edes tiedetä eroa käsin ja koneella tehtyjen tuotteiden välillä on. Käsityökylässä pääsee lähietäisyydeltä katsomaan kun esimerkiksi taotaan tai tehdään hopeakoruja, sanoo yrittäjä Essi Vuontisjärvi Kustavin savipajasta. Käsityökylän kehittäminen aloitettiin jo 1980-luvun alussa. Vuontisjärven hopeaseppänä työskennellyt isä perusti käsityökylän ensimmäisen vaiheen, hopeapajan. – Siihen aikaan oli vain keramiikkapaja. 80-luvun aikana käsityökylä muotoutui sellaiseksi kuin se on nykyään. Jatkeena käsityökylälle perustettiin vuonna 2003 vielä kynttiläpaja. Kynttiläpaja onkin viime vuosina saanut jalansijaa, kun ihmiset ovat täydentäneet kynttilävarastojaan. NYT pihapiiriin aukeavasta käsityökylästä löytyy kaiken kaikkiaan viisi eri pajaa. Muulloinkin kuin kesällä auki olevien savipajan ja kynttiläpajan lisäksi voi ottaa selvää, mitä kaikkea tekstiileistä saadaan tekstiilituvassa aikaiseksi. Hopeapajassa taas valmistetaan muun muassa erilaisia koruja ja sepänpajassa taotaan erilaisia käyttöesineitä. – Sepät tekevät myös tilaustöitä mökkiläisille. Mökkiläiset tilaavat sepiltä esimerkiksi takkasettejä tai mitan mukaan tarvittavia esineitä. Takaisin tekemiseen Käsityökylässä tutustutaan käsityöläisten arkeen Käsityökylässä on esimerkiksi savipaja, jossa voi seurata, kuinka Vesa Östring muotoilee piirakkavateja. Östringin työtä ihailee yrittäjä Essi Vuontisjärvi. Oona Karhunen Tänä vuonna erityistä on se, että savipaja täyttää 40 vuotta. Sen kunniaksi on käsityökylässä on luvassa historianäyttely, jossa käydään läpi savipajan vaiheita. Näytillä on muun muassa vanhaa keramiikkaa ja lehtijuttuja 40 vuoden ajalta. – Lisäksi lapsille on saviaskartelua, jossa voi esimerkiksi muotoilla savesta eläimiä tai päästä jopa kokeilemaan dreijausta. Varsinkin tänä vuonna kunnostaudumme siinä, että pitkin kesää on yllätyksiä. PAJOISSA ja pihapiireissä voi vapaasti mennä ja kulkea. Pajojen lisäksi pihapiirissä on myös lasten leikkipaikka sekä pupuja ja lampaita. Vuontisjärvi kertoo, että lapsiperheet tulevat välillä paikalle vain viettämään aikaa. – On kiva nähdä samoja kasvoja. Yhteensä kesässä kävijöitä on varmaan joitakin kymmeniä tuhansia. Vaikka onkin vilskettä, kiireettömyyden tuntu on meistä kiva asia. Meilee on hirveän tärkeää, että ihmisillä on fiilis, että he saavat olla täällä rauhassa. Se on ollut perusajatus alusta asti.
• 51 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 52 Saaristo MARII KOIKSON VIIKINKIAJAN katsotaan olleen virallisesti vuosina 800–1050, joka oli Suomelle ja Pohjoismaille erittäin tärkeä ajanjakso, koska tällöin kansainvälinen kauppa kukoisti ensimmäisen kerran ja kaupankäynti avasi ovet muuhun maailmaan. Viikinkilaivojen kehittyminen 700-luvun loppupuolella mullisti kaupankäynnin, koska laivojen avulla saatiin liikuteltua suuria määriä kauppatavaroita, kun aikaisemmin Suomesta vietiin tuotteita pieniä teitä ja polkuja pitkin hevosia käyttäen. Viikingit tekivät kauppamatkoja Suomen rannikolta usein Mustanmeren kautta aina Välimerelle asti. Suomessa oli saatavilla paljon hyvälaatuisia turkiksia, joista maksettiin Euroopassa hyviä hintoja, kertoo Rosalan Viikinkikeskuksen toimitusjohtaja Paula Wilson. – Viikingit olivat pääsääntöisesti hyvin rauhanomaisia kauppamiehiä, vaikka he olivat tunnettuja ryöstöja valloitusretkistään. Viikingit hyökkäsivät mielellään kirkkoihin ja kappeleihin, koska siellä oli paljon kultaa ja hopeaa. Heillä oli omat jumalat eivätkä he kunnioittaneet kristinuskoa, Wilson kertoo. POHJOISMAALAISET olivat pidempiä ja vahvempia kuin tavalliset keski-eurooppalaiset siihen aikaan, jonka vuoksi heistä tuli erittäin pelättyjä ympäri Eurooppaa. Keski-Euroopassa viikinkien ajateltiin olevan kolme metriä pitkiä ja kantavan pirun sarvia päässään. – Orjakauppa oli hyvin tavallista viikinkien keskuudessa. Viikingit hankkivat orjia sotaretkillään ja he ottivat myös naisia sotavangeiksi, joista erityisesti vaaleahiuksisista maksettiin ulkomailla paljon. Kun keskimääräinen hinta ihmisorjasta oli puoli kiloa hopeaa, voitiin vaaleahiuksisesta naisesta maksaa kolmekin kiloa hopeaa, tietää Wilson. Viikinkiajalla naisilla oli kuitenkin hyvät oikeudet Pohjolassa verrattuna moneen muuhun maahan. Naisia kunnioitettiin ja he pitivät huolta kodista, kun miehet olivat kauppamatkoilla ja sotaretkillä. – Viikingit osasivat käyttää hyvin aseita, koska Pohjolassa metsästettiin paljon ja monet taisteluissa käytettävistä aseista olivat samoja kuin metsästykseen käytetyt. Viikingit olivat erityisen tunnettuja kirveen käyttämisestä taisteluaseena, jolla myös veisteltiin laivoja ja taloja. Lisäksi taisteluissa käytettiin pitkää veistä ja väkipuukkoa. Miekat oli varattu usein sotapäälliköille, koska ne olivat kalliita ja loistomiekat saattoivat maksaa saman verran kuin talot, toteaa Wilson. VIIKINKILAIVOJEN koko saattoi vaihdella kuudesta metristä 30 metriin ja niillä tehtiin pääosin kauppaa, mutta niitä käytettiin myös sodankäynnissä. Viikinkilaivoissa ei ollut lainkaan kajuuttaa vaan kaikki laivat olivat avoaluksia, jonka vuoksi purjehtiminen oli hyvin vaativaa. Kauppamatkat Välimerelle kestivät suurin piirtein vuoden verran ja miehistö pieneni matkalla kymmenisen prosenttia sairauksien, taistelujen ja hukkumisten seurauksena. – Riskejä haluttiin kuitenkin ottaa, koska kaupankäynti oli hyvin tuottoisaa ja yhden tai kahden onnistuneen kauppamatkan jälkeen oli usein mahdollista jäädä ”eläkkeelle”. Täsmällistä ajankohtaa viikinkiajan loppumiselle on vaikeaa löytää, mutta sen voidaan Wilsonin mukaan katsoa loppuneen virallisesti vuonna 1050, kun kristinusko saapui Pohjoismaihin. Viikingit alkoivat myös hävitä taisteluja, kun viholliset oppivat vähitellen pohjoismaalaisten strategiat. Osa viikingeistä jäi asumaan pysyvästi ulkomaille ja meni naimisiin paikallisten naisten kanssa. Kristinuskon leviämistä voidaan pitää kuitenkin suurimpana syynä viikinkiajan loppumiselle, koska se muutti yhteiskuntaa kaikin tavoin. Taitavat, urheat ja pelätyt Viikinkien kiehtovaan historiaan ja ruokakulttuuriin voi uppoutua Rosalan viikinkikylässä Viikingit olivat hurjasta soturinmaineestaan huolimatta ennen kaikkea kauppamiehiä. Eikä heillä ollut kypärissään sarvia, kuten Hollywood-elokuvissa. Dorling Kindersley Rosalan viikinkikylässä on ajan hengen mukaisia rakennuksia. Viikinkipidot järjestetään tunnelmallisessa juhlasalissa. Rosalan viikinkikylä ”Viikingit hyökkäsivät kirkkoihin ja kappeleihin.”
• 53 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 54 Saaristo OONA KARHUNEN RIB-SAFARI on veneretki, jonka aikana voi tutustua saariston eri kohteisiin. Kuusi vuotta sitten aloitettuja safareita järjestetään Kasnäs–Hanko–Helsinki–Turku -akselilla. Mukaan alueeseen kuuluvat niin Hiittisten saaristo kuin Nauvo, Hanko, Bengtskär, Rosala ja Örökin. Valmiina rib-safarivaihtoehtoina ovat esimerkiksi Kasnäsin saarikierros, retki Vänön saarelle sekä hyljesafari, jossa Hangon ulkoluodoilla pääsee tutustumaan myös hylkeen petomaiseen puoleen. Kasnäs Water Sport Oy:n Rib-Safareiden perustaja ja ajojärjestelijä Petri Järvinen kertoo, että Kasnäsin suunnalla suosituimmat safarit ovat kuitenkin olleet retki Pohjoismaiden korkeimmalle majakalle, Bengtskärin majakalle sekä Högsåransaaren Farmors Cafeen. – Paikat ja reitit ovat todella upeita. Tänä kesänä meillä on myös Örö-linnakesaaren risteilyjä. Niitä voi yhdistää vaikka Bengtskärin majakkaretkeen, kertoo yrityksen perustaja ja ajojärjestelijä Petri Järvinen. VALMIIDEN safarien lisäksi safarin voi suunnitella itse. Järvinen kertoo, että suurin osa safareista onkin asiakkaan ja heidän yhdessä räätälöimiä. – Usein reissuun kuuluu oma mökkisaari tai muu sellainen. Me räätälöimme vaikka mitä, kunhan vain ollaan merellä tai saarissa. Matkan varrella vastaan onkin tullut mitä omituisimpia safareita. – Yksi mieleenpainuvimmista on se, kun asiakas soitti yöllä neljältä ja tahtoi kaverin kanssa nähdä Bengtskärin majakan. Kävimme kiertämässä majakan mutta emme edes nousseet saarelle. Asiakas oli tyytyväinen ja tehtävämme oli suoritettu, Järvinen kertoo. NIMENSÄ mukaisesti matkat tehdään Rib-veneellä. Järvinen sanoo, että Rib-vene on rakenteensa vuoksi yksi turvallisimmista veneistä. – Merivartiosto sekä muut viranomaiset käyttävät yleisesti Rib-veneitä. Vene ei hakkaa aallokossa kuten tavallinen vene usein tekee. Meillä on ollut kyydissä jopa pyörätuolipotilas pyörätuolinsa kanssa. Kovemmalla kelillä tietenkin ajetaan hieman hitaammin ja katsotaan reitit sään mukaan. Järvisen mukaan safarit sopivat henkilöille, jotka pitävät ulkoilusta, vauhdista ja merellä olosta. – Kokemus yli 50 solmun vauhdilla tai matalammalla nopeudella kovassakin kelissä turvallisesti on varmasti mieleenpainuva. Safarin hinta määräytyy kierroksen luonteen ja pituuden mukaan. – Hinnat alkavat 485 eurosta. Sen verran maksaa Kasnäsin saarikierros. Hinnat ovat aina koko veneelle riippumatta matkustajamäärästä, joka on kahdesta kahteentoista. Kaverit siis kannattaa ottaa mukaan. Normaalisti voisi sanoa, että tunti maksaa noin 950 euroa, Järvinen sanoo. Aallon harjalla Rib-safarilla huristellaan ympäri saaristoa Rib-safarilla voi valita valmiiksi mietityn matkailukohteen. Kohteen voi myös keksiä itse. Kasnäs Water Sport Oy
• 55 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 56 Saaristo HEIKKI MÖTTÖNEN SUOMEN ensimmäiset myyntiin tulevat avomaan varhaisperunat saapuvat kauppojen tiskeille yleensä Rymättylän saarelta. Entiset Rymättylän ja Merimaskun perunakunnat kuuluvat nykyään Naantalin kaupunkiin. Koko VarsinaisSuomen alueelta tulee lähes 70 prosenttia koko Suomen katteen alla viljeltävästä varhaisperunasta. Saaristosta löytyy varhaisperunalle ne kaikkein parhaimmat kasvuolosuhteet. Esa Rusi on viljellyt Merimaskun tiluksillaan perunaa jo viitisentoista vuotta. – Kevät on täällä usein pidemmällä, kuten tänäkin vuonna. Täällä ei ole MannerSuomen tavoin lunta niin myöhään, joten pääsemme yleensä muuta maata aikaisemmin istutushommiin. Tänä vuonna saatiin ensimmäiset varhaisperunat ylös jo toukokuun puolessa välissä. Perunan oma maku tulee parhaiten esiin, kun otetaan harsot pois. Kun perunat ovat maassa pari viikkoa ilman katetta, niin maku on parhaimmillaan. Aurinko pääsee silloin suoraan perunaan kiinni, Rusi tietää. TÄNÄ vuonna ensimmäiset perunat saatiin ennätyksellisen aikaisin maahan, jo helmikuun puolella. Sen jälkeen alkaa varsinainen taiteilu, jotta lannoitus ja kastelu saadaan järkevästi synkkaamaan. Kaikkien perunanviljeiljöiden lempitai painajaisohjelma on säätiedotus. – Aurinko ja lämpö on kaiken aa ja oo. Ei saa kuitenkaan kastella liikaa, ettei perunoista tule liian vetisiä. Toisaalta hallan aikaan pitää taas kastella. Säätiedotuksia tulee seurattua aika tarkkaan. Toukokuu on aina haasteellinen, kun yöpakkaset vielä kiusaa, mutta kesäkuussa sitten helpottaa, Rusi toteaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Rusin patteristosta löytyy kolmea eri lajiketta. Timo ja Siikli ovat kuluttajille tutumpia ja Annabelle on uudempi lajike. Annabelle muistuttaa Siikliä, mutta sitä sanotaan jopa vielä maukkaammaksi. Kiinteä Annabelle säilyy kesä–heinäkuussa jopa reilun viikon nostopäivästä. VARHAISPERUNAN sanotaan olevan maukkaimmillaan alle neljä senttisenä ja niin tuoreena kuin mahdollista. Peruna alkaa vanheta ja tummua heti nostamisen jälkeen. Tämän vuoksi pottua nostetaan pelloilta kysynnän mukaan. Perunat eivät pidä pitkistä matkoista ja huonoista säilytysolosuhteista. Rusi tekee yhteistyötä Osuuskunta Merimaskun Perunan kanssa, käy kauppaa Naantalin torilla ja myy tuotteitaan suoraan vähittäiskaupoille. Rusin ja monen muun viljelijän pahin vihollinen tulee kuin apteekin hyllyltä. – Ruotsalainen peruna jarruttaa suomalaisen perunan kulutusta, se meille se suurin kompastuskivi. Kaupat eivät osta suomalaista ennen kuin ruotsalainen on alta pois, Rusi harmittelee. Parhaiten Merimaskun uusi peruna maistuu kuulemma suomalaisen voin ja rymättyläläisen sillin kera. Siihen on helppo yhtyä. Varhaisperunan valtakunta Rymättylän satoa odotellaan vesi kielellä e iä p vi p su lä h Uudet perunat kuuluvat pöytään läpi kesän. Jori Liimatainen
• 57 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 58 Saaristo
• 59 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo MARII KOIKSON ÖRÖN saari on tunnettu ennen kaikkea sotahistoriastaan ja sen ainutlaatuisesta luonnostaan. – Saaren sata vuotta sitten rakennetut kasarmialueet, tsaarinaikaiset mukulakivitiet ja eri-ikäiset puolustusasemat tarjoavat hienon läpileikkauksen rannikkopuolustuksen historiasta, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Esko Sorakunnas. –– Saarella on vielä paljon ensimmäisen maailmansodan ajalta peräisin olevia linnakkeita ja tykistöasemia, lisää Forum Marinumin tutkija Mikko Meronen. Örön saari on ollut erittäin tärkeä osa meripuolustusta ja saarella olevat rannikkotykistölinnakkeet ovat toimineet sopivana pelotteena viholliselle. Saarella voi käydä katsomassa 12 tuumaisia tykkejä, jotka on asennettu Venäjän vallan ja ensimmäisen maailmansodan aikana. Saarella on edelleen muutamia toimintakäytössä olevia myöhempien aikojen tykkejä. – Saaren pohjoiskärki on linnoitettu 1980-luvulla ja siellä pääsee tutustumaan maanalaisiin miehistösuojiin, betonisiin tykkiasemiin, jalkaväkiasemiin sekä tulenjohtoasemaan. Myös vanhat tiet ovat näkemisen arvoisia, vaikka saareen 1910-luvulla rakennettu kapearaiteinen rautatieverkosto on jo purettu pois, kertoo Sorakunnas. SAARI on yksi Etelä-Suomen tärkeimmistä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien keskittymistä. Saaren kasvija perhoslajisto ovat poikkeuksellisen arvokkaita. Örön sijainti avoimen ulapan tuntumassa tekee siitä tärkeän levähdysalueen muuttolinnuille ja lähiluodoilla voi tarkkasilmäinen nähdä harmaahylkeitä. Hienoja luontokokonaisuuksia ovat länsiosan pitkä hiekkaja somerikkoranta, luonnontilaiset saaristometsät, rantaniityt sekä avoimet kedot ja niityt. – Örön hienous on siinä, että suuret osat saarta ovat olleet sata vuotta täysin vailla ihmistoimintaa ja luonnontilassa. Toisaalta osassa kohteita puolustusvoimien sopiva kulutus on edesauttanut maiseman säilymistä avoimena, sanoo Sorakunnas. Saari oli suljettua sotilasaluetta vuodesta 1915 vuoteen 2014 ja saarella on edelleen viestija valvontatoimintaa sekä puolustusvoimien harjoituksia länsipuolen merialueella. Vuoden 2015 alusta Örön saari on siirtynyt Metsähallituksen omistukseen ja saari liitettiin osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. – Kesäkuun alusta saarella käymiseen ei tarvita enää erillisiä lupia. Saarelle tulee kaksi reittiä, jotka kiertävät luontoa ja linnoituskohteita, kertoo Meronen. Saarella on parisenkymmentä kilometriä merkittyjä patikkareittejä ja vanhoja mukulakiviteitä. Satamassa on kahvila, ravintola ja useita eri majoitusvaihtoehtoja. Lisäksi kesäaikaan järjestetään päivittäin opastettuja saarikierroksia, Sorakunnas mainitsee. VENEILIJÄT ovat tervetulleita Öröhön 1. kesäkuuta alkaen. Maihinnousu tapahtuu ainoastaan Örön kaakkoisosaan rakennettavan venesataman kautta, johon tulee 70 venepaikkaa, hyvät rantapalvelut sekä erillinen laituri ja rantautumisalue melojia varten. Lisäksi saareen pääsee Kasnäsistä päivittäin paikallisen yrittäjän aluksella ja kahdesti viikossa yhteysaluksella. – Saarella on nähtävää niin paljon, että kannattaa ehdottomasti tulla tutustumaan paikan päälle. Saarella voi lähteä mukaan opastetulle kierrokselle tai tutustua omaan tahtiin luonnon monimuotoisuuteen ja nauttia saaren mahtavista merimaisemista, sanoo Sorakunnas. Suljettu sotilassaari aukeaa Öröllä käymiseen ei kesäkuun alusta lähtien tarvita enää erillistä lupaa Örössä voi löytää rauhan. Metsähallitus Koulutuskäyttöön rakennetut juoksuhaudat ovat yhä sijoillaan. Rantamaisemat hivelevät silmiä. Örön kuusituumaisen patterin varusmiehiä ”äkseerauksissa” ruokalan edessä vuonna 1922. Johanna Pakolan kokoelma
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 60 Saaristo ILKKA LAPPI –HYLYILLE sukeltamisessa on aina oma jännityksensä. Siinä on vähän sellaista aarteenetsinnän tunnelmaa. Varmaan jokainen sukeltaja ainakin joskus vähän haaveilee siitä, että löytäisi joskus merestä tuntemattoman hylyn. Sukeltaminen muutenkin on vähän Jacques Cousteau -hommaa, toteaa Sauli Lalla. Kokenut sukeltaja on sukeltanut vuosia sekä Suomessa että ulkomailla. Monista sukelluskohteista yksi nousee esiin kaikkein vaikuttavimpana. – Egyptissä Punaisella merellä oleva Yolanda-aluksen hylky oli vaikuttava. Lähellä saarta noin 70-metrinen hylky. Alueella oli myös paljon muuta kuvattavaa, muun muassa vasarahaita, Lalla muistelee. Lallalla on ollut vuodesta 2009 lähtien Uudessakaupungissa erilaisia meriaiheisia retkiä järjestävä yritys. Hän on järjestänyt muun muassa linturetkiä Selkämeren kansallispuistoon. Lalla on järjestänyt retkiä myös saaristomerellä ja aina Ahvenanmaata myöten. VIIME vuonna aloitetut hylkyretket ovat saavuttaneet suuren suosion. Pari tuntia kestävällä hylkyretkellä tutustutaan muutamaan Uudenkaupungin lähistöllä olevaan matalanveden hylkyyn. Näitä ovat muun muassa Osmo ja Tiira. – Osa hylyistä on niin lähellä pintaa, että ne näkyvät aika hyvin. Lisäksi meillä on viistokaikuluotaimet, joilla hylkyjä voidaan tutkia tarkasti veden pinnaltakin. Olen myös kerännyt eri lähteistä hylkyjen historiaa, Lalla kertoo. – Retkiä voidaan järjestää myös kauempana oleviin kohteisiin. Periaatteessahan viistokaikuluotaimella voidaan lähteä etsimään myös ihan uusia hylkyjä, hän jatkaa. Viime kesän kokemusten perusteella merenpinnan alaiset tarinat kiehtovat ihmisiä. Lalla toivookin, että hylkyretket innostavat uusia ihmisiä sukellusharrastuksen pariin. – Hylyt selvästi kiinnostavat ihmisiä. Viime kesänä hylkyretkillä kävi paljon perheitä. Myös isovanhemmat toivat lapsenlapsiaan hylkyretkille. Ehkä lapset tällä tavalla innostuvat myös sukeltamisesta. SUOMEN meret ovat sukeltajalle haasteellisia. Tropiikkia sameammassa vedessä näkyvyys on usein huonompi kuin lämpimimpien vyöhykkeiden vesissä. Suomessa vesi on myös luonnollisesti kylmempää kuin esimerkiksi Välimerellä. Lallan mukaan Suomi on kuitenkin hyvä paikka perehtyä sukeltamisen saloihin. Esimerkiksi seurojen järjestämä sukelluskoulutus on laadukasta. – Suomen vedet ovat haastavammat kuin maailmalla. Mutta jos Suomessa opettelee kunnolla sukeltamaan, saa ulkomailla sukeltamisesta todennäköisesti enemmän irti. Suomen vesien jälkeen trooppiset vedet ovat melkein kuin uima-altaaseen menisi, Lalla vertaa. – Suomessakin on hyviä paikkoja harjoitella. Esimerkiksi Taivassalossa ja Vehmaalla on harjoitteluun hyvin soveltuvia louhoksia. Cousteaun vanavedessä Sukeltaja haaveilee merenpohjan tuntemattomista hylyistä Komposiittirakenteinen parkki Daphne lepää hiekkapohjalla Isokarin majakan länsipuolella, lähellä rantakallioita. Sauli Lalla
• 61 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 62 Saaristo ILKKA LAPPI LAIVAHYLYT eivät ole vain Karibian ja muiden trooppisten vesien yksinoikeus. Kultarahoja pullollaan olevaa vanhaa merirosvolaivan hylkyä Suomen meriltä tuskin löytyy, mutta muutoin Suomenkin merien pohjassa lepää lukuisia hylkyjä. Viranomaisten ja hylkyharrastajien rekistereissä on noin 1800 vedenalaista kohdetta rekisteröitynä. Näistä noin tuhat on hylkyjä. – Ne ovat päätyneet merenpohjaan moninaisista syistä. Osa on uponnut myrskyissä, mutta paljon on myös aikansa palvelleita laivoja, jotka on upotettu tarkoituksella johonkin syrjäiseen paikkaan, kertoo museoviraston intendentti Maija Matikka. Yksi syy Suomen vesien hylkypaljouteen on Itämeren puulaivoille otollinen vähäsuolainen vesi. Puuta syövä kotilo, niin sanottu laivamato, viihtyy paremmin runsassuolaisissa vesissä kuten Atlantilla tai Välimeressä. Näillä vesillä laivamato tuhoaa laivan puurakenteet jopa kymmenissä vuosissa. Hylkyjen määrän, niiden säilymisen kannalta otollisten vesien ja pitkän purjehdushistoriansa ansiosta Itämeri on kansainvälisestikin vertaillen erinomainen paikka hylkytutkimukselle. Maantieteellinen sijainti lännen ja idän välillä on tuonut Suomen vesille vuosisatojen aikana runsaasti ennen kaikkea kauppalaivoja. USEIMPIIN Suomen vesien hylkyihin saa myös vapaasti sukeltaa. Suomen vesillä on vain neljä hylkyä, joille on määrätty suoja-alue. Suoja-alueella oleville hylyille saa sukeltaa vain museoviraston luvalla. Kolme suoja-aluehylyistä – St. Mikael, Vrouw Maria ja Gråharuna – ovat saaristomerellä. – Näiden hylkyjen on katsottu olevan kulttuurihistoriallisesti ja tutkimuksen kannalta arvokkaita, Matikka toteaa. St. Mikael haaksirikkoutui 1747 matkallaan Amsterdamista Pietariin. Kaljuutti löytyi 1950-luvulla, mutta suoja-alue sen ympärille asetettiin vasta 1999. Hylky sijaitsee nykyisellä Saaristomeren kansallispuiston alueella. Niin ikään hollantilainen Vrouw Maria haaksirikkoutui vain runsas 20 vuotta myöhemmin lokakuussa 1771. Sekin oli matkalla Pietariin. Vrouw Marian mukana pohjaan painui muun muassa suuri määrä tauluja, jotka olivat menossa keisarinna Katariina Suurelle. Vrouw Maria onkin yksi Suomen kuuluisimmista niin sanotuista aarrelaivoista. Ajoittain on ollut esillä ajatus hylyn nostamisesta, sillä se on hyvin säilynyt. Nostaminen tosin olisi kallista, eikä olisi takeita, miten hyvin vuosisatoja meressä maannut hylky kestäisi nostamisen. GRÅHARUNAN hylky on tuntemattoman aluksen hylky. Se löydettiin Korppoosta 1998. Vuonna 2005 Museovirasto otti aluksesta näytteitä aluksen iän määrittämiseksi. Kymmenestä näytteestä tosin vain kolme pystyttiin ajoittamaan. Sukeltajien ja hylkyjen tutkimisen kannalta Suomen laki on kuitenkin muihin maihin verrattuna varsin salliva. Useimmissa muissa maissa hylkysukeltamiseen liittyvät lait ovat paljon tiukemmat. Ei tarvitse mennä kuin Ahvenanmaan vesille asti, jotta lait tiukentuvat. Muutama vuosi sitten otsikoihin nousi Ahvenanmaan vesille Föglön edustalle uponnut niin sanottu samppanjalaiva. Ruotsalaisten sukeltajien löytämästä hylystä nostettiin pari sataa vuotta vanhaa samppanjaa, jota huutokaupattiin kalleimmillaan 30 000 eurolla. Huutokaupat lopetettiin, kun oikeuskansleri totesi Ahvenanmaan maakuntahallituksen järjestämät huutokaupat. – Laki on Suomen vesillä salliva, mutta ei Suomenkaan hylyistä saa ilman lupaa mitään ottaa. Niihin saa toki sukeltaa vapaasti katselemaan, Matikka muistuttaa. Katsoa saa, muttei koskea Saaristomeri on lukemattomien hylkyjen hautausmaa Vrouw Marian kenttätutkimuksen johtaja, Museoviraston tutkija Riikka Alvik esitteli Vrouw Mariasta juuri pinnalle nostettua liitupiippua kesäkuussa 2012. Tara Lehtonen
• 63 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 64 Saaristo ESA TÖYKKÄLÄ RUOKA on ollut monessa ihmiskunnan historian käännekohdassa merkittävässä roolissa. Se on vienyt yhteiskuntaa eteenpäin ja sillä on voitettu sotia. Toiselta puolelta maailmaa tai läheltä naapurimaasta tuotu ruoka on kulttuurituliainen, joka jää usein elämään paikallisten arkeen. Itämeren välillä tavara ja siten myös ruoka ovat vaihtaneet omistajaa jo satoja vuosia. Siksi tuntuukin hieman erikoiselta, että saaristolaisleivän historiasta on hankala löytää tarkkoja tietoja. Esimerkiksi erään ruokablogin mukaan saaristolaisleipä on saattanut saada vaikutteita saksalaisesta tummasta leivästä, jota hansakauppiaat ovat tuoneet Suomeen 1600-luvulla. Tälle ei kuitenkaan ole esitetty blogissa minkäänlaista lähdettä. Helsingin yliopiston kansatieteen professori Katriina Siivonen suhtautuu väitteeseen epäillen. – En usko tuota suoralta kädeltä. Monesti kun jotain lähdetään tuotteistamaan, sille haetaan mielellään pitkät ja arvovaltaiset juuret. Voihan tuo pitää paikkansakin, mutta se pitäisi kyllä selvittää tarkemmin, Siivonen sanoo. Siivonen on valmistunut Turun yliopistosta kansatieteen tohtoriksi ja työskentelee Helsingin yliopistossa professorin sijaisena. Väitöskirjassaan hän tutki Varsinais-Suomen saaristoa ja paikallisten identiteettien ja kulttuurien merkitystä ihmisten arjessa. KÄYTÄNNÖSSÄ Siivonen on kiinnostunut kulttuuriperintöön liittyvistä ilmiöistä: siitä, miksi ja miten tietyt kulttuuriset piirteet nostetaan esille. Ruokaa käytetään usein juuri tällä tavalla tuotteistamistarkoituksessa. – Lihapulla on hyvä esimerkki. Sitä pidetään monessa paikassa oman kulttuurin piirteenä, mutta kyllä sitä löytyy ihan eri puolilta maailmaa. Jauhelihasta tehdyissä pullissa voi olla erilaisia mausteita, mutta aika samaa ruokaa ne kaikki ovat. Leimallisuus ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa, Siivonen sanoo. Juuri tämän takia saaristolaisleipä olisi Siivosen mielestä kiinnostava tutkimusaihe. Sitä pidetään hyvin keskeisenä osana saariston ruokakulttuuria, mutta tarkkaa historiallista aineistoa on olemassa hyvin vähän, jos ollenkaan. – Markkinoilla eri puolilla Suomea myydään makeaa siirappista leipää saaristolaisleivän nimellä. Miksi juuri saaristo? Tätä ei ole tutkittu, mutta se näkyy kulttuurissa tällaisena ilmiönä. Minulla on asiaan hieman tuntumaa saaristotutkijana, mutta toistaiseksi ei ole ollut mahdollisuutta tutkia asiaa. Toivo Vuorelan teos Suomalaisen kansankulttuurin kartasto (1976) mainitsee leivän, joka saattaa olla jotain sukua saaristolaisleivälle. Kartastossa esitellään erilaisia leipiä ja kerrotaan, missä päin Suomea niitä esiintyy. Yhdessä kohdassa mainitaan varileipä. Varileipä on imelletty makeahko leipä, jota on valmistettu aikanaan kenties hieman juhlavampia tilaisuuksia varten. Sen leipomisessa ei kuitenkaan ole käytetty siirappia tai sokeria eikä muitakaan makeutusaineita, vaan se on makeutettu maltaista imeltämällä. – Siinä on ollut makeutta kuitenkin, ja maltaitahan laitetaan saaristolaisleipään. Sitä on kuitenkin esiintynyt koko Lounais-Suomessa, ei mitenkään pelkästään saaristossa. Varileipä on tavallaan vanhemman ruokakulttuurin vastine saaristolaisleivälle. Olisi kiinnostavaa selvittää, onko niillä jokin yhteys, Siivonen kertoo. KATRIINA Siivosen mukaan saaristolaisleipä on kiinnostava kulttuurinen ilmiö, koska saaristo-sanaa nostetaan ahkerasti esille leivän myynnissä. Koska tarkkaa historiaa ei tunneta, leipää saatetaan markkinoida perusteilla, jotka eivät välttämättä ole edes tosia. – Saaristolla on eräänlainen leima ruotsinkielisen Suomen symbolina. Se on eksoottinen, vähän niin kuin Lappikin, ja tuo jotain lisäarvoa tuotteeseen. Ei voi sanoa, että saaristolaisleivän markkinointi perustuu vain tähän, mutta kyllähän sitä tällaisen avulla myydään. Tällainen ilmiö olisi kyllä tutkimuksellisesti kiinnostava, Siivonen toteaa. Mustan herkun arvoitus Saaristolaisleivän tarkka historia on pimennossa Saaristolaisleipää on tehty saaristossa pitkään. Sitä ei tiedetä, onko se kuitenkaan saaristossa syntynyt. Timo Jerkku
• 65 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo Pirilän Tarjoukset voimassa toukokuun 2015 loppuun tai niin kauan kuin tarjouseriä riittää RAISIO Piriläntie 2 Puh. 438 9977 Avoinna arkisin 9-20, la-su 9-18 PUUTARHAAN JA PARVEKKEELLE PUUTARHAAN JA PARVEKKEELLE Valmistuville pitkävartiset upeat ruusut KUKKATALO KUKKATALO www.kukkatalo.fi Monikäyttöiset, kestävät KANADANTUIJAT Valikoima erilaisia KORISTEPENSAITA MANSIKAN TAIMET Vihannesten taimet ø 9 cm muoviø 9 cm muoviruukussa ruukussa amppelissa amppelissa 9.90 € 9.90 € Yksittäin Yksittäin 4.90-5.90 € 4.90-5.90 € Köynnös-, Köynnös-, maanpeiteja maanpeiteja ryhmäruusut ryhmäruusut alkaen alkaen Kotimaiset, kauniit KESÄKUKAT Kotimaiset, kauniit KESÄKUKAT 20 vuotta Runsas valikoima erilaisia RUUSUJEN TAIMIA Meidän puutarhalta Meidän puutarhalta Meidän puutarhalta Enemmän edullisesti 2 2 90 90 95 95 80 80 6 6 90 90 29.29.-10 KPL 10.10.-3 KPL 9 9 90 90 (24,90) (24,90) 5 5 90 90 (13,90) (13,90) Kesäkukkien taimet Kesäkukkien taimet ø 9 cm muoviø 9 cm muoviruukuissa ruukuissa Pelagoniat Pelagoniat ø 12 cm muoviruukuissa ø 12 cm muoviruukuissa Amppelit Amppelit alkaen 8.90 € alkaen 8.90 € ‘Brabant’, 100-120 cm ‘Smaragd’ 100-120 cm paakkutaimina Kurkut, kurpitsat 1.90 € Kurkut, kurpitsat 1.90 € Tomaatit 2.90 € Tomaatit 2.90 € Paprikat 5.90 €, Chilit 6.90 € Paprikat 5.90 €, Chilit 6.90 € Ostettaessa Ostettaessa samaa lajiketta, samaa lajiketta, 9 vaihtoehtoa 9 vaihtoehtoa
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 66 Saaristo OONA KARHUNEN KAARINAN Kuusiston pohjoisosassa sijaitseva juopinkrotti eli juopinrotko on Turun saariston ainoita luonnontilaisia rotkolaaksoja. Kuusistonsalmeen asti puroineen laskeva rotkolaakso on noin 500 metriä pitkä ja sata metriä leveä. Alueen sienistö on omalla tavalla erilaista kuin monessa muussa paikassa. – Mielenkiintoisin laji on myytikkä. Se on täysin mitätön, surkean näköinen sieni, mutta esiintymispaikkoja tunnetaan lisäksi vain noin viisi koko Euroopassa. Vastausta siihen, miksi sitä esiintyy juuri juopinkrotissa, en ole löytänyt edes sienitieteilijöiltä, kertoo Kaarinan kaupungin ympäristöpäällikkö Jouni Saario. Myös linnustossa on omanlainen piirteensä. – Juopinkrotista löytyy esimerkiksi harvalukuinen laji peukaloinen sekä tiltaltti. Myös huomattavasti harvinaisempi idänuunilintu on tavattu melkein vuosittain. ALUEELLA on korkeaa kuusikkoa ja se on synkkä aarnimetsänomainen paikka. Vaikka laakso on varjoisa, on sillä kuitenkin lehtomaisia piirteitä. Kasvillisuudesta löytyy esimerkiksi käenkaalia, saniaisia sekä valkoja sinivuokkoja. – Osittain lehtomaisuutta ovat voineet tuoda ravinteet vieressä sijainneen minkkitarhan ajoilta. Saario kertoo, että alueella on ollut vuosikausia kaatuneita puita. Erityisesti viime vuosien myrskyt ovat aiheuttaneet sen, että tuulenkaatoja on entistä enemmän. – Alueesta on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelualue, joten puut on pääsääntöisesti jätetty paikoilleen. Puilla turvataan ravinto lahottajille, joten niitä ei aiotakaan korjata pois. Purouoman itäpuolella kulkee tie. Saarion mielestä tie pilaa rotkolaakson kokonaisuutta. – Rotkolaakson länsipuoli on alueesta huomattavasti edustavampi. Siellä on järeitä kuusia ja mäntyjä ja sammalpeite on paljon hienompaa. Tie on kuitenkin ollut paikalla kymmeniä vuosia eikä sitä ole siitä millään muotoa tarkoitus ottaa pois. SAARIO uskoo, että rotkolaaksojen määrä on Turun seudulla vähäinen muun muassa sopivan maaperän puutteen vuoksi. – Täällä on myös ollut kauan ihmisasutusta ja ne on tavalla tai toisella otettu johonkin käyttöön. Metsät on hakattu pois tai asutusta on tullut ehkä sellaiseen paikkaan jotka ovat aiheuttaneet omat muutoksensa. Saario kuvailee rotkolaaksoa rauhalliseksi ja omalla tavallaan synkäksi, peikkometsätyyppiseksi kohteeksi. – Juopinkrotti on erikoisuus. Rotko on sen verran syvä, että sieltä saa hiljaisuutta. Saaristotien tai Kaarinan kaupungin melu ei juurikaan kuulu. Loppukeväästä ja toisaalta myös syksyllä purossa virtaa kivasti vettä. Sopiva sumuinen ja hämyinen päivä tuo mukaan omanlaisensa fiiliksen. Rauhaa peikkometsässä Kuusiston juopinkrotti on ainoalaatuinen sekä sienistöltään että linnustoltaan Juopinkrotissa on monia myrskyjen vuoksi kaatuneita puita, joita ei aiota korjata pois. Ympäristöpäällikkö Jouni Saarion mukaan alueesta on tarkoitus tehdä luonnonsuojelukohde. Oona Karhunen
• 67 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo www.aamuset.?
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 68 Saaristo HANNELE SIVONEN PURJEHDUSTA harrastavissa lemmikkiperheissä koiran tai kissan mukaan ottaminen veneeseen on itsestäänselvyys, jos lemmikki vain sopeutuu seilaamiseen. Totuttaminen voi vaatia sitkeyttä, mutta palkintona on luotettava purjehduskaveri. Kymmenvuotias tiibetinspanieli Toffe on hyvä esimerkki, sillä laivakoiran ura ei lähtenyt liikkeelle ihan luonnostaan. – Aluksi Toffe pelkäsi kovasti olla purjeveneessä. Se käveli aina häntä koipien välissä pitkän laiturin päähän ja veneessä viihtyi meidän jalkojemme välissä. Nykyään Toffe nauttii merellä olosta ja liikkuu ketterästi veneen kannella nauttien merituulesta, Rosanne Parikka kertoo. Iän myötä Toffe on rauhoittunut ja siitä on tullut varsin suvereeni seilori. Mutta kahta m-kirjainta ei Toffenkaan sydämeen mahdu. Missit ovat sen sydäntä lähellä, onhan sen oma emäntä tuttu viime vuoden Miss Suomi -kisojen finaalisijoilta. Myrskyt ja kova aallokko sen sijaan pelottavat Toffea. TURUN Työväen pursiseuran riveihin kuuluvan Parikan perheen jäsenenä Toffe on vuosien varrella seilannut saaristoa ristiin rastiin aina Ahvenanmaalle asti. Ulkomaille suuntautuneet purjehdukset ovat olleet pitkien merimatkojen vuoksi hankalia, sillä koiran kanssa purjehtiessa tulisi voida vierailla satamissa riittävän usein. – Purjehdimme aina maksimissaan viitisen tuntia kerrallaan, jotta koira pääsee ulkoilemaan ja asioilleen. Pentuna Toffe oli hieman yli-innokas merkkailija, mutta veneessä ei-toivottua käytöstä ei ole koskaan ollut. Vene on ikään kuin pyhä paikka koirallekin, Rosannen isä ja veneen kippari Kai Parikka pohtii. Lemmikin kanssa purjehtiessa tärkeää on pakata mukaan pelastusliivien ja ruokatarvikkeiden lisäksi myös hyvin varusteltu ensiapulaukku. Haaverin sattuessa, eläinlääkäriin pääsy ei tapahdu hetkessä. – Tärkeää on huolehtia, että punkkipinsetit ovat aina mukana. Saaristossa punkkeja riittää. Kesällä olemmekin trimmanneet Toffen, jotta punkit on helpompi havaita lyhyestä turkista, Kai Parikka kertoo. TOFFE on perheen onneksi välttänyt kaikki tapaturmat. Purjehtimisesta nauttivasta koirasta löytyy myös selkeästi seikkailijaluonnetta, sillä se rakastaa uusiin saariin ja hajuihin tutustumista. – Toffe on myös perheen vahtikoira, eikä homma unohdu merelläkään. Joskus se ei suostu tulemaan yöksi veneeseen, vaan jää korkealle ylös kalliolle vartioimaan. Ainakin meillä perheessä on turvallinen olo, kun pieni Toffe pitää meidän puolia, Rosanne Parikka iloitsee. Tunnollisen laivakoiran suosikkipaikkakin löytyy s/y Agapin ruorin läheisyydestä ja kapteenin kainalosta. – Joka kevät kun linnut alkavat laulaa ja ilmat lämpenee, Toffe varmasti aavistaa pääsevänsä merelle. Sitä vapaudentunnetta, kun meriilma puhaltaa kasvoihin, aurinko lämmittää ja horisontissa näkyy ainoastaan merta. Kyllä se on koko perheen yhteistä nautintoa. Toffe on tuonut paljon iloa yhteisiin purjehdusreissuihin, Rosanne Parikka summaa. Laivakoiran elämää Myrskyt ja missit ovat tiibetinspanieli Toffelle arkipäivää Toffe on merellä kuin kotonaan. Kai Parikka Viime vuoden Miss Suomi-kisoissa menestyneen Rosanne Parikan tiibetinspanieli Toffe on urhoollinen laivakoira. Tosin kova myrsky saa Toffen piiloutumaan kajuuttaan.
• 69 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 70 Saaristo OMINAISUUDET TEEMU P. PELTOLA ON suorastaan hämmästyttävää, kuinka hyvin perinteikäs korealainen maasturivalmistaja SsangYong on onnistunut piilottelemaan suomalaisilta. Useimmat eivät ole koko merkistä edes kuulleet, vaikka vuonna 1954 perustettu emoyhtiö on valmistanut autoja SsangYongin (suom. ”kaksi lohikäärmettä”) merkillä jo 1980-luvun lopusta lähtien. 1960-luvulla yhtiö valmisti Jeep-maastureita Yhdysvaltain armeijalle ja on sittemmin keskittynyt pelkästään SUV:ien ja nelivetoisten autojen valmistamiseen. Etelä-Korean neljänneksi suurin autovalmistaja aloitti Suomen valloituksensa tänä keväänä. Ensi alkuun saatavana on kaksi mallia, Korando ja Rexton, joista jälkimmäinen on täysiverinen maastoauto 2 600 kilogramman vetokyvyllä. Auto on todella muhkea ja korkea, siihen ei istuta vaan siihen ennemminkin noustaan. Nahkaverhoilu ja penkin monipuoliset sähkösäädöt kertovat heti, että nyt istutaan premium-autossa. Eikä SsangYong mikään halpamerkki olekaan; Rextonin hinnat lähtevät hieman alle 40 000 eurosta. REXTONIN käyntiääni on aasialaiseen tapaan todella hiljainen, ottaen huomioon, että korskean nokan uumenissa murisee kaksilitrainen diesel. Siitä on puristettu kaikki irti, sillä 150 hevosvoimalla luvataan peräti 360 Nm:n vääntö. Mutkissa auto tuntuu miellyttävän jyhkeältä eikä sitä luonnonvoimat juuri hetkauta. Tunnelma ohjaamossa on suorastaan juhlava. Huomio kiinnittyykin melko suureen aliohjautuvuuteen, joka on vaativassa maastossa varmasti vain hyvästä, mutta johtaa tiukoissa mutkissa ja kiertoliittymissä melkoiseen ratinpyörittelyyn. Malli hyökkää Suomen-segmenttiinsä ennen kaikkea hinnalla. Samantasoinen Kia Sorento maksaa lähtökohtaisesti yli 9 000 euroa enemmän, minkä lisäksi siinä on maavaraa peräti 65 millimetriä vähemmän. Rextonissa maavaraa on 250 millimetriä, eli jopa enemmän kuin Toyotan Land Cruiserissa. Edullisempi hinta näkyykin vaatimattomassa kojelaudassa, jossa on perusmittaristot ilman suuria monitoiminäyttöjä tai viimeiseen asti hifisteltyjä ohjainkiekkoja. Ehkä sekin kertoo korealaisesta asenteesta. Tähän autoon tullaan ajamaan, ei räpläämään Facebookia. Kiinteitä istumapaikkoja on seitsemälle, mutta tavaratilan käyttöönotto edellyttää kahden takimmaisen penkin laskemista. Tämän jälkeen tavaratilaa onkin muhkeasti, kuutiometri ja rapiat. Rexton jättää mieleen varsin jämäkän kuvan. Tehdastakuutakin luvataan peräti viisi vuotta ilman kilometrirajaa. Lohikäärmeen selässä Koeajossa SsangYong Rexton D20 AWD 5AT Quartz SsangYong Rexton on täysiverinen maasturi. Teemu P. Peltola Sisätiloissa on siisti perusmeininki. Automerkki on suomalaisille vielä toistaiseksi melko vieras. • Malli: D20 AWD 5AT • Iskutilavuus: 1 998 cm³ • Tehot (kW/hv): 114/155 • Vääntö: 360 nM • Huiput: 175 km/h • Kulutus/100 km (EU): 7,8 l • CO²: 206 g/km • Hinta: alk. 45 990 €
• 71 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 72 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG JOS mielii Viroon purjeveneellä, kannattaa siihen varata aikaa muutama viikko, plotteri tai tabletti, sekä uudet kartat. Turkulaiset Anna Liukas ja Viljami Vahtera suuntasivat viime kesänä etelämmäs, sillä Ahvenanmaalla heidän tulee käytyä joka vuosi. Hanko–Haapsalu–Kuivastu–Kihnu–Pärnu–Heltermaa– Kärdla–Kasnäs. Siinä reitti. Reissun jälkeen kokeneet purjehtijat kertovat, että ylimääräisiä päiviä ei juurikaan jäänyt kun päivävauhti pidettiin noin 40–60 merimailissa. Pärnuun pariskunta pysähtyi muutamaksi päiväksi, mutta muuten liikkeessä oltiin koko ajan. Sää helli purjehtijoita ja heinäkuussa uimavedet olivat todella lämpimät. – Koska koko Suomenlahti on todella matalaa, oli uimavesikin yli 20 asteista. Suomessa oli tähän aikaan pahin sinileväkausi mutta Viron rannoilla ei levää ollut. Juuri mataluuden vuoksi rantojen lähellä ei voi seilata, joten piti mennä todella keskellä. Upeat hiekkarannat muodostivat valkoisen siluetin. Purjehtiessa ei meinannut edes nähdä maata. Suomen saaristoon verrattuna ei ollut paljon nähtävää mereltä käsin, Liukas kuvailee. VAHTERA kertoo, että sen kummempaa valmistelua matka ei kaivannut, mutta uusiin karttoihin piti varautua, sillä merimerkkien paikat voivat vaihdella useammin kuin Suomessa. Viron karttoihin saa uusimmat päivitykset vuosittain. – Myös plotteri oli hyvä olla, sillä matalissa vesissä olisi saattanut muuten jännittää. On hyvä varautua myös pidempiin satamaanajoihin kuin Suomessa, sillä joka paikkaan vie ruopattu ränni. Positiivisena yllätyksenä tuli vierasvenesatamien loistokuntoiset fasiliteetit. – Paitsi Kihnu, siellä oli vain konttivessa ja suihku. Kihnussa olisi tosin ollut katseltavaa pyörän selästä, ja myös kiertoajelua on tarjolla. Kauppavalikoima oli todella heikko, vessapaperitkin myytiin rullittain kalliilla hinnalla. Joten sinne ei kannata matkata ajatellen, että käy hakemassa seuraavien päivien ruuat mukaan. Kihnun pieni baari tarjoaa kuitenkin edullista ja hyvää ruokaa. – Kuivastussa saimme paikallisen ”taksikyydin” lähimpään ravintolaan Liivan kylään, jossa oli hyvä ja halpa ruoka. Paikallisista ruuista kannattaa kokeilla seljankaa. Kuivastusta saisi myös vuokrattua auton jolla pääsisi kiertämään Muhumaata, Liukas muistelee. REISSUN parhaimmaksi etapiksi molemmat nimeävät kuitenkin Haapsalun, josta huokeiden hintojensa puolesta kannattaa hankkia myös tuliaiset. – Haapsalu oli tosi kiva mesta. Haapsalussa oli halpaa. Jos mielii viedä kotiin tuliaisia niin suosittelemme viimeiseksi pysähdykseksi ennen Suomea Haapsalua eikä Kärdlaa. Kärdla tuntuu olevan suomaisten suosiossa, ja se näkyy myös ruuan sekä alkoholin kalliina hintoina. Purjeilla Viroon Upeat hiekkarannat muodostavat valkoisen siluetin Viljami Vahtera on purjehtijana tottunut aterioimaan missä vain. Kärdla oli viimeinen satama ennen paluuta Suomeen. Anna Liukas Anna Liukas ja Pärnun biitsi. Täällä oli aikaa levähtää pari päivää. Viljami Vahtera
• 73 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 74 Saaristo
• 75 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Saaristo
• 76 A AMUSET VIIHDE Lauantai 23. toukokuuta 2015 SUPERFANTASTINEN animaationäyttely täyttää Naantalin Taidehuoneen animaatioelokuvilla, elokuvien nukeilla ja lavasteilla, still-kuvilla ja animaatioinstallaatioilla. Näyttelyssä voi myös itse kokeilla palaanimaation tekoa opastuksen avulla. Lisäksi tilassa esitetään non-stoppina kaksi animaatioesitystä, jotka koostuvat palkituista suomalaisista lyhytelokuvista. Näyttely on avoinna 7. kesäkuuta saakka. Suorastaan superfantastista VALITETTAVASTI Hot Pursuit on elokuva, jonka lopputekstejä huomaa kaipaavansa jo ennen ensimmäisen vartin täyttymistä. Reese Witherspoon on virkaintoinen poliisi ja kävelevä blondivitsi, joka pestataan suojelemaan todistajana toimivaa huumerikollisen vaimoa (Sofia Vergara). Hänen tehtävänään puolestaan on lähinnä kipittää kömpelösti korkokengissä ja hokea dialogin sekaan espanjaa. Karkumatkalla typerä naiskaksikko selviää vaarallisista tilanteista vilauttamalla typerille miehille tissivakoa, näyttelemällä lesboparia tai puhumalla kuukautisista. Witherspoonin ja Vergaran täysin olematon kemia ei onnistu tekemään mitään muuta kuin venyttämään jo ennestään huonoja vitsejä aivan liian pitkiksi. Kenelle: Ihan rehellisesti sanottuna? Ei kenellekään. Arvio: Komedia, joka pitää katsojaansa idioottina. ESA TÖYKKÄLÄ Katsojan pahoinpitelyä Pitäisikö Myrskyluodon Maijasta tehdä elokuva? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ESAN VALINTA YLLÄTYSHERKKU ESA TÖYKKÄLÄ MYRSKYLUODON Maijan tarina muistetaan kenties parhaiten samannimisestä televisiosarjasta ja eritoten Lasse Mårtensonin tunnussävelmästä. Kirjailija Anni Blomqvistin alkuperäinen romaanisarja on ruotsinkielinen, mutta siitä huolimatta Myrskyluodon Maijaa on esitetty ruotsiksi vain Raaseporin ja Ahvenanmaan teatterilavoilla harrastajavoimin. Syksyllä Stormskärs Maja saa ensi-iltansa Åbo Svenska Teaterissa musikaalina. Kyseessä on tarinan ensimmäinen ruotsinkielinen versio, joka nähdään ammattilaisteatterin tuottamana. Musikaalin ohjaa Jakob Höglund, joka on ohjannut muun muassa Viidakkokirjamusikaalin Vaasan kaupunginteatterille. Höglundin taiteellinen näkemys nojaa vahvasti tanssiin. – Myrskyluodolla on talvi, kesä, vettä ja saaristoa, joten miten se kaikki tuodaan lavalle? Mielestäni on aika tylsää, jos vain rakennetaan saaristo ja Maija ja Janne ovat veneessä. Yritän löytää tien koreografian kautta. Luulen, että tästä tulee koreografian takia aika erilainen versio, Höglund kertoo. MUSIKAALIN bändiä johtaa Riddo Ridberg. Höglund ihastui Ridbergin folkloristiseen tyyliin ja ajatteli sen sopivan erinomaisesti näytelmään, joka tulkitsee 1800-luvun saaristoelämää. Lavalla soivat kitaran ja basson lisäksi muun muassa viulu ja erilaiset kanteleet. Tarina seuraa Maijan (Emma Klingenberg) ja hänen perheensä korutonta arkea Myrskyluodolla. Maija esitellään vahvana ihmisenä, jopa eräänlaisena kapinallisena, joka puhuu ja ajattelee tavalla, jonka ei 1800-luvulla katsottu olevan naiselle erityisen sopivaa. Maija nimittäin uskaltaa unelmoida. – Jotenkin ensimmäiseksi ajattelee, että Janne (Elmer Bäck) on vahva mies ja Maija on pieni nainen. Mutta minusta Maija on vahva ja kiinnostava, koska hän näkee maailman aina isompana paikkana kuin tavallinen ihminen. Hän näkee merkityksen ja kauneuden kaikessa, Höglund sanoo. HÖGLUND toteaa, ettei ole kiinnostunut tekemään tarinasta “museoversiota”. Vaikka 1800-luvun henki on Myrskyluodon Maijassa läsnä, musikaali ei ole historiallinen ajankuvaus. – Jos muistelee omaa elämää, niin muistaa juuri itselleen tärkeät asiat, ja jotkut niistä ehkä suurempina. Jos sää oli huono, muistelmissa se on entistä huonompi. Ehkä myrskyn muistaa kovempana, koska silloin oli vihainen. Kaikki ei aina tapahdukaan oikeasti. Yritämme tehdä musikaalista eräänlaisen unenomaisen muiston elämästä. Luulen, että sillä tavalla syntyy kiinnostava tarina. Stormskärs Maja ensi-illassa Åbo Svenska Teaterissa 12. syyskuuta. Esitys on tekstitetty suomeksi ja ruotsiksi. Vettä tanssien Myrskyluodon Maija -musikaali muuttaa saariston koreografiaksi Musikaalin päärooleissa nähdään Emma Klingenberg ja Elmer Bäck. Pette Rissanen V V P e j p
• 77 Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET Viihde
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 78 KUPONKISET
• 79 A AMUSET MIELIPIDE Lauantai 23. toukokuuta 2015 KOLUMNI Aamuset 34. vuosikerta. Sitoutumaton Sanomalehtien liitto ry:n jäsen. KUSTANTAJA TS-Yhtymä/Turun Tietotarjonta Oy PL 600, 20101 Turku PAINOPAIKKA Turun Sanomat/Lehtipaino Artukainen INTERNET www.aamuset.? PÄÄTOIMITTAJA Lasse Virtanen 040 589 0820 TOIMITUS aamuset@aamuset.? VAIHDE (02) 269 3900 (myyntipalvelu) ILMOITUSAINEISTOT aamuset.ilmoitus@aamuset.? NYT olisi aika parantaa Turun ja Varsinais-Suomen rautatiet paikallisjunaliikennekäyttöön. Liikenneviraston selvityksen mukaan se maksaisi noin 50 miljoonaa euroa. Samalla tulisi rakentaa 6-7 kilometriä uutta rataa Turun lentokentälle Leaf Centerin ja Runosmäen kautta sekä puoli kilometriä uutta rataa Turun satamaan, jolloin siitä tulisi Turun pisararata. Tätä kaikkea tukisi kumipyörillä kulkeva (super)bussiliikenne. Työllisyysvaikutukset ja muut vaikutukset olisivat maakunnan laajuiset. Maakunnan kehittyminen palvelisi myös maakunnan keskusta, Turkua. Asiaa on rohkeasti tuonut esille Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtaja Pekka Myllymäki (kesk.). Paikallisjunaliikenne mahdollistaisi kiinteistöjen arvonnousun radan läheisyydessä koko maakunnan alueella, tukisi laajemmin kaavoittamista, nopeuttaisi työmatkaliikennettä ja helpottaisi liikenneruuhkia. Paikallisjunaliikenne sekä lentokentän ja sataman pisararata tukisivat myös tunnin juna –hanketta. Lisäksi rautateiden kehittäminen on linjassa EU:n liikenne-, ympäristöja päästötavoitteiden kanssa. Turku–Helsinki-väli, Turun lentokenttä ja satama kuuluvat Euroopan liikenteen (TEN-T) ydinverkkoon. Ydinverkon hankkeisiin voi hakea EU:n rahoitusta vuoteen 2020. Rautatieyhteyksillä saataisiin Turun keskeiset liikennekeskukset yhdistettyä tehokkaasti palvelemaan kokonaisuutta. Tällaisilla hankkeilla olisi varmasti positiivisia vaikutuksia Turun lentokentän käyttöasteeseen ja kansainvälistymiseen. Varsinais-Suomi ja Turku ovat erityislaatuisia sijaintinsakin puolesta. Nyt olisi erinomainen tilaisuus hyödyntää tätä erityislaatuisuutta parantamalla julkisia liikenneyhteyksiä paremmalle mukavuustasolle. Niin vapaa-ajan kuin liikematkailu Turusta maailmalle ja maailmalta Turkuun lisääntyisi varmasti. Ihminen on mukavuudenhaluinen myös matkustaessaan. Olisi Suomessa ainutlaatuinen mukavuus matkustaa suoraan jopa yhdellä junalla Tampereen tai Helsingin suunnasta Turun lentokentälle esimerkiksi matkatavaroitten kanssa, kuin vaihtaa toiseen junaan, junasta bussiin tai raitiovaunuun. Mitä helpompaa on matkustaa käyttäen joukkoliikennettä, sitä enemmän sitä käytetään. MARKO HEIMONEN KAARINA Maakunta nousuun liikennehankkeilla TURKU on viime vuosina yhtiöittänyt lähes kaikki niin sanotut teknisen sektorin toiminnot. Tuottajayhtiöissä on käyty yt-neuvotteluja ja väkeä on lomautettu ja irtisanottu. Yhtiöiden konsernijaostolle antaman selvityksen mukaan ne eivät ole käyttäneet ytprosessin aikana vuokratyövoimaa lainvastaisella tavalla. Yhtiöt tilaavat kuitenkin suuren osan töistään alihankintana ulkopuolisilta yrityksiltä. Alihankkijat voivat käyttää vuokratyövoimaa yt-prosessin aikana ja soveltaa heikompia työehtoja kuin mistä Turun yhtiöiden työntekijöiden kanssa on sovittu. Julkisomisteisten yhtiöiden tulisi näyttää esimerkkiä eikä kiertää velvoitteita ulkoistamalla töitä. Kaupungin on omistajana huolehdittava yhtiöiden tilaajavastuun toteutumisesta. Esitän, että kaupunki selvittää, onko sen omistamien yhtiöiden alihankintana teettämissä töissä käytetty vuokratyövoimaa ja millaisia työehtoja on sovellettu. Kaupunkiomistaja laatii suunnitelman, jolla tilaajavastuuta yhtiöissä parannetaan. JOHANNES YRTTIAHO (VAS.) KAUPUNGINVALTUUTETTU Onko yhtiöissä vuokratyövoimaa? SURETTAA lukea artikkeleita rantakunnosta. ”Kolmessa viikossa ehdit vielä!”, ”Paastoamalla rantakuntoon”. Tammikuussa aloitetaan kesäkunnon tavoittelu ja tällä hetkellä dieettiä pitäisi kiristää äärimmilleen. Kesällä kuuluisi tietysti kieltäytyä kaikista herkuista, jotta kuntoa pystyy pitämään yllä. Rantakunnottomalla on enää kaksi oljenkortta jäljellä: joko heittäytyä vitsiksi tai hyväksyä se, että on paksu ja jää kotiin. Kuinka moni on nähnyt kommentin, jossa vitsaillaan ”rantakunnosta 2050”? Tai kuvan jossa pullukka katsoo peiliin ja toteaa, että hemmetti, en ollut tänäkään vuonna rantakunnossa. Mikä se kuuluisa rantakunto sitten oikeasti on, nolla rasvaprosentti sikspäkillä varustettuna, vaiko kuvissa nähdyt julkkikset, jotka on photoshopattu kansikuvaan? Kaiken tämän vastapainoksi äidit lähettävät ”oikean vartalon” kuvia lehtiin, ja kertovat kuinka kantavat raskausarpiaan (kutsuvat niitä rakkausarviksi), muhkuroitaan ja kilojaan kunnialla. Tätä herätystä heidän mielestään tarvitaan. Mutta ei voi silti olla pohtimatta – onko meistä tullut liian kriittisiä itseämme, tai muita kohtaan? Pitääkö meidän paastota kolme viikkoa sitruunavedellä, kävellä lenkkejä kolme kertaa päivässä, ja lopulta pyörtyä rannalle kun ei ole syönyt lainkaan. Homma tuntuu karkaavan monilta käsistä. EMMEKÖ voisi vaan vetää uikkarit päälle, öljyt pintaan, mennä rannalle – ja kas, on rantakunnossa! Tai ainahan sitä voi omassa rauhassa avata parvekelasit ja siirtyä auringon mukana kunnes parvekkeen sivuseinä nielaisee viimeisetkin auringonsäteet taaksensa. Nautitaan nyt tästä elämästä kun kerran eletään. HENRIIKKA FINGERBORG Rantakunto 2050
• Lauantai 23. toukokuuta 2015 AAMUSET 80