• Lauantai 1. lokakuuta 2016 | Nro 73 | www.aamuset.? | m.aamuset.? | TS-Yhtymä Mia Salokannel, 28, on pyörinyt saleilla pikkutytöstä alkaen. Hän katsoo nyrkkeilykorttinsa loppuun asti. Urheilu s. 8 Suoraa ja koukkua Enkelikakku tunnetaan ennen kaikkea keveydestään ja suussasulavuudestaan. Kotikokiltakin se onnistuu. Herkku s. 18 Kakkua enkelten Drinkeillä on usein villit nimet, mutta joidenkin takana on vielä villimpi tarina. Kuten Christer Petterssonin. Herkku s. 34 Drinkkien kertomaa Föli avaa sähköbussien aikakauden, linja 1 sähköistyy kokonaan. Asiat s.2-3 Herkku Aamuset KAUPUNKIMEDIA
• 2 A A M U S E T ASIAT Lauantai 1. lokakuuta 2016 RAISION Vuotamanmäessä Vierulantiellä oli vakava väkivaltarikoksen yritys tiistainana 27. syyskuuta noin kello 19. Teossa käytettiin teräasetta. Osallisena olivat keski-ikäinen nainen sekä nuori tyttö. Vakavilta vammoilta vältyttiin vain hyvällä onnella. Silminnäkijöitä tai asiasta jotakin tietäviä pyydetään ilmoittamaan tietonsa poliisille. Erityisesti yhteydenottoja toivotaan toisen osallisen tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä kohdanneelta, ilmeisesti ulkoilemassa olleelta naiselta sekä lähistöllä olleelta koiranulkoiluttajalta. Asiaa hoitaa poliisissa Pia Suominen, puhelinnumero 029 544 6836 tai sähköpostiosoite pia.suominen@ poliisi.fi. Raisiossa tapon yritys Ovatko erilaiset teemakävelyt toimiva tapa vaikuttaa? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. KUPITTAAN urheiluhalli on saanut uuden ilmeen. Yläkerran suorituspaikkoja on ehostettu remontissa. Hallin lattiana on Mondo-pinta. Juoksuradat ovat viininpunaiset ja keltaiset. Muut alueet ovat harmaita. Myös muita suorituspaikkoja on kohennettu sekä äänentoistoa nykyaikaistettu. Alakerran saunaosasto on remontoitu. Saunaosaston allastilaan on asennettu valvontakamerat. Altaan käyttäjien on jatkossa muistettava ottaa uima-asu mukaan. Urheiluhalli uuteen uskoon TURUN kaduille jalkautuu lauantaina 15. lokakuuta ihmiskaupan vastainen Walk for Freedom –kävelytapahtuma. Tarkoituksena on herättää tietoisuutta ihmiskaupasta ja kerätä varoja sen vastaiseen työhön. Kolmas vuosittainen Walk for Freedom järjestetään tänä vuonna 250 kaupungissa ympäri maailmaa. Turussa tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa. Kävelyllä vastaan ihmiskauppaa LASSE VIRTANEN TURUN työllisyystoimikunta on saanut erillisraportin IntoJob Oy:n työllistämishankkeesta, jonka kustannuksiksi arvioitiin runsaat 105 000 euroa. Hanke on toistaiseksi maksanut vajaat 36 000 euroa. Sen avulla on työllistynyt yksi työtön työnhakija ja kahden hakijan työsuhteista on sovittu. Kokonaistavoitteena oli työllistää vuoden loppuun mennessä 30 työmarkkinatuen kuntaosuudella olevaa. Yritys arvioi nyt, että 5–8 henkilöä saadaan vielä työllistettyä. Hanke on jäljessä aikataulustaan 2–3 kuukautta. Yhteistyö käynnistettiin maaliskuussa. IntoJob on suoriin rekrytointeihin erikoistunut yritys. Alkuperäinen tavoite oli työllistää työtön pysyvästi ja palauttaa pitkäaikaistyöttömiä työmarkkinoille. Samalla Turun kaupunki säästäisi työttömyyskuluissaan. Alkuvaiheessa ongelmana oli työmarkkinatuen kuntaosuudella olevien työttömien tavoittaminen. IntoJob kontaktoi noin 70 yritystä ja sai sovittua noin 40 työpaikasta. Suurin osa niistä jäi täyttämättä, koska kohderyhmään kuuluvia ei tavoitettu eikä tehtäviin sopivia löydetty. Osa toimeksiannoista luonteeltaan ja vaatimuksiltaan sellaisia, ettei niihin voinut valita hakijoita kohderyhmästä. Kontaktoinnin kustannuksiksi oli sovittu 15 000 euroa ja summa on laskutettu kokonaisuudessaan. IntoJobille luvattiin 300–400 henkilön yhteystiedot. Yhtiö pystyi kartoittamaan 190:n henkilön tilanteen, joista 75 kuului kohderyhmään. Tavoitteena oli haastatella sata hakijaa. Heitä saatiin kasaan 12. Osalle heistä annettiin valmennusta ja osa joukosta on esitelty työnantajille. Muutama odottaa vielä työnantajan päätöstä, mutta osaa ei kutsuttu haastatteluun. Työllistymisestä firma saa 1 500 euron palkkion. Sadantonnin hankkeella kolme työpaikkaa LASSE VIRTANEN SÄHKÖAUTOJA on ollut jo kauan ja niistä on puhuttu vielä kauemmin, mutta vasta nyt koittaa sähköbussien aika. Turun kaupunkiseutu on edelläkävijöitä, sillä Föli-liikenteessä aloittaa maanantaina aamulla linjalla 1 ensimmäinen täyssähköbussi. Syksyn mittaan Turun Kaupunkiliikenne Oy:n omistukseen ja käyttöön tulee vielä viisi sähköbussia lisää. Turku Energia on rakentanut sekä lentoasemalle että satamaan latauspisteet. Autot valmistaa suomalainen Linkker Oy. Investoinnin kokonaisarvo busseineen, latauspisteineen ja töineen on 3,8 miljoonaa euroa. Julkista tukea investoinnille on saatu 30 prosenttia. Seudullinen joukkoliikenne Föli on tehnyt seitsemänvuotisen liikennöintisopimuksen Turun Kaupunkiliikenne Oy:n kanssa. Yksi sähköbussi maksaa noin 500 000 euroa eli tuplasti dieselbussin hinnan. – Tämä ei ole mikään kokeilu. Olemme sähköistämässä koko linja 1:stä. Toinen bussi tulee parin viikon kuluttua ja loput neljä vielä ennen vuodenvaihdetta, sanoo joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte. Hybridibusseja on liikenteessä linjoilla 3 ja 30, mutta kaasubussien hankkimisesta on luovuttu. – Olemme ensimmäinen kaupunki Suomessa, joka on kokonaisuudessaan sähköistämässä yhden bussilinjan. VUOROVÄLI tiivistyy varttiin ja kun laiva tulee satamaan, vuoroväli on parhaimmillaan seitsemän minuuttia. Ruuhkissa turvaudutaan kuitenkin myös dieselbussien apuun. – Yksi suurista saasteen muodoista on melusaaste, jota on joka paikassa. Dieselbussit antavat siihen osansa. Kaupunkikeskusta saadaan viihtyisämpi ja hiljaisempi. Sähköbussi tuottaa ääntä lähinnä rengasmeluna. Sähköbussista puuttuu myös nykiminen kiihdytyksissä. Föli-vuoroja ajetaan arkiaamuisin 244 bussilla, joten sähköbussien osuus ei aluksi ole järin iso, mutta Korte visioi, että määrä voi nousta yli puoleen. – Muutama vuosi menee. Kaikki bussit eivät vuosienkaan päästä ole sähköbusseja. Sähkö menee hukkaan, kun ajetaan pitkää matkaa maaseudulle. Sähköbussi on kaupunkimaisen liikenteen ratkaisu. Sähköbusseissa on myös maksuton, langaton wifi-verkko ja neljä USB-latauspistettä. Bussien näyttötauluilla kerrotaan metromaisesti seuraavasta pysäkistä ja vaihtomahdollisuuksista. Linjalla 1 otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön myös ulkokuulutukset. Kun bussi lähestyy pysäkkiä, autoa odottava matkustaja kuulee, että bussi menossa satamaan. Kuulutukset tulevat robotin äänellä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Linja 1 liikennöi sataman ja lentoaseman väliä. Vaikka kyse ei ole kokeilusta, tietoa kerätään kustannuksista, huoltotarpeesta ja asiakastyytyväisyydestä. Niitä tutkii Turun ammattikorkeakoulu. PIKALATAUSPISTE on uudentyyppinen. Laturi laskeutuu ylhäältä bussin päälle ja lataa akut viidessä minuutissa. – Siinä säästetään bussin painossa. Laitetta ei tarvitse kuljettaa mukana. Kun painossa säästetään ja auto kuluttaa vähemmän energiaa, tarvitaan vähän pienemmät akut, luonnehtii kehityspäällikkö Antto Kulla Turku Energiasta. Linkker Oy:n tilauskanta on nyt noin 20 bussia, mutta tuotantoa voidaan kasvattaa aina 200 sähköbussin vuositahtiin asti. Markkinat ovat avautumassa etenkin Euroopassa ja Linkker on jo sopinut kahden auton toimittamisesta Kööpenhaminaan. Suunta on se, että tilausten koko kasvaa muutamasta autosta isompiin määriin. Sähköbussien aikakauteen Fölin ensimmäinen täyssähköbussi aloittaa maanantaina linjalla 1 AAMUSTEN Herkku on uusi tulokas erikoisnumeroiden rivistöön. Herkussa on tarjolla juttuja ruoasta, juomasta, ihmisistä niiden takana, raaka-aineista, resepteistä ja ruokamatkailusta. Nautiskele jutuista kaikessa rauhassa. Ja jos mieleesi tulee aiheeseen liittyvä asia, ilmiö tai ihminen, joka olisi jutun väärti, niin laita juttuvinkkiä osoitteeseen aamuset@aamuset.fi. Herkkua on lisää jatkossakin. Herkkua tarjolla, ole hyvä Työnhaku työttömille ei ole sujunut toiveiden mukaan. Mikael Rydenfelt
• 3 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET PÄÄKIRJOITUS TURUN Taiteilijaseura ry:n vuosinäyttely on esillä 30.9.–6.11. Vanhan Raatihuoneen ja Brinkkalan gallerioissa. Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi on valittu Marjatta Holma. Holman palkintonäyttely nähdään Galleria Å:ssa ensi syksynä. Vuosinäyttelyhaku oli avoin varsinaissuomalaisille taiteilijoille. Hakemuksia saatiin 45. Näyttelyyn valittiin kymmenen taiteilijaa ja 19 teosta. Marjatta Holmasta vuoden taiteilija KANSANEDUSTAJILLE puhunut Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen oli huolestunut humanististen oppiaineiden vähäisestä painoarvosta. Hakijoiden määrä vähenee ja resurssit niukkenevat samassa suhteessa. Turun yliopistossa humanistiseen tiedekuntaan hakeneiden määrä on pudonnut rajusti jo useamman vuoden ajan, eikä rehtori pidä kehityssuuntaa hyvänä. Väänänen on solubiologi, joten hänellä ei ole oma lehmä ojassa. Trendi on globaali ja näkyy vielä vahvempana muualla läntisessä Euroopassa. Yliopistot suosivat nyt erikoistumista ja teknokratiaa. Kaiken on oltava mitattavissa. Rahaa tulee tulosten mukaan. Soveltava tiede tuottaa huipputuloksia, mutta sen ongelmana on, että keihäänkärjet ovat lopulta umpikujia. Vain perustutkimus voi luoda uutta pohjaa soveltavalle tieteelle. YHTEISKUNTANA Suomi kulkee kuitenkin humanismin suuntaan, jos humanismi on myös suhtautumistapa. Suomi kaupungistuu ja muuttuu entistä vapaamielisemmäksi, arvioi Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juha Rahkonen Kanava-lehdessä (6/2016). Rahkosen mukaan vertailuissa Suomi on jo yksi maailman ”progressiivisimmista” maista, mikä tutkimuspäällikön mukaan tarkoittaa, että suvaitsevaisuus ja edistysmielisyys ovat korkeassa kurssissa. Yhteiskunta muuttuu feminiinisemmäksi, elämykselliset ja humanistiset arvot nostavat päätään. Yhteiskunnan polarisoitumisen perussyy lienee vapautuneiden sosiaalisen median kanavien ohella se, että konservatiivisemmat vanhemmat ikäluokat ja maaseutu-Suomi käyvät viivytystaistelua liberaalin kaupunki-Suomen edessä. EHKÄ se on myös yksi syy, miksi kaupungistumista vastustetaan. Maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on todennut täysin sumeilematta, ettei halua vauhdittaa kaupungistumista (HS 24.9.), vaikka se on lähes luonnonlain kaltainen globaali nykyilmiö, joka synnyttää työtä, tuottavuutta ja toimeentuloa. Kaupunkilaisten arvopohja taitaa olla väärä ja se tietää lopun alkua ainakin joillekin poliittisille puolueille. Ellei kaikille. LASSE VIRTANEN Humanismin alho ja nousu Linja 1 siirtyy sähköbussiaikaan. Lentoasemalla on pikalatauspiste. Lasse Virtanen
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 4
• 5 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET
• 6 A A M U S E T KAUPUNKI Lauantai 1. lokakuuta 2016 Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen aamuset@aamuset.? . Lähettäjä vastaa kuvan oikeuksista. Palkitsemme julkaistun kuvan K-ryhmän lahjakortilla. Ilmoita viestissä katuosoitteesi. Lahjakortti postitetaan julkaisua seuraavan kuukauden aikana. TÄYSOSUMA KULUVANA viikonloppuna järjestettävät Turun kirjamessut keskittyvät Saksaan ja Satakuntaan. Suomen vanhin kirjamessutapahtuma kerää messukeskukseen yli 25 vuoden kokemuksella noin 700 esiintyjää, 450 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia. Messuilla vierailee tänä vuonna muun muassa kuuluisa dekkaristi Donna Leon. Kustantajia osallistuu messuille tänä vuonna peräti 40. Kirjamessuilla Saksa ja Satakunta –TYYLINI on boheemi ja siinä on vähän hippivivahdetta, mutta yleensä yhdistelen rockimpaa ja klassista tyyliä, kertoo Suzanne Murmelin, 24. Murmelin ostaa vaatteita Zarasta, H&M:stä, kirpputorilta sekä ulkomailta. – Takki ja housut ovat Zarasta ja neule ja kengät H&M:stä. Koruni ovat Gina Tricosta ja panamalaisesta kojusta. Reppu on ostettu Italiasta. Värimaailma on maanläheinen. – Kesäisin käytän ehkä vähän värikkäämpiä vaatteita, mutta tykkään erityisesti takkini värisistä vaatteista. Väri kulkeutuu vuoden ympäri mukana. Murmelin kertoo rakastavansa hattuja. – Minulla on cowboy-tyylisiä hattuja mutta myös ihan kesähattuja. Cowboy-hattuja minulla on monessa eri värissä. Ne ovat suosikkejani. Boheemi hattujen rakastaja Kuuluvatko kirjamessut syksyysi? Mikä niissä on parasta? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. Siinä on kans yks pölkkypää, hymyilee vaan! KADUN TYYLI OLETKO SINÄ tai onko ystäväsi pettämätön tyylitaituri? Tee ilmianto verkkosivuillamme www.aamuset.? tai lähetä tekstiviesti numeroon 16183. Kirjoita viestin alkuun TS AAMUSET, sen jälkeen viestisi ja nimesi. Viestin hinta on 16 senttiä/160 merkkiä. IPANADEBATTI NOSTALGINEN TURKU Suzanne Murmelin, Aurakatu. Oona Karhunen ILKKA LAPPI 5-VUOTIAAT Elli Hämäläinen ja Elias Kooser tykkäävät pelata perinteisiä pelejä. ELIAS: Meillä on sellainen muistipeli kotona, mistä tykkään. Se on niin kuin korttipeli. Siinä käännetään ensin yksi kortti ja sitten koitetaan löytää toinen sama kuva. Jos sitä ei saa, niin sitten ne laitetaan pois. Jos ne molemmat kortit on samoja, niin sen parin saa itselleen. ELLI: Minäkin olen joskus pelannut sellaista peliä. En kyllä enää muista missä, kun siitä on aika kauan aikaa. EK: Meillä on kotona kanssa monenlaisia lautapelejä ja hoidossa kanssa. Osa niistä on vanhemmille lapsille sopivia, mutta on siellä sellaisiakin, joita olen pelannut. Sitten meillä on kotona sellainen kiva kirja. Siinä on kaikenlaisia erilaisia pelejä. EH: Minulla ei ole mitään suosikkipeliä. EK: En minäkään tiedä, mikä on minun suosikkini. On niin monta kivaa. Ehkä se muistipeli. EH: Minä olen pelannut mummun kanssa shakkia ja korttia. Ne on kyllä kivoja pelejä. Shakissa on kivaa, kun siinä on niin paljon erilaisia nappuloita ja ne voivat liikkua niin monella tavalla. Hevosia ja torneja ja lähettejä. Mummu voittaa aina shakissa. Korttipeleissä minäkin voitan joskus. EK: Minä en ole pelannut shakkia, mutta olen kyllä nähnyt, kun sitä pelataan. Hevoset ja lähetit j a erimin j mo sia te a Mikko Ylitalo HEIKKI MÖTTÖNEN MANILLAN keltainen komea tehdaskiinteistö hallitsee hienosti Aurajoen itärannan puolta. Se edustaa vanhaa kunnon turkulaista jokivarren teollisuuskulttuuria aidoimmillaan, ja melkeinpä lajinsa viimeisenä edustajana. Manilla on pelastunut paikallisen purkuvimman alta kuin ihmeen kaupalla, kiitos turkulaisen kulttuuriväen. Manilla viettää nyt 150-vuotisjuhliaan, sillä kiinteistön vanhin jäljelle jäänyt rakennus on vuodelta 1866. Tontin rakennuskanta on tietysti elänyt vuosikymmenten varrella paljonkin, mutta paljon arvokasta on jäänyt onneksi jälkipolville. Koko Manillan alueen historia jo ennen tehtaita olisi ihan oma lukunsa, mutta aloitetaan tämä tarina viinatehtaasta. Nykyturkulaisesta voi tuntua hassulta, että Manilla kaavoitettiin entiselle niin sanotun uuden kaupungin alueelle, joka ei tuolloin ollut edes varsinaista kaupunkia. Noihin aikoihin Suomessa kiellettiin viinan kotipoltto ja se loi markkinat teolliselle viinanpoltolle. Tämän markkinaraon vainusi myös herra nimeltä David Cowie. Hän haki maistraatilta lupaa viinanpolttimon perustamiselle nimen omaan vanhalle Tiilisalin tontille. Syinä olivat sokeritehtaan läheisyys, sopivan kalteva tontti sekä viereinen luonnonvesilähde. COWIE rakennutti tontille tarvittavat tuotantolaitokset, hankki tekniikan ja näin syntyi Aura Ångbränneri. Kun aika jätti Cowiesta, perustettiin kiinteistöön vuonna 1880 uusi yhtiö, jonka nimeksi tuli Aura Nya Ångbränneri Ab. Sen tuotteita olivat viinat, hedelmäja marjaviinit sekä etikka. Lait vaikuttivat jo toisen kerran Manillan kohtaloon, kun Venäjän vallankumoushallitus vahvisti kieltolain vuonna 1917. Viinanpoltto loppui ja sen jälkeen kiinteistössä toimi hihnaja remmitehdas Dana. Vuonna 1929 saapui taas uusi isäntä, kun Köysitehdas Manilla Oy asettui taloksi. Yrityksen nimen kehitti tehtaanjohtajan vaimo, sillä köyttä tehtiin Filippiineiltä tuodusta manillahampusta. Köysien valmistus loppui vasta vuonna 1985, kun tuotanto siirrettiin Rymättylään. Köysitehtaan jälkeen tyhjilleen jäänyt tehdaskiinteistö jäi odottamaan kohtaloaan. 1990-luvun alussa kuvaan astui Aurinkobaletti, joka löysi toimintatilat sieltä. Vuonna 1997 perustettiin Pro Manillasäätiö, jonka yhtenä tavoitteena oli arvokkaan Manillan suojelu ja kunnostaminen kulttuurikeskukseksi. Tämä tavoite onnistui ja sitä voidaan pitää todella suurena kulttuuritekona. Keltainen katseenvangitsija 150 vuotta täyttänyt Manilla oli alkujaan viinatehdas Manillan tehdas on tuijotellut Aurajokea jo 150 vuotta. Kuva on huhtikuulta 1987. Jari Laurikko
• 7 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET
• 8 A A M U S E T URHEILU Lauantai 1. lokakuuta 2016 TPS:N jääkiekkojoukkue näyttää osuneen kultasuoneen, kun joukkue sai hankittua Ilkka Heikkisen takalinjoilleen täksi kaudeksi. Heikkinen tiedettiin vaaralliseksi aseeksi hyökkäyspäässä, mutta silti viisi maalia ensimmäiseen viiteen peliin on suoritus, josta tuskin uskallettiin haaveilla. Terveenä pysyessään Heikkinen saattaakin tällä kaudella tosissaan uhata Reijo Ruotsalaisen yhden kauden puolustajien maaliennätystä (28). Hätyytteleekö Heikkinen Reksaa? INTERILLÄ on Veikkausliigassa neljä ottelua aikaa hinata itsensä HIFK:n edelle ja pois karsijan paikalta. Helppo urakasta ei tule, vaikka Inter onkin onnistunut napsimaan viime kierroksilla pisteitä tasaisesti. HIFK:hon verrattuna Interin loppuohjelma on paperilla ehkä hiukan helpompi. Ykkösessä puolestaan on jäljellä kolme kierrosta. TPS yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni kakkossijasta ja päästä karsimaan. JJK on nykäissyt neljän pisteen edun ja on vahvasti kiinni suorassa nousussa. TPS:lla on etua AC Ouluun kaksi pistettä. TPS:lla oli kolme pistettä tarjolla KTP:tä vastaan, mutta yhteen oli tyytyminen. Loppukaudella jokaisessa pelissä on valtavasti panosta. Ei vähiten kauden viimeisessä vierasottelussa 15. lokakuuta Oulua vastaan. Mitä tahansa voi vielä tapahtua, mutta kierros kierrokselta turkulaisen jalkapalloväen pelkäämä ja odottama karsintaderby on tullut lähemmäs ja lähemmäs. Jos Inter ja TPS ratkaisisivat keskenään liigapaikan kohtalon olisi se turkulaiselle jalkapalloväelle taivas ja helvetti samaan aikaan. Tuossa otteluparissa olisi panoksena paljon muutakin kuin vain Veikkausliigassa pelaaminen kaudella 2017. ILKKA LAPPI Derby oven takana? Nähdäänkö liigakarsinnoissa derby? Kumpi veisi liigapaikan? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ÅBORAAKKELI ILKKA LAPPI NAISNYRKKEILY on ollut viime aikoina hyvässä nosteessa, eikä vähiten Mira Potkosen olympiapronssin myötä. Nosteen on huomannut sekä kilpanyrkkeilyn että kuntonyrkkeilyn puolella. – Koko ajan on tullut kilpapuolellekin lisää ottelijoita ja kuntonyrkkeilyn puolella tunnit ovat aina ihan täynnä, sanoo Turun Teräksen Mia Salokannel. Salokannel voitti viime keväänä naisten alle 51 kilon sarjassa SM-hopeaa. Tuntumaa harrastepuolelle on siviilityön kautta. Salokannel ohjaa erilaisia jumppia. Nyrkkeilyn puolella kilpapuolen nyrkkeily on aina ollut oma juttu. – Kilpailuviettini on aina ollut kova. Tarvitsen adrenaliinia vereen, joten oli selvää, että haluan kilpailla. Isäni ja molemmat veljeni ovat harrastaneet nyrkkeilyä. Kun pienestä pitäen pyörin salilla, nyrkkeily oli luonteva laji itselleni. VAIKKA nyrkkeilysalilla 28-vuotias Salokannel on viihtynyt lähes koko ikänsä ja on harjoitellut nuoresta pitäen kisaryhmissä, kisoihin Salokannel lähti vasta kolmisen vuotta sitten, kun hän siirtyi Teräkseen Kalevi Sirkiän valmennukseen. – Aikaisemmin ajattelin, että lajista tulee liian totista, jos lähtee kisaamaan tosissaan. Toisaalta salilla on viettänyt niin paljon aikaa, että ehkä se on hukkaan heitettyä aikaa, jos ei mittaa omaa tasoaan, Salokannel miettii. – Kolme vuotta sitten menin Paraisilla salille ja siellä valmentaja kysyi, että lähdetäänkö kisoihin. Tuntui, SM-kulta mielessä Mia Salokannel haluaa katsoa nyrkkeilykortit loppuun asti Mia Salokannel on harjoitellut viime vuodet Kalevi Sirkiän valmennuksessa. Sirkiä kehuu suojattinsa luonnetta nyrkkeilijälle sopivaksi. Mian halu kehittyä on valtava, Sirkiä sanoo. Ilkka Lappi että olin koko ajan vain odottanut, että joku kysyy sen kysymyksen. Vaikka sitten tulinkin Teräkseen ennen kuin kisoihin lähdin, Salokannel kertoo. Nyrkkeilijän arkea rytmittää harjoittelun lisäksi hierojaksi opiskelu, työt sekä perhe-elämä, johon kuuluu kaksi lasta. – Tuntuu, että olen saanut rakennettua hyvän paketin. Halu katsoa kortit loppuun asti nyrkkeilijänä on kova ja panostus lajiin on suuri. Kaikki irtoava aika kuluu salilla tai lenkkipolulla, Salokannel toteaa. MITÄ korttien loppuun asti katsomiseen tulee, ensimmäinen luonnollinen askel on kirkastaa SM-hopea kullaksi ensi keväänä. Viime keväänä Viipurin Nyrkkeilijöiden kokenut Kristiina Kivistö oli vielä selvästi edellä ja tuloksena oli tappio yksimielisellä tuomiolla. – Pari-kolme viikkoa sitten ottelimme uudelleen ja se meni paljon paremmin. Pyrin aina ensisijaisesti kehässä siihen, että tulee hyvä ottelu ja että suoriudun omalla hyvällä tasollani. Voiton aika tulee kun on tullakseen, mutta totta kai tavoitteet pitää pitää kovana. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut viime keväästäkin paljon, Salokannel arvioi. – Suurin ero tällä hetkellä on taito. Kehätyöskentelyn pitää nousta sille tasolle, että pystyy haastamaan maajoukkuerinkiin kuuluvan ottelijan, Salokannel sanoo.
• 9 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET
• 10 A A M U S E T HERKKU Lauantai 1. lokakuuta 2016 Mikä on mielestäsi paras tapa säilöä sienet? MAAILMANKUULU Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutfestivaali, joka pidetään joka vuosi Münchenissä syysja lokakuun vaihteessa. Oktoberfest-tapahtumia järjestetään myös Suomessa, jossa olennaisena osana juhlaan kuuluvat laadukkaat oluet ja tuhti saksalainen pitoruoka, kuten bratwurstit ja muut mausteiset makkarat, rapeat porsaanleikkeet, paistetut perunat, perunasalaatti ja hapankaali. Oktoberfestissä syödään tuhdisti HYVÄ sienisyksy tietää jo parinkin sieniretken jälkeen messevää saalista, joka täytyy jollakin tavalla säilöä. Perinteinen suomalainen tapa säilöä sienet on suolata ne. Perinteisen sienisalaatin lisäksi suolasienet sopivat hyvin laatikkoruokiin, keittoihin ja patoihin. Ylimääräisen suolan poistamiseksi sienet on syytä liottaa ennen käyttöä. – Mitä kauemmin suolasieniä varastoidaan, sitä enemmän ne imevät itseensä suolaa. Liota sieniä yön yli kylmässä vedessä tai keitä niitä hetki, vinkkaa ruoka-asiantuntija Leena Ylikännö Länsi-Suomen maaja kotitalousnaisista. – Ethän kuitenkaan unohda arvokasta saalista hyllyn perälle, vaan opettele käyttämään säilöttyjä sieniä jokapäiväisessä ruuanlaitossa, hän muistuttaa. Älä säilö sieniä sitkeiksi Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. t n it VISIT Turku on nimittänyt Suomen ruokapääkaupunki Turkuun ensimmäistä kertaa ruokaja juomakulttuurilähettiläät, Food ambassador -nimikkeellä toimivat ruokatoimittaja Heli Niemisen ja baarimestari Tanja Raunion. Ruokakulttuurin kehitys sekä Turussa että koko Varsinais-Suomessa on ollut viime vuosina huimaa, ja ruokakulttuurilla on valtava merkitys muun muassa matkailun vetovoimatekijänä. Yhä useampi saapuu Turkuun ruokaja juomakulttuurin vuoksi. Food ambassadorien tehtävänä on tuoda esiin se, mitä Turusta ja koko seudulta löytyy jo valmiiksi. Molemmat ovat työskennelleet pitkään turkulaisen ruokaja juomakulttuurin hyväksi oman työnsä kautta, ja jatkavat edelleen päätyössään. Uuden nimityksen kautta avautuu kuitenkin aivan uusia mahdollisuuksia, kun Food Ambassadorit tulevat työskentelemään yhteistyössä Visit Turun kanssa. Kulinarismiairuet nimitetty HEIKKI MÖTTÖNEN SUOMEN Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtaja Aira Kuvaja asuu Turun seudulla ja hän on tehnyt erilaisia ruokakuvauksia ja -juttuja jo parisenkymmentä vuotta. Turun ja muun Varsinais-Suomen ruokailutottumukset ja -historia kiinnostavat häntä erityisesti. Turku on tänä päivänä täynnä erilaisia huippuravintoloita, mutta kaupungin ruokakulttuurilla on myös värikäs ja kansainvälinen historiansa. – Varsinais-Suomi ja Turku ovat olleet muuhun Suomeen verrattuna erittäin vaurasta aluetta, jolla on myös maantieteellinen sijainti ja sitä kautta ilmasto etuna. Moni ruokaan ja sen valmistukseen liittyvä tapa on saanut Suomessa alkunsa juuri täältä. On päästy kokeilemaan ensimmäisenä jotain uutta. Merenläheisyys on tuonut omat erityispiirteensä, mutta onhan maakunta myös Suomen vilja-aitta, Kuvaja muistuttaa. – Turku on aina ollut myös kansainvälinen kaupunki ja ruokaan liittyviä vaikutteita on tullut ennen kaikkea Ruotsista, mutta paljon myös Baltiasta ja Saksasta. Koska Turussa oli säätyläisiä ja muuten vaan varakkaampaa väkeä, oli heillä varaa ja mahdollisuuksia kokeilla ruoka-alan viimeisimpiä virtauksia. Heidän kauttaan ne levisivät sitten myös tavallisen kansan pariin. KUN mennään konkretiaan ruokalajien suhteen, nostaa Kuvaja ensimmäisenä esille virallisen maakuntakalan silakan, sekä muutenkin kalaruoat. Silakan merkitys Turulle taitaakin olla samaa tasoa kuin vaikkapa muikun Kuopiolle. – Kalaa on syöty aina paljon. Silakka tietysti suolattiin ihan jo säilyvyyden vuoksi, mutta aina sitä myös hiillostettu ja paistettu. Aikoinaan silakkaa myös keitettiin paljon perunan kyytipoikana. Kalakeittoa tehtiin enemmänkin ahvenista ja siiasta, Kuvaja tietää. Suomen itäisen ja läntisen ruokakulttuurin raja pysyi yllättävän selvänä aina 1960-luvulle tultaessa. – Lännessä ruoka valmistettiin yleensä avotulella tai liedellä, idässä uunissa. Sieniä lännessä opittiin kunnolla syömään vasta sotien jälkeen, kun Karjalan siirtolaiset opettivat omille tavoilleen. Kaikessa ei olla oltu siis kuitenkaan edelläkävijöitä, Kuvaja muistuttaa. KUVAJA listaa vielä lopuksi sellaisia oikein varsinaissuomalaisia ruokia. – Merireittien varrella kun ollaan, niin mausteiden käyttö alkoi täältä. Sen peruja ovat muun muassa mausteiset leivät kuminoineen. Hevos-, laukkaja rusinamakkarat, luumukiisseli, imelletty makea limppu, saaristolaisleipä, kotijuusto ja läskisoosi ovat myös hyvin paikallisia ruokia. Myös vihanneksia, marjoja ja hedelmiä on aina osattu hyödyntää ja jalostaa. Ruokakulttuurinkin kehto Turun etuina ovat aina olleet sijainti, ilmasto ja kansainvälisyys Aira Kuvaja leipomassa turkulaisia perinneleipiä. Rauno Johansson, Pixart Studio Turku. Saaristolaisleipä. Luumupiiras.
• 11 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 12 Herkku ILKKA LAPPI ELOKUUN alussa Puutorin kulmalle avautuneen persialaisravintola Vänäkin taustalta löytyy Turun seudun ravintolamaailmassa pitkään vaikuttanut pariskunta Shahriar ja Nilu Karami. Ennen Vänäkin perustamista Karamit ovat pyörittäneet useita eri ravintoloita. Ajatus iranilaisiin ruokaperinteisiin keskittyvästä ravintolasta ehti kyteä pitkään mielessä. – Mietin, että meidän perinteinen ruoka ja makutottumukset voivat olla suomalaisille mielenkiintoisia. Viisi vuotta mietin tällaisen ravintolan perustamista. Kun tämä paikka vapautui, ajattelin, että nyt on oikea hetki, toteaa Vänäkin ravintolapäällikkönä toimiva Shahriar Karami. – Toinen tärkeä syy oli se, ettei täällä päin ole oikeaa iranilaiseen keittiöön keskittynyttä ravintolaa. Espoossa on yksi persialainen ravintola, mutta Turusta sellainen on puuttunut, hän jatkaa. KEITTIÖN puolella työskentelevä Nilu Karami kertoo, että ruokien valmistelu aloitetaan aamuisin noin neljä tuntia ennen ovien avaamista. Keittiössä työskentelee kerrallaan yleensä kolme kokkia. – Ruuan terveellisyys on yksi tärkeä arvo meille. Kaikki ruokamme ovat laktoosittomia ja gluteenittomia. Öljyä käytetään hyvin vähän, yleensä liha grillataan ja meillä käytetään paljon myös kasvisruokia. Pataruokia teemme paljon, ja myös ilman lihattomana vaihtoehtona, Karami kertoo. Iranilainen keittiö on saanut vaikutteita muun muassa intialaisesta ja kiinalaisesta keittiöstä. Yksi keskeinen erottava tekijä iranilaisessa ruuassa kuitenkin on. – Iranilainen ruoka on miedompaa kuin esimerkiksi intialainen ruoka. Myös keitot ovat perinteisessä iranilaisessa keittiössä tärkeitä. Me teemme esimerkiksi nuudelikeittoa, linssikeittoa ja punaisista pavuista tehtyä keittoa. SUOMEEN Karamit saapuivat Iranista 2000-luvun alulla. Ravintolaala tuli tutuksi vasta uudessa kotimaassa. – Suoraan sanottuna meillä ei ollut kokemusta ravintola-alalta ennen Suomeen muuttamista. Meillä oli Iranissa kosmetiikkafirma, mutta Suomessa työpaikan saaminen oli alussa hankalaa, kun kielitaito oli huono. Ravintola-alalla oli mahdollisuus työllistyä ja siitä se lähti, Shahriar Karami muistelee. Turun keskustassa ravintoloiden kilpailu asiakkaista on kovaa. Muutaman korttelin säteellä perinteisemmän ravintolaruuan lisäksi on tarjolla muun muassa persialaista, kiinalaista, intialaista ja nepalilaista ruokaa. – Kaksi asiaa pitää olla kunnossa, jotta pärjää. Ensinnäkin ruuan pitää olla laadukkaista aineista laadukkaasti tehtyä. Toisekseen asiakastyytyväisyyteen pitää panostaa kaikin keinoin. Jos nämä asiat ovat kunnossa, pärjää, sanoo Shahriar Karami 14 vuoden kokemuksella. Asiakastyytyväisyyttä laadulla Persialainen ravintola iti pitkään Shahriar ja Nilu Karamin mielessä Shahriar ja Nilu Karamin pyörittämä Vänäk on saanut lupaavan alun. Jos verrataan aiempien ravintoloiden ensimmäistä kuukautta Vänäkin alkuun, olemme aloittaneet hyvin. Ihmisillä menee kuitenkin vähän aikaa tottua uuteen ja hetki menee, että sana alkaa kiiriä, he sanovat. Ilkka Lappi
• 13 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 14 Herkku ILKKA LAPPI LÄHES päivälleen vuosi sitten ilmestyi Portsan katukuvaan Arvinaukiolle vanhaan kioskiin vietnamilaista ja thaimaalaista kasvisruokaa tarjoava VG Wok. Avajaispäivänä henkilökuntaa odotti yllätys. – Emme olleet tehneet mitään esivalmisteluja, koska emme tienneet tuleeko paikalle ketään. Kello 11 avasimme ovet ja puoli tuntia myöhemmin jonoa oli ulos asti ja meillä todella kiire. Ystäviäni tuli onnittelemaan uuden paikan avaamisesta ja he tarjoutuivat auttamaan keittiössä, koska meillä oli niin paljon tekemistä, muistelee omistaja Trung Pham. Tämän vuoden tammikuussa VG Wok avasi toisen toimipisteen Raunistulassa Satakunnantien varressa ja nyt myös Piikkiöstä löytyy VG Wok. Tosin hyvässä alussa oli sattumaakin mukana. – Oli onni onnettomuudessa, että satuimme avaamaan ensimmäisen paikan Portsaan. Emme tienneet yhtään, että Portsassa on niin paljon kasvissyöjiä. He ovat myös paikkauskollisia. Avasimme toisen paikan, koska Portsan kioskimme oli niin pieni, mutta Raunistulaan on löytynyt kokonaan oma asiakaskuntansa. Nykyään meillä käy myös paljon myös lihaa syöviä, Pham toteaa. KYSEESSÄ on perheyritys, jonka kaikki kolme kioskia omistaa Pham. Raunistulan kioskia pyörittää hänen veljensä Tin yhdessä vaimonsa Namthip Datsungnoenin kanssa. Phamit ovat vietnamilaissyntyisiä, mutta Datsungnoen on thaimaalaistaustainen. – Hänen äitinsä on ammatiltaan kokki, joten oli luontevaa yhdistää vietnamilainen ja thaimaalainen keittiö myös yrityksessämme. Kasvisruokaravintola oli Phamille luonteva valinta, sillä hän on itse ollut kasvissyöjä pitkään, kuten koko perhe. Kasvisruoka on periytynyt äidiltä. – Olen huomannut, että kasvisruoka saa minut jaksamaan paremmin. Aikanaan tein pääkaupunkiseudulla 16-tuntisia päiviä ravintolaalalla, enkä oikein jaksanut niitä kovin hyvin. Kun äitini kannustamana vaihdoin ruokavaliota ja opettelin tekemään kunnolla kasvisruokaa, huomasin jaksavani töitäkin paljon paremmin. Silti olin aluksi skeptinen, kun äiti ehdotti kasvisruokaravintolan perustamista, Pham sanoo POHJIMMILTAAN thaimaalainen ja vietnamilainen ruoka eivät eroa kovin paljon toisistaan. Jos pitää thaimaalaisesta ruuasta, vietnamilaiseenkin on helppo tutustua. – Thaimaassa ruoka on aika usein kookosmaitopohjaista, kun taas Vietnamissa pohjana käytetään usein soijaa. Vietnamilainen ruoka on thaimaalaista miedompaa, kiteyttää Pham eroja. Kun VG Wok aloitti, thaimaalaisia annoksia meni enemmän. Vuoden aikana erot ovat tasoittuneet ja nyt kysyntä on lähes puolet ja puolet. – Alun ero johtui varmaan siitä, että thaimaalainen ruoka oli suomalaisille tutumpaa. Vähitellen asiakkaat ovat uskaltaneet kokeilla myös vietnamilaista ja todenneet, että se on yhtä hyvää, Pham arvelee. Vegeruoka vetää kipsan täyteen porukkaa Kasvisruoan kysyntä yllätti Trung Phamin VG Wok on ottanut liiketiloikseen entisiä kioskeja. Nuhjuisen julkisivun ei kannata antaa hämätä. Ilkka Lappi ”Kasvisruoka saa jaksamaan paremmin.”
• 15 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 16 Herkku HEIKKI MÖTTÖNEN RAVINTOLA Pippurimylly on kuulunut Martin katukuvaan jo vuodesta 1974 lähtien. Tämä nostalginen perheravintola täytti viime heinäkuussa jo 42 vuotta. Taival on pitkä ja paikka onkin luottanut alusta asti sen omaan konseptiinsa. Useat klassikkoannokset ovat olleet ravintolan ruokalistalla sen perustamisesta asti. Menestyksen ja pitkän iän taustalla on turvallista jatkuvuutta. Ravanttien suku on luotsannut Pippurimyllyä sen perustamisesta asti. Perheellä on myös muita ravintoloita Turussa. – Perhe on ollut tässä alusta asti sydämellä mukana. Vanhempani tulivat Helsingistä Turkuun ja he yrittivät ensin perustaa Kauppatorille kahvitelttaa. Kaupunki ei kuitenkaan antanut lupaa, koska se olisi kuulemma kerännyt epämääräistä porukkaa ympärilleen. Sen jälkeen vanhempani päättivät ryhtyä ravintoloitsijoiksi, nykyinen toimitusjohtaja Viljo Ravantti taustoittaa. Useimmat ihmiset mieltävät Pippurimyllyn pihviravintolaksi, ja sitähän se tosiaan onkin. Hieman huonommin tunnettu asia sen sijaan on se, että ravintolassa on pyöritetty myös Turun ensimmäiset pizzat. – Pizza oli ihan uusi asia siihen aikaan. Helsingistä sai jo silloin pizzaa, mikä vanhemmiltanikaan ei jäänyt huomaamatta. Isäni sai alkukipinän ravintolan perustamiseen kuitenkin jo Espanjassa 1960-luvulla, kun paikallisen kanagrillin tuoksut houkuttivat, Ravantti muistelee. MIKÄ sen hyvän pizzan salaisuus sitten on? – Hyvä pohja ja ennen kaikkea kunnon tomaattikastike. Päälle tuoreita raaka-aineita oman maun mukaan, Ravantti listaa. Jos siirrytään pizzoista muuhun ruokalistaan, mikä on eniten Pippurimyllyn näköinen annos? – Kyllä se varmaan on Pippurimyllyn nimikkopihvi ja toinen annos, jota tullaan nauttimaan hieman kauempaakin, on Wienerwalssi. Pippurimyllyn klassikoihin kuuluvat myös rapeat paistetut silakat. Kesäiset pyyntikatkot saattavat joskus rajoittaa niiden saatavuutta. VILJO Ravantti aloitti hommat omassa perheravintolassa jo nuorena pojankloppina. Hän vannoo perinteiden nimiin, mutta lupaa aina aika ajoin myös uusia tuulia. – Nyt sen voi kai jo ääneen sanoa, 12-vuotiaana aloitin erilaisissa hommissa ravintolan ympärillä. Asiakkaita vartenhan me tätä teemme. Meillä on sellaisiakin asiakkaita, jotka ovat käyneet täällä uskollisesti ihan alusta asti, Ravantti kiittelee. Sekin päivä varmaan koittaa, kun Pippurimylly viettää viisikymppisiään. – Toivottavasti. Uskoisin, että juhlisimme tavoillemme uskollisena työn merkeissä. Martinmäen maukas liikenteenjakaja Keski-ikäisen Ravintola Pippurimyllyn annoksia tullaan syömään kauempaakin Pippurimyllyn Tuire Immala tietää, että konstailemattomalla ruoalla on vankka kannattajakuntansa. Heikki Möttönen Ravintola on Martin maamerkkejä.
• 17 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 18 Herkku HENRIIKKA FINGERBORG TEKEEKÖ mielesi maailman pehmeintä ja ihaninta kakkua? Amerikkalainen perinneherkku Angel Food Cake on niin kevyttä ja ilmavaa, että sen sanottiin olevan ”enkeleiden ruokaa” – ja sitä se tosiaan on. Kakkuun tarvitsee ainoastaan kuusi ainesosaa ja valmistus on todella helppoa. Tämä enkelikakku maistuu syksyn juhlissa kanelilla ja sokerilla maustettujen pehmeiden omenien, sekä vaniljaisen kardemummakerman kera. Enkelikakku 2,4 dl kakkujauhoja 12 isoa munanvalkuaista (huoneenlämpöistä) 1/4 tl suolaa 1 tl cream of tartaria 2 2/3 dl sokeria 2 tl vaniljasokeria Kardemummavaahto sekä kaneliomenat: purkki vaahtoutuvaa vaniljakastiketta 1tl kardemummaa 4 kirpeää omenaa 1rkl sokeria nokare voita kanelia maun mukaan ALOITA lämmittämällä uuni 180 asteeseen. Erottele valkuaiset keltuaisista isoon kulhoon. Yhdistä kakkujauhot ja suola erilliseen astiaan. Vispaa valkuaisia noin 1 minuutin ajan, kunnes ne muuttuvat vaahdoksi, ja lisää cream of tartar. Jatka vispaamista ja lisää pikkuhiljaa mukaan kaikki sokeri. Vispaa kunnes vaahdosta saa tehtyä huippuja (noin 2 minuuttia). Lisää lopuksi vaniljasokeri. Seuraavaksi yhdistetään kuivat ainekset vaahdon sekaan. Sihvilöi jauhoseosta neljässä osassa vaahdon sekaan. Kääntele seos varovasti isolla nuolijalla mukaan. Älä sekoita liikaa. Kun kaikki jauhot ovat mukana ja edessäsi on ilmavaa ja pehmeää höttöä, kaada höttö irtopohjavuokaan. Pyöräytä veistä tai muuta sopivaa välinettä pyöreän vuoan mukaisesti koko taikinan läpi, jotta taikinaan ei jää ylimääräistä ilmaa. Tasoita vielä taikina varovaisesti. Laita vuoka uuniin alatasolle 35–40 minuutiksi. Pinnan tulee olla kauniin vaaleanruskea. Kun otat vuoan uunista, käännä se nurinpäin. Itse laitoin vuoan reunat mukien päälle, mutta soveltaminen on sallittua! Anna kakun jäähtyä tunnin ajan väärinpäin. Tunnin kuluttua voit irroittaa kakun reunoistaan veitsellä ja irrottaa irtopohjavuoan reunat. Leikkaa omena paloiksi ja pyöräytä omenanpalat pannulla voissa, sokerissa sekä kanelissa ja kypsennä miedolla lämmöllä kunnes ne hieman pehmenevät. Vispaa vaniljavaahto ja lisää vaahtoon kardemumma. Tarjoile kakku omenan ja kardemummavaahdon kera. Enkelien ruokaa juhlapöytään Enkelikakku kardemummavaahdolla sekä kaneliomenilla Henriikka Fingerborg
• 23 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku HEIKKI MÖTTÖNEN AAMUSTEN testiryhmä päätti nauttia turkulaisen hotelliaamiaisen viikonlopun molempina päivinä. Otantaan otettiin kaksi historiallisessa ympäristössä sijaitsevaa paikkaa. Linja-autoaseman vieressä olevan Hotelli Helmen yhteydessä sijaitsevassa Kahvila Helmessä pääsee fiilistelemään 1930-luvun funkkishengessä. Perinteikäs Hotelli Hamburger Börs taas tarjoaa aamiaisensa pramean vanhan puolensa Jugendsalissa. Molemmissa sai ystävällistä palvelua ja vatsansa täyteen. Kahvila Helmi tarjoilee aamiaisensa todella kivassa rakennuksessa hintaan 9,5 euroa. Tämä vanha Shellin konttori on sisustettu 30-luvun historiaa kunnioittaen. Katossa roikkuu hienoja vanhoja Turku-aiheisia valokuvia, jotka sopivat kuin nakutettu ympäristöön. Ja se aamiainen. Jotenkin jää sellainen olo, että ei mitään liikaa, mutta kaikkea tarpeeksi. Erityismaininta mainiosta maksamakkarasta, rapeista croissanteista, munavoista ja tuoreesta kahvista. Hedelmäkulhosta pystyi poimimaan appelsiinin siivuja, joita puristamalla sai lisää ytyä tuoremehuun. Ja sitä pekoniakin oli. Aamiaista tarjoillaan joka aamu kello 7 alkaen. – Meidän sijaintimme on hyvä, täällä käy paljon turisteja. Meillä ei ole tilaa niin paljon kuin jollain isolla hotellilla, mutta tarjoamme varmasti monipuolisen ja laadukkaan aamiaisen. Otamme ruokavaliot huomioon ja meillä käy selvästi myös vanhempaakin väkeä. Vieressä on ollut kaikenlaista remonttia, mutta olemme koko ajan avoinna, yrittäjä Marja Vaiste kertoo. HAMBURGER Börs tarjoaa perinteisen ja runsaan hotelliaamiaisen arkisin kello 6.30 alkaen, viikonloppuisin kattaus on valmiina puolta tuntia myöhemmin. Hinta on on vähän messevämpi 15 euroa, mutta kyllä pöydät notkuvatkin eri vaihtoehtoja. Kannattaa huomioida, että hotellin ollessa täysi aamiaiselle eivät aina välttämättä ulkopuoliset pääse. Börsin Jugendsali on arvokas ja uljas ilmestys ja aamiaista pääsee nauttimaan upeiden kattokruunujen alla. – Aamupalalla kaiken aa ja oo on tuoreus ja raikkaus. Meillä on tuoreet vihannekset ja hedelmät sekä erityisen hyvä ja tuore kahvi. Suosimme erityisesti paikallisia tuottajia, vaikka ketjun mukana tulee myös tiettyjä tuotteita. Puuromme keitetään veteen ja maitoon ja se tulee Riihipuodin Myllystä, Börsin ravintolapäällikkö Satu Rantanen kertoo ja lähtee taas täydentämään tarjoilupöytiä. Käytännössä kaikki turkulaishotellit tarjoavat tänä päivänä aamiaista myös satunnaisille ohikulkijoille. Luksusta arkeen hotelliaamiaisella Hotellit ruokkivat myös aamunälkäiset ohikulkijat, mikäli tilaa on Hotelli Helmen Tinja Luotonen pitää noutopöydän houkuttelevan tuoreena. Heikki Möttönen Hotelli Helmen Tinja Luotonen pitää noutopöydän houkuttelevan tuoreena
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 24 Herkku TEEMU P. PELTOLA KULINARISMIN harrastajalle ei välttämättä tule ensiksi mieleen lähteä Puolaan. Maan kuudenneksi suurin kaupunki Gdansk on Turusta vain kuitenkin reilun tunnin lentomatkan päässä. Noin Helsingin kokoinen kaupunki on ollut tunnettu lähinnä telakkaja satamakaupunkina, mutta eurooppalaisten turistien virrat ovat viime vuosina tavoittaneet Gdanskinkin. Tämä näkyy kaupungin nykyisessä ravintolamaailmassa, jossa eletään murrosta. Nuorempien polvien yrittäjät perustavat kaupunkiin ravintoloita tuhkatiheään ja vaikutteita käydään ammentamassa Keskija EteläEuroopasta. Perinteinen puolalainen keittiö on syntynyt saksalaisen ja venäläisen keittiön puristuksessa. Siitä on pitänyt huolen historia. Vanhan hirtehisen vitsin mukaan eurooppalainen sota on sitä, että kaikki sotivat ja lopuksi Puola jaetaan. Etenkin venäläinen pelmenija piiraskulttuuri elää Puolassa vahvana. Lämmin hapankaali ja tuhdit porsasja linturuoat taasen ovat saksalaista perua. GDANSKISSA on runsaasti huokeita, perinteistä puolalalista ruokaa tarjoavia ravintoloita, joissa annosten hinta pyörii viidessä eurossa. Trendikkäämmistä ravintoloista ei perinneherkkuja edes saa, mutta siika ja kuha tuntuvat pomppaavan esille lähes joka paikassa. Liharuoissa suositaan ankkaa, jota saa kaikkialta. Villisikaa ja jänistäkin on tarjolla. Jälkiruokakulttuuriltaan Puola on kakkujen ja torttujen maa. Etenkin omenoita ja luumuja käytetään monipuolisesti, paistettua mehukasta omenaa tarjoillaan pääruokienkin lisukkeena. Paikallinen vuohenjuusto on niinikään yleinen tuttavuus kautta ruokalistan. Kansallisista erikoisuuksista voinee esille nostaa laardin, eli possunrasvan, jota käytetään muhennettuna yleisesti levitteenä leivän päällä. Laardiviipaleisiin törmää gourmet-ravintoloissakin, jossa ne voivat kätkeä sisäänsä vaikkapa kirpakan mansikkasorbetin. Yllättävä, mutta todella hienon makuinen yhdistelmä. KASVISSYÖJÄLLE Gdansk on hieman hankalampi kohde, sillä vegaanius ei ole ItäEuroopan maissa samanlainen trendi kuin Suomessa. Kaupungissa on kyllä kasvisravintoloita, mutta tavallisen ravintolan ruokalistalta kasvisruokaa löytää lähinnä salaateista tai jälkiruoista. Tarjoilijallekin voi joutua täsmentämään pariin otteeseen, että vegaani ei voi syödä myöskään laardia tai kalaa. Ravintolat ovat Turun hintatasoon verrattuna suorastaan huokeita. Vaativimmille kulinaristeille voisi suositella supertrendikästä Metamorfoza-ravintolaa, jonka maistelumenu tarjoaa upeita elämyksiä, kuten mäntyöljyssä käristettyjä muurahaisia sienten päällä. Herkuttelijan Gdansk Gdanskin ravintolamaailmassa eletään nuoren polven murrosta Vuihenjuustoa ja punajuurta (Gdanski Bouwke). Teemu P. Peltola Siikaa peruna-pinaattimuhennoksella (Gdanski Bouwke). Kaninjalkaa kermakastikkeella (Zafishowani). Ankanjalkaa ja rintaa perunoilla ja karpalokastikkeella (Tlusta Kaczka, Gdynia). Ankanrintaa, sieniä ja muurahaisia (Metamorfoza). Mansikkasorbettia, laardia ja ruiskeksi (Metamorfoza). Juustokakku ja kauden marjoja (Gdanski Bowke). Luumutorttua (Zielona Brama, Przywidz). aamuset.?
• 25 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 26 Herkku HENRIIKKA FINGERBORG VÄLIMEREN taateli eli taatelipalmu on taatelien sukuun kuuluva puu. Se on hedelmiensä takia kasvatettu hyötykasvi. Taatelipalmu on keskikokoinen puu, jonka lehdet ovat jopa kolme metriä pitkät, sylinterinmuotoiset muutaman sentin kokoiset hedelmät kasvavat terttuina. Monesta muusta hedelmistä poiketen taatelit poimitaan täysin kypsinä ja siksi niiden kuori on yleensä ryppyinen. Hedelmät ovat luumarjoja ja niissä on pitkulainen siemen sisällä. Suomeen taatelit tuodaan yleensä kuivattuina ja niitä käytetään esimerkiksi kotimaisten juuresraasteiden piristeenä, mysleissä, kakuissa tai tarjoillaan juustojen kera. Taatelin satokausi alkaa loppuvuodesta, ja silloin ne ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan. Otin pienen varaslähdön taatelikauteen, kun mieleni teki jotain ihanan makeaa ilman lisättyä sokeria. Tämä kaurasta, banaanista ja kuivatusta taatelista valmistuva herkku maistuu vaikkapa hitaan sunnuntain aamiaisena, välipalana tai iltapalana. Tämän yhden hengen annoksen valmistukseen menee vain muutama minuutti. Paahdettu taateli-banaanikaura 1 dl kaurahiutaleita 1 rkl kookosöljyä 4 kuivattua taatelia puolikas (kypsä) banaani ripaus kanelia 0,5-1 dl vettä reilu lusikallinen turkkilaista jogurttia hunajaa päälle LÄMMITÄ pannulla kookosöljy (tai mikä tahansa öljy). Paahda kaurahiutaleita kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Hiutaleita saa paahtaa jopa muutaman minuutin ennen kun ne alkavat paahtua kunnolla, varo kuitenkin polttamasta kauraa. Lisää pannulle taatelit ja banaanit ja paahda lisää. Kun kaura alkaa olla mukavan paahtunutta ja banaanit ja taatelit hieman pehmenneet, lisää joukkoon hieman vettä jotta kaura menee kasaan. Paista hetki ja ripottele päälle kanelia. Kaada lautaselle, lisää turkkilainen jogurtti ja koristele hunajalla. Makeaa mahan täydeltä Paahdettu taateli-banaanikaura valmistuu käden käänteessä Henriikka Fingerborg
• 27 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 28 Herkku HENRIIKKA FINGERBORG ON viinitiloja ja sitten on viinitiloja, jotka jättävät hämmästelemään päiväkausiksi. Antinori nel Chianti Classicon viinitalo Italian Toscanassa rakennettiin seitsemän vuoden arkkitehtien ja insinöörien innovatiivisella työllä. Lasista, savesta, puusta ja teräksestä rakennettu teos sulautuu täydellisen harmonisesti maisemaan. Upeaa rakennusta ja sen miljöötä olisi voinut ihmetellä tuntikausia. Viinitalolle ei ole vaikeaa päästä, sillä se sijaitsee Italian tunnetuimmalla viinintuotantoalueella Chiantilla, vain alle tunnin ajomatkan päässä Firenzestä. Kun suuntaa Toscanaan, ovat parhaat lentokentät juuri Firenzen tai Pisan lentokenttä Galileo Galilei. Paras tapa liikkua Toscanassa on auto ja sen voi vuokrata kätevästi heti kentältä. Pienissä kylissä ja kuuluisissa kaupungeissa riittää nähtävää kaikenlaisille seurueille ja auton ikkunasta aukeavat mahtavat näkymät paikasta toiseen liikuttaessa. Silmänkantamattomiin jatkuvat viinitarhat, ikivanhat kylät, hopeiset oliivipuut, keskiaikaiset linnat ja kumpuileva maasto ihastuttavat matkan varrella. Perhe on omistautunut viinin tekemiselle jo yli kuusisataa vuotta, siitä saakka kun vuonna 1385 Giovanni di Piero Antinori liittyi firenzeläisten viinintekijöiden kiltaan. Nykypäivänä ja 26 sukupolvea myöhemmin Antinoria johtaa Marchese Piero Antinori kolmen tyttärensä kanssa. Seitsemän vuoden työn jälkeen maisemaa kunnioittaen rakennettu viinitila seisoo vankasti kukkulalla. KIEHTOVA kellari, tuotantotilat ja yleisölle avoinna olevat tilat ovat kaikki synergiassa keskenään. Rakennuksen persoonallinen yksityiskohta on ulkopuolelta näkymättömissä oleva mahtava spiraaliportaikko, joka yhdistää rakennuksen kolme kerrosta toisiinsa. Tilan terassilta avautuu maisema Sangiovese-viinitarhaan, joka on tyypillinen rypälelaji Chianti Classicon valmistuksessa. Monille matkaajille Toscanan reissun pääosaa näyttelee viini ja maukas ruoka. Antinorin omia viinejä ja suussasulavia annoksia voi maistella hulppeassa kattoterassiravintolassa, nimeltään Rinuccio 1180. Helteisellä ilmalla maistuu ainakin suolainen taglierelautanen erilaisilla lihoilla ja taivaallisella, rasvassa paistetulla leipätaikinalla. Ruuasta ja juomasta nauttiessa voi ihailla hulppeita maisemia, jotka ylhäältä avautuvat. Toscanan alueella parasta on se, että lyhyiden välimatkojen päästä löytyy vaihtelevia maisemia ja erilaisia kokemuksia. Antinorin viinitila on ehdottomasti yksi niistä näkemisen arvoisista paikoista, josta lähdettäessä on sellainen olo että on kokenut jotakin uutta ja inspiroivaa. Viiniä auringon alla Toscana tarjoaa upeaa arkkitehtuuria – ja viiniä Herkulliset lisukkeet ovat Italiassa olennainen osa viinitastingia Italiassa. Henriikka Fingerborg Moderni rakennus luo upean kontrastin viiniköynnöksille.
• 29 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 30 Herkku HEIKKI MÖTTÖNEN LIEDON Lihakaupasta on tullut ihan muutamassa vuodessa käsite Varsinais-Suomen alueella. Vuonna 2009 Liedon keskustaan perustetulla liikkeellä on mennyt sen verran lujaa, että se avasi viime toukokuussa jo toisen myyntipisteen Kaarinaan, Uudenmaantien ja Saaristotien risteykseen. Kaarinan myyntipisteen sijainti oli tarkkaan harkittu asia, sillä sen vierestä soljuu koko saaristoon suuntautuva liikenne. – Kun sattui osumaan kohdalle tuollainen paikka, josta kulkee saariston liikenne ohi, niin tartuimme mahdollisuuteemme. Liedossa on edelleen siis tehdas ja myymälä ja Kaarinassa nyt siis myös myymälä, yrittäjä Tommi Salminen tarkentaa. Liedon Lihakauppa käyttää kotimaista hyvin leikattua laatulihaa. Useimmat kumppanit tulevat vielä ihan lähialueilta. Vain karitsaa ja riistaa joudutaan tuomaan ulkomailta. Konseptiin kuuluu myös kotikeittiö, jossa valmistetaan muun muassa lihapullia, lasagnea, kiusauksia, laatikoita, salaatteja ja muita valmisruokia. Kaikki valmistuvat omilla huolellisesti laadituilla resepteillä. Liedon toimipisteessä on myös Makkaratupa, jossa valmistuvat niin Pikku-Kallet, Jethron Jämäkät kuin Juustoballerinatkin. Liedon lihasta voi tilata omiin juhliin ihan itse räätälöidyt makkarat. Makkaroihin saa vaikkapa salviaa, aurajuustoa tai chiliä, käytännössä ihan mitä vaan. – Maustamme makkarat juhlaväen toiveiden mukaan. Parikymmentä kiloa kerrallaan on minimi, joten pienemmätkin makkaraerät onnistuvat, Salminen lupaa. KOKO uransa liha-alalla työskenneellä Salmisella on vankka kokemus makkaroiden valmistamisesta. Hän niputtaa varsin nopeasti grillija leikkelemakkaroiden salaisuuden. – Tuoreet lihat ja ammattitaitoiset tekijät, siitä lähdetään. Ja siitä eteenpäin tietenkin se, että me ei olla lähdetty hakemaan mitään halpaa tuotetta, vaan oikeasti maistuvaa lihaisaa makkaraa, sellaista, jota haluaa lisää. Ei ole olemassa oikotietä onneen, Salminen tietää. Suomalaiset ovat kovaa grillikansaa, eikä harrastus rajoitu pelkästään kesäaikaan. Salmisella on muutama perusohjeistus, joilla saadaan onnistunut lopputulos. – On se sitten sikaa, nautaa tai broileria, niin lihat ajoissa kylmästä lämpimään. Jopa paria tuntia ennen kypsentämistä. Sitten omat mausteet ja tarpeeksi kuuma grilli. Ja jos mahdollista, niin käännä lihat vain kerran, Salminen opastaa. Hyvässä lihassa Liedon Lihakaupasta voi tilata yksilöllisiä makkaroitakin Liedon Lihakaupassa panostetaan etenkin makkarapuoleen. Liedon Lihakauppa Halutessaan voi tilata juuri omaan makuun sopivia makkaroita, kunhan ostaa vähintään parikymmentä kiloa. Pikku Kalle on yksi yrityksen omista tuotteista.
• 31 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 32 Herkku TUULA ISTALA KATRI-KAUPASSA puutorin varrella pääsee ruokakulttuurija aikamatkalle. On kuin palaisi kadonneeseen kivajalkamyymälään tai maaseudun sekatavarakauppaan. Sergei ja Veneda Stserbak ovat pitäneet kauppaa samalla paikalla kaksitoista vuotta. Sergei Strserback hämmästyy laskiessaan vuosia. Niin monta, aika kuluu nopeasti. – Me kumpikin tulemme entisen Neuvostoliiton alueelta, Stserbak kertoo. Hän on itse lähtöisin Krimiltä, Virosta lähtenyt puoliso on juuriltaan inkeriläinen. Pieneen neliömäärään mahtuu käsittämätön määrä erilaisia elintarvikkeita. Stserbak pudistaa päätään kun kysyy nimikkeiden määrää. Makuja on monia ja kysyntään pitää vastata. Hän käy viikottain Tallinnassa hakemassa täydennystä. – Nyt on vesimelonien sesonki, Sergei Stserbak kertoo. KORISSA on valtavan kokoisia, Ukrainassa kasvaneita hedelmiä. – Mitä isompia sen makeampia, huikkaa asiakas. Ruokasesonkeja on monta, erikoisuutena kaksi joulua ja kaksi pääsiäistä, ortodoksinen ja luterilainen. Juhannus on kolmas. Joulun alla kaupasta haetaan erityisesti makkaroita, joissa kuulemma suomalaisessakin suussa erottuu oikea lihan maku. Asiakkaat ovat pääosin Turun seudulle asettuneita baltialaisia tai perusturkulaisia. Sama se mistä tulevat. Kauppiaspari tuntee kanta-asiakkaansa. – 12 vuodessa oppii, Sergei Stserbak myhäilee. On vaikea kuvitella, mitä baltialaiseen tai venäläiseen ruokakulttuuriin olennaisesti kuuluvaa täältä ei saisi jossakin muodossa. KESÄLLÄ myydään paljon kotikaljaa, kvassia, jota tarvitaan myös tiettyyn keittoon. Seljankaa ja borssia on useanlaisia. Borssiin laitetaan joko siantai naudanlihaa, hapanta tai tavallista kaalia ja aina punajuurta. Seljanka-keitoissakin on eroja. Yhtä kaikki, kotiruokaa pikaruokaversiona. Aikojen saatossa ruokakulttuurit ovat sekoittuneet ja yhdenmakuista oikeaa keittoa tai pelmeniä ei olekaan. Täältä saa silliä, makrillia ja kilohailia monella eri tavalla valmistettuna. On hunajasieniä, hapatettuja tai etikka-sokeriliemeen säilöttyjä vihanneksia, tunnetuimpia hapankaalit ja -kurkut. Monet ruoat kruunaa hapankerma tai smetana. Juomaksi on tarjolla muun muassa georgialaista kivennäisvettä, jolla sanotaan olevan terveysvaikutuksiakin. – Maku on mineraalisempi kuin mitä suomalaissa pulloissa myydään, Veneda Stserbak kertoo. Musta leipä muistuttaa saaristolaislimppua, mutta on maultaan pehmeämpi, hän kuvailee. Pääskyslogo kertoo, että tuote on luomua. On tyrni-, granaattiomenaja porkkanamehuja, hilloja, makeisia. Virossa leivottuja täytekakkuja saa tilaamalla. Ehkä kannattaisi järjestää kokkikursseja? Tietenkin se on käynyt Veneda Stserbakin mielessä, mutta ei ole aikaa. Lomatkin pidetään vuorotellen, jotta kauppa pysyy auki katkoitta. TURUSSA on useita eri maiden ja ruokakulttuurien elintarvikkeita myyviä kauppoja ja etnisiä ravintoloita. Erillistä tilastoa määristä ei ole. Näin naapurissa – eli herkkuja Baltiasta Pieni ruokakauppa voi olla myös aikamatka toiseen maahan Sergei Stserbak käy viikoittain Virossa täydentämässä valikoimiaan. Tuula Istala ”Lomailemme vuorotellen, jotta kauppa pysyy auki.”
• 33 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 34 Herkku HEIKKI MÖTTÖNEN RAVINTOLOITSIJA Timo Kauppinen on palvellut turkulaisia jo kohta 30 vuotta. Hän on nähnyt tiskinsä takaa sen verran monta tarinaa, että niistä saisi vaikka kirjan aikaiseksi. Kauppinen perusti vuonna 1988 Eerikinkadulle Tinatuopin, joka seisoo edelleen jykevästi tontillaan. Yliopistonkadun Pikku-Torre syntyi puolestaan 2000-luvun alussa. Kuten arvata saattaa, on Kauppisen käsien kautta kulkeutunut juoma jos toinenkin. Suurin osa tilauksista on tietysti sitä tuttua ja turvallista, mutta on joukossa omituisempiakin sekoituksia. Niiden syntyyn liittyy aina joku tarina ja suurin osa asiakkaista ei tiedä sellaisia edes olevan. Kerran Tinatuopin ovesta asteli sisään eräs leveäharteinen mies. Hän yritti tilata ensin viskiä ja sitten konjakkia. Kun kumpaakaan ei löytynyt, tyytyi hän suomalaiseen hanaolueeseen. Elettiin 1990-luvun alkua. – Meillä ei ollut siihen aikaan vielä A-oikeuksia, jota yritin tälle ruotsalaiselle asiakkaalle selvittää. Sen verran löytyi yhteisymmärrystä, että siihen olueen lopulta päädyttiin. En heti tunnistanut miestä, mutta sitten kellot alkoivat soida, Kauppinen muistelee vieläkin huvittuneena. Mies oli Olof Palmen murhasta syytettynä ollut Christer Pettersson. Hänet oli vapautettu todisteiden puutteessa marraskuussa 1989 ja nyt mies päätti hieman rentoutua Suomen Turussa. – Hänestä paistoi läpi, että hän halusi olla yksin ja toivoi, että kukaan ei tunnistaisi häntä. Silloin päätin, että kun joskus saamme A-oikeudet, tulee viskin ja konjakin yhdistelmästä Christer Pettersson. Tuotteen menekki on vuosien varrella ollut melko heikkoa, Kauppinen naurahtaa. PIKKU-TORRE tunnetaan muun muassa jalkapallobaarina. Varsinkin arvokilpailut synnyttävät uusia juomasekoituksia. – Meillä Bloody Mary on Luis Suarez. Jokainen arvailkoon, mistä tämä nimi on saanut alkunsa, Kauppinen toteaa. Uruguaylainen maaliruisku on tullut tunnetuksi maaliensa lisäksi siitä, että hän aina silloin tällöin puree vastustajiaan. Viimeksi tämä tapahtui vuoden 2014 MM-kisoissa. Jos on Tinatuopissa vieraillut kaikenlaista kulttuuriväkeä, niin Pikku-Torren vieraslistalta löytyy argentiinalainen jalkapallon maailmanmestarikin. Julio Olarticoechea kävi pelaamassa Turussa näytösottelussa ja tuli jatkoille PikkuTorreen. – Hän ansaitsisi oman nimikkojuomansa, mutta nimi aika vaikea lausuttavaksi. Myös Lahden hiihtoskandaali synnytti kaksi uutta drinkkiä, Hemohesin ja B-näytteen. Jokainen voi arvailla, minkä väristä nestettä jälkimmäinen on, Kauppinen vihjaa. Tarinoita drinkkien takaa Ravintoloitsija Timo Kauppinen on säveltänyt monta juomalegendaa Timo Kauppinen tuntee tarinat Luis Suarezin (vas.), B-näytteen ja Christer Petterssonin kouriintuntuvasti. Heikki Möttönen
• 35 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Herkku
• 36 A A M U S E T VIIHDE Lauantai 1. lokakuuta 2016 TÄMÄN vuoden Food&Fun -festivaalilla musiikilla on entistä isompi rooli, kun festivaalin musiikkitarjonnasta on vastaamassa muun muassa Flame Jazz. Yksi mielenkiintoisimpia festivaaliviikon musiikkivieraita on Timo Lassy Band. Suomen kovimpiin jazzfonisteihin lukeutuva Timo Lassy esiintyy Börsissä 7. lokakuuta. Samana iltana estradille nousee nousevista kotimaisista nimistä koostuva urkutrio Buba Wii Aa. Kuumaa jazzia ruokaviikolle MONELLE Christer Nuutinen on tuttu nimi erityisesti Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvan piirtäjänä, mutta on Nuutinen ehtinyt kunnostautua myös käsikirjoittajana, kuten tuore Dolbyland-albumi osoittaa. Dolbylandin stripit ovat tuttuja muutaman vuoden takaa musiikkilehti Rumban sivuilta. Rumbaan Nuutinen teki Dolbylandia runsaan viiden vuoden ajan 2005–11, mutta aikaisemmin Dolbylandia ei ole saatu yksiin kansiin. Dolbyland kaivaa aiheensa musiikin moninaisista maailmoista. Tarinaa isketään niin treenikämppäasteella olevan bändin kasvukivuista kuin stadionluokan mega-artistin lavashow’n ihmettelystäkin. Ehditäänpä 80 sivun aikana luoda katsaus hip hopinkin alkuhämäriin ja pohtia, miten nimetä biisi mahdollisimman nasevasti. Piirrosjälki on tuttua Nuutista, josta on helppo pitää. Värimaailmakin on rikasta kuin maalikaupassa. Värejä myös käytetään oivaltavasti kerronnan tukena. Kenelle: Musiikkimaailman kiemuroita ihmettelevälle ja erityisesti vaihtoehtomusiikkiin hurahtaneelle. Arvio: Onnistunutta musiikkisarjakuvaa ei Suomessa vieläkään ole liikaa. ILKKA LAPPI Vaikean lajin onnistuja Pixar, Ghibli vai joku muu? Mitkä animaatiot ovat suosikkejasi? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ILKAN VALINTA YLLÄTYSHERKKU ILKKA LAPPI KUN japanilaisen animaation suuri mestari Hayao Miyazaki on siirtynyt eläkkeelle, moni taho on tarjonnut soihtua 49-vuotiaan Mamoru Hosodan käsiin. Hänen viime vuosien ohjauksensa ovat keränneet jatkuvasti enemmän ja enemmän katsojia. Viime vuonna valmistunut, ja nyt Suomenkin valkokankaille päätynyt, Poika ja peto noteerattiin myös palkintoraatien silmissä. Japanin Akatemia palkitsi Pojan ja pedon vuoden parhaana animaationa. Kun elokuvan on katsonut, ei valintaa ihmettele. Elokuva on äärimmäisen kaunis. Poika ja peto on myös elokuva, jonka näkemisen jälkeen Miyazakille suo hyvin ansaitut eläkepäivät. ELOKUVASSA on myös juonellisesti paljon tuttua japanilaista animaatiota katsoneille. Poika ja peto kertoo yhdeksänvuotiaasta Ren-pojasta, joka on pienestä pitäen elänyt äitinsä kanssa. Äiti kuolee ja Ren päätyy Tokion kaduille. Eipä aikaakaan, kun hän päätyy maailmaan, jossa elää suuri määrä ihmisen kaltaisia eläimiä. Siellä hän ystävystyy suuren petomaisen Kumatetsun kanssa, jolla on omat ongelmansa ihmiseläinten asuttamassa maailmassa. Elokuva rakentuu Renin ja Kumatetsun kehittyvän ystävyyden varaan. Ystävyyden merkitys onkin yksi elokuvan kantavista teemoista. Elokuvan teemat ovat melko ennalta-arvattavia, mutta se ei häiritse katsomista, koska teemat ovat universaaleja ja tärkeitä. Lisäksi Poika ja peto on teknisesti ja kerronnallisesti hyvin tehty. Elokuvassa tosin pidetään katsojaa melko paljon kädestä, mikä on animea katsoneille aika tuttua. Elokuvassa olisi voitu käyttää hieman vähemmän ilmeisiä tapoja kertoa. Ehkä rautalangasta vääntämällä varmistetaan se, että varhaisteinitkin pysyvät kyydissä. Suomessa Pojan ja pedon ikäraja on 12 vuotta. MITÄ tulee vertailuun Hosodan ja Miyazakin välillä, mieleen tulee vertailun epäreiluus. Kahden ohjaajan töissä on samankaltaisuuksia niin juonen rakenteen kuin teemojenkin suhteen, mutta Hosodan elokuvissa on myös yllin kyllin ohjaajan omaa ääntä. Tosin Poika ja peto on lähempänä Miyazakin tekemisiä kuin Hosodan aikaisemmat ohjaukset. Hosodan CV:stä puuttuu toistaiseksi Naapurini Totoron, Prinsessa Mononoken ja Henkien kätkemän kaltaiset mestariteokset. Todennäköisesti Hosodaa verrataan Miyazakiin, kunnes ensin mainittu tekee omaleimaisen elokuvan, joka uudistaa animea. Vaikka Poika ja peto on hyvä elokuva, se ei vielä nosta Hosodaa Miyazakin varjosta. Siitä huolimatta se on parasta, mitä japanilaisen animaation saralla on viime vuosina Eurooppaan asti levinnyt. Esiin Miyazakin varjosta Mamoru Hosodan uutuus käsittelee tuttuja ja tärkeitä teemoja Poika ja peto johdattaa katsojan japanilaiselle animaatiolle tutulla tavalla satumaailmaan, jossa opitaan tärkeitä asioita elämästä. Cinema Mondo
• 37 Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET Viihde aamuset.?
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 38 Mielipide DEBATTI DEBATTI Tack… …nej tack! RAVINTOLA Kaskis tarjosi keskiviikkona asiakkailleen rauhoitetun villitaimenen mätiä. Torstaisen mediamyrskyn päätteeksi ravintola tiedotti olevansa erehdyksestään äärimmäisen pahoillaan ja lahjoittavansa mätiannoksista saadut tuotot – 700 euroa – Suomen Luonnonsuojeluliitolle vesien suojeluun. Moka mikä moka, mutta hienosti hoidettu. TURKU sai ensimmäisen sähköbussilinjansa. Auton hinnalla saa kaksi dieselbussia, mutta kyllä se on sen väärti. Luontoäitikin kiittää. VALEMEDIAHENKILÖ Ilja Janitskin aikoo hakea poliittista turvapaikkaa, koska hänet aiotaan Suomessa pidättää useista rikoksista epäiltynä. Harvassa taitavat olla maat, joista näillä näytöillä turvapaikka heltiää. Mutta ehkä jostain löytyy valevaltio, joka näkee hänen asiansa omakseen. EIVÄT ole koulujen vanhempainillatkaan kuin ennen. Huoltajat komennetaan rehtorin ops-räpin jälkeen tutustumisleikkeihin ja workshoppeihin miettimään kaikenkarvaisia koulumaailman pulmia. Nyt opettajat järki käteen. Työpäivän jälkeen sitä on jo valmiiksi aika rätti. TUNNIN juna puksuttaa jo, ainakin suunnitelmiin, joihin varattiin budjetissa 40 miljoonaa euroa. LAINE: Ainakin sen verran kun itse joudun Helsingissä ramppaamaan työn ja koulutusten takia, niin se tunnin matka mahdollistaa jo perheellisellekin päivittäisen työmatkailun. Mutta aika massiivinen suunnitteluraha siihen on kyllä varattu, sitä hiukan ihmettelen. ALA-SULKAVA: Kyllähän junaja bussiyhteydet jo nyt toimivat varsin hyvin. Mikä on sen tunnin ajallinen säästö siihen verrattuna, mitä radan rakentaminen maksaa? Miksei olla edelläkävijöitä ja rakenneta hyperlooppeja joka suuntaan? AL: VR:n toimintavarmuuskin on aika heikko. Kun sanoo, että hoidetaan asiat niin kuin VR, rupeaa porukka nauramaan? MA-S: Onko tämä nyt jotenkin VR:n projekti? AL: Ei ole. VR voisikin keskittyä laittamaan olemassaolevan liikenteensä kuntoon ja satsata siihen, että kalusto toimii ja henkilökuntaa on riittävästi. Eikä tilata taas Italiasta junia, jotka eivät kestä lunta. MA-S: Tunnin junasta tulee sitten taas kauhea huuto, kun se ei pysähdy matkalla kuin ehkä Salossa. AL: Eikä se Salokaan ole oikein kasvukeskus. MA-S: Mutta ehkä helsinkiläiset sitten muuttavat Turun suuntaan, kun täällä on halvemmat asunnot. AL: Monia houkuttaa sekin, ettei tarvitse istua työmatkoja omassa autossa. MA-S: Mutta missä kipuraja menee? Jos tunnin juna hinnoitellaan pilviin, niin ei se toimi. AL: Turun pitäisi jo nyt houkutella uusia lapsiperheitä tunnin junan läheisyyteen. Mutta pahus, eihän juna-asemien lähellä ole juurikaan lapsiperheasuntojakaan tarjolla. MA-S: Fölin runkoliikenne uudistuu, joten se pitäisi ehdottomasti kytkeä hankkeeseen mukaan. AL: Uudet rengaslinjat ovat todella toivottu lisä Turun seudun julkiseen liikenteeseen. MA-S: Näitä muita asioita pitäisi suunnitella ja edistää jo nyt, eikä aloittaa vasta sitten kun tunnin juna on valmis. MARIA ALA-SULKAVA on yrittäjä ja FC Barcelonan fani. AINO LAINE on muusikko ja yhdistysaktiivi. Bisnesleidi VS Kulturelli HALLITUKSEN kaavailema venevero ei tule todennäköisesti täyttämään hyvän veropolitiikan periaatteita, verotuksen neutraalisuutta eikä edes taloudellisia tavoitteita. Venevero kohdistuu vahvasti vaatimattomaan yhteysvenetai kalastuskäytössä olevaan venekalustoon. Tavoitellun tuoton saaminen voi johtaa kohtuuttomaan verorasitukseen ja veron hallinnointi aiheuttaa suppean ja huonosti selvitetyn veropohjan vuoksi yllättävän suuria kustannuksia. Samalla verotus kohdistuu yhteen toimialaan ja voi vaikuttaa negatiivisesti alan työllisyyteen. Veneily on maassamme koko kansan liikuntaa ja valtiovallan tulisi enemmin tukea sitä kuin kurittaa. Maamme venekanta on hankittu jo verotetuilla tuloilla, veneistä on maksettu arvonlisävero ja niiden käytöstä valtio kerää polttoaineveroa. Osa isoista koneteholtaan suurista moottoriveneistä voidaan jatkossa siirtää erityisesti Viroon perustettujen yhtiöiden omistukseen. Tällä kehityksellä voi olla negatiivinen vaikutus suomalaiselle venetelakkatoiminnalle ja venealalle. Luotettavia rekistereitä veneistä ei ole. Aikaisemmin venerekisterien pito kuului maistraateille. Vuonna 2014 rekisterit siirrettiin Trafille. Rekisterit ovat muodostuneet aikojen kuluessa veneen omistajien omista ilmoituksista ja tietojen oikeellisuuksien tarkistaminen ei ollut kovin tarkkaa. Myytyjä tai tuhoutuneita veneitä ei ole välttämättä poistettu rekistereistä ja siksi sama, eri maistraattien alueille edelleen myyty vene, voi esiintyä rekistereissä eri rekisteritunnuksilla useaan kertaan. Rekisterit eivät ole ajan tasalla. Ahvenanmaalla käytössä olevat erilaiset perusteet veneiden rekisteröinnille johtavat siihen, että heillä venerekisterissä ei ole suurinta osaa purjeveneistä eikä hidaskulkuisista sisämoottoriveneistä. Verotuksen tasapuolisuusperiaatteen mukaan vastaavia veneitä ei ilmeisesti voida verottaa Manner-Suomessa. Ruotsissa kokeiltiin veneveroa, mutta veron tuotto jäi niin alhaiseksi, että siitä päätettiin luopua. Maamme venekanta on huomattavasti vaatimattomampaa kuin ruotsalaisten. On hyvin epätodennäköistä, että vero tulisi onnistumaan Suomessa. Uusien vaikeasti valvottavien, tuotoltaan epävarmojen ja perusteiltaan haasteellisten verorasitteiden sijaan mielestäni olisi syytä miettiä, miten voisimme edistää työllisyyttä, saaristomatkailua sekä suomalaista venealaa ja saada tätä kautta kokonaisuudessa suuremman verokertymän. Venevero ei ole linjassa hallituksen normipurkutalkoiden kanssa, vaan tulee synnyttämään tavallisessa kansassa epätietoisuutta ja jopa katkeruutta. Toivottavasti poliittiset päättäjät ymmärtäisivät, ettei Suomen taloutta pelasteta kotimaista kulutusta ja työllisyyttä kurittamalla. SAMULI SALANTERÄ LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA SUOMEN PURJEHDUS JA VENEILY RY Venevero ei täytä toiveita
• 39 A A M U S E T MIELIPIDE Lauantai 1. lokakuuta 2016 KOLUMNI VÄITETÄÄN on Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Ennen olikin näin, mutta ei kai sentään enää? Valitettavasti siltä yhä vaikuttaa, vaikka sosiaalisen median pitäisi kaiken järjen (vai voiko somen yhteydessä edes puhua järjestä?) mukaan moniäänistää ja monipuolistaa kokonaisuutta. Julkisuus on yhä yksisilmäinen kyklooppi, joka tuijottaa vain yhteen suuntaan kerrallaan. Yhtenä päivänä valokeilassa on Itä-Ukraina, toisena Syyria, kolmantena Trump ja Clinton. Neljäntenä ehkä jokin kotimainen kohu. Mitä tapahtui sille kreikkalaisisälle, joka joutui muuttamaan tyttärineen kadulle vuosi tai kaksi sitten? Kuka tietää tai kuka välittää? Onko Kreikassa kaikki jo kunnossa? Uutiset eivät sitä enää kerro. Huomio on suunnattu muualle. Some pursuilee milloin mitäkin, leimahtelee tänään tästä ja huomenna tuosta. Kohut menevät menojaan, raivot jäävät unholaan samantien, mutta väistyvät vain uuden raivon edestä. Moniäänisyyttä on kyllä. Todellisuus sirottuu kuvajaisiksi, joista ei enää muodostu yhtenäistä kuvaa. YHDEN kansalaisen todellisuus näyttää merkittävästi erilaiselta kuin toisen. Jokainen katselee omasta näkövinkkelistään ja näkee mitä haluaa. Osa pärjää jo vallan ilman ”valtamediaa”, kiehuu omassa somekuplassaan samanmielisten kanssa samoissa liemissä. Journalistin ohjeiden mukaan asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka, jos se joskus on uutisen arvoiseksi arvioitu. Ohje viittaa ennen kaikkea tutkintapyyntöön, syytteeseen tai tuomioon, mutta sopii ohjeeksi kaikkeen muuhunkin. Kertokaa siis minulle, sitä isälle ja tyttärelle nyt kuuluu. LASSE VIRTANEN Julkisuuden silmä Aamuset 35. vuosikerta. Sitoutumaton Sanomalehtien liitto ry:n jäsen. www.aamuset.? OSOITE Artukaistentie 10, 20240 Turku KUSTANTAJA Turun Tietotarjonta Oy/TS-Yhtymä PAINO Turun Sanomat, Artukainen JAKELU Turku-Palvelu Oy www.turkupalvelu.? ma-pe klo 9-16 02 269 4447 TOIMITUS Päätoimittaja Lasse Virtanen 040 589 0820 Toimitussihteeri Teemu P. Peltola 02 269 3941 Juttuvinkit: aamuset@aamuset.? MEDIAMYYNTI mediamyynti@aamuset.? Myyntineuvottelijat Anne Andersson 050 310 8957 Susanna Kallio 050 310 8952 Sanna Lujala 050 310 8953 Päivi Pyöli 050 310 8955 Heta Peltonen 050 566 2858 JetSet-tuottaja Timo Salmesmaa 050 310 8956 Myyntijohtaja Susanna Lumikanta 050 465 3640 AD Jaana Mikkonen 050 310 8960 Ilmoitusaineistot ilmoitukset@aamuset.? Sähköpostit etunimi.sukunimi@aamuset.? M E M U U T PARJAAMME julkista sektoria usein hitaaksi ja jähmeäksi toimijaksi. Väitän, että yksi syy tähän kehitykseen on virheelliset käsitykset julkisesta sektorista. Ulkoistamme uuden keksimisen turhaan yksityisille toimijoille. Julkinen sektori on monesti mainettaan parempi ja voisi aivan hyvin olla kehityksen edelläkävijä. Kunnan tulisi olla tavoiteltu työpaikka. Sellainen, jossa tietää pääsevänsä kehittämään palveluita, jotka vaikuttavat suoraan kuntalaisten arkeen. Kirjastoa, liikuntatiloja ja kouluja. Kunnan työntekijöiltä täytyy myös edellyttää kehittämishalua. Tehtävänä ei ole vain ylläpitää ja säilyttää, vaan jatkuvasti parantaa ja ajanmukaistaa palveluita. Tavoitteena täytyy olla se, että julkiselle sektorille haluavat työllistyä myös ne kaikkein innovatiivisimmat ihmiset. Ne, jotka eivät tällä hetkellä koe kuntia mielenkiintoisiksi työpaikoiksi juuri hitauden ja jähmeyden takia. Jos työkulttuuri ei kannusta etsimään ratkaisuja laatikon ulkopuolelta, vaan keskitytään koko ajan juustohöyläämään budjettia, ei uusia asioita takuulla synny. Julkisilta toimijoilta on vaadittava enemmän uusia ratkaisuja, mutta samalla myös annettava työrauha työntekijöille. Jo nyt hyvää kehittämistyötä tekeville ihmisille on annettava arvoa, ja laajemmasta epävarmuuden ja säilyttämisen tilasta on päästävä kehittämisen tilaan. PETRA PELTONEN (SD.), VARAVALTUUTETTU, TURKU Julkisesta sektorista edelläkävijä KESKUSTAN Turun kunnallisjärjestö kannattaa Runosmäen Lämpö Oy:n hanketta oman hakevoimalan rakentamiseksi Runosmäen teollisuusalueelle. Lämpövoimala olisi taloudellisesti järkevä ratkaisu alueen asukkaille. Keskustan mielestä alueelliset ja energiapuuta käyttävät lämpövoimalat ovat kannatettavia, koska tällöin puuhaketta voidaan hankkia kohtuullisten alueiden sisältä. Energiapuuta on riittävästi saatavana Varsinais-Suomesta. Alueen metsänomistajille hakkeen myynti on merkittävä tulonlähde, ja energiapuun talteenotto parantaa metsien kuntoa. Nykyaikaisten puhdistusmenetelmien ansioista hakevoimaloista aiheutuva ympäristöön pääsevä pienhiukkasten määrä on lähes olematon. Puun poltosta aiheutuva saastuminen on aivan eri tasolla kivihiilen käyttöön verrattuna. Keskustan kunnallisjärjestön mielestä järkisyyt puoltavat Runosmäen hanketta. KESKUSTAN TURUN KUNNALLISJÄRJESTÖ Runosmäen lämpövoimala järkevä
• Lauantai 1. lokakuuta 2016 AAMUSET 40