KUKA KEKSII RAKKAUDEN Missä oikein on pariterapian terapia. UUDET VALTIAAT Miten Elisa Viihteestä tuli tv-sarjatehdas. MONACOSTA MAASEUDULLE Jari-Matti Latvala palasi kotiin + TA ID E YL I O P I S T O N L E H T I I S S U E X 11-12/2020 JOULUKUU 11,90?€ LI A N D ER S S O N : ”S A A KS M Ä A N TA A PIT K Ä N VA ST A U KS EN ?” IM A G E 28 1 JO U LU K U U 20 20 PA L. V KO 3/ 20 21 29 3 6 120 11 Ä i t i Opetusministeri Li Anderssonin mielestä vanhemmuus ei voi olla identiteettipolitiikkaa T U P L A N U M E R O
Uudet valtiaat 56 Teleoperaattorit alkoivat tuottaa tv-sarjoja, jotka menestyvät maailmallakin. Lopun jälkeen 44 Ralliautoilija Jari-Matti Latvala palasi kotikonnuilleen Etelä-Pohjanmaalle. JOULUKUU 2020 IMAGE 3 Valokuvaaja Timo Pyykkö kuvasi jutun Jari-Matti Latvalasta. Tasohyppelyä 76 Hannaleena Hauru ohjasi Fucking With Nobody -elokuvan. 44). Iloisia uutisia 22 Li Andersson haluaa näyttää, ettei uran ja perheen välillä tarvitse valita edes opetusministerinä. Rakkauden ammattilaiset 34 Pariterapian suosio kasvaa. (s. K A N N EN K U V A : A N TT I V ET TE N R A N TA , TY Y LI : JA N IC LE IN O , M EI K K I JA H IU K S ET : ES S I K YL M Ä N EN V A A TT EE T: S IN IN EN PO O LO PA IT A M M 6 (B EA M ), TI IL EN VÄ R IN EN JA K KU PR O EN ZA S C H O U LE R W H IT E LA B EL (B EA M ), H O U S U T H EN R IK V IB S KO V (M Y O M Y) sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 28 1 | jo u lu ku u 20 20. Pakko tanssia 64 Huippubalettitanssija Maria Kotšetkova muutti Suomeen koronan takia. Mutta ketkä sitä oikein tarjoavat
106 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. Cook. 89 Essee Teatteri ei ole peili, kirjoittaa Suna Vuori. 16 Data Avioliiton solmiminen ei ole kovin suosittua. 19 Tärpit Teatteri, musiikki & kuvataide. 98 Elokuva Kalle Kinnunen ja Renny Harlin. 102 Kirjat Juha Itkonen ja Ben Lerner. 4 IMAGE JOULUKUU 2020 56 sisältö 64 34 KU VA T: A N TT I R A AT IK A IN EN , TI M O PY YK KÖ JA JO H A N N A M YL LY M Ä K I 7 Pää kirjoitus 9 Lukijoilta 10 Avaaja Erikoistutkija Jonas Sivelä THL:stä uskoo, että ihmiset ovat yhä solidaarisia. nyt loppu. 14 Ruoka The hedelmä eli appelsiini. 16 Nyt Väite, Fiktiolaatikko & Toisinkin voisi olla. 94 Keskustelija Näyttelijä Miiko Toiviaisen piti puhua Suomen transihmisten puolesta. 105 Veera Luoma-aho Kiinnostuneena ego häviää. 80 Listat – kirjanpidosta kuolemanpelkoon Ihmiskunta tarvitsee listoja. 21 Aforismeja and ajatuksia Hesasta Otteita Janne Vapaavuoren kirjasta. 100 Musiikki Iida Sofia Hirvonen ja A.G. 104 Reetta Räty Kansannousun kasvoja ja ääniä
Ensiluokkainen. Myös hinnaltaan. SAMSUNG GALAXY S FE G tai , /kk, kk hinta , Ammattilaistason kamera Supersulava 120 Hz:n näyttö Kestävä älykäs akku 40052_EL_Samsung_Galaxy_S20FE_230x297.indd 1 23/10/2020 11.02
K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Se osoittaa, millaista kaunokirjallisuus voi parhaimmillaan olla.” – HS OTAVA 29 95 Sitten tapasin pehmeän miehen LAURA MANNINEN ”Laura Manninen osoittautuu pesunkestäväksi humoristiksi kuvatessaan päähenkilö Marjaanan moninaisia miessuhteita 1990-luvulta tähän päivään.” – HS OTAVA 24 95 Hetken pariisi on meidän PIHLA HINTIKKA ”Pihla Hintikan raikas esikoisromaani on täydellinen valinta näihin kaukokaipuun aikoihin.” – Gloria OTAVA 24 95 Rajamaa TERHI KOKKONEN Palkintoraadin perusteluista: ”Tiivis ja moniulotteinen Rajamaa käynnistyy kuin psykologinen jännitysnäytelmä, mutta rikkoo pian kaikki odotukset siitä, mitä ihmisten välillä ja heidän tajunnassaan tapahtuu.” OTAVA Poika, myyrä, kettu ja hevonen CHARLIE MACKESY ”On ihana lukea kirjaa, jonka sivuilla on kuin ystävän lämpimässä halauksessa.” – Seura NEMO 19 95 Jänniä aikoja NAOISE DOLAN ”Naoise Dolan kirjoittaa ilmavasti ja fiksusti nuorten naisten elämästä. Image11-12_kaunovalikoima_230x297.indd 2 23/11/2020 9.56.10. Napakkaa aikalaiskuvausta ja makoisa pala.” – Me Naiset OTAVA 27 95 Kaikki elämästä(ni) ANTTI HOLMA ”Holman romaania lukiessa tulee olo, ettei ole yksin edes kaikkein häpeällisimpien ajatustensa kanssa.” – HS OTAVA Normaaleja ihmisiä SALLY ROONEY ”Valloittavan kirjan keskeinen haltioiva elementti on ihon alle menevä emotionaalinen lataus, fyysinen jännite, jonka Rooney rakentaa pieteetillä kahden hahmon välille.” – HS OTAVA Joulun sykähdyttävimmät kirjalahjat Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020 27 95 24 95 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Colson Whitehead NICKELIN POJAT ”Syvällinen, vaikuttava, intensiivinen, tiheä ja tosi romaani
Henkilökunnalla ei ole kylliksi aikaa olla läsnäoloa tarvitsevien lasten kanssa, niissä sanotaan. Tuottajamme Laura Myllymäki haastatteli tämän numeron kansijuttuun opetusministeri Li Anderssonia, joka odottaa lasta. Opetusministeri Li Anderssonin haastattelussa puhutaan tietenkin paljon myös niistä vaikeuksista, joita kouluissa tänä päivänä kohdataan ja niitä varten kaavailluista toimenpiteistä. Yksilöja oppimisvetoinen puhetapa korostuu lasten ja koulun kohdalla herkästi, vaikka kouluvuodet ovat luultavasti sosiaalisesti elämämme tiheimpiä vuosia. Ei pidä paikkaansa, opiskeluajat ja keski-ikä ovat myös. Tähän tapaan puhutaan usein hyvähenkisistä yrityksistä, jotka ovat onnistuneet alallaan. Ehkä vanhemman rooli on kuin tiskikoneen, jonka senkään ei tarvitse jatkuvasti käydä. Siitä, miten osaisi olla lapselle läsnä kylliksi ja oikein. Haluaisin siihen heti jutun hyvästä kaveristani, joka omasta halustaan päätti käydä lukion toisen luokan kahteen kertaan. Näin on, ja siksi tämä pääkirjoituskin oli neljän kohdan lista. Näiden merkitys tunnistetaan keskustelussa koulukiusaamisesta – kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, mutta yltääkö sosiaalista puolta tähdentävä puhe luokkahuoneiden tasolle. Marssijärjestys on se, että ensin tulee pakoton, psykologisesti turvallinen ilmapiiri ja sen seurauksena hyviä ideoita ja ajatuksia ja tarmoa viedä ne maaliin. Erilaisten vauvatarvikkeiden hankinta oli haastatteluiden hetkellä vasta alkamassa, ja tähän liittyen Andersson ja Myllymäki puhuvat siitä, miten paineistettua ja identiteettipoliittista vanhemmuus ja siihen liittyvät valinnat pahimmillaan ovat. Tästä nousevat säännöllisesti myös päivähoitoa koskevat kriittiset puheenvuorot. Samassa yhteydessä opetusministeri puhui läsnäolosta. pääkirjoitus. Latvalan kannalta on tietysti onnellista, että hän kokee lapsuutensa hyvänä. Sen ei tarvitse jatkuvasti käydä, mutta sen olemassaolo on huojentavaa. Samalla tavalla kuin ilmapiiriä korostava puhe työelämässä ei koske vain kahvitaukoja vaan ulottuu työn kovaan ytimeen, ratkaisujen keksimiseen, asti. Lastenkirjailija Mauri Kunnas sanoi tammikuussa Kuukausiliitteessä, että hän oli lastensa lapsuusaikana tylsyyteen asti paikalla, kun teki töitä kotoa. L äsnäolo on joskus tärkeää. Jotta vastaava olisi mahdollisimman yleistä, on syytä toivoa, että opetusministeri Anderssonin esitys koulujen ja toisen asteen oppilaitosten moniammatillistumisesta, lailla säädettävä uusi määrä kuraattorien ja psykologien kaltaisia ammattilaisia kouluihin, saisi vastakaikua. lapsuus on eläMän parasta aikaa. Sama puhetapa pätee myös yksilötason menestystarinoissa: kunnossa olevat ihmissuhteet ja elämäntavat tuottavat hyvinvointia ja hyvävoimaisena jaksaa ja ajattelee paremmin. Pelkkä sen olemassaolo naapurihuoneessa on huojentavaa. Vanhemmuus on niin täynnä paineita, odotuksia ja vaatimuksia, että ajatusta sataprosenttisesta läsnäolosta tuskin kannattaa ottaa taakakseen. Puhetapa on tuttu kaikesta työhön liittyvästä, mutta kuinka paljon tällä tavoin puhutaan koulusta. On väärinä ja oikeina pidettyjä vaateja ruokamerkkejä sekä tapoja tarjoilla niitä lapselle. Tämän vuoksi leikin välillä ajatuksella, että toimittaisin koululaisille suunnattua lehteä. listat helpottavat ajattelua. Menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Enemmän kuin oppisisältöjä Andersson muistelee kouluaikojensa harrastuksia, vapaa-aikaa ja kaveriporukoitaan. Se oli sitä siitäkin syystä, että sivulta 80 alkaa Sandra Järvenpään artikkeli siitä, miksi rakastamme listoja ja kuinka laajasti listoja lopulta historian saatossa onkaan käytetty. Merkillepantavinta oli silti tämä: Anderssonin omissa koulumuisteloissa painottuu koulun sosiaalinen merkitys, koulun epävirallisempi puoli. Kysymys on tärkeä, sitähän pieni lapsi tarvitsee, eikä läsnäolon määrälle varmastikaan ole ylärajaa. Repliikki jäi mieleen sillä tavalla kuin sellaiset asiat jäävät, joista on samaa mieltä. 44) helliikin. Lapsuuteen ei myöskään ole paluuta, vaikka uransa lopettanut rallikuski Jari-Matti Latvala tätä ajatusta Taina Latvalan haastattelussa (s. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund JOULUKUU 2020 IMAGE 7 Neljä pointtia Ehkä vanhemman rooli on kuin tiskikoneen. Vain sen takia, että heillä oli koulussa niin hyvä porukka
Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. 35. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. t e R ävä a i k a k a u s l e h t i ImageIlmot2020.indd 9 18.11.2020 12:50:52. tammikuuta 2021. vuosikerta, 281. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2020 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 21. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. numero. Aikakauslehtien liiton jäsen. ISSN 0782-3614 päätoiMittaja niklas thesslund toiMituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) editointi ja suunnittelu venla rossi taitto ilari Musta tuottaja (ajankohtaisMediat) laura MyllyMäki digitoiMituspäällikkö (ajankohtaisMediat) Miikka järvinen johtava ad (ajankohtaisMediat) tiMo tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi tekijöinä tässä nuMeRossa Laura Airola, Jirina Alanko, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Sandra Järvenpää, Kalle Kinnunen, Nuppu Koivisto, Juuso Koponen, Timi Kuosmanen, Essi Kylmänen, Taina Latvala, Janic Leino, Sanna Lipponen, Veera Luoma-aho, Johanna Myllymäki, Annaliina Niitamo, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Reetta Räty, Anni Sairio, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta, Elina Vitikka ja Suna Vuori
1982) on Helsingissä asuva, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva kirjailija. Kiitos @sonjasaarikoski. TAINA LATVALA (s. ImageIlmot2020.indd 9 18.11.2020 12:50:52. Tähän numeroon Latvala haastatteli ralliautoilija Jari-Matti Latvalaa. 1986) on helsinkiläinen toimittaja, joka kirjoittamisen lisäksi editoi ja suunnittelee Imagea Sonja Saarikosken opintovapaan aikana. Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @KristaKoivisto: Vaikka tuorein @imagelehti on jo luvussa, kehaisen vielä lokakuun nron @JuhaniKarila’n ja @PerttuSaksa’n luontosuhde-juttua. @savilmik: Erittäin tyylikäs kirjoitus ja taitto @imagelehti-jutussa, joka keskittyy meidän hallituksen @MarkusRaikkonen:n. Työnteon lisäksi Rossi lukee, juo kaljaa lähibaarissa, laittaa ruokaa ja kuvaa Instagramiin videoita kissoistaan. Hän kirjoittaa sekä proosaa että draamaa ja työstää parhaillaan seuraavaa romaaniaan. Yksi parhaita kotimaisista julkaisuista lukemiani juttuja tänä vuonna: herätteli tunteita laidasta laitaan ja palautti lapsuuteen. Itekin pääsin sivuosaan tekstissä. Toisin kuin Imagen numerossa 10/2020 kerrottiin, O?b-levyä ei ole julkaissut Mikko Joensuu vaan Joensuu 1685 -yhtye. @haltu Oikaisuja: Tuomas Kososesta kertovassa Avaajassa Imagen numerossa 10/2020 Palkansaajien tutkimuslaitos oli nimetty virheellisesti tutkimuskeskukseksi. lukijoilta Tekijöitä VENLA ROSSI (s
Avaaja JOULUKUU 2020 IMAGE 10
teksti oskari onninen kuva Jirina aLanko ”Kovan faktan lyöminen voi olla jopa destruktiivista” Joonas Sivelä I hminen ei muutu, kun häntä lyö tiedolla päähän, sanoi THL:n johtaja Mika Salminen Imagessa syyskuussa. ”Tässä filosofiassa on tapahtunut viime vuosikymmeninä isoja muutoksia. Sinä tutkit kansanterveystyön vaikutuskeinoja. Tällaisia tuloksia on saatu myös tutkimuksissa koronakriisistä. JOULUKUU 2020 IMAGE 11 THL:n erikoistutkija, sosiaaliantropologi Joonas Sivelä uskoo, että suuri osa ihmisistä ajattelee hyvinkin solidaarisesti. Siksi on tärkeää osata. Se voi johtaa takaiskuvaikutukseen, jolloin se vain lisää harhaanjohtavia ja vääristyneitä käsityksiä. Miksi on, kuten Salminen sanoi. Kovan faktan lyöminen voi olla jopa destruktiivista
Miten tähän voi vastata. Rokottamisen suhteen puhutaan kansain välisellä tasolla prosentista tai parista väes töä, ja radikaalein ryhmä on häviävän pieni. ”Ajatus kiteytyy siihen, että halutaan helpottaa itselle hyvien ja esimerkiksi terveydelle edullisten valintojen tekemistä. Siitä on luotu julki suudessa harha, että rokottamattomuus johtuisi aina siitä, että rokotuksia vastuste taan. ”Muakin on huolestuttanut se, onko mei dän kulttuuri yhä yksilöllisempi, mutta usein joukkonäkökulma ja yksilön näkö kulma menevät hyvin yhteen. Ehkä ihmiset on äärim mäisen solidaarisia. Ei ole merkkejä siitä, että joukko olisi kasvanut tai olisi äärimmäisen iso. ”Toisessa tutkimuksessa katsoimme koro naan liittyen huolia ja pelkoja. Tutkijayhteisöstäkin sai tukea sille. ”Rokotuskattavuutta saadaan lisättyä jo sillä, että varataan ennalta ajat rokotuk seen. Laumasuojan mainitseminen ei vaikuttanut kovin paljon suuntaan eikä toiseen.” Ihminen on tunnetusti paljon epäratio naalisempi kuin kuvittelee olevansa. Tässäkin luodaan harhaa, kun nostetaan uutismediassa ja sosiaalisessa mediassa esiin, että on tällainen Facebooksivu. Ehkä se on illuusio. Meillä on arvioi tavana tutkimus, jossa lähetettiin influes sarokottamiseen liittyen erilaisia kirjeitä ja oltiin lähettämättä kirjeitä. Kysyttiin, mikä huolestuttaa koronaan liittyen eniten. Ei se välttämättä ole niin.” Nykyhetkeä pidetään individualisti sena. Samoin rokotevas taisuus on nostettu esiin valtavana ongel mana uutismediassa. Moni ajattelee, että tietää itse itseensä liittyvät asiat parhaiten. On painotettava erikseen, ettei näin ole. Akuut tia pelkoa valtavasta vastustuksesta ei mun mielestä tällä hetkellä ole olemassa.” 12 IMAGE JOULUKUU 2020. Tehdään optoutvaihtoehto, jolloin valitset itse, ettet mene. Miten puhua yhteisten hyötyjen puolesta tällaisessa tilanteessa. Ehkä me luullaan vain, että yksilöllisyysajattelu valtaa kaikki elämänalueet, mutta ehkä niin ei olekaan.” Mihin tämä illuusio pohjautuu. Suurin osa ihmisistä ottaa kaikki rokotteet, mutta paukuttami nen voi herättää kaikenlaisia asenteita ja vastustusta.” Vastustetaanko esimerkiksi rokotuk sia jyrkemmin kuin aiemmin vai onko äänekkäin vähemmistö vain saanut aiempaa enemmän ilmatilaa. Sosiaalisten ongelmien ja päihdeongelmien lisääntymi nen, taloudellinen taantuma tai henkisen hyvinvoinnin asiat. Aja tellaan, että onpa sillä paljon kannatusta. Rokottamattomuuden taustalla voi olla useita syitä. Kun tein väitöskir jaa aiDsmyyteistä EteläAfrikassa, ajatte lin, että myyttejä olisi vaikka kuinka paljon. Kyse ei ole hokkuspokkustempuista, vaan esimerkiksi siitä, että kun tarjoaa kasvis ruokaa lounaslinjaston alussa, lisää sen kulutusta. ”Vahvistusharha on olemassa, mutta mielestäni sen inhimilliset esteet toimivat usein vähän väärinpäin. Yksille ei lähetetty mitään, toisille kerrottiin lau masuojasta ja mainittiin aika ja paikka ja kolmansille annettiin vain aika ja paikka. Jos funtsii laajemmin, peruskouluissa ja opetuksessa on jo pidemmän aikaa sitten siirrytty auto ritäärisestä kateederiopettamisesta osallis tavamman opetuksen suuntaan.” Missä nämä keinot näkyvät konkreettisesti. Tällaiset tekevät itsensä kokoaan näky vämmiksi. Oma erikois alani on rokottamiset. Mun päätulos olikin, että siellä ollaan aiDsin suhteen hyvin perehtyneitä ja rationaalisia, mutta toimenpiteitä kohdistettiin median vuoksi väärällä tavalla. Ainakin on tunne siitä, että on tällainen tendenssi. Vaikka se, ettei jakseta nähdä vaivaa tai ihan vain unohtaminen.” Miten rokotuskattavuutta lisätään. Se on merkki siitä, että ehkä ihmiset ajattelevatkin hyvin solidaa risesti.” Ei siis liene huolta sen suhteen, että koronarokote nostaisi pinnalle jotakin piilovastustamista. avaaja Uskon, että jos korona rokotusta suositellaan, suurin osa suhtautuu siihen myönteisesti.” –?joonas sivelä ” esittää tieto muodossa, jossa se on helppo ottaa vastaan. Se, että saa itse tartunnan, huolestutti pal jon, mutta erilaiset yhteiskunnalliset seikat huolestuttivat vielä enemmän. Uskon, että jos koronarokotusta suositellaan, suurin osa suhtautuu siihen myönteisesti. Jos haluaa säätää annoskokoja, niin pitää pienentää lautasia. Parhaiten toimi se, jossa oli vain aika ja paikka. ”En ole ihan vakuuttunut siitä, että äänek käiden vastustajien määrä olisi kasvanut. Eikä tällainen filosofia koske pelkkää kansanterveystyötä. ”Rokotusluottamus on yleisesti katsoen tosi hyvällä tolalla Suomessa
Samaan aikaan pariskuntien into käydä yhdessä terapiassa on kasvanut, kuten Venla Rossin jutussa Rakkauden ammattilaiset kerrotaan. Juttu alkaa sivulta 34. Samaa sukupuolta olevat solmivat viime vuonna 376 avioliittoa, ja niistä naisparien avioliittoja oli 263. Trendi on ollut laskusuuntainen: eri sukupuolta olevien avioituvuus on alentunut miltei yhtäjaksoisesti vuodesta 2008. Vuonna 2019 perheitä, joissa oli alle 3-vuotiaita lapsia, oli 18 prosenttia vähemmän vuoteen 2010 verrattuna. Sekin tiedetään, että pikkulapsiperheiden määrä on laskenut dramaattisesti ja lapsettomien parien määrä kasvanut. LÄ H D E: TI LA ST O K ES KU S DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI Ei enää naimisiin Avioliittojen suosio on laskenut. Pari asiaa suhteista Avioliitossa Avoliitossa Yksin asuvat 1990 2000 02 04 06 08 09 01 03 05 07 2010 92 94 96 98 91 93 95 97 99 12 14 17 19 11 13 15 18 2019 2000 02 04 06 08 09 01 03 05 07 2010 1992 94 96 98 93 95 97 99 12 14 17 19 11 13 15 18 2019 Vuosittain solmitut uudet avioliitot KYSEISENÄ VUONNA NAIMISIIN MENNEIDEN OSUUS IKÄRYHMÄSTÄ SISÄLTÄÄ VAIN AVIOLIITOT VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN KANSSA 18 vuotta täyttäneiden parisuhdemuotojen jakauma 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 Ikäryhmä 0,1 % 0,25 % 0,5 % 1 % 2 % 3 % ikäryhmästä 100 % % 50 % Perheessä lapsia. data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Terapiaan hakeutuvien kannattaisi kuitenkin olla tarkkoina: “pariterapeutti” voi nimittäin tarkoittaa sitä, että ihminen on suorittanut kuukauden mittaisen verkkokurssin. JOULUKUU 2020 IMAGE 13 PARISKUNNAT Vuonna 2019 Suomessa solmittiin Tilastokeskuksen mukaan 22??296 avioliittoa. 25–30-vuotiaat solmivat eniten avioliittoja mutta hekin vähemmän kuin aiemmin
Se ajoittuu Suomen sydäntalveen. Sillä tavalla kallisarvoinen hedelmä säilyi pidempään. Jos tällä ei selvitä koronatalvesta, niin ei sitten millään. Appelsiinin hivenen happamampi serkku veriappelsiini on kaupoissa vain tammikuusta maaliskuuhun. Nämä rakennukset saivat nimekseen orangerie. Ja tietysti myös itse appelsiini oli oikea herrojen herkku, mitä suurinta luksusta. Appelsiineja on nykyään saatavilla ympäri vuoden. Raasta appelsiinit ennen kuorimista. Siksi siitä oli pitkään tapana tehdä säilykkeitä, kuten marmeladia. Espanjalaiskaupunki Valencia on tunnettu appelsiinipuistaan, ja paikka onkin antanut nimensä yhdelle yleisimmistä appelsiinilajikkeista. Kun appelsiineja alettiin viljellä massoittain ja kuljettaa eri puolille maailmaa, hinta ja arvostus putosivat nopeasti. Vuosisatojen ajan appelsiini oli Euroopassa miltei suurinta luksusta, mitä kuvitella saattoi. Purista lasiin muutaman appelsiinin mehu, lisää pieni tujaus sekä kirkasta viinaa että giniä ja viimeistele drinkki kuohuviinillä. Microplanen idea on laserteroitetuissa terissä, joista jokainen on kuin partaterä, ei vain pystyyn nostettu pellinpala. Kaupungin hittijuoma Aqua de Valencia sopii hyvin keskitalven kirkastukseksi. Perinteiset appelsiiniruoat ranskalaisesta appelsiiniankasta värikkääseen salaattiin saavat uuden vivahteen, kun vaihtaa oranssit herkut vaihteeksi hieman kirpsakkaampaan veriappelsiiniin. 14 IMAGE JOULUKUU 2020 ruoka A ppelsiini on tuontihedelmistä vähiten eksoottinen. Hallitsijat ja ylhäistön jäsenet kilpailivat, kenellä oli loisteliain orangerie: niihin rakennutettiin suihkulähteitä, pienoisveistoksia ja koristeellisia penkkejä. Mittaa sitten tehosekoittimeen saman verran appelsiininkuoriraastetta ja karkeaa suolaa. Ruostumaton teräs kestää ja työkalu on konepestävä. Ja nykykokkien käsissä appelsiini vääntyy joustavasti kelpo kaveriksi niin lihalle, kalalle kuin makeille leivonnaisille. Ne ovat nykyajan kasvihuoneiden esi-isiä. Pian oranssista hedelmästä tuli Keski-Euroopassa niin suosittu, että palatsien ja kartanoiden pihoille rakennettiin appelsiinipuille omia talvehtimishuoneita. Microplane viilaraastin hieno Kokkiman.com, 19,90 e 14 IMAGE JOULUKUU 2020. Eksoottiset orangeriet muodostuivat rikkauden ja ylellisyyden symboleiksi. The hedelmä K U UK AU DEN HÄR PÄ K E LASERIN TERÄVÄÄ RAASTAM ISTA Microplanen viilaraastimella raastat sitrusten kuoret vaivattomasti. Aikoinaan asiat olivat toisin. Ei ihme, sillä se on nykyään myös maailman yleisin hedelmäpuu. Appelsiini yleistyi Suomessa 1950-luvulla koko kansan jutuksi, kun ”jahvat” ja muut lajikkeet tulivat jopa pieniin kyläkauppoihin. Pyöräytä seos tasaiseksi. Appelsiinimehua on tarjolla miltei kaikkien hotellien aamiaisilla, vain laatu vaihtelee tuore puristetusta tiivisteeseen. Oikea tavis ja jokapaikanhöylä. Parhaimmillaan ne kuitenkin ovat sesonkinsa aikana. Se saapui Portugaliin 1400-luvulla. Appelsiineista on totuttu käyttämään sekä hedelmän liha että mehu, mutta myöskään tuoksuvaa ja aromikasta kuorta ei sovi unohtaa. Näin syntyy appelsiinisuola, joka sopii erityisen hyvin broileriruokien maustamiseen tai vaikkapa kookomaitopohjaiseen kasvissosekeittoon
Paikan tunnelma on muutenkin rento: pöydillä ei ole valkoisia liinoja ja tuolit ovat keskenään eri paria. Appelsiini raikastaa överiä kokonaisuutta mukavasti. Sekoita, jotta seos ei kuohu yli. Levitä toffee lämpimän piparilevyn päälle. RAVINTOLA MUUSA Satakunnankatu 10 Ruoat 8–26 e Mättövegeä manselaisittain Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka juo appelsiini mehunsa lähinnä vodkan kanssa. Salin puolella kuullaan elävää musiikkia, salakapakka Tiimassa siemaillaan hienostuneita cocktaileja ja ravintola Muusassa syödään. Keitä niin kauan, että toffee on paksuhkoa. JOULUKUU 2020 IMAGE 15 ruoka Tamperelaisen Muusa-ravintolan bang bang -kukkakaalista tuli ilmiö. Annokseen kuuluu kaksi kastiketta: makeantulinen bang bang (joka sisältää muun muassa srirachaa) sekä vegaaninen appelsiini-pippurimajoneesi. Kauli piparitaikina levyksi niin, että se sopii noin 20 x 30 kokoiseen uunivuokaan. Monet listan annoksista ovat joko lähtökohtaisesti vegaanisia tai ne voidaan valmistaa sellaisiksi pyynnöstä. Säilytä jääkaapissa. Muusan kuuluisin annos on kuitenkin vegaaninen, ja sillä on hauska nimi, Bang bang -kukkakaali. Alusta asti Muusassa on keskitytty kasvisruokiin. Siirrä vuoka jääkaappiin ja leikkaa pipa risnickers paloiksi, kun suklaa on täysin jähmettynyt. Ruokalistaa selatessa huomaa, että vaikutteita on kyllä otettu muualtakin: tarjolla on niin intialaista lammasta kuin italialaisia arancini-riisipalloja. Se sopii myös joulun ruokalahjaksi. Maistetaanpa siis. ARVIO JOULUKUUN RESEPTI The hedelmä T ampereen Satakunnankatu kympissä sijaitseva jugend-linna on elänyt jo monta elämää. Vuonna 2016 remontoitu kiinteistö aukesi uudella konseptilla: Olympia-kortteliksi nimetty kokonaisuus tarjoaa nyt tilaisuuden sekä syödä, juoda että bilettää. Aterian voi joko aloittaa tai päättää drinkillä, sillä Muusan keittiössä ne sekoitetaan varmoin käsin. Taikina saa jäädä hieman paksummaksi kuin joulupipareissa. Pinta on rapea ja kukkakaali sopivan napakkaa. 3. 2. Vuosina 1917–1986 siinä toimi perinteikäs elokuvateatteri Olympia. Lisää lopuksi mar gariini ja sekoita. Sitruksella raikastettu piparisnickers on ylisevuotavan ihana herkku ja täysin vegaaninen. Leivitetty, friteerattu ja kahdessa eri kastikkeessa pyöritelty kukkakaali on kuin veganisoitu versio perinteisistä kanansiivistä dippeineen, ja mikäpä sen sopivampaa, onhan Tampere kuuluisa kanansiipikaupunki. Oikeaoppisessa whiskey sourissa jopa appelsiinikuorikoriste on kauniisti käherretty. Sekoita kaurakerma, fariinisokeri ja sii rappi laakeapohjaisessa kattilassa tai paistinpannussa. Vanhaa tiiliseinää on jätetty ronskisti näkyviin. Ihan koko ateriaksi pelkistä kukkakaaleista ei ole. Sittemmin talon ”vaudevillesaleissa” järjestettiin muun muassa Ylen TV2:n monenmoisia iltamia. Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen ja valmista sitten toffee. Mikäpä siinä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen kiehua poreillen 20–25 minuuttia. Myllyn Paras laktoositon piparitai kina) 200 g vegaanista tummaa suklaata 1,5 dl suolapähkinöitä 1 appelsiinin raastettu kuori Appelsiini-piparisnickers KUVAT TIMO PYYKKÖ JA VENLA ROSSI. Possua ja lammastakin löytyy silti listalta. Kukkakaali on leikattu Isoiksi paloiksi ja fritattu taidolla. Ennemmin gastrobaariksi kuin täysiveriseksi ravintolaksi tunnustautuva Muusa yhdistelee omien sanojensa mukaan ruoissaan ”Lähi-idän ja Skandinavian makuja”. Ripottele pähkinät tasaisesti toffeen sekaan. Toffee 1,5 dl kaurakermaa 1 dl fariinisokeria 0,5 dl tummaa siirappia 25 g margariinia Lisäksi 250 g valmista vegaanista piparitaikinaa (esim. Paista piparilevyä noin 8 minuuttia. Levitä sula suklaa pipa ritoffeelevyn päälle tasaisesti ja raasta appelsiininkuori suklaan päälle. Pieneksi hitiksi nousseen ruoan ohje on ehditty jo julkaista muun muassa Glorian ruoka & viini -lehdessä. Tiskin ääressä keskitytään oluen hörppimiseen, mutta sisemmällä salissa istuu syömässä monenmoisia seurueita perheistä polttarijengiin. Niiden kylkeen kannattaa tilata myös jotain raikasta, vaikkapa vihertabbouleh tai filippiiniläinen kinilowe eli raakakypsytettyä kalaa yrttisessä kookosliemessä. 1. Kukkakaaliannoksia kannetaan Muusassa testikäynnilläkin miltei jokaiseen pöytään. Pane vuoan pohjalle leivinpaperi. Ravintola kertoo valmistavansa kaiken alusta asti itse, niin leivät kuin dipit. Sulata suklaa vesihauteessa. Tuomio: kukkakaalit ovat erinomaista mättöruokaa, ja annos sopii Muusan muutenkin rouheaan linjaan kuin ratikka Hämeenkadulle
Tämä ohjaa myös pormestarin työtä. Ihan vain estääkseen jomman kumman valinnan. Pormestarikunnissa valinnan suorittaa uusi valtuusto, käytän nössä yleensä suurimman kannatuksen saaneen puolueen valtuutettujen joukosta. Ko rtin m yö ntä ä OP -K or ttiy htiö Oy j. OP-Visaan voin luottaa.” Sinä valitset, me varmistamme. Perusuomalai set on Helsingissä pieni puolue. Hallaaho tuskin haluaa Helsingin johtoon. Mikään puolue ei suomalaisissa kaupungeissa saa yleensä yli puolta äänistä, joten yhteistyötä tarvitaan joka tapauksessa. Tärkeintä on muistaa, että kuntavaaleissa on kaikissa kunnissa kyse vaaleista, joissa valitaan uusi kun nanvaltuusto seuraavaksi valtuustokaudeksi, ei pormestarivaaleista. 16 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt Kun kuntavaalista tulee pormestarivaali, isot puolueet hyötyvät KUUKAUDEN VÄITE Marko Junkkari, politiikan ja talouden toimittaja, Helsingin Sanomat: Pormestarivaalista hyötyvät ja kärsivät vähän kaikki. Se asettaa pormestariehdokkaakseen ykköstykkinsä eli puheenjohtaja Jussi Hallaahon, sillä Hal laahon riski tulla pormestariksi on olematon. Sitä paitsi Helsingissä miniatyyripuolueen asemassa oleva keskustakin saa pormestaril laan ehkä vähän julkisuutta. Äänestäjät tykkäävät henkilövaaleista, joten kohkaus pormestari valinnan ympärillä voi nostaa äänestyspro senttia.” Marianne Pekola-Sjöblom, tutkimuspäällikkö, Kuntaliitto: Kyllä ja ei. Pormestarimallia soveltavia kuntia ja kau punkeja on kevään 2021 kuntavaalien jälkeen vain seitsemän. He tietävät, että realistiset mahdolli suudet ovat vain suurimmilla puolueilla tai ryhmittymillä. Myös Tampereella äänestysaktiivisuus nousi sel västi, vaikka pormestarikysymys ei korostu nut samoin kuin Helsingissä. Jos äänestäjät muistavat, että kyseessä ovat nimenomaan valtuustovaalit, antavat he todennäköisemmin oman äänensä ehdok kaalle, jonka uskovat ajavan heille tärkeitä asioita. Tutustu: op.fi/kortit. Samalla suuret puolueet joutuvat miet timään sitä, miten pormestariehdokkaan kannanotot vaikuttavat yhteistyöhön vaa lien jälkeen. Pormestariehdokkaiden antamat esimer kit puolueiden linjasta tuovat myös selkeitä vaihtoehtoja äänestäjille. Potentiaalista pormestaria on helpompi kuunnella kuin persoonattomaksi jäävää vaaliohjelmaa. Asian voi nähdä toisinkin päin. Jaakko Stenhäll, Tampereen apulaispormestari, pyrkii vihreiden pormestariehdokkaaksi: Pääosin totta. Tulevan pormestarin valinta korostuu kuntavaalikampanjoinnissa vaih televasti. Moni on surkutellut sitä, että pormestari vaali peittää alleen paljon tärkeämmät kun talaisia koskevat asiakysymykset. Kuntavaalien painottu minen pormestarivaaliksi antaa suu rille puolueille enemmän näkyvyyttä, kun puolueiden avaukset tulevat esille por mestariehdokkaiden kautta. Tämäkin nostaa osaltaan suurten puolueiden roolia ja antaa niille mahdollisuuden erottautua. Eten kin Tampereella olennaisin osa pormestarin työtä on ollut ohjata pormestariohjelman toteutusta kitkatta, jotta vaalien jälkeen aika kuluu asioiden tekemiseen eikä riitelyyn.” TEKSTI SAMMELI HEIKKINEN Jännitys ei kuulu raha-asioihin. Tämä on pormestarijärjestelmän etu myös vaalien välillä. Helsingissä pormestarin valinta on ollut voimakkaasti esillä. Toisaalta viime kuntavaaleissa nähtiin, että myös useiden pormestarimallia soveltavien kuntien poliittisissa voimasuh teissa tapahtui muutoksia ja myös pienet puo lueet saivat edustajan valtuustoon, joissain tapauksissa jopa aiempaa useamman. Äänestäjä saattaa äänes tää jompaakumpaa ykkösehdokkaista, vaikka todellisuudessa kannattaisikin jotain muuta puoluetta. Järjestelmä voi suosia suuria puolueita siinä mielessä, että kuntalaiset haluavat edes auttaa oman pormestarisuosikkinsa valitse mista. Mutta voi pienikin hyötyä. Isot hyötyvät, jos vaalista tulee kaksinkamppailu kahden ykkös ehdokkaan välillä – kuten Helsingissä vii meksi kävi Jan Vapaavuoren (kok.) ja Anni Sinnemäen (vihr.) välillä. Siellä pormes tarikysymys sähköisti viime vaaleja ja nosti äänestysaktiivisuutta merkittävästi. Äänet voivat keskit tyä näille kahdelle
IMAGE 17 TEKSTI SAMMELI HEIKKINEN Jännitys ei kuulu raha-asioihin. Ko rtin m yö ntä ä OP -K or ttiy htiö Oy j. Tutustu: op.fi/kortit. OP-Visaan voin luottaa.” Sinä valitset, me varmistamme
Alvar Aallon Töölönlahti Supo-annos on katettu Kukapa ei näinä päivinä perustaisi omaa podcastia. Ylimmällä kannella olisi ollut liiketilaa ja alemmilla tasoilla kauppakeskus, autoväylät ja pysäköintitilaa 3?500 autolle. Viereisellä Kansalaistorilla voi kokoontua, skeitata, tanssia tai osoittaa mieltä ilman autojen läsnäoloa. 1960-luvun loppua kohden suunnitelmat herättivät kasvavaa arvostelua. Supodia juontavat Supon yhteiskuntasuhteiden päällikkö Saana Nilsson ja analyysipäällikkö Pekka Hiltunen. Öljykriisi ja suunnitteluihanteiden muutos edistivät julkisen liikenteen kehittämistä. Lopulta Aallon suunnitelmasta toteutuivat vain Finlandia-talo ja Kampin Sähkötalo. Supodi onkin hieman paradoksaalinen tuote; eihän Supo koskaan tiedotustilaisuuksissakaan hirveästi kerro asioista. (Kyllä, jaksossa selviää myös, että supolaisetkin ovat katsoneet Le Bureau’ta.) Jakson kiinnostavimmassa osuudessa Päivi ja Jaakko pohtivat, kuinka vaikea on salata lähipiiriltä ja muilta ihmisiltä, mitä he tarkalleen tekevät työkseen. Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma kaupunkisuunnittelun modernistisessa traditiossa” (2019, Jyväskylän yliopisto). Uuden keskustan sydämeksi Aalto kaavaili Terassitoriksi nimettyä, viuhkamaista betonikansirakennelmaa. Saana Nilsson kertoo myös omalla julkisella Instagram-tilillään Suposta ja sekoittaa sitä lifestyle-tyyliseen sisältöön. TOISINKIN VOISI OLLA. FIKTIOLAATIKKO TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI KU VA T: G ET TY IM A G ES 18 IMAGE JOULUKUU 2020. Aalto esitteli vuonna 1961 keskustasuunnitelmansa, jossa uusi moderni keskusta rakennettaisiin Eduskuntatalon ja Töölönlahden ympärille. Ilta-Sanomat ehti jo analysoida Supodia. Tähän tunnepuolen pohdintaan soisi heidän menevän syvemmällekin. Moottoritierampit ja monitasoristeykset kohtaisivat Töölönlahden eteläpäädyssä. Sen mukaan esimerkiksi Britannian MI6 aloitti uusien työntekijöiden ja erityisesti naisten rekrytoinnin tv-mainonnan avulla. Helsinki tarvitsisi keskustan, joka antaisi koko maalle raikkaan identiteetin. Töölönlahden länsirantaa koristaisi kahdeksan kulttuurirakennuksen rivistö. Sanomalehdistö kiitteli uutta suunnitelmaa ja kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman edelleen kehitettäväksi. Pasilasta keskustaan tulevan rautatien päällä kulkisi kohotettu 8–10-kaistainen moottoritie nimeltä Vapaudenkatu. Välillä hän kuvaa leipomista, toisinaan puhuva pää asettuu stooreissa pyykinpesukoneen viereen. Töölönlahden alueesta ei saisi tulla ”karjalaista metsälampea kaupungin keskelle”. Ensimmäisessä jaksossa vieraina ovat ”Jaakko” ja ”Päivi”. Lähteenä käytetty Samuli Paitsolan pro gradu -tutkielmaa ”Unelma kaupungista. Supodin voi nähdä myös tuiki tavallisena viranomaisviestintänä: sellaisena, jossa se voi itse määrittää agendansa. Kaupunkilaiset halusivat säilyttää Töölönlahden luonnonmukaisena, ja ympäristöliike oli huolestunut autoliikenteen lisääntymisestä. ”Tarkoitus oli karistaa laitoksen päältä James Bondin edustaman toksisen maskuliinisuuden varjo”, toimittaja Jouko Juonala kirjoittaa. Jakson esittelyteksti lupaa kertoa, mitä ylietsivä tekee, mutta oikeasti jaksossa ei – tietenkään – tarkkaan kerrota, mitä tällainen ihminen Supossa tekee. Kyse ei ehkä kuitenkaan ole ensisijaisesti siitä. Ne olisi rakennettu pilarien varaan osittain veden päälle. Aalto vertasi rakennusriviä Venetsian renessanssipalatseihin. Rakennusten alla rannassa kulkisi jalankulkijoille tarkoitettu klassistinen pilarikäytävä. He eivät voi työnsä takia paljastaa oikeita identiteettejään. Sen oli määrä levittyä Mannerheimin patsaalta Töölönlahden rantaan asti. Alvar Aalto sanoi 1960-luvulle tultaessa, että Venäjän vallan aikainen empirekeskusta ei voinut edustaa itsenäistä ja demokraattista Suomea. Nyt sellaisen on aloittanut myös Supo. On hienoa, jos Supo haluaa raottaa salaisuuden verhoa. 18 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt TEKSTI ANNALIINA NIITAMO KUVITUS ANNI SAIRIO TOISINKIN VOISI OLLA Töölönlahti on keskustan vihreät keuhkot. Voi olla, että Supo pyrkii samaan
Kuiskauksia-konsertti Espoon kulttuurikeskuksessa 18.12.2020 kello 19. Ulkopuolisuus, johon etuoikeutettua elämää elävä päähenkilö ajautuu pienestä arjen nyrjähdyksestä, tuntui Rossista erityisen tunnistettavalta pandemian aikaan. IMAGE 19 nyt MUSIIKKI SAATANA MEISSÄ Mihail Bulgakovin filosofinen satiiri Saatana saapuu Moskovaan on nähty 2000luvun aikana ainakin Ryhmäteatterin ja Kansallisteatterin lavoilla. Hannu Karpon haastattelemat ihmiset ovat usein vastahangassa ympäröivän todellisuuden kanssa ja kokevat, etteivät tule nähdyksi tai ymmärretyksi. Arkipäiväinen pettymys suistaa miehen maailmankaikkeuden kevyesti raiteiltaan ja paljastaa, miten hauraita ovat ikuisiksi uskotut tarinat identiteetistä, muistoista ja rakkaudesta. Ohjaaja Essi Rossi viehättyi Carréren eksistentiaalisesta fantasiasta jo vuosia sitten. ”Arvostan Karpon elämäntyön eetosta. TEATTERI TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI NUPPU KOIVISTO Espoossa kuullaan joulukuussa kaikuja barokin, varhaisen modernismin ja nykymusiikin kentältä, kun Tapiola Sinfonietta esittää Kuiskauksia-konsertissaan Heinrich Biberin, Alban Bergin, Lotta Wennäkosken ja Jean Sibeliuksen musiikkia. Tarinan näkökulmahenkilö, nuori Ivan Bezdomnyi (”koditon”), on neuvostoaatteen marinoima menestyksenkipeä runoilija, joka ei kuitenkaan pysty kirjoittamaan. Halu mukaan on niin kova, että se sumentaa oman ajattelun. Ihminen, joka päästää irti hyvästä elämästään, voikin löytää jotain, mitä ei olisi muuten voinut kuvitellakaan.” Viikset, ensi-ilta Teatteri Jurkassa 30.1.2021. Ihminen on mustavalkoinen, tuomitseva ja ankara. Alban Bergin pohdiskelevan arvoituksellinen Sieben frühe Lieder -laulusarja kuljettaa kuulijan 1900luvun alun Wieniin. Jotain uutta, jotain vanhaa Klaus Mäkelä ÄÄNIÄ HAVUMETSIEN MAASTA Kristian Smedsin ohjauksia ei ole nähty sitten vuoden 2017, kun ohjaaja siirtyi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijätaiteen professoriksi. Tilanne korjaantuu, kun Smeds ja näyttelijäopiskelijat lähtevät alkuvuodesta kiertämään Suomea Karpolla on asiaa -esityksellään. ”Tunnistan tämän omasta nuoruudestani. Hän kuunteli niitä, joiden ääni ei muuten kuulunut, ja meni sinne, minne muut eivät menneet.” Karpolla on asiaa – Tosikertomuksia havumetsien maasta, ensi-ilta Kotkassa 4.12. Ohjelman päättääkin Sibeliuksen seitsemäs ja viimeinen säilynyt, vuonna 1924 kantaesitetty sinfonia. Ohjelmassa Biberin, Bergin, Wennäkosken ja Sibeliuksen teoksia. Keskieurooppalaista ja pohjoismaista musiikkia yhdistelevä ohjelma rakentaa kiintoisia ja yllättäviä siltoja uuden ja vanhan musiikin välille. ”Ajatus siitä, että kaiken vanhan tuhoutuminen voikin olla suurin fantasia, on todella kiihottava. Biberin vuonna 1673 sävelletty Battalia á 10 -orkesterisarja käyttää ilmeikkäitä, riitasointuisiakin tehokeinoja taistelumelskeen kuvauksessa. ”Aihe löytyi pohtimalla, mistä löytyisi leikkauspinta, jolla nuoret teatterintekijät ja maakuntateattereiden yleisö voivat kohdata”, Smeds kertoo. Tapiola Sinfonietta, kapellimestari Klaus Mäkelä ja sopraano Tuuli Takala. Ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt suurtuotantoa varten taustatutkimusta satanismista Solzhenitsyniin ja eri ristiinnaulitsemistyyleistä ensimmäisen maailmansodan kasvoproteeseihin. Tammi-helmikuussa esitykset Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä Studio Pasilassa.. VIIKSET JA FANTASTINEN LEIKKI Emmanuel Carréren romaaniin pohjautuva Viikset saa alkunsa, kun nuori dynaaminen johtaja ja arkkitehti (Johannes Holopainen) ajaa viiksensä mutta puoliso ei huomaa muutosta. Saatana saapuu Moskovaan, ensi-ilta Tampereen teatterin päänäyttämöllä 18.2.2021. Helmikuussa demoni saapuu Tampereelle. Konsertin johtaa kapellimestari Klaus Mäkelä ja solistina on sopraano Tuuli Takala. Lotta Wennäkosken Verdigris-orkesteriteoksesta (2015) taas voi löytää viitteitä taaksepäin musiikin historiaan, erityisesti Jean Sibeliukseen. Heitä kuunnellaan myös esityksessä, joka ei keskity niinkään Karpon persoonaan vaan hänen esiin nostamien yksilöiden kokemuksiin. Osattomuus ja halu tulla nähdyksi nostavat helposti esiin oman saatanamme”, Mikkola pohtii
Midsummer Rose on harjoitus, meditaatio, protesti ja lähtö jälleen eteenpäin.” Lukas Malte Hoffmannin ja Susan Kooin näyttely Midsummer Rose nähdään Outo Olo -taidetilassa Helsingissä tammi–helmikuussa 2021. Hänen mustekalojen kehoa ja mieltä tarkasteleva teoskokonaisuutensa avaa norjalais-saksalaisen Art Republic -alustan verkkoon siirtyneen KunstTV-hankkeen. KU VA : JU SS I TI A IN EN Liz West: In Physical Reality. Lähtökohtana olivat kirkon alkuperäiset ruusuikkunat. Kun sylinterimäiseen muotoon aseteltujen kuutioiden ympärillä liikkuu, eri sävyt heräävät eloon. Ajatus niiden kautta tilaan siilautuvasta valosta jalostui värikkäiksi peililevyiksi, jotka heijastavat eri sävyjä ja muotoja ympärilleen. Laitinen työskentelee liikkuvan kuvan, äänen, valon, lasin, kemiallisten ja mikrobiologisten prosessien sekä tietokonesimulaatioiden parissa. Ne värjäävät heijastuksillaan koko näyttelytilan. Teoksella on kaikessa yksinkertaisuudessaan ilahduttava kyky ottaa tila samanaikaisesti haltuun ja muuttaa se kokonaan toiseksi, korostaa ja toistaa tilan ominaispiirteitä katon muotoja ja ikkuna-aukkoja myöten. Alkujaan West teki teoksen taidegalleriaksi muutettuun kirkkoon. Installaatio Our Colour Reflection (2016–2020) koostuu 700 pyöreästä, erivärisestä ja toistensa lomaan asetellusta peililevystä. Lukas Malte Hoffmannin ja Susan Kooin näyttely Midsummer Rose puolestaan on galleriassa kasvavan juhannusruusun ympärillä tapahtuva larppi, jossa matkustetaan takaisin poikkeukselliseen kesään 2020 pienessä mittakaavassa, turvattuna kuin ruusu lasikuvun sisällä. ”Loitsu purkautuu näyttelyn loppuessa, kun viimeinen terälehti putoaa. Videoteoksessa Haemocyanin (2019) mustekalan liike sille suunnitellun, suupuhalletun lasiobjektin sileää pintaa pitkin ja ujuttautuminen sen uumeniin on lumoavaa katsottavaa. Liz Westin näyttely In Physical Reality on esillä Hyvinkään taidemuseossa 28.3.2021 saakka. KunstTV löytyy osoitteesta artrepublic.no/ project/kunst-tv ja teokset ovat katsottavissa joulukuun loppuun saakka. Instattava värikylpy Lasiobjekteja mustekaloille Outo olo ja keskikesän ruusu Brittiläisen Liz Westin Hyvinkään taidemuseos sa esillä oleva näyttely In Physical Reality tarjoaa keholle ja mielelle virkistävän värikylvyn vuoden pimeimpänä aikana. Iri-Descent-teos (2019) puolestaan leikittelee värikkäillä, hologrammimaisilla heijastuksilla. Teoksen äärellä taantuu hyvällä tavalla ja saa taas kiinni siitä, miten loputtoman kiinnostava kristallikruunu tai vaikka rantahiekasta löytynyt vihreä lasinsirpale saattoi lapsena olla. 20 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt KUVATAIDE Outo olo on uusi taiteilijavetoinen taidetila Helsingissä, entisen Sorbus-gallerian tiloissa. Se koostuu kymmenistä, valoa herkästi heijastavilla optisilla värikalvoilla päällystetyistä kuutioista. Monilajista rinnakkaiseloa tutkiva Tuomas A
Siksi päätin poistua politiikan päiväkierrosta. Toisin kuin Helsingissä, Hämeessä sielu lepää ja äänisaalis kasvaa, koska maalaiset ymmärtävät, että olen kuin he: ihminen, joka katsoo mieluummin mykkänä ulos ikkunasta kuin ottaa kuvan peilistä, jossa turhat toiveet yrittävät kukistaa pettymyksen. IMAGE 21 TEKSTI XXXYYY Nyt sai riittää. Yhtenä niistä – ei suurimpana, ei pienimpänä – taannoinen tanssitaiteilijoiden lähetystö, joka vaati Helsingin muuttamista ”kaupungiksi, joka olemassaolollaan juhlii ihmisten monia, keskenään risteytyviä identiteettejä”. * * * Tämän palstan lopuksi en voi muuta kuin siteerata Voltairen viimeisiä, koskettavia sanoja: ”Codeine. Se on rauha, jolla on nimikin: ”Tunne, kun helsinkiläinen kävelee koiranpaskaan eikä Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja soita minulle ja kysy, miten tähän tilaan on ajauduttu.” * * * Päivänpolitiikka eteenpäin pyrkivälle juristille on sarja äänenlausuttavia ajatuksia, joita et allekirjoita mutta jotka tuot julki, koska sellaista on päivänpolitiikka eteenpäin pyrkivälle juristille. Ei enää turhia tiedotustilaisuuksia, ei seisoskelua yksin loputtomilla kutsuilla, ei lähetystöjä kertomassa haluistaan muuttaa Helsinki aikuisten päiväkodiksi. * * * Ennen kuin lähden hetkeksi leikkimään töitä arvostetussa asemassa jonnekin päin Eurooppaa (ehkä voisin viedä Stubbilta Firenzen professuurin, vaikuttaa leppoisalta lumetyöltä), oma vapaa-aikani tulee kulumaan Hämeessä kesämökilläni. * * * Kun ihmistä ei ole olemassa, hän ei voi vajota alemmas. Bourbon.” AFORISMEJ A HESASTA AND AJATUKSIA IMAGE 21. Palaverin lopuksi presidentti toivotti: ”Hyvää nenäpäivää, Tanhupallo ja Karvamato!” Jossain tuolla on lupaus kaikesta siitä, mitä en aio tehdä presidenttinä. * * * Tulevasta vapaudestani huumaantuneena keskeytin taas yhden humalaisen suuseksituokion Erottajan Aimo Parkissa ja erotin kustannustoimittajani. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomen talven kauneimpia ääniä ovat altani kuuluva nastarenkaiden rouske ja rahina, mutta siellä taas olin, epämukavuusalueella kehottamassa kaupunkilaisia käyttämään hengenvaarallisia kitkarenkaita, jotka eivät edes hiljennä päässäni riipivää apulaispormestarin ääntä. En tarvitse häntä enää, sillä vuosi ennen presidentinvaaleja julkaistaan Kjell Westön minusta kirjoittama kirja, joka takuuvarmalla Westö-otteella saa äänestäjän nukahtamaan omiin lempeisiin harhoihinsa maailmasta, jota ei ole. Rauha on laskeutunut paikkaan, jota huumori-ihmiset kutsuvat sieluksi. Vain tulevan presidentin arvokas hiljaisuus, joka silloin tällöin – Tiki Tikkasen tavoin – keskeytyy arvovaltaiseen, abstraktiin lausuntoon, jossa leijutaan muiden yläpuolella kohti parempaa tulevaisuutta, jossa sängystä aukeaa näkymä merelle ja turvamiehen selkään. * * * Pormestarikisasta jättäytymiseeni on monia syitä, jotka pidän piilossa, koska olen piiloaggressiivinen mysteeri. Westön kirjat ilmestyvät aina kaksikielisinä, joten äänestäjäni voivat nukahtaa sekä ruotsiksi että suomeksi. * * * Nykyinen presidentti piti juuri ”Tanhupallon” kanssa etäpalaverin, mikä herätti yleistä ihastusta, koska presidentti piti ”Tanhupallon” kanssa etäpalaverin. Vihdoinkin voin olla edes hetken oma itseni. Neljä vuotta politiikkaa, tylsien ja rumien tv-viihdettä. Hymyilin vastaanottavaisesti ja sanoin ihastelevani rohkeutta, jolla huonopalkkaisten maahanmuuttajaruokakuskien äänen tuovat julki koreografit puhumalla itsestään. Kun entinen pormestari kaatuu metsässä eikä kukaan näe, kukaan ei kaadu metsässä
TeksTi laura myllymäki kuvaT antti vettenranta 22 IMAGE JOULUKUU 2020. Se on ihanaa, mutta Andersson toivoisi, että vanhemmus olisi ministereillekin ihan tavallista. 22 IMAGE JOULUKUU 2020 Iloisia uutisia Li Anderssonista tulee äiti
JOULUKUU 2020 IMAGE 23 JOULUKUU 2020 IMAGE 23
Hän vaikuttaa virkeältä siihen nähden, että on lokakuun viimeinen maa nantai. Edes korona ei kuitenkaan pysäyttänyt Anderssonin hanketta. Se on vähemmän kuin koululuokallinen. Anderssonin ensimmäinen tunne on ilo: hän on raskaana! Mutta samalla tulee epävarmuus, eikä Andersson halua kertoa raskaudes taan vielä ulkopuolisille. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu ja tasa arvo ohjelmiin on korvamerkitty yhteensä 305 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajalle. Olisi painajainen, jos odotus ei jatkuisikaan, ja hänen pitäisi puhua menetyksestään julkisuudessa. Nyt pitää odottaa hetki, ennen kuin muut saavat tietää. Edellisen kerran vastaava selvitys on tehty vuonna 2006. Alkujaan tontti on ollut Anderssonin isovanhempien mutta siirtynyt sittemmin Lin ja tämän äidin omistukseen. Reilu vuosi sitten syksyllä hän julkisti Oikeus oppia kehittämisoh jelman. Ministeriauton kyydissäkin hän olisi voinut tulla, mutta ei hän yleensä kulje kotikaupungissaan sillä tavalla. Hallitus antoi lokakuussa eduskunnalle uuden lakiesityksen oppivelvollisuuden laajentamisesta, ja sen on määrä tulla voimaan jo ensi vuonna. Toisin kuin joillain, raskaus ei ole vienyt hänen kah vinjuontihalujaan. Anderssonin ja Pur siaisen kotiinkin on tarkoitus tehdä lopuksi tupatarkastus. Andersson ei ole halunnut antaa raskaushaastatteluja lehdille. 129 miljoonan euron uudistus on yksi suurimmista hankkeista, joita Marinin hallitusohjelmassa on. Andersson on nimittäin ollut opetusministerinä suoraan sanottuna ripeäliikkeinen. Li Andersson ryhtyy toimenpiteeseen unenpöp perössä toukokuisena kevätaamuna. Valta esittää itsensä aina jollain tavalla. Hän kertoo muutoinkin voineensa ”tosi hyvin”. Silloin tulos on varmin. Andersson kulkee kirjaston läpi aamukahville kahvila Siriukseen, kun päivälehtihyllyjen takaa ilmestyy hahmo. Sitä voisi hyvin kuvailla ”historialliseksi”, niin kuin politiikan kielellä tapana on. Päinvastoin, hänen mielestään tarve lakimuutokselle vain korostui koronan myötä. Ainoastaan toukokuussa oli parin viikon pahoinvointijakso. Aamukahvien lisäksi suunnitelmissa on tehdä kävelylenkki Anderssonin vanhalle lukiolle ja yläkoululle. On ennustettu, että vuonna 2030 Suomessa on 80 kuntaa, joissa syntyy alle 15 lasta vuodessa. L i Andersson saapuu tapaamiseen Turun pääkirjastolle sähkönsinisellä, pienellä Peugeotilla. Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja opetus ministerinä se ei olisi rentouttavaa, sillä koko ajan pitäisi murehtia, ottaako joku hänestä valokuvia, eikä raskaana nyt muutenkaan tulisi mieleen käydä. Oppivelvollisuuden laajentamisen lisäksi Andersson on saanut aikaan muutakin. 24 IMAGE JOULUKUU 2020 T estipakkauksessa kehotetaan antamaan virt sanäyte aamulla. Valtioneuvoston turvamies ilmoittaa olevansa paikalla ainakin vähän aikaa. Esimerkiksi Kuntaliiton mielestä lain aikataulu oli liian tiukka, ja sen voimaantuloa olisi pitänyt siirtää ainakin vuodella. Tummasta ja väljästä vaatetuksesta ei voisi päätellä hänen olevan raskaana, ellei se olisi yleisessä tiedossa. Kahvi lassa mies jää istumaan hyvän matkan päähän mutta tuijottaa kohti herkeämättä. Vastapäätä kirjastoa on Bar Ö, Anderssonin lempibaari, ja sen vieressä yökerho Dynamo, jonka lattioita ministerikin on tampan nut useita kertoja öiseen aikaan. Ministerit eivät tietenkään anna haastatteluja summamutikassa, vaan siihen liittyy aina tarkkaa harkintaa. Pursiainen on ehkä kotona tai sitten ei. Mökki Kristiinankaupungin Siipyyssä on Anderssonin paratiisi. Vertailun vuoksi: esimer kiksi ulko ja turvallisuuspoliittinen selonteko tehdään yleensä kerran vaalikaudessa. Häntä ärsyttää, että työn ja perheen yhdistämisestä kysytään edel leen lähinnä vain naisilta. E nnen kuin puhutaan Anderssonin vanhemmuudesta, kannattaisi ehkä verrytellä keskustelulla kouluista, lapsista ja kasvatuksesta ylipäätään. Viime kesänä lakiehdotuksesta jätettiin yhteensä 262 lausuntoa. He ovat rakentaneet tontille uuden mökinkin vanhan ja kosteusvaurioitu neen tilalle. Sen sijaan hän on julkaissut raskaus uutisensa syyskuussa Instagramissa. Täällä Andersson kävelee – paitsi tänään, koska aamulla on näyttänyt sateiselta. Henkilökohtainen on. Mutta ei tässä elämäntilanteessa käydä Dynamossa. Sitten on vielä koulutuspoliittinen selonteko. Andersson tervehtii rennosti ja jatkaa kävelyä kohti pääovia. Valtioneuvostolle Andersson on ilmoittanut ottaneensa mökkipaikkaa varten 39 029 euroa lainaa. Sen on määrä ehkäistä oppilaiden eriarvoistumista. Tämän yhden haastattelun hän kuitenkin haluaa antaa, tai oikeas taan sitä on jopa tarjottu. Sitä paitsi halusi Li Andersson sitä tai ei, hänen raskautensa on poliittista. Paperissa on tarkoitus paneutua esimerkiksi siihen, miten muutokset Suomen väestön ikärakenteessa vaikut tavat kouluihin. Andersson riisuu Pridekasvomaskinsa ja hakee kupin suodatinkahvia. Puoliso saa kuulemma itse päättää, kuinka paljon haluaa itsestään ja isyydestään puhua julkisuudessa. Voi vain kuvitella, kuinka stressaavaa opetusministerin työ näinä. Siellä hän on viettänyt lapsuutensa kesiä, ja sinne hän matkustaa niin usein kuin vain on mahdollista. Hän on matkustanut mökilleen Pohjanmaalle yhdessä puolisonsa Juha Pursiaisen kanssa edellisenä iltana pitkää viikonloppua viettämään
Puoliso saa kuulemma itse päättää, kuinka paljon haluaa itsestään ja isyydestään puhua julkisuudessa.. Pian Andersson seisoo entisen lukionsa pihalla ja muistelee nuoruuttaan. Esitys annetaan eduskunnalle keväällä. Turku, jonka kaupunginvaltuustossa Anderssonkin vaikuttaa, on hänen omasta mielestään onnistunut tässä ”tosi huonosti”. Jos oppilaalla on käyttäytymisongelmia koulussa, miten pystyy luomaan luottamuksellisen suhteen vanhempiin niin, että he eivät koe häpeää?” Ne ovat isoja kysymyksiä. Andersson sanoo kuulleensa joiltain opettajilta sellaista viestiä, että opettajankoulutuksessa ei riittämiin käsitellä, miten erilaisten oppijoiden kanssa työskennellään. Eikä siinä vielä kaikki. Olisi puhuttava enemmän siitä, miten koulujen kulttuuria voidaan muuttaa. Se ongelma on se, että luonnollinen kielen oppiminen, jota tapahtuu välitunneilla ja luokkahuoneen ulkopuolella, niin se jää pois.” Opetusministeri kantaa myös erityistä huolta pojista. Se on aika vaarallinen puheenparsi.” T urvamies seuraa Anderssonia, kun hän kävelee Aurajoen vartta pitkin. Yläkouluikäisenä Anderssonilla oli skeittaavia poikakavereita, ja hän itse pyöri nuorisotalolla ja Hansa-korttelissa siihen malliin, että Aamukahvien lisäksi suunnitelmissa on tehdä kävelylenkki Anderssonin vanhalle lukiolle ja yläkoululle. Turun ruotsinkielisen lukion verkkosivujen slogan ei ainakaan turhia kainostele: ”KATEDRALSKOLAN I ÅBO. Miten eriytymiseen oikein pitäisi puuttua opetusministerin mielestä. ”Siitä tulee helposti itseään täyttävä profetia myöskin, et koko kuvasto pojista on kouluihin sopimatonta. Äldst och bäst i Finland.” On vaikeaa kuvitella yläluokkaisempaa miljöötä lukiolle. Pursiainen on ehkä kotona tai sitten ei. Se on hieman ”out of the ordinary”, sillä yleensä turvamies kuuluu valtioneuvoston protokollaan, kun ministerillä on julkinen esiintyminen. Anderssonin nuoruudessa hieman alemmalla keskiarvolla olisi päässyt sisään Paraisten lukioon, joka olisi ollut toiseksi lähin ruotsinkielinen vaihtoehto. Joulurauha julistetaan läheiseltä parvekkeelta. Joitain vastauksiakin Anderssonin mukaan on jo yksittäisissä kunnissa. Esimerkiksi Vantaalla oli viime syksynä järjestetty Wilma-työpajoissa tulkkausta ainakin somaliksi, arabiaksi, englanniksi, vietnamiksi, viroksi, venäjäksi ja albaniaksi. ”Opettajat ovat opettamisen ja pedagogiikan ammattilaisia, mut ne ei pysty samanaikaisesti olemaan sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja ja psykologeja.” Pelkkä aikuisten määrän lisääminen kouluissa ei kuitenkaan välttämättä riitä ratkaisemaan koulutuksen ongelmia. E riarvoistuminen ja eriytyminen ovat Anderssonin lempiaiheita, joista hän blastaa mielellään. Anderssonista juuri tämä trendi on kaikkein huolestuttavin. Hänestä Suomessa on kaksi vaihtoehtoista puhetapaa, jotka leimaavat poikien koulutaivalta: sellainen, joka väittää, että pojat eivät pärjää koulussa, piste, ja sellainen, jonka mukaan pojille on ok pärjätä koulussa, jos nämä eivät ole ponnistelleet oppimisen eteen. Toisella puolella Uudenmaankatua sojottaa Turun tuomiokirkko. JOULUKUU 2020 IMAGE 25 aikoina on. Käytännössä se tarkoittaisi kaavoituspolitiikkaa, asuntopolitiikkaa ja liikenneinvestointeja – sellaisia toimia, joilla vasemmisto puuttuisi kaupunkirakenteen eriytymiseen. Rakennuksen vieressä on Vanha suurtori, Suomen vanhin kaupunkikeskusta. Imagen haastattelu ei ole sellainen. ”Että miten sä luot luottamuksellisen suhteen vanhempiin, joilla ei välttämättä ole samaa kieltä koulun kanssa. Anderssonin ei kuitenkaan tarvinnut miettiä keskiarvoja: hänellä se oli yli yhdeksän yläkoulun lopussa. Yksi ministerin suurimmista huolenaiheista on, että koululaisten oppimistulokset ja koulut eriytyvät Suomessa. ”Varsinkin kun Suomessa on haluttu inklusiivisen opetuksen hengessä myöskin integroida erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisiin opetusryhmiin.” Toinen asia, josta Andersson saa viestejä, on kodin ja koulun välinen yhteistyö. Polarisaatio kasvaa: ne, joilla menee hyvin, menestyvät, ja ne, joilla menee jo valmiiksi huonosti, kärsivät entisestään. ”Jos se kaupunkirakenne pääsee eriytymään, niin silloin käy helposti niin, että meidän lähikouluperiaate johtaa sellaiseen lopputulokseen, että meillä on luokkia, joissa ei ole yhtään oppilasta, joka puhuu suomea tai ruotsia äidinkielenään. Erot esimerkiksi poikien ja tyttöjen oppimistuloksissa ovat selviä erityisesti peruskoulun päättyessä. ”Ehkä jonkun mielestä suomenruotsalainen lukio on aina automaattisesti eliittilukio, mut niinhän se ei ole”, Andersson sanoo. Anderssonin ja Juha Pursiaisen kotiinkin on tarkoitus tehdä lopuksi tupatarkastus. Suomessa on edelleen pienet erot koulujen välillä, mutta isoissa kaupungeissa trendi on hiljalleen muuttunut. Muutos on käytännössä tapahtunut 2000-luvun aikana. Turussa on vain yksi ruotsinkielinen lukio. Anderssonista koulushoppailuilmiötä pitäisi hillitä nykyistä paremmin nimenomaan kunnissa. Ennen kuin kävelylenkki lukion ja yläkoulun pihoille pääsee alkamaan, Andersson on ehtinyt puhua melkein tunnin huolestuttavista kehityskuluista suomalaiskouluissa – ja toimenpiteistä, joihin joko on ryhdytty tai ryhdytään. ”Saaks mä antaa pitkän vastauksen?” Andersson kysyy. Saahan hän. Tutkimusten mukaan oppilaiden kotitausta vaikuttaa aiempaa enemmän oppimistuloksiin. Eriytymistä kiihdyttää se, että joissain suurissa kaupungeissa voidaan jo puhua koulushoppailusta: vanhemmat eivät pane lapsiaan enää lähikouluun vaan siihen oppilaitokseen, jonka he mieltävät hyväksi. Opetusministeri on tarjonnut lääkkeeksi koulujen ja toisen asteen oppilaitosten moniammatillistumista: kouluihin ja toiselle asteelle on tulossa pysyvä mitoitus koulukuraattoreita ja -psykologeja eli tietty laissa säädetty määrä uusia ammattilaisia oppilaitoksiin
26 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 27 Yläkouluikäisenä Anderssonilla oli skeittaavia poikakavereita, ja hän itse pyöri nuorisotalolla ja Hansa-korttelissa siihen malliin, että turkulaisittain opetusministeriä olisi voinut kutsua Hansa-lapseksi.
Siihen kuitenkin tottui. Onkohan Andersson tästä huolissaan. ”Kyl se kertoo jotain siitä koulun sosiaalisesta merkityksestä myöskin, et ne vahvimmat muistot liittyy sosiaaliseen puoleen eikä varsinaiseen opetukseen”, hän sanoo. Hänen mielestään koulujen sulkemista pitää jatkossakin välttää viimeiseen asti. Ja sit mä luulen, että se on myös puolueelle hyvä. Mutta mä en oo kovin huolissani puolueen näkökulmasta, koska mä tiedän, et media tykkää painottaa puheenjohtajien merkitystä, mutta se nyt ei ehkä loppupeleissä ole niin keskeinen varsinkaan kuntavaaleissa.” Tarkkaan ottaen ministerillä ei ole mahdollisuutta saada tilapäistä vapautusta ministerin tehtävästä äitiyden tai isyyden vuoksi. 28 IMAGE JOULUKUU 2020 turkulaisittain opetusministeriä olisi voinut kutsua Hansa-lapseksi. Mutta toisaalta: vielä mitään kriisin tunnetta ei ole ilmaantunut. Kun kukaan ei ole korvaamaton missään tehtävässä, et sitten tulee vähän vaihtelua ja uusia kasvoja.” Se onkin kiinnostavaa. Puututaan kaikenlaiseen epäasialliseen puheeseen ja käytökseen. Puututaan kaikenlaiseen epäasialliseen puheeseen ja käytökseen. ”On avautunut se, että miksi halutaan kontrolloida sitä, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.” Viime aikoina Andersson on koettanut tunnustella itsessään, olisiko vanhempainvapaan myötä tuloillaan uusi identiteettikriisi. Tällä vaalikaudella Andersson on jo toinen ministeri, joka joutuu vanhemmuuden takia eroamaan tehtävästä hetkellisesti. Hän on ollut yli neljä vuotta vasemmistoliiton puheenjohtajana, ja kuten hyvin on yleisessä tiedossa, poliitikon identiteetti rakentuu voimakkaasti politiikan tekemisen ympärille. Se asettaa naisja miesministerit eriarvoiseen asemaan, sillä perheenlisäystä saavat miesministerit pystyvät jatkamaan tehtävissään. ”No siis, se huoli, mikä mulla on, on lähinnä se, että tietyn tunnettavuuden rakentaminen vie aikaa. Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelmakin valmistuu tammikuussa. ”Aika paljon toimintamallit perustuvat siihen, että on tunteja, aikaa erikseen lukujärjestyksessä, erikseen ryhmäytymiseen ja oman ryhmän kanssa työskentelemiseen, jossa voidaan käydä läpi eri harjoituksia liittyen esimerkiksi tunnetaitojen kehittämiseen ja yhteisöllisyyden painottamiseen”, hän sanoo. Ei varmasti ole, opetusministeri vastaa. Ruotsinkielisiä yläkoulujakin on Turussa vain yksi. Vasemmistoliiton ongelmana on ollut, että vaikka Li Andersson on hirvittävän suosittu, puolueen kannatus ei ole vastaavalla tavalla noussut. Anderssonin pitää pyytää tehtävästään eroa, ja vanhempainvapaan jälkeen hänet valitaan uudelleen ministeriksi. K un Anderssonista tuli ministeri, hänelle tuli myös identiteettikriisi. Se kuulostaa politiikan liturgialta. Teatteria hän harrasti intohimoisesti Turun Nuoressa Teatterissa. On vaikea keksiä yhtä nimeä, joka olisi lähellekään Anderssonin veroinen. ”Se tarkoittaa sitä, että puututaan heti. Sellainen tuntuu Anderssonista oudolta, koska juuri johtamiseen hän on viime vuosien aikana tottunut. ”Se tarkoittaa sitä, että puututaan heti. Miten Andersson tämän hoitaisi. Andersson on tarjonnut toimenpidelistastaan varhaista puuttumista. Julkisuudessa kerrottiin, että jotkut koulukiusaamisen uhrit saivat tarvitsemansa rauhan ja levon etäkoulumallissa. Siinä ei voi oikaista hirveesti, se vain vaatii töitä ja ajankäyttöä siihen. Sitten hän lisää, että varhaiskasvatukseen ollaan perustamassa hanketta pienten lasten tunneja vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi. Ministerin aikataulussa ei ole liikkumavaraa mennä kahvitauoille tai kävelylle keskellä päivää. Tänä syksynä koulussa tapahtuvasta väkivallasta saatiin karvas muistutus Vantaalla, kun yksi uhri loukkaantui niin vakavasti, että paikalle piti kutsua ambulanssi. Epäselväksi usein jää, mitä konkreettista koulussa työskentelevät aikuiset voisivat tehdä, jotta koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä pois. Annika Saarikko vapautettiin ministerin tehtävästä kesällä 2019, ja tänä vuonna hänet nimitettiin tehtävään uudestaan. Neljä vuotta ei ole pitkä aika Timo Soiniin verrattuna, mutta ehkä se on politiikassa aika pitkä aika. Ajatus siitä, että tietyt asiat kuuluvat lasten maailmaan, kannattaa heittää romukoppaan.” Mutta on helppo sanoa, että pitää puuttua varhain. Nimimerkki ”Koulukiusatun äiti” kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kuinka kouluväkivallan uhriksi joutunut tytär voi paljon paremmin, kun tämän ei tarvinnut mennä fyysisesti kouluun. Hän nostaa kätensä ilmaan ja on pudottavinaan langat käsistään. Koronakevään aikana kävi muutenkin selväksi, että opetusministeri ei kannata etäkoulua. Anderssonin yläkoulu S:t Olofsskolan näyttää ulkoapäin paljon karummalta kuin Anderssonin vanha lukio. Niitä on 30 päivää kalenterivuodessa. Andersson on tarjonnut toimenpidelistastaan varhaista puuttumista. Anderssonille oli ehdottoman tärkeää, että lähiopetukseen päästiin palaamaan edes kahdeksi viikoksi ennen kesälomia. Entä onko sitä tarpeeksi. ”Luulen, että se tulee tekemään mulle vain hyvää just se lankojen irti päästäminen. Ajatus siitä, että tietyt asiat kuuluvat lasten maailmaan, kannattaa heittää romukoppaan.”. Lapsen syntyessä ministeri voi käyttää ministeripalkkiolain mukaisia, vuosilomaan rinnastuvia vapaita ja todeta olevansa vanhempainvapaalla. Anderssonin koulumuisteloista erottuu yksi asia: hän puhuu paljon harrastuksistaan, kaveriporukoistaan ja vapaa-ajastaan – siis asioista, jotka eivät suoranaisesti liity oppimiseen tai koulutyöhön. Yhtäkkiä hänellä oli autonkuljettaja, joka kuskasi häntä Turku–Helsinki-välillä ja muuallakin
”Eihän hän tarkoittanut mitään pahaa”, Andersson sanoo, ”vaikka se oli tosi epäonnistunut muotoilu.” Epäonnistunut siksi, että kaikki eivät tahdostaan huolimatta voi saada lapsia. Tähän saakka Anders son on murehtinut eritoten äitinsä oikeutta yksityisyyteen, tämä kun ei ole ollut millään tavallaan julkisuuden henkilö ennen Lin poliittista uraa. Kotityöt jaetaan tasan – vaikka kyllä ne ehkä tälläkin hetkellä vähän enemmän kuormittavat Pursiaista, koska Anderssonilla on niin vaativa työ. #sorivaantoverit”, twiittasi pitkäaikainen demarivaikuttaja Liisa Jaakonsaari silloin. Hänen mielestään julkisuus oli Rinteelle kohtuutonta. Toisaalta ei voi tietää, onnistuuko sellainen oman vauvan kanssa. Lin kanssa äiti on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa, esimerkiksi ET-lehdessä. Anderssonilta kuitenkin löytyy ymmärrystä Antti Rinteelle. Joitain asioita on kuitenkin jo lyöty lukkoon. Andersson on ajatellut hoitaa puolueen puheenjohtajana kun tavaalit, kenties niin, että lastenvaunujenkin kanssa voisi joskus mennä Yliopistonkadun kävelykadulle pyörimään. ”Mulle on tärkeetä henkilökohtaisesti, etten lyö lukkoon liian kiveenhakattuja suunnitelmia ennen kuin tiedän, mikä se mun ja vauvan olotila on.” Sitä kun ei voi etukäteen tietää. Jos en ole nukkunut tai mun ei ole järkevää hoitaa niitä, niin sit en hoida niitä.” S DP:n silloinen puheenjohtaja Antti Rinne käytti puo lueen kesäkokouspuheessaan elokuussa 2017 sanaa ”synnytystalkoot”. Andersson haluaa, että molemmista vanhemmista tulee yhtä paljon vanhempia ja että vastuuta ei ala vaivihkaa valua enemmän synnyttävälle osapuo lelle. Sanavalintaa parjasivat omatkin, ja kohu oli valmis. Ainakin näillä näkymin heidän mallinsa on 6+6: ensin Andersson on puoli vuotta kotona, sitten Pursiainen. Mä haluun et meillä on se sama tietopohja kaikesta, että voidaan tehdä ratkaisuja ja valintoja yhdessä.” Toinen asia on syntyvän lapsen julkisuus. ”Ei voi mitään, mutta #synnytystalkoot tuo mie leen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin. Epäonnistunut siksi, että päättäjien kannattaisi vääntää perhe politiikasta sen sijaan, että valtionjohdosta patistetaan yhtään ketään synnyttämään. Mitään täysin varmaa Andersson ei kuitenkaan halua sanoa siitäkään. Perheen politiikkaa ovat Andersson ja Pursiainenkin viime aikoina miettineet. Mutta lapsesta ei laiteta tunnistettavia kuvia sosiaaliseen mediaan. ”Nyt lähden siitä, et mä pyrin hoitamaan, mutta mulla ei ole minkäänlaisia sankariambitioita tässä. Koska silloin se tarkoittaa sitä, et se on mun vastuulla. JOULUKUU 2020 IMAGE 29 Anderssonin sijaisena opetusministerinä keväällä toimii puo lueen varapuheenjohtaja Jussi Saramo, joka on vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustaja Vantaalta. Siksi Pursiainen on ollut mukana jokaisella neuvolakäynnillä. Andersson on ajatellut, että on reilumpaa suojata tätä, jotta lapsella. ”En halua, että mulle tulee tietoa vauvaarjesta, jota hänelle ei tule
30 IMAGE JOULUKUU 2020 30 IMAGE JOULUKUU 2020
Sen tajuaa vasta aikuisiässä myöskin, miten tärkeetä se on ollut. (Marraskuussa hän saakin Annika Saarikolta Kaarlo-pojan entisiä vauvatarvikkeita. Lapsena Li Anderssonkin oli kova lukemaan. Ehkä mä soitan Juhalle nopee.” Jo pelkkä Juhan ajatteleminen tuntuu auttavan, sillä lukkotila antaa seuraavassa hetkessä periksi. Viimeisin Pisa-tutkimus puolestaan kertoo, että lähes ”Mun vanhemmat on suhtautunut muhun vakavasti ja on huomioinu mun mielipiteitä ja halunnut käydä mun kanssa keskustelua. Mä toivon, että vauva perii Juhan geenit tässä suhteessa.” Mutta vakavasti puhuen: onko Andersson miettinyt, millainen vanhempi hän haluaa olla. Ja sit se, että molemmilla on ollut aikaa mulle. Tää on just tyypillistä. On helppo sanoa, kun olen projektin alkuvaiheessa, mutta must tuntuu, et vanhemmuudesta on tullut sellainen, et monet lataa aika paljon vaatimuksia siihen. Mikä tää on. Tarkoituksena on ajaa hänen ja Pursiaisen kotipihaan Turun Pohjolaan, mutta auto vaikuttaa olevan jonkinlaisessa rattilukossa. Vanhemmuus on sosiaalisen median perusteella myöskin aikamoista kilpavarustelua. Tämän tarinan Andersson kertoo opetusja kulttuuriministeriön uudella kampanjavideolla. ”Kyllähän yhteiskunnan luokkarakenteet näkyy myös lasten arjessa. Ja sit tulee sen sänky jonnekin, somewhere here. Alakertaan on muuttanut piano. Että kaikkein tärkein asia on kuitenkin se läsnäolo, että lapset kokevat tulevansa nähdyksi ja kuulluksi oikeina ihmisinä.” Onhan niitä kaikenlaisia paineita. JOULUKUU 2020 IMAGE 31 olisi joskus mahdollisuus päättää itse omasta julkisuudestaan. Lokakuun loppuun mennessä hän ei ole kauheasti ehtinyt lastentarvikkeita hankkimaan, mutta seuraavassa kuussa hän on ajatellut aloittaa. What the fuck. Yläkerta ja alakerta. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tutkinut sitä, millä taidoilla lapset aloittavat ensimmäisen koululuokan Suomessa. ”Oi, miten iso kysymys”, hän sanoo. Sit ku saadaan kaikki hankittua”, Andersson viittoo. Voi olla, että Andersson ja Pursiainen saavat lastenvaunut sieltä. ”Tänne tulee lipasto, jonne tulee vauvan kamat. Pursiaista ei näy, kun astumme sisään. Vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen Andersson on bannannut. Sitä ennen Kaarlon tavarat ehtivät kiertää Antti Kaikkosen perheessä.) Anderssonin isä ja tämän puoliso ovat ilmoittaneet, että Anderssonin 17 vuotta nuoremman pikkuveljen lastenvaunut ovat edelleen ihan hyvässä kunnossa. Pystyyks sitä muulla tavalla sanomaan?” Anderssonin laskettu aika on tammikuun alussa. Ehkä tärkein on se, että hän on kokenut tulleensa kohdelluksi kaltaisena. Hmh. Pohjolan-kodin lisäksi Anderssonilla on Helsingin Roihuvuoressa vuokra-asunto, jossa he ovat Anderssonin töiden takia viikoittain. Ei turhaa tavaraa, ja lukuisille kirjoille oma komeronsa. Kysymyksen avulla tutkimuksen tekijät ovat halunneet selvittää, kuinka paljon oppilaan kotona on kirjoja. Hankkeen nimi on Lukumimmit, ja siinä Andersson sekä tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertovat omista lapsuuden lukumuistoistaan. Automatka Turun keskustan ohi voi alkaa. Yläkerrassa on toistaiseksi pariskunnan sänky ja vaatekaappi. ”Mä olen erittäin epämusikaalinen. Ei oo niinku… Todella outoo. Vauvan syntymä ei toistaiseksi vaikuta pariskunnan asumisjärjestelyihin. Suuri kirjojen määrä kotona nimittäin korreloi hyvien oppimistulosten kanssa. V irtalukko ei käänny mihinkään eikä Andersson saa autoaan käyntiin Turun pääkirjaston parkkipaikalla. Yksi niistä on ollut kodin kirjahyllyn pituus. On tiettyjä perusasioita, joita Andersson on omissa vanhemmissaan arvostanut. ”Ei se nyt ainakaan oo täällä”, Andersson toteaa. Sen tajuaa vasta aikuisiässä myöskin, miten tärkeetä se on ollut.”. Andersson itse uskoo vahvasti esimerkin voimaan. Andersson on ilmoittanut lapsellisille kavereilleen, että kaikenlainen kierrätettävä tavara kiinnostaa. Pitäisi tietää, mitkä lastenvaunut ovat parhaat, mitkä vaatteet ekologisimpia ja muodostaa kanta sormija purkkiruokailuun. Siitä, että näytetään, että ministeritkin lukevat mielellään. Rehellisyyden nimissä: se on myös turvallisuuskysymys. Yhteinen asukaspiha, jossa Anderssonilla kuitenkin on oma puutarharyhmänsä. Muovikrääsää ei kauhean mielellään perheeseen oteta. ”Mun vanhemmat on suhtautunut muhun vakavasti ja on huomioinu mun mielipiteitä ja halunnut käydä mun kanssa keskustelua. Hän luki niin paljon, että isänsä luona ollessaan hän teki sitä salaa ruokapöydässä. Tuloksista käy ilmi, että jos lapsi lukee itse tai hänelle luetaan, harrastuksesta on hyötyä niin matematiikan kuin äidinkielenkin oppimisessa. Lukumimmeissä taitaa olla kyse myös esimerkistä ja representaatioista. Vaikka se on vain taustakysymys, kirjahyllyn pituus yksittäisenä muuttujana antaa kiinnostavaa tietoa oppilaista. Ja sit se, että molemmilla on ollut aikaa mulle. M atematiikan, luonnontieteiden ja lukutaidon osaamista 15-vuotiailla mittaavassa kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa on kysytty joka tutkimuskierroksella myös erilaisia taustakysymyksiä. ”Fuck. Andersson on esitellyt aiemmin kaksiotaan Maria Veitolan Yö kylässä-ohjelmassa: Puutalo, jonka alakerrassa on puulämmitteinen sauna. Turusta on kuitenkin tarkoitus tehdä koko perheen kotikaupunki, ei Helsingistä. Pian Lin tavasta tuli myös isän tapa yhteisillä illallisilla
32 IMAGE JOULUKUU 2020
Hän murehtii esimerkiksi sitä, miten jatkuvan huolen kanssa oppii elämään (”kai sitä oppii, kun kaikki muutkin ovat oppineet”) tai että miten hän osaa olla läsnä (”en halua epäonnistua siinä, mikä on mulle henkilökohtaisesti tärkeämpää kuin mikään politiikka-asia”). Se oli niin kun maailman koskettavin”. Mun puolesta ne vois pistää jonnekin Big Brotheriin myöskin kunnolliset kirjahyllyt kehiin, että tavallaan saadaan normalisoitua se niin laajasti kuin mahdollista kaikkialla ikään kuin tää kirja kädessä -oleminen, että se voi olla jokaisen juttu”, Andersson on tähdentänyt jo aamukahvilla kirjastossa. Osa nuorista ei esimerkiksi halua ollenkaan lapsia ilmastosyistä. Viitteitä sellaisesta on jo. Juuri muusta vasemmistoliiton ja kokoomuksen edustajat eivät sitten olekaan olleet samaa mieltä. Lapsen asioista päättäminen vaatis vanhemmuutta tai eläkeläisten asioista päättäminen vaatisi sitä, että on eläkkeellä. Se on isompi asia kuin mikään muu maailmassa. Andersson katsoo sivulle ja ylös. Seinällä on Anderssonin edeltäjän Sanni Grahn-Laasosen valitsemat teokset, Jenni Hiltusta valtion taidekokoelmasta. JOULUKUU 2020 IMAGE 33 kaksi kolmasosaa pojista ei lue ollenkaan, ellei heidän ole pakko. Jo nyt hän on ”ankkuroitunut jonnekin henkisesti hyvällä tavalla”. T urun-tapaamista seuraavana päivänä Andersson on väsynyt. ”Sitä mä pohdin silloin tosi pitkään, että onko mahdollista tehdä tämmönen valinta. ”Jos mä en uskois parempaan tulevaisuuteen ja että nää kaikki suuret ongelmat ratkaistaan, ei sitten voisi olla tuomassa lisää ihmisiä maailmaan.” Se ei silti tarkoita, etteikö Anderssonilla olisi vanhemmuuteen liittyviä huolia. Opetusministerin työhuone sijaitsee tiedeja kulttuuriministeri Saarikon ja kansliapäällikkö Anita Lehikoisen huoneiden välissä. ”Mutta ei oo yhtään ollut tällaista. Samana vuonna alkoi globaali finanssikriisi. Oliko se edes terveellistä hänelle itselleen saati vauvalle. Ja mä tiedän, että moni pohtii tätä, koska aina tuntuu, että on vähän väärä ajankohta.” Vanhemmuus ei hänen mielestään kuitenkaan voi olla identiteettipolitiikkaa: ei voi olla niin, että osaaminen jossain asiakysymyksessä olisi kiinni siitä, onko henkilökohtaisesti kokenut juuri sellaista elämässään. Lapsi on isompi asia kuin isot asiat työelämässä. Li Andersson on muutoinkin luonut poliittista uraansa aikana, joka on ollut yhtä talouskriisiä. Sit ne jätti poliittisen pelikentän aika auki niillekin, joilla on joku vaihtoehtoinen selitysmalli sille, miten saadaan asiat taas kuntoon ja hyvin.”. Grahn-Laasonen oli oikeassa. ”Mä oon sanonut, että kaikki urheilijat, jotka haluu perustaa lukupiirejä, please, tehkää näin. Hyvä päätöksenteko huomioi myös sellaiset elämäntilanteet, kokemukset ja ihmiset, jotka ovat kaukana sun omasta elämänpiiristä.” Yhdessä asiassa Andersson on joutunut itsekin yllättymään. Myös Anderssonin vanhempainvapaassa on kyse esimerkistä: uran ja perheen välillä ei ole pakko valita edes unelmatyössään ministerinä. Se saattaa johtua harmaudesta, joka on laskeutunut Helsingin ylle lokakuun lopun sumuisena, vetisenä tihkuna. ”Tää koko poliittinen establishment teki aivan helvetin ison virheen, kun se jotenkin ajatteli, et no, luovutaan nyt tulevaisuudentoivosta poliittisten sisältöjen osalta. Näin ei hänen mielestään ole toimittu. ”Ja sit se tuli jotenkin sanomaan, et mä vakuutan sulle, et sil on kaikki hyvin siellä ja se pärjää siellä vaikka sä tekisit yhden pitkän työpäivän. Vuonna 2008 hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Se saa Anderssonin surulliseksi, sillä hän tulkitsee sen osoituksena menetetystä tulevaisuudenuskosta. Andersson tietää, että vanhemmuus rauhoittaa häntä. Saarikko sanoi tietävänsä, miltä Anderssonista tuntui ja mitä tämä ajatteli. ”Tää koko poliittinen establishment teki aivan helvetin ison virheen, kun se jotenkin ajatteli, et no, luovutaan nyt tulevaisuudentoivosta poliittisten sisältöjen osalta. Hän oli siellä ”sairaan väsynyt” ja mietti, oliko kokoustamisessa mitään järkeä. Se on oikeasti ollut tosi positiivinen yllätys.” Politiikan maailmassakin on inhimillisyyttä, joka ei aina näy julkisuuteen. Hän oli ajatellut saavansa osakseen arvostelua siitä, että jää vanhempainvapaalle nyt, kun hän on puolueen puheenjohtaja ja vasemmistoliitto on mukana hallituksessa. Koulutuksen rahoitus on viime vuosina ollut suomalaisen politiikan keskeisiä kiistakysymyksiä. Hän pelkää, että nyt parikymppisten sukupolvi vaipuu katkeruuteen sen takia, että nyky-establishment ei ole ottanut ilmastonmuutosta tosissaan. Andersson kokee, että kriisipuheesta on ollut maailmalle lähinnä haittaa. Ja kaikki muutkin rallikuskit ja rokkistarat ja niinku… kaikki. ”Sehän johtais ihan älyttömiin lopputuloksiin. Syykin on selvä. Lokakuussa Andersson istui sote-neuvotteluissa yöhön asti. Hänen äänensä ei sorru, mutta silmät kostuvat hetkeksi. Ainakin Andersson syyttää olotilastaan säätä. Seuraavana päivänä Annika Saarikko tuli sanomaan Anderssonille, että hän muistaa vastaavat ajat omasta raskaudestaan vuoden 2019 vaalien alla. Hänen mielestään olisi ”olennaisen tärkeää” viestiä, että ilmastokriisi on ratkaistavissa. Sit ne jätti poliittisen pelikentän aika auki niillekin, joilla on joku vaihtoehtoinen selitysmalli sille, miten saadaan asiat taas kuntoon ja hyvin.” Yksi Anderssonille tärkeä aihe on ilmastonmuutos. Kun Andersson tuli ministeriöön töihin, pöydällä oli Grahn-Laasosen jättämä viesti: ehkä Andersson pitäisi tämäntyyppisestä taiteesta
34 IMAGE JOULUKUU 2020 34 IMAGE JOULUKUU 2020
TeksTi VENLA ROSSI kuvaT JOHANNA MYLLYMÄKI RAKKAUDEN AMMATTILAISET. JOULUKUU 2020 IMAGE 35 Suomalaiset ovat vihdoin oppineet käymään pariterapiassa, mutta mitä ihmettä meille siellä oikein tarjotaan
Se tarkoitti, että ”parhaita” yksilöitä yritettiin monin eri keinoin rohkaista lisääntymään. Ne perustettiin Saksaan 1920-luvulla. Tunnemme kuitenkin paremmin niin sanotun negatiivisen eugeniikan, joka pyrki rajoittamaan huonoina pidettyjen ihmisten lisääntymistä. ”Se oli monella tapaa huono kokemus. Mediassa povattiin poikkeusajan aluksi vuorotellen syntyvyyden nousua ja avioerojen yleistymistä. K oronapandemia eristi ihmiset koteihinsa keväällä 2020. ”Meillä on ollut ihan tasaista kasvua pariterapian kysynnässä jo monen vuoden ajan”, kertoo tiiminjohtaja Mari Kinnunen Helsingin seurakuntien perheneuvonnasta. Monia odotti siellä parisuhde. Moni psykologian alan ammattilainen pyörittää sivutyönä pientä yksityistä vastaanottoa, vaikka työskentelee julkisella puolella. Jos jokin aihe tuntui erityisen mutkikkaalta, terapeutti suositteli ratkaisuksi parisuhdeaiheisten kirjojen lukemista kotiläksynä. Yksi sen keskeisistä tavoitteista oli puuttua maamme alhaiseen syntyvyyteen. Seurakuntien ja kuntien tarjoama tietysti erityisesti, sillä se on pareille maksutonta. Pian uutisoitiin parisuhdeterapiajonojen ”räjähtämisestä”. Se sen sijaan tiedetään varmasti, että pariterapia kiinnostaa. Asioita ei oikeastaan käsitelty, terapeutti vain kyseli ja he kertoivat. Mitään ongelmaa ei pysähdytty ratkomaan pidemmäksi aikaa. Koskaan Suomessa ei ole yksilö-, parija perheterapiaa annettu ja saatu yhtä paljon kuin nyt. Kumpikin tunsi tekevänsä enemmän ja raskaampaa hommaa kuin toinen. Järjestäytynyttä pariterapiaa kirkon tai lääketieteenkään piirissä ei juuri tarjottu ennen toista maailmansotaa. 36 IMAGE JOULUKUU 2020 astaan alkanut jo paljon aikaisemmin. E ugeniikka eli rodunjalostusoppi nousi suosioon Saksassa 1900-luvun alkupuoliskolla – tunnetuin seurauksin. Puoli miljoonaa on suuri luku. Nainen ei ollut esimerkiksi kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja hänellä oli mies, joka vei roskat. Siksi hän päätti soittaa Helsingin kaupungin sosiaalineuvontaan. Suomessa arvomaailmaltaan keskusta-oikeistolainen Väestöliitto aloitti toimintansa vuonna 1941. Väestöliitto perustikin pikaisesti omat avioliittoneuvolansa, joissa tosin keskityttiin aluksi lähinnä syntyvyysneuvontaan. Hänen mukaansa kenelläkään ei ole vielä luotettavia lukuja siitä, miten koronavuosi on vaikuttanut pariterapian kysyntään. Kaupunki tarjoaa ilmaista terapiaa lapsiperheiden vanhemmille. Siis sen sijaan, että asioita olisi yritetty selvittää itse terapiassa, paikan päällä. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien terapia tuntui pariskunnasta vähän omituiselta. Jo vuonna 1951 L iitto alkoi rakoilla pian sen jälkeen, kun lapsi oli syntynyt. Kaiken lisäksi terapeutti toisteli usein, että monilla muilla hänen asiakkaillaan oli paljon vakavampia ongelmia. Osana tätä rohkaisua syntyivät maailman ensimmäiset avioliittoklinikat. Nainen jäi kotiin hoitamaan lasta ja mies kävi töissä. On Väestöliitto ja sitten tietysti terveysalan jättiläisten kuten vaikkapa Mehiläisen, Aavan ja Terveystalon terapeutit, surullisenkuuluisa Vastaamo – ja näiden lisäksi monenmoista pienja yksinyrittäjää. Positiivinen eugeniikka oli myös keskeinen osa ideologiaa. Jo tuolloin, vuonna 2016, jono oli pitkä. Silti he kävivät kaupungin tarjoamassa pariterapiassa yhteensä viisi kertaa. Tuntui nololta lopettaa kesken, ja hehän olivat odottaneet terapiaa niin kauan. Se tapahtui kuitenkin muun sielunhoidon ohella. Oli vaikeaa myöntää, miten suuri pettymys se oli. Kattavia ja tarkkoja tilastoja ei ole kenelläkään, sillä terapiaa tarjoavat yritykset, seurakunnat ja kunnat eivät kokoa tietoja yhteisiin rekistereihin. Aivan aluksi se tarkoitti rodunjalostusta. Olihan pareja toki neuvottu aikaisemminkin: esimerkiksi papit ovat antaneet jonkinlaista avioliittoneuvontaa satojen vuosien ajan. ”Jos meille nyt tulisi vakavia ongelmia suhteessa, niin tuon jälkeen kynnys lähteä uudestaan pariterapiaan olisi kyllä hyvin korkea.” Monilla muilla tuo kynnys on viime vuosina madaltunut. Naisesta tuntui, että he eivät osanneet olla yhtä aikaa sekä vanhempia että parisuhteessa. Sanoisin jopa, että traumatisoiva”, nainen kertoo nyt. Sitä otsikoissa ei kuitenkaan kerrottu, että tuo räjähdys on oikeJuttua varten kuvattiin Lyhytterapiatalo Shortumin ja Helsingin Seurakuntien perheneuvonnan pariterapiahuoneita.. Pian ajatus avioliittoneuvonnasta levisi muun muassa Yhdysvaltoihin (jossa muut eugeniikan osa-alueet eivät onneksi saaneet yhtä suurta suosiota). Alalla toimii myös monenlaisia kaupallisia tahoja, jotka tarjoavat pariterapiaa niille, joilla on varaa maksaa. Pian he alkoivat riidellä, niistä kaikkein tavallisimmista aiheista: kotitöistä ja aikatauluista. Välillä terapeutti puhui myös muiden asiakkaidensa ongelmista niin yksityiskohtaisesti, että pariskuntaa hieman hirvitti näiden yksityisyydensuojan puolesta. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan jopa puoli miljoonaa suomalaista on jossain elämänsä vaiheessa osallistunut pariterapiaan tai ainakin sen tyyppiseen keskusteluun. Pääsyä terapeutin sohvalle joutui odottamaan yli puoli vuotta. Lisääntynyt kysyntä ja tarjonta ovat kuitenkin tuoneet mukanaan uudenlaisia ongelmia. Erityisesti siihen nähden, että siitäkään ei ole yksimielisyyttä, mitä parisuhdeterapia oikeastaan tarkoittaa. Eikö kaikki siis oikeastaan ollut aika hyvin
JOULUKUU 2020 IMAGE 37
38 IMAGE JOULUKUU 2020
Heillä ei – toisin kuin asiakkaat ehkä kuvittelevat – myöskään ole minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta terapiassa puhutuista asioista. Kun olemme saaneet vapauden valita suhteemme itse, olemme myös alkaneet odottaa niiltä enemmän. Heidän harjoittamastaan toiminnasta ei myöskään voi kannella esimerkiksi aluehallintovirastoon tai Valviralle, koska he eivät ole virallisesti terveydenhuollon piirissä. Psykologi tai psykoterapeutti ovat laissa määriteltyjä ammattinimikkeitä, joiden saavuttamiseksi täytyy opiskella yliopistossa. Ja kuten usein elämässä käy, suuret odotukset johtavat usein pettymykseen ja ongelmiin. Kirjavia taustoja löytyy myös suurien toimijoiden terapeuteilta. Yksityisyrittäjien joukossa on myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. Vaikuttaa siltä, että pariterapiaa on viime vuosina alettu tarjota yhä enemmän yhä heppoisemmalla koulutustaustalla, asiantuntijat sanovat. Asiasta kuitenkin puhutaan usein hieman naiiviin sävyyn. Terapiassa käyminen on 2000-luvulla muuttunut häpeällisestä asiasta muodikkaaksi hommaksi, miltei nykyihmisen velvollisuudeksi – terapeutin sohva on moderni rippituolin vastine. Vain kahdella määräaikaisella työntekijällä ei vielä ole Valviran rekisteröintiä, Helsingin seurakuntien perheneuvonnan tiiminjohtaja Mari Kinnunen sanoo. Näkökulmasta riippuen voidaan sitten keskittyä enemmän esimerkiksi siihen, miten tilanteesta päästään eteenpäin (ratkaisukeskeinen koulukunta) tai esimerkiksi pariskunnan taustoihin, edellisiin suhteisiin ja elämän aikana opittuihin toimintamalleihin (psykodynaaminen koulukunta). JOULUKUU 2020 IMAGE 39 Väestöliiton vuosikirjassa kuitenkin todetaan, että ”avioelämään liittyvien yleisten häiriöiden, lähinnä puolisoiden välisten ristiriitaisuuksien takia on neuvolan puoleen kääntynyt melkoinen joukko potilaita varsinkin Helsingissä.” Vuosikirjassa pohditaan, onko järkevää käyttää ”kallista lääkärityövoimaa” tällaisten kysymysten selvittelyssä, vai olisiko parempi rekrytoida maallikkoneuvojia. On tietysti vastaansanomattoman hyvä asia, että ihmiset eivät enää arastele etsiä apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. ”Kaikkien pitäisi mennä terapiaan”, julistavat lehdissä julkkikset, jotka ovat itse saaneet ammattiapua. Mutta Väestöliiton kohdalla tilanne on kiinnostavampi. Samaan aikaan psykologian tieteenala kehittyi ja kasvoi, mutta pitkään se keskittyi lähinnä yksilöiden hoitamiseen. Tästä löytyy helposti esimerkkejä vaikkapa googlaamalla. Väestöliitto on yhdistys, eikä yhdistyksen ole suotavaa tehdä kovin PSYKOLOGI TAI PSYKOTERAPEUTTI OVAT LAISSA MÄÄRITELTYJÄ AMMATTINIMIKKEITÄ, JOIDEN SAAVUTTAMISEKSI TÄYTYY OPISKELLA YLIOPISTOSSA. Eräs yrittäjänä pääkaupunkiseudulla toimiva ”pariterapeutti” kertoo verkkosivuillaan, että hän on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja. Tämän päivän pariterapia etenee asiakkaiden ehdoilla ja heidän lähtökohdistaan. Sama pätevyys on valtaosalla Helsingin seurakuntien perheneuvonnassa toimivista pariterapeuteista. Perheja pariterapia alkoivat erkaantua omiksi aloikseen vasta 1950-luvulta lähtien, kun ydinperheen asema länsimaissa tuli yhä tärkeämmäksi. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Sen lisäksi hän on käynyt ”Solmuja parisuhteessa” -koulutuksen. Tai vain julistanut itsensä terapeutiksi. Kataja ry painottaa erikseen verkkosivuillaan, että ”koulutus ei anna ammattipätevyyttä”. SEN SIJAAN “TERAPEUTTI” TAI “PARITERAPEUTTI” VOI TARKOITTAA VAIKKAPA SITÄ, ETTÄ IHMINEN ON KÄYNYT KUUKAUDEN VERKKOKURSSIN.. Useat tätä artikkelia varten haastatellut asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että parisuhdeterapiaa voi käytännössä antaa kuka tahansa – ja antaakin. Se toimii Suomessa 26 paikkakunnalla ja antaa terapiaa kymmenellä eri kielellä. Se on parisuhdekeskus Kataja ry:n järjestämä kurssi, joka sisältää kuusi lähiopetuspäivää. Moderni parisuhdeterapia yleistyi vasta 1900-luvun loppupuolella, kun avioliitosta tuli vähemmän velvollisuus ja enemmän valinta. Sen sijaan ”terapeutti” tai ”pariterapeutti” voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että ihminen on käynyt kuukauden verkkokurssin. Suuntauksesta ja koulukunnasta riippumatta istunnoissa lähdetään liikkeelle juuri niistä asioista, joiden takia pari on terapiaan tullut. Suuremmista yrityksistä näin on myös esimerkiksi Terveystalon kohdalla. Helsingin kaupungin palkkalistoilla olevista parisuhdeterapeuteista kaikilla on nykyään Valviran rekisteröimä pätevyys, kertoo johtava psykoterapeutti Sirpa Salonen. K eitä sitten ovat todelliset rakkauden ammattilaiset Suomessa. Ja Väestöliitto ei ole näissä kuvioissa mikään pieni tekijä
40 IMAGE JOULUKUU 2020
Mutta entäpä he, joilla ei ole. JOULUKUU 2020 IMAGE 41 paljon liikevoittoa. Tämä yritys on menestynyt hyvin: liiketoiminnan kasvu on ollut vuosittain 30 prosentin luokkaa. ”Minulla oli opiskeluaikoina eräs professori, jota arvostin todella paljon. Kenties silmiinpistävin on terapeutti, joka kertoo itsestään seuraavasti: ”Minulla on alun perin liike-elämän ja finanssialan ammatillinen tausta, mutta kouluttauduin myöhemmin uudelleen Ihminen tavattavissa -terapeutiksi. Jotkut kertovat olevansa koulutukseltaan myös esimerkiksi joogaohjaajia ja uusperheneuvojia. Yksi syy vaikeuteen on tietysti se, että kun paikalla on enemmän ihmisiä, tilanteen dynamiikka on monimutkaisempi. Pariterapiaa taas voisi verrata kerralla päälle läväytettävään jalkapallostadionin valaistukseen. Sen takia se perusti neljä vuotta sitten erillisen yrityksen omille terapiapalveluilleen. Opettajina koulutusohjelmassa toimivat muun muassa Tommy Hellstenin poika, psykoterapeutti Mathias Hellsten sekä ohjelmasta itse valmistunut Maria Drockila, jonka monet tuntevat paremmin Miss Suomi -kilpailun toisena perintöprinsessana ja kynttiläkauppiaana. Ihminen tavattavissa -koulutusohjelma löytyy parin muunkin Väestöliiton terapeutin koulutusluettelosta. Heiskanen sanoo, että eroa voi hahmottaa esimerkiksi valaistuksen kautta. Aiemmin Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmasta valmistuneet käyttivät titteliä ”henkisen kasvun mentori”, mutta sittemmin nimike päätettiin vaihtaa terapeutiksi. Siellä kumppani nimittäin kertoo toisesta ne kiusallisimmat asiat usein heti aluksi. Joidenkin kohdalla se on, no, mielenkiintoisempi kuin toisten. Minulta löytyy kokemusasiantuntijuutta lukuisilta elämän osa-alueilta.” Kokemusasiantuntijat tunnetaan, mutta mikä on Ihminen tavattavissa -terapeutti. Kirjalistan ensimmäisenä nimekkeenä komeilee Jari Sinkkosen teos Pesästä lentoon. Sitä kun ei keskimäärin pidetä erityisen helppona lajina. Verkkosivuilla listataan koulutusohjelman aikana luettavat kirjat. Ne antavat mahdollisuuden toimia lyhytterapeuttina, mutta nimeke ei pätevöitä antamaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Hän oli hirveän taitava psykoterapeutti, mutta kertoi silti lopettaneensa pariterapian antamisen, kun se on niin kamalan vaikeaa”, Heiskanen kertoo. Se ei nimestään huolimatta ole mikään virallinen oppilaitos vaan kaupallinen yritys, joka aikanaan perustettiin hallinnoimaan kirjailija Tommy Hellstenin kustannussopimuksia. Lyhyen tutkimustyön jälkeen selviää, että Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmaa järjestää Tommy Hellsten -instituutti. Opinnot voi suorittaa vaikkapa kesäyliopistossa. Terveystalon vastaava psykologi-psykoterapeutti Lotta Heiskanen sanoo, että ainakin itse tuntee pariterapian olevan paljon yksilöterapiaa vaikeampaa – siis terapeutille itselleen. Jos englanti ei onnistu, saa lukea pelkästään suomeksi. Väestöliiton pariterapialistalla on myös monia työntekijöitä, joiden koulutus on ”ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti”. Tähän nimikkeeseen vaaditaan yliopistotasoista koulutusta, mutta minimissään vain 40–50 opintopisteen verran. Näistä viimeinen viittaa Suomen Uusperheiden Liiton tarjoamaan, noin vuoden kestävään uusperheneuvojan koulutukseen. Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman hinta on noin 11 000 euroa. Tarkoitus on, että tällä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin pätevyydellä hoidetaan ainoastaan ”lieviä mielenterveyden ongelmia”. Väestöliiton terapiapalveluiden johtava psykoterapeutti Tarja Santalahti sanoo, että heillä pariterapiaa antavat ”pariterapiaan koulutetut henkilöt”. On selvää, että 1920-luvun Saksassa YKSILÖTERAPIA ON KUIN HEHKULAMPPU, JONKA VALOSSA ERILAISIA ASIAKKAALLE HENKILÖKOHTAISIA, USEIN KIUSALLISIA ASIOITA PALJASTUU VÄHÄN KERRALLAAN JA VERKKAISELLA TAHDILLA.. Historian aikana parisuhdeterapian sisältöön on vaikuttanut paljon se, kuka hoidon järjestää. Siksi onkin hieman hassua, että monet ratkaisukeskeiset lyhytterapeutit antavat myös parisuhdeterapiaa. Sen kerrotaan kattavan 80 opintopistettä, mutta koska kyseessä ei ole virallinen oppilaitos, kyse on tietysti pelkästä sanahelinästä. Osalla terapeuteista on Santalahden mukaan Valviran hyväksymä psykoterapiakoulutus. Asiat etenevät pariterapiassa myös hyvin eri tavalla ja erilaiseen tahtiin kuin yksilöterapiassa. Sen ohjaajina toimivat kyllä psykologian alan ammattilaiset, mutta vuoden kestävä koulutus (joka on suunniteltu suoritettavaksi työn ohella) on kuitenkin melkoisen kevyt, jos sen perusteella pitäisi lähteä ratkomaan mitä tahansa vastaan tulevia mielenterveyden ongelmia pareihin ja uusperheisiin liittyen. Ensimmäisena lukukautena on tarkoitus lukea kuusi kirjaa. Heihin voi tutustua Väestöliiton verkkosivuilla, sillä terapeutit ovat listanneet sinne koulutustaustaansa. Yksilöterapia on kuin hehkulamppu, jonka valossa erilaisia asiakkaalle henkilökohtaisia, usein kiusallisia asioita paljastuu vähän kerrallaan ja verkkaisella tahdilla
Keskivaikean masennuksen hoitotulokset paranivat selvästi, kun potilaat ottivat terapiakeskusteluihin mukaan puolisonsa. Seikkula aloitti uransa psykologina Torniossa, Keroputaan sairaalassa. “Vertasimme tätä hoitomallia tavanomaiseen masennuksen psykiatriseen hoitoon. Häntä surettaa, miten paljon pariterapiaa voitaisiin hyödyntää eri ongelmien hoidossa – surettaa siis siksi, että tätä potentiaalia ei juuri hyödynnetä. Nykyään on tarjolla paitsi monenlaisia terapeutteja myös monenlaista terapiaa. Sillä jos ja kun pariskunnat menevät terapiaan yleensä ratkaisemaan suhteensa pulmia, voikin käydä niin, että molemmat saavat helpotusta myös yksilötason ongelmiin. Hänet tunnetaan ensisijaisesti ”Keroputaan ihmeestä” eli avoimen dialogin hoitomallista. ”Se meidän avoimen dialogin malli on tullut niin suosituksi, että melkein joka viikko pitää luennoida siitä eri yleisöille eri puolilla maailmaa. Hän keskittyi tutkimuksessaan selvittämään, miten pariterapiaa voidaan käyttää hoitona masennukseen. Tiivistetysti vastaus kuuluu, että erittäin hyvin. Emeritusprofessori on paikalla etuajassa. ”Kävin hakemassa influenssarokotuksen Jätkäsaaresta, ja siellä järjestelyt olivat niin toimivia, että homma hoitui hetkessä”, Seikkula kertoo. Sekään ei välttämättä aina ole helppoa, sillä terapeutin pitäisi pystyä vastaamaan asiakkaiden tunteisiin myös omilla, aidoilla tunnereaktioillaan. Alalla vitsaillaan, että hän on niin tunnettu, että esimerkiksi Japanissakin tiedetään Suomesta tasan kaksi asiaa: muumit ja Seikkula. Kierrämme Töölönlahtea rauhalliseen tahtiin, ja aluksi Seikkula kertoo eläkepäätöksensä taustoista. Ja päinvastoin: kun puoliso osallistuu kumppaninsa masennuksen hoitoon, saattaa parisuhdekin parantua. K un puhutaan suomalaisesta psykoterapiasta, on yksi nimi, jota ei voi ohittaa: psykoterapian professori Jaakko Seikkula. Paitsi ehkä vahingossa. Halusin nyt keskittyä tähän koulutustyöhön.” Mutta nyt pariterapiaan, sillä sitäkin Seikkula on tutkinut. Ensikertalaisten voi olla vaikea tietää, hyötyisivätkö he eniten esimerkiksi psykodynaamisesta, tunnekeskeisestä vai integroidusta parisuhdeterapiasta. Sen sijaan hänen tulisi toimia nimenomaan asiakkaidensa arvojen pohjalta. Koska koronatartuntaluvut ovat jälleen huolestuttavassa nousussa, haastattelu tehdään tällä kertaa kävelylenkin muodossa. Keroputaalta Seikkula siirtyi yliopistomaailmaan, ja nyt hän on äskettäin jäänyt eläkkeelle. Seikkula ja hänen kollegansa loivat 1980ja 1990-luvuilla uudenlaisen, yhteisöllisen ja kuuntelevan mallin, jolla näitä potilaita hoidettiin. Tulokset ovat parempia kuin missään koskaan: noin 80 prosenttia hoidettavista parani eli heidän psykoosinsa ei uusiutunut. Tapaamispaikaksi on sovittu Oodi-kirjaston piha. Ammattitaitoinen pariterapeutti ei pidä kynsin ja hampain kiinni avioliiton pyhyydestä tai muistakaan ulkoa käsin määritellyistä moraalikäsityksistä. 42 IMAGE JOULUKUU 2020 tarkoitus oli saada pariskunnat pysymään yhdessä miltei hinnalla millä hyvänsä. Potilaat toipuivat nopeammin ja tehokkaammin”, Seikkula kertoo. Alueella oli tuohon aikaan poikkeuksellisen paljon skitsofreniaa sairastavia ihmisiä, enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Nykypäivänä taas tarkoitus on tukea sekä yksilöitä että pariskuntaa psykologisessa prosessissa, jossa he oppivat tuntemaan sekä itsensä että toisensa paremmin. Seikkula huomauttaa, että terapeutin persoonallisuus saattaa kuitenkin olla vielä koulukuntaa
Muuten ilmainen terapia voisi liikaa ohjata sitä, ketkä koulutukseen hakeutuvat. Nyt siellä on jatkuvasti pulaa pätevästä henkilökunnasta – siinä määrin, että monet psykoterapiapalvelut hoidetaankin ostosopimuksilla yksityisiltä. Entistä hankalammaksi yhtälön tekee myös se, että ongelmia ei ole pelkästään ammattitaitoisen terapian saatavuudessa. ”Sehän on ihan klassinen havainto, että terapeuteissa voi olla suurempia eroja koulukunnan sisällä kuin koulukuntien välillä. Ehkä silloin on helpompi ehdottaa, että pariskunta lukisi muutaman self help -kirjan. Osasyy hyviin hoitotuloksiin oli nimenomaan se, että henkilökunnan koulutustaso oli hyvin korkea”, Seikkula sanoo, edelleen silminnähden ylpeänä. Kangaksen väitöskirjassa kerrotaan, millaisia eettisiä ongelmia psykoterapeutit työssään kohtaavat. Muutkin tätä artikkelia varten haastatellut asiantuntijat toivovat, että koulutuksen hintaa voitaisiin laskea. Niin mekin Lapissa tehtiin. Juuri tästä saattoi olla kysymys tämän kirjoituksen alussa esitellyssä tapauksessa. PARITERAPIAA TAAS VOISI VERRATA KERRALLA PÄÄLLE LÄVÄYTETTÄVÄÄN JALKAPALLOSTADIONIN VALAISTUKSEEN. Kuinka tehokasta oikeanlainen, onnistunut parisuhdeterapia sitten oikeastaan on. ”Minun mielestäni julkisen puolen palvelutuottajien pitäisi satsata siihen, että heillä olisi omaa psykoterapiakoulutusta yhteistyössä yliopistojen kanssa. Joskus esimerkiksi avioero voi olla onnistunut parisuhdeterapian tulos, jos se lopettaa kroonistuneen konfliktin. Välillä pariterapian tulosten arvioiminen on kuitenkin monimutkaista. Psykoterapeuttien koulutukseen kuuluu myös koulutettavien oma psykoterapia, ja jotkut ajattelevat, että siitä on kohtuullista maksaa. Joskus tämänkaltaiset tilanteet kärjistyvät niin vahvasti, että psykoterapeutit ovat valmiita rikkomaan jopa työpaikkansa sääntöjä, kertoo Päivi Kangas. Tätä perustellaan psykoterapian saatavuudella, jonka aloitteessa todetaan olevan kriisissä. Mutta kun kaikki kerrat oli käytetty, hoito oli edelleen selvästi kesken. Mutta tulos voi olla välillä hyvä vain pariskunnan toisen osapuolen mielestä. Kun asianmukaista hoitoa ei ole tarpeeksi tarjolla, pääsevät monenmoiset yrittäjät väliin sähläämään. SIELLÄ KUMPPANI NIMITTÄIN KERTOO TOISESTA NE KIUSALLISIMMAT ASIAT USEIN HETI ALUKSI.. Tästä syntyy kierre, jossa julkinen puoli kurjistuu Seikkulan mukaan yhä enemmän. Jo nyt psykoterapiaan on julkisella puolella hyvin vaikea päästä, ja koska neljännes Suomen psykoterapeuteista on eläkeikäisiä, tilanne muuttuu tulevaisuudessa entistä vaikeammaksi. Yksi julkisen puolen resursseihin liittyvistä ongelmista on ammattitaitoisen henkilökunnan puute, mutta toinen on aika, tai siis pohjimmiltaan tietysti raha. Hän on äskettäin väitellyt psykoterapian etiikasta. JOULUKUU 2020 IMAGE 43 tärkeämpi asia. Silloin psykoterapeutti päätti asettaa oman etiikkansa työpaikan sääntöjen edelle. ”Kyllä minä ajattelisin, että pohjimmiltaan syy tähän tilanteeseen on vuoden 2010 lakimuutoksessa”, Seikkula huokaa. Mutta kaipa terapeutilla on aina tarjota myös jonkinlainen ratkaisu ongelmaan. Tällä hetkellä psykoterapeuttikoulutus maksaa osallistujalle esimerkiksi pääkaupunkiseudulla 30 000–60 000 euroa suuntauksesta riippuen. Samalla kuitenkin kävi niin, että koulutuksen hinta nousi. Ja jos kemiat eivät toimi, niin ei toimi yleensä terapiakaan”, professori huomauttaa, samalla kun ohitamme Sinisen Huvilan kahvilan. Muutoksessa oli hyvä tarkoitus: haluttiin kontrolloida koulutuksen laatua ja tasoittaa alueellisia eroja. Nykyään psykoterapiakoulutukseen myös hakeutuu lähinnä lääkäreitä ja psykologeja. Töölönlahden kierros on jo melkein lopussa, ja taivas on yhtä marraskuisen harmaa kuin Seikkulan käsitys psykoterapiakoulutuksen nykytilasta. Aiemmin joukossa oli enemmän esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitajia. ”Tämä tietysti vaikutti siihen, että tulokset olivat parempia kuin juuri missään.” J uuri nyt kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa psykoterapeuttien koulutuksesta halutaan maksutonta. Yksi käytännön esimerkeistä oli tilanne, jossa julkisella puolella toimivalle psykoterapeutille oli määritelty maksimi, kuinka monta kertaa pariskuntaa sai tavata. Mutta miksi Suomessa pariterapiaa tuntuu nyt antavan ihan kuka tahansa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoamassa pariterapiassa ei voida järjestää kovin pitkiä hoitosuhteita, vaan pareille tarjotaan ripeästi etenevää lyhytterapiaa, usein juuri viiden tai kymmenen kerran tapaamisen pakettia. Ja jos yksityiset firmat eivät ole tarkkoina henkilökuntansa koulutuksen ja pätevyyden kanssa, tilanteesta kärsivät lopulta eniten asiakkaat. Julkisella puolella toimivasta psykoterapeutista voi tuntua, että ongelmiin ei ole aikaa paneutua, koska niihin tosiaan ei ole aikaa paneutua. Ilmaista kaikki eivät siitä toivo. Sauvakävelijät suihkivat ohitse. Jaakko Seikkula on kansalaisaloitteen kannalla. Sitä on myös terapeuttien koulutuksen saatavuudessa. Tutkimustulosten mukaan pariterapia auttaa noin kolmea neljästä parisuhdeongelmista kärsivistä pariskunnista, koulukunnasta tai teoreettisesta näkökulmasta riippumatta. Nimenomaan tällaiset henkilöt työllistyivät usein julkiselle puolelle. Hän jatkoi pariskunnan tapaamista salaa. Se taas tarkoittaa sitä, että maksaakseen kalliin koulutuksensa psykoterapeutit hakeutuvat töihin mieluummin yksityiselle puolelle. Tuolloin päätettiin, että psykoterapiakoulutuksen järjestämisestä huolehtivat jatkossa yksinomaan yliopistot. Yksi syy on professorin mukaan on se, että kysyntä kasvaa jatkuvasti
44 IMAGE JOULUKUU 2020 Ralliautoilija Jari-Matti Latvala on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa Etelä-Pohjanmaalle. Verosotkun, erokohun ja kisapettymysten keskellä hän on välillä toivonut, että voisi palata ala-asteen kuudennelle luokalle. TeksTi Taina laTvala kuvaT TiMO PYYKKÖ Loppujen jälkeen
JOULUKUU 2020 IMAGE 45 JOULUKUU 2020 IMAGE 45
Mä oon jo mielessäni voittanu sen rallin”, Latvala kuvailee. Höyryä nousee, kun hengittää. Jari-Matti yrittää pursottaa kermavaahtoa pannukakun ja mansikkahillon kylkeen, mutta vaahto ei suostu tursuamaan lautaselle. Mikrossa lämpenee kaksi pannukakun palasta. Alavudella sijaitsevan paikan virallinen nimi on JM-Rally Parc Fermé, mutta oven ylle on kirjoitettu kotoisalla kansankielellä, kuin varmuuden vuoksi, ”Jari-Matti Latvalan rallimuseo”. Eikä hän kapinoi nytkään, tavallisena syksyisenä tiistaipäivänä, kun äiti pyytää poikaansa siirtämään puutarhakalusteet terassille. Hänellä oli muuta tekemistä. Hän on nuoresta pitäen rakastanut hurjia sivuluisuja. Kun palataan ajassa kymmenen polvea taaksepäin, 1700-luvulle, meiltä löytyy yhteinen esi-isä. Vuonna 2014 Trierin osakilpailu Saksassa oli MM-taiston kannalta tärkeä. Ratkaisevissa hetkissä Latvala ei kuitenkaan aina malttanut hillitä vauhtiaan ja voitonjanoaan. Sama mies tunnetaan silti myös nopeasta ja kiihkeästä ajotyylistään. Elämän erikoiskokeessa rallikuskin äiti toteaa, että hänen pojallaan ei ollut murrosikää. Kisan päätöspäivänä Latvala johti rallia ylivoimaisesti. Sitä pyörittää Latvalan vanhempien yritys Latvala Motorsport Oy. Latvala itse on todennut, että hän kokee epäonnistuneensa kaikissa parisuhteissaan. J ari-Matti Latvala on aina pyrkinyt täydellisiin suorituksiin. Kirja maalaa kuvan tunnollisesta ja lahjakkaasta urheilijapojasta, joka koki nuoruuden hurjastelut lähinnä ratin takaa. Seuraavaksi huomioni kiinnittyy vaaterekeillä roikkuviin T-paitoihin, joissa lukee minun sukunimeni. Heikkouksina ovat olleet ajoittaiset keskittymiskyvyn ongelmat sekä vaikeudet sietää paineita. Tyttöystävätkin astelivat kuvaan aika myöhään, vasta Latvalan ollessa parikymppinen. Yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli ollut 9,4. Ralli on ollut hänelle intohimo ja väylä purkaa aggressioita. Latvala uhmaa kosteaa keliä ja lisää vauhtia. Se on näkynyt niin rallissa kuin koulun penkilläkin. Rallin MM-sarjassa niitä toi unelma mestaruudesta. Kun Latvala ajoi 17-vuotiaana ajokortin Englannissa ja osallistui kansainvälisiin rallikisoihin, hän yritti samalla tähdätä hyviin arvosanoihin Kuortaneen urheilululukiossa. Sesonki on ohi ja kanttiini kiinni, mutta ei hätää: rallikuskin äiti Helena Latvala saapuu keittämään meille teetä ja kahvia. ”Ropsua”, briljeeraan murretaidoillani. Nuorukainen ei koskaan kiroillut eikä paiskonut ovia. Istahdamme rallimuseon yhteydessä pidettävään kesäkahvilaan. Tie on liukas, renkaiden pito pettää ja Volkswagen syöksyy viinitarhaan. Se onnistuu vasta, kun Helena-äiti neuvoo pojalleen oikean tekniikan. Sukuamme tutkinut henkilö on kertonut minulle, että Jari-Matti Latvala on yhdeksäs serkkuni. 46 IMAGE JOULUKUU 2020 R allimuseossa tuoksuu tietenkin bensa. Unelma MM-kullasta juuttuu märkään, mutaiseen maahan.. Hän arvelee syyksi sen, ettei ehtinyt teini-iässä harjoittelemaan seurustelemista ja tyttöjen kanssa olemista. ”On syksyinen aamu, sunnuntai… Sellainen kasteinen aamu niin kuin tänäänkin. Ralli on erilainen harrastus kuin vaikkapa jalkapallo: kallis laji vaatii helposti enemmän tukea ja osallistumista myös vanhemmilta. Eikä Latvala käynyt äitiään vastaan kapinoimaan. Voisi kuvitella, että kiltin ja kunnianhimoisen urheilijapojan ei ole ollut aivan helppoa repäistä itseään henkisesti irti vanhemmistaan, etenkin kun nämä ovat alusta asti tukeneet uralla, kuskanneet kisoihin ja kannustaneet. Markus Grönholm oli voittanut rallin MM-kultaa toisen kerran urallaan vuonna 2002, ja Latvala halusi olla seuraava suomalainen maailmanmestari. Hän haluaa voittaa tämänkin erikoiskokeen, vaikka tärkeämpää olisi ajatella yhden pätkän sijaan kokonaisuutta. Äiti oli sanonut, että tyttöjä ei sitten tarvitse tuoda kotiin ennen rippikoulua; koulunkäynti ja harrastukset oli pidettävä etusijalla. Mutta jos ei ole kapinoinut nuorena, tapahtuuko se väistämättä myöhemmin, tavalla tai toisella. Kesken kilpailun autoon lähetetyistä väliajoista Latvala saa kuulla, että Belgian Thierry Neuville onkin häntä kyseisessä erikoiskokeessa vähän edellä. L okakuussa ilmestynyt, urheilutoimittaja Riikka Smolander-Slotten kirjoittama elämäkerta Jari-Matti Latvala – Elämän erikoiskoe valottaa ralliautoilijan vaiheita lapsuusvuosista lähtien
Myös rakkauselämässä rallikuski on kokenut nopeita käänteitä. Suhde Maisa Torpan kanssa on ollut otsikoissa vuosien ajan. 209 ajettua MM-osakilpailua tekevät hänestä maailman kokeneimman rallikuskin. Syyskuussa 2019 Seiska-lehti spekuloi Maisa Torpan suhdetta it-pomoon. Joko hän ajaa kaasu pohjassa tai ei ollenkaan. Ehkä se nostaa sitä fiilistä. Lokakuussa Latvala tiedotti medialle häiden peruuntumisesta. J ari-Matti Latvalaa, 35, kuvaillaan elämäkerrassa on/ off-tyypiksi. Latvala on saavuttanut MM-sarjassa kolmesti hopeaa ja kahdesti pronssia. ”Mainitsin kirjassakin Kaisan, jonka kanssa seurustelin. Onko se sitten sellaista näyttämisen halua.” Voisiko Latvala sitten kuvitella seurustelevansa jonkun ”tavallisen” naisen kanssa, jonkun, joka opettaa vaikka saksan kieltä Alavuden lukiossa. Kohun jälkeenkin kaksikko yritti vielä hetken pitää yhtä.. ”Kipinä oli valtava, kun sai sen homman alkuun”, Latvala muistelee. Rallikuski ei torppaa ideaa. Joku hiihtäjä voi ehkä naida juurevan emännän, mutta esimerkiksi formulatähdillä ja jääkiekkoilijoilla on monesti rinnallaan vähintään missi tai malli. Juhannuksena 2017 nuori pari kihlautui Alavudella Housunjärven rannalla. JOULUKUU 2020 IMAGE 47 ”Itku tuli siellä viinitarhassa, ja media yritti kuvata… Ajopukukin meni ihan pilalle.” Sinä vuonna maailmanmestaruuden vei Ranskan Sébastien Ogier, joka Katalonian MM-rallin jälkeen kuittasi suomalaiskollegalleen: ”You gave it to me for free.” ”Se oli vähä niinku puukko vyön alle.” Latvala on sitä mieltä, että jos hän olisi tuona sunnuntaipäivänä saanut henkisen yliotteen Ogierista, hänestä olisi voinut tulla maailmanmestari. Vuonna 2017 julkaistussa Ilta-Sanomien haastattelussa Latvala kertoi ihastuneensa Torppaan jo vuonna 2011, kun hän näki vaaleaverikön Keskisen kyläkaupasta kertovassa Tuuri-ohjelmassa. ”Siskon kanssa oon puhunut aika paljon, ja tietysti jonkin verran äidin… Isä on elänyt niin hengessä mukana, että hänen kanssaan en ole pystynyt virheistä sillä tavalla puhumaan.” Pojan pettymykset ovat olleet myös isän pettymyksiä, voitonjuhlat isänkin onnenhetkiä. Toisaalta jälkiviisaus on aina niin helppoa. En malta olla kysymättä, miksi huippu-urheilijamiehillä on usein kaunis ja näyttävä puoliso. Tietyllä tavalla sitä haluaa saada näyttävän naisen, kun ei lajin parissa muuten ole paljon naisia. Elämäkerran mukaan rallikuski näki Maisa Torpan ”vaaleatukkaisena prinsessana”, jota hän kosi romanttisesti polvistuen. ”Vaikeaa on omaa luonnettaan muuttaa.” Vastoinkäymisiään rallipoluilla Latvala on käsitellyt ystäviensä ja perheensä kanssa. Hän toimi silloin koodarina.” J ari-Matti Latvalan ja Maisa Torpan piti mennä naimisiin viime vuonna. Vaadittiin kuitenkin viisi vuotta ja useampia treffipyyntöjä, ennen kuin suhde pääsi kunnolla starttaamaan. ”Erittäin hyvä analyysi… miten mä sanoisin… Moottoriurheilussa sä et tapaa kovin paljon naisia, kun taas esimerkiksi hiihdossa on myös naishiihtäjiä
48 IMAGE JOULUKUU 2020
”En missään nimessä ole ylpeä siitä, mitä olen tehnyt. Kirjassa halusin tuoda esiin, että molemmat teki virheitä, en pelkästään minä”, hän sanoo nyt. Se on ihan totta, että en välttämättä tuo esiin ihan sitä, mitä ajattelen.” Persoonallisuuserot heijastuivat myös käytännön tilanteisiin. ”Kyllä se jäi sinne taustalle, ei sille voi mitään. Vääntö verottajan kanssa alkoi elokuussa 2018. Latvala on joutunut jälkikäteen tarkoin selvittämään, missä hän on minäkin päivinä oleskellut. Suomessa saa olla enintään 180 päivää vuodessa. Rallikuski on toimittanut verottajalle muun muassa lentolippuja, kuitteja, luottokorttitietoja, hotellitositteita ja tiedot, missä on minäkin päivänä ollut. Osa Latvalan lähipiiristä taas esittää rallikuskin ex-puolisosta tiukkaakin kritiikkiä kirjassa. ”Siinä ei ole mitään sellaista asiaa, mistä voisi lähteä kunnianloukkaussyytettä tekemään”, Latvala kertoo myöhemmin puhelimessa. Piti miettiä hintaa ja sitä, että tontti sijaitsi aika kaukana, Itä-Suomessa. ”Yritin uskotella itselleni, että meissä on samanlaisuuksia… ja koin hyväksikin, ettei olla liian samanlaisia. Noihin aikoihin hän sai paikan Fordin tehdaskuljettajana. ”Oon jotenkin järkyttynyt, että sua rangaistaan siitä, että sä oot Jari-Matti Latvalan ja Maisa Torpan piti mennä naimisiin viime vuonna. Kirjan mukaan suhteeseen olisi tullut säröjä jo viikko kihlajaisten jälkeen, kun Torppa osallistui Himoksen festivaaleille. Seuraavana keväänä hän ilmoitti asiasta verottajalle omasta aloitteestaan. Yksi niistä on lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää sijaitseva omakotitalo, jonka hän hankki seurustellessaan Maisa Torpan kanssa. V iime vuodesta lähtien julkisuudessa on puitu näyttävästi Latvalan vero-ongelmia. Syyskuussa 2019 Seiska-lehti spekuloi Maisa Torpan suhdetta it-pomoon. Mutta itsekin tein typeriä virheitä.” Maisa Torppa on kommentoinut kirjan aiheuttamia tuntemuksia ainakin pariin otteeseen Instagram-tarinoissaan. Ero oli Latvalalle yhtä aikaa jonkinlainen helpotus ja iso pettymys. JOULUKUU 2020 IMAGE 49 ”Yritin viimeiseen asti ratkaista ongelmia. ”Tietyt ongelmat loppuu, mutta samalla myös yksinäisyys alkaa.” Elämäkerran mukaan suhdetta tuntuu varjostaneen molemminpuolinen luottamuspula. Hänelle tuli yllätyksenä se, miten verottaja tulkitsee matkustuspäiviä. Yritin tsempata, pyrkiä olemaan parempi ja muuttumaan. Jos sä oot investoinut autoihin rahaa, et sä halua niitä menettää.” Latvala myöntää, että vuonna 2018 hän vietti liikaa aikaa Suomessa. ”Siinä oli myös se ajatus, että nyt ei tarvitsisi tapella suomalaisen verottajan kanssa.” Vuonna 2013 Latvala todettiin rajoitetusti verovelvolliseksi Suomeen. ”Maisa kritisoi, etten näytä tunteitani. Maisa oli mun mielestä jo monta kertaa ollut valmis eroamaan. Kustantamo luetutti teoksen juristeilla. Latvala myöntää, että ”Himoksen tapahtumat” jäivät kaivelemaan häntä. Äkkiseltään katsottuna eteläpohjalainen rallikuski ja tosi-tv-ohjelmistakin tuttu somevaikuttaja tuntuvat tulevan aika eri maailmoista. Tuorein selvitystyö koskee vuosia 2014–2017. Latvala puolestaan ajattelee, että eivät autot vaadi häneltä Suomessa oleskelua. Kiistan ytimessä on kysymys siitä, kuinka monta päivää vuodesta Latvala on viettänyt Suomessa. Torppa halusi rakennuttaa mökin Puumalaan Saimaan rannalle, mutta Latvala jäi pohtimaan. Välillä hän on viettänyt aikaa Suomessa myös mökkireissuilla sekä synnyinseudullaan Etelä-Pohjanmaalla. Verohallinnon mukaan rajoitetusti verovelvollisen täytyy maksaa Suomeen veroja vain niistä tuloista, jotka hän on Suomesta saanut. Kirjassa Latvala myöntää sortuneensa yhdenillanjuttuihin. Nyt keskityn totuuksiin, nykyisin onnelliseen elämääni ja auringonpaisteeseen.” Imagelle Maisa Torppa ei halunnut aihetta kommentoida. ”Ja jos toinen ei innostu samalla lailla ku toinen, siitä tulee heti konflikti.” Lopulta mökki kuitenkin rakennettiin. Kirjan julkaisua seuranneena päivänä hän kirjoitti muun muassa näin, mainitsematta silloin kuitenkaan suoraan ex-puolisoaan tai tämän elämäkertaa: ”Valheista pettyneenä ja surullisena annan oikeustahojen hoitaa asian. Latvala puhuu Maisa Torpasta neutraalin nätisti niin elämäkerrassaan kuin nyt kasvotustenkin. Latvalan mukaan kirjassa ei ole haluttu loukata ketään. Lopputulos oli varmaan se, että oltiin liian erilaisia”, Latvala pohtii. Lokakuussa Jari-Matti tiedotti medialle häiden peruuntumisesta.. Sitten todettiin jo molemmat, että on parempi mennä eri suuntiin.” Lähihoitajan ja lentoemännän koulutuksen hankkinut Maisa Torppa kutsuu itseään Instagram-profiilissaan muun muassa tittelillä ”Finnish Media Person”. ”Autoissa pitää olla vakuutukset siltä varalta, että jos ne palaa tai jos ne ryöstetään. Vuonna 2008 Latvala hankki Monacosta vuokrayksiön. Jos hän on saapunut ulkomailta Helsinkiin kello 23.55, oleskelu katsotaan viiden minuutin perusteella Suomi-päiväksi. Se, että hän on vakuuttanut Tuurissa sijaitsevan rallimuseon autot, on verottajan näkökulmasta merkki Suomessa asumisesta. Latvala ihmettelee myös verottajan suhtautumista hänen autojensa vakuutuksiin. Nyt hän kokee verottajan tulkinneen, että hän olisi automaattisesti ollut liian paljon Suomessa muinakin vuosina. Vaikka Latvala on asunut vuosia Monacossa, hän omistaa Suomessa kiinteistöjä
50 IMAGE JOULUKUU 2020 ”Maisa kritisoi, etten näytä tunteitani. Se on ihan totta, että en välttämättä tuo esiin ihan sitä, mitä ajattelen.” 50 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 51 JOULUKUU 2020 IMAGE 51
Sitten peliin puuttui maailmankuulu virus, COVID-19. Tähän mennessä hän on ollut tekemissä kuuden juristin kanssa. Siellä hän on prosessoinut viimeaikaisia muutoksia – kuten sitä, millä tavalla verotaakka ja ero vaikuttivat viime vuoden ajosuorituksiin. Tapaamisemme perusteella hän vaikuttaa mieheltä, jonka voisi hyvin kuvitella jonkun puolisoksi: hän osaa pohtia ja keskustella, eikä hän väistele vaikeitakaan aiheita. 52 IMAGE JOULUKUU 2020 rehellinen. Viime ajat Latvala on kanavoinut energiaansa työntekoon. Keväällä Latvala maksoi ulosottoon runsaat 800 000 euroa. Pohjalaisuuteen kuuluu suoraviivaisuus. Koulun jälkeen pelattiin sählyä kavereitten kanssa, käytiin ostoksilla Keskisellä ja pelattiin illalla PlayStationia. ”Parhaalle kaverilleni Myllymäen Joonakselle sanoin joskus, että jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, mä haluaisin mennä takaisin siihen, kun oltiin ala-asteen kuudennella luokalla. Se oli parasta aikaa.” ”Mulle ois aivan fine, että ne 1,4 miljoonaa, jotka mä oon maksanut, sais jäädä Suomen valtiolle, kunhan vaan lopetettais se koko homma. A lkuvuodesta 2020 lähtien Latvala on viettänyt paljon aikaa kotiseudullaan Alavudella, entisen Töysän alueella. Jopa minun, analysoinnin ja ihmissuhdejauhannan mestarin, kanssa hän jaksaa puhua yli neljä tuntia. ”Kyllä mä osasin aavistella sitä. Mutta se ei ole mahdollista.” Marraskuussa käymässämme puhelinkeskustelussa Latvala sanoo, että hän on käytännössä ollut yleisesti verovelvollinen Suomeen vuodesta 2018 lähtien. ”Tää on se, mitä mä oon urallani saavuttanut. Elämäkerrassaan hän myöntää olevansa äidin poika mutta ei mielestään ”mikään mammanpoika”. En tiedä yhtään, koska asia käsitellään.” ”Mulle ois aivan fine, että ne 1,4 miljoonaa, jotka mä oon maksanut, sais jäädä Suomen valtiolle, kunhan vaan lopetettais se koko homma. Latvalan mukaan hänen äitinsä alkoi jo neljä vuotta sitten toivoa, että hän perustaisi perheen. Nyt hänen omaisuutensa on hukkaamiskiellossa. Niin hyvin, että haastattelun jälkeisenä keskiviikkona hän aikoo lähteä äitinsä kanssa Leville kuudeksi päiväksi. Totta kai se tuntui erittäin epämiellyttävältä ja se oli hankalaa, mutta olin sen etukäteen miettinyt ja isän kanssa puhunut. ”Ei mulla ole hirveästi intressiä lähteä vielä uutta parisuhdetta rakentamaan”, Latvala sanoo nyt. Hän on paiskinut pitkiä päiviä Tuurissa sijaitsevassa osakeyhtiössään JML-Sports Oy:ssä, jonka hän perusti viime vuonna. Hän vain tulee äidin kanssa hyvin toimeen. ”Pahinta tässä on se epätietoisuus. Nyt se elämäntyö halutaan ottaa multa pois, ja ne perusteet ei mun mielestä ole riittävän hyvät.” Huhtikuussa 2020 Latvala teki verottajan päätöksestä lähes 30-sivuisen oikaisuvaatimuksen. Mutta se ei ole mahdollista.”. Eikä hän edes haukottele kuin ehkä kerran tai pari. Ollaan suoria ja rehellisiä.” Helmikuussa 2020 Latvala sai verotarkastuksesta päätöksen, jonka mukaan hänen pitäisi maksaa verot vuosien 2014–2018 palkoista. ”Jos on monta huonoa kisaa peräkkäin, se alkaa nakertaa itseluottamusta.” Kausi 2019 meni sen verran lepikkoon, että Toyota ei enää jatkanut Latvalan tehdastallisopimusta. Helmikuussa 2020 Latvala osallistui vielä suurin odotuksin Ruotsissa järjestettyyn MM-ralliin, mutta kisa meni penkin alle mekaanikon virheen vuoksi. Huomaan ajattelevani: tämän miehen pitäisi ehdottomasti olla naimisissa. Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkinen kertoi Latvalalle asiasta Japanissa kahdenkeskisessä palaverissa. Ja kun Latvala lokakuussa kommentoi henkilökohtaisen Instagram-profiilinsa kautta mustavalkoista valokuvasarjaa, jossa Sara Sieppi istuu sängyssä alushousut ja t-paita yllään, asiasta tehtiin uutinen Ilta-Sanomiin. Summa oli aluksi noin 6,2 miljoonaa euroa, mutta koska Latvala oli jo maksanut verot vuoden 2018 osalta, summa putosi 5,7 miljoonaan euroon. Valmistauduin heti siihen, että mulla pitää olla back up.” Varasuunnitelmana oli, että kaudella 2020 Latvala ajaisi pari rallia yksityiskuljettajana vuokraten Toyotalta autoa. Osa tuosta summasta oli viivästyskorkoa ja veronlisäystä. Rallikuski ei kuitenkaan halunnut tilannetta, jossa vaimo ja lapset joutuisivat odottamaan kotona, kun perheen isä kiertää kisoissa. E lämänmuutoksesta huolimatta Latvalan yksityiselämä kiinnostaa mediaa edelleen. Rallimuseon yhteydessä sijaitsevassa hallissa valmistuu muun muassa vanhoja ralliautoja ja niiden osia. Erilaisten huoliensa keskellä Latvala sanoo välillä kaivanneensa takaisin huolettomaan lapsuusaikaan, kun ei tarvinnut murehtia mistään, koulupäivät olivat lyhyitä eikä läksyjäkään ollut paljon. Kun rallikuski kävi elokuussa syömässä Miss Helsinki Kelly Kalonjin kanssa, pian siitä tiesivät kaikki Seiskan lukijat. Perhe vaikuttaa olevan Latvalalle tärkeä. Ei vaan enää pysyny paketti kasassa.” Väsymys painoi ja motivaatio laski. ”Mä tavallaan tipahdin siinä. Loput, noin 4,8 miljoonaa, on taattu rallikuskin autoilla, kiinteistöillä ja rahastosijoituksilla. Hän ei saa myydä omaisuuttaan eikä tehdä investointeja. ”Mietin, että tarkoittaako tää nyt sitä, että älä nyt Jari-Matti enää yritä, ei sun oo tarkoitettu enää ajaa MM-tasolla.” T allipaikan menettäminen, ero ja veroepäselvyydet
JOULUKUU 2020 IMAGE 53
54 IMAGE JOULUKUU 2020
Ei se persoonaa muuta millään tavalla. Vanhemmat asuvat eri talossa, noin neljän kilometrin päässä. Kieltämättä tuntuu jokseenkin yllättävältä, että kuuluisa rallikuski, joka on asunut vuosia Monacossa ja on kurvaillut ympäri maailmaa, on nyt parkkeerannut autonsa kaikista mahdollisista paikoista juuri Alavuden Tuuriin, Keskisen kyläkaupan kylkeen, paikkaan, jossa hän syntyi ja eli lapsuuttaan. Suhtautuminen maailmanmestaruuteen on vuosien saatossa muutenkin muuttunut. Kokonaan Latvala ei ole silti MM-ralliakaan unohtanut. ”Oishan se mahtavaa, jos sen pystyis voittamaan. Ei se määritä ihmisarvoa, ootko sä maailmanmestari vai et. ”Elämässä on muutakin. On hienompaa olla arvostettu urheilija ihmisten silmissä kuin mulkku maailmanmestari.” ”Ei se määritä ihmisarvoa, ootko sä maailmanmestari vai et. Mutta ei mulle ole ongelma elää sen asian kanssa, jos ei sitä koskaan tule.” Vielä viisi vuotta sitten Latvala ei olisi voinut kuvitellakaan, että edes harkitsisi luopuvansa MM-unelmasta. Jos tehdaspaikkoja vapautuisi, häntä houkuttaisi palata MM-sarjaan, kokeilemaan, miltä tuntuisi kilpailla huipulla, kun paineita on vähemmän. JOULUKUU 2020 IMAGE 55 Vaikka poikavuosien huolettomuuteen ei enää ole paluuta, marraskuussa Jari-Matti muutti virallisesti takaisin Alavudelle, lapsuudenkotiinsa. On hienompaa olla arvostettu urheilija ihmisten silmissä kuin mulkku maailmanmestari.”. Ei se persoonaa muuta millään tavalla. Ehkä muutto kotiseudulle on keino saada takaisin edes pieni palanen kadotettua nuoruutta ja sitä turvallista keidasta, jossa Latvala kauan sitten asui. Iän myötä asiaan on tullut laajempaa näkemystä. Monacon-asunnon Jari-Matti aikoo tyhjentää joulukuussa
56 IMAGE JOULUKUU 2020 UUDET VALTIAAT
JOULUKUU 2020 IMAGE 57 UUDET VALTIAAT Ensin nousivat resurssit, sitten laatu. TeksTi kalle kinnunen kuvaT TiMO PYYkkÖ. Mutta mitä buumin jälkeen tapahtuu suomalaisille sarjoille, jotka ovat herättäneet kiinnostusta jo maailmallakin
Sarjat ovat kuu kausimaksua vastaan katsottavissa palvelussa, jonka nimi on nykyään Elisa Viihde Viaplay (ennen Elisa Viihde Aitio). Se on kunnon resursseilla toteutettu ja kunnianhimoi nen sarja, jota ei olisi syntynyt ilman teleoperaattori Elisaa. M itä Elisa Viihde oikeastaan on. Toki Ronkaisella on syytä olla kiitollinen. Kun ensimmäistä kautta kehiteltiin nelisen vuotta sitten, Kaikki synnit oli tarjolla Ylelle. Ehkä sarjan lestadiolaismiljööt tuntuivat haas teelta, ehkä ohjaajakin herätti kysymyksiä. Maa litisee kenkien alla, kun 40henkinen kuvausryhmä tekee valmistelujaan uudessa pihapiirissä. Elisa, entinen Helsingin Puhelin, on suoma laisen draaman – sarjojen ja elokuvien – toiseksi tärkein tilaaja Ylen jälkeen. Televisiotoiminta oli helpompaa, kun viihde oli niukkuustuote. ”Koen että olen saanut suuren taiteellisen vapauden”, ohjaaja kertoo liminkalaisen etanafarmin pihamaalla. Siellä ei innostuttu. Ronkaisen ja Merja Aakon käsikirjoitus, jota tuotantoyhtiö Matila. Komediapuolella ehdokkaita oli seitsemän: kolme Ylen, kaksi C Moren ja kaksi Elisan sarjaa lisää. Kymmenessä vuodessa kenttä on myllerretty täysin. Paikalliset ovat iloisia, kun kylään tulee säpinää, kuvailee tuottaja Ilkka Matila. Riski kannatti: Kaikki synnit on Elisan toiseksi katsotuin alkuperäissarja. Kun tarjontaa on paljon, yksi asia, jolla voi aivan oikeasti pärjätä, on laatu. 58 IMAGE JOULUKUU 2020 M aa on Limingassa märkä, lumi on sulanut maa talon pihalta yöllä pois. Yhdellä teleoperaattorilla on siis 40 prosentin osuus parhaasta draamasta ja kahdella teleoperaattorilla ( Telia omistaa C Moren) yhteensä ylivoima komediassakin. Ei ole teknisiä rajoituksia, joita sarjan tekemiseen liitetään.” Elisalla sarjan potentiaali nähtiin. Kansainväliseen kiinnostukseen näyttelijävalinnat eivät ainakaan vaikuta, sillä kausi leviää varmuudella yli 30:een eri maahan. ”Minulla ei ole Elisasta kuin hyvää sanottavaa”, toteaa Kaikki synnit sarjan ohjaaja Mika Ronkainen lyhyellä kuvaustauolla. Viimeisinä kuvauspäi vinä maaliskuun alussa piti vielä olla lumipeite. Perinteisesti tällaiset tuo tannot ovat olleet Suomessa Ylen heiniä: se huolehti vakavammasta sarjadraamasta ja kaupalliset kanavat Maikkari ja Nelonen siitä, johon on helpompi myydä mainoksia. Ronkainen on aiemmin tunnettu dokumenttien tekijänä. Kaikki synnit sarjan kuvaukset siirretään päiväksi toiseen paikkaan. ”Tätä sarjaa tehdään huolella, kuin elokuvaa. Elisa maksaa suurimman osan tilaamiensa sarjojen budjetista. Lumesta on havaintoja hiihtostadionin pihalta. ”Täytyy luoda profiili, josta tunnistetaan”, Elisan sisältöliiketoi minnan johtaja Ani Korpela summaa. K aupallisen television historiassa laatu ei ole ollut kovin yksiselitteisesti valttia – ei aina julkisella puolella kaan. Ensimmäisenä se julkaistiin kuitenkin Suomessa, lokakuun lopulla Elisa Viihde Aitio palvelussa. Maikkari ja Nelonen loistavat poissaolollaan. Sarjan kakkos kauden päähenkilöä, lestadiolaisyhteisössä murhia tutkivaa poliisia esittää Matti Ristinen. Onneksi lumisia kuvia voidaan vielä käydä kuvaamassa naapuripitäjässä. Ryhmässä on sekä paikallisia että pääkaupunkiseudulta tulleita elokuvatyöntekijöitä ja muutamia televisiosta tuttuja näyttelijöitä – ei heitä, joilla sarjoja ja elokuvia yleensä täytetään. Kaikki synnit on eräs esimerkki muutoksesta. Usein mukana on kansainvälistä rahaa. Kun marraskuussa julkaistiin Kultainen Venla ehdokkaat, viidestä parhaan draamasarjan ehdokkaasta kolme oli Ylen sarjoja ja kaksi Elisa Viihde Aition sarjoja
Jani Volaselta on tulossa sarja Munkkivuori, joka kertoo rikostarinaa 1980-luvun Helsingissä lasten näkökulmasta. JOULUKUU 2020 IMAGE 59 Röhr Productionsista tarjottiin, oli hyvä. Koukku voi olla jotain täysin teoksen ulkopuolistakin, kunhan se ohjaa kiinnostusta sen suuntaan. ”Käsikirjoitus on kaiken a ja o”, sanoo Korpela. Ne ovat jääneet. ”Nimeämättä televisiokanavia, jonne sitä oli ennen Elisaa tarjottu, sitä ei ollut ymmärretty. Annilan mukaan Elisa Viihteessä on nälkä, halu tehdä uutta. Kysymys lestadiolaisuusja uskontoteemasta ei noussut kynnykseksi. Sen vahvuuksia pidettiin sen ongelmina. Tutut näyttelijät eivät yksin riitä, sillä heitä on ilmainenkin televisio täynnä. Ohjaaja Antti-Jussi Annila oli koukussa heti, kun Zodiak-tuotantoyhtiöstä soitettiin ja kysyttiin hänen kiinnostustaan sarjaan, jonka nimi tuolloin oli Kekkosen nyrkki. Nyt Annila on ohjannut Nyrkkiä jo kaksi kautta. Sen ensi-ilta oli vuoden 2015 marraskuussa. Jos ja kun sitä kutsutaan Suomen Stranger Thingsiksi, Elisalla tuskin pahastuttaisiin huomiosta – vaikka sarja on ihan muuta. Kaupallisille kanaville tällaiset elementit voivat olla hankalia, koska mainostajien toiveissa – sanottiin sitä ääneen tai ei – on välttää polemiikkia ja kitkaisia aiheita. Antti Pesonen ja Leo Viirret kommentoivat sarjojen käsikirjoituksia. ”Meidän ei tarvitse välittää mainostajista. Jotain, mistä supistaan. Elisa Viihde oli tilaamassa toimintasarjan, jossa 1950-luvun ja kylmän sodan tosiasiat yhdistyivät fantasiaan. Suomessa oli kiellettyä käyttää mielikuvitusta historiallisessa kontekstissa”, Annila kuvailee. ”Olin tottunut sarjoista puhuttaessa keskusteluihin siitä, mitkä ovat referenssit. ”Olen urallani vaihtanut toimialaa Elisan sisällä neljä kertaa. Kaikki synnit sijoittuu lestadiolaisyhteisöön.. Tarvitaan koukku. Suomalaiset sarjojen tilaajat halusivat tietää, mitä aiempaa ja toimivaa sarjaa lähdetään mukailemaan. Sarjassa pitääkin olla jotain uutta. Draamaan keskittyneessä Elisa Viihteessä sisältöpäätöksiä tekee työryhmä, johon kuuluvat Korpelan alaisuudessa vastaavat tuottajat Laura Kuulasmaa ja Alan Sim sekä käsikirjoituskonsultti Kati Royle. Lopulta ne ovat kalliita tuotantoja suhteessa elinikään ja siihen, että maailmalle niitä ei myydä. Tai yksinkertaisesti suurella koolla. Kun häneltä kysyy, onko hän töissä sisältöyhtiössä vai teleoperaattorilla, hän miettii vastausta hetken. Pesonen ja Sim asuvat Lontoossa. Jos resurssit ovat joka tapauksessa paljon pienemmät kuin esikuvissa, eihän siitä voi tulla kuin halvempi kopion kopio.” Elisa Viihteen ensimmäinen alkuperäisdraama oli Downshiftaajat. ”Me voimme ottaa riskejä”, Korpela muotoilee asian. E lisa Viihde Aition alkutaipaleella se yritti kansainvälisen mallin mukaan tehdä myös reality-sarjoja. Kuulasmaan toinen titteli on ”sisällönhankinnasta vastaava”. Jos sanot Elisa, ajatellaan teleoperaattoria, ja Elisa Viihteestä tulee eri mielikuva.” Ainakaan taakkana ei ole mediayhtiön pitkiä perinteitä. ”Sisältö on rohkeampaa ja enemmän ajassa kiinni”, vertasi ohjaaja Teppo Airaksinen sarjaa muiden kanavien suomiin mahdollisuuksiin jo tuolloin Ylen haastattelussa. En sano, että mainostajat sanelisivat sarjojen sisältöä, mutta mainospaikat pitää myydä.” Korpelaltakin kysyttiin Kaikki synnit -sarjaan liittyen, kannattaako lestadiolaisuusteemaan tarttua. Toinen niistä on paraikaa leikkauspöydällä, ja Annilan mukaan se on vielä röyhkeämpi kuin edellinen kausi, jossa Kekkonen veljeili KGB-agenttien kanssa. Kun kilpaillaan katsojien ajasta, jollain pitää herättää kiinnostus.” Massasta erottuu poikkeuksellisuudella eli koukulla, oli se laatu tai mieltä kiihottava aihe. Elisa Viihteen katsotuin sarja on Ivalo, joka on kalleimpia Suomessa tuotettuja sarjoja. Suoratoistopalvelussa, josta kuluttaja itse valitsee ohjelman, on eduksi olla vaikka kiistanalainenkin puheenaihe. ”Ajattelin päinvastoin. Meillä on vapaus. Draamasarja on iso panostus, joten lineaarisessa televisiossa sen pitäisi sopia parhaaseen katseluaikaan
60 IMAGE JOULUKUU 2020 Laura Kuulasmaa
Se etenee nopeasti. Ani Korpela puolestaan oli ollut Sanomilla ja Ilta-Sanomien johtoryhmässä vastuullaan strategia ja digitaalisen liiketoiminnan kehitys, siis siirtyminen paperista nettiin. Pakettiin kuuluivat Suomessa MTV ja C Moren maksupalvelut. Amerikkalaisten yhtiöiden nimissä on vetovoimaa. C Morella on markkinointiapunaan ja ”toisena ikkunanaan” perinteisiä televisiokanavia, Elisalla ei. Joitain Elisa Viihde Aition panostuksia on jäänyt niiden ensi-illan aikaan lähes tyystin noteeraamatta perinteisessä mediassa. Seuraava etappi on striimaus Elisalla – tuotannon päärahoittajalla. Ylihinnan saaminen sopi heille, kunnes strategia valkeni: kansainvälinen jätti keräsi ennenkuulumattoman tarkkaa tietoa siitä, mitä yleisö haluaa. SF Studios puolestaan kertoi omien tuotantojensa menevän Pohjoismaissa elokuvateatterien jälkeen yksinoikeudella Netflixiin mutta täräyttää sitä ennen Ruotsissa suuren jouluelokuvansa elokuvateatterien ohi suoraan C Moreen. Viaplayn omistaja, ruotsalainen Nordic Entertainment Group eli NENT saa Suomessa näin kotimaisen sisällön nostetta. Se oli globaalin sarjabuumin lähtölaukauksia. Logo alussa tarkoittaa, että Elisa on ollut mukana jo rahoitusvaiheessa. Syksyllä 2020 toteutui myös Elisa Viihteen ja Viaplayn yhdistyminen Suomen markkinoilla. ”Kun meidän sarja tulee lineaariselta kanavalta, siitä uutisoidaan enemmän”, Kuulasmaa sanoo. Silloin ne ovat varmasti entistä avokätisempiä myös rahoittamaan niitä. Ensimmäinen merkittävä sopu saatiin aikaan Yhdysvalloissa, jossa Universal-elokuvastudio alkaa maksaa AMCja Cinemark-ketjuille provisiota elokuvista, jotka se tuo striimaukseen vain pari viikkoa elokuvateatteriensi-illan jälkeen. Kotimaisen elokuvan koti, luki yläotsikko Aitio-palvelussa. Netflix ja Amazon eivät sitä aukkoa täytä.” -Laura Kuulasmaa Laura Kuulasmaa. Mainostaminen perinteisessä mediassa alkoi vähentyä. Musiikin kuuntelu siirtyi yhä enemmän nettiin. Eräs ilmiö liittyy Netflixiin ja HBO Nordiciin. Toisin sanoen: C More maksoi Tomas Alfredssonin Jönssonligan-leffasta varmasti huikean summan. Sisällön kysyntä kasvoi. Ruotsalaisia ei kiinnosta. Suoratoistopalveluja perustettiin kaikkialle. Jo sitä ennen oli ollut selvää, että kotimaiset elokuvat ovat Elisa Viihteelle valtti. E-kirjat alkoivat tehdä tuloaan. Eräs erikoisuus on liittynyt siihen, että suomalaisia sarjoja ei oikein myydä muihin Pohjoismaihin, vaikka kauppa kävisi muualle. Synergiaedut ovat ilmeisiä. Netflix on kaupallisen suoratoiston ylivoimainen globaali markkinajohtaja, mutta sillä ei edes ole Suomessa omaa tiedottajaa. ”Suomalaiset katsovat paljon suomalaista elokuvaa. Suomessakin elokuvajakelijat ovat kuitenkin käyneet Elisa Viihteen ja C Moren kanssa keskusteluja. Joka tapauksessa uudessa kilpakentässä Ylen kanssa rinnakkain asettuvat teleoperaattorien omistamat palvelut. Aiemmin elokuvateatteriketjut ovat suhtautuneet muutokseen nuivasti. Maailmanlaajuisesti elokuvien jakelualalla on pandemian alkamisen jälkeen käyty neuvotteluja siitä, voitaisiinko elokuvat tuoda suoratoistoon samanaikaisesti tai oitis valkokangasensi-illan jälkeen. Euroopan komissio hyväksyi kaupan 2019. Uutiset niiden tuotannoista tuntuvat menevän helposti läpi suomalaisessa mediassa. Tottumusten muutosten ketju oli kuitenkin jo käynnissä. E lisa Viihde ehti tehdä itsestään tärkeää pitkään, ennen kuin sen vertaisten kilpailu kiihtyi. Viaplayn ensimmäinen suomalainen alkuperäissarja Cold Courage oli floppi. Hän oli aiemmin rakentamassa Elisa Kirja -palvelua. Yhdysvalloissa postitse toiminut dvd-vuokraamo Netflix satsasi striimaukseen, jolle keksittiin suomenkielinen ilmaus suoratoisto. ”Nyt haetaan uusia tapoja toimia. Pohjoismaissa Viaplay vetää etenkin urheilusisällöillään, ja nyt se tuo yhteispalveluun runsaasti amerikkalaisia sarjoja ja elokuvia. Jos elokuvateatteriketjut antavat köyttä, on selvä, että suoratoistopalvelut saavat elokuvia pandemian jälkeenkin jo esimerkiksi kuukausi teatteriensi-illan jälkeen. Kun Elisa Viihde perustettiin 2009, lineaarinen televisio eli viimeistä kulta-aikaansa. JOULUKUU 2020 IMAGE 61 ”Kanavalla asiat, joita teen, olisi osina jaettu usealle eri tiimille.” Kuulasmaa on kauppatieteiden maisteri, joka teki gradunsa teleoperaattorin roolista digitaalisen musiikin jakelussa. Netflixin suuri oivallus oli ryhtyä tuottamaan omaa sisältöä – ja kerätä dataa kulutustottumuksista. Päättelimme jo Elisa Viihdettä perustettaessa, että suomaista elokuvaa katsottaisiin myös digitaalisesta palvelusta.” Suomalaisten elokuvien alkuteksteissä Elisan logoa on nähty jo 2010-luvun alusta alkaen. Suomen suurin levittäjä Nordisk Film teki kotimaisista elokuvista sopimuksen C Moren kanssa. Heidän uriaan on ohjannut transformaatio: kuluttajat hakevat tuttuja asioita aivan uusista paikoista, kun teknologia sen mahdollistaa. Kesällä 2018 uutisoitiin Telian aikeesta ostaa Bonnierin televisiotoiminnot. Kilpailuasetelmaa ovat alleviivanneet kaksi syksyllä julkistettua sopimusta. Netflixin ensimmäinen jättituotanto House of Cards alkoi vuoden 2013 alussa. Siitä alkaen C More on aktivoitunut, tuotantoalalla kerrotaan. Tulokset näkyvät hitaasti, koska tuotannot kestävät kehittelystä ruutuun helposti parista kolmeenkin vuotta. Yksi kokeilu on JVG-elokuva.” Suosikkiduosta kertova dokumentti tulee ensin elokuvateattereihin vuonna 2021. Asia oli merkittävä, koska Yle panosti ”vanhaan” sarjaan kuin uuteen. Vuonna 2012 Suomessa uutisoitiin kahden suoratoistopalvelun, Netflixin ja HBO Nordicin, tulosta markkinoille. Suomesta se on löytänyt alun perin Ylen tilaamat Sorjosen ja Karpin. Nyt Netflix ostaa ulkoa vähemmän ja tuottaa itse yhä enemmän. Elisa ja Telia ovat pörssiyhtiöitä, joten suuria suunnitelmia paljastetaan vain virallisissa tiedotteissa. ”Suomalaiset haluavat nähdä tarinoita Suomesta ja suomalaisuudesta. Laajentuessaan Netflix osti palveluunsa sisältöä hinnoilla, joille perinteiset toimijat nauroivat. Uusi ja vanha maailma kohtaavat esimerkiksi kun Kaikki synnit -sarjan ykköskausi tuli Yleltä puolitoista vuotta Elisa-ensi-illan jälkeen. ”Silloin 2013 ja 2014 nähtiin, että alkuperäissarjat ovat hyvä suunta”, Ani Korpela kuvailee. Elisalla tehtiin päätös omasta sisällöntuotannosta
Ivalo on Elisa Viihteen katsotuin sarja.. Kuukausimaksullisten toimijoiden oma tarjonta poikkeaa oikeastaan aika lailla siitä, mikä mielletään kansallisesti suosituimmaksi ”sisällöksi”, etenkin kun kyse on sarjoista. Pudotuspeli on edessä. ”Jani Volasen sarja tuodaan Suomessa esille Volanen edellä, mutta muualla maailmassa se kuuluu lokeroon crime-genre ilman virkavaltaa”, Kuulasmaa luonnehtii. Vääjäämätön kehityssuunta otti pari juoksuaskelta. Niissä keskuteluissa tulee katsoa eteenpäin. Jos yksi asia kirkkaimmin erottaa Elisan draamat kilpailijoista, se on suomalaisiin sarjoihin sisäänrakennettu kansainvälisyys. Sarjoja, kuten Bullets, Nyrkki ja Kalifornian kommando, kalliista Ivalosta puhumattakaan, ei olisi tehty ilman ulkomaisia rahoitusosuuksia, joiden myötä tuotannot pääsevät myös nauttimaan Business Finlandin tuotantokannustimesta. Koska eräs suoratoistopalveluille arvokkaimmista asioista on katsojadata, esimerkiksi Elisa Viihde Aitio ei ole paljastanut lukuja lainkaan. Osaavimmasta työvoimasta oli ollut jo pitkään pulaa. Draamakäsikirjoitukset luetaan myös Lontoossa. Yhdysvalloista on löytynyt yleisö, joka kyllä jaksaa lukea tekstityksiä. Sarjaja elokuvatuotantoja tehdään enemmän kuin koskaan. (Keski-Euroopassa kaikki tosin dubataan yhä televisiota varten.) Kaikki synnit todistaa, että lokaalius on valttia, jos sisältö on omaperäistä. Monet vanhan maailman viisaudet siitä, mitä kansainvälinen yleisö haluaa, ovat kääntyneet päälaelleen striimausaikana. Yle Areena on maailmanlaajuisestikin erinomaisen suosittu palvelu. Tarkkoja lukuja ei silti ole. Vaikka tekijöille, alan ammattilaisille ja tuotantoyhtiöille sarjabuumi on taivaan lahja, taustalla on jännitteitä. Netflix ja Amazon eivät sitä aukkoa täytä”, Kuulasmaa tiivistää. P andemia on kiihdyttänyt sarjabuumia ja striimauksen aikakautta. Kansainvälinen huomio heijastuu toki kiinnostuksena ja otsikoina kotimaassa, mutta etenkin se nostaa laatua: resurssit ovat paremmat, ja siksi ykkössarjan tekijät haluavat sarjojen pariin. Elisa, jolla ei ole toista ikkunaa – toisin kuin Maikkarin kautta sarjansa ennen pitkää ajavalla C Morella – on ollut käytäntönä kehittää tuotantoyhtiöillä nimenomaan draamaa, jolla on myös kansainvälistä myyntiä. 62 IMAGE JOULUKUU 2020 A lan jättiläisiä vastaan paikallisilla toimijoilla on vain yksi ehdoton valttikortti. ”Kaikki synnit ei ole Nordic noiria, vaan Finnish weirdiä”, Kuulasmaa kuvailee. Julkisen palvelun Yle taas ei salaile. Sarjat eivät tavoittele matalinta yhteistä nimittäjää kansallisin nimin ja aihein. Sen ensimmäisessä aallossa teleoperaattorit nielevät mediayhtiöitä. Kun poikkeusajan jälkeen sarjojen tuotanto taas alkoi, Suomen elokuvakalustofirmoista loppui tavara hyllyltä. Rahaa tulee jo tuotantoon, jos hanke on kehitelty hyvin. Vanhassa maailmassa television katsojamääriä tilastoitiin yhteismitallisesti, mutta suoratoistopalvelujen katsojamääristä kerrotaan silti kitsaasti. (Volasen Munkkivuori oli kesälle 2020 aikataulutetuista Elisa-tuotannoista ainoa, joka siirtyi vuodella eteenpäin.) Sitä ennen eristysviikkoina suoratoistopalvelut saivat tilaajapiikin, kun ihmiset jäivät kotiin. ”Suomalaiset haluavat nähdä tarinoita Suomesta ja suomalaisuudesta. Tosiasia, että Kaikki synnit saavutti Ylellä kohtuullisen korkean katsojamäärän puolitoista vuotta Elisa-ensi-iltansa jälkeen, kielii siitäkin, että Aition tilaajamäärät ovat edelleen suhteellisen matalia
Pohjoismaisella HBO Nordicilla on kuitenkin toimintamalliltaan vain löyha. Tekija?t ovat nuoria, na?yttelija?t 16–18-vuotiaita, kameranatiivia sukupolvea.” Sarjabuumi työllista?a. Ei huumori ole va?ltta?ma?tta. Pa?a?osissa ovat Krista Kosonen ja Pekka Strang. Netflixin valttikorttina on tarjonnan valtava ma?a?ra?, pyrkimys olla ika?a?n kuin ta?yden palvelun talo. takaisin elokuvahommiin. Muutos bisnesstrategiassa olisi kotimaisen sarjabuumin pa?a?tös, iso kulttuurinen tappio. kuljettaa. ja pita?a. ”Elokuvan kolmen na?ytöksen rakenne on todettu sadan vuoden aikana toimivaksi ja loputtoman inspiraation la?hteeksi”, Annila sanoo. Aiemmin komediaa on pidetty vaikeimpana genrena. myyda. Hankinnan idea oli saada jotain, milla. Teleoperaattorien ydinliiketoiminnan suhde sisa?llön rahoittamiseen on arvioitu siis sellaiseksi, etta. Oskari Sipolan kirjoittaman uuden Häräntappoaseen. Kaluston ja työvoiman rajallisuus on ratkaistavissa, mutta kaikkia tarinoita ei voi kertoa suoratoistopalveluille taloudellisimmalla sarjakausilogiikalla. Vaikka Suomen MTV:n televisiotoiminta ei ollut rahasampo, C Moren uskotaan nousevan pian voitolliseksi. Se on aihe, jonka luulisi olevan Ylen heinia?. Suuryritykselle pa?a?tös lakkauttaa sisa?llön tuottaminen olisi kokonaisuudessa hyvin va?ha?inen. Ei ollut. paitsi onnistuvat myyma?a?n komediaa esimerkiksi Netflixille. Ohjaaja on nuori. Silti ja siksi yhta?lössa. ”Norjalaiset ja ruotsalaiset sita. yhteys niihin HBO-bra?ndin palveluihin, jotka Yhdysvalloissa porskuttavat. Jo nyt sisa?llöt siirtyva?t kuluttajille pitka?lti teleoperaattorien palvelujen va?lityksella?. ”Se on nuorelle katsojakunnalle aito sarja. on huolestuttavat piirteensa?. Painotus on siirtynyt uutuuksiin ja tavoite on olla korvaamaton. Netflix on suoratoistoajan ainoa toimija, jolle sisa?ltö on liiketoiminnan ydin – vaikka sekin on ennen kaikkea teknologiayhtiö, jonka oivallus on siina?, miten sisa?ltö tarjoillaan. teollisuutta liikkeessa?, mutta silla. ”On kivaa rakentaa henkilöhahmoa kymmenen 42-minuuttisen jakson ajan, mutta melkein jokaisessa sarjassa on pari jaksoa liikaa ja valtavasti sa?la?a?, mita. Telia maksoi Bonnierin Ruotsin ja Suomen televisioja striimaustoiminnoista 890 miljoonaa euroa. maailmalle, mutta Teemu Nikin ohjaamasta sarjasta Mister8 on jo etuka?teen kyselty maailmalta. L aura Kuulasmaan mukaan suomalaisten sarjojen tilanne na?ytta?a. oikein lupaavalta. on silti rajoitteensa myös tekijöiden luovuuden piirissa?. pita?a. JOULUKUU 2020 IMAGE 63 Samoin kuin teleoperaattoreille, myös Amazonille ja Applelle suoratoistopalvelut ovat asiakkaiden sitouttamista, lisa?palvelu, josta vain sattuu syntyma?a?n kunkin vuoden parhaita sarjoja. Mita. Kolme kautta sarjoja pera?kka?in ohjannut Antti-Jussi Annila haluaa pa?a?sta. Kaipaan elokuvaa. sitoutetaan Telian kuluttajia, etenkin siis liittyma?ja laajakaista-asiakkaita. jos kilpailu johtaa markkinoiden uusjakoon tai datan siirrosta maksavien asiakkaiden arvioidaan kaipaavan jotain muuta. omista sarjoista – jotka nyt vain sattuvat myös olemaan parasta ja puhutuinta suomalaista draamaa – kannattaa maksaa. kulttuurisidonnaista.” Ensi vuoden sarjoista Kuulasmaa nostaa esiin myös esimerkiksi Petra Lumioksan ohjaaman ja Oona Haapaniemen seka. Taidemuotoa.”. Teleoperaattorin omistamista suoratoistopalveluista tunnetuin lienee nykyinen HBO Max, joka kuuluu AT&T Warner -konserniin
TeksTi IIda SofIa HIrvonen kuvaT anttI raatIkaInen Pakko tanssia. Tänä vuonna Kotšetkova muutti Helsinkiin, koska Suomessa hän pystyi vielä syksyllä työskentelemään. 64 IMAGE JOULUKUU 2020 Huippubalettitanssija Maria Kotšetkova on opiskellut venäläisessä Bolšoi-balettikoulussa ja kansainvälistynyt San Franciscon start up -buumin yltyessä
TeksTi anni pasanen kuvaT pauliina holma JOULUKUU 2020 IMAGE 65. JOULUKUU 2020 IMAGE 65 XX yy Ahdistaako. Oletko yksinäinen. Masentaako. Verkon mielenterveysrobotit auttavat vaikka kellon ympäri
Kotšetkova käy tapaamassa äitiään niin usein kuin voi mutta ei voisi kuvitella koskaan muuttavansa sinne.. Kotšetkova on saapunut Kansallisoopperaan puoli kymmeneltä (”todella varhainen aamu”) ja harjoitellut koko päivän Medoran roolia, jonka hän on esittänyt monesti aiemminkin. Hän ei ole kuitenkaan tanssinut vain balettitalojen tuotannoissa vaan myös Blood Orangen musiikkivideolla ja Art Basel Miami -taidebiennaalissa. ”Tuleeko tämä juttu vain paperilehteen vai nettiin. Kansallisoopperan tiedottaja vaikuttaa olevan motivoitunut tekemään Kotšetkovan olon mukavaksi. ”Because I didn’t have lunch today.” Pian tiedottaja kiikuttaa pöytään teräksisen tarjottimen täynnä kippoja ja kannuja touhukkuudella, joka saa miettimään Belle-kaunotarta palvelevia hahmoja Disneyn Kaunotar ja Hirviö -animaatioelokuvassa. Hän toteaa, ettei ole vuosiin pitänyt itseään venäläisenä. Mitäs tykkäät Merirosvosta. Helsinki, Copenhagen, London, New York, Oslo lukee hänen profiilissaan heti nimen perässä. Hänen pitäisi olla Tokiossa, Lontoossa tai Berliinissä, jossakin maailman parhaista balettitaloista tanssimassa tai Pariisin muotiviikoilla jonkin huippumuotimerkin kekkereissä tyylikkäiden creativejen ympäröimänä. I nstagram-videolla Kotšetkova tanssii espanjalaisen balettitanssija Joan Boadan kanssa ja alkaa yhtäkkiä kaatuilla dramaattisesti tanssiparinsa syliin Snoop Doggin Drop it Like it’s Hotin soidessa. Hänellä on ollut työntäyteinen päivä. Hänen isänsä on kuollut, äiti asuu yhä Moskovassa. Kotšetkova etsii pitkään sopivaa istuma-asentoa muttei vaikuta löytävän sitä. Kun prinsessa Medora pyörähtää 25 fouette-piruettia ja sen jälkeen virnuilee kuin ei olisi tehnyt juuri mitään, yleisö kohahtaa maskiensa takaa. Ja ah, miten huuruiseen seikkailuun se viekään! Miehet miekkailevat rehvakkaasti, naiset käyskentelevät ”perinneasuissa” kuin 1980-luvun turistinuket maailmanmatkaaja tädin takanreunalla ja möhömahainen ruhtinas polttelee glitterpuvussa piippua sekä hallusinoi kukkaisnaisten tanssin. ”One of those can-do ballerinas with limitless technical capacities and boundless energy”, suitsutti New Yorker -lehti vuosi sitten hänen esiintymistään. Hänen pitäisi olla antamassa haastattelua New York Timesille tai Voguelle, ei Imagelle. Ei vain siksi, että tanssija uhmaa painovoiman lakeja, kuten prima ballerinan mahdottomiin ihanteisiin kuuluu, vaan siksi, että lavalla pyörähtelee poikkeuksellinen tähti. Oopperatalon kaarevista lasi-ikkunoista Töölönlahden puut leimahtelevat syyskuussa punaisina, oransseina, keltaisina ja vihreinä samaan aikaan. Ei ihan käy järkeen, anteeksi vain, että tuo 150-senttinen, uransa huipulla oleva kosmopoliitti on tällä hetkellä töissä Helsingin kaltaisessa tuppukylässä. Kotšetkova pyytää kahvin sekaan maitoa. Kotšetkovan @balletrusse-nimisellä Instagram-tilillä on 188?000 seuraajaa. Hän on Maria Kotšetkova, jota pidetään yhtenä maailman parhaista ja kiinnostavimmista balettitanssijoista. Oh well, hän myhäilee ja hörppää kahvista niin kuin hänen mieleensä nousisi joukko sisäpiirivitsejä, joita on turha yrittää lähteä avaamaan ulkopuolisille. “Se on hyvin...hauska baletti”, Kotšetkova naurahtaa. 66 IMAGE JOULUKUU 2020 M askija iltap u k u y h d i s telmät saavat aulan näyttämään scifi-elokuvan tapahtumapaikalta. Villatakkiin, väljiin vaaleisiin housuihin ja värikkäisiin tennareihin sonnustautunut tanssija muistuttaa sirkeältä olemukseltaan hieman kolibria. Kansallisbaletissa on alkamassa merirosvoeepos Le Corsaire. Kotšetkova on syntynyt ja kasvanut Moskovassa. Klassisen Bolšoi-koulutuksen saanut balettitanssija on voittanut lukuisia alan palkintoja. Tällä hetkellä hänellä on Yhdysvaltojen kansalaisuus. Käännetäänkö tämä englanniksi?” tiedustelee Kotšetkova, kun hän saapuu treenisalista
JOULUKUU 2020 IMAGE 67 JOULUKUU 2020 IMAGE 67
68 IMAGE JOULUKUU 2020 68 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 69 Jossain vaiheessa vain tajusin, että olen asunut ulkomailla niin kauan, etten enää koe yhteyttä synnyinmaahani, paitsi sen taiteeseen ja kulttuuriin. JOULUKUU 2020 IMAGE 69
70 IMAGE JOULUKUU 2020 70 IMAGE JOULUKUU 2020
”Kun näin videon Mashasta tanssimassa Giselleä, yhtä maailman haastavimmista balettirooleista, luulin ensin, että video on nopeutettu. JOULUKUU 2020 IMAGE 71 ”Jossain vaiheessa vain tajusin, että olen asunut ulkomailla niin kauan, etten enää koe yhteyttä synnyinmaahani, paitsi sen taiteeseen ja kulttuuriin.” Ennen Helsinkiin saapumistaan Kotšetkova vietti kaksi vuotta ympäri maailmaa pörräävänä freelancerina. Kotšetkova koitti ylläpitää kuntoaan etäharjoituksilla, silityslautaa barrena eli balettiharjoituksissa tarvittavana tankona käyttäen. Tuntuu ihan hullulta ja jopa pelottavalta ajatella, kuinka isoksi ja vaikutusvaltaiseksi Instagram on kasvanut niin lyhyessä ajassa.. Freelancervuosiin mahtui ensimmäinen oma nykytanssiesitys New Yorkin Joyce-teatterissa. Usein Kotšetkova käyttää kuvissa isoja kärpäslaseja tai suodattaa kuvansa Instagramin nostalgiankellertävillä perusfilttereillä, jotka olivat muodissa sovelluksen varhaisina aikoina 2010-luvun alussa. ”Olin yksi ensimmäisistä Instagramia ja Twitteriä käyttävistä balettitanssijoista. ”Balettimaailmassa ilmiö näkyy kuvina, joissa tanssijat menevät hulluihin spagaatteihin ja nostavat vaikka jalat pään taakse. Nuoret tanssijat kuvittelevat, että heidän pitäisi kyetä samanlaisiin asentoihin. Taitavuus vain korostuu siitä, että hän on lyhyt balettitanssijaksi, tavalla, joka ei vastaa perusstandardeja. Maaliskuussa Kotšetkova valmistautui Oslossa esitystä varten, kun epidemia iski Eurooppaan. Vuonna 2007 hän sai töitä San Franciscon baletista ja muutti Yhdysvaltoihin. Hän matkusti maasta toiseen, produktiosta seuraavaan. Myös hänen ex-puolisonsa on teknologiayrittäjä. Tuntuu ihan hullulta ja jopa pelottavalta ajatella, kuinka isoksi ja vaikutusvaltaiseksi Instagram on kasvanut niin lyhyessä ajassa.” Nyt Kotšetkovalla on viha–rakkaus-suhde internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Hän nostaa jalkaa ja hyppää korkeammalle kuin muut. Sähköposti alkoi täyttyä keikkojen peruutuksista, ensin lähiviikoiksi, sitten pitkälle seuraavaan vuoteen. Kiistatonta on kuitenkin, että juuri internetin kautta kansainvälinen yleisö löytää Kotšetkovan, tai Mashan, niin kuin ystävät ja fanit hänet tuntevat. Syyskuussa kosmopoliittinen lentely työkeikkojen perässä on seisahtunut. Perille päästyään Kotšetkova tarvitsi puhelimen. Yhdessä aiemminkin työskennellyt pariskunta tanssi Benjamin Millepiedin ohjaamalla Closer-videolla, Kloborgin asunnossa ja Kööpenhaminan kaduilla valkoisissa vaatOlin yksi ensimmäisistä Instagramia ja Twitteriä käyttävistä balettitanssijoista. Ei ollut. Sosiaalinen media oli niin pienimuotoista puuhastelua silloin aluksi. Hän korostaa, että tekee omaa balettiaiheista Instagramia not for myself, but for the artform. Hän on trickster”, Nurmi selittää. Sosiaalinen media oli niin pienimuotoista puuhastelua silloin aluksi. Kotšetkova kertoo, että hän on seurannut sitä läheltä, koska yksi hänen ystävistään oli Instagramin perustaja. Kirjailija Aura Nurmi on yksi lukuisista, netissä Mashaan ihastuneista faneista. Hän asettui Tanskaan poikaystävänsä, koreografina työskentelevän Sebastian Kloborgin luokse. Kotšetkova vietti lähes koko 2010-luvun start up -buumin ytimessä, Piilaakson liepeillä. Ei spagaattikuvilla ole mitään tekemistä tanssimisen kanssa! Baletissa on kyse tanssimisesta! Liikkeestä, estetiikasta, kauneudesta…” Kotšetkova innostuu. Sillä saattoi paitsi soittaa myös hoitaa asioita netissä, joten hän hankki sen. Tech-buumi oli idullaan, täynnä uusia mahdollisuuksia. Markkinoille oli juuri tullut iPhone, ensimmäinen laatuaan. Maailmalla ei juuri ole isoissa taloissa esitettävää balettia, paitsi Suomessa ja Uudessa-Seelannissa. Kun hän pääsi vihdoin katsomaan Merirosvoa Kansallisoopperaan, hän osti Kotšetkovalle lahjaksi kukkakimpun, venäläistä balettitraditiota kunnioittaen. Hän kertoo arvostavansa sitä, kuinka tehokkaasti ihmiset voivat saada tietoa kiinnostuksenkohteistaan (”se on jotain, mitä en olisi lapsuudessani voinut edes kuvitella”), mutta olevansa huolissaan siitä, että ihmiset antavat sosiaalisen median ja tykkäysten keräilyn ohjailla tekemisiään. Tuotannot on jäädytetty vähintään kevääseen 2021 asti, todennäköisesti pidempään. Tahti oli niin kova, että hän tajusi, ettei hänen kannattanut hankkia vakituista osoitetta. Hän ei meikkaa eikä pukeudu korkosaappaisiin niin kuin tanssijat yleensä. Hän korostaa erikseen, ettei ole tullut tunnetuksi Instagram-sisältönsä vaan taitojensa ansiosta
Onneksi ystäväni auttoivat minua prosessissa. Kotšetkova asuu yksin Sörnäisissä Kansallisbaletin hänelle etsimässä asunnossa. Taiteenlajien rajojen ylittäminen vaikuttaa loogiselta myös balettialan realiteettien kannalta. F atima’s next job could be in cyber” lukee mainoksessa, jossa nuori, tutuun pukeutunut tanssija solmii kärkitossuja jalkaansa. Marraskuussa tartuntojen määrät nousevat, ja yli 20 henkilön tilaisuudet kielletään kolmeksi viikoksi. ”Jos baletti on jotain, mitä teet nautinnon vuoksi, miksi kärsisit. Klassisen baletin standardeissa 36-vuotias lähestyy eläkeikää. Kotšetkova toteaa toistuvasti, miten kiitollinen hän on, että päätyi Helsinkiin, että saa pysyä liikkeessä, äänessään vakavaa huojentuneisuutta, kuin olisi selviytynyt vaarallisesta tilanteesta. Vapaa-aika ei tuntunut lomalta. Keskimäärin se koittaa balettitanssijoille 40-vuotiaana. Jos olisin tiennyt, että asiat kyllä järjestyvät ja pääsen Helsinkiin, ehkä olisin voinut jopa nauttia rauhasta. Toisaalta hän tottui kurinalaisuuteen poikkeuksellisen nuorena. Mutta ei kukaan tiedä, mitä siellä tänä päivänä oikein tapahtuu.... Marraskuussa Kotšetkova alkoi työstää teosta ranskalaisen nykytanssikoregrafi Julian Nicosian kanssa. Tätä juttua varten haastatellut ihmiset miettivät toiveikkaina, että pandemiatilanteen pitkittyessä voi käydä ninkin, että Helsingistä tulee baletin turvasatama, johon kansainväliset tanssitaiteilijat hakeutuvat. Lapsena hän treenasi voimistelua ja taitoluistelua, mutta ”ei todellakaan!” välittänyt baletista tai haaveillut tutuun pukeutumisesta. Diiliin kuuluu rooleja klassisissa teoksissa: syksyllä tiedossa on Pähkinänsärkijän Klaara ja Merirosvon Medora, joita hän on esittänyt aiemminkin. Kun Kotšetkova oli 10-vuotias, hänen vanhempansa päättivät Tanssijat eivät kyseenalaista Putinia… Mutta en tiedä, eivät kai tanssijat välttämättä myöskään ole pro-Putin. Syksyllä ei ole selvinnyt, että Kansallisbaletista olisi lähtenyt liikkeelle yhtään koronavirustartuntaa. ”Tajusin, että minun on yksinkertaisesti hankittava työpaikka, jotta selviäisin. Seuraavana päivänä saattaa tuntua jo paremmalta...” Kotšetkova kuvaa työmoraaliaan skandinaaviseksi ja toteaa huvittuneesti, ettei se välttämättä ole myöskään täysin terve. Heinäkuussa Kotšetkova teki syksyksi ja kevääksi lead principal dancer -sopimuksen. Kuva on osa Britannian hallituksen lokakuussa lanseeraamaa Cyber First -mainoskampanjaa, jossa vihjataan, että koronaeristyksen koettelemien taiteilijoiden kannattaisi vaihtaa kyberturvallisuusalalle. Mutta jos se on jotain, mitä haluat tehdä kunnolla… Silloin pitää harjoitella ja esiintyä huonoinakin päivinä. Nicosia saapui projektia varten Suomeen, koska täällä saattoi, ainakin vielä syksyllä, tehdä tanssitaidetta koronasta huolimatta. Kulttuuri-instituutiot huolehtivat turvaväleistä ja painostavat maskien käyttöön. Kampanja herätti kulttuurialalla raivoa: ”Tämä pitkälti tiivistää sen, miten paljon päättäjämme arvostavat taidetta”, kriitikot sanoivat. Kotšetkova kertoo, ettei samaistu ”millenniaalien burn out” -puheisiin. Pitää välillä pysähtyä ja miettiä, mitä elämältä haluaa. Hän kertoo lukevansa heavy literaturea, mieluiten klassikoita, ja mainitsee usein haastattelun aikana olevansa kiinnostunut yhdistämään balettia muihin taiteenlajeihin. Instagramiin hän on julkaissut kuvia niin Kuvataideakatemian valmistujaisnäyttelystä, Ateneumista kuin Cinema Orionista katsomassa Tove-elokuvaa muumisukat jalassa. Eikä vain tanssia ympäri maailmaa kuin sekopää miettimättä ikinä, miksi tekee niin.” Helsinkiin hän päätyi, kun kollega vinkkasi Oopperan & baletin johtajalle, että Kotšetkova saattaisi tarvita töitä Suomesta. Sosiaalisessa mediassa esitettiin vaatimuksia siitä, että työttömiksi jääneet kulttuurityöläiset saisivat valtiolta tukea, ei kehotuksia alanvaihtoon. Huoli tulevaisuudesta alkoi vaivata koko ammattikuntaa, etenkin tulonsa täysin menettäviä freelancereita. Moni hänen opettajistaan asuu eri puolilla maailmaa, joten yhteyttä pidetään puhelujen ja videoiden avulla. Hänen mukaansa huipputasolla tanssiminen vaatii päivittäistä työskentelyä silloinkin, kun ei yhtään jaksaisi. Pari harjoittelee Helsingin Balettiakatemian tiloissa, jossa Kotšetkova myös järjesti oppitunnin. Hän kertoo viihtyvänsä alueella erilaisten ihmisten, kahviloiden ja baarien takia. 72 IMAGE JOULUKUU 2020 teissa. Palkkioita ei Ooppera & baletti julkista, mutta talosta kerrotaan, että tähtitanssijasopimus on kaikille nimikkeen omaaville samanlainen. Kukaanhan ei tiedä, miten tässä seuraavaksi käy...” Syyskuussa hän vielä suunnittelee pitävänsä Helsinkiä tukikohtana, josta matkustaa työkeikoille ympäri maailmaa. Kuukausi myöhemmin hän kertoo sähköpostiviestillä, että Euroopassa paheneva koronavirustilanne pakottaa ajattelemaan paikallisemmin ja suunnittelemaan myös muiden taideprojektien tekemistä Helsingissä. Kansallisbalettikin sulkee ovensa muiden kulttuurialan instituutioiden tavoin. ”Vaikeinta oli työja oleskeluluvan saaminen Suomesta. Toisaalta ehkä tauko oli hyvästä. Kyse ei ole vain siitä, että laji ihailisi nuoruutta, vaan päivittäinen harjoittelu on niin kuluttavaa, että moni alkaa neljääkymppiä lähestyessä kärsiä esimerkiksi murtumista siinä määrin, ettei tanssiminen ammattitasolla enää onnistu. Politiikan miettiminen ei kuulu Venäjällä tanssijoiden rooliin
Hän jakaa esimerkiksi videoita, joissa maailman legendaarisimmat balettiopettajat, kuten venäläissyntyinen Marat Daukayev, vääntelevät hänen jalkaansa surrealistisiin asentoihin. Kotšetkova kertoo, että baletin great teachersejä ei ole enää valitettavasti maailmassa kovin montaa jäljellä. Kommunistisissa ihanteissa baletti edusti liikkeen ja ilmaisun vapautta, joka kertoi yhteiskuntajärjestelmän ylivertaisuudesta. Picassokin kokeili balettia taidemuotona: hänen suunnittelemansa balettipuvusto näyttää kasalta neliöitä, kartioita ja muita geometrisia muotoja. 1990-luvun puolivälissä suomalaiset keskivertoikätoverit popittivat poikabändejä ja notkuivat nuorisotalon diskossa. ”Inhosin sitä aluksi! Mutta Bolšoi-koulutukseen on niin käsittämättömän vaikea päästä. Ballets Russesin tähdistä, kuten Anna Pavlovasta ja Ida Rubinsteinista, tuli elokuvatähtien kaltaisia ikoneita. Leninin oppien mukaan sosialistien ei tarvinnut kehittää uusia taiteenlajeja: riitti, että porvarilliset taidemuodot valjastettaisiin kuvastamaan työväen sosiaalista todellisuutta. Se, että langanlaiha, kalpea, huippukunnossa oleva balettitähti julkaisee Instagram-kuvia, joissa hän röhnöttää backstagella täydessä tällingissä, ei ehkä kuulosta tässä ajassa kovin vallankumoukselliselta. Pitäisikö baletin sitten uudistua jollain tavalla. Kotšetkova puhuu Bolšoista silti hartaudella. Neuvostoliiton aikana baletti kytkettiin kommunistisiin päämääriin. Se on valinta, joka määrittää koko elämää. Politiikan miettiminen ei kuulu Venäjällä tanssijoiden rooliin. ...koronan tai minkään muunkaan kanssa, totta puhuen.. Kotšetkovan projekti vaikuttaa ensisijaisesti esteettiseltä, ei poliittiselta. Minulle se oli kuitenkin paras balettikoulutus, jonka saattoi saada. Kotšetkova pääsi sisään, ja kahdeksan vuoden opinnot alkoivat. Jos pääset sinne, et enää kysele itseltäsi ’Haluanko tehdä tätä?’.” Haastaviin balettiopintoihin pääsy ei tarkoita sitä, että ammatinvalinta olisi sinetöity. Se on erityinen taidemuoto. Hän kiinnittää katsojan huomion baletin outouteen eikä yritä sliipata elämäänsä. Videoista välittyy huumorinsekainen arvostus taiteenlajin yli-inhimillisiä ihanteita kohtaan. ”Se ei missään nimessä mielestäni ole ainoa oikea tapa opettaa balettia. Ei siinä ole kyse mistään uuden harrastuksen aloittamisesta. Kotšetkova oli täydessä työmoodissa: opiskeli Bolšoissa aamuyhdeksästä kuuteen ja illan harjoitukset päälle. Digiteknologia ei innosta: hän on tehnyt useita videotuotantoja, mutta hänen mielestään baletin paikka on lavalla, yleisön edessä. Minun suhteeni taiteeseen on se, että pitää vähän opiskella, jotta voisi todella nauttia taidekokemuksesta, vaikka tietenkin balettiin voi rakastua, vaikkei siitä mitään etukäteen tietäisi.” Taiteen ja taiteilijoiden pitää voida säilyttää mystisyytensä ja siksi taiteilijoiden ei pitäisi ryhtyä influenssereiksi, Kotšetkova sanoo. Nyt balettia tehdään Putinin hallitsemalla Venäjällä. Mutta ei kukaan tiedä, mitä siellä tänä päivänä oikein tapahtuu, koronan tai minkään muunkaan kanssa, totta puhuen.” 1 900-luvun taitteessa Pariisissa hurmasi Venäjältä ponnistanut avantgardistinen tanssiseurue, Ballets Russes. Keisarillisena aikana 1700-luvulta lähtien venäläistä balettia tehtiin tsaarin suojeluksessa. Moni opiskelija karsiutuu pois, milloin vammojen, milloin ”epäsopivan vartalon” vuoksi. Kotšetkova korostaa, että baletista on moneksi, ja siksi nykybalettiakin vaivaavasta elitismileimasta tulisi pyristellä irti. Italian ja Ranskan hovihuvituksena syntynyt taidemuoto junnasi tuolloin Euroopassa paikoillaan, mutta Ballets Russes teki sitä kokeellisella ja modernilla tavalla sekä nosti sen uudelleen muotiin. Öiksi Kotšetkova pääsi kotiin, mutta intensiivisimpinä kausina hän nukkui vain parin tunnin unia. Kotšetkovan Instagramissa käyttämässä @balletrusse-nimessä on ironiaa, mutta silti voisi väittää, että Kotšetkova yhdistää Ballets Russesin tavoin balettiperinnettä uuteen aikaan. Hän itse haluaisi nähdä enemmän alennuslippuja nuorisolle sekä taiteenlajit ylittäviä yhteistöitä, joista hän mainitsee haastattelussa useaan otteeseen. ”Tanssijat eivät kyseenalaista Putinia… Mutta en tiedä, eivät kai tanssijat välttämättä myöskään ole pro-Putin. JOULUKUU 2020 IMAGE 73 lähettää hänet legendaarisen, 1800-luvulta asti toimineen Bolšoibalettikoulun pääsykokeisiin. Arvostan venäläisessä baletissa eniten sitä, ettei se ole mikään eliitin harrastus. ”Baletin ei välttämättä kuulu muuttua lähestyttävämmäksi. Vuosi sitten Putinin kuvan rintaansa tatuoinut ukrainalainen balettitanssija Sergei Polunin ei saanut roolia Pariisista seksististen ja homovihamielisten somekommenttien takia. Jotain uutta vetoa itseensä käpertynyt taidemuoto silti hänen mielestään kaipaa. Kotšetkova makustelee ensin sanaa accessible, lähestyttävä, mutta lopulta toteaa, ettei se ole täysin sitä, mitä hän kaipaa. Taiteenlajit ylittyivät: Erik Satie sävelsi musiikin Jean Cocteaun ohjaamaan balettiin. Esitysliput ovat halpoja ja koulutus valituille ilmaista.” Baletin rooli Venäjällä on ollut usein toimia osana kansallista projektia
74 IMAGE JOULUKUU 2020 74 IMAGE JOULUKUU 2020
Hän jakoi tilillään Black Lives Matter neliön (ja sai siihen venäläisiltä seuraajilta vihai sia kommentteja). Christison on helsinkiläinen, klassisen balettimaailman jättänyt tanssija, joka tekee juuri sitä, mitä baletti Kotšetkovan mielestä tarvitsisi: tuo baletin taitoa paikkoihin, joissa sitä ei ole totuttu näkemään. ”En ole varma, johtuuko hakeminen kokemuksistani baletin parissa. ”Totta kai jotain tapahtuu, talot yrittävät palkata moninaisempia koreografeja, mutta vaadittaisiin kuitenkin jotain syvempää... JOULUKUU 2020 IMAGE 75 Ongelma on joka tapauksessa olemassa, sillä balettiyleisö koos tuu ympäri maailman pitkälti ikä ihmisistä. Baletin kuitenkin täytyy ratkaista tiettyjä ongel mia, jotta se voisi kukoistaa tulevaisuu dessa.” Myöhemmin Kotšetkova vastaa lisäkysymyksiin pitkästi sähköpostilla Kööpenhaminasta, jossa hän on käy mässä poikaystävänsä luona. Ohjel mia, joiden avulla baletista tehtäi siin lähestyttävää nuorille yli etni syys ja yhteiskuntaluokkarajojen. 1800lukulaisesta pölkkypääorientalismista huolimatta esitystä on oudon liikuttavaa katsoa. Pari ei ehdi tavata toisiaan niin usein kuin haluaisi mutta koittaa matkustaa toistensa luo niin usein kuin mahdollista. Hän sanoo, ettei ole vielä varma, miten aikoo johtajakurssia hyödyntää. Vuonna 2020 muutosten tuu let eivät tule vain koronasta, vaan pysähdyksen keskellä myös Black Lives Matter on herättänyt ja kiihdyttänyt taiteilijoiden ja kult tuuriinstituutioiden pohdintoja eettisyydestä, representaatioista ja rakenteellisesta syrjinnästä. Totta kai jotain tapahtuu, talot yrittävät palkata moninaisempia koreografeja, mutta vaadittaisiin kuitenkin jotain syvempää... Sommitelmassa on höyhenisiä ja säihkyviä tekstuureita, ihmiskehoja, jotka reagoivat herkeämättömän huolel lisesti musiikkiin ja toisiinsa. Ainoa sopiva haastatteluaika on järjestynyt muutama päivä ennen Merirosvon ensiiltaa. Kysyn baletin uudistumisesta lisää Kotšetkovan ystävältä ja kol legalta Eric Christisonilta. Balettitanssijan rooli on kuitenkin balettiinstituutiossa tanssia, ei vaikut taa esityksiin tai puuttua rakenteellisiin ongelmiin.” Christison sanoo arvostavansa suu resti tapaa, jolla Kotšetkova vaalii bale tin taitoa. Hänen kaltaiset ihmiset kannattelevat sukupolvelta toiselle kulkevaa traditiota, joka muuten uhkaisi unohtua. ”Masha rakastaa syvästi, mitä tekee. Aihe on minua aina kiinnostanut, mutta kaikelta tanssimiselta ei ole löytynyt aikaa.” Merirosvoa katsoessa on helppo ymmärtää, mistä kollegat ja fanit puhuvat, kun he hehkuttavat Kotšetkovan rakkautta lajia kohtaan. Kun kysyn, mitä Kotšetkova lukee tällä hetkellä, hän vastaa hakeneensa juuri Harvardiin tekemään johtajaopin toja. Se näkyy myös siinä, että talot toistavat yhä klassisten balettiteosten rasistisen stereotypisoivia representaatioita. Hän sanoo, ettei ole tottunut istumaan paikallaan tuntia kau empaa. Kun Kotšetkova eläytyy prinsessan rooliin, on kuin jokaisen ilmeen takaa pilkistäisi ironista naurua, sellaista, mitä taiteilija voi nauraa hallitessaan tilanteen niin hyvin, että voi samanaikaisesti asettua sen yläpuolelle ja heittäytyä sen vietäväksi. Kuin olisi lavalla vain vähän leikkimässä. ”Balettitanssijat ovat perillä Black Lives Matterin kaltaisista kysymyk sistä, toisin kuin instituutioiden johta jat. Kotšetkova toteaa, että balettiala laahaa sosiaalisesti edistykselli sissä kysymyksissä muita taiteen aloja jäljessä. Joka tapauksessa haluan oppia, miten parantaa kommuni kaatiota balettimaailmassa, joka on niin juurtunut vanhentuneisiin ideoihin ja käsityksiin. Christison on tehnyt koreografioita huippumuotifirmoille, esimerkiksi Guccille. Ohjelmia, joiden avulla baletista tehtäisiin lähestyttävää nuorille yli etnisyysja yhteiskuntaluokkarajojen.. Hän toteaa, etteivät balettiinstituutiot tajua, mitä maailmassa tapahtuu, koska niitä johtavat ympäri maailmaa ennen kaikkea 50–60vuotiaat valkoi set miehet. Jotkut balettitalot tällaista toki jo toteuttavatkin.” H aastattelun jälkeen Kotšetkova nousee seisomaan, pyörittelee olkapäitään ja ojentelee jalkojaan ilmassa Kansallisoopperan aulassa
Mutta hyvät ystävätkin saavat olla vähän ärsyttäviä, Hauru sanoo. Onko Fucking with Nobody reaktio siihen. Autofiktiosta on tullut viime vuosien toistetuimpia kulttuuripuheen aiheita. Vielä leikkauspöydällä oli huoli, tuleeko elokuvasta liian ärsyttävä. 76 IMAGE JOULUKUU 2020 Tasohyppelyä Hannaleena Haurun elokuvassa Fucking With Nobody kuvataan elokuvaa Instagram-performanssin kuvaamisesta. Siksi valitsin näin. TeksTi oskari onninen kuvaT Jirina aLanko O hjaaja Hannaleena Hauru haluaa, että katsoja tuntee itsensä fiksuksi katsoessaan hänen elokuviaan. Fiktioksi leivottuna siitä putoaa jotakin tosi oleellista emootion tasolla pois. Siispä hänen joulukuussa ensi-iltansa saavassa Fucking With Nobody -ohjauksessaan on tasoja tason päällä. Mutta en ole kyllä mikään autofiktion fani.”. Yksi niistä on se, että pääosassa Hannaleena Hauru näyttelee Hanna-nimistä elokuvaohjaajaa. ”Leffantekijäkollegoidenkin kanssa on käynyt niin, että kollegan leffasta tulee paljon mielenkiintoisempi, kun kuulee henkilökohtaisen tarinan vaikka käsikirjoittajan taustalta. Eikä siinä vielä kaikki
Leikkauspöydällä huomasi, että meta on helposti tosi raskas. Leffantekijänä ajattelen, että katsoja saisi sen saman kokemuksen elokuvasta. Mitä me muuten voimme sanoa?” Roolisi ikisinkkuohjaajana on pikimusta ja itseironinen, ehkä vähän Woody Allenin tapaan. ”Katsoja katsoo sitä eri tavalla. Jotta voidaan seistä sen takana, että tehdään taas tällaista heterosuhteen kriisistä kertovaa elokuvaa, niin meidän piti heittää itsemme likoon. 78 IMAGE JOULUKUU 2020 taso, joka on ’totta’, vaikka se olisi miten tahansa leimattu fiktioksi. Edellinen elokuvasi Metatitanic siirsi Titanicin tarinan Helsingin Kallioon. Starbucks on fiksua kahvia tyhmille ihmisille ja Christopher Nolan on sitä elokuvalle. Harmittaa välillä, miten helpolla elokuva päästää, vaikka sen ei tarvitsisi.” Kuulostaa Christopher Nolanin Tenetiltä, joka oli pelkkää muotoa, itsetarkoituksellisen nokkela, pikkupoikamainen kerronta-arvoitus. Että tässä teille nyt pureskeltavaa. Siinä kertoja vertaa Christopher Nolania Starbucksiin. Mutta kyllä mä ihan viihdyin Tenetissäkin.” Silti kirjoitit Hanna-hahmon elokuvaan. Varsinkin, kun korona iski, tuntui tärkeältä huolehtia komediallisesta puolesta.” Miksi olet tehnyt kaksi elokuvaa vähän samanlaisella työpakilla. Se on illuusion luomista, että siellä on. Kirjallisuudessa mä pidän siitä, että mua pidetään lukijana fiksuna. Mikä metaelokuvassa viehättää näin. Luoko tämä elokuva nyt peruuttamattoman kuvan sinusta henkilönä. Se oli arvokysymyskin. Voin hyvin sanoa, että vaikka se vaikuttaa dokumentaariselta, siellä on paljon sellaista, mikä on hyvin harkittua. Ehkä pitäisi soitella Hyvöselle ja kysyä, tehdäänkö yhdessä jokin Donner-elokuva.” Fucking with Nobodyssä kuvataan elokuvaa, jossa elokuvantekijät kuvaavat Instagram-performanssia. Tytti Rantanen kirjoitti Filmihullussa, että minä ja Wille Hyvönen ollaan Jörn Donnerin jälkeläiset, halusimme sitä tai emme. ”Mä luen just parhaillaan Charlie Kaufmanin Antkind-kirjaa. En ole valmis vedättämään katsojaa. Siksi haluaa parhaansa mukaan olla myös rehellinen, ettei se ole nokkelaa nokkeluuden takia ja vaikeaa vaikeuden takia. Jalostimme tosi isosti fiktioksi mun ja [toista pääosaa esittävän] Poserin Lassen erikoista suhdedynamiikkaa, joka meillä on oikeassakin elämässä. En kyennyt ratkaisemaan sitä muuten. ”Se oli välttämätöntä, jonkin kehollisuuden ja ruumiillisuuden takia. ”Täytyy myöntää, että oon sen verran amatööri, etten miettinyt näin pitkälle
Nyt niiden yleisöä kiinnostavat HBO-draamat ovat pääosin todella notkeiksi käsikirjoitettuja. Huomaan itsekin ohjaavani niin, että naisten pitää olla tietyllä lailla miellyttäviä. Tämän vuoden Jussi-voittaja Aurora oli niihin nähden jopa poikkeuksellinen menestys. Olisiko elokuvalle saanut rahoitusta Suomesta. Ajatteletko, että katsojasta täytyy pitää nykyään enemmän huolta kuin aiemmin. Huomasin, että rakenteet olivat niin syvällä, että kirjoitin päähenkilöiksi aina miehiä. Mä olen pystynyt maksamaan Fucking with Nobodyä tekemällä vuokraa ja säilyttämään taiteellisen vapauden. Mulla on opiskelukavereita, enemmän kuvaajia ja leikkaajia, jotka ovat arvosyistä jääneet pois alalta. MUTTA EHKÄ AIKA AUTTAA.. Havahtuminen oli, kun opiskelin elokuvaa TaiKissa. En mä tiedä, osaisinko edes tehdä toisella tavalla, vaikka tekisi tv:tä tai ’pertsampaa’. ”Jos kuvataan ihmistai eläinhahmoja jonkinlaisessa aikajatkumossa, niin kyllä mä koen ja saan palautetta, että jokin tarttumapinta täytyy olla. Ruokavertaus käy: jos teet tosi isolle lössille safkaa, älä tee tosi tulista ruokaa.” Fucking with Nobody on suomalainen arthouse-elokuva, eli sellainen, jota todennäköisesti kehutaan vaikka kuinka, mutta joka saa noin kahdeksantuhatta katsojaa ja ehkä voittaa Jusseja. Mutta ehkä aika auttaa.” Stereotypia arthouse-elokuvasta on, että ihmiset puhuvat kaksi tuntia eurooppalaista kieltä huoneissa. JOULUKUU 2020 IMAGE 79 Entä saako elokuva olla tahallisen ärsyttävä. Me ehkä katsotaan kuitenkin niin paljon sitä Finnkinon Bondia ja Tenetiä. Vähän kuin hyvät ystävätkin. En tiedä, millaiseksi elokuva-aktivistiksi pitäisi ruveta, että se muuttuisi.” NÄEN, ETTÄ TEATTERIN JA LEFFAN VÄLILLÄ ON TOSI ISO RAILO. Näyttelijöiden kanssa puhuttiin tästä myös. Elokuvissa yksi vahva sivuhenkilö saa olla jännä, outo ja yleensä hauska. ”Rakkautta ja Anarkiaa -näytöksen jälkeen törmäsin kommentteihin, että mahtavaa, kun Suomessa tehdään tällaistakin elokuvaa. Se on ihan ok. ”Edellisestä pitkästä elokuvastani Lauri Mäntyvaaran tuuheista ripsistä huomasi, että se oli levittäjille todella hankala pala, koska päähenkilö oli niin hankala hahmo.” Eihän siinä ollut oikein mitään kummallista, paitsi että yleensä samanlainen outo progenörttihahmo on poika eikä tyttö. Lapsuuden Indiana Jones -maailma on niin syvällä, että teen sen kanssa edelleen töitä.” Miksi representaatioista puhuttaessa samastuminen on niin painava lukutapa. ETTÄ SE KULUTUSPOHJA ON SIELLÄ. Mitä viihdyttävämpään elokuvaan mennään, sitä kapeampia ne tontit ovat. Jos on ärsyttävä naishahmo, sitähän ei katso kukaan. ”Se ei ollut keskimääräisesti samastuttava tyyppi. Olin siihen vain, että ’joo-o, niin tehdään, itsekin olen kymmenen vuotta tehnyt’. JOS FUCKING WITH NOBODY OLISI TEATTERIESITYS, SE OLISI YKSI NYKYTEATTERIESITYS SIINÄ MISSÄ MUUTKIN. Miksi. Tuuheiden ripsien kanssa osallistuin Torino Film Labiin. Jos rahoitus toteutuu suunnitellusti, seuraava ohjaukseni on uusintaversio vanhasta elokuvasta.” Fucking with Nobody on tehty kokonaan Venetsian biennaalin rahoilla. Oli jonkinlainen pettymys huomata, että eurooppalaisenkin arthouse-elokuvan raamit on aika kapeat. Nyt luin yhtä kollegan käsistä ja huomasin taas samastuvani miessivuosahahmoon, vaikka siinä on vahva naisprotagonisti. ”Se on varmaan aika sisäsyntyistä. Miksi ”kriitikkoelokuvien” yleisö on Suomessa tällainen. Pari kertaa ammattiroolittaja on sanonut, että tää on liian erikoinen tyyppi tähän, mikä on mun mielestä tosi surullista. Aika naiivina ajattelin, että täällä mentäisiin teos edellä, mutta konventiot on selvät. ”Tosi hyvä kysymys. Jos Fucking with Nobody olisi teatteriesitys, se olisi yksi nykyteatteriesitys siinä missä muutkin. Pitää toivoa, että niin sanottu Aurora-linja jatkuu. Näen, että teatterin ja leffan välillä on tosi iso railo. Silloin samastuttava on se termi. ”Naisoletetuissa oli helpompi tehdä valinta. ME EHKÄ KATSOTAAN KUITENKIN NIIN PALJON SITÄ FINNKINON BONDIA JA TENETIÄ. ”Fucking with Nobody suunniteltiin osana Venetsian Biennale Cinema Collegea. ”Tuli kriisi, että haluanko jatkaa elokuvien parissa vai en. Suomessa toivoisi, että säätiöllä käsikirjoitukset lukisi useampi kuin yksi ihminen. Ainakaan vielä en suostu kompromisseihin dramaturgisissa tai roolitusvalinnoissa. Oli tosi kiva, että yleisö löysi sen.” Mistä tietämättömyys johtuu. ”Kyllä vähän saa ärsyttää. Haluan uskoa, että älykkäillekin leffoille on katsojia. Millaisia ihmisiä haluaa katsoa kivana perjantai-iltana?” Mistä halu höykyttää konventioita tulee. Ehkä monet eivät vain ole nähneet hirveästi kotimaisia elokuvia. Protagonistin pitäisi olla keskimääräisempi ja samastuttava suurimmalle osalle. Samalla tavalla ihmiset tekevät päätöksiä markkinapohjalta kuin kaupallisemmallakin puolella.” Miten adaptoit itsesi siihen. Että se kulutuspohja on siellä. ”En olisi varmaan lähtenyt edes hakemaan, koska en olisi jaksanut sitä todennäköistä rumbaa, että kehittäkää vielä käsistä, kehittäkää vielä käsistä, kehittäkää vielä käsistä. Yhtälailla miesoletettuihin hahmoihin liittyy tiettyjä konventioita. Jos katsojalle ei ole tällaista kiintopistettä, siitä tulee tosi haastavaa tai se menee mediataiteen kentälle.” Osaatko arvioida, miten samastuttavia hahmojen pitää olla. Samuel Kujala oli huolissaan Ekku-hahmostaan, että eihän tämä ole liian rasittava ja mitä jos katsojat vain vihaa tätä.” Ovathan ne hahmot kauhean ärsyttäviä. Silti oltiin ihmeissään, että ’tällaistakin siis on’
TeksTi sandra järvenpää KIRJANPIDOSTA KUOLEMANPELKOON. 80 IMAGE JOULUKUU 2020 Ihmiskunta ei ainoastaan rakasta listoja – se myös tarvitsee niitä. Tässä olennaisimmat
Se tallettaa tietoa ja siirtää sitä helpossa muodossa ihmiseltä toiselle. Maanviljelijät myivät paikallisia tuotteitaan, kaup piaat kaukaisia esineitä. Rahaliikenne muuttui entistä monimutkaisemmaksi. Hallitsijat keräsivät verot päältä. Sinne syntyivät maailman ensimmäiset kaupungit, ja se tarkoitti vilkastunutta kaupankäyntiä. Kirjoitustaito muutti tiedon luonnetta. Lista mahdollistaa ja rajaa, se järjestää, muistuttaa, loppuu ja jatkuu. LISTA ON MUOTO, JOKA TAIPUU MONEEN. Informaatiotulvasta kirjoitettiin ja ahdistuttiin nimittäin jo keskiajalla. Näin kirjoitustaito sai alkunsa: kirjanpidosta. Lista on muoto, joka taipuu moneen. T eemme listoja muistaaksemme asioita, selkeyttääksemme ajatuksia ja jakaaksemme tietoa muille. ”Kirjoja on niin paljon, ettei meillä ole aikaa lukea edes niiden otsikoita”, valitti bibliografi Anton Francesco Doni jo vuonna 1550. Tämä käänne mullisti uudenlaiset oppimismenetelmät ja ajattelutavat ja johti lopulta modernin yhteiskuntajärjestyksen syntyyn. Tämä historiallinen harppaus otettiin Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella. Voisi luulla, että 2000-luvulla eletään listaamisen kulta-aikaa. JOULUKUU 2020 IMAGE 81. Sumerilaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten listoja voidaan pitää tieteellisen toiminnan eräänlaisena esiasteena, olihan listojen tekeminen asioiden havainnoimista, kirjaamista ja loogista järjestelemistä. Tietoa on toki koko ajan enemmän, mutta sen määrän kanssa painiskelu ei ole uusi villitys. Aiemmin ihmiset olivat joutuneet luottamaan lähinnä sanallisesti siirtyvään perimätietoon. Savitaulujen sijaan meillä on nyt vihkoja, post-it-lappuja, digitaalisia taulukoita ja tietokantoja. Noin muutamia mainitakseni. Se voi olla yhteinen tai henkilökohtainen, rajattu tai rajaton. Nykymaailmaa leimavat sellaiset asiat kuin tiedon paljous, elämän kiireisyys ja yleinen ahdistus. SE TALLETTAA TIETOA JA SIIRTÄÄ SITÄ HELPOSSA MUODOSSA IHMISELTÄ TOISELLE. Se on mielemme pieni apulainen, jonka metamorfoosi on loputon. Tuhansia vuosia sitten savitaululle tehtiin luetteloita muun muassa myytyjen ja ostettujen viljakilojen, villasäkkien ja karjaeläinten määristä. SE VOI OLLA YHTEINEN TAI HENKILÖKOHTAINEN, RAJATTU TAI RAJATON. Se ylläpitää ja säilöö ajatuksia meidän puolestamme, vapauttaa kapasiteettia olennaisempiin asioihin. Tuo maailmanhistorian ensimmäinen luettelo syntyi muinaisessa Mesopotamiassa nykyisen Irakin alueella. JOULUKUU 2020 IMAGE 81 K un ihminen 5 000 vuotta sitten alkoi kirjoittaa, hän ei suinkaan aloittanut rakkausrunoista tai uskonnollisista profetioista. Runsaus kuitenkin hämää, ja oikeastaan on kyse alustojen määrästä. Ne kaikki saavat meidät taivuttamaan niin sisäistä kuin ulkoista todellisuutta listojen muotoon. Nyt tiedosta tuli ulkoisista lähteistä riippuvaista mutta helposti muokattavaa ja kollektiivista. Sitä hallitakseen ihminen kehitti uuden teknologian, kirjoitustaidon. Sen sijaan hän teki jotain, mitä sinäkin olet tehnyt elämäsi aikana lukemattomia kertoja. Alla oleva 15 kohdan listojen lista osoittaa, miten uskonto, tieto, äly, tunteet, kieli, politiikka, talous, journalismi, taide, ruoka, tavoitteet ja unelmat ovat vuosien mittaan järjestäytyneet listan muotoon. Hän teki listan
Luoja loi, mutta Linné järjesti, sanottiin. Kuin paperilla eteenpäin harppova johtaja, jota tulee seuranneeksi itsestään, sen enempää harkitsematta. Se on selkeä, ytimekäs ja päättäväinen. Elollinen todellisuus jakautuu kolmeen: bakteereihin, arkeoneihin ja aitotumaisiin. Aitotumaisista koostuu koko silmillä nähtävä elävä ympäristömme, luonto. 82 IMAGE JOULUKUU 2020 Otetaan alkuun yksi historian vaikutusvaltaisimmista listoista. Tätä kutsutaan taksonomiseksi järjestelmäksi, ja siitä meidän on suurelta osin kiittäminen ruotsalaista 1700-luvulla elänyttä luonnontutkijaa nimeltä Carl Von Linné. Kymmenen käskyä käskee, kieltää ja puhuttelee lukijaansa sinä-muodossa. Myös itse listamuoto luo auktoriteettia ja sopii siksi käskyttämiseen. Niistä jokainen eliölaji purkautuu pääjaksoihin, alajaksoihin, luokkiin, alaluokkiin, osaluokkiin, lahkoihin, alalahkoihin, osalahkoihin, yläheimoihin, heimoihin, sukuihin – ja lopulta omaan lajiin. Samaa tyylikeinoa on tehonsa takia hyödynnetty monissa muissakin elämäntaito-oppaissa. KYMMENEN KÄSKYÄ TIETEELLINEN TAKSONOMIA 82 IMAGE JOULUKUU 2020. Aitotumaisten ryhmä taas jakautuu kasveihin, eläimiin ja sieniin, sointuvammin floraan, faunaan ja fungiin. Aikalaiset kutsuivat häntä muun muassa ”kasvitieteilijöiden kuninkaaksi”
Da Vincin merkinnöistä on löydetty jokunen to do listakin. Ylimenoja on ääretön määrä, ja siksi solmujenkin määrä jatkuu äärettömään. Jo pelkästään niistä voidaan vääntää 1 701 936 erilaista solmua. Matematiikassa on useita äärettömiä listoja kuvitteellisista skenaarioista. Listan perusteella Darwin päätti lopulta mennä naimisiin serkkunsa Emma Wedg woodin kanssa. Luonnontieteilijä Charles Darwin taas otti listan avuksi pulmallisessa elämänti lanteessa, jota moni meistä ehkä lähestyisi ennemminkin tunnepohjalta. Luokittelussa on ollut vuosien varrella vaikeuksia, mutta tähän mennessä on listattu 16 varmaa ylimeno kohtaa. Esimerkiksi tiedemies Leonardo Da Vincin mukaan ”on hyödyllistä jatkuvasti havainnoida, kirjata ylös ja pohtia”. Otetaan esimerkki. LUONNONTIETEIDEN TUONPUOLEISET LISTAT ALGORITMIT JA GOOGLEN TOP 10 KEKSIJÖIDEN APURIT JOULUKUU 2020 IMAGE 83. Darwin kui tenkin päätti ratkaista ongelmansa tieteel lisen tarkasti ja rationaalisesti. Luonnontieteet olisivat pulassa ilman listoja ja niiden pohjalta luotuja järjestel miä. Solmuteoriassa on listattu kaikki mah dolliset solmut. Algoritmien avulla esimerkiksi Google järjestää hakutuloksesi järjestykseen. Kun fysiikka ja kemia listaavat fyysistä maailmaamme, matematiikassa tykätään mennä niin sanotusti toiselle puolelle: kohti ääretöntä ja sen yli. Listana, kymmenen tulosta per sivu. Hyviä puolia taas olivat ”joku jota rakastaa ja jonka kanssa leikkiä – parempi kuin koira joka tapauksessa, lapsia (jos jumala sallii) ja musiikin ja naisellisen rupattelun lumo – hyviä terveydelle”. Niinpä hän kirjoitti ajatustensa tueksi plus ja miinus listan, jossa huonoiksi puoliksi oli merkitty ”kamalaa ajanhukkaa, vähemmän rahaa kirjoihin jne sekä ahdistus ja vastuu”. Historia on täynnä suuria nimiä, jotka ymmärsivät listojen hyödyn. JOULUKUU 2020 IMAGE 83 Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, alkeishiukkasten lista ja matemaattiset lis tat. Solmuja luokitellaan sen mukaan, kuinka monta kertaa niiden päät menevät toistensa yli. Sukulaisuussuhde ei ollut merkittävä tekijä päätöksenteossa, eikä sitä siis merkitty listan kummallekaan puolelle. Niihin on kirjattu tehtäväksi muun muassa ”laskea Milanon ja esikaupunkialueiden mitat, piirtää Milano ja etsiä aritmetiikan taituri näyttämään miten neliöidä kolmio”. Onneksi partiolaiset ovat aina valmiina oppimaan uutta! Algoritmi on lista ohjeita, joita listan lukija, esimerkiksi algoritmia suorittava ohjelma, toteuttaa. Goog le on toisessakin mielessä hyvä esimerkki listojen loputtomasta käyttöarvosta: vaikka viimeisen 20 vuoden aikana Googlen tek nologia on kehittynyt paljon, hakutulokset näytetään yhä vuonna 2020 samoin kuin vuonna 1998
RETORIIKKA ELI NE KOLME POINTTIA AAKKOSET JA SANAKIRJAT 84 IMAGE JOULUKUU 2020. Stubb voisi siis latoa helposti neljännen ja viidennenkin pointin, mutta niiden lausuminen olisi jo riski. Aakkoset ovat esimerkki hierarkkisesta listasta. Kirja oli eräänlainen ”vaikeiden tavallisten” sanojen tietosanakirja, joka toki oletti yleisöltään lukutaitoa mutta ei aakkosten järjestyksen osaamista. Myös Alexander Stubb tykkää tunnetusti kuvata maailmaa kolmen pointin kautta, eikä ihme. Joku kuulija saattaisi pudota kelkasta ja unohtaa yhden sanomaa tukevista väitteistä. Sittemmin eräs aakkosjärjestystä kirjassaan hyödyntänyt italialainen pappi vetosi lukijaan: ”Siksi pyydän, hyvä lukija, älä ylenkatso minun kovaa ponnisteluani äläkä pidä tätä järjestystä arvottomana.” Ihmiskorvan ja mielen ajatellaan olevan taipuvainen kolmikoille. Robert Cawdrey kirjoitti vuonna 1604 ilmestyneen Table Alphabeticall -kirjansa yhteyteen pienen ohjekirjasen. Vapaus, veljeys, tasa-arvo, taas kajahti Ranskan suuren vallankumouksen keskellä. Tutkijat ovat huomanneet, että mitä helpommaksi puhuja tekee puheensa sisällön muistamisen, sitä todennäköisemmin kuulija sen uskoo. Jotta sanakirjaa voi käyttää tehokkaasti, täytyy ymmärtää b-kirjaimen tulevan ennen c-kirjainta, mutta a-kirjaimen jälkeen. Ihmisen työmuisti on kykeneväinen muistamaan samanaikaisesti kolmesta viiteen, seitsemään tai yhdeksään asiaa, riippuen tutkimuksesta. Veni, vidi, vici, lausui jo Julius Caesar. Nykyään tämä toimintaperiaate on itsestäänselvyys, mutta ensimmäisissä sanakirjoissa lukijoita tuli vielä opastaa niiden käyttöön. 84 IMAGE JOULUKUU 2020 Listat voidaan jakaa hierarkkisiin ja ei-hierarkkisiin listoihin
13 Potatoes That Look Like Channing Tatum -otsikko lupaa, että 13 kohdan jälkeen Tatumin näköisiä perunoita ei tule enää lisää ja juttu on luettu. Amerikkalainen uutissivusto BuzzFeed perustettiin vuonna 2006. Ne esittelevät musiikkialan liikkeitä. Sittemmin uutissivustot ympäri maailmaa ovat matkineet sen tapaa julkaista näppäriä ja nopeasti luettavia listoja vakavien uutisten seassa. Samaan aikaan ne järjestävät tätä massakulttuurin osaa ymmärrettävään muotoon. Jos tiedät, mitä saat, klikkaat juttua todennäköisemmin. Musiikkilistojen merkitys alalle on niiden dynaamisuus. BuzzFeed on internet-ajan journalismia, jossa sen sisällön tulee olla helposti jaettavaa ja nopeasti leviävää, ja listamuoto istuu siihen täydellisesti. Lista muuttui musiikiksi, listamusiikiksi. Silti sitä on helppo täydentää. Nopeassa ja runsaassa uutisvirrassa lista merkitsee myös lupausta. Syntyi Billboardin The Hot 100 -lista, Rolling Stones -lehden 500 kaikkien aikojen parhaan albumin lista ja myöhemmin myös Suomen Virallinen Lista. Siitä voi syntyä illuusio, että perustelut muuttuvat koko ajan vakuuttavimmiksi ja sanoma täten tärkeämmäksi. Lukija myös ymmärtää lukevansa nimenomaan listaa. Tekstin ja kuvien virrassa silmä nappaa tarkasteltavaksi jonkin poikkeavan asian, esimerkiksi numeron. Siksi hän tekee ajatustyötä löytääkseen yhteydet listattujen asioiden välillä. JOULUKUU 2020 IMAGE 85 Lista on helppo tapa väitteiden esittämiseen ja perustelemiseen myös paperilla. MUSALISTAUKSET ARGUMENTOINTI BUZZFEEDIN PERUNAT JOULUKUU 2020 IMAGE 85. Niiden avulla alan ihmiset pysyvät kärryillä ja voivat ennakoida tulevaa. Tänä päivänä osien voi ajatella vaihtuneen. Sen sijaan, että kirjoittaisin tässä pitkää, yhtenäistä tekstiä, jossa yksi asia johtaa toiseen, aloitan listan jokaisessa kohdassa ikään kuin alusta. BUZZFEED ON INTERNET-AJAN JOURNALISMIA, JOSSA SEN SISÄLLÖN TULEE OLLA HELPOSTI JAETTAVAA JA NOPEASTI LEVIÄVÄÄ, JA LISTAMUOTO ISTUU SIIHEN TÄYDELLISESTI. Listat ovat alkaneet määrittää sitä, mitä pidämme populaarimusiikkina. Populaarimusiikki siis synnytti top 10 ja top 100 -listat, joissa artistit, albumit, singlet ja kappaleet pyrkivät lähemmäs listan kärkeä. JOS TIEDÄT MITÄ SAAT, KLIKKAAT JUTTUA TODENNÄKÖISEMMIN. Hyvin erilaiset asiat hyväksytään helposti järkeväksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jos ne ovat listan muodossa. Siksi monet listaavat tahot pitävät esillä myös vanhoja listoja. 1900-luvun aikana erilaiset myyntija soittolistaukset alkoivat järjestää musiikkialaa. Luomalla oman suhteensa ”listamusiikkiin” voi identifioitua joko massan osaksi tai sen ulkopuolelle. Lista ei näennäisesti myöskään jätä mitään sanomatta. Sen kissavideoista, tietovisoista ja lista-artikkeleista (listicles) tuli nopeasti suosittuja ympäri maailmaa
Kotitekoiset, käsinpoimitut, rapeat, tuoreet ja sesonginmukaiset ovat suosittuja adjektiiveja. Lounaslistoihin, à la carte -listoihin, alkuruokalistoihin, viinilistoihin, jälkiruokaviinilistoihin, lisukelistoihin ja dippilistoihin. Asiakasta ohjataan monilla keinoilla hienovaraisesti valitsemaan listan kallein tuote: ruokalajien järjestyksellä tai sijoittamalla jotkut graafisilla keinoilla paremmin näkyville. LOUNASLISTOIHIN, À LA CARTE -LISTOIHIN, ALKURUOKALISTOIHIN, VIINILISTOIHIN, JÄLKIRUOKAVIINILISTOIHIN, LISUKELISTOIHIN JA DIPPILISTOIHIN. Ruokalistat eivät kerro vaihtoehdoista neutraalisti vaan pyrkivät usein myös vaikuttamaan valintoihin. RUOKALISTAN SALAISUUDET 86 IMAGE JOULUKUU 2020. Terveellisyyttä, maukkautta tai tunnollisuutta kuvaavat adjektiivit taas herättävät mielikuvia, jopa tunteita, ja ohjaavat valintaa. Arkisuudestaan huolimatta ruokalistat toimittavat samaa jaloa tehtävää kuin monet muutkin listat: ne auttavat lukijaa vertailemaan useampia vaihtoehtoja samanaikaisesti ja helpottavat valinnan tekemistä. KUN RUOKAILU SIIRTYY KOTOA ULOS, TÖRMÄTÄÄN JÄLLEEN, KYLLÄ, LISTOIHIN. 86 IMAGE JOULUKUU 2020 Kun ruokailu siirtyy kotoa ulos, törmätään jälleen, kyllä, listoihin
Tai ainakin monet haluavat. Listat tuovat mielihyvää aikuisellekin. Unelmalistoissa onkin jokin taika. Jotta tehtävälistat tukisivat aikaansaamista ja tehokkuutta, täytyy listojen kirjoittamista opetella. The Rule of 3:n avulla listataan päivän kolme itselle tärkeintä tavoitetta. Ivy Lee -metodissa asiat taas tehdään tärkeysjärjestyksessä. Saman listan kohdat voivat kuulua samaan kategoriaan tai lista voi kertoa järjestyksestä, jossa asiat tulee tehdä. Lapsi kokee pärjäämisen tunnetta, kun hän onnistuu sanomaan vuorollaan jälleen yhden h:lla alkavan sanan. Ne tuovat päässä törmäilevät ajatukset yhteen ja asettavat ne suhteeseen toistensa kanssa. Sen jälkeen asioita selkeytetään, pilkotaan, priorisoidaan ja lopulta tehdään. Myös lukematon valikoima puhelimeen ladattavia tehtävälista-applikaatioita auttaa nykyihmistä selviämään elämästä. To do -listoja tekevät nykyään kaikki, mutta tekevätkö oikein. Allenin mukaan kaikki, mikä mielessä pyörii ja on pyörittelijälle mahdollisesti merkityksellistä, täytyy ulkoistaa. Kun asia on kirjoitettu ylös, olet jo askeleen lähempänä sen toteuttamista. Oleellisinta on, että käyttäjä voi luottaa systeemiin. Tai ainakin voit uskotella itsellesi niin. BUCKETLIST MIELI HYVÄN LÄHDE TEHOK KUUS, KORKEIN HYVE JOULUKUU 2020 IMAGE 87. JOULUKUU 2020 IMAGE 87 Ennen kuin ihminen potkaisee tyhjää (to kick the bucket), hän haluaa tehdä erilaisia asioita. Niiden kirjanpitoa varten on olemassa bucket list, eräänlainen haaveiden ja tavoitteiden lista. Menetelmän ja vuonna 2001 julkaistun Kerralla valmista -kirjan (Getting Things Done) ympärille on syntynyt kurssien, koulutusten ja sertifioitujen ”koutsien” meri. Joka tapauksessa, hallinnan tunnetta syntyy. Asioiden listaaminen on ensimmäinen menetelmän viidestä askeleesta. Emme nyt kuitenkaan listaa niitä tässä. Laiva on lastattu haravoilla, hevosilla ja hedelmillä. Tuottavuuskonsultti ja kirjailija David Allen on puhunut vuosikymmeniä GTDmenetelmästä, ja sitä voidaan pitää jo jonkinlaisena ilmiönä. SuperFocus-metodissa hyödynnetään kahta erillistä listaa: akuuttien asioiden listaa sekä ei-niin-akuuttien asioiden listaa. Muitakin tehostusmenetelmiä toki tunnetaan. GTD:n ydin on ajatus, että ihmisen psyyke ei ole paikka, johon kerätä ja jossa organisoida asioita. Kohtien ainoa yhdistävä tekijä voi olla sekin, että ne vain sattuvat olemaan listassa peräjälkeen
Myös filosofi-kirjailija-tutkija Umberto Ecolle listat edustivat jotakin eksistentiaalista. Y mmärrämme maailmaa kielellisesti. Kun Louvren taidemuseo pyysi vuonna 2009 Ecoa järjestämään näyttelyn hänen itse valitsemastaan aiheesta, Eco valitsi listat. Ehkä listojen perimmäinen tarkoitus on toteuttaa myös meidän olemassaoloamme. 88 IMAGE JOULUKUU 2020. RAKASTAMME LISTOJA, KOSKA EMME HALUA KUOLLA. ”Tarinat kenties tekevät elämästämme mahdollista, mutta minun nähdäkseni ne myös ajavat meidät ansaan, tuottavat valtavaa tuskaa.” Listoja ovat kirjoihinsa kirjoittaneet myös esimerkiksi Joan Didion, David Foster Wallace ja Vladimir Nabokov. Listaamme ja luokittelemme asioita, koska pyrimme sen avulla ymmärtämään ja järjestämään ääretöntä. Jo silloin niillä pyrittiin purkamaan illuusiota todellisuudesta ja tarinoiden suoraviivaisuutta sekä kyseenalaistamaan juoni ja yhtenäiset henkilöhahmot, kertomuksen peruselementit. PIDÄMME LISTOISTA, KOSKA NE HARHAUTTAVAT MEITÄ AJATTELEMASTA SITÄ YHTÄ IHMISELÄMÄN “LANNISTAVAA JA NÖYRYYTTÄVÄÄ” RAJAA, ELI KUOLEMAA. KIRJALLISET LISTAT PIDÄMME ASIOISTA, JOILLA EI OLE RAJOJA. Tekemällä ajatuksistamme konkreettisia ja yksinkertaisesti muotoiltuja ne auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin ja saavat meidät tuntemaan itsemme enemmän olemassa oleviksi. Hän kirjoitti kuuluisimman kirjansa seitsemän pääkohdan ja lukuisten alakohtien listaksi. Kirjailija Maggie Nelsonin ylistetty Sinelmiä -teos taas on 240 fragmentin luettelo sinisestä väristä, ikävästä ja seksuaalisuudesta. Helsingin Sanomien haastattelussa Nelson sanoo, että hänestä tuli runoilija, koska ei halunnut kertoa tarinoita. Listaamalla asioita Sontag kirjoitti ”oivaltavansa arvon, antavansa arvon ja jopa luovansa olemassaolon”. Kielemme rajat ovat maailmamme rajat, sanoi filosofi Ludwig Wittgenstein. Econ mielestä sille on selkeä ja yksinkertainen selitys: Juttua varten on haastateltu Vanhan testamentin eksegetiikan professoria Martti Nissistä, teollisuusmatematiikan professoria Samuli Siltasta, Luomuksen biodiversiteetti-informatiikan yksikön johtajaa Kari Lahtea sekä kirjallisuudentutkija Laura Karttusta. Kirjailija kuvasi listaamistaan pakonomaiseksi. 88 IMAGE JOULUKUU 2020 Kirjailija Susan Sontagin päiväkirjoista ja esseistä löytyy listoja asioista, joista hän pitää, joista hän ei pidä, joita ei kannata tehdä tai asioita joihin hän uskoo. Hänen mielestään koko ihmisen luoma kulttuuri pyrkii siihen, äärettömän ymmärtämiseen. Listat olivat suosittuja postmodernistisessa kirjallisuudessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Lisäksi juttuun on otettu tietoja Liam Cole Youngin kirjasta List Cultures: Knowledge and Poetics from Mesopotamia to BuzzFeed. Eco näki listoja kaikkialla, etenkin kulttuurissa ja taiteessa. Listoja hänen vioistaan, velvollisuuksistaan, kehonsa ominaisuuksista ja tavoista, miten olla enemmän oma itsensä. Eläviksi
Taiteelle asetetaan nyt odotuksia, jotka toteutuessaan tekisivät siitä jonkinlaisen turvalelun. Pohdittiin myös, mitä on taiteen vapaus ja kuinka tämä vapaus sekä erilaisten vähemmistöjen oikeudet suhteutuvat toisiinsa. Useilla foorumeilla puhuttiin saman otsikon alla monista eri asioista, muun muassa siitä, miten vähän sukupuolten moninaisuutta edelleenkään ymmärretään, millä kielellä (jollaiseksi myös esittäminen katsottakoon) marginalisoiduista ihmisryhmistä puhutaan, kenen tarinoita esimerkiksi teatterissa kerrotaan ja miten. Tilanteen ja terminologian hieman selvittyä (ja toisaalta niistä riippumatta) yhdet ihmettelivät, miksi näyttelijä ei voisi ja saisi näytellä mitä tahansa. Toisten taas oli mahdoton ymmärtää, miksi taiteen vapaus ohittaisi syrjintää kokevan vähemmistön ihmisoikeudet vielä vuonna 2020. JOULUKUU 2020 IMAGE 89 Teatteri ei ole peili Kansallisteatterin transkeskustelu synnytti vuoden taidemyrskyn, jonka seuraukset nähdään näyttämöillä toivon mukaan pian. Keskustelu käynnistyi väärinkäsityksestä ja varsin sekavasta viestinnästä ja banalisoitui nopeasti kysymykseksi siitä, kenellä on oikeus näytellä ketäkin. Samalla sivuttiin jo aiemmin alkanutta, niin ikään yksinkertaistuksiksi latistunutta debattia taiteen dikotomioista: yhteiskunnallisuus – eikä näyttelijä imitaattori omalle identiteetilleen. ”Sota” sai alkunsa oletetusta ristiriidasta Suomen Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolittamisessa ja poiki toivon mukaan merkitykselliseksi osoittautuvan, joskin monen mielestä myös vaikean ja rasittavankin keskustelun transsukupuolisuuden representaatioista sekä laajemmin transtematiikan tiedostamisesta ja käsittelystä suomalaisessa kulttuurissa. Kohun takaa paljastui kuitenkin uusi, outo maisema, jossa fakta ja fiktio näyttävät vaihtavan paikkoja. TeksTi SUNA VUORI A ivan kuin koronasyksy ei olisi ollut esittäville taiteille riittävän raskas ilman kohujakin, syyskuun puolivälissä leimahti keskustelu, jota pian jo nimitettiin mediassa teatterisodaksi
Kyseessä lienee sukupolvimurros – mutta ei pelkästään se. Puolesta vai vastaan. Oman suppean seurantani perusteella yksi keskustelun jakolinjoista näytti kulkevan siinä, miten hyvin keskustelijan tiedot sukupuolisista identiteeteistä sekä alan tutkimuksesta ja laajemmin ihmisoikeuksista ja politiikasta ovat ajan tasalla, toinen siinä, onko hän itse esittävän taiteen ja erityisesti teatterin ammattilainen tai näitä aloja tunteva. Lisäksi boikotit tekevät taiteesta tuotteen ja vaativat muuttamaan sen sellaiseksi kuin äänekkäin yleisön osa vaatii. Tämän liikehdinnän ansiosta – esimerkiksi #metoon, Black Lives Matterin, tasa-arvoisen avioliiton sekä kulttuurisesta omimisesta ja sukupuolten moninaisuudesta käytyjen ja yhä uudelleen käytävien keskusteluiden kautta – asiat konkreettisesti kehittyvät. T aide, samoin kuin sen tulkitseminen, ovat monisuuntaisia, eläviä prosesseja. Yhä useampi käpertyy itseensä ja näkee vain puutteet ja omat ongelmansa, vaikka ympärillä olisi paljon suurempia epäkohtia tai akuutimpaa apua tarvitsevia – ja toisaalta myös paljon sellaista, mistä on mahdollista saada voimaa ja toivoa. Se muuttuukin! Mutta tiedostammeko, kenen poliittisia intressejä kulloinkin edistämme. Näin taiteen vapautta murennetaan markkinalogiikan keinoin. Kolmas linja noudatteli keskustelijoiden ikää, neljäs historiatietoisuutta. Miksi nämäkin puheenvuorot, joiden osapuolet kai lähtökohtaisesti ovat sekä ihmisoikeuksien että ilmaisunvapauden puolella, tasa-arvoa ja demokratiaa rajoittavia mekanismeja vastaan, tulehtuivat oitis kosketusaroiksi. Alkuun kenties progressiivisina eleinä, sen jälkeen toivottavasti jo rakenteiltaankin. Tässä ajassa on paljon hajottavaa, joten olisi tärkeää etsiä ja osoittaa erilaisia näkökulmia yhdistäviä eikä ainoastaan erottavia tekijöitä. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, eikä kukaan voi taata, että muutos olisi pysyvä. ”Kaikki tämä ajaa kapitalismin jääkylmimpiä lakeja paikkoihin, jotka ovat aiemmin olleet siltä enemmän tai vähemmän suojattuja”, Onninen kirjoitti. Näin on ollut aina, ja erilaiset luennat ovat osa taiteen merkityksenmuodostusta. Millenniaalit tosin joutuvat myös pelastamaan maapallon ekokatastrofilta, joten taide ei välttämättä ole heidänkään prioriteettilistallaan kovin korkealla. Usein se kuitenkin tapahtuu kuplassa, joka vain vahvistaa ennakkokäsityksiämme. Taiteeseen eläytyminen olisi mahdollinen keino lisätä empatiaa, ja toisinaan se tarjoaa reitin erilaisuuden ymmärtämiseen. Kritiikin Uutiset julkaisi lokakuun lopussa Oskari Onnisen Kaikki äidistäni -sotkua kommentoivan artikkelin, jossa viitattiin yhdysvaltalaismedian tulkintoihin muun muassa kulttuuriboikotteja tuottavasta cancel-kulttuurista. Yritän tällä puheenvuorolla avata yhden lähestymistavan asiaan pohtimalla taiteen tulkintoja, aikaa ja arvoja sekä niissä nähdäkseni meneillään olevia muutoksia. Kehitys kehittyy. 90 IMAGE JOULUKUU 2020 M iten tähän tultiin suomalaisessa teatterissa. Ihmisoikeuksilla tehdään identiteettipolitiikkaa ja politiikalla tähdätään, luonnollisesti, maailman muuttamiseen. Siksi on ainoastaan luonnollista, että esimerkiksi eri sukupolvet odottavat ja saavat taiteelta eri asioita. Monet asiat tuntuvat samaan aikaan sekä vääjäämättömiltä että hallitsemattomilta. Globaali arvojen uudelleenjärjestyminen aiheuttaa niin makrokuin mikrotasonkin kaaosta, ja se vaikuttaa meihin tavoilla, joista on usein vaikea saada otetta. Siksi saatamme puhua keskenämme eri kieltä silloinkin, kun puhumme samasta teoksesta. Kaikkein henkilökohtaisin on nyt polttavimmin poliittista. Lopuksi esitän muutaman ajatuksen teatterin erityisyydestä taiteenlajina. Potiessani omaa tuskaani täällä sivistysuskon nurkkapahnoilla lohduttaudun ajatuksella, että tästä noustaan vielä. Professori Lisa Nakamura puolestaan on todennut The New York Timesissa, että keskeistä näille peruutusvaateille on sattumanvaraisuus. Seuraava sukupolvi kasvaa usein edellistä pidemmäksi ja ehtii halutessaan koota sirpaleista kokonaisen maailmankuvan, jossa on paikka myös kulttuuriarvoille. Naisten, sukupuolivähemmistöjen ja eri tavoin rodullistettujen ihmisten oikeudet ovat jälleen pöydällä sielläkin, missä heidän asemansa on, tai ainakin pitäisi olla, ajat sitten turvattu lainsäädännöllä. Alati toistuvaa lienee sekin, että taiteen asema yhteiskunnassa vaihtelee. Ostan ajatuksen.. Ne saavat alkunsa yksityiskohdista ja oletuksista, tiedon sirpaleista, eivätkä harkintaa edellyttävästä kontekstoinnista tai yrityksestä hahmottaa kokonaiskuvaa. Moni kokee vierautta, jonka syytä on vaikea jäljittää. K ohuilla on someaikana niin kova vauhti, että ne ajavat helposti kiinnostavien, joskus olennaistenkin asioiden ohi. Ne muovautuvat tekijänsä ja vastaanottajansa kokemusten kautta ja asettuvat jatkuvasti uusiin asentoihin aikajanalla. Kaikki eivät ehdi kyytiin, kun päälle vyöryvät jo uudet otsikot poikien uusia tuohtumuksia. vai estetiikka, aiheet vai sisällöt, taidetta taiteen vuoksi vai jollain muulla motiivilla. Aikakauslehti The Atlantic on esittänyt, että vaatiessaan instituutioilta rakenteiden muuttamisen sijasta progressiivisia eleitä – esimerkkinä vaikkapa Kansallisteatterin aikomukset antaa näyttelijälle potkut ja siirtää ensi-iltaa, jotka molemmat peruttiin – nykyaikainen vasemmistoaktivismi noudattaa paradoksaalisesti kapitalismin logiikkaa. Niihin vaikuttavat prosessiin osallistuvien yhteiskunnallinen asema ja elämäntilanne, ympäröivän maailman kehityskulut, historia samoin kuin perspektiivi tulevaisuuteen. Aikana, jolloin jatkuvan talouskasvun tavoittelu ohittaa lähes kaiken muun, taide on ajettu samaan karsinaan muiden sivistysvaltion julkisivuun liimattujen koristeiden kanssa. Ei ole vaarallista olla eri mieltä, mutta on vaarallista kyseenalaistaa eri tavalla ajattelevien ihmisarvo. Vasta osallistuttuani syyskuun transkeskusteluun omalla Facebook-sivullani (ja lyhyesti myös Ylen radio ykkösessä) aloin miettiä, mistä oikeastaan puhumme
Aikana, jolloin jatkuvan talouskasvun tavoittelu ohittaa lähes kaiken muun, taide on ajettu samaan karsinaan muiden sivistysvaltion julkisivuun liimattujen koristeiden kanssa.. Esityksiä hakeuduttiin tekemään muuallekin kuin teatterirakennuksiin, ilmaisuskaala laveni ja ihmiskuva moninaistui. Pääsimme kuitenkin peruskouluun, kasvoimme sukupuolten tasa-arvoon (silloin niitä todella tunnistettiin vain kaksi) ja saimme paljon muutakin sellaista, mitä vanhemmillamme ei omassa nuoruudessaan ollut. Tämä oli se maailma ja sellainen teatterinäkemys, johon minä ja ikäiseni kasvoimme. Muun muassa näistä syistä demokratiaan olennaisesti kuuluvat sananvapaus ja ilmaisun vapaus ovat meille keski-ikäisille ja sitä vanhemmille loukkaamattomia periaatteita, joista olemme valmiit luopumaan ainoastaan pakon edessä. Vapauden kokemus taas on sidoksissa siihen, minkälaisia edellytyksiä ihmisillä on ilmaista itseään, elää toivomallaan tavalla ja vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Huomattava osa nyt valtaa käyttävistä suomalaisista on vasta toista sodanjälkeistä sukupolvea. Kansallisen trauman jäljet ovat selvät, eikä nykyisessäkään Euroopassa tarvitse katsoa kovin kauas nähdäkseen, mihin vapauksien rajoittaminen voi johtaa. Huolimatta taistolaisista, jotka ihailivat avoimesti Neuvostoliittoa, tiedossa oli sekin, miten naapurissa kontrolloitiin ja sensuroitiin taiteen aiheita ja ihmiskuvia ja miten sosialistisen realismin ”positiivinen sankari” pakotettiin asettamaan teoksensa kommunistisen maailmanvallankumouksen palvelukseen. Vastareaktiona poliittisuudelle teatteriin ui 1980ja 1990-luvulla täysin toisenlaisia virtauksia, joissa korostuivat muun muassa ihmisen sisimmän tutkiminen ja mielikuvitus. JOULUKUU 2020 IMAGE 91 J okaisella sukupolvella lienee omat pelkonsa ja omat haaveensa vapaudesta. Koti, uskonto, isänmaa -Suomen jälkeen liberaaleista arvoista ja sallivuudesta tuli 1970-luvulla taiteen ideaali. Taiteen vapaus on meille konkreettinen tila; ei ontto fraasi vaan perspektiivi ja perusoikeus. Myös paljon enemmän vapautta. Me 1960-luvulla syntyneet – joita sosiologiassa kutsutaan hyvinvoinnin sukupolveksi – vartuimme aikuisiksi kylmän sodan varjossa, jossa ydintuho oli mitä konkreettisin mahdollisuus. Vapaus nähtiin liikkeenä kohti avointa, rajatonta maailmaa ja teatteri foorumina, jossa uusi ihmisyys todentuu. Siksi ne löytyvät myös politiikan ytimestä. Syntyi uudenlaista näytelmäkirjallisuutta ennennäkemättömistä aiheista, eikä kukaan määrännyt, miten ketäkin pitää esittää. Oltiin sorrettujen puolella kaikenlaisia tukahduttamispyrkimyksiä vastaan – vaikka omat oikeaja vääräoppisuutensa tässäkin taistossa tietysti vallitsivat ja vaikuttivat moniin teattereissa tehtyihin valintoihin. Teatterit halusivat olla tiloja, joiden ovet ovat auki kaikille (vaikka eiväthän niissä kaikki halunneet käydä), ja näyttämöitä paalutettiin kaikkia vähäosaisia syleilevän solidaarisuuden linnakkeiksi. Historiallisessa mielessä vapaus onkin usein suurin uhrauksin saavutettu etu, ja vapauden idea aina toteutuneita tekoja paljon suurempi periaate. 1989 murtui Berliinin muuri, 1991 hajosi Neuvostoliitto, ja näyttämöilläkin tuntuivat puhaltavan vapauden tuulet
”Mulla sama” -reaktioita ruokkiviin esityksiin haluttaisiin ehkä upota hieman samaan tapaan kuin tv-sarjoihin, pakoon kaikelta siltä mitä ulkopuolella tapahtuu. Kaikkialla pitäisi olla tilaa kaikenlaisille ihmisille. Monet niistä ovat tuontitavaraa, määrällisesti eniten amerikkalaista. Se mikä häiritsee itseäni enemmän kuin representaatiodogmit tai kuvitelma täydellisen edustuksellisuuden mahdollisuudesta, on yhä useammissa yhteyksissä esiin nouseva egosentrisyys. (Tämäkin keskustelu saattaa tulevaisuudessa näyttää kummalliselta, surulliselta, naurettavalta tai täysin käsittämättömältä.) Ajatus näyttämöstä ja näyttelijästä on joka tapauksessa juuri nyt, jälleen kerran, murroksessa. Tarkoitan meitä kaikkia. Taiteen tulkitsemiseen tämä imeytyy pahimmillaan ajatuksena, että kaiken, mihin sijoitan aikaa ja esimerkiksi lipun hinnan verran rahaa, on syytä kertoa minusta, minulle, minun tarpeitani varten. Tarve puuttua etukäteen siihen, mitä näyttämöllä näytetään, miten tietty rooli pitäisi esittää ja kuka olisi oikea sen tekemään, kertookin nähdäkseni ahdistuksesta, jonka tosiasiallinen syy on maailma eikä taide. Siksi uusien teosten merkitykset nähdään ja niiden arvo ymmärretään usein vasta jälkikäteen. Yhä useampaan kysymykseen suhtaudutaan kuin kulutustuotteeseen tai palveluun, jonka voi klikkailla itselleen sopivaksi. I lmeisen moni hakee teatteriesityksistä itselleen tuttua viiteryhmää, sen maailmankuvaa, kipukohtia ja elämäntapaa, aivan kuin uskottavuus ja samastuttavuus olisivat kriteereistä korkeimmat. T aide muuttuu väistämättä, mutta usein hitaasti. Vierastan kuitenkin sitä sanelevaa ja voimakkaasti ulossulkevaa sävyä, jolla näitä puheita (sanavalinta tarkoituksellinen) usein pidetään. Ei ihme, että immersiivisestä taiteesta ja teatterista on kohkattu jo useampi vuosi, vaikka varsin vähän mitään sisällöllisesti kiinnostavaa on vielä nähty. 92 IMAGE JOULUKUU 2020 S uomessakin on viime vuosina puhuttu aktiivisesti representaatioista eli mielikuvista, joiden pohjalta ihmistä esitetään ja kuvataan. Haluan tämän, en halua tuota. Tämä ei ole sinänsä ongelma, onhan niillä paljon yhteistä, mutta tällaiset käännökset paljastavat sen, missä ihmisen esittämisen mallit, vaikutteet ja oletukset – representaatiot ja niiden standardit – syntyvät. Koska oman sukupolveni maailma on niin kuluttamisen läpitunkema, kutsun sitä asiakkaan asenteeksi. Tällaisten tunnistettavien ja usein myös ennustettavien rinnakkaistodellisuuksien suljettu systeemi ruokkii paitsi regressiota myös kuvitelmaa kontrollista. lokakuuta järjestämässä keskustelussa todettiin ”huonon representaation olevan vahingollisempi kuin ei representaatiota lainkaan”. Meistä on tullut taiteessakin kuluttajia enemmän kuin vastaanottajia tai jaetun kokemuksen osapuolia. Käydyn keskustelun keinoista olen kuitenkin eri mieltä, minkä pitäisi olla mahdollista ilman että minun kuvitellaan vastustavan joitakin ihmisryhmiä tai heidän oikeuksiaan. Lisa Nakamura puhui taiteen tuotteistamisesta ideologiana, mutta sillä on myös konkreettinen, aineellinen perustansa. Sitä on verrattu uneen ja transsiin, leikkikent. Kansallisteatterin ja Trans ry:n 5. Niillä, jotka pyrkivät sanelemaan, minkälaista taiteen pitäisi olla, on omasta mielestään aina hyvä tarkoitus. Tästä seuraa, että mikäli en tunnista teoksesta itseäni, saatan ajatella sen olevan vääränlainen, huono tai ainakin epäkiinnostava. Pyrkimyksemme mikromanageerata on epäilemättä yritystä tavoittaa edes jonkinlainen hallinnan tunne ja estää itseään sulautumasta osaksi entropiaa. On totta, ettei vähemmistö saavuta oikeuksiaan, ellei se niitä vaadi; mutta vaikka tavoite olisi arvokas – kuten toiseuttamisen purkaminen, marginalisoitujen ihmisryhmien näkyväksi tekeminen, samat oikeudet ja mahdollisuudet kaikille – kaikenlaisella painostuksella on pahaenteinen kaiku. Vaikutti siltä, että Trans ry:n näkökulmasta esitys, jossa transroolia näyttelee transtaustainen henkilö (riippumatta siitä, onko hän ammattiin koulutettu näyttelijä vai ei), on lähtökohtaisesti hyvä ja oikea; mutta esitys, joka roolitetaan toisin, on lähtökohtaisesti huono ja väärä eikä sitä pitäisi esittää. Tarve on laajentunut kulutusvalinnoista elämäntapaan ja identiteettiin ja nyt myös kaikkeen muuhun, joka sattuu osumaan kohdalle monivalintakaaoksessa. Taiteen etujoukot – avant-garde – voivat olla nopeita, mutta ihminen on lajina epäluuloinen, mukavuudenhaluinen ja kankea. En tarkoita tunnistamisen tarpeella transtaustaisia ihmisiä, joilta luontaisen identifikaation julkiset kohteet pääasiassa puuttuvatkin. T eatterin parituhatvuotisen historian kuluessa näyttämö on taipunut moneen. Trans ry:n tarve vaikuttaa teatteriin ilmaisi ennen kaikkea turhautumista siihen, mitä ei voi kontrolloida, joka ei kehity toivotulla tavalla, jossa asiat ovat vaikeita ja tekevät monella tavalla kipeää. Hyvä niin, etuoikeuksia ja oletuksia sietääkin kyseenalaistaa ja asenteita ravistella. Samalla tuntuu murtuvan ymmärrys teatterin erityisyydestä taiteenlajina, ja kenties fiktion rajoista ja luonteesta ylipäätään. Olen ollut huomaavinani, että moni teatterikeskustelu kääntyy nykyään nopeasti puheeksi elokuvista ja tv-sarjoista. Puuttumatta nyt siihen, miten edustuksellisuuden edellyttäminen kajoaa taiteentekijän yksityisyyteen – mikäli oletetaan, että tämä koskisi kaikkia, jokaisen näyttelijän olisi tuotava julki paitsi sukupuoli-identiteettinsä myös uskontonsa ja puoluekantansa –, tietynlaisten aiheiden ja tietynlaisen ihmiskuvauksen vaatimisella tai kieltämisellä on historiallisesti paha kaiku. Lisäksi: sisällöistä voi ja pitää keskustella, mutta mikäli ei rikota lakia, minkään ei pitäisi oikeuttaa ennakkosensuuria. (Vaalikoneetkin olisivat paljon käyttökelpoisempia, elleivät niissä esitetyt kysymykset olisi niin vaikeita!) En voi olla ajattelematta, että hyväntahtoiseksi hölmöksi roolitettu Kansallisteatteri joutui transkeskustelussa sijaiskärsijäksi – ei ilman omaa syytään, mutta sittenkin vähän vahingossa. Suoratoistopalvelut, joissa kokoamme itse omat soittolistamme ja katsomme mitä haluamme silloin kun se meille parhaiten sopii, sen verran kuin kulloinkin jaksamme, ruokkii tätä asennetta. Hyväkään tarkoitus ei pyhitä keinoja. Tunne on tietysti musertava, ja arvostan jokaista, joka jaksaa edes yrittää sen sijaan että lamaantuisi. Siellä on harjoitettu palvontaa ja rituaaleja, kerrottu niin traagisia kuin koomisiakin tarinoita, taannuttu ja kehitytty, opetettu ja opittu, mielistelty vallanpitäjiä ja tehty vallankumouksia
Kukaan teatterissa ei silti loistavimmankaan roolityön ja sen mahdollisesti luoman illuusion äärellä kuvittele sen enempää näyttämöllä kuin katsomossakaan, että roolia esittävä henkilö olisi kokonaan saati pysyvästi joku toinen. Silloin voidaan puhua vastuullisesta vallankäytöstä. Länsimaisessa kulttuurissa tämä toimii yleensä ongelmitta, koska meidät altistetaan sille pienestä pitäen. Vaikka teatteri kykenee muuhunkin kuin heijastamaan yleisöä, ja jokainen hyvä näyttelijä on paljon enemmän kuin imitaattori omalle identiteetilleen, näyttämölle voi rakentaa peilitalon, joka liioittelee ja vääristää sen mitä olemme ja miltä elämämme näyttää. Teatterissa ei läheskään aina toimita näin vaan lähdetään yleisön kanssa tehtävästä sopimuksesta: me esitämme ja te uskotte, vaikka tiedätte meidän esittävän. Tai jos kuvittelee, kyseessä on patologinen tila, joka edellyttää hoitoa. Ymmärrän hyvin huolen siitä, että roolittamalla mies transnaisen rooliin saatettaisiin vahvistaa vahingollisia stereotypioita – mutta silloin myös aliarvioidaan yleisöä eikä välttämättä ymmärretä teatteria. Roolitulkintaa on vaikea nähdä epäkunnioittavana, eikä sellaista käsittääkseni missään vaiheessa oltu tekemässäkään – vaikka transkysymyksen ja siihen liittyvän sanaston tiimoilla aikalailla sekoiltiinkin. Elokuvissa lapsia näyttelevät lähes aina lapset, eivätkä aikuiset myöskään – yleensä – esitä niissä eläimiä. Yritän perustella. Tai on ollut. Jos näyttelijä näyttelee elokuvassa itsensä kanssa eri-ikäistä hahmoa, hänet maskeerataan (tai nykyisin teknologian avulla vanhennetaan tai nuorennetaan) näyttämään oikean ikäiseltä. Väitän, että hyvä näyttelijä pyrkii juuri tähän ja voi myös onnistua siinä; onhan vakavan näyttelijäntyön lähtökohta nimenomaan empatiassa ja mielikuvituksessa. Uskon, että se jatkuu. Ehkä katsoja ei enää yritä tai haluakaan erottaa sitä, mitä näyttelijä on, siitä, mitä hän esittää olevansa. (Tästäkin on esimerkkejä.) Esityksessä näyttelijä menee roolin sisään, ja viimeistään loppukiitoksissa hän tulee sieltä ulos. Vaikka tähän on liittynyt historiassa myös jyrkästi rajoittavia normeja (antiikissa ja Elisabetin ajan teatterissa naiset eivät saaneet näytellä, joten esimerkiksi kaikissa Shakespearen näytelmissä kaikkia rooleja esittivät miehet – myös Juliaa ja Ofeliaa), se on muovannut käsitystämme teatterinäyttelijästä, joka voi näytellä mitä vain ja tulla silti yleisön hyväksymäksi ja ymmärtämäksi. Oman epätäydellisyytemme, esimerkiksi. Ajatus on aidosti traaginen, ja sille on tietysti syynsä: näin on tapahtunut monta kertaa. Teatterissa tälle on myös pisimmät mahdolliset perinteet, sillä näin on tehty näyttämötaiteen syntyajoista eli antiikista asti. Tavoitteena on synnyttää illuusio roolin kanssa yhtenevästä ulkoisesta olemuksesta. Todettakoon nyt kuitenkin vielä kerran, että Agradon rooli on kaiken aikaa ollut Kansallisteatterin käyttämässä brittiläisessä näytelmäsovituksessa transvestiittimies. Tällaisen tilapäisen transformaation (!) todistaminen on aivan olennainen osa teatterin ominaisluonnetta. Samalla toivon, että pääsemme pian tilanteeseen, jossa tasa-arvo ja jakamattomat ihmisoikeudet ymmärretään niin laajasti, että kaikki voivat näytellä kaikkia ilman että kenenkään tarvitsee kokea minuutensa tai ihmisarvonsa uhatuksi.. Näyttämöllä ei siis useinkaan tavoitella illuusiota, vaikka katsojan eläytyessä sellainen saattaakin syntyä. Olemmeko nyt tulleet tilanteeseen, jossa teatterin ajatellaan olevan ennen kaikkea peili, jonka tehtävä on heijastaa yleisölle sen itsensä. JOULUKUU 2020 IMAGE 93 tään ja laboratorioon. Siellä on viihdytty ja se on otettu vakavasti. Toisinaan sellainen saa meidät näkemään jotain, mitä emme muuten tunnistaisi. Monien Kansallisteatteria koskevaan keskusteluun osallistuneiden transsukupuolisten lähtöoletus tuntui olevan, että mikäli transnaista näyttelee teatterissa joku muu kuin transnainen, tuloksena on pilkkaa ja parodiaa. V aikka puolustan edelleen teatterin ja taiteen vapautta, olen sitä mieltä, että nykyisessä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa tilanteessa valveutuneiden taiteen tekijöiden on noudatettava erilaisten vähemmistöjen edustajien roolittamisessa ja esittämisessä erityistä herkkyyttä ja tarkkuutta välttyäkseen tekemästä hauraille identiteeteille enempää vahinkoa. Peili on peili – se vain näyttää jotain, minkä tiedämme jo muutenkin. Tässä ymmärryksessä on kuluneena syksynä otettu uskoakseni pitkä askel eteenpäin, ja siitä on sittenkin, kaikista loukkaantumisista, syytöksistä, tuomioista, hätiköidyistä johtopäätöksistä, huonosta kuuntelemisesta ja väärinymmärryksistä huolimatta, kiittäminen Trans ry:n aloittamaa keskustelua. Käydyssä keskustelussa transnaisen roolittamisesta ei ole kyse pelkästään siitä, miltä roolin tekevä näyttelijä näyttää – vaikka ei voi sivuuttaa sitä, että kyse on myös siitä. Valistusfilosofi Denis Diderot hahmotteli 1773 julkaistussa Näyttelijän paradoksissaan teorian, jonka mukaan taiteellinen esitys vaatii taiteilijan ja hänen yleisönsä yhteistyötä: taide syntyy vasta molempien kohdatessa. Ehkä fakta ja fiktio todella ovat vaihtamassa paikkoja keskenään: fiktiolle esitetään yhä useammin totuusja tasapuolisuusvaatimuksia (viimeisimpänä keskustelu The Crownin neloskaudesta), kun taas vakavassa journalismissa tarinallistaminen aletaan kokea jo ongelmaksi. Myös täysin keksityt, karrikoidut, tökeröt ja koomiset elementit voivat saada vastaanottajan oivaltamaan jotain maailmasta, itsestään ja ihmisistä ympärillään. Parhainkaan näyttelijä ei voi pelkästään eläytyä esittämänsä hahmon tunteisiin, sillä hänen on käytettävä kaikki osaamisensa ja keskittymisensä herättääkseen tunteita katsojissa. T eatteri operoi omilla välineillään ja usein erilaisin lainalaisuuksin kuin muu taide. Ikävä kyllä vastaava toistuu monissa halpahintaisesti huvittamaan pyrkivissä esityksissä edelleen. Niin, tunteet. Taiteilijoiden ja taideorganisaatioiden on tehtävä ne omista lähtökohdistaan, oman ymmärryksensä pohjalta. Taiteen idea ei ole siinä, että se imitoisi elämää, vaan nimenomaan elämällemme ristikkäisten, rinnakkaisten ja vaihtoehtoisten todellisuuksien luomisessa ja esittämisessä. Huomattavasti olennaisempaa lienee se, miten syvällisesti cis-näyttelijän on mahdollista ymmärtää, miltä transnaisesta tuntuu ja miten välittää katsojille kokemus siitä, millaista on olla tämä nainen. Ylikuumentuneen keskusteluilmapiirin ei kuitenkaan pidä antaa sanella sisällöllisiä ratkaisuita. K un katsoo nuoria transnaisia puhumassa Kaikki äidistäni -näytelmän roolituksessa tehdystä väkivallasta ja valtavasta tosielämän vahingosta tai lukee ainoastaan nuoremman sukupolven ymmärtävän, ”että jokaisella esityksellä luodaan normistoa, joko kritiikittä sortoa toistaen tai normistoa uudistaen”, ymmärtää, että epäluottamus on valtavaa
Suomessa se keskustelu alkoi vasta nyt. Se tuntuu käännekohdalta. Etenikö syksy kohun jälkeen kuten kuvittelit. Mitä kohusta jäi käteen. Poikkeustilan vuoksi kaikki Näyttelijä Miiko Toiviaisen piti puhua kaikkien Suomen transihmisten puolesta syyskuussa. Kansallisteatterista soitettiin kolme päivää ennen ensi-iltaa Toiviaiselle, kun Kaikki äidistäni -näytelmän Agrado-hahmon roolituksesta nousi syksyn iso teatterikohu. 94 IMAGE JOULUKUU 2020 TeksTi oskari onninen kuva anTTi raaTikainen Syyskuussa käytiin viikon ajan intensiivistä keskustelua Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmästä ja siitä, miten transhahmoja tulisi teatterissa roolittaa. Yksi kaikkien puolesta. Osalle täällä ne asiat ovat olleet kirkkaita jo, osa ei ole koskaan ajatellutkaan niitä. Siihen tarvittiin kohu. Näen tämän positiivisena ja pakollisena. Näistä asioista on kiivaasti keskusteltu Amerikassa ja Englannissa kymmenkunta vuotta. Eikä mikään tapahdu napsusta. Kohu tuntuu Toiviaisesta käännekohdalta. Hänestä tavoitteen olisi oltava, että kuka tahansa voisi näytellä ketä tahansa missä tahansa tilanteessa. Olen ollut itse aikamoisessa työpoterossa ja laput silmillä. Jos Camille Auer ei olisi nostanut asiaa esille ja vaatinut Kansallisteatteria tilille, en usko että transrepresentaatiokysymyksiä mietittäisiin näin laajasti
Keskustelija
Transihmisten, rodullistettujen ja vammaisten pitää nähdä itsensä kaltaisia ensin edustettuina jossakin. Tämä herätti myös siihen, että meiltä puuttuu järjestäytynyt konsultointiapu juuri taiteen kentällä. Niin kauan, kun vaatimus ei tule valtiolta tai poliisilta, taiteen vapautta ei olla rajoittamassa. Kaikessa konsultaatiossa on aina kyse yhden ihmisen kokemuksesta. Enkä näe, että se olisi kuilu. Osa ajattelee, että jos esitetään vapaasti mitä vain, maailma muuttuu sellaiseksi. Onko mielestäsi hyvä tavoite, että kuka tahansa voisi näytellä ketä tahansa missä tahansa tilanteessa. Uskon lahjakkuuteen ja intohimoon ja kaikkiin asioihin, mitä pääsykokeessa ihmisiltä mitataan. Sille olisi huutava tarve. Tiedän sen myös oman elämäni kautta. Osa sitä prosessia on, että alalle pääsee entistä edustetummin kaikenlaisia ihmisiä. Mitä nämä vahingolliset seuraukset ovat. Miten alasta tulisi monimuotoisempi. Kohun ollessa kuumimmillaan Kansallisteatteri pyysi sinut konsultoimaan esitystä, käsikirjoitusta ja roolitusta. Kaikella on hirveä merkitys. Pitäydyin sanomasta julkisesti mitään ennen kuin sain lukea tekstin. Nykyaika tuntuu sääntöineen ja lokeroineen paljon konservatiivisemmalta kuin Almodovárin teos, jossa sukupuoli on todella liikkuva ja joustava asia. Mua kammottaisi saada tietää, että olen ollut kiintiö. Näkisin, että taiteella on mahdollisuus näyttää myös toisenlaisia kohtaloita ja muovata ihmisten käsityksiä.” –?Miiko Toiviainen ”. Itse en todellakaan koe niin. Transihmiset olivat ällöttäviä tai niille naurettiin tai ne tapettiin. Osa käänteistä on jopa yllättänyt positiivisesti. Kaikki tämä juontaa harhakäsitykseen, että transnaiset olisivat oikeasti miehiä, jotka vain yrittävät huijata ihmiset uskomaan, että he ovat naisia. On tärkeä havainto, että kaikki voisivat esittää mitä vain, eikä siitä olisi haitallisia seurauksia. Representaatioista väännetään ja tällaista. Miten tätä maailmaa kohti mentäisiin. Tunnistatko ilmiön. Näen, että suurta muutosta on tapahtunut ja tapahtuu. Näkisin, että taiteella on mahdollisuus näyttää myös toisenlaisia kohtaloita ja muovata ihmisten käsityksiä. Siinä ei ole mitään uutta. Se on musta oleellinen kysymys. Miten suhtauduit siihen. Se tekee taiteesta tuotteen, jota voi boikotoida kuin mitäkin McDonald’sia. Tähän vastalause on, että se johtaa pumpuliteatteriin. Muutoksen pitää alkaa ennen kuin se voi kiihtyä. On mietitty myös sitä, voisiko perustaa tietokannan transtaustaisista taiteilijoista konsultoimista tai näyttelijyyttä varten. En usko siihen, ja tarinoiden historia antaa sille näyttöä. Olen kuullut lauseita, että vitsi kun olisi itse ollut nuorempana puoliksikaan sellainen kuin te olette nyt. Mitä tarkoitat tällä herkkyydellä. Miksi näytelmän peruuttamista vaadittiin. Syrjinnästä väkivaltaan, kiusaamisesta mahdollisuuksien eväämiseen. Tuo tuskin oli ensimmäinen kerta, kun joku sanoo, että peruuttakaa esitys, tällaista paskaa ei saa näyttää. Viisaammat voivat analysoida, mistä se johtuu, mutta lähtisin #metoosta ja kaikenlaisesta herkkyydestä. Siitä, ettei saa asuntoa siihen, että pahoinpidellään. Ajattelen, että minulle soitettiin siksi, että olen käsittääkseni Suomen ainoa ihminen, joka on trans, koulutettu ammattinäyttelijä ja jolla on laaja tietämys teatterimaailmasta. Halua ja ymmärrystä on ainakin nuoremmalla polvella. Silloin kun painiskelin identiteettini kanssa eniten ja pohdin, olisiko mahdollista lähteä sukupuolenkorjausprosessiin, varsinkin amerikkalaisissa elokuvissa tarinat olivat negatiivisia. Ne ovat tulleet varmaan internetistä, jossa on valtava määrä ääniä ja ajatuksia klikkauksen päässä. Se on tiettyä utopiaa ja valmiimpaa maailmaa kuin nykyinen. Taidetta koskevissa keskusteluissa nousee usein esiin ”sukupolvien kuilu”. 96 IMAGE JOULUKUU 2020 keskustelija liikehdintä taiteessa on ollut aika minimaalista, mutta se, mitä olen kuullut, kääntyy edelleen positiiviseksi. Se vaatisi sen, että ihmisiä ei syrjittäisi. Osasin suhteuttaa transrepresentaation parantamisen siihen, että ensi-ilta oli kolmen päivän päässä. Olen kuullut, että tuotantoyhtiöissä on otettu aidosti askeleita siihen suuntaan, että on mietitty, miten niiden kannattaisi toimia, keitä transtaiteilijoita ja rodullistettuja taiteilijoita on olemassa. Asiat on ihan yhtä hikisiä, rosoisia, rasvaisia ja vaarallisia kuin ennenkin mutta tekijänä voin luottaa, etten satuta kollegoitani eivätkä he satuta mua. Mun kohtaamat vanhemmat kollegat ovat olleet aika liikuttuneita ja iloisia muutoksesta. Se oli asia, mitä en olisi itse suositellut siinä hetkessä, mutta ymmärrän mistä se tuli. Tätä käsitystä voi joko vahvistaa tai olla vahvistamatta. Nuoret paheksuvat ymmärtämättömiä ”boomereita”, joiden mielestä nuoret valittavat kaikesta eivätkä kestä mitään. Nuorempaa väestöä leimaa mun mielestä välittäminen maailman tilasta ja marginalisoiduista äänistä, pyrkimys ymmärtää ja pyrkimys kuulla ja saattaa kuuluviin ääniä, joita nyt ei kuule. En usko kiintiöihin. Image haastatteli Toiviaista kahdesti, syysja marraskuun lopussa. Minun on mahdoton kertoa, mitä koko transyhteisö ajattelee. Itse näen, että julkisessa ammatissa sitä ei voi myöskään välttää. Enkä sano, että vanhemmilta nämä puuttuisi. Jos kaikki ajattelisivat, että transnaiset ovat naisia, miksi heitä esittämään castattaisiin miehiä. Se tuli myös ihmisiltä, jotka eivät olleet lukeneet tekstiä eivätkä nähneet näytelmää. Toivon, että pääsen näkemään sellaisen maailman. Siihen aika ei ole monista kypsä, koska silloin erityisesti transfeminiinien pitäisi asettua alttiiksi
A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. SUPERSI ISTI SANKAR I-EKSTRA MITÄ IHMETTÄ. Apu Juniorissa kerrotaan muun muassa luonnosta, tieteestä, eläimistä, avaruudesta, viihteestä ja harrastuksista. Apu Juniori on alakoululaisten oma, innostava tiedeja ajankohtaislehti. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2020 asti. VK O 20 20 -4 5 17 72 20 -2 02 MINÄPÄS ! MINÄ OLEN PISIN. Seepra ja aasi saivat varsan JUNNUPUUHAT Herkuttele amerikkalaisella aamiaisella TATU&PATU ”Mokailu kuuluu elämään” MINÄ OLEN TUNN ETUIN MINÄ KOULUSSA Vatsastapuhu ja Sari Aalto MIKSI UINNIN JÄLKEEN PALELTAA. Lehdessä on asiaa, hauskoja puuhia ja vastauksia kinkkisiin kysymyksiin – ja se on taatusti hyvä vaihtoehto ruudun tuijottelulle! MIKÄ ON SUUREM PI KUIN JOULUK UUSI. Hinta 4,90 € 14 2020 MINÄ PÄS! MITÄ IHMETTÄ. Hinta 4,90 € 20 2020 YSTÄVÄKIRJA Näyttelijä Christoffer Strandberg TÄÄLTÄ NÄKYY PLUTO AMPAISE AVARUUTEEN PA L. JOULUS EITSEM ÄN Tilaa: lue.apu.fi/tilaa-lapselle TILAA APU JUNIORI -50 % UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT PUUHAA JA LUKEMISTA LOMALLE KISSA, KOIRA, KEKSIJÄ, KAPINAL LINEN... Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. PARAS JOULULAHJA KOULULAISELLE HYÖTYÄ JA ILOA. Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2,90 €). Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.fi/tietoa-meista/tietosuojaseloste. Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa. Pelästynyt opossumi leikkii kuollutta Sveitsissä satoi kaakaota JUNNUPUUHAT! Ratkaise sääristikko UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT LASTEN TIEDEJA AJANKOHTAISLEHTI TUBETTAJA DEATA ”Adhd on supervoimani” TIEDÄTKÖ, MIKÄ ON ALLIGAATTORIPÄÄRYNÄ. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Se selkiyttää maailman menoa ja kannustaa lasta lukemaan ja ajattelemaan
Väliin mahtui myös Herkules-aiheinen pseudohistoriallinen seikkailu, joka valmistui sattumalta samaan aikaan, kun Hollywoodista tuli toinen, merkittävästi suurempi Herkules-seikkailu. Seuraavan keikan perässä pitää vain mennä yhä erikoisempiin paikkoihin, kuten hongkongilaiselle ruumishuoneelle ja Suomeen ohjaamaan Sami Hedbergiä. Elokuva kuitenkin toimii aivan hyvin. Georgiasta tie vei Venäjälle kauhuleffan tekoon (Devil’s Pass), kolmeen kiinalaiselokuvaan ja vielä Dubaihin, jossa Harlin teki monikansallisen ryöstökeikkaleffan The Misfits ennen kuin nyt kesällä kuvasi Luokkakokous 3:n Suomessa. Hollywood-uran hiipuessa Harlinista tuli kameleontti, tai ehkä hän oli sitä aina, sekä ohjaajana että ihmisenä. 98 IMAGE JOULUKUU 2020. K U VA : A -L EH D ET , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA Luokkakokous 3 ei ole Renny Harlinin uran epätodennäköisin elokuva, kirjoittaa Kalle Kinnunen. Entä Bodies at Rest. 1980ja 1990-luvuilla se palkkasi järjestelmällisesti muun maailman nousevia kykyjä ja kokeneempia ohjaajia. Se naurattaa. Pintapuolisesti siinä ei ole mitään, mistä ohjaajan heti tunnistaisi, ellei ole todellinen Harlin-kuvakielen ekspertti. K un 1990-luvun alussa tuntui, että Suomi on kulttuurijalanjäljeltään surkein länsimaa, tarvittiin Rennyä valamaan kansallista itsetuntoa. Silmäniskun ironia on universaalimpaa: muistattekos, olen entinen Hollywood-ohjaaja. Aikoinaan Harlin laittoi jokaiseen elokuvaansa silmäniskun kaukaisen kotimaansa asukeille. Harlin-hehkutus meni meillä aikoinaan niin överiksi, että alan todellista arvostusta oli vaikea nähdä. Sitä ei ole Aasian ulkopuolella nähty valkokangasjakelussa oikeastaan missään. Se on mikrotason Die Hard -variaatio, jossa ei olla pilvenpiirtäjässä vaan ruumishuoneella. Tämä huippuhetki on suomalaisessa kollektiivisessa tajunnassa sumentunut. H ollywood veti. Toisaalta ura todistaa, että ammattitaidolle ja kokemukselle lasketaan yhä arvoa. Poikanne pääsi pitkälle, Harlin tuntui sanovan. Jackson. Nyt hän jaksaa taas hymyillä Seiskassa esitellessään 35 vuotta itseään nuorempaa heilaansa, porilaista fitness-ohjaajaa. Bodies at Restin ja kesällä kuvatun Luokkakokous 3:n kummankin koko budjetit ovat vähemmän kuin palkkiot, joita Harlin kuittasi uransa huipulla per elokuva. Elokuvassa on hetki, joka muistuttaa menneistä. Jos tuolloin olisi visioinut, että 25 vuotta myöhemmin Harlin menee vuorostaan Hongkongiin ja ohjaa sikäläisittäin keskibudjetin leffan, absurdi ajatus olisi kannattanut pitää omana tietonaan. 30 vuotta ja neljä kuukautta Die Hard 2:n jälkeen Suomen ensi-iltaan tulee hongkongilaistrilleri Bodies at Rest, joka ei ikimaailmassa olisi ylittänyt levityskynnystä maassamme, jos ohjaaja olisi joku muu. Paul Verhoeven tuli Hollannista, Guillermo del Toro Meksikosta ja Hongkongista saapui ensimmäisenä John Woo, joka olikin porukasta lopulta se, joka jätti pysyvimmän jäljen Hollywood-elokuvaan, etenkin toiminnan kuvakieleen. 1990-luvun alussa Renny oli nimittäin maailman parhaiten palkattu ohjaaja. elokuva Kalle Kinnunen on elokuvakolumnisti, joka näki Die Hard 2:n Bristolin parven keskeltä syyskuussa 1990. Välissä ehti mennä vuosia, ettei hän Suomessa viipyillyt. Jalan oven väliin sai myös Renny Harlin. Siitä ei välity ajatus, että tekijät kokisivat olevansa kuolemattoman taiteen parissa, mutta ei vitutuskaan. Hänen elämästään on kuulemma ensi vuonna ilmestymässä kirja, joten pikakelataan tässä vain viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden leffat. Reissumiehen leipä on pieninä palasina maailmalla. Pohjakosketus oli Venäjän ja Georgian konfliktia opettavaisesti selittävä Viiden päivän sota (2011). Siellä Rennyn pitäisi ohjata seuraava elokuvansa, amerikkalaisrahoitteinen ninjaleffa, joka joko tehdään tai sitten ei. H arlinin ura on värikkyydessä vertaa vailla. Se on vikkelä liikkeissään, kuten Harlin itse. Siitä puhuttaessa on toki mainittava, että sitä ei tilannut Georgian hallitus propagandakseen, ei, vaan rahoitusta junaili joukko hyväntahtoisia georgialaisia pisnesmiehiä. Suomen lipun tai Finlandia-vodkapullon vilahdus sai ylpeyden virtaamaan elokuvateattereissa Helsingistä Rovaniemelle. Poika on tulossa kotiin BODIES AT REST ohjaus Renny Harlin Ensi-ilta 18.12. Henkilöhaastattelupyyntöön kotimaasta vastasi sihteeri ja sanoi käytännössä ei. Bodies at Restin kantoninkielisessä dialogissa mainitaan hieman yllättäen Samuel L. Enää Harlin ei lähetä terveisiä piskuiseen kotimaahansa. He eivät jääneet odottamaan Luokkakokous 3:n ensi-iltaa Suomeen, vaan ovat asettuneet aloilleen Bulgariaan
Kuvamateriaalia on haalittu niin valtavasti, että joka jaksoon piisaa uskomattomia sattumia. Tiedeja historialuentojen lomassa Herzog ehtii hehkuttaa Mimi Lederin Deep Impactia ja solvata vatipäisiä koiria. His Dark Materials ei aivan ole sitä, mutta viihdyttävä fantasiasarja tyydyttää mainiosti vähemmän vaativan seikkailunnälän. Etelämantereen (Encounters at the End of the World) ja tulivuorten (Netflix-dokkari Tulisydän) jälkeen kaksikko suuntaa katseensa avaruuteen ja sieltä satavaan roinaan. How to with John Wilson Sosiaalisesti kömpelö, neuroottisehkosti asioihin suhtautuva mies kiertää New Yorkia kameran kanssa ja hakee vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, kuten: Miten harrastaa small talkia. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA JOULUKUU 2020 IMAGE 99. Priceless. Dickin tapaan androidin ja ihmisen välisiä eroja mutta on kiinnostunut myös uskontojen roolista ihmiskuntaa jakavana ja tuhoavana voimana. kausi on hyvä, 2. Philip Pullmanin Universumien tomu -kirjatrilogiaan perustuva sarja seuraa Lyra-nimistä tyttöä (Dafne Keen), joka varttuu orpona Oxfordin yliopistossa ja tempautuu seikkailuun halki rinnakkaisuniversumien. 1. How to with John Wilson on paitsi täysin ainutlaatuinen ja hirveän hauska dokumenttisarja, myös oodi New Yorkille ja kaikille sen outouksille. Sarja alkaa kaukaiselta planeetalta, jolle kaksi androidia, Isä ja Äiti, saapuvat synnyttämään ihmiskuntaa uudelleen suuren sodan tuhottua Maan. kausi vielä parempi. Fireball: Visitors from Darker Worlds Yhteistyö vulkanologi Clive Oppenheimerin kanssa on rikastanut elokuvantekijä Werner Herzogin myöhäiskautta, jonka kulmakiviä ovat isot, kevytantropologiset ja eksistentialistiset dokumentit. Visuaalisesti vaikuttavan ja söpöjä eläimiä tursuavan sarjan 1. Tyrmäävän komea, kylmä ja tunnelmallinen Raised by Wolves näyttää ja tuntuu Alien-elokuvilta, eikä ihme: Ridley Scott on tuottanut sarjan ja ohjannut kaksi ensimmäistä osaa. Apple TV+:ssa. kausi HBO Nordicissa. Miten parantaa omaa muistia. Androidit ovat ateisteja, mutta planeetan ilma kehässä kelluu myös mysteeriuskonnon nimeen vannovien mithralaisten Arkki. Kaudet 1 ja 2 HBO Nordicissa. Raised by Wolves Näkevätkö androidit unta sähkölampaista. Miten jakaa ravintolalasku. Aaron Guzikowskin luoma tieteissarja tutkii Philip K. 1. Vastassa on tiukkaa kuria pitävä katolinen kirk–, anteeksi, Magisterium, sekä ainakin jossain määrin Lyran omat vanhemmat. Rooleissa loistavat muun muassa Ruth Wilson, James McAvoy ja Lin-Manuel Miranda. He vierailevat Meksikossa paikassa, johon dinosaurukset tappanut meteoriitti aikanaan iski, ja juttelevat norjalaiselle jazzmuusikolle ja amatööritieteilijälle, joka kerää oslolaisen urheiluareenan katolta ”mikrometeoriitteja”. K U VA T: H B O , A PP LE TV + His Dark Materials HBO kaipaa kipeästi uutta Game of Thronesia. Jakso alkaa yhdestä kysymyksestä mutta päätyy usein johonkin ihan muualle – rakennustelinemessuille, spring break -bailuihin tai konferenssiin, jossa keskustellaan rinnakkaisista aikajanoista. kausi (kaikki jaksot) HBO Nordicissa 16.12
Etenkin feminiinistä pop-sensibiliteettiä kriitikot ovat tottuneet joko vähättelemään tai arvostamaan harvojen tuottajagurujen hallitsemana ”taitolajina”. Cook K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . Samanlainen pyrkimys hankkiutua eroon binääreistä ja rajoista genrejen välillä näkyy myös Z-sukupolven pukeutumisessa. A. Bilehuumeiden haitat tunnustettiin samalla kun ne arkistuivat. Apple ei ole kuitenkaan musiikkia juhlimiseen vaan reivien ja festareiden kuvitteluun omassa makuuhuoneessa. Tänä vuonna Cook julkaisi ensimmäiset soololevynsä. Yhteisöllisten bileiden sijaan ihmisillä oli enää reivien kummituksia ja yksityistä trippailua. PC Music irtaantuu jaotteluista. Elokuussa ilmestyi seitsemän levyn pläjäys nimeltä 7G. Musiikki on tehty yksin kuulokkeilla kuunneltavaksi. Jokainen voi ottaa esteettisiä vaikutteita mistä vain. Hidastuminen, illuusioiden katoaminen ja atomisoituminen kuului Fisherin mukaan ”hauntologiana”. Tyylien yhdistelemisessä ovat rajana vain oma maku ja alati muuttuva identiteetti. Cookin levy Apple on musiikkia tilanteeseen, jossa uskotaan yhteisen euforian mahdollisuuteen, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Hyperpopissa hittipopin arvoja, kuten tarttuvuutta sekä tunteellisuutta, kiihdytetään niin pitkälle, että lopputulos kuulostaa keinotekoisen surrealistiselta kuin ekstaasipilleri, joka sisältää paljon ylimääräisiä, näkökenttää glitchaavia tutkimuskemikaaleja. musiikki K un kolmekymppisen A. Teknologia kehittyi ja ihmiset alkoivat kuunnella konemusiikkia kotona, tietokoneen kajossa. Apple-nimi viittaa Cookin mukaan ”kotitietokoneeseen”, jota hän pitää kehonsa kyborgisena jatkeena, ei ainoastaan musiikin tekemisen välineenä. Siinä kuuluu niin Sigur Rós, Avril Lavigne kuin Aphex Twin. Huoleton bilenuoruus on Cookin musiikissakin läsnä vain käsinkosketeltavina haamuina, joita tuskin koskaan oli olemassakaan. Cook on määritellyt genrekseen hyperpopin. 100 IMAGE musiikki Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, joka on tänä syksynä syönyt kirpeitä omenoita. Vaikutelma jää silti optimistiseksi. Outoutta lisää se, että esimerkiksi albumin avaava Oh Yeah -kappale tuo mieleen Blurin kaltaiset brittipopyhtyeet ja sen, kuinka värikästä konfettia putoaa yleisön ylle isolla festarilavalla. Genrejen sijaan onkin ajanmukaisempaa puhua estetiikoista, jotka virtaavat ja vaikuttavat toisiinsa. Apple-levy valmistui Cookin mukaan jo vuosi sitten. Tällainen ajattelu tuntuu nyt vanhentuneelta: ajatus siitä, että musiikin pitäisi olla joko ironista tai tosissaan tehtyä, maskuliinista tai feminiinistä, tunteellista tai älyllistä, viimeisteltyä tai keskeneräistä, korkeaa tai matalaa, tarttuvaa tai vaikeasti lähestyttävää. Siksi sitä pidettiin jotenkin ironisena huumoriprojektina. Jo kuukausi 7G:n jälkeen ilmestyi Apple, rakenteeltaan ”perinteisempi” popalbumi. P C Music ei jäänyt vain lyhytaikaiseksi hankkeeksi, vaan sen vaikutus kuuluu muutenkin valtavirtapopissa. Kun 90-luvulla konemusiikki mutatoitui harppauksin ja reivit kokosivat ihmisiä utooppisen kokemuksen ääreen, 2000-luvulla kulttuuri muuttui. Levy sisältää vaikutteita esimerkiksi brittipopista, 2000-luvun alun emosta ja trancesta. G Cookin perustama PC Music --kollektiivi/levy-yhtiö julkaisi ensimmäiset biisinsä kuusi vuotta sitten, popmediat reagoivat hämmentyneesti. Tyyli on kuultavissa useiden 2020-luvun artistien musiikissa, kuten 1000gecsin pirstaleisessa meemitykityksessä, Zora Jonesin sekä SHYGIRLin kaltaisessa kokeellisessa popissa tai miksei vaikka myös suomalaisessa Ruusut-yhtyeessä. Juhlat, siellä jossain 100 IMAGE JOULUKUU 2020. Koronavirus-lockdownin luomat yksinäiset puitteet olivat Cookin mukaan hänen musiikilleen sopivat. Jos ihminen luottaa omaan makuunsa, mikään ei voi olla guilty pleasure. Apple on musiikkia eristäytyneeseen tilanteeseen, jossa koetaan ihmisyyden perustunteita ja uskotaan yhteisen euforian mahdollisuuteen. Siinä oli 49 biisiä, joista osa oli luonnostelmia, osa biisimusiikkia ja osa covereita esimerkiksi Smashing Pumpkinsin ja Taylor Swiftin kappaleista. APPLE A.G. Aika pudottaa muoviomena puusta. Toki hyperpopin niin kuin muidenkin viime vuosikymmenten ”uusien genrejen” kohdalla on lopulta hankala sanoa, onko kyse emergentistä genrestä vai vanhojen vaikutteiden kierrätyksestä uudella otteella. G. PC Musicin estetiikka haki vaikutteita naiivina tai ”matalana” pidetystä estetiikasta: eurodancesta, korealaisesta popista, EDM:stä ja levottoman pastellisävyisestä internet-taiteesta. E desmennyt kulttuurikriitikko Mark Fisher kirjoitti 2010-luvun alkupuolella elektronisessa musiikissa tapahtuneesta muutoksesta
Popmelodioiden sijaan Sjöroos on seurannut primitiivisimpiä vaistojaan. Megan thee Stallion: Good News (1501 certified) Kesän 2019 Ruisrockissa Megan thee Stallion käytti aikansa myöhästymiseen ja esiintyi 19 minuutin ajan kouralliselle ihmisiä pienimmällä lavalla. Lopputulos on kolkuttelua, mantroja ja mölinää, joka on tärkeintä Sjöroosille itselleen. Pearly Drops: Call for Help (fef corp) Cocteau Twinsin klassikkokappale Pearly Pewdrops’ Drops kuulostaa Ben & Jerry’s -jäätelömaulta, joten on kohtuullista, että Femme en Fourrure -nimellä musiikkia tehneet Sandra Tervonen ja Juuso Malin ovat tiputtaneet yhden krusiaalin sanan pois bändinsä nimestä. Saako steriili tuntua näin. Karinan kanssa tehty Augmented Reality Clouds / Huutaa kestää yli kymmenen minuuttia ja tavoittaa jotakin uudelta tuntuvaa. Pearly Drops näyttää ja kuulostaa tarkoituksenmukaisen utuiselta syntikkapopilta, nimikappale ja Make Water -single ovat lajissaan premiumia, mutta albumina Call for Help jää ohueksi. Mutta ei voi kiistää, etteikö Good News olisi oikea levy oikeassa paikassa. Ääntäkin voi konmarittaa. Miksei enää puhuta postrockista. Julkaisupäivänä Sjöroos kulki jättimäisen mankan kanssa pitkin Helsinkiä soittamassa levyään ja kuvasi Instagram-liveä Jari Sarasvuon kanssa. TEKSTI OSKARI ONNINEN JOULUKUU 2020 IMAGE 101. Voiko ambientia laulaa. Siksi ei tunnu sattumalta, että Megan lähti räppiuralle yliopiston kautta – pääaine oli terveyshallintotiede mutta silti. On aidosti vaikea sanoa, onko tämä keski-ikää, turhamaisuusprojekti vai oikea ja vilpitön sekoaminen. Nowinter, Nosummer on samanlainen musiikkilavaste, mekanistinen ja huomaamaton. Japanilaisen ambientin ympärille noussut nörttibuumi liittyy kuullun ympäristön rauhoittamiseen. Ahon levy on musiikiksi varovaista mutta sisustukseksi jopa eleikäs. Trendien kopioinnista on turha syyttää. AHO: Nowinter, Nosummer (pme) On hauskaa ja kamalaa, että Matti Ahopellon (Siinai, Zebra and Snake) ensimmäinen soololevy pohjautuu materiaaliin, joka on jäänyt yli hänen suunnitellessaan musiikkeja Marimekon muotinäytöksiin. Parhaat kappaleet ovat lopun singlet ja kasaripoplaulu Don’t Rock Me to Sleep. Ensimmäinen studiolevy viehättää juuri niin paljon kuin jaksaa nauttia seksipositiivisuudesta ja perinneräpin haltuunotosta tai voimaantua miesuhokliseiden lyömisestä vastapalloon. Meganiin verrattuna Cardi B on suorastaan loruileva poptähti. Kauheaa, voisi luulla, mutta jokin todennäköisyyksiä vastustava punainen lanka Sjörootsissa on. K U VA T: LE V YYH TI Ö T musiikki Jori Sjöroos: Sjöroots (11ones) Jori Sjöroosin ensimmäisestä omalla nimellä julkaistusta soololevystä puuttuu vain Stefan Lindforsin suunnittelema esine, jossa albumin voisi ostaa. Jos tekee vuonna 2020 näin paljon vuoden 2015 Grimesilta kuulostavan levyn, näkemyksen on oltava vilpitön. Duo palauttaa mieleen viime vuosikymmenen alun, jolloin kotimaisilla kitaraindiebändeillä estetiikka korvasi biisit ja se oli ihan okei. Samaan kysymykseen Sjöroots-levykin jättää vastaamatta. Ensi kesänä hän olisi jo päälavamateriaalia niin Ruisrockissa kuin Flow’ssa
Pänttäämistä enemmän nuorta miestä kiinnostavatkin päihteet ja tytöt. Keskeisenä teemana on juuri kielellinen vallankäyttö ja toisaalta kielen vallan rajat. Ero ehdokkaiden välillä oli maksimaalinen – sanan FIRST vastakohtahan todella on LAST. Temppu on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä maailma on monimutkainen. K U VA : S IL TA LA , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA BEN LERNER TOPEKAN KOULU SILTALA L okakuun lopulla sain taas kerran postia Donald Trumpilta. Viimeistä lukiovuottaan viettävä Adam Gordon on todellinen sanaseppo. Sähköpostia tulvii silti edelleen. Lause oli ymmärrettävä myös kouluja käymättömille ja ei-englanninkielisille. Good, bad, great, evil. Kieli on nimittäin vallankäytön väline. Minulle kirjailijana ne ovat, ja siksi luotan niihin niin paljon, että se saattaa olla jostakusta jo loukkaavaa. Niiden, joilla sanat ovat hallussa, pitäisi tietysti pystyä rakentamaan niillä siltoja, joita pitkin kaikki pystyvät kulkemaan. kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka selvisi hengissä 1990-luvun alun Hämeenlinnasta. Sanoja ja tekoja Topekan koulu muistutti Juha Itkosta siitä, miten heidän, joilla on sanat hallusaan, tulisi rakentaa niillä siltoja toisten luo. Lerner pyrkii vilpittömästi ymmärtämään sanattomaksi itsensä tuntevien kokemusta, mutta kun romaani väistämättä on sanoista rakennettu, myötätunto ei kai oikein edes voi tavoittaa kohdettaan. Nauratti: Yhdysvaltain presidentti, joka laittaisi maansa edun tärkeysjärjestyksessä Suomen, Samoan ja Nicaraguankin taakse. Hyvä, paha, suuri ja pieni eivät riitä kuvaamaan todellisuutta niin, että yhteiskunta voisi toimia. Romaani kurkottaa ajassa myös kauemmas taakse, Adamin lapsuuteen ja hänen vanhempiensa avioliittoon. Joskus rajoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisia: Topekan koulun dramaturgiassa keskeiseen osaan nousee älyllisesti heikompilahjainen Darren, joka on lukio laisporukassa hyväksytty eräänlaisen maskotin rooliin. ”Joe Biden will put America LAST”, otsikossa luki tällä kertaa. Darren tuntee tulevansa pilkatuksi, ja katkeruus purkautuu lopulta kohtalokkaana tekona. Topekassa tällaisiin intellektuelleihin suhtaudutaan epäillen. Nuoren miehen perhetausta viittaa kohti loistavaa tulevaisuutta jossain itärannikolla, mutta toistaiseksi hän on jumissa Kansasissa, ja siellä hänen on selvittävä hengissä. Toisaalta banaali oli jälleen myös nerokasta. Sanoilla ja lauseilla voi rakentaa yhteyksiä, mutta ikävä kyllä tahtomattaankin myös muureja. Selkeydessään se oli myös kädenojennus, kurotus kohti. Liityin hänen postituslistalleen journalistisessa tarkoituksessa ennen edellisiä vaaleja ja olen antanut hänen spämmätä minua, sillä viestit avaavat ikkunan kokonaan toiseen todellisuuteen. Ei ole vain sanoja, on myös tekoja, ja usein teot kumpuavat ajatuksista ja tunteista, joita ihminen ei sanoin kykene ilmaisemaan. Piirrä minulle maailma, josta saa selvää. Tässäkin puhumisen rajat paljastuvat. Aivan kuten kuvaamansa henkilöt, se on paikoin ärsyttävänkin älykäs ja itsetietoinen. Kielelliset lahjansa Adam on perinyt psykologivanhemmiltaan, joiden perua on myös taipumus toisinaan liialliseen ajatteluun. Yhdysvalloissa viime vuonna ilmestynyt kirja kommentoi nykyistä, raiteiltaan suistunutta Amerikkaa mielenkiintoisella tavalla mutkan kautta, enimmäkseen 90-luvun lopulle keskittyen. Vaikka molemmat aukovat sanoilla työkseen toisten ihmisten solmuja, psykologit saavat kyllä lahjakkaasti solmuun omankin parisuhteensa. S amoihin aikoihin luin amerikkalaisen Ben Lernerin kehuttua romaania Topekan koulu. T rumpin presidenttikausi on kohta ohi, luojan kiitos. Hän hyödyntää verbaalisia taitojaan sekä poliittisissa väittelykilpailussa että testosteroninhuuruisissa rap-battleissa. Ja tietysti, viihdytä minua keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi solvaten ihmisiä, joiden epäilen halveksivan minua. Toisin kuin Trumpin sanoma, se ei välity. Kanava on väärä ja viesti liian monimutkainen. Jossain Trumpinkin riehunnan taustalla tuntuu olevan halveksituksi tulemisen kokemus, jonka hänen kannattajansa tunnistavat. Tässä siis edelleen olemme, umpikujassa, eikä siitä taideta sanoilla selvitä. 102 IMAGE JOULUKUU 2020. ”It’s MADNESS.” ”Stop the FRAUD.” ”I need you to FIGHT BACK.” Donaldin kannattajiaan kohtaan tunteman rakkauden pyyteettömyydestä ja hänen heidän hyväkseen tekemistään teoista voidaan olla montaa mieltä, mutta side on kiistatta todellinen, ja luulen sen liittyvän osittain kieleen. Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän. Sanojen sijasta puhuvat usein nyrkit. Topekan koulu, monin tavoin onnistunut romaani, ei sekään tietenkään ole kirja, jonka kaikki amerikkalaiset voisivat lukea. Sanat eivät ole samalla tavalla kaikkien hallussa
Tommi Uschanovin esseeminä on joka tapauksessa mukava, joviaali kaveri, jonka asiantuntevassa seurassa viihtyy mielellään. TEKSTI SILVIA HOSSEINI Sanoja ja tekoja JOULUKUU 2020 IMAGE 103. Atena, 230 s. Kirjeet vievät lukijansa Firenzestä Hailuotoon, Tartosta Valenciaan – ja toisaalle. Otava, 192 s. Pääparin lisäksi romaanissa seurataan paikkakuntalaisten elämää. Jäätävä miljöö korostaa hahmojen ympä rillä väreilevää ahdistusta ja väkivallan uhkaa, jonka taustoja lukuisat takaumat avaavat. Etuoikeutetun syyllisyydentunnossa ei kuitenkaan vellota. Henkilökuvaus sen sijaan vakuuttaa: ”Riston jokainen imarteleva sana voiteli ruostunutta ja yksin jäänyttä sielua niin että lopulta Karo kuvitteli, ettei ollut edes mahdollista elää ilman sitä saatanal lista öljyä.” Terhi Kokkosen vähäeleistä, hallittua esikoista lukee mielikseen, mutta pysyvää jälkeä se ei jätä. Sivuhenkilöiden tarinat tukevat teosta temaattisesti mutta laimentavat trillerimäisen aloituksen lupaa maa jännitettä. Paikka osoittautuu yhtä inhottavaksi kuin parisuhteen laatu, eivätkä ”Tunturipuron solina” drinkitkään piristä tunnelmaa. Kuinka musiikkia käytetään on toimiva yhdistelmä tietokirjaa ja subjektiivista esseetä. Aistillinen esseeteos koostuu kahden runoilijan välisestä kirjeenvaihdosta. Sen sijaan teos osaa sanoa syitä siihen, miksi matkus tamme, vaikka ei pitäisi. Eliksiiriä matkakuumeeseen Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Matkakirjeitä. Mihinkään säveltaiteeseen ei pitäisi suhtautua pyhänä luomuk sena vaan arkisesti: on esimerkiksi ihan okei luukuttaa sinfoniasta pelkkää finaalia, jos siitä sattuu pitämään. Kirjoittaja osoittaa laajaa perehtyneisyyttä musiikkisosiologiaan, äänilevyn kult tuurihistoriaan ja musiikkikritiikin retoriikkaan. Hannimari Heino ja Kristiina Wallin kirjoittavat tietoisina yhtäältä matkustamiseen liittyvästä romantiikasta, toisaalta matkustamisen ongelmallisuudesta. Napakka esseeteos vastustaa käsitystä musiikkiharrastuksen ylevyy destä. Ihmiselon erityisyyksien ja erikoisuuksien lisäksi homo sapiensia katsotaan osana pla neettaa: ”Seison pitkospuilla, mutta vaikka äkkiseltään näytän ihmiseltä, olen vettä ja lintujen liikettä.” Matkakirjeitä on ihastuttava kirja, joka sopii erityisen hyvin koronaajan matka kuumetta lievittämään. Hauskat anekdootit ja omien suosikkikappaleiden kuvaukset nostavat tekstin lentoon. Kohtalokas Lapin-matka Terhi Kokkonen: Rajamaa. Teos, 208 s. K U VA T: O TA VA , TE O S & A TE N A kirjat Mainio musiikkikirja Tommi Uschanov: Kuinka musiikkia käytetään. Matkakokemuksista syntyy muistojen, mietteiden ja maisema kuvausten eloisa kudelma. Tär keilevyyden ponnekas vastustaminen on osa kirjan viehätystä vaikka tuntuukin välillä itsetarkoitukselliselta – onhan pönöttäminenkin yhdenlaista musiikin käyttöä. Autoonnettomuuteen joutunut pariskunta päätyy lepäilemään Lapin ylihintaiseen lomakylään
Sosiologian professori Eeva Luhtakallio kirjoitti USA:n vaalien jälkeen siitä, että vaalianalyyseistä unohtuu usein kansalaistoiminta. Valokuvaaja Viktorija pidätettiin tyttäriensä Janan ja Martan kanssa. 80-vuotias mummo esittelee puutarhansa hiljaista mielenosoitusta: punaisia ja valkoisia kukkia. Pidätetyt naiset laulavat kansanlaulua käsikynkässä, poliisit katsomonaan. On sillä, sillä kyse on vallasta ja sen jakautumisesta. Räty Reetta Räty on Tampereen yliopistossa pätkätöissä oleva vastarintaromantikko. Sinä uhittelet, minä tanssin. Sinä pamputat, minä laulan Kansannousu on peräisin kansasta, ei sen symboliksi nousseista johtajista, kirjoittaa Reetta Räty. Ihmiset seisoivat teiden varsilla käsi kädessä, aseettomina. Mitä meidän pitäisi tehdä. S uurvaltapolitiikka näyttäytyy näinä aikoina autoritaaristen miesten taisteluna ja veljeilynä. Demokratia ei ole yksilölaji, vaikka kaikilla äänestäjillä onkin vain yksi ääni, Luhtakallio kirjoittaa verkkomedia Ilmiössä. Sillä on väliä, kohdistammeko katseen johtajiin, vai näemmekö myös sen, miten heitä vastaan noustaan vaikkapa Venäjällä, Puolassa tai Hongkongissa. Onkohan mikään maailmassa lopulta yksilölaji. Mielenosoittajien rauhanomaisuus on suorastaan aggressiivista. Myös Maria Kalesnikava yritettiin häätää maasta, mutta hän repi rajalla passinsa ja ryömi auton takaikkunasta ulos. Johtotrion kolmaskin jäsen Veronika Tsapkala on maanpaossa. Netissä kiertää joka päivä rajumpia videoita, joissa turvallisuusjoukot hakkaavat ihmisiä henkihieveriin, tai kuoliaaksi. Svjatlana Tsihanouskajasta tuli oppositiojohtaja, kun hänen Lukashenkan vastaehdokkaaksi pyrkinyt miehensä vangittiin. Sinä pamputat, minä laulan. Kuljen omantuntoni ohjaamana, en pysty vaikenemaan, vakuuttaa Karina. L opuksi selfhelp-vinkki yhteiskunnalliseen yleisahdistukseen. Se on tosi paljon sanottu. Tämä ei lannistanut valkovenäläisiä. Ihmisketju vaati vapautta Baltian maille. Hänet vangittiin. Onko sillä sitten väliä, onko kadulla tai ketjuissa miehiä, naisia, molempia, kaikkia. Kansalaisia, jotka vastustavat taantumusta ja väärinkäytöksiä riskeeraamalla oman turvallisuutensa ja tulevaisuutensa. Katso kuvat. Se oli tosi kaunista. V alko-Venäjän oppositiota ovat johtaneet naiset. Stalinin aika, 2020. Valko-Venäjän kansannousu alkoi elokuussa. Kansannousu on peräisin kansasta, ei sen symboliksi nousseista johtajista. Kuvat, videot ja jutut Valko-Venäjältä todistavat samaa. 104 IMAGE JOULUKUU 2020. Bidenin voiton takana ei ollut vain korona tai Trump vaan neljä vuotta systemaattista vapaaehtoistyötä, jonka ansiosta esimerkiksi juuri Georgiassa rekisteröityi satoja tuhansia uusia äänestäjiä. Mutta on meillä täällä myös toisenlaisia voimia. Hän sanoo, että lapsetkin ovat täysin suojattomia. Lehtijuttuja lukiessa tapaa järkkymättömiä naisia. Sinulla ase, minulla ruusu. ”Heidät voidaan siepata kadulta, hakata, lyödä ja vainota.” (HS 25.9.) Nobel-kirjailija Svjatlana Aleksijevitš sanoo Der Spiegelin haastattelussa, että Valko-Venäjällä on palattu Stalinin ajan salaisen poliisin metodeihin. On tämä moninapainen kauhun epätasapaino: Putin, Xi, Jong-un, Orban, Erdogan, Trumpkin siellä vielä räyhää. Pelolle ei pidä antaa periksi, koska se jähmettää ajatukset ja estää toimintakyvyn, sanoo vankilassa pidätettynä ollut Marta. Valkoisiin pukeutuneet naiset tanssivat mustiin pukeutuneiden poliisien edessä. Suomessa asti voi tuntea patriarkaatin sirpaleita jalkapohjan alla. Valko-Venäjän kansannousukin on myös sota sovinismia vastaan. Siellä missä on sortoa, on myös vastarintaa. Vuonna 1989 noin kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600 kilometrin ketjun, joka kiemurteli Tallinnasta Vilnaan. Tällaista on 700 kilometrin päässä Helsingistä: Kampaaja Olesja kertoo hallituksen uhanneen kerätä lapset lastenkoteihin. Tsihanouskaja joutui pakenemaan Liettuaan. Googlaa Baltian ketju. Erityisen pelottomia ovat mummot. Kansalaiset eivät tyytyneet typistämään demokraattisia oikeuksiaan äänestämiseen vaan tekivät töitä sen eteen, minkä uskoivat oikeaksi. E rityisen pelottomia ovat mummot.” Näin kirjoitti toimittaja Anna-Liina Kauhanen kuvatessaan naisten merkitystä Valko-Venäjän kansannousussa (HS 28.10)
Kiinnostaa! JOULUKUU 2020 IMAGE 105. Viime aikoina olen alkanut suhtautua nihkeisiin, epäkiinnostuviin tuttaviini melkein ihaillen. Netti pursuaa ohjeita siitä, kuinka itsestään voi tehdä muiden silmissä mielenkiintoisen. Aina itsensä kuunteluun ei tosin kannata luottaa. Listalta saattaa puuttua kokonaan asioita, joita on pitänyt osana identiteettiään. Koska emme lopulta ole kummoisia individualisteja, listoista pystyi hahmottamaan kollektiivisia kiinnostuksia, joita saattoi yhdistää ikä, elämäntilanne tai kenties kapitalismin logiikka. Taitava toimittaja kulkee bussilla pitkin Kehä kolmosta, ja siitä syntyy sosiologisen näkökulman aiheeseensa ottava ilmiöjuttu kehyskuntien elämäntavasta. Ei ollut yllätys, että päädyin tällaisen yli-innostuksen valtaamana media-alalle. Meitä kymmenen vuotta nuoremmat eivät ymmärrä, miksi emme koskaan ole päässeet yli 1990luvun brittijulkkisista: kuka edes oli Patsy Kensit. Ne olivat valloittavia: lapinporokoirat, lentokoneonnettomuudet, hapanjuurileipominen, Huippuvuorten siemenpankki, Zlatan, laavaan hautautuneet kaupungit, Ulrike Meinhoff. Johtuuko koronasta, että vankasti keskiluokkaisia ja ikäisiä kavereitani kiinnostivat yhtäkkiä laajasti orgiat, parinvaihto ja psykedeelit. Toimittajathan ovat todellisia ammattikiinnostujia. Myöhemmin jotkut tuttavani perustelivat samoin sanoin sitä, etteivät vaikka äänestäneet vaaleissa. Kolmas kategoria olivat asiat, joista tykkää kovasti, mutta joista ei varsinaisesti ole kiinnostunut tietämään mitään, kuten nyt minulle luonto. Kerro lisää! Kirjoitin oman kiinnostuslistani sosiaaliseen mediaan ja sain vastaukseksi ryöpsähdyksen kavereitteni listoja. Jos amerikkalainen on lukenut aiheesta kaksi kirjaa, hän kertoo olevansa totaalisen obsessed. Kun listaa rehellisesti omia mielenkiinnon kohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa. E i vaan kiinnosta. Kun listaa kiinnostuksenkohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa, kirjoittaa Veera Luoma-aho, Silloin, kun on vain kiinnostunut jostain, oma ego sopivalla tavalla katoaa. En voinut koskaan oikein ymmärtää heitä, ja pidin perustelua mielikuvituksettomien ihmisten keksimänä tekosyynä omalle tylsyydelleen ja tietämättömyydellen – ihan kaikkihan oli lopulta kiinnostavaa, kun vaan malttoi tarkemmin ajatella. Kun tajusin, että olin listaa kirjoittaessani unohtanut koko taiteen olemassaolon, ymmärsin, että oikeastaan yhdeksässä kymmenestä taidenäyttelystä olen kiinnostunempi museokaupan tavaroiden hipelöinnistä kuin itse taiteesta. Nykyään vähän kaiken pitäisi olla intohimoa. E räs kaverini jäsensi kiinnostuksen kohteet kolmeen: on asioita, joista kiinnostuminen on itselle valtavan luontevaa ja intuitiivista. Kiinnostava aihe sekin, mutta näkökulmassa on melkoisesti egoa mukana. Usein toimituksissa ajatellaan, että mistä tahansa asiasta saa kiinnostavan, kunhan valitsee oikean näkökulman ja kertoo tarinan hyvin. Luoma-aho Veera Luoma-aho on kirjoittaja ja yrittäjä, joka on kiinnostunut politiikasta ja sisustustyynyistä. Sitten on asioita, jotka eivät varsinaisesti sytytä, mutta joita pitää tärkeinä ja joista siksi tahtoo tietää lisää, kuten nyt vaikka ilmastonmuutos. Amerikkalaiset pohtivat paljon sitäkin, millainen ihminen on kiinnostava. Kerran päätimme ideoinnin sijaan kertoa kaikki vuorollamme toisillemme, mikä meitä kiinnostaa. Kaikki kiinnostuksenkohteet eivät ole meille hyväksi: ne ovat sokerin kaltaisia mielihaluja, jotka vetävät väsyneenä puoleensa, mutta joiden liiallisen nauttimisen tietää huonoksi. Entä miksi me kaikki olemme samaan aikaan kiinnostuneita laadukkasta merinovillasta. Vilauskin asiasta kiinnittää katseen ja saa mielenkiinnon syttymään. Lapsena koulukavereissani oli aina joku, joka perusteli innottomuuttaan jossain kouluaineessa sillä, että ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Itse olen esimerkiksi ajatellut olevani kiinnostunut taiteesta lapsesta saakka. Kaverillani tällainen asia olivat eläimet. Tällaista mistä tahansa kiinnostumista arvostetaan korkealle. Omien kiinnostusten pohtimisessa on jotain itseä hellivää. Vaikka itsensä saisi väkisin kiinnostumaan melkein kaikesta, elämästä merkittävä osa pitäisi kuitenkin pystyä elämään intuitiivisten, itselle luontaisten mielenkiinnon kohteittensa liepeillä. Kierroksesta tuli kiehtova: mitä ihmettä, olet siis kiinnostunut tähtitieteestä. Kiinnostumisessa on silti jotain sopivan keveää. T öissä pidämme silloin tällöin ideointi-iltapäiviä. Sen sijaan silloin, kun on ihan vaan kiinnostunut jostain, oma ego sopivalla tavalla katoaa. Runsauden maailma on saanut minut arvostamaan asenteesta henkivää röyhkeää fokusointia. Se tekee koko aiheesta heti vähän väsyttävän. Silloin antaa arvoa sille, mitä oikeasti tahtoo, mutta katsoo silti pois itsestään. Se kiinnostaa
nämä meidän piti vielä kysyä. Olisiko Rakastunut Renny Harlin toimiva konsepti farssimusikaalille. — 8. 9. Eikö ns. — 11. Pitäisikö tulevat näköispatsaat valmistaa irrotettavilla päillä, jotka voisi aina uuden ideologian koittaessa vaihtaa sopivampaan. No miten on, tuliko se Derridan kissakirja koskaan luettua loppuun. — 14. — 15. — 20. Onko joku nauranut – ”Kuinka hän oivalsikin!” – Pertti Jarlan poliittisille pilapiirroksille. — 13. laaturavintoloiden paras puoli ole se, että niissä on tavallaan pakko juoda alkoholia, koska muuten kokemus jää vajavaiseksi. Haluaisiko joku Brechtin jalanjäljissä yrittää ”suomalaisen” luonnehdintaa sen tiedon pohjalta, että kun suomalaiset saivat piiloutua maskien taakse, he alkoivat käyttäytyä törkeämmin kaupan kassoja ja muita asiakaspalvelijoita kohtaan. Hei Läski-Porschejen omistajat, oletteko ajatelleet, että autonne nähdessään monet päättelevät, että tuon kuskinkin täytyy olla läski, jolla on läskeistä koostuva perhe. Onko kalan putoamista se, kun kala nousee ylös vedenpintaan vatsa edellä. Jaahas, kumpi otetaan, itsellesi oikeudenmukaisempi maailma ja 5,5 miljoonaa euroa vai kaikille oikeudenmukaisempi maailma ja sinulle 20 000 euron velat. — 19. 106 IMAGE JOULUKUU 2020 17. — 23. — 21. Miten monisukupuolisuus ja kaikki siihen liittyvä (ihana) muuten vaikuttaa KAHDEN SUKUPUOLEN HIRTTOKÖYDESSÄ roikkuviin nudistirantoihin. Pitäisikö hyväntekeväisyysjärjestöjen palkata somealustoille kodittomia, jotka huutaisivat ”Get over it!” aina kun joku vikisee huonosta ruoasta, palvelusta, säästä, taksikuskista, remontista. Saako valkoisten lukupiirissä käsitellä mustien kirjoja vai onko siinä jotain potentiaalisesti loukkaavaa ja jos saa, saako sanoa paskasta kirjasta, että njaa, tää oli aika paska. — 16. Kummasta tulisi huolestua enemmän, tietokonepeleihin uppoutuneesta teinistä vai teinin vanhemmista, jotka valvoivat laihdutusja virtsanpidätyslääkkeiden avulla vuorokausia USA:n vaalitulosta odottaessaan. — 10. Mikä sä olet, mun mutsi?” (DBC Pierre: Meanwhile in Dopamine City) — 2. — 7. — 22. — 3. Kuinka moni masentui kuultuaan Pfizerin koronarokotuksesta ja siitä, että paluu vanhaan normaaliin voi pian alkaa. — 6. Jos delfiinit maistuisivat niin herkullisilta kuin vaikkapa hummeri (tai nyhtöhummeri!) olisimmeko koskaan oppineet, että delfiinit osaavat puhua, ja jos olisimme, olisimmeko välittäneet. — 5. — 18. 1. Miten saisin sinut uskomaan, että kymmenen minuutin podcastisi kestää aivan liian kauan. Meistä kaikista taitaa tuntua aika yhdentekevältä, että tämä kysymys on tämän palstan kaikkien aikojen viimeinen kysymys. Pitääkö Jari Tervo itseään Suomen henkisenä presidenttinä kirjoittaessaan Ukko-koirastaan ikään kuin se olisi meidän kaikkien koira. “Kuka vittu sanoo ‘penis’. Jaa-a, nykyaika, kannattaako varmuuden vuoksi pyytää anteeksi, kun on kutsunut autoja ja kuvitteellisia ihmisiä läskeiksi. Kun puolustamme ja ihastelemme oman alueemme monikulttuurisuutta, seuraako siitä, että voimme paremmalla omallatunnolla sulkea silmämme muualla tapahtuvilta ihmisoikeusrikoksilta. Jos vaikka Riku Rantala vastaisi ensimmäisenä, niin lähdetään siitä sitten Tunnan kautta Paula Vesalaan
Dadpodissa suomalaisisät puhuvat siitä, mistä he aina mieluiten puhuvat: lapsistaan ja perheistään. KUUNTELE UUSI PODCAST, JOSSA ISÄT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN. MIESTEN VUORO PUHUA VANHEMMUUDESTA NIKLAS THESSLUND YHTEISTYÖSSÄ Toni Nieminen, Juha Itkonen, Jari Sinkkonen, Kjell Westö… Kymmenen isää ja kymmenen erilaista perhettä
Lue lisää a-yhteiso.fi/liity Haluatko vaikuttaa medioiden sisältöön ja mainontaan?
Mutta onko näin todella. TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 1 TEKSTI ANNE TEIKARI × KUVAT JIRINA ALANKO, TIMI KUOSMANEN JA TIMO PYYKKÖ Taidemusiikkipiirejä pidetään helposti omana sulkeutuneena maailmanaan, joka elää omassa ylevässä todellisuudessaan irrallaan muun yhteiskunnan keskusteluista. Musiikkitoimittaja Anne Teikari kysyi kolmelta nuorelta säveltäjältä, minne he nykymusiikkia veisivät ja miksi.
Kysyimme kolmelta nykysäveltäjältä, millaisia muutospaineita taidemusiikkikentällä tällä hetkellä on ja mitä esteitä muutosten tiellä on. Leevi Räsänen. Puheenvuoroissa puretaan säveltäjän neromyyttiä musiikista käytävällä puheella ja säveltämisen muuttamisella yhteisölliseksi, sekä taidemusiikin suhdetta yhteiskunnallisen vaikuttamiseen, kuten ilmastonmuutoskeskusteluun. Vaikka tällaisten paneelien perusteella voi saada käsityksen klassisesta musiikista tornissaan jupisevana musiikkikulttuurina – eikä aivan väärä kuva ole sekään – uusia aloitteita tehdään ja toimintatapoja muutetaan koko ajan, kun katsoo hieman tarkemmin paneelien ulkopuolelle. Olen itsekin tehnyt niin. Isossa kuvassa muutokset ovat hitaita, mutta pinnan alla kuplii. Tutkimushankkeissa pyritään edistämään tasa-arvoa klassisen musiikin sisällä tietoa lisäämällä. 2 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Riikka Talvitie O len istunut useissa nykytaidemusiikin tulevaisuutta käsittelevissä seminaareissa ja paneelikeskusteluissa, joissa on pohdittu taidemusiikin tekijöiden yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä. Olen lukenut kirkasotsaisia kirjoituksia siitä, kuinka klassinen musiikki tulee räjäyttää ja oopperan seinät kaataa, jotta niistä pääsisi jokainen ohikulkija käymään sisään. Sävellystunneilla musiikkiopistojen luokkahuoneissa keksitään uusia tapoja ajatella klassisen musiikin tekemistä yhteisöllisenä taidemuotona. Uusia tapaamisia ei sovita. Meidän Festivaalilla Tuusulanjärven rannalla musiikki tulee lähelle kuulijaansa. Baareissa soivat ajassamme sävelletyt teokset, jotka yllättävät yleisönsä. Paneelin jälkeen ihmiset vaihtavat rajoja rikkovia aatoksiaan, pukevat takkinsa päälle ja lähtevät koteihinsa
Se on tärkeää sen kannalta, miten teoksen kuulee. Hiphop-genre on eri yhteisö, jossa on eri lainalaisuudet, ja nykymusiikkiyhteisö on omansa. Perinne ja ajatus siitä, että musiikki puhuu puolestaan, ja että musiikki on ihmisyyttä suurempaa, liittyy outoon paisutteluun ja machokulttuuriin. Heräsin joka aamu kahdeksalta, keitin kahvia, söin joka päivä lounaaksi perunamuusia ja kalapullia, ja menin nukkumaan yhdeksältä. Sen sijaan kun on kyseessä uuden musiikin kantaesitys, välillä tekstiä ei ole ollenkaan. Ehkä tunteista puhumista nykymusiikissa pidetään liian simppelinä. Yhteisöä luodaan siinä, kun tehdään esteettisiä valintoja. Institutionaalinen toimintatapa perustuu teosten valmistamiseen ja niiden laadukkaaseen esittämiseen. Sitä persoonallisempaa musiikki on ja siinä on selvemmin tekijänsä ääni.” ”Musiikin tekeminen voisi poistua säveltäjän päästä.” -Riikka Talvitie, säveltäjä, pedagogi ja tohtorikoulutettava, joka on haastanut yksinäisen neron myyttiä avaamalla sävellysprojektejaan yhteisöllisiksi ja työskennellyt useissa monitaiteisissa produktioissa. Olisi ihan helvetin hienoa, jos jossain käsiohjelmassa lukisi noin. Tällaista toimintamuotoa meillä ei oikeastaan ole nykymusiikissa ollenkaan. Uskon, että ihmiset saisivat niistä paljon enemmän irti ja voisivat samaistua. Jos antaa teoksensa nimeksi ”Nimetön”, ja se on jotain ihan helvetin up there -kamaa, ja sitten puhuu siitä ammattijargonilla, niin se on huomiotta jättämistä. Näin musiikin tekeminen voisi poistua säveltäjän päästä ja yleisön olisi mahdollista nähdä se prosessi. Meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta avata nykytaidemusiikkiyhteisöä yhteisölliseksi, koska sitä ei haluta. Jos haluamme laajentaa nykymusiikkiyhteisöä yhteisötaiteen tavoin ja kohdata ihmisiä eri taustoista, niin meidän pitää avata ihan toisella tavalla se, että sallimme erilaista ajattelua niistä esteettisistä valinnoista ja yhteisön rakentumisesta. Siinä ei ole mitään tieteellistä, ja ehkä sen takia sitä vieroksutaan. Miksi ei voisi olla Seiska-tyylisiä kirjoituksia teoksista. Poikkeuksena ainoastaan lapset ja pedagoginen työskentely. Sillä musiikilla ei oikeastaan ole väliä. Se voi olla vaikka, ettei minulla ollut elämässä mitään erityistä meneillään, kun sävelsin tätä. Että musiikissa on jotain niin hienoa, että siitä ei edes kannata puhua. En tarkoita, että mitään tarvitsisi heittää romukoppaan, vaan meidän tulisi altistaa ne esteettiset arvot keskustelulle. Siihen nousee jokin outo mysteerihuntu eteen. Tällä hetkellä sukupuolijakaumat ovat tapetilla ja se, mitä arvoja ne heijastelevat. Nykymusiikkiyhteisö on suht pieni, valkoinen, suurelta osin akateemisesti koulutettu. Ammattimuusikoiden ja -säveltäjien keskuudessa ei kyllin korosteta, kuinka arvokkaita kaikki tulkinnat, mielikuvat ja reaktiot ovat. Se on pidetty ulkopuolella kaikesta sosiaalisesta viitekehyksestä. tehnyt musiikkia lasten kanssa Kuule minä sävellän -hankkeessa ja jonka missiona on nykymusiikin saattaminen lähestyttäväksi kaikille. Jos kertoo teoksistaan hyvin teknisesti, silloin juuri nostaa itseään sinne norsunluutorniin. Jos tämä valintatilanne avataan keskustelulle kolmen tai viidenkymmenen ihmisen välillä, tapahtuu väistämättä niin, että ihmisillä on mielissään erilaiset asiat. Minkälaisia tunteita hän koki, mikä ajoi hänet siihen. Eihän me nykymusiikissa esimerkiksi anneta ääntä, paikkaa ja tilaa sille, että saamelaisten yhteisö saisi sanottua itselleen tärkeitä asioita, tai maahanmuuttajat. Ajateltaisiin, että yleisö on meidän kanssa täällä eläviä ihmisiä, jotka ovat todella tärkeitä mielipiteiltään, eivät passiivisia. Säveltäminen ei ole neutraalia, vaan kuulumme johonkin yhteisöön, jolla on jotkut mieltymykset. Kaipaisin nykypäivänä sävelletyistä musiikkiteoksista puhumiseen ja kirjoittamiseen sitä, että mitä säveltäjän elämässä tapahtui, kun hän loi teoksen. Kun olen työskennellyt esimerkiksi teatteriyhteistöiden tai. Välillä se teksti on ihan teknistä liibalaabaa, josta edes minä en ymmärrä mitään. Yhteisötaiteessa lähdetään ihan nollasta, että taiteilija tai taiteilijaryhmä tutustuu yhteisöön ja kuulostelee minkälaiset asiat ovat tärkeitä ja miten niitä voisi tuoda esiin. Yleisönsä voi huomioida tai jättää huomioimatta. Nykymusiikki eritellään kuitenkin omaksi yhteisöksi klassisen musiikin sisällä. Tietenkin siitä voi ja pitää puhua! Jos jonkun mielestä teoksesta kirjoittaminen olisi pyhäinhäväistys, ehkä silloin ei olla valmiita kohtaamaan sitä, mitä kaikkea teoksen takaa voi tulla esiin. Sitä ei mitenkään voi tarkistaa eikä sisään sointuun ole koodattu mitään tällaista. “Vanhoja teoksia osataan avata käsiohjelmissa ja teosesittelyissä itse asiassa aika hyvin. On hirmu itsekästä ja poissulkevaa, jos ei avata syvempiä tarinoita teoksen taustalla. Keskustelun myötä mötikkä esteettisestä laadusta tai arvioinnista asettuu paljon yhteiskunnallisemmalle kentälle. Tämähän ei ole totta. Silloin pitää luottaa, että henkilöt tai yhteisöt, jotka saavat tilaisuuden, tuovat parhaalla mahdollisella tavalla esiin heille tärkeitä asioita. “Ajattelemme taidemusiikin säveltämistä aina yksilön mielessä tapahtuvaksi toiminnaksi. Vaikka kuinka joku väittäisi, ettei niitä tarinoita ole, sanon, että on. Voi olla, etteivät säveltäjät halua antaa itsestään niin paljon. Yhteisön toimintatavat liittyvät voimakkaasti traditioon ja vakiintuneisiin käytänteisiin, toisaalta orkesterilaitokseen ja oopperaan. Että katsokaa, olen täällä, olen näin viisas ja etevä ja paras. Se on lähtenyt musiikkikasvatuksen ajatuksesta, siitä, että luominen on yhteistä tekemistä. Ainoastaan väliä on sillä, että miten teoksesta viestii ja minkälaisen konseptin ympärille sen taiteensa paketoi. Jos sanoo, että tuo sointu oli minusta tosi surullinen, kuin joku olisi kuollut, mutta kuitenkin toivoa on jäljellä. Mitä enemmän musiikissa on, säveltämässäni tai kuuntelemassani, jotain ei-tieteellistä ja selittämätöntä, niin se on yleensä mielenkiintoisinta musiikkia. Koen, ettei se mysteerihuntu ole perusteltu ollenkaan. Sellaista itse harvoin enää löytää. Käsityksemme siitä, mitä estetiikka on, tarkoittaa jokaiselle erilaisia asioita. Jos sanotaan esimerkiksi, että teos on sävelletty heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, niin se vaikuttaa siihen, miten teoksen kuuntelemiseen virittäytyy. Nykymusiikki harvoin osallistuu tällaiseen leikkiin. Mutta jos ajattelisi, että musiikki heijastelee sitä yhteisöä, missä elämme, näiden yhteisöjen pitäisi kokea se musiikki omakseen myös esteettisesti. Epäilen, että jos säveltäjä ehdottaa jollekin marginaaliryhmälle, että tehdään projekti, niin sieltä tulee ensimmäiseksi, että ei me kuunnella nykymusiikkia. Siinä on aina jokin filtteri edessä. Olen nähnyt pedagogisissa projekteissa, miten nuoret ihmiset, jotka eivät ole kouluttautuneet säveltämisessä, kommentoivat musiikkia hyvin aidosti ja intuitiivisesti. Ja joku toinen sanoo ihan eri tavalla. 3 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ”Jos teoksesta kirjoittaminen on pyhäinhäväistys, ei olla valmiita kohtaamaan, mitä kaikkea teoksen takaa voi tulla esiin.” -Leevi Räsänen, säveltäjä ja pedagogi, joka on mm
ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Matilda Seppälä
Nuorethan tekevät sujuvasti yhteistyötä kaikenlaisissa työryhmissä. Toki taideinstituutio voi julistautua, että haluamme kannattaa tätä asiaa, meillä on oma hiilineutraaliustavoite ja vaihdamme puhtaaseen energiaan. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ kuvataiteiden kanssa, niissä yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen kannanotto kumpuaa esiin paljon voimakkaammin. Mitä pääasiallisesti olen nähnyt ja mitä taidemusiikkikentällä nyt tapahtuu, on aika performatiivista. On tärkeää käsitellä ilmastoahdistusta. Se, mitä voidaan tehdä, on että annettaisiin tilaisuuksia ja saatettaisiin ihmisiä yhteen rohkeammin. Musiikkiteos voi siinä olla tosi hyvä keino, että pääsee purkamaan sitä kaikkea paskaa mitä sieluun kertyy, kun lukee katastrofiuutisia. Se tarkoittaisi heti rakenteellisia muutoksia. Jos ajattelen vaikka Meidän Festivaalilla, millaista vastaanottavuutta erilaisille tilanteille siellä on, niin siinä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että yleisö otetaan huomioon. Ei vain mukavasti omalta kotisohvalta käsin tehdä kaikki niin kuin on ennenkin tehnyt ja läntätä päälle, että ilmastonmuutos. “Musiikki ei taidemuotona ole niin rationaalisella tasolla kommunikoiva kuin joku muu, esimerkiksi tekstiin pohjautuva taidemuoto. Jos oma työ on instrumentaalisen musiikin säveltämistä, niin siinä on vähän erityyppisiä haasteita kuin jos on kirjailija. Nykymusiikissa ei ole pyrkimystä osallistua yhteiskunnan toimintaan tai vaikuttaa aktivistisesti. Nuorten kollegojen kanssa keskustelemme paljon siitä, miten tämä kenttä voisi olla sellainen, että me ei vain kollegoiden kanssa mennä sinne konserttiin, vaan että se voisi olla laajemmin merkityksellistä. Tämä on yksi ydinkysymys siinä, mihin taidemusiikki on menossa. Olen lievästi skeptinen sen suhteen, että miten sellaiseen asiaan kuin ilmastonmuutos pystytään pelkästään taiteen keinoin vaikuttamaan. Tämän megaluokan ongelman ratkaisemiseen tarvitaan voimien yhdistämistä ja liittoutumista, mitä kautta poliittinen voima syntyy. Siinä olisi mahdollisuus taiteentekijöille, mutta se vaatii, että luovuttaa omat taitonsa vaikka ympäristöaktivismiliikkeen käytettäväksi. Kaikki nämä asiat ovat tosi hyviä, mutta sekään ei välttämättä tuo meitä yhteisönä kauheasti lähemmäksi kriisin ratkaisemista, jos poliittista lobbausta ei ole tarpeeksi edes kansallisella tasolla. Mieluummin näkisin nuoret taiteilijat liittymässä aktivistisiin liikkeisiin, joilla on selkeä agenda, tavoitteet ja toimintamallit. Kantaaottaville teoksille tuntuu olevan paljon tilausta ja niihin investoidaan mieluummin kuin systeemitason muutoksiin. Meillä on olemassa ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseen ainakin teoriassa, mutta meillä ei ole tarpeeksi painetta saada niitä päätöksiä läpi. Taide ja musiikki voi hyvinkin pelata tässä tärkeää roolia ihmisten yhteen tuojana.” × Nuorten kollegojen kanssa keskustelemme paljon siitä, miten tämä kenttä voisi olla sellainen, että me ei vain kollegoiden kanssa mennä sinne konserttiin, vaan että se voisi olla laajemmin merkityksellistä.. Se ei ole heti se valmiin teoksen tuominen, vaan pohditaan sitä lähtötilannetta. Miellän positiiviseksi kuplinnaksi tällä hetkellä sen, että taidealojen rajoja häivytetään. Usein se vaatii voimakasta kontekstualisointia, mikä voi tapahtua monella tavalla. Tällaisia teoksia saa ja pitää säveltää ja esittää, mutta se ei ollenkaan riitä. Täytyy kuitenkin hyväksyä, että se ei välttämättä ole kaikkien tie. Ei vain niin, että säveltäjällä on se säveltämisen osuus, vaan että hän ottaa osaa koko työryhmän toimintaan. Jos lopputuloksena on kuitenkin positiivisesti vaikuttaa siihen asiaan, ratkaista se ongelma, niin pitää olla tervettä itsekritiikkiä. En ole hirveästi nähnyt teoksia, jotka olisivat avoimen kantaaottavia. Muutos on tapahtumassa. Se on paljon tehokkaampi tapa toimia, kuin että tekee teoksen orkesterikonserttiin, että tässä nyt käsittelemme ilmastonmuutosta. On ihan sama konsertti ja muusikot kuin aina ennenkin ja sitten teos, johon kirjoitetaan otsikoksi ilmastonmuutos. Mutta ei voi yrittää keräillä poliittisia irtopisteitä sillä, että tekee hirveästi ilmastonmuutoksen eteen, jos ei oikeasti tee. En ajattele, että välttämättä pitäisi tuoda kantaaottavuutta konserttisaleihin, vaan pikemminkin käyttää taidetta keinona esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan taisteltaessa. Tämä on minusta se ongelma, ei se, että niitä teoksia sävelletään. Huomio on enemmän siinä, miten voidaan kommunikoida jotain, jos halutaan ottaa kantaa. Silloin voidaan tietysti kysyä, että onko niinkään kyse enää taiteesta. Että elämäni ei ole vain jotain kilpailuun osallistumista ja palkintojen saamista, vaan fokus viedään yhteisön kanssa olemiseen.” ”Ei riitä, että tekee kaiken kuten ennenkin ja lätkäisee sille nimeksi ”ilmastonmuutos.” -Matilda Seppälä, säveltäjä, joka on pohtinut nykymusiikin ja ekologian suhdetta esimerkiksi toimimalla Elokapina-liikkeessä ja Ung Nordisk Musik -festivaalissa, jonka teemana oli ilmastonmuutos. Niin kauan kuin musiikille ei ole selkeästi ilmaistua kontekstia, niillä harmonioilla tai säveltasoilla itsessään on haastava ilmaista eksplisiittisesti asioita. Teoreettisten konstruktioiden rakentelemisesta ei mututuntumani mukaan olla enää niin kiinnostuneita
Mielestäni taiteellista toimintaa koskeva diskurssi hyötyisi suuresti, jos siinä vältettäisiin dogmaattisten käsitteiden, kuten musiikin, käyttöä. ”Suosittelen ottamaan kuulokkeet pois korvilta missä tahansa liikkuu, myös Helsingin seudulla. Työ etenee tiiviissä suhteessa materiaalin kanssa, mielikuvien muotoutumisen ja murskautumisen prosessissa. Taidekäsityksemme ja tapamme sanallistaa taidetta muokkaavat ajatteluamme. Soitto ja laulu tapahtuvat ihmisten keskellä, osana yhteiskuntaa, eikä niiden pitäisi sulkeutua erilliseen, tehottomaan taiteen linnakkeeseensa. Lue lisää: uniarts.fi/tapahtumat pääpäivä Ta i t e i l i j a v a l m i s t a u t u u n ä y t t e l y y n Pitkänen-Walter etenee tunnustellen ”Kymmenien vuosien kokemuksen jälkeenkin jokainen teos on uusi haaste. Muinaishepreassa on sen sijaan lukuisia konkreettisia sanoja, kuten soitto ja laulu, jotka eivät arvota äänen tuottamista. Luulin aluksi muovaavani savea, kunnes huomasinkin saven muovaavan minua: mustan marraskuun paine rintakehällä muuttui pehmeäksi painopeitoksi.” × Mikki Noroila on kuvaja esitystaiteilija, joka opiskelee Kuvataideakatemian Tila-aikataiteiden opetusalueella. Kun yksi aisteista on 6. Hän tunnisti nimeni pankkikortista ja ilmaisi kokemuksensa näyttelystäni ostosteni lomassa.” × Tarja Pitkänen-Walter, maalaustaiteen professori, jonka kutsunäyttely Maalauksellisia mietteitä Helsingin Taidehallissa 16.1.–28.2.2021 päivystävä kriitikko Mikki Noroila Opiskelijat vastuunkantajina ”Kuvataiteen opiskelijat ovat laatineet koulullemme oma-aloitteisesti turvallisemman tilan ohjeet. pyhä lehmä K u m o a m m e v ä ä r i ä t o t u u k s i a Sanasta musiikki ei voi luopua ”Jos emme kutsuisi mitään musiikiksi, se vapauttaisi meidät käsitteen mukanaan tuomasta taakasta ja vapauttaisi luovuutemme. Kreikkalainen muusaa tarkoittava sana, josta musiikki on johdettu, on alun perin uskonnollinen käsite. Päivän alkaessa ei voi tietää, mikä aiemmin olematon on iltaan mennessä ilmennyt. Emme voi poistaa kieleen liittyviä kulttuurisia ja käsitehistoriallisia merkityksiä, mutta voimme tulla niistä tietoisiksi.” × Pessi Parviainen, äänitaiteilija ja tutkija, joka väitteli Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta lokakuussa. Kuka vain voi soittaa tai laulaa, eikä tarvitse olla muusikko tehdäkseen niin. Taiteellista tutkimusta tarvitaan juuri silloin, kun taiteen tekemisessä on asioita, joille pitää löytää sanoja. Monenlainen luovuus kuuluu osaksi yhteisöä ja yritysmaailmaa. Alussa tunnustelen, hapuilen, mitä ylipäätään haluan ilmaista. Kuvataiteessa keskustelu ammattilaisten kesken on melko vähäistä. Toki kaikkea tuota musiikkia voi soittaa pelkällä modernilla kitaralla, mutta inspiroidun jo pelkästä ajatuksesta, että tällä tavoin pääsen astetta lähemmäs kauan sitten kuollutta säveltäjää ja hänen musiikkiaan. osana Sibelius Academy Guitar Festivalia. Viime kesänä puolestaan 1 306 nykyistä ja entistä taidealan opiskelijaa allekirjoitti addressin ”Antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa”, joka luovutettiin myös Taideyliopistolle.” Instituution vastuu ”Seuraavaksi tarvitaan instituution vastuunkantoa, jotta edellä mainitut antirasistiset ja Taideyliopiston ekologisten käytäntöjen strategiat muuttuvat teoiksi. Tulevassa konsertissani työskentelen kahden erilaisen soittimen kanssa. Pyrin luomaan katsojille mahdollisuuden kohtaamiseen, oleiluun teoksen kanssa. Toivon yliopistolta pikaisia toimia sosio-ekologisesti turvallisempien ja kestävämpien tilojen puolesta.” Musta savi ”Kohtasin vulkaanisen maaperän mustan saven ensimmäistä kertaa hiljattain eräällä kuvanveiston kurssilla. Teoksen esittämisen paikka ja tilanne yhtä lailla kuin ympäröivät kulttuuriset ajattelutavat määrittävät teoksen muotoutumista ja tulkintaa. Nuo tunnut ja sävyt ikään kuin kietovat tahtomattanikin itseensä ajatusrakennelmia ja muita olemassaolon eleitä, vaikka välttelen yksiulotteisia väitteitä. Hän on usein historian saatossa ollut myös oman instrumenttinsa mestari.” × Janne Malinen, kitaristi, joka konsertoi Musiikkitalossa 19.12. Jokaisella instrumentilla pääsen lähemmäksi musiikkia, jota kyseisinä aikoina sävellettiin. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ työkalu Näppäilysoitin vie aikamatkalle ”Soitan tällä hetkellä useampaa periodiinstrumenttia, kuten 1500-luvun näppäilysoitinta vihuelaa, romantiikan ajan kitaraa ja modernia klassista kitaraa. Näyttelyjä katsotaan ja niistä muodostetaan mielipiteitä, mutta suora palaute voi jäädä muutamaan sanaan. Tietoisuus sovitusta näyttelystä pakottaa prosessia eteenpäin, joskus liiankin nopeasti. kysy mitä vain Missä ovat Helsingin kiinnostavimmat äänet. Käsitteet vaikuttavat ajatteluun ja tekemiseen. Sen sijaan muinaishepreassa, jolla Raamatun vanha testamentti kirjoitettiin, ei ole musiikkisanaa. Tapailen mielessäni jonkinlaisia tuntuja ja sävyjä, joihin materiaalisessa työstämisessä assosioituu ympäröivän maailman tapahtumia. Koskettavin palaute on yllättäen tullut täysin tuntemattomalta ruokakaupan kassalta
Helsinki ei ole mitenkään erityisen äänekäs kaupunki, mutta täällä on laaja erilaisten äänten kirjo ja hyviä paikkoja kuunnella niitä. Käsikirjoitukset sinetöidään, eikä kukaan pääse niihin käsiksi ennen määräajan umpeutumista. Niin hullu en ole, että tällä ylpeilisin. On suorastaan hämmästyttävää kuinka kirjan abstrakteja kuvantamisia voi soveltaa monenlaisissa ympäristöissä. Käytännössä Sarraute kuitenkin kirjoitti yhtä ja samaa teosta koko kirjailijanuransa ajan. Kestävä, koeteltu ajatus ei synny yhdellä hönkäisyllä, vaikka niin Spontaanista Tunteesta uskontonsa tehnyt ihmiseläin haluaa kuvitella. sisäpiirivinkki Mitä filosofia on. Se on myös siksi mielenkiintoinen paikka, että eri kulmissa Rautatientoria kuulet niin täysin erilaisia ääniä, että voit kuvitella olevasi toisessa kaupungissa.” × Josue Moreno, säveltäjä, jonka tohtorintutkintoon kuuluva Tunnel Piece -ääni-installaatio on koettavissa Helsingin Ratapihan alikulkutunnelissa 2.2. Se esittää, että maailma on moneus joka ilmenee reaalisen ja virtuaalisen suhteiden järjestelminä. Yhdenpäivänromaanissaan Alastalon salissa (1933) hän törsää liki tuhat sivua kuvatessaan parkkilaivaneuvottelua. Se alkaa laajentua syvyyssuunnassa, kerryttää merkitysten varantoa, josta riittää ammennettavaa loppuelämäksi, parhaimmillaan sukupolvienkin yli. Tässä vaiheessa avaruusolento saataisi kysyä, mitä tavoiteltavaa on ajan tuhlauksessa. × Laura Lindstedt on kirjailija ja kirjallisuudentutkija, joka on 14.12. En tiedä epäkyynisempää tekoa kuin Tulevaisuuden kirjaston perustaminen. Kun Patersonista aika jättää, työtä jatkaa Tulevaisuuden kirjaston säätiö. Taiteen äärellä törsätty aika tuppaa kerrostumaan. Rautatientorilla puolestaan kuulee lokit kuten niin monessa muussakin paikassa Helsingissä. Kaikki on yhtä ja samaa. Sadan vuoden päästä, vuonna 2114, kuuset on tarkoitus kaataa ja käyttää sadan kirjan raaka-aineena. Tässä ajassa tärkeiden aiheiden yhteinen käsittely tuntuu monesti epätoivoiselta.” × Miklos Gaál, kuvataiteilija ja tutkija, joka sai Taidesäätiö Meritan palkinnon taiteellisesta tutkimuksestaan. Näistä Baana on yksi parhaista, koska se filtteröi ympäröivän kaupungin äänet kuulumaan kauempaa, vaikka se sijaitsee avoimessa tunnelissa aivan kaupungin keskustassa. (Gaudeamus 1993) ”Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin kirjoittama teos kuvaa filosofisesti ajattelun muotoutumista. asti klo 6–21. Kirjat sijoitetaan Tulevaisuuden kirjastoon, jossa niitä pääsee lukemaan. Taideyliopiston Taidepiste-tapahtumassa keskustelemassa hitaudesta ja vaivannäöstä yhdessä Tuomo Rainion ja Sampo Pasasen kanssa. Sarraute loi niin tunnistettavan tyylin, että oikeastaan on samantekevää, tarttuuko lukija Tropismeja-esikoiseen (1937) vai viimeiseen Ouvrez-teokseen (Avatkaa), jonka julkaisun aikaan kirjailija oli 97-vuotias. Tropistista tietoisuudenkuvausta tutkiva väitöskirjaprojektini täyttää ensi vuonna 18 vuotta. Kirjailija, joka tuhlaa aikaansa käsikirjoitukseen, jota kukaan ei hänen elinaikanaan lue, on toivon ruumiillistuma. Toinen suosikkituhlarini on liki 100-vuotiaaksi elänyt ranskalainen kirjailija Nathalie Sarraute. Minä puolestani olen tuhlannut Sarrauten parissa ison osan elämästäni. Tuhlauksen ylistys Laura Lindstedt Jos minun pitäisi selittää lyhyesti ulkoavaruuden olennolle, mitä taide on, vastaisin muukalaiselle näin: ”Taide on intohimoista ajan tuhlausta.” Kirjailija Volter Kilpi on yksi suosikkituhlareistani. Tuotantoon kuuluu 13 maltillisen mittaista proosateosta, kuusi näytelmää, esseekokoelma sekä yksittäisiä tekstejä. Ensimmäisen käsikirjoituksen Patersonille luovutti Margaret Atwood. Taide eri muodoissaan on yksi merkittävimmistä koetellun ajattelun kasvualustoista. Hän ei kirjoittanut järkälemäisiä kirjoja. Siellä tuntee, ei vain kuule, Helsingin äänimaisema moninaisuuden. Ehkä siitäkin, mutta myös muusta. Päädyin kirjoittamaan yli kaksisataasivuisen ranskankielisen version todetakseni, ettei ranska ole ajatteluni kieli, eikä siitä sellaista tule. Suosikkejani ovat Helsinkiä halkova kevyenliikenteenväylä Baana, Rekolan juna-asema Vantaalla ja Helsingin Rautatientori. Riskin ottaminen – sitähän taiteen tekeminen on – ei kuulu kyynikon elämään: ”Miksi vaivautua?” Vuonna 2014 taiteilija Katie Paterson istutti norjalaiselle metsäaukealle tuhat taimea. Kilven romaani myös paljastaa, miksi se on paisunut mahtipontiseen mittaansa: ”jäniksellä on neljä pussikkaa allansa, kun pupu loikasee ja maanketo jää, mutta ihmisellä ja hyvällä ajatuksella vain vaivainen sana kerraltansa, kun olisi koko saarna hönkäistävä saman henkäyksen menolla evankeliumin aluilta amenen loppuun!” Kirjallisuus syntyy hitaasti, ajan kanssa, joskus myös aikaa vastaan. Onko kyse siitä, että hitaasti tekevä pysyy poissa pahanteosta. Matkalle on mahtunut kivuliaita epäonnistumisia, joista suurin on se, että vaihdoin kesken kaiken tutkimuksen kielen suomesta ranskaksi. Tilojen ja paikkojen kuunteleminen on läsnäoloa, yhteyden ottamista. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ varattu kuulokkeille, menettää aina puolet siitä paikasta ja sen tarinasta, missä kulloinkin on. Hän keskitti tarmonsa yhteen aiheeseen, tropismeihin, joiksi hän kutsui ihmismielen tiedostamattomia mikroreaktioita. Työllään hän tekee todeksi unelmaa, että vielä sadan vuoden kuluttua täällä on joku, joka tahtoo lukea kirjaa. Intohimoinen ajan tuhlaus on myös vastavoima kyynisyydelle. Rekolan juna-aseman kävelytunnelin rampilla ylöspäin mentäessä on kohta, jossa junien äänet muuttuvat todella erityislaatuisiksi. Nyt sitä uudelleen lukiessani se tuntui vapauttavalta selitykseltä myös tavoista miten rakentaa keskustelua. KOLUMNI 7
19.1. (–28.2.) 29.1. NÄYTTELY MAISTERIN OPINNÄYTENÄYTTELY Anna Matveinen, Kerttu Saali Project Room, Lönnrotinkatu 35, Helsinki. ISSUE X 4/2020 Issue X on lehti taiteesta ja yliopistosta, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan. (–27.1.) 8.1. (–11.12.) TANSSI TADAC2021: CORE Teatterikorkeakoulun tanssimaisterit koreografinaan Emmi Venna. (–24.1.) 1.1. Julkaisija Taideyliopisto, PL 1, 00097 Taideyliopisto Vastaava päätoimittaja Rehtori Kaarlo Hildén Toimitus ja ulkoasu A-lehdet ja Genero, a part of A-lehdet ISSN 2341-7269 Tilaukset ja osoitteenmuutokset osoitteenmuutos@uniarts.fi www.uniarts.fi facebook.com/taideyliopisto twitter.com/taideyliopisto 8 TALVEN TAPAHTUMAKALENTERI ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FESTIVAALI GLOBAL FEST Global Music -koulutusohjelman kulttuurista monimuotoisuutta juhliva festivaali. Musiikkitalo, Töölönlahdenkatu 16, Helsinki KONSERTTI BEETHOVEN 250 Juron miehen mietteitä ja hauskoja lauluja R-talo, Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki NÄYTTELY MAISTERIN OPINNÄYTENÄYTTELY Sari Majander, Lauri Tiainen Project Room, Lönnrotinkatu 35, Helsinki 15.12. Zodiak Stage, Tallberginkatu 1, Helsinki TEATTERI KARPOLLA ON ASIAA – TOSIKERTOMUKSIA HAVUMETSIEN MAASTA Kiertue kaupunginteattereissa ympäri Suomea. (–14.2.) 9.12