KUKA KEKSII RAKKAUDEN Missä oikein on pariterapian terapia. UUDET VALTIAAT Miten Elisa Viihteestä tuli tv-sarjatehdas. V KO 3/ 20 21 29 3 6 120 11 Ä i t i Opetusministeri Li Anderssonin mielestä vanhemmuus ei voi olla identiteettipolitiikkaa T U P L A N U M E R O. MONACOSTA MAASEUDULLE Jari-Matti Latvala palasi kotiin + TA ID E YL I O P I S T O N L E H T I I S S U E X 11-12/2020 JOULUKUU 11,90?€ LI A N D ER S S O N : ”S A A KS M Ä A N TA A PIT K Ä N VA ST A U KS EN ?” IM A G E 28 1 JO U LU K U U 20 20 PA L
44). Rakkauden ammattilaiset 34 Pariterapian suosio kasvaa. Tasohyppelyä 76 Hannaleena Hauru ohjasi Fucking With Nobody -elokuvan. Pakko tanssia 64 Huippubalettitanssija Maria Kotšetkova muutti Suomeen koronan takia. Lopun jälkeen 44 Ralliautoilija Jari-Matti Latvala palasi kotikonnuilleen Etelä-Pohjanmaalle. Mutta ketkä sitä oikein tarjoavat. Iloisia uutisia 22 Li Andersson haluaa näyttää, ettei uran ja perheen välillä tarvitse valita edes opetusministerinä. K A N N EN K U V A : A N TT I V ET TE N R A N TA , TY Y LI : JA N IC LE IN O , M EI K K I JA H IU K S ET : ES S I K YL M Ä N EN V A A TT EE T: S IN IN EN PO O LO PA IT A M M 6 (B EA M ), TI IL EN VÄ R IN EN JA K KU PR O EN ZA S C H O U LE R W H IT E LA B EL (B EA M ), H O U S U T H EN R IK V IB S KO V (M Y O M Y) sisältö Te rä vä aik ak au sl eh Ti | N u m er o 28 1 | jo u lu ku u 20 20. Uudet valtiaat 56 Teleoperaattorit alkoivat tuottaa tv-sarjoja, jotka menestyvät maailmallakin. (s. JOULUKUU 2020 IMAGE 3 Valokuvaaja Timo Pyykkö kuvasi jutun Jari-Matti Latvalasta
89 Essee Teatteri ei ole peili, kirjoittaa Suna Vuori. 100 Musiikki Iida Sofia Hirvonen ja A.G. 4 IMAGE JOULUKUU 2020 56 sisältö 64 34 KU VA T: A N TT I R A AT IK A IN EN , TI M O PY YK KÖ JA JO H A N N A M YL LY M Ä K I 7 Pää kirjoitus 9 Lukijoilta 10 Avaaja Erikoistutkija Jonas Sivelä THL:stä uskoo, että ihmiset ovat yhä solidaarisia. 14 Ruoka The hedelmä eli appelsiini. nyt loppu. 104 Reetta Räty Kansannousun kasvoja ja ääniä. 98 Elokuva Kalle Kinnunen ja Renny Harlin. 105 Veera Luoma-aho Kiinnostuneena ego häviää. 19 Tärpit Teatteri, musiikki & kuvataide. 106 Viimeinen sivu Nämä meidän piti vielä kysyä. 94 Keskustelija Näyttelijä Miiko Toiviaisen piti puhua Suomen transihmisten puolesta. 16 Nyt Väite, Fiktiolaatikko & Toisinkin voisi olla. Cook. 80 Listat – kirjanpidosta kuolemanpelkoon Ihmiskunta tarvitsee listoja. 21 Aforismeja and ajatuksia Hesasta Otteita Janne Vapaavuoren kirjasta. 16 Data Avioliiton solmiminen ei ole kovin suosittua. 102 Kirjat Juha Itkonen ja Ben Lerner
Myös hinnaltaan. Ensiluokkainen. SAMSUNG GALAXY S FE G tai , /kk, kk hinta , Ammattilaistason kamera Supersulava 120 Hz:n näyttö Kestävä älykäs akku 40052_EL_Samsung_Galaxy_S20FE_230x297.indd 1 23/10/2020 11.02
Napakkaa aikalaiskuvausta ja makoisa pala.” – Me Naiset OTAVA 27 95 Kaikki elämästä(ni) ANTTI HOLMA ”Holman romaania lukiessa tulee olo, ettei ole yksin edes kaikkein häpeällisimpien ajatustensa kanssa.” – HS OTAVA Normaaleja ihmisiä SALLY ROONEY ”Valloittavan kirjan keskeinen haltioiva elementti on ihon alle menevä emotionaalinen lataus, fyysinen jännite, jonka Rooney rakentaa pieteetillä kahden hahmon välille.” – HS OTAVA Joulun sykähdyttävimmät kirjalahjat Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020 27 95 24 95 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Se osoittaa, millaista kaunokirjallisuus voi parhaimmillaan olla.” – HS OTAVA 29 95 Sitten tapasin pehmeän miehen LAURA MANNINEN ”Laura Manninen osoittautuu pesunkestäväksi humoristiksi kuvatessaan päähenkilö Marjaanan moninaisia miessuhteita 1990-luvulta tähän päivään.” – HS OTAVA 24 95 Hetken pariisi on meidän PIHLA HINTIKKA ”Pihla Hintikan raikas esikoisromaani on täydellinen valinta näihin kaukokaipuun aikoihin.” – Gloria OTAVA 24 95 Rajamaa TERHI KOKKONEN Palkintoraadin perusteluista: ”Tiivis ja moniulotteinen Rajamaa käynnistyy kuin psykologinen jännitysnäytelmä, mutta rikkoo pian kaikki odotukset siitä, mitä ihmisten välillä ja heidän tajunnassaan tapahtuu.” OTAVA Poika, myyrä, kettu ja hevonen CHARLIE MACKESY ”On ihana lukea kirjaa, jonka sivuilla on kuin ystävän lämpimässä halauksessa.” – Seura NEMO 19 95 Jänniä aikoja NAOISE DOLAN ”Naoise Dolan kirjoittaa ilmavasti ja fiksusti nuorten naisten elämästä. Colson Whitehead NICKELIN POJAT ”Syvällinen, vaikuttava, intensiivinen, tiheä ja tosi romaani. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Image11-12_kaunovalikoima_230x297.indd 2 23/11/2020 9.56.10
Merkillepantavinta oli silti tämä: Anderssonin omissa koulumuisteloissa painottuu koulun sosiaalinen merkitys, koulun epävirallisempi puoli. Henkilökunnalla ei ole kylliksi aikaa olla läsnäoloa tarvitsevien lasten kanssa, niissä sanotaan. Haluaisin siihen heti jutun hyvästä kaveristani, joka omasta halustaan päätti käydä lukion toisen luokan kahteen kertaan. Tuottajamme Laura Myllymäki haastatteli tämän numeron kansijuttuun opetusministeri Li Anderssonia, joka odottaa lasta. Erilaisten vauvatarvikkeiden hankinta oli haastatteluiden hetkellä vasta alkamassa, ja tähän liittyen Andersson ja Myllymäki puhuvat siitä, miten paineistettua ja identiteettipoliittista vanhemmuus ja siihen liittyvät valinnat pahimmillaan ovat. Opetusministeri Li Anderssonin haastattelussa puhutaan tietenkin paljon myös niistä vaikeuksista, joita kouluissa tänä päivänä kohdataan ja niitä varten kaavailluista toimenpiteistä. Pelkkä sen olemassaolo naapurihuoneessa on huojentavaa. On väärinä ja oikeina pidettyjä vaateja ruokamerkkejä sekä tapoja tarjoilla niitä lapselle. Vain sen takia, että heillä oli koulussa niin hyvä porukka. Se oli sitä siitäkin syystä, että sivulta 80 alkaa Sandra Järvenpään artikkeli siitä, miksi rakastamme listoja ja kuinka laajasti listoja lopulta historian saatossa onkaan käytetty. Enemmän kuin oppisisältöjä Andersson muistelee kouluaikojensa harrastuksia, vapaa-aikaa ja kaveriporukoitaan. Sama puhetapa pätee myös yksilötason menestystarinoissa: kunnossa olevat ihmissuhteet ja elämäntavat tuottavat hyvinvointia ja hyvävoimaisena jaksaa ja ajattelee paremmin. Tästä nousevat säännöllisesti myös päivähoitoa koskevat kriittiset puheenvuorot. Näiden merkitys tunnistetaan keskustelussa koulukiusaamisesta – kenenkään ei pitäisi jäädä yksin, mutta yltääkö sosiaalista puolta tähdentävä puhe luokkahuoneiden tasolle. Tähän tapaan puhutaan usein hyvähenkisistä yrityksistä, jotka ovat onnistuneet alallaan. Menestys on hyvinvoinnin sivutuote. K U VA : JU H A TÖ R M Ä LÄ . 44) helliikin. Latvalan kannalta on tietysti onnellista, että hän kokee lapsuutensa hyvänä. listat helpottavat ajattelua. Samalla tavalla kuin ilmapiiriä korostava puhe työelämässä ei koske vain kahvitaukoja vaan ulottuu työn kovaan ytimeen, ratkaisujen keksimiseen, asti. Ehkä vanhemman rooli on kuin tiskikoneen, jonka senkään ei tarvitse jatkuvasti käydä. lapsuus on eläMän parasta aikaa. Sen ei tarvitse jatkuvasti käydä, mutta sen olemassaolo on huojentavaa. Kysymys on tärkeä, sitähän pieni lapsi tarvitsee, eikä läsnäolon määrälle varmastikaan ole ylärajaa. Lastenkirjailija Mauri Kunnas sanoi tammikuussa Kuukausiliitteessä, että hän oli lastensa lapsuusaikana tylsyyteen asti paikalla, kun teki töitä kotoa. Repliikki jäi mieleen sillä tavalla kuin sellaiset asiat jäävät, joista on samaa mieltä. Ei pidä paikkaansa, opiskeluajat ja keski-ikä ovat myös. Niklas Thesslund, päätoimittaja | Twitter @niklasthesslund JOULUKUU 2020 IMAGE 7 Neljä pointtia Ehkä vanhemman rooli on kuin tiskikoneen. Samassa yhteydessä opetusministeri puhui läsnäolosta. Vanhemmuus on niin täynnä paineita, odotuksia ja vaatimuksia, että ajatusta sataprosenttisesta läsnäolosta tuskin kannattaa ottaa taakakseen. L äsnäolo on joskus tärkeää. Jotta vastaava olisi mahdollisimman yleistä, on syytä toivoa, että opetusministeri Anderssonin esitys koulujen ja toisen asteen oppilaitosten moniammatillistumisesta, lailla säädettävä uusi määrä kuraattorien ja psykologien kaltaisia ammattilaisia kouluihin, saisi vastakaikua. Siitä, miten osaisi olla lapselle läsnä kylliksi ja oikein. Puhetapa on tuttu kaikesta työhön liittyvästä, mutta kuinka paljon tällä tavoin puhutaan koulusta. Tämän vuoksi leikin välillä ajatuksella, että toimittaisin koululaisille suunnattua lehteä. Yksilöja oppimisvetoinen puhetapa korostuu lasten ja koulun kohdalla herkästi, vaikka kouluvuodet ovat luultavasti sosiaalisesti elämämme tiheimpiä vuosia. Marssijärjestys on se, että ensin tulee pakoton, psykologisesti turvallinen ilmapiiri ja sen seurauksena hyviä ideoita ja ajatuksia ja tarmoa viedä ne maaliin. Näin on, ja siksi tämä pääkirjoituskin oli neljän kohdan lista. Lapsuuteen ei myöskään ole paluuta, vaikka uransa lopettanut rallikuski Jari-Matti Latvala tätä ajatusta Taina Latvalan haastattelussa (s. pääkirjoitus
vuosikerta, 281. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). 35. numero. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. ISSN 0782-3614 päätoiMittaja niklas thesslund toiMituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) editointi ja suunnittelu venla rossi taitto ilari Musta tuottaja (ajankohtaisMediat) laura MyllyMäki digitoiMituspäällikkö (ajankohtaisMediat) Miikka järvinen johtava ad (ajankohtaisMediat) tiMo tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi tekijöinä tässä nuMeRossa Laura Airola, Jirina Alanko, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Sandra Järvenpää, Kalle Kinnunen, Nuppu Koivisto, Juuso Koponen, Timi Kuosmanen, Essi Kylmänen, Taina Latvala, Janic Leino, Sanna Lipponen, Veera Luoma-aho, Johanna Myllymäki, Annaliina Niitamo, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Reetta Räty, Anni Sairio, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta, Elina Vitikka ja Suna Vuori. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2020 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 21. t e R ävä a i k a k a u s l e h t i ImageIlmot2020.indd 9 18.11.2020 12:50:52. Aikakauslehtien liiton jäsen. tammikuuta 2021. Mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan
Työnteon lisäksi Rossi lukee, juo kaljaa lähibaarissa, laittaa ruokaa ja kuvaa Instagramiin videoita kissoistaan. Toisin kuin Imagen numerossa 10/2020 kerrottiin, O?b-levyä ei ole julkaissut Mikko Joensuu vaan Joensuu 1685 -yhtye. Yksi parhaita kotimaisista julkaisuista lukemiani juttuja tänä vuonna: herätteli tunteita laidasta laitaan ja palautti lapsuuteen. TAINA LATVALA (s. Tähän numeroon Latvala haastatteli ralliautoilija Jari-Matti Latvalaa. ImageIlmot2020.indd 9 18.11.2020 12:50:52. lukijoilta Tekijöitä VENLA ROSSI (s. 1986) on helsinkiläinen toimittaja, joka kirjoittamisen lisäksi editoi ja suunnittelee Imagea Sonja Saarikosken opintovapaan aikana. Lähetä paLautetta! Image.fi image.fi/palaute Sähköposti image@a-lehdet.fi Facebook facebook.com/imagelehti Twitter imagelehti @KristaKoivisto: Vaikka tuorein @imagelehti on jo luvussa, kehaisen vielä lokakuun nron @JuhaniKarila’n ja @PerttuSaksa’n luontosuhde-juttua. @haltu Oikaisuja: Tuomas Kososesta kertovassa Avaajassa Imagen numerossa 10/2020 Palkansaajien tutkimuslaitos oli nimetty virheellisesti tutkimuskeskukseksi. 1982) on Helsingissä asuva, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva kirjailija. @savilmik: Erittäin tyylikäs kirjoitus ja taitto @imagelehti-jutussa, joka keskittyy meidän hallituksen @MarkusRaikkonen:n. Kiitos @sonjasaarikoski. Hän kirjoittaa sekä proosaa että draamaa ja työstää parhaillaan seuraavaa romaaniaan. Itekin pääsin sivuosaan tekstissä
Avaaja JOULUKUU 2020 IMAGE 10
Miksi on, kuten Salminen sanoi. JOULUKUU 2020 IMAGE 11 THL:n erikoistutkija, sosiaaliantropologi Joonas Sivelä uskoo, että suuri osa ihmisistä ajattelee hyvinkin solidaarisesti. Kovan faktan lyöminen voi olla jopa destruktiivista. Se voi johtaa takaiskuvaikutukseen, jolloin se vain lisää harhaanjohtavia ja vääristyneitä käsityksiä. Siksi on tärkeää osata. Sinä tutkit kansanterveystyön vaikutuskeinoja. teksti oskari onninen kuva Jirina aLanko ”Kovan faktan lyöminen voi olla jopa destruktiivista” Joonas Sivelä I hminen ei muutu, kun häntä lyö tiedolla päähän, sanoi THL:n johtaja Mika Salminen Imagessa syyskuussa. Tällaisia tuloksia on saatu myös tutkimuksissa koronakriisistä. ”Tässä filosofiassa on tapahtunut viime vuosikymmeninä isoja muutoksia
Jos haluaa säätää annoskokoja, niin pitää pienentää lautasia. Ehkä ihmiset on äärim mäisen solidaarisia. ”Rokotusluottamus on yleisesti katsoen tosi hyvällä tolalla Suomessa. Rokottamisen suhteen puhutaan kansain välisellä tasolla prosentista tai parista väes töä, ja radikaalein ryhmä on häviävän pieni. Kysyttiin, mikä huolestuttaa koronaan liittyen eniten. ”En ole ihan vakuuttunut siitä, että äänek käiden vastustajien määrä olisi kasvanut. Tällaiset tekevät itsensä kokoaan näky vämmiksi. Ehkä se on illuusio. Uskon, että jos koronarokotusta suositellaan, suurin osa suhtautuu siihen myönteisesti. Tehdään optoutvaihtoehto, jolloin valitset itse, ettet mene. Miten tähän voi vastata. Kun tein väitöskir jaa aiDsmyyteistä EteläAfrikassa, ajatte lin, että myyttejä olisi vaikka kuinka paljon. Kyse ei ole hokkuspokkustempuista, vaan esimerkiksi siitä, että kun tarjoaa kasvis ruokaa lounaslinjaston alussa, lisää sen kulutusta. Meillä on arvioi tavana tutkimus, jossa lähetettiin influes sarokottamiseen liittyen erilaisia kirjeitä ja oltiin lähettämättä kirjeitä. Laumasuojan mainitseminen ei vaikuttanut kovin paljon suuntaan eikä toiseen.” Ihminen on tunnetusti paljon epäratio naalisempi kuin kuvittelee olevansa. Akuut tia pelkoa valtavasta vastustuksesta ei mun mielestä tällä hetkellä ole olemassa.” 12 IMAGE JOULUKUU 2020. Yksille ei lähetetty mitään, toisille kerrottiin lau masuojasta ja mainittiin aika ja paikka ja kolmansille annettiin vain aika ja paikka. Ei ole merkkejä siitä, että joukko olisi kasvanut tai olisi äärimmäisen iso. Ehkä me luullaan vain, että yksilöllisyysajattelu valtaa kaikki elämänalueet, mutta ehkä niin ei olekaan.” Mihin tämä illuusio pohjautuu. Miten puhua yhteisten hyötyjen puolesta tällaisessa tilanteessa. Se, että saa itse tartunnan, huolestutti pal jon, mutta erilaiset yhteiskunnalliset seikat huolestuttivat vielä enemmän. Vaikka se, ettei jakseta nähdä vaivaa tai ihan vain unohtaminen.” Miten rokotuskattavuutta lisätään. ”Rokotuskattavuutta saadaan lisättyä jo sillä, että varataan ennalta ajat rokotuk seen. ”Vahvistusharha on olemassa, mutta mielestäni sen inhimilliset esteet toimivat usein vähän väärinpäin. ”Toisessa tutkimuksessa katsoimme koro naan liittyen huolia ja pelkoja. Suurin osa ihmisistä ottaa kaikki rokotteet, mutta paukuttami nen voi herättää kaikenlaisia asenteita ja vastustusta.” Vastustetaanko esimerkiksi rokotuk sia jyrkemmin kuin aiemmin vai onko äänekkäin vähemmistö vain saanut aiempaa enemmän ilmatilaa. Rokottamattomuuden taustalla voi olla useita syitä. Tutkijayhteisöstäkin sai tukea sille. Tässäkin luodaan harhaa, kun nostetaan uutismediassa ja sosiaalisessa mediassa esiin, että on tällainen Facebooksivu. ”Muakin on huolestuttanut se, onko mei dän kulttuuri yhä yksilöllisempi, mutta usein joukkonäkökulma ja yksilön näkö kulma menevät hyvin yhteen. Eikä tällainen filosofia koske pelkkää kansanterveystyötä. Ei se välttämättä ole niin.” Nykyhetkeä pidetään individualisti sena. Sosiaalisten ongelmien ja päihdeongelmien lisääntymi nen, taloudellinen taantuma tai henkisen hyvinvoinnin asiat. On painotettava erikseen, ettei näin ole. Se on merkki siitä, että ehkä ihmiset ajattelevatkin hyvin solidaa risesti.” Ei siis liene huolta sen suhteen, että koronarokote nostaisi pinnalle jotakin piilovastustamista. Samoin rokotevas taisuus on nostettu esiin valtavana ongel mana uutismediassa. Parhaiten toimi se, jossa oli vain aika ja paikka. ”Ajatus kiteytyy siihen, että halutaan helpottaa itselle hyvien ja esimerkiksi terveydelle edullisten valintojen tekemistä. Siitä on luotu julki suudessa harha, että rokottamattomuus johtuisi aina siitä, että rokotuksia vastuste taan. Aja tellaan, että onpa sillä paljon kannatusta. Jos funtsii laajemmin, peruskouluissa ja opetuksessa on jo pidemmän aikaa sitten siirrytty auto ritäärisestä kateederiopettamisesta osallis tavamman opetuksen suuntaan.” Missä nämä keinot näkyvät konkreettisesti. Ainakin on tunne siitä, että on tällainen tendenssi. avaaja Uskon, että jos korona rokotusta suositellaan, suurin osa suhtautuu siihen myönteisesti.” –?joonas sivelä ” esittää tieto muodossa, jossa se on helppo ottaa vastaan. Moni ajattelee, että tietää itse itseensä liittyvät asiat parhaiten. Oma erikois alani on rokottamiset. Mun päätulos olikin, että siellä ollaan aiDsin suhteen hyvin perehtyneitä ja rationaalisia, mutta toimenpiteitä kohdistettiin median vuoksi väärällä tavalla
Sekin tiedetään, että pikkulapsiperheiden määrä on laskenut dramaattisesti ja lapsettomien parien määrä kasvanut. Juttu alkaa sivulta 34. LÄ H D E: TI LA ST O K ES KU S DATAVISUALISOINTI JUUSO KOPONEN TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI Ei enää naimisiin Avioliittojen suosio on laskenut. JOULUKUU 2020 IMAGE 13 PARISKUNNAT Vuonna 2019 Suomessa solmittiin Tilastokeskuksen mukaan 22??296 avioliittoa. data Juuso Koponen on informaatiomuotoilija ja tietokirjailija, joka rakastaa tilastoja ja elektronista musiikkia. Terapiaan hakeutuvien kannattaisi kuitenkin olla tarkkoina: “pariterapeutti” voi nimittäin tarkoittaa sitä, että ihminen on suorittanut kuukauden mittaisen verkkokurssin. Samaa sukupuolta olevat solmivat viime vuonna 376 avioliittoa, ja niistä naisparien avioliittoja oli 263. Trendi on ollut laskusuuntainen: eri sukupuolta olevien avioituvuus on alentunut miltei yhtäjaksoisesti vuodesta 2008. Vuonna 2019 perheitä, joissa oli alle 3-vuotiaita lapsia, oli 18 prosenttia vähemmän vuoteen 2010 verrattuna. 25–30-vuotiaat solmivat eniten avioliittoja mutta hekin vähemmän kuin aiemmin. Pari asiaa suhteista Avioliitossa Avoliitossa Yksin asuvat 1990 2000 02 04 06 08 09 01 03 05 07 2010 92 94 96 98 91 93 95 97 99 12 14 17 19 11 13 15 18 2019 2000 02 04 06 08 09 01 03 05 07 2010 1992 94 96 98 93 95 97 99 12 14 17 19 11 13 15 18 2019 Vuosittain solmitut uudet avioliitot KYSEISENÄ VUONNA NAIMISIIN MENNEIDEN OSUUS IKÄRYHMÄSTÄ SISÄLTÄÄ VAIN AVIOLIITOT VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN KANSSA 18 vuotta täyttäneiden parisuhdemuotojen jakauma 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 Ikäryhmä 0,1 % 0,25 % 0,5 % 1 % 2 % 3 % ikäryhmästä 100 % % 50 % Perheessä lapsia. Samaan aikaan pariskuntien into käydä yhdessä terapiassa on kasvanut, kuten Venla Rossin jutussa Rakkauden ammattilaiset kerrotaan
Appelsiinimehua on tarjolla miltei kaikkien hotellien aamiaisilla, vain laatu vaihtelee tuore puristetusta tiivisteeseen. Se ajoittuu Suomen sydäntalveen. Espanjalaiskaupunki Valencia on tunnettu appelsiinipuistaan, ja paikka onkin antanut nimensä yhdelle yleisimmistä appelsiinilajikkeista. Näin syntyy appelsiinisuola, joka sopii erityisen hyvin broileriruokien maustamiseen tai vaikkapa kookomaitopohjaiseen kasvissosekeittoon. Ei ihme, sillä se on nykyään myös maailman yleisin hedelmäpuu. Kun appelsiineja alettiin viljellä massoittain ja kuljettaa eri puolille maailmaa, hinta ja arvostus putosivat nopeasti. Pyöräytä seos tasaiseksi. Nämä rakennukset saivat nimekseen orangerie. Ne ovat nykyajan kasvihuoneiden esi-isiä. Appelsiineja on nykyään saatavilla ympäri vuoden. Kaupungin hittijuoma Aqua de Valencia sopii hyvin keskitalven kirkastukseksi. Pian oranssista hedelmästä tuli Keski-Euroopassa niin suosittu, että palatsien ja kartanoiden pihoille rakennettiin appelsiinipuille omia talvehtimishuoneita. Microplanen idea on laserteroitetuissa terissä, joista jokainen on kuin partaterä, ei vain pystyyn nostettu pellinpala. Hallitsijat ja ylhäistön jäsenet kilpailivat, kenellä oli loisteliain orangerie: niihin rakennutettiin suihkulähteitä, pienoisveistoksia ja koristeellisia penkkejä. Microplane viilaraastin hieno Kokkiman.com, 19,90 e 14 IMAGE JOULUKUU 2020. Appelsiini yleistyi Suomessa 1950-luvulla koko kansan jutuksi, kun ”jahvat” ja muut lajikkeet tulivat jopa pieniin kyläkauppoihin. Purista lasiin muutaman appelsiinin mehu, lisää pieni tujaus sekä kirkasta viinaa että giniä ja viimeistele drinkki kuohuviinillä. 14 IMAGE JOULUKUU 2020 ruoka A ppelsiini on tuontihedelmistä vähiten eksoottinen. Ruostumaton teräs kestää ja työkalu on konepestävä. Aikoinaan asiat olivat toisin. Ja tietysti myös itse appelsiini oli oikea herrojen herkku, mitä suurinta luksusta. Oikea tavis ja jokapaikanhöylä. Raasta appelsiinit ennen kuorimista. Eksoottiset orangeriet muodostuivat rikkauden ja ylellisyyden symboleiksi. Siksi siitä oli pitkään tapana tehdä säilykkeitä, kuten marmeladia. Sillä tavalla kallisarvoinen hedelmä säilyi pidempään. Parhaimmillaan ne kuitenkin ovat sesonkinsa aikana. Ja nykykokkien käsissä appelsiini vääntyy joustavasti kelpo kaveriksi niin lihalle, kalalle kuin makeille leivonnaisille. Perinteiset appelsiiniruoat ranskalaisesta appelsiiniankasta värikkääseen salaattiin saavat uuden vivahteen, kun vaihtaa oranssit herkut vaihteeksi hieman kirpsakkaampaan veriappelsiiniin. Appelsiinin hivenen happamampi serkku veriappelsiini on kaupoissa vain tammikuusta maaliskuuhun. Jos tällä ei selvitä koronatalvesta, niin ei sitten millään. Mittaa sitten tehosekoittimeen saman verran appelsiininkuoriraastetta ja karkeaa suolaa. Appelsiineista on totuttu käyttämään sekä hedelmän liha että mehu, mutta myöskään tuoksuvaa ja aromikasta kuorta ei sovi unohtaa. Vuosisatojen ajan appelsiini oli Euroopassa miltei suurinta luksusta, mitä kuvitella saattoi. The hedelmä K U UK AU DEN HÄR PÄ K E LASERIN TERÄVÄÄ RAASTAM ISTA Microplanen viilaraastimella raastat sitrusten kuoret vaivattomasti. Se saapui Portugaliin 1400-luvulla
Vanhaa tiiliseinää on jätetty ronskisti näkyviin. Annokseen kuuluu kaksi kastiketta: makeantulinen bang bang (joka sisältää muun muassa srirachaa) sekä vegaaninen appelsiini-pippurimajoneesi. Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen ja valmista sitten toffee. Siirrä vuoka jääkaappiin ja leikkaa pipa risnickers paloiksi, kun suklaa on täysin jähmettynyt. Säilytä jääkaapissa. Taikina saa jäädä hieman paksummaksi kuin joulupipareissa. 1. Ravintola kertoo valmistavansa kaiken alusta asti itse, niin leivät kuin dipit. Sittemmin talon ”vaudevillesaleissa” järjestettiin muun muassa Ylen TV2:n monenmoisia iltamia. Kukkakaaliannoksia kannetaan Muusassa testikäynnilläkin miltei jokaiseen pöytään. Vuonna 2016 remontoitu kiinteistö aukesi uudella konseptilla: Olympia-kortteliksi nimetty kokonaisuus tarjoaa nyt tilaisuuden sekä syödä, juoda että bilettää. Maistetaanpa siis. Lisää lopuksi mar gariini ja sekoita. Paikan tunnelma on muutenkin rento: pöydillä ei ole valkoisia liinoja ja tuolit ovat keskenään eri paria. Keitä niin kauan, että toffee on paksuhkoa. Se sopii myös joulun ruokalahjaksi. Sekoita kaurakerma, fariinisokeri ja sii rappi laakeapohjaisessa kattilassa tai paistinpannussa. Muusan kuuluisin annos on kuitenkin vegaaninen, ja sillä on hauska nimi, Bang bang -kukkakaali. 3. Ennemmin gastrobaariksi kuin täysiveriseksi ravintolaksi tunnustautuva Muusa yhdistelee omien sanojensa mukaan ruoissaan ”Lähi-idän ja Skandinavian makuja”. Niiden kylkeen kannattaa tilata myös jotain raikasta, vaikkapa vihertabbouleh tai filippiiniläinen kinilowe eli raakakypsytettyä kalaa yrttisessä kookosliemessä. Levitä sula suklaa pipa ritoffeelevyn päälle tasaisesti ja raasta appelsiininkuori suklaan päälle. Ripottele pähkinät tasaisesti toffeen sekaan. Tiskin ääressä keskitytään oluen hörppimiseen, mutta sisemmällä salissa istuu syömässä monenmoisia seurueita perheistä polttarijengiin. Possua ja lammastakin löytyy silti listalta. Monet listan annoksista ovat joko lähtökohtaisesti vegaanisia tai ne voidaan valmistaa sellaisiksi pyynnöstä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna seoksen kiehua poreillen 20–25 minuuttia. Ruokalistaa selatessa huomaa, että vaikutteita on kyllä otettu muualtakin: tarjolla on niin intialaista lammasta kuin italialaisia arancini-riisipalloja. Sekoita, jotta seos ei kuohu yli. Myllyn Paras laktoositon piparitai kina) 200 g vegaanista tummaa suklaata 1,5 dl suolapähkinöitä 1 appelsiinin raastettu kuori Appelsiini-piparisnickers KUVAT TIMO PYYKKÖ JA VENLA ROSSI. Levitä toffee lämpimän piparilevyn päälle. ARVIO JOULUKUUN RESEPTI The hedelmä T ampereen Satakunnankatu kympissä sijaitseva jugend-linna on elänyt jo monta elämää. Pinta on rapea ja kukkakaali sopivan napakkaa. Sitruksella raikastettu piparisnickers on ylisevuotavan ihana herkku ja täysin vegaaninen. Salin puolella kuullaan elävää musiikkia, salakapakka Tiimassa siemaillaan hienostuneita cocktaileja ja ravintola Muusassa syödään. Leivitetty, friteerattu ja kahdessa eri kastikkeessa pyöritelty kukkakaali on kuin veganisoitu versio perinteisistä kanansiivistä dippeineen, ja mikäpä sen sopivampaa, onhan Tampere kuuluisa kanansiipikaupunki. Toffee 1,5 dl kaurakermaa 1 dl fariinisokeria 0,5 dl tummaa siirappia 25 g margariinia Lisäksi 250 g valmista vegaanista piparitaikinaa (esim. 2. Tuomio: kukkakaalit ovat erinomaista mättöruokaa, ja annos sopii Muusan muutenkin rouheaan linjaan kuin ratikka Hämeenkadulle. Sulata suklaa vesihauteessa. Appelsiini raikastaa överiä kokonaisuutta mukavasti. RAVINTOLA MUUSA Satakunnankatu 10 Ruoat 8–26 e Mättövegeä manselaisittain Venla Rossi on helsinkiläinen toimittaja, joka juo appelsiini mehunsa lähinnä vodkan kanssa. Oikeaoppisessa whiskey sourissa jopa appelsiinikuorikoriste on kauniisti käherretty. JOULUKUU 2020 IMAGE 15 ruoka Tamperelaisen Muusa-ravintolan bang bang -kukkakaalista tuli ilmiö. Kukkakaali on leikattu Isoiksi paloiksi ja fritattu taidolla. Vuosina 1917–1986 siinä toimi perinteikäs elokuvateatteri Olympia. Pane vuoan pohjalle leivinpaperi. Kauli piparitaikina levyksi niin, että se sopii noin 20 x 30 kokoiseen uunivuokaan. Aterian voi joko aloittaa tai päättää drinkillä, sillä Muusan keittiössä ne sekoitetaan varmoin käsin. Pieneksi hitiksi nousseen ruoan ohje on ehditty jo julkaista muun muassa Glorian ruoka & viini -lehdessä. Alusta asti Muusassa on keskitytty kasvisruokiin. Paista piparilevyä noin 8 minuuttia. Mikäpä siinä. Ihan koko ateriaksi pelkistä kukkakaaleista ei ole
Tutustu: op.fi/kortit. Ko rtin m yö ntä ä OP -K or ttiy htiö Oy j. Äänestäjät tykkäävät henkilövaaleista, joten kohkaus pormestari valinnan ympärillä voi nostaa äänestyspro senttia.” Marianne Pekola-Sjöblom, tutkimuspäällikkö, Kuntaliitto: Kyllä ja ei. Jos äänestäjät muistavat, että kyseessä ovat nimenomaan valtuustovaalit, antavat he todennäköisemmin oman äänensä ehdok kaalle, jonka uskovat ajavan heille tärkeitä asioita. Eten kin Tampereella olennaisin osa pormestarin työtä on ollut ohjata pormestariohjelman toteutusta kitkatta, jotta vaalien jälkeen aika kuluu asioiden tekemiseen eikä riitelyyn.” TEKSTI SAMMELI HEIKKINEN Jännitys ei kuulu raha-asioihin. Moni on surkutellut sitä, että pormestari vaali peittää alleen paljon tärkeämmät kun talaisia koskevat asiakysymykset. Tämäkin nostaa osaltaan suurten puolueiden roolia ja antaa niille mahdollisuuden erottautua. Pormestarimallia soveltavia kuntia ja kau punkeja on kevään 2021 kuntavaalien jälkeen vain seitsemän. Se asettaa pormestariehdokkaakseen ykköstykkinsä eli puheenjohtaja Jussi Hallaahon, sillä Hal laahon riski tulla pormestariksi on olematon. Toisaalta viime kuntavaaleissa nähtiin, että myös useiden pormestarimallia soveltavien kuntien poliittisissa voimasuh teissa tapahtui muutoksia ja myös pienet puo lueet saivat edustajan valtuustoon, joissain tapauksissa jopa aiempaa useamman. Tulevan pormestarin valinta korostuu kuntavaalikampanjoinnissa vaih televasti. OP-Visaan voin luottaa.” Sinä valitset, me varmistamme. Jaakko Stenhäll, Tampereen apulaispormestari, pyrkii vihreiden pormestariehdokkaaksi: Pääosin totta. Siellä pormes tarikysymys sähköisti viime vaaleja ja nosti äänestysaktiivisuutta merkittävästi. Isot hyötyvät, jos vaalista tulee kaksinkamppailu kahden ykkös ehdokkaan välillä – kuten Helsingissä vii meksi kävi Jan Vapaavuoren (kok.) ja Anni Sinnemäen (vihr.) välillä. Tämä on pormestarijärjestelmän etu myös vaalien välillä. Tärkeintä on muistaa, että kuntavaaleissa on kaikissa kunnissa kyse vaaleista, joissa valitaan uusi kun nanvaltuusto seuraavaksi valtuustokaudeksi, ei pormestarivaaleista. Myös Tampereella äänestysaktiivisuus nousi sel västi, vaikka pormestarikysymys ei korostu nut samoin kuin Helsingissä. 16 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt Kun kuntavaalista tulee pormestarivaali, isot puolueet hyötyvät KUUKAUDEN VÄITE Marko Junkkari, politiikan ja talouden toimittaja, Helsingin Sanomat: Pormestarivaalista hyötyvät ja kärsivät vähän kaikki. Äänet voivat keskit tyä näille kahdelle. Järjestelmä voi suosia suuria puolueita siinä mielessä, että kuntalaiset haluavat edes auttaa oman pormestarisuosikkinsa valitse mista. Hallaaho tuskin haluaa Helsingin johtoon. Äänestäjä saattaa äänes tää jompaakumpaa ykkösehdokkaista, vaikka todellisuudessa kannattaisikin jotain muuta puoluetta. Sitä paitsi Helsingissä miniatyyripuolueen asemassa oleva keskustakin saa pormestaril laan ehkä vähän julkisuutta. Mutta voi pienikin hyötyä. Tämä ohjaa myös pormestarin työtä. Perusuomalai set on Helsingissä pieni puolue. Kuntavaalien painottu minen pormestarivaaliksi antaa suu rille puolueille enemmän näkyvyyttä, kun puolueiden avaukset tulevat esille por mestariehdokkaiden kautta. Samalla suuret puolueet joutuvat miet timään sitä, miten pormestariehdokkaan kannanotot vaikuttavat yhteistyöhön vaa lien jälkeen. Mikään puolue ei suomalaisissa kaupungeissa saa yleensä yli puolta äänistä, joten yhteistyötä tarvitaan joka tapauksessa. Potentiaalista pormestaria on helpompi kuunnella kuin persoonattomaksi jäävää vaaliohjelmaa. Pormestarikunnissa valinnan suorittaa uusi valtuusto, käytän nössä yleensä suurimman kannatuksen saaneen puolueen valtuutettujen joukosta. Pormestariehdokkaiden antamat esimer kit puolueiden linjasta tuovat myös selkeitä vaihtoehtoja äänestäjille. Asian voi nähdä toisinkin päin. Ihan vain estääkseen jomman kumman valinnan. He tietävät, että realistiset mahdolli suudet ovat vain suurimmilla puolueilla tai ryhmittymillä. Helsingissä pormestarin valinta on ollut voimakkaasti esillä
Tutustu: op.fi/kortit. IMAGE 17 TEKSTI SAMMELI HEIKKINEN Jännitys ei kuulu raha-asioihin. OP-Visaan voin luottaa.” Sinä valitset, me varmistamme. Ko rtin m yö ntä ä OP -K or ttiy htiö Oy j
Voi olla, että Supo pyrkii samaan. (Kyllä, jaksossa selviää myös, että supolaisetkin ovat katsoneet Le Bureau’ta.) Jakson kiinnostavimmassa osuudessa Päivi ja Jaakko pohtivat, kuinka vaikea on salata lähipiiriltä ja muilta ihmisiltä, mitä he tarkalleen tekevät työkseen. Rakennusten alla rannassa kulkisi jalankulkijoille tarkoitettu klassistinen pilarikäytävä. Ilta-Sanomat ehti jo analysoida Supodia. Saana Nilsson kertoo myös omalla julkisella Instagram-tilillään Suposta ja sekoittaa sitä lifestyle-tyyliseen sisältöön. Välillä hän kuvaa leipomista, toisinaan puhuva pää asettuu stooreissa pyykinpesukoneen viereen. Sanomalehdistö kiitteli uutta suunnitelmaa ja kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman edelleen kehitettäväksi. Jakson esittelyteksti lupaa kertoa, mitä ylietsivä tekee, mutta oikeasti jaksossa ei – tietenkään – tarkkaan kerrota, mitä tällainen ihminen Supossa tekee. Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma kaupunkisuunnittelun modernistisessa traditiossa” (2019, Jyväskylän yliopisto). Viereisellä Kansalaistorilla voi kokoontua, skeitata, tanssia tai osoittaa mieltä ilman autojen läsnäoloa. Sen oli määrä levittyä Mannerheimin patsaalta Töölönlahden rantaan asti. Töölönlahden alueesta ei saisi tulla ”karjalaista metsälampea kaupungin keskelle”. Pasilasta keskustaan tulevan rautatien päällä kulkisi kohotettu 8–10-kaistainen moottoritie nimeltä Vapaudenkatu. Aalto vertasi rakennusriviä Venetsian renessanssipalatseihin. Tähän tunnepuolen pohdintaan soisi heidän menevän syvemmällekin. 1960-luvun loppua kohden suunnitelmat herättivät kasvavaa arvostelua. Lopulta Aallon suunnitelmasta toteutuivat vain Finlandia-talo ja Kampin Sähkötalo. Alvar Aalto sanoi 1960-luvulle tultaessa, että Venäjän vallan aikainen empirekeskusta ei voinut edustaa itsenäistä ja demokraattista Suomea. Moottoritierampit ja monitasoristeykset kohtaisivat Töölönlahden eteläpäädyssä. Öljykriisi ja suunnitteluihanteiden muutos edistivät julkisen liikenteen kehittämistä. FIKTIOLAATIKKO TEKSTI LAURA MYLLYMÄKI KU VA T: G ET TY IM A G ES 18 IMAGE JOULUKUU 2020. Helsinki tarvitsisi keskustan, joka antaisi koko maalle raikkaan identiteetin. Supodin voi nähdä myös tuiki tavallisena viranomaisviestintänä: sellaisena, jossa se voi itse määrittää agendansa. Alvar Aallon Töölönlahti Supo-annos on katettu Kukapa ei näinä päivinä perustaisi omaa podcastia. Ylimmällä kannella olisi ollut liiketilaa ja alemmilla tasoilla kauppakeskus, autoväylät ja pysäköintitilaa 3?500 autolle. Kyse ei ehkä kuitenkaan ole ensisijaisesti siitä. Aalto esitteli vuonna 1961 keskustasuunnitelmansa, jossa uusi moderni keskusta rakennettaisiin Eduskuntatalon ja Töölönlahden ympärille. Ensimmäisessä jaksossa vieraina ovat ”Jaakko” ja ”Päivi”. Ne olisi rakennettu pilarien varaan osittain veden päälle. Supodi onkin hieman paradoksaalinen tuote; eihän Supo koskaan tiedotustilaisuuksissakaan hirveästi kerro asioista. Supodia juontavat Supon yhteiskuntasuhteiden päällikkö Saana Nilsson ja analyysipäällikkö Pekka Hiltunen. On hienoa, jos Supo haluaa raottaa salaisuuden verhoa. Uuden keskustan sydämeksi Aalto kaavaili Terassitoriksi nimettyä, viuhkamaista betonikansirakennelmaa. Töölönlahden länsirantaa koristaisi kahdeksan kulttuurirakennuksen rivistö. 18 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt TEKSTI ANNALIINA NIITAMO KUVITUS ANNI SAIRIO TOISINKIN VOISI OLLA Töölönlahti on keskustan vihreät keuhkot. TOISINKIN VOISI OLLA. Sen mukaan esimerkiksi Britannian MI6 aloitti uusien työntekijöiden ja erityisesti naisten rekrytoinnin tv-mainonnan avulla. Nyt sellaisen on aloittanut myös Supo. ”Tarkoitus oli karistaa laitoksen päältä James Bondin edustaman toksisen maskuliinisuuden varjo”, toimittaja Jouko Juonala kirjoittaa. Lähteenä käytetty Samuli Paitsolan pro gradu -tutkielmaa ”Unelma kaupungista. Kaupunkilaiset halusivat säilyttää Töölönlahden luonnonmukaisena, ja ympäristöliike oli huolestunut autoliikenteen lisääntymisestä. He eivät voi työnsä takia paljastaa oikeita identiteettejään
”Ajatus siitä, että kaiken vanhan tuhoutuminen voikin olla suurin fantasia, on todella kiihottava. Tapiola Sinfonietta, kapellimestari Klaus Mäkelä ja sopraano Tuuli Takala. Ohjelman päättääkin Sibeliuksen seitsemäs ja viimeinen säilynyt, vuonna 1924 kantaesitetty sinfonia. Konsertin johtaa kapellimestari Klaus Mäkelä ja solistina on sopraano Tuuli Takala. Tilanne korjaantuu, kun Smeds ja näyttelijäopiskelijat lähtevät alkuvuodesta kiertämään Suomea Karpolla on asiaa -esityksellään. Arkipäiväinen pettymys suistaa miehen maailmankaikkeuden kevyesti raiteiltaan ja paljastaa, miten hauraita ovat ikuisiksi uskotut tarinat identiteetistä, muistoista ja rakkaudesta. Ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt suurtuotantoa varten taustatutkimusta satanismista Solzhenitsyniin ja eri ristiinnaulitsemistyyleistä ensimmäisen maailmansodan kasvoproteeseihin. TEATTERI TEKSTI LAURA AIROLA TEKSTI NUPPU KOIVISTO Espoossa kuullaan joulukuussa kaikuja barokin, varhaisen modernismin ja nykymusiikin kentältä, kun Tapiola Sinfonietta esittää Kuiskauksia-konsertissaan Heinrich Biberin, Alban Bergin, Lotta Wennäkosken ja Jean Sibeliuksen musiikkia. Ihminen, joka päästää irti hyvästä elämästään, voikin löytää jotain, mitä ei olisi muuten voinut kuvitellakaan.” Viikset, ensi-ilta Teatteri Jurkassa 30.1.2021. Halu mukaan on niin kova, että se sumentaa oman ajattelun. ”Aihe löytyi pohtimalla, mistä löytyisi leikkauspinta, jolla nuoret teatterintekijät ja maakuntateattereiden yleisö voivat kohdata”, Smeds kertoo. Ohjaaja Essi Rossi viehättyi Carréren eksistentiaalisesta fantasiasta jo vuosia sitten. Lotta Wennäkosken Verdigris-orkesteriteoksesta (2015) taas voi löytää viitteitä taaksepäin musiikin historiaan, erityisesti Jean Sibeliukseen. Ulkopuolisuus, johon etuoikeutettua elämää elävä päähenkilö ajautuu pienestä arjen nyrjähdyksestä, tuntui Rossista erityisen tunnistettavalta pandemian aikaan. Keskieurooppalaista ja pohjoismaista musiikkia yhdistelevä ohjelma rakentaa kiintoisia ja yllättäviä siltoja uuden ja vanhan musiikin välille. Osattomuus ja halu tulla nähdyksi nostavat helposti esiin oman saatanamme”, Mikkola pohtii. Helmikuussa demoni saapuu Tampereelle. ”Arvostan Karpon elämäntyön eetosta. VIIKSET JA FANTASTINEN LEIKKI Emmanuel Carréren romaaniin pohjautuva Viikset saa alkunsa, kun nuori dynaaminen johtaja ja arkkitehti (Johannes Holopainen) ajaa viiksensä mutta puoliso ei huomaa muutosta. Biberin vuonna 1673 sävelletty Battalia á 10 -orkesterisarja käyttää ilmeikkäitä, riitasointuisiakin tehokeinoja taistelumelskeen kuvauksessa. Alban Bergin pohdiskelevan arvoituksellinen Sieben frühe Lieder -laulusarja kuljettaa kuulijan 1900luvun alun Wieniin. Ihminen on mustavalkoinen, tuomitseva ja ankara. Heitä kuunnellaan myös esityksessä, joka ei keskity niinkään Karpon persoonaan vaan hänen esiin nostamien yksilöiden kokemuksiin. Kuiskauksia-konsertti Espoon kulttuurikeskuksessa 18.12.2020 kello 19. Hän kuunteli niitä, joiden ääni ei muuten kuulunut, ja meni sinne, minne muut eivät menneet.” Karpolla on asiaa – Tosikertomuksia havumetsien maasta, ensi-ilta Kotkassa 4.12. ”Tunnistan tämän omasta nuoruudestani. Tarinan näkökulmahenkilö, nuori Ivan Bezdomnyi (”koditon”), on neuvostoaatteen marinoima menestyksenkipeä runoilija, joka ei kuitenkaan pysty kirjoittamaan. IMAGE 19 nyt MUSIIKKI SAATANA MEISSÄ Mihail Bulgakovin filosofinen satiiri Saatana saapuu Moskovaan on nähty 2000luvun aikana ainakin Ryhmäteatterin ja Kansallisteatterin lavoilla. Ohjelmassa Biberin, Bergin, Wennäkosken ja Sibeliuksen teoksia. Saatana saapuu Moskovaan, ensi-ilta Tampereen teatterin päänäyttämöllä 18.2.2021. Jotain uutta, jotain vanhaa Klaus Mäkelä ÄÄNIÄ HAVUMETSIEN MAASTA Kristian Smedsin ohjauksia ei ole nähty sitten vuoden 2017, kun ohjaaja siirtyi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijätaiteen professoriksi. Tammi-helmikuussa esitykset Rovaniemellä, Oulussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä Studio Pasilassa.. Hannu Karpon haastattelemat ihmiset ovat usein vastahangassa ympäröivän todellisuuden kanssa ja kokevat, etteivät tule nähdyksi tai ymmärretyksi
Alkujaan West teki teoksen taidegalleriaksi muutettuun kirkkoon. Teoksen äärellä taantuu hyvällä tavalla ja saa taas kiinni siitä, miten loputtoman kiinnostava kristallikruunu tai vaikka rantahiekasta löytynyt vihreä lasinsirpale saattoi lapsena olla. Midsummer Rose on harjoitus, meditaatio, protesti ja lähtö jälleen eteenpäin.” Lukas Malte Hoffmannin ja Susan Kooin näyttely Midsummer Rose nähdään Outo Olo -taidetilassa Helsingissä tammi–helmikuussa 2021. Ne värjäävät heijastuksillaan koko näyttelytilan. ”Loitsu purkautuu näyttelyn loppuessa, kun viimeinen terälehti putoaa. Monilajista rinnakkaiseloa tutkiva Tuomas A. KunstTV löytyy osoitteesta artrepublic.no/ project/kunst-tv ja teokset ovat katsottavissa joulukuun loppuun saakka. Iri-Descent-teos (2019) puolestaan leikittelee värikkäillä, hologrammimaisilla heijastuksilla. Ajatus niiden kautta tilaan siilautuvasta valosta jalostui värikkäiksi peililevyiksi, jotka heijastavat eri sävyjä ja muotoja ympärilleen. KU VA : JU SS I TI A IN EN Liz West: In Physical Reality. Teoksella on kaikessa yksinkertaisuudessaan ilahduttava kyky ottaa tila samanaikaisesti haltuun ja muuttaa se kokonaan toiseksi, korostaa ja toistaa tilan ominaispiirteitä katon muotoja ja ikkuna-aukkoja myöten. Videoteoksessa Haemocyanin (2019) mustekalan liike sille suunnitellun, suupuhalletun lasiobjektin sileää pintaa pitkin ja ujuttautuminen sen uumeniin on lumoavaa katsottavaa. Lähtökohtana olivat kirkon alkuperäiset ruusuikkunat. Kun sylinterimäiseen muotoon aseteltujen kuutioiden ympärillä liikkuu, eri sävyt heräävät eloon. Se koostuu kymmenistä, valoa herkästi heijastavilla optisilla värikalvoilla päällystetyistä kuutioista. Instattava värikylpy Lasiobjekteja mustekaloille Outo olo ja keskikesän ruusu Brittiläisen Liz Westin Hyvinkään taidemuseos sa esillä oleva näyttely In Physical Reality tarjoaa keholle ja mielelle virkistävän värikylvyn vuoden pimeimpänä aikana. 20 IMAGE JOULUKUU 2020 nyt KUVATAIDE Outo olo on uusi taiteilijavetoinen taidetila Helsingissä, entisen Sorbus-gallerian tiloissa. Liz Westin näyttely In Physical Reality on esillä Hyvinkään taidemuseossa 28.3.2021 saakka. Lukas Malte Hoffmannin ja Susan Kooin näyttely Midsummer Rose puolestaan on galleriassa kasvavan juhannusruusun ympärillä tapahtuva larppi, jossa matkustetaan takaisin poikkeukselliseen kesään 2020 pienessä mittakaavassa, turvattuna kuin ruusu lasikuvun sisällä. Hänen mustekalojen kehoa ja mieltä tarkasteleva teoskokonaisuutensa avaa norjalais-saksalaisen Art Republic -alustan verkkoon siirtyneen KunstTV-hankkeen. Laitinen työskentelee liikkuvan kuvan, äänen, valon, lasin, kemiallisten ja mikrobiologisten prosessien sekä tietokonesimulaatioiden parissa. Installaatio Our Colour Reflection (2016–2020) koostuu 700 pyöreästä, erivärisestä ja toistensa lomaan asetellusta peililevystä
* * * Nykyinen presidentti piti juuri ”Tanhupallon” kanssa etäpalaverin, mikä herätti yleistä ihastusta, koska presidentti piti ”Tanhupallon” kanssa etäpalaverin. * * * Ennen kuin lähden hetkeksi leikkimään töitä arvostetussa asemassa jonnekin päin Eurooppaa (ehkä voisin viedä Stubbilta Firenzen professuurin, vaikuttaa leppoisalta lumetyöltä), oma vapaa-aikani tulee kulumaan Hämeessä kesämökilläni. Vihdoinkin voin olla edes hetken oma itseni. Palaverin lopuksi presidentti toivotti: ”Hyvää nenäpäivää, Tanhupallo ja Karvamato!” Jossain tuolla on lupaus kaikesta siitä, mitä en aio tehdä presidenttinä. Toisin kuin Helsingissä, Hämeessä sielu lepää ja äänisaalis kasvaa, koska maalaiset ymmärtävät, että olen kuin he: ihminen, joka katsoo mieluummin mykkänä ulos ikkunasta kuin ottaa kuvan peilistä, jossa turhat toiveet yrittävät kukistaa pettymyksen. * * * Tulevasta vapaudestani huumaantuneena keskeytin taas yhden humalaisen suuseksituokion Erottajan Aimo Parkissa ja erotin kustannustoimittajani. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomen talven kauneimpia ääniä ovat altani kuuluva nastarenkaiden rouske ja rahina, mutta siellä taas olin, epämukavuusalueella kehottamassa kaupunkilaisia käyttämään hengenvaarallisia kitkarenkaita, jotka eivät edes hiljennä päässäni riipivää apulaispormestarin ääntä. Siksi päätin poistua politiikan päiväkierrosta. * * * Kun ihmistä ei ole olemassa, hän ei voi vajota alemmas. Yhtenä niistä – ei suurimpana, ei pienimpänä – taannoinen tanssitaiteilijoiden lähetystö, joka vaati Helsingin muuttamista ”kaupungiksi, joka olemassaolollaan juhlii ihmisten monia, keskenään risteytyviä identiteettejä”. Kun entinen pormestari kaatuu metsässä eikä kukaan näe, kukaan ei kaadu metsässä. Vain tulevan presidentin arvokas hiljaisuus, joka silloin tällöin – Tiki Tikkasen tavoin – keskeytyy arvovaltaiseen, abstraktiin lausuntoon, jossa leijutaan muiden yläpuolella kohti parempaa tulevaisuutta, jossa sängystä aukeaa näkymä merelle ja turvamiehen selkään. Se on rauha, jolla on nimikin: ”Tunne, kun helsinkiläinen kävelee koiranpaskaan eikä Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja soita minulle ja kysy, miten tähän tilaan on ajauduttu.” * * * Päivänpolitiikka eteenpäin pyrkivälle juristille on sarja äänenlausuttavia ajatuksia, joita et allekirjoita mutta jotka tuot julki, koska sellaista on päivänpolitiikka eteenpäin pyrkivälle juristille. * * * Pormestarikisasta jättäytymiseeni on monia syitä, jotka pidän piilossa, koska olen piiloaggressiivinen mysteeri. IMAGE 21 TEKSTI XXXYYY Nyt sai riittää. En tarvitse häntä enää, sillä vuosi ennen presidentinvaaleja julkaistaan Kjell Westön minusta kirjoittama kirja, joka takuuvarmalla Westö-otteella saa äänestäjän nukahtamaan omiin lempeisiin harhoihinsa maailmasta, jota ei ole. Rauha on laskeutunut paikkaan, jota huumori-ihmiset kutsuvat sieluksi. Neljä vuotta politiikkaa, tylsien ja rumien tv-viihdettä. Bourbon.” AFORISMEJ A HESASTA AND AJATUKSIA IMAGE 21. * * * Tämän palstan lopuksi en voi muuta kuin siteerata Voltairen viimeisiä, koskettavia sanoja: ”Codeine. Westön kirjat ilmestyvät aina kaksikielisinä, joten äänestäjäni voivat nukahtaa sekä ruotsiksi että suomeksi. Ei enää turhia tiedotustilaisuuksia, ei seisoskelua yksin loputtomilla kutsuilla, ei lähetystöjä kertomassa haluistaan muuttaa Helsinki aikuisten päiväkodiksi. Hymyilin vastaanottavaisesti ja sanoin ihastelevani rohkeutta, jolla huonopalkkaisten maahanmuuttajaruokakuskien äänen tuovat julki koreografit puhumalla itsestään
Se on ihanaa, mutta Andersson toivoisi, että vanhemmus olisi ministereillekin ihan tavallista. 22 IMAGE JOULUKUU 2020 Iloisia uutisia Li Anderssonista tulee äiti. TeksTi laura myllymäki kuvaT antti vettenranta 22 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 23 JOULUKUU 2020 IMAGE 23
Pursiainen on ehkä kotona tai sitten ei. Andersson on nimittäin ollut opetusministerinä suoraan sanottuna ripeäliikkeinen. Oppivelvollisuuden laajentamisen lisäksi Andersson on saanut aikaan muutakin. Sitä voisi hyvin kuvailla ”historialliseksi”, niin kuin politiikan kielellä tapana on. Hän vaikuttaa virkeältä siihen nähden, että on lokakuun viimeinen maa nantai. Se on vähemmän kuin koululuokallinen. Hallitus antoi lokakuussa eduskunnalle uuden lakiesityksen oppivelvollisuuden laajentamisesta, ja sen on määrä tulla voimaan jo ensi vuonna. Sen sijaan hän on julkaissut raskaus uutisensa syyskuussa Instagramissa. Edellisen kerran vastaava selvitys on tehty vuonna 2006. Alkujaan tontti on ollut Anderssonin isovanhempien mutta siirtynyt sittemmin Lin ja tämän äidin omistukseen. Siellä hän on viettänyt lapsuutensa kesiä, ja sinne hän matkustaa niin usein kuin vain on mahdollista. Andersson tervehtii rennosti ja jatkaa kävelyä kohti pääovia. Sen on määrä ehkäistä oppilaiden eriarvoistumista. 24 IMAGE JOULUKUU 2020 T estipakkauksessa kehotetaan antamaan virt sanäyte aamulla. Vertailun vuoksi: esimer kiksi ulko ja turvallisuuspoliittinen selonteko tehdään yleensä kerran vaalikaudessa. E nnen kuin puhutaan Anderssonin vanhemmuudesta, kannattaisi ehkä verrytellä keskustelulla kouluista, lapsista ja kasvatuksesta ylipäätään. Toisin kuin joillain, raskaus ei ole vienyt hänen kah vinjuontihalujaan. Kahvi lassa mies jää istumaan hyvän matkan päähän mutta tuijottaa kohti herkeämättä. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu ja tasa arvo ohjelmiin on korvamerkitty yhteensä 305 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajalle. Vastapäätä kirjastoa on Bar Ö, Anderssonin lempibaari, ja sen vieressä yökerho Dynamo, jonka lattioita ministerikin on tampan nut useita kertoja öiseen aikaan. 129 miljoonan euron uudistus on yksi suurimmista hankkeista, joita Marinin hallitusohjelmassa on. Anderssonin ensimmäinen tunne on ilo: hän on raskaana! Mutta samalla tulee epävarmuus, eikä Andersson halua kertoa raskaudes taan vielä ulkopuolisille. Paperissa on tarkoitus paneutua esimerkiksi siihen, miten muutokset Suomen väestön ikärakenteessa vaikut tavat kouluihin. Ministeriauton kyydissäkin hän olisi voinut tulla, mutta ei hän yleensä kulje kotikaupungissaan sillä tavalla. Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja opetus ministerinä se ei olisi rentouttavaa, sillä koko ajan pitäisi murehtia, ottaako joku hänestä valokuvia, eikä raskaana nyt muutenkaan tulisi mieleen käydä. Voi vain kuvitella, kuinka stressaavaa opetusministerin työ näinä. Sitä paitsi halusi Li Andersson sitä tai ei, hänen raskautensa on poliittista. Viime kesänä lakiehdotuksesta jätettiin yhteensä 262 lausuntoa. Valta esittää itsensä aina jollain tavalla. Valtioneuvoston turvamies ilmoittaa olevansa paikalla ainakin vähän aikaa. Valtioneuvostolle Andersson on ilmoittanut ottaneensa mökkipaikkaa varten 39 029 euroa lainaa. Sitten on vielä koulutuspoliittinen selonteko. Tummasta ja väljästä vaatetuksesta ei voisi päätellä hänen olevan raskaana, ellei se olisi yleisessä tiedossa. Henkilökohtainen on. Olisi painajainen, jos odotus ei jatkuisikaan, ja hänen pitäisi puhua menetyksestään julkisuudessa. Andersson riisuu Pridekasvomaskinsa ja hakee kupin suodatinkahvia. Silloin tulos on varmin. Aamukahvien lisäksi suunnitelmissa on tehdä kävelylenkki Anderssonin vanhalle lukiolle ja yläkoululle. He ovat rakentaneet tontille uuden mökinkin vanhan ja kosteusvaurioitu neen tilalle. Esimerkiksi Kuntaliiton mielestä lain aikataulu oli liian tiukka, ja sen voimaantuloa olisi pitänyt siirtää ainakin vuodella. Häntä ärsyttää, että työn ja perheen yhdistämisestä kysytään edel leen lähinnä vain naisilta. Päinvastoin, hänen mielestään tarve lakimuutokselle vain korostui koronan myötä. Ministerit eivät tietenkään anna haastatteluja summamutikassa, vaan siihen liittyy aina tarkkaa harkintaa. Mökki Kristiinankaupungin Siipyyssä on Anderssonin paratiisi. Andersson kulkee kirjaston läpi aamukahville kahvila Siriukseen, kun päivälehtihyllyjen takaa ilmestyy hahmo. Reilu vuosi sitten syksyllä hän julkisti Oikeus oppia kehittämisoh jelman. L i Andersson saapuu tapaamiseen Turun pääkirjastolle sähkönsinisellä, pienellä Peugeotilla. On ennustettu, että vuonna 2030 Suomessa on 80 kuntaa, joissa syntyy alle 15 lasta vuodessa. Mutta ei tässä elämäntilanteessa käydä Dynamossa. Hän on matkustanut mökilleen Pohjanmaalle yhdessä puolisonsa Juha Pursiaisen kanssa edellisenä iltana pitkää viikonloppua viettämään. Anderssonin ja Pur siaisen kotiinkin on tarkoitus tehdä lopuksi tupatarkastus. Tämän yhden haastattelun hän kuitenkin haluaa antaa, tai oikeas taan sitä on jopa tarjottu. Andersson ei ole halunnut antaa raskaushaastatteluja lehdille. Hän kertoo muutoinkin voineensa ”tosi hyvin”. Täällä Andersson kävelee – paitsi tänään, koska aamulla on näyttänyt sateiselta. Li Andersson ryhtyy toimenpiteeseen unenpöp perössä toukokuisena kevätaamuna. Nyt pitää odottaa hetki, ennen kuin muut saavat tietää. Puoliso saa kuulemma itse päättää, kuinka paljon haluaa itsestään ja isyydestään puhua julkisuudessa. Ainoastaan toukokuussa oli parin viikon pahoinvointijakso. Edes korona ei kuitenkaan pysäyttänyt Anderssonin hanketta
Äldst och bäst i Finland.” On vaikeaa kuvitella yläluokkaisempaa miljöötä lukiolle. Anderssonin nuoruudessa hieman alemmalla keskiarvolla olisi päässyt sisään Paraisten lukioon, joka olisi ollut toiseksi lähin ruotsinkielinen vaihtoehto. ”Ehkä jonkun mielestä suomenruotsalainen lukio on aina automaattisesti eliittilukio, mut niinhän se ei ole”, Andersson sanoo. Pursiainen on ehkä kotona tai sitten ei. Yläkouluikäisenä Anderssonilla oli skeittaavia poikakavereita, ja hän itse pyöri nuorisotalolla ja Hansa-korttelissa siihen malliin, että Aamukahvien lisäksi suunnitelmissa on tehdä kävelylenkki Anderssonin vanhalle lukiolle ja yläkoululle. ”Opettajat ovat opettamisen ja pedagogiikan ammattilaisia, mut ne ei pysty samanaikaisesti olemaan sosiaalityöntekijöitä ja poliiseja ja psykologeja.” Pelkkä aikuisten määrän lisääminen kouluissa ei kuitenkaan välttämättä riitä ratkaisemaan koulutuksen ongelmia. Yksi ministerin suurimmista huolenaiheista on, että koululaisten oppimistulokset ja koulut eriytyvät Suomessa. Andersson sanoo kuulleensa joiltain opettajilta sellaista viestiä, että opettajankoulutuksessa ei riittämiin käsitellä, miten erilaisten oppijoiden kanssa työskennellään. Olisi puhuttava enemmän siitä, miten koulujen kulttuuria voidaan muuttaa. Se on aika vaarallinen puheenparsi.” T urvamies seuraa Anderssonia, kun hän kävelee Aurajoen vartta pitkin. Eriytymistä kiihdyttää se, että joissain suurissa kaupungeissa voidaan jo puhua koulushoppailusta: vanhemmat eivät pane lapsiaan enää lähikouluun vaan siihen oppilaitokseen, jonka he mieltävät hyväksi. ”Siitä tulee helposti itseään täyttävä profetia myöskin, et koko kuvasto pojista on kouluihin sopimatonta. Jos oppilaalla on käyttäytymisongelmia koulussa, miten pystyy luomaan luottamuksellisen suhteen vanhempiin niin, että he eivät koe häpeää?” Ne ovat isoja kysymyksiä. Tutkimusten mukaan oppilaiden kotitausta vaikuttaa aiempaa enemmän oppimistuloksiin. ”Saaks mä antaa pitkän vastauksen?” Andersson kysyy. E riarvoistuminen ja eriytyminen ovat Anderssonin lempiaiheita, joista hän blastaa mielellään. Puoliso saa kuulemma itse päättää, kuinka paljon haluaa itsestään ja isyydestään puhua julkisuudessa.. Käytännössä se tarkoittaisi kaavoituspolitiikkaa, asuntopolitiikkaa ja liikenneinvestointeja – sellaisia toimia, joilla vasemmisto puuttuisi kaupunkirakenteen eriytymiseen. Anderssonista juuri tämä trendi on kaikkein huolestuttavin. Rakennuksen vieressä on Vanha suurtori, Suomen vanhin kaupunkikeskusta. Opetusministeri on tarjonnut lääkkeeksi koulujen ja toisen asteen oppilaitosten moniammatillistumista: kouluihin ja toiselle asteelle on tulossa pysyvä mitoitus koulukuraattoreita ja -psykologeja eli tietty laissa säädetty määrä uusia ammattilaisia oppilaitoksiin. Toisella puolella Uudenmaankatua sojottaa Turun tuomiokirkko. Turussa on vain yksi ruotsinkielinen lukio. Hänestä Suomessa on kaksi vaihtoehtoista puhetapaa, jotka leimaavat poikien koulutaivalta: sellainen, joka väittää, että pojat eivät pärjää koulussa, piste, ja sellainen, jonka mukaan pojille on ok pärjätä koulussa, jos nämä eivät ole ponnistelleet oppimisen eteen. Se ongelma on se, että luonnollinen kielen oppiminen, jota tapahtuu välitunneilla ja luokkahuoneen ulkopuolella, niin se jää pois.” Opetusministeri kantaa myös erityistä huolta pojista. JOULUKUU 2020 IMAGE 25 aikoina on. Turun ruotsinkielisen lukion verkkosivujen slogan ei ainakaan turhia kainostele: ”KATEDRALSKOLAN I ÅBO. Esitys annetaan eduskunnalle keväällä. Anderssonin ei kuitenkaan tarvinnut miettiä keskiarvoja: hänellä se oli yli yhdeksän yläkoulun lopussa. Polarisaatio kasvaa: ne, joilla menee hyvin, menestyvät, ja ne, joilla menee jo valmiiksi huonosti, kärsivät entisestään. Se on hieman ”out of the ordinary”, sillä yleensä turvamies kuuluu valtioneuvoston protokollaan, kun ministerillä on julkinen esiintyminen. Joitain vastauksiakin Anderssonin mukaan on jo yksittäisissä kunnissa. Ennen kuin kävelylenkki lukion ja yläkoulun pihoille pääsee alkamaan, Andersson on ehtinyt puhua melkein tunnin huolestuttavista kehityskuluista suomalaiskouluissa – ja toimenpiteistä, joihin joko on ryhdytty tai ryhdytään. Erot esimerkiksi poikien ja tyttöjen oppimistuloksissa ovat selviä erityisesti peruskoulun päättyessä. ”Että miten sä luot luottamuksellisen suhteen vanhempiin, joilla ei välttämättä ole samaa kieltä koulun kanssa. ”Varsinkin kun Suomessa on haluttu inklusiivisen opetuksen hengessä myöskin integroida erityistä tukea tarvitsevat oppilaat yleisiin opetusryhmiin.” Toinen asia, josta Andersson saa viestejä, on kodin ja koulun välinen yhteistyö. Esimerkiksi Vantaalla oli viime syksynä järjestetty Wilma-työpajoissa tulkkausta ainakin somaliksi, arabiaksi, englanniksi, vietnamiksi, viroksi, venäjäksi ja albaniaksi. Pian Andersson seisoo entisen lukionsa pihalla ja muistelee nuoruuttaan. Eikä siinä vielä kaikki. Turku, jonka kaupunginvaltuustossa Anderssonkin vaikuttaa, on hänen omasta mielestään onnistunut tässä ”tosi huonosti”. ”Jos se kaupunkirakenne pääsee eriytymään, niin silloin käy helposti niin, että meidän lähikouluperiaate johtaa sellaiseen lopputulokseen, että meillä on luokkia, joissa ei ole yhtään oppilasta, joka puhuu suomea tai ruotsia äidinkielenään. Suomessa on edelleen pienet erot koulujen välillä, mutta isoissa kaupungeissa trendi on hiljalleen muuttunut. Saahan hän. Miten eriytymiseen oikein pitäisi puuttua opetusministerin mielestä. Imagen haastattelu ei ole sellainen. Muutos on käytännössä tapahtunut 2000-luvun aikana. Joulurauha julistetaan läheiseltä parvekkeelta. Anderssonin ja Juha Pursiaisen kotiinkin on tarkoitus tehdä lopuksi tupatarkastus. Anderssonista koulushoppailuilmiötä pitäisi hillitä nykyistä paremmin nimenomaan kunnissa
26 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 27 Yläkouluikäisenä Anderssonilla oli skeittaavia poikakavereita, ja hän itse pyöri nuorisotalolla ja Hansa-korttelissa siihen malliin, että turkulaisittain opetusministeriä olisi voinut kutsua Hansa-lapseksi.
”On avautunut se, että miksi halutaan kontrolloida sitä, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.” Viime aikoina Andersson on koettanut tunnustella itsessään, olisiko vanhempainvapaan myötä tuloillaan uusi identiteettikriisi. Anderssonin koulumuisteloista erottuu yksi asia: hän puhuu paljon harrastuksistaan, kaveriporukoistaan ja vapaa-ajastaan – siis asioista, jotka eivät suoranaisesti liity oppimiseen tai koulutyöhön. Onkohan Andersson tästä huolissaan. ”Se tarkoittaa sitä, että puututaan heti. Hänen mielestään koulujen sulkemista pitää jatkossakin välttää viimeiseen asti. Koronakevään aikana kävi muutenkin selväksi, että opetusministeri ei kannata etäkoulua. Siihen kuitenkin tottui. Kun kukaan ei ole korvaamaton missään tehtävässä, et sitten tulee vähän vaihtelua ja uusia kasvoja.” Se onkin kiinnostavaa. Ajatus siitä, että tietyt asiat kuuluvat lasten maailmaan, kannattaa heittää romukoppaan.”. Se asettaa naisja miesministerit eriarvoiseen asemaan, sillä perheenlisäystä saavat miesministerit pystyvät jatkamaan tehtävissään. Puututaan kaikenlaiseen epäasialliseen puheeseen ja käytökseen. K un Anderssonista tuli ministeri, hänelle tuli myös identiteettikriisi. Entä onko sitä tarpeeksi. Hän on ollut yli neljä vuotta vasemmistoliiton puheenjohtajana, ja kuten hyvin on yleisessä tiedossa, poliitikon identiteetti rakentuu voimakkaasti politiikan tekemisen ympärille. Mutta toisaalta: vielä mitään kriisin tunnetta ei ole ilmaantunut. Puututaan kaikenlaiseen epäasialliseen puheeseen ja käytökseen. Miten Andersson tämän hoitaisi. Ja sit mä luulen, että se on myös puolueelle hyvä. Anderssonille oli ehdottoman tärkeää, että lähiopetukseen päästiin palaamaan edes kahdeksi viikoksi ennen kesälomia. Anderssonin yläkoulu S:t Olofsskolan näyttää ulkoapäin paljon karummalta kuin Anderssonin vanha lukio. Siinä ei voi oikaista hirveesti, se vain vaatii töitä ja ajankäyttöä siihen. Vasemmistoliiton ongelmana on ollut, että vaikka Li Andersson on hirvittävän suosittu, puolueen kannatus ei ole vastaavalla tavalla noussut. Tällä vaalikaudella Andersson on jo toinen ministeri, joka joutuu vanhemmuuden takia eroamaan tehtävästä hetkellisesti. Teatteria hän harrasti intohimoisesti Turun Nuoressa Teatterissa. Julkisuudessa kerrottiin, että jotkut koulukiusaamisen uhrit saivat tarvitsemansa rauhan ja levon etäkoulumallissa. Nimimerkki ”Koulukiusatun äiti” kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kuinka kouluväkivallan uhriksi joutunut tytär voi paljon paremmin, kun tämän ei tarvinnut mennä fyysisesti kouluun. Yhtäkkiä hänellä oli autonkuljettaja, joka kuskasi häntä Turku–Helsinki-välillä ja muuallakin. Andersson on tarjonnut toimenpidelistastaan varhaista puuttumista. Annika Saarikko vapautettiin ministerin tehtävästä kesällä 2019, ja tänä vuonna hänet nimitettiin tehtävään uudestaan. Ministerin aikataulussa ei ole liikkumavaraa mennä kahvitauoille tai kävelylle keskellä päivää. Ruotsinkielisiä yläkoulujakin on Turussa vain yksi. Lapsen syntyessä ministeri voi käyttää ministeripalkkiolain mukaisia, vuosilomaan rinnastuvia vapaita ja todeta olevansa vanhempainvapaalla. Andersson on tarjonnut toimenpidelistastaan varhaista puuttumista. Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelmakin valmistuu tammikuussa. Ei varmasti ole, opetusministeri vastaa. Mutta mä en oo kovin huolissani puolueen näkökulmasta, koska mä tiedän, et media tykkää painottaa puheenjohtajien merkitystä, mutta se nyt ei ehkä loppupeleissä ole niin keskeinen varsinkaan kuntavaaleissa.” Tarkkaan ottaen ministerillä ei ole mahdollisuutta saada tilapäistä vapautusta ministerin tehtävästä äitiyden tai isyyden vuoksi. Neljä vuotta ei ole pitkä aika Timo Soiniin verrattuna, mutta ehkä se on politiikassa aika pitkä aika. ”No siis, se huoli, mikä mulla on, on lähinnä se, että tietyn tunnettavuuden rakentaminen vie aikaa. ”Se tarkoittaa sitä, että puututaan heti. Niitä on 30 päivää kalenterivuodessa. Anderssonin pitää pyytää tehtävästään eroa, ja vanhempainvapaan jälkeen hänet valitaan uudelleen ministeriksi. ”Kyl se kertoo jotain siitä koulun sosiaalisesta merkityksestä myöskin, et ne vahvimmat muistot liittyy sosiaaliseen puoleen eikä varsinaiseen opetukseen”, hän sanoo. Hän nostaa kätensä ilmaan ja on pudottavinaan langat käsistään. Sellainen tuntuu Anderssonista oudolta, koska juuri johtamiseen hän on viime vuosien aikana tottunut. ”Aika paljon toimintamallit perustuvat siihen, että on tunteja, aikaa erikseen lukujärjestyksessä, erikseen ryhmäytymiseen ja oman ryhmän kanssa työskentelemiseen, jossa voidaan käydä läpi eri harjoituksia liittyen esimerkiksi tunnetaitojen kehittämiseen ja yhteisöllisyyden painottamiseen”, hän sanoo. 28 IMAGE JOULUKUU 2020 turkulaisittain opetusministeriä olisi voinut kutsua Hansa-lapseksi. Se kuulostaa politiikan liturgialta. Ajatus siitä, että tietyt asiat kuuluvat lasten maailmaan, kannattaa heittää romukoppaan.” Mutta on helppo sanoa, että pitää puuttua varhain. On vaikea keksiä yhtä nimeä, joka olisi lähellekään Anderssonin veroinen. Epäselväksi usein jää, mitä konkreettista koulussa työskentelevät aikuiset voisivat tehdä, jotta koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä pois. Sitten hän lisää, että varhaiskasvatukseen ollaan perustamassa hanketta pienten lasten tunneja vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi. Tänä syksynä koulussa tapahtuvasta väkivallasta saatiin karvas muistutus Vantaalla, kun yksi uhri loukkaantui niin vakavasti, että paikalle piti kutsua ambulanssi. ”Luulen, että se tulee tekemään mulle vain hyvää just se lankojen irti päästäminen
Mutta lapsesta ei laiteta tunnistettavia kuvia sosiaaliseen mediaan. Andersson on ajatellut hoitaa puolueen puheenjohtajana kun tavaalit, kenties niin, että lastenvaunujenkin kanssa voisi joskus mennä Yliopistonkadun kävelykadulle pyörimään. ”En halua, että mulle tulee tietoa vauvaarjesta, jota hänelle ei tule. Anderssonilta kuitenkin löytyy ymmärrystä Antti Rinteelle. #sorivaantoverit”, twiittasi pitkäaikainen demarivaikuttaja Liisa Jaakonsaari silloin. Andersson haluaa, että molemmista vanhemmista tulee yhtä paljon vanhempia ja että vastuuta ei ala vaivihkaa valua enemmän synnyttävälle osapuo lelle. Kotityöt jaetaan tasan – vaikka kyllä ne ehkä tälläkin hetkellä vähän enemmän kuormittavat Pursiaista, koska Anderssonilla on niin vaativa työ. Tähän saakka Anders son on murehtinut eritoten äitinsä oikeutta yksityisyyteen, tämä kun ei ole ollut millään tavallaan julkisuuden henkilö ennen Lin poliittista uraa. ”Ei voi mitään, mutta #synnytystalkoot tuo mie leen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin. JOULUKUU 2020 IMAGE 29 Anderssonin sijaisena opetusministerinä keväällä toimii puo lueen varapuheenjohtaja Jussi Saramo, joka on vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustaja Vantaalta. ”Eihän hän tarkoittanut mitään pahaa”, Andersson sanoo, ”vaikka se oli tosi epäonnistunut muotoilu.” Epäonnistunut siksi, että kaikki eivät tahdostaan huolimatta voi saada lapsia. Mä haluun et meillä on se sama tietopohja kaikesta, että voidaan tehdä ratkaisuja ja valintoja yhdessä.” Toinen asia on syntyvän lapsen julkisuus. Andersson on ajatellut, että on reilumpaa suojata tätä, jotta lapsella. Toisaalta ei voi tietää, onnistuuko sellainen oman vauvan kanssa. Sanavalintaa parjasivat omatkin, ja kohu oli valmis. Mitään täysin varmaa Andersson ei kuitenkaan halua sanoa siitäkään. Koska silloin se tarkoittaa sitä, et se on mun vastuulla. Jos en ole nukkunut tai mun ei ole järkevää hoitaa niitä, niin sit en hoida niitä.” S DP:n silloinen puheenjohtaja Antti Rinne käytti puo lueen kesäkokouspuheessaan elokuussa 2017 sanaa ”synnytystalkoot”. Perheen politiikkaa ovat Andersson ja Pursiainenkin viime aikoina miettineet. ”Mulle on tärkeetä henkilökohtaisesti, etten lyö lukkoon liian kiveenhakattuja suunnitelmia ennen kuin tiedän, mikä se mun ja vauvan olotila on.” Sitä kun ei voi etukäteen tietää. Epäonnistunut siksi, että päättäjien kannattaisi vääntää perhe politiikasta sen sijaan, että valtionjohdosta patistetaan yhtään ketään synnyttämään. Ainakin näillä näkymin heidän mallinsa on 6+6: ensin Andersson on puoli vuotta kotona, sitten Pursiainen. Hänen mielestään julkisuus oli Rinteelle kohtuutonta. ”Nyt lähden siitä, et mä pyrin hoitamaan, mutta mulla ei ole minkäänlaisia sankariambitioita tässä. Joitain asioita on kuitenkin jo lyöty lukkoon. Lin kanssa äiti on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa, esimerkiksi ET-lehdessä. Siksi Pursiainen on ollut mukana jokaisella neuvolakäynnillä
30 IMAGE JOULUKUU 2020 30 IMAGE JOULUKUU 2020
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tutkinut sitä, millä taidoilla lapset aloittavat ensimmäisen koululuokan Suomessa. Sit ku saadaan kaikki hankittua”, Andersson viittoo. ”Oi, miten iso kysymys”, hän sanoo. Pystyyks sitä muulla tavalla sanomaan?” Anderssonin laskettu aika on tammikuun alussa. Sen tajuaa vasta aikuisiässä myöskin, miten tärkeetä se on ollut.”. Hankkeen nimi on Lukumimmit, ja siinä Andersson sekä tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertovat omista lapsuuden lukumuistoistaan. Ehkä mä soitan Juhalle nopee.” Jo pelkkä Juhan ajatteleminen tuntuu auttavan, sillä lukkotila antaa seuraavassa hetkessä periksi. Tarkoituksena on ajaa hänen ja Pursiaisen kotipihaan Turun Pohjolaan, mutta auto vaikuttaa olevan jonkinlaisessa rattilukossa. Ei oo niinku… Todella outoo. Automatka Turun keskustan ohi voi alkaa. Ei turhaa tavaraa, ja lukuisille kirjoille oma komeronsa. Andersson itse uskoo vahvasti esimerkin voimaan. What the fuck. Viimeisin Pisa-tutkimus puolestaan kertoo, että lähes ”Mun vanhemmat on suhtautunut muhun vakavasti ja on huomioinu mun mielipiteitä ja halunnut käydä mun kanssa keskustelua. Alakertaan on muuttanut piano. Andersson on esitellyt aiemmin kaksiotaan Maria Veitolan Yö kylässä-ohjelmassa: Puutalo, jonka alakerrassa on puulämmitteinen sauna. Tuloksista käy ilmi, että jos lapsi lukee itse tai hänelle luetaan, harrastuksesta on hyötyä niin matematiikan kuin äidinkielenkin oppimisessa. Yksi niistä on ollut kodin kirjahyllyn pituus. Tämän tarinan Andersson kertoo opetusja kulttuuriministeriön uudella kampanjavideolla. Lokakuun loppuun mennessä hän ei ole kauheasti ehtinyt lastentarvikkeita hankkimaan, mutta seuraavassa kuussa hän on ajatellut aloittaa. Ja sit tulee sen sänky jonnekin, somewhere here. Turusta on kuitenkin tarkoitus tehdä koko perheen kotikaupunki, ei Helsingistä. Pohjolan-kodin lisäksi Anderssonilla on Helsingin Roihuvuoressa vuokra-asunto, jossa he ovat Anderssonin töiden takia viikoittain. Voi olla, että Andersson ja Pursiainen saavat lastenvaunut sieltä. ”Kyllähän yhteiskunnan luokkarakenteet näkyy myös lasten arjessa. Ja sit se, että molemmilla on ollut aikaa mulle. On helppo sanoa, kun olen projektin alkuvaiheessa, mutta must tuntuu, et vanhemmuudesta on tullut sellainen, et monet lataa aika paljon vaatimuksia siihen. Vauvan syntymä ei toistaiseksi vaikuta pariskunnan asumisjärjestelyihin. Hän luki niin paljon, että isänsä luona ollessaan hän teki sitä salaa ruokapöydässä. Suuri kirjojen määrä kotona nimittäin korreloi hyvien oppimistulosten kanssa. Että kaikkein tärkein asia on kuitenkin se läsnäolo, että lapset kokevat tulevansa nähdyksi ja kuulluksi oikeina ihmisinä.” Onhan niitä kaikenlaisia paineita. On tiettyjä perusasioita, joita Andersson on omissa vanhemmissaan arvostanut. ”Mun vanhemmat on suhtautunut muhun vakavasti ja on huomioinu mun mielipiteitä ja halunnut käydä mun kanssa keskustelua. Mä toivon, että vauva perii Juhan geenit tässä suhteessa.” Mutta vakavasti puhuen: onko Andersson miettinyt, millainen vanhempi hän haluaa olla. Ja sit se, että molemmilla on ollut aikaa mulle. ”Tänne tulee lipasto, jonne tulee vauvan kamat. ”Mä olen erittäin epämusikaalinen. Vanhemmuus on sosiaalisen median perusteella myöskin aikamoista kilpavarustelua. Pian Lin tavasta tuli myös isän tapa yhteisillä illallisilla. Ehkä tärkein on se, että hän on kokenut tulleensa kohdelluksi kaltaisena. Siitä, että näytetään, että ministeritkin lukevat mielellään. Sen tajuaa vasta aikuisiässä myöskin, miten tärkeetä se on ollut. Andersson on ilmoittanut lapsellisille kavereilleen, että kaikenlainen kierrätettävä tavara kiinnostaa. Muovikrääsää ei kauhean mielellään perheeseen oteta. ”Fuck. Kysymyksen avulla tutkimuksen tekijät ovat halunneet selvittää, kuinka paljon oppilaan kotona on kirjoja. V irtalukko ei käänny mihinkään eikä Andersson saa autoaan käyntiin Turun pääkirjaston parkkipaikalla. Yläkerta ja alakerta. Vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen Andersson on bannannut. (Marraskuussa hän saakin Annika Saarikolta Kaarlo-pojan entisiä vauvatarvikkeita. M atematiikan, luonnontieteiden ja lukutaidon osaamista 15-vuotiailla mittaavassa kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa on kysytty joka tutkimuskierroksella myös erilaisia taustakysymyksiä. Lapsena Li Anderssonkin oli kova lukemaan. Rehellisyyden nimissä: se on myös turvallisuuskysymys. Pitäisi tietää, mitkä lastenvaunut ovat parhaat, mitkä vaatteet ekologisimpia ja muodostaa kanta sormija purkkiruokailuun. ”Ei se nyt ainakaan oo täällä”, Andersson toteaa. Yhteinen asukaspiha, jossa Anderssonilla kuitenkin on oma puutarharyhmänsä. Tää on just tyypillistä. Sitä ennen Kaarlon tavarat ehtivät kiertää Antti Kaikkosen perheessä.) Anderssonin isä ja tämän puoliso ovat ilmoittaneet, että Anderssonin 17 vuotta nuoremman pikkuveljen lastenvaunut ovat edelleen ihan hyvässä kunnossa. Vaikka se on vain taustakysymys, kirjahyllyn pituus yksittäisenä muuttujana antaa kiinnostavaa tietoa oppilaista. JOULUKUU 2020 IMAGE 31 olisi joskus mahdollisuus päättää itse omasta julkisuudestaan. Mikä tää on. Lukumimmeissä taitaa olla kyse myös esimerkistä ja representaatioista. Pursiaista ei näy, kun astumme sisään. Yläkerrassa on toistaiseksi pariskunnan sänky ja vaatekaappi. Hmh
32 IMAGE JOULUKUU 2020
Lapsi on isompi asia kuin isot asiat työelämässä. Saarikko sanoi tietävänsä, miltä Anderssonista tuntui ja mitä tämä ajatteli. Hänen äänensä ei sorru, mutta silmät kostuvat hetkeksi. Sit ne jätti poliittisen pelikentän aika auki niillekin, joilla on joku vaihtoehtoinen selitysmalli sille, miten saadaan asiat taas kuntoon ja hyvin.”. Andersson tietää, että vanhemmuus rauhoittaa häntä. Hän murehtii esimerkiksi sitä, miten jatkuvan huolen kanssa oppii elämään (”kai sitä oppii, kun kaikki muutkin ovat oppineet”) tai että miten hän osaa olla läsnä (”en halua epäonnistua siinä, mikä on mulle henkilökohtaisesti tärkeämpää kuin mikään politiikka-asia”). ”Jos mä en uskois parempaan tulevaisuuteen ja että nää kaikki suuret ongelmat ratkaistaan, ei sitten voisi olla tuomassa lisää ihmisiä maailmaan.” Se ei silti tarkoita, etteikö Anderssonilla olisi vanhemmuuteen liittyviä huolia. Hyvä päätöksenteko huomioi myös sellaiset elämäntilanteet, kokemukset ja ihmiset, jotka ovat kaukana sun omasta elämänpiiristä.” Yhdessä asiassa Andersson on joutunut itsekin yllättymään. ”Tää koko poliittinen establishment teki aivan helvetin ison virheen, kun se jotenkin ajatteli, et no, luovutaan nyt tulevaisuudentoivosta poliittisten sisältöjen osalta. Li Andersson on muutoinkin luonut poliittista uraansa aikana, joka on ollut yhtä talouskriisiä. Se saattaa johtua harmaudesta, joka on laskeutunut Helsingin ylle lokakuun lopun sumuisena, vetisenä tihkuna. Opetusministerin työhuone sijaitsee tiedeja kulttuuriministeri Saarikon ja kansliapäällikkö Anita Lehikoisen huoneiden välissä. Kun Andersson tuli ministeriöön töihin, pöydällä oli Grahn-Laasosen jättämä viesti: ehkä Andersson pitäisi tämäntyyppisestä taiteesta. ”Sitä mä pohdin silloin tosi pitkään, että onko mahdollista tehdä tämmönen valinta. Seuraavana päivänä Annika Saarikko tuli sanomaan Anderssonille, että hän muistaa vastaavat ajat omasta raskaudestaan vuoden 2019 vaalien alla. Ja mä tiedän, että moni pohtii tätä, koska aina tuntuu, että on vähän väärä ajankohta.” Vanhemmuus ei hänen mielestään kuitenkaan voi olla identiteettipolitiikkaa: ei voi olla niin, että osaaminen jossain asiakysymyksessä olisi kiinni siitä, onko henkilökohtaisesti kokenut juuri sellaista elämässään. Se saa Anderssonin surulliseksi, sillä hän tulkitsee sen osoituksena menetetystä tulevaisuudenuskosta. ”Sehän johtais ihan älyttömiin lopputuloksiin. Hän oli ajatellut saavansa osakseen arvostelua siitä, että jää vanhempainvapaalle nyt, kun hän on puolueen puheenjohtaja ja vasemmistoliitto on mukana hallituksessa. Samana vuonna alkoi globaali finanssikriisi. ”Tää koko poliittinen establishment teki aivan helvetin ison virheen, kun se jotenkin ajatteli, et no, luovutaan nyt tulevaisuudentoivosta poliittisten sisältöjen osalta. ”Mutta ei oo yhtään ollut tällaista. Näin ei hänen mielestään ole toimittu. Grahn-Laasonen oli oikeassa. Se on oikeasti ollut tosi positiivinen yllätys.” Politiikan maailmassakin on inhimillisyyttä, joka ei aina näy julkisuuteen. Andersson katsoo sivulle ja ylös. Syykin on selvä. Hänen mielestään olisi ”olennaisen tärkeää” viestiä, että ilmastokriisi on ratkaistavissa. Viitteitä sellaisesta on jo. Se oli niin kun maailman koskettavin”. Sit ne jätti poliittisen pelikentän aika auki niillekin, joilla on joku vaihtoehtoinen selitysmalli sille, miten saadaan asiat taas kuntoon ja hyvin.” Yksi Anderssonille tärkeä aihe on ilmastonmuutos. Andersson kokee, että kriisipuheesta on ollut maailmalle lähinnä haittaa. ”Ja sit se tuli jotenkin sanomaan, et mä vakuutan sulle, et sil on kaikki hyvin siellä ja se pärjää siellä vaikka sä tekisit yhden pitkän työpäivän. Myös Anderssonin vanhempainvapaassa on kyse esimerkistä: uran ja perheen välillä ei ole pakko valita edes unelmatyössään ministerinä. Osa nuorista ei esimerkiksi halua ollenkaan lapsia ilmastosyistä. Juuri muusta vasemmistoliiton ja kokoomuksen edustajat eivät sitten olekaan olleet samaa mieltä. Jo nyt hän on ”ankkuroitunut jonnekin henkisesti hyvällä tavalla”. Lokakuussa Andersson istui sote-neuvotteluissa yöhön asti. Se on isompi asia kuin mikään muu maailmassa. ”Mä oon sanonut, että kaikki urheilijat, jotka haluu perustaa lukupiirejä, please, tehkää näin. Lapsen asioista päättäminen vaatis vanhemmuutta tai eläkeläisten asioista päättäminen vaatisi sitä, että on eläkkeellä. Oliko se edes terveellistä hänelle itselleen saati vauvalle. Hän oli siellä ”sairaan väsynyt” ja mietti, oliko kokoustamisessa mitään järkeä. JOULUKUU 2020 IMAGE 33 kaksi kolmasosaa pojista ei lue ollenkaan, ellei heidän ole pakko. T urun-tapaamista seuraavana päivänä Andersson on väsynyt. Seinällä on Anderssonin edeltäjän Sanni Grahn-Laasosen valitsemat teokset, Jenni Hiltusta valtion taidekokoelmasta. Hän pelkää, että nyt parikymppisten sukupolvi vaipuu katkeruuteen sen takia, että nyky-establishment ei ole ottanut ilmastonmuutosta tosissaan. Vuonna 2008 hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa. Ainakin Andersson syyttää olotilastaan säätä. Ja kaikki muutkin rallikuskit ja rokkistarat ja niinku… kaikki. Mun puolesta ne vois pistää jonnekin Big Brotheriin myöskin kunnolliset kirjahyllyt kehiin, että tavallaan saadaan normalisoitua se niin laajasti kuin mahdollista kaikkialla ikään kuin tää kirja kädessä -oleminen, että se voi olla jokaisen juttu”, Andersson on tähdentänyt jo aamukahvilla kirjastossa. Koulutuksen rahoitus on viime vuosina ollut suomalaisen politiikan keskeisiä kiistakysymyksiä
34 IMAGE JOULUKUU 2020 34 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 35 Suomalaiset ovat vihdoin oppineet käymään pariterapiassa, mutta mitä ihmettä meille siellä oikein tarjotaan. TeksTi VENLA ROSSI kuvaT JOHANNA MYLLYMÄKI RAKKAUDEN AMMATTILAISET
Se sen sijaan tiedetään varmasti, että pariterapia kiinnostaa. Kaupunki tarjoaa ilmaista terapiaa lapsiperheiden vanhemmille. Oli vaikeaa myöntää, miten suuri pettymys se oli. Jos jokin aihe tuntui erityisen mutkikkaalta, terapeutti suositteli ratkaisuksi parisuhdeaiheisten kirjojen lukemista kotiläksynä. Mediassa povattiin poikkeusajan aluksi vuorotellen syntyvyyden nousua ja avioerojen yleistymistä. Pääsyä terapeutin sohvalle joutui odottamaan yli puoli vuotta. Mitään ongelmaa ei pysähdytty ratkomaan pidemmäksi aikaa. Asioita ei oikeastaan käsitelty, terapeutti vain kyseli ja he kertoivat. Eikö kaikki siis oikeastaan ollut aika hyvin. Pian uutisoitiin parisuhdeterapiajonojen ”räjähtämisestä”. Hänen mukaansa kenelläkään ei ole vielä luotettavia lukuja siitä, miten koronavuosi on vaikuttanut pariterapian kysyntään. Nainen jäi kotiin hoitamaan lasta ja mies kävi töissä. Osana tätä rohkaisua syntyivät maailman ensimmäiset avioliittoklinikat. Naisesta tuntui, että he eivät osanneet olla yhtä aikaa sekä vanhempia että parisuhteessa. Se tapahtui kuitenkin muun sielunhoidon ohella. Väestöliitto perustikin pikaisesti omat avioliittoneuvolansa, joissa tosin keskityttiin aluksi lähinnä syntyvyysneuvontaan. Kaiken lisäksi terapeutti toisteli usein, että monilla muilla hänen asiakkaillaan oli paljon vakavampia ongelmia. Lisääntynyt kysyntä ja tarjonta ovat kuitenkin tuoneet mukanaan uudenlaisia ongelmia. ”Meillä on ollut ihan tasaista kasvua pariterapian kysynnässä jo monen vuoden ajan”, kertoo tiiminjohtaja Mari Kinnunen Helsingin seurakuntien perheneuvonnasta. Jo tuolloin, vuonna 2016, jono oli pitkä. Yksi sen keskeisistä tavoitteista oli puuttua maamme alhaiseen syntyvyyteen. ”Jos meille nyt tulisi vakavia ongelmia suhteessa, niin tuon jälkeen kynnys lähteä uudestaan pariterapiaan olisi kyllä hyvin korkea.” Monilla muilla tuo kynnys on viime vuosina madaltunut. Tunnemme kuitenkin paremmin niin sanotun negatiivisen eugeniikan, joka pyrki rajoittamaan huonoina pidettyjen ihmisten lisääntymistä. Pian he alkoivat riidellä, niistä kaikkein tavallisimmista aiheista: kotitöistä ja aikatauluista. Ne perustettiin Saksaan 1920-luvulla. E ugeniikka eli rodunjalostusoppi nousi suosioon Saksassa 1900-luvun alkupuoliskolla – tunnetuin seurauksin. Se tarkoitti, että ”parhaita” yksilöitä yritettiin monin eri keinoin rohkaista lisääntymään. Kumpikin tunsi tekevänsä enemmän ja raskaampaa hommaa kuin toinen. K oronapandemia eristi ihmiset koteihinsa keväällä 2020. Olihan pareja toki neuvottu aikaisemminkin: esimerkiksi papit ovat antaneet jonkinlaista avioliittoneuvontaa satojen vuosien ajan. Siis sen sijaan, että asioita olisi yritetty selvittää itse terapiassa, paikan päällä. Puoli miljoonaa on suuri luku. Välillä terapeutti puhui myös muiden asiakkaidensa ongelmista niin yksityiskohtaisesti, että pariskuntaa hieman hirvitti näiden yksityisyydensuojan puolesta. Monia odotti siellä parisuhde. Silti he kävivät kaupungin tarjoamassa pariterapiassa yhteensä viisi kertaa. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan jopa puoli miljoonaa suomalaista on jossain elämänsä vaiheessa osallistunut pariterapiaan tai ainakin sen tyyppiseen keskusteluun. Erityisesti siihen nähden, että siitäkään ei ole yksimielisyyttä, mitä parisuhdeterapia oikeastaan tarkoittaa. Pian ajatus avioliittoneuvonnasta levisi muun muassa Yhdysvaltoihin (jossa muut eugeniikan osa-alueet eivät onneksi saaneet yhtä suurta suosiota). Järjestäytynyttä pariterapiaa kirkon tai lääketieteenkään piirissä ei juuri tarjottu ennen toista maailmansotaa. Suomessa arvomaailmaltaan keskusta-oikeistolainen Väestöliitto aloitti toimintansa vuonna 1941. ”Se oli monella tapaa huono kokemus. Alalla toimii myös monenlaisia kaupallisia tahoja, jotka tarjoavat pariterapiaa niille, joilla on varaa maksaa. Kattavia ja tarkkoja tilastoja ei ole kenelläkään, sillä terapiaa tarjoavat yritykset, seurakunnat ja kunnat eivät kokoa tietoja yhteisiin rekistereihin. Moni psykologian alan ammattilainen pyörittää sivutyönä pientä yksityistä vastaanottoa, vaikka työskentelee julkisella puolella. Koskaan Suomessa ei ole yksilö-, parija perheterapiaa annettu ja saatu yhtä paljon kuin nyt. Positiivinen eugeniikka oli myös keskeinen osa ideologiaa. Sitä otsikoissa ei kuitenkaan kerrottu, että tuo räjähdys on oikeJuttua varten kuvattiin Lyhytterapiatalo Shortumin ja Helsingin Seurakuntien perheneuvonnan pariterapiahuoneita.. Sanoisin jopa, että traumatisoiva”, nainen kertoo nyt. On Väestöliitto ja sitten tietysti terveysalan jättiläisten kuten vaikkapa Mehiläisen, Aavan ja Terveystalon terapeutit, surullisenkuuluisa Vastaamo – ja näiden lisäksi monenmoista pienja yksinyrittäjää. Nainen ei ollut esimerkiksi kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja hänellä oli mies, joka vei roskat. Siksi hän päätti soittaa Helsingin kaupungin sosiaalineuvontaan. 36 IMAGE JOULUKUU 2020 astaan alkanut jo paljon aikaisemmin. Jo vuonna 1951 L iitto alkoi rakoilla pian sen jälkeen, kun lapsi oli syntynyt. Seurakuntien ja kuntien tarjoama tietysti erityisesti, sillä se on pareille maksutonta. Aivan aluksi se tarkoitti rodunjalostusta. Tuntui nololta lopettaa kesken, ja hehän olivat odottaneet terapiaa niin kauan. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien terapia tuntui pariskunnasta vähän omituiselta
JOULUKUU 2020 IMAGE 37
38 IMAGE JOULUKUU 2020
Heidän harjoittamastaan toiminnasta ei myöskään voi kannella esimerkiksi aluehallintovirastoon tai Valviralle, koska he eivät ole virallisesti terveydenhuollon piirissä. Suuremmista yrityksistä näin on myös esimerkiksi Terveystalon kohdalla. JOULUKUU 2020 IMAGE 39 Väestöliiton vuosikirjassa kuitenkin todetaan, että ”avioelämään liittyvien yleisten häiriöiden, lähinnä puolisoiden välisten ristiriitaisuuksien takia on neuvolan puoleen kääntynyt melkoinen joukko potilaita varsinkin Helsingissä.” Vuosikirjassa pohditaan, onko järkevää käyttää ”kallista lääkärityövoimaa” tällaisten kysymysten selvittelyssä, vai olisiko parempi rekrytoida maallikkoneuvojia. Ja Väestöliitto ei ole näissä kuvioissa mikään pieni tekijä. Psykologi tai psykoterapeutti ovat laissa määriteltyjä ammattinimikkeitä, joiden saavuttamiseksi täytyy opiskella yliopistossa. Useat tätä artikkelia varten haastatellut asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että parisuhdeterapiaa voi käytännössä antaa kuka tahansa – ja antaakin. Vain kahdella määräaikaisella työntekijällä ei vielä ole Valviran rekisteröintiä, Helsingin seurakuntien perheneuvonnan tiiminjohtaja Mari Kinnunen sanoo. Sama pätevyys on valtaosalla Helsingin seurakuntien perheneuvonnassa toimivista pariterapeuteista. Sen sijaan ”terapeutti” tai ”pariterapeutti” voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että ihminen on käynyt kuukauden verkkokurssin. Kataja ry painottaa erikseen verkkosivuillaan, että ”koulutus ei anna ammattipätevyyttä”. Heillä ei – toisin kuin asiakkaat ehkä kuvittelevat – myöskään ole minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta terapiassa puhutuista asioista. Vaikuttaa siltä, että pariterapiaa on viime vuosina alettu tarjota yhä enemmän yhä heppoisemmalla koulutustaustalla, asiantuntijat sanovat. Samaan aikaan psykologian tieteenala kehittyi ja kasvoi, mutta pitkään se keskittyi lähinnä yksilöiden hoitamiseen. Terapiassa käyminen on 2000-luvulla muuttunut häpeällisestä asiasta muodikkaaksi hommaksi, miltei nykyihmisen velvollisuudeksi – terapeutin sohva on moderni rippituolin vastine. Eräs yrittäjänä pääkaupunkiseudulla toimiva ”pariterapeutti” kertoo verkkosivuillaan, että hän on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja. Se on parisuhdekeskus Kataja ry:n järjestämä kurssi, joka sisältää kuusi lähiopetuspäivää. K eitä sitten ovat todelliset rakkauden ammattilaiset Suomessa. Moderni parisuhdeterapia yleistyi vasta 1900-luvun loppupuolella, kun avioliitosta tuli vähemmän velvollisuus ja enemmän valinta. Kun olemme saaneet vapauden valita suhteemme itse, olemme myös alkaneet odottaa niiltä enemmän. Tästä löytyy helposti esimerkkejä vaikkapa googlaamalla. Sen lisäksi hän on käynyt ”Solmuja parisuhteessa” -koulutuksen. Yksityisyrittäjien joukossa on myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. Väestöliitto on yhdistys, eikä yhdistyksen ole suotavaa tehdä kovin PSYKOLOGI TAI PSYKOTERAPEUTTI OVAT LAISSA MÄÄRITELTYJÄ AMMATTINIMIKKEITÄ, JOIDEN SAAVUTTAMISEKSI TÄYTYY OPISKELLA YLIOPISTOSSA. Tämän päivän pariterapia etenee asiakkaiden ehdoilla ja heidän lähtökohdistaan. SEN SIJAAN “TERAPEUTTI” TAI “PARITERAPEUTTI” VOI TARKOITTAA VAIKKAPA SITÄ, ETTÄ IHMINEN ON KÄYNYT KUUKAUDEN VERKKOKURSSIN.. Ja kuten usein elämässä käy, suuret odotukset johtavat usein pettymykseen ja ongelmiin. Suuntauksesta ja koulukunnasta riippumatta istunnoissa lähdetään liikkeelle juuri niistä asioista, joiden takia pari on terapiaan tullut. Näkökulmasta riippuen voidaan sitten keskittyä enemmän esimerkiksi siihen, miten tilanteesta päästään eteenpäin (ratkaisukeskeinen koulukunta) tai esimerkiksi pariskunnan taustoihin, edellisiin suhteisiin ja elämän aikana opittuihin toimintamalleihin (psykodynaaminen koulukunta). Kirjavia taustoja löytyy myös suurien toimijoiden terapeuteilta. ”Kaikkien pitäisi mennä terapiaan”, julistavat lehdissä julkkikset, jotka ovat itse saaneet ammattiapua. Perheja pariterapia alkoivat erkaantua omiksi aloikseen vasta 1950-luvulta lähtien, kun ydinperheen asema länsimaissa tuli yhä tärkeämmäksi. Asiasta kuitenkin puhutaan usein hieman naiiviin sävyyn. Tai vain julistanut itsensä terapeutiksi. On tietysti vastaansanomattoman hyvä asia, että ihmiset eivät enää arastele etsiä apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Helsingin kaupungin palkkalistoilla olevista parisuhdeterapeuteista kaikilla on nykyään Valviran rekisteröimä pätevyys, kertoo johtava psykoterapeutti Sirpa Salonen. Mutta Väestöliiton kohdalla tilanne on kiinnostavampi. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Se toimii Suomessa 26 paikkakunnalla ja antaa terapiaa kymmenellä eri kielellä
40 IMAGE JOULUKUU 2020
On selvää, että 1920-luvun Saksassa YKSILÖTERAPIA ON KUIN HEHKULAMPPU, JONKA VALOSSA ERILAISIA ASIAKKAALLE HENKILÖKOHTAISIA, USEIN KIUSALLISIA ASIOITA PALJASTUU VÄHÄN KERRALLAAN JA VERKKAISELLA TAHDILLA.. Hän oli hirveän taitava psykoterapeutti, mutta kertoi silti lopettaneensa pariterapian antamisen, kun se on niin kamalan vaikeaa”, Heiskanen kertoo. Opinnot voi suorittaa vaikkapa kesäyliopistossa. JOULUKUU 2020 IMAGE 41 paljon liikevoittoa. Jos englanti ei onnistu, saa lukea pelkästään suomeksi. Sen ohjaajina toimivat kyllä psykologian alan ammattilaiset, mutta vuoden kestävä koulutus (joka on suunniteltu suoritettavaksi työn ohella) on kuitenkin melkoisen kevyt, jos sen perusteella pitäisi lähteä ratkomaan mitä tahansa vastaan tulevia mielenterveyden ongelmia pareihin ja uusperheisiin liittyen. Heiskanen sanoo, että eroa voi hahmottaa esimerkiksi valaistuksen kautta. Pariterapiaa taas voisi verrata kerralla päälle läväytettävään jalkapallostadionin valaistukseen. Yksilöterapia on kuin hehkulamppu, jonka valossa erilaisia asiakkaalle henkilökohtaisia, usein kiusallisia asioita paljastuu vähän kerrallaan ja verkkaisella tahdilla. Väestöliiton pariterapialistalla on myös monia työntekijöitä, joiden koulutus on ”ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti”. Kirjalistan ensimmäisenä nimekkeenä komeilee Jari Sinkkosen teos Pesästä lentoon. Jotkut kertovat olevansa koulutukseltaan myös esimerkiksi joogaohjaajia ja uusperheneuvojia. Ensimmäisena lukukautena on tarkoitus lukea kuusi kirjaa. Lyhyen tutkimustyön jälkeen selviää, että Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmaa järjestää Tommy Hellsten -instituutti. Väestöliiton terapiapalveluiden johtava psykoterapeutti Tarja Santalahti sanoo, että heillä pariterapiaa antavat ”pariterapiaan koulutetut henkilöt”. Siksi onkin hieman hassua, että monet ratkaisukeskeiset lyhytterapeutit antavat myös parisuhdeterapiaa. Mutta entäpä he, joilla ei ole. Heihin voi tutustua Väestöliiton verkkosivuilla, sillä terapeutit ovat listanneet sinne koulutustaustaansa. Verkkosivuilla listataan koulutusohjelman aikana luettavat kirjat. Sen kerrotaan kattavan 80 opintopistettä, mutta koska kyseessä ei ole virallinen oppilaitos, kyse on tietysti pelkästä sanahelinästä. Minulta löytyy kokemusasiantuntijuutta lukuisilta elämän osa-alueilta.” Kokemusasiantuntijat tunnetaan, mutta mikä on Ihminen tavattavissa -terapeutti. Historian aikana parisuhdeterapian sisältöön on vaikuttanut paljon se, kuka hoidon järjestää. Tähän nimikkeeseen vaaditaan yliopistotasoista koulutusta, mutta minimissään vain 40–50 opintopisteen verran. Aiemmin Ihminen tavattavissa -koulutusohjelmasta valmistuneet käyttivät titteliä ”henkisen kasvun mentori”, mutta sittemmin nimike päätettiin vaihtaa terapeutiksi. Tarkoitus on, että tällä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin pätevyydellä hoidetaan ainoastaan ”lieviä mielenterveyden ongelmia”. Näistä viimeinen viittaa Suomen Uusperheiden Liiton tarjoamaan, noin vuoden kestävään uusperheneuvojan koulutukseen. Ne antavat mahdollisuuden toimia lyhytterapeuttina, mutta nimeke ei pätevöitä antamaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Yksi syy vaikeuteen on tietysti se, että kun paikalla on enemmän ihmisiä, tilanteen dynamiikka on monimutkaisempi. Ihminen tavattavissa -koulutusohjelman hinta on noin 11 000 euroa. Kenties silmiinpistävin on terapeutti, joka kertoo itsestään seuraavasti: ”Minulla on alun perin liike-elämän ja finanssialan ammatillinen tausta, mutta kouluttauduin myöhemmin uudelleen Ihminen tavattavissa -terapeutiksi. Sitä kun ei keskimäärin pidetä erityisen helppona lajina. Osalla terapeuteista on Santalahden mukaan Valviran hyväksymä psykoterapiakoulutus. Ihminen tavattavissa -koulutusohjelma löytyy parin muunkin Väestöliiton terapeutin koulutusluettelosta. Se ei nimestään huolimatta ole mikään virallinen oppilaitos vaan kaupallinen yritys, joka aikanaan perustettiin hallinnoimaan kirjailija Tommy Hellstenin kustannussopimuksia. Terveystalon vastaava psykologi-psykoterapeutti Lotta Heiskanen sanoo, että ainakin itse tuntee pariterapian olevan paljon yksilöterapiaa vaikeampaa – siis terapeutille itselleen. Sen takia se perusti neljä vuotta sitten erillisen yrityksen omille terapiapalveluilleen. Tämä yritys on menestynyt hyvin: liiketoiminnan kasvu on ollut vuosittain 30 prosentin luokkaa. Opettajina koulutusohjelmassa toimivat muun muassa Tommy Hellstenin poika, psykoterapeutti Mathias Hellsten sekä ohjelmasta itse valmistunut Maria Drockila, jonka monet tuntevat paremmin Miss Suomi -kilpailun toisena perintöprinsessana ja kynttiläkauppiaana. Siellä kumppani nimittäin kertoo toisesta ne kiusallisimmat asiat usein heti aluksi. ”Minulla oli opiskeluaikoina eräs professori, jota arvostin todella paljon. Joidenkin kohdalla se on, no, mielenkiintoisempi kuin toisten. Asiat etenevät pariterapiassa myös hyvin eri tavalla ja erilaiseen tahtiin kuin yksilöterapiassa
Hänet tunnetaan ensisijaisesti ”Keroputaan ihmeestä” eli avoimen dialogin hoitomallista. Paitsi ehkä vahingossa. Ammattitaitoinen pariterapeutti ei pidä kynsin ja hampain kiinni avioliiton pyhyydestä tai muistakaan ulkoa käsin määritellyistä moraalikäsityksistä. Potilaat toipuivat nopeammin ja tehokkaammin”, Seikkula kertoo. Ja päinvastoin: kun puoliso osallistuu kumppaninsa masennuksen hoitoon, saattaa parisuhdekin parantua. Seikkula huomauttaa, että terapeutin persoonallisuus saattaa kuitenkin olla vielä koulukuntaa. Keskivaikean masennuksen hoitotulokset paranivat selvästi, kun potilaat ottivat terapiakeskusteluihin mukaan puolisonsa. Hän keskittyi tutkimuksessaan selvittämään, miten pariterapiaa voidaan käyttää hoitona masennukseen. Sekään ei välttämättä aina ole helppoa, sillä terapeutin pitäisi pystyä vastaamaan asiakkaiden tunteisiin myös omilla, aidoilla tunnereaktioillaan. Tapaamispaikaksi on sovittu Oodi-kirjaston piha. Ensikertalaisten voi olla vaikea tietää, hyötyisivätkö he eniten esimerkiksi psykodynaamisesta, tunnekeskeisestä vai integroidusta parisuhdeterapiasta. 42 IMAGE JOULUKUU 2020 tarkoitus oli saada pariskunnat pysymään yhdessä miltei hinnalla millä hyvänsä. Alueella oli tuohon aikaan poikkeuksellisen paljon skitsofreniaa sairastavia ihmisiä, enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Halusin nyt keskittyä tähän koulutustyöhön.” Mutta nyt pariterapiaan, sillä sitäkin Seikkula on tutkinut. Alalla vitsaillaan, että hän on niin tunnettu, että esimerkiksi Japanissakin tiedetään Suomesta tasan kaksi asiaa: muumit ja Seikkula. Nykypäivänä taas tarkoitus on tukea sekä yksilöitä että pariskuntaa psykologisessa prosessissa, jossa he oppivat tuntemaan sekä itsensä että toisensa paremmin. ”Se meidän avoimen dialogin malli on tullut niin suosituksi, että melkein joka viikko pitää luennoida siitä eri yleisöille eri puolilla maailmaa. Sen sijaan hänen tulisi toimia nimenomaan asiakkaidensa arvojen pohjalta. Seikkula ja hänen kollegansa loivat 1980ja 1990-luvuilla uudenlaisen, yhteisöllisen ja kuuntelevan mallin, jolla näitä potilaita hoidettiin. K un puhutaan suomalaisesta psykoterapiasta, on yksi nimi, jota ei voi ohittaa: psykoterapian professori Jaakko Seikkula. Tiivistetysti vastaus kuuluu, että erittäin hyvin. Kierrämme Töölönlahtea rauhalliseen tahtiin, ja aluksi Seikkula kertoo eläkepäätöksensä taustoista. Emeritusprofessori on paikalla etuajassa. Seikkula aloitti uransa psykologina Torniossa, Keroputaan sairaalassa. Nykyään on tarjolla paitsi monenlaisia terapeutteja myös monenlaista terapiaa. Koska koronatartuntaluvut ovat jälleen huolestuttavassa nousussa, haastattelu tehdään tällä kertaa kävelylenkin muodossa. ”Kävin hakemassa influenssarokotuksen Jätkäsaaresta, ja siellä järjestelyt olivat niin toimivia, että homma hoitui hetkessä”, Seikkula kertoo. Sillä jos ja kun pariskunnat menevät terapiaan yleensä ratkaisemaan suhteensa pulmia, voikin käydä niin, että molemmat saavat helpotusta myös yksilötason ongelmiin. “Vertasimme tätä hoitomallia tavanomaiseen masennuksen psykiatriseen hoitoon. Tulokset ovat parempia kuin missään koskaan: noin 80 prosenttia hoidettavista parani eli heidän psykoosinsa ei uusiutunut. Häntä surettaa, miten paljon pariterapiaa voitaisiin hyödyntää eri ongelmien hoidossa – surettaa siis siksi, että tätä potentiaalia ei juuri hyödynnetä. Keroputaalta Seikkula siirtyi yliopistomaailmaan, ja nyt hän on äskettäin jäänyt eläkkeelle
Julkisella puolella toimivasta psykoterapeutista voi tuntua, että ongelmiin ei ole aikaa paneutua, koska niihin tosiaan ei ole aikaa paneutua. Kun asianmukaista hoitoa ei ole tarpeeksi tarjolla, pääsevät monenmoiset yrittäjät väliin sähläämään. Tutkimustulosten mukaan pariterapia auttaa noin kolmea neljästä parisuhdeongelmista kärsivistä pariskunnista, koulukunnasta tai teoreettisesta näkökulmasta riippumatta. Jo nyt psykoterapiaan on julkisella puolella hyvin vaikea päästä, ja koska neljännes Suomen psykoterapeuteista on eläkeikäisiä, tilanne muuttuu tulevaisuudessa entistä vaikeammaksi. Osasyy hyviin hoitotuloksiin oli nimenomaan se, että henkilökunnan koulutustaso oli hyvin korkea”, Seikkula sanoo, edelleen silminnähden ylpeänä. Aiemmin joukossa oli enemmän esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja sairaanhoitajia. Niin mekin Lapissa tehtiin. Tästä syntyy kierre, jossa julkinen puoli kurjistuu Seikkulan mukaan yhä enemmän. Tuolloin päätettiin, että psykoterapiakoulutuksen järjestämisestä huolehtivat jatkossa yksinomaan yliopistot. Kangaksen väitöskirjassa kerrotaan, millaisia eettisiä ongelmia psykoterapeutit työssään kohtaavat. Nykyään psykoterapiakoulutukseen myös hakeutuu lähinnä lääkäreitä ja psykologeja. ”Sehän on ihan klassinen havainto, että terapeuteissa voi olla suurempia eroja koulukunnan sisällä kuin koulukuntien välillä. Yksi julkisen puolen resursseihin liittyvistä ongelmista on ammattitaitoisen henkilökunnan puute, mutta toinen on aika, tai siis pohjimmiltaan tietysti raha. Se taas tarkoittaa sitä, että maksaakseen kalliin koulutuksensa psykoterapeutit hakeutuvat töihin mieluummin yksityiselle puolelle. Psykoterapeuttien koulutukseen kuuluu myös koulutettavien oma psykoterapia, ja jotkut ajattelevat, että siitä on kohtuullista maksaa. Entistä hankalammaksi yhtälön tekee myös se, että ongelmia ei ole pelkästään ammattitaitoisen terapian saatavuudessa. Jaakko Seikkula on kansalaisaloitteen kannalla. Sauvakävelijät suihkivat ohitse. Muuten ilmainen terapia voisi liikaa ohjata sitä, ketkä koulutukseen hakeutuvat. Joskus esimerkiksi avioero voi olla onnistunut parisuhdeterapian tulos, jos se lopettaa kroonistuneen konfliktin. Yksi käytännön esimerkeistä oli tilanne, jossa julkisella puolella toimivalle psykoterapeutille oli määritelty maksimi, kuinka monta kertaa pariskuntaa sai tavata. Yksi syy on professorin mukaan on se, että kysyntä kasvaa jatkuvasti. Tätä perustellaan psykoterapian saatavuudella, jonka aloitteessa todetaan olevan kriisissä. PARITERAPIAA TAAS VOISI VERRATA KERRALLA PÄÄLLE LÄVÄYTETTÄVÄÄN JALKAPALLOSTADIONIN VALAISTUKSEEN. Nyt siellä on jatkuvasti pulaa pätevästä henkilökunnasta – siinä määrin, että monet psykoterapiapalvelut hoidetaankin ostosopimuksilla yksityisiltä. JOULUKUU 2020 IMAGE 43 tärkeämpi asia. Juuri tästä saattoi olla kysymys tämän kirjoituksen alussa esitellyssä tapauksessa. Nimenomaan tällaiset henkilöt työllistyivät usein julkiselle puolelle. Kuinka tehokasta oikeanlainen, onnistunut parisuhdeterapia sitten oikeastaan on. Mutta tulos voi olla välillä hyvä vain pariskunnan toisen osapuolen mielestä. Töölönlahden kierros on jo melkein lopussa, ja taivas on yhtä marraskuisen harmaa kuin Seikkulan käsitys psykoterapiakoulutuksen nykytilasta. Ehkä silloin on helpompi ehdottaa, että pariskunta lukisi muutaman self help -kirjan. SIELLÄ KUMPPANI NIMITTÄIN KERTOO TOISESTA NE KIUSALLISIMMAT ASIAT USEIN HETI ALUKSI.. Mutta miksi Suomessa pariterapiaa tuntuu nyt antavan ihan kuka tahansa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tarjoamassa pariterapiassa ei voida järjestää kovin pitkiä hoitosuhteita, vaan pareille tarjotaan ripeästi etenevää lyhytterapiaa, usein juuri viiden tai kymmenen kerran tapaamisen pakettia. Mutta kun kaikki kerrat oli käytetty, hoito oli edelleen selvästi kesken. Hän jatkoi pariskunnan tapaamista salaa. Samalla kuitenkin kävi niin, että koulutuksen hinta nousi. ”Kyllä minä ajattelisin, että pohjimmiltaan syy tähän tilanteeseen on vuoden 2010 lakimuutoksessa”, Seikkula huokaa. Silloin psykoterapeutti päätti asettaa oman etiikkansa työpaikan sääntöjen edelle. Muutkin tätä artikkelia varten haastatellut asiantuntijat toivovat, että koulutuksen hintaa voitaisiin laskea. Välillä pariterapian tulosten arvioiminen on kuitenkin monimutkaista. Ilmaista kaikki eivät siitä toivo. Ja jos yksityiset firmat eivät ole tarkkoina henkilökuntansa koulutuksen ja pätevyyden kanssa, tilanteesta kärsivät lopulta eniten asiakkaat. Sitä on myös terapeuttien koulutuksen saatavuudessa. Ja jos kemiat eivät toimi, niin ei toimi yleensä terapiakaan”, professori huomauttaa, samalla kun ohitamme Sinisen Huvilan kahvilan. Hän on äskettäin väitellyt psykoterapian etiikasta. Joskus tämänkaltaiset tilanteet kärjistyvät niin vahvasti, että psykoterapeutit ovat valmiita rikkomaan jopa työpaikkansa sääntöjä, kertoo Päivi Kangas. ”Minun mielestäni julkisen puolen palvelutuottajien pitäisi satsata siihen, että heillä olisi omaa psykoterapiakoulutusta yhteistyössä yliopistojen kanssa. Muutoksessa oli hyvä tarkoitus: haluttiin kontrolloida koulutuksen laatua ja tasoittaa alueellisia eroja. Tällä hetkellä psykoterapeuttikoulutus maksaa osallistujalle esimerkiksi pääkaupunkiseudulla 30 000–60 000 euroa suuntauksesta riippuen. ”Tämä tietysti vaikutti siihen, että tulokset olivat parempia kuin juuri missään.” J uuri nyt kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa psykoterapeuttien koulutuksesta halutaan maksutonta. Mutta kaipa terapeutilla on aina tarjota myös jonkinlainen ratkaisu ongelmaan
Verosotkun, erokohun ja kisapettymysten keskellä hän on välillä toivonut, että voisi palata ala-asteen kuudennelle luokalle. TeksTi Taina laTvala kuvaT TiMO PYYKKÖ Loppujen jälkeen. 44 IMAGE JOULUKUU 2020 Ralliautoilija Jari-Matti Latvala on muuttanut takaisin lapsuudenkotiinsa Etelä-Pohjanmaalle
JOULUKUU 2020 IMAGE 45 JOULUKUU 2020 IMAGE 45
Hänellä oli muuta tekemistä. ”Ropsua”, briljeeraan murretaidoillani. ”On syksyinen aamu, sunnuntai… Sellainen kasteinen aamu niin kuin tänäänkin. Sitä pyörittää Latvalan vanhempien yritys Latvala Motorsport Oy. Hän haluaa voittaa tämänkin erikoiskokeen, vaikka tärkeämpää olisi ajatella yhden pätkän sijaan kokonaisuutta. Äiti oli sanonut, että tyttöjä ei sitten tarvitse tuoda kotiin ennen rippikoulua; koulunkäynti ja harrastukset oli pidettävä etusijalla. Eikä Latvala käynyt äitiään vastaan kapinoimaan. Markus Grönholm oli voittanut rallin MM-kultaa toisen kerran urallaan vuonna 2002, ja Latvala halusi olla seuraava suomalainen maailmanmestari. Latvala itse on todennut, että hän kokee epäonnistuneensa kaikissa parisuhteissaan. Kisan päätöspäivänä Latvala johti rallia ylivoimaisesti. Hän arvelee syyksi sen, ettei ehtinyt teini-iässä harjoittelemaan seurustelemista ja tyttöjen kanssa olemista. Se on näkynyt niin rallissa kuin koulun penkilläkin. Heikkouksina ovat olleet ajoittaiset keskittymiskyvyn ongelmat sekä vaikeudet sietää paineita. Voisi kuvitella, että kiltin ja kunnianhimoisen urheilijapojan ei ole ollut aivan helppoa repäistä itseään henkisesti irti vanhemmistaan, etenkin kun nämä ovat alusta asti tukeneet uralla, kuskanneet kisoihin ja kannustaneet. Istahdamme rallimuseon yhteydessä pidettävään kesäkahvilaan. Elämän erikoiskokeessa rallikuskin äiti toteaa, että hänen pojallaan ei ollut murrosikää. Mikrossa lämpenee kaksi pannukakun palasta. Eikä hän kapinoi nytkään, tavallisena syksyisenä tiistaipäivänä, kun äiti pyytää poikaansa siirtämään puutarhakalusteet terassille. Mutta jos ei ole kapinoinut nuorena, tapahtuuko se väistämättä myöhemmin, tavalla tai toisella. Sama mies tunnetaan silti myös nopeasta ja kiihkeästä ajotyylistään. Kun Latvala ajoi 17-vuotiaana ajokortin Englannissa ja osallistui kansainvälisiin rallikisoihin, hän yritti samalla tähdätä hyviin arvosanoihin Kuortaneen urheilululukiossa. Hän on nuoresta pitäen rakastanut hurjia sivuluisuja. Alavudella sijaitsevan paikan virallinen nimi on JM-Rally Parc Fermé, mutta oven ylle on kirjoitettu kotoisalla kansankielellä, kuin varmuuden vuoksi, ”Jari-Matti Latvalan rallimuseo”. Seuraavaksi huomioni kiinnittyy vaaterekeillä roikkuviin T-paitoihin, joissa lukee minun sukunimeni. J ari-Matti Latvala on aina pyrkinyt täydellisiin suorituksiin. Unelma MM-kullasta juuttuu märkään, mutaiseen maahan.. Ratkaisevissa hetkissä Latvala ei kuitenkaan aina malttanut hillitä vauhtiaan ja voitonjanoaan. Höyryä nousee, kun hengittää. Tyttöystävätkin astelivat kuvaan aika myöhään, vasta Latvalan ollessa parikymppinen. Sesonki on ohi ja kanttiini kiinni, mutta ei hätää: rallikuskin äiti Helena Latvala saapuu keittämään meille teetä ja kahvia. Kesken kilpailun autoon lähetetyistä väliajoista Latvala saa kuulla, että Belgian Thierry Neuville onkin häntä kyseisessä erikoiskokeessa vähän edellä. L okakuussa ilmestynyt, urheilutoimittaja Riikka Smolander-Slotten kirjoittama elämäkerta Jari-Matti Latvala – Elämän erikoiskoe valottaa ralliautoilijan vaiheita lapsuusvuosista lähtien. Yläasteen päättötodistuksessa lukuaineiden keskiarvo oli ollut 9,4. Mä oon jo mielessäni voittanu sen rallin”, Latvala kuvailee. Sukuamme tutkinut henkilö on kertonut minulle, että Jari-Matti Latvala on yhdeksäs serkkuni. Kun palataan ajassa kymmenen polvea taaksepäin, 1700-luvulle, meiltä löytyy yhteinen esi-isä. Ralli on ollut hänelle intohimo ja väylä purkaa aggressioita. Rallin MM-sarjassa niitä toi unelma mestaruudesta. Kirja maalaa kuvan tunnollisesta ja lahjakkaasta urheilijapojasta, joka koki nuoruuden hurjastelut lähinnä ratin takaa. Nuorukainen ei koskaan kiroillut eikä paiskonut ovia. Se onnistuu vasta, kun Helena-äiti neuvoo pojalleen oikean tekniikan. Vuonna 2014 Trierin osakilpailu Saksassa oli MM-taiston kannalta tärkeä. Tie on liukas, renkaiden pito pettää ja Volkswagen syöksyy viinitarhaan. Jari-Matti yrittää pursottaa kermavaahtoa pannukakun ja mansikkahillon kylkeen, mutta vaahto ei suostu tursuamaan lautaselle. Latvala uhmaa kosteaa keliä ja lisää vauhtia. Ralli on erilainen harrastus kuin vaikkapa jalkapallo: kallis laji vaatii helposti enemmän tukea ja osallistumista myös vanhemmilta. 46 IMAGE JOULUKUU 2020 R allimuseossa tuoksuu tietenkin bensa
Suhde Maisa Torpan kanssa on ollut otsikoissa vuosien ajan. Toisaalta jälkiviisaus on aina niin helppoa. Tietyllä tavalla sitä haluaa saada näyttävän naisen, kun ei lajin parissa muuten ole paljon naisia. Syyskuussa 2019 Seiska-lehti spekuloi Maisa Torpan suhdetta it-pomoon. ”Erittäin hyvä analyysi… miten mä sanoisin… Moottoriurheilussa sä et tapaa kovin paljon naisia, kun taas esimerkiksi hiihdossa on myös naishiihtäjiä. Lokakuussa Latvala tiedotti medialle häiden peruuntumisesta. En malta olla kysymättä, miksi huippu-urheilijamiehillä on usein kaunis ja näyttävä puoliso. J ari-Matti Latvalaa, 35, kuvaillaan elämäkerrassa on/ off-tyypiksi. Myös rakkauselämässä rallikuski on kokenut nopeita käänteitä. Joko hän ajaa kaasu pohjassa tai ei ollenkaan. Onko se sitten sellaista näyttämisen halua.” Voisiko Latvala sitten kuvitella seurustelevansa jonkun ”tavallisen” naisen kanssa, jonkun, joka opettaa vaikka saksan kieltä Alavuden lukiossa. Juhannuksena 2017 nuori pari kihlautui Alavudella Housunjärven rannalla. ”Siskon kanssa oon puhunut aika paljon, ja tietysti jonkin verran äidin… Isä on elänyt niin hengessä mukana, että hänen kanssaan en ole pystynyt virheistä sillä tavalla puhumaan.” Pojan pettymykset ovat olleet myös isän pettymyksiä, voitonjuhlat isänkin onnenhetkiä. Joku hiihtäjä voi ehkä naida juurevan emännän, mutta esimerkiksi formulatähdillä ja jääkiekkoilijoilla on monesti rinnallaan vähintään missi tai malli. Elämäkerran mukaan rallikuski näki Maisa Torpan ”vaaleatukkaisena prinsessana”, jota hän kosi romanttisesti polvistuen. Latvala on saavuttanut MM-sarjassa kolmesti hopeaa ja kahdesti pronssia. 209 ajettua MM-osakilpailua tekevät hänestä maailman kokeneimman rallikuskin. Rallikuski ei torppaa ideaa. Hän toimi silloin koodarina.” J ari-Matti Latvalan ja Maisa Torpan piti mennä naimisiin viime vuonna. Ehkä se nostaa sitä fiilistä. ”Mainitsin kirjassakin Kaisan, jonka kanssa seurustelin. Vuonna 2017 julkaistussa Ilta-Sanomien haastattelussa Latvala kertoi ihastuneensa Torppaan jo vuonna 2011, kun hän näki vaaleaverikön Keskisen kyläkaupasta kertovassa Tuuri-ohjelmassa. Vaadittiin kuitenkin viisi vuotta ja useampia treffipyyntöjä, ennen kuin suhde pääsi kunnolla starttaamaan. ”Kipinä oli valtava, kun sai sen homman alkuun”, Latvala muistelee. Kohun jälkeenkin kaksikko yritti vielä hetken pitää yhtä.. ”Vaikeaa on omaa luonnettaan muuttaa.” Vastoinkäymisiään rallipoluilla Latvala on käsitellyt ystäviensä ja perheensä kanssa. JOULUKUU 2020 IMAGE 47 ”Itku tuli siellä viinitarhassa, ja media yritti kuvata… Ajopukukin meni ihan pilalle.” Sinä vuonna maailmanmestaruuden vei Ranskan Sébastien Ogier, joka Katalonian MM-rallin jälkeen kuittasi suomalaiskollegalleen: ”You gave it to me for free.” ”Se oli vähä niinku puukko vyön alle.” Latvala on sitä mieltä, että jos hän olisi tuona sunnuntaipäivänä saanut henkisen yliotteen Ogierista, hänestä olisi voinut tulla maailmanmestari
48 IMAGE JOULUKUU 2020
Seuraavana keväänä hän ilmoitti asiasta verottajalle omasta aloitteestaan. ”Tietyt ongelmat loppuu, mutta samalla myös yksinäisyys alkaa.” Elämäkerran mukaan suhdetta tuntuu varjostaneen molemminpuolinen luottamuspula. Äkkiseltään katsottuna eteläpohjalainen rallikuski ja tosi-tv-ohjelmistakin tuttu somevaikuttaja tuntuvat tulevan aika eri maailmoista. Nyt keskityn totuuksiin, nykyisin onnelliseen elämääni ja auringonpaisteeseen.” Imagelle Maisa Torppa ei halunnut aihetta kommentoida. Yritin tsempata, pyrkiä olemaan parempi ja muuttumaan. Osa Latvalan lähipiiristä taas esittää rallikuskin ex-puolisosta tiukkaakin kritiikkiä kirjassa. Latvala on joutunut jälkikäteen tarkoin selvittämään, missä hän on minäkin päivinä oleskellut. Kiistan ytimessä on kysymys siitä, kuinka monta päivää vuodesta Latvala on viettänyt Suomessa. Ero oli Latvalalle yhtä aikaa jonkinlainen helpotus ja iso pettymys. Lokakuussa Jari-Matti tiedotti medialle häiden peruuntumisesta.. Jos sä oot investoinut autoihin rahaa, et sä halua niitä menettää.” Latvala myöntää, että vuonna 2018 hän vietti liikaa aikaa Suomessa. Rallikuski on toimittanut verottajalle muun muassa lentolippuja, kuitteja, luottokorttitietoja, hotellitositteita ja tiedot, missä on minäkin päivänä ollut. Piti miettiä hintaa ja sitä, että tontti sijaitsi aika kaukana, Itä-Suomessa. Se, että hän on vakuuttanut Tuurissa sijaitsevan rallimuseon autot, on verottajan näkökulmasta merkki Suomessa asumisesta. Kirjan julkaisua seuranneena päivänä hän kirjoitti muun muassa näin, mainitsematta silloin kuitenkaan suoraan ex-puolisoaan tai tämän elämäkertaa: ”Valheista pettyneenä ja surullisena annan oikeustahojen hoitaa asian. ”Siinä oli myös se ajatus, että nyt ei tarvitsisi tapella suomalaisen verottajan kanssa.” Vuonna 2013 Latvala todettiin rajoitetusti verovelvolliseksi Suomeen. Kustantamo luetutti teoksen juristeilla. Kirjassa halusin tuoda esiin, että molemmat teki virheitä, en pelkästään minä”, hän sanoo nyt. Kirjassa Latvala myöntää sortuneensa yhdenillanjuttuihin. Suomessa saa olla enintään 180 päivää vuodessa. Vuonna 2008 Latvala hankki Monacosta vuokrayksiön. JOULUKUU 2020 IMAGE 49 ”Yritin viimeiseen asti ratkaista ongelmia. Se on ihan totta, että en välttämättä tuo esiin ihan sitä, mitä ajattelen.” Persoonallisuuserot heijastuivat myös käytännön tilanteisiin. Verohallinnon mukaan rajoitetusti verovelvollisen täytyy maksaa Suomeen veroja vain niistä tuloista, jotka hän on Suomesta saanut. Maisa oli mun mielestä jo monta kertaa ollut valmis eroamaan. ”Autoissa pitää olla vakuutukset siltä varalta, että jos ne palaa tai jos ne ryöstetään. ”Kyllä se jäi sinne taustalle, ei sille voi mitään. Välillä hän on viettänyt aikaa Suomessa myös mökkireissuilla sekä synnyinseudullaan Etelä-Pohjanmaalla. Latvalan mukaan kirjassa ei ole haluttu loukata ketään. Jos hän on saapunut ulkomailta Helsinkiin kello 23.55, oleskelu katsotaan viiden minuutin perusteella Suomi-päiväksi. Noihin aikoihin hän sai paikan Fordin tehdaskuljettajana. Nyt hän kokee verottajan tulkinneen, että hän olisi automaattisesti ollut liian paljon Suomessa muinakin vuosina. Kirjan mukaan suhteeseen olisi tullut säröjä jo viikko kihlajaisten jälkeen, kun Torppa osallistui Himoksen festivaaleille. Mutta itsekin tein typeriä virheitä.” Maisa Torppa on kommentoinut kirjan aiheuttamia tuntemuksia ainakin pariin otteeseen Instagram-tarinoissaan. Latvala ihmettelee myös verottajan suhtautumista hänen autojensa vakuutuksiin. Sitten todettiin jo molemmat, että on parempi mennä eri suuntiin.” Lähihoitajan ja lentoemännän koulutuksen hankkinut Maisa Torppa kutsuu itseään Instagram-profiilissaan muun muassa tittelillä ”Finnish Media Person”. Lopputulos oli varmaan se, että oltiin liian erilaisia”, Latvala pohtii. ”Maisa kritisoi, etten näytä tunteitani. ”Siinä ei ole mitään sellaista asiaa, mistä voisi lähteä kunnianloukkaussyytettä tekemään”, Latvala kertoo myöhemmin puhelimessa. Torppa halusi rakennuttaa mökin Puumalaan Saimaan rannalle, mutta Latvala jäi pohtimaan. Latvala puolestaan ajattelee, että eivät autot vaadi häneltä Suomessa oleskelua. ”En missään nimessä ole ylpeä siitä, mitä olen tehnyt. V iime vuodesta lähtien julkisuudessa on puitu näyttävästi Latvalan vero-ongelmia. ”Ja jos toinen ei innostu samalla lailla ku toinen, siitä tulee heti konflikti.” Lopulta mökki kuitenkin rakennettiin. Latvala puhuu Maisa Torpasta neutraalin nätisti niin elämäkerrassaan kuin nyt kasvotustenkin. ”Yritin uskotella itselleni, että meissä on samanlaisuuksia… ja koin hyväksikin, ettei olla liian samanlaisia. Vaikka Latvala on asunut vuosia Monacossa, hän omistaa Suomessa kiinteistöjä. Hänelle tuli yllätyksenä se, miten verottaja tulkitsee matkustuspäiviä. Syyskuussa 2019 Seiska-lehti spekuloi Maisa Torpan suhdetta it-pomoon. Yksi niistä on lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää sijaitseva omakotitalo, jonka hän hankki seurustellessaan Maisa Torpan kanssa. Tuorein selvitystyö koskee vuosia 2014–2017. Vääntö verottajan kanssa alkoi elokuussa 2018. ”Oon jotenkin järkyttynyt, että sua rangaistaan siitä, että sä oot Jari-Matti Latvalan ja Maisa Torpan piti mennä naimisiin viime vuonna. Latvala myöntää, että ”Himoksen tapahtumat” jäivät kaivelemaan häntä
50 IMAGE JOULUKUU 2020 ”Maisa kritisoi, etten näytä tunteitani. Se on ihan totta, että en välttämättä tuo esiin ihan sitä, mitä ajattelen.” 50 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 51 JOULUKUU 2020 IMAGE 51
Latvalan mukaan hänen äitinsä alkoi jo neljä vuotta sitten toivoa, että hän perustaisi perheen. Ollaan suoria ja rehellisiä.” Helmikuussa 2020 Latvala sai verotarkastuksesta päätöksen, jonka mukaan hänen pitäisi maksaa verot vuosien 2014–2018 palkoista. ”Ei mulla ole hirveästi intressiä lähteä vielä uutta parisuhdetta rakentamaan”, Latvala sanoo nyt. ”Kyllä mä osasin aavistella sitä. ”Mietin, että tarkoittaako tää nyt sitä, että älä nyt Jari-Matti enää yritä, ei sun oo tarkoitettu enää ajaa MM-tasolla.” T allipaikan menettäminen, ero ja veroepäselvyydet. Niin hyvin, että haastattelun jälkeisenä keskiviikkona hän aikoo lähteä äitinsä kanssa Leville kuudeksi päiväksi. ”Parhaalle kaverilleni Myllymäen Joonakselle sanoin joskus, että jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, mä haluaisin mennä takaisin siihen, kun oltiin ala-asteen kuudennella luokalla. Se oli parasta aikaa.” ”Mulle ois aivan fine, että ne 1,4 miljoonaa, jotka mä oon maksanut, sais jäädä Suomen valtiolle, kunhan vaan lopetettais se koko homma. Hän vain tulee äidin kanssa hyvin toimeen. Mutta se ei ole mahdollista.”. En tiedä yhtään, koska asia käsitellään.” ”Mulle ois aivan fine, että ne 1,4 miljoonaa, jotka mä oon maksanut, sais jäädä Suomen valtiolle, kunhan vaan lopetettais se koko homma. Tähän mennessä hän on ollut tekemissä kuuden juristin kanssa. Pohjalaisuuteen kuuluu suoraviivaisuus. Keväällä Latvala maksoi ulosottoon runsaat 800 000 euroa. ”Jos on monta huonoa kisaa peräkkäin, se alkaa nakertaa itseluottamusta.” Kausi 2019 meni sen verran lepikkoon, että Toyota ei enää jatkanut Latvalan tehdastallisopimusta. A lkuvuodesta 2020 lähtien Latvala on viettänyt paljon aikaa kotiseudullaan Alavudella, entisen Töysän alueella. Jopa minun, analysoinnin ja ihmissuhdejauhannan mestarin, kanssa hän jaksaa puhua yli neljä tuntia. Valmistauduin heti siihen, että mulla pitää olla back up.” Varasuunnitelmana oli, että kaudella 2020 Latvala ajaisi pari rallia yksityiskuljettajana vuokraten Toyotalta autoa. Summa oli aluksi noin 6,2 miljoonaa euroa, mutta koska Latvala oli jo maksanut verot vuoden 2018 osalta, summa putosi 5,7 miljoonaan euroon. ”Tää on se, mitä mä oon urallani saavuttanut. Erilaisten huoliensa keskellä Latvala sanoo välillä kaivanneensa takaisin huolettomaan lapsuusaikaan, kun ei tarvinnut murehtia mistään, koulupäivät olivat lyhyitä eikä läksyjäkään ollut paljon. ”Pahinta tässä on se epätietoisuus. Perhe vaikuttaa olevan Latvalalle tärkeä. ”Mä tavallaan tipahdin siinä. Sitten peliin puuttui maailmankuulu virus, COVID-19. E lämänmuutoksesta huolimatta Latvalan yksityiselämä kiinnostaa mediaa edelleen. Eikä hän edes haukottele kuin ehkä kerran tai pari. Nyt hänen omaisuutensa on hukkaamiskiellossa. Loput, noin 4,8 miljoonaa, on taattu rallikuskin autoilla, kiinteistöillä ja rahastosijoituksilla. Elämäkerrassaan hän myöntää olevansa äidin poika mutta ei mielestään ”mikään mammanpoika”. Totta kai se tuntui erittäin epämiellyttävältä ja se oli hankalaa, mutta olin sen etukäteen miettinyt ja isän kanssa puhunut. Mutta se ei ole mahdollista.” Marraskuussa käymässämme puhelinkeskustelussa Latvala sanoo, että hän on käytännössä ollut yleisesti verovelvollinen Suomeen vuodesta 2018 lähtien. Ei vaan enää pysyny paketti kasassa.” Väsymys painoi ja motivaatio laski. Huomaan ajattelevani: tämän miehen pitäisi ehdottomasti olla naimisissa. 52 IMAGE JOULUKUU 2020 rehellinen. Nyt se elämäntyö halutaan ottaa multa pois, ja ne perusteet ei mun mielestä ole riittävän hyvät.” Huhtikuussa 2020 Latvala teki verottajan päätöksestä lähes 30-sivuisen oikaisuvaatimuksen. Hän ei saa myydä omaisuuttaan eikä tehdä investointeja. Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkinen kertoi Latvalalle asiasta Japanissa kahdenkeskisessä palaverissa. Viime ajat Latvala on kanavoinut energiaansa työntekoon. Helmikuussa 2020 Latvala osallistui vielä suurin odotuksin Ruotsissa järjestettyyn MM-ralliin, mutta kisa meni penkin alle mekaanikon virheen vuoksi. Siellä hän on prosessoinut viimeaikaisia muutoksia – kuten sitä, millä tavalla verotaakka ja ero vaikuttivat viime vuoden ajosuorituksiin. Osa tuosta summasta oli viivästyskorkoa ja veronlisäystä. Rallimuseon yhteydessä sijaitsevassa hallissa valmistuu muun muassa vanhoja ralliautoja ja niiden osia. Ja kun Latvala lokakuussa kommentoi henkilökohtaisen Instagram-profiilinsa kautta mustavalkoista valokuvasarjaa, jossa Sara Sieppi istuu sängyssä alushousut ja t-paita yllään, asiasta tehtiin uutinen Ilta-Sanomiin. Koulun jälkeen pelattiin sählyä kavereitten kanssa, käytiin ostoksilla Keskisellä ja pelattiin illalla PlayStationia. Hän on paiskinut pitkiä päiviä Tuurissa sijaitsevassa osakeyhtiössään JML-Sports Oy:ssä, jonka hän perusti viime vuonna. Tapaamisemme perusteella hän vaikuttaa mieheltä, jonka voisi hyvin kuvitella jonkun puolisoksi: hän osaa pohtia ja keskustella, eikä hän väistele vaikeitakaan aiheita. Rallikuski ei kuitenkaan halunnut tilannetta, jossa vaimo ja lapset joutuisivat odottamaan kotona, kun perheen isä kiertää kisoissa. Kun rallikuski kävi elokuussa syömässä Miss Helsinki Kelly Kalonjin kanssa, pian siitä tiesivät kaikki Seiskan lukijat
JOULUKUU 2020 IMAGE 53
54 IMAGE JOULUKUU 2020
Ei se määritä ihmisarvoa, ootko sä maailmanmestari vai et. Ei se persoonaa muuta millään tavalla. Kokonaan Latvala ei ole silti MM-ralliakaan unohtanut. On hienompaa olla arvostettu urheilija ihmisten silmissä kuin mulkku maailmanmestari.” ”Ei se määritä ihmisarvoa, ootko sä maailmanmestari vai et. JOULUKUU 2020 IMAGE 55 Vaikka poikavuosien huolettomuuteen ei enää ole paluuta, marraskuussa Jari-Matti muutti virallisesti takaisin Alavudelle, lapsuudenkotiinsa. Vanhemmat asuvat eri talossa, noin neljän kilometrin päässä. On hienompaa olla arvostettu urheilija ihmisten silmissä kuin mulkku maailmanmestari.”. ”Elämässä on muutakin. Mutta ei mulle ole ongelma elää sen asian kanssa, jos ei sitä koskaan tule.” Vielä viisi vuotta sitten Latvala ei olisi voinut kuvitellakaan, että edes harkitsisi luopuvansa MM-unelmasta. Iän myötä asiaan on tullut laajempaa näkemystä. Kieltämättä tuntuu jokseenkin yllättävältä, että kuuluisa rallikuski, joka on asunut vuosia Monacossa ja on kurvaillut ympäri maailmaa, on nyt parkkeerannut autonsa kaikista mahdollisista paikoista juuri Alavuden Tuuriin, Keskisen kyläkaupan kylkeen, paikkaan, jossa hän syntyi ja eli lapsuuttaan. Ehkä muutto kotiseudulle on keino saada takaisin edes pieni palanen kadotettua nuoruutta ja sitä turvallista keidasta, jossa Latvala kauan sitten asui. Monacon-asunnon Jari-Matti aikoo tyhjentää joulukuussa. ”Oishan se mahtavaa, jos sen pystyis voittamaan. Suhtautuminen maailmanmestaruuteen on vuosien saatossa muutenkin muuttunut. Ei se persoonaa muuta millään tavalla. Jos tehdaspaikkoja vapautuisi, häntä houkuttaisi palata MM-sarjaan, kokeilemaan, miltä tuntuisi kilpailla huipulla, kun paineita on vähemmän
56 IMAGE JOULUKUU 2020 UUDET VALTIAAT
JOULUKUU 2020 IMAGE 57 UUDET VALTIAAT Ensin nousivat resurssit, sitten laatu. Mutta mitä buumin jälkeen tapahtuu suomalaisille sarjoille, jotka ovat herättäneet kiinnostusta jo maailmallakin. TeksTi kalle kinnunen kuvaT TiMO PYYkkÖ
Kymmenessä vuodessa kenttä on myllerretty täysin. Elisa maksaa suurimman osan tilaamiensa sarjojen budjetista. Ensimmäisenä se julkaistiin kuitenkin Suomessa, lokakuun lopulla Elisa Viihde Aitio palvelussa. Kun ensimmäistä kautta kehiteltiin nelisen vuotta sitten, Kaikki synnit oli tarjolla Ylelle. ”Minulla ei ole Elisasta kuin hyvää sanottavaa”, toteaa Kaikki synnit sarjan ohjaaja Mika Ronkainen lyhyellä kuvaustauolla. Kaikki synnit sarjan kuvaukset siirretään päiväksi toiseen paikkaan. Maa litisee kenkien alla, kun 40henkinen kuvausryhmä tekee valmistelujaan uudessa pihapiirissä. Maikkari ja Nelonen loistavat poissaolollaan. Onneksi lumisia kuvia voidaan vielä käydä kuvaamassa naapuripitäjässä. Ei ole teknisiä rajoituksia, joita sarjan tekemiseen liitetään.” Elisalla sarjan potentiaali nähtiin. Lumesta on havaintoja hiihtostadionin pihalta. Elisa, entinen Helsingin Puhelin, on suoma laisen draaman – sarjojen ja elokuvien – toiseksi tärkein tilaaja Ylen jälkeen. ”Täytyy luoda profiili, josta tunnistetaan”, Elisan sisältöliiketoi minnan johtaja Ani Korpela summaa. Paikalliset ovat iloisia, kun kylään tulee säpinää, kuvailee tuottaja Ilkka Matila. Viimeisinä kuvauspäi vinä maaliskuun alussa piti vielä olla lumipeite. Perinteisesti tällaiset tuo tannot ovat olleet Suomessa Ylen heiniä: se huolehti vakavammasta sarjadraamasta ja kaupalliset kanavat Maikkari ja Nelonen siitä, johon on helpompi myydä mainoksia. Ryhmässä on sekä paikallisia että pääkaupunkiseudulta tulleita elokuvatyöntekijöitä ja muutamia televisiosta tuttuja näyttelijöitä – ei heitä, joilla sarjoja ja elokuvia yleensä täytetään. Yhdellä teleoperaattorilla on siis 40 prosentin osuus parhaasta draamasta ja kahdella teleoperaattorilla ( Telia omistaa C Moren) yhteensä ylivoima komediassakin. Sarjat ovat kuu kausimaksua vastaan katsottavissa palvelussa, jonka nimi on nykyään Elisa Viihde Viaplay (ennen Elisa Viihde Aitio). Ehkä sarjan lestadiolaismiljööt tuntuivat haas teelta, ehkä ohjaajakin herätti kysymyksiä. Kansainväliseen kiinnostukseen näyttelijävalinnat eivät ainakaan vaikuta, sillä kausi leviää varmuudella yli 30:een eri maahan. Kun tarjontaa on paljon, yksi asia, jolla voi aivan oikeasti pärjätä, on laatu. Kun marraskuussa julkaistiin Kultainen Venla ehdokkaat, viidestä parhaan draamasarjan ehdokkaasta kolme oli Ylen sarjoja ja kaksi Elisa Viihde Aition sarjoja. Ronkainen on aiemmin tunnettu dokumenttien tekijänä. Sarjan kakkos kauden päähenkilöä, lestadiolaisyhteisössä murhia tutkivaa poliisia esittää Matti Ristinen. Toki Ronkaisella on syytä olla kiitollinen. Komediapuolella ehdokkaita oli seitsemän: kolme Ylen, kaksi C Moren ja kaksi Elisan sarjaa lisää. Kaikki synnit on eräs esimerkki muutoksesta. Ronkaisen ja Merja Aakon käsikirjoitus, jota tuotantoyhtiö Matila. ”Koen että olen saanut suuren taiteellisen vapauden”, ohjaaja kertoo liminkalaisen etanafarmin pihamaalla. 58 IMAGE JOULUKUU 2020 M aa on Limingassa märkä, lumi on sulanut maa talon pihalta yöllä pois. Usein mukana on kansainvälistä rahaa. K aupallisen television historiassa laatu ei ole ollut kovin yksiselitteisesti valttia – ei aina julkisella puolella kaan. Se on kunnon resursseilla toteutettu ja kunnianhimoi nen sarja, jota ei olisi syntynyt ilman teleoperaattori Elisaa. Siellä ei innostuttu. Riski kannatti: Kaikki synnit on Elisan toiseksi katsotuin alkuperäissarja. Televisiotoiminta oli helpompaa, kun viihde oli niukkuustuote. ”Tätä sarjaa tehdään huolella, kuin elokuvaa. M itä Elisa Viihde oikeastaan on
”Olen urallani vaihtanut toimialaa Elisan sisällä neljä kertaa. Suomessa oli kiellettyä käyttää mielikuvitusta historiallisessa kontekstissa”, Annila kuvailee. Ohjaaja Antti-Jussi Annila oli koukussa heti, kun Zodiak-tuotantoyhtiöstä soitettiin ja kysyttiin hänen kiinnostustaan sarjaan, jonka nimi tuolloin oli Kekkosen nyrkki. Lopulta ne ovat kalliita tuotantoja suhteessa elinikään ja siihen, että maailmalle niitä ei myydä. Kun kilpaillaan katsojien ajasta, jollain pitää herättää kiinnostus.” Massasta erottuu poikkeuksellisuudella eli koukulla, oli se laatu tai mieltä kiihottava aihe. Sarjassa pitääkin olla jotain uutta. Jani Volaselta on tulossa sarja Munkkivuori, joka kertoo rikostarinaa 1980-luvun Helsingissä lasten näkökulmasta. Suoratoistopalvelussa, josta kuluttaja itse valitsee ohjelman, on eduksi olla vaikka kiistanalainenkin puheenaihe. Sen ensi-ilta oli vuoden 2015 marraskuussa. Sen vahvuuksia pidettiin sen ongelmina. ”Ajattelin päinvastoin. Jos sanot Elisa, ajatellaan teleoperaattoria, ja Elisa Viihteestä tulee eri mielikuva.” Ainakaan taakkana ei ole mediayhtiön pitkiä perinteitä. Tai yksinkertaisesti suurella koolla. Nyt Annila on ohjannut Nyrkkiä jo kaksi kautta. Kysymys lestadiolaisuusja uskontoteemasta ei noussut kynnykseksi. En sano, että mainostajat sanelisivat sarjojen sisältöä, mutta mainospaikat pitää myydä.” Korpelaltakin kysyttiin Kaikki synnit -sarjaan liittyen, kannattaako lestadiolaisuusteemaan tarttua. Elisa Viihteen katsotuin sarja on Ivalo, joka on kalleimpia Suomessa tuotettuja sarjoja. Toinen niistä on paraikaa leikkauspöydällä, ja Annilan mukaan se on vielä röyhkeämpi kuin edellinen kausi, jossa Kekkonen veljeili KGB-agenttien kanssa. Ne ovat jääneet. Kaupallisille kanaville tällaiset elementit voivat olla hankalia, koska mainostajien toiveissa – sanottiin sitä ääneen tai ei – on välttää polemiikkia ja kitkaisia aiheita. Koukku voi olla jotain täysin teoksen ulkopuolistakin, kunhan se ohjaa kiinnostusta sen suuntaan. ”Olin tottunut sarjoista puhuttaessa keskusteluihin siitä, mitkä ovat referenssit. Meillä on vapaus. Kuulasmaan toinen titteli on ”sisällönhankinnasta vastaava”. Tutut näyttelijät eivät yksin riitä, sillä heitä on ilmainenkin televisio täynnä. Draamaan keskittyneessä Elisa Viihteessä sisältöpäätöksiä tekee työryhmä, johon kuuluvat Korpelan alaisuudessa vastaavat tuottajat Laura Kuulasmaa ja Alan Sim sekä käsikirjoituskonsultti Kati Royle. Kun häneltä kysyy, onko hän töissä sisältöyhtiössä vai teleoperaattorilla, hän miettii vastausta hetken. Jos resurssit ovat joka tapauksessa paljon pienemmät kuin esikuvissa, eihän siitä voi tulla kuin halvempi kopion kopio.” Elisa Viihteen ensimmäinen alkuperäisdraama oli Downshiftaajat. JOULUKUU 2020 IMAGE 59 Röhr Productionsista tarjottiin, oli hyvä. ”Nimeämättä televisiokanavia, jonne sitä oli ennen Elisaa tarjottu, sitä ei ollut ymmärretty. Suomalaiset sarjojen tilaajat halusivat tietää, mitä aiempaa ja toimivaa sarjaa lähdetään mukailemaan. Draamasarja on iso panostus, joten lineaarisessa televisiossa sen pitäisi sopia parhaaseen katseluaikaan. ”Käsikirjoitus on kaiken a ja o”, sanoo Korpela. ”Meidän ei tarvitse välittää mainostajista. Jotain, mistä supistaan. Tarvitaan koukku. Pesonen ja Sim asuvat Lontoossa. Annilan mukaan Elisa Viihteessä on nälkä, halu tehdä uutta. ”Sisältö on rohkeampaa ja enemmän ajassa kiinni”, vertasi ohjaaja Teppo Airaksinen sarjaa muiden kanavien suomiin mahdollisuuksiin jo tuolloin Ylen haastattelussa. Elisa Viihde oli tilaamassa toimintasarjan, jossa 1950-luvun ja kylmän sodan tosiasiat yhdistyivät fantasiaan. Jos ja kun sitä kutsutaan Suomen Stranger Thingsiksi, Elisalla tuskin pahastuttaisiin huomiosta – vaikka sarja on ihan muuta. ”Me voimme ottaa riskejä”, Korpela muotoilee asian. E lisa Viihde Aition alkutaipaleella se yritti kansainvälisen mallin mukaan tehdä myös reality-sarjoja. Antti Pesonen ja Leo Viirret kommentoivat sarjojen käsikirjoituksia. Kaikki synnit sijoittuu lestadiolaisyhteisöön.
60 IMAGE JOULUKUU 2020 Laura Kuulasmaa
Aiemmin elokuvateatteriketjut ovat suhtautuneet muutokseen nuivasti. Ani Korpela puolestaan oli ollut Sanomilla ja Ilta-Sanomien johtoryhmässä vastuullaan strategia ja digitaalisen liiketoiminnan kehitys, siis siirtyminen paperista nettiin. SF Studios puolestaan kertoi omien tuotantojensa menevän Pohjoismaissa elokuvateatterien jälkeen yksinoikeudella Netflixiin mutta täräyttää sitä ennen Ruotsissa suuren jouluelokuvansa elokuvateatterien ohi suoraan C Moreen. ”Kun meidän sarja tulee lineaariselta kanavalta, siitä uutisoidaan enemmän”, Kuulasmaa sanoo. Yhdysvalloissa postitse toiminut dvd-vuokraamo Netflix satsasi striimaukseen, jolle keksittiin suomenkielinen ilmaus suoratoisto. Ruotsalaisia ei kiinnosta. Nyt Netflix ostaa ulkoa vähemmän ja tuottaa itse yhä enemmän. Tulokset näkyvät hitaasti, koska tuotannot kestävät kehittelystä ruutuun helposti parista kolmeenkin vuotta. Eräs ilmiö liittyy Netflixiin ja HBO Nordiciin. E-kirjat alkoivat tehdä tuloaan. Netflixin ensimmäinen jättituotanto House of Cards alkoi vuoden 2013 alussa. Elisa ja Telia ovat pörssiyhtiöitä, joten suuria suunnitelmia paljastetaan vain virallisissa tiedotteissa. Sisällön kysyntä kasvoi. Euroopan komissio hyväksyi kaupan 2019. E lisa Viihde ehti tehdä itsestään tärkeää pitkään, ennen kuin sen vertaisten kilpailu kiihtyi. Elisalla tehtiin päätös omasta sisällöntuotannosta. Logo alussa tarkoittaa, että Elisa on ollut mukana jo rahoitusvaiheessa. ”Suomalaiset katsovat paljon suomalaista elokuvaa. Päättelimme jo Elisa Viihdettä perustettaessa, että suomaista elokuvaa katsottaisiin myös digitaalisesta palvelusta.” Suomalaisten elokuvien alkuteksteissä Elisan logoa on nähty jo 2010-luvun alusta alkaen. Asia oli merkittävä, koska Yle panosti ”vanhaan” sarjaan kuin uuteen. Siitä alkaen C More on aktivoitunut, tuotantoalalla kerrotaan. Ensimmäinen merkittävä sopu saatiin aikaan Yhdysvalloissa, jossa Universal-elokuvastudio alkaa maksaa AMCja Cinemark-ketjuille provisiota elokuvista, jotka se tuo striimaukseen vain pari viikkoa elokuvateatteriensi-illan jälkeen. Viaplayn omistaja, ruotsalainen Nordic Entertainment Group eli NENT saa Suomessa näin kotimaisen sisällön nostetta. Yksi kokeilu on JVG-elokuva.” Suosikkiduosta kertova dokumentti tulee ensin elokuvateattereihin vuonna 2021. Tottumusten muutosten ketju oli kuitenkin jo käynnissä. Maailmanlaajuisesti elokuvien jakelualalla on pandemian alkamisen jälkeen käyty neuvotteluja siitä, voitaisiinko elokuvat tuoda suoratoistoon samanaikaisesti tai oitis valkokangasensi-illan jälkeen. Netflixin suuri oivallus oli ryhtyä tuottamaan omaa sisältöä – ja kerätä dataa kulutustottumuksista. Hän oli aiemmin rakentamassa Elisa Kirja -palvelua. Suomen suurin levittäjä Nordisk Film teki kotimaisista elokuvista sopimuksen C Moren kanssa. Ylihinnan saaminen sopi heille, kunnes strategia valkeni: kansainvälinen jätti keräsi ennenkuulumattoman tarkkaa tietoa siitä, mitä yleisö haluaa. Amerikkalaisten yhtiöiden nimissä on vetovoimaa. Seuraava etappi on striimaus Elisalla – tuotannon päärahoittajalla. ”Suomalaiset haluavat nähdä tarinoita Suomesta ja suomalaisuudesta. Syksyllä 2020 toteutui myös Elisa Viihteen ja Viaplayn yhdistyminen Suomen markkinoilla. Pohjoismaissa Viaplay vetää etenkin urheilusisällöillään, ja nyt se tuo yhteispalveluun runsaasti amerikkalaisia sarjoja ja elokuvia. Uusi ja vanha maailma kohtaavat esimerkiksi kun Kaikki synnit -sarjan ykköskausi tuli Yleltä puolitoista vuotta Elisa-ensi-illan jälkeen. ”Silloin 2013 ja 2014 nähtiin, että alkuperäissarjat ovat hyvä suunta”, Ani Korpela kuvailee. JOULUKUU 2020 IMAGE 61 ”Kanavalla asiat, joita teen, olisi osina jaettu usealle eri tiimille.” Kuulasmaa on kauppatieteiden maisteri, joka teki gradunsa teleoperaattorin roolista digitaalisen musiikin jakelussa. Suomesta se on löytänyt alun perin Ylen tilaamat Sorjosen ja Karpin. ”Nyt haetaan uusia tapoja toimia. Netflix ja Amazon eivät sitä aukkoa täytä.” -Laura Kuulasmaa Laura Kuulasmaa. Uutiset niiden tuotannoista tuntuvat menevän helposti läpi suomalaisessa mediassa. Kilpailuasetelmaa ovat alleviivanneet kaksi syksyllä julkistettua sopimusta. Joitain Elisa Viihde Aition panostuksia on jäänyt niiden ensi-illan aikaan lähes tyystin noteeraamatta perinteisessä mediassa. Suomessakin elokuvajakelijat ovat kuitenkin käyneet Elisa Viihteen ja C Moren kanssa keskusteluja. Musiikin kuuntelu siirtyi yhä enemmän nettiin. Toisin sanoen: C More maksoi Tomas Alfredssonin Jönssonligan-leffasta varmasti huikean summan. Joka tapauksessa uudessa kilpakentässä Ylen kanssa rinnakkain asettuvat teleoperaattorien omistamat palvelut. Se etenee nopeasti. C Morella on markkinointiapunaan ja ”toisena ikkunanaan” perinteisiä televisiokanavia, Elisalla ei. Synergiaedut ovat ilmeisiä. Kesällä 2018 uutisoitiin Telian aikeesta ostaa Bonnierin televisiotoiminnot. Pakettiin kuuluivat Suomessa MTV ja C Moren maksupalvelut. Jos elokuvateatteriketjut antavat köyttä, on selvä, että suoratoistopalvelut saavat elokuvia pandemian jälkeenkin jo esimerkiksi kuukausi teatteriensi-illan jälkeen. Mainostaminen perinteisessä mediassa alkoi vähentyä. Laajentuessaan Netflix osti palveluunsa sisältöä hinnoilla, joille perinteiset toimijat nauroivat. Heidän uriaan on ohjannut transformaatio: kuluttajat hakevat tuttuja asioita aivan uusista paikoista, kun teknologia sen mahdollistaa. Viaplayn ensimmäinen suomalainen alkuperäissarja Cold Courage oli floppi. Netflix on kaupallisen suoratoiston ylivoimainen globaali markkinajohtaja, mutta sillä ei edes ole Suomessa omaa tiedottajaa. Vuonna 2012 Suomessa uutisoitiin kahden suoratoistopalvelun, Netflixin ja HBO Nordicin, tulosta markkinoille. Suoratoistopalveluja perustettiin kaikkialle. Se oli globaalin sarjabuumin lähtölaukauksia. Eräs erikoisuus on liittynyt siihen, että suomalaisia sarjoja ei oikein myydä muihin Pohjoismaihin, vaikka kauppa kävisi muualle. Silloin ne ovat varmasti entistä avokätisempiä myös rahoittamaan niitä. Jo sitä ennen oli ollut selvää, että kotimaiset elokuvat ovat Elisa Viihteelle valtti. Kun Elisa Viihde perustettiin 2009, lineaarinen televisio eli viimeistä kulta-aikaansa. Kotimaisen elokuvan koti, luki yläotsikko Aitio-palvelussa
(Keski-Euroopassa kaikki tosin dubataan yhä televisiota varten.) Kaikki synnit todistaa, että lokaalius on valttia, jos sisältö on omaperäistä. Osaavimmasta työvoimasta oli ollut jo pitkään pulaa. ”Suomalaiset haluavat nähdä tarinoita Suomesta ja suomalaisuudesta. ”Kaikki synnit ei ole Nordic noiria, vaan Finnish weirdiä”, Kuulasmaa kuvailee. ”Jani Volasen sarja tuodaan Suomessa esille Volanen edellä, mutta muualla maailmassa se kuuluu lokeroon crime-genre ilman virkavaltaa”, Kuulasmaa luonnehtii. Koska eräs suoratoistopalveluille arvokkaimmista asioista on katsojadata, esimerkiksi Elisa Viihde Aitio ei ole paljastanut lukuja lainkaan. Sen ensimmäisessä aallossa teleoperaattorit nielevät mediayhtiöitä. Jos yksi asia kirkkaimmin erottaa Elisan draamat kilpailijoista, se on suomalaisiin sarjoihin sisäänrakennettu kansainvälisyys. Tarkkoja lukuja ei silti ole. Yhdysvalloista on löytynyt yleisö, joka kyllä jaksaa lukea tekstityksiä. Sarjat eivät tavoittele matalinta yhteistä nimittäjää kansallisin nimin ja aihein. Kun poikkeusajan jälkeen sarjojen tuotanto taas alkoi, Suomen elokuvakalustofirmoista loppui tavara hyllyltä. Vanhassa maailmassa television katsojamääriä tilastoitiin yhteismitallisesti, mutta suoratoistopalvelujen katsojamääristä kerrotaan silti kitsaasti. P andemia on kiihdyttänyt sarjabuumia ja striimauksen aikakautta. Tosiasia, että Kaikki synnit saavutti Ylellä kohtuullisen korkean katsojamäärän puolitoista vuotta Elisa-ensi-iltansa jälkeen, kielii siitäkin, että Aition tilaajamäärät ovat edelleen suhteellisen matalia. Elisa, jolla ei ole toista ikkunaa – toisin kuin Maikkarin kautta sarjansa ennen pitkää ajavalla C Morella – on ollut käytäntönä kehittää tuotantoyhtiöillä nimenomaan draamaa, jolla on myös kansainvälistä myyntiä. Vääjäämätön kehityssuunta otti pari juoksuaskelta. Sarjaja elokuvatuotantoja tehdään enemmän kuin koskaan. Kansainvälinen huomio heijastuu toki kiinnostuksena ja otsikoina kotimaassa, mutta etenkin se nostaa laatua: resurssit ovat paremmat, ja siksi ykkössarjan tekijät haluavat sarjojen pariin. Sarjoja, kuten Bullets, Nyrkki ja Kalifornian kommando, kalliista Ivalosta puhumattakaan, ei olisi tehty ilman ulkomaisia rahoitusosuuksia, joiden myötä tuotannot pääsevät myös nauttimaan Business Finlandin tuotantokannustimesta. Niissä keskuteluissa tulee katsoa eteenpäin. Monet vanhan maailman viisaudet siitä, mitä kansainvälinen yleisö haluaa, ovat kääntyneet päälaelleen striimausaikana. Netflix ja Amazon eivät sitä aukkoa täytä”, Kuulasmaa tiivistää. Ivalo on Elisa Viihteen katsotuin sarja.. Rahaa tulee jo tuotantoon, jos hanke on kehitelty hyvin. Vaikka tekijöille, alan ammattilaisille ja tuotantoyhtiöille sarjabuumi on taivaan lahja, taustalla on jännitteitä. Pudotuspeli on edessä. (Volasen Munkkivuori oli kesälle 2020 aikataulutetuista Elisa-tuotannoista ainoa, joka siirtyi vuodella eteenpäin.) Sitä ennen eristysviikkoina suoratoistopalvelut saivat tilaajapiikin, kun ihmiset jäivät kotiin. Julkisen palvelun Yle taas ei salaile. Kuukausimaksullisten toimijoiden oma tarjonta poikkeaa oikeastaan aika lailla siitä, mikä mielletään kansallisesti suosituimmaksi ”sisällöksi”, etenkin kun kyse on sarjoista. Draamakäsikirjoitukset luetaan myös Lontoossa. Yle Areena on maailmanlaajuisestikin erinomaisen suosittu palvelu. 62 IMAGE JOULUKUU 2020 A lan jättiläisiä vastaan paikallisilla toimijoilla on vain yksi ehdoton valttikortti
Pohjoismaisella HBO Nordicilla on kuitenkin toimintamalliltaan vain löyha. Kaluston ja työvoiman rajallisuus on ratkaistavissa, mutta kaikkia tarinoita ei voi kertoa suoratoistopalveluille taloudellisimmalla sarjakausilogiikalla. Hankinnan idea oli saada jotain, milla. Silti ja siksi yhta?lössa. pita?a. yhteys niihin HBO-bra?ndin palveluihin, jotka Yhdysvalloissa porskuttavat. Ei huumori ole va?ltta?ma?tta. Taidemuotoa.”. Pa?a?osissa ovat Krista Kosonen ja Pekka Strang. oikein lupaavalta. Vaikka Suomen MTV:n televisiotoiminta ei ollut rahasampo, C Moren uskotaan nousevan pian voitolliseksi. Tekija?t ovat nuoria, na?yttelija?t 16–18-vuotiaita, kameranatiivia sukupolvea.” Sarjabuumi työllista?a. omista sarjoista – jotka nyt vain sattuvat myös olemaan parasta ja puhutuinta suomalaista draamaa – kannattaa maksaa. myyda. ”Norjalaiset ja ruotsalaiset sita. Ei ollut. ja pita?a. Telia maksoi Bonnierin Ruotsin ja Suomen televisioja striimaustoiminnoista 890 miljoonaa euroa. Painotus on siirtynyt uutuuksiin ja tavoite on olla korvaamaton. Aiemmin komediaa on pidetty vaikeimpana genrena. Muutos bisnesstrategiassa olisi kotimaisen sarjabuumin pa?a?tös, iso kulttuurinen tappio. Teleoperaattorien ydinliiketoiminnan suhde sisa?llön rahoittamiseen on arvioitu siis sellaiseksi, etta. teollisuutta liikkeessa?, mutta silla. sitoutetaan Telian kuluttajia, etenkin siis liittyma?ja laajakaista-asiakkaita. paitsi onnistuvat myyma?a?n komediaa esimerkiksi Netflixille. Jo nyt sisa?llöt siirtyva?t kuluttajille pitka?lti teleoperaattorien palvelujen va?lityksella?. JOULUKUU 2020 IMAGE 63 Samoin kuin teleoperaattoreille, myös Amazonille ja Applelle suoratoistopalvelut ovat asiakkaiden sitouttamista, lisa?palvelu, josta vain sattuu syntyma?a?n kunkin vuoden parhaita sarjoja. L aura Kuulasmaan mukaan suomalaisten sarjojen tilanne na?ytta?a. Ohjaaja on nuori. Suuryritykselle pa?a?tös lakkauttaa sisa?llön tuottaminen olisi kokonaisuudessa hyvin va?ha?inen. Mita. ”Se on nuorelle katsojakunnalle aito sarja. takaisin elokuvahommiin. kulttuurisidonnaista.” Ensi vuoden sarjoista Kuulasmaa nostaa esiin myös esimerkiksi Petra Lumioksan ohjaaman ja Oona Haapaniemen seka. jos kilpailu johtaa markkinoiden uusjakoon tai datan siirrosta maksavien asiakkaiden arvioidaan kaipaavan jotain muuta. Kaipaan elokuvaa. on huolestuttavat piirteensa?. maailmalle, mutta Teemu Nikin ohjaamasta sarjasta Mister8 on jo etuka?teen kyselty maailmalta. Teleoperaattorin omistamista suoratoistopalveluista tunnetuin lienee nykyinen HBO Max, joka kuuluu AT&T Warner -konserniin. Kolme kautta sarjoja pera?kka?in ohjannut Antti-Jussi Annila haluaa pa?a?sta. Netflixin valttikorttina on tarjonnan valtava ma?a?ra?, pyrkimys olla ika?a?n kuin ta?yden palvelun talo. ”Elokuvan kolmen na?ytöksen rakenne on todettu sadan vuoden aikana toimivaksi ja loputtoman inspiraation la?hteeksi”, Annila sanoo. Netflix on suoratoistoajan ainoa toimija, jolle sisa?ltö on liiketoiminnan ydin – vaikka sekin on ennen kaikkea teknologiayhtiö, jonka oivallus on siina?, miten sisa?ltö tarjoillaan. Se on aihe, jonka luulisi olevan Ylen heinia?. on silti rajoitteensa myös tekijöiden luovuuden piirissa?. Oskari Sipolan kirjoittaman uuden Häräntappoaseen. ”On kivaa rakentaa henkilöhahmoa kymmenen 42-minuuttisen jakson ajan, mutta melkein jokaisessa sarjassa on pari jaksoa liikaa ja valtavasti sa?la?a?, mita. kuljettaa
Tänä vuonna Kotšetkova muutti Helsinkiin, koska Suomessa hän pystyi vielä syksyllä työskentelemään. 64 IMAGE JOULUKUU 2020 Huippubalettitanssija Maria Kotšetkova on opiskellut venäläisessä Bolšoi-balettikoulussa ja kansainvälistynyt San Franciscon start up -buumin yltyessä. TeksTi IIda SofIa HIrvonen kuvaT anttI raatIkaInen Pakko tanssia
TeksTi anni pasanen kuvaT pauliina holma JOULUKUU 2020 IMAGE 65. JOULUKUU 2020 IMAGE 65 XX yy Ahdistaako. Verkon mielenterveysrobotit auttavat vaikka kellon ympäri. Oletko yksinäinen. Masentaako
Hänen pitäisi olla Tokiossa, Lontoossa tai Berliinissä, jossakin maailman parhaista balettitaloista tanssimassa tai Pariisin muotiviikoilla jonkin huippumuotimerkin kekkereissä tyylikkäiden creativejen ympäröimänä. Hänen isänsä on kuollut, äiti asuu yhä Moskovassa. Ja ah, miten huuruiseen seikkailuun se viekään! Miehet miekkailevat rehvakkaasti, naiset käyskentelevät ”perinneasuissa” kuin 1980-luvun turistinuket maailmanmatkaaja tädin takanreunalla ja möhömahainen ruhtinas polttelee glitterpuvussa piippua sekä hallusinoi kukkaisnaisten tanssin. “Se on hyvin...hauska baletti”, Kotšetkova naurahtaa. Oopperatalon kaarevista lasi-ikkunoista Töölönlahden puut leimahtelevat syyskuussa punaisina, oransseina, keltaisina ja vihreinä samaan aikaan. Hänen pitäisi olla antamassa haastattelua New York Timesille tai Voguelle, ei Imagelle. Kotšetkova etsii pitkään sopivaa istuma-asentoa muttei vaikuta löytävän sitä. Ei ihan käy järkeen, anteeksi vain, että tuo 150-senttinen, uransa huipulla oleva kosmopoliitti on tällä hetkellä töissä Helsingin kaltaisessa tuppukylässä. Käännetäänkö tämä englanniksi?” tiedustelee Kotšetkova, kun hän saapuu treenisalista. Villatakkiin, väljiin vaaleisiin housuihin ja värikkäisiin tennareihin sonnustautunut tanssija muistuttaa sirkeältä olemukseltaan hieman kolibria. Kansallisoopperan tiedottaja vaikuttaa olevan motivoitunut tekemään Kotšetkovan olon mukavaksi. Kotšetkova pyytää kahvin sekaan maitoa. 66 IMAGE JOULUKUU 2020 M askija iltap u k u y h d i s telmät saavat aulan näyttämään scifi-elokuvan tapahtumapaikalta. Mitäs tykkäät Merirosvosta. Kotšetkova on saapunut Kansallisoopperaan puoli kymmeneltä (”todella varhainen aamu”) ja harjoitellut koko päivän Medoran roolia, jonka hän on esittänyt monesti aiemminkin. Kotšetkovan @balletrusse-nimisellä Instagram-tilillä on 188?000 seuraajaa. Kotšetkova käy tapaamassa äitiään niin usein kuin voi mutta ei voisi kuvitella koskaan muuttavansa sinne.. ”One of those can-do ballerinas with limitless technical capacities and boundless energy”, suitsutti New Yorker -lehti vuosi sitten hänen esiintymistään. Hän on Maria Kotšetkova, jota pidetään yhtenä maailman parhaista ja kiinnostavimmista balettitanssijoista. Oh well, hän myhäilee ja hörppää kahvista niin kuin hänen mieleensä nousisi joukko sisäpiirivitsejä, joita on turha yrittää lähteä avaamaan ulkopuolisille. ”Tuleeko tämä juttu vain paperilehteen vai nettiin. Ei vain siksi, että tanssija uhmaa painovoiman lakeja, kuten prima ballerinan mahdottomiin ihanteisiin kuuluu, vaan siksi, että lavalla pyörähtelee poikkeuksellinen tähti. Hän ei ole kuitenkaan tanssinut vain balettitalojen tuotannoissa vaan myös Blood Orangen musiikkivideolla ja Art Basel Miami -taidebiennaalissa. Helsinki, Copenhagen, London, New York, Oslo lukee hänen profiilissaan heti nimen perässä. Tällä hetkellä hänellä on Yhdysvaltojen kansalaisuus. Klassisen Bolšoi-koulutuksen saanut balettitanssija on voittanut lukuisia alan palkintoja. Hän toteaa, ettei ole vuosiin pitänyt itseään venäläisenä. Hänellä on ollut työntäyteinen päivä. Kun prinsessa Medora pyörähtää 25 fouette-piruettia ja sen jälkeen virnuilee kuin ei olisi tehnyt juuri mitään, yleisö kohahtaa maskiensa takaa. Kotšetkova on syntynyt ja kasvanut Moskovassa. I nstagram-videolla Kotšetkova tanssii espanjalaisen balettitanssija Joan Boadan kanssa ja alkaa yhtäkkiä kaatuilla dramaattisesti tanssiparinsa syliin Snoop Doggin Drop it Like it’s Hotin soidessa. ”Because I didn’t have lunch today.” Pian tiedottaja kiikuttaa pöytään teräksisen tarjottimen täynnä kippoja ja kannuja touhukkuudella, joka saa miettimään Belle-kaunotarta palvelevia hahmoja Disneyn Kaunotar ja Hirviö -animaatioelokuvassa. Kansallisbaletissa on alkamassa merirosvoeepos Le Corsaire
JOULUKUU 2020 IMAGE 67 JOULUKUU 2020 IMAGE 67
68 IMAGE JOULUKUU 2020 68 IMAGE JOULUKUU 2020
JOULUKUU 2020 IMAGE 69 Jossain vaiheessa vain tajusin, että olen asunut ulkomailla niin kauan, etten enää koe yhteyttä synnyinmaahani, paitsi sen taiteeseen ja kulttuuriin. JOULUKUU 2020 IMAGE 69
70 IMAGE JOULUKUU 2020 70 IMAGE JOULUKUU 2020
Hän on trickster”, Nurmi selittää. Ei spagaattikuvilla ole mitään tekemistä tanssimisen kanssa! Baletissa on kyse tanssimisesta! Liikkeestä, estetiikasta, kauneudesta…” Kotšetkova innostuu. Myös hänen ex-puolisonsa on teknologiayrittäjä. ”Balettimaailmassa ilmiö näkyy kuvina, joissa tanssijat menevät hulluihin spagaatteihin ja nostavat vaikka jalat pään taakse. Sosiaalinen media oli niin pienimuotoista puuhastelua silloin aluksi. Hän asettui Tanskaan poikaystävänsä, koreografina työskentelevän Sebastian Kloborgin luokse. Tuotannot on jäädytetty vähintään kevääseen 2021 asti, todennäköisesti pidempään. Hän korostaa, että tekee omaa balettiaiheista Instagramia not for myself, but for the artform. Tuntuu ihan hullulta ja jopa pelottavalta ajatella, kuinka isoksi ja vaikutusvaltaiseksi Instagram on kasvanut niin lyhyessä ajassa.” Nyt Kotšetkovalla on viha–rakkaus-suhde internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Tuntuu ihan hullulta ja jopa pelottavalta ajatella, kuinka isoksi ja vaikutusvaltaiseksi Instagram on kasvanut niin lyhyessä ajassa.. Freelancervuosiin mahtui ensimmäinen oma nykytanssiesitys New Yorkin Joyce-teatterissa. Tahti oli niin kova, että hän tajusi, ettei hänen kannattanut hankkia vakituista osoitetta. Usein Kotšetkova käyttää kuvissa isoja kärpäslaseja tai suodattaa kuvansa Instagramin nostalgiankellertävillä perusfilttereillä, jotka olivat muodissa sovelluksen varhaisina aikoina 2010-luvun alussa. Hän nostaa jalkaa ja hyppää korkeammalle kuin muut. Yhdessä aiemminkin työskennellyt pariskunta tanssi Benjamin Millepiedin ohjaamalla Closer-videolla, Kloborgin asunnossa ja Kööpenhaminan kaduilla valkoisissa vaatOlin yksi ensimmäisistä Instagramia ja Twitteriä käyttävistä balettitanssijoista. Hän ei meikkaa eikä pukeudu korkosaappaisiin niin kuin tanssijat yleensä. Kotšetkova vietti lähes koko 2010-luvun start up -buumin ytimessä, Piilaakson liepeillä. Kotšetkova kertoo, että hän on seurannut sitä läheltä, koska yksi hänen ystävistään oli Instagramin perustaja. Sähköposti alkoi täyttyä keikkojen peruutuksista, ensin lähiviikoiksi, sitten pitkälle seuraavaan vuoteen. Hän kertoo arvostavansa sitä, kuinka tehokkaasti ihmiset voivat saada tietoa kiinnostuksenkohteistaan (”se on jotain, mitä en olisi lapsuudessani voinut edes kuvitella”), mutta olevansa huolissaan siitä, että ihmiset antavat sosiaalisen median ja tykkäysten keräilyn ohjailla tekemisiään. Hän matkusti maasta toiseen, produktiosta seuraavaan. Ei ollut. ”Kun näin videon Mashasta tanssimassa Giselleä, yhtä maailman haastavimmista balettirooleista, luulin ensin, että video on nopeutettu. Tech-buumi oli idullaan, täynnä uusia mahdollisuuksia. Perille päästyään Kotšetkova tarvitsi puhelimen. Markkinoille oli juuri tullut iPhone, ensimmäinen laatuaan. Kiistatonta on kuitenkin, että juuri internetin kautta kansainvälinen yleisö löytää Kotšetkovan, tai Mashan, niin kuin ystävät ja fanit hänet tuntevat. Taitavuus vain korostuu siitä, että hän on lyhyt balettitanssijaksi, tavalla, joka ei vastaa perusstandardeja. Kun hän pääsi vihdoin katsomaan Merirosvoa Kansallisoopperaan, hän osti Kotšetkovalle lahjaksi kukkakimpun, venäläistä balettitraditiota kunnioittaen. Kirjailija Aura Nurmi on yksi lukuisista, netissä Mashaan ihastuneista faneista. Syyskuussa kosmopoliittinen lentely työkeikkojen perässä on seisahtunut. Maailmalla ei juuri ole isoissa taloissa esitettävää balettia, paitsi Suomessa ja Uudessa-Seelannissa. Nuoret tanssijat kuvittelevat, että heidän pitäisi kyetä samanlaisiin asentoihin. JOULUKUU 2020 IMAGE 71 ”Jossain vaiheessa vain tajusin, että olen asunut ulkomailla niin kauan, etten enää koe yhteyttä synnyinmaahani, paitsi sen taiteeseen ja kulttuuriin.” Ennen Helsinkiin saapumistaan Kotšetkova vietti kaksi vuotta ympäri maailmaa pörräävänä freelancerina. ”Olin yksi ensimmäisistä Instagramia ja Twitteriä käyttävistä balettitanssijoista. Kotšetkova koitti ylläpitää kuntoaan etäharjoituksilla, silityslautaa barrena eli balettiharjoituksissa tarvittavana tankona käyttäen. Vuonna 2007 hän sai töitä San Franciscon baletista ja muutti Yhdysvaltoihin. Sosiaalinen media oli niin pienimuotoista puuhastelua silloin aluksi. Maaliskuussa Kotšetkova valmistautui Oslossa esitystä varten, kun epidemia iski Eurooppaan. Sillä saattoi paitsi soittaa myös hoitaa asioita netissä, joten hän hankki sen. Hän korostaa erikseen, ettei ole tullut tunnetuksi Instagram-sisältönsä vaan taitojensa ansiosta
F atima’s next job could be in cyber” lukee mainoksessa, jossa nuori, tutuun pukeutunut tanssija solmii kärkitossuja jalkaansa. Moni hänen opettajistaan asuu eri puolilla maailmaa, joten yhteyttä pidetään puhelujen ja videoiden avulla. Hän kertoo viihtyvänsä alueella erilaisten ihmisten, kahviloiden ja baarien takia. Kampanja herätti kulttuurialalla raivoa: ”Tämä pitkälti tiivistää sen, miten paljon päättäjämme arvostavat taidetta”, kriitikot sanoivat. Huoli tulevaisuudesta alkoi vaivata koko ammattikuntaa, etenkin tulonsa täysin menettäviä freelancereita. Diiliin kuuluu rooleja klassisissa teoksissa: syksyllä tiedossa on Pähkinänsärkijän Klaara ja Merirosvon Medora, joita hän on esittänyt aiemminkin. Kuukausi myöhemmin hän kertoo sähköpostiviestillä, että Euroopassa paheneva koronavirustilanne pakottaa ajattelemaan paikallisemmin ja suunnittelemaan myös muiden taideprojektien tekemistä Helsingissä. Marraskuussa tartuntojen määrät nousevat, ja yli 20 henkilön tilaisuudet kielletään kolmeksi viikoksi. Keskimäärin se koittaa balettitanssijoille 40-vuotiaana. 72 IMAGE JOULUKUU 2020 teissa. Jos olisin tiennyt, että asiat kyllä järjestyvät ja pääsen Helsinkiin, ehkä olisin voinut jopa nauttia rauhasta. Pari harjoittelee Helsingin Balettiakatemian tiloissa, jossa Kotšetkova myös järjesti oppitunnin. Mutta jos se on jotain, mitä haluat tehdä kunnolla… Silloin pitää harjoitella ja esiintyä huonoinakin päivinä. Kuva on osa Britannian hallituksen lokakuussa lanseeraamaa Cyber First -mainoskampanjaa, jossa vihjataan, että koronaeristyksen koettelemien taiteilijoiden kannattaisi vaihtaa kyberturvallisuusalalle. Kotšetkova asuu yksin Sörnäisissä Kansallisbaletin hänelle etsimässä asunnossa. Sosiaalisessa mediassa esitettiin vaatimuksia siitä, että työttömiksi jääneet kulttuurityöläiset saisivat valtiolta tukea, ei kehotuksia alanvaihtoon. Mutta ei kukaan tiedä, mitä siellä tänä päivänä oikein tapahtuu.... Nicosia saapui projektia varten Suomeen, koska täällä saattoi, ainakin vielä syksyllä, tehdä tanssitaidetta koronasta huolimatta. Tätä juttua varten haastatellut ihmiset miettivät toiveikkaina, että pandemiatilanteen pitkittyessä voi käydä ninkin, että Helsingistä tulee baletin turvasatama, johon kansainväliset tanssitaiteilijat hakeutuvat. Kyse ei ole vain siitä, että laji ihailisi nuoruutta, vaan päivittäinen harjoittelu on niin kuluttavaa, että moni alkaa neljääkymppiä lähestyessä kärsiä esimerkiksi murtumista siinä määrin, ettei tanssiminen ammattitasolla enää onnistu. ”Vaikeinta oli työja oleskeluluvan saaminen Suomesta. Pitää välillä pysähtyä ja miettiä, mitä elämältä haluaa. ”Jos baletti on jotain, mitä teet nautinnon vuoksi, miksi kärsisit. Instagramiin hän on julkaissut kuvia niin Kuvataideakatemian valmistujaisnäyttelystä, Ateneumista kuin Cinema Orionista katsomassa Tove-elokuvaa muumisukat jalassa. Toisaalta ehkä tauko oli hyvästä. Klassisen baletin standardeissa 36-vuotias lähestyy eläkeikää. Marraskuussa Kotšetkova alkoi työstää teosta ranskalaisen nykytanssikoregrafi Julian Nicosian kanssa. Kun Kotšetkova oli 10-vuotias, hänen vanhempansa päättivät Tanssijat eivät kyseenalaista Putinia… Mutta en tiedä, eivät kai tanssijat välttämättä myöskään ole pro-Putin. Politiikan miettiminen ei kuulu Venäjällä tanssijoiden rooliin. Onneksi ystäväni auttoivat minua prosessissa. Kansallisbalettikin sulkee ovensa muiden kulttuurialan instituutioiden tavoin. Syksyllä ei ole selvinnyt, että Kansallisbaletista olisi lähtenyt liikkeelle yhtään koronavirustartuntaa. Kotšetkova kertoo, ettei samaistu ”millenniaalien burn out” -puheisiin. Toisaalta hän tottui kurinalaisuuteen poikkeuksellisen nuorena. Kotšetkova toteaa toistuvasti, miten kiitollinen hän on, että päätyi Helsinkiin, että saa pysyä liikkeessä, äänessään vakavaa huojentuneisuutta, kuin olisi selviytynyt vaarallisesta tilanteesta. Vapaa-aika ei tuntunut lomalta. Hän kertoo lukevansa heavy literaturea, mieluiten klassikoita, ja mainitsee usein haastattelun aikana olevansa kiinnostunut yhdistämään balettia muihin taiteenlajeihin. Lapsena hän treenasi voimistelua ja taitoluistelua, mutta ”ei todellakaan!” välittänyt baletista tai haaveillut tutuun pukeutumisesta. Hänen mukaansa huipputasolla tanssiminen vaatii päivittäistä työskentelyä silloinkin, kun ei yhtään jaksaisi. Kukaanhan ei tiedä, miten tässä seuraavaksi käy...” Syyskuussa hän vielä suunnittelee pitävänsä Helsinkiä tukikohtana, josta matkustaa työkeikoille ympäri maailmaa. Palkkioita ei Ooppera & baletti julkista, mutta talosta kerrotaan, että tähtitanssijasopimus on kaikille nimikkeen omaaville samanlainen. Kulttuuri-instituutiot huolehtivat turvaväleistä ja painostavat maskien käyttöön. Eikä vain tanssia ympäri maailmaa kuin sekopää miettimättä ikinä, miksi tekee niin.” Helsinkiin hän päätyi, kun kollega vinkkasi Oopperan & baletin johtajalle, että Kotšetkova saattaisi tarvita töitä Suomesta. Seuraavana päivänä saattaa tuntua jo paremmalta...” Kotšetkova kuvaa työmoraaliaan skandinaaviseksi ja toteaa huvittuneesti, ettei se välttämättä ole myöskään täysin terve. Taiteenlajien rajojen ylittäminen vaikuttaa loogiselta myös balettialan realiteettien kannalta. Heinäkuussa Kotšetkova teki syksyksi ja kevääksi lead principal dancer -sopimuksen. ”Tajusin, että minun on yksinkertaisesti hankittava työpaikka, jotta selviäisin
Vuosi sitten Putinin kuvan rintaansa tatuoinut ukrainalainen balettitanssija Sergei Polunin ei saanut roolia Pariisista seksististen ja homovihamielisten somekommenttien takia. Arvostan venäläisessä baletissa eniten sitä, ettei se ole mikään eliitin harrastus. ...koronan tai minkään muunkaan kanssa, totta puhuen.. Esitysliput ovat halpoja ja koulutus valituille ilmaista.” Baletin rooli Venäjällä on ollut usein toimia osana kansallista projektia. Videoista välittyy huumorinsekainen arvostus taiteenlajin yli-inhimillisiä ihanteita kohtaan. Kotšetkova kertoo, että baletin great teachersejä ei ole enää valitettavasti maailmassa kovin montaa jäljellä. Ei siinä ole kyse mistään uuden harrastuksen aloittamisesta. Kotšetkova pääsi sisään, ja kahdeksan vuoden opinnot alkoivat. Se, että langanlaiha, kalpea, huippukunnossa oleva balettitähti julkaisee Instagram-kuvia, joissa hän röhnöttää backstagella täydessä tällingissä, ei ehkä kuulosta tässä ajassa kovin vallankumoukselliselta. Kotšetkova oli täydessä työmoodissa: opiskeli Bolšoissa aamuyhdeksästä kuuteen ja illan harjoitukset päälle. Kotšetkovan projekti vaikuttaa ensisijaisesti esteettiseltä, ei poliittiselta. ”Inhosin sitä aluksi! Mutta Bolšoi-koulutukseen on niin käsittämättömän vaikea päästä. Keisarillisena aikana 1700-luvulta lähtien venäläistä balettia tehtiin tsaarin suojeluksessa. Nyt balettia tehdään Putinin hallitsemalla Venäjällä. Taiteenlajit ylittyivät: Erik Satie sävelsi musiikin Jean Cocteaun ohjaamaan balettiin. ”Se ei missään nimessä mielestäni ole ainoa oikea tapa opettaa balettia. Italian ja Ranskan hovihuvituksena syntynyt taidemuoto junnasi tuolloin Euroopassa paikoillaan, mutta Ballets Russes teki sitä kokeellisella ja modernilla tavalla sekä nosti sen uudelleen muotiin. Hän itse haluaisi nähdä enemmän alennuslippuja nuorisolle sekä taiteenlajit ylittäviä yhteistöitä, joista hän mainitsee haastattelussa useaan otteeseen. ”Tanssijat eivät kyseenalaista Putinia… Mutta en tiedä, eivät kai tanssijat välttämättä myöskään ole pro-Putin. 1990-luvun puolivälissä suomalaiset keskivertoikätoverit popittivat poikabändejä ja notkuivat nuorisotalon diskossa. Hän jakaa esimerkiksi videoita, joissa maailman legendaarisimmat balettiopettajat, kuten venäläissyntyinen Marat Daukayev, vääntelevät hänen jalkaansa surrealistisiin asentoihin. Jotain uutta vetoa itseensä käpertynyt taidemuoto silti hänen mielestään kaipaa. Minun suhteeni taiteeseen on se, että pitää vähän opiskella, jotta voisi todella nauttia taidekokemuksesta, vaikka tietenkin balettiin voi rakastua, vaikkei siitä mitään etukäteen tietäisi.” Taiteen ja taiteilijoiden pitää voida säilyttää mystisyytensä ja siksi taiteilijoiden ei pitäisi ryhtyä influenssereiksi, Kotšetkova sanoo. Kotšetkova puhuu Bolšoista silti hartaudella. Öiksi Kotšetkova pääsi kotiin, mutta intensiivisimpinä kausina hän nukkui vain parin tunnin unia. Moni opiskelija karsiutuu pois, milloin vammojen, milloin ”epäsopivan vartalon” vuoksi. Ballets Russesin tähdistä, kuten Anna Pavlovasta ja Ida Rubinsteinista, tuli elokuvatähtien kaltaisia ikoneita. Minulle se oli kuitenkin paras balettikoulutus, jonka saattoi saada. Neuvostoliiton aikana baletti kytkettiin kommunistisiin päämääriin. JOULUKUU 2020 IMAGE 73 lähettää hänet legendaarisen, 1800-luvulta asti toimineen Bolšoibalettikoulun pääsykokeisiin. Kotšetkova makustelee ensin sanaa accessible, lähestyttävä, mutta lopulta toteaa, ettei se ole täysin sitä, mitä hän kaipaa. Kotšetkova korostaa, että baletista on moneksi, ja siksi nykybalettiakin vaivaavasta elitismileimasta tulisi pyristellä irti. Picassokin kokeili balettia taidemuotona: hänen suunnittelemansa balettipuvusto näyttää kasalta neliöitä, kartioita ja muita geometrisia muotoja. Kommunistisissa ihanteissa baletti edusti liikkeen ja ilmaisun vapautta, joka kertoi yhteiskuntajärjestelmän ylivertaisuudesta. Se on erityinen taidemuoto. ”Baletin ei välttämättä kuulu muuttua lähestyttävämmäksi. Kotšetkovan Instagramissa käyttämässä @balletrusse-nimessä on ironiaa, mutta silti voisi väittää, että Kotšetkova yhdistää Ballets Russesin tavoin balettiperinnettä uuteen aikaan. Politiikan miettiminen ei kuulu Venäjällä tanssijoiden rooliin. Hän kiinnittää katsojan huomion baletin outouteen eikä yritä sliipata elämäänsä. Mutta ei kukaan tiedä, mitä siellä tänä päivänä oikein tapahtuu, koronan tai minkään muunkaan kanssa, totta puhuen.” 1 900-luvun taitteessa Pariisissa hurmasi Venäjältä ponnistanut avantgardistinen tanssiseurue, Ballets Russes. Leninin oppien mukaan sosialistien ei tarvinnut kehittää uusia taiteenlajeja: riitti, että porvarilliset taidemuodot valjastettaisiin kuvastamaan työväen sosiaalista todellisuutta. Jos pääset sinne, et enää kysele itseltäsi ’Haluanko tehdä tätä?’.” Haastaviin balettiopintoihin pääsy ei tarkoita sitä, että ammatinvalinta olisi sinetöity. Pitäisikö baletin sitten uudistua jollain tavalla. Se on valinta, joka määrittää koko elämää. Digiteknologia ei innosta: hän on tehnyt useita videotuotantoja, mutta hänen mielestään baletin paikka on lavalla, yleisön edessä
74 IMAGE JOULUKUU 2020 74 IMAGE JOULUKUU 2020
Kysyn baletin uudistumisesta lisää Kotšetkovan ystävältä ja kol legalta Eric Christisonilta. Kotšetkova toteaa, että balettiala laahaa sosiaalisesti edistykselli sissä kysymyksissä muita taiteen aloja jäljessä. Aihe on minua aina kiinnostanut, mutta kaikelta tanssimiselta ei ole löytynyt aikaa.” Merirosvoa katsoessa on helppo ymmärtää, mistä kollegat ja fanit puhuvat, kun he hehkuttavat Kotšetkovan rakkautta lajia kohtaan. Hän jakoi tilillään Black Lives Matter neliön (ja sai siihen venäläisiltä seuraajilta vihai sia kommentteja). Kun Kotšetkova eläytyy prinsessan rooliin, on kuin jokaisen ilmeen takaa pilkistäisi ironista naurua, sellaista, mitä taiteilija voi nauraa hallitessaan tilanteen niin hyvin, että voi samanaikaisesti asettua sen yläpuolelle ja heittäytyä sen vietäväksi. Hänen kaltaiset ihmiset kannattelevat sukupolvelta toiselle kulkevaa traditiota, joka muuten uhkaisi unohtua. Hän sanoo, ettei ole vielä varma, miten aikoo johtajakurssia hyödyntää. Christison on helsinkiläinen, klassisen balettimaailman jättänyt tanssija, joka tekee juuri sitä, mitä baletti Kotšetkovan mielestä tarvitsisi: tuo baletin taitoa paikkoihin, joissa sitä ei ole totuttu näkemään. Hän toteaa, etteivät balettiinstituutiot tajua, mitä maailmassa tapahtuu, koska niitä johtavat ympäri maailmaa ennen kaikkea 50–60vuotiaat valkoi set miehet. Totta kai jotain tapahtuu, talot yrittävät palkata moninaisempia koreografeja, mutta vaadittaisiin kuitenkin jotain syvempää... 1800lukulaisesta pölkkypääorientalismista huolimatta esitystä on oudon liikuttavaa katsoa. ”Masha rakastaa syvästi, mitä tekee. Kun kysyn, mitä Kotšetkova lukee tällä hetkellä, hän vastaa hakeneensa juuri Harvardiin tekemään johtajaopin toja. Se näkyy myös siinä, että talot toistavat yhä klassisten balettiteosten rasistisen stereotypisoivia representaatioita. Hän sanoo, ettei ole tottunut istumaan paikallaan tuntia kau empaa. ”Totta kai jotain tapahtuu, talot yrittävät palkata moninaisempia koreografeja, mutta vaadittaisiin kuitenkin jotain syvempää... Ohjel mia, joiden avulla baletista tehtäi siin lähestyttävää nuorille yli etni syys ja yhteiskuntaluokkarajojen. ”Balettitanssijat ovat perillä Black Lives Matterin kaltaisista kysymyk sistä, toisin kuin instituutioiden johta jat. Joka tapauksessa haluan oppia, miten parantaa kommuni kaatiota balettimaailmassa, joka on niin juurtunut vanhentuneisiin ideoihin ja käsityksiin. Baletin kuitenkin täytyy ratkaista tiettyjä ongel mia, jotta se voisi kukoistaa tulevaisuu dessa.” Myöhemmin Kotšetkova vastaa lisäkysymyksiin pitkästi sähköpostilla Kööpenhaminasta, jossa hän on käy mässä poikaystävänsä luona. Jotkut balettitalot tällaista toki jo toteuttavatkin.” H aastattelun jälkeen Kotšetkova nousee seisomaan, pyörittelee olkapäitään ja ojentelee jalkojaan ilmassa Kansallisoopperan aulassa. Sommitelmassa on höyhenisiä ja säihkyviä tekstuureita, ihmiskehoja, jotka reagoivat herkeämättömän huolel lisesti musiikkiin ja toisiinsa. JOULUKUU 2020 IMAGE 75 Ongelma on joka tapauksessa olemassa, sillä balettiyleisö koos tuu ympäri maailman pitkälti ikä ihmisistä. ”En ole varma, johtuuko hakeminen kokemuksistani baletin parissa. Christison on tehnyt koreografioita huippumuotifirmoille, esimerkiksi Guccille. Ohjelmia, joiden avulla baletista tehtäisiin lähestyttävää nuorille yli etnisyysja yhteiskuntaluokkarajojen.. Kuin olisi lavalla vain vähän leikkimässä. Vuonna 2020 muutosten tuu let eivät tule vain koronasta, vaan pysähdyksen keskellä myös Black Lives Matter on herättänyt ja kiihdyttänyt taiteilijoiden ja kult tuuriinstituutioiden pohdintoja eettisyydestä, representaatioista ja rakenteellisesta syrjinnästä. Pari ei ehdi tavata toisiaan niin usein kuin haluaisi mutta koittaa matkustaa toistensa luo niin usein kuin mahdollista. Ainoa sopiva haastatteluaika on järjestynyt muutama päivä ennen Merirosvon ensiiltaa. Balettitanssijan rooli on kuitenkin balettiinstituutiossa tanssia, ei vaikut taa esityksiin tai puuttua rakenteellisiin ongelmiin.” Christison sanoo arvostavansa suu resti tapaa, jolla Kotšetkova vaalii bale tin taitoa
Onko Fucking with Nobody reaktio siihen. Yksi niistä on se, että pääosassa Hannaleena Hauru näyttelee Hanna-nimistä elokuvaohjaajaa. ”Leffantekijäkollegoidenkin kanssa on käynyt niin, että kollegan leffasta tulee paljon mielenkiintoisempi, kun kuulee henkilökohtaisen tarinan vaikka käsikirjoittajan taustalta. TeksTi oskari onninen kuvaT Jirina aLanko O hjaaja Hannaleena Hauru haluaa, että katsoja tuntee itsensä fiksuksi katsoessaan hänen elokuviaan. Mutta hyvät ystävätkin saavat olla vähän ärsyttäviä, Hauru sanoo. Siispä hänen joulukuussa ensi-iltansa saavassa Fucking With Nobody -ohjauksessaan on tasoja tason päällä. Autofiktiosta on tullut viime vuosien toistetuimpia kulttuuripuheen aiheita. Mutta en ole kyllä mikään autofiktion fani.”. Siksi valitsin näin. Eikä siinä vielä kaikki. Fiktioksi leivottuna siitä putoaa jotakin tosi oleellista emootion tasolla pois. 76 IMAGE JOULUKUU 2020 Tasohyppelyä Hannaleena Haurun elokuvassa Fucking With Nobody kuvataan elokuvaa Instagram-performanssin kuvaamisesta. Vielä leikkauspöydällä oli huoli, tuleeko elokuvasta liian ärsyttävä
Mikä metaelokuvassa viehättää näin. Jalostimme tosi isosti fiktioksi mun ja [toista pääosaa esittävän] Poserin Lassen erikoista suhdedynamiikkaa, joka meillä on oikeassakin elämässä. ”Se oli välttämätöntä, jonkin kehollisuuden ja ruumiillisuuden takia. Tytti Rantanen kirjoitti Filmihullussa, että minä ja Wille Hyvönen ollaan Jörn Donnerin jälkeläiset, halusimme sitä tai emme. Että tässä teille nyt pureskeltavaa. Se on illuusion luomista, että siellä on. ”Katsoja katsoo sitä eri tavalla. Varsinkin, kun korona iski, tuntui tärkeältä huolehtia komediallisesta puolesta.” Miksi olet tehnyt kaksi elokuvaa vähän samanlaisella työpakilla. Voin hyvin sanoa, että vaikka se vaikuttaa dokumentaariselta, siellä on paljon sellaista, mikä on hyvin harkittua. Siinä kertoja vertaa Christopher Nolania Starbucksiin. Leffantekijänä ajattelen, että katsoja saisi sen saman kokemuksen elokuvasta. Starbucks on fiksua kahvia tyhmille ihmisille ja Christopher Nolan on sitä elokuvalle. Luoko tämä elokuva nyt peruuttamattoman kuvan sinusta henkilönä. En ole valmis vedättämään katsojaa. Ehkä pitäisi soitella Hyvöselle ja kysyä, tehdäänkö yhdessä jokin Donner-elokuva.” Fucking with Nobodyssä kuvataan elokuvaa, jossa elokuvantekijät kuvaavat Instagram-performanssia. En kyennyt ratkaisemaan sitä muuten. Harmittaa välillä, miten helpolla elokuva päästää, vaikka sen ei tarvitsisi.” Kuulostaa Christopher Nolanin Tenetiltä, joka oli pelkkää muotoa, itsetarkoituksellisen nokkela, pikkupoikamainen kerronta-arvoitus. Edellinen elokuvasi Metatitanic siirsi Titanicin tarinan Helsingin Kallioon. ”Mä luen just parhaillaan Charlie Kaufmanin Antkind-kirjaa. Mutta kyllä mä ihan viihdyin Tenetissäkin.” Silti kirjoitit Hanna-hahmon elokuvaan. Leikkauspöydällä huomasi, että meta on helposti tosi raskas. ”Täytyy myöntää, että oon sen verran amatööri, etten miettinyt näin pitkälle. Kirjallisuudessa mä pidän siitä, että mua pidetään lukijana fiksuna. Se oli arvokysymyskin. 78 IMAGE JOULUKUU 2020 taso, joka on ’totta’, vaikka se olisi miten tahansa leimattu fiktioksi. Mitä me muuten voimme sanoa?” Roolisi ikisinkkuohjaajana on pikimusta ja itseironinen, ehkä vähän Woody Allenin tapaan. Siksi haluaa parhaansa mukaan olla myös rehellinen, ettei se ole nokkelaa nokkeluuden takia ja vaikeaa vaikeuden takia. Jotta voidaan seistä sen takana, että tehdään taas tällaista heterosuhteen kriisistä kertovaa elokuvaa, niin meidän piti heittää itsemme likoon
Jos on ärsyttävä naishahmo, sitähän ei katso kukaan. Me ehkä katsotaan kuitenkin niin paljon sitä Finnkinon Bondia ja Tenetiä. Jos rahoitus toteutuu suunnitellusti, seuraava ohjaukseni on uusintaversio vanhasta elokuvasta.” Fucking with Nobody on tehty kokonaan Venetsian biennaalin rahoilla. Näen, että teatterin ja leffan välillä on tosi iso railo. Tämän vuoden Jussi-voittaja Aurora oli niihin nähden jopa poikkeuksellinen menestys. Se on ihan ok. Samalla tavalla ihmiset tekevät päätöksiä markkinapohjalta kuin kaupallisemmallakin puolella.” Miten adaptoit itsesi siihen. Suomessa toivoisi, että säätiöllä käsikirjoitukset lukisi useampi kuin yksi ihminen. En mä tiedä, osaisinko edes tehdä toisella tavalla, vaikka tekisi tv:tä tai ’pertsampaa’. Pari kertaa ammattiroolittaja on sanonut, että tää on liian erikoinen tyyppi tähän, mikä on mun mielestä tosi surullista. Näyttelijöiden kanssa puhuttiin tästä myös. Ehkä monet eivät vain ole nähneet hirveästi kotimaisia elokuvia. ”Rakkautta ja Anarkiaa -näytöksen jälkeen törmäsin kommentteihin, että mahtavaa, kun Suomessa tehdään tällaistakin elokuvaa. Mulla on opiskelukavereita, enemmän kuvaajia ja leikkaajia, jotka ovat arvosyistä jääneet pois alalta. Ainakaan vielä en suostu kompromisseihin dramaturgisissa tai roolitusvalinnoissa. Protagonistin pitäisi olla keskimääräisempi ja samastuttava suurimmalle osalle. Nyt luin yhtä kollegan käsistä ja huomasin taas samastuvani miessivuosahahmoon, vaikka siinä on vahva naisprotagonisti. ”Se ei ollut keskimääräisesti samastuttava tyyppi. Jos katsojalle ei ole tällaista kiintopistettä, siitä tulee tosi haastavaa tai se menee mediataiteen kentälle.” Osaatko arvioida, miten samastuttavia hahmojen pitää olla. En tiedä, millaiseksi elokuva-aktivistiksi pitäisi ruveta, että se muuttuisi.” NÄEN, ETTÄ TEATTERIN JA LEFFAN VÄLILLÄ ON TOSI ISO RAILO. MUTTA EHKÄ AIKA AUTTAA.. ”Naisoletetuissa oli helpompi tehdä valinta. JOS FUCKING WITH NOBODY OLISI TEATTERIESITYS, SE OLISI YKSI NYKYTEATTERIESITYS SIINÄ MISSÄ MUUTKIN. Mutta ehkä aika auttaa.” Stereotypia arthouse-elokuvasta on, että ihmiset puhuvat kaksi tuntia eurooppalaista kieltä huoneissa. Silti oltiin ihmeissään, että ’tällaistakin siis on’. Nyt niiden yleisöä kiinnostavat HBO-draamat ovat pääosin todella notkeiksi käsikirjoitettuja. Mä olen pystynyt maksamaan Fucking with Nobodyä tekemällä vuokraa ja säilyttämään taiteellisen vapauden. Haluan uskoa, että älykkäillekin leffoille on katsojia. Oli tosi kiva, että yleisö löysi sen.” Mistä tietämättömyys johtuu. Samuel Kujala oli huolissaan Ekku-hahmostaan, että eihän tämä ole liian rasittava ja mitä jos katsojat vain vihaa tätä.” Ovathan ne hahmot kauhean ärsyttäviä. Ajatteletko, että katsojasta täytyy pitää nykyään enemmän huolta kuin aiemmin. Jos Fucking with Nobody olisi teatteriesitys, se olisi yksi nykyteatteriesitys siinä missä muutkin. ”Jos kuvataan ihmistai eläinhahmoja jonkinlaisessa aikajatkumossa, niin kyllä mä koen ja saan palautetta, että jokin tarttumapinta täytyy olla. Elokuvissa yksi vahva sivuhenkilö saa olla jännä, outo ja yleensä hauska. ETTÄ SE KULUTUSPOHJA ON SIELLÄ. ”Se on varmaan aika sisäsyntyistä. ”Edellisestä pitkästä elokuvastani Lauri Mäntyvaaran tuuheista ripsistä huomasi, että se oli levittäjille todella hankala pala, koska päähenkilö oli niin hankala hahmo.” Eihän siinä ollut oikein mitään kummallista, paitsi että yleensä samanlainen outo progenörttihahmo on poika eikä tyttö. Huomaan itsekin ohjaavani niin, että naisten pitää olla tietyllä lailla miellyttäviä. Ruokavertaus käy: jos teet tosi isolle lössille safkaa, älä tee tosi tulista ruokaa.” Fucking with Nobody on suomalainen arthouse-elokuva, eli sellainen, jota todennäköisesti kehutaan vaikka kuinka, mutta joka saa noin kahdeksantuhatta katsojaa ja ehkä voittaa Jusseja. Miksi. Yhtälailla miesoletettuihin hahmoihin liittyy tiettyjä konventioita. Vähän kuin hyvät ystävätkin. ME EHKÄ KATSOTAAN KUITENKIN NIIN PALJON SITÄ FINNKINON BONDIA JA TENETIÄ. Mitä viihdyttävämpään elokuvaan mennään, sitä kapeampia ne tontit ovat. Silloin samastuttava on se termi. ”Tuli kriisi, että haluanko jatkaa elokuvien parissa vai en. ”Fucking with Nobody suunniteltiin osana Venetsian Biennale Cinema Collegea. Huomasin, että rakenteet olivat niin syvällä, että kirjoitin päähenkilöiksi aina miehiä. Oli jonkinlainen pettymys huomata, että eurooppalaisenkin arthouse-elokuvan raamit on aika kapeat. JOULUKUU 2020 IMAGE 79 Entä saako elokuva olla tahallisen ärsyttävä. Tuuheiden ripsien kanssa osallistuin Torino Film Labiin. Aika naiivina ajattelin, että täällä mentäisiin teos edellä, mutta konventiot on selvät. Miksi ”kriitikkoelokuvien” yleisö on Suomessa tällainen. Millaisia ihmisiä haluaa katsoa kivana perjantai-iltana?” Mistä halu höykyttää konventioita tulee. Että se kulutuspohja on siellä. Olin siihen vain, että ’joo-o, niin tehdään, itsekin olen kymmenen vuotta tehnyt’. ”En olisi varmaan lähtenyt edes hakemaan, koska en olisi jaksanut sitä todennäköistä rumbaa, että kehittäkää vielä käsistä, kehittäkää vielä käsistä, kehittäkää vielä käsistä. ”Kyllä vähän saa ärsyttää. Pitää toivoa, että niin sanottu Aurora-linja jatkuu. Havahtuminen oli, kun opiskelin elokuvaa TaiKissa. ”Tosi hyvä kysymys. Olisiko elokuvalle saanut rahoitusta Suomesta. Lapsuuden Indiana Jones -maailma on niin syvällä, että teen sen kanssa edelleen töitä.” Miksi representaatioista puhuttaessa samastuminen on niin painava lukutapa
TeksTi sandra järvenpää KIRJANPIDOSTA KUOLEMANPELKOON. Tässä olennaisimmat. 80 IMAGE JOULUKUU 2020 Ihmiskunta ei ainoastaan rakasta listoja – se myös tarvitsee niitä
”Kirjoja on niin paljon, ettei meillä ole aikaa lukea edes niiden otsikoita”, valitti bibliografi Anton Francesco Doni jo vuonna 1550. Tietoa on toki koko ajan enemmän, mutta sen määrän kanssa painiskelu ei ole uusi villitys. Alla oleva 15 kohdan listojen lista osoittaa, miten uskonto, tieto, äly, tunteet, kieli, politiikka, talous, journalismi, taide, ruoka, tavoitteet ja unelmat ovat vuosien mittaan järjestäytyneet listan muotoon. Sumerilaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten listoja voidaan pitää tieteellisen toiminnan eräänlaisena esiasteena, olihan listojen tekeminen asioiden havainnoimista, kirjaamista ja loogista järjestelemistä. Runsaus kuitenkin hämää, ja oikeastaan on kyse alustojen määrästä. Nykymaailmaa leimavat sellaiset asiat kuin tiedon paljous, elämän kiireisyys ja yleinen ahdistus. Ne kaikki saavat meidät taivuttamaan niin sisäistä kuin ulkoista todellisuutta listojen muotoon. Hän teki listan. JOULUKUU 2020 IMAGE 81. Se ylläpitää ja säilöö ajatuksia meidän puolestamme, vapauttaa kapasiteettia olennaisempiin asioihin. SE VOI OLLA YHTEINEN TAI HENKILÖKOHTAINEN, RAJATTU TAI RAJATON. Sinne syntyivät maailman ensimmäiset kaupungit, ja se tarkoitti vilkastunutta kaupankäyntiä. Tämä käänne mullisti uudenlaiset oppimismenetelmät ja ajattelutavat ja johti lopulta modernin yhteiskuntajärjestyksen syntyyn. Voisi luulla, että 2000-luvulla eletään listaamisen kulta-aikaa. Lista on muoto, joka taipuu moneen. Noin muutamia mainitakseni. Se tallettaa tietoa ja siirtää sitä helpossa muodossa ihmiseltä toiselle. Se voi olla yhteinen tai henkilökohtainen, rajattu tai rajaton. Savitaulujen sijaan meillä on nyt vihkoja, post-it-lappuja, digitaalisia taulukoita ja tietokantoja. Nyt tiedosta tuli ulkoisista lähteistä riippuvaista mutta helposti muokattavaa ja kollektiivista. Kirjoitustaito muutti tiedon luonnetta. Se on mielemme pieni apulainen, jonka metamorfoosi on loputon. Sen sijaan hän teki jotain, mitä sinäkin olet tehnyt elämäsi aikana lukemattomia kertoja. JOULUKUU 2020 IMAGE 81 K un ihminen 5 000 vuotta sitten alkoi kirjoittaa, hän ei suinkaan aloittanut rakkausrunoista tai uskonnollisista profetioista. Tuo maailmanhistorian ensimmäinen luettelo syntyi muinaisessa Mesopotamiassa nykyisen Irakin alueella. Tämä historiallinen harppaus otettiin Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella. LISTA ON MUOTO, JOKA TAIPUU MONEEN. Hallitsijat keräsivät verot päältä. Rahaliikenne muuttui entistä monimutkaisemmaksi. Maanviljelijät myivät paikallisia tuotteitaan, kaup piaat kaukaisia esineitä. SE TALLETTAA TIETOA JA SIIRTÄÄ SITÄ HELPOSSA MUODOSSA IHMISELTÄ TOISELLE. Aiemmin ihmiset olivat joutuneet luottamaan lähinnä sanallisesti siirtyvään perimätietoon. Lista mahdollistaa ja rajaa, se järjestää, muistuttaa, loppuu ja jatkuu. Tuhansia vuosia sitten savitaululle tehtiin luetteloita muun muassa myytyjen ja ostettujen viljakilojen, villasäkkien ja karjaeläinten määristä. T eemme listoja muistaaksemme asioita, selkeyttääksemme ajatuksia ja jakaaksemme tietoa muille. Näin kirjoitustaito sai alkunsa: kirjanpidosta. Informaatiotulvasta kirjoitettiin ja ahdistuttiin nimittäin jo keskiajalla. Sitä hallitakseen ihminen kehitti uuden teknologian, kirjoitustaidon
Elollinen todellisuus jakautuu kolmeen: bakteereihin, arkeoneihin ja aitotumaisiin. Niistä jokainen eliölaji purkautuu pääjaksoihin, alajaksoihin, luokkiin, alaluokkiin, osaluokkiin, lahkoihin, alalahkoihin, osalahkoihin, yläheimoihin, heimoihin, sukuihin – ja lopulta omaan lajiin. Luoja loi, mutta Linné järjesti, sanottiin. Aitotumaisten ryhmä taas jakautuu kasveihin, eläimiin ja sieniin, sointuvammin floraan, faunaan ja fungiin. Myös itse listamuoto luo auktoriteettia ja sopii siksi käskyttämiseen. Kymmenen käskyä käskee, kieltää ja puhuttelee lukijaansa sinä-muodossa. 82 IMAGE JOULUKUU 2020 Otetaan alkuun yksi historian vaikutusvaltaisimmista listoista. Tätä kutsutaan taksonomiseksi järjestelmäksi, ja siitä meidän on suurelta osin kiittäminen ruotsalaista 1700-luvulla elänyttä luonnontutkijaa nimeltä Carl Von Linné. KYMMENEN KÄSKYÄ TIETEELLINEN TAKSONOMIA 82 IMAGE JOULUKUU 2020. Aikalaiset kutsuivat häntä muun muassa ”kasvitieteilijöiden kuninkaaksi”. Kuin paperilla eteenpäin harppova johtaja, jota tulee seuranneeksi itsestään, sen enempää harkitsematta. Aitotumaisista koostuu koko silmillä nähtävä elävä ympäristömme, luonto. Se on selkeä, ytimekäs ja päättäväinen. Samaa tyylikeinoa on tehonsa takia hyödynnetty monissa muissakin elämäntaito-oppaissa
Matematiikassa on useita äärettömiä listoja kuvitteellisista skenaarioista. Niinpä hän kirjoitti ajatustensa tueksi plus ja miinus listan, jossa huonoiksi puoliksi oli merkitty ”kamalaa ajanhukkaa, vähemmän rahaa kirjoihin jne sekä ahdistus ja vastuu”. LUONNONTIETEIDEN TUONPUOLEISET LISTAT ALGORITMIT JA GOOGLEN TOP 10 KEKSIJÖIDEN APURIT JOULUKUU 2020 IMAGE 83. Jo pelkästään niistä voidaan vääntää 1 701 936 erilaista solmua. Kun fysiikka ja kemia listaavat fyysistä maailmaamme, matematiikassa tykätään mennä niin sanotusti toiselle puolelle: kohti ääretöntä ja sen yli. Algoritmien avulla esimerkiksi Google järjestää hakutuloksesi järjestykseen. Da Vincin merkinnöistä on löydetty jokunen to do listakin. Darwin kui tenkin päätti ratkaista ongelmansa tieteel lisen tarkasti ja rationaalisesti. Ylimenoja on ääretön määrä, ja siksi solmujenkin määrä jatkuu äärettömään. Solmuteoriassa on listattu kaikki mah dolliset solmut. Listan perusteella Darwin päätti lopulta mennä naimisiin serkkunsa Emma Wedg woodin kanssa. Listana, kymmenen tulosta per sivu. Esimerkiksi tiedemies Leonardo Da Vincin mukaan ”on hyödyllistä jatkuvasti havainnoida, kirjata ylös ja pohtia”. JOULUKUU 2020 IMAGE 83 Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, alkeishiukkasten lista ja matemaattiset lis tat. Luokittelussa on ollut vuosien varrella vaikeuksia, mutta tähän mennessä on listattu 16 varmaa ylimeno kohtaa. Sukulaisuussuhde ei ollut merkittävä tekijä päätöksenteossa, eikä sitä siis merkitty listan kummallekaan puolelle. Niihin on kirjattu tehtäväksi muun muassa ”laskea Milanon ja esikaupunkialueiden mitat, piirtää Milano ja etsiä aritmetiikan taituri näyttämään miten neliöidä kolmio”. Goog le on toisessakin mielessä hyvä esimerkki listojen loputtomasta käyttöarvosta: vaikka viimeisen 20 vuoden aikana Googlen tek nologia on kehittynyt paljon, hakutulokset näytetään yhä vuonna 2020 samoin kuin vuonna 1998. Historia on täynnä suuria nimiä, jotka ymmärsivät listojen hyödyn. Solmuja luokitellaan sen mukaan, kuinka monta kertaa niiden päät menevät toistensa yli. Luonnontieteet olisivat pulassa ilman listoja ja niiden pohjalta luotuja järjestel miä. Hyviä puolia taas olivat ”joku jota rakastaa ja jonka kanssa leikkiä – parempi kuin koira joka tapauksessa, lapsia (jos jumala sallii) ja musiikin ja naisellisen rupattelun lumo – hyviä terveydelle”. Otetaan esimerkki. Onneksi partiolaiset ovat aina valmiina oppimaan uutta! Algoritmi on lista ohjeita, joita listan lukija, esimerkiksi algoritmia suorittava ohjelma, toteuttaa. Luonnontieteilijä Charles Darwin taas otti listan avuksi pulmallisessa elämänti lanteessa, jota moni meistä ehkä lähestyisi ennemminkin tunnepohjalta
RETORIIKKA ELI NE KOLME POINTTIA AAKKOSET JA SANAKIRJAT 84 IMAGE JOULUKUU 2020. Veni, vidi, vici, lausui jo Julius Caesar. Sittemmin eräs aakkosjärjestystä kirjassaan hyödyntänyt italialainen pappi vetosi lukijaan: ”Siksi pyydän, hyvä lukija, älä ylenkatso minun kovaa ponnisteluani äläkä pidä tätä järjestystä arvottomana.” Ihmiskorvan ja mielen ajatellaan olevan taipuvainen kolmikoille. Kirja oli eräänlainen ”vaikeiden tavallisten” sanojen tietosanakirja, joka toki oletti yleisöltään lukutaitoa mutta ei aakkosten järjestyksen osaamista. Myös Alexander Stubb tykkää tunnetusti kuvata maailmaa kolmen pointin kautta, eikä ihme. Stubb voisi siis latoa helposti neljännen ja viidennenkin pointin, mutta niiden lausuminen olisi jo riski. Nykyään tämä toimintaperiaate on itsestäänselvyys, mutta ensimmäisissä sanakirjoissa lukijoita tuli vielä opastaa niiden käyttöön. Joku kuulija saattaisi pudota kelkasta ja unohtaa yhden sanomaa tukevista väitteistä. Jotta sanakirjaa voi käyttää tehokkaasti, täytyy ymmärtää b-kirjaimen tulevan ennen c-kirjainta, mutta a-kirjaimen jälkeen. 84 IMAGE JOULUKUU 2020 Listat voidaan jakaa hierarkkisiin ja ei-hierarkkisiin listoihin. Robert Cawdrey kirjoitti vuonna 1604 ilmestyneen Table Alphabeticall -kirjansa yhteyteen pienen ohjekirjasen. Vapaus, veljeys, tasa-arvo, taas kajahti Ranskan suuren vallankumouksen keskellä. Aakkoset ovat esimerkki hierarkkisesta listasta. Ihmisen työmuisti on kykeneväinen muistamaan samanaikaisesti kolmesta viiteen, seitsemään tai yhdeksään asiaa, riippuen tutkimuksesta. Tutkijat ovat huomanneet, että mitä helpommaksi puhuja tekee puheensa sisällön muistamisen, sitä todennäköisemmin kuulija sen uskoo
Siksi hän tekee ajatustyötä löytääkseen yhteydet listattujen asioiden välillä. Musiikkilistojen merkitys alalle on niiden dynaamisuus. Hyvin erilaiset asiat hyväksytään helposti järkeväksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jos ne ovat listan muodossa. Tänä päivänä osien voi ajatella vaihtuneen. JOULUKUU 2020 IMAGE 85 Lista on helppo tapa väitteiden esittämiseen ja perustelemiseen myös paperilla. Populaarimusiikki siis synnytti top 10 ja top 100 -listat, joissa artistit, albumit, singlet ja kappaleet pyrkivät lähemmäs listan kärkeä. 13 Potatoes That Look Like Channing Tatum -otsikko lupaa, että 13 kohdan jälkeen Tatumin näköisiä perunoita ei tule enää lisää ja juttu on luettu. Lukija myös ymmärtää lukevansa nimenomaan listaa. Tekstin ja kuvien virrassa silmä nappaa tarkasteltavaksi jonkin poikkeavan asian, esimerkiksi numeron. Syntyi Billboardin The Hot 100 -lista, Rolling Stones -lehden 500 kaikkien aikojen parhaan albumin lista ja myöhemmin myös Suomen Virallinen Lista. Silti sitä on helppo täydentää. Sen sijaan, että kirjoittaisin tässä pitkää, yhtenäistä tekstiä, jossa yksi asia johtaa toiseen, aloitan listan jokaisessa kohdassa ikään kuin alusta. 1900-luvun aikana erilaiset myyntija soittolistaukset alkoivat järjestää musiikkialaa. Siksi monet listaavat tahot pitävät esillä myös vanhoja listoja. BUZZFEED ON INTERNET-AJAN JOURNALISMIA, JOSSA SEN SISÄLLÖN TULEE OLLA HELPOSTI JAETTAVAA JA NOPEASTI LEVIÄVÄÄ, JA LISTAMUOTO ISTUU SIIHEN TÄYDELLISESTI. Siitä voi syntyä illuusio, että perustelut muuttuvat koko ajan vakuuttavimmiksi ja sanoma täten tärkeämmäksi. Lista muuttui musiikiksi, listamusiikiksi. Lista ei näennäisesti myöskään jätä mitään sanomatta. Listat ovat alkaneet määrittää sitä, mitä pidämme populaarimusiikkina. Sittemmin uutissivustot ympäri maailmaa ovat matkineet sen tapaa julkaista näppäriä ja nopeasti luettavia listoja vakavien uutisten seassa. Jos tiedät, mitä saat, klikkaat juttua todennäköisemmin. Sen kissavideoista, tietovisoista ja lista-artikkeleista (listicles) tuli nopeasti suosittuja ympäri maailmaa. Ne esittelevät musiikkialan liikkeitä. Luomalla oman suhteensa ”listamusiikkiin” voi identifioitua joko massan osaksi tai sen ulkopuolelle. Niiden avulla alan ihmiset pysyvät kärryillä ja voivat ennakoida tulevaa. MUSALISTAUKSET ARGUMENTOINTI BUZZFEEDIN PERUNAT JOULUKUU 2020 IMAGE 85. Nopeassa ja runsaassa uutisvirrassa lista merkitsee myös lupausta. Samaan aikaan ne järjestävät tätä massakulttuurin osaa ymmärrettävään muotoon. JOS TIEDÄT MITÄ SAAT, KLIKKAAT JUTTUA TODENNÄKÖISEMMIN. BuzzFeed on internet-ajan journalismia, jossa sen sisällön tulee olla helposti jaettavaa ja nopeasti leviävää, ja listamuoto istuu siihen täydellisesti. Amerikkalainen uutissivusto BuzzFeed perustettiin vuonna 2006
Terveellisyyttä, maukkautta tai tunnollisuutta kuvaavat adjektiivit taas herättävät mielikuvia, jopa tunteita, ja ohjaavat valintaa. Lounaslistoihin, à la carte -listoihin, alkuruokalistoihin, viinilistoihin, jälkiruokaviinilistoihin, lisukelistoihin ja dippilistoihin. Ruokalistat eivät kerro vaihtoehdoista neutraalisti vaan pyrkivät usein myös vaikuttamaan valintoihin. 86 IMAGE JOULUKUU 2020 Kun ruokailu siirtyy kotoa ulos, törmätään jälleen, kyllä, listoihin. LOUNASLISTOIHIN, À LA CARTE -LISTOIHIN, ALKURUOKALISTOIHIN, VIINILISTOIHIN, JÄLKIRUOKAVIINILISTOIHIN, LISUKELISTOIHIN JA DIPPILISTOIHIN. KUN RUOKAILU SIIRTYY KOTOA ULOS, TÖRMÄTÄÄN JÄLLEEN, KYLLÄ, LISTOIHIN. Kotitekoiset, käsinpoimitut, rapeat, tuoreet ja sesonginmukaiset ovat suosittuja adjektiiveja. Arkisuudestaan huolimatta ruokalistat toimittavat samaa jaloa tehtävää kuin monet muutkin listat: ne auttavat lukijaa vertailemaan useampia vaihtoehtoja samanaikaisesti ja helpottavat valinnan tekemistä. RUOKALISTAN SALAISUUDET 86 IMAGE JOULUKUU 2020. Asiakasta ohjataan monilla keinoilla hienovaraisesti valitsemaan listan kallein tuote: ruokalajien järjestyksellä tai sijoittamalla jotkut graafisilla keinoilla paremmin näkyville
Ne tuovat päässä törmäilevät ajatukset yhteen ja asettavat ne suhteeseen toistensa kanssa. Myös lukematon valikoima puhelimeen ladattavia tehtävälista-applikaatioita auttaa nykyihmistä selviämään elämästä. Oleellisinta on, että käyttäjä voi luottaa systeemiin. Allenin mukaan kaikki, mikä mielessä pyörii ja on pyörittelijälle mahdollisesti merkityksellistä, täytyy ulkoistaa. Saman listan kohdat voivat kuulua samaan kategoriaan tai lista voi kertoa järjestyksestä, jossa asiat tulee tehdä. BUCKETLIST MIELI HYVÄN LÄHDE TEHOK KUUS, KORKEIN HYVE JOULUKUU 2020 IMAGE 87. SuperFocus-metodissa hyödynnetään kahta erillistä listaa: akuuttien asioiden listaa sekä ei-niin-akuuttien asioiden listaa. GTD:n ydin on ajatus, että ihmisen psyyke ei ole paikka, johon kerätä ja jossa organisoida asioita. Muitakin tehostusmenetelmiä toki tunnetaan. Kun asia on kirjoitettu ylös, olet jo askeleen lähempänä sen toteuttamista. The Rule of 3:n avulla listataan päivän kolme itselle tärkeintä tavoitetta. Ivy Lee -metodissa asiat taas tehdään tärkeysjärjestyksessä. Kohtien ainoa yhdistävä tekijä voi olla sekin, että ne vain sattuvat olemaan listassa peräjälkeen. Asioiden listaaminen on ensimmäinen menetelmän viidestä askeleesta. Sen jälkeen asioita selkeytetään, pilkotaan, priorisoidaan ja lopulta tehdään. Lapsi kokee pärjäämisen tunnetta, kun hän onnistuu sanomaan vuorollaan jälleen yhden h:lla alkavan sanan. Laiva on lastattu haravoilla, hevosilla ja hedelmillä. To do -listoja tekevät nykyään kaikki, mutta tekevätkö oikein. Unelmalistoissa onkin jokin taika. JOULUKUU 2020 IMAGE 87 Ennen kuin ihminen potkaisee tyhjää (to kick the bucket), hän haluaa tehdä erilaisia asioita. Jotta tehtävälistat tukisivat aikaansaamista ja tehokkuutta, täytyy listojen kirjoittamista opetella. Tai ainakin voit uskotella itsellesi niin. Listat tuovat mielihyvää aikuisellekin. Emme nyt kuitenkaan listaa niitä tässä. Tai ainakin monet haluavat. Tuottavuuskonsultti ja kirjailija David Allen on puhunut vuosikymmeniä GTDmenetelmästä, ja sitä voidaan pitää jo jonkinlaisena ilmiönä. Joka tapauksessa, hallinnan tunnetta syntyy. Menetelmän ja vuonna 2001 julkaistun Kerralla valmista -kirjan (Getting Things Done) ympärille on syntynyt kurssien, koulutusten ja sertifioitujen ”koutsien” meri. Niiden kirjanpitoa varten on olemassa bucket list, eräänlainen haaveiden ja tavoitteiden lista
Listaamme ja luokittelemme asioita, koska pyrimme sen avulla ymmärtämään ja järjestämään ääretöntä. KIRJALLISET LISTAT PIDÄMME ASIOISTA, JOILLA EI OLE RAJOJA. ”Tarinat kenties tekevät elämästämme mahdollista, mutta minun nähdäkseni ne myös ajavat meidät ansaan, tuottavat valtavaa tuskaa.” Listoja ovat kirjoihinsa kirjoittaneet myös esimerkiksi Joan Didion, David Foster Wallace ja Vladimir Nabokov. Y mmärrämme maailmaa kielellisesti. RAKASTAMME LISTOJA, KOSKA EMME HALUA KUOLLA. Myös filosofi-kirjailija-tutkija Umberto Ecolle listat edustivat jotakin eksistentiaalista. Kirjailija kuvasi listaamistaan pakonomaiseksi. Jo silloin niillä pyrittiin purkamaan illuusiota todellisuudesta ja tarinoiden suoraviivaisuutta sekä kyseenalaistamaan juoni ja yhtenäiset henkilöhahmot, kertomuksen peruselementit. Listaamalla asioita Sontag kirjoitti ”oivaltavansa arvon, antavansa arvon ja jopa luovansa olemassaolon”. Eläviksi. Kirjailija Maggie Nelsonin ylistetty Sinelmiä -teos taas on 240 fragmentin luettelo sinisestä väristä, ikävästä ja seksuaalisuudesta. Helsingin Sanomien haastattelussa Nelson sanoo, että hänestä tuli runoilija, koska ei halunnut kertoa tarinoita. Ehkä listojen perimmäinen tarkoitus on toteuttaa myös meidän olemassaoloamme. Kun Louvren taidemuseo pyysi vuonna 2009 Ecoa järjestämään näyttelyn hänen itse valitsemastaan aiheesta, Eco valitsi listat. Kielemme rajat ovat maailmamme rajat, sanoi filosofi Ludwig Wittgenstein. Hänen mielestään koko ihmisen luoma kulttuuri pyrkii siihen, äärettömän ymmärtämiseen. Eco näki listoja kaikkialla, etenkin kulttuurissa ja taiteessa. 88 IMAGE JOULUKUU 2020 Kirjailija Susan Sontagin päiväkirjoista ja esseistä löytyy listoja asioista, joista hän pitää, joista hän ei pidä, joita ei kannata tehdä tai asioita joihin hän uskoo. Lisäksi juttuun on otettu tietoja Liam Cole Youngin kirjasta List Cultures: Knowledge and Poetics from Mesopotamia to BuzzFeed. Tekemällä ajatuksistamme konkreettisia ja yksinkertaisesti muotoiltuja ne auttavat meitä ymmärtämään itseämme paremmin ja saavat meidät tuntemaan itsemme enemmän olemassa oleviksi. Listat olivat suosittuja postmodernistisessa kirjallisuudessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Hän kirjoitti kuuluisimman kirjansa seitsemän pääkohdan ja lukuisten alakohtien listaksi. Listoja hänen vioistaan, velvollisuuksistaan, kehonsa ominaisuuksista ja tavoista, miten olla enemmän oma itsensä. Econ mielestä sille on selkeä ja yksinkertainen selitys: Juttua varten on haastateltu Vanhan testamentin eksegetiikan professoria Martti Nissistä, teollisuusmatematiikan professoria Samuli Siltasta, Luomuksen biodiversiteetti-informatiikan yksikön johtajaa Kari Lahtea sekä kirjallisuudentutkija Laura Karttusta. PIDÄMME LISTOISTA, KOSKA NE HARHAUTTAVAT MEITÄ AJATTELEMASTA SITÄ YHTÄ IHMISELÄMÄN “LANNISTAVAA JA NÖYRYYTTÄVÄÄ” RAJAA, ELI KUOLEMAA. 88 IMAGE JOULUKUU 2020
Pohdittiin myös, mitä on taiteen vapaus ja kuinka tämä vapaus sekä erilaisten vähemmistöjen oikeudet suhteutuvat toisiinsa. Samalla sivuttiin jo aiemmin alkanutta, niin ikään yksinkertaistuksiksi latistunutta debattia taiteen dikotomioista: yhteiskunnallisuus – eikä näyttelijä imitaattori omalle identiteetilleen. ”Sota” sai alkunsa oletetusta ristiriidasta Suomen Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen roolittamisessa ja poiki toivon mukaan merkitykselliseksi osoittautuvan, joskin monen mielestä myös vaikean ja rasittavankin keskustelun transsukupuolisuuden representaatioista sekä laajemmin transtematiikan tiedostamisesta ja käsittelystä suomalaisessa kulttuurissa. Useilla foorumeilla puhuttiin saman otsikon alla monista eri asioista, muun muassa siitä, miten vähän sukupuolten moninaisuutta edelleenkään ymmärretään, millä kielellä (jollaiseksi myös esittäminen katsottakoon) marginalisoiduista ihmisryhmistä puhutaan, kenen tarinoita esimerkiksi teatterissa kerrotaan ja miten. Taiteelle asetetaan nyt odotuksia, jotka toteutuessaan tekisivät siitä jonkinlaisen turvalelun. JOULUKUU 2020 IMAGE 89 Teatteri ei ole peili Kansallisteatterin transkeskustelu synnytti vuoden taidemyrskyn, jonka seuraukset nähdään näyttämöillä toivon mukaan pian. Kohun takaa paljastui kuitenkin uusi, outo maisema, jossa fakta ja fiktio näyttävät vaihtavan paikkoja. Toisten taas oli mahdoton ymmärtää, miksi taiteen vapaus ohittaisi syrjintää kokevan vähemmistön ihmisoikeudet vielä vuonna 2020. Tilanteen ja terminologian hieman selvittyä (ja toisaalta niistä riippumatta) yhdet ihmettelivät, miksi näyttelijä ei voisi ja saisi näytellä mitä tahansa. TeksTi SUNA VUORI A ivan kuin koronasyksy ei olisi ollut esittäville taiteille riittävän raskas ilman kohujakin, syyskuun puolivälissä leimahti keskustelu, jota pian jo nimitettiin mediassa teatterisodaksi. Keskustelu käynnistyi väärinkäsityksestä ja varsin sekavasta viestinnästä ja banalisoitui nopeasti kysymykseksi siitä, kenellä on oikeus näytellä ketäkin
Monet asiat tuntuvat samaan aikaan sekä vääjäämättömiltä että hallitsemattomilta. Se muuttuukin! Mutta tiedostammeko, kenen poliittisia intressejä kulloinkin edistämme. Millenniaalit tosin joutuvat myös pelastamaan maapallon ekokatastrofilta, joten taide ei välttämättä ole heidänkään prioriteettilistallaan kovin korkealla. Yritän tällä puheenvuorolla avata yhden lähestymistavan asiaan pohtimalla taiteen tulkintoja, aikaa ja arvoja sekä niissä nähdäkseni meneillään olevia muutoksia. Oman suppean seurantani perusteella yksi keskustelun jakolinjoista näytti kulkevan siinä, miten hyvin keskustelijan tiedot sukupuolisista identiteeteistä sekä alan tutkimuksesta ja laajemmin ihmisoikeuksista ja politiikasta ovat ajan tasalla, toinen siinä, onko hän itse esittävän taiteen ja erityisesti teatterin ammattilainen tai näitä aloja tunteva. T aide, samoin kuin sen tulkitseminen, ovat monisuuntaisia, eläviä prosesseja. Ne saavat alkunsa yksityiskohdista ja oletuksista, tiedon sirpaleista, eivätkä harkintaa edellyttävästä kontekstoinnista tai yrityksestä hahmottaa kokonaiskuvaa. Ihmisoikeuksilla tehdään identiteettipolitiikkaa ja politiikalla tähdätään, luonnollisesti, maailman muuttamiseen. Näin on ollut aina, ja erilaiset luennat ovat osa taiteen merkityksenmuodostusta. Kolmas linja noudatteli keskustelijoiden ikää, neljäs historiatietoisuutta. Ostan ajatuksen.. Kritiikin Uutiset julkaisi lokakuun lopussa Oskari Onnisen Kaikki äidistäni -sotkua kommentoivan artikkelin, jossa viitattiin yhdysvaltalaismedian tulkintoihin muun muassa kulttuuriboikotteja tuottavasta cancel-kulttuurista. Professori Lisa Nakamura puolestaan on todennut The New York Timesissa, että keskeistä näille peruutusvaateille on sattumanvaraisuus. Ne muovautuvat tekijänsä ja vastaanottajansa kokemusten kautta ja asettuvat jatkuvasti uusiin asentoihin aikajanalla. Siksi on ainoastaan luonnollista, että esimerkiksi eri sukupolvet odottavat ja saavat taiteelta eri asioita. Miksi nämäkin puheenvuorot, joiden osapuolet kai lähtökohtaisesti ovat sekä ihmisoikeuksien että ilmaisunvapauden puolella, tasa-arvoa ja demokratiaa rajoittavia mekanismeja vastaan, tulehtuivat oitis kosketusaroiksi. Usein se kuitenkin tapahtuu kuplassa, joka vain vahvistaa ennakkokäsityksiämme. Lopuksi esitän muutaman ajatuksen teatterin erityisyydestä taiteenlajina. Potiessani omaa tuskaani täällä sivistysuskon nurkkapahnoilla lohduttaudun ajatuksella, että tästä noustaan vielä. Kaikkein henkilökohtaisin on nyt polttavimmin poliittista. Lisäksi boikotit tekevät taiteesta tuotteen ja vaativat muuttamaan sen sellaiseksi kuin äänekkäin yleisön osa vaatii. Kaikki eivät ehdi kyytiin, kun päälle vyöryvät jo uudet otsikot poikien uusia tuohtumuksia. Kyseessä lienee sukupolvimurros – mutta ei pelkästään se. vai estetiikka, aiheet vai sisällöt, taidetta taiteen vuoksi vai jollain muulla motiivilla. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, eikä kukaan voi taata, että muutos olisi pysyvä. Naisten, sukupuolivähemmistöjen ja eri tavoin rodullistettujen ihmisten oikeudet ovat jälleen pöydällä sielläkin, missä heidän asemansa on, tai ainakin pitäisi olla, ajat sitten turvattu lainsäädännöllä. Taiteeseen eläytyminen olisi mahdollinen keino lisätä empatiaa, ja toisinaan se tarjoaa reitin erilaisuuden ymmärtämiseen. Puolesta vai vastaan. Aikana, jolloin jatkuvan talouskasvun tavoittelu ohittaa lähes kaiken muun, taide on ajettu samaan karsinaan muiden sivistysvaltion julkisivuun liimattujen koristeiden kanssa. Seuraava sukupolvi kasvaa usein edellistä pidemmäksi ja ehtii halutessaan koota sirpaleista kokonaisen maailmankuvan, jossa on paikka myös kulttuuriarvoille. 90 IMAGE JOULUKUU 2020 M iten tähän tultiin suomalaisessa teatterissa. Tässä ajassa on paljon hajottavaa, joten olisi tärkeää etsiä ja osoittaa erilaisia näkökulmia yhdistäviä eikä ainoastaan erottavia tekijöitä. Yhä useampi käpertyy itseensä ja näkee vain puutteet ja omat ongelmansa, vaikka ympärillä olisi paljon suurempia epäkohtia tai akuutimpaa apua tarvitsevia – ja toisaalta myös paljon sellaista, mistä on mahdollista saada voimaa ja toivoa. Vasta osallistuttuani syyskuun transkeskusteluun omalla Facebook-sivullani (ja lyhyesti myös Ylen radio ykkösessä) aloin miettiä, mistä oikeastaan puhumme. Siksi saatamme puhua keskenämme eri kieltä silloinkin, kun puhumme samasta teoksesta. Kehitys kehittyy. Alati toistuvaa lienee sekin, että taiteen asema yhteiskunnassa vaihtelee. Globaali arvojen uudelleenjärjestyminen aiheuttaa niin makrokuin mikrotasonkin kaaosta, ja se vaikuttaa meihin tavoilla, joista on usein vaikea saada otetta. Alkuun kenties progressiivisina eleinä, sen jälkeen toivottavasti jo rakenteiltaankin. Aikakauslehti The Atlantic on esittänyt, että vaatiessaan instituutioilta rakenteiden muuttamisen sijasta progressiivisia eleitä – esimerkkinä vaikkapa Kansallisteatterin aikomukset antaa näyttelijälle potkut ja siirtää ensi-iltaa, jotka molemmat peruttiin – nykyaikainen vasemmistoaktivismi noudattaa paradoksaalisesti kapitalismin logiikkaa. Moni kokee vierautta, jonka syytä on vaikea jäljittää. Näin taiteen vapautta murennetaan markkinalogiikan keinoin. ”Kaikki tämä ajaa kapitalismin jääkylmimpiä lakeja paikkoihin, jotka ovat aiemmin olleet siltä enemmän tai vähemmän suojattuja”, Onninen kirjoitti. Ei ole vaarallista olla eri mieltä, mutta on vaarallista kyseenalaistaa eri tavalla ajattelevien ihmisarvo. Tämän liikehdinnän ansiosta – esimerkiksi #metoon, Black Lives Matterin, tasa-arvoisen avioliiton sekä kulttuurisesta omimisesta ja sukupuolten moninaisuudesta käytyjen ja yhä uudelleen käytävien keskusteluiden kautta – asiat konkreettisesti kehittyvät. Niihin vaikuttavat prosessiin osallistuvien yhteiskunnallinen asema ja elämäntilanne, ympäröivän maailman kehityskulut, historia samoin kuin perspektiivi tulevaisuuteen. K ohuilla on someaikana niin kova vauhti, että ne ajavat helposti kiinnostavien, joskus olennaistenkin asioiden ohi
Syntyi uudenlaista näytelmäkirjallisuutta ennennäkemättömistä aiheista, eikä kukaan määrännyt, miten ketäkin pitää esittää. 1989 murtui Berliinin muuri, 1991 hajosi Neuvostoliitto, ja näyttämöilläkin tuntuivat puhaltavan vapauden tuulet. Teatterit halusivat olla tiloja, joiden ovet ovat auki kaikille (vaikka eiväthän niissä kaikki halunneet käydä), ja näyttämöitä paalutettiin kaikkia vähäosaisia syleilevän solidaarisuuden linnakkeiksi. Taiteen vapaus on meille konkreettinen tila; ei ontto fraasi vaan perspektiivi ja perusoikeus. Myös paljon enemmän vapautta. Siksi ne löytyvät myös politiikan ytimestä. Kansallisen trauman jäljet ovat selvät, eikä nykyisessäkään Euroopassa tarvitse katsoa kovin kauas nähdäkseen, mihin vapauksien rajoittaminen voi johtaa. Pääsimme kuitenkin peruskouluun, kasvoimme sukupuolten tasa-arvoon (silloin niitä todella tunnistettiin vain kaksi) ja saimme paljon muutakin sellaista, mitä vanhemmillamme ei omassa nuoruudessaan ollut. Huolimatta taistolaisista, jotka ihailivat avoimesti Neuvostoliittoa, tiedossa oli sekin, miten naapurissa kontrolloitiin ja sensuroitiin taiteen aiheita ja ihmiskuvia ja miten sosialistisen realismin ”positiivinen sankari” pakotettiin asettamaan teoksensa kommunistisen maailmanvallankumouksen palvelukseen. Vastareaktiona poliittisuudelle teatteriin ui 1980ja 1990-luvulla täysin toisenlaisia virtauksia, joissa korostuivat muun muassa ihmisen sisimmän tutkiminen ja mielikuvitus. Vapauden kokemus taas on sidoksissa siihen, minkälaisia edellytyksiä ihmisillä on ilmaista itseään, elää toivomallaan tavalla ja vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Koti, uskonto, isänmaa -Suomen jälkeen liberaaleista arvoista ja sallivuudesta tuli 1970-luvulla taiteen ideaali. Esityksiä hakeuduttiin tekemään muuallekin kuin teatterirakennuksiin, ilmaisuskaala laveni ja ihmiskuva moninaistui. Oltiin sorrettujen puolella kaikenlaisia tukahduttamispyrkimyksiä vastaan – vaikka omat oikeaja vääräoppisuutensa tässäkin taistossa tietysti vallitsivat ja vaikuttivat moniin teattereissa tehtyihin valintoihin. Muun muassa näistä syistä demokratiaan olennaisesti kuuluvat sananvapaus ja ilmaisun vapaus ovat meille keski-ikäisille ja sitä vanhemmille loukkaamattomia periaatteita, joista olemme valmiit luopumaan ainoastaan pakon edessä. JOULUKUU 2020 IMAGE 91 J okaisella sukupolvella lienee omat pelkonsa ja omat haaveensa vapaudesta. Me 1960-luvulla syntyneet – joita sosiologiassa kutsutaan hyvinvoinnin sukupolveksi – vartuimme aikuisiksi kylmän sodan varjossa, jossa ydintuho oli mitä konkreettisin mahdollisuus. Historiallisessa mielessä vapaus onkin usein suurin uhrauksin saavutettu etu, ja vapauden idea aina toteutuneita tekoja paljon suurempi periaate. Tämä oli se maailma ja sellainen teatterinäkemys, johon minä ja ikäiseni kasvoimme. Vapaus nähtiin liikkeenä kohti avointa, rajatonta maailmaa ja teatteri foorumina, jossa uusi ihmisyys todentuu. Huomattava osa nyt valtaa käyttävistä suomalaisista on vasta toista sodanjälkeistä sukupolvea. Aikana, jolloin jatkuvan talouskasvun tavoittelu ohittaa lähes kaiken muun, taide on ajettu samaan karsinaan muiden sivistysvaltion julkisivuun liimattujen koristeiden kanssa.
Tarve on laajentunut kulutusvalinnoista elämäntapaan ja identiteettiin ja nyt myös kaikkeen muuhun, joka sattuu osumaan kohdalle monivalintakaaoksessa. Taiteen etujoukot – avant-garde – voivat olla nopeita, mutta ihminen on lajina epäluuloinen, mukavuudenhaluinen ja kankea. Tarve puuttua etukäteen siihen, mitä näyttämöllä näytetään, miten tietty rooli pitäisi esittää ja kuka olisi oikea sen tekemään, kertookin nähdäkseni ahdistuksesta, jonka tosiasiallinen syy on maailma eikä taide. Monet niistä ovat tuontitavaraa, määrällisesti eniten amerikkalaista. Samalla tuntuu murtuvan ymmärrys teatterin erityisyydestä taiteenlajina, ja kenties fiktion rajoista ja luonteesta ylipäätään. Suoratoistopalvelut, joissa kokoamme itse omat soittolistamme ja katsomme mitä haluamme silloin kun se meille parhaiten sopii, sen verran kuin kulloinkin jaksamme, ruokkii tätä asennetta. Se mikä häiritsee itseäni enemmän kuin representaatiodogmit tai kuvitelma täydellisen edustuksellisuuden mahdollisuudesta, on yhä useammissa yhteyksissä esiin nouseva egosentrisyys. Siksi uusien teosten merkitykset nähdään ja niiden arvo ymmärretään usein vasta jälkikäteen. Pyrkimyksemme mikromanageerata on epäilemättä yritystä tavoittaa edes jonkinlainen hallinnan tunne ja estää itseään sulautumasta osaksi entropiaa. Taiteen tulkitsemiseen tämä imeytyy pahimmillaan ajatuksena, että kaiken, mihin sijoitan aikaa ja esimerkiksi lipun hinnan verran rahaa, on syytä kertoa minusta, minulle, minun tarpeitani varten. lokakuuta järjestämässä keskustelussa todettiin ”huonon representaation olevan vahingollisempi kuin ei representaatiota lainkaan”. Käydyn keskustelun keinoista olen kuitenkin eri mieltä, minkä pitäisi olla mahdollista ilman että minun kuvitellaan vastustavan joitakin ihmisryhmiä tai heidän oikeuksiaan. Tällaisten tunnistettavien ja usein myös ennustettavien rinnakkaistodellisuuksien suljettu systeemi ruokkii paitsi regressiota myös kuvitelmaa kontrollista. T eatterin parituhatvuotisen historian kuluessa näyttämö on taipunut moneen. Vierastan kuitenkin sitä sanelevaa ja voimakkaasti ulossulkevaa sävyä, jolla näitä puheita (sanavalinta tarkoituksellinen) usein pidetään. On totta, ettei vähemmistö saavuta oikeuksiaan, ellei se niitä vaadi; mutta vaikka tavoite olisi arvokas – kuten toiseuttamisen purkaminen, marginalisoitujen ihmisryhmien näkyväksi tekeminen, samat oikeudet ja mahdollisuudet kaikille – kaikenlaisella painostuksella on pahaenteinen kaiku. Tästä seuraa, että mikäli en tunnista teoksesta itseäni, saatan ajatella sen olevan vääränlainen, huono tai ainakin epäkiinnostava. (Vaalikoneetkin olisivat paljon käyttökelpoisempia, elleivät niissä esitetyt kysymykset olisi niin vaikeita!) En voi olla ajattelematta, että hyväntahtoiseksi hölmöksi roolitettu Kansallisteatteri joutui transkeskustelussa sijaiskärsijäksi – ei ilman omaa syytään, mutta sittenkin vähän vahingossa. Kansallisteatterin ja Trans ry:n 5. Sitä on verrattu uneen ja transsiin, leikkikent. Kaikkialla pitäisi olla tilaa kaikenlaisille ihmisille. Olen ollut huomaavinani, että moni teatterikeskustelu kääntyy nykyään nopeasti puheeksi elokuvista ja tv-sarjoista. En tarkoita tunnistamisen tarpeella transtaustaisia ihmisiä, joilta luontaisen identifikaation julkiset kohteet pääasiassa puuttuvatkin. T aide muuttuu väistämättä, mutta usein hitaasti. (Tämäkin keskustelu saattaa tulevaisuudessa näyttää kummalliselta, surulliselta, naurettavalta tai täysin käsittämättömältä.) Ajatus näyttämöstä ja näyttelijästä on joka tapauksessa juuri nyt, jälleen kerran, murroksessa. Lisa Nakamura puhui taiteen tuotteistamisesta ideologiana, mutta sillä on myös konkreettinen, aineellinen perustansa. Lisäksi: sisällöistä voi ja pitää keskustella, mutta mikäli ei rikota lakia, minkään ei pitäisi oikeuttaa ennakkosensuuria. 92 IMAGE JOULUKUU 2020 S uomessakin on viime vuosina puhuttu aktiivisesti representaatioista eli mielikuvista, joiden pohjalta ihmistä esitetään ja kuvataan. Tarkoitan meitä kaikkia. Siellä on harjoitettu palvontaa ja rituaaleja, kerrottu niin traagisia kuin koomisiakin tarinoita, taannuttu ja kehitytty, opetettu ja opittu, mielistelty vallanpitäjiä ja tehty vallankumouksia. ”Mulla sama” -reaktioita ruokkiviin esityksiin haluttaisiin ehkä upota hieman samaan tapaan kuin tv-sarjoihin, pakoon kaikelta siltä mitä ulkopuolella tapahtuu. Trans ry:n tarve vaikuttaa teatteriin ilmaisi ennen kaikkea turhautumista siihen, mitä ei voi kontrolloida, joka ei kehity toivotulla tavalla, jossa asiat ovat vaikeita ja tekevät monella tavalla kipeää. Koska oman sukupolveni maailma on niin kuluttamisen läpitunkema, kutsun sitä asiakkaan asenteeksi. Puuttumatta nyt siihen, miten edustuksellisuuden edellyttäminen kajoaa taiteentekijän yksityisyyteen – mikäli oletetaan, että tämä koskisi kaikkia, jokaisen näyttelijän olisi tuotava julki paitsi sukupuoli-identiteettinsä myös uskontonsa ja puoluekantansa –, tietynlaisten aiheiden ja tietynlaisen ihmiskuvauksen vaatimisella tai kieltämisellä on historiallisesti paha kaiku. Hyväkään tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ei ihme, että immersiivisestä taiteesta ja teatterista on kohkattu jo useampi vuosi, vaikka varsin vähän mitään sisällöllisesti kiinnostavaa on vielä nähty. Tämä ei ole sinänsä ongelma, onhan niillä paljon yhteistä, mutta tällaiset käännökset paljastavat sen, missä ihmisen esittämisen mallit, vaikutteet ja oletukset – representaatiot ja niiden standardit – syntyvät. Niillä, jotka pyrkivät sanelemaan, minkälaista taiteen pitäisi olla, on omasta mielestään aina hyvä tarkoitus. Yhä useampaan kysymykseen suhtaudutaan kuin kulutustuotteeseen tai palveluun, jonka voi klikkailla itselleen sopivaksi. I lmeisen moni hakee teatteriesityksistä itselleen tuttua viiteryhmää, sen maailmankuvaa, kipukohtia ja elämäntapaa, aivan kuin uskottavuus ja samastuttavuus olisivat kriteereistä korkeimmat. Vaikutti siltä, että Trans ry:n näkökulmasta esitys, jossa transroolia näyttelee transtaustainen henkilö (riippumatta siitä, onko hän ammattiin koulutettu näyttelijä vai ei), on lähtökohtaisesti hyvä ja oikea; mutta esitys, joka roolitetaan toisin, on lähtökohtaisesti huono ja väärä eikä sitä pitäisi esittää. Hyvä niin, etuoikeuksia ja oletuksia sietääkin kyseenalaistaa ja asenteita ravistella. Tunne on tietysti musertava, ja arvostan jokaista, joka jaksaa edes yrittää sen sijaan että lamaantuisi. Meistä on tullut taiteessakin kuluttajia enemmän kuin vastaanottajia tai jaetun kokemuksen osapuolia. Haluan tämän, en halua tuota
Myös täysin keksityt, karrikoidut, tökeröt ja koomiset elementit voivat saada vastaanottajan oivaltamaan jotain maailmasta, itsestään ja ihmisistä ympärillään. Vaikka teatteri kykenee muuhunkin kuin heijastamaan yleisöä, ja jokainen hyvä näyttelijä on paljon enemmän kuin imitaattori omalle identiteetilleen, näyttämölle voi rakentaa peilitalon, joka liioittelee ja vääristää sen mitä olemme ja miltä elämämme näyttää. K un katsoo nuoria transnaisia puhumassa Kaikki äidistäni -näytelmän roolituksessa tehdystä väkivallasta ja valtavasta tosielämän vahingosta tai lukee ainoastaan nuoremman sukupolven ymmärtävän, ”että jokaisella esityksellä luodaan normistoa, joko kritiikittä sortoa toistaen tai normistoa uudistaen”, ymmärtää, että epäluottamus on valtavaa. Teatterissa tälle on myös pisimmät mahdolliset perinteet, sillä näin on tehty näyttämötaiteen syntyajoista eli antiikista asti. Toisinaan sellainen saa meidät näkemään jotain, mitä emme muuten tunnistaisi. Tai jos kuvittelee, kyseessä on patologinen tila, joka edellyttää hoitoa. Ehkä katsoja ei enää yritä tai haluakaan erottaa sitä, mitä näyttelijä on, siitä, mitä hän esittää olevansa. Jos näyttelijä näyttelee elokuvassa itsensä kanssa eri-ikäistä hahmoa, hänet maskeerataan (tai nykyisin teknologian avulla vanhennetaan tai nuorennetaan) näyttämään oikean ikäiseltä. Ymmärrän hyvin huolen siitä, että roolittamalla mies transnaisen rooliin saatettaisiin vahvistaa vahingollisia stereotypioita – mutta silloin myös aliarvioidaan yleisöä eikä välttämättä ymmärretä teatteria. Valistusfilosofi Denis Diderot hahmotteli 1773 julkaistussa Näyttelijän paradoksissaan teorian, jonka mukaan taiteellinen esitys vaatii taiteilijan ja hänen yleisönsä yhteistyötä: taide syntyy vasta molempien kohdatessa. JOULUKUU 2020 IMAGE 93 tään ja laboratorioon. Taiteen idea ei ole siinä, että se imitoisi elämää, vaan nimenomaan elämällemme ristikkäisten, rinnakkaisten ja vaihtoehtoisten todellisuuksien luomisessa ja esittämisessä. Silloin voidaan puhua vastuullisesta vallankäytöstä. T eatteri operoi omilla välineillään ja usein erilaisin lainalaisuuksin kuin muu taide. Vaikka tähän on liittynyt historiassa myös jyrkästi rajoittavia normeja (antiikissa ja Elisabetin ajan teatterissa naiset eivät saaneet näytellä, joten esimerkiksi kaikissa Shakespearen näytelmissä kaikkia rooleja esittivät miehet – myös Juliaa ja Ofeliaa), se on muovannut käsitystämme teatterinäyttelijästä, joka voi näytellä mitä vain ja tulla silti yleisön hyväksymäksi ja ymmärtämäksi. Uskon, että se jatkuu. Väitän, että hyvä näyttelijä pyrkii juuri tähän ja voi myös onnistua siinä; onhan vakavan näyttelijäntyön lähtökohta nimenomaan empatiassa ja mielikuvituksessa. Peili on peili – se vain näyttää jotain, minkä tiedämme jo muutenkin. Taiteilijoiden ja taideorganisaatioiden on tehtävä ne omista lähtökohdistaan, oman ymmärryksensä pohjalta. Tässä ymmärryksessä on kuluneena syksynä otettu uskoakseni pitkä askel eteenpäin, ja siitä on sittenkin, kaikista loukkaantumisista, syytöksistä, tuomioista, hätiköidyistä johtopäätöksistä, huonosta kuuntelemisesta ja väärinymmärryksistä huolimatta, kiittäminen Trans ry:n aloittamaa keskustelua. Samalla toivon, että pääsemme pian tilanteeseen, jossa tasa-arvo ja jakamattomat ihmisoikeudet ymmärretään niin laajasti, että kaikki voivat näytellä kaikkia ilman että kenenkään tarvitsee kokea minuutensa tai ihmisarvonsa uhatuksi.. Länsimaisessa kulttuurissa tämä toimii yleensä ongelmitta, koska meidät altistetaan sille pienestä pitäen. Yritän perustella. Kukaan teatterissa ei silti loistavimmankaan roolityön ja sen mahdollisesti luoman illuusion äärellä kuvittele sen enempää näyttämöllä kuin katsomossakaan, että roolia esittävä henkilö olisi kokonaan saati pysyvästi joku toinen. Siellä on viihdytty ja se on otettu vakavasti. Teatterissa ei läheskään aina toimita näin vaan lähdetään yleisön kanssa tehtävästä sopimuksesta: me esitämme ja te uskotte, vaikka tiedätte meidän esittävän. Ikävä kyllä vastaava toistuu monissa halpahintaisesti huvittamaan pyrkivissä esityksissä edelleen. Tai on ollut. (Tästäkin on esimerkkejä.) Esityksessä näyttelijä menee roolin sisään, ja viimeistään loppukiitoksissa hän tulee sieltä ulos. Elokuvissa lapsia näyttelevät lähes aina lapset, eivätkä aikuiset myöskään – yleensä – esitä niissä eläimiä. Huomattavasti olennaisempaa lienee se, miten syvällisesti cis-näyttelijän on mahdollista ymmärtää, miltä transnaisesta tuntuu ja miten välittää katsojille kokemus siitä, millaista on olla tämä nainen. Todettakoon nyt kuitenkin vielä kerran, että Agradon rooli on kaiken aikaa ollut Kansallisteatterin käyttämässä brittiläisessä näytelmäsovituksessa transvestiittimies. Ajatus on aidosti traaginen, ja sille on tietysti syynsä: näin on tapahtunut monta kertaa. Ehkä fakta ja fiktio todella ovat vaihtamassa paikkoja keskenään: fiktiolle esitetään yhä useammin totuusja tasapuolisuusvaatimuksia (viimeisimpänä keskustelu The Crownin neloskaudesta), kun taas vakavassa journalismissa tarinallistaminen aletaan kokea jo ongelmaksi. Käydyssä keskustelussa transnaisen roolittamisesta ei ole kyse pelkästään siitä, miltä roolin tekevä näyttelijä näyttää – vaikka ei voi sivuuttaa sitä, että kyse on myös siitä. Olemmeko nyt tulleet tilanteeseen, jossa teatterin ajatellaan olevan ennen kaikkea peili, jonka tehtävä on heijastaa yleisölle sen itsensä. V aikka puolustan edelleen teatterin ja taiteen vapautta, olen sitä mieltä, että nykyisessä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa tilanteessa valveutuneiden taiteen tekijöiden on noudatettava erilaisten vähemmistöjen edustajien roolittamisessa ja esittämisessä erityistä herkkyyttä ja tarkkuutta välttyäkseen tekemästä hauraille identiteeteille enempää vahinkoa. Ylikuumentuneen keskusteluilmapiirin ei kuitenkaan pidä antaa sanella sisällöllisiä ratkaisuita. Monien Kansallisteatteria koskevaan keskusteluun osallistuneiden transsukupuolisten lähtöoletus tuntui olevan, että mikäli transnaista näyttelee teatterissa joku muu kuin transnainen, tuloksena on pilkkaa ja parodiaa. Roolitulkintaa on vaikea nähdä epäkunnioittavana, eikä sellaista käsittääkseni missään vaiheessa oltu tekemässäkään – vaikka transkysymyksen ja siihen liittyvän sanaston tiimoilla aikalailla sekoiltiinkin. Oman epätäydellisyytemme, esimerkiksi. Parhainkaan näyttelijä ei voi pelkästään eläytyä esittämänsä hahmon tunteisiin, sillä hänen on käytettävä kaikki osaamisensa ja keskittymisensä herättääkseen tunteita katsojissa. Tavoitteena on synnyttää illuusio roolin kanssa yhtenevästä ulkoisesta olemuksesta. Tällaisen tilapäisen transformaation (!) todistaminen on aivan olennainen osa teatterin ominaisluonnetta. Niin, tunteet. Näyttämöllä ei siis useinkaan tavoitella illuusiota, vaikka katsojan eläytyessä sellainen saattaakin syntyä
Etenikö syksy kohun jälkeen kuten kuvittelit. Yksi kaikkien puolesta. Mitä kohusta jäi käteen. Hänestä tavoitteen olisi oltava, että kuka tahansa voisi näytellä ketä tahansa missä tahansa tilanteessa. Kohu tuntuu Toiviaisesta käännekohdalta. Jos Camille Auer ei olisi nostanut asiaa esille ja vaatinut Kansallisteatteria tilille, en usko että transrepresentaatiokysymyksiä mietittäisiin näin laajasti. Se tuntuu käännekohdalta. 94 IMAGE JOULUKUU 2020 TeksTi oskari onninen kuva anTTi raaTikainen Syyskuussa käytiin viikon ajan intensiivistä keskustelua Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmästä ja siitä, miten transhahmoja tulisi teatterissa roolittaa. Eikä mikään tapahdu napsusta. Siihen tarvittiin kohu. Näistä asioista on kiivaasti keskusteltu Amerikassa ja Englannissa kymmenkunta vuotta. Poikkeustilan vuoksi kaikki Näyttelijä Miiko Toiviaisen piti puhua kaikkien Suomen transihmisten puolesta syyskuussa. Olen ollut itse aikamoisessa työpoterossa ja laput silmillä. Näen tämän positiivisena ja pakollisena. Osalle täällä ne asiat ovat olleet kirkkaita jo, osa ei ole koskaan ajatellutkaan niitä. Suomessa se keskustelu alkoi vasta nyt. Kansallisteatterista soitettiin kolme päivää ennen ensi-iltaa Toiviaiselle, kun Kaikki äidistäni -näytelmän Agrado-hahmon roolituksesta nousi syksyn iso teatterikohu
Keskustelija
En usko kiintiöihin. Siihen aika ei ole monista kypsä, koska silloin erityisesti transfeminiinien pitäisi asettua alttiiksi. Mua kammottaisi saada tietää, että olen ollut kiintiö. Transihmiset olivat ällöttäviä tai niille naurettiin tai ne tapettiin. Muutoksen pitää alkaa ennen kuin se voi kiihtyä. On tärkeä havainto, että kaikki voisivat esittää mitä vain, eikä siitä olisi haitallisia seurauksia. Asiat on ihan yhtä hikisiä, rosoisia, rasvaisia ja vaarallisia kuin ennenkin mutta tekijänä voin luottaa, etten satuta kollegoitani eivätkä he satuta mua. Transihmisten, rodullistettujen ja vammaisten pitää nähdä itsensä kaltaisia ensin edustettuina jossakin. Mitä nämä vahingolliset seuraukset ovat. Itse näen, että julkisessa ammatissa sitä ei voi myöskään välttää. Niin kauan, kun vaatimus ei tule valtiolta tai poliisilta, taiteen vapautta ei olla rajoittamassa. Osa sitä prosessia on, että alalle pääsee entistä edustetummin kaikenlaisia ihmisiä. Tähän vastalause on, että se johtaa pumpuliteatteriin. Miten tätä maailmaa kohti mentäisiin. Kaikessa konsultaatiossa on aina kyse yhden ihmisen kokemuksesta. Mun kohtaamat vanhemmat kollegat ovat olleet aika liikuttuneita ja iloisia muutoksesta. Ne ovat tulleet varmaan internetistä, jossa on valtava määrä ääniä ja ajatuksia klikkauksen päässä. Näkisin, että taiteella on mahdollisuus näyttää myös toisenlaisia kohtaloita ja muovata ihmisten käsityksiä.” –?Miiko Toiviainen ”. Tämä herätti myös siihen, että meiltä puuttuu järjestäytynyt konsultointiapu juuri taiteen kentällä. Osasin suhteuttaa transrepresentaation parantamisen siihen, että ensi-ilta oli kolmen päivän päässä. Pitäydyin sanomasta julkisesti mitään ennen kuin sain lukea tekstin. On mietitty myös sitä, voisiko perustaa tietokannan transtaustaisista taiteilijoista konsultoimista tai näyttelijyyttä varten. Jos kaikki ajattelisivat, että transnaiset ovat naisia, miksi heitä esittämään castattaisiin miehiä. Silloin kun painiskelin identiteettini kanssa eniten ja pohdin, olisiko mahdollista lähteä sukupuolenkorjausprosessiin, varsinkin amerikkalaisissa elokuvissa tarinat olivat negatiivisia. Ajattelen, että minulle soitettiin siksi, että olen käsittääkseni Suomen ainoa ihminen, joka on trans, koulutettu ammattinäyttelijä ja jolla on laaja tietämys teatterimaailmasta. Näen, että suurta muutosta on tapahtunut ja tapahtuu. Se tuli myös ihmisiltä, jotka eivät olleet lukeneet tekstiä eivätkä nähneet näytelmää. 96 IMAGE JOULUKUU 2020 keskustelija liikehdintä taiteessa on ollut aika minimaalista, mutta se, mitä olen kuullut, kääntyy edelleen positiiviseksi. Viisaammat voivat analysoida, mistä se johtuu, mutta lähtisin #metoosta ja kaikenlaisesta herkkyydestä. Nuoret paheksuvat ymmärtämättömiä ”boomereita”, joiden mielestä nuoret valittavat kaikesta eivätkä kestä mitään. Se vaatisi sen, että ihmisiä ei syrjittäisi. Tiedän sen myös oman elämäni kautta. Tätä käsitystä voi joko vahvistaa tai olla vahvistamatta. Itse en todellakaan koe niin. Tuo tuskin oli ensimmäinen kerta, kun joku sanoo, että peruuttakaa esitys, tällaista paskaa ei saa näyttää. Sille olisi huutava tarve. Minun on mahdoton kertoa, mitä koko transyhteisö ajattelee. Se on musta oleellinen kysymys. Representaatioista väännetään ja tällaista. Enkä sano, että vanhemmilta nämä puuttuisi. Osa ajattelee, että jos esitetään vapaasti mitä vain, maailma muuttuu sellaiseksi. Kaikella on hirveä merkitys. Mitä tarkoitat tällä herkkyydellä. Siitä, ettei saa asuntoa siihen, että pahoinpidellään. Uskon lahjakkuuteen ja intohimoon ja kaikkiin asioihin, mitä pääsykokeessa ihmisiltä mitataan. Nykyaika tuntuu sääntöineen ja lokeroineen paljon konservatiivisemmalta kuin Almodovárin teos, jossa sukupuoli on todella liikkuva ja joustava asia. Se oli asia, mitä en olisi itse suositellut siinä hetkessä, mutta ymmärrän mistä se tuli. Halua ja ymmärrystä on ainakin nuoremmalla polvella. Nuorempaa väestöä leimaa mun mielestä välittäminen maailman tilasta ja marginalisoiduista äänistä, pyrkimys ymmärtää ja pyrkimys kuulla ja saattaa kuuluviin ääniä, joita nyt ei kuule. Olen kuullut lauseita, että vitsi kun olisi itse ollut nuorempana puoliksikaan sellainen kuin te olette nyt. Tunnistatko ilmiön. Se tekee taiteesta tuotteen, jota voi boikotoida kuin mitäkin McDonald’sia. En usko siihen, ja tarinoiden historia antaa sille näyttöä. Image haastatteli Toiviaista kahdesti, syysja marraskuun lopussa. Taidetta koskevissa keskusteluissa nousee usein esiin ”sukupolvien kuilu”. Onko mielestäsi hyvä tavoite, että kuka tahansa voisi näytellä ketä tahansa missä tahansa tilanteessa. Toivon, että pääsen näkemään sellaisen maailman. Miten suhtauduit siihen. Enkä näe, että se olisi kuilu. Olen kuullut, että tuotantoyhtiöissä on otettu aidosti askeleita siihen suuntaan, että on mietitty, miten niiden kannattaisi toimia, keitä transtaiteilijoita ja rodullistettuja taiteilijoita on olemassa. Miten alasta tulisi monimuotoisempi. Kohun ollessa kuumimmillaan Kansallisteatteri pyysi sinut konsultoimaan esitystä, käsikirjoitusta ja roolitusta. Syrjinnästä väkivaltaan, kiusaamisesta mahdollisuuksien eväämiseen. Se on tiettyä utopiaa ja valmiimpaa maailmaa kuin nykyinen. Kaikki tämä juontaa harhakäsitykseen, että transnaiset olisivat oikeasti miehiä, jotka vain yrittävät huijata ihmiset uskomaan, että he ovat naisia. Näkisin, että taiteella on mahdollisuus näyttää myös toisenlaisia kohtaloita ja muovata ihmisten käsityksiä. Siinä ei ole mitään uutta. Miksi näytelmän peruuttamista vaadittiin. Osa käänteistä on jopa yllättänyt positiivisesti
Hinnat sisältävät arvonlisäverolain mukaisen arvonlisäveron. VK O 20 20 -4 5 17 72 20 -2 02 MINÄPÄS ! MINÄ OLEN PISIN. SUPERSI ISTI SANKAR I-EKSTRA MITÄ IHMETTÄ. Tilaus jatkuu, kunnes toisin päätät. Jatkuva tilaus laskutetaan kulloinkin voimassa olevaan hintaan. Lehdessä on asiaa, hauskoja puuhia ja vastauksia kinkkisiin kysymyksiin – ja se on taatusti hyvä vaihtoehto ruudun tuijottelulle! MIKÄ ON SUUREM PI KUIN JOULUK UUSI. PARAS JOULULAHJA KOULULAISELLE HYÖTYÄ JA ILOA. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2020 asti. Seepra ja aasi saivat varsan JUNNUPUUHAT Herkuttele amerikkalaisella aamiaisella TATU&PATU ”Mokailu kuuluu elämään” MINÄ OLEN TUNN ETUIN MINÄ KOULUSSA Vatsastapuhu ja Sari Aalto MIKSI UINNIN JÄLKEEN PALELTAA. Pelästynyt opossumi leikkii kuollutta Sveitsissä satoi kaakaota JUNNUPUUHAT! Ratkaise sääristikko UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT LASTEN TIEDEJA AJANKOHTAISLEHTI TUBETTAJA DEATA ”Adhd on supervoimani” TIEDÄTKÖ, MIKÄ ON ALLIGAATTORIPÄÄRYNÄ. Se selkiyttää maailman menoa ja kannustaa lasta lukemaan ja ajattelemaan. Apu Juniorissa kerrotaan muun muassa luonnosta, tieteestä, eläimistä, avaruudesta, viihteestä ja harrastuksista. Saat jokaisen jakson alkamisesta tiedon 1 kk ennen, jotta voit rauhassa päättää jatkosta. Apu Juniori on alakoululaisten oma, innostava tiedeja ajankohtaislehti. A-lehtien jatkuva tilaus on tavallista reilumpi. Hinta 4,90 € 14 2020 MINÄ PÄS! MITÄ IHMETTÄ. Hinta 4,90 € 20 2020 YSTÄVÄKIRJA Näyttelijä Christoffer Strandberg TÄÄLTÄ NÄKYY PLUTO AMPAISE AVARUUTEEN PA L. Tilaajan ja arvontaan osallistuvan henkilötietoja käsitellään A-lehtien tietosuojaselosteen mukaisesti, www.a-lehdet.fi/tietoa-meista/tietosuojaseloste. JOULUS EITSEM ÄN Tilaa: lue.apu.fi/tilaa-lapselle TILAA APU JUNIORI -50 % UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT PUUHAA JA LUKEMISTA LOMALLE KISSA, KOIRA, KEKSIJÄ, KAPINAL LINEN... Osamaksuihin laskuissa lisätään maksutapalisä (paperilasku 2,90 €). Tilauksesi ollessa voimassa sinulla on jatkuva voittomahdollisuus A-lehdet Oy:n Suurarvonnassa
Suomen lipun tai Finlandia-vodkapullon vilahdus sai ylpeyden virtaamaan elokuvateattereissa Helsingistä Rovaniemelle. Bodies at Restin ja kesällä kuvatun Luokkakokous 3:n kummankin koko budjetit ovat vähemmän kuin palkkiot, joita Harlin kuittasi uransa huipulla per elokuva. Pohjakosketus oli Venäjän ja Georgian konfliktia opettavaisesti selittävä Viiden päivän sota (2011). Bodies at Restin kantoninkielisessä dialogissa mainitaan hieman yllättäen Samuel L. Harlin-hehkutus meni meillä aikoinaan niin överiksi, että alan todellista arvostusta oli vaikea nähdä. Väliin mahtui myös Herkules-aiheinen pseudohistoriallinen seikkailu, joka valmistui sattumalta samaan aikaan, kun Hollywoodista tuli toinen, merkittävästi suurempi Herkules-seikkailu. 98 IMAGE JOULUKUU 2020. Se naurattaa. Jos tuolloin olisi visioinut, että 25 vuotta myöhemmin Harlin menee vuorostaan Hongkongiin ja ohjaa sikäläisittäin keskibudjetin leffan, absurdi ajatus olisi kannattanut pitää omana tietonaan. Poikanne pääsi pitkälle, Harlin tuntui sanovan. Poika on tulossa kotiin BODIES AT REST ohjaus Renny Harlin Ensi-ilta 18.12. He eivät jääneet odottamaan Luokkakokous 3:n ensi-iltaa Suomeen, vaan ovat asettuneet aloilleen Bulgariaan. 1980ja 1990-luvuilla se palkkasi järjestelmällisesti muun maailman nousevia kykyjä ja kokeneempia ohjaajia. H ollywood veti. Se on vikkelä liikkeissään, kuten Harlin itse. elokuva Kalle Kinnunen on elokuvakolumnisti, joka näki Die Hard 2:n Bristolin parven keskeltä syyskuussa 1990. Siitä ei välity ajatus, että tekijät kokisivat olevansa kuolemattoman taiteen parissa, mutta ei vitutuskaan. Hollywood-uran hiipuessa Harlinista tuli kameleontti, tai ehkä hän oli sitä aina, sekä ohjaajana että ihmisenä. Reissumiehen leipä on pieninä palasina maailmalla. Georgiasta tie vei Venäjälle kauhuleffan tekoon (Devil’s Pass), kolmeen kiinalaiselokuvaan ja vielä Dubaihin, jossa Harlin teki monikansallisen ryöstökeikkaleffan The Misfits ennen kuin nyt kesällä kuvasi Luokkakokous 3:n Suomessa. K un 1990-luvun alussa tuntui, että Suomi on kulttuurijalanjäljeltään surkein länsimaa, tarvittiin Rennyä valamaan kansallista itsetuntoa. Silmäniskun ironia on universaalimpaa: muistattekos, olen entinen Hollywood-ohjaaja. Jalan oven väliin sai myös Renny Harlin. Toisaalta ura todistaa, että ammattitaidolle ja kokemukselle lasketaan yhä arvoa. Tämä huippuhetki on suomalaisessa kollektiivisessa tajunnassa sumentunut. Jackson. Seuraavan keikan perässä pitää vain mennä yhä erikoisempiin paikkoihin, kuten hongkongilaiselle ruumishuoneelle ja Suomeen ohjaamaan Sami Hedbergiä. Henkilöhaastattelupyyntöön kotimaasta vastasi sihteeri ja sanoi käytännössä ei. Hänen elämästään on kuulemma ensi vuonna ilmestymässä kirja, joten pikakelataan tässä vain viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden leffat. Pintapuolisesti siinä ei ole mitään, mistä ohjaajan heti tunnistaisi, ellei ole todellinen Harlin-kuvakielen ekspertti. H arlinin ura on värikkyydessä vertaa vailla. Siitä puhuttaessa on toki mainittava, että sitä ei tilannut Georgian hallitus propagandakseen, ei, vaan rahoitusta junaili joukko hyväntahtoisia georgialaisia pisnesmiehiä. Nyt hän jaksaa taas hymyillä Seiskassa esitellessään 35 vuotta itseään nuorempaa heilaansa, porilaista fitness-ohjaajaa. Aikoinaan Harlin laittoi jokaiseen elokuvaansa silmäniskun kaukaisen kotimaansa asukeille. Sitä ei ole Aasian ulkopuolella nähty valkokangasjakelussa oikeastaan missään. Enää Harlin ei lähetä terveisiä piskuiseen kotimaahansa. Paul Verhoeven tuli Hollannista, Guillermo del Toro Meksikosta ja Hongkongista saapui ensimmäisenä John Woo, joka olikin porukasta lopulta se, joka jätti pysyvimmän jäljen Hollywood-elokuvaan, etenkin toiminnan kuvakieleen. Entä Bodies at Rest. Elokuvassa on hetki, joka muistuttaa menneistä. Elokuva kuitenkin toimii aivan hyvin. Välissä ehti mennä vuosia, ettei hän Suomessa viipyillyt. Siellä Rennyn pitäisi ohjata seuraava elokuvansa, amerikkalaisrahoitteinen ninjaleffa, joka joko tehdään tai sitten ei. 30 vuotta ja neljä kuukautta Die Hard 2:n jälkeen Suomen ensi-iltaan tulee hongkongilaistrilleri Bodies at Rest, joka ei ikimaailmassa olisi ylittänyt levityskynnystä maassamme, jos ohjaaja olisi joku muu. 1990-luvun alussa Renny oli nimittäin maailman parhaiten palkattu ohjaaja. Se on mikrotason Die Hard -variaatio, jossa ei olla pilvenpiirtäjässä vaan ruumishuoneella. K U VA : A -L EH D ET , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA Luokkakokous 3 ei ole Renny Harlinin uran epätodennäköisin elokuva, kirjoittaa Kalle Kinnunen
Etelämantereen (Encounters at the End of the World) ja tulivuorten (Netflix-dokkari Tulisydän) jälkeen kaksikko suuntaa katseensa avaruuteen ja sieltä satavaan roinaan. 1. kausi vielä parempi. kausi (kaikki jaksot) HBO Nordicissa 16.12. Dickin tapaan androidin ja ihmisen välisiä eroja mutta on kiinnostunut myös uskontojen roolista ihmiskuntaa jakavana ja tuhoavana voimana. Tiedeja historialuentojen lomassa Herzog ehtii hehkuttaa Mimi Lederin Deep Impactia ja solvata vatipäisiä koiria. kausi on hyvä, 2. 1. How to with John Wilson on paitsi täysin ainutlaatuinen ja hirveän hauska dokumenttisarja, myös oodi New Yorkille ja kaikille sen outouksille. K U VA T: H B O , A PP LE TV + His Dark Materials HBO kaipaa kipeästi uutta Game of Thronesia. Androidit ovat ateisteja, mutta planeetan ilma kehässä kelluu myös mysteeriuskonnon nimeen vannovien mithralaisten Arkki. Fireball: Visitors from Darker Worlds Yhteistyö vulkanologi Clive Oppenheimerin kanssa on rikastanut elokuvantekijä Werner Herzogin myöhäiskautta, jonka kulmakiviä ovat isot, kevytantropologiset ja eksistentialistiset dokumentit. His Dark Materials ei aivan ole sitä, mutta viihdyttävä fantasiasarja tyydyttää mainiosti vähemmän vaativan seikkailunnälän. Vastassa on tiukkaa kuria pitävä katolinen kirk–, anteeksi, Magisterium, sekä ainakin jossain määrin Lyran omat vanhemmat. Apple TV+:ssa. How to with John Wilson Sosiaalisesti kömpelö, neuroottisehkosti asioihin suhtautuva mies kiertää New Yorkia kameran kanssa ja hakee vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, kuten: Miten harrastaa small talkia. Philip Pullmanin Universumien tomu -kirjatrilogiaan perustuva sarja seuraa Lyra-nimistä tyttöä (Dafne Keen), joka varttuu orpona Oxfordin yliopistossa ja tempautuu seikkailuun halki rinnakkaisuniversumien. Visuaalisesti vaikuttavan ja söpöjä eläimiä tursuavan sarjan 1. Sarja alkaa kaukaiselta planeetalta, jolle kaksi androidia, Isä ja Äiti, saapuvat synnyttämään ihmiskuntaa uudelleen suuren sodan tuhottua Maan. Aaron Guzikowskin luoma tieteissarja tutkii Philip K. Priceless. Miten jakaa ravintolalasku. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA JOULUKUU 2020 IMAGE 99. Raised by Wolves Näkevätkö androidit unta sähkölampaista. He vierailevat Meksikossa paikassa, johon dinosaurukset tappanut meteoriitti aikanaan iski, ja juttelevat norjalaiselle jazzmuusikolle ja amatööritieteilijälle, joka kerää oslolaisen urheiluareenan katolta ”mikrometeoriitteja”. Kaudet 1 ja 2 HBO Nordicissa. Kuvamateriaalia on haalittu niin valtavasti, että joka jaksoon piisaa uskomattomia sattumia. Rooleissa loistavat muun muassa Ruth Wilson, James McAvoy ja Lin-Manuel Miranda. Tyrmäävän komea, kylmä ja tunnelmallinen Raised by Wolves näyttää ja tuntuu Alien-elokuvilta, eikä ihme: Ridley Scott on tuottanut sarjan ja ohjannut kaksi ensimmäistä osaa. Jakso alkaa yhdestä kysymyksestä mutta päätyy usein johonkin ihan muualle – rakennustelinemessuille, spring break -bailuihin tai konferenssiin, jossa keskustellaan rinnakkaisista aikajanoista. Miten parantaa omaa muistia. kausi HBO Nordicissa
musiikki K un kolmekymppisen A. Kun 90-luvulla konemusiikki mutatoitui harppauksin ja reivit kokosivat ihmisiä utooppisen kokemuksen ääreen, 2000-luvulla kulttuuri muuttui. Siinä oli 49 biisiä, joista osa oli luonnostelmia, osa biisimusiikkia ja osa covereita esimerkiksi Smashing Pumpkinsin ja Taylor Swiftin kappaleista. Genrejen sijaan onkin ajanmukaisempaa puhua estetiikoista, jotka virtaavat ja vaikuttavat toisiinsa. G. Huoleton bilenuoruus on Cookin musiikissakin läsnä vain käsinkosketeltavina haamuina, joita tuskin koskaan oli olemassakaan. Outoutta lisää se, että esimerkiksi albumin avaava Oh Yeah -kappale tuo mieleen Blurin kaltaiset brittipopyhtyeet ja sen, kuinka värikästä konfettia putoaa yleisön ylle isolla festarilavalla. P C Music ei jäänyt vain lyhytaikaiseksi hankkeeksi, vaan sen vaikutus kuuluu muutenkin valtavirtapopissa. Apple-nimi viittaa Cookin mukaan ”kotitietokoneeseen”, jota hän pitää kehonsa kyborgisena jatkeena, ei ainoastaan musiikin tekemisen välineenä. Koronavirus-lockdownin luomat yksinäiset puitteet olivat Cookin mukaan hänen musiikilleen sopivat. 100 IMAGE musiikki Iida Sofia Hirvonen on helsinkiläinen toimittaja, joka on tänä syksynä syönyt kirpeitä omenoita. Vaikutelma jää silti optimistiseksi. Jo kuukausi 7G:n jälkeen ilmestyi Apple, rakenteeltaan ”perinteisempi” popalbumi. Hyperpopissa hittipopin arvoja, kuten tarttuvuutta sekä tunteellisuutta, kiihdytetään niin pitkälle, että lopputulos kuulostaa keinotekoisen surrealistiselta kuin ekstaasipilleri, joka sisältää paljon ylimääräisiä, näkökenttää glitchaavia tutkimuskemikaaleja. Tyylien yhdistelemisessä ovat rajana vain oma maku ja alati muuttuva identiteetti. Etenkin feminiinistä pop-sensibiliteettiä kriitikot ovat tottuneet joko vähättelemään tai arvostamaan harvojen tuottajagurujen hallitsemana ”taitolajina”. Samanlainen pyrkimys hankkiutua eroon binääreistä ja rajoista genrejen välillä näkyy myös Z-sukupolven pukeutumisessa. Jokainen voi ottaa esteettisiä vaikutteita mistä vain. Bilehuumeiden haitat tunnustettiin samalla kun ne arkistuivat. Levy sisältää vaikutteita esimerkiksi brittipopista, 2000-luvun alun emosta ja trancesta. Musiikki on tehty yksin kuulokkeilla kuunneltavaksi. Teknologia kehittyi ja ihmiset alkoivat kuunnella konemusiikkia kotona, tietokoneen kajossa. Toki hyperpopin niin kuin muidenkin viime vuosikymmenten ”uusien genrejen” kohdalla on lopulta hankala sanoa, onko kyse emergentistä genrestä vai vanhojen vaikutteiden kierrätyksestä uudella otteella. Cook K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA . G Cookin perustama PC Music --kollektiivi/levy-yhtiö julkaisi ensimmäiset biisinsä kuusi vuotta sitten, popmediat reagoivat hämmentyneesti. Jos ihminen luottaa omaan makuunsa, mikään ei voi olla guilty pleasure. Hidastuminen, illuusioiden katoaminen ja atomisoituminen kuului Fisherin mukaan ”hauntologiana”. Cookin levy Apple on musiikkia tilanteeseen, jossa uskotaan yhteisen euforian mahdollisuuteen, kirjoittaa Iida Sofia Hirvonen. Apple ei ole kuitenkaan musiikkia juhlimiseen vaan reivien ja festareiden kuvitteluun omassa makuuhuoneessa. A. Tyyli on kuultavissa useiden 2020-luvun artistien musiikissa, kuten 1000gecsin pirstaleisessa meemitykityksessä, Zora Jonesin sekä SHYGIRLin kaltaisessa kokeellisessa popissa tai miksei vaikka myös suomalaisessa Ruusut-yhtyeessä. Apple-levy valmistui Cookin mukaan jo vuosi sitten. Siksi sitä pidettiin jotenkin ironisena huumoriprojektina. Cook on määritellyt genrekseen hyperpopin. Tänä vuonna Cook julkaisi ensimmäiset soololevynsä. Apple on musiikkia eristäytyneeseen tilanteeseen, jossa koetaan ihmisyyden perustunteita ja uskotaan yhteisen euforian mahdollisuuteen. Aika pudottaa muoviomena puusta. Siinä kuuluu niin Sigur Rós, Avril Lavigne kuin Aphex Twin. E desmennyt kulttuurikriitikko Mark Fisher kirjoitti 2010-luvun alkupuolella elektronisessa musiikissa tapahtuneesta muutoksesta. Juhlat, siellä jossain 100 IMAGE JOULUKUU 2020. PC Musicin estetiikka haki vaikutteita naiivina tai ”matalana” pidetystä estetiikasta: eurodancesta, korealaisesta popista, EDM:stä ja levottoman pastellisävyisestä internet-taiteesta. APPLE A.G. Yhteisöllisten bileiden sijaan ihmisillä oli enää reivien kummituksia ja yksityistä trippailua. Elokuussa ilmestyi seitsemän levyn pläjäys nimeltä 7G. PC Music irtaantuu jaotteluista. Tällainen ajattelu tuntuu nyt vanhentuneelta: ajatus siitä, että musiikin pitäisi olla joko ironista tai tosissaan tehtyä, maskuliinista tai feminiinistä, tunteellista tai älyllistä, viimeisteltyä tai keskeneräistä, korkeaa tai matalaa, tarttuvaa tai vaikeasti lähestyttävää
Ensimmäinen studiolevy viehättää juuri niin paljon kuin jaksaa nauttia seksipositiivisuudesta ja perinneräpin haltuunotosta tai voimaantua miesuhokliseiden lyömisestä vastapalloon. Jos tekee vuonna 2020 näin paljon vuoden 2015 Grimesilta kuulostavan levyn, näkemyksen on oltava vilpitön. Nowinter, Nosummer on samanlainen musiikkilavaste, mekanistinen ja huomaamaton. Siksi ei tunnu sattumalta, että Megan lähti räppiuralle yliopiston kautta – pääaine oli terveyshallintotiede mutta silti. Saako steriili tuntua näin. Miksei enää puhuta postrockista. Lopputulos on kolkuttelua, mantroja ja mölinää, joka on tärkeintä Sjöroosille itselleen. Duo palauttaa mieleen viime vuosikymmenen alun, jolloin kotimaisilla kitaraindiebändeillä estetiikka korvasi biisit ja se oli ihan okei. Voiko ambientia laulaa. Parhaat kappaleet ovat lopun singlet ja kasaripoplaulu Don’t Rock Me to Sleep. Karinan kanssa tehty Augmented Reality Clouds / Huutaa kestää yli kymmenen minuuttia ja tavoittaa jotakin uudelta tuntuvaa. Ääntäkin voi konmarittaa. Popmelodioiden sijaan Sjöroos on seurannut primitiivisimpiä vaistojaan. Samaan kysymykseen Sjöroots-levykin jättää vastaamatta. Japanilaisen ambientin ympärille noussut nörttibuumi liittyy kuullun ympäristön rauhoittamiseen. K U VA T: LE V YYH TI Ö T musiikki Jori Sjöroos: Sjöroots (11ones) Jori Sjöroosin ensimmäisestä omalla nimellä julkaistusta soololevystä puuttuu vain Stefan Lindforsin suunnittelema esine, jossa albumin voisi ostaa. AHO: Nowinter, Nosummer (pme) On hauskaa ja kamalaa, että Matti Ahopellon (Siinai, Zebra and Snake) ensimmäinen soololevy pohjautuu materiaaliin, joka on jäänyt yli hänen suunnitellessaan musiikkeja Marimekon muotinäytöksiin. On aidosti vaikea sanoa, onko tämä keski-ikää, turhamaisuusprojekti vai oikea ja vilpitön sekoaminen. Julkaisupäivänä Sjöroos kulki jättimäisen mankan kanssa pitkin Helsinkiä soittamassa levyään ja kuvasi Instagram-liveä Jari Sarasvuon kanssa. Ahon levy on musiikiksi varovaista mutta sisustukseksi jopa eleikäs. TEKSTI OSKARI ONNINEN JOULUKUU 2020 IMAGE 101. Trendien kopioinnista on turha syyttää. Meganiin verrattuna Cardi B on suorastaan loruileva poptähti. Megan thee Stallion: Good News (1501 certified) Kesän 2019 Ruisrockissa Megan thee Stallion käytti aikansa myöhästymiseen ja esiintyi 19 minuutin ajan kouralliselle ihmisiä pienimmällä lavalla. Pearly Drops näyttää ja kuulostaa tarkoituksenmukaisen utuiselta syntikkapopilta, nimikappale ja Make Water -single ovat lajissaan premiumia, mutta albumina Call for Help jää ohueksi. Kauheaa, voisi luulla, mutta jokin todennäköisyyksiä vastustava punainen lanka Sjörootsissa on. Pearly Drops: Call for Help (fef corp) Cocteau Twinsin klassikkokappale Pearly Pewdrops’ Drops kuulostaa Ben & Jerry’s -jäätelömaulta, joten on kohtuullista, että Femme en Fourrure -nimellä musiikkia tehneet Sandra Tervonen ja Juuso Malin ovat tiputtaneet yhden krusiaalin sanan pois bändinsä nimestä. Ensi kesänä hän olisi jo päälavamateriaalia niin Ruisrockissa kuin Flow’ssa. Mutta ei voi kiistää, etteikö Good News olisi oikea levy oikeassa paikassa
Ei ole vain sanoja, on myös tekoja, ja usein teot kumpuavat ajatuksista ja tunteista, joita ihminen ei sanoin kykene ilmaisemaan. Niiden, joilla sanat ovat hallussa, pitäisi tietysti pystyä rakentamaan niillä siltoja, joita pitkin kaikki pystyvät kulkemaan. T rumpin presidenttikausi on kohta ohi, luojan kiitos. ”It’s MADNESS.” ”Stop the FRAUD.” ”I need you to FIGHT BACK.” Donaldin kannattajiaan kohtaan tunteman rakkauden pyyteettömyydestä ja hänen heidän hyväkseen tekemistään teoista voidaan olla montaa mieltä, mutta side on kiistatta todellinen, ja luulen sen liittyvän osittain kieleen. Kielelliset lahjansa Adam on perinyt psykologivanhemmiltaan, joiden perua on myös taipumus toisinaan liialliseen ajatteluun. Nauratti: Yhdysvaltain presidentti, joka laittaisi maansa edun tärkeysjärjestyksessä Suomen, Samoan ja Nicaraguankin taakse. Tässä siis edelleen olemme, umpikujassa, eikä siitä taideta sanoilla selvitä. Romaani kurkottaa ajassa myös kauemmas taakse, Adamin lapsuuteen ja hänen vanhempiensa avioliittoon. Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän. Toisin kuin Trumpin sanoma, se ei välity. Pänttäämistä enemmän nuorta miestä kiinnostavatkin päihteet ja tytöt. Sanojen sijasta puhuvat usein nyrkit. K U VA : S IL TA LA , K U VA : A N TT I V ET TE N R A N TA BEN LERNER TOPEKAN KOULU SILTALA L okakuun lopulla sain taas kerran postia Donald Trumpilta. 102 IMAGE JOULUKUU 2020. Lause oli ymmärrettävä myös kouluja käymättömille ja ei-englanninkielisille. Vaikka molemmat aukovat sanoilla työkseen toisten ihmisten solmuja, psykologit saavat kyllä lahjakkaasti solmuun omankin parisuhteensa. Darren tuntee tulevansa pilkatuksi, ja katkeruus purkautuu lopulta kohtalokkaana tekona. Kanava on väärä ja viesti liian monimutkainen. kirja Juha Itkonen on helsinkiläinen kirjailija, joka selvisi hengissä 1990-luvun alun Hämeenlinnasta. Yhdysvalloissa viime vuonna ilmestynyt kirja kommentoi nykyistä, raiteiltaan suistunutta Amerikkaa mielenkiintoisella tavalla mutkan kautta, enimmäkseen 90-luvun lopulle keskittyen. Joskus rajoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisia: Topekan koulun dramaturgiassa keskeiseen osaan nousee älyllisesti heikompilahjainen Darren, joka on lukio laisporukassa hyväksytty eräänlaisen maskotin rooliin. Liityin hänen postituslistalleen journalistisessa tarkoituksessa ennen edellisiä vaaleja ja olen antanut hänen spämmätä minua, sillä viestit avaavat ikkunan kokonaan toiseen todellisuuteen. Temppu on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä maailma on monimutkainen. Good, bad, great, evil. S amoihin aikoihin luin amerikkalaisen Ben Lernerin kehuttua romaania Topekan koulu. Ja tietysti, viihdytä minua keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi solvaten ihmisiä, joiden epäilen halveksivan minua. Selkeydessään se oli myös kädenojennus, kurotus kohti. Topekassa tällaisiin intellektuelleihin suhtaudutaan epäillen. Viimeistä lukiovuottaan viettävä Adam Gordon on todellinen sanaseppo. Minulle kirjailijana ne ovat, ja siksi luotan niihin niin paljon, että se saattaa olla jostakusta jo loukkaavaa. Kieli on nimittäin vallankäytön väline. Piirrä minulle maailma, josta saa selvää. Lerner pyrkii vilpittömästi ymmärtämään sanattomaksi itsensä tuntevien kokemusta, mutta kun romaani väistämättä on sanoista rakennettu, myötätunto ei kai oikein edes voi tavoittaa kohdettaan. Nuoren miehen perhetausta viittaa kohti loistavaa tulevaisuutta jossain itärannikolla, mutta toistaiseksi hän on jumissa Kansasissa, ja siellä hänen on selvittävä hengissä. Ero ehdokkaiden välillä oli maksimaalinen – sanan FIRST vastakohtahan todella on LAST. Keskeisenä teemana on juuri kielellinen vallankäyttö ja toisaalta kielen vallan rajat. Hän hyödyntää verbaalisia taitojaan sekä poliittisissa väittelykilpailussa että testosteroninhuuruisissa rap-battleissa. Aivan kuten kuvaamansa henkilöt, se on paikoin ärsyttävänkin älykäs ja itsetietoinen. Sähköpostia tulvii silti edelleen. Topekan koulu, monin tavoin onnistunut romaani, ei sekään tietenkään ole kirja, jonka kaikki amerikkalaiset voisivat lukea. Tässäkin puhumisen rajat paljastuvat. ”Joe Biden will put America LAST”, otsikossa luki tällä kertaa. Toisaalta banaali oli jälleen myös nerokasta. Sanat eivät ole samalla tavalla kaikkien hallussa. Sanoja ja tekoja Topekan koulu muistutti Juha Itkosta siitä, miten heidän, joilla on sanat hallusaan, tulisi rakentaa niillä siltoja toisten luo. Hyvä, paha, suuri ja pieni eivät riitä kuvaamaan todellisuutta niin, että yhteiskunta voisi toimia. Jossain Trumpinkin riehunnan taustalla tuntuu olevan halveksituksi tulemisen kokemus, jonka hänen kannattajansa tunnistavat. Sanoilla ja lauseilla voi rakentaa yhteyksiä, mutta ikävä kyllä tahtomattaankin myös muureja
Kuinka musiikkia käytetään on toimiva yhdistelmä tietokirjaa ja subjektiivista esseetä. Matkakokemuksista syntyy muistojen, mietteiden ja maisema kuvausten eloisa kudelma. Ihmiselon erityisyyksien ja erikoisuuksien lisäksi homo sapiensia katsotaan osana pla neettaa: ”Seison pitkospuilla, mutta vaikka äkkiseltään näytän ihmiseltä, olen vettä ja lintujen liikettä.” Matkakirjeitä on ihastuttava kirja, joka sopii erityisen hyvin koronaajan matka kuumetta lievittämään. TEKSTI SILVIA HOSSEINI Sanoja ja tekoja JOULUKUU 2020 IMAGE 103. Jäätävä miljöö korostaa hahmojen ympä rillä väreilevää ahdistusta ja väkivallan uhkaa, jonka taustoja lukuisat takaumat avaavat. Tär keilevyyden ponnekas vastustaminen on osa kirjan viehätystä vaikka tuntuukin välillä itsetarkoitukselliselta – onhan pönöttäminenkin yhdenlaista musiikin käyttöä. Aistillinen esseeteos koostuu kahden runoilijan välisestä kirjeenvaihdosta. K U VA T: O TA VA , TE O S & A TE N A kirjat Mainio musiikkikirja Tommi Uschanov: Kuinka musiikkia käytetään. Napakka esseeteos vastustaa käsitystä musiikkiharrastuksen ylevyy destä. Henkilökuvaus sen sijaan vakuuttaa: ”Riston jokainen imarteleva sana voiteli ruostunutta ja yksin jäänyttä sielua niin että lopulta Karo kuvitteli, ettei ollut edes mahdollista elää ilman sitä saatanal lista öljyä.” Terhi Kokkosen vähäeleistä, hallittua esikoista lukee mielikseen, mutta pysyvää jälkeä se ei jätä. Kirjeet vievät lukijansa Firenzestä Hailuotoon, Tartosta Valenciaan – ja toisaalle. Hauskat anekdootit ja omien suosikkikappaleiden kuvaukset nostavat tekstin lentoon. Atena, 230 s. Sivuhenkilöiden tarinat tukevat teosta temaattisesti mutta laimentavat trillerimäisen aloituksen lupaa maa jännitettä. Paikka osoittautuu yhtä inhottavaksi kuin parisuhteen laatu, eivätkä ”Tunturipuron solina” drinkitkään piristä tunnelmaa. Sen sijaan teos osaa sanoa syitä siihen, miksi matkus tamme, vaikka ei pitäisi. Teos, 208 s. Hannimari Heino ja Kristiina Wallin kirjoittavat tietoisina yhtäältä matkustamiseen liittyvästä romantiikasta, toisaalta matkustamisen ongelmallisuudesta. Mihinkään säveltaiteeseen ei pitäisi suhtautua pyhänä luomuk sena vaan arkisesti: on esimerkiksi ihan okei luukuttaa sinfoniasta pelkkää finaalia, jos siitä sattuu pitämään. Pääparin lisäksi romaanissa seurataan paikkakuntalaisten elämää. Tommi Uschanovin esseeminä on joka tapauksessa mukava, joviaali kaveri, jonka asiantuntevassa seurassa viihtyy mielellään. Autoonnettomuuteen joutunut pariskunta päätyy lepäilemään Lapin ylihintaiseen lomakylään. Eliksiiriä matkakuumeeseen Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Matkakirjeitä. Otava, 192 s. Etuoikeutetun syyllisyydentunnossa ei kuitenkaan vellota. Kohtalokas Lapin-matka Terhi Kokkonen: Rajamaa. Kirjoittaja osoittaa laajaa perehtyneisyyttä musiikkisosiologiaan, äänilevyn kult tuurihistoriaan ja musiikkikritiikin retoriikkaan
Pidätetyt naiset laulavat kansanlaulua käsikynkässä, poliisit katsomonaan. Googlaa Baltian ketju. Bidenin voiton takana ei ollut vain korona tai Trump vaan neljä vuotta systemaattista vapaaehtoistyötä, jonka ansiosta esimerkiksi juuri Georgiassa rekisteröityi satoja tuhansia uusia äänestäjiä. Kansannousu on peräisin kansasta, ei sen symboliksi nousseista johtajista. Netissä kiertää joka päivä rajumpia videoita, joissa turvallisuusjoukot hakkaavat ihmisiä henkihieveriin, tai kuoliaaksi. Sinä pamputat, minä laulan Kansannousu on peräisin kansasta, ei sen symboliksi nousseista johtajista, kirjoittaa Reetta Räty. On tämä moninapainen kauhun epätasapaino: Putin, Xi, Jong-un, Orban, Erdogan, Trumpkin siellä vielä räyhää. Se oli tosi kaunista. S uurvaltapolitiikka näyttäytyy näinä aikoina autoritaaristen miesten taisteluna ja veljeilynä. Hänet vangittiin. Sinulla ase, minulla ruusu. Tämä ei lannistanut valkovenäläisiä. Kansalaiset eivät tyytyneet typistämään demokraattisia oikeuksiaan äänestämiseen vaan tekivät töitä sen eteen, minkä uskoivat oikeaksi. Kuvat, videot ja jutut Valko-Venäjältä todistavat samaa. Onkohan mikään maailmassa lopulta yksilölaji. Demokratia ei ole yksilölaji, vaikka kaikilla äänestäjillä onkin vain yksi ääni, Luhtakallio kirjoittaa verkkomedia Ilmiössä. Ihmiset seisoivat teiden varsilla käsi kädessä, aseettomina. V alko-Venäjän oppositiota ovat johtaneet naiset. Mielenosoittajien rauhanomaisuus on suorastaan aggressiivista. Johtotrion kolmaskin jäsen Veronika Tsapkala on maanpaossa. Sinä pamputat, minä laulan. Tsihanouskaja joutui pakenemaan Liettuaan. Erityisen pelottomia ovat mummot. Valkoisiin pukeutuneet naiset tanssivat mustiin pukeutuneiden poliisien edessä. Hän sanoo, että lapsetkin ovat täysin suojattomia. Valko-Venäjän kansannousukin on myös sota sovinismia vastaan. 80-vuotias mummo esittelee puutarhansa hiljaista mielenosoitusta: punaisia ja valkoisia kukkia. Svjatlana Tsihanouskajasta tuli oppositiojohtaja, kun hänen Lukashenkan vastaehdokkaaksi pyrkinyt miehensä vangittiin. Sinä uhittelet, minä tanssin. Vuonna 1989 noin kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600 kilometrin ketjun, joka kiemurteli Tallinnasta Vilnaan. Sillä on väliä, kohdistammeko katseen johtajiin, vai näemmekö myös sen, miten heitä vastaan noustaan vaikkapa Venäjällä, Puolassa tai Hongkongissa. Onko sillä sitten väliä, onko kadulla tai ketjuissa miehiä, naisia, molempia, kaikkia. On sillä, sillä kyse on vallasta ja sen jakautumisesta. Kuljen omantuntoni ohjaamana, en pysty vaikenemaan, vakuuttaa Karina. L opuksi selfhelp-vinkki yhteiskunnalliseen yleisahdistukseen. Ihmisketju vaati vapautta Baltian maille. ”Heidät voidaan siepata kadulta, hakata, lyödä ja vainota.” (HS 25.9.) Nobel-kirjailija Svjatlana Aleksijevitš sanoo Der Spiegelin haastattelussa, että Valko-Venäjällä on palattu Stalinin ajan salaisen poliisin metodeihin. Myös Maria Kalesnikava yritettiin häätää maasta, mutta hän repi rajalla passinsa ja ryömi auton takaikkunasta ulos. Sosiologian professori Eeva Luhtakallio kirjoitti USA:n vaalien jälkeen siitä, että vaalianalyyseistä unohtuu usein kansalaistoiminta. Tällaista on 700 kilometrin päässä Helsingistä: Kampaaja Olesja kertoo hallituksen uhanneen kerätä lapset lastenkoteihin. Siellä missä on sortoa, on myös vastarintaa. Kansalaisia, jotka vastustavat taantumusta ja väärinkäytöksiä riskeeraamalla oman turvallisuutensa ja tulevaisuutensa. Pelolle ei pidä antaa periksi, koska se jähmettää ajatukset ja estää toimintakyvyn, sanoo vankilassa pidätettynä ollut Marta. Räty Reetta Räty on Tampereen yliopistossa pätkätöissä oleva vastarintaromantikko. Se on tosi paljon sanottu. Valokuvaaja Viktorija pidätettiin tyttäriensä Janan ja Martan kanssa. Stalinin aika, 2020. Suomessa asti voi tuntea patriarkaatin sirpaleita jalkapohjan alla. Valko-Venäjän kansannousu alkoi elokuussa. Mitä meidän pitäisi tehdä. E rityisen pelottomia ovat mummot.” Näin kirjoitti toimittaja Anna-Liina Kauhanen kuvatessaan naisten merkitystä Valko-Venäjän kansannousussa (HS 28.10). Lehtijuttuja lukiessa tapaa järkkymättömiä naisia. Mutta on meillä täällä myös toisenlaisia voimia. Katso kuvat. 104 IMAGE JOULUKUU 2020
Vaikka itsensä saisi väkisin kiinnostumaan melkein kaikesta, elämästä merkittävä osa pitäisi kuitenkin pystyä elämään intuitiivisten, itselle luontaisten mielenkiinnon kohteittensa liepeillä. Tällaista mistä tahansa kiinnostumista arvostetaan korkealle. Kun listaa kiinnostuksenkohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa, kirjoittaa Veera Luoma-aho, Silloin, kun on vain kiinnostunut jostain, oma ego sopivalla tavalla katoaa. Itse olen esimerkiksi ajatellut olevani kiinnostunut taiteesta lapsesta saakka. Entä miksi me kaikki olemme samaan aikaan kiinnostuneita laadukkasta merinovillasta. Ne olivat valloittavia: lapinporokoirat, lentokoneonnettomuudet, hapanjuurileipominen, Huippuvuorten siemenpankki, Zlatan, laavaan hautautuneet kaupungit, Ulrike Meinhoff. Luoma-aho Veera Luoma-aho on kirjoittaja ja yrittäjä, joka on kiinnostunut politiikasta ja sisustustyynyistä. Vilauskin asiasta kiinnittää katseen ja saa mielenkiinnon syttymään. Kun tajusin, että olin listaa kirjoittaessani unohtanut koko taiteen olemassaolon, ymmärsin, että oikeastaan yhdeksässä kymmenestä taidenäyttelystä olen kiinnostunempi museokaupan tavaroiden hipelöinnistä kuin itse taiteesta. Kerran päätimme ideoinnin sijaan kertoa kaikki vuorollamme toisillemme, mikä meitä kiinnostaa. E i vaan kiinnosta. Kaikki kiinnostuksenkohteet eivät ole meille hyväksi: ne ovat sokerin kaltaisia mielihaluja, jotka vetävät väsyneenä puoleensa, mutta joiden liiallisen nauttimisen tietää huonoksi. Sen sijaan silloin, kun on ihan vaan kiinnostunut jostain, oma ego sopivalla tavalla katoaa. Se kiinnostaa. Listalta saattaa puuttua kokonaan asioita, joita on pitänyt osana identiteettiään. Silloin antaa arvoa sille, mitä oikeasti tahtoo, mutta katsoo silti pois itsestään. Koska emme lopulta ole kummoisia individualisteja, listoista pystyi hahmottamaan kollektiivisia kiinnostuksia, joita saattoi yhdistää ikä, elämäntilanne tai kenties kapitalismin logiikka. Meitä kymmenen vuotta nuoremmat eivät ymmärrä, miksi emme koskaan ole päässeet yli 1990luvun brittijulkkisista: kuka edes oli Patsy Kensit. Kerro lisää! Kirjoitin oman kiinnostuslistani sosiaaliseen mediaan ja sain vastaukseksi ryöpsähdyksen kavereitteni listoja. Kiinnostumisessa on silti jotain sopivan keveää. Kierroksesta tuli kiehtova: mitä ihmettä, olet siis kiinnostunut tähtitieteestä. Myöhemmin jotkut tuttavani perustelivat samoin sanoin sitä, etteivät vaikka äänestäneet vaaleissa. Runsauden maailma on saanut minut arvostamaan asenteesta henkivää röyhkeää fokusointia. Kiinnostava aihe sekin, mutta näkökulmassa on melkoisesti egoa mukana. Taitava toimittaja kulkee bussilla pitkin Kehä kolmosta, ja siitä syntyy sosiologisen näkökulman aiheeseensa ottava ilmiöjuttu kehyskuntien elämäntavasta. Kiinnostaa! JOULUKUU 2020 IMAGE 105. Usein toimituksissa ajatellaan, että mistä tahansa asiasta saa kiinnostavan, kunhan valitsee oikean näkökulman ja kertoo tarinan hyvin. Nykyään vähän kaiken pitäisi olla intohimoa. Ei ollut yllätys, että päädyin tällaisen yli-innostuksen valtaamana media-alalle. En voinut koskaan oikein ymmärtää heitä, ja pidin perustelua mielikuvituksettomien ihmisten keksimänä tekosyynä omalle tylsyydelleen ja tietämättömyydellen – ihan kaikkihan oli lopulta kiinnostavaa, kun vaan malttoi tarkemmin ajatella. Toimittajathan ovat todellisia ammattikiinnostujia. Aina itsensä kuunteluun ei tosin kannata luottaa. Lapsena koulukavereissani oli aina joku, joka perusteli innottomuuttaan jossain kouluaineessa sillä, että ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Sitten on asioita, jotka eivät varsinaisesti sytytä, mutta joita pitää tärkeinä ja joista siksi tahtoo tietää lisää, kuten nyt vaikka ilmastonmuutos. T öissä pidämme silloin tällöin ideointi-iltapäiviä. Kaverillani tällainen asia olivat eläimet. Netti pursuaa ohjeita siitä, kuinka itsestään voi tehdä muiden silmissä mielenkiintoisen. Viime aikoina olen alkanut suhtautua nihkeisiin, epäkiinnostuviin tuttaviini melkein ihaillen. Omien kiinnostusten pohtimisessa on jotain itseä hellivää. Se tekee koko aiheesta heti vähän väsyttävän. Kun listaa rehellisesti omia mielenkiinnon kohteitaan, joutuu miettimään, onko se ihminen, joka on ajatellut olevansa. Amerikkalaiset pohtivat paljon sitäkin, millainen ihminen on kiinnostava. Jos amerikkalainen on lukenut aiheesta kaksi kirjaa, hän kertoo olevansa totaalisen obsessed. E räs kaverini jäsensi kiinnostuksen kohteet kolmeen: on asioita, joista kiinnostuminen on itselle valtavan luontevaa ja intuitiivista. Johtuuko koronasta, että vankasti keskiluokkaisia ja ikäisiä kavereitani kiinnostivat yhtäkkiä laajasti orgiat, parinvaihto ja psykedeelit. Kolmas kategoria olivat asiat, joista tykkää kovasti, mutta joista ei varsinaisesti ole kiinnostunut tietämään mitään, kuten nyt minulle luonto
Hei Läski-Porschejen omistajat, oletteko ajatelleet, että autonne nähdessään monet päättelevät, että tuon kuskinkin täytyy olla läski, jolla on läskeistä koostuva perhe. — 13. — 19. — 15. Jaa-a, nykyaika, kannattaako varmuuden vuoksi pyytää anteeksi, kun on kutsunut autoja ja kuvitteellisia ihmisiä läskeiksi. 9. — 11. — 10. Kuinka moni masentui kuultuaan Pfizerin koronarokotuksesta ja siitä, että paluu vanhaan normaaliin voi pian alkaa. Jaahas, kumpi otetaan, itsellesi oikeudenmukaisempi maailma ja 5,5 miljoonaa euroa vai kaikille oikeudenmukaisempi maailma ja sinulle 20 000 euron velat. Haluaisiko joku Brechtin jalanjäljissä yrittää ”suomalaisen” luonnehdintaa sen tiedon pohjalta, että kun suomalaiset saivat piiloutua maskien taakse, he alkoivat käyttäytyä törkeämmin kaupan kassoja ja muita asiakaspalvelijoita kohtaan. Miten saisin sinut uskomaan, että kymmenen minuutin podcastisi kestää aivan liian kauan. Pitäisikö tulevat näköispatsaat valmistaa irrotettavilla päillä, jotka voisi aina uuden ideologian koittaessa vaihtaa sopivampaan. Eikö ns. Onko joku nauranut – ”Kuinka hän oivalsikin!” – Pertti Jarlan poliittisille pilapiirroksille. — 18. nämä meidän piti vielä kysyä. Jos delfiinit maistuisivat niin herkullisilta kuin vaikkapa hummeri (tai nyhtöhummeri!) olisimmeko koskaan oppineet, että delfiinit osaavat puhua, ja jos olisimme, olisimmeko välittäneet. Pitääkö Jari Tervo itseään Suomen henkisenä presidenttinä kirjoittaessaan Ukko-koirastaan ikään kuin se olisi meidän kaikkien koira. — 22. — 7. Meistä kaikista taitaa tuntua aika yhdentekevältä, että tämä kysymys on tämän palstan kaikkien aikojen viimeinen kysymys. Miten monisukupuolisuus ja kaikki siihen liittyvä (ihana) muuten vaikuttaa KAHDEN SUKUPUOLEN HIRTTOKÖYDESSÄ roikkuviin nudistirantoihin. laaturavintoloiden paras puoli ole se, että niissä on tavallaan pakko juoda alkoholia, koska muuten kokemus jää vajavaiseksi. — 23. Pitäisikö hyväntekeväisyysjärjestöjen palkata somealustoille kodittomia, jotka huutaisivat ”Get over it!” aina kun joku vikisee huonosta ruoasta, palvelusta, säästä, taksikuskista, remontista. 106 IMAGE JOULUKUU 2020 17. Saako valkoisten lukupiirissä käsitellä mustien kirjoja vai onko siinä jotain potentiaalisesti loukkaavaa ja jos saa, saako sanoa paskasta kirjasta, että njaa, tää oli aika paska. — 14. — 5. Jos vaikka Riku Rantala vastaisi ensimmäisenä, niin lähdetään siitä sitten Tunnan kautta Paula Vesalaan. Olisiko Rakastunut Renny Harlin toimiva konsepti farssimusikaalille. — 8. Onko kalan putoamista se, kun kala nousee ylös vedenpintaan vatsa edellä. — 6. — 16. “Kuka vittu sanoo ‘penis’. — 3. Mikä sä olet, mun mutsi?” (DBC Pierre: Meanwhile in Dopamine City) — 2. — 21. — 20. Kun puolustamme ja ihastelemme oman alueemme monikulttuurisuutta, seuraako siitä, että voimme paremmalla omallatunnolla sulkea silmämme muualla tapahtuvilta ihmisoikeusrikoksilta. Kummasta tulisi huolestua enemmän, tietokonepeleihin uppoutuneesta teinistä vai teinin vanhemmista, jotka valvoivat laihdutusja virtsanpidätyslääkkeiden avulla vuorokausia USA:n vaalitulosta odottaessaan. No miten on, tuliko se Derridan kissakirja koskaan luettua loppuun. 1
MIESTEN VUORO PUHUA VANHEMMUUDESTA NIKLAS THESSLUND YHTEISTYÖSSÄ Toni Nieminen, Juha Itkonen, Jari Sinkkonen, Kjell Westö… Kymmenen isää ja kymmenen erilaista perhettä. Dadpodissa suomalaisisät puhuvat siitä, mistä he aina mieluiten puhuvat: lapsistaan ja perheistään. KUUNTELE UUSI PODCAST, JOSSA ISÄT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN
Lue lisää a-yhteiso.fi/liity Haluatko vaikuttaa medioiden sisältöön ja mainontaan?
Musiikkitoimittaja Anne Teikari kysyi kolmelta nuorelta säveltäjältä, minne he nykymusiikkia veisivät ja miksi.. TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 1 TEKSTI ANNE TEIKARI × KUVAT JIRINA ALANKO, TIMI KUOSMANEN JA TIMO PYYKKÖ Taidemusiikkipiirejä pidetään helposti omana sulkeutuneena maailmanaan, joka elää omassa ylevässä todellisuudessaan irrallaan muun yhteiskunnan keskusteluista. Mutta onko näin todella
Vaikka tällaisten paneelien perusteella voi saada käsityksen klassisesta musiikista tornissaan jupisevana musiikkikulttuurina – eikä aivan väärä kuva ole sekään – uusia aloitteita tehdään ja toimintatapoja muutetaan koko ajan, kun katsoo hieman tarkemmin paneelien ulkopuolelle. Paneelin jälkeen ihmiset vaihtavat rajoja rikkovia aatoksiaan, pukevat takkinsa päälle ja lähtevät koteihinsa. Olen lukenut kirkasotsaisia kirjoituksia siitä, kuinka klassinen musiikki tulee räjäyttää ja oopperan seinät kaataa, jotta niistä pääsisi jokainen ohikulkija käymään sisään. Tutkimushankkeissa pyritään edistämään tasa-arvoa klassisen musiikin sisällä tietoa lisäämällä. Uusia tapaamisia ei sovita. Isossa kuvassa muutokset ovat hitaita, mutta pinnan alla kuplii. Baareissa soivat ajassamme sävelletyt teokset, jotka yllättävät yleisönsä. Sävellystunneilla musiikkiopistojen luokkahuoneissa keksitään uusia tapoja ajatella klassisen musiikin tekemistä yhteisöllisenä taidemuotona. 2 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Riikka Talvitie O len istunut useissa nykytaidemusiikin tulevaisuutta käsittelevissä seminaareissa ja paneelikeskusteluissa, joissa on pohdittu taidemusiikin tekijöiden yhteiskunnallista asemaa ja merkitystä. Kysyimme kolmelta nykysäveltäjältä, millaisia muutospaineita taidemusiikkikentällä tällä hetkellä on ja mitä esteitä muutosten tiellä on. Olen itsekin tehnyt niin. Leevi Räsänen. Meidän Festivaalilla Tuusulanjärven rannalla musiikki tulee lähelle kuulijaansa. Puheenvuoroissa puretaan säveltäjän neromyyttiä musiikista käytävällä puheella ja säveltämisen muuttamisella yhteisölliseksi, sekä taidemusiikin suhdetta yhteiskunnallisen vaikuttamiseen, kuten ilmastonmuutoskeskusteluun
Että katsokaa, olen täällä, olen näin viisas ja etevä ja paras. Että musiikissa on jotain niin hienoa, että siitä ei edes kannata puhua. Siihen nousee jokin outo mysteerihuntu eteen. Sitä ei mitenkään voi tarkistaa eikä sisään sointuun ole koodattu mitään tällaista. Yhteisöä luodaan siinä, kun tehdään esteettisiä valintoja. Yleisönsä voi huomioida tai jättää huomioimatta. Jos kertoo teoksistaan hyvin teknisesti, silloin juuri nostaa itseään sinne norsunluutorniin. Koen, ettei se mysteerihuntu ole perusteltu ollenkaan. Välillä se teksti on ihan teknistä liibalaabaa, josta edes minä en ymmärrä mitään. Ajateltaisiin, että yleisö on meidän kanssa täällä eläviä ihmisiä, jotka ovat todella tärkeitä mielipiteiltään, eivät passiivisia. Ainoastaan väliä on sillä, että miten teoksesta viestii ja minkälaisen konseptin ympärille sen taiteensa paketoi. Kun olen työskennellyt esimerkiksi teatteriyhteistöiden tai. Siinä ei ole mitään tieteellistä, ja ehkä sen takia sitä vieroksutaan. “Ajattelemme taidemusiikin säveltämistä aina yksilön mielessä tapahtuvaksi toiminnaksi. Jos sanoo, että tuo sointu oli minusta tosi surullinen, kuin joku olisi kuollut, mutta kuitenkin toivoa on jäljellä. Institutionaalinen toimintatapa perustuu teosten valmistamiseen ja niiden laadukkaaseen esittämiseen. Voi olla, etteivät säveltäjät halua antaa itsestään niin paljon. Sitä persoonallisempaa musiikki on ja siinä on selvemmin tekijänsä ääni.” ”Musiikin tekeminen voisi poistua säveltäjän päästä.” -Riikka Talvitie, säveltäjä, pedagogi ja tohtorikoulutettava, joka on haastanut yksinäisen neron myyttiä avaamalla sävellysprojektejaan yhteisöllisiksi ja työskennellyt useissa monitaiteisissa produktioissa. Sillä musiikilla ei oikeastaan ole väliä. Jos sanotaan esimerkiksi, että teos on sävelletty heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, niin se vaikuttaa siihen, miten teoksen kuuntelemiseen virittäytyy. Mutta jos ajattelisi, että musiikki heijastelee sitä yhteisöä, missä elämme, näiden yhteisöjen pitäisi kokea se musiikki omakseen myös esteettisesti. Jos tämä valintatilanne avataan keskustelulle kolmen tai viidenkymmenen ihmisen välillä, tapahtuu väistämättä niin, että ihmisillä on mielissään erilaiset asiat. Ammattimuusikoiden ja -säveltäjien keskuudessa ei kyllin korosteta, kuinka arvokkaita kaikki tulkinnat, mielikuvat ja reaktiot ovat. Minkälaisia tunteita hän koki, mikä ajoi hänet siihen. Olisi ihan helvetin hienoa, jos jossain käsiohjelmassa lukisi noin. Mitä enemmän musiikissa on, säveltämässäni tai kuuntelemassani, jotain ei-tieteellistä ja selittämätöntä, niin se on yleensä mielenkiintoisinta musiikkia. Yhteisötaiteessa lähdetään ihan nollasta, että taiteilija tai taiteilijaryhmä tutustuu yhteisöön ja kuulostelee minkälaiset asiat ovat tärkeitä ja miten niitä voisi tuoda esiin. Sellaista itse harvoin enää löytää. On hirmu itsekästä ja poissulkevaa, jos ei avata syvempiä tarinoita teoksen taustalla. Sen sijaan kun on kyseessä uuden musiikin kantaesitys, välillä tekstiä ei ole ollenkaan. Jos haluamme laajentaa nykymusiikkiyhteisöä yhteisötaiteen tavoin ja kohdata ihmisiä eri taustoista, niin meidän pitää avata ihan toisella tavalla se, että sallimme erilaista ajattelua niistä esteettisistä valinnoista ja yhteisön rakentumisesta. Kaipaisin nykypäivänä sävelletyistä musiikkiteoksista puhumiseen ja kirjoittamiseen sitä, että mitä säveltäjän elämässä tapahtui, kun hän loi teoksen. Uskon, että ihmiset saisivat niistä paljon enemmän irti ja voisivat samaistua. Olen nähnyt pedagogisissa projekteissa, miten nuoret ihmiset, jotka eivät ole kouluttautuneet säveltämisessä, kommentoivat musiikkia hyvin aidosti ja intuitiivisesti. Tällaista toimintamuotoa meillä ei oikeastaan ole nykymusiikissa ollenkaan. Meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta avata nykytaidemusiikkiyhteisöä yhteisölliseksi, koska sitä ei haluta. tehnyt musiikkia lasten kanssa Kuule minä sävellän -hankkeessa ja jonka missiona on nykymusiikin saattaminen lähestyttäväksi kaikille. Tietenkin siitä voi ja pitää puhua! Jos jonkun mielestä teoksesta kirjoittaminen olisi pyhäinhäväistys, ehkä silloin ei olla valmiita kohtaamaan sitä, mitä kaikkea teoksen takaa voi tulla esiin. Nykymusiikki eritellään kuitenkin omaksi yhteisöksi klassisen musiikin sisällä. Se on tärkeää sen kannalta, miten teoksen kuulee. Tällä hetkellä sukupuolijakaumat ovat tapetilla ja se, mitä arvoja ne heijastelevat. Miksi ei voisi olla Seiska-tyylisiä kirjoituksia teoksista. Se on lähtenyt musiikkikasvatuksen ajatuksesta, siitä, että luominen on yhteistä tekemistä. Se on pidetty ulkopuolella kaikesta sosiaalisesta viitekehyksestä. Se voi olla vaikka, ettei minulla ollut elämässä mitään erityistä meneillään, kun sävelsin tätä. 3 ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ”Jos teoksesta kirjoittaminen on pyhäinhäväistys, ei olla valmiita kohtaamaan, mitä kaikkea teoksen takaa voi tulla esiin.” -Leevi Räsänen, säveltäjä ja pedagogi, joka on mm. Tämähän ei ole totta. Silloin pitää luottaa, että henkilöt tai yhteisöt, jotka saavat tilaisuuden, tuovat parhaalla mahdollisella tavalla esiin heille tärkeitä asioita. Perinne ja ajatus siitä, että musiikki puhuu puolestaan, ja että musiikki on ihmisyyttä suurempaa, liittyy outoon paisutteluun ja machokulttuuriin. Jos antaa teoksensa nimeksi ”Nimetön”, ja se on jotain ihan helvetin up there -kamaa, ja sitten puhuu siitä ammattijargonilla, niin se on huomiotta jättämistä. Keskustelun myötä mötikkä esteettisestä laadusta tai arvioinnista asettuu paljon yhteiskunnallisemmalle kentälle. Käsityksemme siitä, mitä estetiikka on, tarkoittaa jokaiselle erilaisia asioita. Siinä on aina jokin filtteri edessä. Ehkä tunteista puhumista nykymusiikissa pidetään liian simppelinä. Vaikka kuinka joku väittäisi, ettei niitä tarinoita ole, sanon, että on. “Vanhoja teoksia osataan avata käsiohjelmissa ja teosesittelyissä itse asiassa aika hyvin. En tarkoita, että mitään tarvitsisi heittää romukoppaan, vaan meidän tulisi altistaa ne esteettiset arvot keskustelulle. Hiphop-genre on eri yhteisö, jossa on eri lainalaisuudet, ja nykymusiikkiyhteisö on omansa. Heräsin joka aamu kahdeksalta, keitin kahvia, söin joka päivä lounaaksi perunamuusia ja kalapullia, ja menin nukkumaan yhdeksältä. Ja joku toinen sanoo ihan eri tavalla. Eihän me nykymusiikissa esimerkiksi anneta ääntä, paikkaa ja tilaa sille, että saamelaisten yhteisö saisi sanottua itselleen tärkeitä asioita, tai maahanmuuttajat. Poikkeuksena ainoastaan lapset ja pedagoginen työskentely. Yhteisön toimintatavat liittyvät voimakkaasti traditioon ja vakiintuneisiin käytänteisiin, toisaalta orkesterilaitokseen ja oopperaan. Säveltäminen ei ole neutraalia, vaan kuulumme johonkin yhteisöön, jolla on jotkut mieltymykset. Nykymusiikki harvoin osallistuu tällaiseen leikkiin. Näin musiikin tekeminen voisi poistua säveltäjän päästä ja yleisön olisi mahdollista nähdä se prosessi. Nykymusiikkiyhteisö on suht pieni, valkoinen, suurelta osin akateemisesti koulutettu. Epäilen, että jos säveltäjä ehdottaa jollekin marginaaliryhmälle, että tehdään projekti, niin sieltä tulee ensimmäiseksi, että ei me kuunnella nykymusiikkia
ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Matilda Seppälä
Niin kauan kuin musiikille ei ole selkeästi ilmaistua kontekstia, niillä harmonioilla tai säveltasoilla itsessään on haastava ilmaista eksplisiittisesti asioita. Miellän positiiviseksi kuplinnaksi tällä hetkellä sen, että taidealojen rajoja häivytetään. Tämän megaluokan ongelman ratkaisemiseen tarvitaan voimien yhdistämistä ja liittoutumista, mitä kautta poliittinen voima syntyy. Se on paljon tehokkaampi tapa toimia, kuin että tekee teoksen orkesterikonserttiin, että tässä nyt käsittelemme ilmastonmuutosta. Kaikki nämä asiat ovat tosi hyviä, mutta sekään ei välttämättä tuo meitä yhteisönä kauheasti lähemmäksi kriisin ratkaisemista, jos poliittista lobbausta ei ole tarpeeksi edes kansallisella tasolla. On tärkeää käsitellä ilmastoahdistusta. Jos ajattelen vaikka Meidän Festivaalilla, millaista vastaanottavuutta erilaisille tilanteille siellä on, niin siinä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että yleisö otetaan huomioon. Mutta ei voi yrittää keräillä poliittisia irtopisteitä sillä, että tekee hirveästi ilmastonmuutoksen eteen, jos ei oikeasti tee. Silloin voidaan tietysti kysyä, että onko niinkään kyse enää taiteesta. Taide ja musiikki voi hyvinkin pelata tässä tärkeää roolia ihmisten yhteen tuojana.” × Nuorten kollegojen kanssa keskustelemme paljon siitä, miten tämä kenttä voisi olla sellainen, että me ei vain kollegoiden kanssa mennä sinne konserttiin, vaan että se voisi olla laajemmin merkityksellistä.. Se tarkoittaisi heti rakenteellisia muutoksia. Tällaisia teoksia saa ja pitää säveltää ja esittää, mutta se ei ollenkaan riitä. Täytyy kuitenkin hyväksyä, että se ei välttämättä ole kaikkien tie. Se, mitä voidaan tehdä, on että annettaisiin tilaisuuksia ja saatettaisiin ihmisiä yhteen rohkeammin. Toki taideinstituutio voi julistautua, että haluamme kannattaa tätä asiaa, meillä on oma hiilineutraaliustavoite ja vaihdamme puhtaaseen energiaan. Nuorethan tekevät sujuvasti yhteistyötä kaikenlaisissa työryhmissä. Kantaaottaville teoksille tuntuu olevan paljon tilausta ja niihin investoidaan mieluummin kuin systeemitason muutoksiin. “Musiikki ei taidemuotona ole niin rationaalisella tasolla kommunikoiva kuin joku muu, esimerkiksi tekstiin pohjautuva taidemuoto. Että elämäni ei ole vain jotain kilpailuun osallistumista ja palkintojen saamista, vaan fokus viedään yhteisön kanssa olemiseen.” ”Ei riitä, että tekee kaiken kuten ennenkin ja lätkäisee sille nimeksi ”ilmastonmuutos.” -Matilda Seppälä, säveltäjä, joka on pohtinut nykymusiikin ja ekologian suhdetta esimerkiksi toimimalla Elokapina-liikkeessä ja Ung Nordisk Musik -festivaalissa, jonka teemana oli ilmastonmuutos. Tämä on yksi ydinkysymys siinä, mihin taidemusiikki on menossa. Se ei ole heti se valmiin teoksen tuominen, vaan pohditaan sitä lähtötilannetta. Mieluummin näkisin nuoret taiteilijat liittymässä aktivistisiin liikkeisiin, joilla on selkeä agenda, tavoitteet ja toimintamallit. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ kuvataiteiden kanssa, niissä yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen kannanotto kumpuaa esiin paljon voimakkaammin. Ei vain mukavasti omalta kotisohvalta käsin tehdä kaikki niin kuin on ennenkin tehnyt ja läntätä päälle, että ilmastonmuutos. Ei vain niin, että säveltäjällä on se säveltämisen osuus, vaan että hän ottaa osaa koko työryhmän toimintaan. En ole hirveästi nähnyt teoksia, jotka olisivat avoimen kantaaottavia. Usein se vaatii voimakasta kontekstualisointia, mikä voi tapahtua monella tavalla. Jos lopputuloksena on kuitenkin positiivisesti vaikuttaa siihen asiaan, ratkaista se ongelma, niin pitää olla tervettä itsekritiikkiä. Tämä on minusta se ongelma, ei se, että niitä teoksia sävelletään. Meillä on olemassa ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseen ainakin teoriassa, mutta meillä ei ole tarpeeksi painetta saada niitä päätöksiä läpi. Nykymusiikissa ei ole pyrkimystä osallistua yhteiskunnan toimintaan tai vaikuttaa aktivistisesti. Huomio on enemmän siinä, miten voidaan kommunikoida jotain, jos halutaan ottaa kantaa. Olen lievästi skeptinen sen suhteen, että miten sellaiseen asiaan kuin ilmastonmuutos pystytään pelkästään taiteen keinoin vaikuttamaan. En ajattele, että välttämättä pitäisi tuoda kantaaottavuutta konserttisaleihin, vaan pikemminkin käyttää taidetta keinona esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan taisteltaessa. Siinä olisi mahdollisuus taiteentekijöille, mutta se vaatii, että luovuttaa omat taitonsa vaikka ympäristöaktivismiliikkeen käytettäväksi. Muutos on tapahtumassa. Teoreettisten konstruktioiden rakentelemisesta ei mututuntumani mukaan olla enää niin kiinnostuneita. Nuorten kollegojen kanssa keskustelemme paljon siitä, miten tämä kenttä voisi olla sellainen, että me ei vain kollegoiden kanssa mennä sinne konserttiin, vaan että se voisi olla laajemmin merkityksellistä. On ihan sama konsertti ja muusikot kuin aina ennenkin ja sitten teos, johon kirjoitetaan otsikoksi ilmastonmuutos. Mitä pääasiallisesti olen nähnyt ja mitä taidemusiikkikentällä nyt tapahtuu, on aika performatiivista. Jos oma työ on instrumentaalisen musiikin säveltämistä, niin siinä on vähän erityyppisiä haasteita kuin jos on kirjailija. Musiikkiteos voi siinä olla tosi hyvä keino, että pääsee purkamaan sitä kaikkea paskaa mitä sieluun kertyy, kun lukee katastrofiuutisia
Lue lisää: uniarts.fi/tapahtumat pääpäivä Ta i t e i l i j a v a l m i s t a u t u u n ä y t t e l y y n Pitkänen-Walter etenee tunnustellen ”Kymmenien vuosien kokemuksen jälkeenkin jokainen teos on uusi haaste. Kun yksi aisteista on 6. Taiteellista tutkimusta tarvitaan juuri silloin, kun taiteen tekemisessä on asioita, joille pitää löytää sanoja. Kreikkalainen muusaa tarkoittava sana, josta musiikki on johdettu, on alun perin uskonnollinen käsite. Teoksen esittämisen paikka ja tilanne yhtä lailla kuin ympäröivät kulttuuriset ajattelutavat määrittävät teoksen muotoutumista ja tulkintaa. Nuo tunnut ja sävyt ikään kuin kietovat tahtomattanikin itseensä ajatusrakennelmia ja muita olemassaolon eleitä, vaikka välttelen yksiulotteisia väitteitä. Näyttelyjä katsotaan ja niistä muodostetaan mielipiteitä, mutta suora palaute voi jäädä muutamaan sanaan. osana Sibelius Academy Guitar Festivalia. Koskettavin palaute on yllättäen tullut täysin tuntemattomalta ruokakaupan kassalta. Emme voi poistaa kieleen liittyviä kulttuurisia ja käsitehistoriallisia merkityksiä, mutta voimme tulla niistä tietoisiksi.” × Pessi Parviainen, äänitaiteilija ja tutkija, joka väitteli Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta lokakuussa. Kuka vain voi soittaa tai laulaa, eikä tarvitse olla muusikko tehdäkseen niin. Luulin aluksi muovaavani savea, kunnes huomasinkin saven muovaavan minua: mustan marraskuun paine rintakehällä muuttui pehmeäksi painopeitoksi.” × Mikki Noroila on kuvaja esitystaiteilija, joka opiskelee Kuvataideakatemian Tila-aikataiteiden opetusalueella. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ työkalu Näppäilysoitin vie aikamatkalle ”Soitan tällä hetkellä useampaa periodiinstrumenttia, kuten 1500-luvun näppäilysoitinta vihuelaa, romantiikan ajan kitaraa ja modernia klassista kitaraa. Työ etenee tiiviissä suhteessa materiaalin kanssa, mielikuvien muotoutumisen ja murskautumisen prosessissa. Monenlainen luovuus kuuluu osaksi yhteisöä ja yritysmaailmaa. Toki kaikkea tuota musiikkia voi soittaa pelkällä modernilla kitaralla, mutta inspiroidun jo pelkästä ajatuksesta, että tällä tavoin pääsen astetta lähemmäs kauan sitten kuollutta säveltäjää ja hänen musiikkiaan. ”Suosittelen ottamaan kuulokkeet pois korvilta missä tahansa liikkuu, myös Helsingin seudulla. Jokaisella instrumentilla pääsen lähemmäksi musiikkia, jota kyseisinä aikoina sävellettiin. pyhä lehmä K u m o a m m e v ä ä r i ä t o t u u k s i a Sanasta musiikki ei voi luopua ”Jos emme kutsuisi mitään musiikiksi, se vapauttaisi meidät käsitteen mukanaan tuomasta taakasta ja vapauttaisi luovuutemme. Pyrin luomaan katsojille mahdollisuuden kohtaamiseen, oleiluun teoksen kanssa. Päivän alkaessa ei voi tietää, mikä aiemmin olematon on iltaan mennessä ilmennyt. Alussa tunnustelen, hapuilen, mitä ylipäätään haluan ilmaista. Soitto ja laulu tapahtuvat ihmisten keskellä, osana yhteiskuntaa, eikä niiden pitäisi sulkeutua erilliseen, tehottomaan taiteen linnakkeeseensa. Sen sijaan muinaishepreassa, jolla Raamatun vanha testamentti kirjoitettiin, ei ole musiikkisanaa. Tapailen mielessäni jonkinlaisia tuntuja ja sävyjä, joihin materiaalisessa työstämisessä assosioituu ympäröivän maailman tapahtumia. Hän on usein historian saatossa ollut myös oman instrumenttinsa mestari.” × Janne Malinen, kitaristi, joka konsertoi Musiikkitalossa 19.12. Tietoisuus sovitusta näyttelystä pakottaa prosessia eteenpäin, joskus liiankin nopeasti. kysy mitä vain Missä ovat Helsingin kiinnostavimmat äänet. Mielestäni taiteellista toimintaa koskeva diskurssi hyötyisi suuresti, jos siinä vältettäisiin dogmaattisten käsitteiden, kuten musiikin, käyttöä. Toivon yliopistolta pikaisia toimia sosio-ekologisesti turvallisempien ja kestävämpien tilojen puolesta.” Musta savi ”Kohtasin vulkaanisen maaperän mustan saven ensimmäistä kertaa hiljattain eräällä kuvanveiston kurssilla. Viime kesänä puolestaan 1 306 nykyistä ja entistä taidealan opiskelijaa allekirjoitti addressin ”Antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa”, joka luovutettiin myös Taideyliopistolle.” Instituution vastuu ”Seuraavaksi tarvitaan instituution vastuunkantoa, jotta edellä mainitut antirasistiset ja Taideyliopiston ekologisten käytäntöjen strategiat muuttuvat teoiksi. Tulevassa konsertissani työskentelen kahden erilaisen soittimen kanssa. Kuvataiteessa keskustelu ammattilaisten kesken on melko vähäistä. Käsitteet vaikuttavat ajatteluun ja tekemiseen. Hän tunnisti nimeni pankkikortista ja ilmaisi kokemuksensa näyttelystäni ostosteni lomassa.” × Tarja Pitkänen-Walter, maalaustaiteen professori, jonka kutsunäyttely Maalauksellisia mietteitä Helsingin Taidehallissa 16.1.–28.2.2021 päivystävä kriitikko Mikki Noroila Opiskelijat vastuunkantajina ”Kuvataiteen opiskelijat ovat laatineet koulullemme oma-aloitteisesti turvallisemman tilan ohjeet. Taidekäsityksemme ja tapamme sanallistaa taidetta muokkaavat ajatteluamme. Muinaishepreassa on sen sijaan lukuisia konkreettisia sanoja, kuten soitto ja laulu, jotka eivät arvota äänen tuottamista
Matkalle on mahtunut kivuliaita epäonnistumisia, joista suurin on se, että vaihdoin kesken kaiken tutkimuksen kielen suomesta ranskaksi. Nyt sitä uudelleen lukiessani se tuntui vapauttavalta selitykseltä myös tavoista miten rakentaa keskustelua. Taideyliopiston Taidepiste-tapahtumassa keskustelemassa hitaudesta ja vaivannäöstä yhdessä Tuomo Rainion ja Sampo Pasasen kanssa. On suorastaan hämmästyttävää kuinka kirjan abstrakteja kuvantamisia voi soveltaa monenlaisissa ympäristöissä. Ensimmäisen käsikirjoituksen Patersonille luovutti Margaret Atwood. KOLUMNI 7. Käytännössä Sarraute kuitenkin kirjoitti yhtä ja samaa teosta koko kirjailijanuransa ajan. Toinen suosikkituhlarini on liki 100-vuotiaaksi elänyt ranskalainen kirjailija Nathalie Sarraute. Tuhlauksen ylistys Laura Lindstedt Jos minun pitäisi selittää lyhyesti ulkoavaruuden olennolle, mitä taide on, vastaisin muukalaiselle näin: ”Taide on intohimoista ajan tuhlausta.” Kirjailija Volter Kilpi on yksi suosikkituhlareistani. Käsikirjoitukset sinetöidään, eikä kukaan pääse niihin käsiksi ennen määräajan umpeutumista. Rekolan juna-aseman kävelytunnelin rampilla ylöspäin mentäessä on kohta, jossa junien äänet muuttuvat todella erityislaatuisiksi. Taide eri muodoissaan on yksi merkittävimmistä koetellun ajattelun kasvualustoista. Riskin ottaminen – sitähän taiteen tekeminen on – ei kuulu kyynikon elämään: ”Miksi vaivautua?” Vuonna 2014 taiteilija Katie Paterson istutti norjalaiselle metsäaukealle tuhat taimea. Tuotantoon kuuluu 13 maltillisen mittaista proosateosta, kuusi näytelmää, esseekokoelma sekä yksittäisiä tekstejä. Sadan vuoden päästä, vuonna 2114, kuuset on tarkoitus kaataa ja käyttää sadan kirjan raaka-aineena. (Gaudeamus 1993) ”Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin kirjoittama teos kuvaa filosofisesti ajattelun muotoutumista. Niin hullu en ole, että tällä ylpeilisin. Sarraute loi niin tunnistettavan tyylin, että oikeastaan on samantekevää, tarttuuko lukija Tropismeja-esikoiseen (1937) vai viimeiseen Ouvrez-teokseen (Avatkaa), jonka julkaisun aikaan kirjailija oli 97-vuotias. Minä puolestani olen tuhlannut Sarrauten parissa ison osan elämästäni. Tässä ajassa tärkeiden aiheiden yhteinen käsittely tuntuu monesti epätoivoiselta.” × Miklos Gaál, kuvataiteilija ja tutkija, joka sai Taidesäätiö Meritan palkinnon taiteellisesta tutkimuksestaan. Näistä Baana on yksi parhaista, koska se filtteröi ympäröivän kaupungin äänet kuulumaan kauempaa, vaikka se sijaitsee avoimessa tunnelissa aivan kaupungin keskustassa. Tässä vaiheessa avaruusolento saataisi kysyä, mitä tavoiteltavaa on ajan tuhlauksessa. Kirjat sijoitetaan Tulevaisuuden kirjastoon, jossa niitä pääsee lukemaan. Intohimoinen ajan tuhlaus on myös vastavoima kyynisyydelle. Rautatientorilla puolestaan kuulee lokit kuten niin monessa muussakin paikassa Helsingissä. × Laura Lindstedt on kirjailija ja kirjallisuudentutkija, joka on 14.12. Kestävä, koeteltu ajatus ei synny yhdellä hönkäisyllä, vaikka niin Spontaanista Tunteesta uskontonsa tehnyt ihmiseläin haluaa kuvitella. Ehkä siitäkin, mutta myös muusta. Työllään hän tekee todeksi unelmaa, että vielä sadan vuoden kuluttua täällä on joku, joka tahtoo lukea kirjaa. Se alkaa laajentua syvyyssuunnassa, kerryttää merkitysten varantoa, josta riittää ammennettavaa loppuelämäksi, parhaimmillaan sukupolvienkin yli. Taiteen äärellä törsätty aika tuppaa kerrostumaan. Onko kyse siitä, että hitaasti tekevä pysyy poissa pahanteosta. Suosikkejani ovat Helsinkiä halkova kevyenliikenteenväylä Baana, Rekolan juna-asema Vantaalla ja Helsingin Rautatientori. Helsinki ei ole mitenkään erityisen äänekäs kaupunki, mutta täällä on laaja erilaisten äänten kirjo ja hyviä paikkoja kuunnella niitä. Se on myös siksi mielenkiintoinen paikka, että eri kulmissa Rautatientoria kuulet niin täysin erilaisia ääniä, että voit kuvitella olevasi toisessa kaupungissa.” × Josue Moreno, säveltäjä, jonka tohtorintutkintoon kuuluva Tunnel Piece -ääni-installaatio on koettavissa Helsingin Ratapihan alikulkutunnelissa 2.2. Kirjailija, joka tuhlaa aikaansa käsikirjoitukseen, jota kukaan ei hänen elinaikanaan lue, on toivon ruumiillistuma. Tropistista tietoisuudenkuvausta tutkiva väitöskirjaprojektini täyttää ensi vuonna 18 vuotta. ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ varattu kuulokkeille, menettää aina puolet siitä paikasta ja sen tarinasta, missä kulloinkin on. Kaikki on yhtä ja samaa. Kun Patersonista aika jättää, työtä jatkaa Tulevaisuuden kirjaston säätiö. Tilojen ja paikkojen kuunteleminen on läsnäoloa, yhteyden ottamista. En tiedä epäkyynisempää tekoa kuin Tulevaisuuden kirjaston perustaminen. Se esittää, että maailma on moneus joka ilmenee reaalisen ja virtuaalisen suhteiden järjestelminä. Hän keskitti tarmonsa yhteen aiheeseen, tropismeihin, joiksi hän kutsui ihmismielen tiedostamattomia mikroreaktioita. Kilven romaani myös paljastaa, miksi se on paisunut mahtipontiseen mittaansa: ”jäniksellä on neljä pussikkaa allansa, kun pupu loikasee ja maanketo jää, mutta ihmisellä ja hyvällä ajatuksella vain vaivainen sana kerraltansa, kun olisi koko saarna hönkäistävä saman henkäyksen menolla evankeliumin aluilta amenen loppuun!” Kirjallisuus syntyy hitaasti, ajan kanssa, joskus myös aikaa vastaan. asti klo 6–21. Siellä tuntee, ei vain kuule, Helsingin äänimaisema moninaisuuden. sisäpiirivinkki Mitä filosofia on. Päädyin kirjoittamaan yli kaksisataasivuisen ranskankielisen version todetakseni, ettei ranska ole ajatteluni kieli, eikä siitä sellaista tule. Hän ei kirjoittanut järkälemäisiä kirjoja. Yhdenpäivänromaanissaan Alastalon salissa (1933) hän törsää liki tuhat sivua kuvatessaan parkkilaivaneuvottelua
(–28.2.) 29.1. Musiikkitalo, Töölönlahdenkatu 16, Helsinki KONSERTTI BEETHOVEN 250 Juron miehen mietteitä ja hauskoja lauluja R-talo, Pohjoinen Rautatiekatu 9, Helsinki NÄYTTELY MAISTERIN OPINNÄYTENÄYTTELY Sari Majander, Lauri Tiainen Project Room, Lönnrotinkatu 35, Helsinki 15.12. 19.1. (–27.1.) 8.1. NÄYTTELY MAISTERIN OPINNÄYTENÄYTTELY Anna Matveinen, Kerttu Saali Project Room, Lönnrotinkatu 35, Helsinki. (–14.2.) 9.12. ISSUE X 4/2020 Issue X on lehti taiteesta ja yliopistosta, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan. Julkaisija Taideyliopisto, PL 1, 00097 Taideyliopisto Vastaava päätoimittaja Rehtori Kaarlo Hildén Toimitus ja ulkoasu A-lehdet ja Genero, a part of A-lehdet ISSN 2341-7269 Tilaukset ja osoitteenmuutokset osoitteenmuutos@uniarts.fi www.uniarts.fi facebook.com/taideyliopisto twitter.com/taideyliopisto 8 TALVEN TAPAHTUMAKALENTERI ISSUE X — TAIDEYLIOPISTON LEHTI — KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FESTIVAALI GLOBAL FEST Global Music -koulutusohjelman kulttuurista monimuotoisuutta juhliva festivaali. (–24.1.) 1.1. (–11.12.) TANSSI TADAC2021: CORE Teatterikorkeakoulun tanssimaisterit koreografinaan Emmi Venna. Zodiak Stage, Tallberginkatu 1, Helsinki TEATTERI KARPOLLA ON ASIAA – TOSIKERTOMUKSIA HAVUMETSIEN MAASTA Kiertue kaupunginteattereissa ympäri Suomea