Opettaja Tommi Kinnunen kunnosti kodistaan Turun kauneimman puutalon ja kirjoittaa iltapuhteenaan menestyskirjoja. RAKKAUDESTA HYVINVOINTIVALTIOON QUEER JA MUSLIMI TAITEILIJOIDEN TAUSTALLA Sisäilmaa-sarjassa rakenne ylitti yksilön Wisam Elfadl väsyi konservatiiveihin Päästimme galleristit ja kuraattorit ääneen KESTÄVIÄ JUTTUJA TO M M I K IN N U N EN : ”O LE N KO M Ä H ER K K Ä PE R H O N EN ?.” IM A G E 28 3 M A A LIS K U U 20 21 PA L. V KO 11 /2 21 29 3 6 121 2 IMA GE UU DIST UI! 2/2021 MAALISKUU 11,90?€ ILMASTON MUUTTAJA Kaisa Hietala ohjaa suuryrityksiä kestävään tulevaisuuteen. Miten hän sen tekee
Syntyy yhteistä kulttuuria ja ystävyyssuhteita, aivan kuten avokonttorissa. Tämä ei ole mitään uutta vaan verkon vanhaa ja luonteenomaisinta ydintä, on kyse sitten pelaamisesta ja puhumisesta tai chattaamisesta, mutta silti me työaikuiset haluamme rymistellä verkkoon kamerat päällä kuin turistit muistomerkille ja pitää sen ympärillä kasvokkaisen palaverin. Sen pakottaminen toiseen olomuotoon vaatisi sen, että emme veisi Teamsiin suoraan tapoja tai käytäntöjä kasvokkaisesta maailmasta vaan toimisimme uudessa ympäristössä sen ehdoilla. Kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren sanoo tämän numeron Avaaja-palstalla, että avokonttorit eivät ole toimistotyön tulevaisuutta, koska ne eivät ole edes sen nykyisyyttä, mutta tähdentää niiden sosiaalista merkitystä. Tiedän kokemuksesta. Twitter @niklasthesslund Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi. Ennen kuin kävin kirjoittamaan tätä pääkirjoitusta ehdotin, että jättäisimme Teamsissa mikrofonit ilman kameroita auki, jolloin voisi jutella työnteon lomassa. Jouduin kirjoittamaan rauhassa. Videopalaveri saattaa näyttää fyysisen maailman palaverilta, mutta niin digimuotoinen näköislehtikin näyttää sanomalehdeltä. Palavereja pidettäisiin. Kuulokkeet pysyvät päässä, vaikka peli loppuisi, ja mikrofoniin puhutaan muustakin kuin pelistä. Sen, mistä juuri siinä työssä on kyse, kun kaikki sen ympäriltä riisutaan. Samasta syystä uransa lopettaneet palloilijat kaipaavat aina pukukoppihenkeä, harvemmin pelitilanteita. Ei ihme, jos ahdistaa tai tulee mieleen vaihtaa alaa, sillä ammatinvalinta on usein myös ajatus itsestä tietynlaisessa seurassa. Sitä ei vain voi käyttää, sillä alkuperäinen paperilehti on tehty pöydälle levitettäväksi, silmäiltäväksi ja käsin käänneltäväksi. Heillä ei ole vanhaa maailmaa ja sen tapoja vaan pelkkää joustavuutta. Avokonttori on toimistotyöläisen pukukoppi, epävirallisen ja elintärkeän elinympäristö. Aivan kuin harjoittelisi jonkin instrumentin soittoa tai yksittäistä lajitaitoa. Uusissa kehyksissä vanha ei vain ole enää sitä mitä ennen. Verkossa, joka kaiken muun hyvän lisäksi on opettanut meidät myös kirjoittamaan toisillemme. Pelin ympärille syntyy kaveriporukka, joka ei ole koskaan nähnytkään toisiaan mutta jolla ei ole myöskään mitään intressiä siihen. Etätyöpäivä oli joskus mahdollisuus keskittyä rauhassa, mutta mitä pidempään tekee yksin töitä kotona, sitä enemmän kohtaa vain valitun ammatin kovan ytimen, sen paljaan asiasisällön ja vaatimukset. Houkutus pitää vanhoista tavoista kiinni keskellä muutosta on suuri. Ne ovat pandemiaa edeltäneen ajan työnteon arkkityyppejä, jotka jäävät pystyyn, vaikka kaikki muu maapallolta huuhtoutuisi. Kun koulusta on oltava poissa pienenkin nuhan vuoksi ja moni harrastus on ollut säpissä, yhdeksänvuotiaalla pojallamme on ollut tavallista enemmän aikaa pelata erilaisia konsolipelejä verkossa kavereidensa kanssa. Palaverin jälkeen katoamme puurtamaan. Yksin ja palaverissa Niklas Thesslund Pääkirjoitus luu, että aina jossain vaiheessa peliin liittyy kaverin kaveri ja tämän kaveri ja tämän kaverin kaveri. Vahva etätyösuositus on ollut yksi toimenpiteistä, ja siksi olemme käsitelleet työn muutosta useammassakin artikkelissa kuluneen vuoden aikana. Niin teemme tässäkin numerossa, sillä kuluneen vuoden aikana moni toimistotyö tuntuu muuttuneen niin, että siitä ei ole jäljellä kuin sen kaksi äärilaitaa: palaverit ja yksin pakertaminen. Lyhyesti tai pitkästi, samaan tai eri aikaan. Tämäkin on asia, jossa lapset ovat suvereeneja. Valmista kyllä tulee, usein liiankin, sillä keskeneräistä ajatusta on hankala pallotella kenenkään kanssa eikä kukaan tarjoa uutta näkökulmaa tai huomiota kesken kaiken. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 3 K un tämä Imagen numero on kaupoissa, tulee kuluneeksi vuosi niiden erilaisten laajamittaisten sulkujen ja rajoitusten käyttöönotosta, joilla koronaviruksen leviämistä on pyritty estämään. Kuvioon kuuVideopalaveri saattaa näyttää fyysisen maailman palaverilta, mutta niin digimuotoinen näköislehtikin näyttää sanomalehdeltä
44 KUVATAITEEN TAUSTAVAIKUTTAJAT Galleristit ja kuraattorit päättävät, ketkä taiteilijat pääsevät esille. 60 KESKUSTELIJA – WISAM ELFADL 63 ESSEE – YHTEISKUNTA-ANNELIA TARVITAAN 67 RUOKA – TEE SE ITSE 68 ELOKUVA – THE DAY SHALL COME 70 MUSIIKKI – COIL: MUSICK TO PLAY IN THE DARK 72 KIRJA – JOHANNA HOLMSTRÖM: MÄRTA TIKKANEN – TYTTÖ JOKA HALUSI JUOSTA VETTEN PÄÄLLÄ 74 CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJA 44–51. Tässä numerossa. Nyt työ on kuitenkin suurempien muutosten keskellä kuin pitkään aikaan. Miten ihmeessä. Kaisa Hietala kääntää työkseen yritysten kurssia kestävämpään suuntaan. Galleristi ja kuraattori Veikko Halmet oja on huomannut, että kävijät pitävät galleriakoira Fredistä. 30 UUSI ULJAS TYÖ Vaurastuminen ei ole saanut meitä juurikaan vähentämään työhön käytettyä aikaa. 4 S I S Ä L LY S L U E T T E L O 3 PÄÄKIRJOITUS 4 SISÄLLYSLUETTELO 6 TEKIJÄT 8 AVAAJA – TOMMY LINDGREN 12 KUUKAUDEN DATA 13 TOISINKIN VOISI OLLA 14 POLIITTINEN KOTI 16 DEBATTI – RASK, ARO & MÄÄTTÄ 18 KOLUMNI – RIIKKA SUOMINEN 20 SUOMEN ÄRSYTTÄVIN KIRJAILIJA Tommi Kinnunen on opettaja, joka on itse kunnostanut kauniin puutalon kodikseen. 52 PÄÄLLIKKÖ Kaisa Hietala luotsaa yrityksiä kohti kestävämpää tulevaisuutta. 52–59. Sen lisäksi hän kirjoittaa iltapuhteena menestysromaaneja. Millä perusteilla he tekevät valintojaan. 36 PAIKALLAAN Rosso on 43-vuotias ravintolaketju, joka tapasi viedä meitä kaukomaille
Valokuvaaja SUVI ELO Meikkaaja MELIINA SAVELA Kannen kuva K E S TÄV I Ä J U T T U J A 63–66. Savustettu tee maustaa paahdetut kukkakaalipihvit. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 5 67. Hyväntekijäyksilöiden sijaan hyvinvointivaltion rakenteet ratkaisevat, kirjoittaa Maria Mäkelä esseessään.
6 @KMelaniemi: Uusin (uudistunut) @imagelehti on yksinkertaisesti LOISTAVA. Numerossa 1/2021 koulumatka-aiheisessa kuvareportaasissa esiintyneen Juhon sukunimi on Rantala, ei Tehomaa. Nopeasti kuvaaminen sopi jutun tyyliin: arki on ajanpuutetta, hiuspinnejä, biojätettä ja pieniä, nopeita päätöksiä. 1979) on A-lehtien Ajankohtaismedioiden tuottaja, jonka vahvaa alaa ovat ympäristöja ilmastojutut. Virkistävää journalismia. 1980) on turkulainen valokuvaaja. jokainen ihanan myrkytön suihkautus sisältää tehokasta puhdistusvoimaa. Oli tärkeää, että @imagelehti teki jutun @ir_rkp:sta, en mä ainakaan halua ajaa ilman valoja, vaikken Purran kanssa ideologiaa jaakaan. biohajoavat maissista + kookospähkinästä valmistetut ainesosat hajottavat lian. SAMMELI HEIKKINEN Sammeli Heikkinen (s. @deepsami: Alkuvuoden masentavin juttu on ollut vimma kieltää jutunteko gallup-ykkösen johtajasta. Lisäksi jutussa kerrottiin virheellisesti, että Teemu Torssosta epäillään Pekka Katajan murhasta. Tähän lehteen hän kuvasi kirjailija Tommi Kinnusen. Tähän lehteen hän haastatteli aiemmin Nesteen kurssin kääntänyttä Kaisa Hietalaa, joka haluaa nyt öljyjätti Exxonin hallitukseen. @suviauvi kaunis teksti saunasta, @Riikka_Suominen kirjoitus sanojen merkityksestä, @oskarionninen & Mimmit jotka sijoittaa, sekä monipuolinen artikkeli Riikka Purrasta. Purra oli ehdolla Uudeltamaalta, Halla-aho Helsingistä. Just tämä johtaa Capitoleihin ja hullujen innostumiseen. Tuolloin Torssosta epäiltiin murhan yrityksestä. Tekijät OIKAISUT LUKIJOILTA Imagen 1/2021 jutussa Riikka Purrasta väitettiin virheellisesti, että Purra ja Jussi Halla-aho olisivat olleet ehdolla eduskuntavaaleissa samassa vaalipiirissä ja että Halla-ahon äänimäärä olisi siksi vaikuttanut Purran läpimenoon. Kun on valmista, jäljelle jää vain loistava tyytyväisyyden tunne.. method.fi m ® biohajoava, kasvipohjainen koostumus 100 % kierrätetyt muovipullot ihmiset testanneet, eivät eläimet iskee likaan + tahroihin rasvalla + lialla ei ole mahdollisuuksia kasvipohjaista powergreen®-teknologiaa vastaan. SUVI ELO Suvi Elo (s. Kinnusella oli kiire, eikä kuvaukseen voitu käyttää paljon aikaa
Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoi mainen este, kuten lakko tai tuotannolliset häiriöt). maaliskuuta 2021. KUSTANTAJA A-lehdet Oy MYYNTIPÄÄLLIKÖT Mediaopas.a-lehdet.fi REPRO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Deviz, Pietari 2021 SEURAAVA NUMERO ilmestyy 18. Kun on valmista, jäljelle jää vain loistava tyytyväisyyden tunne.. vuosikerta, 283. biohajoavat maissista + kookospähkinästä valmistetut ainesosat hajottavat lian. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 7 OIKAISUT LUKIJOILTA K E S TÄV I Ä J U T T U J A Päätoimittaja niklas thesslund Toimituspäällikkö sonja saarikoski (virkavapaalla) Editointi ja suunnittelu Venla Rossi Ulkoasu Ilari Musta Tuottaja (ajankohtaismediat) Laura myllymäki Digitoimituspäällikkö (ajankohtaismediat) miikka järvinen Johtava AD (ajankohtaismediat) Timo Tervoja POSTIOSOITE Image, 00081 A-lehdet KÄYNTIOSOITE Risto Rytin tie 33, Kulosaari, Helsinki PUHELIN (09)?759?61 TWITTER @imagelehti SÄHKÖPOSTI image@a-lehdet.fi, etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi FACEBOOK www.facebook.com/imagelehti INTERNET www.image.fi tekijÖinä tässä numerossa Timo Aro, Suvi Elo, Sammeli Heikkinen, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Juha Itkonen, Kati Kelola, Kalle Kinnunen, Juuso Koponen, Taava Koskinen, Essi Kylmänen, Sanna Lehto, Tommi Melender, Maria Mäkelä, Tytti Määttä, Annaliina Niitamo, Satu Nyström, Oskari Onninen, Hannes Paananen, Timo Pyykkö, Antti Raatikainen, Shadia Rask, Meliina Savela, Anton VanhaMajamaa, Antti Vettenranta, Kaisa Viitanen, Elina Vitikka. numero. 36. Imagen vuosikerta on 12 numeroa. mainostajat MEDIAMYYNTI JA MARKKINOINTI mediaopas.a-lehdet.fi TRAFIIKKI Katja Bruun asiakaspalvelu ja lehtitilaukset INTERNET www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu PUHELIN 09 759 6600 (ma–pe klo 8–17) Puhelun hinta määräytyy liittymäsopimuksenne mukaan. Aikakauslehtien liiton jäsen. ISSN 0782-3614 method.fi m ® biohajoava, kasvipohjainen koostumus 100 % kierrätetyt muovipullot ihmiset testanneet, eivät eläimet iskee likaan + tahroihin rasvalla + lialla ei ole mahdollisuuksia kasvipohjaista powergreen®-teknologiaa vastaan. Toimitus ei vastaa tilaa matta lähetetystä aineistosta. jokainen ihanan myrkytön suihkautus sisältää tehokasta puhdistusvoimaa. Virallinen osoitteenmuutos postiin tai vtj:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme
Globaali yhteiskunta on kaupunkien yhteiskunta Mikä on merkittävin asia, jonka koronapandemia muuttaa rakentamisessa. 8 AVA A J A K aupungistuminen on jo pitkään ollut ihmiskunnan megatrendi. Aiemmin trendinä olleet tehokkaat ja toimivat pienet asunnot, miniasunnot, ovatkin nyt joustamattomia ja käyttökelvottomia esimerkiksi usean henkilön etätyöhön. Pandemia on herättänyt meidät ajattelemaan uudelleen niitä kehikkoja, joissa työskentelemme, asumme ja elämme. Tosi vaikea nähdä, että niin vahva ilmiö kuin kaupungistuminen millään lailla heikkenisi. Kääntyykö trendi. Toivon mukaan pandemia tekee kolhun tähän trendiin, joka Teksti Kati Kelola Kuvat Satu Nyström TOMMY LINDGREN: ON RAKENNETTAVA TILOJA, JOTKA KESTÄVÄT MUUTOSTA Pandemia on paljastanut tehokkaiden, pienten asuntojen joustamattomuuden, sanoo Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren.. Nyt pandemia kurittaa eniten juuri kaupunkeja. Sen jatkumisen takaa kaupunkien tuottavuus ja merkitys niin talouden, yhteiskunnan kuin kaiken toiminnan keskuksina
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 9 MONIKÄYTTÖISYYTTÄ. Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren peräänkuuluttaa muunneltavien tilojen suunnittelua.
Sillä olisi työllistävä vaikutus. 10 AVA A J A on ollut sijoitusmielessä rahakas. Nyt visioidaan 15 minuutin kaupun keja, joissa kaikki tarvittava on kor keintaan vartin matkan päässä kotoa. Asuin rakentamista pitäisi kehittää kohti malleja, jotka mahdollistavat mukautumisen ja jouston. Ne, jotka visioivat, suunnittelevat ja lopulta käyttävät uudenlaista kaupunkia, voivat olla ihan eri aikakauden ihmisiä. Historiassa on ollut runsaasti kulku tauteja ja katastrofeja. Monesti kyse on siitä, että on vääränlainen raken nus väärässä paikassa. Avokonttorit eivät ole enää toimistotyön tulevaisuutta, koska eivät ne ole enää nykyisyyttäkään. Mutta uusien koulujen ja toi mistojen koko tilaperiaate on usein sellai nen, etteivät ne taivu eroteltaviksi tiloiksi. Avokonttorit eivät ole enää toimistotyön tulevaisuutta, koska ne eivät ole enää nykyisyyttäkään. Suomessa puretaan rakennuskan taa suhteellisen herkästi, rakennuksia, joi den ikä on 40 vuotta. Ne ovat johtaneet esimerkiksi rakennusmateriaa lien kehitykseen ja kaupunkirakenteen tasolla esimerkiksi palokujien syntymiseen ja muihin muutoksiin, jotka rikastavat kau punkiympäristöjä vielä nykyäänkin. – TOMMY LINDGREN AVAAJA-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiöitä.. Se saatetaan nähdä tehottomana, tontilta voidaan saada lisää tuottoa, tai rakennus on voinut jäädä liiken neyhteyksien katveeseen. Palaammeko avokonttoreihin enää pandemian jälkeen. Rakennetaanko ne nyt takai sin. Huomaammekin työskentelevämme erilaisten digitaalisten verkkojen osana, jotka venyvät vaikka maa ilmanlaajuisiksi. 15 minuutin kaupunki vas taa näihin ihanteisiin. Ennen koronaa kodeissa, työpaikoilla ja kouluissa kaadettiin seiniä ja tehtiin avotiloja. Voi olla, että myös ulkotiloihin tullaan satsaamaan: parvekkeisiin ja viherhuonei siin sekä yleisiin ulkotiloihin. Rakennettu ympä ristö sitten mahdollisesti seuraa kymmeniä vuosia perässä. Kaupunkeja rakennetaan ensin mieli kuvilla, sitten suunnitelmilla ja lopulta kivestä. Pandemia on vapauttanut meidät illuu siosta, että töitä on oltava tekemässä jos sain tietyssä paikassa. Se on ollut oleellinen syy myös sille, että on syntynyt asuinympäristöjä, joissa on vehreyttä, valoa ja raitista ilmaa. Tilojen käytössä ja palveluissa muutos on nopeampaa. (nauraa) Uskon, että toisistaan erotettavien huone tilojen arvostus kodeissa tulee varmasti nousemaan. Se on tehokas tapa pakata työskenteleviä ihmisiä lähekkäin. Kyllä se varmaankin on se suunta. Elämmekö tulevaisuudessa hyper lokaaleissa kaupungeissa. Avokonttorimalli on tehostamisen malli. Tilaa tulisi pystyä muokkaamaan useampaan käyttöön kuin mitä nyt tähän asti. On kuitenkin tärkeä tie dostaa, että työpaikoilla tapahtuu paljon muita merkittäviä asioita, kuten sosiaaliset kontaktit sekä hiljaisen tiedon välittyminen epävirallisissa tilanteissa. Tyypillisesti laajat kaupunkipalot ovat olleet kaupunkeja uudistava voima. Kyse on mittasuhteiltaan energiatehokkuutta isommasta asiasta. Kaupunkien kehityksessä erilaiset katas trofit näyttelevät todella tärkeää roolia. Sekoittuneisuuden ja katuympäristön laa dun arvostaminen ovat olleet vahvistuvia trendejä 1960luvun vaihteesta asti. Olennaista on myös sekoittuneisuus eli ettei alueella ole vain asuntoja, työpaikkoja tai palveluita vaan kaikkia sekaisin. Jos energiatehokas rakennus joudutaan purkamaan 40 vuoden päästä, kaikki siihen astiset energiasäästöt ovat marginaa lisia verrattuna siihen, miten paljon pääs töjä aiheutuu. Tau tien torjunta on johtanut asuinolojen para nemiseen. Miksi niin uusia rakennuksia puretaan. Kyse ei siis olekaan uudesta, urbaanien laatikkoviljelijöiden ja kaupunkipyö räilijöiden unelmasta. Syy ei useinkaan ole rakenteellinen, mate riaalinen tai tekninen vaan rakennuksen sopimattomuus uusiin tarpeisiin. Kestävä rakentaminen on ekologisinta rakenta mista. Tällä hetkellä laajasti jaettuna ihanteena kau punkisuunnittelussa on käveltävä kau punki, ihmisen kokoinen kaupunki, joka koetaan kehollisesti siellä liikkumalla sen sijaan, että oltaisiin riippuvaisia autosta ja koettaisiin kaupunkia kovissa nopeuksissa auton ikkunan läpi. Onko niistä seu rannut kaupunkien kehitykselle jotain hyvääkin. Tämän tyyppinen ajatus on ollut esimerkiksi Länsimetron asemaseutujen kehittämisen takana. Millä keskeisellä tavalla ilmastokriisi tulee muuttamaan sitä, miten kaupun git tulevaisuudessa rakentuvat. Kaupunkiympäristö itsessään on aika jäykkä. Toivoisin, ettei asuntoja tai tiloja rakennet taisi enää kulutushyödykkeinä, vaan niistä tehtäisiin kestäviä sanan kaikissa merki tyksissä. Miksi pitäisi. Tehokkuuskin on tietysti tärkeää, mutta olennaista rakennuksissa on, että niitä kye tään käyttämään mahdollisimman pitkään. Kun rakennetaan, puretaan ja rakennetaan uudelleen, tulee kolme hiilipiikkiä. Pitäisi rakentaa sellaisia tiloja, joka kestävät muutosta. Etätyössä on riski, että menetämme jotain
Ehkä, jos sattuu asumaan Helsingissä. YKSI YLI MUIDEN Teksti Laura Myllymäki Infografiikka Juuso Koponen Suomen väestö kasvaa, kiitos Helsingin seudun. Etätyössä toisistaan erotettavat huoneet voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Vaikka kaupungistumisen trendi ei ole häviämässä minnekään, asumisen trendit saattavat muuttua – eikä vähiten koronan takia. Muu Suomi yht. JUUSO KOPONEN on helsinkiläinen informaatiomuotoilija, jonka laatima datavisualisointi tai infografiikka taustoittaa aina yhtä kunkin numeron artikkelia. Aalto-yliopiston kaupunkisuunnittelun lehtori Tommy Lindgren toivoo Avaaja-haastattelussa (s. Helsingin seudun väestönkasvu on omaa luokkaansa Suomessa. KUNTIEN VÄLINEN NETTOMUUTTO LUONNOLLINEN VÄESTÖNKASVU MAAHANMUUTTO 3 700 +6 900 +8 400 –13 100 +6 400 –13 500 –13 500 +7 900 –7 600 3 700 +8 500 2019 2020 +5 100 +5 700 2 700 Espoo Vantaa Helsinki Muut Uudenmaan kunnat Muu Suomi Kuntien välinen nettomuutto pääkaupunkiseudulla 2019 Väestömuutokset 2019–2020 1 8 40 hl ö 140 hlö 19 hlö 1 89 hlö 1 5 4 hlö 1 6 40 hl ö 260 330 5 540 hlö 5 540 hlö 6 79 hlö 6 79 hlö. 2019 2020 Helsingin seutu Tampereen, Turun ja Oulun seudut yht. Pääkaupungin asuntokunnista joka kymmenes ja asukkaista joka viides asui ahtaasti vuonna 2019. 2019 2020 Helsingin seutu Tampereen, Turun ja Oulun seudut yht. 12 D A T A O nko kotona ahdasta. Muu Suomi yht. KUNTIEN VÄLINEN NETTOMUUTTO LUONNOLLINEN VÄESTÖNKASVU MAAHANMUUTTO 3 700 +6 900 +8 400 –13 100 +6 400 –13 500 –13 500 +7 900 –7 600 3 700 +8 500 2019 2020 +5 100 +5 700 2 700 Espoo Vantaa Helsinki Muut Uudenmaan kunnat Muu Suomi Kuntien välinen nettomuutto pääkaupunkiseudulla 2019 Väestömuutokset 2019–2020 1 8 40 hl ö 140 hlö 19 hlö 1 89 hlö 1 5 4 hlö 1 6 40 hl ö 260 330 5 540 hlö 5 540 hlö 6 79 hlö 6 79 hlö Pääkaupunkiseudun kuntien välisessä muutoliikkeessä Helsinki jää selvästi tappiolle, mutta pako naapurikaupunkeihin enemmän kuin kompensoituu muualta maasta tulevilla uusilla asukkailla. Asumisväljyys asuntokuntaa kohden oli tuolloin keskimäärin 64 neliötä. Pääkaupunkiseudun kuntien välisessä muutoliikkeessä Helsinki jää selvästi tappiolle, mutta pako naapurikaupunkeihin enemmän kuin kompensoituu muualta maasta tulevilla uusilla asukkailla. 8), että pandemia toisi kolhun pienesti rakentamisen trendiin. Vastaava luku henkeä kohden oli 34 neliötä
Lähiöiden nähtiin olevan hyviä asuinpaikkoja erityisesti äideille ja lapsille. Lähteenä on käytetty myös Kirsi Saarikankaan tutkimusta ”Sandboxes and Heavenly Dwellings. Sotainvalideille, leskille ja heidän ystävilleen. Tänä päivänä niissä asuisi itse valittuja perheitä, opiskelijaystäviä, yksinhuoltajia, uusperheitä lapsineen tai muistisairaista vanhemmistaan huolehtivia aikuisia. Taloyhtiön pyykkihuone, sauna, piha, hiekkalaatikko ja lähiön ostari tuottivat kohtaamisia ja helpottivat kotiäidin arkea. Ystävien tarjoama tuki, hoiva-apu ja elämän juhlan jakaminen voisivat haastaa ja täydentää kahden vanhemman ydinperhemallia. Asunnon kokoa päivitettiin lapsiluvun mukana. Olisi ystävyyden asuntoja sotien sirpaloimille, yhdistetyille ja monisukupolvisille perheille. Keittiö sijaitsi asunnon keskellä, jotta ruokaa laittava äiti voisi samalla pitää silmällä olohuoneessa leikkiviä lapsia. Voisiko ystävyys olla niin tärkeä ihmissuhde yhteiskunnan silmissä, että enemmän asuntoja suunniteltaisiin platonisille aikuisille. Ydinperheestä tuli yhteiskuntapolitiikan perusyksikkö, ja perhekeskeisiä arvoja korostettiin 1950luvun uusissa väljästi rakennetuissa, metsäisissä lähiöissä. 13 TOISINKIN VOISI OLLA o palstalla esitellään toteutumattomia kaupunkiutopioita. Vastakkaisilla puolilla ystävyyden asuntoa olisi pieniä huoneistoja omine kylpyhuoneineen ja sisäänkäynteineen, ja huoneistojen välissä yhteinen keittiö, olohuone ja parveke. Mitä jos lähiöihin olisi suunniteltu sotien jälkeen enemmän asuntoja muille kuin ydinperheille. YSTÄVYYDEN KAUPUNKI TOISINKIN VOISI OLLA Teksti Annaliina Niitamo K E S TÄV I Ä J U T T U J A LÖYDÄT MEIDÄT MYÖS INSTAGRAMISTA @IMAGELEHTI. Modernisti varustellut asunnot olivat kompakteja, ja huonejako oli käytännöllinen. T oisinkin voisi olla. Gender, Agency, and Modernity in Lived Suburban Spaces in the Helsinki Metropolitan Area in the 1950’s and 1960’s.” (2014, Journal of Architecture, Design and Domestic Space). Maantieteilijä Leslie Kern visioi kirjassaan Feminist City (2020, Verso), miltä asuminen näyttäisi, jos ystävyyssuhteet ohjaisivat enemmän kaupunkisuunnittelua. Ystävyyden kaupungissa tunnistettaisiin elämän poukkoilevuus – ja vaihtoehtoiset ydinperheet. Mitä jos sotien jälkeen olisi suunniteltu enemmän asuntoja muille kuin ydinperheille. Nykyisten perheasuntojen juuret ovat toisen maailmansodan jälkeisessä suomalaisessa asuntopolitiikassa
Minusta meidän pitäisi säädellä paljon vähemmän sitä, minkä kokoisia asuntoja rakennetaan, ja toisaalta varmistaa, että pieniäkin koteja riittää.”. Se vaatii huomiota. Jotkut on sanoneet, että tyypillinen poikamieskämppä. Kyllä täällä mun luona TÄRKEINTÄ ON SIJAINTI Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Daniel Sazonov ei kaipaa isoa asuntoa. Mun kaverit kutsui sitä ruotsinlaivasimulaattoriksi. Niin vain käy, kun asuu ihan keskustassa. Se oli pieni, mutta siellä oli sellainen iso parvi. Se oli kiva paikka kasvaa, mutta onhan se yksi näitä alueita, joissa pitää erityisesti panostaa segregaation ehkäisyyn. Jotkut sanovat sitä lännen Itä-Helsingiksi. Teksti Venla Rossi Kuvat Antti Vettenranta 38 NELIÖTÄ, 2 H + KK, KAMPPI POLIITTINEN KOTI -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin. 14 P O L I I T T I N E N K O T I ”O nhan tämä asunto aika pelkistetty. Että mitä enemmän neliöitä, sen parempi. Maltsun jälkeen muutin Munkkisaareen, sellaseen opiskelijayksiöön. edelleen pidetään jatkoja. Mä en kyllä ainakaan itseäni tunnista siitä ollenkaan. Lapsuuteni asuin porukoiden kanssa Malminkartanossa. Sijainti on tärkeä. Sinne mahtui tyyppejä nukkumaan, jos ja kun jatkot venyivät. Kun kuuntelee asumisen asiantuntijoita, laadukkaan asumisen mittari tuntuu edelleen Suomessa olevan pelkkä asumisväljyys. Oikeasti meitä asuu täällä puolitoista ihmistä, koska tyttöystäväni koti on Tammisaaressa ja hän viettää myös täällä paljon aikaa
Kun sen avaa, valo menee päälle. Nyt elän kahden muistikirjan taktiikalla, toisessa on työasiat ja toisessa muut.”. ”Mä olen pinoihminen. ”Tämä lamppu näyttää kirjalta, kun se on kiinni. En tiedä, mikä tän merkki tai nimi on. Me oltiin kaveriporukalla New Yorkissa, ja ostin tämän sieltä. Pidän kirjalamppua yleensä ikkunalaudalla, sillä siitä tulee yllättävän paljon valoa.” PINOJEN KESKELLÄ. Mulla menee yksi Moleskine parissa kuukaudessa täyteen. Joka paikassa on aina paperi-, lehtija kirjapinoja. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 15 VALOA KANSIEN VÄLISTÄ. Ja monen vuoden Moleskine-muistikirjat, ne on mulle tärkeitä
Terveystieteilijänä huomaan pohtivani kysymystä suojaavien tekijöiden ja riski tekijöiden näkökulmasta. Shadia Rask VÄITE: SUOMI KUPLAUTUU KOVAA VAUHTIA, JA MEILLE VOI KÄYDÄ KUTEN YHDYSVALLOISSA. T utkijana jään pureksimaan käsitteitä: kuplautuminen, kaikukammio, pote roituminen, polarisaatio. Myös meillä globalisaatio on luonut menestyjiä ja häviäjiä. Siksi on mielekästä kysyä laajasti: voiko meidänkin vahva demokratiamme luhistua ja väkivaltaiset teot yleistyä. Kuvitelma pohjoismaisesta erin omaisuudesta estää näkemästä omaa rasis tista historiaamme. Kuplautunut mutta yhtenäinen kansa kunta, jolle voi käydä kuin Yhdysvalloissa – eli miten. Toisaalta juuri somekuplat ovat kiih dyttäneet sosiaalisten todellisuuksien eriy tymistä. Tarkoittaako se väkivaltaista kongressin valtausta, vaalituloksen kiistä mistä, poliisiväkivaltaa ja blm:ää vai trum pismin syntyä ja nousua. Ennusteemme riippuu siitä, osaammeko vaalia suojaavia tekijöitä ja puuttua riski tekijöihin. Politiikoilla on tässä painavin vastuu, ja heidän sanansa ovat myös tekoja. 16 D E B A T T I Polarisoidummeko me, ja mitä poliitikkojen pitäisi tehdä asialle. Rasismi on salonkikelpoista, ja populistinen puolue suosiossa. On alueellista eriytymistä ja huo noosaisuuden periytymistä. Sosiaalinen media ruokkii vihanlietsontaa, vastakkain asettelua ja salaliittoteorioita. Entä keitä ovat me suomalaiset. Suomella on monia suojaavia tekijöitä: korkea koulutus taso ja yhteiskunnallinen luottamus insti tuutioihin ja kanssaihmisiin, pienet tuloerot ja hyvinvointivaltion palvelut, puolueeton media, monipuoluejärjestelmä. Nämä tapahtumat liittyvät vahvasti toi siinsa. Emme kuitenkaan ole suojassa. TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ, THL. Pyysimme aiheesta kolme debattipuheenvuoroa. Yhtäältä ihmiset ovat aina muodostaneet kuppikun tia. Epäinhimillistävä puhe on todellinen vaara
Alueelliset ja sosiaaliset todellisuudet karkaavat toisistaan. En ymmärtänyt kysymystä. Kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan Turkuun, huomasin, että toisinkin olisi voinut olla. Saimme jaettuja kokemuksia. Pienen paikkakunnan ja maatilan kasvattina en ollut ehtinyt kuplautumaan johonkin tiettyyn lukioon, urheiluseuraan tai kaupunginosaan. Näkyvyys edesauttaa pärjäämään vaaleissa. Suomessa demokratia perustuu monipuoluejärjestelmään, jossa kompromissien tekeminen ja ratkaisujen hakeminen puolueiden kesken on ollut arvokas taito niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 17 2 020-luvun aluekehityksen iso ongelma on alueellinen eriytyminen, polarisoituminen, jakautuminen, repeytyminen, kuplautuminen… you name it! Kuplautuminen näkyy erojen kasvuna alue-, ikäja väestöryhmien välillä. Kuplamme vahvistuu jokaisella klikkauksella. Mutta skarppina pitää olla joka hetki! Timo Aro M aanviljelijöiden, lääkäreiden, työttömien, yrittäjien ja uskovaisten lapset kävivät samaa yläastetta nuoruuteni Vaalassa. Fataali asia tilastojen takana on henkinen kuplautuminen. Yhdysvaltojen jakautumisen taustalla on ”alueiden koston” piirteitä. Kun tykkäämme kissan kuvista, some alkaa näyttää meille enemmän kissan kuvia. Onneksi Suomessa se edellyttää edelleen kykyä hakea kompromisseja. ”Me ja ne”, ”keskus ja periferia” tai ”kaupunki ja maaseutu” -jakolinjat korostuvat. Muistan, kun eräs opiskelukaverini kysyi, miten uskallan kulkea bussilla illalla. Tarkoitan etääntymistä ja vierautta oman kuplan ulkopuolella olevia kohtaan. Kärjekkyys lisää somessa reaktioita ja kommentteja. Suomi ei ole toistaiseksi Yhdysvaltojen tiellä. Sekä että -ajattelun sijaan maaperä on otollista ääripäitä korostaville joko tai -malleille. A L U E K E H I T TÄ M I S E N KO N S U LT T I T O I M I S T O MDI:N JOHTAVA ASIANTUNTIJA KUHMON KAUPUNGINJOHTAJA, KESKUSTAN JÄSEN. Asuin ensimmäisen opiskeluvuoteni Pansion alueella. Päättäjillä on vastuunsa keskustelun tasosta ja luottamuksen rakentamisesta. Kun omasta elämästä tai omalta alueelta katoaa toivo, se kääntää ihmiset vastakkainasettelua, tyytymättömyyttä ja pelkoa lietsovien populistien tai protestipuolueiden puoleen. Myöhemmin hakeuduin oppilaskunnan kansainvälisten asioiden vastaavaksi ja järjestimme vierailun vastaanottokeskukseen. Pärjääminen vaaleissa tuo mukanaan vastuun tehdä päätöksiä. Tytti Määttä DEBATTIPALSTALLA Imagen seitsemän vakituista debatoijaa ottavat eri kokoonpanoilla kantaa toimituksen esittämään väitteeseen. Tämä johtaa hiljaa hiipien vastakkainasetteluihin. Tunkeutuminen Yhdysvaltojen kongressiin on nähty hyökkäyksenä demokratiaa vastaan. Kissakavereiden ryhmässä voimme jakaa kuvia ja keskustella kissoista. Sosiaalinen media antaa meille mahdollisuuden hakeutua samanmielisten seuraan. Meidän laumasuojanamme ovat monipuoluejärjestelmä, avoin yhteiskunta ja yhtenäiskulttuuri. Hyviä yhteisiä kohteita ovat muun muassa eu, maahanmuuttajat, Helsinki, ministerit, poliittiset päättäjät, eliitti ja niin edelleen. Sitten kuulin, että alueella on vastaanottokeskus. Talousmaantieteen professori Andrés Rodríguez-Pose puhuukin alueiden kostosta: vastarinta kumpuaa alueellisen taantumisen synnyttämistä kokemuksista ja pettymyksistä eliiteiksi koettuja kohtaan. Kuplat voi todentaa millä tahansa aluekehityksen tunnusluvulla. Syntipukit haetaan aina kuplan ulkopuolelta
Media antoi Trumpille moninkertaisesti ilmaista näkyvyyttä muihin poliitikkoihin nähden. Niiden jälkeen esimerkiksi Iltalehden kansi kertoi tuplasti suuremmalla Trumpin uhosta kuin siitä, että Biden oli matkalla presidentiksi. Siispä, jos ei kannata fasisteja, ei kannata jakaa heidän ohjelmaansa somessa. Eikä se tyrehtynyt edes marraskuussa hävittyihin presidentinvaaleihin. Myös pöyristelevä päivitys on ilmainen mainos. Jos niin ei halua käyvän, voi itse auttaa lopettamaan show’n. Tullut Valkoiseen taloon poliittisen ohjelman kanssa ja kerännyt ympärilleen tiimin, jossa ei olisi otettu lopputilejä kolmivuorossa. Ehkä oikeistohallitus ei olisi ollut niin armoton vuoden 2015 pakolaiskriisin hoidossa, mutta tuskin ero olisi ollut suuri ilman perussuomalaisiakaan. alkaen tarjosi yleisölle show’ta. RIIKKA SUOMINEN on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti. Tehokkainta on lähteä yleisöstä. Kuten vuonna 2018 ilmestynyt Totuuden jälkeen -kirja kuvaa: trumpit eivät piilota show’lla poliittista suurstrategiaa, vaan show on strategia. . ”Puheenjohtaja sanoi jotain värikästä ja hassua, media otsikoi sen ja siitä tuli puolueen linja.” Mutta plotkauttajanarri joutui antamaan lavan seuraajalleen Halla-Aholle, jonka antisemitististisiä mielipiteitä Lauri Nurmi nosti esiin kirjoittamassaan epävirallisessa elämäkertakirjassa. Niinpä Trump esivaaleista Mitä jos Trump oli vain lämppäri. Mutta oliko Soinilla poliittisia tavoitteita, etenivätkö ne tehokkaasti. Suomessa lämppäri oli tietenkin Timo Soini. 18 K O L U M N I E päuskoinen nauru uutisia seuratessa on vähentynyt. Sillä siirretään maalitolppia, normalisoidaan hulluus ja rikotaan demokraattiset normit. Myöhemmin Glistrupin käynnistämää liikettä veivät eteenpäin laitaoikeistolaiset. ”Me palaamme vielä, tavalla tai toisella”, Trump vakuutti lähtiessään Valkoisesta talosta. Mutta mitä jos Donald Trump olikin vain yleisöä lämmittävä narri. Ruotsissa yleisön lämmitteli Uusi demokratia -puolue 1990-luvun alussa. Se oli vahva käsi, jolla olisi voinut ajaa läpi suuriakin muutoksia, mutta Trumpilla ei tuntunut olevan siihen kiinnostusta. Vilkaistaisiinko välillä niitä tylsempiä poliitikkoja. Kaudellaan hän paalutti korkeimpaan oikeuteen kolme omaa tuomaria. Sitä johti rasistisen iskelmämanagerin ja sirkustirehtööriksi pukeutuvan kreivin kaksikko. Aiemmin on nähty esimerkkejä, miten sellainen auraa tietä kolkommille voimille. Soinin tavoite oli testata, kuinka pitkälle populismilla pääsee. Niin paljon siitä netissä kohistiin, vaikkei somekontakteissani ole tiettävästi perussuomalaisia. Pikemminkin, kuten perussuomalaisten nykyinen varapuheenjohtaja Riikka Purra edellisessä Imagessa kuvasi, Soinin perussuomalaiset oli lähinnä retoriikkaa. Ja pääsihän sillä ulkoministeriksi asti. Kevään kuntavaaleissa ehdokkaat kamppailevat jälleen huomiosta. Niin tekivät myös Trumpin fanaattiset kannattajat, kun he rynnivät kongressiin. Trumpilla oli ensimmäiset kaksi vuotta oman puolueen enemmistö sekä senaatissa että kongressissa. Koominen duo normalisoi muukalaisvihaa ja raivasi tietä 2000-luvun ruotsidemokraateille. Se olikin sitten jo valkoista ylivaltaa tavoittelevien liikkeiden suora perillinen. Siinä viihdyttävin osallistuja äänestetään jatkoon. Ja koska samankaltainen populistinen show on käynnissä ympäri maailmaa, sen voi tyrehdyttää myös Suomessa. He onnistuivat muuttamaan Tanskan yhdeksi Euroopan muukalaisvastaisimmista maista, jossa maahanmuuttajalähiöissä on kovempi lainsäädäntö ja demaripääministeri haaveilee nollasta turvapaikanhakijasta. Riikka Suominen Kolumni. Ei enää Yhdysvaltain presidenttiä, joka astelee Air Force Oneen vessapaperi kengänpohjassa liehuen tai joka järjestää tiedotustilaisuuden vahingossa Four Seasons -nimisen maisemointiliikkeen takapihalla. Mitä jos heillä olisi hulinoinnin lisäksi ollut suunnitelma ottaa Capitol haltuunsa. Tanskassa verojuristi ja pölhöpopulisti Morgen Glistrup teki poliittisesta amatöörimäisyydestä hyveen. Kuten Naomi Klein kirjassa Kun ei ei riitä kirjoittaa, hänen poliittinen koulunsa oli Diili-ohjelma. Narrin kykyjen vuoksi Trump presidentiksi valittiin. Mitä jos Trump olisi ollut taitavampi edistämään poliittisia tavoitteita. Muistan kahden vuoden takaa vain yhden eduskuntavaalivideon: perussuomalaisten väkivaltaa tihkuvan töräyksen. Narria ei haittaa, nauretaanko hänelle vai paheksutaanko, kunhan katsotaan
Ne on enimmäkseen kirjoitettu työn ohessa, iltaisin ja viikonloppuisin.. 20 HARRASTAJAKIRJAILIJA. Tommi Kinnunen on julkaissut viimeisen kuuden vuoden aikana neljä romaania, joista kolme on ollut ehdolla Finlandia-palkintoon
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 21 SUOMEN ÄRSYTTÄVIN KIRJAILIJA Tommi Kinnuselta on Turun kaunein talo ja Suomen lupaavin kirjailijanura, vaikka hän tekee hommaa harrastuspohjalta. Teksti Venla Rossi Kuvat Suvi Elo. Miksi kaikki on hänelle niin helppoa
Ja on Kinnunen saanut runsaasti muitakin tunnustuksia. PERHE Puoliso, seitsemänvuotias lapsi ja vuoden ikäinen Noppakoira.. Viime vuonna Tommi Kinnusen kirjoja ostettiin kaupasta tai kuunneltiin lukuaikapalveluista yhteensä 68 000 kertaa. Siitä oppitunnin paskuus nimittäin enimmäkseen johtui: osa oppilaista oli luokassa paikan päällä ja osa kotona koneidensa ääressä. Toki jotkut kirjailijat ovat olleet vieläkin useammin ehdokkaina (Pirkko Saisiolla on yhteensä kuusi ehdokkuutta omalla ja salanimellä) mutta eivät näin lyhyen ajan sisällä tai yhtä tiiviillä tuotannolla. Pari vuotta sitten hän jopa harkitsi, että lähtisi ehdolle eduskuntavaaleihin ajamaan fiksumpaa koulutuspolitiikkaa. ”J uu, tule vaan silittämään!” Naapuruston lapsi on ehtinyt luoda koiraan vasta varovaisen silmäyksen, kun Tommi Kinnunen jo huikkaa hänet lähemmäksi. Akateeminen vapaus ja monialaisuus ovat kadonneet yliopistoista, perusopetuksesta taas on sulanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lähes kolmannes resursseista. Kouluaiheista jatketaan seuraavat seitsemän korttelia, sillä niistä opettaja-kirjailija Kinnunen marisee mielellään. Puolison lisäksi Kinnusen perheeseen kuuluu myös seitsemänvuotias lapsi ja vilkasliikkeinen koira. Kinnunen opetti kielioppia ja kirjallisuutta yläastelaisille yli 15 vuoden ajan mutta vaihtoi muutama vuosi sitten lukion puolelle – jotta ei rutinoituisi liikaa. KESKUSTELIJA Tunnetaan myös kolumnistina ja aktiivisena Twitter-keskustelijana. Samaan aikaan hän on remontoinut puolisonsa kanssa heidän yli satavuotiaan puutalonsa lattiasta kattoon ja sellaiseen kuntoon, että lopputulosta esitellään sisustuslehdissä. Niin, ja Kinnunen tunnetaan myös aktiivisena Twitter-keskustelijana. 22 A ivan aluksi varoitus. Ei tuo hybridijuttu vaan toimi. Kinnusen perheessä on ollut samanrotuinen koira aiemminkin. Tommi Kinnunen on tietysti myös kirjailija, vaikka hän sanoo, että se rooli tuntuu edelleen vähän vieraalta. Hän oli esimerkiksi ensimmäinen mies, jolle myönnettiin arvostettu Minna Canth -palkinto. Ihan kohta nimittäin tapaamme kirjailija-opettaja Tommi Kinnusen, ja on täysin mahdollista, että hän on Suomen ärsyttävin ihminen. “Meillä piti olla tekstien vertaisarviointia, mutta se osoittautui teknologisesti ja käytännössä aika mahdottomaksi. Kirjailijan ja opettajan työn ohella tai siis niiden lisäksi Kinnunen on viimeisen kuuden vuoden aikana muun muassa kirjoittanut Ylelle kymmeniä kolumneja, ollut mukana työstämässä Otavalle Särmä-oppikirjasarjaa, toiminut Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä, kirjoittanut novelleja eri antologioihin ja tehnyt yhden radio-oopperan libreton (vaikka hän ei oikeastaan vieläkään tiedä, mikä radio-ooppera on, kuten ei kukaan muukaan). Se on ainutlaatuinen saavutus. Ihan hanurista suoraan sanottuna”, Kinnunen huokaisee. Tässä aikaansaamismielessä siis. Jos sinulla, hyvä lukija, on joskus sellainen tunne, että et saa riittävästi asioita aikaiseksi, niin nyt ei ehkä kannata jatkaa lukemista. Kun se muutama vuosi sitten kuoli, tarkoitus ei ollut enää hankkia uutta lemmikkiä. Kuten Kinnunen, 47, aina itse ensimmäisenä kertoo, hän on ammatiltaan opettaja, tarkemmin sanottuna äidinkielen opettaja. Kaikki ei siis näköjään ole helppoa hänellekään, vaikka ulospäin siltä saattaa vaikuttaa. Hän twiittaa monta kertaa päivässä, ja aiheet vaihtelevat politiikasta mökkitunnelmointiin. Tällaiset saavutukset herättäisivät riittämättömyyden, kenties jopa kateuden tunteita miltei kenessä tahansa. Ja ehkä ennen kaikkea kysymyksen: Tommi Kinnunen, miten kaikki voi olla sinulle noin ärsyttävän helppoa. Aivan erityisen näreissään hän on siitä, miten epäreilusti nykynuorisoa kohdellaan. Asunut opiskeluajoista lähtien Turussa. Vajaan vuoden ikäinen Noppa on tyypillinen jackrusselinterrieri: koko ajan menossa mutta nauttii kovasti myös huomionosoituksista. Tosiasia kuitenkin on, että Kinnunen on julkaissut viimeisen kuuden vuoden aikana neljä lähes yksimielisesti kiitettyä romaania, joista kolme on noussut Finlandia-ehdokkaaksi. ”Tarkenetko sä, jos viedään tää nyt saman tien lenkille?” Opetus on tältä päivältä ohi, mutta kirjailijan työpäivä on vasta alkamassa. ”Me vaaditaan nuorisolta asioita, joita ei itse tehdä. Kolmiportaisen TOMMI KINNUNEN Turkulainen äidinkielenopettaja ja kirjailija. Tai kytätään lasten ruutuaikaa, vaikka ollaan itse ruudun ääressä koko ajan.” Kinnusta sieppaa myös se, että nuorten valinnanmahdollisuuksia kavennetaan ja koulujen rahoituksesta leikataan. Sanotaan, että nuoret eivät lue, mutta ei lue monet aikuisetkaan. ”Mä pidin maailmanhistorian paskimman oppitunnin, voi että se oli kamalaa”, Kinnunen parahtaa, kun häneltä kysyy päivän kuulumisia. Eikä siinä vielä kaikki. ”Mutta kun vanha koira oli vielä puolentoista vuoden jälkeenkin mukana lapsen piirustuksissa, me alettiin miettiä asiaa uudestaan”, Tommi Kinnunen kertoo lumisella kadulla. Onneksi haastattelun voi sentään yhdistää koiran ulkoiluttamiseen. Ei ainakaan pandemia-ajan etäja lähiopetuksen yhdistäminen. KUUSAMO Kotoisin Koillismaalta, Kuusamosta. Seuraajia on miltei 20 000
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 23 ISÄ. “Tiesin pienestä asti, että haluan isäksi.” Kinnusen ja hänen puolisonsa lapsi on nyt seitsemänvuotias. Lastenhuoneen seinällä oleva juliste on Kinnusen ylioppilasteatteriajoilta.
Viemärit, vesijohdot ja sähköt uusittiin. Viikonloppuisin piti kuvata kotipaikkakunnan häitä ja hautajaisia. Lattiat otettiin ylös, seinistä poistettiin muovit ja vanhat tapetit. Kinnunen rakasti Enid Blytonin Seikkailu-sarjaa mutta luki myös Shakespearen koottuja näytelmiä Paavo Cajanderin suomennoksina. Hänellä oli kyllä kavereita koulussa, mutta kodin lähistöllä ei asunut ikätovereita. Yksi hänen suosikeistaan oli kahdeksanosainen Maailman rakennukset -tietokirjasarja. Tilanne on kuitenkin hankala, sillä ei hän täysipäiväiseksi kirjailijaksikaan halua heittäytyä. Ei hätää, hän kyllä kertoo sen. Aiemmin Kinnunen ajatteli jatkaa opettajan töitä eläkkeelle saakka, mutta nyt hän ei ole enää asiasta varma. Töitä tehtiin melkein koko ajan. ”Nää pakkaskelit on niin ihania! Kun minä oon siis Kuusamosta, eli oon tottunut kunnon talveen.” Kinnusen kuusamolaisessa lapsuudenperheessä oli seitsemän jäsentä: neljä lasta, vanhemmat ja samassa kodissa asunut mummu. Siihen Tommi Kinnunen olisi saattanut käyttää Finlandia-palkintorahansa -jos siis olisi voittanut. Silloin koko perhe hiljentyi lukemaan. Sisältä se on enemmän. Nimi on peräisin kauppias Fatima Rosaura Antoinette Schalbergilta, joka rakennutti tämän turkulaisen puutalon vuonna 1883 vanhuudenkodikseen. Valokuvaamon pyörittäminen ei ollut Kuusamon kokoisella paikkakunnalla ja 1970-luvulla varsinaisesti tuottoisa bisnes. Perusteluna oli lukuharrastuksen monipuolisuus. Talon nimi on Villa Fatima. Nyt alkaa olla valmista, vaikka vintti pitäisikin vielä lisäeristää. V anhaa vegaanivitsiä mukaillen: Mistä tietää, että henkilö on Kuusamosta. Kun Kinnunen oli 10-vuotias, Kuusamon kirjasto myönsi hänelle Vuoden lainaaja -palkinnon. Kun kyseessä on niin tehokas ihminen kuin Tommi Kinnunen, se saattaisi jopa olla yritykselle kannattavaa. Kinnusen perheen lapsetkin oppivat pienestä pitäen seisomaan liikkeen tiskin takana. Myyntityö on puhetaitoa, ja Tommi Kinnusestakin tuli kova puhumaan, vaikka kuusamolaisia ei yleensä tunneta erityisen aktiivisina juttelijoina. T alo on ulkoapäin keltainen, suuri ja kaunis. Tommi Kinnunen on maininnut yhdessä aiemmassa haastattelussa, että kuusamolaisidentiteetti on hänelle niin tärkeä, että hän ottaa taustansa uuden ihmisen kanssa puheeksi neljän minuutin sisällä. Mutta Facebookin algoritmi oli suositellut tämän talon myynti-ilmoitusta niin sitkeästi, että lopulta Tommi Kinnunen antoi periksi: käydään nyt katsomassa. 24 tuen malli ei toimi, ja oppilaiden taidot eriytyvät toisistaan. Hän on kyllä ehdottanut leikillään WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlsonille, että firma palkkaisi hänet kuukausipalkkaiseksi kirjailijaksi. Se on yksityiskohtia myöten niin täydellinen, että tuntuu omituiselta, että joku ihan oikeasti saa asua täällä. Juuri siksi hän luki niin paljon. Syy siihen löytyy lapsuudesta. Juuri siksi yrittäjävanhemmat paiskivat töitä niin kovasti. Kakluunien pellinnarujen punnuksissa roikkuvat kimaltelevat koristeet. Usein vanhempien esimerkki vaikuttaa lapsiin monella tavalla. Taloudellisen epävarmuuden sietäminen tuntuu liian pahalta. Remontti oli valtava. Tommi Kinnunen oli perheen kuopus, pikkuveli. ”Kukaan meistä lapsista ei ole halunnut ryhtyä yrittäjäksi, kun olemme nähneet vierestä, millaista se on.” Ehkä juuri siksi Tommi Kinnunen edelleen vastustelee vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistä. Silti opetussuunnitelmiin lisätään koko ajan uusia opetettavia asioita. Pullat ovat vegaanisia, sillä perhe osallistuu tammikuun vegaanihaasteeseen. Sen oli perustanut Lempi Kinnunen, isän äiti, vuonna 1924. Mutta kun aikaa ja rahaa ei mistään tule lisää, lisäykset ovat epärealistisia. On Morris & Co:n vintagetapetteja (ruokasalissa malli nimeltä Golden Lily), alkuperäisiä jugend-valaisimia, pyöreästi kaartuva erkkeri, paneeliseiniä, anoppi Kerttu Nurmisen taidelasia, kakluuneja ja kaappikelloja. Viimeisen kuuden vuoden perusteella voi päätellä, että Tommi Kinnunen on perinyt vanhemmiltaan ainakin työmoraalin. Mutta isän ja äidin esimerkki on vaikuttanut myös toisella tavalla, Kinnunen arvelee. Se on vähän liioiteltua. Tämä haastattelunauha ehtii pyöriä ainakin kuusi minuuttia ennen kuin kuusamolaisuus pompsahtaa esiin. Isällä ja äidillä oli oma valokuvaamo. Ainoastaan sunnuntai-iltapäivisin oli rauhallisempaa. Ainut ääni talossa oli kirjansivujen kahina. Nyt Kinnunen kiiruhtaa ensitöikseen sytyttämään tulen ruokasalin takkaan ja alkaa sitten keittää teetä (hän ei ole koskaan oppinut juomaan kahvia). Se on vähän outoa, koska itse koen olevani pikkumainen, pitkävihainen kusipää.” -TOMMI KINNUNEN. 133 vuotta myöhemmin huonokuntoiseksi repsahtanutta taloa saapui katsomaan pariskunta, jonka ei todellakaan ollut tarkoitus muuttaa. ”En itse ole sillä lailla ylevä ihminen, että olisin välttämättä ”Että kun mun henkilöhahmot on tällaisia ja tällaisia, niin mä varmaan ymmärrän kauhean hyvin ihmisiä ja vielä erityisesti naisia
”En oikein ymmärrä sitä, että minä kirjailijana muka tietäisin asiat paremmin tai kokisin voimakkaammin. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 25 eettisistä syistä lähtenyt tähän, mutta olen aivan täydellisen yllytyshullu. ”Niin mä vaan mietin, että pidetäänkö mua nyt niin suomalaisena mieskirjailijana, että ilman vahtimista karkaan heti baariin. Se on vähän outoa, koska itse koen olevani pikkumainen, pitkävihainen kusipää.” OPETTAJA. Myös opettajat joutuvat hankalaan tilanteeseen, kun koulujen velvollisuudet lisääntyvät, mutta resursseista leikataan.. Pari kuukautta myöhemmin kulttuurijärjestö Nuoren Voiman Liitto puolestaan pyysi hänet esiintymään Prosak-proosaklubille, joka järjestettiin Kansallisteatterin Lavaklubilla. Sitten hän totesi, että ehkä on kuitenkin parempi, jos hän tulee sinne asemalle vastaan. Että kun mun henkilöhahmot on tällaisia ja tällaisia, niin mä varmaan ymmärrän kauhean hyvin ihmisiä ja vielä erityisesti naisia. Ne konkretisoituivat pari vuotta sitten kahdella eri Helsingin-matkalla. Tai niin voisi luulla. Millaista roolia erityisesti juuri Tommi Kinnuselle tarjotaan. Eli kun kerran haastettiin, niin pakko oli kokeilla.” Vegaanipullan äärellä on hyvä jutella Tommi Kinnusen kirjailijanurasta. Vai olenko mä herkkä perhonen, joka pitää kädestä pitäen ohjata perille?” Nämä ovat tietysti aika yleisiä kirjailijoihin liittyviä kliseitä. Oikeastaan hän ei edes tykkää antaa lausuntoja ”kirjailijana”. Ensin järjestäjän edustaja kertoi puhelimessa, miten Rautatieasemalta pääsee kulkemaan Kansallisteatterille. Kun Kinnunen kysyi, että missähän se mahtaa sijaita, hänelle vastattiin, että otat siitä rautatieasemalta vaan kutosen ratikan. Nykyinen koulutuspolitiikka riepoo Kinnusta. No ihan sama se saatana on kuin ennenkin.” Kinnunen on saanut huomata, että kirjailijantyö tuo mukanaan erilaisia odotuksia ja rooleja. Tai jos Kinnunen laittaisi vaikka tekstiviestin, että missä vaunussa hän on, niin he voisivat tavata heti asemalaiturilla. Ennen kuin esikoiskirja julkaistiin, minä olin turkulainen äidinkielenopettaja, jota ei kuunnellut kukaan. Hänen mielestään nykynuoria kohdellaan epäreilusti. Menestyksen salaisuutta on turha kysyä suoraan kirjailijalta itseltään. Ja sitten kysytään yhtäkkiä joka asiaan, että mikä sun näkökulma on. Tule tänne toimistolle, kuului ohje. Kinnunen oli tekemässä oppimateriaalia Otavalle ja hänet kutsuttiin palaveriin keskustelemaan siitä. ”No aika yleinen on tällainen, että mä olisin jotenkin erityisen empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sinähän olet opettaja, kai sinä nyt perille löydät
Hänen pitää olla aina puuhaamassa jotain. Mutta jos perheestä puhuminen ei käy, niin entäpä se kirjallinen tuotanto. Parisuhdehaastatteluja ei anneta, ja nytkin, kahden päivän haastattelujen aikana hän viittaa pitkäaikaiseen puolisoonsa joka kerta nimenomaan ”puolisona”, modernin sukupuolineutraalilla sanalla. Pakkanen on Turussa laskenut miltei kahteenkymmeneen asteeseen. Eiköhän tämä haastattelu ollut tässä, Kinnunen vastasi. Se ei ole Kinnuselle ollut aivan mutkaton asia, eikä ihme. Voi kuitenkin olla, että jos Teatterikorkeakoulun ovet olisivat auenneet, ei hänestä olisi koskaan tullut kirjailijaa. Siitäkään kertominen ei aina ole niin yksinkertaista. Tommi Kinnunen on helposti kyllästyvä ihminen. Se on monesti kuultu kiteytys. 26 P itkävihaisuus taitaa näkyä myös siinä, että kun Tommi Kinnunen haki lukion jälkeen turhaan dramaturgian linjalle Teatterikorkeakouluun, hän ei koskaan yrittänyt uudestaan. Mieleen on jäänyt esimerkiksi se toimittaja, joka yritti sinnikkäästi arvailla ja urkkia Kinnusen lapsen nimeä. Puhutaan mediasuhteesta. Silloin pitää palata kesälomalta kotiin ja vanhoihin rutiineihin. Noppa sen sijaan viilettää katuja yhtä pirteänä kuin eilenkin. ”Nehän on vain tarinoita! Minä olen yksinkertaisesti keski-ikäinen, keskivartalolihava äidinkielenopettaja, joka tykkää keksiä höpöjä”, hän huudahtaa. Kinnusella on luonnostaan nopea tahti. ”Kyllä tämä nyt jo vähän naamassa tuntuu”, ex-kuusamolainen myöntää ja vetää lippalakkia syvemmälle päähän. Ylipäätään paikallaan oleminen sopii huonosti Kinnuselle. Ja kun perhe kesäisin lähtee lomalle Kuusamoon, sinne ajetaan aina eri reittiä – eikä todellakaan suorinta tietä. Aurinko kimaltelee vastasataneilla hangilla. Siellä nuori opiskelija oppi omien sanojensa mukaan ”kaiken, minkä tietää kirjoittamisesta”. -TOMMI KINNUNEN. Siellä alkoi syntyä osittain oman suvun tarinoihin perustuvia novelleja. Hän jakaa perhe-elämän sattumuksia ja takaapäin otettuja lapsikuvia Twitterissä, mutta perhe ei ole lehtijuttujen aihe. Kinnunen meni syysahdistuksen vallassa Turun työväenopiston lyhytproosakurssille. Ensin Kinnunen luuli Carlsonin puhelua Pyysalon järjestämäksi käytännön pilaksi. Häntä kiinnostavat ne tarinat ja ihmiskohtalot, joista suvuissa on pitkään vaiettu. Turun ylioppilasteatteri nimittäin valmisti joka vuosi kabareen, jota esitettiin myös paikallisissa ravintoloissa. Kinnunen halusi teksteistään toisenkin mielipiteen ja lähetti ne opiskelukaverilleen, turkulaiselle kirjaiijalle Joni Pyysalolle, joka oli kokonaisuudesta niin vaikuttunut, että lähetti sen kustantaja Anna-Riikka Carlsonille, joka soitti Kinnuselle ja sanoi, että WSOY haluaa julkaista kirjan. Kinnunen karsastaa esimerkiksi kysymyksiä siitä, mitä hän milläkin kirjalla tai vaikkapa henkilöhahmolla haluaa ”sanoa”. Kun on useasti haastateltavana, kertoo helposti samat jutut monelle toimittajalle. Niissä seuraavan kevään kurssin vetäjä Kirsti Ellilä näki mahdollisuuden myös romaaniin. Heistä tuskin yksikään oli tullut Kinnusen tapaan pääsykokeisiin suoraan lukiosta.) Kinnunen ajatteli, että kielen kanssa hän joka tapauksessa haluaa tehdä töitä, ja lähti Turun yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta ja puheviestintää. Syksy on Kinnuselle vaikeaa aikaa. Kun haastattelu julistetaan päättyneeksi, hän pompahtaa sekunnissa jaloilleen ja on pihalla valmiina lumitöihin jo ennen kuin toimittaja on saanut takin päälleen. Vuonna 2012 oli kirjoittamisen vuoro. Silloin Kinnunen nimittäin tuskin olisi tullut menneeksi mukaan Turun ylioppilasteatterin toimintaan. (Hylkäys ei ollut mikään ihme: hakijoita oli 900 ja sisään otettiin neljä. Tämä selittää osaltaan hänen hengästyttävän laajaa ansioluetteloaan. O n uusi päivä. Lievä happamuus pääkaupunkia ja esimerkiksi median Helsinki-keskeisyyttä kohtaan pilkahtelee esiin Kinnusen puheessa tämän tästä. Aivan aluksi se tarkoitti vitsien keksimistä. Loppuvaiheessa hän oli pitänyt jo pidempään taukoa, kun puhelin soi: ”Tulisitko Tommi vielä lavalle, kun täällä tarvittaisiin rooliin joku tosi vanha mies?” Kinnunen oli tuolloin 37-vuotias. Kinnunen viipyi ylioppilasteatterissa ja sen liepeillä lopulta miltei 15 vuotta, ja teki siellä kaikkea mahdollista: näytteli, lavasti, kirjoitti ja ohjasi. Totuus on kuitenkin, että näennäisen neutraalin pinnan alla Tommi Kinnunen on osa joukkoa, joka haluaa nostaa historiasta esiin muutakin kuin vahvoja johtajia ja heteromiehiä. Kun kirjailija sanoi, että haluaa pitää perheensä poissa julkisuudesta, toimittajan lyijykynä laskeutui vihkon päältä. Siitä huolimatta Kinnunen on taas koulupäivän jälkeen valmis koiralenkille, tietysti. Se ahdistaa häntä joka vuosi, ja siksi hän yleensä aloittaa joka syksy uuden harrastuksen. Hän ei halua syödä samaa ruokaa monena päivänä peräjälkeen eikä hänellä ole vakiolenkkiä, vaan koiran kanssa pitää kävellä joka päivä eri katuja. ”En mä kyllä tajua, mistä mä tän jutun kirjoitan, jos en sun seksuaalisuudesta”, toimittaja totesi
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 27
”Juu, kirjasuosikkini ovat aika naisvoittoisia. Siksi Kinnunen kuvaa teoksissaan homomiehen kaipuuta isyyteen, sokean naisen ihmissuhdeongelmia ja itsellisen naisen kunnianhimoa. 1. Häntä kiinnostavat ne tarinat ja ihmiskohtalot, joista suvuissa on pitkään vaiettu. Hänellä on tähän myös historiallisia syitä. Kinnusen ja hänen perheensä talossa on tehty mittava remontti. Sodan jälkeen Suomessa asui joukko syvästi traumatisoituneita ihmisiä, joiden oli helpompi uppoutua työntekoon kuin olla vaikkapa läsnä perheelleen. Kyllä minä esimerkiksi Petri Tammisesta ja Pajtim Statovcista tykkään.” T oisen päivän tee on juotu, mutta vielä olisi hetki aikaa selvittää Tommi Kinnusen suosion ja menestyksen salaisuutta. Jossain vaiheessa lopetin kotimaisten mieskirjailijoiden lukemisen, kun en enää jaksanut sitä samaa isänmurhaa sadatta kertaa. Vaikka ajatukset ovat moderneja, on kirjailija sijoittanut ne melko perinteisiin lukuromaaneihin, jotka uppoavat monenikäisiin lukijoihin. 3. Hänen mielestään siitä ajasta on vallalla aivan väärä käsitys. Tässä siis Kinnusen kootut viestit lukijoille. ” -TOMMI KINNUNEN. ”Elämä on hyvin pitkään ollut Koillismaan korvessakin yllättävän modernia. Nuo murrettavat myytit voi jaotella kolmeen luokkaan. Uusin romaani kertoo saksalaisten sotilaiden mukaan lähteneistä suomalaisista naisista ja näiden vaikeasta kotiinpaluusta. ”Päinvastoin”, kirjailija toteaa. Koska lypsäjien tarinat on kuultu jo. Otetaan siis esiin etukäteen valmiiksi mietitty teoria. Jos tämä REMONTTIHOMMIA. Minulla on valokuva kouluttautuneesta isoisoäidistäni, jolla on päässään upea suuri hattu, joka on koristeltu paperimassahedelmillä. Nythän siellä on aihekirjo vähän jo laajentunut. Vaikutteita hän on saanut muun muassa syvästi ihailemiltaan Hella Wuolijoelta, Kaari Utriolta ja Sirpa Kähköseltä. Mieti, siellä se on Kuusamon hiekkaista päätietä vetänyt se hedelmähattu päässään!” Puheena oleva esiäiti oli ammatiltaan kätilö, ja hän on toiminut suorana esikuvana Neljäntienristeys-romaanin kätilöhahmolle. Tommi Kinnunen on osa joukkoa, joka haluaa nostaa historiasta esiin muutakin kuin vahvoja johtajia ja heteromiehiä. ”No kyllähän se aika pitkälti taitaa juuri niin olla. Kinnunen siis yhdistää tuotannossaan tehokkaalla tavalla uutta ja vanhaa. ”Jossain vaiheessa lopetin kotimaisten mieskirjailijoiden lukemisen, kun en enää jaksanut sitä samaa isänmurhaa sadatta kertaa. Esimerkiksi Jenni Linturi ja Katja Kettu ovat tuoneet entistä enemmän näkyväksi sen, miten sota vaikutti naisiin. Kirjailijan mielestä meillä oli liian pitkään vallalla käsitys sellaisesta Suomesta, jossa sivistys asui kaupungeissa ja maaseudulla eleli lähinnä torppareita ja lypsäjiä. Se, mitä tapahtui, ei todellakaan ollut mikään ”jälleenrakentamisen ihme”. Kun romaanien väsääminen on vain kiva harrastus, siinä säilyy rentous ja tekemisen ilo. Muutakin kuin cis-miehiä Historialliset romaanit ovat muuttuneet. Kellarissa ja vintillä riittäisi vielä hommia. 28 Tommi Kinnunen on mitä poliittisin kirjailija, oikea ideologioiden myytinmurtaja. Jälleenrakennuksen aika Kinnunen on kaikissa kirjoissaan kuvannut samaa ajanjaksoa, sodanjälkeistä jälleenrakennuksen aikaa Suomessa. Onko näin. Sen mukaan Kinnunen on kirjoittajana niin nopea, tehokas ja taidokas juuri siksi, että se ei ole hänen päivätyönsä. 2. Sivistys ei asu vain kaupungeissa Se kävi jo selväksi, että Tommi Kinnunen inhoaa Helsinki-keskeisyyttä. Sivistykseen liittyvistä syistä Kinnunen antoi esikoisteoksensa Lahja-henkilöhahmolle myös oman sukunsa modernin ammatin, valokuvaamisen
Tähän mennessä Kinnunen on anonut töistä vapaata kahdesti: ensin kolme kuukautta Lopotin kirjoittamista varten ja viime vuonna uuden romaanin viimeistelyyn puoli vuotta. Sitä varten hän saattaa ottaa kyllä virkavapaata. Ennen lähtöä hän haluaa vielä kuitenkin näyttää talostaan yhden yksityiskohdan. Siksi sitä voi yhtä hyvin myös jatkaa. Myös se on yksi tehokkuuden salaisuus. “Puolisoni on iltauninen, joten loppuillasta ja öisin saan uppoutua rauhassa kirjoittamaan. Nyt Kinnunen kuitenkin osoittaa paneeliseinää joulukuusen takana. Toistaiseksi kirjailija ja hänen puolisonsa eivät ole paljastaneet salaisuutta lapselleen. Ja kuten kaikki loisteliaat tarinankertojat, hän on jättänyt parhaan palan viimeiseksi. Kinnusfaneja saattaa ilahduttaa se tieto, että jossain vaiheessa on luvassa kolmas osa Neljäntienristeykseen (Kinnusen toinen romaani Lopotti oli itsenäinen jatko-osa esikoiselle). Haastatteluja on kahden päivän ajan tehty lumisten katujen lisäksi talon ruokailuhuoneessa, enkä minä ole huomannut sen seinässä mitään outoa. Olen aamuisin äreä.”. 29 I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 olisi kokoaikaista työtä, hommasta katoaisi hauskuus ja mukavuus. Kyllä siitä välillä seuraa tietysti univajetta. He ajattelevat, että jossain vaiheessa seitsemänvuotias jälkeläinen löytää huoneen itse, ja siitä tulee hänen elämänsä jännittävin päivä. Juuri tämä salahuone oli se yksityiskohta, joka asuntonäytössä lopullisesti vakuutti Kinnusen siitä, että Villa Fatima on pakko ostaa. Se johtaisi parhaimmillaankin jonkinlaiseen apurahakierteeseen ja kauheaan jännitykseen siitä, pystyykö sitä nyt tässä kuussa ostamaan klapeja ja lyhentämään asuntolainaa.” Tommi Kinnunen ajattelee, että hän voi lopettaa kirjoittamisen ihan milloin tahansa. UUPUMUS. Kun sitä painaa oikeasta kohdasta, seinään aukeaa ovi. ”Jotenkin minä edelleen ajattelen silti, että tämä on tällaista poikkeusaikaa ja pian sitten palataan normaaliin. En vain oikein tiedä, kuinka pitkään voin itselleni vakuutella näin, jos nyt on jo viides vuosi poikkeusaikaa menossa.” Taitaa olla aika jättää uupunut kirjailija rauhaan. Hän tosin myöntää, että toinen syy jälkimmäiseen virkavapaaseen oli myös melko syvä uupumus. Tällä hetkellä hänellä on neljä vaihtoehtoista kirjaideaa, eikä hän tiedä, minkä niistä valitsisi. Takana on pieni salainen huone. Ei Kinnunenkaan siis mikään superihminen ole. Viime vuodet ovat olleet uuvuttavaa kaaosta, hän sanoo
30 I hmiset tekevät liikaa töitä. Olen saanut kunnon keskipohjalaisen kotikasvatuksen, jossa työ pyhitettiin. Nämä ajatukset ovat peräisin brittiläisen filosofin Bertrand Russellin 1930-luvulla kirjoittamasta esseestä Joutilaisuuden ylistys. Kun menen kirjakauppaan, näen paraatipaikoilla teoksia, jotka neuvovat, kuinka menestyn urallani. T yön pyhittäminen ei jäänyt lapsuuteni Keski-Pohjanmaalle. Vetelehtiminen ja lorvailu – joita Russellin kaltaiset filosofit kehtasivat nimittää joutilaisuudeksi – olivat syntiä vallitsevaa maailmanjärjestystä kohtaan. Jumalaan uskottiin leikisti, työhön aidosti ja palavasti. Kun tapaan uusia ihmisiä juhlissa, he haluavat heti kärkeen tietää, mitä teen työkseni. Tapakristillisessä yhteisössäni Jumala ei ehkä ollut kuollut, mutta ei aivan eläväkään. Menen mielelläni Russellin selän taakse, koska en uskaltaisi julistaa noin radikaalia sanomaa omissa nimissäni. Ihminen syntyi tekemään työtä, ja vain työtä tekemällä hän lunasti paikkansa täysivaltaisena yhteisönsä jäsenenä. Kuvitelmat työn hyveellisyydestä ja autuaallisuudesta ovat vahingollisia. Kun katson television vaalitenttiä, kuulen poliitikkojen liehittelevän tavallisia, ahkeria veronmaksajia. Jos olisin puhunut kotonani Russellin tavoin, olisin syyllistynyt pahempaan kuin jumalanpilkkaan. Sen arkiset ilmenemismuodot tulevat vastaan kaikkialla. Pystyisimme turvaamaan elämämme perusmukavuudet neljän tunnin työpäivillä, mutta paiskimme hommia kuin orjat. Samalla he vuodattavat moraalisaarnojaan laiskureita hyysäävälle yhteiskunnalle. Palkka antoi valinnanvapautta ja liikkumavaraa, mutta ennen kaikkea se osoitti muille, että kannan korteni kekoon enkä ole kenenkään elätti. Luterilainen velvollisuusetiikka ei sanallistunut uskontunnustukseksi, koska vaikutti paljon syvemmällä, sisäistettynä kokemuksena. Jossain toisessa kulttuurissa tai jonain toisena aikakautena moinen uurastus maallisen mammonan eteen tuntuisi käsittämättömältä, mutta myöhäiskapitalismin maailmassa työnarkomaanit ovat sankareita. Nyt työ on niin monen eri voiman puristuksessa, että käsityksemme työstä menevät monin osin uusiksi, kirjoittaa Tommi Melender.. Kun luen sanomalehteä, pääkirjoitukset vaativat hallitusta nostamaan työllisyysastetta. Vauraat yrittäjät, toimitusjohtajat, innovaattorit ja viihdetaiteilijat rehvastelevat kuusitoistatuntisilla työpäivillään, korostavat tienanneensa omaisuutensa otsa hiessä ja niska limassa. Teksti Tommi Melender Kuvitus Ilari Musta KOHTI UUTTA ULJASTA TYÖTÄ Vaurauden kasvu ei ole juurikaan vaikuttanut siihen, miten paljon teemme yhä töitä
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 31
Kun taataan mahdollisuuksien tasa-arvo, seuraa myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Sellainen palkkatyön maailma, johon Vartiainen ankkuroituu, on vaipumassa. Palkalla saattoi hankkia asunnon, parhaassa tapauksessa myös kesämökin. Varhaisten kesätöideni jälkeen en ole tehnyt päivääkään palkallista ruumiillista työtä enkä siten ole päässyt töiden päätteeksi kokemaan sellaista fyysistä väsymystä, jota siisteihin sisähommiin tottunut Olavi Paavolainen kuvaili Risti ja hakaristi -teoksessa: ”Ruumiillisen työn tekijä ei tunne hirvittäviä, lamaannuttavia ’aallonpohjia’ ja ’depressiokausia’. Sandel väittää, että neljä vuosikymmentä markkinavetoista globalisaatiota on tasoittanut tietä läntisiä yhteiskuntia jäytävälle populismille. Tutkimusten mukaan Yhdysvalloissa 70 prosenttia ihmisistä ei ole henkisesti sitoutunut työhönsä, Britanniassa 40 prosenttia kokee, ettei heidän työllään ole merkitystä yleisen hyvinvoinnin kannalta. Nykypäivän maailmassa rikkaat ylvästelevät sillä, että ehtivät aherrukseltaan hädin tuskin piipahtaa kotona nukkumassa, kun taas yhteiskunnan heikoimmat riutuvat toimettomuuden alhossa. Luterilainen velvollisuusetiikka tekee tilaa meritokratialle, joka väittää, että kaikki perustuu yksilöön, hänen kykyihinsä ja ahkeruuteensa. Elämä ei ole toisaalla vaan paljon kauempana, eivätkä voimat riitä sinne raahautumiseen. Tulostavoitteet ja aikataulut painavat päälle, ylityöt kasaantuvat, stressi kasvaa, viikonloput eivät riitä palautumiseen. Varsinkin talousliberaalit poliittiset liikkeet vannovat meritokratian nimiin. K aiken tämän taustalta kajastaa kilpailuhenkinen markkinatalouden logiikka, joka on ulottanut lonkeronsa niin syvälle työelämään, että ne tunkevat myös yksityisille alueille. Se, että suurelle osalle väestöstä työ on pikemminkin välttämätöntä kuin merkityksellistä, ei ole ristiriidassa sen luterilaisen velvollisuusetiikan kanssa, johon kasvoin lapsuudessani. T oissa vuonna sdp:n 120-vuotisjuhlissa järjestettiin paneelikeskustelu sosiaalidemokratian tulevaisuudesta. Oli jopa hyveellistä vähän kärsiä palkan eteen. Eteenpäin menemisen tuntu on haipunut, koska mukavuuksista on tullut saavutettuja etuja. Äärimmillään meritokratia on julma oppi, koska jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Työ oli niin tärkeää, ettei sen tarvinnutkaan olla mukavaa. 32 Ennen vanhaan loputon raadanta lankesi köyhien osaksi, yläluokka vietti joutilasta elämää taiteiden ja turmelusten parissa. Sandel on vitsaillut, että feodaalisissa yhteiskunnissa hierarkiat tuntuivat vähemmän ankarilta, koska perustuivat silkkaan sattumaan. Ajatus homo ludensista, leikkivästä ihmisestä, olisi kuulostanut pitkätukkahippien haihattelulta. Pääministerimme elää rinnakkaistodellisuudessa.” Vartiaisen ekonomistikollegoista löytyy kuitenkin niitä, joiden mielestä pikemminkin Vartiainen itse kuin Marin saattaa olla rinnakkaistodellisuuden asukki. Työpaikallaan Harvardin yliopistossa hän on havainnut opiskelijoiden pitävän menestystään omana ansionaan, vaikka kaksi kolmasosaa heistä tulee perheistä, jotka kuuluvat Yhdysvaltain rikkaimpaan viidennekseen. ”Turha kuvitella, että työ on aina mukavaa”, minulle sanottiin. Pahimmillaan työpaikan kriisit paisuvat perhe-elämän kriiseiksi. Keskiluokkaa kannatteli vuosikymmenet ajatus siitä, että työnteko kannattaa. Työ maistuu pakkopullalta, elämä on toisaalla. Häviäjät voivat syyttää surkeasta osastaan vain itseään. ”Meritokraattinen uskomus siihen, että ihmiset ansaitsevat kaikki ne rikkaudet, jotka markkinavoimat heille suovat, tekee pyrkimykset solidaarisuuteen liki mahdottomiksi”, Sandel kirjoittaa teoksessaan The Tyranny of Merit. Tuloja varallisuuserot ovat rävähtäneet, työmarkkinat polarisoituneet hyväpalkkaisiin asiantuntijatehtäviin ja huonopalkkaisiin palveluammatteihin. Filosofi Michael Sandel luonnehtii meritokratiaa harhaiseksi opiksi. Työ säteilee tulonjakoon ja sitä kautta politiikkaan. Tätä mieltä oli 65 prosenttia Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyyn vastanneista. Siellä ei raada ruumis vaan sielu. Kaikille pitäisi olla selvää, että meiltä puuttuu jo nyt työtunteja, jotta julkiset hyvinvointimenot voidaan väestön ikääntyessäkin rahoittaa. Se oli paljon, koska tuoreessa muistissa oli, että edeltävät sukupolvet varttuivat ilman sisävessaa ja keskuslämmitystä. Jos synnyit aateliseksi, elit hyvän elämän, jos orjaksi, elit kurjan elämän. Uudella ylhäisöllä on rahaa mutta ei vapaa-aikaa, uudella alhaisolla vapaa-aikaa mutta ei rahaa. Pääministeri Sanna Marin heitti ilmaan ajatuksen kuuden tunnin työpäivästä tai neljän päivän työviikosta. Nykyään työ antaa keskivertoihmisille täysivaltaisen kansalaisuuden, mutta ei välttämättä sisäisen merkityksen kokemusta. Tarmokkaana työlinjalaisena tunnettu kansanedustaja Juhana Vartiainen tviittasi: ”Jessus. Suomessa työ näyttäytyy ennen kaikkea keinona rahoittaa vapaa-aikaa. Ruumiillisen työn tekijä nukkuu pois väsymyksensä.” Toimittajanurani aikana olen nähnyt ja kokenut, että kiivastahtisessa avokonttorissakin saa usein kärsiä palkkansa eteen. Pohjoismaissa nämä ongelmat eivät ole niin pahoja kuin anglosaksisessa maailmassa, mutta täälläkin keskiluokka tuntee elämänmallinsa uhatuksi kriisien ja rakennemuutosten keskellä. Jostain kumman syystä meritokratia nostaa huipulle niitä, jotka ovat saaneet paljon jo syntymässään. Moiset puheet olisivat saaneet järkyttyneen vastaanoton lapsuuteni Keski-Pohjanmaalla, ja niin ne saivat myös poliittisen opposition suunnalta. Yritysjohdon vaatimukset alati kasvavista voitoista kulkevat rinta rinnan henkilökohtaisten menestyspaineiden kanssa. Vapaa-aika lisääntyy eläkevuosien muodossa. Jos työ ei annakaan elämään sellaista ankkuria kuin sen olisi pitänyt antaa, esiin puskee epätoivo, ja epätoivo ruokkii poliittista kaunaa
Hommia on mahdollista paiskia toiselta puolelta maailmaa tai luonnon helmasta kesämökiltä. Suuret sosiaaliset repeämät tuottavat pahaa jälkeä. Tekoäly tuskin laittaa työtä kokonaan uusiksi, niin kuin eivät ole laittaneet automaatio ja robotisaatio. Tai sosiaaliselta omaltatunnoltaan herkistä millenniaaleista, jotka haluavat tehdä työllään pikemminkin hyvää kuin rahaa. ”Vastaavasti työntekijöille avautuu enemmän mahdollisuuksia muotoilla työn kuvaa omien toiveidensa pohjalta ja kehittää osaamistaan”, Melin sanoo. ”Meillä länsimaalaisilla on lisäksi taipumus tarkastella asioita omasta vinkkelistämme. ”Olemme tilanteessa, jossa vanha ei ole vielä kuollut eikä uusi syntynyt. Eriarvoisuus työelämässä kasvaa, kun yhä useammat joutuvat paiskimaan hommia ilman palkkatyöläisen etuja, kuten lomaoikeuksia ja työterveyshuoltoa. Se tuo mukanaan niin plussia kuin miinuksia. Ekonomisteilla on ollut tapana kuitata puheet teknologisesta työttömyydestä luddiittien haihatteluksi, koska tekniikan kehitys on luonut uutta työtä korvaamansa tilalle. On huono juttu, jos edes tulevaisuutta käsittelevässä paneelissa ei voi heitellä rohkeita poliittisia visioita”, tulevaisuudentutkija Elina Kiiski-Kataja sanoo. Jos katsotaan koko maailman mitassa, palkkatyö kasvaa nopeammin kuin koskaan”, Melin sanoo. Markkinaehtoista työtä ei enää riitä läheskään kaikille. Etätyö on tullut jäädäkseen etenkin asiantuntijatehtäviin. Sen saavat kokea esimerkiksi juristit ja lääkärit. Siitä koituu paljon suurempia vaikutuksia työllisyyteen kuin aikaisemmista teknologisista murroksista. Sen myötä nousevat polttaviksi kysymykset siitä, maksetaanko palkkaa työtunneista vai työn arvosta ja tuloksista. ”Varjopuolena on, että etätyö ja digitaalisuus kasvattavat yksinäisyyttä ja irrallisuutta. Etenkin, kun vallitsevassa kulttuurissa työttömyyden kasvu tietää väistämättä myös kurjuuden kasvua. Ihmiset eivät enää sanele koneille, mitä tehdä, vaan tekoäly alkaa luoda omia sääntöjään. ”Minua vähän harmitti, kuinka rajusti Sanna Marinin kommentit tyrmättiin. Tuottavuus kasvaa kitsaasti, pitkät työsuhteet eivät ole väistyneet, yrityksillä on usein vaikeuksia löytää osaavaa työvoimaa. Voimme vaikuttaa työn murrokseen poliittisilla valinnoilla, ja siksi on tärkeää luoda erilaisia visioita”, Kiiski-Kataja sanoo. Päivänpolitiikka kulkee neljän vuoden vaalisykleissä ja keskittyy polttaviin ajankohtaisiin ongelmiin. Hän toimi pitkään Sitrassa, nykyisin hän vaikuttaa Ellun Kanojen tutkimusjohtajana. Kun perhekoot pienenevät jatkuvasti, kysymys ei ole lainkaan vähäpätöinen yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta”, Kiiski-Kataja sanoo. Koronan aiheuttama digiloikka vauhdittaa työn irtoamista seinistä. Tilastotkaan eivät vielä anna vankkaa tukea näkemyksille työn murroksesta. Mitä syvemmällä sielun ja ruumiin kerrostumissa liikutaan, sitä suurempi on tarve kanssakäymiselle elävän ihmisen kanssa, vaikka tämä olisi tekoälyä erehtyväisempi. Läheskään kaikki ammatit eivät häviä, mutta niissäkin osa tehtävistä siirtyy koneille. Susskind uskoo tekoälyn muuttavan asetelmia. Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin toppuuttelee puheita mullistusten voimasta. T iedotusvälineissä vilisee juttuja nuorista työn sankareista, jotka itseluottamusta uhkuen suhtautuvat muutoksiin mahdollisuuksina eikä uhkina. On ymmärrettävää, että hallitusta kiinnostaa enemmän työpaikkojen luominen tällä vaalikaudella kuin tulevien vuosikymmenten murroksiin varautuminen. Sen myötä nousevat polttaviksi kysymykset siitä, maksetaanko palkkaa työtunneista vai työn arvosta ja tuloksista.. Aikalaisilla on tapana suurennella elinpiirissään tapahtuvien uusien asioiden merkitystä. Miten luodaan työyhteisöjä, mistä löytyvät ystävät, kaverit ja tutut. ”Erilaiset ajatuspajojen raportit siitä, kuinka teknologia syrjäyttää ihmistyötä, ovat useimmiten liioiteltuja.” Vaikka Melin suhtautuu ”terveen kriittisesti” erilaisiin futurologisiin hahmotelmiin, hänkin uskoo perinteisen palkkatyön maailman muuttuvan. Hän tähdentää, että useimpiin töihin sisältyy inhimillinen ulottuvuus, jota on vaikea korvata algoritmeilla. Brittiläinen taloustieteilijä Daniel Susskind ennustaa kirjassaan A World Without Work tuleville vuosikymmenille tuntuvaa mullistusta. Samalla digitalisaatio ja tehostaminen lisäävät työn kuormittavuutta. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 33 mailleen, kun taas Marinin uumoilema lyhyemmän työn aika kajastaa tulevaisuudessa. Vaarana on, että suuri joukko ihmisiä kokee elinehtojensa heikkenevän. Tekoäly voi tehdä tarkempia diagnooseja kuin lääkäri, mutta potilaat juttelevat vaivoistaan mieluummin lääkärin kuin tietokoneen kanssa. Eurooppalaisen vertailevan tutkimuksen mukaan valtaosa alle 25-vuotiasta eurooppalaisista haluaa kuitenkin samaa kuin Hommia on mahdollista paiskia toiselta puolelta maailmaa tai luonnon helmasta kesämökiltä. Automaatio hävitti yksinkertaista rutiinityötä, mutta tekoäly hävittää myös korkeaa koulutusta vaativaa asiantuntijatyötä. Nyt muotoutumassa oleva työn maailma palvelee ennen kaikkea niitä, joilla on digitalisaation vaatimaa osaamista ja hyvät sosiaaliset verkostot
Joitakin muutokset innostavat, monia ne pelottavat. Vasemmisto suhtautuu perustuloon myönteisesti, mutta oikeistossakin on ollut sille puolestapuhujansa. Gortz näki polttavimpana poliittisena kysymyksenä sen, kuinka murros toteutetaan. ”Silloin koettiin Engelsin paussiksi kutsuttu viidenkymmenen vuoden ajanjakso, jolloin talous kasvoi mutta elinolot huononivat. Tekoäly tuottaa niin paljon vaurautta, että sillä voitaisiin rahoittaa tällaiset järjestelyt. Harri Melin muistelee André Gortzia, joka 1980-luvulla piti selvänä, että robottien tulo tehtaisiin johtaa ihmistyön rajuun vähenemiseen. Perinteisesti. Keskimääräinen työviikko oli 1930-luvun alussa 50 tuntia ja laski aina 1980-luvulle saakka, kunnes jämähti nykyiseen 40 tuntiin. Länsimainen ajatteluperinne on liittänyt työn vähenemiseen hohdokkaita tulevaisuudenkuvia. Työn murrokseen liittyvät synnytyskivut voivat koetella kokonaisia sukupolvia”, Kiiski-Kataja sanoo. Teollisen vallan kumouksen varhaisista ajoista lähtien yhteiskuntatieteilijät ja filosofit ovat odotelleet maailmaa, jossa koneet tekevät työt ja ihmiset voivat omistautua korkeammille pyrinnöille. Ihmiskäsille riitti kysyntää tehtaissa ja pajoissa, mikä osaltaan takasi yhteiskuntarauhaa. Sodanjälkeisillä täystyöllisyyden vuosikymmenillä ei ollut katastrofi, jos läksyjen teko ei maittanut, koska huonokin päättötodistus avasi väylän palkkatyöhön. Parhaimmillaan se synnyttäisi vapaamman ja joustavamman yhteiskunnan, jossa vaurauden jakaminen turvaisi toimeentulon kaikille. Elina Kiiski-Kataja ymmärtää ihmisten huolet. Moni teoreetikko on Keynesin jälkeenkin puhunut työn murroksesta. Teollisen vallankumouksen lupauksetkaan eivät toteutuneet niille, jotka joutuivat historian voimien heittelemiksi. Susskind ei mainitse kirjassaan Gortzia, mutta hänen hahmotelmansa työnjälkeisestä maailmasta muistuttavat ranskalaisen yhteiskuntafilosofin ajatuksia. Susskind penää vahvaa valtiota luomaan perustulolla hyvän elämän edellytykset niillekin, joiden taidoille ei ole kysyntää työmarkkinoilla. Parin prosentin vuotuisella kasvulla se suunnilleen kahdeksankertaistuisi vuoteen 2030 mennessä. Taloustieteilijä John Maynard julkaisi vuonna 1930 esseen The Economic Possibilities for Our Grandchildren, jossa ennusti, että sadan vuoden kuluessa elintaso kapitalistisissa maissa nousee kahdeksankertaiseksi. 34 vanhempansa ja isovanhempansa: vakaata turvattua työpaikkaa. Vauraus ei ole kuitenkaan poikinut likimainkaan sellaista vapaa-ajan lisääntymistä kuin Keynes otaksui. Elämä ei ole helppoa murrosaikoina. Keynesin ennuste elintason kehityksestä on osoittautunut hämmästyttävän tarkaksi. Vaurastuminen toisi runsaasti lisää vapaa-aikaa, koska työviikkoa voitaisiin lyhentää 15 tuntiin
Jos kaikki jatkuu nykyisellään, suuri osa maa pallosta muuttuu asuinkelvottomaksi ja luonnon monimuo toisuus romahtaa. Hän pitää realistisempana ekologisen jälleenrakennuksen maailmaa, josta suomalainen Biostutkimusyksikkö on laati nut kattavan raportin. Kun teen kirjailijantöitäni, pystyn vain harvoin kirjoittamaan kolmea tuntia enempää. Sellaisessa maailmassa hyvä työpaikka ei paljon lohduta. Velvoittavuus voisi toimia myös lääkkeenä tylsistymiseen, jota Keynes piti pahimpana uhkakuvana maailmassa, jossa työ vähenee minimiin. Historia tarjoaa esimerkkejä tyytymättömän nuorison poliittisesta vaarallisuudesta. Jos perustulo takaa mielekkään elämän edellytykset kaikille, investoinnit maksavat itsensä takaisin. Esivanhemmillamme riitti aikaa tuijotella nuotioon ja miettiä syntyjä syviä. A History of How We Spend Our Time, että metsästäjäkeräilijät eivät tehneet töitä enempää kuin 15 tuntia viikossa. Työ rakentuisi kestävän elämän tavan, ei kasvun ympärille. KiiskiKata jan mukaan se on hyvä tavoite mutta ei yksinään riitä luomaan ekologisesti kestävää tulevaisuutta. Susskindin ja Gortzin tavoin myös Melin liittäisi perus tuloon velvoittavuutta. Kaikilla ei ole intoa omistautua kokeelliselle runoudelle, rajoja rikkoville performansseille tai puolen tunnin bassosooloille. Jotta välttäisimme hivuttavan tuhon tien, tarvitsemme ekologista jälleenrakennusta tai aineellisen hyvinvoinnin irti kytkentää ympäristön kuormittamisesta. Ihmisen evolutiivisen historian näkökulmasta tylsyyden ongelma saattaa olla liioiteltu. ”Jos hieman kärjistää, Gortz ajatteli, että vain hölmö ihmi nen tekisi paljon palkkatyötä”, Melin sanoo. Jos perustulo takaa mielekkään elämän edellytykset kaikille, investoinnit maksavat itsensä takaisin.. Myönnän kuuluvani tähän joukkoon. Uskon, että elämme nyt sen kaltaista hetkeä”, hän sanoo. Ihmisolennon on vaikea elää hyvää elämää ilman riittävän vahvoja yhteisöl lisiä kiinnikkeitä. Sodan jäljiltä infrastruktuuri oli kirjaimellisesti raunioina, mutta nyt raunioina on kuvaannollisesti fossiilisten poltto aineiden varaan rakennettu infrastruktuuri, jonka varassa emme voi elää. ”Irtikytkentä olisi talousoikeiston märkä uni, koska se mahdollistaisi nautiskelevan, hedonistisen elämäntyylin. Ekologinen jälleenrakennus taas vetoaa vihreään vasemmis toon, koska siinä huomio suuntautuu elämän mielekkyyteen ja merkityksellisyyteen, eiaineellisiin asioihin”, KiiskiKa taja sanoo. Ekologinen jälleenrakennus työntäisi kulu tuksen ja kilpailun imperatiivit syrjään kestävyyden ja kan tokyvyn kaltaisten arvojen tieltä. EUkomission hahmottelema vihreä diili tavoittelee päästövähennyksiä, jotka tekisivät Euroopasta 30 vuoden kuluessa ensimmäisen hiilineutraalin maanosan. Elina KiiskiKataja uskoo, että uudenlaisen työn maailma voi syntyä kivutto mammin. Edellisestä maksettaisiin palkkaa, jälkimmäisestä perustuloa. Tylsyys pikemminkin kuin tarve on keksintöjen äiti. Tylsyys houkuttelee luovuuteen, uteliai suuteen, uusien kokemusten etsimiseen. ”Muutosvoimana voi olla myös pakottava ymmärrys siitä, että asioille on tehtävä jotain. Y hteiskunnalliset mullistukset ovat vuosisatojen kuluessa tapahtuneet usein sotien ja katastro fien seurauksena. Ne, jotka kaipaavat tavanomaisempaa puu hastelua, voisivat tehdä naapurustossa lumitöitä, ulkoiluttaa koiria ja vanhuksia tai järjestää kortteliiltamia. Se toisi mukaan vastavuoroisuuden, joka on tärkeää sosiaalisen koheesion kannalta. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 35 oikeisto on nähnyt perustulon keinona halvempaan sosiaa liturvaan, mutta tulevaisuudessa se kenties ajattelee, että vaurautta jakamalla on mahdollista ehkäistä levottomuuksia ja vellontaa. Hoipumme parhaillaan ilmastokatastrofin ja vihreän diilin välimaastossa. D aniel Susskind sisällyttäisi perustuloon velvoit tavan elementin. Historia tarjoaa esimerkkejä tyytymättömän nuorison poliittisesta vaarallisuudesta. Tämä vastaa Gortzin kehittelemää jakoa hetero nomiseen ja autonomiseen aikaan. Raportti vertaa tarvittavaa yhteiskun nan muutosta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Eurooppa loi hyvinvointivaltiot. Maapallo ei enää kestä fossiilikapitalismiin pohjautuvaa kulu tuskeskeistä elämänmenoa. Tulevina vuosikymmeninä ekologiset kysymykset pistä vät uusiksi ihmiskunnan tavat elää, kuluttaa ja työskennellä. Antropologi James Suzman kertoo kirjassaan Work. Kaikilla olisi riittävä perustoi meentulo ja mahdollisuus tehdä itselleen mielekkäitä asioita”, KiiskiKataja sanoo. Monet nykyihmisetkään eivät paiski hommia enempää kuin 2–3 tuntia päivässä, lopun ajasta he esittävät työn tekemistä. Suzman ihmettelee, kuinka vähän tylsyyttä on tutkittu tieteellisesti, vaikka sillä on ollut ratkaiseva merkitys ihmis kunnan kehitykselle. Osan ajastaan ihmiset saisivat tehdä mitä lystäävät, mutta sen lisäksi heidän pitäisi osallistua yhteisöä hyödyttäviin rientoihin. ”Ekologisen jälleenrakennuksen maailmassa korostuisivat osallisuus ja pienet tuloerot
Niiltä ajoilta on peräisin myös ravintolan suosituin annos, talon pippuripihvi, jota ei muista Suomen Rossoista saa.. Ennen kuin Porvoon Rosso muutti Lundinkadulle viime vuosikymmenen alussa, se sijaitsi kauppakeskuksessa Sokoksen yläkerrassa. 36 PAIKALLAAN
Kuvat Antti Vettenranta. Siksi ketjun ravintolat vievät meidät nykyisin mieluummin Suomeen ja menneeseen kuin kaukomaille. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 37 NOSTALGIAN NÄLKÄÄN Suomen ensimmäinen Rosso avattiin vuonna 1978 Lahteen
38 TAKE AWAY. Jukka ja Katja söivät Ison Omenan Rossossa. Ravintolan yksi suosituimmista annoksista on Pizza alla Rosso, jossa on oliivia, pepperonia, kinkkua, tuoreherkkusieniä, katkarapuja ja rucolaa. Keittiön vuoromestari Heidi Lundberg valmistaa annoksia Ison Omenan Rossossa. Ravintola avattiin vuonna 2017 kauppakeskuksen laajennusosaan. Minna SellgrenHyrske järjestää pöytää Nummelan Rossossa.. MENU. PIZZAA. NÄLKÄ. Foodora aloitti ruokalähettipalvelut ravintolasta viime kesänä, joulukuussa myös Wolt. Espoon Ison Omenan Rosson take away -myynti on lisääntynyt koronan vuoksi
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 39
Kaksi vuotta sitten avattu Nummelan Rosso oli vielä helmikuussa 2021 uusin Rosso Suomessa. Viime vuonna yhtään uutta Rossoa ei avattu Suomessa. 40 UUTTA. Kilpailijoitakin sillä on, sillä Isossa Omenssa on yli 50 ravintolaa ja kahvilaa. Ison Omenan Rosson tyylistä päätettiin neljä vuotta sitten, kun ravintola tuli kauppakeskukseen. ILME. Rosso ei ole hirveän iso, mutta siellä täällä on pieniä sisustuksellisia elementtejä, kuten teko-oliivipuu sisääntuloaukossa.
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 41
42 SUOSIKKI. Ketjupäällikkö Piia Virtanen pohtii, että klassikko on tuttu ja turvallinen. Kaikki ovat 1980-luvulla syöneet sitä.. Se on vasta hiljan tehnyt paluun ruokalistalle. Pizzojen jälkeen Rosson valtakunnallisesti myydyin à la carte -annos on lehtipihvi
Nummelan Rosson lasten leikkipaikka oli tammi-helmikuun vaihteessa suljettuna koronan vuoksi.. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 43 SULJETTU
Millä perusteilla he valintojaan tekevät. Mikaela Lostedt ja Katja Räisänen jakavat Helsinki Contemporaryn johtajuuden. 44 Galleristeilla ja kuraattoreilla on valta päättää, keiden taiteilijoiden töitä yleisö pääsee näkemään. YHDESSÄ. Teksti Taava Koskinen Kuvat Sanna Lehto KUVATAITEEN
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 45 Teksti Taava Koskinen Kuvat Sanna Lehto
Kysymykset ovat vaikeita ja monimutkaisia, ja taiteessa niihin vastaaminen on monitasoisempaa.” T aidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen työskentelee suomenruotsalaiselle Pro Artibus -säätiölle, joten hänellä on näköalapaikka sekä suomenruotsalaiseen että suomalaiseen taiteeseen. Kuvataide kärsii siitä, ettei oikein hahmoteta, miten laaja alue se on yhteiskunnallisesti. Taiteilijoidemme ikäjakauma on laaja, 30–80 vuotta. Taiteilijoiden ilmaisukeinot ovat niin monet, että galleristin tulee olla ennen kaikkea avoin uusille vaikutelmille. Meillä on kuitenkin profiili, jota voi luonnehtia pohjoismaiseksi. En pysty sanomaan, varmasti molemmat. Heidän valintansa sanelevat, keiden töitä yleisö pääsee kulloinkin katsomaan. Mikä sitten on hyvää ja mikä ei. Mediassa taiteen yhteiskunnallisuudesta puhuttaessa puhutaan lähinnä rahasta.”. Näen galleriayhteistyön vahvasti ihmissuhteena. Kotimaisten tekijöiden lisäksi olemme esittäneet lähinnä islantilaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia taiteilijoita. Mitkä tekijät vaikuttavat menestykseen. Kansainvälisyys on luonteva osa toimintaa, ulkomaiset kollegat ja tutut galleriat ovat tosi tärkeitä, koska Suomessa kenttä on niin pieni. Yritän olla yhteistyökykyinen. Monen tyyppinen taide voi olla yhteiskunnallista. Paljon myös kuraattorina toiminut Tihinen on lähinnä vastuussa Tammisaaressa sijaitsevan Elverket-näyttelytilan ohjelmasta mutta kuratoi toisinaan näyttelyitä myös toiseen Pro Artibuksen tilaan, helsinkiläiseen galleria Sinneen. I lona Anhavan perustama Galerie Anhava Helsingin Fredrikinkadulla kuuluu Helsingin arvostetuimpiin taidegallerioihin. Kun harkitsemme yhteistyötä uuden taiteilijan kanssa, ajattelemme vuosien yhteistyötä ja kehitystä, sitä olemmeko ’oikeat toisillemme’. Kokemusteni mukaan yhdysvaltalaiset ovat nopeita mutta myös hierarkkisia. Jos kysytään, millaista taidetta arvostan, mikä puhuttelee, vastaan ettei minulla ole yhtä selkeätä linjaa. Suomalaisia taiteilijoita viemme kansainvälisille messuille ja muille foorumeille. Yksityisessä säätiössä pätee toiminnan suhteen kuitenkin aina säätiön linja, ja näin myös Pro Artibuksessa. Kontakti ja sattumakin vaikuttavat. En liiku siinä, mikä on hyvä tai huono. Esimerkiksi se, jos kriitikko kirjoittaa merkittävään julkaisuun. Saksassa kulttuuri on varsin kirjallinen, ja Suomessa ollaan vähemmän byrokraattisia kuin siellä. Alalla on oltava omana itsenään, kuraattorius on latinassa cura, kultivoida. Minun asiani ei ole määritellä, kuinka hyvin olemme onnistuneet, mutta niin yleisöltä, taiteilijoilta kuin kriitikoiltakin saamamme palaute osoittaa, että linjaamme luotetaan ja sitä arvostetaan. Teoksen on oltava vahva sisällöllisesti ja ilmaisullisesti. Sieltä lähdin Taideteolliseen korkeakouluun, josta hain opiskelijavaihtoon Argentiinaan. Taidemaailma on täynnä valtaa, mutta yhteistyöhön perustuvaa. Sekin voi olla taiteessa kuorrutusta, lähinnä monipuolinen tapa toteuttaa teoksia. 46 L ehtien kulttuurisivuilla huomio on yleensä taiteilijassa, taiteenalasta niin riippumatta. Keräilijöihin tutustuu esimerkiksi taidemessuilla. Ulkomaalaisia keräilijöitä tulee messujen kautta. ”Kansainvälisyys on olennainen osa minua. Erityyppiset teokset voivat koskettaa, tekijän vilpittömyys herättää kiinnostukseni. Pitää kuunnella, olla mukana puutarhanhoidon, kontekstualisoinnin ja dramatisoinnin välimaastossa. Olen aika utelias ihminen, ja se vaikuttaa siihen, miten toimin. Museonäyttelyt tulevat kuvaan vasta, kun taiteilija on ensin lyönyt läpi galleriamaailmassa. Poikkeustapauksissa keräilijöille järjestetään ennakkotilaisuus. Entä vaikuttaako oma taidemaku vai yleinen kiinnostavuus. Myöhemmin opiskelin Englannissa Derby Universityssa, School of Art and Designissa, lähdin sieltä Jerusalemiin Bezalelin taideakatemiaan ja palasin Englantiin. Sopiva on hyvä, sillä esimerkiksi ryhmänäyttely on palapeli, haluan sekoittaa eri sukupolvia ja eri medioita. Kriittiselle keskustelulle olisi tilausta. Suhdetoiminta on todella tärkeää kulttuurityötä. Suomenruotsalaisen ja suomalaisen taiteen näköalapaikalta Tihinen sanoo, että yksi kieli, yksi kansa -ajattelu on ollut vallalla pitkään ja vaikuttanut myös kuvataidekenttään sitä kautta, että mediasta on tullut yksipuoleisempaa. Sitten palasin Suomeen. On kiinnostavaa pohtia, mikä teoksesta tekee merkittävän. Millä perusteilla taiteilijat valitaan – miksi joku on hyvä mutta toinen ei. Siitä, miksi joku on hyvä taiteilija, otamme selvää seuraamalla, keskustelemalla ja pohtimalla. Vallankäyttäjänä olen aika tavanomainen. Menestys voi tulla monella tavalla ja merkitä eri asioita eri ihmisille. Paljonko oma taidemaku ohjaa galleristien ja kuraattorien työtä ja millaista vallankäyttöä se on. Kaikki tämä vaikuttaa lopulta siihen, keiden taidetta näemme ja millaisissa näyttelyissä. Ilona Anhavan ryhdyttyä taustavaikuttajaksi galleriaa johtaa valtiotieteiden ja taiteen maisteri Hanna Huitu. Kuvataiteen henkilökuvat lehdissä ovat usein tylsiä, ja myös katalogeja tehdään vähemmän. Siksi esitimme keskeisille galleristeille ja kuraattoreille kysymyksiä heidän roolistaan portinvartijoina. Teoksen valmistuminen tai esille pääsy vaatii kuitenkin aina muitakin, kuvataiteen tapauksessa esimerkiksi galleristeja ja kuraattoreita. Yhteydenpito on tietysti myös suhdetoimintaa. ”Kuvataiteen puolella sen vaikutus näkyy, että sanomalehdille on käynyt niin kuin on käynyt, tosin netissä on ehkä nyt uutta kritiikkiä. Gallerian tuki on taiteilijoille tärkeää samoin kuin taiteilijoiden tuki gallerialle. Lapsena asuimme usa:ssa ja vietimme kesiä siellä. Galleristin ja taiteilijan yhteistyö perustuu vahvasti ihmissuhteeseen. Koen, että olen palveluammatissa ja teen työtä taiteilijoiden, yleisön ja asiakkaiden hyväksi. Kuraattori on välittäjä taiteilijoiden, yleisön ja yhteisön välillä. Yhteiskunnallisuus voidaan käsittää monella tavalla
Taidemaailman valta on yhteistyöhön perustuvaa, sanoo Galleria Anhavan Hanna Huitu.. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 47 GALLERISTEJA, kuraattoreita vai bisnesenkeleitä. SUHDETOIMINTAA
Muu ry:n TImo Soppela (viereinen sivu) sanoo, että taide ohjaa hänen taidemakuaan. Kuvassa Alexander Salvesenin teos It Is Always Now.. 48 MAKUASIOITA
Seuraamme taiteilijoita pidempään, ennen kuin aloitamme yhteistyön. Galleriassa johtajuus on jaettu: taiteen maisteri Katja Räisänen on vastuussa myynnistä, taidehistorioitsija Mikaela Lostedt sisällöistä. Avainsana on taitei. Täällähän on kymmeniä eri taidealojen toimijoita. Idea on, että lähdetään pois perinteisestä galleriaympäristöstä ja luodaan tila, johon muut taidemuodot voivat myös tulla. Media Base järjestää jatkuvasti kursseja taiteilijoille sekä tarjoaa työskentelymahdollisuuksia. Järjestötkin kasvavat ja aikuistuvat. Haastattelussa he ikään kuin säestävät toisiaan. Taide ohjaa taidemakuani. perustettiin vuonna 1987eräänlaiseksi vastavoimaksi hallitseville perinteisille taiteilijajärjestöille ajamaan videotaiteen, mediataiteen, äänija valotaiteen, performanssin ja ylipäätään vaihtoehtoisten taidemuotojen asiaa. Onni ja sattuma määräävät sitä myös, ja julkinen sanakin merkitsee. Muu ry. Se on meille tärkeä tapa myös edistää kansainvälistä yhteistyötä. Kuraattoreillakin voi olla iso rooli taiteilijauran edistämisessä. Ennakkoesittelyt ovat myös osoittautuneet hyväksi ideaksi. Muu ry:n toiminnanjohtaja Timo Soppela sanoo olevansa erilaisissa organisaatioissa toiminut taiteilija, joka tuli valituksi haettuaan toiminnanjohtajan paikkaa vuonna 2001. Vallankäyttöön taas vaikuttaa oppi ja tieto. Myös molemminpuolinen sitoutunut ja pitkäjänteinen työskentely on tärkeää. Kaapelitehtaalla on alkanut jo iso muutos järjestölle. Taidemaku on subjektiivinen asia, mutta on olemassa myös teoksia, joita ei välttämättä halua itselleen, mutta tajuaa niiden yleisen merkityksen. Esimerkiksi nykytanssi on kiinnostunut galleriamaisesta tilasta esityksiensä näyttämöksi. Vastuu kaikesta on meidän, perustaja, liikemies Antti Piippo ei osallistu gallerian operatiiviseen toimintaan. Olemme perustaneet sinne muun Muu-toiminnan lisäksi laajan tilan, jonka nimi on Muu Helsinki Nykytaidekeskus. Meillä Mikaela Lostedt ja taiteen monitoimimies, filosofi Mika Hannula ovat kuraattoreita. Kaiken pitäisi valmistua vuoden kuluessa. Yhteiskunnallisuus ei ole taiteen ainoa tehtävä, mutta se voi tuoda esiin monia eri näkökulmia. Avoimuus keskustelulle on lähtökohta!” M uu ry on monessa suhteessa poikkeava taiteilijajärjestö gallerioineen ja Media Base -medialaboratorioineen. Temaattinen näyttely voi nostaa taiteilijan uudelleen esille. Haluamme tukea taiteilijoita villeissäkin ideoissa. On kuitenkin hienoa, että uusia alustoja on ilmestynyt, niin että voisi sanoa että kulttuuri on jopa moniäänistynyt. Uransa hän on tehnyt nimenomaan kuvataiteen organisaattorina. He näkevät, että yksi heidän tärkeimpiä tehtäviään on asiakkaiden ja taiteilijoiden palvelu. ”Taiteilijajäsenet ovat meillä nuoremmasta päästä, tosin aktiivijäsenistö edustaa eri sukupolvia. Nykytanssi käyttää myös paljon mediataiteen keinoja esityksissään. Menestyksestä ei mielestäni voi tehdä yleistyksiä. Otamme 50 prosenttia tuotosta, emme vuokraa. Tämä liittyy laajemmin siihen, että koko Helsingin Kaapelitehdas uudistuu: puolet sisäpihasta katetaan ja lämmitetään, tähän yhteyteen tulee kahvila, kirjakauppa ja info. En vielä tarkkaan tiedä, miten suunnitteilla olevat maanalaiset käytävät toteutetaan, mutta idea on saattaa ihmiset helpommin heitä kiinnostaviin kohteisiin. Muu Helsinki Nykytaidekeskus on iso tila, joka sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa Hima&Sali-ravintolan vieressä. Esimerkiksi vuonna 2015 gallerialla järjestetty Pilvi Takalan näyttely ja teos Invisible Friend muodostui tekstiviestipalvelusta, jossa kuka tahansa pystyi käymään anonyymia henkilökohtaista keskustelua ja saamaan aina viestiinsä vastauksen. Muu on pärjännyt hyvin, jäsenmääräkin on kohonnut 300:sta 640:een. Hankin joitain pieniä teoksia, mutta kyse ei ole vakavasta keräilystä. ”Nykyään kaikki näyttelyt eivät välttämättä saa näkyvyyttä printtimediassa. Uusi ja uudistuminen on silti keskeistä. Emme ehkä niinkään ole vallankäyttäjiä vaan portinvartijoita, mahdollistajia. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 49 H elsinki Contemporaryn ytimessä on maalaustaide, mutta gallerian skaala ulottuu myös video ja äänitaiteeseen. Senkin he sanovat huomanneensa, että kuvataiteen arvostus on lisääntynyt. Esimerkkeinä Seiskan pojat tai Mustekala
Performanssitaiteen tapahtuma tulee maaliskuussa, ja se tehdään yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun laps-ohjelman kanssa. Erityisesti kuraattorin tehtävistäni on mieleen jäänyt Mäntyharjun Suomi 100 -purkutalonäyttely, jossa kävi 7 000 ihmistä. Huomasin muuten Tanskassa, että melkein kaikilla galleristeilla on koira! Olen lähtöisin Mäntästä. Sitten oli äänitaiteen näyttely yhteistyössä Äänen lumo -yhdistyksen kanssa, joka on muuten toiminut Suomessa jo 25 vuotta. Kävi ilmi, ettei Tuorikaan ollut ihan sitä tarkoittanut, miten asia tulkittiin äkkiseltään. ”Fred edistää myyntiä. Näyttelyiden ja projektien valintaan osallistuu myös kansainvälisiä kuraattoreita. Väittäisin, että ostajat eivät hae konservatiivista ilmaisua. Päädyin sittemmin kriitikoksi ensin Aamulehteen viideksi vuodeksi ja sitten Helsingin Sanomiin myös viideksi. Enkä tosiaan kirjoita teoksen viereen tai katalogiin, että tässä on taiteilija, joka edustaa jotain vähemmistöä. Kritiikki nosti pienen myrskyn kuvataidekuplassa, ja kesti jonkin aikaa ennen kuin asiasta pystyttiin keskustelemaan järkevästi. Yleisradio ei ole ottanut kritiikkiä omakseen. Ajatukseni on, että voisin joskus käyttää galleriassa ulkopuolisia kuraattoreita. Jos taide auttaa ymmärtämään, se voi jopa vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin.” Fred edistää myyntiä. Pyrimme yhteistyöprojekteihin. Huomasin muuten Tanskassa, että melkein kaikilla galleristeilla on koira! -VEIKKO HALMETOJA. Anna Tuorin kohdalla nostettiin esiin hänen kuvaamansa maailman kompleksisuus. Yhteiskunnallisuuden näen isona mahdollisuutena taiteessa. Olen itse toiminut lukuisissa organisaatioissa nimenomaan ulkopuolelta tulevana kuraattorina, ja se on ollut hedelmällinen asetelma. Näyttelypolitiikka meillä on taiteilijalähtöistä, näyttelyt valitsee taiteilijoista koostuva näyttelytoimikunta. Itse näen, että nykytaiteen sisään mahtuu paljon provokaatiota ja jeesustelua, mutta myös paljon asiansa takana seisovia vilpittömiä tekijöitä, joiden intressinä on parantaa maailmaa. Arvostan häntä kovasti juuri tästä syystä. Mutta samalla tavalla arvostan sellaisia yhteiskunnallisiin aiheisiin tarttuvia taiteilijoita, jotka pystyvät tekemään sen kompleksisesti ilman, että esittävät tietävänsä vastauksia. Olen portinvartijana aika monessa mukana. Galleriassaan Halmetojalla on seuranaan villakoira nimeltä Fred. Ja Taiteen edistämiskeskus, joka on valtiollinen taiteen päärahoittaja Suomessa, rahoittaa kuvataidetta kaikista taiteenaloista heikoimmin suhteessa toimijoiden määrään, kun sitä verrataan moniin muihin taiteenaloihin.” K uvataidekriitikko, kirjallisuuttakin opiskellut Veikko Halmetoja edustaa nuoremman polven galleristia, jonka Galleria Halmetoja on nyt ollut auki Helsingin keskustan Kalevankadulla vähän yli puoli vuotta. Olemme tekemässä online-performanssikurssin maaliskuussa. Nuoret taiteilijat ovat galleriassani erityisasemassa, mutta tämä on kuitenkin liiketoimintaa, joten joudun jättämään hyvääkin pois. 50 denvälisyys, se on myös tekijöille uuden löytämisen prosessi. Ensimmäinen tammikuussa avautunut näyttelymme on ollut näyttely Suomen valotaiteen seura Flashin kanssa. Asiakkaat ovat aivan myytyjä, kun Fred saapuu tervehtimään. Puhe jo kulkee, mutta kuvan ja äänen käytössä on vielä opiskeltavaa. Sitä ei voi eriyttää taiteen ulkopuoliseksi. Miten paljon kritiikki voisikaan vaikuttaa, jos olisi isommat foorumit. Heillä on mahdollisuus viettää aikaa taiteilijoiden työhuoneilla. Yhteiskunnallisuudesta: kulttuuriuutiset ovat muuttuneet. Halmetojan kokemus on kuitenkin varsin monipuolinen: hän on toiminut galleristina ennenkin ja tehnyt paljon kuraattorin sekä taidejournalistin ja -kriitikon töitä. Yritän tehdä monipuolisesti, hakea erilaisia ilmaisutapoja. Teokset ovat jopa menneet aika hyvin kaupaksi. Olen vallankäyttäjä ja mielipidevaikuttaja: erityistä huomiota minulta ovat saaneet autismin kirjon ihmiset ja kehitysvammaiset. Aalto-yliopiston taidekilpailuissa ja kaiken maailman raadeissa. Asiakkaat ovat aivan myytyjä kun Fred saapuu tervehtimään. Ulkopuolinen kuraattori voi vierailla taiteilijoiden työhuoneilla niin sanotusti puhtaalla pöydällä. Pidän projekteista, jotka eivät ole tavanomaisissa näyttelytiloissa. Aiomme jatkaa online-toimintaa koronan jälkeenkin, koska tulokset ovat olleet hyviä. Sittemmin tuo kerrostalo on purettu. Ennen koronaa kävimme myös melko ahkerasti taidemessuilla, joista oppii ohjelmallisuutta, verkostoitumista ja saa tilaisuuksia tapaamisiin. Kuvataiteilija Anna Tuori kritisoi loppu kesästä kuvataidetta, jossa yhteiskunnalliset teemat näkyvät pintatasolla. He ovat osallistuneet kuratoimiini näyttelyihin. Korona on vaikuttanut kansainvälisyyteen, nyt on enemmän online-tapahtumia
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 51 MIELIPIDEVAIKUTTAJA. Veikko Halmetoja pitää yhteiskunnallisuutta taiteen isona mahdollisuutena.
PÄÄ LLI KKÖ Teksti Sammeli Heikkinen Kuvat Antti Raatikainen. Sen vuoksi hän pyrkii maailman suurimman öljy-yhtiön hallitukseen. 52 Kaisa Hietala haluaa auttaa ilmastokriisin ratkaisemisessa
Riittävän suuressa yrityksessä vallalla voi muuttaa maailmaa.. Yrityksen hallituksessa voi käyttää valtaa. Lumet ovat jo sulaneet, kun selviää, pääseekö Kaisa Hietala Exxonin hallitukseen. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 53 Teksti Sammeli Heikkinen Kuvat Antti Raatikainen ODOTUS
Niiden ansiosta kiinteistö voi olla omavarainen lämmöntuotannossa, se ei ole riippuvainen kaukolämpöverkosta ja voi tehdä itsenäisiä päätöksiä.” Näissä esimerkeissä alan murroksen ja muutoksen takana, ajurina, on ollut ilmastonmuutos. Ulkona pudottelee märkää lunta, varsinaisia jalkarättejä. Viereisestä ovesta pääsee japanilaisen ja korealaisen keittiön perinteisiä makuja moderneihin aromeihin yhdistelevään Gaijin-ravintolaan. 54 S oitto tuli junassa, matkalla Oulusta Helsinkiin. Yksinkertaisemmin voi ajatella, että kartta muistuttaa Gaian maailmanlaajuisesta toiminnasta. Jos ei mene eläinpuistolle vaan jatkaa tietä 78 edelleen pohjoiseen, noin kymmenen kilometrin ajelun jälkeen vasemmalle erkanee Simoon vievä tie. Sen liikevaihto oli toissa vuonna lähes 220 miljardia euroa. Junassa oli täyttä, elettiin aikaa ennen pandemiaa. ”Kiertotalous nousee tärkeämmäksi. Miten vain, Gaia kertoo olevansa kestävän liiketoiminnan konsulttiyritys. Eläinpuiston portille pääsee keskustan risteyksestä, kun ajaa muutaman kilometrin pohjoiseen Rovaniemen suuntaan. Sittemmin gaia tuli merkitsemään teoriaa maailmasta itsesäätelevänä kokonaisuutena, joka pyrkii pitämään huolta biosfäärinsä, elonkehänsä hyvinvoinnista. Yrityksen toiminnan vastuullisuutta on seurattu, siitä on raportoitu. Tai lämpöpumppujen yleistyminen. Seinän karttaan voi halutessaan heijastaa tällaisen tulkinnan Gaia-yhtiöstä. Koropandemian aikana on tosin aika helposti löytynyt oma työtila niille, jotka toimistolla ovat”, Kaisa Hietala sanoo. Gaian ja Hietalan tapauksessa kyse on sen selvittämisestä, miten kolme suurta maailmaa muuttavaa voimaa – ilmaston lämpeneminen, maapallon resurssien hupeneminen ja ekosysteemin köyhtyminen – iskevät yrityksen bisneksiin. Omasta toiminnastaan, alastaan ja kilpailijoistaan paras käsitys on yleensä yrityksellä itsellään. Itse ajattelen, että tulevaisuus on avaruus, jossa on erilaisia muuttujia. Lopulta ravintolavaunun vierestä löytyi vapaa tila ja Hietala sai kuulla, mistä oli kyse. Miksi tämän jättiläisen ohjaksiin, yhtiön hallitukseen, kyseltiin suomalaista Kaisa Hietalaa. Viidennen kerroksen porrastasanteen ovesta pääsee varsin tavallisen näköiseen toimistoon. Neuvotteluhuoneen keskellä on pitkä pöytä. Exxon, koko nimeltään Exxon Mobil Corporation, on maailman suurin öljyn tuottaja ja myyjä. Luontokatoteema vahvistuu, erityisesti ruoantuotannossa, mutta myös kaikilla muilla toimialoilla, joilla käytetään maata.” J os jostain tuntee Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalla sijaitsevan Ranuan kunnan, niin luultavasti eläinpuistosta. Gaian toimisto on ytimessä, Helsingin Bulevardin varrella. Exxon työllistää noin 75 000 ihmistä. Kun tämä kaikki kootaan yhteen, voidaan alkaa hahmotella tulevaa, Hietala selittää ja piirtää käsillään ilmaan palloa. Hän lähti etsimään paikkaa, jossa voi puhua rauhassa. Energia-alalle murroksen toi ilmastokriisi, samasta suunnasta muutos on tulossa kiinteistömaailmaan. Vastuullisuus on perinteisesti ollut yrityksille vähän sellainen mukana pidettävä käsite. Gaia oli kreikkalaisessa mytologiassa koko maailman alkuäiti, maaemo. Ensimmäinen puhelinkoppi oli varattu, toinenkin. Riittävätkö yrityksen toiminnalle oleelliset luonnonvarat, kuinka hyvin niitä kierrätetään. Entä mistä lähteistä energia tulee tulevaisuudessa. Hietala tarjoaa kahvia keittiötilan Löfbergin Kharismalla ladatusta kahvikoneesta. Kaisa Hietala vastasi ja pyysi soittajaa odottamaan. Hietala tyytyy veteen, sanoo jo juoneensa aamukahvit. Toki huoneet ovat korkeita, kuten puolentoista vuosisadan ikäisessä rakennuksessa sopii odottaakin. Istuudumme neuvotteluhuoneeseen. ”Kuva ei ole koskaan täydellinen. Yritykset, joissa on ymmärretty ilmastokriisin vaativan päästövähennyksiä ja joissa on käsitetty tämän muutoksen uhkan lisäksi mahdollisuudet, ovat menestyneet. ”Voi hyvin kysyä, onko sellaista toimialaa, joka ei törmäisi johonkin näistä.” Gaia kerää tietoa asiantuntijoilta sekä tilastoista ja käyttää noin kuudenkymmenen asiantuntijansa osaamista. Konsulttifirma auttaa yrityksen johtoa hahmottamaan, mihin suuntaan maailma menee, ja etenkin sitä, miten muutos vaikuttaa yrityksen toimintaan. Suomen suurimman yrityksen, Nokian, liikevaihto on suurin piirtein kymmenesosa siitä. En ole lintutai kasviharrastaja, mutta luonto on jatkuva seurannan kohde.” Hietalan takana pitkän seinän peittää harmaa maailmankartta. Hietala tuli Gaiaan toissa vuonna, kun hän osti kuudesosan firmasta. ”Energia-ala on ehkä paras esimerkki. Uusiutuva energia on kilpailukykyistä, se on suuri muutos. Ovi jää toiseen päätyyn, ikkuna sisäpihalle toiseen. ”Huono puoli tässä on sokkeloisuus ja se, että pieniä huoneita on paljon. Siinä risteyksen kohdalla oikealla puolella tietä on peltoaukea ja muutama talo. Tuurilla näkee vilahduksen vettä.. Mitkä näistä muuttujista ovat erityisen kriittisiä. Hietala kiinnittää huomion siihen, miten hienosti sisäpihalla pyörivä tuuli lennättää suuria hiutaleita. H issiaula ei ylitä korskeuden rajaa, mutta punainen matto hissille sentään vie. Voiko yritys asemoida itsensä toisin tähän avaruuteen, lähteä rakentamaan uutta toimintaa?” Tarkoitus on tarkastella tulevaisuutta erilaisten linssien läpi: Mihin suuntaan kuluttajien toiveet liikkuvat. ”Ihmettelen ja taivastelen luontoa paljon. Gaia tekee vastuullisuudesta yrityksen toiminnan ydintä, Hietala selittää. Soittaja kysyi, kiinnostaisiko Hietalaa paikka Exxonin hallituksessa
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 55 Nuupaksen kylän ohittaa reilussa kymmenessä sekunnissa, jos ajaa kesänopeusrajoituksen mukaista sadan kilometrin tuntivauhtia. Vanhempia sisaruksia oli viisi, Hietala jäi viimeiseksi lapseksi. Kaisa Hietalan puheessa pohjoinen perimä pulpahtelee esiin, kun hän sanoo ”meän” ja ”heän”. Ei ollut oikein tapana vielä siihen aikaan. Ympäristön ja energiantuotannon kipukohdat tulivat alan opiskelijalle tutuksi. Hietala syn tyi vuoden 1971 alussa maanviljelijäperheeseen. Ensimmäinen maailman valtiot koonnut Rio de Janeiron ilmastokokous pidettiin vuonna 1992. Mutta kun valmistuin Ranuan lukiosta 1989, oli jo yleistä, että jatkettiin yliopistoon.” Hietalan isä on jo kuollut, äiti asuu edelleen Ranualla. Ympäristö lähiympäristöä laajempana käsitteenä oli alka nut kiinnostaa Hietalaa jo yläastevuosina. Ydinvoiman lisärakentamisesta keskusteltiin ja kiisteltiin. Suo messa Vuotoksen tekoaltaan rakentamisesta väännettiin, sittemmin korkeinta hallintooikeutta myöten. Suomessa liikenne tuottaa viidenneksen kasvihuonepäästöistä. Mutta vaikka ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen aiheuttamasta elinkirjon tuhoutumisesta puhuttiin paljon jo tuolloin, nykyinen pakollisen toiminnan vaatimus ei vielä ylei sesti jyskyttänyt takaraivossa. Ranualta Hietala lähti Oulun yliopistoon. Exxon, koko nimeltään Exxon Mobil Corporation, on maailman suurin öljyn tuottaja ja myyjä. Ilmastopäästöistä suuri osa tulee liikenteestä. ”Ei silloin, kun sisarukset kävivät koulua, ollut sellaista normia, että he olisivat käyttäneet opintoihin niin paljon aikaa. Hän opiskeli geo fysiikkaa, siis luonnontieteitä. Kukaan heistä ei jatkanut opiskelujaan korkeakouluun. Perheen vanhemmat lapset menivät vuorollaan kouluun. Päästöt on saatava alas, murros on väistämätön. OSUMA. Se osuu väistämättä Exxonin kaltaisiin öljyjätteihin. Siinä kylässä Kaisa Hietala eli lapsuutensa. Koulunkäynnistä Kaisa Hietala piti, opiskeluista ja kirjoista. Oulussa kiinnostus syveni. Sen liikevaihto oli toissa vuonna lähes 220 miljardia euroa.
Siitä alkoi ura, jonka loppupuolella Hietala veti muutosta, jossa fossiilijätistä kuoriutui uusiutuvien polttoaineiden tuottaja. Pohjoinen on erityisen herkkä ilmaston lämpenemiselle ja muillekin maailmanlaajuisille muutoksille. Tiimi esitti, että Neste alkaisi hakemaan kasvua biopolttoaineiden valmistuksesta. Vuonna 2012 Hietalasta tuli uusiutuvien polttoaineiden yksikön johtaja. Sellainen kasvu väistämättä söisi yhtiön omien fossiilisten tuotteiden myyntiä. 56 ”Ne olivat teemoja, joihin koko ajan törmäsi. ”Nyt ajattelen niin, että olen rakentamassa itselleni roolia, jossa voin seuraavat 20 vuotta rakentaa siltaa perinteisen talouskasvuajatuksen ja uuden talouskasvun välille.” Tähän hallitusammattilaisen ura tähtää: yritysten toiminnan kääntämiseen kestävämmäksi. Myöskään järjestötoiminta ei tuntunut omalta tieltä. Hietala oli Nesteen tähti. ”Asenne, tone of voice, on merkittävä tekijä johtamisessa. Tuohon aikaan Suomen valtion yritys tuotti kumppaneidensa kanssa öljyä ja kaasua neljällä mantereella. Valmistumisen jälkeen Hietala pyrki ja pääsi opiskelemaan Cambridgen yliopistoon Britanniaan. Hallituksesta voi myös tukea toimivaa johtoa ja toisaalta myös haastaa sitä kovastikin.” Hietala on istunut Kemiran hallituksessa vuodesta 2016, ja keväällä hänen viisivuotiskautensa loppuu. Biopolttoaineilla toki voitiin leikata ilmastopäästöjä, mutta ilmastonmuutos ei ollut vielä tuolloin yritysmaailmassa samalla lailla trendikästä kuin nyt. Oli aika hypätä. Mutta ehkä ne olivat silloin vielä enemmän arvoihin liittyviä kysymyksiä.” Hietala vietti opinnoistaan vuoden Spitsbergenin yliopistossa Huippuvuorilla. N esteen suuri muutos kertoo hyvin sen, millaisia murroksia ilmastokriisi ja muut valtavat muutosvoimat tuovat bisnekseen. Akateeminen ura olisi ollut mahdollinen mutta ei houkutellut. ”Olen viimeaikaisissa haastatteluissa vähentänyt Nesteestä puhumista.” Hietala puhuu mieluummin tulevasta: hän jakaa menneen elämänsä kahdenkymmenen vuoden opiskeluihin ja kahdenkymmenen vuoden bisnesosaamisen rakentamiseen Nesteen palveluksessa. Kokenut taloustoimittaja Ismo Virta kirjoitti kolme vuotta sitten Talouselämä-lehden kolumnissaan, että suomalaisilla on muutama miljardi syytä kiittää Hietalaa. Miten se tehdään yrityksen hallituksesta. Neste etsi uutta suuntaa kasvulleen. Helmikuussa 2019 Hietala lähti Nesteeltä. Kun Hietala valmistui Cambridgesta vuonna 1997, hän oli jo päättänyt toimia, yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi. Neste kuitenkin kääntyi Hietalan viittomaan suuntaan. Halusin lähteä vaikuttamaan sitä kautta.” Hietala meni töihin Nesteelle. Sitä ei muisteta siksi, että Nesteen bisnes nykyään aivan toista kuin 20 vuotta sitten. Vuonna 2006 Kaisa Hietala siirtyi Nesteen uusiutuvien tuotteiden puolelle töihin. Yritys ei voi toimia kestävästi, jos johtoa ei kiinnosta kääntää yrityksen toimintaa kestävään kehitykseen sopivaksi. Helmikuussa 2018 Neste tiedotti valinneensa marraskuussa aloittavaksi toimitusjohtajaksi belgialais-saksalaisen Peter Vanackerin. Se oli öljy-yhtiölle iso harppaus. Näistä valittiin Hietalan vetämän tiimin näkemys. Samalla Hietalasta tuli talouslehtien vakiokasvo, joka nostettiin vaikutusvaltaisimpien liikenaisten listalle. Julkisuudessa spekuloitiin syyksi kitkaa uuden johtajan kanssa, mutta Hietala ei tällaista haastatteluissa vahvistanut. ”Hallitus hyväksyy yhtiön strategian. Olen aina ollut kiinnostunut yritysmaailmasta ja liiketoiminnasta. Opintoihin kuului matka Framinsalmeen Huippuvuorten ja Grönlannin väliin. K aisa Hietala ei oma-aloitteisesti juuri tuo Nestettä esiin, mitä nyt välillä puhuu entisestä työnantajasta tämän nimeä mainitsematta. ”Olen yrittäjäperheen lapsi. Johdolle esitettiin kolme ideaa. Vielä 2010-luvun alussa uusiutuvat polttoaineet tuottivat kovaa tappiota, mutta Neste ei luopunut valitsemastaan linjasta. Marraskuussa ”Nyt ajattelen niin, että olen rakentamassa itselleni roolia, jossa voin seuraavat 20 vuotta rakentaa siltaa perinteisen talouskasvuajatuksen ja uuden talouskasvun välille.” -KAISA HIETALA. Maisterintutkintoon tähdänneissä opinnoissa keskityttiin arktisiin alueisiin. Vuonna 2018 jo puolet Nesteen voitoista tuli uusiutuvista polttoaineista. Salmi on syvin vesiväylä pohjoiselta napaseudulta valtamerille. Hietalan työ öljynetsintäyksikön ympäristökoordinaattorina oli osin oikeaa öljynetsintäja -poraustyötä. Voittoa alkoi kilistä kassaan vuonna 2013. Tämä on tärkeimpiä prosesseja, joilla voi hallituksesta yritykseen vaikuttaa.” Yhtiön hallitus myös valitsee yhtiön toimitusjohtajan ja katsoo, että johto toimii sovitusti. Työ öljynetsintäyksikön ympäristökoordinaattorina vastasi koulutusta. Virta viittasi tietenkin euroihin: Nesteen markkina-arvo oli noussut vuosikymmenen alusta kuusinkertaiseksi. Myöhemmin Talouselämän haastattelussa Hietala sanoi, että Nesteen valitsema strategia ei uutta tarjonnut. Pääansion noususta Virta antoi Kaisa Hietalalle. Sitä mietitään hallituksessa useamman kerran ja siitä keskustellaan. Häntä veikkailtiin yhtiön toimitusjohtajaksi Matti Lievosen jälkeen
Nyt on aika alkaa muuttaa käsitystä talouskasvusta ja luonnonvarojen arvosta.. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 57 ARVO. Kaisa Hietalan uran ensimmäiset 20 vuotta menivät opiskeluun, seuraavat 20 bisneksen haltuun ottamiseen
Hän ehtii viettää enemmän aikaa puolisonsa ja tämän 11-vuotaan pojan kanssa. Osaa Exxonin omistajista on koko ajan enemmän ärsyttänyt fossiilisiin polttoaineisiin kaulaansa myötä sitoutuneen yhtiön jähmeys muuttaa toimintaansa ilmastokriisin vuoksi. ”Liikunta on myös tärkeää, varsinkin kunnon ylläpitämisessä. Niissä kiinnostaa historia, se, miten ne ovat kehittyneet.” Hietala on oppinut venäjää hyvin mutta pahoittelee, että kiinan kanssa on vielä tekemistä. Hän korostaa, että kyse on nimenomaan harrastamisesta. ”Ajattelin sen jälkeen, että nyt ollaan ison asian äärellä.” Soitto tuli kansainvälisestä headhunting-firmasta. 1 -rahastolta. Haluan pysyä kunnossa.” Hietala laulaa kuorossa ja harrastaa kieliä. Exxon olisi vielä jotain muuta. P alataan vuoden taakse, Oulusta Helsinkiä kohti kiitävään junaan ja puheluun, jonka Hietala kävi ravintolavaunun puhelinkopissa. Smurfit Kappa on suurin piirtein Stora Enson kokoinen kansainvälinen yritys, jolla on 46 000 työntekijää. ”No, Exxon ehkä on tästä poikkeus, Hietala hymähtää.” Suuren osan ajasta tämä työ vie, mutta Hietala sanoo hieman hellittäneensä aiemmasta. 58 Hietalasta tuli Smurfit Kappa -pahvipakkausmateriaaliyhtiön hallituksen jäsen. Tätä tarkoitusta varten he perustivat Engine No. Lopulta riittävän monen kuppi meni nurin, kuten Hietala kuvaa, ja osa omistajista tarttui toimeen otteella, jota voi sanoa yritysaktivismiksi. 1:n, joka taas pani henkilöhakufirman töihin ohjeistuksenaan etsiä ihmisiä, jotka voisivat Exxonin MUUTOS. Käytännössä se tarkoitti sitä, että tyytymättömät omistajat yrittävät saada Exxonin hallitukseen muutosta ajavia ihmisiä toukokuun yhtiökokouksessa. Sen taas omistavat Exxonin osakkeita noin 40 miljoonan dollarin edestä omistavat ihmiset, jotka haluavat kääntää öljyjätin suunnan. Kaisa Hietala sanoo pyrkineensä hallituksiin yhtiöissä, joille vastuullisuus on tärkeää ja joiden johto ymmärtää vastuullisuuden merkityksen. ”En ole koskaan ajatellut, että opiskelisin kieliä, harrastan niitä kuin kuka tahansa keskivertoharrastaja. Vastuullisuuskonsultoinnin idea on auttaa yrityksiä hahmottamaan suuret muutokset niin aikaisin, että ne ehtivät muuttaa toimintaansa: energiafirma siirtyy fossiilisista uusiutuviin, tekstiilitehdas alkaa käyttää kierrätyskuituja ja niin edelleen.. Myös yhtiön kannattavuus on heikentynyt rajusti. Firma oli saanut toimeksiannon Engine No
Aika lailla rekrytointiprosessia myös hallitusehdokkaaksi pääseminen vastasi. Se omistaa Exxonia noin 300 miljoonan dollarin edestä. Näitä auttaa Exxonin omistajarakenne. Pandemian pidempiaikaisia vaikutuksia Hietala ei lähde ennustamaan, mutta työmatkustamisen hän uskoo vähenevän pysyvästi. ”Liikematkustamisen todellisuus on aika ikävää. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 59 kurssin muuttaa. Luonnonvarojen käytölle pitäisi olla arvo. Ehdokkaina meidän on oltava puolueettomia, neutraali osapuoli. ”Nämä asiat eivät ole enää marginaaliryhmien aitauksessa, vaan talouskasvun tekijöiden pöydällä. Yksi suurista ongelmista on, että neitseellisten luonnonvarojen tuottaminen on liian halpaa. Jos päivän matkustamisen ja lentokentillä roikkumisen voi vaihtaa tunnin kokoukseen Teamsissa, niin kyllä moni sen sellaiseksi vaihtaa. Kaikilla osakkeenomistajilla on oikeus olla mukana. Ilmastopäästöt ja talous ovat kasvaneet suurin piirtein samaa tahtia. Melkein koko teollistumisen historian ihmiskunta on ratsastanut fossiilisten polttoaineiden selässä. Tämä systeemi on ongelmat luonut ja sen on siivottava jälkensä. Pitäisikö koko systeemi muuttaa ja luopua voiton ja kasvun tavoittelusta. R iittääkö yritysaktivismi ja vastuullisuuden penääminen yhtiöiden hallituksessa. Exxonin yhtiökokous on valtava tapahtuma, järjestetäänpä se korona-aikana miten vain. Tämän on nyt havaittu toimivan, ja se vaikuttaa paljon. Hakuprosessissa oli alussa 60–70 kandidaattia. Jotta hallitukseen pääsee, pitää saada enemmistö äänistä. Raaka-aineita voitaisiin kierrättää paljon nykyistä enemmän, mutta halvemmaksi tulee repiä niitä maan uumenista, vesistöistä tai metsistä. Siellä Hietala esittelee itsensä, kertoo osaamisestaan ja siitä, mitä lisäarvoa toisi mukanaan yhtiöön. Luonnonvarojen käytöstä maksaminen iskee yritysten taseeseen mutta toisaalta ohjaa uusia investointeja sellaisiksi, jotka tuhoavat luontoa aiempaa vähemmän. Näin ei ole käynyt vielä maailmanlaajuisesti, eikä lännessäkään ole päästy läheskään riittäviin päästövähennyksiin. Ja investointeihin tarvitsemme rahaa talouskasvusta.” Koronapandemia on pudottanut päästöjä koko maailmassa mutta ilmeisen lyhytaikaisesti. Päätöksen aika tulee toukokuun yhtiökokouksessa. Kytkentä on osittain murtunut ainakin länsimaissa: talous on kasvanut, vaikka päästöt ovat vähentyneet. Kokouksessa on valtavia siivuja omistavien sijoittajatahojen edustajia, piensijoittajia, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä sijoittajaryhmä Climate Action 100+, ympäristöjärjestöjä, jotka ovat hankkineet osakkeita päästäkseen kokoukseen… ”Jäsenet valitaan yhtiökokouksen äänestyksessä. Kasvulle pitäisi luoda uusi, nykyistä laajempi määritelmä. Harvard Business Review -julkaisu arvioi kuitenkin tammikuussa, että aktivistien mahdollisuudet muutokseen ovat hyvät. Tämä ei vielä toki riitä lähellekään enemmistöä. Lopulta jäljelle jäi neljä ehdokasta, joita aktivistisijoittajat lähtivät ajamaan öljyjätin hallitukseen. Läntisen yhteiskunnan osalta aletaan olla siinä pisteessä, että muutoksen rakennuspalikat ovat kasassa ja muutosta voidaan alkaa toteuttaa. Helposti nämä suuret ongelmat eivät ole ratkaistavissa, muuten ne olisi jo ratkaistu.”. Tapaamisten pitäminen etänä parantaa tuottavuutta ja tehokkuutta.” Nykyistä menoa ei voida jatkaa, vaikkei markkinatalouden koneistoa yritettäisikään pysäyttää, Hietala sanoo. Hietalan lisäksi ehdolla hallitukseen ovat yhdysvaltalaiset Gregory J. ”Ei voida ajatella, että nykyinen kapitalistinen talousmalli loisi suoraan uuden kestävän mallin. Markkinoiden tarjoamissa ratkaisuissa on ongelmansa: sähköautot ja tuulivoimalat vaativat harvinaisia maametalleja, Hietalan alaa olevien biopolttoaineiden tuotanto taas rajallista maa-alaa. Samanlainen malli pitäisi tuoda luonnonvarojen käyttöön: mikä on vaikkapa arvo kuutiolle säästettyä puhdasta vettä, hehtaarille turmelematonta suota ja niin edelleen. Siinähän päästäjä joutuu maksamaan sitä enemmän, mitä enemmän päästää. ”Kampanjassa kukaan meistä ei ole itse mukana. Kymmenen suurinta omistajaa pitää hallussaan neljännestä osakkeista. Isot sijoittajat ja institutionaaliset tahot ratkaisevat äänestyksessä.” Kalifornialaisten opettajien eläkerahasto, Calstrs, on lupautunut Engine No. 1:n ehdokkaiden taakse. Olemme selkä seinää vasten: tarvitaan suuria investointeja, jotta voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Siis se, millaisia myllerryksiä maailmanlaajuiset muutokset aiheuttavat ja miten muutoksia voidaan hillitä niin, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän tuhoa. Yhtiön hallituksen jäsenen on ajettava kaikkien omistajien etua, ei vain tietyn ryhmän.” Exxoniin muutosta ajavien sijoittaja-aktivistien kampanja kulkee omaa kulkuaan, irrallaan Hietalasta ja muista ehdokkaista. Muutoksen tekemiseen ei vaadita valtavan ihmisjoukon pään kääntämistä. Reenergize Exxon -nimen alla kulkeva kampanja esittelee ehdokkaansa verkkosivuillaan painottaen energia-alan kokemusta, uusiutuvan energian ja vastuullisuuden ymmärrystä sekä tietenkin sitä, miten kovaa tulosta ehdokkaat ovat töissään tehneet. ”Nyt ei voida antaa koneen sakata, se ei ole ulospääsy. Miten yritykset saadaan suostumaan voittonsa höyläämiseen ilmaston ja ympäristön hyväksi. Goff johti menestyksekkäästi Andeavour-öljynjalostusjättiä, Karsner on entinen Yhdysvaltain johdon energia-asiantuntija, nykyinen Space X:n strategi, ja Runevad Vestas-tuulivoimayhtiön entinen toimitusjohtaja. Uskon, että positiivisen muutoksen vauhti kiihtyy. Nyt sellaista ei ole, eikä sellaisen säästämistä koeta tarpeelliseksi, jolla ei ole arvoa.” Luonnonvarojen arvottamisen perusta on päästökaupassa. Näitä firmoja käytetään myös, kun haetaan ihmisiä vaativiin työtehtäviin. Voiko ilmastokriisiä, luonnonvarojen hupenemista ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista pysäyttää pysäyttämättä nykyistä kapitalistista systeemiä. Eipä ihme, että ajatus kasvun tavoittelusta luopumisesta on saanut ainakin jonkinlaista jalansijaa myös taloustieteilijöiden joukossa, aktivistija kansalaiskeskustelijaporukoissa paljon enemmänkin. Goff ja Alexander Karsner sekä tanskalainen Anders Runevad. Hietalan mielestä on ylipäänsä yritysten etu huomioida tulevaisuus
Nuorena minustakin queerja muslimi-identiteetit tuntuivat olevan niin kaukana toisistaan, että niitä oli mahdoton sovittaa yhteen. Hän on mukana Islamia queeristi -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä islamin tulkintoja moninaisuudesta ja nostaa esiin vähemmistöihin kuuluvia muslimeja. Hyviä kokemuksia on jo löytynyt muiden uskontokuntien lgbtiq-ryhmiltä, joilla on Suomessa muslimeja pidemmät perinteet oman tilan haltuunotossa. Työskentelin aikaisemmin tutkimusavustajana Koneen Säätiön rahoittamassa Musliminuoret ja resilienssi -hankkeessa. Olen itse kulttuurintuottaja, ja kulttuurit, uskonnot ja identiteetit ovat aina kiinnostaneet minua, joten tämä on luontevaa jatkoa. Islamia voi tulkita muillakin tavoilla kuin konservatiivisesti, sanoo queer-aktivisti ja muslimi Wisam Elfadl.. Kuratoimme muslimitaustaisten taiteilijoiden kanssa näyttelyn, jonka aikana huomasimme, että queer-identiteetti vaikutti olevan vaikea asia jopa sitä kantaville nuorille itselleen, saati valtaväestön edustajille. Queer-käsitteen alle mahtuu sukupuolija seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä ei-binäärisiä ihmisiä. Millaista on olla Suomessa muslimi ja kuulua seksuaalija sukupuolivähemmistöön. Jos ei ole hetero, on vaikea tuntea oloa turvalliseksi yhdessäkään suomalaisessa moskeijassa. Miten ryhdyit edistämään näihin ryhmiin kuuluvien muslimien asemaa. Nykyisessä tehtävässään hän haluaa varmistaa, että tämän ajan muslimilapsille koulussa islamia opetetaan innostavasti ja pedagogisesti oikein. Täytyy toki muistaa, ettei seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kokema syrjintä koske vain muslimitaustaisia ihmisiä. Se ei ole helppoa. Elfadl on käynyt peruskoulunsa Helsingissä. 60 K E S K U S T E L I J A Teksti Kaisa Viitanen Kuvat Antti Raatikainen WISAM ELFADL: ISLAMIN RAIKASTUS H elsinkiläinen kulttuurintuottaja Wisam Elfadl on kyllästynyt tapaan, jolla hänen uskonnostaan islamista puhutaan, ja siihen, että muslimeja edustavat vain konservatiiviset miehet. Muistot omilta islamintunneilta ovat ankeat, sillä samoja periaatteita tankattiin vuodesta toiseen
Islamia voisi tarkastella myös ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun näkökulmasta, sanoo Wisam Elfadl.. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 61 MAISEMA
Millaista palautetta olette saaneet työstänne. Mitä ehdotatte tilanteen korjaamiseksi. Moni opettajista on ei-muslimi, joka ei välttämättä ymmärrä oppilaiden oman kulttuurin nivoutumista uskontoon, tai hän on sunnimuslimi, joka pitää esillä vain omaa suuntaustaan. Mitä siis käytännössä teette. Ei ihme, että monet muslimit eivät tunnista itseään näistä puheista. Pedagogisen pätevyyden lisäksi opettajilla tulisi olla kyky kulttuurisensitiivisyyteen. Sen vastapainoksi koulun uskonnontunnilla oppilaan tulee saada työkaluja identiteettinsä rakentamiseen, oli oma ihonväri, seksuaalisuus, sukupuoli tai sukupuolen ilmaisu mikä tahansa. Eniten minua huolestuttaa, ettei oppilaita islamintunneilla kannusteta kriittiseen ajatteluun, uskonnollisia tapahtumia ei nivota historiaan eikä opetuksessa panosteta uskontojen väliseen dialogiin. Niin paljon asioita jää piiloon ja käsittelemättä. Perustimme viime vuonna (2020) ensimmäisen Suomessa asuvien muslimien ja muslimitaustaisten lgbtiq+-henkilöiden etujärjestön Burãqin. Nyt alkaa hankkeen viimeinen vuosi, jolloin on tulosten vuoro. Islamia voisi helposti tarkastella vaikkapa ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun näkökulmasta. Sitä pitää yllä heteromiehistä koostuvien imaamien ja rukoushuoneiden edustajien ryhmä. Nyt levitämme tietoa olemassaolostamme ja pyrimme selvittämään Suomen queer-muslimien määrää ja turvallisuuden tunnetta. Muiden ääni ei kuulu. Miksi. Mitä sillä tarkoitat. Queer-muslimien yhteisö on reagoinut työhömme innolla, että vihdoinkin. 62 K E S K U S T E L I J A K E S K U S T E L I JA palstalla puhutaan kuukauden mielenkiintoisimmista kulttuuriaiheista ja teoksista niiden tekijöiden kanssa. Opettajien taso vaihtelee liikaa ja opettajan valta opetussisältöön on liian suuri. Tuotamme aiheesta uutta suomenkielistä luettavaa ja podcast-sarjaa Kiihottunut muslimi. Moni lapsi ja nuori opiskelee islamia myös moskeijassa, jossa opetus on yleensä ulkoaoppimista. Samaan aikaan länsimaiden mediassa keskustelu islamista keskittyy yleensä väkivaltaan ja naisen asemaan. www.islamiaqueeristi.fi. Konservatiivinen muslimiyhteisö on vaiennut hankkeestamme täysin. Suomessa perusopetus tähtää laaja-alaiseen oppimiseen ja siihen on tavoitteitakin, mutta islaminopetus on edelleen konservatiivista ja suppeaa. Islaminuskoa tulisi käsitellä niin, että se nivoutuu oppilaiden elämään. ”Islam ei ole vain konservatiivien uskonto, vaan sen tulkinnat riippuvat tulkitsijoista, paikasta ja aikakaudesta. Sanot kaipaavasi vaihtoehtoja niin sanotulle perinteiselle islamille. Tuomme esiin vaihtoehtoisia tapoja olla muslimi ja nostamme esiin taiteen ja tieteen puolelta ihmisiä, jotka sen jo tekevät. Sen sijaan olimme viime syksynä järjestämässä lgbtiq-People of Faith -seminaaria, jossa keskustelimme kristillisten ja juutalaisten ja lgbtiq -ryhmien kanssa siitä, mitä voisimme oppia heiltä. Naisista tulisi puhua muutenkin kuin perheeseen ja lisääntymiseen liittyvien sääntöjen kautta. Helsinkiläisen elokuvateatteri Orionin kanssa kuratoimme vuoden kestävän elokuvasarjan, joka esittelee muslimimaailman elokuvia keskittyen etenkin perhemallien tabuihin. Se ei meitä yllätä, eikä ykköstavoitteemme ole pyrkiä neuvotteluun heidän kanssaan. Myös liberaaleja ääniä on tärkeä saada esiin.” Kahden vuoden ajan olet työskennellyt kollegasi Mire Mrouén kanssa Koneen Säätiön rahoittamassa Islamia Queeristi -hankkeessa. Olette myös kritisoineet suomalaiskoulujen islaminopetusta. Opettajapulan takia osa oppitunneista pidetään tavallisen koulupäivän jälkeen myöhään iltapäivällä, mikä ei ole reilua oppilaita kohtaan. On myös tärkeä muistuttaa oppilaille, että uskonto on aina henkilökohtainen valinta. Ei ole olemassa vain yhtä islamilaista tulkintaa, mutta jostakin syystä Suomessa sekä maailmalla eniten sananvaltaa saa konservatiivinen tulkinta
Tai ”hyvinvointivaltio”. Nyberg-kohtaus heijastelee mahdotonta ”kertomisen” tehtävää, jonka tv-sarja on itselleen asettanut. ”Kertominen” on ”kertomista” lainausmerkeissä tässä tapauksessa myös siksi, että Sisäilmaa keskittyy yksilöt ylittävään systeemiin, joka ei yleensä tarinallistu: byrokratiaan, byrokraatteihin ja heidän sekalaiseen asiakaskuntaansa työvoimapoliittisten toimen piteiden kohteena. Sisäilman käsikirjoittajat Tiina Lymi ja Juha Lehtola onnistuvat poliittisesti tärkeässä tehtävässä: sarja ”kertoo” hyvinvointivaltion rakenteista ja niiden rapauttamisesta. Nykyiset mediaympäristöt eivät suosi niistä kertomista vaan korostavat satunnaisia katkoksia. Yhteiskunnan rakenteista ja tukimekanismeista puuttuvat vetävän viestintätarinan elementit: ne eivät palaudu kokevaan yksilöön, niissä ei ole havaittavissa yhtä käänteentekevää katkosta, niistä puuttuvat samastuttavat yksityiskohdat ja selvä moraalinen roolitus toimijoiden kesken. Annelilla on ”yhteiskunnasta” asiaa, jonka Nyberg pyytää kiteyttämään muutamaan lauseeseen. Kelan tuki viivästyi ja ylioppilasjuhlat jäivät pitämättä! te-toimisto patisti kirjeitse kuollutta naista työn hakuun! Ongelmat toimeentulotuen myöntämisessä pilasivat lasten joulun! Journalistin tai somepäivittäjän huomio ei ole itse systeemissä vaan asiakkaan subjektiivisessa kokemuksessa – ei siinä, mikä meni lopulta Yhteiskunta-Annelia tarvitaan Perinteinen ja sosiaalinen media rakastaa tunteisiin käyviä yksilötarinoita, sillä yhteiskunnalliset rakenteet eivät taivu sellaisiksi. Ja Annelihan kiteyttää, vähän pidemmin mutta ikimuistoisesti: Kuule, anteeks saatana, jos on vähän vaikeeta tai ei oo niin helppoo seurattavaa, mut katos kun nää on vaikeita juttuja, ja meidän kaikkien pitäs kuitenkin näitä jaksaa vaikka onkin ihan pikkasen tylsää! Kiteytä ”yhteiskunta”. Sisäilmaa on suomalaisen työvoimapolitiikan tosi kuva ja samalla täyttä fantasiaa, farssia ja dystopiaa. Essee Maria Mäkelä. Tästä ”kertomisen” ongelmasta Annelikin yrittää ”kertoa” Nybergille ja katsojille. Sisäilmaa-sarja kuitenkin näytti rakenteen ja tunteet sitä kohtaan. Anneli on pakotettu pilotoimaan dystooppista hypermahdollistamismallia, jossa alaiset on siirretty bonuspalkalle ja työttömien juoksuttaminen viety uusiin sfääreihin. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 63 Y len vuodenvaihteessa esitetyn Sisäilmaa-mini-tv-sarjan päätösjaksossa helsinkiläisen te-toimiston palveluesimies Anneli Tiainen (Elina Knihtilä) avautuu suomalaisen hyvinvointivaltion alasajosta Arto Nybergin suorassa keskusteluohjelmassa. Kirjoitan ”kertoo” lainausmerkeissä, koska parhaimmillaan fiktio on paljon muutakin kuin kertomus: se voi olla säiliöllinen erilaisia kokemuksen ja todellisuuden kuvaustapoja, jotka yhdessä ja sekaisin onnistuvat esittämään ja kommentoimaan tosimaailman ilmiöitä. Edessä häämöttää sotepalveluiden yksityistäminen. Suosittelen sitä aikamme tarinabuumin ammattilaisille – kaikille konsulteille, spindoctoreille, influenssereille, keynote-puhujille, kulttuurikentän moniottelijoille ja erityisesti toimittajille, jotka on johdateltu metsästämään yksilön koskettavaa kokemustarinaa ja tekemään kaikesta viestinnästä taskulämpimiä ihmiskohtaamisia. Taiteentutkija sanoisi, että Annelin iso avautuminen Arto Nybergissä on mise en abyme, upotusrakenne, joka kommentoi miniatyyrimuodossa koko ympäröivän taideteoksen teemoja ja rakenteita
Hyväntekijöiden ja ansaitsevien köyhien tarinoita kertovat valtakunnalliset mediat Yleä ja Helsingin Sanomia myöten. Hyvinvointivaltiossa tulonjako määräytyy harmaalla ja kasvottomalla mittarilla, hyvinvointiyhteiskunnassa kilpaillaan sympatianja varainkeruutarinoilla. Nyt hyväntekijyysyhteiskunta on palaamassa Suomeenkin, ja sille ovat antaneet kasvonsa Brother Christmas, Lastensairaalan maskottinallea halaileva Teemu Selänne ja Facebook-kirppisryhmässä ilmaisia armolahjoja köyhille lapsiperheille jakava somekäyttäjä. Poliittinen rakennemuutos on mitä olennaisin osa ”köyhän tarinaa”. Toinen sanoma voisi olla: Tunne kohtuudella vastuusi, edes omasta itsestäsi. Silti mikään muu asia ei kuulu yhtä paljon kaikille kansalaisille: me maksamme ja elämme näistä yksilökokemuksen ylittävistä mekanismeista. Juuri näitä rakennetunteita tarvitaan politiikassa. Ihan tavallisilla asioilla on merkitystä apua annettaessa, vaikkapa syrjäytymisen, koulukiusaamisen tai yksinäisyyden torjunnassa. Myös yksilöt ylittävä rakenne voi herättää äärimmäisiä tunteita. Niitä saa lukea erilaisista käytettyjen tavaroiden ryhmistä, joissa luvataan ilmaista tavaraa ”eniten tarvitsevalle” eli surkeimman köyhyystarinan kertovalle. C harles Dickensin sydämeenkäyvillä köyhyysja hyväntekijäkuvauksilla oli viktoriaanisessa Englannissa merkittävä vaikutus modernin sosiaaliturvan syntyyn. Sisäilman Annelin pointti on, että mekanismeista on vaikea kertoa myös silloin, kun ne ovat suuren luokan muutoksessa. Niihin kuuluvat yksittäisten ihmisten ja kaupungin osaryhmien somepäivitykset arjen enkeleistä. Se ei ole julkiselta vallalta pois, niin kuin joskus pelätään, päinvastoin, yhdessä maata rakennetaan. Julkinen hyväntekijyys oli henkilöbrändäystä jo 1800-luvulla. KesK U V A Y L E Kuule, anteeks saatana, jos on vähän vaikeeta tai ei oo niin helppoo seurattavaa, mut katos kun nää on vaikeita juttuja, ja meidän kaikkien pitäs kuitenkin näitä jaksaa vaikka onkin ihan pikkasen tylsää!. Siis tee, minkä kykenet. 64 E S S E E pieleen mutkikkaassa koneistossa, vaan siinä, miltä se tuntuu. Mutta mitä jos hetkeksi unohdettaisiin reipastuneiden köyhien, liian pientä eläkettä saavien isoäitien ja Kelan murjomien yksinhuoltajien tarinoiden metsästäminen. Vielä tärkeämpi rooli oli kuitenkin rajulla kritiikillä, jota kohdistettiin yksittäisten köyhien ”ansaitsevuuden” arviointia ja julkista hyväntekijyyttä kohtaan. Uudenvuoden puheessaan 2017 Niinistö katsoi tuttuun tapaan kansalaista yksilönä silmästä silmään, ohi rakenteiden ja demografisten erojen, ja maalasi kuvan hyväntekijästä, joksi kuka tahansa voisi tulla: Satavuotiaan Suomen yksi tärkeä sanoma voisi olla: Sinä voit hyvin kun kukaan ei voi pahoin. Kanssaihmiset, lähellä olevat, kullakin meistä on toimivaltaa hyvän tekemisessä. Silti byrokraattisten mekanismien kuvaamisen sijasta meille tarjoillaan yleensä koskettavia mutta kokonaiskuvan kannalta yhdentekeviä tarinoita auttajista ja autetuista. Siis auta, minkä voit. Myös fiktiivinen Nyberg olisi ehkä toivonut Annelilta vähäosaisen työnhakijan tarinaa, johon katsojat voisivat lähteä tunteella mukaan. Näin toimien olet osallinen, osallisena tässä kansakunnassa. Lopulta vain rakenteellisella muutoksella, ei yksilön kokemilla katkoksilla, on väliä. Mutta miten kertoisit itkettävää, somessa viraaliin levitykseen lähtevää tarinaa siitä, miten Kelassa hakemukset käsitellään yleensä määräajassa. Suomen yhteisö on paljon muutakin kuin valtio. Mitä on ”yhdessä”. Sille on tasoittanut tietä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka vuosina 2012–2013 nuorten syrjäytymistä vastaan käydyssä kampanjassaan nosti kärkeen ”ihan tavallisten asioiden” yhdessä puuhailemisen institutionaalisten tukimuotojen ohi. Mitä on auttaminen
I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 65 kimääräinen nettoveronmaksaja ei halua oikeasti kuulla keskimääräisen tulonsiirtojen kohteena olevan ihmisen todellista tarinaa. Sisäilman hallitseva metafora ovat suomalaisen julkisen rakentamisen sisäilmaongelmat ja home. Samalla rinnastuvat sisäilmaan tai paranormaaleihin ilmiöihin liittyvä foliohattuilu ja sote-sektorin tehostamiseen ja yksityistämiseen liittyvät pelot. te-toimiston työntekijä osoittaa rakkautta, myötätuntoa ja armoa työn hakijoita kohtaan samoin kuin Kristus osoittaa niitä seurakuntaansa kohtaan. Eiks kukaan näe. Ihan oikeesti! Kenen paska idea tää on ollu. Ei ole saatana ketään. No nythän mä sen tajuankin: ei ole ketään. Jos auttamassa ollaan, kuka on auttaja ja kuka autettu. Mitä me noita kurssitetaan kun eihän ne kuitenkaan työllisty mihinkään. Harva oikea avun tarpeessa oleva ihminen täyttää hyväntekijänsä dickensiaanisia vaatimuksia, ja harvan auttajan sydän on puhdasta kultaa. Fiktiossa yhtä maailman mallia on mahdollista katsoa aivan toisenlaisen maailman mallin kautta. Tarvitsemme Yhteiskunta-Annelin Arto Nybergiin vääntämään tämä meille rautalangasta: Voiko auttaminen olla liiketoimintaa. Eelis on menettänyt idealisminsa paisuvan asiakasmäärän ja ministeriön uusien ohjeistusten ristipaineessa. Ei ole yhtään ketään, on vaan joku semmonen muodoton möhkäle joka jossain keksii näitä paskoja ideoita joita me urpot tässä sunkin kanssa tässä nyt toteutetaan, ihan niinku ne tulis saatana jumalalta taivaasta! Eelis hyppää toimiston katolta, eikä hänen sielunsa anna tämän jälkeen rauhaa kollegoille. Ku mä en ihan saa kiinni. Aha okei. Myyjän Sisäilmassa te -toimiston palveluesimies Anneli Tiainen nousee sekä somekansan että työttömien työnhakijoiden sankariksi, ikoniseksi ”Yhteiskunta-Anneliksi”, joka antaa kasvot kapinalle tehostamista, tilastojen kaunistelua ja yksityistämistä vastaan.. Siis kaikki ne yksinhuoltajat, kaikki ne heikoimmat, kaikki ne mielenterveyspotilaat, päihdekuntoutujat, koulunsa sössineet, kaikki ne jotka kamppailee eloonjäämisestään, ne kaikki ne kuule yhteisellä valtiollisella päätöksellä jätetään tiensivuun kuolemaan. Joko te-toimistossa kummittelee, tai sitten koko henkilökunta on sairastunut sekä superja hyperaktiivimallien sisäänajosta että huonosta sisäilmasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tunteettomuutta, ja tässä on koko sarjan pihvi: kun Anneli tai hänen alaisensa tuntevat työssään, he ovat auttajia, jotka tuntevat järjestelmää, eivät yksilöitä kohtaan. Syntyy metaforia ja analogioita, joita yksinkertaisissa inspiraatioja uhritarinoissa ei yleensä kehitellä. Tää tulee johtamaan kaaokseen meidän yhteiskunnassa! I hmisenkokoisten tositarinoiden valtakaudella tarinallisuuden perusparametrit ylittävä fiktio voi parhaimmillaan avata näkymän yksilökohtaloiden tuolle puolen. Tämän tarinan voi joka tapauksessa kertoa vain systeemille, ei yksilön moraalisia valintoja peukuttamalla äänestävälle someyleisölle. Sisäilmassa yliluonnollinen ja satiirinen kauhu on valjastettu kuvaamaan kansalaisuuttamme näkymättömästi kannattelevia ja ohjaavia rakenteita. Anekauppaa yksilötarinoilla ei tarvita, tulonsiirrot ja yhteiskunnan tuki tulevat yksin Jumalan armosta. Mielipuolisen viisaassa Arto Nyberg -esiintymisessään Anneli ei kerro ”työttömän tarinaa” eikä siten myöskään arvioi yksilöiden ansaitsevuutta. Sulla on kaks minuuttia. Mä – eihän tää auta mitään. Yhteiskunta-Anneli puolustaa valtiollista järjestelmää ja rakennetta, ei yksilöitä. Sisäilmaa alkaa te-asiantuntija Eeliksen (Juho Milonoff) kriisistä ja itsemurhasta. Sisäilmassa te-toimiston palveluesimies Anneli Tiainen nousee sekä somekansan että työttömien työnhakijoiden sankariksi, ikoniseksi ”Yhteiskunta-Anneliksi”, joka antaa kasvot kapinalle tehostamista, tilastojen kaunistelua ja yksityistämistä vastaan. Mehän vaan ylläpidetään täällä näitä rakenteita, sinä ja minä ja me kaikki, ja ja ihmiset menee edestakas ja ja minä ja – ei, etkä sinä, enkä, enkä minä, eikä, eikä, eikä mun esimies, ei sun esimies, ei, eikä toi työja elinkeinoministeriö niin… Ja kaikki menee vaan pahemmaks! Joo… Tiedätkö Eelis. Sipilän hallituksen aktiivimallia parodioiva hypermahdollistamismalli ja siihen liitetyt sote-sektorin yksityistämistavoitteet ilmenevät ensin te-keskuksen pitkäaikaisimman työntekijän Sepon (Hannu-Pekka Björkman) sisäilmaoireina, myöhemmin kaikkialle te-keskukseen levittäytyvänä mustana homeena ja lopulta koko rakennuksen – eli hyvinvointivaltion rakenteiden – sortumisena. Se on kansan yksilöimätön ääni hyvinvointivaltiossa, täynnä tunnetta ja kokemusta. Anneli, kun mä en pysty tähän enää. Annelin oman mielenterveyden hajoaminen ilmenee erikoisina lounastaukovierailuina toimiston lähellä sijaitsevaan ylelliseen nukkumatarvikekauppaan. Ää, mä oon koulutukseltani luokanopettaja mutta mä en voi tehdä ku sijaisuuksia ja sijaisuuksiahan nyt ei voi tehdä jos on yksinhuoltaja ja alkoholisti. Sisäilmassa tämä tarinallinen haaste on ratkaistu esittämällä vain ennakkoluuloja sopivasti herätteleviä fragmentteja työnhakijoiden keskusteluista te-keskuksen asiantuntijoiden kanssa. Yliluonnolliset tapahtumat sekoittuvat te-toimiston henkilökunnan yksityisiin ongelmiin. Ja mitä muuta kuin fragmentteja jää jäljelle, jos hypermahdollistamismallin asiakkaita on 500 kuukaudessa. Annelia vainoaa Eeliksen pöydälle jättämä post it -lappu, jossa lukee auta minua. Toimiva järjestelmä on kasvoton, mutta niin ovat myös mekanismit, jotka sen tuhoavat. Stereotypia vai tilastollinen tosiasia. Lappu ei suostu silppuriin vaan hyppää takaisin Annelin sormiin; vastaavasti hätähuudosta auta minua tulee vuorollaan te-keskuksen väen puheessa ja kokemuksessa kulkeva meemi, ja kaikki alkavat hajoilla omilla tavoillaan. Kun järjestelmä kriisiytyy, yksi kuolee kaikkien puolesta. Sisäilman hallitseva analogia syntyy puolestaan protestanttisen kristinuskotulkinnan ja hyvinvointivaltion mekanismien välille. Toisaalta voisi myös sanoa, että Eeliksen ahdinko liittyy rakenteen tarinallistumisen vaikeuteen. Lopulta auta minua kasvaa koskemaan meitä kaikkia, kollektiivisesti. Tyylilaji on sopivasti uncanny, kuten fantasiatutkimuksessa sanotaan: lopun kliimaksia lukuun ottamatta katsojan tulkinta horjuu jatkuvasti fantastisen ja ei-fantastisen tulkinnan välillä. Pelkoja voi helposti pitää vainoharhaisina, koska ilmiö itsessään on kompleksinen ja vaikea selittää
K U V A Y L E Suomalaisen hyvinvointivaltion tarina on kuitenkin yhtä kuin suomalaisen onnellisuuden tarina.. Kirjallisuudentutkimuksessa on esitetty, että vaikka lukeminen ei todellisuudessa globaalisti vähene, kaunokirjallisuuden rooli ajattelun ja toiminnan mallien tarjoajana on jatkuvasti vähentynyt 1950-luvulta lähtien. Virkailijat vihaavat koneita ja asiakkaat roiskivat niihin hymyja surunaamoja hetken huumassa. Sosiaalipolitiikan professori, dekaani Juho Saari kiteytti ilmiön hiljattaisessa haastattelussa (HS 1.1.2021): suomalainen onni on instituutio-onnea. Fiktio kuitenkin kukoistaa, erityisesti peleissä ja tv-sarjoissa. Taivaan portilla ei kysellä tarinoiden perään, ja siksi myös Annelin hahmon läpi virtaa lopuksi koko työnhakijoiden äänetön armeija, monikasvoinen haamujoukko jonka puolesta Yhteiskunta-Anneli antaa sielunsa ja ruumiinsa. Videosta tuli viraalihitti. Viimeisen jakson lopussa Eeliksen haamu johdattaa Annelin te-toimiston odotusaulaan, jonka keskelle Anneli asettuu kuin Kristus ristille. Verohallinto on onnistunut siinä, missä suomalainen journalismi ja kirjallisuus enimmäkseen epäonnistuvat. Parhaiten muistetaan luultavasti fyysistä mielihyvää aiheuttavat asmr-videot, joissa verosihteeri Osku Mäkelä kuiskailee ihanan rahisevasti verotuspäätöksen eri kategorioista. Korkeintaan ne saivat oikeistolaiset nettoveronmaksajat irvimään, miten vasemmistolaiset hekumoivat ”ilmaisilla” asioilla, jotka vientiteollisuuden ahertajat ovat maksaneet. 66 E S S E E kauhistukseksi riivattu Anneli kääriytyy tuhansien eurojen arvoisiin untuvapeittoihin ja petauspatjoihin kuin käärinliinoihin ja nukkuu juhlavassa Tempur-sängyssä meidän kaikkien kansalaisten syntejä sovittavaa virkanaisen unta. Yritystä on tietenkin ollut. Muistaako kukaan, että teatteriohjaaja Aino Kivi yritti vuonna 2017 luoda Suomi100-meemiä #EnOlisiTässä ja kannustaa suomalaisia kertomaan kokemuksiaan siitä, miten hyvinvointivaltio on heitä tukenut. Verohallinto onkin löytänyt muutaman erinomaisen ratkaisun vastaukseksi someviestinnän aiheuttamaan tarinallistamispaineeseen: siellä on päätetty tehdä omasta ei-tarinallisuudesta viestinnän ydinteema. Jokainen uutinen suomalaisten poikkeuksellisesta onnellisuudesta globaalissa vertailussa provosoi esiin lähinnä vastatarinoita henkilökohtaisesta onnettomuudesta. Instituutio-onni ei ilmene välittömänä yksilön onnellisuutena eikä sen rapautuminen vastaavasti välittömänä murheena. Tätä paradoksia Sisäilmassa symboloivat suomalaisen HappyOrNot-yrityksen asiakastyytyväisyyskoneet, jotka raahataan te-toimiston asiantuntijoiden vastaanottokoppeihin heti, kun virkailijan yksilösuoritusta tsemppaava bonuspalkkiojärjestelmä lanseerataan. Sitä, että ”vesi tulee hanasta ja katoaa viemäriin, sähkö käynnistyy katkaisijaa painamalla, verot kerätään ja tulonsiirrot maksetaan”, sanoo Saari. H yvinvointivaltion ”tarinaa” kerrotaan lähinnä itsenäisyyspäivänä, homehtuneen kansallisromanttisin sanankääntein. Suomalaisen hyvinvointivaltion tarina on kuitenkin yhtä kuin suomalaisen onnellisuuden tarina. Hyväntekijäksi nousee vuosittain korkeintaan muutama peli teollisuuden miljonääri. Tarinat neuvoloista, hammaslääkäreistä, ilmaisista hoidoista ja koulutuksista eivät lähteneet kummoiseenkaan lentoon somessa. Miten voisimme – Eeliksen ahdinkoa mukaillakseni – minä, sinä, me kaikki, minun esimieheni, sinun esimiehesi sekä työja elinkeinoministeriö paremmin kuvata yhteiskunnallisia rakenteita, niiden muutosta ja tähän kaikkeen liittyviä tunteita ja kokemuksia. Omaelämäkerrallisuudella flirttaileva, minäkeskeinen ja ”omaääninen” identiteettifiktio syö jatkuvasti kirjallisen kentän tilaa vähemmän vetäviltä, huonommin äänikirjaksi taipuvilta yhteiskuntafiktioilta. Veronmaksukaan ei ole kertomus auttajista ja autetuista. Juuri autonomisen hermoston kanssa resonoiva asmr-video on täydellinen valinta esitystavaksi: verotushan toimii parhaimmillaan kuin autonominen hermosto, se on yksilön valinnoista ja moraalista vapaata, välttämätöntä koneistoa samoin kuin peruselintoiminnot. Oma näkemykseni on, että viimeinen suuri suomalaisten yhteiskuntarakenteiden kirjallinen kuvaaja oli vuonna 2005 kuollut Arto Salminen. Nykyfiktion velvollisuus on haastaa tarinatalouden vetävät yksilökertomukset kuvaamalla rakenteita ja systeemejä sekä niiden hajoamista
2. Ei oikeastaan ole ihme, että suosituimpia ”teejuomia” maassamme ovat erilaiset mansikka-vanilja-muumipeikko-sekoitukset. Vaikka ruokakulttuurimme on noin ylipäätäänkin melko nuori ja kehittymätön, teen suhteen olemme aivan poikkeuksellisen surkeita. Siirrä valmiit pihvit lautasille, lusikoi päälle kastiketta ja viimeistele granaattiomenalla ja lehtipersiljalla. KAHDELLE 1 iso kukkakaali rypsiöljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä 1 granaattiomena 1 ruukku tuoretta lehtipersiljaa Kastike 0,5 dl haudutettua lapsang souchong -teetä 0,5 dl tahinia 2 rkl soijakastiketta 2 rkl vaahterasiirappia 1 rkl sitruunamehua mustapippuria myllystä 1. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Venäjällä tummankitkeräksi uutetun mustan teen kanssa tarjoillaan usein hilloa tai sokeria. Kerrassaan niin huonoja, että meitä on vaikea edes luokitella. Kiinalaiset ja japanilaiset hauduttavat vihreät teelehtensä hellästi, miedolla lämmöllä. VENLA ROSSI hienoksi ja lisätä kakkutai keksitaikinaan, sillä voi maustaa jäätelön tai cocktailin, sitä voi uuttaa kermaan tai maitoon ja täten saada kastikkeeseen hauskan vivahteen. Tee oli aikanaan kallista, ja sitä salakuljetettiin Aasiasta Englantiin. Leikkaa kukkakaalista ensin kanta ja sitten keskeltä kaksi pihviä, leveydeltään noin 4 cm. 3. Makeuta hunajalla äläkä unohda suolaa. Pane uuni lämpenemään 225 asteeseen. Siksi matchaa kannattaa lisätä vaikkapa vanukkaaseen tai muihin jälkiruokiin. Jos niin käy, niin tällä kertaa he tekivät sen niin sanotusti itse. Monissa muissa maissa suositaan mustaa teetä, jonka kanssa tarjotaan joko maitoa, makeutusta tai molempia. Juomaa ei makeuteta, sillä olennaista on saada esiin teen oma maku. Olosuhteiden pakosta, siis. Tai sitten poltamme herkän vihreän teen karrelle ja ihmettelemme salaa, miten kukaan voi nauttia siitä (”täähän maistuu ihan levälle”). Hiero pihvien pintaan öljyä, suolaa ja pippuria. Poista siemenet granaattiomenasta ja irrota lehtipersiljan lehdet. KUKKAKAALIPIHVIT JA SAVUINEN TEEKASTIKE TEE SE ITSE Suomi on poikkeus teen maailmankartalla. Siksi sitä voi hyödyntää monin tavoin. Tahini on helpointa sekoittaa vispilällä. Paista kukkakaalipihvejä kuumalla paistinpannulla öljyssä 2-3 minuuttia per puoli. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 67 O n lukemattomia tapoja nauttia teetä. Teetä voi jauhaa Savustettu lapsang souchong -tee antaa upean säväyksen täyteläiselle kastikkeelle, joka viimeistelee paahtuneet kukkakaalipihvit. Hauduta tee hieman tavallista vahvemmaksi. Koska kauppiaat halusivat maksimoida voittonsa, he jatkoivat teetä usein muilla aineilla, kuten tuhkalla, sahajauholla ja muiden kasvien lehdillä. Pinta saa ruskettua kunnolla mutta ei muuttua mustaksi. Tai mitäpä jos yhdistäisit kaksi perinteistä aamiaisainetta. Oletko miettinyt, miksi maailma on niin selkeästi jakautunut mustan ja vihreän teen juojiin. Valtaosa niistä on kuitenkin jaoteltavissa kahteen koulukuntaan. Vielä villimmät kokeilijat voivat testata teetä myös risoton nesteenä. Vihreän teen maku kärsi enemmän vieraista aineista, ja siksi britit alkoivat suosia mustaa teetä. Englannissa teekupponen taas sisältää maidon ja sokerin lisäksi nautinnonsekaista epätoivoa imperiumin murtumisesta. Ne ovat niin karmivia jo lähtökohdiltaan, ettei niitä voi valmistusvaiheessa erityisesti pilata. Intiassa keitetään makea maitotee, jonka sekaan sujautetaan mausteita kanelista kardemummaan. Keitä aamupuuro pelkän veden tai maidon sijaan Earl Grey -teessä. Savuista lapsang souchong -teetä kannattaa muiden mausteiden kanssa hieroa lihan pintaan ennen kypsentämistä. Pieni ripaus tujua matcha-jauhetta (eli hyvin vahvaa ja hienoksi jauhettua vihreää japanilaista teetä) taas tasapainottaa erityisen hienostuneesti makeita makuja. Suomi on teen maailmankartalla poikkeus. Esimerkiksi Englannin kohdalla selitys on kauppahistoriallinen. VENL A ROSSI on helsinkiläinen toimittaja, joka raivoaa viikottain puolisolleen tämän teenvalmistustavasta.. Pohjimmiltaan tee on yrtti, kuten rosmariini tai timjami. Teetä voi kuitenkin käyttää myös ruuanlaitossa. Siirrä pihvit uunipellille leivinpaperin päälle ja paista uunissa vielä 10 minuuttia. Meillä liotetaan Yellow Label -pusseja haaleassa vedessä mutta ei lisätä tarpeeksi maitoa ja sokeria, jotta tee olisi valmistettu englantilaisittain. Seuraavaksi saadaan nähdä, muuttaako brexit teekulttuuria. Käytä loput kukkakaalista muihin ruokiin
Pääosien esittäjät ovat nyt amerikkalaisia, tunnetuimpina Kendrick ja Orange is the New Blackin Danielle Brooks. Hahmo, jonka mielestä Osama bin Ladenia ei ole ollut olemassakaan, mutta hän on myös kuollut, koska hän on silloin hyvä marttyyri, ei ole enää hauskaa liioittelua. Morrisille The Day Shall Come on ensimmäinen amerikkalainen elokuva, mahdollisuus isoon läpimurtoon. Brass Eye oli ajankohtaisohjelmien parodia, josta tuli kohu, kun Morris omisti erikoisjakson pedofiilihysterialle. Pahempaa on, että todellisuus ehti monta pykälää pidemmälle aivan kaikessa, mitä Morris koettaa tökkiä. Meikäläiset festivaalitkin se ohitti. Toisaalta – myös Morrisin ehkä nerokkain teos, hipsterismin hoopoimpia ilmentymiä ennakoinut minisarja Nathan Barley tuntui valmistuessaan osoittelevalta, mutta aika paljasti satiirin kestoterävyyden. Leffaa kuvattiin Dominikaanisessa tasavallassa salaa, ja mukana oli kutkuttavan yllättävä valinta, musikaalitähti Anna Kendrick – jotain todella vinoa oli epäilemättä tekeillä. Epäilen. Morris on aina varoittanut henkisestä laiskuudesta. Muka kreisit hörhöt eivät ole mitään Qanonin ja Capitolin valtauksen maailmassa. Four Lionsissa oli syvää selväjärkisyyttä: voitaisiinko muistaa, että terroristitkin ovat ihan tavallisia, ehkä vähän tyhmiä ihmisiä heikkouksineen ja haaveineen. Näyttelijä Riz Ahmedin ura ponkaisi nousukiitoon. Ehkä The Day Shall Comelle käy kuten Nathan Barleylle, joka ei ollutkaan liikaa ajassa kiinni vaan suuren kulttuurisen muurroksen ytimessä. Tavallaan elokuva on siis Four Lionsin sisarteos amerikkalaisessa kontekstissa. Viranomaisten rasismin ja alakulttuurien laidoilta identiteettinsä rakennuspalikoita keräävän vaihtoehtoväen purkaminenkin voisi toimia. Satiirikko oli pitkään tauolla. Merkittävämpää on se, mitä kävi Yhdysvalloissa. The Day Shall Come on kertomus mielenterveydeltään järkkyneestä kansankiihottajasta Moses Al Shabazzista, jonka pikkuruinen radikaaliuskonnollinen yhteisö odottaa aseetonta vallankumousta. Näytä niille, SATIIRIN JÄLKEINEN AIKA KALLE KINNUNEN on elokuvakolumnisti, joka haluaisi nauraa myös hyvin vakaville asioille. Paljon ehti tapahtua, ennen kuin elokuva ehti käsikirjoituksesta kuvauksiin, ensi-iltaan ja lopulta Suomeen. KALLE KINNUNEN tomeruutta. Tällaista päättelyä harrastetaan vuonna 2021 jo poliitikkotasolla. Kaikki on vedätystä, jolla omasta koskemattomuudestaan huumaantuneet ylimieliset valkoiset FBI-agentit koettavat pönkittää valtaansa. Varsinaisia uunoja ovat FBI:n tyypit, jotka lavastavat Mosesin kiinni uusnatsien ja al-Qaidan juoniin. 68 E L O K U VA C hris Morrisin ensimmäisestä elokuvasta Four Lions on kymmenisen vuotta aikaa. Yhdysvaltoihin siirrettynä Morris kirjoittaa tylpästi, ikään kuin hän olisi lamaantunut hullujen keskellä. THE DAY SHALL COME Ohjaus Chris Morris. Chris! Odotin hartaasti, milloin The Day Shall Comen pääsisi näkemään. Mikäs siinä, kannattaa varastaa parhailta! Four Lions kertoi neljästä mukavasta sheffieldiläisestä kundista, jotka haikailevat itsemurhapommittajiksi. Donald Trumpin aikana kukaan ei välittänyt enää paskaakaan terrorismin vastaisesta sodasta. Kaikki hyvin, paitsi että ei ole. Kova meininki. Se on naama peruslukemilla vedetty lakoninen farssi, joka kulkee koko ajan katsojaa edellä. Kun elokuva viimein putkahti fanfaareitta nettivuokraamoihin, se kuulosti perusasetelmastaan lähtien laimealta. Morris on ollut hermolla karnevalisoidessaan brittikulttuuria, sen puhetapoja ja vallanpitäjien Chris Morrisin The Day Shall Come ennustaa, mutta liian kaukaa menneestä. Jam oli linjakkaan kipeä sketsisarja, jossa ei ole punchlineja ja josta Ihmebantuun lainattiin sävyä sekä esteettinen ilme suhinoineen ja degeneroituvine kuvineen. Uutiset Morrisin toisesta elokuvasta The Day Shall Come innostivat heti: taas hän käsittelisi fanatismia ja terrorismin vastaisen sodan hullutuksia. Eikä harvakseltaan työskentelevän Morrisin uralle ohjaaja-kirjoittajana ole mahtunut huteja. Ei se digiaikanakaan ole helppoa. Tämä elokuva ennustaa jotain, mitä ei enää ole. Iloisin kehitys oli toisen käsikirjoittajan Jesse Armstrongin, Morrisin pitkäaikaisen duunikaverin ponnahdus globaaliin ykkösluokkaan Succession-sarjan luojana ja pääkäsikirjoittajana. Morris on brittiläinen satiirikko, jota olen ihaillut vankkumattomasti siitä alkaen, kun sain hänen televisiojuttujaan käsiini vhs-kasetilla. Havainto saa minut tuntemaan oloni vanhaksi. Mutta miten satiiria tehdään maailmassa, jossa ei ole enää konsensusta siitä, mikä on totta
76 DAYS Seurantadokumentti koronapandemian keskellä operoivasta sairaalasta ei välttämättä ole sitä, mitä juuri nyt elokuvilta kaipaamme, mutta Hao Wun ja Weixi Chenin ohjaama 76 Days on hyvä ja arvokas taltiointi historiallisesta ajanjaksosta. Elokuvassa joukko brittinuoria järjestää etäsession, jossa otetaan yhteys kuolleisiin. Levinson kirjoitti vajaassa viikossa Kuka pelkää Virginia Woolfia. Malcolm saa myös herkullisimmat puheenvuorot, ja välillä hahmo tuntuu olevan Levinsonille vain avatar, jonka suulla ramblata elokuvista sun muusta ”tärkeästä”. Rob Savagen ohjaama kokonaan Zoomissa tapahtuva Host kannattaakin katsoa nyt, kun videoalusta on vielä kiinteä osa arkea. -henkisen draaman Malcolm-nimisestä ohjaajasta (John David Washington), joka unohtaa elokuvansa ensi-illassa kiittää puolisoaan Marieta (Zendaya), jonka tarinaan elokuva perustuu. Allen ja Paulson ovat mainioita, käsikirjoitus ei. RUN Aneesh Chagantyn esikoispitkä Searching (2018) oli nokkela, älylaitteiden ruuduilla tapahtunut trillerihitti, jossa isä seurasi kadonneen tyttärensä digijalanjälkiä. Huonoa: Levinson kuvaa tarkasti ihmissuhteiden vaikeutta ja psykologisia solmuja mutta ei tunnu tietävän, mitä niillä tekisi. Juonen kannalta missään tapahtuvassa ei ole logiikan häivää, mutta säikyttelyt ovat niin tehokkaita, ettei sitä ehdi juuri murehtia. 56 minuutissa otetaan irti kaikki Zoomin ominaisuuksista. Lisätwisti tai kunnon toimintajakso olisi tehnyt terää. Pyörätuoliin sidottu teini Chloe (Kiera Allen) asuu yksin äitinsä (Sarah Paulson) kanssa. Run kuvaa äitiyttä ja traumaa yksipuolisesti, eikä juoni tarjoa yllätyksiä genren ystäville. Tunnelma on surullinen mutta myös toiveikas. HOST Ryhmäpuhelut tulivat tutuiksi koronavuonna, kun kaupungit menivät lockdowniin ja vapaapäivätkin piti nyhjätä kotona. Hassuttelu menee tietenkin vihkoon, ja kohta tapahtuu kauheita. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 69 SATIIRIN JÄLKEINEN AIKA MALCOLM & MARIE Kun HBO:n Euphoria keskeytti tuotantonsa koronan vuoksi keväällä 2020, eivät sarjan luoja Sam Levinson ja päätähti Zendaya jääneet toimettomiksi. Viimeinen kohtaus on suorastaan dorka. Alkuun kaikki on kauheaa ja toivotonta, mutta tiukka systeemi alkaa pian toimia. V u o k r a t t a v i s s a . Tästä huolimatta teatteriensi-iltansa koronan vuoksi menettänyt Run rikkoi Yhdysvalloissa suoratoistopalvelu Hulun ennätykset ja nousi yhdeksi loppuvuoden puheenaiheista. Lääkärit ja hoitajat ovat yhtä haalarien ja maskien äärihygieenistä ja funktionaalista massaa, mutta potilaat tulevat katsojalle tutuiksi. Sitä seurannut Run on perinteisempi ja vähemmän onnistunut. Hyvää: Näyttelijät ovat erinomaisia ja Levinson kirjoittaa terävää dialogia, joka keikuttelee hahmojen valta-asetelmaa sekä katsojan empatioita taiten puolelta toiselle. V u o k r a t t a v i s s a . N e t f l i x i s s ä . Toisaalta kauhusesonki oli aika kesy. Nimi viittaa täyden lockdownin kestoon Wuhanissa tammi–huhtikuussa 2020. Dokumentissa sairaalaosasto joutuu keskelle kaaosta, kun ovista ryskää sisään hytiseviä koronapotilaita, joille pitäisi löytää vuodepaikat. Itsekin vietin illan toisensa perään Zoomissa perjantaikaljoittelun, verkkolautapelien ja etäpikkujoulujen parissa. Osa selviää, osa ei. V u o k r a t t a v i s s a A p p l e T V + : s s a . Chloe alkaa ihmetellä äidiltä saamiaan lääkkeitä, ja talon salaisuudet alkavat paljastua. A r v i o t A n t o n V A n h A M A j A M A A K u v a t n e t f l i x , i t u n e s. Seuraa yön mittainen riita
Ei tarvitse kuin avata päivän lehti, kun jo hukkuu neuvoihin siitä, miten syödä paremmin, miten välttää työuupumus, mihin sijoittaa rahansa...Täysin päinvastaisen ajattelutavan voi löytää brittiläisen vuosina 1982– 2005 toimineen Coil-yhtyeen musiikista. Yhtye itse väitti, että se eli pitkään maskuliinista energiaa tavoittelevaa aurinkovaihetta, mutta Musick To Play in the Dark aloitti kuuvaiheen, jota määritelee hitaampi tahti ja passiivinen, pohdiskeleva sävy. Vuonna 1999 ilmestynyt Musick to Play in the Dark uudelleenjulkaistiin viime vuoden marraskuussa. Yhtye menetti ystäviään aidsille, ja taudin vaikutukset näkyvät sen nihilistisessä seksikäsityksessä. Coil otti vaikutteita muun muassa William Blaken mystisestä taiteesta sekä okkultisti ja taiteilija Austin Osman Sparen rituaalija kaaosmaagisesta ajattelusta. Bataille muistuttaa, ettei sisäinen kokemus ole mitään autuasta nirvanaa, jossa ollaan yhtä kaiken kanssa, vaan siihen liittyy aina ahdistus, ja lopulta se väistämättä muistuttaa kokijaa kurjuudestaan ja vajavaisuudestaan. Silti haluaisin päästää nuo energiat valloilleen. Äärimmäisyyden tavoittelua voisi lähestyä myös Coiliin vaikuttaneen filosofi Georges Bataillen sisäisen kokemuksen käsitteen kautta. Kun kuuntelen Musick to Play in the Darkia yön tunteina, tuntuu kuin siihen olisi latautunut pimeitä energioita, joiden kanssa olisi syytä olla varovainen. Yhtyeen vaikutus kuuluu nykyambientissa, taidepopissa ja kokeellisessa musiikissa. Ehkä vuoden 2020 absurdi pysähtyneisyyys sopi filosofialle, joka päästää irti järkeilystä ja sukeltaa päistikkaa kohti selittämätöntä. Kokeellista musiikkia tehneen Coilyhtyeen universumi koostuu miltei pelkästään tällaisesta antautumisesta alitajunnalle: mystiikasta, naurusta, itseinhosta, seksuaalisesta hillittömyydestä ja kadotukseen joutumisen kokemuksista. Musiikki toimi välineenä tajunnantilan muutokseen, mutta äärikokemus ei ole väline nautintoon tai edes valaistumiseen vaan päämäärä itsessään. Levyä on vaikea kuvailla muuten kuin negaation kautta. ”Swimming squidlike and squalid/This bright moon is a liquid/The dark earth is a solid/ This is moon music.” Musiikki kuulostaa luihin ja ytimiin asti kylmältä, kuin käden työntäminen lumihankeen pakkasyönä, salakavalalta kuin täysikuu, joka valvottaa taivaalla. Sillä Bataille tarkoittaa meditaation, rakastumisen, rituaalin, erotiikan tai muun AMBIENT-MESTARITEOS KUTSUU KADOTTAMAAN ITSENSÄ YÖSSÄ IIDA SOFIA HIRVONEN on toimittaja, joka on kirjoittanut kymmenen vuotta musiikista ja joka silti pitää sitä vaikeimpana aiheena. vastaavan tapahtuman aikaansaamaa ekstaasia, jossa subjekti menettää rajansa ja nautinnon sekä kärsimyksen tyyppiset jaottelut lakkaavat olemasta. Samoihin aikoihin ilmestyi suomenkielinen käännös Sisäisestä kokemuksesta, joka noteerattiin yllättävän näkyvästi suomalaisessa mediassa. Coilin äärimmäisyyden tavoittelussa ei ole kyse edgelord-henkisestä esoterianörtteilystä, jossa heitellään koko ajan mahdollisimman kontroversiaaleja viittauksia silkasta transgression ja kohahduttamisen halusta. Kokemus ei lopulta kasvata ymmärrystä vaan vie ”ei-tiedon yöhön”, joka lisää hämmennystä entisestään. Vain se, mikä tapahtuu alitajunnassa, on merkityksellistä luomisen kannalta. Musiikissa on meditatiivista, toisinaan krautrock-vaikutteista toisteisuutta, jonka pinta rikkoutuu jatkuvasti. 70 M U S I I K K I Y ksi aikamme vitsauksista on, että kaikkea ajatellaan hyödyn tai yksilötason hyvinvoinnin kautta. Sen passiivinen voima puhuttelee pandemia-aikana, jota luonnehtii, niin kuin kulttuurikriitikko Kyle Chayka kirjoittaa New York Times -lehdessä: ”desire for nothingness”, traumaattisuus, väsymys identiteettityöhön ja kollektiivinen epävarmuus tulevaisuudesta. Musick to Play in the Dark on ambient-musiikin mestariteos, mutta se ei ole herkillä melodioilla kuulijaa sivelevää elokuvamusiikkia tai minimalistista äänitapettia suoraan Spotifyn etätyösoittolisCoil-yhtyeen uudelleen julkaistun Musick to Play in the Dark -levyn passiivinen voima puhuttelee pandemia-aikana. COIL: Musick To Play in the Dark (1999, Uudelleenjulkaisu marraskuu 2020). Levy alkaa kuvauksella MDMA-laskujen tuomasta seksinhimoisesta tärinästä ja uupumuksesta. Spare esitti, että kaiken kontrollointi vie väistämättä konfliktiin. IIDA SOFIA HIRVONEN talta. Your whole life is a cold slow shock, todetaan levyn päättävässä valveunista kertovista A Dreamer is Still Asleep -kappaleessa
Single All My Favourite Songs pelastaa paljon. Se on puberteettisen naiivi eli viisikymppisten esittämänä ihana ylistyslaulu angstiselle musiikille, varsinkin, kun niissä jousissa ei säästellä. Keskellä kesää -levyä kuunnellessa voi tuntea itsensä nuoreksi. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 71 COIL: Musick To Play in the Dark (1999, Uudelleenjulkaisu marraskuu 2020) MARKUS PERTTULA: Aarnivalkea ( S O I T S E S I L T I ) Seinäjoelta ja Turusta helsinkiläistynyt Markus Perttula oli ikilupaus jo silloin kymmenen vuotta sitten, kun musiikkiblogeja kirjoitettiin. Aarnivalkea on provinsiaalisen teatterikoulumainen ja oman taiteellisuutensa vakavasti ottava – tällä kertaa hyvässä mielessä – draamapopalbumi, joka onnistuu biisi toisensa jälkeen siinä, mihin Pimeys tai Antti Pouta eivät edes uskaltaneet kurkottaa. Mutta enää Baker ei ole lähellä kuulijaa vaan menossa niin suurille lavoille, että yleisön ja hänen väliin jää väistämättä musiikin kannalta kohtalokasta tyhjää. Jouset soivat jatkuvasti. WEEZER: OK Human ( C r u s h ) Joo! Weezer on yhä olemassa! Kymmenisen vuotta se on vain ollut huumoribändi, joka levytti 15-vuotiaan faninsa pyynnöstä mitättömän coverin Toton Africasta. Siksi hänen kolmas studiolevynsä Aarnivalkea todella yllättää ja näyttää, että ehkä indielauluntekijöiden momentum on saapumassa viimein Suomeenkin. Bakerin kahden edellisen levyn ja live-esitysten juju oli, miten näennäisen pienet, vain kitaralla säestettyjä kappaleita kannatti kuunnella aivan liian lujalla. SAMULI PUTRO: Keskellä kesää ( U N I V E R S A L ) Jos Olavi Uusivirta on obsessoitunut nuoruuteen, Samuli Putro on vanhenemiseen. Putron riimit eivät ole aikoihin kuulostaneet näin maneristisilta, kappaleet väkinäisiltä substantiiviluetteloilta. OK Human on onnistuneemmalla tavalla vaivaantunut ja paikoin jopa hirveä levy. Grapes of Wrath on uskomattoman typerä laulu klassikkokirjoista ja äänikirjapalvelu Audiblen ”rokkaamisesta”. Olisipa Suomen Weezer eli Apulantakin vanhentunut näin, eikä paennut luovuutensa ehtymistä rankistelevampaan huumoriin. Sävellyksen toisteinen muoto tuo mieleen yhden yli kaiken: tuskin 10 vuotta sitten olisi arvannut, miten merkittäväksi Minä ja Ville Ahosen itsemurhaisen vereslihainen kamaripop oli muodostuva. Sellaista viisikymppisen miehen jousisäesteinen vetistely usein on: kouristeluttavaa. JULIEN BAKER: Little Oblivions ( M A T A D O R ) Tennesseeläiselle lauluntekijälle Julien Bakerille oli paikka auki sukupolvensa suurena tähtenä, mutta viime vuoden kehutuimman levyn julkaissut Phoebe Bridgers meni vauhdilla ohitse. Juuston määrä on maksimissa. A r v i o t O s k a r i O n n i n e n K u v a t L e v y y h t i ö t. Sovitukset ehkä sopivat hienoa edellislevyä paremmin boomeriradioihin, mutta levy, jolla on latohumpparallatus Kylmän maailman keskeltä, ei ansaitse tippaakaan armoa. Jämähtäneisyys on sitä, miten kappaleet tuntuvat vanhojen kappaleiden yhteenlaskuilta: Pohjanmaa-nostalginen Raahe plus Tyttäreni voisi olla nimeltään Eipä tiennyt tyttö. Kolmas levy Little Oblivions on isosti, rumin kitarasoundein sovitettu levy, vähän kuin Perfume Geniusin viimevuotinen, ja tyypillinen läpimurron hetki
Miksi aina tämä kauhea, vaativa ja vakavasti alkoholisoitunut mies. Kirjoittaja asettelee ne juuri niin kuin haluaa. Luultavasti kaikki olisi myös edennyt samaan tapaan. Ainoa tapa oikeuttaa kirjan olemassaolo on kertoa rohkeasti itse, tarjota tulkinta, ja niin Holmström tekee. ”Mutta miksi kirjoittaisin ihmisestä, joka on jo itse sanonut kaiken. Märtaan kohdistuva katse on pari kirjailijaja feministisukupolvea nuoremman naisen: kunnioittava ja ymmärtävä, mutta myös ihmettelevä ja hetkittäin haastava. Siksi kirjoittaessaan itse ei koskaan ole vailla valtaa. Miten nainen voi olla feministi, vieläpä sellainen esikuva kuin Märta erityisesti 1970-luvulla oli, ja silti omassa elämässään vankina niin epätasa-arvoisessa ja lopulta epätoivoisessa avioliitossa kuin Tikkasten liitto Märtan omienkin tekstien perusteella TYÖTARJOUS, JOSTA EI VOI KIELTÄYTYÄ JUHA ITKONEN on helsinkiläinen kirjailija, joka joutuu tunnustamaan lukeneensa Henrikin kirjat ensin. Käy silti selväksi, ettei ole ollut aina helppoa elää kodissa, jossa kaksi ihmistä taivuttaa yhdessä elettyjä päiviä kehutuiksi ja kohutuiksi menestyskirjoiksi. Kukaan ei kiistä omasta elämästä kirjoittamisen oikeutusta. Mutta Märta Tikkasesta, feministisen autofiktion pioneerista, joka vieläpä oli naimisissa Henrik Tikkasen, sovinistisen autofiktion pioneerin kanssa. 72 K I R J A ”S ain työtarjouksen, siinä kaikki.” Näin lakonisesti aloittaa Johanna Holmström kirjansa Märta Tikkasesta. Uusia näkökulmia läpeensä tuttuun tarinaan avautuu kirjailijapariskunnan lasten kautta. Miksi aina Henrik, Holmström lähes tivaa Tikkaselta. Tikkasen edunvalvoja, hänen vanhin tyttärensä Susanna Ginman, vaati käsikirjoitukseen runsaasti poistoja ja muutoksia erityisesti Märtan rakkaussuhteisiin liittyen. Kieli on taitavan kirjailijan kieltä, vaivattoman kuvailevaa ja rytmiltään polveilevaa ja kaunista. Toisaalta voin kyllä ymmärtää myös 85-vuotiasta Märtaa ja hänen edunvalvojaansa. Tuskan ja ahdistuksen lisäksi ne kertovat toki myös rakkaudesta ja ovat rakastettuja juuri siksi. Tunnetuimman ja kestävimmän tuotantonsa Märta kirjoitti heidän yhteisen elämänsä aikana, eikä näitä kirjoja olisi olemassa ilman Henrikiä. Iso ja vaikea työ on tehty hyvin. Houkuttelevat tarjoukset ovat usein ansoista pahimpia. oli. Holmströmille suurin kysymysmerkki on Henrik. Ulkopuolelta on mahdotonta sanoa, mistä kaikesta kiistassa lopulta oli kyse, mutta uskoakseni ainakin siitä, kuka salaisesta tai häpeällisestä kirjoittaa. JUHA ITKONEN huonompana kuin alkuperäistä versiotaan ja kokee, että peittely rikkoo Märtan oman kirjoittamisen eetosta: mikään ei ole niin salaista tai häpeällistä, ettei siitä voisi kirjoittaa. JOHANNA HOLMSTRÖM: Märta Tikkanen – Tyttö joka halusi juosta vetten päällä (Tammi, suomentanut Maija Kauhanen). He todella tekivät sen itse. Kukaan ei ole parempi oman elämänsä asiantuntija kuin Märta Tikkanen.” Niin, miksi. Hän on sinnitellyt kymmenen vuoden ajan painostavassa ja vaarallisessa avioliitossa ja yrittää ymmärtää Märtan ratkaisuja osin omien kokemustensa perusteella. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, ja tiedän jotain myös siitä, millaista on olla kerronnan kohteena. Vähitellen olisin joutunut kohtaamaan saman uskoa nakertavan kysymyksen, jonka Holmström kirjoittaa auki esipuheessaan. Sanoilla on väliä. Niin kuin hyvin tiedetään, kohuttu tuli myös tästä Johanna Holmströmin Märta-kirjasta. Hänen alkuperäinen ajatuksensa, kirjoittaa kirja nimenomaan Märtasta ja ohittaa Henrik kokonaan, osoittautuu nopeasti mahdottomaksi. Aluksi tehtävä olisi tuntunut pelkästään mielenkiintoiselta ja jopa helpolta. Holmström myös liikkuu vaivattomasti eri rekistereissä: haastattelee, lukee, kuvittelee, tulkitsee. Ymmärrän Holmströmiä erinomaisesti, totta kai. Omasta elämästä kirjoittaminen, vaikka sitten kuinka paljaasti ja henkilökohtaisesti, on vähemmän pelottavaa kuin luulisi. Kirjoittivat kaikesta. Ilmestynyttä kirjaa Holmström pitää Johanna Holmström kirjoittaa Märta Tikkasesta rohkeasti ja tulkiten. Kimi Räikkösestä kannatti kirjoittaa kirja, koska Kari Hotakainen on kiistatta Kimiä kovempi kertoja. Toisaalta ei hän itsekään pääse Henrikiä pakoon. Jos tarjous olisi esitetty minulle, olisin epäilemättä toiminut samoin: epäröinyt hetken ja vastannut sitten ehdottomasti kyllä. Asetelmasta tekee kiinnostavan, että Holmström joutuu esittämään saman kysymyksen myös itselleen. Holmström on haastattelut kolmea neljästä, ja ainakin minulle tulee yllätyksenä, miten keskenään erilaisessa asemassa he ovat perheessä olleet. Hänen reippaat tulkintansa välillä jopa ärsyttävät, mutta paljon suurempi synti olisi kirjoittaa Märtasta kesysti. Muutoksista tuli julkaisun ehto
Esseissä ja haastatteluissa musiikin tekijät, tuottajat ja toimittajat kertovat kokemuksistaan. ”Auschwitzista pois pääseminen on kaikkien piikkilanka-aitojen ja polttouunien väliin vangittujen unelma.” Tämäntapaisia viisauksia tarjoaa Antonio Iturben tositapahtumia mukaileva romaani tuhoamisleirillä kirjoja piilottelevasta teinitytöstä. Kauheuksista huolimatta vangit lähinnä hengailevat parakkien kulmilla lausumassa tsemppilauseita, kuten ”olet sitä, mistä unelmoit”, ”älä ikinä anna periksi” ja ”meillä on koko elämä edessämme”. Kosmos, 286 s. Näin tapahtuu Maryan Abdulkarimin ja Mika Lemisen esseissä: rapin maskuliinisuutta historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan erittelevät tekstit ilahduttavat oivalluksillaan. Einari Aaltonen. Irvokkuudestaan huolimatta mies on surullinen hahmo, jonka tie vie lopulta surun lähteille, kotiseuduille Karjalaan. Hanna Weselius tekee terävää aikalaiskuvausta: romaani skannaa Helsinkiä porvarillisesta vapunvietosta natsikulkueisiin, uudesta keskustakirjastosta Malmin täyttömaalle. Kokemustieto on arvokasta, mutta rinnalle kaipaisi tutkimuksellisempaa otetta – kunnollista musiikkija media-analyysia. KARJALAAN TAKAISIN HANNA WESELIUS: Sateenkaariportaat. Puheenvuoroissa korostuu ärtymys siitä, ettei hiphop tarjoa samastumiskohteita, ”mulle oikeaa representaatiota”. Se on kömpelösti kirjoitettu, pitkäveteinen ja ennen kaikkea epäeettinen pökäle, jota voi hädin tuskin kutsua kaunokirjallisuudeksi. Sisäänpäin lämpiävän teoksen kohderyhmänä tuntuu olevan helsinkiläinen hiphop-skene sekä kirjan antagonistiksi päätynyt Oskari Onninen, jonka lehtijuttuja luetaan kiusallisen valikoivasti. Moniäänisessä tietokirjassa pohditaan, miten hiphop-kulttuuri voisi olla tasa-arvoisempi. Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä. [La bibliotecaria de Auschwitz.] Suom. Like, 445 s. K E S TÄV I Ä J U T T U J A A r v i o t S i l v i a H o S S e i n i K u v a t K u S t a n t a m o t SEURAAVA IMAGE ILMESTYY 18.3.2021. Alkoholisoitunut valtiotieteilijä Egon kulkee päivittäin keskustasta Itä-Helsinkiin tapaamaan vanhaa äitiään – ja hukkuu vähitellen yhä syvemmälle pulloon. Espanjalaistoimittajan tekeleestä on mahdotonta sanoa mitään hyvää. Pohjimmiltaan Sateenkaariportaat kertoo kuulumattomuuden tunteesta. Niitä lukiessa voi melkein kuulla Primo Levin ja Imre Kertészin pyörivän haudoissaan. Tyyli on omaperäinen sekoitus naivismia, älyllisyyttä ja pilkallista ironiaa. I M A G E m a a l i s k u u 2 2 1 73 HENGAILUA HOLOKAUSTIN AIKAAN ANTONIO ITURBE: Auschwitzin kirjastonhoitaja. Kun omakohtainen ja yleinen kohtaavat, kirja toimii. Juuriltaan revityillä ihmisillä on sama trauma, oli heidän kotinsa Irakissa, Somaliassa tai luovutetuilla alueilla: ”Kaikkia vaivaa hirvittävä haamusärky, kaikkien irvistäviä ikeniä kivistää monisukupolvinen menettämisen ja luopumisen tuska.” 99 Problems INKA RANTAKALLIO & HEINI STRAND (TOIM.): Kuka kuuluu. Juonenkuljetus on anakronistista, dialogi epäuskottavaa, hahmot ohuita ja väkivaltakuvaukset mässäileviä. WSOY, 373 s
Jos maaseutu vain markkinoisi olevansa jokin muu kuin maaseutu, kaupunkilaiset voisivat kuulemma muuttaa maaseudulle. Onhan niissä kylliksi tilaa monessa tasossa. Sitä vituttaa vieläkin, kun siskoni kertoi tämän hääpuheessaan. Riihimäeltä se muutti Helsinkiin ja muuttui parodiaksi. Ihan on tarmoa täynnä ja käyttäytyy niin kuin ansaitut mielikuvitusmiljoonat olisivat jo muuttaneet sen kusipääksi. 24.1. Seuraavana päivänä Jani ehdotti tekstiviestillä treffejä Suomenlinnaan. 14.1. Mikä ihme siinäkin on, että niin moni luulee keskeytyneiden humanistiopintojensa perusteella omaavansa ihan erityslaatuisen perspektiivin, josta neuvoa yrityksiä, joiden toimialoista ei ymmärrä mitään. Jani vietti lapsuutensa kerrostalossa Riihimäen keskustassa. Sitten Jani sanoi, että sillä on aika monta ideaa Lopen kunnan uudelleen brändäämiseksi, ja kiinteistövälittäjä näytti hetken siltä, että se lyö. Aika kauan sillä meni ennen kuin se tajusi meidän tarvitsevan maalla kaksi kuskia ja kaksi autoa. 4.1.2021 Jani on aloittanut autokoulun. Voisi tehdä hyvää parisuhteellekin. CITY-MAALAISEN PÄIVÄKIRJASSA ”Elina Turunen” kirjoittaa maallemuutosta haaveilevasta miehestään, joka luulee, että tämä haave on koko perheen yhteinen. Yhteinen koti maalla, oma yksiö Helsingin keskustassa, kyllä sen kanssa voi city-maalainen elää. Lopen brändääminen Maalle muuttamisesta haaveilevassa perheessä aloitetaan autokoulu ja käydään asuntonäytössä.. ”Ajaminen” on kuulemma saanut Janin näkemään elämässä paljon enemmän mahdollisuuksia. Saara alkoi itkeä, Ta-Nehisi lähti ovia paiskoen huoneeseensa. Nyt kun Jani on omasta mielestään Suomen kysytyimpiä muutoskonsultteja, se visioi brändäävänsä uusiksi sen kunnan, mihin lopulta muutetaan. 19.1. Mukavaa vaihtelua seurata omaa elämäänsä sivustakatsojana ja uhrina. 21.1. Nyt Herra Penis on perustamassa omaa yritystä. Ne olivat juuri saaneet Janilta yllätysjoululahjat, joista en itse tiennyt mitään. 27.12.2020 Miksi maalaiset muuttuvat Helsingissä niin nopeasti parodioiksi helsinkiläisistä. Kiinteistövälittäjä loi minuun katseen niin kuin huolehtiva isosisko, vaikka oli mies. Tapasimme yhteisen tutun tupaantuliaisissa. Sen yrityksen toimiala on ”podcastit ja konsultointi”. Helvetti maaseudulla voisi tehdä meidän lapsille hyvääkin. Autokoulusta Jani on tullut kotiin ihan uutena miehenä, niin kuin se olisi luovan kirjoittamisen opettajan sijasta penis. Tutkijaseminaarin takia joutuisin joka tapauksessa ottamaan käyttöön vanhempien Korkeavuorenkadun yksiön. 74 C I T YM A A L A I S E N P Ä I V Ä K I R J A 24.12.2020 Sukset. Tuo kävi mielessä, kun Janiin tutustuin. ”Maalla asuminen on kuitenkin paljon luonnonmukaisempaa.” Sitten se sanoi, että ”apropoo” maalle voisi ostaa friteerauskeittimen. Vain sekunti meni ennen kuin se ratkaisi kahden auton ja ympäristöhuolensa välisen ristiriidan. Sitten se innostui kyselemään, millaisia naapurit ovat, eivät kai sellaisia, joilla olisi ongelmia naapurin ”maahanmuuttajaperheen” kanssa. ”Voitaisiin siemailla rantakallioilla prosciuttoa.” Proseccoa, Jani, proseccoa. Eilen illalla katselin Oikotiellä salaa taloja. Herra Penis oli vauhdissa, kyseli sokkeleista ja alipaineista niin kuin niistä jotain ymmärtäisi. Kun se sitten alkaa intensiivisesti analysoida ”kytkintuntumaansa”, penis surkastuu olemattomiin. Murtsikat. Tänään oltiin Lopella talonäytössä
MIESTEN VUORO PUHUA VANHEMMUUDESTA NIKLAS THESSLUND YHTEISTYÖSSÄ Toni Nieminen, Juha Itkonen, Jari Sinkkonen, Kjell Westö… Kymmenen isää ja kymmenen erilaista perhettä. Dadpodissa suomalaisisät puhuvat siitä, mistä he aina mieluiten puhuvat: lapsistaan ja perheistään. KUUNTELE UUSI PODCAST, JOSSA ISÄT PÄÄSEVÄT ÄÄNEEN
Asiakkaalle valitaan juuri hänelle nukkumisergonomisesti sopivin aito TEMPUR-ratkaisu. 15 Tyytyväisimmät käyttäjät Golf-mestari Mikko Korhonen kertoo, miksi TEMPURista on hyötyä jokaiselle s.66 Uutuus! TEMPUR Firm -patja s. Myöhemmin hän tuli maininneeksi asiasta Tempurin oman liikkeen myyjälle, jonka epäilykset heräsivät. Päädyin hieman googlettelemaan ja kusetustahan tuo toiminta on, Arvo toteaa. Myyjä puhui sängystä Tempurina, mutta käytti myös jotain muita nimikkeitä, kuten "Suomen Tempur" tai "suomalaiseen makuun tehty Tempur". Earebel-kuulokepanta tai -pipo on erittäin kevyt ja ohut. Muistan ihmetelleeni tätä kuitin saatuani, mutten kiinnittänyt silloin asiaan sen enempää huomiota, Arvo kertoo. 2 Sleep Technology miksi TEMPUR ® sopii kaikille s. Tässä yksi tavallinen asiakaskokemus: Arvo paljastaa oman kokemuksensa halpajäljitelmän myynnistä, jotta muutkin osaisivat kiinnittää huomiota varoittaviin merkkeihin sänkykaupoilla ja välttyä huijatuksi tulemiselta. 30-31 Kokeile helppoa tyynynvalintakonetta fi.tempur.com/ tyynynvalinta TILAA TYYNY www.tempur.fi ESPOO Iso Omena ESPOO Sello HELSINKI Eerikinkatu 6 HELSINKI Kaari HELSINKI Tripla HYVINKÄÄ Willa LEMPÄÄLÄ Ideapark VANTAA Tikkuri TAMPERE Koskikeskus TURKU Eerikinkatu 9 RAISIO Mylly JOENSUU Kauppakatu 23a • sleepcenter.fi • tempur.fi. Valitettavasti yleisesti sänkykaupoilla eettisyys ei toteudu koska jopa 11% sängyn ostajista kertoo, että heille on myyty halpajäljitelmää aitona Tempurina. 18 KU VA ST O /H IN N A ST O Eva Wahlström Maailmanmestarin käyttäjäkokemus s. Hän kertoo soittaneensa kyseiseen liikkeeseen tarkoituksenaan perua kaupat, mutta saaneensa sieltä tökeröä palvelua. 6-7 Best in Test TEMPUR on Nasan tiedemiesten keksintö s. Lopulta kaupan peruminen onnistui liikkeessä paikan päällä. Lue koko kokemus ja miten TEMPUR eroaa halpajäljitelmistä osoitteesta: https:// sleepcenter.fi/halpajaljitelma/ TILAA MAKSUTON KUVASTO www.sleepcenter.fi/ #tilaakuvasto Like no other Unija Selkäliitto suosittelevat Tempuria s. Pantaan yhdistetään laadukkaat Bluetooth-kuulokkeet, joiden äänenlaatu on erinomainen. Kaupat tehtyäni katsoin kuittia, niin siinä ei mainittu sanaa Tempur vaan Wellamo. Se sopii hyvin kaikkeen ulkoiluun ja urheiluun, sekä kypärän alle. 8-9 Annimari Korte kertoo, miksi TEMPUR on paras selälle ja unelle s. Hän osti viime syksynä uuden sängyn liikkeestä, joka ei ole Tempurin jälleenmyyjä. Voit kuunnella musiikkia, äänikirjoja tai puhua puheluita samalla kuin liikut. Tempur Brand Store Like no other TEMPUR-tyynyn ostajalle Earebel -kuulokepanta tai -pipo KAUPAN PÄÄLLE! PARAS LAATU PARAS SELÄLLE PARHAIMMAT YLEISARVOSANAT ENITEN SUOSITELTU TYYTYVÄISIMMÄT KÄYTTÄJÄT Best in Test – Tutkimuksissa TEMPUR valittiin parhaaksi EDUN ARVO JOPA 84,90 € Varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen osoitteesta www.sleepcenter.fi/varaa-aika/ Älä sorru halpajäljitelmään! Tempurin myynti on eettistä