N U O RTEN L EH TI N U O RI LLE
#40
1/08 6.3.2008 12. VUOSIKERTA ISSN 1455-2574
A KENiIASS J O U LU aa!
ra e demok Vaadimm t
A yLOyLäITA I H A N li nä tt ä
mea ty Miltä pra elijan silmin? pukuomp
SIAK AS SUURI A TESTI! PALVELU
LLÄ ISE IHM
ON
W W W.CURLY.FI
... EUS OIK
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 1
Sisällys
CURLY #40
LIIAN TIUKAT RAJAT LUOVAT TUNNELMAN, ETTÄ NUOREEN EI LUOTETA JA NIITÄ TEKEE KIUSALLAKIN MIELI RIKKOA.
20
3 4 6 8 9 10 12 14 16 18 20 20 22 23 24 26 27 28 30 31
Pääkirjoitus Silppuri Teatterin ammatit
Curlyn toimitusryhmä vierailulla Helsingin kaupunginteatterissa
Ekologiapalsta: Maailman parantamista Valokuvausopiskelijan elämää Ihana lolita
Lolita-tyyli ompelijattaren silmin
Poikki!
Näyttelijät kertovat, mitä lyhytelokuvaprojektin aikana tapahtui
Suuri asiakaspalvelutesti
Minkälaista palvelua sinä vaadit?
Kenian demokratiaa
Poliittinen reportaasi Afrikan mantereelta
Rakastettu ja trendikäs Soundi jo vuodesta 1975
Haastattelussa Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva
Kysy nuorelta, nuori vastaa
Hullunhauska palsta, jossa lauotaan elämän totuuksia
Ennakkoluuloja GAF ei voi lähteä ellei ole tullut
Esittelyssä bändi nimeltä GAF
Elokuva- ja levyarvostelut Curly-sarjikset Kännikapinaan!
Sekoile selvin päin
Curly-gallup + Ääni Curlyn historiasta Jatkisnovelli Forever Yours Toiminnanjohtajan terveiset + Curlyn toiminta Pukeutumiskoodi: ROCK
10
2
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
8
12 31
PÄÄKIRJOITUS
6.3.2008 12. vuosikerta ISSN 1455-2574
Kiusaus
Vaikka olen luonnostani positiivinen ihminen, on yksi asia, jota en voi sietää: kiusaaminen. Vihaan sen kaikkia miljoonia eri muotoja: nälvimistä, vähättelyä, pilkkaamista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mukahauskaa vitsailua, seksuaalista häirintää ja niitä muita. Olin kai 9-vuotias, kun luokallani ollut poika kertoi kovaäänisesti, kuinka hän oli ensikertaa minut tavatessaan kuullut sukunimeni väärin. Maija Pulska. Niin hän oli kuullut. Maija Pulska. Lisäksi hän sanoi, että oli ajatellut nimen sopivan minulle hyvin, koska olin niin isokokoinen. Tuo poika oli aika cool ja juttu oli kaikkien kuulijoiden mielestä hirvittävän hauska. Myös minä nauroin sille, vaikka oikeasti minuun sattui. Olin älyttömän loukkaantunut, surullinen, vihoissani ja janosin kostoa. Myöhemmin saatoin vähän varoa syömisiänikin, jotta en olisi lihava, vain tuon tarpeettoman kommentin takia. Vieläkin häpeän tuota tilannetta, vaikka jälkikäteen ajateltuna tapaus oli aika mitätön. Eikä tuo ole suinkaan ainut kerta kun minua on kiusattu. Olen myös itse kiusannut muita, erityisesti peruskoulussa. Olen ennen kaikkea nimitellyt, töninyt ja nauranut toisten kustannuksella. Olen potkaissut veljeäni munille ja kerran löin yhtä poikaa naamaan, kun hän oli heittänyt kaveriani mädällä omenalla. Kiusaamalla luulin hoitavani omaa pahaa oloani, mutta joka ikinen kerta kiusaamisesta tuli entistä kurjempi olo. Alakouluikäisenä se saattoi itkettää ja yläkouluikäisenä ottaa päähän muuten vaan. Lukiossa aloin vihata kiusaamista, enkä enää kiusannut ketään, ainakaan toivottavasti. Väitän, että jokaisella ihmisellä on kokemuksia kiusaamisesta. Vähintäänkin jokainen on ollut sivustakatsojana tilanteessa, jossa jotakuta on kiusattu. Jopa kansanedustajat kiusaavat toisiaan! Tämän lehden teemana on ihmisen oikeus ja vastuu. Saattaa kuulostaa naiivilta, mutta yhden asian olen oppinut kotoa ja se on se, ettei keneenkään saa koskea, jos toinen ei sitä halua. Koskemisen voi ajatella tarkoittavan myös henkistä koskemista. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja toisilta rauhassa silloin kuin sitä haluaa. Mutta jokainen on myös tavalla tai toisella vastuussa omien lähimmäistensä hyvinvoinnista. Ja lähimmäisellä tarkoitetaan kaikkia; luokkakavereita, naapureita, tuttavia ja jopa bussissa viereen istuvaa muukalaista, ei vaan parasta ystävää ja äitiä ja iskää. Kiusaamiseen puuttuminen on monessa tilanteessa vaikeaa, monimutkaista, noloa tai vaarallista, mutta mahdotonta se ei ole! Miksi niin monia ihmisiä silti kiusataan päivittäin? Olen sitä mieltä, että ihmisten oikeuksien puolesta kannattaa riskeerata oma maine tai selkänahka. Tästä pääkirjoituksesta tuli surullisempi kuin olin ajatellut, mutta ehkä ymmärrätte nyt, miksi kannen pelle ei hymyile.
Nuorten lehti nuorille
Ilmaisjakelulehti Tätä numeroa jaetaan nuorisotyöntekijöille Allianssi-risteilyllä, suorapostituksena lehden tilaajille, nuorisotaloille sekä Helsingin kaupungin kirjastoihin.
Curly-lehti on Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen.
Päätoimittaja:
Maija Puska 041-5336541 maija.puska@curly.fi
Toimitus numerossa 1/08:
Liisa Ahonen Mikaela Hellman Mirjam Hänninen Susanna Juola Milla Kamppi Maiju Konola Enni Lehtovaara Satu Lindgren Inka Manninen Pauliina Marjanen Paula Niemikaija Veera Nivalainen Kinja Pakarinen Saija Puumalainen Sanna Raita-aho Lilja Rintamäki Elisa Ruuhijärvi Nora Sorsa Rosa Suominen Joonas Tanskanen Petri Voutilainen
Lehden ulkoasu:
Topias Rajajärvi
Kannen kuva:
Janette Hautaluoma
Toimituksen osoite:
Larin Kyösti tie 7, 00650 Helsinki
Toiminnanjohtaja:
Ira Kinnunen 041-5336542 ira.kinnunen@curly.fi
Puheenjohtaja:
Kaija-Leena Sinkko kaija-leena@sinkko.pp.fi
Painopaikka:
Hämeen Paino Oy, Forssa www.sanomapaino.fi Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta.
Maija Puska Päätoimittaja
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 3
...silppuri
KÄRKKÄIN BLOGI
K
olmekymppinen näyttelijänurallaan epäonnistunut Parez Hilton kirjoittaa Los Angelesissa julkkisblogia, jota seurataan ympäri maailmaa. Päiväkirja koostuu paparazzikuvien lisäksi hänen kärkkäistä kommenteistaan. Hän myös keksii supertähdille lisänimiä. http://perezhilton.com/
MILLAINEN ON UNELMATYÖPÄIKKA, OPISKELIJA?
iran aikuislukiossa opiskeleva Jonna Kinnari etsii unelmakesätyöpaikkaa. "Haen kaikkiin avoimiin työpaikkoihin, jonne koulutukseni ja taitoni riittävät. En ollut viime vuonna töissä, vaikka lähetinkin hakemuksia useampaan paikkaan. En
E
ollut silloin vielä täysi-ikäinen. Unelmissa siintää sisätyö, koska Suomen kesät eivät ole pakosti suotuisia. Ulkona ei ole kiva työskennellä vesisateessa."
PSST! NÄIN VIETÄN UNELMAVAPAAPÄIVÄN...
Muistathan aloittaa kesätyöpaikan etsimisen. Parhaat työpaikat viedään käsistä saman tien. Uranus.fi -nettisivuston kautta löydät vinkkejä hakemuksen tekemiseen ja ansioluettelon laatimiseen
" B
Haluaisin nukkua aamulla pitkään. Päivällä lähtisin kaupungille shoppailemaan. Kaupoissa ei saisi olla kauheita ruuhkia. Illalla voisin mennä ulos ja rentoutua," Koillis-Helsingin lukion opiskelija Sanna pohtii.
MUHKEIN LAUKKU TARKASTELUSSA
ig Brother -kilpailuun osallistunut Maxine Frisk osti laukun alkujaan äidilleen syntymäpäivälahjaksi viisi vuotta sitten. "Laukkuni sattui menemään rikki, kun kävin perheeni luona. Onnistuin myöhemmin kähveltämään tämän itselleni varalaukuksi." Maxine laskee äkkiseltään omistavansa jopa 40 laukkua. Kyse on jo keräilystä, sillä käytössä on kerrallaan vain harvat ja valitut. "Kallein ostamani laukku maksoi 170 euroa, mutta peruskäyttöön menevästä tuotteesta olen valmis maksamaan 30 euroa. " Maxinen unelmalaukku sisältää useita taskuja eikä vioita selkää. "Oli se sitten pieni tai suuri, niin saan sen aina täyteen tavaraa."
Laukun tarkka sisältö:
Lompakko Avaimet Huulikiilto Huulirasva Huultenrajauskynä Trippimehu Pompula Hakaneula Viron kruunuja Pikaruokaravintolan kuponkeja
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
5
TEKSTI: PAULIINA MARJANEN & KINJA PAKARINEN I KUVAT: INKA MANNINEN JA ROSA SUOMINEN
Teatterin ammatit
Curlyn toimitusryhmä vieraili Helsingin Kaupunginteatterissa. Vierailun tarkoituksena oli selvittää, minkälaisten ammattien edustajia teatterikoneiston pyörittämiseen tarvitaan. Kierroksen aikana ihastuimme teatterin sokkeloisiin käytäviin ja tarpeistonhoitaja Juhani Rytkölään.
6
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
TAJUSIMME HETI, ETTÄ NÄYTTELIJÄN TYÖ VAATII PALJON ROHKEUTTA JA ITSEVARMUUTTA.
li alkutalven ilta, kun kävelimme kohti Helsingin Kaupunginteatteria. Meille oli luvattu kierros läpi sokkeloisen teatterin. Saavuimme teatterille kello 16.30. Oppaaksemme osoittautui teatterin hauska tarpeistonhoitaja Juhani Rytkölä. Mutta mitä tarpeistonhoitajan tekee? Rytkölä kertoi meille, että tarpeistonhoitajan toimenkuvaan kuuluu kaiken lavastuksen irtaimiston, eli rekvisiitan suunnitteleminen ja toteutus. Juhani kertoi joutuneensa uransa aikana toteuttamaan kaikennäköisiä kummallisuuksia, esimerkiksi leijonan ulostetta ja tanssivia natsipuluja. Tarpeistonhoitajan työssä ei todella saa olla mielikuvitukseton.
/// CURLY-KOLUMNI ///
TEKSTI JA KUVA: PAULIINA MARJANEN
Saa valittaa!
O
Markku Kunnari lavastemaalari
Mitä työtehtäviä työhösi kuuluu?
Ennen kaikkea työhöni kuuluu roudausta ja seinien maalaamista. Joidenkin näytelmien lavasteisiin saattaa kuulua esimerkiksi 25 näyttämökuvaa, joista osa on maisemia tai dekoratiivisia maalauksia. Minä maalaan ne kaikki.
Miten ajauduit alalle?
M
Teatterijekkuja ja Mikko Kivisen mekko
Kierroksen alkajaisiksi Juhani jakoi meille neliönmuotoiset paperinpalat. Niihin saimme kirjoittaa kysymyksiä ja asioita, jotka olivat teatterissa mielenkiintoisimpia meille itsellemme. Myöhemmin paperi osoittautui olevan risiinipaperia, teatterin lavastukseen käytettävää vahvaa paperia, joka ei repeä millään. Juhanikin sai hyvät naurut meidän yrittäessämme repiä paperilappuja palasiksi. Pääsimme katsomaan muun muassa teatterin mahtavaa kangasvarastoa, jossa seinät ja hyllyt olivat täynnä mitä erilaisimpia kankaita. Näimme pukusuunnittelijan ja peruukintekijän huoneet. Tiesittekö, että peruukit tehdään kuten ryijy, pari hiusta kerrallaan? Mahtaa olla aika paljon työtä! Kävimme myös valtavassa pukuvarastossa, jossa oli hyllyittäin kauniita ja hassuja kenkiä ja liikaa vaatteita laskettavaksi. Näimme jopa mekon, jota Mikko Kivinen käytti musikaalissa Hairspray. Helsingin Kaupunginteatterista voi kuulemma myös vuokrata upeita pukuja esimerkiksi vanhojentansseihin!
No, kävin 90-luvulla Kuvataideakatemian ja valmistuin kuvataiteilijaksi. Jossakin vaiheessa tutustuin lavastajiin ja tein joitakin lavastehommia ja sitten muutaman vuoden keikkailun jälkeen päädyin tänne töihin.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta on säännöllinen työaika, käsillä tekeminen ja se, että näkee mitä tapahtuu ja mitä konkreettista oman työn tuloksena syntyy.
Minkälaisia neuvoja antaisit nuorelle, joka unelmoi ammatistasi?
Täytyy tykätä tekemisestä muuten tällaiseen työhön voi väsähtää. Tämä työ vaatii myös paljon kärsivällisyyttä. Opetteluun menee paljon aikaa ja siihen, että tottuu tekemään työnsä nopeasti.
Lavalla
Teatterin ompelimossa taitavat ompelijat loihtivat kankaista ihania asuja. Siinä lienee työ, jossa saa ainakin vaihtelua. Nähtyämme tämänkin, jatkoimme matkaa läpi teatterin. Pääsimme käymään varastossa, jossa oli mitä kummallisimpia Juhanin toteuttamia tavaroita. Näimme muun muassa hienon esiintymisasun, joka oli tarkoitettu kanalle! Lisäksi tapasimme lavastajia, ja pääsimme käymään lavalla ja näkemään teatterin näyttelijän silmin. Se oli pelottavaa se. Tajusimme heti, että näyttelijän työ vaatii paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Meille iski ramppikuume jo ilman yleisöä! Kaupunginteatterissa olisi riittänyt nähtävää vaikka millä mitalla. Teatterissa työskentely on varmasti hauskaa ja vähän erilaista joka päivä. Teatteri on valtava koneisto. Vielä kierroksen jälkeenkin jäimme miettimään teatteria, sen sokkeloisia käytäviä ja hauskoja työntekijöitä. Siinäpä vasta olisi paikka tehdä työtä.
Sanna-June Hyde näyttelijä
Miksi ryhdyit näyttelijäksi?
Harrastin pienenä tosi paljon teatteria ja suvustani löytyy paljon musiikin kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Näyttelemisestä tuli ammatti tosi luonnollisesti.
Mikä on parasta työssäsi?
Tällaiset hetket (Sanna nauraa). Työ on niin vaihtelevaa. Saa tehdä monien ihmisen kanssa töitä. Aina kun alkaa uuden näytelmän harjoitukset, mukana on uusia kasvoja, ihmisiä joita ei tunne. Ja se, että saa koko ajan pelleillä, se on ehdottomasti tärkeää.
Jos on kiinnostunut alasta, niin minne kannattaisi hakeutua opiskelemaan?
illoin olet valittanut viimeksi? Itse valitan jatkuvasti, pikkuasioista. Aina kaakao on liian kuumaa. Aina on liikaa tai liian vähän tekemistä. Ei vaan voi tyytyä mihinkään. Onko valittamisessa sitten jotain väärää? Eihän siinä periaatteessa ole. Kyllä ihminen saa valittaa aina, jos joku ei mene oikein ja hyvin. Valittamisessa täytyy kuitenkin olla myös tarkka. On ikävää korjailla asiaa, kun on valittanut huomaamattaan väärälle henkilölle väärästä asiasta. Itse minulle käy valitettavasti turhan usein klassisia valitusmokia. Kuten tilanne, jossa sanoo pahaa esimerkiksi jostain vaatteesta, niin kuin 'Hyi, kylläpäs tuollaiset paidat ovat rumia!' Ja ennen kuin ehtii enempää valittaa, huomaa ystävän paidan olevan tismalleen samanlainen, mutta erivärinen. On sitten kiva sössöttää jotain anteeksipyyntöjä siinä kaverin vihaisen mulkoilun alla. Sama asia pätee koenumeroihin. Saa itse kokeesta 8 ja kaveri saa 7½. Sitten kun siitä numerosta valittaa, niin kaveri loukkaantuu. Siinä vaiheessa tulee syyllinen olo ja on pakko ruveta selittelemään valitustaan esimerkiksi sillä, että odotti saavansa 10 tai että luki kokeeseen koko viikon. Vanhemmat eivät pidä valituksesta. Heidän mielestään se on väärin ja epäkunnioittavaa muita kohtaan. Heidän mielestään valittava lapsi on hemmoteltu lapsi. Ainakin useimmiten. Myönnän kyllä valittavani turhan usein, turhista asioista. Mutta kyllä hekin valittavat. Omaa valitustaan ei lähes huomaa, se vaan lipsahtelee vahingossa. Monet asiat voi sanoa valittamalla, tai valittamatta. On ihmisestä kiinni kummin hän ne mieluiten sanoo. Kaverin tai vanhemman vihaisesti mulkoilevan katseen alla uskon, että tällä kertaa valitin turhasta. Hetkellisesti tunnen häpeää, kuinka voinkaan olla tämmöinen valittaja! Pyydän anteeksi, vaikken välttämättä sitä tarkoitakaan. Ajattelen, että olihan minulla oikeus valittaa. Vaikka asiat eivät oikeasti olisi huonosti, on minulla silti oikeus valittaa, purkaa pettymystäni ja ärtyisyyttäni. Vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen ystävän tai vanhemman vastaus on useimmiten: 'Ei se mitään!'. Huh, selvisin tästäkin pinteestä! Valittaja on se, joka kurkottaa tähtiin. Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa vain parasta ja että valittaa huonommasta! Pian löydän uutta valitettavaa. Kauhea nälkä!
Vaikka Englantiin.
NÄIMME JOPA MEKON, JOTA MIKKO KIVINEN KÄYTTI MUSIKAALISSA HAIRSPRAY.
P SST!
Helsingin Kaupunginteatterin toiminta nykyisessä rakennuksessa Eläintarhanlahdenrannalla alkoi syksyllä 1967. Kaupunginteatteri toimii osittain maan alla ja sulautuu siksi ympäristöön. Teatterilla on myös ruotsinkielinen osa ja monta näyttämöä. Helsingin Kaupunginteatteri kuuluu ainoana suomalaisena teatterina Eurooppalaiseen teatteriyhteisöön (ETC). Järjestössä on mukana yli 30 jäsenteatteria yhteensä yli 20:sta Euroopan maasta. Helsingin Kaupunginteatterin nettisivut löytyvät osoitteesta www.hkt.fi.
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
7
MAAILMAA PARANTAMASSA
TEKSTI: ELISA RUUHIJÄRVI I KUVAT: JARI PELTORANTA
Roska päivässä liike on ympäristöstä huolehtimista ja muista välittämistä; moni ei ajattele pulloa kallioon rikkoessaan seurauksia, jos vaikka koira kävelee lasin päälle. Roskaliike on osa maailmanparannusta siinä missä "isompien" ympäristöliittojen rahankeräyksetkin.
KAIKKI ALKOI TÖÖLÖSTÄ
Vuosituhannen alussa toimittaja Tuula-Maria Ahonen oli tyttäriensä kanssa Hietaniemen rannalla viettämässä tavallista iltapäivää. Hietsu on jo lähes surullisenkuuluisa lasinsiruistaan ja tupakantumpeistaan. TuulaMaria perheineen tajusi, että asialle täytyisi tehdä jotain. Hän kirjoitti asiasta Helsingin Sanomien mielipidepalstalle, jotta rannalla järjestettäisiin siivoustalkoot. Kun kukaan ei vastannut, oli pakko ottaa ohjat omiin käsiin, ja näin syntyi Roskaliike. Liikkeen idea on siis kerätä maasta ainakin yksi roska joka päivä ja viedä se roskiin sekä haastaa uusi ihminen mukaan liikkeeseen. Yksinkertaisuudessaan nerokas liike levisi toisen periaatteensa avuin ympäri maailman, ensiksi internetissä ja sen jälkeen puskaradiossa, ja lehdissä, Joka päivä jäseniä tulee lisää. On mahdoton sanoa, paljonko meitä nytkin jo on. Itse kuulin Roska päivässä -liikkeestä ensimmäisen kerran marras-joulukuussa 2006. Sain hommaksi kirjoittaa Töölöläinen -kaupunginosalehteen jutun Tuula-Maria Ahosen vierailusta koulullamme. Suostuin mukaan arvaamatta seurauksia; jo samana iltapäivänä, kun Ahonen oli koulullamme käynyt, huomasin kiikuttavani jonkun muun roskaa roskikseen. Olin siis mukana liikkeessä, enkä ollut huomannut edes koko asiaa! tumppitalkoot Hietsussa, matkatuhkakuppien mieletön suosio, itsenäisyyspäivän haaste, joka luettiin myös monissa kouluissa... Nämä olivat vasta esimerkkejä. Kesän lopussa minäkin pääsin taas kantamaan korteni kekoon hieman suuremmassa näkökulmassa katsottuna (vaikka pidänkin päivittäistä roskienkeruuta ehdottomasti tärkeämpänä). Demi -lehdestä soitettiin minulle ja pyydettiin Roskaliike-aiheista haastattelua. Suostuin, ja haastoin samalla kaikki lehden lukijat mukaan liikkeeseen. Sain hieman paikattua olematonta haastehistoriaani Demin 20 000 lukijan avulla. Toivottavasti edes joku tarttui mukaan haasteeseen. Tasan kolme viikkoa myöhemmin Tuula-Maria tuli taas koulullemme kertomaan liikkeestä, tällä kertaa vain seiska- ja yhdeksäsluokkalaisille. Hän pyysi minua mukaan puhumaan ja tilaisuus osoittautui ihan hyväksi kokemukseksi, vaikka emme olleet edes jutelleet aiemmin Tuula-Marian kanssa kasvokkain. Sain luvan lähteä muillekin kouluille joskus. Siispä viime marraskuussa lähdin Oulunkylän yhteiskoululle ja kahdesta erillisestä keikasta selvittiin niistäkin kunnialla. Matkatuhkiksia meni taas paljon. Jotkut veivät niitä perheenjäsenille ja muille kavereillekin. Lupasin tulla seuraavallekin kouluvierailulle, jos koulumenot antaisivat periksi. Siellä nähdään!
VIERAILUJA
Vuosi 2007 oli hyvää aikaa Roskaliikkeelle. Liikkeen nettisivujen ajankohtaisosioon on kirjoitettu vuoden aikana mm. näistä aiheista: lisää julkkisjäseniä (kuten Aira Samulin ja Jorma Uotila), Kissa kalliolle -projekti,
EI NIIN PIENI JUTTU
Kun Roskaliikkeelle myönnettiin marraskuussa kunniamaininta vapaaehtoisliikkeiden palkitsemistilaisuudessa, olin sielläkin mukana. Mukana oli myös toinen roskaliikkeeseen kuuluva Diego, 14, Tuula-Maria ja hänen miehensä. Tilaisuus osoittautui loppua kohden yllättävänkin lämminhenkiseksi ja haastoimme monia paikallaolijoita mukaan liikkeeseen. Mikä Roskaliikkeessä sitten on niin hienoa? Deep Vein yhtyeen rumpali Lende, 16, käsittää asian näin: "Se periaate on hienoin asia. Roskien kerääminen on tavallaan niin pieni juttu, mutta ajatus on suuri. Roskaliike on konkreettista maailmanparannusta." Niinhän se on: pienessä teossa voi asua suuri henki ja ajatus. Ehkä jonakin päivänä Roskaliike tekee itse itsensä tarpeettomaksi kun roskia ei enää ole, roskien kerääjätkin voivat jo hurrata ääneen. Tähän kuitenkin mennee vielä aikaa, vaikka esimerkiksi viime vappu oli Kaivopuiston puhtain moneen vuoteen. "Helsinki säästäisi miljoonia euroja, jos ihmiset eivät potkiskelisi roskiaan mäkeen vaan veisi ne roskikseen. Samalla tässä torjutaan ilmastonmuutosta", Lende kertoo vielä. Jäsenmaksuja tai ilmoittautumispaikkaa ei Roskaliikkeellä ole, koska se on nimenomaan sydämen ja omantunnon liike. Mikset siis liittyisi jo tänään mukaan kohti puhtaampaa maailmaa? Lisätietoa: www.koti.welho.com/jpeltora/roskaliike.html
"YKSINKERTAISUUDESSAAN NEROKAS LIIKE LEVISI TOISEN PERIAATTEENSA AVUIN YMPÄRI MAAILMAN, ENSIKSI INTERNETISSÄ JA SEN JÄLKEEN PUSKARADIOSSA."
8
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
Valokuvausopiskelijan elämää
Osa 1: Luokkakuva
KUVA: HANNELE RANTA
Tällä palstalla seurataan 16-vuotiaan Maijun valokuvauksen opintoja Jyväskylän ammattiopiston kulttuurin ja hyvinvoinnin yksikössä Petäjävedellä. Maiju on ensimmäisen vuosikurssin opiskelija ja asuu asuntolassa koulun vieressä.
len Maiju ja opiskelen valokuvausta. Harrastan kavereiden kanssa oleilun ja kameranrääkkäämisen lisäksi kirjoittamista ja fanitan yli kaiken 50-lukua ja Pariisia. Tykkään pelata Twisteriä ja Monkey Snow Fightia ja hengailla koulussa ja sen ulkopuolella. Välillä käyn ratsastamassa kotona pohjoisessa. Mitä kouluun tulee, niin meillä on koulussa tapoja. Yksi pahimmista on ihmisten poissaolo. Luokallamme on 13 opiskelijaa ja yhtenä päivänä melkein kaikki saattavat käväistä koulussa, mutta toisina päivinä tunneilla näyttäytyy vain kolme oppilasta. Tästä pääsemme aiheeseemme luokkakuva. Koulumme aulassa on punainen iso kulmasohva, jossa me tykätään hengata luokkakavereiden kanssa aina kun haetaan (tai no, ei haeta) inspiraatioita ja ideoita kuvaustehtäviin tai muihin asioihin. Siihen sohvalle me ollaan juurruttu ja siitä meidät aina löytää. Sillä sohvalla otettiin eilen luokkakuva. Yleensä sohvalla löhöilee 2-6 ihmistä kerrallaan, mutta eilen kaikki 13 änkeytyivät
O
samalle sohvalle. tavallisesti luokkamme levittäytyy ympäri koulua: pimiöön, valokuvaluokkaan, atk-luokkaan ja osa on kämpillä "sairaana" tai vaan puhtaasti lintsaa. Luokkakuvauksen aikana oli uskomatonta nähdä kaikki samassa paikassa ja vielä yhtäaikaa. Silloin tajusin, kuinka suuri meidän luokka oikeasti on. Samalla tuli ilmi meidän luokkahenki. Yläasteella luokallani oli jakautuneet ryhmät, jotka kaikki pysyttelivät omissa oloissaan. Varsinaista luokkahenkeä ei ollut. Nykyisten luokkalaisteni kanssa on helppo tehdä asioita. Kaikkien kanssa tulee useimmiten toimeen ja kuka vaan voi lähteä paikkoihin kenen luokkalaisen kanssa tahansa. Mahtavaa! Edelleen olen sitä mieltä että valokuvaus on minun tulevaisuuteni.
"SILLOIN TAJUSIN, KUINKA SUURI MEIDÄN LUOKKA OIKEASTI ON."
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
9
Ihana lolita
TEKSTI: ROSA SUOMINEN I KUVAT: INKA MANNINEN
Minna Rinta-Antila, 19, ompelee lolitatyylisiä vaatteita. Hän suorittaa kaksoistutkintoa, eli käy lukiota ja opiskelee pukuompelijaksi samanaikaisesti. Minna perusti nettivaatekaupan noin 1,5 vuotta sitten, ja on tehnyt vaatteitta kahden vuoden ajan.
M
innan mielestä lolita on nätti tyttö tai poika, yleensä tyttö, jolla on puffihame ja tyylitellysti yhdistetyt vaatteet ja asusteet. Lolita näyttää sievältä ja käyttäytyy hyvin. Minna oli itsekin lolita, mutta vaihtoi tyyliä muutama vuosi sitten. Lolitatyyli lähti liikkeelle Japanista 1990-luvulla. Se on ottanut vaikutteita Viktoriaanisilta ja Rokokoon aikakausilta. Suomeen tyyli tuli musiikin, animen ja mangan kautta. Japanissa lolitatyyli on yleinen pukeutumistyyli nuorison keskuudessa. Lolitatyylin alalajeja on lukuisia, sillä eri asusteet voivat vaihtaa tyylin kokonaisuutta huomattavasti.
Kuka on lolita?
Minna mukaan ei ole kaavaa, jonka mukaan tietynlaiset ihmiset olisivat ns. lolitoja. Kaikki voivat olla, jos haluavat. Kun Minna itse pukeutui lolitatyylisesti, hän kohtasi muutamia ennakkoluuloja: "Sain sen kuvan, että lolitoihin suhtaudutaan kuin he olisivat joitakin pornololitoja. Se voi ainakin vanhemmille tulla ensin mieleen. Ja joskus jotkut saattoivat ihmetellä, miksi pukeuden lasten vaatteisiin." Innostus lolitatyyliin saa yleensä alkunsa samaa reittiä, kuin mitä tyyli on tullut Suomeen. Minnan oma innostus lähti J-rockin kautta ja vähitellen hän alkoi kiinnostua Japanista muu-
tenkin ja siinä sivussa tuli lolitatyyli. Siinä jokin oli Minna mielestä erikoista, ihanaa ja kaunista. Minna opiskelee myös japanin kieltä. Hän taitaa jo katakanat ja hiraganat, muttei vaikeimpia, kanjeja. Hän toteaa kielen ääntämisen helpoksi ja kielen muistuttavan suomea. Kirjoitusmerkit tosin ovat hieman hankalampia. Minnan mielestä kaunis ihminen on todella tyylikäs. "Näyttää, kuin tyyli sopisi juuri hänelle. Hän osaa kantaa tyyliään ja vaatteitaan arvokkaasti."
Vaatteiden valmistus
Minnan nettikaupassa on myynnissä mekkoja, hameita ja pieniä asusteita, päärysetteja ja headdressejä ja yksi alushame. Yksittäisen vaatteen ompelussa kestää yleensä 5-8 tuntia riippuen siitä, kuinka paljon kokoa pitää muuttaa tilaajalle sopivaksi ja kuinka vaativa ompelutyö kokonaisuudessaan on. Esimerkiksi mekon tekeminen alkaa suunnittelusta ja kaavojen piirtämisestä, ellei sellaisia jo ole. Palat leikataan kankaasta ja yhdistellään. Perusosaan lisätään lopuksi pitsit, vetoketjut, röyhelöt ja muut koristukset. Ideat vaatteisiin Minna saa suurimmaksi osaksi omasta päästään. Joskus hän saattaa käydä katselemassa japanilaisia brändisivustoja. Vaatteiden materiaalina hän käyttää yleensä peruspuuvillaa, sillä sitä saa monissa eri väreissä. Lisäksi Minna käyttää paljon samettia, josta pitää paljon. Sametti on kalliimpaa kuin puuvillakangas, joten siitä tehdyt vaatteetkin maksavat enemmän. Pitsit Minna tilaa ulkomailta isoissa erissä. Minnan vaatesuosikkeja ovat sametista ja pitsistä valmistetut keepit. Keeppi on noin käsivarsien puoleen väliin yltävä viittamainen lämmike. Se voidaan neuloa tai valmistaa kankaasta. Minna harmittelee, ettei voi käyttää keeppejä, koska ne eivät sovi hänen nykyiseen tyyliinsä. Minna kannattaa vaatteiden kunnollista huolittelua: "Ensin kannattaa hankkia ompelukone ja saumuri, jolla vaatteet saa ommeltua siisteiksi ja kestäviksi. Käsin ommellusta lopputuloksesta voi tulla ihan hieno ja nätti, mutta laatu jää huonoksi. Kaavoista kannattaa ottaa vähän selvää. Ja totta kai perusasiat, niin kuin se, että ompelee suoraan, on hyvä osata. Kannattaa myös käyttää kankaissa niiden värisiä lankoja, niin tulee siistiä jälkeä. Ja jos haluat tehdä lolivaatteita, käytä hyviä materiaaleja!"
Mitä on Cosplay?
Minna selittää cosplayn roolipukeutumisena: "Cosplay eli costum play tai roolipukeutuminen on sitä, että ihminen pukeutuu joksikin hahmoksi johonkin tapahtumaan. Aiemmin hahmot rajoittuivat anime- ja mangahahmoihin. Nyt roolipelaus on tavallaan laajentanut aluettaan ja tapahtumissa näkee J-rock cossaajia. Myös joitakin länsimaisia artisteja cossataan, esimerkkinä Marilyn Mansonia." Minna on itse pukeutunut kahdesti, mutta lopetti, koska hän ei jaksa aina esimerkiksi kasvattaa hiuksiaan. Silloin hän ei voisi pukeutua päivittäin nykyiseen tyyliinsäkään.
10
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
TUNNISTA ERI LOLITATYYLIT
Gothic lolita
Tämä tyyli on todennäköisesti suosituin lolitatyyli. Väriskaala on perinteisesti musta-valkoinen, mutta muutamissa tapauksissa voi myös nähdä muita tummia värejä. Tyyli muistuttaa paljon Sweet lolitaa, usein vain värit ovat erilaiset. Länsimaalaisilta goottityyleiltä lainataan joissain tapauksissa mm. ristejä ja huntuja. Niiden avulla luodaan persoonallinen tyyli. Tyyli on tavallaan Sweet ja Gothic lolitan välimuoto.
Kuro ja Shiro Lolita
Kuro lolita on kuten muutkin, mutta täysin musta. Kurololitaan pukeutunut henkilö tavataan yleensä kokonaan valkoiseen pukeutuneen shirololitan kanssa. Kokonaan valkoista asua on hieman vaikea toteuttaa, sillä lopputuloksesta tulee helposti mieleen kermakakku, mikä ei ole kovin imartelevaa. Jos tulos on kuitenkin onnistunut, shirololita on hyvin kaunista.
Sailor Lolita
Jo nimensä perusteella tunnistettavassa tyylissä otetaan mallia vanhanajan merimiesunivormuista. Hameissa on ohuet raidat helmassa ja puserossa on pienet merimieskaulukset. Tyylissä käytetään kravatteja ja headdressien tilalla pidetään merimieshattuja.
Sweet lolita
Tämä toiseksi suosituin tyyli on todella suloinen. Siinä on eniten röyhelöitä ja pöyhkeyttä. Suositeltuja värejä ovat pastellinsävyt ja joskus myös hieman tummempi punainen. Hansikkaista lyhyet ovat sopivimmat Sweet lolitaan.
Guro Lolita Punk Lolita
Tämä tyyli häilyy länsimaisen punkin ja lolitan välillä. Tyylissä on käytetty paljon ketjuja, koruja, piikkejä, kaulapantoja yms. mutta punklolitassa on myös ripaus suloisuutta. Hyvä punklolita osaa sekoittaa lolitatyylisiä kellohameita ja röyhelöpaitoja niihin sopiviin punkelementteihin. Punkloliin sopivat melkein mitkä tahansa kengät, jopa maiharit. Tunnetaan myös "vahingoittuneena lolina". Tyylissä johonkin tummaan lolitatyyliin lisätään paljon tekoverta, jolla tehdään vaatteet ja iho veriseksi ja nuhruiseksi. Tarkoituksena on luoda "broken-dollylook", joka saattaa näyttää pelottavalta, julmalta tai kenties jopa söpöltä.
Hime Lolita
Tämä tyyli on aika harvinainen. Nimi prinsessa / hime lolita selittää jo aika paljon. Tarkoituksena on tarkoituksena käyttää lolivaatteita, joita prinsessakin saattaisi käyttää. Tyyli ottaa vaikutteita rokokoosta. Himelolin tyylin viimeistelee tiara tai minikruunu. Kokonaisuudessaan tyyli on naisellinen ja mielikuvituksellinen.
Ero Lolita
Tämä on huomattavasti harvinaisempi lolityyli verrattuna edellisiin. Tyyli on eroottisempi ja mukana on jopa käsirautoja ja ruoskia. Hameet ovat lyhyempiä ja yläosat paljastavampia kuin muissa tyyleissä. Korsetit ovat yleisiä. Vaikka vaikutelma voi tuoda mieleen pornon, eleganssi ja korkealuokkaisuus on tärkeää.
Wa Lolita ja Qi Lolita
Walolitassa inspiraatio tulee japanilaisista kimonoista ja vähemmän juhlallisimmista yukatoista. Waloli-asu ei ole vain puolesta välistä katkaistu kimono, jonka alle on laitettu pöyhkeä alushame, vaan kimonoosa reunustetaan huolella ja obi, eli kimono vyö, sidotaan rusetille. Näihin kahteen asukokonaisuuteen sopivat hyvin perinteiset japanilaiset puukengät tai kiinatossut. Kiinalaisista vaatteista inspiraationsa saanut Qilolita on elegantimpi kuin pelkkä qipao kiinalainen kansallispuku- alushameen päällä. Puvut ovat yleisimmin hihattomia, mutta joskus siihen voi lisätä pöyhkeät hihat. Silloin puvusta saadaan lolitamaisempi. Nämä tyylit eivät ole kovin yleisiä, ja nitä on vaikea toteuttaa oikeanlaisesti. Jos haluaa kokeilla lolitaa, kannattaa aloittaa ensin jostakin toisesta.
Country Lolita
Tyyli muistuttaa Sweet lolitaa piknikillä, sillä lolin mukana näkee yleensä tuohikoreja ja aurinkovarjoja. Tyyliin kuuluvat pienet olkihatut, hedelmäkorit sekä kukka- ja hedelmäkuvioinnit. Sweet lolitasta tyylin erottaa vain mekkojen kuvioinnit ja hattujen yksityiskohdat.
Cosplay Lolita (aka Ita Lolita)
Epäonnistunut lolitatyyli luokitellaan yleensä cosplay lolitaksi. Cosplay lolitassa puvut ovat yleensä halvasti tuotettuja ja jotkut lolitat kokevat jopa luokkaavana, että joku "pukuilee" vaatteissa, joita toinen käyttää päivittäin. Asuun lisätään yleensä kissankorvia sekä peruukkeja, jotka ovat muissa lolityyleissä hieman halveksittuja. Joskus puvut muistuttavat ranskalaisten sisäkköjen vaatteita.
Classic Lolita
Tämä tyyli on hieman aikuismaisempi versio perinteisestä lolitatyylistä, sillä röyhelöitä ja söpöilyä on vähemmän. Classiclolit käyttävät tummempia ja rikotumpia värejä ja kukkaiskuvioinnit ovat tyyliin sopivia.
"USEIN LOLITOIHIN SUHTAUDUTAAN KUIN NE OLISIVAT JOITAKIN PORNOLOLITOJA."
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 11
POIKKI!
Syksy 2007 aikana Tikkurilassa toteutettiin lyhytelokuvaprojekti, jonka tuloksena syntyi nuorista elokuvantekijöistä kertova fiktioelokuva POIKKI! Elokuvassa näyttelivät Vantaalaiset nuoret, jotka valittiin rooleihin koekuvauksen perusteella. Tässä kahden näyttelijän mietelmiä projektin varrelta.
TEKSTI: SATU LINDGREN JA VEERA NIVALAINEN I KUVAT: MIRJAM HÄNNINEN, SUSANNA JUOLA JA MILLA KAMPPI
Satu Lindgren:
Olin koulussa kun näin ilmoitustaululla lapun, jossa luki isolla sana koekuvaus. Se kiinnitti huomioni. Luin lapun ja ilmoittauduin heti tekstiviestillä mukaan. Myöhemmin kerroin lapusta kaverilleni ja hänkin ilmoittautui koekuvauksiin. Seuraavana päivänä sain viestillä varmistuksen siitä, että voin tulla koekuvauksiin. Mietin, että mitäköhän koekuvauksissa yleensä tehdään, sillä en ollut koskaan ollut sellaisissa. Kun koekuvauspäivä vihdoin koitti, minua jännitti aika paljon. En muista muuta kuin että huoneessa, jossa kävin esiintymässä raadille, oli huono ilma ja kuuma. Seuraavalla viikolla minulle soitettiin, että minut oli valittu mukaan elokuvaan. Ajattelin, että vau! Olin silloin flunssassa, mutta heti tuli parempi olo. Viikon päästä tapasin elokuvan muut näyttelijät ensimmäistä kertaa. Tuolloin jaettiin roolit ja harjoiteltiin. Koko päivä oli kiva. Kuvauksissa ohjaaja antoi neuvoja, mutta ei ollut ärsyttävä. Myös kuvaaja, äänimies ja valomies osasivat hommansa. Projektin aikana opin, minkälaista kameran edessä näytteleminen on ja kuinka tarkkaa kaikki on. Koko projekti oli kiva ja lähtisin mukaan uudestaankin!
12
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
Veera Nivalainen:
Olin koulussa odottamassa draamatuntien alkua, kun näin ryhmäläisiäni ilmoitustaulun edessä. Kiinnostuneena menin lähemmäs ja näin sinisen lapun, jossa kerrottiin koekuvauksista. Laitoin heti elokuvan tuottajan nimen ylös. Illalla mietin projektia ja lopulta uskalsin ilmoittautua mukaan koekuvauksiin. Koekuvauksien jälkeen luovuin toivosta ja ajattelin, ettei minua kuitenkaan valita mukaan elokuvaan. Tuntui, että olisi pitänyt tehdä tai sanoa asioita toisin. Siksi yllätyin todella kun sain soiton, että minut on valittu mukaan! Aluksi olin vain innoissani, mutta kun olin totutellut ajatukseen, aloin miettiä millainen elokuva olisi. Kun ensimmäisen kerran tapasin muut elokuvan näyttelijät, oloni oli hieman jännittynyt. Rentouduin kuitenkin nopeasti sillä porukka oli mukavaa. Elokuva kuvattiin yhden viikonlopun aikana. Mielenkiintoisinta kuvausviikonlopussa oli näytteleminen, mutta myös muiden näyttelemistä oli hauska seurata. Tylsintä oli lavasteiden ja klaffin kanssa säätäminen. Projekti oli kuitenkin kivasti järjestetty, ruokaa ja juomaa riitti ja ihmiset olivat kivoja. Roolihahmoni oli haasteellinen, sillä hän oli kaikkia muita hahmoja vanhempi, enkä itse tiedä mitään yli kaksikymppisen ajatusmaailmasta. Toisaalta on mukavaa päästä näyttelemään erilaisia rooleja. Kameran edessä näytteleminen oli minulle täysin uutta. Projektin aikana opin paljon siitä, mitä kaikkea elokuva tekemiseen liittyy. Tulevaisuudessa haluaisin jatkaa elokuvanäyttelemistä. Näyttelijäntaidoissani on kehitettävää. Myös kirjoittaminen kiinnostaa ja olisikin mukavaa päästä tekemään elokuvakäsikirjoitusta.
POIKKI! ELOKUVAN ENSIILTAA VIETETTIIN VANTAAN TIKKURILASSA 27.1.2008.
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
13
Suuri
asiakaspalvelutesti
TEKSTI: LILJA RINTAMÄKI I KUVAT: CURLY-TOIMITUS
Kuinka nuoria asiakkaita palvellaan kaupassa? Testasimme vaatekauppojen asiakaspalvelua. Kysyimme eri kaupoissa tietynlaisia farkkuja. Jos sopivat löytyi, ne eivät olleet sittenkään hyvät. Jos ei, kysyimme erilaisia. Tarkoitus oli olla mahdollisimman ärsyttäviä asiakkaita ja katsoa ärsyyntyykö myyjä meihin. Tässä tulokset!
Vila
Kysyimme vaaleita farkkuja. Niitä ei sillä hetkellä ollut, mutta seuraavalla viikolla tulisi, joten myyjä neuvoi meitä tulemaan myöhemmin. Sitten kysyimme tummansinisiä farkkuja ja myyjä näytti erimallisia ja eri tavoin kulutettuja. Hän neuvoi sovittamaan ja antoi oikean koon. Myyjä oli koko ajan ystävällinen, eikä ärsyyntynyt ollenkaan, vaikka emme olleet oikein tyytyväisiä mihinkään.
Plussat ja miinukset: + Ystävällistä palvelua + Myyjällä huippuhyvät hermot + Myyjä auttoi sovittamisessa
Gina Tricot
Tässä kaupassa kysyimme aluksi leveälahkeisia farkkuja ja myyjä näyttikin parit farkut ja liukeni sitten paikalta. Kun halusimme kysyä olisiko tiettyjä mustia housuja sinisinä, emme nähneet edellistä myyjää vaan kysyimme toiselta. Uusi myyjä ärsyyntyi, kun olisimme halunneet ne housut vielä vaaleampina kuin nähtävillä oli. Palvelu ei ehkä ollut niin hyvää kuin muualla tai myyjät olivat vaan väsyneitä, mutta näyttivät kaiken mitä kysyimmekin.
Plussat ja miinukset: + Myyjät vastasivat kaikkiin kysymyksiin - Myyjät vaikuttivat väsyneiltä ja ärsyyntyivät nopeasti - Ensimmäinen myyjä pakeni paikalta
14
CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
Seppälä
Kysyimme Seppälässä vaaleita farkkuja ja myyjä näytti missä suurin osa farkuista oli. Hän oli kiireinen ja menikin sitten muihin töihin. Palvelu oli ihan hyvää, mutta parantamisen varaa on jonkin verran. Liikkeessä oli tosin aika paljon asiakkaita joten ei myyjillä ollut sentään aikaa juoruilla keskenään.
Plussat ja miinukset: + Myyjä vastasi kysymyksiimme - Myyjällä oli kiire, sillä kaupassa oli liian vähän myyjiä työmäärään nähden
ONLY
Kysyimme aluksi ruskeita farkkuja, mutta housut, joita myyjä meille tarjosi eivät olleet farkut vaan tavalliset housut. Siispä kysyimme seuraavaksi vaalean harmaita farkkuja. Myyjä pahoitteli, ettei sellaisia housuja ollut. Kun lähdimme kaupasta, näimme hyllyssä vaalean harmaat farkut, joten myyjä ei siis tuntenut kaupan valikoimaa riittävän hyvin. Hän oli silti ystävällinen ja auttoi meitä tietojensa mukaan.
Plussat ja miinukset: + Palvelu oli ystävällistä - Myyjä ei tuntenut valikoimaa - Myyjä hermostui lopuksi
Vero Moda
Kysyimme myyjältä valkoisia tai vaaleita farkkuja. Myyjä näyttikin, minkälaisia farkkuja kaupassa oli, mutta mitkään niistä eivät olleet oikeanlaiset. Myyjä pahoitteli, että heillä ei ollut oikeanlaisia housuja ja neuvoi toiseen kauppaan etsimään housuja. Myyjä oli ystävällinen ja oli kiva kun hän neuvoi toiseen kauppaan, vaikka kaupat eivät ole yhteydessä toisiinsa.
Plussat ja miinukset: + Myyjä neuvoi toiseen kauppaan + Palvelu oli ystävällistä - Myyjä nöyristeli liikaa
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
15
TEKSTI: LIISA AHONEN I KUVAT: MIKAEL MELLER
Kenian demokratiaa
Keniaa on pidetty yhtenä Afrikan mantereen kehittyneimmistä maista. Siellä asuu noin 34 miljoonaa ihmistä, jotka ovat eläneet kymmeniä vuosia sovussa keskenään. Kuten viime vuonnakin, kävin tänäkin jouluna vierailemassa Keniassa. Tässä matka-, vai pitäisikö sanoa vaaliraportti.
ovensa. Onneksi seurueeni oli varautunut ongelmiin ja ostanut ruokaa varastoon. Paikalliset uutiset lopettivat levottomuuksista tiedottamisen, jotta kansa rauhoittuisi. Sen verran kuulin, että joissain vaalipiireissä äänestysprosentti oli yli sata! Muitakin epäselvyyksiä ilmeni, mellakat pahenivat ja kuolonuhrien määrä kasvoi.
Kansan valta
N
aapurimaihin verrattuna Keniassa ei ole ollut niin suurta merkitystä sillä, mihin heimoon tai uskonnolliseen ryhmään kuuluu. Kuitenkin pieni kateus ja eripura on kytenyt pinnan alla, sitä vain ei ole näytetty ulospäin. Heti joulun jälkeen tulivat presidentinvaalit. Nämä olivat maan toiset demokraattiset vaalit, joissa kaikki rekisteröityneet saivat äänestää. Edelliset vaalit sujuivat rauhallisesti, joten kukaan ulkopuolinen ei odottanut tälläkään kertaa suurempia levottomuuksia. Ehdokkaista kaksi nousi selvästi yli muiden: istuva presidentti Mwai Kibaki ja opposition Raila Odinga.
Kolmantena päivänä
Ääntenlaskenta kesti kolme päivää. Seurasin vaaleja samalla mielenkiinnolla kuin kotona Suomessakin. Kahden päivän ajan kansa näytti olevan Odingan puolella ja melkein jo hätäisesti ajattelin, että siinä on maan tuleva presidentti. Kun kolmantena päivänä käänsin TV:n uutiskanavalle, Kibaki olikin yllättäen vannomassa virkavalaansa. Tästähän kansa sitten innostui / raivostui; ihmiset olivat turhautuneita kolmen päivän tulosten jännittämisen jälkeen ja viime hetken käänne synnytti levottomuutta. Pieniä mielenosoituksia ja tappeluita puhkesi eri puolilla maata. Yhtäkkiä heimoon kuulumisella olikin merkitystä; vanhat kaunat nousivat pinnalle ja sekasorrossa kosto meni vaalien piikkiin. Ajattelemattomat ja turhautuneet nuoret käyttivät epäjärjestystä hyväkseen ja alkoivat ryöstellä kauppoja. Pesukoneita kannettiin mukaan "uloskantohintaan" ja kenkiä sovitettiin röyhkeästi jalkaan ennen kuin lähdettiin juoksemaan karkuun. Poliisi partioi kaduilla kovin ottein ja jokainen kauppa sulki pian 16 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
Kaikki tämä vaalien takia? Keniassa presidentin arvovalta on selvästi korkeampi kuin Suomessa, sillä hän johtaa hallitusta. Minusta tuntuu, että kenialaiset ovat tajunneet, että heillä on todellista vaikutusvaltaa. Kukaan ei enää pelkällä korruptiolla pysty nousemaan maan johtavien joukkoon. Rahan valta pienenee, kansa päättää. Itse en nähnyt mellakoita muuten kuin televisiosta. Vaikka asuinkin melkein Nairobin keskustassa, mellakoitsijat kiersivät kotikatumme onneksi kaukaa. Seurasin tilannetta kuitenkin hyvin jännittyneinä uutisista. Kuolonuhrien määrä nousi hälyttävästi. Eri tietolähteet antoivat vaihtelevia lukuja: paikallisilla kanavilla puhuttiin yli kuudesta sadasta ja ulkomailla arveltiin parin sadan menehtyneen. Vaikea sanoa, mikä on lopullinen määrä, sillä sekasorto jatkuu edelleen. Vaalimellakat eivät kohdistuneet ulkomaalaisiin - emmehän me edes osallistuneet vaaleihin. Minun kävi kuitenkin sääliksi paikallisia ihmisiä. Kenia ei näyttänyt omalta itseltään. Vaalien jäljiltä siellä on satoja kuolleita, satojatuhansia pakolaisia ja vastaava määrä ihmisiä välittömän avun tarpeessa. Kenian matka muistutti, että elämä on seikkailu, eikä aina turvallinen sellainen. Suomen vaalit ovat loppujen lopuksi hirveän tylsiä ja ehkä hyvä niin. Hakuna Matata!
SEN VERRAN KUULIN, ETTÄ JOISSAIN VAALIPIIREISSÄ ÄÄNESTYSPROSENTTI OLI YLI SATA!
KENIAN MATKA MUISTUTTI, ETTÄ ELÄMÄ ON SEIKKAILU, EIKÄ AINA TURVALLINEN SELLAINEN. SUOMEN VAALIT OVAT LOPPUJEN LOPUKSI HIRVEÄN TYLSIÄ JA EHKÄ HYVÄ NIIN.
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY
17
Rakastettu ja trendikäs
SOUNDI
jo vuodesta 1975
TEKSTI: SAIJA PUUMALAINEN & JOONAS TANSKANEN I KUVAT: SOUNDI
Musiikkilehti Soundi sai alkunsa vuonna 1975. Tällä hetkellä Soundi-lehti kolahtaa tilaajien postiluukusta 11 kertaa vuodessa. Mistä tarkkaan ottaen on kyse? Haastattelussa Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva.
uulin Soundi-lehdestä vastikään ja luin itse Soundia ensimmäistä kertaa lokakuussa 2007. Soundi-lehdessä on hyvää se, että siinä on paljon luettavaa. Tykkään itse laulaa ja joskus soitella kosketinsoittimia. Poikaystäväni soittaa vakituisesti kitaraa. Rakastan musiikkia ja kuuntelen sitä laidasta laitaan, mutta en silti aikaisemmin ollut huomioinut koko lehteä. Lokakuun 2007 numerossa oli 115 sivua, joista n. 25:ttä peitti sivun kokoinen mainos. Melkein kaikki mainokset liittyivät jollain tavalla musiikkiin. Löysin levy-arvosteluista paljon artisteja / bändejä, joista en ollut kuullutkaan. Tietyt levyarvostelut olivat mielestäni aika huonoja, koska pidin itse bändistä ja kyseisestä levystä, mutta arvostelija oli haukkunut sen kokonaan lyttyyn. Mielipiteitä on erilaisia ja on se tietenkin hyvä, että ihmiset saavat tuoda oman mielipiteensä esille. Hienoa Soundi-lehden arvosteluissa on kuitenkin se, että arvostelijat ovat ammattitaitoisia. On mukavaa lukea juttuja, kun huomaa ihmisen tietävän mistä kirjoittaa. Soundi-lehden haastatteluissa kysymyksissä pysytään musiikissa eikä henkilökohtaisuuksiin mennä. Artistit varmasti arvostavat tätä. Juoruja kannattaa etsiä jostain muualta, sillä Soundi pysyy tiukasti musiikissa! Lyhyen tuttavuuteni ja ensivaikutelmani lisäksi halusin oppia lisää Soundi-lehdestä. Kysymyksiini vastasi Soundin päätoimittaja Timo Kanerva. Miten lehti sai alkunsa? Joukko musiikista kiinnostuneita nuoria, alle 25v. toimittajia, työskenteli Musa-nimisessä lehdessä. Kyllästyimme lehden huonoon toimintaan ja perustimme yhdessä oman lehden, Soundin. Ensimmäinen lehtemme ilmestyi vuonna 1975 tammikuussa. Miten soundi on muuttunut 32 vuoden aikana? Lehti on muuttunut alkuajan tabloidi-tyylisestä lehdestä neliväriseksi yli 100-sivuiseksi lehdeksi. Perusaate ei tosin ole muuttunut, tarkoituksena on vieläkin tehdä monipuolista ja ajankohtaista rock-lehteä. Onko musiikkimaailma itse muuttunut paljon, jos esimerkiksi mietitään lehden ensimmäisissä numeroista olevia artikkeleita? On muuttunut hyvinkin paljon. Ennen kaikkea rockin asema on muuttunut valtavasti Suomalaisessa kulttuurissa. 70-luvulla oli yleisesti ajatus, ettei rock-kulttuuria ole olemassa, eikä sitä voi syntyä. Nykyisin rock-musiikki on kansainvälisesti merkittävää vientiteollisuutta. Kun Soundilehti aloitti, Suomi oli pitkälti tango- ja humppakansaa. Millä perusteilla valitsette lehtien artikkeleiden sisällön? Ajankohtaiset aiheet ensisijalla, Isot tähdet eivät mielellään anna haastatteluja, ellei ole julkaisua / uutta materi18 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
K
aalia tulossa. Pyrimme julkaisemaan monipuolisesti juttuja suomalainen rockin, metallin, heavy-rockin ja brittirockin välillä tasapuolisesti. Toisin kuin suomen muut rock-lehdet, esim. Inferno-lehti, mikä kirjoittaa pelkästään hevistä, Rytmi-lehti vanhemmasta musiikista, Rumba-lehti yrittää kirjoittaa uudesta musiikista. Soundissa pyritään tarjoamaan koko kirjo. Mistä näkökulmista jutut tehdään? Toimittajalla on iso vastuu. Päätoimittaja valitsee vain jutun kirjoittajan. Esim. Juho Juntunen kirjoittaa luonnollisesti erilaisen artikkelin kuin Tero Alanko. Kirjoittajien persoonallisuus pyritään ilmaisemaan artikkeleissa. Millä perusteilla valitsette kannen? Kansi on kuin kaupan näyteikkuna. Kannen onnistunut valinta on tärkeää irtomyynnin kannalta. Kantta valitessa pyritään valitsemaan aihe, minkä uskotaan vetoavan lukijakuntaan. Rajoittavina tekijöinä on tietenkin valokuvien saatavuus. Mitä tahansa kuvaa emme hyväksy kanteen, vaadimme kunnollista rock-kuvaa. Toisin kuin esimerkiksi Seiska-lehti, mikä ei välitä teknisestä puolesta. Kanneksi kelpaa vaikka suttuinen kännykkäkuva juorusta. Miten lehtien levyarvostelut tehdään? Mitkä ovat arvostelujen positiiviset ja negatiiviset kriteerit? Toimituksessamme on n. 20 arvostelijaa, kukin omalla tavallaan perehtyneitä eri genreihin. Muutamia erikoistuneita arvostelijoitakin on, jotka kirjoittavat pelkästään esim. hevimusiikista. Soundi on kerännyt kriitikkokunnan, jotka ovat keränneet asiantuntemusta eri rockin osa-alueilta. Asiantuntemus on Soundille tärkein kriteeri. Arvostelijan tulee tuntea arvosteltavan artistin/bändin aiempi tuotanto. Kun arvostelija on valittu, toimitus vaikuttaa artikkeliin ainoastaan teknisesti. Arvostelijan mielipiteisiin ei puututa. Soundi on enemmän hieman raskaamman musiikin ystäville suunnattu, miksi on näin? Asia ei ole aivan näin. Soundi ei ole valinnut tyylisuunnakseen raskaampaa musiikkia. Kulloinkin vallitsevat tyylivirtaukset määräävät lehden tyylin. Soundi-lehteä on 80luvun alussa syytetty punk-keskeisyydestä, 80-luvun lopulla taasen suomirock-keskeisyydestä. 90-luvun alussa myös grunge-rock -keskeisyydestä. Tällä hetkellä on vain raskaamman rockin buumi menossa. 32. vuoden päätoimittajan uran aikanani mikään ei ole ollut yhtä suuri trendi, kuin raskas rock on nyt. Kun lehti on puolittain ammattilaislehti, lukijakunta koostuu suurelta osalta alan harrastajista. Siksi on tärkeää, että Soundi-lehti myötäilee vallitsevia trendejä. Onko lehdellänne tiettyä kohderyhmää? Lukijakuntana on yhtä lailla alan harrastelijoita kuin tavallisiakin musiikin kuuntelijoita. Joidenkin tutkimusten mukaan noin puolet lehden lukijoista soittaa soitinta.
Musiikin harrastajat edellyttävät, että lehden kritiikin on oltava ammattimaista. Julkaisetteko lehdessä vain musiikkiaiheisia mainoksia? Erikoislehtenä Soundin mainoksiksi päätyvät usein musiikkiin liittyvät aiheet. Julkaisisimme mielellämme muitakin mainoksia, viime aikoina musiikin ulkopuolinen mainonta on vain jäänyt vähemmälle. Miksi Juho Juntusta kutsutaan erikoistoimittajaksi? Mitä erikoista hän tekee saadakseen kyseisen arvonimen? Juntunen on toiminut pitkään Soundi-lehden toimituksessa, eikä hänellä ole enää velvollisuutta olla itse työpaikalla kirjoittamassa artikkeleita. Hän kirjoittaa juttuja ja piirtää sarjakuviaan vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Mistä luulette lehtenne naispuolisten lukijoiden ja toimittajien vähäisyyden johtuvan? Soundin kaltaisella rock-lehdellä on yleisesti miesvoittoista lukijakuntaa. Rockin tekijöistä n. 95 % miehiä, 2/3 osaa lehtemme lukijoista on miehiä. Soundissa on muutamia naistoimittajia. Aikakausilehdissä on usein jako: Miehet kirjoittavat miehille, naiset naisille. Ottaisin mielelläni toimitukseen lisää päteviä naistoimittajia. Mitä mieltä olet ulkomaalaisista musiikkilehdistä? Olen lukenut koko ikäni ulkomaalaisia musiikkilehtiä, mm. Rolling Stonea viimeiset 40 vuotta, vaikkakaan lehden taso ei ole enää niin hyvä kuin ennen. Kansainvälisesti johtavaa musiikkilehteä ei mielestäni ole. Nykyisin luen aikuisempaan makuun tehtyjä rock-lehtiä, kuten Mojomagazinea. Miten eroatte muista suomalasista ja ulkomaalaisista lehdistä? Muissa lehdissä esim. levyarvostelut ovat kohtuullisen lyhyitä. Soundi-lehden levyarvostelut alkavat olla kansainvälisesti verraten pitkiä. Kuinka päädyitte tekemään Soundi-levyn? Kansainvälisillä lehdillä on tapana ataa lehden mukana cd-levyjä. Valitettavasti Soundi-lehdellä on mahdollisuus antaa bonuslevy lehden mukana vain kerran vuodessa. Lähitulevaisuudessa pyrimme antamaan bonuslevyn kahdesti vuodessa. Onko sinulla omaa idolia? (Kanerva naurahtaa lämpimästi) Ei oikeastaan ole. Olen mielestäni hieman liian vanha mies puhumaan idoleistani. Onko sinulla jotain mitä haluaisit sanoa aloitteleville muusikoille ja lehden faneille? Kannattaa tehdä sitä mistä itse diggaa. Älä anna trendien vaikuttaa päätöksiisi.
"SOUNDI ON KERÄNNYT KRIITIKKOKUNNAN, JOTKA OVAT KERÄNNEET ASIANTUNTEMUSTA ERI ROCKIN OSA-ALUEILTA."
"ASIANTUNTEMUS ON SOUNDILLE TÄRKEIN KRITEERI."
WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 19
Nuoret ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Tällä palstalla tietämättömät aikuiset saavat vapaasti kysyä nuorilta mitä tahansa nuoriin liittyvää. Nuoret vastaavat - rehellisesti!
Kysy nuorelta, nuori vastaa
Kuinka nuorille kannattaisi kertoa sukupuolitaudeista ja ehkäisystä, jotta viesti varmasti menisi perille?
Nim. Ammattivalistaja
Saako nuorille antaa rajoituksia esimerkiksi liittyen siihen, kuinka myöhään saa olla ulkona, kuinka kauan käyttää tietokonetta tai kuinka pieni kännykkälaskun tulee olla?
Nim. Määräilevä äiti
Kirjallinen materiaali on erittäin tehokasta. Yleisesti ottaen seksuaalivalistusta ei saa tyrkyttää. Nuoret osaavat itsekin hakea tietoa ja kysyä tarvittaessa. Rento keskustelu läheisen vanhemman kanssa voi myös olla hyvä vaihtoehto.
Kännykkälaskun rajoittaminen tarkoittaa nuorelle sitä, että hänet eristetään ulkomaailmasta. Se ei ole kivaa. Jos esimerkiksi kännykkälaskut kasvavat kovin suuriksi, asiasta on kuitenkin ehdottomasti syytä keskustella. Liian tiukat rajat luovat tunnelman, että nuoreen ei luoteta ja niitä tekee kiusallakin mieli rikkoa. Nuoren kanssa kannattaa keskustella jonkunlaisista "noinrajoista".
Mediassa ja politiikassakin on keskusteltu siitä, ovatko paljastavat alusvaatemainokset lapsille sopivaa katseltavaa katukuvassa. Mikä on teidän nuorten mielipide tähän asiaan? Ovatko alusvaatemainokset liian seksistisiä? Koetteko, että paljastavat mainokset lisäävät itsetunto-ongelmia nuorten keskuudessa?
Nim. Kunnallispoliitikko nuorten asialla
Haluaisin viettää paljon aikaa poikani kanssa. Olen kuitenkin huomannut, että poikani häpeää minua hyvin useasti. Minkälaisissa tilanteissa nuoret häpeävät vanhempiaan eniten ja miksi? Entä millaisissa tilanteissa nuoret eivät häpeä vanhempiaan? Miten minun tulisi esiintyä, jotta poikani ei enää häpeäisi minua vaan voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä, myös julkisilla paikoilla?
Nim. Iskä
KUVA: INKA MANNINEN
Mainokset voivat lisätä itsetunto-ongelmia niiden nuorten keskuudessa, joilla jo valmiiksi on itsetunto-ongelmia. Tasapainoiselle nuorelle mainoskuvat tuskin ovat vaaraksi, vaikka ne vahvistavatkin tiettyä kauneusihannetta. On muistettava, että lähes kaikki nuoret näkevät ympärillään myös paljon normaalipainoisia ja fiksusti pukeutuvia ihmisiä ja osaavat suhtautua mainoksissa esiintyviin ihmisiin malleina, jotka esiintyvät kuvissa työkseen.
HUOMIO! HALUATKO NUORILTA REHELLISEN VASTAUKSEN MIELTÄSI ASKARRUTTAVAAN KYSYMYKSEEN? LÄHETÄ KYSYMYKSESI SÄHKÖPOSTITSE OSOITTEESEEN CURLY@CURLY.FI. SE VOI PÄÄTYÄ TÄLLE PALSTALLE.
Yleensä lapset häpeävät vanhempiaan vain jos siihen on oikeasti syytä. Ja niitä syitähän yleensä löytyy. Jos vanhempi on esimerkiksi liian puhelias ja kertoo lapsensa vauva-aikaisista kommelluksista lapsensa ystäville, tenttaa ystävien koulumenestyksestä tai on urposti pukeutunut, on luonnollista, että nuori häpeää häntä. Pahinta on matkia oman lapsen pukeutumistyyliä. Yleensä nuoret eivät häpeä vanhempiaan tilanteissa, joissa on muitakin vanhempia läsnä ja oma vanhempi käyttäytyy asiallisesti. Jos haluat esiintyä poikasi kanssa julkisilla paikoilla älä yritä olla hauska, vaan esiinny hillitysti. Vältä omasta mielestäsi nuorekkaita sanontoja ja vitsien kertomista. Yritä kuitenkin näitä neuvoja noudattaen olla oma itsesi.
CURLY-KOLUMNI SANNA RAITA-AHO
Curlyn kolumnisti,18-vuotias tamperelainen Sanna Raita-aho kirjoittaa raikkaasti "manselaisesta" näkökulmasta. Vapaa-ajallaan Sanna tykkää erityisesti lukea, istua kahvilla ystäviensä kanssa ja matkustella. Sannan haaveina on opiskella toimittajaksi, omistaa iso talo ja nähdä paljon maailmaa
E
nnakkoluuloisuus hallitsee yhä 2000-luvun Suomea. Vaikka nuori sukupolvi onkin kasvanut kansainvälisemmäksi ja isojen kaupunkien kouluissa jokaisella luokalla on vähintään yksi maahanmuuttaja, ennakkoluulot jylläävät osassa väestöä. Usein voi todeta, että ennakkoluulot tulevat todella usein kotoa käsin vanhempien sukupolvien ennakkoluulot välittyvät nuorille. Maahanmuuttajiin kohdistuu monenlaisia ennakkoluuloja. Yksi vanhimmista on ehkä mustavalkoinen käsitys maahanmuuttajista, jotka vievät suomalaisten työpaikat. Mikä on monellakin tapaa ironista. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tummaihoisen on paljon vaikeampi saada töitä kuin valkoihoisen, vaikka hän olisikin yhtä pätevä, ellei pätevämpikin, ja puhuisi hyvää suomea. Monet entisessä kotimaassaan korkeassa asemassa olleet virkamiehet ja lääkärit ovat nyt bussien kuljettajia ja pizzan paistajia. Sen lisäksi nykypäivän Suomi tarvitsee lisää työvoimaa aloille, joille suomalaisia ei enää irtoa monilla alueilla on suorastaan huutava työvoimapula, jota on yritetty ratkaista houkuttelemalla maahanmuuttajia töihin. Ennakkoluuloisuuden yksi piirre on myös stereotypiat, jotka koskevat koko väestöä. Arabimiehet alistavat vaimojaan, venäläiset naiset ovat prostituoituja. Maahanmuuttajat nähdään niinä muina. Heitä ei ajatella yksilöinä, vaan yhden yksilön toiminta koskee koko ryhmää - toisin kuin suomalaisista puhuttaessa. Ajatusmalli on älytön, mutta valitettavan vahva vielä tämänkin päivän Suomessa. Otsikoissa ovat olleet viime aikoina muutamat suomalaiset ravintoloitsijat, jotka parin ulkomaalaistaustaisen häirikön takia ovat antaneet porttikiellon kaikille maahanmuuttajille. Teko oli aivan yhtä älytön, kuin jos hän olisi vaikkapa antanut CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
ENNAKKOLUULOJA
Monikulttuurisuus on nykyään ihanne, jota tavoitellaan. Sellaisia hienoja sanoja kuin "kansainvälisyys" ja "kulttuurien välinen yhteistyö" nostetaan usein esille, mutta jostain syystä puheet eivät tunnu tehoavan.
kaikille tamperelaisille porttikiellon klubeihinsa siksi, että yksi tamperelainen on osoittanut häiriköivää käytöstä aiemmin. Eräänlaiseksi rasismiksi voisi kutsua myös negatiivista ja dramaattista mielikuvaa, mikä joillakin ihmisillä maahanmuuttajien tilanteesta on. Heidät nähdään omiin lähiöihinsä tiukasti sulkeutuneina, syrjäytyneinä ihmisinä, jotka yrittävät pitää tiukasti kiinni omista kulttuuriperinteistään. Ääritapauksissa tämänkaltaisia tilanteita saattaa syntyäkin, kun maahanmuuttajat eivät onnistu sopeutumaan Suomeen. Mutta monet maahanmuuttajat ovat onnistuneet soveltamaan hyvin vanhan kulttuurinsa ja uuden kulttuurinsa tavat yksiin. Kukaan ei voi kiistää, etteikö kulttuurien kohtaaminen olisi tärkeää se on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Yleensä ennakkoluulojen taustalla on pelko ja pelkojen kohtaamiseen auttaisi parhaiten avoin keskustelu, joka tuntuu olevan kuitenkin Suomessa vaikeaa. Ihmiset jakautuvat yleensä kahteen leiriin maahanmuuttajakeskustelussa, joko hyssyttelijöihin tai niihin, jotka jyrkästi haluavat maahanmuuttajia pois Suomesta. Aitojen faktojen sijaan maahanmuuttajakeskusteluissa nojataan yleensä mustavalkoisiin ajatusmalleihin, hysteerisiin pelkoihin. Todellinen ratkaisu ongelmaan olisi avoin keskustelu, maahanmuuttajaleiman kääntäminen häpeästä ylpeyden aiheeksi. Pelkojen nostaminen tapetille ja niiden käsittely. Huumori on myös usein varsin tehokas keino lähestyä asioita. Ruotsissa, jota tunnutaan pitävän maahanmuuttajien ihmemaana, tummaihoiset ovat kääntäneet sanan "blatte" (jonka suomennoksena voisi käyttää sanaa mutakuono tai ählämi) omaksi voitokseen, ja alkaneet itse kutsuaan itseään blatteiksi. Voisiko Suomessa tapahtua vastaavaa? Itse haluan elää Suomessa, jossa monikulttuurisuus on ilon ja ylpeyden aihe, ei pelon kohde tai häpeäpilkku.
20